Päivitetty 01.09.2017 / M. Lindeman

Pro gradun raportointiopas

1. TUTKIMUSRAPORTIN OSAT................................................................................................ 2

1.1. YLEISTÄ ....................................................................................................................... 2 1.2. JOHDANTO .................................................................................................................. 3 1.3. ONGELMAT JA HYPOTEESIT ......................................................................................... 4 1.4. MENETELMÄT ............................................................................................................. 5 1.5. TULOKSET ................................................................................................................... 6 1.6. DISKUSSIO ................................................................................................................... 8 1.7. LÄHTEET ................................................................................................................... 10 1.8. LIITTEET .................................................................................................................... 10

2. PERSOONA- JA AIKAMUODOT ......................................................................................... 10 3. TUTKIELMAN PITUUS JA ULKOASU................................................................................... 11 4. TAULUKKOJEN JA KUVIEN LAADINTA .............................................................................. 11

4.1. Taulukot.................................................................................................................... 12 4.2. Kuvat ........................................................................................................................ 18

5. KIRJALLISUUS .................................................................................................................. 21

Huom! Tätä ohjetta täydentää moniste ”Tieteellisen katsauksen kirjoittaminen”, joka sisältää myös pro gradu -tutkielman kannalta tärkeitä ohjeita tieteellisestä kirjoittamisesta, kieliasusta, lähdeviitteiden käytöstä jne. Ohjeet perustuvat APA:n raportointioppaan 6. painokseen (American Psychological Association, 2010). Jos teet tutkielmasi sellaisella psykologian osa-alueella, jossa APA:n ohjeita ei käytetä, voit noudattaa oman alasi käytäntöä (mutta johdonmukaisesti). Saat tästä ohjeet gradusi ohjaajalta. Raportointiohjeita asioista, joita tässä oppaassa ei ole mainittu, löydät verkosta omilla hakusanoillasi, yhdistettynä hakusanaan "APA 6th ed." Katso myös seuraavat Tutkimuseettisen neuvottelukunnan suosittelemat linkit:

• Kielijelppi-sivusto sisältää ohjeita ja vinkkejä tieteellisen kirjoittamisen perusasioihin, kirjoitusprosessiin ja tekstin viimeistelyyn.

• Helsingin yliopiston Älä kopsaa -sivusto sisältää ohjeita tieteellisen kirjoittamisen opettamiseen ja harjoitteluun

• Englanninkielisiä ohjeita tieteelliseen kirjoittamiseen: Plagiarism.org, University of Essex, University of Manchester, Newcastle University, Finnish Virtual University

• Ohjeistusvideo APA-viittauskäytäntöön

2

1. TUTKIMUSRAPORTIN OSAT

1.1. YLEISTÄ Tutkimuksen osat raportoidaan pro gradussa (lyhennetysti ”gradussa”) ja käsitellään tässä oppaassa seuraavassa järjestyksessä: Nimilehti Tiivistelmä (Esipuhe) Sisällys 1. Johdanto (sekä sisältökohtaisia alaotsikoita) 2. Menetelmät 2.1. Koehenkilöt (Osallistujat, Tutkittavat,) 2.2. Arviointimenetelmät (Materiaali, Ärsykkeet, Välineet, Koeasetelma) 2.3. Tutkimuksen kulku (Koemenettely) (2.4. Tilastolliset menetelmät - ei yleensä tarvita) 3. Tulokset 4. Diskussio (Tulosten tarkastelua, Tarkastelu, Pohdinta) Lähteet Liitteet 1. Liitteen otsikko 2. Liitteen otsikko Nimilehdellä esitetään tutkielman otsikko ja sen oikeassa alakulmassa tekijän nimi (kutsumanimi alleviivattuna), opinnäytteen laatu, ohjaajan nimi, sivujen (sisältäen lähteet) ja liitesivujen (ls) lukumäärä sekä kuukausi ja vuosi, jolloin tutkielma on jätetty tarkastettavaksi. Mikäli tutkielma liittyy johonkin projektiin, tulee siitä mainita Esimerkiksi: Minna Sofia Nieminen Pro gradu -tutkielma Psykologia Lääketieteellinen tiedekunta Toukokuu 2017 Ohjaaja: Olli Oinonen Tutkimusprojekti: Mielen syöverit Tiivistelmä on usein tutkimuksen luetuin osa, joten sen laadintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tiivistelmän tärkein tehtävä on informoida lukijaa tutkimuksesta lyhyesti mutta kattavasti. Siinä esitetään tutkimuksen ongelmat (ja hypoteesit, jos niitä on), menetelmien pääpiirteet, päätulokset ja mahdollisesti johtopäätökset ja/tai sovellukset (lyhyesti). Tiivistelmän tulee olla sellaisenaan ymmärrettävä ja selkeä kuvaus tutkimuksesta. Lähdeviitteitä tiivistelmään ei laiteta lainkaan. Esipuhe ei pro gradu tutkielmassa ole välttämätön. Esipuhe on tarpeellinen silloin kun työ liittyy johonkin projektiin. Tällöin tekijän on syytä mainita projektin nimi ja vetäjä, kuvata mahdollisesti liittymäkohdat projektin muiden jäsenten tutkimuksiin sekä oma osuus kyseisessä projektissa. Tekijän on myös syytä mainita, missä ja miten aineisto on kerätty.

3

Esipuhe on lyhyt (aina alle sivun mittainen). Siinä voidaan myös kiittää työn ohjaajaa ja muita tutkimuksen teossa avustaneita henkilöitä. Sisällysluettelossa kuvataan tutkimuksen sisällys otsikoittain ja sivunumerointi tehdään johdannon alusta loppuun (viimeiseen liitesivuun) asti. Myös liitteet on syytä numeroida ja otsikoida sekä sisällysluetteloon että itse tekstiin. Muista, että hyvin lyhyet luvut haittaavat tekstin luettavuutta ja tekevät myös sisällysluettelosta kohtuuttoman pitkän. Lukuja ei luonnollisestikaan tule itsetarkoituksellisesti pidentää, esimerkiksi Koehenkilöt-luku on usein hyvin lyhyt.

