Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan…

Turun kaupungin ammatilliset oppilaitokset

ja niiden edeltäjät vuoteen 2009

Olavi Solin ja Matti Haapanen

ISBN 978-952-5892-15-4 (nid.)

ISBN 978-952-5892-16-1 (pdf)

Tekijät Olavi Solin ja Matti Haapanen

Taitto Markku Pennanen

Paino TAI painopalvelut

SISÄLLYSLUETTELO

Luku 1: Innovatiivinen merkkituote

Johtavan rehtorin alkusanat ..................................................................... 4

Turun kasvatus- ja opetustoimen organisaatio ......................................... 6

Turun ammatti-instituutti .......................................................................... 8

Oppilaitoksen tavoitteet ja arvot ............................................................. 10

Suomen koululaitoksen kuluista ja eduista ............................................. 12

Luku 2: Ammatillisen koulutuksen alkuvaiheita

Ammattikuntalaitos ................................................................................ 14

Tekniikan koulutuksen alkuvaiheita ( 1833 – 1998 ) ................................ 16

Kaupan ja liiketalouden koulutuksen alkuvaiheita ( 1839 – 1998 ) ........... 18

Terveysalan koulutuksen alkuvaiheita ( 1893 – 1998 ) ............................. 20

Yksittäisistä kouluista monialaiseen yhteisöön ........................................ 22

Peruskoulu syntyy .................................................................................. 24

Keskiasteen uudistus ............................................................................. 27

Yhdistymisen aika 1998-2010- Turun ammatti-instituutti syntyy ............. 30

Luku 3: Ammatti-instituutti tänään

Tekniikan alan koulutus .......................................................................... 32

Kaupan ja palvelun koulutus .................................................................. 34

Terveyden ja hyvinvoinnin koulutus ......................................................... 36

Nopeasti kehittynyt aikuiskoulutus ........................................................ 38

Kehitysyksikkö – uusi organisaatio kokosi kehitystoimet yhteen ............. 42

Opinto-ohjauksen muodot ..................................................................... 45

Opiskelijakunnan toiminta ...................................................................... 46

Suomi Euroopan unionin jäseneksi 1995................................................ 48

Ammatillinen kilpailutoiminta .................................................................. 50

Luku 4: ... ja meistä tuli...

Osaava nuori työllistyy ........................................................................... 54

Mekatroniikan huippuosaaja, Juha Liitola ............................................... 56

”Palaset kohdallaan”, Hanna Laine ........................................................ 58

Kun harrastuksesta tuli ammatti, Pekka Lähde ja Antti saarinen ............. 60

Nuoret ammatti-idolit ............................................................................. 62

4

Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut aloitti toimintansa 1.8.1998. Ammatti-instituutti tai tuttavallisesti TAI on toisen asteen oppilaitos, joka syntyi ammatillisen koulutuksen rakenteel-lisen uudistuksen vuosina yhdessä ammattikor-keakoulujärjestelmän kanssa.

Kymmenen vuoden ikäinen ammatillinen op-pilaitos saa harvoin muistonsa ihan kirjaksi saakka, mutta uusi oppilaitos pohjautuu Tu-run kaupungin ammatillisen koulutuksen lähes 200-vuotiseen historiaan.

On suorastaan ihme, että neljästä toimintataval-taan täysin erilaisesta ammattioppilaitoksesta muodostunut ammatti-instituutti on saavuttanut valtakunnallisilla mittareilla mitattuna johtavan aseman maamme ammatillisen koulutuksen eri osa-alueilla. Vähäinen keskeyttäminen, valmis-tuvien opiskelijoiden suuri määrä ja monipuoli-nen kehittämistoiminta tunnetaan valtakunnal-lisesti. Tunnettuutta on lisännyt myös vankka osaaminen ammattitaitokilpailujen järjestäjänä sekä kotimaassa että maailmalla.

Ammatillisen koulutuksen arvostus näkyy ha-kijamäärien jatkuvana kasvuna ja kokonais-opiskelijamäärän lisääntymisenä oppilaitoksen toiminta-aikana yli tuhannella perustutkinto-opiskelijalla. Aikuisten ammatillinen koulutus on monipuolistunut ja määrällisesti lisääntynyt kysyntää vastaavaksi.

Ammatti-instituutin alkuvaiheessa johtamis-järjestelmää kehitettiin strategisen johtamisen suuntaan, kuten Turun kaupungissa oli pää-tetty. Koko henkilökunta sidottiin strategiseen johtamisjärjestelmään pohjautuviin tuloskorttei-hin, joissa on selvästi määritelty tavoitteet, nii-den mittarit, aikataulu ja vastuuhenkilöt. Järjes-telmä hämmensi alussa henkilökuntaa, koska kaksi kertaa vuodessa käytiin johtavan rehto-rin kanssa navigointikeskustelut siitä, miten ta-voitteet oli saavutettu. Kun järjestelmä opittiin, tuloksia alkoi näkyä ja järjestelmä hyväksyttiin positiivisena vuoropuheluna.

Usean oppilaitoksen voimavarojen yhdistä-minen mahdollisti uusien ja resursoitujen toi-mintojen käyttöönoton. Ammatti-instituuttiin

JOHTAVAN REHTORIN ALKUSANAT

INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE

Seija Mattila

Johtava rehtori

5

perustettiin kehitysyksikkö, joka on hanketoi-minnallaan koonnut yhteen varsinaissuomalai-sia ammatillisia oppilaitoksia, nuorisotoimen ja ympäristökuntien perusopetuksen. Kumppa-nuusperiaatteella on onnistuttu menestyksel-lisesti hankkimaan toimintojen kehittämiseen tarvittavia hankerahoja. Näillä Turun kaupun-gin ulkopuolelta saaduilla varoilla on kehitet-ty valtakunnallisesti merkittäviä malleja, mm. koulutustakuumalli, jossa tasoitetaan tietä pe-ruskoulusta toiselle asteelle. Merkittävä saa-vutus ammatti-instituutissa on ollut opintojen keskeyttämisen vähentyminen jopa seitsemällä prosenttiyksiköllä.

Opiskelijoiden kansainvälistä liikkuvuutta on edistetty monimuotoisilla hankkeilla sekä valta-kunnallisilla ja kansainvälisillä ammattitaitokilpai-luilla. Toiminta on nostanut ammatti-instituutin valtakunnalliseksi ykköseksi ja jopa halutuksi yhteistyökumppaniksi ympäri maailmaa. Tie-dotus- ja markkinointiyksikkömme on vuosi-kymmenen aikana kehittynyt varsinaiseksi am-mattiosaajaksi.

Tällä hetkellä on täysin ennustamatonta, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan ammatti-instituutille. Turun kaupungin päättäjät ovat so-pineet, että kuluvalla valtuustokaudella opetuk-sen hallintokunnat yhdistetään yhden viraston alaisuuteen. Valmistelutyö on meneillään tätä kirjoittaessani, ja lopulliset päätökset saataneen tämän vuoden lopulla.

Nykyiset tulokset ovat syntyneet sitoutuneen ja peräänantamattoman henkilökunnan yhteistyöl-lä ja ammattiopetuslautakuntien päättäjien vil-pittömällä halulla kehittää toimintaamme. Tästä on hyvä jatkaa tuleville vuosikymmenille.

Turussa maaliskuussa 2010

Johtava rehtori Seija Mattila

Seija Mattila

Johtava rehtori

6

TURUN KASVATUS- JA OPETUSTOIMEN ORGANISAATIO

Nuorten ja aikuisten koulutuksesta huolehtii Tu-russa Lukio- ja ammattiopetuslautakunta. Tä-män lautakunnan alaisuudessa toimii kolme tu-losaluetta.

Turun ammatti-instituutti on Lukio- ja ammat-tiopetuslautakunnan alainen tulosalue, jonka päällikkönä toimii tulosaluejohtaja Seija Mattila.

Ammatti-instituutti jakautuu kolmeen ammatti-alasektoriin, vastuualueeseen:

Tekniikka, rehtorina Hannu Immonen

Kauppa ja palvelu, rehtorina Terhi Hotokka

Terveys ja hyvinvointi, rehtorina Soile Lehto

Uusi organisaatio on lähinnä hallinnollinen ja ta-loudellinen ratkaisu, jonka vaikutukset jokapäi-väiseen koulunkäyntiin ovat vähäiset. Toisin sa-noen opiskelijat käyvät koulua kuten ennenkin.

Uudessa organisaatiossa on toteutettu niin sa-nottu tilaaja-tuottajamalli. Siinä palvelujen tuot-tajat on eriytetty tilaajaportaasta. Molempien tuki-organisaationa toimii Talous- ja tilapalvelut.

Turun koulutoimen organisaatio uusittiin vuo-den 2011 alusta lukien. Uusi hallintokunta ja-kautuu kahteen pääprosessiin siten, että lasten päiväkodit ja peruskoulu muodostavat ensim-mäisen prosessin hallintokunnasta ja nuorten ja aikuisten koulutus toisen prosessin. Kum-mallakin pääprosessilla on oma lautakuntansa. Lautakuntien esittelijänä toimii virastopäällikkö johtaja Timo Jalonen.

INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE

7

Kaup

ung

invaltuusto

Kaup

ung

inhalli

tus

Varh

ais

kasvatu

s-

ja p

eru

so

pe

tusla

uta

kunta

Lukio

- ja

am

matt

iop

etu

sla

uta

kunta

Suo

me

nkie

line

n jao

sto

Ruo

tsin

kie

line

n jao

sto

Ruo

tsin

kie

line

n jao

sto

KA

SV

ATU

S-

JA

OP

ETU

STO

IMI

Tim

o J

alo

ne

nkasvatu

s-

ja o

pe

tusto

ime

n jo

hta

ja

VA

Rh

AIS

-K

AS

VA

TU

S

tulo

salu

ejo

hta

ja

Ra

ili K

osk

i

PE

RU

SO

PE

TU

S

tulo

salu

ejo

hta

ja

Ou

ti R

inn

e

LA

STE

n K

AS

VA

TU

KS

En

JA

OP

ETU

KS

En

P

ää

PR

OS

ES

SIn

TU

LO

SA

LU

EE

T

LU

KIO

-OP

ETU

S

tulo

salu

ejo

hta

ja

Esk

o H

eik

kon

en

AIK

UIS

- K

OU

LU

TU

S

tulo

salu

ejo

hta

ja

Pä

ivi L

eh

tine

n

AM

MA

TIL

LIn

En

K

OU

LU

TU

S

tulo

salu

ejo

hta

ja

Se

ija M

att

ila

Op

pis

op

imu

s-

toim

isto

nU

OR

TE

n J

A A

IKU

ISTE

n K

OU

LU

TU

KS

En

P

ää

PR

OS

ES

SIn

TU

LO

SA

LU

EE

TK

AS

VA

TU

S-

JA

OP

ETU

SV

IRA

STO

TA

LO

US

- JA

TIL

AP

ALV

ELU

Tta

lou

spä

ällik

kö A

nn

e T

aka

lo

Am

matilli

se

n o

pe

tukse

n

sis

äis

ten t

ukito

imin

toje

n

vastu

ualu

eta

lou

spä

ällik

kö

Ma

rkku

Hä

yrin

en

Tila

-asio

ide

n v

astu

ualu

esu

un

nitt

elu

pä

ällik

kö

Tap

io A

lap

aa

ttik

osk

i

YLE

ISh

ALLIn

TO

JA

h

En

KIL

öS

Tö

PA

LVE

LU

Th

allin

top

ää

llikkö

Pe

ntt

i Me

rta

Suunnitte

lu-

ja k

ehittä

mis

-p

alv

elu

ide

n v

astu

ualu

eke

hitt

äm

isp

ää

llikkö

P

ia L

ag

erc

ran

tzR

uo

tsin

kie

liste

n p

alv

elu

i-d

en v

astu

ualu

eru

ots

inki

elis

ten

pa

lve

luid

en

jo

hta

ja L

ilian

e K

jellm

an

Laste

n k

asvatu

s ja o

pe

tus

p

alv

elu

joh

taja

Ve

sa K

ulm

ala

nuort

en ja

aik

uis

ten k

oulu

tus

pa

lve

lujo

hta

ja M

ika

He

lva

Ka

sva

tus-

ja o

pe

tusv

irast

o 3

.3.2

011

8

TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI

Turun ammatti-instituutilla on seitsemän vaki-naista koulutaloa sekä yksi väliaikainen toimi-piste. Viime mainittu on logistiikan toimipiste, joka sijaitsee kaupungin liikennelaitoksen enti-sessä raitiotievaunuhallissa Amiraaliston kadul-la. Vakinaiset koulutalot ovat ikäjärjestyksessä:

Aninkaisten koulutalo on valmistunut vuonna 1951. Turun ystävyyskaupunki Göteborg avus-ti lahjoitusvaroin ja laittein koulun rakentamista sotien jälkeisenä aikana.

Juhannuskukkulan koulutalo valmistui 1958. Kaupunkiin rakennettiin vesitorni ja sen alapuo-lelle valmistettiin tilat tekniikan opetusta varten. Yläpuolisessa vesisäiliössä on 9 000 kuutiomet-riä vettä eli yhtä monta tonnia.

Kellonsoittajankadun koulutalo valmistui 1968. Sen paikalla oli aikaisemmin kaupungin toinen paloasema vuodelta 1920 ja joka purettiin kou-lutalon tieltä.

Uudenmaantien koulutalo valmistui 1980. Se oli silloin valtion Terveydenhoito-oppilaitos, jo-ka kunnallistettiin ja toisen asteen koulutuksen osalta liitettiin instituuttiin 1998.

Tommilankadun koulutalo valmistui 1983. Se oli aluksi Turun Marttayhdistyksen ylläpitämä Tu-run kotitalousoppilaitos, mikä siirtyi kaupungin ylläpidettäväksi 1991.

Peltolan koulutalo valmistui 1986 ja on tiloiltaan instituutin suurin koulutalo. Sen lattiapinta-ala on 22 000 neliömetriä ja tontin ala 5,5 hehtaaria.

Viereisestä taulukosta näkee, mitä ja kuinka pal-jon koulutusta kullakin tulosalueella annetaan.

Turun ammatti-instituutin nuorisoasteen koulu-tuksessa on lähes 4 000 opiskelijaa.

INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE

9

Syyskuu

2010

Tammikuu

2011

Kauppa ja palvelu (opiskelijamäärät)

Handel och administration 114 110

Kaupan ja hallinnon ala 586 564

Catering-ala 215 194

Hotelli-,ravintola- ja matkailuala 319 297

Elintarvikeala 91 93

Tekstiili- ja vaatetusala 76 71

Yhteensä 1401 1319

Tekniikka (opiskelijamäärät)

Auto- ja kuljetusala 317 295

Graafinen ala 69 64

Kemian ala 105 99

Kone- ja metalliala 270 246

LVI-ala 159 155

Maanmittausala 42 40

Puuala 96 82

Rakennusala 155 143

Sähköala 409 405

Yhteensä 1622 1529

Terveys ja hyvinvointi (opiskelijamäärät)

Kotitalous- ja puhdistusala 91 80

Kauneudenhoitoala 127 121

Sosiaali- ja terveysala 524 552

Maahanmuuttajien valmistava 55 53

Valmentava ja kuntouttava 14 16

Ohjaava ja valmistava 28 29

Yhteensä 839 851

Nuorten perustutkinnot yhteensä 3862 3699

10

Toiminta-ajatus

Monialainen Turun ammatti-instituutti – Åbo yr-kesinstitut on työelämälähtöinen, osaava, kehit-tyvä ja verkostoitunut eurooppalaisen ammatti-sivistyksen keskus kaikenikäisille opiskelijoille.

Visio 2015

Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut on Varsinais-Suomen ammatillisen koulutuksen in-novatiivinen merkkituote, joka luo pohjan sekä yksilön että elinkeinoelämän menestymiselle muuttuvassa maailmassa.

Tällaiset ylätason ilmaisut jäävät usein lukijal-le hämäriksi. Lyhyesti sanoen instituutti haluaa olla kansainvälisesti laadukas oppilaitos. Sen kansainvälisyys näkyy esimerkiksi ulkomaisina työssäoppimisen jaksoina, World Skills- ja Eu-roSkills Competition-toimintana.

Koulu haluaa olla maakuntansa ammatillisen koulutuksen ”veturi”. Tämä vaatii jatkuvaa ke-hittymistä; ei vain opiskelijoiden kohdalla vaan myös opettajien ja koko henkilökunnan osalta.

Koulu haluaa olla edistämässä maakuntansa yritysten ja laitosten menestymistä koulutta-malla oikeaan aikaan, oikeita määriä ja oikeal-la tavalla opettaen osaavia nuoria työelämän palvelukseen.

Turun ammatti-instituutin arvot

Asiakaslähtöisyys, sisäinen yrittäjyys, osaami-nen ja luovuus, kestävä kehitys, oikeudenmu-kaisuus ja yhteistyö.

Se merkitsee opintojen näkökulmasta:

Asiakaslähtöisyys

Opiskelijat eivät ole koulua varten, vaan koulu on opiskelijoita varten. Koulun tulee ottaa huo-mioon kunkin yksilölliset tarpeet. Koululla on opiskelijoiden tukiverkko, johon kuuluu psyko-logi, opo, sosiaaliohjaaja, urasuunnittelija ja ter-veydenhoitaja. Tärkein henkilö opiskelijalle on oma luokanvalvoja. He kaikki yrittävät toimia opiskelijan parhaaksi vaikeuksien kohdatessa.

OPPILAITOKSEN TAVOITTEET JA ARVOT

INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE

11

Sisäinen yrittäjyys

Kaikilla ei ole yhtäläisiä edellytyksiä oppimiseen. Tärkeintä on kuitenkin yrittäminen, mielen pa-lo oppimiseen. Luokkayhteisössä parhaimman tuloksen tuottaa yhteinen yrittäjyys, jossa ”koko sakki painaa vimosen päälle”. Opetuksen yksi arviointikriteeri on ”jatkuvan näytön seuraami-nen”. Tuolloin nimenomaan mitataan opiskeli-jan henkilökohtaista kehittymistä ja edistymistä.

Osaaminen ja luovuus

Ammattinsa osaaminen on itsestään selvyys, mutta osaatko soveltaa taitoasi hankaliin ta-pauksiin. Luovuus, innovatiivisyys on sitä, että osaat kehittää paremman työtavan tai keksiä kokonaan uutta.

Kestävä kehitys

Maailman luonnonvarat ovat rajalliset. Monet käytännöt ovat aineellisesti tuhlaavia. On paljon työtapoja, jotka taloudellisesti ovat epäkelpoja. Osaatko esimerkiksi lajitella jätteet? Osaatko kierrättää raaka-aineita? Tuhlaatko vettä, sik-si tarvitaan entistä suurempia ja tehokkaampia

jätevesilaitoksia? Esimerkkejä on vaikka kuin-ka paljon.

Oikeudenmukaisuus

Kaikkia tulee kohdella samanarvoisesti riippu-matta sukupuolesta, rodusta tai iästä. Koulussa kuten muuallakin säännöt ovat kaikille samat ja kaikilla on oikeus opiskella häiriöttä ja velvolli-suudet ovat yhteisiä.

Yhteistyö

Hyvä luokkahenki tuottaa hyviä oppimistulok-sia. Se lisää opiskelun viihtyvyyttä ja tuottaa mielihyvää kaikille.

Huomennakin on kiva koulupäivä!

Lehtori Helena Hiiron tervehdyssanat uudelle oppilaitokselle:

Jokaisella on omat purjeet

ja haluttu suunta

jota päivien tuulet ja elämän myrskyt sekoittavat

piirretyn reitin suuntaa muutellen

Pidä lujasti ruorista kiinni

Ja anna mennä –

Täysin purjein

Merellinen oppilaitos syntyi

Oppilaitoksen logo valmistui ja se lanseerattiin käyttöön elokuussa. Logo muo dostuu jokiku-viosta palloineen. Logon pallo kuvaa yhtenäistä oppilaitosta ja Tu run kaupunkia, sininen aalto symboloi Aurajokea. Aalto ja pallo muodostavat yhdessä a-kirjaimen = ammatti/ Åbo.

Turun ammatti-instituutin opintolinjat vuonna 1998 kaupan, hallinnon, kotitalouden ja ter-veyden alat.

12

Suomen nykyisen oppivelvollisuuden ytimen muodostaa peruskoulu. Normaalisti peruskou-lun käyminen alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyt-tää seitsemän vuotta.

Ennen peruskoulua lapsi voi käydä esikoulua, mikä ei kuulu oppivelvollisuuteen. Tätä koulu-muotoa kokeiltiin ensimmäisen kerran vuon-na 1971 kuudella eri paikkakunnalla. Hyvien kokemusten nojalla esikoulu nopeasti laajeni niin, että vuodesta 2 000 maksuton esikoulu otettiin käyttöön jo kaikissa Suomen kunnis-sa. Useissa kunnissa esikoulun järjestää joko kunnan koululaitos tai päiväkodit. Turussa vuo-den 2011 alussa päiväkodit ja esikoulu liitettiin osaksi koululaitosta.

Kouluruokailu Suomessa aloitettiin vuonna 1948 kaikille oppivelvollisuuskoulujen oppi-laille. Nykyään kouluruokailun piiriin kuuluvat myös lukiot ja ammatilliset oppilaitokset. Noin 900 000 koululaista ja opiskelijaa nauttii päivit-täin kouluaterian.

