1

Paideia 24.2.2005

Toivo Viljamaa:

Suomi maailman kartalle —

1700-luvun käsityksiä Suomesta ja suomalaisista1

TOBIAS CONRAD LOTTER:

”Magni Ducatus Finlandiae, Russiae partim,

partim Sveciae subjecti, Sinus item Bothnici et Finnici nova et accurata delineatio”

2

(Georg. Aug. Vind, ca. 1750) 3 Kartassa on erotettu 7 maakuntaa:

Finlandia, Tavastia, Bothnia orientalis & Cajania, Nylandia, Carelia, Savolaxia ja Kexholme4

Taustaksi on hyvä muistaa Suomen omistusta koskeneet sopimukset:

Pähkinäsaaren rauha 1323 Stolbovan rauha 1617

Turun rauha 1743

Ensimmäinen seikka, joka käy ilmi kartasta ja sen nimestä, on Suomen kohtalo kahden vallan välissä, aihe, jonka 1800-luvulla erityisesti fennomaanit nostivat esille: ”ruotsa-laisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia!”5

1 Tämä esityksen aineisto on suurelta osin Daniel Jusleniuksen (1676-1752) teoksesta Aboa vetus et nova (Aboae 1700); suom. Tuomo Pekkanen ja Virpi Seppälä-Pekkanen, Daniel Jusle-nius: Vanha ja uusi Turku (Helsinki 1988, 2005: SKS). Teos on harvinaisen mittava väitöskirja, historiallinen kaupunkikuvaus, joka muistetaan, paisti Turun kaupunkihistorian kuvauksena, varsinkin Suomen ja suomalaisuuden ylistyksenä. Jusleniuksen suomalaisuuden ylistyksestä löytyy yhtymäkohtia nykyisiinkin identiteettiongelmiimme. Jusleniuksen muita tunnettuja teoksia ovat: Vindiciae Fennorum (Suomalaisten puolustus) ja Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Hän valmisteli myös suomi-latina-ruotsi-sanakirjaa. — Juslenius käytti lähteenään etupäässä 1600-luvun ruotsalaista historiankirjoitusta. 2 Lotterin kartan tiedot perustuvat pääosin pohjoismaiden kartografian perustajan Andreas Bureuksen kuuluisaan Orbis arctoi nova et accurata delineatio –karttajulkaisuun (1626); ranni-koiden osalta kuvausta on täydennetty 1740-luvun uudempien karttojen (G. Biurman; J. E. Grimmel) tiedoilla. Ks. Allan Tiitta, Suomen karttakuvan kehitys, Tieteessä tapahtuu 1999/4. 3 Lähde: www-db.helsinki.fi (helmi-tietokanta). 4 Kartassa ei ole otettu huomioon Uudenkaupungin (1721) ja Turun (1743) rauhan rajoja vaan Ruotsin valtakunta on kuvattu ulottuvaksi Stolbovan (1617) rauhan rajalle saakka. Tosin kartan nimessä sanotaan, että Suomen suurruhtinaskunta on ”osin Ruotsin, osin Venäjän vallan alla”.

2

• Suomalaiset olivat vihoissaan Ruotsille siitä, että ruotsalaiset olivat hävittäneet suomalaisen kulttuurin ja jopa Suomen nimen ja muiston, silloin kun Suomi käännytettiin katoliseen uskoon ns. ristiretkien myötä. Syyksi siihen, miksi ei ole säilynyt varhaista suomenkielistä kirjallisuutta, Daniel Juslenius esittää seuraavaa: ”Mitään muuta perustetta en löydä kuin sen, että kirjallisuutemme hävitettiin kristinuskon omaksumisen jälkeen, jotta samalla olisi kitketty kauhea vanha pakanauskonto… Kun ruotsalaiset olivat vakuuttuneet suomalaisten uskolli-suudesta, he ottivat nämä liittolaisikseen. Mutta entisen vihan takia he halusivat keinolla millä hyvänsä vähentää näiden kunniaa… Siksi he tuhosivat suomalaisten viimeisetkin kirjalliset muistomerkit. Selvä todiste tästä on sekin, ettei meillä enää tavata ainoatakaan suomalaista henkilönnimeä” (Aboa vetus et nova, III:31).

• Venäjä ja venäläiset taas muistettiin kansana, joksi ruotsalaiset suomalaisia nimit-telivät, että suomalaiset olisivat orientaalista, barbaarista ja alempiarvoista (orja) kansaa, ja toiseksi kansana, jota vastaan suomalaiset olivat urheasti taistelleet. Jusleniuksen mielestä kartografi Andreas Bureuksen mainitsemat skritofinnit (Scrito-Finni) olivat suomalaisia hiihtäviä taistelijoita (Finni, qui soleis ligneis celeriter currere didicerunt):6 ”Varoittavan näytön saivat kokea venäläiset, jotka vähän ennen kuningas Juhana III:n kuolemaa hyökkäsivät yllättäen Suomeen 100000 miehen armeijalla. Silloin 600 suomalaista talonpoikaa liikkuen suksilla [suxi, skijd > skrito-] ajoi heidät pakoon ja surmasi osan heistä” (Aboa vetus et nova, II:8)

Esityksessäni on viisi teemaa: I. Finlandia/Suomi–nimet kartalla (nomina & appellatio-nes); II. Suomalaisten sotataito ja urhoollisuus (ars militaris); III. Kauppa (mercatura); IV. Unohdettu varhaissivistys (scholae & litterarum studia); V. Suomalaisten tavat (boni mores). Vaikka Daniel Jusleniuksen veljen tyttärenpoika Henrik Gabriel Porthan jo 1700 -luvun lopulla osoitti vääriksi pääosan ”suomalaisten ylistyksessä” olevista väitteistä7, edellä mainitut teemat ovat eläneet sitkeästi suomalaisten identiteettiä koskevassa keskustelussa.

