1

Metsäkauris

2

3

Metsäkauris

MetsästäjäinKeskusjärjestö

4

Sarjan ulkoasun suunnittelu: Juhani SaarinenPiirrokset: Seppo Polameri

8. painos

Kopijyvä Oy 2007

ISBN 978-952-9593-77-4

5

SisältöJohdanto ..................................................................... 7

1. Tuntomerkit ...................................................... 9• karvapeite .................................................... 10• paino ........................................................... 11• sarvet ........................................................... 12• hampaat ....................................................... 14• äänet ja hajut ............................................... 15• jäljet ............................................................ 17

2. Lisääntyminen .................................................. 18• kiima-aika ................................................... 18• sikiönkehitys ............................................... 19• lisääntymiskyky .......................................... 19

3. Metsäkaurisyhteisö ........................................... 20• talvi ............................................................. 21• kevät ............................................................ 21• kesä ............................................................. 23• syksy ........................................................... 24

4. Levinneisyys ..................................................... 25• metsäkauris Euroopassa .............................. 26• metsäkauris Ruotsissa ................................. 26

5. Metsäkauriskantojen vaihtelut .......................... 27• liikkuminen ja vaellukset ............................ 27• metsäkauriin elinalueen osat ....................... 27• säännölliset kausivaellukset ........................ 28• muuttovaellukset ......................................... 28• paikallisten kannanosien muutokset ........... 29

6. Sairaudet ........................................................... 31

7. Kauriskanta runsastunut ................................... 32

8. Metsäkauris ja muut hirvieläimemme .............. 44

9. Ravinnon ja elinympäristön valinta .................. 54

6

10. Metsäkauriin ruokinta ja riistanhoito ............... 58• talviruokinta ................................................ 58• ruokinnan suunnittelu ja toteutus ................ 59• rehut ............................................................ 59• hätäapu ........................................................ 60• elinympäristö .............................................. 61• riistapellot ................................................... 62• vasojen suojaaminen niittokoneilta ............. 62

11. Metsäkauriskanta ja metsästys ......................... 63• kauriskannan metsästyssuunnittelun

kulku ........................................................... 64• verotussuunnittelun vaihtoehdot ................. 65• ensin tavoiteasettelu: lihaa vai trofeita ....... 66

12. Metsästysjärjestelmä Suomessa ....................... 70• saaliista tulee ilmoittaa ............................... 71

13. Metsästysmuodot .............................................. 73• metsästys ajavalla koiralla .......................... 73• hiivintämetsästys ......................................... 75• metsästys vahtimalla ................................... 76• houkutteleminen ......................................... 77• ajoketjumetsästys ........................................ 77• metsästys jäljittämällä ................................. 78• riistalaukaus ................................................ 79

14. Saaliin käsittely ................................................ 80

15. Metsäkauriin trofeet ......................................... 81• sarvien arvostelu ......................................... 82• metsäkauristrofeiden kymmenen

kärjessä ....................................................... 83

7

Johdanto

Metsäkauris on uusin riistaeläin hirvieläintemme joukos-sa. Sen leviämisvauhti on ollut nopea ja kauriita tavataannykyään maamme jokaisen riistanhoitopiirin alueella.Etelä- ja Lounais-Suomessa kauriskanta on paikoin johirvikantaa runsaslukuisempi ja kauriista on muodostu-nut merkittävä uusi riistaeläin ja metsästyksellisten into-himojen kohde. Talven 2004–2005 kauriskannaksi onarvioitu noin 21 000 eläintä.

Kauris on kuitenkin suuressa määrin riippuvainen so-pivista elinolosuhteista. Leudot, vähälumiset talvet ja vä-häiset petomäärät ovat edesauttaneet kannan lisääntymis-tä ja säilymistä. Metsäkauriin merkittävimmät saalistajatkettu ja ilves tulevat kuitenkin todennäköisesti hidasta-maan kauriskannan kasvua, mikä onkin jo havaittavissatiheimpien kauriskantojen alueilla.

Metsäkauriin metsästykseen ei tarvita enää pyyntilu-paa. Sen metsästämiseen riittää oikeus metsästää kauristaalueella. Pyyntiluvan poistamisella pyritään joustavam-paan käytäntöön kauriin aiheuttamien vahinkojen ennal-taehkäisemiseksi. Vastuuta on siis kannanhoidossa siir-retty aiempaa enemmän metsästäjille itselleen.

Metsäkauriin osalta olemme vaiheessa, jossa on tär-keää laatia toimivat verotusmallit sekä ohjata metsästys-oikeuden haltijoiden toimintaa kantojen järkevässä hal-linnassa. Tämän oppaan sivuilla on esitetty muutamiavaihtoehtoja, joista päätös on kuitenkin metsästäjällä.Oppaan tarkoituksena on myös antaa perustietoja kau-riista, ohjeita riistanhoidosta, metsästystavoista ja saaliinkäsittelystä.

Metsäkauris – oppaan perustana on käytetty Svenska Jä-gareförbundetin Lär känna rådjuret -opasta. Ensimmäi-nen painos otettiin vuonna 2000. Nyt käsissäsi olevauusittu painos sisältää runsaasti päivitettyä tietoa useim-pien sisältöosioiden osalta, onhan kauriskanta kasvanut

Metsästäjäin KeskusjärjestöRaimo Vajavaara

ja tietämys kauriista seitsemän vuoden aikana lisään-tynyt huomattavasti.

8

9

1. TuntomerkitMetsäkauris on pienikokoisin hirvieläimemme. Aikui-sen kauriin säkäkorkeus on 67–75 senttimetriä ja pituuson 90–130 senttimetriä. Sen väritys ja ulkoinen olemusovat sukupuolesta ja esiintymisalueesta riippumatta mel-ko yhtenäiset.

Sarvettomia pukkeja ja naaraita voi olla usein hankalaerottaa toisistaan maastossa, sillä pukit eivät ole kooltaanpaljoakaan suurempia. Yleensä ne kuitenkin tekevät tii-viimmän ja ”nelikulmaisemman” vaikutelman. Erityises-ti paksumpi kaula luo pukille voimakkaan profiilin. Nuo-ret yksilöt tunnistaa muiden hirvieläinten tapaan hinte-lästä olemuksesta ja niille ominaisesta levottomasta japoukkoilevasta liikkumistavasta.

Erityisen hyvä tuntomerkki on sukuelinalueen karvoi-tus. Pukilla se on mahan alla selvästi roikkuva ”pensseli”ja naaraalla peräpeilistä roikkuva tupsu. Molemmilla suku-puolilla on vaaleana erottuva peräpeili.

Metsäkauriin erottaa valkohäntäpeurasta myös hän-nästä. Valkohäntäpeura heiluttaa selvästi erottuvaa hän-täänsä usein. Metsäkauriin häntä on pieni eikä juurikaanerotu karvapeitteestä.

10

Metsäkauris on pienin hirvieläimemme. Aikuinen metsä-kauris on lähinnä valkohäntäpeuran vasan kokoinen.

Karvapeite

Kauriin ikää voidaan arvioida karvapeitteen väristä. Tie-tyt ruumiinosat, erityisesti pää ja kaula, alkavat iän myö-tä harmaantua. Otsalla, kuonon selässä ja silmien ympä-rillä olevat harmaat alueet näkyvät selvimmin. Vanhim-milla yksilöillä saattavat silmien ympärystät olla vaalen-neet niin, että näyttää kuin eläimellä olisi ”silmälasit”.

Normaalisti metsäkauriin karva vaihtuu kahdesti vuo-dessa, keväisin huhti–kesäkuussa ja syksyisin syys–loka-kuussa. Ajankohta vaihtelee alueesta, yksilöstä ja vuo-desta riippuen. Talvikarva esimerkiksi ankaran talvenjälkeen vaihtuu myöhään keväällä. Lisäksi nuoret yksilötvaihtavat karvansa vanhoja aikaisemmin, terveet ennensairaita ja pukit ennen naaraita.

Harmaanruskea talvikarva suojaa pakkaselta, sateeltaja lumelta. Taljan karvat ovat onttoja ja talvikarva onhuomattavasti kesäkarvaa karkeampi. Ontot karvat eris-tävät hyvin, joten eläin tulee toimeen kylmissäkin olo-suhteissa.

Väriltään punaisia ja harmaanruskeita kauriita ta-vataan koko levinneisyysalueella. Saksassa on tavattumustia kauriita. Lisäksi kirjallisuudessa kuvataan kelta-valkoinen ja hopeinen muoto. Hyvin harvoin tavataantäysin valkoisia albiinokauriita, joilla ei ole lainkaanväripigmenttiä. Tavallisempia ovat osa-albiinoiksi kutsu-tut yksilöt, joilla on valkoisia laikkuja karvapeitteessä.

Valkoisella peräpeilillä ei ole mitään tekemistä albi-nismin kanssa, vaan se toimii lähinnä hälytys- ja tunnis-tussignaalina vaaran uhatessa.

11

Paino

Aikuinen metsäkauris painaa 15–35 kiloa eli vaihteluvälion suuri. Manner-Euroopassa elävien kauriiden painonäyttää nousevan sekä itään että pohjoiseen tultaessa.Vuorilla elävät kauriit ovat painavampia kuin alavillamailla asustavat lajitoverinsa. Samanlaisia eroja voidaanhavaita esimerkiksi Ruotsissa. Pohjois-Ruotsin (Norrlan-nin) metsäkauriit näyttävät olevan suurempia ja paina-vampia kuin maan eteläosissa tavattavat eläimet. Ruot-sissa on saatu saaliiksi teuraspainoltaan (paino sen jäl-keen, kun veri ja sisäelimet on poistettu noin 73 % elo-painosta) yli 30-kiloisia yksilöitä, joten ne lienevät kook-kaimpia Euroopassa.

Metsäkauris on tuottava laji. Aikuinen naaras vasooyleensä kaksi vasaa, usein jopa kolme.

Vastasyntyneet vasat painavat noin 1,5–2,5 kg. Nekasvavat nopeasti parin ensimmäisen elinvuotensa ajanja painavat kaksivuotiaina noin 80 % maksimipainos-taan. Kasvu tapahtuu kesäisin ja jatkuu aina kasvillisuu-den lakastumiseen saakka lokakuulle, jonka jälkeen selaantuu talven ajaksi. Ruotsalaisissa tutkimuksissa va-soilla on havaittu vähäistä painonlisäystä vielä loka–mar-raskuussa (teuraspaino on tuolloin noin 10–13 kg).

Painon lasku talvisin riippuu ennen kaikkea lumipeit-teisen kauden pituudesta, lumen paksuudesta, pakkasestaja ravinnon saatavuudesta.

Naaraat saavuttavat maksimipainonsa 2–3 vuoden iäs-sä. Tämä johtuu sukupuolten erilaisuudesta; pukkien li-sääntymismenestys riippuu siitä miten suuria ja voimak-kaita ne ovat, kun taas naaraat panostavat jälkeläisiinoman kasvunsa sijasta.

12

Kaurispukkien kiima-aikainen painonmenetys onmerkittävästi vähäisempää (noin 5–10 %) kuin esimer-kiksi hirvisonnien, jotka voivat menettää tällöin jopa20–30 % ruumiinpainostaan. Tämä johtuu osittain lajienerilaisista yhteisöjärjestelmistä. Pukit käyttävät energiaaalueen valtaamiseen ja hallitsemiseen koko kevään jakesän ajan, joten niiden ei tarvitse taistella muiden puk-kien kanssa kiima-aikana. Vaikka pariutumisseremoniatovat aikaavieviä ja vaativat paljon ylimääräistä energiaa,jää pukeille silti aikaa syömiseenkin. Hirvisonnit sitävas-toin käyttävät kiima-aikana kaiken energiansa naaraidenvahtimiseen muilta uroksilta, eivätkä siksi ehdi juurikaansyömään.

Metsäkauriin sarvet ovatsirot ja elegantit verrattu-na muiden hirvieläintenmassiivisiin sarviin. Tro-feearvostelussa arvostel-laan muista poiketenmyös tilavuus ja paino.

Sarvet

Metsäkaurispukin sarvet eroavat oleellisesti muiden hir-vieläinten sarvista. Sarvien ulkonäkö voi kuitenkin vaih-della yksilöiden välillä sekä vuodesta toiseen. Toisinaantavataan jo aivan nuorilla yksilöillä senttimetrin korkui-sia ns. ensisarvia. Nuorilla yksilöillä on yksi- tai kaksi-piikkiset sarvet ja vain hyvin harvoin tavataan nuoriapukkeja joilla on kolmipiikkinen kruunu.

Sarvien paino ja järeys lisääntyy kuitenkin 4–5 vuo-den ikään saakka ja tämän jälkeen ne alkavat taantua.Hyvin vanhoilla pukeilla voi olla taantuneet sarvet, joissaei ole sivupiikkejä ja jotka ovat hieman epämuodostuneetja tyvestä paksuuntuneet.

Sarvien kokoa säätelevät pukin ikä, ympäristötekijätja perimä. Myös ravintotilanne kevättalvella sarvien alku-

13

kehityksen aikaan voi vaikuttaa niiden ulkonäköön. Run-saalla ja hyvälaatuisella ravinnolla oleva pukki kasvattaasuuremmat sarvet kuin heikolla ravinnolla oleva. Toden-näköisesti myös elinympäristön saastuminen ja raskas-metallien kertyminen sarviin heikentää niiden kasvua.Puolassa on voitu todistaa yhteys raskaan teollisuudenalkuvaiheiden ja trofeiden heikkenemisen välillä. Perin-nöllisyyden suhteen tilanne on epäselvempi. Tiettyjenalueiden pukkeja voidaan kuitenkin tunnistaa sarvienominaisista piirteistä, jotka ovat ilmeisesti geneettistä alku-perää. Maaperän happamoitumisen vaikutuksia sarvienkehitykseen ei tiedetä.

Sarvien pitää kehittyä oikeaan aikaan, jotta kauris-pukki saisi tämän kautta mahdollisimman suuren lisään-tymisedun kiima-aikana. Vuosittainen kasvu on moni-mutkainen prosessi, jota säätelevät erilaiset hormonit.Päivän piteneminen ja valon lisääntyminen vaikuttavattiettyjen säätelyhormonien erittymiseen niin, että sarvienkasvun alku ja kehittyminen ovat suurin piirtein saman-aikaista kaikilla pukeilla vuodesta toiseen. Kelomisenajankohta voi kuitenkin vaihdella riippuen sääoloista, ra-vintotilanteesta ja pukin iästä. Vanhemmat pukit saavatsarvensa valmiiksi nuoria aikaisemmin, jopa jo maalis-kuun lopulla. Nuorilla yksilöillä sarvien kelominen saat-taa joinakin vuosina tapahtua vasta kesäkuussa. Jos talvion ollut siedettävä ja kevättalvi leuto, aikaistuu kelominenkaikilla pukeilla. Kaikista hirvieläimistä metsäkauris onkuitenkin aikaisin sekä sarvien valmistumisen että kiima-ajan ajankohdissa.

Sarvien kehittymistä ohjaavat enimmäkseen kasvu- jasukupuolihormonit. Koska näiden vaikutukset ovat toi-siinsa nähden vastakkaiset, ajoittuu kasvuhormonin eri-tyksen huippu sarvien kasvuvaiheeseen vähentyen suku-puolihormonitason alkaessa nousta. Sarvien kelomisaikakeväällä on hormonien vaihtumisajankohdassa. Kun sar-vet lopettavat kasvunsa, loppuu myös ravinteiden kiertosarvia päällystävässä nahassa, joka alkaa kutistua ja rat-keilla. Kelominen saattaa näyttää hyvinkin vastenmieli-seltä, kun veriset nahanriekaleet roikkuvat sarvista jasaattavat tahria karvapeitettä. Verijäljet yhdessä ilman,pihkan ja lian kanssa saavat aikaan sarvien tumman vä-rin. Väri voi vaihdella lähes mustasta beigeen.

Epämuodostuneet sarvet ovat metsäkaurispukeillajokseenkin tavallisia. Epämuodostumat johtuvat sarviapäällystävän nahan vahingoittumisesta, hormonitoimin-

14

nan häiriöistä tai luuvammoista jaloissa. Hormonihäiriötjohtuvat usein kivesten vioittumisesta, joka johtaa hei-kentyneeseen sukupuolihormonin tuotantoon.

Esimerkkejä epämuodostumista

Pukkivasan kastroiminen johtaa pysyvään sarvettomuu-teen, kun taas sarvien kasvuvaiheessa olevan, nahkasar-visen aikuisen kastroiminen aiheuttaa sarvien jatkuvankasvun, jolloin kehittyvät ns. peruukkisarvet. Jos pukkikastroidaan silloin, kun sen sarvet ovat jo puhdistuneet,ne putoavat muutaman viikon kuluttua ja uudet sarvetalkavat kasvaa saman tien. Sarvista tulee tässäkin tapauk-sessa peruukkisarvet, sillä kastroidulta pukilta puuttuukyky tuottaa kasvuprosessin katkaisevaa sukupuolihor-monia. Myös eräät sairaudet voivat vaikuttaa sarvien ke-hittymiseen.

Luuvammat jaloissa aiheuttavat usein voimakkaastiepämuodostuneet heikot sarvet, edellyttäen että parantu-minen tapahtuu samanaikaisesti sarvien kasvuvaiheenkanssa. Tämä johtuu siitä, että jalkojen luuston ja sarvienhermoradat ovat aivoissa osittain päällekkäiset. Luuvam-moista lähtevät hermoimpulssit saattavat peittää sarvienkasvua säätelevät impulssit ja sarvien kasvu jää toissijai-seksi jalan parantumisen ollessa tärkeintä.

Hermoradat risteävät aivoissa siten, että vasemmantakajalan vahingoittuminen aiheuttaa oikean sarven epä-muodostumisen ja vastaavasti oiken takajalan vammataas vasemman sarven virheet. Etujaloista tulevat hermo-radat sen sijaan vaikuttavat suoraan samanpuolisen sar-ven kehitykseen.

Hampaat

Aikuisella metsäkauriilla on normaalisti 32 hammasta,joista suurin osa on alaleuassa. Etuhampaat puuttuvatyläleuasta kokonaan. Joskus tavataan ns. torahampaalli-sia yksilöitä, joiden yläleuassa on kulmahammaspari.

Hampaat nimetään yleensä sijaintinsa mukaan latina-laista nimeä käyttäen, kirjallisuudessa usein vain ensim-mäisellä etukirjaimella. Vasoilla on syntyessään maito-hampaat, mutta jo ensimmäisen kesän lopulla näkyvätensimmäiset pysyvät hampaat. Vuoden ikäisenä kaikki

15

maitohampaat ovat vaihtuneet ja pysyvät hampaat kasva-neet täyteen mittaansa.

Metsästäjää kiinnostaa yleensä kaatamansa kauriiniän määrittäminen. Vasa on, kuten jo edellä mainittiin,helppo erottaa aikuisesta hampaiden kasvuvaiheen pe-rusteella. Huomattavasti vaikeampaa on erottaa aikuistenkauriiden eri ikäryhmät toisistaan. Tähän käytetään pää-asiassa kahta menetelmää: koko hampaiston kulumis-astetta sekä yksittäisiä hammasleikkeitä.

Hampaiston kuluminen

Vierekkäisten hampaiden urat tasoittuvat iän myötäpurupintojen kuluessa. Kokeneet metsästäjät pystyvättällä menetelmällä melko luotettavasti erottamaan nuo-ret yksilöt vanhoista. Vanhan yksilön tarkkaa ikää onvaikeampaa määritellä, sillä hampaat kuluvat vain vähänvuoden aikana. Kulumisnopeus saattaa vaihdella huo-mattavastikin eri yksilöiden välillä. Lisäksi kuluminenon erilaista eri ympäristöissä, riippuen ravinnon koostu-muksesta ja hiekka- ja maa-aineksen määrästä kasvilli-suudessa. Jos samalta alueelta on kuitenkin pyydettyaiemmin kauriita joiden leuat on otettu talteen ja ikä onmääritetty varmasti, voi karkean määrityksen tehdä ver-taamalla kaadetun yksilön leukaa tällaisiin tyyppileu-koihin.

