Pelastusalan ammattilainen 3/08

3 l

200

8

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

l Asbestisairaus vei työkyvyn s. 16

l Pelastuskoulu hevosmiesopissa s. 18

l Helsingin häkekurssi 13 valmistui s. 25

PELASTUSALANAMMATTILAINEN3� l 12.6.2008

16

8

6

26

24

18

3 l Päätoimittajalta�� Piileviä vaaroja

4 l Liiton�info�� Tule Turvallisuus 2008 -messuille syyskuussa

5 l Puheenjohtajalta�� Yhteistyön lisääminen on välttämättömyys

6 l Lappi�rakentaa�yhteistoimintaa�Oulun�kanssa�� Naapuriyhdistyksen kokemuksia hyödynnetään omassa neuvottelutoiminnassa

8 l Neuvottelujohtajat�tutustuivat�Pelastusopistoon�� Koulutusjärjestelmästä tarkempaa tietoa

11 l Vastuu-�ja�oikeusturvavakuutukset�antavat�turvaa�� Liiton jäsenmaksuun sisältyy laaja vakuutuspaketti

13 l Vieraana:�Juha�Hakola,�SPEK�� Suomi – Euroopan turvallisin valtio

14 l Työturvallisuus�hallintaan�riskienarvioinnilla�� Läheltä piti -tapausten ilmoitusjärjestelmä kehitteillä

16 l Asbestisairaus�vei�työkyvyn�� Vakuutusyhtiön kanssa pitkä taistelu

18 l Pikakurssi�hevoskuiskaajaksi�� Pelastuskoulu eläintenkäsittelyssä

22 l Porvoo�on�Itä-Uudenmaan�pelastustoiminnan�keskus�� Liikenneväylät, jalostamo ja puukaupunki tuovat tehtäviä

24 l Lahtinen�seuraa�Nikkilää�� Tampereen palohenkilöstö SPAL ry:n pääluottamusmies vaihtuu

25 l Häkekurssi�13�valmistui�maan�päällä�� Päivystäjät valmiina työhön 26 l Pelastajakurssit�58�ja�59�töihin�� Pelastusopisto jakoi todistukset

29 l Hätäkeskuslaitos�palkitsi�hälytysohjeoppaan�kehittämisestä�� Riskinarvioinnin toivotaan yhdenmukaistuvan

31 l Loukkaantumisia�koulutustilanteissa�� Vakavin onnettomuus vesisukelluskurssilla

34 l Kansalaisten�luottamus�edelleen�korkealla�� Palo- ja pelastustoimi ja hätäkeskuslaitos pärjäsivät hyvin viranomaisvertailussa

Lehti:

Julkaisija:

ISSN:�

Pelastusalan�Ammattilainen�on�Suomen�Palomiesliitto�SPAL�ry:n�jäsenlehti.�Se�tavoittaa�pelastusalan�ja�hätäkeskuksien�toimijat�kattavasti�jokapuolella�Suomea.

Suomen�Palomiesliitto�SPAL�ryKielotie�12-14�B01300�Vantaapuh.�(09)�867�8880fax�(09)�863�[email protected]

1456-7709

Päätoimittaja:

Kirjapaino:

Ilmoitukset:

Osoitteen-muutokset�ja�juttuaineisto

Mikko�TeräväGSM�045�657�[email protected]

Painotalo�Auranen�Oy,�Forssa

Ilpo�Pitkänen�Oypuh.�(09)�5868�300�fax�(09)�5868�[email protected]

[email protected]

PELASTUSALAN�AMMATTILAINEN�l�3

PÄÄTOIMITTAJALTA

MIKKO�TERÄVÄ

Suomen Palomiesliitto SPAL ry�on�pelastus-�ja�hätäkeskustyöntekijöiden�ammattiliitto.�Liiton�jäsenet�työskentelevät�valtion,�kuntien,�kuntainliittojen�ja�yksityisen�sektorin�palveluksessa.

Palomiesliiton�tavoitteena�on�edistää�jäsenten�ammatillisia�ja�taloudellisia�etuja,�vaikuttaa�jäsenten�yhteiskunnallisen�aseman�ja�oikeuksien�kehitykseen�ja�edistää�heidän�yhteenkuuluvuuttaan,�yhteistoimintaansa�ja�keskinäistä�vastuuntuntoansa.��

SPAL ’93-’08PELASTUSALANAMMATTILAINEN

Palomiehen ammattiin liittyy vaaratekijöitä, jotka erottavat sen monesta muusta ammattikunnasta.

Ei riitä, että ammatti itsessään sisältää riskejä, kun suoritetaan “tavallisia tilastoitavia” työtehtäviä, vaan myös koulutustilaisuudet ovat riskialttiita. Kevään aikana on uutisoitu kaksi vakavaa loukkaantumista palomiesten koulutustilaisuuksissa. Valitettavien ta-pahtumien selvittely on vielä kesken, samoin kuin loukkaantuneiden tervehtyminen.

Terveyden voi äkillisen tapaturman lisäksi me-nettää myös hitaasti huomaamattaan. 70-luvun alussa pelastusalalle työhön tullut Matti Puolakka sairastui asbestoosiin virassaan, mutta perusteellisis-ta tutkimuksista huolimatta vakuutusyhtiö ei aluksi halunnut korvata ammattitaudin aiheuttamaa työ-kyvyttömyyttä. Sairastumisen alkuun sattui yksi vää-

rä diagnoosikin. Terveytensä hetkessä menettäneelle tällaiset tautiarvaukset ja vuosien pallottelu tutki-muksesta toiseen epävarmuuden tilassa ovat raskaita. Henkinen hyvinvointi on kovilla.

Puolakalle sairastumisesta tuli täydellisenä yllätyk-senä. Asbestialtistuminen aiheuttaa oireilua yleensä useiden kymmenien vuosien kuluttua altistumisesta. Rakennusmateriaaleissa asbestin käyttö loppui kak-sikymmentä vuotta sitten, mutta edelleen myrkkyä on runsaasti rakennuksissa. Asbestivaarat tiedostetaan nykyään toisin kuin Puolakan aloittaessa työnsä.

SPAL:n toimiston puolesta aurinkoista ja turvallista kesää – lomalaisille ja työssä ahertaville!

MIKKO�TERÄVÄ

Piileviä vaaroja

4�l�PELASTUSALAN�AMMATTILAINEN PELASTUSALAN�AMMATTILAINEN�l�5

LIITON�INFO

3.-5.9.TampereSPAL ’93-’08

Tule Turvallisuus 2008 -messuille Tampereel-le tutustumaan SPAL:n messuosastoon! SPAL tarjoaa Sinulle messuille sisäänpääsyn, ruo-kaa ja juomaa sekä hyvää seuraa. Osastolla kilpailuja, tietoa liiton toiminnasta ja jäseneduista, jäsentuotteita ym!

Messut Tampereen messu- ja urheilukeskuk-sessa 3.-5. syyskuuta. Messupäivien yhtey-dessä järjestetään SPAL:n jäsentapahtuma. Tapahtumasta tiedotetaan tarkemmin paikallisyh-distysten välityksellä.

Tule SPAL:n osastolle C518!

Hei pelastusalan ja hätäkeskusten ammattilainen!

Turvallisuus-messut kokoaa yhteen alan ammat-tilaiset jo yhdennentoista kerran. Turvallisuus-messut ovat saavuttaneet Suomessa johtavan aseman ja messut ovat Pohjoismaiden laajim-mat alan ammattimessut.

Pelastustoimesta ja hätä-keskuslaitoksesta esillä on kattavasti kalusto, välineet ja varusteet sekä paloturvalli-suus, väestönsuojelu, onnet-tomuuksiin varautuminen, turvallisuuspalvelut jne.

Turvallisuus-messujen kanssa järjestetään samanaikaisesti myös Kiinteistöturvallisuus sekä Työhyvinvointi -tapah-tumat.

Lisätietoja: www.tampereenmessut.fi/html/ turvallisuus

Kuva Turvallisuus 2006 -messuilta: Tampereen Messut Oy, Veli-Matti Keskinen

PUHEEN

JOHTAJALTA

KIM�N

IKULA


Elinkeinoelämän keskusliitto EK vietti julkisuudessa tupon hautajaiset. EK:n näkemyksen mukaan tupo ei

vastaa markkinatalouden tarpeita. Ilmoituksen myötä päät-tyivät keskustelut tupon vahvuuksista ja heikkouksista.

Työnantajapuoli vaatii enemmän joustavuutta työ-elämään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että keskitetyistä neuvotteluista luovutaan ja tilalle otetaan yrityskohtaiset neuvottelut. Keskusjärjestöjen rooliksi muodostuu jatkossa palkkakilpailukyvyn hillintä, työelämän kehittäminen sekä työ- ja sosiaalilainsäädännön valmisteluu. EK lähetti myös terveisiä julkiselle sektorille: sen mukaan emme voi olla palkkajohtaja tai neuvottelukierroksen suunnannäyttäjä.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma – jota myös sa-neerausohjelmaksi kutsutaan – on haaste ammattiyhdis-tyksille. Tuottavuusohjelmaa luotaessa 2003 keskeisinä perusteluina käytettiin julkisen sektorin heikkoa tuot-tavuuskehitystä sekä toisaalta työvoiman vähentämisen synnyttämää tarvetta vapauttaa julkisen sektorin sitomaa työvoimaa yksityisen sektorin käyttöön.

Valtiovarainministeriön sisäisessä tuottavuusohjelman väliarvioinnissa on huomautettu, ettei tuottavuusohjel-man tavoitteiden toteutuminen ei takaa valtionhallinnon kokonaistuottavuuden kasvamista. Samalla tuotiin esiin muitakin tuottavuushankkeen ongelmia, muun muassa sen, että kehittämistoimenpiteet ja henkilöstön vähennys-velvoitteet eivät tue toisiaan.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus – Paras-hanke – on suu-rin kunnallishallinnon ja -palveluiden uudistus Suomen historiassa. Kunnat toteuttavat uudistuksen yhteistyössä valtion kanssa vuoden 2012 loppuun mennessä.

Tavoitteena on vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, edistää uusia palvelujen tuotantotapoja ja organisointia sekä uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestel-miä. Kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa uudistetaan siten, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämi-seen ja tuottamiseen sekä kuntien kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta tulevaisuudessa.

Pelastustoimen sisällä sisäasiainministeriö on perustanut hankkeen, jonka tarkoituksena on tukea pelastushenki-löstön työhyvinvointia ja työssä selviytymistä. Tavoittee-na on turvata pelastuslaitosten ja palokuntien toiminta-kyky henkilöstön ikääntyessä.

Päämäärään tähdätään usealla osahankkeella, joissa kehitetään fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn arvi-ointi-, seuranta- ja kehittämismenetelmiä sekä toiminta-kykyyn, ammatilliseen osaamiseen ja työturvallisuuteen vaikuttavia työprosesseja. Tärkeä tavoite on myös löytää uusia tapoja kehittää pelastusalan ammattilaisten työtä ja työuraa.

Edellä mainitut hankkeet, ohjelmat ja viestit tulee huo-mioida vakavasti ammattiyhdistyskentässä. Järjestöt ei-vät voi toimia entisellä konseptilla, koska ympäristöä jossa konsepti toimi, ei ole enää olemassa. Tarvitsemme kaukonäköisyyttä ja rohkeutta uusiin ratkaisuihin, jot-ta kykenemme vastaamaan yhteiskunnan kehitykseen. Pelkästään oman tontin puolustaminen ei riitä – on tar-kasteltava avoimesti uusia vaihtoehtoja.

Toimivia esimerkkejä on olemassa. Esimerkiksi Kai-nuussa ja Vantaalla tehdään tiivistä yhteistyötä järjestö-rajoihin katsomatta. Kainuussa sairaankuljetuksen maa-kunnallistamisen yhteydessä muun muassa SPAL, JYTY ja JHL olivat yhtenä rintamana puolustamassa jäsenten oikeuksia. Maakuntahallinnon valmisteluun liittyvistä toimista jätettiin oikaisuvaatimus.

Vantaalla paikallisyhdistykset SPAL:sta ja PTL:sta yh-distivät neuvotteluvoimansa.

Yhteistyötä on lisättävä – edellä luetut haasteet ovat siihen jo yksinään peruste! Tätä työtä teemme liittona myös valtakunnan tasolla pelastusalan ja hätäkeskuslai-toksen alalla. Toivottavasti kehitys johtaa siihen, että jonakin päivänä pelastusalan ja hätäkeskusalan järjestöt ovat yhdistäneet voimavaransa.

KIM�NIKULApuheenjohtaja

Suomen�Palomiesliitto�SPAL�ry

Yhteistyön lisääminen on välttämättömyys


Lapin pelastuslaitos toimii kuudella seutukunnalla yh-teensä 99 000 neliökilometrin alueella. Pinta-ala on

lähes kolmannes koko maan pinta-alasta, mutta asukkaita on vain hieman enemmän kuin Turussa.

Lappi rakentaa yhteis-toimintaa Oulun kanssa

Pelastusalan�ammattiyhdistystoiminnas-sa�kohdataan�pääosin�samoja�kysymyk-siä�riippumatta�siitä,�missä�päin�Suomea�toimitaan.�Lapin�ja�Oulu-Koillismaan�kesken�viritetään�yhteistoimintaa,�jossa�omassa�neuvottelutoiminnassa�hyödyn-netään�naapuriyhdistyksen�kokemuksia.

Harvaan asutussa läänissä ammattilaismiehitys on Ro-vaniemellä, Torniossa ja Kemissä. SPAL:n jäsenyhdistyk-sellä Lapin Palohenkilöstö ry:llä on 89 jäsentä. Emoliiton tapaan 15 vuotta täyttävän yhdistyksen jäsenmäärä on kasvussa: vajaan puolen vuoden aikana jäseniä on tullut kymmenyksen lisää.

Uutta virtaa yhdistyksen toimintaan on haettu yh-teistyöstä Oulun Palomiesyhdistys ry:n kanssa. Kahden yhdistyksen ensimmäiset yhteistoimintapäivät pidettiin maaliskuussa Vuokatissa, jossa keskusteltiin muun muas-sa palkkauksesta, työajasta ja yhdistystoiminnan yleisistä haasteista.

Lapin Palohenkilöstön puheenjohtaja Jyrki Savolaisen mielestä tiiviimmälle yhteistyölle on selvää tarvetta. Yhdis-tystoiminnan haasteet ovat samankaltaisia työnantajasta ja työpaikasta riippumatta. Sopimusten ja lakien tulkinta ja


Jäsenasioiden�hoitaja�Teuvo�Tepsa�Rovaniemeltä�(vasemmalta),�sih-teeri�Jani�Frantti�Torniosta,�puheen-johtaja�Jyrki�Savolainen�Torniosta,�rahastonhoitaja�Markku�Heiskari�Kemistä�ja�jäsen�Juha�Rantamartti�Kemistä�valmistelevat�päätöksiä�Lapin�Palohenkilöstö�ry:n�hallituk-sessa.�Hallitukseen�kuuluvat�lisäksi�Mika�Heikkinen�Kemistä,�Olavi�Pulju�Ranualta,�Esa�Kurtti�Torniosta�ja�Juhani�Hammari�Torniosta.

