0

SATAKUNNAN MIELENTERVEYSKUNTOUTUJIEN

ASUMISPALVELUT

- ZAPPA – projektin osaselvitys

Minna Nevalainen projektipäällikkö

Satakunnan sairaanhoitopiiri

1

Sisällys 1. Johdanto .............................................................................................................................................. 2

2. Kartoituksen tavoitteet ja toteutus ......................................................................................................... 2

3. Kartoituksessa kerätty aineisto ............................................................................................................. 3

4. Tutkimuksen tulokset ............................................................................................................................ 4

4.1 Yksikköjen toiminta ......................................................................................................................... 4 4.2Asuminen ........................................................................................................................................ 6 4.3 Asukkaiden kuntoutumisen arviointi .............................................................................................. 13 4.4 Asukkaiden terveys, toimintakyky ja sosiaaliset kontaktit .............................................................. 13

5.Yhteenveto .......................................................................................................................................... 18

Liitteet ......................................................................................... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

2

1. Johdanto

Viimeisten vuosien aikana on psykiatrisessa palvelujärjestelmässä tapahtunut monia muutoksia; ”mielen-terveystyön järjestämisvastuu on siirretty keskushallinnolta kunnille, psykiatrian laitospainotteisesta mal-lista on siirrytty kohti monipuolisten, integroitujen avohoitopalveluluiden mallia ja palvelujen tuottajien kirjo on laajentunut kattamaan sairaanhoitopiirejä, kuntia sekä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoi-ta”. (Harjajärvi, Pirkola & Wahlbeck 2006).

Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella vuonna 2010 käynnistynyt Tekes-rahoitteinen laaja psykiatrisen avohoidon tutkimus- ja kehittämishanke (ZAPPA) pyrkii kehittämään uusia sekä vaikuttavia psykiatrisia avohoitomuotoja. Hankkeen perusasetelman muodostaa yksityisen ja julkisen palveluntuottajan toimesta tapahtuva psykiatrisen avohoidon kehittäminen ja näiden kehittämistoimien arviointi. Hankkeessa toteu-tetaan laaja tutkimus, jonka ovat sekä psykiatrinen hoitojärjestelmä että perusterveydenhuollon piirissä hoidettavat mielenterveysongelmista kärsivät potilaat. Tavoitteena on tarkastella mielenterveyspotilaiden koko hoitoketjua. Erityisenä tavoitteena on tehdä laaja kustannus-vaikuttavuus-analyysi.

Tavoitteena psykiatriassa on valtakunnallisten suositusten sairaalapaikkojen vähentäminen ja avohoidon kehittäminen (Mieli 2009). Psykiatristen sairaalasijojen vähentämisen myötä tulee mielenterveyskuntou-tujien asumispalveluiden käyttö kasvamaan (Harjajärvi 2009), ja näin on jo käynytkin (Kettunen 2011). Laitospaikkojen tuleva vähentäminen tulee korostamaan näiden palveluiden tärkeyttä myös tulevaisuu-dessa.

Harjajärven (2009) mukaan aiemmin ei mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa ole toteutettu tar-peeksi kuntouttavaa työotetta, vaan potilaita on pidetty samassa asumismuodossa pitkiäkin aikoja. Ta-voitteena tulisi olla kuitenkin mahdollisimman itsenäinen asumismuoto. Tärkeää on, että mielenterveys-kuntoutuja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä on myös yksi ZAPPA – hankkeen tavoitteista, selvittää nykyisen asumismuodon sopivuus ja tuleva tavoiteltu asumismuoto.

Oikea-aikaisen asumismuodon selvittämiseksi tarvitaan rekisteritietojen antamien tietojen lisäksi myös eri asumisyksiköissä asuvien tilanteen arviointi. On tärkeää selvittää sekä palveluiden piiriin mahdollises-ti tulossa olevien henkilöiden palvelutarpeita, mutta myös sitä, ovatko jo asumispalveluiden piirissä ole-vien henkilöiden asumisratkaisut ja tukipalvelut asiakkaiden sen hetkisten tarpeiden mukaisia. (Harjajärvi 2009). Edellisen linjauksen mukaisesti on ZAPPA – hankkeessa tavoitteen saavuttamiseksi suunniteltu selvitystä, jossa tutkitaan Satakunnan alueen eri mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköissä asuvien toimintakyky, terveydentila ja kuntoutukselliset tavoitteet. Selvityksessä on asukkaiden oma mielipide myös tarkastelun kohteena.

