kriisistä kriisiin 20 vuotta - Punainen Risti...12 kriisistä kriisiin 20 vuotta kriisistä kriisiin 20 vuotta 13 M/S EStonian haakSirikko 1994 matkustaja-autolautta estonia upposi

1kriisistä kriisi in 20 vuotta

kriisistä kriisiin 20 vuottaKatsaus psyKologien

valmiusryhmän historiaan

2 kriisistä kriisi in 20 vuotta 3kriisistä kriisi in 20 vuotta

Sisältö

saatteeksi ................................................................................................................................... 4

katsaus psykologien valmiusryhmän historiaan ................................................................. 8

akuutti kriisityö kehittyy .............................................................................................................. 8

näin psykologien valmiusryhmä sai alkunsa ................................................................................. 9

valmiusryhmän ensivaiheet ....................................................................................................... 10

toiminta suuronnettomuuksissa ............................................................................................... 11

m/s sally albatrossin haaksirikko 1994 ............................................................................... 11

m/s estonian haaksirikko 1994 ........................................................................................... 12

Jokelan junaonnettomuus 1996 .......................................................................................... 14

Jyväskylän junaonnettomuus 1998 ..................................................................................... 14

WtC:n terrori-isku 2001 ..................................................................................................... 15

sas:n lentokoneen törmäys huoltorakennukseen milanossa 2001 ...................................... 15

myyrmannin ostoskeskuksen räjähdys 2002 ....................................................................... 16

konginkankaan bussionnettomuus 2004 ............................................................................ 16

kaakkois-aasian tsunamikatastrofi 2004 ............................................................................ 17

Jokelan koulukeskuksen ampumisvälikohtaus 2007 ............................................................. 19

malagan bussionnettomuus 2008 ...................................................................................... 20

kauhajoen kouluampumisvälikohtaus 2008 ........................................................................ 21

naantalin tulipalo 2009 ..................................................................................................... 22

ampumisvälikohtaus sellon kauppakeskuksessa 2009 ........................................................ 23

toiminta muissa onnettomuuksissa ........................................................................................... 23

valmiusryhmä ammatillisesti johdetun vertaistuen kehittäjänä.................................................... 23

yhteistyö median kanssa ........................................................................................................... 24

valmiusryhmä kriisityön kehittäjänä ........................................................................................... 25

auttaJana hädän keskellä ..................................................................................................... 26

kokemus velvoitti kriisityöhön .................................................................................................... 27

valmiusryhmä tutuksi alusta alkaen ........................................................................................... 28

yllätyksiä kriisityössä ................................................................................................................. 29

elddopet estonia ....................................................................................................................... 31

tehtävä thaimaassa .................................................................................................................. 34

psykologien valmiusryhmässä luovuus kukkii ja vaatimustaso kukoistaa ..................................... 39

tragedia Jokelassa ..................................................................................................................... 41

äkkilähtö malagaan ................................................................................................................... 44

hädässä psykologi punnitaan .................................................................................................... 46

uudenvuodenyö ........................................................................................................................ 49

maailmojen romahtaessa ihmiset ovat yhtä ............................................................................... 51

ulkopuolisten tuella suuri merkitys kriisityössä ........................................................................... 53

sanaton lohdun ele ................................................................................................................... 54

kirjallisuutta .............................................................................................................................. 55

työryhmä:

Ferdinand garoff, tuula hynninen,

tuula luoma ja salli saari

toimitus:

marja leena haaparanta, taru korpela

ruotsinkielisen tekstin toimitus:

nina strömberg

taitto: henna eskelinen

kannen kuva:

kirsti palonen, tulevaisuuden

puun kukka – vertaistuki tsunamissa

menehtyneiden omaisille


Saatteeksi

vakava onnettomuus tai kriisi järkyttää aina – erityisesti tapahtuman uhreja, mutta myös

silminnäkijöitä ja auttajia. psykososiaalinen tuki onkin tänään olennainen osa auttamista.

näin ei ole ollut aina.

suomessa psykososiaalisen tuen tarpeeseen alettiin kiinnittää huomiota 1980-luvun

lopulla. punainen risti oli edelläkävijä liittämällä henkisen tuen osaksi ensiapuryhmiensä

koulutusta. mallia vapaaehtoisten kouluttamiseen otimme tanskan ja norjan punaisesta

rististä. viranomaisia avustavana järjestönä olimme myös kouluttamassa erilaisia laitok-

sia suuronnettomuusvalmiuteen. kantavana ajatuksena oli vastata henkisen tuen tarpee-

seen niin yksilön kriisitilanteessa kuin yhteisökatastrofissa.

ymmärsimme, että uhrien lisäksi on autettava myös heidän läheisiään ja pelastus-

henkilöstöä. keskustelimme tarpeesta suomen mielenterveysseuran ja mannerheimin

lastensuojeluliiton kanssa. niin päädyimme vuonna 1990 hakemaan raha-automaattiyh-

distyksen tukea yhteiseen ”henkinen tuki katastrofi- ja onnettomuustilanteissa”-projektiin.

vuonna 1992 käynnistyneen projektin tavoitteena oli kouluttaa henkisen tuen osaa-

jiksi muitakin vapaaehtoisia kuin ensiapuryhmäläisiä. projektin avulla haluttiin myös luoda

moniammatillisia henkisen tuen asiantuntijaryhmiä kuntiin. kriisivalmius oli kunnissa

tuolloin uusia asia – paitsi pietarsaaressa, jossa krister andersson oli aloittanut kriisityön

jo 1990-luvun alussa. tavoittelimme ryhmiin psykologien lisäksi sosiaalityöntekijöitä ja

erikoissairaanhoitajia. kaikki kolme järjestöä alkoivat myös tahollaan kouluttaa henkisen

tuen vapaaehtoisia.

projektin myötä punainen risti ryhtyi perustamaan vapaaehtoisia henkisen tuen ryh-

miä osastoihin. myös ajatus järjestömme omasta psykologien valmiusryhmästä sai tuulta

alleen. sitä vauhditti kriisiavun tarvetta ja toimintamallia miettineen asiantuntijaryhmän

esitys kaksiportaisesta kriisityön organisaatiosta. sen mukaan arjen äkillisiä, järkyttäviä

tapahtumia varten tarvitaan paikallisia, moniammatillisia kriisiryhmiä, mutta suuronnet-

tomuuksien kriisiapua hoitamaan tarvitaan erityisorganisaatio. sen perustaminen luontui

parhaiten punaiselle ristille, joka oli asiantuntijaryhmässä mukana.

punainen risti oli psykologien valmiusryhmälle luonteva ”kotipesä” etenkin siksi,

että henkinen tuki oli jo osa auttamisvalmiuttamme ja pystyimme täydentämään ammat-

tiapua vapaaehtoisten avulla. merkitystä oli myös sillä, että yhteistyömme niin sosiaa-

li- ja terveys- kuin pelastusviranomaisten kanssa oli jo ennestään tiivistä. vapaaehtoisen

pelastuspalvelun yhdysjärjestönä olimme saaneet kokemusta myös hyvin erilaisten taho-

jen yhteistyön koordinoinnista.

valmiusryhmä on osoittanut olevansa erittäin tarpeellinen tuki viranomaisille näiden

20 vuoden aikana tapahtuneissa murhenäytelmissä. se on lunastanut paikkansa krii-

siavun pioneerina myös vaikuttamalla siihen, että kriisiryhmiä löytyy tänään miltei joka

kunnasta. Ja valmiusryhmän ansiosta niin moni kansalainenkin ymmärtää jo, että on

tervettä ja normaalia reagoida järkyttävään tapahtumaan tai sen uhkaan.

itse haluan kiittää valmiusryhmän jäseniä sitoutuneisuudesta ja venymisestä, joita

jokainen tehtävä erikseen on edellyttänyt. muistan, miten raskaalta tuntui lähteä avaa-

maan tsunamin jälkeistä vertaistukiviikonloppua. psykologien asenteella tapaamisten

ilmapiiri oli kuitenkin aina toivoa täynnä ja niissä saattoi aivan tuntea lähimmäisen läm-

mön. se oli voimaannuttavaa myös itselleni.

helsingissä toukokuussa 2013

leena kämäräinen

kotimaan valmiustoiminnan päällikkö

suomen punainen risti


mitä minä olen kokenut kriisityössäTiina Sjöblom

olen nähnyt kirkon pihalla äidin itkevän toivottomastiolen nähnyt toimittajan kuvaavan häntäolen nähnyt järkyttyneitä oppilaitajotka olivat viereisessä luokassakun heidän kavereitaan ammuttiin

olen tavannut ihmisiäjoiden elämä yhtäkkiäpysäytettiinhajotettiinmurrettiinilman että heiltä kysyttiinonko voimiaonko taitojaonko viisauttajatkaa elämää eteenpäin

olen kohdannut nuoria miehiäelämänsä alussahämillisinä ihmeissäänsanattominaystävän kuolemaa kun ei voi ymmärtää

ihmisiä joilta riistettiinpala tulevaisuuttaväkivallalla

olen nähnyt ihmisten kokoontuvan yhteenolen nähnyt lohdutustaturvaatoivon heräämistä

olen ollut silmäkkäinomien pelkojenioman osaamattomuuteni jaoman riittämättömyytenikanssa

ja siitäkin huolimatta aina uudestaanhaluan yrittää

auttaa

© k

irst

i pal

onen

Tulevaisuuden puun kukka – vertaistuki tsunamissa meneh-tyneiden omaisille


katsaus psykologien valmiusryhmän historiaanSalli Saari

akuutti kriisityö kehittyy

nykymuotoinen akuutti kriisityö juontaa juurensa

1980-luvulta yhdysvalloista, kun amerikkalainen

psykologi Jeffrey mitchell kehitti keskeiset työmene-

telmät työssä koettujen traumaattisten kokemusten

käsittelyä varten. hän kutsui menetelmiä nimillä

debriefing ja defusing. mitchellin menetelmien

kehitystyö johti vähitellen Critical incidence stress

management -ohjelmaan, joka sisältää kaikkiaan

yhdeksän eri menetelmää tai työmuotoa.

euroopassa akuutin kriisityön keskeiseksi

kehittäjämaaksi tuli norja ja sen tärkeimmäksi ke-

hittäjäksi atle dyregrov. yhdysvalloissa kehitettyjä

työmuotoja alettiin norjassa soveltaa laajemmin

kaikkiin ryhmiin, jotka olivat kokeneet äkillisen

järkyttävän tapahtuman, ei pelkästään työntekijöi-

den työssään kokemien järkyttävien tapahtumien

jälkikäsittelyyn. työstä ruvettiin käyttämään nimeä

”katastrofpsykologi” eli katastrofipsykologia.

työmuoto herätti laajaa kiinnostusta myös muissa pohjoismaissa, ja sitä käsiteltiin

pohjoismaiden psykologiliittojen lehdissä ja yhteis työkokouksissa. pääsin tutustumaan

tähän hyvin kiinnostavaan työmuotoon 1980- luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, jolloin

olin suomen psykologiliiton puheenjohtajana.

uusi lähestymistapa sai heti vastakaikua monissa suomalaisissa psykologeissa. se

puhutteli erityisesti meitä ehkäisevästä mielenterveystyöstä kiinnostuneita, koska siinä

oli ratkaistu monia ehkäisevän työn ongelmia: akuutti kriisityö kohdennetaan tarkasti

niihin ihmisiin, joilla on suuri tarve saada apua, koska heille on juuri tapahtunut jotakin

hyvin järkyttävää. siinä käytetään aktiivista, etsivää lähestymismallia, jossa – toisin kuin

mielenterveystyössä yleensä – ei vain odoteta järkyttävän tapahtuman uhrien omaa

yhteydenottoa, vaan heille tarjotaan apua. lisäksi akuutti kriisityö pohjautuu selkeään

teoreettiseen malliin, jossa tiedetään, mitä pitää tehdä, sekä milloin ja miten toimitaan.

keskeinen uusien työmuotojen kehityskanava tuona aikana olivat pohjoismaiset

psykologikongressit. göteborgissa pidetyssä kongressissa vuonna 1985 atle dyregrov

piti ensimmäisen viikon mittaisen katastrofipsykologiaa käsittelevän kurssinsa. siihen ei

osallistunut ketään suomesta. sama dyregrovin kurssi olisi ollut tarjolla myös vuonna

1987 helsingissä järjestetyssä kongressissa, mutta se jouduttiin peruuttamaan, koska

siihen ilmoittautui vain kolme henkilöä.

vuonna 1989 psykologikongressi pidettiin reykjavikissa, ja tuolloin atle dyregrovin

kurssi oli kongressin suosituin. sille osallistui myös pietarsaarelainen krister anders son.

kurssin jälkeen krister alkoi kouluttaa jäseniä ensimmäiseen kunnalliseen kriisiryhmään,

joka aloitti toimintansa vuoden 1990 alussa pietarsaaressa terveys keskuksen yhteydessä.

kiinnostus uudenlaista työmuotoa kohtaan levisi nopeasti ensin ruotsinkieliselle

pohjanmaalle ja länsi-uudellemaalle, sitten suomenkieliselle pohjanmaalle ja laajeni

vähitellen lännestä itään ja pohjoisesta etelään. m/s estonian uppoaminen vuonna 1994

antoi lopullisen sykäyksen kriisiryhmien perustamiselle, ja vuonna 1997 suomessa oli

terveyskeskusten yhteydessä jo kattava kriisiryhmien verkosto.

Näin psykologien valmiusryhmä sai alkunsa

suomen punainen risti järjesti vuonna 1991 krister anderssonin aloitteesta kolmipäiväi-

sen katastrofipsykologiaa käsittelevän koulutustilaisuuden helsingissä. kouluttajana toimi

atle dyregrov, ja koulutus saavutti hyvin laajan suosion. tilaisuuden jälkeen päätin psyko-

logiliiton puheenjohtajana koota asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus,

miten katastrofipsykologista toimintamallia tulisi toteuttaa suomessa. ryhmän jäseniksi

kutsuin krister anderssonin lisäksi psykologit valtion rautateiltä, Finnairilta, pääesikun-

nasta ja suomen punaisesta rististä.

asiantuntijaryhmä tuli johtopäätökseen, että suomeen tarvitaan kaksiportainen

kriisityön organisaatio. työn onnistumisen kannalta on tärkeää, että organisaatio on

riittävän lähellä ihmisiä. siksi arkielämän äkillisiä järkyttäviä tapahtumia varten haluttiin

paikallisia organisaatioita, moniammatillisia kriisiryhmiä pietarsaaren mallin mukaisesti.

niiden tehtävänä olisi huolehtia mahdollisimman kattavasti paikkakunnalla sattuvien jär-

kyttävien tapahtumien, esimerkiksi itsemurhien, onnettomuuksien ja väkivaltatilanteiden

uhrien psyykkisestä tuesta ja kokemusten käsittelystä. Joitakin paikallisia kriisiryhmiä oli

tuolloin jo toiminnassa, ja niistä oli saatu erittäin hyviä kokemuksia.

työryhmän mielestä tarvittiin myös oma erityisorganisaatio suuronnettomuuksia

varten. suuronnettomuuden sattuessa psykologisen kriisiavun tarve kerralla on niin suuri,

että mikään paikallinen kriisiryhmä ei pysty siihen vastaamaan. työryhmään kuulunut

suomen punaisen ristin edustaja tarjosi punaista ristiä yhdeksi toiminnan taustaorgani-

saatioksi. päätettiin, että suuronnettomuuksia varten perustettava organisaatio koostuu

kahdesta alaryhmästä: hälytysryhmästä, jonka jäsenet ovat valmiit aloittamaan kriisityön

24 tunnin sisällä, ja reserviryhmästä, jonka jäsenet ovat valmiina kolmen vuorokauden

sisällä hälytyksestä. kummankin ryhmän tavoitekooksi määriteltiin 20 jäsentä.

syksyllä 1992 haettiin psykologiuutisissa julkaistulla ilmoituksella psykologeja, jotka

olisivat kiionnostuneita suuronnettomuuksia varten perustettavien ryhmien jäsenyydestä.

hakijoiden joukosta nimettiin lopulta sekä hälytys- että reserviryhmään kumpaankin 20

Helsingin Sanomat, lauantaina 3.4.1993


jäsentä. molempien ryhmien toiminnan ideana oli, että niihin kuuluvat psykologit tekevät

normaalisti omaa päivätyötään, mutta suuronnettomuuden sattuessa he voivat jättää

sen ja siirtyä tekemään kriisityötä. toimintaperiaatteesta piti sopia etukäteen työnan-

tajan tai esimiehen kanssa. työntekijä saisi kriisityöstä korvauksen suomen punaiselta

ristiltä, mutta muuten ryhmien toiminnasta vastaisivat suomen psykologiliitto ja suomen

punainen risti yhdessä. erityisorganisaatio suuronnettomuuksia varten aloitti toimintan-

sa 1. huhtikuuta 1993.

Valmiusryhmän ensivaiheet

hälytysryhmään ja reserviryhmään pyrittiin valitsemaan kriisityön mahdollisimman hyvin

osaavia ja siitä kokemusta saaneita psykologeja. tosiasia kuitenkin oli, että kokemus oli

monilla pakostakin suhteellisen vähäistä. eihän suomessa ollut tehty tämäntyyppistä

työtä kuin vasta muutama vuosi.

Jotta ryhmän jäsenille kertyisi kokemusta, päätettiin alkuvaiheessa ottaa vastaan

myös pienempiä ”katastrofeja”. siihen oli tarvetta siitäkin syystä, että paikallisia kriisi-

ryhmiä ei suinkaan vielä ollut kaikilla paikkakunnilla. se puuttui esimerkiksi helsingistä.

valmius organisoitiin niin, että hälytysryhmän jäsenet ”päivystivät” kukin vuorol-

laan viikon. päivystystä varten jokaisella oli hakulaite, joka hälytyksen tullessa piippasi ja

näytti puhelinnumeron, johon piti soittaa. tuolloinhan ei vielä ollut kännyköitä yleisessä

käytössä. ensimmäinen hälytys tuli heti ensimmäisellä päivystysviikolla: pohjanmaalla

seitsemänvuotias koulupoika oli hukkunut koulun välitunnilla, ja paikkakunnalle oltiin

vasta perustamassa kriisiryhmää.

pienimuotoisia työtehtäviä ryhmälle tuli erityisesti helsingin seudulta. ne kerryttivät

työntekijöiden kokemuksia kriisityöstä ja samalla lisäsivät painetta perustaa kriisi ryhmä

myös pääkaupunkiin.

ryhmän toiminnassa ja organisaatiossa tapahtui muutaman alkuvuoden jälkeen

selkiintymistä. vähitellen suomen psykologiliitto jäi pois organisaatiovastuusta ja vastuu

siirtyi kokonaan punaiselle ristille. toinen suuri muutos oli se, että luovuttiin kahden ryh-

män mallista, koska erityisesti reserviryhmän jäsenten yhteys ryhmään osoittautui liian

löyhäksi, jotta järjestely olisi toiminut kunnolla. uusi ryhmä koottiin pääasiassa entises-

tä hälytysryhmästä, ja sen nimeksi tuli psykologien valmiusryhmä suuronnettomuuksia

varten. ryhmän toiminta rajoitettiin koskemaan pelkästään suuronnettomuuksia ja muita

erityistilanteita.

Toiminta suuronnettomuuksissa

psykologien valmiusryhmä on ollut tekemässä kriisityötä kaikissa perustamisensa jälkeen

suomessa tapahtuneissa suuronnettomuuksissa. sen rooli ja toimintamuodot ovat vaih-

delleet niissä aina tilanteen mukaan.

