Oikeuden kielelliset ulottuvuudet

Oikeuden kielelliset ulottuvuudet

Oikeuslingvistiikan perusteet, syksy 2014

Emilia Lindroos

Oikeuslingvistiikan perusteet, 2 op

Luennot 12 t (sis. Luentokuulustelu)

11.11.14 ti 14.15-16.00 LS10

13.11.14 to 14.15-16.00 LS19

18.11.14 ti 14.15-16.00 LS10

20.11.14 to 14.15-16.00 LS10

25.11.14 ti 14.15-16.00 LS10

27.11.14 to 14.15-16.00 LS10

Luentokuulustelu: pe 5.12. klo 14-16, LS10

Uusintakuulustelu pe 9.1. klo 14-16, LS10

11.11.-27.11.2014 Emilia Lindroos, Oikeuslingvistiikan perusteet, syksy 2014

Kurssin tavoitteet

antaa käsitys oikeuslingvistiikasta oppi- ja tutkimusalana

perehdyttää oikeuskieleen

antaa yleiskuva oikeuskielen yleisistä tehtävistä ja piirteistä

havahduttaa ajattelemaan oikeuden ja kielen suhdetta → itsenäinen kriittinen ajattelu


Oikeuslingvistiikka tieteenalana

Oikeus kielellisenä ilmiönä: esim. lait, sopimukset, testamentit laaditaan kielellä ja kielen avulla muutetaan oikeussuhteita

Oikeuslingvistiikka on kiinnostunut oikeuden kielellisyydestä, tutkitaan mm.

Oikeuskielen käyttöä

Oikeuskielen tehtäviä

Oikeuskielen ominaispiirteitä

Pyritään parantamaan oikeudellisen viestinnän laatua!

Tarkastelun kohteena oikeuskieli, mutta edellytyksenä oikeuden sisällön tuntemus → sisäinen ja ulkoinen

näkökulma


Mihin alaa ja ko. tietoa tarvitaan?

Työelämä: oikeuden kansainvälistyminen, rajat ylittävä oikeudellinen yhteistyö

Tarve oikeusvertailevalle ja siten myös vertailevalle oikeuslingvistiselle tiedolle

Juristit: ylikansallinen oikeudellinen sääntely, EU-oikeuden tulkinta kansallisissa tuomioistuimissa, kansainvälisten sopimusten laadinta …

Kielentutkijat, kääntäjät, tulkit: oikeuskielen tutkimus, toimiminen oikeuden alalla oikeuskääntäjänä tai oikeustulkkina …

Tiedon tarve aktivoituu eri yhteyksissä ko. ammattikunnissa


Esim. 1: kansallinen tuomari ja EU-oikeus

EP mietintö kansallisen tuomarin asemasta Euroopan oikeusjärjestelmässä (2007/2027(INI))

”yhteisön oikeuden soveltaminen aiheuttaa suuren haasteen kansallisille tuomareille”

”kansallisten tuomareiden yhteisön oikeuden tuntemuksessa on merkittäviä eroja Euroopan unionin alueella”

”kansallisten tuomareiden vieraiden kielten opetuksen tämänhetkinen taso yhdistettynä yhteisön lainsäädäntöä koskevien tietojen tämänhetkiseen tasoon ei ainoastaan rajoita oikeudellisen yhteistyön mahdollisuuksia tietyissä välineissä, vaan myös keskinäisen luottamuksen kehittymistä”


Esim. 2: rikostutkinta

Rikosoikeuden eurooppalaistuminen: eurooppalainen pidätysmääräys, rikostuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen…

Rajat ylittävä rikollisuus: ihmiskauppa, huumerikollisuus, laittoman maahantulon järjestäminen …

Oikeuslingvistinen tieto tukena käytännössä:

Vieraasta maasta peräisin olevan esitutkintamateriaalin kääntäminen

Tekninen tutkinta → mm. vieraskieliset tekstiviestit

Ulkomaalaisen kuulustelu → tulkkaus


Esim. 3: direktiivi 2010/64/EU

Direktiivi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä

Turvataan oikeus kielelliseen apuun epäillyille ja syytetyille, jotka eivät ymmärrä tai puhu maan kieltä, ja siten pyritään varmistamaan menettelyn oikeudenmukaisuus

Kääntäjän/tulkin vastuullinen rooli, edellytyksenä oikeudellinen substanssiosaaminen

Oikeustulkeille vasta valmisteilla ammattiin pätevöittävä erikoisammattitutkinto


Direktiivin määräykset tulkkauksen ja käännösten laadusta?


2 art. 8 kohta: ”Tämän artiklan mukaisesti tarjottavan tulkkauksen on oltava riittävän laadukasta, jotta sen avulla voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus erityisesti varmistamalla, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian ja kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen.”

