Kasvatus, koulutus, yhteiskunta28.9.2010 / tay / tt

http://kakoyk.wordpress.com/

Luennon aiheita: • Kasvatus ja sosialisaatio sekä näiden merkitys

yhteiskunnalle• Mitä nuorten käsityksistä, arvoista ja asenteista

tiedetään?• Millaisia ovat nuorten tulevaisuudenodotukset ja

tulevaisuudenkuvat? • Mitä ”yhteiskunta” ”odottaa” nuorilta? • Millainen siirtymä tai törmäys syntyy aikuistuvien

nuorten kohdatessa yhteiskunnan rakenteet, vanhempien sukupolvien odotukset ja valtion vaatimukset?

Kasvatus ja sosialisaatio

Jos kasvatus on ”ihmisen kasvun, kehityksen ohjaamista, siihen vaikuttamista”, mitä sitten on tässä tarkoitettu kasvu?

Selitystä voi etsiä sosialisaation käsitteen kautta

Sosialisaatio on sukupolvien välistä vuorovaikutusta, jossa - yksilö kehittyy aikuiseksi ihmiseksi ja tietyn yhteisön/yhteiskunnan

jäseneksi ja oppii toimimaan yhteisöllisten normien ja odotusten mukaisesti

- yhteiskunta siirtää uusille sukupolville normeja, instituutioita, tapoja, arvoja, rationaalisuutta jne.

- kulttuuri, kulttuuri-instituutiot ja -perinteet jatkavat olemassaoloaan uusien sukupolvien kautta

Kasvatus on sosialisaation toteutumista tietyillä erityisillä tavoilla tai sosialisaation kanssa rinnasteinen, mutta myös erilainen ilmiö/käsite

miten kasvatus voidaan tunnistaa/ erottaa sosialisaatiosta?

Kasvatuksen ja sosialisaation erottelusta ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää.

Esimerkiksi seuraavia rajausyrityksiä on käytetty:– Sosialisaatio on (rakenteellinen) prosessi, mutta kasvatus on

(subjektien/yksilöiden) tekoja/toimintaa. (Tekijämääritelmä) – Sosialisaatio kohdistuu kaikkiin ja on kasvotonta, mutta

kasvatuksessa on erotettavissa kasvattaja ja kasvatettava. (Subjektimääritelmä)

– Sosialisaatio on enimmäkseen tiedostamatonta, mutta kasvatus on tietoista ja tavoitteellista. (Intentionaalisuus-/tavoitteellisuusmääritelmä)

– Sosialisaatio ulottuu kaikkiin ihmisen ikäkausiin, mutta kasvatus kohdistuu ennen kaikkea lapsuus- ja nuoruusikään. (Ikäkausirajaus)

– Sosialisaatio toteutuu kaikissa yhteiskunnan järjestelmissä, mutta kasvatus rajautuu erityisiin instituutioihin, kuten perheeseen, päiväkotiin ja kouluun. (Kontekstirajaus)

Mutta jokaiseen em. voi helposti keksiä myös vastaväitteitä ja -esimerkkejä, joten mitään yksiselitteistä tai kaikkien käyttämää erottelua käsitteiden välille ei ole löydettävissä

On yksinkertaisinta ajatella SOSIALISAATIOTA yleiskäsitteenä ja KASVATUSTA sen keskeisimpänä erityismuotona, ja KOULUTUSTA edelleen kasvatuksen institutionaalisena muotona (joka on modernissa yhteiskunnassa noussut usein muiden kasvatuksen muotojen edelle)

Sosialisaation tuottajia / vaikuttajia (Sosialisaatiotutkimuksessa terminä ’sosialisaatioagentti’)

Vaikuttajien/Vaikuttajien/vaikutteiden vaikutteiden merkitys vaihtelee merkitys vaihtelee ikäkaudesta ikäkaudesta toiseen: toiseen:

- huoltajat, perhe, - huoltajat, perhe, lähipiiri lähipiiri ensimmäinenensimmäinen

- koulu (ja sitä ennen - koulu (ja sitä ennen päivähoito tmv.) päivähoito tmv.) seuraava ja seuraava ja systemaattinensystemaattinen

- median merkitys - median merkitys vahvistuu vahvistuu tasaisesti tasaisesti aikuisikään saakkaaikuisikään saakka

