Maanantai 6. heinäkuuta 2009 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 7 54. vuosikerta

On ilo nähdä karjalaisiaNokian kesässä ja kuullatuttua Karjalan kieltä.

Kun viime sotien jälkeenlähes 1300 karjalaista siir-tolaista muutti Nokian alu-eelle, satahämäläinen No-kia sai valtavan voimava-ran, joka vahvisti ja rikas-tutti merkittävästi nokialais-ten elämää. Siirtolaisuus onaina kulkenut käsi kädessäkehityksen kanssa. Sen onnyt jo 32 000 asukkaan kas-vava ja kehittyvä Nokiahuomannut. Karjalaisetovat olleet jo yli 60 vuottamukana rakentantamassaNokiaa paremmaksi yhtei-

Nokia – karjalaistenkaupunki

seksi kodiksemme. Siitä kii-tos karjalaisille.

Hyvät heimoveljet ja -siskot, pyhäjärveläiset. Toi-votan teidät lämpimästi ter-vetulleiksi Nokialle. Olettejo odottaneet Pyhäjärvi-juhlia saadaksenne tavatatoisianne. Olette täynnämuistoja. Te jos ketkä tie-dätte muistojen merkityk-sen. Tiedätte, että ihmisel-lä on oikeus muistoihin.

Viihtykää Nokialla!

MARKKURAHIKKALA

Kaupunginjohtaja

Vpl. Pyhäjärvi-juhlatNokialla

18.-19.7.2009

”Taas tavataanPyhäjärven rannalla”

Monet lehtemme lukijatovat osallistuneet lukuisilleKarjalaan suuntautuvilleetukäteen hyvin suunnitel-luille kotiseutumatkoille.Kun kyseessä on monestikokonaisen linja-autokuor-man käsittävä matkaseurueonkin etukäteisjärjestelytpakon sanelemia.

Jo toisen kerran teimmeHuittisista käsin kuusi päi-vää kestäneen ns. omatoi-mimatkan Kannakselle,Pietariin, Syvärille, Aunuk-seen ja Laatokan Karja-laan. Joukkomme koostuikuudesta henkilöstä, joistauseimmilla oli myös henki-lökohtaiset siteen menetet-tyyn kotiseutuun.

Pyhäjärveläisyyttä jou-kossamme edustivat Mark-ku Evala, Yrjö Inkinen jaReino Äikiä, viimeksi mai-nittu syntynyt Pyhäjärvel-lä. Autonkuljettaja HannuKorpela omasi edesmen-neen äitinsä Ilmi Korpe-lan, o.s. Kopra, kauttaValkjärveläiset sukujuuret.Uuno Kulmala ja PekkaLehtinen ovat puolestaaninnokkaita sotahistoriantuntijoita ja lehtemme luki-joita ja ovat lisäksi kartut-taneet tietämystään lukui-silla Karjalan matkoilla.

Tällä kertaa olimme va-linneet autoksi 9-hengenkuorma-autoksi rekisteröi-dyn, entisen palokunnanmiehistönkuljetusauton.Vaikka auto oli ulospäinhieman karulta vaikuttavaparipyöräinen ajokki, se

Omatoimimatka Karjalassa kannattaa kokeaosoittautui mahtavaksi me-nopeliksi omaten kuudellemiehelle hyvät matkustus-tilat ja lisäksi tämmöisellämatkalla tarpeellisille keit-to-ym. varusteille tarvitta-vat tavaratilat.

Muolaa ja Pietari –petipaikka valmiinaEnsimmäinen yöpyminenoli etukäteen sovittu tapah-tuvaksi Muolaan ns. navet-tahotellissa, jonne saavuim-me myöhään illalla.

Saimme kohtalaisen hy-vät kahden hengen huo-neet uudisrakennuksesta.Hyvin nukutun yön ja mait-tavan aamupalan jälkeensuuntasimme matkammekohden Valkjärven Nurmi-järven kylää, jossa tutus-tuimme Hannun äidin en-tisiin kotitalon maisemiin.

Täältä jatkoimme Rau-dun kautta Metsäpirttiin,josta mm. Markun Eevansuku oli aikoinaan muutta-nut Pyhäjärvelle. Pysähty-essämme lahjoitusmaata-lonpoikien muistomerkilleYrjö Inkisen ilo oli aitoahavaittessaan katolla ole-van kynttilälyhdyn olevantäysin alkuperäisessä kun-nossa.

Hiekkaisia huonokuntoi-sia sivuteitä pitkin jatkoim-me matkaamme vanhallerajalle suuntana Pietari.

Hannu Korpela on ollutPietarissa töissä useaan ot-teeseen, joten miljoonakau-pungin liikenne ei tuotta-nut vaikeuksia. Alustavasti

olimme sopineet inkeriläi-sen Villehard Kämäränluona yöpymisestä. Terve-tulotoivotusten ja tulokah-vien jälkeen olikin vuoros-sa iltapala, jonka osittainvalmistimme Suomestatuomistamme pihveistä ja

muista lisukkeista. Ville-hard oli keittänyt peruna-muusin ja hänen puutar-hastaan saimme vihannek-sia.

Suomen lippu nostettiinsalkoon ja saunomisenmyötä valvoimme myöhäi-

seen yöhön kuunnellen Vil-lehardin monivaiheista elä-mäntaivalta niin inkeriläi-siin kohdistuvan vainon ai-kana ja sitten muutosta Vi-roon ja sieltä käsin Rau-malle. Venäjälle paluun jäl-keen muutto Siperiaan ja

Karjalan korpiin oli edes-sä. Nyt varsin tyytyväisenähän elelee perheensä kans-sa Pietarin esikaupunkialu-eella Strelnassa puutarhati-lallaan.

JATKUU s. 13

Reino Äikiä Pähkinälinnan linnoituksen edessä. Kuva: Yrjö Inkinen.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI2

6. heinäkuuta 2009

* Kylpylähotelli Rantasipi Eden Osoite: Paratiisi-katu 2, 37120 Nokia, puh. (03) 280 1111, fax (03)342 1800, e-mail: eden.rantasipi@restel.fi, huoneva-raukset myös www.hotellimaailma.fi

* Hotelli-Ravintola Iisoppi. Osoite: Välikatu 20,37100 Nokia, puh. (03) 3123 1400, www.iisoppi.fi

* Camping Viinikanniemi. Osoite Viinikannie-menkatu, 37120 Nokia, puh. (03) 3413 384, fax (03)3422 385, info@viinikanniemi.com,www.lomapaikka.net/nokiacampingviinikanniemi

MajoitusmahdollisuuksiaNokialla juhlavieraille

Säilyykö?Setä-Pentti mainitsi joskus haastattelussa: ”Mitäsyvemmällä juuret, sen voimakkaampi kasvu”.

Tarinani on varmasti samantapainen kuin monellamuulla sotien jälkeen syntyneellä. Jo pikkupoikanajollain tavalla vaistosi, että kaikki ei ole ihan tavallista.Monet naapurit olivat naapureita kahdella tavalla,tuplaten. Oltiin naapureita siinä, mutta silloin tällöinkuuli, että naapureita ollaan oltu joskus ennenkin.Noitermaassa, Pyhäjärvellä, Karjalassa.

Karjalaisuuden kasvu alkoi juurtua.

Lyhyesti kerrottuna, kasvulle on sattunut kaksi voima-kasta sateen, kehittymisen aikaa. Ensimmäinen ajokor-tin saatuani. Tuli tavaksi kuljettaa isä-Veikkoa pyhäjärvi-juhliin lähikuntiin ja vähän pidemmällekin, Lappeenran-taa, Helsinkiä, Poria ja Alavutta myöten. Kesän ohjel-maan pitäjäjuhlat kuuluvat jo itsestään selvyytenä ainakun se on mahdollista. Isää ei tarvitse enää juhliinkuljettaa, mutta kipinä jäi.

Toinen voiman kausi alkoi meidän kohdallamme vuonna1990. Silloin kävimme isän kanssa Pyhäjärvellä ensim-mäisen kerran. Matka oli ihmeellisin koskaan kokemani,vaikka monenlaisia paikkoja on tullut nähdyksi. Jollakintavalla tuntui, että olimme tulleet tuttuun paikkaan.Olihan koko ikä kuultu tarinoita ja kuvauksia, ei pelkäs-tään kotona vaan juuri Pyhäjärvijuhlissa, naapureissa,sukulaisten kesken.

Juuret ovat syvällä ja selvillä. Kasvustokin alkaaolemaan melko kypsää.

Asiaa ei laimenna yhtään, että äitini on kotoisin Uudelta-maalta. Ylväästi hän vaali omia juuriaan kodissamme”Hämeen-Satakunnan rajamailla” Mutta kun Pyhäjärvi-lehti tuli, luki sen aina ensin äitini, ja hyvin tarkkaan. Isäsai lehden aikanaan, ei aivan heti.

Kotona ei ikinä tyrkytetty mitään. Ei karjalaisuutta eikämuutakaan. Mutta kysymyksiin vastattiin aina. Niitä kylläriittikin, mutta enemmän olisi vielä pitänyt tiedustella. Jane tarinat lukuisilla kotiseutumatkoilla, ne ovat lisänneetkasvua valtavasti. Vähänkin pitemmillä matkoilla tuleeesiin, että auringon ja kauneuden lisäksi on eletty myössynkkiä, pelottavia, vaikeita aikoja. Vaikka kaikkimuuttuisi, ihmiset ominaisuuksineen, heikkouksineen-kaan eivät koskaan, lukekaa vaikka Waltarin Sinuhea.

Pyhäjärvijuhlia järjestellessä olen kokenut, että nyt onollut toiminnan aika. Viestikapula on siirtynyt meidänhaltuumme ja kuljetettavaksemme. Kappaleen matkaasitä viemme eteenpäin. Pitääkö olla huolissaan jatkos-ta?

Omille lapsilleni juuret on selvitetty. Olen yrittänyt ollaväkisin vettä kaivoon kantamassa. Elossaolevat ovatVanhallamäellä käyneet. Veikko-Äijä opasti, minäkin jovähän osaan. Mielestäni karjalaisuudesta ei meillähirveästi puhuta, lasten mielipide voi olla toinen.

Elämän peruskysymyksiin voi ottaa kantaa ilman kovaapuhettakin. Poikamme perheeseen syntyi viime joulu-kuussa esikoispoika, meidän ensimmäinen lapsenlap-semme. Minua aletaan sanomaan Äijäksi. Pojalleannettiin nimi. Tuoreen äijän jalat olivat pettää, kyyne-leet tulivat silmiin. Nimestä ei oltu meille puhuttu.Pienen ihmisen nimeksi tuli Veikko. Isoäijän mukaan.En osaa olla karjalaisten juurien säilyttämisen puolestahuolissani. En vähääkään.

Nokia on kasvanut yli 30 000asukkaan teollisuuskaupungiksi

Pitäjäjuhlia varten on suun-niteltu huolellisesti myösajo-ohjeet ja pysäköintijär-jestelyt. Liikenteenohjaaji-na ja parkkipaikkojen näyt-täjinä on kymmenkuntahuomioliivit päällä olevaahenkilöä, jotka opastavatjuhlatiloihin ja niiden lä-heisyydessä oleville auto-paikoille.

Liikenteestä ja järjestyk-senvalvonnasta vastaavaLauri Pulakka sanoo, ettäpysäköintipaikkoja Nokiallaon riittämiin monisatapäi-sellekin juhlaväelle.

Liikenteenohjaajat opastavat autoilijoita– Nokia-salin eli Nokian

lukion yhteydessä on 90henkilöautopaikkaa, ja 5-6linja-autoa mahtuu tarvit-taessa alueelle. Lukion lä-hellä olevan Ilkantien var-relle saa vapaasti pysäköidämolemmin puolin, jotenkadunvarteen mahtuu kym-menittäin autoja. Sitten lä-histöllä on myös jäähallinparkkipaikka, jossa paikoi-tustilaa on 250 autolle.

Toisen juhlapaikan, No-kian seurakuntakeskuksen,piha-alueella on pysäköin-

tiruutuja, ja vieressä sijait-sevan S-Marketin parkki-paikkaa voidaan myös hyö-dyntää. Marketin länsipääs-sä on kiekollista aikaa ker-rallaan kahden tunnin ver-ran, eikä itäpäässä ole edespysäköintikiekkoa edellyt-täviä rajoituksia.

– Liikenteenohjaajilta voiaina kysyä, missä voi pysä-köidä. Neuvomme mielel-lämme, toteaa Lauri Pulak-ka. – Pysäköintirahaa eiNokialla tarvita, korkeitaanvoi olla parin tunnin kiek-korajoituksia.

Juhlapaikoille on myöskarjalaisia, punamustinnauhoin varustettuja opas-teita, ja viereisen sivun kart-taan kannattaa tutustua joetukäteen.

Liikuntarajoitteiset juhla-vieraat voi aina tarvittaessaviedä mahdollisimman lä-helle esteetöntä kulkua juh-liin, vaikka autonkuljettajasitten joutuisikin viemäänajoneuvon vähän kauem-mas parkkiin.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Taidenäyttelyssäkinkannattaa vieraillaPyhäjärvi-juhlien yhteyteen Nokian lukiolle kootaan myöstutustumisen arvoinen taide- ja käsityönäyttely.

Osallistujien nimilista oli vielä lehden mennessä vii-meistä silausta vaikka, mutta todennäköisesti näytteille-asettajia ovat ainakin seuraavat henkilöt: Jorma Mati-kainen, Helga Hemmo, Jaakko Viander, Taimi Nas-kali, Eira Niukkanen, Maija-Liisa Jokisalo, LeilaOjanen, Hilkka Jäntti, Hannu Pärssinen, MarjattaRantanen ja Esko Puranen. Lisäksi mukana on edes-menneen Heikki Karttusen töitä.

Näyttelyn työt ovat maalauksia, veistoksia, keramiik-kaa, tiffanytöitä, himmeleitä ja käsitöitä.

Tätä lehteä tullaan jakamaanNokialla runsaasti, koska Pyhä-järvi-juhlat pidetään Nokialla 18.-19.7. Olen saanut olla juhlatoimi-kunnan puheenjohtajana. Siinäominaisuudessa toivotan kaikkitervetulleeksi tutustumaan,millaiset juhlat olemme Nokialleaikaan saaneet. Ei tarvitse ollakarjalainen tai karjalaisensukuinen, pelkkä mielenkiintolähihistorian erikoisiin vaiheisiinriittää.

ESKO PULAKKA

Nokia on osa muinaistaHämeen heimoaluetta jakuuluu hämäläismurteidenalueeseen. Toisaalta Noki-an alue on kuulunut hallin-nollisesti vuosisatojen ajanSatakuntaan, ja taloudelli-sesti se on ollut osa Ylä-Satakuntaa, sittemmin Pir-kanmaata. HistoriallisestiNokia kuuluu Satakuntaan,sen satahämäläiseen aluee-seen.

Nokia on muinaisenPirkkalan pitäjän sydän-aluetta, helppokulkuistenharjujaksojen ja ikiaikais-ten vesireittien risteyskoh-taan syntynyt. Kalaisa Emä-koski houkutteli asukkaitajo varhain. Vanhan Pirkka-lan keskus oli tutkimuksenmukaan Nokialla, jossa käy-

tiin vilkasta turkiskauppaa.Nokian vaakunaeläin, No-kianvirran rantaa kiipeävänokinäätä kuvaa turkiselin-keinon merkitystä.

Pirkkalan pitäjä jakautuivuonna 1922 Pohjois- jaEtelä-Pirkkalaksi. Pohjois-Pirkkala ulottui TampereenRajaportille saakka. Tämäitäinen osa, ns. Harjun ja-kokunta, liitettiin vuonna1937 Tampereeseen samal-la kun kunnasta tuli kaup-pala. Vuodesta 1938 nimek-si tuli Nokia.

Kauppala laajeni huo-mattavasti kahden kunta-liitoksen myötä 1970-luvul-la, kun Suoniemen ja Totti-järven kunnat liitettiin No-kiaan. Kaupungiksi Nokiamuuttui vuoden 1977 alus-

ta uuden kunnallislain mu-kaisesti.

Nokiasta on kehittynytyli 30 000 asukkaan kau-punki Suomen vetovoimai-simmalla kaupunkiseudul-la. Kaupungin internetsi-vut mainostavat: Täälläovat lähellä sekä kaupun-gin palvelut ja harrastus-mahdollisuudet että moni-puolinen luonto. Voimmenauttia samanaikaisesti sekäkauniista asuinympäristös-tä, ihmisläheisistä palveluis-ta ja muista ”pienen” kun-nan hyvistä puolista että 30000 asukkaan kaupunkiseu-dun tasokkaista erikoispal-veluista; täältä löytyy muunmuassa kylpylähotelli, golf-kenttä, jäähalli ja seudunparhaat hiihtoreitit.