Hammasleikkeet

Toista menetelmää eli hammasleikkeitä, käytetään”vuosirenkaiden” laskemiseen hampaan tyvestä ns.hammassementistä. Sementti lisääntyy jatkuvasti tietyllävuosirytmillä, jolloin siihen muodostuu vuosirenkaitakuten puuhunkin. Menetelmä vaatii leiketyökaluja ja tut-kimuslaitteistoa ollen siten hankala tavalliselle metsästä-jälle.

Äänet ja hajut

Metsäkauris ääntelee tilanteen mukaan. Tunnetuin äänis-tä on voimakas haukahdus, joka ilmaisee varoitusta,ärtymystä sekä epävarmuutta. Sen kuulee esimerkiksi

16

silloin, kun kauriita häiritään. Pukin ja naaraan haukah-dukset ovat hyvin samankaltaiset mutta jälkimmäisellähieman korkeampi. Se voi haukahtaa varoitukseksi esi-merkiksi silloin, kun ihmiset kulkevat liian läheltä senvasoja.

Toinen tyypillinen ääni on houkutusääni. Se on vihel-lys, jonka korkeus vaihtelee ja yleensä alenee jonkinverran kauriin iän myötä. Ääni on suhteellisen vaimea jasitä voi olla hankalaa kuulla jo muutaman sadan metrinetäisyydeltä.

Kolmas äännähdys on parkaisu, joka ilmaisee tuskaatai vakavaa hätätilannetta esimerkiksi petoeläimen hyö-kätessä.

Metsäkauris välittää viestejä myös hajurauhastenavulla. Rauhasia ovat sorkanpäällisrauhanen, takajalassasijaitseva kinnerrauhanen ja otsarauhanen. Hajumerkintätapahtuu, kun rauhanen osuu maahan tai kasvillisuuteenja haju voi olla niin voimakas, että ihminen erottaa sen.

Metsäkaurispukki merkitsee reviirinsä hajurauhasistaerittyvän hajun avulla. Se hieroo otsarauhastaan reviirinrajoilla oleviin pieniin puihin ja pensaisiin ilmoittaenmuille pukeille alueen olevan varattu.

17

Hajujen avulla kauriit löytävät toisensa ja voivat ilmaistamielialoja kuten säikähdystä tai pelkoa. Pukit käyttävätreviirisesongin aikana ahkerasti otsarauhastaan ympäris-tönsä merkitsemiseen tunkeilijoita vastaan.

Jäljet

Metsäkauriin sorkanjälki on erittäin siro, kapea ja semuistuttaa lampaan jälkeä. Sen erottaa suurempienaikuisten hirvieläinten jäljistä pienemmän koon ja ly-hemmän askelvälin perusteella. Sekaannuksia saattaakuitenkin syntyä erityisesti valkohäntäpeuran vasan jakauriin välillä. Peuranvasan jälki on kuitenkin leveämpija muodoltaan enemmän sydämenmuotoinen.

Aikuisen metsäkauriin jäljen pituus on noin 4–5,5senttimetriä ja askelväli on käynnissä 60–90 senttimetriäja ravissa 100–140 senttimetriä.

Metsäkauriin jälki on erittäin siro ja kapea. Se muistut-taa lampaan jälkeä. Sitä voi joskus olla vaikea erottaavalkohäntäpeuran vasan jäljestä.

18

2. LisääntyminenKauriin lisääntymisbiologia eroaa muista hirvieläimistä. Seperustuu suurelta osin erikoiseen yhteisöjärjestelmään, jo-hon kuuluu mm. urosten tiukka reviirijärjestelmä. Seu-raavassa tarkastellaan joitakin näistä eroista lähemmin.

Kiima-aika

Metsäkauriin kiima-aika alkaa heinä–elokuun vaihtees-sa, mutta ajankohta saattaa vaihdella alueittain. Etelässäkiima-aika on viikon, pari aikaisemmin kuin pohjoisessa.Suurin osa pariutumisista tapahtuu elokuun alussa. Pukkivoi tilaisuuden tullen paritella usean naaraan kanssa.

Parittelun ja hedelmöitymisen jälkeen munasolu ei kiin-nity kohtuun viivästyneen sikiönkehityksen takia. Ilmei-sesti tästä johtuen metsäkauriilla ei ole uusintakiimoja.Ennen varsinaista kiimaa esiintyy kuitenkin esikiimoja,joiden tarkoituksena on houkutella pukkeja paikalle.

Kiima-ajan alkaminen riippuu myös eläimen iästä.Englantilaisen ja saksalaisen kirjallisuuden mukaan nuo-ret naaraat tulevat kiimaan vanhoja aikaisemmin. Tämäjohtuu siitä, että ne ovat paremmassa kunnossa kuin pal-jon energiaa vasojen kasvattamiseen kuluttaneet vanhatnaaraat.

Pukkien lisääntymiskykyisyys ei todennäköisesti vai-kuta kiima-aikaan. Spermantuotanto on runsasta sarvienollessa nahattomat eli keväästä loka–marraskuulle.Aikuiset pukit pudottavat sarvensa yleensä marras–joulukuussa. Ensimmäiset sarvenpudotukset voivat ta-pahtua jo lokakuussa. Nuorilla pukeilla voi olla sarvetvielä tammikuun puolella. Koska vanhat ”valta-asemas-sa” olevat pukit pudottavat sarvensa aikaisin – joskus

19

jo lokakuussa – voidaan kiimasesongin olettaa olevanniiden kohdalta ohi jo tässä vaiheessa. Jos joku naarais-ta on kiimassa vielä tätä myöhemmin syksyllä, hoita-vat nuoret pukit tärkeän velvollisuuden. Pukit ovat taval-lisesti täysin lisääntymiskykyisiä jo vuoden ikäisinä. Nii-den lisääntymismenestys riippuu kuitenkin yleensä nii-den kyvystä vallata ja pitää hallussaan reviiriään.

Sikiönkehitys

Metsäkauris on ainoa hirvieläin, jolla on ns. viivästynytsikiönkehitys. Viivästynyt sikiönkehitys tarkoittaa sitä,että hedelmöittynyt munasolu jakautuu syksyllä vain joi-takin kertoja ennen kuin se jää lepotilassa kohtuun. Var-sinainen alkion- ja sittemmin sikiönkehitys alkaa vuo-denvaihteen aikoihin. Alkio kehittyy tämän jälkeen no-peasti ja vasominen tapahtuu aikaisintaan toukokuun lo-pussa, mutta yleensä vasta kesäkuussa ja etelässä jonkinverran pohjoista aikaisemmin. Kokonaisuudessaan tii-neysaika on noin 300 vuorokautta.

Viivästynyt sikiönkehitys on sopeutuma ankariin tal-viimme. Kaurisnaaraat siirtävät tällä tavoin paljon ener-giaa vaativan sikiön kehittymisen suotuisempaan vuo-denaikaan.

Lisääntymiskyky

Metsäkauris on pohjois-eurooppalaisista hirvieläimistätuottavin. Naaras saavuttaa sukukypsyyden vuoden ikäi-senä ja säilyttää lisääntymiskykynsä läpi elämänsä. Nuo-rilla naarailla on alhaisempi tuottavuus kuin vanhemmil-la ja tuottavimmillaan eläimet ovat 5–7 vuoden iässä.Tavallisesti naaraat tuottavat yhdestä kolmeen vasaa, jos-kus jopa neljä.

Metsäkauriilla tuottokyky vaihtelee vähemmän kuinesimerkiksi hirvellä ja yleensä kaikki niin nuoret kuinvanhatkin naaraat tulevat tiineiksi. Sikiöiden määrä naa-rasta kohti ei myöskään vaihtele paljoakaan. Tuottokykylisääntyy Keski-Euroopasta pohjoiseen siirryttäessä. Ete-lä- ja Keski-Ruotsissa havaittu 2,19 alkiota naarasta koh-ti (keskiarvo) on Euroopassa tutkituista alueista korkein.Suurin osa Manner-Euroopan kauriskannoista tuottaakeskiarvona vain 1,5–1,9 vasaa/naaras vuosittain.

20

3. MetsäkaurisyhteisöPukkeihin sidoksissa oleva metsäkaurisyhteisön reviiri-järjestelmä on poikkeuksellinen hirvieläinten keskuudes-sa. Reviirillä tarkoitetaan aluetta, jota pukki puolustaamuita saman lajin samaa sukupuolta edustavia yksilöitävastaan. Naarasten oleskelualueita kutsutaan kotialueiksi.

Seuraavassa tarkastellaan kaurisyhteisön elämää yh-den vuodenkierron aikana.

Metsäkauriin elämää vuoden aikana.

21

Talvi

Talvella pukkien sarvet ovat vielä nahan peittämät eivät-kä pukit ole kiinnostuneita reviirirajoista. Ruokinta-paikoilla tai muualla, missä on riittävästi ravintoa, voi-daan yleensä nähdä samalla kerralla useita samaakinsukupuolta olevia eläimiä. Talvisesta laumassa elämises-tä on hyötyä ravinnon etsinnässä ja esiinkaivamisessasekä petoeläinten havaitsemisessa ja jopa puolustautu-misessa niitä vastaan. Hyökkäävällä käytöksellä, jotajoskus havaitaan ruokintapaikoilla, ei ole mitään teke-mistä reviirikäyttäytymisen kanssa, vaan silloin suurin javahvin ainoastaan käyttää oikeuttaan syödä ensimmäi-senä.

Kevät

Kevään tullen kauriiden käyttäytyminen muuttuu huo-mattavasti. Pukit aloittavat sarvien kelomisen ja samaanaikaan, tai jopa ennen, ne alkavat vallata ja puolustaaomia reviirejään. Suurimmat ”kapitaalipukit” valitsevatparhaat ravinto- ja suoja-alueet. Vanhemmilla pukeillaon myös yleensä suuremmat reviirit kuin nuorilla, muttayksilöllistä vaihtelua esiintyy. Samaa reviiriä pyritäänyleensä pitämään hallussa vuodesta toiseen.

Jos pukkeja on paljon, reviirit vallataan nopeasti, nii-den merkintä on kiihkeää ja tappelut tavallisia. Pukitjatkavat kelomista sarvillaan ja jättävät otsarauhasestaanhajumerkkejä ympäristöönsä. Yleensä ne valitsevat tä-hän tarkoitukseen esimerkiksi metsäaukeilla tai pellon-tai ojanpientareilla hyvin näkyvissä olevia pensaita taipieniä puita. Tämän lisäksi ne voivat kaivaa kuoppia,joihin jää hajumerkkejä niiden sorkanpäällisrauhasista.Tehostaakseen merkintää ne saattavat myös virtsatakuoppaan tai sen läheisyyteen. Rajojen merkitsemisenlisäksi reviirimerkkejä tehdään myös alueen oleskelu-osiin.

Jos reviirin haltijalle tapahtuu jotakin, läheiset pukitlaajentavat omia reviireitään hyvin nopeasti vapautu-neelle alueelle. Jos ylimääräistä aluetta jää tai reviirion haltijalleen liian laaja, sen saattaa ottaa osia haltuun-sa reviiritön nuori pukki. Sekä reviirin laatu että kokoviestittävät muille siitä, kuinka merkittävä reviirin hal-tija on.

22

Naarailla ei esiinny varsinaista reviirikäyttäytymistä.Ne ovat kuitenkin keväällä aggressiivisia toisiaan koh-taan ja eivätkä päästä muita lähelleen lauman hajaantu-misen jälkeen. Niiden kotialueiden rajat eivät kuitenkaanole niin selkeitä kuin pukkien reviirit, vaan alueet voivatolla osittain päällekkäisiä.

Vasominen tapahtuu touko–kesäkuussa; suurin osavasoista syntyy kesäkuun puolella. Metsäkaurisnaarasvierottaa edellisen vuoden vasansa vain muutamaa viik-koa ennen vasomista.

Metsäkaurispukin reviirin rajat ovat selväpiirteiset. Sehuolehtii reviiristään tarkoin ja ajaa tunkeilijat sääli-mättä pois.

23

Kesä

Pukit puolustavat reviirejään muilta pukeilta siksi kunneskiima-aika on ohi eli ainakin elokuun loppuun saakka.Niiden lisääntymismenestys perustuu suurelta osin sii-hen, että reviiri houkuttelee mahdollisimman paljon naa-raita.

Kesällä pukkien varsinaiset kiimataistot vähenevät,sillä niillä on ollut koko kevät ja alkukesä aikaa mitellävoimiaan. Suurin huomio kohdistetaankin itse pariutu-mistapahtumaan. Kun pukki kohtaa kiimassa olevan naa-raan, se vartioi sitä tarkasti, kunnes naaras on vastaan-ottavainen.

Naaraiden kotialueiden rajat eivät kovinkaan selkeitä.Alueet voivat mennä myös osin päällekkäin.

24

Paritteluun valmistautuminen on naaraan kiihottamis-ta, joka voi jatkua pitkiäkin aikoja hyvin tiivinä (takaa-ajoja voidaan havaita joskus jo keväällä ja alkukesällä).Joskus eläimet juoksevat suuren kiven tai puun ympäril-lä, jolloin paikalle muodostuu hyvin näkyvä polku, ns.noitarinki. Parittelun jälkeen pukin kiinnostus naaraa-seen laantuu ja se valmistautuukin uuteen koitokseen, josreviirillä on toinen kiimassa oleva naaras.

Syksy

Kun kiimasesonki on ohi ja lähestytään syyskuuta, käyt-täytyminen yhteisössä muuttuu ja pukit ja naaraat voivatjälleen oleskella samaakin sukupuolta olevien yksilöidenkanssa samoilla alueilla. Pukit pudottavat sarvensa syk-syn aikana ja eläimet kohentavat kuntoaan tulevaa talveavarten. Ne pysyvät kuitenkin yleensä kesäalueillaan lu-men tuloon saakka. Samanaikaisesti liikkuvuus lisään-tyy, jolloin kotialueet suurenevat kesäaikaisiin verrat-tuna.

Pukki ”valmistaa” naarasta paritteluun seurailemallasitä joskus pitkiäkin aikoja. Paikalle voi muodostua nä-kyvä polku, jota sanotaan noitarinkiksi (ruots. häxring).Parittelun jälkeen pukki lepää tovin, kunnes se nousee jaryhtyy jatkamaan arkisempia askareita, ellei reviirilläole toista naarasta, joka vaatii samoja toimenpiteitä.

25

4. Levinneisyys

Metsäkauris on peräisin Vähä-Aasiasta välimerenilmas-ton alueelta. Sieltä se on levittäytynyt pääasiassa pohjoi-seen ja nyt sitä tavataan koko Euroopassa Irlantia lu-kuunottamatta sekä ns. temporaalisella vyöhykkeellä läpiAasian aina Tyynelle merelle saakka. Sen jälkeen, kunLinné antoi metsäkauriin latinalaiseksi nimeksiCapreolus capreolus, kirjallisuudessa on kuvattu aina-kin viisi alalajia. Capreolus tarkoittaa pientä vuohta.Eurooppalainen metsäkauris on säilyttänyt myös ala-lajinimenään capreoluksen. Siperialainen kauris(Capreolus c. pygargus) on kooltaan suurin. Sen elopai-no voi olla jopa 60 kg. Myös sarvet saavuttavat euroop-palaisiin verrattuna kunnioitettavat mitat. Niiden pituuson 40–50 cm ja piikkejä on usein 4–5 kummassakin sar-vessa. Tämän vuoksi siperialaista kaurista onkin yritettyristeyttää eurooppalaisen lajitoverinsa kanssa kuitenkinhuonolla tuloksella. Siperialaisen metsäkauriin päälevin-neisyysalue ulottuu Ural-vuorilta Baikal-järvelle saakka.Muita alalajeja tavataan Pohjois-Kiinassa, Tiibetissä jaKoreassa.

26

Metsäkauris Euroopassa

Manner-Euroopassa metsäkauriskantojen tiheydet voivatolla huomattavan suuria, esimerkiksi Tanskassa on ollutalueita, joilla tiheys on ollut noin 250 kaurista/1 000 ha.Puolan havumetsävaltaisilla vuorialueilla on laskettunoin 35 kaurista/1 000 ha, mutta lehtimetsäalueilla vas-taavalla pinta-alalla voi olla jopa 350 kaurista/100 ha.Englannista on tietoja lähes uskomattomista luvuista:jopa 700 eläintä/1 000 ha. On kuitenkin muistettava, ettätällaista kauristiheyttä ylläpitävä alue on yleensä melkopieni ja ympäröivä seutu on huomattavasti harvemmankannan aluetta.

Metsäkauris Ruotsissa

Ruotsin metsäkauriskanta on noin sadan vuoden kulues-sa kasvanut muutamista sadoista yksilöistä yli miljoonanyksilöön. Kannan kasvua helpotti merkittävästi laajamit-tainen kettusyyhy 1980-luvulla.

Nykyisin metsäkauris on merkittävä riistaeläin ja vuo-tuinen saalis on satoja tuhansia yksilöitä. Se luokitellaanpienriistaksi eikä pyyntilupakäytäntöä ole. Niitä tavataankoko maassa aina tunturialueita myöten. Osa Suomenkaurispopulaatiosta onkin tullut Ruotsin Lapista Tor-nionjoen ylitse.

Kannat ovat nykyisin tiheitä Etelä-Ruotsin monimuo-toisissa elinympäristöissä, mutta harvenevat tultaessaPohjois-Ruotsiin. Harvan kannan alueita ovat myös teho-maatalouden alueet Etelä-Ruotsissa, missä yksipuolisetja lajistoltaan köyhät viljelyalueet tarjoavat huonosti suo-jaa. Niillä alueilla, joissa maisema on sulkeutunut jamosaiikkimainen, on yleensä tiheä ja elinvoimainen kan-ta, kun taas pelkät, ”karut” peltoalueet ovat harvemminasuttuja. Elinympäristöiltään monimuotoinen Skoonehyvä esimerkki tiheän kannan alueista.

27

5. Metsäkauriskantojen vaihtelut

Liikkuminen ja vaellukset

Metsäkauriilla voidaan erottaa kolmea erityyppistä liik-kumista:

1) Liikkuminen rajatun reviirin tai kotialueen sisällä.2) Säännölliset kausivaellukset kahden tai useamman

alueen, esimerkiksi kesä- ja talvilaidunten välillä.3) Muuttovaellukset pois kotialueilta.

Metsäkauriin elinalueen osat

Pukkien reviirit ja naaraiden kotialueet kesäaikaan käsit-tävät vain noin puolet koko elinalueen laajuudesta. Pukitvalitsevat niin suuren alueen kuin ne pystyvät valvomaankohtuullisilla ponnistuksilla. Reviirittömät nuoret pukitvoivat liikkua useiden satojen hehtaarien alueella. Metsä-ympäristössä kauriit liikkuvat kesäisin pienemmälläalueella kuin muina vuodenaikoina. Elinalueen käytönvuosirytmi muistuttaa muita hirvieläimiä ja elinalueetlaajenevat huomattavasti keväällä. Metsäkauriit ovat hy-vin paikkauskollisia sen jälkeen, kun ne ovat löytäneetsopivan elinalueen. Aloilleen asettuminen tapahtuu sekäpukeilla että naarailla 1–2 vuoden iässä.

Metsänhakkuut tai voimakkaat muutokset peltovilje-lyssä voivat kuitenkin supistaa kauriille käyttökelpoistaelinaluetta niin, että eläinten on toisinaan siirryttävämuualle. Vanhojen eläinten on havaittu joskus lähteneenkotialueeltaan jouduttuaan yhteenottoihin nuorempienkanssa.

Tutkimukset radiomerkityillä kauriilla ovat osoitta-neet karuhkojen kesäalueiden olevan noin 100 hehtaarinsuuruisia, kun taas rehevämmillä seuduilla alueiden kokoon vain puolet tästä. Nämä alueet ovat kuitenkin suuriaverrattuna elinalueisiin etelämpänä Euroopassa, jossa re-viirin koko on tavallisesti noin 10–20 hehtaaria. Englan-nista ja Saksasta on raportoitu alueista, missä keskimää-räinen reviiri ei ole ollut suurempi kuin 2–4 ha. Nämäovat kuitenkin poikkeuksia.

