www.oulu.fi

Historiikki yli 50 vuoden taipaleelta

Pohjois-Suomen syntymäkohortit 1966 ja 1986

5 Kirjoittajat

6 Johdanto

8 Mistä kaikki alkoi?

10 Kohortti 1966 käynnistyy 1960-luvun alussa

14 Alkuvaiheen haasteita

15 Lapset syntyvät

20 1-vuotistutkimus vuonna 1967

22 Silmätutkimus vuosina 1966–1971

23 14-vuotistutkimus vuonna 1980

25 Silmätutkimus vuonna 1981

25 14–24-vuotistutkimukset vuosina 1980–1990

26 Kohortti 1986 alkoi vuosina 1984–1986 28 1-vuotis tutkimus vuosina 1987–1988

29 7-vuotis tutkimus vuosina 1992–1993

31 8-vuotistutkimus vuonna 1993

35 31-vuotistutkimus vuosina 1997–1998

43 15–16-vuotistutkimus vuosina 2001–2002

46 Oulu Back Studyvuosina 2002–2004

47 Psykoositutkimukset vuosina 1999–2001 ja 2008–2010

48 Aivot ja mieli -tutkimus vuosina 2007–2013

50 Ester-tutkimus vuosina 2009–2011

51 Gynekologinen tutkimus vuosina 2010–2011

52 ADHD-tutkimus vuosina 2001, 2007 ja 2018

57 46-vuotistutkimus vuonna 2012–2014

65 Kohorttien uudet tutkimukset

66 Laajaa tutkimusyhteisöä palveleva infrastruktuuri

67 Yhteenveto

70 Kiitokset

Sisällys

Taitto: Laboratorio Uleåborg OyKansikuva: Kaleva / JOKA / MuseovirastoKaaviokuvat: s. 7: Sisältö Anja Taanilas. 7, 10, 26: Muokattu Tuula Ylitalon kuvasta /Mainostoimisto Laboratorio Uleåborg OyKarttakuva s. 58: Mikko Kärmeniemi / Oulun yliopisto

Lehtileikkeet: Aktuumi, Kaleva, Uusi Suomi (julkaistu kustantajien luvalla)Henkilökuvat s. 5, 9, 17, 29, 32, 40, 49, 53, 61, 63: Oulun yliopisto, Anna-Liisa Hartikaisen, Jari Kelan, Maarit Jokelan ja Tuula Ylitalon kotiarkistot Muut valokuvat: Juha Auvinen, Liisa Kärki, Tuula Ylitalo ja Oulun yliopiston Elinikäisen terveyden tutkimusyksikön arkisto

ISBN 978-952-62-2193-9

Maarit JokelaBiokemian tohtori, tie-detoimittaja ja tietokir-jailija. Jokela on kirjoit-tanut reilun viidentoista vuoden aikana tiedettä popularisoivia artik-keleita sekä tietokirjan geenitiedon käytöstä. Jokela työskentelee Oulun yliopistossa innovaatioasiamiehenä vastaten biotieteiden tutkimustulosten kau-pallistamisesta ja siihen liittyvästä viestinnästä. Hänen työtehtäviin kuuluvat myös kohort-titutkimukseen liittyvät sopimukset, kun yhteis-työtä tehdään toisten tutkimuslaitosten ja yri-tysten kanssa.

Minna RuddockMolekyyligenetiikan dosentti, joka on väitel-lyt vuonna 1996 Oulun yliopistosta synnyn-näisen munuaistaudin geenitutkimuksesta ja työskennellyt sen jälkeen useita vuosia perinnöllisten sairauk-sien genetiikan parissa sekä Thomas Jefferso-nin yliopistossa Phila-delphiassa että Oulun yliopistossa. Ruddock työskentelee tällä het-kellä tutkimusjohtajana Oulun yliopiston lääke-tieteellisessä tiedekun-nassa vastuualueenaan väestötutkimuksen aineistojen hallinnointi. Tutkimusaineistoista laajimmat ovat Poh-jois-Suomen syntymä-kohortit 1966 ja 1986.

Tuula YlitaloYlitalo tuli alun perin töihin Oulun yliopis-toon kohorttitutki-mukseen vuoden ajaksi ATK-suunnittelijaksi yli kaksikymmentä-vuotta sitten. Suunnitte-lijan pestin jälkeen hän on toiminut kohort-tien projektisihteerinä. Työtehtäviin kuuluvat muun muassa tutkijoi-den tekemien aineis-topyyntöjen käsittely, tutkijoiden ohjeistus, kohorttien nettisivujen ylläpito sekä erilaisten tilastojen laatiminen.

Kirjoittajat5

Johdanto

Noin 20 000 tutkittavaa, joiden terveyttä ja hyvinvointia seurataan kohdusta hautaan, on herättänyt kiinnostusta kansainvälisesti. Niinpä aineistolla on tehty erilaisia tutkimuksia useiden eri maiden yhteistyökumppanien kanssa. Mukana on ollut satoja tutkijoita. Tutki-muksen tekijöinä on ollut niin lääkä-reitä kuin luonnon-, talous-, kasvatus- ja maantieteilijöitä.

Tämä historiikki kertoo matkasta, jota on nyt kuljettu reilu viisikymmentä vuotta. Se kuitenkin jatkuu vielä vähintään saman verran. Niinpä on hyvä tarkastella, mitä tähän mennessä tiedetään.

Tarkoituksena on tuoda esille, mistä idea tutkimuksen tekemiseen lähti liik-keelle. Miten erilaiset kysely- ja terveys-tutkimukset valikoituivat mukaan? Mitä tuloksia on saatu aikaiseksi? Mitä vai-keuksia on tullut matkan varrella eteen ja miten niistä on selvitty?

“On

tärk

eää,

että

tutk

imuk

seen

sa

adaa

n m

ukaa

n ka

ikki

äid

it.”

Kal

eva

30.0

9.19

65

Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimus on ainutlaatuinen tutkimusaineisto, jonka ytimessä on Pohjois-Suomessa vuonna 1966 ja 1986 syntyneistä kerätty terveystieto. Se koostuu niin erilaisten kyselyiden vastauksista, biologisista näytteistä kuin monenlaisista mittauksista ja kuvauksista. Kohorttiaineistossa on yli puoli miljoonaa kerättyä näytettä, kuten veri-, virtsa-, hius- ja ulostenäytettä. Yksittäistä henkilöä ei kohorttitutki-muksessa voida tunnistaa, sillä kerättyä tutkimustietoa käytetään koodattuna.

6

Alun perin ”kohortti”-sanalla on tarkoitettu joukko- osastoa ja siihen kuuluvia sotilaita. Epidemiologisessa1 tutkimuksessa,

jossa tutkitaan sairauksien esiintyvyyttä, sanaa käytetään kahdessa merkityksessä. Alkuperäinen on syntymä kohortti eli

tiettynä ajanjaksona syntyneiden joukko, jonka kasvua, kehitystä ja elinoloja seurataan. Myöhemmin kohortti on laajentunut

tarkoittamaan mitä tahansa määriteltyä joukkoa, jota tutkimuksessa tarkkaillaan.

1 Lääketieteen ala, jossa tutkitaan terveyteen liittyvien tilojen ja tapahtumien sekä niihin liittyvien tekijöiden esiintymistä

1966 1970 1980 1985–1986 1990 1992–1993 1997 2001–2002 2012 2018

Hyvinvointivaltion kasvun alkaminen

Suuri muu�o

Työ�ömyyden kasvaminenTalouskasvun hidastuminen

Tietoyhteiskunta-ajan alkaminenHyvinvointivaltion palvelujen laajentuminen

Talouden kasvu ilman työpaikkojen lisääntymistäEU-jäsenyys

Hyvinvointivaltion palvelujen supistuminenTalouden taantuminen

Voimakas talouden kasvaminenHyvinvoinnin jakautuminen

Hyvinvointivaltion palvelujen supistuminenTyöpaikkojen väheneminen globalisaation vuoksi

KOHORTTI 1986

0 v. 7–8 v. 15–16 v. 32–33 v.

SYNTYMÄ KOULUN ALKAMINEN MURROSIKÄNUORI

AIKUISUUS

Varhaislapsuus Lapsuus Nuoruus Aikuisuus /Äänestysoikeus

KOHORTTI 1966

0 v.

SYNTYMÄ MURROSIKÄ NUORI AIKUISUUS

Varhaislapsuus Lapsuus / Koulun

alkaminen

Nuoruus Aikuisuus / Äänestysoikeus

14 v.7 v. 18 v. 31 v. 46 v.

Avioituminen / Vanhemmuus / Ammatillinen ura

KESKI-IKÄ

7

Mistä kaikki alkoi?Edesmennyt professori, lastenlääkäri Paula Rantakallio on pohjoissuomalai-sen kohorttitutkimuksen äiti ja alullepa-nija. Tutkimuksissaan 1950–60-luvulla häntä johdatti tieto, että lapsuusajan tapahtumilla on suuri merkitys aikuisiän terveydelle. Taustalla oli huoli korkeasta sekä äitien että vastasyntyneiden sairas-tuvuudesta ja kuolleisuudesta.

Tutkimuksen alkuperäisenä tavoit-teena oli löytää pienipainoisuuteen ja keskosuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä oppia ymmärtämään, miten ne vaikuttavat myöhempään sairastu-vuuteen, kuolleisuuteen ja lapsen vammautumisriskiin.

Lapsen vammautuminen voitaisiin estää seuraamalla raskauksia ja käyttämällä tieto koneohjelmia. Riski-tekijöiden tunnistaminen maksaa vähemmän kuin veriryhmän määrittäminen.” 2

Prof. Paula Rantakallio

Huolimatta vastasyntyneen hoidon tehokkaasta edistymis estä, tulokset ovat vielä kaukana tyydyttävästä. Synnytys-lääkäreiden ja kätilöiden apu tulee usein liian myöhään, vasta sikiön kuoleman jälkeen.”

Paula Rantakallion väitöskirja (1969)

2 http://www.oulu.fi/sites/default/files/86/KOHOTIN%20JUURET%20website%20121116_2_2.pdf

Paula Rantakallio- Syntyi 1.7.1930 ja kuoli 8.7.2012- Valmistui lääkäriksi 1957 - Erikoistui lastenlääkäriksi 1965- Aloitti 1960-luvulla kohortti

1966-tutkimuksen- Väitteli ensimmäisenä naisena Oulun yliopistosta lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1969- Toimi kansanterveystieteen professorina Oulun yliopistossa

1987–1996

“

“

8

Paula Rantakallio oli aikaansa edellä. Ajatus siitä, että sikiöaikaiset tapahtumat

vaikuttaisivat myöhempään terveydentilaan, on levinnyt vasta paljon myöhemmin. Tuolloin

ajateltiin vaikkapa äidin verenpaineesta, mitä se nyt lapseen vaikuttaisi, kun

lapsi on erikseen siellä mahassa.”

Prof. Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi3

“

3 http://www.oulu.fi/sites/default/files/86/oma%20asenne%20ratkaisee.pdf

9

ÄIDIT 9 362

ISÄT 9 322

ELÄVÄNÄ SYNTYNEET 9 432

* Yhden kuolleena syntyneen sukupuoli tunnistamaa

Kaksoset 226

LAPSET 9 479*

Kolmoset 6

Yksisikiöiset 9 247

Pojat 4 891

Tytöt 4 587

Kaksoset 223

ELÄVÄNÄ SYNTYNEET 9 432

Kolmoset 6

Yksisikiöiset 9 203

Pojat 4 865

Tytöt 4 567

Kaksoset 3

KUOLLEENA SYNTYNEET 47*

Yksisikiöiset 44

Pojat 26

Tytöt 20

ÄIDIT 12 055

ISÄT 11 913

ELÄVÄNÄ SYNTYNEET 9 432

* Kahden kuolleena syntyneen sukupuoli tunnistamaa

Kaksoset 326

LAPSET 12 231*

Yksisikiöiset 11 905

Pojat 6 265

Tytöt 5 964

Kaksoset 314

ELÄVÄNÄ SYNTYNEET 12 058

Yksisikiöiset 11 744

Pojat 6 169

Tytöt 5 889

Kaksoset 12

KUOLLEENA SYNTYNEET 173*

Yksisikiöiset 161

Pojat 96

Tytöt 75

KOHORTTI 1966

KOHORTTI 1986

Kohortti 1966 käynnistyy 1960-luvun alussa

Pohjois-Suomen kohorttitutkimus alkoi 1960-luvun alussa suunnittelu-vaiheella. Ensimmäinen vaihe oli laa-tia kattava ja monipuolinen kyselylo-make4 , jotta se palvelisi tutkimuksen tavoitteita mahdollisimman hyvin. Lomakkeeseen oli tarkoitus kerätä

neuvoloissa tietoja äideistä, raskauk-sista sekä perheen elinolosuhteista.

Lomakkeen tekemiseen meni vuosi, koska siihen tarvittiin usei-den eri alojen asiantuntijoiden apua. Tutkimusmenetelmiä haettiin myös kirjallisuudesta.

4 http://www.oulu.fi/sites/default/files/f12v%20lomake%20fin_0.pdf

Laajat väestötutkimukset, joissa seurataan lapsia raskausajasta lähtien, olivat vielä uutta 1960-luvulla. Paula Rantakallio tutustui ennen tutkimuksen aloitusta Englannissa vuonna 1958 kerättyyn syntymäkohorttiin ja siihen, miten tutkimus siellä toteutettiin. Kyseisessä tutkimuksessa seurattiin yhden viikon aikana lähes 17 000 synnytystä, jotta voitaisiin tunnistaa lapsen kuolemaan liittyviä tekijöitä.

Kohortti 1966 käynnistyy 1960-luvun alussa

Kohortti 1966 10— 11

Kyselylomake sisälsi 53 kysymystä, joissa selvitettiin muun muassa perheen elinympäristöä ja sosiaalista asemaa.

Kohortti 1966 12Kohortti 1966

Pelkän kyselylomakkeen tekeminen ei riittänyt. Lisäksi piti suunnitella, miten tutkimusta pitäisi markkinoida neuvoloille. Neuvoloiden kunnalli-set terveyssisaret5 olivat tutkimuksen aloituksessa tärkeässä roolissa, koska heidän tehtävänä oli kerätä äideistä ja lapsista tietoja kyselylomakkeelle.

Neuvolat olivat ensimmäistä ker-taa mukana tekemässä tieteellistä tut-kimusta. Tutkimuksen markkinointi-viesti meni perille. Innostus oli kovaa ja tutkimusta pidettiin pioneerityönä.

Vuonna 1965 kerättiin tiedot 12 055 neljännellä kuukaudella raskaana olevalta Oulun ja Lapin lääneissä asuvalta naiselta. Lomak-keelle lisättiin tietoja synnytyksen jälkeen neuvoloissa äidin käydessä jälkitarkastuksessa.

Kiitos kuntien terveydenhoita-jien ja kätilöiden aktiivisuuden, vastausprosentti nousi korkeaksi, peräti 96 prosenttiin.

5 Neuvoloiden kunnallisen terveyssisaren nimike muuttui vuonna 1972 terveydenhoitajaksi 6 Ensimmäiset 28 vuorokautta syntymästä7 23. raskausviikon – 1. syntymän jälkeisen viikon välinen aika

Äideiltä kysyttiin neuvolassa:- Perheen taustatietoja - Ammattia- Sosiaalista asemaa - Elinympäristöstä- Koulutusta - Painoa ja pituutta- Elintapoja- Raskauden kestoa- Synnytyksestä- Syntyneen lapsen painoa ja

pituutta - Lapsen kehityksestä 28 vuorokauden ikään asti

Synnytys- ja lastensairaaloista kerättiin tiedot:

- Äidin terveydestä raskauden aikana

- Synnytyksen kulusta ja lapsen syntymätiedoista

- Neonataalivaiheen eli vastasynty-neisyysvaiheen sairaalahoidoista6

- Perinataalikuolleisuudesta7

Tilastokeskuksesta pyydettiin:- Tiedot lasten myöhemmästä

kuolleisuudesta- Kuolinsyistä

Mitä tapahtui vuonna 1966?

Indira Gandhi valittiin Intian pääministeriksi, ralliautoilija Pauli Toivonen voitti Monte Carlo -rallin Citroënilla, avaruudessa suoritettiin ensimmäinen avaruusalusten keskinäinen telakoituminen, Suomen eduskunnassa järjestettiin ensimmäinen kyselytunti, televisiosarja Star Trek alkoi Yhdysvalloissa ja Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin syntyi 12 058 lasta.

