1Ryöppy

RyöppyOulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti 4/2010

Palkitut 2010, s. 6 Telakkasäätiön strategia on valmisteilla, s. 8 Nollameridiaanin länsipuolella marraskuussa, s. 12 Katsastusprosentti 88,9, s. 18

2 Ryöppy

3 Amiraali Juhani Kaskeala yhdistyneen liiton johtoon

4 Ruorin takaa

6 Palkitut 2010

8 Telakkasäätiön strategia on valmisteilla

9 Junioritoiminta kaudella 2010

10 Laura kilpailee...

12 Nollameridiaanin länsipuolella marraskuussa

17 Seikkailupurjehdukset

18 Katsastusprosentti 88,9

19 Katsastus lisää veneturvallisuutta

20 Tukholman saaristossa

24 Pullopostia

27 Sihteeri ryöpyttää

28 Tulevia tapahtumia

Ω sisältö – ryöppy 4/2010, joulukuu 2010

Kansikuva: Siiri Eklund ihailee isänsä Jukan saamaa pokaalia. Kuva Markki Vimpari.

Ryöppy 4/2010

Oulun Merenkävijät ry

postiosoitePL 37, 90101 Oulupankkiyhteys Nordea Oulu, 205018-125927

kotisivu www.oulunmerenkavijat.fihallitus hallitus oulunmerenkavijat.firyöpyn toimitus ryoppy oulunmerenkavijat.fi

sähköpostilista jasenet oulunmerenkavijat.fi venerekisteri venerekisteri oulunmerenkavijat.fiosoitteenmuutoksetjasenrekisteri oulunmerenkavijat.fi

3Ryöppy

S uomen purjehdus ja Veneily ry:n ensim-mäinen liittokokous vahvisti henkilövalin-nat. Purjehtijaliiton ja Veneilyliiton toi-minnot yhdistävän liiton puheenjohtajana aloittaa vuoden 2011 alussa amiraali Juhani

Kaskeala. Suomen Purjehdus ja Veneilyn historian ensimmäisessä syysliittokokouk-sessa molempien liittojen jäsen-seurat päättivät uuden liittohalli-tuksen kokoonpanosta ja muista luottamushenkilöistä.

– Purjehtijaliiton ja Veneilylii-ton yhdistäminen tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet tukea kansalaisten veneilyharrastuksia. Tavoitteenamme tulee olla hyvän veneilykulttuurin ja -turvallisuu-den vahvistaminen. Pidän lähes isänmaallisena velvollisuutena olla mukana lisäämässä kan-salaisten liikunta- ja urheilu-harrastuksia. Yhdistymisvaihe on erityisen tärkeä, ja haluan siksi olla mukana vaikuttamas-sa. Yhdistymisen tavoitteina ovat kustannustehokkuuden lisääminen ja edunvalvonnan edistäminen. Ne ovat kannatettavia ja realistisia päämääriä. Uskon kaikkien ymmärtävän, että yhdessä olemme voimakkaampia. Tarvitaan yhdessä tekemisen henkeä ja uutta toimin-takulttuuria. On ymmärrettävä, että jokainen taho joutuu tekemään kompromisseja yhteisen hyvän ja suuremman kokonaisuuden eduksi, amiraali Juhani Kaskeala kertoo.

Yksimielisesti valitun puheenjohtajan laaja-alai-sesta merenkulkija- ja johtajataustasta on merkittävää etua, kun juuri nimetyn hallituksen tavoitteena on kehittää vahva ja aktiivinen lajiliitto seurojen tueksi.

– Tuon mukanani erinomaiset viranomaiskontaktit sekä poliittisen ja elinkeinoelämän verkoston liiton edunvalvonnan tueksi. Turvallisuuskoulutus, hyvä ve-

neilykulttuuri ja nuorisotoiminta ovat painopistealu-eitamme. Myös huippu-urheilulla on tärkeä roolinsa esikuvien luojana ja lajin tunnettuuden edistäjänä. Haluan kuitenkin nähdä purjehduksen ja veneilyn entistä laajemmin koko kansan harrastuksena, hän toteaa.

Liittohallituksen varapu-heenjohtajaksi valittiin Purjeh-tijaliiton entinen puheenjohtaja Hannu Salo Lahden purjehdus-seurasta.

– Kymmenen vuotta Pur-jehtijaliiton hallituksessa sekä viimeisen vuoden yhdistymistyö-ryhmätyöskentely ovat antaneet kokemus- ja näkemystaustan, joka mahdollistaa puheenjoh-tajan tukemisen uuden liiton käynnistämisessä. Oma tavoittee-ni on, että saamme mahdollisim-man pian rakennettua terävän ja määrätietoisen strategian, siihen liittyvät selkeät tavoitteet, ja organisoiduttua sen mukaisesti, Hannu Salo listaa.

Syysliittokokouksen päätök-sentekoon osallistui Purjehdus ja Veneilyn 378 jäsen-seurasta yhteensä 148 seuraa, jotka edustavat yhteensä noin 41 500 suomalaista purjehtijaa ja veneilijää.

Lisätietoja mm. kokouksen henkilövalinnois-ta löytyy osoitteesta www.purjehtija.f i/index.php?sivu=34778.

Suomen Purjehdus ja Veneilyn tehtävä on tukea toiminnallaan seuroja ja luokkaliittoja, jotka tuotta-vat laadukkaita ja monipuolisia palveluja veneilyn ja yhteiskunnan hyväksi – veneilyturvallisuutta ja ym-päristöasioita edistäen. Liitto huolehtii veneurheilun ja veneilyn harjoittamis- ja kehittämisedellytyksistä Suomessa sekä osallistuu niiden kehittämiseen kan-sainvälisissä järjestöissä. Purjehdus ja Veneily kuuluu kymmenen suurimman lajiliiton joukkoon Suomessa.

Amiraali Juhani Kaskeala yhdistyneen liiton johtoon

4 Ryöppy

Ω kommodori – matti ruokonen

Veneet ovat talviteloilla, venelehdet ovat taas yöpöydällä vinossa pinossa ja mieli työstää kuivapurjehduksia. Kun vielä ei täysillä heittäydytä seuraavan veneilykauden slööreille, on aikaa pähkäillä ja antaa merellisten ajatusten virrata.

Ruorin takaakuivapurjehduksiaSeuramme syyskokous on sitten pidetty. Hallituksen kokoonpano uusiintui yhdellä: tervetuloa Saukkosen Eeva joukkoon! Kokous sujui leppoisissa merkeissä, toimintasuunnitelmaa ja talousarviota puitiin ja halli-tusta evästettiin.

Hallituksen väsäämää toimintasuunnitelmaa tar-kastellessa huomaa, että toimintaa ja tekemistä riittää yllin kyllin niin hallitukselle kuin jäsenistöllekin, jos mielimme toteuttaa kaikki suunnitelmaan kirjatut toiminnot.

Aiemmin laaditun OM:n strategian mukaisesti toimintoja pyritään ohjaamaan yhä enemmän jaosten suuntaan. Ongelmana onkin nyt, miten saada kaikki jaokset ja jaosten vetäjät aktivoitua mukaan toimin-taan. Seuramme alkaa olla jo sen kokoinen, ettei se yksinkertaisesti toimi pelkästään hallitusvetoisesti. Meillä hallituksen jäsenillä on kaikilla hallitusjäse-nyyden lisäksi ainakin yhden jaoksen vetovastuu ja milloin minkäkin toimikunnan jäsenyys.

Tänä vuonna jaosten vetäjät saivat tehtäväkseen laatia oman jaoksensa ensi vuoden toimintasuun-nitelman ja budjetin. Suunnitelmia ja budjetteja saatiinkin jonkin verran ja näiden jaosten osalta

hallituksen oli helppo laatia toimintasuunnitelma käyttäen runkona jaosten omia visioita tulevasta toiminnastaan.

Joidenkin jaosten, kuten STO:n ja RTO:n osalta toiminta on erittäin vireää ja jaoksissa toimii ympäri vuoden aktiivisesti huomattava määrä seuran jäseniä. Mutta näinhän kuuluukin olla, sillä juniori- ja kil-pailutoiminta ovat yksi strategiamme määrittelemiä toiminnan painopistealueita. Mielestäni seuramme profiloituukin entistä enemmän nimenomaan urhei-luseuraksi, eikä se ole mitenkään huono asia. Myös toiminta perehdytyspurtemme Ompun ympärillä alkaa olla jo mukavasti kuosissa – Omppu alkaa pik-kuhiljaa lunastaa niitä odotuksia, joita sen toiminnal-le asetettiin.

Mutta mitä tehdä heikosti toimiville jaoksille? Olemme hallituksessa miettineet monessa kokouk-sessa, miten saada nukkuviin jaoksiin virtaa, jotta seura pystyisi tarjoamaan mahdollisimman monelle jäsenellemme kaivattua toimintaa; eiväthän kaikki halua pelkästään kilpailla.

Jaoksen tärkein voimavara ja katalyytti on innos-tunut ja asialleen omistautuva vetäjä. Kun innostus tarttuu, kohta meillä onkin vireä ja toimiva jaos, jonka

5Ryöppy

Ω kommodori – matti ruokonen

toimintaan haluaa yhä useampi jäsenemme osallistua.Talven teemaillat ovat olleet hyvin suosittuja ja

vetäneet vuodesta toiseen salin täyteen. Nyt meillä kuitenkin puuttuu teemailtojen puuhahenkilö, joka huolehtisi Pookin varaukset, hommaisi luennoitsijat paikalle ja touhuaisi kaffet osallistujille. Hallitus kyllä miettii valmiiksi teemailtojen aiheet.

Toinen jaos, joka kaipaisi innokkaita ideoijia toi-mintansa piristämiseksi, on retkiveneily. Uskon, että monet kyllä lähtisivät mukaan eskaadereille ja pie-nemmillekin legeille, kunhan joku reissuja järjestäisi. Nyt talvella olisi varmasti hyvää aikaa suunnitella tulevan kesän retkiä.

Kaiken tämän höpinän voisi kiteyttää seuraavasti: etsintäkuulutamme aktiivisia henkilöitä ideoimaan jaosten toimintaa. Jos vähänkään innostuit, niin otapa yhteyttä hallitukseen, me autamme parhaamme mukaan alkuun.

joululegiYksi vireistä jaoksistamme eli Huvitoimikunta on pannut taas parastaan jäsenistömme viihtyvyyden eteen. Lauantaina 11.12. on Pookissa luvassa merelliset pikkujoulut: tarjolla on hyvää jouluruokaa, glögiä, ”humpahtava” tanssiorkesteri ja joulupukkikin on luvannut käydä piipahtamassa. Ei muuta kuin ilmoit-taudutte legille mukaan ja tulette juhlailtana paikalle – siitä eteenpäin kaikki meneekin omalla painollaan, pitkä lauantain ja maanantain välinen yö voi alkaa.

synergiaa oululaisten purjehtijoiden eduksi? Kun Purjehtijaliitto ja Veneilyliitto ovat vuoden alusta liittymässä yhteen Suomen Purjehdus ja Veneily ry:ksi, tuli mieleeni, saavutetaanko yhdistymisellä sy-nergiaa niin paljon, että se maksaa vaivan? Varmaan yhdistymisellä on hyvät kuin huonotkin puolensa.

