Nro. 8/ 2016

→ 10

Steve Potter selvittää kartan avulla, mikä meitä liikuttaa.

8Koulupsykologina

Nuukuuden valtakunnassa

14Maahanmuuttajien

kognition tutkiminen

26Härskit ja röyhkeät,

mitähän vielä keksivät?

Hei, me mäpätään!

32 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

Suomessa ei ole tapana puhua palkoista, ei ystävien tai tuttujen kanssa, ei sukulaisten kesken. Mutta kollegoiden seurassa kyllä – ainakin psykolo-gien kohdalla. Milloin psykologeja kokoon-tuu, on palkka pian puheenaiheena. Sävy on useammin kriittinen kuin kiittävä, etenkin jos kyse on julkisen sektorin työnantajasta.

Psykologien suurin työnantaja on vielä toistaiseksi kunta, jossa työskentelee yli puolet psykologeista. Kuntasektorin tehtäväkohtainen palkka oli viime vuonna 2015 keskimäärin 3417 euroa; tosin alueelliset erot keskipalkassa ovat huomattavia. Koko kuntasektorin palkkatasoon nähden psykologi tienaa mukavasti, mutta pitkää koulutusta edellyttä-vän vastuullisen työmme parempi vertailukohta löy-tyykin esimerkiksi lääkäreistä, niin ikään yliopistokou-lutetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Ter-veyskeskuslääkärin tehtäväkohtainen palkka oli vuon-na 2014 keskimäärin 4787 euroa, 40 prosenttia enem-män kuin kuntasektorin psykologilla. Psykologi yltää lähes samaan keskimääräiseen tulotasoon yksityisellä sektorilla, jossa työskentelee neljännes psykologeista.

Kuntasektorin psykologit irtautuivat kunta- ja työ-ehtosopimuksen palkkahinnoittelusta vuonna 2008, minkä jälkeen palkkakehitys on ollut huomattavasti parempaa kuin niillä vastaavilla aloilla, jotka ovat edel-leen mukana hinnoittelussa. Tämä ei tietenkään loh-

duta niitä kollegoita, joiden palkkaus ei ole kehitty-nyt kuten pitäisi. Osa kunnista maksaa edelleen

jopa niin huonoa palkkaa, ettei kenenkään kannattaisi suostua ottamaan työtä vastaan. Lisäksi useista kunnista puuttuu kvtes:n edellyttämä palkkausjärjestelmä.

Palkkausjärjestelmien luominen ja ke-hittäminen ja palkkatason yleinen nostami-

nen etenevät tahmeasti, kun kaikki odottavat sote- ja maakuntauudistusta. Palkkaharmonisaa-

tion periaatteista ei ole vielä päätetty mitään, kuten ei sen puoleen koko uudistuksesta ylipäätäänkään. Kui-tenkin juuri nyt olisi hyvä luoda toimivat palkkausjär-jestelmät jokaiseen kuntaan ja kuntayhtymään, jot-ta yhteensovittamista ei tarvitse uudistuksen jälkeen aloittaa aivan nollasta. Sote- ja maakuntauudistus tu-lee toteutuessaan siirtämään psykologien työpaikko-ja julkiselta sektorilta yksityiselle. Kun samoilla mark-kinoilla samoja palveluita rupeaa tuottamaan useampi, on myös psykologilla varaa valita ja kilpailuttaa työn-antajia. Uudistusta ja syksyllä 2017 alkavia sopimus-neuvotteluja odoteltaessa kuntasektorin palkkauksen kannalta avainasemassa ovat ne hetket, kun psykologi vaihtaa työpaikkaa tai kun työtehtävät muuttuvat. Kun psykologi neuvottelee palkastaan, hän vaikuttaa osal-taan koko ammattikunnan palkkatasoon ja asemaan työmarkkinoilla. Palkka on yhteinen.

Sinun palkkasi ei ole sinun

I Finland har vi inte för vana att prata om löner, inte med vänner eller bekanta, inte med våra släktingar. Men bland kollegor gör vi det – i alla fall vi psykolo-ger. När psykologer samlas kommer lönen snabbt på tal. Tonen är oftare kritisk än prisande, speciellt om det är fråga om en arbets-givare från kommunala sektorn. Kommunerna är ännu tillsvidare psykologernas största arbetsgivare och över hälften av psykologerna jobbar inom kommunerna. Där var den uppgiftsrelaterade lönen år 2015 i medeltal 3417 euro; förvisso finns det betydande regionala skillnader i medellöner. Med tanke på den allmänna kommunala lönenivån så tjänar psykologerna relativt

bra, men eftersom jobbet är ansvarsfullt och kräver en lång utbildning vore det rimligare att jämföra lönerna med någon annan högskoleutbildad yrkes-grupp inom hälsovården, t.ex. läkare. Hälsocentral-läkarna hade år 2014 en uppgiftsrelaterad lön på i medeltal 4787 euro, 40 pro-cent mera än psykologerna inom kommunala sektorn. Psykologerna når upp till nästan samma medellön inom privata sektorn, där en fjärdedel av psykologer-na jobbar. Psykologerna inom den kommunala sektorn lösgjorde sig från det kom-munala arbetskollektiv-avtalets löneavtal år 2008, varefter löneutvecklingen har varit betydligt bättre än den varit för motsvarande grupper som fortfarande

är med i avtalet. Det här är förstås ingen tröst för de kollegor vars lön inte har utvecklats som den borde. En del kommuner betalar fortfarande t.o.m. så pass dåliga löner att ingen borde gå med på att ta emot jobb av dem. Dessutom saknar många kommuner det lönesystem som AKTA förutsätter. Skapandet och utveck-landet av lönesystem går trögt framåt, i och med att alla väntar på vård- och landskapsreformen (sote). Man har ännu inte beslutat något om principerna för löneharmonisering, liksom man inte beslutat mycket om reformen överlag. Likväl är det just nu som det skulle vara bra att skapa fungerande lönesystem för alla kommuner och sam-kommuner, så att man inte

efter reformen måste börja helt från noll.När vård- och landskaps-reformen förverkligas kommer psykologernas arbetsplatser alltmer att flyttas från den offentliga sektorn till den privata. När flera börjar producera samma tjänster för samma marknader kommer också psykologer att kunna välja och konkurrensutsätta sina arbetsgivare. I väntan på reformen och de avtalsför-handlingar som börjar 2017 så är de tillfällen då en psykolog byter arbetsplats eller då arbetsuppgifterna förändras gyllene chanser att påverka. Då en psykolog förhandlar om sin lön påverkar hen samtidigt hela yrkeskårens lönenivå och ställning på arbetsmarkna-den. Lönen är gemensam. Käännös: Susanna Slama

Din lön är inte din

annarilla ahtola

Puheenjohtajalta No. 8/2016

Kannen kuvitus: Ath1281

10 Nuuski, nimeä ja neuvottele Mäppääminen Steve Potterin kanssaon kuin sisäisen kartan paljastamista. 18 Elämäntaidon valmennuksen laatu vaihtelee Valmentajakoulutus ei aina perustu tutkittuun tietoon. 20 Minulla on tulevaisuus Psykososiaalinen tuki ihmiskaupan uhreilleetenee Kyproksella pienin askelein.22 Psykologit ja F-diagnostiikkaEsimerkkinä Norjan malli24 Työsuhteen olennaisen ehdon muuttaminen

Kansi

Mäppääminen on tapa päästä käsiksi siihen, mikä meitä liikuttaa.→ 10

Aapo Kilpeläinen nauttii esilläolosta. → 9

VaKiopalstat

2 Puheenjohtajalta

4 Sanat kuvaksi

5 Muut lehdet

5 Kolumni

6 Ajankohtaista

8 Hallituksen penkiltäRiitta LaurilaNuukuuden valtakunnassa

8 Psyli.fi

9 Psykologi harrastaa

25 Tiedekirjeenvaihtaja

26 Suorat sanatHärskit ja röyhkeät

27 OpiskelijakolumniEmma Peltomaa:Rohkeutta kollegat

28 Edunvalvonta

30 Ammattietiikka

32 KirjatKun ei suju, selviytymisopas haastaviin asiakastilanteisiin

Maahanmuuttajien kognition tutkiminenTarvitaanko diagnostista kannanottoa? → 14

( Psykologi 08 / 2016 )

”Äläkä koskaan ala joksikin vain siksi, että joku toinen niin tahtoo.”ToMMI KINNuSEN LoPoTTI-roMAANI

Kuvitus daniel stolle

Sanat kuvaksi

HElsinGin sanoMat

IkäsyrjintääKansalaiset velvoitetaan vuonna 2018 avaamaan sähköinen postilaatikko, jolla viestitään viranomaisten kanssa. Tervey-denhoidon kontaktit sähköistyvät sote-uudistuksessa. Vanhuspalve-luissa etäyhteydet kotihoitoon ja terveydenhoitoon lisääntyvät.

Matkaliputkin ostetaan jo älypuhelimilla. Asiakaspalvelupis-teet ja puhelinasiointi loppuvat. Asiakaskontaktit ohjataan verk-koon.

Digitalisaatio lisää julkishallin-non tuottavuutta, mutta tuttujen käytäntöjen jatkuva muuttuminen voi aiheuttaa pätemättömyyden tunnetta ja jopa syrjäyttää. Arki-elämässä selviytymiseksi tarvitaan erikoistaitoja.

Filosofian tohtori, psykologi ja psykoterapeutti Marja Saarenhei-mo tuntee ongelmat.

”onhan se yksi ikäsyrjinnän muoto, kun tehdään palveluiden saaminen hankalaksi. Se on tärkeä asia psyykkisen hyvinvoinnin kan-nalta, että hallitset arkielämää”, Saarenheimo sanoo.

Kun tietokoneen käyttö ei onnistu, apuun tarvitaan nuorempi sukulainen, ystävä tai lapsi.

”Jotkut ahdistuvat siitä, että eivät tunne olevansa ohjaksissa vaan aina pitää pyytää joku toinen apuun.”

Jos vaikkapa teatterilipun tai junalipun ostaminen verkosta stressaa, syrjäytymisen vaara on edessä.

”Ajattelen, että en lähde, koska se on niin hankalaa”, Saarenheimo kuvaa.

Muutoksia ovat kokeneet kaikki sukupolvet, mutta digitalisaa-tiossa hankalaa on muutoksen nopeus. Moni iäkäs ajatteleekin, että uutta ei kannata enää opetel-la. Psykologi Saarenheimo on eri mieltä.

”uudet haasteet pitävät aivot vireinä. Jos turvautuu aina rutii-neihin, aivot laiskistuvat.”

Hänen mukaansa on myytti, että oppimiskyky heikkenisi radikaalisti ikääntyessä. Se ei pidä paikkansa. Kyse on enemmän motivaatiosta.

Iäkkäiden ihmisten oppimista helpottaisi, jos tietotekniikasta puhuttaisiin kansanomaisesti ilman ammattitermejä. Esimerkiksi sovellus, palvelin tai tili voivat olla hepreaa vanhalle.

KEsKisUoMalainEn

Avointa yhteistyötäSuomalaiseen kulttuuriin kuuluu se, ettei toisten asioihin juuri puututa, vaikka seinän takaa kuuluisi jatkuvaa riitelyä, tavaroi-den paiskomista tai lyömistä.

Ihan helppoa naapurien tai ystävien parisuhteen ongelmiin kajoaminen ei ole.

”Väkivallan uhri saattaa loukkaantua, kieltää asian tai vetäytyä ystävyydestä. Toisaalta puuttuminen jää usein siemeneksi väkivallan kohteen omiin poh-dintoihin, ja hän osaa arvostaa näitä väliintuloja myöhemmin”, psykologian professori ja vaativan erityistason perheterapeutti Juha Holma Jyväskylän yliopistosta sanoo.

”Väkivaltaisestakaan suhteesta lähteminen ei ole niin yksinker-taista kuin ulkopuolinen saattaa kuvitella. Kun henkinen tai fyysi-nen väkivalta jatkuu pitkään, se muodostuu osaksi arkea. Samalla pahoinpidellyn toimintakyky laskee, hän voi kokea syyllisyyttä ja häpeää, tuntea epäonnistumista ja pelkoakin. on kohtuutonta ajatella, että väkivallan kohteen pitäisi ottaa tilanteesta kaikki vastuu”, Holma sanoo.

Professori Juha Holman mielestä avoin yhteistyö eri viranomaisten kanssa on oleellista kun haetaan keinoa, joka tunnistaa lähisuhdeväkivallan kohteen ja tekijän ja osaa tarttua asiaan.

Terveydenhuolto, sosiaalitoimi, koulu ja poliisi muodostavat parhaimmillaan verkoston, joka voi havaita lähisuhdeväkivaltaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, tarttua siihen ja eh-käistä traagisimpia lopputuloksia: tappoja ja murhia.

”Vielä nämä verkostot eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla, eikä edes terveydenhuol-lossa lähisuhdeväkivalta ole kovin tunnettu”, Holma sanoo.

Psykologi-lehtiPäätoimittaja: Hannele Peltonen, 040 177 9440toimittaja-tiedottaja Helena Hyyppä, 050 358 9759ulkoasu: Johannes Rantapuskailmoitushinnat:Koulutusilmoitukset 2,8 €/pmm Muut ilmoitukset 2,9 €/pmmvuosikerran tilaushinta:65 euroa, ulkomaille 92 euroaissn 1456-7768

suomen Psykologiliitto ry Bulevardi 30 B 3, 00120 Helsinkiwww.psyli.fi, etunimi.sukunimi@Puheenjohtaja: Annarilla Ahtola040 687 7677Pääsihteeri: Annamari Jokinen09 6122 9177, 040 865 6630vastaava psykologi: Teemu Ollikainen040 560 0947talouspäällikkö: Marja-Leena Laurio, 09 6122 9144 Päätoimittaja: Hannele Peltonen,

040 177 9440toimittaja-tiedottaja:Helena Hyyppä, 050 358 9759Kuntasektorin järjestöpäällikkö, osa-aikainen: Max Ervast, 040 522Jäsensihteeri: Tarja Koivuniemi, 09 6122 9133toimistosihteerit:Irmeli Kosonen, 09 6122 9178Eija Ellilä, 09 6122 9122työsuhdeneuvonta09 6122 9125, kello 12.30‒16

tyosuhdeneuvonta@psyli.fiammatillinen neuvontaammattineuvonta@psyli.fi040 5248 537, ti ja to klo 9.45–11.15, pe klo 10–16 opiskelijaneuvontaopiskelijaneuvonta@psyli.fiAnnukka Niemelä, 040 503 7220ammattieettinen neuvonta09 6122 9176, ke klo 15‒17opettajien työttömyyskassa09 2294 4100, www.opetk.fi

4041 0089

psyli.fi

7370

Sisäilmapakolaisuutta aiheuttaneen re-montin vuoksi mielenterveys- ja sosiaali-palveluille etsittiin kesäksi evakkopaikkaa. Koska lähialueen julkiset rakennukset oli-vat homeessa, remontissa tai täynnä, jäi vii-

meiseksi vaihtoehdoksi vuokrata Kiinaan laivatun tai muuten kadonneen elektroniikka-

firman toimitilojen vuosia tyhjillään ollut keskikerros hulppe-aan hintaan.

Vuokrasopimus jäi viime metreillä kirjoittamatta välitysfir-man ilmoitettua, että kyseisten kunnallisten palveluiden käyttä-jät vaarantavat ei-toivotulla läsnäolollaan puolityhjään toimisto-kolossiin jääneiden pörssiyhtiöiden liiketoiminnan.

Hiki siinä nousee sote-uudistajan otsalle tämän miettiessä, miten näistä ruotujärjestelmän, vaivaistalojen, houruinhuonei-den, huutolaisten ja kunnalliskotien perimää kantavista kunnal-lispalveluista sorvataan osavuosikatsauksessa veroparatiisiomis-tajille voittoja tahkoavia liikelaitoksia.

Siihen aikaan kun psykologia oli sielutiede ja etiikka siveysop-pi, mielitaudit hoidettiin kovalla kurilla ja köyhyys oli moraali-tonta. Eipä ollut sellaista hulluutta tai hysteriaa, johon kunnon kylmät ja kuumat kylvyt, insuliinishokit ja pakkopaidat eivät auttaneet. Ja raskas ruumiillinen orjatyö, totta kai, oli ratkaisu ihan kaikkeen vaivaan.

Psykologeilla on kansainvälisesti mitattuna laadultaan ja si-sällöltään samanlaiset huipputason ammattieettiset ohjeet juris-tien, lääkäreiden, pappien ja journalistien kanssa. Jos lääkäri van-noo valassaan puolustavansa elämää, mitä ja ketä psykologi työs-sään puolustaa? Miten järjestetään kaiken ammattieettisen tar-kastelun läpäisevät uudet sote-palvelut niin, ettei valtion tarvitse 50 vuoden kuluttua pyytää anteeksi kansalaisilta epäinhimillistä kohtelua tai heitteillejättöä hädässä?

Joka ikinen pörssiyhtiö julistaa nettisivuillaan yrityksen arvo-ja. Mitä kirjoitetaan psykologin työhuoneentauluun? Mihin psy-kologi laittaa sen rajan, jonka yli hurjintakaan hallintohimmeli-häkkyrää edustava työnantaja ei voi pakottaa työntekijäänsä as-tumaan? Saavatko tulostavoitteet ja käyntitilastot ohjata hyvin tehtyä psykologin työtä?

Yhdessä jäähyväispuheistaan Psykologiliiton pitkäaikai-nen puheenjohtaja Tuomo Tikkanen nimesi psykologian ihmis-ten välistä tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäväk-si tieteeksi. Jokainen meistä tekee kaikkina työpäivinä monta ammattieettiseen harkintaan perustuvaa ratkaisua. Nyt jos kos-kaan tarvitaan ammatillista keskustelua kestävän etiikan näkö-kulmasta. Siihen tarvitaan meitä kaikkia.

Sielutieteilijän siveysoppi

Kristiina Muhonen

Kolumni

—Kirjoittaja on pohjoisen psykologi ja psykoterapeutti.

Muut lehdetKoonnut hannele Peltonen

54 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

KoUlUtUs

Erikoispsykologi ei ole uusi pätevyys Erikoispsykologikoulutusta ei nykyi-sellään katsota uudeksi pätevyydeksi, koska Valvira ei rekisteröi erikoispsy-kologeja, todettiin Psykonetin erikois-psykologikoulutuksen yhteistyöryhmän ja Valviran edustajien tapaamisessa marraskuussa.

Myöskään erikoispsykologikoulutus-ten rekisteröiminen ei toistaiseksi ole mahdollista.

”Terhikkiin pääsy on hyvin epäto-dennäköistä, mutta Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukun-nassa on virinnyt ajatus Terhikin oheen perustettavasta pätevyysrekisteristä. Asia on kuitenkin vielä täysin alkuteki-jöissään ja tuskin etenee ensi vuoden aikana”, Psykologiliiton vastaava psykologi Teemu ollikainen sanoo.

Koska erikoispsykologikoulutusta ei katsota uudeksi pätevyydeksi, ovat siitä koituvat kustannukset vähennettäviä verotuksessa.

”Verottaja ei ole tehnyt erillistä päätöstä asiassa”, ollikainen toteaa.

nÄYttElY

Psykologi-lehden kannet esillä Vuosi 2017 on juhlavuosi Psykologiliitol-le ja sitä se on myös Psykologi-lehden graafikolle Johannes rantapuskalle. Hän on taittanut lehteä sekä suunnitel-lut ja työstänyt sen ulkoasua 5 vuotta. Tämän kunniaksi rantapuska järjestää näyttelyn, jossa on esillä Psykologi-lehden kannet vuosilta 2012–2016. Tänä aikana on tehty 40 lehteä.

Näyttely on avoinna Helsingin Kalliossa Kalleria-galleriassa tammi-kuun ajan. Avajaiset ovat 6. tammikuuta kello 18–21. Avajaiset ovat kaikille avoin tapahtuma ja näyttelyyn on vapaa pääsy.