3 art. 9 kohta: ” Tämän artiklan mukaisesti tarjottavien käännösten on oltava riittävän laadukkaita, jotta niiden avulla voidaan turvata menettelyn oikeudenmukaisuus erityisesti varmistamalla, että epäillyt tai syytetyt henkilöt tuntevat heitä vastaan vireillä olevan asian ja kykenevät käyttämään oikeuttaan puolustukseen.”

Oikeuslingvistiikka tieteenalana

Nuori ja fragmentaarinen tieteenala

Nimityksiä esim. Law and language, Recht und Sprache

Kritisoitu oikeuden ja kielen erottamista → pyrkimys

synteesiin: oikeuslingvistiikka, legal linguistics, Rechtslinguistik

Määritelmä ja sisältö sekä sijoittuminen tiedekuntiin (oik./hum.) vaihtelee maittain

Yhteistä: kiinnostuksen kohteena oikeuden ja kielen yhteenkietoutuneisuus ja oikeuskieli


Lapin yliopisto, oik tdk

Liittyminen EU:iin 1995, tarve kielitaitoisille juristeille EU:n toimielimissä

Osa oikeustieteen opetusta, katsotaan kuuluvaksi oikeuden yleistieteisiin

Mattila (2002, 2010): ”Oikeuslingvistiikka on tieteenala, joka tutkii oikeuskielen kehitystä, ominaisuuksia ja käyttöä”

Oikeusvertaileva lähestymistapa → nimitys vertaileva

oikeuslingvistiikka


Suhde muihin aloihin?

Läheinen yhteys moniin aloihin – poikkitieteellistä tutkimusta

Oikeustieteessä: oikeusdogmatiikka, oikeusteoria, oikeushistoria, oikeussosiologia, oikeusinformatiikka …

Kielitieteessä: kielitieteen käsitteet, teoriat ja menetelmät, kääntämisen ja tulkkauksen teoria

Tasapainottelua kahden tieteenalan välillä


Muu maailma

Mm.

Riga Graduate School of Law (RGSL): LL.M. in Legal Linguistics (aik. M.A.)

Universität zu Köln: Europäische Rechtslinguistik (ERL), 2007 B.A. ja 2008 M.A.

Aston University, Centre for Forensic Linguistics: B.A. ja M.A. in Forensic Linguistics

Kööpenhaminan yliopisto: Legal Linguistics Network RELINE (REtsLIngvistisk NEtværk)

Kansainvälisesti mittavia eroavaisuuksia

Kehitystä hankaloittaa vastakkainasettelu: juristit vs. lingvistit

Vastaamattomia kysymyksiä: Tehtävä? Kenelle suunnattu? Koulutustarpeet? Sisältö? Oikeuslingvistin ammatti?


Oikeuslingvistiikan määritelmiä

Mattila, Vertaileva oikeuslingvistiikka (2002, s. 15) ja Mattila, Comparative legal linguistics (2013, s. 11)

”Oikeuslingvistiikka tutkii oikeuskielen kehitystä, ominaisuuksia ja käyttöä. Näkökulmina ovat niin oikeuskielen sanasto (se, mitä sanoja siihen kuuluu), syntaksi (lauseoppi) eli sanojen välisten suhteiden järjestäminen ja semantiikka eli sanojen merkitysten tarkastelu.”

Mattila, Oikeuslingvistiikka ja oikeusvertailu, Lakimies 5/2010 s. 719–730:

”Oikeuslingvistinen tutkimus saattaa kohdistua vain yhteen kieleen, mutta usein tarkasteltavana on samanaikaisesti kaksi kieltä tai monia kieliä. Tutkija vertailee niiden kehitystä, rakennetta ja sanavarastoa. Näin hän voi kartoittaa oikeuskielten keskinäistä vuorovaikutusta, esimerkiksi vierassanojen kulkeutumista kielestä toiseen. Tällaista tutkimusta voidaan kutsua vertailevaksi oikeuslingvistiikaksi. Sillä on läheinen yhteys vertailevaan oikeustieteeseen.”



Marcus Galdia, Legal Linguistics (2010, s. 78):

”Indeed, as we have noticed here regularly and are tempted to repeat at this place – law in its theoretical form is for us predominantly Legal Linguistics. The reason for this is that the Legal Linguistics which focuses on two central issues of the creation of law with linguistic means and its application, i.e. interpretation and argumentation, is its theory. It is a theory of law.”

Galdia (2010, s. 85):

”As stressed above, problems of law are not always problems of language. However, the problems of the legal theory are essentially linguistic problems; this is why we may call our Legal Linguistics also a theory of law.”



Cornu, Linguistique juridique (1990, s. 39):

”Comme étude du langage de droit, la linguistique juridique constitue ce qu’il est convenu d’appeler une «science auxiliare du droit» …”

Histoire du droit, droit comparé, sociologie juridique, informatique juridique

Engberg & Kjær, Introduction, Hermes – Journal of Language and Communication Studies no 46-2011:

”In general terms, the interdiscipline is directed towards studying the relations between Law and Language, and, as is visible from the name itself, the disciplines combined are Law, on the one hand, and Linguistics, on the other. But this is by far not the whole story.”


