Maanantai 17. lokakuuta 2011 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 10 56. vuosikerta

Ensikertalaisen ajatuksiakotiseutumatkaltaJaama, Noitermaa, Kivi-paarina, Pyhäkylä, Pikojo-en silta, Käkisalmi…. Ni-miä, joita olen kuullut useinelämäni aikana. Äidin jaisovanhempien suust. Mitäne pitävät takanaan? Sai-sinko koskaan selville.

Kaksi kertaa äitini kävilapsuusmaisemissaan, kum-mallekaan matkalle enpäässyt mukaan. Viimevuoden syyskesällä avautuikolmas mahdollisuus Kar-jalan matkaan. Sain yllättä-en puhelinsoiton: ”Lähdet-kö kesällä 2011 Pyhäjär-velle?”. Vastaus oli heti,kyllä!

Osa Matikaisten suku-kuntalaisista suunnittelivatmatkaa, jolle heti ilmoit-tauduin ja ilmoitin myösveljeni mukaan. Nyt men-nään...

SIVU14Aila Mäkinen kertoo ensikertalaisen silmin matka-kokemuksia Pyhäjärveltä.

Alati laajenevat verkkopal-velut helpottavat ja toisaal-la kiristyneet säännökset tie-tojen saannissa 100 vuottanuoremmista henkilöitäkoskevista tiedoista vai-keuttavat sukututkimustentekemisistä. Näin todettiinusealla suulla.

Vantaan seudun Sukutut-kijoiden järjestämä Kuu-lutko sukuuni -tapahtumatarjosi ajan hermolla ole-vista teemoista tietoa ja ai-neksia keskusteluun alaaharrastaville. Varia -ammat-tioppilaitoksen parkkipai-kat ja lähiympäristön pusi-kot Vantaan Hiekkaharjus-sa pullistelivat kävijöidenautojen paljoudesta loka-kuun toisena viikonloppu-na.

– Kävijämäärät tapahtu-massa ovat pysyneet viimevuosina lähes samanlaisia,lähes kahdessa tuhannessa.Näytteille asettajia on n. 80,joukossa aina joitain koko-

Kuulutko sukuuni kokosi lähes parituhatta kävijääUudet tuulet Arkistolaitoksessapuhuttivat sukutapahtumassa

naan uusia, arvioi VantaanSeudun Sukututkijoidenpuheenjohtaja, sukututkijaja -tutkimuksen opettajaTeuvo Ikonen.

Eri puolilla Uuttamaatauseilla sukututkimuskurs-seilla opettava Ikonen ontehnyt sukututkimusta nel-jännesvuosisadan paneu-tuen mm. Ilomantsin jaEnon Ikosten tutkimuk-seen.

Sukunsa tutkijoitaSuvannon seudultaJo vuodesta 2002 lähtienneljästi vuodessa Karjalata-lolla kokoontunut Metsä-pirtin, Vpl. Pyhäjärven,Raudun, Sakkolan ja Vuok-selan alueiden sukuja tutki-vien ryhmä, joka otti ni-mekseen Suvannon seudunsukututkimuspiiri, on ollutmukana myös Vantaan ta-pahtumassa vuodesta 2003alkaen.

Sukututkimuspiiriläistenkanssa näyttelyosastolleosallistuivat alueen sukuseu-roista mm. Mentujen,Metsäpirtin Ahtiaisten,Metsäpirtin Peltosten jaPärssisen sukuseurat.

Kävijöiden määrä tässänäyttelytilassa oli tänä vuon-na ehkä jonkin verran vä-häisempi kuin edellisvuosi-na, arvioivat aktiivit Su-vannon seudun sukututki-muspiiriläiset KaukoHinkkanen ja LeenaRepo.

Erityisesti esillä olleet ky-läkirjat ja kartat kiinnosti-vat kävijöitä Myös näytteil-leasettajien tuomat laajatkarjalaisten sukujen selvi-tykset ja kuvat sukupuistapysähdyttivät kävijöitä se-lailemaan aineistoja ja kysy-mään tietoja omasta su-vustaan.

SIVU 2Vanhat tutut Antero Pärssinen (vas.) ja Kaarina Pärssinen Pärssisen sukuseu-rasta ja tapahtumassa usein vieraillut pyhäjärveläisjuurinen, Vantaan elo-kuussa eläkkeelle jäänyt kaupunginjohtaja Juhani Paajanen pohtivatmm.sukututkimuksen vahvaa ja näkyvää asemaa Vantaalla.

Kädentaidot kiehtovatKarjalaiset käsityöt, niinmiesten kuin naisten kä-dentaidot, kiehtovat. Arjenkeskellä on jaksettu ja osat-

tu tehdä taidokkaita ja kau-niita niin käyttö- kuin ko-riste-esineitä. Käsitöistä pi-dettiin teemailta Karjalata-

lolla, ja kädentaidot ovatesillä myös ensi vuodenkesäjuhlilla Lahdessa.

SIVU 8

Maanantai 17. lokakuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI2

17. lokakuuta 2011

JATKOA etusivulta

Ehkä DNA-testitulostenhyödyntäminen sukututki-muksessa on eräs ajan her-molla oleva, ihmisiä kiin-nostava ilmiö. Alaan har-rastajana vihkiytyneen Erk-ki Pekolan luennolle, jokatoistui kolmasti, jonotettiinja melkein nahisteltiin si-säänpääsystä eivätkä kaikkimahtuneet mukaan.

Osasyynä oli järjestäjientälle asialle varaama ah-taanlainen ATK-luokka.Ikkunalaudoille ja lattialleistumapaikkojen puuttees-sa ahtautuneet mukaan lu-kien ihmesanomaa kuule-maan mahtui kerralla vajaaviisikymmentä.

Pekolan vastaus kysy-mykseen, onko hän löytä-nyt sitä kautta runsaastikinsukulaisia, joista sukututki-mukset ja -asiakirjat eivätolleet tienneet mitään, oliniukka ja tyly. Hänelle olilöytynyt yksi uusi, ei tie-dossa ollut sukulainen.

Laajimmat ja kalleimmatmahdolliset DNA-testitteettäneen Pekolan vastauspani miettimään, onkokoko DNA-sukututki-muksessa perinteisten asia-kirjoista löytyvien faktojenapuvälineenä ehkä vain ai-kamme muoti-ilmiö ja ra-hanreikä. Halvin ja suppeinDNA-tutkimuskin kunmaksaa 199 dollaria.

Vanhoista kartoista esi-telmöi sukutukija, FT KariPiilahti. KansatieteilijäSirkku Dölle puhui van-hojen valokuvien käsitte-lyssä ilmenevistä sudenkuo-pista.

Odotetuin ja jo ennenluentoa laajasti kävijöitä pu-huttanut aihe oli kuitenkinKansallisarkiston tietopal-velun vastuualueen johta-jan, arkistoneuvos JaanaKilkin katsaus Ajankoh-taista arkistolaitoksen tie-topalvelussa.

Muutoksetmyllertävät mieliäArkistolaitoksen lähes kai-kissa tutkijasaleissa siirry-tään tilaamaan asiakirjojasähköisesti lokakuun aika-na. Kansallisarkiston pää-rakennuksessa Helsingissäja Oulun maakunta-arkis-tossa sähköinen tilaaminenon ollut mahdollista kesä-kuusta lähtien. Nyt myösHämeenlinnan, Joensuun,Jyväskylän, Mikkelin, Tu-run ja Vaasan maakunta-arkistot on sähköinen tila-uspalvelu tutkijasaleissaan.

Merkittävin seuraamus jasukututkimuksen vaikeutu-minen on ilmennyt, kunsata vuotta nuorempien kir-konkirjojen ja siviilirekiste-reiden tutkimisen lupakäy-täntöjä uudistettiin 1. syys-kuuta alkaen. Uudet lupa-käytännöt koskevat seura-kuntien sata vuotta nuo-rempia kirkonkirjoja ja si-viilirekistereitä. Niihin kuu-luvat muun muassa luovu-

Pärssisen sukuseuran standilla päivystivät sukuseuran pj Antero PärssinenHollolasta, hallituksen jäsen Seija Pärssinen Heinolasta ja taloudenhoitajaTimo Pohjola Salosta.

Nurmijärveläinen, pyhäjärveläis-sakkolalaiset juuret omaava Anneli Lund-berg sekä vantaalainen pyhäjärveläisjuurinen Kauko Hinkkanen (oik.) huo-lehtivat vuorollaan Suvannon sukututkimuspiirin näyttelytilan päivystykses-tä. Heidän välissään Annelin mies Martti Lundberg.

tetun alueen kirkonkirjat jasiviilirekisterit sekä nykyi-sen Suomen seurakuntienmikrokorttien käyttökap-paleet. Syyskuun alusta lu-kien jokaisen asiakkaan onhaettava uusi lupa kyseistenasiakirjojen tutkimiseen.

Käytäväkeskusteluissa to-dettiin, että jotkut seura-kunnat ovat joustamatto-masti kieltäytyneet tai huo-mattavasti vaikeuttaneet tie-tojen antamista sukututki-joille. Ilma risteili tapahtu-massa toisensa kohdannei-den sukututkijoiden keskus-teluryhmissä sakeanaan ky-symyksiä, joista vain har-voja tohdittiin esittää arkis-toneuvos Kilkille.

Miksi ihmeessä tähän onmenty? Eikös panna pys-tyyn kansanliike lainsäädän-nön muuttamiseksi ennal-leen? Löytyisikö kansan-edustajia ajamaan tätä asiaaeduskunnassa? Miksi Ruot-sissa raja on vain 70 vuot-ta? Eikö meilläkin voisi lie-ventää pykäliä sadasta vuo-desta?

Tapahtuman vahvaa an-tia ainakin aloitteleville su-kututkijoille oli mahdolli-suus tutussa yleisempiinkäytössä oleviin suomalai-siin sukututkimusohjelmiin,Ja solmia uusia tuttavuuk-sia toinen toistaan mielen-kiintoisempien alan harras-tajien kanssa.

KAARINAPÄRSSINEN

Tietoiskut ja luennot suosittujasukutapahtumassa

Vuonna 2006 perustetun,rautulaisjuuristen Men-tujen sukuseuran pöy-dässä päivystivät suku-seuran puheenjohtajaVilho Mentu Salosta jaMaire Uosukainen Es-poosta. Esimerkillisenaktiivisesti toimiva su-kuseura teki ensimmäi-sen sukukirjan jo v. 1988ja jatko-osa on jo käsi-kirjoitettuna. Mentuillaon myös oma pöytästan-daari ja isännän viiri.

Kansatieteilijä SirkkuDölle esitelmöi vanhois-ta valokuvista.

Sotien vangitSattumalta näin television aamuohjelmassaosan haastattelua, joka koski toisen maail-mansodan vankileirejä Suomessa. Keskustelukoski vankien kohtelua. Olin ymmälläni.Lähiperheemme ainoa sodanaikaisen vankilei-riajan kokenut nukkui pois viime kesänä.Asiasta tiesivät kaikki sukupolvet, siitä ei vainpuhuttu. Ymmärsin että vankina ollut ei kos-kaan kertonut kokemastaan, edes vanhemmil-leen, jollekulle läheiselle vähän ennen pois-menoaan vain mainitsemalla asiasta. Mitäänemme tiedä. Ehkä jonkun kohdalla on toisin.Tässä valossa jäin ihmettelemään jälkikätistäitsetutkiskelua. Ymmärtääkseni suomalaisissaoloissa ainakin jotkut vihollismaan vangit elivätvarsin vapaastikin, työtä tehden. Ymmärtääk-seni sota-aikaan kuuluu myös sodanaikainenajattelu, kulttuuri ja menettelytavat, jotkarauhan aikana eivät toteudu.

Sodan vankeus ei loppunut sodan myötä.Kaikki sodan läpi käyneet ja lukuisat vankinaolleet joutuivat ja joutuvat kantamaan vaiettuavankeutta elämänsä loppuun asti, vihollisenkasvot sisimmässä. Sodan aiheuttama elämänsisällöllinen vankeus jatkui niillä, jotka menetti-vät rakkaansa, terveytensä, kotikontunsa,pysyvästi. Sodan vankeus on jatkunut jälkipol-vissa ja suomalaisessa kulttuurissa. Olensalaa ihaillut ruotsalaisten tuttavieni luotta-musta arkeen, suhtautumista elämään jajatkuvuuteen. Joskus olemme asiasta keskus-telleetkin. Yllätän usein itseni miettimästätulevaisuutta suomalaisesta pohjasävelestä,melankolisesta soinnusta käsin. Kun koskaanei voi tietää…

Elämme täällä Suomessa rauhan aikaa. Siitäkiitämme edestämme taistelleita, nöyrästi jasyvästi. Emme ole uhattuina suoraan ja konk-reettisesti. Sodan ääniä kuulemme kaukaa javarsinkin vanhempi polvi pystynee hyvinymmärtämään, mitä sotaa käyvissä maissa onmeneillään. Sotaa alistaa ja kahlitsee, rikkooja vangitsee, tuhoaa ja jättää turvattomuutta.

Meidän aikamme sotatanner ja sota tuntuuolevan ulkopuoleltamme viritelty mediayhteis-kunnan sota arvoista ja asenteista, yksilöstäja perheestä, vallankäytön sota sanoin jalukemattomin, verkostunein vallan- ja sananaseen käytön muodoin, jossa vihollinen onnimeämätön, lähteetön, kasvoton, olomuodol-taan tavoittamaton. Tai talouden sota, jossatunnistamaton voima ja uhka pitää meitävankinaan tuottaen ennalta arvaamattomia jaennen kokemattomia tapoja vaikuttaa yhtei-seen elämäämme ja yhteiskuntaamme. Toisinkuin ennen, emme tiedä, kuka on käskijä.Uhreja tavalla tai toisella olemme kaikki.

Silti haluan uskoa jauskon, että meyksilöinä ja yhteisönäymmärrämme yhtei-sen hyvämme, jos einyt, niin aikanaan.Emmehän oleennenkääntaistelutta taipuneet.

MARJA HÄRMÄPyhäjärvi-Säätiönhallituksen jäsen

Maanantai 17. lokakuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Suvannon seudun suku-tutkimuspiiri kokous pi-dettiin lauantaina 24. syys-kuuta Karjalatalolla. Tälläkertaa Raudun edustajatolivat isäntävuorossa. Ko-kouksen teemana oli inke-riläisten asuttaminen ja su-kujen tutkiminen.

Toimintasuunnitelmanvuodelle 2012 lähetekes-

Suvannon seudun sukututkimus-piirin kokouskuulumisia

Raudun edustajien vetovastuulla kokous etenee Raimo Tuimalan johdolla.

Jorma Kähäri teki selkoa Pohjois-Inke-rin asuttamisesta.

Varpu-Leena Sumsa kertoi Rautu-laispojan Kelton matkasta.

kustelun jälkeen oli vuo-rossa sukuesittely. Vuoros-sa oli Mentujen suku, jostaVilho Mentu teki selkoa.Suvun juuria on selvitetty1650-luvulle saakka. Tä-män jälkeen Jorma Kähä-ri kertoi Pohjois-Inkerinasuttamisesta ja Kähärinsuvusta Inkerissä. Kannak-sella tunnettu suvun edus-

taja oli Matti Kähäri. In-keriläisten muinaiseen elä-mään voi perehtyä myöskirjasta ”Pietari ennen Pie-taria”. Kirja kertoo Ne-vansuun vaiheista ennenPietarin kaupungin perus-tamista. Samoin SamuliPaulaharjun kuvateokses-ta löytyy harvinaisia kuviaalueelta.

Isän kertomaa: Varpu-Leena Sumsa luki isänsäkirjoittaman tarinan “Rau-tulaispojan Kelton matka”.Sumsa kehotti eläytymäänja kuuntelemaan juttua“vaikka silmät kiinni”. Oli-han se mielenkiintoinen esi-tys. Herää kysymys, ettäonkohan vielä jossakin pöy-tälaatikossa vanhempien taiisovanhempien kertomuk-sia omista seikkailuistaanluovutetulla alueella ja Pie-tarissa 1800-luvun lopultaja 1900-luvun alusta. Nyton jo viimeisiä aikoja talti-

oida nämä arvokkaat kan-sanaarteet jälkipolville.

Arkistolaitos on muutos-tilassa, verkkopalvelut uu-distuvat. Eeva Malkamä-ki loi katsauksen arkistolai-toksen viimeisimmistä tie-don ”porteista”. Arkisto-laitoksen Portti-verkkopal-velusta avautuu uusia mah-dollisuuksia sukututkimuk-sen ihmeelliseen maailmaan.Sieltä löytyvät vastauksetmoneen lähtöön henkilö-,aakkosellisen- ja teemaha-kemiston kautta. Mahdol-lisuudet päästä arkistojen

uumeniin sähköisesti koti-koneella paranevat kokoajan.

Sata vuotta vanhojen jasitä nuorempien luovute-tun alueen väestörekisteri-kirjojen käyttöön saamiseksion haettava käyttölupa, jon-ka myöntää Mikkelin maa-kunta-arkisto. Luvan saa-tuaan sukututkija voi pe-rehtyä aineistoon arkisto-laitoksen eri yksiköiden tut-kijasalien Digitaaliarkistonpäätteillä.

KAUKOHINKKANEN

Kokouskutsu

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry:n syyskokoukseen

Helsinkiin Karjala-talolle Laatokka-saliin sunnuntaina 06.11.11 klo 13.00.Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat. Niitä ovat mm. toi-mintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio vuodelle 2012, jäsenmaksusta päättä-minen, vuosittain valittavan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta vuodel-le 2012 ja jäsenten valinta erovuoroisten tilalle hallitukseen vv. 2012- 2013.Kokouksen jälkeen esitelmöi

Arkeologi, FM Kerkko NordqvistVpl. Pyhäjärven esihistoriasta uusien arkeologisten tutkimusten valossa

Keskustelun lomassa nautimme perinteiset pikkujoulukahvit pikkupurtavankanssa. Arpajaiset, joita varten vastaanotetaan lahjoituksina pieniä voittoja.Tilaisuudessa on saatavana seuran teettämää vaakunapaitaa, 50-vuotishistoriikkiaja Muistojen järvi -dokumenttifilmiä.

Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi kaikki seuramme jäsenet ja muut-kin pyhäjärveläisyydestä ja karjalaisuudesta kiinnostuneet!

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry:n hallitus

Syyskokouksen esitelmöi-jäksi Vpl. Pyhäjärvi-seuras-sa on lupautunut arkeologiKerkko Nordqvist.

Sunnuntaina 6.11.2011kuullaan sääntömääräistensyyskokousasioiden käsit-telyn jälkeen tuloksia arke-ologisista kaivauksista, joi-ta Nordqvist arkeologito-vereineen on tehnyt eripuolilla Pyhäjärveä vv.2005-2008.

Runsaan tutkimusaineis-ton analysointi on tuotta-nut uutta tietoa alueelta esi-historialliselta ajalta. Mm.Konnitsan Kunnianiemes-tä löydetystä kivikautisesta

Arkeologi Kerkko Nordqvist: Esihistoriallisia löytöjä Konnitsasta,Kunnianiemestä ja muualta Pyhäjärveltä

Arkeologi Kerkko Nordqvist työssään kaivauksella. Kuva: S. Sandell.

asuinpaikasta tiedetään nytenemmän kuin ennen.

Ennen kaivausten aloit-tamista arkeologit tutustui-vat Pyhäjärvellä paikkoi-hin, joissa yksittäisiä löytöjäoli tehty ennen toista maa-ilmansotaa.

Tarkka löydöspaikkojenjäljitys oli kuitenkin vaike-aa, koska pellot ja niitytolivat runsaassa 60 vuo-dessa monin paikoin osinmetsittyneet.