”Haluamme tehdä persoonallisia, visuaalisesti ainutlaatuisia aikakaus-lehden kansia. Yhteistyö rantapuskan kanssa on inspiroivaa. olen todella iloinen ja ylpeä siitä, että kannet ja nii-den tekijät pääsevät näin upeasti esille”, sanoo Psykologi-lehden päätoimittaja Hannele Peltonen. Hän on toiminut pestissään myös 5 vuotta.

! Seuraava Psykologi-lehti ilmestyy 3. helmikuuta. Katso lehden mediatiedot:www.psyli.fi/lehti.

VaalitaVoittEEt

Sairauksien ehkäisy maakunnissa korostuu Akava on määritellyt seuraavien kunta- ja maakuntavaalien tavoitteet. Niiden mukaisesti kuntien toimintaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä vahviste-taan ja sairauksien ennaltaehkäisy ja kansanterveystyö nostetaan maakuntien toiminnan painopis-teiksi. Erityisesti lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäistään mahdol-lisimman varhaisessa vaiheessa kuntien ja maakuntien arjessa ja päätöksenteossa.

Akavan tavoitteena on, että terveys- ja sosiaalipalveluiden taso, laatu ja saatavuus mää-ritellään valtakunnallisesti, jotta yhdenvertaisuus toteutuu. Työterveyshuollon nykyiset toimintaedellytykset on varmistet-tava ja korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa on vahvistet-tava laajentamalla Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS ammattikorkeakouluopiskelijoille. Lisäksi YTHS:n toimintaedellytyk-set on turvattava.

Akava korostaa tavoitteissaan myös työhyvinvoinnin merkitystä työn tuottavuudelle. Sen mukaan yhdelläkään kunnalla tai maa-kunnalla ei ole varaa laiminlyödä henkilöstön työhyvinvoinnin parantamista. Tavoitteissa paino-tetaan hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja työnantajan joustoja. Lisäksi muutosten keskellä tarvitaan hyvää johtamista, ja myös johtajat tarvitsevat tukea työssään.

Tavoitteissa muistutetaan, että sote-uudistukseen sisältyvä vastuun ja vallan siirto sekä uuden toimikentän muodostuminen eivät saa vaarantaa palveluita siirron aikana tai sen jälkeen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä riittävään palvelutarjontaan ja tehtävien järjestämiseen kunnissa. Pienyrittäjien mahdollisuus toimia hyvinvointipalveluiden tuottajina tulee varmistaa.

pÄtEVYYs

Valvira: Tehoa omavalvontaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira kehottaa ammat-tijärjestöjä tehostamaan epäpätevien ei-terveydenhuollon palveluntarjoajien toiminnan omavalvontaa.

”Psykologiliiton Ammattieettisen lautakunnan toiminta on erinomainen esimerkki onnistuneesta omavalvonnas-ta”, Valviran valvontaan liittyvän ohjauk-sen ryhmäpäällikkö Markus Henriksson sanoo.

Valvira pystyy puuttumaan palvelun-tarjoajien toimintaan vasta sitten, kun se on lainvastaista.

”Erilaisten puoskariterapeuttien kilpaileva toiminta ei ole vain psyko-logien ja psykoterapeuttien ongelma – itseään ”ravintoterapeuteiksi” kutsuvat maallikot kilpailevat laillistet-tujen ravitsemusterapeuttien kanssa samoista markkinoista, eivätkä he ole ei-terveydenhuollon ammattihenkilöinä lainkaan Valviran valvonnassa”, vastaava psykologi Teemu ollikainen Psykologilii-tosta kertoo.

Hänen mukaansa sote-uudistuksessa haasteena on, miten maakuntiin saa-daan riittävästi hankintaosaamista, jotta epärehelliset epäpätevät toimijat kyetään erottamaan laillisista pätevistä.

”Ammattijärjestöjen huolena on, tulevatko mahdollisesti valinnanvapaus ja lisääntynyt kilpailumenettely lisää-mään epäpätevien toimijoiden palvelun-tarjontaa ja vastaavasti heikentämään vastuullisten, valvottujen, kokeneiden ja koulutettujen palveluntuottajien asemaa”, ollikainen toteaa.

Psykologiliitto täyttää 60 vuotta ensi vuonna. Liitto järjes-tää juhlavuoden aikana useita erilaisia tapahtumia sekä jä-senistölle että suurelle yleisölle. Se on hakenut mukaan esi-merkiksi kesän SuomiAreena-tapahtumaan. Myös alueyh-distysten ja ammatillisten työryhmien on mahdollista jär-jestää yksin tai keskenään yhteistyössä juhlavuoteen sopi-via tilaisuuksia, ja liitto myöntää näihin taloudellista tukea.

”Juhlavuosi tarjoaa hyvän mahdollisuuden kertoa psy-kologien monipuolisesta ammattitaidosta, jota voisi hyö-dyntää yhteiskunnassa paljon nykyistä enemmän ja laa-jemmin”, Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola sanoo.

Edunvalvonnassa liitto keskittyy vaikuttamaan sote- ja maakuntauudistukseen niin työllisyyden, palkkauksen kuin psykologien asiantuntija-aseman ja mielenterveystyönkin kehittämisen näkökulmasta. Se pyrkii varmistamaan, että hyvät psykologipalvelut säilyvät ja Kelan kuntoutuspsyko-terapiaa tarjotaan yhdenvertaisesti koko maassa myös sote-uudistuksen jälkeen.

Liitto kehittää uusia keinoja, joilla voidaan vaikuttaa lainsäädäntötyöhön. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on saa-da psykologien antama hoito sairausvakuutuskorvauksen piiriin.

Ensi syksynä järjestetään niin puheenjohtajan, varapu-heenjohtajan, hallituksen kuin valtuustonkin vaalit.

Syksyllä ilmestyy Psykologi-lehden numero, joka keskit-tyy liiton 60-vuotiseen historiaan.

Psykologiliiton valtuusto hyväksyi toimintasuunnitel-man kokouksessaan 26. marraskuuta Helsingissä.

Liiton 60. vuositäynnä toimintaa

pUHEEnJoHtaJa

Annarilla Ahtolalla työntäyteinen vuosireilu vuosi sitten Psykologiliiton puheenjohtajaksi valitun Annarilla Ahtolan vuosi on ollut kiireinen mutta antoisa.

”Minut on otettu joka paikassa to-della mukavasti ja avuliaasti vastaan. Ilman kaikkea saamaani apua, tukea ja kannustusta en olisi selvinnyt enkä jaksanut”, hän kiittää.

Ahtola on työskennellyt Psykolo-giliitossa aikaisemmin pääasiassa ammattiasioiden parissa. Eniten uutta opeteltavaa hänellä on ollut järjestökentän rakenteen ja toimin-nan hahmottamisessa sekä ihmisiin tutustumisessa.

”Työmarkkina-asiat, taloudellinen edunvalvonta sekä akavalainen yhteistyö sisältävät uutta. Tässä olen saanut paljon apua pääsihteeriltäm-me.”

Yksi konkreettinen liiton toimintaa koskeva muutos on edunvalvonta-työn terävöittäminen.

”Psykoterapian edunvalvonta tapahtuu jatkossa ammatillisessa työryhmässä muiden sovellusalojen tapaan. Ammatinharjoittajille ja yrittäjille perustetaan oma edunval-vontaryhmä vastaavasti kuin meillä jo on kunnan ja valtion sektoreilla. Yrittäjyys lisääntyy koko ajan, ja sote- ja maakuntauudistus tulee vauhdittamaan kehitystä. Se tuonee toisaalta myös muutoksia psykologi-yrittäjyyteen.”

Ahtolan mukaan ensi vuonna vietettävä Psykologiliiton juhlavuosi on hyvä mahdollisuus tuoda esiin psykologien laaja-alaista osaamista ja tietämystä. Sen suurempi yh-teiskunnallinen hyödyntäminen on hänelle tärkeä tavoite puheenjohta-jan työssä.

”Asiakkaiden ja potilaiden tutkimi-sen ja hoitamisen ohella psykologien on tärkeää olla entistä enemmän mu-kana suunnittelu- ja kehittämisteh-tävissä, hyvinvoinnin edistämisessä ja ongelmien ehkäisyssä sekä laajasti kaikilla yhteiskunnan alueilla, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Esimerkiksi turvallisuuskysymykset tai ilmastonsuojelu riippuvat viime kädessä ihmisten toiminnasta ja motiiveista”, Ahtola muistuttaa.

Koonneet helena hYYPPÄ Ja hannele Peltonen

Ajankohtaista

—akava.fi/akava/tavoiteohjelmat/kunta-_ja_maakuntavaalitavoitteet

—Toimijoiden tiedot voi tarkistaa Valviran rekisteristä: julkiterhikki.valvira.fi.

Psykologiliiton tulevan juhlavuoden 2017 kunniaksi on tehty oma juhlalogo. Sen on suunnitellut ja tehnyt Psy-kologi-lehden graafikko Johannes Rantapuska.

Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola sa-noo, että liiton 60-vuotinen taival on tärkeää tuoda esille kaikin mahdollisin tavoin. Juhlalogo on yksi kei-no saada asia näkyväksi.

“Visuaalinen ilme ja näkyvyys on tärkeää. Tänä päi-vänä sen merkitys vain korostuu. Pitää saada huomiota ja jäädä mieleen helposti.”

Juhlalogoa on tarkoitus käyttää kaikessa liiton vies-tinnässä ensi vuoden aikana.

“Varmasti joitain juhlavuosituotteitakin teetetään, mutta vältämme tietysti kaikkea krääsää ja ajattelem-me luontoa”, kertoo Ahtola.

Millaisin miettein puheenjohtaja katselee logoa?“Psykologi vastaa usein "Mitä itse ajattelet?". Täs-

säkin saa jokainen nähdä, mitä haluaa, mutta minun mielestäni juhlalogossa on kyse ainakin vuorovaiku-tuksesta ja yhteydestä, ihmisten samanlaisuudesta ja erilaisuudesta, tarpeesta yhteyteen, vaikka se voi olla vaikeaakin.”

Ahtola seurasi Rantapuskan työskentelyä ensimmäi-sistä luonnoksista valmiiseen logoon saakka.

“Oli mielettömän hienoa kurkistaa graafikon työ-hön. Vau. Rantapuska avasi upeasti oman työprosessin-sa, ja se oli tässä huikea lisäanti.”

Psykologiliitolleoma juhlalogo

LOg

O J

OH

AN

NEs

RA

NTA

PusK

A

KuVI

Tus

sAKK

E YR

JöLä

76 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

—Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen jäsen (Keski-suomen Psykologiyhdistys).

—Lisää keskustelua liiton kotisivujen jäsenalueella psyli.fi

—fitblog.fi/aapokilpelainen/

Suuri laihialainen yritys järjesti työnte-kijöilleen kilpailun, jossa se lupasi 100 € palkkion parhaan säästövinkin keksineel-le työntekijälleen. Kilpailun voitti työnte-kijä, joka ehdotti palkkion puolittamista 50 euroon.

Siitä on kohta vuoden päivät, kun päätin muuttaa Pohjanmaalle. Kyllähän se

alkuun hirvitti, että minkälaiseen nuukuuden suonsilmään olen sukeltamassa. osataanko siellä edes pukeutua muuhun kuin Jussi-paitaan ja pussihousuihin?

Näin vuoden jälkeen voin todeta, että pienillä kunnilla on suurempiin työnantajiin nähden paljon vahvuuksia. Yksi mahtavimmista eduista Laihian kunnan koulupsykologina on se, että esimies on todellakin lähellä ja helposti tavoitet-tavissa. Portaita ei tarvitse kiivetä norsunluutorniin, vaan ihan koputus ovelle riittää. Itsekseni keväällä pohdin, että Laihian kunnan olisi hyvä ostaa neuropsykiatrisen valmen-tajan palveluita. Ideani hyvyydestä vakuuttuneena marssin kunnantalolle sivistystoimenjohtajan oven taa. Esitin asiani ja vastaanotto oli erinomainen. Noin kuukautta myöhemmin sain jo ohjata oppilaita nepsy-valmentajalle. Notta ei kuul-kaas paljoa byrokratian rattaat kitisseet!

Lisäksi täällä vielä luotetaan työntekijään. Luotetaan siihen, että kun on työ annettu, se hoidetaan. Tilastojani ei kukaan tutki suurennuslasin alla, eikä minun tarvitse pitää vartin tarkkaa kirjanpitoa työajoistani. Neuvotteluvaraa on, ja työn olen saanut luoda omannäköisekseni. Koen työn-tekijänä tulevani hyvin kuulluksi. Lisäksi kollegat löytyvät useammalta eri suunnalta, joten verkostoista saa paljon uusia ideoita omaan työhön.

Tässä SoTe-sopassa meitä koulupsykologeja ollaan vetämässä toden teolla kohti maakuntia. onneksi keskustelu aiheesta käy kuitenkin kiivaana jopa Laihian paikallislehteä myöden. Pienet kunnat ovat kuitenkin todellisuudessa kovin omanlaisiaan ja useimmiten paikallistasolla tiedetään parhaiten, mitä palveluja alueella tarvitaan. oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaista koulupsykologin työtä ei ole mahdollista tehdä kuin olemalla kiinteänä osana kuntien kouluja.

Olen nauttinut tästä vuodesta todella paljon ja nuukuus tarttuu – saavutetusta edusta olisi kurja luopua. En osaa edes kuvitella, kuinka korkeat olisivat jatkossa ne portaat, jotka minun pitäisi kiivetä saadakseni ääneni kuuluviin maakunnassa. Harmaannun myös valonnopeudella, kun ajattelen niitä palavereja, joissa tuijotetaan taas käyntimää-riä ja velvoitetaan tehokkaampaan työaikaan. Säästöjä ei saavuteta sillä, että nykyisillä resursseilla yritettäisiin hoitaa yhä suurempi alue ja tukittaisiin näin tyhjiksi jääneet koulu-psykologipalveluiden aukot. Täällä Laihiallakin jo tiedetään, ettei se peitto pitene, jos toisesta päästä ottaa.

Psyli.fi

Koulukuraattorin tehtävätNuukuuden valtakunnassa

teKsti riitta laurila

Hallituksen penkiltäteKsti helena hYYPPÄ

Psykologi harrastaaKoonnut helena hYYPPÄ

amperelaisella Aapo Kilpeläisel-lä on tyhjä mutta mukava olo. Ta-kana ovat Classic bodybuilding (CBB) -kehonrakennuksen SM-

kilpailut ja puoli vuotta kestänyt dieetti.”Tulee ihan syyllinen olo, kun on syönyt

pari hapankorppua. Olen puolen vuoden ajan kieltäytynyt työkaverien pullista, mut-ta nyt tarjosin heille niitä itse, kun ovat ol-leet mukana kannustamassa”, Kilpeläinen kertoo.

Hän on kehonrakennusharjoittelun niin sanotussa off season -vaiheessa, jolloin kes-kitytään kehittämään lihaksia. Myös tässä vaiheessa syödään pääasiassa terveellisesti.

”Syön käytännössä koko ajan ihan samaa, monipuolista ruokaa. Dieettivaiheessa vain vähennän asteittain ruoan määrää ja lisään liikuntaa.”

Kilpeläinen toimii yksityisenä ammatin-harjoittajana ja psykoterapeuttina urheilijoi-den parissa Tampereella ja Kuortaneella.

Lompakko jääkaapissaJos aikoo menestyä kehonrakennuskilpai-luissa, niihin valmistava dieetti on toteutet-tava kurinalaisesti. Silloin Kilpeläinen pun-nitsee ruokansa ja syö tarkasti määriteltyi-nä aikoina.

Lisäksi kehosta on poltettava rasvaa ja li-sättävä liikuntaa. Kilpeläinen käy salilla 5–7 kertaa viikossa, aerobisilla aamulenkeillä ja tekee lisäksi sykkeennostoharjoituksia.

Vaativin vaihe dieetissä on muutama viikko ennen kilpailua. Kilpeläisellä se vai-

KuVA

KIM

MO

TO

RKKE

LI

Kunto kohdallaan Aapo Kilpeläinen nauttii kehon-rakennuksesta ja kilpailemisesta.

kuttaa eniten tunne-elämään ja kognitiivi-siin toimintoihin.

”Huomaan, että tunne-elämä heitteleh-tii ja sisäinen olo on välillä hyvinkin epäva-kaa. Lompakko on välillä löytynyt jääkaa-pista ja silmälasit leipäkaapista. Välillä tulee pysähtyneitä hetkiä, joita kutsun kuutamol-la olemiseksi.”

Hän on tottunut järjestelmälliseen har-joitteluun lapsesta saakka, kun hän ui 15 vuotta kilpaa – siihen asti, kun hän aloit-ti psykologian opinnot ja vielä vähän sen jälkeenkin.

Ripaus narsismiaKilpeläinen nauttii kilpailemisesta ja esillä-olosta. Erityisesti se hetki, kun pääsee laval-le ja näyttämään oman kuntonsa tuomareil-le ja yleisölle, on kertakaikkisen hieno.

”Jo viimeisellä viikolla ennen kilpailua on sellainen itsensä voittanut olo. Kilpailuun valmistautuminen, kun laitetaan kisaväriä, haetaan kisa-asua ja harjoitellaan poseeraus-ta ja vapaaohjelmia, tuottaa mielihyvää.”

Ulkoinen puoli ei ole kuitenkaan Kil-peläiselle kaiken a ja o. Enemmän hänelle merkitsee se, että on hyvässä kunnossa.

”Olen ylpeä omasta kropastani ja halu-an näyttää kovan työn tulokset myös muille kilpailuissa. Siinä on varmasti myös ripaus narsismia mukana. Kauneusihanteeni ei ole kuitenkaan kisakireys, joka on vain hetkelli-nen ja myös epäterve tila keholle.”

Kilpeläinen käyttää lisäravinteita, mutta dopingin käyttöä hän vastustaa jyrkästi.

”En riskeeraa terveyttäni aineilla, jotka ovat kiellettyjä ja oikeasti vaaraksi keholle ja mielelle.”

CBB-kehonrakennus kuuluu Suomen Fitnessurheiluliiton alaisuuteen. Se on osa Suomen Antidopingtoimikuntaa ja sitoutu-nut noudattamaan sen sääntöjä.

Dieetille joulun jälkeenKilpeläisen paras sijoitus CBB-kilpailuis-sa on viime vuodelta, jolloin hän oli SM-hopealla yli 40-vuotiaiden sarjassa. Seuraa-va mahdollisuus kilpailla on ensi keväänä. Dieetti olisi aloitettava viimeistään joulun jälkeen.

”Kuuntelen itseäni. En halua lähteä ki-saamaan pakon vuoksi, sen täytyy tuntua hyvältä. Vaimo on innostunut harrastamaan samaa lajia ja tähtää ensi kevään kisaan, jo-ten saatan itsekin innostua.”

Kehonrakennus on Kilpeläiselle elämän-tapa. Vaikka hän ei kilpailisi enää koskaan, liikuntaa hän tulee aina harrastamaan.

”Psykologina, puolisona ja isänä olen paljon muiden käytettävissä. Saliharjoit-telu ja lihasurheilu ovat puhtaasti itseäni varten ja tätä kautta hyvin voimaannutta-via asioita elämässäni. Nautin niistä itseäni toteuttaen.”

Miten teidän kunnissa ja kau-pungeissa on jaettu työtehtävät koulupsykologin ja kouluku-raattorin välillä? Tuntuu, että välillä kuraattorit hoitavat paljon psykologin työkenttään kuuluvia asioita. Monet, esimerkiksi mielenterveyteen liittyvät asiat, saattavat kallistua usein väärän ammattikunnan suuntaan.