Suomi on niitä harvinaisia maita maailmassa, joissa yhteiskunta maksaa koulutuskustannuk-set jopa korkeakouluja myöten. Tällä on halut-tu taata jokaiselle suomalaiselle tasavertaiset koulutusmahdollisuudet. Nykyään oppilaitok-sissa on lisäksi monipuolinen opiskelijoiden turvaverkko eli kouluterveydenhuolto, opiskeli-jahuolto ja erilaiset opintotuet. Koulutuskustan-nuksista vastaa valtio ja opiskelijan kotikunta. Seuraavassa on poimittu koulutuskustannuksia

SUOMEN KOULULAITOKSEN KULUISTA JA EDUISTA

Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on lakiin perustuva oppivelvollisuus. Se tarkoittaa velvollisuutta hankkia perusopetuslaissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman mukainen perusopetuksen oppimäärä.

INNOVATIIVINEN MERKKITUOTE

13

Turun koulujen osalta Opetushallituksen rapor-teista vuodelta 2009:

Esiopetus eli ”eskarit” maksoivat Turussa 5 087 euroa oppilasta kohden vuodessa.

Peruskoulujen kustannukset olivat 6 503 €/op-pilas vuodessa.

Toisen asteen ammatillinen koulutus on suhteel-lisen kallista työnopetuksen takia. Keskimääräi-nen hinta ammatti-instituutissa on 9 567 euroa per opiskelija vuodessa. Alakohtaiset kustan-nukset näkyvät alla olevasta taulukosta, joka on poimittu Opetushallituksen vuoden 2009 raportista.

Taulukosta havaitaan, että instituutin kallein opetus on linja-auton tai yhdistelmäajoneuvon kuljettajan koulutus 14 552 €/opiskelija vuo-dessa. Halvinta opetus on kaupan ja hallinnon perustutkinnossa 5 997 €/opiskelija.

Keskimäärin instituutista valmistuneen opiskeli-jan koulutuskustannukset kokonaisuudessaan yhteiskunnalle olivat:

Yksivuotinen esikoulu + 9 vuotta peruskoulua + 3 vuotta ammatillista koulutusta = 5 087 + 9 x 6 503 + 3 x 9 567 = 92 315 €/opiskelija.

Suomen koululaitos on menestynyt erinomai-sesti kansainvälisissä vertailuissa. Sen vah-vuuksina on pidetty sosiaalista tasa-arvoisuut-ta, monipuolisuutta ja sen sisältämiä yksilöllisiä vaihtoehtoja.

Nykyiset työssäoppimisjaksot työelämässä on koettu lisäksi onnistuneeksi tavaksi valmentaa nuorta työelämään.

Lähde: Opetushallituksen tilastot

14

Ensimmäiset ammattikuntajärjestyksen säännöt valtio oli antanut jo vuonna 1621. Niiden mu-kaan oppipojaksi voitiin ottaa 14 vuotta täyttä-nyt avioliitossa syntynyt poika. Oppipoika-aika kesti kolmesta viiteen vuotta ja sinä aikana hän työskenteli saman mestarin alaisuudessa. Hän asui oppiaikansa perheenjäsenenä mestarin ko-tona. Mitään palkkaa hän ei saanut työstään, vain asunnon ja ruuan. Kun ensimmäinen vuosi kului enimmäkseen siihen, että oppipoikaa kä-destä pitäen piti neuvoa, ei hänestä mestarille ollut juurikaan hyötyä. Niinpä mestarit yrittivät-kin usein venyttää oppiajan pituutta, ehtiäkseen saada myös jotain hyötyä korvaukseksi oppi-ajasta. Oppipojan osa oli suuresti riippuvainen isännän mielialasta ja varmaa on, että moni kel-po mestari tarttui keppiin liiankin hanakasti. Op-pipoikia erosi työstään melko paljon erilaisista syistä. Esimerkiksi leipurin oppipojista vuosilta 1777-1809 alle 60 %.a sai aikanaan kisällikirjan. Kisällit halusivat säilyttää saavuttamansa riippu-mattomuuden, mutta helppoa se ei ollut, koska useimmiten myös he asuivat mestarin perhees-sä. Kisällien vapauden parhaiten turvasi hei-dän liikkuvaisuutensa. Sääntöjen mukaan op-

pisopimus oli tehtävä vähintään kuukaudeksi, mutta yleisin sopimusaika oli puoli vuotta. Työ oli ajalle ominaiseen tapaan raskasta ja mes-tarin tiukassa komennossa. Suurimmalla osalla oli kuitenkin ajatus päästä aikanaan mestariksi ja oman työpajan haltijaksi. Moni tosin ei kos-kaan saavuttanut itsenäistä asemaa, mutta sil-lä ei välttämättä ollut suurta merkitystä hänen elämäänsä. Kun tie mestariksi oli tukossa, oli kisälli tavallisesti ehtinyt elämässään jo avioi-tua ja elämä soljui eteenpäin muiden mestari-en palveluksessa.

Koulutuksesta maksettiin palkkaa

Kisällit nauttivat palkkaa. Yleensä se oli viikko-palkka. Palkan suuruuteen vaikuttivat töiden vaativuuden lisäksi se, asuiko kisälli mestarin perheessä vai muualla. Huolehtiko kisälli itse ruokailunsa vai hoidettiinko se mestarin toi-mesta.

Ammattikuntalaitoksen loisteliain kausi oli joi-takin kymmeniä vuosia vuoden 1800 molem-min puolin. Tuona vuonna Turun asukasluku oli

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

AMMATTIKUNTALAITOS OPPIPOJAT JA KISÄLLIT

Perinteisesti lasten vanhemmat ovat aina opettaneet lapsilleen pe-rustaidot ja tiedot. Käsityötaitojen kehittyessä tuli tarpeen luo-da koulutusjärjestelmä uusien ammattilaisten kasvattamiseksi - syntyi ammattikuntalaitos, jossa mestari opetti oppipoikia ja kisällejä ammatin saloihin ja taitoihin.

15

9082 henkeä. Rekisteröityjä mestareita oli 257, kisällejä 367 ja oppipoikia 260 henkeä. Vaikka käsityön ja teollisuuden ammattikasvatus am-mattikunnissa oli 1860-luvulle saakka merkittä-vin ammattikasvatuksen muoto, se ei koskenut edes käsityöläisten enemmistöä eikä varsin-kaan manufaktuurien työntekijöitä. Manufaktuu-rit olivat halleja tai teollisuusrakennuksia, joihin oli koottu kymmeniä käsityöläisiä harjoittamaan ammattiaan. Niihin syntyi valmistustekninen jär-jestelmä työnjakoineen ja erikoistumisineen. Manufaktuurit olivat siis valmistusteollisuuden esiasteita. Oppipoika-kisällikoulutus ei kovin-kaan hyvin palvellut teollista työnjakoihin pe-rustuvaa valmistustekniikkaa. Niinpä Turkuun perustettu Suomen Talousseura esitti perus-

tettavaksi koko maan kattavan kouluverkon, jonka yksityiskohtaisen suunnitelman laati yli-opiston professori Johan Gadolin. Ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta syksyllä 1833 käyn-nistyi viikonloppukoulu, Sunnuntai-koulu (Sön-dagsskolan i Åbo).

Venäjän keisari Aleksanteri II antoi 1868 ase-tuksen jonka mukaan ”hyvämaineiset miehet ja vaimo-ihmiset saavat oikeuden harjoittaa si-tä kauppa-, vapriiki- tahi hantvärkki-elinkeinoa, jonka hyväksi näkee, kuin myös varustamaan laivoja”. Tämä elinkeinovapauslaki lakkautti am-mattikuntalaitoksen siinä muodossa kuin se sii-hen asti oli olemassa. Elinkeinon harjoittamislu-pien käsittely siirtyi nyt kaupungin maistraatille.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

16

Turun Sunnuntaikoulu

Uusien taitojen ja tietojen oppiminen ilman ohja-usta ei yleensä onnistunut itse opiskellen. Turun molemmat seurakunnat, sekä ruotsin- että suo-menkielinen, perustivat 1833 Sunnuntaikoulun ( Söndagskolan i Åbo). Jo ensimmäisenä syk-synä kouluun ilmoittautui 332 oppilasta, jotka olivat iältään 10-49-vuotiaita. Koulusta saadut hyvät kokemukset johtivat siihen, että 10 vuot-ta myöhemmin julkaistiin koko maata koskeva sunnuntaikouluasetus ”hantverkkareitten ja kä-sityöläisten valmistamisesta Suomenmaassa”. Koulujen ylläpitäjäksi tuli tällöin kaupungit, jotka saivat valtiolta sitä varten määrärahat Vuonna 1858 sunnuntaikoulujen lisäksi tulivat iltakoulut ja koulutus järjestettiin uudelleen. Sunnuntai-koulut olivat oppipoikia varten ja kaksivuotiset iltakoulut kisälleille.

Teknilliset reaalikoulut

Vuonna 1849 aloittivat Helsingin , Turun ja Vaa-san teknilliset reaalikoulut toimintansa. Näiden opetus oli tarkoitettu kokeneille ammattimie-hille ja heistä tuli manufaktuurien ja teollisuus-laitosten työnjohtajia tai erikoisammattimiehiä.

Nämä koulut kehittyivät aikojen kuluessa tek-nillisiksi oppilaitoksiksi ja nykyisiksi ammatti-korkeakouluiksi. Helsingin teknillinen reaalikou-lu sai erityisaseman, jolloin se saattoi kehittyä nopeammin edelleen korkeammaksi opinah-joksi niin, että vuodesta 1908 siitä tuli teknilli-nen korkeakoulu.

Turun Käsityöläiskoulu

Turun teollisuus kehittyi vahvasti 1800-luvun puolivälin jälkeen. Nimenomaan konepaja- ja te-lakkateollisuus kehittyivät suuryrityksiksi unoh-tamatta tekstiili- ja elintarviketeollisuutta. Seu-rauksena ammatit muuttuivat ja erikoistuivat entistä enemmän.

Myös kansakoululaitos vuosisadan lopulla pää-sääntöisesti huolehti yleissivistyksen perustai-doista ja tiedoista. Niinpä Sunnuntaikoulu lak-kautettiin ja uusi Turun käsityöläiskoulu aloitti toimintansa 1.10.1887. Koulu jakautui kahteen osaan alempaan ja ylempään käsityöläiskou-luun. Alempi koulu oli kaksivuotinen ja toimi vii-konloppukouluna ja oli tarkoitettu kansakoulua käymättömille nuorille. Ylempi käsityöläiskoulu

1800-luvun ammattimieheltä alettiin vaatia myös yleissivistystä.Kisälli- tai mestarinkirjaa ei saanut ilman kirjoitus- ja laskutaitoa.Lisäksi hänen piti osata kristinoppia ja isänmaan historiaa.

TEOLLISTUVAN TURUN TYÖVOIMAN TARVE KEHITTI KOULUTUSJÄRJESTELMÄÄ

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

TEKNIIKAN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

17

oli myös kaksivuotinen toimien pääasiassa il-takouluna. Ylemmällä luokalla opiskeltiin vain ammatillisia sisältöjä.

Kouluun ilmoittautui sen alkaessa suomenkie-lisiä oppilaita 153 ja ruotsinkielisiä 50. Kouluun otettiin nyt myös tyttöjä oppilaiksi.

Vuonna 1901 opetussuunnitelmat uudistettiin. Kansakoulut olivat silloin jo kaikkien kaupunki-laisten saatavilla joten alemman asteen ope-tus muutettiin yhä ammatillisemmaksi ja ylempi koulutus entistä alakohtaisemmaksi.

Turun ammattilaiskoulu

Vuonna 1920 annettiin uusi asetus ammattikou-lutuksen järjestämiseksi. Asetus määritteli kol-menlaisia opinahjoja. Harvinaisille ammattialoille valmistavia kouluja esimerkiksi kelloseppäkoulu. Toisena tyyppinä olivat erikoisammattikoulut eli teollisuuden ammattikoulut ja kolmantena kä-sityöläiskoulut muutettiin yleisiksi ammattilais-kouluiksi. Turussa toteutettiin kaksi jälkimmäis-tä koulutyyppiä. Turun ammattilaiskoulu aloitti toimintansa syksyllä 1922.

Turun kaupungin ammattioppilaitokset

Syksyllä 1941 lokakuun 6. päivänä käynnistyi-vät Turun ammattioppilaitokset. Koulu jakaan-tui kahteen osaan. Oli poikien valmistava am-mattikoulu ja tyttöjen valmistava ammattikoulu. Kouluun pyrittiin kansakoulun ( nykyisen perus-koulun) kuudennen luokan jälkeen. Oppiaika oli 2 vuotta. Koulu oli ensimmäistä kertaa päivä-koulu; siis aika lailla nykyisen kaltainen.

Turun teknillinen ammattikoulu

Vuonna 1951 valmistui Aninkaisten kouluta-lo käyttöön ja samalla oppilasmäärät kohosi-vat. Niinpä vuonna 1954 oppilaitoksen koulut eriytettiin omiksi yksiköikseen ja samalla nimet muutettiin. Tuli teknillinen ammattikoulu ja Tu-run ompelu- ja talouskoulu. Juhannuskukkulan koulutalo valmistui 1958.

Turun teknillinen ammattioppilaitos

Vuonna 1986 annettiin lupa perustaa aikuiskou-lutusosastoja ja myös lukiopohjaisia opintolin-joja lisättiin. Tuolloin koulut saattoivat muuttaa nimensä ammattioppilaitoksiksi. Samalla toteu-tettiin myös toisen kouluasteen uudistaminen, jonka yhteydessä opintolinjat vuosien saatossa muuttuivat kaikki kolmevuotisiksi.

Turun ammatti-instituutti

1990-luku oli jälleen ammatillisen koulutuksen uudistamisvuosi. Kehitettiin kokonaan uusi op-pilaitosmuoto ammattikorkeakoulut. Turussa useiden koulujen opintolinjoja siirtyi ammatti-korkeakouluun niin runsaasti, että tuli tarve or-ganisoida ammatillinen koulutus kokonaan uu-destaan. Vuosikymmenen lopulla 1998 aloitti nykyinen ammatti-instituutti toimintansa. Opin-ahjoon oli koottu kaikki kaupungin ylläpitämät ammatilliset oppilaitokset.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

18

Merkantilismin aika

Merkantilistinen kauppapolitiikka oli käytössä 1600-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin saak-ka. Tuohon aikaan kauppiaaksi pääsemistä sääteli kauppiaiden ammattikunta. Kauppa-oppilaaksi pyrkivän oli oltava 15 vuotta täyttä-nyt poika ja osattava lukea ja kirjoittaa. Oppi-pojasta kauppiaaksi haluavan oli suoritettava 12 vuoden harjoittelu ja kauppatutkinto, jon-ka vastaanotti ammattikunta. Liiallisen kilpai-lun pelossa ammattikunta usein rajoitti uusien kauppiaiden tuloa.

Handelsskolan i Åbo

Turkulainen suurliikemies Abraham Kingelin jär-jesti kaupungin liikemiesten keskuudessa rahan keräyksen perustettavaa kauppakoulua varten. Kaupunki antoi riittävät varat tiloihin ja ylläpi-toon. Keisari Nikolai I myönsi perustamisluvan ehdolla, että oppilaita otetaan kaikkialta Suo-mesta ja myönsi samalla kymmeneksi vuodek-si 400 hopearuplaa vuotuisiin menoihin sekä 1000 paperiruplaa opetusvälineistön hankin-taan. Kauppakoulun opetus alkoi 7.10.1839. Opetuskieli oli ruotsin kieli. Kouluun ilmoittautui ensimmäisenä Abraham Kingelinin oma poika.

Handelsinstitutet i Åbo

Vuodesta 1880 koulun nimi oli Handelsinsti-tutet. Koska kansakoulu-opetus oli jo yleisesti saatavilla ainakin kaupungeissa, koulun pääsy-vaatimuksia korotettiin. Nyt pohjavaatimuksena oli kuusivuotisen kansakoulun suorittaminen. Myös oppikoulua käyneiden määrä alkoi näinä aikoina lisääntyä. Pääsyvaatimusten tiukentu-misen johdosta alkeisoppiaineet vähennettiin opetusohjelmasta.

Vuonna 1897 annettiin uusi asetus kauppaoppi-laitoksista. Sen mukaan kaupallisia oppilaitoksia oli kolme tyyppiä: kauppaopistot, kauppakoulut ja kauppa-apulaiskoulut. Tuolloin maassamme oli kolme kauppaopistoa ja kahdeksan kauppa-koulua. Kauppa-apulaiskouluja perustettiin vuo-sisadan vaihteen jälkeen. Suomen kolme kaup-paopistoa olivat Handelsinstitutet i Åbo (1880), Raahen Porvari- ja Kauppakoulu (1882) sekä Liikemiesten Kauppaopisto Helsingissä (1898)

Handelsinstitutet i Åbo – Turun Kauppaopisto

Turun koulussa oli Suomen kieli vapaaehtoise-na oppiaineena vuodesta 1884 alkaen, mutta jo kolmen vuoden kuluttua pakollisena oppiai-

Tapulikaupunkioikeudet kehittivät Turusta liike-elämän keskuksen.

Niinpä kaupungin liikemiehet perustivat Suomen ensimmäisen kaup-pakoulun Turkuun saadakseen koulutettua työvoimaa palvelukseensa.

KAUPAN JA LIIKETALOUDEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

KOULUMUOTOISEN OPETUKSEN URANUURTAJA

19

neena. Syynä oli, että suomen kieli oli tuolloin päässyt jo useilla aloilla tasavertaiseen asemaan ruotsin kielen kanssa. Suomen kieli oli tullut myös laajalti käyttöön liikekirjeenvaihdossa. Tu-run Suomalainen Klubi tekikin 1903 aloitteen suomenkielisen opiston perustamisesta Han-delsinstituutin yhteyteen. Kaupunki lupautui suorittamaan viidesosan suomenkielisen osas-ton kuluista. Senaatti myönsi luvan osaton pe-rustamiseen ja niin syksystä 1905 suomenkie-linen osasto aloitti toimintansa. Opetusohjelma oli sama kummallakin osastolla.

Turun kaupungin kauppakoulu

Turun Liikeapulaiskoulu

Vuosisadan vaihteessa kaikki Suomen kaup-paoppilaitokset olivat yksityisiä, yhdistysten tai säätiöiden ylläpitämiä. Kauppaopetuksen ko-mitea ei kannattanut näiden valtiollistamista tai kunnallistamista. Osin syynä oli talous ja osin se, että kauppiailla säilyi näin suurempi määrä-ysvalta kouluihin.

Kaupunki esitti Kauppaopetussäätiölle, että kaupallista koulutusta on lisättävä ja opisto-

asteen lisäksi saatava myös kouluasteen ope-tusta. Kauppaopiston johtokunta vastusti han-ketta. Niinpä kaupunki ryhtyi itse ylläpitäjäksi ja perusti Turun Kauppakoulun, joka käynnistyi syksyllä 1919. Koulu toimi aina vuoteen 1983, jolloin se keskiasteen uudistuksen yhteydessä yhdistettiin Kauppaopistoon.

Turun Liikemiesyhdistys perusti vuonna 1921 Turun Liikeapulaiskoulun. Koulussa iltaopetuk-sena oli mahdollista opiskella ammatillisia ai-neita 8-9 tuntia viikossa kahden vuoden ajan. Koulu käytti Turun kauppakoulun tiloja opetuk-seen ja 1950-luvulta lähtien se sai sekä valtion että kaupungin avustusta toimintaansa. Kaup-paopiston saatua uuden Kellonsoittajankadun koulutalon käyttöönsä syksyllä 1968 Liikeapu-laiskoulun toimi myös siellä. Koulujärjestelmien kehittyessä liikeapulaiskoulut menettivät merki-tystään. Niinpä 1970-luvulla nämä koulut pois-tettiin valtionapua saavien kauppaoppilaitosten ryhmästä ja toiminta Turussa päättyi vuosikym-menen puolivälissä. Virallinen lopettamispäätös tehtiin 1979.

Turun Kauppaoppilaitos- Handelsläroverket i Åbo

Keskiasteen uudistuksen ja Turun kauppakou-lun yhdistämisen jälkeen oppilaitoksen koulutus oli varsin monipuolista. Oli sekä merkonomin tutkintoon liittyvää ylioppilas- ja peruskoulupoh-jaisia opinto-ohjelmia. Oli merkantin tutkintoon johtavia peruskoulupohjaisia opinto-ohjelmia sekä vuodesta 1989 lähtien laajaa iltaopetukse-na olevaa kurssitoimintaa. Oppilaitoksen opis-kelijamäärä kohosi parhaimmillaan noin 1 200 opiskelijaan.

1990-luvulla kehitetty ammattikorkeakoulu muutti koulutusrakenteita jälleen kerran ja op-pilaitoksen opistoasteen opintolinjat siirtyivät Turun ammattikorkeakouluun. Tämä merkitsi opiskelijamäärän kaventumista lähes puoleen entisestä. Vuodesta 1998 oppilaitos muuttui osaksi Turun ammatti-instituuttia.