Oikeuslingvistiikka synteesinä

Oikeuskielen tarkasteluun tarvitaan oikeudellista ja kielellistä ainesta

Laaja-alainen lähestymistapa: pyrkimys juridisesti ja lingvistisesti riittävän ymmärryksen saavuttamiseen tutkimuskohteesta

Parhaassa mahdollisessa tapauksessa tuotettu oikeuslingvistinen tieto hyödyllistä sekä oikeuden että kielen näkökulmasta

Oikeustiede

Kielitiede

Oikeuslingvistinen tieto


Oikeus ja kieli - yhteinen nimittäjä?

Ihmisen luomia, historian muokkaamia järjestelmiä

Kyse normeista, tekstien laatimisesta ja kielellisten ilmaisujen tulkinnasta

Dynaamisina ilmiöinä jatkuvassa liikkeessä, muuttuvat yhteiskunnan kehittyessä

Oikeuskieli laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa, oikeuskulttuurisena ilmiönä

Salmi-Tolonen, Lapland Law Review, Issue 1/2011, s. 6: ”One can ignore language while studying legal culture, as seems to be the case in general, but one cannot study legal language using linguistic methods without at the same time studying culture, because the two are inseparable.”


Oikeuskulttuurin käsite

Oikeusvertailu: oikeusperheet, oikeusryhmät, oikeuskulttuurit ja –traditiot

Useita merkityssisältöjä, käsitteellinen reflektoimattomuus

Lähtökohtaisesti kansallinen ilmiö

Friedman (1997): ”Legal culture [...] refers to ideas, values, expectations and attitudes towards law and legal institutions, which some public or some part of the public holds.”

Nelken (2000): ”At its most straightforward, legal culture refers to the ideas and behaviour of the officials of the legal system [...] and of those making demands on law or having demands made on them. More broadly, however, the term serves to name all that is specific about a national system [of criminal justice], especially in its relation of correspondence and contrast to the culture in general.”


Tuori (2000): Oikeuden tasot

Pintataso: yksittäiset lait, tuomioistuinratkaisut; lainopin normi- ja tulkintakannanotot

Oikeuskulttuurin taso: yleinen oikeuskulttuuri, lakimiesten ammattikulttuuri, sis. mm. eri oikeudenalojen yleiset opit (yleiset oikeusperiaatteet ja oikeudelliset käsitteet), oikeuslähdeoppi, oikeudellisen ratkaisutoiminnan ja lainopin argumentaatiomallit

OIKEUDEN SYVÄRAKENNE: oikeustyypin perustavat oikeuskategoriat (oikeussubjekti), perustavat normatiiviset periaatteet

Salmi-Tolonen (2008): Oikeuden tasoja vastaavat oikeuskielen tasot: pintatasolla mm. oikeuskielen sanasto, syntaksi, semantiikka; oikeuskulttuurin tasolla diskurssi, tosiseikat, oikeustodellisuus; syvärakenteessa epistemologinen perusta


Kielitieteellinen lähestymistapa

Yleinen kielitiede: ”kielen ja kielitieteen teoria- ja menetelmäoppia” (Karlsson 2001)

Soveltava kielitiede: keskiössä kielen käyttö, kielellinen toiminta

Tutkimuskohteet mm.: kielelliset universaalit, kielten yhtäläisyydet ja eroavaisuudet, kielten vaihtelu, kielissä tapahtuvat muutokset, kielen ja ajattelun suhde, miten ihmiskieli eroaa muista merkki- tai viestintäjärjestelmistä … (http://www.helsinki.fi/yleinenkielitiede/oppiaine/)


Kielitieteen kehitys

Strukturalismista funktionalismiin

Ludwig Wittgenstein (1889-1951):

Varhaisfilosofia: ”Kielemme rajat ovat maailmamme rajat”, kieli maailman kuvana

Myöhäisfilosofia: Kielipelit (Sprachspiele), kielen ja käyttäjän yhteys, keskiössä käsitteiden merkitysten selviäminen niiden käytön perusteella

John L. Austin (1911-1960): ”How to do things with words”

Speech act theory: ns. performatiivit eli ilmaisut, joilla saadaan aikaan asiantilojen muutoksia (”Tahdon”)


Erikoiskielten tutkimus

1960-luvulta alkaen etenkin Saksassa: Fachsprachenforschung (Languages for Special (Specific) Purposes Research, LSP research)

Yleiskieli vs. erikoiskieli

Gemeinsprache vs. Fachsprache

general language vs. language for special purposes (LSP)

Erikoiskielet eriytyneet yleiskielestä: käytetään erikoisaloilla, ne eroavat yleiskielestä etenkin terminologiansa suhteen, mutta myös lauserakenteiltaan ja tyyliltään