2. Kartoituksen tavoitteet ja toteutus Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa Satakunnan alueen eri mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita tarjoavat yksiköt ja niiden asukkailleen tarjoamat palvelut sekä selvittää eri yksiköissä asuvien mielenter-veyskuntoutujien terveydentila, toimintakyky ja kuntoutukselliset tavoitteet. Tavoitteiden toteuttamiseksi toteutettiin Satakunnan alueen mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyk-siköille ja heidän asukkailleen kysely tammi-huhtikuussa 2013. Tutkimukseen valikoituvat niin kunnan, yksityisen kuin kolmannen sektorin järjestämät mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita tarjoavat yksiköt. Yksiköihin otettiin yhteys sähköpostitse ennen tutkimuksen aloittamista, jossa kerrottiin tulevasta tutki-muksesta. Tutkimuslomakkeet (liite 1) ja saatteet postitettiin yksiköihin tämän jälkeen. Tutkimuslomak-keet voitiin palauttaa tutkimussihteereille heidän käyntiensä yhteydessä tai postitse. Palauttamattomista lomakkeista lähetettiin muistutukset. Suurimmissa yksiköissä pidettiin infotilaisuus ennen tutkimuksen tiedon keruun aloittamista. Asumispalveluyksiköiden henkilökunnan edustaja, useimmiten esimies täytti lomakkeen, jossa kartoitettiin yksiköiden tarjoamia palveluita ja asukkaiden palveluiden käyttöä sekä toimintakykyä ja kuntoutuksellisia tavoitteita.

3

Myös yksiköiden asukkaat osallistuivat tutkimukseen. Tutkimussihteeri ja tutkimushoitajat vierailivat suu-rimmassa osassa yksiköissä avustaakseen tutkimuslomakkeiden täyttämisessä. Tutkittavilta pyydettiin tietoinen suostumus. Tutkimuksesta kieltäytyneiden osalta täytettiin tiedot sukupuolesta ja iästä sekä kieltäytymisen syy. Tutkittavat täyttivät lyhyen kyselyn, jolla kartoitettiin koettua terveyttä ja näkemyksiä nykyisestä ja tulevasta asumismuodosta. Lisäksi asukkaiden yleistä elämänlaatua ja hoivaan liittyvää elämänlaatua selvitettiin. Asukkaiden elämänlaatua kartoitettiin 15D – mittarilla. Mittari on aikuisväestölle tarkoitettu geneerinen standardoitu terveyteen liittyvän elämälaadun mittari, joka muodostuu 15 fyysistä, psyykkistä ja sosiaalis-ta hyvinvointia ja toimintakykyä mittaavasta ulottuvuudesta. Ulottuvuudet ovat liikuntakyky, näkö, kuulo, hengitys, nukkuminen, syöminen, puhe, eritystoiminta, tavanomaiset toiminnot, henkinen toiminta, vaivat ja oireet, masentuneisuus, ahdistuneisuus, energisyys ja sukupuolielämä. Mittari laskee kokonaispiste-määrän 0-1 välillä, jossa ensimmäinen tarkoittaa kuolemaa ja ensimmäinen täydellistä terveyttä. (http://www.15d-instrument.net/15d). Lisäksi käytettiin hoivaan liittyvää elämänlaatu, jota mitattiin AS-COT – mittarilla. Mittari on suunniteltu mittamaan aikuisen hoivaan liittyvää elämänlaatua (social related quality of life SCRQoL). Tavoitteena on ollut, että mittari soveltuu useille aikuisille asiakasryhmille sekä erilaisille hoivapalveluille ja – järjestelyille. Mittari koostuu kahdeksasta elämänlaadun osa-alueesta, jot-ka on valittu siten, että ne liittyvät hoivaan ja mittaavat hoivan vaikutuksia. Osa-alueet ovat henkilökoh-tainen puhtaus ja miellyttävyys, ruoka ja juoma, turvallisuus, asumisen siisteys ja miellyttävyys, sosiaali-nen osallistuminen ja osallisuus, arjen hallinta, mielekäs tekeminen ja arvokkuus. (http://www.pssru.ac.uk/ascot/finnish/). Tämä on Suomessa uusi mittari, jota ei ole ehditty vielä paljon käyttää. Mittarin suomennos valmistui juuri ennen tutkimuksen tiedonkeruun aloittamista. Mittarissa on useampi eri versio. Tässä tutkimuksessa käytettiin asukkaiden itse täyttämää versiota.