Kerkko Nordqvist,Oula Seitsonen ja OlliKunnas raportoivat kai-vauksista Vpl. Pyhäjärvi-lehdessä maaliskuussa 2009.

Nordqvistin mukaan ai-heesta on julkaistu 2009myös artikkeli englannin-kielisessä sarjassa Fennos-candia archaeologicaXXVI. Se löytyy nimelläSeitsonen, O., Nordqvist,K. & Gerasimov, D.V.2009. Recent archaeologi-cal research in the LakePyhäjärvi micro-region,Karelian Isthmus, Russia:The multi-period site ofPyhäjärvi Kunnianniemiand some new Early Com-bed Ware period finds.

KAARINAPÄRSSINEN

Maanantai 17. lokakuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Kerro perheen ja suvunuutiset lehdessä

Pyhäjärvi-lehti julkaisee joka numerossatietoja perhetapahtumista,

kuten merkkipäivistä, edesmenneistäja valmistuneista.

Muistathan kuitenkin aina kysyä asianosaisiltaluvan tietojen julkaisuun.

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Rakkaamme

Laina OrvokkiAHVONENo.s. Rautiainen

s. 6.6.1922 Vpl. Pyhäjärvik. 23.8.2011 Sastamala

Äitiä, mummua ja isomummua kiittäen jakaivaten

Anna ja Reino Sari, Kai, Jarno ja Jere Mika, Janita, Valtteri, Aleksi ja SanteriLiisa ja Markku Kati, Eemu, Emma, Anna ja EeroArja ja Heikki Kimmo, Nerea ja IidaKaija

Kanssamme kaipaavatSukulaiset ja ystävät

Side viimeinenkotimme lapsuudennäin katkesi hiljaa sammuen.Sulle kiitokset kauneimmattahdomme antaa,sinut vierelle isännukkumaan kantaa.

Rakkaamme siunattu omaisten ja ystävien saattamana.Lämmin kiitos myötäelämisestä ja osanotosta suruumme.

Hämeenkyrön kirkossa esi-tettiin Mikkelinpäivänä hen-gellinen kansanooppera,jonka nimi oli ”Maan kor-vessa kulkevi”. Se kertoipaikkakunnalla eläneestävaikuttajasta Martti Mylly-harjusta (1888-1970).

Martti osoittautui kyvyk-kääksi lapseksi ja nuoreksi.Hänestä sanottiin: Martistatulee pappi. Nuoruusiässä18-vuotiaana Martti alkoikärsiä kovista kivuista jasäryistä eivätkä hänen jal-kansa lopulta kantaneet lain-kaan. Minkäänlaista apua eisiihen aikaan saatu Marttiatodennäköisesti vaivannee-seen nivelreumaan. Hän elivuosikymmenet pyörätuo-lissa. Mutta vaikka hän olifyysisesti sidottu lähes pai-koilleen, ajatus oli vapaalentämään ja kädet toimi-

”Maan korvessa kulkevi”maan. Martti luki paljon.Hänen luonaan kävi jatku-vasti ihmisiä, joita Marttihaastatteli ja merkitsi muis-tiin heidän kertomiaan kan-santapoja ja murresanoja.Hän sai tästä merkittävästätyöstään tunnustuksen Suo-malaisen Kirjallisuuden Seu-ralta. Martin intohimona olipuutarhan hoito. Pikkutuo-lin avulla hän ryömi ja hoitikasviviljelmiään. Myös eri-laiset käsityöt sujuivat hä-neltä. Martti oli uskonnolli-sesti herännyt ihminen jaopetti pyhäkoulussa lapsil-lekin Raamatun totuuksiaja hengellisiä lauluja. Soke-an äitinsä tavoin hän saiJumalan sanasta lohdutustaja voimaa kantaa elämänvaikeudet.

Kansanoopperan keskei-senä tapahtumana on ku-

vaus Pentinmaan rukous-huoneen rakentamisesta. Setapahtui Martti Myllyhar-jun innostamana kyläläistentalkootyönä. Rukoushuonevalmistui juuri ennen talvi-sodan syttymistä vuonna1939, siis hyvin samoihinaikoihin kuin Saaprun ru-koushuone Pyhäjärvellä.Etsimättä rinnastin saapru-laisten kokemuksen omas-ta rukoushuoneesta pen-tinmaalaisten iloon ja on-neen samanlaisesta saavu-tuksesta. Pyhäjärveläisilläkinoli tavallaan oma ”marttimyllyharjunsa”. TarkoitanAntti Laamasta, jonka hen-gen paloa ei vaikea vam-maisuus voinut sammut-taa. Hän niin kuin MarttiMyllyharjukin toimivat hen-gellisinä virvoittajina ym-päristössään.

Sairaudet ja tapaturmatvammauttavat jatkuvastikaikenikäisiä ihmisiä. Roh-kaiskoot Martti ja Anttimeitä luottamukseen, etteivammautuminen merkitsekoko elämän menettämis-tä. Voimme elää täysillä nii-den mahdollisuuksien puit-teissa, jotka meillä kulloin-kin on.

Tulevan elämän toivoantoi Martti Myllyharjullevoimaa elää. Kyyneleet sil-missä kuuntelin hänen jy-kevää lauluaan:

”Taivaan riemu sydäme-ni täällä niin jo vallatkoon,etten uuvu matkalleni enkäjoudu turmioon. Taivaassaei myrsky pauhaa eikä syntiturmele, täyttä autuutta jarauhaa siellä aina nautim-me.”

MIRJA TENKANEN

OIKAISU syyskuun Pyhä-järvi-lehdessä sivulla 6 ol-leeseen kuvaan Vpl. Pyhä-järven kunnan esikuntaaloitti toimintansa syksyllä1941. Aino Kaasalainen(Yrjö Kaasalaisen tytär Pöl-hölästä) oli myöhemminPuranen.

Tuleeko lehtesi oikeallaosoitteella?

Soita tiedot ajantasallep. 040 730 2622

Etsin tietojaNikolai Tscherbakoffista,myöhemmin Nikolai Tervakorvestaja hänen maalauksistaan taidehistorian seminaarityötävarten. Kiittäen yhteydenotoista:

MAJ-LIS TYKKYLÄINENpuhelin 040-8451569 tai sähköpostimaj-lis.tykkylainen@kymp.net

Nikolai Tervakorvesta on julkaistu Salme Rintalankirjoittama artikkeli Pyhäjärvi-lehdessä nro 11/2010.

Valmistuneita

Tradenomiksi on valmis-tunut (v. 2008) Jyväskylänammattikorkeakoulun Jäm-sänkosken Tiimiakatemias-ta Maria Korhonen, o.s.Kukko. Lisäksi Maria suo-ritti v. 2011 laboratorio-analyytikon tutkinnon,myös Jyväskylän ammatti-korkeakoulussa. Maria saimolempiin opintoihinsasäätiön opintorahaa.

Vanhemmat Asto Kuk-ko ja Marjatta Kukko,o.s. Harjula. Isän sukujuu-ret menevät Pyhäjärvelle,äiti on syntyjään Keski-Suo-mesta Korpilahdelta.

Väitöksiä

Piikkiössä asustava Kaler-vo Roininen täytti 90vuotta elokuun lopulla.

Kalervo on syntynyt30.8.1921 Vpl PyhäjärvenSalitsanrannalla, Kerttu(o.s. Laukkonen) ja Oska-ri Roinisen perheeseen.Kalervolla on edesmen-neen vaimonsa Ingankanssa neljä lasta, viisi las-tenlasta ja viisi lastenlasten-lasta.

90-vuotispäiviään Kaler-vo Roininen vietti aurin-koisissa merkeissä, lähipii-rin kanssa kotonaan Piik-kiössä.

Merkkipäiviä

Pyhäjärveläisjuurinen Ta-neli Laamanen on väitel-lyt tohtoriksi aiheena Valoavirheistä - viivästynyt lumi-nesenssi-ilmiö. Väitöstutki-musta voidaan hyödyntääturvallisuutta parantavissasovelluksissa, kuten pime-ässä näkyvissä turvakilvissäja liikennemerkeissä.

Viivästyneen luminesens-sin (kestoluminesenssi-)materiaalit varastoivat ener-giaa auringon- ja keinova-losta tai yleensä mistä ta-hansa näitä energeettisem-mästä säteilystä ja vapaut-tavat näkyvää valoa useitatunteja virityksen lopetta-misen jälkeen.

FM Taneli Laamasen väi-töskirjatyössä tutkittiin lan-tanidiseostettuja silikaatti- jaaluminaattiloisteaineita yh-distäen laskennallista mal-linnusta ja kokeellisia me-netelmiä. Työn tulosten pe-rusteella pystyttiin selvittä-mään kiinteiden aineidenvirheiden merkitystä ener-gian varastoinnissa ja tar-kentamaan viivästyneen lu-minesenssin mekanismia.

Taneli Laamanen väitteli tohtoriksiViivästyneen luminesens-

sin materiaaleja hyödynne-tään esimerkiksi pimeässänäkyvissä turvakilvissä ja lii-kennemerkeissä. Niidenkäyttökohteita ovat myösesimerkiksi aurinkokennot,lääketieteellinen diagnostiik-ka sekä säteilyn ja rakenne-vaurioiden ilmaisimet. Ma-teriaalien tuotekehitys lähin-nä yrityksen ja erehdyksenkautta on kuitenkin olluthidasta.

Parempia materiaalejavoidaan suunnitellusti ke-hittää voimakkaamman japidemmän viivästyneen lu-minesenssin saavuttamisek-si vain lantanidi-ionien jamuiden virheiden järjestel-mällistä tutkimusta hyödyn-täen.

Tässä kokeellisia mene-telmiä korvaava laskennal-linen mallinnus on ensiar-voisen tärkeää.

Tällaiset räätälöidyt ma-teriaalit mahdollistavatmyös päivän- ja keinova-lon energian tehokkaam-man varastoinnin ja muun-non.

Taneli Antti Laamasenväitöskirja ”Defects in Per-sistent Luminescence Ma-terials” esitettiin 9.9.2011Turun yliopistossa. Viralli-sena vastaväittäjänä toimiiprofessori Marco Betti-nelli Veronan yliopistostaItaliasta ja kustoksena pro-fessori Jorma Hölsä.

FM Taneli Laamanen onsyntynyt 1980 Huittisissa jakirjoittanut ylioppilaaksivuonna 1999 Lauttakylänlukiosta. Hän on valmistu-nut filosofian maisteriksi2005 Turun yliopistosta.

Hän toimii tohtorikou-lutettavana Turun yliopis-tossa. Väitös kuuluu kemi-an alaan.

Tanelin vanhemmat ovatRitva ja Jukka Laama-nen Huittisista ja jo edes-menneet isovanhemmatTuulikki ja Tapani Laa-manen, Vpl. Pyhäjärvi Por-saanmäki.

Taneli Antti Laamanen.

Rakas veljemmeVeli Pekka Kalevi

KUKKOs. 3.6.1949 Mouhijärvik. 16.8.2011 Sipoo

KaivatenRaili siskoAija sisko perh.Tapani veli perh.

Siunaus toimitettu.

Maanantai 17. lokakuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Nuijan varresta

Vuodenajat rytmittävätmyös oman Säätiömmetoimintaa. Sastamalan mai-nioiden kihujuhlien jälkeenseuraavien juhlien valmis-telut ovat jo käynnistyneetHuittisissa. Huittisten Kar-jalaseura ry:n jäsenten ko-kemukseen ja ahkeruuteenluottaen tiedossa on taaskerran hyvät juhlat ensivuonna heinäkuun kolman-tena viikonloppuna.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö ontietysti tukena juhlajärjeste-lyissä ja oma Vpl. Pyhäjär-vi-lehtemme tiedottaa ku-vin ja kirjoituksin juhlaval-misteluista.

Kiitän vielä edellisten juh-lien järjestäjiä mittavastasuorituksesta ja nyt annam-me seuraavalle juhlatoimi-kunnalle työrauhan järjes-tää ”omanlaiset” juhlatHuittisissa 14.-15.7.2012.Merkitkää ajankohta kalen-teriin ja mennään silloinyhdessä Huittisiin.

Suvannon seudun pitäjä-yhteisöt tapasivat syyskuunlopulla Mikkelissä. Tämänsyyskokouksen järjestelyis-tä vastasi Rautulaisten pitä-jäseuran puheenjohtaja, lä-hes kaikkien tuntema koti-seutuneuvos Markku Pak-su. Mikkeli tunnetaan pää-majakaupunkina ja Mark-ku oli mikkeliläisenä järjes-tänyt meille mielenkiintoi-sen tutustumisen mm. Pää-majamuseoon, Jalkaväki-museoon ja viestikeskusLokkiin, joka on rakennet-tu kallion suojaan. Mikke-lissä on toki paljon muuta-kin nähtävää, mutta näihinpaikkoihin kannatti kyllätutustua niiden ainutlaatui-suuden vuoksi.

Meille pitkämatkalaisilleoli järjestetty myös majoi-tus ja yhteinen illallinen. Va-paamuotoisen ja kiireettö-män keskustelun lomassanautitun illallisen aikana kii-timme isäntäämme jo täs-sä vaiheessa onnistuneistakokousjärjestelyistä, varsi-naisen kokoushan oli vastaseuraavana päivänä, sun-nuntaina.

Yhtäkkiä muun ravinto-laväen joukosta nousi pöy-

Säätiönsaroilta

dästä herrasmies, joka lä-hestyi minua. Ajattelin aluksi,että olimme ehkä suurenajoukkona olleet häiriöksimuille ruokailijoille, muttanäin ei kuitenkaan ollut. Hänoli kuullut keskustelummepääkohtia ja toi esille myösomat karjalaiset juurensa,jotka yllättäen ovat Vpl.Pyhäjärven Hassinmäellä!Samalla Kiimajärven ran-nalla olevalla mäellä, jonnekummini Helmi-täti avioi-tui ja asettui asumaan en-nen sotia nuorikkona ja tu-levana maatalon emäntänä.Tämän lyhyen miellyttävänkeskustelun aikana totesinkäyneeni Hassinmäellä nel-jä kertaa ja sen säilyneenneitseellisenä huonon tientakana ja juuri sen vuoksi.Kiitos kaikille lauantainamukana olleille antoisastayhdessäolosta.

Varsinainen kokous su-juikin sitten sunnuntaina sut-jakkaasti Markku Paksunjohtaessa puhetta ja Kaari-na Raatikaisen toimiessasihteerinä. Yhteistyötä ja ta-paamista päätettiin jatkaasyksyn ja ensi vuodenkinaikana. Tarpeellisen yhteis-kuljetuksen oli järjestänythyvä naapurimme Sakko-lan väki ja näin me muut-kin pääsimme yhteisellematkalle mukaan.

Mieluisien yllätysten jouk-koon lukeutui sekin asia,että linja-auton kuljettajam-me oli minun entinen op-pilas Huittisista kahdenvuosikymmenen takaa.Heti tunsi, kun otin silmä-lasit pois päästä ja sanoinnimeni: Ykä vaan!

Hyvää syksyä kaikille leh-temme lukijoille.

YRJÖ S.KAASALAINEN,

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen puheenjohtaja

Pitäjä-yhteisöttapasivatpäämaja-kaupungissa

Kallioon louhitun viestikeskus Lokin uumenissaMarkku Paksu (vas.), Yrjö S. Kaasalainen ja TaistoVirkki. Kuvat: Marjo Ristilä-Toikka.

Marsalkka Mannerheim ratsastaa Jalkaväkimuse-ossa, taustalla jalkaväen tarkastajia, kenraaleita.Tänä vuonna erikoisosion on museon näyttelyssäsaanut lempääläinen kenraali K. A. Tapola.

Suvannon seudun pitäjäyhteisöjen rinki ei ole virallinen yhdistys, mutta on jovuosikaudet toiminut aktiivisesti toisiinsa tutustuen ja yhteistyömuotojahakien. Tällä kertaa Mikkelissä tapasivat: alarivissä vas. Kaarina Raatikainen(Rautu) ja Mervi Äikäs (Sakkola), toinen rivi vas. Raili Lameranta (Rautu),Kaarina Pärssinen (Pyhäjärvi) ja Taisto Virkki (Vuoksela), kolmas rivi vas.Pirjo Kiiala (Pyhäjärvi), Hannu J. Paukku (Sakkola), Aila Alanen (Sakkola) jaAntti Hynnä (Sakkola), neljäs rivi vas. Kalevi Hyytiä (Metsäpirtti), EskoPulakka (Pyhäjärvi), Eero Pilviniemi (Sakkola-Rautu), Anja Kuoppa (Metsä-pirtti), Yrjö S. Kaasalainen (Pyhäjärvi), Markku Paksu (Rautu) ja HannuTurkkinen (Sakkola).

Suvannon Seudun seitse-män pitäjän yhteisöt jatka-vat yhteistyötään. Toinentämänvuotisista kokouksis-ta sujui rattoisissa merkeis-sä Mikkelissä syyskuun vii-meisenä viikonvaihteena24.-25.9.2011.

Sovittiin seuraavasta yh-teismatkasta Kannakselle,löydettiin uusia sokeriserk-kuja ja uskottiin, että kylläkarjalaisuus kantaa ja silläon tulevaisuutta monien su-kupolvien voimalla – kun-han heitä vaan onnistutaanimuroimaan mukaan.

– Kaikkiha nyt karjalaisiitahtoo olla! Meilkii on oi-kein fanikerho, tuumasi ti-laisuuden isäntänä toiminutMarkku Paksu, Rautulais-ten pitäjäseuran pj.

Rautulaisten isännöimätilaisuus venähti poikkeuk-sellisesti kaksipäiväiseksi,kun valtaosa kokousväestäsaapui jo päivää ennen pa-laveria Mikkeliin tutustu-maan päämajakaupunginnähtävyyksiin. Asiasta kir-joittaa Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen pj. Yrjö S. Kaa-salainen viereisellä palstal-laan.

Viikonlopun aikana olimahdollisuus tarkentaa tut-tavuuksia ja sukulaisuuksia;ainakin Mervi Äikäs Sak-kolasta ja Esko PulakkaPyhäjärveltä tutkailivat su-kutauluja, ja Mervi löysitaas uuden ”sokeriserkun”.Monet muutkin totesivat,että yhteisiä juuria löytyy,kun vain perheiden tausto-ja taaksepäin mennään.

Metsäpirtti ja Rautukevään matkakohdeSunnuntain 25.9. kokouk-sen aluksi summattiin, ettäseitsemän pitäjän yhteistyö-ringistä paikalla oli edustusMetsäpirtistä, Vpl. Pyhä-järveltä, Raudusta, Sakko-lasta ja Vuokselasta – tälläkertaa estyneitä olivat Kä-kisalmen ja Räisälän edus-tajat.

Keskustelun jälkeen syn-tyi päätös uudesta yhteises-tä matkasta Kannakselle ke-väällä 2012; silloin naapu-reilleen esittäytyvät vuoros-taan Metsäpirtti ja Rautu.

Yhteismatka jatkaa edel-lisvuosien linjaa, jossa halu-taan syventää Suvannon alu-een pitäjien tuntemusta toi-sistaan.

Vuonna 2013 esittäyty-misvuorossa on Vuoksela,ja tuolloin mahdollisesti toi-sena kohteena on Räisälä.

Näillä yhteismatkoilla ta-vataan myös venäläiskun-tien ja Käkisalmen aluehal-

linnon edustajia, koska yh-teistyötä tarvitaan mm. alu-een muistomerkkien kun-nossapidossa sekä kotiseu-tujuhlien ja -matkailun edis-tämisessä.

Kokouksessa nousi esiinmyös ajatuksia siitä, onkotarpeen ja halukkuutta tu-tustua nyt yhteistyössä ole-van seitsemän pitäjän lisäk-si muihin lähialueisiin taitoimijoihin; kuten esimer-kiksi Vuoksenrantaan, Valk-järveen tai ”Taipaleen ryh-mään”, joka on etsinyt Tai-paleen alueelta suomalaisiasankarivainajia.