Mm. kemia, lääketiede, matematiikka, biologia …


Yleiskieli vs. erikoiskieli

Yleiskieli yhteiskunnassa yleisesti käytetty kielimuoto, yleisesti tuttu sanasto ja lause-oppi

Tieteen termipankki:

Yleiskieli: ”normitettu kielimuoto, joka ei sisällä erikoisalojen sanastoa”

Erikoisala: ”ala, joka vaatii erikoisosaamista”

Erikoiskieli: ”kielimuoto, jota käytetään viestinnässä tietyllä erikoisalalla”

Ammattikieli: ”erikoiskieli, joka liittyy tiettyyn ammattiin”


Erikoiskielen perinteiset määritelmät

Deutsches Institut für Normung, DIN 2342 (1992):

”[…] der auf eindeutige und widerspruchsfreie Kommunikation im jeweiligen Fachgebiet gerichtete Bereich der Sprache, dessen Funktionieren durch eine festgelegte Terminologie entscheidend unterstützt wird”

Ts. selkeään viestintään tietyllä erikoisalalla tarkoitettu kieli, jolle ominaista terminologia

Hoffmann (1988, 1985): ”[…] die Gesamtheit aller sprachlichen Mittel, die in einem fachlich begrenzbaren Kommunikationsbereich verwendet werden, um die Verständigung zwischen den in diesem Bereich tätigen Menschen zu gewährleisten”

Ts. niiden kielellisten ilmaisujen kokonaisuus, joita käytetään tietyllä erikoisalalla mahdollistamaan tällä alalla toimivien ihmisten välisen viestinnän


Oikeuskieli erikoiskielenä

Poikkeaa muista erikoiskielistä siinä, että kuvaa metafyysistä ilmiötä

Poikkeuksellinen erikoiskieli merkityksensä vuoksi: sääntelee kaikkia elämän osa-alueita ja elinoloja yhteiskunnassa

Oikeuskielen asema erikoiskielenä kyseenalaistettu pääasiassa kahdesta syystä:

Oikeuskielen läheisyys yleiskieleen; käytössä yleiskielisiä sanoja, joiden merkitykset ovat eriytyneet yleiskielestä (esim. kantaja, vastaaja, esine)

Oikeuskieli ei ole yksinomaan ammattikunnan sisäiseen käyttöön tarkoitettu kieli (vrt. lait, tuomiot)


Oikeuskielen paradoksi

Yhtäältä oikeuskielen tulisi olla juristien ammattikunnan sisäinen viestintäväline, joka mahdollistaa täsmällisen erikoistuneen viestinnän (ammattikieli)

Toisaalta oikeuskieli on suunnattu koko kansalle, jonka edellytetään tuntevan mm. lakien sisältö (ei-ammattikieli)

Oikeuskieltä voidaan kutsua ammattikieleksi vain varauksin

Yksinkertaistamisen ja kansantajuistamisen vaatimukset vs. täsmällinen ilmaisu


Oikeuskielen käsite

Nimityksiä: Oikeuskieli, juridinen kieli, oikeudellinen kieli, lakikieli, hallintokieli, juristien kieli, tuomioistuinkieli …

Nämä eivät ole synonyymeja – suppea ja laaja merkitys

Nimitys oikeuskieli vakiintunut yläkäsitteeksi kuvaamaan kaikkea oikeudellista kielenkäyttöä

Synteesi-ajattelun heijastuminen nimitykseen:

oikeuskieli vs. oikeuden kieli,

legal language vs. language of the law,

die Rechtssprache vs. die Sprache des Rechts,

la langue juridique vs. la langue du droit


Kansallinen oikeuskieli

Oikeuskieli eroaa muista erikoiskielistä myös siinä, että se ei ole universaali kieli (vrt. lääketiede, kemia)

Oikeuskieli käsitteineen sidottu oikeusjärjestelmään: oikeushistorian muokkaama oikeuskulttuurin ilmentymä ja siten ominaispiirteiltään kontekstiinsa sidottu

Esim. tuomioistuinten nimet: käräjäoikeus? Landgericht?

Esim. rikos – saksankielinen vastine?

Verbrechen, Vergehen (§ 12 StGB), Straftat, Delikt


Oikeuskielen alalajit

Esim. 1: Mattila (2002, s. 5): jako kielenkäyttäjien perusteella

Oikeustieteen kieli

Säädöskieli

Tuomioistuinkieli

Hallintokieli

Asianajajien kieli

Esim. 2: Virolainen/Martikainen (2003), jako

säädös- eli lakikieleen,

oikeustieteen kieleen ja

tuomioistuinkieleen.


Oikeuskielen alalajit

Esim. 3: Walter Otto (1981)

1. Gesetzessprache (LAKIKIELI)

2. Urteils- und Bescheidsprache (TUOMIOKIELI)

3. Wissenschafts- und Gutachtenssprache (OIK.TIETEEN KIELI)

4. Sprache des behördlichen Schriftverkehrs (VIRANOMAISKIELI)

a) mit fachkundigem Empfänger

b) mit fachunkundigem Empfänger

5. Verwaltungsjargon (HALLINTOKIELI)

6. Sonstige Textsorten, wie z. B. das Gespräch zwischen (MUUT) Verwaltungsmitarbeiter und Bürger oder die behördliche Öffentlichkeitsarbeit.