M/S Sally albatroSSin haakSirikko 1994

matkustaja-alus m/S Sally albatross lähti perjantaina 4.3.1994 klo 11.04 Tallinnasta kohti Helsinkiä. alus oli 24-tunnin risteilymatkalla. aluksella oli 1 101 matkustajaa ja 159 henkilökuntaan kuuluvaa. jääolosuhteet aluksen normaalisti käyttämällä, Harma-jan kautta kulkevalla reitillä olivat erittäin vaikeat. Tästä syystä päätettiin ajaa Helsin-kiin Porkkalan kautta. alus karahti karille lähellä Porkkalaa. Tieto kiiri merivartiostolle nopeasti, ja laivan evakuoiminen alkoi noin tunnin päästä karilleajosta.

läHTeeT:

– m/S Sally albatrossin pohjakosketus Porkkalan edustalla 4.3.1994, onnettomuustutkinta-

keskus tutkintaselostus 1/1994, http://www.turvallisuustutkinta.fi/1201510653805

– http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/sally_albatross_karille_17045.html#media=17049

ensimmäinen suuronnettomuus, jossa psykologien valmiusryhmä (silloinen hälytysryh-

mä) oli mukana tekemässä kriisityötä, oli sally albatrossin haaksirikko. silja line -varus-

tamo kutsui ryhmän jäseniä laivaterminaaliin antamaan kriisiapua laivan matkustajille ja

henkilökunnalle. paikalla oli seitsemän ryhmän jäsentä. annetun rajallisen psyykkisen

ensiavun lisäksi varustamo lähetti ryhmän aloitteesta seuraavana päivänä kirjeen kaikille

laivassa olleille. kirjeessä kuvattiin tällaisen läheltä piti -tilanteen aiheuttamia psyykkisiä

reaktioita ja annettiin ohjeita, miten niihin pitää suhtautua, miten auttaa itseään, milloin

pitää hakeutua asiantuntijan avun piiriin ja mistä asiantuntija-apua saa. – tästä alkoi

psykoedukatiivinen toimintamuoto, josta vuosien kuluessa on saatu paljon myönteistä

palautetta. – lisäksi varustamo pyysi pykologiryhmää järjestämään laivan hen kilökunnalle

jälkipuinti-istunnot.

Valmiusryhmän 20 vuotta

• Naantalin tulipalo• ampumis- välikohtaus Sellon kauppakeskuksessa

• Malagan bussi-onnettomuus• Kauhajoen kouluampumis- välikohtaus

• Jokelan koulukeskuksen ampumis- välikohtaus

• Konginkan- kaan bussionnettomuus• Kaakkois- aasian tsunami-katastrofi

• Myyrmannin ostoskeskuksen räjähdys

• WTC:n terrori-isku• SaS:n lentokoneen törmäys Milanossa

• Jyväskylän junaonnetto-muus

• Jokelan junaonnetto-muus

• M/S Sally albatrossin haaksirikko• M/S Estonian haaksirikko

• Psykologien valmiusryhmä käynnistyy

• Suomen Punaisen ristin katastrofi- psykologian koulutus- tilaisuus

1991 1993 1994 1996 1998 2001 2002 2004 2007 2008 2009


M/S EStonian haakSirikko 1994

matkustaja-autolautta estonia upposi yöllä 28.9.1994 noin klo 01.50 matkalla Tallin-nasta Tukholmaan. aluksi matka sujui normaalisti, mutta merenkäynti muuttui rajum-maksi, kun alus jätti Viron rannikon suojan. aluksen keulavisiiri irtosi ja autokannelle pääsi runsaasti vettä. Pelastusveneitä ei voitu laskea aluksen suuren kallistuman takia. alus upposi nopeasti. aluksella oli 989 henkilöä, joista matkustajia oli 803. Suurin osa uhreista oli ruotsa-laisia ja virolaisia, mutta menehtyneiden joukossa oli myös suomalaisia. laivaturmassa pelastui 137 ihmistä.

läHTeeT:

– mV estonia, onnettomuustutkintakeskus, http://www.turvallisuustutkinta.fi/etusivu/

Tutkintaselostukset/Vesiliikenne/mVestonia

– http://fi.wikipedia.org/wiki/estonian_uppoaminen

varsinaisen tulikasteen valmiusryhmä sai m/s estonian haaksirikon yhteydessä. onnet-

tomuus aiheutti ryhmälle paljon ja pitkään kriisityöhön liittyviä tehtäviä, joita kuvaan seu-

raavassa luettelomaisesti:

• huolehdittiin laivoilla suomeen tuotujen pelastuneiden psyykkisestä ensiavusta.

punaisen ristin psykologiryhmä vastasi pelastuneiden psyykkisestä ensiavusta illan,

yön ja seuraavan päivän ajan, ennen kuin he pystyivät matkustamaan kotimaihinsa.

• Järjestettiin kriisi-istuntoja suomalaisten menehtyneiden perheille.

• otettiin psykologien päivystävä puhelin käyttöön ensimmäisen kerran. puhelimeen

vastattiin ympärivuorokautisesti kymmenen päivän ajan:

– keskusteltiin soittajien

kanssa erilaisista ahdista-

vista aihepiireistä.

– annettiin ohjeita esimer-

kiksi opettajille, miten

asiaa voi käsitellä koulu-

luokissa, miten vastata

vaikkapa kysymykseen,

voiko lapsiperhe lähteä

risteilylle jne.

– Järjestettiin kriisi-istuntoja

tai muuta apua, kun se

katsottiin tarpeelli seksi.

• annettiin psykoedukaatiota

kirjallisessa muodossa:

– laadittiin kirje, jossa

kerrottiin tällaisen ka-

tastrofin aiheuttamista

erilaisista psyykkisistä

seuraamuksista, normalisoitiin reaktioita, an-

nettiin itsehoito-ohjeita ja opastusta, milloin

tarvitaan asiantuntija-apua ja mistä sitä saa.

kirje käännettiin viidelle kielelle (ruotsi, eng-

lanti, viro, saksa, venäjä) ja sitä jaettiin laiva-

terminaaleissa laivamatkustajille noin 8 000 kpl.

• annettiin kriisiapua laivahenkilöstölle.

– onnettomuuspaikalla olleissa laivoissa oli

yhteensä noin 1 500 henkilökuntaan

kuuluvaa, joista puolet tapahtumapaikalla.

– kaikilla viking linen laivoilla oli kahden viikon

ajan mukana kaksi kriisi psykologia, jotka

järjestivät henkilökunnalle kriisi-istuntoja ja

muuta apua. tästä työstä on valmistunut

eija palosaaren ja tuula minkkisen väitöskirjat.

– silja linen laivoilla (silja europa, Finnjet, silja symphony) sovellettiin erilaisia kriisi-

työmalleja.

• annettiin kriisiapua pintasukeltajille ja turun pelastuslaitoksen henkilö kunnalle.

– seitsemän psykologiryhmän jäsentä matkusti turkuun huolehtimaan

pintasukeltajien ja pelastuslaitoksen henkilökunnan kriisiavusta. he järjestivät

ryhmille kriisi-istuntoja kolmena päivänä.

• annettiin kriisiapua viroon.

– kolme psykologiryhmän jäsentä matkusti avustamaan virolaisia psykologeja ja

muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä kriisiavun organisoimisessa. heidän

työnsä koostui koulutuksesta ja konsultoinnista.Helsingin Sanomat torstaina 29.9.1994

Helsingin Sanomat torstaina 29.9.1994


WtC:n tErrori-iSku 2001

Yhdysvalloissa kaapattiin 11.9.2001 neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjat-tiin päin World Trade Centerin kaksoistorneja new Yorkissa. etelätorni tuhoutui vajaan tunnin ja Pohjoistorni vajaan kahden tunnin kuluttua törmäyksestä. Yhdeksän tunnin kuluttua tuhoutui vielä kolmas tornitalo, WTC 7, johon ei osunut lentokonetta. Kolmas lentokone ohjattiin päin Pentagonin rakennusta maan pääkaupungin Washingtonin tuntumassa. neljäs lentokone putosi maahan Shanksvillessä, Pennsylvaniassa. iskuissa kuoli lähes 3 000 ihmistä:

läHde:

– http://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._p%C3%a4iv%C3%a4n_terroriteot

World trade Centerin terrori-isku, vaikka se tapahtui yhdysvalloissa, aiheutti suhteellisen

runsaasti työtehtäviä suomen punaisen ristin psykologiryhmälle. niitä olivat:

• Finnairin new yorkiin matkalla olleen ja takaisin kääntyneen lentokoneen matkus-

tajien vastaanotto ja psyykkinen ensiapu helsinki-vantaan lentoasemalla ja hotel-

leissa seuraavina päivinä

• venäjänkielisen kirjallisen psykoedukaatiomateriaalin tuottaminen koneen 150:lle

venäjää puhuneelle matkustajalle

• yhdysvaltoihin jumiin jääneiden matkustajien vastaanotto helsinki-vantaan

lentoasemalla

• kirjallisen materiaalin tuottaminen eri ryhmille (yhdysvalloista palaavat matkustajat

ja heidän vastaanottajansa jne.).

SaS:n lEntokonEEn törMäyS huoltorakEnnukSEEn MilanoSSa 2001

SaS:n md-87-kone oli 8.10.2001 milanon linaten kentällä nousukiidossa, kun se yritti väistää tielleen osunutta saksalaista pienkonetta. Väistö epäonnistui ja matkustajako-ne törmäsi varastorakennukseen. Kone syttyi tuleen. Kaikki SaS:n koneessa olleet 110 henkilöä menehtyivät, joukossa myös suomalaisia matkustajia.

läHTeeT:

– http://fi.wikipedia.org/wiki/linaten_lento-onnettomuus

– http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/um-milanon-turmakoneessa-

suomalaisia/2001/10/84465

valmiusryhmän tehtävät:

• kriisiapu kuolleiden omaisille tampereen lentokentällä

• kriisiapu sas:n henkilökunnalle.

JokElan JunaonnEttoMuuS 1996

Tuusulan jokelassa tapahtui sunnuntaiaamuna 21.4.1996 junaonnettomuus. oulusta Kontiomäen kautta Helsinkiin matkalla ollut pikajuna suistui vaihteessa kiskoilla 35 minuuttia ennen Helsinkiin saapumista. Veturi kääntyi tulosuuntaansa kaatuen rata-penkereelle ja kaksi junan 11 vaunusta murskautui veturia vasten. lisäksi neljä muuta vaunua suistui ratapenkereelle ja kaksi putosi kiskoilta. onnettomuusjunassa oli 144 ihmistä. neljä ihmistä kuoli ja 75 henkilöä loukkaantui.

läHde:

– junaonnettomuus jokelassa 21.4.1996, onnettomuustutkintakeskus a1/1996R,

http://www.turvallisuustutkinta.fi/etusivu/Tutkintaselostukset/Raideliikenne/Raide -

liikenne1996/1210772765909

onnettomuus tapahtui Jokelassa, mutta kriisiapu järjestettiin helsingissä. psykologiryh-

män tehtäviä olivat:

• kriisikeskuksen perustaminen yhdessä valtion rautateiden kanssa ja psyykkinen

ensiapu kriisikeskukseen tulleille matkustajille

• puhelinpalvelun järjestäminen yhdessä punaisen ristin ja suomen mielen terveys-

seuran vapaaehtoisten kanssa

• kriisi-istunnot ja muu kriisiapu kuolleiden omaisille.

JyVäSkylän JunaonnEttoMuuS 1998

jyväskylän ratapihalla tapahtui perjantaina 6.3.1998 iltapäivällä junaonnettomuus, jossa Turusta Pieksämäelle matkalla ollut matkustajajuna suistui kiskoilta. onnettomuudessa menehtyi 10 henkilöä. Kahdeksan henkilöä loukkaantui vakavasti ja 86 lievästi.

läHde:

– junaonnettomuus jyväskylässä 6.3.1998, onnettomuustutkintakeskus a1/1998R, http://www.

turvallisuustutkinta.fi/etusivu/Tutkintaselostukset/Raideliikenne/Raideliikenne1998

Jyväskylän junaonnettomuuden uhrien kriisiavusta huolehtivat pääasiassa Jyväskylän kes-

kussairaalan henkilökunta, Jyväskylän kriisikeskus mobile ja Jyväskylän kaupungin kriisi-

ryhmä. punaisen ristin psykologiryhmän tehtäviksi jäivät:

• yhteydenpito niihin paikallisiin kriisiryhmiin, joita tapahtuma kosketti. Junassa oli

matkustajia seuraavilta paikkakunnilta: pieksämäki, mikkeli, kuopio, Joensuu,

tampere ja turku.

• kriisiryhmien toiminnan konsultaatio ja tukeminen

• psykologien päivystävä puhelinpalvelu

• kriisi-istuntojen järjestäminen niiden kuolleiden omaisille, joista saatiin tieto

päivystävään puhelimeen.


MyyrMannin oStoSkESkukSEn räJähdyS 2002

myyrmannin räjähdys tapahtui Vantaalla myyrmäen kaupunginosassa myyrmannin kauppakeskuksessa 11. lokakuuta 2002. Kesken pelle-esityksen kauppakeskuksen keskellä räjähti hauleilla päällystetty pommi, joka surmasi seitsemän ihmistä (mukaan lukien tekijän) ja haavoitti kymmeniä.

läHTeeT:

– http://fi.wikipedia.org/wiki/myyrmannin_r%C3%a4j%C3%a4hdys

– http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/rajahdys_myyrmannissa_kesken_iltaruuh-

kan_14969.html#media=14980

punaisen ristin psykologien valmiusryhmä oli mukana järjestämässä kriisiapua vantaan

kriisikeskuksen ja muiden toimijoiden kanssa. psykologien valmiusryhmä

• järjesti defusingistunnot pelastushenkilöstölle

• osallistui psyykkisen ensiavun antamiseen kilterin kouluun perustetussa

kriisikeskuksessa

• organisoi ja toteutti kriisiapua kouluihin vantaalla

• Järjesti työterveyshuollon apuna jälkipuinti-istuntoja työntekijöille.

konginkankaan buSSionnEttoMuuS 2004

onnettomuus sattui valtatiellä 4 Konginkankaan taajaman kohdalla ääne koskella yöllä 19. maaliskuuta 2004. Paperirullalastissa ollut täysperävaunullinen kuorma-auto tör-mäsi 36 matkustajaa Rukalle laskettelemaan kuljettamassa olleeseen linja-autoon 20 kilometriä äänekosken keskustasta pohjoiseen. onnettomuudessa kuoli 23 henkilöä ja 14 loukkaantui.

läHTeeT: – http://fi.wikipedia.org/wiki/Konginkankaan_linja-autoturma – http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/konginkankaalla_23_kuollutta_18097. html#media=18100

konginkankaan bussionnettomuudessa kuolleiden omaisten sekä loukkaantuneiden ja

heidän omaistensa akuutti kriisiapu jakautui monen toimijan kesken. siitä huolehtivat

keski-suomen keskussairaala, punaisen ristin psykologien valmiusryhmä, mielenterveys-

seuran sos-auto, espoon kriisikeskus sekä saarijärven kriisiryhmä.

päällekkäisyyksien välttämiseksi psykologien valmiusryhmä pyrki koordinoimaan

kriisiavun mahdollisimman hyvin paikallisten toimijoiden kanssa. sen rooliin akuutin krii-

siavun osalta kuului

• tukea punaisen ristin avaaman auttavan puhelimen vapaaehtoisia ammatillista

osaamista vaativissa puheluissa. puhelimeen tuli runsaasti yhteydenottoja onnet-

tomuudessa mukana olleiden omaisilta, ammattiautoilijoilta ja niiltä, joille onnetto-

muus nosti esiin aikaisempia traumaattisia kokemuksia. auttavasta puhelimesta tuli

tässä suuronnettomuudessa hyvin keskeinen kriisiavun työmuoto.

• organisoida perheisiin kriisiapua joko välittämällä tehtävän eteenpäin kunnallisille

toimijoille tai, jos heidän resurssinsa eivät riittäneet, antamalla tehtävän valmius-

ryhmän psykologin huolehdittavaksi.

ennen kuin päivystyspuhelimen toiminta lopetettiin, tarkistettiin, että ainakin joku krii-

siapua tuottava taho oli ollut yhteydessä kaikkien menehtyneiden omaisiin. Jos niin ei

ollut tapahtunut, omaisiin otettiin yhteyttä puhelimitse ja tarjottiin kriisiapua.

punaisen ristin psykologien valmiusryhmä järjesti onnettomuudessa kuolleiden

omaisille ja loukkaantuneille sekä heidän omaisilleen ammatillisesti johdettua vertaistu-

kea kahden vuoden ajan. vertaistuki toteutettiin viikonloppukokoontumisten muodossa

erikseen menehtyneiden omaisille sekä loukkaantuneille ja heidän omaisilleen.

kaakkoiS-aaSian tSunaMikataStrofi 2004

intian valtameressä tapahtui Sumatran länsirannikolla yöllä 26. joulukuuta 2004 ve-denalainen maanjäristys, jonka voimakkuus oli 9,1 momenttimagnitudiasteikolla. järis-tyksen aiheuttamat tsunamit tappoivat yli 230 000 ihmistä intian valtameren alueella. Kuolleiden joukossa oli 179 suomalaista. loukkaantuneita suomalaisia oli noin 250. Thaimaasta evakuointilennoilla kotiutettiin Suomeen noin 3 300 henkilöä, jonka lisäksi noin 400 henkilöä tuli reittilennoilla.

lähteet:

– aasian luonnonkatastrofi 26.12.2004, a2/2004Y, onnettomuustukinta-

keskus, http://www.turvallisuustutkinta.fi/etusivu/Tutkintaselostukset/

muutonnettomuudet/muutonnettomuudet2004/1210772997327

– http://fi.wikipedia.org/wiki/intian_valtameren_maanj%C3%a4ristys_2004

kaakkois-aasian tsunamika-

tastrofi on ollut psykologien

valmiusryhmän laajin ja vaati-

vin akuutin kriisityön tehtävä.

onnettomuudessa kuolleita

ja loukkaantuneita oli satoja,

ja he olivat kotoisin ympäri

suomea. kriisityöhön osal-

listuneita tahoja oli lukuisia.

kriisiryhmät tekivät työtään

monilla paikkakunnilla ja

monissa sairaaloissa, joissa

loukkaantuneita hoidettiin.

psykologien valmiusryhmä

• tuki punaisen ristin auttavan puhelimen vapaaehtoisia ja hoiti ammatillista osaamis-

ta vaativat puhelut.

Etelä-Saimaa, torstaina 30.12.2004


• laati onnettomuuteen sovelletun psykoedukatiivisen tiedotteen, joka annettiin

lentoasemalla jokaiselle evakuoimislennoilla suomeen tulleelle.

• oli mukana järjestämässä psyykkistä ensiapua helsinki-vantaan lentoasemalle

evakuointilennoilla palaaville suomalaisille. lentoasemalla annetusta kriisiavusta

huolehti vähintään kaksi ryhmän psykologia yhdessä vantaan kriisikeskuksen, kirkon

henkisen huollon ym. toimijoiden kanssa. toiminta jatkui runsaan viikon ajan

onnettomuuden jälkeen.

• punaisen ristin avustusryhmän mukana lähti kaksi psykologia pikaisesti phuketiin

huolehtimaan siellä psyykkisestä ensiavusta.

• punainen risti tarjosi kouluille kriisiavun tukipaketin omilla nettisivuillaan.

• Joillakin evakuointilennoilla oli mukana valmiusryhmän psykologi huolehtimassa

matkustajien psyykkisestä ensiavusta

• psykologien valmiusryhmällä oli edustaja asiantuntijaryhmässä, jonka tavoitteena

oli ohjata kriisityötä koko maassa.

katastrofin vuosipäivänä kolme psykologia matkusti suomalaisten tueksi thaimaahan.

punaisen ristin psykologien valmiusryhmä organisoi ja toteutti tsunamissa kuol-

leiden perheenjäsenille ja omaisille vertaistukea seuraavien kahden vuoden ajan. tätä

toimintaa kuvataan myöhemmin tarkemmin.