Kohortti 1966 13

Alkuvaiheen haasteita

Tutkimuksen ensimmäisiä rahoitta-jia olivat Suomen Akatemia vuonna 1971 sekä myöhemmin Pohjois-Suo-men kulttuurirahasto ja Alli Paasi-kiven säätiö. Riittävän rahoituksen saaminen oli kuitenkin vaikeaa. Paula Rantakallio otti jopa henkilökohtai-sen lainan, jotta kerätyt tiedot saatiin syötettyä tietokoneelle.

Tästä huolimatta analysointi teh-tiin osittain käsin, koska senaikaiset

tietokoneet olivat vielä tehottomia käsittelemään suurta tutkimusaineis-toa. Valtion tietokonekeskukselta lai-nattiin huoneenkokoista Elliott 802 -tietokonetta.

Myös 1960-luvun vilkas muutto-liike hankaloitti tietojen keruuta. Osa kohorttiin valituista perheistä muutti muualle Suomeen, Ruotsiin ja jopa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

8 Oulun yliopisto perustettiin vuonna 1958

Rahanpuute oli alkuun tutkimuksen riesana. Nuori Oulun yliopisto8 ei pystynyt tarjoamaan tutkijoille tarpeeksi tiloja. Niinpä Paula Rantakallio keräsi kaikki kyselylomakkeet kotiinsa, missä niitä ryhdyttiin analysoimaan. Lomakkei-den läpikäyminen oli työlästä. Aineiston hallinnasta vastannut Markku Koiranen kertoi, että välillä koko tutkimusryhmä kävi jopa Paulan kesämökillä Iissä risusavotassa rentoutumassa.

Kohortti 1966 14

Lapset syntyvät

Varhaisella sairauden tai poikkeavuu-den diagnosoinnilla tiedetään olevan suuri merkitys niin raskauden ja synnytyksen kulkuun kuin myös syn-tyvään lapseen. Syntymään liittyvät asiat vaikuttavat läpi koko ihmisen elämän.

Äitien sairaushistorian sekä ras-kaus- ja synnytyskomplikaatioiden keräämistä varten suunniteltiin uusi kyselylomake10. Neuvolakorteista kerättiin tiedot äidin raskaudenaikai-sesta voinnista. Synnytyskertomukset pyydettiin synnytyssairaaloista. Osa niistä jouduttiin kuitenkin kerää-mään sairaaloista paikan päällä käy-mällä, koska niitä ei saatu tilaamalla.

Vuonna 1966 terveyspalvelujen saatavuus jakaantui Oulun ja Lapin lääneissä hyvin epätasaisesti. Syrjäseuduilla lasten kuolleisuus oli merkittävästi korkeampi kuin muualla.

9 Anna-Liisa Hartikaisen väitöskirja (1973): Alueellisten olojen suhde raskauden ja synnytyksen kulkuun sekä erityyppisissä sairaaloissa hoidettujen synnyttäjien eroavuudet. 10 http://www.oulu.fi/sites/default/files/f8_fin_0.pdf

Kun neuvoloista oli kerätty tarvittavat tiedot, professori Anna-Liisa Hartikainen aloitti selvittämään synnytysten kulkua 1960-luvun lopulla. Hän halusi tutkia, mahdollistaako hyvin organisoitu äitiysneuvolaverkosto raskauteen liittyvien sairauksien ja poikkeavuuksien varhaisen diagnosoinnin. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, jäävätkö riskisynnyttäjät yleislääkärin hoitoon paikallissairaaloihin vai osataanko heidät ohjata neuvolasta eteenpäin erikoislääkärin hoitoon9.

Kohortti 1966 15

Tiedot äidin sairauksista ja aiemmista raskauksista merkittiin lomakkeeseen.

Kohortti 1966 16

Paula oli äkkipikainen luonteeltaan ja tutkimusprojekti oli lääketieteessä valtavirrasta poikkeava ja uraauur-tava Suomessa, joten eteenpäin pääsy ei ollut helppoa. Kliinisepidemiolo-ginen11 tutkimus lähti nousuun vasta 1970-luvun puolella tietokoneiden ja

tilastomatemaattisten menetelmien kehittymisen myötä.

”Minä tulin kokeilemaan ja sille tielle jäin”, Hartikainen muistelee. Nyt hän on siirtynyt kohorttitutki-muksesta syrjään, mutta seurailee edelleen, miten tutkimus etenee.

Prof. Anna-Liisa Hartikainen ”Alku oli suurta taistelua”

Raskaus on ikkuna naisen tulevaan terveyteen samoin kuin sikiöaika syntyvälle lapselle. Omat tutkimukseni ovat keskittyneet näiden teemojen ympärille”.

“

11 Lääketieteen ala, jossa tutkitaan terveyteen liittyvien tilojen ja tapahtumien sekä niihin liittyvien tekijöiden esiintymistä

Professori Anna-Liisa Hartikainen tuli mukaan kohortti-tutkimukseen viitisenkymmentä vuotta sitten sattumalta. Hän oli valmistunut lääkäriksi vuonna 1967 ja kyseli erikoistuvan lääkärin paikkaa naistentautien klinikasta. Hänelle ehdotettiin, että mene mukaan Paula Rantakallion aloittamaan tutkimusprojektiin. Siinä kolme lääkäriä oli jo yrittänyt olla mukana, mutta laihoin tuloksin.

Kohortti 1966 17

”Raskaus on ikkuna naisen tulevaan terveyteen samoin kuin sikiöaika syntyvälle lapselle. Omat tutkimuk-seni ovat keskittyneet näiden teemo-jen ympärille”.

1960-luvulla raskauden seuranta ja hoito painottuivat vielä äitiin. Lapsi jäi toisarvoiseen asemaan. ”Esimer-kiksi keskosten hoito oli hyvin alkeel-lista nykyiseen verrattuna”, Hartikai-nen sanoo.

Pullonkauloja”Laaja kohorttityyppinen tutkimus oli lääketieteessä vielä 50 vuotta sit-ten harvinaista. Terveystutkimusta tekeville lääkäreille oli käsittämä-töntä, että samanaikaisesti tutkittiin yli 12 000 henkilöä. Usein ei mennyt myöskään jakeluun, mihin tämän tyyppisellä tutkimuksella pyritään”, Hartikainen huomauttaa. ”Perintei-sesti oli totuttu sairaala-aineistoista tehtyihin tapaus-verrokki -tutkimuk-siin ja siihen, että yleensä tutkittavia oli korkeintaan parikymmentä. Jo sadan tutkittavan aineistoa pidettiin huomattavan kookkaana.”

Kohortissa suuri tutkittavien joukko aiheutti sen, että tietoa ker-tyi valtavia määriä. ”Koska tietojen käsittely oli vielä lapsenkengissä, paljon aineistoa jäi levälleen. Se teetti jatkossa runsaasti ylimääräistä työtä”, Hartikainen muistelee.

Vaikka tietokoneet olivat iso-jen pakastimien kokoisia, ne eivät kyenneet käsittelemään kohortti 1966:n tuottamaan tietomäärää. Tallennukseen jouduttiin tekemään

jatkotutkimuksia hankaloittavia kompromisseja. Esimerkkinä tällai-sesta Hartikainen mainitsee Paulan keskostutkimuksen, jossa ennenai-kaisina ja pienipainoisina syntyneitä verrattiin täysiaikaisina vauvoina syntyneisiin. Koska täysiaikaisia oli niin paljon enemmän kuin keskosia, jouduttiin heistä ottamaan vain pieni otos. Mukaan pääsi vain joka kym-menes, jotta tietojen käsittely olisi onnistunut.

Tietokoneiden aiheuttamat ongel-mat eivät loppuneet tähän. Yliopis-tolle hankittiin uusia koneita, jonka yhteydessä suuri määrä tietoa hävisi yllättäen. Yliopiston puolelta tähän suhtauduttiin vähätellen. Lopulta kuitenkin yliopisto, vaikkakin pitkin hampain, rahoitti ja hoiti aineiston palautuksen.

”Se oli henkistä taistelua”, Harti-kainen tiivistää. Periksiantamatto-muus lopulta auttoi. Suurin osa tie-doista pystyttiin pelastamaan. Tosin loput tehtiin työläästi käsin.

Toinen ongelmia aiheuttanut asia oli jatkuva rahanpuute, joka johtui suurelta osalta aineistojen laajuudesta ja myöhemmin kohorttiin tehdyistä poikkileikkaustutkimuksista12. Rahan puute ei ollut vain alkuajan asia, vaan on ollut hankaloittava tekijä koko Pohjois-Suomen syntymäko-horttitutkimuksen ajan. Rahoitusta on anottu ja saatu monesta lähteestä vain lyhyeksi aikaa kerrallaan. Rahan hankinta onkin ollut jo vuosia kohor-tin tieteellisen johtajan pääasiallinen tehtävä.

12 Tutkimus, jossa syitä (esim. taudin vaaratekijät) ja seurauksia (taudin yleisyys) mitataan samana ajankohtana

Kohortti 1966 18

Onnistumisen avaimetKiitoksia Anna-Liisa Hartikainen antaa neuvolaverkostolle. Ilman sitä tutkimuksen tekeminen ei olisi onnistunut. Kätilöt ja terveydenhoita-jat olivat tosi innostuneita tutkimuk-sesta, täyttivät lomakkeita ja haastat-telivat sekä äitejä että lapsia.

Myös äidit ja heidän lapsensa ovat olleet erittäin myötämielisiä tutki-musta kohtaan. ”Missään muualla maailmassa ei ole saatu yhtä hyviä vastausprosentteja näin kookkaasta tutkimusaineistosta”, Hartikainen toteaa.

Muutoksia asenteissa on kui-tenkin alkanut tulla esille. Kohortti 1986:ssa on ollut nähtävissä, että osallistumisinnokkuus on vähenty-nyt vanhempaan kohorttiin verrat-tuna. Anna-Liisa Hartikainen epäi-leekin, että yhtä laajan tutkimuksen tekeminen ei enää onnistuisi tänä päivänä.

Neuvoloiden lisäksi Hartikainen nostaa esille Suomen hyvät julki-set rekisterit. ”Alussa niiden käyttöä vastustettiin, koska ei nähty rekiste-reiden tuomaa arvoa”, Hartikainen sanoo. Nykyisin kohorttiin liittyvät rekisteritiedot päivitetään rutiinisti tukemaan tutkimustyötä.

Suomen vahvuus on siinä, että meillä henkilö voidaan tunnistaa henkilötunnuksen avulla. ”USA:ssa henkilöllisyys voidaan tunnistaa vaikka sähkölaskulla. Siellä ei ole mahdollista saada laaja-alaista tietoa viranomaisilta samasta henkilöstä muun muassa vilkkaan maansisäisen

muuttoliikkeen vuoksi”, Hartikainen muistuttaa.

”Olen tyytyväinen ja helpottunut myös siitä, että oman klinikkani lää-kärit ovat vihdoinkin kiinnostuneet viimeisten vuosien aikana poikki-leikkaustutkimusten myötä kohortti-tutkimuksesta ja muodostaneet omia menestyksekkäitä tutkimusryhmiä.”

Apua päätöksentekoonPohjois-Suomen kohorttitutkimuk-sesta on reilun viidenkymmenen vuoden aikana tullut maailmanlaa-juisesti tunnettu tutkimusaineisto. Vaikka aluksi tutkimusta tehtiin paikallisin voimin, hyvin nopeasti mukaan tuli kansainvälisiä yhteis-työkumppaneita. Hartikainen antaa tästä suuret kiitokset professori Mar-jo-Riitta Järvelinille.

Anna-Liisa Hartikainen toivoo, että yhteiskunnallisessa päätöksen-teossa hyödynnettäisiin nykyistä enemmän tutkimusta kevyiden sel-vitysten sijaan. ”Kohortti 1966:sta saatavan tiedon arvo nousee koko ajan. Sen perusteella voidaan tehdä pitkälle tulevaisuuteen ennusteita kansakunnan terveydentilasta, sai-rastuvuudesta sekä niihin liittyvistä elämän olosuhteista ja suunnitella mahdollisia ennaltaehkäiseviä toi-menpiteitä”, Hartikainen kiteyttää.

Kohortti 1966 19

1-vuotistutkimus vuonna 1967

Tietojen keruusta olivat vastuussa kunnalliset terveyssisaret, joiden urakka oli melkoinen. Varsinkin kau-punkialueilla heiltä vaadittiin mel-koista työpanosta, koska lasten luku-määrä yhtä terveyssisarta kohden saattoi muodostua suureksi. Tutki-muksessa olivat mukana sen suunnit-teluvaiheesta lähtien lastenlääkärit Anna-Liisa Saukkonen ja Helena Mäkinen.

Terveyssisaret tekivät lapsille myös tutkimuksen, jossa mitattiin muun muassa paino, pituus, päänym-pärys sekä katsottiin silmien karsas-

tusta ja tutkittiin, onko lapsen ihossa allergista ihottumaa. Kasvutietoja täydennettiin vuosina 2005–2011 neuvoloista kerätyillä tiedoilla.

Tietoja hankittiin myös lapsista, jotka olivat olleet vastasyntyneenä sairaalahoidossa ja joilla oli riski sairastua neurologisiin sairauksiin. Lisäksi osalle kohorttiin kuuluvista tehtiin vuoden ikäisinä myös useita muita kysely- ja rekisteritutkimuksia. Terveystutkimuksia tehtiin tuolloin esimerkiksi lapsille, joilla oli synnyn-näinen sydänvika.

Paula Rantakallio kehitti väitöskirjassaan13 mallin, jonka mukaan voitaisiin tehdä ennuste lapsen syntymäpainosta ja kuolemanriskistä äidistä neuvolassa kerättävien tietojen perusteella. Väitöskirja oli Suomessa ensimmäinen, jossa käytettiin tutkimusmenetelmänä monimuuttuja-analyysiä.

13 Paula Rantakallion väitöskirja (1969): Groups at risk in low birth weight infants and perinatal mortality.

Kohorttitutkimus jatkui uusien tietojen keräämisellä. Nyt lomakkeisiin merkattiin, miten lapsi oli oppinut seisomaan ja kävelemään sekä tietoja puhuttujen sanojen määrästä.

Kohortti 1966 20

Ensimmäistä kertaa voitiin osoittaa, mikä vaikutus äidin raskaudenaikaisella

tupakoinnilla on syntyvän lapsen painoon. Tupakoivien äitien lapset

ovat keskimäärin 150 g kevyempiä.14

“Ilmastollisilla tekijöillä on vaikutusta ennenaikaisiin synnytyksiin. Vuoden 1966 talvi oli erityisen kylmä Suomessa. Ilmatieteen laitoksen mukaan yhtä kylmiä talvia sattuu 2–3 kertaa sadassa vuodessa.” Uusi Suomi 04.08.1970

14 Rantakallio P (1978) Maternal Smoking and Morbidity and Mortality in Offspring. In: Scientific and Technical Progress and Circumpolar Health, eds. VP Kaznecheev, NR Derjapa and VI Turchin-sky, USSR, 1: 231–232.

Kohortti 1966 21Kohortti 1966

Silmätutkimus vuosina 1966–1971

Professorit Paula Rantakallio ja Ulf Krause tutkivat Oulun ja Lapin läänien silmäklinikoiden pal-

velujen käyttöä vuosina 1966–1971 sekä niiden alueellisia eroja Pohjois-Suomessa.

“Kar

sast

us o

n yl

eisi

n si

lmäs

aira

us

pohj

oiss

uom

alai

silla

5-v

uotia

illa

laps

illa.

”U

usi S

uom

i 17.

06.1

973

Kohortti 1966 22

14-vuotistutkimus vuonna 1980

Kysely15 lähettiin lapselle ja jos hän ei vastannut, se toimitettiin vanhem-mille. Lyhyt kysely postitettiin myös kouluihin kouluterveydenhoitajille.

Kyselyssä selvitettiin tietoja muun muassa lapsen terveydestä, kasvusta, koulumenestyksestä, tupakoinnista, alkoholin käytöstä, perheoloista ja isän tupakoinnista.

Samaan aikaan kerättiin sairaa-loiden poistoilmoituksista16 sairaala-hoitodiagnoosit ja Kelalta pyydettiin tiedot tietyistä lääkekorvauksista.

14-vuotistutkimuksen aikana määritettiin myös tutkittavien neuro-logiset sairaudet neurologian polikli-nikoista, sairaaloiden poistoilmoituk-sista sekä Kelan rekistereistä. Tässä yhteydessä selvitettiin myös kehitys-vammaisuuden esiintyvyys Oulun ja Lapin lääneissä.