Oikeuskielen tehtävät

Kielen tehtävät vaikuttavat kielen ominaisuuksiin: ominaisuudet, kuten tarkkuus, palvelevat tiettyjä tarkoitusperiä, esim. oikeusturvan toteuttamista

Lukuisia erilaisia tehtäviä kontekstista riippuen, ei tyhjentävää listausta tai luokittelua

Mattila (2002, s. 41-80):

1. Oikeuden toteuttaminen

2. Oikeudellisten viestien välittäminen

3. Oikeuden arvovallan tukeminen

4. Muut tehtävät


1. Oikeuden toteuttaminen

Tärkein oikeuskielen tehtävistä: tuotetaan oikeudellisia seuraamuksia kieliteoilla

John L. Austin: How to Do Things with Words (1962), John Searle: Speech Acts (1969)

Ns. performatiivit erityisen merkittäviä oikeudessa: kielellä muutetaan oikeussuhteita, perustetaan oikeuksia ja velvollisuuksia - performatiivinen funktio

Kieliteon muotovaatimukset: esim. testamentti, PK 10 luku 1 §


2. Oikeudellisten viestien välittäminen

Oikeuskielellä viestitään oikeudesta → informatiivinen

funktio

Viestinnän onnistumiselle voi olla erilaisia esteitä tai häiriötekijöitä:

Viestin epätäydellisyys, esim. puutteellinen todistajankertomus

Viestin vaikeatajuisuus, esim. muotoilu säädöksessä

Viestin moniselitteisyys, esim. polysemia → semantiikka, lain

tulkinta, esim. työväline

Viestin muuntuminen tiedonvälityksessä, esim. poliisikuulustelu: suullinen → kirjallinen

Viestiä sekoittavat signaalit, esim. häly

Vastaanottajan torjuva asenne


3. Oikeuden arvovallan tukeminen

Oikeus vallan välineenä, pyritään vaikuttamaan kansalaisten toimintaan

Miten saadaan kansalaiset sitoutumaan oikeusjärjestelmään?

Psykologiset keinot

Oikeuskielessä oikeat muotoilut ja oikea tyyli edistävät kansalaisten sitoutumista lakiin → kielellä luodaan

mielikuvia


4. Muut tehtävät

Vallankäyttö ja epävarmuuden hallinta

Ammattikunnan ryhmähengen vahvistaminen: latina ja ”slangi”

Kulttuurinen tehtävä: kieliperinnön säilyttäminen vanhahtavissa sanoissa

Kielen kehittäminen: oikeuskielen sanojen kulkeutuminen yleiskieleen

…


Oikeuskielen ominaisuudet

Ei tyhjentävää listausta tai luokittelua

Mattila (2010, s. 181-213, 2002, s. 81-163):

1. Täsmällisyys

2. Informatiivisuus

3. Yleispätevyys ja etäisyys

4. Systeemisyys

5. Jäsentyneisyys

6. Kaavamaisuus

7. Lyhennepitoisuus

8. Substantiivipitoisuus ja moniaineksisuus

9. Vanhahtavuus ja arvokkuus


Tarkastelun lähtökohtana terminologia

Leksikaalinen taso, terminologia: termit tärkeimpinä erikoiskielten ominaispiirteinä ja ajattelun yksikköinä

Sanastokeskus, Terminologian sanasto, 2006:

Termi (term, Terminus): erikoisalalla käytettävä käsitteen nimitys eli kielellinen ilmaus

Käsite (concept, Begriff): tiedon yksikkö, joka muodostuu käsitepiirteiden ainutkertaisesta yhdistelmästä


Käsitteet ja oikeus

1. Käsitteet oikeudellisen ajattelun kulmakiviä

2. Oikeutta systematisoitu ennen kaikkea käsitejärjestelmänä (käsitelainoppi, Begriffsjurisprudenz)

3. Käsitteiden tulkinta merkittävä osa juristien työtä lainsoveltamisen kontekstissa

Oikeuslingvistiikassa keskiössä usein oikeuskäsitteiden tarkkuuden ja väljyyden välinen jännite

Oikeuskielen sanastoaines:

1. puhtaasti yleiskielisiä sanoja,

2. yleiskielisiä sanoja, joilla oikeuden alalla erikoistunut merkitys (kantaja, vastaaja) ja

3. puhtaasti oikeudellisia termejä (perinnönluovutuskonkurssi)


Liitännäiskäsitteitä

Synonymia: Useampi nimitys viittaa samaan käsitteeseen, esim. vaatimus ja vaade, tuomioistuinlaitos ja oikeuslaitos