Lapin� Palohenkilöstön� yleisessä� kokouksessa� 12.�huhtikuuta� käsiteltiin� muun� muassa� vuosikokouk-selle� kuuluvia� talousasioita� sekä� keskusteltiin� yh-distyksen�nimestä.�Hallitus�kerää�esityksiä�syksyn�yleiseen�kokoukseen,�jossa�käsitellään�nimen�muut-tamista�nykyaikaisemmaksi�ja�laajemmin�pelastus-alaa�edustavaksi.

noudattaminen ovat keskeinen osa ammatillista edun-valvontaa.

–– Olen säännöllisessä yhteydessä Oulun yhdistyk-sen puheenjohtaja Pasi Mäntyyn, joten saamme tietoa puolin ja toisin jo muutenkin. Yhteistoimintapäivät onkin tarkoitettu laajemmalle joukolle luottamusmiehiä ja neuvotteluja käyviä jäseniä. Tapaamiseen yhdistetään liikuntaa ja muuta virkistystoimintaa.

SPAL tukee ja opastaa paikallisia luottamusmiehiä, mutta yksittäisten yhdistysten ongelmien tarkempaan tarkasteluun eivät liiton tapahtumat aina anna aikatau-lujen vuoksi niin hyvin mahdollisuutta kuin yhdistysten väliset toimintapäivät, näkevät Mänty ja Savolainen.

Seuraavaa tapaamista on suunniteltu alkuvuoteen 2009. –– Yhteistoimintapäivien piiriin voisi jatkossa liit-tyä Oulu-Koillismaan lisäksi muitakin alueita, aina Keski-

Suomea myöten, Savolainen esittää.

Tiimityötä�Lapin�eteen

Virkistystä ja asiaa yhdistävät yhteistoimintapäivät on yksi tapa, jolla yhdistystoimintaan haetaan uutta potkua Lapis-sa. Savolaisen mielestä joukkoon onkin tullut lisää aktiivi-suutta, mutta vielä lisää osallistumista tarvitaan.

–– Yksi syy herätykseen on varmasti ollut työnantajan tekemät ratkaisut aluepelastuslaitoksen siiven alla. Kun kolmen vakituisen aseman malleja on lähdetty yhdistä-mään, on yhteiseksi malliksi valittu yleensä huonoin rat-kaisu. Hyvin kehitettyjä ja hyväksi havaittuja järjestelmiä on turhan takia purettu ja muutettu.

Toiminnan perusteiksi Savolainen listaa avoimuuden ja yhteistyöasenteen: –– Tarkoitus on viedä porukalla Lap-pia eteenpäin. JHL:n kanssa on tehty hyvää yhteistyötä. Täällä on myös ymmärretty hyvin se, että yhdistystä ei ole perustettu työnantajaa vastaan. Kehitetään työyhteisöä yhdessä neuvotellen niin, että jokaisen näkökulmat pääse-vät keskusteluun ja kaikki saisivat tyydyttävän ratkaisun, Savolainen linjaa.

Tärkeimmät keskustelussa olevat asiat Lapissa ovat tuttuja muiltakin pelastustoimen alueilta – kevään aika-na yhdistyksessä on keskusteltu muun muassa palkoista ja työajasta.

SPAL:n Lapin läänin luottamusmiehenä liiton perus-tamisesta asti toiminut Jarmo Ylipaavalniemi arvioi, että tuleva pelastushenkilöstön eläkeikäratkaisu antaa suuntaa sille, millaisia muut lähitulevaisuuden haasteet tulevat olemaan. Kuntaministeri Mari Kiviniemi on ilmoittanut eläkeikäesityksen tulevan vuoden loppupuolella.

–– Jos ratkaisu on eläkeiän säilyttäminen nykyisessä, tulee ongelmia. Kysymys kuuluu, kuinka paljon tulevina vuosina on sellaisia palomiehiä, jotka eivät kykene kaikkiin tehtäviin. Lapin laitos on pieni, vakinaisia palokuntia on kolme, joten laitoksessa ei ole kovin paljon työtä perinteis-ten palomiestöiden lisäksi, Ylipaavalniemi sanoo.

–– Pelastustoimen toimintakyvyn kannalta on myös aina huoli vahvuudesta. Rovaniemellä tilanne on 1+1+7 ja Kemissä 1+5. Tornion osalta tavoite on saada 1+5.

Tiivis�kumppanuus�Ruotsiin

Pelastustoiminnan kannalta Lappia leimaavat pitkät etäi-syydet, rajat, matkailu ja liikenneväylät. Liikenteen odo-tetaan entisestään kasvavan Länsi-Lapin kaivoshankkeiden myötä.

–– Oulu-Tornion rekkaliikenne on jo nyt kovaa, ja rau-tateille kaavaillaan rajua kasvua, Torniossa työskentelevä Savolainen kertoo.

Torniossa omalaatuisuutta tuo kaksoiskaupungin toi-nen kumppani, Haaparanta. Vuosittain suomalaiset aja-vat tukitehtäviin Ruotsiin parikymmentä kertaa ja saman verran päinvastoin. Haaparannassa toimii puolivakinainen palokunta, jonka kanssa yhteistoiminta on saumatonta.

Outokummun valtava terästehdas – toiseksi suurin jaloterästehdas maailmassa – ja Suomen suurin vapaana virtaava joki näkyvät myös pelastuslaitoksen valmiussuun-nittelussa Torniossa.


Neuvottelujohtajat tutustuivat Pelastusopistoon

Tekniikan ja Perus-palvelujen Neuvot-telujärjestö KTN ry:n�neuvottelujohto�tutustui�toukokuun�puolivälissä�pelastusalan�ajankohtai-siin�kysymyksiin�ja�kou-lutukseen�vierailullaan�Pelastusopistolla.�Palo-miesliitto�on�yksi�KTN:n�14:stä�jäsenjärjestöstä.

Opintomatkalle osallistuivat KTN ry:n puheenjohtaja Kei-

jo Houhala ja neuvottelujohtaja Jukka Kauppala. Houhala johtaa KTN:n neu-vottelutoimintaa, Kauppalan vastuul-la ovat sopimusneuvottelut ja muut edunvalvonta-asiat.

Matkan järjestäjänä toimi Palo-miesliiton puheenjohtaja Kim Niku-la. Nikula on jäsenenä Pelastusopiston neuvottelukunnassa, joka säännölli-sesti kokoontuu keskustelemaan pe-lastusalan koulutuksen tilanteesta ja kehittämistarpeista.

Pelastusopiston toimintaa sekä pe-lastusalan ja hätäkeskusten ammatti-

laisten koulutusjärjestelmää esitteli rehtori Reijo Tolppi, jonka lisäksi Timo Puhakan ja Juha Höökin opas-tamana tutustuttiin savusukellukseen Pelastusopiston harjoitusalueella.

Kotimatkalle Helsinkiin vietäväk-si tarttui savunhajun lisäksi uutta ja tarkentunutta tietoa. Koulutuksen rakenne ja ammattilaisten sijoittumi-nen työelämän tehtäviin kiinnostivat erityisesti.

–– Koulutus tapahtuu todellakin hyvin pitkälle learning by doing -pe-riaatteella, kuten tietysti pitää olla. Pelastusalan vetovoimaisuus opiske-lualana yllätti: alan kannalta on hyvä,

Harjoitustilanteisiin�eivät�vierailijatkaan�mene�ilman�turvallisuuskoulutusta.


Neuvottelujohtajat tutustuivat Pelastusopistoon

Keijo�Houhala,�Jukka�Kauppala�ja�Kim�Nikula�tutustuivat�Pelastus-opistolla�myös�höökiin.

että suuresta hakijajoukosta seuloutu-vat parhaat kyvyt sisälle, Jukka Kaup-pala sanoi.

–– Pelastusopistolla selvästi panos-tetaan laadukkuuteen, “oikein” teke-miseen. Esimerkiksi harjoitusalueen monipuolisuus on ihailtavaa.

–– Pelastusopistossa opiskelevat ja Savonia ammattikorkeakoulusta val-mistuvat insinöörit työllistyvät yllät-tävän laajasti koko turvallisuusalalle. Yhteiskuntaan on tullut uudentyyp-pisiä koulutusrakenteita ja ammat-tiosaamista. Juuri tällaista osaamis-ta työmarkkinoilla tarvitaan, Keijo Houhala arvioi.

–– Olisi kuitenkin hyvä, jos ni-mikettä pystyisi jotenkin avaamaan. Insinöörinimike kun ei tänä päivä-nä kerro osaamisalasta vielä paljon mitään.

Pelastusalan�opiskelu�vetovoimaista

Pelastusopisto elää vahvaa aikaa mo-nella mittarilla, muun muassa koulu-tukseen hakeneiden määrällä mitattu-na: sekä pelastajakoulutus että hätä-keskuspäivystäjäkoulutus kiinnostaa hakijoita enemmän kuin koskaan. Kiinnostus, koulutustarve ja aloitus-

paikkamäärä eivät kuitenkaan ole ta-sapainossa.

Pelastusopiston tekemän selvitys osoittaa, että aluepelastuslaitoksissa ennakoidaan pulaa ammattitaitoisista palomies-sairaankuljettajista. Pelasta-jia valmistuu selvästi vähemmän kuin mitä työmarkkinoiden kysyntä on nyt ja tulevaisuudessa.

SPAL on ottanut kantaa pelas-tusalan koulutuksen turvaamisen puolesta useaan otteeseen. Kansa-laiset luottavat pelastustoimeen, ja tätä luottamusta ei saa horjuttaa koulutuksen rahoituksen epävar-muudella.

–� Yllättävän� monipuolinen� ja� laaja� harjoitusalue,�Jukka�Kauppala�totesi�Reijo�Tolpille.

–– Jos nyt toimitaan paikoin riskirajoilla henkilöstön riittävyyden suhteen, niin tulevina vuosina – alkaen ensi vuodesta – pelastuslaitokset ovat todellisessa kriisissä, Kim Nikula sanoi. Miehistöpula tulee pahimmillaan näkymään paloasemien sulkemisina ja pelastustehtävien hoidossa.

Pelastusopiston opiskelijakiintiön kasvattamisesta ja Pelastusopiston esittämästä alueellisesta pelastajakoulutuk-sesta on Reijo Tolppi luottavaisella mielellä. Sisäasianmi-nisteriön pelastusosasto on antanut merkkiä, että poliisin lisärahoituksen jälkeen pelastusala on vuorossa seuraavana lisäresurssoinnin kohteena.

Ensihoidon ja sairaankuljetuksen osalta pelastusalalla on viime vuosina keskusteltu palvelujen tulevaisuuden järjestämismalleista. Kuisman raportissa ensihoitoa ja sai-raankuljetusta esitettiin järjestettäväksi alueellisesti ja käy-tännön järjestämisvastuuta sairaanhoitopiireille.

–– Iso kysymys on, kuinka paljon pelastustoimi tulevai-suudessa hoitaa sairaankuljetusta ja kuinka paljon ensihoi-toa ja sairaankuljetusta tulisi pelastajien koulutuksessa olla. Eli mikä on pelastajatutkinnon status sairaankuljetuksessa, Tolppi kysyy.

Edunvalvontaan�yhtenäisyyttä

Edunvalvonnan näkökulmasta pelastusalan tärkein haaste on yhtenäisyyden muodostaminen. Siitä sekä Houhalalla että Kauppalalla on selvä näkemys.

–– Yhteiskunta muuttuu ja meidän tulee asemoida itsemme mukaan. Maailmaa ei voi kokonaan pysäyttää, eikä linnoittautua kerran perustettuihin asemiin. Kaikissa ammattiryhmissä pitää pystyä tiivistämään rivejä ja löytä-mään yhteinen sävel yhteistoiminnassa. Yhteiset haasteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti järjestöjen ulkopuolella, Houhala muistutti.

Kauppalan mukaan myönteistä on se, että KTN ry:n sisällä pelastusalan liitot keskustelevat hyvin rakentavassa hengessä edunvalvonnan yhtenäistämisestä.

–– Liikkeelle on selvästi lähdetty. Ymmärretään, että alan hajanaisuus vaikeuttaa edunvalvontaa.

Yhtenäisyyden lisäksi Kauppala toivoo ammattiliitto-kentällä keskustelua mahdollisuudesta kehittää palkkata-

soa hyväksymällä ammattihenkilöiden väliset palkkaerot. –– Perinteisesti ajateltuna samapalkkaisuus on toiminut palkkatason parantamista vaikeuttavana tekijänä. Tasoko-rotusten lisäksi voidaan toimia myös sen eteen, että yksi-löllisen ammattitaidon huomioiva palkkaus nostaisi myös pelastusalan palkkoja, Kauppala esitti.

Periaatteellinen on myös toinen pelastusalan suuri ky-symys: eläkeikä on hiertänyt kehityksen kengässä pitkään, mutta valtioneuvostosta on luvattu kaikkia osapuolia tyy-dyttävän ratkaisu hallituskauden aikana.

–– Kansalaisten ymmärtävät sen, että palomiesten eläkeiässä on kysymys myös heidän turvallisuudestaan. Kansalta saatu tuki on hienoa, mutta se ei yksin riitä: nyt pitää pyrkiä vaikuttamaan ennen muuta poliittisesti. Toivottavasti poliitikoilla on rohkeutta tehdä ratkaisu-ja, joita pelastusala ja kansalaisetkin heiltä edellyttävät, Kauppala sanoi.


Vastuu- ja oikeusturva-vakuutukset antavat ammatillista turvaa

Vakuutus� on� voimassa� aina� liiton� jä-senten�työ-�ja�virkasuhteissa.�Yrittäjä-nä�toimiminen�rajautuu�vakuutuksen�ulkopuolelle.�

Vakuutusturva� on� rakennettu� jä-senlähtöisesti:� vakuutussopimusten�turvaa� täydennetään� SPAL:n� puolel-ta� muun� muassa� takaamalla� kaikki�jäsenet� vastuu-� ja�oikeusturvavakuu-tuksen�piiriin.�

Vakuutusehdoissa� vaaditaan� ylei-sesti� 10� kuukauden� jäsenyyden� vä-himmäiskestoa,�mutta�SPAL�huolehtii�vastuu-� ja� oikeusturvakorvauksista�niidenkin�jäsentensä�osalta,�jotka�uu-sina�jäseninä�eivät�muuten�olisi�vakuu-tussopimuksen�piirissä.�Vakuutuksen�korvausperusteen�pitää�olla� syntynyt�jäsenyysaikana.

Lisäksi�SPAL�huolehtii� jäsentensä�puolesta� vakuutuskorvausten� oma-vastuuosuuksista.