3. Kartoituksessa kerätty aineisto Tutkimukseen osallistui 17 mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikköä. Näistä 15 palautti yksiköil-le tarkoitetun tutkimuslomakkeen. Tutkimukseen osallistuvat yksiköt ilmoittivat tutkimushetken asukas-määräkseen 338. Tästä luvusta puuttuu tiedot kolmen yksikön osalta. Yksiköiden asukkaista suurin osa (68 %) oli miehiä, naisten osuuden ollessa 32 %. Asukkaiden keski-ikä oli 55 vuotta (mediaani 59, 21–82). Asukkaista 21–49 -vuotiaita oli 29 % ja 50 – vuotiaita tai sitä van-hempia 71 %. Suurimman osa asukkaista oli Porin alueelta. (kuvio 1)

67 %

26 %

7 %

Pori

Muu Satakunta

Muu maa

Kuvio 1. Asukkaiden kotipaikkakuntien jakautuminen

4

Tutkimushetken asukkaista suostui tutkimukseen 183 asukasta. Näistä poistettiin puutteellisten tietojen (8) ja kehitysvammadiagnoosin perusteella (10) osa vastaajista. Näin lopullinen osallistujamäärä oli 165. Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 53 vuotta (SD 14.355) ja mediaani 57 vuotta. Nuorin tutki-mukseen osallistunut oli 21 vuotta ja vanhin 80 vuotta. Vastaajien joukossa oli miehiä (62 %) naisia (38 %) enemmän.

4. Tutkimuksen tulokset

4.1 Yksikköjen toiminta

Tutkimukseen osallistuneista yksiköistä viisi tarjosi tehostettua palveluasumista, kolme palveluasumista ja kaksi tuettua asumista. Lisäksi kaksi yksikköä tarjosi sekä palveluasumista että tuettua asumista ja kolme yksikköä kaikkia palvelumuotoja. Asukaspaikkoja tutkimukseen osallistuneissa yksiköissä oli keskimäärin 30 (9-71) ja asukkaita keskimää-rin 24 (7-62). Vähimmillään yksiköissä työskenteli 4 ja enimmillään 19 työntekijää. Työntekijöihin kuului sairaanhoitajia, lähihoitajia ja mielenterveyshoitajia, sosionomeja ja sosiaaliohjaajia sekä kuntoutumis-valmentajia. Lisäksi työntekijöiden joukossa oli muita kuin terveys- ja sosiaalialan henkilökuntaa. Suurin osa yksiköiden asunnoista oli yksiöitä (ka 18), joiden pinta-ala vaihteli 10 – 40 m² välillä. Kaksioita oli keskimäärin 3 ja niiden pinta-ala vaihteli 22,5 – 40,5 m². Tukiasuntoja yksiköissä oli keskimäärin 2 ja pinta-alaltaan ne olivat 30–88 m² välillä. Yksiköiltä kysyttiin heidän asukkailleen tarjoamistaan palveluista. Kaikki tutkimukseen osallistuneet yksi-köt tarjosivat ateriat ja huolehtivat lääkehoidon toteutumisesta. Sekä asukkaiden henkilökohtaisesta hy-gieniasta että siivouksesta ja vaatehuollosta huolehti 86 % yksiköistä

Kuvio 2. Yksiköiden tarjoamat lääkäri- ja hoitajapalvelut (%)

Sairaanhoitajapalveluita oli tarjolla melkein kaikissa kyselyyn vastanneissa yksiköissä. Lääkäripalveluita oli tarjolla seuraavasti; yleislääkäripalveluita 46 %:lla, erikoislääkäripalveluita 69 %:lla ja virka-ajan ulko-puolisia lääkäripalveluita 31 %:lla. (kuvio 2). Muiden lääkäripalveluiden osalta oli mainittu ostolääkäri- ja kunnalliset palvelut. Yksiköistä lähes 60 %:ssa oli henkilökuntaa läsnä vuorokauden ympäri ja puhelin-päivystys oli puolella tutkimukseen osallistuneesta yksiköstä.