Nokian (Pirkkalan) teol-listuminen alkoi 1860-lu-vulla, kun vuori-insinööriKnut Fredrik Idestam pe-rusti vuolaan Emäkoskenpohjoisrannalle uusinta pa-perinvalmistustekniikkaaedustaneen puuhiomon.

Tänä päivänä Nokia tun-netaan vahvana teollisuu-den kaupunkina, jonkamaaperässä ovat Nokia-konsernin juuret. Teolli-suus on edelleen tärkeätyöllistäjä. Tunnetuimpianokialaisia tuotemerkkejälienevät Nokian Renkaat,Nokian Jalkineet ja Nansosekä paperimerkit Nessu,Embo, Emilia ja Lotus.

Lähde:www.nokiankaupunki.fi

Tehdassaari. Kuva: Nokian kaupunki, viestintä.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Vpl. Pyhäjärvi-juhla Nokialla 18.-19. 7. 2009

MUISTOJEN ILTALauantai klo 16.00Nokian seurakuntakeskus, Korkeemäenkatu 8

AlkuvirsiTervetulotoivotus Elina PuranenNokian srk:n tervehdys, pastori Timo UotilaLausuntaa Aino HonkalaMusiikkia Tuulikki PuranenPuhe Anna-Liisa HeikkiläKolehtivirsiHilja Matikaisen runo Vainajien muistolle, esittäjänä Outi VeskoniemiSeppelpartion saatesanat Juhani ForsbergSeppelpartion lähettäminenKarjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ja Nokian sankarihaudalleIsänmaan virsi, 577: 1. ja 7-9.Päätössanat ja loppurukous Juhani Forsberg

Juonto Elina PuranenVirsien säestys Juhani Forsberg

ILTAMATLauantai klo 19.30Nokian lukio, Koulutie 1

AlkulauluTervetulotoivotus Veijo HynninenMusiikkia Iltatähti-lauluryhmäLausuntaa Leena IjasYhteislauluJeänostotalkuot kotkyläs, vuorokeskusteluMusiikkia Iltatähti-lauluryhmäHupiohjelmaesitys Seppo MecklinYhteislauluArpajaisetTanssia

Juonto Veijo HynninenLaulujen säestys Jari Pekkinen

PÄIVÄJUHLA sunnuntai klo 14.00 Nokian lukio, Koulutie 1

Alkulaulu, Pirkanmaan maakuntalauluTervehdyspuhe Esko PulakkaKuorolaulua Pinsiön MieskuoroNokian kaupungin tervehdys, kaupunginjohtaja Markku RahikkalaYksinlaulua Meeri PulakkaLausuntaa Salme RintalaJuhlapuhe, professori Paavo PelkonenYhteislaulua, Jo Karjalan kunnaillaNuoren puheenvuoro, Liisa NaskaliKansantanhua, Nokian Karjalaseuran TanhuryhmäStipendien jakoPäätössanat Antero PärssinenTervetulotoivotus vuoden 2010 Vpl. Pyhäjärvi-juhlilleLoppulaulu, Karjalaisten laulu

Juonto Kirsti Naskali Laulujen säestys Laina Tenkanen-Poikkeus

Ruokailu Nokian lukiolla ennen päiväjuhlan alkua, 10 euroa

Taidenäyttely avoinna Nokian lukiolla koko juhlien ajan

JUHLAMESSUsunnuntai klo 10.00Nokian seurakuntakeskus, Korkeemäenkatu 8

Saarna rovasti Silja ForsbergLiturgina ja avustajina Juhani Forsberg,Raimo Vuoristo ja Lassi PeurakoskiKanttori Eija VirtanenTekstinlukijat Esko Pulakka ja Anna PulakkaYksinlaulu Tomi MarkkolaKolehti Vpl. Pyhäjärvi-Säätiölle

Maanantai 6. heinäkuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI

Kirkonsanoma

4

Jälleen on yksi pyhäjärve-läinen poistunut keskuu-destamme. Nyt oli Erkinvuoro. Tieto hänen elämän-sä päättymisestä tuli täyte-nä yllätyksenä, kuten seusein tulee.

Erkki Väyrynen syntyiPyhäjärven Noitermaassa17.5.1928 ja kuoli Nokialla15.6.2009. Hänen vanhem-pansa olivat Kusti Väyry-nen ja vaimonsa Aino, o.s.Hätönen. Perheessä olivatlapset Soini, Erkki, Leo,Veera ja Iiris.

Väyrysille oli valmistu-nut vähän ennen sotia uusi

Yrjö Päiväläinen oli syntynyt Vpl. Pyhäjärvellä Orolankylässä Anna ja Antti Päiväläisen yhdeksänlapsisensisarussarjan toiseksi vanhimpana lapsena 1.8.1921. Lap-suusvuodet kuluivat jo pienestä pitäen kaikenlaiseentyön touhuun osallistuen; nuoremmista sisaruksista huo-lehtimiseen, paimenpoikana oloon ja isoisästä huolehti-miseen, joka oli sokea viimeiset elinvuotensa. Karjalassaelettiin yhteistaloudessa isän veljesten perheiden kanssa.

Niin kuluivat lapsuusvuodet ja nuoruus alkoi talviso-dan myötä miesten hommilla, jonne Yrjö lähti vapaaeh-toisena jo 18 vuotta täytettyään. Hän palveli isänmaatatäydet viisi vuotta haavoittuen kerran, ja oli asema- jajatkosodassa konekiväärimiehenä. Hyvin suoritettu teh-tävä mieheltä, jolla oli näkö vain toisessa silmässä, hiä olko Roka Antti, pienviljelijän poika kannakselt.

Sodan jälkeiset vuodet kuluivat voimalaitos työmaillapohjoisessa ja rakennustöissä Helsingissä. Kesäaikoinarakentaen kotipaikkaa Kauvatsalla, josta oli saatu pika-asutustila. Kauvatsalla oli Karjalaisia vuonna 1948 yli300 henkeä, joista pyhäjärveläisiä 176. Karjalaiset toivatväriä ja uutta elämää pieneen Kauvatsan pitäjään. Yrjöoli aito karjalaispoika, luonteeltaan avoin ja aina sitäaikaa elävä, joka oli ajankohtainen, eikä murehtinutmenneitä.

Varsinaisen elämäntehtävän Yrjö suoritti maanviljelijä-nä kotitilallaan Kauvatsalla. Avioiduttuaan Aune Ranta-sen kanssa heille syntyi yksi tytär, jonka elämä päättyi jo23-vuotiaana. Sen lisäksi Yrjö saattoi hautaan asti äitim-me Anna Päiväläisen, joka eli 91-vuotiaaksi, ja jonkaviimeiset vuodetkin hän hoiteli Aunen kanssa kotona.Isä oli kuollut vuonna 1949. Samoin vanhimman sedänJuhon vaimoineen, oli siinä yhdelle miehelle urakkaa.

Mutta ei tässä tarpeeksi, hän sairastui itse Parkinsonin-tautiin, jota sairasti 15 vuotta ollen viimeiset kahdeksanvuotta palvelutalo Ilolassa, viimeiset kuusi vuotta puhe-kyvyttömänä, seuranaan sokea serkkupoika Aimo yhtei-sestä lapsuuskodista.

Mutta kaikella on aikansa, pitkä raskas ja arvokaselämä sai päätöksensä 29.5.2009 vaimonsa Aunen läsnäollessa. Yrjö siunattiin Kauvatsan kirkossa ja saatettiintyttärensä viereen Kauvatsan kirkkomaalle 13.6. Kirkos-ta lähtiessä esitti J. P. Knuuttila laulun Veteraanin iltahuu-to.

Lämminhenkinen muistotilaisuus oli seurakunta kodil-la lähiomaisten paikalla ollessa. Mutta kristillinen us-komme antaa meille ijänkaikkisen elämän toivon jaRaamatun lupausiin luottaen toivotamme Yrjölle Juma-lan siunaamaa kotimatkaa ja jälleen näkemisen uskoa.

PENTTI PÄIVÄLÄINENvainajan veli

Iloiten tervehdimme saa-pumistanne, arvon Pyhä-järveläinen juhlaväki, No-kialle ja Nokian seurakun-nan tiloihin.

Tämän päivän yhteiskun-nassamme on arvo sinän-sä, että kokoontuville yh-teisöille seurakunta saaedelleen olla kokoontumi-sen paikka. Näin ne perin-teet, jotka historian saatos-sa on Suomen kansa omak-sunut, saa jatkoa.

Kirkon ominaisuus pait-si evankeliumin ja rakkau-den yhteisönä on olla myösyhteisöllisyyden vaalija,vaikka kaikki ei aina niinhengellistä olisikaan. Hiu-kan Raamatun ajatuksentoista puolta painottaen, ih-minen ei elä pelkästäsanasta(kaan).

Tuotte Nokialle juhlienaikaan merkittävän häiväh-dyksen iloista karjalaisuut-ta. Nokia on saanut siitäosansa jo sota-aikana, kunKauniaisten ja Kuljun kar-tanoiden alueelle saapuievakkoja Karjalasta. Enti-sen Suoniemen alue sai tar-jota maapaikkoja myös py-häjärveläisille, vaikka mer-kittävä osa sodan jaloistalähtemään joutuneista saa-puikin Viipurista.

Hämäläis-satakuntalai-nen ympäristö on historiansaatossa hyötynyt piristys-ruiskeesta tähän jäyhään javälillä hyvinkin rauhalliseenelämänmenoon.

Siirtolaisia olemme tosinkaikki. Jumalan kansalla eiole lopullista kotia täällä,vaan ajatuksissa sydän on

Elävä yhteisö toivottaa elävän yhteisön tervetulleeksitaivaassa. Vaikka käsi au-rassa maan päällä mennään-kin. Tietoisuus omista juu-rista, siitä kuka olen, mistätulen ja minne menen, onterveen itsetunnon perus-ta. Ja vain olemisestaan tie-toinen on vapaa tekemäänaitoja elämää koskevia rat-kaisuja.

Tuekseen ihminen kai-paa yhteisöä. Saamme elä-mässämme erilaisia kutsu-ja ympäriltämme, vaikkapaPyhäjärvi-juhlille. Monetkutsut ovat sisäisiä, kutenkutsu sitoutua vaalimaanomaa rajan taakse jäänyttäkulttuuria ja historiaa. Jokukutsu saattaa muuttaa elä-mää…

Jeesus kohtasi Matteuk-sen ja kutsui seuraansa,vaeltamaan vailla kotia kol-men vuoden ajaksi ympäriGalileaa. Työnsä ja asun-tonsa jättänyt mies sai ym-pärilleen yhteisön ja elä-mälleen tehtävän, jostasaamme tänä päivänäkinlukea Raamatusta.

Jättäessään kaiken ihmi-nen myös löytää, lähtemi-nen ei merkitse kaiken lop-pua.

Ilman yhtä ihminen eikuitenkaan elä. Me tarvit-semme toisiamme ympä-rillemme. Seurakunta onkutsun saaneitten, kastet-tujen kristittyjen yhteisö.Yhteisö kokoontuu yhteensaadakseen voimaa sanas-ta, sakramenteista ja toisis-taan. Näin on tapahtunutaina, ja näin tulee tapahtu-maan tulevaisuudessakin.

Iloitsen Pyhäjärven yh-teisön kokoontumisesta ni-menomaan ilon ja voimanlähteenä. Iloitsen teidän ko-koontumisestanne Sananääressä. Pidän merkittävä-nä sitä viestiä, jonka lähe-tätte nokialaiseen todelli-suuteen.

Toivotan teille oikein siu-nattuja päiviä Nokialla. Us-kon, että kohtaamisten

kautta saatte suuren palaniloa ja rauhaa elämäänne.Olkoon se pala peräisin sii-tä rauhasta, jonka vain Kris-tus voi ihmisen elämäänantaa. Jääköön juhlastanneja kokoontumisestanne serauha sydämiinne. Sillä sekantaa kohti lopullista ko-tia.

KIMMOREINIKAINEN

vs. kirkkoherra

Erkki Väyrysen muistollekotitalo Nurmilammenrannalle, ja se on edelleenpaikallaan. Erkin isästä ker-rotaan, että hän oli moni-taitoinen mies, työpaikka-na Noitermaan Saha Oy,mutta teki muutakin, olimm. autonkuljettajana tar-vitseville.

Sotien jälkeen Väyrysenperhe asettui asumaan No-kian Siuroon. Täällä kaikkiveljekset, joista Soini olikuollut vuosikymmeniä sit-ten, tunnettiin ammattiau-toilijoina.

1950-luvun alussa muu-tamia noitermaalaisia nuo-rukaisia lähti Heikki Kart-tusen matkassa Kanadaan.Erkki Väyrynen meni sa-moille seuduille 1956 hank-kimaan ”perheenperusta-misvaroja”. Hän työsken-teli kaivoksilla ja metsätöis-sä, mutta palasi kolmenvuoden kuluttua takaisinkotimaahan.

Siurolainen Toini Ran-ta odotti saapuvaa. Hänlensi Erkkiä vastaan Ham-puriin. Sieltä he ostivat au-ton ja tulivat Ruotsin kaut-ta Suomeen. Tulomatkalla

Ruotsissa nuoret kihlautui-vat Heidät vihittiin 1960.

Nuori perhe, johon syn-tyi Raija-tytär, asui ensinSiurossa, mutta muuttimyöhemmin Nokian Aa-roninkorpeen rakentama-ansa omakotitaloon.

Erkki oli kuorma-autoi-lija, ja hänen työaluettaanoli Tampereen talousalue.Raija avioitui Harri Aho-sen kanssa ja he asuvatNokian Koskenmäessä.Perheen pojat Miikka,Maunu ja Mikael ovat ol-leet erittäin tärkeitä Erkki-papalle ja Toini-mummul-le.

Erkki oli vuosikymmeni-en ajan aktiiviosallistujaKuloveden Erämiehissä jakarjalaisuus oli hänelle lä-heistä. Tuskin oli montaa-kaan Pyhäjärvi-juhlaa, jo-hon Erkki ei olisi osallistu-nut, samoin Nokian Karja-la-Seuran tilaisuuksissa hänoli usein mukana.

Kotiseutumatkoilla, joitavarsinkin 1990-luvulla teh-tiin ahkerasti, hän oli Heik-ki Karttusen ”oikeana kä-

tenä”, eli avusti Heikkiäniin matkan valmisteluissakuin sen aikanakin.

Kotiseutuun syvästi kiin-tyneenä Erkki piti tärkeä-nä, että myös hänen tyttä-rensä, vävynsä ja jokainentyttären pojista pääsee vuo-rollaan tutustumaan hänel-le läheisiin paikkoihin. Näinmyös tapahtui.

Lapsuuskodin nykyasu-kasta Erkki muisti paitsijoka matkalla tehdyllä ter-vehdyskäynnillä, myös vie-mällä hänelle vaate- ym.avustusta.

Oli mieltä lämmittäväähuomata, kuinka Erkki, nytiäisiin majoihin kutsuttu,otti toiset huomioon. Hänmuisti käydä tervehtimässätuttua vanhusta Vihnus-kodissa ja sairasta Terveys-keskuksessa. Omat lähei-set ikävöivät huolehtivaapuolisoa, isää ja isoisää.

Me kaikki, jotka tunsim-me Erkki Väyrysen, kunni-oitamme hänen muistoaan.

ANNA-LIISAHEIKKILÄ

Kimmo Reinikainen. Kuva: Marko Honkaniemi.Yrjö Päiväläisen muistolle

Rakas puoliso ja veljemmeYrjö WaldemarPÄIVÄLÄINEN

s. 01.08.1921 Pyhäjärvi (Vpl.)k. 29.05.2009 Kauvatsa

Kiittäen ja rakkaudella muistaenAuneSoini perheineenPentti perheineenHilkka perheineenMuut omaiset ja ystävät

Soi kappelin kellot hiljaayli kesäisen kirkkomaan.Sinne saatoimme Yrjön rakkaanLeenan vierelle nukkumaan.

Elit päiväsi nuoruuden kultaisen,kestit melskeet sodan ja muutoksen.Nöyrtyen teemme kunniaa,kun sinut isänmaanmultaan lasketaan.