Ajatusleikkinä listasin etuja, jotka voitaisiin saavuttaa, jos samaa synergiaa toteutettaisiin meillä, ja OM ja OPS liittyisivät yhteen lähes 800 jäsenen jättiseuraksi. Meillähän on jo yhteinen satama-alue, olemme saman säätiön jäseniä ja juniorimme sekä kilpailujaoksemme ovat toimineet yhdessä jo pitkän aikaa. Lisäksi:

Ω voisimme palkata kokopäiväisen työntekijän hoita-maan seuramme kaikkia juoksevia asioita

Ω meillä olisi tuplamäärä ääniä SPV:n liittokokouk-sessa; sillä äänimäärällä voisimme paremmin ajaa pohjoisen etuja

Ω rekisterit voitaisiin yhdistää, eikä tarvitsisi miettiä, kumman seuran vene/venepaikka on kyseessä

Ω Röytässä meille riittäisi yksi maja ja toisen voisim-me hankkia jostain muualta Perämeren alueelta...

Näin tässä käy kun kuivapurjehtii, tulee pähkäiltyä kaikennäköistä.

Oikein hyvää joulun odotusta kaikille, tavataan pikkujouluissa.

6 Ryöppy

Olli kaupin kirjatuki OM:n aktiivinen juniori: Juho Tilanto

Paavo Martin junioristipendi kahdelle lupaavalle juniorille: Minna Savela (100 €) ja Vilma Saukkonen (100 €)

syysmalja 1975 Räntä Race -kilpailun nopeimmalle: Matti Ruokonen

OM:n 35-vuotis malja OM:n järjestämissä kilpailuissa parhaiten menestyneelle kölivene-kilpailijalle: Jorma Kinnunen

nautilus Cup -kiertopalkinto Nautilus Cup -voittajat:

Ω LYS 1: Timo Saukkonen Ω LYS 2: Tomi Sarvanko

liikuntalautakunnan malja aktiiviselle gastille: Petteri Parhi

Oulun Merenkävijöiden kiertopalkinnot ja ne kilpailupalkinnot, joita ei jaettu välittömästi kilpailujen jälkeen, jaettiin Seelarissa oululaisten veneilyseurojen yhteisessä palkintojenjakotilaisuudessa 2.10.

Palkitut 20101

1. Ari-Pekka Taskila ja Matti Ruokonen jakoivat kiertopalkinnot Seelarissa. Kari Lukkarila yllättyy kouluttajan pystistä.

7Ryöppy

kaupin maljakansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa menestyneelle: Jukka Santala

sunwind 27 -kiertopalkinto aktiivinen LYS 3 -purjehtija: Juuso Vähäsöyrinki

GsF:n e-jolla -kiertopalkinto E-jollissa ansioituneelle: Laura Santala

Oulun kaupungin liikuntalautakunnan 70-vuotis malja OM:n aktiivisimmalle kilpailijalle: Jukka Santala

syP:n malja paras OM:n kölivene Oulu Regatassa: Jukka Eklund

OM:n matkafregattipisimmän matkan tehneelle OM:n veneelle: Pertti Tuomi

tapiolan lautaset LYS-luokassaan parhaiten me-nestyneelle OM:n järjestämissä kilpailuissa:

Ω Lys 1: Timo Saukkonen Ω Lys 2: Jukka Annunen

kallein puntari aktiiviselle moottoriveneilijälle: Andrus Rajaniemi ja Eve Fingerroos

GsF:n malja naistyöstä seuran hyväksi: Ritva Parhi

kauden kouluttaja koulutustehtävissä ansioituneelle: Kari Lukkarila

kauden tulokas aktiivinen uusi jäsen: Jussi Isoaho

luleå 25-vuotistuoppi aktiivisesta työstä seuran hyväksi: Otso Rantanen

OPs:n hyvän veljen kiulu tunnustuspalkinto veljesseuran aktiiville: Sampo Valjus

raaPs:n pokaali hyvästä työstä: Antti Gärding

raahen Pekka hyvästä työstä: Pekka Saukkonen

OtPs:n 70-vuotis malja aktiivisesta toiminnasta kilpailu-lautakunnassa: Risto Vittaniemi teksti: a-p taskilakuvat: markki vimpari

2

6 7 8

543

2. Juho Tilanto, 3. Minna Savela, 4. Vilma Saukkonen, 5. Matti Ruokonen, 6. Petteri Parhi, 7. Jukka Santala ja 8. Risto Vittaniemi.

8 Ryöppy

om ja ops perustivat 1950-luvun lopulla yhteisen telakkatoimikunnan järjestämään seurojensa jäsenille satama- ja telakointipalveluja. Toimikunta organisoi-tiin säätiömuotoiseksi keväällä 1962, jolloin Oulun Purjehdusseura ry:n ja Oulun Merenkävijät ry:n Te-lakkasäätiö merkittiin säätiörekisteriin ja sen säännöt hyväksyttiin.

Perustamisensa jälkeen Telakkasäätiö vuokrasi Ou-lun kaupungilta kauppatorin edustalla olevat Kiikelin ja Elban saaret laitureiden ja talvisäilytyspaikkojen rakentamista varten. Saarten rannoille rakennettiin laitureita ja Kiikeliin venehalli, johon mahtui kymme-nittäin seurojen jäsenten veneitä.

Vuoden 1972 lopulla Kiikelin halli paloi samoin kaikki siellä olleet veneet ja muu kalusto. Tämä tapaus oli paha takaisku veneily- ja purjehdusharrastukselle Oulussa – tuhoutuihan onnettomuudessa huomattava osa Oululaisten moottori- ja purjeveneistä. Kaluston menetyksestä toipuminen otti aikaa joitakin vuosia. Onnettomuuden seurauksena myös satama ja telakka siirtyivät uuteen (ja edelleen käytössä olevaan) paik-kaan Hietasaareen.

Kuluvan vuoden maaliskuussa valittu Telakka-säätiön uusi hallitus päätti käynnistää säätiötä ja sen toimintoja koskevan strategian valmistelun. Strategia-työssä on säätiölle tarkoitus määritellä visio ja siihen pohjautuva strategia, joka ohjaa säätiön päätöksen-tekoa ja toimintaa lähivuosina. Strategiaa valmiste-lemaan hallitus nimesi työryhmän, johon kuuluvat seurojen kommodorit Heikki Laitinen (OPS) ja Matti Ruokonen (OM), sekä Telakkasäätiön hallituksen puheenjohtaja Reino Aula, jotka kaikki kuuluvat myös Telakkasäätiön hallitukseen. Hallituksen ulkopuolelta työryhmään kutsuttiin ex-kommodori Sauli Huikuri OPS:sta ja varakommodori Jukka Santala OM:stä.

Telakkasäätiön perustehtävä nykyisellään on vana-satama- ja talvisäilytyspaikkojen järjestäminen OM:n ja OPS:n jäsenten tarpeisiin. Perustehtävänsä lisäksi säätiö ylläpitää parikymmentä vuotta sitten rakennet-tua purjehduspaviljonki Johteenpookia. Seurojen juni-oritoiminnan tarpeisiin säätiö on varustanut satama-kentällä olevaan niin sanottuun huoltorakennukseen tilat junioreiden pukeutumis- ja pesutiloiksi. Viime kesänä valmistui juniori- ja muiden pienveneilijöiden käyttöön veneluiska ja jollalaituri.

Tähän mennessä strategiatyöryhmä on arvioinut satamatoiminnan tulevaisuutta Hietasaaressa ja sille mahdollista vaihtoehtoa Ranta-Toppilassa, jonka ase-makaava on parhaillaan valmisteilla. Kaavaluonnok-sissa Ranta-Toppilaan, Toppilansalmen suuhun on,

on piirretty varaus venesatamalle. Kaupunki on lisäksi suunnittelemassa Toppilansalmen ranta-alueelle meri-keskusta, jonka läheisyyteen venesatama sopisi hyvin. Kaupungin edellä mainittuja hankkeita valmistelevis-sa työryhmissä on mukana seurojen edustajia, jotka ovat tuoneet esille ajatusta useita satoja venepaikkoja käsittävästä venesatamasta sekä sen yhteyteen raken-nettavasta veneliikuntakeskuksesta. Tässä vaiheessa kysymys on vielä alueen käyttömuotojen suunnittelus-ta eikä varmuutta esitettyjen hankkeiden toteutumi-sesta saati toteuttajista vielä ole. Strategiatyöryhmän mielestä Ranta-Toppilan kaavoitusta sekä merikeskus ja venesatama/vesiliikuntakeskushankkeen edistymis-tä on syytä tarkkaan seurata ja olla mahdollisuuksien mukaan mukana niiden suunnittelussa.

Telakkasäätiön ensisijaisena tehtävänä on kuiten-kin nähty nykyisen satama- ja telakka-alueen kehittä-minen. Uusien venepaikkojen rakentaminen jatkuu myös tulevina vuosina seurojen jäsenten venepaikka-kysynnän tyydyttämiseksi. Samalla on varauduttava osin huonokuntoisten laitureiden uusimiseen. Myös satamakentän kunnostamista nykyistä siistimmäksi ja pölyämättömäksi on harkittava.

Johteenpooki-paviljonkia rakennettaessa sille asetettiin suuria toiveita. Tarkoitushan oli rakentaa toimivat tilat seurojen ja niiden jäsenten tarpeisiin. Alkuvuosina talo toimikin kutakuinkin odotusten mu-kaisesti. Johteenpookissa toimi kesäisin sekä venei-lijöille, että suurelle yleisölle päivittäin avoinna ollut ravintola. Ravintolabisnes ei kuitenkaan ollut harjoit-tajilleen kovin kannattavaa ja niinpä toiminta hiipui vähitellen ja loppui kokonaan 4–5 vuotta sitten. Viime vuosina Johteenpookia on käytetty lähinnä seurojen järjestämiin tapahtumiin ja kokouksiin sekä vuokrattu yksityistilaisuuksiin. Kaiken kaikkiaan Johteenpookin käyttöaste on viime vuosina ollut erittäin alhainen ja rakennuksen ylläpidosta aiheutuneet kulut suhteessa talon käyttömääriin korkeat. Strategiatyöryhmä aikoo selvittää käyttökelpoisia vaihtoehtoja Johteenpookin ongelmien ratkaisemiseksi.

Strategiatyö jatkuu vielä arviolta ensi vuoden alkupuolelle. Telakkasäätiön asiakkaiden eli sataman käyttäjien palaute ja kommentit Hietasaaren veneily-keskuksen kehittämisestä ja sen painopisteistä ovat tervetulleita. Palautteen ja kommentit voi toimittaa esimerkiksi seurojen kommodoreille tai allekirjoitta-neelle.

reino aula, ops:n ja om:n telakkasäätiön puheenjohtaja, reino.aula gmail.com

Telakkasäätiön strategia on valmisteilla

9Ryöppy

on mukava muistella kulunutta kesää ja ak-tiivista junioritoimintaa. Kesäkauden aloitus oli Edenissä 18.4., paikalla noin 30 junnua mukana olevista seuroista. Ohjelmassa oli kesän toiminnan esittely, valmentaja Krista Olanderin esittäytyminen, ja käytännön vesiharjoituksia altaassa. Krista on kan-sainvälisestikin menestynyt jollapurjehtija Espoosta ja saimme hänen opeillaan harjoitella useampaan otteeseen kesällä. Vesiharjoitukset alkoivat viikolla 20 ja päättyivät syyskuun loppupuolella. Jotkut innok-kaimmat harjoittelivat vielä lokakuullakin.