5

Kuvio 3. Yksiköiden tarjoamat sosiaaliset palvelut (%)

Yksiköt tarjosivat asukkailleen päivätoimintaa, työtoimintaa ja muuta sosiaalista toimintaa sekä toiminta-terapiaa ja sosiaaliohjausta. Muita kuin vaihtoehtoina annettuja palveluita antoi 29 % yksiköistä. Näihin palveluihin kuului lääkäripalveluista huolehtiminen, kuntoutusohjaus ja arjen tuki, vastuutehtävät, rahan käyttö ja psykoterapia. (kuvio 3)

Kuvio 4. Yksiköiden tarjoamat toiminnat sukupuolittain (%)

Yksiköiden asukkaat osallistuivat erilaisiin kuntouttaviin toimintoihin, joista yleisimmin erilaisiin ryhmiin. Lisäksi asukkaat harrastivat, osallistuivat yksilöohjaukseen ja pienempi osa työtoimintaan, opiskeluun tai työssäkäyntiin. Yksiköiden asukkaista noin 5 % ei osallistu toimintoihin. Naiset osallistuivat miehiä enemmän ryhmiin ja harrastuksiin. Miesten joukossa taas oli enemmän niitä, jotka eivät osallistuneet toimintaan, mutta myös niitä jotka osallistuivat työtoimintaan tai kävivät töissä. (kuvio 4)

6

Kuvio 5. Yksiköiden tarjoamat toiminnat ikäryhmittäin (%)

Ikäryhmittäin katsottuna eroa ei ollut ryhmiin osallistumisessa. Nuorempi ikäryhmä osallistui vanhempaa ikäryhmää enemmän harrastuksiin, työtoimintaan ja opiskeluun, kun taas 50 - vuotiaiden ja sitä vanhem-pien ryhmässä oli nuorempia enemmän niitä, jotka eivät erilaisiin toimintoihin osallistuneet. (kuvio 5) Yksiköissä järjestettävät ryhmät lähtevät asukkaiden toiveista. Yksiköt tarjosivat paljon erilaisia ryhmiä. Yleisimmin yksiköissä tarjottiin liikunta-, musiikki-, mielekäs päivä-, oireenhallinta-, kädentaidot sekä leh-ti-, televisio ja elokuvaryhmiä. Lisäksi yksiköistä löytyi askartelu-, virike- ja sosiaalisen taidon ryhmiä. Myös erilailla kulttuuriin liittyviä ryhmiä järjestettiin. Osa ryhmistä oli suunnattu eri ryhmille, kuten miehillä tai nuorille suunnatut ryhmät. Asukkaista kaikki eivät halua tai kykene osallistumaan ryhmiin. Tällöin yksiköissä tarjotaan yksilöllistä toimintaa, kuten askartelua, leivontaa ja ulkoilua. Asukkaille pyritään järjestämään lisäksi erilaisia vapaa-ajan toimintoja heidän yksilöllisten tarpeittensa ja halujensa mukaan mm. musiikkihetkiä, käsitöitä, liikun-taa.