Siunaus on toimitettu 13.06.2009.Lämmin kiitos osanotosta.

Kiitämme myös Palvelutalo Ilolan henkilökuntaaYrjön hyvästä hoidosta.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Nuijan varrestaMerkkipäiviä YlioppilaitaForssan Yhteislyseosta yli-oppilaaksi pääsi 30.5.2009Linnea Pirkkamaa Joki-oisilta. Vanhemmat Stiina-Liisa ja Juha Pirkkamaa.Juhan isä Väinö oli synty-nyt Pyhäjärven Enkkuankylässä ja asui Huittisissa.

Kajaanin Lukiossa kirjoittiylioppilaaksi Miika Pärs-sinen. Miika on Vesan jaSallan, o.s. Karjalainen,esikoinen. Vesa on Seija jaAntero Pärssisen nuorinpoika.

Tikkakosken lukiosta yli-oppilaaksi kirjoitti Elsi Pit-kämäki. Isä Pertti Lap-palainen Vernitsasta.

Kesäinen ilta hämärtyyluonto yöksi hiljentyysilloin laulun aloittaakaksi oksalla istujaa.Aamuun asti laulavattoisillensa kertovat,kuinka riemu rinnan täyttääihanalta maailma näyttää.

Siellä laulaa satakieletherkäksi saa ihmismielet.Se laulu lumonnut on montavirkistänyt mieltä onnetonta.Rinnat pienet, harmaat väräjääiki-ihanata laulun helinäänäppäilyä, vihellystä,kutsuääntä, viserrystä.

Laulajat ei malta laatayhä ylistävät suven maata,kesäöiden hämärääautereista, lämpimää.Hiljaa nyt on linnut muutvain satakielten soittaa suutyöhön laulua sointuvaa.Ne säkeet armaallensa omistaa.

Hyvät lehtemme lukijat! Kesäaika on innoittanut myösemäntä Ilma Mannerkoskea, jonka kirjoittamasta ru-nokokoelmasta olen poiminut äskeisen runon.

Suomen suven ollessa kauneimmillaan haluan toivot-taa teille kaikille hyvää ja virkistävää kesää. NähdäänNokialla Vpl. Pyhäjärvi juhlilla!

YRJÖ S. KAASALAINENHallituksen puheenjohtaja

Satakieli

Johannes Ijas julkaisikirjan elämästäänNoitermaassa Vpl.Pyhäjärvellä syntynyt, syyskuussa75 vuotta täyttävä Johannes Ijas on julkaissutomakustanteena teoksen ”Jönnin joutavia”. Teoksennimi on sama kuin aikoinaan hänen Maito-lehdessäjulkaisemansa pakinapalstan nimi. Johanneksen pa-remmin tunteneet käyttävät hänestä kutsumanimeäJönni.

Teosnimi viittaa hieman vähätellen sanontaan ”jon-nin joutavia”. Näin ei ole, sillä Ijas on lähdeteokseksikelpaavalla tarkkuudella dokumentoinut oman elä-mänsä ja sukunsa vaiheita, elinympäristöjä, suoma-laisen maaseudun ja sen elinkeinojen muutoksia sekäperheen lukuisia harrastuksia eri yhdistyksissä. An-siokas, kovakantisena julkaistu elämänkertakirja onliitteineen n. 300-sivuinen.

Kirja julkistettiin Johanneksen ja hänen vaimonsaHelvin o.s. Mäkinen, s. 1939, viettäessä kultahäi-tään 14.6.2009 kotonaan Vantaan Korsossa. Iloisiapuutarhajuhlia varjosti tieto Helvin vakavasta, pit-kään jatkuneesta sairaudesta.

KAARINA PÄRSSINEN

Salme Viitalaakso, o.s.Puranen täytti 80 vuotta1.7.2009.

Aapo ja Tuomas Kaasalainen kirjoittivat keväälläylioppilaaksi Nokian lukiosta. Kaksospojat lähtevät opis-kelemaan Jyväskylän yliopistoon; Aapo matematiikkaa jaTuomas tietotekniikkaa.

Veljesten vanhemmat ovat Juhani Kaasalainen jaAnne Viitalaakso-Kaasalainen (Suoniemi-Siuro). Iso-vanhemmat Tauno Kaasalainen (Käkisalmen mlk, sukuTiituan Metsä-Kaasalaisia) ja Aili (o.s. Koivistoinen,Viipuri) sekä Voitto Viitalaakso (Luvia) ja Salme o.s.Puranen (Vpl Pyhäjärvi-Noitermaa).

Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta on25.5.2009 teologian maisteriksi valmistunut TuomasTomminpoika Anttila, s. 6.7. 1983 Nokialla. Hänenpro gradunsa oli nimeltään ”Oi, Jumala et hylkää pientälasta – lapsuus vanhoissa virsikirjoissa”. Tutkitut virsikir-jat olivat v. 1695 ruotsalainen, v. 1701 suomalainen ja v.1886 sekä suomen- että ruotsinkielinen virsikirja.

Tuomas Anttila on kirjoittanut ylioppilaaksi Kokemä-en lukiosta v. 2002. Hän on suorittanut Suomen Luteri-laisen Evankeliumiyhdistyksen oman toimen ohella -saarnalupakirjan v. 2001. Hän on toiminut ed. sisaryhdis-tyksen, ruotsinkielisen evankeliumiyhdistyksen Uuden-maan piirisihteerinä ja saarnaajana v. 2006 lähtien opin-tojen ohella osa-aikaisesti. Tällä hetkellä hän työskente-lee vs. sotilaspappina Nylands Brigadissa DrakgsvikissaTammisaaressa.

Tuomas Anttila on naimisissa lastentarhanopettajaLilly-Ann Hagnäs-Anttilan kanssa. Perheeseen kuu-luu myös v. 2006 syntynyt Ester Tuomaantytär. Perheasuu Helsingissä.

Tuomas Anttilan vanhemmat ovat Oili Rastas-Antti-la (o.s. Rastas) ja Tommi Anttila. Oili on syntynyt v.1958 Suoniemellä ja Tommi v. 1955 Kokemäellä. Oilinvanhemmat ovat Jouko Albert Rastas, s. 1927 RaudunVehmaisissa ja Tuula Taimi Marjatta Rastas (o.s.Kärki) s. 1936 Kauvatsalla.

Joukon vanhemmat olivat Tuomas Rastas (1895-1978) ja Hilma Maria Rastas, o.s. Loponen (1896-1985). Tuomas Rastas oli syntynyt Raudun Palkealassa jaHilma Raudun Vehmaisissa. Rastaat olivat v. 1939 muut-taneet Vpl. Pyhäjärven Noitermaahan, josta lähtivät josamana vuonna evakkomatkalle päätyen SuoniemelleKauniaisten kylään.

Valmistuneita

Tervetuloa Ukkosen Sukuseura ry:nkesäiseen kokoontumiseen Raumalle!Vanha Rauma on Suomen ensimmäinen maailmanperin-tökohde ja sai tänä vuonna kunniamaininnan ”Vuoden2009 kaupunkikeskus”

15.08.2009Kokoonnumme klo 11 Rauman taidemuseossa, Kunin-kaankatu 37. Sairaalan mäeltä päin ajettaessa löytyyparkkipaikkoja. Opastettu tutustumiskierros Alfred Kor-delin kokoelmanäyttelyyn alkaa 11:15. Sukuseurammekustantaa taidenäyttelykierroksen.Sukukokous ja sukujuhla hotelli Cumuluksessa Aittarin-katu 9, Rauma. Parkkitilaa on hotellin pihassa.Lounas klo 13:00 Lohikeitto/Nauravat nakit muusilla.Sääntöjen mukaisten vuosikokousasioiden lisäksi noste-taan keskustelunaiheeksi mm. sukuseuramme vaakunanmuoto ja värit.Kotisivujemme työversio esitellään. Käy-tössämme on mm. videotykki ja piirtoheitin.Lapsille löytyy leikkihuone.Kokouksen jälkeen jatkamme juhlaa täytekakkukahvilla ,-teellä ja -virvokkeilla, yhteislaululla ja iloisella seuruste-lulla.

Lisätiedot ja sitovat ilmoittautumiset viimeistään 3.8.2009mennessä:Marja-Riitta Hakalalle, marja-riitta.hakala@kolumbus.fipuh. 050 458 3509 taiRaimo Honkasalolle puh. 040 720 8732 taiTuija Ukkoselle puh. 03-458 7093.

Lounaan hinta 20 euroa aikuisten annos/5:80 euroapieni annos, maksetaan paikan päällä.Hotellissa voi yöpyä edulliseen hintaan (80 euroa sisältä-en aamiaisen/Ukkosen Sukuseura). Hotelli Cumuluspuh. 02 837821.

Hiitolan Kekki -suku koolleHiitolassa noin vuonna 1665 syntyneen Mikko Kekinjälkeläiset kutsutaan ensimmäiseen sukutapaamiseen1.8.2009 klo 11.00 Porin Kauppaoppilaitokselle, Luvian-ti 1.

Keskustellaan sukututkimuksen nykytilasta, mahdolli-sesta sukukirjan julkaisemisesta sekä sukuseuran perus-tamisesta.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot 25.7. mennessä:hkekki@gmail.com tai puh. 050 304 1324

Mika Saarinen (kuva ylh.)pääsi ylioppilaaksi Nokianlukiosta 30.5.2009. Mikanvanhemmat ovat Sirpa jaLeo Saarinen, isovanhem-mat Aira, o.s. Itäsalo, jaAarne Pruuki. Airan van-hemmat olivat Hilja jaAleksanteri Itäsalo Lah-navalkamasta.

Sini Kiiski (kuva vas.)valmistui 30.5.2009 yliop-pilaaksi Laitilan lukiosta.Vanhemmat Sanna ja JariKiiski, isovanhemmat Rei-ni Kiiski Pyhäjärven Yl-läppäästä ja Marja Kiiskio.s. Nummela Hinnerjoel-ta.

Lauttakylän lukiosta kirjoittivat ylioppilaaksi ammattilu-kiolinjalta kaksospojat Marko Pohjolainen rakennus-linjalta ja Tero Pohjolainen metallilinjalta.

Vanhemmat Kristiina ja Olli Pohjolainen, isovan-hemmat Elvi ja Esko Pohjolainen. Eskon sukujuuretPyhäjärven Montrualla.

Hän juhli merkki-päiviään tyttärien kans-sa matkalla.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI6

Sastamalan Seudun muse-olla Vammalassa on Pyhä-järven osastolla esillä tä-män vuoden ajan karjalai-sia kädentaidon näytteitä.Näyttelyn kaikki esineetovat ennen sotia pyhäjär-veläisten naisten ja mies-ten tekemiä; ihmeteltävänäon niin taidokkaita koriste-kuin käyttöesineitä.

Eikä tuo kädentaito tyys-tin ole kadonnut nykypol-veltakaan; käsityöläisyydenarvostuksen myötä uusiatekijöitä kouluttautuu alanammatteihin. Heistä yksion pyhäjärveläisjuurinenPetri Kuronen, 50, jollaon hanskassa monipuoli-nen rakennusalan taito.Restaurointiartenomilta su-juu niin perinnerakentami-nen kuin entisöinti, on sit-ten kohteena vanha huvilatai huussi, tuulimylly tai kar-tano. Yksi hänen isoimpiakorjauskohteitaan on ollutNokian kaupungin juhlata-lon, Knuutilan kartanonkonservointi.

– Siellä minulla oli pari-kymmentä harjoittelijaakinalan oppeja saamassa, tote-aa Kuronen, joka omienopintojensa jälkeen on mm.vetänyt kursseja Ikaalistenkäsi- ja taideteollisuusop-pilaitoksessa.

Perinnerakentaja eipelota maahisiaEnnen kuin Kuronen val-mistui artenomiksi, hänehti työskennellä monellasaralla; kotitilan maanvilje-lyksen ja karjanhoidonohella hän oli hommissapuolustusvoimissa Linna-vuoressa, sitten ajamassaNokia-yhtiöillä puunkulje-tusautoa, ja Kotkasta mat-kaan tarttui puutavaran la-jittelijan opit. Lisäksi hänon toiminut ambulanssissasairaankuljettajana, opiskel-lut Haka-Rakentajilla op-pisopimuksella kirvesmie-

Restauroinnin artenomi kunnostaa kaikkituulimyllyistä hirsitupiin ja kaakeliuuneihin

Petri Kuronen asuttaa vanhaa siirtolaistilaa ja jatkaa kädentaitajain perinteitä

Eino Kuronen ja äitinsä Anna Kuronen vastavalmistuneen uuden siirtolaisko-din vierellä, joka on tyypillinen puolitoistakerroksinen rintamamiestalo.

heksi – ja sitten käynytmuurarin- ja koristerappaa-jan kurssit, hirsirakentajienkoulua sekä yrittäjäkurssin.Pisin opiskelurupeama olinelivuotiskausi Ikaalisissarakennusten entisöintiä japeruskorjausta varten.Tämä ala onkin sitten nie-laissut miehen kokonaan:

– Ei kai saisi sanoa ää-neen, mutta Suomessa uu-disrakentamisen laatu onhuonoa ja hinnat korkeat.Toimiessani aikanaan taval-lisena kirvesmiehenä tulitehtyä monet virheet, kunkäytettiin muoveja, lasivil-laa ja lateksimaaleja tietä-mättä tai välittämättä, mitäseurauksia väärien materi-aalien valinnasta on.

Siksi miehen mieltä läm-mittääkin, kun kohtaa ih-misiä, jotka haluavat asut-taa vanhoja taloja ja satsaa-vat niiden kunnostamiseenkodeikseen talon hengensäilyttäen.

Vaimo Päivi Kuronenpaljastaa, että T:mi PetriKurosen yksi mainosvalttiPirkanmaan Taitorekisteris-sä on se, ”että mies tuleetoimeen maahisten ja men-ninkäisten kanssa”.

– Meinaa sitä, että haluaakunnioittaa vanhaa taloa jatyötapoja, eikä kolistele ”ta-lonväkeä” karkuun.

Uunimuuraus jahirrenveisto käyKaakeliuunit ovat Kurosenmukaan yksi haastavimpiakohteita. Esimerkiksi vii-me talvikaudella hän muu-rasi teiskolaiselle huvilan-omistajalle kolme hulppe-aa vanhaa kaakeliuunia, jo-hon kului lähes kolme kuu-kautta aikaa. Matkan var-rella tuli yllätyksiä, muttaurakkasopimuksesta pidet-tiin kiinni.

– Kun lähdet rakenta-maan vanhaa kaakeliuuniauudestaan, ei siinä ole mi-

tään piirustuksia. On vaintallessa vanhat kaakelit jasuuluukut; kaikki sisältö ontekaistava omasta pääko-pasta ja työ on millintark-kaa. Tuntuu, ettei kahta sa-manlaista ole tullut vastaan.

– Joskus se muuraa ko-tona unissaan yökaudet –ja on sitten aamulla tyyty-väinen, kun on taas keksi-nyt ratkaisun johonkin pul-maan, puoliso huomauttaa.

Perinnerakentajan mate-riaalitkin ovat omaa luok-kaansa: ei pelkästään puna-multaa, vaan tarvittaessakäytössä on kaikenlaistalehmänpaskasta sahanpu-ruihin, silliliemestä olkisilp-puun. Ja kierrättäminenkiinnostaa – hiljattain Ku-ronen pelasti pihapiirinsuuliinsa ison satsin van-hoja ikkunalaseja, arvokas-ta puhallettua lasia, jotkaolivat menossa kaatopai-kalle. Ikkunoille on jo löy-tymässä käyttöä tulevassasaneerauskohteessa.

Lukemista harrastavamies on saanut myös ke-rättyä komean kirjakokoel-man, jonka helmiä ovat eri-laiset perinnerakentamisenvanhat opukset. Niitä onjo satamäärin, esimerkkinämainittakoon vaikkapaSanteri Alkion omakäti-sellä nimikirjoituksella va-rustettu Yrjö Similän kir-ja ”Sota-ajan rakennustoi-mintaa muissa maissa”. Uu-simpia hankintoja on Vam-malan kirjapäiviltä käteensattunut ruotsinkielinenopus Porkkalan rakennuk-sista.

Karjalaisuutta ja sotahis-toriaa käsittelevä kirjallisuuskiinnostaa myös Kurosta;sen pariin viettävät suku-juuret ja armeija-aika las-kuvarjojääkärinä. Liikun-nallisia harrastuksia on ta-kana lukuisten Pirkan Hiih-tojen ja Pirkan Kierrostenverran.