Vertaistuki tsunamissa menehtyneiden omaisille

© k

irst

i pal

onen

Helsingin Sanomat, torstaina 8.11.2007

JokElan koulukESkukSEn aMpuMiSVälikohtauS 2007

jokelan koulukeskuksessa tapahtui 7.11.2007 ampumisvälikohtaus, jossa koulun oppi-las surmasi ampumalla kahdeksan henkilöä, jotka kuuluivat koulukeskuksen oppilaisiin ja henkilökuntaan. Tämän jälkeen ampuja surmasi itsensä.

läHde:

– jokelan koulukeskuksen ampumissurmille altistuneiden oppilaiden selviytyminen, tuki ja hoito

Kahden vuoden prospektiivisen seurantatutkimuksen väliraportti http://www.thl.fi/thl-client/

pdfs/cd9a8a77-c606-4d33-afc1-19de3206e334

Jokelan koulukeskuksen ampumisvälikohtauksen jälkeen psykologien valmius ryhmä otti

huolehtiakseen koulukeskuksen henkilökunnan, oppilaiden ja menehtyneiden omaisten

psyykkisestä kriisiavusta. työnjaosta sovittiin tuusulan kunnan opetusviraston edustajien

ja terveydenhuollon edustajien kanssa. muu kriisityö jäi tuusulan kunnan työntekijöiden

sekä lähiseutujen kriisikeskuksien ja työntekijöiden tehtäväksi.

psykologien valmiusryhmän akuutti

kriisiapu:

• kriisi-istunnot koulukeskuksen

henkilökunnalle. muodostettiin

altistuksen mukaan neljä ryhmää,

joilla oli yhteensä 13 istuntoa.

• kriisi-istunnot oppilaille. oppilaita

oli yli 400 ja istuntoja noin 35.

• tiedotus- ja psykoedukaatio-

tilaisuus oppilaiden vanhemmille.

osallistujia oli noin 700.

• henkilökunnan ja oppilaiden

tukeminen ensimmäisten koulu-

päivien aikana

• tapahtumapaikalle eli koulu-

rakennukseen paluun suunnit-

telu ja toteuttaminen. Jokaisessa

oppilasryhmässä tai luokassa

oli koko päivän kriisityön-

tekijä opettajan tukena.

• kriisi-istunnot menehtyneiden

omaisille, mikäli kunta ei niitä järjestänyt.

tuusulan kunta perusti sosiaali- ja terveysministeriön tuella jälkihoitoprojektin ja järjesti

sen puitteissa kriisiapua Jokelassa kahden vuoden ajan. monet psykologien valmiusryh-

män jäsenet olivat mukana tässä työssä.


Malagan buSSionnEttoMuuS 2008

maastoautoa kuljettanut mies lähti ohittamaan linja-autoa, joka kuljetti suomalaisia turisteja málagan lentoasemalle espanjassa. Turman aiheuttanut maasto auto oli ohit-tamassa bussia va-semmalta, kun sen kuljettaja menetti autonsa hallinnan. onnetto-muudessa sai yhdeksän ihmistä surmansa ja 38 loukkaantui.

läHde:

– http://fi.wikipedia.org/wiki/benalm%C3%a1denan_linja-autoturma

malagan bussionnettomuudessa yhteistyötahona suomessa oli ulkoministeriö. akuutissa

kriisityössä onnettomuuden uhreille ja heidän omaisilleen psykologien valmiusryhmän

tehtävänä oli

• osallistua yhteistyössä vantaan kriisikeskuksen ja muiden pääkaupunkiseudun

kriisityön toimijoiden kanssa malagasta tulleiden matkustajien vastaanottoon

helsinki-vantaan lentoasemalla sekä tarjota heille psyykkistä ensiapua.

• antaa psyykkistä tukea loukkaantuneille ja kuolleiden ja loukkaantuneiden omaisille

paikan päällä malagan eri sairaaloissa. työhön osallistui kaikkiaan seitsemän psykologia.

• tukea kuolleiden ja loukkaantuneiden omaisia lentomatkojen aikana.

kauhaJoEn kouluaMpuMiSVälikohtauS 2008

Seinäjoen koulutuskuntayhtymän Kauhajoen toimipisteessä tapahtui 23.9.2008 ampu-mavälikohtaus, jossa ammattikorkeakoulun toisen vuosikurssiin opiskelija tuli kesken päivän kouluun ja surmasi ampumalla yhdeksän opiskelijatoveriaan ja opettajansa. Hän uhkasi aseella useita muita opiskelijoita ja sytytti tulipaloja eri puolilla oppilaitos-ta. Tämän jälkeen ampuja surmasi itsensä.

läHde:

– Kauhajoki-hankkeen loppuraportti Psykososiaalisen tuen organisointi ja

toteutus Kauhajoen koulusurmien jälkeen, Kauhajoki-hanke, http://www.

epshp.org/kauhajokihanke/Kauhajoki-hankkeen_loppuraportti.pdf

kauhajoella oli pitkä ja hyvä kriisityön traditio. lisäksi etelä-pohjanmaan sairaanhoitopii-

rillä oli oma henkisen ensiavun ryhmä, joten punaisen ristin psykologien valmiusryhmän

rooli ei ollut tämän kouluampumisen yhteydessä niin merkittävä kuin Jokelassa. kauhajo-

en tragediassa psykologien valmiusryhmän roolina oli täydentää paikallisia resursseja ja

paikallista osaamista, eikä sillä ollut erityisesti sille määriteltyjä työtehtäviä. siitä huoli-

matta valmiusryhmän panos sekä koulun henkilökunnan ja oppilaiden että heidän omais-

tensa akuutissa kriisityössä oli suuri. myös paikallisten kriisityöntekijöiden jaksamisesta

huolehtimiseen valmiusryhmä antoi oman panoksensa.

kriisityön toteuttamiseksi perustettiin sosiaali- ja terveysministeriön tukemana kauha-

joki-hanke, samalla tavalla kuin Jokelan kouluampumisen jälkeen. hankkeen järjestämissä

erilaisissa kriisiavun muodoissa oli runsaasti mukana psykologien valmiusryhmän jäseniä.Kaleva 21.4.2008

© l

ehti

kuva

/gunnar

Bäc

kman

n

Kauhajoki


naantalin tulipalo 2009

naantalilaiseen omakotitaloon oli 9.10.2009 kokoontunut 15–19-vuotiaita nuoria viet-tämään perjantai-iltaa. illan aikana talossa syttyi tulipalo, jossa menehtyi viisi nuorta. lisäksi yhdeksän ihmistä loukkaantui.

läHTeeT:

– b1/2009Y Viiden nuoren kuolemaan johtanut tulipalo naantalissa 9.10.2009, onnettomuustut-

kintakeskus, http://www.turvallisuustutkinta.fi/etusivu/Tutkintaselostukset/muutonnettomuudet/

muutonnettomuudet2009/1274105550861

– http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/naantalin_palo_2009_42713.html#media=42717

naantalin tulipalossa psykologien valmiusryhmän tehtäviin kuului arvioida kriisiavun

tarvetta ja organisoida kriisityötä. työ kohdistui menehtyneiden nuorten perheisiin ja

laajasti seutukunnan kouluihin. samalla pyrittiin välittämään kriisityön osaamista myös

paikallisille työntekijöille.

• auttamassa oli useita ryhmän jäseniä. akuuttityö kesti 10 päivää, jonka jälkeen kaksi

ryhmän jäsentä jäi tukemaan toipumistyötä, koska kunnassa ei ollut omaa kriisiryhmää.

• akuuttia kriisityötä tehtiin etupäässä uhrien perheiden, läheisten ja alueen nuorien

sekä koulujen ja nuorisotyöntekijöiden kanssa. lisäksi ryhmä huolehti yhteistyö-

kumppaneiden palautumisen tuesta.

• oleellista oli yhteistyö sekä kunnan että naapurikuntien sosiaali- ja terveydenhuollon

sekä seurakuntien ammattilaisten kanssa. myös psykoedukaatio kunnan hallinnon ja

asiantuntijoiden suuntaan painottui tavallista enemmän.

aMpuMiSVälikohtauS SEllon kauppakESkukSESSa 2009

Sellon ampumavälikohtaus tapahtui espoon leppävaarassa sijaitsevan kauppakeskus Sellon Prisma-myymälässä 31. joulukuuta 2009. Välikohtauksessa kuoli neljä Prisman työntekijää. lisäksi ampuja surmasi entisen naisystävänsä ja lopuksi itsensä.

läHde:

– http://fi.wikipedia.org/wiki/Sellon_ampumav%C3%a4likohtaus

sellon ampumisvälikohtaus kosketti erityisesti prisman työntekijöitä. tässä tapahtumassa

kriisiavun pyytäjä oli hok-elanto, ja sitä toivottiin nimenomaan prisman henkilökunnalle.

espoon kriisikeskus vastasi kriisiavun organisoimisesta tapahtumassa kuolleiden omaisille.

psykologien valmiusryhmän kriisiapu prisman henkilökunnalle:

• kriisiavun tarpeen ja laajuuden arviointi sekä kriisiavun organisointi

• noin 10 kriisi-istuntoa sekä seurantaistunnot kahden viikon kuluttua

• psyykkinen tuki, kun kauppakeskus avasi ovensa ja aloitti toiminnan

• työterveyshuollon tukeminen

• prisman johtoryhmän pitempikestoinen tuki

• henkilökunnan tukeminen poliisitukinnan valmistumisen ja siitä tiedottamisen

yhteydessä

• henkilökunnan tukeminen vuosipäivänä.

Toiminta muissa onnettomuuksissa

edellä esitettyjen laajojen järkyttävien tapahtumien lisäksi punaisen ristin psykologien

valmiusryhmä on ollut mukana järjestämässä kriisiapua suomessa sattuneissa pienem-

missä onettomuuksissa, esimerkiksi heinolan bussionnettomuudessa vuonna 1999,

rivitalon tulipalossa karjalohjalla vuonna 2007 ja hyvinkään ampumisväli kohtauksessa

vuonna 2012.

Valmiusryhmä ammatillisesti johdetun vertaistuen kehittäjänä

psykologien valmiusryhmä tukee paikallisia viranomaisia tarvittaessa. ryhmä toimii

yleensä kriisin akuutissa vaiheessa. toiminta kestää usein tapahtuman ensimmäisistä

päivistä viikkoon, joskus kahteen viikkoon.

konginkankaan bussionnettomuuden jälkeen valmiusryhmän psykologit ryhtyi-

vät kehittämään uutta toimintamuotoa, uhrien ja heidän omaistensa pitempikestoista,

vertaistukeen perustuvaa psyykkistä tukea. erityisen laajaa ja merkityksellistä vertaistuki

oli kaakkois-aasian hyökyaalto-onnettomuuden jälkeen, kun kuolonuhreja oli runsaasti

© s

irpa

lehti

mäk

i, su

om

en p

unai

nen

ris

ti

Naantali


ympäri suomea ja heidän saamansa kriisiapu kotipaikkakunnilla vaihteli suuresti.

punainen risti päätti toteuttaa vertaistuen tsunamin uhreille saman toimintamallin

pohjalta, joka oli kehitetty konginkankaan bussionnettomuuden uhrien auttamiseksi. ver-

taistuki toteutettiin jälleen viikonlopputilaisuuksina, ja osallistujien suuren määrän vuoksi

heidät jaettiin viiteen suurryhmään, joista kuhunkin kutsuttiin 50–70 tsunamissa meneh-

tyneiden omaista. kukin suurryhmä kokoontui neljä kertaa: ensimmäisen kerran 5–7 kuu-

kautta, toisen kerran 8–10 kuukautta, kolmannen kerran 12–14 kuukautta ja neljännen

kerran 24–26 kuukautta tapahtumasta. toimintaan osallistui yhteensä 321 omaista, ja

kaikkiin neljään viikonlopputilaisuuteen osallistui noin 80 prosenttia osallistujista. nuorin

osallistuja oli kuukauden ikäinen ja vanhin reilusti yli 80-vuotias.

psykologien valmiusryhmä suunnitteli ja organisoi koko toiminnan. yksi ryhmän

jäsen, arja antervo, joka toimi näissä tehtävissä kokopäiväisesti, piti yhteyttä meneh-

tyneiden omaisiin tukien heitä heidän surussaan ja moninaisissa haasteissaan. tässä

työssä saadun tiedon pohjalta omaiset jaettiin eri suurryhmiin tavoitteena mahdollisim-

man hyvä vertaistuki. kukin suurryhmä jaettiin vielä vertaisryhmiin muun muassa iän ja

perheaseman perusteella. vertaisryhmiä muodostivat esimerkiksi isoäidit/äidit, isoisät/

isät, sisarukset, sisarusten puolisot, lapset, nuoret jne. tsunamin kokeneita ja suomessa

olleita ei koskaan sijoitettu saamaan ryhmään.

psykologien valmiusryhmän jäsenet suunnittelivat viikonloppujen ohjelman sekä vas-

tasivat lyhyistä alustuksista ja vertaisryhmien vetämisestä. kaiken kaikkiaan vertaistuki-

viikonloppuja oli kahden vuoden aikana 20 ja niihin osallistui 17 valmiusryhmän jäsentä.

kahdeksan jäsentä osallistui kaikkiin 20 tilaisuuteen.

tämä vertaistukityömuoto oli hyvin opettavainen psykologien valmiusryhmän jä-

senille. heillä oli sen aikana mahdollisuus seurata surun ja traumaattisen kokemuksen

käsittelyä pitkän ajan kuluessa. samalla he voivat tutkia erilaisten lähestymistapojen

toimivuutta ja monella tavalla kehittää omaa toimintaansa. tuloksena oli erittäin hyvin

toimiva kriisityön toimintamalli, jota on myöhemmin sovellettu muun muassa norjassa

utöyan ampumavälikohtauksessa menehtyneiden omaisten kriisiavussa.

Yhteistyö median kanssa

psykologiryhmää perustettaessa järjestettiin tiedotustilaisuus ryhmän toimintaperiaat-

teista ja perustamisesta. tilaisuuteen tuli muutama toimittaja, ja ryhmän perustamisesta

välittyi stt:n kautta pieni uutinen moniin maakuntalehtiin. tuo on ainoa tiedotustilaisuus,

jonka ryhmä on järjestänyt. sen jälkeen yhteys tiedotusvälineisiin on toiminut niin, että

toimittajat ovat ottaneet yhteyttä ryhmään ja ryhmän jäseniin.

estonian katastrofista lähtien media on ollut erittäin kiinnostunut psyykkisestä avus-

ta onnettomuuksien jälkeen ja ihmisten reaktioista näissä tilanteissa. psykologien valmi-

usryhmä ja sen jäsenet ovatkin olleet hyvin paljon julkisuudessa. monet ryhmän jäsenistä

ovat antaneet runsaasti haastatteluja eri medioille.

tiedotusvälineiden myötävaikutuksella on ollut mahdollista tehdä akuuttia kriisityötä

sekä sen periaatteita ja toimintamalleja tutuksi suurelle yleisölle. samalla on saatu tilaa

psykoedukaatiolle siitä, mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän kohtaa äkillisen järkyttävän

tapahtuman, miten hän kokemusta käsittelee ja miten siitä toipuu. tämän julkisuuden

kautta suomalaisista on tullut hyvin kriisitietoista kansaa. suuri osa suomalaisista osaa

vaatia kriisiapua. he odottavat, että sitä tarjotaan heille aktiivisesti, kun järkyttävä tapah-

tuma osuu kohdalle.

Valmiusryhmä kriisityön kehittäjänä

psykologien valmiusryhmällä on olennainen rooli kriisityön kehittäjänä suomessa. meillä

on ryhmä psykologeja, jotka ovat olleet tekemässä kriisityötä melkein kaikissa suomessa

tapahtuneissa suuronnettomuuksissa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Jokai-

nen noista onnettomuuksista tai poikkeustilanteista on ollut omanlaisensa. ei ole voitu

turvautua johonkin tiettyyn toimintamalliin, vaan aina on jouduttu arvioimaan uudestaan

avun tarve, keitä tapahtuma koskettaa, millaisia resursseja kriisityöhön tarvitaan ja mil-

laista lähestymistapaa kulloinkin on hyvä soveltaa. tämän kokemuksen kautta tietämys ja

osaaminen sekä myös kriisityön muodot ovat kehittyneet suomessa hyvin pitkälle.

tärkeää kriisityön kehityksessä on ollut, että valmiusryhmä on koostunut nimen-

omaan psykologeista. akuutti kriisityö perustuu psykologiatieteeseen. pohjana on se,

mitä me tiedämme ihmisen havaitsemisesta, ajattelusta, tunnereaktioista ja niiden

käsittelystä, käyttäytymisestä ja kaiken tämän neurologisesta pohjasta. valmiusryh-

män työssä saadun kokemuksen myötä on opittu ymmärtämään paremmin, mitä näille

ilmiöille tapahtuu äärimmäisen rasittavissa tilanteissa eli kriisitilanteissa. kriisipsykologia

on suomessa erityisen kehittynyttä ehkä juuri siksi, että psykologien rooli kriisityössä on

ollut meillä merkittävä.

kriisipsykologian kehittyminen näkyy myös kriisityön lähestymistapojen ja menetel-

mien kehittymisenä. siinä missä muualla on hylätty debriefing tehottomana menetelmä-

nä, meillä sitä on kehitetty edelleen traumaattisen kokemuksen herättämien ajatusten ja

tunteiden syvemmäksi psykologiseksi käsittelyksi. yhden istunnon sijaan tärkeää on krii-

sityön oikea annostelu, jossa kriisin työstäminen jaksotetaan osallistujien käsittelykyvyn

mukaan. tämä työmuoto on myös liitetty osaksi kriisiavun palvelujen sarjaa, joka alkaa

psyykkisestä ensiavusta ja jatkuu tarvittaessa pitempikestoisina traumapsykoterapioina.

kriisityön palveluketjussa korostetaan myös avun oikeaa ajoittamista ja oikean lähesty-

mistavan oikea-aikaista käyttöä. tällainen kriisityö vaatii hyvää psykologian teoriapohjan

hallintaa sekä suurta ammattitaitoa.

psykologien valmiusryhmällä on ollut merkitystä myös uusien työmuotojen suun-

nittelussa. muun muassa ryhmän kehittämä ammatillisesti johdettu vertaistuki on

osoittautunut erittäin hyvin toimivaksi työmuodoksi. suomessa tehtyä kehitystyötä on

hyödynnetty myös muissa maissa.


auttajana hädän keskelläMaiKKu HaaParaNTa

suomen punaisen ristin psykologien valmiusryhmän jäsenet tietävät, että heitä voidaan

tarvita milloin tahansa, ja he ovat varautuneet olemaan valmiina lähtöön äkillisen kriisiti-

lanteen tapahtumapaikalle kahdenkymmenen neljän tunnin kuluessa kutsusta.