Meillä työnjako on se, että kuraattori jututtaa paljon lapsia hyvin kevein perustein, välillä koko luokankin, ja ohjaa psykolo-gille ne, joiden ongelmat näyt-täisivät sellaisilta, että tarvitaan psykologi. Minullehan tämä sopii, yhteistyö pelittää hyvin. Teen paljon muutakin kuin koulupsy-kologin työtä, eikä vastaanottoti-lani ole koululla. Varsin avartavaa ja mielenkiintoista on ollut myös yhdessä kuraattorin kanssa tehty lapsiryhmien tapaaminen. Se saattaisi myös olla sitä nykyään vaadittavaa yhteisöllistä ja ennaltaehkäisevää työtä. Mene vaan rohkeasti tilanteisiin ja ota tilaa tyyliin "tämä vaatii psyko-login ammattitaitoa", jos näyttää siltä, että kuraattori ottaa liikaa aluetta.

Aika selväähän tämän pitäisi olla. Kuraattori on sosiaalialan ammattilainen koulussa, psyko-logi terveydenhuollon ammatti-lainen. Kuraattori hoitaa koulun sosiaalityön, psykologi hoidolli-sen työn. Yksittäisiä työtehtäviä on aika hankala lähteä erittele-mään, mutta mitään, mikä liittyy keskusteluun tai arviointiin, ei sosiaalitoimen puolelta oikein saa istumaan tuohon palettiin. Sosiaalityöntekijä on mukana tietenkin tämmöisissä kiusaamis- yms. asioissa, mutta ei hän voi arvioida esimerkiksi tarvetta hoidolliseen kontaktiin psyko-logille muutoin kuin niin, että katsoo lapsen/nuoren tarvitsevan asian käsittelyyn terveydenhuol-lon ammattilaista.

Psykologin ja kuraattorin työtehtävät tuppaavat tosiaan menemään usein päällekkäin tai limittäin koulumaailmassa. Itse lienen siitä onnekkaassa asemassa, että omalla koulullani terkkarin, kuraattorin ja itseni työnjako toimii varsin saumatto-masti. Tämä toki on edellyttänyt sitä, että usein keskustelemme keskenämme ja konsultoimme tarvittaessa herkästikin työto-veria pulmatilanteissa. Ts. itse ajattelen, että kuraattori ( ja myös terveydenhoitaja) on itsel-leni tärkeä työtoveri, oppilas- ja opiskeluhuolto on tiimityötä!

Karkeasti voisi kai sanoa, että kuraattori useimmiten ottaa kontolleen hoidettavaksi esimerkiksi kiusaamistapaukset, päihdekokeilut, luvattomat poissaolot, caset, joissa poliisi/lastensuojelu yms. on mukana kuviossa, ja minulle sitten ohjautuvat ne selkeämmin ahdistuneet/masentuneet/stres-saantuneet jne. tapaukset. Ja tietysti ne tutkimukset. Ja joskus voi myös olla niin, että nuori kokee, että keskustelisi sittenkin lähtökohtaisesti mieluummin esi-merkiksi kuraattorin tai terkkarin kanssa, vaikka asia ns. teoriassa kuuluisikin periaatteessa psyko-logille. Joskus kuraattorin kanssa olemme tavanneet lapsia/nuoria myös yhdessä ja asiakkaita on ohjautunut itselleni myös lopulta tätä kautta.

Neuvoisin tässä kohdin kes-kustelemaan kuraattorin kanssa rakentavassa hengessä yhtei-sestä työnjaosta. Ainakin oman kokemukseni mukaan useinkaan psykologin/kuraattorin välinen työnjako ei ole myöskään kouluyhteisön muille jäsenille mitenkään selvä (niitä tutkimuk-sia lukuun ottamatta). Molemmat ammattiryhmät kuitenkin lopulta työskentelevät koulumaailmassa oppilaiden ja kouluyhteisön hyvinvoinnin eteen.

T

98 ( Psykologi 08 / 2016 )

10

Mäppäystä Steve Potterin

kanssaTEKSTI LIISA uuSITALo-AroLA

KuVAT MAurI HELENIuS

Nuuski, nimeä ja

neuvottele

steve Potter ja Liisa uusitalo-Arola mäppäävät. Pöydällä

olevalla kartalla on erikoinen vaikutus keskusteluun.

asian tUntiJa

11

—Kirjoittaja on työ- ja organisaatiopsykologi ja KAT-psykoterapiakouluttaja. —lisää mäppäyksestä: Katri Kanninen & liisa uusitalo-arola: Lyhytterapeuttinen työote. Ps-Kustannus, 2015. www.lyhytterapeuttinenote.fiFacebook: lyhytterapeuttinen työoteTutustu myös mielenterveystalo.fi-palvelun ammattilaisosion mäppäysvideoihin

ri reflektiivistä kapasiteettia, jota Steve ni-mittää myös relationaaliseksi kuvitteluksi. Kun ei voi pohtia eikä kuvitella, toimii au-tomaattisten reaktiomallien pohjalta. Me kaikki pyrimme saavuttamaan koherens-sin, ennustettavuuden ja käsitettävyyden tunnetta monimutkaisessa maailmassa. Se ei onnistu, jos ymmärrys ympäristöstä tai oman mielen toiminnasta puuttuu.

Kahdenkeskisestä kolmenväliseenPöydällä olevalla kartalla on erikoinen vaiku-tus keskusteluun. Ennen pitkää se alkaa pu-hua omaa kieltään. Vaikutelmaa korostaa se, että istumme rinnakkain. Kumpikin on katse-kontaktissa karttaan, ja vain välillä me kat-somme toisiamme silmiin. Huomaan, että niin käy silloin, kun me todella yritämme ratkais-ta ongelmaa tai ymmärtää jostain enemmän. Enää oloni ei kuitenkaan ole niin epämukava. Selvästikin alan lämmetä tälle työskentelylle.

Niin oudolta kuin se tuntuukin, kartta täytyy hyväksyä keskustelun kolmannek-si osapuoleksi. Steve ottaa avuksi keittiö-metaforan: mitä siitä tulisi, jos laittaisimme ruokaa yhdessä, mutta emme piittaisi siitä, mitä kattilassa tapahtuu?

Kartta vaikuttaa terapeuttiseen keskuste-luun monin tavoin. Se auttaa ilmaisemaan ja jäsentelemään asioita. Se ohjaa huomaa-maan tyhjät kohdat ja ottamaan puheeksi asioita, jotka mieluummin jättäisi sikseen. Se auttaa aloittamaan sisäisen neuvottelun.

Jos keskustelulla ei ole rakennetta, joka auttaa huomaamaan idullaan olevia ajatuk-sia, se jää herkästi tietojen vaihtamisen ta-solle, eikä se mistä varsinaisesti on kyse, pääse luiskahtamaan keskustelun kohteeksi.

Kartta on se turvallinen kolmas, joka sal-lii kivuliaitten asioitten käsittelemisen itsen ulkopuolelle siirrettyinä, vapaana jatkuvasta katseen kohteena olemisesta. Se helpottaa tunteitten ja ilmaisun säätelemistä ja auttaa sovittamaan keskustelun asiakkaan lähike-hityksen vyöhykkeelle.

On kuitenkin odotettava hetkeä, jolloin asiakas on valmis aloittamaan neuvottelun itsensä kanssa. Ryntäämällä ei synny mi-tään hyvää.

Mäppäys on kokovartalotyötäÄkkiä Steve sujauttaa kynän käteeni. Apua, mitä nyt? Steve kysyy, mitä tapahtuisi, jos päättäisinkin vain luottaa tilanteeseen. En tie-dä, mistä sanat tulevat, mutta äkillisen var-muuden vallassa kirjoitan englanniksi ”vapaa, valtavasti tilaa ja energiaa!”. Nyt en enää an-taisikaan kynää pois. Minä otan tämän kar-tan haltuun!

Istun Steven vieressä. Mitä mäpät-täisiin, kysyy hän. No jos vaikka tätä hetkeä, vastaan. Steve tarttuu

kynään. Mitä minulla juuri nyt on mielessäni? Siitä tämä kartta lähtee rakentumaan.

Asiakkaan tilanteen jäsentäminen ja il-miongelmien taakse pääseminen on psyko-logille välttämätön perustaito. Tähän opasti toukokuussa brittiläinen Steve Potter, joka on yksi kansainvälisesti aktiivisimmista kognitiivis-analyyttisen terapian (CAT, suo-malaisittain KAT) kouluttajista.

KAT on yksi varhaisimmista integratiivi-sista psykoterapioista. Se syntyi pyrkimyk-sestä yhdistää brittiläisen objektisuhdeym-märryksen ja kognitiivisten psykoterapioi-den parhaita puolia ja luoda kestoltaan rajat-tu, mutta silti kokemuksen ytimeen yltävä työskentelytapa. KAT:sta onkin tullut elin-voimainen ja kehittyvä terapiamuoto.

Terapeutin ja asiakkaan tasavertaisuus ja tavoitteellinen yhteistyö oli jo varhaises-sa vaiheessa oleellinen osa KAT:n käytäntöä. Oli silti puolittain sattumaa, että asiakkaan tilannetta jäsentävät kirjeet ja kartat saivat nykyisen roolinsa KAT:ssa. Asiakkaat ni-mittäin kokivat paperille tuotetut keskeis-ten ihmissuhteidensa kuvaukset niin merki-tyksellisiksi, että he jatkoivat niiden avulla työskentelyä tapaamisten välilläkin. KAT:n kantaisälle Anthony Rylelle tällainen terapi-akäytännön demokratisoiminen sopi hyvin, ja asiakkaan kanssa jaetusta formuloinnista ja sen yhteisestä työstämisestä tuli pian yksi Kattilaisen työskentelyn kulmakivistä.

Mikä meitä liikuttaa?Steve odottaa. Minua ärsyttää sanoa sitä, mutta tämän hetken huoleni on tietysti tämä haastattelu. Huokaan ja tunnustan, että toi-voisin, että siitä tulisi hyvä kokemus, mutta samalla pelkään, että ei tule. Steve kirjaa pa-perin yläosaan toiveeni, sen alaosaan pelkoni. Jäämme tuijottamaan paperia.

Steve Potter on kehittänyt erityisesti mappingia, suomalaisittain mäppäämistä, joka on vahvasti asiakasta osallistava ja yh-teistyöhön kutsuva visuaalisen tapausjäsen-tämisen tekniikka.

Mäppääminen on tapa päästä käsiksi sii-hen, mikä meitä liikuttaa. Arkisista ajatuk-sista edetään vaiheittain kohti pinnan alla vaikuttavia ajatuksia, tunteita ja kokemuk-sia. Syntyvä kartta on näiden kuva.

Jatkamme kartan parissa. Steve on nyt piir-tänyt paperille keinulautaa muistuttavan vaa-ka-akselin, jonka vasemmassa päädyssä lukee ”taistelu”, oikeassa ”piiloutuminen”. Hän selit-tää, että mielen liikettä voi ajatella piilosilla

olemisena toiveitten ja pelkojen välimaastos-sa. Kun voimia riittää enemmän, niin me käyt-täydymme etsivällä, aktiivisella tavalla. Jos et-siminen kääntyy stressaavaksi taisteluksi, me alamme suojautua, etsiä pako- ja piilopaik-koja. Huomaan istuvani kädet ristissä rinnal-la. Olenkohan minä nyt taisteluvalmiudessa, vai joko vetäydyin suojaamaan itseäni? Olo on kaikkea muuta kuin rento. Mutta kun leikkiin on lähdetty, niin kerron Stevelle ajatuksistani, ja hän kirjaa ne paperille.

Reflektio on kartan kolmas ulottuvuusAloittelevan mäppääjän suurimpana huo-lena on yleensä se, tulevatko asiat kartal-le ”oikein” ja onnistuuko hän käyttämään asiakkaan omia sanoja niin kuin koulutuk-sissa opetetaan. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin oppia näkemään mäppääminen prosessina, johon reflektio tuo kolmannen ulottuvuuden.

Kartan ensimmäinen versio on vasta alku. Sen jälkeen otetaan askel taaksepäin ja katsotaan karttaa tarkemmin. Missä koh-din etsivä ja tutkiva toiminta muuttuu ku-luttavaksi taisteluksi? Miten suojautumises-ta voi irrottautua ja kuinka viedä asioita toi-vomaansa suuntaan? Heijastavatko pelot jo-tain aikaisemmin koettua, missä niiden juu-ret ovat?

Perimmäisenä tavoitteena onkin asiak-kaan reflektiivisen valmiuden kasvattami-nen. Se, että hän oppisi yhä taitavammin yh-distämään kokemuksiaan, näkemään niiden syvemmän mielen ja hahmottamaan tarjol-la olevat vaihtoehdot. Siksi karttaan luodaan uteliaan tarkkailijan suhde, joka antaa tilaa uudenlaisten kysymysten kysymiselle. Mil-laista olisi, jos kaikki sujuisikin hyvin? Vilpi-tön ihmettely voi luoda uutta todellisuutta.

Toisaalta kartalle on hyvä jättää tilaa myös sekä idealisoiduille, kaiken ikävän ja pelottavan poissulkeville ratkaisuille että todellisille kauhun paikoille. Näin niihin-kin voi vähitellen luoda neutraalimman suhteen.

Mäppäämisessä monimutkaisia asioita yksinkertaistetaan niin, että niitä pystyy kä-sittelemään. Se on jatkuvaa liikettä havain-noinnin – kutsumme sitä nuuskimiseksi –, nimeämisen ja neuvottelun välillä. Jäsentä-mätön ja muotoilematon kokemus tuottaa karttaan tyhjiä kohtia, kokemuksellisia paik-koja, jotka saavat meidät reagoimaan ja toi-mimaan ymmärtämättä itsekään omia mo-tiivejamme. Että pystyisi navigoimaan elä-mässään, on siis ensin päästävä kartalle.

Lapsuuden traumat vahingoittavat juu-

KUKa

Steve Potter ► Asuu Lontoossa ► Kansainvälisesti aktiivinen KAT-psykoterapiakouluttaja ja työnohjaaja► Liikkuu luontevasti yhteiskunnallisten ilmiöiden, kulttuurin ja psyko-

terapian rajapinnoilla ja etsii jatkuvasti uusia tapoja ymmärtää inhimillisen elämän draamaa

Mäppääminen on kuin leikkimistä hiek-kalaatikolla. Sanoja myllätään ympäri ja uu-sia ideoita syntyy. Yhdessä tekemisen myö-tä syntyy yhteistyösuhde, joka mallintaa ko-keilua ja avoimuutta. Se näyttää, että kaksi päätä on enemmän kuin yksi, mutta todis-taa myös, että asiakas voi kehittyä omaksi terapeutikseen. Hetken kuluttua asiakasta ei enää tarvitse houkutella, vaan hän pitää ylpeästi ja tiukasti kynästä kiinni.

Mäppäämisessä on vahva ruumiillisen läsnäolon ja tekemisen elementti. Itse kir-joitetut sanat vaikuttavat eri tavalla kuin toisen kirjoittamat. Kartta tehdään omak-si koskettamalla ja muokkaamalla sitä. Ruu-miin tuntemukset kertovat, milloin ollaan oikealla tiellä ja milloin on syytä jarruttaa.

Olemme kuljettaneet käsiämme ristiin ras-tiin kartan yllä, tutkineet ja testanneet yhteyk-siä. Epämääräinen jännittyneisyyteni on ka-donnut, kun näen kartalla, miksi minulle oi-keastaan oli niin tärkeää, että haastattelusta tulisi miellyttävä. Kuten arvata saattaa, ei se enää ole niin tärkeää. Ymmärrys on korvan-nut suojautumisen tarpeen.

Missä voi mäpätä?Mäppääminen on viime aikoina kehitty-nyt yhä yksinkertaisempaan suuntaan. Asi-akas tarvitsee ennen muuta apua oman ti-lanteensa hahmottamiseen, ja arkiajattelun kanssa yhteensopivat jäsennykset toimivat käyttötyökaluina parhaiten. Niinpä liikkeel-le voi lähteä luonnoksista, joissa vain poi-mitaan asiakkaan puheesta merkitykselli-siä sanoja ja tutkitaan, miten nämä liittyvät yhteen. Luonnosten pohjalta rakennetaan terapiakartta, jossa kuvataan työskentelyn

kohteena oleva pulma, kivulta suojaavat toi-mintatavat ja näköpiirissä olevat myönteiset ja ongelmista vapauttavat kehityssuunnat.

Terapia- ja ohjausasiakkaitten lailla myös ryhmät voivat oppia mäppäämään omaa tilannettaan. Mäpätessä työyhteisön on-gelma voi sulaa yhteiseksi ihmettelyk-si, miten ryhmä saakaan aikaan tällaisen vuorovaikutuskuvion.

Niin tehokasta kuin mäppääminen on-kin, se ei saa olla itsetarkoituksellista. Sitä ei saa käyttää kontrollin välineenä, tapana mystifioida työskentelyä tai keinona väistel-lä tunteita. Välillä työntekijän ja asiakkaan voi olla hyvä työskennellä suoraan suhteen-sa parissa. Myöhemmin kartta otetaan taas mukaan työskentelyyn.

Mäppäämistä voi käyttää myös itseohja-uksen ja -reflektion välineenä. Aikaa ei tar-vita paljon: kymmenen minuuttia päivässä ajankohtaisen aiheen parissa riittää.

Maailma hiekanjyvässäKun mäppää sitä mikä on mielessä päällim-mäisenä, kartta avaa usein näkymän yleis-tyneeseen kokemukseen ja siihen liitty-viin toimintatapoihin. Mäppääminen on-kin kuin sisäisen kartan paljastamista. Siinä, mikä näyttää arkiselta ja konkreettiselta, on usein mukana syvempi metaforinen taso.

Sanojen etsiminen ja sanotun uudelleen-sanoittaminen nostaa ”pelin” uudelle tasol-le, työntää ymmärryksen rajaa eteenpäin ja valtaa uutta alaa reflektiolle. Tämä pätee yhtä lailla yksilötasolla kuin pienemmissä ja suuremmissakin ihmisyhteisöissä.

Steve kertoo soveltaneensa sosiologisia ja psykologisia ideoita vuorovaikutuksen ym-

märtämiseen ja helpottamiseen koko työ-uransa ajan. Jo 1970-luvun Pohjois-Eng-lannissa hän pääsi tukemaan yhteisöllistä muutosta ja voimaantumista. Tuolloin hän kertoo myös oppineensa arvostamaan pie-nin askelin syntyvää muutosta ja kokemuk-sesta oppimista.

Nykyhetki saa Steven mietteliääksi. Täl-lä hetkellä monet pyrkivät tutkivan ja et-sivän käyttäytymisen sijasta linnoittautu-maan turvalliseksi kokemiinsa identiteet-tigettoihin ja ryhmäidentiteetteihin. Tämä on omiaan ruokkimaan epävarmuutta ja epävakautta.

Steve näkeekin, että tarvitaan uusia vas-tauksia kysymykseen, miten ollaan ihmisiä. Hän muistuttaa, että psykoterapiat perustu-vat osaltaan juuri eksistentiaalisiin pohdin-toihin. Nyt nämä kysymykset ovat jälleen edessämme, ja ihmisillä on suuri tarve kä-sitellä meneillään olevia muutoksia psyko-logisin, yhteisölliseen reflektioon perustu-vin keinoin.

Kulttuurin ja taiteen tavoin mäppäämi-nen auttaa jäsentämään kokemusta ja näke-mään asiat perspektiivissä. Kun näkee, on vaikeampi toimia sokeasti.

1312 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

yynnöt maahanmuuttajille tehtävistä psykologin ja neuropsykologin tutkimuksista ovat lisäänty-neet. Hyvin erilaisista kulttuuri- ja koulutustaus-toista tulevien maahanmuuttajien kognitiivis-

ten toimintojen arvioiminen saattaa olla haasteellista, eikä arviointia voida tällöin tehdä yhtä luotettavasti kuin sille kantaväestölle, joille käytettävät menetelmät on kehitet-ty ja normitettu. Kaikilla kognitiivisilla kykytesteillä on to-dettu olevan vahva yhteys koulutustaustaan, luku- ja kir-joitustaitoon. Tämän vuoksi pitkälle meneviin erotusdiag-nostisiin kysymyksiin vastaaminen, tarkkojen kyky- profiilien laatiminen tai pistemäärien laskeminen ei aina ole mahdollista.