Varsinaiset kesän vesiharjoitukset aloitettiin tou-kokuussa Seelarin rannasta ja jatkuivat kesäkuussa Kellon Kiviniemessä. Kellon Kivinimessä on lyhyt matka merelle, vaikka automatka sinne onkin pidem-pi. Kalusto siirrettiin takaisin Johteenpookin rantaan 25.8. talkoilla, jotka sujuivat hienosti. Johteenpookista pidettiin harjoituksia kuukauden ajan. Hienosti suju-neen kesän päättäjäiset olivat 30.9. Johteenpookissa palkintojen jaon, lättyjen ja makkaranpaiston merkeis-sä. Kaikki mukana olleet palkittiin.

Valmennus pyöri koko kesän pyörivät kolmes-sa harjoitusryhmässä: Naperot, Opti-aloittelijat ja -kilpailijat ja Zoomarit. Näissä ryhmissä oli yhteensä kymmenkunta OM:n junioria mukana. Osallistu-minen oli aktiivista, vaikka kesällä oli vain kahden viikon kesäloma heinäkuussa. Lisäksi toimi Napero-ryhmä, jossa oli myös kymmenkunta OM-junioria mukana. Napero-ryhmä sai näkyvyyttä toiminnalleen heinäkuun loppupuollella MTV3:n kymppiuutisten kevennyksenä perjantai-iltana. Kolme naperopurjehti-jaa ohjaajineen esittivät taitojaan Kellon satamassa.

Kaikkien seurojen yhteinen junnuleiri oli Virpi-niemessä kesäkuun lopussa. Valmentajana toimi

Purjehtijaliitosta Mika Hollo. Leirillä oli vaihtelevat sääolosuhteet, mutta muuten leiri lätynpaistoineen oli onnistunut. Leirin yhteydessä kaikki STO-seurat saivat Sinetti-seuran arvon. Tämä velvoittaa meitä edelleen kehittämään junioritoimintaa yhdessä.

Ahkeran harjoittelun tuloksena meille on nou-semassa kansallisen tason kilpailijoita junnuista. Kansallisiin kisoihin optari-purjehtijoista ovat osallis-tuneet Minna Savela ja Vilma Saukkonen. Paikallisiin kilpailuihin ovat osallistuneet lähes kaikki harjoituk-sissakin mukana olleet.

Seuraava tapahtuma ovat pikkujoulut, jotka järjeste-tään junioreille Edenissä 18.12. sääntöjen kertauksen ja uintihupailun merkeissä. Tervetuloa pikkujouluihin!

Kaikkinensa junioritoiminta OM:n osalta ke-hittyi edelleen ja juniorit ja vanhemmat ovat olleet aktiivisia. Valmentamiseen ja harjoitteluun tullaan panostamaan myös 2011 kesällä. Kiitokset junioreiden vanhemmille aktiivisesta mukana olosta!

anri kivimäki, junioripäällikkö

STO, Sailing Team Oulu Oulun seudulla toimivien veneilyseurojen yhteistyömuoto, joka tarjoaa paikallisille junioreille laadukasta valmennusta yhteisillä resursseilla. Mukana ovat Oulun Merenkävijät (OM), Oulun Purjehdusseura (OPS), Oulun Työväen Pursiseura (OTPS) ja Haukiputaan Pursiseura (HAPS).

Junioritoiminta kaudella 2010

Optarit palaa mereltä, jonne on kotisatamasta tehtaan ohi jopa tunnin matka!

10 Ryöppy

Laura kiLpaiLee. . .K ausi 2010 alkoi perinteisesti maalis-

kuun lopussa Torbole Europe Meeting -kilpailulla sekä harjoitusleirillä Italian Gardajärvellä. Suomesta kilpailuun osallistui 10 Espoon pursiseuran harjoit-

telukeskuksen E-jollapurjehtijaa ja heidän lisäksi viisi muuta suomalaista E-jollailijaa, eli 15 hengen jouk-kueella oltiin Suomea edustamassa. Yli 160 veneen fliitissä parhaaksi suomalaiseksi ylsi Erik Lindahl, joka sijoittui lopputuloksissa kunnioitettavalle sijalle 12. Sairaspeti koetteli Suomen joukkuetta kilpailun aikana. Itseni lisäksi myös muutama muu urheilija joutui jättämään usean lähdön kilpailussa ajamatta kuumeilun takia. Oli tärkeää saada kuume pois ja kroppa terveeksi, jotta harjoitusleiriltä saisi puristet-tua irti kaiken mahdollisen hyödyn.

Hyvätuulisen kilpailun jälkeen odotukset leiriä kohtaan olivat kovat. Suunnitelmissamme oli saada tehtyä joka päivä kaksi kunnon harjoitusta vesillä, toi-sin kävi. Tuulta jouduttiin odottelemaan ja toivomaan. Leirin valmentajana toiminut Märt Loog joutuikin useana päivänä toteamaan pettyneenä ”no training to-day”. Vesituntien keräily tuulettomassa vesisateessa on täysin turhaa.

Gardalla vietetyn reilun viikon jälkeen jatkoin matkaa Melges 24 -miehistön Team JJ:n kanssa au-tolla kohti Välimerta ja Scarlinoa, missä järjestettiin Melges 24 -luokan Volvo Cup 2010 toinen osakilpai-lu. Isossa fleetissä purjehtiminen ja kilpaileminen talvitauon jälkeen uudella veneellä sekä miehistöllä oli haasteellista mutta hauskaa. Isoissa kilpailuissa on aina oma hieno fiilis ja meininki.

Vietettyäni vajaa kolme viikkoa Italian maaperällä oli aika palata takasin Suomeen. Kävin viikon verran kotona järjestelemässä kouluasioista sekä pesemässä vaatteita ja suuntasin jälleen etelämmäs. Tällä kertaa tosin vain pääkaupunkiseudulle. Huhtikuussa siirryin jälleen opiskelemaan purjehdusta Helsinkiin Mäke-länrinteen urheilukioon. Ensimmäinen kotimaan leiri pidettiinkin jo huhtikuun lopulla Hangossa hypotermiaa uhaten. Kevät jatkui kouluharjoitusten ja ensimmäisten ranking kilpailujen merkeissä. Kesäloman alkaessa alkoi viikkotreenit sekä osallis-tuin useille E-jollaliiton harjoitusleirille. Harjoituksia, kilpailuja ja leirejä kertyi kesälomalla todella muka-vasti. Rannassa ja vesillä tuli vietettyä aikaa lähes joka päivä, Espoon pursiseuran uuden toimintakeskuksen tilat tulivat todella tutuiksi. Minulla oli vain yksi vapaa

viikonloppu ennen heinäkuun puolessa välissä alka-neita maailmanmestaruuskisoja.

E-jollien MM-kisat järjestettiin Ruotsin Arkösun-dissa 18.–31.7. Kilpailun rata-alue sijaitsi aivan ulko-merellä ja olosuhteet kilpailun aikana olivat erittäin monipuoliset. Urheilijoiden tuli hallita venettä, fliittiä ja tilanteita useissa eri olosuhteissa. Uskon, että jokainen kilpailua paikanpäällä seurannut ja jokainen kilpailuun osallistunut purjehtija voi rehellisesti sa-noa, että voittajat ansaitsivat voiton. Koimme kilpailun aikana tyyntä, myrskyä, virtaa, sakeaa sumua, haas-teellisia shiftejä, kovia puuskia, ärsyttävää ristiaaltoa sekä isoa mainikia. ”Maailman äärimmäisellä laidalla, juuri ennen kuin sieltä putoaa, on sankka sumu.” Siellä olimme tänään. Kääntöpoijujen havainnointi perustui enimmäkseen arvailuun ja teenlehdistä ennustamiseen (www.europeclass.f i )”. Niin naisissa kuin miehissäkin voitto meni tänä vuonna Espanjaan. Suomalaisista parhaiten sijoittui Kaarle Tapper ottaen pronssia miehissä.

Yli kahden viikon kilpailemisen ja reissaamisen jälkeen itse urheilija oli todella väsynyt psyykkisesti ja fyysisesti, joten oli kiva palata takaisin kotiin. Loppu-kausi ja alkusyksy kului suurimmaksi osaksi Sailing Team Oulun junioreiden valmentamiseen ja ylioppi-laskirjoituksiin lukemiseen.

Ensikaudella kaikki ovet ovat auki minulle. Neljä vuotta kestänyt lukion saa päätöksensä keväällä ja tu-levaisuus on vielä täysin avoinna. Kaudella 2011 suun-nitelmat kohdistuvat vauhdikkaaseen 29er-luokkaan. Olisi hienoa aloittaa kausi ulkomailla alkukeväästä, jonka jälkeen palata Ouluun harjoittelemaan. Kesän aikana tavoitteena on kiertää 29er-luokan ranking ja GP-kilpailuja. Hyvästä suunnitelmasta puuttuu enää gasti. Joten: Oletko sinä tai tunnetko jonkun urhei-lullisen yli 60 kiloisen vauhdikkaasta purjehduksesta kiinnostuneen tytön tai pojan. Mitään sen suurempaa purjehdus kokemusta ei tarvitse olla, mutta motivaatiota ja innokkuutta harjoitteluun sitäkin enemmän. tarkoi-tuksena on harjoitella hietasaaressa tai kiviniemessä sekä osallistua luokan ranking- ja GP-kilpailuihin kilpailuka-lenterin mukaan. Minulta löytyy kalusto (vene + purjeet) täysin kilpailuvalmiina, joten veneen hankitaan gastin ei tarvit-se osallistua.

11Ryöppy

Laura kiLpaiLee. . . Ja valmentaaliityin sailing team oulun riveihin päävalmen-tajaksi kuluneella kaudella heinäkuun puolenvälin aikoihin. Olen valmentanut Espoossa omaa Zoom8 -ryhmää kolme kesää ja siirtyminen töihin Ouluun oli erittäin mieluista vaihtelua. Monen vuoden harjoitte-lulla ja viimeiset kolme kesää pääkaupunkiseudulla erinomaisten valmentajien harjoituksiin osallistu-misen jälkeen uskoin, että minulla on jotain uutta annettavaa STO:n junioreille. Tavoitteena olikin jakaa omaa valmennuksen tietotaitoa eteenpäin ja samalla oppia uutta niin purjehtijoilta, heidän vanhemmiltaan kuin muilta valmentajilta. Minun lisäksi valmentajina toimivat Ola Länsman (HaPS), Anni Rehell (OTPS), Juho Koivurova (OM) sekä Noora Santala (OM). Alkukauden junioreita luotsasi Olan, Annin ja Juhon lisäksi Jenni ja Jutta Kesti (OTPS) sekä Lassi Rehu (HaPS). Valmentajat ja purjehtijat saivat paljon uusia vinkkejä purjehdukseen kesän aikana myös vieraile-valta valmentajalta Krista Olanderilta (EPS).