Muiden hirvieläinten tapaan kauriitkin pyrkivät tal-vella säästämään energiaa ja liikkuvat vähän. Poikkeuk-

28

sellisen luminen talvi ja ravinnon väheneminen saattaakuitenkin ajaa ne liikkeelle. Pukkien ja naaraiden välilläon tällöin huomattavia eroja käyttäytymisessä. Pukit liik-kuvat paljon ja jättävät alueen toivoen löytävänsä seu-dun, missä ravintotilanne olisi parempi. Naaraat taaspysyvät kotialueellaan ja liikkuvat niin vähän kuin mah-dollista säästääkseen energiaa, mutta joutuvat mahdol-lisesti tyytymään luonnosta löytyvään heikompilaatui-seen ravintoon. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneetnaaraiden talvikuolleisuuden olevan pienemmän kuinpukkien.

Kauriiden paikkauskollisuus ilmenee myös siten,että niillä on elinalueillaan keskuksia, joihin ne useinpalaavat. Tällaiset alueet sijaitsevat yleensä kaurii-den elinalueiden keskellä ja ovat samoja tai lähellä toi-siaan vuodenajasta toiseen. Nämä keskukset tarjoa-vat tavallisesti parhaan mahdollisen suojan ja ravinnonalueella.

Säännölliset kausivaellukset

Metsäkauriiden vaelluskäyttäytymistä ei Suomessa vielätunneta. Ruotsissa on havaittu kauriiden – kuten hirvien-kin – voivan vaeltaa ylängöiltä jokilaaksoihin.

Alppimaissa on merkittyjen kauriiden avulla todet-tu 5–10 km kausivaelluksia. Venäläisestä kirjallisuu-desta löytyy kuvauksia kauriiden joukkovaelluksistaSiperiassa, jolloin ne ovat vaeltaneet jopa satoja kilomet-rejä.

Norjalaisten ja ruotsalaisten radiotelemetriatutkimuk-sissa on havaittu tiettyjen yksilöiden palaavan niille talvi-alueille, missä ne on otettu kiinni ja merkitty. Pisin mitat-tu paluumatka oli 45 kilometriä.

Muuttovaellukset

Varsinaisia muuttovaelluksia tekevät reviirittömät jaelinalueettomat nuoret eläimet. Muuttoja tapahtuu alku-kesällä reviirien valtaamisen aikaan ja ne voivat johtuasuoranaisista taisteluista tai vieroituksesta.

Tanskan Kalössä tehdyssä tutkimuksessa useimmatmetsäkauriit muuttivat vain noin 4 kilometrin etäisyy-delle merkitsemispaikasta. Vastaavanlaisessa tutkimuk-

29

sessa Ruotsin Grimsössä, joka on havupuuvaltainenalue, pukit muuttivat noin 30 kilometriä ja naaraat noin12 kilometriä. Muutot suuntautuivat kaikkiin ilmansuun-tiin riippuen lähinnä maaston laadusta ja kannan tihey-destä.

Paikallisten kannanosien muutokset

Paikallisten kannanosien tiheyteen ja rakenteeseen vai-kuttavat syntyvyys, kuolleisuus sekä kannanosasta si-sään- ja ulospäin suuntautuvat muuttovaellukset. Muutoson jatkuvaa ja nopeampaa kuin millään muulla hirvi-eläimellä. Arviolta noin puolet eläimistä vaihtuu vuodenaikana sellaisilla alueilla, missä kanta on ympäristöönnähden huipussaan eli reviirit ovat ”täynnä.”

Pääasiallinen kasvun syy on hyvä tuottavuus. Sisään-muutolla ei ole niinkään suurta merkitystä.

Kanta pienenee seuraavista syistä:

1) Vasakuolleisuus

Kesällä nuorten vasojen kuolleisuus on korkea, useinjopa 20–40 % syntyneistä vasoista. Syynä voi olla ankaratalvi, jonka seurauksena emän kunto on heikentynytliiaksi ja vasa syntyy heikosti kehittyneenä.

2) Predaatio eli saalistus

Ketun aiheuttama saalistuspaine on monin paikoin huo-mattavaa. Näyttää siltä kuin jotkut ketut oppisivat etsi-mään ja tappamaan piilottelevia vasoja hyvällä menes-tyksellä.

3) Maanviljelys

Jotkut emät jättävät vasansa nurmipeltoon, missä nä-mä saattavat heinänteon aikana jäädä koneiden murjo-miksi. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan peltoalueellanoin 5 % vasoista menehtyy nurmisadonkorjuun yhtey-dessä.

30

4) Talvi

Talvikuolleisuus vaihtelee huomattavasti riippuen lumensyvyydestä, pakkasesta sekä helposti sulavan ravinnonsaatavuudesta. Myös talven pituus on merkittävä tekijäselviytymisessä. Kauriita kuolee vielä kevättalvellakin,vaikka lumitilanne on jo helpompi. Tämä johtuu osittainsiitä, että ne ovat talven aikana sopeutuneet hyvin niuk-kaan ruokavalioon, joten eläimen siirtyessä nopeastikäyttämään kenttäkerroksen tarjoamaa runsaampaa ra-vintoa, elimistö ei pystykään hyödyntämään sitä.

Kovina talvina vasojen kuolleisuus voi olla hyvin kor-kea, jopa 70–80 %. Vasat, joilla ei juurikaan ole varara-vintoa, kuolevat usein alkutalvella ja pukkivasat ennennaaraita. Minimipaino, jolla eläin pystyy selviytymääntalvesta, on noin 12 kg.

Toisinaan aikuisiakin kauriita menehtyy joukoittain.Ankara talvi saattaa tuhota 40–60 % kannasta, paikalli-sesti jopa 80–100 %.

5) Muut syyt

Aikuisten kauriiden kuolleisuus on kesäisin alhainen.Kuolinsyynä on usein liikenneonnettomuus tai pukeillatoisinaan reviiritaistelussa saatu vamma.

Ketun on todettu olevan merkittävä kauriinvasojen saa-listaja.

31

6. SairaudetMetsäkauriit ovat pääsääntöisesti terveitä. Sairaudet ei-vät ainakaan Ruotsissa ja Suomessa ole metsäkaurispo-pulaatiota rajoittava tekijä. Pohjoinen ilmastomme rajoit-taa tauteja tehokkaasti.

Ruotsin eläinlääkintäviraston (SVA) kuolleille eläi-mille tekemät laajat tutkimukset ovat osoittaneet, ettälähes 60 % sinne lähetetyistä metsäkauriista oli talvellanälkään kuolleita ja vain 19 %:lla eläimistä kuolinsyynäoli varsinainen sairaus.

Muut syitä kuolleisuuteen olivat mekaaniset vauriot(liikenneonnettomuudet, vanhat ampumahaavat jne.) japetoeläimet (predaatio).

Yleisimmät sairaudet:

• yleisinfektiot ja virussairaudet

• loiset

• aivokalvomato

• kasvaimet

32

7. Kauriskanta runsastunut

Pentti Vikberg, Marko Svensberg

Metsästäjäin keskusjärjestö

Metsäkauriin esiintymistä maassamme on selvitetty eri-laisin menetelmin. Ehkä luotettavin tulos saadaan loppu-talvelle ajoittuvassa lumijälkilaskennassa, joita suoritta-vat Uudenmaan, Varsinais-Suomen sekä Etelä-Hämeenriistanhoitopiirit. Riistanhoitopiirien keräämissä hirviha-vaintokorteissa sekä kauriin saalisilmoituksissa kysytäänvuosittain arviota kauriskannasta ja sen runsauskehityk-sestä. Kun kyselyt on tehty vuodesta toiseen samankal-taisina, antaa tämä suuntaa antavaa tietoa kannan esiinty-misalueen lisäksi myös kannan runsaudesta. Kauriskan-taa on seurattu myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslai-toksen järjestämän peltokolmio- ja riistakolmiolasken-nan avulla. Varsinkin peltokolmioiden vähäinen määräestää edelleenkin kattavan kauriin esiintymiskuvan saa-misen tätä keinoa käyttämällä.

Metsäkauris runsastuu – erotatko aikuisen ja vasan?

33

Vuosituhannen vaihteessa läntisenSuomen eläin

Kauriin erityyppisin menetelmin saatu päälevinneisyys-alue vuosituhannen vaihteessa ilmenee kartasta 1. Metsä-kaurista tavattiin tällöin melko kattavasti läntisissä jaeteläisissä riistanhoitopiireissä. Vuosituhannen vaihtees-sa Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pohjanmaan sekäRuotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiireissä metsä-kauris saattoi jo tulla vastaan jokaisen riistanhoitoyhdis-tyksen alueella. Myös Uudenmaan, Etelä-Hämeen sekäOulun riistanhoitopiireissä metsäkaurista tavattiin varsinuseassa riistanhoitoyhdistyksessä.

Suomen itäpuolisko oli vielä vuosituhannen vaihtees-sa suurelta osin kauristyhjiötä. Kymessä, Etelä-Savossa,Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa kauris oli vielä melkotuntematon hirvieläin. Siinä vaiheessa Uudellamaalla jaEtelä-Hämeessä kauriin esiintyminen näytti jyrkästi ra-joittuvan läntiseen puoliskoon, rajan ollessa Uudella-maalla jossakin Helsingin kohdalla.

Levittäytynyt itään viimeisten vuosienaikana

Kauriskanta on vuosituhannen vaihteen jälkeen runsastu-nut ja levittäytynyt itäisemmän Suomen alueille. Kannankasvu on ollut huomattavaa Kymen, Etelä-Savon ja Poh-jois-Savon riistanhoitopiirien alueilla. Myös Keski-Suo-messa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa kanta on kasva-nut, tosin ei ihan samaa tahtia kuin edellisissä piireissä.Sen sijaan Lapin kauriskanta on pysynyt vaatimattoma-na. Läntisemmissä riistanhoitopiireissä kauriskanta onmyös runsastunut ja se on mahdollistanut näillä alueillayhä kattavamman esiintymisalueen muodostumisen.

Kauriin pääesiintymisalueen arvioidaan olevan myöstulevaisuudessa seuduilla, joilla lopputalven lumipeit-teen paksuus jää alle 50–60 senttimetrin. Kartalle paikan-nettuna tämä tarkoittaisi Savonlinnan ja Joensuun väli-maastosta Oulujärven kautta kulkevan linjan länsiosaa(kartta 2). Paikallisia poikkeuksiakin tähän arvioon löy-tyy, sillä esimerkiksi Lapissa kauriit pystyvät tulemaantoimeen runsaslumisilla seuduilla oleilemalla näidenalueiden vähälumisilla joki- ja puropenkoilla. Myös tal-

34

KARTTA 1METSÄKAURIINPÄÄESIINTYMISALUEVUOSITUHANNENVAIHTEESSA

KARTTA 2METSÄKAURIINNYKYINENPÄÄESIINTYMISALUE

(MUKAILEE PITKÄLTIMAALISKUUNKESKIMÄÄRÄISEN50–60 SENTTIMETRINLUMISYVYYDENRAJAA)

35

viruokinnan avulla kauriiden toimeentuloa ankarissa lu-miolosuhteissa voidaan helpottaa.

Riistanhoitopiireiltä ja metsästäjiltä on tiedusteltu 1990-luvun puolivälistä alkaen niiden arvioita talvisen kau-riskannan suuruudesta (taulukko 1). Arvioita kauriskan-nan suuruudesta on pidettävä suuntaa antavina, koska neperustuvat moniin eri menetelmiin, kuten maalaskentoi-hin, hirvihavaintokortteihin, saalisilmoituksiin ja yhdis-tysten tekemiin arvioihin. Arvioiden mukaan koko maan

Erityisesti vuosituhannen vaihteessa arvio kannankasvusta on ollut ripeää, sillä vuonna 1994 koko maankauriskannaksi arvioitiin 1300 eläintä, ja muutamaavuotta myöhemmin kannaksi arvioitiin 3200–3700 eläin-tä, eli kanta oli saattanut kaksinkertaistua. Vuosituhan-nen lopun viimeisinä vuosina kanta tuplaantui kasvaenlähes 7 000 eläimeen. Tällä hetkellä kannan kasvu näyt-täisi kuitenkin ydinalueella hidastuvan.

kauriskannat ovat Uudenmaan (3 700 eläintä) ja Varsi-

täen voidaan sanoa, että muissa läntisen Suomen riistan-

välillä piiriä kohti.Keskisissä ja itäisissä riistanhoitopiireissä arviot kau-

piiriä kohti. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on kysevain muutamista sadoista eläimistä. Keski-Suomessa ja

Mikä on aiheuttanut kannanrunsastumisen?

Metsäkauris alkoi levittäytyä Manner-Suomeen 1900-lu-vun alkupuolella. Ensiksi eläimiä ilmestyi Karjalan kan-naksen kautta ja myöhemmin Ruotsin puolelta Perä-meren kiertäen. Metsäkauriita alettiin siirtää Manner-

Talvella 2006/2007 noin 25 000 eläintä

25 000 eläimen tienoilla.viimetalvinen (2006/2007) kauriskannan koko olisi noin

Talvikanta-arvioiden 2006/2007 mukaan vahvimmat

nais-Suomen riistanhoitopiirissä (4 740 eläintä). Yleis-

hoitopiireissä kanta vaihtelee noin 1 000 ja 3 000 eläimen

riskannasta vaihtelevat sadoista 1 500 yksilön luokkaan

Pohjois-Savossa arvio on 1300 yksilön luokkaa, kun taas

men välillä.eläi-Etelä-Savossa ja Kymessä arviot ovat 500-1000

Taulukko1. Arviot kauriskannan suuruudesta perustuvat moniin eri menetelmiin, kuten maalaskentoihin, hirvihavaintokortteihin, saalisilmoituksiin jne.

35

viruokinnan avulla kauriiden toimeentuloa ankarissa lu-miolosuhteissa voidaan helpottaa.

Riistanhoitopiireiltä ja metsästäjiltä on tiedusteltu 1990-luvun puolivälistä alkaen niiden arvioita talvisen kau-riskannan suuruudesta (taulukko 1). Arvioita kauriskan-nan suuruudesta on pidettävä suuntaa antavina, koska neperustuvat moniin eri menetelmiin, kuten maalaskentoi-hin, hirvihavaintokortteihin, saalisilmoituksiin ja yhdis-tysten tekemiin arvioihin. Arvioiden mukaan koko maan

Erityisesti vuosituhannen vaihteessa arvio kannankasvusta on ollut ripeää, sillä vuonna 1994 koko maankauriskannaksi arvioitiin 1300 eläintä, ja muutamaavuotta myöhemmin kannaksi arvioitiin 3200–3700 eläin-tä, eli kanta oli saattanut kaksinkertaistua. Vuosituhan-nen lopun viimeisinä vuosina kanta tuplaantui kasvaenlähes 7 000 eläimeen. Tällä hetkellä kannan kasvu näyt-täisi kuitenkin ydinalueella hidastuvan.

kauriskannat ovat Uudenmaan (3 700 eläintä) ja Varsi-

täen voidaan sanoa, että muissa läntisen Suomen riistan-

välillä piiriä kohti.Keskisissä ja itäisissä riistanhoitopiireissä arviot kau-

piiriä kohti. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on kysevain muutamista sadoista eläimistä. Keski-Suomessa ja

Mikä on aiheuttanut kannanrunsastumisen?

Metsäkauris alkoi levittäytyä Manner-Suomeen 1900-lu-vun alkupuolella. Ensiksi eläimiä ilmestyi Karjalan kan-naksen kautta ja myöhemmin Ruotsin puolelta Perä-meren kiertäen. Metsäkauriita alettiin siirtää Manner-

Talvella 2006/2007 noin 25 000 eläintä

25 000 eläimen tienoilla.viimetalvinen (2006/2007) kauriskannan koko olisi noin

Talvikanta-arvioiden 2006/2007 mukaan vahvimmat

nais-Suomen riistanhoitopiirissä (4 740 eläintä). Yleis-

hoitopiireissä kanta vaihtelee noin 1 000 ja 3 000 eläimen

riskannasta vaihtelevat sadoista 1 500 yksilön luokkaan

Pohjois-Savossa arvio on 1300 yksilön luokkaa, kun taas

men välillä.eläi-Etelä-Savossa ja Kymessä arviot ovat 500-1000

36

Suomeen Ahvenanmaalta 1980-luvulla sekä aktiivisem-min maan eteläosiin eläintarhoista, Ahvenanmaalta jaLapista vv. 1985–1993, kaikkiaan 168 eläintä. Siirtoistu-tukset ovat jatkuneet viime vuosinakin, tosin vähäisem-mässä määrin.

Kauriin menestyminen on seurausta siitä, että Suo-mesta on löytynyt sille erittäin sopivia ja hyviä elinympä-ristöjä. Tyhjien alueiden nopea asuttaminen on johtunutkauriille tyypillisestä erityispiirteestä, hyvin voimak-kaasta vaellusvietistä. Tämän piirteen ansiosta kau-riskantojen ei tarvitse olla edes kovinkaan tiheitä, kunalueelta tapahtuu ”valumista” lähiseuduille, joissa nuo-rilla reviirittömillä kaurisuroksilla on tilaa muodostaaoma leviämiskeskuksensa. Näin hyvinkin repaleinenesiintymiskartta tiivistyy vähitellen yhtenäiseksi metsä-kauriin asuinalueeksi.

Hyvin tärkeä tekijä kauriskannan runsastumisessa onollut sen lisääntymisteho – metsäkauris nimittäin kuuluumaailman runsastuottoisimpiin sorkkaeläimiin. Kolmois-vasat ovat tavallisia ja keskimäärinkin vasoja syntyy noinkaksi. Naarasvasat on sukukypsiä jo seuraavana kesänä.Kuten muillakin runsastuottoisilla lajeilla, myös kauriilla

Taulukko1

eri menetelmiiin, kuten maalaskentoihin, hirviha-vaintokortteihin, saalisilmoituksiin jne.

����������� ����������� ����������� ������������������������ ��������� ��������� ���������

���������� �� ������� ��� �������������� �� ����� �� ��������� � �� �� �������������� �� ����� ��� �������� �� �� �� �������� ��� ��� ��� ������� ��� ��� ��� ������������� �� ��� ��� ���������������� �� ��� ��� ������������������� �� ����� �� ��������������� �� ��� ��� ������������������� �� ��� ��� ������������� �� ��� ��� ����������� ��� �������� ���� ������������������� �� ��� ���� ������������ ���� ��������� ���� �����

�����������������������������

�

Arviot kauriskannan suuruudesta perustuvat moniin

35

viruokinnan avulla kauriiden toimeentuloa ankarissa lu-miolosuhteissa voidaan helpottaa.

Riistanhoitopiireiltä ja metsästäjiltä on tiedusteltu 1990-luvun puolivälistä alkaen niiden arvioita talvisen kau-riskannan suuruudesta (taulukko 1). Arvioita kauriskan-nan suuruudesta on pidettävä suuntaa antavina, koska neperustuvat moniin eri menetelmiin, kuten maalaskentoi-hin, hirvihavaintokortteihin, saalisilmoituksiin ja yhdis-tysten tekemiin arvioihin. Arvioiden mukaan koko maan

Erityisesti vuosituhannen vaihteessa arvio kannankasvusta on ollut ripeää, sillä vuonna 1994 koko maankauriskannaksi arvioitiin 1300 eläintä, ja muutamaavuotta myöhemmin kannaksi arvioitiin 3200–3700 eläin-tä, eli kanta oli saattanut kaksinkertaistua. Vuosituhan-nen lopun viimeisinä vuosina kanta tuplaantui kasvaenlähes 7 000 eläimeen. Tällä hetkellä kannan kasvu näyt-täisi kuitenkin ydinalueella hidastuvan.

kauriskannat ovat Uudenmaan (3 700 eläintä) ja Varsi-

täen voidaan sanoa, että muissa läntisen Suomen riistan-

välillä piiriä kohti.Keskisissä ja itäisissä riistanhoitopiireissä arviot kau-

piiriä kohti. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on kysevain muutamista sadoista eläimistä. Keski-Suomessa ja

Mikä on aiheuttanut kannanrunsastumisen?

