Lesket saavat uuden elämänIntian One Way -kylällä s. 18

2/2016

33. Vuosikerta - Vapaaehtoinen vuosimaksu 20 €RAPORTTI

One Wayn ensimmäinen perheleiri s. 9Ugandassa lapsetkin saarnaavat s. 24

RAPORTTI2 2/2016

RAPORTTI Vastaava toimittaja: Tapani SuontoToimitus: Hanna Torvalds, Leena Metsämäki, Esa-Pekka ja Soile Mattila, Kristiina WileyTaitto ja kuvankäsittely: Mika PakarinenKansikuva: Anna KauppilaPaino: KTMPKustantaja: One Way Mission RyPalauteposti: PL 21, 02361 EspooTilaukset: tilaukset@onewaymission.fi045 261 3925Toimisto: (09) 8502 0808Vapaaehtoinen vuosimaksu 20 €

Maaliskuun alussa järjestetty ”Koetelkaa kaikki” -tapah-tuma on kirvoittanut monet suremaan sitä, että uskovat riitelevät. On myös profetoitu, että itse Pyhä Henki on

tullut murheelliseksi tämän tähden.

Hengellisen kentän keskustelukulttuuri onkin edelleen aika lapsenkengissä ja sävy on joskus aivan liian aggressiivinen eri-tyisesti sosiaalisessa mediassa. Ei siis ihme, että se saa ihmiset murehtimaan – meidät mukaan lukien. ”Koetelkaa kaikki” -ta-pahtuman teologista keskustelua ja yhteistä tutkimista tarvitaan siitä huolimatta kipeästi ja siihen myös Pyhä Henki kehottaa. Ei ole riitelyä, jos toimimme Raamatun kehottamalla tavalla ja ko-ettelemme Jumalan sanalla uusia oppeja ennen kuin hyväksymme ja omaksumme ne.

Paavali kirjoitti aikanaan Galatian seurakunnalle: ”Oi te älyt-tömät galatalaiset, kuka on lumonnut teidät.” (Gal. 3:1) Paavali vastusti Pietaria julkisesti tämän luovuttua pois terveestä opista ja ryhdyttyä mielistelemään juutalaisia. Jokaisessa kirjeessään Paavali kävi taistelua jotakin vastaan. Se ei ollut riitelyä vaan rakkautta. Paavali ei suostunut siihen, että perkele eksyttää yh-denkin Jumalan lapsen pois totuudesta, vaan nousi päättäväisesti vastustamaan – ei ihmistä vaan sielunvihollista.

Paavali harjoitti jatkuvasti ns. ohjaavaa opetusta alkuseurakun-nan keskellä kärsivällisesti neuvoen ja kehottaen aina, kun näki ihmisten eksyvän pois Raamatun terveeltä perustalta. Ilman sitä seurakunta olisi eksynyt jo alkumetreillä pois kristinuskosta, em-mekä mekään olisi päässeet siitä myöhemmin osallisiksi.

Tänäänkin tarvitaan uskollisia paimenia, jotka koettelevat asial-lisesti Raamatulla kaiken ja toimivat Paavalin tavoin neuvoen ja ohjaten seurakuntaa oikealle tielle. Se ei ole hauskaa, mutta se on välttämätöntä. Se ei perustu vihaan vaan rakkauteen ja kuuliai-suuteen Jumalan sanaa kohtaan, joka kehottaa meitä koettelemaan

kaiken Sanalla. Paimen, joka ei välitä siitä, että lampaat eksyvät, ei ole paimen ollenkaan.

Jotkut ovat kysyneet: ”Luuletteko te olevanne ainoita, jotka ovat oikeassa?” Kyse on paljon vakavammista asioista kuin oi-keassa olemisesta. Siitä ei kenenkään pitäisi kiistellä. Olen viime aikoina kiertänyt eri puolilla Suomea puhujavierailuilla ja kirkot ovat olleet usein tupaten täynnä. Kaikkialla ihmiset kyselevät huolestuneina, mihin Suomen kristillisyys on menossa. Me emme ole ainoita, jotka ovat Suomen tilasta huolestuneita; epäilen, että enemmistö kristikansasta tässä maassa jakaa huolen kanssamme.

Liikkeellä on tänään myös profetioita, jotka leimaavat raama-tullisen ”koettelemisen” riitelyksi ja varoittavat siitä Jumalan nimessä. On vaikea uskoa profetioita, jotka kieltävät tottelemasta Pyhää Henkeä ja Raamatun kehotusta: ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” (1 Tess. 5:21) Kuka on se, joka haluaa meidän unohtavan Jeesuksen sanat: ”Vääriä kristuksia ja vääriä profeet-toja nousee ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttäen jos mahdollista, valitut. Mutta olkaa te varuillanne.” (Mark. 13:22)

PÄÄKIRJOITUS

Seuraava Raportti ilmestyyheinä-elokuun vaihteessa

ISSN 2343-1547 (painettu)ISSN 2343-1555 (verkkojulkaisu)

Tapani Suonto

RAKKAUTTA VAI RIITELYÄ

32/2016

Kauniit Satamat -lastenko-timme Kiinassa kärsii yhä hoitajatyttöjen pulasta. Kiinan kohonnut elintaso ei enää houkuttele nuoria tyttöjä tähän vaativaan työhön. Onneksi seurakunnan naiset ovat alka-neet tehdä vapaaehtoistyötä lastenkodilla.

Intian työkentällämme odo-tetaan edelleen rahan vas-taanottolupaa. Asia ratkeaa viimeistään heinäkuussa, kun nykyinen lupa loppuu. Ru-koillaan, että lupa uusitaan ja voimme jatkossakin tukea Intian työkenttäämme kuten tähänkin asti.

Intian One Way -kylällä ja ka-tulasten kuntoutuskeskuksessa on kymmenkunta työntekijää, jotka ovat entisiä orpokodin asukkaita. Heistä on saatu luotettavia ja pysyviä hoitajia ja ohjaajia, jotka tietävät hyvin kylän tavat, kun ovat lapsuu-tensa asuneet siellä.

Malawia alkuvuonna piinan-nut paha nälänhätä on nyt ohi. One Way lähetti työkentällem-me ylimääräistä rahaa, jolla voitiin hankkia kaksi kuorma-autollista maissia. Uutta satoa korjataan nyt, vaikka se kui-vuuden takia jäikin pieneksi.

Ugandan presidentinvaalit voitti nykyinen, kristinus-kolle myönteinen presidentti Yoweri Museveni. Oppositio on kuitenkin valittanut asiasta korkeimpaan oikeuteen asti. Muistetaan Ugandan poliittista tilannetta ja rukoillaan, että maassa voisi edelleen säilyä rauha ja poliittinen vapaus.

Israelissa prostituoituja ja narkomaaneja auttavassa Pu-naisen Maton keskuksessa sattuu ajoittain väkivaltaisia tilanteita, kun huumeista se-kaisin olevat naiset ryhtyvät tappelemaan keskenään. Ru-koillaan, että keskus saisi jatkossakin olla rauhallinen turvapaikka näille katujen naisille.

Viime syksynä Israelissa al-kanut terroriaalto on lisän-nyt valtion puolustusmenoja niin paljon, että yhteiskunnan huono-osaisimmat kärsivät. Heitä auttavat seurakunnat ovat perustaneet eri puolille Jerusalemia soppakeittiöitä, jotka tarjoavat aterioita useita kertoja viikossa.

Nepalissa iloitaan siitä, että sekä vuosi sitten tuhoa tehnyt maanjäristys että Intian kaup-pasaarto ovat nyt takanapäin. Saji ja Hannah Kurian ovat jälleen voineet käynnistää pitkään lamassa olleita työ-muotoja ja seurakuntien ko-koontumistiloja rakennetaan vauhdilla.

LyhyestiONE WAY -UUTISIA

Kaksi entistä Ugandan kristil-lisen koulun oppilasta on val-mistunut jatko-opinnoistaan – toinen opettajaksi ja toinen media-alan ammattilaiseksi. Koulun ja koulukummien merkitys köyhien maalaiskyli-en lapsille on täälläkin todella tärkeä.

One Wayn House-seurakunta järjestää ensimmäisen per-heleirin Espoon Soukassa 17.6.-19.6. Leirillä yövytään omissa teltoissa ja osin sisä-majoituksessa. Luvassa on paljon leikkejä ja pelejä sekä hengellistä ohjelmaa.

One Wayn elokonferenssi pidetään samassa paikassa 12.-14.8. Tämän kesän pääpu-hujana on pastori Terry Hog-gard. Uusi hieno kokousteltta on valmis ottamaan vastaan paljon vieraita!

Mongoliassa järjestettiin en-simmäistä kertaa perhepäivä miesten- ja naistenkotien asuk-kaiden perheille. Monet omai-set tulivat pitkienkin matkojen päästä tapaamaan kodeillam-me asuvia perheenjäseniään. Päivä oli koskettava ja sisäl-si paljon anteeksiantamista ja rikkoutuneiden suhteiden eheytymistä.

RAPORTTI4 2/2016

YLÖSNOUSEMUKSEN VOIMAAN

RAAMATTUTUNTI

kellä, jotka lupaavat ihmisille menestystä, kunniaa, nautintoa jne. Se johtuu siitä, että kristinusko tarjoaa ihmisen lihalle vain ristiä, ei mitään muuta. Mutta miksi niin on? Risti on ainoa tie ylösnousemuksen voimaan. Ilman ristinkuolemaa ei ole ylös-nousemusta. Ilman ristiä ei ole yltäkylläis-tä elämää. Ristissä piilee yksi suurimpia siunauksen salaisuuksia!

Kuolema on hengellisen voiton salaisuus

Tiedätkö, mikä ero on elävällä ja kuol-leella? Jos kuollutta kehutaan, haukutaan, arvostellaan tai syytetään, hän ei reagoi siihen, koska hän on kuollut. Mutta tee-pä sama elävälle. Hän paisuu, kun häntä kehutaan. Hän saattaa menettää tasapai-nonsa kokonaan, jos häntä arvostellaan tai syytetään. Hän on jatkuvassa kaaoksessa kaikkien niiden paineiden keskellä, joita hän joutuu kohtaamaan tässä maailmassa. Vain ”kuollut” säilyttää tasapainonsa.

Tässä maailmassa ”minä” on kaiken keskipiste. ‘Minä, minä, minä’, huutaa jokainen. Tämän minän on kuoltava, jotta Jumala voi meitä käyttää. Tämä minä ei kestä kehumista, arvostelua, vajavai-suutta, puutteita. Se ei tarkoita sitä, että meistä tulee tunteettomia robotteja, jotka kadottavat ihmisyytensä. Mutta meidän on kuoltava omille pyyteillemme, synnille ja tälle maailmalle, sillä vain siten voimme olla uskollisia ja ”kaiken suoritettuamme pysyä pystyssä”. Muuten sielunvihollinen saattaa meidät hämminkiin hyvin pian ke-humalla, haukkumalla, arvostelemalla ja monilla muilla paineilla, joita kohtaamme ympärillämme.

Paavali kirjoittaa roomalaisille: ”Pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Juma-lalle elävinä…” (Room. 6:11) Kyse on siitä, että meidän tulee hyväksyä ja uskoa kohdallemme se, että meidät on kutsuttu ristille, meidät on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa. ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.” (Gal. 2:20) Seuraus tästä ei ole kuoleman synkkyys vaan vapaus, ilo ja rauha Kristuksessa. Hän on Golgatalla vapauttanut meidät synnin orjuudesta, it-sekkyydestä ja omista pyyteistämme.

Ristinkuolema on tärkeää siksi, että kuo-lema terkee meistä heikkojaTämän maailman ihmisille voitto merkit-see menestystä ja kunniaa. Se merkitsee

lihallista voimaa ja valtaa. Se merkitsee parrasvaloja ja nimeä lehtien palstoilla. Jumalallinen voitto on jotain aivan muu-ta. Meille risti merkitsee voittoa ja voitto merkitsee ristiä.

Paavali kirjoittaa tästä: ”Minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2 Kor. 12:20)

Jumala sallii perkeleenkin joskus kiusata meitä, ettei meistä tulisi perkeleitä. Helppo ja menestyvä elämä ilman mitään vastoin-käymisiä tekee ihmisestä kovan ja ylpeän. Tässä mielessä ei ole vaikeaa ymmärtää Ju-malan aivoituksia. Ylpeä ja kova ihminen on vastenmielinen. Hänen seurassaan tulee paha olo. Sellaisia meistä äkkiä tulee, jos Jumala ei meistä huolehdi. Mutta kuinka kaunis onkaan Jumalan muovaama nöyrä ja murtunut ihminen. Sellaiseksi ei voi opiskella. Sellaiseksi ei ryhdytä hyvillä päätöksillä. Sellaisia kasvaa vain Jumalan koulussa. Jumala itse muovaa meistä Kris-tuksen kaltaisia.

Älä aliarvioi itseäsi. Parrasvalot ja in-himillinen menestys eivät ole jumalallista menestystä. Se mikä ihmissilmin on suur-ta, on Jumalalle usein pientä, joskus jopa kauhistus. Suurta on saada kasvaa Hänen koulussaan ihmiseksi, jota Jumala arvostaa – Kristuksen kaltaiseksi, valmiiksi jaloa käyttöä varten. Se on suurta ja tavoitelta-vaa. Sellaista Jumala sinustakin tekee.

Kuolema on tärkeää myös siksi, että ilman kuolemaa ei

ole ylösnousemusta

Jumala sanoi kerran Aabrahamille: ”Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi ja sinä olet tuleva siunaukseksi.” (1 Moos. 12:2.)

Jumala antoi Aabrahamille suuret ja ihmeelliset lupaukset. Aabraham rakensi koko elämänsä niiden varaan uskoen, että mitä Jumala on luvannut, sen Hän myös tekee. Aika kului ja Aabraham ja Saara tu-livat vanhoiksi. Aabraham oli 100-vuotias ja Saara 90, kun kuolema näytti olevan lupauksia voimakkaampi. Aabrahamin ruumis ja Saaran kohtu olivat kuolleita Luonnollisen ihmisen mahdollisuudet näyttivät olevan lopussa. Silloin Jumala uudisti lupauksensa. Hän ei muuttanut yht-äkkiä Saaran ja Aabrahamin kohtaloa, vaan antoi uuden sanan, johon he voivat jälleen ankkuroitua uskon kautta. Hän ei säälitel-lyt tai lohdutellut heitä vaan sanoi: ”Katso taivaalle ja lue tähdet jos taidat ne lukea. Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.” (1 Moos. 15:5)

Jumala, joka kuolleista herättää, käytti kuollutta ruumista. Oli tullut aika ylösnou-semuksen Jumalan ilmestyä. Se oli mah-dollista vain kuoleman keskellä. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. Enää

Tapani Suonto

Jeesus ristiinnaulittiin pitkäperjantaina ja pääsiäispäivänä Hän nousi ylös kuolleista. Mutta mitä tapahtui sen

jälkeen?

”Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luo-makuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.” (Hepr. 10:11-12)

Jeesus Kristus ei noussut vain ylös kuol-leista, vaan Hän nousi ylös taivaaseen, vei verensä kaikkein pyhimpään ja sai näin ai-kaan täydellisen lunastuksen. Vasta silloin tehtävä oli loppuun suoritettu ja lunastus täytetty.

Ristillä ei ole merkitystä ilman ylös-nousemusta. Eikä ylösnousemuksella ole merkitystä ilman ristiä. Ne kuuluvat erot-tamattomasti yhteen.

Risti ei ollut vain Jeesuksen kohtalo, vaan se liittää meidät kohtalonyhteyteen hänen kanssaan. Me olemme Hänen kanssaan ristiinnaulitut. Jeesus myös sanoi: ”Otta-koon kukin ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24)

Mitä risti tarkoittaa?

A.W. Tozer sanoo rististä: ”Risti symboloi kuolemaa. Se edustaa ihmisen äkillistä, väkivaltaista loppua. Ihminen, joka Roo-man vallan aikana otti ristinsä ja lähti vaeltamaan ristiään kantaen, oli jo sanonut hyvästit ystävilleen. Hän ei palaisi koskaan takaisin. Hän oli matkalla tiensä päähän.

Risti ei tehnyt mitään kompromissia, se ei sovitellut mitään eikä säästänyt mitään; se löi koko ihmisen kuoliaaksi, täydelli-sesti ja lopullisesti. Se ei yrittänyt pysyä hyvissä väleissä uhrinsa kanssa. Se löi julmasti ja kovaa, ja kun se oli suorittanut työnsä loppuun, ei sitä ihmistä enää ollut olemassa.”

Ristin kantaminen ei ollut aikanaan mikään pikkujuttu eikä se ole sitä tänään-kään. Jumalan lapsina kokemus siitä on meille kaikille yhteinen. Meille ei luvattu helppoa tietä.

Meidän on usein vaikea kilpailla tämän maailman erilaisten uusien virtausten kes-

52/2016

eivät lupaukset perustuneet inhimillisiin mahdollisuuksiin vaan ylösnousemuksen Jumalaan.

Kun katseemme on kiinnittynyt Häneen, joka kuolleet herättää, alamme ymmärtää, että meillä on Jumala, jolle kaikki on mahdollista. Juuri sellaisena Hän haluaa meidän tuntevan itsensä. Se on mahdollista vain keskellä kuoleman varjoja. ”Aabra-ham uskoi Jumalaa ja se luettiin Hänelle vanhurskaudeksi.” (Room. 4:3)

Ylösnousemususko tekee meistä kuuliaisia

Ilman ylösnousemususkoa emme kykene olemaan kuuliaisia todella kovassa pai-kassa.

”Iisak puhui isällensä Aabrahamille sa-noen: ”Isäni!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani.” Ja hän sanoi: ”Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polt-touhriksi?” Aabraham vastasi: ”Jumala on katsova itselleen lampaan polttouh-riksi, poikani.” Ja he astuivat molemmat yhdessä.

Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet altta-rille halkojen päälle. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. Silloin Herran enkeli huusi hä-nelle taivaasta sanoen: ”Aabraham, Aab-raham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Niin hän sanoi: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” (1 Moos. 22:7-12)

Aabraham nosti veitsen ja oli valmis tap-pamaan oman poikansa. Miten se on mah-dollista? Hän uskoi ylösnousemukseen. Hän uskoi, että Jumala voi kuolleistakin herättää, sanotaan Raamatussa.

”…sillä hän päätti, että Jumala on voi-mallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.” (Hepr. 11:19)

Ilman ylösnousemususkoa meidän on vaikea olla uskollisia, kun näemme vain tappioita ympärillämme. Vain se, joka uskoo ylösnousemukseen ja ymmärtää, että se on koko kristinuskon suurimpia ”salaisuuksia” – koko voittomme ydin –, voi turvallisin mielin katsella jopa rak-kaampansa menetystä. Hänen toivonsa on ylösnousemuksen voimassa – ja tulevassa Jumalan valtakunnassa.

Tie ylösnousemusvoimaan kulkee erämaan kautta

Israelin oli kuljettava erämaahan saadak-seen kokea ylösnousemuksen ihmeen.

Kaislameri oli pelottava askel kuoleman tielle. Siinä Israel sai kasteen kautta kokea kuoleman voiman ja nousta vastarannalla ylös uudessa ylösnousemususkossa. Tästä Uusi testamentti sanoo: ”Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikään kuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egypti-läiset hukkuivat.” (Hepr. 11:29)

Olemme usein kuin tienhaarassa. Toinen tie näyttää vievän iloon, nautintoon, me-nestykseen ja toinen erämaahan kuten Israelin. Ilman ylösnousemususkoa valit-semme väärin.

Todelliset Jumalan miehet ovat aina kas-vaneet erämaassa, eivät menestyksen ja onnen kukkuloilla.

Joskus, kun jotain ihmistä oikein suo-sitellaan ja kehutaan, tekisi mieli kysyä, onko hän koskaan käynyt erämaassa. Jos ei, kannattaa olla varovainen. Ihminen ei voi olla suuri Jumalan silmissä ilman erämaata.

Erämaassa voi levätä, kun tietää että Jumala on ylösnousemuksen Jumala. Siellä ihminen oppii tuntemaan ylösnou-semuksen Jumalan. Siellä oppii lepäämään Jumalassa, sillä uskovan lepo perustuu ylösnousemususkoon.

Voimme rauhassa katsella syksyllä koi-vujen kellastumista ja lehtien putoamista maahan, sillä me uskomme ylösnousemuk-seen: uuteen kevääseen, joka muuttaa kaiken.

Voimme rauhassa katsella kehomme rapistumista, sairaudenkin runtelemaa ruu-mista, sillä me uskomme ylösnousemuk-seen. Me emme ole epäonnistuneet, jos kaikki ei rukouksista huolimatta tapahdu kuten elokuvissa. Ylösnousemus on vasta lopullinen voitto.

Voitto kristallisoituu ylösnousemuksessa

Eräässä kokoussarjassa luvattiin, että ko-kousviikon aikana Jumala parantaa erityi-sesti kuuroja. Päivä päivältä paikalle virta-si yhä enemmän kuuroja, sillä lupaus hei-dän parantumisestaan oli levinnyt kauas. Yhtään kuuroa ei kuitenkaan parantunut. Viimeisessä kokouksessa saarnaaja totesi, että yhtään kuuroa ei parantunut, koska he olivat niin epäuskoisia. Se oli heidän oma vikansa. Kuurot siis epäonnistuivat, ei saarnamies, joka oli lupauksen antanut.

Tiedätkö, että lähes kaikki uskovaiset kokevat olevansa epäonnistuneita? Lähes kaikki kokevat kärsivänsä epäuskosta. Lähes kaikki tietävät tehneensä paljon virheitä. Eräs kokenut pastori sanoikin ker-ran: ”Minä en ole tehnyt yhtään virhettä, minä olen virhe!”

Onnistuminen ei ole meidän toivomme perustus vaan ylösnousemus. Vasta se

muuttaa kaiken voitoksi. Aarteet tulevat esiin vasta ylösnousemuksessa.

Ajattele Johannes Kastajaa. Hän vaikutti vain vuoden, ehkä puolitoista, kun hän oli jo kuollut. Mikä tappio olikaan, kun uskonmies mestattiin ennen kuin hän oli ehtinyt tehdä paljon mitään. Monet ihmiset pitäisivät tänään Johannesta todellisena epäonnistujana. Vasta ylösnousemuksessa konkretisoituu hänen saavutuksensa. Jee-sus sanoi Johanneksesta: ”Ei ole vaimoista syntyneiden joukossa suurempaa, kuin Johannes Kastaja.” (Matt. 11:11)

Jumalan valtakunta ei koskaan horju. Älä murehdi, jos et näe inhimillistä voittoisuut-ta, rikkautta, onnea, terveyttä, menestystä. Ylösnousemus muuttaa kaiken. Vasta siinä kristallisoituu meidän voittomme.

On kuin elokuvateatterissa synkän filmin loppuessa. Yhtäkkiä valot syttyvät, kaikki nousevat ylös ja lähtevät ulos. Elämä on kuin painajainen, josta heräämme ylösnou-semukseen.

Me emme ole vain ristinkantajia. Meitä yhdistää ylösnousemususko. Me olemme odottajia – ylösnousemuksen odottajia. Kokoonnumme jatkuvasti yhteen roh-kaisemaan toinen toistamme odottamaan ylösnousemuksen päivää, jolloin uskolli-suus palkitaan, jolloin valheet paljastuvat, jolloin kaikki rakkauden teot palkitaan ja jolloin uusi voima ja voitto on meille kai-kille todellisuutta.

TULE MUKAANLAULAMAAN!

Kurssilla jokainen saa henkilökohtaista opetusta ja lisäksi harjoittelua pianistin kanssa. Kurssi päättyy konserttiin Hakamäen kirkossa

Helsingissä 19.6. klo 15.00, jolloin kaikki halukkaat pääsevät esiintymään.

Kurssihinta 220 € yhteydenotot puh. 050 590 3655

Yksinlaulukurssi Huopalahden kirkossa

13.–19.6.2016

Laulunopetus Tiina Sinkkonen,pianisti Anton Uotila

RAPORTTI6 2/2016

Tätä mäkeä ovat kolmenkymmenen vuoden aikana kävelleet monenlaiset ihmiset. Tapani Suonto johti ensin Perjantai Kristukselle -järjestöä ja sitten One Way Missionia täältä. Alkoholistit ottivat uuden elämänsä ensi askeleita. Kesäisin mäkeä vaelsivat lukuisat juhannusjuhla- ja konferenssivieraat. Ja nyt tänne noustaan lähes päivittäin rukoilemaan.

rukoilleen hänenkin puolestaan. ”Kotini ajatusmaailmasta huolimatta

minut kastettiin, konfirmoitiin ja vihittiin avioliittoon”, Ritva Helena kertoo. Hän meni nuorena naimisiin ja perheeseen syntyi kaksi poikaa, mutta liitto päättyi 10 vuoden jälkeen avioeroon.

”Tunsin valtavaa pettymystä, sillä koin epäonnistuneeni elämäni tärkeimmässä asiassa, perheyhteydessä. OIimme hake-neet apua kirkon avioliittoneuvonnasta, mutta sekään ei auttanut. Petyin kirkkoon ja Jumalaan ja syytin osittain Jumalaa erosta.”

Ritva Helena on ammatiltaan lastenhoi-taja. Eron jälkeen hän hoiti päivät toisten lapsia ja illat ja viikonloput omiaan. Hä-nestä tuli väsynyt yksinhuoltaja, joka töistä palattuaan teki ensin itselleen viskipaukun, että jaksoi laittaa ruokaa, ja toisen viskin, kun sai pojat nukkumaan.

”Jossain vaiheessa elämä oli niin ras-kasta, että suunnittelin jopa itsemurhaa”, Ritva Helena muistelee. ”Onneksi päätin kuitenkin taistella.”

Etsiessään uutta vaihdetta elämäänsä Ritva Helena päätyi Helsinkiin opiskele-maan steinerpedagogiikkaa. Valmistuttu-aan hän sai opettajan paikan Rovaniemen

steinerkoulusta, jossa hän vuosien ajan uppoutui steinerilaiseen pedagogiikkaan, antroposofiaan (ihmisviisauteen) ja sen eri suuntauksiin, joihin liittyy myös kult-tiuskonto.