Sailing Team Oulu järjesti kaudella 2010 alkeis- ja jatkokursseja purjehdusuraansa aloitteleville purjeh-tijoille. Kurssien lisäksi neljästä harjoitusryhmästä kukin treenasi kaksi kertaa viikossa järjestetyissä viikkotreeneissä. Viikkotreenien lisäksi me valmen-tajat järjestimme kesälomalla kerran viikossa viikko-kilpailun, jossa juniorit saivat ottaa mittaa toisistaan. Ei tietenkään pidä unohtaa Anri Kivimäen vetämää

Napero-ryhmää, jossa pienet purjehtijanalut harjoitte-livat purjehduksen perusteita.

Ryhmähenki oli mitä loistavin jokaisessa ryhmäs-sä ja uusia kaverisuhteita syntyi varmasti jokaiselle. Purjehtijat oppivat paljon uutta valmentajien lisäk-si myös toisiltaan. Harjoittelimme kesällä Kellon Kiviniemessä ja koulujen alettua siirryimme takaisin Hietasaareen. Kiviniemi osoittautui erinomaiseksi harjoittelutukikohdaksi, sillä erinomainen harjoittelu-alue sijaitsi heti aallonmurtajan ulkopuolella. Toisin kuin Hietasaaressa, harjoituksissa ei kulunut aikaa siirtyessä rannasta treenialueelle.

Suuri ja merkittävä tekijä STO:n toiminnassa on aina ollut ja tulee aina olemaan aktiiviset vanhemmat. Menneestä kesästä saamme kiittää monia vanhempia, jotka ovat kuljettaneet lapsiaan niin harjoituksiin kuin kilpailuihinkin, järjestäneet hienoja tapahtumia sekä tukeneet purjehdusta harrastuksena. Yhtenä esimerk-kinä vanhempien aktiivisesta toiminnasta oli kesällä järjestetty Coca Cola & Finnkino Hyvän Tuulen Re-gatta. Mukava leikkimielinen kilpailu, jossa kaikki osal-listujat palkittiin. Torinrannassa järjestetty tapahtuma lisäsi myös kilpapurjehduksen näkyvyyttä Oulussa.

Kiitos kaikille kuluneesta kaudesta ja seuroille hyvästä yhteistyöstä.

laura santala

E-jollien MM-kisat järjestettiin Arösundissa.

Laura kumiveneen puikoissa kotisataman edustalla.

Garda.

12 Ryöppy

malaga–gibraltar–melilla–nerja–malaga

Nollameridiaanin länsipuolella marraskuussa

Malaga – tutustumista veneeseenKoululaiva odotti meitä Malagan satamassa. Eipä Helena keinahtanut, vaikka vähän tarpeettoman isoja kasseja raahattiin hytteihin. Meitä oppilaita oli yhteensä kymmenen ja meidät oli jaettu kolmeen hyt-tiin. Kukin hytti oli mitoitettu kuudelle hengelle, eli molempia pitkiä seiniä vasten oli kolmikerrospunkat. Sänkyjen välillä oli lattiatilaa sen verran, että imurin suukappale siihen juuri sopi. Onneksi meidän hyttiin tuli vain kolme henkilöä ja saatoimme käyttää ylijää-mäpunkkia ”vaatekaappeina”.

Hyttijako oli samalla vahtijako, seuraavan viikon elimme siis kolmijakoisessa vahdissa. Merivahti huolehti ruorista ja tähystyksestä – tarvittaessa run-komiehistön avustuksella. Stand by -vahti huolehti ruuanlaitosta ja siivouksesta. Lepovahti lepäsi, mikäli satama- tai purjemanöövereissä ei tarvittu kaikkia. Vahtia pyöritettiin kaiken aikaa – paitsi päivävierailuilla päällystö otti huolehtiakseen myös laivan vahtivuoron, jolloin kaikki halukkaat pääsivät maihin. Päällystöön kuului kippari, perämies, konemies ja kansinainen.

Tavallisen perhevenevarustuksen lisäksi Helenassa oli myös kuivauskaappi. Keittiössä oli teollisuuskeit-tiövarustuksen lisäksi mikroaaltouuni, vedenkeitin ja kahvinkeitin. Liesi tarvitsi lämmitäkseen lisävirtaa, jota saatiin käynnistämällä apukone. Sama apukone tuotti virtaa tarvittaessa myös keulapotkurille.

Esittelyn ja ihmettelyn jälkeen haimme keu-limmaisesta hytistä purjehdusasut, pelastusliivit ja turvavaljaat, jonka jälkeen saatoimme lähteä merelle. Tuulta ei ollut nimeksikään, joten lähdimme koneella kohti Gibraltaria. Meidän merivahti sattui muka-vasti Gibraltarin edustalle. Oli mielenkiintoista ajaa kompassisuuntaa pimeällä Välimerellä, kun edessä tuikki jos jonkinlaista valoa. Onneksi käytössä oli sekä paikannus- että havaitsemislaitteita (AIS ja tutka). Gibraltarin edustalla oli paljon laivoja, jotka odotti-vat aamun valkenemista ja liikkuivat virran mukana hitaasti mikä mihinkin suuntaan.

Ankkuri laskettiin aamuyöstä 4.30 La Linnean edustalle, josta päivän valolla siirryttiin vasta val-mistuneeseen vierassatamaan. Satamassa oli komea huoltorakennus – josta onnistuin saamaan kylmän suihkun.

GibraltarGibraltarilla piti tietenkin käydä, kun se kerran laitu-rilta niin komeasti näkyi. Lähdettiin kävellen tullin ja lentokentän läpi Espanjasta Englantiin. Täytyihän ne ainutlaatuiset barbaari makaki -apinat katsastaa, joten suunnistimme hissiasemalle, jolla pääsimme suoraan huipulle. Huikeat maisemat näillä apinoilla on! Laivo-ja oli edelleen edustalla jotakin odottelemassa. Illalla aikuiset pelasi tuppea ja sanaselityspeliä (Alias) ja nuoriso luki ylämessissä, heillä oli vahtivuoro.

AfrikkaanTuuli oli yöllä noussut ja jouduimme odottelemaan sääennusteita, ennen kuin kippari päätti, että läh-demme kohti Melillaa, Afrikkaa. Palatessakaan ei pitäisi olla luvassa yli 20 m/s tuulta. Irtaannuimme dinghy-avusteisesti laiturista. Ensiksi kyllä tuntui, ettei pieni perämoottori käännä painavan kuunarin perää mihinkään. Tuuli vei kipparin sanat ja siirryt-tiin käsimerkkien puolelle. Solmutunti oli paikallaan, ennekuin purjeita ryhdyttiin nostamaan.

Nostettiin isopurje ja meisseli (main stay sail) sekä avattiin rullalaiteelta fore ja jib. Purjeet olivat tietenkin suuria ja ne nostettiin/avattiin miesvoimin; 4–5 henkeä oli kerrallaan köyttä kiskomassa. Vasta

TS HelenaHelena (TS FIN 500) on haruspurjekuunari, joka on rakennettu 1992 Uusikaupungissa teräksestä.

Pituus 38,7 mLeveys 7,7 mSyväys 3,1 mUppouma 110 tonniaIsomasto 32 mKuunarimasto 28 mPurjepinta-ala 1 132 m2

Pääkone Sisu diesel 435 hvGeneraattori Perkins 23 kW teki tarvittaessa

virtaa keulapotkurille tai uunilleVesitankki 5 m3 + aktiivihiilisuodatin

juomavedelleVedentekokone kolme 60 bar suodatinta Polttoainetankki 3 000 l

Nollameridiaanin tuntumassa Välimerellä voi marraskuussa testata avomeripurjehduskelpoisuuttaan ja/tai -halukkuuttaan turvallisesti vaikka Suomen Purjelaivasäätiön kuunarilla, TS Helenalla.

Perätaavetin dinghyssä (kumiveneessä) oli stand-by -vahdissa mukava katsella maisemia – ja odottaa merivahdin alkamista – varsinkin kevyemmällä kelillä. Selän taakse saattoi asetella lepuuttajat ja valjailla varmistettiin putoamattomuus.

14 Ryöppy

lopputiukennus tehtiin vinsseillä. Köyttä riitti koilat-tavaksi metritolkulla. Välimerta ylitettäessä tuuli oli myötäinen ja kuunari keinui aikalailla. Ensimmäiset merisairaat kävi oksentamassa. Purjeet laskettiin Afri-kan rannan tuntumassa auringon noustessa.

MelillassaMelillassa Helena ei mahtunut varsinaiseen vierassa-tamaan, vaan kiinnityimme möljän toiselle puolelle. Minä hyppäsin ensimmäisenä lepuuttajina toimi-neiden autonrenkaiden päälle ja sidoin uimatikkaat paikoilleen, jotta pääsimme laiturille. Melillassa sain reissun toisen kylmän suihkun, mutta en sentään jäänyt huoltorakennuksen kaltereiden taakse...

Afrikassa oli lämmintä! Satamassa ja kaupungil-lakin saattoi pohjoismaalainen kävellä hihattomassa paidassa, mitä paikalliset kyllä katsoivat pitkään. Kaikki pahoinvointilaastaria korvan takana pitäneet lähtivät käymään paikallisbussilla Marokossa. Me tyydyimme tutustumaan Espanjalle kuuluvaan kau-punkiin – ja kiertelimme siis päiväunia vetelevässä (siesta) kaupungissa kauppojen ollessa kiinni! Poruk-ka kokoontui laivalle syömään ja rentoutui pelaamal-la, lukemalla – tai nukkumalla. Kaiken aikaa pyörivät vahtivuorot alkoivat rasittaa varsinkin sellaisia, jotka eivät osanneet nukkua keinuvassa punkassa.

Päin sohvaa ja vessan oveaAfrikka jätettiin aamutoimien jälkeen ja purjeet nostettiin reippaasti ylös. Hetken menosta nautittu-amme oli aika lähteä ruuanlaittoon. Tonnikalasalaatti syntyi sekoittamalla ja pilkkomalla, sillä riisiä oli jäänyt edellisenä päivänä. Katoimme pöydille liukues-

teliinat, leipäkorit, rasvat ja mehukannut – ja sitten tuli ensimmäinen jättiaalto. Olimme tulleet niemen suojasta ”avomerelle” ja kaikki kannut kaatuivat soh-valle! Onneksi ruoka oli melko kiinteää, eikä lentänyt ympäriinsä!

Haalin talouspaperia ja lähdin kuivaamaan pöytää, sohvaa, lattiaa kun tuli toinen aalto, jonka myötä lensin päin sohvaa… Jo olisin voinut oppia pitämään kiinni, mutta mehun kuivauksen jälkeen vielä lensin vielä päin vessan ovea. Sattui otsaan, kyynärpäihin ja polviin, enkä halunnut hetkeen nousta mihinkään.

Tuuli 16–20 m/s ja merenkäynti oli reipasta. Yli puolet oppilaista oli huonovuotisia, oksenteli ja torkkui kannella tai ylämessissä. Ruorissa oli hankala pitää kurssia. Helena on pitkäkölinen ja painaa 110 tonnia. En oppinut ”ajamaan aaltoa” ennakoivasti, vaan piti keskittyä kompassisuunnan korjaamiseen pienellä ruoriliikkeellä. Luvattu lounaistuuli kääntyi yhä enemmän vastaan, emmekä päässeet nousemaan Alboran saaren länsipuolelta, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Sorruimme itään ja vasta Espanjan rannikon suojassa teimme vastakäännöksen. Ankku-roiduimme Marine del Esteniin.