Sodan 1918tapahtumista selvitysPyhäjärvi-seuran puheen-johtaja Kaarina Pärssinenkertoi seuran hallituksen jä-sen Paavo J. Paavolanaloitteesta, että luovutetunalueen pitäjien kirkkojen jaseurakuntien merkkivuodettulisi huomioida nykytoi-minnassa. Aiheesta on teh-ty aloite Karjalan Liittoon.

Kokouksen osanottajattotesivat, että kunkin pitä-jän on syytä selvittää japitää mielessä seurakunnal-liset merkkivuodet, jotkaovat tärkeä osa karjalaistakulttuuriperintöä.

Suvannon seudun suku-tutkimuspiiri on jatkanutneljän vuotuisen tapaami-sen voimalla. MetsäpirttiSeuran pj. Kalevi Hyytiätoi terveisiä 24.9. pidetystäsukututkimuspiirin kokouk-sesta.

– Sukututkimuspiirin 10-vuotisjuhlaa vietetään Kar-jala-talolla 14.4.2012. Sil-loin esillä on pari viimevuotta meneillään ollut sel-vitystyö vapaussodan 1918ja sen lähiaikojen tapahtu-mista.

Sukututkimuspiirissä asi-aa on selvitelty Osmo Tuo-kon johtamassa työryhmäs-sä. Aineistoa on kertynyt, jasiitä voisi koota julkaisun.Kirjan tekoon tarvitaan tu-kea, johon pitäjäyhteisöjenedustajat suhtautuivatmyönteisesti ja lupasivatviedä asian yhteisöjensä hal-lintoelimiin käsiteltäväksi.

Eri ikäluokkienimurointiaNuorempien polvien –kuin myös eläköityvien –mukaansaamista pohdittiinlukuisissa puheenvuoroissa.

– Että saadaan imuroi-tua suuret ikäluokat mu-kaan sukuseuroihin ja muu-hun karjalaiseen toimintaan,tuumasi Paksu – ja painot-ti, että Karjala on kokoSuomen omaisuutta; siitäkertoo sekin, että kotiseu-tumatkoilla käy paljon sel-laisiakin ihmisiä, joilla oma-kohtaisia juuria sinne ei ole,mutta suuri kiinnostus.

Yrjö S. Kaasalainen olisamaa mieltä; kaikilta ei oleliiennyt työvuosina aikaaKarjala-harrastukselle, mut-ta tietoisuus on ollut jamyöhemmissä elämänvai-heissa tulee tilaisuus tarttuatoimeen.

Sakkola-Säätiön valtuus-kunnan pj. Hannu J.Paukku ei ollut huolissaantulevaisuudesta nuorem-pienkaan kohdalla.

– Nuoriso löytää karja-laisuuden ja uskaltaa tuodasen julki – tämä näkyy esi-merkiksi FaceBookin kes-kusteluissa. Samalla siellä il-menee valtava tiedonjanoja tiedonpuute, jota mei-dän asiaan jo perehtynei-den on syytä paikata. On-neksi innostus korvaa tie-tämättömyyttä, tuumasi

Paukku kertoen esimerkki-nä oman sukuseuransa lait-tamisen nettiin; vuoden ku-luessa mukaan on tullut jo150 jäsentä eri puolilta maa-ilmaa.

YhteistyöfoorumeitatarjollaPitäjäyhteisöjen palaverissaoli esillä myös tulevat ta-pahtumat, joihin osallistu-mista ja näkyvyyttä toivo-taan jokaisen pitäjän tahol-ta, kuten suku- ja pitäjä-markkinoille Karjalatalolle19.11.

Metsäpirttiläiset järjestä-vät 12. marraskuuta Karja-la-talolla kaikille avoimentilaisuuden, jossa tutkijaJuha Nirkko SKS:stä ker-too juhlaperinteistä ja pe-rinteisistä tavoista.

Suvannon seudun pitäjä-yhteisöt tapaavat seuraavankerran Metsäpirtin johdol-la 28.1.2012. Helsingissä.

Karjalan Liitto sai arvos-telua siitä, että se pyrkiiliiaksi sääntelemään järjes-töjen toimintaa kuuntele-matta kentän ääntä.

Vastaavasti puheissa oliesillä se, että seurojen jamuiden yhteisöjen aktiivi-suus vaikuttaa koko liitontoimintaan ja tulevaisuuteen.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Maanantai 17. lokakuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI6

Vpl. Pyhäjärven historiassaon teoksen kirjoittaja mais-teri Impi Wiika käsitellytkotiseutumme takaisinval-tausta jatkosodan alussa v.1941. Sotapäiväkirjoistaolemme voineet saada tar-kempia yksityiskohtia.

Suomalaisjoukot etenivätPyhäjärveä kohden lähinnäkolmesta eri suunnasta. Yksijoukko hyökkäsi Konnit-san–Musakanlahden tietä.Toinen joukko Alakylän jaPyhäkylän kautta Salitsan-rannan-Matiskalan suuntaanja kolmas joukko Ranta-kylän kautta Sortanlahteenja sieltä edelleen pitkin Laa-tokan rantaa Vuokselle.

Hyökkäävien joukossa olirunsaasti satakuntalaisiamiehiä. Pyhäjärven miehetoli sijoitettu väliaikaisten si-joituspaikkakuntien mukai-sesti joukko-osastoihin, jot-ka osallistuivat muihin tais-teluihin. Isäni Juho ja setä-ni Armas Äikiä osallistui-vat hyökkäysvaiheeseen hie-man pohjoisempana Tyr-jän valtaukseen. Veljeksistänuorin Viljo eteni aina Sy-värille saakka.

Huittisten miehet kuului-vat Kiikassa perustettuunJR 36 komentajanaaneverstiluutnantti HannesRaikkala. Huittislaiset kuu-luivat pääosin I pataljoo-naan , jonka komentaja senperustamisvaiheessa olimajuri U. Herranen. 15 di-visioonan komentajana toi-mi puolestaan eversti N.V.Hersalo. Nyt jo edesmen-nyt huittislainen kauppiasEnsio Virtanen on aikai-semmin muistellut joukko-jen etenemistä varsin tar-koin. Pataljoona siirtyi ra-jan välittömään läheisyyteenÄnkilansaloon heinäkuunlopulla. Hyökkäýs alkoi 1.8.vaihtelevalla menestyksellä.Hieman myöhemmin pa-taljoonan hyökkäyssuunni-telmat muuttuivat ja sentarkoituksen oli lähestyäPikku-Vuoksea ylittäen Kä-kisalmen kaupunki sen lou-naispuolelta. 21.8. havait-tiin Käkisalmen kaupungis-ta nousevan sankaa savua,joka oli merkki vihollisenirrottautumisesta. Pataljoo-nan etenemien hiemanmuuttui ja sen tulikin nytjatkaa hyökkäystä Laato-kan rantateitä pitkin Ranta-kylään - Riiskaan ja Ylläp-päähän. Voimakkaaseentaistelukosketukseen jou-duttiin mm. Hannokon-nussa. Taipaleen eteläpuo-lelle joukot hyökkäsivät 1.9.Näin monelle Huittistenmiehelle tuli tutuksi Laato-kan rantamaisemat.

Aikaisin aamulla elokuun18 päivänä majuri Wahrenaloitti hyökkäyksen varsinpienellä osastolla kohdenKonnitsan kylää ja Kiima-järven pohjoispäätä. Voi-makas vihollisen vastustusaiheutti sen, että joukot jou-tuivat perääntymään jaKonnitsan kylän valtaus sil-tä päivältä epäonnistui. Seu-raavana päivänä omaa ty-

Pyhäjärven valtaus vuonna 1941

Monet satakuntalaiset ja huittislaiset miehet osallistuivat Pyhäjärven valta-ukseen. Säätiön arkistoissa on pitkää ollut valokuva, jossa tekstin mukaantuntematon sotilas soittaa Taubilan mäellä olevaa Pyhäjärven kirkonkelloa.Muutama aika sitten tuo tuntematon sotilas sai nimen. Nyt jo edesmennytoli kokemäkeläinen Viljo Laurikainen. Selityksellä varustettu valokuva löytyiasetoverin huittislaisen Niilo Jaakolan jäämistöstä ja löytäjänä oli hänmaisteri poikansa Heikki Jaakola joka on muutamaan kertaan osallistunutKarjalaan ja Pyhäjärvelle suuntautuneelle matkalle.

kistötulta saatiin avuksi javihollinen perääntyi kiireestiAlakylän suuntaan. Iltaanmennessä olikin Konnitsankylä puhdistettu vihollisis-ta. Osa hyökkääjistä etenimajuri Heikkisen johdollaKiimajärven länsipuolella jasuomalaisten eteneminenonnistui niin, että jo 20.8.pataljoona saavutti Tiituankylän. Väliin voimakkaas-takin vihollistulesta huoli-matta rautatielinja saavu-tettiin samana päivänä.

Majuri Wahrenin komen-tamat joukot saamansa käs-kyn mukaisesti jatkoivatmarssiaan Noitermaansuuntaan. Vastarinta oli tääl-lä suhteellisen vähäistä mut-ta perääntyvä vihollinenpoltti edellään Alakylän ta-loja. Montruan kylässä olei-leva vihollinen päästiin yl-lättämään ja se joutui no-peasti perääntymään ehti-mättä polttaa taloja. Sensijaan Noitermaan kylää vi-hollinen ehti jonkin verrantuhota.

Majuri Wahrenin jouk-kojen perässä oli seurannutautoilla majuri Korttilanpataljoona tavoitteenaanMatiskalan –Riiskan tien-risteys. Joukot etenivät Lah-navalkaman ja Salitsanran-nan tietä. Kylissä saatiin vas-taan vihollisen aiheuttamaatorjuntaa ja illan koittaessasuomalaiset yöpyivät Salit-sanrannan kylässä. Aamu-päivällä 23.8. jatkettiinhyökkäystä poltettujen ra-kennusten muodostamaaMatiskalan tietä Saapruunpäin ja yhdessä Tosternie-mestä saapuneen majuriWahrenin joukkojen kans-sa sekasortoon joutunut vi-hollinen työnnettiin Taipa-leen yli.

Aivan vaikeuksitta ei ete-neminen Salitsarannalla su-junut. Vuonna 1967 kir-joitti Kauko Hämäläinenlehdessämme kevytosasto16 vt. komentaja majurievp. pankinjohtaja HeikkiAnttilan muistelmiin perus-tuvan kuvauksen. Hänenjoukkonsa saivat hyökkä-yskäskyn 22.8., joka vel-voitti kevytosasto 16 edetäja vallata Salitsanrannan,-Matiskalan, -Yläjärven jaLohijoen kylät sekä edetäedelleen maantietä pitkinTaipaleenjoelle. Tehtävänkiireellisyyttä kuvasti käs-kyssä se, että hyökkäyksentarkoituksena oli katkaistaPyhäjärven eteläpuolitseperääntyvän majuri Wah-renin joukkojen takaa-aja-man vihollisen tie Taipa-leenjoelle. Perääntyvä vihol-linen oli kuitenkin kaivau-tunut viivytysasemiin Salit-sanrannan kansakoulunmaastoon. Heti hyökkäyk-sen alkuvaiheessa menetet-tiin viipurilaissyntyinen vää-peli Juho Parkkinen osuus-kaupasta n. 100 metriä met-sään päin. Anttilan komen-topaikka oli Savolaisen ta-lon pihassa ja piharaken-

nuksista saatiin myöskin vi-hollisia sotavangiksi. Yönaikana komppanian tarkoi-tuksena oli kiertää Salitsan-rannan kylän pohjoispuo-litse metsien kautta viholli-sen selustaan Matiskalan-Riiskan maantielle ja kat-kaista vihollisen peräänty-mistie ja estää Matiskalankylän polttaminen. Näissäjoukoissa taisteli mm. La-viasta kotisin olevia miehiä.Sotamies Antila oli komen-nettu vt. joukkueenjohta-jaksi ja hänen joukkueensatehtävänä oli katkaista vi-hollisen eteneminen ennenMatiskalaa. Tehtävässä kui-tenkin epäonnistuttiin, sillävihollinen oli jo vallannutRiiskaan johtavan tien jaMatiskalan kylää poltettiinparhaillaan. Joukkueenjoh-taja haavoittui ja hänet toi-mitettiin Pyhäjärven uudel-le kansakoululle perustet-tuun kenttäsairaalaan. Hänselvisi vammoistaan ja ko-mennettiin aikanaan upsee-rikouluun. Jatkosodanmyöhemmissä taisteluissahän kuitenkin kaatui.

Vaikeuksista huolimattaPyhäjärvi oli vallattu 23.8.iltaan mennessä lukuun ot-tamatta Konevitsan luosta-risaarta josta vihollinenpoistui vasta kuukauttamyöhemmin.

Vaikka Pyhäjärven mie-het taistelivatkin muilla rin-tamilla entisen kotipitäjäm-me uhri isänmaan valtauk-sessa oli varsin suuria silläPyhäjärvellä kotipaikkansaomaavia miehiä kaatui jat-kosodassa kaikkiaan 146miestä ja yksi nainen jaheistä 1.7.-31.12.1941 väli-senä aikana 56 miestä näis-tä kaksi työvelvollista omankotinsa pihapiirissä. Tuonasamana aikana koko maas-sa kaatui 26 683 miestä jaheistä esimerkiksi pyhäjär-veläisten yhden tulevan si-joituskunnan, Huittistenmiehiä 67.

REINO ÄIKIÄ

Hyvät herrat Helsingistä,sallikaa minun sanoaTeidät tervetullehiksinäille raukoille rajoille,Karjalamme Kannaksellevuokramaille Vernitsalle.

Kauan teitä kaipasimmeodotimme, uottelimmeasutuskirjan antajiksiVernitsan verotiloille.

Tuskin saanemme sanojalöytänemme lausehiamillä ilmaista ilommeHallituksen harkinnastaostamasta orjaseudun,Vernitsan vapauttamastatorpparinta toisen altapäästämästä päivätöistä.

Vielä on joku joukossammejoka saattaisi sanellamuistoistansa mustat päivät,ropottia raataessapäivätöitä toimiessa.

Vernitsan lahjoitusmaatalontilojen asutustiloiksi päästyä 20.10.1924Olo oli niin orjallista.Kaks’ oli päivää pääskytysten,päivän nousu, päivän lasku.Siin’ ol’ mitta miehen päivän,tutkittu ei tuntiloitakahdeksaa ei katsottuna.

Myös tosi työ ol’ torppareillakestäessä konnuillansa.Jos vain vihastui voutihermostui herra milloin,silloin vinkui vieras ruoskasaapui julistus julma:

“Matti maaltani vaella,konna joutuin konnuiltasi,olit voudille vihainenheristelit herrallesi”.

Siin ol’ tuomio totinen,käräjään ei käskettynä,uotettu ei oikeutta.Käydä täytyi käskettynätunnottoman tuomittuna.

Vernitsalla vallinneistamuistot näin on mustanlaiset,

eletyistä ennen muinoin.Vaan kiitos harras hallituksen,kiitos herroille hyville!

Vielä on kyntäjät kylässä,viljelijät Vernitsalla,taattojensa tanhuvilla,vapauttaan varttuvina,odottavat onnekasta,halailtua huomentansa,konsa on kontu omana,koti oman konnun päällä.

Eläköön vapaus vankkaorjamailla entisillä,Vernitsan verotiloilla.Valkene valoisa huomenmeidän kylän kyntäjille!

JUHO SIRKIÄ

Vernitsan talonpojat saivat itsenäisyytenä niin-kin myöhään kuin 1924. Sortanlahden Rau-takorvessa oli myös maanviljelijöitä, ja sielläasui tunnettu runoilija ”Korvenukko”, JuhoSirkiä, joka kirjoitti oheisen kronikan asutus-tilalliseksi pääsystä.

Maanantai 17. lokakuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Eivät ehtineet karjalaisetjuurtua uusiin oloihin, kuntoivon kipinä alkoi orastaamielessä koti-Karjalasta.Euroopan myllerryksettempasivat Suomen varus-tautumaan rajojen vartioin-tiin kesän kynnyksellä 1941.

Heinän teko jäi kesken,kun miehet kutsuttiin kent-täharmaisiin. Rajaa vartioi-tiin, kun koskemattomuut-ta loukattiin, niin puolus-tettiin. Otetaan menetettytakaisin, niin oli ajan henki.Suomi oli suursodan myl-lerryksessä mukana. Mene-tetty Karjalan kannas val-lattiin takaisin.

Kuntiin perustettiin kun-nan esikunta hoitamaankäytännön asioita ja paluu-ta kotiseudulle. Ensiksi pa-lasivat työkuntoiset valmis-telemaan perheitten paluu-ta. Siivoustyöryhmät kulki-vat järjestelmällisesti talostataloon, rikkiä polttamallasaatiin syöpäläiset poiste-tuksi. Isäni Antti Pohjo-lainen vastasi esikunnan toi-mesta siivousryhmien ja al-kuviikkojen ruokahuollos-ta sotilashallinnon alaisena.Antin poika Esko, 13-vuo-den ikäisenä, pääsi esikun-nan lähetiksi isänsä vastuul-la. Lähetit majoittuivat Py-häkylän koulun naapurissapienessä talossa, jossa esi-kunnan muonavarasto si-jaitsi. Yhteydenpitoa ja

RuiskylvöMontrualla 1941

Kuvassa Pohjolaisia, vasemmalta Jyrki, Paavo, Esko, Marko, Tero ja Antti Montrualla kesällä 2010.Peltoaukeaman laidalla Esko kertoo syksyn 1941 kylvötapahtumasta nuoremmille. Kuva: Paavo Jalo.

muonatäydennystä puhdis-tusryhmille eri kyliin. Lä-hettikavereista muistanKaarle Viikan, oli sen ver-ran vanhempi, että lähti va-paaehtoisena asepalveluk-seen.

Lokakuun puolella isäkertoi suunnitelmasta mi-nulle. Lauantaina lähdetäänruiskylvölle Montrualle. Py-häkylään oli kerätty sota-saalishevosia melkoinen lau-ma. Kahden hevosen voi-malla kovapyöräkärrynkolkkeessa ajoin kotipellonlaitaan Montrualle.

Äes ja tarvittavat varus-teet isä oli katsonut val-miiksi, ne otettiin matkanvarrelta. Maa oli ajeltu syys-viljalle, ajoin sen kertaal-leen. Isä kylvi siemenen kä-sikylvönä. Hevoset saivatlevätä välillä.

Kävin naapurin raken-nuksia katsomassa, missäkunnossa mahtavat olla. Sil-loin huomasi, kylä oli autio,aavemainen, ainoastaan kol-me asukasta oli palannut.Ei minkäänlaista ihmisenliikettä, vain syysusva leijailikylän yllä.

Lähdin uudelle kierrok-selle peittämään kylvöstä.Hevoset laiskistuivat ja työalkoi hidastua. Mieleeni tuli,jos kävisi katsomassa sar-kojen alapäässä olevan ArviKainulaisen talon kuntoa.Aikaa oli kulunut ja syys-

päivä alkoi hämärtyä. To-tesin, että parasta saada työpäätökseen ja päästä ennenpimeän tuloa kohti Pyhä-kylä. Sain työn tehtyä toi-vossa, että ensi kesänä lei-kataan ruista omalta maal-ta.

Hevoskärryissä ajaessapois päin ajatukset harhaili-vat päivän tapahtumassa.Mahtaako kylvös ehtiäorastumaan ennen talventuloa, vai tuliko siementätarpeeksi.