KAUPAN JA LIIKETALOUDEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

20

TERVEYSALAN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

Englantilainen sairaanhoitaja Florence Nightingale kunnostautui Krimin sodassa järjestämällä Englannin armeijan lääkintähuollon. Sodan jälkeen hän perusti 1860 maailman ensimmäisen varsinaisen sairaanhoitajakoulun.

Sairaanhoitajattarien kurssitoiminta 1893 – 1930

Turun lääninsairaala perustettiin 1794 ja 1800-luvulla perustettiin muidenkin läänien sai-raalat. Alkuun hoitajattarina toimivat suurelta osin varakkaitten perheiden tyttäriä ja varsinkin maaseudulla ”viisaat muijat”. Vuosisadan lopulla alettiin lääninsairaaloissa kurssittaa sairaanhoi-tajattaria. Turussa ensimmäinen kuuden oppi-laan ryhmä aloitti oppinsa 19.4.1893. Kurssi kesti puoli vuotta, ja sitä pidennettiin vuoden mittaiseksi 1913.

Turun sairaanhoitajatarkoulu

Uusi asetus Sairaanhoitajattarien koulutuksesta annettiin ja valtio perusti kaikkiin läänien pää-kaupunkeihin sekä Tampereelle Sairaanhoita-jatarkoulut 1929. Koulutuspituus oli nyt kolme vuotta. Turun koulu sai myös omat tilat. Lää-ninsairaalan hallintorakennukseen saneerattiin tarvittavat opetustilat ja 100-paikkainen oppi-laskoti.

Turun sairaanhoitajakoulu

Komiteamietintö ”Sairaanhoitohenkilökunnan koulutus ja työnjako” vuodelta 1954 sisälsi useita kehittämisehdotuksia. Keskeistä ase-tuksessa oli koulutuksen kolmitasoinen ope-tus: perus-, erikois- ja jatkokoulutus. Komitean erimielisyydestä johtuen erikoistumiskoulutus Turussa ei tuolloin päässyt käyntiin. Koulun ni-meksi tuli Turun sairaanhoitajakoulu ja sen kou-lutuspituudeksi tuli 2,5 vuotta.

Turun sairaanhoitajaopisto

Erikoiskoulutusosasto sai luvan aloittaa toimin-tansa syksyllä 1962 ja ensimmäiset erikoissai-raanhoitajat suorittivat tutkintonsa keväällä 1963. Samoihin aikoihin käynnistyi myös sai-raanhoitajien jatkokoulutus. Vuodesta 1963 al-kaen koulu siirtyi omaan lukukausijärjestelmään eli muiden koulujen lukuvuosirytmiin. Koulun ni-mikin jälleen muuttui. Nyt se oli Turun sairaan-hoitajaopisto.

KANSANTERVEYSTYÖSTÄ AMMATILLISEEN KOULUTUKSEEN

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

21

Koulutason opetus

Terveydenhoito vaati erikoistuneita tukiammat-teja joihin 1960-luvulla alettiin kouluttamaan osaajia.

Laboratorioteknillisten apulaisten koulutus oli vuoden mittaisilla kursseilla aloitettu 1955. Kak-sivuotinen sairaalalaborantin koulutus käynnis-tyi 1964 ja Laboratoriohoitajaopisto liitettiin sai-raanhoito-oppilaitokseen 1971.

Apuhoitajien (sittemmin perushoitajien) ja rönt-genhoitajien koulutus käynnistyivät 1963 .

Hammashoitajien koulutus aloitettiin 1966 ja vuotta myöhemmin lääkintävoimistelijoiden.

Kaikki nämä siirtyivät 1971 sairaanhoito-oppi-laitokseen.

Turun sairaanhoito-oppilaitos

Vuoden 1968 asetuksessa sairaanhoito-oppilai-toksella tarkoitettiin opinahjoa, jossa suoritettiin sairaanhoitajatutkinnon lisäksi laboratoriohoita-jan, lääkintävoimistelijan ja röntgenhoitajan pe-rustutkintoja. Näiden tutkintojen pituus oli 4 lu-kukautta. Sairaanhoitajan tutkinnon kesto oli 5 lukukautta. Erikoistumistutkintoon ja ylihoitajan tutkintoon meni vielä kaksi lukukautta.

Ammattikasvatushallitus hyväksyi koulun uuden ohjesäännön syksystä 1971 ja koulun nimeksi tuli Turun sairaanhoito-oppilaitos. Uuden joh-tosäännön mukaan oppilaaksi voitiin hyväksyä myös miehiä.

Oppilaitoksessa aloitettiin mielisairaanhoitajien ja 1973 lääkintävahtimestari-sairaankuljettajan tutkintoon johtava koulutus.

Vuonna 1981 käynnistyi lääketyöntekijän ja vuotta myöhemmin vielä lastenhoitajien kou-lutus.

Turun terveydenhuolto-oppilaitos

Keskiasteen koulunuudistus toteutettiin lailla ammatillisista oppilaitoksista ja koulukohtai-silla asetuksilla mm. asetus Terveydenhuolto-oppilaitoksista 1987. Koulutus järjestettiin pe-ruslinjoittain, jotka sisälsivät vuoden kestäneen yleisjakson ja kolme lukukautta kestäneen eri-koistumisjakson. Terveydenhuolto-oppilaitok-sen uusi nimi otettiin käyttöön helmikuussa 1988.

Seuraavalla vuosikymmenellä opetussuunnitel-mat taas kerran uudistettiin. Samalla tuli uusi oppilaitostyyppi, ammattikorkeakoulut. Opisto-asteen tutkinnot siirtyivät ammattikorkeakou-luun ja toisen asteen koulutus eriytyi omaksi yksikökseen, mikä liitettiin vuonna 1998 perus-tettuun Turun ammatti-instituuttiin.

Sairaanhoitajaoppilaitos vuosina 1931-1979

KANSANTERVEYSTYÖSTÄ AMMATILLISEEN KOULUTUKSEEN

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

22

Turun kotitalousoppilaitos

Turun suomenkielinen Marttaliitto perusti 1924 Turun Marttayhdistyksen Kotitalouskoulun ja ruotsinkieliset omansa, Hemslöjdsskolan. La-ki Kotitalousoppilaitoksista säädettiin v. 1929 ja samalla valtionavun saamisen ehdot tuli lail-la vahvistetuksi. Vuonna 1931 kouluun yhdistettiin yksityinen Turun Uusi Talouskoulu valtion-avun saamiseksi, mutta Turun yhtyneiden Talouskoulujen tai-val purkautui kolme vuotta myö-hemmin. Tästä eteenpäin Turun Kotitalousoppilaitos jatkoi toi-mintaansa lähes 50 vuotta.

Turun kaupungin ammattioppilaitokset

Kaupunki perusti päiväkouluna toimivat kaupungin ammattioppilaitokset, jot-ka jakautuivat kahteen osaan tyttöjen ja poiki-en valmistavaan ammattikouluun. Vuonna 1951 valmistui Aninkaisten koulutalo käyttöönsä, mis-tä johtuen myös oppilasmäärät kasvoivat yli 50 %. Niinpä kumpikin valmistava ammatti-

koulu itsenäistyi omaksi yksikökseen vuonna 1958. Samassa yhteydessä myös koulujen ni-met vaihdettiin. Poikien koulusta tuli teknillinen ammattikoulu.

Turun ompelu- ja talousammattikoulu

Vuonna 1958 koululla oli kaksi osas-toa. Vaatetusosaston opintolinjoina oli liinavaate-, puku- sekä teollisuusom-pelulinjat. Talousosastolla olivat koti-talouden ja ravintotalouden linjat. Par-turi-kampaajan opintolinja aloitti 1958 ja kosmetologit 1965. Vielä myöhem-min tuli neljäs osasto, elintarviketek-niikka. Koulun oppilasmäärä vuonna 1958 oli 513.

Aninkaisten ammattioppilaitos

Vuodesta 1986 lähtien ammattikouluilla oli lupa perustaa aikuiskoulutusosastot ja myös lukio-pohjaista koulutusta lisättiin. Keskiasteen kou-lu-uudistus astui voimaan ja kaikki opintolin-jat muuttuivat kolmivuotisiksi. Tuolloin koulut

Luku- ja kirjoitustaito lisäsivät väestön tiedonjanoa.

Ammatillisesti oli parasta käydä alan kouluja.

YKSITTÄISISTÄ KOULUISTA MONIALAISEEN YHTEISÖÖN

Kaupunki perusti päiväkouluna toi-mivat kaupungin ammattioppilaitok-set, jotka jakautui-vat kahteen osaan tyttöjen ja poikien valmistavaan am-mattikouluun.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

23

muuttuivat ammattioppilaitoksiksi. Ompelu- ja talousammattikoulun nimeä pidettiin vanhan-aikaisena ja vuodesta 1987 oli nimeltään Anin-kaisten ammattioppilaitos. Koulussa oli tuohon aikaan 626 opiskelijaa.

Turun Hotelli- ja ravintolaoppilaitos

Vuonna 1967 kauppa- ja teollisuusministeriö asetti toimikunnan tutkimaan hotelli- ja ravin-

tola-alan koulutustarvetta. Toimikunnan esityksestä valtio perusti 1970-luvul-la hotelli- ja ravintolakoulut Rovaniemelle, Kuopioon ja Jyväskylään. Turussa heräsi myös ajatus koulun perustamisesta. Kaupunki vuokrasi Turun Ylioppilas-kyläsäätiöltä tilat koulua varten ja niin Turun hotel-li- ja ravintolakoulu aloitti toimintansa 15.08.1982 nykyisen hotelli Holiday Club Caribian alueella. Keskiasteen uudistuksen jälkeen 1986 koulu sai ni-meksi Turun hotelli- ja ra-vintolaoppilaitos. Sen uusi koulutalo nykyisessä Da-ta-Cityssä valmistui 1989 ja opiskelijamäärä kohosi 230:een.

Turun Ammatti-instituutti

1990-luvulla opistoasteen opintolinjat olivat siirty-mässä ammattikorkea-kouluun. Lisäksi Aninkais-ten, Hotelli- ja ravintola sekä Kotitalousoppilai-

toksilla oli päällekkäisyyttä koulutuksen tarjon-nassa. Ns. palvelualojen koulutus organisoitiin uudelleen. Mainitut kolme oppilaitosta yhdis-tettiin vuonna 1994 Turun Ammatti-instituutiksi. Huomattakoon, että tämä instituutti ei ole sa-ma, joka perustettiin neljä vuotta myöhemmin eli nykyinen ammatti-instituutti. Ero näkyy myös nimessä. Vuonna 1994 perustettu instituutti kirjoitettiin isolla A-kirjaimella.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

24

Koululaitoksen kehittäminen 1960 ja 1970 –luvuilla

Suomen koululaitoksen kehittäminen on ollut eri vaiheissaan asteittaista. Kokonaisvaltaisia, kaikkia koulumuotoja kattavia uudistuksia ei ole saatu yhtä aikaa toteutetuiksi. Kun vuonna 1958 saatiin hyväksytyksi uusi ammattikoulu-laki, ei siitä aiheutunut uudistuksia muilla opin-toasteilla.

Lain voimaantulo ei vaikuttanut kansakoulun jäl-keisen opintien yhtenäistämiseen, vaan kuusi-vuotisen kansakoulun jatkona säilyivät kahdes-ta kolmeen vuotta kestänyt kansalaiskoulu- ja ammattikouluopetus.

Kansakoulujärjestelmä

4-vuotinen 2-vuotinen 2-3 -vuotinen

kansakoulu

jatkokoulu/ kansalais-

koulu ammattikoulu

Oppivelvollisuuskoulu oli 1960-luvulle tultaessa kahdeksanvuotinen. Sen kaksi viimeistä luok-kaa muodostivat kansalaiskoulun, joka oli kak-sivuotinen ja linjajakoinen. Yleislinjalla oli mah-dollisuus puu- ja metallitöiden tekemiseen tai käsitöiden ja kotitalouden harjoittamiseen. Lii-kelinjalla keskityttiin kaupallisten aineiden ope-tukseen ja luonnonopillisella linjalla fysiikkaan ja kemiaan. Lisäksi opetusta annettiin uskon-nossa, yhteiskuntaopissa, äidinkielessä, kirjalli-suudessa ja vieraiden kielten oppimiseenkin oli mahdollisuus. Tällä tavalla kansakoulun käyneet 13-vuotiaat nuoret saivat lisäaikaa myöhemmin tapahtuvaa ammatinvalintaansa varten. Siellä ei siis vielä valmistettu mihinkään erityiseen am-mattiin, vaan kyseessä oli lähinnä ammatillisten opintojen ohjaava vaihe. Perinteisiä sukupuoli- ja roolirajoja korostettiin ja niinpä lähinnä pojat saivat kokeilla metalli-, sähkö-, puu- ja maalaus-töitä. Tytöt vastaavasti ohjattiin kaupan, kont-torin ja kotitalouden työtehtäviin. Varsinaista ammatinvalintaa annettiin yhden viikkotunnin ajan ja samalla käytiin tutustumassa alueen työ-paikkoihin ja niihin päästiin myös tarvittaessa harjoittelemaan.

PERUSKOULU SYNTYY

Kansakoulu oli kuusivuotinen oppilaitos, joita alettiin perustaa vuoden 1866 kansakouluasetuksen myötä ja jotka lakkautettiin peruskoulu-uudistuksen yh-teydessä 1970-luvulla. Kansakoulussa kukin sai opiskella omalla äidinkielel-lään, mikä oli merkittävä parannus erityisesti suomenkieliselle väestölle.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

25

4-vuotinen 5-vuotinen 3-vuotinen

kansakoulu

oppikoulu/

keskikoulu/

lyseo

lukioluokat

Samanlaisen osauudistuksen leima jäi näky-viin myös kymmenen vuotta myöhemmin hy-väksyttyyn yhtenäiskoululakiin, jolla muokattiin vain perusasteen koulutus niveltämättä sitä mi-tenkään ammattiopetuksen suunnitelmiin. Sii-nä varsinainen kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdistettiin yleistä peruskasvatus-ta antavaksi yhdeksänvuotiseksi yhtenäiseksi peruskouluksi.

Peruskoulujärjestelmä

6-vuotinen 3-vuotinen 1-vuotinen 3-vuotinen

perus-

koulun ala-

aste

perus-

koulun

yläaste

kymppi-

luokka

keskiaste/

toinen aste

lukio/

ammatti-

opetus

Turussa peruskoulujärjestelmään siirryttiin syys-lukukauden alussa v. 1977, kun peruskouluko-keilu oli lähtenyt Pohjois-Suomesta liikkeelle jo v. 1971. Tuolloin entiset, viisiluokkaisina keski-kouluina tai kahdeksanluokkaisina lyseoina toi-mineet oppikoulut lakkasivat vähitellen olemas-ta. Oppikoulun kolmesta ylimmästä luokasta tuli lukio, joka perustui peruskoulun oppimää-rälle ja jonka päätteeksi tuli suorittaa ylioppi-lastutkinto. Oppikoulun viisi alinta luokkaa eli keskikoulu kokonaisuudessaan sulautui perus-kouluun. Muutoksen jälkeen lukioita ja amma-tilliseen perustutkintoon johtavia kouluja alettiin kutsua toisen asteen kouluiksi erotuksena pe-ruskoulun ensiasteelle ja myöhemmin kehitet-tävälle ns. kolmannelle asteelle.

Peruskoulun jälkeen alettiin kehittää keskiastetta

Ensimmäiset konkreettiset askeleet peruskou-lun jälkeisen koulutustason kehittämiseksi otet-tiin vasta 1970-luvun alussa. Silloin nostettiin esille monia koulutuksellisesti polttavia kysy-myksiä. Varsinkin keskiasteen rinnakkaisten opintosuuntien, lukion ja ammattikoulun väli-nen suhde herätti keskustelua.

Ammatillisten oppilaitosten asema pyrittiin säi-lyttämään selkeästi vaihto-ehtoisena yleissivis-tyspohjaisen lukion rinnalla. Se merkitsi amma-tilliselle koulutukselle melkoista kehitystarvetta, jotta se pystyi tarjoamaan oppilailleen ammat-titaidon ohella myös sellaisen yleissivistävän pohjan, jonka varassa nuori saattoi ryhtyä ra-kentamaan tulevaisuuttaan ammattitaitoisena ihmisenä ja tasapainoisena kansalaisena. Myös joustavia jatko-opintomahdollisuuksia tuli vaalia ja ammattikoulun suorittaneille haluttiin antaa entistä paremmat mahdollisuudet jatko-opin-tojen suorittamiseen myös korkeakouluissa.

Varsinaisena uhkana lukiota ei ammattikoulu-tukselle pidetty, mutta silti sen paisumista pe-lättiin. Kuntien väärä suhtautuminen koulutuk-sen kehittämiseen tosiasiassa hidasti alueellista uudistumista ja sysäsi työkykyisen ja ammatti-taitoisen väen kasvukeskuksiin ensin opiskele-maan ja sitten jäämään sinne työhön. Lukuisat ennusmerkit kertoivat opiskelijavirtojen suun-nasta, esim. vuosien 1960 ja 1971 välisenä ai-kana koko maan lukioiden oppilasmäärät olivat kasvaneet miltei kaksinkertaisiksi ammattiop-pilaitoksiin verrattuna. Pohjois- ja Itä-Suomes-sa tilanne oli heikoin. Siellä opiskelupaikkoja ei ammatillisessa koulutuksessa ollut riittävästi.

Koulujen uudisrakentamisen aikaa Turussa

Suurten ikäluokkien paine tuntui kansakoulussa 1950-luvun alussa ja jatko-opetuksessa saman vuosikymmenen lopulla. Turussa elettiin tuolloin uudistuskautta koko maata ajatellen, sillä kou-

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

26

lurakennuksia kohosi tiiviiseen tahtiin kaikilla kouluasteilla. Nopeasti Aninkaistenkoulun ra-kentamisen jälkeen nousi mm. kaupungin itäi-selle puolelle Kupittaankadun ja Sepänkadun kulmaan 42 luokkaa käsittävä kansalaiskou-lurakennus vuonna 1958. Toinen suuri kansa-laiskoulu, 44 luokkahuonetta, valmistui kaupun-gin läntiselle puolelle, Rieskalähteen puistoon v. 1964.

Vuonna 1970 mahtuivat kaikki kansakoulujen ja kansalaiskoulujen oppilaat tulemaan yhteen vuoroon. Lukioiden perustaminen ja ylläpito oli-kin kunnille helpon ja halvan koulutuspolitiikan toteutusmuoto, vaikka se ei millään tavalla vas-tannutkaan alueellista työvoimatarvetta teolli-suudessa ja palvelualoilla.

Kymppiluokat painetta tasoittamaan

Ammatillisen koulutuksen tarjonnan alueellista epätasa-arvoa lievitettiin myös 1977 – 78 käyt-töön otetuilla peruskoulun 10. luokilla. Aluksi kokeiluina aloitettujen ”tilapäisten lisäluokkien” toiminta lähti liikkeelle 15 luvan saaneesta La-pin ja Oulun läänin kunnasta. Perustamisen syi-nä olivat nuorten heikko työllisyystilanne sekä

erityisesti keskiasteenalueellisten aloituspaik-kojen riittämättömyys. Tarkoituksena oli myös tukea oppilaiden valmiuksia siirtyä jatko-opin-toihin. Taustalla oli niin ikään tilanne, jonka pe-ruskouluun siirtyminen oli aiheuttanut. Tuolloin osa oppilaista jättäytyi tieten tahtoen luokalle voidakseen suorittaa oppivelvollisuutensa uu-den peruskoulun mukaisesti. Siirtymävaiheessa perustetut kymppiluokat saivat toteuttaa valit-semaansa etenemistietä vuosikausia omissa oloissaan. Vasta 1980-luvun alussa kokeilu laa-jeni niin, että kaikille kunnille annettiin mahdolli-suus perustaa kymppiluokka. Alkuaikojen kym-pit olivat lähes pelkästään yhdeksännen luokan kertauskursseja, joissa oppilaat kiersivät tunnil-ta toiselle opettajien vaihtuessa tiuhaan tahtiin. Nykyään opiskelijoille tehdään henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, joiden mukaan he käyvät läpi parantamista vaativia oppisisältöjä. Kaik-kia yläasteen aineita ei tarvitse opiskella, vaan panostaa niihin aineisiin, joissa on ongelmia. Suomen vanhimman kymppiluokan, Nivavaa-ran (nyk. Napapiirin) yläaste tekee läheistä yh-teistyötä Lapin ammattiopiston kanssa.

27

Ammatillisen koulutuksen mullistus 1984 - 1988

Keskiasteen kehittämislain tultua hyväksytyksi keväällä 1978 alkoi Turussakin koulutuksen ra-kenteellinen remontti päästä käyntiin. Vuonna 1988 keskiaste saatiin täysimääräisesti toteu-tetuksi kaikilla opintolinjoilla ja luokka-asteilla.