On tärkeää muistaa, että maahanmuuttajia ei voida kä-sitellä yhtenä ryhmänä, jolla on tietyt valmiudet ja jota tut-kitaan tietyin menetelmin. Tämä voi päteä myös yksittäis-ten kansallisuuksien kohdalla, sillä esimerkiksi koulutus-mahdollisuuksissa voi olla suurta vaihtelua valtioiden sisäl-lä. Siksi myöskään maahanmuuttajille tehtävät psykologin tutkimukset eivät voi noudattaa mitään ennalta määrättyä kaavaa.

Pyrimme tässä tekstissä käymään läpi maahanmuutta-jien kognitiivisten toimintojen arviointiin liittyviä haastei-ta ja keinoja niihin vastaamiseen sekä kliinisen kokemuk-sen että tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Näiden haastei-den voi perustellusti sanoa heikentävän tutkimuksen luo-tettavuutta ja vaikeuttavan kannan ottamista tutkittavana olevan henkilön tilanteeseen. Tästä huolimatta katsomme, että tutkimatta jättäminen on vähintään yhtä ongelmallis-ta, sillä tämä heikentää tutkittavien mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa kuntoutusta tai muita palveluita.

Psykologeilla ja neuropsykologeilla on koulutuksensa ja ammatillisen kokemuksensa puolesta parhaat mahdolli-suudet löytää vastauksia näihin kysymyksiin. Tämä vaatii

psykologilta soveltavaa lähestymistapaa, jossa testaamisen sijaan korostuvat tutkittavan verkostojen haastattelemi-nen, yleisen pärjäämisen ja yhteiskuntaan sopeutumisen arviointi sekä moniammatillinen yhteistyö.

Monia haasteitaTyöskentelyssä maahanmuuttajien kanssa saattaa olla haasteita, jotka heikentävät kognitiivisten toimintojen ar-vioinnin luotettavuutta.

Yksi haaste on yhteisen kielen puute. Kielellisissä teh-tävissä tutkittavien suoriutumisen myöhemmin opitulla kielellä ei voi odottaa vastaavan heidän äidinkielistä suo-riutumistaan, vaikka koettu kielitaito olisi hyvä ja kulttuu-riset erot lähtö- ja kohdemaan välillä pieniä. Tulkin kans-sa työskenteleminen vaikuttaa erityisesti kielelliseen suo-riutumiseen mutta voi vaikuttaa laajemminkin ohjeistus-ten ymmärtämiseen. Lisäksi tilanteissa, joissa tutkittava ymmärtää osin tutkijan puhumaa suomea ja osin tukeu-tuu tulkin antamiin ohjeisiin, hänelle voi syntyä ristiriitai-sia käsityksiä siitä, mitä häneltä odotetaan. Tulkkien päte-vyystasoissa ja kouluttautuneisuudessa on myös eroja, eikä aina ole mahdollista saada tutkittavan omaa murretta pu-huvaa tulkkia.

Kasvuympäristöt eroavat sen suhteen, millaisten perus-valmiuksien ja taitojen kehitystä tuetaan. Suomalaissyn-tyiselle väestölle tehtävät kognitiivisten toimintojen tut-kimukset perustuvat oletuksiin kielellisistä ja ei-kielelli-sistä perustaidoista, jotka useimmat omaksuvat koti- ja koulukasvatuksen aikana. Tällaisia ovat suomalaisessa yh-teiskunnassa esimerkiksi lukitaidot ja visuoloogiset on-gelmanratkaisutaidot. Suoriutuminen myös ei-kielellisis-sä kognitiivisissa tehtävissä ja motoriikkaa tai toiminnan-ohjausta edellyttävissä tehtävissä on yhteydessä luku- ja kirjoitustaitoon, kasvukulttuurissa vallitseviin odotuksiin

Maahanmuuttajien kognition tutkiminen

Maahanmuuttajien arviointi edellyttää psykologilta soveltavaa lähestymistapaa ja

tutkittavan taustan ja valmiuksien huomioimista.TEKSTI MIKKo HEIMoLA, KAISu PAuLANTo, MoNA SoTANIEMI, SAIJA KuITTINEN,

ANNAMArIA WIKSTrÖM JA MATTI VANHANEN / KuVITuS AuNIS AHoNEN

MaaHanMUUttaJat

P

1514 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

tavan toiminnan kuvailu? Aina on huomioitava tutkimuk-sen konteksti ja se mitä kysytään. Esimerkiksi turvapai-kanhakuprosessissa korostuvat eri kysymyksenasettelut kuin kuntoutusedellytysten arviossa.

Tehtäväpainotteisen arvioinnin sijaan psykologi voi jou-tua käyttämään hyvinkin soveltavia menetelmiä ja painot-tamaan arviointia tutkittavan verkostojen haastattelemi-seen ja yleisen pärjäämisen selvittämiseen. Psykologi voi arvioida tutkittavan arjessa käyttämien taitojen sujuvuutta, esimerkiksi kuinka hän etsii tietoja tai tekee yksinkertaisia tehtäviä älypuhelimellaan. Lisäksi arvioinnissa voidaan sel-vittää, miten tutkittava on edennyt kielikoulutuksissa tai miten hän on pärjännyt töissä.

Kyky sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja oppia sen edellyttämiä tapoja ja taitoja on usein parempi todellisen toimintakyvyn mittari kuin kognitiiviset testit. Yhteistyö toimintaterapeutin tai erityisopettajan kanssa voi olla hyö-dyllistä. Tämä saattaa viedä enemmän aikaa kuin tavan-omainen tutkimus, mutta näin päästään todennäköises-ti luotettavampaan arvioon tutkittavan toimintakyvystä ja sen mahdollisista muutoksista.

Tulokset osin suuntaa-antaviaVarsinaisten psykometristen testien käyttö on perustel-tua, jos tutkittava on sopeutunut vallitsevaan kulttuuriin (esimerkiksi käynyt peruskoulun Suomessa) tai jos hän on jo lähtömaassa tottunut tehtävätyyppiseen työskentelyyn (esimerkiksi kouluttautunut pidemmälle). Toisaalta per-heestä erossa oleminen ja epävarmuus tulevaisuudesta voi-vat estää uuteen ympäristöön sopeutumisen, vaikka kog-nitiiviset perustaidot olisivatkin kunnossa. Psykometrinen arviointi ei ole perusteltua, jos tutkittavalla ei ole lainkaan koulutustaustaa eikä luku- ja kirjoitustaitoa. On tärke-ää välttää tutkittavan asettamista epäreiluun arviointiase-maan, missä häneltä odotetaan suoriutumista tai taitoja, joissa hän ei ole saanut riittävää valmennusta.

Kliinisissä populaatioissa testien käytön haasteet saat-tavat korostua. Siinäkin tapauksessa että testejä voidaan käyttää, suorituspisteiden normeihin vertailu ei ole suo-raviivaista, vaan vastaukset on suhteutettava tutkittavan taustaan ja elämäntilanteeseen. Tämä korostaa tutkijan ammattitaidon ja kliinisen kokemuksen merkitystä.

sekä uuteen ympäristöön sopeutumiseen. Täysin kulttuu-rivapaata testiä ei ole olemassa.

Soveltuvia normeja ei ole aina käytössä. Suomalai-seen aineistoon perustuvat normit eivät ole käyttökelpoi-sia maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden arvioinnis-sa ja niiden liittäminen lausuntoon voi olla harhaanjohta-vaa. Menetelmien psykometriset rajoitukset tekevät myös kokonaispisteiden laskemisesta (esimerkiksi ÄO, indeksit) ongelmallista, minkä vuoksi sitä pitää välttää.

Vähän kouluja käyneet eivät useinkaan ole tottuneet ar-viointitilanteeseen ja oppineet siinä vaadittavia työsken-telytaitoja. Koulutus opettaa tietojen/taitojen lisäksi ky-kyä yleistämiseen ja strategioiden käyttöön, mikä auttaa uusien kognitiivisten tehtävien ratkaisemisessa. Koulutus myös kehittää positiivista asennetta tehtävätyöskentelyyn. Äärimmillään kouluja käymättömän tutkittavan voi olla vaikea käsittää koko tutkimustilannetta. Tällöin testit ei-vät mittaa sitä, mitä tutkija olettaa.

Esitiedot saattavat olla puutteellisia. Tiedot voivat olla puutteellisia paitsi tutkittavan koulumenestyksen myös käytyjen koulujen keston ja sisällön suhteen. Luotettavia tietoja esimerkiksi työhistoriasta, kehityshistoriasta, kas-vuympäristöstä tai sukuhistoriasta ei välttämättä voida saada. Tämän vuoksi jo tutkimuksen lähtötilanne voi olla maahanmuuttajan kohdalla hyvin vaikeasti hahmottuva.

Moni maahanmuuttajataustainen on kokenut trau-maattisia kokemuksia lähtömaassaan ja edelleen haasteita uudessa kotimaassaan. Traumakokemukset ja mielenter-veyden järkkyminen vaikuttavat kokonaisvaltaisesti yksi-lön kognitiiviseen suoriutumiseen ja toimintaan arviointi-tilanteessa. Psykologin on tutkimuksen yhteydessä arvioi-tava sekä näiden tekijöiden merkitystä suoriutumiselle että tutkittavan suorituskykyä ennen traumakokemusta.

Näiden haasteiden vuoksi maahanmuuttajien kognitii-visten toimintojen arviointi edellyttää irrottautumista mo-nista totutuista lähestymistavoista ja psykometrisestä ajat-telusta, ja tutkimuksen toteuttamista tutkittavan tausta ja valmiudet huomioiden.

Tarvitaanko diagnostista kannanottoa?Tilanteessa, jossa maahanmuuttajataustaisella tutkittavalla on huomattavasti suomalaissyntyisestä väestöstä poikkea-va kulttuuri- ja koulutustausta, voidaan suuntaa-antavas-ti arvioida yleistä oppimiskykyä, käsityskykyä arkiasioista ja yhteisöllisistä kysymyksistä sekä arjen toimintakykyä. Vaikka tutkittava ei olisi käynyt koulua lainkaan, hänelle on voinut kertyä paljon käytännön taitoja. Vaativissa ero-tusdiagnostisissa tapauksissa (esimerkiksi etenevistä oire-kuvista, oppimisvaikeuksista tai kehitysvammaisuudesta) tarkat kannanotot ovat usein mahdottomia. Joskus vaka-van muistihäiriön toteaminen saattaa onnistua tulkinkin avustuksella, mutta esimerkiksi lieviä kielellisten toimin-tojen vaikeuksia voi olla mahdoton todeta. Tutkimuspro-sessin alussa onkin hyvä miettiä tutkimuksen tarkoitusta: tarvitaanko diagnostista kannanottoa vai riittääkö tutkit-

—Kirjoittajista neuropsykologian erikoispsykologit, PsL Kaisu Paulanto ja Mona sotaniemi sekä psykologi, FT Mikko Heimola työskentelevät HYKs Psykiatriassa, neuropsykologian erikois-psykologi, PsL Annamaria Wikström HYKs Neuropsykologiassa ja neuropsykologi, FT Matti Vanhanen Niuvanniemen sairaa-lassa. Psykologi saija Kuittinen tekee väitöskirjaa Tampereen yliopistossa.

—Kirjallisuuttaarvonen, a., Katva, l. & nurminen, a. (2010). Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen. Ps-kustannus.

uzzell, B.P., Pontón, M.o. & ardila, a. (2007). International Handbook of Cross-Cultural Neuropsychology. Lawrence Erlbaum Associates.

Yksittäisen tutkimuksen aikana ei ole mahdollista arvi-oida tutkittavan dynaamista oppimiskykyä ja sopeutumis-ta yhteiskuntaan. Siksi olisi hyvä seurata, miten tutkitta-van tilanne kehittyy tutkimuksen jälkeen. Jos tutkimus-jakso on pidempi, on dynaaminen arviointi mahdollista: tutkittavalle opetetaan hänen lähtötasoaan vastaavia yk-sinkertaisia taitoja ja seurataan näiden karttumista arvioin-tikertojen välillä.

Jos psykologilla ja tutkittavalla ei ole yhteistä kieltä, tul-kin käyttö on ehdotonta. On hyvä käytäntö keskustella en-sin hetki tulkin kanssa ja käydä läpi, mitä tutkimuksessa tapahtuu, ja ohjeistaa tulkkia, että tutkittavan auttaminen tehtävissä ei ole sallittua. Tulkkia voi tukea antamalla etu-käteen nähtäväksi tutkimuksessa käännettävää materiaalia (esimerkiksi sanalistan) ja mahdollisuuksien mukaan ker-toa jo tulkkia tilatessa tapaamisessa käsiteltäviä aiheita.

Myös lausunnoidessa on huomioitava, että arviointi ei ole normeihin perustuvaa vaan luonteeltaan laadullista. Tutkimuksen tilannutta tahoa on syytä muistuttaa mene-telmien yhteydestä kulttuuri- ja koulutustaustaan ja koros-taa tulosten olevan ainakin osin suuntaa-antavia. On myös tärkeää, että lausunnossa ja yhteenvedossa lukee selväsa-naisesti, jos jotain toimintoa ei ole voitu arvioida, tai jos ar-vio on tehty tulkin välityksellä.

Laadullinen arviointi korostuuMaahanmuuttajataustaisten tutkittavien kohdalla psyko-metrisessä arvioinnissa on huomattavia rajoitteita, muun muassa normien käytössä ja kokonaispisteiden laskemi-sessa. Tämän sijaan korostuvat toiminnan laadullinen arvi-ointi, tutkittavan ja lähipiirin haastatteleminen sekä taus-tatietojen kerääminen esimerkiksi kouluilta.

Psykologi voi joutua myös joustavasti vaihtamaan to-tuttua toimintatapaa: tutkimuksen sijaan voi joutua anta-maan konsultaatiovastauksen tai konsultaatiovastaus voi laajentua tutkimukseksi.

Tarvittaessa on osattava hakea työnohjausta asi-aan perehtyneeltä kollegalta. Tutkimusprosessi edellyt-tää tutkijalta malttia, luovuutta ja kriittistä otetta omaan tutkimukseen.

Maahanmuuttajia ei voida käsitellä yhtenä

ryhmänä, jota tutkitaan tietyin menetelmin.

1716 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

Valmennuksen laatu vaihtelee

KoUlUtUs

lämäntaidon valmennuksesta on tarjolla useita erilaisia koulutuksia. Vain osassa käytetään tutkittuun tieteelliseen tietoon perustuvia me-

netelmiä. Koulutus ei ole lailla säädeltyä, ja kuka tahansa voi ryhtyä valmentajaksi.

Psykologian tohtori Satu Kaski uskoo, että on olemassa hyviä valmentajakoulutuk-sia. Hän neuvoo kuitenkin ottamaan kou-lutuksista sekä kouluttajien peruskoulutuk-sesta ja kouluttajataustasta etukäteen selvää.

”Koulutuksen pituus ei takaa hyvää val-mennusta, viikonloppukoulutuskin voi olla tehokas. Valmentajan koulutus ei myöskään takaa vielä mitään. Asiakas voi aina vaih-taa valmentajaa, jos vuorovaikutus ei toimi”, Kaski muistuttaa.

Hänen mielestään terveydenhuollon koulutus ei ole ehdoton edellytys, vaan voi olla hyvä valmentaja, vaikka pohjakoulutus olisi peruskoulu ja elämäntaidon valmenta-ja. Pitää kuitenkin tietää, missä oman am-matillisen osaamisen raja menee.

”Ei ole harvinaista, että masentunut ih-minen hakee valmentajalta apua. Hyvä val-mentaja tietää eettiset rajansa, eikä sorki asioita, joita ei osaa käsitellä. Hän osaa oh-jata terveydenhuollon piiriin, jos näkee sen tarpeelliseksi. Parhaimmillaan valmentami-sessa on kyse omien ajatusten muuttami-sesta – siitä että asioita voi hahmottaa mo-nella tapaa. Pitkä koulutus voi taata proses-

sin, jonka myötä voi oppia – tai sitten se voi olla pelkkää silmänlumetta.”

Neuvonta on kiellettyPsykologi Satu Pihlaja suorittaa LCF Life Coach® -koulutusta helsinkiläisessä Val-mentamo-nimisessä yrityksessä. Koulu-tus kestää vuoden ajan, ja siihen sisältyy 125 tuntia harjoitteluvalmennusta.

Valmentamon toimitusjohtaja Anne Ka-rilahti on käynyt lukion, opiskellut vaate-tusteknikoksi, MB Elämäntaidon valmenta-jaksi ja NLP Practitioneriksi. Hän on raken-tanut LCF life coach -koulutuksen sisällön yhdessä eri alojen asiantuntijoiden, kuten NLP-terapeuttien, luovuusvalmentajien ja psykologin kanssa.

”Käytämme paljon erilaisia kysymyksiä ja muita tekniikoita, jotka auttavat ihmisiä menemään eteenpäin ja voivat toimia hyvi-nä työkaluina myös esimerkiksi psykologin työssä”, Karilahti sanoo.

Pihlaja on huomannut, että koulutukses-sa käytettävät, positiiviseen psykologiaan, ratkaisukeskeisyyteen ja NLP:hen pohjau-tuvat menetelmät toimivat hyvin myös psy-kologin työssä.

”Olen ollut psykiatriassa yli 10 vuot-ta töissä ja käsitellyt potilaiden kanssa hy-vin rankkoja asioita. Kuitenkin olen koke-nut, että minulla on ollut liian vähän väli-neitä siihen, miten ihmisiä voisi tukea hei-

dän tavoitteidensa saavuttamisessa. Pidän siitä, että valmennuksessa voi hyvällä taval-la pysäyttää ongelmapuheen ja ohjata ihmi-siä kysymysten avulla kohti ratkaisuja”, Pih-laja kertoo.

Hänen mukaansa psykoterapiassa käsi-tellään usein ongelmia, kun taas valmen-nuksessa etsitään enemmän ratkaisuja.

”Karkeasti voisi sanoa, että jos psykote-rapia pyrkii miinustilanteesta nollatilantee-seen, siihen missä psyykkistä häiriötä ei ole tai sen vaikutus on mahdollisimman vähäi-nen, valmennus jatkaa siitä eteenpäin”, Pih-laja määrittelee.

Hän haluaa oikaista usein kuuleman-sa virheellisen käsityksen, jonka mukaan elämäntaidon valmennus olisi jonkinlaista neuvontaa siitä, miten ihmisten tulisi elää.

”Valmennuksessa neuvominen kielletään kokonaan: siinä keskitytään tutkimaan sitä, mitä valmennettava itse elämältään toivoo, asetetaan tavoitteita ja tehdään suunnitel-mia niihin pääsemiseksi.”

Elämäntaidon valmennuksessa Pihlajaa viehättää se, että siinä mietitään konkreetti-sesti, milloin ihminen haluaisi toteuttaa jo-tain ja mikä olisi ensimmäinen askel.

”Olen opiskellut paljon psykologiaa ja psykoterapiaa, ja lisäksi olen psykoterapi-an kouluttaja -koulutuksessa. Edelleen te-rapiaan liittyviä asioita opetetaan usein lu-kemalla kirjallisuutta ja katsomalla power-

Elämäntaidon valmentajakoulutus ei aina perustu tutkittuun tietoon.

TEKSTI HELENA HYYPPÄ / KuVITuS ANTTI KEKKI

E point-dioja. Toiminnallinen ja kokemuksel-linen opiskelu, jota valmentajakoulutukses-sa käytetään, on todella tehokasta”, Pihlaja vakuuttaa.

Myös Kaski pitää valmentajakoulutus-ta hyvänä keinona auttaa ihmisiä saavutta-maan omia tavoitteitaan. Olennaista hänen mukaansa on kuitenkin se, että on olemassa teoreettinen viitekehys, johon menetelmät perustuvat. 