AmmATiLLiNeN vASTuuvAKuuTuS��

Vastuuvakuutuksesta� korvataan�henkilö-� ja� esinevahinkoja,� jotka� jä-sen� ammatissaan� virheellä� tai� lai-minlyönnillä�aiheuttaa�työnantajalle,�työtoverille�tai�sivulliselle�henkilölle�ja�josta�lain�mukaan�hän�on�korvausvas-tuussa.�Korvauksen�enimmäismäärä�henkilö-� ja� esinevahingoissa� on� 85�000�euroa.�Vakuutus�ei�korvaa�varal-lisuusvahinkoja.

Vakuutus� ei� korvaa� liikenneva-hinkoja� eikä� tahallisesti� tai� törkeällä�varomattomuudella� aiheutettuja� va-hinkoja�eikä�myöskään�vahinkoa,�jota�koskeva�korvausvastuu�perustuu�sopi-mukseen,�sitoumukseen,�lupaukseen�tai�takuuseen.�Vakuutuksesta�ei�myös-kään�korvata�vahinkoa,�joka�aiheutuu�vakuutetun�aviopuolisolle,�lapselle�tai�muulle�perheenjäsenelle.

AmmATiLLiNeN oiKeuSTurvAvAKuuTuS

Oikeusturvavakuutus�korvaa�asianajo-�ja�oikeudenkäyntikulut�8�500�euroon�asti�työ-�ja�virkasuhteeseen�liittyvissä�asioissa.� Tyypillisimmät� oikeusturva-asiat�liittyvät�työ-�ja�virkasuhteen�päät-tämiseen�--�esimerkiksi�vaaditaan�va-

hingonkorvausta�laittomasta�irtisano-misesta�--�ja�palkkasaatavariitoihin.

Korvattavia�ovat�omien�kulujen�li-säksi� myös� vastapuolen� asianajo-� ja�oikeudenkäyntikulut,� jos� ne� tulevat�vakuutetun�maksettavaksi.

Käytännössä� vakuutus� ei� korvaa�asiaa,� jossa�virallisen�syyttäjän�syyte�koskee�tahallista�tekoa,�törkeää�huo-limattomuutta�tai�törkeää�varomatto-muutta.

Työ-� ja� virkasuhteen� tapaturma-asioissa�vakuutus�korvaa�kustannuk-sia� vakuutusoikeusvaiheessa.� SPAL�täydentää�jäsentensä�vakuutusturvaa�tältäkin�osin�niin,�että�tapaturma-asi-oiden� oikeudellisesta� käsittelystä� ei�aiheudu� jäsenelle� kuluja� varhaisem-massakaan�vaiheessa.

NäiN hAeT vAKuuTuSTurvAA

Ota�yhteyttä�SPAL:n�toiminnanjohtaja�Petri�Hynniseen�(puh.�050�330�8356,�[email protected]) tai IF� Vahinkovakuutusyhtiöön� (vastuu-osasto,�puh.�010�514�3646).�

SPAL:n�toimisto�tekee�asiassa�esi-selvityksen� ja� ryhtyy� tarvittaviin� toi-menpiteisiin.

EdELLÄ� KERROTTU� ei� ole� täydellinen� sel-vitys� vakuutusturvasta,� korvattavuuden�edellytykset� selviävät� tarkemmin� vakuu-tusehdoista.

SPAL�on�vakuuttanut�jäsenensä�ammatillisella�vastuu-�ja�oikeus-turvavakuutuksella�ammatissa�aiheutuvien�vahinkojen�varalta.�Vakuutuksen�piiriin�kuuluvat�myös�hätäkeskusammattilaiset.�Vakuutusyhtiönä�on�IF�Vahinkovakuutusyhtiö.

LIITON�INFO


! SPAL�vastaa�jäsenensä�työ-�ja�virkasuhteeseen�liittyvän�oikeudelli-sen�asian�käsittely-kuluista.�Palvelu�sisältyy�liiton�jäsen-maksuun.�

LEHTIHARAVA

BRONTO SKYLIFT OY ABTeerivuorenkatu 2833300 TAMPEREPuh 020 7927 111Fax 020 7927 300www.bronto.fi


Tolkkua palotarkastuksiin,�vaadittiin�Helsingin Sanomissa�22.4.�Tarkastustavoit-teista�jäädään�joka�vuosi.

”Kaikenkattaviin�palotarkastuksiin�tar-vitaan�niin�paljon�työvoimaa,�ettei�niihin�ole�realistisia�mahdollisuuksia.�Siksi�tarkastukset�on�pantava�tärkeysjärjestykseen.�Hoitolaitok-set,�koulut,�hotellit,�ravintolat,�kauppakes-kukset�ja�muut�vastaavat�erityiskohteet�pitää�pystyä�tarkastamaan�vuosittain.�Sekään�ei�näytä�onnistuvan.�

Ruotsissa�ja�Norjassa�ei�asuinrakennuksia�palotarkasteta.�Kun�pelastustoimilakia�ollaan�jälleen�uudistamassa,�samaa�kannattaa�harkita�meilläkin.”

”

Pelastusviranomaisille harkitaan�oikeutta�sakottaa�pelastusrikkomuksesta”,�uutisoivat�Väli-Suomen sanomalehdet�29.4.�Lehtien�mukaan�sisäministeriössä�mietitään,�voisiko�palotarkastaja�määrätä�rikesakon�esimerkiksi�palovaroittimen�puuttumisesta�tai�puutteellisesta�osoitenumeroinnista.

Uhkasakkoa�pidetään�pelastuslaitoksissa�liian�byrokraattisena�pakkokeinona.�Minis-teriön�tekemässä�kyselyssä�on�paljastunut,�että�pelastusrikkomukset�eivät�päädy�juuri�koskaan�poliisitutkintaan,�sillä�pelastusvi-ranomaiset�vierastavat�niiden�ilmoittamista�poliisille.

”

26 PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

w w w . s u o m e n k e l i t i e t o . f i

w w w . h j o r t h . f i

Vianor

Aukeankatu 4 15610 Lahti

Puh. 010 401 3100

www.tammertukku.fi

www.kalmarind.com

Tamfelt Oyj

www.tamfelt.fi

OULUN TEHTAAT

RAVINTOLA KANNUNKULMAKANNUSILLANKATU 2

02770 ESPOO p. 09-8594984

www.kannunkulma.com

Taninkatu 11, 33400 TamperePuhelin 010 569 3011

Kirvesmiehenkatu 4, 00880 Helsinki(09) 2511 72 00

www.secotools.com

pelastusalan_ammattilainen.indd 26 1.6.2007 9:13:21

26 PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

w w w . s u o m e n k e l i t i e t o . f i

w w w . h j o r t h . f i

Vianor

Aukeankatu 4 15610 Lahti

Puh. 010 401 3100

www.tammertukku.fi

www.kalmarind.com

Tamfelt Oyj

www.tamfelt.fi

OULUN TEHTAAT

RAVINTOLA KANNUNKULMAKANNUSILLANKATU 2

02770 ESPOO p. 09-8594984

www.kannunkulma.com

Taninkatu 11, 33400 TamperePuhelin 010 569 3011

Kirvesmiehenkatu 4, 00880 Helsinki(09) 2511 72 00

www.secotools.com

pelastusalan_ammattilainen.indd 26 1.6.2007 9:13:21

LIITON�INFO

PALomieSLiiToN ToimiSTo palvelee Sinua koko kesän ajan normaalisti, muu-tamia poikkeuspäiviä lukuun ottamatta.

Kesän�aikana�toimistolla�jäsenasioitasi�hoitavat�Tanja�Laakso,�Laura�Ruokonen�ja�Milla�Niini.

Toimiston�väki�toivottaa�oikein�aurinkoista�ja�lämmintä�kesäaikaa!

SuomeN PALomieSLiiTTo SPAL rYKielotie�12-14�B,�01300�Vantaa

puh.�(09)�867�8880,�fax�(09)�863�[email protected]

VIERAANAJUHA HAKOLA


Turvallisuusasiat� ovat� nyt� pinnalla.� Me� suomalaiset�olemme� tyytyväisiä� maamme� pelastustoimeen� ja�

luotamme� avun� tulevan� silloin� kun� sitä� tarvitsemme.��Pelastustoimella� on� syytä� olla� ylpeä� saavuttamastaan�asemasta.�

Sisäministeriön�tekemässä�tutkimuksessa�kuvaillaan�pelastusjärjestelmän� toimivuutta� ylistävillä� adjektii-veilla;� toiminta� on� luotettavaa,� joustavaa,� nopeaa,�ammattitaitoista�ja�tehokasta.�Uskallan�väittää�tämän�olevan�hyvin�ainutlaatuista�globaalissa�mittakaavas-sa.� Pelastusalan� ammattilaisemme� ovat� tunnustuk-sensa�ansainneet.

Suurella�työllä�hankittua�luottamusta�ei�ole�varaa�me-nettää.�Eräs�pelastustoimen�merkittävimmistä�haas-teista� on� varmistaa� pelastushenkilöstön� saatavuus�ja� toimintakyky� tulevaisuudessa� muuttoliikkeestä� ja�väestön�ikääntymisestä�huolimatta.�Pelastusalan�am-mattilaisista�on�tällä�hetkellä�huutava�pula�ja�tilanne�näyttää�vain�pahentuvan.�Pelastustoimen�ja�hätäkes-kusten�toiminta�on�todellisessa�vaarassa�lamaantua.�

Esimerkiksi�Helsingissä�tarvitaan�nykyisen�palveluta-son�ylläpitämiseksi�n.�150-200�uutta�pelastajaa�seu-raavan�5-8�vuoden�aikana.�Pelastusalan�ammattilai-sia�on�koulutettava�huomattavasti�nykyistä�enemmän�mikä�puolestaan�tarkoittaa�sitä,�että�pelastusopiston�aloituspaikkojen�määrää�on�reilusti�nostettava.�Tein�asiasta�talousarvioaloitteen�vuoden�2008�budjettiin,�mutta�tuolloin�se�ei�ottanut�tuulta�allensa.�Pidän�asiaa�esillä�täällä�eduskunnassa�ja�tulen�tekemään�vastaa-van�aloitteen�myös�tänä�vuonna,�mikäli�asiaan�ei�ole�tullut�korjausta.� � �Sinivihreä�hallitus�on�ottanut�turvallisuuskysymykset�laajasti�huomioon�hallitusohjelmassaan.�Vanhasen�II�hallituksen�ohjelmaan�on�kirjattu,�että�vuonna�2004�voimaan�tullut�pelastuslaki�tarkistetaan�ja�tavoitteena�on�erityisesti�onnettomuuksien�ehkäisyn�ja�asumistur-vallisuuden�parantaminen.�Lisäksi�palotarkastukset�ja�muut�turvallisuutta�edistävät�toimet�pyritään�kohdista-maan�nykyistä�paremmin�ja�turvallisuutta�parantavan�tekniikan�käyttöä�lisätään.�

Pelastuslain�uudistamista�koskeva�lainvalmistelu�on�käynnissä.�Lain�uudistamisen�esiselvitys�-hankkeessa�selvitettiin,�millaisia�muutostarpeita�lain�säännöksiin�kohdistuu.�Yhdeksi�keskeisistä�tavoitteista�muotoutui�paloturvallisuuden�edistäminen.�Lainsäädännön�val-misteluhanke�tullaan�asettamaan�tänä�kesänä.�Halli-tuksen�esitys�eduskunnalle�tarvittavista�lainsäädäntö-

muutoksista�on�tarkoitus�antaa�vuoden�2010�alussa.�Muutosten�on�tarkoitus� tulla�voimaan�vuoden�2011�alusta�lukien.�

Sisäisen�turvallisuuden�ohjelma�on�yksi�hallitusoh-jelmaan� sisältyvästä� kolmesta� keskeisestä� turvalli-suutta�linjaavasta�ohjelmasta.�Kaksi�muuta�ovat�tur-vallisuus-�ja�puolustuspoliittinen�selonteko�ja�päätös�yhteiskunnan�elintärkeiden� toimintojen� turvaamisen�strategiasta.�

Sisäisen� turvallisuuden� ohjelmassa� määritellään�sisäisen� turvallisuuden� kehittämisen� painopisteet,�tavoitteet� ja� toimenpiteet.� �Ohjelman�ylevänä� tavoit-teena�on,�että�Suomi�olisi�Euroopan� turvallisin�maa�vuonna�2015.�

Arjen� turvallisuus� luo�pohjan�oikeudenmukaiselle� ja�kannustavalle� yhteiskunnalle.� � Sisäisen� turvallisuu-den�ohjelmassa�turvallisuutta�tarkastellaan�ensisijai-sesti� yksilön� näkökulmasta� ja� ohjelman� tavoitteena�on� nimenomaan� arjen� turvallisuuden� lisääminen.�Luonnollisestikin�monet�eri�tekijät�vaikuttavat�hyvään�sisäiseen�turvallisuuteen.��Vastuuta� ei� voi� vyöryttää� pelkästään� viranomaisille.�Ihmiset�vaikuttavat�merkittävästi�omilla�valinnoillaan�ja�omalla�toiminnallaan�omaan�henkilökohtaiseen�tur-vallisuuteensa.� Sisäisen� turvallisuuden� ohjelmassa�tavoiteltava�nykyistä�parempi�sisäinen�turvallisuusti-lanne�syntyy�ainoastaan�silloin�kun�yhteiskunta�ja�yk-silö�toimivat�samansuuntaisesti.�

Sisäinen�turvallisuus�on�nyt�hyvässä�huudossa.�Hyvä�näin!� Turvallisuudesta� ei� mielestäni� pidä� joutua� tin-kimään� missään� olosuhteissa.�Turvallisuuteen� on� panostetta-va,�ja�sitä�on�kehitettävä�muut-tuvan� maailman� vauhdissa.�Olennaista� on,� että� yhteiskun-nassa�vallitsee�turvallisuuskult-tuuri,�johon�ihmiset�luottavat.�

Hyvää�ja�turvallista�kesää!

Juha Hakola

Kirjoittaja on kansanedustaja (kok) ja SPEK:n hallituksen pu-heenjohtaja.

Suomi – euroopan turvallisin valtio


Läheltä piti -tilanteita kirjatessa ei etsitä syyllisiä tehtyihin virheisiin, vaan tarkoitus on oppia parantamaan työturvallisuutta. Jos tehdystä inhimillisestä virheestä ei ilmoiteta, tarkoittaa se sitä, että hyväksytään virheen tekeminen uudestaan.