2000-luvun alussa hänelle sattui työtapa-turma. Alkoi pitkä ja vaikea sairasloma ja samalla etsikkoaika.

”Valitettavasti en silloin kohdannut ketään, joka olisi johdattanut minut Jee-suksen luo”, Ritva Helena toteaa nyt. ”Sen sijaan hain apua mm. rosenterapiasta ja reikihoidoista. Kunnes vuonna 2004 koin sisäisen kehotuksen: Lue vain Raamattua!”

Rakkaudentodistus Kemijoen rannalla

Ritva Helena noudatti kehotusta. Raama-tun lukeminen vaikutti häneen niin, että hän hävitti kaikki new age -kirjansa, erosi erilaisista seuroista ja sanoutui irti monista asioista ja tavoista. Sisäinen tyhjyys ja rak-kauden kaipuu kuitenkin jatkuivat. Hän oli lukenut, että Jeesus on rakkaus, mutta ku-vitteli silti, että rakkaus löytyy yhteydestä toiseen ihmiseen.

”Kun kerran istuin yksin parvekkeella tupakoimassa, kuulin sisälläni äänen: ’Seura tekee kaltaisekseen.’ Se sai minut pohtimaan, kuka olisi sellainen, jota voisin kunnioittaa ja seurata. Mieleeni tuli äiti Teresa ja sitten oivalsin, että Jeesushan on juuri sellainen.”

Kun Ritva Helena hiukan myöhemmin

JUMALAN EDELTÄ VALMISTAMALLA PAIKALLA

Rukousvuoresta on tullut One Wayn House-seurakuntalaisille tuttu ja olennaisen tärkeä rukouspaikka.

Ja silti sitä ei ehkä vieläkään olisi, jollei Jumala olisi kesällä 2013 lähettänyt ro-vaniemeläistä Ritva Helena Hirvelää One Wayn opetuslapseuskouluun Helsinkiin.

Ritva Helena on juuri ripustanut rukous-vuoren mökin seinälle uuden taulun, valokuvan, jonka hän otti Ugandassa run-sas vuosi sitten. Kuvassa näkyy keskellä erämaata oleva lampi, jonka heijastumassa taivas ja maa yhtyvät. Paikallinen kuski kertoi, että tähän lampeen virtahevot tule-vat kuolemaan – näitä vanhoja virtahepoja Ritva Helenakin näki lammen rannoilla.

”Koen, että rukousvuori on paikka, jossa myös oman elämämme virtahevot kuole-vat”, Ritva Helena sanoo.

Kommunistin lapsesta steinerpedagogiksi

Ritva Helena syntyi runsaat 60 vuotta sitten keskimmäisenä lapsena perheeseen, jonka isä oli äärikommunisti. Kodissa ei puhuttu uskonnosta, mutta suvussa oli us-kovia ihmisiä, joiden Ritva Helena luottaa

Teksti: Hanna Torvalds Kuvat: Pentti Tuovinen

72/2016

pyöräili Kemijoen rannalla, hän päätti juuri siinä ja silloin antaa itsensä Jeesukselle. ”Sanoin ääneen: Jeesus, minä olen aivan rikki, mutta jos sinä näet minussa jotain, niin tässä olen.”

Muutamaa kuukautta myöhemmin hän oli jälleen aamuvarhaisella Kemijoen ran-nalla. Joki oli aivan tyyni, aurinko oli juuri nousemassa, ruska loisti upeissa väreissä ja kaiken yllä kaareutui sininen taivas. Hän puhkesi ääneen kiittämään Jumalaa ja lau-loi ’Tule Pyhä Henki’ kädet kohotettuina taivasta kohti.

”Siinä Jumala kohtasi minut ja kuulin hä-nen sanovan: ’Ritva Helena, minä rakastan sinua!’ Vastasin: ’Minäkin rakastan sinua kaikesta sydämestäni, sielustani, ruumiis-tani ja kaikella voimallani.”

”Nyt tiesin ensimmäisen kerran varmas-ti, että olin tullut uskoon. Uskonvarmuu-den myötä tuli valtava ilo ja syvä sisäinen

rauha ja onni – elämääni pitkään varjosta-nut raskas pimeys oli poissa ja sen tilalla oli Jeesuksen valo.”

Aika lähteä liikkeelle

Ritva Helena rakastui ensin Jeesukseen ja pian sen jälkeen myös Israeliin, jonne hänen sydämensä heti ensikäynnin jälkeen halasi jatkuvasti. Hän teki useita matkoja Israeliin ja yhdellä näistä matkoista hänet kastettiin Jordan-joessa.

Ritva Helena koki kuitenkin yhä etsivän-sä paikkaansa. Kerran hän istui kotonaan ja rukoili, että Herra näyttäisi hänelle, mikä on juuri hänen palvelutehtävänsä. Hänen silmiensä eteen ilmestyi mustilla pölkky-kirjaimilla kirjoitettuna sana KATULÄ-HETYSTYÖ. Samalla hän näki, miten hänen ohitseen kulki kameli ja käveli ikään kuin seinän läpi.

”Kamelin merkitystä en vielä silloin ymmärtänyt, mutta katulähetystyö tuli heti tärkeäksi – haluan kertoa muillekin Jeesuksesta.”

Tänään Ritva Helena tietää myös, mitä kameli merkitsi. Hän on aktiivisesti mu-kana One Wayn maahanmuuttajatiimissä ja on kuin turvallinen äitihahmo niille

nuorille turvapaikanhakijoille, jotka ke-rääntyvät hänen ympärilleen ja pyytävät: ”Puhu meille suomea!”

One Wayhin Ritva Helena tutustui en-simmäisen kerran TV7:n ohjelmien kautta. OW:n toiminta ja näky kiinnostivat, mutta Rovaniemeltä tuntui olevan kovin pitkä matka Helsinkiin. Keväällä 2013 pari ys-tävää kehotti häntä lähtemään Saariselälle, jossa oli alkamassa One Wayn järjestämä kokonaisvaltaisen uudistumisen viikko.

”Siellä sain kuulla taivaallisen Paimenen äänen ja sydämeni huusi ”amen!”

Ritva Helena oli jo pitkään lähes koko-päiväisesti hoitanut huonokuntoisia van-hempiaan ja tunsi itsensä hyvin uupuneek-si. ”Jumala vei minut äärirajoille. Oivalsin, että jollen nyt kiinnitä huomiota itseeni, en ole iloksi muillekaan”, hän toteaa. ”Tuntui kuin Jumala olisi sanonut: On aika lähteä liikkeelle!”

Ja Ritva Helena lähti. Hän tuli ensin kat-somaan, miten Perjantai Kristukselle -illat ja kaikki muu työ käytännössä toimivat, ja syksyllä hän muutti lopullisesti Helsinkiin ja aloitti opetuslapseuskoulun. Sen ohel-la hän kävi PK-illoissa, naistenkodilla, torstain rukousilloissa, sunnuntaijuhlissa. Elämä loksahti kohdalleen.

”Huomasin, että täällä on kaikki, mitä seurakuntayhteydeltä odotan – en tarvitse mitään muuta!”

Edeltävalmistettu paikka

Juhannusjuhlien ja elokuun konferenssin yhteydessä Ritva Helena tutustui myös entiseen Perjantai-kotiin, joka oli nyt tyh-jillään. Loppukesällä torstain rukousillassa nousi esiin rukous siitä, olisiko Jumalalla osoittaa One Waylle jokin erityinen paik-ka, jossa voisi keskittyä vain rukoukseen. Kun tätä rukoiltiin, Ritva Helenan silmiin ilmestyi mäki, jonka päällä seisoi keltainen talo. Taloa kiersi maidonvalkoinen lasiput-ki, joka nousi suoraan taivaaseen.

”Kuva oli niin selkeä ja voimakas, etten voinut ohittaa sitä”, Ritva Helena kertoo. ”Se ei antanut minulle rauhaa ennen kuin päätin, että teen jotain. En puhunut näystä

viikkoon kenellekään vaan rukoilin. Kun sitten törmäsin Tapani Suontoon, kerroin hänelle.”

Tapani kuunteli ja selitti, miten vaati-mattomat puitteet Perjantai-kodilla on: ei juoksevaa vettä, ulkovessa – ja sen jälkeen hän alkoi ideoida, mitä kaikkea siitä voisi tehdä; rukousvuori, jonne kaikki seurakun-talaiset voisivat kokoontua rukoilemaan.

”Ajattelin, että mitä ihmeen tekemistä minulla voisi olla tämän kanssa”, Ritva Helena tunnustaa. ”Olin kaiken lisäksi juuri lähdössä Israeliin useammaksi kuu-kaudeksi.”

Uskoontulonsa alkuaikoina, kun Ritva Helena ei ollut varma, puhuiko Jumala vai olivatko ajatukset hänestä itsestään, hän pyysi usein Herralta: ”puhu sanasi kautta”, ja Jumala antoi hänelle jonkun Raamatun kohdan. Nytkin hän rukoili näin ja hänen mieleensä nousi 2. Moos. 23.30: ”Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi var-jelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinut siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.”

Enää ei ollut vaihtoehtoja. Ritva Helena peruutti Israelin matkansa ja muutti ru-kousvuoren taloon emännäksi.

”Kun olin tehnyt päätökseni ja tullut tänne, sisimpääni laskeutui rauha”, hän kertoo. ”Jumala oli valmistanut minua tähän. Täällä ovat jopa ne kolme asiaa, jotka jo ennen uskoontuloa olivat minulle tärkeitä: omenapuut, mustarastaiden laulu ja meri. En kaipaa mitään, haluaisin olla vain täällä, mutta pakkohan vuorelta on joskus laskeutua.”

Täällä Jumala kohtaa

Mitä rukousvuorella sitten tehdään? Kun Ritva Helena alussa kysyi sitä Jumalalta, hän sai sanat: ”Rukoilkaa ennen kaikkea.” Ja sitä rukousvuorella tehdään, rukoillaan. Ajan mittaan rukouksille on muodostunut myös tietty rytmi: maanantaista torstaihin rukoushetket alkavat klo 9.00 ja usein sa-mat rukoilijat tulevat aina tiettynä päivänä.

”On mahtavaa, että seurakuntamme pastoritkin käyvät uskollisesti kerran vii-kossa rukoilemassa täällä”, Ritva Helena sanoo. ”Kun ihmisiä alussa tuli paljon, en aina tiennyt, mikä minun roolini oli. Mutta Jumala antoi siinäkin levon ja näytti, että minun ei tarvitse niin hirveästi huolehtia jokaisesta tulijasta ja emännöidä heitä, Jumala itse kohtaa heidät.”

Jotkut soittavat ja kysyvät, voivatko tulla muutamaksi päiväksi. Varsinkin pi-temmille lähetysmatkoille lähtevät ovat käyneet ennen matkaa hiljentymässä ru-kousvuorella.

”Minua ei häiritse, vaikka porukkaa olisi niin paljon, ettei joukkoon meinaa mahtua. Ja kun ei ole ketään, saan olla kahdestaan Jumalan kanssa ja rauhoittua. Enempää en kaipaa.”

RAPORTTI8 2/2016

Olemme One Wayllä järjestäneet syksystä asti viikoittain turvapai-kanhakijoille kokouksia. On ollut uskomattoman hienoa olla todistamassa kuinka hengellisesti janoiset ihmiset etsivät Jumalaa, ja iloitsemme heistä, jotka ovat löytäneet Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajanaan.

deltani palestiinalainen. Aloitin koraanin opiskelun jo viisivuotiaana lapsena ja tunnen sen todella hyvin.

Tie Suomeen oli minulle vaikea ja jouduin kokemaan paljon turvattomuutta matkallani. Kun pääsin Suomeen ja vas-taanottokeskukseen, huomasin, että osa muslimimiehistä kävi kristittyjen kokouk-sissa. En hyväksynyt sitä alkuunkaan. Mi-nuakin tultiin kahdesti kutsumaan kokouk-siin. Toisella kerralla päätin mennä mu-kaan ja haastaa pastorin esittämällä hänelle kaikki epäkohdat ja väitteet, joita minulla muslimina oli kristinuskoa vastaan. Puhuin hänelle hyvin epäkohteliaasti, mutta hän vain kuunteli rauhallisena. Hänen rakasta-va asenteensa kosketti sydäntäni.

Elämäntilanteeni oli hyvin vaikea ja epävarma. Kuin sattumalta eräs arabian-kielinen mies tarjoutui kadulla auttamaan minua. Hän auttoi kaikessa mahdollisessa tulkkauksesta, taloudellisesta avusta ja jopa yösijasta lähtien, vaikka olin täysin

MAAHANMUUTTAJATYÖ

Kuljetamme kiinnostuneet tulijat tilaisuuksiimme kahdella linja-au-tolla. Suuri kiitosaihe on taloudel-

linen apu, jonka turvin olemme pystyneet vuokraamaan linja-autoja ja vastaamaan tämän hetken avuntarpeeseen. Pyydämme rukoilemaan, että kaikki sujuisi rauhassa ja Jumala johdattaisi meille tarvittavan tuen jatkossakin.

Tulkkina entinen muslimi Mohamad

Tärkeänä apuna työssämme on ollut Mo-hamad. Hän on auttanut järjestelyissä ja tulkannut englannista arabiaksi viikoittain turvapaikanhakijatilaisuuksissamme. Ky-syin Mohamadilta, miksi hän haluaa olla mukana maahanmuuttajatyössä, ja hän kertoi elämästään:

”Vajaa kaksi vuotta sitten tulin turvapai-kanhakijana Suomeen. Olen kansallisuu-

Teksti: Arto Boa Kuva: Atte Auvinen

tuntematon hänelle. Sain selville, että mies oli kristitty. Kysyin, miksi hän auttaa minua, vaikka olen muslimi. Hän vastasi, että Jeesus kehotti häntä auttamaan. Se kosketti sydäntäni kovasti, sillä minulle oli aina opetettu, että kristityt eivät pidä muslimeista eivätkä halua auttaa heitä.

Silloin aloin ajatella kristittyjä ja kris-tinuskoa. Halusin tietää enemmän, kuka Jeesus on ja mitä Raamattu opettaa. Aloin lukea Raamattua ja käydä kirkossa. Osal-listuin keväällä 2015 kristilliselle leirille. Siellä kävin sisäisen taistelun tietoisena siitä, että jos valitsen Jeesuksen seuraami-sen, menetän perheeni. Sain yliluonnollista voimaa valita Jeesuksen. Olen tullut tunte-maan, että Jeesus on elävä Jumala.

Haluan nyt välittää saamaani apua ja rakkautta eteenpäin. Haluan olla mukana kertomassa Jeesuksen rakkaudesta tur-vapaikanhakijoille. Minä olen joutunut kokemaan samat vaikeudet kuin hekin, olen jättänyt oman maani ja menettänyt rakkaan perheeni, aloittanut kaiken alusta. Olen kuitenkin löytänyt taivaan valtakun-nan aarteen ja haluan olla kertomassa tästä aarteesta toisille.”

Kääntyneitä vainotaan

Turvapaikanhakijatyössä olemme etsineet uusia keinoja auttaa ja välittää heistä, jotka asuvat vastaanottokeskuksissa. Olemme järjestäneet kokouksiimme asiantuntijoita eri elämän alueilta. Vieraanamme on ollut asianajajia, poliiseja, terveydenhoidon am-mattilaisia yms. Kokouksissamme käyneet miehet ovat todella arvostaneet sitä, että haluamme auttaa heitä ja että järjestämme tämän kaiken heidän vuokseen. Monet ovat ymmällään siitä, miten hyvä on evan-keliumin ilouutinen!

Pyydämme rukoustukea, sillä monet uskoontulleet ovat joutuneet vainon koh-teeksi. Heitä pelotellaan mm. Sharia-lailla, jossa sanotaan, että muslimi, joka kääntyy pois Islamista, täytyy tappaa välittömästi. Heitä uhataan kotimaahan jääneiden suku-laisten ja perheen vahingoittamisella. On ikävä nähdä pelottelua ja ahdistelua; heille, jotka ovat tulleet etsimään rauhaa täältä, tulisi myös turvata rauha. Rukoillaan rau-haa Suomeen ja viisautta turvapaikkapo-liittisissa toimissa päättäjille. Pyydämme muistamaan rukouksin heitä, jotka ovat tulleet uskoon. Rukoillaan elon Herraa, että evankeliumi saisi olla Suomessa kir-kas ja kaikkien kuultavissa. Isänmaamme tulevaisuudenkin suunta on kiinni kol-mesta asiasta: rukouksesta, parannuksen tekemisestä ja evankeliumin julistuksesta. ”Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu’? Katso, minä sa-non teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikat-taviksi.” (Joh.4:35)

KOTIMAA

92/2016

ONE WAY KONFERENSSITULOSSA

12.–14.8.2016 Espoon SoukassaOhjelmassa opetusta, musiikkia, ylistystä, uutisia lähetyskentiltä ja paljon muuta. Musiikis-sa One Wayn omia musiikkivoimia. Pääpuhujana pastori Terry Hoggard (USA).Lapsille omaa ohjelmaa.

Pe 12.8. 18.00 AVAJAISJUHLALa 13.8. 12.00 - 17.00 opetusta, ylistystä ja uutisia sekä lähetyskenttien työpajoja 18.00 LÄHETYSJUHLASu 14.8. 11.00 EHTOOLLISJUHLA 14.00 ISRAEL-JUHLA

ONE WAYN PERHELEIRI LÄHDETÄÄN 2016Tule mukaan House-seurakunnan järjestämälle perheleirille Espoon Soukkaan 17.6.–19.6.2016Leiri alkaa pe klo 18 ja päättyy su iltapäivällä. Leirimaksu (sisältää ruokailut): aikuinen 30 €, lapsi 20 €

OHJELMASSA- mukavaa yhdessäoloa ja pelejä- hengellistä ohjelmaa lapsille ja aikuisille- uintia, saunomista, makkaranpaistoa

Leirillä yövytään omissa teltoissa tai rajoitetusti sisämajoituksessa PK-majalla. Myös kotona tai muualla on mahdollista yöpyä ja osallistua vain päiväohjelmaan. Yöpymisestä ei peritä lisämaksua. Lapset voivat osallistua leirille huoltajan seurassa.

LISÄINFO: Henri Pelkonen, puh. 040 322 3572

ILMOITTAUTUMINEN: 5.6 mennessäAura Hietala, puh. 045 257 6466(leirille mahtuu 50 ensimmäisenä ilmoittautunutta)

yhteiskristillisellä pohjalla kunnioittaen jokaisen hengellisiä juuria.

Hengellisen opetuksen lisäksi kurssi auttaa löytämään omat lahjat ja varus-taa myös Jumalan valtakunnan työhön. Kurssi sisältää lähetysmatkan Viroon.

Lisätiedustelut ja hakukaavake:

toimisto@onewaymission.fi puh. 045 261 3925 One Way Mission PL 21, 02361 Espoo

Opetuslapseuskoulun opetus keskittyy hengellisen kasvun kannalta keskeisiin aiheisiin

sekä sisäiseen eheytymiseen ja täl-lä tavoin lujan perustan luomiseen hengelliselle elämälle. Koulu toimii

LUENNOT KESKIVIIKKOISIN KLO 18-21 Hinta 100 €(kurssin hinta sisältää opetusmateriaalin)

”Valmistu Jumalan käyttöön”ILTA-OPETUSLAPSEUSKOULU

7.9.2016–26.4.2017One Way House, Kaisaniemenkatu 10

Koulu sinulle, joka haluat kasvaa uskossasi, oppia tuntemaan Jumalaasekä löytää oman paikkasi Jumalan suunnitelmissa.

RAPORTTI10 2/2016

Kirkon tutkimuskeskus kertoo, että vain 15 % alle 30-vuotiaista suomalaisista uskoo enää Raamatun mukaiseen kristinuskoon ja 85 % ei usko. Vielä huolestuttavampaa on se, että sama kehitys alkaa olla myös ns. uskovien keskuudessa. Monenlaisten uusien virtausten myötä kristinuskon perusteet ovat hämärtymässä kovaa vauhtia. Se aiheuttaa suurta hämmennystä ja ahdistusta monille. Mitä näistä uusista virtauksista pitäisi ajatella? Klassinen kristinusko voi olla apuna tähän hämmennykseen. Tässä artikkelissa käsittelen uusia hengellisiä virtauksia ja niiden suhdetta perinteiseen, hyväksi koettuun klassiseen kristinuskoon.

UUSJUDAISMI

Uusjudaismi ja ns. tooraoppi ovat saamassa jalansijaa Suomessa erityisesti niiden kes-kuudessa, joilla on suuri rakkaus Israelia kohtaan. Tämän opin mukaan kristityille ei riitäkään enää klassinen uskon vanhurs-kautus ja turva ja lepo Jeesuksessa Kristuk-sessa, vaan kristittyjen täytyy täyttää myös tooran käskyjä ja juutalaisille annettuja erilaisia säädöksiä ja juhla-aikoja. Opissa uskotaan myös, että Jeesuksen paluu on riippuvainen siitä, miten kristityt palaavat heprealaisille juurilleen. Tämä on johtanut mm. kriittiseen suhtautumiseen joulun ja pääsiäisen viettoon.

Kaikki tämä on paluuta siihen harhaan, mitä vastaan jo Paavali taisteli alkuseura-kunnan aikana. Meille kristityille riittää pelkkä Uusi testamentti ja sen opetus tieksi taivasten valtakuntaan. Paluu vanhates-tamentilliseen lakiin voi tehdä tyhjäksi kohdallamme koko Kristuksen työn Gol-gatalla. Siksi näitä oppeja on syytä edelleen välttää kaikin keinoin.

BUDDHALAISUUS

Sosiaalisessa mediassa sanotaan: ”Se on kaikkien huulilla. Joka kolmas tuntuu jo tekevän sitä. Se antaa avaimet onneen, hyvinvointiin ja jaksamiseen.” Kysymys on ilmiöstä nimeltä Mindfulness. Se leviää voimakkaasti myös uskovien keskuudessa ja sitä käytetään tänään jopa hengellisten työntekijöiden koulutuksessa.

Mindfulness hyödyntää itämaisista us-komuksista, kuten zenistä ja muista budd-halaisista traditioista nousevaa tekniikkaa, mutta se on jättänyt pois niiden uskonnolli-

sen sisällön. Sitten nämä toimintamallit on liitetty länsimaissa yleisesti hyväksyttyyn sekulaariin terapiamaailmaan.

Monien on kuitenkin hyvin vaikea erottaa, milloin on menty rajan yli ja kyse onkin jo hengellisestä, uskonnollisesta toiminnasta.

Samaan kategoriaan kuuluu myös esi-merkiksi kristillinen jooga. Näissä itämai-sissa opeissa Jumala löytyy ja kohdataan nimenomaan ihmisen omassa sydämessä. Katse kääntyy ihmisen sisimpään, kun terveessä klassisessa kristinuskossa me kohtaamme Jumalan Kristuksessa ja Ju-malan Sanassa.

Siksi en suosittele näitä itämaisia harjoit-teita kenellekään. Monien on hyvin vaikea nähdä, milloin ollaankin jo palvomassa muita jumalia ja kyseessä ovat muut henget kuin Pyhä Henki.

Klassisessa kristinuskossa on aina aja-teltu, että emme tarvitse muita uskontoja löytääksemme rauhan ja yhteyden elävään Jumalaan. Siitä on edelleen hyvä pitää kiinni.

NEW AGE

Eräs tunnettu pastori kirjoittaa: ”Meidän on tutkittava New Agea tietääksemme, mitä Saatana on varastanut seurakunnalta.” Toisella saarnamiehellä on kirjahyllyssään okkultistien, saatananpalvojien ja monien muiden uskontojen kirjoja. ”Valloitta-kaamme takaisin hengelliset lahjat saata-nalta”, hän toteaa. Nämä saarnaajat usko-vat löytävänsä suuria totuuksia tutkimalla saatanan maailmaa.

Äskettäin eräs suomalainen pastori esitti puheessaan esimerkin, jota levitetään tänään ympäri maailmaa: ”Olettakaam-me, että sinulla on kädessäsi väärennetty seteli. Se tarkoittaa, että jossain täytyy olla silloin myös oikea ja aito seteli. Kun tutkimme New Agea ja löydämme erilaisia sielunvihollisen tekemiä väärennöksiä, meidän täytyy silloin etsiä sitä aitoa, mistä väärennös on tehty. Saatana on varastanut seurakunnalta ”lahjoja”, jotka meidän täy-tyy nyt valloittaa takaisin seurakunnalle.”

Tällä logiikalla moni pastori on ohjattu tutkimaan saatanan syvyyksiä ja valheita

Hämmentyneelle avuksiKLASSINEN KRISTINUSKO

KORVAUSTEOLOGIA

Perinteisesti uskotaan, että Israelin kansal-la on edelleen oma osansa Jumalan suun-nitelmissa, vaikka se kulkikin kutsumuk-sensa ohi hylätessään aikanaan Messiaan, Jeesuksen Kristuksen.

Tänään leviää yhä laajemmalle käsitys, jonka mukaan Jumala on hylännyt lopul-lisesti Israelin ja ottanut pakanakristityistä syntyneen seurakunnan uudeksi hengelli-seksi Israeliksi. Tätä kutsutaan korvaus-teologiaksi. Mitä Raamattu tähän sanoo:

”…Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.” (1 Moos.17:7-8)

”Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on an-tanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolel-la, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!” (Room. 9:4-5)

Me uskomme, että Israel on edelleen Ju-malan valittua kansaa. Me olemme juuta-laisille velkaa.

Israel tulee lopulta pelastumaan, heidän silmänsä avataan ja he ottavat vastaan Jee-suksen Kristuksen vapahtajanaan. Jumala ei ole hylännyt Israelia, ja siksi meidänkin tulee siunata ja rakastaa juutalaisia, vaikka jotkut heistä vihaavatkin kristittyjä.

Tapani Suonto

112/2016

siinä uskossa, että sieltä löytyy uutta ”Py-hän Hengen voimaa ja voitelua”. Tämä on johtanut voitelun ja voiman hakemiseen jopa edesmenneiden julistajien haudoilta.

Klassisessa kristinuskossa me emme tarvitse muuta kuin Raamatun ja Pyhän Hengen oppaaksemme löytääksemme niitä puhtaita Jumalan rikkauksia, joita Hän ha-luaa lahjoittaa seurakunnalleen. New Age on valheiden maailma, johon kenenkään uskovan ei pitäisi sotkeutua millään taval-la. Jos sinulla on New Age -kirjallisuutta, polta se.