4.2Asuminen

Kuvio 6. Asukkaiden aiempi asumismuoto sukupuolittain (%)

7

Asukkaiden aiempana asumismuotona oli henkilökunnan mukaan ollut laitos (33 %), yksin tavallisessa asunnossa (28 %), toinen tuettu asumismuoto (27 %), omaisten kanssa (7 %) tai jokin muu vaihtoehto (5 %). Miehet olivat naisia useammin asuneet vanhempien luona, kun taas naiset olivat asuneet sairaalas-sa miehiä useammin. Naisten aiempi asumismuoto oli miehiä useammin laitos, kun taas miehet olivat asuneet tuetuissa asumismuodossa miehiä enemmän. (kuvio 6)

Kuvio 7. Asukkaiden aiempi asumismuoto ikäryhmittäin (%)

Asukkaista 50- vuotiaat ja sitä vanhemmat olivat asuneet omassa asunnossa selkeästi 21–49-vuotiaita useammin. Nuorempi ikäryhmä oli puolestaan asunut toisessa asumisyksikössä, sairaalassa ja vanhem-pien luona vanhempaa ikäryhmää enemmän. (kuvio 7)

0 20 40 60 80 100

ei osaa sanoa

yli vuosi

3 kuukautta - vuosi

alle 3 kuukautta

nainen

mies

kuvio 8. Asukkaiden arvioima odotusaika (%)

Jonotuskokemuksessa ei ollut paljon eroa sukupuolien välillä. Nuorempi ikäryhmä koki vanhempaa ikä-ryhmää useammin jonottaneensa alle 3 kuukautta.

8

Kuvio 9. Asukkaiden arvioima odotusaika (%)

Palveluasumisen syynä oli yleisimmin mielenterveys ja/tai päihdeongelma. Aikaisempi päihdeongelma oli noin 38 %:lla asukkaista ja ajankohtainen päihdeongelma noin 10 %:lla. Muita asumisen ensisijaisia syitä olivat somaattinen sairaus, muistihäiriö ja kehitysvamma. Miehillä oli naisia useammin aikaisempi tai ajankohtainen päihdeongelma. Myös somaattista sairastuvuutta esiintyi miehillä jonkin verran naisia vähemmän. Naisten palveluasumisen syynä oli miehiä useammin mielenterveysongelma. (kuvio 10).

Kuvio 10. Palveluasumisen syy sukupuolittain (%) Nuorilla oli vanhempaa ikäryhmää useammin mielenterveysongelma palveluasumisen syynä, kun taas aikaisempaa päihdeongelmaa oli enemmän 50-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Ajankohtainen päihdeon-gelma oli puolestaan nuoremmalla ikäryhmällä. Muistisairauksia esiintyi vain vanhemmalla ikäryhmällä. (kuvio 11).

9

Kuvio 11. Palveluasumisen syy ikäryhmittäin (%)

Puolella asukkaista oli yksi syy palveluasumiseensa. Kaksi syytä oli 33 %:lla, kolme syytä 13 %:lla ja neljä syytä 2 %. Naisilla oli miehiä useammin yksi syy palveluasumiseensa. Miehillä puolestaan oli use-ammin kaksi tai useampi syy asumiseen. Nuoremmalla ikäryhmällä oli vanhempaa useammin vain yksi syy palveluasumiseen, kun taas vanhemmilla oli useampia syitä. Vanhemmalla ikäluokalla 20 % oli kol-me tai useampi syy palveluasumiseen. Yksiköitä kysyttiin asukkaiden yksikköön muuttamisajankohtaan. Kysely toteutettiin keväällä 2013, jolloin yksiköihin oli tullut 2 % uusia asukkaita. Vuotta aiemmin yksikköihin oli muuttanut 13 %, kaksi vuotta sitten 23 %, kolme vuotta aiemmin 8 %, neljä vuotta aiemmin 14 %. Kauimmin yksiköissä asuneet olivat muuttaneet nykyiseen yksikköön kaksikymmentä vuotta aiemmin.

0

20

40

60

80

100

<5 5-10 10-15 >15

Kuvio 12. Yksiköstä viimeisen kolmen vuoden aikana muuttaneet asukkaat (%)

10

Kuvio 13. Yksiköstä Itsenäiseen asumiseen viimeisen kolmen vuoden muuttaneet asukkaat (%)

Suurin osa (63 %) vastaajista koki, että he eivät joutuneet jonottamaan nykyiseen asumisyksikköönsä. Niistä, jotka vastasivat jonottaneensa (38 %), suurin osa odotti alle kolme kuukautta.