Suurista muutoksista oli todella kysymys, sillä jo peruskoulututkintoon pohjautuvat ammatilliset opinnot päätettiin tuossa vaiheessa organisoi-da laaja-alaisiksi peruslinjoiksi, jotka yhteisen yleisjakson jälkeen eriytyivät eriasteisiksi erikois-tumislinjoiksi. Tällaisia vuoden perusopiskelun jälkeen avautuvia erikoistumisasteita olivat sil-loista ammattikoulua vastaava ammattikouluas-te, teknikkokoulutuksen korvaava opistoaste ja insinöörikoulutuksen tilalle tuleva ylempi opis-toaste. Myös eteneminen teknillisen korkea-koulun oppimääriin tuli mahdolliseksi korkea-kouluasteen avautumisen myötä. Yksinomaan teknillisillä aloilla aloitettiin kaikkiaan 11 perus-linjaa, joista avautui lukuisia laaja-alaisia kou-lutusammatteja.

Opetussuunnitelmissa korostettiin tuolloin am-matillisen koulutuksen tavoitteiden kannalta tär-keimmiksi ammattiteoreettisten tietojen opet-tamista, ja niissä erityisesti matematiikka ja fysiikka olivat keskeisessä asemassa. Teoreet-tinen opetus ei kuitenkaan saanut jättää var-joonsa ammatillista, vaan niitä oli toteutettava keskenään kiinteässä yhteistyössä. Varsinaisen ongelman opetussuunnitelmien laadinnassa ai-heutti yleissivistävien aineiden vahvasti koros-tettu merkitys. Päätöksen mukaan peruslinjo-jen yleisjaksojen yhteisiksi ja kaikille pakollisiksi yleissivistäväksi aineiksi tulivat äidinkieli, vie-ras kieli, toinen kotimainen kieli, matematiik-ka, fysiikka ja kemia, kansalaistieto, liikunta ja terveystieto sekä taide- ja ympäristökasvatus. Niiden yhteisen tuntimäärän tuli olla ensimmäi-senä opintovuonna vähintään 500 tuntia, mikä tarkoitti prosenttiosuutena peräti 45 % kaikista opetustunneista. Lisäksi aineiden oppimäärät jatkuivat erikoistumislinjoilla.

KESKIASTEEN UUDISTUS

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

28

Yhteisten aineiden opintomäärien jyrkkä lisäys

Vieraiden kielten roolin korostaminen oli opetuk-sessa melko uutta, sillä vasta v. 1957 englannin opetus oli otettu ensimmäistä kertaa kokeilu-luontoisesti kansakoulujen opetusohjelmaan. Vuodesta 1967 lähtien oli vieraan kielen ope-tus ollut pakollista kansakoulun 3. luokalta al-kaen. Englannin rinnalle tuli valinnaiseksi ruotsi Turun suurimmissa kansakouluissa. Suomen kieli tuli 1967 pakolliseksi aineeksi ruotsinkieli-sissä kansakouluissa, vuoden 1969 vahvistetun ruotsinkielisten kansakoulujen opetussuunnitel-man mukaan suomen kieli oli pakollinen aine, englanti vapaaehtoinen.

Joustavan koulutusrakenteen tulo

Uusi järjestelmä peruslinjoineen ja yleisjaksoi-neen muodostui liian raskaaksi toteuttaa ja jo 1990-luvun alussa julkistettiin suunnitelmat joustavaan koulu tusrakenteeseen siirtymiseksi. Sen myötä oppilaiden valinnanmahdollisuuksia, koulukohtaisia opetussuunnitelmia ja oppilaitos-ten välistä yhteistyötä lisättiin merkittävästi. Kun 1988 toteutunut keskiasteen perusuudistus oli merkinnyt yh teisten aineiden oppimäärien lisä-

ystä, vähensi v. 1995 voimaan tullut uudistus huomattavasti liikunnan ja yhteiskuntatiedon määrää opetuksessa.

Yhteiskuntatiedon opetuksen tuntimäärien pa-lauttamisen lähes keskiasteen uu distusta edel-täneelle tasolle pelättiin vaikuttavan opiskelijoi-den kansalaisaktiivi suuden tasoon. Myöhemmin v. 2008 Turun yliopiston suorittaman tutkimuk-sen mukaan onkin todettu, että ammattikoulu-laisten ja lukiolaisten politiikan tiedois sa ja kiin-nostuksessa politiikkaan on merkittäviä eroja lukiolaisten hyväksi. Mer kittävimpänä syynä tut-kijat pitävät oppilaitoksissa annettavaa ope-tusta. Heidän mielestään lukioissa kasvatetaan aktiivisia kansalaisia, mutta ammatillisissa oppi-laitoksissa tavoitellaan sen sijaan velvollisuu-dentuntoisten alamaisten kehittämistä. Kes-keisimpänä erona politiikan tutkija Kimmo Elo näkee juuri aiemmin maini tun yhteiskuntaopin tavoiteasettelun ja sitä varten varatun vähäi-sen tuntimäärän. Esim. tutkimuksen yhteydessä suoritetun kyselyn mukaan lukiolaisista runsaat 40 prosenttia piti äänestämistä tärkeänä, mut-ta ammatillisissa oppilaitoksissa luku oli vain 20 prosenttia.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

29

Vuoden 1999 alussa voimaan tulleessa uudes-sa koululainsäädännössä ammatillista toisen asteen koulutusta määritteli laki, jonka mukaan kaikki toisen asteen tutkinnot muokattiin kolmi-vuotisiksi (120 ov) ja niihin si sällytettiin uutena elementtinä vähintään puolen vuoden mittainen työssäoppimi sen jakso. Tutkinnot määriteltiin laajuudeltaan opintoviikoiksi. Yksi opintovuosi sisälsi 40 opintoviikkoa (ov) ja yksi opintoviikko vastasi opiskelijan 40 tunnin työpanosta.

Silloin katsottiin, että ammatillisen peruskou-lutuksen tehtävä oli peruskoulun ja lukion kas-vatustehtävää jatkaen tai työkokemukseen pe-rustuen antaa yhteiskun nan, työelämän sekä niiden kehittymisen edellyttämiä, ammattitai-don saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä jat-ko-opintojen harjoittamiseksi tarpeellisia taitoja.

Laaja-alaisiksi miellettyihin yhteisten aineiden tavoitteisiin sekä opetuksen ja arvi oinnin kehit-tämisperiaatteisiin sisältyivät myös opinto-ohja-uksen, erityisopetuk sen ja opiskelija-arvioinnin sekä opintojen hyväksi lukemisen periaatteet.

Kaikille yhteisten oppiaineiden laajuus määritel-tiin 20 opintoviikoksi, joista pa kollisia opintoja oli 16 opintoviikkoa ja valinnaisia neljä opintoviik-koa. Opiskelija sai itse vapaasti valita ja liittää tutkintoonsa kiinnostuksensa ja am matillisen suuntautumisensa mukaan joko oman tai jon-kun muun toisen asteen oppilaitoksen tarjon-nasta. Turun ammatti-instituutin ulkopuolelta valintoja ei tiettävästi kuitenkaan tehty ja eri kou-lutalojenkin väliset valinnatkin kaatuivat pääasi-assa pitkistä välimatkoista aiheutuneisiin han-kaluuksiin.

Näin kunkin tulosalueen tehtäväksi jäi huolehtia opiskelijan valitsemien oppi aineiden tarjonnas-ta. Tosiasiassa tarjonta ei koskaan ollut kaikilla opintolinjoilla edellä luetellun laajuista, vaan op-pilaita opastettiin valintojen tekemiseen yhtei-

sissä ohjaustilanteissa. Periaatteessa etiikan opiskelukin olisi ollut mahdollista, jos sitä varten olisi saatu riittävän suuri opintoryhmä kootuksi.

Yhteisten aineiden tukiopetus ja maahanmuuttajien suomen kielen opetus

Nuoren menestyminen peruskouluopinnois-sa on hyvin oleellinen seikka en nustettaessa tulevaa. Ammatilliset opinnot sisäl tävät paljon tietopuolisia opintoja, joissa menestyminen edellyttää riittäviä kielellisiä ja matemaattisia valmiuksia. Monen peruskoulunsa päättävän nuoren tiedot näiltä osa-alueilta ovat valitet-tavasti puutteellisia. Turun ammatti-instituu-tissa tukiope tus onkin kohdistettu yhteisis-sä oppiaineissa erityisesti vieraisiin kieliin ja mate matiikkaan. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden pahimpana ongelmana on ollut suo men kielen taidon puutteellisuus, mikä on välittömästi heijastunut muiden yh teisten op-piaineiden lisäksi myös ammatillisten aineiden oppimiseen.

Tilannetta on pyritty helpottamaan nuorille maa-hanmuuttajille suunnatulla am matillisiin opintoi-hin valmistavalla koulutuksella ja erityisellä äi-dinkielen opetuk sen yhteydessä järjestettävällä suomi toisena kielenä tukiopetuksella.

Valmistavan koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle kielelliset ja muut tarvittavat valmi-udet ammatillisiin opintoihin siirtymistä varten. Koulutuk sen laajuus on määritelty vähintään 20 ja enintään 40 opintoviikon laajuiseksi. Koulu-tuksessa noudatetaan Opetushallituksen vah-vistaman opetussuunnitelman valtakunnallisia perusteita. Tällä hetkellä luvan oikeuttaman kiin-tiön puitteissa järjestetään opetusta kolmessa nuorten ryhmässä ja kolmessa yli 25-vuotiaille maahanmuuttajille varatussa ryhmässä.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

30

Uudistusten ja haasteiden vuosi 1998

Turussa suuret fuusiot alkoivat toteutua kau-pungin hallinnon tasolla, kun kolmen erillisen ammatillisen oppilaitoksen johtokunnat lakkau-tettiin ja tilalle nimettiin kaikille yhteinen ammatil-lisen opetuksen lautakunta. Tuolloin perustettiin myös ns. ammatillisen koulutuksen palvelukes-kus, joka koordinoi yhdessä kolmen ai emmin itsenäisen oppilaitoksen rehtorien kanssa lä-hes koko Turun kaupungin ammatillisen ope-tuksen kenttää. Mukaan kuuluivat teknillinen ammattioppi laitos, kauppaoppilaitos, kotitalo-usoppilaitos, Aninkaisten ammattioppilaitos ja hotelli- ja ravintolaoppilaitos. Vielä tuolloin mu-kana olivat myös taiteen ja vies tinnän oppilai-tos, työväenopisto ja lukuisat ylioppilaspohjaiset opintolinjat, jotka yhdessä kohottivat opiskelija-määrän lähes 4000 opiskelijaan ja 700 opetta-jaan. Ammattikorkeakoulun perustamisen myö-tä opiskelijamäärä väheni, kun useat opintolinjat siirtyivät sen hoidettaviksi.

Uudistukset näkyivät voimakkaina myös nor-maalissa koulutyössä kaikissa uusissa yksiköis-sä. Keskeistä oli se, että uudistuksia hallinnoitiin nyt keskitetysti ja tavoit teena oli koko oppilai-toksen kehittäminen samaan suuntaan. Vuon-

Turun kaupungin ammatillisen koulutuksen suuret muutokset tapahtuivat jo 1990-luvulla. Tuota aikaa voidaan kutsua koko maassa ammatillisen koulutuk-sen yhdistymisen vuosikymmeneksi.

YHDISTYMISEN AIKA 1998 - 2009- TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI SYNTYY

na 1998 rehtori Olavi Solinin sanoin edessä oli haasteiden vuosi, jota sävyttivät uuteen tutkin-torakenteeseen liittyvä 20 opintoviikon työssä-oppimisjakso, opiskelijoille tarjottavat moninai-set valintamahdollisuudet ja laatujärjestelmän rakentamistyön jatkaminen sekä oppilaitok-sen uusi organisaatio. Uudesta ajattelutavasta käytet tiin strategian nimitystä ja sitä höystettiin liike-elämästä tutuilla termeillä, jotka eivät al-kuun ottaneet istuakseen oppilaitoksen hen-kilökuntaan.

Seija Mattila, johtava rehtori: ”Muutospro sessi on kuluneen lukuvuoden aikana muuntunut konkreettiseksi toiminnaksi. Ta voitteet, paino-pisteet ja strategiat on valittu. Nyt kuljemme määrätietoisesti kohti yhteisesti sovittua visiota. Yhteisön inhimillisen pääoman tärkeimmät ele-mentit ovat tutkimusten mukaan organisaation maine, palvelujen maine ja henkilöstön osaa-minen sekä organisaatiokulttuuri. Kolme en-simmäistä elementtiä ovat var masti kunnossa, mutta ammatti-instituutin organisaatiokulttuu-ri on vielä muo toutumassa ja vaatii vaalimista. Se muodostuu vanhojen kulttuurien arvokkaista osista, joihin liitetään ripaus uutta, tämän päi-vän kehitystä.”

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

31

Ravintola- ja

suurtalousala/

Aninkainen

Kaupan ja

hallinnon ala/

Kellonsoittajankatu

Hotelli-, ravintola ja

suurtalousala/

Lemminkäisenkatu

Sosiaali- ja terveysala/

Uudenmaantie

Koti,

laitostalous ja

puhdistuspalvelu-

ala/

Tommilankatu

rehtori Raili Rinne/

Terhi Hotokka

rehtori Terhi

Hotokka

rehtori Raili Rinne/

Terhi Hotokkarehtori Seija Välilä/ Marja-Helena Salmio

Hotelli-, ravintola-

ja suurtalousalan

perustutkinto

Ruokapalvelun

perustutkinto

Suurtalousesimies

Ravintotalousosasto

opintolinjoina:

ravintola-alan

peruslinja, keittäjä,

kotitaloudenhoitaja,

leipuri, elintarvike-

teollisuuden perus-

linja, suurtalouden

peruslinja

Liiketalouden

perustutkinto

Grundexamen

inom företagseko-

nomi

Myynti- ja

asiakaspalvelun

perustutkinto

Hotelli-, ravintola-

ja suurtalousalan

perustutkinto

Hotelli- ja ravinto-

laesimies

Sosiaali- ja terveys alan

perustutkinto, lähihoitaja

Opistoaste:

- sairaanhoitaja

- laboratorio

hoitaja

- röntgenhoitaja

- hammashuoltaja

- fysioterapeutti

- toimintaterpeutti

- kätilö

- terveydenhoitaja

- erikoisparturi-

kampaaja

Kauneudenhoito-ala:

Parturi-kampaaja

(Aninkainen)

Kosmetologi

(Aninkainen)

Koti-, laitostalo-

us- ja puhdis-

tuspalvelualan

perustutkinto

Laitoshuoltaja

Muu opetus:

Talouskoulu

Opistoaste:

- siivoustek nikko

Tekniikan koulutusyksikkö/

Peltola

Tekniikan koulutusyksikkö/

Aninkainen

Tekniikaan koulutusyksikkö/

Juhannuskukkula

Väliaikainen

koulutus/

Kaarina ja Lieto

rehtori Olavi Solin

Auto- ja kuljetusala:

- ajoneuvoasentajan perus-

tutkinto

- autokorikorjaajan perus-

tutkinto

- kuljetusalan perustut-

kinto

Kone- ja metalliala:

- kone- ja metallialan

perustutkinto

- koneistuksen perustut-

kinto

LVI-ala:

- LVI-alan perustutkinto

- kiinteistöalan perustut-

kinto

Puuala:

- puualan perustutkinto

Rakennusala:

- rakennusalan perustutkinto

Tekstiili- ja vaatetusala:

- pukuompelija

- vaatturi

- vaatetusteknikko,

opistoasteElintarvikeala:- elintarvikealan perustutkinto- kondiittori

Sähköala:

- sähkövoimatekniikan

perustutkinto

- tietotekniikan perustut-

kinto

Paperi- ja

kemianteollisuuden ala:

- kemiantekniikan

perustutkinto

- laboratorioalan perustut-

kinto

Maanmittausala:

- Kartoittaja

Muu tekniikka ja liikenne:

- tekninen piirtäjä

Graafinen ala:

- Graafisen alan perustut-

kinto

Kone- ja metalliala:

- koneenasennuksen

perustutkinto

- sähköasentaja,

- asentaja-

koneistaja

- metallityöalan

yleislinja

YHDISTYMISEN AIKA 1998 - 2009- TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI SYNTYY

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ALKUVAIHEITA

32

Hannu Immonen, tekniikan tulosalueen rehtori, tuntee koulutusalueensa perin juurin. Tullessaan LVI-tekniikan sijaisopettajaksi Peltolan kouluta-loon v. 1992 hän oli hankkinut kokemusta lai-vanrakennuksen parissa ja toiminut pienyrittäjä-nä. Sijaisuus muuttui viraksi ja opettajatehtävät jatkuivat aina vuoteen 2001 saakka, jolloin hä-net valittiin talotekniikan koulutusvastaavaksi. Vahvaa tekniikan yleisosaamistaan hän on ke-hittänyt lukuisissa ammattitaitokilpailutoiminnan tehtävissä, ensin toimiessaan LVI-alan ekspert-tinä v. 1999 Montrealissa ja 2001 Soulissa. Sen jälkeen Suomen maajoukkueen johtajana St Gallenissa, Helsingin World Skills -kisojen tek-niikkapäällikkönä ja varapääsihteerinä v. 2005 ja Suomen teknisenä delegaattina Japanin ja Kanadan kilpailuissa. Palattuaan kahden vuo-den virkavapaalta hänet valittiin ensin tekniikan kehittämispäälliköksi ja edelleen rehtoriksi loka-kuussa 2006.

Immonen kuvaa SkillsFinland ry:n palveluk-sessa viettämäänsä vaihetta avaimena kou-lutuksen kehittämisen laajaan maailmaan. Sil-loin luotiin pohja sille laajalle verkostolle, jonka varaan rehtorina pystyy rakentamaan kansalli-sesti ja kansainvälisesti niin koulutustoiminnan

suunnittelua, sen rahoittamista, yritysyhteistyö-tä kuin henkilötuntemustaan. Hyvä verkosto avaa myös keskusteluyhteydet kaikkiin oppi-laitoksiin, hallinnon eri tasoille ja näkemysten laajentamiseen.

Rehtorilla onkin selkeä visio tekniikan alan kou-lutusten tulevaisuudesta; se liittyy vahvasti elin-keinoelämän alueellisiin tarpeisiin. Olemme luo-neet kiinteät neuvotteluyhteydet meriklusterin kehittämiseksi yhdessä Turun ja Rauman telak-kayritysten kanssa ja saaneet vahvan jalansijan talotekniikan yritysten kouluttajana niin nuoriso- kuin aikuisasteellakin. Nyt on mentävä eteen-päin ja liitettävä mukaan vahva osaamisemme logistiikan ja ajoneuvotekniikan osalta.

”Mielestäni ammatillinen kehittäminen saisi pyö-ränsä maahan, jos lukioyhteistyön sijasta pa-nostaisimme entistä vahvemmin koko Turun alueen aikuiskoulutuksen liittämiseen tähän toi-mintaan mukaan, kuten opetusministeriön suo-sittama ammattiopistostrategia edellyttää. Nyt on sellainen tuntuma, että ajamme kuin kun-topyörää, uutta energiaa syntyy, mutta se jää pääosin käyttämättä.”

Hannu Immosen kaavailemissa avauksissa on vahvasti mukana myös ammattikorkeakoulu-yhteistyö. ”Kyllä tekniikan alan opetuksen tu-lee tarjota monipuolisia vaihtoehtoja, osittain jopa moniarvoisia. Emme voi lähteä siitä, että tuotamme vain kolmen vuoden koulutusta pe-ruskoulun päättäneille oppilaille.” Immonen pe-rustelee näkemystään sillä, että nuorten taus-tat ovat erilaisia, heidän perusosaamisensa ja innostuksensa vaihtelee; näitä ominaisuuksia voidaan hyödyntää tarjoamalla tuki- ja erikois-kursseja niitä haluaville ja panostamalla am-matillisesti lahjakkaisiinkin. Toisaalta oppilaitos pystyy myös lisäämään työssä oppimisjaksojen laajuuksia. Perinteisen vähintään 20 opintovii-

TEKNIIKAN ALAN KOULUTUS

Hannu Immonen

Tekniikan vastuualueen rehtori

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

33

kon korvaamista 40 – 60 opintoviikkojen koko-naisuuksilla tullaankin kokeilemaan merikluste-riyhteistyössä.

Yksi mahdollinen keino kehityksen pyörän vauhdittamiseen olisi myös kokonaisopiskelu- ja työaikaan siirtyminen. Silloin kesälukukausien hyödyntäminen kävisi mahdolliseksi mm. niille, jotka muutenkin osallistuvat lomiensa aikana alansa työtehtäviin. Tavoitteena on saada nuo-ret työelämään nopeammin ja myös pysymään siellä. Opiskeluaikojen lyhentäminen ei sinän-

sä tule kysymykseen. Nuoren on saatava olla nuori ja kehittymään muiden ikäistensä kans-sa, mutta toisaalta emme halua oppilaitoksesta myöskään paikkaa, johon nuoret varastoidaan pahimman ikävaiheensa ajaksi.

Uudenlaista kehityskaarta tulisi vetää Immosen mielestä myös opettajien jatkokoulutuksessa, niin pedagogisessa kuin ammatillisen osaami-senkin päivittämisessä. Vaatimukset opettajuu-desta käyvät vuosi vuodelta haasteellisemmiksi ja alojen tekninen kehittyminen on niin nopeaa, että vain kovilla ponnistuksilla oppilaitos pysyy siinä mukana.