äkillisissä järkyttävissä tapahtumissa myös auttajat joutuvat lujille. valmiusryhmän

psykologin työtehtävät vaativatkin niin fyysistä kuin henkistäkin vahvuutta ja kestävyyt-

tä. heidän on unohdettava tehtävää suorittaessaan itsensä ja

oltava parhaan kykynsä mukaan kriisin uhrien ja muiden siinä

osallisiksi joutuneiden ihmisten tukena ja lohtuna. on osatta-

va antaa oikeanlaista henkistä tukea suuren hädän keskellä,

mutta pysyttävä samalla itse rauhallisena ja täysin autettavien

tarpeisiin keskittyneenä, vaikka tilanne olisi kuinka kaoottinen.

autettavien hyvinvointi on aina etusijalla.

niiden muutamien päivien aikana, jonka tehtävä tavallisesti kestää, jää oma lepo ja

itsensä hoitaminen usein pakostakin hyvin vähälle. vasta työn päätyttyä on aikaa myös

itselle. uuvuttavasta työrupeamasta on tärkeää pystyä palautumaan sekä fyysisesti että

henkisesti, jotta jaksaa jatkaa valmiusryhmän jäsenenä. omia kokemuk siaan ja tunte-

muksiaan kriisitilanteesta valmiusryhmän jäsenet pääsevät purkamaan jälkipuintitilaisuu-

dessa, joka pidetään yhdessä kunkin työtehtävän jälkeen.

valmiusryhmän psykologien työ on raskaudesta huolimatta myös hyvin palkitsevaa.

on mieltä lämmittävää tuntea, että pystyy omalta osaltaan auttamaan hädän hetkellä

kriisitilanteessa ja sen jälkeen siitä toipumisessa.

kokemus velvoitti kriisityöhönKriSTEr aNdErSSoN

se pala, minkä muistan kriisityön alkuajoista suomessa, ja mitä muistoa muilla ei ole, on

ehkä se

• kuinka hullunrohkeasti aloitimme kriisityön pietarsaaressa tammikuun ensimmäisenä

päivänä 1990

• kuinka positiiviset kokemukset haastoivat minua saamaan kriisityön leviämään myös

muualle maahan

• kuinka soitin punaiselle ristille tuntematta siellä ketään, ja pyysin heitä koulutus-

hankkeen järjestäjiksi tarjoten apuani ja yhteyksiäni

• ja kuinka punainen risti lähti minua tuntematta epäröimättä projektiin mukaan

• kuinka sain kuin sainkin atle dyregrovin suostumaan kouluttajaksi

• kuinka luentoni terveyskeskuspsykologien neuvottelupäivillä syksyllä 1990 sytytti

kipinän kollegojen tietoisuuteen

• kuinka punaisen ristin kanssa laskettiin ilmoittautuneita, sillä break-even-raja oli

noin 50 osallistujassa

• kuinka päivä pari ennen ilmoittautumisajan päättymistä osallistujia olikin 170, ja

puitteet oli nopeasti vaihdettava suurempiin

• kuinka käänsin atlen kalvot englannista suomenkielisiksi, kalvoissa kaksi saraketta.

itse kurssin aikana salli sitten otti ohjakset käsiinsä.

sikäli kuin muistan, oma osuuteni kurssin järjestämisessä oli palkatonta

vapaaehtoistyötä.

raskaudestaan huolimatta työ on myös hyvin palkitsevaa.


valmiusryhmä tutuksi alusta alkaenMarJa SilVENNoiNEN

olin psykologiliiton hallituksen varapuheenjohtajana, kun valmiusryhmän toimintaa käyn-

nistettiin, ja olen ollut siitä lähtien sen työssä mukana. minuun teki vaikutuksen, miten

innokkaasti toiminta otettiin vastaan. Jouduimme kuitenkin haminassa perustamaan jo

vähän aikaisemmin oman kriisiryhmän monia tahoja koskettaneen perhetragedian vuok-

si. eväinämme oli se oppi, jonka olimme saaneet kriisityöstä valmiusryhmän valmistelu-

vaiheessa.

olen osallistunut kahden ison tapahtuman kriisityöhön:

• sally albatrossin karilleajon sattuessa olin päivystäjänä. silloin piti toimia nopeasti,

ja olin helsingin olympiaterminaalissa jo kahden tunnin kuluttua siitä, kun puhelin oli

kotonani haminassa soinut. se oli mahdollista siksi, että mieheni tuli kuskiksi.

normaalisti matka kesti kaksi ja puoli tuntia.

• estonian onnettomuuden aikaan olin punaisen ristin keskustoimistolla helsingissä

töissä kolme päivää. mieleeni on jäänyt erityisesti se, että tehtäväni oli soittaa

niiden pelastustöihin osallistuneiden matkustajalaivojen henkilöstölle, jotka olivat

päässeet lähtemään kotiin ilman minkäänlaista purkua. pidin puheluita tärkeinä,

vaikka suurin osa kotoa tavoitetuista ilmoitti, ettei asia heitä mietitytä. sain

mielestäni viestitetyksi sen, että heistä huolehditaan, ja tiedon siitä, mistä tarvitta-

essa saisi keskusteluapua. useimmat eivät myöskään olleet vielä ajatelleet, että

asiasta pitäisi sen kummemmin puhua perheen sisällä. myös siihen opastin heitä.

kaikki koulutus on ollut hyödyllistä, mutta erityisesti atle dyregrovin koulutustilaisuuksis-

ta sain paljon myös työhöni perheneuvolan psykologina.

yllätyksiä kriisityössäPETEr WalliN

yöllä syyskuun 28. päivänä vuonna 1994 estonian

lautan uppoaminen oli valtava katastrofi, jossa me-

nehtyi noin 850 ihmistä. Juuri edellisenä vuonna

perustetulle suomen punaisen ristin psykologien

valmiusryhmälle tämä oli tietenkin äärimmäisen

suuri haaste. ne pelastautuneet, jotka silja euro-

pasta käsin oli nostettu vedestä, saapuivat iltapäi-

vällä katajanokan terminaaliin, mistä heidät vietiin

eri sairaaloihin tutkittavaksi ja hoidettavaksi.

minun silmissäni koko terminaali oli yhtä ennen-

näkemätöntä kaaosta. silloin, ja vielä tänäkin päi-

vänä, estonian lautan uppoaminen hetkessä, oli

käsittämätön tapahtuma. illan ja yön aikana olin

työtehtävissä sekä marian sairaalassa että hotelli

haagassa, jonne elonjääneet oli majoitettu. kävimme yksilö- ja ryhmäkeskusteluja heidän

kanssaan. näin jälkeenpäin ajatellen se oli uskomaton ilta.

seuraavana aamuna sain pyynnön lähteä kirurgiseen

sairaalaan antamaan psykologista tukea turmasta pelastau-

tuneelle ulkomaalaiselle miehelle ja hänen perheelleen. vä-

syneenä, mutta samalla ylivireänä, halusin tavata onnellisen

miehen ja hänen perheensä sekä keskustella heidän kans-

saan. tietäen, että harva oli selviytynyt onnettomuudesta,

olin innokas kuulemaan hänen selviytymistarinansa. minut

ohjattiin huoneeseen, jossa sängyssä makasi siteisiin käärit-

ty mies ja vain osa kasvoista näkyi. kuva muistutti sarjakuvien sairaalapotilasta. vieressä

istui hänen vaimonsa ja kaksi teini-ikäistä lastaan. työtehtäväni oli pitää psykologinen

jälkipuinti perheelle silloin opitun kaavan mukaan.

mies kertoi olleensa työmatkalla tallinnassa työtoverinsa kanssa ja heränneensä yöl-

lä valtavaan jysähdykseen, jolloin hän pikkuhiljaa ymmärsi jotain erityistä tapahtuneen.

kun hän tuli ulos hytistä laiva oli jo kallellaan, osittain pimeä. ihmisten hätähuutojen ja

sekamelskan keskellä hän rupesi hakeutumaan ylöspäin. miehen kertoessa epätoivoi-

sesta kamppailustaan päästä laivan alaosassa sijaitsevasta hytistä kannelle, ihmisten

ja tavaroitten kaaoksen lävitse, ymmärsin pikku hiljaa rivien välistä, ettei hän ollut ollut

yksin pyrkiessään hytistä ylöspäin. vaimon tarkentavien kysymysten avulla alkoi selvitä,

että mukana ollut työtoveri, nainen, joka oli myös perheen tuttava, oli yöpynyt miehen

tapahtuman sisältö oli muuttunut yhtäkkiä haastavammaksi.

ilta-Sanomat 17.12.1994


kanssa samassa hytissä. mies halusi tässä vaiheessa ripittäytyä ja kertoa viettäneensä

yön kollegansa kanssa ja että hän rakasti tätä. tapahtuman sisältö oli muuttunut yhtäk-

kiä haastavammaksi ja rajalliset perheterapeuttiset taitoni piti ottaa käyttöön. mies halusi

jatkaa kertomustaan siitä, kuinka hän ja hänen naisystävänsä käsi kädessä pääsivät ylös

kannelle ja tasapainoilivat autolautan valtavalla rungolla, kuinka he joutuivat hyiseen

veteen ja kuinka heidät lopulta jossain vaiheessa noukittiin ylös pelastuslauttaan. itki-

en mies kertoi, kuinka he alastomina, märkinä ja jääkylminä pimeässä odottivat apua ja

kuinka hänen naisystävänsä kuoli hänen sylissään.

ilo elämästä, selviytymisestä ja toivosta oli hetkessä muuttunut suruksi, vaimon ilo

pettymykseksi, raivoksi, traagiseksi kohtaloksi. miehen suru oli käsin kosketeltavaa hä-

nen kuvatessaan tilannetta, perheenjäsenten olotila hämmentynyt ja ristiriitainen.

valmiusryhmän kriisityöntekijänä kyseisen perheen tapaaminen ja keskustelu heidän

kanssaan oli minulle ensimmäinen todellinen haaste. sen jälkeen on seurannut lukemat-

tomia muita elämänkohtaloita, joissa olen toivon mukaan ollut apuna.

kriisityössä joutuu yleensä tekemisiin voimakkaiden tunteiden kanssa, ja elämän

monimuotoisuus yllättää usein. punaisen ristin psykologien valtakunnallisessa valmius-

ryhmässä olen omalta osaltani vuosien varrella saanut tilaisuuden työskennellä äärim-

mäisen haastavien tehtävien parissa. niistä olen saanut korvaamattomia kokemuksia ja

elämyksiä sekä saanut nähdä elämänkohtaloita, joita harvan kohdalle osuu.

elddopet estoniaaNNa KoCK

onsdagen den 28 september 1994 väcks jag till nyheterna i radion klockan halv sju: en

färja har sjunkit utanför utö. det är färjan mellan stockholm och tallinn och det finns

1200 människor ombord. Jag stiger upp och gnyr: det är inte sant! nu råkar jag i elden!

vid frukostbordet frågar jag maria om hon behöver debriefing. hon frågar mig, be-

höver du debriefing? hon åker till skolan och jag till jobbet med en fullbokad dag framför

mig, men i tankarna förbereder jag mig – vad gör jag om jag blir inkallad?

väl på hälsocentralen går jag omkring och uppmanar alla att prata om katastrofen

och om de tankar och reaktioner den väcker. själv har jag svårt att koncentrera mig på

mina klienter och talar om det för dem.

sedan ringer telefonen. det är stefan Brunow från tv-nytt som undrar om jag kan kom-

ma till studion för en intervju före klockan 18 i kväll. Jag tvekar och avslutar samtalet för att

senare få ett samtal av honom igen, det behövs inte. men telefonen ringer igen, den här

gången är det tove krogius från ungdomsextra som ringer för att frågar om jag kan ställa

upp för ett ungdomsprogram i tv och tala om kris nästa morgon klockan 9.30. Jag säger ja.

En lapp i handen

hemkommen vid femtiden får jag en lapp i handen av maria där det står att jag skall vara

på hotell haga klockan 20 för psykologisk konsultation för de överlevande. Jag ska an-

mäla mig till Jarmo hollstein så jag ringer honom och frågar om jag är ensam? hans svar

blir kort, jag har en läkare med mig, erkki helle, och vi har ett rum.

i mitt huvud rusar tankarna förbi: tv-intervjun! hotellet? kläder? material? min plån-

bok blev på jobbet! hittar jag till hotell haga? taxi eller egen bil? som tur har jag “om

du drabbas av en svår förlust” med mig. Jag tar egen bil via jobbet och söker upp hotell

haga på kartan. Jag får inte åka fel.

på hotellet möts jag av portiern som har all fakta åt mig:

det är 36 överlevande på väg vid åtta tiden, platsen är hemlig och det får inte finnas

tidningspress. Jag reagerar genom att tänka att säkerhet är det viktigaste. nu är de

överlevande i trygghet. Jag sätter mig i lobbyn och diskuterar med portiern. vi pratar om

vem som ska betala allt, de överlevande har knappas pengar. hur gör vi om de vill ringar

hem, för det vill de säkert. vilka är riktnumren till de olika länderna? skall de ha en- eller

tvåpersoners rum? var skall läkaren och jag bo? Behöver de mat? samtidigt som jag fun-

derar på hur allt ska lösas sitter jag mest och stirrar framför mig, sysslolös och bedövad

av chocken. så kommer jag ihåg tv-intervjun, kommer jag att hinna till den?

© k

irst

i pal

onen

Tulevaisuuden puun kukka – vertaistuki tsunamissa menehtyneiden omaisille.


vid nio tiden kommer läkaren, erkki. det känns skönt för då slipper jag vara ensam.

vi går igenom vad vi vet, vilket inte är mycket, men vi planerar hur vi tar emot männis-

korna. vi ska säga vad vi heter, ge rumsnummer, ge riktnummer till olika länder och tala

om vilka vi är och vad vi kan hjälpa med. vi ska fråga dem vad de behöver.

de överlevande som har kommit iland med isabella och silja symphony kommer hit

via maria och tölö sjukhus. redan före de anländer inser vi att kabinettet vi har fått är

för litet för att alla skall rymmas på en gång och hotellet är fullbokat, men vi lyckas får

ett annat kabinett i tredje våningen, långt borta.

efteråt har jag tänkt på att lite militär vana nog hade varit till nytta för mig i den

situationen så att jag hade kunnat ge order. o andra sidan hade jag ju ingen rätt att ge

order åt hotellpersonalen. det var kanske ändå bättre att vi använde den mjuka linjen

och försökte lösa problemen i samförstånd. det var trots allt viktigt att också hotellper-

sonalen förblev vänligt och sakligt inställd genom natten. de skötte ju hela den vanliga

hotellruljansen vid sidan om allt det extra.

de överlevandes första behov

så anländer den första gruppen. Bland dem finns bland annat merike, en estnisk psyko-

log bosatt i lahtis. han är tolk. nu 18 år senare när jag tänker på honom ser jag i mitt

huvud den bild som etsat sig i mitt minne: en kort man insvept i en filt, med bara sockor

på fötterna.

vi leder människorna till kabinettet där de får sitta ner. än så länge går allt nästan

enligt planerna. de beställer mat, som tar evigheter att komma, och dryck och ringer hem.

den andra gruppen kommer. då byter vi kabinett. språken förvirrar. För att kunna

kommunicera borde vi kunna estniska, svenska, norska, tyska, ryska och lettiska.

när den tredje gruppen kommer blir det kaotiskt. det dyker upp fler personer som

ska hjälpa, röda korsets personal, psykologer och tolkar. plötsligt blir det svårt att veta

vem som gör vad och vilka uppdrag var och en av oss har. Jag har svårt att hålla reda på

vilket språk de överlevande talar.

de överlevandes första behov är kläder, hygienartiklar som tandborste, tandkräm,

rakhyvel, deodorant. de vill ringa hem. de vill åka hem. de behöver mat, dricka. de

måste hitta andra överlevande.

Jag slits från det ena till det andra. Jag dras till att vara nära de överlevande och skö-

ta om varje lite sak de behöver, genast. i stunden tänkte jag kanske för lite på helheten,

på organisationen. men jag såg det kanske inte som mitt uppdrag. samtidigt funderade

jag hela tiden på debriefing, det vill säga när ska vi hinna diskutera och bearbeta det

som har hänt med de överlevande och hur ska vi göra det?

Timmarna går

Frågorna är många men vi fortsätter med jobbet. vi tar reda på vars och ens klädstorlek

och önskemål om kläder. någon åker till stockmanns mitt i natten för att skaffa kläder. vi

ordnar kläder i högar och påsar – merike, erkki, röda korsets personal och jag. efterfrå-

gan på hygienartiklar är också stor.

samtidigt bekymrar jag mig för att vi inte är på plats i våra rum om någon skulle be-

höva oss. Jag försöker meddela portiern var vi finns. efteråt har jag tänkt på att vi kanske

borde ha haft ett enda telefonnummer där någon av oss hade funnits hela tiden, ett jour-

nummer. vi kunde alla ha sovit i samma rum, läkare och psykologer, och haft jourtelefon.

det blir natt. vid tretiden duschar jag och kryper i säng. men jag sover inte, jag

ligger halvvaken och förbereder tv-intervjun. Jag förbereder morgondagens debriefing

utgående från pappret “till dig som drabbats av en svår förlust”. Jag översätter till allt till

finska och svär över att jag inte har den finska versionen med mig.

Jag vaknar halv sex men känner att jag inte kan ligga kvar längre så jag går ner till

lobbyn. där möts jag av en tysk kvinnlig journalist och en finlandssvensk tolk. vad gör de

här? undrar jag. Jag pratar med dem och går med på att ge en intervju och de lovar ställa

upp som tolkar åt de tysktalande. så ramlar ett tyskt tv-team in och

jag ger också dem en intervju.

vi har bestämt träff i klockan nio den morgonen. vi förbereder

oss, tiden går, och klockan är tio före vi lyckas samla ihop alla. Både

peter Wallin och ett antal psykologer från krisgruppen är på plats.

vi kommer överens om hur vi ska göra den förmiddagen. vi ska säga några ord om

vad som har hänt på svenska, finska, estniska och sedan hålla en tyst minut. efter det

redogör vi för vad som kommer att hända framöver, polisförhör och hemresor. debriefin-

gen ska ske i små grupper som ska vara indelade enligt språk.

här tar mina anteckningar från den dagen slut.

Fortfarande starka minnesbilder

i februari 2013 när jag skriver rent mina anteckningar finns några starka minnesbilder

kvar. morgonen efter att allt hände åker jag iväg till tv-studion för att tala om kris i

ungdomsprogrammet som jag har lovat. Jag minns att sminkören, kameramännen och

intervjuare alla var mycket snälla och försiktiga med mig.

när jag kommer tillbaka till hotellet möter jag tysta och bedövade krisarbetare. de

har just genomfört debriefingsamtal med de överlevande. då känns det som om jag

hade svikit dem. Jag borde egentligen ha varit där med de överlevande och inte i tv-

studion. det har förblivit en tagg i mig och känns fortfarande. lite tröst får jag av att tala

länge med en av de överlevande. han berättar att han överlevde ”eftersom han älskar

havet och gick upp på däck för att se på stormen”. han säger åt mig att han hoppas

att jag aldrig behöver uppleva något liknande. han ser dåligt och skulle behöva sina

glasögon.

söndagen efter olyckan ordnas en minnesgudstjänst i domkyrkan vid senatstor-

get. då låter jag tårarna komma. vid utgången blir jag stoppad av en journalist från en

kvällstidning som säger att hon sett mig gråta och vill fråga på vilket sätt jag är knuten

till olyckan. Jag berättar så gott det går. hon tar en bild som sedan hamnar i tidningen –

men inte på första sidan eftersom jag bett henne att inte lägga den där. det känns lite

genant att komma i tidningen i ett så känsligt ögonblick, men kanske det gav krisarbetet

ett av dess många ansikten.

då låter jag tårarna komma.


tehtävä thaimaassaHElENa PrYTz

Joulun odotusta vuonna 2004

ennen joulua meillä on aina tapana kutsua su-

kumme ja ystävämme luoksemme joulukuusen

puhallukseen eli kaatamaan itselleen metsäs-

tämme joulukuusen. tämä vuosi ei poikennut

aikaisemmista muutoin kuin siinä, että poi-

kamme oli juuri sairastunut vesirokkoon.

kuuset oli kaadettu ja aika kulunut yhdes-

sä rattoisasti, kun toivotimme kaikki toisillem-

me illan päätteeksi rauhallista joulunaikaa.

kuusi päivää myöhemmin olin maailman

toisella puolella, phuketissa.