- - ystävien/vertaisryhystävien/vertaisryhmän vaikutus voi män vaikutus voi korostua jyrkästi korostua jyrkästi teini-iässä teini-iässä

Jo tässä kohden tärkeää muistaa: Lasten/nuorten kohdalla ehkä kaikkein suurin ongelma tänään on

jakautuminen osallistuviin ja vieraantuneisiin & riski jaon jyrkkenemisestä

sillä vaikuttavat tekijät kasaantuvat perinteisesti tärkeät sosialisaatiotekijät: perhe/ koulu/

vertaisryhmä/ media/ asuinalue• perhetausta (ja perheen tulotaso) vaikuttaa asuinalueeseen ja

koulutusvalintaan (sekä vertaisryhmän muotoutumiseen) • asuinalue vaikuttaa kouluvalintaan ja vertaisryhmän

muodostumiseen • kouluvalinta vaikuttaa vertaisryhmän muodostumiseen • perhe ja vertaisryhmä vaikuttavat mediankäyttöön… jne.

seuraa useita kehämäisiä efektejä sekä hyvässä että huonossa

Miten lasten/nuorten sosiaalistumista tutkitaan?

Tutkimusta monella taholla: - nuorisotutkimus, lapsi- ja perhetutkimus, kasvatustiede,

koulutustutkimus, psykologia, sosiaalipsykologia, sosiologia, politiikan tutkimus jne.

ja lukuisin eri menetelmin: - esim. nuorisotutkimukset, yleiset arvo- ja asennetutkimukset

(psykologia, sosiaalipsykologia, sosiologia, politiikan tutkimus), sosialisaatiotutkimus, kasvatustiede, maailmankuvatutkimukset; ja muotoina esim. lomake- ja puhelinkyselyt, haastattelut, koulututkimukset, kansainväliset vertailut, eläytymismenetelmä, luovat menetelmät, muisteluaineistot, kirjoituskilpailu-aineistot ymv.

Muutamia esimerkkejä ja poimintoja tutkimuksista

- IEA Civic –tutkimus (1990- ja 2000- luvun vaihde), 28 maan vertailututkimus nuorten (n. 8.-luokkalaisten) yhteiskunnallisista tiedoista, taidoista, asenteista ja käsityksistä

- Nuorisobarometrit (vuosittain, hieman vaihtuvin aihein) - Youth in Europe ynnä muut vastaavat eurooppalaisten toimielinten

vertailututkimukset - Nuorten tulevaisuuskuvat -tutkimus 2008 (Sitra & Tekes) - Nuorten maailmankuvatutkimukset (esim. 1980-luvulla Helena Helve)

IEA Civic (28 maan vertailututkimus)

Suomalaisia nuoria koskevia väitteitä suhteessa muihin vertailtuihin maihin ja vertailun keskiarvoihin:

Suomalaisilla nuorilla...• korkea yhteiskunnallinen tieto- ja taitotaso• vähäinen kiinnostus politiikkaa kohtaan• alhainen osanotto ja vähäinen kiinnostus kansalaistoimintaa

kohtaan• vähäinen kiinnostus radikaalia toimintaa kohtaan• keskitasoa oleva tai korkea luottamus valtiollisia instituutioita

kohtaan• voimakas kansallisylpeys ja kunnioitus kansallista identiteettiä ja

sen symboleita kohtaan• lisäksi valtion taloudelliset, sosiaaliset ja moraaliset velvollisuudet

kansalaisia kohtaan koetaan laajoiksi

Ts. yleiskuvassa melko konservatiivinen nuoriso

Nuorisobarometrit ja muut tutkimukset 1990- ja 2000-l.: • nuorten ikäluokkien kiinnostus yhteiskunnallista

osallistumista kohtaan on keskimääräistä (koko väestöä) vähäisempää

• luottamus turvallisuus- ja järjestysinstituutioita kohtaan on vahvaa (tutkimuksesta toiseen poliisi, armeija ja oikeuslaitos ovat luottamuskyselyiden kärjessä), mutta myös sosiaali-, terveys- ja kulttuurilaitosten arvostus on korkealla

• luottamus demokratian toimivuuteen on varsin korkeaa myös äänestämättä jättävien nuorten keskuudessa