Venäläisten perääntymis-vaiheessa metsävihollisia jäi

piileskelemään metsien suo-jaan, ja nälkä pakotti niitäantautumaan. Aikainen lu-men tulo paljasti olinpaik-koja. Kertomani Kainulai-sen Arvin talon pihasta pal-jastui perunamaalta lumenalta perunamaassa käynninjäljet.

IS-osaston yllättäessä ul-korakennuksessa majailevatneuvostosotilaat antautuivatilman laukausten vaihtoa.Heillä oli monipuolinenaseistus, mutta olivat hen-kisesti lamaantuneet.

Näitä sotilaita kuulustel-

tiin esikunnassa, kertoivatäestäjäpojasta pellolla, oli-vat seuranneet koko kyl-vötapahtumaa.

Kuinka Esko-pojan olisikäynyt, jos olisi lähtenyt kat-somaan naapurin rakennuk-sia? Oliko laiskat hevoset jalyhyt syyspäivä kohtalona,että sain niittää omaa kyl-vöstä kesällä 1942.

Isäni on poistunut tästäajasta. Mieleeni on tullutajatus, mistä isä silloin sairukiin siemenen? Olisikojossain kolhoosin varas-

toon jäänyt siemenruista.Todentuntuisempaa olisi,kun isä haki esikunnanmuonatäydennyksen kerranviikossa vanhan Suomenpuolelta Parikkalasta, ettätällä matkalla hän hankkisiemenet.

Kylvettiinköhän vuonna1941 syksyllä Pyhäjärvelläruista toisissakin kylissä?Keskustelu jatkukoon, ter-veisin

ESKOPOHJOLAINEN, 83 v

Keikyän Sastamalasta

Kirjoittelua näyttää seuraa-van sellainen sääntö, ettäkaiken palautteen puuttees-sa voi huoletta ajatella esit-täneensä asiat ainakin suun-nilleen kohdalleen, sillä vir-heistä tulee kyllä virkeääpalautetta. Tästä palauttees-ta lohtuna toteamus, ettäon saanut ainakin yhdenlukijan, mutta muutenhankokemus on kuin laiskan-läksy koulusta tai joutumi-nen nurkkaan.

Eihän se Käkisalmen yh-teiskoulu maaliskuussa1944 minnekään Mustolanhoviin mennyt, vaikka olenmoista väittänyt. Kaverini,Kaukolan pojat TapaniPaulavuo ja Vilho Sihvominua valistivat, että ensinoltiin evakossa Porkanie-men kansakoululla ja sittenPuputin huvilalla asemantakana. Minulla lienee ollutjälkimmäisen nimestä alunperin väärä käsitys. Edellis-tä en muista ollenkaan.Kuka käskee luottamaanmuistiin, kun vinttikama-rissa on alkanut vetää!

Enpä olisi tähän julkirip-piin päätynyt, jollei käteeniolisi osunut laulukirja, jostaKäkisalmessa mainio opet-tajamme dir.musices AnttiNeuvonen meille valitsilauluja. Tunnit alkoivat

Porissalaisen porinoita: Musiikillisia muistoja Pyhäjärveltämuistaakseni (kaikki sillävarauksella, että menee pie-leen) aina samalla tavalla elihengitys-, ääntämis- ja kaa-vaharjoituksilla.

Antti komensi: ”Kädetpalleaan ja tukekaa, hengit-täkää syvään”, ja sitten lau-lettiin ääntämisrimpsuja jakaavoja.

Ensin tulivat ääntämis-harjoitukset:ro-mu-to-mu-ko-va-lo-vi-moo (kolmesti)hii-li-pii-ri-sii-pi-kii-tos-mii(kolmesti)ran-nal-la-san-nal-la-maaon-tos-sa-hon-gas-sa-on(kerran)

Seuraavana järjestyksessäolivat duurikaavat: do-re-do; re-do; mi-fa-re-do; fa-mi-fa-re-do etc. c:stä ainayli asteikon. Sitten viritettiinvastaavat mollikaavat la-si-do-la-mi-do-si-la; si-do-la-mi-do-si-la jne.

Tytöt kiltteinä seurasivatopetuksen kaanonia har-taasti, mutta pojat olivatkaltaisiaan. Joku neropattikehitti mollikaavoista ver-sion, joka saavutti poikienyleisen suosion. Antti kulkiluokassa eri puolilla. Kunhänen sijaintinsa näytti kyl-lin kaukaiselta, kulloinenkinsissiryhmä hoilasi seuraa-vasti:

Toiset ne laulo,mie kusin vaanKaarlahdesta Hiitolaanvaikkei muakusettanutkaan.Antti sai korviinsa kaa-

vatekstin joukosta outojavivahteita, kulki rivien vä-lissä ja pauhasi: Mitä telaulatte, mitä te laulatte?! Jasissit lauloivat naamat toti-sina laasiidoolaa jne. Mi-nulla ei ollut rohkeutta liit-tyä sisseihin, vaikka mieliteki.

Se Neuvosen hengitys-ja ääntämisopetus oli kul-lan arvoista. En tiedä, mah-detaanko nykyisiä koululai-sia lainkaan opettaa puhu-maan äidinkieltään; kunkuulee heidän puhuvan ra-dion ja tv:n haastatteluissa,niin kovin usein puhe onpahanpäiväistä mokellusta.Eihän heitä pahemmin tai-deta laulamaankaan opet-taa, kun rokin pitää raikua.

Olen luennoitsijana useinmielessäni kiitellyt Anttia sii-tä, että ääni on toiminut jailma puhuessa riittänyt hä-nen oivallisen ohjauksensajohdosta.

Etenkin ottaen huomi-oon musiikin niukan viik-kotuntimäärän ja luokkienlevottomuuden Neuvonen

saavutti hämmästyttäviä tu-loksia. Kun toinen luokkaoli loppumassa, Antti pitilaulukokeet. Hän piirsi tau-lulle viivaston nuotteineen,komensi jokaisen vuorol-laan korokkeen äärelle,osoitti karttakepillä nuotte-ja, ja itse kunkin piti laulaakepin komennossa taiton-sa mukaan.

Niin piti Lehtisenkin.Keppi keikkui viivastolla,tanssi ja tanssi, ja Lehtinenpunnersi voimain takaa.Kova oli koitos. Ikuisuu-den jälkeen keppi pysähtyi.

”Kyllä laulat hyvin”, mu-tisi Antti ja piti taukoa.Näytti lupaavalta.

”Laulat niin hyvin, ettävoisin antaa sinulle kym-pin.” Tauko. Tuntui, ettäelämän tähtihetki lähestyi.

”En ole koskaan antanutkenellekään toisluokkalai-selle kymppiä. Sinulle voi-sin nyt antaa.” Pitkä tauko.Aina kirkkaammin tähti vil-kutteli.

”Mutta kun en ole anta-nut ennen, en anna nyt-kään. Yhdeksän.” Tähtisammui.

Yhä se on ysi minunpapereissani, kun ei kol-matta luokkaa tullutkaan.Päästivät minut Lauttaky-lässä kolmannelta lahjaksi,laulamatta.

Mutta Pyhäkylän kansa-koulusta en päässyt ollen-kaan lahjaksi. Eemeli mää-räsi, että minun piti esittääpäätöksessä yksinlauluna”Karjalan maa”, komeaajankohtainen kappale.

Eemeli oli epämusikaali-nen. Hän oli joutunut ko-valla työllä ja lujalla päättä-väisyydellä opiskelemaanharmoninsoittotaidon.Harmonin ääressä laulaes-saan hän ”murti suuta,väänsi päätä”, mihin oppi-laat tietysti suhtautuivatpärstä peruslukemilla.

No, harjoittelin Karjalanmaata Anni Jormakan joh-tamana. Odotin esiintymis-vuoroni alkaessa häntäsäestämään, mutta jostainihme syystä soittajan jakka-ran miehittikin Korhonen.Ehkä arveli, että laulun mie-histä aktiviteettia vaativateksti edellytti miespuolisiasäestäjiä.

Mikäpä siinä, mutta har-monin ensimmäisten sävel-ten kuuluessa minut valtasikauhistus ja kurkun kuris-tus. Aloitus oli hirmuisenkorkealta, aivan päin seiniätai oikeammin kattoa. Tu-tisivat siinä pojan ääni japolvet, ja kyllä se ”maapolo armas” oli tehdä lau-lajasta poloisen, mutta jo-tenkuten luistelin kohdan

yli leikkien koloratuurisop-raanoa. Mahdollisesti olioktaavi kukkuraa, en osaasanoa.

Aina tuo paikka myö-hemminkin on muistutta-nut painajaisesta. En tullutkoskaan säestäjältä kysy-neeksi, olisiko hän havain-nut esityksessä jotain ou-toa.

ERKKI LEHTINEN

Tilaa Pyhäjärvi-lehti omaksi,

ystävälle taisukulaiselle

lahjaksip. 040 730 2622

PYHÄJÄRVI-

SÄÄTIÖN

KOTISIVUTlöytyvät osoitteesta:

www.karjalanliitto.fi/

vplpyhajarvisaatio

Elämää luovutetussa Kar-jalassa teemana käsityöt -ilta kokosi Karjalatalollehuonossa säässäkin alun nel-jättäkymmentä osallistujaa.Luennoitsijoina ja töittensäesittelijöinä olivat seppä-mestari Jouko NieminenVantaalta ja taiteen- ja kan-satieteen tutkija, FM Lee-na Jääskeläinen Joensuus-ta.

Seppänä ulkomaita myö-ten mainetta niittäneen Jou-ko Niemisen esitelmän ai-heena olivat sepän työt en-nen ja tänään. Sen lisäksiettä Nieminen on suoritta-nut sepän ylemmän am-mattitutkinnon, hän onopiskellut metallitaidettaTaideteollisessa korkea-koulussa. Seppämestariesitteli näytteille tuomiaanperinteisen maaseutuyhteis-kunnan vanhoja työkaluja,joiden mallikappaleita hä-nen kokoelmissaan on mm.luovutetun Karjalan alueel-ta. Sinne ulottuvat myöshänen juurensa.

Nykypäivinäkin ihmisettilaavat näitä ajan saatossa

Käsityöaiheet ja -mallit eivät tunteneet rajojaKarjalassa

Leena Jääskeläisen valmistamissa käsitöissä on kautta koko Karjalan tuttuja koristeaiheita. Jääskeläinen (kuva alh.) esiintyi itse valmistamassaan karjalaisennaisen kansanpukuna tunnetussa sarafaanissa. Kuvat: Aune Soppela.

parhaiksi koettujen vanho-jen mallien mukaisia työka-luja ja pihoilleen mm. tai-dokkaita metallisia portte-ja.

Nieminen on itse itsensätyöllistävä myös Suomensuurin metalliseppien työl-listäjä. Hänen itsensä lisäksiVantaalla pajassa työsken-telee kaksi muuta seppä.Yleensä nykypäivän sepätovat yksin työskenteleviäyrittäjiä. Nieminen on osal-listunut useisiin näyttelyihinkoti- ja ulkomailla sekä toi-minut alansa koulutus- jaluennointitehtävissä.

Leena Jääskeläisen esityk-sen painopiste oli moneenkertaan muuttuneen itära-jan kummallakin puolellaKarjalan alueella esiintynees-sä karjalaisessa käsityöpe-rinteessä. Hän puhui myöstutkimuksiin perustuvaa tie-toa kahden Karjalan vuo-rovaikutuksesta ja yhteis-piirteistä käsitöissä. Pietarintaideakatemiasta valmistu-nut, petroskoilaissyntyinenLeena Jääskeläinen on asu-nut ja työskennellyt Joen-

suussa jo 14 vuotta. Hänon tutkinut Suomen ja Ve-näjän museoiden karjalaisiakokoelmia, joista hänellä onhyvin laaja kuva-aineisto.Jääskeläinen pitää kulttuu-ri- ja perinteisen kansanpu-vun valmistuskursseja.

Karjalainen käsityöperin-ne, mallistot ja kirjonta-aiheet ovat esiintyneet hy-vin samanlaisina niin Vie-nan Karjalassa, Petroskoinseudulla kuin luovutetullaalueella. Varsinkin ortodok-siseen uskontoon jollain ta-voin liittyvissä perinteisissätekstiileissä, kuten käspai-koissa, kansanpuvuissa, joitasanotaan sarafaaneiksi jafereseiksi, ja muissa juhliinja arkeenkin liittyvissä esi-neissä, on runsaasti yhtäläi-syyksiä.

Suomenpuoleisessa Kar-jalassa, Kannaksella koris-teaiheet ovat olleet samois-ta perusteemoista lähteviä,mutta pohjoisempana jaidempänä aiheet on toteu-tettu runsaampina ja rik-kaampina versioina.

Käsityö on myös Karja-

lan Liiton ensi vuonna Lah-dessa järjestettävien laulu-juhlien teemana. Aihepiiriinpalataan myös ensi vuonnaKarjalatalolla neljästi järjes-tettävissä teemailloissa.

TeemaillassaortodoksisuusViimeisenä tämän vuodenteemailtojen aiheena10.11.klo 18.00 Karjalata-lolla on esillä Ortodoksi-nen usko ja elämäntapa.

Pastori Teo Merras pu-huu ortodoksisesta uskos-ta ja tavoista kirkon pyhientoimitusten näkökulmasta.Filosofi, FT Heikki A.Kovalainen käsittelee or-todoksista elämänasennet-ta filosofin näkökulmastaja karjalaisesta sukutaustas-taan ponnistaen.

Sukututkija JohannesSidoroff opastaa ortodok-siseen sukututkimukseen.

KAARINAPÄRSSINEN

Uusia ruokareseptejä löy-tyy keittokirjojen lisäksi in-ternetistä ja kaupallisista leh-distä, mutta kyllä puskara-diosta ja ystäväpiiristäkintarttuu hyviä reseptejä mie-leen. Minun kalaporukka-ni yksi jäsen kertoi taan-noin ohimennen, kuinkahyvältä maistuvat lohivii-paleet limettimehussa.

Minä siitä heti kokeile-maan, ja erinomaistahan seoli. Kehuin ruokaa kodis-samme tehdyn putki- jakeittiöremontin lopputar-

Kotikokinkertomaa

Ahvenfileetlimettimehussa

kistuksen yhteydessä nuo-rehkolle rastatukkaiselle kir-vesmiehelle, joka totesi, ettävielä parempaa tulee, jospanet lohen sijasta limetti-mehuun vähärasvaisempaakalaa, esimerkiksi kuhaa taiahventa. Totesin sitten put-kiremonttiporukan pomol-le, että sinulla on kirves-miehenä aikamoinen herk-kuasiantutija. Sain vastauk-sen, että mies onkin pohja-koulutukseltaan kokki.

Tuon tapauksen jälkeenolen pannut useaan ottee-seen ahvenfileitä limettime-huun, ja menestys on olluttaattu. Tänä kesänä ahven-ta nousikin pikkuvaapulla

niin runsaasti, että niitä riittimyös paistettavaksi ja sa-vustettavaksi. Mutta näintehdään ahvenfileet limetti-mehussa:

Puristetaan kannella sul-jettavan astian pohjalle rei-lusti limettimehua, (ei siissitruunamehua, joka on lii-an hapanta). Pannaan me-huun mahdollisimman tuo-reita ahvenfileitä; isommatpaloiteltuina, päälle vainpikkuriikkisen hienoa me-risuolaa, mustapippuria jatilliä. Sitten puristetaan taaslime-hedelmän mehua jasama uudestaan, fileidenmäärästä riippuen useam-pia kerroksia. Limettime-

hua tulee olla niin paljon,että kun lopulta fileet pai-nellaan tiiviisti astian poh-jaa vasten, päälimmäiset-kin uivat mehussa. Sittenvain kansi kiinni ja jääkaap-piin kypsymään.

Jo 12 tunnin perästä asti-asssa on valkoisiksi kypsy-neitä ja ihanasti maustunei-ta ahvenfileitä, joiden kalanmakua limettimehu ei hä-vitä, vaan ihanasti täyden-tää.

Filepalat maistuvat ruis-leivän ja piiraan päällä taisitten ihan vaikka pääruo-kana keitettyjen perunoi-den kanssa.

JUHANI FORSBERG

Maanantai 17. lokakuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI8

Viipurin Linnan Ritarienedustajat luovuttivat 20.syyskuuta 2011 yhdistyk-sen pöytästandaarin nro VIIkunniapuheenjohtaja Pek-ka Pusalle.

Pusa sai tämän viirin en-simmäisenä pyhäjärveläise-nä tunnustuksena hänentyöstään viipurilaisen hen-gen ja kulttuurin ylläpitä-misestä ja monivuotisestajäsenyydestään yhdistykses-sä. Tämä huomionosoitusja kiitollisuus ovat jälleenesimerkki siitä, miten yksit-täinen henkilö voi omallatoiminnallaan ylläpitää kar-jalaista perinnettä uusillaasuinsijoillaan.

Pekka Pusa on syntynytViipurissa Säiniön Luurin-mäessä 11.5.1925. Hänvietti lapsuutensa viisivuo-tiaasta lähtien Vpl. Pyhäjär-vellä isänsä Jalmari Pusansukutilalla talvisotaan saak-ka.

Kosketuksen sotaan Pusasai jo 14-vuotiaana viedes-sään Jalmarinpäivän (20.11.)kakut isälleen Rautuun siel-lä oleville suojajoukoille.Uteliaana nuorukaisena hänsai jäädä komentajan luval-la tarkkailemaan miestenpuuhia, kunnes 30.11.1939aamulla alkoi vihollisen ty-kistön tulitus. Tästä hetkes-tä syttyi Pusan maanpuo-lustushenki, joka jatkuu näi-hin päiviin asti.

Evakkotaival päätyiVammalaan, josta Pusamuutti vuonna 1957 Hel-sinkiin. Täällä hän suorittipitkän elämäntyönsä SKS-tekniikka Oy:n kuljetus- javarastopäällikkönä, peräti30 vuotta.

Viipurin Linnan Ritarit ry:n pöytäviiri. ViipurinLinnan Ritarit ry:n tarkoituksena on toimia Hel-singin kaupungissa rekisteröidyn Viipurin Urheili-jat ry nimisen urheiluseuran tukijärjestönä sekätukea sen toimintaa ja tarkoitusperiä. Yhdistysvaalii myös Viipurin Urheilijat ry:n synnyinkau-pungin Viipurin historiaa sekä kaupungin historial-lista kaupunkikuvaa. Tarkoituksensa toteuttami-seksi yhdistys järjestää juhlia, kokouksia ja matko-ja jäsenilleen, sekä tässä mainittuun tarkoitukseenja toimintaan liittyviä näyttelyitä ja tapahtumia.Yhdistys voi jakaa myös stipendejä lahjakkailleurheilijoille sekä Viipurin historian ja Viipurinhistoriallisen kaupunkikuvan vaalimiseksi yksityi-sille henkilöille ja yhteisöille.

Pöytäviirin luovutustilaisuudessa, henkilöt vasemmalta Jorma Koistinen (hall. pj.), Pekka Pusa, MattiLepistö (hall. jäsen), Martti Luukko (hall. siht.)

Viipurin Linnan Ritarit ry:nstandaari Pekka Pusalle

Isänmaallisena miehenä japerinnetyöstä kiinnostunee-na Pusa ohjautui moniinluottamustehtäviin, joistamainittakoon: Helsingin So-taveteraanit ry:n jäsen, Vii-purin Suojeluskunta ja Lot-ta Svärd-piirin Perinnekiltary:n hallituksen jäsen, Suo-men Reservin AliupseerienLiiton perustajajäsen.

Eläkepäivinä Pusa omis-tautui musiikin pariin. Hänliittyi Helsingin Sotavete-raanikuoroon, missä toimi23 vuotta. Pusan kyvyt jaansiot eri luottamustehtä-vissä johtivat hänet ensinkuoron hallituksen varapu-heenjohtajaksi 1988-1995 japuheenjohtajaksi vuodesta1995 lähtien.