15 http://www.oulu.fi/sites/default/files/Kysely_ntt_fin_0.pdf16 Jokaisesta sairaalan vuodeosastolta poistuvasta potilaasta tehtiin kirjallinen poistoilmoitus ja sen sisältämät tiedot rekisteröitiin 1969–1993 lääninhallituksen ylläpitämään sairaalan poistorekisteriin. Nykyisin puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO).17 Rantakallio P (1983) A follow-up study up to the age of 14 of children whose mothers smoked during pregnancy. Acta Paediatr Scand 72: 747–753.

Mitä tuloksia saatiin?17

- 14 vuoden ikään mennessä lapsilla, joiden äidit tupakoivat raskauden aikana, oli enemmän säännöllisiä sairaalakäyntejä keuhkosairauksien vuoksi kuin niillä

lapsilla, joiden äidit eivät tupakoineet.

- Vaikka raskauden aikana tupakoineet äidit olivat hiukan pidempiä kuin ei tupakoineet, syntyneet lapset olivat

lyhyempiä muihin saman ikäisiin lapsiin verrattuna.

Kyselytutkimus toteutettiin kaikille elossa oleville kohorttiin kuuluville lapsille, joita oli 11 764 vuonna 1980. Osoitetiedot pyydettiin Väestörekisterikeskuksesta. Jos osoitetta ei löytynyt, sitä kysyttiin maistraatista ja ulkomaiden suurlähetystöistä. Noin 700 lasta oli muuttanut Ruotsiin.

Kohortti 1966 23

“Kohortti 1966-tutkimuksessa havaittiin, että Pohjois-Suomessa syntyi kolminkertainen määrä mongoloidilapsia muuhun maailmaan verrattuna. Onko tilanne yhä sama vai ovatko kuluneet pari vuosikymmentä muuttaneet sitä?”Kaleva 22.11.1984

Kohortti 1966 24

Silmätutkimus vuonna 1981

Aineisto kerättiin niin yksityisiltä sil-mälääkäreiltä kuin Oulun yliopistolli-sesta sairaalasta. Joillakin alueilla sil-mälääkäri tutki lapset koulussa ja osa tiedoista saatiin myös lasten neuvo-

lakorteista. Yksityislääkärit ja Oulun yliopistollisen sairaalan silmäklini-kan tutkijat täyttivät lomakkeet, joi-den tiedot syötettiin tietokoneelle.

Silmätutkimus toteutettiin 15-vuotiaana niille, jotka asuivat Oulun läänissä sekä niille, jotka olivat käyneet hoidossa Oulun yliopistollisen sairaalan silmäpoliklinikalla.

14–24-vuotistutkimukset vuosina 1980–1990

Osalle kohorttiin kuuluville lap-sille tehtiin kymmenen vuoden aikana useita kysely- ja rekisteritut-kimuksia: keskushermostoinfektiot 0–14 vuoden iässä, kasvututkimus

vuonna 1983, koulututkimus vuosina 1980–1981, älykkyys 14-vuotiaana, neurologiset vammat 14 vuoden ikään mennessä, kuulo vuonna 1983 sekä nuorten miesten terveys vuonna 1990.

Kohortti 1966 25

ÄIDIT 9 362

ISÄT 9 322

ELÄVÄNÄ SYNTYNEET 9 432

* Yhden kuolleena syntyneen sukupuoli tunnistamaa

Kaksoset 226

LAPSET 9 479*

Kolmoset 6

Yksisikiöiset 9 247

Pojat 4 891

Tytöt 4 587

Kaksoset 223

ELÄVÄNÄ SYNTYNEET 9 432

Kolmoset 6

Yksisikiöiset 9 203

Pojat 4 865

Tytöt 4 567

Kaksoset 3

KUOLLEENA SYNTYNEET 47*

Yksisikiöiset 44

Pojat 26

Tytöt 20

ÄIDIT 12 055

ISÄT 11 913

ELÄVÄNÄ SYNTYNEET 9 432

* Kahden kuolleena syntyneen sukupuoli tunnistamaa

Kaksoset 326

LAPSET 12 231*

Yksisikiöiset 11 905

Pojat 6 265

Tytöt 5 964

Kaksoset 314

ELÄVÄNÄ SYNTYNEET 12 058

Yksisikiöiset 11 744

Pojat 6 169

Tytöt 5 889

Kaksoset 12

KUOLLEENA SYNTYNEET 173*

Yksisikiöiset 161

Pojat 96

Tytöt 75

KOHORTTI 1966

KOHORTTI 1986Kohortti 1986 alkoi vuosina 1984–1986

Kuten vanhemman kohortin koh-dalla, niin myös uuden kohortin tavoitteena on selvittää pitkäaikaista sairastavuutta (erityisesti sydän- ja verisuonitaudit, astma, atopia, tukie-linperäiset sairaudet, mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöt), kuolleisuutta ja sosiaalista hyvinvointia (syrjäy-tyminen ja sen ennustetekijät) lap-silla, nuorilla ja aikuisilla sekä löytää korkean riskin ryhmät ja mahdol-liset biologiset ennustetekijät, jotta sairauksien ennaltaehkäisy olisi mahdollista.

Tutkimuksen vastuullisena johtaja toimivat Paula Rantakallio ja Anna-Liisa Hartikainen.

Tutkimus oli alkuperäiseltä nimel-tään ”Äiti ja lapsi -85”. Myöhem-min tutkimuksen nimeksi muotou-tui ”Pohjois-Suomen kohortti 1986 – hyvinvointi- ja terveystutkimus” (nykyisin ”Kohortti 1986”). Ikäluo-kasta saatiin mukaan peräti 99 pro-senttia (yhteensä 9 432 lasta).

Kohorttitutkimus aloitettiin yhteis-työssä Oulun yliopiston Kansanter-veystieteen laitoksen (nykyisin Elini-käisen terveyden tutkimusyksikkö) ja Oulun yliopistollisen keskussairaalan (nykyisin Oulun yliopistollinen sai-raala, Pohjois-Pohjanmaan sairaan-hoitopiiri) synnytys- ja naistenklini-kan kanssa.

Vuonna 1984 aloitettiin seuraavan eli niin sanotun nuoremman kohortin suunnittelu. Nyt mukaan päätettiin ottaa mukaan lapset, joiden syntymäaika osui 1.7.1985–30.6.1986 väliseen aikaan.

Pyrkimyksenä oli tehostaa äitiysneuvolatoimintaa ja lastenhoitoa sekä selvittää hoitokäytäntöjen merkitystä äitien ja lasten sai rauksien vähentämisessä.

Tutkimuksessa selvitettiin äidin työolojen merkitystä raskauden ja synnytyksen kulkuun sekä syntyvän lapsen terveyteen.

26— 27

Kohortti 1986 alkoi vuosina 1984–1986

Kohortti 1986

18 http://www.oulu.fi/nfbc/node/18143 19 Ensimmäiset 28 vuorokautta syntymästä20 23. raskausviikon – 1. syntymän jälkeisen viikon välinen aika 21 http://www.oulu.fi/sites/default/files/kyselylomake_fin_2.pdf

Tiedot raskaana olevilta äideiltä kerättiin Pohjois-Suomen neuvoloissa terveydenhoitajien avustuksella. Tie-donkeruussa käytettiin kolmea eri kyselylomaketta18.

Terveydenhoitajat täyttivät raskausajasta kaksi kyselyloma-ketta äidin neuvolakäynnin yhtey-dessä tai ensimmäisen kotikäynnin yhteydessä. Lomakkeissa kysyttiin esimerkiksi perheen taustatietoja, asuinpaikkaa ja muuta sosiaalista elämäntilannetta sekä vanhempien koulutusta ja ammattia.

Kolmas kyselylomake koski ras-kauden ja synnytyksen seurantaa.

Tiedot synnyttäjien raskauskomp-likaatioista ja synnytyksen kulusta koottiin sairauskertomuksista.

Tiedot raskauden kestosta, syn-tymäpainosta, neonataalivaiheen19 sairaalahoidoista ja perinataalikuol-leisuudesta20 kerättiin synnytys- ja lastensairaaloista.

Kyselylomakkeista pyrittiin teke-mään mahdollisimman samanlaisia kuin kohortti 1966 -tutkimuksessa, jotta nämä kaksi tutkimusta olisivat vertailukelpoisia keskenään.

1-vuotis tutkimus vuosina 1987–1988

Kun lapset olivat yksivuotiaita, tervey-denhoitajat keräsivät kyselylomak-keeseen21 tiedot muun muassa lapsen yleisestä terveydestä, kasvusta ja

kehityksestä. Kasvutietoja täydennet-tiin vuosina 2005–2011 neuvoloista hankituilla tiedoilla.

Kohortti 1986 28

7-vuotis tutkimus vuosina 1992–1993

Lasten ensimmäisen kouluvuoden syksyllä heidän vanhemmilleen lähe-tettiin kyselylomake22, jossa kysyt-tiin lapsen kasvusta, kehityksestä ja terveydestä sekä koulusta, perhe-muodosta ja perheen sosiaalisesta tilanteesta. Tutkimuksesta käytettiin nimeä ”Lasten terveystutkimus”.

Vuosina 1992–1997 lääkäri Elina Mäki-Torkko tutki kohortti 1986:ssa esiintyviä kuulovammoja Oulun ja Lapin lääneissä asuvilta lapsilta. Klii-niset kuulontutkimukset tehtiin 1 227 lapselle. Yksi tutkimuksen tavoit-teista oli parantaa kuulontutkimusten menetelmiä neuvolatoiminnassa23.

Prof. Anja Taanila: Kasvatus tieteellistä näkökulmaa kohorttitutkimukseen

Vaikka Pohjois-Suomen syntymäkohort-tia leimaa voimakkaasti lääketieteellinen näkökulma, tutkimuksessa on ollut myös muiden alojen osaajia. Heistä yksi on professori, perheterapeutti ja sosiaali-työntekijä Anja Taanila, joka väitteli kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 1997.

22 http://www.oulu.fi/sites/default/files/Lasten%20terveystutkimus_fin_1.pdf 23 Elina Mäki-Torkon väitöskirja (1998) Childhood Hearing Impairments and Hearing Screening. 24 Kehitysvammaisten henkilöiden erityishuollon järjestämistä varten Suomi on jaettu 16 erityishuoltopiiriin, joiden alueet määrää valtioneuvosto. Pohjois-Suomessa kehitysvammaisten huolto tapahtui ennen Tahkokankaan palvelukeskuksessa, josta toiminta on siirretty Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirille.

Hänen tutkimuskohteinaan olivat kohortti 1986:n pitkäaikaissairaat ja vammaiset, joista saatiin tietoa erityishuoltopiirin24 ja sairaalan poistoilmoitusrekistereistä. Tutkimus suoritet-tiin haastattelemalla kohorttilaisten vanhempia.

Kohortti 1986 29

Taanila selvitti, mikä on paras tapa kertoa lapsen vakavasta sairaudesta tai vammaisuudesta hänen vanhem-milleen. Vanhempien haastatteluun perustuen hän totesi, että molempien vanhempien läsnäolo on tärkeää. ”Tilanne on vaikea, joten tiedon suo-dattaa oman tietämyksensä kautta”, Taanila huomauttaa. Kun molemmat vanhemmat kuulevat saman tiedon, he voivat jälkikäteen paremmin käydä tilannetta yhdessä läpi. ”Mitä parempi tuki perheelle pystytään antamaan heti alussa, sitä paremmin selviydytään”, Taanila sanoo.

Väitöstöiden tuloksiaTaanila on ohjannut useita väitös-kirjoja. Niissä on selvitetty muun muassa kehitysvammaisten mää-rää, syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja käytöshäiriöitä.

Ulla Heikura (nykyisin Korho-nen) selvitti kehitysvammaisuuden esiintyvyyttä vertaamalla kahta syn-tymäkohorttia keskenään. Vaikka ter-veydenhoito on parantunut selvästi 20 vuoden aikana, niin kehitysvam-maisten määrässä ei ole tapahtunut muutoksia. Noin 13 lasta tuhannesta syntyi kehitysvammaisena kummas-sakin kohortissa.

Geneettiset häiriöt olivat yleensä vammaisuuden taustalla. Kahden vuosikymmenen aikana äidin nai-mattomuus, asuminen syrjäseudulla sekä korkeampi ikä lapsen syntymän aikaan olivat menettäneet yhteytensä kehitysvammaisuuteen. Sen sijaan vanhemmassa kohortissa äidin ras-

kaudenaikainen laihuus ja nuorem-massa huomattava ylipaino osoittau-tuivat merkittäviksi riskitekijöiksi25.

Ellen Ek puolestaan tutki syrjäy-tymistä kohortti 1966:ssa26. 31-vuo-tiaina 10 prosenttia tutkittavista oli syrjäytyneitä. Nuoremmasta kohor-tista saadaan vertailevaa tietoa, kun kohorttilaisille tehdään lähiaikoina seuraava kyselytutkimus.

Yksilönsuoja kiristynyt Kuten monet muut kohorttitutki-muksessa mukana olleet tutkijat, niin myös Taanila nostaa esille rahoituk-seen liittyvät ongelmat. ”Jos saadaan seurantatutkimuksen tekemiseen rahoitus, niin sitten rahaa ei löydy-kään tutkijoiden palkkoihin”, Taanila toteaa. Niinpä kohorttiaineistossa on vielä paljon sellaista tietoa, jota ei ole ehditty analysoimaan.

Myös lisääntyvä yksilönsuoja on muuttanut tilannetta. Suostumus-lomakkeista on tullut pitempiä ja monimutkaisempia.

”Kun puhutaan enemmän yksilön-suojasta, se vaikuttaa ihmisten ajatte-luun”, Taanila sanoo. Niinpä nyky-aikana ei ehkä niin helposti anneta omia tietoja tutkimukseen.

”Tässä kohorttitutkimuksessa yksilö ei erotu mitenkään”, Taanila huomauttaa. Hän mainitsee esimerk-kinä kohortti 1966:n 31-vuotistutki-muksesta tehdyn kuntaraportin. Siitä otettiin pois pienet kunnat, joissa oli vain muutama tutkittava, jotta yksilöt eivät paljastuisi.

25 http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514287114.pdf 26 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19790/psycholo.pdf?sequence=2

Kohortti 1986 30

Vanhemmilta kysyttiin lapsen psyko-motorisesta kehityksestä ja käyttäy-tymisestä, joita opettajat arvioivat oppimisvaikeuksien lisäksi.

Samaan aikaan lapsille, joiden syntymäpaino oli ollut alle 1750 g, lastenneurologi Päivi Olsen teki neurologisia tutkimuksia. Kontrolli-ryhmänä toimi normaalipainoisten (syntymäpaino >2500 g) ryhmä.

Kaikille ennenaikaisina synty-neille lapsille tehtiin magneetti-resonanssikuvaus sekä psykologiset arvioinnit28.

8-vuotistutkimus vuonna 1993

Lasten ja nuorten ikä- ja kehitystasolle sopivan liikunnan avulla voidaan edistää lasten terveyttä, hyvinvointia ja opinto-menestystä. Kahdeksan-vuotiaana paljon liikkuneet lapset liikkuivat edelleen 16-vuotiaina enemmän ja menestyivät koulussa paremmin.29

27 http://www.oulu.fi/nfbc/node/1814728 Päivi Olsenin väitöskirja (1997) Preterm Birth and Preterm Children – A Study of the Northern Finland One-Year Birth Cohorts for 1966 and 1985/86.29 http://www.psykologia.fi/maanantaiblogi/54-sykettae-liikunnasta-ja-musiikista

Lapsen ensimmäisen kouluvuoden keväällä tehtiin kaksi kyselylomaketta27: toinen lasten vanhemmille ja toinen opettajille.

Kohortti 1986 31

Projektisihteeri Tuula Ylitalo: Käytännön työn pyörittäjä

Kohorttitutkimus ei olisi mitään ilman tutkittavia, tutkijoita ja kenttätyöntekijöitä. Mutta myös monta muuta henkilöä tarvitaan, jotta käytännön työ pyörisi niin ennen keräysvaihetta kuin sen jälkeen.

Tutkittavia askarruttavat monet erilaiset kysymykset. Mitä kyselylo-makkeen kysymys tarkoittaa? Miten tutkimuspaikalle pääsee? Miten auton saa parkkeerattua? Mitä tulok-sia kohorttitutkimuksesta on saatu? Mistä löytää lisää kirjallisuutta ja van-hoja kyselylomakkeita?