Valmiina lähtöön

Joulukuun 27. päivänä kännykässä oli punaisesta rististä tullut viesti, että aasiassa on

ollut tsunami ja että kotimaan valmiuteen tarvitaan tukea kriisipuhelimeen vastaaville

vapaehtoisille. samalla kriisipuhelimeen soittajat saisivat halutessaan mahdollisuuden

keskustella myös psykologin kanssa.

aamupäivän aikana tilanne aasiassa piirtyi yhä laajemmaksi ja laajemmaksi.

eräs kriisipuhelimeen vastaamassa ollut vapaaehtoinen kertoi poikansa olleen sukel-

tamassa phuketin alueella. hän tarkisteli sukellusseuran sivuja, joilla oli jo tässä vaihees-

sa pitkä nimilista eri sairaaloissa olevista suomalaisista.

aamupäivän aikana salli saari kysyi minulta, pääsenkö lähtemään paikan päälle. mie-

tin vastuitani: olen kriisiryhmän jäsen, mutta myös äiti, ja jälkijäristyksistä

tuli varoituksia tasaisin väliajoin. vastasin voivani lähteä, en jäämään, mutta

evakuointilennolle kyllä. tarkistin vielä puolisoltani, käykö se hänelle. hän sanoi, että jos

pitää lähteä, niin silloin pitää lähteä.

olin siis lähdössä, mutten tiennyt tarkkaan ottaen minne, mikä herätti läsnä olleissa

siinä tilanteessa jonkin verran hilpeyttä. minut lähetettiin phuketiin. lähtö oli samana il-

tana. mitään pidempiä keskusteluja ei käyty siitä, miten pitäisi toimia. tehtäväni oli tukea

evakuoituja.

Ensimmäinen lento Phuketiin

lentokoneessa oli lääkäreitä, sairaanhoitajia ja muuta sairaanhoidon henkilöstöä. he

kaikki antoivat hyvin rutinoidun vaikutelman; suurin osa oli ollut katastrofialueilla aiem-

minkin. Ja sitten olin minä, joka jouduin jonkin verran etsimään paikkaani.

teimme menolennon aikana yhteisen toimintasuunnitelman. kone tuli täyttää

suomalaisilla seuraavasti: ensin pahimmin loukkaantuneet, minkä jälkeen lievemmin

loukkaantuneet. seuraavaksi olisivat vuorossa ilman matkaseuraa olevat nuoret, sitten

perheet, joiden perheenjäseniä oli kadonnut, tämän jälkeen perheet, joissa oli pieniä

lapsia. sovittiin, että minä liikun kentällä evakuoitavien joukossa ja teen omalta osaltani

arvioita ja tarvittaessa tapaan voimakkaimmin järkyttyneitä evakuoitavia jo ennen lentoa.

mainitsin myös toimintaa johtavalle lääkärille sukelluskerhon listasta, joka tietääkseni tuli

hyvään käyttöön.

terminaali oli täynnä ihmisiä. Jälkijäristysten vaaran vuoksi halu päästä pois alueelta

oli käsin kosketeltava. puettuna punaisen ristin siniseen liiviin, jossa luki psykologi – psy-

kolog, liikuin sairaalahenkilökunnan tavoin ihmisjoukossa ja kuulostelin, mistäpäin kuuluu

suomen kieltä. löytäessäni suomalaisia pysähdyin kyselemään heidän tilannettaan ja

raportoin siitä evakuointia koordinoivalle lääkärille.

Finnairin aiemmin phuketiin ehtinyt kone oli evakuoinut suomalaisten lisäksi myös

muita pohjoismaalaisia. ruotsalainen perhe, joka oli kuullut siitä, pyysi, että he pääsi-

sivät meidän koneeseemme. Jouduin kertomaan heille, että otamme ensisijaisesti suo-

malaisia, mutta jos tilaa jää, he voivat mahdollisesti tulla mukaan. silloin isä ojensi alle

vuoden ikäistä lastaan minua kohti ja sanoi: ”ota edes lapsemme.” minulla ei ole sel-

keätä kuvaa siitä, kauanko liikuimme kentällä etsien suomalaisia

evakuoitavia, mutta jossain vaiheessa tuli tieto, että evakuoidut

on valittu ja siirrymme piakkoin koneeseen.

evakuoitavien joukossa oli ryhmä nuoria, jotka olivat selvästi

erään työntekijän vastuulla. en muista, oliko hän opas vai len-

tokenttävirkailija. seisoessaan nuorten kanssa hänelle tuli radiopuhelimitse tieto, että

koneeseen voi nyt siirtyä. työntekijä vastasi puhelimeen: ”Joo mulla on nää orvot täällä,

mä tuon ne.” – muistan vieläkin joidenkin katseet.

loppujen lopuksi kentällä oli muistaakseni ainoastaan kaksi verrattain lievästi louk-

kaantunutta suomalaista. pahemmin loukkaantuneet eivät olleet nähtävästi vielä pääs-

seet lentokentälle tsunamin jäljiltä huonojen liikenneyhteyksien vuoksi.

koneessa lentoemännät ottivat puheeksi erään huolenaiheen: kone täyttyy jär-

kyttyneistä ihmisistä. mitä jos joku tai jotkut päättävät juoda reippaammin? mitkä ovat

mahdolliset seuraukset?yksissä tuumin, päällystön antaessa hyväksynnän, totesimme,

että tämä on evakuointilento, jollo alkoholia tarjoillaan vain ruokailuun kuuluva määrä.

lennon aikana ei ollut mitään häiriöitä. käytäntöä sovellettiin tietääkseni myöhemmin

myös muilla lennoilla.

”ota edes lapsemme.”

.

6 HSA627.12 M=1 V=0 P3 alue SI.

a 6

maanantaina 27. joulukuuta 2004 | helsingin sanomat

kotimaa, pl 65, 00089 sanomat(09) 122 2452, faksi (09) 122 657, [email protected], pl 65, 00089 sanomat(09) 122 2533, faksi (09) 122 2538, [email protected] AASIAN MAANJÄRISTYS

COLOMBO/PHUKET/CHEN-NAI/BANGKOK. Maanjäristyk-sen nostamien hyökyaaltojenpelätään surmanneen yli11 000 ihmistä Intian valtame-ren rantavaltioissa sunnuntai-na. Uhriluvut kasvoivat jatku-vasti, kun tietoja kertyi tuhonlaajuudesta.Hyökyaallot eli tsunamit is-kivät myös Thaimaahan eu-rooppalaisten suosimiin loma-kohteisiin, kuten Phuketiin.Sunnuntain tietojen mukaankaksi suomalaista oli loukkaan-tunut Krabissa Etelä-Thai-maassa, mutta heidän tilansa eiollut hengenvaarallinen.

Järistys merenpohjassa In-donesian ja Sumatran pohjois-puolella oli voimakkuudeltaan8,9 Richterin asteikolla. Tämäoli maailman voimakkainmaanjäristys 40 vuoteen.Järistys synnytti hyökyaalto-ja, jotka etenivät meressä sato-jen kilometrien tuntivauhtia.Rantaan osuessaan tsunamitolivat jopa kymmenen metrinkorkuisia.Pahinta jälkeä aallot tekivätsunnuntain tietojen mukaanIndonesiassa, Sri Lankassa jaIntiassa.

Indonesian viranomaisetkertoivat, että maanjäristys jaaallot olivat surmanneet 4 400ihmistä, pelkästään Banda Ace-hin kaupungissa noin 3 000.

Sri Lankassa kuoli 3 500–4 000 ihmistä ja Intiassa2 000–3 000.Sri Lankassa miljoona ih-mistä joutui pakenemaan ko-deistaan. Viranomaisten mu-

kaan surmansa saaneiden jou-kossa oli 22 japanilaista matkai-lijaa. Chennain (entisen Madra-sin) liepeillä eteläisessä Intiassalojui rannalla kymmeniä ruu-miita. Niitä kerättiin kuorma-autojen lavoille. Tiheästi asu-tulla rannikolla tuhannet jäivätkodittomiksi ja sadat kalastajatolivat kateissa.

”Olin kylvyssä, ja ennen kuintajusin mitä tapahtui, kylpy-huoneeseen oli tulvinut ulkoavettä. Pelästyin ja pakenin”,kalastaja Pazhani kertoi.”Söin aamiaista kolmen lap-seni kanssa, kun vettä alkoitulla. Piti lähteä ja jättää kaikki.En tiedä, mitä on käynyt omai-suudellemme”, Pazhanin vai-mo Lakshmi sanoi.

”Missä isä ja äiti ovat?” yh-deksänvuotias Bhuvaneswarihuusi. Hänen vanhempiensapelättiin pyyhkiytyneen me-reen Mavhilipatnamin kaupun-gin lähettyvillä.Etelä-Intiassa CuddaloressaJayanti Lakshmi, 70, oli mi-niänsä kanssa ostoksilla tsuna-min iskiessä. Kun hän palasikotiin, hän löysi poikansa jakaksi lastenlastaan kuolleina.”Toivon, että olisin kuollutheidän sijastaan, koska silloinminiälläni olisi vielä elämä.Nyt en kestä katsoa hänen su-ruaan”, Lakshmi kertoi.

Tsunami pyyhkäisi yli kokoMalediivien saarivaltion, jasuuri osa pääkaupungista Ma-lesta oli veden vallassa. Male-diivit on suurelta osin vainmetrin korkeudella merenpin-nasta. Saarivaltio sijaitsee 2 500 ki-lometrin päässä maanjäristyk-

sen keskuksesta.Myös Intialle kuuluvat An-damaanien ja Nikobaarien saa-ret kärsivät pahoja tuhoja. Po-liisin mukaan 300 ihmistäkuoli ja 700 oli kateissa.

Malesiassa kerrottiin 28 ih-misen kuolleen. Bangladeshis-sa selvittiin sunnuntain tieto-jen mukaan kahdella uhrilla.

Thaimaassa laskettiin lähes400 kuolonuhria, mutta uh-rien lopullisen määrän pelät-tiin nousevan tuhanteen. Hyö-kyaallot pyyhkivät mereen ih-misiä, veneitä, autoja ja koko-naisia loma-asuntoja.Kuolonuhrien määrä olisi to-dennäköisesti ollut vielä suu-

rempi, elleivät tsunamit olisiiskeneet jo aamiaisaikaan.Useimmat turistit olivat vielälepäämässä joulun juhlinnanjälkeen.Silti monien lomakohteidentyöntekijöiden ja turistien pe-lättiin pyyhkiytyneen mereenja hukkuneen.

Tsunamit vyöryivät yli kokoIntian valtameren aina Afrikanrannikolle asti. Esimerkiksi So-malian rannikolla voimakkaattuulet kaatoivat veneitä ja ka-lastajat jäivät satamiin.Kenian ja Mauritiuksen vi-ranomaiset taas kehottivat ih-misiä lähtemään rannoiltatsunamivaaran vuoksi.

Tappavat hyökyaallot iskivät Aasiaan� Voimakkain maanjäristys40 vuoteen sysäsi liikkeelletsunamien sarjan

� Hyökyaallot vyöryivät myössuomalaisten suosimiinlomakohteisiin Thaimaassareuters–ap–afp

afp

Chennain eli entisen Madrasin rannalla Intiassa hyökyaaallot aiheuttivat pahaa tuhoa.

karim khamzin / ap

anuruddha lokuhapuarachchi / reuters

chaiwat subprasom / reuters

Ulkomaalaista naisturistia vietiin sairaalahoitoon Thaimaan Phuke-tissa.

Phuketilaiset jonottivat päästäkseen lukemaan nimilistoja sairalahoi-toon viedyistä ihmisistä. Mies käveli lähes kokonaan tuhoutuneen talon ohitse Phuketinranta-alueella.

Hyökyaallossa loukkaantunutta miestä hoidettiin srilankalaisessaThanamalvilan sairaalassa.chaiwat subprasom / reuters

� Pelkästään Phuketissa Thai-maassa vietti jouluaan noin2 000 suomalaista. Thaimaanmuut lomakohteet mukaanlaskettuina ainakin 3 000 suo-malaisen arvellaan olevanmaassa. Sri Lankassa suomalai-sia on matkatoimistojen mu-kaan yhteensä useita satoja.Myös Malediiveilla ja Indone-siassa on satoja suomalaisia.

Matkatoimistojen ja ulkomi-nisteriön tietojen mukaan suo-malaisia ei olisi surmansa saa-neiden joukossa. Matkatoimistoilla ei kuiten-kaan ole tietoa kaikista suoma-laisista, sillä Thaimaa on hyvinsuosittu niin sanottujen rep-pumatkalaisten keskuudessa. STT:n mukaan ainakin kaksisuomalaista omatoimimatkaili-jaa loukkaantui eteläisessäThaimaassa. Helsinkiläinen 39-vuotias Tarja Marjamaa ystä-vättärensä kanssa evakuoitiintulvan alta helikopterilla. Mar-jamaa oli saanut lainattua kän-nykkää sen verran, että soittiveljelleen.

”Hän ei ehtinyt kertoa mi-tään. Kuolleita oli ollut jokapuolella ympärillä”, SamiMarjamaa kertoi.

Hätääntyneet omaiset tuk-kivat sekä matkatoimistojenettä ulkoministeriön päivystä-vät puhelimet sunnuntaina.Matkatoimistot haalivat puolil-ta päivin kymmeniä ihmisiävastaamaan puheluihin.

Suomen Malesian suurlähe-tystöstä saadun tiedon mukaanMalesiassa lomailevilla suoma-laisilla ei ole hätää, ja samaa va-kuuttaa myös Delhin suurlähe-tystö, jonka alueeseen kuuluumyös Sri Lanka. Sri Lankassaolevat suomalaiset rauhantur-vaajat ovat hekin turvassa.Suomen Bangkokin -lähe-tystöstä lähti yksi virkamiehis-tä jo sunnuntaina Phuketiin.Hän perustaa lomakaupunkiintilapäisen konsulipisteen, jostasuomalaiset voivat hakea apua.

Hyökyaalto yllätti monet tu-ristit sunnuntaiaamuna keskenaamiaisen Phuketin hotelleissa.Lähellä rantaa sijaitseviin ho-telleihin vesi vyöryi sisään jo-pa metrien korkuisina aaltoina.”Phuketin saaren sisäosissakoko hyökyaaltoa ei huoman-nut. Hotellin johtaja kuitenkinkäski ottaa nopeasti passin jaliput taskuun ja paeta vuoril-le”, kertoi tuusulalainen JouniRöppänen.Hän kävi myöhemmin mo-polla rannalla katsomassa tu-hoa. ”Tilanne oli kaoottinen.Tietoliikenneyhteydet olivatpoikki, ja huhut saivat siivet”,Röppänen kertoi.

Suomalainen Mira Kumpu-lainen sai pitkään yritettyäänyhteyden Sri Lankassa asuvaanisäänsä. Kumpulainen oli hyvinhuolissaan isänsä kohtalosta,sillä tämä asuu suuria tuhojakärsineellä rannikolla Colom-bon eteläpuolella.”Hengissä hän oli, mutta lä-heltä kuulemma piti. Isä onmuiden mukana evakuoituvuorille. Isän mukaan alueellaon satoja kuolleita.”

Suomalaiset matkanjärjestä-jät peruuttivat sunnuntaina lo-malennot sekä Phuketiin ettäSri Lankaan. Helsingistä lähtimyöhään sunnuntaina yksi ko-ne tyhjänä kohti Phuketia, mis-tä sen pitäisi tuoda lomalaisetSuomeen tiistaina.

Suomalaisturisteja ei tiedetä kuolleen

Marjut Lindberghelsingin sanomat

� Kaksiomatoimi-matkailijaaloukkaantuiThaimaassa

tietokulma Lomalennot peruttiin� Lomalennot ThaimaanPhuketiin ja Sri Lankaan ontoistaiseksi peruutettu. Nor-maalit reittilennot Bangkokiinjatkuvat.� Thaimaassa lomailevatsuomalaiset yritetään kuljettaatakaisin Suomeen mahdolli-simman normaalin aikataulunmukaan.

� Ulkoministeriön kriisipuhe-lin 010802266 päivystää javastaa omaisten kysymyksiintuhoalueilla oleskeleviensuomalaisten kohtalosta.Maanantaiaamuna päivystys

alkaa vastata kello 8. Nume-roon on liitetty kolme puhelin-ta, jotka sunnuntaina tukkeu-tuivat pahasti.� MatkapuhelinyhteydetThaimaahan ja Sri Lankaantoimivat heikosti. VarsinkinThaimaa on erittäin suosittutalvilomakohde, jossaulkomaalaisia turisteja ontähän vuodenaikaan kymme-niätuhansia.� Matkatoimistojen internetsi-vut ja puhelinpalvelu palvele-vat omaisistaan huolestuneitasuomalaisia. HS

p3Helsingin Sanomat 27.12.2004


turvallisuuden ja jatkuvuuden tunne tärkeää

koneessa oli noin 220 matkustajaa, lentomiehistö, lääkäri, sairaanhoitaja ja minä. sai-

raanhoitaja ja lääkäri tekivät hyvää työtä hoitaessaan loukkaantuneita sekä lievemmin

haavoittuneita.

olin ehtinyt keskustella monen suomalaisen kanssa jo kentällä arvioidessamme, kei-

tä koneeseen otetaan. pohdin, mitä matkustajat tarvitsevat juuri nyt, ja mieleeni nousi

turvallisuuden ja jatkuvuuden tunne. toimin sen luomiseksi parhaani mukaan lennon

aikana.

myöhemmin olen miettinyt, että nähtävästi valitsin oikein. en tähän päivään men-

nessä ole keksinyt, mitä olisin voinut tehdä toisin, paremmin. se antaa edelleen minulle

lohtua, kun ajattelen noita vuorokausia. tein parhaani hyvin poikkeuksellisessa tilantees-

sa. vajaan kymmenen vuoden aikana saamani lisäkokemus ja -oppi ei muuttaisi suuresti

sitä, mitä tai miten tuolloin tein.

olla läsnä ja kuunnella

tein lennon aikana kaksi etukäteen suunniteltua kierrosta. liikuin toki käytävillä jonkin

verran muutenkin, ja jos joku halusi puhua, olin läsnä ja kuuntelin. ensimmäisellä kierrok-

sella esittelin itseni, kyselin oloa, kuuntelin. Jaoin evakuoiduille myös punaisen ristin tie-

dotetta ”aasian katastrofi on koskettanut sinua” ja kerroin sen sisällöstä pääpiirteittäin.

annoin sanat niille tunteille ja ajatuksille, joita kriisi meissä herättää, eli ”normalisoin”

niitä. – toivon, että löytäisimme paremman ilmaisun! – tsunamista oli tuolloin vasta noin

puolitoista vuorokautta, ja oli vaikea pukea tuntemuksia sanoiksi. kuva tapahtuneesta oli

vasta muodostumassa, sokki suojasi vielä. lentokone, missä istutaan tiiviisti kiinni toinen

toisessa, ei myöskään ole paras paikka pitkille, syvällisille keskusteluille.

toisella kierroksella keskusteluja syntyi jonkin verran enemmän. kysyin myös, toi-

vooko matkustaja tai seurue paikallisen kriisiryhmän ottavan heihin yhteyttä. noin puolet

toivoi yhteydenottoa. kirjasin kunkin nimen, puhelinnumeron ja kotikunnan muistiin ja

kerroin välittäväni tiedot punaiselle ristille heti laskeuduttuamme helsinki-vantaan len-

toasemalle. ihmetellen seurasin myöhemmin viranomaisten hieman ontuvaa yhteistyötä

tsunamin jälkeen, kun tieto tuen tarjoamiseksi ja koordinoimiseksi liikkui hyvin kanger-

rellen toimijoiden kesken.koneessa ollut sairaanhoitaja oli ennen lentoa esitellyt minut

nuorelle, jonka muu perhe oli kateissa, ja olimme sopineet, että istun nuoren kanssa

mahdollisimman paljon lennon aikana. heti päästyämme koneeseen kysyin eräältä lento-

emännältä, voisiko hän ehtiessään istua nuoren kanssa silloin, kun itse kierrän koneessa

muiden luona. lentoemäntä lupasi huolehtia hänestä. lentoemäntä teki minuun lennon

aikana suuren vaikutuksen tavassaan olla läsnä tämän nuoren kanssa.

koneen valmistautuessa siirtymään phuketissa kiitoradalle istuin nuoren viereen

lentoemäntää vastapäätä. kun kone alkoi liikkua, nuori nosti katseensa ja halusi nousta

paikaltaan. hän sanoi, ettei voi lähteä ja jättää perhettään tänne. hän ehti hätääntyä,

ennen kuin sain hänet puhein ja fyysisellä rauhoittamisella jäämään paikalleen. lennon

aikana oli hetkiä, jolloin hän ikkunaan tai olkapäähäni nojaten toisti perheenjäsentensä

nimiä yhä uudestaan. minä silittelin häntä ja hyräilin hänelle lauluja, joita äitini oli hyräil-

lyt minulle lapsuudessani lohduttaakseen minua.

huolehtia myös itsestä

laskeuduttuamme helsinki-vantaan lentoasemalle vastassa ollut kollega kysyi, voinko

jäädä vielä kentälle auttamaan. huomasin voimavarojeni olevan täysin loppu ja vastasin

ehkä turhankin lyhyesti, että minun pitää kyllä nyt mennä kotiin nukkumaan.

kotiin tultuani ilmoitin vielä puhelimitse punaiselle ristille, että lista jatkotukea

toivovista on tulossa toimistolle. mainitsin samalla, että seuraavaan koneeseen lähtevät

punaisen ristin ryhmäläiset voisivat ottaa miehistön kanssa puheeksi alkoholitarjoilun

rajoittamisen evakuointilennolla ainoastaan ruokailun yhteyteen.

olin kotona noin puolitoista vuorokautta. nukuin ja olin perheen kanssa. lasten ol-

lessa tarhassa puolisoni – melkein kirjaimellisesti – ulkoilutti minua. en enää ihan muista

miksi, mutta kävin myös rokotettavana paikallisella terveysasemallamme.