Samaan kategoriaan kuuluu myös ns. kvanttikristillisyys, jossa kvanttimys-tiikka on haluttu sekoittaa kristinuskon totuuksiin. Sitä edustaa mm. suomessakin vieraillut David Herzog. Sen mukaan uusia ”hengen rikkauksia ja voimaa” saadaan kvanttifysiikan salaisuuksista, ja kun ne on otettu oikein käyttöön, voidaan kulkea mm. seinien läpi ilman ongelmia. Jotkut uskovat löytäneensä jo sen värähtelyn taajuudenkin, jolla Jumala tekee ihmeitä.

Ikävä kyllä kvanttifysiikka ei vie meitä yhtään lähemmäs Jumalaa eikä hänen maailmojaan voida näin selittää ja hallita. Raamattu on ainoa tie Jumalan maailmaan.

HALPA ARMO

Yksi syy hengellisen sokeuden leviämi-seen maailmalla on halvan armon opit, joiden mukaan parannuksesta ei tarvitse enää puhua. Toisten mukaan siitä ei edes saa puhua ja äärimmillään opetetaan, että jos tunnustaa syntejä vielä uskoontulon jälkeen, voi jopa menettää pelastuksensa. Tuo oppi on saanut aikaan seurakuntakas-vua, josta eräs megaseurakunnan pastori totesi: ”Seurakuntamme alkoi kasvaa, kun lopetimme puhumisen synnistä.”

Raamattu kuitenkin sanoo: ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alka-en Jerusalemista.” (Luuk. 24:47)

Ilman tervettä parannuksen julistusta me saamme aikaan vain pelkkiä käännyn-näisiä, jotka eivät ole uudestisyntyneitä, vaikka saattavatkin olla innokkaina muka-na kristillisessä toiminnassa.

Bonhoeffer totesi tästä aikanaan osuvas-ti: ”Halpa armo vanhurskauttaa synnin, mutta ei syntistä. Oikea armo vanhurskaut-taa syntisen, mutta tuomitsee synnin.”

Klassisessa kristinuskossa on aina koros-tettu parannuksen merkitystä ja parannuk-sessa elämistä päivittäin. Raamattu sanoo-kin: ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntim-me, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1 Joh. 1:8-9)

UUSAPOSTOLISUUSCal Pierce kirjoittaa: ”Jumala on nostat-tamassa apostolista sukupolvea. --- He tulevat liikkumaan täydellisessä valtuutuk-sessa ja voimassa. He tulevat edustamaan sitä, mitä Jumala on ja mitä hänellä on. He parantavat sairaat. He herättävät kuolleet. --- Voiman osoittamisen kautta tämä Juma-lan lopunajan armeija tulee toteuttamaan hänen tahtonsa.”

Monet uskovat tänään, että on nostettava uusi apostolien joukko, joka uudessa voi-massa lähtee johtamaan seurakuntaa. Joi-denkin mielestä kaikki seurakuntaelämä on alistettava näiden apostolien hallintaan ja vain silloin pastoreilla ja evankelis-toilla voi olla ”Jumalan voitelu”. Jotkut jopa uskovat, että uudet apostolit voivat saada edelleen Jumalalta uutta ilmoitusta, joka on yhtä luotettavaa kuin Raamatun ilmoitus. Opin ympäriltä löytyy monia eri tulkintoja.

Uusapostolisuuden yksi keulakuva on tunnettu amerikkalainen teologi Peter Wagner, joka itse julistautui apostoliksi 1990-luvulla, kun hänet löi miekalla apos-toliksi eräs eläkkeellä oleva palopäällikkö. Tämän jälkeen apostoleja on ilmestynyt eri puolille maailmaa. Peter Wagner on luonut eräänlaisen ”epävirallisen” maailmanver-koston, jonka jäseneksi liittyminen maksaa 450 dollaria, ja jos haluaa samassa yhtey-dessä nimittää vaimonsa profeetaksi, se maksaa yhteensä noin 650 dollaria. Myös Suomessa moni pastori on nimittänyt itsen-sä apostoliksi, mutta tiedossa ei ole, kuka on johtava apostoli täällä.

Opin kannattajat vetoavat Raamatun tekstiin: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apos-tolien ja profeettain perustukselle raken-nettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” (Ef. 2:19-21)

Heidän mielestään apostolien ja profeet-tain perustus tulee rakentaa uudelleen, jotta seurakunta saa uuden voiman ja auktoritee-tin maailmassa.

Klassisessa kristinuskossa seurakunta ja sen opetus on rakennettu apostolien luomalle perustukselle pitäytymällä apos-tolien kautta saadussa Uudessa testamen-tissa, joka on koko terveen kristillisyyden perusta. Siihen ei voi enää mitään lisätä.

Jotkut korostavat ns. apostolista kut-sumusta, jolla tarkoitetaan jonkinlaista uudisraivaajaa, edelläkävijää tms. Minul-lekin joku on joskus sanonut, että sinä Tapani olet apostoli. En kuitenkaan pidä terveenä, että lehti-ilmoituksessa ilmoitet-taisiin puhujaksi “apostoli Tapani” tai että seurakunnalle luettaisiin “Ensimmäinen kirje apostoli Esa-Pekalta”.

Tittelit ja arvonimet eivät hengellisessä maailmassa lisää ihmisen auktoriteettia ja vaikutusvaltaa millään tavalla eikä niiden puuttuminen sitä vähennä.Vaikutusvalta syntyy aivan muista tekijöistä. Jos tällaiset

tittelit ovat tärkeitä, se johtuu joko siitä, että ollaan vielä lapsia Kristuksessa, tai sitten sellaisesta teologiasta, joka on klassiselle kristinuskolle täysin vieras.

Olen esittänyt kysymyksen, voiko kuka tahansa nimetä itsensä apostoliksi? Ja jos ei voi, mikä on se instituutio, joka määrit-telee kuka on apostoli ja kuka ei? Jo nyt Suomessa on monia nuoria uskovia, jotka kutsuvat itseään apostoleiksi. Jotkut ovat painattaneet käyntikortteja, joissa tittelinä on apostoli. Eräässä seurakunnassa vierai-leva puhuja nousi lavalle pukeutuneena eräänlaiseen ”paavin pukuun” ja koppalak-kiin ja ilmoitti olevansa apostoli. Näyttää siltä, että pian apostoleja tulee vastaan joka kadunkulmassa.

Suosittelen kaikkia pitäytymään nöyryy-dessä ja pitämään toisia parempina kuin itseään. “Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.” (2 Kor. 10:18) Ei edes Luther suostunut siihen, että häntä kutsut-taisiin apostoliksi. Se on klassista kristin-uskoa ja riittänee myös tänään.

POSITIIVINEN ESKATOLOGIA

Uusapostolisuuden vanavedessä on nous-sut myös uusi lopunajan oppi. Sen mukaan seurakunta saa uuden “voiman ja voitelun” tehdä ihmeitä ja niiden avulla ottaa lopulta vallan koko maailmassa. Kun seurakunta on uudessa voimassaan hallitsemassa maailmaa ja ”saatana on sidottu”, Jeesus tulee takaisin hallitsemaan maan päällä. Sitä ennen mm. kaikki sairaat parannetaan.

Tästä kirjoittaa amerikkalaisen Bethel-seurakunnan pastori Bill Johnson: ”Tu-leeko Jeesus takaisin heikon, aneemisen morsiamen vuoksi, joka tarvitsee sairaa-lahoitoa ennen häitä?” Samasta aiheesta toteaa Cal Pierce:”Kun Jeesus tulee mor-siamelleen, hän ei tule luuserimorsiamelle. Hän tulee voittoisalle morsiamelle, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä.”

Klassinen käsitys lopunajoista on täysin päinvastainen. Maailma ei muutu parem-maksi vaan päivä päivältä pahemmaksi lähestyttäessä lopunajan viimeisiä tapahtu-mia. Tuossa kaaoksessa tulee myös kristus hallitsemaan maailmaa hetkeksi, mutta hän on antikristus. Jeesus ei tule maailmassa vallan ottaneen seurakunnan keskelle, vaan Hän tulee hakemaan omansa pois ahdistusten keskeltä. Jeesus tulee takaisin hallitsemaan pyhien kanssa kaiken kaaok-sen jälkeen, kun antikristus on kukistettu. On myös todettava, että sairaat eivät ole luusereita, kuten nyt opetetaan.

Keskellä kaikkea tätä äärikarismaattisen maailman on vallannut silmitön ihmeiden odotus. USA:ssa eräässä Raamattukou-lussa koulutettiin ihmisiä herättämään kuolleita.

Elokuvakamerat seurasivat opiskelijoita, kun he kävivät hautajaisissa ja ruumishuo-neilla eri puolilla maailmaa. He halusivat tehdä mullistavan elokuvan. Jatkuu >

RAPORTTI12 2/2016

Yhtään kuollutta ei kuitenkaan herännyt. Tyler Johnsson sanoo tästä The Tele-graph-lehdessä: ”Olisi ollut parempi, jos Deadraisers-elokuvassa olisi esitetty joku todellinen kuolleista herääminen. Se olisi ollut kullanarvoinen. Kaikki olisivat jo nähneet elokuvan, jos se olisi tapahtunut. Mutta niin ei käynyt.”

TV-kamerat ovat kaikkialla maailmassa valmiita kuvaamaan ihmeitä heti, kun niitä alkaa tapahtua. Jotkut tuntuvat jo vähän turhautuneen, kun ihmeet ovat viipyneet.

Kyllä Jumala tekee ihmeitä tänäänkin. Meidänkin työmme piirissä on jopa kuol-lut herännyt henkiin rukouksen voimasta Intiassa. Olen kirjoittanut ihmeistä myös kirjan nimeltä ”Tie ihmeiden maailmaan” auttaakseni ihmisiä löytämään terveet raamatulliset perusteet ihmeiden todelli-suuteen.

Klassisessa kristinuskossa uskomme yliluonnolliseen Jumalaan, joka tekee mitä tahtoo. Mutta Raamattu ei lupaa meille ihmeitä, jotka muuttavat elämämme lopun-ajassa menestykseksi, täydelliseksi ter-veydeksi ja tekee meistä suuria sankareita. Siksi on aina sanottu: ”Jumalan valtakunta nyt, ei kuitenkaan vielä”. Sillä on tarkoitet-tu, että me saamme jo täällä ajassa nauttia Jumalan voimasta ja ihmeistä tietyssä määrin, mutta vasta taivasten valtakun-nassa kaikki toteutuu täydellisesti. Siitä Raamattu sanoo: ”Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:4)

Tämä ihmeiden odotus on vanhaa ns. kynnyskristillisyyttä. Aina on noussut uu-sia ihmisiä, jotka sanovat: ”Olemme aivan uuden kynnyksellä. Pian ihmeet alkavat tapahtua ja seurakunnasta tulee menestyvä voittoisa armeija. Tulkaa ja seuratkaa mei-tä, niin pääsette niistä osallisiksi.”

On hyvä, että ollaan innostuneita ja julis-tetaan evankeliumia, mutta ei katteettomin lupauksin. Äskettäin eräs äärikarismaatti-suuden piirissä ollut ihminen sanoi: ”Olen ainoa, joka on joukostamme enää uskos-sa.” Katteettomat lupaukset tuottavat vain pettyneitä kristittyjä ja johtavat lopulta luopumukseen. Pyhä Henki vuodatettiin maailmaan jo 2 000 vuotta sitten, eikä sitä enää tarvitse odottaa vaan toimia Pyhän Hengen johdatuksessa. Herätys alkoi sil-loin, eikä se ole koskaan loppunut.

JEESUS OLI VAIN IHMINEN

Uusapostolisuuden vanavedessä on nous-sut esiin jälleen myös vanha väite, jonka mukaan Jeesus oli maan päällä vaeltaes-saan vain ihminen. Klassisessa, perintei-sessä kristinuskossa on vuosisatoja ope-tettu, että Jeesus ei ollut vain ihminen tai vain Jumala. Hän ei ollut myöskään 50 % ihminen ja 50 % Jumala, vaan 100 % ihmi-nen ja 100 % Jumala. Tänään tämä opetus

on kyseenalaistettu ja sen sijaan opetetaan, että Jeesus oli maan päällä vaikuttaessaan vain ihminen, joka toimi Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa. Joidenkin tulkintojen mukaan Hän uudestisyntyi Jumalaksi noustuaan kuolleista.

Tämä oppi tuottaa monia ongelmia. Jos ihminen kuoli ristillä, ei tuo kuolema voi meitä syntisiä lunastaa. Raamattu sanoo: “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maail-man itsensä kanssa.” (2 Kor. 5:19 Jumala itse sovitti maailman itsensä kanssa. Ei Hän ollut sivustaseuraaja vaan kaiken keskiössä.

Jeesus myös sanoi: ”Sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolet-te synteihinne.” (Joh. 8:24) ”Minä olen” on alkutekstissä sama sana, jolla Jumala kutsuu itseään Vanhassa testamentissä. Raamattu myös sanoo, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä, ei ihmisestä.

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kris-tuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuole-maan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil. 2:5-8) Jeesus oli ihmisten kaltainen, mutta se ei tarkoita, että hän olisi ollut vain ihminen.

Raamattu myös sanoo: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” (Joh. 1:14) Riivaajatkin todistivat Hänestä: ”Sinä olet Jumalan poika.” (Mark. 3:11)

Tämä oppi on vanhaa ns. doketismia, joka nousee gnostilaisuudesta. Toinen alkuseurakunnan aikainen harhaoppi oli ns. epitionismi, jossa uskottiin, että Jeesus olikin vain Jumala. Molemmat on tuomittu harhaksi läpi vuosisatojen. Siksi suositte-len pysymään tämänkin väittelyn keskellä klassisessa kristinuskossa, joka on riittänyt kristilliselle seurakunnalle vuosisatoja.

MISTÄ LÖYTÄÄ TURVA?

Hyvä esimerkki erilaisten uusien oppien ongelmallisuudesta on ns. menestysteo-logia, jota olemme käsitelleet jo aikai-semmin. Tuossa teologiassa on yksi hyvin vakava väärä tulkinta, jonka mukaan saa-tana vei Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen helvettiin ja kidutti hänet siellä kuoliaaksi hengellisesti. Tätä on kutsuttu lyhenteellä JDS-oppi (Jesus Died Spiritually, Jeesus kuoli hengellisesti). Sille ei löydy mitään perusteluja Raamatusta. Eräs opin tunnettu kannattaja myönsikin, että sitä ei löydy Raamatusta, se pitää omaksua ”hengessä”. Tuosta yhdestä pelastusopin vääristymästä on syntynyt ns. väärä valtateologia, väärät demoniopit ja monet väärät hengellisen so-dankäynnin opit. Vain pieni yksityiskohta, ja mikä sekaannus siitä onkaan tuloksena. Joukkoomme on viime kuukausinakin

tullut monia, jotka ovat hyvin rikkinäisiä tämän väärän opin seurauksena.

Monet uudet opit nousevat juuri me-nestysteologian ja ns. torontolaisuuden pohjalta. Ihmisten on vaikeata hahmottaa, mitä mistäkin pitäisi ajatella. Tarvitaan joskus aika syvää teologista tuntemusta ja pohdintaa, jotta erottaa väärän oikeasta. Siksi kehotan kaikkia suhtautumaan kun-nioittavasti siihen vuosisatoja koeteltuun ja hyväksi todettuun klassiseen kristinuskon tulkintaan, joka on aina riittänyt seura-kunnalle. En nyt tarkoita katolisen kirkon oppirakennelmia, vaan perinteistä protes-tanttisen kristillisyyden raamatuntulkin-taa. Sitä vastaan on hyökätty lukemattomia kertoja ja aina se on osoittautunut terveeksi ja totuudelliseksi. Sen pohjalta on syntynyt uskontunnustus, jota miljoonat uskovat lukevat edelleen joka sunnuntai jumalan-palveluksissaan. Se on hyvä ja turvallinen perusta, jolle kannattaa ankkuroitua silloin, kun ei kykene muuten hahmottamaan eri-laisten uusien oppien raamatullisuutta.

”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppi-nut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” (2 Tim. 3:14)

KOETELKAAKAIKKI

39€ovh. 45€

Elämme aikaa, jossa on monia virtauk-sia myös hengellisessä opetuksessa ja jossa tarvitaan kykyä arvioida hengellisiä ilmiöitä. Miten erottaa terve ja epäterve hengellisyys toisistaan? Artikkelikokoe-lmassa suomalaiset hengellisen kentän asiantuntijat tuovat esiin näkökulmia terveeseen hengelliseen opetukseen ja tarjoavat välineitä havaita ja analysoida uskonnollisissa yhteisöissä vallitsevia vääristymiä.

TILAA: onewaykauppa.fi puhelimitse 045 261 3925Kirjan on kustantanut Aikamedia

132/2016

Helmikuun viimeisenä viikonloppu-na järjestettiin pienessä Lehtimäen kylässä suurta nimeä kantava ta-

pahtuma: Lehtimäki Missio. Järjestelyistä vastasivat Lehtimäki-Soini Vapaaseura-kunta ja Lehtimäen Kappeliseurakunta yhdessä One Way Missionin kanssa.

Tapahtuma ansaitsi suureellisen nimen, koska se syntyi mahdottomalta tuntuvasta haaveesta: olisi hienoa järjestää tapahtu-ma, johon saisimme puhujavieraita One Way Missionista. Tunnettujen ja luotetta-vien puhujavieraiden ympärille kun olisi hyvä rakentaa hivenen isompaakin tapah-tumaa. Tuolloin haave tuntui suureelliselta kahdelle pienelle toimijalle.

Yhdessä tehden

Yhteistyö kahden seurakunnan välille syn-tyi aikanaan kuin sattumalta. Molemmissa seurakunnissa oli suunnitteilla nelisen vuotta sitten toisistaan tietämättä kutsua väkeä ystävänpäivän tapahtumiinsa. Eräs seurakuntalainen punoi yhteistyön lankoja yhteen jututtamalla molempien seurakun-tien vastuuhenkilöitä ja työntekijöitä. Niin ystävänpäivää juhlistettiin yhdessä ja kipi-nä yhteistyölle oli syttynyt.

Yhteisiä tilaisuuksia on järjestetty siitä

Joskus ääneen lausutut haaveet ja pienet unelmat voivat myös toteutua.Varsinkin, jos ne huokaistaan rukouksena. Näin kävi helmikuussa Poh-janmaan Lehtimäellä, jossa kokoonnuttiin paikalliseen missiotapahtumaan.

lähtien muutamia vuodessa. Harjoittelun myötä yhteistyössä harjaannuttiin yhä suurempaa haavetta sydämellä pitäen. Lehtimäki Mission yhtenä puuhamiehenä toiminut Arto Leikkari kokee yhteistyön tuoneen paikkakunnan uskovia enemmän yhteen myös rukoilemaan oman paikka-kunnan puolesta.

Kiitollisin mielin

Arto Leikkari toteaa kaksipäiväisen Mis-siotapahtuman sujuneen hienosti, jopa helposti, kun työtehtäviä jaettiin kahden toimijan kesken. Yhdessä tehden pienellä taloudellisella panostuksella saatiin paljon aikaiseksi. Hän kokee, että toimiminen yhteisen ison haaveen eteen lähensi seu-rakuntalaisia entisestään yli seurakunta-rajojen.

”Tulin myös hengellisesti todella ravi-tuksi”, sanoo Leikkari. ”Tapani Suonnon ja Esa-Pekka Mattilan opetus oli selkeää, eikä siinä ollut liikaa ihmismieltä tai omia oppikäsityksiä, vaan katse oli Jeesuksessa. Kaikki pohjautui Raamattuun ja rohkaisi pitämään kiinni yhä lujemmin Ison kirjan sanasta.”

Sanna Joensuu ja Satu Isolehto tulivat Missioon uteliaina. One Wayn puhujat

Yhdessä olemme enemmänTeksti ja kuvat: Ulla Anttila

eivät olleet heille ennestään tuttuja. Raa-mattuopetus oli heille ruisleipää, jonka kivijalkana toimi Jumalan sana. Koko Mis-sion ilmapiiri oli lämmin ja vapaa. Tapani Suonnon rauhallinen tyyli puhua tuntui hyvältä ja Soile ja Esa-Pekka Mattilan musiikki oli hoitavaa, puhutellen syvälle sydämeen liikutukseen saakka.

Unelmat Jumalan sydämeltä

Joskus ääneen lausutuilla haaveilla ja pienillä unelmilla on tapana toteutua. Varsinkin jos ne huokaistaan rukouksena. Siksi emme saisi koskaan lakata haaveile-masta – unelmoimasta siitä mitä omassa seurakuntayhteisössämme voisi tapahtua. Jumala antaa meille haaveita rohkaisten meitä taivaallisen tien tallaajia katsomaan Hänen suunnitelmiinsa yli tutun ja turvalli-sen, jotta yhä uudet ihmiset saisivat löytää Jeesuksen Vapahtajanaan.

Arto Leikkari

RAPORTTI14 2/2016

Vietimme syksyllä 2013 One Way Missionin 30-vuotisjuhlaa. Toiminnan kulmakivenä on ollut alusta lähtien Pyhän Hengen johdatuksen etsiminen ja siinä eläminen. Sen pohjalta on syntynyt myös näkymme, josta julkai-simme vuonna 2010 Tapani Suonnon kirjoittaman kirjan ”Näky voittavasta seurakunnasta”. 30-vuotisjuhlamme kunniaksi julkaisemme Näky-kirjaa luku kerrallaan Raportti-lehdessä.

”Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet, niin kuin Aaroninkin. Niinpä Kristuskaan ei korottanut itseään ylimmäisen papin kunniaan, vaan Hän, joka sanoi Hänelle: ”Sinä olet minun Poi-kani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” (Hepr. 5:4-6)

Vaikka Jeesus oli Jumalan Poika, ei Hän-kään astunut osaansa ilman taivaallista kut-sua. Kuinka paljon enemmän me syntiset ihmiset tarvitsemme kutsua voidaksemme palvella elävää ja pyhää Jumalaa.

Jo Raamatun ensimmäisillä lehdillä Jumala kutsui Abrahamin: ”Ja Herra sanoi Abrahamille: ’Lähde maastasi ja suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.’” Aina noista päivistä läh-tien Jumala on itse kutsunut palvelijansa niin kuin Hän tahtoo.

Seurakunta – eklesia – tarkoittaa Juma-lan kutsumaa, valitsemaa joukkoa. ”Sen tähden veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset...”(Hepr. 3:1)

Kutsu koskee jokaista, joka on antanut elämänsä Kristukselle. Me olemme sa-malla erityisasemassa Jumalan silmissä ja osallisia hänen kutsumuksestaan.

Kun puhutaan kutsumuksesta, sillä tar-koitetaan ihmisten kesken yleensä jotain tiettyä ammattia tai suoritusta. Jotta pää-semme todella ymmärtämään kutsumuk-sen sisintä olemusta, meidän on nähtävä koko kutsumuskäsite Raamatun valossa uudessa laajemmassa merkityksessä. Pyhä Henki korostaa kutsumusta Raamatun leh-dillä hyvin usein. (Aiheesta lisää kirjassa Valmistu Jumalan käyttöön 1)

Kun Pyhä Henki saa johdattaa Jeesuksen opetuslapsen kutsumuksensa äärelle, ei enää ole merkitystä sillä, miten arvokas-ta tai vähäpätöistä hänen tehtävänsä on ihmisten silmissä. Kutsumuksen arvoa ei määrää tehtävän laatu vaan kutsuja. Kutsu on tullut kaikkivaltiaalta, ikiaikojen Juma-lalta, ja siksi se on arvokas.

Kun eräs ystäväni ymmärsi kutsumuk-sen arvon nuorena kristittynä, hän rukoili Jumalalta tehtävää, joka ei ollut kelvannut kenellekään toiselle. Hän sai sen ja on pal-vellut tehtävässään vuosikymmeniä.

Kun jokainen kristitty vaeltaa nöyrästi Jee-suksen opetuslapsena ja täyttää oman kut-sumuksensa iloiten vertailematta itseään ja osaansa muihin, seurakunta muodostaa voittoisan armeijan, jota eivät mitkään helvetin voimat pysäytä.

Uhrautuva rakkausYksi menestyksen kulmakiviä hengelli-sessä työssä on keskinäinen yhteys. Sitä vastaan sielunvihollinen hyökkää vääjää-mättä, sillä keskinäiseen riitaan ajautunut

ei ryhdytä, opetuslapseksi synnytään.Jeesus ei kehottanut meitä kasvattamaan

käännynnäisiä vaan todellisia opetuslap-sia, jotka seuraavat Kristusta. Vain opetus-lapset voivat muuttaa maailmaa. Meidän on itse seurattava Jeesusta Hänen opetus-lapsinaan läpi elämämme, jotta voimme johtaa toisia sille tielle. Emme koskaan tule valmiiksi, Hänen vertaisikseen. Elämä on loppuun asti ”opetuslapseuskoulua”. Kristuksen seuraaminen Hänen opetuslap-sinaan johtaa meidät tärkeän asian äärelle, kutsumustietoisuuteen.

Olen kohdannut elämäni aikana runsaasti ihmisiä, joilla on suuria suunnitelmia. Heillä vain ei ole voimaa viedä näitä si-nänsä kauniita tavoitteitaan kärsivällisesti loppuun saakka ja niin ne jäävät pelkästään sydämen haaveiksi toteutumatta koskaan. Se, että ihminen haaveilee tehtävästä Jumalansa palveluksessa, on sinänsä arvo-kasta. Juuri siihen Jumala pyrkiikin. Moni kaunis suunnitelma kariutuu kuitenkin siksi, että ihminen ei ole ymmärtänyt, mitä on kutsumus.

Jumalan valtakunnassa kaikki perustuu kutsuun. Mitään arvokasta ei tapahdu il-man Jumalan antamaa kutsua.

Jeesuksen opetuslapsena eläminen on suuri etuoikeus. Mitä se merkitsee?