”Teoria on ajattelun väline. Pahimmillaan valmentajakoulutukset perustuvat johonkin menetelmään, eikä niissä käydä teoriaa ol-lenkaan läpi”, Kaski sanoo.

Osa menetelmistä arveluttaaYliopisto-opettaja ja terveyspsykologian erikoispsykologi Petri Karkkola suhtautuu epäilevästi joihinkin elämäntaidon koulu-tusten sisältöihin.

”Monien koulutusohjelmien esitteet nos-tavat esiin tärkeitä asioita ja asialliselta vai-kuttavia menetelmiä. Joihinkin käsitteisiin on kuitenkin syytä suhtautua skeptisesti, ja joihinkin ilmiöihin ja menetelmiin toivoi-si jo psykologikoulutuksenkin vuoksi suh-tauduttavan suorastaan torjuvasti. Huteras-ta teoriapohjastaan huolimatta NLP voi olla osaavissa käsissä hyvä työkalupaketti. Vaik-ka ”funktionaalinen lääketiede” ei ilmeisesti ole välttämättä vakavasti ristiriidassa lääke-tieteen kanssa, sen liepeillä liikkuu erilaisia

uskomushoitoja ja näyttöön perustumatto-mia menetelmiä. Enneagrammit eivät kuu-lu uskottavaan persoonallisuuden arvioin-tiin”, Karkkola toteaa.

Hän toivoisi, että valmistuvista elämän-taitovalmentajista mahdollisimman moni olisi psykologi.

”Psykologeilla on varmasti kykyä arvioi-da muuten hyvien koulutusten kyseenalai-sia sisältöjä ja kokemuksensa ja koulutuk-sensa perusteella omaksua kokonaisuuksis-ta se, minkä he työhönsä tarvitsevat.”

Kasken mielestä olisi hyvä rakentaa ser-tifiointisysteemi, joka takaisi koulutusten ja valmentajien luotettavuuden. Hän itse on hakenut sertifikaattia kansainväliseltä val-mentajien sertifiointijärjestöltä ICF:ltä (In-ternational Coaching Federation).

”Parhaimmillaan valmentaja voi oikeasti auttaa, mutta pahimmillaan hän voi rikkoa enemmän kuin rakentaa. Voi sanoa, että on sertifioitu life coach, mutta se ei kerro vielä mitään”, Kaski painottaa.

Psykologin osaaminen esilleSatu Pihlaja pitää hyvänä asiana, että val-mennuskoulutuksen lopussa opiskellaan oman osaamisen käsitteellistämistä ja tuot-teistamista: mitä osaan ja mihin voin osaa-mistani käyttää.

”Psykologian ja psykoterapian koulutuk-sissa ei puhuta juurikaan muusta kuin pe-rinteisistä tavoista soveltaa alan osaamis-ta, vaikka psykologeilla on todella laaja osaaminen.”

Karkkola on samaa mieltä siinä, että psy-kologi voi saada markkinointiin liittyvää li-säarvoa elämäntaitovalmennuksesta. Hän toivoisi kuitenkin, että psykologit tiedostai-sivat olevansa ohjauksessa ja valmennukses-sa jo aika osaavia – ja että myös potentiaali-set asiakkaat ymmärtäisivät tämän.

”Se, mikä esitteiden perusteella elämän-taitovalmennuksessa on hyvää, perustuu va-kiintuneeseen persoonallisuus-, motivaatio- ja työpsykologiseen tietoon ja käytäntöihin. Vaikka esimerkiksi psykoterapiakoulutuk-set ovat tiettyihin asioihin välttämättömiä, minä jaksan toivoa maailmaa, jossa psykolo-gin ei tarvitse olla psykoterapeutti, erikois-psykologi tai elämäntaitovalmentaja saa-dakseen asiantuntemuksensa tukemaan oh-jauksen tarpeessa olevien ja parhaimmillaan siitä maksamaan kykenevien ihmisten elä-mäntapamuutoksia ja hyvinvointia”, Kark-kola sanoo.

”Hyvä valmentaja tietää eettiset

rajansa.”

1918 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

—Kirjoittaja on psykologi.—Jos haluat kysyä lisää: korpela.sanna.k@gmail.com

aapuessani ensimmäisen kerran Kyprokselle keväällä 2015 oli mi-nulla vain ohut aavistus tulevas-ta. Tiesin varmasti ainoastaan sen,

kuinka työ ihmiskaupan uhrien parissa tu-lisi avaamaan silmäni uudelle todellisuudel-le. Aloitin tuolloin vapaaehtoistyön Suo-men Evankelisluterilaisen Kansanlähetyk-sen kautta suomalaisen Pia Rendicin perus-tamassa keskuksessa. Seuraavana syksynä jatkoin psykososiaalisen tuen asiantuntija-na ja joulun alla otin myös vastuun projek-tin hallinnasta.

Kypros on ihmiskaupan näkökulmasta merkittävässä roolissa. Houkutteleva maan-tieteellinen sijainti kolmen maanosan leik-kauspisteessä, kahtiajaon haavoittama kult-tuuri ja macho-ajattelun elinvoimaisuus luovat ihmiskaupalle elintilaa.

Uuden alun edessäProjektimme tukee ihmiskaupasta vapau-tuneita naisia uuden elämän alkuun. Pää-osa keskuksemme toimintaan osallistuvis-ta naisista on joutunut seksiperäisen ihmis-kaupan uhriksi. Toiminnassamme on mu-kana myös työperäisen ihmiskaupan uhreja, turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja muutoin haavoittuvassa asemassa olevia naisia. Oh-jelmaamme osallistuu naisia eri kansalli-suuksista Afrikasta, Aasiasta ja Euroopas-ta. Jokaisen tarina on ainutlaatuinen, vaik-ka taustalla on ollut usein samankaltaisia riskitekijöitä. Monet naiset tulevat köyhis-tä oloista muutaman vuoden koulutaustal-la. Harvalla lapsuuden perhe on ollut ehjä ja turvallinen.

Kun naiselle kerrotaan mahdollisuudes-ta ansaita rahaa siivoustyössä eteläeuroop-palaisessa hotellissa, on nainen valmis tart-tumaan mahdollisuuteen muuttaa elämänsä parempaan. Paikan päällä karu todellisuus paljastuu. Passi, vapaus ja omanarvontun-to viedään mitä julmimmalla tavalla naisen päätyessä pakkoprostituutioon. Tavallises-ti prosessiin kuuluu naisen kokonaisvaltai-

nen pahoinpitely seksuaalisesti, fyysisesti ja psyykkisesti.

Keskuksemme opettaa erilaisten käsi-töiden tekemistä ja samalla tavoitteenam-me on opettaa naisille työelämätaitoja. Kun oman pystyvyyden ja elämänhallinnan ko-kemus on täysin riistetty, on syvästi voi-mauttavaa huomata kykenevänsä luomaan konkreettisesti jotain kaunista. Parhaim-millaan keskus tuo struktuuria, psyykkistä tukea ja sosiaalisen kontekstin kaaottiselta ajelehtimiselta tuntuvaan arkeen.

Jokainen aamu alkaa yhteisellä psy-koedukaatiohetkellä. Aiheet pyrimme va-litsemaan naisten toiveiden tai itse tunnis-tamiemme tarpeiden perusteella. Suosittu-ja teemoja ovat olleet muun muassa nukku-minen, syöminen ja itsetunto. Miksi syön, kun muistot entisestä lyövät kuin väkisin läpi? Miksi en pysty enää nukkumaan il-man lääkkeitä? Onko minussa mitään, jota voisin enää arvostaa? Kielimuuri haastaa mahdollisuuksiamme, koska naisten eng-lannin kielen taidoissa on suuria eroja.

Pienet suuret askeletToiminnallisuus on kaatanut muureja. Olemme havainnollistaneet todellisia arjen tilanteita simuloivia kohtaamisia. On tärke-ää esimerkiksi pohtia etukäteen, mitä vas-tata kadulla houkuttelevaa tarjousta esittä-välle miehelle. Simulaatioiden tarkoituk-sena on muun muassa lisätä naisten tie-toisuutta riskeistä, jotka voisivat ajaa hei-dät takaisin kaupattavaksi. Todennäköisyys joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi on tilastojen valossa karua katsottavaa. Ren-toutumistekniikoiden tai itsensä rauhoit-tamisen harjoitteiden oppiminen lisää hy-vinvointia ja itsekontrollin tunnetta, kun tunteet ja muistot ottavat vallan. Kun aloi-timme psykoedukaatiot, olivat ne pitkälti omaa yksinpuheluani. Keskinäisen luotta-muksen ja turvallisuuden tunteen lisäänty-essä aamuhetket ovat muotoutuneet kes-kusteluksi, johon naiset aktiivisesti osal-

Minulla on tulevaisuus Psykososiaalinen tuki ihmiskaupan uhreille etenee Kyproksella pienin, mutta merkittävin askelein.

TEKSTI SANNA KorPELA / KuVA JANNE KorPELA

Maailmalla

listuvat. Yhteisistä aamuhetkistä on saanut vertaistukea.

Kielitaidon salliessa ja naisen tahtoessa hänellä on mahdollisuus myös yksilöllisiin tukitapaamisiin. Etenemme pienin mut-ta sitäkin merkittävämmin askelein. Naiset määrittävät tahdin ja syvyyden asioiden lä-pikäynnissä. Moni ei etukäteen ole osannut aavistaa, miten kivuliaimmista haavoista puhuminen voisi lopulta auttaa, vaikka pro-sessi ei olisi helppo.

Yksinkertainen ei ole auttajan asema-kaan. Työ Kyproksella on saanut minut tais-telemaan oman riittämättömyyden tunteen kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin. Koen tämän kuitenkin myös terveenä rajal-lisuuden ymmärtämisenä. Harvoin pystym-me auttamaan yhtä ihmistä kaikissa hänen haasteissaan – saati yksin lopettamaan ih-miskaupan helvettiä. Kuitenkin olen myös toistuvasti tullut muistutetuksi, kuinka pal-jon oma pieneltäkin tuntuva tuki voi merki-tä naiselle.

Taistelu jatkuuHäpeä on raskas viitta kantaa. Aluksi nai-nen haluaa usein kertoa mahdollisimman vähän itsestään. Hän tuskin toivoisi mitään muuta enemmän kuin että voisi pyyhkiä or-juuden ajan tapahtumattomaksi. Kieltämi-nen on tässä vaiheessa keino pysyä hengis-sä. Omasta toimijuudesta on hädin tuskin rippeet jäljellä. Jokainen päivä arkisine aska-reineen on haaste.

Valitettavan usein naisen uhriuttaminen ei pääty poliisin yökerhoratsiaan. Kun nai-nen vapautuu ihmiskaupasta, hän päätyy ta-vallisesti yhteiskunnan ja takkuisesti toimi-vien palvelujen uhriksi.

Ihmiskaupan uhriksi tai pakolaiseksi tunnistamisen prosessit, sosiaaliturvan saa-minen ja oikeusprosessi parittajia vastaan ovat pitkiä polkuja. Virkamieskoneisto koh-taa naisia harvoin kunnioituksella vaan tois-taa sitä, mitä naiset kadulla kulkiessaan ko-kevat. Heitä kohdellaan yhteiskunnan poh-

Kuva: sanna Korpela on oppinut ymmärtämään työnsä rajallisuutta.

S jasakkana. Keskuksemme tavoitteena on tu-kea naisia myös näissä prosesseissa ja auttaa löytämään voimavaroja jatkaa eteenpäin.

Olemme hyödyntäneet myös erilaisia taiteen ja liikunnan muotoja naisten tuke-miseksi. Tanssi ja maalaaminen ovat mah-dollistaneet uudenlaisia ilmaisun muoto-ja erityisesti niille tunteille ja tapahtumille, joiden sanoittaminen on vielä liian vaike-aa. Ratsastus on tuonut monelle naiselle ko-kemuksia kyvystä hyväksyvään läsnäoloon toisen elävän olennon kanssa sekä mahdol-lisuudesta oppia kuuntelemaan ja kunnioit-tamaan omia rajoja.

Tulevaa kohtiOn suuri voitto, kun nainen alkaa kokea it-sensä osaksi ryhmää ja tuntee olevansa hy-väksytty. Hiljalleen nainen avaa asioitaan, kun on siihen itse valmis. Yksi selvimpiä merkkejä naisen toipumisprosessin alka-misesta on kyky nähdä tämän päivän yli. Enää fokuksessa ei ole ainoastaan kyseises-tä päivästä selviytyminen. Kokemus siitä, että minulla voi olla tulevaisuus, avaa uuden perspektiiviin elämään.

Tänä syksynä olen jatkanut projektin ve-tämistä paikallisen Wellspringin-järjestön työntekijänä. Projektimme jatkuu Well-springin ja suomalaisen Vapauta Uhri -yh-distyksen yhteistyönä. Näin isoa työmaata ei hoideta yksin. Toimimmekin yhteistyös-sä esimerkiksi muiden paikallisten ihmis-kaupan vastaista työtä tekevien järjestöjen ja julkisen terveydenhuollon kanssa.

Meidän ei koskaan tulisi väheksyä mah-dollisuuttamme auttaa, vaikka voisimme tukea asiakasta vain pienen matkaa eteen-päin. Enemmän kuin askelten koosta on kyse niiden suunnasta.

KuVA

JA

NN

E KO

RPEL

A

2120 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

—Kirjoittaja on Kepsyn puheenjohtaja ja hän työsken-telee Keski-suomen keskussairaalan nuorisopsykiat-rian osastolla.—Juttusarja F-diagnostiikasta päättyy.

Psykologien historiaa Norjassa1934 perustettiin Norjan psykologiliitto. 1948 psykologiasta tuli pääaine yliopistossa. 1959 psykologeille erikoistumiskoulutus,

joka vastaa lääkäreiden koulutusta. 1973 psykologi-nimike suojattiin.1985 erikoistumiskoulutusta laajennettiin. 1999 psykologit saivat samat oikeudet kuin lääkärit,

jolloin psykologeista tuli terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joilla oli oikeus tehdä F-diagnostiikkaa.

2000 psykologit saivat oikeuden tehdä pakkohoito-päätöksiä, mikä mahdollisti sen, että psykologit pystyvät ottamaan vastaan johtotehtäviä laitoksissa ja sairaaloissa.

2015 psykologit saivat oikeuden kirjoittaa lähetteitä erikoissairaanhoitoon.

2017 uusi laki, jonka mukaan perusterveyden-huollossa on oltava psykologeja.

Tulevaisuudessa, mutta ei tiedetä milloin: Psykologit saavat oikeuden määrätä sairauslomaa. Tästä on ollut 3 vuoden kokeilu, mutta lopullista päätöstä ei ole vielä tehty.

Päättäjät ovat

ymmärtäneet psykologien

tärkeän roolin.

orjan psykologiliiton puheenjoh-taja Tor Levin Hofgaard ja am-mattiasioiden päällikkö Andreas Høstmælingen vierailivat Suo-

messa kertomassa Norjan mielenterveys-työstä ja muun muassa siitä, miten psyko-logit saivat Norjassa oikeuden tehdä F-diag-nostiikkaa. He puhuivat Suomen Psykologi-liiton seminaarissa Psykologit ja psykiatrinen diagnostiikka – esimerkkinä Norjan malli Hel-singissä 13. lokakuuta. Sain kunnian haas-tatella Tor Levin Hofgaardia ja tehdä jutun Psykologi-lehteen.

Ei päätarkoitus, mutta työkaluNorjan psykologiliitossa lähdettiin pohti-maan, mitä yhteiskunta tarvitsee ja missä asioissa psykologit voisivat parhaiten käyt-tää hyödyksi omaa ammattitaitoaan ja asian-tuntemustaan. Mielenterveyspuolella potilai-den on vaikea päästä hoitoon ja saada tarvit-semaansa hoitoa. Tämän vuoksi sekä hoidon saatavuudessa että toteutuksessa on tapah-duttava muutoksia. Psykologeilla ja psykolo-gisella tiedolla oli paljon annettavaa näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Tavoitteena oli ikään kuin maksaa yhteis-kunnalle takaisin se, että psykologit saavat Norjassa kuuden vuoden koulutuksen valtion kustantamana. F-diagnoosien antaminen ei itsessään ollut päätarkoitus, mutta se nähtiin työkaluna, jonka avulla potilaalle pystyttiin tarjoamaan parempaa hoitoa.

Norjan psykologiliitossa havahduttiin sii-hen, että psykologien on hyvä työskennellä mahdollisimman monella eri terveydenhuol-lon alalla. Tässä me suomalaiset olemme nor-jalaisia edellä, sillä meillä on paljon psykolo-geja muun muassa perusterveydenhuollossa ja oppilaitoksissa.

Norjassa psykologien piti tehdä itsensä yh-teiskunnalle tarpeelliseksi ja tärkeäksi, koska kukaan muu ei sitä heidän puolestaan tehnyt.

Mistä lähtien Norjassa psykologit ovat saaneet tehdä F-diagnostiikkaa?Vuonna 1973 psykologit saivat oikeuden an-taa hoitoa ja tehdä diagnostiikkaa yhdes-sä lääkäreiden kanssa. Toisin sanoen psyko-logi kirjoitti lausunnon ja sen myötä diag-noosin, jonka lääkäri vahvisti omalla alle-kirjoituksellaan. Vuonna 1999 Norjassa psy-kologit saivat oikeuden tehdä itsenäisesti diagnooseja.

Missä muissa maissa tällainen käytäntö on olemassa?Norja on tällä hetkellä ainoa maa, jossa psy-kologit saavat itsenäisesti tehdä diagnoose-ja. Ruotsissa, Englannissa, Tanskassa ja Yh-dysvalloissa psykologit saavat tehdä diag-nooseja yhdessä lääkärin kanssa, samalla ta-valla kuin Norjassa vuosina 1973–1999.

Mikä oli Norjan psykologiliiton rooli muutoksessa? Norjan psykologiliitolla oli tärkeä rooli. Liitto toi vahvasti esille psykologien osaa-mista mielenterveydenhäiriöiden hoidos-sa. Liitolla oli myös paljon yhteyksiä yhteis-kunnan päättäjiin, kuten maan hallitukseen, jolloin lainsäätäjillekin kerrottiin psykolo-gien osaamisesta. Liitto toi esille, että mie-lenterveysongelmat olivat suuri ongelma yhteiskunnassa, niiden hoito ei ollut tuol-loin taloudellisesti kannattavaa eikä tilan-teen parantamiseksi tehty tarpeeksi. Näin päättäjät saatiin kiinnostumaan asiasta.

Liitolla oli Norjassa tärkeä rooli myös yhteistyösuhteiden luomisessa esimerkiksi potilasjärjestöjen kanssa. Kun liitto sai po-tilasjärjestöt puolelleen, psykologien ei tar-vinnut yksin vaatia, että yhteiskunnallisen järjestelmän on palveltava potilaiden tarpei-ta. Potilasjärjestöt lähtivät kannattamaan psykologien oikeutta tehdä F-diagnostiik-kaa, kun he kuulivat enemmän psykologien

Psykologien osaamisesta kannattaa kertoa Norjassa psykologien asema yhteiskunnassa on muuttunut paremmaksi.

TEKSTI TEro MÄKI

Psykologit ja F-diagnostiikka

työstä ja sen mahdollisuuksista vaikuttaa hoidon laatuun ja saatavuuteen.

Mielenterveydenhäiriöiden kustannuk-set ovat Suomessa noin 13 prosenttia kaik-kien sairauksien kustannuksista. Sen suorat kustannukset (työterveyseläke yms.) ovat noin 692 miljoonaa euroa ja epäsuorat kus-tannukset liki 2,5 miljardia euroa. Tor Levin Hofgaardin mielestä tämä kertoo siitä, että jokin asia yhteiskunnassamme ei toimi. Hofgaard ihmetteli, miksi ihmisen pitää Suomessa mennä ensin perusterveyden-huollon lääkärille, joka kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa erikoislääkä-ri tapaa potilasta ja vasta sen jälkeen potilas pääsee erikoissairaanhoidossa psykologin vastaanotolle. Hän pohti, mikä mahtaa olla hintalappu tällaiselle hoitopolulle. Kannat-taisiko näitä lukuja esitellä kansanedustajil-le ja kysyä heiltä, miksi tilanne on tällainen. Samalla voisi kertoa, mitä psykologit voisi-vat tehdä.