Tunnustuksena Pusan ar-vokkaasta työstä isänmaanhyväksi hän on saanut lu-kuisia kunniamerkkejä: Tal-vi- ja jatkosodan muisto-mitalit, Suomen ValkoisenRuusun I lk:n mitalin kulta-ristein, Kolmen Kannak-sen koukkaajien ristin, Pää-majan muistoristin, Karja-lan ristin, Keskuskauppa-kamarin 20-vuotisansio-merkin, Suojeluskuntainmuistoristin, Suomen So-taveteraaniliiton kultaisenansioristin, Suomen Sotain-validien Liiton kultaisen an-sioristin ja Helsingin Sota-veteraanipiirin hopeisen an-siomerkin.

Sairaudesta johtuen Pek-ka Pusa asuu nyt Oulunky-län veteraanitalossa Helsin-gissä.

KAUKOHINKKANEN

LippuvartiotPyhäjärvijuhlassaPyhäjärvi-säätiö on hankkinut aikoinaan Suomen- jaPyhäjärvi-säätiön liput sekä airutnauhat, koska Pyhäjär-vijuhlien ohjelmaan kuuluvat liput lippuvartioineen. Suo-men lipun käytöstä on ohjeet säätiön arkistossa.

Kun Suomen lippu viedään juhlavasti ennen messuakirkkoon tai messun jälkeen liput poistuvat kirkosta,Suomen lipulla on oltava lippuvartio lipunkantajanmolemmilla puolilla. Lippuvartiossa nainen on lipun-kantajan oikealla puolella ja mies vasemmalla puolella.Juhlassamme myös säätiön lipulla on lippuvartio. Airut-nauha kulkee miehellä oikealta olkapäältä rinnan yli alasvasemmalle ja naisella airutnauha laskeutuu vasemmaltaolkapäältä alas oikealle. Sinivalkoisessa airutnauhassasininen väri on nauhan alapuolella. Punamustassa airut-nauhassa musta väri on nauhan alapuolella.

Airutnauhaa ei yleensä käytetä kansallispuvun kanssa.Mutta poikkeuksiakin on. Airutnauhoja käytetään tilan-teen vaatiessa silloin, kun juhlan yleisökin on enimmäk-seen kansallispukuista, niin kuin Pyhäjärvijuhlassa.

Kirkosta poistuttaessa lippukulkueelle esitetään ”isän-maallishenkistä” saattomusiikkia. Sankarihaudoilla onaikaisempina vuosina puhujan lisäksi esiintynyt mm.mieskuoro sekä hyvin usein torvisoittokunta, joka onmyös säestänyt yhteisesti lauletun isänmaallisen virren.

Seppeleet lasketaan Karjalaan jääneiden vainajien jaSankarivainajien muistomerkeille. Säätiön edustaja laskeekummallekin muistomerkille vierellään juhlat järjestävänKarjalaseuran edustaja. Seppelenauhoissa kunnianosoi-tukset ovat kummaltakin järjestöltä, joiden edustajatovat tasapuolisesti läsnä kummallakin muistomerkillä.

Päiväjuhlassa liput ovat usein esiintymisnäyttämönmolemmin puolin. Suomen lippu on silloin katsomostakäsin vasemmassa reunassa.

* Vpl. Pyhäjärvi-Sää-tiön 60-vuotishistoriik-ki. 136 sivua, runsaastivalokuvia ja muisteluitaniin säätiön alkuajoiltakuin eri paikkakunnillapidetyistä juhlista jamuista pyhäjärveläistentapahtumista. Hinta 20euroa+ postikulut.*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75 eu-roa + postikulut* Vpl. Pyhäjärvi pöy-tästandaari (suunnitte-lu Kaarle Viika) jälleensaatavana hinta 42 euroa+ postikulut.

PYHÄJÄRVI-tuotteita

* Reino O. Kukko jaKaarle Viika, Vpl. Py-häjärvi v. 1989 ilmesty-nyttä kuvateosta edelleensaatavissa. Runsaan ku-vamateriaalin lisäksi kir-jassa on laaja historia-osuus entisestä kotipitä-jästämme sekä murresa-nasto selityksineen. Hin-ta 25 euroa + postikulut.

* Tilaukset säätiön asiamiesPirjo Kiiala puh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Maanantai 17. lokakuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Kuvassa airueet kesällä 2007 Pyhäjärvi-juhlilla Tam-pereella.

Maanantai 17. lokakuuta 201110

Kyläretkellä vuoden 1770 Pyhäjärvellä, osa 2:

PyhäkyläKyläretken toinen kohdeon Pyhäkylä. Verokartta onvuodelta 1774 ja kylä onkartoitettu myös vuonna1835, kun valmisteltiin Tau-bilan ja seurakunnan tilus-ten järjestelyä. Isojaon kar-toista saadaan lisätietoa1880-luvulta. Seuraan pää-asiassa vanhinta karttaa,mutta tarvittaessa täyden-nän tietämystä uudempientietojen pohjalta.

Vuonna 1774 kylässä asuilähes 300 asukasta, heistänoin sata oli ajalle tyypilli-sesti nykyisten normien mu-kaan työikäisiä eli yli 20-vuotiaita ja yli 60-vuotiaitaei ollut montaa, vain yh-deksän. Hevosia oli 79, lyp-säviä ja nuorta karjaa olinoin 300 päätä ja lampaitasuunnilleen saman verran.Asutusta oli vain Pyhäsillal-ta Tienristiin kulkevan tienja kirkon muodostamassakolmiossa. Kierrän ensinkylää samassa järjestykses-sä kuin Pyhäkylän koulu-piirin kirjassa “Kaunista VplPyhäjärveä”, jossa käytet-tyyn talonumerointiin ontekstissä viittauksia.

Kirkko ja pitäjäntupaPyhäjärven kirkko oli kes-kellä pitäjää, mutta ei kes-kellä kylää, kun asutuksenpainopiste oli parin kilo-metrin päässä. Kirkko sei-soi uutuuttaan hohtaen, seoli valmistunut yhdeksänvuotta aiemmin v. 1765.

Kirkkopiha oli lähes ne-liskulmainen ja kirkkotar-haan johti kolme porttia,pohjoisesta, idästä ja ete-lästä. Kun vanha kirkko oliollut varmasti pystyssä kym-mentä vuotta aiemmin, senjälkiä pitäisi näkyä kartois-sa. Kun niitä ei ole, tulkit-sen sen niin, että uusi kirk-ko on rakennettu suunnil-leen vanhan paikalle.

Aivan kirkon vieressäLarjavaan johtavan tien toi-sella puolella oli pitäjäntu-pa, joka oli myös vuoden1835 kartassa. Vuoden1818 henkikirja kertoo, ettäpitäjäntuvalla asuivat JohanWanhanen ja Maria Niu-kain. Kyläkirja mainitsee,että pitäjäntupa paloi vuon-na 1880.

Ala-Pappilan rakennusoli v. 1774 olemassa ja sesijaitsi lähempänä rantaa jahieman kauempana kuinviimeinen rakennus, näin si-jaintia on kuvattu kirjoissa-kin. Pappilan pellot olivatolemassa ja tie pappilaankulki kirkon editse alas jär-velle ja sieltä rantaa pitkin.Vuoteen 1835 mennessä olikulku muutettu suoraanAuhtuan risteyksestä.

Kirkkoherran pappilaankuului kaksi torppaa. Toi-nen sijaitsi Haukkaniemes-sä, talo oli alhaalla niemes-sä aivan rannassa ja peltojavain alatasanteella ja tässätorpassa asui Anders Salli-nen. Toinen torppa sijaitsi

aluksi vajaa sata metrinMusakan Lomarannastakirkon suuntaan, muttavuonna 1835 paikalla olikolmaskin torppa, juuriMusakan rakennuksenpaikkeilla. Näiden torppi-en asukkaita ei ollut nimet-ty. Ehkä joku on Karjalanmatkallaan majoittunut tie-tämättään esivanhempien-sa asuinpaikassa. Ala-Pap-pilaan oli kirjattu torppa-reineen 20 asukasta, 15 he-vosta, 61 nautaa ja 34 lam-masta.

1774, H: PusaJatkan kyläretkeä kirkoltaAuhtuan kautta kohti Py-häsiltaa, alatie näytti nou-dattavan koko matkan ai-van nykyistä reittiä. Nykyi-sellä tarkoitan tietysti evak-komatkaa edeltänyttä aikaa.

Ennen Auhtuaa järvenpuolella oli pappilan pel-toa ja toisella puolella met-sää, kunnes oikealle puolel-le tulivat kyläkirjan mainit-semat Nälkäpellot. Auhtu-an risteyksestä Katilaan läh-tevän tien molemmin puo-lin oli hovin torppa, toisentorpan pellot apteekin seu-tuvilla ja toisen Auhtuan jaYlä-Pappilan välissä. Ns.ylätietä ei vielä siihen aikaanollut, vuonna 1835 se oli jokäytössä.

Sitten edessä näkyi koh-teita, joita en odottanut.Vuoden 1774 kartassa tienoikealla puolella alkoivatYlä-Pappilan kohdalta Pu-san pellot, pappilaa ei vieläsiinä ollut. Suur-Pusa jaRanta-Pusahan olivat aivantoisaalla. Pusan kaksi taloasijaitsivat viimeisen kantto-rilan (kyläkartan talo 27)paikalla ja pellot jatkuivatPöystinmäen kohdalle asti.Taloissa asui kahdeksanavioparia ja 42 asukasta.Hevosia oli seitsemän, nau-toja 28 ja lampaita 40, vil-jeltyä peltoalaa oli noin 15-20 ha. Ilmeisesti ThomasTontti ja Martin Muli asui-vat myös täällä. Paikastaon eräissä kirkonkirjoissakäytetty nimitystä Kåsalan-mäki.

Koko vanhaan kylään eiollut tullut uusia pihapiirejävuosien 1774 ja 1835 välil-lä. Kirkonkirjoissa ja hen-kikirjoissa esiintyvät tilojennumerot on merkitty kart-taan eli asukkaiden ja asuin-paikkojen yhteys saadaansitä kautta selville suunnil-leen 1850-luvulle asti, jol-loin muutot ylätien varteenlienevät tapahtuneen. Pusaoli Pyhäkylä 8.

Pyhäkylän hoviLeppäniemessä?Ala-Pappilan pellot loppui-vat tien rannan puolella Ylä-Pappilan kohdalla ja hovinpellot alkoivat. Nämä pel-lot jatkuivat Pöystinmäenmutkaan asti, josta tilusrajameni kohti järveä. Hovinrakennus sijaitsi Leppänie-

men kärjessä. Wiikan VplPyhäjärvi -kirjassa löytyimaininta, että aikaisemmin1500- ja 1600-luvulla Py-häkylässä olisi ollut hovi.Oliko se Leppäniemessävai jossain muualla?

Edellä mainittujen Näl-käpellon torppien lisäksihovilla oli kaksi torppaaKatilassa, joka oli osa Py-häkylää. Gaddila oli siihenaikaan eri paikka, palaansiihen myöhemmin. Tor-pat sijaitsivat suunnilleensamoissa paikoissa kuin Ylä-ja Ala-Katila (no:t 86 ja87). Ylä-Katilan asukkaitaolivat Henric ja Fabian Nas-kali, toisen asukkaita ei ol-lut mainittu.

Pyhäkylän torppareita,joiden asuinpaikasta ei ol-lut mainintaa, olivat siihenaikaan ainakin Martin Huh-ka ja Peter Lius. TorppariHenric Vuohelainen olikuollut v. 1774 ja jälkeläisetmuuttivat Rotjanlahteen.

Hovin alueella torppi-neen asui 35 henkilöä, heil-lä oli seitsemän hevosta, 21lehmää ja 22 lammasta.

Hovin niittyluettelosta löy-tyi Suutarinniitty ja paikkaoli tiedossa myös ennentalvisotaa, se oli korotettuSuutarinpelloksi. Arvelen,että v. 1775 tiedettiin kenensuutarin, mutta ei enää1930-luvulla.

Leppäniemen hovin alu-eelle muuttivat (tai siirret-tiin) Valkiamäestä edellises-

sä lehdessä mainitut Pöys-tit, Puusniekat ja Nänni-mäiset 1780-luvulla. Vuo-teen 1835 mennessä hovinlähistölle oli ilmestynyt kaksiuutta taloa, toinen rantaanentisen viereen ja toinenKinnasen mökin (talo 30)kohdalle, siis hoville kulke-van tien varteen. Vasta myö-hemmin Pöystit siirtyivät

alatien tuntumaan ns. Pöys-tinmäelle ja heitä asui vielä1910-luvulla paikalla, senjälkeen vävy-Virolainenedusti sukua.

Kirkonkirjoissa, lähinnärippikirjoissa, ja henkikir-joissa 1820-luvulta alkaenesiintyvä Pyhäkylä 10 tar-koittaa asuinpaikkana Lep-päniemeä / Pöystinmäkeä.

Topografinen kartta, johon piirretty talojen sijainnit.

Maanantai 17. lokakuuta 2011 11

Sukuaan selvittävät voivatsillä viitteellä selvitellä, ketämuita siellä asui kulloinkin.

Tässä vaiheessa alkoi as-karruttaa: oliko tämä to-della paikka, josta kappa-lainen muutti Ylä-Pappi-laan? Näinhän joka paikas-sa kerrotaan. Palaan ihmet-telemään asiaa myöhem-min.

1774, I: HongainJatketaan eteenpäin. Hovinja Pusan naapurina oli Hon-kasen tila. Pellot ulottuivatrannasta sadan metrin le-vyisenä kaistaleena ja nelevisivät alatien jälkeen ulot-tuen kilometrin verran mä-keen hieman myöhemminrakennetun ylätien yli (talo-jen 62 – 64 eli Savolaisenkohdalta). Näiden peltojenjälkeen päästään oikotietäkohti Tienristiä. Tie kulkitilojen rajalla ja sijaitsi kir-kon suunnasta tultaessa hie-man ennen Ranta-Pusan jaSuur-Pusan välissä myö-hemmin olleita kujasia.

Honkasen tilalla oli kaksitaloa, toinen noin 200 met-riä alatieltä ylöspäin ja toi-nen puolen kilometrin pääs-sä, hieman ennen Savolais-ten taloa (62). Nimismie-hen voi olettaa asuneenalemmassa talossa, kun vie-ressä olleen peltoalan nimioli Länsmanin pelto. Li-säksi mainitaan Töllin pel-to. Honkasen taloissa asuineljä avioparia ja 26 henki-löä ja heillä oli yhdeksänhevosta ja 23 lehmää. Tul-kitsen asukaslistoja niin, ettäKoverot ja Sirkiät olivatmyös tilan osakkaita. Pyhä-kylä 9 viittaa Honkasen ti-laan.

Kappalaisen puustelliOrbinskyn talonpaikalla?Honkasen jälkeen alatienrannan puolella alkoivatCapellans Bohlet’in eli kap-palaisen puustellin pellot.Ne jatkuivat Kuuvalan, siispuhelinkeskustalon (35) ohi.Pyhäkylän vuoden 1774kartassa on kaksi raken-nusta piirretty suurella ta-lon kuvalla, toinen oli pap-pila ja toinen kappalaisenasumus, joka sijaitsi samal-la rantakumpareella kuinRanta-Pusan talo (34) myö-hemmin, mutta hiemanpohjoisempana.

Kappalaisella oli kaksitorppaa, toisessa asui Her-salainen ja se sijaitsi Kuu-van talon seutuvilla. Toinen

torppa oli Kotolassa, noin700 metriä Tienrististä Lah-navalkaman suuntaan, tienoikealla puolella puron var-ressa, hieman kauempanatiestä kuin talo 89. Torpanasukas oli Kaksonen. Tämätorpan paikka oli asuttu jo1500-luvulla ja kyläkirjassa(s. 111) mainittu muinais-löytö, kuparisolki löydet-tiin em. puron yläjuoksunvarrelta noin 400 metrinpäästä.

Kappalaisen puustellissaasui seitsemän henkilöä, he-vosia oli runsaasti eli kah-deksan, lehmiä 31 ja lam-paita kymmenkunta.

Puustellin edustalla Py-häjärvessä oli kaksi Orpis-kan kala-apajaa. Aikaisem-paa historiaa penkoessani,törmäsin vuoden 1695 ve-roluetteloihin (suvannon-suvut.net, läänintilit). Pyhä-järven luettelossa oli neljäosaa, jotka ilmeisesti ve-ronkerääjät / vuokraajatallekirjoittivat. Yhden oliallekirjoittanut Taube, toi-sen Albrecht Orbinsky, kol-mannen Boisman (Kivipaa-rina, entisen kirkkoherranpoika) ja neljännen nimeäen arvaile, kun selvää ensaanut (Ivaskansaari, Wer-nitsa, Konevitsa ym.). Ole-tan Orbinskyn asuneenpuustellin paikalla ja hän eisiis ollut kuka tahansa talol-linen, ja isovihan jälkeenjossain vaiheessa paikalletuli kappalainen.

Kokki Ingin ja lukkariBarckJohan ja Anders Inkisenpellot (1774, F ja G jaPyhäkylä 6 ja 7) olivat kap-palaista vastapäätä tien toi-sella puolella ja ne ulottui-vat noin puolen kilometrinpäähän mäelle. Päätilan ta-lot olivat peltoalueen kes-kellä. Tilan torpan (JohanIngin nuorempi?) pellot oli-vat ylätien tuntumassa (ta-lot 54 ja 59 niillä seuduilla).Inkisten tilaan kuului myösrannan puolella Pyhäsillanja kappalaisen puustellinvälillä peltotilkkuja. Nämäolivat koulumestari / luk-kari Barckin käytössä.

Ns. Vamperin rannassa(talo 36) oli kaksi taloa,arvattavasti toisessa asuilukkari. Inkisillä asui seitse-män pariskuntaa, 34 hen-keä ja hevosia oli kymme-nen. Ehkä Henric Savolai-nen ja Michel Huhka asui-vat myös tilalla?

Pyhäkylän verokartta an-

toi myös vihjeen siitä, ettäjossain olisi ollut kestikie-vari, kun päätien varressatalon 159 kohdilla tien Py-häkylän puolella on pariKapakanniittyä. Wiikan kir-ja kertoo kirkon saamistalahjoituksista (s. 41): ”Upe-an alttariliinan, joka oli mo-nenlaisin kuvioin ja linnun-kuvin kirjailtu, lahjoitti v.1760 kreivi Soltikoffin kok-ki, Anders Ingin.” Tämäviittaisi sopivasti siihen, ettäAnders Ingin piti Vampe-rin rannassa ravintolaa elikievaria. Samassa paikassamainitaan myöhemmin ol-leen Sibakoffin kestikiev-arin.

1774, E:Miltopeuksen leskiKievarin seutuvilta lähtimäelle toinen tie. Se kulkiensin niittyjen yli ja sittenteki hidastusmutkan enti-sen kappalaisen (Miltope-us) lesken hallitseman tilanpihapiirissä suunnilleen pel-tojen puolivälissä. Kappa-laisen lesken tilukset olivatkeskellä peltoaukeaa ja ti-lalla asui viisi avioparia ja21 henkilöä ja merkintä oliPyhäkylä 4.

Lesken lisäksi muita asuk-kaita ei kartassa mainita.Päättelen muista tiedoista,että ainakin Kaasalaisia asuisiinä. Tästä tie jatkui BertilKankaisen tilan halki yhty-en ylätiehen noin 400 met-riä Tienrististä kirkolle päinennen Suur-Pusaa.

1774, A ja C:Hentoin ja ÄikäsVamperin rannan jälkeen eiAlatien varressa ollut talojaennen Pyhäsiltaa. Lähde-tään täältä nousemaan Tien-ristin suuntaan. Mäellä näyt-tää aikojen kuluessa olleenmonta nimeä. Kyläkirjassapuhutaan Eskolanmäestä,joissakin rippikirjoissa sa-maa näyttää tarkoittavanAkkasenmäki, Kankaisen-mäki, Naskalinmäki jne.