• merkittävää protestimielialaa ei esiinny• puolueisiin ja politiikkaan ei luoteta, mutta valtiollisiin

instituutioihin kyllä• valtion velvollisuudet yksilöä kohtaan koetaan laajoiksi• sosiaaliturvajärjestelmää pidetään tärkeänä • sekä yksilöllisen että erityisesti kollektiivisen toiminnan ja

vaikuttamisen mahdollisuudet koetaan suppeiksi

Tutkimuksissa myös havaittu nuorison jakaantumista • positiiviset asenteet, poliittinen aktiivisuus ja yleinen

hyväosaisuus kasaantuvat; taustalla yleensä perheen vaikutus ja perheen sosio-ekonominen ja kulttuurinen pääoma

• merkittävä osa on jossain määrin kiinnostunut politiikasta, käy äänestämässä ja on mukana jonkinlaisessa järjestötoiminnassa (esim. liikuntaseurat tai opiskelijajärjestöt)

• vastaavasti osa jäänyt selvästi sekä perinteisen että vaihtoehtoisen yhteiskunnallisen osallistumisen ulkopuolelle sekä mahdollisesti myös koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle

Seuraavaksi muutamia tilastoyhteenvetoja IEA Civic -tutkimuksesta

Jokaisessa taulukossa mukana kaikki 28 vertailtua maata.

Uusin IEA Civic -aineisto kerätty kuluvana vuonna, tuloksia odotettavissa kesäkuussa 2010

IEA Civic-tutkimuksesta lisää seuraavilla verkkosivuilla:

www.wam.umd.edu/~iea/ www.iea.nl/cived.html

Seuraavassa muutamia tilastoja Nuorisobarometreistä.

Nuorisobarometrit löytyvät esim. verkkosivulta: www.minedu.fi/OPM/Nuoriso/

nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/

Lähde: Nuorisobarometri 2002

Lähde: Nuorisobarometri 2002

Lähde: Nuorisobarometri 2002

Lähde: Nuorisobarometri 2002

Lähde: Lähde: Nuoriso-Nuoriso-barometrbarometri 2007i 2007

Lähde: Lähde: Nuoriso-Nuoriso-barometri barometri 20072007

Vielä yksiVielä yksi

tamperelaisitamperelaisi

aa

viihdyttäväviihdyttävä

taulukkotaulukko

Lähde: Lähde:

Nuoriso- Nuoriso-

barometribarometri

2007 2007

Nuorten tulevaisuusodotukset

Uusin tutkimus ilmestynyt maaliskuussa 2008: Nuorten tulevaisuuskuvat (teettäjinä Sitra & Tekes)Havainnot lyhyesti (lainaukset suoraan tutkimusraportin johdannosta): • Nuorten tulevaisuuskuvat ovat hyvin perinteisiä; perhe-elämä on tärkeällä

sijalla ja sukupuoliroolit elävät vahvoina. Ikäryhmissä ei ole suuria eroja. Esimerkiksi vastuu vanhemmista on vahva kaikissa ikäluokissa, ja se menee jopa oman uran edelle.

• Nuoret kokevat Suomen mukavaksi ja turvalliseksi, mutta helposti tylsäksi. Ura tehdään ulkomailla, yleensä Yhdysvalloissa. Rikastumisesta ja menestyksestä unelmoidaan, mutta raha tai maine ei vastaajien mukaan tuo onnea.

• Elämänsä rooleissa vuonna 2020 nuoret haluavat olla ystävinä luotettavia, perheenjäseninä rakastettuja ja rakastavia, sukulaisina yhteydenpitäjiä, työntekijöinä ahkeria, suomalaisina kotimaastaan ylpeitä ja maailmankansalaisina avaria maailmanmatkaajia.