1.2. JOHDANTO Johdanto-käsitettä voidaan käyttää kahdella tavalla. Toisaalta johdanto-sana voi viitata koko tekstiin ennen Menetelmät-lukua. Näin on laita useimmiten tieteellisissä artikkeleissa. Graduissa johdanto on yleensä pidempi kuin artikkeleissa ja siksi johdanto-sana voi tarkoittaa koko ns. teoreettista osuutta tai vain sen ensimmäistä lukua (ns. johdannon johdantoa). Johdannon johdanto kuvaa lukijalle lyhyesti (esim. yhdellä kappaleella tai 1-2 sivulla, ongelmasta riippuen) mitä tässä tutkimuksessa tutkitaan ja miksi. Varsinaisessa johdannossa tekijä osoittaa, kuinka hyvin hän hallitsee tutkimukselleen relevantin aiemmin hankitun tiedon. Johdannossa kuvataan ongelma-alue, sen teoreettinen ja/tai käytännön merkitys, määritellään ongelma-alueen keskeiset käsitteet, ja ennen kaikkea osoitetaan tutkimuksen tarve. Johdannon ehdottomasti tärkein tehtävä on perustella tutkimusongelmat ja mahdolliset hypoteesit Toisin sanoen, johdannon luettuaan lukijan on ymmärrettävä, miksi tätä asiaa on järkevää tutkia, ja miksi on perusteltua asettaa kyseiset ongelmat ja hypoteesit. Tärkeintä on kuvata sitä tietoa, teoriaa ja tutkimusta, joka on sinun tutkimuksesi kannalta oleellista, toisin sanoen keskeisiä löydöksiä, malleja ja teoreettisia kannanottoja. Erityisen tärkeää on kuvata ja analysoida viimeaikaisia tutkimustuloksia, joihin tutkimusongelman motivointi yleensä perustuu. Ei ole mitään syytä kuvata yksityiskohtaisesti kaikkia mahdollisia lähestymistapoja ongelma-alueeseen; se ei palvele johdannon tehtävää eli tutkimusongelman motivointia. Sama koskee ongelma-alueen tutkimisen historiallisia perinteitä. Joskus tosin lyhyt viittaus historiaan voi olla tarpeen, ettei synny vaikutelmaa, että gradun tekijä kuvittelee jonkun kauan tutkitun asian tai lähestymistavan olevan täysin uusi. Kaikkea turhaa, niin yksittäisiä sanoja, virkkeitä, kappaleita kuin kokonaisia lukujakin on syytä välttää. Erityisesti kirjoittamisen loppuvaiheessa kannattaa tarkastaa, ettei tekstissä ole sellaisia jäänteitä vanhoista versioista, jotka eivät enää toimi johdannossa. Vaikka tutkimusongelma motivoitaisiinkin käytännön tekijöillä, ongelman kytkemistä vallitsevaan tietoon ei silti voi unohtaa. Johdannossa tulee näin ollen mahdollisimman selkeästi osoittaa, mitä tästä asiasta tiedetään, mitä ei tiedetä, mitkä tulokset ovat ristiriitaisia, mikä tieto on puutteellista jne. Näiden tiedon aukkojen perusteella motivoit oman ongelmasi ja perustelet mahdolliset hypoteesisi (esim. "Näin ollen C:n suhdetta Y:hyn ei vielä tunneta”, ”On siis mahdollista, että A:t ovat suurempia kuin B:t”, "Jos x, niin y (hypoteesi 1)" jne. ) Johdannossa määritellään myös tutkimuksen keskeiset käsitteet. Jos avainkäsitteet ovat moniselitteisiä tai niillä ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta, termit voi ensimmäisellä kerralla kursivoida ja perään voi laittaa sulkeisiin termin vieraskielisen

4

vastineen (esim. "engl. priming"). Tärkeimmät käsitteet ovat luonnollisesti niitä muuttujia, joita tutkimusongelmat koskevat. Muiden käsitteiden analyysi on näille alisteinen. Käsitteiden määritelmät on syytä esittää sujuvasti ja luettavasti, tekstin luonnollisena osana. Luettelomainen käsitteiden määrittely on kömpelöä. On tärkeää, että johdannossa ja jokaisessa luvussa on punainen lanka, ts., että asian argumentointi (tutkimusongelmien perustelu) etenee loogisesti. Huonossa johdannossa on monta lausetta tai kappaletta peräkkäin, jotka alkavat tutkijoiden nimillä (Goldfinger tutki… Jones ja Smith havaitsivat…. Lindström puolestaan tutki lapsilla….). Tällöin punainen lanka on katkennut pahasti: tutkijoiden nimet eivät voi toimia loogisena tekstin rakentajana, vaan tekstin täytyy kulkea ilmiöiden (ei ilmiön tutkijoiden sukunimien) mukaan. Hyvä johdanto vakuuttaa lukijan, että gradun ongelma on todella tutkimisen arvoinen. Kehnossa johdannossa esitellään laveasti yhtä tai useampaa teoriaa ja joitain satunnaisia, pahimmassa tapauksessa vanhoja tutkimustuloksia ja sen jälkeen vain esitellään tutkimusongelmat omassa luvussaan. Näin ei ole syytä toimia, sillä tutkimuksen perustelu on eri asia kuin oppikirjamainen teksti. Mikään tutkimus ei ole itseisarvo, vaan se täytyy kytkeä vallitsevaan tieteelliseen tietoon ongelma-alueelta (ks. myös diskussion kirjoittaminen). Hyvässä johdannossa tutkimusongelmat ja hypoteesit formuloidaan selvästi jo siinä tekstin kohdassa, missä tutkimuksen tarve osoitetaan; ongelmat ja hypoteesit vain kerrataan luvussa "Tutkimusongelmat ja hypoteesit". Mikäli hypoteeseja on useita (esimerkiksi rakenneyhtälömalleihin perustuvat monimutkaisemmat asetelmat), osa ongelmista ja hypoteeseista voidaan esittää vain Ongelmat ja hypoteesit -luvussa.