Polysemia: Yksi nimitys viittaa kahteen tai useampaan käsitteeseen, esim. kantaja, oikeus, oikeudelliset lyhenteet

Pääosa oikeudellisesta sanastosta yleiskielen sanoja, joilla oikeuden alalla yleiskielisestä merkityksestä eroava erikoistunut merkitys → oikeuskielelle

ominaista polysemia, näennäisymmärtämisen ilmiö


Termistä tekstiin

Tekstilingvistiikan nousu 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa

Taustalla ns. kielellinen käänne (linguistic turn)

Kielifilosofian esiinmarssi: mm. Wittgenstein, Austin

Ydinajatus: Kieli ei vain heijasta ja kuvaa todellisuutta, vaan myös rakentaa sitä

Tekstilingvistiikka: mikä on teksti? Mikä on tekstin funktio? Miten tekstejä voidaan ryhmitellä tekstilajeihin?

Kielen pienemmät yksiköt (mm. sanat ja lauseet) osana tosiasiallista vuorovaikutusta


Tekstin käsite

Robert de Beaugrande ja Wolfgang Dressler (1981): seitsemän tekstuaalisuuden kriteeriä

Text als ”kommunikative Okkurrenz (...), die sieben Kriterien der Textualität erfüllt. Wenn irgendeines dieser Kriterien als nicht erfüllt betrachtet wird, so gilt der Text als nicht kommunikativ. Daher werden nicht-kommunikative Texte als Nicht-Texte behandelt.”

Ts. teksti kommunikatiivisena ilmiönä, joka täyttää seitsemän tekstuaalisuuden kriteeriä


Beaugrande/Dressler (1981): Tekstuaalisuuden kriteerit

1. Koheesio: pintatason sidosteisuus

2. Koherenssi: funktionaalinen, looginen yhtenäisyys

3. Intentionaalisuus: tekstin tuottajalla tarkoitus saavuttaa viestillä tietty tavoite

4. Hyväksyttävyys: tekstin vastaanottajan tulee voida hyväksyä viesti tekstinä

5. Informatiivisuus: teksti pitää sisällään ”uutta” informaatiota

6. Tilannesidonnaisuus: tekstin merkitys sidottu tilanteeseen

7. Intertekstuaalisuus: riippuvuus toisista teksteistä


Oikeuslingvistiikan menetelmät

Metodipluralismi – ei yhtä ainoaa oikeaa metodia

Kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset menetelmät

Fonologia, morfologia

Terminologinen analyysi

Merkitysoppi eli semantiikka

Puheaktiteoria, puhetekojen teoria

Tekstilingvistiikka

Korpuslingvistiikka

Diskurssianalyysi

….



Mattila, Vertaileva oikeuslingvistiikka (2002, s. 81): ”Oikeuskielen ominaispiirteet saadaan esiin ainoastaan siten, että kieltä tarkastellaan tekstinä. Juuri tekstin käsite sitoo yhteen kielen semanttiset, leksikaaliset, syntaktiset ja tyylilliset elementit.”

Galdia, Juridisten tekstien kääntäminen erityisesti suomalais-saksalaisen vertailun näkökulmasta (2003): ”Koska kysymys on tekstityöstä, oikeustiede ja lingvistiikka muistuttavat toisiaan lähtökohdiltaan.”



Heidelberger Gruppe der Rechtslinguistik: ”Rechtsarbeit ist Textarbeit”: tekstien laadintaa ja tulkintaa

Busse (2000): ”Dabei ist juristische (Entscheidungs-)Arbeit Textarbeit in einem ausgezeichneten Sinne: man könnte sie als Herstellung von Entscheidungstexten aus vorhandenen Texten im Wege der Herstellung von fallbezogenen Textbeziehungen (und damit Textnetzen) beschreiben”

Etenkin lainkäyttö tekstityönä: tuomiotekstien tuottamista muiden tekstien pohjalta luomalla tekstien välisiä suhteita ja siten tekstiverkostoja


Oikeudellisen tekstin määritelmä

Engberg (1997): ”Eine juristische Textsorte ist eine Klasse von Texten, mit denen juristische Handlungen ausgeführt werden und von denen jedenfalls ein Teil Juristentexte sind.”

Ts. oikeudellinen tekstilaji on sellaisten tekstien joukko, joilla toteutetaan oikeudellisia toimenpiteitä ja joista osa on juristien tuottamia tekstejä.

Frilling (1995: 59): Rechtstexte sind ”[…] Mittel zum Vollzug sprachlicher Handlungen.”