Havainnot samankaltaisia kuin tutkimuksessa 1980-luvulla (Helve 1987)

Lainauksia haastatteluvastauksista v. 1985 (millaisia tulevaisuudentoiveita): ”Peruskoulun loppuunsuorittaminen ja ammattikoulu. -- Viiden vuoden

päästä haluaisin viettää hyvin toimeentulevaa elämää. Hyvä työpaikka, että sais mitä tarvis, ettei tarvis kitsastella aina -- joskus myöhemmin vois perustaa perheen -- mä haluan ensin hyvän ammatin -- hienon kodin, yksi lapsi riittää.” (17-vuotias tyttö)

”Vois yrittää päästä lihamestariksi. Silloin pitäs aina löytyä töitä. --- perheen voisi perustaa noin 25-vuotiaana --- tuleva vaimo saisi tykätä urheilusta, ettei istuisi kotona vetämässä röökiä --- mä tykkään lapsista --- haluaisin ainakin kaksi --- olis kiva, jos vaimo olis kotona, meidän äiti oli siihen saakka kunnes menin ensimmäiselle luokalle kouluun.” (17-vuotias poika)

”Rahaa pitäs ainakin olla paljon --- mun puolesta vaimo saa mennä töihin. Pitää mennä töihin, saa enemmän rahaa. Raha on tärkeetä.” (17-vuotias poika)

Helve toteaa: ”Haastatteluissa tuli esille, että monilla 17-vuotiaista tulevaisuuden odotukset

olivat jo melko realistisia. Tulevaisuudessa haluttiin elää samanlaista elämää kuin vanhemmatkin ovat eläneet.”

Helveen (1987) tutkimuksen havaintoja: • nuorten odotukset tavanomaisia• tärkeimmät asiat: ihmissuhteet, menestys opinnoissa ja

työssä, elintaso, terveys• perinteiset näkemykset sukupuolirooleista (etenkin

pojilla) • ”Vaikka nuorilla oli koko maailmaa koskevia huolia ja

pelkoja (luonnon saastuminen, ydinvarustelu), ne eivät näyttäneet liittyvän nuorten omakohtaisiin tulevaisuuden suunnitelmiin ja arvoihin.”

Samoja havaintoja tutkimuksissa myös 1990- ja 2000-luvulla (esim. Nuorisobarometrit, RISC-paneeli)

Eli: nuoret ovat konservatiivisia --- mikä on ihan OK...

• tai siis ymmärrettävää, sillä sosialisaation näkökulmasta voi ajatella, että ensin on mukauduttava valtaväestön ja valtavirran normeihin ja opeteltava vallitseviin kulttuurisiin odotuksiin vastaaminen --- vasta tämän jälkeen voi hankkia itsenäistä reflektiokykyä ja liikkumatilaa irtiottoihin ja erilaistumiseen; kuten perinteisessä sivistysteoriassa ajatellaan: kulttuuri on ensin sisäistettävä, jotta sen voisi kriittisesti ylittää

• ei pidä sekoittaa oletusta nuorison radikaaliudesta käyttäytymisnormien seuraamattomuuteen: nuoret voivat esim. olla noudattamatta vanhemman aikuisväestön ”hyviä tapoja”, harrastaa ”vääriä” asioita, käyttäytyä aikuisten mielestä arvaamattomasti ja häiritsevästi, mutta tämä on eri asia kuin yhteiskunnallinen radikaalius

Mutta:

mitä nyky-yhteiskunta tai valtio nimeltä Suomi ”odottaa” nuorilta?

Ensimmäisenä esimerkkinä EVAn raportti: Suomen menestyksen eväät. Tiekartta tulevaisuuteen.

Tapani Ruokanen / Elinkeinoelämän valtuuskunta, 2004.)

(Alla suorat lainaukset raportin loppupuvusta.)

10 HUIPPUOSAAJIEN SUOMI 2010-LUVULLE* Tiekartan askeleet on nyt merkitty kartalle* Kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa* Uudistuminen perustuu asennemuutoksiin riippumatta iästä ja asemasta

Suomalaisten päättäjien haastatteluissa ilmeni suuri huoli isänmaan tulevaisuudesta. Lähes kaikki haastateltavat pitivät mahdollisuuksiamme vielä hyvinä, jos vain heräämme unesta, johon toisaalta itsetyytyväisyys ja väärä rauha, toisaalta vaivojen valittaminen ja oikeuksien korostaminen ovat meidät tuudittaneet. Omaan napaan tuijottamisen sijasta tarvitaan havahtumista elämän eri tasoilla ja eri kehitysvaiheissa.