”HANNU KALLIO

Kuva

:�Fut

urei

mag

eban

k

Työterveyslaitoksen�Pelastus-Arvi-hankkeessa�on�kehitetty�pelastustoimelle�omaa�työsuojeluriskien�tunnistus-�ja�arviointimenetelmää.�Tavoitteena�on�kehittää�verkkopohjainen�työkalu�läheltä�piti�-tilanteiden�ja�muiden�poikkeamien�ilmoittamiseen.�

Työturvallisuus hallintaanriskienarvioinnilla ja

läheltä piti -tilanneilmoituksilla


Työturvallisuus hallintaanriskienarvioinnilla ja

läheltä piti -tilanneilmoituksilla

Poikkeamailmoituksen sisältö Pelastus-Arvi-hankkessa�kehitetty�malli

•� Tapahtumapaikka�ja�-aika•� Valinta:�� •� Vaaratilanne�� •� Tapaturma�� •� Kehitysehdotus•� Kuvaus�tapahtuneesta•� Mahdollisen�tai�toteutuneen�haitan�vakavuus•� Mihin�vaaratilanne�liittyi:�� •� Tehtävätyyppi� � •� Kalusto�–�koulutus�–�ohjaus� � •� Väkivallan�uhkatilanne•� Kuvaus�omista�korjaavista�toimenpiteistä•� Mahdollisuus�lisätä�� liitetiedostoja,�kuten�kuvia

Työturvallisuusriskien arviointimenetelmää kehitettiin Pelastus-Arvi-hankkeessa (työnimellä Peto-Arvi) vii-

me vuonna yhteistyössä Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Etelä-Savon pelastuslaitosten kanssa. Yhdessä laitosten työ-vuorojen kanssa tehtiin kaikkiaan kymmenen työtehtävän riskienarviointia.

–– Tähän asti laitoksissa riskienarviointi on keskitty-nyt onnettomuusuhkien arviointiin. Yleinen kommentti testausvaiheessa olikin, että eipä ole tullut riskejä työ-turvallisuuden kautta mietittyäkään. Työn vaaratekijät ovat kyllä pelastajilla tiedossa. Tarvitaan vain toimiva järjestelmä riskienarviointiin ja läheltä piti -tilanteiden palautteenkeruuseen, tutkija Hannu Kallio Työterveys-laitokselta sanoo.

Työsuojelurahaston rahoittaman kenttätestauksen perusteella on kehitetty riskienarviointityökalun ensim-mäinen versio. Lomakkeilla voidaan kirjata pelastus-tehtävien, paloasemien ja pelastusajoneuvojen riskien-arvioinnit. Tämän lisäksi on suunniteltu poikkeamail-moitusten (vaaratilanteet, tapaturmat) käsittelyprosessi. Poikkeamalomakkeella tehdään kuvaus tapahtuneesta ja tehdyistä toimenpiteistä.

Lopullisen käyttöönotettavan työkalun kehittämises-sä on vielä useita haasteita. Sen täytyy esimerkiksi olla käytettävyydeltään mahdollisimman selkeä ja yksinker-tainen. Tietojärjestelmän tulee olla valtakunnallinen ja yhteensopiva pelastuslaitosten tietojärjestelmien kanssa.

–– Nyt on olemassa malli, miten työtehtävien riskien-arviointia ja poikkeamatilanneraportointia voidaan jär-kevästi tehdä, mutta kehitystyötä on vielä paljon, Kallio arvioi.

Tänä keväänä päättyneelle Pelastus-Arvi-hankkeelle ollaankin hakemassa jatkorahoitusta.

Miksi�läheltä�piti�-tapauksista�pitäisi�kerätä�tietoa?

Poikkeamailmoitusjärjestelmän rakentamisessa Kallio pitää oleellisena yhteisen turvallisuusajattelun muodos-tamista. Järjestelmää ei ryhdytä käyttämään tehokkaasti, jos pelastuslaitosten henkilöstölle jää epäselväksi, miksi raportointia ylipäätään pitäisi tehdä.

Pelastusalan työturvallisuusriskien huomioimisen vel-voite juontuu työturvallisuuslaista, joka määrää työnan-tajaa selvittämään ja poistamaan työstä aiheutuvat vaara- ja haittatekijät.

–– Lain hengen mukaisesti kaikki vaaratilanteet pitäisi ensisijaisesti poistaa. Pelastustoimessa on työn luonteesta johtuen vaikeasti ennakoitavia vaaratekijöitä, joita ei voi-da välttää, mutta riskejä voidaan hallita toimintamalleilla, koulutuksella ja suojavälineillä. Läheltä piti -tilanteiden tutkinta lisää riskitietoisuutta ja sitä kautta vähentää ta-paturmia.

Ilmoitusten käsittelystä laitoksen sisällä on tehty mal-li, jossa on kuvattu toimenpiteet läpi linjaorganisaation. Ilmoitusten perusteella korjataan toimintamalleja ja en-naltaehkäistään tapaturmia. Yksinkertaisimmillaan kor-jausliikkeet tehdään työvuorossa, isommat kehitysideat voidaan viedä tiedoksi talon ulkopuolelle.

–– Oleellista on, että kaikki saavat oikean käsityksen siitä, miksi poikkeamat kirjataan. Ilmoituksen tekijän tulee saada nopea palaute siitä, että kirjaus on otettu vastaan ja tullaan käsittelemään. Silloin huomataan, että työturvallisuuteen voidaan todellakin vaikuttaa. Tällai-sen turvallisuuskulttuurin muodostuminen voi viedä pitkänkin aikaa.

–– Yksi ennakkoluulo saattaa liittyä siihen, että jär-jestelmällä paljastettaisiin omia virheitä. Läheltä piti -tilanteita kirjatessa ei etsitä syyllisiä tehtyihin virheisiin, vaan tarkoitus on oppia parantamaan työturvallisuutta. Jos tehdystä inhimillisestä virheestä ei ilmoiteta, tarkoit-taa se sitä, että hyväksytään virheen tekeminen uudestaan, seuraavan kerran työkaverin toimesta,

Parhaana tapana innostaa henkilöstö käyttämään jär-jestelmää on tehdä siitä avoin: jokaisella olisi oikeus lukea, mitä tietoa vaaratilanteisiin, tapaturmiin, riskienarvioin-tiin ja työturvallisuuteen liittyen siihen on kirjattu. Myös tietojen syöttämiseen olisi jokaisella oikeus.

Kallio huomauttaa riskienarviointimenetelmän ole-van vain apuväline pelastuslaitosten työturvallisuuden kehittämisessä. Tärkeintä on koko henkilöstön sitoutu-minen turvallisuuden hallintaan.

Tutkimushankkeen�verkkosivuilla�on�lisää�tietoa:�www.ttl.fi/pelastus-arvi.

Lisätietoja�myös:Tutkija�Hannu�KallioTyöterveyslaitosPuh.�030�474�[email protected]

Matti�Puolakka�sairastui�vakavasti�työskenneltyään�yli�30�vuotta�Turun�kaupungin�pelastuslaitoksella.�Melko�pian�selvisi�taudin�syy:�asbesti.�Vakuutuslaitoksella�kesti�vuosia�niellä�tosiasia�–�ammattitaudin�aiheuttama�työkyvyttömyys.

Asbestin aiheuttama sairaus hyväksyttiin työkyvyttömyyden syyksi

Syksyllä 2002 ylipalomies Matti Puolakka havahtui outoon ilmi-

öön: henkeä ahdisti, lujakuntoinen mies tunsi väsyvänsä. Edellistalvena leikitellen hiihdetty mäki vaati nyt pari ylimääräistä pysähdystä. Voimat tuntuivat kadonneen.

Kyljessä oli viikkojen ajan tuntu-nut jatkuva pistos, joka paheni niin, että vei lopulta yöunet. Marraskuus-sa Matti meni lääkärintarkastukseen, jossa kipu todettiin keuhkoissa ole-vaksi vedeksi.

–– Siitä rumba alkoi. Jäin saman tien pois töistä, kuin veitsellä leikaten, muistelee Matti.

Alkoivat tutkimukset Paimion keuhkotautisairaalassa, lääkärien mu-kaan “epätyypillisistä” oireista. Tal-ven aikana tehtiin kokeita ja otettiin näytteitä keuhkopusseista. Kesken tutkimusten tutkiva kirurgi vakuutti syöpähoitojen olevan edessä. Elinai-kaa saattaisi olla vuosi.

–– Sellaisessa tilanteessa ihminen romahtaa täydellisesti. Oli kuitenkin epäilystä, että tässä saattaisi olla jotain muuta. Onnekseni minua ohjasi alus-ta asti työterveyslääkäri, jolla oli koke-musta asbestisairauksista. Hän nimesi oireiden aiheuttajan oikein jo melkein ensimmäisistä röntgenkuvista.

diagnoosi:�asbestoosi

Asbestin aiheuttama sairaus varmistui tarkemmissa kokeissa Turun yliopistol-lisessa keskussairaalassa. Asbestialtistu-ma todetaan huuhtelemalla keuhkoja, jolloin kudoksesta imettyyn veteen jää asbestikappaleita. Niitä löytyi, ja muu-tokset keuhkoissa todettiin sopivan as-bestin aiheuttamiksi: muita selittäviä tekijöitä ei ole. Keuhkopussissa eteni hyvälaatuinen paksuuntuma.

Työkyvyttömyyseläkkeelle Matti jäi vuoden 2003 alussa, jonka jälkeen yleiskunto heikkeni romahdusmaises-ti muutaman vuoden aikana. Hiihtoa, pyöräilyä ja soutua kilpatasolla harras-taneen miehen lähtötaso on onneksi niin korkea, että hengityskone ei tul-lut vastaan.

–– Keuhkoa tuulettava arvo on vie-lä suhteellisen hyvä, mutta tilavuus on tippunut. Asbestiplakki ei päästä keuh-koja hapettamaan. Keuhkopussissa on jatkuva tulehdustila. Yleiskunnossa tuntuu myös anemian vaikutus.

Samaan aikaan Matin taistellessa keuhkoja ahdistavaa sairautta vastaan alkoi vääntö vakuutusyhtiön kanssa. Se katsoi, että ammattitauti ei ole ai-heuttanut Puolakalle työkyvyn alen-tumaa. Takaportti jätettiin kuitenkin

auki: sairauden seurantaa tuli tehdä neljännesvuosittain.

Tapausta tutkittiin vuoron perään kahdessa pölykeuhkosairauksien asi-antuntijaryhmässä: TYKSissä ja va-kuutusyhtiön pyynnöstä Työterveys-laitoksella. Sairauden kehittymistä seurattiin testein Paimiossa, Turussa ja Helsingissä. Samasta lähtökohdas-ta työryhmät päätyivät kerta toisensa jälkeen erilaiseen johtopäätökseen.

”Kannattaa huomioida asbestialtistuman mahdol-lisuus, kun keuhkotaudin syytä selvitetään. Oireet voivat olla samat kuin keuhkosyövässä. Palomiehet ovat altistuneet asbestille sammutus- ja raivaus-työssä, mutta myös asemalla huoltotehtävissä.


Puolakka valitti vakuutusyhtiön päätöksestä tapaturma-asioiden muu-toksenhakulautakuntaan, joka 2006 palautti asian vakuutuslaitokselle mää-räten sen suorittamaan korvausta asbes-toosin aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta. Lopullinen korvauspäätös tuli kesäkuussa 2007. Ammattitautina kor-vataan ”lievä asbestin aiheuttama keuh-kotauti ja keuhkopussin tulehdus.”

Tapaturmaeläkkeen suuruuden laskeminen on tällä hetkellä käyn-nissä. Puolakka sai vakuutusyhtiöltä kertakorvauksen pysyvästä haitasta, jonka lisäksi yhtiö korvaa hoidot ja lääkkeet, jotka Puolakka tähän asti on maksanut omasta pussistaan.

–– Kohta on mennyt kuusi vuotta aika raskaaseen prosessiin. Ymmärrän hyvin, että sairas ihminen, jonka kun-to huononee koko ajan, ei jaksa pitää oikeuksistaan kiinni. Itse olen sen ver-ran periksiantamaton ja saanut lääkä-reiltä uskonvahvistusta ja tukea, että olen jaksanut. Mietityttää vain, onko tällainen pyöritys terveydenhoidon resurssien kannalta järkevää.

Altistunut�asbestille�palomiehenä

Asbesti oli 1900-luvun ihmeaine, jonka vaarallisuus iski tajuntaa täysin vasta 80-luvulla. Palomiehen työssä sille altistuttiin esimerkiksi raken-nusten jälkisammutus- ja raivausti-lanteissa, kun alkeelliset paineilma-laitteet riisuttiin ”tieltä” heti, kun palopaikka oli tuuletettu. Takeissa ja rukkasissa saattoi olla asbestia. Matti teki kymmenen vuotta paloletkujen huoltoa talkilla, jossa oli asbestia.

–– Puhjennutta asbestoosia, mitä sairastan, ei tietääkseni ole todettu muilla palomiehillä työkyvyttömyy-den aiheuttaneeksi ammattitaudiksi. Eriluonteisia asbestisairausepäilyjä on ollut ja tulee olemaan, sillä itämisaika voi olla kymmeniä vuosia.

Matin tapauksessa ensiarvoisen tärkeää tukea antoi työterveyshuollon lääkäri, jolla oli kokemusta asbestipo-tilaista. Useiden diagnoosivaihtoeh-tojen keskellä lääkäri neuvoi Mattia keskustelemaan erikoislääkäreiden kanssa tietyistä tarpeellisista kokeista ja muutenkin valoi uskoa tutkimusten mielekkyyteen.

Matti�Puolakka�sairastui�asbestista�työskenneltyään�pelastusalan�ope-ratiivisissa�tehtävissä�yli�30�vuotta.�Kipulääkityksen�turvin�hän�pärjää�kevyissä�arkiaskareissa.�Varsinaista�leikkaushoitoa�asbestoosiin�ei�ole�tarjolla.�–�On�ollut�pakko�hyväksyä,�että�askel�on�lyhyt.

–– Asbestisairaudet ovat siinä mie-lessä epämääräisiä, että samoilla oireilla voidaan diagnosoida syöpää tai reumaa-kin. Onkin tärkeää ottaa huomioon myös asbestisairauden mahdollisuus muiden keuhkosairauksien lisäksi. Mi-nua työterveyslääkäri neuvoi neuvotte-lemaan sellaisista tutkimuksista, jotka olisivat oikeaan suuntaan johtavia.

ASBESTISAIRASTUMISEN� diagno-soinnista,�tutkimuksista�ja��tapatur-maeläkkeen�taistelemisesta�Matilla�on�kokemusta,�jonka�hän�mielellään�jakaa�muiden�asiasta�kiinnostunei-den�kanssa.�Matin�puhelin�on�0400�825�262.�Tukea�ja�tietoa�asbestista�saa�myös�Asbestialtistuneiden�liitos-ta,�www.asbesti.net.



Kobrasta�sonniin,�kanasta�hevoseen�–�pelastettavana�saattaa�olla�ihmisen�lisäksi�myös�eläin,�johon�liukkaat�leuat�eivät�tehoa.�Helsingin�pelastuskoulun�oppilaat�harjoittelevat�isojen�eläinten�käsittelyä�Vermon�ravitalleilla.

Pikakurssi hevoskuiskaajaksi


Pikakurssi hevoskuiskaajaksi

Viisivuotias ori Fabrizio on yksi ravivalmentaja Antti Serkamon

tallin rauhallisimpia hevosia. Leh-män hermot hevosella ovat tarpeen, kun palomies-sairaankuljettajaoppilaat harjoittelevat hevosen käsittelyä.