1.3. ONGELMAT JA HYPOTEESIT Tutkimusongelmat ja hypoteesit on syytä esittää tiivistetysti ja numeroiden omassa luvussaan tarkastajien työn helpottamiseksi, vaikka ne tuleekin esitellä jo aiemmin (vrt. ed. luku). Ongelmat ja hypoteesit perustellaan johdannossa, tässä luvussa uusia perusteluita ei enää esitetä. Tutkimusongelma on kysymyslause, jossa kysytään kahden tai useamman muuttujan välistä suhdetta (esim. "Miten työmuistin kapasiteetti vaikuttaa oppimiseen yli 50-vuotiailla?"). Hypoteesit esitetään väitelauseina, joissa on ilmaistu muuttujien yhteyden oletettu suunta (esim. ”Iän kasvaessa yli 40 vuoden työmuisti heikkenee kiihtyvästi”). Jos tutkimusongelma on identtinen hypoteesin kanssa, pelkkä hypoteesin esittäminen riittää. Hypoteesit asetetaan silloin, kun suunta aiemman tiedon perusteella ennakoida. Jos suuntaa tai tulosta ei voida perustellusti ennakoida, hypoteeseja ei aseteta, vaan asiaa selvitetään tutkimuksen ongelmana. Ongelmissa ja hypoteeseissa mainittujen muuttujien on oltava sellaisia, joita on käsitelty johdannossa, joita voidaan mitata ja ne tulee ilmaista siten, etteivät ne sekaannu muihin muuttujiin.

5

1.4. MENETELMÄT Kun johdannon tehtävänä oli kertoa, miksi ongelma asetettiin, Menetelmät-luvun tehtävä on kertoa, miten vastaus ongelman kysymykseen tai kysymyksiin hankittiin ja mitä kontrollimenettelyjä käytettiin tulosten yleistettävyyden takeeksi. Menetelmien raportoinnin perusajatus on, että lukija pystyy halutessaan toistamaan tutkimuksen samanlaisena sekä arvioimaan tehdyn tutkimuksen menetelmien luotettavuutta. Yhteenkuuluvia asioita ei tule esitellä pienissä erillisissä pätkissä eri paikoissa, mutta asioita ei tule myöskään toistaa. Esitä siis kukin asiakokonaisuus yhdessä paikassa (sama ohje pätee myös johdantoon ja diskussioon). Eri tutkimusalueilla vaaditaan hyvin erilaisia menetelmätietoja erilaisin tarkkuuksin. Tutkimalla oman alueen viimeaikaisia kansainvälisiä artikkeleita, saa varsin hyvän käsityksen menetelmien ja myös tulosten esittämisestä. Pääsääntö kuitenkin on, että psykologian opinnäytteissä noudatetaan APA:n ohjeistusta (American Psychological Association (2010). Koehenkilöt-kappale aloitetaan mieluiten raportoimalla koehenkilöiden lopullinen lukumäärä. Tämä on tärkeää tietoa, ja on lukijaystävällistä, jos koehenkilöiden lukumäärää ei tarvitse erikseen etsiä tekstin seasta. Myös koehenkilöiden ikä, sukupuolijakauma, koulutus- tai ammattitausta, ja ehkä ryhmä(t), joista heidät valittiin (esim. "Asperger-liiton asiakkaat"), on hyvä kuvata luvun alussa. Vasta sen jälkeen kuvataan muu tarpeellinen tieto (esim. "Alun perin tutkimukseen osallistui…."). Koehenkilöt-sana on vakiintunut tarkoittamaan tutkimukseen osallistuvia henkilöitä, vaikka kyseessä ei olisikaan kokeellinen tutkimus. Voit kuitenkin käyttää myös muita käsitteitä kuin koehenkilöt, jos se on aiheellista (esim. osallistujat, tutkittavat). Se, mikä tieto koehenkilöistä on tarpeellista, riippuu tutkimusongelmasta. Sellaista taustatietoa, joka ei liity tutkimuksen ongelmiin tai tulosten luotettavuuden ja yleistettävyyden arviointiin, ei ole syytä raportoida. Usein on tarpeen kertoa tutkimukseen alun perin osallistuneiden kokonaismäärä, tavalla tai toisella karsiutuneet (kato, tyhjät lomakkeet jne.) ja karsiutumisen syyt. Tarvittaessa on tarkasti esitettävä, mistä kontrolliryhmä koostui ja miksi se on vertailukelpoinen koeryhmän kanssa. Kun johdannossa esitettiin määritelmät tutkittaville muuttujille, seuraavissa luvuissa kerrotaan, kuinka muuttujat operationalisoitiin. Yksinkertaisimmillaan kyse on yhdestä, Arviointimenetelmät-luvusta. Kokeellisessa tutkimuksessa tässä jaksossa kerrotaan asian vaatimalla tavalla otsikoiden (esim. Arviointimenetelmät, Materiaali, Ärsykkeet, Välineet, Koemenettely), millaisia olivat koevälineet, ärsykkeet ja koeasetelmat. Teksti kirjoitetaan tutkittavien ilmiöiden eli muuttujien mukaan (esim. Työmuisti, Älykkyys, Kognitiivinen inhibitio), eikä sitä ole syytä kirjoittaa kaavamaisesti vain siinä järjestyksessä, jossa asioita tutkittiin. Mittari-sanaa ei ehkä ole hyvä käyttää, jos mitään fyysisiä arvoja ei mitata (joskin jotkut ovat tässä kieliasiassa liberaalimpia kuin toiset). Jos käyttämäsi arviointimenetelmät ovat yleisesti käytössä olevia, voit viitata muihin lähteisiin, joista lukija voi menetelmät löytää, ja kuvata sitä vain esimerkinomaisesti työssäsi. Mitä harvinaisempi arviointi- tai koemenetelmäsi on, sitä tarkempi on kuvailun oltava. Jos mietit, mitä ottaa mukaan, mitä ei, ajattele lukijaa ja Menetelmät-luvun tehtävää. Tärkeintä on, että lukija saa riittävän kuvan menetelmästä ja että hän halutessaan löytää ao. arviointi- ja koemenetelmät helposti (vaikkapa jostain artikkelista). Jos esimerkiksi käytät jotain