Petri ja Päivi Kuronen ovat 2000-luvun alkupuolelta yhdessä asuttaneetKurosten tilaa.

Pyhäjärvi sijaitsi Keski-Kannaksella ja rajoittuiidässä Laatokkaan. Pitäjäoli melko suuri, asukkaitaoli ennen talvisotaa yli8000. Kunta oli vahvastimaatalousvaltainen. Maatolivat hiekkapitoisia ja ke-veitä, ilmasto oli edullinenmaanviljelylle. Osa Pyhä-järven väestöstä sijoitettiinsotien jälkeen asumaanNokian seudulle.

Siirtoväen pysyvä asutta-minen sodan jälkeen ta-pahtui maanhankintalain jasiirtoväen sijoitussuunnitel-man pohjalta. MHL hy-väksyttiin toukokuussa

Karjalaisten asuttaminen siirtolaistiloille1945 ja siirtoväen sijoitus-suunnitelma valmistui hie-man myöhemmin.

Sijoitussuunnitelma kos-ki maatalousväestöä, jokaoli tarkoitus sijoittaa niin,että pitäjä- ja kyläyhteys,jopa naapuruussuhteet säi-lyvät, ja että sijoituspaikkaolosuhteiltaan vastaa entis-tä kotiseutua.

Suoniemi (nyk. Nokiaa)kuului Vpl Pyhäjärvenasukkaiden sijoitusaluee-seen, ja se oli suunniteltuNoitermaan kylän asukkai-den asuinpaikaksi.

Maanhankintalaki koskimuutakin kuin siirtoväkeä,

koska sillä täydennettiin it-senäisyyden alkuajan maa-talousuudistusta, Lex Kal-liota. Niinpä maansaantiinolivat oikeutettuja paitsisiirtoväki, myös mm. so-tainvalidit, sotalesket ja -orvot sekä perheelliset rin-tamasotilaat.

Maanhankintalain perus-teella voitiin muodostaa eri-kokoisia tiloja. Viljelystilaoli tarkoitettu sellaiseksi,että keskikokoinen perhesaa siltä pääasiallisen toi-meentulonsa. Peltoa sillä saiolla enintään 15 muunnet-tua peltohehtaaria (siis val-mista tai raivattua) ja lisäk-si metsää niin, että puuta

sai oman tarpeen lisäksimyyntiin. Muita tilamuo-toja olivat mm. asuntovil-jelystila (enintään 6 ha pel-toa), asuntotila (enintään 2ha peltoa), asuntotontti jalisäalue. Nämä pienemmättilamuodot edellyttivät, ettäpaikkakunnalla oli mahdol-lisuus lisäansioihin.

Asuttamisen toteutettiinpaikallisesti maanlunastus-lautakuntien ja asukkaan-ottolautakuntien kautta.Maanlunastuslautakunnatperustivat tilat ja asukkaan-ottolautakunnat päättiväthakemusten perusteella,ketä millekin tilalle sijoitet-tiin.

Perinne-rakentajankirja-aarteitavuodelta 1919.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Nokialla pidettäviin Pyhä-järvi-juhliin liittyy nähtä-vyyskierros Kuljun ja Kau-niaisten kylien maalaismai-semassa. Petri Kuronen onyksi Kuljun kylän siirto-laisperheiden jälkeläisistä;hän asuttaa isänsä EinoKurosen 1940-luvun lo-pussa rakentamaa kotita-loa.

Pihapiirissä on pystyssämyös isän heti jatkosodanjälkeen rakentama sauna,jossa tämä asui äitinsäAnna Kurosen (o.s. Sir-kiä, ent. Karilainen) kans-sa.

Petrin mummo Anna japappa Ville Kuronen oli-vat tavanneet toisensa Py-häjärven Alakylässä; kaksileskeä mieltyi toisiinsa janaimakauppahan siitä tuli.He rakensivat talon Alaky-lään Kurosenlammen ran-nalle.

– Talo on edelleen pys-tyssä, nykyisin sitä isännöiLeningradista (Pietarista)kotoisin oleva mies. Vai-moista en tiedä, kun sielläaikanaan kävin, tuntui ettäjoka vuosi oli uusi, myhäi-lee Kuronen.

Hän on 1990-luvulla käy-nyt kotipaikallaan moniakertoja ja avusti isäntäämm. traktorin hankinnas-sa. Sittemmin yhteydenpi-to on hiipunut, mutta kar-jalaisuus on vahvaa edel-leen.

– Äitini Senni oli Poh-janmaalta, mutta karjalai-seksi olen itseni aina miel-tänyt.

Isä rakensi ensin saunan, sitten talonIsä huolehti, ettäkakkarat paistetaanKotona karjalaisuus näkyimm. ruokaperinteessä, jon-ka ylläpitämiseen isä Eino-kin osallistui ahkerasti, vaik-kei muuten ”naisten töitä”tehnytkään.

– Mutta aina kun tulilauantai, isä kuori perunat,lämmitti uunin ja ajoi (kau-litsi) kakkarankuoret val-miiksi. Riisipiirakoita ei juu-ri tehty, vaan aina perunas-ta.

Viikonvaihteeseen kuuluimyös uunissa lihapaloistahaudutettu karjalanpaisti,

jonka liemeen piirakoitakastettiin. Äidin bravuuripuolestaan oli muhkeidenleipien paistaminen.

– Äiti sai joskus oikeinvaltakunnallisen leipäkilpai-lun palkinnon joululimp-pureseptistään. Kai se ohjetäällä jossakin on, mutta eiole sattunut silmään.

Karjalanmurrettakin Pet-ri Kuronen sanoo haasta-vansa; sen sujuminen tosinvaatii osaavan vastapuolen.Lapsuudesta on mielessälähistön karjalaisten vierai-lut – suurin osa naapureis-ta kun oli tuttuja evakkoja

Pyhäjärveltä.– Joskus miehet innos-

tuivat sotimaan pöydän ää-ressä. Siinä oli kahvikupitmilloin rajoina, milloinhyökkäyspesäkkeinä, ja jut-tua tuli!

Vuonna 1921 syntynytEino Kuronen oli lähtenyt17-vuotiaana vapaaehtoise-na sotaan, mutta kodin ar-jessa hän ei juuri sotajuttu-jaan puhunut.

Petri jatkoi vanhempien-sa jäljillä maanviljelystä jakarjanhoitoa aina 1990-lu-vulle, mutta myi sitten met-sät ja pellot pois. Kotitaloahän ei kuitenkaan hevillävaihda, vaan jatkaa sen re-montoimista silloin kunyrittäjän kiireiltään kerkiää.

Juhlille talkoisiin jaisännänviiriäostamaanPetri ja Päivi Kuronen osal-listuvat tietenkin Nokialla18.-19.7. järjestettäviin Py-häjärvi-juhliin. Järjestelytoi-mikunnalle he ovat jo lu-vanneet olla talkootöissämukana.

Päivi menee muiden mu-kana auttamaan ruokahuol-toa järjestävää Tarja Kim-

beriä ja Petri todennäköi-sesti on yksi Lauri Pula-kan kokoon haalimista lii-kenteenohjaajista.

Ja yksi muukin syy onlähteä juhlille: Kurosen ta-lon lipputangossa liehuuyleensä Pyhäjärven viiri,mutta nyt se on niin monetvuodet nähnyt, että on aikaostaa uusi tilalle.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Anna ja Ville Kurosen jo ennen 1920-lukua rakentama talo on edelleen pystyssä Pyhäjärven Alakylässä. Sisätilat ovat kutakuinkinalkuperäisessä asussaan, eikä ulkoasullekaan ole paljoa tehty, jollei oteta lukuun peltikattoa.

Petri isänsä Einon kanssa kotipihalla 1960. Takana isän heti jatkosodan jälkeen rakentama sauna, jollaaloitettiin asuttaminen Kuljun kartanon mailta lunastetulla tilalla. Ja sama sauna kesällä 2009.

Senni ja Eino Kuronen lastensa Petrin ja Tiinankanssa 1960-luvulla kotipihalla. Tiina A. Lintulatoimii myös Nokialla yrittäjänä pyörittäen ravintolaAinoa&Reinoa.

Kun tila oli saanut asuk-kaat, maanviljelys- tai ta-lousseura laati tilasta hal-lintasopimuksen viideksivuodeksi. Maatalousseuro-jen keskusliitto huolehti tä-män jälkeen yhdessä asuk-kaan kanssa rakennus- jaraivaussuunnitelman toi-meenpanosta. Kun hallin-tasopimus meni umpeenviiden vuoden kuluttua, al-lekirjoitettiin kauppakirjatai jatkettiin hallintasopi-musta, jos rakennus- ja rai-vaustyöt olivat vielä pahas-ti kesken. Kaupan yhtey-dessä määriteltiin tilan hin-ta. Perustana oli paikka-kunnan kohtuullinen vuo-

den 1944 käypä hinta.Maanhankintatarkoituk-

siin piti käyttää ensi sijassavaltion maata ja vapaaeh-toisin kaupoin saatavaamaata. Sen jälkeen pakko-lunastettiin ensin rappioti-loista, julkisyhteisöiltä jalopulta myös yksityisiltämaanviljelijöiltä.

Koko maan tasolla ylipuolet lunastettavastamaasta (52 %) tuli valtionmaista, 1/4 (24 %) saatiinvapaaehtoisilla kaupoilla ja1/4 (24 %) pakkolunastet-tiin. Korvaus pakkolunas-tuksista ja vapaaehtoisistakaupoista maksettiin 10-15vuoden kuluttua eräänty-

villä valtion velkasitoumuk-silla.

Esimerkiksi Suoniemelläuseimmilla tiloilla ei ollutrakennuksia. Lisäksi piti rai-vata lisää peltoa. Alkuvuo-det olivatkin kiihkeää ra-kentamisen ja raivaamisenaikaa. On nykyaikana vai-kea käsittää sitä ruumiilli-sen työn määrää, joka jou-duttiin tekemään, kun ra-kennusten perustukset kai-vettiin lapiolla ja kannotrevittiin maasta hevos- jamiesvoimin. Koneita ei juu-rikaan ollut ja niitä oli han-kala saada, koska teollisuus-tuotanto meni sotakorva-uksiin.

Myös puute rakennustar-vikkeista hankaloitti ja hi-dasti työtä, joten monestirakentamista jouduttiin jak-sottamaan. Usein ensim-mäinen rakennus oli pieniasuinrakennus, joka palvelimyöhemmin saunana.

Rakentamista helpotta-maan syntyivät ns. tyyppi-piirustukset, joita oli paitsiasuinrakennuksia, myösmuita rakennuksia varten.Näitä puolitoistakerroksi-sia taloja näkee edelleenniin maaseudulla kuin taa-jamissakin.

Lähde:KIRSTI NASKALIN

esitelmästä v. 2006

vapaaehtoisesti tai pakkolunastuksinPyhäjärvi-juhlilla lauantai-iltana 18.7. muistojen il-lan ja iltamien välillä toteutettavaan bussiretkeenKuljun ja Kauniasten kyliin on vielä vapaita paikko-ja.

Tarkennetaan, että koko retken ajan pysytäänKuloveden pohjoispuolella ja tutustutaan Kuljun jaKauniaisten kyliin, aikataulu ei salli laajempaa kier-rosta.

Parituntisen kierroksen aikana katsellaan siirto-laisten asuttamia ”karjalaiskyliä”, joista kertovatpaikalliset oppaat.

Bussiretkelle mahtuu mukaan 50 henkeä.Ilmoittautumiset ennakkoon:Esko Pulakka, puh. 044 3830 867Retken hinta on 10 euroa ja se maksetaan bussis-

sa. Lähtö on seurakuntakeskukselta klo 17.30 japaluu iltamapaikalle Nokiasalille klo 19.30.

Vielä on tilaakyläkierroksella !

TERVETULOA KARJALAISET NOKIALLE

NOKIAN KAUPUNKI

Nokian Urheilijoiden maja on monipuolinen ja viihtyisä paikka Alisenjärven rannalla. Maja tarjoaa mukavat juhla- tai kokoustilat jopa 50 hengelle.

NoU:n maja Porin yhdystie 229 37130 NOKIA

Varaukset:Vuokko Pokela 040 718 2182Heikki Viherlaakso 040 050 7579

TOMMILLA NYT KESÄ-ALE

�����������

�����

K-Citymarket-kauppakeskus,

VARATTU

Kaikki valosta!

Viholankatu 1, 37120 Nokiap.3426600, www.nokiansahkotalo.fi

RTV-NOKIA

Tekstiilimyynti CeliaVälikatu 13, 37100 NOKIA,p. 0400 773 235

Pulakan tila37200 SIURO

SIRMET – laituritwww.siuronmetallirakenne.fi

Puutarhatoimintaa jo PyhäjärvelläISO-PAHKALAN PUUTARHARantapellontie 52 SIURO

Kellopiste PaukkuPirkkalaistori 4, NOKIA,p. (03) 3410 731

Rautia Raisamo ky, NOKIA

Vyöhyketerapiaa ja klassista hierontaaLeila Rantalainen, Kyyninkatu 25 A 7NOKIA, p. 0400 931 917

ST1 – J Salo OyYrittäjäkatu 1, 37100 NOKIA,p. (03) 3426 100

Tervetuloa Nokialle8

Heikinpolventie 4 37150 Nokia Puh./Fax (03) 343 4034 - 0400 434 034

KuljetuksetNostot 30 metriin

* NOSTURIVAIHTOLAVA-AUTOLLA* KOURA + KAHMARI* HENKILÖNOSTOKORI* VAIHTOLAVOJEN VUOKRAUS

9

Jo miu issäi kävi tääll haastelemas mukaviiJa mei mieheks varttunut poika- Hää käyp laulamas ain iltaisin...

KESKIVIIKKOISIN,PERJANTAISIN JALAUANTAISIN KARAOKETANSSIT

SUNNUNTAISIN BINGO KLO 17.30

TULE JA VIIHDY KANSSAMME

Palvelemme su-to 9-01pe ja la 9-02

Maununkatu 9, NokiaPuh. (03) 389 1140

KESKELL KYLLÄÄ- SIIN TAXIKOPIN JA

JUNA-ASEMAN VIERESS

YELLOW DRAGONCHINESE RESTAURANT

Avoinna Ma-Pe 11-21

La 12-21

Su 12-20

Puh./fax (03) 342 3338

Välikatu 8, 37100 Nokia

L Ö Y T I S

Tällä kupungillasaat meiltä

Kupunki on voimassa 18.7.09 asti

Etua elämään. OP-Pohjolasta.

Vakavarainen suomalainen

PÄIVYSTYS 24 H

Puh. (03) 213 3303

Käyräkuja 3033430 Vuorentausta Puh. (03) 213 3394

DIGIKUVAT 0,12 200 kpl PASSIKUVAT HETI !

Tervetuloa palveltavaksi

Nokian konttori

IkaalistenSäästöpankkiwww.ikaalistensp.fi

Kolmihaarakatu 20 33330 TAMPERE

0400 333 745Puh. (03) 343 0265 Fax (03) 343 2857

RAUTARAKENTEET

HANNU MATIKAINEN AY

Korkeemäenkatu 5, 37100 Nokia

Jos alhainen korko-taso miellyttää, siitäkannattaa pitää kiinni

Nor

dea

Pan

kki S

uom

i Oyj

Maanantai 6. heinäkuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI10

Kävin 13 vuoden tauonjälkeen taas jälkikasvuni jakyläläisten mukana kotonaPyhäjärvellä. Tässä joita-kin havaintoja, vertailuja jatulevaisuuden näkymiäyleensä Pyhäjärveltä ja tar-kemmin eräistä Pyhäkylänkoulupiirin kylistä.

RakennuskantaPyhäjärveläisten rakenta-mia rakennuksia näkyi en-tistä harvemmin ja muuta-mia myönteisiä poikkeuk-sia lukuunottamatta kuntooli jo hyvin heikko.

Venäläinen rakennuskan-ta taas oli, varsinkin eräilläalueilla, lisääntynyt tavat-tomasti. Se oli positiivista,että osa uusista taloista olijo erittäin siistejä, mallik-kaita ja hyvin maalattuja.

TietPäällystettyjen teiden kun-to joitain poikkeuksia lu-kuunottamatta vaihteli hei-kosta huonoon. Entistenkyläteiden kunto taas riip-pui siitä, oliko tien varrellamillaista asutusta.