Fabrizio on kohdannut jo muuta-man aikaisemmankin kurssin, mutta oppilaat ovat ensimmäistä kertaa ot-tamassa lähituntumaa hevosvoimiin. Ensimmäinen rasti on hakea hevonen pilttuusta ja taluttaa sitä lenkki tallin käytävällä.

–– Mitä äijä. Tuletko vähän tänne-päin, kysyy tehtävän aloittava oppilas pujottaessaan riimua.

–– Ei sitä pyydellä sieltä! Ei se ole niin kuin koira, se haetaan, nasauttaa Serkamo ovelta.

Kävelytyksen jälkeen harjoitellaan hätäriimun tekoa, hevosen oikea-oppista nostamista ja liutaa kikkoja, joilla ison eläimen liikkumista ja käyt-täytymistä hallitaan.

Sirkustemput jäävät väliin – pai-no on tekniikoilla, joilla varmiste-taan sekä eläimen että sen pelastajan turvallisuus onnettomuustilantees-sa, kuten tallipalossa tai liikenne-onnettomuudessa, jossa osallisena on hevostenkuljetus. Pelastajakurssi 32:n Vermoon tuonut Helsingin pe-

lastuslaitoksen ylipalomies ja eläin-tenpelastusvastaava Vesa Nurminen on edellisenä päivänä pitänyt teoria-tunnin, jonka oppeja nyt sovelletaan käytäntöön.

Ravihevonen�on�arvokas�huippu-urheilija

Hevosta hallitaan pään kautta. Rii-mun pujottamisen jälkeen eläin kul-kee sinne minne talutetaan.

–– Kiristäkää vähän kun menee väärään suuntaan, mutta jos koko ajan kiristätte, niin se luulee että tekee vää-rin. Ei saa ahdistaa, Serkamo ohjaa.


Oleellista on ymmärtää, millainen eläin tehtävässä on: laumaeläin, saaliseläin, petoeläin, ja niin edelleen. Oma työskentely sopeutetaan eläimen mukaiseksi.

”VESA NURMINEN

–– Jos hevosta nappaa turvasta tai korvasta, saa varmasti eläimen huo-mion. Näin joudutaan tekemään, jos hermostunut hevonen ei anna eläin-lääkärin koskea.

Hevonen on saaliseläimenä arka liikkeelle. Päälle pyrkivän hevosen saa säpsähtämään heilauttamalla kät-tä. Liikkeen lisäksi hevonen kavahtaa välähdyksiä ja ääniä. Lattialla kahiseva paloletku saa Fabrizion takajalat vä-pättämään.

Tarkoilla aisteillaan pelaavaa he-vosta voi rauhoittaa peittämällä silmät ja tukkimalla korvat. Silmille heite-tyllä takilla saa hevosen vietyä ulos palavasta ovesta.

Normaali terve hevonen ei potki, pure tai käy päälle, jos se kanssa käyt-täydytään asiallisesti. Onnettomuus-tilanteessa tilanne voi olla toinen.

–– Moni hevonen tulee hulluksi äänistä. Voi vain kuvitella, miten käy liikenneonnettomuudessa, jossa kop-pi kaatuu ja autoja avataan laikalla. Eläinlääkäri tulee antamaa rauhoit-tavan piikin, mutta teidän vastuulla on saada hevonen pois paikalta ilman lisävahinkoja.

Käyttäytyminen�ennakoidaan

Varsinkin ravihevosten kohdalla ky-seessä on melkoisen arvokas omai-suus. Hännästä tai päästä ei vedetä konevoimin.

–– Hevonen voi potkaista taak-sepäin tai eteen, ei sivulle. Mitä lä-hempänä hevosta olette, sitä lievempi potkun voima on. Kun lähestytte he-vosta, ilmoittakaa siitä puhumalla ja sitten taputtamalla hevosta.

Jos esimerkiksi takajalkaa halu-taan nostaa, liutetaan kättä pitkin kylkeä kohti takareittä, jonka jäl-keen häntää koskemalla kerrotaan hevoselle, että aiotaan tehdä jotain sen takapäässä.

–– Suu puhdistetaan roskista, hiekasta ja muusta. Hevosella ei ole sivussa hampaita, joten viette käden suuhun ja vedätte kielen sivuun, niin saatte suun puhdistettua.

Samalla varmistetaan, ettei hevo-nen ole onnettomuuden seurauksena vetänyt kieltä kaksinkerroin nieluun tukkimaan hengitysteitä.

Kun kaksitoista oppilasta on yksi kerrallaan käynyt vetämässä Fab-riziota kielestä, ori näyttää hieman tympääntyneeltä. Mutta edelleen rauhalliselta.

–– Kiukkuinen hevonen luimiste-lee korvia ja pyörittää silmiä niin, että valkuainen näkyy, kertoo Serkamo ja toistaa tärkeimmän ohjeen:

–– Miettikää tarkkaan, mitä pi-tää tehdä, miten se tehdään ja kuka sen tekee. Kaikki korostuu, jos he-

vonen on paniikissa. Älkää touhot-tako suin päin.

Hevosmiestaitojen pikakurssi on osa Helsingin pelastuskoulun pelas-tajakurssia. Vermosta oppilaat jat-kavat kotieläintilalle, jossa jatketaan harjoittelua pienempien nisäkkäiden ja lintujen kanssa.

–– Koulutuksessa käydään läpi niin hyötyeläimet, luonnonvaraiset ja kotieläimet kuin eksoottisetkin eläi-met. Tavallisista kotieläimistä erikoi-

Hevonen�saadaan�hallintaan�päästä.�Erityisen�arka�paikka�turvassa�on�“nenänvarsi”�tai�turvan�päällä�oleva�alue.�Kiristyvällä�riimulla�voi�pitää�vahvaakin�kiukuttelevaa�hevosta�aloillaan.�Hevosella�on�hyvä�kuulo�ja�näkö,�joten�korvat�tukkimalla�ja�silmät�peittämällä�hallintaa�paranne-taan.�Jotkut�hevoset�antavat�käsitellä�korviaan�vapaasti,�Fabrizio�ei�tästä�toimenpiteestä�välitä.

Pelastuskoulun� oppilas� Luukas�degerman� � harjoittelemassa� he-vosen� suun� puhdistusta.� Ensin�vedetään�kieli�ulos.


suuksiin. Tarkoitus on, että ainakin eläintenkäsittelyn toimintamallien perusasiat jäisivät mieleen: palomies tuntee eläimen ja osaa ennakoida sen todennäköisen käyttäytymisen, Vesa Nurminen kertoo.

–– Oleellista on ymmärtää, mil-lainen eläin tehtävässä on: lauma-eläin, saaliseläin, petoeläin, ja niin edelleen. Oma työskentely sopeu-tetaan eläimen mukaiseksi. Hevo-nen on saaliseläin, pelokas ja pelkää nopeita liikkeitä. Se ei puolustaudu vaan pakenee. Vastaavia keinoja, mitä hevoseen käytetään, sovelletaan myös muihin saaliseläimiin.

Mitä�tahansa�voi�tulla�vastaan

Oppilaiden lähtötaso vaihtelee paljon. –– Joillakin on ollut eläimiä kotona, mutta väittäisin että valtaosa nykyi-sistä palomiesoppilaista on käsitellyt eläimiä hyvin vähän.

Esimerkiksi tämän kevään eläin-koulutukseen osallistunut tuleva pa-lomies-sairaankuljettaja Mikko Moi-lanen on melko tyypillinen tapaus: helsinkiläisen Moilasen kotona ei ole mitään kotieläimiä.

–– Mä olin ainakin ihan hädässä, kun en ole ollut hevosten kanssa te-kemisissä. Mutta nyt kun on saanut kosketuksen asiaan, niin ei tässä ole ongelmia, vaikka hevostehtäviä jat-kossa tulisi vastaan.

–– Isojenkin eläinten kanssa pärjää, kun on itsevarmuutta ja lähtee tilan-teeseen määrätietoisesti. Tiukemmas-sakin paikassa pitää vain ottaa suun-nitteluaika ja miettiä, mitä itse asiassa on tekemässä, tuumaa Moilanen.

Helsingin pelastuslaitoksella oli viime vuonna 632 eläintehtävää. Kiireisintä aikaa on kesä-elokuussa. Kotieläimiä keikoista on vajaa 15 prosenttia. Eniten töitä aiheuttavat luonnonvaraiset linnut, jonka jälkeen tulevat nisäkkäät ja matelijat.

–– Tehtäviä on kobrasta sonnei-hin. Mikään vastaantuleva ei enää hämmästytä, vakuuttaa Nurminen.

Serkamon tallilla kurssit ovat käy-neet opiskelemassa jo kymmenen vuo-den ajan. Vastavuoroisesti oppilaat ovat antaneet tallihenkilökunnalle alkusammutuskoulutusta.

Ravihevosilla�on�hyvät�oltavat.�Ne�ruokitaan�viidesti�vuorokaudessa�ja�terveyttä�tarkkaillaan�jatkuvasti.�Fabrizio�pääsi�koulutuksen�jälkeen�ver-ryttelemään�iltapäivälenkille.

Riimun�pujottamisen�jälkeen�eläin�kulkee�sinne�minne�talutetaan.�Har-joitusvuorossa�Timo�Eskelinen.


Porvoolaisten�toiminta-alue�voi�nykyään�ulottua�kauaskin:�lännessä�Helsingin��rajalle,�idässä�Kotkan�rajalle.�Pohjoisessa�aluetta�rajoittavat�Mäntsälä�ja�Orimattila.

Itä-Uudenmaan pelastuslaitokseen kuuluvat Porvoon lisäksi Askola, Pernaja, Liljendal, Lapinjärvi, Sipoo

Loviisa, Myrskylä, Pukkila ja Ruotsinpyhtää. Näistä vain Loviisassa ja Sipoossa on Porvoon lisäksi jatkuva päivystys. Sitten on vielä kaksi tehdaspalokuntaa, toinen Sköldvikin öljyjalostamolla ja toinen Loviisan ydinvoimalassa. Apuna on viitisenkymmentä vpk:ta.

Tehdaspalokunnista ei juuri ole apua pelastuslaitokselle, ellei sitten hyvin lähellä tehdasta tarvita sairaankuljetusta. Silloin saattaa tehtaalta lähteä ambulanssi liikenteeseen.

Vuonna 2007 Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella oli 7673 lähtöä, joista 5308 oli sairaankuljetuksia. Raken-nuspaloja oli vajaa 70.

Vain Porvoossa toimii pelastuslaitoksen ambulansseja, jotka hoitavat samalla myös Askolan kunnan sairaankulje-tukset. Muissa kunnissa on homma annettu yksityisille.

Porvoolaisten tallissa on kaksi höökiä, tankkiauto, nos-tolava, sukellusyksikkö ja koukkulavakuormuri. Näiden lisäksi on päivystävän palomestarin ajokki ja puolisen tu-sinaa tarkastajien ja valistajien autoja. Eikä pidä unohtaa vesikalustoa. Onhan rantaviivaakin vaikka kuinka.

Koukkulava-autolle on saatu hiljattain uutta nostelta-vaa: lintujenpesukontit. Niitä on kolme kappaletta ja ne toimivat yhdessä. Ne ovat ainoat laatuaan Suomessa vai pitäisikö sanoa koko maailmassa, joten keikka saattaa huo-nolla tuurilla tulla kauaskin.

Päivystyksen�puolesta�taisteltu

Loviisa on kaupunki, Sipoo ei. Silti Sipoon asukasluku on kolmisen kertaa Loviisaa suurempi. Näin ollen on Sipoon palokunnallakin huomattavasti enemmän puuhaa kuin loviisalaisilla.

Porvoon höökikeikkojen lukumäärä oli viime vuonna lähes 850, Sipoolla yli 600 ja Loviisassa vajaa 200.

Loviisassa oli palokunnan päivystys jopa lakkautusuhan alla ja siitä SPAL juuri vuosituhannen vaihteessa tappeli. Tappelussa kunnostautui myös Porvoossa työllistynyt pa-loesimies Kenneth Lindholm, joka oli mukana Loviisan palokunnan puolesta pidetyssä mielenosoituksessakin. Lindholm on ollut SPAL:ssa muutenkin aktiivi jo alku-ajoista lähtien. Mies oli hetkeksi jopa jäänyt Loviisasta työttömäksi aluepelastuslaitoksen tullessa, mutta SPAL:n juristi oli auttanut ja nyt on työpaikka Porvoossa.

Niinkin kaukaa kuin Oulusta on Porvooseen Itä-Uu-dellemaalle töihin muuttanut Jussi Koivunen. Osaksi nai-sen perässä ja osaksi Oulun työaikajärjestelyjen vuoksi lähti Koivunen etelään.

Porvoo on Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen keskus

Porvoon�uusi�hieno�paloasema.


Vuoronvaihto�käynnissä.

Paloesimies� Kenneth� Lindholm� ja� palomies� Jussi�Koivukangas� työskentelevät� kaksikielisellä� Porvoon�paloasemalla.

Kirkko�paloi�taas

Porvoon palokunnan riesat ovat öljyrata ja -tie, valtatiet 7 ja 55, Sköldvikin jalostamo, Enson saha Tolkkisissa, vanha puukaupunki – ja kirkko, joka taas kerran paloi. Sen ovat tanskalaiset polttaneet jo 1500-luvulla ja venäläiset Suuren

pohjansodan aikana 1700-luvulla. Veli venäläinen osui sii-hen myös lentopommilla kesällä 1941.

Ja taas kävi käry 2006, kun humalainen nuorimies sai varsinaisen kusipäähänpiston toukokuisena yönä. Ilmeistä on, ettei kaverin tarkoitus ollut tuhota koko kirkkoa, vaan vähän kärventää sen kulmaa. Eipä heppu arvannut, kuinka nopeasti tervakatto kuhahtaa täyteen roihuun. Vaarassa oli ollut koko vanha puukaupunki, kun puolikkaita paanuja oli lennellyt kekäleinä ilmassa.

Uusi katto alkaakin olla valmis. Katsotaan sitten, kuka sen seuraavaksi polttaa ja millä motiivilla. Toivottavasti ei kuitenkaan toista kertaa meidän vuosisadallamme.

Porvoo, Suomen toiseksi vanhin kaupunki, on kaksi-kielinen ja kaksikielisyys kuuluu myös paloasemalla. Muis-ta vastaavista kaupungeista ei ole kopioitu mallia, jossa eri vuoroissa on eri kielinen porukka, vaan kaikkien vuo-rojen komentokieli on Porvoossa suomi. Kieli kuitenkin vaihtelee taukotiloissa. Jotkut ovat hyvin kaksikielisiä ja joidenkin suomi tai ruotsi taas on huono. Mutta toimeen tullaan. Aikuiset ihmiset eivät tarvitse kieliriitaa.

• www.iupl.fi

Julle�Tuuliainen


–�Joukkueessa�tulee�kaikilla�olla�oma�rooli�selvänä,�niin�palomiehillä�hälytystehtävässä�kuin�myös�pelaa-jilla�ottelussa,�Kari�Nikkilä�rinnastaa.�

–� Nuorten� sytyttämin� yhdistystoimintaan� on� tärkeä�haaste.� Vaihtuvuutta� tarvittaisiin,� se� tuo� hommaan�jatkuvuutta,�näkee�Jarkko�Lahtinen.