6

yleisesti tunnettua tehtäväsarjaa, jossa on pitkä instruktio koehenkilöille, tätä instruktiota ei kannata toistaa, vaan voit viitata lähteeseen, josta se on helppo tarvittaessa löytää. Jos käytät menetelmiä, joista on syytä raportoida reliabiliteetti ja/tai validiteetti, ne raportoidaan tässä kappaleessa. Jos olet itse kehitellyt tai muokannut tunnettua menetelmää, menetelmän luotettavuuden (esim. reliabiliteetin ja validiteetin) raportointiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Jos käytät faktorianalyysia ainoastaan muuttujien muodostamiseen (ts., faktorianalyysi ei ole tutkimuksesi tulos), raportoi analyysi tässä. Ylipäätään kaikki informaatio, joka liittyy muuttujien muodostamiseen, raportoidaan näissä luvuissa. Myös muut, esim. perustelut itse kehitellyille arviointimenetelmille ovat välttämättömiä (ei riitä, että "ajattelee", että itse kehitellyt kysymykset mittaavat jotain haluttua asiaa). Muista, että et voi täällä esitellä uusia ilmiöitä, joita johdannossa ja tutkimusongelmissa ei ole lainkaan otettu esille. Ei myöskään ole syytä kuvailla kaikkea sitä, mitä olet tehnyt, mutta mikä ei ole johtanut mihinkään ja mikä ei enää työn loppuvaiheessa liity tutkimusongelmiin. Voit harkinnan mukaan mainita lyhyesti joitain tällaisia menetelmiä, jos arvelet, että sillä on jotain informaatioarvoa. Jos arviointimenetelmä on asteikkotyyppinen, siitä raportoidaan nimi ja sen mahdollinen lyhenne, lähdeviite, osioiden lukumäärä, esimerkkiosio(t), pisteitys ja muuttujan muodostaminen ja reliabiliteetti joko tässä ja/tai aiemmissa tutkimuksissa. Esimerkiksi seuraavasti: ”Syömishäiriöoireita mitattiin Garnerin ja Garfinkelin (1979) kehittämällä asteikolla Eating Attitudes Test (EAT). EAT sisältää 26 osiota, joihin vastataan 6-portaisella asteikolla (1 = Ei koskaan, 6 = Aina). Osiot mittaavat hoikkuuspyrkimyksiä, bulimisia taipumuksia ja oraalista kontrollia (esim. “Vältän syömistä, kun olen nälkäinen”, “Haluaisin oksentaa aterioiden jälkeen”). Syömishäiriöiden oireiden määrää kuvastava muuttuja laskettiin summaamalla ne osiot, joihin koehenkilö oli vastannut 6 tai 7. Asteikon

reliabiliteetti (Cronbachin ) oli tässä tutkimuksessa (.88) samaa luokkaa kuin aiemmissakin tutkimuksissa (Garner & Garfinkel, 1979; Smith, 1988).” Tutkimuksen kulku (tai esim. Koemenettelyt) -luvussa kuvataan kuinka tutkimus ja sen kokeet toteutettiin, missä se tapahtui, mitä koehenkilöille sanottiin tutkimuksen teon yhteydessä, kuinka kauan aikaa kului, ja (jos tarpeen) millaisia ryhmiä koehenkilöistä muodostettiin. Tilastolliset menetelmät. Tätä lukua ei tarvita, jos käytät tavanomaisia tilastollisia menetelmiä tavanomaisella tavalla (esim. varianssianalyysi, faktorianalyysi, regressioanalyysi). Kaikkein lukijaystävällisintä on kuvata analyysit siellä, missä ne tehtiin eli tulosten yhteydessä. Jos analyysit on kuvattu sekä tässä että Tulokset-luvussa, sama asia joudutaan kuvaamaan kahteen kertaan. Jos analyysit kuvataan vain tässä luvussa, tulosten ymmärtäminen edellyttää jatkuvaa selailua tämän luvun ja Tulokset-luvun välillä. Mitä harvinaisempaa menetelmää käytät (tai mitä harvinaisemmalla tavalla käytät tavanomaista menetelmää) sitä parempi on, että kuvaat ao. asian omassa luvussaan. Myös monisyiset menetelmät, kuten rakenneyhtälömallit, voi kuvata omassa luvussaan, mutta senkin voi tehdä Tulokset-luvun alaluvussa.

1.5. TULOKSET Day (1991) sanoo kirjoitusoppaassaan osuvasti, että tulosten kuvauksen tulee olla "short and sweet". Tulososan tehtävä on vastata ongelmiin, ja mahdollisesti antaa muuta informaatiota, joka saumattomasti liittyy ongelmiin. Tulokset esitetään mahdollisimman selkeästi