Näihin kysymyksiin vastaa Poh-jois-Suomen syntymäkohorttikes-kuksessa työskentelevä projektisih-

teeri Tuula Ylitalo. Hän tuli alun perin töihin kohorttitutkimukseen ATK-suunnittelijaksi vuonna 1995. Pesti oli vuoden mittainen.

”Työjakson päätyttyä kohort-titutkimuksen tieteellinen johtaja Marjo-Riitta Järvelin kysyi, jatkatko vielä töitä, mutta ihan eri tehtävissä”, Ylitalo muistelee. Sillä tiellä hän on edelleen.

Kohortti 1966 Kohortti 1986 32

Välillä Ylitalon tehtäviin on kuulu-nut haastatella tutkittavia puheli-mitse iltatöinä esimerkiksi kohortin selkätutkimuksessa. ”Jos tutkittava ei palauttanut kyselylomaketta, häneltä kysyttiin samat asiat puheli-mitse”, Ylitalo kertoo. Haastattelujen yhteydessä sai kuulla monenlaista kohtaloa.

”Suurin osa oli oikein otettuja, kun heihin otettiin yhteyttä, mutta tietysti mukana oli joitakin, jotka eivät ilah-tuneet yhteydenotosta”.

Kansainvälistä yhteistyötäJotta kohorttiaineistosta saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, sen sisältämiä tietoja annetaan kontrol-loidusti tutkijoille. Ylitalo huoleh-tii lupaprosessin käytännön toimi-vuudesta. Oulun yliopiston tutkijat tekevät myös laajasti kansainvälistä yhteistyötä.

Uuden tietojen keräysvaiheen suunnitteluun pitää varata pari-sen vuotta. Rahoitusta pitää hakea monesta lähteestä ja lisäksi kyselylo-makkeisiin tulevat kysymykset pitää valikoida. ”Lomakkeen sisällys on aina konsensus siitä, mitä kysymyksiä otetaan mukaan ja missä järjestyk-sessä”, Ylitalo huomauttaa.

Kun keräys saadaan suoritettua, alkaa tietojen tallennus ja puhdistus sellai-seen muotoon, että tiedot voivat tulla tutkijoiden käyttöön. Kohortti 1966:n 46-vuotisseurannassa kyselylomak-keet olivat jo sähköisiä, joten tieto saatiin helpommin tutkimuskäyt-töön. Saman kohortin 31-vuotiaana täyttämät lomakkeet luettiin optisesti Jyväskylässä. Aikaisemmissa tut-kimuksissa lomakkeet piti tallentaa käsin tietokoneelle.

Tulossa seuraavaksiKohortti 1986:n tutkittavien kor-vaan on kiirinyt jo tietoa siitä, että uutta keräysvaihetta ollaan toteut-tamassa lähivuosina. ”Kyselyjä on jo tullut, olenhan minä varmasti mukana”, Ylitalo kertoo tutkittavien innostuneisuudesta.

Tänä vuonna kohorttitutkimuk-sessa on luvassa jotain ihan uutta. Ensimmäistä kertaa Oulun alueella asuville 1966 kohorttilaisten van-hemmille tehdään terveystutkimuk-set. Aikaisemmin heistä on kerätty tietoa vain kyselylomakkeiden avulla.

”Nyt saadaan tietoa kolmesta eri sukupolvesta”, Ylitalo sanoo. 1966-kohorttilaisten lapsista on jo kerätty tietoa rekistereistä.

Kohortti 1966 Kohortti 1986 33

Pohjois-Suomen kohorttitutkimukset ovat harvinaisia siinä mielessä, että niissä

selvitetään ihmisen varhaisvaiheiden yhteyttä aikuisiän sairauksiin.

“Osallistumisprosentin arvellaan nousevan 80 prosenttiin.”Kaleva 02.10.1996

31-vuotistutkimus vuosina 1997–1998

Kohortti 1966Kohortti 1966 34

31-vuotistutkimus vuosina 1997–1998

Tutkittavien täyttäessä 31 vuotta tutkimuksen mielenkiinnon kohteina olivat lapsen ennenaikaisuuteen, pienipainoisuuteen ja sikiön hidastuneeseen kasvuun liittyvät riskit sekä niiden vaikutus aikuisiän terveyteen. Kiinnostuksen ytimessä olivat myös työ- ja toimintakyky, syrjäytyminen ja sosioekonomiset terveyserot.

Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli saada tietoa siitä, mitä terveyden eteen kannattaisi ja ehtisi vielä tehdä. Tutkimuksen vetäjänä ja rahoituksen kerääjänä toimi Marjo-Riitta Järvelin.

31-vuotistutkimuksen toteuttami-sesta vastasi Oulun yliopiston Kan-santerveystieteen ja yleislääketieteen laitos (nykyisin Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö) yhteistyössä Oulun yliopiston muiden laitosten, Lapin yliopiston, Oulun aluetyöterveyslai-toksen (nykyisin Työterveyslaitos, Oulun aluetoimisto) sekä Kansanter-veyslaitoksen (nykyisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) kanssa. Kent-täpäällikkönä toimi lääkäri Paavo

Zitting, joka oli tiiviisti mukana myös aineiston keruun ja kyselyiden suunnittelussa.

Zitting tutki selkäsairauksia, jotka ilmenivät työikäisillä. Hänen tavoit-teenaan oli ennaltaehkäistä selkäs-airauksia ja etsiä sairauksiin liittyviä riskitekijöitä.

Vuonna 1997 ei ollut mahdolli-suutta tehdä esimerkiksi tarkkoja röntgen- tai magneettikuvauksia nii-den kalleuden vuoksi. Nämä kuvauk-set voitiin toteuttaa vasta 46-vuotis-tutkimuksen yhteydessä kuvausten hintojen laskettua teknologian kehit-tymisen myötä.

Verenpaineen ja pulssin mittaus

Kohortti 1966 35

Marjo-Riitta Järvelin haki keruu-seen rahoitusta useilta eri tahoilta ja sai rahoittajiksi Oulun yliopiston, Sosiaali- ja terveysministeriön, Suo-men Akatemian, Oulun yliopistolli-sen sairaalan sekä lukuisia säätiöitä. Osatutkimuksiin rahoitusta tuli myös tutkimusten toteuttajilta esimerkiksi työpanoksina.

Kyselylomakkeiden ja aineiston keruun suunnittelu aloitettiin vuonna 1995. Suunnitteluryhmään kuului Oulun yliopiston sekä muiden Suo-men yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijoita eri tieteenaloilta.

Kyselyn suunnittelu oli tutkijoiden muiden töiden ohessa vaikea ja työläs prosessi. Työryhmä kokoontui useita kertoja ja meni jopa muutamaksi päiväksi Lapin rauhaan valitsemaan kysymyksiä.

Ennen varsinaista tutkimusta toteutettiin esitutkimus 200 henki-lölle, jotka eivät kuuluneet kohortti 1966-tutkimukseen. Tällä haluttiin testata koko kohortille suunnitellun tutkimuksen käytännön suorituksen onnistumista, selvittää ajanvarausjär-jestelmän toimivuutta, tutkimuksen kestoa, ongelmia mittauksissa ja kerä-tyn aineiston jatkokäsittelyä. Lisäksi haluttiin löytää syitä siihen, miksi tutkittavat eivät osallistu tutkimuk-sen joihinkin vaiheisiin.

Huhtikuusta 1997 alkaen kaikille elossa oleville 11 322 kohorttiin syntyneille henkilöille lähetettiin postikysely. Lisäksi Oulun ja Lapin läänin sekä Helsingin alueella asu-

neet kutsuttiin terveystutkimuksiin. Osoitetiedot pyydettiin Väestöre-kisterikeskuksesta. Tietojen puut-tuessa niitä kysyttiin ulkomailta suurlähetystöistä.

Kyselylomake käännettiin myös ruotsin kielelle ja lähetettiin kaikille Ruotsiin muuttaneille, joiden osoit-teet saatiin Ruotsin verotoimistosta.

Postikysely30 sisälsi kysymyksiä muun muassa elämäntilanteesta, fyy-sisestä aktiivisuudesta, selkävaivoista, ammattista ja työhistoriasta, ympäris-töstä, terveydestä, terveyspalveluiden käytöstä sekä elämäntavoista.

Terveystarkastukset suoritettiin pääasiassa kunkin kunnan terveys-keskuksessa. Terveystutkimuksia varten oli perustettu neljä tutkimus-ryhmää, joihin kuului kaksi tervey-denhoitajaa ja yksi laboratoriohoi-taja. He kiersivät ympäri Pohjois- ja Itä-Suomea.

30 http://www.oulu.fi/sites/default/files/86/postikyselylomake.pdf

Lisäkysymysten täyttö kynämikrotietokoneella

Kohortti 1966 36

Terveystutkimuksessa tutkittavat vastasivat vielä lisäkysymyksiin, joista osa liittyi työhön. Vastaukset kirjoitettiin joko käyttäen kynämik-rotietokoneen kosketusnäyttöä tai paperiseen lomakkeeseen.

Kaikille annettiin Mielipiteet ja kokemukset –kysely kotiin täytettä-väksi sekä pieni kirjekuori kynsinäyt-teen ottoa varten.

Terveystutkimuksessa tutkitta-vilta otettiin verinäytteet, mitattiin muun muassa paino, pituus ja veren-paine, tehtiin allergiatestit ihopisto-kokeella ja selän kestävyystesti sekä testattiin fyysinen kunto ja keuhko-jen toiminta. Tutkittavilta kysyttiin ruokarasvan käytöstä erillisiä kuva-malleja apuna käyttäen. Tutkimuk-sessa tehtiin useita osatutkimuksia (kuulo, psykiatrinen haastattelu, työ- ja toimintakyky, osteoporoosimittaus, kaksoiskysely) osalle tutkimuksiin kuuluvista henkilöistä.

Lisäksi osalle Oulun alueen tutkit-tavista annettiin kotiin täytettäväksi ruoka- sekä liikuntapäiväkirja.

Professori Aimo Ruokosen johta-man Oulun yliopistollisen sairaalan laboratorion työpanos mahdollisti verinäytteiden säilytyksen ja analy-soinnin sekä tutkimuksen aikana että sen jälkeen.

Kaikilta tutkittavilta kysyttiin kirjallinen lupa aikaisemman ja nyt kerätyn aineiston käytöstä tutki-mustarkoituksiin. Kutsukirjeen

mukana lähetetyssä tutkimuksen selvitysosuudessa kerrottiin tieto-jen yhdistämisestä valtakunnallisiin rekisteritietoihin.

Tutkimuksen jälkeen tutkittavat saivat kirjallisen palautteen muun muassa verenpaineesta, keuhkojen toimintakokeesta, käden puristus-voimasta, selän staattisesta kestävyy-destä ja verinäytteiden analysointitu-loksista viitearvoineen.

31-vuotistutkimuksesta julkaistiin raportti31 kuntien päättäjille, viran-omaisille ja muille yhteistyötahoille. Siinä oli tietoa kolmikymppisten elämäntilanteesta ja –tavoista sekä työllisyyden ja terveyden alueellisista, kunnittaisista ja sukupuolittaisista vaihteluista.

Tutkimuksessa kerätyistä verinäyt-teistä eristettiin DNA, josta on tehty geneettisiä tutkimuksia. Niiden avulla löydettiin esimerkiksi FTO-geenin yhteys lapsuus- ja aikuisiän lihavuu-teen32, 33 . Ihmisillä, joilla on tietty muoto geenistä, on suuri riski lihoa.

FTO-geeni löytyi, kun tutki-jat etsivät perinnöllisiä syitä tyypin 2 diabetekseen. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Oxfordin yliopiston kanssa. Aineistossa oli mukana myös kohortteja Englannista. Geenitutki-muksissa onkin usein tärkeää, että aineiston koko on riittävän iso. Näin voidaan löytää geeneistä sellaisia muotoja, joilla on yhteys esimerkiksi sairauteen.

31 Vehkakoski K et al. (2001) Elämäntilanne, työllisyys ja terveys. Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden hyvinvointi- ja terveystutkimusohjelman kuntaraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 16, Helsinki. 32 Frayling TM et al. (2007) A common variant in the FTO gene is associated with body mass index and predisposes to childhood and adult obesity. Science 316:889–894 33 http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/geeneissa-selva-yhteys-lihavuuteen/10903/

Kohortti 1966 37

Kohortin tutkimuksissa on tullut entistä selvemmin esille lihavuuden merkitys sairauksien riskitekijänä. Professori Anna-Liisa Hartikaisen sanoin ”Hyvänkin perimän voi mokata elämällä kuin sika vatukossa, mutta huonoa voi auttaa ottamalla itseään niskasta kiinni ja hoitamalla itseään” (Aktuumi 1, 2002).

Nuoruuden haitalliset elämän-tekijät lisäsivät tuki- ja liikun-taelimistön kivun todennäköi-syyttä 31 vuoden iässä.34

Varhaislapsuudessa tapahtuva altistuminen maatilan eläimil-le on yhteydessä alentuneeseen astman, allergisen nuhan ja atooppisen ihottuman riskiin aikuisena.35

Painoindeksi ja ylipainoisten osuus alkoivat nousta, jos henkilö asui yli viiden kilometrin etäisyydeltä kuntakeskuksesta tai kun väentiheys asuinalueella vähentyi. Tutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia tutkimuksessa mukana olleista nuorista aikuisista asui vuonna 1997 alueilla, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti painoon, koska asuinpaikka oli joko liian kaukana kuntakeskuksesta tai se oli liian harvaan asuttu.36

Pitkään työttömänä olleet miehet olivat solutasolla vanhempia kuin työssäkäyvät ikäisensä. Asiaa selvitettiin mittaamalla DNA-näytteistä kromo somien päissä olevia ra-kenteita eli telomee rejä. Naisil-la telomeerien lyhentymistä ei havaittu. Heillä oli vähemmän työttömyysjaksoja.37

Geenit eivät selitä koulu-menestystä. Ympäristöllä ja muilla tekijöillä on vahva rooli.38

34 http://www.oulu.fi/sites/default/files/86/Tuki-%20ja%20liikuntaelinsairaudet%202_2.pdf 35 https://tiedonsilta.fi/vahvista-tyokykyasi-jo-varhain/ 36 https://liikuntakaavoitus.fi/tiina-lankila-paikkatiedosta-apua-maankaytonsuunnitteluun-ja-arkiliikunnan- edistamiseen/ 37 https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001817277.html38 https://yle.fi/uutiset/3-6665357

Pric

k-ih

oalle

rgia

koe

Kohortti 1966 38

Luuntiheysmittaus ranteesta

Aikuisiän laihuus ja puutteellinen kalsiumin saanti 31-vuoden iässä vähentää luun mineraali-määrää. Se viittaa alhaiseen luumassaan, joka on iso riskitekijä myöhemmälle osteoporoosille ja luun murtumille”.39

“

39 Laitinen J1, Kiukaanniemi K, Heikkinen J, Koiranen M, Nieminen P, Sovio U, Keinänen-Kiukaanniemi S, Järvelin MR.: Body size from birth to adulthood and bone mineral content and density at 31 years of age: results from the northern Finland 1966 birth cohort study. Osteoporos Int. 2005 Nov;16(11):1417-24. Epub 2005 Mar 22

Kohortti 1966 39

Prof. Marjo-Riitta Järvelin: ”Meni pitkä aika ennen kuin ymmärrettiin, mikä merkitys kohorttitutkimuksella on”

Lastentautien erikoislääkäri, epidemiologian professori Marjo-Riitta Järvelin päätyi mukaan kohorttitutkimukseen kehitysvammaisuutta koskevan symposiumin kautta. Hän työskenteli väitöksensä jälkeen 1980-luvun lopulla ylilääkärinä Tahkokankaan kehitysvammahuollossa.

Symposiumissa hän tutustui Paula Rantakallioon, joka pyysi Järveliniä palaveriin. ”Ensimmäinen Paulan esittämä kysymys oli aika yllättävä. Hän kysyi, milloin jään eläkkeelle. Vissiin hän halusi selvittää, olisiko minusta vetämään kohorttitutki-musta vielä pitkän aikaa. Olin silloin vähän yli kolmenkymmenen ja Ran-takallio oli taas jäämässä eläkkeelle”,

Järvelin muistelee. Rantakallio ehdotti, että Järvelin

alkaisi selvittämään kohorttiaineis-ton avulla tekijöitä, jotka johtavat siihen, että synnytys ei käynnisty normaalisti ja tarvitaan synnytyksen käynnistämistä.