Aamulla nostimme tarmokkaasti neljä purjetta ison, meisselin foren ja jibin ja odottelimme aamu-tunnin ajan tuulen viriämistä. Harmillisesti purjeet piti kuitenkin laskea ja ajoimme konevoimin Nerjan uimarannan edustalle.

lomapäivä nerjassaNerjan hiekkarannan edustalla laskettiin dinghy alas. Melkein kaikki lähtivät rantalomakohteeseen aurinkoista päivää viettämään. Rantautuessa kannatti kääriä lahkeet, koska ihan kuivalle maalle dinghy ei

Kippari Keijo Palkamo esittelee viikon reittisuunnitelmaa istumalaatikossa.

Gibraltar 36° 7'0" N, 5° 21' 0" W, kuvattuna vasta valmistuneesta La Linean satamasta, jonne rantauduimme lauantaiaamuna.

Solmutreenit; paalu-solmua, kahdeksikkoa, siansorkkaa ja ulko-sorkkaa harjoiteltiin ensin köydenpätkillä pöydän ääressä.

Gibraltarin apinoita oli pakko käydä katsomassa. Onneksi kiven päälle pääsi hissillä. Edellisen purjehduksen oppilas oli tullut yläkahviosta ulos jäätelön kanssa , saanut kimppuunsa kirkuvan apinalauman – ja tietenkin menettänyt jäätelönsä.

15Ryöppy

Isomastoon nostettiin isopurje, mutta sen päälle ei koskaan viritetty top sail -purjetta, joka olisi täydentänyt kolmiomuodon.

Meisseliä (main stay sail) pakkaamassa auringon noustessa Melillan sataman edustalla. Shortseja ei tällä reissulla tarvittu!

Tupen Afrikan-mestaruus jäi oululaisille.

Vauhtia 9 solmua ja tuulta 15 m/s. Ollaan Alboran –matalikon korkeudella palaa-massa Eurooppaan. Tällä legillä puolet oppilaista oli merisairaita.

16 Ryöppy

tietenkään päässyt. Kävimme syömässä paikallista paellaa rantaravintolassa ja postitin isänpäiväkortin. Ykkösvahti kävi ostoksilla ja löysi viiniä illalliselle. Tuomo kävi uimassa rannalta käsin, minä hyppäsin mereen keulapuulta. Pintaan tullessa vesi ei olut lainkaan kylmää, ainoastaan suolaista. Merivesisham-poolla oli kiva pestä tukka. Suolat sai huuhtoa veneen (lämpimässä) suihkussa.

Meidän vahti sai valmistaa viimeisen illan illalli-sen. Ruokalistalla oli kookosbroileria kasvisliemessä keitetyn riisin ja salaatin kera. Jälkiruoaksi mutakak-kua. Mutakakkutaikina oli paistovalmiina pussissa!

kookosbroileri 14 hengelle2 kg broilerin rintapalojaöljyä paistamiseenpala inkivääriä3 prk kookosmaitoa1 prk (1 kg) ananasrenkaita 1/2 pulloa tulista salsakastikettamustapippuriasuolaa

Pilko broileri haarukkapaloiksi ja paista pannulla öljyssä. Hauduta paistetut broilerinpalat kookosmaidossa (katti-lassa). Lisää kuorittu ja raastettu inkivääri, pilkottu ananas ja salsakastike. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää salsakastiketta tarvittaessa. Anna muhia matalalla läm-möllä ja keitä lisäkeriisi (toisessa kattilassa).

Illallisen jälkeen kaivettiin kaapista laulun sanat ja houkuteltiin Espanjassa asuva Don Juan säestämään kitaralla. Aamulla kippari totesi, että laulumiehiä taisi olla kyydissä.

loppusiivous MalagassaAamun valjettua ajettiin koneella takaisin lähtöpistee-seen, Malagaan. Ryhdyttiin pakkaamaan ja siivoa-maan. Parin tunnin aherruksen jälkeen kaikki pinnat oli pesty ja saimme todistukset istumalaatikossa. Loppuhalaukset ja laukut pois laivasta!

Purjelaivasäätiön seikkailupurjehdukselle kan-nattaa lähteä, jos haluaa kokea avomeripurjehdusta turvallisesti – ilman veneen varusteluvelvollisuutta. Oppilaat (=matkustajat) osallistuvat omilla jatkuvas-ti pyörivillä vuoroillaan kaikkiin töihin, siis ruorin pitoon, tähystykseen, vahtiin, ruuanlaittoon, siivouk-seen yms. Lepoloma tämä ei ollut, mutta varmasti ainutlaatuinen kokemus. Kovasti houkuttaa esim. purjehdusloma Meksikonlahdella alkuvuodesta! Pur-jelaivasäätiön kotisivulta voi lukea erilaisten reissujen blogeja ja tietenkin myös tulevan kauden matkaaika-tauluja…

teksti: leila rannanjärvikuvat: leila rannanjärvi ja tuomo riekki

Purjeet nostet-tiin ”nopeasti” käsivoimin, vinssiä käytettiin vain kiristämiseen.

Onnellinen uimari Nerjassa.

Laukut pois laivasta.

Torremolinos, härkäpatsas Nerjan edustalla auringon laskiessa ennen viimeistä illallista.

Malagan satama.

17Ryöppy

Kuunari Helena Joutsenen jäljilläjoutsenen jäljillä on värikäs kertomus suomalai-sen kuunari Helenan koulupurjehduksista, joilla se on seuraillut maineikkaan Suomen Joutsenen reittejä maailmalla.

Merivoimiemme koululaiva fregatti Suomen Joutsen teki 1930-luvulla kahdeksan pitkää valtame-ripurjehdusta ja vieraili neljällä mantereella. Seitse-mänkymmentä vuotta myöhemmin Suomen Purje-laivasäätiön kuunari Helena lähtee seurailemaan sen maineikkaita jälkiä muun muassa ulkoasiainministe-riön ja merivoimien tukemana.

Helena miehistö koostuu pääosin nuorista, joiden merikokemus voi olla varsin vähäinen. Ammattilais-runkomiehistön johdolla he oppivat purjehduksen ja ryhmänä toimimisen taitoja elämyksellisissä ympäris-töissä Atlantilla, Tyynellämerellä, Panaman kanavalla, Kap Hornilla.

Joutsenen jäljillä on kertomus koulupurjehduk-sista. Värikkäiden matkakuvausten rinnalla kirja tarjoaa aimo annoksen tietoa valtameripurjehdukseen liittyvistä käytänteistä – laivahengen luomisesta muo-nitukseen ja satamamuodollisuuksiin.

Tästä ei seikkailu parane.

tekijä: Suomen Purjelaivasäätiö julkaisuvuosi: 2006julkaisija: WSOYsivumäärä: 170isbn: 9789510320235

suuria aaltoja, matkapurjehdusta yövahteineen ja uusia satamia... Suomen Purjelaivasäätiön talvi-kauden seikkailupurjehdukset tarjoavat merellisiä haasteita ja elämyksiä kokeneillekin purjehtijoille vesillä, joilla olosuhteet eivät joka päivä ole välttämät-tä pelkkää sivumyötäistä ja auringon paistetta.

Seikkailupurjehdukset on tarkoitettu 18 vuotta täyttäneille, ja yläikärajaa ei ole. Aiempi purjehdusko-kemus on suotavaa, mutta ei välttämätöntä. Seikkai-lupurjehdukset kestävät kahdesta viikosta kuukau-teen, ja niitä kuuluu säätiön ohjelmaan syksyisin ja keväisin.

Seikkailut alkavat syyskuussa Itämerellä, kun sää-tiön alukset aloittavat matkansa kohti Karibian merta. Matka etenee Pohjanmeren ja Biskajanlahden poikki kohti Kanarian saaria. Etelään kohti mennessä ilmat lämpenevät ja sää muuttui leppoisammaksi siten, että Atlantin ylitys seilataan jo pasaatien siivittämänä.

Keväällä seikkailupurjehduksiin kuuluu Atlantin ylitys pohjoista reittiä Azoreitten saarten kautta ja matka huhti–toukokuussa Corkista Irlannista, Oslon kautta takaisin Suomeen.

tiimityötaitoja ja uusia ystäviä Seikkailupurjehduksen osallistujat kuuluvat matkan ajan purjealuksen miehistöön ja vastaavat vahtivuo-roittain eli pienryhmissä mm. aluksen ohjaamisesta, purjeiden nostoista, laskuista ja vaihdoista sekä ruu-anlaitoista ja muista talousaskareista. Vapaamatkus-tajia ei joukossa ole, vaan kaikki tehtävät hoidetaan yhdessä.

Satamissa vieraillaan reitistä ja sääolosuhteista riippuen muutaman päivän välein, ja Atlantin ylityk-siä lukuun ottamatta käyntisatamia on useampia kuin mitä purjehdusohjelmassa on mainittu. Satamissa samoin kuin merellä on tietysti myös vapaa-aikaa.

Kohtuullinen peruskunto ja joustava mielenlaatu eivät ole pahitteeksi seikkailupurjehtijalle. Paikoin kolea sää, reipas tuuli ja kunnon aallot voivat vaa-tia voimia, mutta ne myös antavat kokemuksia ja muistoja, joita ei kotivesillä voi välttämättä hankkia. Tule mukaan, tartu ruoriin, vinssiin, tunne veneen liikkeet, nauti veneilystä ja opi purjehtimaan erilaises-sa purjehduskoulussa. Et tarvitse kalliita purjehdusva-rusteita, pelkkä iloinen ja reipas mieli riittää.

www.staf.fi

Seikkailu- purjehdukset

18 Ryöppy

O m:n hallitus asetti kaudelle 2010 kunnianhimoisen sadan prosentin katsastustavoitteen. Taustana tälle päämäärälle oli mm. se havainto, että uuden venerekisterimme listauksen

mukaan katsastettavia veneitä oli paljon enemmän kuin vuosittain katsastettuja. Niinpä yhtenä asiana oli venerekisterissä olevien veneiden ”tarkastus”, jolloin myydyt veneet poistettiin rekisteristä. Jaoksemme kokeneet konkarit tuntevat laajalti seuramme jäsenis-tön nykyiset niin vesillä olevat kuin telakalle jäävät sekä entiset (myydyt ja rekisteristä poistettavat) veneet. Lista karsiutui melkoisesti ja OM:n rekisteriin jäi 136 katsas-tettavaa venettä. Syksyllä pidetyssä rästikatsastusillassa katsastettiin vielä kuusi venettä, joten katsastetuiksi saatiin kaikkiaan 121 venettä. Aivan sataan prosenttiin emme siis päässeet! Varsinaisesti katsastamatta jäi vain yhdeksän venettä. Kesän ajaksi telakoiduiksi ilmoitetut veneet siirtyvät jälleen seuraavan kauden katsastettaviin aivan niin kuin kaikki nyt katsastetut siirtyvät katsas-tettaviksi tulevan kauden alkaessa. Venerekisterimme palvelee siis kahdessa tarkoituksessa: se on luettelo katsastetuista veneistämme ja samalla yhtäpitävä liiton luettelon kanssa, mutta se on myös aina pohjaluettelo seuraavan kauden katsastuksille.