10.1 ELÄMÄNKAAREN KEHITYSPISTEET

Kodissa ja perheessä luodaan perusvire elämään: katsommeko maailmaa uteliaina ja innostuneina, terveesti itsetuntoisina vai pidämmekö kynsin hampain kiinni ovenkamanoista, ettei tarvitsisi mennä ulos maailmaan. Liian moni puhuu vain subjektiivisista oikeuksistaan ja katsoo olevansa huollon tarvitsija. Näin ei voi olla. Omanarvontunto ja dynaaminen perusvire, kannustus yrittämiseen ja onnistumiseen on saatava kotoa. Samoin perusarvot, jotka liittyvät työn tekemiseen ja toisesta ihmisestä välittämiseen. Pienen lapsen lähtökohta on kilpailu toisen samanlaisen kanssa – miksi emme hyödynnä tätä luonnon dynamiikkaa? Tunne oma arvosi ja anna arvo toisellekin. Jokaisessa ihmisessä on tarve kehittyä ja päästä entistä parempiin tuloksiin – siis kilpailu oman itsensä kanssa.

Koulun tehtävänä on kasvattaa suomalaisista kriittisesti ajattelevia, mutta luovia ja suvaitsevia ihmisiä, jotka näkevät maailman täynnä mahdollisuuksia. Opettajien on sisäistettävä ensin tämä asenne – muuten sitä ei ole siirrettävänä opiskelijoille. Vaikka osaamista ja koulutusta korostetaan, se ei näy riittävästi tärkeimmän ammattiryhmän, opettajien asemassa ja arvostuksessa – vaikka Suomessa arvostetaankin opettajaa enemmän kuin eräissä muissa Euroopan maissa. Opettajan palkkauksen ja ammatin vetovoimaisuutta on lisättävä, jotta parhaita voimia saadaan alalle. Voitaisiin myös luoda pistepassi, joka antaa onnistuneelle opettajalle vapaata tai mahdollisuuksia miettiä muutosdrivereita ja actioneita.

Oppilaiden harjoittelu ulkomailla, kokonaan uusilla aloilla esimerkiksi yrityksissä tai julkisella sektorilla loisi avaruutta opetukseen. Kouluilla voisi olla henkilö- ja yrityskummeja sekä projektisopimuksia.

Ennen muuta: Suomen vahva sivistyspohja on turvattava. Lahjakkaiden erityistarpeet on otettava huomioon muillakin aloilla kuin musiikissa ja urheilussa. Kateus ei saa estää lahjakkuuksien etsimistä pienestä kansakunnasta. Erilaisuuden sietokykyä ja soveltamista käytännön työelämään on kehitettävä rohkeasti. Kaikenlaisia kykyjä tarvitaan.

Opiskeluaika on ainoalaatuinen etuoikeus avata ovet tiedon ja taidon ehtymättömään maailmaan. Se on mahdollisuus luoda jatkuvan oppimisen nälkä. Opiskelu on valmistautumista ja varustautumista työelämään, ei vain huvittelua. Monipuolinen osaavuus ja kriittinen suhde opittuun on tavoite. Eikä opiskelu ole pelkästään tiedon hankkimista – mestareita ja kisällejä tarvitaan. Käden taidot ja käytännön osaaminen ovat tarpeellisempia kuin koskaan. On turha halventaa kunnon ammattilaisen arvoa antamalla akateemiseen vivahtavia titteleitä, jos kyse on oman alansa taitajasta. Tutkintojen uudistukset, Bolognan prosessi ja palkitseminen hyvästä opiskelusta parantavat opintomahdollisuuksia. Yhteydet ulkomaille ja yrityksiin ovat kehittämisen arvoisia. Japanissa akateemiseen koulutukseen kuuluu kyky soittaa jotain instrumenttia – siinä monikulttuurisuuden ja moniosaavuuden mallia.

Työpaikka on mahdollisuus kasvattaa omaa ja yrityksen arvoa yhteisössä. Talous määrää yhä enemmän yhteiskunnan suuntaa. Talouden perusta luodaan yrityksissä. Samoin henkilökohtainen ja yhteinen hyvinvointi. Ihmisten välistä vuorovaikutusta on lisättävä: nuorille työntekijöille kokeneita mentoreita ja konkareille kokonaan uusia työmahdollisuuksia. Tarvitsemme jokaista eikä turhaa työtä ole. Pakonomaisesta standardoinnista on irrottauduttava. Raha on tärkeä, mutta ei ainoa arvo työn tekemisessä. On palautettava työn ilo ja löydettävä jälleen onnistuneen suorituksen suoma tyydytys. Hyvä työsuoritus on arvokas alasta riippumatta. Työpaikalle on luotava joustavuutta niin, että on mahdollisuus vaihtaa alaa kokonaan. Miksi vain amerikkalaiset älyävät lähettää yritysjohtajia määräaikaisiksi diplomaateiksi?