Lahtinen seuraa Nikkilää Tampereen pääluottamusmiehenä

Tampereen Palohenkilöstö Spal ry:n pitkäaikainen pääluottamusmies Kari Nikkilä siirtää vastuun Jarkko

Lahtisen kannettavaksi. Nikkilä jää eläkkeelle ylipalomie-hen virasta ja siirtää luottamustehtävät palomies Lahtiselle heinäkuun alusta alkaen.

Lahtinen on ottanut luottamusmiesasioita kontolleen jo vähitellen. Luottamusmieheksi hän kokee ikään kuin ajautuneensa: Lahtinen on ollut aktiivinen selvittäessään omaa työtapaturma-asiaansa ja on myös perännyt Tampe-reen kaupungilta vastuunkantoa pelastusalan henkilöstön tapaturmavakuutuksen kuntoonlaittamisessa. Kumpikin prosessi on vielä kesken.

–– Työtä lähdetään tekemään nöyränä, ei välejä polt-taen. Tietysti asioista pitää tarvittaessa pystyä sanomaan. Onhan mielipiteitä vaihdettu ennenkin, nyt sitten vaan yhdistyksen mandaatilla.

Hyvä luottamusmies on yhdistelmä neuvottelukykyä ja periksiantamattomuutta. Kari Nikkilä listaa tärkeäksi ominaisuudeksi myös kuuntelukyvyn.

–– Sosiaalisesta kanssakäymisestä tässä on pohjimmil-taan kyse.

Nikkilä ennätti hoitaa luottamustehtäviä lähes 15 vuoden ajan. Jaksolle sattui kädenvääntöjäkin, kuten lakkoaika. Palomiehenä hän on työskennellyt 31 vuotta. Siinä ajassa on tapahtunut paljon muutoksia.

–– Työaika ja palkkarakenteet ovat merkittävimmät rakenteelliset muutokset siitä ajasta, kun itse aloitin pa-lomiehenä. Työaika on kehittynyt järkevämmäksi, mutta teknisten sopimukseen menosta ei ole ihan niin varma. Tehtäväkohtaisesta palkasta puhuttaessa on menty ääripää-hän. Minun ymmärrykseeni ei mene, että koulutuksella ja henkilökohtaisella lisällä voidaan saada aikaan sellaisia palkkaeroja kuin nyt on olemassa. On peruspalomiehen aliarvioimista, jos työrupeamalla kerätyllä ammattitaidolla ei katsota olevan mitään arvoa.

Nikkilälle palomiehen työ, luottamusmiestehtävät ja jalkapallovalmennus muodostivat kokonaisuuden, josta löytyi mukavasti vastapainoa.

–– Jalkapallosta ja asemalta olen saanut paljon sellaista kokemusta, joka on auttanut kummallakin pelikentällä. Joskus on päässyt tuulettamaan pelissä työjuttuja, joskus taas valmennusmurheet on saanut sivuun töihin tullessa.


Pelastusopiston neljäs alueellinen hätäkeskuspäivystä-jäkurssi valmistui toukokuun lopussa Helsingin kau-

pungin pelastuskoulusta. Häkekurssi 13:lta valmistui 21 päivystäjää, joista valtaosa aloitti heti työnsä hätäkeskuk-sissa eri puolilla Suomea.

––- Ensimmäinen Helsingin häkekurssi maan päällä, muistutettiin kurssijulkaisussa, viitaten Helsingin pelas-tuskoulun tiloihin.

1,5-vuotiselle kurssille haki 249, joista 24 hyväksyttiin opiskelemaan. Kurssilaisten keski-ikä oli hieman päälle 30 vuotta.

–– Mitä enemmän on elämänkokemusta, sitä parem-min pärjää työssä. Soittajan hätä täytyy hahmottaa ja sen osaaminen tulee vain kokemuksen kautta, uskoo kurssilta päivystäjäksi valmistunut Merja Lehto.

Lehto haki päivystäjäkoulutukseen punnittuaan eri-laisia opiskeluvaihtoehtoja. Alan vaihto oli edessä, sillä maatalousammatti ei enää tarjonnut työtä. VPK-tausta ohjasi häkekurssille. –– Etsin alaa jolta löytyy töitä ja joka kiinnostaa. Minulla on aina ollut auttamisen halu. Päivys-täjän työssä kiinnosti itsenäisyys ja koulutuksen pituus. Useampivuotiseen opiskeluun ei olisi ollut taloudellisesti mahdollisuuksia.

Häkekurssi 13 valmistui maan päällä

–– En ole katunut päivääkään. Koulutuksessa oli pa-rasta monipuolisuus. On hallittava suuria kokonaisuuksia poliisin, pelastustoimen ja sairaanhoidon asioista, sanoo

Opettajat�Markku�Liukkonen�ja�Rauni�Komulainen�jakoivat�todistukset.

Pelastusopiston lukuvuosi päättyi toukokuussa kevät-kauden päätösjuhlaan. Todistuksen sai 62 opiskelijaa,

joista kolme valmistui palopäällystön koulutusohjelmasta ja 59 pelastajakursseilta 58 ja 59. Lisäksi Pelastusopiston alueelliselta kurssilta valmistui 19 hätäkeskuspäivystäjää Helsingissä.

Pelastusopiston oppilasyhdistys ja SPAL jakoivat rei-lun kurssilaisen stipendit Johannes Koskiselle (58) ja Jan Suihkolle (59).

Koulun päättyminen sinkoaa tiiviissä kouluympäris-tössä opiskelleet pelastajat ympäri Suomea. Johannes Kos-kinen palaa kotiseudullensa, kesäksi Espooseen ja syksyllä Helsinkiin, jossa edessä on vielä pelastuslaitoksen oma pe-rehdytyskurssi.

Pelastaja-kurssit 58 ja 59 koulunpenkiltä työelämään

Pelastajakurssit� 58� ja� 59� (kuvassa)� saivat� todis-tuksensa.

SPAL:n�stipendin�sai�hätäkeskuspäivystäjäksi�val-mistunut�Riina�Leino.

Lehto, joka aloittaa päivystäjän työn Pirkanmaan hätä-keskuksessa kesäkuussa. Työn aloittaminen jännittää luonnollisesti.

–– Kannan vastuuta omasta työstäni ensimmäistä kertaa. Onhan samaa työtä tehty harjoittelussa, mutta siinä viimekäden vastuun kantaa kouluttaja.

Helsinkiin�suunnitteilla�uusi�kurssi

Kurssi 13 mukaan lukien Helsingistä on valmistunut tähän mennessä 65 hätäkeskuspäivystäjää neljältä kurs-silta. Kurssi 13:n piti näillä näkymin olla viimeinen Helsingissä, mutta valmistujaisjuhlassa saatiin ennak-kotietoa Pelastusopistolla tehtävistä laskelmista, jotka koskevat jo seuraavan Helsingin-kurssin aloittamista.

Valmistujaisjuhlassa puhunut Helsingin pelastus-koulun rehtori Matti Waitinen antoi medialle pyyh-keitä viime vuosien kirjoittelusta.

–– Hätäkeskusten osalta median tapa tarttua viran-omaistoiminnan epävarmuustekijöihin on vähintään-kin sensaatiohakuista. Hyvin tehty työ ei kiinnosta, mutta marginaalisiin epäkohtiin puuttuminen tuntuu kiinnostavan. Erilaisten paineiden alla valmistuvien päivystäjien työtehtävä tulee olemaan vaativa.


Maahanmuuttajat�pelastajakoulutukseen

Päätösjuhlassa puhunut pelastusylijohtaja Pentti Partanen totesi pelastustoimen tarvitsevan lisää naisia ja maahan-muuttajia. Kun työikäiset ikäluokat pienenevät ja väestö-rakenne muuttuu maahanmuuton seurauksena, korostu-vat sukupuolten tasa-arvon ja etnisen syrjimättömyyden tärkeys. Muiden maiden pelastustointen piirissä käytävä keskustelu osoittaa sen, kuinka tärkeiksi nämä asiat maa-ilmalla koetaan.

Suvaitsemattomuuden ja syrjäytymisen ikävät ja vaaral-liset seuraukset ovat monissa maissa jo nähtävissä.

–– Suomessa ei varmastikaan haluta nähdä palavia kouluja ja autoja tai kokea tilannetta, jossa palokunta ei väkivallan pelossa uskalla mennä apua tarvitsevien avuksi, Partanen sanoi.

Partanen pitää tärkeänä, että myös meillä käynnistetään keskustelu ja toimet naisten osuuden lisäämiseksi pelastus-toimen henkilöstössä sekä innostetaan maahanmuuttajia hakeutumaan alan ammattikoulutukseen.

Oppilasyhdistys� ja� SPAL� jakoivat� reilun� kurssilai-sen�stipendit�Johannes�Koskiselle�(kuvassa)�ja�Jan�Suihkolle.

–– Opiskelu pelastusopistossa oli tiivis ja lyhyt koko-naisuus. Tiukassa paketissa perusteet, tästä on hyvä lähteä kehittymään, sairaanhoitajan tutkinnon ennen pelastus-opistoa suorittanut Koskinen sanoo.

Helsinkiin suuntaa takaisin myös Koskisen kurssikaveri Ari Huopalainen. Yhteensä 58:lla opiskeli viisi helsinkiläis-tä, 59:llä yksi. 53 muuta pelastajaa tulivat tasaisesti ympäri Suomea.

–– Koulutuksessa oli yllättävän paljon teoriaopinto-ja. Ennen opintojen alkua kuvittelin käytännön hommia olevan enemmän. Harjoitusalue on todella hyvä ja sopii monenlaisiin harjoitteisiin, kiittelee Huopalainen.

58:n opiskelijoiden keski-ikä oli opintojen alkaessa 26 vuoden kieppeillä. Työtaustat vaihtelivat paljon, mutta kaikkia yhdisti hyvä fyysinen kunto.

––Tämä oli oikein sporttikurssi, kavereilla oli tosi myönteinen suhtautuminen kunnon ylläpitoon ja urhei-luun. Siitä saa myös liikunnanopettajan todistuksen tarvit-taessa, pelastajat Koskinen ja Huopalainen vakuuttavat.


LUKIJALTA

KLO�8.00�-�Vuoron�vaihdos.�Toiminnan�uudistuksen�yhteydessä�palkattu�asemamestari� kertoo� tilanneensa�kakun�paikallisesta�leipomosta.�Hänellä�on�tänään�syntymäpäivä,�jonka�johdosta�hän�aikoo�pitää�päällystölle�kahvitilaisuuden�auditoriossa�kymmenel-tä.�Palomiesten�tulee�keittää�neljä�pannua�kahvia,�järjestää�kup-peja,�lusikoita,�tasseja,�serviettejä�sekä�pöydät�ja�tuolit�15�hen-gelle.�Pöydät�ja�tuolit�voi�järjestää�samalla�tavalla,�miten�ne�olivat�viime�viikolla�palotarkastajan�kahvitilaisuuden�yhteydessä.�

Servietit�uusi�asemamestari�haluaa�tällä�kertaa�asetelluksi�kup-pien�alle.�Viime�viikolla�palotarkastajan�kahvitilaisuudessa�servietit�oli�rullattu�kahvikuppien�korvaan.�Se�ei�näyttänyt�kovin�siistiltä.

Kakun�hakeminen�oli�sovittu�klo�8.10.�Uusi�asemamestari�antaa�minulle�tilauslapun�ja�käskee�hakea�kakun�välittömästi.�Ehtisin�tar-kistaa�varusteeni�ja�kaluston�sen�jälkeen.�Tilauslapussa�oli�summa�149�euroa.�Kallis�kakku.�Mutta�vieraitakin�oli�tulossa�15,�ja�onhan�uudistuksen�jälkeen�rahaa�ollut�aivan�eri�tavalla�käytettävissä.

OTAN�AJONEUVOKSI�17:n.�Se�kiiltää�puhtauttaan�ja�sisällä�tuok-suu�sitruuna.�Pojat�ovat�sen�yövuorossa�pesseet�ja�vahanneet,�ovat�näköjään�suihkuttaneet�hajunsyöjääkin�sisälle.�En�ehdi�lei-pomon�pihaan,�kun�virveen�tulikin�keikka:�Automaattinen�palo-hälytys.�Olen� jo�kääntämässä�autoa� ja�suuntaamassa�keikalle,�kun�P3�soittaa�yksilöpuhelun�virveeni.�Minun�ei�tarvitse�mennä�automaatille,�vaan�voin�hakea�kaikessa�rauhassa�kakun.�Tulee�kuitenkin�pysytellä�kuulolla�ja�tulla�sitten,�jos�siellä�jotain�on.�

Ohjeistus�on�joka�tapauksessa�kulkea�aseman�kautta�ja�jättää�kak-ku�sinne.�Päällystön�kahvitilaisuus�ei�saisi�myöhästyä.�Mikäs�minun�on�kakkua�hakiessa,�uudistuksen�jälkeen�vahvuudetkin�ovat�olleet�hyvät.�Meilläkin�on�11:ssä�1+5;�pystyy�hoitamaan�töitä�paremmin.

TUON�KAKUN�onnellisesti�asemalle�ja�laitan�sen�uuteen�jääkaap-piin,� joka�oli�hankittu�uudistuksen�yhteydessä.�Silloin�meilläkin�aloitti�uusia�mestareita� ja�tarkastajia,�kun�vanhoista�tuli�päälli-köitä.�Vanha�jääkaappi�olikin�heille�liian�pieni.�

Automaatilla�ei�ollut�mitään.�Pojat�tulevat�asemalle,�tosin�myö-hässä,�sillä�kello�on�jo�8.40�ja�kaikkihan�tietävät,�että�aamupa-laveri�ja�töiden�jako�alkaa�heti�kaluston�tarkistuksen�jälkeen,�ja�auditoriossa�tulee�olla�8.30.�Sairaankuljettajat�sieltä�usein�ovat�poissa,�sillä�heillä�on�niin�useasti�keikkaa�siihen�aikaan.�

Asemamestari�jättääkin�lapun�sairaankuljetusmestarille,�joka�antaa�sen�sairaankuljetuksen�esimiehelle,� joka�puolestaan�vie�sen�sairaankuljettajien�toimistoon.�Tästä�lapusta�sairaankuljetta-jat�voivat�lukea�päivän�työt.�Oli�hyvä,�että�meillekin�saatiin�sairaan-kuljetusmestari,�sillä�sairaankuljetuksen�esimies�käy�aina�välillä�keikalla,�eikä�näin�ollen�ehdi�kaikkia�toimistotöitä�hoitamaan.