Ensimmäisen rinteessävastaantulevan tilan pellotlevittäytyivät molemminpuolin tietä. Verokartta ku-vaa, että tie oli kirjaimelli-sesti kulkenut pihapiirin läpija näyttää siltä, että kahdentilan asukkaiksi mainitutHentoin (tila A) ja Äikäs(tila C) asuivat samassa ta-lossa ja että heillä oli yhteis-viljelys. Rakennus oli suun-nilleen kyläkirjan talon 41kohdalla. Tämä tilan paik-ka on retkemme ensim-

mäinen, jonka asukkaillaisojaon aikaan oli sukuyh-teys vuoteen 1774 asti. Ti-lojen nimet olivat Pyhäkylä1 ja 3 1810-luvulta alkaen.

Vuoden 1774 asukkaistaÄikäs lienee ollut paikallaensimmäisenä ja Henttosettulivat Miisuasta Paarinankautta. Tiloilla oli aiemminollut muitakin asukkaitakuin verokirjassa mainitut.Mäelle nimen antanutEschell Akkanen oli kuol-lut juuri ja hänen poika-puolensa Matti Kaasalai-nen tuli perheineen v. 1772.Bertil Wirolainen oli muut-tanut ennen verokartan te-koa pois Pattoisiin ja PeterÄijö Ivaskensaareen. Äikäspoistui tilalta ilmeisesti1850-luvulla. Tilastot ker-tovat asukkaita olleen 42,seitsemän avioparia, yhdek-sän hevosta, 30 nautaa ja42 lammasta.

Isojaon aikaan paikallaoli Juho Kaasalaisen tila(41, 11). Tällöin talossamyös asunut Heikki Ma-tinpoika Kaasalainen mää-rättiin siirtymään Pyhäsillankupeeseen (12), TobiasVuohelaisen kauppa (39)rakennettiin muutamanvuoden kuluttua sille pai-kalle.

Matti AataminpoikaHenttosen Liisa-lesken talo(42) oli alkuperäisessä piha-piirissä tien toisella puolel-la, Abraham Henttosenpojat Heikki ja Matti asui-vat uudessa talossa (42, 32).Tilan 3 toinen osa oli Pet-ter Sibakow’lla (31, 101),tämä talo oli jo v. 1835paikallaan.

1774, B ja D: Mårtenja Bertil KangainTienristin tuntumassa oli-vat kylän kaksi Kankaisentilaa. Martin tilan kolmeasuinrakennusta olivat Py-häsillalta tulevan tien var-ressa. Bertilin tilan pellotalkavat Tienrististä kirkollepäin ja kaksi asumusta si-jaitsi mäen päällä parisataametriä myöhempien Roi-nisen ja Mikkolan taloiltalounaaseen, entisen alatiellejohtavan tien varressa. Tämäon siis se aiemmin mainittutie, joka johti Vamperintalon kohdalle Miltopeuk-sen tilan läpi. Näyttää siltä,että tässäkin tapauksessa ta-lonpoika osasi talonsa ra-kentaa kauniille paikalle au-rinkorinteelle.

Kankaisten yhteensä vii-

dessä talossa asui 10 talo-utta, 9 avioparia ja 55 hen-kilöä. Hevosia oli 9, lehmiä23, nuoria nautoja 17 jalampaita 53. Kankaisten li-säksi muita asukkaita v.1774 olivat Sarnin, Rongainja Kaasalaisia.

Isojaossa tilan 2 asukkaatolivat Kalmpolven suun-nalla, heistä Simo Talja (21)määrätään muuttamaanTienristille (talo 55), AnttiVirolainen jäi paikalleen (22,103). Samoin muutamaavuotta aiemmin PiikkiöstäTaubilan rengiksi tullut jamyöhemmin tilan hankki-nut Robert Montan (23,43). Talo 43 on yksi van-himmista uusista taloista,oli pystyssä jo vuonna 1835.Myöhemmin Montaninpoika siirtyy Tienristille.Neljäntenä on

Tahvo Huppunen 24,joka oli vain tilaosuudenomistaja ilman asumuksia.

Tilan 4 talot olivat Tien-ristillä. Tahvo Erikin Pusa(41, talo 48), Matti Hentto-sen leski (42 41 vastakkai-sella puolella) on jo aiem-min mainittu ja kolmante-na olivat Tuomas ja AnttiJuhanan Huuhka (43, 46 ja47). Pajaa vastapäätä olimyös kaksi taloa. Mikko-lan pajan eteläpuolella har-janteella olevalle peltotilkulleoli annettu nimeksi Kal-miston pelto, ilmeisesti jos-sain vaiheessa oli luita löy-tynyt ja kyseessä oli ollutmuinainen hautapaikka.

Ylätie kaartui ennen Suur-Pusaa kohti alatietä, vuon-na 1835 tietä oli yläpääs-tään hieman siirretty. Senvarrella olevat tilat (Inki-nen, Honkanen) käsiteltiinjo aiemmin.

SaunatuvatTielammellaKoko Pyhäkylän asutusvuonna 1774 on edellä kier-retty. Kaikilla tilallisilla olisiihen aikaan pitäjän poh-joisreunalla Tielammen seu-dulla Saunoinniitty, muttarakennuksia ei kartalla esiin-tynyt. Vuoden 1835 kart-taan lammen alueelle oliilmestynyt kolme taloa, joillaoli jonkin verran peltoa.

Kyläkirjan tilojen 245 ja248 alkujuuret ovat siis ai-nakin näin kaukana. Kol-mas tila näkyy ko. kirjantakakannen kartassa Kruu-nunmaan läntisessä reunas-sa Tielammelta Kähösuon

suuntaan. Joku sitkeä puur-taja oli halunnut raivata kes-kelle korpea oman pellonja torpan, vuonna 1937 pie-nintäkään jälkeä ei ollut nä-kyvissä.

Pyhäkylässä mainittiin ol-leen yksi huono mylly, siitäon muistona topografises-sa kartassa nimi Myllymä-ki. Mylly sijaitsi TienristiltäKäkisalmeen johtavan tienvarressa Kokinnotkossa.Kalmpolveen ei vielä pääs-syt suoraan, vaan oikotietäsuon yli oli valmis vasta1835 mennessä. Aikaisem-min tie kulki kovia maitapitkin tilan 113 kohdaltanumeron 119 kohdalle jasiitä edelleen pohjoiseenyhtyen ennen Hepoharjuapäätiehen.

Taubilan jaseurakunnantilusvaihtoVuoden 1835 kartan teontarkoitus on ilmiselvästi ol-lut uusia Pyhäkylän ”ase-makaava” kokoamalla seu-rakunnan tilukset ja virkai-lijat kirkon ympärille.

Karttojen perusteella voipäätellä, että hovin alue, siisLeppäniemi, Pöystinmäki jaNälkäpellot (Pyhäkylä 10)sekä Katilan torpat siirtyi-vät seurakunnalle. Kappa-laisen puustellin alue, jokaoli aiemmin Ranta-Pusanseutuvilla, annettiin puoles-taan hoville. Näin kirkonmaat saatiin yhtenäisiksi, vi-rallisesti muutos tapahtuiilmeisesti vuonna 1838, sil-loin pappiloiden maat onWiikan kirjan mukaan loh-kottu. Kirkonkirjoissa Py-häkylä 11 tarkoittaa kirk-koherran pappilaa ja 12kappalaisen aluetta.

Vuosien 1774–1835 vä-lisen ajan muutoksista onaiemmin mainittu hovinkaksi uutta taloa Leppänie-messä. Vanhassa Pyhäky-lässä voidaan havaita, ettävuonna 1835 Ylä-Pappilaoli jo rakennettu Pusan pel-lon nurkkaan, Pusat olivatvielä entisellä paikallaan. Siisseurakunnan ja Taubilanvälillä oli jo ennakkoon teh-ty uuden kaavan suuntaisiatoimenpiteitä. Kävikö kap-palaisen pappila välillä Lep-päniemessä? Myös vaihto-ehto, että muutto olisi ta-pahtunut ilman mutkaa,tuntuisi mahdolliselta jaehkä todennäköisemmältä.

Henkikirjoista havaitaan,että lukkari Heinrich Uski(lukkarina 1803–27) asui

Kirkonseutu 1774, 1835 ja 1885.

Maanantai 17. lokakuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI12

Leppäniemessä. Wiikan kir-ja (s. 64) mainitsee seuraa-van lukkarin, mahtavaääni-sen Jacob Laethen (1827-49) ja kuuden kilometrinpäässä Jaamassa asuneenukko Tomperin veisanneentyynenä kesäpäivänä vuo-rovirttä. Kirjassa sanotaanLaethenin asuneen Hauk-kaniemessä, mutta rippi-kirjojen mukaan vasta seu-raava lukkari August Lönn-roth muutti sinne. Oli mi-ten oli, kyllä ääni Leppä-niemestäkin Jaamaan olisikantanut.

Watikkalassa, siis Taubi-lan takana sijainneet pre-bendat (eli seurakunnan ve-rottamat tilat) vaihdettiinhieman myöhemmin,vuonna 1851. Silloin otet-tiin Pyhäkylän Taubilanmaista kirkon maan rajaltalisäviipale, josta muodos-tettiin Pyhäkylä 13 (joskusesiintyy myös Watikkala).Tälle viipaleelle rakennet-tiin mm. vanha kansakou-lu.

Uudet tilat v. 1835,Pyhäkylä 5

Vanhaan Pyhäkylään eitullut uusia tiloja, mutta1800-luvun alkuvuosinapeltoalueita oli laajennettu.Vuoteen 1835 mennessä oliviisi uutta tilaa muodostu-nut Tienristin ja Kalmpol-ven välille, sijainti kyläkar-talla 43, 101, 105, 108 (Pis-konen, tien länsipuolelle) ja115 (Parkkila). Yksi uusitila oli Piipunpellolla (93)Lahnavalkaman tien poh-joispuolella, mutta se olipurettu ennen isojakoa.

Kotolan torppa oli hävin-nyt, olisiko siirretty Piipun-pellolle?

Pintapuolisella tarkaste-lulla voi tehdä johtopää-töksen, että tilat olisivatnoin 1810-luvulta ja en-simmäiset asukkaat olivatmuualta (esim. Filikylästä)siirtyneitä ja/tai Pyhäkyläntalojen laajenneista perheis-

tä lähtöisin. Kirkonkirjois-sa tilojen 105, 108 ja 115asukkaat sekä lähistöllemyöhemmin muuttaneetsaivat osoitteeksi Pyhäkylä5. Uusilla tiloilla tapahtuijatkuvasti asukasvaihdoksiaeikä pitkää sukuhistoriaanäyttänyt syntyneen. Vuo-den 1818 henkikirja kertootilojen haltijoiksi: Matts

Illalla me saavuttiin bussilla Pietariinnoin viiden, kuuden miljoonan kaupunkiin.Jokilaivaan majoituttiin,siellä meistä huolta pidettiin,ruoat, juomat pöytiin tarjoiltiin.Nevan rantoja ihailtiin,kunnes tultiin Laatokan laineisiin.Kalastajia oli paljon siin,siis kalaonnea kokeiltiin– sitä suurta lohta pyydettiin.

Pähkinälinna on Nevansuun näkyvin maamerkki.Se huokui menneisyydestä,eletystä elämästä, mahtavassa virrassa.Siellä tsaarinvallan aikanapoliittisia vankeja rangaistiin,se oli historiallinen paikka siin.

Aamun tunteina rantauduimmeLaatokan luostarin saaristoon, Valamoon.Se on ehkä pohjoisen Venäjän historian upeinnäköalapaikka; ”kellot kertovat sen”.

Kanava pitkä Syvärinoli matkan kenties mielenkiintoisin.Siellä elettiin kuten ennenkinelein kiireettömin.Ne naulattiin mieleen, muistoihin,ne harmaat torpat Syvärin.

Aallot Äänisen kun avautui,tutut laulun sanat mieleen kantautui.Kannella laivan ne laulettiinilmoille eetteriin:”Nyt joukko horjumatonsen rantoja vartioi…”

Kizin saari rauhainenoli myös katsomisen arvoinen.Harmaat kirkot kupolien, paanujen,jäivät hopeina hohtamaan mielehen.

Laatokka-Ääninen risteilyn muistoja

Kizin kirkko Äänisellä.

Otto Wille Kuusisenpatsas Petroskoissa.

Vanhan kylän pohjoisosa v. 1835 (talojen paikat samat v. 1774)

(Ericin) Pusneka s. 1764,Påhl Savolain, Henric Roi-ninen (Matts Inginen myösasukas) ja Jacob Tihveräin.

Isojaossa tilojen omista-jina olivat: 51 Jaakko Juha-nan Sirkiä (talon sijaintikoulupiirikartan talon 109kohdalla tien toisella puo-lella), 52 Juhani Antin Pis-konen (108, tien toisella

puolella), 53 koulumestariHeikki Heikin Häsä (113vastapäätä) ja 54 Juho Ju-hon Barck (115 Parkkila).

Kylän talot ylätienvarressa

Vuoden 1835 ja isojaonvälillä tapahtui valtaisa ky-län sisäinen talojen siirtely.Lukumääräisesti ei montaauutta asuinpaikkaa sillointullut. Isompi muuttoliikekäynnistyi vasta, kun tilatoli saatu omiksi. Edellä onjo käsitelty tilojen 1–5 muu-toksia pääpiirteittäin isoja-koon asti, yksityiskohtaistaselvitystä ei lehteen mahdu.

Inkisten tilat 6 ja 7 olivatisojaossa muilla. GaprielKuuva (61) asui ylätien var-rella Pärssisen naapurina,hänet määrättiin muutta-maan rantaan uuteen paik-kaan, johon rakensi talon37. Samoin Mikko HeikinLuukkonen ja Helena Inki-nen (62) saivat muuttokäs-kyn, Pattoisiin. Juho Pärssi-nen jäi paikoilleen (63 , 54).Hovinhoitaja AlbertSchwanenbergin eli Vam-perin leski (7, 36) määrät-tiin muuttamaan rannastatien toiselle puolelle. Isoja-ossa Taubila otti haltuunsatien ja rannan välin Vam-perin kohdalta Pyhäsillalle.

Pusat olivat muuttaneetylätien varteen ja he jäivätpaikoilleen (81, 60), samoinTuomas Pietarin Pitkänen(82, 58). Pietari Pietarin Pit-känen (83) sai tilan ja muut-tokehotuksen Heinosenpalstalle Kahvenitsan poh-

joispuolelle. Siellä oli 1500-luvun asumispaikka, jonkalähistöllä oli v. 1769 vero-karttojen mukaan kahve-nitsalaisten saunoinniittyjä.Matti Toivonen sai tilaosuu-den Pattoisista (84). AnttiSirkiä jäi paikoilleen (85,54).

Tila 9 jaettiin viidelle.Juho Savolainen (91, 62) jaElias Kekki (94, 66) jäivätylätien varteen paikalleen.Mikko Toivonen, joka asuiPusan naapurina, sai muu-ton Orolaan (92). VasiliSibakoff ’n leski, joka asuiRanta-Pusalta hieman Py-häsillalle päin, sai jäädä pai-koilleen (93). Martti Hent-tonen (95) sai pitkän muut-tomatkan Heinosen pals-talle, mökin paikalle.

Seurakunnan tilojen 10 -12 muutoksia en selvitellyt.Lukkari Karl Mansnerus jäiasuntoonsa (131 , 32), kan-sakoulu oli jo olemassa (132

, 69) sekä Juho ja HeikkiInkinen pysyivät tilallaan(133 , 67).

Jatkan seuraavaksi kylä-kierrostani kohti Laatokanrantaa.

ESKO SIMONEN

Lisätietoja:esko.simonen@dlc.fi,

puh. 050-369 5066

Äänislinna aamun koi,Venäjän Karjala Petroskoi.Siellä Otto Wille Kuusinen ahkeroi.Hän takoi suurta maailmaa,Venäjän Karjalaa.Sai työstä palkan patsahanaivan mahtavan:Äänisen ”kalastuksen valvojan”.

Paluumatkalla Syvärinoli votkamuseo se hauskin.Kun venäläinen ottaa,hänellä on aina kaveri.Jos kaveria ei ole,hän katsoo pulloon ja kippaa– Pohjanmaan kautta!Votka tehdään siellä rukiista,nautitaan kera suolakurkkujen, sienten,sekä ruispalojen pienten.

Erinomaiset oppaammetekivät risteilystähauskan, mieliinpainuvan.

”En koskaan voisi unhoittaaen Kannasta, en Laatokkaa.En Pietaria, Nevaa sen,en aaltoja Äänisen”.

Tässä muistojani matkanvarrelta 6.-11.6.20110.Kiitos mukana olosta!

PAULI INKINEN,Hyvinkää

Maanantai 17. lokakuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 13

Yksi 1700-luvun kyläret-kellä eniten pohdintaani he-rättäneistä asioista oli en-simmäisten pappiloiden si-jainti. Aikaisemmin itses-tään selviltä tuntuneet pai-kat eivät oikein istuneet ku-vaan. Wiikan Vpl Pyhäjärvi-kirja kuvaa pappiloiden si-jaintia seuraavasti.

Lainaus 1: Kirkkoherranvirkataloksi oli ostettu kah-den auranalan maa Orolankylästä, minkä suuruinenalue oli tavallinen kirkko-herran puustelli. Pyhäjär-vellä tätä aluetta lisättiin.Ad Neovius sanoo mat-rikkelissaan: ”Käkisalmen jaPyhäjärven yhteisen kirk-koherran virkatalo 2 atraamaata (jo 1654 Orolassa,Suurpyhässä) lisättiin Kih-lak. oik. päät. 22/10 1684yhdellä atralla.”

Lainaus 2: Oikotien var-rella, joka nykyisin vei Oro-lan kylästä Mikko Kukontalon luota Ivaskansaaren–Pyhäkylän maantielle Lep-poron kohdalla oli metsäs-sä aukea paikka, jossa peri-mätieto kertoo olleen pap-pilan. Paikalla oli selvät asu-muksen rauniot. Talonpaik-ka tuntui vielä, ja oli siinämetrin korkeat raunionjät-teet. Kaivon kohtaa osoittisyvä kuoppa. Paikan nimioli Katilanpelto. Kaiken to-dennäköisyyden mukaan olisillä paikalla kirkkoherranpappila. Katilaan viittaavas-ta nimestään huolimattapaikka kuului Orolan ky-lään.

Lainaus 3: Nykyinenkirkkoherran virkatalo Ala-pappila oli lohkaistu v.1838.

Lainaus 4: Maaliskuun 5p:nä 1685 annettiin sittenkenraalikuvernööri JöranSperlingin kirjeellä kappa-laisen virkataloksi yhdenauranalan maa Gaddilankylästä.

Lainaus 5: Toinen kan-san muistitiedon kertomapappilan paikka oli Katilankylässä (kylä kuului nyky-ään Pyhäkylän numeroon14) Ala-Katilan pellolla, ny-kyisestä Matti Hanskinasuinrakennuksesta muuta-mia kymmeniä metrejä kir-kolle päin, n.s. Luhtanot-kon laidassa... Kun kappa-laispappilan mainitaan si-jainneen Gaddilan (Kati-lan) kylässä, sopisi tuo Ala-Katilan rauniopaikka hyvinvanhaksi kappalaispappilanpaikaksi.

Lainaus 5: Kappalaisen-pappilan rakennusryhmäsijaitsi aluksi nykyistä huo-mattavasti rannempana,erittäin kauniilla paikalla, n.k.Rantapellon alapäässä, Lep-päniemen kohdalla.