Uuden tietojärjestelmän ansiosta venerekiste-rimme alkaa olla lähes ajantasainen. Tosin täydelli-syyteen pääsemme ja siinä pysymme vain siten, että jokainen veneen omistaja itse tarkistaa ja täydentää

tai korjaa oman veneensä rekisteritiedot. Käykää siis tarkistamassa niitä! Venerekisterimme löytyy osoit-teesta rekisteri.oulunmerenkavijat.f i. Mahdollisesti unohtuneen salasanan saat menemällä kirjautumis-sivulle ja kertomalla jäsennumerosi tai vaihtoehtoi-sesti jäsenrekisterinhoitajalta (jasenrekisterinhoitaja

oulunmerenkavijat.f i). Käyttäjätunnuksena on jäsenen Sukunimi Etunimi (esim. Mallikas Mikko).

Veneen voi katsastaa jonkin muunkin seuran kuin oman seuramme venekatsastaja. Varsinkin ulkopaik-kakuntalaisille jäsenillemme tämä on tarpeellinen mahdollisuus. Katsastuksen kirjaaminen voi kuiten-kin tapahtua vain tuomalla oman seuramme katsasta-jalle joko alkuperäisen katsastuspöytäkirjan tai kopion siitä – suullinen ilmoitus ei riitä!

Vaikka uuden tietojärjestelmän käyttöönottoa ja muutoinkin katsastusohjeistusta painotettiin melko lailla Ryöpyssä ja kotisivuillamme, niin toivottavasti niistä ei jäänyt jäsenille kovin ahdistavaa vaikutelmaa. OM:n katsastajien puolesta rohkenen sanoa, että kulu-neen kauden katsastustapahtumat sujuivat mukavasti. Seuramme veneilijät ovat turvallisuusasioihin nähden valveutuneita ja muutoinkin huolehditaan kalustosta – olkoon se uutta tai vanhaa. Niinpä katsastajillekin riittää vaihtelua ja mielenkiintoa tarkastella jäsenten veneiden ratkaisuja eri aikakausilta ja olla samalla eräänlaisena sosiaalisena yhdyssiteenä seuratoiminnassamme.

risto laitila, katsastuspäällikkö

vain yhdeksän venettä jäi katsastamatta

Katsastusprosentti 88,9

Katsastajien mietteitä

katsastamani veneet olivat ihan kunnossa, no varusteiden merkinnöistä piti huomauttaa.

Itseäni katsastajana kiinnostavat nuo erilaiset veneet ja niissä olevat rakenteelliset toteutukset ja ratkaisut, "pääsee käymään paikallisessa venenäyttelyssä".

mielestäni katsastukset ovat sujuneet hyvin näin katsastajan näkökulmasta. Uuden tietojärjestelmän ansiosta rekisteri on viimeinkin ajan tasalla, monta vuotta sitä on yritet-ty. Olen toiminut parikym-mentä vuotta katsastajana ja mielestäni nykypäivän seuraan kuuluva veneili-

jä on hyvin valveutunut ja tietoinen katsastus-varusteista ja turvallisuus-asioista. Venekanta on nykyisin kookkaampaa ja paremmin varusteltu jo hankintavaiheessa (asialli-set asennukset, maasähkö jne.). Omavalmisteet ovat oleellisesti vähentyneet. On ilahduttavaa, että

katsastajien määrä on näinkin hyvä; suuremmalla joukolla katsastusrupeama ei käy liian raskaaksi. Toki tarvitsemme uutta verta joukkoomme. Kiitokset kat-sastuspäällikölle aktiivises-ta ja määrätietoisesta toi-minnasta, samalla aktivoit koko porukan toimintaan. Jatketaan samaan malliin.

Ryöppy

Katsastusvelvollisuus koskee kaikkia seuran veneitä joka ikinen vuosikaikki seuran jäsenten veneet on katsastettava vuosittain. Kesäkuun loppuun mennessä suoritettu katsastus on voimassa seuraavat 12 kk. Useimmat vakuutusyhtiöt myöntävät katsastetulle veneelle alennusta katsastusmaksusta.

Ω Vain katsastetut veneet ilmoitetaan Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n rekisteriin.

Ω Vain katsastettu vene saa käyttää seuran perä-lippua.

Ω Vain katsastettu vene on oikeutettu telakkasää-tiön laituri- tai telakointipaikkaan

Ω Vain katsastettu vene voi osallistua purjeh-duskilpailuihin. Katsastusvelvollisuudesta on vapautettu, kevytveneiden lisäksi, ainoastaan pelkästään ratakilpailutoimintaan käytettävät veneet, jotka kuljetetaan kilpailupaikalle mait-se. Jos ja kun niillä matkustetaan, harjoitellaan jne, ovat ne katsastettava.

K atsastuksen tarkoituksena on yllä-pitää ja kehittää veneilyturvallisuutta ohjaamalla ja opastamalla veneilijöitä veneidensä hoitoa, varustamista ja varusteiden käyttötaitoa koskevissa

asioissa sekä turvallisuusmyönteisten asenteiden omaksumisessa. Lähtökohtana on veneilijöiden oma turvallisuus, jolloin ne eivät myöskään muodosta tur-vallisuusriskiä kaupalliselle merenkululle eikä muille vesillä liikkuville.

Katsastuksen tärkeimpänä perusteena on Vesilii-kennelain 463/1996 3 luvun 8 §: "Vesikulkuneuvon on oltava rakenteeltaan, varusteiltaan, kunnoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan turvallinen kaikilla niillä kulkuvesillä, joilla sitä käytetään".

Myös 6 § tulee ottaa huomioon: "Vesikulkuneuvon kuljettajana ei saa toimia henkilö, jolla ei ole olosuh-teisiin nähden tarvittavaa ikää, kykyä ja taitoa".

Vastuu veneestä ja siinä olevien henkilöiden turval-lisuudesta on veneen omistajalla tai haltijalla, ja kulus-sa ollessa päällikkönä toimivalla. Katsastus ei vapauta heitä tästä vastuusta. Päällikön on ennen purjehduk-selle lähtöä parhaansa mukaan varmistauduttava siitä, että vene täyttää mainitun 8 § vaatimukset.

Kilpailussa noudatettavista katsastusohjeista määrätään kilpailukutsussa. Kilpailuturvamääräysten mukainen katsastus koskee vain kulloistakin kilpai-lutapahtumaa eikä korvaa sen ulkopuolella näiden sääntöjen mukaista katsastusta.

Turvallisuuskatsastus on saanut alkunsa kilpave-neilystä, josta saatujen kokemusten perusteella se on ulotettu myös niihin veneisiin, jotka eivät osallistu kilpailutoimintaan. Katsastusta varten liitot (entiset SPL ja SVel) ovat laatineet katsastussäännöt, joissa määritetään veneiltä vaadittava rakenteellinen turvalli-suus ja varustetaso.

Katsastus toteutetaan seurojen katsastajaorganisaa-tion avulla. Liitot kouluttavat katsastajat ja myöntävät heille katsastajaluvat, ylläpitävät katsastajarekisteriä ja tuottavat katsastusmateriaalin. Seurojen katsastajat suorittavat veneiden katsastuksen ja seurat pitävät katsastetuista veneistä rekisteriä, joka samalla on asetuksessa huvialusten lipusta (292/1983) mainittu rekisteri seuran lipun käyttöön oikeutetuista veneistä. Ne veneilijät, jotka eivät ole liittojen jäsenseurojen jäseniä, eivät ole tämän katsastustoiminnan piirissä. Sama koskee niiden seurojen jäseniä, jotka eivät kuu-lu liittoihin, sekä ammattimaisesti vuokrattuja veneitä.

Katsastus ei perustu viranomaismääräyksiin, vaan on liittojen omaa turvallisuustyötä. Merenkulkulaitos,

katsastus lisää

Veneturvallisuuttajoka on veneilyä valvova viranomainen, on hyväksynyt toiminnan, ja antaa suoritetun katsastuksen perus-teella haettaessa kansainvälisen huvivenetodistuksen. Myös vakuutusyhtiöt myöntävät katsastetuille veneille alennuksia vakuutusmaksuista.

Peruskatsastus tehdään joka viides vuosi, sekä sil-loin, kun vene on vaihtanut omistajaa tai rekisteröin-tiseuraa, tai jos vene on vaurioitunut. Seura voi myös peruskatsastuttaa veneen aina kun siihen katsotaan olevan aihetta. Peruskatsastus tehdään kaksivaiheise-na, toinen runkokatsastuksena veneen ollessa maissa ja toinen veneen ollessa vesillä purjehdusvalmiina.

Ω Runkokatsastuksessa tarkastetaan ulkopuolelta veneen runko, ohjauslaitteet, voimansiirtolaitteet ja läpiviennit. Sisäpuolelta tarkastetaan vastaavat kohteet sekä moottori.

Ω Vuosikatsastus tehdään joka vuosi veneen ollessa purjehdusvalmiina, jolloin tarkastetaan turvalli-suuteen vaikuttavat varusteet ja laitteet. Veneet katsastetaan niiden rakenteen, varustuksen ja purjehdusalueen mukaan neljään eri luokkaan.

suomen purjehdus ja veneily ry

20 Ryöppy

Veeran viisivuotissynttärit.

21Ryöppy

V irolaisen perttu ja jukka olivat purjehtineet veneen Tukholmaan Gotlant Runt -kisojen jälkeen. Hienosti pojat päjäsivät, 10. sija omassa luokas-saan! Raskas kisa taisi tosin olla, ken-

tällä vastaantulevat miehet näyttivät kovin väsyneiltä. Tytöt olivat innoissaan kesälomareissun alkamisesta. Äitikin olisi, kunhan saisi kamat ensin järjestykseen.

Tukholmassa vietimme maanantaista torstaiaa-muun. Ostimme kolmen päivän Stokholm Cardit lähikioskista. Tytöistä ei mennyt maksua, kun olivat alle 7 v. Kannattava ostos, kortilla pääsee moniin paikkoihin ja julkiset kulkuvälineet on ilmaisia sisäl-täen vesibussikuljetukset kaupungin laidalta toiselle. Itse satamasta on upea näkymä Gamla Staniin, tosin satama itsessään ei ole kovin kaunis. Wasa Hamn on keskeisellä paikalla. Kävelymatkan päässä löytyy huvi-puisto Grönalund, Skansen, Vasamuset, satumaailma Junibacken, Akvaarioterraario ja Gamla Stan sekä Kuninkaanlinna on n. 20 min. vesibussi- tai ratikka-matkan päässä. Eikä pidä unohtaa tietystikään ihania perinteisiäkin ravintoloita katujen varrella. Sekä aikuisilla että lapsilla oli todella paljon tekemistä ja nähtävää tuon kolmen päivän aikana. Upea kaupunki.

tukholmasta sandhamniinTukholmasta lähdettiin torstaiaamuna. Määränpäänä Sandhamn. Matkaa oli reilut 20 mailia. Tukholman äveriäimmät asunnot näkee mereltä käsin ehkäpä parhaiten.