KESKUSRAdIOSTA�KUULUVA�klo�9:n�äänimerkki�kahvitauon�alkami-sen�merkiksi�keskeyttää�asemamestarin�aamupalaverin�hetkeksi.�Kaikki�kuuntelivat�hiljaa�ja�hartaasti�äänimerkkiä,�joka�kutsuu�kahvil-le.�Uudestaan�sama�ääni�kuuluisi�taas�9.15,�tällä�kertaa�kahvitauon�päättymisen�merkiksi.�Emme�tosin�vielä�pääse�kahville,�sillä�aamu-palaveri�oli�aloitettu�hieman�myöhässä�automaattikeikan�takia.�

Kun�palaveri�vihdoin�on�ohi�ja�päivän�työt�jaettu,�onkin�virallinen�kahvitauko�jo�miltei�ohi.�Saamme�kuitenkin�luvan�hörpätä�nopeas-ti�kahvit,�mutta�välittömästi�tämän�jälkeen�tuleekin�aloittaa�ase-mamestarin�syntymäpäivä�kahvitilaisuuden�järjestelyt.�Minulla�on�vihdoin�aikaa�tarkistaa�varusteet�ja�kalusto�omalta�osaltani.

SAIRAANKULJETUSHALLISTA�KUULUU�rahinaa�ja�rapsutusta,�mil-tei�hermoja�raastavaa.�91:n�miehistö�on�tullut�keikalta�ja�alkanut�poistaa�vanhaa�maalia�hallin�seinistä.�Vanha�keltainen�väri�tuli�poistaa� ja� seinät� maalata� siistin� valkoiseksi.� Asemamestari� ja�

sairaankuljetusmestari�ovat�käyttäneet�luovuuttaan�ja�päätyneet�valkoiseen�väriin.�92:n�pojat�eivät�kauaa�ehtineet�maalin�poistos-sa�auttaa,�kun�keikka�taas�keskeyttää�työnteon�pitkän�d-siirron�ominaisuudessa.�91:n�pojat�jäävät�rapsuttelemaan�tietäen,�että�pian�heillekin�saattaisi�keikka�tulla.�

Sairaankuljetushallin� maalausprojekti� on� kestänyt� yllättävän�kauan,�nyt�jo�kolmatta�viikkoa.�Asemamestarin�mielestä�sen�oli�alun�perin�pitänyt�olla�muutaman�päivän�projekti.�Työn�valmistu-misen�hitauteen�on�vaikuttanut�suuri�keikka�määrä,�mutta�myös�osaltaan�sairaankuljettajien�motivaatio,�joka�näkyi�hitaassa�työ-tahdissa.� Ja�miksi� turhaan�kiirehtiä,�koska� työn�valmistumisen�jälkeen�saa�aina�uuden�työn,�ja�jotainhan�täytyy�aina�tehdä�--�ei�voi�vain�olla�tekemättä�mitään.�

Yhdessä� vuorossa� vitsailtiinkin� asemamestarin� kuullen� sai-raankuljetushallin�maalauksen�valmistumisesta.�Asemamestari�totesi�tähän,�että�halli�valmistuisi�viimeistään�sitten,�kun�vuoden�vaihteessa�astuu�voimaan�uudistuksen�viimeinen�vaihe.�Silloin�päästään�d-siirroista�eroon�ja�sitten�on�aikaa.

ASEMAMESTARIN� KAHVITILAISUUS� on� menestys.� Ainakin� näin�saattaa�päätellä�naurun�remakasta,�joka�auditoriosta�aina�välil-lä�kuuluu.�Tilaisuus�kestääkin�toista�tuntia.�Palomiehet�ovat�sillä�aikaa�pesseet�aseman�henkilöautoja.�Niitä�on�uudistuksen�yh-teydessä�hankittu�lisää.�Mestareilla�ja�tarkastajilla�on�jokaisella�työsuhdeauto,�joiden�huolto�ja�pesu�kuuluu�palomiehille.�

Viikoittaisen�pesun� ja� imuroinnin�yhteydessä�on�tapana�pestä�myös�jalkatilojen�matot�liuottimella�ja�sen�jälkeen�kuivata�ne�huo-lella�paineilma�pistoolilla.�Oli�nimittäin�tullut�sanomista,�kun�erään�tarkastajan�autoon�oli�laitettu�hieman�kosteaksi�ja�kuraiseksi�jäänyt�matto� ja�väitetty�auton�olevan�valmis.�Paineilmapistoolilla�matot�saa�vaivattomasti�kuivaksi.�Se�on�tosin�aikaa�vievää�ja�käytämme�mielellämme�kuulosuojaimia�kuivatessamme�paineilmalla.�

Ajankäytön�suhteen�ei�ole�ongelmia�mattoja�kuivaillessa.�On�toi-saalta�hyvä,�että�työ�kestää�vähän�pidempään�--�toisaalta�taas�olisi�paljon�muitakin�töitä,�jotka�tulisi�asemamestarin�mielestä�hoitaa.�Täytyyhän�sitä�jotain�tehdä,�ei�voi�vain�olla�tekemättä�mitään.�

Suurin�ongelma�paineilmalla�kuivatessa�on�sen�aiheuttama�me-teli�ja�kuulosuojainten�käyttö.�Meiltä�jäi�kerran�yksi�hälytys�melkein�väliin,�kun�koko�työvuoron�voimin�kuivatimme�mattoja�suojaimet�päässä.�Emme�yksinkertaisesti�kuulleet�keskusradiosta�huutavaa�keikkasummeria�ja�kessu�oli�istunut�pitkään�yksin�11:sen�etupen-killä,�kunnes�tuli�vihdoin�hakemaan�meidät�keikalle.

KESKUSRAdIOSTA�KUULUU�jälleen�äänimerkki.�Tällä�kertaa�se�il-moittaa�ruokatunnin�alkamisesta.�Tutuksi�tullut�äänimerkki�ohjaa�päivämme�rytmitystä.�Seuraavan�kerran�se�kuuluisi�taas�kello�13.�Ruokailuun�ja�ruokailun�jälkeiseen�hengähdystaukoon�on�varattu�aikaa�yksi�tunti.�Siinä�ajassa�ehtii�hyvin�syödä�ja�juoda�kahvinkin,�jos�vain�muistaa�pistää�kahvin�tippumaan�ennen�kuin�syö.�Näin�kahvi�ehtii�tippua�ja�on�valmiina�tuoreena�juuri�sillä�hetkellä�kun�vie�astioita�astianpesukoneeseen.�

Ruokatunnilla�saa�oleskella�vapaasti.�Tunti�kuluukin�nopeasti�lehtiä�lueskellessa�ja�kahvia�hörppiessä.�On�meillä�tietokonekin�ja�siinä�internet.�Myös�television�katselu�on�sallittua�ruokatunnilla.�

Jotkut�yrittävät�torkkua�ruokailun�päälle,�mutta�se�on�tuoleissa�hieman� hankalaa.� Lepohuoneita� ei� palomiesten� eikä� sairaan-kuljettajien�käytössä�enää�ole.�Ne�muutettiin�toimistoiksi�uudis-tuksen� yhteydessä.� Silloin� meilläkin� aloitti� uusia� mestareita� ja�tarkastajia.�He�tarvitsevat�kaikki�omat�toimistot.�

Oli�hyvä,�että�meillekin�saatiin�asemamestari,�sillä�palomestari�käy�aina�välillä�keikalla,�eikä�ehdi�kaikkia�toimistotöitä�hoitaa.�Uu-distuksen�jälkeen�emme�tosin�ole�lepohuoneita�tarvinneetkaan.�

Uudistuksen�yhteydessä�kaikki�Suomen�pelastusasemat�siir-tyivät� kolmeen� vuoroon.� Töitä� tehdään� nykyisin� päivä-,� ilta-� ja�yövuoroissa.

RUOKATUNNIN�JÄLKEEN�alamme�siivota�aamupäivällä�järjestetyn�kahvitilaisuuden�jälkiä.�Sairaankuljetushallista�kuuluu�taas�ään-

Työvuoro tulevaisuuden pelastusasemalla?Kuvitteellinen�kertomus�yhden�työvuoron�tapahtumista�pelastuslaitoksella,�jossa�työskentely�ja�palomiehen�asema�on�kokenut�suuria�mullistuksia�uudistuksen�siivittämänä.


tä,�kun�vanhaa�maalia�rapsutetaan�seiniltä.�Sairaankuljettajia�ei�ruokatunnilla�näkynyt.�Ovat�varmaan�aja-

neet�keikkaa�ja�syöneet�jossain�välissä.�Aamulla�hakemastani�kakusta�on�enää�jäljellä�rippeet,�ei�kui-

tenkaan� tarpeeksi� palomiesten� kesken� jaettavaksi.� Solidaari-suussyistä�heitimmekin�149�euron�kakun�jämät�roskikseen.

TÄNÄÄN�OLISI�vielä�ohjelmassa�11:sen�viikkohuolto�ja�tarkastus.�Ehdimme�tehdä�sen�hyvin�vielä�ennen�klo�16:n�vuoronvaihtoa.�

Iltavuorot�käytetään�aina�harjoitteluun.�Vuorossa�järjestetään�kaksi�harjoitusta,�yksi�palopuolen�harjoitus�ja�yksi�sairaankul-jetuspuolen�harjoitus.�Palomiehet�osallistuvat�myös�sairaankul-jetusharjoitukseen.�

Iltavuorossa�suoritetaan�myös�päivittäinen�toimistojen�ja�oles-kelutilojen�siivous,�joka�pitää�sisällään�pölyjen�pyyhinnän�ja�ros-kisten�tyhjennysten�lisäksi�imuroinnin.�Toimistojen�siivoukseen�tulee� kiinnittää� erityistä� huomiota,� sillä� yksi� palotarkastajista�kärsii�astmasta�ja�on�pölyallergikko.�

Iltavuorossa,�kuten�myös�päivä-�ja�iltavuorossa,�on�kaksi�15�minuutin�kahvitaukoa�ja�tunnin�ruokatauko.�

Yövuorossa� työskentely� on� hieman� vapaampaa.� Silloin� hoi-detaan�ne�työt,�jotka�ovat�päivävuorolta�mahdollisesti�jääneet�hoitamatta� keikkojen� takia.� Myös� toimistojen� siivous� saattaa�joskus�jäädä�yövuorolle.�Yövuorossa�saattaa�joskus�olla�aikaa�lukea�lehtiä�ja�katsella�televisiota.�Jotkut�yrittävät�myös�torkkua,�mutta�se�on�tuoleissa�aika�hankalaa.

KIILLOTAMME�11:sen�työkaluja.�Olen�lisäämässä�moottorisahaan�teräketjuöljyä,�kun�eräs�palotarkastaja�ilmoittaa�kessulle�hänen�toimistostaan�palaneen�lampun�ja�vaatii�palomiestä�sitä�vaihta-maan.�Olen�juuri�menossa�hakemaan�tikkaita,�jotta�ylettyisin�irrot-tamaan�kattolampun,�kun�keskusradiossa�soi�keikan�summeri.�

Lampun�vaihtaminen�täytyy� jättää:�Kaupungilla�on�sattunut�liikenneonnettomuus.� Onneksi� on� aurinkoinen� päivä.� Palotar-kastaja�pärjäisi�kyllä� luonnon�valolla,� joten�saatan� lähteä�kei-kalle�hyvillä�mielin.�

Kun�pääsemme�keikalta,� kello�onkin� jo�miltei�16� ja� vuoron�vaihto� lähenee.� Palotarkastajan� toimiston� lamppu� jää� vaihta-matta.�Myös�11:sen�ulkopuolinen�pesu�ja�vahaus�sekä�kaappien�sisäpesu�jäävät�tekemättä.�

Iltavuorossa�ohjelmassa�on�harjoituksia�ja�siivous,�joten�11:sen�keskenjääneen�huollon�sekä�palotarkastajan�toimiston�lam-pun�vaihdon�suorittaa�tuleva�yövuoro.�He�aloittavat�työt�klo�24.

MINÄ�LÄHdEN�kotiin�panokseni�yhteiskunnalle�antaneena.�Pitäisi�jaksaa�mennä�lenkille,�sillä�kunnosta�tulisi�huolehtia.�Ehkä�menen�lenkille�huomenna�aamulla,�sillä�minulla�on�silloin�iltavuoro.�

Urheiluharrastukseni� on� merkittävästi� vähentynyt� uudistuk-sen�jälkeen.�Joillakin�se�on�jäänyt�kokonaan�pois.�

Yövuoron�jälkeinen�päivä�menee�nukkuessa,�päivävuoro�on�yleensä�niin�kiireinen�ja�työntäyteinen,�ettei�täysipainoiseen�har-joitteluun�riitä�energiaa.�Tervettä�uni-�ja�valverytmiä�on�kolmessa�vuorossa� työskennellessä� vaikea� löytää.� Tämä� näkyy� monilla�palomiehillä�vyötäröllä�ja�tuntuu�rappusissa.�

Takana�ovat�ne�ajat,�jolloin�työvuorossakin�harrastettiin�liikun-taa.�Nykyiseen�päiväohjelmaan�liikunta�ei�mahtunut.�Nähtäväksi�jää,�kuinka�moni�selviytyy�työkykytestistä�tänä�vuonna.�

MIETIN�AIKAA�ennen�uudistusta.�Jos�kaikki�palomiehet�olisivat�aktiivisesti�ajaneet�yhteistä�etua�ja�puhaltaneet�yhteen�hiileen,�niin�olisiko�palomiehen�asemasta�pelastusalan�ammattilaise-na�kyetty�pitämään�paremmin�kiinni.�Nykyisin�kaikki�muu�tun-tuu�olevan�tärkeämpää.�

Tero hYNYNeN

Kirjoittaja on palomies Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen Forssan paloasemalta.

Pohjois-Savon hätäkeskuksessa vuoromestari-na työskentelevä Jarmo Salonen on valittu hä-

täkeskuslaitoksen Vuoden PRO 112 -henkilöksi. Perusteluna todetaan ansiokas työ pelastustoimen riskinarvio ja vasteenmääritys -projektissa. Pro-jektin lopputuloksena syntyivät opas pelastustoi-men hälytysohjeen laatimiseksi ja pelastustoimen hätäpuhelun käsittelyopas.

Oppaat tuotettiin Pelastusopiston projektina, jota opiston lisäksi rahoittivat palosuojelurahasto ja hätäkeskuslaitos.

Opas pelastustoimen hälytysohjeen laatimi-seksi on työkalu pelastuslaitoksille yhdenmukais-ten hälytysohjeiden laatimiselle koko maahan. Salonen kertoo ensimmäisen version valmistu-neen 2005 Pohjois-Savon hätäkeskuksen käyt-töön. Silloin ilmeni tarvetta tehdä opas myös valtakunnalliseen käyttöön.

Hätäkeskuslaitoksen johtaja Martti Kunnas-vuoren mukaan tulkintaerot pelastuslaitosten hälytysohjeiden laatijoiden ja hätäkeskuspäivys-täjien välillä ovat aiheuttaneet päivittäin epätar-koituksenmukaista yksiköiden käyttöä onnetto-muuksissa. Riskinarvion tulee olla samalla tavalla toteutettu hätäkeskuksesta riippumatta.