Kirkkoherran pappilaKarttatiedot eivät milläänmuotoa vahvista kumman-kaan vanhan pappilan si-jaintia mainituilla paikoilla.Perustelen väitettäni muu-tamalla karttapalalla.

Gaddila oli samalla ve-rokartalla Larjavan kanssaja kylään kuului Orolan jaLarjavan välimaasto. Ky-

Missä ensimmäiset pappilat sijaitsivat?

lässä oli yksi talo, JohanPakarisen, joka näytti ole-van raivattu ”keskelle met-sää” puron lähelle. Pakari-set näyttävät asuneen pai-kalla 1700-luvun alkupuo-lella ja poistuneen 1810-luvulla. Tämän jälkeen tilajäi autioksi ja edellä mainit-tu rauniolöydös on ollutPakarisen tilan rauniot.

Papit olivat merkkihen-kilöitä. Aikana, jolloin asu-tus oli yleensäkin pääosinrannoilla ja kauniilla pai-koilla, ei tunnu lainkaan us-kottavalta, että pappilaa ra-kennettaisiin ja raivattaisiintällaiseen paikkaan.

Onko muistitieto luotet-tavaa? Arvelen, että peri-mätieto ei ole perustunutsiihen, että joku olisi ollutpappilassa käymässä tai näh-nyt sen ja sitten tieto olisisiirtynyt eteenpäin. Uskonennemmin siihen, että jos-kus vanhan pappilan paik-kaa on pohdittu, ehkä vuo-sikymmeniä sitten. Tässäyhteydessä on tehty ”löy-töjä” ja päätelty pappilansijainneen jossakin. Epäi-len, että tällainen arvelu onkulkenut perimätietona.

Missä kirkkoherran pap-pila sitten on ollut? Esitänväittämän: koko ajan Ala-Pappilan paikalla. Pappi-lasta on konkreettista paik-katietoa vuodelta 1774.Tällöin kaikki pappilan pel-lot olivat jo olemassa, siispaikka oli kymmenien vuo-sien ikäinen. Paikka oli ar-vokas, kirkkoherralle sopi-va. Vain 90 vuotta aiem-min oli pappilalle annettulisämaata.

Sijainnin Orolan kylässäselitän sillä, että Pyhäkyläsijaitsi 1600-luvun lopullamelko kaukana kirkoltaPyhäsillan ja Tienristin seu-

tuvilla. Tähän aikaan Oro-lan kylä saattoi hyvinkinulottua niemen poikki.

Kappalaisen puustelliToivolassaAla-Katilan pappilan tyr-mään samanlaisilla perus-teluilla. Toki kappalaiselleriittää vaatimattomampipaikka kuin kirkkoherralle,mutta ei mikä tahansa kui-tenkaan. Muistitietoon pä-tee luonnollisesti sama kuinedellä. Löydetyt rauniot si-jaitsivat juuri yhden vuon-na 1774 seisoneen talonpaikalla.

Kappalaisen ensimmäi-sen puustellin paikaksi eh-dotan Larjavan ja Mahois-ten välissä sijaitsevaa Toi-volaa. Tätä päätelmää tu-kee Gaddilan / Larjavanverokartta vuodelta 1774.Kartassa on nimittäin mai-nittu kylän kaakkoiseksi ra-janaapuriksi järveltä lähtienensin Pastorat ja vajaan ki-lometrin päästä alkaa Ivas-kansaari.

Myös Ivaskansaaren iso-jakokartta vuodelta 1858vahvistaa asiaa. Toivola eikuulunut Ivaskansaaren ky-lään ja selvästi Larjavan jaMahoisten väliin jäi kol-miomainen alue. Tulkitsen,että Gaddilasta kappalai-selle v. 1685 annettu puus-tellin paikka oli siinä.

Kappalainen näyttää sit-ten siirtyneen jossain vai-heessa Orbitskyn paikalle,jossa oli v. 1774 (Pyhäkylänkarttaretkessä lisää aihees-

ta) ja sieltä joko Leppänie-men kautta tai suoraan Ylä-Pappilaan ennen vuotta1835. Uskon itse, että Lep-päniemen kierrosta ei oletehty.

Toivolassa oli näköjäänseurakunnan toimintaa vie-lä 1800-luvun lopulla. Lai-naan Wiikan kirjaa (s. 54),kertomus koskee v.t. kirk-koherra Kleofas Immanu-el Nordlundia: ”V.t. kirk-koherra ei ainakaan kaikinajoin ole asunut pappilassa.

14.4.1872 oli kuulutus: Al-lekirjoittaja muuttaa majaaMahoisiin tällä viikolla, niinettä kellä on asioita toimi-tettava tulee niin kuin en-nenkin perjantaina.”

Arvelujani pappilan pai-kasta kumoaisivat parhai-ten Gaddilan Pakarisen jaKatilan Naskalin ja toisenasukkaan suvussa kulkevatensikäden perinnetarinat,jos sellaisia olisi.

ESKO SIMONEN

Kartta Toivolasta.

Kartta Gaddilasta ja Katilasta.

Sain tehdä ensimmäisenkotiseutumatkani Karjalaan4.7.-7.7.2011. Matkammealkoi 4.7. aamuyöllä Noki-an Matkahuollolta. Uusipassi oli taskussa ja perho-sia mahassa. En osannutmatkalta odottaa kuin sen,että näen edes äidin lap-suuden maiseman, kaikkilisänä tuleva olisi ”ekstraa”!

Matkan vetäjänä toimiLaila Innanen Tampereel-ta. Väkeä kerättiin pitkinmatkaa, viimeisimmät ai-van rajalta Vaalimaalta.

Tullimuodollisuuksien jäl-keen matka jatkui kohti Vii-puria. Sorvalin valinnassaoli ”pakollinen” pysähdysja taasen eteenpäin. Jonkinmatkaa Viipurista pois py-sähdyimme ensimmäisille”metsäkahveille”. Paikallesaapui myös paikallinen”peräkonttikirppis”. Teinreissun parhaan ostoksen,ostin Karjalan kartan. Py-syinpä sitten hyvin kartallakoko matkan ajan!

Köröttelyä jatkoimme si-ten, että Kiviniemi oli seu-raava pysähdyspaikka.Poikkesimme Vuoksen sil-lan pieleen pieneen kaup-paan ostoksille.

Hetken aikaa matkaa jat-kettuamme vieruskaverini,Gunnar Mustonen, sanoi:”Kohta ollaan Pikojoen sil-lalla”. Apua, hei me ollaanoikeasti Pyhäjärvellä! Äitiniin usein puhui Pikojoensillasta. Tämä on siis totta!

Niin me pyyhälsimme sil-lalle ja jatkoimme matkaaKäkisalmelle päin.

Olimme tehneet treffittulkkimme Natalian kans-sa, joka saattoi meidät lo-makylä ”Vapaa Aikaan”.Lomakylä sijaitsi Käkisal-men kupeessa mäntymet-sän keskellä.

Me majoituimme parit-aloihin, joissa oli kaksi ma-kuuhuonetta jokaisessa jayhteinen oleskelutila. Pari-talot olivat siististi remon-toidut ja viihtyisät. Minäsain huonekaverikseni Hel-vi Teivosen, evakkotytönYläjärveltä. Asettumisen jäl-keen siirryimme ruualle ra-vintolan puolelle. Söimmemaukasta lohta ja ruuanjälkeen olikin sitten saunanvuoro.

Makoisten löylyjen jäl-keen reissuporukka siirtyiravintolan puolelle... pik-kutunneille saakka karaokeraikui ja lattia notkui tanssi-joista... pikkuisen myösotettiin ”napandereja”.

Tiistaina aamuna hyvänaamupuuron jälkeen läh-dimme Noitermaata koh-ti. Sinne päästyämme en-simmäinen kohteeni oliMatikaisen Kalevin koti-talo. Tukevasti oli mökkipystyssä aidan ympäröimä-nä. Meidät ohitti hyväntuu-lisen näköinen mummo,lapsenlapsena ja koirankanssa. Tervehdimme,mutta voi kuinka olis ollutmukava ”huastella”, muttayhteinen kieli puuttui. Ve-näjän kielen taitoni on noinkymmenen sanaa, kaikkianiitä kyllä käytin parhaantaitoni mukaan. Paikallinenväestö ei ole englannin kie-

Millaista oli nähdä äidin lapsuudenmaisemat ensi kertaalen taitoista ja meillä ei ollutmukana ketään, joka olisivenäjää taitanut hyvin.

Palattuani bussille sainkuulla, että mäen päällä onNoitermaan koulu. Ihan-ko totta! Äidin koulu jakoulu, jossa oma pappanioli ollut veistonopettaja.Pappani, Matti Kinnari onkuuleman mukaan olluterittäin vaativa opettaja, jostyö ei ollut opettajan mie-lestä riittävän hyvä, sai op-pilas aloittaa työn uudel-leen. Elisa-mummoni onaikoinaan ollut kiertokou-lun opettajana ja myöhem-min pitänyt pyhäkoulua.Mummo osasi vielä van-hoilla päivillään hieman ve-näjää, jota oletan hänenoppineen opettajakoulutuk-sessa.

Nopeasti kipusin mäenylös ihmettelemään koulunaidan taakse. Koulun pi-hasta ilmaantuu yhtäkkiärouva, joka viittoili meidätsisälle. Niin meitä oli kou-rallinen väkeä, jotka pää-simme kouluun sisälle. Rou-va selitti meille kovasti ve-näjäksi ja me olimme aivanihmeissämme vierailukut-susta. Niin me katselimmekoulun korkeita huoneita,kolhuista peltiuunia sekäkuvasimme Aspin Mar-tan entisessä koulussaan.Lähtiessäni halasin rouvanja sain sanotuksi suurkii-tokset venäjäksi.

Koulu oli sisältä muuttu-nut kauniiksi yksityiskodik-si, ulkopuolella otimmemyös kuvia Martasta jakoulusta.

Noitermaan postin edes-sä odotti bussi matkaa jat-kamaan, olisimme viihty-neet vielä vähän pitempäänNoitermaassa, mutta Ma-tikaisen Matti hoputti jomeitä eteenpäin.

Matkamme jatkui Kiima-järven rantaan, jossa olikinpuomi edessä ja niin kään-simme bussimme Venäjänpääministeri Putinin huvi-lan luona. Mieltäni jäi vai-vaamaan, kun olen kuul-lut huhun, että Kiimajär-ven rannassa olisi ollut Kin-narin maita, että josko sePutinin meidän maille onrakentanut. Tämä jäi ar-voitukseksi.

Matkalla pysähdyimmeMiissuan lammen rannalle,jotta sisarukset Martta Aspja Matti Matikainen saivatpoiketa kotitalollansa. Ys-tävällisesti heidät sielläkinvastaanotettiin. Minä kerä-sin tauon aikana ainakinlitran mustikoita suuhuni,makeita ja suuria. Mati-kaisen Tuulan kanssa löy-simme hyvän mustikkapai-kan. Ihmetyksekseni sielläPyhäjärvellä on hiekkaajoka paikassa, hiekkaisetpolut, tiet, mäntymetsät jaentäpä järven rannat! Enenää yhtään ihmettele, kunmuistan äitini kertoneen,että hän vietti kaiket kesätrannassa. Minä olen pienenikäni uinut mutarannoissa,en voinut kuvitellakaankuinka hienot rannat ovatkuuluneet äitini lapsuuteen.

Olin Noitermaassa esit-tänyt kuljettaja Hannu Sor-

varille toiveen lenkistä Jaa-maan, Kivipaarinaan ja seu-raavaksi toiveeni toteutuisi.Kuljettaja oli laskenut, ettäkun ajamme Tykkitietä(muistan äitini niin monetkerrat maininneen tämän-kin nimen) noin 700 met-riä, olisimme KivipaarinassaKinnarin kohdalla. Jännitystiivistyi...joko, joko! Hiljen-nämme vauhtia vasemmallaon korkean aidan takanaloistokas lomakylä…. mei-dänkö?

”Taivalantin maita” kuu-luu Gunnarin suusta. Vieläpieni metsikkö ja nyt: Kin-narin pelto ja Kinnarin ran-ta. Toiveeni on toteutunut,se on tässä!

Kaunis, tasainen, hoidet-tu pelto ja 200 metriä Py-häjärven rantaa, ”meidän“maat! Sain tietää, että pa-pallani oli siinä ympäristös-sä noin 10 hehtaaria peltoaja jos Matti ei luottamus-toimiltaan aina ehtinyt pel-totöihin, Elisa tarttui toi-meen.

Matka jatkui Tolsternie-men ohi Yläjärvelle. Seu-raavat ”metsäkahvit” oli-vatkin sitten Yläjärven ran-nalla, miltei Helvin omassarannassa. Meitä oli muuta-ma rohkea, jotka sukelsim-me Yläjärven syliin. Hiek-kapohjainen järvi suoras-taan kutsui meitä uimaan,Helvi nautti kotijärvestäänniin, että miltei väkipakollanostimme hänet järvestärantaan.

Jatkoimme matkaa koh-ti Sortanlahtea. Satamastapääsee Konevitsan luosta-risaarelle, meidän seuruevain huljutteli käsiään Laa-tokassa. Otinpa sieltä mat-kamuistoksi kiven, Karjalatakaisin vaikka sitten kivikerrallaan! Jatkoimme kie-muraista ja pomppivaa tie-tä eteenpäin ja seuraavaksipysähdyimme Taubilan taa-jamassa pienillä ostoksilla.

Matkamme jatkui Käki-salmen torille, matkan var-rella näimme myös hie-noksi maalatun Käsisalmenaseman. Sain kuulla, että seoli liki ainoita rakennuksia,jotka ovat säilyneet tuholta.Sodan aikana Käkisalmi oli

kai palanut melko täydelli-sesti. Käkisalmen linna olisiollut myös mielenkiintoistanähdä, mutta ei kai kaikkeavoi ehtiä. Siellä olisi kaisuomenkielinen opastus.

Toriostosten jälkeen pa-lasimme majapaikkaamme.Ruokailun ja saunomisenjälkeen meillä oli lämmin-henkinen illanvietto. Oli ru-nonlausuntaa, laulantaa, ar-pajaiset ja muuta mukavaa.Ihan vieläkin voin kuullaInnasen Lailan ihanan ää-nen, kun hän aina välillämeille laulaa luikautti.

Tässä matkaseurueessaoli mukava matkaa taittaa.Oli niin sopuisaa ja muka-vaa porukkaa, iloisella jaavoimella mielellä liikkeel-lä. Kiitokset vaan kaikillekanssamatkustajille reissunonnistumisesta!

Hyvin nukutun yön jäl-keen, kiitos Helvin yömys-syjen, matkamme jatkuikeskiviikkona Pyhäjärvenkirkolle. Ennen sotia kir-kon rannassa oli ollut suurisatama kirkkoon saapuvil-le. Meidän bussi ajoi Tau-bilan maiden ja Pyhäkylänkoulun ohi kirkolle, sanka-rihaudoille. Pysähdyimmehetkeksi kunnioittamaansankarivainajiamme. Het-keksi pysähdyin myös itsemiettimään enojeni kohta-loa, neljä enoani palvelivatisänmaatamme sodassa jakaikki palasivat takaisin.Muistan mummoni kiitol-lisena sitä muistelleen. Äiti-ni muistissa oli se valtavalapasien, sukkien ja kypä-rän suojusten määrä, jotkamummoni rintamalle lähettipoikiensa lämmikkeeksi.

Kirkon mäellä oli myöskirkon muistomerkki enti-sen kellotapulin kohdalla.Kirkon portin kiviset pila-rit olivat myös ihailtavina.Suuren kentän keskellä olimyös Lahjoitusmaatalon-poikien muistomerkki. Vie-ruskaverini Gunnar kertoi,että tämän urheilukentänlaidalla oli aikoinaan mm.myyntikojuja, ihmislääkärija eläinlääkäri. Ilmeisestimyös muita kunnanviras-toja. Ihmiset saivat kirkolletullessaan toimitella kaiken-laisia asioitaan kuntoon.

Maisema kirkonmäeltä olitodella kaunis, vastarannal-la on siis äitini lapsuudenkotimaisema.

Nyt piti jättää hyvästit -tai ei hyvästit, vaan näke-miin Pyhäjärvi! Matkam-me jatkui kohteena Viipuri.Matkalla poikkesimme tu-tustumaan majoitustiloihinKuusaanhovin vaiheilla,Äyräpäässä. Ravintola olikunnostettu vanhaan navet-taan ja ravintolan vitriineis-sä oli mielenkiintoisia esi-neitä sodan ajoilta. Pihapii-rissä oli uusia majoitustilojakotiseuturetkeläisiä ja mui-ta matkustavaisia varten.

Matkan jatkuessa turau-timme levähdyspaikallakahvit ja iltapäivällä pää-simme Talikkalan torillekaramelliostoksille. Meilläoli toiveissa ostaa ämpäril-linen mustikoita torilta,mutta laihaksi jäi saalis, eiollut aurinko vielä Karja-lassa satoa kypsyttänyt.

Viipurissa majapaikkam-me oli Salakkalahden ran-nalla hotelli Druzba. Huo-neet saatuamme, lähdim-me Seija ja Risto Väyry-nen, Tuula ja Hannu Mati-kainen ja minä, kaupungil-le.

Viipurin katumaisema onsiisti ja rauhallinen. Me nai-set kiertelimme PunaisenLähteen torin ympäristönkauppoja ja miehet virvoit-tivat itseänsä terassilla. Puis-tokatua siirryimme Pyöre-ään Torniin illalliselle.

Pyöreässä Tornissa oli lai-vanrakennusporukka juhli-massa ja heidän ”siivellään”näimme perusvenäläisenmusiikki- ja tanssiesityksen.Kyllä ne venakot osaavatlaulaa kovaa ja korkealta.Haitarinsoittajalla oli hyvinsoiva kolmirivinen sirmak-ka.

Hotelliin paluun jälkeenistuimme vielä iltaa terassil-la huulta heittäen ja virvok-keita nauttien!

Torstaiaamun hotelliaa-miainen oli runsas, minätyttö pistelin monta pullaa,kun ne ovat niin hyviä Vii-purissa. Edellisenä päivänäolin jo Kauppahallissa käy-nyt pullaostoksilla.

Illalla olimme sopineetlähtöajaksi klo 10 ja niinmeitä sitten oli ”ukkoa ak-kaa, nyyttiä vakkaa” hotel-lin portailla. Kuljettaja Han-nu säntillisesti pakkasi mei-dät ja tavarat bussiin. Aje-limme torille ja siellä hyp-päsi kyytiin paikallinenopas, Nina. Pääsimmemielenkiintoiselle kaupun-kikierrokselle Viipuriin. Vii-purissa asuu 81 000 asu-kasta, väestön laskenta ontehty viime vuonna, 2010.Viipurin vanhoja rakennuk-sia on kunnostettu jonkinverran ja saimme ihaillavanhaa arkkitehtuuria. Mo-nen ajatuksissa varmasti liik-kui ajatus, kuinka onkaanViipuri ollut upea kaupun-ki ennen sotia!

Kaupunkikierroksen jäl-keen oli sitten reissun an-kein vaihe, kotiin oli läh-dettävä. Rajamuodollisuu-det kestivätkin sitten neljätuntia!

Mitä jäi käteen? -Paljon!Ei tuollaisessa maisemassavoi olla kuin onnellinen lap-suus.

Ymmärrän ihmisten ikä-vän ”kottiin Karjalaan”!

Ymmärrän sen suunnat-toman puolustushalunmikä sotilaillamme oli.

Ymmärrän myös niitä,jotka eivät enää koskaanhalunneet nähdä kotiseutu-aan.

Ihailen nykykarjalaisia,jotka ottavat meidät ystä-vällisesti vastaan.