Toinen lento

lähtöpäivänä kotona

olin jo ennen joulua kerännyt yhteen lastemme pieneksi jääneitä vaatteita antaakseni ne

kierrätykseen. pussi oli eteisessä ja 3- ja 5-vuotiaat lapsemme sen vieressä pohtimasa,

miksi se on siinä. sanoin vieväni sen phuketiin, jossa on pulaa lastenvaatteista muun

muassa lentokentällä.

lapsemme tiesivät suurin piirtein, mitä maapallon toisella puolella oli tapahtunut.

pienen pohdinnan jälkeen tytär totesi, että on hyvä että vien heidän vaatteitaan sinne,

jotta lapset saavat kuivia vaatteita päällensä sen ison aallon kasteltua heidät. Juuri näin,

vastasin. tieto vaatteista oli kiirinyt myös lastentarhaan, jossa henkilökunta oli koonnut

vielä toisen kassillisen tarhan varavaatteista.

ambulanssilennolla kotiin

toinen lento oli hyvin erilainen kuin ensimmäinen. kyse oli ambulanssilennosta – jota

nähtävästi myös lehdistö seurasi tiiviisti. noin puolet koneesta toimi käytännössä sairaa-

lana, jossa tehtiin jopa leikkaus. menomatkalla oli mukana sairaanhoidon ammattilaisten

lisäksi muun muassa raivaustyöntekijöitä.kone lensi phuketiin Bangkokin kautta. Bang-

kokissa lehdistö pyrki koneeseen. minulle on jäänyt voimakas kuva siitä, miten koneen

kapteeni tuli lentokoneen ovelle ja pelkillä eleillään ja läsnäolollaan sai lehdistön edusta-

jat poistumaan.

paluumatkalla koneessa oli vakavasti loukkaantuneita ja heidän omaisiaan, yhteensä

ehkä noin kymmenen matkustajaa sekä sairaanhoitohenkilökunta. matkustajina oli myös

kotiin palaavia sairaanhoitajia ja muita työntekijöitä.

tarjosin läsnäoloani ja mahdollisuutta keskustella kaikille loukkaantuneille, jotka jak-

soivat puhua, ja heidän omaisilleen sekä suomeen palaaville työntekijöille.

uudenvuoden vaihteen vietimme suunnilleen afganistanin yllä.

laskeuduttuamme helsinki-vantaalle kone rullasi kentällä tavallista pidemmän mat-

kan. kun pysähdyimme, ikkunasta näkyi pitkä jono vilkkuvia valoja: ambulansseja ja mui-


ta hälytysajoneuvoja, jotka olivat vastaanottamassa potilaitamme ja muita evakuoituja.

muistan ambulanssijonon minussa synnyttämät nöyryyden ja samalla ylpeyden tunteet.

olin ollut pieni mutta tärkeä palikka hyvin laajassa ja hiotusti toimivassa kokonaisuudessa.

tulin kotiin, nukuin. herättyäni kuulin, että myös tyttärelläni ollut vesirokko oli jo

parantumassa.

Mitä opin?

tehdessäni kriisityötä minua on suuresti tukenut kysymys, jonka asetan itselleni aina ti-

lanteen päätyttyä: ”mitä minä opin?” hirvittäviä, järjettömiä asioita tapahtuu vääjäämät-

tä, mutta voimme saada niistä jotain, joka antaa oivalluksia omasta tavastamme toimia

tai uusia taitoja seuraavaa kertaa varten. näin saamme ikävästä kiertoon jotakin hyvää ja

rakentavaa.

tsunamista opin, että tilanteessa, jolloin ollaan useita tunteja

yhdessä samassa paikassa, esimerkiksi lentokoneessa, voidaan

akuutin tuen ja tiedon lisäksi tarjota aktiivisesti mahdollisuutta

kriisitukeen myös tilanteen jälkeen. tällöin pyydetään myös yhte-

ystiedot.

opin, että laajassa tilanteessa ajatus ja toiminta pitää kris-

tallisoida. pitää ymmärtää, mikä on keskeistä? ellei sitä näe, tilanteesta tulee helposti

entistä stressaavampi. Fokus voi kadota myös, jos yrittää liikaa.

opin senkin, että kriisitilanteen jälkeen on tärkeää käydä ensimmäinen oma pur-

kukeskustelu verrattain pian ja varata riittävästi aikaa niin univajeen poistamiseen kuin

psyykkiseen palautumiseenkin. Ja paljon, paljon muuta.

Viidessä vuorokaudessa neljästi ahmedabadissa

kaikki Finnairin miehistön jäsenet, joiden kanssa matkustin tsunamin jälkeisinä päivinä,

tekivät minuun suunnattoman vaikutuksen rauhallisuudellaan, läsnäolollaan, empaatti-

suudellaan ja avoimuudellaan, jolla osa heistä kertoi mietteistään ja tunteistaan matkojen

aikana. Jokaisella lennolla, jolla olin mukana, Finnairin koneet tekivät välilaskun ahme-

dabadiin. lentoemännät olivat hyvin mukavalla tavalla vaikuttuneita, kun mainitsin heille

toisen matkan lopussa olleeni ahmedabadissa neljästi viidessä vuorokaudessa.

psykologien valmiusryhmässä luovuus kukkii ja vaatimustaso kukoistaaSalli Saari

muistelen tapahtumasarjaa, joka kuvaa toisaalta sitä, miten luova ja idearikas psyko-

logien valmiusryhmä on, toisaalta sitä, miten vakavasti ja millaisella vaativuudella se

tehtäviinsä suhtautuu.

kokemus liittyy tsunamissa menehtyneiden omaisten vertaistukeen ja sen viimeiseen

vaiheeseen eli neljänsiin viikonlopputapaamisiin 24–26 kuukauden kuluttua katastrofista.

ryhmällämme oli tapana yhdessä ideoida, mitä keskeisiä teemoja tapaamisissa pitäisi nos-

taa esille, mikä kussakin vaiheessa on tärkeää osallistujille. ideointi tapahtui valmiusryh-

män sääntömääräisessä tapaamisessa, ja siihen osallistuivat kaikki valmiusryhmän jäsenet.

pitää ymmärtää, mikä on keskeistä.

© k

irst

i pal

onen

Vertaistuki tsunamissa menehtyneiden omaisille


teemoista oli jo päästy yksimielisyyteen ja jäljellä oli enää suunnittelu, miten koko-

ustila koristellaan ja mitä suuren kokoustilan pöydällä tulisi olla. ensimmäisessä ko-

koontumisessa pöydällä oli yhtä monta kynttilää kuin osallistujilta oli tsunamissa kuollut

omaisia. toisessa kokoontumisessa kynttilöiden tilalla oli pitkävartiset punaiset ruusut.

kolmannessa tilaisuudessa oli iso valkoinen orkideakimppu. mitä sitten pöydällä pitäisi

olla neljännessä tilaisuudessa kaksi vuotta katastrofin jälkeen?

aluksi ryhmässä vallitsi syvä hiljaisuus. kukaan ei keksinyt mitään. vähitellen ideoita

alkoi nousta esille. yksi kannatusta saanut idea oli iso värikäs kimppu tulppaaneita. ol-

tiinhan menossa kevättä kohti. vastikään ryhmään liittynyt mia pråhl-ollila totesi siihen,

että hänestä pöydällä ei voi olla leikkokukkia. kukissa pitäisi olla juuret.

kaikki hyväksyivät heti näkemyksen. mitä se voisi olla, missä on juuret? erilasia

ehdotuksia tuli harvakseltaan, mutta mikään ei oikein ottanut tulta. sitten joku sanoi,

että sen pitäisi olla varhaisessa, vahvassa kasvussa olevaa, jotain hyvin vihreää. toiselle

tuli mieleen muutaman viikon ikäiset oraat. ideointi jatkui ja lopulta päädyttiin siihen,

että pöydällä tulisi olla syvänvihreitä oraita jossakin suurikokoisessa vanhassa laakeassa

puuastiassa. ryhmän maanviljelijä mia lupasi kasvattaa siemenet oraalle.

tämä kaikki siis tapahtui syksyllä. tilaisuudet alkoivat seuraavana vuonna tammi-

kuussa ja jatkuivat maaliskuulle asti. Joulukuussa arja antervo käynnisti oraiden kasva-

tuskokeillut. pitihän tietää, milloin siemenet tuli kylvää, jotta

oraat olisivat sopivan kokoisia kuhunkin tilaisuuteen. Joulukuun

puolivälissä arja soitti minulle hädissään. parin viikon idätyksen

tuloksena oli harva, kellertävä, kovin heiveröinen rykelmä orai-

ta. sydäntalven valo ei riittänyt niiden kasvuun. idea oli pakko

hylätä. piti keksiä jotain muuta, mutta mitä?

kysymys jäi vaivaamaan mieltä ja tuotti vähän ahdistustakin. Joulu meni ja tammi-

kuun tilaisuus lähestyi. Joulun jälkeen loppiaisen tienoilla kävimme ryhmän jäsenen tuula

hynnisen kanssa yhteisen ystävämme luona syömässä blinejä. nautittuamme runsaan

aterian istahdimme olohuoneen sohvalle, jolloin katseeni osui orkideaan. se oli läpinä-

kyvässä ruukussa, niin että juuret olivat esillä. tönäisin tuulaa ja sanoin: ”tossa se nyt

on.” siinä oli ratkaisu koristeluongelmaamme.

neljänsiin tilaisuuksiin hankittiin neljä isoa valkoista, läpinäkyvissä ruukuissa olevaa

orkideaa. kaikki viisi tilaisuutta pidettiin majvikissa, jonka henkilökunta hoiti huolella or-

kideoita väliviikot. ne viihtyivät hyvin ja kukoistivat. kun saavuimme kahteen viimeiseen

maaliskuun tilaisuuteen, koko majvik oli koristeltu erivärisin orkideoin.

tragedia JokelassaKariTa TuPEli Ja TiiNa TaiJoNlaHTi

Jokelan koulusurmien tapahtumapäivänä 7. marraskuuta 2007 suomen punainen risti

avasi rutiinilla auttavan puhelimen. ryhmämme psykologeja oli kerääntynyt pitkin iltaa

päivystyspaikalle, ja seuraavana aamuna saapui lisää päivystäjiä. salli tuli suoraan tv-

lähetyksestä. sovittiin, että arja antervo ottaa kirjalliset materiaalit mukaan ja lähtee

ensimmäisenä Jokelaan arvioimaan tilannetta. muutaman tunnin kuluttua seurasimme

sallin kanssa perästä.

Jokelan koulukeskus oli eristetty poliisien keltaisella nauhalla. lammen rannalla paloi

kynttilöitä. läheiselle kivelle oli tuotu kukkia, kortteja ja nalle… koulun pihamaalla sei-

soskeli oppilaita, heidän vanhempiaan, kyläläisiä, suomalaista ja kansainvälistä mediaa.

taivas oli harmaa ja lammen vesi sameaa. sataa tihuutti.

salli yritti ajaa ensin koulun pihaan, mutta emme päässeet sinne, koska alue oli

rajattu tutkinnallisista syistä. saimme selville, että kirkolle oli perustettu kriisikeskus,

joten suuntasimme sinne. seurakuntakeskuksen raskas tunnelma iski vastaan. huoneissa

piti keksiä jotain muuta, mutta mitä?

© m

auri r

atila

inen

Jokela


istuskeli nuoria, kaksistaan toisiinsa kietoutuneina tai työntekijöiden kanssa, huopia ym-

pärillään. oli vilu. talossa oli himmeä valaistus. Jossakin soi vaimea musiikki. useimpien

opiskelijoiden vanhemmat olivat edellisenä päivänä hakeneet lapsensa kriisikeskuksesta

kotiin. Jotkut oppilaat taas olivat olleet siellä yötä. heille oli ollut helpompi jäädä toisten,

saman kokeneiden seuraan.

koulun opettajat olivat kokoontuneet yhteen huoneeseen. arja veti parhaillaan

purkuryhmää. Jokainen kertoi tarinaansa. Jaettiin kokemuksia, järkytystä ja surua. paljon

halauksia. siirryimme hiljaa huoneen perälle istumaan. arja jatkoi ryhmän kanssa purkua

ja psykoedukaatiota. se sujui ammattitaidolla, vaikka tilanne oli ennen kokematon.

purkutilaisuuden päätyttyä menimme viranomaisten yhteispalaveriin, jossa oli edus-

tus eri toimijaryhmistä. siellä pohdittiin jatkotoimia. suunnitteleminen oli vaikeaa, koska

tällaiseen tilanteeseen ei ollut aiempaa mallia. lisäksi mukana oli paikallisia toimijoita,

joita onnettomuus oli koskettanut läheltä.

päädyimme pienempään palaveriin, jossa oli mukana

ryhmämme edustajien li säksi lasten- ja nuorisopsykiatri. Jatko-

toimet alkoivat vähitellen hahmottua. näytti siltä, että vastuu

oppilaista ja opettajista oli siirtymässä ryhmällemme, mitä

olimme myös aktiivisesti ehdottaneet. alkoi akuuttitilanteiden

ryhmien ja vanhempai nillan suunnittelu, ja suunnittelua jatket-

tiin vielä hotellilla ja puheli mitse.

seuraavana päivänä aloitettiin psykologisilla purkukeskus-

teluilla. opettajien purkuryhmät kokoontuivat läheisessä koulutuskeskuksessa. työsken-

telylle turvattiin rauhallinen paikka suojassa medialta. ensin kokoonnuttiin kaikki yhteen

kuuntelemaan opettajien esimiesten ja sallin puheenvuorot. opettajat jaettiin neljään

ryhmään koetun altistuksen perusteella. tausta-ajatuksena oli ”happinaamariteoria”, eli

tuettiin opettajien jaksamista, jotta he olisivat myöhemmin valmiita tukemaan oppilaita.

iltapäivällä jatkettiin lukiolaisten kanssa. heidän ryhmänsä kokoontuivat pertun koululla,

josta tuli tärkeä tukikohta.

seuraavana päivänä kaikki yläasteen oppilaat koottiin pertun koululle yhteiseen tilai-

suuteen juhlasaliin, ja sen jälkeen heidät jaettiin ryhmiin. opettajille oli aiemmin annettu

ohjeita oppilaiden kohtaamisesen toisaalta tuen antajina ja toisaalta suremisen mallin

tarjoajina. myöhemmin samana päivänä opettajien ryhmät jatkoivat omia kokoontumisi-

aan, sillä edellisenä päivänä oli huomattu, että tarvitaan lisää keskustelua.

koulurakennus oli pahoin vaurioitunut, ja sen kunnostamisen ajan toimittiin tilapäi-

sissä tiloissa kirkolla ja pertun koululla. ei tiedetty, miten koulunkäyntiä jatketaan. koulun

esimiehet päättivät järjestää kahtena päivänä retkiä koulun ulkopuolisiin kohteisiin.

pidettiin tärkeänä, että oppilaat voivat olla yhdessä, ja koulun kunnostustöiden valmistu-

mista odotellessa päästään samalla toipumisessa muutama päivä eteenpäin.

suunnittelimme koululle paluuta yhdessä uuden rehtorin ja vararehtorin kanssa. pää-

simme myös kiertämään opettajien kanssa koulun tiloissa, jotta he pääsivät ottamaan

rakennuksen ”haltuunsa” ensin omassa ryhmässään. myös keittäjien ja siivoojien kanssa

toimittiin samalla tavalla.

kouluun palaamisen päivänä opettajat ottivat oppilaansa vastaan koulun pihalla ja

kierrättivät heitä koulun tiloissa. Jokaisen ryhmän mukana oli myös psykologi. pelon-

sekaisin tuntein oppilaat seurasivat opettajiaan, tarkkaillen näiden käytöstä. olimme

aikaisemmin nähneet, kuinka eräs koululla työskennellyt keskusrikospoliisin edustaja

oli asiallisesti ja osaavasti käsitellyt oppilaita, ja olimme pyytäneet häntä kertomaan

paluupäivänä lyhyesti faktat oppilaille. yhteisessä tilaisuudessa poliisi oli muistuttanut

oppilaita, että tämä rakennus ei ole tehnyt mitään pahaa, vaan on suojannut heitä

tapahtumien keskellä. käydessään opettajiensa johdolla joka kolkassa oppilaat saivat

todeta, että koulun tiloissa ei ole enää mitään vaarallista. olimme tukeneet opettajia

ottamaan vastuun ryhmästään käyttämällä johtajuuttaan ja ammattitaitoaan. luokissa

sytytettiin kynttilä menehtyneiden oppilaiden muistolle. Jokainen opettaja ratkaisi halua-

mallaan tavalla ensimmäisen oppitunnin sisällön.

koululle palaaminen onnistui hyvin. ensimmäisinä päivinä koulun ilmapiirissä oli kui-

tenkin vielä paljon pelkoa ja uhan tuntua. oppilaat reagoivat herkästi luokan ulkopuolelta

kantautuviin ääniin, meluun, kuulutuksiin ja muihin äkillisiin pelontunteen laukaiseviin

tekijöihin. paniikkimieliala nousi nopeasti, ja keskittyminen tuotti vaikeutta. tehtäväk-

semme jäi näissä tilanteissa selvittää ahdistuksen syyt ja rauhoitella. Jo ensimmäisenä

päivänä alkoi muotoutua käytäntö, että psykologit asettuivat opettajainhuoneeseen ol-

lakseen käytettävissä, kun oppilaissa tai opettajissa heräsi pelkoa, ahdistusta tai yllättä-

vää reagointia. Jälkeenpäin lyhyistä konsultaatioista muotoutui uusi työkäytäntö.