Kuvio 14. Millaiseksi koette tämänhetkisen asumismuotonne? (%)

Asukkaista suurin osa (79 %) koki nykyisen asumismuodon heille hyväksi, naiset hieman miehiä use-ammin. Miehet kokivat puolestaan naisia hieman useammin asumismuotonsa huonoksi. Nykyiseen asumismuotoonsa tyytymättömiä ei esiintynyt paljon. (kuvio 14)

11

Kuvio 15. Millaiseksi koette tämänhetkisen asumismuotonne? (%)

Nuorempi ikäryhmä koki jonkin verran vanhempaa ikäryhmää enemmän nykyisen asumismuotonsa hy-väksi. Vanhempi ikäryhmä puolestaan koki asumismuotonsa huonoksi nuoria useammin. Asukkaiden hoivaan liittyvä elämänlaatu oli Ascot – mittarilla mitattuna 0.797 (vaihteluväli 0.073-0.999). Hoivaan liittyvää elämälaatu oli hyvällä tasolla vastaajien kesken. (kuvio 23)

Kuvio 16. Asukkaiden hoivaan liittyvä elämälaatu (%)

Asukkailta kysyttiin, mikä olisi heidän seuraava toivomansa asumismuoto. Annettujen vaihtoehtojen jou-kosta suositummaksi nousi itsenäinen asuminen tai itsenäinen asuminen tuella (78 %). Miehet toivoivat hieman naisia enemmän itsenäistä asumista. (kuvio 16).

12

Kuvio 17. Asukkaiden toivoma seuraava asumismuoto sukupuolittain (%)

Kuvio 18. Asukkaiden toivoma seuraava asumismuoto ikäryhmittäin (%)

Ikäryhmittäin tarkasteltuna itsenäistä asumista – ja itsenäistä asumista tuella toivoivat 21–49-vuotiaat vanhempaa ikäluokkaa enemmän. Omaistensa kanssa asumista toivoivat vain 50- vuotiaat ja sitä van-hemmat vastaajat. (kuvio 18).

13

Kuvio 19. Henkilökunnan arvioima seuraava asumismuoto (%)

Seuraavasta asumismuodosta kysyttiin myös henkilökunnalta. Henkilökunnan täyttämien tietojen mu-kaan tavoitteena oleva asumismuoto oli suurimalla osalla asukkaista (67 %) nykyinen asumismuoto. Asukkaista 34 %:lla seuraava asumismuoto olisi tuettu, mutta nykyistä kevyempi, 2 %:lla itsenäinen asuminen ja 8 %:lla laitos. (kuvio 19).

4.3 Asukkaiden edistymisen arviointi

Asukkaiden kuntoutussuunnitelmia arvioidaan yksiköissä vaihtelevasti. Kuntoutussuunnitelmien toteutus-ta arvioidaan 2-6 kuukauden välein, kolmen kuukauden välein, puolen vuoden tai vuoden välein. suunni-telmia arvioidaan myös tarvittaessa. Yksiköiltä kysyttiin mitä mittareita asukkaiden kuntoutumisen arviointiin käytetään. Yksiköiden listaamis-ta mittareista yleisimmin mainittiin muistin ja tiedonkäsittelyn arviointiin tarkoitettu MMSE (Mini-Mental State Examination), masennusta kartoittava BDI (Beck Depression Inventory) ja päihteiden käyttöä ar-vioiva Audit sekä toimintakykymittari SOFAS (Social and Occupational Fuctioning Assesment Scale). Lisäksi muista mittareista mainittiin Arjen toiminta (ARTO), Interrai (laadun ja kustannusvaikuttavuuden arviointi- ja seurantajärjestelmä), MNA (Mini-Nutrional Assesment) eli iäkkäiden ihmisten ravitsemustilan ja aliravitsemustilan arviointi, PSYTO (Psykososiaalisen toimintakyvyn arviointiasteikko) eli kehitysvam-maisille ilmenevien psykososiaalisten ongelmien ja psyykkisten voimavarojen arviointi ja GDS 15 (myö-häisiän depressioseula). Uutena mittarina käyttöön oltiin, joissakin yksiköissä ottamassa mielenterveys-asiakkaiden toimintakykymittari TUVA. Varsinaisten mittarien lisäksi arviointiin käytettiin moniammatillisten työryhmien havaintoja, suorituskyvyn arviointia, asukkaan omaa kokemusta ja näkemystä, asukkaan siirtymistä itsenäiseen tai kevyempään asumiseen, asiakastyytyväisyyden mittausta, kuntoutussuunnitelmaa ja sen toteuttamista, neuropsykiat-risia testejä, oman asumisen arviointiin mittarit, päivittäinen raportointi ja hoitotyösuunnitelman seuraa-minen sekä erilaiset laatumittarit.