Sandhamnin satamassa olimme iltapäivällä. Sata-ma oli valmiiksi jo niin täynnä, että odottelimme noin tunnin kunnes satamahenkilökunta pääsi kertomaan mahdummeko satamaan. Pääsimme kolmanteen riviin eli kahden veneen yli oli pompittava, jos maihin halusi päästä. Gotlant Runtin aikana satama oli ollut kulemma paljon täydempi.

Sandhamnin saaren sataman puolelta on hotel-li, jossaa on uima-allas, rantakadulla on merellisiä pikkuputiikkeja, ravintoloita ja ruokakauppa. Kivoja vanhoja saaristolaistaloja vuokrataan kesä- ja loma-asukkaille. Vietimme loppupäivän ja seuraavankin hotellin uima-altaalla auringosta ja uimisesta nau-tiskellen. Altaalle sai mennä kunhan jotain käväisi baarista ostamassa. Allasalueella oli myös sisä- ja ulkosauna. Satamassa sai ihailla myös suhteellisen kookkaista moottoriveneistä, Räikkösen vene kalpe-nisi näiden rinnalla. Nuorimmasta vanhimpaan ve-neilijään, kaikilla oli silmillään pilottiaurinkolasit, siis

kuuminta kesän aurinkolasimuotia. Itse oli varmaan "so last season" pari vuotta vanhoissa kakkuloissa.

sandhamnista DalaröhönJos olette menossa joskus Dalarön satamaan, niin lämpimästi suosittelemme pienempää laituria, joka on tankkauslaiturista mereltä katsottuna oikealla. Me olimme juuri siinä isommassa laiturissa pitkittäin. Päivät keikuttiin ja keikuttiin sitä sitten yölläkin. Ohimenevä liikenne aiheuttaa aika rivakan riuhtomis-efektin. Rannassa on pari pientä ravintolaa ja huolto-asemakauppa sekä suihkut. Siisti ja rauhallinen sata-ma. Satamasta käveltäessä n. 1 km sisämaahan, löytyy pieni ihastuttava Dalarön kylä. Etsimme lähimmän uimarannan ja n. 2 km kävelymatkan päästä se löy-tyikin (paikallisten oman sataman puolelta). Vesi oli kuin linnunmaitoa ja ranta sopivan matala. Rannalla oli myös minigolf ja kioski. Dalarössä vietimme Veeran 5 v. synttäreitä ja nostimme ”salkoon” juhlali-putuksen. Belgialaisen naapuriveneen kippari kiitteli kovasti liputuksesta, hänellä oli myös syntymäpäivä.

Dalaröstä nynäshamniin Nynäshamnin satama on suuri ja siisti. Vieraspaik-koja lähes 200. Ihan rannassa on kaikki palvelut sau-noineen, ravintoloineen ja lasten leikkipaikkoineen. Nynäshamn on ehkä Kemin kokoinen kaupunki (keskusta). Sieltäkin löytyi uimaranta. Veneensiivous-päivät ja rauhallista oleskelua.

nynäshamnista saltsjöbadeniinPitkään mietimme mitä vierasvenesataman esitteen kuva esittää Saltsjöbadenin kohdalla. Olisikohan se suuri sisäuimala? Selvisihän se kun pääsimme perille. Saltsjöbadeniin tultaessa ennen satamaa on suuri nudistien uimala. Liekö siitä syystä satama oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Odottelimme paik-kaa jonkin aikaa, mutta kelin kovetessa siirryimme pieneen satamaan parin mailin päähän. Mahdolli-suus olisi kyllä ollut jäädä poijuun kiinni, mutta olim-me olleet koko päivän veneessä ja lapset halusivat jo maihin, joten päätös rantautumisesta oli aika selvä.

saltsjöbadenista BullandööhönBullandössä olimme yhden yön, koska ajattelimme, että Lökholmeniin ei kannata mennä kovin myöhään.

Heinäkuun puoliväli. Parin tunnin lento Oulusta Tukholmaan tyttö-jemme siirin ja veeran kanssa. jukka oli jo Tukholmassa ja tulossa meitä kentälle vastaan. Bohemia odotteli Wasa Hamnin satamassa suht hyvässä kunnossa seitsemän miehen viikon oleskelun jäljiltä.

22 Ryöppy

Sandholm, hotellin uima-allasalue. Dalarö. Nynäshamn.

Veera kipparoi.

23Ryöppy

Suuri satama, jossa paljon paikallisten veneitä. Kiva suurehko ravintola ihan rannassa, jossa illalla saim-me nauttia livejazzista.

Bullandöstä lökholmeniinOli niin lähellä, että matka päättyisi Lökholmenin kupeeseen. Onneksi ruottinpoika huusi ja huitoi kun viimestä päivää, että elä sinä suomipoika kalliokarille ajele. Kiitos sinulle ruottilainen. Nimelliskulkusuun-taa ei ole merkitty karttaan eikä myöskään syvyyttä siinä kohtaa, joten oletimme, että kulkusuunta on sama mistä olimme tulossa. Kaikesta järkytyksestä selvinneenä, päästimme kuitenkin rauhallisesti ran-tautumaan. Palveluita ei saarella ole, mutta saaresta on lauttayhteys Sandholmiin n. 10 min. suuntaansa. Joten jos haluaa olla upeassa rauhallisessa kallioisis-sa saaristolaismaisemassa, niin ehdottomasti suositte-len Lökholmenia parin päivän oleiluun. Isoimmilla veneillä sai jäädä heti ensimmäiseen satamaan, pienemmät veneet pääsivät sisemmäs saarta, jossa oli useita kymmeniä vieraspaikkoja. Erittäin kaunis paikka. Illalla tepasteltiin kallioreiteillä.

lökholmenista Furusundiin Päätimme lähteä jo ylöspäin ja Maarianhamina jo mie-lessä. Sitä ennen pari paikkaa ehdtittäisiin vielä nähdä tytöille järkevien päivämatkojen puitteissa. Keli alkoi vähän viilentyä ja pohjoistuuli puhalteli, piikkivastanen 10 m/s. Konehommiksi meni se päivä. Furusund oli välipysäkki ennen Nörrtäjeä ja hirmuisia tuulia.

Furusundista norrtäjeenTuuli puhalteli edelleen kovasti. Takki niskaan ja pipo syvälle päähän. Muutaman tunnin matka ja perillä odotti ”varattu” kylttejä vieraspaikoilla. Mitä ihmettä, voiko näitä nykyään varatakin. Kyllä niitä voi, nyt ja jatkossa. Kyltti seisoi tosin siinä sen pari päivää kun olimme satamassa, eikä venettä vaan paikalle näkynyt. Tähänkö sitä ollaan sitten menossa. Hyvät ja huonot puolensa tuossakin. Norrtäljessä on myös vanhakau-punki. Kaupunki kauniine taloineen ja kujineen sekä

putiikkeineen. Suuri kirppis/antiikkihuonekalumyy-mälä löytyi sataman tuntumasta. Pienemmillä veneillä pääsi kanavaan lähemmäs kaupunkia, isoimmilla piti jäädä kauemmas rantaravintolan viereen. Kuten aiemmin kerroin, tuuli alkoi olla kova ja koveni koko ajan. Paikkamme satamassa ei ollut hääppöinen, tuuli suoraan takaa ja aallot hakkasivat suoraan perään. Nukkumaan ei pystynyt oikein millään. Lapset nuk-kuivat onneksi sikeästi, eivätkä heränneet aaltojen paukkeeseen. Seuraava päivä pidettiin keliä. Uimahalli ei ole auki sunnuntaisin. Pitkähkö päivä.

norrtäljestä Gräddöön Aina huonon ilman jälkeen tulee hyvä ilma. Gräddö odotteli aurinkoisena pienine satamineen. Eikä siellä paljon muuta ollutkaan, hyvä keli, taloja ja super-marketti.

Gräddöstä Maarianhaminaan Ylityspäivä Ruotsista Suomeen. Mahtava sivumyö-tänen ja kahdella neljästä paha olo. Nukuin lähes koko matkan. Maarianhaminassa on kaksi satamaa, länsisatama on kuulemma enemmän purjehtijoiden suosima. Kaupunki on itäsataman kupeessa ja kaikki muukin oikeastaan. Länsisataman satamapalvelut olivat erittäin hyvät. Olimme kaupungissa pari päivää. Kaupungin ehti näkemään ihan mukavasti tuona aikana. Itäsataman puolelta voisi mainita kylpylän ja paikallisten käsityöläisten shoppeja. Potnapekka tyyppisellä pikkujunalla näki sopivasti kaupunkia ympäriinsä.

Maarianhaminasta Turkuun Viking Cindarellalla ja Turusta Ouluun lentäen. Jukka jäi Maarianhaminaan odottelemaan kavereita Heinosen Jaria ja Virolaisen Perttua saapuvaksi siirtopurjehdukseen. Ja keli sen kun koveni. Perille Ouluun saapuivat viisi päivää meidän jälkeen.

Ensi kesänä ajatuksena on lähteä samoille vesille. Ehkäpä Visby kutsuu tällä kertaa.

bohemian miehistö: marika, jukka, siiri-sofia ja veera

Nynäshamn.

Veera kipparoi.

Lökholmen.Norrtälje.

24 Ryöppy

syyskokouksen lopuksi keskusteltiin mm. Ranta-Toppilan suunnittelusta. Ranta-Toppilassa kaavoitus menossa ja sinne tullee asuntoja, ”merikeskus” ja venesatama. OM on aktiivisesti mukana alueen suun-nittelussa, erityisesti vesiurheilijoiden näkökulmasta. Talvitelakointia ei suunnitella siirrettäväksi Ranta-Toppilaan, mutta juniori- tai kevytvenepurjehtijat saattavat haluta lähemmäksi merta. Tällä hetkellä 2–3 jäsentemme isommista purjeveneistä ei pääse mata-

lalla vedellä nykyisestä kotisatamastamme merelle! Reino Aula ja kommodorimme (Matti, Jukka tai Jore) edustavat suunnittelupalavereissa telakkasäätiötä ja merenkävijöitä.

Suunnittelun etenemistä voi seurata Oulun kau-pungin teknisen keskuksen kotisivulta www.ouka.f i/tekninen/rantatoppila. Esimerkiksi osoitteesta www.ouka.f i/tekninen/rantatoppila/presentations.htm löytyy syyskuussa pidetyn kokouksen esitykset.

Ranta-Toppilan suunnittelu on alkanut

Ranta-Toppilan suunnittelualue, Matti Karhunen 15.9.2010

Ω pullopostia – kuulumisia maalta ja mereltä

25Ryöppy

Ω pullopostia – kuulumisia maalta ja mereltä

Ensimmäinen suomalaisvene Luoteisväylän läpiriitta ja pekka kauppilan 13-metrinen teräsvene Sarema on ensimmäisenä suomalaisena aluksena purjehtinut Luoteisväylän. Kauppilat purjehtivat reitin lännestä itään. He ylittivät napapiirin 29. heinäkuuta ja 10. syyskuuta.