Peruslähtökohta kuiten-kin lienee, että venäläiseteivät huomaa, että tiellesyntyviä kuoppia voisi ta-soittaakin. Pääsääntöisestiniitä vain kierretään. Tien-varsien raivaus on melkotuntematon ajatus. Siksi vä-häliikenteiset pienet tiet al-kavat metsätaipaleilla ollapaikoitellen oikeita holvi-tunneleita. Henkilöautojuuri vielä mahtuu kulke-maan.

Orola eli SepänkyläPyhäjärven rantaan rajoit-tuvassa kylässä oli ennen11 taloa. Viimeisinä vuosi-kymmeninä alueen ainoarakennus oli kylän keskellerakennettu kolhoosin na-vetta, joka oli viime vuon-na purettu.

Nyt oli yksi uusi talo il-mestynyt rantaan Poikalas-ta Lahnavalkamaan päin.Tähänastisen laiduntami-sen ansiosta pellot kasvoi-vat vielä vain heinää. Joita-kin reuna-alueita oli jo met-sittynyt.

Nyt kylämaiseman vielälöytää. Samoin useiden ta-lojen kivijalkoja tai sireeni-

Kyläkuva muuttuu Pyhäjärvellä

pensaita. Mutta?Vain runsas rantaraken-

taminen voi pelastaa kylä-maiseman, joka todennä-köisesti melko pian muut-tuu pusikoksi ja metsäksi.Orolan tien varrella olleetHinkkasen ja Väkiparranpellot ovat jo kauan kasva-neet puita ja pensaita.

Joten vihje: Jos haluattevielä löytää Orolan, älkääsiirtäkö kotiseutumatkojakovin kauas tulevaisuuteen.

IvaskensaariTaloja oli ennen 5. Nytjäljellä vain saaressa Hovinpäärakennus hiukan pie-nennettynä.

Vieressä 2-3 venäläistenvaatimatonta kesäasuntoa.Saarella vielä peltoa vähänjäljellä. Kaunis Taipale ru-maksi puskittunut. Mante-reella ei asuntoja. Pellot,jotka laiduntamisen avullaosittain pysyivät aukeina,ovat nopeaa vauhtia met-sittymässä.

Kylämaiseman löytämi-seen sama vihje kuin Oro-lassakin.

Larjava-MahhoiMukaan lukien Pyhäkylänpuolelta Karvisen ja Lap-palaisen talot alueella oli

12 asuntoa.Poissa ovat Kuosan mök-

ki, Federleyn Armaan jaJuhon talot sekä Hankki-lan Elinalle jatkosodan ai-kana rakennettu asevelita-lo.

Alueen maat kylätien jarannan väliltä ovat jo vuo-sikymmeniä olleet Mosko-van Yliopiston Kasvitie-teellisen koeaseman omis-tuksessa. Tästä on johtu-nut, että rakennukset ovatsäilyneet ja uusiakin on siir-retty tai tehty rajoitetusti.Tien metsän puolelle onrakennettu 3 uutta taloa jarannan puolelle siirretty jarakennettu 9 ja Toiviaiseltaeteenpäin rakenteilla yksierittäin iso ja komea talo.

Vielä 1990-luvulla koe-asemalla oli yli 1000 eripuolilta maailmaa tuotuaerilaista puulajia. Lisäksisatoja eri kukkia ja pensai-ta. Nyt toiminta on hiipu-nut. Jättipensas ja pajukotvaltaavat vauhdilla peltoja.Johtaja ei enää asu kylälläja vain 2-3 työntekijää käypäivittäin siellä töissä.

Näkymän kylätieltä ran-taan katkaisevat lähes kokomatkalla puut ja pensaat.Ellei koeasemalla tapahduratkaisevaa toiminnan vil-

kastumista, pellot aika pianmetsittyvät kokonaan.

HautausmaaltaMusakalleN.K.Y:n talon lisäksi (jokapaloi 1942) alueella oli 5taloa. Nyt jäljellä AaronTenkasen Pähkinärinne,osittain kunnostettuna. In-kisen talo lyhistynyt pai-koilleen, Lappalaisen jaHenttosen Katrin talot hä-vinneet ja Pusan Antin jaBertan talo palanut 2007.

Pähkinärinteen, Larjavantien, rannan ja Musakanvälille jääville Pusan Antinmaille on paikallisten asuk-kaiden ilmoituksen mukaansijoittunut 50 uutta asun-toa.

Alue PähkinärinteestäHaukkaniemeen päin, hau-tausmaan alapuolella, onmyös täyteen rakennettu.

Joten kirkon kohdallerantaan saattaa päästä vieläjostain hautausmaan takaa.

HautausmaatKiitos Vpl. Pyhäjärvi- Sää-tiön ja aktiivisten talkoo-miesten: Sankarihauta-alue,kirkon paikan muistomerk-ki ja taulu männyssä, Vapa-ussodassa kaatuneidenmuistokivi ja HuppusenMarian kirkonpaikan vie-reen tuotu hautakivivi muo-dostavat arvokkaan muis-tojen ketjun menneeseen.

Havaintojen kirjoittaja kotipihassa. Taustalla syntymäkoti nykykunnossa.Talon toinen asukas on asunut talossa v. 1945 alkaen. Kuva: Jonna Hirvikoski.

Vapaussodassa kaatuneiden vaurioitunut muistokivi entisellä paikallaan Pyhä-järven hautausmaalla venäläisten hautojen ympäröimänä. Kuvat: Toivo Hink-kanen.

Pyhäjärven kirkon ja hautausmaan pääportin kivi-set portinpylväät seisovat vielä tukevasti paikoil-laan. Portilla Seija Hirvikoski Sastamalasta. Kuva:Toivo Hinkkanen.

Antti Pusan talon rauniot, paloi 2007. Tässä talossa lapsena kävin Markus-sedän lastentunteja radiosta kuuntelemassa. Vieressä uusi koti talossa 1946alkaen asunelle vanhalle emännälle, 92 v. Liikuntakyvytöntä vanhusta miniä japoika hoitavat.

Muut hautakivet ja hau-tausmaata ympäröineet ki-viaidat on venäläisten toi-mesta jo kauan sitten vietypois. Mihin, siitä on ristirii-taisia tietoja.

Vaikka kaikki meikäläiseteivät ajatustani hyväksy, niinitse olen kuitenkin iloinensiitä, että Pyhäjärven hau-tausmaat ovat säilyneethautausmaina. Monen seu-rakunnan hautausmaat kunovat rakennusmaina tms.

KirkkoahoSitä reunustaa lahjoitus-maatalonpoikien jykevämuistomerkki. Säätiön jatalkooväen toimesta use-aan kertaan kunnostettu.Lyhty riisuttuna se nyt olikuitenkin siedettävässäkunnossa.

V. 1997 tehtiin säätiöntoimesta anomus kirkko-ahon rauhoittamisesta.Monien vaihden jälkeenanomukseen saatiin myön-teinen ratkaisu v. 1998 jamaastoon alue, noin yksihehtaari, paalutettiin loka-kuussa 1998.

Kirkkorinne japappilatKirkkorinteeseen oli jo1991 aloitettu rakentaa pie-tarilaisen laitoksen loma-keskusta. Samat tiiliraken-teet ovat vielä pystyssä.Edistystä sen verran, ettätien viereen kirkolta Ala-Pappilan tiehaaraan on ra-kennettu korkea ja tukevarauta-aita.

Yksi siirretty talo seisooAla-Pappilan koivukujanyläpään kulmauksessa. Tiealaspäin näytti myllerretyl-tä. Rakennukset rannastalienee kaikki purettu.

Ylä-Pappila, joka Viikankuvaamana oli ennen las-ten kesäsiirtolana, on nytjätetty hyly huostua. Piha

puskia täynnä ja rakennusrapistuu vauhdilla.

LainamakasiiniltakoululleLainamakasiinia ei enää ole,kunnantalo palanut luulta-vasti 1960-luvulla. Metsään,Lahjoitusmaatalonpoikienmerkin taakse, VanhasenUrholta Katilaan päin jaapteekin takaa kulkeneentien varteen on kohonnuttalo jos toinenkin. Ja piha-aidat ja portit katkaisevatentisen tieyhteyden täysin.

Mannsneeruksen, Aptee-kin, Diakonissan ja Lääkä-rin talot ovat pystyssä. Pos-titalo erittäin hyvässä kun-nossa. Siinä asuu eläkkeell-kä oleva Käkisalmen lääkä-ri, joka eläkepäivinään te-kee rakennustöitä muualla-kin.

Näiden takana, Punais-ten tupien alueella, jne, onvanhoja hävinnyt, muttarunsaasti uutta tullut tilal-le. Koulut ovat yksityiskäy-tössä, samoin uuden kou-lun viereen siirretty Kah-venitsan koulu.

Mitä halusintällä kertoa?Tässä jotain havaintojaosasta kotiseutuani. Kokokoulupiiriä en ehtinyt kar-toittaa. Toiset voivat ker-toa omista havainnoistaan.

Sen pyhäjärveläisille kuinkaikille karjalaisille haluai-sin sanoa: Entisiä kotiseu-tujamme rakennetaanvauhdilla ja toisaalta nemyös metsittyvät voimalli-sesti.

Jos haluatte jälkipolvil-lenne näyttää ja kertoa, mis-sä meidän perhe tai se enti-nen naapuri ennen asuivat,älkää viivytelkö kotiseutu-matkalle lähtöänne.

TOIVO HINKKANEN

Maanantai 6. heinäkuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 11

Kuopio täyttyi karjalaisista kesäjuhlijoista;Karjalan Liitolla tulossa 70-vuotisjuhlavuosiKarjalaiset kesäjuhlat, nyt61. kertaa, vietettiin tänävuonna Savon sydämessäKallaveden rannalla 12.-14.kesäkuuta Karjalaisseuro-jen Kuopion piirin ja Kar-jalan Liiton toimiessa jär-jestäjinä.

Kesäjuhlien eri tilaisuuk-siin osallistui järjestäjien il-moituksen mukaan lähes10 000 kävijää kolmen päi-vän aikana. Pohjois-Savoonsijoitettiin noin 40 000evakkoa, suurin osa Laato-kan Karjalasta. Perjantainaolikin ohjelmassa asutus-toimintaa käsittelevä semi-naari.

Lauantaina oli mm. ma-raton sekä piirakka- ja kyyk-käkilpailut. Tärkeä juhlata-pahtuma oli myös kuoro-kavalkadi, jossa salintäytei-

nen yleisö sai kuulla esi-merkiksi tamperelaista Kar-jalan Kaikua. Esitimmeenglantilaisen kansansävel-män ”Lilja, ruusu, kirsik-kapuu” sekä Aili Runne’nsanoittaman ja säveltämän”Kaipaan rannoille Laato-kan”, jolloin kuuluttajakinherkistyi muistelemaan äi-tinsä kanssa ensi käyntiäänLaatokan rannalla.

Lauantaina oli vielä juh-lien avajaiset ja monia mui-ta tilaisuuksia eri puolillaKuopion kaupunkia.

Sunnuntaina puolenpäi-vän aikaan lähes 1500 juh-lavierasta täytti torin jamarssi kulkueena juhlapai-kalle. Marssi on aina yhtähieno kokemus niin mars-sijoille kuin reitin varrellaolevalle yleisöllekin – näh-

dä lippuja, kansallispukujasekä kuulla torvisoittoa jalaulua.

Päiväjuhla Väinölännie-men kentällä päätti tämän-vuotiset juhlat auringonpaistaessa ja noin 200 kar-jalaisen lipun reunustaessakenttää airueineen.

Ensi vuonna KarjalanLiitto täyttää 70 vuotta, jajuhlat pidetään Helsingissäosana juhlavuoden tapah-tumia – lähdetään joukollamukaan.

PIRJO KIIALA

Pyhäkylä-Seuran edustajat lahjoittivat 16.6.2009 paikallisten asukkaiden käyttöön Pyhäkylän koulupiirinkartan ja kirjasarjan Kaunista Vpl Pyhäjärveä osat I ja II. Lahjoituksen otti vastaan nykyisen Pyhäjärvenkyläneuvoston – vastannee meillä kuntaa – puheenjohtaja Nikolai Ivanovits Babin. Henkilöt vas. tulkkimmeAntti Musakka, kunnanjohtaja Nikolai Ivanovits Babin, sekä Kirjatoimikunnan jäsenet Toivo Hinkkanen,Irma Karppanen ja Pentti Kiuru. Kuva Mauri Hauhia.

Kirjallista tietoa Pyhäjärven kunnan keskustan asukkaistaja elämästä ennen sotia kuntamme nykyisille asukkaille

Tänä vuonna Karjalan Liit-to valitsee toista kertaa vuo-den karjalaisen pitäjä- jakyläkirjan. Kilpailuun voi-vat osallistua kaikki1.10.2008 ja 30.9.2009 vä-lillä julkaistut pitäjä- ja ky-läkirjat.

Kilpailuun osallistuvatkirjat sijoitetaan Karjalan

Tammikuu23.1.2010, Karjalan kirkot ja hengellinen toiminta -seminaari ja näyttely Karjalatalossa.Helmikuu27.-28.2.2010, Karjalainen järjestötoiminta 100 vuotta -juhlaristeily yhdessä Karjalaisen Nuorisoliiton kanssa,Tallinna. Kalevalan ja karjalaisuuden päivän juhla.Maaliskuu6.-7.3.2010, Ekumeeniset hengelliset päivät Mikkelissä13.3.2010, Talvisodan päättymisestä 70 vuotta, muistoti-laisuus Helsingissä.Karjalainen ruoka, ruokamarkkinat ja näyttelytHuhtikuu20.4.2010, Karjalan Liiton perustamisen juhlapäivä20.-21.4.2010, Juhla Karjalatalossa Helsingissä, juhlase-minaari ja -vastaanotto, Evakkovaiheet-valokuvanäyttely,Karjalatalo. Karjalan Liiton historiikin julkistaminen.Toukokuu22.5.2010, Asutustoiminnan muistomerkin paljastami-nen, Veikko Vennamo ja asutustoiminta -seminaari La-pinlahdella.KesäkuuJuhlaviikko 14.-20.6.2010, seminaareja ja näyttelyitä, Kar-jalatalo. Karjalaisen kulttuurin seminaareja, esityksiä,kansallispuvut, urheilu, kirjallisuus/pitäjäkirjat, karjalai-nen musiikki ja laulu.Karjalaiset kesäjuhlat 19.-20.6.2010, Karjalaiset laulu-juhlat - Karjalainen musiikki ja laulu.Lauantain avajais- ja sunnuntain päiväjuhlapaikka:Finnair Stadium, jalkapallostadion, HelsinkiRuokailut ja karjalainen tori: Töölön kisahalliJuhlapaikat: Karjalatalo Käpylässä ja Finnair Stadium jaTöölön kisahalli Olympiastadionin vieressä Töölössä.Elokuu20.8.2010, Taiteiden yö, Helsinki. Lasten ja perheidentaiteiden ilta. Toteutus yhdessä Karjalaisseurojen Uu-denmaan Piirin ja Kansanmusiikkiopiston, KarjalaisenNuorisoliiton sekä Suomen sukututkimusseuran ja Su-kuseurojen Keskusliiton kanssa.SyyskuuKarjalainen varhainen historia -seminaari ja näyttelyLokakuuJärjestötoiminnan seminaareja; 2011 liittokokoukseenvalmistautuminen. Karjalainen elämänkaari – elämän erivaiheet -seminaari ja näyttely9.-10.10.2010, SukuseurapäivätMarraskuu13.11.2010, Pitäjäpäivä ja järjestöseminaari30.11.2010, Talvisodan alkamisen muistotilaisuus Hel-singissäJoulukuu6.12.2010, Itsenäisyyspäivän juhla, Karjalatalo, HelsinkiKarjalaiset joulumyyjäiset, Karjalatalo.

Muutokset mahdollisia.Lisätietoja Karjalan Liitosta. www.karjalanliitto.fi

Juhlakulkueessa Pyhä-järvi-kylttiä kantoi Mark-ku Joro.

Karjalan Liiton juhlavuoden2010 alustava ohjelma

Vuoden parasta karjalaista pitäjä- jakyläkirjaa etsitään nyt toista kertaa

Liiton kirjastoon tutkijoi-den ja muiden kiinnostu-neiden käyttöön.

Kisaan osallistuvista jul-kaisuista ilmoitetaan kirjantoimituskunta, julkaisuaikaja mitä pitäjää tai minkäpitäjän kyliä kirja käsitte-lee.