Mitä yksittäinen psykologi voisi tehdä?Yksilökin voi viedä asioita eteenpäin kerto-malla psykologien osaamisesta. Työyhtei-söissä olisi hyvä kertoa, että diagnoosit ja niiden kautta tuleva vastuu eivät ole ”vaaral-lisia” asioita.

N

Mitä hyviä ja huonoja asioita tästä on Norjassa seurannut? Yksi haittapuoli, joka heti alussa tuli esille, oli se, että psykologien koulutuksen laajuus kapeni, koska resursseja jouduttiin suun-taamaan diagnostiikan opetteluun. Tilan-ne kuitenkin korjaantui vähitellen, kun tie-toa saatiin lisää ja koulutusohjelmaa muo-kattiin. Vaikka psykologit käyttävätkin lää-käreiden kanssa samaa F-diagnoosijärjes-telmää, on psykologeilla kuitenkin hyvin erilainen lähestymistapa siihen oman moni-puolisen koulutuksensa ansiosta.

Pelättiin myös sitä, että psykologit voi-sivat muuttua minipsykiatreiksi. Toisin sa-noen psykologista tulisi diagnoosikone, jon-ka luona potilaat vain käyvät muutaman kerran saadakseen diagnoosin ja jatkohoito järjestettäisiin muualla. Tämä huoli osoit-tautui turhaksi: psykologien ajattelu pysyi psykologisena ja hoidot jatkuivat usein sa-man psykologin kanssa, joka teki potilaal-le diagnoosin. Psykologien oikeus tehdä F-diagnooseja vaikutti myös niin, että Norjan klinikoilla ajattelutapaa muutettiin enem-män psykologisen ajattelun suuntaan.

Tor Levin Hofgaard myönsi, että diag-noosit ovat epätäydellinen työkalu, mutta ainoa tapa muuttaa tätä työkalua on käyttää sitä. Kun psykologit käyttävät F-diagnoose-ja, he ovat mukana niissä päättävissä elimis-sä, joissa pohditaan ja tehdään muutoksia F-diagnostiikkaan.

Onko muutos vaikuttanut psykolo-gien työhön, palkkaan ja statukseen?Psykologit nähdään tällä hetkellä Norjas-sa terveydenhuollon ammattilaisina ja hei-dän statuksensa on samalla tasolla kuin psy-kiatrien. Palkoissa on myös tapahtunut hui-maa kehitystä, sillä käytännössä psykolo-gien ja psykiatrien palkat ovat Norjassa sa-maa luokkaa.

Psykologien asema yhteiskunnassa on muuttunut paremmaksi. Poliitikot soitta-vat nykyisin Norjan psykologiliittoon ja ky-syvät psykologien ajatuksia ja mielipiteitä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Päättäjät ovat ymmärtäneet psykologien tärkeän roo-lin hoidon suunnittelussa, toteutuksessa ja jatkohoidon järjestämisessä. Tor Levin Hof-gaardin mukaan tilanne oli aivan erilainen kymmenen vuotta sitten. Tällä hetkellä psy-kologit ovat Norjassa suurin kasvava tervey-denhuollon ammattiryhmä, joka pystyy ot-tamaan vastuun hoidosta.

2322 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

Yrityselämän muutokset aiheuttavat tar-peita muuttaa työsuhteen keskeisiäkin eh-toja. Millaisin edellytyksin se on hyväk-syttävää ja millaista menettelyä tällöin on käytettävä?

Työsopimuksen olennaisen ehdon yksi-puolinen muuttaminen rinnastetaan vaiku-tuksiltaan työsopimuksen irtisanomiseen ja uuden työsopimuksen tarjoamiseen, vaik-ka työnantajan todellinen tarkoitus ei oli-si irtisanoa työntekijää tai vähentää työvoi-maa. Niinpä oikeuskäytännössä on vakiin-tuneesti katsottu, että työnantaja voi irtisa-nomisen sijasta yksipuolisin toimenpitein irtisanomisperusteella ja irtisanomisai-kaa noudattaen muuttaa työsuhteen olen-naisia ehtoja kuten työtehtäviä, palkkaa ja työntekopaikkaa.

Irtisanomisperuste voi olla tällöin hen-kilöön liittyvä syy, kuten työkyvyn olennai-nen alentuminen muutoin kuin tilapäises-ti, tai tuotannollis-taloudelliset syyt. Käy-tännössä muutos voidaan toteuttaa kahdel-la tavalla. Työsopimus voidaan irtisanoa ja tarjota samalla uutta työsopimusta muuttu-nein ehdoin. Työnantaja voi myös ilmoitus-menettelyä käyttäen yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen ehtoa irtisanomisperustee-seen vedoten ja irtisanomisaikaa noudatta-en. Molemmissa tapauksissa muutos astuu voimaan vasta irtisanomisajan kuluttua, el-leivät työnantaja ja työntekijä sovi muusta ajankohdasta.

Millainen ilmoitus riittää?Korkein oikeus on tuoreessa ratkaisussaan 2016:80 selventänyt menettelyn vaatimuk-sia tilanteissa, joissa vanhaa työsopimusta ei irtisanota ja työntekijä ei hyväksy muutosta.

Työsopimuksen ehtoja muutettaessa työntekijän on tärkeä tietää, että toimen-piteen taustalla on työnantajan näkemyk-sen mukaan irtisanomiseen oikeuttava syy ja että työsopimus entisin ehdoin päättyy. Työntekijän on myös tärkeä tietää, että jol-lei hän hyväksy työnantajan ilmoittamia uusia ehtoja, työsuhde päättyy irtisanomis-ajan kuluttua työnantajan ilmoituksen pe-rusteella. Niinpä ellei vanhaa työsopimus-

ta irtisanota, työsopimuksen olennaisen eh-don muuttamiseen tähtäävän ilmoituksen tulee kuitenkin sisältää selvät tiedot irtisa-nomisperusteesta, muutettavasta ehdosta ja sen voimaantuloajankohdasta samoin kuin siitä, milloin työsuhde päättyy, ellei työnte-kijä hyväksy tarjousta.

Yleinen ilmoitus ja työntekijän tietoi-suuskaan tehtävien tai toimipaikan muu-toksesta ei riitä, vaikka asiasta olisi käy-ty yhteistoimintaneuvottelut. Korkeim-man oikeuden ratkaisemassa tapaukses-sa ei ollut riittävää, että yhteistoimintaneu-vottelujen jälkeen henkilöstötilaisuudessa ja myös kirjallisella ilmoituksella työnteki-jälle oli ilmoitettu yrityksen toimipaikan siirrosta toiselle paikkakunnalle ja toimin-nan loppumisesta entisellä paikkakunnalla määräpäivänä.

Korkein oikeus katsoi, ettei tuollaisten il-moitusten perusteella irtisanomisaika ollut alkanut kulua, jotta muutos työntekijän työ-sopimukseen olisi astunut voimaan ja jotta työsuhde olisi päättynyt työntekijän kieltäy-tyessä muutoksesta. Edellä kerrotuin tavoin ilmoituksesta tulee käydä selvästi ilmi irti-sanomisperuste ja se, että työsopimuksen muutosta tarjotaan irtisanomisen sijasta.

Mitä jos työntekijä kieltäytyy?Jos työntekijä kieltäytyy oikein toteute-tusta muutoksesta, johon työnantajalla on myös laillinen irtisanomisperuste, työnte-kijällä on työsuhteen päättyessä oikeus saa-da irtisanomisajan palkka, mikä määräytyy työnantajan noudatettavan irtisanomisajan perusteella. Työntekijän ei toisin sanoen katsota itse irtisanoutuneen, vaikka hän ei suostu jatkamaan uusin ehdoin. Työnanta-jan katsotaan irtisanoneen hänen vanhan työsopimuksensa.

Milloin ja minkälainen yt-menettely?Kun yrityksessä on työntekijöitä säännöl-lisesti vähintään 20, yrityksessä on käytävä yhteistoimintaneuvotteluja yritystoimin-nan muutoksista johtuvista olennaisista vai-kutuksista henkilöstöön, kuten työtehtä-viin tai toimipaikkaan. Neuvotteluja ei tar-

vitse käydä, jos työsuhteen ehtojen muu-toksesta voidaan sopia. Neuvottelut voidaan myös lopettaa milloin hyvänsä, kun asiois-ta sovitaan.

Milloin yritystoiminnan muutoksen ar-vioidaan johtavan työntekijän irtisanomi-seen, lomauttamiseen tai osa-aikaistami-seen, neuvottelut on käytävä niin sanotun pidemmän kaavan mukaan eli noudattaen yhteistoimintalain 8 luvun säännöksiä. Sa-maa menettelyä yt-neuvotteluissa on nou-datettava, milloin yritystoiminnan muu-toksen arvioidaan aiheuttavan muutoksen työntekijän työsopimuksen olennaiseen ehtoon.

Kuten edellä on todettu, työsopimuksen olennaisen ehdon muutos rinnastuu voi-massa olevan sopimuksen irtisanomiseen. Näin myös EU-tuomioistuin on tulkinnut: ” …joukkovähentämisdirektiiviä 98/59 on tul-kittava siten, että kun työnantaja yksipuo-lisesti ja työntekijän vahingoksi tekee mer-kittävän muutoksen tämän työsopimuksen olennaisiin osiin syistä, jotka eivät liity ky-seiseen työntekijään, tämä menettely kuu-luu kyseisen direktiivin… ”irtisanomisen” käsitteen alaan.”

Vaikka työnantajan tarkoituksena ei oli-si irtisanoa ketään vaan ainoastaan muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa, neuvot-telut on käytävä samaa menettelyä noudat-taen kuin vähennettäessä työvoimaa. Vas-ta kun neuvottelut on käyty, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin muutoksen toteuttamisek-si irtisanomisaikaa ja jompaakumpaa edellä kerrottua menettelyä noudattaen, ellei asiaa ole matkan varrella sovittu.

Mitä edellä on sanottu työsopimuksen olennaisesta ehdosta, koskee myös ehtoja, jotka ovat vakiintuneen käytännön kautta muodostuneet työnantajaa sitoviksi ja olen-naisiksi työsuhteen ehdoiksi. Vakiintumisen arviointiin voivat vaikuttaa muutkin tekijät kuin käytännön ajallinen kesto.

Työsuhteen olennaisen ehdon muuttaminen Korkein oikeus täsmensi menettelyn vaatimuksia.

TEKSTI KArI KANNALA

Työsopimus

—Kari Kannalakari.kannala@eversheds.fiEversheds Asianajotoimisto Oy

Tiedekirjeenvaihtaja

Teemana on lapsuuden kaltoinkohtelu ja vakavat vastoinkäymiset.

Jallu lindBloM

Jallu Lindblom on tutkija Tampereen yliopistossa.

2Lapsuuden kaltoinkohteluja päihdehäiriöt Tutkimusten mukaan vakavaa kaltoinkoh-telua kohdanneista jopa yli kolmasosalle ke-hittyy myöhemmin jonkinlainen päihdehäi-riö. Pahoinpitelyjä, hyväksikäyttöä ja heit-teillejättöä kokeneiden päihdeongelmat al-kavat suhteellisen varhain ja ongelmat ovat usein vaikea-asteisia.

Lontoossa 2015 tehdyssä katsausartik-kelissa etsitään syytä sille, miksi lapsuuden kaltoinkohtelu ennustaa päihdehäiriöitä. Artikkelin mukaan päihderiippuvuuden ke-hittyminen voi liittyä läheisesti lapsuuden kaltoinkohtelun aiheuttamiin aivojen kehi-tyksellisiin muutoksiin. Tämän voi aiheut-taa aivojen kehityksen virittyminen vastaa-maan ympäristön korkeaa uhkatasoa.

Tutkimuksissa on havaittu lapsuu-den kaltoinkohtelun heikentävän sekä it-sesäätelykykyä että kykyä kokea mielihy-vää. Tutkimuksissa on esimerkiksi havait-tu, että palkkioiden lisääminen ei juuri te-hosta kaltoinkohdeltujen lasten suoriu-tumista reaktioaikatehtävissä. Vastaavaa reagoimattomuutta palkkioille on havait-tu myös päihderiippuvaisten aikuisten aivokuvantamistutkimuksissa.

Tutkijat esittävät, että kaltoinkohdeltu-jen lasten aivojen kehitykselliset muutok-set muodostavat riskin päihdehäiriöille. It-sesäätelykyvyn ongelmat heikentävät kykyä pidättäytyä päihteiden käytöstä ja tunne-elämän vaikeudet lisäävät päihteiden ”itse-lääkinnällistä” käyttöä.

3Vakavien vastoinkäymisten ulottuvuudetLapsuuden vastoinkäymisten tutkimus on perinteisesti keskittynyt tarkastelemaan kielteisten tapahtumien kumulatiivisia vai-kutuksia. Esimerkiksi fyysistä kaltoinkoh-telua, heitteillejättöä ja köyhyyttä kokeneen lapsen on ajateltu kokeneen kolmea vas-toinkäymistä. On ajateltu, että mitä enem-män vastoinkäymisiä kohtaa, sitä vakavam-min ne häiritsevät lapsen stressinsäätelyn kehitystä. Perinteinen lähestymistapa ei ole kuitenkaan huomioinut vastoinkäymisten laadullisia eroja. Washingtonissa 2016 tehdyssä artikkelissa esitellään malli, jonka mukaan vastoinkäy-misiä tulisi kuvata kahdella ulottuvuudel-la. Ulottuvuudet ovat uhka (threat) ja vaille jääminen (deprivation). Esimerkiksi fyysi-seen kaltoinkohteluun liittyy paljon uhkaa-vuutta mutta vain vähän vaillejäämistä. Sen sijaan heitteillejättöön liittyy paljon vail-lejäämistä, mutta vain vähän uhkaavuut-ta. Vakavaan köyhyyteen puolestaan voi liittyä jonkin verran sekä uhkaavuutta että vaillejäämistä.Vastoinkäymisten ulottuvuudet voivat liit-tyä spesifisti erilaisiin oppimisprosesseihin. Korkeasti uhkaavat ympäristöt voivat edis-tää pelkoon liittyvien assosiaatioiden muo-dostumista. Sen sijaan vaillejääminen voi häiritä yleisimminkin lapsen kykyä oppia. Vaillejääneillä lapsilla on havaittu esimer-kiksi muistin ja kielen häiriöitä, ja tätä on vaikea selittää stressinsäätelyn muutoksilla.

1Prospektiivisten ja retrospektiivistenvastoinkäymisten yhteys terveyteen Lapsuudessa koetut vastoinkäymiset, kuten perheväkivalta ja kaltoinkohtelu, ennusta-vat sekä psyykkisiä että somaattisia ongel-mia. Durhamissa 2016 tehdyssä tutkimuk-sessa selvitettiin, ovatko prospektiiviset (havainnoimalla mitatut) ja retrospektiivi-set (muistellen mitatut) vastoinkäymiset eri tavoin yhteydessä terveyteen.

Pitkittäistutkimuksessa seurattiin 1007 lasta. Lapsuusiässä, 3–15-vuotiaana, vastoin-käymisten määrää mitattiin haastatteluiden ja viranomaisraporttien avulla. Aikuisuu-dessa, 38-vuotiaana, vastoinkäymisten mää-rää ja koettua terveyttä mitattiin kyselyme-netelmillä. Lisäksi osallistujien objektiivista terveydentilaa mitattiin työmuistin tehok-kuutena ja somaattisena terveytenä.

Prospektiiviset ja retrospektiiviset vas-toinkäymiset ennustivat heikkoa terveyden-tilaa. Kun näiden päällekkäiset vaikutukset kontrolloitiin, retrospektiiviset vastoinkäy-miset ennustivat ainoastaan koettua terve-yttä. Prospektiiviset vastoinkäymiset puo-lestaan ennustivat ainoastaan objektiivista terveyttä.

Hyväksi koettu terveydentila näyttää vä-hentävän vastoinkäymisten muistamista. Tämä selittynee esimerkiksi optimismilla ja muistivinoumilla. Toisaalta muistamatto-muus ei näytä suojaavan vastoinkäymisten vaikutuksilta, sillä lapsuudessa tapahtuneet vakavat vastoinkäymiset heikentävät muis-tamattomuudesta huolimatta terveyttä.

—Mclaughlin, K.a. & sheridan, M.a. (2016). Beyond cumulative risk: A dimensional approach to child-hood adversity. Psychological science, 25, 239–245.—Artikkeli: http://tiny.cc/beyondcumu

—reuben et al. (2016). Lest we forget: Comparing retrospective and prospective assessments of adverse childhood experiences in the prediction of adult health. Journal of Child Psyhcology and Psychiatry, 57, 1103–1112.

—Puetz v.B. & McCrory, e. (2015). Exploring the relationship between childhood maltreatment and addiction: A review of the neurocognitive evidence. Current Addiction Reports, 2, 318–325. —Lisää aiheesta: http://tiny.cc/McCrory

2524 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

—Kirjoittaja on Psykologi-lehden päätoimittaja.

uutisoitaisi maailman yli 65 miljoonasta pa-kolaisesta tai salametsästäjien vuoksi suku-puuttoon kuolevista eläinlajeista. Maailman luonnonsäätiön WWF:n raportti kertoo, että 8. elokuuta ihmiset olivat käyttäneet lop-puun maapallon tänä vuonna tuottamat uu-siutuvat luonnonvarat. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisim-me yli kolme maapalloa tyydyttämään ku-lutuksemme. Ja mitä tekee media: kertoo tä-män eli syyllistää ihmisiä!

Suomi sai Rion kesäolympialaisista yh-den mitalin. Minulle on kerrottu, että tämä-kin on median syytä. Media loi ennen kiso-ja urheilijoille niin kovat paineet, etteivät he pystyneet keskittymään urheilusuorituksiin-sa. Hyvä tietysti, että löytyi syyllinen tälle-kin asialle. Se on aina tärkeintä. Sitä olen jos-kus miettinyt, että harvemmin mediaa kui-tenkaan kiitellään mistään. Kun Suomi voit-ti jääkiekon maailmanmestaruuden, huma-lassa örveltävä kiekkokansa hyppi seinille. Ei tullut kenellekään mieleen, että mediaahan tästä pitäisi kiittää. Vuosikymmenet Suomi on pärjännyt surkeasti Euroviisuissa, koska media on hehkuttanut etukäteen hyviä mah-dollisuuksia pärjätä kisoissa ja pilannut näin kaiken. Sitten tuli Lordi ja torilla tavattiin. Kukaan ei kiittänyt mediaa.

Olen kuullut, että ei ole kehumista valo-kuvaajissakaan. Erityisen katalan tempun teki kuvaaja Meeri Koutaniemi, joka todis-ti kahden tytön ympärileikkausta Keniassa. Vielä härskimmin toimi Helsingin Sanomat, joka julkaisi kuvat sunnuntain numerossaan. Siis sunnuntaina, jolloin onnellinen suoma-lainen perhe viettää laatuaikaa ja istuu yh-dessä aamiaispöydässä. Idylli rikkoutuu, kun isä tai äiti aukaisee sanomalehden. Kuvia katsoessa tulee ikävä olo. Teksti kertoo, että Maailman terveysjärjestön WHO:n arvion mukaan silvottuja naisia on 140 miljoonaa. Joka vuosi Afrikassa silvotaan kolme miljoo-naa tyttöä. Perheen päivä on pilalla.

Mitähän kamalaa media vielä keksiikään?