Luoteisväylä on 3 500 meripeninkulmaa (6 000 kilometriä) pitkä arktinen merireitti, jonka rajoiksi on määritelty napapiiri (66º 33'). Kauppiloiden purjehti-man matkan kokonaispituus Alaskasta Kanadaan on 6 000 meripeninkulmaa (11 000 kilometriä).

Luoteisväylän on purjehtinut noin 60 huvialusta, joista osa useampana kautena vaikean jäätilanteen vuoksi. Kauppilat kohtasivat reitillä viisi huvivenettä.

Ensimmäisenä maailmassa Luoteisväylän purjehti Norjalainen Roald Amundsen entisellä sillinpyynti-alus Gjøalla vuosina 1903–1906. Ensimmäinen Luo-teisväylän läpäissyt kauppalaiva oli yhdysvaltalainen öljytankkeri Manhattan vuonna 1969, ensimmäinen huvivene hollantilainen Williwaw-ketsi vuonna 1977 ja ensimmäinen matkustajalaiva Uudenkaupungin Telakalla valmistunut Explorer vuonna 1984.

Ilmaston lämpeneminen on pitänyt Luoteisväylän kulkukelpoisena useana kesänä ja väylän käyttöä kauppamerenkulkuun on alettu suunnitella. Se lyhen-täisi Panaman kanavan läpi kulkevan 12 600 meripe-ninkulman (22 700 kilometrin) matkan noin 8 000 meripeninkulmaan (14 400 kilometriin) Euroopan ja Aasian välillä.

Sareman matka: luoteisvayla2010.blogspot.com.

teksti: purjehtijaliittokuva: riitta ja pekka kauppila

Kova kierrosmatka maailman ympäri on pitkä. Sen huomasi Thomas Johanson, joka purjehti Ericsson 3 -veneen miehistössä Volvo Ocean Race -kilpailun. Alicantesta Espanjasta lokakuussa 2008 käynnistynyt kisa päättyi heinäkuussa 2009 Pietariin Venäjälle. Harjoitusjak-soineen hänelle kertyi purjehduskilometrejä kahdessa vuodessa 100 000, eli reilut kaksi kertaa maapallon ympäri.

Whitbread Round The Worldina aiemmin tunnet-tu, 1973–1974 ensimmäisen kerran käyty maailman-ympärikisa on yksi purjehduksen kolmesta suuresta merkkipaalusta. Toiset kaksi ovat America’s Cup ja olympialaiset, joista Johanson pokkasi kultamitalin Jyrki Järven kanssa Sydneyssä 2000.

Kilpailun luonne on muuttunut: matka on pitkä ja raskas jo ennen kuin itse kilpailun lähtölaukaus ammutaan. Tänä päivänä miehistöihin valitaan vain tarkan seulan läpi käyneet maailman parhaat purjeh-tijat. Johanson on kilpailun ensimmäinen suomalai-nen sitten vuoden 1994.

Kova kierros kertoo Johansonin tarinan 9-vuotiaas-ta optimistijollaan istutetusta pikkupojasta urallaan kaiken voittaneeksi Suomen kaikkien aikojen parhai-ten menestyneeksi kilpapurjehtijaksi.

tekijä: Mikko Heikkilä ja Thomas Johansonjulkaisuvuosi: 2010julkaisija: Teossivumäärä: 270isbn: 978-951-851-284-7

26 Ryöppy

Junioritoiminta mukana X-On-tapahtumassasto osallistui syyslomaviikolla Ouluhallilla nuo-rioasiankeskuksen ja liikuntaviraston järjestämään X-On-tapahtumaan, jossa esiteltiin monipuolisesti eri harrastuksia.

STO-junioripurjehdus uutisiamerivesi olkaa olla Oulun seudulla melko kiinte-ässä muodossa. Junioripurjehdusrintamalla tapahtuu kuitenkin koko ajan, sekä iloisia että hieman vähem-män iloisia asioita.

Iloisista mainittakoon että päättyneen kauden val-takunnallisella Optariliiton Kadettilistalla kymmenen parhaan joukossa oli viisi (!) oululaista. Komea suo-ritus, ja osoittaa osaltaan että uudella Kadettisarjalla on oma tärkeä paikkansa. Onnittelut Selma, Minna, Juho, Lili ja Vilma! Ja olihan siellä muitakin hyvin pärjänneitä oululaisia, koko lista liitteenä, palkinnot jaetaan juniorien pikkujouluissa 18.12.

Toinen iloinen asia on että allekirjoittanut valittiin uuden liiton eli Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n hallitukseen, tehtäväalueena Lapsi- ja Nuorisotoimin-ta. Pohjoissuomalaisella junioripurjehduksella on nyt suora kanava liiton toimintaan.

Se vähemmän iloinen uutinen on, että OTPS ilmoitti luopuvansa Sailing Team Oulu -yhteistyöstä. Muilta osin STO:n toiminta jatkuu, ja tekemistä kehi-tetään edelleen. Sovittiin myös tiimissä että KAIKKI junioripurjehtijat ovat kuitenkin edelleen tervetulleita talvikauden toimintaan.

sampo valjus, ops, sampovaljus hotmail.com

Erkki Kajaus in memoriam erkki kajaus kuoli 10.9.2010 76 vuoden ikäisenä. Hän toimi seuramme kommodorina kahteen ottee-seen, vuosina 1971–1977 ja 1982–1983. Reino Aula ja Matti Pehkonen laskivat seuran seppeleen hautajaissa 24.9. Intiön kappelissa. Kiitämme Erkkiä hänen työs-tään Oulun merenkävijöiden hyväksi ja otamme osaa läheisten suruun.

Tämä maailma? Varhain aamunkoitteessa poispurjehtineen laivan jäljiltä jäänyt valkea vanavesi

– Tuomas Anhava

Elämä täällä on vain kuin vedessä kuun kuvajainen. Otat sen kämmenelle. Kummeksit: onko sitä?

– Tuomas Anhava

Ω sihteeri ryöpyttää – leila rannanjärvi, sihteeri oulunmerenkavijat.fi Ω pullopostia – kuulumisia maalta ja mereltä

27Ryöppy

Ω sihteeri ryöpyttää – leila rannanjärvi, sihteeri oulunmerenkavijat.fi

OM:n hallituksen jäsenten yhteystiedot nimi ja titteli puhelin sähköpostiosoite

Matti Ruokonen, kommodori 040 480 9955 matti.ruokonen gmail.com

Jukka Santala, i varakommodori 040 844 3517 juccasan luukku.com

Jorma Kinnunen, ii varakommodori 040 809 7999 kinnunen.jore gmail.com

Marika Eklund 0400 795 021 eklund.marika gmail.com

Susanna Hellsten 040 412 0427 susanna.hellsten ouka.f i

Juhani Lämsä, kilpailupäällikkö 040 536 7982 jussi.lamsa luukku.com

Petteri Parhi, taloudenhoitaja & webmaster 040 531 8123 petteri.parhi gmail.com

Leila Rannanjärvi, sihteeri 050 355 0504 sihteeri oulunmerenkavijat.f i

Ari-Pekka Taskila 040 563 0171 a-p.taskila kolumbus.f i

uuden tietojärjestelmän ansiosta venerekiste-rimme alkaa olla lähes ajantasainen. Jäsen voi itse päivittää omia yhteystietojaan, täydentää olemassa olevan veneen tietoja tai poistaa oman veneensä (esim. myynnin jälkeen). Rekisterimme löytyy osoit-teesta rekisteri.oulunmerenkavijat.f i. Mahdollisesti unohtuneen salasanan saat menemällä ao kirjautu-missivulle ja kertomalla jäsennumerosi tai vaihto-ehtoisesti jäsenrekisterinhoitajalta jasenrekisterin-hoitaja oulunmerenkavijat.f i. Käyttäjätunnuksena on jäsenen Sukunimi Etunimi. Huolehtikaa yhteystie-tojenne oikeellisuudesta, jotta saatte jäsenlehden ja/tai sähköiset uutiskirjeemme.

Haluatko uutiskirjeen sijasta tiedotteen etanapostilla tai tekstiviestinä?syyskokouksessa nousi esille jälleen se tosiasia, että kaikilla jäsenillämme ei ole käytössään sähköpos-tia. Jos siis haluat, että sähköisen uutiskirjeen sijasta saat infot tekstiviestinä tai paperipostina, niin kerro tämä sihteerille.

Sannan Sarvisyyskokouksessa jaettiin vielä Sannan Sarvi, jonka kandidaattien perusteellista seulontaa ei aivan saatu päätökseen varsinaiseen palkintojenjakotilaisuuteen. Palkonto pisimmästä valtakuntien välisestä matkasta ja kuntoilusta myönnettiin Pertti Tuomelle.

Uusia jäseniäseuramme uusiksi vuosijäseniksi on hallituksen ko-kouksissa hyväksytty Jarmo Husso ja Sofia Husso sekä perhejäseneksi Hilkka Sahavirta. OM toivottaa uudet jäsenet sydämellisesti tervetulleeksi seuraamme!

Seuraava Ryöppyseuraava ryöppy ilmestyy alkutalvesta 2011. Siihen tulevat jutut ja kuvat tulee toimittaa Ryöpyn toimi-tukseen ryoppy oulunmerenkavijat.f i viimeistään tammikuussa 2011.

Leila Rannanjärvi, puhelin 050 3550504 (iltaisin), sihteeri oulunmerenkavijat.f i.

Ω pullopostia – kuulumisia maalta ja mereltä

Ovathan yhteystietosi ajan tasalla?

OULUN MERENKÄVIJÄT RYPL 37, 90101 OULU

.Y83

Tulevia tapahtumia

Pikkujoulu lauantaina 11.12. klo 18.00paikkana tuttu Johteenpooki, jonka koordinaatit 65.016035n 25.438596e.

Oulun Merenkävijöiden pikkujoulu tunnelmaa vauhdittaa upea ja loistokas tanssi ja poppibändi. Buffet pöytä notkuu monenlaisia herkkuja. Illallis-kortti 25 € sisältää tervetulo drinkin, erinomaisen ruokabuffetin ruokajuomineen (alkoholittomat) sekä musisoinnin. Myös veneesi miehistö OM jäsenyydestä riippumatta on tervetullut mukaan! Ota myös mukaan enintään 5 € arvoinen merellinen joululahja pukinkon-tista jaettavaksi.

Ilmoita itsesi ja miehistösi mukaan heti tai perjan-taihin 3.12. mennessä osoitteeseen eklund.marika gmail.com.

Tilaisuuteen mahtuu Johteenpookil linen väkeä, eli 75 nopeinta. Illalliskor tin voit maksaa suoraan yhdistyksen tilille Nordea 205018- 125927. Laita viestiin osallistujan/osallistujien nimet.

Tervetuloa mukaan!

Junioreiden "pikkujoulu" lauantai-iltapäivänä 18.12.pikkujoulut alkavat kello 13 Edenissä. Luvassa purjehdusteoriaa, testausta ja kadettisarjan palkin-tojenjako sekä ohjelmallista kylpemistä (liukumäki-formulat ja/tai vesijumppa). Hinta lapsilta n. 15 € ja aikuisilta n. 20 €. Ilmoittakaapa Sampolle sampovaljus

hotmail.com 3.12. kello 12.00 mennessä, oletteko tulossa ja kumpaan allasohjelmaan haluatte!