Kilpailun tulokset julkais-taan marraskuussa pitäjä-päivän yhteydessä14.11.2009.

Kisaan osallistuvat teok-set toimitetaan 30.9.2009mennessä Karjalan Liitontoimistoon, Käpylänkuja 1,00610 Helsinki.

Lisätietoja:Mervi Piipponen,p. (09) 7288 1714,mervi.piipponen@karjalanliitto.fi taiSaija Pelvasp. (09) 7288 1715,

saija.pelvas@karjalanliitto.fi.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI12

Olipa kerran kinkerit elilukuset Tatin Taavetin ta-lossa. Piti virittää asiaan-kuuluva virrenveisuu har-tauden vahvistamiseksi.Kun ääntä ei alkanut kuu-lua, tokaisi menoja pomot-tanut, ilmeisen hyvin ruo-kapöydässä viihtynyt pap-pi: ”No, kun ei muut laula,niin laulanhan minä, laihapoika”. Ukot ja akat vilkai-sivat syrjäkarein toisiinsa,jotkut vähän paheksuvan-kin oloisina, mutta ääntäalkoi tulla tuvan täydeltä.

Olinhan siellä minäkin,kuin vanha Stool Suomensodassa. Tapaus muistuimieleeni, kun keräsin roh-keutta muistellakseni en-tistä Kallenkartanoa, kos-ka jossain tämän rakkaanPyhäjärvi-lehden jutussatämmöisiä entisen elämänkuvauksia toivottiin.

Tosinhan minulla, kutenei monella muullakaan Val-keamäen asutuskylän asuk-kaalla ollut, eikä ole ihantäysiä pyhäjärveläisyydenoikeuksia. Syntyperäoikeusoli jäänyt jonnekin muualleSuomeen, mutta kyllä memaailman hartioilta Pyhä-järvelle rantautuneetkin ko-etimme parhaamme mu-kaan jakaa seudun ilot jasurut.

AntinkadultaKallenkartanoonVanhempani Väinö ja Eli-na Lehtinen muuttivatPyhäjärvelle Kallenkarta-

Porissasta poimittua: Moskovan kaupastalakritsipiippu ja limonaatia hiivan hakijalle

noon kesällä 1932. Heidännäistä riveistä vastaava poi-kansa täytti tuolloin kolmevuotta. Kun ystävällisetnaapurit kyselivät pojaltanimeä, vastaus kuului ainaniin, että siihen liittyi osoi-te ”Antinkatu 24”. Se tuliperintönä Lappeenrannas-ta.

Ihmisillä oli tuosta mi-nun osoitteestani lystiä,vaikka en minä siinä mi-tään vitsiä nähnyt; jotkuteivät millään tahtoneet op-pia nimeäni, vaan joutuivatkysymään aina uudestaan.

Kallenkartanon ihmisetolivat ylipäätään mukaviaja suhtautuivat myönteisestilapsiin jos aikuisiinkin. Sepiiri, mistä kokemuksiamieleeni kertyi, alkoi raja-vartija Simo Aallon asu-muksesta jatkuen Kinnu-sen, Rantalaisen ja Kytö-sen taloihin.

Taas Kalmpolvesta päinpiiri käsitti Äijön, Kalmin,Lahden ja Silvennoisen,keskeltä Porissaa kotiani lä-hinnä Kekin, Tatin, Joronja Reinikaisen perheet, javähän kauempaa Kaasa-laiset, Ryhäset ja Karvi-set.

Pikkupojan horisontistaolivat Pärssinen ja Niuk-kanen siellä ampumaradanja näkötornin suunnalla joaika kaukana.

Moskovassahiivan haussaKalmpolven puolessa si-

jaitsi kyläkauppa. Se oli kaivasemmistolainen osuuslii-ke. Valtaosalta maalaisliit-tolaisittain asennoitunutkylä risti kaupan ”Mosko-vaksi”.

Nimi aiheutti monipoi-muisia tilanteita. Kun myy-mälän hoitaja oli kyläile-mässä, perheen pikkutyttökai karamellin houkutuk-sesta vastasi tiedusteluun,kenen tyttö hän oli: ”Isäntyttö ja äidin tyttö ja Mos-kovan sedän tyttö”.

Moskovassa joutui jo pik-kupoikakin juosta kipaise-maan hiivan haussa. Useinsiellä istui ukkoja kiireitävälttämässä. Paikalla vallit-si väärentämätön entisajanmaakauppatunnelma.

Tärkeä artikkeli hiivanhakijan kannalta olivat lak-ritsipiiput. Semmoisen saijoskus ostaa juoksupalkak-si ”piikillä” eli 25 penninrahalla. Lakritsipiipun kop-paosan mustuuden päällesirotellut punaiset nonpa-rellit tuottivat hypnoottistamielihyvää.

Limonaati oli kuintäyttymätön unelmaLakritsipiipun päivä olisuurta juhlaa, mutta Kytö-sen Topi järjesti vielä suu-remman.

Hän istuskeli kauppaanmennessäni tiskin vieressätyhjentämässä limonaati-pulloa. Nähtävästi paninpullon merkille katse kai-hoa täynnä. ”Tykkäisitkö

sinäkin limunaatista”, Topikyseli. Tietysti tykkäsin. Sel-laisen nektarin nauttimisenautuus oli normaalioloissatäyttymätön unelma.

Tapahtui sellaista, mikäpiirtyi ajaksi hiivanhakijanmieleen: Topi osti juota-vakseni pullon punaista li-monaatia, jonka siinä kylä-kaupan ystävällisyyttä uh-kuvassa ilmapiirissä nautis-kelin.

Kytöset pitivät lapsista,mutta heillä ei ollut omiaperillisiä. Kun sitten JuhoSkaffari osti Kytösen pai-kan, tuli siihen pihapiiriinvanhempien lisäksi kolmevirkeää miehenalkua, joi-den kanssa kaveerasin.

”Anna pojalle,mitä tarvitsee”Vanhin veljeni Väinö saipuolestaan Pyhäjärven ase-man seudun osuuskaupallaikimuistoisen näytteen toi-sen isännän, Joron Matin,naapuruuden laadusta. Seansaitsisi ikuistuakseen pa-remman kynän kuin tämänkirjoittajan hallussa on.

Lehtisen perhe oli pari,kolme ensimmäistä vuot-taan Koivukankaan tilallataloudellisesti äärettömänahtaalla. Osuuskaupastaostettiin elintarvikkeita ti-liin, jota hoidettiin, kun an-siotöistä saatiin tuloja.

Väinö oli kauppareissul-la jälleen kerran tehnyt os-toksia tavalliseen tapaan,mutta kaupan hoitaja ei

suostunutkaan myymään il-man käteismaksua. Hänenmielestään tilille oli kerty-nyt liiaksi velkaa. Kaikkielintarvikkeet jauhoja myö-ten olivat perheeltä lopus-sa.

Matti Joro sattui olemaankaupassa. Todetessaan ti-lanteen hän sanoi myymä-länhoitajalle: ”Se on sellas-ta asiaa, että anna pojalle,mitä tarvitsee. Minä me-nen maksusta takuuseen.Miten ne jaksavat töitä teh-dä, jos ei heillä ole mitäsyödä?”

Sitten vielä hän kehottiVäinöä ottamaan reilustikaikkea tarpeellista, ja veli-mies – joka oli aika riskinuorukainen – on muistel-lut, miten hänellä oli vaike-uksia tuoda pyörän päälläkuljettamansa tavaralastiperille. Niin saatiin ruokaapöytään ja evästä työmail-le, eikä Mattikaan joutunuttakuita maksamaan.

Matti oli vapaussoturi,haavoittunutkin vapausso-dassa, perin juurin isän-maallinen, yhteistä hyvääajatteleva valpas ja hyvän-tahtoinen mies. Samanlais-ta ystävällisyyttä kuin mie-hensä osoitti Joron emän-tä, jonka sisar oli JalmariKalmin vaimo. He olivatomaa sukuaan Raudusta.

LeikkisämarjanpoimijaTaisin olla ehkä 6-7 vuo-den vanha, kun kerran vii-

nimarjasadon kypsyessäminuakin pyydettiin Joronlasten kanssa satoa korjaa-maan.

Joron puutarha oli varsinrehevä ja hyvinvoipa. Sii-hen liittyi iso mehiläistar-ha, minkä antia käytiin sor-mella koukkaamassa, kunhunaja oli lingossa sopi-vasti ulkoeteisen penkissä.

Pääasiana oli kuitenkinmarjain keruu. Sitä vartenAlma antoi minulle tyhjänsokeripurkin. Alettiin hom-mat, Kati, Aira, Pekko jaminä – maisteltiinkin vä-hän.

Sitten joku keksi, että lei-hataan välillä. Rehevä pen-saikko tarjosi hyviä mah-dollisuuksia; piiloteltiin,juostiin, mekastettiin. Aikakului hupaisasti. Yllättävänpian täytyikin lähteä kotiin.

Vein Almalle laatikkoni:siihen oli kertynyt pari kou-rallista pohjalle. ”Onhantyöstä palkka saatava”, sa-noi Alma, otti keittiön kaa-pista kai itse keräämänsätäyden astian, kaatoi mi-nun sokerilaatikkoni täy-teen ja sanoi: ”Vie äidilleterveisiä”.

Minulle jäi häiritsevä tun-ne, että työn ja palkan suh-teessa oli jotain outoa.

ERKKILEHTINEN

Kallenkartanon väkeä kesäpotretissa 1930-luvulla.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 13

Kärsivällisesti, mutta monta kokemusta rikkaampanaJATKOA etusivulta

Löytyykö yöpaikkaaAamupalan jälkeen alkoi-kin sitten varsinainen oma-toimimatkailu. Ensimmäi-senä kohteena oli Pähkinä-linna. Markku Evala oli ai-kaisemmin käynyt paikallaja hän esitteli linnoituksenhistoriaa.

Pahasti oli täälläkin ajanhammas kohdellut raken-nuksia, joista osa oli toimi-nut mm. vankilana. Jo edel-lisenä päivänä alkanut sadejatkui varsin voimallisena.

Pysähdyimme venäläisiäpanssarivaunuja omaavallemuseo-alueelle, josta jat-koimme kohden Lotinan-peltoa. Olimme kaikki kul-keneet aikaisemmilla mat-koilla tätä Petroskoihin kul-kevaa tietä, tosin toiseensuuntaan.

Reilu 200 kilometriä ajet-tuamme tuttu Syvärin ylit-tävä nostosilta olikin edes-sämme. Käännyimme kau-punkiin tarkoituksella etsiäyöpaikkaa paikallisista ma-japaikoista. Lotinanpelto–Pellonlinna on 26 000 asuk-kaan kaupunki. Yhtäänvuodepaikkaa ei ollut kau-pungissa vapaana.

Ei muuta kuin eteenpäin.Emme uskaltaneet lähteäajamaan Syvärin eteläpuol-ta, vaikka seuraava koh-teemme Syvärinniska ja Ää-ninen olivatkin tien päässä.Siispä ajoimme sillan yli javajaan tunnin kuluttua saa-vuimme Aleksanteri Sy-väriläisen luostarille.

Luostarin vieressä olevamatkustajakoti ei sekäänpystynyt antamaan kokoryhmälle majoitusta, muttareilut kymmenen kilomet-riä eteenpäin ajettuammetärppäsi ja saimme yöpy-misen kahteen kolmen hen-gen huoneeseen.

Sateisesta säästä johtuenolimme nauttineet vain ke-vyen makkara-kahvilou-naan ja nyt söimmekin it-semme herroiksi hotellinbaarissa kohtuulliseen hin-taan. Myös majapaikan hin-ta oli vain 450 ruplaa hen-keä kohden.

Kohti SyvärinniskaaKurkistaessamme ulos aa-mulla huomasimme satei-sen sään jatkuvan. Niinpänautimme aamupalan ho-tellin pienessä ruokalassaja palasimme takaisin Loti-nanpellon sillalle ja kään-simme Wolkkarin nokankohti Äänistä.

Nyt ajoimme koko mat-kan aluetta, joka jatkosodanaikana oli ollut suomalais-ten valtaamana ja jossa var-masti myös pyhäjärveläisiäoli ollut mukana taisteluis-sa.

Jos oli tie eräin osin tosihyvää niin suurimmaksiosaksi kuopatkin tulivat tu-tuksi. Ohitimme kaukaaSyvärin voimalaitoksen jailtapäivällä saavuimme Po-dporoziin eli Syvärin kau-punkiin. Kaupungissa onasukkaita tällä hetkellä rei-lut 20 000. Alueella on run-saasti metsäteollisuutta.

Tutkittuamme karttaa japaikallisia asukkaita haas-tateltuamme saimme kuul-la, että meillä olisi vielä 100kilometrin matka Äänisenrantaan. Tarkoituksemmeoli nimittäin Syvärinniskas-sa – Voszenessa olevan los-sin avulla ylittää Syväri jasuunnata sieltä Aunukseen.

Kartan mukaan matkam-me tulisi muodostumaanliian pitkäksi ja niinpä pää-timme sateessa palata ta-kaisin. Markku oli tuollakaukana kerran käynyt jakertoili nyt sodanaikaisestasuomalaisten Syvärin yli-tyksestä.

Aunus ja PitkärantasuuntanaSateesta johtuen jouduim-me typistämään lounastau-on minimiin ja niinpä pa-luumatkalla keittelimmelinja-autokatoksessa kahvit

ja kuumensimme Kiviky-län grillimakkarat.

Palasimme takaisin Pet-roskoin tielle ja suuntasim-me matkamme kohden Au-nusta ja vanhaa rajaa. Au-nuksen kaupungissa ta-pasimme Suomea puhuvanmummon ja ojensimmehänelle pari kahvipakettia.

Aunuksessa on lukuisiahotelleja, mutta mielemmeveti Salmia ja Pitkärantaakohti. Koetimme olla tark-kana siitä, koska ylitämmevanhan rajan, mutta niinvain kävi, että entistä raja-merkkiä emme tällä kertaalöytäneet.

Sitä vastoin pysähdyim-me Laatokan rantaan ku-vaamaan mahtavia Laato-kan aaltoja. Monesti onLaatokka tullut nähtyä,mutta koskaan ei näinmyrskyisenä kuin nyt.

Entuudestaan tuttu Pit-kärannan hotelli oli jo suo-malaisten miehittämä, jo-ten ei auttanut kuin jatkaayöpaikan etsimistä. Oma-toimimatkaajia kohtasi kui-tenkin suuri onni, sillä saim-me vuokratuksi aivan uu-delta alueelta lomamökin,johon kaikkiaan olisi mah-tunut 15 henkilöä nukku-maan.

Mökki maksoi meille yh-teensä 8000 ruplaa, muttase kannatti. Saunoimmeomassa saunassa ja teras-silla paistoimme muurin-pohjapannulla mahtavanannoksen lettuja ja mikrol-

la lämmitimme makkaratlisukkeineen. Vaikka maja-paikka sijaitsi Laatokan lah-dessa, sateinen ja tuulinensää piti meidän sisätiloissa.

Aamulla valmistimme aa-mupalan ja myöhemminpäivällä maittavan peruna-keiton Yrjö Inkisen met-sästysseurueen riistapurk-kien sisällöllä hyöstettynä.

Viimeinen yöSortavalassaMatkamme viimeinen yöpäätettiin viettää Sortava-lassa. Matkalla sinne poik-kesimme vielä Surun ristil-lä Pitkärannassa.

Sortavalassa heti ensim-mäisessä hotellissa meitä

tärppäsi, vaikka oli lauan-tai-ilta, ja niin nukuimmeherroiksi hotelli Sortavalantilavissa huoneissa. Itsekaupunki oli meille kaikilleentuudestaan tuttu, jotentyydyimme nyt vain lyhy-een kiertoajeluun kaupun-gissa.

Hyvissä ajoin aamullasuuntaisimme matkammekohden Värtsilän raja-ase-maa, ja muutaman tunninajomatka Huittisiin saattoialkaa.

Näin olimme jälleen yhtämatkakokemusta rikkaam-pia. Vaikka paikallisista kau-poista voi ostaa jo huolettaruokatarpeita, olimme va-rautuneet aika pitkälti oma-toimiseen ruuan ja kahvin

valmistukseen. Grillimak-karat, etukäteen paistetutja jäädytetyt kyljykset sekäpurkkiin säilötyt tuotteetomasivat valmiudet hyviinateriahetkiin. Rautaisan-nokseksi varatut 12 herne-keittopurkkia jäivät koko-naan käyttämättä.