7

taulukoilla ja/tai kuvioilla täydennettyinä; raakadataa ei ole syytä esitellä kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin vain liitteissä. Vain poikkeustapauksissa Tulokset-luku on syytä aloittaa jollain muulla asialla kuin varsinaisilla vastauksilla asetettuihin ongelmiin. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka on välttämätöntä tietää varsinaisten tulosten kannalta. Eräs esimerkki on manipulaation tarkastus, joka yleensä otsikoidaan omaksi alaluvuksi ennen varsinaisia tuloksia. (Tutkit esimerkiksi kokeellisesti ahdistuksen vaikutusta henkilöhavaintoihin. Näytät kauhuvideoita 50%:lle koehenkilöistä ja sen jälkeen tutkit, miten koe- ja kontrolliryhmä havainnoi jotain ärsykehenkilöä. Et voi väittää, että juuri ahdistus vaikutti tuloksiin, ellet jotenkin ole tarkistanut manipulaation onnistumista vertaamalla koe- ja kontrolliryhmän ahdistusta kauhuvideon näytön jälkeen). Tuloksia kuvattaessa on hyvä edetä tutkimusongelmien tai hypoteesien mukaan, joskin esitysjärjestys voi olla erilainen kuin tutkimusongelmien ja hypoteesien esitysjärjestys tutkimusraportin aiemmissa osissa. Aloita kuvaamalla asia, jota analysoitiin ja kerro sitten analyysi (esim. "Puoluekannan vaikutusta homoliittoja koskeviin asenteisiin analysoitiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä, jossa puoluekanta oli riippumaton muuttuja (kokoomuslaiset vs. perussuomalaiset vs. vasemmistoliittolaiset) ja asenteiden voimakkuus ja suunta olivat riippuvia muuttujia"). Tämän jälkeen kuvataan itse tulokset, mm. analyysien tunnusluvut. Taulukoissa ja liitteissä voidaan esittää yksityiskohtia (ks. luku Taulukkojen ja kuvien laadinta). Hyvä kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja lisäksi se on usein helposti ymmärrettävissä, mikäli siihen ei lastata liian paljon informaatiota. Katso mallia kuvien laatimisesta oman alan julkaisuista. Taulukoissa, kuvioissa ja tekstissä ei saa esiintyä samaa tietoa, tavoitteena on oltava mahdollisimman taloudellisesti esitetty tieto. Jos kuitenkin taulukko on erittäin suuri, sieltä voidaan poimia joitain yksityiskohtia itse tekstiin lukemisen helpottamiseksi. Jos menetelmiä käytetään tavanomaisella tavalla, menetelmäkuvaukset on syytä pitää niin lyhyinä kuin mahdollista. Esimerkiksi laajat korrelaatiomatriisit, jotka eivät suoranaisesti vastaa tutkimusongelmiin, eivät kuulu tulososaan, vaan ne voidaan laittaa korkeintaan liitteisiin. Epäonnistuneita analyyseja ei tule raportoida edes liitteissä. Voit harkinnan mukaan mainita lyhyesti joitain analyyseja, jos arvelet, että sillä on jotain informaatioarvoa (Esim. "Ryhmiin jaottelu tehtiin myös suomalaisilla normeilla, mutta tulokset pysyivät samanlaisina"). Tilastollisten tunnuslukujen ja testisuureiden esittämisessä tulee noudattaa seuraavia sääntöjä: - desimaaliluvut raportoidaan kahden desimaalin tarkkuudella (p = .04) lukuun ottamatta p-arvoa, joka on < .001 - myös ei-merkitsevät p-arvot ilmaistaan tarkasti (esim. p = .87); taulukoissa voit tarpeen tullen käyttää merkintöjä ns (tai 'ei merkitsevä'), *** p < .001, ** p < .01, * p < .05 ja jopa + p < .10 (tms.). - desimaalipilkun asemesta käytetään aina pistettä (ei 1,5689 vaan 1.57) - jos luku voi vaihdella vain välillä -1 +1, nollaa ei merkitä. Esimerkiksi korrelaatiokerroin ilmaistaan .34, ei 0.34. - varianssianalyysin ja t-testin tulokset ilmaistaan seuraavasti: t(185) = 2.9, p = .06 , jossa 185 = vapausasteet ja 2.9 on t:n arvo. t:n paikalla voi luonnollisesti olla myös F, jolloin vapausasteet merkitään samalla tavalla, pilkulla erottaen F(1,357).

8

- vakiintuneita suomalaisia lyhenteitä keski- ja hajontaluvuille ei ole, mutta voit käyttää esim. seuraavia: ka (keskiarvo), kh (keskihajonta), kkv (keskiarvon keskivirhe), md (mediaani) ja mo (moodi).

1.6. DISKUSSIO Diskussio (vaihtoehtoisesti "Pohdinta") ikään kuin sulkee kehän johdannon, menetelmien ja tulosten välillä. Diskussiossa tulokset analysoidaan ja liitetään johdannossa esitettyihin asioihin. Tarkoituksena on esittää, miten omat tulokset edistävät tiedon lisääntymistä sillä alueella, jota tutkittiin ja jonka tila ennen omia tuloksia johdannossa esiteltiin. Kehnossa diskussiossa vain toistetaan tulokset ja ryhdytään "omasta päästä" spekuloimaan, mistä tulokset johtuvat, eikä tuloksia integroida aiempiin tutkimuksiin, johdantoon ja tuloksiin. Tällainen diskussio lähtee ikään kuin siitä harhaluulosta, että tutkimuksella olisi itseisarvo, joka on riippumaton siitä, mikä on tutkimuksen kontribuutio aiempiin tuloksiin nähden. Hyvä diskussio auttaa lukijaa ymmärtämään, miten tämä tutkimus lisäsi tai täsmensi sitä tietoa, joka kyseiseltä ongelma-alueelta oli olemassa ennen tätä tutkimusta. Lisäksi siinä on hyvä tarkastella omien tulosten yleistettävyyttä ja puutteellisuuksia, kontrollien riittävyyttä, aiheellisia jatkotutkimuksia ja tiedon kokonaisuuden mahdollisia sovelluksia. Diskussio koostuu seuraavista osista. Alla mainittuja otsikkoja ei luonnollisestikaan kirjata raporttiin. Jos raportti on hyvin pitkä, voit otsikoida diskussion esim. ongelma-alueittain. Diskussion johdanto Jos diskussio on pitkä ja tulokset ovat moninaisia, tutkimuksen tarkoitus, ongelmat (mahdollisine hypoteeseineen) ja/tai tulokset voidaan diskussion aluksi kerrata, mutta hyvin lyhyesti. Voit myös aloittaa lyhyellä päätulosten yhteenvedolla. Joka tapauksessa hyvässä diskussiossa on jonkinlainen informatiivinen ja mielenkiintoinen johdanto-kappale. Tulosten kuvaus ja arviointi Tulokset on hyvä käydä läpi ongelma-alueittain, vaikka samassa järjestyksessä kuin missä tutkimusongelmat on esitetty. Ota tulosten kuvauksessa ja arvioinnissa esille seuraavat asiat soveltuvin osin ja omaan työhösi sopivassa järjestyksessä. * Kuvaa saadut tulokset. Tulokset kuvataan abstraktimmalla tavalla kuin Tulokset -luvussa. Älä siis puhu enää muuttujista tai käytä muita teknisiä ilmaisuja vaan puhu psykologisista ilmiöistä niiden oikeilla nimillä (EI: "Kun ryhmittelymuuttujana oli harrastusryhmä, kaikkein voimakkaimmin diskriminaatioanalyysissä painottuivat poliittinen puolue, ekstraversio ja palkintohakuisuus, sukupuolen ja iän painokertoimet olivat puolestaan heikkoja." VAAN: "Kokoomuslaiset, ulospäin suuntautuneet ja palkintohakuiset yksilöt olivat yleensä golfaajia, kun taas sosiaalidemokraattiset, introvertit ja ei-palkintohakuiset yksilöt olivat yleensä kirjallisuuden harrastajia. Iällä ja sukupuolella ei ollut vaikutusta siihen, mihin harrastusryhmään yksilö kuului.") * Viittaa aiempiin tutkimustuloksiin (ks. myös seuraava kohta) - mitä aiempia tuloksia omat tuloksesi tukevat - ovatko tuloksesi aiempien tulosten kanssa ristiriidassa, - jos tuloksesi ovat jossain mielessä täysin uusia, nosta se esiin