”Tässä tilanteessa olemme onnellisessa ase-massa, kun käytössämme on Koneteknologia-keskuksen kaltainen aarre. Siellä elinkeinoelä-mä- ja korkeakouluyhteistyö on jokapäiväistä, ja käsillä on teollisuuden parhaat laitteet niin työstötekniikan, hitsauksen, mekatroniikan, elektroniikan kuin logistiikankin alueilta”, tote-aa Immonen. ”Nyt jo olemme saaneet huip-puvalmennusyksikön statuksen monella alalla, meillä koulutetaan monella alalla niitä Suomen parhaita, jotka pyrkivät maailman parhaiksi.”

34

KAUPAN JA PALVELUALAN KOULUTUS

Terhi Hotokka

Kaupan ja palvelun vastuualueen rehtori

Rehtori Terhi Hotokka tuli vuonna 1974 enti-sen kauppaoppilaitoksen opettajaksi. Vuosi-en varrella tehtävät usein muuttuivat. Tästä oli hyötyä niin, että laaja-alainen kokemus karttui. Olipa hän välillä taideoppilaitoksenkin rehtori-na. Kaupan ja palvelun vastuualueen rehtorik-si hänet nimitettiin vuonna 1998. Kysyttäessä miten hän kokee tämän hetkisen poikkeuksel-lisen laajan ”valtakuntansa” hän toteaa, ettei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Hänellä on hyvä henkilökunta hoitamassa asioita. Ky-syttäessä mitä hän haluaisi kertoa opiskelijoille hän vastaa:

Kaupan ja palvelun tulosalue on laaja-alainen sisältäen kaupan, tietotekniikan, hotelli-, ravin-tola ja catering alan, matkailun, vaatetus ja elin-tarviketekniikan. Kaikilla näillä aloilla on kuiten-kin paljonkin yhteistä. Kokonaisuus muodostuu ihmisen erilaisiin perustarpeisiin vastaamisesta ja asiakaslähtöisen palvelutilanteen hallitsemi-sesta ollaanpa sitten työtehtävissä erikoista-varakaupassa, elintarvikekaupassa, vaatetus-liikkeessä ja ompelimossa, matkatoimistossa, hotellissa, erilaisissa ravintoloissa ja suurkeitti-öllä, leipomossa tai einestuotannossa. Kaikilla

aloilla lähtökohtana on ihmisen palveleminen ja hänen elämänsä helpottaminen. Vastuualu-een useissa oppimisympäristöissä kohdataan asiakas ja häntä palvellaan. Omat ravintolat ja myymälä tuottaa palveluita turkulaisille ja opis-kelija kohtaa asiakkaan todellisessa tilanteessa jo opiskelun aikana ei pelkästään työssäoppi-mistilanteessa yrityksessä koulun ulkopuolella vaan myös itse oppilaitoksen omassa toimin-taympäristössä.

Laaja-alaisuus rehtorin tehtävissä merkitsee pe-rehtymistä vastuualueen alojen työelämän laa-jaan kirjoon ja eri alojen yritysten tarpeiden ja toimintatapojen tuntemista. Elinkeinoelämän tarpeet ovat oppilaitoksen toiminnan lähtökoh-ta. Hyvien suhteiden ylläpito elinkeinoelämään on olennainen osa oppilaitoksen toimintaa. Opetussuunnitelmien laatiminen työelämäläh-töisiksi ja työelämän äänen kuuleminen ope-tuksen suunnittelussa on ammatillisessa kou-lutuksessa kaiken perusta.

Vastuualueen tutkinnot tarjoavat monia mahdol-lisuuksia sekä jatko-opinnoille, että työpaikan valinnalle. Jatko-opintoihin valmentavat opin-

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

35

not mahdollistavat hyvän lähtökohdan ammat-tikorkeakoulussa jatkamiselle ja pärjäämiselle.

Työtilanne vastuualueen tutkinnoissa on ollut hy-vä ja opiskelijat ovat sijoittuneet työmarkkinoille valmistumisensa jälkeen erinomaisesti. Vastuu-alueelta jatko-opintoihin siirtyvien osuudet ovat merkittävät. Yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja tiedekorkeakoulun kanssa kehitetään. Opis-kelussa korostetaan asiakaspalvelutaitoja, asi-akkaan kohtaamista erilaisissa palvelutilanteissa ja korkealaatuisten, luotettavien tuotteiden val-mistamista ja hygienian ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. vastuualueen opiskelijat

ovat menestyneet hienosti kansallisissa ja kan-sainvälisissä ammattitaitokilpailuissa.

Tulosalueen alojen tulevaisuudennäkymät ovat valoisat. palvelualojen työntekijätarve on kasva-va ja monien alojen työntekijöistä on pulaa jo tä-nä päivänä. Opetusta pyritään edelleen muok-kaamaan työelämään liittyväksi pidentämällä työelämäjaksoja ja soveltamalla yksilöllisiä op-pimistapoja ja kehittämällä erilaisia tutkinnon-suorittamisvaihtoehtoja.

36

TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN KOULUTUS

Terveyden ja hyvinvoinnin vastuualueella kou-lutetaan ammattilaisia, joiden työpanoksella käytännössä voidaan vaikuttaa asiakkaiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Valmistuneet työllistyvät hyvin. Sosiaali- ja terveysalalla jää eläkkeelle suuri määrä työvoimaa lähivuosina ja samanaikaisesti ikääntyvien ihmisten palvelujen tarve kasvaa. Terveys- ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuuteen vaikuttavat sekä maailmanlaa-juiset että paikalliset tekijät. Ammattitaidossa keskeisiä ovat ihmissuhde- ja vuorovaikutus-taidot, joita tarvitaan muuttuupa hoitoympäristö ja teknologia miten paljon tahansa.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja.

Lähihoitajakoulutus on laaja-alainen, moniin erilaisiin työtehtäviin valmistava koulutus. Pa-kollisten ammatillisten tutkinnon osien lisäksi opiskelijan on valittava yksi yhdeksästä eri kou-lutusohjelmavaihtoehdosta. Lähihoitajien työ-paikkoja voivat olla esimerkiksi kotihoito, pal-veluskeskukset, asuntolat, toimintakeskukset, päiväkodit, vanhainkodit ja terveyskeskukset. Työ on monipuolista ihmissuhdetyötä, joka vaa-

tii tekijältään hyvää fyysistä- ja psyykkistä kun-toa. Työtä pitää pystyä tekemään eri ikäisten, kulttuuritaustaltaan ja elämäntilanteeltaan eri-laisten ihmisten kanssa sekä itsenäisesti, että moniammatillisten työryhmien jäsenenä.

Lääkealan perustutkinto

Lääkehuolto on osa terveydenhuoltojärjestel-mää ja lääkealan perustutkinto kouluttaa perus-tason työntekijöitä alan tarpeisiin. Perustutkin-toon kuuluu kaksi valinnaista koulutusohjelmaa: lääkealan koulutusohjelma, farmanomi ja ap-teekkialan koulutusohjelma, lääketeknikko.

Apteekit ovat valmistuneiden pääasiallisia työl-listäjiä ja TAI:ssa onkin päätetty keskittyä ap-teekkialan koulutusohjelman toteuttamiseen. Valmistuneita voidaan palkata myös lääketeol-lisuuteen. Lääkealan perustutkinnon suoritta-neella on osaamista lääkehuollon toimistotyös-sä, taloustoiminnoissa, materiaalihallinnassa, lääkelogistiikassa sekä tietotekniikassa. Ala ke-hittyy nopeasti. Parhaillaan apteekkityötä muut-taa sähköiset reseptit sekä kosmetiikan ja mui-den hyvinvointia edistävien tuotteiden myynnin

ThM Soile Lehto tuli instituutin terveyden- ja hyvinvoinnin vs. rehtorik-si vuonna 2008 silloisen rehtori Marja-Helena Salmion paikalle tämän ollessa opetushallituksen projektissa. Vuotta myöhemmin hänet nimi-tettiin vakinaiseksi hoitamaan rehtorin virkaa. Ennen tätä hän oli Kaa-rinan sosiaali- ja terveysalan rehtorina viisi vuotta.

Soile Lehto

Terveyden- ja hyvinvoinnin rehtori

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

37

lisääntyminen. Koulutuksessa yritetään pysyä muutoksessa mukana ja tehdään sujuvaa yh-teistyötä työelämän kanssa.

Kauneudenhoitoalan koulutus

Kauneudenhoitoalan ammatit ovat kädentaitoja vaativia palveluammatteja, joiden tehtävänä on tuottaa hyvinvointia ja terveyttä. Palvelut koh-distuvat asiakkaan ihoon, hiuksiin ja partaan. Alojen erikoisvaatimuksia ovat sosiaalinen luon-ne sekä halu tehdä töitä ihmisten kanssa sekä hyvä terveys.

Kauneudenhoitoala on nuorten keskuudessa hyvin suosittu ja hakijoita on paljon enemmän kuin opiskelijoita voidaan ottaa. Ala muuttuu ja elää muotitrendien ja tuotekehityksen myötä ja valmistumisen jälkeenkin pitää muistaa jat-kuvasti päivittää ammattitaitoaan.

Kotityö- ja puhdistuspalvelualan koulutus

Kotityö- ja puhdistuspalvelualan ammattilaisis-ta on kova pula. Koulutuksen suorittaneet työl-listyvät erittäin hyvin. Väestön ikääntyminen asettaa haasteita kotityöpalvelualan kehittämi-seksi. Monipuolisen kotityön ammattilaisilla on tulevaisuudessa kysyntää. Puhdistuspalveluala koneistuu hurjaa vauhtia. Voimme vain kuvitel-la millaisia tulevaisuuden puhdistuskoneita on tulossa. Alan ammattilaisia ei kuitenkaan koko-naan voi koneilla korvata.

Nivelvaihekoulutukset

Lisäksi terveyden ja hyvinvoinnin vastuualueel-le toteutetaan ns. nivelvaihekoulutuksia joiden tarkoituksena on lisätä nuorten opiskeluvalmi-uksia ja elämänhallintataitoja ennen ammatil-liseen koulutukseen siirtymistä.

Haaveena hyvinvointitalo

Haaveenani on saada koottua kaikki edellä luetellut koulutukset saman katon alle. Silloin pystyisimme tarjoamaa asiakkaille monipuolisia hyvinvointipalveluja, ja jo opiskeluaikana totut-tamaan opiskelijat eri alojen edustajien väliseen yhteistyöhön. Tällä hetkellä koulutusta ja siihen liittyvää asiakaspalvelua toteutetaan monessa eri pisteessä. Hiusalan opiskelijat opettelevat asiakaspalvelua Aninkaistenkadun koulutalossa omissa ahtaissa tiloissaan, kosmetologiopiske-lijat omissaan. Lähihoitajaopiskelijat pyörittävät kaupungilla Puuhapirttiä, joka tarjoaa lasten-hoitopalveluja ja Senioriklubia, joka järjestää ikäihmisille suunnattua viriketoimintaa. Koti-työ- ja puhdistuspalvelualan opiskelijat hoita-vat asiakkaiden liinavaatehuoltoa ja valmistavat tilattuja ruokia Tommilankadun koulutalossa ja tekevät lisäksi ”kotikeikkoja”. Uudenmaantiel-lä (Ruiskadulla) opiskelevat lähihoitajaopiskeli-jat joutuvat siirtymään kotitaloustunteja varten Tommilankadulle jne.

Hajallaan olevan opetuksen ja palvelujen kes-kittämisellä olisi monenlaisia kestävään kehityk-seen ja hyvinvoinnin lisäämiseen liittyviä etuja. Rahaa ja aikaa säästyisi kun opettajien ja opis-kelijoiden ei tarvitsisi liikkua ympäri kaupunkia toimipisteestä toiseen, tarvikkeiden tilaaminen ja eri alojen välinen yhteistoiminta tehostuisi jne. Myös asiakkaiden kannalta keskittämisellä saa-vutettaisiin etuja: samalla kyydillä voisi tulla isä parturiin, äiti kampaajalle, lapset omaan ja iso-vanhemmat omaan ”kerhoonsa”, perheen lii-navaatteet pesuun ja päälle voisivat kaikki vielä nauttia talouskoululaisten valmistaman lounaan.

Jos ja kun ammattikorkeakoulun kampushan-ke toteutuu ja Ruiskadun kiinteistö vapautuu, meillä olisi mahdollisuus keskittää omaa toi-mintaamme vapautuviin tiloihin. Siis toivotan onnea ja pikaista toteutumista amk:n kampus-hankkeelle!

38

Ammattiopetukseen on sen koko historian ajan kuulunut läheisesti aikuisten kou luttaminen. Jo 1800-luvun lopun käsityöläiskoulun ja sen seu-raajan yleisen ammattilaiskoulun toi mintaa voi hyvin kuvata aikuisten kurssiopetukseksi. Ope-tusta annettiin silloin kin pääsääntöisesti ilta-ai-kaan ja yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa ja tarpeisiin vastaten.

Vuosien 1967 – 70 aikana järjestettiin teknil-lisessä ammattikoulussa 13 työlli syyskurssia, mikä oli selvä osoitus yhteiskuntaa tuolloin ah-distaneesta heikenty neestä työllisyystilantees-ta. 1970-luvun loppupuolella ammattiopetus oli vahvasti mukana ajan sykkeessä ja järjesti mm. kiinteistönhuollon, ilmastointialan levyse-pän, väri-tv -tekniikan, kaasukromatografian ja offset-tekniikan kursseja. Ompe lu- ja talous-ammattikoulussa tuotettiin puolestaan lukui-sia ruoanvalmistuksen, kotiavustuksen, pu-kuompelun sekä teollisuusompelun kursseja. Tuossa vaiheessa, 1970-luvun alussa, toimin-nan kasvun rajoitteena oli uuden oppilaitok-sen, Turun ammattikurssikeskuksen perus-taminen. Sen tehtäväksi tuli aikuisten laajan päi väkurssikoulutustoiminnan hoitaminen, jol-loin vastaavasti ammattioppilaitosten rooli tällä

opintosaralla väheni huomattavasti. 2000-lu-vulla aikuiskoulutuksen opiskelijamäärät ovat kasvaneet, koulutusten kestojen lyhentyessä näyttötutkintojen ja henkilökohtaistamisen myö-tä. Turun ammatti-instituutin aikuiskoulutukses-sa opiskelee nykyisin vuosittain noin 6000 ai-kuisopiskelijaa.

-

NOPEASTI KEHITTYNYT AIKUISKOULUTUS

Lukuisilla eri alojen kehittämishankkeilla aikuiskou lutus on yhdessä elinkeinoelämän ja muiden aikuiskouluttajien kanssa luonut uusia palveluita ja kehittänyt olemassa olevaa tarjon-taa. Tärkeä merkkipaalu on ollut jo v. 1999 ta-pahtunut Ravintola-Akatemian perus taminen. Sen toiminta vakiintui nopeasti aikuiskoulu-tuksen liiketalouden- ja ra vitsemispalveluiden yhteyteen hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan tiloihin, Data Cityyn. Akatemia on komeasta ni-mestään huolimatta erittäin käy tännön ja elin-keinoelämäläheinen koulutuspaikka. Alusta toiminnassa mukana ollut silloinen aikuiskou-lutuspäällikkö Helena Mero kuvaa ”akatemia-muurin” suojassa tapahtunutta toimintaa ”tuo-tebrändiksi” ja koulutusten markkinointi keinoksi enemmän kuin koulutusyksiköksi. Ravintola-Akatemia tarjoaa edelleen työelämässä toimi-ville hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisille jat-

Päivi Lehtinen

Tulosaluejohtaja

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

39

ko- ja täydennyskoulutusta ja mahdollisuuden kehittää ammattitaitoaan huippuammattilaisen tasolle. Tarjonta koostuu eri mittaisista koulu-tuksista ja käsittää osaksi perinteisiä keittiö- ja palvelualan kursseja sekä uu sia, alan liike-elä-män tarpeista syntyneitä koulutuksia. Näistä merkittävimmäksi muodostui nopeasti viinimes-tarikoulutus.

Näyttäen tutkintoon

Nopeasti uudistuva aikuiskoulutus vaatii vank-kaa näyttötutkintotoiminnan asian tuntemusta ja jatkuvaa yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Tämä on korostunut erityisesti näyttötutkinto-toiminnan kehittämisessä, jossa kaikki alueen koulutuk sen järjestäjät ja lukuisat työnantajat ovat olleet mukana. Aikuiskoulutuksen laajassa kentässä panostettiin jo vuonna 1998 tutkintoti-laisuuksien ja niihin valmentavan koulutuksen kehittämiseen. Nykyisin Turun ammatti-insti-tuutin aikuiskoulutuksella on tutkintojen järjes-tämisoikeuksia yli 60 tutkintoon. Näyttötutkin-to on aikuiselle joustava tapa suorittaa tutkinto. Sen suorittaminen soveltuu aikuisen elämänti-lanteeseen hyvin, sillä tutkinnon voi suorittaa myös osina. Näyttötutkinnon suorittaminen ei

edellytä koulutusta, vaan on osaamisen han-kintatavasta riippumatonta. Yleensä tutkintoti-laisuutta kuitenkin edeltää val mistava koulutus.

Tulevaisuuteen luotetaan

Vuoden 2009 keväällä valmistuneessa Varsi-nais-Suomen aikuiskoulutuksen strate gian val-mistelutyössä ovat korostuneet aikuiskoulutuk-sen lukemattomat mahdol lisuudet, mutta myös niitä vaanivat uhat. Vahvuuksina nähdään jär-jestäjäverkon seudullisen yhteistyön onnistunei-suus ja alan vahva ammattitaito. Näiden lisäksi koulutusten tarjonnan ja niiden alueellisen kat-tavuuden koetaan olevan kunnossa. Niin ikään oppilaitosten työelämäsuhteiden, asiantunti-javerkostojen ja toiminta resurssien katsotaan olevan jatkossakin riittäviä.

Myös ammatti-instituutin aikuiskoulutuksessa on asiaa pohdittu ja pääteemoiksi on sisäisen kehittämisen saralla otettu neljä selkeää peri-aatetta. Ne ovat yhdessä tekeminen, jo han-kitun osaamisen hyödyntäminen, osaamisen ja hyvien käytän töjen jakaminen sekä osaami-sen jatkuva kehittäminen. Uhkakuviksi on kui-tenkin piirretty paikallisen kouluttajayhteistyön

40

puutteet ja aikuiskoulutuksen roolin vähäisyys alueellisessa kehittämistyössä. Onnistuneella yhteistyöllä katsotaan saavutettavan myöntei-siä asioita, kuten koulutusalan uusia tuotteita, koulutuksen ennakointia ja yhä niukemmiksi käyvien resurssien teho kasta hyödyntämistä alueen elinkeinoelämän hyödyksi. Jo nähtävis-sä olevaa opet tajapulaakin voitaisiin lieventää niin kouluttajien kuin yritysten kanssa tehtävän aktiivisen yhteistyön avulla.

Oppisopimuksella ammattiin

Perustutkinnon jälkeen avautuvat ammatti- ja erikoisammattitutkinnot

Peruskoulusta pääsevän nuoren pääasiallinen vaihtoehto on lukion ohella perus tutkinnon suorittaminen ammatillisten oppilaitosten jär-jestämissä ammatillisissa opinnoissa. Am-matillisen perustutkinnon saavuttaminen oppisopimuskoulutuk sena kestää kahdesta ja puolesta kolmeen vuoteen, jonka jälkeen kol-men vuoden työkokemuksella voi lähteä opis-kelemaan saman alan ammattitutkintoa. Oppi-

sopimuksella on mahdollisuus valmistua myös sellaiseen ammattiin, jota Tu run alueen koulu-tustarjonnassa ei ole. Näitä ovat esim. suutarin, kellosepän tai kulta- ja hopeasepän ammatit. Tällöin opiskelijan tulee harvinaisimpien ammat-tien kyseessä ollessa osallistua toisella paikka-kunnalla järjestettäviin tietopuolisiin opintoihin.

Vuonna 1968 voimaan tulleessa laissa työnan-tajat alkoivat saada koulutuskor vausta samalla kun heidät velvoitettiin huolehtimaan koulutetta-van osallistumises ta myös tietopuoliseen ope-tukseen. Uusi oppisopimuslaki velvoitti kunnat järjes tämään mahdollisuuden oppisopimusten solmimiseen ja aiemmin yleisten kisällin ja mes-tarin tutkintojen tilalle tulivat ammattitutkinto ja ylempi ammattitutkinto.

Keväällä 1991 Turun oppisopimustoimisto siirtyi ammattioppilaitosten johtokun nan alai-suuteen ja oppisopimus sai koulutusmuotona vankan jalansijan oppilai toksen tarjoamissa ai-kuiskoulutuspalveluissa. Vuonna 2003 Turun oppisopimus toimisto teki yhteistyösopimuksen ammatti-instituutin, aikuiskoulutuskeskuksen ja kesäyliopiston kanssa. Sen mukaisesti oppiso-

Pekka Koivisto

Koulutustarjastaja

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

41

pimuskoulutusta lähdettiin keskit tämään aloit-tain eri koulutuksen järjestäjille ja turvaamaan koulutukseen tarvitta vat riittävät resurssit sekä mahdollisuus pitkäjänteiseen koulutuksen ke-hittämis- ja edistämistyöhön.