Metsäkauris alkoi levittäytyä Manner-Suomeen 1900-lu-vun alkupuolella. Ensiksi eläimiä ilmestyi Karjalan kan-naksen kautta ja myöhemmin Ruotsin puolelta Perä-meren kiertäen. Metsäkauriita alettiin siirtää Manner-

Talvella 2006/2007 noin 25 000 eläintä

25 000 eläimen tienoilla.viimetalvinen (2006/2007) kauriskannan koko olisi noin

Talvikanta-arvioiden 2006/2007 mukaan vahvimmat

nais-Suomen riistanhoitopiirissä (4 740 eläintä). Yleis-

hoitopiireissä kanta vaihtelee noin 1 000 ja 3 000 eläimen

riskannasta vaihtelevat sadoista 1 500 yksilön luokkaan

Pohjois-Savossa arvio on 1300 yksilön luokkaa, kun taas

men välillä.eläi-Etelä-Savossa ja Kymessä arviot ovat 500-1000

35

viruokinnan avulla kauriiden toimeentuloa ankarissa lu-miolosuhteissa voidaan helpottaa.

Riistanhoitopiireiltä ja metsästäjiltä on tiedusteltu 1990-luvun puolivälistä alkaen niiden arvioita talvisen kau-riskannan suuruudesta (taulukko 1). Arvioita kauriskan-nan suuruudesta on pidettävä suuntaa antavina, koska neperustuvat moniin eri menetelmiin, kuten maalaskentoi-hin, hirvihavaintokortteihin, saalisilmoituksiin ja yhdis-tysten tekemiin arvioihin. Arvioiden mukaan koko maan

Erityisesti vuosituhannen vaihteessa arvio kannankasvusta on ollut ripeää, sillä vuonna 1994 koko maankauriskannaksi arvioitiin 1300 eläintä, ja muutamaavuotta myöhemmin kannaksi arvioitiin 3200–3700 eläin-tä, eli kanta oli saattanut kaksinkertaistua. Vuosituhan-nen lopun viimeisinä vuosina kanta tuplaantui kasvaenlähes 7 000 eläimeen. Tällä hetkellä kannan kasvu näyt-täisi kuitenkin ydinalueella hidastuvan.

kauriskannat ovat Uudenmaan (3 700 eläintä) ja Varsi-

täen voidaan sanoa, että muissa läntisen Suomen riistan-

välillä piiriä kohti.Keskisissä ja itäisissä riistanhoitopiireissä arviot kau-

piiriä kohti. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on kysevain muutamista sadoista eläimistä. Keski-Suomessa ja

Mikä on aiheuttanut kannanrunsastumisen?

Metsäkauris alkoi levittäytyä Manner-Suomeen 1900-lu-vun alkupuolella. Ensiksi eläimiä ilmestyi Karjalan kan-naksen kautta ja myöhemmin Ruotsin puolelta Perä-meren kiertäen. Metsäkauriita alettiin siirtää Manner-

Talvella 2006/2007 noin 25 000 eläintä

25 000 eläimen tienoilla.viimetalvinen (2006/2007) kauriskannan koko olisi noin

Talvikanta-arvioiden 2006/2007 mukaan vahvimmat

nais-Suomen riistanhoitopiirissä (4 740 eläintä). Yleis-

hoitopiireissä kanta vaihtelee noin 1 000 ja 3 000 eläimen

riskannasta vaihtelevat sadoista 1 500 yksilön luokkaan

Pohjois-Savossa arvio on 1300 yksilön luokkaa, kun taas

men välillä.eläi-Etelä-Savossa ja Kymessä arviot ovat 500-1000

36

Suomeen Ahvenanmaalta 1980-luvulla sekä aktiivisem-min maan eteläosiin eläintarhoista, Ahvenanmaalta jaLapista vv. 1985–1993, kaikkiaan 168 eläintä. Siirtoistu-tukset ovat jatkuneet viime vuosinakin, tosin vähäisem-mässä määrin.

Kauriin menestyminen on seurausta siitä, että Suo-mesta on löytynyt sille erittäin sopivia ja hyviä elinympä-ristöjä. Tyhjien alueiden nopea asuttaminen on johtunutkauriille tyypillisestä erityispiirteestä, hyvin voimak-kaasta vaellusvietistä. Tämän piirteen ansiosta kau-riskantojen ei tarvitse olla edes kovinkaan tiheitä, kunalueelta tapahtuu ”valumista” lähiseuduille, joissa nuo-rilla reviirittömillä kaurisuroksilla on tilaa muodostaaoma leviämiskeskuksensa. Näin hyvinkin repaleinenesiintymiskartta tiivistyy vähitellen yhtenäiseksi metsä-kauriin asuinalueeksi.

Hyvin tärkeä tekijä kauriskannan runsastumisessa onollut sen lisääntymisteho – metsäkauris nimittäin kuuluumaailman runsastuottoisimpiin sorkkaeläimiin. Kolmois-vasat ovat tavallisia ja keskimäärinkin vasoja syntyy noinkaksi. Naarasvasat on sukukypsiä jo seuraavana kesänä.Kuten muillakin runsastuottoisilla lajeilla, myös kauriilla

Taulukko1

eri menetelmiiin, kuten maalaskentoihin, hirviha-vaintokortteihin, saalisilmoituksiin jne.

����������� ����������� ����������� ������������������������ ��������� ��������� ���������

���������� �� ������� ��� �������������� �� ����� �� ��������� � �� �� �������������� �� ����� ��� �������� �� �� �� �������� ��� ��� ��� ������� ��� ��� ��� ������������� �� ��� ��� ���������������� �� ��� ��� ������������������� �� ����� �� ��������������� �� ��� ��� ������������������� �� ��� ��� ������������� �� ��� ��� ����������� ��� �������� ���� ������������������� �� ��� ���� ������������ ���� ��������� ���� �����

�����������������������������

�

Arviot kauriskannan suuruudesta perustuvat moniin

37

suuren tuottavuuden vastapainona kuolleisuus on monienerilaisten syiden seurauksena merkittävää.

Pääosin siirtoistutusten myötä läntiseen Suomeen syn-tyneestä kauriskannasta on kauriita siirtynyt pitkin Poh-janlahden rannikkoa Ruotsinkielisen Pohjanmaan riis-tanhoitopiiriin. Uuden vuosituhannen alussa Ruotsinkie-lisen Pohjanmaan sekä Pohjanmaan riistanhoitopiirienalueilla pohjoisesta ja etelästä rannikon suunnasta kul-keutuneet kauriit kohtasivat toisensa. Tästä läntisestäpääalueesta on kauriita siirtynyt vesistöjen varsia nouda-tellen vähitellen itään päin, jossa kanta on vuosituhannenvaihteen jälkeen runsastunut merkittävästi. Rajan takaaidästä ei kauriita ole ilmeisesti suuremmin maahammetulossa tällä hetkellä.

KARTTA 3ARVIO KANNANKOOSTA JATIHEYDESTÄ ERIRIISTANHOITO-PIIREISSÄTALVELLA2004/2005

Kartta 3. kannan koosta ja tiheydestä eri riistanhoitopiireissä.

37

suuren tuottavuuden vastapainona kuolleisuus on monienerilaisten syiden seurauksena merkittävää.

Pääosin siirtoistutusten myötä läntiseen Suomeen syn-tyneestä kauriskannasta on kauriita siirtynyt pitkin Poh-janlahden rannikkoa Ruotsinkielisen Pohjanmaan riis-tanhoitopiiriin. Uuden vuosituhannen alussa Ruotsinkie-lisen Pohjanmaan sekä Pohjanmaan riistanhoitopiirienalueilla pohjoisesta ja etelästä rannikon suunnasta kul-keutuneet kauriit kohtasivat toisensa. Tästä läntisestäpääalueesta on kauriita siirtynyt vesistöjen varsia nouda-tellen vähitellen itään päin, jossa kanta on vuosituhannenvaihteen jälkeen runsastunut merkittävästi. Rajan takaaidästä ei kauriita ole ilmeisesti suuremmin maahammetulossa tällä hetkellä.

KARTTA 3ARVIO KANNANKOOSTA JATIHEYDESTÄ ERIRIISTANHOITO-PIIREISSÄTALVELLA2004/2005

38

Kauriskannan kokoon vaikuttavatmonet tekijät

Metsäkauriskannan kasvu on tämän hetken arvioidenmukaan hieman hidastumassa. Kanta ei luultavasti kasvaniin ripeästi kuin aikaisemmin, koska metsästyksen te-hostumisen lisäksi runsastuva ilveskanta näyttäisi hidas-tavan runsastumista varsinkin maan eteläosissa. Ilves-kannan runsastuminen vähentänee arviota kauriskannankehityksestä alaspäin ja voi myös estää kauriskannanlevittäytymistä ja runsastumista uusilla alueilla. Ruotsa-laisissa tutkimuksissa yksi ilves on verottanut enimmil-lään 40–50 kaurista vuodessa.

Kauriin pahin vihollinen lienee kuitenkin kettu. Ruot-salaisten tutkimusten mukaan kettu voi verottaa 30–90prosenttia alueen vasoista. Vaikka supikoiran osuuttakauriin vasojen verottajana ei tunneta, ei senkään rooliavoi Suomen olosuhteissa unohtaa.

Metsästäjien on syytä pitää mielessä, että metsästyk-sen edellytykset voivat kauriin osalta muuttua nopeasti.Kanta voi kasvaa ja myös pienentyä nopeasti. Ilves- jakettukannan vaihtelu, talvien ja kesien sääolosuhteet,vaellukset, sairaudet, liikenneonnettomuudet ja metsäs-tysverotus ovat ainakin kantaan vaikuttavia tekijöitä.Kuivat ja kuumat kesät voivat aiheuttaa ravintotaloudel-lisia ongelmia talveen valmistautumisessa. Talven anka-ruus, lähinnä lumipeitteen paksuus ja kovuus voivat vai-keuttaa kauriin ravinnonsaantia.

Ahvenanmaalla ja Ruotsissa kauriita onrunsaasti

Ahvenanmaalle metsäkauris istutettiin 1950-luvulla.Kanta kasvoi nopeasti ja ensimmäiset kauriit metsästet-tiin 1973 eli noin kaksikymmentä vuotta istutuksen aloit-tamisesta. Seuraavina vuosikymmeninä kannan kasvu olinopeaa. Saalismäärät nousivat melko tasaisesti 1990-luvun alkuvuosiin asti, jolloin kantaa leikattiin useampa-na vuotena. Kauriita metsästettiin tällöin 5000–6000 yk-silöä vuosittain. 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvullavuosittaiset saalismäärät ovat olleet enimmäkseen 4 000eläimen tuntumassa.

Nykyinen Ahvenmaan arvioitu talvikanta on noin15 000 yksilöä ja tiheys 100–160 kaurista 1000 hehtaaril-

39

la. Metsästyspinta-alaa Ahvenanmaalla on 107 000 heh-

eläintä. Parhaimmilla alueilla tämä luku on kohonnutjopa 200 kauriiseen.

Myös Ruotsissa kauriskanta oli suurimmillaan 1990-luvun alussa, jolloin maassa arvioitiin olevan noin 1,5miljoonaa kaurista. Kauriskannan kasvun kannaltamyönteisenä tekijänä naapurimaassamme on pidetty1980-luvulla laaja-alaisesti levinnyttä kettukapia, jokaharvensi voimakkaasti kettukantaa. Kauriskanta on kui-tenkin näistä ajoista vähentynyt kettu- ja ilveskannanlisääntymisen sekä myös monien muiden syiden seu-rauksena.

1990-luvun vaihteessa Ruotsissa metsästettiin vuosit-

saaliista. Vaikka kauriskanta on nykyään Ruotsissa pie-nempi kuin oli 90-luvun alussa, on kauris kuitenkin edel-leenkin monin paikoin hyvin runsaslukuinen. Esimerkik-si Tukholman korkeudella sijaitsevassa Örebron läänissäsaalis tuhannelta hehtaarilta on vuosituhannen vaihteenympärillä vaihdellut 15–30 eläimen välillä. 90-luvun al-kuvuosina keskimääräinen saalis oli samalla alueellajopa 60 kaurista tuhannelta hehtaarilta.

��������������������������������������������������������

�

����

����

����

����

����

����

����

����������

�����

����������

�����

����������

�����

����������

�����

����������

�����

������

�

taaria ja vuonna 2006 kauriita kaadettiin 3 760. Tuhan-nen hehtaarin pinta-alalta kaadettiin keskimäärin 30

tain 300 000–400 000 kaurista. Metsästyskauden 2005/06 saalis 130 000 kaurista on alle puolet huippuvuosien

39

la. Metsästyspinta-alaa Ahvenanmaalla on 107 000 heh-

eläintä. Parhaimmilla alueilla tämä luku on kohonnutjopa 200 kauriiseen.

Myös Ruotsissa kauriskanta oli suurimmillaan 1990-luvun alussa, jolloin maassa arvioitiin olevan noin 1,5miljoonaa kaurista. Kauriskannan kasvun kannaltamyönteisenä tekijänä naapurimaassamme on pidetty1980-luvulla laaja-alaisesti levinnyttä kettukapia, jokaharvensi voimakkaasti kettukantaa. Kauriskanta on kui-tenkin näistä ajoista vähentynyt kettu- ja ilveskannanlisääntymisen sekä myös monien muiden syiden seu-rauksena.

1990-luvun vaihteessa Ruotsissa metsästettiin vuosit-

saaliista. Vaikka kauriskanta on nykyään Ruotsissa pie-nempi kuin oli 90-luvun alussa, on kauris kuitenkin edel-leenkin monin paikoin hyvin runsaslukuinen. Esimerkik-si Tukholman korkeudella sijaitsevassa Örebron läänissäsaalis tuhannelta hehtaarilta on vuosituhannen vaihteenympärillä vaihdellut 15–30 eläimen välillä. 90-luvun al-kuvuosina keskimääräinen saalis oli samalla alueellajopa 60 kaurista tuhannelta hehtaarilta.

��������������������������������������������������������

�

����

����

����

����

����

����

����

����������

�����

����������

�����

����������

�����

����������

�����

����������

�����

������

�

taaria ja vuonna 2006 kauriita kaadettiin 3 760. Tuhan-nen hehtaarin pinta-alalta kaadettiin keskimäärin 30

tain 300 000–400 000 kaurista. Metsästyskauden 2005/06 saalis 130 000 kaurista on alle puolet huippuvuosien

40

Metsäkauriita metsästetty Manner-

Ensimmäiset kolme metsäkaurista metsästettiin Lapin

������������������������������������

�

����

����

����

����

����

����

����

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

������

��������������������������������

�

�����

������

������

������

������

������

������

������

������

��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���

Suomessa yli 17 000

piirin alueelta vuonna 1991. Metsästysvuosi 2006/2007 mukaanlukien Manner-Suomen puolella on kaa-dettu kaikkiaan 10 700 eläintä. Vuoden 2005 aikana met-sästysasetusta muutettiin niin, että kauriinmetsästyksessä

41

metsästettiin keskimääräisesti yksi kauris tuhannen heh-taarin alalta. Muissa piireissä vastaava saalis on olluthuomattavasti vaatimattomampaa, aina 0,001 kauriista0,3 kauriiseen per 1000 hehtaaria.

Kanta-arvioista kauriskannalle lasketut keskimääräi-set tiheydet 1000 hehtaarilla pyörivät Uudellamaalla jaVarsinais-Suomessa 4–5 eläimen välillä. Muualla maas-sa tiheydet ovat huomattavasti alhaisempia. Paikallisestikauriskannat voivat olla jo hyvinkin runsaita noustenjopa 40–50 kauriiseen 1000 hehtaarilla, mutta kun kan-nantiheyttä lasketaan laajemmalle alueelle peittyvätnämä tihentymät keskimääräisesti laskettujen lukujenalle. Verrattaessa Manner-Suomen saalistietoja ja kanta-arvioista laskettuja tiheysarvioita Ahvenanmaan ja Ruot-sin vastaaviin lukuihin saadaan viitteitä siitä, että kau-riskantamme olisi kuitenkin kokonaisuudessaan vielämelko vaatimaton.

saaliin määräänkään.

ei enää vaadita pyyntilupaa. Muutos ei näytä vaikutta-neen sen paremmin kannan kehitykseen kuin saadun

Eniten saalista edelliseen metsästyskauteen (2006/07)mennesssä on kertynyt Varsinais-Suomessa (5413

vuonna 2006/07 Uudenmaalla ja Varsinais-Suomessaeläintä) ja Uudellamaalla (4430 eläintä). Metsästys-

������������ ������������� ���������

�

����

����

����

����

����

����

����

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

������

���� �� ������� ����� ����� ���������� �����

������������ ������������� ���������

�

����

����

����

����

����

����

����

������������������������������������������������

������

���� �� ������� ����� ����� ���������� �����

������������ ��������� ���������

�

�����

������

������

������

������

������

������

������

������

��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���

���� �� �������� ����� ����� ���������� �����

������������ ��������� ���������

�

�����

������

������

������

������

������

������

������

������

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���� �� ������� ������ ������� ���������� �����

noin

���� �� �������� ������ ������� ���������� �����

yli 17

���� �� ������� ������ ������� ���������� �����

40

Metsäkauriita metsästetty Manner-

Ensimmäiset kolme metsäkaurista metsästettiin Lapin

������������������������������������

�

����

����

����

����

����

����

����

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

���

������

��������������������������������

�

�����

������

������

������

������

������

������

������

������

��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ��� ���

Suomessa yli 17 000

piirin alueelta vuonna 1991. Metsästysvuosi 2006/2007 mukaanlukien Manner-Suomen puolella on kaa-dettu kaikkiaan 10 700 eläintä. Vuoden 2005 aikana met-sästysasetusta muutettiin niin, että kauriinmetsästyksessä

41

metsästettiin keskimääräisesti yksi kauris tuhannen heh-taarin alalta. Muissa piireissä vastaava saalis on olluthuomattavasti vaatimattomampaa, aina 0,001 kauriista0,3 kauriiseen per 1000 hehtaaria.

Kanta-arvioista kauriskannalle lasketut keskimääräi-set tiheydet 1000 hehtaarilla pyörivät Uudellamaalla jaVarsinais-Suomessa 4–5 eläimen välillä. Muualla maas-sa tiheydet ovat huomattavasti alhaisempia. Paikallisestikauriskannat voivat olla jo hyvinkin runsaita noustenjopa 40–50 kauriiseen 1000 hehtaarilla, mutta kun kan-nantiheyttä lasketaan laajemmalle alueelle peittyvätnämä tihentymät keskimääräisesti laskettujen lukujenalle. Verrattaessa Manner-Suomen saalistietoja ja kanta-arvioista laskettuja tiheysarvioita Ahvenanmaan ja Ruot-sin vastaaviin lukuihin saadaan viitteitä siitä, että kau-riskantamme olisi kuitenkin kokonaisuudessaan vielämelko vaatimaton.

saaliin määräänkään.

ei enää vaadita pyyntilupaa. Muutos ei näytä vaikutta-neen sen paremmin kannan kehitykseen kuin saadun

Eniten saalista edelliseen metsästyskauteen (2006/07)mennesssä on kertynyt Varsinais-Suomessa (5413

vuonna 2006/07 Uudenmaalla ja Varsinais-Suomessaeläintä) ja Uudellamaalla (4430 eläintä). Metsästys-

42

������������������������������������������������������������������������

�����������������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

�����

������

����������

��

��

��

��

��

��� �

����

���

�����

���

���

���

���

���

����������

��

���

����

������

��

��

��

��

��

��

�����������

��

����

����

����

����

���

��

����

��

���

����

����

�����

��

����

���

���

���

��

��

���

���

���

���

���

����

���

��

����

���

����

���

�����

���

���

���

���������

��

����

���

���

���

���

���

���

������������

��

���

����

����

���

���

���

���

���

���

���������������

��

��

���

��

������������

��

����

����

����������������

����

���

���

���

���

���������

��

����

����

���

���

���

���

���

���

���

���

�������

��

����

����

����

����

���

���

���

���

���

���

���

�������

�������

���

���������������

��

��

��

����

����

����

���

���

���

���

���

�������

�������

���

������

���

���

����

���

����

����

����

����

���

���

���

���

���

���

����

����

����

����

����

����

����

��

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�����

�

riist

anho

itopi

ireitt

äin

43

Kauriin metsästystä opetellaan parhaillaan useissa seu-roissa maan etelä- ja keskiosissa.