Rohkeutta kollegat

Valmistumisen kolkutellessa pian ovella olen joutunut pohtimaan entistä enemmän kehitty-

vää ammatti-identiteettiäni ja sitä, millainen psykologi haluan tulevaisuudessa olla. Ehkäpä haastavinta ammatti-identiteetin kehittymisessä on tasapainottelu kriitti-syyden ja oman osaamisen tunnustamisen

välillä. Vaikka allekirjoitankin sen, että asiantuntijuuteen kuuluu rohkeus sanoa “en

tiedä”, pitäisi meillä psykologeilla olla enemmän itsevarmuutta tuoda myös ammattitaitoamme ja asiantun-tijuuttamme julki. Sen sijaan, että lähtisimme kahlaamaan läpi meta-analyyseja parin vuosikymmenen ajalta – ihan vain varmuuden vuoksi – voisimme reippaammin kertoa heti sen, mitä jo tiedämme ( ja mahdollisesti sen jälkeen pöyhiä niitä tutkimuksia lisää). En kuitenkaan tarkoita, että pitäisi fiilispohjalta lähteä mukaan yhteiskunnalliseen keskuste-luun, mutta toisinaan tuntuu unohtuvan, kuinka valtava ja laaja tietopohja meillä on jo valmiina.

Viimeisen parin vuoden aikana psykologien tuppisuisuus on puhuttanut paljon ja hyvä niin. Psykologeilla on ihailtava sitkeys tutkia asioita perin pohjin ennen kuin sanomme kä-siteltävästä asiasta oikeastaan mitään. Toisaalta asiantunti-juutta on mielestäni myös se, että osaa tehdä riittävän hyviä päätöksiä ja antaa vastauksia myös rajallisen tietomäärän perusteella. En usko, että kukaan voi tutkia ja tonkia asioita niin kauan, että löytäisi yksiselitteisiä vastauksia.

Itse en koe olevani vielä asiantuntija, vaan olen ottanut vasta ensimmäisiä varovaisia askelia sillä polulla. Varsinkin, kun keskustelen muiden kuin oman alan tuttavien kanssa, tuntuu usein, etten tiedä oikeastaan mitään, koska en voi antaa vain yhtä "totuutta" ja helppoja vastauksia. Toisaalta alamme luonteeseen kuuluu, ettei oikeita yksiselitteisiä vastauksia juurikaan ole. Ajattelen kuitenkin, että jo turhan vaatimattomuuden tunnistaminen tällä saralla auttaa kehittymään oikeaan suuntaan.

Ehkä ensi kerralla voin rohkeammin kertoa, mitä olen opintojen aikana oppinut. Samalla haastan meitä kaikkia psykologeja olemaan ylpeitä osaamisestamme ja tuomaan sitä itsevarmemmin esiin niin yhteiskunnallisessa kuin arkipäiväisemmässäkin keskustelussa. Meissä piilee vielä valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia, jonka saamme käyttöön muiden hyväksi, kunhan vain saamme suumme auki ajoissa.

—Kirjoittaja on sPOL:n puheenjohtaja.

eMMa PeltoMaa

OpiskelijakolumniHANNELE PELToNEN

Suorat sanat

Härskit ja röyhkeät Minulle on kerrottu, että toimittajat ovat ilkeitä ja moni asia on median syytä.

KuVI

Tus

ERKK

I TO

uKO

LEH

TO

Tyhmiä, yksinkertaisia ja ilkeitä. Tällaisia kommentteja olen kuullut toimittajista (en tämän lehden lukijoilta). Vaatii joskus pit-kää pinnaa kuunnella näitä arvioita omasta ammattikunnastaan, mutta ehkä olen edel-lä mainittujen ominaisuuksien lisäksi myös kovin herkkänahkainen.

Toimittajat kysyvät huonoja kysymyksiä. Toimittajat tunkevat sanoja haastateltavien suuhun ja nolaavat heidät. Toimittajat kir-joittavat muistiinpanoja ja tallentavat haas-tattelut nauhurille, mutta se on vain ove-laa hämäystä. Oikeasti toimittajat keksivät juttunsa omasta päästään ja kertovat vain omista mielipiteistään. Sellainenkin paha tapa toimittajilla on, että kun he kysyvät jo-tain, he ajattelevat, että haastateltavan pitäi-si vastata juuri tähän kysymykseen. Type-rykset eivät ymmärrä, että ikävistä asioista olisi parempi vaieta.

Erityisen ilkeitä toimittajat ovat poliitik-koja kohtaan. Pahimmat yksilöt suorastaan tonkivat ikäviä asioita esille ja esittävät kiu-sallisia kysymyksiä ihmisille, jotka pyyteet-tömästi toimivat yhteisten asioiden ja isän-maan puolesta. Toimittajille ei myöskään kelpaa mikään: he hakemalla hakevat vir-heitä toisten puheista ja teksteistä. Jos joku on antanut väärää tietoa tai laskenut luiku-ria, he kehtaavat kertoa tästä. Vaalikeskuste-luissa toimittajien hävyttömyys lähtee ihan lapasesta. Röyhkeimmät kaivavat esiin valo-kuvia opiskelijajärjestöjen kampanjaan osal-listuneista ministereistä, jotka suu maireana lupaavat, että koulutuksesta ei leikata.

Media on syyllistynyt kamaliin asioihin. Esimerkiksi monelle television katsojalle on tullut paha mieli, kun uutislähetyksissä on näytetty ja kerrottu pommikoneiden tu-hoamista kaupungeista, nälkään kuolevista lapsista tai eläinten kaltoinkohtelusta. Sii-nä menee herkemmältä ihmiseltä yöunet. On se kummallista, miksi ei voida uutisoida vain mukavista asioista. Ja pitääkö sitä koko maailman tuskasta kertoa. Kyllä tässä omas-sa maassa on niin paljon mälsää, että keski-tyttäisiin vain suomalaisten ongelmiin eikä

26 ( Psykologi 08 / 2016 ) 27

annaMari JoKinen

Edunvalvonta

Psykologipalvelujen hinnat 2016Psykologiliitto teki lokakuussa 2016 tutkimuksen jäsentensä ammatinharjoittajina/yrittäjinä myymien psykologipalvelujen hinnoista. Kyselyyn vastasi 280 psykologipalvelujen myyjää.

Selvityksessä kysyttiin sekä ammatinhar-joittajien nykyistä hintatasoa että heidän oikeudenmukaisena pitämäänsä hintatasoa. Seuraavassa on raportoitu tutkimuksen tuloksia. Molempien kysymysten osalta on esitetty vastausten keskiarvot. Jos vastaajia on ollut viisi tai vähemmän, keskiarvoa ei ole raportoitu.

Esimerkiksi vaihteluväli 88–105 e/45 min tarkoittaa sitä, että toukokuussa tietyn palvelun keskimääräinen hinta oli 88 euroa per 45 minuuttia, ja vastaavasti oikeudenmu-kaisena pidetyn hinnan keskiarvo 105 euroa per 45 minuuttia.

Suomen kilpailulainsäädännön mukaan yksityisen sektorin palvelujen tarjonnassa tulee noudattaa vapaan kilpailun periaatetta. Tämän johdosta ammattijärjestöjen esittämät yksityiskohtaiset ohjeet tai suositukset palvelujen hinnoista eivät ole laillisia.

Huomaa, että tässä esitetyt luvut eivät ole suosituksia, vaan tutkimuksen tuloksia.

Psykologien on hyvä yksityisessä ammatin-harjoittamisessaan olla tietoisia siitä, millä keskimääräisillä hinnoilla psykologipalveluja myydään. omassa ammatinharjoittamises-saan psykologien tulee noudattaa vapaata hinnoittelua. Toisin sanoen he voivat ja heidän tulee määrätä oma hinnoittelunsa tarjoamansa palvelun ja oman harkintansa mukaan.

On myös huomattava, että esitetyt luvut eivät ole työsuhteessa psykologin työstä maksettavaa palkkaa vaan psykologin myy-män palvelun hinta, jonka asiakas maksaa ammatinharjoittajalle tietystä palvelusta. Palkka ja palvelun hinta määräytyvät aivan eri tavoin.

I Psykologiset tutkimuksetPsykologisen tutkimuksen aikaveloitus: Hinta 89–108 €/45 min.

A. Sairausvakuutuskorvausten alaiset tutkimuksetNäiden tutkimusten luokittelu noudattaa lääkärin lähetteellä sairausvakuutuksesta korvattavien tutkimusten luokittelua – suluis-sa sairausvakuutuksen sv-koodit 701–710.

Suppea älykkyyden tutkimus (701)sisältää älykkyydentason määrityksen ja älykkyyden rakenteen yleisluontoisen kartoi-tuksen suppeaa älykkyystestisarjaa käyttäen. Hinta: 445–466 €.

Laaja älykkyyden tutkimus (702)sisältää älykkyyden tason määrityksen ja älykkyyden rakenteen kartoituksen sekä mahdollisen funktionaalisen heikentymisen syiden selvittelyn laajaa älykkyystestisarjaa ja suppeaa kliinistä haastattelua käyttäen. Hinta: 729–841 €.

Suppea kehitystason tutkimus (703)sisältää lapsen psykologisen tutkimuksen yhtä tai useampaa eri menetelmää käyttäen tai niitä soveltaen. Hinta: 469–507 €.

Laaja kehitystason tutkimus (704)sisältää perusteellisen psykologisen tutkimuksen lapsen toimintatasosta ja kehitysmahdollisuuksista vähintään kahta eri menetelmää ja observaatiota hyväksi käyt-täen ja soveltaen niitä lapsen yksilölliseen tilanteeseen. Tutkimus edellyttää usein kaksi tutkimuskertaa ja tutkimukseen liittyy usein myös vanhempien laaja kliininen haastattelu. Hinta: 860–940 €.

Tutkimukseen liittyvä vanhempien haastattelu: 145–129 €/45 min.

Suppea erityistutkimus (705) sisältää psyko-orgaanisiin häiriöihin koh-distuvan testisarjan tai esimerkiksi joihinkin tiettyihin funktioihin rajoittuvan testistön (esim. kielelliset, motoriset tai muistitoimin-not ja häiriöt). Hinta: 470–499 €.

Laaja erityistutkimus (706)sisältää useampia edellisessä kohdassa mainittuja testistöjä sekä suppean kliinisen haastattelun. Tutkimus edellyttää yleensä vähintään kaksi tutkimuskertaa. Hinta: 830–1018 €.

Suppea persoonallisuustutkimus (707) sisältää tavallisimmin yhteen laajaan per-soonallisuustestiin ja suppeaan kliiniseen haastatteluun pohjaavan kuvauksen per-soonallisuudesta ja todetuista psyykkisistä häiriöistä. Hinta: 485–654 €.

Laaja persoonallisuustutkimus (708)sisältää vähintään kahteen laajaan persoo-nallisuustestiin ja laajaan kliiniseen haastat-teluun sekä mahdollisesti myös asiakirjoihin pohjaavan yksityiskohtaisen kuvauksen persoonallisuudesta ja todetuista psyykkisis-tä häiriöistä. Laaja persoonallisuustutkimus tarkoittaa yleensä kahta tutkimuskertaa. Hinta: 814–889 €.

Erittäin laaja persoonallisuustutkimus (709) sisältää vähintään kahteen, kernaasti kolmeen laajaan persoonallisuustestiin ja laajaan kliiniseen haastatteluun sekä mahdollisesti myös asiakirjoihin pohjaavan yksityiskohtaisen ja perusteellisen kuvauksen persoonallisuudesta ja sen psykodynamii-

kasta sekä todetuista psyykkisistä häiriöistä ynnä muista tutkimuksen kannalta relevan-teista kysymyksistä (esimerkiksi työkyky, ennuste, terapiasuositus jne.). Erittäin laaja persoonallisuustutkimus tarkoittaa ainakin kaksi tutkimuskertaa. Hinta: 1090–1254 €.

Tutkimusta edeltävä, aikaa vievän kontaktin luominen lapseen (710)Hinta: 88–96 €/45 min.

B. Muut tutkimukset, lausunnot ja konsultaatioKokonaistutkimussisältää kykyjen, luonnetekijöiden, moti-vaatiorakenteen ja intressien tutkimisen esimerkiksi henkilövalintaa tai työkykyisyy-den arvioimista varten. Palkkion suuruuden lähtökohtana on tavallisesti tutkimuksen laajuus, ratkaisun vaativuus, käytetty aika ja se, tehdäänkö tutkimus ryhmä- vai yksilöko-keina. Henkilövalintatutkimuksissa tutkimuk-sen hinta on myös usein suhteessa palkkaan, jota valitulle maksetaan. Yksilötutkimus/hinta: 1120–1376 €.

Ylimääräinen lausunto on kysymyksessä, kun aikaisemman tut-kimuksen perusteella annetaan lausunto alkuperäiseen tarkoitukseen, mutta toiselle vastaanottajalle tai tapahtuneesta tut-kimuksesta annetaan soveltava lausunto alkuperäisestä poikkeavaan tarkoitukseen. Hinta: 132–159 €.

Tutkimuksiin liittyvä konsultaatio on kysymyksessä, kun tutkimuksiin normaa-listi liittyvän kirjallisen lausunnon ja suullisen lisäinformaation lisäksi annetaan erityistä asiantuntija-apua tutkimustulosten sovel-tamisen osalta. Hinta: 107–129 €. Huom. Esimerkiksi henkilövalinnoissa tällainen konsultaatio on usein neuvoteltu suoraan mukaan toimeksiantoon.

II Psykoterapia ja neuropsykologinen kuntoutusYksilöpsykoterapia €/45 minVaativan erityistason koulutus 82–94 Ylemmän erityistason koulutus 79–86 Erityistason koulutus 78–82

Ryhmäpsykoterapia hinta/asiakas €/1,5 hVaativan erityistason koulutus 62–73 Erityistason koulutus 58–72

Pari- ja perheterapia €/1,5 hVaativan erityistason koulutus 121–144 Erityistason koulutus 137–149 Neuropsykologinen yksilö- kuntoutus 102–117 €/45 min

III Kriisipsykologinen työ €/hKriisityön organisoiminen 111–156Kriisityön suunnittelu / oma purku 109–156 Jälkipuinti-istunnon vetäminen 178–202

IV Työnohjaus €/45 minTyönohjaajalla omalla alallaan pitkä erikoistumiskoulutus ja/tai kokemus1 ohjattava 91–102 2–5 ohjattavaa 136–154 yli 5 ohjattavaa 175–205 Työnohjaajalla omalla alallaan lyhyt erikoistumiskoulutus ja/tai kokemus1 ohjattava 89–90

V Valmennus/coachingYksilö, tuntihinta 115 €Yksilö, koko päivä 642 €ryhmä, koko päivä 1126 €

VI LuennotPsykologi €/45 minKertaluento 255–305 Toistuva luento 226–238 Alustus 268–268 osallistuminen keskusteluun 169–269

Kokenut psykologiasiantuntija €/45 minKertaluento 269–314 Toistuva luento 190–220 Alustus (nykyinen hinta) 235osallistuminen keskusteluun (nykyinen hinta) 173

Toistuva luento on kysymyksessä, kun psykologi pitää saman luennon uudelleen entiselle toimeksiantajalle, ilman, että hänen on tarvinnut valmistella luentoaan uudelleen. Luento ei ole toistuva, jos se pidetään eri toimeksiantajalle, vaikka se voi tapahtua ilman eri valmistelua.

Kuulijakunnan määrä nostaa hintaa 60 % vastanneista psykologeista. Korotuksen suuruus on:Jos 10 henkilön sijasta kuulijoita on 50, hinta on 29 % korkeampi.Jos 10 henkilön sijasta kuulijoita on 100, hinta on 41 % korkeampi.Jos 10 henkilön sijasta kuulijoita on 500, hinta on 74 % korkeampi.

VII Konsultaatio- ja muut asiantuntijapalvelut € Psykologin tuntihinta 114–127 Päivähinta 856–869

VIII Kirjoitusten hinnat €/liuska (28–30 riviä)Psykologin hinta: 175

IX Muut hinnat €/hHinta erikseen määrittelemättömästä psykologin palvelusta 105 Psykologin vetämä ryhmätyö 202–220 Matkaan käytetystä ajasta veloitetaan esimerkiksi puolet tuntihinnasta silloin, kun asiasta on etukäteen sovittu toimeksiantajan kanssa.

YhteenvetoLähes kaikkien palveluiden ja toimenpitei-den keskimääräiset todelliset hinnat ovat nousseet edellisestä tutkimuksesta, joka tehtiin keväällä 2014. Sivutoimisten amma-tinharjoittajien keskimääräinen hintataso on kauttaaltaan kaikkien vastaajien keskihintoja alempi. Pääkaupunkiseudulla (Helsingin ja uudenmaan psykologiyhdistyksen alueella) palvelujen hinta on jonkin verran keskimää-räistä alempi.

Lämpimät kiitokset kaikille vastanneille!

2928 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

liiton aMMattieettinen lautaKunta

Ammattietiikka

Psykologi ei voi missään roolissa sivuuttaa asiantuntijuuttaanPsykologin yksityishenkilönäkin esittämä näkemys voidaan mieltää asiantuntijan kannaksi.

KEnsimmäinen selvityspyyntöEnsimmäinen selvityspyyntö koski psy-kologin toimintaa tämän tehtyä selvi-tyspyynnön tekijän perhettä koskevan lastensuojeluilmoituksen.

Selvityspyynnön tekijä otti selvityspyyn-nössään esille seuraavia asioita, joihin hän toivoi lautakunnan ottavan kantaa:

1. Selvityspyynnön tekijä kertoi psykolo-gin tehneen hänen perhettään ja neljää ala-ikäistä lastaan koskevan lastensuojeluilmoi-tuksen kaupungin lapsiperheiden tukiyksi-kölle. Hän totesi, että ”ilmoitusperusteena olivat ilmoittajien mukaan lapsen seksuaa-linen hyväksikäyttö ja perheväkivalta”. Sel-vityspyynnön tekijä kertoi, että psykologi työskenteli tuolloin toisen kunnan terveys-toimen palveluksessa ja että tämä oli alle-kirjoittanut lastensuojeluilmoituksen psy-kologina. Selvityspyynnön tekijän mukaan psykologi oli myös perheen tuttava. Hän oli epävarma siitä, pitikö psykologin toimintaa arvioida terveystoimen ammattilaisena, vir-kamiehenä vai yksityishenkilönä.

(Pohjoismaiden psykologien ammat-tieettiset säännöt: 2.3. Vastuu, Vastuu; 2.4. Ammatillinen riippumattomuus [Integri-teetti], Roolikonfliktit ja hyväksikäyttö)

2. Selvityspyynnön tekijän mukaan las-tensuojeluilmoituksessa esille tuodut pää-telmät hänen perheensä tilanteesta perus-tuivat psykologin ja selvityspyynnön teki-jän kotoa pois muuttaneen 27-vuotiaan tyt-tären keskinäisiin puhelinkeskusteluihin. Hänen mukaansa lastensuojeluilmoitukses-ta oli luettavissa diagnooseja ja rikosnimik-keitä. Hän kysyi, kuuluiko psykologin ”am-matilliseen pätevyyteen tai toimivaltaan tehdä kuullun tai havaitsemansa perusteel-

la johtopäätöksiä ja todeta ne diagnostisoi-tuina tosiasioina toiselle toimivaltaiselle vi-ranomaiselle”? Selvityspyynnön tekijä ar-veli, että psykologin lastensuojeluilmoituk-sessa tekemien havaintojen painoarvo oli suurempi kuin kouluttamattoman henkilön tekemien havaintojen.