Koulutustarkastaja Pekka Koivisto kertoo, että oppisopimus on nykyään joustava ja käytän-nönläheinen koulutusmuo to. ”Siinä opiskelija ja työnantaja solmivat yh teisesti työ- ja koulu-tussuhteen, ja opiskelija itse vastaa oppisopi-mustyöpaikan hankkimi sesta. Oppisopimuksel-la voi opiskella kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin ja se soveltuu sekä nuorille että aikuisille. Op-pisopimukseen liite tään henkilökohtainen opis-keluohjelma, joka laaditaan Opetushallituksen vahvistamien tut kinnon perusteiden pohjalta.”

Oppisopimus voi olla myös valmistavaa koulu-tusta näyttötutkintona suoritettaviin ammatil lisiin perustutkintoihin tai ammatti- ja erikoisammat-titutkintoihin. Oppiso pimuksena voi suorittaa myös ei-tutkintotavoitteista lisäkoulutusta, ja esim. yrittäjät pystyvät kouluttamaan itseään oppisopimuksella omassa yritykses sään. Noin 70 - 80 prosenttia oppisopimuskoulutuksesta

tapahtuukin työpai kalla, jossa koulutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen työpaikkaoh-jaaja tai -ohjaajat.

Tällä hetkellä Turun oppisopimustoimiston vastaamista koulutuksista valmistuu vuosit-tain satoja oppisopimustutkinnon suorittaneita ammattilaisia eri aloilla. Suosituimpia tutkinto-ja olivat lähihoitajan, merkonomin ja tekniikan alojen eri koisammattitutkinnot. Turun ammat-ti-instituutin toiminta-aikana nämä ovat ol leet eniten kasvava koulutusmuoto. Vuoden 2009 aikana oppisopimussuhteisia opiskelijoita oli 1454 henkilöä, joista 402 suoritti ammatillista perustutkintoa, 533 ammattitutkintoa, 432 eri-koisammattitutkintoa ja 99 henkilöä erilaisissa li säkoulutuksissa.

Oppisopimuksilla on myös työnantajien vankka tuki. Elinkeinoelämän keskuslii ton mukaan par-haat aikuisten koulutustulokset on saatu kautta aikojen oppiso pimuskoulutusten, yhteishankin-takoulutusten ja muiden yhdessä työpaikkojen ja oppilaitosten kanssa suunnitelluista koulu-tuksista.

Elinikäinen oppiminen tarkoittaa näkemystä, jonka mu-

kaan ihmisen tulisi koko elinkänsä kehittää taitojaan ja

oppia uusia asioita. Käytännössä elinikäisen oppimisen

korostamisella pyritään aktiivisen kansalaisuuden ja työl-

listämisen edistämiseen.

42

Turun ammatti-instituutin kehitysyksikön taival alkoi oppilaitosten yhdistyessä v. 1998. Yksikön toiminta-alue oli heti alkuun hyvin laaja. Teh-täviin kuuluivat niin opetussuunnitelmien ke-hittäminen kuin henkilöstön työtyytyväisyysky-selytkin. Toiminta laajeni entisestään vuoden 2003 toimintasääntöuudistuksen yhtey dessä, jolloin opintotarpeiden enna-kointi, tiedotus ja mark kinointi ja kansainvälisen toiminnan koordinointi koottiin osak-si kehitysyksikön toimintaa. Samalla myös opiskelijoiden tukemiseen suunnatut ku-raattorien, so siaaliohjaajan ja opiskelijakuntatoiminnan tuki-palvelut koottiin yhteen. Kun opiskelijoiden opintojen loppuun saattamista tukemaan saatiin myös psykologin ja urasuun-nittelijan vakanssit, syntyi näistä palveluista tuki-tiimi. Tukitiimin toi mijoiden määrää lisättiin aluksi hankerahoituksella vielä toisella psykologilla ja urasuunnittelijalla. Hankerahoituksella kehitty-neet toimintamallit osoittautuivat tuloksekkaiksi ja toiminnat saatiin hankerahoituksen päätyttyä vakinaistettua va kansseineen. Näin instituuttiin

saatiin luotua toimintaa, jota muualla edelleen kadehtien seurataan.

Kuraattorille kuuluvat opiskelijoiden vaikeuk-sien selvittäminen opin to-ohjaajien ja muun henkilöstön kanssa, opiskelijoiden läsnäolon ja opintojen etenemisen edistäminen sekä oi-

keusturvasta huolehtiminen. Hä-nen työtään on myös kiusaa-mistilanteiden ehkäiseminen ja selvittäminen. Lisäksi kuraatto-rit vas taavat ammatti-instituutin päihdetyöstä. Psykologien työ-hön kuuluvat opiskelukyvyn yllä-pitoon tähtäävät tukikeskustelut sekä tarvittaessa jatkohoitoon ohjaaminen. Lisäksi psykologit

antavat konsultaa tioapua opettajille. Urasuun-nittelijat ohjaavat opiskelijoita työelämään liit-tyvissä kysymyksissä ja tu kevat opintojensa keskeyttämistä harkitsevia opiskelijoita uusi-en vaihtoehtojen löytämisessä. Urasuunnitteli-jat käyvät peruskoulujen 9. luokilla kertomassa Turun ammatti-instituutin tarjoamista koulutus-vaihtoehdoista.

KEHITYSYKSIKKÖ - uusi organisaatio kokosi kehitystoimet yhteen

Kun opiskelijoiden opin-tojen loppuun saattamis-ta tukemaan saatiin myös psykologin ja urasuunnitte-lijan vakanssit, syntyi näistä palveluista tukitiimi.

PIa Lagercrantz

Kehittämispäällikkö

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

43

Sosiaalikuraattori opastaa ja ohjaa nuoria mm. taloudellisissa vaikeuksissa, asun nonhaussa ja elämänhallinnan vaikeuksissa. Yhteistyötahoina ovat mm. Turun sosiaalikeskus ja Kela.Opis-kelijatoiminnan koordinaattori tukee opiskelija-kuntatoimintaa kaikissa kou lutaloissa ja ohjaa opiskelijoita elämänhallinnan vaikeuksissa. Tuki-tiimi osallistuu eri koulutalojen opiskelijahuolto-työryhmiin ja tekee yhteis työtä opinto-ohjaajien, opettajien, terveydenhoitajien ja opiskelijoiden lähiver koston kanssa. Ohjaavan työn lisäksi tu-kitiimin jäsenet osallistuvat mm. tutor-oppaiden kouluttamiseen sekä luokkayhteisöjen ilmapiirin kehittämiseen.

Kehitysyksikön rahoitus

Kehittämistyön laaja kenttä ja sen mukanaan tuoma suuri muutos velvoitti ke hitysyksikön yh-dessä opetuksen tulosalueiden kanssa hankki-maan ulkopuolista rahoitusta mm. opetusminis-teriöltä, opetushallitukselta, työministeriöltä ja mo nilta muilta tahoilta. Keskeisenä toimintaperi-aatteena on ollut oman henkilöstön osaamisen hyödyntämi nen myös toiminnan kehittämisessä ja hankkeiden vetäjät onkin saatu suurim maksi osaksi rekrytoitua instituutista.

Instituutin ensimmäisiä osin Euroopan sosiaali-rahaston osittain rahoittamia hankkeita oli tek-niikan alan innovatiivinen työpajaprojekti, jonka tavoitteena oli ehkäistä nuorten syrjäytymiskehi-tystä. Tähän työpajakokeiluun valittiin opiskeli jat työttömistä vailla ammatillista tutkintoa olevis-ta nuorista. Heidän ensisijaisena tavoitteenaan olikin tutkinnon tai sen osan suorittaminen. Hanketoiminta vilkastui vuodesta 1999, jolloin opettajien työelämäjaksojen to teuttaminen al-koi ESR-rahoituksella. 2000-luvun alun suurim-pia saavutuksia oli Koneteknologiakeskuksen perustaminen Euroopan Unionin aluekehitys-varoin.

Instituutin alkuvuosina kehittämishankkeet pal-velivat pääasiassa jonkin alan tai muutaman

alan kehittymistarpeita. Tällaisia olivat esim. eri aloilla toteutuneet ammattiosaamisen näyt-töjen pilotointihankkeet, kone- ja metallialan kehittämi nen ja logistiikka-alan strategiatyö. Instituuttia ja lähialueen ammatillisia oppilai-toksia tuettiin kouluttamalla työpaikkaohjaajia useille eri aloille.

Samanaikaisesti nuorisoasteen kehittämisen kanssa on laajaa kehittämistyötä tehty myös aikuiskoulutuksessa. Tällaisia molempia kou-lutusmuotoja hyödyttä viä hankkeita ovat olleet mm. opiskelun henkilökohtaistamisen työme-netelmien kehitystyö AiHe ja Osaamisen avain. Näiden lisäksi eri tyisesti aikuisopetukseen kes-kittyviä hankkeita on ollut InNoste, jolla lähdet-tiin kehittämään ilman ammattitutkintoa olevien, työelämässä toimivien henkilöiden ammattitai-toa. Verkostomainen InNoste kattoi koko Var-sinais-Suomen ja sillä oli myös valtakunnalli-sia yhteyksiä muualla Suomessa toteutettuihin osahankkeisiin.

Verkostomainen kehittäminen jatkui myös v. 2001 aloitetussa maahanmuuttaja koulutuksien kehittämishankkeessa Aboavita, joka kokosi yhteen kahdeksan tur kulaisen oppilaitoksen yhteistyötarpeet ja tarjosi kehitystyön ohessa myös laajan joukon maahanmuuttajille tarpeel-lisia testaus- ja lyhytkoulutusjaksoja.

Projektityön avulla saatiin kehitettyä paljon uusia toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä, jotka otettiin osaksi oppilaitoksen jokapäiväistä työtä. Silloin luotiin verkko-opinto-oh jaajapalvelu Oponaat-tori koko Varsinais-Suomen alueella ja juurru-tettiin jo aiem min aloitettujen työpaikkaohjaaji-en koulutusmallia koko oppilaitoksen mitassa.

Samaan aikaan toteutettiin myös kolmivuotinen VaSkooli-hanke, jossa kehitettiin Turun ja Sa-lon seutukuntiin koulutustakuumalli, joka toimi käyttökelpoisena mallina myös koko Suomelle.

44

Malli perustuu moniammatillisiin ohjaus- ja tu-kitoimiin, joustavaan työelämäyhteistyöhön, oikeanlaisten koulutuspaikkojen riittävyyden varmistami seen, vanhempien kasvatusvastuun tukemiseen sekä oppilaiden elämänhallinnan ja työelämäkokemusten lisäämiseen.

Selvityksillä tukea päätöksentekoon

Kehitysyksikön tehtäviin on kuulunut myös sel-vitystöiden tekeminen. Niistä vii meisin on ollut Opetushallituksen toimeksiannosta suoritet-tu maahanmuuttaja taustaisten opiskelijoiden ammatillisen opetussuunnitelma-perusteisen peruskou lutuksen keskeyttämisen syiden ja siihen vaikuttavien tekijöiden selvittä-minen. Selvitys oli yhteistyöhan-ke, jonka ruotsinkielisestä osuu-desta vastasi Yrkesakade min i Österbotten. Toimeksianto liittyi opetusministeriön ja Opetushal-lituksen väliseen tulossopimuk-seen vuosille 2008 - 2009.

Kärkihankkeiden nimeäminen

Nyttemmin kehitysyksikön hallinnoima ammatti-instituutin hankekenttä on jaettu pääosin kol-meksi kokonaisuudeksi, joille kullekin on nimetty oma kärki hankkeensa. Tällaisia kokonaisuuk-sia ovat opetuksen ja ohjauksen kehittäminen (MAST), työelämäpalveluiden kehittäminen (Laakeri) ja monikulttuurisuuden kehittäminen (Maahanmuuttajanuorten VaSkooli). Kärkihank-keiden lisäksi op pilaitoksessa on kymmeniä ka-peamman toiminta-alueen erityishankkeita, jot-ka tiivistävät hankekenttäkokonaisuutta.

Maahanmuuttajanuorten VaSkoolissa ke-hitetään maahanmuuttajanuorten kou-lutustakuumalli Turun ja Salon seutukuntiin. Hankkeen idea lähti vuosina 2004 - 2007 to-teutetusta VaSkooli-hankkeesta, jonka loppu-

vaiheessa huomattiin, että esimerkiksi maa-hanmuuttajataustaisten nuorten ammatillisen koulutuksen kes keyttämisprosentti oli selvästi valtaväestöä korkeampi. Kehittämistyötä jatke-taan edelleen, ja aivan uute na asiana tulee kulu-vana lukuvuonna Turun seudun maahanmuut-tajakoulutusten yhteishaku, jossa ovat mukana kaikki keskeiset oppilaitokset.

Laakeri-hankkeen avulla lisätään yhteistyötä työpaikkojen ja Varsinais-Suomen ammatillis-ten oppilaitosten välillä tavoitteena työssäoppi-misen laadun parantami nen. Yhteistyömuotoja

ovat työpaikkaohjaajien koulutus, opettajien työelämäjak sot ja alu-eelliset kehittämispäivät. Lyhyessä ajassa hanke on pystynyt paran-tamaan työssäoppimisen laatua esimerkiksi luomalla yritysten ja oppilaitosten käyttöön työssäoppi-misen virtuaalisen palvelupisteen, josta löytyvät tarkemmat tiedot yh-teistyön toteutusmalleista ja työ-paikkaohjaajien koulutuksista.

Laakeri-hanke jatkuu vuoden 2011 loppuun asti, johon mennessä ta-

voitteena on kouluttaa 1400 työpaikkaohjaajaa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen käytäntö jä kehitetään noin 300 yrityksessä ja kymmenes-sä kunnallisessa organisaatiossa. Opettajien työelämäosaamista lisätään toteuttamalla 90 kuukauden mittaista opettajien työelämäjak-soa, johon liittyy aina myös työssäoppimiseen liittyvä ke hitystehtävä.

Opetuksen ja ohja-uksen kehittäminen (MAST), työelämäpal-veluiden kehittäminen (Laakeri) ja monikult-tuurisuuden kehittä-minen (Maahanmuut-tajanuorten VaSkooli)

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

45

Oppilaan ohjauksen kehittyminen on edennyt ripeästi kahden vuosikymmenen takaisesta ti-lanteesta, jolloin ensimmäiset opot aloittivat teh-tävänsä. Aluksi opetta jat eivät hyväksyneet sitä, ettei heidän ammattitaitoonsa luotettu. Kysyt-tiin, miksi tähän tehtävään pitää hankkia joku muu. Opettajan tehtäviinhän tämä ohjaus on ennenkin kuulunut.

Nykyisin opinto-ohjaajan työtä pidetään itses-tään selvyytenä, koska siihen on jo peruskou-lussa totuttu. Keskiasteen uudistuksen toteu-duttua oli jokaisen oppilaan vuoden kestävän peruslinjan suorittamisen jälkeen päätettävä, mille erikoistumis linjalle hän siirtyi. Valinta ei vält-tämättä ollut helppoa ja erityisongelmaksi muo-dostuivat suosikkilinjat, joille kaikki eivät yrityk-sistään huolimatta mahtuneet.

Nykyään opintokokonaisuudet koostuvat am-matillisissa opinnoissa peruskoulun tapaan edelleen valinnaisuuksien sekamelskasta, jos-ta juuri opojen yhdessä nuor ten ja heidän van-hempiensa kanssa on löydettävä se punainen lanka. Tie, joka nykyään johtaa tutkintoon, on henkilökohtainen opintopolku ja se voi olla esi-merkiksi työ-, yrittäjyys-, kansainvälisyys-, kil-pailutoiminta- tai koulutuspainot teinen. Se tie on löydettävä. Valintoja tosin helpottaa se, että opiskelijat valitsevat alusta alkaen jonkin koulu-tusalan, ja alojen sisäinen ohjaus sisällytetään muuhun opetukseen ja työssäoppimisjaksoihin.

Aiheeseen on paneuduttu eri tavalla eri yksi-köissä. Sosiaali- ja terveysalalla on oppimisen ja ohjauksen kehittämisen pohjana ollut ammat-ti-instituutin oppimi sen ja ohjauksen strategia.

OPINTO-OHJAUKSEN MUODOT

Yksikössä on suunniteltu tukipiste-toimintaa, jonka tarkoituksena on toimia opiskelijoiden ja opetuksen apuna. Opiskelijoita ohjataan ja tu-etaan yksilöllisesti. Näin opiskelija pystyy otta-maan vastuuta omasta oppi misestaan, ja hänen motivaationsa opiskeluun kasvaa. Opiskelijalle kehittyy näin realistinen käsitys itsestään ja sa-malla tuetaan hänen luottamustaan omaan ke-hittymiseensä. Tukipisteen toiminta alkoi vuon-na 2003. Tärkeänä tukimuotona on toiminut ns. Oppisoppi, joka toimii ns. klinikkaopetuksen toimipisteenä. Se tarjosi tekniikan pajaopetuk-sen tavoin myös tilapäistä tukea opinnoissa sitä tar vitseville. Opiskelijalla oli mahdollisuus joko omasta aloitteestaan tai opettajan lähettämä-nä osallistua yksilö- tai pienryhmäohjaukseen ja saada tarvitsemaansa tukea.

Opinto-ohjauksen suurimmat haasteet sijoit-tuvat perusasteen opetukseen, jonka aika-na opiskelijan tulee valita peruskoulun jälkei-nen opetussuunta. Perus kouluissa mielletään edelleen, että lukion valinneille avautuvat yli-opisto-opinnot ja korkeakoulutasoinen koulu-tus yleensäkin. Kuitenkin vain kolmasosa lu-kion suorittaneista pääsee näihin opintoihin, yksi kolmasosa ammattikorkeakouluihin ja lo-put sitten muihin oppilaitoksiin, erityisesti am-matilliseen opetukseen. Näin merkittävin osa opinto-ohjaajille suunnattavasta valistustyös-tä tulisikin suunnata nykyään peruskouluihin ja antaa heille mahdollisuudet työelämään tutus-tumiseen ja oikean tiedon hankkimiseen myös ammatillisesta opetuksesta.

Turun ammatti-instituutin opinto-ohjaajina toimivat v. 2011 seuraavat henkilöt: Kellonsoittajankatu: Ulrika Gullqvist, Arja Herpiö, Hanna Arola

Lemminkäisenkatu: Merja Heijari, Carita Kankaro

Peltola: Heli Kemi, Erkki Mäkelä

Juhannuskukkula: Liisa Saarelainen, Sari Hyvärinen

Uudenmaantie: Merja Manner

Aninkaistenkatu: Maarit Vahti

Tommilankatu: Heidi Hakkarainen

46

Jokaisessa koulutalossa ja niiden sivupistees-sä on toiminut oppilaskuntia, joiden jä seniksi ovat päässeet automaattisesti kaikki opiske-lijat. Niiden tehtävänä on ollut ohjata opiskeli-jat keskinäiseen yhteistyöhön, pyrkiä paranta-maan opiskelijoiden asemaa koulussa ja edistää opiskelijoiden harrastustoimintaa sekä vastuuta yhteis ten asioiden hoidosta.

Aiemmin syksyn alussa luokat valitsivat keskuu-destaan edustajat valtuustoon, joka puolestaan valitsi opiskelijakunnan hallituksen. Hallitukset olivat avain asemassa toiminnan pyörittämises-sä. Niiden toiminnan tavoitteina oli antaa edel-lytykset opiskelijakunnan hallituksen jäsenille kasvaa aktiivisiksi toimijoiksi ja tuleviksi pää-töksentekijöiksi, kehittää luokkien yhteisöllistä toimintakulttuuria ja tukea opiskelijoiden mah-dollisuutta osallistua yhteisiä asioita koskevaan keskus teluun.

Mikäli hallitukset ovat esittäneet päätösehdo-tuksia, jotka ovat koskeneet koko opiskelija-kuntaa, on ne ollut saatettava koko valtuuston hyväksyttäväksi. Voidaan sanoa, että välit niin koko opiskelijakuntaan kuin oppilaitoksen joh-toonkin ovat kuitenkin olleet mutkattomat ko-

ko 1990-luvun ajan, sillä kynnys keskustelujen käymiseen ja yhteyden ottoon on ollut hyvin matala.

Opiskelijoiden itsensä näkökulmasta tärkeintä on ollut se, että heillä on ollut omi en etujensa esille tuova taho. Edut eivät ole olleet miten-kään ristiriidassa koulun tavoitteiden kanssa. Ongelmana on ollut vain saada ne kuuluville ja tässä ovat aktiiviset hallitukset vuosi vuodelta onnistuneet.

Opiskelijakunnat ovat olleet vahvasti mukana järjestämässä tapahtumia, kampan joita, leiri-koulutoimintaa, urheilu- ja avointen ovien päi-viä. Suurimpia tempauk sia oli Next step -mes-sutoiminta, joiden työväkenä opiskelijakunnan kymmenet aktiivit ahkerasti puursivat.

Nykyään ammatti-instituutin opiskelijakunta Tai-ka ry on Suomen opiskelija-allianssi ry:n jäsen-yhdistys. Tämän keskusjärjestön kautta opis-kelijat saavat kuvallisen opiskelijakortin ja siihen liittyvät edut.

Koulutalokohtaiset opiskelijakunnan puheen-johtajat ja toinen opiskelijakunnan jäsen kuulu-

OPISKELIJAKUNNAN TOIMINTA

Voi perustellusti todeta: ”On helmee olla amis”.