Yhteiskunta nimeltä Suomi on pieni – sitä ominaisuutta emme voi muuttaa, käyttäkäämme siis se hyväksi. Tarvitsemme uudenlaista yhteistyötä tiukan sektoriajattelun sijaan. Julkinen ja yksityinen ovat liikaa eriytyneet ja kokevat toisensa uhkana ja negatiivisina kilpailijoina. Olemme kehittäneet yhteiskunnan palvelut niin pitkälle, että se uhkaa omaehtoisuutta, vastuunkantoa ja yrittäjyyttä. On otettava askel takaisin oman vastuullisuuden suuntaan ennen kuin nuorisomme on läpilaitostettu.

Toisena esimerkkinä nuorille/aikuistuville asetettavista haasteista ja odotuksista:

millaisen yhteiskunnallis-globaalin tilanteen kohtaamisen taitoja nuorilta odotetaan?

millaisia ongelmia heidän odotetaan olevan valmiita käsittelemään ja ratkaisemaan?

puhe kriisivaiheessa olevasta aikakaudesta ja maailmasta

Aikakausi kriittisessä tilassa

• Jälkitraditionaalisuus: yksilöllistyminen– yksilöllisen vapauden lisääntyminen, vastuun

lisääntyminen– ”elämänpolitiikka”, ”riskiyhteiskunta”

• Informaatioyhteiskunta & medioituminen– median valta, tietotalous– mediakasvatus, tiedonkäsittelytaidot

• Taloudellinen globalisaatio– maailman pienentyminen, talouden verkostot,

globaali eriarvoisuus ja vastuu

• Jälkiteollinen yhteiskunta: rakennemuutos– palkkatyön murros: työn ja työurien muutos,

pätkätyöläisyys, tilapäistyöt, prekariaatti – keskiluokan ”kurjistuminen”– ”oman” paikan löytämisen vaikeus

• Kulutuskeskeisyys ja kaupallistuminen– työeetoksen vaihtuminen kulutushedonismiin– identiteettien shoppailu

• Kulttuuriglobalisaatio & monikulttuurisuus– monikulttuuristuminen – kulttuuri-imperialismi

• Tieteellis-teknologinen kehitys– teknologian kehityksen eettiset ongelmat– esim. energiantuotanto, biomedikalisaatio,

geenimuuntelu jne.

• Ekologia ja ympäristökysymykset– ekologiset kriisit paikallisesti – maailmanlaajuiset ongelmat (ilmastonmuutos)– luonnon ja eläinten arvot ja oikeudet

Haasteiden mittakaava + aikakauden Haasteiden mittakaava + aikakauden monimutkaisuus + yksilön monimutkaisuus + yksilön voimattomuusvoimattomuus Välinpitämättömyys? Epätoivo? Välinpitämättömyys? Epätoivo? Relativistisuus? Itsekkyys?Relativistisuus? Itsekkyys?

Kyynisyys voi olla järkevä reagointitapa…. kun lasketaan yhteen nuorille asetetut

odotukset: - olkaa askeettisia työntekijöitä, valmiina aina

uudelleenkouluttautumaan suhdanteiden mukaan (elinikäinen oppiminen!), tinkimään eduistanne ja kilpailemaan kaikkia vastaan

- ja olkaa hedonistisia kuluttajia, aina halukkaita ostamaan kotimaisia tuotteita ja pitämään kansantalouden pyörät vauhdissa

= eli PELASTAKAA KANSANTALOUTEMME ja kilpailukykymme = TEHTÄVÄ 1

JA samalla: - olkaa valistuneita kuluttajia ja vaikuttajia,

aktiivisia kansalaisia ja äänestäjiä, uuden yhteiskunnan toimijoita

- kantakaa huolta maailman tilasta (ympäristöongelmat, energiakriisit, luonnonvarojen kestävä käyttö, globaalit kehityshaasteet) eli tehkää tästä ”kestävän kehityksen yhteiskunta”

= siis PELASTAKAA MAAILMA = TEHTÄVÄ 2

MUTTA:

- entä kun näyttää mahdottomalta sovittaa yhteen tehtäviä 1 ja 2?