Ts. oikeudelliset tekstit välineinä kielitekojen toteuttamiseen


Oikeudelliset tekstilajit Sandrini (1999):

1. Oikeussäädökset

2. Oikeussäädöksiin perustuvat tekstit

3. Oikeussäädöksiä koskevat tekstit

Kjær (1992, 1990):

Kuvailutaso (beskrivelsesplan): ammattilaisten sisäisen viestinnän tekstit eli kirjallisuus, oppikirjat

Sääntelytaso (bestemmelseplan): säädöstekstit eli lait, asetukset

Toiminnan taso (handlingsplan): oikeuskäytännön tekstit eli tuomiot, sopimukset, testamentit


Oikeudelliset tekstilajit

SÄÄNTELYTEKSTIT (SÄÄNTELYTASO)

AMMATTIKUNNAN SISÄISEEN JA ULKOISEEN VIESTINTÄÄN TARKOITETUT

OIKEUSKÄYTÄNNÖN TEKSTIT (TOIMINNAN TASO)

PERFORMATIIVISET TEKSTIT, JOIDEN AVULLA TEHDÄÄN KIELITEKOJA

OIKEUSTIETEEN TEKSTIT (KUVAILUTASO)

SISÄISEN VIESTINNÄN TEKSTIT, JOILLA INFORMATIIVINEN FUNKTIO

Wiesmann (2004)


Uusin suuntaus: diskurssianalyysi

Tekstit osana diskurssia eli puhetapaa, jolla rakennetaan kuvaa jostakin ilmiöstä – tekstit prosesseina

Kielenkäyttö todellisuuden rakentajana: kyse sosiaalisen todellisuuden tuottamisesta sosiaalisissa käytännöissä (sosiaalinen konstruktionismi)

Laaja tutkimuksellinen viitekehys, ei tarkkarajainen metodi

Michel Foucault (1926–1984): Discourses are ”practices that systematically form the objects of which they speak. . . Discourses are not about objects; they do not identify objects, they constitute them and in the practice of doing so conceal their own invention” (Foucault 1974: 49)


Tekstilajien merkitys

Tekstilaji: yhteisen funktion ja yhteisiä piirteitä omaavien tekstien joukko

Tekstilajit ohjaavat toimintaamme erilaisissa tilanteissa

Tutkimuskohde ja käsitteellinen apuväline

Tekstilajia voidaan tarkastella tuotteena tai toimintana, prosessina (diskurssianalyysi) – staattinen ja dynaaminen näkökulma

Mikä ohjaa tekstin tuottamista?

Konventiot: ajan myötä vakiintuneet rakenteet ja ilmaisutavat

Normit: etenkin oikeuden puitteissa laissa säädetyt muotovaatimukset, esim. tuomion sisältö


Gülich/Raible, Textsorten – Probleme (1975)

Tekstin ulkoiset piirteet: viestintätilanne, osallistujat,

viestinnän tavoite

Tekstin sisäiset piirteet: sisäinen rakentuminen ja

jäsentyminen

Tekstin sisäiset piirteet: sisällön

kielellinen realisointi eli muotoilu, tyyli,

fraasit, sanavalinnat


Lakiteksti tekstilajina: yleistä

Yhteiskunnallisesti merkittävä tekstilaji

Tekstilajeista keskeisin tutkimuskohde oikeustieteessä, oikeuskieleen keskittyvässä erikoiskielten tutkimuksessa ja oikeuslingvistiikassa

Taustalla yleinen assosiaatio oikeus = laki

Juridisen toiminnan perusta ja lähtökohta

Alalajit mm. normihierarkian mukaan: perustuslaki, laki, asetus, …


Lakitekstin ulkoiset piirteet

Institutionaalinen viestintätilanne

Tekstin tuottajien pluralismi → kompromissit

Pääasiallinen tehtävä: säännellä asiaa X adekvaatisti

Vastaanottajien pluralismi:

Oikeuden ammattilaiset, etenkin tuomarit (ensisijaiset vastaanottajat), ja

kansalaiset maallikkoina (toissijaiset vastaanottajat) (Busse 2000)

Oikeuden sisäistä ja ulkoista viestintää! Vrt. ammattikieli


Lakitekstin tehtävät

Sääntely, normatiivinen funktio, oikeusnormien ilmaiseminen, oikeuden tuottaminen

Oikeuden toteuttaminen sääntelyn kautta, performatiivinen funktio (Wiesmann 2004)

Oikeudellisten viestin välittäminen, informatiivinen funktio

Kansalaisten toiminnan ohjaaminen

Ohjausfunktio, toimiminen ratkaisutoiminnan perustana (Busse 1992)

Kv. lainsäädännön implementointi

Muut: vallankäyttö, oikeuskulttuurin ja oikeuskielen kehittäminen …


Lakitekstin sisäiset piirteet

Lainvalmisteluohjeet: Lainkirjoittajan opas, OM 2013

Tekstin makrotason yleinen periaate:

säädösnumero, nimike, määritelmät, numeroidut luvut, pykälät, momentit, kohdat, alakohdat (3–3–3-sääntö), voimaantulo-, muutos- ja siirtymäsäännökset