44

8. Metsäkauris ja muuthirvieläimemmeJörgen HermanssonVarsinais-Suomen riistanhoitopiiri

Kasvava metsäkauriskanta tuo uusia haasteita ja mahdol-lisuuksia metsästykseen ja riistanhoitoon. Metsäkauriistaon nopeasti tullut Etelä-Suomen yleinen hirvieläin. Lu-kumäärältään metsäkauriita on vähemmän kuin valko-häntäpeuroja, mutta esiintymisalue on metsäkauriilla jolaajempi. Suomi on ainoa maa maailmassa, Tshekin tasa-valtaa lukuun ottamatta, jossa esiintyy sekä valkohäntä-peuroja että metsäkauriita. Vaikka lajeilla on huomattavakokoero voi valkohäntäpeuran ja metsäkauriin erottami-nen maastossa ja erityisesti metsästystilanteessa olla vai-keaa.

Metsäkauris ja valkohäntäpeura

Metsäkaurista on tutkittu paljon ja pohjoismaissa erityi-sesti Ruotsissa. Tiedot metsäkauriista ja sen elintavoistapohjoisissa olosuhteissa ovat varsin hyvät. Valkohäntä-peuraa on tutkittu myös Suomessa, mutta pääosa tutki-mustiedosta on peräisin lajin kotimantereelta Pohjois-Amerikasta. Etelä- ja Lounais-Suomi on tärkein valko-häntäpeuran sekä metsäkauriin esiintymisalue. Metsä-kauris on kuitenkin valkohäntäpeuraa tehokkaampi levit-täytyjä ja sitä on jo maamme kaikissa riistanhoitopiireis-sä. Molemmat lajit selviytyvät talvesta laumautumalla jahakeutumalla vähälumisille metsäalueille, missä ruokaaon helposti saatavilla lumen alta. Ne hakeutuvat myösmielellään talviruokinnan piiriin ja liikkuvat mahdolli-simman vähän talvella sekä käyttävät hyväkseen kehonsarasvavarastoja. Molemmat syövät pääosin helposti sula-vaa ravintoa pelloilta ja metsän kenttäkerroksesta. Tal-vella varvut ovat tärkeä ravintolähde molemmille lajeille.Korkea vasatuotto (taulukko 1) on myös yhteinen omi-naisuus.

45

Taulukko 1. Kaksosvasat ovat pääsääntö, mutta kol-mosvasatkin ovat yleisiä. Vasatuotto on molemmilla suu-rempi kuin hirvellä. Metsäkauriin vasatuotto on kaikkeinsuurin.

Hirvieläinten elopainot Suomessa

Syntymä- Vasan Aikuisen Aikuisenpaino elopaino naaraan uroksen

syksyllä elopaino elopaino

Metsäkauris 1,5 15–20 20–30 21–31Valkohäntäpeura 2,5–3,5 30–40 70–90 85–140Hirvi 10–15 100–130 –350 –500

Taulukko 2. Lajien kokoerot ovat selkeät. Valkohäntä-peuran vasa ja aikuinen metsäkauris ovat kuitenkin syk-syllä saman kokoisia.

Metsäkauriin erottaminenvalkohäntäpeurasta

Väritykseltään lajit ovat melkein samanlaisia, varsinkinsyksyllä ja talvella. Valkohäntäpeura on isompi kuin met-säkauris, mutta aikuiset metsäkauriit ja valkohäntäpeuranvasat ovat syksyllä saman kokoisia. Tämä voi aiheuttaatunnistamisongelmia varsinkin hämärän aikaan.

Lajien erottamisessa tärkein tuntomerkki on häntä janiin sanottu peräpeili. Valkohäntäpeuralla on nimensämukaan pitkä valkoinen häntä, jonka eläin nostaa pys-tyyn juostessaan pakoon. Muutenkin valkohäntäpeuranuseimmiten heiluva häntä erottuu selvästi. Metsäkauriinhäntä on vain muutaman sentin pituinen ja yleensä sitä eiedes näy. Sen sijaan metsäkauriilla on selvästi näkyvävalkoinen peräpeili. Se on muodoltaan pyöreä ja erottuuerityisen hyvin, kun metsäkauris juoksee pakoon. Kesäl-läkin peräpeili on hyvin havaittavissa, mutta silloin se eierotu yhtä hyvin kuin talvella.

Laji Vasoja/vasallinen naaras1 2 3 4

Metsäkauris 16 % 50 % 33 % 1 %

Valkohäntäpeura 14 % 75 % 10 % 1 %

46

Metsäkauriin ja valkohäntäpeuran sarvet ovat erilai-set. Varttuneilla peurapukeilla on isot leveät ”tulppaani-sarvet”. Metsäkauriin sarvet ovat pienemmät ja lähespystysuorat. Nuoren valkohäntäpeurapukin sarvet voivatolla varsin pienet ja kauriin sarvia muistuttavat. Metsä-kauriin sarvet putoavat jo marras-joulukuussa, jonka jäl-keen uudet sarvet alkavat heti kasvamaan. Jo helmikuus-sa uroksella on uudet nahkapäälliset, hyvin erottuvat sar-vet. Valkohäntäpeurapukki on sarveton lopputalven ai-kana.

Metsäkaurispukin tunnistaa sarvien lisäksi myös ma-han alla olevasta ”pensselistä”. Kaurisnaaralla on vastaa-vanlainen hyvin erottuva ”tupsu” peräpeilin alaosassa.Nämä sukupuolia erottavat yksityiskohdat ovat havaitta-vissa jo vasoilla syksyllä.

Talven vaikutus

Sekä metsäkauriit että valkohäntäpeurat pystyvät selviy-tymään suhteellisen ankarista talvista. Kylmyys ei oleratkaiseva tekijä, vaan tärkeämpi on lumen syvyys. Met-säkauris ei selviydy talvesta pelkällä oksaravinnolla ku-ten hirvi, vaan sen on syötävä helpoimmin sulavia varpu-ja. Erityisesti mustikka on tärkeä talviravinto metsäkau-riille. 50 sentin lumen syvyyttä pidetään yleensä metsä-kauriin levinnesyyden pohjoisrajana. Paikalliset olosuh-teet, kuten tiheä vähäluminen kuusikko tai talviruokinta,voivat kuitenkin ylläpitää kantaa, vaikka lunta olisikinyli 50 senttiä. Vaikka tehokkaalla riistanhoidolla voidaanvaikuttaa positiivisesti kauriskantaan, talven vaikutuskantaan on aina suuri. Vaikeina lumitalvina jotkut osapo-pulaatiot saattavat hävitä kokonaan Pohjois- tai Itä-Suo-

Täysikasvuisella metsäkauris-pukilla on suoraan ylöspäinsuuntautuvat, 6 piikkisetsarvet.

47

mesta. Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoseudulla nor-maali talvi ei juuri vaikuta kannan tilaan. Siellä on mah-dollista, että kannat kasvavat tiheiksi tai jopa erittäintiheiksi. Mutta tälläkin alueella ketun, ilveksen ja metsäs-tyksen vaikutukset kantoihin ovat voimakkaita.

Kilpaileeko metsäkauris muidenhirvieläinlajien kanssa?

Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen 1930-luvulla Pohjois-Amerikasta. Amerikassa ei ole metsäkauriita eikä muual-la Euroopassa kuin Suomessa ole valkohäntäpeuroja.Molemmat lajit ovat sopeutuneet elämään saman tyyppi-sessä elinympäristössä vaikkakin eri mantereilla. Elin-ympäristö sekä ravinto ovat molemmilla lajeilla melkosamanlaiset. Ei siis ole sattuma, että metsäkauriin tär-keimmät esiintymisalueet Suomessa ovat samat kuin val-kohäntäpeuran.

Miten lajit tulevat toimeen keskenään ja esiintyyköniiden välillä kilpailua ravinnosta tai elinalueista? Ahve-nanmaalla ja Ruotsissa on alueita, missä metsäkauriskan-nat ovat niin tiheitä että, kaurisyksilöt kilpailevat ravin-nosta keskenään. Mustikkavarvuston lyheneminen ylilai-dunnuksen seurauksena on merkki ylitiheästä metsäkau-riskannasta. Näillä alueilla kauristiheydet ovat kuitenkinyli 150 eläintä 1000 hehtaarilla. Ravintokilpailu edellyt-tää huomattavasti suurempia eläintiheyksiä, kuin mitätällä hetkellä maassamme on. Talvella eläinten ongelma-na on ravinnon saatavuus. Se on paksun lumipeitteentakia eläinten ulottumattomissa.

Varsinaisia tutkimuksia ei ole julkaistu valkohäntä-peuran ja metsäkauriin välisestä suhteesta, mutta mielen-kiintoisia havaintoja on tehty. Kaikista Euroopassa esiin-tyvistä hirvieläimistä ainoastaan metsäkaurispukilla onreviiri. Kaurispukki valtaa keväällä itselleen reviirin, jotase puolustaa muita kaurispukkeja vastaan. On yksittäisiähavaintoja, että myös peurat joutuvat kaurispukkienhyökkäysten kohteeksi. Tällöin peurat voivat siirtyä poiskaurispukin reviiriltä. Kauris ei kuitenkaan laajemmaltipystyne syrjäyttämään peuroja tieltään.

48

Valkohäntäpeura ja metsäkaurissamalla ruokintapaikalla

Havainnot ruokintapaikoilta ovat jonkin verran ristiriitai-sia. Paikoin valkohäntäpeuranaaras ja metsäkaurisnaaraskävivät yhdessä syömässä ruokintapaikalla. Pukit sen si-jaan eivät käyneet yhdessä, vaan peurapukki hääti metsä-kaurispukin pois. Kaurispukki odotti vuoroaan ja söipeurapukin lähdettyä. Alueella, jossa oli useampia ruo-kintapaikkoja alle kymmenen hehtaarin alueella, metsä-kauriit pysyivät omalla ruokintapaikalla ja karttoivatpeurojen seuraa. Ilmeisesti valkohäntäpeura käyttää vah-vimman oikeutta, jos molemmat tulevat pienelle ruokin-tapaikalle yhtä aikaa. Mutta niin kauan kun rehua ontarjolla riittävästi, jokainen syö vuorollaan.

Petojen vaikutus metsäkauriskantaan

Kauriskannan hoidossa on otettava huomioon sekä kettuettä ilves. Kauriille kettu on huomattava vihollinen, jokamielellään syö vasoja. Ruotsalaisten tutkimusten mukaantiheillä kaurisalueilla ketut vievät yli puolet kaikista va-soista. Ilves saalistaa mieluummin metsäkauriita kuin pi-enriistaa. Valkohäntäpeurat, varsinkin aikuiset yksilötlienevät monelle ilvekselle liian suuria saaliita. On selviämerkkejä siitä, että ilveskanta kasvaa voimakkaasti met-säkaurisalueella. Yleisesti ottaen ilves tappaa kauriinnoin kerran viikossa. Ruotsissa runsastunut ilveskantaonkin kääntänyt kauriskannan voimakkaaseen laskuun.

Metsäkauris ja vahingot

Metsäkauriin aiheuttamat vahingot ovat puhuttaneet alanammattilaisia ja metsästäjiä. Suurimmat vahingot ovattapahtuneet mansikkaviljelyksillä, mutta myös nuoriavastaistutettuja havupuun taimia on syöty. Ruotsissa jaAhvenanmaalla runsaan kauriskannan alueilla, eli yli 150eläintä / 1000 ha taimivahinkoja esiintyy usein. Jos kantaon ylitiheä ja mustikkavarvusto lyhenee, metsäkauriidenylilaidunnuksen seurauksena riski taimivahingoille kas-vaa. Metsäkauris syö yleensä helposti sulavia ruohoja,heiniä ja varpukasveja. Havupuut eivät ole metsäkaurii-den ensisijaista ravintoa. Voimakkaasti lannoitetut potti-

49

taimet ovat kuitenkin pehmeitä ja ravinteikkaita ja mais-tuvat kauriille paremmin kuin luonnontaimet.

Vuonna 2003 kartoitettiin metsäkauriin aiheuttamiavahinkoja Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Metsäkauriin aiheuttamia metsävahinkoaluei-ta löytyi ainoastaan muutama. Käytännössä ei voida erot-taa valkohäntäpeuran aiheuttamaa vahinkoa metsäkau-riin aiheuttamasta. Nuorista, alle 3 vuoden vanhoista tai-mista viimeinen vuosikasvain syödään. Rosoinen kat-kaistu pihkainen tappi ja taimen pienuus kertoo, että va-hingon aiheuttaja on pieni hirvieläin. Useimmiten vahin-got tapahtuvat marraskuun ja maaliskuun välisenä aika-na. Metsäkaurispukit hankavat keväällä ja kesällä sarvil-laan pieniä puita ja pensaita merkitessään reviriään. Va-hinkojen merkitys on kuitenkin metsätaloudellisesti vä-häinen.

Edellä mainitussa selvityksissä kartoitettiin myösmetsäkauriiden aiheuttamat vahingot erikoisviljelmillä.Mansikka- ja vihannesviljelyksillä kauriit voivat aiheut-taa tuntuviakin vahinkoja. Mansikka on erittäin mielui-nen ravintokasvi metsäkauriille. Pienikin kauriskanta voiaiheuttaa merkittävää vahinkoa mansikkaviljelyksellä.Metsäkaurislauma asettuu mielellään mansikkamaan lä-

50

hettyville jo syksyllä ja jää koko talveksi. Mustikkavar-pujen lisäksi huomattava osa talven ravinnosta on man-sikkakasvustoa. Myös valkohäntäpeura ruokailee man-sikkamaalla, mutta metsäkauriin tapa kaivaa esille jasyödä mansikkataimien kasvupisteet tekee metsäkauriis-ta pahimman vahingontekijän kuin peura. Kauris ei juuriaiheuta vahinkoja perinteiselle peltoviljelykselle. Talou-dellisesti vähäisiä, mutta yksittäiselle ihmiselle erittäinharmittavia ovat myös metsäkauriiden ja peurojen vierai-lut kotitarveviljelyksillä ja puutarhoissa. Moni koriste-kasvi kelpaa hyvin metsäkauriille. Erityisen suosittu ontulppaani.

Liikenne

Liikennevahingot tulevat eittämättä kasvamaan, jos met-säkauriskanta lisääntyy. Kanta tulee olemaan vahvin ete-läisessä Suomessa, missä on myös paljon teitä ja liiken-nettä. Vaikka metsäkauriskolarit eläimen pienuudesta jakeveydestä johtuen harvoin ovat vakavia ihmiselle, neaiheuttavat taloudellisia menetyksiä.

51

Vahinkojen ja korvaaminen jatorjuminen

Muuttuneen 1.8.2005 voimaan astuneen lainsäädännönmyötä metsäkauriin aiheuttamia vahinkoja maa- ja met-sätaloudelle ei enää korvata. Ilman vapaaehtoista vakuu-tusta oleva autoilija maksanee itse kauriskolarista aiheu-tuneet kustannukset. Metsäkauris ei ole pyyntiluvanva-rainen eläin ja siksi metsästyksestä ei kerry varoja vahin-kojen korvaamiseen. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ku-ten metsästys, aitaaminen ja karkoteaineiden käyttö ko-rostuvat. Tehokkaalla metsästyksellä voidaan ehkäistämansikkaviljelysten ja nuorten istutustaimikoiden vahin-koja. Luontainen uudistaminen on myös tehokas tapavähentää taimivahinkoja. Myös karkoteaineet estävät te-hokkaasti taimien syöntiä uudistusaloilla. Mansikka-maan aitaaminen sähköaidalla on paras tapa estää vahin-koja. Metsästyksellä, metsästyksen ajoituksella ja eläin-ten ohjaamisella ruokinnan sekä riistapeltojen avulla voi-daan myös kolarien määrää vähentää. Tarve riista-aitojenrakentamiseen tulee kuitenkin entisestään kasvamaan.

52

Metsäkauris tuo haasteita riistanhoitoonja metsästykseen

Metsäkauris on monipuolinen riistalaji, joka tarjoaa pal-jon metsästysmahdollisuuksia, lihaa ja trofeita. Se onkiitollinen hoidettava, koska yksilöt pysyvät vuodestatoiseen samalla pienellä alueella. Ruokintapaikat ja riis-tapellot ovat kauriiden suosikkipaikkoja ja riistanhoitajanäkee tulokset vaivannäöstään.

Pieniin sorkkaeläimiin tottumaton ajokoira ajaa yleensämielellään metsäkauriita. Metsäkauriin ajattaminen pitkä-jalkaisella koiralla on laitonta ja epäeettistä. Nopea koiraahdistaa ja voi jopa repiä ja tappaa kauriita. Metsäkauris,joka talvella joutuu käyttämään paljon energiaa pitkäänpakomatkaan, saattaa nääntyä myöhemmin kevättalvella.Ongelma ei ole uusi, koska myös valkohäntäpeura on hou-kutus monelle ajokoiralle. Ajavien koirien omistajat joutu-vat uhraamaan enemmän aikaa koiriensa kouluttamiseen,jotta laittomuuksilta ja vahingoilta vältytään.

Enemmän metsästysmahdollisuuksia

Metsäkauriinmetsästys on jo merkittävä metsästysmuotoeteläisessä Suomessa. Valkohäntäpeuroja on eteläisessäSuomessa jo kaksin jopa kolminkertainen määrä hirviinverrattuna. Varovaisesti arvioituna kaurismäärä saavut-taa kohta tällä alueella hirvien määrän. Metsäkauriissa onpotentiaalia tulla eteläisen Suomen runsaslukuisimmaksihirvieläimeksi. Metsäkauriin tehokkaan levittäytymisentakia hyviä mahdollisuuksia kauriin metsästykseen tuleeolemaan myös muualla Suomessa.

Metsästysmahdollisuuksia lisää myös muita hirvi-eläimiä pidempi metsästysaika, joka alkaa jo syyskuunalusta jatkuen tammikuun loppuun. Sen lisäksi 16.5.–15.6. välisenä aikana saa metsästää aikuisia kaurispuk-keja.

Kauriinmetsästyksestä pienellä ajavalla koiralla on tu-lossa yhä suositumpi metsästysmuoto. Tämä metsästys-muoto on tehokas silloin, kun kauriskanta on tiheä. Onkuitenkin muistettava, että koiran käyttö metsäkauriinmetsästyksessä ei ole sallittua ennen syyskuun viimeistälauantaita. Tiheillä peura- ja kaurisalueilla on kuitenkinsyytä aloittaa metsästys jo alkukaudella, jotta riittävämäärä eläimiä saadaan ammuttuksi. Yhä suurempi osa

53

pienistä sorkkaeläimistä tullaan ampumaan vahtimalla joalkusyksyllä.

Pyyntiluvan poistuminen, kasvavat saalismäärät jamahdollisuus metsästää sekä kiväärillä että haulikolla vaa-tivat metsästäjiltä malttia ja harkintaa. Turvallisuuteen on-kin kiinnitettävä huomiota erityisesti seuruemetsästykses-sä. Huomioväristen vaatekappaleiden käyttäminen on täl-löin suositeltavaa. Tapauskohtaisesti on myös harkittavamissä ja milloin luotiasetta on turvallista käyttää.