9

* Jos tutkielmassasi oli hypoteeseja, ilmaise selvästi, olivatko tulokset a) hypoteesien mukaisia, b) niiden vastaisia ja/tai c) odottamattomia *Tulosten kontribuutiot (miksi tutkimustuloksesi ovat tärkeitä): Kerro, ovatko tuloksesi jonkin teorian, mallin tai väitteen a) mukaisia b) vastaisia. Vahvistavatko vai asettavatko ne kyseenalaiseksi joitakin teorioita, malleja, oletettuja mekanismeja, tai ajattelutapoja? Miten tutkimustuloksiasi erikseen tai yhdessä aikaisemman tiedon kanssa voidaan soveltaa käytäntöön (suositukset käytännön toimenpiteille: mitä kannattaisi tehdä ja/tai miten). * Kerro myös, auttavatko tulokset - vastaamaan johonkin tieteelliseen kysymykseen, joka on esitetty, mutta johon ei vielä ole vastattu - ymmärtämään sitä, miksi jostain ilmiöstä on aiemmin saatu ristiriitaisia (tai ylipäätään tietynlaisia) tuloksia - integroimaan aiempia, toisistaan irrallaan olevia tuloksia samasta aihepiiristä - selventämään jotain käsitettä tai käsitesekamelskaa - ymmärtämään jonkin psykologisen ilmiön syntyprosessia tai kehittymistä ja/tai sen vaikutusta yksilön elämään, psyykkiseen hyvinvointiin tms. - ymmärtämään jotain a) laajempaa psykologista ilmiötä tai b) ilmiötä, joka on nyt tutkittavan ilmiön kanssa rinnakkainen (esim. "Toistaiseksi tutkimukset ovat keskittyneet vain terveyteen liittyviin riskikäsityksiin; tämän tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään myös yleisistä terveysasenteista saatuja tuloksia ja riskien havaitsemisesta saatuja tuloksia"). * Mahdollisten uusien tutkimusongelmien esittäminen, joita kannattaisi testata tulevissa tutkimuksissa * Tutkimusmenetelmien mahdollinen arviointi (erityisesti jos metodit ovat uusia tai jollain tavoin arveluttavia). Voit arvioida menetelmiä joko tietyn tuloksen kohdalla tai käsitellä asiaa Tutkimuksen rajoitukset -osassa. Tutkimuksen rajoitukset Jos tutkimuksessasi on ilmennyt ongelmia, jotka vaikuttavat tulosten luotettavuuteen (näitä yleensä aina on), nämä asiat on syytä ottaa esille diskussiossa. Ei siis ole katastrofaalista, jos teet virheitä tai aineistossasi on puutteita. Suurempi ongelma on, ellet huomaa niitä etkä osaa ottaa niitä tarkastelun alaiseksi. Kerro, minkälaiset asiat [esim. otoksen pienuus, koehenkilöjoukon vinoutuneisuus jonkin/joidenkin seikkojen suhteen, arviointimenetelmien ongelmat (mm. heikko reliabiliteetti, sopimaton menetelmä, jotain asiaa ei mitattu lainkaan)] heikentävät tulosten luotettavuutta. Voit myös ottaa esille, miten tulevissa tutkimuksissa ao. asiat tulisi korjata. Loppukappale Älä lopeta tekstiä tutkimuksen ongelmien/puutteiden listaamiseen. Diskussio, samoin kuin tiivistelmä, päätetään aina jonkinlaiseen positiiviseen loppukoosteeseen, joka voi sisältää esimerkiksi tulosten yhteenvedon, tärkeimmän/tärkeimmät kontribuutiot/t ja/tai haasteita tulosten soveltamiselle tai tuleville tutkimuksille. Myös negatiivisen tuloksen voi tässä hieman kaunistellen esittää positiivisena (esim. ”Saadut tulokset eivät tue ajatusta, että A vaikuttaa B:hen”).

10

1.7. LÄHTEET Tieteellisen katsauksen kirjoittaminen -oppaassa on ohjeet lähteiden merkitsemisestä ja lähdeluettelon laatimisen tekniikasta.