Kiitän matkakavereita.Kiitän kämppäkaverianiHelviä. En päässyt äidinkanssa Karjalaan, muttaHelvi oli minulle korvike-äiti. Minulla olisi varmaan-kin ollut yhtä hauskaa äitiPirkon kanssa. ”Matoa”oltaisiin myös äiti Pirkonkanssa tapettu.

Toivottavasti pääsen jo-nain päivänä vielä uudel-leen Karjalaan.

AILA MÄKINEN,Pirkko Niemen (o.s.

Kinnari) tytär sekä Elisa(o.s. Hirvonen) ja Matti

Retkeläiset motelli Vapaa ajan edessä Käkisalmessa, sopuisa ja mukava porukka.

Maanantai 17. lokakuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI14

VPL Pyhäjärveltä lähtöisin oleva Matikaisen sukukuntakokoontui 4.9.2011 Nokialla. Osallistuimme Nokiankirkolla kello 10 alkaneeseen jumalanpalvelukseen, jonkajälkeen laskimmekukkalaitteen perustajajäsen KaleviMatikaisen haudalle.

Lähdimme risteilylle Pyhäjärvelle, kylpylä Eedeninrannasta 37 jäsenen voimin m/s Tampere -laivalla.Pyhäjärvi näytti parhaan puolensa, pinta lähes peilityyni.Aloitimme ruokailulla seisovan pöydän maukkaista anti-mista. Varsinainen sukukokous pidettiin tämän jälkeen.

Toimikuntaan valittiinyksimielisesti entiset, eli puheen-johtaja Kullervo Matikainen, Seppo Hellsten, EsaMatikainen, Jari Matikainen sekä Juha Lehtinen,joka toimii sihteeri-taloudenhoitajana.

Merkkipäivän viettäjiä muistettiin ojentamalla kukat taisukukunnan viiri. Kiitettiin Eila Matikaista lisäsivujenteosta ja sukukirjan päivityksestä.

Seuraava tapaaminen sovittiin pidettäväksi sunnuntaina2.9.2012 Ikaalisten kylpylässä, silloin tulee kuluneeksi 25vuotta sukukunnan perustamisesta.

Kokouksen jälkeen juotiin iltapäiväkahvit ja pelattiinbingoa, sekä kuulimme Eila Matikaisen kertomustaNoitermaan historiasta.

Puheenjohtaja kiitteli lämminhenkistä, onnistunutta ti-laisuutta, josta suuret kiitokset kuuluvat myös JuhaLehtiselle ja Esa Matikaiselle.

TUULA MATIKAINEN

Matikaisensukukunta kokoontuiUkkosen sukuseura piti

vuosikokouksensa HotelliEllivuoressa, Sastamalassalauantaina 13.8.2011. Pai-kalla oli 24 sukuseuran jä-sentä.

Vuosikokouksessa käsi-teltiin edellisen vuoden tilitja myönnettiin vastuuvapa-us hallitukselle. Sukuseuranpuheenjohtajana jatkaa Tui-ja Ukkonen,Ikaalinen, jahallituksen jäsenet ovat seu-raavat: Riitta Pykäläinen,Tampere, Raimo Honka-salo, Pori, Marja-LeenaJuhola, Pori, Pekka Toi-vanen, Pori, Matti Laa-manen, Nakkila, Eeva Jyl-hä-Ollila, Harjavalta, Pert-ti Marttila, Rauma, jaTimo Ukkonen, Kanga-sala. Tilintarkastajana jat-

Kuvassa sukukokousväkeä Hotelli Ellivuoressa.

Ukkosen sukuseuran kuulumisiakaa Osmo Juvonen javaralla Tiina Inkinen. Jä-senmaksut ovat 10 euroa/2 vuotta, 20 e/5 vuotta,35 e/10 vuotta ja kanna-tusjäsenmaksu 7 e/vuosi.Maksetuista jäsenmaksuis-ta tulee lisätietoja tänä syk-synä kotisivullemme ao.osoitteeseen.

Kunniajäseniksi valittiinkokouksessa Taisto Kai-piainen, Rauma, ja Mar-ja-Riitta Hakala, Sipoo.Aikaisemmin valittuja kun-niajäseniä ovat AnnaRämö, Aulis Ukkonen,Helena Kovero, PauliInkinen ja Laila Inna-nen.

Hallitus on kokoontunutkaksi kertaa vuodessa jär-

jestäytymistä ja vuosikoko-usjärjestelyjä varten. Tänävuonna sukuseura ei tehnytomaa kotiseutumatkaaKarjalaan, mutta halukkaatsaattoivat osallistua LailaInnasen järjestämälle mat-kalle.

Suvun kotisivut löytyvätosoitteesta:www.ukkoset.org.Vanhoja valokuvia voi

toimittaa sihteerin Marja-Leena Juholan sähköpos-tiin marja-leena.juhola(at)luukku.comtai postiosoitteeseen Anni-kintie 12 E 97, 28370 Pori(palautusosoitteella mikälihaluaa kuvat takaisin). Lai-ta mukaan tiedot kuvaus-vuodesta, keitä kuvassa onja missä kuva on otettu.

Sukuseuralla on myyn-nissä myös A3-kokoisiakarttoja, johon on merkittyLohijoen ja Ylläppään kyli-en talojen sijainnit. Karttojavoi tiedustella Raimo Hon-kasalolta puh. 040 7208732.

Haluamme päivittää su-kukirjaa tekemällä lisälehtiäja pyydämme siksi Teitätoimittamaan päivitetyt tie-dot (sukukirjan viitenume-roinnilla) Tuija Ukkoselleosoitteeseen:

tuija.ukkonen(at)ikaalinen.fi.

Hyvää syksyä teille kai-kille!

MARJA-LEENAJUHOLA

Ukkosen sukuseuraKoukunniemi-Lohijoki ry

Vpl Pyhäjärveläisjuurinenlaulaja, Hannu Musakka,otti uuden suunnan lauluil-leen. Vuosien takaisen unel-man toteuttaminen toi uu-den yleisön ja uuden kielenlauluihin, kun hän teki kon-serttikiertueen Jäämerenrannoille Norjaan otsikolla”Suomalaisen rukous -Den finske manns bønn”.

Kiertueen aikana matka-mittariin kertyi yli 3000 ki-lometriä.

– Pohjoisen Jäämerenrantakaupunkeihin suunnat-tu konserttimatka antoi val-tavasti uutta kokemusta.Sovitut konsertit sijaitsivatensin Ivalossa Saariselänkappelissa sekä Manner-Euroopan pohjoisimmas-sa kolkassa: Kirkenes(Kirkkoniemi), Båtsfjord,Berlevåg ja Mehamn, ker-too Musakka.

– Konserttikiertueeni to-teuttamista edesauttoi Suo-malais-norjalaisen kulttuu-risäätiön apuraha sekä Nor-jan suomalaisliiton paikal-lisjärjestöjen tuki. Kirkene-sissä Hilja Mäläskän sekäBåtsfjordissa Kirsi Ranta-lan apu. Sikäläisten norja-laisten seurakuntien aktivi-suus sekä innostuneisuusolivat myös korvaamatto-mia käytännön järjestelyjenkäynnistämisessä ja toteut-tamisessa. Enhän ollut kos-kaan aiemmin käynyt Nor-jassa, saati sitten järjestänytitsekseni viikon mittaista

Hannu Musakka valloitti norjalaisyleisönsäkiertuetta uudesta kielialu-eesta puhumattakaan.

Kaikki yhteydenotot jasuunnittelut alkoivat jo hel-mikuussa, ja kiertue toteu-tui nyt syyskuun lopussa.

– Varsinaisesti tämä kokoprojekti oli käynnistynyt yli20 vuotta aiemmin vaellus-ajatuksesta MehamnistaKinnaroddenin, Manner-Euroopan pohjoisimpaankärkeen. Vaellusta en kui-tenkaan koskaan saanut to-teutettua, vaikka kartat oli-vat valmiina. Sitten helmi-kuussa näkemäni kymmen-kunta vuotta vanha tv-oh-jelma videolta BerlevågMannkor’ista avasi ajatuk-set. Sikäläinen kirkko alkoikiehtoa ja siitä sitten kokoreissu sai lähtölaukauksen-sa, Musakka taustoittaa.

Norjan puoleisiin kon-sertteihin hän oli valinnutsekä suomen- että norjan-kielisiä rakkaita hengellisiäsävelmiä.

– Norjankieliset laulutkinalkoivat istumaan suuhun.Ruotsinkielen taidosta oliverraton hyöty.

– Konsertin aluksi selvi-tin laulujen sisältöä, suoma-laisillehan ne olivat jo luon-nostaan tuttuja, koskettaviaja liikuttavia.

Yleisön reaktiot yllättivätesiintyjän ja aplodit kestivätkauan. Suomalaisten ja nor-jalaisten ohella yleisön jouk-koon sattui myös venäläisiäja ranskalaisia kuulijoita.

– Uutena ilmiönä oli ni-mikirjoitusten pyytäminen,konsertin videointi luvallatietenkin sekä erityisestihenkilökohtaiset pyynnöttulla ensi vuonna tai mil-loin tahansa uudelleen.Lauluille oli tilausta ja on-nistuin tuottamaan hartaantunnelman, hän toteaa tyy-tyväisenä.

– On helppo suunnitellauutta matkaa, kun on ystä-viä odottamassa ja ker-taalleen ajettu reitti Jääme-ren rantaa yli tunturiylän-köjen vaikuttavine maise-mineen. Kiitos vielä kaikil-le, jotka edesauttoivat kon-serttikierrokseni toteutu-misessa. Yli 3000 kilomet-

rin taival päättyi onnellisestikaikilta osin. Tuntui siltä,että jostain korkeammaltajohdettiin matkaani. Olikoko ajan niin turvallinenja luottavainen olo. Vaikkaodottavan aika on pitkä,vuosi kuluu varmasti no-peasti. Ja kirkkojahanJäämeren rantakaupungeis-sa riittää.

Osa matkan antia oliluonnollisesti vaikuttavatmaisemat ja kalanhajuisetkaupungit.

– Turskako lie vai mikä,mutta hajusta viis, kunhanleivän antoi. Jäämeri avau-tui vuonosta ja avasi omanmaailmansa, hän kuvailee.

Berlevågin kivikirkko oli yksi konserttipaikoista.

Hannu Musakka suunnittelee jo uutta konsertti-kiertuetta Norjaan syyskuun hyvien kokemustenperusteella.

KOHTAAMISIA YLI RAJOJEN on teemanaEtelä-Karjala-instituutin 10. studia generalia -yleisö-luentosarjalla Lappeenrannan teknillisellä yliopistol-la. Luentoilloissa käsitellään raja-alueelle sijoittuviamonin tavoin rajat ylittäviä aiheita, joita tarkastellaanajankohtaisen tiedon ja kokemuksen kautta. Kaksiensimmäistä luentoiltaa on jo pidetty 5.10. ja 12.10.Kaikille avoimet ja maksuttomat tapahtumat järjes-tetään vielä 19.10., 26.10., 2.11. ja 9.11. Lisätietojawww.lut.fi/eki.

Maanantai 17. lokakuuta 2011 VPL.PYHÄJÄRVI 15

Maanantai 17. lokakuuta 2011VPL.PYHÄJÄRVI16

TAPAHTUMAKALENTERI

Pyhäjärvi-lehden seuraava numeron aineistottoimitukseen pe 11.11.2011 mennessä, kiitos.

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 23%

Painopaikka:SatakunnanPainotuote Oy, Kokemäki

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, MarjaHärmä, Yrjö S. Kaasalai-nen, Pirjo Kiiala, EskoPulakka, Salme Rintala jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-ToikkaToimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä. osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

larjava@gmail.com tai 050 3425027Saatavana myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja

Pyhäjärvi-tuotteita lahjaksi ja omaan käyttöönVaakunapaitoja edullisesti esim. lahjaksi ja asuksesiyhteisiin tilaisuuksiin juuristamme kertova Vpl. Pyhä-järven vaakunapaita!Tilaukset Kaarina Pärssinen 040-519 3036,e-mail kaarinaparssinen@gmail.comja Kaisa-Liisa Korhonen 050-590 5433,e-mail kaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvalla jatekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy joko valkoisenatai helmenharmaana, koot S, M, L, XL, XXL.Kappalehinta edelleen vain 12 eur/kpl,jos tilaat 10 kpl saat ne yhteishintaan 100 eur.Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta 1939-44 Pyhäjärvellä, tulossa lisäpainos DVD-versiosta,hinta entinen 20 eur.Seuran 50-vuotishistoriikki (2007) tarjoushintaan10 eur/kpl. Postitettaviin lähetyksiin lisätään postitus-kulut, myös Karjalatalolta noutamisesta voitte sopia.

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry.

Tampereen Seudun Vpl Pyhäjärvikerhon tarinatuo-kio on ke 2.11. klo 13.30 Koulukatu 12, Tampere.Tervetuloa!

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon marraskuuntapaaminen pidetään aikaisemmasta ilmoituksesta poi-keten torstaina 03.11.2011 klo 13 alkaen Meri Backuk-sella, Latomäentie 9, 15270 Kukkila. Paikka on LahdestaJämsän suuntaan ajettaessa heti Hollolan rajan jälkeenvasemmalla puolella korkealla mäellä. Kuullaan muisti-kuvia viime vuosisadan alkupuolelta ja tutkitaan kyläkir-jojen kertomuksia. Lähtö Lahden torilta, Marolan ka-dun pysäkin tienoilta klo 12.45. Tervetuloa toivottaa -Meri

Karjalaiset pitäjä- ja sukumarkkinat la 19.11.2011klo 11-16 Karjalatalolla Helsingissä. Pitäjä- ja sukuyhtei-söt esittelevät omaa pitäjäänsä ja sukuaan sekä kauppaa-vat omia tuotteitaan. Päivän aikana seurat esittelevätpitäjänsä vaiheita, elinkeinoja, elämäntapaa ja seurantoimintaa. Esillä myös kansallispukuja, pitäjä-, kylä- jasukukirjoja ja muuta pitäjiin ja sukuihin liittyvää esineis-töä. Esillä on myös pitäjälehtiä. Tilaisuus on kaikilleavoin ja sinne on vapaa pääsy.

Tamperelaiset tuntevatMummon Kammarin vi-reänä, monipuolisena, ys-tävällisenä ja avuliaana ikä-ihmisten kohtaamispaikka-na. Seurakunnan ylläpitä-mät toiminnot eläkeikäälähestvville ja ikäihmisilleulottuvat Otavalankaduntoimipisteestä ympäri kau-punkia, vapaaehtoisten ys-täväpalvelut aina kaupun-gin uloimpaan kolkkaan.

Lukuisissa harrastuspii-reissä on vuosittain tuhan-sia kävijöitä. Vapaaehtoisiatyöntekijöitä, sekä varttu-nutta väkeä että nuorem-pia, opiskelijoitakin, on eritoiminnoissa kirjoilla yli tu-hat. Nyt lokakuussa Mum-mon Kammarin tiloissa onnäyttely. missä moninais-ten käsityötaitojen ja tai-teen pitkälle edenneet har-rastajat tarjoavat ideoitaanja ajatuksiaan.

PyhäjärveläistaustaisenAnja Leinon ja hänenopiskelukaverinsa VarpuLöyttyniemen yhteisnäyt-telyn hassunkuuloinen nimion Varistelua.

Näyttelyn nimi ”Variste-lua” syntyi Anjan moni-vuotisesta rakkaudesta va-riksiin:

– Jo vuosien ajan varison ollut myös minulle ku-ten oli äidillekin onnenlin-tu. Sen valloittava olemuson lennähtänyt lähes kaik-kiin kokeilemiini käsityönlajeihin. Tässä näyttelyssävaris on tärkeässä roolissarautalangasta väännettynä,

Mitähän sekin on kunMummon Kammarissa varistellaan?

Varpu Löyttyniemi ja Anja Leino taustanaan yhteisteoksensa Kirjavillainen lintupuu. Kuva: LeenaHäyry.

villan pehmentämänä, mo-nen värisenä ja -muotoise-nakin tarinankertojana.Myös kevään ja syksyn huo-vutetut ja ruostutetut leh-det syntyivät nimenomaantähän tarinaan.

Kirjansitojan ammattiinVammalassa ja käsityötai-detta Ylöjärvellä Anjankanssa opiskellut VarpuLöyttyniemi kehitteli varis-telusta jotain ihan muuta,omannäköistään. Syntyimm. lehtiään varistava kir-ja, joka kuvaa yhtä aikaavariksen ja laajemmin luon-non ja ihmisen kiertokul-kua.

Näyttelyssä värikäs varis– kuten Anja Vammel-vuon kirjan Valkoinen va-riskin - on peruskysymyk-sen äärellä: saanko minäolla se, joka olen, saankoolla oman väriseni, laulaaomalla äänellään? Anjan jaVarpun vastauksen voi ar-vata: saa kyllä.

Näihin tekijänaisiin voilähemmin tutustua netissäVarpu Löyttyniemeenwww.kirjavilla.fi. ja AnjaLeinoon blogissa http://nyrttyraatali.blogspot.com.Aiheesta lisää myöswww.mummonkammari.fi-sivuilla.

Anja Leino on Mum-mon Kammarissa kymme-nettä vuotta päivätöissä toi-mistosihteerinä. Käsityötai-detta viime vuosina ritirin-nan opiskelleesta kaksikos-ta Anjan äiti Vappu Silváno.s. Pärssinen (1931-2002)

oli kotoisin Viipurin lääninPyhäjärven Kahvenitsankylästä. Anjan äidinisä Aa-tami Pärssinen (1892-1960) oli paitsi maanviljeli-jä, myös mm. puutöitä jasepän töitä taitava ja mo-nenlaiset pienet keksinnötarkea helpottamaan tehnytmies. Vapun äiti Maria o.s.Kaasalainen (1900-1987)opetti suuressa perheessäkaikki tyttärensä – kutenpyhäjärveläisissä kodeissaoli kunnia-asia – taitaviksikäsitöissä, mitä he jokainenkoko ikänsä intohimoisestiharrastivat.

Nämä geenit tulevat kau-kaa, sillä myös nyt neljän-

nen polven käsistään käte-vän Anjan Vappu-äidinKonnitsassa asunut isoisäJuho Kaasalainen tunnet-tiin paitsi maanviljelijänämyös mm. taitavana räätä-linä. Anjan isänpuoleiset juu-ret ovat isänsä Pauli Sil-vánin kautta KaukolanKoverilassa.

Näyttely on avoinnaMummon Kammarin Ky-läpaikassa 3.-27.10.2011ma-to klo 10-14.��Otava-lankatu 12 A, 33100 Tam-pere

KAARINAPÄRSSINEN

Ensi vuodenPyhäjärvi-juhlat

järjestetäänHuittisissa

14.-15.7.2011. 010 289 8100 010 289 8101 ryhmät

REITTI 11: 11.15 Harjavalta, matkahuolto

REITTI 12:

Tarkemmat tiedot ja varaukset:Karjala-lehti/Tuula Eskelinen(05) 5414 631, (05) 5414 600tuula.eskelinen@karjala-lehti.fi

Sisähytti (B-lk) 4 hlö 39,00

3 hlö 46,00

2 hlö 55,00

Ulkohytti (A-lk) 4 hlö 48,00

3 hlö 55,00

2 hlö 69,00

Lux 2 hlö 128,00

Lux 1 hlö 227,00

Suite 2 hlö 164,00

ExcSuite 2 hlö 218,00

Hyttiluokkahinta/hlö

Henkilöä/hytti

Ilman kuljetusta

Karjala-lehden perinteinenKarjalaisten pikkujouluristeily 20.–21.11.2011 m/s Baltic Princessillä

Jaakko Paavela, ampo

AhtoKorsuorkesteri.

Ikivihreät: Vieno Kekkonen, Pirkko Mannola ja Marjatta Leppänen.