Opetuslapsi, limmud, tarkoittaa har-jaantunutta, tottunutta, opetettua. Jo antii-kin filosofit, Israelin profeetat ja johtomie-het kokosivat ympärilleen opetuslapsia. Samuelilla oli Raamassa profeettakoulu (1 Sam. 19:18-24), samoin Elialla ja Eli-salla (2 Kun. 2:3). Rabbit, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät kouluja, joissa oli opetuslapsia. Saulus kävi rabbiini Gama-lielin koulua.

Jeesuksen opetuslapseudessa on kuitenkin aivan toinen sisältö. Kaikkien muiden ope-tuslapset kasvoivat vähitellen opettajansa mittaisiksi ja vapautuivat opettajastaan. Kasvaminen oli heille lähinnä älyllistä omaksumista ja jäljittelyä. Jeesuksen ope-tuslapsi ei koskaan vapaudu opettajastaan. Kasvu on Hänen työtään ja Hänen vaiku-tuksensa kasvua meissä. Kristus itse asuu Pyhän Henkensä kautta lapsessaan. ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minus-sa.” (Gal. 2:20).

Opetuslapsi ei kiinnity oppiin vaan Kristukseen itseensä. Kyseessä on koko elämän ja kohtalon yhteys. Siksi Jeesuksen opetuslapseuden edellytys on uudestisyn-tyminen Pyhästä Hengestä. Opetuslapseksi

15. NÄKY OPETUSLAPSEUDESTA

152/2016

seurakunta on tuomittu tappioon. Siksi yhteyden vaalimisen tulee olla kaikkien tehtävä. Sitä tulee varjella ja rakentaa sy-vässä nöyryydessä muistaen, mitä Jeesus rukoili: ”Että he yhtä olisivat.”

Kristilliseen seurakuntaan tullessaan moni nuori uskova kuvittelee, että siellä kaikki ovat minua kohtaan tietysti hyviä ja oikeu-denmukaisia. Kristillisessä seurakunnassa kaiken täytyy toimia kuin unelma. Minua kohdellaan siellä oikein: arvostetaan, kii-tetään ja rohkaistaan. Kun ihminen sitten huomaa, että seurakuntaan mahtuu paljon vajavaisia, itsekkäitä ja keskenkasvuisia ihmisiä, hänen pettymyksenä on suuri.

Kun Jeesus riippui ristillä häväistynä, ruoskittuna ja nauloilla lävistettynä, Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Se ei ollut oikeudenmukaisuutta, se oli uhrautuvaa rakkautta. Hän suostui häviämään ja kärsi-mään ja voitti koko maailman!

Jeesus sanoi: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ”Silmä silmästä, hammas hampaasta.” Mutta minä sanon teille: Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinen-kin. Jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin.”

Näin sanoessaan Jeesus sanoutui irti oikeudenmukaisuuden ajattelusta ja toi tilalle jotain suurempaa: uhrautuvan rak-kauden.

Kristinuskossa ei ole kyse oikeudenmu-kaisuudesta. Jos Jeesus olisi oikeudenmu-kainen, me olisimme kaikki tänään helve-tissä! Hän uhrasi itsensä ja antoi anteeksi.

Anteeksianto on uhrautuvaa rakkautta. Anteeksianto ei ole tunne. Se on tahdon valinta.

Kun minua on loukattu, annan haava-ni - kipeätkin - Jumalan hoidettaviksi ja valitsen anteeksiannon. Sen jälkeen elän päätökseni mukaan sanoo sisimpäni mitä tahansa. Kun kohtaan ihmisen, joka on minua loukannut, kohtelen häntä ystäväl-lisesti. Silloin Pyhä Henki tulee avukseni ja vapaudun myös tunteissani.

Jos valitsen toisin enkä suostu käy-tännössä toteuttamaan anteeksiantoa – käyttäytymään ystävällisesti – perkele tulee avukseni ja olen sisimmässäni entistä sidotumpi ja yhä syvemmällä vihan vanki-lassa. Olennaista on se, miten käyttäydyn lähimmäistäni kohtaan.

Olen nähnyt kauheita katastrofeja sekä yhteisöiden että yksityisten ihmisten elämässä ihmissuhdeongelmien tähden. Yleensä aina syynä ovat ihmiset, jotka vaativat ”oikeudenmukaisuutta”.

Kerran odotin loukattuna ja haavoittunee-na Jumalaa lohduttamaan minua. Silloin eräs mies tuli luokseni ja profetoi: ”Sinä

TIE IHMEIDEN MAAILMAAN

Tapani Suonto

14€

Mitä Raamattu puhuu ihmeistä ja mik-si ihmeitä välillä tapahtuu ja välillä ei? Mikä on tie ihmeiden maailmaan, jossa ei ole kysymys kevyistä new age -aikakauden taikatempuista vaan todellisesta raittiista yliluonnollisen Jumalan vaikutuksesta?

TILAUKSET OSOITTEESTAonewaykauppa.fi

puhelimitse 045 261 3925

et selviä tästä, jos et katso minuun.” Jumala ei silitellyt päätäni, vaan antoi vastauksen, joka pelasti minut pimeydes-tä ja varjeli niiden armottomien iskujen keskellä ehjänä ja terveenä. Elin useita viikkoja vain katse tiukasti kiinnitettynä Kristukseen ja sain nousta kaiken myrs-kyn yläpuolelle ja antaa anteeksi.

Tiedän omasta kokemuksesta, että anteeksianto ei ole helppoa, mutta se on aina mahdollista. Se merkitsee oikeuden-mukaisuutta vaativalle lihalle kuolemaa. Jumalan valtakunnan työstä voi selvitä hengissä ja ehjin nahoin vain kuolleena: ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.”

On olemassa suuria Jumalan miehiä ja naisia ja on olemassa pieniä Jumalan miehiä ja naisia. Suureksi ihmistä eivät tee suuret teot, ihmeet ja merkit. Suuria ovat he, jotka rakastavat uhraten itsensä: kärsivät hiljaa vaatimatta kostoa, antavat anteeksi vaatimatta anteeksipyyntöä ja rakastavat, vaikka toinen vihaisi.

Suuret Jumalan miehet ja naiset voit-tavat perkeleen kavalat hyökkäykset seu-rakuntaa kohtaan rakastamalla ja varjele-vat näin heikotkin ihmiset Kristuksessa.

Suuria Jumalan miehiä ja naisia on vä-hän. Siksi seurakunta menettää paljon ihmisiä perkeleelle joka vuosi ihmisten riitojen tähden. Siksi Jeesus on kutsunut meidät tekemään todellisia opetuslapsia.

Kristuksen opetuslapsena eläminen ei ole helppoa. Me emme koskaan tule val-miiksi vaan tarvitsemme Hänen armoaan avuksemme joka päivä. Mutta kun saam-me kasvaa Pyhän Hengen opetuksessa ymmärtäen, miten paljon Häntä tarvit-semme, meistä voi kasvaa opetuslasten armeija, joka täyttää tehtävänsä ja jota eivät perkeleen hyökkäykset voita.

T a p a n i S u o n t o

KUINKA TUNNISTAAEKSYTYS

14€

Kristillinen seurakunta elää tänään vaikeaa aikaa. Ihmiset saattavat kysyä itkien: “Mistä voin tietää, mikä opetus on raitista ja mikä on eksyty-stä? Kirja antaa neuvoja ja välineitä lukijalle niin, että hän voi itse tutkia ja koetella aikamme oppeja ja hahmot-taa niiden totuudellisuutta ja raama-tullisuutta.

RAPORTTI16 2/2016

Erityisesti Susmitha jäi mieleeni. Huomasimme tytön, kun olimme olleet jo jonkin aikaa kylällä. Hän

oli hiljainen ja katseli kauempaa meitä. Kun olin ottanut häneen kontaktin kerran, niin seuraavalla tapaamisella hän jo jutteli kovasti ja käsi kädessä mentiin pelaamaan. Tuntui niin hyvältä, että vain pienellä roh-kaisulla tämä tyttö muuttui täysin.

Päivät täynnä touhua

One Wayn Sateenkaaren orpokodilla päi-vät ovat täynnä monenlaista toimintaa. Aa-muherätyksen jälkeen lapset tekevät kukin omat velvollisuudet ikätasosta riippuen. Sen jälkeen on aamiaisen aika ja kaikki rientävät jonossa aamiaiselle. Ruokaruko-uksen vetää aina joku lapsista vuorollaan.

Aamiaisen jälkeen valmistaudutaan kou-luun, hiukset kammataan ja katsotaan, että asut ovat siistit. Lasten valvojat varmista-vat, että kaikki tarvittavat koulutarvikkeet ovat mukana. Tätä kaikkea katsellessa tuli sellainen tunne, että tämä on kuin iso

Sain jo neljättä kertaa viettää aikaa Intian One Way -kylällä, alkuvuodesta noin kaksi kuukautta. Päivisin olin koulussa avustamassa Marjaana Kiljalaa englannin tunneilla. Ja kun ei ollut koulua, pyrimme viettämään mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa orpokodilla. Lapset kaipaavat silminnähden kovasti aikuisen läsnäoloa. Rohkeimmat uskalsivat tulla tykö, mutta yritimme huomioida niitäkin lapsia, jotka eivät itse tulleet luoksemme.

perhe, jossa lapsista huolehditaan todella hyvin.

Koulubussi hakee 1-4-luokkalaiset ja isommat lapset kävelevät kahden kilo-metrin matkan. Koulun jälkeen lapsilla on hiukan vapaa-aikaa, jolloin he voivat pela-ta ja leikkiä. Tässä vaiheessa meilläkin oli mahdollisuus viettää aikaa lasten kanssa. Leikin lomassa joku lapsista saattoi pyytää rukousta puolestaan. Lapset ovat iloisia ja toimeliaita, mutta kuitenkin huomasin, että heillä on valtava aikuisen sylin kaipuu. Välillä oli jopa jonoa syliin tulijoista.

Lapset rakastavat Jeesusta

Iltaisin lapsilla on rukoushetki, jolloin he laulavat hengellisiä lauluja ja rukoilevat. Voi sitä intoa ja paloa, kun he saavat ylistää yhdessä. Rukoillessaan lapset ovat polvil-laan ja kukin rukoilee ensin itsekseen ja lopuksi joku isommista rukoilee yhteisesti. Kummien puolesta he muistavat rukoilla aina.

Lapsille opetetaan myös päivittäin yksi raamatunjae, joka heidän tulee opetella ulkoa. On hienoa huomata, millaisella innolla lapset opettelevat ulkoa Raamattua ja miten Jeesus on heille todella rakas. Kun kysyimme lapsilta kuka on sinun paras ystäväsi, useat heistä vastasivat: ”Jeesus”. Swarna ja Joel pitävätkin erittäin tärkeänä lasten hengellistä opetusta. Siksi he halua-vat lasten oppivan Raamattua ja rukousta. Lapsille on hankittu myös omat Raamatut, pienemmille kuvaraamatut ja isommille ”oikeat”.

Rukouksen jälkeen on läksyjen tekoaika. Tytöt ja pojat omilla puolillaan asettuvat lukemaan ja tekemään omia tehtäviään. Kun läksyt on tehty, niin he näyttävät ne valvojalle. Näin kaikkien läksyt tulee tarkistettua. Iltapala on kahdeksan aikaan illalla ja yhdeksältä kaikki menevät nuk-kumaan.

Normaalisti myös lauantai on koulupäi-vä. Kerran kuukaudessa on vapaa lauantai ja silloin on enemmän aikaa peleihin ja leikkeihin.

Sunnuntaisin isot lapset ovat kokoukses-sa kylällä olevassa kirkossa, pienemmille pidetään samaan aikaan pyhäkoulua. Sitä yleensä pitää yksi lähikylän pastoreista. Matkamme aikana myös meillä oli mah-dollisuus pitää pyhäkoulua. Näille lapsille oli kiitollista kertoa Raamatun tarinoita, koska jokainen kuunteli todella intensiivi-sesti ja ilolla.

INTIA

Orpokodin onnelliset lapsetTeksti: Raili Saloseutu Kuvat: Anna Kauppila ja Raili Saloseutu

172/2016

Entiset orvot nyt töissä kylällä

One Way -kylällä on tällä hetkellä ainakin seitsemän työntekijää, jotka ovat entisiä orpokodin asukkaita. Orpokodin poikien valvojina ovat Ramesh ja Suresh, leskien hoitajana toimii Dana Lakshmi, joka on lukenut sairaanhoitajaksi. Vammaisten hoitajina ovat Pavani ja Jeevitha sekä autokuskina on Govind, ja katulapsikes-kuksessa toimii Mahesh. Yleensä heidät perehdytetään kylän kaikkiin eri tehtäviin ja näin he tarvittaessa voivat vaihtaa työ-pistettä. Ramesh ja Suresh ovatkin olleet aikaisemmin katulapsikeskuksessa, kun he nyt ovat Sateenkaaren lastenkodilla. Orpokodin entisistä asukkaista onkin saatu

ORPOTUKI 44 €/KKOrpojen ja puoliorpojen Sateenkaaren lastenkodissa asuvien tuki 44 €/kk säilyy ennallaan. Tällä rahalla lapset saavat täyden ylläpidon, peruskoulutuksen BEST-koulussa ja kaiken muun, mitä elämäänsä tarvitsevat aina 18 ikävuoteen asti. Tästä eteenpäin lapset voivat asua orpokodilla vain poikkeustapauksessa, koska Intian lainsäädäntö kieltää täysi-ikäisten pitämisen orpokodeissa. Jossain tapauksissa lapset muuttavat sukulais-tensa luo jopa pari vuotta aiemmin.

KOULUTUKI 120 €/VUOSI

Toisena tukiryhmänä ovat muualla asu-vat köyhistä oloista tulevat lapset. Peri-aate on, että he asuvat kotona ja saavat sieltä kaiken muun paitsi koulutuksen BEST-koulussa. Tämä ns. koulumaksu on 120 euroa vuodessa. Tällä summalla mahdollistat siis kaikkein köyhimpien lasten peruskoulutuksen vuodeksi.

Intian orpotyön tukea on selkeytetty seuraavasti

Useampi tapa tukea Intian orpotyötä

RÄÄTÄLÖITY OPINTOTUKIKolmantena tukimuotona on kyvykkäiden BEST-koulun käyneiden lasten jatkokou-lutus ylemmissä oppilaitoksissa. Tämä korkeamman asteen koulutus maksaa Intiassa selvästi enemmän kuin Suomessa ja sen kesto voi vaihdella kahdesta vuo-desta useaan vuoteen. Hinta puolestaan voi vaihdella muutamasta satasesta tuhansiin euroihin/vuosi riippuen oppilaitoksesta. OWM ei ole sitoutunut kouluttamaan yhtään lasta näissä oppilaitoksissa, mutta mikäli joku haluaa rahoittaa lahjakkaiden lasten koulutuksen ja taata heille hyvän ammatin, on se näin mahdollista. Nämä tapaukset räätälöidään tuen antajan kanssa erikseen.

Kiitos sinulle, joka olet tukenut uskollisesti kummilastasi 44 eurolla/kk – tukesi on tärkeä ja arvokas. Tämän lisäksi on siis mahdollista tukea kotona asuvia lapsia 120 euron koulutusvuosimaksulla tai sat-sata heidän jatko-opintoihinsa muutamana vuonna erikseen räätölöidyllä summalla. Toki uudet kummit voivat valita myös pelkän koulutuksen maksamisen lapsille.

kylälle luotettavia ja pysyviä työntekijöitä, jotka myös tietävät hyvin kylän tavat, kun ovat lapsuutensa asuneet siellä.

Kastetilaisuus herkisti

Meidän aikanamme One Way kylällä oli myös kastetilaisuus. Tilaisuus tuntui hyvin herkältä ja pyhältä. Jokaisen kastettavan jälkeen lauluryhmä lauloi, ja sitten oli seu-raavan vuoro. Yli kymmenen henkilöä kävi kasteella, heidän joukossaan oli myös kak-si orpokotimme lasta, Ramanjuneyulu ja Pushpa. He opiskelevat molemmat jo col-legessa ja halusivat nyt ottaa tämän kuuli-

aisuuden askeleen. He rakastavat Jeesusta yli kaiken ja käyvät ahkerasti paikallisissa Perjantai Kristukselle eli Friday for Christ -illoissa. Pushpalla on kaunis lauluääni ja hän myös laulaa iltojen musiikkiryhmässä.

Ajastamme One Way -kylällä jäi todella kiitollinen mieli. Oli ihanaa nähdä, miten näillä orvoilla on nyt turvattu lapsuus, jolloin he voivat leikkiä ja käydä koulua. Sitä mahdollisuutta heillä ei olisi ilman kummeja. Lämmin kiitos jokaiselle kum-mille tämän ihmeen mahdollistamisesta! Rukoilettehan, että jokaiselle lapselle löy-tyisi oma kummi, sillä orpokodilla on vielä seitsemän lasta vailla kummia.

Hyvässä seurassa on mukava syödä Lapset rukoilevat ennen ruokaa

Swarnan ottama kuva kiinnostaa

RAPORTTI18 2/2016

Saimme jälleen helmikuussa käydä Intiassa tiimin kanssa. Vietimme suurimman osan ajastamme One Way -kylällä. Vaikka edellisestä käyn-nistämme oli kulunut vain vuosi, oli leskien kohdalla tapahtunut paljon muutoksia. Yhdeksän leskeä oli muuttanut pois kylältä ja uusia leskiä oli tullut 14. Kolme leskeä on kuollut. Yhteensä kylällä asuu nyt 46 leskeä.

-kylälle noin 11 vuotta sitten nuorena, 35-vuotiaana leskenä yhdessä tyttärensä kanssa. Hänen miehensä oli kuollut on-nettomuudessa eikä Lalitha voinut tehdä töitä sydänsairautensa vuoksi. Kylälle tul-lessaan Lalitha oli lähes kuolemaisillaan. Hän sai sairaalahoitoa ja lääkitystä ja alkoi pikku hiljaa voida paremmin.

Lalithan tytär Yesu Kumari asui lasten-kodin puolella. Vajaa kaksi vuotta sitten ty-tär valmistui lastentarhanopettajaksi. Hän sai asunnon ja työpaikan. Viime vuonna

Kylä tarjoaa leskille paremman elämän

Leskien eläketulo on tällä hetkellä 5 €/kk, mikä mahdollistaa jonkinlai-sen liikkumisen kylän ulkopuolella.

Osa näistä pois lähteneistä leskistä onkin päässyt takaisin sukulaistensa hoiviin vierailtuaan heidän luonaan. Heille pide-tään kuitenkin paikkaa varattuna joitakin kuukausia siltä varalta, että he palaavat takaisin. Tämän jälkeen paikka annetaan uudelle asukkaalle.

Yksi näistä pois muuttaneista leskistä on Lalitha Daram. Lalitha tuli One Way

Teksti: Marjo Helena Nieminen Kuva: Anna Kauppila

Yesu haki äitinsä luokseen asumaan. Lalit-ha valmistaa heille ruokaa ja jaksaa tehdä pieniä kotiaskareita tytön käydessä töissä. Uskon, että he ovat nyt onnellisia yhdessä.

Ilo oli myös jälleen nähdä One Way -kylällä pidempään asunut Saramma Bat-tu. Hän pääsi leskien talolle menetettyään miehensä ja ainoan poikansa. Nyt hän on parantunut vaikeimmasta masennukses-taan ja touhuaa kylällä kanojen ja ankkojen hoitajana. Lisäksi hän auttaa huonokuntoi-sia leskiä siivouksessa ja muissa tehtävissä.

Intiassa on parhaillaan menossa kuuma kausi ja ennusteen mukaan lämpötila koho-aa yli 45 asteen. Lesket pysyttelevät tällöin sisätiloissa. Rukoillaan heille voimia ja jaksamista.

192/2016

Intiassa perhe on koko yhteiskunnan peruspilari. Millainen on perhe, jon-ka lapsi pitää parempana karata kotoa ja lähteä täyteen tuntemattomuu-teen, ilman rahaa, ilman turvaa? Mikä ajaa karanneet lapset kaukaiselle rautatieasemalle? Voivatko he todella löytää uuden suunnan elämälleen sieltä? One Way -kylän katulapsityöntekijät tekevät parhaansa, että näin tapahtuisi.

Vaarallinen paikka yksinäisille lapsille

Kaksi päivää myöhemmin palaamme One Way -kylän työntekijöiden kanssa samai-selle asemalle. Tällä kertaa tunnelma ei ole yhtään niin hulppea, sillä päämääränämme on löytää heitteille jätettyjä tai kotoaan karanneita lapsia. Asema on valtavan ko-koinen ja One Wayn työntekijät painotta-vat sen olevan lapsille erittäin vaarallinen paikka, sillä he altistuvat siellä helposti hyväksikäytölle ja jopa ihmiskaupalle.

Tapaamme Naga Durga Raien sekä Ka-runa Kumarin, joilla kummallakin on vuo-sien kokemus hyväntekeväisyysjärjestöjen kenttätyöstä, ja lähdemme heidän kanssaan kiertämään asemaa. Päivä on kuuma, ja jokainen aseman kahdestatoista laiturista on lähes kilometrin pituinen. Ja jokainen niistä kuljetaan päästä päähän.

Aloitamme ensimmäiseltä laiturilta ja

Hyvää uutta vuotta! Hyvää uutta vuotta! Hyvää uutta vuotta!

Tummia päitä hohtavine val-koisine hampaineen nousee junaraiteiden viereisistä puskista, huuto on kova, ja joka puolelta lentää ilmaan ilotulitteita. Junani on juuri saapumassa Vijayawadan asemal-le Intian Andhra Pradeshissa. Sopivasti puolitoista tuntia myöhässä, joten kello on minuuttia vaille keskiyön joulukuun viimeisenä päivänä.

Konduktööri haluaa itsestään selfien minun ja saksalaisen vierustoverini kanssa. Meidän vieressämme. Sitten meidän vä-lissämme. Emme välttämättä ole kaikkein edustavimmassa kunnossa kahden vuoro-kauden matkustamisen jälkeen, mutta ei sillä niin väliä. Nyt juhlitaan ja huudetaan hyvää uutta vuotta. Intiassa päästetään rie-mu ja ilo irti kaikkien juhlapyhien ajaksi, ja vaikka elämä muutoin olisikin rankkaa, juhliessa sitä ei kukaan muista.

lähdemme kävelemään paahtavassa aurin-gossa läpi ihmisvilinän. Kaikki intialaiset rautatieasemat ovat aina täynnä ihmisiä, joista osa on voinut odottaa junia jo use-amman vuorokauden. Perheitä nukkuu maassa, lapset saattavat leikkiä keske-nään hieman kauempana, välillä käydään ostamassa ruokaa katukauppiailta jne. Ja ohikävelevä ihmisvirta ei koskaan lopu. Yksinäisiä lapsia ei siis välttämättä huo-maa heti.

Kolmannella laiturilla istuu kuitenkin teinipoika ilman mitään seuraa. Kenttä-työntekijät suuntaavat tämän luokse ja ryhtyvät kyselemään pojalta junalippua, määränpäätä ja miksi hän on siellä yksin. Ilmenee, että poika on ollut karkumatkalla, mutta odottaa nyt junaa takaisin kotiky-läänsä ja näyttää miehille lippuaan. Kaikki on siis hänen kohdallaan hyvin, ja poika jätetään penkille odottamaan oikeaa junaa.

Apu otetaan vastaan

Keskiraiteilla ohitamme valtion pyörittä-män Child Welfare Officerin toimiston, jonka viereinen ilmoitustaulu on täynnä kuvia kadonneista lapsista. Vijayawadan asema on suuri risteys- ja vaihtopaikka monien osavaltioiden junille. Sieltä pääsee mihin päin Intiaa tahansa, ja mistä päin Intiaa tahansa pääsee sinne. Andhra Pra-deshin kylistä karanneet lapset suuntaavat luonnollisesti ensimmäiseksi Vijayawa-daan. Osa karkulaisista saattaa jatkaa junil-

Päivä Vijayawadan asemalla Teksti ja kuvat: Anna Kauppila

RAPORTTI20 2/2016

la muualle, osa jää asemalle ja osa katoaa. Humanitääriset järjestöt jakavat ajoittain aseman lapsille ruokaa ja joskus heille järjestetään jopa lääkärintarkistuksia.

Muutaman raiteen päästä löydämme 14-vuotiaan Deeva Rajun, Vizianagara-mista karanneen pojan. Hän vaikuttaa ujolta ja pelokkaalta. Ei vastustele yhtään, vaan vastaa kiltisti kaikkiin kysymyksiin ja lähtee sitten vapaasta tahdostaan paikalle hälytetyn kenttätyön-tekijä Rama Devin kanssa Vijayawadan katulapsityön toimintakeskukseen.

Millaista on kotona, jos lapsen on pakko karata?

Katsellessani nuoren karkulaisen ja hänestä huolehtivan kenttätyöntekijän kävelyä junaraiteiden yli minulle nousee kyyneleet silmiin. Yhtäkkiä ymmärrän koko tilanteen paljon syvemmin. Olem-me sentään Intiassa! Täällä perheyksikkö on koko yhteiskunnan peruspilari. Intia-laisissa perheissä vanhempia kunnioi-tetaan viimeiseen asti, eikä lapsilla ole minkäänlaisia oikeuksia kyseenalaistaa heidän toimiaan. Perheissä yhteinen hyvä on aina yksilön hyvän edellä ja perheen kunniaa puolustetaan viimeiseen asti. Perhe instituutiona Intiassa omaa aivan eri merkityksen kuin Suomessa.

Millaiset olosuhteet perheessä siis täytyy olla, jotta lapsi ajautuu tilanteeseen, missä ainoa vaihtoehto on karata ja jättää sekä perhe että yhteisö? Lähteä täysin tyhjän päälle. Kadulle. Juna-asemille. Tietämättä, mistä saisi ruokaa. Nukkua rautatieasemal-la, jossa minä hetkenä hyvänsä voi sattua mitä vain. Jos tämä on se parempi vaihto-ehto tai edes se vähemmän traumaattinen, niin millaista kotona sitten on?

- Usein karkulaisten perheissä on paljon alkoholismia ja ne ovat sen kautta moni-ongelmaisia. Tai joskus voi olla kyse niin totaalisesta köyhyydestä, ettei lapsia ole varaa pitää, Naga Durga selventää minulle.

Katselen häntä pitkään ja mieleeni nou-see ajatus: ”Onneksi nämä ihmiset ovat olemassa!”