Opiskelijakunnan ”emo”

Satu Hyppönen

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

47

vat Taikan hallitukseen (14 henkilöä). Opiskeli-jakuntien toiminta oli alkuun aktiivisuudeltaan vaisua ja selkiintymätöntä. Opiskelijakuntien tueksi perustettiin opiskelijatoiminnan koordi-naattorin toimi. Sen jälkeen sekä aktiivisuus että monipuolisuus toiminnassa on lisääntynyt. Tä-hän ”opiskelijakunnan emon” toimeen valittiin Satu Hyppönen.

Opiskelijayhdistyksen tulot kertyvät juotava-au-tomaattien myynnistä. Lisäksi koulu tarvittaessa tukee toimintaa myös rahallisesti. Taikan tuottei-den myynnistä ei juuri tuloa kerry koska myyn-tihinnat ovat hankintakustannusten tasoa tai jopa alle sen esimerkiksi koulupaitojen myynti.

Koulun ja opiskelijoiden kannalta merkittävin-tä työtä on tutor-toiminta. Tutor-opiskelija on oman luokkansa tai ammattialansa edustaja. Hän on vastaanottamassa uusia opiskelijoita ja neuvoo ja tukee heitä tarvittaessa. Hän on opojen mukana peruskoulujen markkinointita-pahtumissa. Hän on mukana koulujen eri tilai-suuksissa oppaina ja jopa kahvitarjoilujen järjes-täjänä. On selvää, että tutorin tulee olla reipas, esiintymiskykyinen ja ahkera, sillä oma opiskelu ei tämän vuoksi saa jäädä ”kuudenneksitoista sivuharrastukseksi”. Tutor-opiskelijat koulute-taan tehtäväänsä ja on heillä omiakin tilaisuuk-sia esimerkiksi yhteiset illanvietot.

Opiskelijakunnat valitsevat edustajansa ( kaksi opiskelijaa) oman tulosalueensa johtoryhmään. Näissä merkittävimpiä asioita on opetussuun-nitelmien hyväksyminen, tulosalueen hankinto-

jen ja talouden käsittely sekä muut tulosaluetta koskevat asiat. Myös ammatillisissa neuvotte-lukunnissa on opiskelijoiden edustus.

Opiskelijayhdistysten toiminta on siis tänä päi-vänä varsin vastuunalaista ja sillä on mahdol-lisuus vaikuttaa moniin jokapäiväisiin asioihin kouluyhteisössä. Niinpä ei ole ihme, kun esi-merkiksi jonkin yrityksen luottamusmiehen an-sioluettelossa mainitaan kouluaikainen opiskeli-jakunnan toiminta. Tehtävä kouluttaa tekijäänsä tulevaisuutta varten.

Opiskelijakuntien perinteinen vapaa-ajan toi-minta on tietenkin myös mukana. Taika ry järjes-tää pari kolme koulubilettä vuosittain ravintola Marilynissa tai jossakin muualla. Taika on myös mukana kaksoistutkintolaisten ”vanhojen tans-seissa”, joita ovat aina edeltäneet tanssikurs-sit, mutta niitä järjestetään muillekin halukkaille.

Opiskelijakunnat järjestävät vuosittain useita lii-kuntatilaisuuksia. On sähly-turnausta, futsaalia ja opettajat vastaan opiskelijat lentopallokisaa. Toukokuussa Aurajoessa soudetaan kirkkove-neillä Amis-soudut.

Keväisin Taika ry käyttää opiskelijakunnaksi varsin huomattavan rahasumman stipendei-hin. Vuonna 2009 tähän käytettiin 4 000 €. Taika osallistuu myös koulun sosiaaliseen toimintaan. Esimerkkinä on sosiaalikuraattori Kati Länsi-ön hoitama ”Katin kellari”, joka saa lahjoituk-sia henkilökunnalta ja jota myös Taika tukee rahallisesti.

48

Vuosi 1995 oli Suomelle merkittävää kansain-välistymisen aikaa Euroopan unio nin jäsenyy-den alkaessa. Ulkomaiset työssäoppimisjaksot on siitä lähtien ollut mahdollista suorittaa ul-komailla itse hankitussa paikassa, jolloin opis-kelijalla on mahdollisuus hakea ulkomaan jak-son ylimääräisiin kuluihin avustusta. Toisaalta opiskelijan on ollut myös mahdollista osallistua oppilaitoksen ja sen ulkomaisten yhteistyöor-ganisaatioiden välisiin kah denvälisiin työssä-oppimisprojekteihin. Jaksot ovat olleet vasta-vuoroisia, jolloin instituutti sekä lä hettää että vastaanottaa opiskelijoita. Viimeksi mainitussa tapauksessa oppilaitok semme vastuulla on ol-lut ulkomaisten opiskelijoiden työssäoppiminen Turussa, arkielämään liittyvät asumisjärjestelyt ja muu tukitoiminta. Tukitehtäviin on koulutettu erillinen kv-tutoreiden ryhmä, joiden apua voi-daan tarvittaessa käyttää muidenkin hankkei-den toteuttamiseen.

Vaikka vierailevien opiskelijaryhmien tulo oli si-joittunut tasaisesti ympäri vuoden, on ollut näin suuren ryhmän majoittaminen hyvin haastava asia. Oppilaitoksella oli aiemmin yhteistyösopi-mus Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen kanssa Tuurepo rinkadulla sijaitsevasta majata-

SUOMI EUROOPAN UNIONIN JÄSENEKSI V. 1995 lo Onnikasta. Siellä oli käytössä kymmenkunta

vuo depaikkaa lähinnä vierailevien opettajien ja luennoitsijoiden käyttöön. Vuonna 1991 ma-joitustilanne parani oleellisesti, kun oppilaitos sai kaupungilta käyttöön sä Luolavuoren van-hainkodin yhteydessä olleen tyhjäksi jääneen dementiaosas ton tilat. Rakennuksessa tehtiin oppilasvoimin asiallinen pintaremontti ja tiloi-hin hankittiin käytännölliset kalusteet. Yhteensä huoneita oli kahdessa kerroksessa 20 kappalet-ta. Majoituskapasiteetti riitti parhaimmillaan 36 asukkaalle. Kansainvälisen toiminnan käytössä ollut asuntola Virvoitus sai nimensä osoitteen-sa mukaan. Se sijaitsi Virvoituksentiellä, Turun Luolavuoressa.

Ammatti-instituutin kaikilla tulosalueilla nuori-soasteen kansainvälistymisprojek tien tärkeim-piä rahoituslähteitä ovat olleet EU-rahoituksen ohella Pohjoismaiden ministerineuvoston takaa-mat harjoitteluapurahat sekä Opetushallituksen kaut ta kanavoituva kansainvälistymisen erillis-määräraha. Erityisesti OPH on tuke nut laaja-alaisesti lukuisaa joukkoa kehityshankkeita. Yksi niistä oli Vietnamiin suuntautuva erikoisprojekti, jolla lähdettiin ammattitaitoisten metallimiesten ja terveydenhuollon opiskelijoiden valmentami-seen erilaisiin kieli- ja kulttuurioloi hin sopeutuvik-si työntekijöiksi. Hanke muuttui v. 2001 ulkomi-nisteriön kehi tysyhteistyöosaston rahoittamaksi toiminnaksi ja sitä jatkettiin yhteistyössä Tu run ammatilliset opettajat ry:n kanssa. Hankkeen päättyessä v. 2006 se palkittiin tasavallan pre-sidentin antamalla kunniamaininnalla kilpailussa

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

49

Suomen parhaasta yhdistyksen toteuttamasta kehi tysyhteistyöprojektista.

Ulkomaista työssäoppimista tukevat verkos-to- ja erillishankkeet sekä opiskelijoiden kv-tu-tortoimintaa ja opettajien kansainvälisyystaitoja parantavat hankkeet

Työssäoppimista tukevissa verkosto- ja erillis-hankkeissa on toimittu kansainväli sesti joko yh-den maan, koulutusalan tai toimintamuodon puitteissa yhdessä mui den suomalaisten han-

ketoimijoiden kanssa. Verkostohankkeita ovat olleet mm. Venäjä- ja Kiina-verkostot sekä Var-sinais-Suomen kv-verkosto. Viimeksi mainitun kokouksiin on osallistunut alueen oppilaitosten kansainvälisyysasioista vastaavia henkilöitä. Ve-näjä-verkoston työssäoppimispaikat on järjes-tetty Pietarin alueella ja Kiinan kanssa aloitet-tu yhteistyö on keskittynyt erityisesti Suzhoun kaupunkiin. Kiina-hanke toimi aluksi v. 2005 Pir-kanmaan koulutuskuntayhtymän koordinoima-na, kunnes se kolmea vuotta myöhemmin siirtyi Turun ammatti-instituutin järjestä misvastuulle.

Yllä olevan taulukon mukaisesti vastavuoroisia opintomatkoja on tehty runsaasti. Vilkkaimpina vuosina oppilaitoksessa vieraili yli sata opiskelijaa ja opettajaa.

50

Kansallisen ammatillisen kilpailutoiminnan lähtölaukaus

Taitaja-tapahtumat käynnistyivät jo vuonna 1988, kun yleisten ammattikoulu jen liitto YAL järjesti yhdessä ammattikasvatushallituksen kanssa ensimmäisen valtakunnallisen ammat-titaitokilpailun v. 1988 Hämeenlinnassa. Turun kannalta merkittävää oli se, että jo vuotta aiem-min Peltolassa oli pidetty maan ensimmäiset alueelliset kilpailut, Lounais-Suomen ammatti-koulujen ammattitaitokilpailut.

Uudistuneilla kilpailuilla haluttiin innostaa nuo-ria suuntautumaan ammattiopin toihin ja hank-kia myönteistä julkisuutta koulutuksille. Samalla kannustettiin jo ammatillisessa koulutuksessa opiskelevia nuoria sekä heidän opettajiaan. Myös muiden alojen yksittäisiä ammatillisia tai-tokilpailuja oli järjestetty 1970-luvulta lähtien, ja erityisesti parturi-kampaajan ja kauneudenhoi-don aloilla kilpailuista muodostui käytäntö. Nii-den kilpailuihin oppilaitos lähetti edustajia ak-tiivisesti vuosittain.

Sitä ennen, jo v. 1948 järjestettiin ensimmäistä kertaa teollisuuden ylläpitämät kilpailut. Ne to-

AMMATILLINEN KILPAILUTOIMINTA

teutettiin Työtaitokilvan nimellä Lohjan Kirknie-messä. Mukana kisassa oli 12 koulua ja voittaja palkittiin suurmestarin arvolla ja rahapalkinnoil-la. Tuossa vaiheessa kilpailu koostui teoreet-tisia ja käytännön taitoja mittaavilla tehtävillä. Vuotta myöhemmin pitopaikaksi tuli ensim-mäistä kertaa oppilaitos, Etelä-Hämeen kes-kusammattikoulu. Teollisuuden ylläpitämistä työtaitotapahtu mista luovuttiin kuitenkin mel-ko pian niiden työläyden ja ammattikoulutuk-sen kokonaisuuden kannalta kapea-alaisten tehtävien vuoksi.

V. 1954 kilpailutoiminta ulotettiin myös henkis-ten arvojen puolella piirustuksen ja lausunnan kilpailuilla. Se oli aikaa, jolloin kulttuurijärjestö Saku ry aloitti toi mintansa.

Kansallinen Taitaja-kilpailutoiminta laajeni vuosi vuodelta kattamaan yhä useam pia ammatteja ja ammattialoja. Vuoteen 1999 mennessä Taitaja-lajien määrä oli kasvanut lähes kahteenkymme-neen ja v. 2005 yli 40 lajiin.

Kansallisen ja kansainvälisen ammattitaitokil-pailutoiminnan mullistava merkitys; kansainvä-lisyydelle luotiin globaalit puitteet

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

51

Suomi sai uuden kansainvälistymisen mahdol-lisuuden lähtemällä mukaan maailman laajuisiin ammattitaitokilpailuihin, jotka pidettiin Birming-hamissa v. 1989.

Suomen kilpailijat Birminghamiin valittiin Tu-russa v. 1987 ensimmäisen kerran pidetyistä kansallisista Taitaja-kilpailuista ja teollisuuden omista taitokilpailuista. Maailmanmenestystä ei ensimmäisellä osallistumiskerralla vielä tullut, mutta joka toinen vuosi järjestettäviin kisoihin päätettiin osallistua sen jälkeen säännöllisesti.

Amsterdamissa vuoden 1991 kesällä Suomi saavutti muurauksen pronssimitalin. Turun en-simmäisiä mitaleja saatiin kuitenkin vielä odot-taa vuoteen 2003 saakka, jolloin tuli oikea jätti-potti; Erno Sundell sai elektroniikassa hopeaa, Mika Vilpo tietokoneet ja verkot -lajissa pronssia ja Markus Jauhiainen pronssia graafisen suun-nittelun -lajissa. Lukuisten mitalien lisäksi me-nestys onkin näkynyt diplomi sijoituksina. Vuo-teen 2009 mennessä turkulaisten valmentajien ja heidän valmen nettaviensa mitalitili on jo kas-vanut kuuteen mitaliin.

Vuoden 2003 St Gallenin kilpailussa Suomi saa-vutti erinomaisen menestyksen ja Turun am-matti-instituutti sai kolme mitalia. Seuraavan aukeaman kuvassa kilpailijat Erno Sundell ja Mika Vilpo sekä heidän valmentajansa Marian-na Pirilä ja Olavi Lähteinen.

Taitaja 2005 – ammattitaidon SM-kilpailut järjes-tettiin Turun messu- ja kongressikeskuksessa sekä Turku-hallissa 19. - 21.1.2005.

Turun ammatti-instituutin opiskelijat nappasivat kilpailussa kahdeksan mitalia: kolme kultaa, nel-jä hopeaa ja yhden pronssin.

Laji Sijoitus Nimi

Hiusmuotoilu 2. Essi Kangas

Ilmastointiasennus 3. Niko Stengård

Kondiittori 1. Taru SalminenLihatuotteiden

valmistus1. Miika Tuomi

Puhdistuspalvelu 2. Mia Mäntyniemi

Tarjoilija 1. Susanna Paananen

Tietojenkäsittely 2. Jyri Vahtera

Laborantti/

Prosessinhoitaja1. ja 2.

Esa Virtanen

Nico Vuola

Menestyshistoria (2005-2009)

Turun ammatti-instituutin osallistuminen Taitaja-kilpailujen semifinaali- ja finaalitasolla sekä saa-vutettujen Taitaja-mitalien määrät.

semifinaali-

osallistuminen

finaalit mitalit

2005 64 20 8

2006 62 22 7

2007 40 10 6

2008 50 12 6

2009 51 13 3

Taitajien Taitaja on ammattiosaamisen keulakuva

Taitajien Taitajaksi, ammattiosaamisen keulaku-vaksi, valittiin v. 2005 tarjoilija-sar jassa kilpaillut ammatti-instituutin opiskelija Susanna Paana-nen. Palkintona hän sai vuodeksi käyttöönsä upouuden auton. Turun vuoden 2005 -tapah-tuman kaltaisesta kisamenestyksestä on op-pilaitos saa nut nauttia lähes jatkuvasti, sillä jo vuotta myöhemmin Tampereella kultaa voit tivat ilmastointiasennuksen Jouni Tuominen ja tar-

52

joilijatyön Heidi Tuominen. Kaikkiaan oppilaitos sai seitsemän mitalia, niistä kaksi kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. V. 2007 Joensuus-sa kultaa tuli taas ilmastointiasennuksessa, nyt Mikko Lundille sekä puhdistuspalvelun Melisa Kivimäelle, kokonaisuudessaan 6 mitalia. Edel-leen v. 2008 Espoossa kuusi mitalia ja v. 2009 Vaasassa kolme. Kai ken kaikkiaan mitalisaalis on ollut vaikuttava kautta linjan ja menestys-tä ovat täy dentäneet lukuisat pistesijoitukset, esim. Jyväskylän kisassa merkittäviä pistesijoja saavutettiin kuusi kappaletta ja Turussa lähes saman verran.

Kilpailuvalmennusjärjestelmä on vuosien kulu-essa hioitunut ammattimaiseksi toiminnaksi ja monen ammattialan kyseessä ollessa on syy-tä puhua valmennus keskuksista. Sen vuoksi kokonaan oman lukunsa vaatisi se suunnaton työmäärä, jonka opettajat ovat oman päätyönsä ohessa tehneet kilpailuvalmennuksen hy väksi. Turun ammatti-instituutti on taannut vuodesta toiseen laajaa valmennusta myös Turun ulko-puolisille oppilaitoksille.

Taitaja-tapahtuman uudet ulottuvuudet

Taitajaa on johdonmukaisesti laajennettu vuosi vuodelta ja enää ei puhutakaan vain kilpailus-ta, vaan tapahtumien kokonaisuudesta. Niihin kuuluvat itse kisan ohella koulutusmessut, eri-laiset uusien ammattien esittelynäytökset. Myös pe ruskouluoppilaiden mukaan ottamiseen on panostettu runsaasti, kun Taitaja 9 –kilpailut aloitettiin. Se on peruskoulun 9-luokkalaisille tarkoitettu kilpailu, jossa kisaillaan hauskasti ja innostavasti ja samalla nostetaan taitoainei-den - erityisesti tekniikan, tekstiilityön ja koti-talousalojen -tuntemusta. Taitaja9 kilpailu on mie lenkiintoinen ja hauska tapa tutustua eri ammattialoihin ja kilpailun avulla lisä tään myös peruskoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä.

Uutta ovat niin ikään ns. opintopolut, joiden avustuksella peruskoululaiset voi vat tutustua monipuolisesti heitä kiinnostaviin ammattialoi-

hin. Niihin sisällytetyt tehtävät helpottavat nuor-ta itse tapahtumaan tutustumisessa ja toimivat apuna ja tukena koulutus- ja urasuunnittelus-sa. Esim. Vaasan 2009 –tapahtumassa tarjolla oli seitsemän ohjeistettua, itsenäisesti suoritet-tavaa polkua, jotka kattoivat kaikki kilpailulajit. Polkujen sisällöt ovat kuitenkin yksilöllisiä ja am-mattiperheisiin ja ettuja, mutta niihin liittyviä teh-täviä saattoivat koululaiset tehdä itsenäisesti tai niitä pystyttiin hyödyntämään opinto-ohjauksen tunneilla, ohjauksellisissa pien ryhmissä tai hen-kilökohtaisissa ohjauksissa.

Koko Taitaja-tapahtuman sisältöä on kehitetty myös koulutuksellisesta näkökul masta siten, että kilpailutehtäviä on alettu käyttää ammatil-lisen osaamisen näyt tökokeina tai niiden osina. Kyse on tässä vaiheessa vasta kokeiluluontei-sesta toi minnasta, mutta tavoitteena on saada kehitettyä ammatillisiin perustutkintoihin perus-tuvista korkeatasoisista kilpailutehtävistä todel-lisia opetuksen näyttötilai suuksia.

Kilpailutehtäviä tultaisiin näin arvioimaan lähtö-kohtaisesti perustutkintojen kii tettävän tason pohjalta. Tämä olisi jo nyt aivan mahdollista, sillä todellisiin työ elämän tilanteisiin verrattavat teh-tävät ovat koneiltaan, laitteiltaan ja työskente-ly-ympäristöltään lähes täydellisesti työelämää muistuttavia. Lisäksi on muistettava, että tehtä-vien arvioitsijoina toimivat jo nyt niin opetuksen kuin työelämänkin edustajat.

Kansainvälisten ammattitaitokilpailujen uudet tuulet

Vuonna 2001 järjestettiin lisäksi mekatronii-kan ja elektroniikan Baltic Sea Techno logy Ga-mes -tapahtuma, johon osallistuivat kahdeksan maan edustajat. Mukana olivat Suomen lisäk-si Ruotsi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Alankomaat.

Ensimmäisiin EuroSkills-kilpailuihin v. 2008 osallistui kaikkiaan 419 ammat tiosaajaa 29 Euroopan maasta. Mitaleista kamppailtiin 49

AMMATTI-INSTITUUTTI TÄNÄÄN

53

lajissa. Jatkossa Eu roSkills-kilpailut tullaan jär-jestämään joka toinen vuosi. Kilpailuiden ta-voitteena on eurooppalaisen huippuosaami-sen ja kilpailukyvyn edistäminen, ammatillisen osaamisen tunnetuksi tekeminen ja osaamis-tarpeiden kartoittaminen. Tavoitteena on myös ammatillisten oppilaitosten, yritysten ja muiden sidosryhmien välisen yhteistyön vahvistaminen. Lisäksi kilpailun päämääränä on ammatillisten tutkin tojen läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden sekä ammattiosaajien liikkuvuuden lisää minen. Suomen joukkue, TeamFinland, saavutti histo-

rian ensimmäisissä EuroS kills-kilpailussa kah-deksan mitalia. Saaliina oli neljä kultaa ja neljä pronssia.

Kultaa Suomelle Rotterdamista tuoneet lajit olivat tietokone ja verkot, kirvesmies, lähihoi-taja ja elektroniikka. Pronssia Suomi saavutti yhdistelmäajoneuvonkuljet taja-, rakennuspel-tiseppä-, rakennustyö- ja muurauslajissa.