Järvelinin kytkös kohorttitutki-mukseen tiivistyi vuonna 1991, kun Oulun yliopiston kansanterveystie-

Kohortti 1966 Kohortti 1986 40

teen laitoksessa tuli auki yliassis-tentin virka. Rantakallion kehotuk-sesta hän haki sitä ja tuli valituksi. Juuri silloin tuli ajankohtaiseksi kohortti 1986:n 7–8-vuotiskyselyn tekeminen.

Vaikka vanhemmassa kohortissa ei tutkittu lapsia koulutaipaleen alku-metreillä, nyt haluttiin selvittää las-ten perussairauksia, käyttäytymistä ja oppimista. Järvelin koordinoi ja toteutti tietojen keräyksen.

Oppia Englannista1990-luvun alkuvuosina Järvelin halusi oppia lisää epidemiologiasta ja tilastotieteestä. Hän lähti Lontooseen opiskelemaan ympäristöepidemio-logian maisteriksi. Tutkinnon lisäksi reissu poiki yhteistyötä englantilais-ten kohorttitutkijoiden kanssa.

”Takaisin tullessani minulla oli mukana 20-30 kg painava matka-laukku, jossa oli usean englantilaisen kohorttitutkimuksen kyselylomak-keet”, Järvelin muistelee. Niitä tarvit-tiin Pohjois-Suomen kohortti 1966:n 31-vuotistutkimuksen toteuttami-seksi. Jos omassa kyselytutkimuk-sessa olisi samoja kysymyksiä kuin englantilaisissa, eri kohorttien tietoja voitaisiin analysoida yhdessä.

Uusi johtaja Paula Rantakallion jäädessä eläk-keelle vuonna 1996 perustettiin työ-ryhmä, joka alkoi selvittämään, miten kohorttitutkimusta jatketaan ja kuka sitä johtaa. Tieteelliseksi johtajaksi haki Järvelinin lisäksi kaksi muuta. Heidän näkemyksensä jatkosta oli se, että jatketaan kyselytutkimus-

ten tiellä. Järvelinin linja poikkesi selvästi. Hän halusi, että jatkossa ei nojauduttaisi pelkästään kyselytut-kimuksiin, vaan kerättäisiin tutkitta-vilta myös biologisia näytteitä, kuten verta.

”Ehdotukseni herätti suurta vas-tustusta. Pelättiin, että tutkittavat eivät enää osallistu tutkimuksiin, jos heidän pitää luovuttaa verta”, Järve-lin sanoo.

Lopulta Rantakallio teki päätök-sen seuraajastaan, ja Järvelin valittiin kohorttitutkimuksen tieteelliseksi johtajaksi.

”Verinäytteiden kerääminen aukaisi tien”, Järvelin huomauttaa. Verestä voitiin eristää DNA:ta, joka mahdollisti myöhemmin geenitutki-muksen tekemisen tutkimusmenetel-mien kehityttyä.

RahoitusongelmatJärvelin on toiminut kohorttitutki-muksen tieteellisenä johtajana reilun parinkymmenen vuoden ajan. Rahoi-tus on ollut aina kiven takana.

”Jouduimme hyödyntämään työl-listämistukia, jotta pystyimme palk-kaamaan lisätyövoimaa”, Järvelin kertoo. Hän on myös maksanut tilas-totieteilijälle palkkaa omasta pussis-taan, jotta työsuhde ei olisi katkennut rahan puutteen vuoksi.

Lopulta eteen tuli tilanne, jossa kohorttitutkimuksen johtoryhmä alkoi miettiä radikaaleja vaihtoehtoja. Järvelin sai tehtäväkseen selvittää, voisiko valtio tukea tutkimusta, koska yliopistolta ei saatu rahoitusta.

Siihen ministeriöiden rahoitus-malli ei taipunut, joten Järveliniä

Kohortti 1966 Kohortti 1986 41

kehotettiin ottamaan yhteyttä valtion tutkimuslaitoksiin eli Työterveyslai-tokseen, Stakesiin ja Kansanterveys-laitokseen (nykyisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

Kansanterveyslaitoksen (KTL) juuri valittu johtaja Pekka Puska kiin-nostui. Hän lupasi, että voisi rahoit-taa kohorttitutkimusta KTL:n Oulun yksikön kautta.

Asia eteni niin pitkälle, että Ouluun suunniteltiin perustetta-vaksi uusi KTL:n lasten ja nuorten tutkimusyksikkö, johon tulisi 25 virkaa kohorttitutkimuksen henki-lökunnalle. Virkoihin nimitettiin jo henkilöitä.

Siirto peruuntui Kohorttiaineiston siirto yliopistosta Kansanterveyslaitokseen jäi kuiten-kin toteutumatta. ”Oulun yliopisto heräsi miettimään, annetaanko kulta-muna pois”, Järvelin kiteyttää. Alkoi neuvottelut siitä, mitä yliopisto voisi tarjota kohorttitutkimukselle.

”Saimme lupauksen, että yliopisto voi milloin tahansa tarjota saman kuin mitä KTL tarjosi. Se ei kuiten-kaan ole vieläkään toteutunut siinä mittakaavassa”, Järvelin huomauttaa. Yliopisto on kuitenkin viime vuosina satsannut sen verran, että kohortti-keskus pystyttiin perustamaan. Se oli tärkeä kädenojennus, koska muuten kohorttitutkimusaineiston käyttö ja uusien keräysten toteuttaminen ei olisi jatkossa onnistunut.

”Se, että tutkijat saavat tutkimus-projekteihinsa rahaa eri lähteistä, pitää kohorttitutkimuksen hengissä.” Järvelin on mukana useassa EU-ra-

hoitteisessa hankkeessa joko koor-dinaattorina tai partnerina. Hänen tutkimusintressinään ovat olleet koko perimänlaajuiset tutkimukset, joita alettiin tehdä kohorttitutkimus-aineistolla vuonna 2007. Niissä on katsottu esimerkiksi painoindeksin, verenpaineen, lipidien eli rasva-ai-neiden, diabeteksen, pituuden tai päänympäryksen genetiikkaa.

Nyt Järvelinin tutkimus on siirty-nyt geeneissä olevista eroavuuksista niin sanottuun epigenomin laajui-seen tutkimukseen. Se on tieteenala, joka tutkii epigeneettisiä tekijöitä. Ne ovat mekanismeja, jotka säätelevät geenien toimintaa ilman, että DNA:n koodi muuttuu. Esimerkiksi ympäris-tötekijöillä voi olla iso merkitys epi-geneettisiin tekijöihin. ”Selvitämme 1966 kohortin äitien tupakoinnin vaikutusta heidän lastensa lipidiar-voihin”, Järvelin kertoo esimerkkinä.

Järvelin on toiminut vuodesta 2002 lähtien professorina niin Impe-rial College London:ssa kuin Oulun yliopistossa. Hän on ollut mukana kehittämässä matemaattisia malleja, joiden avulla pystytään tarkastele-maan yhtä aikaa sekä yksilö- että ryh-mätason tietoa selitettäessä oireiden ja sairauksien ilmenemistä.

Kohortti 1966 Kohortti 1986 42

15–16-vuotistutkimus vuosina 2001–2002

2000-luvun alussa nuoremman kohortin osallistujat saavuttivat 15 vuoden iän. Heille tehtiin kysely- ja terveystutkimus, jotta tietoja voitaisiin verrata vanhemman kohortin tutkittaviin saman ikäisinä.

Tutkimuksen toteuttamisesta vas-tasivat Oulun yliopiston Kansanter-veystieteen ja yleislääketieteen laitos (nykyisin Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö) yhteistyössä Oulun yliopiston muiden laitosten, Oulun aluetyöterveyslaitoksen (nykyisin Työterveyslaitos, Oulun aluetoimisto) sekä Kansanterveyslaitoksen (nykyi-sin Terveyden ja hyvinvoinnin lai-tos) kanssa. Kenttäpäällikkönä toimi lääkäri Paavo Zitting. Myös profes-sori Anja Taanila oli tiiviisti mukana aineiston keruun ja kyselyiden suun-nittelussa sekä terveystutkimuksen toteutuksessa.

Jälleen tarvittiin rahoitusta, jotta laajat terveystutkimukset voitiin toteuttaa. Marjo-Riitta Järvelin haki rahoitusta EU:lta, Oulun yliopistolta, Suomen Akatemialta sekä eri sääti-öiltä. Loppujen lopuksi suurimpana rahoittajana oli EU. Saatu rahoitus oli osa neljän EU:n jäsenvaltion käyn-nistämää yhteistyöhanketta, jonka tarkoituksena oli tunnistaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Krei-

kassa tehtiin saman ikäisille vastaa-vanlainen tutkimus kuin kohortti 1986:ssa käyttäen samoja kysymys-lomakkeita sekä terveystutkimuksen sisältöä ja toteutustapaa.

Ennen varsinaista tutkimusta teh-tiin kaksi esitutkimusta. Ensimmäi-nen kysely- ja terveystutkimus toteu-tettiin maaliskuussa 2001 kutsumalla tutkimuksiin 40 Oulun Kastellin ylä-asteen oppilasta.

Toinen esitutkimus toteutettiin huhtikuussa 2001 Oulussa Oulun aluetyöterveyslaitoksen tiloissa ja Yli-Iin terveysasemalla. Tutkitta-vat nuoret olivat syntyneet vuosina 1984–1985. Ouluun kutsun sai 39 ja Yli-Iihin 32 nuorta.

Esitutkimuksen tarkoituksena oli testata koko kohortille suunnitel-lun tutkimuksen käytännön suori-tuksen onnistumista. Lisäksi siinä selvitettiin ajanvarausjärjestelmän toimivuutta, tutkimuksen kestoa, ongelmia mittauksissa, kerätyn aineiston jatkokäsittelyä ja tutki-muksen keskeyttämiseen vaikuttavia

Kohortti 1986 43

tekijöitä, aivan kuten kohortti 1966:n 31-vuotistutkimuksessa.

Varsinaisen tutkimuksen kyselyt40 lähetettiin huhtikuun 2001 - helmi-kuun 2002 välisenä aikana kaikille Suomessa, Ruotsissa ja muualla ulko-mailla asuville kohortti 1986:n nuo-rille ja heidän vanhemmille. Osoitteet hankittiin Ruotsissa asuvien osalta Suomen suurlähetystöstä tai Ruotsin verovirastosta. Muiden osoitteet saa-tiin Väestörekisterikeskukselta.

Nuorten kyselyt sisälsivät kysymyk-siä muun muassa perheestä, ystävistä, koulusta, psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä, käyttäytymisestä, ravin-nosta, elämäntavoista ja harras-tuksista. Vanhempien kyselyssä41 puolestaan oli kysymyksiä nuoren terveydestä, kehityksestä ja käyttäy-tymisestä sekä myös vanhempien siviilisäädystä, perheen sosiaalisesta tilanteesta, koulutuksesta, työstä ja elintavoista.

“Koh

ortti

tutk

imus

ant

aa p

aljo

n tu

tkim

ukse

lle ja

ope

tuks

elle

.”A

ktuu

mi 1

/ 20

02

40 http://www.oulu.fi/sites/default/files/postikysely_fin_1.pdf 41 http://www.oulu.fi/sites/default/files/postikysely_fin_2.pdf

Kohortti 1986 44

Varsinainen terveystutkimus suori-tettiin kohorttiin kuuluville huhti-kuun 2001 - kesäkuun 2002 välisenä aikana Pohjois-Suomen kunnissa ja muun Suomen suurimmissa kaupun-geissa. Tutkimuksen suorittivat neljä tutkimusryhmää, joihin kuului labo-ratoriohoitaja ja kaksi terveyden- / sairaanhoitajaa.

Terveystutkimus sisälsi painon, pituuden, vyötärön, lantion ja istu-mapituuden mittaukset. Tutkittaville tehtiin myös keuhkojen puhalluskoe sekä mitattiin verenpaine ja sydämen syke. Lisäksi heistä otettiin veri-näytteitä ja he osallistuivat fyysisen aktiivisuuden mittauksiin ja ihopis-tokokeisiin allergioiden selville saa-miseksi. Nuorilta kysyttiin terveys-tutkimuksen aikana myös murrosiän kehityksestä, ravinnosta ruoka-ai-nekuvilla, tupakoinnista ja alkoholin käytöstä.

Terveystutkimuksen aikana tut-kittavat täyttivät vielä Täydentävät kysymykset -lomakkeen42. Kaikilta tutkittavilta kysyttiin kirjallinen lupa aikaisemman ja nyt kerätyn aineiston käytöstä tutkimustarkoituksiin. Van-hemmilta kysyttiin lupaa sekä heistä että lapsesta kerättyjen tietojen käy-töstä tutkimustarkoituksiin.

Tutkimuksen jälkeen tutkitta-ville lähetettiin kirjallinen palaute, kuten kohortti 1966:n 31-vuotistut-

kimuksessa, jossa kerrottiin muun muassa verinäytteiden tuloksista, verenpaineesta, keuhkojen toimin-takokeesta, käden puristusvoimasta sekä selän staattisesta kestävyydestä viitearvoineen.

42 https://www.oulu.fi/sites/default/files/86/Taydentavat%20kysymykset_kaikki.pdf43 Hyppönen E et al. (2001) Intake of vitamin D and risk of type 1 diabetes: a birth-cohort study. Lancet 358: 1500–1503.44 https://yle.fi/uutiset/3-5575562 45 http://www.oulu.fi/yliopisto/node/37499

D-vitamiinin käyttö vähentää lapsuusiän (tyypin 1) diabeteksen riskiä.43

Ylipainoisten ja raskaus-diabetesta sairastavien äitien lapset olivat 16-vuotiaina noin neljä kertaa useammin ylipainoisia verrattuna muihin.44

Keskosena syntyneillä nuorilla ja aikuisilla on muita enemmän sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Aikuisilla keskosena syntyneillä on korkeampi verenpaine, suurempi kehon rasvaprosentti ja noin kolminkertainen metabolisen oireyhtymän riski verrattuna täysiaikaisena syntyneisiin.45

Kohortti 1986 45

Oulu Back Study vuosina 2002–2004

Oulu Back Study -tutkimuksessa selvitettiin, ovatko erilaiset liikuntamuodot ja liikkumattomuus yhteydessä lannerangan magneettitutkimuksessa todettaviin löydöksiin ja selkäoireisiin.

Tutkimus toteutettiin Oulun yli-opiston lääketieteellisen tiedekun-nan, Oulun yliopistollisen sairaa-lan, Oulun aluetyöterveyslaitoksen, Helsingin työterveyslaitoksen, Oulun diakonissalaitoksen sekä Helsingin ja Kuopion yliopistojen yhteistyönä. Tutkimuksen vastuututkijana toimi professori Jaro Karppinen Oulun yliopistosta.

Tutkimukseen kutsuttiin Oulun alueella asuvia kohortti 1986:een kuuluvia nuoria.

Tutkimukseen kuuluivat postiky-sely46 ja monipuolinen selän toimin-takykyä kartoittava terveystutkimus.

Kyselytutkimuksessa selvitet-tiin muun muassa aikaisempaa alaselkäkipua, lääkitystä, elämälaa-tua, ravintotottumuksia, vapaa-ajan aktiviteettejä, loukkaantumisia sekä tupakointia.

Terveystutkimuksessa fysiotera-peutti mittasi muun muassa lanne-rangan liikkuvuutta kallistusmit-

tarilla. Samalla mitattiin paino ja pituus sekä kysyttiin tietoja kasvusta. Tasapaino arvioitiin pienellä, tieto-koneella varustetulla laitteella, joka asetettiin tutkittavan vyöhön.

Kaikki, jotka osallistuivat terveys-tutkimukseen, kutsuttiin myös mag-neettikuvauksiin Oulun yliopistolli-seen sairaalaan.

550 magneettikuvatusta joka toisella oli vähintään yhden välilevyn rappeuma.47

Selkäkipujen taustalta löytyy geneettisiä, elämäntapoihin (esim. tupakointi, ylipaino) ja käyttäytymiseen (esim. negatiivisuus, haitalliset uskomukset) liittyviä tekijöitä.46

46 http://www.oulu.fi/sites/default/files/OBS%20postikysely_fin_0.pdf 47 http://www.oulu.fi/sites/default/files/86/Tuki-%20ja%20liikuntaelinsairaudet%202_2.pdf

Kohortti 1986 46

Psykoositutkimukset vuosina 1999–2001 ja 2008–2010

Vuosina 1999–2001 kohortti 1966:n jäseniä kutsuttiin aivojen magneettitutkimukseen. Vaikeista mielenterveys-häiriöistä kärsivien henkilöiden aivojen kuvaaminen oli professori Peter Jonesin ajatus.