Onneksi he jaksavat kävellä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen nämä loputtoman pitkät laiturit läpi - huo-limatta vuodenajoista ja säistä, pelastaen joka päivä muutaman pienen sielun.

Entinen katulapsi auttaa nyt toisia

Jatkaessamme loputonta kävelyämme, Naga Durgaa tervehditään siellä täällä. Mies on kiertänyt asemaa päivittäin jo seitsemän vuotta ja ystävällisempää ja lämminhenkisempää ihmistä on vaikea

löytää. Eräs nainen on erityisen innoissaan hänet nähdessään. He halaavat ja vaihtavat kuulumisia iloisesti paikallisella kielellä. Myöhemmin saan kuulla, että nainen, Jyothi, on vasta 17-vuotias, vaikka näyt-tääkin tuplasti vanhemmalta. Nuori Jyothi, yksi asemalla kasvaneista lapsista, on ny-kyään itse äiti, ja on asemalla auttamassa nuorempia karkulaisia.

Tunnen taas pienen vihlaisun rinnassani. Kuinka kaunis tämänkin tytön sydän on. Kuinka rankka hänen lyhyt elämänsä on ollut, ja siltikin hän käyttää aikaansa mui-den auttamiseen.

Tämän päivän saldoon kuuluvat vielä viimeiseltä laiturilta löytyneet kaksi vel-jestä, joita lähdetään saattamaan turvaan. Mitä pidemmälle päivä kuluu, sitä liikut-tuneemmaksi muutun.

Hoitava katulapsikeskus

Aivan erityisen liikuttuneeksi tulen katu-lapsikeskuksessa.

Paikalla ei juuri löydetyn Deeva Rajun lisäksi ole muita nuoria. Ainoastaan työn-tekijöitä.

Sosiaalityöntekijä K Sumalatha kartoit-taa aluksi pojan tilannetta ja taustoja. Haas-tattelee tätä täyttäen samalla kaavakkeita ja ottaa pojasta valokuvia.

Minulle esitellään sillä aikaa keskuksen

Deeva Raju on karannut kotoaan

212/2016

Intian työpuh. 050 381 4864intia@onewaymission.fi

tiloja. Yläkerrasta löytyy kirkko. Keskiker-roksesta makuuhuone kerrossänkyineen ja sen vierestä huone, jossa on muutamia leluja, kirjoja sekä oikea kilpikonna. Aika upeaa, että keskuksessa on jonkinlainen eläin. Usein ihmisiin luottamuksensa menettäneet lapset ja nuoret löytävät suhteellisen helposti yhteyden eläimeen, jonka kanssa on helppo olla - ja eläimeen on helppo luottaa.

Toimiston seinät ovat täynnä kuvia lap-sista: niin kotiin palautetuista kuin kadulla elävistä lapsista. Lisäksi seiniä peittävät erilaiset kaavioit toimintastrategioista. Nämä ihmiset ottavat työnsä tosissaan.

Haastattelun päätteeksi Sumalatha tulee siihen tulokseen, että paras vaihtoehto tässä tapauksessa olisi ottaa ensin yhteyttä Deevan vanhempiin, ja yrittää palauttaa poika kotiinsa. Jäädä kuitenkin seuraa-maan tilannetta, siltä varalta, että tämä vaihtoehto ei toimisikaan.

Deevalle annetaan kännykkä ja hän menee viereiseen huoneeseen soittamaan perheelleen. Pian saan kuulla, että he tulevat hakemaan poikaansa kotiin vielä samana päivänä.

Mikäli näin ei olisi käynyt, Deeva olisi jäänyt keskukseen siksi aikaa, että hänelle olisi mahdollisesti saatu järjestettyä paikka

päivä oli vain yksi niistä tuhansista, joina kenttätyöntekijät ovat etsineet hylättyjä ja karanneita lapsia. Ja tämä asema on vain yksi tuhansien muiden intialaisten juna-asemien joukossa. Tämä päivä on ollut koskettava ja silmiä avaava: ymmärsin todella, kuinka merkityksellistä työtä katulapsiprojektissa tehdään, ja kuinka se muuttaa joka päivä jonkun lapsen elämän suuntaa, antaen heille tunnetta siitä, että heistä kuitenkin välitetään. Että joku välit-tää, ja jonkun mielestä on arvokas. Sitähän me kaikki tarvitsemme.

lastenkodista. Katulapsikeskus on kuiten-kin aina vain väliaikainen paikka, jossa viivytään muutamasta tunnista muutamaan viikkoon, kunnes jotakin pysyvämpää jär-jestyy. Ja valitettavasti osa karkulaisista ei sopeudu lastenkoteihin, omaan yhteisöön palaaminen ei ole vaihtoehto, ja kaduilta ja asemalta on löytynyt kohtalotoverei-ta. Nämä lapset palaavat kerta toisensa jälkeen kadulle, mutta sinnekin pyritään

tuomaan apua, eikä järjestö hylkää heitä: kaduille viedään ruokaa, lapsia neuvotaan ja autetaan ongelmissa, ja he saavat siellä hengellistä opetusta.

Kun joku välittää

Vijayawadan asemalta löydetään joka päivä uusia, sinne saapuneita lapsia. Tämä

Sosiaalityöntekijä Sumalatha haastattelee Deevaa

Deeva pääsee soittamaan perheelleen

RAPORTTI22 2/2016

Kun lentokone laskeutui Entebben kentälle tammikuisena lauantaiyönä, Afrikka vyöryi vastaamme kaikilla aisteilla vastaanotettavaksi. Victoria-järven vieressä sijaitseva lentokenttä tuntui melkein kuin kasvihuoneelta kosteine tuoksuineen; ihmiset ja jopa tiet tuoksuivat Afrikalle.

ti mahtuvan hyvin vaikka koko perhe.Imetyskin sujui kyydissä istuen. Myös

kaksi elävää vuohta sai kätevästi kyydin jaloistaan pitkälleen sidottuina kahden miehen välissä. Niin vuohilta kuin muilta matkustajilta tietenkin puuttuivat kypärät ja lihan- ja kalanmyyjiltä kylmälaitteet.

Aito ilo ja onnellisuus ihastutti

Tämä vauhdikas vilinä toistui kaikkialla muuallakin, kun kahden viikon aikana lii-kuimme autolla pääkaupungin Kampalan ulkopuolella. Pääteiden reunustoille oli rakennettu kyliä ja myyntikojuja, ja vuohia

Muutaman kymmenen kilometrin matka kuoppaista ja vilkkaasti liikennöityä tietä lentokentältä

hotellille kesti tunnin eikä yö näyttänyt juurikaan hiljentävän kaupungin elämää. Tien vierellä vilahteli kilometri toisensa perään pieniä myymälöitä vaihtelevine tuotteineen. Silmät rekisteröivät nuotioi-den loimussa tuoreet hedelmät, aamulla teurastetut ja ”hyvin riippuneet” vuohen-ruhot, kadulla myytävät muhkeat kangas-sohvat tai puiset ruumisarkut, elävät kanat häkeissään kotkottamassa, kalat pölyisille pöydille levitettyinä. Kaiken hyörinän seassa pöristeli sadoittain ”boda-bodoja”, pieniä moottoripyöriä, joiden kyytiin näyt-

ja komeasarvisia härkiäkin laidunnettiin teiden varsilla. Tämä kaikki toi sellaisen suloisen sekamelskan tunnun, johon ei voinut olla ihastumatta. Puhumattakaan asenteesta, joka ugandalaisilla näytti ole-van elämään.

Jos aluksi luulin, että olen menossa ”antamaan” jotakin Ugandaan, tämä luulo karisi hyvin nopeasti. Ihmisten aito ilo ja onnellisuus oli positiivinen järkytys. Vaik-ka köyhyyttä ei voinut paeta minnekään, niin ei voinut tyytyväisyyttäkään eikä toi-sista välittämistä. Myös ihmisten keskinäi-nen kommunikointi huokui kunnioitusta. Erityisesti vaikutuin siitä, kuinka aikuiset puhuivat lapsille ja kuinka kauniisti lapset kuuntelivat ohjeita ja tottelivat. Siinä oli jotain, minkä vielä haluaisin tuoda matka-laukussa mukanani Suomeen.

Oli todella hienoa saada nähdä omin silmin paikat, joista olin aiemmin vain lukenut, nähnyt kuvista tai kuullut toi-silta. Muleeten syrjäkylän pieni, siisti ja vaatimattomasti varustettu klinikka (edes jääkaappia ei ollut, ja se esti tiettyjen lääkkeiden ja rokotteiden säilytyksen), Wilsonien kaksi kotia 110 orpolapsineen, henkeäsalpaavan kauniit maisemat ja vilja-vat pellot – tämä kaikki teki lähtemättömän vaikutuksen itse koettuina.

Tärkeä koulu

Erityisesti koulun ja koulutuksen merkitys valkeni minulle syvästi. Muleeten Agape-keskuksen pioneerirehtorista Regina Mukisasta tuli yksi ihminen lisää sanka-rinaisten listaani. Hän kertoi, millaisia haasteita koulun aloittamiseen 15 vuotta sitten oli liittynyt. Lapset oli alkuun pitä-nyt hakea yksitellen kotoa kouluun, pitää motivointipuheita vanhemmille sekä pestä ja melkeinpä vaatettaakin lapset.

Regina tekee edelleen työtään suurella sydämellä, hän oli loman aikana esimer-kiksi laajennuttanut opettajanhuonetta omalla kustannuksellaan. Opettajia on koulussa nyt jo 15 ja lapsia yli 350. Heistä 50 on One Wayn kummilapsia, joiden koulunkäynnin suomalainen kummi mah-dollistaa.

Perheet taistelevat kovasti jokapäiväisen ateriansa eteen, joten lapsia tarvitaan vali-tettavasti avuksi pelloille. Koulunkäynnin aloittaminen saattaa näin ollen myöhästyä monen lapsen kohdalla. Kummituki, 30 €/kk, mahdollistaa koulussa tarjotun aa-mupalan ja lounaan, ja jo se on luksusta monelle maalaislapselle. Oma mietintänsä kummityössä onkin aina valita suuresta lapsijoukosta juuri ne, joiden katsotaan kiireellisimmin tarvitsevan apua.

Yksi tähtihetki matkallamme oli kahden nuoren valmistujaisjuhla. Israel Ssikub-wano valmistui luokanopettajaksi ja Billy Nkalubo media-alan ammattilaiseksi. Hei-dän ”äitinsä” Leena Kinnunen, Ugandan työn johtajamme ja neljän hengen tiimim-

Teksti: Soile Mattila Kuvat: Esa-Pekka Mattila ja Leena Kinnunen

UGANDA

Uganda yllätti ensikertalaisen

Pienet saarnaajat

232/2016

me vetäjä, sai olla paikan päällä todista-massa tätä tärkeää etappia. Tuttu sanonta ”Et voi muuttaa koko maailmaa, mutta voit muuttaa yhden ihmisen koko maailman”, konkretisoitui omien silmiemme edessä. Israel sai heti töitäkin oman kylän koululta.

Käsikkäin muzungujen kanssa

Kolmipäiväinen pastorikonferenssi oli hartaasti odotettu merkkitapahtuma. Pasto-reita tuli pitkien ja hankalienkin matkojen takaa saamaan rohkaisua ja vahvistusta vaativaan työhönsä. One Wayn pastori Esa-Pekka Mattila oli yksi puhujista, ja me muut suomalaiset Leenan ja Pauli Wik-strömin kanssa vastasimme konferenssin lastenkokouksista.

Oli haastava ja uusi kokemus pitää pyhä-koulua noin 50 lapselle englanniksi tulkin kääntäessä kaiken lugandan kielelle. Kos-ka mukana olivat myös Muleeten seura-kunnan omat pyhäkouluopettajat ja koska lapset olivat selvästi tottuneet käyttäyty-mään hyvin tilaisuuksissa, kokonaisuus sujui kuitenkin hyvin. Paulin harmonikka herätti ihastusta, samoin muutama harjoit-telemamme draama lapsille.

Lapsista tuli heti ylimpiä ystäviämme ja ”parhaista paikoista” eli käsi kädessä käve-lemisestä meidän kanssamme melkeinpä taisteltiin. Nuo kaksi viikkoa Ugandassa kuljimmekin aina liuta lapsia käsissäm-me iloisten ”muzungu”-huudahdusten (valkoihoinen) saattelemina. Uudet opet-tamamme englanninkieliset laulut jäivät toivottavasti elämään kylälle pitkään. Ugandan yksi virallinen kieli on englanti, ja lapsetkin puhuvat sitä yllättävän hyvin.

Ei kiire minnekään

Ensimmäinen viikko meni sopeutuessa afrikkalaiseen rytmiin tai paremminkin rytmittömyyteen. Aikataulut ja suunnitel-mat heittivät koko ajan useilla tunneilla, osaltaan vanhan auton reistailun tähden. Länsimaalaiseen kiireeseen tottuneen oli välillä turhauttavaa vain ”olla”. Olisiko tällä ”olemisella” kuitenkin osasyynsä siihen, kuinka tasapainoisilta ugandalaiset vaikuttavat? Mihinkään ei kerta kaikkiaan ole koskaan kiire. Tilaisuudetkin alkoivat sitten, kun tarpeeksi väkeä tuntui olevan koolla. jatkuu >

Kummilapset saivat lahjat suomalaisystäviltään

Wilson Sentongo sisarensa kanssa

RAPORTTI24 2/2016

Ugandassa pidettiin pre-sidentinvaalit helmikuun alussa. Jo 30 vuotta val-

lassa ollut presidentti Yoweri Museveni voitti vaalit ja valittiin presidentiksi uudelle 5-vuotiskau-delle. Opposition ehdokkaiden mukaan vaalit eivät kuitenkaan olleet vapaat ja reilut. Opposi-tion pääehdokas on myös ollut kotonaan pidätettynä vaaleista asti. Oppositio valitti asiasta kor-keimpaan oikeuteen, joka hylkäsi hakemuksen, vaikka myönsikin, että vaalit eivät olleet vapaat. Rukoillaan Ugandan poliittisen tilanteen puolesta, että maassa voisi edelleen säilyä rauha ja po-liittinen vakaus.

UGANDA TARVITSEERUKOUKSIA

UGANDA

Ugandan työpuh. 040 767 5556uganda@onewaymission.fi

Wilsonien kotona pidetyistä lasten ilta-hartauksista jäi ihania muistoja. Löytyi-siköhän vaikka koko Suomesta vastaavaa työparia kuin tuosta Muleeten maalais-kylästä? Noin 11-vuotias poika saarnasi useampana iltana englanniksi väkevän sanan Raamatusta, jonka toinen saman ikäinen poika tulkkasi lugandan kielelle. Ylistyksen vetäjätkin olivat lapsia/nuoria, jotka johtivat upeasti esilaulajina tyhjien vesikanisterien säestämää yhteislaulua. Yhtäkään mollilaulua en kuullut noiden kahden viikon aikana missään tilanteessa.

Yltäkylläinen elämä

Meitä todella rakastettiin ja pidettiin kuin kuninkaallisia kylässä. Vieraanvaraisuus oli aivan häkellyttävää. Illallisetkin olivat uskomattomia elämyksiä: tarjolla saattoi olla jopa 10 ruokalajia, ja koska talossa eikä koko kylässä ole yhtään jääkaappia, kaikki ateriat tulivat suoraan pelloilta lau-taselle. Tuoreet hedelmät, viiden eri lajin banaanit, bataatit ja jamssit hellivät minun-

kin herkkää vatsaani. Säästyimme myös muilta terveysongelmilta lukuun ottamatta malarian estolääkkeen sivuvaikutuksia.

Olen kiitollinen, että saan olla mukana One Wayn työssä ja omalta pieneltä osalta-ni auttamassa myös veljiä ja siskoja Ugan-dassa. Pienessä Muleeten syrjäkylässä on ihmisiä, jotka kantavat meitä päivittäin, nimeltä muistaen, rukouksissaan. Terveisiä lähetettiin – tarkasti nimeltä mainiten – kaikille, jotka ovat koskaan käyneet paikan päällä.

Jo ennen matkaa yksi raamatunjae oli sy-dämelläni ja puhutteli minua voimakkaasti koko matkan ajan. ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh.10:10) Ihmisen sisin voi voida aidosti hyvin, vaikka ulkonainen elämä olisi täyn-nä haastetta haasteen perään. Tämä tuli todistettua myös tällä Ugandan matkallam-me. ”Webale nyo”, kiitos paljon, Uganda, Afrikan helmi, rakkaudestasi meitä ”mu-zunguja” kohtaan!

Lasten kanssa käsikkäin

252/2016

Kun Irma Huovinen tammikuun alussa saapui Malawiin, klinikan pihalla alkoi pian tulla vastaan ihmisiä, jotka osoittivat vatsaansa ja sanoivat: ”njala, njala” eli ”nälkä, nälkä”. Onneksi One Way lähetti rahaa niin, että pahimpaan nälkään voitiin ostaa kaksi ylimääräistä kuorma-autollista maissia.

hän keskittyi erityisesti orpotyöhön.”Orpokokouksissa lapset saivat piirtää

ja kirjoittaa kummeilleen”, Irma kertoo. ”Lisäksi selvitimme syntymäaikaa ja sitä, millä luokalla lapsi on sekä mittasimme heidät. Ja tietysti otimme kuvia kummeja varten.”

Kasvamassa on uusi, koulutettu sukupolvi

Irma on jutellut myös tapaamiensa orpo-ohjelmaan kuuluvien Secondary Schoolia käyvien nuorten kanssa.

”Nuoret ovat todella innostuneita kou-

lunkäynnistä, he kokevat sen olevan ovi yliopistoon”, Irma kuvailee. ”Heidän kans-saan on ihana keskustella, kun heillä on jo niin paljon näkemyksiä ja mielipiteitä. He ovat myös tuomassa tietoa ja taitoa omille kotikylilleen. Rukoilenkin, että Herra nostaa heistä vielä sukupolven, joka alkaa muuttaa Malawia.”

Monet näistä nuorista kertoivat tulevai-suuden haaveistaan: he haluavat opiskella opettajiksi, lääkäreiksi ja sairaanhoitajiksi. ”Minua ilahduttaa, että niin monella on haaveena opettajan ammatti – siinä he voivat vaikuttaa laajalti.”

Irma kehuu myös orpotyöntekijä Patrick Mbeweä, jolla hänen mukaansa on mahta-va tyyli ottaa orpokokous käsiinsä. ”Pat-rick osaa todella hyvin kertoa ja elävöittää tarinoita, joiden kautta Raamattu ja Sana tehdään eläväksi, ja hän saa orpokokousten yleisönkin osallistumaan. Hän on myös innostunut ja taitava tekemään draamoja Raamatun kertomusten pohjalta. Orpoko-din lasten esittämä pääsiäisdraama liikutti kaikkia katsojia ja huomasin, että myös Mac oli selvästi otettu siitä.”

Oman aikuisen kaipaus

Orpokodin lastenkin kanssa Irmalla on ollut monia hyviä kahdenkeskisiä hetkiä. ”Ne ovat tavallaan sellaista extraa täällä”, hän sanoo. ”Silvian kanssa juttelin mm. ensimmäistä kertaa hänen äidistään ja isäs-tään. Isä oli opettanut, miten toisilta pitää pyytää anteeksi, äiti taas opetti ruoanlait-toa. Myös ison Stevenin kanssa olen välillä vain istuskellut kahdestaan lähetystalon nurkan takana, toisilta näkymättömissä. Pikku-Steven puolestaan tulee usein ihan kainaloon kiinni.”

Irma toteaa, miten tärkeää on, että lapset saavat joskus aikuisen ihan vain itselleen. Malawin oloissa ja varsinkin orvoille se on harvinaista ylellisyyttä. Mutta onnek-si Malawissa on jälleen Mervi Itälinnan lisäksi seitsemän hengen suomalaistiimi tarjoamassa syliä ja jakamassa huomiota. Ja lisäksi jokaisella orvolla on oma esi-rukoilijansa – Suomessa asuva kummi. Kiitos sinulle tärkeästä tehtävästäsi!

KUMMITYÖN KAUTTA KASVAA UUSI SUKUPOLVITeksti: Hanna Torvalds Kuvat: Mervi Itälinna

Kevään sadostakaan ei kuivuuden vuoksi tullut kovin hyvää, mutta kasvupaikasta riippuen osalla

pelloista on kuitenkin riittänyt syötävää. Ja naapuriapu toimii. ”Se, mitä ihailen malawilaisissa, on toistensa auttaminen”, Irma sanoo. ”Jos vaikka ruoka-aikaan sattuu tulemaan vieras, hänelle tarjotaan myös, vaikka ruokaa olisi vähänkin. Tarjottava jaetaan niin, että jokainen saa annoksensa.”

Irma on jo useamman kerran ottanut vapaata lähihoitajan työstään voidakseen olla Malawissa kolmen kuukauden jakson kerrallaan. Hänestä on tulossa uusi Ma-lawin kummisihteeri, joten tällä matkalla

MALAWI

Iloa avustuskuorman maissista

Terveisiä Suomen kummeille

RAPORTTI26 2/2016

Viime syksyn tiimimatka Malawiin lähes 40 asteen ”lämpöön” oli ai-kamoisen kuumaa kyytiä. Edellisen kerran kävin One Way -kylällä Kam-balamessa 2011 keväällä, kaikkiaan tämä oli neljäs matkani Malawiin. Toki jännitti, minkälaisia muutoksia siellä oli tapahtunut ja oliko vielä tuttuja lapsia orpokodilla? Oliko kylä entisenlainen rakennuksineen? Tiesin, että paljon on rakennettu tänä aikana, mutten voinut kuvitella sitä, mitä näin.

Antamisen ja jakamisen iloa

Meitä oli kuusihenkinen tiimi ja kaikki terveysalan ammattilaisia. Ensikertalaisia oli neljä. Tiimi oli itseohjautuva ja kiin-nostunut kaikesta näkemästään. Osa halusi työskennellä klinikalla ja apteekissa, osa orpokodin lasten parissa. Tiimiläisten kanssa kävimme tapaamassa ohjelmassa olevia vammaisia, Phalomben sairaalassa raskaana olevaa työntekijä Rhodaa ja parissa orpokokouksessa, joissa esitimme draamaa ”minkälainen on hyvä ystävä”. Tiimiläiset hyppäsivät rooleihinsa sujuvas-ti ja kaikilla oli hauskaa, niin katsojilla kuin myös esittäjillä.

Juuri avioitunut Suvi Soini oli ensi kertaa Malawissa ja lahjoitti miehensä kanssa häälahjaksi saamansa rahat orpokodin lasten hyväksi. Mervi Itälinna ja Suvi kiertelivät markkinoilla ostellen pesuva-teja, mukeja, lautasia, lusikoita, vaatteita yms. joita sitten kannettiin joukolla autoon lapsille jaettaviksi. Uudet patjat ja huovat käytiin tilaamassa oikein kaupungista asti ja voi sitä riemua, kun patjakuljetus saapui kylälle seuraavalla viikolla! Jokaiselle lapselle annettiin myös rahaa, että he saat-toivat ostaa itselleen juuri sellaiset kengät kuin halusivat. Liikuttava oli pikku-John, joka osti hiukan halvemmat kengät, jotta sai vielä pienen pussillisen riisiä iltapalak-si. Riisit hän keitti itse orpokodin pihalla ja jakoi valmiin aterian sitten muiden lasten

Uusia rakennuksia oli heti klinikan vieressä: Ainola-neuvolarakennus, henkilökunnan asunnot, kanalat

ja vuohelat. Kylälle ajettaessa huomasin matkalla, että taloihin oli ilmestynyt uusia peltikattoja, pihoilla oli jopa lehmiä ja kalkkunoita, joita ei ennen näkynyt, vuo-hia sekä kanoja juoksenteli enemmän kuin ennen… Tuntui hyvältä, sillä se tiesi sitä, että ihmisten elintaso on noussut.

Hienoa oli tavata taas Mac, joka sai niin monta halausta kuin oli terveisten lähet-täjiäkin. Ja orpokodin lapset! Osa oli niin kasvanut, että vain vilkkuvista silmistä hy-myineen tunnistin jotain tuttua, niin olivat aikuistuneet. Koko kuukauden ajan jostain pelmahti aina joku tuttu kaulaan huutaen nimeäni, he muistivat!

Sydämellä MalawiTeksti: Ulla Kärnä Kuvat: Mervi Itälinna

kanssa. Kun kysyin Suvilta, mikä parhai-ten jäi mieleen orpokodilta, hän vastasi, että juuri tämä: antamisen ilo. Siitä vähäs-tä, mitä on, jaetaan aina muille.

Samainen John oli saanut mangon ja istui yhdessä kahden kaverinsa kanssa rappusil-la syöden sitä. Kukin haukkasi vuorotellen hedelmästä palan ja niin mango palautui takaisin Johnin käteen. Tällaista on raama-tullinen elämä Kambalamessa.

Suvi toteaa, että hän jäi koukkuun: pala Afrikkaa on nyt pysyvästi sydämellä, kun lapsuudenaikainen unelma Afrikan matkasta toteutui. Unelman toteuttamista auttoi se, että Suvi voitti lentopelkonsa tur-vautumalla Jumalaan lennon aikana. Myös klinikalla työskentely oli sairaanhoitajana toimivalle Suville positiivinen kokemus ja ihastelun aihe. Ammattitaitoinen hen-kilökunta tekee suuria ihmeitä auttaessaan ihmisiä niillä välineillä, mitä heillä siellä on käytössään.

Pienen pojan hyvä sydän

Koko matkani ajan pikku-John tuntui olevan monessa mukana huolehtiessaan muista orpokodin lapsista. Eräänä aamuna heräsin viiden aikaan kovaääniseen paja-tukseen ikkunani alla. Ajattelin, että lapset taas keräsivät mangoja ikkunan edessä olevasta mangopuusta. Mutta kun tasainen pulputus päättyi reippaaseen ”aameni”,

Orpokokouksen lapsia

272/2016

tajusin Johnin siellä rukoilevan toisen pik-kumiehen kanssa ikkunani alla. Äkillinen heräämiseni muuttuikin hymyksi huulille-ni, voi pikku-John!