- entä jos ei halua ottaa vastaan kumpaakaan tehtävää?

- eikö ole ymmärrettävää ja oikeutettua, jos nuoret sanovat evvk, hv, im, mvsmk sekä: tee ite paskaduunis

Herää moraalifilosofinen kysymys: kenen on joustettava, jos valtion/ yhteiskunnan/ vanhemman sukupolven odotukset ja uuden sukupolven edustajien toiveet törmäävät?

Esim.: jos työmarkkinoilla ei ole tarjolla sellaisia työpaikkoja, joihin nuoret haluaisivat tai koulutuksessa sellaisia koulutusaloja, jotka kiinnostavat?

Herää moraalifilosofinen kysymys: kenen on joustettava, jos valtion/ yhteiskunnan/ vanhemman sukupolven odotukset ja uuden sukupolven edustajien toiveet törmäävät?

Esim.: jos työmarkkinoilla ei ole tarjolla sellaisia työpaikkoja, joihin nuoret haluaisivat tai koulutuksessa sellaisia koulutusaloja, jotka kiinnostavat?

Spontaani vastaus yleensä se, että nuorten on opittava ”hyväksymään realiteetit” ja valtiolla on oikeus vaatia heiltä sopeutumista tai jopa suoda turvaa vain vastikkeellisesti (myös suuri osa nuorista hyväksyy tämän ajatuksen, nuorisobarometrien mukaan)

Mutta: Vastaan tulee eksistentiaalinen argumentti/ dilemma: 1) Kukaan ei synny omasta tahdostaan; syntymäänsä ei voi valita2) Kukaan ei valitse (syntyperäistä) paikkaansa yhteiskunnassa3) Kukaan ei valitse yhteiskuntaa, johon syntyy (ei myöskään aikakautta,

maailmaa jne.)

eli: syntyneelle yksilölle on vaikea asettaa velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan

sen sijaan vanhemmille ja yhteiskunnalle asettuu selvästi velvollisuuksia syntyvää yksilöä kohtaan

näin ollen on eksistentiaalisesti ja eettisesti vaikea ajatella, että sopeutumisen velvollisuutta olisi olemassa

(sen sijaan voi olla toisinaan perusteltua esittää, että sopeutuminen yhteiskunnan realiteetteihin ja ”tarjontaan” on hyväksi yksilölle itselleen ja lisää hänen elämänhallintaansa sekä parantaa elämän laatua)

Vrt. ajatusleikki:

- joku täältä salista ”abduktoidaan” eli siepataan; tyhjennetään muisti; siirretään toiseen yhteiskuntaan tai todellisuuteen

syntyykö abduktoidulle uudessa yhteiskunnassa velvollisuus sopeutua tuon yhteiskunnan rakenteeseen, tarjontaan, työmarkkinoihin?

Ajatusleikin ja todellisuuden välillä erona: - kasvatus ja sosialisaatio eli juuri alussa mainittu hidas

prosessi, jossa uuden sukupolven yksilö vähitellen kasvaa yhteiskuntaan

- jotta törmäyksiä yhteiskunnan ja uuden sukupolven välillä ei syntyisi, tällöin joko:

(1) sosialisaation pitäisi toimia optimaalisesti eli olla ristiriidaton eteneminen yhteiskunnan vallitseviin normeihin eikä lopulta yksilön ”halujen” ja yhteiskunnan ”tarjonnan” välillä pitäisi olla eroja

mikä ei tietenkään pidä paikkaansa (ks. edellä sosialisaatiosta) ristiriitoja on jopa lisääntyvässä määrin

(2) tai kasvatuksen ja koulutuksen pitäisi korjata kaikki sosialisaatioon muuten jäävät ristiriidat ja säröt ja ”ohjata” nuoria ”löytämään” paikkansa