Jonesin aloitteesta jo aiemmin oli aloitettu kohortin epidemiologinen psykoosi- ja skitsofreniatutkimus. Yhteistyö alkoi, kun hän 1990-luvun alussa otti yhteyttä Paula Rantakal-lioon ja kysyi, voisiko näitä aiheita tutkia kohortti 1966:ssa. Mukaan lähti Oulun yliopiston psykiatrian professori Matti Isohanni.

Professori Juha Veijola, Isohan-nin seuraaja, havaitsi magneettitutki-muksen perusteella, että skitsofreniaa

sairastavilta löydettiin eroavuuksia aivojen rakenteesta. Erot olivat vähäi-siä, mutta havaittavia. Skitsofreniapo-tilailla oli vähemmän aivomassaa.

Aivokuvaukset toistettiin yhdek-sän vuoden päästä, jolloin oli nähtä-vissä skitsofreniaa sairastavilla suu-rempaa aivokatoa eli hermosolujen tuhoutumista. Tulos viittasi siihen, että skitsofreniapotilaiden sairaus-prosessi jatkuu myös sairastuminen jälkeen.

Aiv

ojen

kuv

anta

min

en te

htiin

m

agne

ettik

uvau

slai

ttee

lla.

Kohortti 1966 47

Aivot ja mieli -tutkimus vuosina 2007–2013

Vuonna 2007 alkoivat kohortti 1986:n aivotutkimukset48, jotka jatkuivat aina vuoteen 2013. Kuten kohortti 1966:n, niin myös kohortti 1986:n tutkimukset sisälsivät aivokuvantamisen lisäksi useita muita tutkimuksia.

Tutkimuksiin kuuluivat henkilökoh-tainen haastattelu mielenterveyden selvittämiseksi, aivojen kuvaus mag-neettikuvauslaitteella ja kognitiiviset tehtävät. Lisäksi tutkittavilta otettiin virtsa- ja verinäytteet.

Kognitiivisilla tehtävillä arvioitiin henkilön erilaisia tietoja ja kykyjä. Ne liittyivät muistamiseen, keskittymi-seen, päättelyyn, kielellisiin taitoihin sekä oppimiseen.

Aivot ja mieli- tutkimukseen osal-listui 800 kohortti 1986:n henkilöä. Siinä haluttiin selvittää, voidaanko aivokuvantamisella löytää psykoo sin merkkejä ennen ongelmien puh-keamista. Toistaiseksi ei ole vielä löydetty mitään riittävän luotettavaa varoitussignaalia.

Pohjois-Suomen alue soveltuu hyvin psykoosin ja skitsofrenian tutkimuk-seen, sillä sairauksia esiintyy täällä 1,8 prosentilla. Tämä on yksi maail-man korkeimpia lukemia. Turun seu-dulla esiintyvyys on vain 0,6 prosent-tia koko maan keskiarvon ollessa 0,9 prosenttia. Yhtenä syynä alueellisiin eroavuuksiin on perinnöllinen alttius.

Myöhemmin tutkimus on laa-jentunut koskemaan masennusta ja muita mielenterveysongelmia. Kohorttiaineiston avulla on haluttu selvittää, kuinka yleisiä ne ovat. Luvut hoitoon hakeutuneista eivät kerro ongelmien yleisyydestä.

Aivojen toiminnallisella magneettikuvauksella on tutkittu, löytyykö aivotoiminnasta merkkejä, joiden avulla voitaisiin tunnistaa vakavien mielen sairauksien riskejä. Yli 1000 kohorttien jäsentä on käynyt aivojen magneettitutkimuksessa.

48 http://www.oulu.fi/nfbc/node/20176

Kohortti 1986 48

Prof. Juha Veijola: Kiinnostuksen kohteena mielenterveyden ongelmat

Psykiatrian professori Juha Veijola sai ensikosketuksen kohorttitutkimukseen vuonna 1991 ollessaan Oulun yliopiston Kansanterveystieteen laitoksessa assistenttina. Hän ohjasi kohorttiaineistoon pohjautuvan lääketieteen opiskelijan tutkielman, joka käsitteli tupakointia.

”Se oli ihan pohjanoteeraus”, Veijola muistelee Paula Rantakalliolta saa-miaan pyyhkeitä. Huone oli sankkana tupakansavusta, kun Rantakallio ripitti nuorta tutkijaa. Vaikka tupa-kointi on aina ollut kohorttitutki-muksessa keskiössä, Rantakallio itse poltti työhuoneessaan. Myöhemmin hän kuitenkin lopetti tupakoinnin.

”Sain moitteita, koska tutkiel-massa oli viitattu väärin Paula Ranta-kallion töihin. Rantakallion mukaan tämä oli toinen kerta, kun näin oli käynyt”, Veijola kertoo.

Mielenterveys keskiössäVeijola tuli mukaan kohorttitut-kimukseen, kun 1966-kohortin

31-vuotiskeräystä alettiin suun-nitella 1990-luvun puolivälissä. Hänen erikoisalansa psykiatria on ollut vahvasti esillä niin kysely- kuin terveystutkimuksissa.

”Arvioisin, että kaikista tehdyistä julkaisuista noin 30 prosenttia liittyy mielenterveyteen”, Veijola heittää. Yhtenä syynä voi olla se, että mielen-terveyteen liittyvät ongelmat tulevat esille aikaisin verrattuna moneen muuhun sairauteen. Kohorttitutki-mukset soveltuvat erinomaisesti mie-lenterveysongelmien kehittymisen tutkimiseen, jolloin voidaan arvi-oida sekä niiden vaara- että suojaavia tekijöitä.

Kohortti 1966 Kohortti 1986 49

Ester-tutkimus vuosina 2009–2011

ESTER-tutkimukseen (Ennenaikainen syntymä, raskaus ja lapsen terveys aikuisiässä)49 kutsuttiin osa kohortti 1986:n sekä ennen- että täysiaikaisena syntyneistä. Tavoitteena oli selvittää, miten ennenaikainen syntymä, äidin terveys sekä lapsen varhainen kasvu ja kehitys vaikuttavat aikuisiän terveyteen ja hyvinvointiin.

Tutkimusvastaanotolla tehtiin perus-teellinen terveystarkastus. Tutkimuk-sen toteutti Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos (THL) yhteistyössä Oulun yliopiston Terveystieteiden laitoksen (nykyinen Elinikäisen terveyden tut-kimusyksikkö), Helsingin yliopis-ton Käyttäytymistieteiden laitoksen, Oulun yliopistollisen sairaalan ja Lii-

kunnan ja kansanterveyden edistä-missäätiön (LIKES) tutkimuskeskuk-sen kanssa.

Tutkimuksen vastuuhenkilöinä toimivat akatemiatutkija Eero Kajan-tie THL:stä ja dosentti, erikoislääkäri Marja Vääräsmäki Oulun yliopis-tollisen sairaalan Naisentautien klinikasta.

Keskosena ja etenkin pienenä keskosena syntyneet ovat muita alttiimpia sairastu-maan sydän- ja veri-suonitauteihin.50

49 http://www.oulu.fi/nfbc/node/1967150 https://www.verkkouutiset.fi/keskosena-syntyminen-altistaa-sydan-ja-verisuonitaudeille-27116/

Koh

ortt

itutk

imuk

sess

a ke

skiö

ssä

ovat

ol

leet

kes

kose

t, jo

tka

viet

tivät

elä

män

en

siva

ihee

t kes

kosk

aapi

ssa.

Kohortti 1986 50

Gynekologinen tutkimus vuosina 2010–2011

Kyselytutkimuksen51 tarkoituksena oli tutkia nuorten naisten ja heidän äitiensä kuukautishäiriöitä ja niihin liittyviä mahdollisia muita oireita, kuten esimerkiksiihokarvojen liikakasvua.

Kysely lähetettiin kohortti 1986:een kuuluville nuorille naisille sekä hei-dän äideilleen. Vastaavanlainen tutki-mus toteutettiin myös Englannissa.Vastuututkijana toimi dosentti, eri-koislääkäri Laure Morin-Papunen Oulun yliopistollisen sairaalan Nais-tentautien klinikasta.

Gynekologisessa tutkimuksessa havaittiin, että moni munasarjojen monirakkulaoire yhtymää (PCOS) sairastava on ollut jo 14-vuotiaana ylipainoinen ja heidän painonsa lisääntyy nuorella aikuisiällä enemmän kuin terveillä. Riskiryhmään kuuluvat voidaan löytää jo varhain.

51 http://www.oulu.fi/nfbc/node/31675

Kohortti 1986 51

ADHD-tutkimus vuosina 2001, 2007 ja 2018

ADHD-tutkimuksen vastuullisina tutkijoina toimivat professorit Irma Moilanen, Anja Taanila ja Hanna Ebeling. Tutkimus tehtiin tiiviissä yhteistyössä Kalifornian Los Angelesin yliopiston (UCLA) professorin Susan Smalleyn johtaman työryhmän kanssa.

Kesäkuussa 2001 aloitettiin diagnos-tinen ADHD-osatutkimus52 kyse-lytutkimuksena kohortti 1986:n 15–16-vuotistutkimuksen yhtey-dessä. Sen tavoitteena oli saada tietoa ADHD-oireiden esiintyvyydestä kansainvälisesti laajassa käytössä olevien seulontamenetelmien avulla. Seulonnan perusteella reilun vuoden kuluttua kutsuttiin 450 kohorttilaista, joilla oli vanhempien täyttämien kyselylomakkeiden perusteella selviä ADHD-oireita ja 250 verrokkia sekä heidän vanhempansa terveystutki-mukseen. Tässä yhteydessä videoi-dut haastattelut tehtiin sekä nuorille että heidän vanhemmilleen ja heistä

otettiin verinäytteet muun muassa ADHD-oireiden periytyvyyden sel-vittämiseksi. Nuorille tehtiin lisäksi psykologiset testit.

Suurimman osan haastatteluista suoritti tutkija Tuula Hurtig, jonka väitöskirjasta53 käy ilmi, että tut-kituista 105 sai ADHD oireyhtymä -diagnoosin. 49 heistä löydettiin mui-takin psykiatrisia häiriöitä, tavalli-simpina käytös- ja uhmakkuushäiriöt, päihteiden väärinkäyttö ja masennus. Väitöstutkimuksessa havaittiin myös, että perinteinen ydinperhe näyttäisi suojaavan ADHD-lasta muulta psyki-atriselta sairaudelta.

52 http://www.oulu.fi/nfbc/node/1815153 http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-8422-9

Kohortti 1986 52

Prof. Irma Moilanen: Innostuksen kohteena kaksoset ja ADHD

Professori, lastentautien ja -psykiatrian erikoislääkäri Irma Moilanen lähti erikoistumaan näille aloille, koska hän oli erityisen kiinnostunut lasten kasvusta ja kehityksestä. Moilasen väitöstyö käsitteli kaksosia.

Kun Paula Rantakallio kuuli, että Moilanen väittelee Oulussa kaksos-lapsista, hän kutsui Moilasen vuonna 1979 mukaan työryhmäänsä. Moi-lanen sai aiheeksi muun muassa perherakenteen ja kaksosuuden vaikutukset lapsen kehitykseen. Tut-kimuksessa haluttiin selvittää, mitkä ovat riskitekijöitä lapsen psyykkiselle kehitykselle ja samalla myös, mitkä asiat suojelevat hyvää kehitystä.

Moilanen havaitsi, että ehjä perhe-rakenne, jossa on kaksi vanhempaa, suojelee paremmin lapsen psyykkistä

kehitystä. Sen sijaan yhden vanhem-man perhe tai lapsen jokin vamma olivat riskejä poikkeavalle psyykki-selle kehitykselle.

Kohortti 1966:n kaksoset asuivat enimmäkseen maalla. Siellä lapsiluku oli suurempi, jolloin todennäköisyys kaksosten saantiin kasvoi. Sen sijaan kohortti 1986:n kaksoset asuivat yhtä usein maalla kuin muutkin kohortin lapset.

Kohortti 1966 Kohortti 1986 53

Maalla asuvien, vuonna 1966 syntyneiden kaksosten elintavat olivat nuoruudessa terveempiä kuin kaupunkilaisten. He urheilivat enemmän ja tupakoivat vähemmän. Sen sijaan kohortti 1986:n kaksoset olivat nuoruudessa elintavoiltaan samanlaisia kuin muutkin nuoret. He kuitenkin raportoivat kyselylomakkeissaan vähemmän tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia kuin muut kohortin nuoret. Tämän tulkittiin johtuvan siitä, että kaksoset nuoruuden muutoksissaan saivat henkistä tukea toinen toisiltaan. Tällainen tuki puuttui lapsilta, joiden sisarukset olivat selvästi eri-ikäisiä.

Vanhan kohortin puutteet poisMoilanen oli mukana 1986-kohortin aloituksessa. Sitä suunniteltiin huo-lella. ”Haluttiin korjata kaikki edelli-sessä kohortissa ilmenneet puutteet”, Moilanen muistelee. Keräyksen aloi-tus viivästyi.

Tavoitteena oli seurata tammi-jou-lukuun aikana syntyneitä lapsia, kuten kohortti 1966:ssa, mutta aloit-tamaan päästiin vasta heinäkuussa 1985. Vasta myöhemmin huomat-tiin, että tästä aiheutui monia pieniä ongelmia. Lapset menivät eri aikaan kouluun. Kyselytutkimukset joudut-tiin siten tekemään kahdessa osassa koulun aloituksen tapahtuessa eri vuosina.

Moilasella oli mahdollisuus vai-kuttaa nuoremman kohortin 8-vuo-tiaille tehdyn terveystutkimuksen kyselylomakkeiden sisältöön. Tarjolla oli enemmän kysymyksiä kuin oli mahdollisuus ottaa mukaan. ”Monella tutkijalla oli toiveita, mutta vain osa niistä pääsi lopullisiin lomakkeisiin. Uskottiin, että ihmiset eivät vastaa pitkiin kyselytutkimuksiin”, Moila-nen kertoo.

Moilanen halusi tutkia lasten käyttäytymistä, kuten ADHD:tä, ja

heidän tunne-elämäänsä. Hän sai mukaan vanhempien kyselylomak-keeseen koulumenestystä ja lasten käyttäytymistä sekä tunne-elämää koskevia kysymyksiä, vaikka niitäkin jouduttiin karsimaan.

Lomakkeita lähetettiin myös opettajille. ”Opettajilla on valtava kokemustausta, joten he näkevät lasten keskittymishäiriöt parem-min. Vanhemmat katsovat lastansa rakastavien silmälasien läpi. Lisäksi lapsi käyttäytyy kotona eri tavalla kuin koulussa”, Moilanen perus-telee opettajien ottamista mukaan tutkimukseen. Opettajille suunnat-tuihin lomakkeisiin sisällytettiin kokonaisuudessaan kansainväli-sesti laajassa käytössä ollut kysely-lomake lasten käyttäytymisestä sekä tunne-elämästä.

”Nämä professori Rutterin laa-timat kyselylomakkeet osoittau-tuivat myöhemmin aarrearkuksi”, Moilanen muistelee. Nuoruudessa, vuonna 2001 aloitetun diagnosti-sen ADHD-tutkimuksen kannalta oli merkittävää saada luotettavaa, ajanta-saista tietoa kahdelta toisistaan riip-pumattomalta henkilöltä siitä, oliko jo lapsuudessa esiintynyt levottomuutta

Kohortti 1966 Kohortti 1986 54

ja keskittymättömyyttä. Raskauden ja synnytyksen sekä

lapsuuden ja nuoruuden ADHD-oi-reiden tutkimusta tehtiin yhteis-työssä toisten pohjoismaisten tutki-joiden kanssa. Havaittiin, että äidin raskaudenaikaisella käyttäytymi-sellä on vaikutusta. ”Tupakointi on pahaksi. Se lisää ADHD:ta lapsissa. Myös raskaudenaikainen alkoholin käyttö on vaaraksi sikiölle varsin-kin silloin, jos alkoholia nautitaan suuria määriä yhdellä kertaa. Silloin äidin ja sikiön veren alkoholipitoi-suudet nousevat korkeiksi”, Moilanen huomauttaa.