54

9. Ravinnon ja elinympäristönvalinta

Metsäkaurista voidaan syystä kutsua herkkusuuksi hirvi-eläinten joukossa. Kauriille ominaista ravintoa ovat ruo-hokasvit, helposti sulavat marjanvarvut ja lehdet. Maata-lousvaltaisilla seuduilla ravintona ovat oraat ja muut vil-jelykasvit. Kuten jo aikaisemmin todettiin, on metsäkau-ris pystynyt asettumaan pysyvästi myös pohjoiseen, mis-sä ravintokasvien määrä on pienempi kuin eteläisilläalueilla.

Metsäkauris on aktiivisempi ravinnonetsijä kuin esi-merkiksi hirvi. Kauris käyttää päivittäisen ravinnon etsi-miseen ja syömiseen enemmän aikaa, vaikka sen ravin-nontarve on vain 1–2 kg vuorokaudessa, kun taas hirvellävastaava määrä on 10–15 kg. Kauris kuitenkin valikoiparhaat kasvit ja kasvinosat, joita ei tarvitse märehtiäpitkään ja joista ravintoaineet imeytyvät nopeasti.

Kuten muutkin märehtijät, tarvitsee metsäkauris jat-kuvasti lisää ravintoa, joten märehtiminen ja ravinnonetsiminen vuorottelevat koko vuorokauden ajan. Tämäsyö–lepää–syö -rytmi on riippuvainen ravinnon saannistaja ravintokasvien laadusta. Aktiivisimmillaan metsäkau-riiden ravinnonetsintä on keväällä ja alkukesällä, jolloinne voivat viettää 60 % vuorokaudesta liikkeellä, kun taastalvella kauriit ovat passiivisempia ja lepäämiseen käyte-tään jopa 75 % vuorokaudesta.

Ruotsin ravintotutkimuksista

Kattavimmat ravintotutkimukset, jotka perustuvat mm.mahojen sisältöanalyyseihin, on tehty Ruotsin Grimsöntutkimusasemalla. Huolimatta karusta ja lajiköyhästäalueesta, olivat kauriiden valikoimat kasviryhmät siltisuurelta osin samoja kuin eteläisemmällä, lajistoltaanmonipuolisimmilla seuduilla. Tutkimus tukee aiempiakokemuksia metsäkauriin mieltymyksestä kentäkerrok-sen kasveihin ja kuvaa kauriiden ravinnonkäyttöä keski-ruotsalaisilla seuduilla.

Tutkimuksissa mahoista löydettiin kaikkiaan 56 erikasvilajia. Tärkeää ravintoa ympäri vuoden, keskikesäälukuunottamatta, ovat marjanvarvut. Etenkin syksyllä jakevättalvella mustikka ja puolukka ovat suosituimmat.

55

Kauriit käyttävät tällöin huomattavasti enemmän varpujasuhteessa huonon ravintosisällön omaaviin kuihtuneisiinkasveihin ja pudonneisiin lehtiin. Syksyisin kauris syöhuomattavan paljon puolukanvarpuja. Varvut ovat kuitu-pitoisia ja näin ollen niiden pitäisi olla vaikeasti sulavaaravintoa eläimelle, jonka maha on tottunut helposti sula-vaan ainekseen. Kuitenkin jopa kanerva kelpaa ravinnok-si myöhäissyksyllä ja talvella. Kanerva on ainavihanta jaravintosisällöltään vakaa sekä pensasmaisen ulkomuo-tonsa takia helppo kaivaa esille lumipeitteenkin alta.

Mielenkiintoista oli, että mahoissa oli lajiköyhästäympäristöstä huolimatta laaja valikoima ruohokasveja.Niiden määrä on huipussaan heinäkuussa, jolloin ne hal-litsevat koko ruokavaliota. Valikoima käsitti kaikkiaan26 eri lajia. Useimpia lajeja löytyi vain vähäisiä määriä,mutta varsinaisilla herkkusuun taidoilla eläin oli pysty-nyt erottelemaan vain kaikkein ravinteikkaimmat ja hel-poimmin sulavat kasvit ja kasvinosat.

Ruotsissa on havaittu maitohorsman olevan kauriidenravinnossa hallitsevana lajina. Se on luonteenomainenpioneerikasvi hakkuuaukoilla ja nuorissa taimikoissa,joissa sitä kasvaa suuria määriä ja joista se on helpostihyödynnettävissä. Vaikka hakkuaukoissa ja taimikoissaon paljon myös lehtipuuta, sitä ei juurikaan käytetä ravin-noksi. Hämmästyttävää kyllä, metsäkauris ei kesäisinmielellään käytä puiden vihreitä lehtiä tai silmuja eikäjuurikaan koske pensasravintoon koko lumettomana ai-kana. Eläin käyttää mieluummin kenttäkerroksen kasvejamyös talvisin niin kauan, kuin lumensyvyys sen sallii.On ilmeisesti kannattavaa kaivautua vielä puolimetrisen-kin hangen läpi puolukan- ja mustikanvarpujen takia. Joslumikerros edelleen kasvaa, on kauriin pakko muuttaahuomattavasti ruokavaliotaan ja aloittaa oksien syönti.

Edellämainittu lumensyvyys ei kuitenkaan ole mikääntarkka raja. Ravinnon kaivaminen lumen alta riippuu lu-men kovuudesta ja rakenteesta sekä alueen maastonmuodoista. Tavallisina talvina kuusen ja männyn osuusravinnosta on hyvin pieni. Talvella 1976–1977 lumen-syvyys nousi Grimsössä tilapäisesti yli puolentoista met-rin, jolloin kauriiden oli pakko käyttää ravinnokseenenimmäkseen oksia. Erityisen suuri osuus mahan sisäl-löstä, lähes puolet, oli männynoksia! Tämä merkitseesitä, että terveellä metsäkauriilla on kyky kriittisessä ti-lanteessa sopeuttaa mahansa ”vieraan” ravinnon vastaan-ottamiseen ja sulattamiseen. Esimerkiksi Tanskassa eläi-

56

met käyttävät muutenkin kuin satunnaisesti kuusta ravin-nokseen, vaikka siellä vallitseekin meri-ilmasto leutoineja vähälumisine talvineen. Ruotsissa on havaittu metsä-kauriiden laiduntavan halukkaasti nuorissa mäntytaimi-koissa, mikä ei tietenkään ilahduta metsänomistajia. Ha-vupuiden syönti on kuitenkin yleistä vain tiheiden kauri-kantojen vallitessa.

Kauriiden mahoista löytyy myös pitkin vuotta sientenjäänteitä. Tämä johtuu siitä, että talvisaikaan eläimet kai-vavat esiin jäätyneitä ja kuivuneita sieniä sekä siitä, ettäuseita sienilajeja kasvaa myös keväisin ja kesäisin.

Kevättalvella mahoista löytyy usein ruohoja, enim-mäkseen metsälauhaa ja kevätpiippoa. Nämä kasvit ovat-kin todennäköisesti siirtymäkausiravintoa talven ja kesänvälillä. Keväällä ei juurikaan ole saatavilla erityisen ra-vinnepitoisia kasveja ja siksi on yksinkertaisinta hyödyn-tää niitä, mitä löytyy eniten. Edellämainitut kasvit ovat-kin tunnettuja hakkuuaukeiden ja nuorten taimikoidenlajeja.

Ravintotilanne ohjaa käyttäytymistä

Kauriin käyttäytymistä ohjaavat ravinnon hankinta ja sensulattaminen. Koska aika jaetaan aktiivisen ravinnonhankkimisen ja lepo- ja märehtimishetkien välille, valit-see eläin mieluiten alueen, joka tarjoaa riittävästi ravin-teikasta syötävää ja tarpeeksi suojaa. Syö–lepää–syö-vuorokausirytminsä takia kauris laiduntaa myös päiväs-aikaan ja pitää siksi parempana alueita, jotka tarjoavattarpeeksi suojaa. Liikehdintä lisääntyy aamuyötä kohti,kun eläimet hakeutuvat avoimille alueille kuten hakkuil-le ja pelloille tai yksinkertaisesti vaihtavat oleskelu-aluettaan.

Elinympäristön valinta vaihtelee luonnollisesti paljonyksilöiden välillä ja on riippuvainen alueen kasvillisuu-desta ja maaston ominaisuuksista. Pääsääntöisesti eläi-met löytyvät yleensä alueilta, joilla on runsas maakasvil-lisuus tai näiden alueiden lähettyviltä. Kesäisin tällaisiaalueita ovat nuoret hakkuut, suopohjaiset tai kosteat met-sät sekä usein erilaiset reuna-alueet kuten rämeen- jametsänreunat. Talvisin ruoho ja marjanvarret houkuttele-vat kauriita hakkuaukeille ja nuoriin mäntymetsiin. Elin-alue valitaan vertaamalla suojautumismahdollisuuksia jaravinnon laatua sekä määrää.

57

Maatalousalueilla eläimen käyttäytymistä ohjaa suu-ressa määrin pääsy sopiville ruokamaille. Lisäksi ihmi-sen toiminnot, kuten heinän- ja viljankorjuu sekä kylvöt,ovat tärkeitä tekijöitä kauriiden oleskelupaikan valin-nassa.

58

10. Metsäkauriin ruokinta jariistanhoito

Jörgen HermanssonVarsinais-Suomen riistanhoitopiiri

Metsäkauriskannan hoidossa on kolme tärkeää asiaa:1) oikein mitoitettu metsästys2) talviruokinta ja elinympäristön hoito3) kettukannan kurissa pitäminen

Tässä luvussa keskitytään ruokintaan ja elinympäristöön.

Kettu on tehokas kaurisvasojen saalistaja. Ketut voivatkeväällä syödä jopa puolet kaikista vasoista. Tietyt kettu-yksilöt erikoistuvat saalistamaan vasoja.

Talviruokinta

Talviruokinta pitää eläimet hyväkuntoisina ja vähentäätalvikuolleisuutta. Ruokinnan ansiosta kanta pysyy tuot-tavana, tasaisena ja metsästyksen suunnittelu ja toteutushelpottuu. Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä tärkeämpitalviruokinta on eläinten selviytymisen kannalta. Sijoit-tamalla ruokintapaikat oikein voidaan ohjata eläimiä poisteiltä ja vahinkokohteista hyville metsästysalueille. Kan-nan koon arvioiminen on tärkeää metsästyksen suunnite-lussa. Seuraamalla rehunkulutusta, jälkiä ja eläimiä ruo-kintapaikoilla riistanhoitaja pystyy arvioimaan alueensakauriskannan kokoa. Myös valikoiva metsästys ruokinta-paikoilta on tehokas ja hyvä tapa hoitaa kauriskantaa.

59

Metsäkaurispukin sarvet kasvavat talvella, joten talvi-ruokinta vaikuttaa myös positiivisesti sarvien laatuun.

Ruokinnan suunnittelu ja toteutus

• Huollon ja ruokinnan jatkuvuuden kannalta ruokinta-paikan helppo tavoitettavuus on tärkeää. Ruokinta-paikkoja pitää sijoittaa tasaisesti alueelle, jonne eläi-met luontaisesti hakeutuvat talveksi. Ruokintapaikkaon huollettava vähintään kerran viikossa eläinmääräs-tä ja rehunkulutuksesta riippuen. Metsäkauriin ruokin-nassa voidaan käyttää samanlaisia rakenteita ja rehujakuin valkohäntäpeuran ruokinnassa.

• Kun säännöllinen ruokinta on aloitettu, sitä on myösjatkettava kevääseen asti niin pitkään, että maastostalöytyy vihantaa. Ruokintapaikalta pitää olla hyvä näky-vyys ympäristöön, kuitenkin niin että lähellä on suojaa.Syvälumisilla alueilla, voidaan helpottaa eläinten kul-kua ruokintapaikalle ajamalla moottorikelkalla uria,jotka ”säteilevät” ruokintapaikalta maastoon.

• Ruokintapaikkaa ei saa sijoittaa siten, että eläimet jou-tuvat ylittämään vilkkaasti liikennöityjä teitä.

• Ruokintapaikkojen määrän täytyy olla riittävä, niinettei yhdelle ruokintapaikalle keräänny liian suuriaeläinmääriä.

• Ruokintapaikalla pitää olla riittävästi ruokintapisteitä,muutoin heikommat yksilöt eivät pääse syömään.Ruokintapisteet sijoitetaan 10–20 metrin päähän toi-sistaan. Tarjottavat rehut tulee suojata lumelta ja sa-teelta. Ohjeita ruokinta-automaattien tekoon saa riis-tanhoitopiireistä.

Rehut

Metsäkauriille käy samanlainen talviruokinta kuin valko-häntäpeurallekin. Kauriit kuten peuratkin tarvitsevat hel-posti sulavaa, runsaasti hiilihydraatteja (energiaa) sisäl-tävää ravintoa talvella. Metsäkauris on märehtijä, jonkapötsi ei kestä nopeita muutoksia ruokavaliossa. Ruokin-nassa pitää olla jatkuvuutta sekä ajallisesti että tarjotta-van ravinnon suhteen. Syksyllä voidaan hyvin käyttäävihanneksia ja puutarhatuotteita ja sokerijuurikkaita ruo-kinnassa. Syksyn edetessä kyseisten rehujen saanti

60

yleensä vaikeutuu. On tärkeää, että rehua jota on tarkoi-tus käyttää läpi talven kuten esim. säilörehua tai tiettyäviljalajia, on myös tarjolla heti ruokintakauden alusta.Viljoista vehnä ja kaura maistuvat parhaiten. Sokerijuu-rikkaasta valmistetut rehut, esim. melassileike ovat erit-täin hyviä. Sokerijuurikas maistuu metsäkauriille, muttakokonaisten, jäätyneiden sokerijuurikkaiden syöminenon metsäkauriille, samoin kuin valkohäntäpeuralle, han-kalaa ja hampaita kuluttavaa.

Perinteiset talvirehut kuten heinä ja kerput kelpaavatmyös kauriille. Parasta heinää on alkukesällä korjattuapilapitoinen niittyheinä. Metsäkauris syö ensisijaisestiheinäkasvien lehtiä. Karkea, myöhään korjattu heinä eiole hyvää. Nykyään käytetään paljon säilörehua talviruo-kinnassa. Paras riistasäilörehu saadaan kesän ensimmäi-sestä sadosta. Säilörehu on halpaa ja sitä voi tarjota vaik-ka suoraan paalista. Se on myös helposti sulavaa ja sopiihyvin metsäkauriin herkälle mahalle.

Hätäapu

Mikäli eläimiä ei ruokita ja paksu lumi tai hanki estääravinnon saannin, tilanne muodostuu metsäkauriille kriit-

Jos eläimiä on paljon, ruokintapaikalla pitää olla useitaruokintapisteitä. Näin taataan mahdollisuus ruokailuunmyös heikoimmille eläimille.

61

tiseksi jo muutaman viikon kuluttua. Hätäruokinta voi-daan aloittaa heti säilörehulla tai melassileikkeellä. Hätä-ruokintaan ei käy vilja tai kuiva heinä, koska eläintenruuansulatus ei kyllin nopeasti pysty sopeutumaan niihin.Koirakuriin on kiinnitettävä huomiota, koska huonokun-toiset eläimet ovat erittäin herkkiä häiriöille. Vaikka tal-viruokinta on oikein suunniteltu ja toteutettu, muutamaeläin menehtyy aina talvella. Tämä on luonnollista jabiologisestikin oikein. Talvi tappaa ensisijaisesti huono-kuntoisimmat ja kannalle vähemmän tärkeät yksilöt. Tal-viruokinnalla pidetään eläimet hyväkuntoisina sekä este-tään tuhoisia joukkokuolemia.

Elinympäristö

Metsäkauris viihtyy parhaiten monipuolisessa maise-massa, missä on sekä metsää että peltoa. Viljelymaisema,jossa on syysviljaa, nurmea ja öljykasveja on kauriilleerinomainen elinympäristö. Yksipuolinen syyskyntöön

Riistan ruokinta ei vaadi monimutkaisia tai näyttäviärakenteita. Yksinkertainen ja toimiva ruokinta-automaat-ti saadaan tekemällä säilörehupaaliin paria aukkoa, jos-ta rehu on saatavilla.

62

perustuva viljanviljely ei ole kauriin kannalta hyvä. Met-säkauris on muiden hirvieläinten tavoin hyötynyt nyky-aikaisesta metsänhoidosta. Hakkuuaukot tuottavat valta-vasti hyvänlaatuista kesäravintoa. Nykyaikainen metsän-hoito, joka suosii monimuotoisuutta ja sekametsiä, yllä-pitää metsäkauriille erinomaisen elinympäristön. Mus-tikkavarvuston väheneminen sen sijaan heikentää metsä-kauriin elinympäristöä.

Riistapellot

Metsäkauris käyttää mielellään riistapeltoja hyväkseen.Monivuotinen, apilapitoinen nurmi on erinomainen riis-tapelto, mutta myös rehukaali, rehurapsi, sokerijuurikas,rehuöljyretikka, rehujuurikkaat ja öljykasvit ovat suosit-tuja. Talviruokintapaikat ja riistapellot parantavat kauriinja muidenkin hirvieläinten viihtyvyyttä alueella. Nuolu-kivi kuuluu luonnollisesti kokonaisuuteen, ja kun paikal-le vielä kunnostetaan juomapaikka, niin tulos on riistan-hoitoa parhaimmillaan.

Vasojen suojaaminen niittokoneilta

Ensimmäisen elinkuukauden aikana vasat makaavat suu-rimman osan ajastaan paikallaan. Emä oleskelee lähei-syydessä ja käy imettämässä vasojaan silloin tällöin.Vasa ei pyri pakoon vaan suojautuuu painautumalla.Metsäkaurisnaaraat kätkevät mielellään vasansa tiheäännurmikasvustoon. Osa vasoista menehtyykin niittokonei-den teriin, kun ensimmäinen nurmisato korjataan. Muu-tamat esimer-kiksi heinäsei-päisiin kiinni-tetyt roskasä-kit pari päivääennen niittoasaavat aikaansen, että naa-raat vievät va-sansa poispellolta.

63

11. Metsäkauriskanta ja metsästys

Reijo OravaUudenmaan riistanhoitopiiri

Tässä luvussa käytetyt kauriiden nimitykset ja niidenvastineet:

pukki = uroskauriskuttu = naaraskauriskili = kauriin vasa

Kauriskannan verotuksen sovittaminen kannan rakentee-seen ja kokoon vaikuttaa ratkaisevasti kannan pitkäjän-teiseen hyödyntämiseen uudistuvana luonnonvarana.Kannasta saatava riistataloudellinen hyöty voidaan las-kea kaadettuina eläiminä eli metsästyselämyksinä, trofei-na tai tuotettuna lihana.

Eri puolilla maailmaa on kehitetty ns. populaatiomal-leja, jotta ymmärrettäisiin paremmin riistakantoihin vai-kuttavien tekijöiden riippuvuussuhteita. Luomalla mah-dollisimman totuudenmukaisia malleja ja sitten tutkimal-la esimerkiksi erilaisten kaatomäärien vaikutuksia, voi-daan ”simuloida” sopivia verotusmuotoja. Mallien käy-tännön soveltamisen ongelmana on se, että niissä tarvit-tavaa tarkkaa ja moninaista tietoa kauriskannoista ei Suo-messa ainakaan toistaiseksi ole.

Metsäkauriskanta tuottaa vasoja enemmän kuin val-kohäntäpeura tai hirvi. Koska kuitenkin kannan muuluonnollinen kuolevaisuus on suuri, ei metsästyspainevoi olla suurempi kuin muillakaan meikäläisillä hirvi-eläimillä eli noin 30–60 % lisääntyvästä kannasta. Elin-ympäristöistä, kannan rakenteesta ja petojen aiheutta-masta kuolleisuudesta riippuen verotusaste voi vaihdellaja olla edellä mainittua huomattavasti pienempi.

Vakiintuneen metsäkauriskannan ”metsästettävä”tuotto riippuu ainakin seuraavista tekijöistä:

1. Elinympäristöjen laatu vaikuttaa reviirien ja kotialu-eiden kokoon. Mitä paremmat ympäristöt sitä tiheäm-pi kanta voi olla.