Eräänä aamuna John ja Steven näytti-vät minulle muovikassejaan, jotka olivat heidän koulureppujaan. Ymmärsin, että pojat halusivat koulureput. Ostin torilta heille reput, mutta kun yhtenä aamuna sitten näin poikien kulkevan kouluun, Johnilla keikkui yhä muovikassi kädessä ja hymyilevällä Janetilla oli Johnin reppu selässään. Niinpä, semmoinen on pikku-John, joka kuiskasi korvaani kysyen: ”Voi-sitko olla minun ja Stevenin mama?” John yritti myös epätoivoisesti opettaa minulle chichewaa. Opetustunnit tosin loppuivat raikuvaan nauruun ja ihmettelyyn, miksen osannut ääntää oikein.

Seksuaalikasvatusta tytöille

Huoli näistä kylän nuorista ja heidän sek-suaaliterveyden tietämyksestään on ollut pitkään ajatuksissani. Heitä varten olin jo Suomessa valmistellut materiaalia, jonka pohjalta pidimme sairaanhoitaja Falesin kanssa luennon miehen ja naisen anato-miasta sekä hygieniasta, turvataidoista, seurustelusta ja avioliitosta perhesuunnit-teluineen.

Malawissa on yleistä, että nuoret tytöt hankkivat lapsia ensimmäisen ihastuk-sensa kanssa jo 15-vuotiaina ja lopettavat siihen koulunkäynnin. Monesti miehet häipyvät pian omille teilleen ja naisen tehtäväksi jää huolehtia lapsista ja hankkia elantonsa itse. Naisille se on lähes poik-keuksetta köyhyysloukku, josta ei pääse pois. Luennoilla pyrimme kannustamaan tyttöjä opiskelemaan ja pidättäytymään seksisuhteista sekä huolehtimaan ehkäi-systä. Malawissa ei välttämättä solmita lainkaan virallista avioliittoa, koska se maksaa, ja nopeasti solmitusta parisuhtees-ta on helppo irtaantua. Tytöt kuuntelivatkin tarkkoina ja kysyivät paljon seksiin liitty-viä asioita. Jälkeenpäin he sanoivat, että haluaisivat kuulla lisää.

Orpokokouksissa esitimme Kyllikki Markkasen kanssa hampaidenpesudraa-maa, jossa likaiset ja puhtaat hampaat taistelivat keskenään. Puhtaat hampaat voittivat, kun hammaspeikot kuolivat ham-paiden pesussa. Suomessa nämä asiat tun-tuisivat hyvin naiiveilta, mutta Malawissa aikuisetkin kuuntelivat kiinnostuneina, ja kun draaman hammaspeikko sitten teki kuolemaa, jopa tulkkimme Kachala unohti tulkata, kun tilanne meni niin jännittäväksi.

Maassa maan tavalla

Jälkeenpäin ajatellen matka oli kovin erityinen. Saimme Kyllikin kanssa vielä nähdä iloisen Hanna Ahokkaan työn tou-hussa kylällä ja onnellisena, melkeinpä

räiskyvänä lomailijana Malawi-järvellä. Niin hänestä kuin kaikesta muustakin jäi hyvät muistot. Mutta jäi myös kaipaus, varsinkin orpokodin lapsiin, ihanan verk-kaiseen elämänmenoon ja hymyileviin ihmisiin. Elämä on Malawissa niin erilaista kuin täällä: kovaa taistelua toimeentulosta, mutta samalla ihmiset osaavat kuitenkin ottaa ilon irti pienistäkin asioista.

Malawissa kaikki ei suju niin kuin olemme Suomessa tottuneet. Vasta itse lähetyskentällä käydessään alkaa ymmär-tää, miten kulttuuri ja tavat ovat sitkeään juurtuneita syrjäisessä laaksossa kasva-

neessa kansassa. Mutta tarvitseeko kaikkea muuttaakaan ja olemmeko me jotenkin parempia omassa tietäväisyydessämme? Se ainakin on varmaa, että Kambalamen One Way -kylällä meillä on paljon ihania ystäviä, jotka kiittävät ja siunaavat meitä suomalaisia tuestamme. Muistetaan mekin heitä.

Malawin työpuh. 045 114 8855malawi@onewaymission.fi

Hammaspeikkodraama kiinnostaa

Pikku-John ja mama Ulla

RAPORTTI28 2/2016

Olen nyt toisella kolmen kuukauden jaksollani Israelissa. Päiväni kuluvat monenlaisissa tehtävissä, viikon sujahtavat ohitse niin, ettei niistä ehdi pitämään lukua! Rikkaiksi ja mielenkiintoisiksi päivät tekevät monenlaiset kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa. Israelilaiset ovat hyvin avoimia ja puheliaita ja keskusteluja saattaa syntyä aivan ex tempore niin bussissa kuin kaupan kassajonossa.

Torstai on minulle yleensä Tel Avivin prostituoituja ja katujen naisia aut-tavan Punaisen Maton -keskuksen

päivä. Talven aikana olen nähnyt monen asiakkaan varautuneisuuden sulavan ja kokenut todellisia kohtaamisia heidän kanssaan. Usea miettii vakavasti elämän- muutosta ja muutama yrityskin on ollut oikeaan suuntaan. Matka on kuitenkin pitkä ja vierellä kulkijoiden sekä tuen tarve suuri.

Viime torstaina meitä oli useita vapaa-ehtoisia ja niin jalkauduimme kutsumaan uusia naisia lähikaduilta keskukseen. Yksi lähtikin mielellään mukaan tutustumaan paikkaan. Hyvä, että hän nyt tietää, mistä saa apua, kun tulee sen aika.

Kurjuuden kuja

Jatkoimme matkaa ja päädyimme kujalle, jossa en ole koskaan käynyt. Luulin, että olin jo nähnyt pahimmat alueet, mutta tämä kuja päihitti kaikki muut kurjuudessaan ja likaisuudessaan. Kujaa reunustivat hajoa-maisillaan olevat hökkelit, joiden välissä kurassa lojui ihmishahmoja. Joku istui laudan päällä pihalla, likaisena ja sekaisin huumeista ja alkoholista. Tajusin kauhuis-sani, että ihmiset todella asuvat täällä!

Oviaukoista näkyi likaisia patjoja. Yht-äkkiä huomasin myös naisen, joka kävi keskuksessamme. Hänen säärihaavansa olivat niin tulehtuneet ja jalat turvoksissa, että hän ei enää pystynyt kävelemään. Räh-jäisessä pyörätuolissa istuen hän vähän hä-millään pyysi, toisimmeko hänelle ruokaa sinne. Hän ei enää päässyt itse hakemaan. Haimme annokset hänelle ja kahdelle

muulle ja siunasimme heitä. Mahtaako Alla olla enää hengissä kun palaan?

Apua lapsiperheille

Jerusalemin naistenkodilla olin talvella lähes kuukauden vastuussa, kun vastaava työntekijä Dona oli joululomalla perheen-sä kanssa. Asukkaita oli silloin vain yksi pienen poikansa kanssa sekä väliaikaisesti kodissa auttava Sharon. Meillä oli kuiten-kin hyviä keskusteluja mm. ihmisen arvos-ta Jumalan luomana. Nuori äiti suorittaa parhaillaan kesken jäänyttä peruskoulua ja kevään jälkeen hän haluaa pyrkiä johonkin hoitoalan oppilaitokseen.

Joskus minulle tulee tilaisuus käydä myös museoissa, mutta ei elämäni täällä kuitenkaan ole pelkkää retkeilyä. Eräänä sunnuntaina, ennen vainojen museossa Yad Vashemissa käyntiä, kävin viemässä muutaman vaateavustuspaketin äidille, johon tutustuin helmikuussa. Perheen tilanne on vaikea. Kuusihenkinen perhe yrittää elää isän palkalla, josta 4/5 kuluu vuokraan. Ruokaan, muista tarpeista pu-humattakaan, jää tuskin mitään. Viides lapsi on syntymässä maaliskuun lopulla.

ISRAEL

KOHTAAMISIA JA ELÄMÄÄLAITAKADUILLATeksti: Kristiina Wiley Kuvat: Kristiina Wiley

292/2016

Kun kävin heidän kotonaan ensimmäisen kerran, järkytyin, vaikka olin osannut varautua tilanteeseen. Kunnollisia sänkyjä lapsilla ei ollut, kolme nukkui samalla soh-valla. Mitään vuodevaatteita ei myöskään ollut, peittoina toimivat räsyt. One Way sai tässä tilanteessa olla auttamassa ja hankkia lapsille kunnon sängyt sekä uudet vuode-vaatteet. Emme voi auttaa kaikkia, mutta voimme auttaa yhtä kerrallaan.

Naapuriapua ja soppakeittiöitä

Sosiaaliturva on Israelissa täysin riittä-mätöntä, vaikka kenenkään ei tulisi nähdä nälkää. Uskonnollisten juutalaisten kes-kuudessa on kunnia-asia antaa omastaan vähempiosaisille. Laupeuden harjoittami-nen on osa jumalanpalvelusta. Katsotaan, ettei kenenkään pitäisi olla osaton esim. sapattiateriasta. Kokonaisia leipiä voidaan jättää aidalle köyhien saataville, naapureita kutsutaan aterialle. Tähän perustuu myös maanviljelyksen sääntö, jota on nouda-tettu vuosituhansia: köyhille jätetään osa pelloille ja puutarhoihin, osa, jonka he voivat vapaasti kerätä. (Tästä on esimerkki Raamatussa Ruutin kirjassa.)

Virallisen köyhyysrajan alapuolella eläviä perheitä, lapsia ja vanhuksia on Israelissa kuitenkin paljon. Kouluruokailua, joka on meillä Suomessa niin suuri asia, ei ole ol-lenkaan. Lapset lounastavat omilla eväillä, jos niitä on kotoa antaa. Puute näkyy myös niissä monissa soppakeittiöissä, joita on noussut eri puolille kaupunkia. Olen ollut kahtena perjantaina mukana erään seura-kunnan järjestämässä ruokailussa, jossa kolme kertaa viikossa tarjotaan ateria noin 100-150 hengelle. Lisäksi kävijät saavat mukaansa ruokatarvikepussin ja vaatteita vaatejakelusta, jos tarvitsevat. Suurin osa apua tarvitsevia on venäjänkielisiä ja vanhuksia. Eläkkeet eivät riitä perustoi-meentuloon.

Jatkuvaa taistelua terrorismia vastaan

Yksi syy talouden huonoon tilanteeseen ovat valtion huimat puolustusmenot, jotka ovat Israelille kuitenkin välttämättömät. Viime syksynä alkanut terroriaalto on lisännyt näitä kuluja. Syyskuun jälkeen Jerusalemissa on ollut 41 tahallista ajo-neuvolla ajoa bussipysäkeillä odottavien ihmisten päälle. Nyt melkein jokaisen bus-sipysäkin ympärille on pystytetty betonisia turvapilareita. Pieni asia sinänsä, mutta rikkana rokassa.

Yhteensä erilaisia terrori-iskuja, puuko-tuksia, ampumisia, ajoneuvoilla kumoon ajamisia on ollut 228. Niissä on kuollut 30 israelilaista, loukkaantunut satoja. Eräänä sunnuntaina oli huippu: yhden päivän aikana torjuttiin kahdeksan erilaista iskua eri puolilla Israelia.

Israelia painostetaan olemaan käyttä-mättä kovia otteita terroristeja kohtaan. Kysyisin tätä samaa EU:n Israelia arvos-televilta päättäjiltä: ”Miksi käytitte niin kovia otteita terroristeja kohtaan Pariisissa syksyllä 2015 tai Brysselissä nyt maalis-kuussa?” Kyse on samasta taistelusta ter-rorismia vastaan. Sitä ei pidä sallia missään muodossa eikä missään maassa.

”VALOA KANSALLE”Sähköpalvelu

Häkkinen Oy

SähköATK-verkot

teollisuusautomaatio

SUUNNITTELUURAKOINTI

TARVIKKEET

PUH: 040 5144327

Liike-, toimisto- ja asuin-rakennusten tunnollista

rakennuttamista ja rakennustyön valvontaa.

Rakennuttaja ins.tsto

STENROOS OYKehruutie 1 C, 00410 Helsinki

Puh. 041 5344 844

"Sillä jokainen huone onjonkun rakentama, mutta

kaiken rakentaja on Jumala."

Upeat jopa 1,5m x 30msuurtulosteet. Värikopiot ja tu-losteet huippunopealla uudella

Konica Minoltan väritulostimella.

Puh. 09 346 3146juutiprint@juutiprint.fi

TYYTYVÄISTEN ASIAKKAIDEN

DIGIPAINO

Israelin työ: 044 515 2500israel@onewaymission.fi

Soppakeittiössä riittää nälkäisiä

Ruokatarjoilua kurjan kujan asukkaille

RAPORTTI30 2/2016

Siinä ei haitannut, vaikka mennä puusku-timme jostain risteyksestä ohi.”

”Heinjoen kokous oli hyvä esimerkki. Saavuimme myöhässä eikä paikalla ollut ketään. Kuulimme, että ilmoittelussakin oli puutteita: ilmoituslappu kaupan seinältä oli melkein heti revitty pois. Mutta kun siinä pakkailimme avustuspusseja (sokeri-riisi-ruokaöljy-tee-leipä), saliin alkoi valua mummoja ja pappoja niin, että kohta kokouksemme oli täydessä vauhdissa. Ohjelma kaikkine puheineen, lauluineen ja soittoineen tuntui koskettavan sydämiä. Itse sain soittaa vanhoja venäläisiä sävel-miä viululla. Olisittepa nähneet yleisön autuaan ilmeen, kun he yhtyivät hyräillen tuttuihin säveliin!”

Iloa lasten tapaamisesta

”Kun lähestyimme Koivistoa, jännitys oi-kein tiivistyi kehossani: kohta saavumme jälleen lastenkodille! Minulla on joka kerta

sama olotila”, tunnustaa Leena Tynnilä. ”Tunnen oikein fyysisesti, kuinka haluan tavata lapset ja jakaa heille sitä välittämistä ja lähimmäisen rakkautta, mitä Taivaan Isä on meille lahjoittanut! Nämä matkat ja kohtaamiset antavat minulle henkilö-kohtaisesti valtavasti. Toivottavasti niitä tulee lisää!”

”Koiviston lastenkodissa meidät otettiin vastaan kuin kuninkaalliset”, Ulla toteaa. ”Koimme olevamme todella odotettuja. Tutut lapset ja Pietarin opiskelijanuorukai-set tulivat iloisesti tervehtimään ja johta-jatar itse tarjoili meille herkullisen aterian leivoskahveineen.”

”Tällä kertaa saimme myös pitää tilai-suuden, jossa Kristiina kertoi Israelista sanoin, kuvin ja Raamatun kontekstein. Ilahduin, kun huomasin nurkassa hupun alle piiloutuneen kummipoikani Nikitan etsivän katsettani. Reilusti pituutta kasva-nut 14-vuotias tuntui muuttuneen astetta avoimemmaksi, kun haastattelin häntä tulkki Olegin välityksellä. Voi, kunpa kaik-

Hyviä tapaamisia VenäjälläTeksti: Kristiina Wiley Kuvat: Pentti Tuovinen ja Kristiina Wiley

One Wayn tiimi otettiin kaikkialla lämpimästi vastaan. Johanneksen sairaalassa jaettiin hartaushetken

jälkeen hartiahuiveja ja villasukkia, joita riitti niin potilaille kuin hoitajillekin. Hein-joen yleisöllä oli todellista Sanan nälkää ja janoa ja monet rukoilivat sydämestään loppurukouksen. Tässä tiimiläiset kertovat omin sanoin kokemuksistaan:

Rukouksin varustautuneina

”Oli hienoa taas nähdä ystäviä”, sanoo Raimo Kärki. ”Vaatimattomat ja vähästä kiitolliset heinjokelaiset koskettavat aina sydäntä. Ryhmämme oli mukava ja sekin teki reissusta kivan. Kannattaa liittyä Ve-näjän tiimiin!”

”Aloitimme aamut aina yhdessä pyytäen Herran johdatusta päivän kulkuun”, kertoo Ulla Davidsson. ”Tällä tavalla rukouksin varustautuneina kuljimme koko matkan ja tilanteet soljuivat ihmeellisesti eteenpäin.

VENÄJÄ

”Venäjälle on aina ilo lähteä!” vakuuttavat kokeneet ja monilla matkoilla mukana olleet tiimiläiset. On hyvä, että ovet ovat yhä auki – maaliskuus-sa tiimi sai pitää kokouksen myös Koiviston lastenkodissa, jonne pääsy välillä on ollut nihkeää. Pietarissa käytiin tapaamassa entisiä leirilapsia.

312/2016

MATTOKUTOMOValmiit matot & tilaustyöt

Puh. (03) 781 2434044 333 3352

Tyynentie 115230 LAHTI

Venäjän työpuh. 044 515 2500venaja@onewaymission.fi

ki nämä lapset saisivat sydämiinsä lujan uskon Jeesukseen ja tulisivat adoptoiduiksi Jumalan suureen perheväkeen!”

”On ollut ilo seurata sitä muutosta, mitä Jumalan rakkaus on saanut aikaan Koiviston lapsissa”, sanoo Rakel Pulkki-nen. ”Kun ottaa sen oman pienen talentin käyttöön, Jumala tekee suuria ja salattuja asioita. Ja kun on kyynelin kylvänyt, joku pääsee riemuiten leikkaamaan!”

”Näillä matkoilla on aina ihanaa olla uskovien ystävien kanssa”, Antti Vilja-kainen summaa. ”Hengen yhteys on ilah-duttavaa ja innostavaa – niin että vanhakin nuortuu välillä lasten lailla leikkiä laske-maan! Käkisalmen narkomaanikodissakin todistettiin kuin vastauskoontulleet. Käki-salmessa Markuksen evankeliumia meni kymmenittäin. Ehkä seuraavalla kerralla pitäisi järjestää katukokouksiakin!”

Entisiä leirilapsia tapaamassa

Maaliskuun viimeisellä viikolla vielä Ant-ti, Leena ja minä teimme päivän retken Pietariin tapaamaan opiskelijanuoriamme, jotka ovat entisiä Koiviston lapsia ja Kall-vikin kesäleiriläisiä. Vietimme yhdessä iloisen iltapäivän, kävimme mm. Etnogra-fisessa museossa tutustumassa Venäjän eri kansoihin ja vain iloitsimme toistemme seurasta.

Oli hienoa huomata, että kaikki nämä nuoret tulisivat koulun jälkeen asettumaan alueille, joissa meidän on helppo myö-hemmin vierailla, eli yhteys heihin ei vält-tämättä katkea. He käyvät myös ahkerasti Viipurin Kristillisessä keskuksessa Judy ja Richard Groutin luona saamassa tukea ja rakkautta. Saimme kuulla, että he ovat vastuuntuntoisin porukka, joka ammatti-koulussa on opiskellut, ja pitävät tiiviisti yhtä, näin opettajat kommentoivat. Hyvä Kirill, Sergei, Nikita, Ilja ja Masha!

KULJETUSLIIKETRANS-AKSELI OY

Kuljetukset Suomessaja Euroopassa

UMPIKUORMA-, AVO- JA TÄYSPERÄVAUNUYHDISTELMÄT

SEKÄ PAKETTIAUTOKULJETUKSET

0400 456 572

Leena Tynnilä tervehtii Koiviston lapsia

Hyvin pärjänneet ammattikoululaiset Ulla Davidsson ihastutti soitollaan

RAPORTTI32 2/2016

Kiinassa on jo lämmin kevät ja lastenkotimme lapset nauttivat täysin rin-noin ulkona leikkimisestä. Lähes krooniseksi muodostunut hoitajapula jatkuu yhä. Myös uusia adoptiokoteja odotellaan.

Kiinan kohonnut elintaso on varmaankin osaltaan vaikuttanut sen, etteivät nuoret ty-töt ole kovin halukkaita sitoutumaan tähän vaativaan työhön. Rukoillaan, että oikeat hoitajat kuitenkin löytyisivät.

Seurakunnan naiset käyvät yhä sään-nöllisesti opettamassa lastenkodin lapsia ja myös ulkoilevat heidän

kanssaan paljon. Lapsille opetetaan kie-len koukeroita, Raamatun kertomuksia ja matematiikan alkeita. Hoitajapulan takia seurakunnan naisten apu on todella terve-tullutta.

Adoptiokoteja kaivataan

Monet lastenkodin lapset ovat siinä iässä ja terveytensä puolesta niin hyvässä kun-nossa, että olisi aika löytää sopiva adop-tioperhe. Rukoillaan, että tällaiset perheet löytyisivät. Joitakin koteja onkin jo löyty-nyt, mutta lisää kaivataan, jotta jokainen saisi rakastavan kodin.

Uusia lapsia

Kodille on saapunut taas uusia lapsia. Erityinen ilonaihe on pieni tyttö, ”Keveä lumi”, joka on valloittanut koko lastenko-din henkilökunnan suloisuudellaan.

Remontin tarvetta

Vaikka lastenkotimme rakennus on uudeh-ko, se on monelta osin jo hyvin kulunut ja paikoin rikki. Rakennuskulttuuri lienee hieman eri tasoa kuin mihin olemme Suo-messa tottuneet. Jean ja Paul viestittävät, että remontin tarve on erityisen suuri.

Rukous- ja kiitosaiheita

Rukouksemme Lisa-tyttösen puolesta on kuultu, sillä Jean kertoo Lisan olevan nyt paljon paremmassa tilanteessa. Hän on valoisa ja iloinen. Hän on myös menes-tynyt koulussa hyvin viime aikoina. Jean on viettänyt paljon aikaa hänen kanssaan. Kiitos rukouksista! Jatketaan niitä yhä. Myös Jeanin aikuinen poika Peter tarvitsee yhä rukouksiamme.

Ryhdy Kauniit Satamat -lasten kummiksi

Kiinan Kauniit Satamat -lastenkodilla on paljon pieniä lapsia, joista osa on vaikeasti sairaita. Lasten hoito on vaativaa ja myös taloudellisesti haastavaa. Kodille kaiva-taan lisää kummeja. Suurin osa lapsista lähtee hoitojen ja kuntoutumisen jälkeen adoptioon, siksi emme voi antaa kummille omaa nimettyä lasta. Silti tuki kummikan-natuksen kautta on elintärkeää työmme jatkumiseksi. Voisitko sinä olla Kauniit Satamat -lastenkodin kummi? Ota yhteyt-tä kummisihteeriimme Elina Salojärveen puh. 050 5666 534 tai sähköpostitse: kiina@onewaymission.fi

KIINA

Kiinan työpuh. 045 230 7949kiina@onewaymission.fi

KIINASSA KEVÄT ON KAUNEIMMILLAANTeksti: Leena Metsämäki Kuva: Jean

Lisa ja Meimei

332/2016

Pieni mutta aktiivinen Mongolian tii-mimme on taas järjestänyt monen-laisia tilaisuuksia ja tapahtumia, jot-ta hyvä sanoma Jeesuksesta voisi saavuttaa mahdollisimman monia mongolialaisia. Miesten- ja naisten-kodin asukkaille on pidetty perhe-päivä, vankiloissa on vierailtu ja jär-jestetty kursseja, myös perinteisiä evankelioimisaktioita maaseudulle on saatu mahtumaan kevättalven ohjelmaan

Vankilakursseja

Kuten muinakin vuosina, myös tänä tal-vena ja keväänä on järjestetty kursseja vankiloiden asukkaille. Käsityö-, elämän-hallinta- ja englanninkurssit ovat olleet suosittuja. Näiden kurssien rinnalla saam-me myös vapaasti julistaa evankeliumia vankiloissa.

Raamattukurssien päätösjuhlia

Miestenkodillamme on pidetty kahdesti viikossa raamattukoulua molempien ko-tiemme asukkaille. Opettajina ovat toimi-neet sekä oma pastorimme Lkhagvaa että useita muita puhujia, joita on tullut aina Kiinan Sisä-Mongoliasta saakka. Kurssi-laiset ovat olleet todella motivoituneita. Päättäjäiset pidetään toukokuussa ja sinne on toivottu myös edustajaa Suomesta. Toiset suuret raamattukurssin päättäjäi-set pidetään maaseudulla miestenkodilla Khuwsgulissa, yli 800 kilometrin päässä Ulan Batorista. Miestentyömme vastaava Khurlee on itse aikoinaan asunut kodilla ja on nyt tiimin kanssa menossa juhlaan sekä järjestämään evankelioimistapahtumia läheisillä kylillä.

Evankeliointimatkoja maaseudulle

Työmme johtaja Munhuu on halunnut aloittaa evankelioimismatkojen tekemisen maaseudun syrjäisille kylille. Nyt kun

Perhepäivä hoiti suhteita läheisiinTeksti: Leena Metsämäki Kuva: Munhuu Magsar

miestenkodilla on luotettava johtaja ja aikaa on jäänyt enemmän, Munhuu on teh-nyt jo muutaman päivän pituisia matkoja pienen tiimin kanssa. Rukoillaan menes-tystä, varjelusta ja runsasta siunausta näille matkoille.

Vauvauutisia

Munhuun tytär Erika, joka toimii tulkki-namme, odottaa toista lastaan. Synnytyk-sen laskettu aika on kuudes kesäkuuta. Muistetaan häntä ja pikkuista Herran edessä.

Mongolian matka

Irja Lyytikkä ja Leena Metsämäki ovat läh-dössä 4.-9.5. Mongoliaan erityisesti osal-listuakseen raamattukurssin päättäjäisiin. Kiitos esirukouksista matkan puolesta.

Tervetuloa Mongolian työn ystäväpiiriin

Mongolian työmme ystäväpiiri on hyvin pieni. Jos Mongolia on sydämelläsi ja haluat tulla työmme esirukoilijaksi ja tuki-jaksi, ota yhteyttä sähköpostiosoitteeseen mongolia@onewaymission.fi

Järjestimme ensimmäistä kertaa perhe-päivän miesten- ja naistenkodin asuk-kaiden perheille. One Way osallistui

myös sukulaisten matkakustannuksiin ja muihin kuluihin, jotta he saattoivat tulla pitkienkin matkojen päästä tapaamaan ko-deillamme asuvia perheenjäseniään. Run-saiden tarjoiluiden ja vapaan yhdessäolon lisäksi päivä tarjosi monenlaista ohjelmaa ja leikkejä.