Mutta: jos kasvatuksen/koulutuksen tärkein tehtävä

olisi yhteiskuntaan ”sopeuttaminen” tällöin autonomisesta, kriittisestä yksilöstä

kasvatuksen tavoitteena luovutaan ja kasvatuksesta tulee pikemminkin

indoktrinaatiota, aivopesua

Tästäkin näkökulmasta kasvatus, koulutus ja koko sosialisaatio ovat avoimia ja aitoja ongelmia

- ja ne ovat koko yhteiskunnan tulevaisuuden tärkeimmät kysymykset

On myös huomattava, ettei ole takeita siitä, että kasvatettavat haluavat lopulta hyväksyä tämän yhteiskunnan normit ja kansalaisuuden merkityksen

voivat haluta toisenlaisen yhteiskunnan ja toimia sen eteen voivat perustelluista syistä haluta vetäytyä tästä aikuisuuden

valtavirtayhteiskunnasta ja kieltäytyä sen jäsenyydestä

• On myös hyväksyttävä, ettei meillä ole tarjota uusille sukupolville valmista vastausta siihen, millainen hyvä yhteiskunta heille on

• On samoin muistettava, ettei ole olemassa valmista tietoa siitä, mitä yhteiskunta eri merkityksissään uusille sukupolville tarkoittaa

Edellä esitettyjen ristiriitojen kanssa koulutuspolitiikka on jatkuvasti tekemisissä:

miten saada yhteiskunnan ”tarjonta” ja nuorten halut sekä koetut tarpeet kohtaamaan niin, ettei indoktrinoida epäeettisesti eikä tarjota vääristeltyä/kaunisteltua kuvaa yhteiskunnasta, työelämästä jne.

? vaikka ristiriidat vain lisääntyvät: työelämä

odottaa yksilöiltä askeettisuutta ja pidättäytymistä; työelämän vaatimukset kasvavat; työpaikat jakaantuvat yksilöiden näkökulmasta yhä selvemmin hyviin ja huonoihin; samalla kulutuskulttuuri ja media kannustavat hedonismiin ja tuottavat kuvitelmia ja haluja rikastumisesta ja täydellisestä elämästä

miten edesauttaa nuoria saamaan kriittisiä puskureita työelämässä yhä enemmän esiintyvää hyväksikäyttöä kohtaan

? vaikka peruskoulussa ja ammatillisessa

koulutuksessa on minimaalisesti jos lainkaan kriittistä yhteiskunnallista kasvatusta; vaikka ymmärrys ammattijärjestöjen roolista ja niihin kiinnittyminen heikkenee; ja vaikka kaikenlaisen kollektiivisen toiminnan suosio vähenee individualismin edetessä

miten auttaa nuoria löytämään omia vahvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan sekä omaa motivaatiotaan, niin ettei koulutukseen/työhön päätyminen ole ulkoa pakotettua siirtymistä vastenmieliseen tilaan (ja samalla omien unelmien ja toiveiden murskaantumista)

?

vaikka nuorten toiveiden ja unelmien etäisyys elinkeinoelämän odottamista työpanoksista on nykyajassa ehkä jopa suurempaa kuin koskaan aikaisemmin

Yhteiskunnan ja uuden yksilön suhde kasvatuseettisestä näkökulmasta

Kumpi on oikein ja ”oikeuttaa” ihmisten lisääntymisen: - ”tervetuloa hyvään yhteisöön, täällä sinusta pidetään huolta” vai - ”tervetuloa läpimätään maailmaan, tämä sinun on pelastettava” ????

Kasvatuksen ja koulutuksen käyttäminen ensisijaisena keinona hoitaa maailman ongelmia

= organisoitua vastuuttomuutta

Pitäisi olla ”aikuisten” yhteiskunnan tehtävä ”pelastaa maailma” (tätä kutsutaan politiikaksi tai tätä politiikan pitäisi olla)

Jos emme kykene itse toimimaan paremman maailman puolesta - elämäntavassamme - yhteiskunnallisessa toiminnassa - poliittisissa ratkaisuissa - työelämässä - jne. …silloin ei ole eettisesti oikein vaatia sitä lapsilta ja nuoriltakaan

eli jos emme kykene itse kohtaamaan ongelmia poliittis-yhteiskunnallisin

keinoin, silloin niiden siirtäminen kasvatuksella ja sosialisaatiolla käsiteltäviksi on

ongelmien välttelyä