2. Kannan ikärakenne vaikuttaa tuottoon kahdella taval-la. Reviirien ja kotialueiden koko kasvaa eläinkannanvanhentuessa. Kilituotto kuitenkin kasvaa kuttukan-

64

nan keski-iän noustessa. Nämä tekijät siis osittainkompensoivat tosiaan.

3. Eläinten selviäminen talvesta vaikuttaa lisääntyvänkannan määrään ja erityisesti eläinten kuntoisuuteen.Helppojen talvien jälkeen tai, jos tukiruokinta on hy-vin järjestetty, kilituotto kohoaa.

4. Petojen aiheuttama poistuma vähentää verotusta.Kettukantojen säätely vaikuttaa ratkaisevasti kilienkesäkuolleisuuteen. Ilveskannat vaikuttavat kaurii-seen ympäri vuoden.

5. Peltoalueilla maatalouskoneet aiheuttavat kesäaikaankilitappioita.

Kauriskannan metsästys-suunnittelun kulku

1. Kannan runsautta seurataan laskennoilla ja inventoin-neilla. Tuloksen käyttökelpoisuuden ja luotettavuu-den kannalta on tärkeää, että laskennat tehdään vuo-desta toiseen samalla menetelmällä.

2. Verotusmäärät päätetään laadittavan verotussuunni-telman pohjalta. Verotussuunnittelun on tapahduttavayhtenäisin perustein riittävän suurella alueella. Suo-men oloissa sopiva suunnitteluyksikkö on sen vuoksisuuri metsästysseura tai riistanhoitoyhdistys. Pyynti-lupien määrä perustuu suunnitelmassa oikeaksi har-kittuun metsästystavoitteeseen. Verotussuunnitelmanpohjalta voidaan antaa myös kaadettavien eläintenikää sukupuolta koskevia ohjeita. Metsästysoikeudenhaltijoiden on syytä olla aktiivisesti mukana riistan-hoitoyhdistyksen toiminnassa. Näin voidaan vaikut-taa verotusmäärän ja suositusten sisältöön.

3. Metsästys tapahtuu oikeiden verotusperiaatteidensekä metsästyseuran päättämien sääntöjen tai riistan-hoitoyhdistyksen antamien suositusten mukaan.

1. INVENTOINNIT JALASKENNAT

2. VEROTUSSUUNNIT-TELU JA -OHJAUS

4. SAALIS-TILASTOINTI

3. METSÄSTYS

→

→

→ →

65

4. Saalistilastointi käsittää kaadettavien eläinten määränsekä iän ja sukupuolen.

Verotussuunnittelun vaihtoehdot:

Verotuslaskelma tai tilastollinen suunnittelu

Kauriin verotuslaskelmassa tulisi huomioida seuraavatpääkohdat:

Talvehtiva kanta

+/– Muutto, tappiot

= Vasova kanta

+ Vasatuotto

= Metsästettävä kanta

– Tavoitekanta

= Metsästettävä määrä

Jotta populaatiomalleja tai verotuslaskelmia voitaisiinkäyttää edes tyydyttävällä tarkkuudella, meidän olisi tun-nettava riittävän hyvin kaikki malleissa tai laskelmissatarvittavat osatekijät. Tätä tietoa ei kuitenkaan ole eikävoida helposti hankkiakaan, joten suunnittelussa on met-sästysmääriä arvioitaessa tyydyttävä yksinkertaisempaanmallin. Seuraavassa kuvassa esimerkki ns. tilastollisestasuunnittelumallista.

Kuvan tiedot kuvaavat erään uusmaalaisen riistanhoi-toyhdistyksen kauriskantaa. Mallissa tarvitaan kannankehitystä kuvaava tieto, kantaindeksi, sekä tieto vero-tuksen määrästä, saalistieto.

Näiden muuttujien riippuvuutta voidaan tutkia tilasto-matemaattisin keinoin, mutta käytännön verotuksensuunnittelu voi tapahtua yksinkertaisesti visuaalisesti ku-van perusteella. Kun kantaindeksi näyttää kasvua, vero-tusta nostetaan ja päinvastoin.

Kantaindeksiksi sopivat erilaiset laskenta- tai inven-tointimenetelmillä saadut kannanarviot. Esimerkissäkantaindeksinä on käytetty alueen metsästyseurojen kan-nanarviota, joka on kerätty kevättalvisen hirvilaskennanyhteydessä. Verotus-% kertoo laskentaa seuraavan syk-syn saaliin osuuden talvella arvioidusta eläinmäärästä.

66

Riistakolmiolaskentaverkostoa on lähdetty lounaises-sa Suomessa täydentämään ns. peltoriistakolmioilla.

Jos kolmioiden määrä kasvaa riittävästi, ne antavathyvän indeksin metsäkauriin verotussuunnitteluun riis-tanhoitoyhdistyksissä. Metsästyseuran tasolla kannattaapyrkiä talviaikaiseen kannanmääritykseen ruokintapai-koilla tapahtuvalla seurannalla.

Ensin tavoiteasettelu: lihaa vai trofeita

Kauriskantaa tulee säädellä metsästyslaissa sanottujenpääperiaatteiden mukaan: 1) Turvataan kestävä käyttö eliettä kanta ei metsästyksen vuoksi vaarannu ja 2) pidetäänkanta sellaisella tasolla, että siitä ei aiheudu kohtuutontahaittaa elinkeinoille ja ympäristölle. Näiden reunaehto-jen rajoissa metsästäjien päätettäväksi jää kannanhoidonmetsästyksellinen tavoiteasettelu eli halutaanko lihaavai trofeita?

Hirvikantamme on hoidettu tavoitteena saada suurituotto lihalla tai kaatomäärinä mitattuna. Samoin on val-kohäntäpeuramme laita. Halutaanko näin myös kauriinosalta?

Seuraavassa käsitellään yleisellä tasolla verotusmalle-ja, joko lihan tai trofeiden tuottamiseen. Kumpaa halu-taan, se on metsästäjien itse päätettävä. Tarkastelussakäytetään pyramidimallia. Hirvieläinkannan rakennetta

67

kuvaava pyramidi jakautuu pystysuunnassa kahteen sii-peen; oikealla ovat naaraat ja vasemmalla urokset. Pyra-midin vaakakerrokset vastaavat eri ikäluokkia. Alimpanaovat keväällä syntyvät vasat. Osa vasoista metsästetäänsyksyllä ja jäljelle jääneet nousevat seuraavaksi kevääksikerroksen ylöspäin ylivuotisten ikäluokkaan. Ja näinedelleen ikäluokka vanhenee aina vuoden kerrallaan.Joka vuosi osa korjataan saaliiksi ja lopulta viimeinenkinikäluokan eläin on kaadettu. Kaadettavat yksilöt on mer-kitty pyramidikuviin punaisella värillä.

68

Lihantuotantomalli

Pitkässä juoksussa saaliin sukupuolijakauman on vastat-tava syntyvien vasojen sukupuolijakaumaa. Jos saalis onpitkään urosvoittoista, eläinkannan rakenne vinoutuu.Näin juuri on tapahtunut valkohäntäpeurallemme ja jos-sain määrin myös hirvikannallemme. Uroksia on kaadet-tu jatkuvasti enemmän kuin naaraita ja kannan rakenneon muuttunut lihantuotantomallin pyramidin kaltaiseksi.Kannassa on naaraita enemmän kuin uroksia ja urostenkeski-ikä on alhaisempi kuin naaraiden.

Verotusmallissa saadaan hyvänlaatuisia trofeita vä-hän. Syyn löytää vinoa pyramidia tarkastelemalla. Urok-set kohtaavat matkansa pään ennen kuin sarvet ehtivätkasvaa trofeemittoihin. Urosten keski-ikä elävässä kan-nassa sekä saaliissa on alhaisempi kuin naaraiden.

Metsästyksellä naarasvoittoiseksi vinoutettu kannan-rakenne on tuottava. Naaraita on paljon ja kun niidenkeski-ikä riittävän korkea, syntyy myös paljon vasoja.Kokonaiskantaan suhteutettu tuotto antaa komeat tuotto-luvut. Jos kannanhoidon tavoitteena on nimenomaanlihantuotanto, näin pitää tietysti ollakin. Uroksia tarvi-taan vain sen verran, että ne saattavat naaraat tiineeksi.Kun ”tarpeettomia” sonneja tai pukkeja ei ole, hirvieläin-kantojen aiheuttamat vahingot niin maa- ja metsätalou-dessa kuin liikenteessäkin ovat tuottoon suhteutettunaalhaiset. Kuttuvoittoiseksi vinoutuneen sukupuolijakau-man ei ruotsalaisten kokemusten mukaan pitäisi vaikut-taa merkittävästi kauriiden tiinehtyvyyteen. Yksilömää-riltään suurissa ja tiheissä metsäkauriskannoissa jakaumavoi olla jopa yksi pukki kahta tai kolmea kuttua kohti.

Trofeemalli

Entä jos haluammekin, että kau-riskantamme – tai mikä muu hir-vieläinlaji tahansa – tuottaa myöshyviä trofeita? Tähän pääsemi-seksi on nostettava urosten keski-ikää, sillä metsäkauriin sarvet al-kavat olla trofeeluokkaa vasta 4–6 vuoden iässä. Keski-ikää saa-daan kasvatettua yksinkertaisestilisäämällä urosten osuutta kan-nassa.

69

Trofeemallissa onkin uroksia yhtä paljon kuin naaras-eläimiä. Molemmat sukupuolet elävät tällöin keskimää-rin yhtä kauan. Niiden ikärakenne niin saalissa kuin elä-vässä kannaskin on osapuilleen sama.

Trofeemallissa kannan vasatuotto on lihamallia alhai-sempi. Kun lihamallin tuotoksi on arvioitu 50 vasaa sataaaikuista kohti, trofeemallin tuotto on 40 vasaa. Tämä tar-koittaa sitä, että trofeemallissa saaliin kappalemäärä on20 prosenttia pienempi kuin lihamallissa.

Tässä esitetty trofeemalli ei itse asiassa vielä edesansaitsisi trofeetuotantomallin nimeä, sillä se on jonkin-lainen lihan ja trofeiden sekamalli. Kunnon trofeemallis-sa kannanrakennetta vinoutettaisiin niin, että siinä olisienemmän uroksia kuin naaraita. Näin tehdään paikoinKeski-Euroopassa, jossa kannanhoito tähtää yksin tro-feetuotantoon. Enin osa syntyneistä urosvasoista pyri-tään kasvattamaan trofeeikään. Kannan määrällinen sää-tely tapahtuu naaraiden määrää rajoittamalla.

Tasapainoinen verotus alusta alkaen

Kauriskannan verotuksessa on syytä lähteä liikkeelle hir-ven ja valkohäntäpeuran verotuksessa tunnetuista peri-aatteista. Myös niiden verotuksessa tehdyistä virheistä onsyytä ottaa oppia. Verotuksessa on kaksi tärkeää pää-sääntöä:

Riittävä kiliverotus (50–65 %) turvaa, että tuotta-vaan kannanosaan ei kohdistu liiallista metsästyspainet-ta. Kiliverotuksen vaikeutuminen varoittaa kannan tuo-ton laskusta, johon on reagoitava kokonaisverotusta las-kemalla. Riittävää kiliverotusta tarvitaan toisaalta myöskannan liikakasvun estämiseksi. Kun valtaosalla kuttujaon kilejä, ei riittävää kuttuverotusta voida toteuttaa kilejäensin kaatamatta.

Aiemmin jo todettiin, että saaliin sukupuolirakenteenon vastattava syntyvyyden rakennetta. Näin on oltavasekä liha- että trofeemallissa silloin, kun kannan rakennehalutaan pitää ennallaan. Käytännössä tämä tarkoittaa,että pukkeja ja kuttuja on kaadettava yhtä paljon.Näin on syytä menetellä heti kun metsästys kannan levit-täytyessä alueittain käynnistyy. Vinoutunutta kantaa onvaikea korjata ja virheelliset verotustottumukset jäävättavaksi.

70

12. MetsästysjärjestelmäSuomessa

Tuomo PispaMetsästäjäin Keskusjärjestö

Metsäkauriin metsästysaika on 1.9.–31.1. Lisäksi urok-sia, eli pukkeja saa metsästää 16.5.–15.6. välisenä aika-na. Metsäkauriin metsästykseen ei tarvita Suomessapyyntilupaa. Sen metsästämiseen tarvitaan oikeus met-sästää kaurista alueella, voimassaoleva metsästyskortti javoimassaoleva ampumakoe, mikäli kaurista metsästetäänmetsästyskiväärillä. Kaurista saa ampua myös haulikollasekä jousella. Tällöin ei ampumakoetta kuitenkaan vaa-dita.

Metsästyksessä saadaan käyttää kivääriä, jonka pat-ruunan luodin painon on oltava vähintään 3,2 grammaa jaosumaenergia 100 metrin etäisyydellä piipun suusta mi-tattuna (E100) on oltava vähintään 800 joulea. Luoti voiolla myös kokovaippainen. Jousella metsästettäessä jou-sen jännittämiseen tarvittava voima tulee olla vähintään180 newtonia (180 N) ja nuolessa on käytettävä leikkaa-vaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä.

Muista hirvieläimistä poiketen, kauriin metsästykses-sä ei tarvita myöskään metsästyksenjohtajaa eikä metsäs-

71

täjältä vaadita punaisten vaatteiden käyttöä. Seuruemet-sästyksessä on kuitenkin jokaisen metsästystapahtumaanosallistuvan turvallista käyttää jonkinlaista huomioväriä,esimerkiksi punaista hattua.

Mikäli metsästykseen käytetään ajavaa koiraa, se saaolla säkäkorkeudeltaan enintään 28 cm. Ajavaa koiraa eikuitenkaan saa käyttää metsäkauriin metsästyksessä en-nen syyskuun viimeistä lauantaita. Tämä rajoitus johtuusiitä, että aiemmin syksyllä naaras jättää koiran ajossausein vasansa ja jättäytyy itse koiran ajettavaksi. Tämänseurauksena naaras voidaan ampua yksinäisenä, vaikkavasat ovat tosiasiassa lähistöllä.

Saaliista tulee ilmoittaa

Metsäkauriin metsästäjän tulee ilmoittaa saamastaan saa-liista riistanhoitopiirille seitsemän päivän kuluessa saa-liin saamisesta. Saalisilmoituksessa vaadittavat tiedot onmäärätty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa432/2005.

Mikäli metsäkauriskannan tila sitä edellyttää, voivatriistanhoitopiirit rajoittaa kauriin metsästystä riistanhoi-toyhdistystensä alueilla. Metsästäjän tuleekin selvittäämahdolliset alueelliset rajoitukset ennen metsästyksensuunnittelua. Vahinkojen ehkäisemiseksi riistanhoitopii-rit voivat myöntää rauhoitusaikaisen pyyntiluvan metsäs-tykseen metsästysasetuksen 27 §:n mukaisesti metsäkau-risuroksen osalta 16.6.–31.8. sekä 1.2.–15.5. väliselleajalle ja naaraan sekä vasan osalta 1.2.–31.8. väliselleajalle. Tällainen lupa voidaan myöntää myös edellä mai-nitun alueellisen rajoituksen tai kiellon aikana.

Metsäkauriin metsästys tapahtuu pääasiassa metsäs-tysseurojen ja niiden jäsenten toimesta. Tämä mahdollis-taa kauriin metsästyksen järjestämisen samojen periaat-teiden mukaisesti, kuin muidenkin hirvieläinten metsäs-tys tapahtuu. Kauriille kannattaa tehdä seurakohtainenhoito- ja verotussuunnitelma, jota jäsenet sitoutuvat nou-dattamaan. Ammuttavaksi tarkoitettu kaurismäärä tuleesopeuttaa alueen tuottoon ja liikenteen sekä petojen ai-heuttamaan poistumaan.

Vaikka kaurista voidaan metsästää itsenäisesti pienil-läkin alueilla, tulee metsästettävien kauriiden määrä suh-teuttaa alueen tuottokykyyn. Ainoastaan tällöin voidaankannan rakennetta ja kokoa säädellä tarpeen mukaan hal-

72

litusti. Vaikka varsinkin talvella voi kauriita oleilla run-saastikin yhden ruokintapaikan lähiympäristössä, on aluejoka todellisuudessa tuottaa kyseiset kauriit Suomen olo-suhteissa huomattavasti suurempi, jopa satoja hehtaarei-ta. Kauriskannan järkiperäinen ylläpito vaatiikin yksit-täisten metsästysoikeuden haltijoiden, metsästysseurojenja maanomistajien kesken toimivaa yhteistyötä.

73

13. MetsästysmuodotMetsäkauriin metsästystä voidaan harjoittaa monin eritavoin. Tavallisimpia metsästysmuotoja ovat hiivintä-,vahtimis- ja ajoketjumetsästys sekä metsästys ajaval-la koiralla.

Metsästys ajavalla koiralla

Kauriin metsästys ajavalla koiralla on mielenkiintoinenmetsästysmuoto.

Metsästystä voidaan harjoittaa yksinkin koiran kans-sa, mutta se on tehokkaampaa seuruemetsästyksenä. Hir-vieläinten metsästyksessä saa käyttää ajavaa koiraa, jon-ka säkäkorkeus on korkeintaan 28 cm. Metsästys voi-daan, eläinten olinpaikasta riippuen, järjestää hyvinkinpienellä, jopa kymmenen hehtaarin kokoisella alueella.Passiketju muodostetaan eläinten kulkureiteille tuulensuunta huomioiden.

Koira ja sen ohjaaja haravoivat alueen, jolla kauriidenoletetaan viettävän aikaansa päivisin. Usein ne löytyvätpieniltä kummuilta tai kuusi- ja mäntytiheikköjen reu-noilta. Ne syövät ja lepäävät vuorotellen ja siksi ne ha-keutuvat paikkoihin, jotka tarjoavat tarpeeksi sekä suojaa

74

että ravintoa. Tiheät ja pensaikkoiset alueet, joissa onrehevä aluskasvillisuus, ovat niiden suosiossa.

Samalla alueella oleva metsäkaurislauma on usein ja-kautunut kahteen osaan: osa eläimistä syö ja osa lepää.Siksi saattaa käydä niin, että koira ottaa ajoon vain sattu-malta ensimmäisenä havaitsemansa eläimen muiden pae-tessa vain lyhyen matkan tai jäädessä kokonaan paikoil-leen. Ajossa oleva eläin hakeutuu usein takaisin lähtöpai-kalle etsimään muita laumatovereitaan. Tällainen käytöson ominaista erityisesti vasoille ja ylivuotisille.

Suotuisissa oloissa ja varsinkin ajon alkuvaiheessakauriit mutkittelevat paljon. Ajo etenee tällöin rauhalli-sesti ja koska eläimet ovat usein vain muutaman minuu-tin koiraa edellä, ne etenevät rauhallisesti valiten joen-rantoja ja tiheitä metsänreunoja reiteikseen. Erityisensuosittuja ovat kapeat rämeet tai ”kielekkeet”, jotka eroa-vat muusta ympäristöstä.

Hyviä passipaikkoja ovat pienet kummut, sillä kauriitusein etsiytyvät muuta maastoa korkeammille paikoillekuuntelemaan. Eläimet eivät ylitä avoimia alueita varsin-kaan metsissä, joissa hakkuuaukkoja on tiheässä. Mutkit-televat reitit saattavat kulkea monta kertaa samoista koh-dista, joten ei ole mitään syytä vaihtaa passipaikkaa niinkauan kuin ajo kulkee lähialueilla.

Puoli tuntia on koiran ajoon riittävä aika. Siihen men-nessä ajossa ollut eläin (eläimet) on jo havainnut metsäs-täjät ja kulkeutunut vaikeakulkuiseen tiheikköön tai yk-sinkertaisesti lähtenyt alueelta.

Kauriin metstys hyvin koulutetulla ajavalla koiralla onviihtyisä ja jännittävä metsästysmuoto.