Salonen on aloittanut vuonna 1988 palo-miehen tehtävissä Rauman palolaitoksella. Siitä lähtien kokemusta ja tietotaitoa ennen Pohjois-Savon hätäkeskukseen siirtymistä on kertynyt Pelastusopistolla ja Keuruun pelastuslaitoksella. Hätäkeskuksen työssä Savolainen aloitti laitoksen rakennusvaiheessa 2003.

Palkintotilaisuudessa puhunut sisäasiainmi-nisteri Anne Holmlund muistutti hätäkeskuslai-toksen olevan muutostilanteessa: –– Kuten muu-tostilanteissa aina, henkilökunnalta on vaadittu paljon. Muutoksen rasittavuus on näkynyt muun muassa sairauspoissaolojen kasvuna. Sairastavuu-den yhteyttä työn rasittavuuteen ja työtyytyväi-syyteen on tarpeen selvittää.

PRO 112 -palkinto Jarmo Saloselle

Vuoden�PRO�112� -palkinto�annettiin� Jarmo�Saloselle�Helsingissä�27.�maaliskuuta.

Kuva

:�Hät

äkes

kusl

aito

s.

[email protected]


Pelastusopistolla juostiin toista kertaa järjestetty Tulikukon kir-

maisu aurinkoisessa kevätsäässä 19. huhtikuuta. Kilpailijoita oli kaikkiaan 69, joista 60 juoksi aikuisten sarjoissa. Tapahtuman järjestelyvastuun kan-toi palopäällystön koulutusohjelma AMK N7.

Miehistä 10,25 kilometrin mat-kan taittoi nopeimmin Sami Mylly-maa Kuopiosta, aikaan 36:02. Samin tulos on samalla uusi kilpailuennätys. Naisista nopeimmin matkan kirmai-si KusVun Nina Varis, aikaan 41:46. Sami ja Nina palkittiin SPAL:n lah-joittamilla kiertopalkinnoilla.

Lasten noin kilometrin osuuden pyyhkäisi nopeiten Veeti Varis vai-vaisessa viidessä ja puolessa minuu-tissa.

Pelastusopiston henkilökuntaa oli juoksemassa kiitettävästi. Oman väen nopein oli Raimo Savola, jolla aikaa matkalla kului 36:10.

Tulikukko kirmaistiin ennätysaikaan

Miesten�yleisen�sarjan�osallistujat�puimassa�kilpailun�kulkua�maa-lissa.�Oikealla�vuoden�2008�kipakaksi�kirmaisijaksi�juossut�Sami�Myllymaa.�Kuvat:�palopäällystön�koulutusohjelma�AMK�N7.

Naisten�yleisen�sarjan�voittaja�Nina�Varis.

TAAS�KÄYdÄÄN�neuvotteluja�lentäjien�työehdoista.�Näin�ulkopuolisena�ihmetyttää,�että�mistä�siellä�oikein�neuvo-tellaan?� Jos� verrataan� palkkatasoa� toiseen� vastaavaan�ammattikuntaan�--�rekkamiehiin�tai�bussikuskeihin�--�on�palkka�noin�viisinkertainen.�Samoin�on�laita�palomiesten�kanssa.

Alan�vaatimuksia�voidaan�helposti�verrata�palomiesten�vastaaviin.�Hyvä�fyysinen�kunta�(mihin� lentäjä�sitä�tarvit-see?)�ja�soveltuvuustestit.�Palomiehen�koulutus�kaikkine�erikoiskoulutuksineen�on�paljon�pitempi�kuin�lentäjä.�Työ-aika�on�vuorotyötä�molemmilla.

Usein� vedotaan� lentäjän� vastuuseen,� mutta� yhtään�sellaista� tapausta� ei� ole� ollut� ainakaan� viimeiseen� 30�vuoteen�Suomessa,� jossa� lentäjä�olisi� joutunut�oikeasti�jostakin� vastaamaan.� Tapauksia� on� täytynyt� olla� aivan�varmasti.� Muut� liikenteen� alalla� olevat� ovat� joutuneet�vastuuseen�hyvinkin�usein.

Jos�puhutaan�työn�vaarallisuudesta,�on�todettava,�että�yhtään�liikennelentäjää�ei�ole�edes�loukkaantunut�Suomes-sa� kymmeniin� vuosiin.� Palomiehiä� jopa� kuolee� työssään�sangen�usein,� loukkaantumiset�ovat� jatkuvia.� Eläkkeelle�

palomiehet�joutuvat�yleensä�ennenaikaisesti,�koska�kunto�ei�kestä�kovaa�työtä.�Lentäjät�se�sijaan�lähtevät�usein�toi-seen firmaan tekemään vielä uuden uran ja uuden palkan eläkkeen�lisäksi,�koska�kunto�ei�ole�esteenä,�eikö�työ�edes�sitä�vaadi.

TUNTUU�MELKO�ihmeelliseltä,�miksi�kahden�ammattikun-nan,�joiden�vaatimukset�ovat�hyvin�samanlaiset�--�eikä�kou-lutuksen�tasossakaan�ole�suuria�eroja� --�palkkaerot�ovat�näin�suuret.�Mutta�huomattavasti�kovempaa�työtä�tekevän�palkka on 1/5-osa toisen palkasta.

Palomiehen�työ�on�lisäksi�huomattavasti�monipuolisem-pia�taitoja�vaativaa�ja�erittäin�kriittisissä�tilanteissa�ratkai-sujen�tekoa�edellyttävää.

Palomiehen�koko�palkka�on�samaa�tasoa,�mitä�lentäjät�vaativat�korotuksena�seuraavan�kolmen�vuoden�aikana.

Painostuskeinot�ovat�ilmeisesti�toisella�paremmat�kuin�toisella,�mitään�muuta�perustetta�ei�ole.

PALomieheN LANKo

Lentäjät palkkakuopassa, palomiehet eivät?

LUKIJALTA [email protected]


Neljän pelastuslaitoksen palo-miesten ajatuksia ja ideoita

työurasta selvitettiin sisäasianminis-teriön ja Pelastusopiston toiminta-kykyhankkeen kyselytutkimuksessa toukokuussa. Kyselyyn otettiin otos Helsingin, Varsinais-Suomen, Etelä-

Savon ja Jokilaaksojen pelastuslaitos-ten miehistöä.

Kysely oli osa ”Pelastushenkilös-tön urakehityksen linjaukset ja kou-lutusjärjestelmän tuki” -osahanketta. Netissä toteutetun kyselyn lisäksi jär-jestetään myöhemmin teemahaastat-

teluja. Kyselyn tuloksista on käytössä ennakkotietoja kesän jälkeen.

–– Tulosten tarkempaa tulkintaa varten kootaan ”työryhmä” pelas-tusalan eri toimijoista, kertoo työ-uraprojektin projektipäällikkö Kari Kinnunen.

Toimintakykyhanke kartoitti palomiesten ajatuksia työurasta

Sukelluskouluttaja loukkaantui vakavasti Turun saaristossa

Vakavin onnettomuus sattui 22. toukokuuta myö-hään illalla Turun saaristossa, jossa sukelluskoulut-

taja loukkaantui vakavasti päähän pudottuaan veneestä. Onnettomuus sattui Tampereen aluepelastuslaitoksen vesisukelluskurssilla.

Kouluttajia majapaikkaan kyydinnyt RIB-vene teki korjausliikkeen Nauvossa lähellä Seilin saarta, jonka jälkeen kaksi kyydissä ollutta kouluttajaa tippui veden varaan. Lähemmäs venettä pudonnut pirkanmaalainen vs. palomestari sai veneen moottorin potkurista osuman päähänsä. Kouluttaja on hoidettavana Turun yliopistol-lisessa keskussairaalassa.

Harjoitustila�leimahti�Iissä

Pelastuskoulutukseen osallistunut paloesimies sai vaka-via palovammoja, kun harjoitustilassa sattui hallitsema-ton yleissyttyminen 12. huhtikuuta Iin Olhavassa.

Purkutalossa oltiin tekemässä pelastussukellus-ohjeen mukaista kuumaharjoitusta, jonka lopuksi kohdetta lähdettiin polttamaan alas suunnitelman mukaisesti.

Apulaiskouluttaja sytytti polttonesteellä tilaa ja oli poistumassa, kun yleissyttyminen sattui. Apulaiskou-luttaja pelastautui tilasta ulos lastulevyllä levytetyn ikkunan kautta. Pahimmat palovammat aiheutuivat käsiin. Harjoituksen loppuvaiheessa palohanskat olivat märät.

Tikasonnettomuus�Turussa

Palomies loukkaantui sammutustyössä turkulaisella jät-teidenkäsittelylaitoksella 17. huhtikuuta. Hallissa sijain-neen murskaamokoneen nielussa syttynyttä tulipaloa ol-tiin sammuttamassa, kun alumiinitikkailla seissyt palomies putosi maahan tikkaiden alapään lähdettyä luisumaan.

Palomiehen olkapää osui putoamisen aikana betoni-seen reunaan ja meni sijoiltaan.

Huhti-toukokuussa�sattui�kaksi�onnettomuutta,�jossa�kouluttaja�loukkaantui�koulutustilaisuudessa.�Poliisi�tekee�onnettomuuksien�esitutkintaa,�työsuojelu-piirit�tekevät�tapaturmista�omat�tutkimuksensa.

SPAL tukee jäseniään työturvallisuuden varmis-tamiseen liittyvissä ongelmissa ja työtapaturma-tilanteissa. Liitto valvoo työsuojelunäkökulmien täyttymistä pelastusalan ja hätäkeskusten työssä ja tarpeen mukaan ryhtyy toimiin esim. selvityspyyn-nöin yhteistyössä paikallisyhdistysten kanssa.

Työtapaturmissa jäseniä tuetaan tapauskoh-taisen tarpeen mukaan. SPAL on vakuuttanut jäsenensä vastuuvakuutuksella ja oikeusturvava-kuutuksella. Vakuutusten tarjoamaa suojaa täy-dennetään tarvittaessa esimerkiksi maksuttomalla oikeudellisella avulla.

SPAL toimii turvallisen työn puolesta


Etuja ja turvaa – helposti kokoamallaIf palkitsee kaikki Keskittäjäasiakkaansa uudella ja mahtavalla alennusohjelmalla. Alennus-

ten lisäksi Keskittäjät saavat myös useita muita rahanarvoisia etuja. Järjestöasiakkaana

voit saada alennusta jopa 15 %! Lue lisää if.fi , soita 010 19 19 19 tai tule lähimpään Ifi in.

Lisäksi voit saada jopa 5 % Bonusta vakuutusmaksuista. Lisätietoja: www.s-kanava.fi

LISÄKSI!

Jopa 5 % Bonusta

vakuutusmaksuista.

Rekisteröidy if.fi

HuOmiO PAikALLisYHdisTYkseT! Tilatkaa jäsenille kesäksi liiton tuotepaketteja! Tuotteita voi tilata myös erikseen, esim. lippiksiä – kysy lisää toimistolta.


vartijan työn perusteetvartijan peruskurssivartijan ammattitutkintoturvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintolukkosepän ammattitutkintolukkoseppämestarin erikoisammattitutkintoturvallisuustekniikan erikoiskurssitjärjestyksenvalvojan perus- ja erityiskurssittulityökurssittyöturvallisuuskorttikoulutusyrityskohtaiset koulutukset

Ota yhteyttä!tiimipäällikkö Anne Kotkavuoripuh. 020 513 1545, [email protected]

EdupoliLämmittäjänkatu 2 A, HelsinkiAmmattitie 1, PorvooVirnatie 5 A, Vantaa

www.edupoli.fi

Turvallisuusalojen koulutusta ja tutkintoja

perhekoti_tuulia_175x130.indd 1 7.3.2008 15:36:25


palokunta haastoi tulennielijät!

Ojenna kätesi. Joka arkipäivä tarvitaan yli 1000 verenluovuttajaa.Luovuttamalla verta autat leikkauspotilaita, onnettomuuksien uhreja, syöpäpotilaita, keskosvauvoja...

Katso verenluovutuspaikat ja veritilanne: www.veripalvelu.fi. OTA VIRALLINEN, KUVALLINEN HENKILÖTODISTUS MUKAASI. Maksuton luovuttajainfo p. 0800 0 5801 arkisin klo 8–17. Haasta kenet vaan luovuttamaan ja laita veri kiertämään osoitteessa www.haaste.fi.

Palo- ja pelastustoimeen

Poliisiin

Hätäkeskuksiin

Rajavartiolaitokseen

Tulliin

Puolustusvoimiin

Oikeuslaitokseen/tuomioistuimiin

Yksityisiin vartiointiliikkeisiin

Kansalaisten luottamus eri turvallisuustahoihinMissä�määrin�luottaa�viranomaisten�tai�tahojen�toimintaan

LÄHdE:�POLIISIBAROMETRI�2007,�TALOUSTUTKIMUS�OY.�VASTAAJIA�989.

Kansalaisten luottamus palo- ja pelastustoimeen on vahvaa - ja vankempaa kuin useisiin muihin viran-

omaisiin. 98 prosenttia suomalaisista luottaa palo- ja pelas-tustoimeen erittäin tai melko paljon, selviää sisäasianminis-teriön toteuttamasta poliisibarometristä, jossa haastateltiin lähes tuhatta suomalaista.

Palo- ja pelastustoimen jälkeen kansalaisten luottamus oli suurinta poliisiin ja hätäkeskuksiin. Oikeuslaitoksen

ja yksityisten vartiointiliikkeiden toiminta herätti vähiten luottamusta.

Rikosten torjunnassa ja lähiympäristön turvallisuuden parantamisessa tärkeimpinä tahoina pidetään poliisia sekä palo- ja pelastustointa. Poliisin rooli koetaan yhtä tärkeäksi kuin aikaisempina tutkimusvuosina 2001, 2003 ja 2005, kun taas palo- ja pelastustoimen tärkeys on korostunut ja puolustusvoimien tärkeys vähentynyt.

Kansalaisten luottamus pelastustoimeen on edelleen vahvaa

Luotettava palosuojausTYYPPIHYVÄKSYTYT VESISUMUJÄRJESTELMÄT

HI-FOG® on suomalaisen Marioffin kehittämä, valmistama ja toimittama korkeapaineinen vesisumujärjestelmä. Tehokas palontorjun-takyky perustuu jäähdytykseen, tukahdut-tamiseen ja lämpösäteilyn vaimennukseen. Korkeapainesumu minimoi palo-, savu- ja vesivahingot ― minimaalisella vesimäärällä.

Lisätietoja osoitteesta www.marioff.com tai puhelimitse 09-870 851.

HI-FOG® 2000 järjestelmällä on VdS- ja FM-tyyppihyväksynnät kevyen ja normaalin sprinkleriluokan kohteisiin. Hankkiessasi vesisumujärjestelmää varmista Turvateknii-kan keskuksen valvomalta tarkastuslaitok-selta järjestelmän soveltuvuus kohteeseen. Alan johtavaan yritykseen voit luottaa.

Documents

Pelastusalan ammattilainen 3/08