4.4 Asukkaiden terveys, toimintakyky ja sosiaaliset kontaktit

Asukkaiden terveys ja terveyteen liittyvä elämänlaatu Keskimääräinen väestön terveyteen liittyvän elämänlaadun (15D) pistemäärä oli 0.912, kun taas tutki-mukseen osallistuneiden asumispalveluiden asukkaiden terveyteen liittyvän elämänlaadun pistemäärä

14

oli 0.849 (0.526 – 1.000). Dimensioilla katsottuna selkeästi väestötasoa huonompia tuloksia oli mittarin loppupäässä. (kuvio 20).

,6000

,6500

,7000

,7500

,8000

,8500

,9000

,9500

1,0000

Tasoarvo

Dimensiot

Väestö

Asukkaat

Kuvio 20. Asukkaiden koettu elämänlaatu (kuvio Harri Sintonen)

Terveytensä hyväksi koki hieman yli puolet vastaajista. Naiset kokivat miehiä enemmän terveytensä hy-väksi. Keskiverroksi terveytensä koki 34 % ja huonoksi 14 % vastaajista. Miehet kokivat naisia useam-min terveytensä keskiverroksi. Huonoksi terveytensä kokeneiden kesken ei ollut eroa sukupuolten välillä. (kuvio 21)

Kuvio 21. Asukkaiden koettu terveys sukupuolittain (%)

Vanhemmat ikäryhmät koki terveytensä huonommaksi kuin nuorempi ikäryhmä.

15

kuvio 22. Asukkaiden koettu terveys ikäryhmittäin (%)

Yli 40 % asumisyksiköiden asukkaista arvioitiin olevan vakaita ja rauhallisia. Sama määrä oli epäluuloi-sia tai harhaluuloisia ja apaattisia tai patisteltavia. Levottomia oli yli 20 % asukkaista ja aggressiivisia alle 20 %.

Kuvio 23. Asukkaiden psyykkinen tilanne sukupuolittain (%)

16

Kuvio 24. Asukkaiden psyykkinen tilanne ikäryhmittäin (%)

Asukkaiden toimintakyky Yksiköiden henkilökuntaa pyydettiin arvioimaan asukkaiden toimintakykyä. Toimintakyky arvioitiin sen mukaan kuinka paljon asukas tarvitsee apua päivittäisissä toiminnoissaan. Apuna käytettiin IADL (In-strumental Activities on Daily Living) ja ADL (Activities on Daily Living) asteikkoja. Avun tarve apua IADL toiminnoissa tarkoittaa avun tarvetta asioinnissa ja liikkumisessa kodin ulkopuolella, siivouksessa, ruuan-laitossa, lääkkeiden otossa, raha-asioiden hoidossa ja pyykkihuollossa. ADL tarkoittaa puolestaan avun tarvetta henkilökohtaisessa hygieniassa, wc – käynneissä, syömisessä, liikkumisessa ja pukeutumises-sa.

Kuvio 25. Asukkaiden toimintakyky henkilökunnan arvioimana (%) Vain hyvin pieni osa yksiköiden asukkaista oli omatoimisia. Suurin osa tarvitsee apua päivittäisissä toi-minnoissa. Ohjausta tarvitsi 20 %, apua IADL:ssä 31 % ja ADL:ssä 46 %. Miesten arvioitiin tarvitsevan naisia enemmän ohjausta ja apua IADL toiminnoissa, kun taas naisten arvioitiin tarvitsevan enemmän apua ADL toiminnoissa. (Kuvio 25)