1.8. LIITTEET Liitteisiin laitetaan yleensä sellainen laajempi materiaali, joka ei sovi itse työhön, mutta jonka liittäminen tutkielmaan on tarpeellista mm. muistiona mahdollista myöhempää käyttöä varten. Tällaista materiaalia voivat olla esimerkiksi kyselylomakkeet, tulos- (esim. korrelaatio-) matriisit ja sellaiset tilastoajot, jotka ovat tarpeellisia ja pitkiä. Epäonnistuneita ja/tai turhia tilastoajoja ei raportoida liitteissä eikä muuallakaan. Myös oheiskirjeet, tutkimuslupa-anomukset ym. voidaan laittaa liitteisiin, mutta vain tarvittaessa. Kaikki liitteet numeroidaan ja otsikoidaan sisällysluetteloon. Myös jokaisen liitteen sivun yläkulmaan tulee laittaa liitteen nimi, numero ja (tutkimusraportin alusta loppuun juokseva) sivunumerointi.

2. PERSOONA- JA AIKAMUODOT

Aiemmin minä-sana ja verbien minä-muodot olivat tyystin kiellettyjä tieteellisessä tekstissä. Koska tämä johti usein kummalliseen ja passiivi-painotteiseen tekstiin, säännöstä on pääosin luovuttu. Minä-muotoja voi käyttää, kun ne ovat tarpeellisia, pääosin niitä tulee kuitenkin välttää. Selityksenä tälle on tieteellisen tiedon eräs kriteeri, objektiivisuus. Tieteellisen raportin lukijat olettavat, että teksti sisältää mahdollisimman objektiivisesti saatua tietoa tai tieteellistä argumentointia. Niinpä tutkimusraportti ei ole omien mielipiteiden eikä varsinkaan omien tunteiden ilmaisufoorumi. Juuri edellä todettiin, että tekstin tulee olla sinun omaasi. Onko tässä siis jokin ristiriita? Ei, sillä mielipide ja tieteellinen argumentti ovat kaksi aivan eri asiaa. Mielipiteet ovat perustelemattomia, henkilökohtaisia ja joskus arvoväritteisiä väittämiä ("Minusta on tärkeää tutkia ihmisten selitysmalleja, sillä niillä voi olla kauaskantoisia seurauksia"), oma tieteellinen argumentti on väittämä, joka on perusteltu joko loogisesti tai empiirisillä tutkimuksilla ["On tärkeää tutkia ihmisten tiedostamatonta päättelyä, koska sillä on todettu olevan vaikutuksia mm. tunteisiin (Smith, 1999; 2004), toimintaan (Weng, 2012) ja motivaatioon (Pennycook, 2011)"]. Oikeiden aikamuotojen käyttö on vaikeaa, mutta tärkeää. Kun jokin tieteellinen tutkimus julkaistaan jossain lehdessä tai kirjassa, siitä tulee "tietoa". Tästä syystä yleensä aina käytetään preesens-muotoa, kun kerrotaan muiden tutkimusten tuloksista [esim. "Ahon (2011) tutkimus osoitti, että autoritääriset yksilöt suhtautuvat pakolaisiin negatiivisemmin kuin muut"]. Omat tuloksesi eivät sen sijaan vielä ole julkista, tieteellisen arvioinnin läpikäynyttä "tietoa". Tästä syystä oman tutkimuksen tulokset kirjoitetaan aina imperfektissä (esim. "Miesten johtamistyyli oli erilainen kuin naisten"). Huomaa, että omaa tutkimustasi koskevat aikamuodot muuttuvat, kun siirrytään johdannosta menetelmiin. Johdannossa kuvataan futuurissa, mitä tässä tutkimuksessa tullaan tekemään ja miksi. Johdannon lopussa esitettävät ongelmat ja hypoteesit voidaan esittää preesensissä (niiltä osin, mikä on vasta tulossa, eli varsinainen empiirinen tutkimus) ja imperfektissä (niiltä osin, joka on jo tehty, esim. hypoteesin asettelu), esimerkiksi: ”Tutkimuksessa analysoidaan psyykkisen hyvinvoinnin sukupuolieroja, joista asetettiin seuraava hypoteesi 1: Naisilla on enemmän depressiota kuin miehillä”. Menetelmät- ja tulokset -luvuissa kerrotaan, mitä ja miten sitten tehtiin ja mitä tuloksia saatiin, joten aikamuoto on imperfekti. Niissä tapauksissa, kuten esim. standarditesteissä, joita koskevat lausumat pitävät paikkansa nyt ja tulevaisuudessa,

11

preesens-muoto on paikallaan. Diskussiossa omat tulokset esitetään yleensä imperfektissä mutta tuloksista tehtävät johtopäätökset preesensissä.

3. TUTKIELMAN PITUUS JA ULKOASU

Tutkielman pituus vaihtelee jonkin verran aiheen mukaan. Jos gradu tehdään vanhojen vaatimusten mukaan 40 op:een laajuisena, sen pituus on pääsääntöisesti 30-50 sivua lähteineen ja liitteineen. Jos gradu tehdään uusien vaatimusten mukaan 30 op:een laajuisena, sen pituus on pääsääntöisesti 20-40 sivua. Eri osien on syytä olla tasapainossa keskenään, esimerkiksi hyvin pitkä johdanto ja hyvin lyhyt diskussio on kömpelöä raportointia. Tutkielma kirjoitetaan 1.5-välillä ja 12 pisteen kirjainkoolla, ilman oikean reunan tasausta. Muista ero lauseen, kappaleen ja luvun välillä. Yksi luku (esim. Menetelmät) sisältää useita otsikoituja alalukuja (esim. Arviointimenetelmät), joista kukin voi sisältää monia kappaleita (ei siis yhtä kappaletta), ja yksi kappale sisältää useita lauseita (vältä siis yhden lauseen kappaleita). Katso kieli- ja ulkoasusta tarkemmin etusivulla annetuista linkeistä sekä Tieteellisen katsauksen kirjoittamisen oppaasta.