Maastossa tapahtuneetkahvi- ja ruokahetket an-toivat myös hyvän hetkenmatkanäkymistä keskuste-luihin.

Mukana olevilta henki-löiltä vaaditaan pitkää pin-naa, sillä yöpymiset ja mat-kasuunnitelmat eivät ainaonnistu edellisenä iltanatehtyjen suunnitelmien mu-kaisesti

REINO ÄIKIÄ

Inkeriläisperheen vieraana vas. rva Kämärä, Uuno Kulmala, Villehard Kämärä, Hannu Korpela,Pekka Lehtinen ja Reino Äikiä.

Hannu Korpela ja mainio ajopelimme.

Laatokan mahtavat mainingit ja lintuparvi niiden yllä. Kuvat: Yrjö Inkinen.

Matkaresepti Karjalaan2 isoa annosta kärsivällisyyttä,1 1/2 annosta tyytyväisyyttä,1 annos sopeutuvaisuutta,1 annos maltillisuutta ja1 annos joustavuutta.Kohotusaineeksi- iso pala iloista mieltä.Lisäaineiksi sopivat erinomaisesti:- hyppysellinen kohteliaisuutta,- kourallinen huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä,- huumorintajua tarpeen mukaan.

Vaivaa taikinaa tarpeeksi kauanpitkämielisyyden kauhalla, niinettä aineet sekoittuvat hyvin.

Kaada taikina rauhallisuudellavuokaan, joka on voideltu kii-tollisuuden rasvalla. Ripottelepinnalle hiukan hymyä ja pais-ta se rakkauden lämmössä tar-peeksi kypsäksi. Kypsyyttä voitkoetella matkatoveristasi piikil-lä. Jos piikkiin ei jää mitään,paistos on onnistunut.

LIISA SAARINEN14.6.2009

Pyhäjärven matkalaisille

Tolsterniemen Mustosentalot 1950-luvulla

Maanantai 6. heinäkuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI14

Läänin pääkaupunkiViipuri oli 1930-luvulla,paitsi Suomen toiseksi suu-rin kaupunki, myös lääninpääkaupunkina Itä-Suomenhallinnollinen, hengellinenja sivistyksellinen keskussekä maan suurin varus-kuntakaupunki. Vpl. Pyhä-järven pitäjä kuului myöstähän lääniin.

Mutta Viipuri oli myösvankilakaupunki. Vanhassalinnassa sijaitsi vankila lä-hes sen perustamisesta läh-tien. Pantsarlahden työ- jaojennuslaitos toimi 1831-1882 Viipurissa.

Uuden lääninvankilan ra-kentaminen 1884 Papulankaupunginosaan oli aika-naan yksi suurimmista japaljon keskustelua, arvos-teluakin herättäneistä val-tion rakennustöistä.

Viipurin lääninvankilastatuli 1920-1930-luvuilla Suo-men suurin lääninvankila.Vankilalla oli myymälä Pu-naisenlähteen torin varrel-la, jossa myytiin myös muis-sa vankiloissa valmistettujatuotteita.

Vuoden 1905 poliittinenliikehdintä, sortokaudet jaSiperiaan karkotukset, vuo-sien 1917-1918 tapahtumat,Viipurin lääninvankilanmurhenäytelmä 1918, tal-visota, vankilan evakuointija palaaminen Viipuriin1941, vankilan korjaami-nen, uudelleenrakentami-nen ja evakuointi uudel-leen sekä Viipurin menetys1944 liittävät Viipurin lää-ninvankilan historian Vii-

Viipuri oli myös suuri vankilakaupunkipurin kaupungin historiankeskeisiin tapahtumiin.

Vanhat rakennukset ovatedelleen vankilakäytössä.Näin Viipurin lääninvanki-lan historia jatkuu.

Viipurin linnavankilanaViipurin linnaa lienee käy-tetty jo sen perustamisestalähtien vangittujen rikollis-ten säilytyspaikkana. Alku-aikoina vankilana lieneekäytetty Pyhän Olavin tor-nin maanalaista kerrosta.Niissä tiloissa lienee myöstoiminut 1400-luvulla ku-ningas Kristofferin maan-laissa mainittu ”Kuninkaanvankila”.

Myöhemmin 1500-luvul-la linnassa mainitaan ol-leen vankitorni, joka sijait-si miltei nykyisen sisään-käynnin kohdalla linnaantultaessa vasemmalla puo-lella. Tornin jäännökset nä-kyvät muurissa pyöreänä ul-konemana.

Valtakunnan keskushal-linnon saadessa kiinteätmuodot 1500-luvun lopul-la ja seuraavan vuosisadanalussa myös linnoissa ol-leet vankilat ja niiden käyt-tö etenkin vaarallisimpienrikollisten turvallisina säi-lytyspaikkoina vakiintui en-tisestään. Ratkaiseva muu-tos tapahtui 1634, jolloinsuoritettiin hallinnollinenlääninjako. Tällöin syntyi-vät ilman erityistä määrä-ystä läänien kruununvanki-lat eli lääninvankilat. Näintapahtui myös Viipurissa.

Lääninvankila toimi1600-luvulta lähtien pää-asiassa linnan pohjoisenympärysmuurin rakennuk-sissa, jotka osittain olivatkolme- tai kaksikerroksisiaja osittain yksikerroksisia.Ympärysmuurin länsiosas-sa oli pääasiassa varastoja.

Pantsarlahden työ- jaojennuslaitosTyö- ja ojennuslaitoksenperustamiseen vaikutti ir-tolaisten ja pikkurikollisten

määrän kasvu 1800-luvunalkupuolelta sekä vapaus-rangaistusten käytön lisään-tyminen. Myös muualtamaailmasta tulleet valistuk-sen ajan uudet käsityksetrangaistuksen tarkoitukses-ta lisäsivät vankimääriä. Ta-voitteeksi asetettiin lakiarikkoneen palauttaminenyhteiskunnan hyödylliseksijäseneksi.

Työ- ja ojennuslaitos pe-rustettiin entisen rokotus-talon paikalle Pantsarlah-teen. Työlaitos sijaitsi kaup-paoppilaitoksen ja meren-kulkukoulun viereisellä ton-tilla Pontuksenkadun var-rella. Laitos aloitti toimin-tansa jo vuonna 1821, mut-ta täysipainoisesti työlaitospystyi aloittamaan vasta1831. Työlaitos sai talojen-sa viereisen suon työkoh-teekseen. Siitä oli tehtäväviljelyskelpoista maata.Työlaitoksen miehet teki-vät myös maatalous- japuutarhatöitä ja taloustöi-den ohella räätälin, suuta-rin, sepän ja kivanhakkaa-jan töitä. Laitokseen pe-rustettiin myös tiiliruukki.Maanviljelys- ja puutarhat-yöt tehtiin työ- ja ojennus-laitoksen maihin kuuluneil-la Uudenkartanon ja Maas-kolan tiloilla. Uudenkarta-non tilalle perustettiin myös40 tyttöä ja poikaa vartenkasvatuslaitos. Pantsarlah-den työ- ja ojennuslaitos

majoitti ja työllisti keski-määrin 60 vankia.

Pantsarlahden työ- jaojennuslaitos lopetettiin1882. Laitoksen lopettami-seen vaikutti paitsi irtolais-ten väheneminen lainsää-dännön muuttuessa ja se,että Lappeenrantaan perus-tettiin työvankila miespuo-lisia irtolaisia varten.

Uuden lääninvankilanrakentaminenPapulaan 1884Yhteiskunnallinen kehitysja lainsäädäntö olivat maas-samme pysähdyksissä1860-luvulle saakka. Maas-samme noudatettiin vielävuoden 1734 rikoslakia.

1800-luvulla alkoi yhteis-kunnallinen uudistustyö,joka muutti myös vankila-olot. Vuonna 1866 annet-tiin asetus vapausrangais-tusten täytäntöönpanosta,joka lisäsi olennaisesti va-pausrangaistusten käyttöä.Tavoitteeksi tuli rikoksen-tekijän parantaminen jakasvattaminen. Kunkinvangin kohdalla otettiinkäyttöön progressiivinen eliasteittaisen edistyksen jär-jestelmä. Sen mukaan van-ki sai rangaistusaikanaanvähitellen työnteon ahke-ruudella, opiskelulla ja hy-vällä käytöksellä etuja itsel-leen ja paransi toimintaan-sa tavoitteena rikoksetonelämä vapautumisen jäl-

keen. Katsottiin myös, ettävangin tuli, jos mahdollis-ta, asua yksinään sellissään.Silloin hän säästyisi mui-den vankien turmelevaltavaikutukselta ja olisi her-kempi vastaanottamaanopetusta ja hengellistä kas-vatusta.

Koska maassamme ei ol-lut progressiivijärjestelmänedellyttämiä sellivankiloita,päätettiin rakentaa kaikki-aan seitsemän lääninvanki-laa ja kolme kuritushuo-netta. Näistä vankiloistayksi oli Viipurin lääninvan-kila.

Viipurin lääninvankilanrakentaminen oli uusienlääninvankiloiden rakenta-misohjelmassa ensimmäise-nä. Rakentaminen aloitet-tiin maaliskuussa 1881 javankila otettiin käyttöönhuhtikuussa 1884. Raken-nuspiirustukset laati yliark-kitehti Ludvig Isak Lind-qvist. Vankilan rakentamis-kustannukset olivat480.000 markkaa. Vertai-lun vuoksi mainittakoon,että samaan aikaan raken-nettu keskuskansakoulumaksoi 400.000 markkaa jamyöhemmin vuonna 1893valmistunut tuomiokirkko449.000 markkaa. Vanki-lan rakentaminen, suuretkustannukset ja uudenlai-sen vankilatoiminnan aloit-taminen herättivät paljonkeskustelua ja arvostelua-kin viipurilaisten keskuu-dessa. Kirjoitettiin palatsi-maisesta koppivankilasta,mutta myös vankeinhoidonuusista tehtävistä rakenta-vaan sävyyn.

Vankilan rakentamistajatkettiin seuraavina vuosi-na. 1895-1896 valmistui sai-

raalarakennus sekä desinfi-ointirakennus. Vankila ym-päröitiin tiilimuurilla.

Vuonna 1906 jatkettiinkahta asuntosiipeä ja näinsaatiin lisätilaa vangeille.Työhuonerakennus valmis-tui vuonna 1910.

Vankilarakennuksen kol-matta asuntosiipeä jatket-tiin vuonna 1914.

Suomen suurin1920-1930-luvuillaValmistuttuaan lopulliseenmuotoonsa 1914 vankilas-sa oli yhdelle miesvangilletarkoitettuja sellejä kaikki-aan 161 ja yhdelle naisvan-gille tarkoitettuja sellejä 35.Miesvankien yhteishuonei-ta oli 6.

Henkilökunnan määrä oli1930-luvulla 72. Henkilö-kuntaan kuului johtaja, apu-laisjohtaja, pastori, lääkäri,2 opettajaa, talouspäällik-kö, kansliahenkilökuntaa 6,työnjohtajia ja työmestarei-ta 6, vartiopäällikkö, vahti-mestari ja 51 vartijaa.

Vaikka lääninvankila olilähinnä tutkintavankien si-joituspaikka, sakko- ja van-keusvankien määrä nousiajoittain korkeaksi. Tutkin-tavangeilla ei ollut työpak-koa, mutta muille oli järjes-tettävä työtä. Vangit työs-kentelivät vankilassa paitsitalous-, rakennus- ja korja-ustöissä myös puusepän-verstaalla, maalaamossa japajalla. Lisäksi osa vangeis-ta työskenteli joko asunto-osastojen yhteishuoneissatai omissa selleissään. Nais-vangit työskentelivät pesu-lassa, mankelissa ja tekivätompelu- ja kudontatöitä.

Vangeille annettiin myöskoulutusta. Hengellisellä

Viipurin lääninvankila 1938.

Näkymiä vankilan käytävältä 27-28.4.1918.

Moni Pyhäjärvelle ja muu-alle Karjalan kannaksellematkaava suuntaa kulkun-sa Viipurin kautta. Ehkäyöpyykin siellä, tutustuuvanhan suomalaisen kau-pungin nähtävyyksiin, te-kee ostoksia ja ihmetteleeilmapiiriä ja elämänmenoa.

Oheisen jutun kirjoittajasen sijaan kertoo kaupun-gin historian ajoista synk-kien muurien sisäpuolelta.-MRT

Nykypäivinä vankilaa on alettu peruskorjaamaan.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 15

työllä oli tärkeä merkitystuon ajan vankiloissa. Van-kilassa oli kirkko, jossa pi-dettiin pyhäpäivisin juma-lanpalvelus. Naisvangit is-tuivat kirkon parvella, jos-ta ei ollut näköyhteyttä al-haalla istuviin miesvankei-hin. Vankilan päivä aloitet-tiin ja lopetettiin lyhyellähartaushetkellä vankilankeskikäytävällä. Vankilassaei ollut opetustiloja, vaanopetusta annettiin selleissäja yhteishuoneissa. Vanki-luku oli korkeimmillaan lää-ninvankilassa 1933, jolloinvuoden viimeisen päivänvankivahvuus oli 435 mies-vankia ja 66 naisvankia.

Vuosien 1917-1918tapahtumienvaikutuksetYhteiskunnallisen tilanteenkärjistyminen vuonna 1917heijastui myös Viipurin lää-ninvankilan toimintaan.

Tilanne Viipurissa maa-liskuussa 1917 oli jännitty-nyt ja levoton. Viipurin ka-sarmit olivat täynnä venä-läistä sotaväkeä. Viestit le-vottomuuksista muissakaupungeissa olivat joh-taneet kurin höltymiseen.Maaliskuun 17. joukko ve-näläisiä sotilaita tunkeutuilääninvankilaan, jossa hemursivat auki sellejä, anas-tivat ja hävittivät sekä val-tion että vankien omaisuut-ta ja vapauttivat vankilasta366 vankia jättäen jäljelleainoastaan 2 itävaltalaista

sotavankia sekä 2 heikko-mielistä vankia. Vangit pa-lasivat lähes kaikki itse van-kilaan takaisin.

Suomen itsenäistyminenjoulukuussa 1917 ja sen jäl-keen tammikuussa syttynytkansalaissota johtivat sii-hen, että Viipurin läänin-vankilassa vankilan johtokieltäytyi työskentelemästäpunaisten johdon alla.

Vartijakunta jäi kuiten-kin hoitamaan tehtäviään,mikä olikin hyvä asia siksi,että vankien huolto ja jär-jestyksen ylläpito jäi am-mattihenkilökunnan hoi-toon. Vankilaan muodos-tettiin monien kokouksienjälkeen vartijaneuvosto,joka muodollisesti ryhtyijohtamaan vankilaa. Käy-tännössä vankilaa johti van-kilan vahtimestari AlfredMannermaa. Punaiset va-pauttivat vankilasta kokojoukon vankeja ja ottivatvankilaan vangiksi valkoi-sia, poliittisia vankeja.

Huhtikuun lopulla pu-naisten joutuessa häviölleja taistelujen edettyä Vii-puriin, tilanne Viipurin lää-ninvankilassa oli hälyttävä.Valkoisten joukot olivat 28.huhtikuuta jo Papulanlah-den toisella rannalla ja am-puivat sieltä lääninvankilanalueelle. Vankilassa oli sekärangaistusvankeja, poliitti-sia vankeja että vartijoita.Lisäksi vankilan kellariker-roksessa oli henkilökunnanperheenjäseniä ja joitakin

ulkopuolisia.Tällöin 28. huhtikuuta il-

tapäivällä tunkeutui vanki-laan joukko punaisia, joi-den päällikkönä toimiHjalmar (Jallu) Kaipiai-nen. Tämä joukkio surma-si illan ja yön kuluessa 30henkilöä. Surmatuista 6 olivankilan henkilökuntaankuuluvia: johtaja, 2 vahti-mestaria ja 3 vartijaa, sekä19 poliittista vankia, 4 ran-gaistusvankia ja 1 pakolai-nen.

Tilanne laukesi vasta aa-muyöstä humalassa olleenjoukkion poistuessa vanki-lasta. Joukon johtaja olihaavoittunut yöllä vankienkanssa käydyssä yhteen-otossa ja hänet oli vietypunaisten sotasairaalaan,Myllymäen kansakoululle.Siellä hänet tunnistettiin jakuulusteltiin. Kuulustelujenjälkeen hänet vietiin sairaa-lan pihalle ja ammuttiin.Myös muut joukkion jä-senet saatiin kiinni ja tuo-mittiin.