SeurantatutkimuksiaADHD-tutkimuksessa tehtiin ensim-mäinen seuranta vuonna 2007 yhteistyönä Aivot ja Mieli –tutki-muksen kanssa. Kansainvälisenä kumppanina oli Cambridgen yli-opisto Englannista. Tutkimukseen kuului henkilökohtainen haastattelu mielenterveyden ja ADHD:n selvittä-miseksi, aivojen kuvaus magneettiku-vauslaitteella ja kognitiiviset tehtävät. Lisäksi tutkittavilta otettiin virtsa- ja verinäytteet.

Kognitiivisilla tehtävillä arvioitiin henkilön erilaisia tietoja ja kykyjä. Ne liittyivät muistamiseen, keskittymi-seen, päättelyyn, kielellisiin taitoihin sekä oppimiseen.

ADHD-oireet olivat selvästi lie-ventyneet, kun nuoruusiästä oli siirrytty varhaiseen aikuisuuteen. Tähän löydökseen saattoi myös vai-kuttaa vähäisempi osallistuminen tutkimukseen. Nuoruudessa teh-dyssä tutkimuksessa oli mukana 105

ADHD-diagnoosin saanutta henkilöä, nyt parikymppisenä heistä enää 52 tuli mukaan.

”Jos menee hyvin tai vain vähän huonosti, osallistutaan tutkimukseen. Mutta jos menee tosi huonosti, jäte-tään tulematta”, Moilanen sanoo.

Uusi seurantatutkimus alkaa 2019 ensin kyselylomakkeiden avulla, ja vuosina 2020-2021 on tavoitteena suorittaa henkilökohtaiset haastatte-lut aiemmin haastatelluille kohort-tilaisille sekä kyselylomakkeiden perusteella mahdollisesti löytyville uusille tutkittaville. Seuranta tehdään yhteistyönä Aivot ja mieli -tutkimuk-sen kanssa. ADHD-osion vastuulli-sena tutkijana toimii dosentti Tuula Hurtig.

Enemmän tiimityötäMoilasen mielestä tutkimuksen teko on tullut vuosikymmenten aikana mukavammaksi. ”Ennen oltiin enem-män omissa kammioissa. Nyt tiimi-työtä on enemmän”, hän kertoo.

Sen sijaan jatkuva rahanpuute on ollut raskasta. Kohorttitutkimuksessa mukana olleiden tutkijoiden on pitä-nyt koko ajan hakea rahoitusta, jotta tutkimus on voinut jatkua. Jotkin tut-kimusvaiheet ovat viivästyneet tästä syystä.

Onneksi nyt yliopistossa ymmär-retään hyvin, että tutkimusaineiston ylläpito vaatii resursseja”, Moilanen huomauttaa iloisena Oulun yliopis-ton kohorttikeskukselle myöntämästä rahoituksesta.

Kohortti 1966 Kohortti 1986 55

Lähes viisikymppisten joukko on hajaantunut ympäri Suomea ja maailmaa. Silti heistä tiedetään, kuinka he kehittyivät, mitä he sairastavat ja millaisia elintapoja heillä on.

Hampaiston skannaus Cadent iTero-laitteella

Liikuntamittarit ja -päiväkirjat

46-vuotistutkimus vuonna 2012–2014

Kohortti 1966Kohortti 1966 56

46-vuotistutkimus vuonna 2012–2014

46 vuoden iässä monet myöhemmin ilmenevät krooniset sairaudet alkavat kehittyä. Näin ollen on hyvä aika pyrkiä selvittämään ensimmäisiä muutoksia, jotka edeltävät varsi-naisen sairauden esilletuloa. Tämä mahdollistaa sen, että pystytään etsimään kroonisille sairauksille altistavia tekijöitä.

Jotta 46-vuotistutkimus olisi ollut mahdollista, rahoituksen haku alkoi vuonna 2010. Marjo-Riitta Järvelin teki rahoitushakemuksen aineisto-keruuseen Euroopan aluekehitys-rahastolta (EAKR) BusinessOulun avustuksella. Rahoitus myönnettiin vuoden 2013 loppuun saakka. Lisäksi tukea saatiin Oulun yliopiston lääke-tieteelliseltä tiedekunnalta ja Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Tutkimuksen suunnittelussa olivat mukana muun muassa Oulun yliopis-ton eri yksiköt, Terveyden ja hyvin-voinnin laitos (THL), Työterveyslai-toksen Oulun aluetoimisto ja Oulun yliopistollinen sairaala. Tutkimuksen suunnittelua ja toteutusta veti lääkäri Juha Auvinen.

Uusi aineistonkeruu suunniteltiin niin, että sillä voitiin toistaa samat tutkimukset, jotka tutkittaville tehtiin

31 -vuotiaana. Hankkeessa pyrittiin ottamaan huomioon myös Oulun alueen yritysten tarpeet, jotta voitiin tukea uuden teknologian ja diagnos-tiikan kehitystä.

Kaikille 1966 kohorttiin kuu-luville (10 321) lähetettiin kysely-tutkimuslomakkeet sekä tarjottiin mahdollisuus laajoihin terveystutki-muksiin, jotka toteutettiin eri puolilla Suomea.

Ennen varsinaista tutkimusta kyselylomakkeiden toimivuus testat-tiin kahdessa pienimuotoisessa pilot-titutkimuksessa kohortin ulkopuo-lisilla henkilöillä. Vastaavasti myös terveystutkimuksen toteuttamista kokeiltiin parin päivän aikana Poh-jois- ja Etelä-Suomessa.

Varsinainen tutkimus aloitet-tiin huhtikuun alussa 2012 Oulussa, Kajaanissa ja Helsingissä.

Kohortti 1966 57

Koh

ortt

i 196

6:ee

n ku

uluv

ien

henk

ilöid

en

asui

npai

kat k

olm

ena

eri a

jank

ohta

na.

Lähd

e: P

ohjo

is-S

uom

en k

ohor

tti 1

966:

n lii

kunt

a-ak

tiivi

suus

tutk

imus

ryhm

ä,

Mik

ko K

ärm

enie

mi. Y

mpy

rän

koko

kuv

aa

asum

isen

kes

toa

kyse

ises

sä p

iste

essä

. K

oord

inaa

tit V

äest

örek

iste

rike

skuk

sest

a.

Kyselylomakkeissa54 selvitettiin tie-toja tutkittavien taustasta, elämän-tilanteesta, elintavoista, liikunnasta, ravinnosta, nautintoaineista, elinym-päristöstä, terveydentilasta, suun terveydestä, selkäkivuista, allergioista ja taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi lomakkeista löytyi erikseen naisille ja miehille suunnattuja sekä silmän toimintaa kuvaavia kysymyksiä. Mie-lipiteet ja kokemukset -kysely annet-tiin tutkittaville terveystutkimuksen jälkeen kotiin täytettäväksi.

Terveystutkimukset toteutet-tiin kolmella kenttätyöryhmällä: 1) Oulussa yksi laboratoriohoitaja, viisi tutkimushoitajaa, ihotautilää-käri, röntgenhoitaja, kaksi ham-maslääkäriä, kaksi hammashoitajaa, fysioterapeutti, kardiologi, optikko ja silmäkuvaaja, 2) Pohjois- ja 3) Ete-

lä-Suomen ryhmissä yksi laborato-riohoitaja ja kaksi tutkimushoitajaa. Lisäksi Oulun tutkimuspisteessä oli myös aulaemäntä, jonka tehtävänä oli ottaa tutkittavat vastaan ja opas-taa heitä tutkimuspaikasta toiseen siirtymisessä.

Terveystutkimuksessa55 kerättiin tietoja erilaisten mittausten ja näyt-teiden avulla. Se toteutettiin tutkit-tavan asuinpaikkakunnalla tai kor-keintaan 100 km etäisyydellä hänen asuinpaikkakunnasta.

Terveystutkimuksen aikana tut-kittavilta otettiin veri-, virtsa- ja ulos-tenäytteet, mitattiin muun muassa painoa, pituutta, verenpainetta, puris-tusvoimaa, kehon koostumusta sekä sydämen ja keuhkojen toimintaa. Lisäksi tutkittaville tehtiin allergia- ja selän kestävyystestit sekä selvitettiin

54 http://www.oulu.fi/nfbc/node/26627 55 http://www.oulu.fi/nfbc/node/30371

Syntymähetken asuinpaikat

31 v-tutkimushetken asuinpaikat

46 v-tutkimushetken asuinpaikat

Kohortti 1966 (n = 6 000): Muuttohistoria

Kohortti 1966 58

heidän fyysinen kunto ja aktiivisuus kotona käytettävien aktiivisuusmitta-reiden avulla. Sen yhteydessä tutkit-tavat täyttivät tutkimusta täydentäviä kysymyksiä sisältävän kyselyn56.

Näiden lisäksi Oulussa asuvat osallistuivat ihon, suun ja hampaiden tutkimuksiin, sokerirasituskokeisiin, PAL-testiin (näkömuistin ja uuden oppimisen arviointi), röntgenkuvauk-siin ja fysioterapeutin tutkimuksiin. Osalle tehtiin myös silmien-, kaula-suonten ja sydämentutkimukset.

Oulaisista ja Kemistä noin 70 km säteellä asuvat kutsuttiin kyseisille paikkakunnille laajempiin terveys-tutkimuksiin, jotka olivat kuitenkin suppeampia kuin Oulussa tehdyt tutkimukset. Näiden alueiden tut-kittaville tehtiin lisäksi autonomi-sen hermoston sekä lämpötunto- ja lämpökipukynnysmittaukset samoin kuin Oulussa.

Pohjois-Suomen kenttäryhmä kiersi Lapin ja Itä-Suomen alueet. Etelä-Suomen kenttäryhmä kiersi Etelä-, Keski- ja Lounais-Suomen alueet.

Kaikilta tutkittavilta kysyttiin kir-jallinen lupa aikaisemman kerättyjen tietojen käyttämisestä tutkimuksessa ja niiden yhdistämisestä aikaisem-piin tutkimustuloksiin ja rekiste-ritietoihin, potilasasiakirjatietojen pyytämisestä tutkimukseen sekä tutkimustulosten käyttämisestä yri-tysten kanssa yhteistyössä tehtävässä

tutkimuksessa.Tutkimuksen jälkeen tutkittaville lähetettiin kirjallinen palaute muun muassa verinäytteistä, verenpai-neesta, keuhkojen toimintakokeesta, allergiatestistä, käden puristusvoi-masta, kuntotestistä, rasvaprosen-tista, selän staattisesta kestävyydestä sekä liikunta-aktiivisuudesta.

46-vuotisseurannan kysely-tutkimukseen osallistui 66 prosenttia alkuperäisistä tutkittavista. Kun katsotaan terveystutkimukseen tulleiden määrää, niin osallistumis prosentti oli 57. 31-vuotistutkimuksen kohdalla terveystutkimukseen osallistuvia oli 71 prosenttia.

46-vuotiaiden laajaan terveyden seurantaan tarvittiin lähes 4 miljoonaa euroa. Noin 6900 täytti kyselylomakkeet ja 5800 osallistui terveystutkimuksiin.

Kun verrattiin kohorttien 1966 ja 1986 tutkittavia, huomattiin, että psykoosien määrä oli selvästi lisääntynyt 20 vuodessa.57

56 http://www.oulu.fi/sites/default/files/Taydentavat%20kysymykset%20kysely_1.pdf57 Filatova S et al.(2016) A comparison of the cumulative incidence and early risk factors for psychotic disorder in young adults in the Northern Finland Birth Cohorts 1966 and 1986. Epidemiol Psychiatr Sci. 28: 1–11.

Kohortti 1966 59

Kun tutkittavia verrattiin 31- ja 46-vuotiaina, havaittiin, että tupakoivat käyttivät julkisen terveydenhuollon palveluja tupakoimattomia useammin. Etenkin mielenterveys palvelujen käyttö oli tupakoivilla yleisempää. Elämäntapa-valinnat olivat alkaneet synnyttää eroja.58

Kun tutkittiin 46-vuotiaiden niveliä, havaittiin, että kaikkein pisimmät saivat keskimääräistä useammin polven nivelrikkodiagnoosin. Yhteys oli voimakkaampi miehillä, mutta näkyi myös naisilla.59

Henkilöillä, joilla iho oli palanut useita kertoja auringossa, ja jotka olivat reissanneet tiheästi aurinkorannikoilla, oli enemmän luomia. Runsasluomisuus (yli 50 pigmenttiluomea) on yksi suurimmista melanooman riskeistä.60

Lähes puolella tutkituista oli täysi hampaisto (vähintään 28 hammasta) 46-vuotiaana.61

Metabolista oireyhtymää löydettiin miehiltä 37 prosentilta ja naisilta 23 prosentilta. Verenpainetautia vastaavasti esiintyi miehillä 21 prosentilla ja naisilla 18 prosentilla.62

Lihavia oli 46-vuotiaissa kaksi kertaa enemmän kuin 31-vuotiaissa sekä miehissä että naisissa.63

58 http://www.oulu.fi/kohortit/node/4345359 http://www.oulu.fi/kohortit/node/4608860 http://www.oulu.fi/sites/default/files/86/SinikumpuSP-NFBC_2_3.pdf 61 http://www.hammaslaakarilehti.fi/fi/tiede/parodontaalisairauksien-ehkaisylle-ja-varhaishoidolle-suuri- tarve-pohjois-suomen 62 http://www.oulu.fi/sites/default/files/86/Sirkka_%20NFBC%20esitys%2012%2011%202016_2%20_2.pdf 63 https://tiedonsilta.fi/vahvista-tyokykyasi-jo-varhain/

Kohortti 1966 60

Yleislääketieteen erikoislääkäri, dosentti Juha Auvinen: ”Terveystutkimuksen toteuttaminen oli kuin olisi perustanut terveyskeskuksen aina uudelleen”

Juha Auvinen tutustui ensimmäisen kerran Pohjois-Suomen kohorttiaineistoon ollessaan väitöskirjatyöntekijänä Oulun yliopistossa. Hän käytti tutkimuksessaan nuoremmasta kohortista kerättyjä tietoja.

Vanhempi kohortti tuli tutuksi, kun hän ryhtyi koordinoimaan kohortti 1966:n 46-vuotistutkimusta syksyllä 2011. ”Tunnen aineiston kuin omat taskuni”, Auvinen kiteyttää. Niinpä hän opastaa tutkimusryhmiä aineis-ton käytössä.

46-vuotistutkimus koostui sekä kysely- että terveystutkimuksesta. Koko projekti kesti maaliskuulle 2014 saakka, jolloin terveystutkimus saa-tiin valmiiksi.

Uudenlaisia tutkimuksiaTerveystutkimukset olivat aikaisem-paa monipuolisemmat. ”Suunnittelu-vaiheessa lähdin nuoruuden innolla jututtamaan Oulun eri lääketieteen

alojen edustajia. Monet ryhmät, jotka eivät ennen olleet osallistuneet vastaavanlaiseen tutkimukseen, läh-tivät nyt mukaan”, Auvinen kertoo. Terveys tutkimukseen tuli mukaan uudenlaisia mittauksia ja testejä.

”Enää kaikki tutkimukset eivät mahtuneet yhteen päivään, joten jouduimme jakamaan ne kahdelle päivälle”, Auvinen sanoo. Terveystut-kimuksen toteuttaminen oli kuin liu-kuhihnatyötä: päivän aikana kymme-nen tutkittavaa 20 minuutin välein.

”Tutkimuspäivien toteutusta ei voitu testata loputtomiin, koska meillä oli rahoitus vain määrätylle ajalle. Lisäharjoittelu olisi tarkoitta-nut, että kaikkia kohorttilaisia ei olisi

Kohortti 1966 61

ehditty tutkia. Lisäksi kaikkia tutki-muksessa käytettyjä laitteita ei saatu etukäteen”, Auvinen huomauttaa.

Terveystutkimus sujui kuiten-kin niin hyvin, että pääosin tutkit-tavilta saatiin positiivista palautetta. Aikataulu oli kuitenkin tiukka. ”Jos jokin laite rikkoontui, se piti saada illan aikana korjattua. Ei ollut varaa jäädä odottamaan huoltomiehen tuloa. Muuten monta tutkittavaa olisi jäänyt kyseisestä mittauksesta pois. Se olisi vaikuttanut tutkimusaineis-ton hyödynnettävyyteen”, Auvinen kertoo usein pitkäksi venyneistä työpäivistään.