Jatkohoidon tarve alkoi näkyä vähitellen. oppilashuollon henkilökuntaa vahvistettiin

terveydenhoitajalla ja kuraattorilla. lisäksi palkattiin kaksi psykologia, psykiatrinen sai-

raanhoitaja ja nuorisopsykiatri, jotka kaikki työskentelivät koulun tiloissa. haluttiin, että

kynnys palveluihin olisi mahdollisimman matala. punaisen ristin osalta työ päättyi kaksi

viikkoa tapahtuneen jälkeen. monet jatkohoidon käytännöt luotiin kuitenkin jo noiden

ensimmäisten viikkojen aikana.

Mitä Jokelasta opittiin?

ennen Jokelan koulusurmia ryhmällämme ei ollut ollut kokemusta vastaavanlaisesta

kriisityöstä. rutiinia ja osaamista oli sen sijaan paljon, ja sillä päästiin alkuun: avattiin

auttava puhelin, vastattiin tiedotusvälineiden tarpeisiin, muokattiin kirjallista materiaalia

ja vedettiin ryhmiä.

Jokelan erityispiirteinä oli, että siellä tehtiin työtä enimmäkseen nuorten parissa ja

koulumaailmassa. kyseessä oli myös väkivaltarikos, josta toipumisen tiedettiin olevan

hankalaa ja vievän paljon aikaa. uutta oli sekin, että tapahtumassa traumatisoituneiden

oli muutaman päivän kuluttua palattava työskentelemään tapahtumapaikalle.

kriisityön periaatteet sovitettiin kouluympäristöön ja sen toimintakulttuuriin ottaen

huomioon erityisesti nuoruusiän kehitysvaiheessa olevien tarpeet. työ vaati jatkuvaa

arviointia, uuden kehittämistä ja herkkyyttä nähdä, mikä toimii ja mikä ei.

näimme käytännössä, että oli tärkeää tukea opettajia ennen oppilaita. opettajis-

ta tuli siten oppilailleen merkittäviä tukijoita pitkäksi aikaa. koulurakennuksen haltuun

ottaminen eri ryhmien kanssa ennen kouluun paluuta oli niinikään tärkeää. sitä jatkettiin

vielä yksittäin oppilaiden kanssa. opettajien osa-aikainen työ, joka oli sallin idea, auttoi

ratkaisevasti opettajien toipumisessa.

krister andersson sanoi Jokelassa työskennelleille psykologeille pitämässään purku-

palaverissa, että tälle matkalle lähtiessämme meillä ei ollut sitä viisautta, jota olisimme

tarvinneet, mutta matkan edetessä saimme lisää uutta tietoa ja taitoa. kun kauhajoen

tragedia vajaata vuotta myöhemmin tapahtui, siellä tehtävä työ suunniteltiin Jokelassa

saatujen käytäntöjen pohjalta.

rakennus ei ole tehnyt mitään pahaa, vaan on suojannut heitä tapahtumien keskellä.


äkkilähtö malagaanKirSi VääNäNEN

kuuntelin keväisenä sunnuntaiaamuna radiosta kahdeksan uutisia ja kuulin, että malagan

seudulla on tapahtunut bussionnettomuus, jossa on ollut kuusikymmentä suomalais-

ta. ei mennyt puoltakaan tuntia, kun punaiselta ristiltä tuli tekstiviestillä kysely, olenko

käytettävissä kriisityöhön. vastasin myöntävästi, ja yhdeksältä tuli kehotus olla kello

viisitoista helsinki-vantaan lentoasemalla. aamupäivän aikana kävin työpaikalla tyhjentä-

mässä kalenterista kolme seuraavaa päivää, selvitin, miten tampereelta pääsee kolmeksi

lentoasemalle ja pakkasin omia varusteita parin kolmen päivän espanjan-matkaa varten.

kahdeltatoista pitikin jo olla matkalla.

lentoasemalla meitä oli lähdössä neljä kriisiryhmäläistä ja punaisesta rististä espan-

jan kielen taitoinen yhdyshenkilö päivi muma ja toiselta puolen maailmaa vasta palannut

suomalainen lääkäri. samaan koneeseen tuli myös onnettomuuden uhrien omaisia ja

lehdistön edustajia. meille kerrottiin ennen lähtöä se vähä, mitä siinä vaiheessa tilan-

teesta tiedettiin, ja meidät sijoitettiin koneessa lähelle omai-

sia. havaitsin hyvin pian, että takanani istuva nuori nainen,

liisa (nimi muutettu), oli kovin ahdistunut ja itkuinen. hän

oli saanut tiedon, että hänen äitinsä oli kateissa ja hänen

päähän loukkaantunut isänsä oli juuri menossa leikkauk-

seen. siirryin liisan viereen ja tuin häntä matkan aikana

parhaani mukaan. tilannetta ei helpottanut se, että vähän

ennen malagaa koneemme joutui keskelle ukkosmyrskyä.

vähän ennen laskeutumista kymmenen jälkeen illalla

liisa ilmoitti, ettei suostu lähtemään hotelliin, vaan menee suoraan sairaalaan. päätin

lähteä mukaan, ja päivi onnistui järjestämään avuksemme kaksi espanjan punaisen ristin

työntekijää. toinen heistä, maria, puhui englantia ja osoittautui oikeaksi aarteeksi. kesti

melko kauan, ennen kuin maria sai sairaalassa selville, millä osastolla liisan isä oli. leik-

kaus oli jo silloin onnellisesti ohi ja isä oli siirretty potilashuoneeseen. Jossain vaiheessa

puolen yön aikoihin pääsimme tapaamaan häntä. siltä osin tilanne helpottui, mutta äidin

etsintä jatkui.

meille tultiin kertomaan, että teho-osastolla on tunnistamaton nainen, joka voisi olla

liisan äiti. maria lähti taas mukaan, mutta sovimme, että minä menen ensin katsomaan,

miltä nainen näyttää, ja kerron sen liisalle, ennen kuin hän menee huoneeseen. se olikin

hyvä ratkaisu, sillä nainen oli hyvin pahasti loukkaantunut ja kasvoiltaan niin vaikeasti

tunnistettava, ettei liisakaan pystynyt sanomaan, oliko nainen hänen äitinsä. seuraava-

na päivänä naisen omaiset tunnistivat hänet sormuksesta.

puhelimme vielä jonkin aikaa liisan ja hänen isänsä kanssa, kunnes kolmen aikoi-

hin maria ja hänen kollegansa veivät minut

hotellille. liisa ei lähtenyt mukaan vaan halusi

viettää yön isänsä luona. myöhemmin yöllä

isä oli kertonut, että tiesi vaimonsa kuolleen

onnettomuudessa.

tullessani hotellille ryhmämme oli vielä

pitämässä palaveria, ja he olivat hankkineet

jotain syötävääkin. huomasin, etten itsekään

ollut syönyt mitään moneen tuntiin, mutta

minulle ei erityisruokavalioisena ollut mitään

tarjolla.

aamulla sain tehtäväksi palata samaan

Carlos hoya -sairaalaan jatkamaan liisan ja

hänen isänsä tukemistaeksi. tilanne oli rau-

hoittunut, kun äidin kohtalo oli selvillä. niinpä

kuljimme pitkin malagan katuja etsimässä

paikkaa, josta saisimme liisalle aamiaista –

sairaala ei sitä ollut tarjonnut. tultuamme

takaisin, saimme viestin, että isä siirretään

suomeen jo samana päivänä. seuraava huoli oli, mitä hänelle puetaan päälle, koska kaik-

ki matkatavarat olivat tuhoutuneet tai ainakin likaantuneet bussin polttoaineesta. soitto

marialle auttoi, ja hän toi isälle matkavaatteet. vielä piti käydä neuvotteluja sairaalan

hoitajien ja jonkun lääkärinkin kanssa, voiko isän jo siirtää. lopullisen päätöksen siirrosta

teki kuitenkin suomalainen lääkäri, ja niin lähdimme lentoasemalle.

lentoasemalla tapahtui vielä konflikti liisan ja suomalaisen iltapäivälehden välillä.

kuvaaja oli ottanut pyörätuolissa istuvasta isästä kuvan ilman lupaa ja tuli haastattele-

maan liisaa. tämä suuttui ja puolusti perheen yksityisyyttä niin pontevasti, ettei juttua

koskaan julkaistu. pitkän odottelun jälkeen pääsimme viimein ilmaan. koneessa kuuntelin

vielä monien pelastuneiden ihmisten tarinoita. puhuin liisan isän ja toisen onnettomuu-

dessa vaimonsa menettäneen miehen kanssa, ja sain heidät vaihtamaan keskenään

yhteystietoja.

aamuyöllä saavuimme helsinkiin ja pääsimme poliisiauton kyydissä kentän lähellä

olevaan hotelliin. olimme niin uupuneita, että melkein eksyimme huoneidemme vessoi-

hin, joissa oli peilejä joka seinällä. aamulla salli piti purkupalaverin, joka oli noin rankan

matkan jälkeen enemmän kuin tarpeellinen.

minulle kokemus oli syväsukellus sokkivaiheisen ihmisen tuskaan ja epätoivoon, joka

liittyy siihen, ettei tiedä läheisensä kohtaloa. huomasin, miten tärkeää on, että lähellä

on koko ajan ihminen, joka pysyy itse henkisesti vahvana. sainkin siitä liisalta myö-

hemmin kiitoskirjeen. hän kertoi siinä päättäneensä kouluttaa perheen koirasta etsintä-

koiran, jonka kanssa hän voi puolestaan auttaa muita.

espanjassa iso ongelma oli, että hotellien ulkopuolella osataan hyvin vähän englantia.

yliopistosairaalassakin kesti kauan, ennen kuin löytyi joku tulkiksi. monet suomalaiset poti-

laat joutuivat olemaan yli vuorokauden epätietoisina siitä, miten pahasti he olivat loukkaan-

tuneet ja mitä hoitotoimenpiteitä heille tehdään. yhteyshenkilönä toiminut päivi suomen

punaisesta rististä ja auttavasti englantia puhunut maria olivatkin suureksi avuksi. itse

päätin opiskella espanjaa, ja kävin ahkerasti työväenopiston tunneilla parin vuoden ajan.

päivi onnistui järjestämään avuksi kaksi espanjan punaisen ristin työntekijää.

Hufvudstadsbladet, Måndag 21 april 2008


hädässä psykologi punnitaanKiMMo KoVaNEN

Punaisen ristin kriisipsykologien matkassa Malagasta Majvikiin

elämä on täynnä erilaisia sattumuksia, ja toisinaan ne saavat liikkeelle isompia tai

pienempiä kehityskulkuja. lieneekö sattumaa vai ei, että opiskelin psykologiksi. parin

sattuman kautta tulin kuitenkin muuttaneeksi pohjoiseen, työskentelemään kunnallisena

psykologina ylimmässä lapissa. opin onnittelemaan itseäni siitä, että sain työskennellä

alueella, jossa asiat olivat ”ihmisen mittaisia” ja meikäläisenkin rajallisella ymmärryksellä

hallittavissa. suuren maailman tapahtumista kyllä kuultiin, mutta sellaiset sattumukset

kuin sally albatrossin karilleajo olivat jossain kaukana. kunnes sisäministeriöstä kävi käs-

ky, että koko maa oli kriisitukivalmiuteen pantava.

inarissakin alettiin opiskella kriisityötä, perustettiin krii-

siryhmä ja todettiin, että onhan meilläkin näitä traumaattisia

onnettomuuksia ja kuolemantapauksia. sattumukset seuraavat

toisiaan. saariselän perinteisen pelastuspalveluseminaarin

aiheeksi päätettiin ottaa lento-onnettomuus ja sen yhdeksi

osuudeksi – liekö ihan ensimmäistä kertaa suomessa – psyykkinen kriisityö.

vaikuttavien ja muistiin jääneiden kokemusten lisäksi seminaari poiki sen, että minut

hieman myöhemmin houkuteltiin punaisen ristin psykologien valtakunnallisen kriisi-

ryhmän jäseneksi. kuvittelin, että tehtäväni oli olla kriisityön resurssina mahdollisten

täälläpäin suomea tapahtuvien suuronnettomuuksien varalta. puhuttiin alueellisesta kat-

tavuudesta. psykologiryhmän alueellinen kattavuushan laajeni sijaintini ansiosta huomat-

tavasti, mutta ryhmästä ei koskaan tullut alueellisesti toimivaa resurssia.

Mukaan aktiiviseen toimintaan

ensimmäinen aktiivisen osallistumiseni vaihe punaisen ristin psykologiryhmän toimin-

nassa oli konginkankaan bussionnettomuuden uhreille ja omaisille järjestetty vertais-

tukiseminaarien sarja. paikallisessa kriisityössä oli jo tullut kokemusta, mutta on kyllä

tunnustettava, että stressipisteet olivat korkealla odottaessani ensimmäistä kohtaamis-

tani vertaistukeen osallistujien kanssa. eihän minulla ollut käytännössä mitään käsitystä,

mitä osalliset ja omaiset tällaisessa onnettomuustilanteessa olivat joutuneet kohtaa-

maan. työ tekijäänsä opettaa, ja niin minäkin sain oppia, että kohtaaminen, kuuntelu

ja kunnioittava läsnäolo ovat pitkälle se, mitä vertaiskokemusta omaamattomana voi

tilanteeseen tuoda.

Vertaistukea tsunamin jälkeen

seuraava vaihe valtakunnallisen kriisipsykologian tiellä vei minut kaakkois-aasian tsuna-

min uhrien vertaistukiseminaareihin. kynnys lähteä niihin mukaan oli korkea. näköpiirissä

oli suorastaan valtavalta vaikuttava urakka ja mielessä tietous, että siitä minkä aloit-

taa, ei voi kesken kaiken luistaa. alkuun vastustelin sinnikkäästi, mutta arja antervo sai

puhuttua minut ympäri ja mukaan ”sivurooliin”. en ollut mukana koko ajan, mutta täyttä

osallisuutta ja vastuun yhdessä kantamistahan se oli, aina kun koolla oltiin. erinäinen ho-

telliviikonloppu tuli vietettyä lihapatojen ääressä, mutta kaikki se tankkauskin oli tarpeen

elämän traagisuutta tuntikaupalla käsiteltäessä.

nuoret toistensa tukena

sitten tuli Jokelan marraskuu ja mieletön, käsittämätön väkivalta elämänsä alussa olevia

nuoria kohtaan. en tiedä, miten sen olisin kestänyt, ellen olisi jo ehtinyt saada roko-

tusannosta massamittaisten tragedioiden kohtaamisesta. tuskin kuitenkaan saatoin

ymmärtää, miten ihminen voi langeta niin pitkälle epäinhimillisyyteen. muistelen koke-

neeni sen lähinnä elämän karmeana sattumana, yksittäisenä erikoistapauksena. kaiken

kokemani ja kohtaamani tuskan keskellä oli kuitenkin lohdullista havaita, että nuoret

olivat spontaanisti työstäneet kokemuksiaan ihailtavalla tavalla. vertaistuen voima on

mittaamaton.

työtä median pyörityksessä

malagan äkkilähtö oli oma seikkailunsa periferian psykologille. häkellyttävää oli joutua

yhtäkkiä valtaisan mediamyllytyksen pyörteisiin, myllytyksen, joka seurasi ympärillä koko

matkan aina helsinki-vantaan lentoasemalle paluuseen saakka – onneksi siellä kuitenkin

onnistuneesti ulos suljettuna. toimittajien häikäilemätön kilpailu uutisista ja kuvakulmista

oli maalaispojalle melkoinen, eikä suinkaan kaikilta osiltaan miellyttävä, kokemus. mediaa

ei tämänkään tapauksen yhteydessä ole syytä kritisoida kokonaisuudessaan, mutta perin

kevyesti inhimillisyys tuntuu kilpailun tuoksinassa polkeutuvan jalkoihin.

Ei enää sattumaa

kauhajoen syksy oli tavallaan toisinto Jokelan tragediasta, mutta se oli kyllä paljon

enemmänkin. sitä ei voinut enää laskea sattuman tiliin. mieleen ovat jääneet ahdistus-

ta herättäneet pohdinnat siitä, mihin tämä maa on menossa ja mitä tällä sektorilla on

vielä odotettavissa. olemmehan kehityksen sitten saaneet nähdäkin, niin ulkomailla kuin

kotimaassakin.

vertaistuen voima on mittaamaton.


lentävä lähtö kokouspöydästä

mieleen jääneiden sattumien sarjassa on naantalin tulipalon ajoittuminen: psykologi-

ryhmä ikään kuin valmiiksi koolla, kun tuli uutinen nuoria uhreja vaatineesta tulipalos-

ta, ja organisaattoreiden lentävä lähtö kokouspöydän äärestä. ehdittyäni naantaliin ja

astellessani viehättävän pikkukaupungin katuja pitkin ajattelin, että voisi sitä tuttavuutta

paikkakuntaan tehdä iloisemmissakin merkeissä. hyvillä mielin olen kuitenkin muistanut

paikallisten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ennakkoluulotonta, uhrautuvaa työtä

meidän psykologien rinnalla.

kriisityö – haastava mutta palkitseva etuoikeus

yleispsykologin työssä tänä päivänä kohtaa melkoisella varmuudella traagisia kriisejä

ja psyykkisen kriisityön tarvetta. ei voi sanoa, että ne olisivat ilonaiheita tai toivottuja

työhaasteita. opettajina ne ovat kuitenkin sieltä tiukemmasta päästä. näin ikääntymi-

sen kynnyksellä omaa työuraa taaksepäin tarkastellessani koen, että olen ollut tavallaan

etuoikeutettu voidessani toimia aktiivisesti kriisityön saralla. olen saanut kohdata haas-

teita, jotka auttavat asettamaan erilaiset työ- ja muutkin elämänkokemukset oikeisiin

mittasuhteisiinsa, sikäli kuin mittasuhteissa voi oikeellisuudesta puhua. raskas työ psy-

kologiryhmän matkassa eri tilanteissa on opettanut myös irtautumista ja vapautumista

taakoista, joita on hyödytöntä kuljettaa mukanaan mielensä repussa.

usein, kun olen kertonut toiminnastani yhtenä punaisen ristin kriisipsykologeista,

vakiokysymyksenä on ollut: ”miten sinä oikein jaksat?” onko minulla itsellänikään tähän

varmaa vastausta? kirkas tuntuma on kuitenkin siitä, että

työtä on tehty yhdessä, jaettu niin surut kuin keventävät ilon

hetketkin. ryhmä on kannatellut jäseniään ja samalla hit-

sautunut yhteen kunnioitusta herättäväksi kriisityön voima-

tekijäksi – vaikka sen itse yhtenä osallisena sanonkin. kiitos

tästä kuuluu jokaiselle yhteistä tietä kulkeneelle ryhmäläiselle

ja erityisesti ryhmän ”vanhoille”, etenkin sallille, ja nyttemmin

nuoremmillekin konkarivetäjille. yhtä lailla kiitos kuuluu myös

suomen punaiselle ristille. se on pitänyt huolta omistaan

tavalla, josta osaltani voin olla vain kiitollinen.

merkityksellistä saamapuolella on lisäksi kaikki se henkinen kasvu, jota omasta

mielestäni olen punaisen ristin psykologiryhmäläisenä saanut osakseni. se, olenko sitten

osannut antaa vastaavasti jotain omalta puoleltani, jääköön toisten arvioitavaksi.

uudenvuodenyöiiJa dEN HErdEr

on vuoden 2009 viimeinen työpaikkalounas. istumme ruokapöydässä, juttelemme illan

suunnitelmista. tunnelma on hilpeä. yhtäkkiä korvaani kuuluu radiouutisista sanat am-

muskelu ja kuolonuhreja. pyydän, että radion vieressä istuva ter veydenhoitaja kääntää

äänen suuremmalle. sen perusteella, mitä kuulen, osaan jo nousta paikaltani, kävellä

työhuoneeseeni ja hakea henkilökohtaisen puhelimeni. tiedän, että kohta tulee punai-

sen ristin ryhmäviesti. valmiuttamme tiedustellaan.

kun ryhmäviesti muutaman hetken päästä tulee, olen jo ehtinyt keskustella mieheni

kanssa ja päättää, että tarjoudun puhelinpäivystykseen. se tietää sitä, että koko per-

heen uudenvuoden juhlinnan suunnitelmat muuttuvat, mutta se tuntuu tässä vaiheessa

toisarvoiselta. tärkeintä on päästä töihin, vaikka etäisyyttä onkin satoja kilometrejä. han-

kalinta on, jos ei pysty edes tarjoutumaan avuksi, vaikka tietää, että työntekijöitä tarvi-

taan. kai se on jonkinlaista sitoutumista: kun on mukaan lähtenyt, tuntuu tärkeältä olla

käytettävissä silloin, kun onnettomuus sattuu.