Turun ammatti-instituutin Taitaja-kilpailuissa saavuttama menestys mitalein mitattuna

2001

Lahti

2002

Imatra

2003

Jyväskylä

2004

Seinäjoki

2005

Turku

2006

Tampere

2007

Joensuu

2008

Espoo

2009

Vaasa

Kulta 2 4 1 4 2 2 2 1

Hopea 1 - - 4 3 1 1 1

Pronssi 1 - 2 - 2 3 3 1

Mitalistit Mika Vilpo ja Erno Sundell (kesk.) ja heidän valmenta-jansa Marianna Vir-tanen (ent. Pirilä) ja Olavi Lähteinen

54

Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) korostaa jat-kuvasti koulutuksen arvoa työelämälle ja siellä menestymiselle. Tavoitteena on tiivis yhteistyö paikallisten yritysten ja koulutuksen kanssa. Tä-mähän näkyy mm. opiskelijoiden työssäoppi-misjaksojen toteuttamisessa. Toinen merkittä-vä yhteistyön muoto on työelämän edustajien mukana olo koulujen ammatillisissa neuvotte-lukunnissa.

OSAAVA NUORI TYÖLLISTYY

Hyvin suoritettu ammatillinen perustutkinto

luo monipuoliset valmiudet työllistyä.

Nuorisotyöttömyys on valtakunnallinen ongel-ma, johon pyritään vaikuttamaan sitä vähen-tävästi. Tavallisesti ilmoitetaan kuinka monta prosenttia nuorista on työttömänä. Näitä arvi-oitaessa on huomioitava, että laskelmassa ovat mukana 17-24 -vuotiaat työelämässä olevat ja työttömäksi ilmoittautuneet. Suuri osa tämän ikäisistä nuorista on vielä suorittamassa opin-tojaan eikä ole laskennassa mukana. Parem-

Kuvio. Nuoret työttömät työnhakijat kuukausit-tain vuosina 2006-2011

Lähde: Työ- ja elinkei-noministeriön työllisyys-katsaus

... JA MEISTÄ TULI...

55

min nuorisotyöttömyyttä kuvaa lukumääräinen tilasto, josta graafinen esitys on oheisena. Sen mukaan vuoden 2010 lopussa oli noin 30 000 nuorta vailla työtä.

Opetusministeriö julkaisee loppuvuodes-ta koulukohtaiset tilastot neljän vuoden ajalta tutkintonsa suorittaneiden toiminnasta koulun jälkeen. Viereisellä sivulla on viimeisin Turun am-matti-instituutin tilasto.

Taulukosta havaitaan, että työllisiä ja työllisiä opiskelijoita yhteensä oli 71,7 %. Päätoimisia

opiskelijoita oli 8,1 %. Työttömien osuus oli 9,9 %. Miten luvut jakautuvat ammatti-alakohtai-sesti jää lukijan arvioitavaksi.

Opetusministeriö on lanseerannut ajatuksen elinikäisestä oppimisesta. Yhteiskunta on va-rautunut tähän hyvin monipuolisesti. Aikuiskou-lutusta on saatavilla sekä tutkintotavoitteeseen että kurssimuotoiseen koulutukseen liki ”joka lähtöön”. Varaudu ja suunnittele tämä myös omalta kohdaltasi.

56

Ennen Turun ammatti-instituutin aikaa amma-tillisesta opetuksesta vastasi Turussa viisi eril-listä oppilaitosta. Yksi niistä oli Turun teknilli-nen ammattioppilaitos, Tutaol. Sen opintolinjat olivat pääasiassa tekniikan ammatteihin suun-taavia, kuten kone- ja metallitekniikan mekat-roniikka. Ala, jonka opiskelijoilla oli 1990-luvun alussa loistavat työllistymismah-dollisuudet päästä tuotantoelämän palvelukseen koneellisten kuljetus-järjestelmien, pakkauslaitteiden ja robotiikan asennustehtäviin.

Vuonna 1995 aloitti opintonsa me-katroniikan ylioppilaspohjaisessa koulutuksessa nuori mies nimeltä Juha Liitola. Hän menestyi opin-noissaan hyvin ja valmistui muun ryhmän mu-kana v.1997

Erityisen hyvänä asiana opintojen aikana Juha muistelee mekatroniikan opetuksen ryhmätyös-kentelytapoja. Opettaja oli siellä enemmän oh-jaaja kuin opettaja. Opettaja antoi opetukselle suunnat ja opiskelijat vastasivat, että ohjeiden mukaiset tehtävät tulivat määräajassaan val-

miiksi, ja tehtäviä riitti. Päivittäisten oppimis-tehtävien lisäksi tarjolla oli myös suurempia haasteita, jotka tarjosivat suoria näköaloja työ-elämään.

Yksi parhaista mieleen jääneistä hankkeista oli osallistuminen ammatilliseen kilpailutoimintaan

ensin kansallisissa karsintakisois-sa ja myöhemmin v. 1997 maail-manmestaruuskisoissa Sveitsin St Gallenissa. Sieltä Juha ja työpari-na toiminut Kimmo Puola toivat mukanaan World Skills –kisan vii-dennen tilan. Se oli upea saavutus ja edelleen paras suomalaisen tii-min sijoitus kovassa kisassa, jota ovat pitkään hallinneet mekatro-

niikan aasialaiset mahtimaat kuten Korea, Ja-pani ja Singapore.

Kilpailuvuoden lopulla oli edessä ammatinva-linta, ja kun käsissä pysyivät sekä työkalut et-tä kynä oli vasta valmistuneella mekatroniikan asentajalla kovaa kysyntää. Asepalveluksen jäl-keen lisäopinnot ja teollisuus veivätkin miehen mukanaan. Insinööriksi hän valmistui keväällä

St Gallen 1997 oli upea saavutus ja edelleen paras suo-malaisen tiimin sijoi-tus kovassa kisassa.

MEKATRONIIKAN HUIPPUOSAAJA

Juha Liitola

Tuotekehitysinsinööri

... JA MEISTÄ TULI...

57

2000 Turun ammattikorkeakoulun koneauto-maatiolinjalta puoli vuotta etuajassa, vaikka vii-meistä opiskeluvuotta sävyttivät alan suunnitte-lutehtävät teollisuuden palveluksessa.

Insinööriksi valmistuttuaan on kysyntää riittä-nyt myös teollisuuden eri aloilla ja työtehtäviä oli tarjolla useita. Juha on ollut suunnittelemas-sa laiva- ja paperiteollisuuden erilaisia nosto- ja siirtolaitteistoja sekä Haloila Oy:ssä huippuno-peita lavakäärintäautomaatteja. Kielitaitoisella työntekijällä on ollut kirjaimellisesti vientiä. Työ-tehtävät ovat vieneet miestä pitkin maailmaa jo uran alkuajoista lähtien ja kiirettä on pitänyt. Teollisuuden työtehtävien lisäksi Juha on toi-minut automaatiotekniikan aineiden opettaja-na Turun ammatti-instituutissa yhteensä kol-men lukuvuoden ajan. Tuona aikana hän toimi myös ammattitaitokilpailutoiminnassa valtakun-nallisena mekatroniikkalajin lajipäällikkönä ja toi-mi lajinsa kansainvälisenä tuomarina kaksissa WorldSkills-kilpailuissa.

Keväällä 2008 olivat edessä uudet haasteet ja työpaikka vaihtui kaarinalaiseen ilmanvaihtolait-teiden valmistajaan, joka oli suurella yrityskau-

palla kasvatettu entistä ehommaksi. Nyt firman nimi on Swegon ILTO Oy.

– Siellä tehtäväni ovat erittäin haastavia. Tuote-kehitysinsinöörinä vastaan siellä sähkö- ja oh-jausjärjestelmistä ja pääsen suunnittelemaan energiansäästöön liittyviä laitekokonaisuuksia ja tekemään koko ajan uusia sovelluksia vanhoihin hyviksi koettuihin laiteratkaisuihin.

Tänä päivänä Juha on työssä käyvä ja naimi-sissa oleva perheenisä. Kaarinan kodissa tou-huaa kolme lasta, joista kaksi on jo kasvanut kouluikään. Elämä on mallillaan.

– Tunnen oikeasti saavuttaneeni sellaisen olo-tilan, jota olen itse tavoitellutkin, päättää tyyty-väinen Juha hänelle suunnatun haastattelun.

Mekatroniikan opiskelua Peltolassa

MEKATRONIIKAN HUIPPUOSAAJA

58

Hanna valmistui 1998 Aninkaisten pukuompe-lulinjalta. Samana keväänä hän voitti Taitaja-kisojen mestaruuden. Ura jatkui Tampereella oppisopimuskoulutuksessa ja Turussa Atelier Arja Gustawsilla sekä Raisa-Tuote Oy:ssä työ-harjoittelussa. Eipä siis ihme, että Hanna edusti Suomea Montrealin World Skills Competition-kisoissa 1999 sijoittuen neljänneksi. ”Maailman neljänneksi paras ompelijatar” olikin myöhem-min mm. Suomen joukkueen pukuompelun ex-perttinä St. Gallenin 2003 ja Helsingin 2005 World Skills-kisoissa.

Montrealin jälkeen Hanna aloitti opinnot Tam-pereen teknillisessä yliopistossa valmistuen vuonna 2005 alan diplomi-insinööriksi. Diplo-mityöpaikkana oli työvaatteita valmistava Top-per Tuotanto Oy.

Kysyessäni, mitä tuo ajanjakso hänen mieles-tään merkitsi ammatillisesti, hän vastasi, että tietenkin hän sai vahvan ja monipuolisen perus-ammattitaidon. Ekspertin työ oli rankka vaihe, mutta siinä oppi pitämään puoliaan tiukoissa tuomarikokouksissa. Kaikkihan vetivät omiin päin ja piti olla valmius myös englanninkielisiin neuvotteluihin. Eihän niissä kukaan puhunut suomea.

Nuo kokemukset ovat hyödyksi tänäkin päivä-nä. Topper Uniformissa Hanna vastaa tuoteke-hityksestä ja mallitiimistä. Yrityksellä on tytäryh-tiö Viron Viljandissa ja hänen tehtävänsä siellä on paitsi teknisten valmiuksien luominen niin myös vastata laadusta. Monesti hän on ompe-lijoille siellä kertonut, että tuo työ onnistuu kyllä ja tarvittaessa itse mennyt koneelle ja näyttänyt kuinka se käy. Tämä on tuottanut työntekijöiden luottamuksen häneen ja tottakai se vaikuttaa myös ilmapiiriin ainakin hänen kohdallaan. To-ki Hanna ilmaisi, että alkaa tulla pientä pelkoa kuinka kauan hän näin voi toimia, kun nykyisin on niin vähän koneen takana.

Hanna on nykyään firman osakas, tuotejohta-ja ja lisäksi hallituksen puheenjohtajana. Tämä onkin kiva yhdistelmä sikäli, että tehtaalla hän on toimitusjohtajan alainen, mutta hallinnossa esimies-alaissuhde onkin päinvastainen. Ei se ongelma ole, Hanna vastaa. Sopuisasti asiat on hoidettu.

Kysyin mitä mieltä hän on koulun opetussuun-nitelmista. Napakka vastaus tulee välittömästi. Koulussa opetetaan suunnittelijaksi, kaavoitta-jaksi ja ompelijaksi. Se on vähän sellaista ”sil-lisalaattia”. Parempi olisi keskittyä enemmän

”PALASET KOHDALLAAN”

Hanna Laine (os. Säilä)

Diplomi-insinööri

... JA MEISTÄ TULI...

59

vähempään eli kouluttaa enemmän erikoistu-neita johonkin noista kolmesta. On harmi, että teknikkokoulutus lakkautettiin. Alalta loppuvat mallimestarit, koska koulutus ei tuota heitä riit-tämiin. Erityinen piikki tulee ammattikorkeakou-luille. Kun lukiotasolta mennään ammattikorke-aan, niin tulee kyllä designereita, mutta heiltä puuttuu perusammattitaito.

Heidät tulee työpaikalla kouluttaa siihen. Top-per Tuotannossa onneksi ykkösmallimestari on erinomainen. Leena Kinnunen toimi ennen heitä kymmenisen vuotta Marimekossa.

Hauskin koulumuisto on jokakeväisten muoti-näytösten järjestäminen. Sitten tulee kysyjälle yllätys. Opiskelijat eivät osaa arvostaa koulun palveluja. Näin jälkeenpäin kaiholla muistelee kuinka ruokailu oli päivittäin aina valmiina. Jos oli tiedon puutetta, niin opettajat kertoivat tai ainakin neuvoivat. Nyt ei ole mitään tällaista valmiina edessä. Kaikki on hoidettava tai ha-ettava itse.

Hanna on aviossa yrittäjämiehensä kanssa. Perheessä on 3-vuotias Olivia-tyttö. Työn puo-lesta paljon matkustavat vanhemmat yrittävät porrastaa menonsa niin, että toinen olisi koto-na aina. Toisinaan se ei onnistu, mutta onneksi Hannan vanhemmat asuvat omakotitalossaan naapurissa, joten apu on lähellä.

”Elämän palaset ovat kohdallaan”, toteaa Han-na lopuksi.

Topper Uniform valmistaa mm. useiden eri lai-tosten virkapukuja. Kuvassa Hanna on puolus-tusvoimien jääkärisoittokunnan puvun kanssa.

60

KUN HARRASTUKSESTA TULI AMMATTI

Tekniikan tulosalue toimi 1990-luvulla urheili-joiden ammattioppilaitoksena. Nykyään koko ammatti-instituutti on osana ”urheilijoiden aka-temiaa”. Se merkitsee, että heille tehdään yk-silöllinen opetussuunnitelma, jonka puitteissa kouluaikana annetaan neljästä kahdeksaan tun-tia lajikohtaista valmennusta viikossa. Oppilaitos on osallistunut aktiivisesti SAKUn (Suomen ammattioppilaitosten kult-tuuri- ja urheiluliitto) kisoihin voittaen useita mestaruuksia.

Tämän päivän nuorisolle tunnetuim-pia entisiä opiskelijoita olivat Miikka Kiprusoff, Aki-Petteri Berg ja Ant-ti Aalto, joiden ammatiksi tuli jää-kiekkoilu ja kaikki kolme ylsivät aina NHL:n joukkueisiin.

Nuorempaa ikäluokkaa edustavat mm. Joni Kauko ja Sami Rähmönen, jotka pe-laavat jalkapalloa Turun Interin ja Palloseuran edustusjoukkueessa.

Yllä olevan Vladimir Jursinovin moton mukai-sesti koululla opiskelivat puutekniikkaa Pekka

Lähde ja autonasentajaksi Antti Saarinen. Hei-dän kumpaisenkin harrastuksena oli koripallo. Molemmat suorittivat myös ammattikorkeakou-lun. Harrastus on ainakin toistaiseksi muuttunut ”leipätyöksi”. Molemmat toimivat koripalloilun valmennuspäälliköinä.

Antti Saarinen suoritti kak-soistutkinnon ja sitten in-sinööritutkinnon ammat-tikorkeassa. Hän piti tätä etenemistapaa parempa-na kuin lukiota. Sen sijaan Pekka Lähde suoritti amit-sun jälkeen vielä lukion ja sitten ammattikorkeakou-lun valmistuen ympäristö-suunnittelijaksi.

Molemmat näkevät urhei-luakatemian tarkoituksenmukaisena opiskelu-muotona urheilu-urasta haaveilevalle nuorelle, vaikka se jääkin vielä harrastelija-asteelle. Hui-pulle pyrkiville kouluaikainen valmennus ei riitä ja asenteissa pitää olla rankka kilpailuvietti olla paras sekä kentällä että opinnoissa. ”Jos har-

... JA MEISTÄ TULI...

”Nuoren urheilijan tär-kein tavoite on suorit-taa koulunsa tutkinto kunnolla”

TPS:n valmentaja Vla-dimir Jursinov Pelto-lassa 1993

Valmennuspäälliköt

Pekka Lähde, Turun NMKY

Antti Saarinen, Kaarinan Ura

61

rastaa urheilua ja harrastaa koulua ja saadaan tyydyttävän paperit, niin kummastakaan ei tule mitään”, totesi Pekka Lähde. Useimmin huippu-urheilijan ura jää saavuttamatta jolloin on hyvä, jos ammatti on kuitenkin olemassa. ” Lisäksi urheilu-ura on kuitenkin varsin lyhyt, joten on hyvä, kun ei jää tyhjän päälle urheilun jälkeen”.

Kysyttäessä mitä tulee ensimmäisenä mieleen omasta koulunkäynnistä ammatti-instituutissa Antti Saarinen iloisena virnisteli ”…ettei se Yrjö Jerkku ollut niin paha kuin oli maine. Meillä oli kivaa. Käytiin talvisin Himoksella ja kesällä Vä-limerellä Kosin saarella surffaamassa.” Tuntui olevan tyytyväinen luokanvalvojaansa.

Pekka Lähde muisteli kuinka jännitettiin Humu Jurissonin ensimmäistä koripalloharjoitustun-tia. Siitä tuli paras muisto ja opettaja on edel-leenkin hyvä työtoveri, kun nyt itsekin on kori-pallovalmentaja.

Oppia ikä kaikki.

62

Kulunut syksy vakiinnutti turkulaisen ammatti-opetuksen tason varsin laajalla rintamalla Eu-roopan huipulle. Näin voimme hyvällä syyllä sanoa, sillä koko Suomen ammatillisen kilpai-lutoiminnan maajoukkueen 25 mitalista oli tur-kulaisten opiskelijoiden ja valmentajien yhteis-työllä ansaitsemia mitaleita ennätysmäärä.

Turkuun todella tulvi mitaleita: Juhannuskukku-lalla painotekniikkaa opiskelleen Susanna Vir-tasen lisäksi kultaa tuli tietokone ja -verkot -tii-mille, jossa oli mukana TAI:n Cisco-asiantuntija Markus Lintuala. Lisäksi turkulaisvalmennuk-sessa ollut rakennuspeltiseppä Jan Kakko ja elektroniikkalajin Jussi Holsti ja Ville Viitala oli-vat kultamitalisteja.

Hopeisen mitalin tuomisikseen nappasi Heidi Tuominen, joka sai tarjoilijalajin lisäksi ravinto-lapalvelut-tiimin hopean.

Sattuma tämä ei ollut, sillä kyse oli toisista pe-rättäisistä EM-kisoista, joissa tuomiset ovat olleet kultaluokkaa; edellisen kerran v. 2008 Rotterdamissa ja nyt syksyllä 2010 Portugalin Lissabonissa.

Henkilökohtaista kultaa voittanut Susanna Vir-tanen sai myös Suomen parhaan kilpailijan tit-telin ja kannustavan hopean yhdistelmätiimissä, jonka nimi oli juhlallisesti Eurooppalainen moni-kanavajulkaisutyö.

Tyttöjen menestyminen kansainvälisissä kilpai-luissa ei ollut sattumaa sekään, sillä niin vah-vana on heidän roolinsa näkynyt kansallisella tasolla, että kyse on ollut vain odottaa sitä lä-pimurron vuotta. Se sattui nyt kohdalleen jou-lukuussa 2010.

”Heidi Tuominen oli ensimmäinen TAIn tarjoilija-lajin opiskelija, joka pääsi edustamaan Suomea EuroSkills-kilpailuihin ja alusta lähtien tiesin, että hyvin tulemme pärjäämään”, toteaa suojattiinsa tyytyväinen opettaja Vuokko Lindström.

Valmentautuminen kilpailuihin on kisoja ennen lähes keskeytyksetöntä. Normaalin koulupäivän päätteeksi asioita pohditaan ja hiotaan kunnes viikonlopun harjoituksissa kaikki asiat käydään toimintatasolla lävitse. ”Tällaisessa paineessa nuoret kuitenkin viihtyvät, he tietävät saavansa mahdollisuuden ammattitaitonsa näyttämiseen.

NUORET AMMATTI-IDOLIT

... JA MEISTÄ TULI...

63

Sellaisten tulevaisuuden tekijöiden kanssa opet-tajakin viihtyy”, jatkaa Vuokko. ”Tunnen tämän Heidin ammattitaidon ja persoonan niin hyvin, ettei yhteistyö voisi enää olla parempaa”.

Valmentajien mielestä nuorten ammattitaitokil-pailuja tulisikin arvostaa paljon enemmän. Nä-kyvyyttä pitäisi saada valtakunnallisesti ja pääs-tä esille niin että muutkin nuoret havahtuisivat ammattitaidon merkitykseen.

”Alakynnessä ollaan, kun verrataan näkyvyyttä urheilukisoihin, joiden edustajia palkitaan ja kun-nioitetaan ylen määrin. Nämä ammattitaitoiset nuoret tekevät suorituksia aloilla, joista muo-dostuu heidän elämän uransa. Kyllä kysymys on ehdottomasti tärkeämmistä saavutuksista kuin yhdessä urheilulajissa menestymisestä.”

Heidi Tuominen ja Vuokko Lindström

Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan…

Tieto on valtaa, sanotaan…

Onko sinulla jotakin uutta, kuvia tai tekstejä, jotka haluaisit kou-lumme kotisivun kautta julkisuuteen?

Lähetä viestisi sähköpos tilla osoitteeseen: historia@turkuai.fi

Me toimitamme ne edelleen ja siirrämme menneen tulevaisuuteen.

Kirjan tekijät

Olavi Solin ja Matti Haapanen