(Pohjoismaiden psykologien ammat-tieettiset säännöt: 2.1. Yksilön oikeudet ja arvo, Kunnioitus; 2.2. Ammatillinen päte-vyys, Pätevyyden rajoitukset; 2.3. Vastuu, Vastuu; 2.4. Ammatillinen riippumatto-muus [Integriteetti], Avoimuus ja selkeys)

3. Selvityspyynnön tekijä kertoi, että psy-kologin tekemään lastensuojeluilmoituk-seen ei ollut kirjattu ”yhtäkään myönteistä tai ns. normaalia asiaa” hänen perheestään. Hän totesi, että monet ilmoituksessa esi-tetyt väitteet ja toteamukset olivat erittäin loukkaavia ja että ne täyttivät mahdollises-ti kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Hän kysyi, onko psykologilla juridista tai moraalista vastuuta omista sanomisistaan, kirjoittamastaan tai tekemästään?

(Pohjoismaiden psykologien ammat-tieettiset säännöt: 2.1. Yksilön oikeudet ja arvo, Kunnioitus; 2.3. Vastuu, Vastuu)

VLautakunnan kannanottoTekemänsä selvityksen ja käytössään ollei-den asiakirjojen perusteella Suomen Psyko-logiliiton ammattieettinen lautakunta tote-si, että selvityspyynnön kohteena ollut psy-kologi oli poikennut Pohjoismaiden psyko-logien ammattieettisten sääntöjen vastuun periaatteesta. Lautakunta perusteli kantaan-sa seuraavasti.

Ammattieettisten sääntöjen vastuun pe-riaatteen mukaan psykologin tulee aina olla tietoinen siitä, että hänet mielletään oman ammattikuntansa edustajaksi. Psykologi ei voi missään roolissa sivuuttaa asiantun-tijuuttaan. Vaikka psykologi allekirjoittai-si lastensuojeluilmoituksen ilman ammat-tinimikettään, hänet useimmiten saatetaan tuntea tai tietää psykologiksi. Tätä selvitys-pyynnön kohteena ollut psykologi ei otta-nut huomioon painottaessaan sitä, että hän oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen yksi-tyishenkilönä. Ammattieettinen lautakunta totesi, että psykologin tulee aina ottaa huo-mioon se, että hänen yksityishenkilönäkin esittämänsä näkemys voidaan mieltää asi-antuntijan kannaksi. Lautakunnan näke-myksen mukaan psykologin allekirjoittama lastensuojeluilmoitus mielletään psykologin tekemäksi ja sitä arvioidaan sen mukaisesti, vaikka selvityspyynnön kohteena ollut psy-kologi oli tehnyt ilmoituksen yksityiselä-mässään saamiensa tietojen perusteella.

Lautakunta totesi, että se ei voinut ottaa kantaa siihen, oliko selvityspyynnön koh-teena olleen psykologin tekemä lastensuoje-luilmoitus sisällöltään psykologien ammat-tieettisten periaatteiden mukainen. Lauta-kunnalla ei ollut käytettävissään psykolo-gin allekirjoittamaa lastensuojeluilmoitusta,

eikä psykologi mielestään ilman asianosais-ten lupaa voinut kommentoida selvitys-pyynnön tekijän esille tuomaa kritiikkiä il-moituksen sisällöstä millään tavoin.

Ammattieettinen lautakunta halusi kui-tenkin kiinnittää huomiota lastensuojelu-ilmoitusten sisältöön yleisellä tasolla. Las-tensuojeluilmoituksessa on hyvä ilmaista il-moittajan huoli. Huolen voi kuvata esimer-kiksi kysymyksen muodossa tai ilmoittaja voi tuoda ilmi, millaisesta lapsen käytökses-tä hän on huolissaan tai mitä lapsi tai nuori on hänelle kertonut. Sen sijaan väitteinä tai diagnooseina saati rikosnimikkeinä ilmais-tu huoli ei ole asianmukainen. Mikäli selvi-tyspyynnön kohteena ollut psykologi olisi ilmaissut huolensa lastensuojeluilmoituk-sessa selvityspyynnön tekijän kuvaamalla tavalla, olisi se ollut ammattieettisten sään-töjen vastaista (Pohjoismaiden psykologien ammattieettiset säännöt: 2.1. Yksilön oikeu-det ja arvo, Kunnioitus). Ammattieettinen lautakunta korosti, että psykologin, joka te-kee lastensuojeluilmoituksen, tulee aina ot-taa huomioon kunnioituksen ammattieetti-nen periaate ja muotoilla ilmoituksensa sen mukaisesti.

Lautakunta kehotti selvityspyynnön kohteena ollutta psykologia ottamaan jat-kossa huomioon vastuun ammattieettisen periaatteen.

—Ratkaisun tehneen ammattieettisen lautakunnan puheenjohtajana toimi Tuija Holm ja varapuheenjoh-tajana Hanne Toivola. Lautakunnan jäseninä olivat Marjatta Eskelinen, Antti Korhonen, Tarja Pajunen ja Katriina Rehnbäck. sihteerin tehtäviä hoiti Tuula Hynninen.

3130 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

Mieleeni on jäänyt, kuinka psykologiao-pintojeni aikoina hikoilimme asiakascase-jen parissa ja olimme tämän tästä ymmäl-lä asiakkaidemme kimuranteista tilanteis-ta ja kuinka edetä niissä. Jyväskylän yliopis-ton professori Raimo Lappalainen totesi tuskaisuuteemme, että tuohon tuntee-seen saisimme työuramme aikana tottua ja näin ollen siihen oli hyvä kouliintua jo opiskeluaikoina.

Ja niinhän se työelämään siirtyminen myöhemmin osoitti, että valmistuminen ei tarkoittanut kaikkivoipaista tietämystä asi-akkaiden ongelmien ratkaisemiseksi. Jokin menetelmä saattoi toimia jonkun asiakkaan kohdalla, mutta se ei taannut onnistumis-ta toisen asiakkaan kohdalla. Hyviä toimin-tamalleja saattoi jäädä myös unohduksiin, kunnes ne jossain koulutuksessa palautui-vat uudelleen mieleen ja tulivat jälleen työs-sä käyttöön. Ennen kaikkea selväksi kävi, että elämäntilanteet ja ihmisen mieli oli-vat usein huomattavasti monimutkaisempia kuin miten ne oppikirjoissa esitettiin.

Tähän tarpeeseen syntyi myös Jaana Ki-vinummen ja Saija Alatuvan kirjoittama kir-ja ”Kun ei suju – selviytymisopas haasta-viin asiakastilanteisiin”. Se tarjoaa työkalu-pakin vaativiin ihmissuhdetyön asiakasti-lanteisiin. Kirja ei päästä lukijaansa helpolla. Se haastaa tehtävien kautta ammattilaista työstämään asiakkaiden tilanteiden lisäk-si myös itseä. Kivinummi perustelee näkö-kulmaa sanomalla, että työssään on kovin helppoa kuitata epäonnistuminen sillä, että asiakas ei ole hoitomyönteinen. Ihmisten kanssa työskentely perustuu kuitenkin vuo-rovaikutuksellisuuteen, jossa työntekijä on aktiivisesti osallinen. Omia vuorovaikutus-taitojaan on aina varaa kehittää.

Kirjan rakenne on erittäin selkeä. Teok-sessa käydään järjestelmällisesti läpi haasta-vien asiakastilanteiden syitä, sitten keino-ja selvittää mistä on kyse ja lopuksi erilaisia ratkaisumalleja. Kirjassa on runsaasti asia-kastapauksia, jotka avaavat esiteltyjä teorioi-ta oivaltavasti. Jokaisen kappaleen loppuun sisältyy tehtäviä käsiteltyjen asioiden työs-tämiseksi. Kirjan teemat avautuvat itsenäi-sinä kokonaisuuksina siten, että niiden hyö-

Oivaltavatyökalupakki

Jaana Kivinummi,Saija Alatupa:

Kun ei suju. Selviytymisopas haastaviin

asiakastilanteisiin.PS-kustannus 2016.

Sivuja 338.

teKsti heli lePPÄ

Kirjat

dyntämiseksi kirjaa ei tarvitse kiireen kes-kellä lukea kannesta kanteen, vaan pakista voi noutaa yhden työkalun käymättä jokais-ta ruuvimeisseliä erikseen läpi. Kirjaa ei ole suunnattu pelkästään psykologeille, vaan se on helposti omaksuttavissa kaikille ihmis-suhdetyötä tekeville.

Kirjan lopussa tekijät ovat kiteyttäneet selviytymisen ydinajatukset. Ensimmäinen niistä on avoimuus asiakasta ja hänen on-gelmiaan kohtaan. Mielelle on tyypillistä luokitella ja yleistää asioita, vaikka tosiasi-assa jokaisen ihmisen tarina on ainutkertai-nen. Ei ole olemassa automaattisesti itses-tään selviä tapauksia, muttei automaattises-ti mahdottomiakaan. Toivoa on aina. No-pein, helpoin ja parhaaseen ratkaisuun joh-tava tie on hankkia asiakkaan tilanteesta riittävästi tietoa. Tämän pohjalta kokonais-tilanne voidaan hahmottaa ja valita sopi-vat työkalut ja toimintasuunnitelma etene-miseksi. Kirjan tekijät korostavat myös ih-missuhdetyötä tekevän oman rajallisuuden tunnistamisen ja hyväksymisen tärkeyttä niin jaksamisen kuin osaamisenkin suhteen. Oma hyvinvointi luo pohjan haastavan asia-kastyön tekemiseen.—Kirjoittaja on psykologi ja toimittaja, joka työskentelee kuntoutus- ja työter-veyssektoreilla.

KOULUTUSTA, TAPAHTUMIA

HYVÄÄ JOULUA – GOD JUL!Toivottaa / Önskar

Psykologiliittowww.kktkeskusarvo.fi

KKT:n perusteet -opintojaksolla saat hyvät valmiudet soveltaa KKT:n periaatteita ja menetelmiä asiakas työssä.

Opintojakso 2017 sisältää yhdeksän lähiopetuspäivää (lauantaisin). Lähiopetuspäivien lisäksi on mahdollista osallistua ryhmätyönohjaukseen, jonka ajankohdat sovitaan erikseen.

Lisätietoja: 020 735 4750 / KKT-keskus Arvo Sitovat ilmoittautumiset 1.2.2017 mennessä: webropolsurveys.com/KKTperusteet2017.net

Tulossa myös funktionaalis-analyyttisen terapian koulutus tammikuussa 2017!

KOGNITIIVISEN KÄYTTÄYTYMIS-TERAPIAN PERUSTEET

Paikka: KKT-keskus Arvo, Turku Kouluttajat: psykoterapeutit (VET) ja psykologit Juha-Pekka Airo, Nora Kariluoma, Lauri Parkkinen ja Arto Pietikäinen Hinta: 1400 € (+ ALV 24 %) Sis. 9 lähiopetuspäivää, koulutusmateriaalit, itseopiskelutehtävät sekä kahvi- ja välipalatarjoilun.

VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN PSYKOTERAPEUTIKSI?

Seuraava haku Helsingin yliopiston ja Varsinais-Suomen Lääkä-ripalvelu Oy:n järjestämään VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUKSEEN (v. 2017–2021) on helmi-kuussa 2017:

http://www.helsinki.fi/psykoterapeuttikoulutus/Koulutusoh-jelmat/Varhaisen_vuorovaikutuksen_psykoterapeuttikoulu-tus_2017-2021.pdf

Lisätietoja koulutuksen sisällöstä: Varhaisen vuorovaikutuksen kouluttajapsykoterapeutit (vet), Elina Savonlahti (elina.savonlahti@netti.fi) ja Mirja Sarkkinen (mirja.sarkkinen@pionnet.net).

NUORISOPSYKOTERAPIA-SÄÄTIÖ

Nuorisopsykoterapia-säätiö järjestää nuorisopsykoterapian koulutuspäivät 24.–25.3.2017 HAUS Kehittämiskeskuksessa Munkkiniemessä, os. Hollantilaisentie 11, 00330 Helsinki. (Raitiovaunu 4, pysäkki Tiilimäki.)

Kevään koulutuspäivillä pohditaan nuorten mahdollisuuksia saada psykoterapiaa ja hyötyä siitä silloin, kun he itse ovat hyvin vasta-hankaisia tulemaan avun piiriin tai asettumaan hoitosuhteeseen. Vahvasti suojautuva nuori on haaste työntekijälle ja hoitoyhteisölle.

LL, VET-psykoterapeutti Outi Laine pohtii esitelmässään vastahakoi-sen nuoren kohtaamista poliklinikalla. Hänen esitelmänsä otsake on ”Vastahakoisesti terapiaan? – Pohdintoja vastahakoisen nuoren psy-koterapian mahdollisuuksista”. LL, psykoanalyytikko Juhani Salakarin otsakkeena on ”Suhde vai psykoterapiasuhde?”. LT, psykoanalyytikko Henrik Enckell puhuu aiheesta ”Puhumaton nuori”. NUORISOPSYKOTERAPIAN ERITYISKYSYMYKSIÄ: ”VASTAHANKAISET JA VAHVASTI SUOJAUTUVAT NUORET”

Lisätietoja ja ilmoittautumiset www.nuorisopsykoterapia.org

Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy

LASTEN JA NUORTEN yksilöpsykoterapeuttikoulutus Helsingin yliopistossa

AIKUISTEN yksilöpsykoterapeuttikoulutus Helsingin yliopistossa

HAKU HELMIKUUSSA 2017

www.helsinki.fi/psykoterapeuttikoulutus/ajankohtaistawww.luote.fi/koulutuskalenteri/psykoterapeuttikoulutuksetMonipuolista täydennyskoulutusta kognitiivisen psykoterapian alueelta. Seuraa koulutuksiamme: www.luote.fi/koulutuskalenteri

facebook.com/luoteoy

Trevor Powell AivotyökirjaOpas ja harjoituksia aivovaurion saaneelle, läheiselle sekä ammattilaiselle

3332 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

AVOIMET TYÖPAIKAT

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOUNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ

PSYKOTERAPIATUTKIMUKSEN PÄIVÄT16.–17.2.2017 Jyväskylässä

Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät osoitteesta:https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/psykologia/psykoterapiaklinikka

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelu- kuntayhtymä Soitessa Kokkolassa on

haettavana 31.12.2016 klo 12 mennessä:

PSYKOLOGIN VIRKA (aikuispsykiatria)

Sijoituspaikka Aikuispsykiatrian osasto 15.

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite tarjoaa sosiaali- ja terveyspalvelut Keski-Pohjanmaan alueella niin Kokkolan kaupungissa kuin ympäröivässä maakunnassakin. Soitessa psykologit kuuluvat Psykologian palvelualuekokonaisuuteen, jota johtaa psykologi ja jossa on tarjolla lähemmäs 30 eri sovellusalueilla työskentelevän psykologin kollegiaalinen tuki osasto 15:n psykologin työhön.

Osasto 15:llä työskentelee sinun lisäksesi kaksi muuta psyko-logia. Psykologit tekevät päivittäistä arviointi- ja hoitotyötä yhdessä ylilääkärin, osastolääkärien, hoitajien ja sosiaa-lityöntekijöiden kanssa itsenäisesti, työparina ja tiimissä. Psykologin työpanos on olennainen osa osasto 15:n koko-naisvaltaista psykiatrista akuuttihoitoa.

Pätevyysvaatimuksena toimeen on laillistetun psykologin pätevyys (272/2005). Arvostamme kokemusta akuutista osastotyöstä aikuisten kanssa.

Palkkaus määräytyy voimassa olevan kunnallisen yleisen vir-ka- ja työehtosopimuksen sekä kuntayhtymässä tehdyn työn vaativuuden arvioinnin mukaan.

Virka täytetään 1.2.2017 alkaen tai sopimuksen mukaan.

Virkaa haetaan täyttämällä sähköinen hakemus osoitteessawww.kpshp.fi (avoimet virat). Sähköiseen hakemukseen pyydetään liittämään CV. Sähköisessä haussa ei tarvitse toimittaa jäljennöksiä tutkinto- ja työtodistuksista, mutta on varauduttava tuomaan ne mahdolliseen haastatteluun.

Ennen viran vastaanottamista hakijan tulee esittää kuntayh-tymän henkilökunnan työterveyslääkärin lausunto työkelpoi-suudestaan. Virassa noudatetaan 4 kuukauden koeaikaa.

Lisätietoja tehtävästä antavat:palvelualuejohtaja Sari Kotaja, sari.kotaja@kpshp.fi,puh. 044 7232 362toimialuejohtaja Eija Kellokoski-Kari, eija.kellokoski-kari@kpshp.fi, puh. 040 8042 981

WWW.KPSHP.FI

Soite on 1.1.2017 toimintansa aloittava laaja-alainen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajakuntayhtymä, joka yhdistää Keski-Poh-janmaan alueen kuntien ja sairaanhoitopiirin sosiaali- ja ter-veyspalvelut yhdeksi kokonaisuudeksi. Soite tuottaa ja järjestää alueen asukkaille erikoissairaanhoidon, perusterveyden huollon, sosiaalitoimen ja kehitysvammahuollon korkealaatuisia palve-luita. Teemme tiivistä yhteistyötä alueen kuntien ja naapurisai-raanhoitopiirien kanssa. Soite työllistää noin 3600 osaajaa. Liity joukkoon!

Haemme

PerheneuvolapsykologiaYlä-Savon SOTE kuntayhtymän Kiuruveden yksikköön 2.1.2017 alkaen, katso Kuntarekry työavain 120447.

Pintaa syvemmälle!Metanoia Instituutti

– työelämän kehittäjien koulutuspaikka

www.metanoia.fi

Vuokrataan tai myydään

edullisesti vastaan-otto-/toimitila 57 m2 Länsi-Herttoniemestä

(Itä-Helsingistä).

Tiedustelut: Helga Hagman

050 5208 928 tai hagman@suomi24.fi

VUOKRALLE TARJOTAAN

D.V.M. Bishop

Lasten kommunikointitaitojen kysely

CCC-2

KÄSIKIRJA

NEO-PI-3

Robert R. McCraePaul T. Costa, Jr.

Persoonallisuusinventaari

Käsikirja

™

Suomenkielisen version käsikirjaliite

Suomen psykologisen seuran julkaisema tieteellinen aikakauslehti Psykologia on suunnattu tutkijoille, tutkimustietoa käytännön työssään hyödyntäville

sekä muille psykologisista kysymyksistä kiinnostuneille. Psykologiliiton jäsenille etuhinta

tilauksista: www.psykologia.fi/tilaus

Kohti kokonaisvaltaisen luontokokemuksen mittaamista

KIRSI SALONEN, KAISA KIRVES & KALEVI KORPELA

Suomenkielisen MAAS-mittarin psykometrinen rakenne

ja yhteydet persoonallisuuspiirteisiin sekä hyvinvointiin

SUVI NAUKK ARINEN, PETRI KARKK OLA, MATTI KUITTINEN & HANNU RÄTY

Muutokset Vaihtoehto väkivallalle -ryhmään osallistuneiden miesten parisuhteissa

NOORA NUUTINEN, ANNE KORVENOJA & JUHA HOLMAW

05/2016

Psykologi-lehti 2017Psykologi-lehti ilmestyy 8 kertaa ensi vuonna.

3.2. 10.3. 21.4. 2.6. 25.8. 29.9. 3.11. 8.12.

Mainosten viimeinen jättöpäivä lehteen on

16.1. 20.2. 3.4. 15.5. 7.8. 11.9. 16.10. 20.11.

Ilmoitusmateriaali toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen ilmoitukset@psyli.fi.

Mainosten hinnat 2017

- Koulutusmainokset 3,1 euroa/palstamillimetri - Muut mainokset 3,2 euroa/palstamillimetri

Lisätietoja antaa Irmeli Kosonen, ilmoitukset@psyli.fi, p. 09 6122 9178.

Lehden tilaushinta on kotimaahan 70 euroa ja ulkomaille 102 euroa. Lehden voi tilata Tarja Koivuniemeltä, puh. 09 6122 9133.

3534 ( Psykologi 08 / 2016 ) ( Psykologi 08 / 2016 )

Mäppäämisessä

on vahva

ruumiillisen läsnäolon

ja tekemisen elementti.

Ruumiin tuntemukset

kertovat, milloin ollaan

oikealla tiellä ja milloin

on syytä jarruttaa.