Evankeliumia julistettiin niin musiikin kuin puheidenkin kautta. Asukkaiden omat todistukset koskettivat sukulaisten sydä-miä ja sulattivat jäätä ja epäluuloja, joita alkoholismi ja monenlaiset välirikot ja pet-tymykset olivat tuoneet läheisten ihmisten välisiin suhteisiin. Asukkaamme pyysivät myös avoimesti anteeksi läheisiltään. Ru-koillaan, että kylvetty Jumalan sana saisi tuottaa hyvän hedelmän läheisten sydä-missä ja että rikki menneet ihmissuhteet voisivat korjaantua.

MONGOLIA

Mongolian työpuh. 045 2307 949mongolia@onewaymission.fi

RAPORTTI34 2/2016

Nepalissa katsotaan luottavaisina tulevaisuuteenTeksti: Sami Kosonen Kuva: Anna Kauppila

Vuosi sitten tapahtunut maanjäristys ja siitä toipuminen oli rankkaa, mutta niin oli myös tämä kylmä

talvi ja kauppasaarto. Poliittiset väännöt antavat pienelle ihmiselle välillä aika kylmää kyytiä. Jumalan armosta nämä vai-keudet ovat vähän helpottaneet ja Nepalin työmme johtaja Saji Kurian on saanut taas hankittua kaasua ruoanvalmistusta varten, eikä ruokaa tarvitse enää valmistaa nuo-tiolla. Myös bensiiniä on ollut saatavilla ajoneuvoihin, kun sitä aiemmin saivat vain erityisen tärkeässä asemassa olevat ihmiset.

Pastorien konferenssi pitkän tauon jälkeen

Saji on perustanut seurakuntia eri puolille Nepalia, eikä pastoreilla ole kovin usein mahdollisuutta lähteä pitkien ja vaivallois-

ten matkojen päästä tapaamaan toisiaan. Aikaisemmin pastoreille on pyritty järjes-tämään ainakin kerran vuodessa seminaari, jossa he voivat tavata toisiaan ja saada rohkaisua kaiken sen taistelun keskelle, missä he Jeesusta uskollisesti palvelevat. Vuosi sitten tapahtunut maanjäristys ja pitkään kestänyt Intian kauppasaarto ovat kuitenkin tehneet liikkumisen lähes mahdottomaksi, joten edellisestä pasto-riseminaarista on jo kaksi vuotta. Pitkän tauon jälkeen Saji järjesti nyt kolme päivää kestäneen konferenssin, johon osallistui yli 20 pastoria.

Kirkkojen jälleenrakennus etenee

Maanjäristyksen vaurioittamien seurakun-tien kokoontumistilojen jälleenrakennus-työt ovat olleet käynnissä eri puolilla Ne-

Nepalilaisia erityisesti tänä vuonna koetellut kylmä talvi on ohi ja Intian aiheuttama epävirallinen kauppasaarto on vihdoin päättynyt. Seurakun-tien kokoontumistiloja rakennetaan ja eri työmuotoja käynnistellään uu-destaan.

Vammaisten käsityöpaja on käynnistynyt jälleenNEPAL

palia. Uskovat ovat tehneet ahkerasti töitä haastavissa olosuhteissa ja tähän mennessä Alapotin, Balajun ja Raigaon seurakuntien kokoontumistilat on saatu valmiiksi.

Jos Jumala suo, myös Makwanpurin alueen kahden seurakunnan tuhoutuneet kokoontumistilat on tämän artikkelin il-mestyessä rakennettu uudelleen.

PK-illat aloitettu jälleen

Hannah Kurianin pitämä kahvila on ollut jo pidemmän aikaa kiinni eikä Perjantai Kristukselle -iltoja ole voitu tilojen puut-teen takia pitää normaalisti. Nyt Hannahin kahvila on kuitenkin voitu jälleen avata, ja erityisesti nuorille suunnattuja Perjantai Kristukselle -iltoja voidaan pitää taas kuten ennenkin. Illoissa on tarjolla evankeliumia Jeesuksesta, musiikkia ja yhdessäoloa.

Käsityökoulutuskeskus avattu uudelleen

Saji on pitänyt huolta vammaistyömme piirissä olleista ihmisistä maanjäristysten

352/2016

LÄHETYSMATKAT

VIROTallinnaPäivämatka Tallinnaan11.6.2016Hinta noin 50 €Puh. 045 230 7949

ISRAELJerusalem ympäristöineen Lokakuu 2016Hinta noin 900 €Puh. 045 261 3925

MALAWIOne Way -kyläLokakuu 2016Hinta noin 1200 €Puh. 045 114 8855

KIINAPeking2016, matka-aika avoinHinta noin 1500 € Puh. 045 230 7949

MONGOLIAUlan Bator2017, matka-aika avoinHinta noin 1400 €Puh. 045 230 7949

INTIAOW-kyläTammi-helmikuun vaihde 2017, hinta noin 1300 €Puh. 050 381 4864

VENÄJÄKoivisto, Viipuri 13.-14.5.2016Hinta 140-180 € (sis. viisumin)Puh. 050 511 8622

NEPALKathmandu Lokakuu 2016Hinta noin 1200 €Puh. 040 720 3670

UGANDAMubendeTammikuu 2017Hinta noin 1400 € (sis. viisumin)Puh. 040 7675 556

jälkeen, vaikka käsityökoulutuskeskus ei olekaan ollut toimin-nassa. Keskuksen tilat piti olosuhteiden pakosta ottaa lastenkodin käyttöön, mutta nyt tämäkin työmuoto on saatu käynnistettyä uudelleen. Monet varmasti muistavat One Wayn konferenssista kauniit korut, joita nämä liikuntarajoitteiset veljet ja siskot ovat Hannahin opastuksella tehneet.

Lapset menestyneet hyvin koulussa

Vaikka kulunut vuosi on ollut lastenkotimme lapsille monella tapaa haastava ja stressaava, ovat he silti kyenneet opiskelemaan ja pärjäämään kokeissa hyvin.

Yksi pojistamme, Navin, joutui yllättäen sairaalaan, kun hänen kätensä ja jalkansa turposivat. Sairaalassa häntä tutkittiin tark-kaan ja selvisi, että hänellä on reumakuume, joka on vaurioittanut sydäntä. Lääkärien mukaan hän tarvitsee pistoksena annettavan lääkkeen ainakin 21-vuotiaaksi asti kolmen viikon välein.

Muistetaan Navinia ja kaikki muitakin orpokotimme lapsia – niin opiskelijoita kuin pienempiäkin. Muutamalle uudelle lap-selle kaivataan myös uusia suomalaisia kummeja.

Nepalin työpuh. 040 720 3670nepal@onewaymission.fi

RAPORTTI36 2/2016

TULKAA – JA MENKÄÄEsa-Pekka Mattila

Ettekö sano: ’Vielä on neljä kuukaut-ta, niin elonleikkuu joutuu’? Minä sanon teille: kohottakaa katseenne

ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaa-lenneet sadonkorjuuta varten.” (Joh. 4:35)

Jeesus Kristus ei ollut herätyksen odot-taja vaan hän eli herätyksessä. Hänelle yksi ihminen oli äärettömän tärkeä. Vaik-ka Jeesus välillä saarnasi tuhansille ihmi-sille yhdellä kertaa, hänen sydämensä pa-loi silti niiden ihmisjoukkojenkin keskellä yhdelle ihmiselle. Ja kun Jeesus sitten oli tilanteissa, joissa oli vain yksi ihminen, hän oli niissä aivan yhtä täynnä Jumalan valoa ja rakkautta kuin silloin, kun hän saarnasi viidelletuhannelle.

Johanneksen evankeliumin kuvaamas-sa tilanteessa Jeesus oli juuri virvoittanut yhden naisen sielunmaailman ja avannut hänen silmänsä näkemään Messiaan, Va-pahtajan. Tuon naisen sisikunta muuttui niin, että hänestä tuli välittömästi Kristuk-sen todistaja. Hän kiiruhti omaan kaupun-kiinsa ja toi koko kaupungin mukanaan Jeesuksen luo.

Opetuslapset puolestaan miettivät kaup-pamatkallansa: ”Onpa hengellisesti vai-keaa aikaa. Herra, anna herätys! Miksei evankeliumi kiinnosta ketään?” Mutta samaan aikaan Jeesus suostui näkemään yhden ihmisen ja oli valmis vuodattamaan elämänsä, rakkautensa ja valonsa hänelle. Yhden ihmisen kautta syttyi herätys!

Kuulin kerran opettavaisen puheen eri-laisista näyistä. Toinen on sellainen näky, joka on kanalla; kana kulkee ja katselee jalkoihinsa, pyörii omassa ympyrässään ja nokkii sen kuin kerkiää. Kotkalla on toisenlainen näky. Se katselee laajalle ja näkee kauas. Kotkassa on elinvoimaa, se levittää siipensä ja lentää korkealla.

Olemme kaikki heikkoja ja taipuvai-sia itsekeskeisyyteen. Jumala armostaan kykenee nostamaan meidät ja antamaan ylösnousemusvoimansa avuksemme. Näin voimme vaikka pienenkin elämänpiirim-me keskellä katsella taivaallisiin Pyhässä Hengessä. Jeesukselle pieni oli suurta.

Jeesus kutsuu lähelleen

Me tarvitsemme Jumalaa kaikkeen. Kun Jeesus kutsui opetuslapsiaan, hän ei huu- tanut kaukaa Pietarille ja Andreakselle, että ”mitä te siellä kalojen kanssa touhuat-te? Menkää nyt ja tuokaa ihmisiä taivasten valtakuntaan!”

Jeesus meni heidän lähellensä ja sanoi: ”Tulkaa ja seuratkaa minua! Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Jeesus otti hei-dät yhteyteensä, elämään lähellä häntä. Jeesus opetti heitä, näytti heille täydellistä esimerkkiä, puhui, saarnasi ja eli saarno- jansa todeksi, ja siinä opetuslapset kasvoi- vat.

Herra kutsui heidät, valitsi heidät ja lä-hetti heidät, ei omassa voimassaan, vaan Pyhän Hengen voimassa menemään ja te-kemään kaikkea sitä, mitä Jumala tahtoi. Jeesuksen kutsu on ennen kaikkea: ”Tul-kaa minun luokseni. Tulkaa seuraamaan minua. Ja eläkää minussa ja minun kans-sani, enkä minä koskaan jätä teitä yksin.”

Lähetystyön ensimmäinen perusta on siis se, että olemme kerran tulleet Jeesuk-sen luo ja että jatkuvasti tulemme hänen luoksensa uudestaan. Ja sitä kautta, että tulemme hänen luoksensa, hän sanoo: ”Menkää! Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduil-le.”

Kun me matkalla väsähdämme, saam-me tulla hänen luoksensa. Ja taas hän sanoo: ”Menkää!” Näin me opimme hil-jalleen vaeltamaan hänessä, elämään niis-sä teoissa, joita Jeesus Kristus on meille suunnitellut ja edeltä valmistanut. ”Tulkaa minun luokseni kaikki te, jotka teette ras-kasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on ke-veä.” (Matt. 11:28-30)

Näistäkin jakeista huomaamme, että en-sin Jeesus kutsuu luoksensa ja sitten hän antaa meille oman ikeensä. Ei hän kutsu

meitä toimettomiksi luoksensa, vaan hän kutsuu, jotta hän saisi riisua meidät omis-ta taakoistamme ja puettaa meidät hänen ikeellään. Ja hän lupaa, että hänen ikeensä on keveä; siinä kulkekaa, siinä vaeltakaa.

Kutsu on siis: ”Tulkaa – ja menkää!”

Taivaallisia timantteja

Johanneksen evankeliumin 10. luvussa Jeesus sanoo, että joka käy sisään, hän on myös käyvä ulos. Kun astumme sisään Kristus-ovesta, saavumme ihmeelliseen, iankaikkiseen elämään, rauhan valtakun-taan. Siellä koemme anteeksiantamusta ja Jumalan rakkautta. Sieltä menemme sitten eteenpäin täyttämään niitä tehtäviä, jotka Jeesus Kristus on edeltä valmistanut.

Oletko tietoinen siitä, että Jumala on valmistanut edeltä meille suunnattoman paljon asioita, että me vaeltaisimme niis-sä? Toiset niistä voivat näyttää pieniltä, toiset suurilta. Mutta Jumalan valtakun-nassa kaikki se, mitä teemme hänen tah-dossaan, on suurta, vaikka se olisi ihmisen mielestä pientä. Tältä matkalta löytyy pal-jon ihania timantteja.

Olen asunut perheeni kanssa neljä vuot-ta Virossa. Niinä vuosina tapahtui muu-tamia sellaisia asioita, jotka ovat minulle kallisarvoisia ja opettavaisia. Ikäänkuin Herra olisi tahtonut näyttää kädestä pitä-en, että pieneltä näyttävät asiat voivat olla kovin tärkeitä ja että tavallinen arki voi puhutella ihmisiä.

Kerran menimme koko perheen voimin pulkkamäkeen kaupungin ainoalle mäen-nyppylälle. Poikien kaveri tuli meidän kanssamme laskemaan ja meillä kaikilla oli valtavan hauskaa. Kun sitten olimme lumesta ja hiestä märkiä ja kävelimme ko-tia kohti, tämä poika sanoi: ”En ole ikinä nähnyt, että isä leikkii lastensa kanssa.”

Emme tehneet perheenä jotakin erityisen suurta. Elimme tavallista arkea. Jumala lu-pauksensa mukaan on aina kanssamme ja haluaa siunata ja koskettaa kanssakulkijoi-tamme rakkaudellaan. Jeesus tekee pienet-kin asiat arvokkaiksi, timanteiksi.

Arki pienessä maalaiskaupungissa oli elämäntäyteistä. Kyläläisiä kävi usein kahvilla. Lasten kaverit olivat säännöl-lisesti leikkimässä. Pihalla riitti vauhtia, ääntä ja elämää, pallopelejä ja vesisotaa. Remonttikin kuului ja näkyi, eläväinen koirakaan ei jäänyt keneltäkään huomaa-matta. Välillä mietin, mitä naapuritkin mahtavat tuumia tästä kaikesta touhusta ja elämänmenosta.

Olimme asuneet Virossa yli kaksi vuot-ta, kun naapurin rouva kuiskasi aidan yli: ”Saisinko vähän jutella sinun kanssasi?” Muistin kaikki meluisat ja riehakkaat ti-lanteet koiran ja lasten kanssa ja miten kaikki se onkaan kuulunut naapuriin ja odotin valitusta. Mutta naapuri sanoikin: ”Olemme katselleet teidän elämäänne. Mikä on se rauha, joka teillä on?”

OPETUSRAPORTTI

Jeesus kutsuu meidät ensin luokseen syömään elämän leipää ja lähettää sitten meidät ruokkimaan nälkäisiä. Hän kutsuu meitä ensin juomaan rai-kasta elävää vettä ja lupaa, että niin meidän sisimmästämme juoksevat elävän veden virrat.

372/2016

Raamatussa sanotaan, että Jumalan rau-ha on yli ymmärryksen käyvää. Minulle tämä naapurin kysymys oli timantti. Sain kertoa hänelle Kristuksesta. Jumala tekee asioita, jotka ovat salattuja, mutta kaikki, mikä on salattua, tulee ilmi tavalla tai toi-sella. Hän lupasi antaa meille oman rau-hansa.

Syö ja ruoki

Jeesus kutsuu meitä myös syömään. He-sekielin kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala sanoo profeetta Hesekielille. ”Syö tämä kirjakäärö.”

Minä rohkaisen usein muita ja itseä-nikin: ”Lue Raamattua! Syö se sisikun-taasi.” Miksi? Siksi, että kun syöt sanaa, sinulla on, millä ruokkia toisia. Tiedät, mikä on uskosi perusta. Ei sinusta tar-vitse tulla saarnaajaa, mutta voit kertoa ihmisille, mistä elämän leipä tulee, mikä on elämämme lähde ja mikä on toivomme perusta. Ensin me siis syömme ja sitten ruokimme. Jeesus sanoi Pietarille: ”Ruoki minun karitsoitani!”

Tässä kiertokulussa me olemme koko ajan: tulemme Jeesuksen luokse ja me-nemme kaikkeen maailmaan viemään sa-nomaa syömme ja ruokimme nälkäisiä, juomme ja annamme elämän virrata eteen-päin, lepäämme ja teemme työtä armosta. Ja pidämme silmät auki, jotta olisimme valmiita kohtaamaan sen yhden ihmisen, joka on äärettömän kallisarvoinen Juma-lalle.

Joitakin viikkoja sitten, kun hyvän ko-kouksen jälkeen olin matkalla metrotun-nelissa, minua laulatti. Laulelin suoma-laisittain hyvin hiljaa hymistellen. Sitten vastaan tuli tummaihoinen mies ja ikään kuin vahingossa sanoin hänelle: ”Hello!” ja hän vastasi ”Hello.” Vaihdoimme siinä pari lausetta ja hän kysyi: ”Oletko sinä suomalainen?” Vastasin myöntävästi ja sanoin: ”Miksi kysyt?” ”Siksi, kun sinä tervehdit minua.”

Menimme metroon, istuimme vastak-kain ja juttelimme, kunnes hän muutaman pysäkin jälkeen jäi pois. Lyhyessä kohtaa-misessa kävi ilmi, että hän oli veli Kris-tuksessa. Meillä oli hieno mahdollisuus rohkaista toisiamme ja erotessamme sa-noimme kovaan ääneen: ”God bless you!” Se oli pieni epäsuomalainen hetki, mutta siitäkin tuli timantti sydämeeni.

Juo ja anna veden virrata

Me siis tulemme Kristuksen luokse ja hän lähettää meidät eteenpäin. Meidän tulee myös juoda Kristusta, täyttyä Pyhällä Hengellä. Jeesus lupaa, että niiden sisim-mästä, jotka sitä juovat, virtaavat elävät vedet. Hän kutsuu meitä janoisia luokseen juomaan. Hänen läsnäolossaan saamme kohdata todellisuuden ja tulla valoon niin

kuin samarialainen nainen teki Sykarin kaivolla. Elävän veden lähteellä nainen kohtasi menneisyytensä ja syntisyytensä. Uskon, että hän teki myös syvää paran-nusta.

Juo sinäkin tänään Kristuksen hyvyyttä ja anna sen virrata eteenpäin. Jeesushan asettaa sisimpäämme lähteen, että sieltä alkaa virrata elävää vettä. Kun ensin tu-lemme Jeesuksen luo, olemme kuivia ja tyhjiä. Meillä ei ole mitään. Mutta kun tunnustamme ja hylkäämme syntimme, hän täyttää meidät valolla ja elämällä.

Lepää Jeesuksessa ja tee työtä armossa

Jeesus kutsuu meitä myös lepäämään. Le-pohetkemme ei kuitenkaan aina onnistu niin kuin olemme suunnitelleet.

”Hän sanoi heille: ”Tulkaa yksinäisyy-teen autioon paikkaan ja levähtäkää vä-hän. Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eivätkä he ehtineet edes syödä. Niin he lähtivät veneellä autioon paikkaan yksi-näisyyteen.” (Mark. 6:31-32)

Opetuslapset ajattelivat varmaan, että hienoa, nyt Genesaretin järven rannalle makkaraa ja kahvia nauttimaan, eikä ku- kaan häiritse ainakaan viikkoon; saadaan vihdoinkin vähän levätä. Näin ei kuiten-kaan käynyt, täytyikin paistaa ja jakaa makkarat kaikkien kanssa.

”Mutta heidän lähtönsä huomattiin. Monet tunsivat heidät ja riensivät sinne jalan kaikista kaupungeista ja ehtivät pe-rille ennen heitä.” (Mark: 6:33)

On silti hienoa, että Jeesus kehotti leväh-tämään vähän. Jumala haluaa, että meillä on levon tunne sisällämme, vaikka ympä-rillämme olevat realiteetit olisivat minkä-laisia tahansa. Lepo on ennen kaikkea sitä, että sisimpäsi lepää Kristuksessa. Silloin jaksamme kaikkia niitä vastoinkäymisiä ja haasteita, joita matkan varrella tulee.

Apostoli Paavali kertoo omasta suhtees-taan työhön ja lepoon näin:

”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enem-män työtä kuin kukaan heistä; en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.” (1. Kor. 15:10)

Tässäkin on hienosti tuotu esiin kaksi asiaa. Alkuun näyttää siltä kuin työ ja lepo olisivat vaakakupissa eri puolilla, mutta niitä molempia tarvitaan. Paavali teki työ-tä armosta. Hän lepäsi armossa ja hän oli armon kyllästämä mies. Ja tästä armosta käsin hän teki työtä ”enemmän kuin ku-kaan muu”. Hänen täytyi siis jatkuvasti levätä armossa voidakseen suorittaa sen tehtävän, jonka Herra oli uskonut hänelle.

Jumala kutsuu meitä lepäämään itseen-sä, jotta me siitä levosta ja armosta kä-sin tekisimme uskollisesti tehtävämme. Saamme elää armossa ja tehdä työtä ar-mosta. Kun elämme Kristuksessa, olemme

hänessä ja pysymme hänessä, Jumala on luvannut, että kannamme hedelmää.

Jeesus sanoi myös, että ilman häntä me emme pysty tekemään mitään. Hän haluaa oksastaa meidät itseensä niin, että Kristus-rungosta tuleva elämäneliksiiri voi olla meissä. Se on ainoa voima, joka saa mei-dät tuottamaan hedelmää.

Jumala kuljettaa meitä. Ole valmis koh-taamaan yksi ihminen. Ja ole valmis koh-taamaan kymmenen tai sata. Muista, että lähellä on aina joku, joka on Jumalalle tär-keä ja tarvitsee evankeliumia.

Kun itse syömme Kristusta, syömme to-tuutta ja totuuden sanaa, silloin tiedämme, ketä julistamme. Herrasta tulee todellinen. Hän ei ole ulkopuolinen, josta olemme vain joiltakin muilta kuulleet, vaan hän on tullut meille eläväksi. Hän on meidän elämämme lähde; se Herra, jota sydämes-tämme rakastamme.

19€

Tom KraeuterIhme, josta

länsi ei tiennyt

Mitä tekisit, jos maan hallitus ot-taisi haltuunsa kaikki asuinpaik-kakuntasi kristilliset kirkot? Saisit osallistua jumalanpalvelukseen vain yhdessä paikassa riippumatta siitä, mitä uskonsuuntaa edustat. Näin kävi Tallinnassa 1970-luvun lopulla. Kristinusko yritettiin hävit-tää usuttamalla kristityt toistensa kimppuun. Muualla Neuvostolii-tossa se oli toiminut hyvin, ehkä se toimisi Virossakin?

Kirja on täynnä vastakohtai-suuksia ja näennäisesti mahdotto-mia tilanteita. Se, mitä Tallinnassa Olevisten kirkossa tapahtui KGB:n valvovien silmien alla, on suora-nainen ihme. Ei syntynyt hajaan-nusta, syntyi herätys. Eivätkä ihmeet loppuneet siihen.

onewaykauppa.fitai 045 261 3925

RAPORTTI38 2/2016

KIITOSAIHEET

Miestentyössä asukkaita on tullut paljon lisää ja kaikki toiminta uudella kodilla lähtenyt hyvin käyntiin. Perjantai Kristukselle -illoissa kiitos uskoon tulleista ja innokkaista evankelistoista.

Kiitos avoimista ovista Venäjällä. Saimme tehdä kaksi hyvä matkaa Kannakselle ja Pietariin maalis-kuussa. Valtava kiitosaihe on, että pääsimme Koiviston lastenkodille vierailemaan ja saimme jopa pitää siellä pienen tilaisuuden! Käki-salmen narkomaanikodilla nuoret miehet ja naiset kokivat rohkaisua uskossa ja pyytelivät meitä käy-mään useammin. Pietarissa kävim-me tapaamassa ammattikoulussa opiskelevia entisiä koivistolaisia; oli ilo nähdä, että nuoret olivat kun-nollisia ja vastuuntuntoisia.

Kiitos, että Herra on pitänyt huolta Kristiinasta Israelissa kuluneina kuukausina ja hän on saanut uusia ystäviä ja tutustunut moniin työ-muotoihin. Naistenkodillamme on talven aikana asunut kaksi nuorta naista pienen vauvansa kanssa, he ovat muuttamassa huhtikuun aikana pois ja odotamme uusia asukkaita. Punaisen Maton työ menee eteen-päin ja useita naisia on muutoksen kynnyksellä.

Työ on jatkunut myös muilla työ-kentillämme Suomessa ja ulkomail-la. Kiitos Herralle, joka on pitänyt huolta kaikesta.