17

Kuvio 26. Asukkaiden toimintakyky henkilökunnan arvioimana (%) Omatoimisia oli enemmän nuoremmassa ikäryhmässä. Ohjauksen tarvetta oli enemmän nuoremmalla ikäryhmällä ja apua IADL toiminnoissa tarvitsi enemmän vanhempi ikäryhmä. ADL osalta ei ikäryhmien välillä ollut paljon eroa. (kuvio 26)

Asukkaiden sosiaalinen elämä

Asukkaista keskimäärin alle prosentti käy työssä tai opiskelee. Keskimäärin 5 käy palveluyksikön ulko-puolisissa harrastuksissa tai kerhoissa, 4 työtoiminnassa ja 10 päivätoiminnassa. Yksikön ulkopuolisia kontakteja ei ollut lainkaan 20 % asukkaista. Kontakteja oli vanhempien ja lasten sekä muiden sukulaisten kanssa. Kontakteja ystävien kanssa oli yli 40 % asukkaista.

Kuvio 27 Asukkaiden sosiaaliset kontaktit sukupuolittain (%)

Naisilla oli miehiä useammin kontakteja vanhempiin tai lapsiin sekä muihin sukulaisiin ja ystäviin. Miehil-

lä oli naisiin verrattuna useammin tapauksia, joilla ei ollut lainkaan sosiaalisia kontakteja asumisyksikön ulkopuolella. (kuvio 27)

18

Kuvio 28 Asukkaiden sosiaaliset kontaktit ikäryhmittäin (%)

Nuoremmalla ikäryhmällä oli vanhempaa ikäryhmää useammin kontakteja vanhempiin tai lapsiin ja ystä-viin. Vanhemmassa ikäryhmässä oli nuorempaa useammin mukana niitä, joilla ei ollut lainkaan asu-misyksikön ulkopuolisia kontakteja. (kuvio 28)

5. Yhteenveto Asukkaat olivat tulleet yksiköihin tasapuolisesti eri paikoista; laitoksesta, toisesta asumisyksiköstä tai itsenäisestä asumisesta. Pääasiallinen syy asumiseen oli mielenterveysongelma. Puolella asukkaista oli yksi syy asumiseensa, muita syitä olivat päihdeongelma, somaattinen sairaus, muistisairaus ja kehitys-vamma. Mielenterveyspotilaille on tyypillistä useiden sairauksien samanaikainen esiintyminen. Asukkaat kokivat nykyisen asumismuotonsa pääasiassa hyväksi, mutta toivoivat seuraavaksi asumis-muodoksi itsenäistä asumista joko tuella tai ilman. Henkilökunnan mielestä suurimalla osalla asukkaista seuraava asumismuoto olisi edelleen nykyinen asumismuoto. Viihtymistä nykyisessä asumismuodossa vahvisti myös tulokset asumiseen liittyvästä elämänlaadusta. Henkilökunnan arvioima toimintakyky päivittäisissä toiminnoissa itsenäisesti selviämisessä oli huono. Noin 40 % asukkaista ei selviä ilman apua esimerkiksi syömisessä tai liikkumisessa. Tämä toteutui eri-tyisesti vanhemmalla ikäryhmällä. Tästä huolimatta suurin osa koki terveytensä hyväksi ja myös heidän terveyteen liittyvä elämänlaatunsa oli hyvä, vaikka väestötasoon on matkaa. Tämä on todettu myös ai-emmissa tutkimuksissa. Terveyteen liittyvän elämänlaadun keskimääräinen pistemäärä oli myös korke-ampi kuin Zappa - projektissa terveyskeskuksessa ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa rekrytoitujen tutkittavien joukossa. Asukkaiden kuntoutumisen etenemistä seurattiin monella eri mittarilla eri ajankohtina. Systemaattinen mittarien käyttö hyödyttäisi niin yksikköjä kuin heidän asukkaitaan. Kartoituksessa käytettiin asumiseen liittyvää elämänlaadun mittaria (Ascot). Käytössä oli vain asukkailla täytätettävä versio. Kattavamman kuvan saamiseksi olisi tulevaisuudessa kartoittaa tilanne myös omais-ten ja/tai työntekijän näkökulmasta.