Joitakin huonoja puolia siinäkin silti on. Voi olla vaikea-ta harjoittaa valikoivaa metsästystä usein varsin nopeastitulevissa ampumatilanteissa. Sen lisäksi emä ja vasa voivatjoutua eroon ajovaiheessa, jolloin on riskinä, että emä am-mutaan vasattomana naaraana. Tästä syystä kauriin metsäs-tyksessä saa ajavaa koiraa käyttää vasta syyskuun viimei-sestä lauantaista alkaen. Usein samalla alueella toistuvatjahdit voivat muuttaa eläinten käytöstä niin, että ne eivätenää mutkittele ajossa paljoakaan, vaan lähtevät suoraanalueelta ajon alkaessa. Tällä tavoin osin pakotetaan eläimetsiirtymään kokonaan uusille alueille. Myös suurella yhtenäi-sellä alueella voi metsästys ajavalla koiralla olla tehotonta.

Metsästystä ajavalla koiralla ei eläinsuojelullisistasyistä tule sallia liian syvässä irtolumessa tai kovalla jaleikkaavalla hangella.

75

Hiivintämetsästys

Tämä Manner-Euroopassa yleisesti käytetty metsästys-muoto on saanut osakseen suurta kiinnostusta myös poh-joismaisten metsästäjien keskuudessa. Kauriit etsitäänensin hiipimällä maastosta, jonka jälkeen valitaan sopivayksilö ammuttavaksi.

Metsästysmuoto on tyypillinen yhden miehen laji javaatii hyvää eläinten- ja paikallistuntemusta, jolle voi-daan luoda pohja esimerkiksi jo keväällä seuraamallapukkien reviirien sijoittumista. Metsästystä voidaan har-joittaa koko vuorokauden valoisana aikana. Tavallisestikannattaa kuitenkin käyttää hyväkseen erityisesti ilta- jaaamuhämärän hetket, jolloin eläimet liikkuvat eniten jaovat helpoimmin löydettävissä. Kauriit lähtevät usein et-simään apila- ja laihopeltoja tai hakeutuvat aluskasvilli-suudeltaan reheville hakkuuaukeille syömään vuorokau-den pimeiden tuntien aikana.

Metsästyksen onnistuminen riippuu siitä, kuinka met-sästäjä osaa lähestyä eläimiä. Lähestymisen pitäisi tapah-tua mahdollisimman äänettömästi, joten maaston valintaon tärkeää. Jos mahdollista, kannattaa valita tienpohjia,kiviä sekä kosteita ja pehmeitä maastokohtia etenemi-seen. Kannattaa myös pysähtyä välillä hetkeksi ja tark-kailla ympäristöä 5–10 minuuttia. Tällöin on mahdollistahavaita kauriit, jotka aiemmin olivat kasvillisuuden takanapiilossa tai sellaiset yksilöt, jotka vaeltelevat alueella. Onmyös tärkeää muistaa kulkea koko ajan tuulta vastaan.

Kaurista lähestyttäessä on liikkeiden oltava täysinhuomaamattomia. Metsäkauriilla on ”harmillisen” hyvänäkö ja ”hermostuneen” luonteensa takia niiden ei tarvit-

76

se nähdä kuin vilaus ihmisestä, kun ne jo saattavat paetapaikalta. Ympäristöä pitää koko ajan tarkkailla, jotta eimyöskään tulisi häirinneeksi muita metsän eläimiä, jotkavuorostaan voisivat varoittaa kaurislaumaa.

Metsästäjän pyrkimyksenä on kulkea eläinten päivä-oleskelualueen läpi. Koska kauriit ovat aktiivisia myöskeskellä päivää, on hyvät mahdollisuudet havaita neajoissa ja hiipiä asemiin. Jos eläimet säikähtävät hiemanvainuamatta silti ihmistä, ne karattuaan vähän matkanpäähän palaavat kohta paikalle tutkimaan häiriön syytä jasilloin voi tarjoutua mahdollisuus laukaukseen.

Metsästäjällä tulee olla hillitynväriset ja pehmeät, ka-hisemattomat vaatteet. Jalkineet ovat erityisen tärkeät;parhaat ovat kevyet, pehmeäpohjaiset tossut. Jotkut met-sästäjät vetävät paksut sukat kenkiensä päälle. Kevyt kii-kari kannattaa myös ottaa mukaan, jotta iän ja sukupuo-len määrittäminen pitkän matkan päästä olisi helpompaa.Metsästysaseena käytetään kiikaritähtäimellä varustettualuodikkoa. Metsäkauriin osuma-alue on suhteellisen pie-ni ja hiivintämetsästyksessä ampumaetäisyys on useinpitkä. Aseen tulee olla huolellisesti tarkkuutettu.

Hiivintämetsästys tarjoaa monipuolisia luontoelämyk-siä ja jännittävää metsästystä. Sitä voidaan periaatteessaharjoittaa koko metsästyskaudella ja saaliseläimet voi-daan valita tarkoin. Koska tässä metsästysmuodossa met-sästäjä pysyttelee mahdollisimman huomaamattomana jaaseena on luodikko, tulee turvallisuusnäkökohtiin kiin-nittää erityistä huomiota.

Metsästys vahtimalla

Vahtimismetsästyksessä metsästäjä käyttää kiinteää am-pumapaikkaa ruokintapaikan läheisyydessä tai alueella,missä kauriit usein liikkuvat ja ovat hyvin näkyvillä,esimerkiksi hakkuuaukeilla, pellonreunoilla, soilla jne.Vahtiminen voidaan osittain yhdistää hiipimismetsästyk-seen. Yleensä kyseessä on erityinen ampumalava tai tor-ni, joista on helppoa tarkkailla ympäristöä ja jotka vähen-tävät paljastavan hajun leviämistä ympäristöön. Kor-keammalta ampuminen on myös turvallista, koska lauka-us suuntautuu alaspäin.

On tärkeää, että paikalle mennään hiljaa ja tuulen ala-puolelta. Ampumatilanteet ovat hyvin samantapaisiakuin hiipimismetsästyksessä. Tarkalla valikoinnilla voi-

77

daan vaikuttaa kannan kehitykseen ja suunnata sitä halut-tuun tulokseen.

Houkutteleminen

Houkuttelu ei varsinaisesti ole itsenäinen metsästysmuo-to. Sitä voidaan harjoittaa hiipimis- ja vahtimismetsäs-tyksen yhteydessä, erityisesti syys–lokakuussa. Tavalli-sesti houkuteltaessa yritetään jäljitellä naaraan houkutus-tai kutsuääntelyä ja sillä tavoin herättää lähialueiden puk-kien kiinnostus. Parhaat onnistumisen mahdollisuudetovat syyskuun alussa, kun pukkien kiimakäyttäytyminenon vielä käynnissä.

Tärkeää houkuttelussa on tietenkin saada aikaanoikeanlainen ääni. Usein käytetään erityisiä houkutus-pillejä, mutta nekin vaativat kokemusta ja harjoitteluasillä kyseessä on tarkkakuuloisen pukin petkuttaminen.Ei myöskään pidä äännellä liian paljon, sopiva tahti onpari äännähdystä sarjassa muutaman sekunnin väleinja sitten pidempi tauko, jotta pukkia ei ”väsytetä”. Jospukki reagoi houkutteluun, tulee metsästäjän olla val-miina, sillä usein eläin tulee varsin nopeasti ampuma-etäisyydelle. Siksi onkin tärkeää asettua sellaiselle pai-kalle, ettei pukin lähestyessä tule yllätetyksi. Pellon- jahakkuuaukean reunat tai harva vanha metsä tarjoavathyvät tarkkailu- ja ampumamahdollisuudet. Tärkeää onmyös, että metsästäjä on hiljaa ja rauhallisesti paikoillaaneikä liian innokas vaihtamaan paikkaa. Usein varsinkinvanhemmat pukit ovat varovaisia ja epäileväisiä lähesty-essään metsästäjää kasvillisuuden suojassa. Yksikin vää-rä liike sellaisessa tilanteessa saa aikaan sen että kiimai-sinkin pukki karkaa paikalta tiehensä.

Ajoketjumetsästys

Ajoketjumetsästyksessä yrittää joukko ajomiehiä ketjus-sa rinnakkain etenemällä saada alueen metsäkauriit liik-keelle. Kaurista on yleensä vaikea saada kulkemaanoikeaan suuntaan. Sen sijaan se menee usein ajoketjustaläpi ja lähtee takaisinpäin tai kiertää odottamattomallatavalla sivuun. Vaikka ketju olisi hyvin tiheä, ei voidavarmasti olettaa, että kauris pystytään pitämään toivotus-sa suunnassa. Paras tulos saavutetaan, jos ketju etenee

78

rauhallisesti ja suhteellisen hiljaa alueen läpi. Silloineläimet eivät vauhkoonnu ja kulkevat usein passeja kohtirauhallisesti.

Pienellä joukolla jahti käy usein sujuvammin ja ontoisinaan tehokkaampaakin kuin suurella. Miehet etene-vät maastossa rinnakkain. Vaatimuksena on hyvä paikal-listuntemus. Näin he voivat etsiä eläimiä tehokkaasti tun-temiltaan elinlueilta. Karkottavia koiria voidaan myöskäyttää apuna.

Passimiehet sijoittuvat tunnetuille kulkupaikoille. Ontärkeää, että sivu- ja takapassit sijoitetaan silmälläpitäeneläinten taipumusta mennä ajoketjun läpi ja palata takai-sinpäin. Jos alue on suuri, saattaa olla viisasta antaa jon-kun kokeneen metsästäjän seurata ajoketjun takana jaodottaa sopivan kasvillisuuden suojassa ketjun läpäissei-tä eläimiä. Tällöin tulee kuitenkin olla erittäin huolelli-nen mahdollisessa ampumatilanteessa.

Metsästys jäljittämällä

Lumijäljitystä voi harjoittaa yksin tai pienellä ryhmällä.Molemmissa tapauksissa metsästäjä ajaa kauriin liikkeel-le. Yksinäinen metsästäjä tarvitsee kokemusta ja hyvänpaikallistuntemuksen. Jos eläimiä häiritään vain vähän,ne mutkittelevat mielellään ja kulkevat samoista kohdistauseita kertoja. Usein kauris myös jää odottamaan jäljittä-jäänsä kumpareen tai mäen päällä ja tällöin voi tarjoutuamahdollisuus laukaukseen. Toisinaan kannattaa jättääjälki tilapäisesti ja oikaista kauriiden edelle, jos ne näyt-tävät kulkevan jotakin tiettyä paikkaa kohti.

Jos metsästäjiä on useita, muut ovat jäljittäjää lukuun-ottamatta passissa. Jäljittäjä seuraa jälkeä ja yrittää pai-nostaa eläimiä edelleen, esimerkiksi viheltämällä tai tor-vella. Kauriit liikkuvat usein rauhallisemmin, jos ne voi-vat paikallistaa takaa-ajajansa ja samalla passimiehetvoivat seurata ajon edistymistä. Passeja kannattaa sijoit-taa myös jälkien tai kauriiden käyttämien polkujen var-relle, sillä ne kulkevat ajossakin usein omia jälkiään taivalmiita polkuja pitkin.

79

Riistalaukaus

Metsäkauriin ampuminen vaatii pienestä maalista joh-tuen suurta tarkkuutta, oli aseena sitten kivääri tai hau-likko.

Metsästäjän periaatteena on – kuten kaikessa muussa-kin metsästyksessä – oltava ”laukaus ja kaato”.

Lyhyeltä matkalta haulikolla ammuttaessa eläin kuo-lee shokkiin useiden haulien osumasta. Haulien iskuvoi-ma vähenee kuitenkin nopeasti ja siksi ampumamatka onpisimmillään 25 metriä. Laukaus tulee suunnata kauriinetuosaa ja lapaa kohti, mieluiten suoraan sivusuunnasta.Etuviistosta ammutussa laukauksessa on huomattavastipienempi osuma-alue ja tappava vaikutus heikompi. Äläkoskaan ammu takaapäin ja muista että haulikolla tuleevain harvoin täydellisiä harhalaukauksia! Yksittäinenkinhauli aiheuttaa eläimeen osuessaan tarpeetonta kärsimys-tä. Kiinnitä huomiota osumamerkkeihin heti laukauksenjälkeen ja tee kaikkesi löytääksesi haavoittunut yksilö,jos se pakenee paikalta.

Kivääriä käytettäessä tulee muistaa, että osuma-ala onpieni. Hyvä aivan etulavan taakse sattunut osuma on ainatappava. Kiväärillä tulee ampua suoraan sivusuunnasta.Kiinnitä huomiota osumamerkkeihin, sillä eläin voi kul-kea yllättävän pitkän matkan vielä hyvänkin kivääriosu-man jälkeen.

80

14. Saaliin käsittely

Metsäkauris on pienenä hirvieläimenä helppo käsitelläkaadolta alkaen aina patavalmiiksi asti yksinkin. Nylke-misen ja riiputuksen jälkeen eläin paloitellaan periaat-teessa muiden hirvieläinten tapaan. Aikuisen kauriin ko-konainen satula on sopivan kokoinen juhla-ateria useam-mallekin ruokavieraalle. Ulkofileet on tuolloin tietenkinjätettävä irrottamatta.

Saaliin käsittelyssä varsinkin keväällä ja alkusyksystäon kiinnitettävä erityistä huomiota hygieniaan. Kärpäs-ten pääsy riiputettavaan ruhoon on estettävä käyttämälläesimerkiksi riistapussia. Mikäli käy-tössä ei ole kylmätiloja, tulee riiputuk-sen tapahtua vähintään hyvän ilman-vaihdon mahdollistavassa, suojatussapaikassa. Kylmänä vuodenaikanasekä kylmätiloissa kaurista voidaanriiputtaa myös nylkemättä. Tällä eh-käistään paistipintojen kuivumistasekä muutoin huomattavaakin ru-hon painohävikkiä.

Kauriinpaisti on ollut ja on pe-rinteisesti varsinainen ”kuninkai-den juhlaruoka” ja sellaisenasitä on arvostettava. Entistäuseampi pääseekin kau-riskannan lisäänty-misen myötäosalliseksitästä her-kusta.

81

15. Metsäkauriin trofeet

Ilkka Ala-AjosMetsästäjäin Keskusjärjestö

Metsäkauriin sarvitrofeeta voi meikäläinen metsästäjätottuneena muiden hirvieläintemme sarvien massiivisuu-teen ensin pitää varsin mitättömänä. Lähempi tarkasteluosoittaa kuitenkin ensivaikutelman vääräksi.

Metsäkauriin sarvet poikkeavat huomattavasti muidenhirvieläinten sarvista. Noin viisi-kuusivuotiaana kaurispu-kin sarvet ovat yleensä komeimmillaan. Sarvien tyviin ontuolloin kertynyt massaa eli ”volyymia” ja tyviruusukkeil-la on roimasti enemmän kokoa kuin pari-kolmevuotiaallapukilla. Komean kauristrofee voi olla myös sarvipinnal-taan erittäin röpelöinen, eli ”helminen”. Täysin kehittyneetsarvet ovat lähes poikkeuksetta kuusipiikkiset. Tämä sar-vien piikkiluku saavutetaan yleensä viimeistään kolmante-na elinvuotena ja se ei sen jälkeen lisäänny. Sarvien taan-tuminen, eli kokonaismassan ja piikkiluvun pieneneminenalkaa viimeistään noin seitsemän ikävuoden paikkeilla.Metsäkauriin trofee ei vaadi suuria seinäpinta-aloja ja use-ammasta on helppoa rakentaa näyttävä nurkkaus osoitta-maan metsästäjän harrastusta asiaan.

Toinen sarvien funktio – kuten muillakin hirvieläimil-lä – on kannan tilan osoittaminen. Mitaliluokkaa olevattrofeet ovat aina osoitus kannan korkeasta laadusta jametsästysverotuksen oikeasta suunnasta.

Mikäli kauriskannan hoidossa valitaan aiemmin puheenaollut trofeemalli, saadaan Manner-Suomesta tulevaisuudes-sakin laadukkaita, mitaliluokkaa olevia metsäkauristrofeita.Silloin kun kanta levittäytyy ja metsästys on vähäistä,mitalisarvien määrä on korkea. Vaarana kuitenkin on, ettämitä suuremmaksi kanta kasvaa ja metsästys tehostuu,trofeet pienenevät ja laatu heikentyy. Näin on käynytnimenomaan valkohäntäpeuran kohdalla Suomessa.

Tässä vaiheessa tulisikin kannan hoitoon ”trofeemallia”(ks. luku 12) silmälläpitäen kiinnittää erityistä huomiota jaottaa jo varhaisessa vaiheessa koulutuksen ja informaationavulla vankka ote kannan hoitoon. Suomalainen metsästä-jä tuntee vastuunsa kun se hänelle riittävän selkeästi esite-tään ja motivaatio asiaan viritetään.

Pohjoisen Euroopan suurimmat trofeet on viimevuosi-na kaadettu lähinnä Ruotsista ja Virosta sekä myös Suo-

82

mesta. Pohjoisen Euroopan kauristrofeet ovat selkeästisuurempia kuin esimerkiksi tämänhetkiset läntisen Kes-ki-Euroopan kauristrofeet. Syistä trofeiden taantumiseenvoidaan mainita merkittävin, eli kannan ylitiheys ja senaiheuttama laidunpaine. Myös liika verotuspaine keski-ikäisiin uroksiin kohdistuessaan aiheuttaa sarviaineksen”kääpiöitymistä” kauriskannassa.

Sarvien arvostelu

Sarvien arvostelu jakautuu kahteen osa-alueeseen: mittauk-seen ja arviointiin. Mittauksessa mitataan millimetrin tar-kasti kummankin sarven pituus ja niiden sisäleveys. Mit-taukseen kuuluu myös punnitus. Trofee voidaan punnitaaikaisintaan kolmen kuukauden kuluessa kaatamisesta.

Poikkeavaa muiden sarvien arvostelusta on tilavuudenmittaus. Se tapahtuu upottamalla ne veteen tyviruusukkeitamyöten kallorajaan asti. Mikäli näin ei voida tehdä, arvioi-daan tilavuus painon perusteella erityisellä kertoimella.

Mittauksen jälkeen sarvet arvioidaan ja pisteitä ropi-see väristä, helmisyydestä, ruusukkeista, sisäleveyssuh-teesta (muodosta) piikkien kärjistä ja symmetriasta sekäkauneudesta. Virhepisteitä tulee epäsymmetriasta.

Lisätietoja trofeen mittauksesta on löydettävissäMKJ:n julkaisemasta ”Metsästystrofeiden arvostelu”-op-paasta, joka sisältää kaikkien Suomessa esiintyvien lajienarvosteluperusteet ja mitaliluokitukset. Trofeiden arvoste-lun perustana on CIC:n (Kansainvälinen metsästyksen jariistansuojelun neuvosto) vahvistamat arvosteluperusteet.

83

Met

säka

uris

trof

eide

n ky

mm

enen

kär

jess

ä

Alla

ole

vass

a ta

uluk

ossa

on

tähä

n m

enne

ssä

näyt

tely

issä

arv

oste

ltuje

n Su

omes

sa k

aade

ttuje

n m

etsä

kaur

iin tr

ofei

den

”top

ten”

:

ME

TSÄ

KA

UR

IS

��������

������

��� ���

�������

������

���������

��������������������� �������

�����

�������

�������������� ���������������

��������������� ���!���"��#�

�����

$��#�

$��#�

�������������%��

����������

���&�

$��#�

�����������������������

����������#��'�

�����

���

�����#�

�����

$��#�

$��#�

��������������������� ������

���(�

���� ���

�������������� ���������������

���� ����������������������

���

���(�

$��#�

$��#�

����� ��'�������

)����'��

�����

$��#�

$��#�

�� ����*�����#�����+�)����'��

���,�

$��#�

$��#�

�������"��#-���.��

���

�����#�

�����

$��#�

$��#�

�������/�'������01�

��--��-+�

��2��

$��#�

$��#