Lähes kahden vuoden kenttätyö-vaiheen aikana eri puolilla Suomea kiertäneet tiimit nivoutuivat hyvin yhteen. ”Terveyskeskus” saatiin pys-tytettyä eri paikkakunnille edellisen illan aikana. ”Aineiston keruu opittiin hyvin. Samalla kaavalla olisi voitu tehdä muitakin terveystutkimuksia. Nyt uuden keruuvaiheen suhteen on taas aloitettava alusta, sillä kent-tätyötä tehnyt porukka ei ole enää kasassa”, Auvinen sanoo.

Uusia tutkimusaiheiden yhdistelmiä

Erilaisten mittausten suuri määrä tuotti valtavan määrän tietoa. ”Datan määrä kasvoi kymmenenkertaiseksi aikaisempiin keräysvaiheisiin näh-den. Sen puhdistamisessa oli iso työ”, Auvinen toteaa.

Datan puhdistamisella tarkoite-taan sitä, että siitä poistetaan muuan muassa virheelliset mittaustulokset. Lisäksi tiedot laitetaan taulukkomuo-

toon, jotta tutkijat voivat käyttää niitä analyyseissään.

Kun terveystutkimuksen suun-nitteluun osallistui monen eri alojen tutkijoita, se mahdollisti uudenlais-ten tutkimusten tekemisen. Tutki-musryhmät pystyivät tarkastelemaan omaan aihetta suhteessa uuteen aihealueeseen. Auvinen mainit-see esimerkkinä ruoansulatusoirei-den ja hampaiden terveyden väliset yhteydet.

1966-kohortin 46-vuotiskeräyksen terveystutkimus

- 5 861 kohorttilaista osallistui (=57 prosenttia)- vei aikaa lähes kaksi vuotta,

jotta kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan

- tutkimuksia tehtiin viitenä päivänä viikossa, joskus myös viikonloppuisin

- toteutettiin 40 paikkakunnalla, yhdellä paikkakunnalla oltiin

vähintään 3 päivää- suuri määrä biologisia näyteitä

(veri, hius, uloste, virtsa) kerättiin- toteuttaminen vaati paljon koordi-

nointia, koska esimerkiksi näytteiden pakastus heti niiden ottamisen

jälkeen sekä niiden lähetys Ouluun oli saatava sujumaan

Koh

ortt

ilais

ista

on

vuos

ien

varr

ella

ker

ätty

paljo

n nä

yttei

tä, j

otka

on

säilö

tty

suur

iin p

akas

timiin

.

Kohortti 1966 62

Jari Kela: ”Mahtava olla mukana”

Pudasjärvellä syntynyt, nykyisin Oulussa asuva Jari Kela on yksi kohortti 1966:n tutkittavista. Hänen terveyttään ja hyvinvointia on seurattu jo sikiöajasta lähtien.

Kela on osallistunut innolla kohortti-tutkimuksiin. Hän muistaa kyselylo-makkeiden täytön jo murrosikäisestä saakka. Sitä vanhemmat vaiheet eivät ole jääneet mieleen. Vaikka kysymyk-siä oli paljon, Kelan mielestä niihin oli tärkeää vastata.

Erityisesti hänen muistiinsa ovat painuneet tutkimuksessa mukana olleet valokuvat voileivistä. Niillä

haluttiin selvittää, kuinka paljon ras-vaa käyttää leivän päällä. ”Edelleen-kin leipää voidellessa kuvat tulevat silmien eteen, jolloin automaattisesti vähentää levitteen määrää”, Kela muistelee. ”Tutkimuksessa mukana oleminen ohjaa ainakin jonkin ver-ran omaa käyttäytymistä parempaan suuntaan. ”

Kohortti 1966 63

Kova tiedonjano”Kun syntymävuosi tulee esille, usein kysytään, oletko kohorttilainen”, Kela kertoo. Hän ei ole ollut pelkkä rivijä-sen, vaan on perustanut 1966-kohort-tilaisille oman Facebook-ryhmän. Lisäksi hän teki aloitteen, joka poiki pari vuotta sitten järjestetyn yleisöti-laisuuden64 kohorttitutkimuksesta.

”Olemme aina saaneet henkilö-kohtaista palautetta terveystutki-musten tuloksista. Sen sijaan olemme jääneet kaipaamaan, mitä tuloksia kohorttitutkimus on tuottanut. Meni 50 vuotta ennen kuin tietoa tuli meille”, Kela peräänkuuluttaa lisää yleistajuista viestintää tutkittavien suuntaan.

Hän näki äskettäin tiededoku-mentin ulkomailla toteutetusta kohorttitutkimuksesta ja toivoisi, että samanlainen voitaisiin tehdä Poh-jois-Suomen kohorttitutkimuksesta. ”Se voisi herättää nuorempia kiinnos-tumaan omasta terveydestään”, Kela hahmottelee.

”Ei ole vielä tullut selvästi esille, mikä hyöty tutkimuksesta on tähän asti ollut yhteiskunnalle”, Kela huo-mauttaa. Hänestä olisi mielenkiin-toista kuulla, mitä eroavuuksia löytyy kahdenkymmenen vuoden välein syntyneiden väliltä.

Hyödyllisiä tutkimuksiaJari Kelasta on ollut mukava päästä testeihin. Vaikka 46-vuotiaana tehty terveystutkimus vei kaksi päivää, hän ei kokenut sitä rasitteena.

”Me olimme kuin flipperin pal-lot, jotka pomppivat tutkimuksesta toiseen. Terveystutkimuksen päivät olivat tarkasti ohjelmoitu. Silti kiire ei paistanut läpi”, Kela sanoo. Hän antaa täyden kympin terveystutki-muksen ohjelman suunnittelijoille ja toteuttajille. ”Todella innostunutta henkilökuntaa.”

Kelalle terveystutkimukset tuli-vat tarpeeseen. ”Minulla on suvussa sydäntautia rasitteena ja itsellä oli vähän selkäongelmia tutkimuksen aikoihin”, Kela kertoo. Tutkimukset antoivat hänelle mielenrauhan, kun mitään hälyttävää ei löytynyt.

”Tuollaisiin tutkimuksiin ei olisi monellakaan mahdollisuutta mennä omalla kustannuksella. Niinpä monet vanhempaa tai nuorempaa ikäluok-kaa olevat ovat olleet kateellisia meille.”

Mutta päinvastaisiakin näkökul-mia on. Kaikki eivät kuitenkaan ole innostuneita tietämään, löytyykö ter-veyshuolia. Kela sen sijaan voisi osal-listua vaikka useammin. ”Kun ikää tulee enemmän, niin alkaa ajattele-maan loppuelämää”, Kela miettii.

64 http://www.oulu.fi/kohortit/node/43467

Sentraalisen eli suuressa aortassa heti sydämen jälkeen vallitsevan verenpaineen mittaus

Kohortti 1966 64

Kohorttien uudet tutkimukset

Tämän historiikin kirjoittamisen aikaan (syksy 2018) on käynnissä kohortti 1966:n lasten vanhempien terveys-tutkimus. Terveyden seurantakyselyt lähetettiin kaiken kaikkiaan kohorttilaisten noin 12 000 äidille ja isälle. He ovat iältään 67–100-vuotiaita.

Kyselyn avulla selvitetään muun muassa elämänlaatua ja terveydenti-laa sekä fyysistä ja henkistä toimin-takykyä. Kyselyyn vastanneista ter-veystutkimukseen kutsuttiin Oulun alueella asuvat henkilöt. Tutkimuk-sesta vastaavat professori Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi ja lääkäri Maija-Helena Keränen.

Parhaillaan on käynnissä myös suunnittelutyö kohortti 1986:n tutki-muksen osalta. Kyseessä on ensim-mäinen koko kohortin 1986 kattava aikuisiän tutkimus kohorttilaisten ollessa vähän yli 30-vuotiaita. Alun perin 9 479 kohorttilaisesta osoite-tiedot ovat saatavilla Väestörekisteri-keskuksesta 9 025 henkilölle. Oulun alueella heistä asuu 4 230.

Tutkimuksen tavoitteena on tehdä laaja terveyden seurantakysely- sekä kattava terveystutkimus. Tutkimus-kohteita ovat muun muassa sydän, verenkierto, keuhkot, hengitys, liha-vuus, metabolia, tuki- ja liikuntaelin-sairaudet, hedelmällisyys, henkinen tila, oppiminen, suun ja hampaiston terveys, aistit (silmä- ja kuulontutki-mus), sosiaalinen hyvinvointi, talou-dellinen tilanne, työura sekä erilaiset elimistön toimintaa mittaavat labora-toriotutkimukset. Tutkimuksen suun-nittelussa on mukana laaja joukko Oulun yliopiston ja Oulun yliopis-tollisen sairaalan tutkijoita. Tutki-muksesta vastaavat tutkimusjohtaja Minna Ruddock sekä yleislääketie-teen erikoislääkäri Juha Auvinen.

65

Laajaa tutkimusyhteisöä palveleva infrastruktuuriKohorttikeskus perustetaan 2015

Mitä enemmän kohorttilaisista on kerätty tietoa, sitä enemmän aineisto on alkanut kiinnostaa tutkijoita niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Eri tutkimusten yhteydessä on ker-tynyt laaja biologisten näytteiden kokoelma, josta on mahdollista saada uutta tietoa analysointimenetelmien kehittyessä. Aineiston kasvaessa ja tutkijoiden vaihtuessa tai eläköityessä on myös tullut tarve turvata aineiston säilyminen ja käytettävyys.

Viime vuosina Oulun yliopisto ja sen lääketieteellinen tiedekunta ovat panostaneet merkittävästi kohort-tiaineistoihin. Niitä hallinnoidaan lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 2015 perustetussa kohort-tikeskuksessa65, jonka toiminnasta vastaa tutkimusjohtaja Minna Rud-dock. Keskuksen tehtävänä on saattaa tutkittavista kerättävä tieto tutki-muskäyttöön soveltuvaan muotoon sekä avustaa tutkijoita monenlaisissa aineistoon liittyvissä kysymyksissä ja analysoinneissa. Keskuksen henki-lökuntaan kuuluvat projektisihteeri, tietojärjestelmäasiantuntija, IT-suun-nittelija, kaksi tutkimushoitajaa, labo-rantti sekä kolme biostatistikkoa.

Terveystutkimusten jatkumi-nen kummankin kohortin osalta on

ensiarvoisen tärkeää - ovathan Poh-jois-Suomen syntymäkohortit ainut-laatuisia siinä, että tietoja on kerätty samoista henkilöistä jo raskauden ajoista lähtien ja ne eroavat tässä muista kansallisesti merkittävistä väestöaineistoista kuten esimerkiksi FinTerveys-tutkimuksesta66.

Tutkimusaineiston keruu vaa-tii tutkijoiden innostuksen lisäksi myös suurta rahallista panostusta, sillä yhden tutkimuksen aikapisteen rahoituksen tarve voi olla sen laajuu-desta riippuen jopa 3–4 miljoonaa euroa. Rahoitusta terveystutkimus-ten toteutukseen haetaan eri tahoilta hyvissä ajoin ennen tutkimuksen toteutusta.

Kansainvälinen tutkijayhteisöTutkijoiden suunnitelmat kohort-tiaineistolla tehtävästä tutkimuk-sesta arvioidaan kohortin Tieteel-lisessä toimikunnassa. Sen jäseniä ovat eri tutkimusalueiden asiantun-tijat ja sitä vetää kohorttikeskuksen tutkimusjohtaja.

Tällä hetkellä Oulun yliopistossa yli 20 tutkimusryhmää tekee tutki-musta kohorttiaineiston parissa. He tuottavat tieteellisten havaintojen lisäksi myös arvokasta alueellista tie-toa päättäjien käyttöön.

65 http://www.oulu.fi/nfbc/ 66 https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-finterveys-tutkimus

66

Yhteenveto

Innostus osallistua on jatkunut edel-leen, vaikka kaikki eivät haluakaan saada tietoa omasta terveydestään. Silti osallistumisaktiivisuus on myös tänä päivänä hyvä, kun sitä verrataan toisiin kansainvälisiin tutkimuksiin.

Suuri, kokonaisuudessaan lähes 20 000 tutkittavasta ja heidän vanhem-mistaan koostuva tutkimusjoukko on tuonut etuja. Esimerkiksi geneettisessä tutkimuksessa, jossa etsitään sairauden tai tilan yhteyttä geenimuutokseen, tarvitaan suuria ihmismääriä. Saman-aikaisesti se on tuonut haasteita.

Jokainen tietojen keräysvaihe vaatii suuren määrän rahaa, tarkan aikataulutuksen tutkimuspäivään, mutta myös kapasiteettia aineiston käsittelyyn. Alkuaikoina ongelmaksi

muodostuivat tietokoneiden aiheut-tamat haasteet. Nykyisin haasteena on enemmänkin se, löytyykö resurs-seja aineiston käsittelyyn ja analy-sointiin. Edelleen rahoitusta saadaan vain lyhyissä pätkissä ja sitä pitää aina erikseen hakea eri tutkimusta rahoittavilta tahoilta.

Pohjois-Suomen syntymäkohor-tit ovat tuoneet uutta tietoa raskaus-ajasta sekä syntymän jälkeisestä pikkulapsivaiheesta. Mutta yhä enemmän tietoa kertyy myös sairauk-sien kehittymisen mekanismeista ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, mikä voi auttaa ennaltaehkäisemään sairauksia. Syntymäkohorttien voima on siinä, että seurataan normaaliväes-töä kohdusta hautaan.

Kun kohorttitutkimus alkoi 1966, ei heti alkuun ajateltu, että siitä tulee pitkäaikainen seurantatutkimus. Uutta oli jo se, että tutkittavien määrä oli niin suuri. Oli totuttu vain korkeintaan parinkymmenen henkilön tutkimuksiin. Myös neuvolat olivat nyt ensimmäistä kertaa mukana tieteellisessä tutkimuksessa. Innostus oli suurta niin terveydenhoitajien kuin äitien joukossa. Osallistumisprosentti lähenteli sataa.

Merkittäviä tutkimustuloksia voidaan saavuttaa myös tutkimalla kohortti-aineistoja yhdessä muiden väestöai-neistojen kanssa. Tutkimusyhteistyötä tehdäänkin useiden kansallisten ja

kansainvälisten yliopistojen ja tutki-muslaitosten kanssa. Kohortin tieteel-lisenä johtajana ja kansainvälisen toi-minnan veturina on toiminut vuodesta 1996 lähtien Marjo-Riitta Järvelin.

67

Valtava määrä teknologista ja analyyttistä kehitystä tekee mahdolliseksi suuren mittakaavan tutkimukset isoilla aineistoilla.”

Prof. Marjo-Riitta Järvelin

“

68

Kohorttitutkimus on tuottanut:- 100 väitöskirjaa- yli 1000 julkaisua tieteellisissä lehdissä- valtava tietoaineisto kysely- ja

terveystutkimuksista- yli puoli miljoonaa biologista näytettä

(esim. veri-, virtsa-, hius- ja ulostenäytettä)

Oulun yliopistossa kohorttitutkimuksen keskiössä ovat67

- allergiat, iho- ja keuhkosairaudet- ennenaikaisena syntyneet- kilpirauhassairaudet- liikunnan ja ympäristön vaikutus

terveyteen- mielenterveys, päihderiippuvuus ja

neurologinen tutkimus- naistentaudit - perhe, lisääntymisterveys ja -hyvinvointi- ravitsemus, lihavuus, varhainen kasvu ja

kehitys- silmän sairaudet ja kuulontutkimus- suolistosairaudet- suun terveys- sydän- ja verisuonitaudit, diabetes- talouden ja työelämän terveysvaikutukset- tuki- ja liikuntaelinten sairaudet- tulehdukselliset sairaudet ja immunologinen tutkimus - unihäiriöt

67 http://www.oulu.fi/nfbc

69

Kiitokset

Suuret kiitokset kuuluvat myös tut-kimuksen suunnitteluun ja toteutuk-seen osallistuneelle laajalle tutkija-joukolle, kenttähenkilöstölle sekä kohorttikeskuksen henkilökunnalle.

Haluamme kiittää myös kaikkia tämän historiikin toteuttamisen mahdollistaneita henkilöitä, erityi-sesti yli 50-vuotisen tutkimuksen eri vaiheissa mukana olleita henkilöitä kokemuksiensa jakamisesta.

Kohorttitutkimuksen puolesta haluamme kiittää lämpimästi kaikkia kohorttilaisia ja heidän vanhempiaan osallistumisesta tutkimukseen! Ilman teitä paljon arvokasta tietoa olisi jäänyt saamatta! Toivottavasti kohtaamme vielä tulevina vuosikymmeninä useaan kertaan!

70

www.oulu.fi

9 789526 221939ISBN 978-952-62-2193-9