Lainkirjoittajan opas: Yleiset vaatimukset lakikielelle

1. Yleiskielisyyden vaatimus: Lakikielen tulee olla yleiskieltä, ei latinismeja

2. Yleinen hyvän kielenkäytön vaatimus: viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä (hallintolain 9 §)

3. Vaatimukset kielen johdonmukaisuudesta, virheettömyydestä, täsmällisyydestä ja yksitulkintaisuudesta, tiiviydestä ja ytimekkyydestä


Yhteenveto lakitekstin ominaispiirteistä

Mattila (2010: 181-213, 2002: 81-163):

1. Täsmällisyys (käsitteet, legaalimääritelmät)

2. Informatiivisuus (tiiviys, tosin vaikeat virkkeet)

3. Yleispätevyys ja etäisyys (abstraktit käsitteet, passiivi)

4. Systeemisyys (intertekstuaalisuus, viittaukset säädöksiin)

5. Jäsentyneisyys (rakenne: luku, pykälä, momentti …)

6. Kaavamaisuus (vähäistä: sanonnat)

7. Lyhennepitoisuus (pääsääntö: ei lyhenteitä)

8. Substantiivipitoisuus ja moniaineksisuus (sanasto)

9. Vanhahtavuus ja arvokkuus (vanhahtavia ilmaisuja vältettävä, esim. sanottu)

10. Imperatiivisuus


Tuomio tekstilajina: yleistä

Tuomio on tuomioistuimen rikos- ja riita-asiassa antama lopullinen asiaratkaisu (OK 24:1 ja ROL 11:1)

Yhteiskunnallisesti merkittävä tekstilaji

Rechtsprechung – Recht sprechen

Heterogeninen tekstilaji – alalajit mm.

instanssin mukaan: KO, HO, KKO …

ratkaistavan asian mukaan: rikostuomio, siviilituomio, …


Tuomiotekstin ulkoiset piirteet

Institutionaalinen viestintätilanne

Tekstin tuottajana TI (tuomari + maallikot)

Pääasiallinen tehtävä:

asian ratkaiseminen (Engberg 1997)

oikeuden luominen asian ratkaisemisen kautta (Busse 2000)

Vastaanottajien pluralismi:

Asianosaiset (ensisijaiset vastaanottajat)

Oikeuden ammattilaiset, TI:t, viranomaiset, oikeusyhteisö (toissijaiset vastaanottajat) (Busse 2000)

Oikeuden sisäistä ja ulkoista viestintää! Vrt. ammattikieli


Engberg (1997): tuomion tehtävät vastaanottajien mukaan

Pääasiallinen tehtävä:

asian ratkaiseminen oikeusjärjestyksen normien mukaisesti, valtakoneiston

kautta täytäntöön pantavalla ja jälkikäteen kontrolloitavalla tavalla

Asianosaiset:

Asian ratkaisun tiedoksiantaminen ja sen tekeminen ymmärrettäväksi

Täytäntöönpano-viranomaiset:

Ratkaisun tarkan sisällön

tiedoksiantaminen täytäntöönpanoa

varten:

Yleisö:

Ratkaisusta ja sen perusteluista

informoiminen

Ylemmät TI:t: tosiseikat, ratkaisu, perustelut mahdollista muutoksen-hakua varten


Tuomiotekstin sisäiset piirteet

Eduskunnan vastaus EV 98/1997: tuomioiden rakenne vakioitava ja mallituomioita laadittava

Jännite: kaavamaisuus/yhtenäisyys vs. yksilöllisyys

Normit: muotovaatimukset sisällölle laissa (KO: ROL 11 luku 6 §, OK 24 luku 7 §, HO: OK 24 luku 15 §)

Rakenne: tunnistetiedot, tosiseikat (kertoelma), perustelut, tuomiolauselma

Kielellinen muotoilu/tyyli? → Vähäinen ohjeistus, kansalliset traditiot ohjaavat

Konventiot: lain soveltaminen → lain sanamuotojen käyttö

tuomioissa epäselvyyden välttämiseksi

ATK: Tuomiopohjat


Yhteenveto tuomiotekstien ominaispiirteistä

Mattila (2010: 181-213, 2002: 81-163):

1. Täsmällisyys (sisältö: kertoelma, perustelut, tuomiolauselma)

2. Informatiivisuus (tiiviys, lyhyehköt virkkeet)

3. Yleispätevyys ja etäisyys (retoriikka: tyyli, passiivi)

4. Systeemisyys (intertekstuaalisuus, viittaukset lakiin, lakien esitöihin, oikeuskäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen)

5. Jäsentyneisyys (rakenne, väliotsikointi osin vaihteleva)

6. Kaavamaisuus (sanonnat, lain sanamuotojen reproduktio)

7. Lyhennepitoisuus (viittausten yhteydessä, etenkin HE, KKO)

8. Substantiivipitoisuus ja moniaineksisuus (sanasto)

9. Vanhahtavuus ja arvokkuus (retoriikka, vakuuttaminen)

10. Puhekielisyys (kertoelmassa suorat sitaatit)


Documents

Oikeuden kielelliset ulottuvuudet