4. TAULUKKOJEN JA KUVIEN LAADINTA

Taulukoiden ja kuvioiden laadinnassa täytyy noudattaa yleisiä sääntöjä, et voi laatia sääntöjä itse tekemällä taulukoita tai kuvioita omien ajatuskulkujesi mukaan. Huomaa, että yksi tärkeimmistä säännöistä on, että turhia taulukoita ja kuvioita tulee välttää (ks. luku 1.5). Laadi taulukot ja kuviot APA:n manuaalin ohjeiden mukaan. Viittaa kuvaan ja taulukkoon myös aina tekstissä. Lisää ohjeita ja esimerkkejä löytyy APA:n raportointioppaasta ja oman alasi julkaisuista.

12

4.1. Taulukot TARKISTA, ETTÄ TAULUKOSSASI ON AINA: A. Taulukon numero ja otsikko B. Ylempi pääviivake C. Taulukkopää D. Sarakeotsikot (jos useita, hierarkisesti järjestettynä) E. Alempi pääviivake F. Johtosarake G. Sarakkeet H. Pääteviivake I. Tilastollisten merkitsevyyksien sisältö (jos taulukossa on merkitsevyysilmaisuja) J. Mahdollinen muu tärkeä informaatio K. Mahdollisten lyhenteiden merkitys (VÄLTÄ LYHENTEITÄ) Vaikka esimerkit ovat englanniksi, kaikki teksti (myös lyhenteet) tulee suomenkielisessä pro gradussa olla luonnollisesti suomeksi.

Esimerkkejä korrelaatiotaulukoista:

Table 1 Correlations between the stress symptoms and risk factors among women and men (A)

13

Table 2 Correlations between five person variables (1-5) and self-assessment accuracy

* p < .05. ** p < .01. *** p < .001. a Sex: male = 1, female = 2 b Self-assessment accuracy: under-evaluation = 1, accurate = 2, over-evaluation = 3 #) Näin yleisluontoisia taulukkopäitä tulee käyttää vain poikkeustapauksissa (kun taulukko on perin yksinkertainen ja kun yhteistä nimittäjää muuttujille ei kerta kaikkiaan ole)

Table 3 Correlations between the awareness and internalization of sociocultural appearance pressures, body dissatisfaction, symptoms of eating disorders, and psychological well-being among women (N = 171, on the upper side of the diagonal) and men (N = 53, on the lower side of the diagonal.

14

Esimerkkejä regressioanalyysi-taulukosta: Table 4 Regression analysis with four factors as independent variables and the global rating of the ratee's work performance as the dependent variable

*** p < .001, ** p < .01, * p < .05, + p < .10 Lönnqvist, Leikas, Paunonen, Nissinen ja Verkasalo (2006):

15

Esimerkki keskiarvo-taulukosta:

Esimerkkejä varianssianalyysi-taulukosta (sopii myös t-testille): Table 6 Means and deviations (in parentheses) for younger and older subordinates' capability and courtesy among three rater groups

16

Table 7 Three 2 X 2 X 3 Multivariate Analyses of Variance of Sex and Participation (On Board vs. Not on Board) on Stress Symptoms at Time 1, Time 2 and Time 3 (One Week, One Month and Eight Months After the Estonia Disaster)

17

Esimerkki faktorianalyysi-taulukosta: Table 8 The loadings of the 36 stress items on three factors _____________________________________________________________ Item Factor 1 2 3

18

4.2. Kuvat Hyvä kuva ei toista leipätekstissä tai taulukossa kerrottua asiaa vaan täydentää niitä. Hyvä kuva on myös helppotajuinen, selvä ja sisältää vain oleelliset asiat. Myös mittayksiköt, akselien merkitykset sekä muut kuvan elementit tulee selittää. Päinvastoin kuin taulukoissa, otsikko on kuvan alla. Seuraavassa on esimerkkejä hyvistä kuvista. Hokkanen ym. (2008):

19

Gino ja Ariely (2012):

Särkämö ym. (2009):

20

Alho ym. ( 2012):

Figure 1. Ratio of detected target syllables. Mean (error bars indicate SEMs) percentages of dichotic syllable pairs with a target syllable in the left ear (LE) or right ear (RE) followed by a button press within 200-1200 ms from syllable-pair onset in the Non-Forced (NF), Forced-Right (FR), and Forced-Left (FL) Auditory Attention conditions. Lönnqvist, Leikas, Paunonen, Nissinen ja Verkasalo (2006):

Figure 2. Four examples of regret ratings for a scenario (see text) regressed on low and high predictor value scores for low and high Conformism groups (Study 2). NOTE: Low score = 1 SD below the mean; high score = 1 SD above the mean.

21

5. KIRJALLISUUS

Huom. Verkossa ja kirjastoissa on hyviä tutkimuksen raportointiin liittyviä oppaita, joihin kannattaa perehtyä. Alho, K., Salonen, J., Rinne, T., Medvedev, S. V., Hugdahl, K., & Hämäläinen, H. (2012).

Attention-related modulation of auditory-cortex responses to speech sounds during dichotic listening. Brain research, 1442, 47-54.

American Psychological Association (2010). The publication manual of the American Psychological Association. 6. painos. Washington , DC : American Psychological Association.

Day, R. A. (1989). How to write & publish a scientific paper. Cambridge: Cambridge University Press.

Gino, F., & Ariely, D. (2012). The dark side of creativity: Original thinkers can be more dishonest. Journal of Personality and Social Psychology, 102, 445-459.

Hokkanen, L., Rantala, L., Remes, A. M., Härkönen, B., Viramo, P., & Winblad, I. (2008). Dance and movement therapeutic methods in management of dementia: A randomized, controlled study. Journal of the American Geriatrics Society, 56, 771-772.

Lönnqvist, J.-E., Leikas, S., Paunonen, S., Nissinen, V., & Verkasalo, M. (2006). Conformism moderates the relations between values, anticipated regret, and behavior. Personality and Social Psychology Bulletin, 32, 1469-1481.

Särkämö, T., Tervaniemi, M., Soinila, S., Autti, T., Silvennoinen, H. M., Laine, M., & Hietanen, M. (2009). Cognitive deficits associated with acquired amusia after stroke: A neuropsychological follow-up study. Neuropsychologia, 47, 2642-2651.