Lääninvankila talvi- jajatkosodan aikanaSodan sytyttyä 1939 venä-läiset pommikoneet pom-mittivat Viipuria marras-kuun viimeisenä päivänä.Vankilan evakuointi Kon-nunsuon keskusvankilaanaloitettiin 3. joulukuuta hetiaamulla, jolloin ensimmäi-nen vankiryhmä lähti kä-vellen kohti Konnunsuota.Autoilla ja hevosilla lähti

pian sen jälkeen toimihen-kilöitä, vankeja sekä henki-lökunnan perheenjäseniä.

Evakuoinnista huolimat-ta vankilaan jäi vielä vanke-ja sekä henkilökuntaa javankila jatkoi toimintaan-sa. Vankilan kirkossa vie-tettiin itsenäisyyspäivää jamyös joulujuhla. Vankimää-räkin kasvoi. Vankila toimiaina 18. helmikuuta 1940asti. Tuolloin vankilaan osuiuseita pommeja ja siellätyöskentelyn katsottiin ole-van mahdotonta.

Sodan aikana vankilara-kennus vaurioitui pahoin.Sairaalarakennus ja johta-jan asuinrakennus sekä Pu-naisenlähteen torin varrel-la sijainnut vankilan myy-mälä tuhoutuivat.

Venäläiset ottivat vanki-lan heti rauhanteon jälkeentaas vankilakäyttöön. Van-kilassa suoritettiin välttä-mättömät korjaustyöt, jot-ka jäivät kesken sodan alet-tua uudelleen kesäkuussa1941.

Suomalaiset valloittivatViipurin 20.8.1941. Jo13.9.1941 alkoi vankilankunnostus suomalaisvoi-min. Vankila otettiin korja-usten jälkeen 1.5.1942 uu-delleen vankilakäyttöön.Jatkosodan aikana raken-nettiin vankilan sairaala jahenkilökunnan puinenasuinrakennus. Vuonna1943 aloitettiin uuden neli-kerroksisen henkilökunnanasuinrakennuksen rakenta-minen. Se valmistui 1944.

Venäläisten suurhyökkä-yksen alettua 9.6.1944 olilääninvankilassa 284 van-kia, joista naisvankeja 67.

Vankilan evakuointi aloi-tettiin 13.6. Vankilan päi-väkirjassa on merkintä 20.6.”lääninvankila siirtyi aamu-yöllä Konnunsuon keskus-vankilaan”. Saman päiväniltapäivällä venäläiset val-loittivat Viipurin.

Viipurin lääninvankilavuonna 2008Vallattuaan Viipurin venä-läiset ottivat vankilan lähesvälittömästi vankilakäyt-töön. Tämä oli mahdollis-ta, koska itse vankilaraken-nus ja myös henkilökun-nan asuinrakennukset oli-vat säilyneet vaurioitumat-tomina.

Kuten suomalaistenkinaikana, vankila aloitti toi-mintansa tutkintavankilana,johon on sijoitettu pääosintutkintavankeja. Heidän li-säkseen sinne on sijoitettupääasiassa vankeusvankejataloushuolto-, korjaus- jarakennustöihin.

Venäjän korkean vanki-luvun takia vanhan läänin-vankilan tilat olivat alustaalkaen riittämättömät. Van-kilaan on rakennettu van-kitiloja lisää ja muun muas-sa 1960-luvulla rakennet-tiin selleihin wc-järjestel-mä. Vuonna 2002 on uu-distettu selliosastojen suih-kutilat. Keittiötilat on uu-distettu 2003. Vuonna 2005toteutettiin korjaustyö ta-louspalveluun osallistuvienvankien majoitustiloissa.Sen jälkeen on aloitettuvankilaosastojen peruskor-jaus.

SEPPO MARTTINEN

Vpl. Pyhäjärvi-juhlat

Nokialla

18.-19.7.2009

Pyhäjärvi-tuotteitasaatava Nokianjuhlapaikalta

Vpl. Pyhäjärvi-juhlilla Nokialla voit hankkiaPyhäjärvi-tuotteita ilman postituskuluja. Saata-vana mm:* Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö 60 vuotta, hinta 20 euroa* Reino O. Kukko ja Kaarle Viika; Vpl. Pyhäjärvi, 25 euroa* Kari Uusitalo ja Mauri Vanhanen, Kaiku, jokakiiri kauas (urheiluseuran historiikki), 10 euroa* Isännänviiri, suunnitellut Kaarle Viika, 70 euroa* Vpl. Pyhäjärvi pöytästandaari, 40 euroa

Muita Karjala-aiheisia tuotteita:* Adressit iloon ja suruun* Kynttilöitä, kirjoja

KKKKKaunista aunista aunista aunista aunista Vpl PyhäjärVpl PyhäjärVpl PyhäjärVpl PyhäjärVpl Pyhäjärvvvvveäeäeäeäeä, osat I ja II.

Hinta 95 e ja 15 kpl Pyhäjärvi-joulukortteja,15 e, yht. 110 e.

JJJJJuhlauhlauhlauhlauhlatartartartartarjousjousjousjousjousNokian PyhäjärNokian PyhäjärNokian PyhäjärNokian PyhäjärNokian Pyhäjärvi-juhlilla saavi-juhlilla saavi-juhlilla saavi-juhlilla saavi-juhlilla saat nämät nämät nämät nämät nämä

yhteishintaan 95 euryhteishintaan 95 euryhteishintaan 95 euryhteishintaan 95 euryhteishintaan 95 euroa.oa.oa.oa.oa.Hanki juhlilta edullisesti, säästät myös lähetyskulut,15 e.Saatavana myös Pyhäkylän koulupiirin karttaa, hinta 12 e.

Vaakunapaitoja, dokumenttielokuva

Muistojen järvi ja seuran historiikkiHanki edullisesti esim. matkaryhmällesi tai suku-kokoukseen osallistujia yhdistävä Vpl. Pyhäjärvenvaakunapaita!Tilaukset Pärssinen 040-519 3036, kaarina.parssinen@pp.inet.fi taiKorhonen 050-590 5433, kaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvallaja tekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua, erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy joko valkoisena taihelmenharmaana, koot S, M, L, XL, XXL jaXXXL, hinta 12 eur/kpl, 10 kpl yhteishintaan 100eur.Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta 1939-44 Vpl. Pyhäjärvellä, saatavana DVD-versio ja VplPyhäjärvi-seuran 50-vuotishistoriikki, kummankinhinta 20 eur/kpl. Kaikkiin postitettaviin lähetyk-siin lisätään postituskulut.Tuotteita saatava myös Pyhäjärvi-juhlilla Nokialla.

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Tilaa oma Pyhäjärvi-lehtitai anna ystävälle ja sukulaiselle lahjaksi!Tilaa juhlilla tai soita p. 040 730 2622

Vanhoja karjalaisia työtapoja DVD:lläAlakylän ”Pyrintö” Nuorisoseuran perinnetoi-mikunta myy DVD-levyn hintaan 15 euroa/kpl.Jos levy toimitetaan postitse, peritään toimitus-kuluja 2,5 euroa. Tilauksia vastaanottavat:

Oiva KaasalainenKannintie 7,38210 SASTAMALAPuh. 050-3550169.oiva.kaasalainen@kopteri.net

Orjo Pärssinen,Sarkiantie 16938300 SASTAMALApuh. 03-5135294tai 050-5994096

Syksyllä 2004.

Viipurin vankilan pienoismalli 1939.

Maanantai 6. heinäkuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI16

TAPAHTUMAKALENTERI

Pyhäjärvi-lehden seuraava numero:ilmestyy elokuussa,

aineistojen pitää olla toimituksessaviimeistään la 8.8. mennessä.

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537550 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 25 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 22%

Sivunvalmistus:Marjo Ristilä-Toikka

Painopaikka:SatakunnanPainotuote Oy, Kokemäki

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Enkkuan koulun tyttöjenkeväällä 1939 muutamansekunnin erolla Enkkuanhaltuun voittaman kierto-palkinnon harvinaislaatui-nen evakkomatka on päät-tynyt. Marraskuussa 2008Vpl. Pyhäjärvi-seuralle lah-joitettu palkintomalja onsijoitettuna arvoiseensapaikkaan, kun se kesäkuunlopulla luovutettiin Sasta-malan Seudun museon ko-koelmiin.

Enkkuan koulun viimei-sen opettajan Paul Miik-kulaisen (1890-1959) elos-sa olevat lapset, tyttäretPaula (s.1919) ja Pirkko(s.1929) sekä heidän vel-jensä Pentti (s.1925) Miik-kulainen luopuivat viimekesänä vanhempiensa al-kuun kesäpaikaksi ja myö-hemmin vakinaiseksi asun-noksi hankkimasta talostaPornaisten Kirveskoskella.

Vinttiä tyhjentäessään helöysivät vanhan ja nuhrui-sen, tiukasti kiinni narute-tun laatikon. Se oli mat-kannut sodan jälkeen ensinSiikaisiin Paul Miikkulaisel-le osoitettuna ja päätynytsieltä Pornaisiin. Malja löy-tyi laatikosta ”vaatteidenseasta”.

Sotilastarvikkeita, kutenmantteleita, takkeja, lotta-pukuja jne. arvokkaan pal-kinnon lisäksi sisältänyt laa-tikko oli jäänyt tyystin un-hoon. Miikkulaisen lapseteivät muista isänsä koskaanpuhuneen laatikosta saatipalkintomaljasta sanaakaanja siksi se pysyi unohduk-

Kadoksissa olleen evakkomatka päättyi

Sastamalan Seudun museo on nytpyhäjärveläisten hiihtäjätyttöjenkiertopalkinnon koti

sissa piilopaikassaan. Sisa-ruksille oli heti laatikon yl-lättävän sisällön paljastut-tua kuitenkin selvää, ettäkyse on arvoesineestä, jokatulee saattaa ihmisten tie-toon ja sijoittaa museoon.

Tinamalja hopeistaarvokkaampiMaljan löytymisestä ja lah-joituksesta seuralle kerrot-tiin Vpl. Pyhäjärvi-lehdenviime joulukuun numeros-sa. Reino Äikiä jäljitti eritietolähteistä kiertopalkin-non vaiheita 1930-luvullaja siitä kerrottiin viime maa-liskuun lehden numeros-sa.

Tinaahan on pidetty ho-peaakin arvokkaampanametallina. Arvokasta lah-joitusta säilytettiin reilupuoli vuotta pankin talle-lokerossa Helsingissä.

Sieltä malja matkasi Sas-tamalaan, kun kesäkuun26. päivänä Vpl. Pyhäjärvi-seuran edustajina puheen-johtaja Kaarina Pärssinenja sihteeri Eeva-LiisaMiikkola luovuttivat senMiikkulaisen sisarusten toi-veen mukaisesti museolle.

Museonjohtaja PekkaKoskinen vastaanotti seu-ran lahjoittaman maljanSastamalan seudun muse-olle, missä entuudestaan onkokoelma pyhäjärveläistäesineistöä, säilytettävänä javaihtuvina näyttelyinä osinesillä.

– Tämän lahjoitetun esi-neen erityisen arvon ja mer-kityksen ymmärtämiseksi

on todettava, että tiedossa-ni ei ole, että mikään kuntaolisi noina vuosikymmeni-nä lahjoittanut näin arvo-kasta palkintoa koululais-ten hiihtokilpailuiden kier-topalkinnoksi.

– Palkinnot yleensäkinolivat tätä tinamaljaa vaati-mattomampia ja niitä lah-joittivat yksittäiset henki-löt tahi joskus yhdistykset.Se, että Vpl. Pyhäjärvenkunta oli hankkinut tämännykyrahassakin arvioituna

erittäin arvokkaan tinamal-jan koulutyttöjen hiihtokil-pailuihin kiertopalkinnok-si, on aikanaan ollut todel-la harvinainen teko, toteaamuseonjohtaja Koskinen.

Malja on jo esillä ja näh-tävänä museon toisessa ker-roksessa, lähellä pyhäjärve-läisiä kätten töitä esittele-vää näyttelyä sijaitsevassapalkintokaapissa.

KAARINAPÄRSSINEN

Kaarina Pärssinen ja museonjohtaja Pekka Koskinen tutkivat pyhäjärveläisten koulutyttöjen hiihtokilpai-luissa 1930-luvulla palkintona kiertänyttä komeaa tinamaljaa, joka yllättäen löytyi evakkojäämistöistäviime vuonna. Kuvat: Veikko Miikkola.

Museonjohtaja Pekka Koskinen vastaanotti Sasta-malan seudun museolle Vpl. Pyhäjärvi-seurallelahjoitetun kiertopalkinnon. Sen luovuttivat Kaari-na Pärssinen(vas.) ja Eeva-Liisa Miikkola.

Sastamalan Seudun Museo on kesällä 4.5.-

30.9. välisenä aikana avoinna ti-su klo 11-16.

Maanantaisin museo on suljettu.Osoite Jaatsinkatu 2, 38210 Sastamala (Vammala)www.sastamalankaupunki.fi tai p. (03) 5213 4554.Muina aikoina museo on avoinna sopimuksenmukaan. Ryhmille järjestetään opastuksia etukä-teisvarauksin museoamanusenssi Maria Pietilältä.

Pärssisen Sukuseuran informaatio- ja keskustelutilai-suus pidetään Pyhäjärvi-juhliin liittyen lauantaina 18.7.klo 14.30 Nokian lukion tiloissa. Liity nyt jäseneksi! Otaomat sukututkimuksesi mukaan. Tavataan Nokialla. -Antero.

Kaasalaiset kokoontuvat Nokialla! Tervetuloa Vpl.Pyhäjärvi-juhlien sukuseminaariin la 18.7.2009 klo 12.00Nokian Lukion auditorioon ja sen jälkeen klo 14.10alkavaan Kaasalaisten sukutapaamiseen läheisessä luok-katilassa. Nähdään, Yrjö S. Kaasalainen.

Saunailta Karjalaisten kesäkodilla. Vpl. Pyhäjärvi-seuran kesäinen tapaaminen ja saunailta Karjalaistenkesäkodilla Jollaksessa Helsingin Laajasalossa torstaina20.8.09 klo 17.00 alkaen. Seura tarjoaa pullakahvit,saunajuomat ja makkarat voi halutessaan tuoda itse taiostaa paikan päältä. Aiheena kesän Karjalan matkatkuvineen ja ensi syksyn toiminta, mm. mahdollisetkekripäivälliset talkoovoimin.

Tarjoiluiden vuoksi ilmoittaudu mielellään ennakkoon16.8. mennessä joko Kaarina Pärssinen p. 040-519 3036tai kaarina.parssinen@pp.inet.fi tai Kaisa-Liisa Korho-nen 050-590 5433 tai kaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi.

Kesäkoti löytyy kartoista osoitteessa Meri Perttilän-polku 8, Villingin saarta vastapäätä. Kartoilla kadun niminäkyy usein lyhennettynä M.Pertt.p. Julkisilla kulkuneu-voilla sinne pääsee mennen metrolla Herttoniemenasemalle ja sieltä Jollakseen lähtevällä bussilla nro 85.Bussista jäädään pois Villingin tiehaarassa (Hämeenpa-jantien pysäkki), missä on viitta Karjalaisten kesäkodilleja -kahvilaan. Kävelymatkaa Jollaksentietä pitkin onhiukan yli kilometri. Tervetuloa, myös vaikka päättäisitasiasta vasta samana päivänä! Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Tammikuussa lehdessämme oli juttu pyhäjärveläisenOnni Seppäsen pojan pojasta, 23-vuotiaasta mouka-rinheittäjä Tuomas Seppäsestä. Valitettavasti Tuomak-sen kilpailukausi päättyi ensimmäiseen kilpailuun Kuor-taneen Eliittikisoissa. Tuomas ei kuitenkaan ole mouka-rinheitosta kokonaan ulkona, vaan hän sai heti kutsunnuorten valmentajaksi perinteisille Kaustisten moukari-karnevaaleille 25.- 28.6.

Tuomaksen selkä kipeytyi huhtikuun lopulla ja kesä-kuun lopun kuvauksissa selvisi, että alaselän nivel onmurtunut. Tuomas harjoitteli talven aikana paljon. Hänosallistui mm. kahteen SUL:n Portugalin leiriin ja mou-kari lensi talvella jo lupaavasti.

Tuomaksen seuraava iso tavoite siintää Lontoon olym-piakisoissa.

MARKKU SEPPÄNEN

Moukarinheittäjä tähtääseuraavaksi Lontooseen