…olen ollut tavallaan etuoikeutettu voidessani toimia aktiivi-sesti kriisityön saralla.

© m

arkk

u o

jala

/Com

pic

Kauppakeskus Sello, Espoo


tärkeintä on kuunnella

puhelinpäivystykseni alkaa tasan keskiyöllä 1. tammikuuta 2010. yö on vilkas. puheluita

tulee koko yön tasaisessa tahdissa. ihmisten hätä on suuri. puhelinpäivystys on järjestet-

ty psykologin näkökulmasta erittäin hyvin. punaisen ristin vapaaehtoiset ottavat vastaan

puheluita ja keskustelevat kaikkien soittajien kanssa. suurimmassa tarpeessa oleville

tarjotaan keskustelumahdollisuutta myös psykologin kanssa. tieto soittajasta tulee

vapaaehtoiselta ja psykologi soittaa itse sille, joka yhteydenottoa on toivonut. Järjestel-

mä on toimiva. pystyn soittamaan uudelle asiakkaalle heti, kun olen ensin etsinyt hänen

paikkakuntansa palvelut netistä. aina näitä tietoja ei tarvita, mutta joskus esimerkiksi

terveyskeskuksen puhelinnumeron antaminen tuo turvaa soittajalle.

ennen yön päivystystä käyn mielessäni läpi vuonna 2003 peter Wallinin kanssa käy-

mäni puhelinkeskustelun. olin tuolloin aloittamassa ensimmäistä puhelinpäivystystäni.

pelotti, jännitti ja arvelutti, osaanko mitään. peterin ohjeen mukaan tärkeintä oli kui-

tenkin kuunnella. se on ollut hyvä ohje kaikki nämä vuodet. sen ohjeen mukaan odotin

tätäkin uudenvuoden yötä. valmiina kuuntelemaan.

ihmiset olivat haaveilleet siitä, kuinka viettävät uudenvuoden yötä perheidensä ja

kavereidensa kanssa. he nauttisivat hyvästä seurasta ja toivottaisivat onnea seuraavalle

vuodelle. mutta yhtäkkiä kaikki muuttui. kauppakeskuksessa ammutut laukaukset muutti-

vat monen ihmisen elämän.

eräällä soittajalla laukauksen ääni kaikui yhä korvis-

sa. oli yö, eikä ääni hävinnyt korvista, vaikka mitä teki.

ääni aiheutti pelkoa. aamulla pelkoa siitä, selviytyvätkö

omat läheiset hengissä tai selviytyykö itse hengissä,

yöllä pelkoa kaikkea outoa ja vierasta kohtaan. soittaja

pelkäsi, lähtisikö laukausten ääni enää koskaan pois

korvista.

toinen soittaja oli äiti, jonka lapselle koulusurmat

olivat aiheuttaneet koulupelkoa. nyt pelot olivat palanneet, ja lapsi oli uneton ja ääret-

tömän ahdistunut. äiti oli huolissaan ja peloissaan hänkin. äiti pohti, kuinka hän voisi

auttaa lastaan luottamaan siihen, että elämä kantaa, kun omakin usko siihen horjuu.

toinen öinen puhelu kesti tunnin, toinen vartin. toisilla oli paljon puhuttavaa, toi-

set halusivat vain, että joku on läsnä, ilman että puhuttiin paljon. yön pimeinä tuntei na

soittajille on tärkeää tietää, että joku on valmis kuuntelemaan, jos ahdistus iskee. Jollekin

soitin aamulla vielä uudestaan, vain varmistuakseni, että hänen ympärilleen oli löyty-

nyt läheisiä tueksi. minulla ei ollut puhelimessa useinkaan paljon järkevää sanottavaa.

tärkeintä oli kuunteleminen, kuten peter Wallin oli opettanut. Ja sen sanominen, että on

tervettä reagoida. on tärkeää, että me ihmiset tunnemme edes jotakin silloin, kun ympä-

rillämme tapahtuu kauheita, käsittämättömiä asioita.

maailmojen romahtaessa ihmiset ovat yhtäMia PråHl-ollila

ihminen hädässä on ihminen paljaimmillaan. paljaus koskettaa ja kutsuu lähelle aina

uudestaan. kun on itse kokenut sen, mitä on olla riisuttu sisäisen kauhun ravistellessa

kehoa ja mieltä, tietää myös, miltä voi tuntua, kun joku tulee ja kohtaa lämpimästi tuki-

en. omakohtaiset kokemukset syvästä hädästä oman lapsen puolesta tuuppivat minut

mukaan suomen punaisen ristin psykologiryhmään.

ryhmän jäsenenä auttamisvalmius on läsnä koko ajan, mutta tekstiviestinä tuleva

kutsu kriisityöhön räjäyttää sellaisen mentaalis-kemiallis-

fysikaalisen pommin, että auttaminen on aika köykäinen

sana sisuksissa kuohuviin voimiin nähden. adrenaliini vir-

taa, ajatus on kirkas, sisuksissa kuhisee ja kuplii jännittä-

vällä tavalla. kaikki ajatukset suuntautuvat ensin siihen,

mitä on tehtävä, ennen kuin voi irrottautua totutuista

koti- ja työkuvioista. alkaa määrätietoinen asioiden

suunnittelu ja järjestäminen. Ja kun kotiasiat on hoidettu, kaikki energia kohdistuu siihen,

että on valmis syventymään kriisityöhön mahdollisimman hyvin.

perhe on tottunut siihen, että kun jotain isompaa sattuu, äiti voi lähteä kriisityöhön.

perhe päästää äidin lähtemään ja on näin itsekin mukana auttamistyössä. kriisityötä

tekeekin paljon isompi joukko kuin tilastoista voisi päätellä. se on sitä, että isä hoitaa

yksin lapset ja kodin, ja sitä, että lapset ovat tavallista reippaampia ilman äitiäkin, koska

tietävät, että joillakin on nyt tosi iso hätä. se on myös sitä, että perheenjäsenet pitävät

äitiä ajan tasalla kriisiä koskevassa uutisoinnissa silloin, kun lähtövalmistelut ovat kii-

vaimmillaan. hädässä olevia kannattelevat myös monet pienet ja isot kädet psykologien

kotisohvilla.

maailmojen romahtaessa ihmiset ovat yhtä. yhteinen kipu ja suru lähentää tutut ja

tuntemattomat. psykologiryhmän jäsen on yhtä toisten ryhmäläisten kanssa yhteisen

päämäärän ja yhteisten toimintatapojen kautta. kukaan ei ole tässä työssä yksin mi-

tään, mutta jokaisen oma työpanos tekee sen, mitä ryhmä kokonaisuudessaan voi saada

aikaan. ryhmän sisäinen lämpö ja turvallisuus antavat voimaa kohdata käsittämättömien

tekojen kautta syntyvää kaaosta, kauhua ja surua.

kokemuksellisesti voimallisin yhteys tapahtuu siinä, kun kohtaa syvästi järkyttyneen

ihmisen tai ihmisryhmän. siinä hetkessä me olemme samaa olemusta – ihminen ihmi-

selle. toinen on menettänyt kosketuksen tutuksi käyneeseen itseensä ja turvalliselta

yön pimeinä tunteina soittajille on tärkeää tietää, että joku on valmis kuuntelemaan, jos ahdistus iskee.

siinä hetkessä olemme samaa olemusta – ihminen ihmiselle.


tuntuneeseen maailmansa. toinen tietää, mitä se on ja miten toista voi silloin auttaa.

samassa hetkessä voi toteutua syvä yhteys työpariin, jonka kanssa kuljetaan askel

kerrallaan kriisityön polulla herkistyneenä autettavien tarpeille, mutta myös työparin mie-

lenliikkeille ja jaksamiselle. se, mitä ihmisten välillä tapahtuu, ei ole mikään automaatio.

voi myös tulla tunne, ettei pystynyt kohtaamaan toista riittävällä intensiteetillä, ja epäilys

siitä, pystynkö auttamaan tarpeeksi tai olisiko jotakin pitänyt tehdä toisin.

kriisityötä tehtäessä muut oman elämän asiat siirretään sivuun. työn vaatima inten-

siteetti ei oikein mahdollista muuta tapaa toimia – tai sitten pitää jäädä kotiin. kriisityön

tekeminen on kuitenkin yleensä vain muutamien päivien mittainen työrupeama, jonka

päättyessä palataan elämään sitä omaa elämää.

Jotta paluu takaisin arkeen voisi onnistua, on välttämätöntä saada läpikäydä kaikki

kriisityön aikana koettu yhdessä psykologiryhmän kanssa. tapahtuneesta tulee omassa

mielessä kokonaisuus, jossa omat tuntemukset ja ajatukset liittyvät osaksi muiden koke-

muksia. kun asiat on käsitelty ryhmän kesken, voi päästää niistä irti ja katsoa tapahtu-

nutta ja omaa toimintaansa taaksepäin. yleensä menee kuitenkin joitakin päiviä, ennen

kuin on ihan kokonaan läsnä omassa arkielämässn ja toipunut tapahtuneesta. omassa

mielenmaisemassani taakse jäänyt työ ei ole muistoissa loogisina tapahtumaketjuina,

vaan välähdyksenomaisina muistikuvina yksittäisistä kohtaamisista, tunnelmista, paikois-

ta, ihmisistä. muistojeni ketjussa on välähdyksiä karjalohjalta, Jokelasta, kauppakeskus

sellosta ja hyvinkäältä. päällimmäisenä on kiitollisuus siitä, että ihmisessä on niin paljon

luontaista kykyä selviytyä ja mennä elämässä eteenpäin.

ulkopuolisten tuella suuri merkitys kriisityössäNiiNa MElKKo

olen ollut psykologien valmiusryhmän jäsen noin kahden vuoden ajan ja osallistunut

kriisityöhön hyvinkäällä 2012. valmiusryhmä toimii kuitenkin jatkuvasti. se kokoontuu

suunnitelmallisesti ja säännöllisesti tarkastelemaan tehtyä työtä, kehittämään aktiivisesti

ryhmän työskentelyä ja ylläpitämään valmiutta. Jokainen työtehtävä opettaa aina jotakin

uutta ja kehittää kriisityötä edelleen.

hälytyksen tullessa toukokuussa 2012 oli hienoa itsekin ryhtyä toimeen ja nähdä,

miten sitoutuneesti ryhmäläiset tarttuivat tehtäväänsä. ryhmän jäsenet järjestelivät

saman tien oman perustyönsä ja vapaa-aikansa siten, että pystyivät taas kerran irrot-

tautumaan lyhyellä varoitusajalla kriisityöhön eri puolilta suomea. psykologien valmi-

usryhmässä tulee aktiivityön vaiheessa hienosti esiin psykologityön suola: täydellinen

keskittyminen käsillä olevaan tehtävään ja joustavien ratkaisujen tekeminen ainutkertai-

sissa tilanteissa.

kriisityössä näkyy, miten uhrit läheisineen yhdessä, toisiin-

sa tukeutuen, selviävät kaikkein pahimmastakin eteenpäin, ja

miten äärimmäisen kuormittavistakin kokemuksista voi selvitä.

psykologeilla, jotka työskentelevät oman tieteenalansa edustaji-

na tavallisesti hyvin itsenäisesti, on valmiusryhmän valmistelu- ja

kehittämistyössä sekä itse kriisityössä mahdollisuus tehdä työtä

yhdessä ryhmän jäseninä ja myös saada työssä tukea toisiltaan.

suuri merkitys on myös niiden ihmisten myötätunnolla, joita äkillinen kriisitapah-

tuma ei suoraan kosketa. nopea irrottautuminen omasta työstä kriisityöhön edellyttää

joustavuutta paitsi psykologilta myös hänen arkityön asiakkailtaan. olen saanut monesti

voimia työhöni niistä vaikuttavista hetkistä, joita olen kokenut, kun olen tyhjentänyt

lähipäivien ajanvarauksia kalenteristani. poikkeuksetta asiakkaani ovat suhtautuneet

ymmärtäväisesti siihen, että olen joutunut siirtämään heidän vastaanottoaikaansa tuon-

nemmaksi. heidänkin tilanteensa ovat olleet mutkikkaita ja tiukkoja, mutta he ovat silti

halunneet luottaa omiin voimavaroihinsa ja selviytymiskeinoihinsa. traagiset tapahtumat

koskettavat suomalaisia syvästi, ja halu auttaa toisia ja puhaltaa yhteen hiileen hädän

hetkellä on yleensä mennyt omien tarpeiden edelle. siksi ajattelen, että omat asiakkaa-

nikin ovat olleet tärkeä osa sitä yhteisöllistä tukea, johon ihmisten on tärkeä voida kriisin

hetkellä nojautua.

traagiset tapahtumat koskettavat suomalaisia syvästi.


sanaton lohdun eleMiNNa WaSENiuS

kriisityössä työntekijä saa kohdata äärimmäisen tuskan ja menetysten lisäksi myös

ihmisyhteisön välittämisen ja voiman, ihmismielen vahvuuden sekä – yhä uudelleen ja

uudelleen – selviytymisen ihmeen. koskettavia kokemuksia ja mieleen painuneita hetkiä

suomen punaisen ristin psykologiryhmän kriisityötehtävistä on minullakin toki monia.

muuan hetki on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleen. muistoni liittyy erään kouluampumis-

välikohtauksen jälkeiseen akuuttiin kriisityöhön. välikohtauksen jälkeen pyrimme järjes-

tämään uhkaavassa tilanteessa mukana olleille opiskelijoille turvallisen ja tuetun paluun

koulurakennukseen. olin sopinut neljän nuoren kanssa tapaamisen koulurakennuksen

eteen, jotta voisimme yhdessä kulkea koulurakennukseen

kohtaamaan järkyttävät muistot ja niihin liittyvät tunteet.

pihamaalla yksi nuorista näki ystävänsä ensi kertaa ampu-

misvälikohtauksen jälkeen. tunnelataus tilanteessa oli vahva.

nuoret herkistyivät ja halasivat toisiaan. kohtaamisesta välit-

tyi kiintymys ja yhteisen järkyttävän kokemuksen jakaminen.

koulurakennuksen vieressä kulkevalla kadulla käveli

vanha mies. hän näki nuorten kohtaamisen ja pysähtyi. in-

tuitiivisesti vanha mies ymmärsi tilanteen ja aisti siinä koetut vahvat tunteet. mies katsoi

nuoria hiljaa. kaksi nuorista havaitsi miehen ja jäi katsomaan tätä. mies otti lakin pääs-

tään ja seisoi tovin ryhdikkäänä nuoria katsellen. hiljaisen hetken jälkeen mies kumarsi

nuorille arvokkaasti ja jatkoi kulkuaan.

miehen havainneet nuoret palasivat tapahtuneeseen myöhemmässä keskustelussa.

he kertoivat kohtaamisesta nuorille, jotka eivät olleet miestä nähneet. he puhuivat siitä,

kuinka lohdulliselta miehen arvokas ele oli tilanteessa tuntunut. vanhan miehen elees-

tä oli välittynyt hämmentyneille ja menetyksen kokeneille nuorille elämänkokemuksen

tuoma vahva ja vakaa ymmärrys, myötätunto ja arvonanto, jotka toivat nuorille lohtua.

lohtu välittyi nuorille sanattomasti yli tien, yli koulun pihan, yli sukupolvirajojen.

itselleni vanhan miehen ele kuvasti koskettavasti sitä välittämistä ja yhteenkuulu-

vuutta, jonka yhteisöä kohdannut järkyttävä tapahtuma usein nostaa esille. yhteisön

sisäisen välittämisen, huolenpidon ja yhteenkuuluvuuden vahvistaminen on yksi onnistu-

neen kriisityön kulmakivistä.

Kirjallisuutta:

eränen, l. – paavola, J. – kajanne, a. 1999: psykologinen jälkipuinti ja traumaattisten

muistojen jäsentyminen kertomuksiksi. suomen lääkärilehti, 54, 763–769.

hynninen, t. 2010: millaista arviointitietoa suomalaisen kriisityön käytännön toimivuu-

desta, vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on koottu? psykologia 45 (01) 69–80.

minkkinen, t. 1999: m/s estonia haveri ja pelastustyö. pelastustyöntekijöiden kokemuk-

set ja psykologisen intervention merkitys. väitöskirja. tampereen yliopisto. psykologian

laitos.

palosaari, e. 1999: Coping merikatastrofin yhteydessä suomalaisten laivatyöntekijöiden

kertomana. väitöskirja. tampereen yliopisto. psykologian laitos.

palosaari, e. 2008: lupa särkyä – kriisistä elämään. kustantaja: edita. 2008. 2. painos.

isBn10: 9513748804. isBn13: 9789513748807

poijula, s. 2004: myyrmannin kauppakeskuksen pommikatastrofi 2002 – uhrien ja omais-

ten psyykkinen selviytyminen ja hoidon merkitys. tutkimusraportti sosiaali- ja terveysmi-

nisteriön julkaisu.

saari, s. 2012: kuin salama kirkkaalta taivaalta – kriisit ja niistä selviytyminen, kustanta-

ja: otava, 2012. 6. painos. isBn10: 9511186728. isBn13: 9789511186724

saari, s. – lindeman, m. – verkasalo, m. – prytz, h. 1996: the estonia disaster: a desc-

ription of the crisis intervention in Finland. european psychologists, vo1, no 2, 135–140.

saari, s. – hynninen , t. 2010: kuvaus suomessa tehtävästä psykologisesta auttamisesta

akuuteissa kriiseissä ja traumaattisissa tilanteissa. psykologia 45 (01), 43–50.

saari, s. (toim.) 2006: ammatillisesti johdettu vertaistuki ja tsunamin psyykkisistä seura-

uksista selviäminen. suomen punaisen ristin psykologinen vertaistukitoiminta menehty-

neiden omaisille. suomen punainen risti.

saari, s. – palonen, k. 2009: tsunamin psyykkisistä seurauksista selviäminen. suomen

punaisen ristin ammatillisesti johdotettu vertaistuki katastrofissa menehtyneiden omai-

sille. loppuraportti. suomen punainen risti.

suomen psykologiliiton ja suomen psykologisen seuran tieteellinen neuvottelukunta.

psykologinen työ akuuteissa kriiseissä – suositus hyvistä käytännöistä. psykologia , 45

(01), 40–42.

vainikainen, m.-p. 2010: akuutin kriisityön vaikuttavuus tutkimusnäytön valossa. psyko-

logia 45 (01), 51–68.

mies otti lakin päästään ja seisoi tovin ryhdikkäänä nuoria katsellen.

56 kriisistä kriisi in 20 vuotta

Documents

kriisistä kriisiin 20 vuotta - Punainen Risti...12 kriisistä kriisiin 20 vuotta kriisistä kriisiin 20 vuotta 13 M/S EStonian haakSirikko 1994 matkustaja-autolautta estonia upposi