RUKOUSAIHEET

Suomi

Perjantai Kristukselle -illat• lupien puolesta esirukousta• kadulla ja asemalla ollut rau-

hatonta, kaikenlaista ristivetoa; rukoillaan Jumalan rauhaa, rakkautta ja näkyä työhön

• voimia väsyneille• keväälle lisää työmiehiä

Nuortentyö jamaahanmuuttajatyö • nuorten ja nuorten aikuisten

työssä rukoillaan nuorten elämään Jumalan johdatusta opiskelujen suhteen, rukoillaan myös uskon vahvistusta ja iloa Jeesuksen tuntemisessa ja että uusia nuoria tulisi mukaan

seurakuntayhteyteen• maahanmuuttajatyössä rukoil-

laan uskoon tulleiden muslimien puolesta; että evankeliumi saataisiin julistettua laajalle Suomessa oleville turvapaikan-hakijoille

• erityisesti niiden puolesta, jotka ovat Suomessa tehneet uskon-ratkaisun ja kokevat vainoa, että vaino ja uhkailu vastaanottokes-kuksissa loppuisi

• Koivukylän äiti-lapsityön puolesta

One Way House• Herran ilmestymistä• lisää vapaaehtoisia• Esirukoustyö: kiitos esirukous-

palvelutyössä mukana olevista ja rukoillaan, että Jumala johdat-taisi myös miehiä sitoutumaan rukouspalvelijoiksi, palvele-maan miehiä

• Illat särkyneille: johdatusta pu-hujavalinnoissa ja lisää rukous-palvelijoita iltoihin

Opetuslapseuskoulu ja solutoiminta• siunausta niille jotka nyt käyvät

opetuslapseuskoulua• rukoillaan myös tulevan syksyn

oppilaiden ja opettajien puolesta• pyydetään rukoussoluihin vir-

voitusta ja kestävyyttä rukouk-seen

Miestenkodit• rukoillaan erityisesti, että jokai-

nen asukas saisi tulla tuntemaan pelastuksen ja ottamaan sen vas-taan molemmilla kodeillamme

• että saisimme uuden kokin taikka useampiakin auttamaan ruokailun järjestämisessä

• rukoilemme toiselle työnteki-jällemme selkäleikkauksesta toipumista

• rukousta kaikille työssä oleville, että Herra vahvistaa yhteyttä ja antaa työhön ymmärrystä tarpeen mukaan

Naistenvankilatyö• rukousta Vanajan asukkaiden ja

henkilökunnan puolesta• varjelusta erityisesti juuri vapau-

tuneille

One Way radio- ja TV-työ • kiitos hyvästä palautteesta• uskoontuloja, uudistumista ja

rohkaisua ohjelmien kautta

One Wayn kustannustoiminta• siunausta Raportti-lehdelle• opetus- ja musiikkiäänitetoimin-

nan puolesta

Venäjä• Heinjoen kulttuuritalon penkit

pitkään huonokuntoiset; päätim-me aloittaa tuoli-/penkkikeräyk-sen, varoja penkkien ostamiseen Viipurista

• rukousta opiskelemassa olevien nuorten puolesta, elämänhallin-taa ja terveyttä

• Kirill-nuoren puolesta, häneltä päättyvät opinnot ja muuttaa uuteen ympäristöön

• Venäjällä tehtävän työn puolesta• venäläisten uskovien puolesta

Eesti• Tallinnan aktiotapahtuma

11.6.16 tarvitsee rukousta• yhteistyöseurakunnan puolesta

Israel• suuria tarpeita avustustyön

alueella, erityisesti lapsiperheet ja vanhukset joutuvat elämään köyhästi

• tarpeita paljon erityisesti venä-jänkielisten ja etiopianjuutalais-ten parissa

• pastori Antony Simonin Irakin matkojen puolesta

• Herran varjelusta terrori-iskuista ja että palestiinalaisjohtajien ja Palestiinan koululaitoksen ylly-tys terroritekoihin lakkaisi

Kiina• kiitos uusista lapsista ja Lisan

hyvästä kunnosta• lastenkodin lapsille adoptioko-

teja• uusia Herran johdattamia

hoitajia• remonttia tarvitaan

Intia• kiitosaihe että tullut lisää kum-

meja• että lupa vastaanottaa ulkomais-

ta valuuttaa voisi jatkua• työn talouden puolesta• että Herra varjelisi vainoilta• orpojen, leskien ja vammaisten

puolesta

Mongolia• kiitos aktiivisesta työstä vanki-

lassa ja alkoholistikodeilla

• rukoillaan matkan puolesta 4.-9.5.

• Erikan vauvanodotuksen puo-lesta

Malawi• voimia ja viisautta Macille• siunausta henkilökunnalle• varjelusta orpolapsille• siunausta ja herätystä seurakun-

taan sekä pastoreille• johdatusta työn suunnitteluun ja

viisautta siinä

Nepal• seurakunnille entistäkin enem-

män voimaa ja rohkeutta julistaa evankeliumia

• pastoreille ja heidän perheilleen rakastavan Jumalan varjelusta ja huolenpitoa

• lastenkotimme pojan Navinin sydämen puolesta, että Jumala ihmeellisesti parantaisi hänet omaksi kunniakseen

• seurakuntiemme kokoontumis-tilojen jälleenrakennustöiden puolesta

• päivittäisiin 13 tunnin sähkökat-koihin helpotusta

Uganda• poliittisen tilanteen puolesta,

että säilyisi rauha ja vakaus• Wilson Sentongon terveyden

puolesta• että Agape-keskuksen uusi kirk-

korakennus saataisiin valmiiksi• lisää kummeja lapsille• Ugandan työn hyväksi oleva

konsertti toukokuussa

Vastuunkantajat• nöyrää ja kuuliaista sydäntä• terveyttä, varjelusta ja joh-

datusta• keskinäistä yhteyttä

One Wayn talous• tarpeiden kasvaessa eri työ-

saroilla ja yleisen taloustilanteen kiristyessä rukoillaan erityisesti Herran siunausta taloudellemme

• Herran siunausta kaikille, jotka muistavat työtämme rukouksin, taloudellisesti tai muuten

RUKOUSRAPORTTI

392/2016

KUMMIRAPORTTI

Kummius on suuri tehtävä. Kum-mina sinä käytännössä pelastat yhden ihmisen yhä uudelleen joka

kuukausi, koska kummituellasi tarjoat hä-nelle kaiken, mitä hän tarvitsee elämänsä eväiksi: ruokaa, vaatteita, turvallisen ko-din, mahdollisuuden koulutukseen, palkan siitä työstä, jota hän tekee. Ja mikä tärkein-tä: annat hänen näin maistaa Taivaallisen Isän rakkautta.

Kaikki se työ, jota One Way tekee lähe-tyskentillään eri puolilla maailmaa, rahoi-tetaan suomalaisten kummien tuella. Ilman kummeja lastenkotimme eivät pystyisi toimimaan, lapset eivät voisi kouluttautua, vammaiset ja lesket eivät saisi apua, Mala-win klinikka joutuisi lopettamaan, pastorit ja kyläseurakunnat olisivat vaikeuksissa – suuri osa lähetystyöstämme kuihtuisi.

Jo melko pienelläkin kummimaksulla voit olla muuttamassa lähimmäisesi koh-taloa. Kummimaksut vaihtelevat maasta ja projektista riippuen. Jos haluat ryhtyä kummiksi, ota yhteyttä sinua kiinnostavan työkentän kummisihteeriin. Ohessa mait-tain akuuteimmat kummitarpeet:

Intia: orpolapsetOrvon kummimaksu on 44 €/kk, katulap-sen, vammaisen ja lesken kummituki 40 € /kk. Ota yhteyttä kummisihteereihimme

Raili Saloseutuun (orvot), 040 5349 531, raili.saloseutu@hotmail.com, Henna Karjalaiseen (katulapset), 040 591 9587, hennakar@hotmail.com, Marjo-Helena Niemiseen (lesket), 040 7403 484, mar-johelena.nieminen@hotmail.com ja Ritva Korpiniemeen (vammaiset), 040 586 2944, ritvahelenak@gmail.com.

Kiina: hylätyt vammaiset orvotOrvon kummimaksu on 40 €/kk. Ota yhteys orpokodin kummisihteeri Elina Salojärveen, 050 566 6534, kiina@one-waymission.fi

Malawi: koulukummitToisen asteen eli Secondary Schoolin lukukausimaksut ovat nousseet huomatta-vasti, joten koulukummeille on suuri tarve. Kummimaksu orvolle ja koululaiselle on 25 €/kk, vammaiselle, vanhukselle ja aids-tukiryhmälle 20 €/kk ja työntekijälle 35 €/kk. Ota yhteyttä kummisihteereihimme Irma Huoviseen (orvot, koululaiset ja työntekijät), 045 230 7881, irma.huovi-nen@onewaymission.fi, Ulla Kärnään (vammaiset), 050 321 8207, ulrika53@suomi24.fi ja Hanna Torvaldsiin (yleis-kummisihteeri), 040 1799 779, hanna.torvalds@onewaymission.fi

Nepal: pastorit ja orvotKummimaksu lastenkodin lapsille on 55 €/kk, koulukummimaksu 30 €/kk, pastori-kummius 60 €/kk. Yhteys kummisihteeri Virva Siivolaan, puh. 040 715 5351, ne-pal@onewaymission.fi

Uganda: koululaiset ja opettajat

Kummimaksu lapselle, jolla ei muuten olisi varaa käydä koulua, on 30 €/kk. Myös työntekijän kummimaksu on 30 €/kk. Yhteys Ugandan koordinaattori Leena Kinnuseen, 040 767 5556, uganda@one-waymission.fi

Venäjä: uudet lastenkotilapsetKoiviston lastenkotilapsen kummimak-su 10 €/kk, lisäksi toivomme kummin muistavan lastaan pienellä paketilla syn-tymäpäivänä ja jouluna. Kummisihteeri: Raija Tuononen, 044-5651 812, raija.tuononen@hotmail.com

Muuta yhden ihmisen elämä - ryhdy kummiksi!

RAPORTTI40 2/2016

20 € Raportin vapaaehtoinen vuosimaksuLahjoitus työlle

LEIKKAA TÄSTÄ TILISIIRTO

TILI

SIIR

TO G

IRER

ING

PANKKI BANKEN

Uudenmaan Poliisihallituksenrahankeräyslupa n:o OKU 1192 A

Nordea 205818-7671

One Way Mission ryPL 21, 02361 ESPOO

1 00900

Tapani Suonnon muuta tuotantoaKuinka tunnistaa eksytys, 6 CD 23 €Ole turvallisella mielellä, 6 CD 23 €Tyytyväisyyden siunaus, 6 CD 23 €

Voiton salaisuuksia, 6 CD 23 €Ylösnousemuksen voimassa, 6 CD 23 €

Turvapaikka Kristuksessa, 6 CD 23 €Lepo Kristuksessa, 6 CD 23 €Nostakaa päänne, 6 CD 23 €

Pimeässä laaksossa, 6 CD 23 €Tehkää tie Herralle, 6 CD 23 €

Ettei kukaan teitä eksytä, 6 CD 23 €Tapahtukoon Sinun tahtosi, 6 CD 23 €

Tulkoon valkeus, 6 kas/CD 23 €Valoon ja vapauteen, 6 CD 23 €

Uskon kautta, 12 herätyspuhetta 6 CD 23 €Hengessä ja totuudessa, 6 CD 23 €

Rakenna kalliolle, 6 CD 23 €Valmistu Jumalan käyttöön I ja II, á 6 CD 23 €

Valmistu Jumalan käyttöön jatkok., 6 kas/CD 23 € Stressistä vapauteen, 3 CD 13 €

Valoa pimeään, 6 CD 23 €Ihminen evankeliumeissa 6 kas/CD 23 €

Erämaasta elämään I ja II, á 6 CD 23 €5 Mooseksen kirjaa, I-VI, 6 kas/CD 23 €/kpl

Tahdotko olla onnellinen, 6 CD 23 €

Tapani SuontoHUOMISEN PETOS

Aki MiettinenPienemmän riesan tie6 kpl CD 23 €

Salme BlomsterTunteet ja sisäinen lapsi

CD-sarja, 13 €

Al AkimoffLähetystyön perusta

6 kpl CD 23 €

Esa-Pekka MattilaArmoa ja totuutta

6 kpl CD 23 €

Esa-Pekka MattilaNäky kirkkaaksiCD-sarja, 23 €

6 kpl CD

23€SOILE JA ESA-PEKKA MATTILAUsko toivo ja rakkaus Hinta CD 10 €

�������

������

�������

�������

�������

���������

����������������

����������

�� � � �� � � � � � �� � � � �� � � � � � � � � � � � � � �� � � ��

����������

TAPANI SUONTO Tuhannet HaaveetHinta CD 10 €

MARIA KELATäti, katu ja miliisiHinta 12 €

SOILE MATTILA &ORKESTERIHengen HedelmäHinta CD 10 €

NATHANAELHengen tuuliHinta CD 10 €

TAPANI SUONTOTrubaduurin LauluHinta CD 10 €

TAPANI SUONTOKirje YstävälleHinta CD 10 €

TAPANI SUONTONäky voittavastaseurakunnastaHinta 10 €

TILAUKSET: One Way Housen myymälästä, verkkokaupasta: onewaykauppa.fi tai puh. 045 261 3925

ONE WAY TUOTANTOA

TAPANI SUONTOOle turvallisella mielellä

Hinta 14 €

MATTILAN PERHE-ORKESTERINimi kaikkein korkein Hinta CD 15 €

TIINA SINKKONEN& Co. Matkaa teenHinta CD 20 €

TUULIKKIJÄÄSKELÄINENMitätöityHinta 14 €

TAPANI SUONTORakastatko sinä minua?Hinta 12 €

TAPANI SUONTOValmistu Jumalankäyttöön 1Hinta 14 €

TAPANI SUONTOValmistu Jumalankäyttöön 2Hinta 14 €

TAPANI SUONTOTapahtui PerjantainaHinta 10 €

TAPANI SUONTOErämaasta elämäänHinta 10 €

TAPANI SUONTOKohti auringonnousuaHinta 10 €

TAPANI SUONTOLauriHinta 10 €

Marianne Raatikainen-Masamba KIRJEITÄ AFRIKASTA – Elämää Malawin syrjäisessä laaksossa

Marianne Raatikainen-Masamba

KIRJEITÄ AFRIKASTAElämää Malawin syrjäisessä laaksossa

”En lähtenyt Afrikkaan romanttisin odotuksin.Lähetystyöhön lähteminen oli ollut lähes pari vuosi-

kymmentä vaihtoehtona tai kutsuna mielessäni. Afrikka ei houkuttanut, mutta jotenkin vain tiesin, että jos lähdöstä tulee totta, niin sinne joudun.

Lähtiessäni viimein elokuussa 2004 Malawiin luulin vii-pyväni matkalla vain yhdeksän kuukautta...”

Näin toteaa Marianne Raatikainen-Masamba tämän kirjan alkusanoissa. Yhdeksästä kuukaudesta on tähän men-nessä kasvanut kymmenen vuotta. Marianne on koko ajan kirjoittanut uutiskirjeitä Suomeen; ensin ystävilleen, pian myös lähettipiirilleen. Nyt näistä kirjeistä on koottu kirja, joka kertoo elävästi pienen syrjäisen puskakylän elämästä ja siitä, miten kahden sitkeän ihmisen – Mariannen ja hä-nen malawilaisen pastorimiehensä Macin – näystä kasvaa yksi One Way Missionin suurimmista lähetyskentistä.

Matkalta ei puutu vauhtia eikä dramatiikkaa. Milloin Mac kidnapataan, milloin häntä syytetään elinkaupasta. Var-kaita rakennustyömaalla, klinikalla, pelloilla. Nälänhätää, tulvatuhoja, malariaa, kasvovoiteella herkuttelevia rottia ja ötököitä. Kaiken yli kantaa kuitenkin Jumalan armo, ja varjelus – ja Mariannen huumori ja positiivinen asenne.

One Way

MARIANNE RAATI-KAINEN-MASAMBAKirjeitä AfrikastaHinta 14 €

OUTI LEPISTÖVapaana vankilassa - Arin tarinaHinta 10 €

TAPANI SUONTOTie ihmeidenmaailmaanHinta 14 €

TAPANI SUONTOKuinka tunnistaaeksytysHinta 14 €

SEINÄKALENTERI2016 Raamatun-paikat joka päivälle Hinta 10 €

412/2016

LEIKKAA TÄSTÄ TILISIIRTO

Keräystili FI56 2058 1800 0076 71Poliisihallituksen rahankeräyslupa

n:o POL-2014-10736

Keräyskohteiden viitteetMONGOLIAYleisviite 2299Kirjallisuustyö 2998MALAWIYleisviite 2011Klinikka 2367Orpotyö 2354Vammaistyö 2406UGANDAYleisviite 2574 Agape-keskus 2587Kummityö 2778ISRAELNaistenkoti 1203Punaisen Maton keskus 2590Avustustyö 1287SUOMIYeisviite 2312 Seurakunta 2600Vankilatyö 2613Maahanmuut.-työ 2707TV-työ 2723Nuorisotyö 2833

YLEISVIITE100900INTIAYleisviite 2325Vammaistyö 1106Kummilapsityö 1012Koulukummityö 2477Leskien työ 1070Nuorisotyö 2655Katulapsityö 1245Pastorit 1148Koulubussi 2888KIINALastenkoti 1083Avustustyö 1258NEPALLastenkoti 2532Käsityökoulu 2545Seurakuntatyö 2558Työntekijät 2561VENÄJÄToiminta Venäjällä 1164Koivist.kummimaksu 2710

20 € Raportin vapaaehtoinen vuosimaksuLahjoitus työlle

LEIKKAA TÄSTÄ TILISIIRTO

TILI

SIIR

TO G

IRER

ING

PANKKI BANKEN

Uudenmaan Poliisihallituksenrahankeräyslupa n:o OKU 1192 A

Nordea 205818-7671

One Way Mission ryPL 21, 02361 ESPOO

1 00900

Poliisihallituksen rahankeräyslupan:o POL-2014-10736

IBANFI56 2058 1800 0076 71

BICNDEAFIHH

TALOUSRAPORTTI

TALOUSTILANNE LYHYESTI

Intian työmme talous on alijäämäinen. Palkkojen korotustarve on suuri. Myös rakennukset ja autot kaipaavat korjaa-mista ja uusia hankintoja.

Kiinan työmme talous on myös ali-jäämäinen erityisesti kerran vuodessa maksettavan vuosivuokran maksun takia. Myös Kiinasta kerrotaan remon-tin tarpeesta. Paineita tuen lisäämiseen on olemassa.

Venäjän työmme talous on tasa-painossa. Malawin työmme talous on tasapainos-sa, mutta kaikkia rakennustöitä ei ole vieläkään loppuunsaatettu. Ne vaativat lisäpanostusta. Nälänhätään olemme lähettäneet suuren ylimääräisen tuen.

Ugandan työssä kummitoiminnan aloit-taminen on lisännyt tulojen määrää ja talous on helpottunut. Paineita tuen lisäämiseksi on olemassa.

Israelin työmme talous on hyvin ta-sapainossa. Olemme kyenneet myös lisäämään panostusta Israeliin.

Mongolian työmme talous on tällä het-kellä hieman alijäämäinen ja uusia työn tukijoita kaivataan pieneen kannattaja-joukkoon. Paineita tuen lisäämiseksi on olemassa.

Nepalin työmme talous oli jo ennestään alijäämäinen ja nyt erityisesti kyläseu-rakunnissa olisi suuria jälleenraken-nustarpeita.

Kotimaassa miestenkodin talous on alijäämäinen. Media- ja evankeliointi-työtä pyöritämme yleislahjoituksilla ja kustannustoiminnan tuotoilla. Valtava pakolaisaalto on tuonut uusia haasteita myös taloudellisesti, sillä haluamme ja-kaa evankeliumia heille niin paljon kuin mahdollista. Kiitos kaikille teille, jotka olette rukouksin ja taloudellisin lahjoin seisoneet rinnallamme.

Kiitos kaikille uskollisille työmme tukijoille. Olemme selvinneet monista taloudellisista haasteista Jumalan ja teidän avullanne! Lähes kaikkien lähetyskenttiemme kuukausituissa on koviakin

korotustarpeita, vaikka työtä ei olla laajentamassa. Ne johtuvat mm. euron arvon heikkenemisestä. Olemme jatkaneet taloutemme tervehdyt-tämistoimenpiteitä ja tutkimme pian valmistuvan tilinpäätöksen valossa kaikkia työmme osa-alueita kustannustehokkuuden lisäämiseksi enti-sestään. Olemme kuitenkin kyenneet lähettämään yleisviitteelle tulleista lahjoituksista suuria ylimääräisiä summia Malawin nälänhätään ja Intian yllättäviin tarpeisiin.

RAPORTTI42 2/2016

ONE WAY KONFERENSSI12.-14.8.2016

Ohjelmassa opetusta, musiikkia, ylistystä,uutisia ja filmejä lähetyskentilt.

Musiikissa One Wayn musiikkivoimia. Pääpuhujana pastori Terry Hoggard (USA).

Konferenssialueella myös mielenkiintoinen ”lähetyskylä”, jossa voi tutustua eri maissa tehtävään

lähetystyöhön, ruoka- ja kahviteltta, grillikatos makkaranpaistoa varten ym.

Pääpuhujana pastori

Terry Hoggard, USA

Konsertissa tutustumme One Wayn työhön Ugandassa. Kolehtituotto käytetään Ugandan lasten koulutukseen.

Vapaa pääsy.

RAITIS JA RAKENTAVA

onewaykauppa.fiValikoimassa on mm. kiinnostavaa kirjallisuutta,

opetus-CD -sarjoja, hengellistä musiikkiasekä hengellisiä DVD-elokuvia.

Pe 24.6. klo 18.00Uudessa konferenssiteltassa Soukassa

Yhteislaulua, musiikkia, puheita, makkaranpaistoa nuotiolla, kahviteltta ym. Musiikissa Soile ja

Esa-Pekka Mattila sekä Viimeistä huutoa -yhtye, puhujina Tapani Suonto ja Ritu Ylipahkala.

Klo 17.00 kahviteltta avautuu Klo 18.00 juhannusjuhla teltassa

Klo 21.00 makkaranpaistoa nuotiolla

Konferenssiteltta Espoon Soukassa Ristiniementien ja Espoonlahdentien risteyksen tuntumassa, os. Soukanlahdenpuisto 3. Bussi 147 Helsingistä, Soukan kartanon pysäkki. Tie viitoitettu perille. (Opastus: 09-8502 0808).

Sävelen ja Sanan

Juhannusjuhla

One Wayn perheleiriLÄHDETÄÄN 2016

Uudessa konferenssiteltassa Soukassa 17.6.–19.6.2016.

- mukavaa yhdessäoloa ja pelejä- hengellistä ohjelmaa lapsille ja aikuisille

- uintia, saunomista, makkaranpaistoa

Katso lisää sivulta 9.

KolehtiOne Way Missionin

Ugandan työn hyväksi.Filmi Ugandasta.

VIKTORKLIMENKONKONSERT TI

-KASARIMUSIIKIN

HELMIÄLa 14.5. klo 18.00

Munkkivuoren kirkko(Raumantie 3, Helsinki)

Vapaa pääsy.

Onegan

Fil

(RRaaummaanntt

Vaappaa

Ug

(RRaauumm

V

-kirjan julkistamistilaisuus

Ihme,josta länsi ei tiennytke 11.5.2016 klo 18.30One Way HouseTom Krauterin upean jajännittävän kirjan julkistamistilaisuus.

Tule kuulemaan, mitä tapahtui Neuvosto-Virossa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.

Mukana mm. Ülo Niinemägi, Peeter Püssim, Tapio Luoma-aho, Ritva Lehto-Kekki, Kimmo ja Leena Metsämäki

432/2016

ONE WAY HOUSE

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

RUKOUSILTA klo 18 (kesätauko 23.6.-28.7.)GET READY -NUORTEN AIKUISTEN ILTA klo 18(kesätauko 23.6.-11.8.)

Torstai

Sunnuntai

PERHEMUSKARI klo 11 (kesätauko 17.6.-12.8.)

PERJANTAI KRISTUKSELLE (kesätauko 17.6.-12.8.)klo 18 rukouskokousklo 19 katutapahtumaklo 21 Gospel Cafe -tapahtuma

Perjantai

Lauantai

NAISTENILTA klo 18 / 10.5.MIESTENILTA klo 18 / 17.5.UGANDA-RUKOUSILTA KLO 17 / 24.5.ISRAEL-RUKOUSILTA klo 18:30 / 24.5.

MISSION CREW klo 18 (ilta 14-18 -vuotiaille) (kesätauko 4.6.-13.8.)

14.5. klo 18 VIKTOR KLIMENKON KONSERTTI Ugandan työn hyväksi Munkkivuoren kirkossa, Raumantie 3, Helsinki

ONE VOICE -KUOROHARJOITUS klo 17.30(kesätauko 20.6.-1.8.)

HOUSE CAFE avoinna ti, to ja pe klo 12-17, ke klo 12-15sekä sunnuntaijuhlien yhteydessä, ma suljettu.

Kahvila kesätauolla (20.6.-30.7.)

Pyhäkoulukokousten

aikana

Kokoukset klo 12 (huom: 3.-24.7. klo 17) NMKY:n juhlasali, Vuorikatu 19

01.05. EHTOOLLISJUHLA klo 17 (huom. aika ja paikka) One Way House, Kaisaniemenkatu 10 Puhujana Tapani Suonto musiikissa Mattilan perheorkesteri (osallistumme myös Jeesus-marssiin klo 12.15)

08.05. SUNNUNTAIJUHLA puhujana Esa-Pekka Mattila musiikissa Viimeistä huutoa

15.05. EHTOOLLISJUHLA puhujana Arto Boa musiikissa One Voice -kuoro

22.05. SUNNUNTAIJUHLA puhujana Hannu Äimänen musiikissa House Band

29.05. SUNNUNTAIJUHLA puhujana Tero Hokkanen musiikissa Classic Praise

05.06. EHTOOLLISJUHLA puhujana Esa-Pekka Mattila musiikissa House Band

12.06. SUNNUNTAIJUHLA puhujana Tapani Suonto musiikissa Viimeistä huutoa

19.06. EHTOOLLISJUHLA puhujana Arto Boa musiikissa One Voice -kuoro

26.06. JUHANNUS Ei kokousta. Kts erillinen ilmoitus

KOKOUKSET KLO 17.00

03.07. EHTOOLLISJUHLA puhujana Esa-Pekka Mattila musiikissa Esa-Pekka ja Soile Mattila

10.07. SUNNUNTAIJUHLA puhujana Kimmo Metsämäki musiikissa Viimeistä huutoa

17.07. EHTOOLLISJUHLA puhujana Arto Boa musiikissa Vesa ja Birgitta Sihvo

24.07. SUNNUNTAIJUHLA Puhuja avoin musiikissa Viimeistä huutoa

KOKOUKSET KLO 12.00

31.07. SUNNUNTAIJUHLA puhujana Tapani Suonto musiikissa Soile ja Esa-Pekka Mattila

Tarkemmat tiedot tilaisuuksista osoitteessa: houseseurakunta.fi/tilaisuudet

SENIORIKOKOUS klo 13–15 (taukoa kesä-elokuu, jatkuu 7.9.)PÄIVÄJUHLA klo 13-14:30 / 11.5.11.5. klo 18.30 kirjan julkistamistilaisuus

kotisivut.com - luotettavat internet-palvelutwww.kotisivut.compuh. (09) 4559 6490

Kiinteistöjen korjaus- ja huoltotöitä 30 v

kokemuksella – huolella ja varmasti!

0400 172 609niilo.kuivalainen@pp.inet.fi

niilo.kuivalainen.eu

Niilo Kuivalainen Oy

TUE ONE WAY MISSIONIN TYÖTÄSoita 0600 02812

Lahjoituspuhelun hinta on noin 10 € Uudenmaan Poliisihallituksen rahankeräyslupa n:o POL-2014-10736