I. Nimet (nomina & appellationes)

Fenni, Finni, Fennia, Finnia, Finlandia, Finningia Juslenius aloittaa Suomea tarkoittavan nimen selvittämisen seuraavasti: Dicenda pauca de Vinlandia, majorem tamen inde lucem, ignorantiae nocte mersis Finniae gestis

5 Fennomaanien taistelu selittyy ajan poliittisella tilanteella, ja tarkasti ottaen A. I. Arwidssonin lausuma ideologia ei ole sama kuin suomalaisten juurien etsijöillä. Jälkimmäisessä tapauksessa lausuman pitäisi olla: ”venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme tule, olkaamme siis suoma-laisia”! 6 Historiankirjoittaja Paulus Diaconus (8. vs.) selittää pohjoisten kansojen hiihtämistä ja kutsuu Lapin asukkaita nimellä Scritobini (Paul. Diac. Historia Langobardorum I: 5). 7 Esim. Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo 1783: 44-47, ja Tunelds Geographie (7. uppl.

Stockholm 1795) III bandet, s. 243-534, passim. Asiaa koskevat artikkelit julkaistaan Porthanin Opera omnian osassa XIII; ks. Turun Sanomat 3.8.2004 (http://org.utu.fi/yhd/porthan-seura/..).

3

affulsurum, spero, dum innotescet omnia ea quae in historiis Vinlandiae tribuuntur, Finlandiae jure deberi (II:8). — Ensimmäinen lähtökohta on siis pohjoismaisten saagojen Vinland-maa. Muita lähtökohtia ovat Tacituksen Fenni (Finni) ja Pliniuksen Aeningia (Olaus Magnus: Finningia).8

Carta marina (pars ”Finningia olim regnum”). Kartassa esiintyy Finlandian (Finnin-

gian) lisäksi myös ”Finnia”: Norfinnia ja Sudfinnia, ikään kuin Finnia olisi suunnil-leen sama kuin nykyinen Varsinais-Suomi.

8 Tacitus, Germania 46; Plinius, nat. hist. 4.13.96; Olaus Magnus, Carta marina.

Asiakirjoissa nimitys Fenni / Finni esiintyy ensimmäisen kerran tarkoittamassa suomalaisia paavi Aleksanteri III:n gravis admodum -bullassa (n. v. 1170): kirjeessä luonnehditaan suomalaisia epäluotettaviksi käännynnäisiksi: Finni semper imminente sibi exercitu inimicorum, fidem servare Christianam promittunt, et praedicatores et eruditores Christinae legis desideranter requirunt, et recedente exercitu fidem agnegant. [H. G. Porthan, Sylloge, n:o II. = Opera omnia XII, s. 214-216] Nimitys Finningia esiintyy Olaus Magnuksen Carta Marinassa (vuodelta 1539): FIN-LANDIA vel Finningia olim regnum (Finlandia eli Finningia, muinainen kuningas-kunta). Finningia on skandinaavisessa mytologiassa esiintyvä vanha kuningaskunta, jonka Olaus Magnus siis sijoittaa Varsinais-Suomen alueelle. [Olaus Magnus Gothus, CARTA MARINA ja sen selitys 1539. Karttakeskus. Helsinki 1993]

4

Jusleniuksen löytämä ”Finlandia” -nimien runsaus perustuu kahteen olettamukseen: (1) äänteet v ja f menivät nimien kirjoitusasussa sekaisin, (2) vanha germaaninen sana Vana tarkoittaa Don–jokea (lat. Tanais).9 Nämä kaksi kieltä koskevaa havaintoa yhdistettiin tarinoitten ja kronikoitten tietoihin: (1) saagojen tarunomainen jumal-koti on Vanaheim; (2) suomalaiset ovat kronikan mukaan lähtöisin Donin varrelta; (3) Josefusta jäljitellen Adam Bremeniläisen esittää, että Donin skyyttalaiset olisivat juutalaisten Googin ja Maagoogin jälkeläisiä.

MITEN TIETO SUOMESTA JA SUOMALAISISTA OLI MUODOSTUNUT?MITEN TIETO SUOMESTA JA SUOMALAISISTA OLI MUODOSTUNUT?MITEN TIETO SUOMESTA JA SUOMALAISISTA OLI MUODOSTUNUT?MITEN TIETO SUOMESTA JA SUOMALAISISTA OLI MUODOSTUNUT? 1. Muinaisia kansoja koskevat tarinatMuinaisia kansoja koskevat tarinatMuinaisia kansoja koskevat tarinatMuinaisia kansoja koskevat tarinat

• Tacituksen Fenni, Josefuksen skyyttalaiset, Jordaneksen gootit ja muut outoja kansoja koskevat tarinat: Pliniuksen Aeningia > Finningia; kimbrit ja kimmeriläiset (KimmšrioiKimmšrioiKimmšrioiKimmšrioi: Homeros, Herodotos).

• Pohjoismaiset saagat: Vinland, ”Suomen kuninkaat”, kveenit. • Kronikat: Adam Bremeniläinen: ”Naisten maa” (Fennia = terra feminarum < Tacitus:

”femina dominatur”),”Quenlandia”, ”Kvinlandia”, amatsonit; Scythia = Scandinavia; Saxo Grammaticus: Reges Danorum: bjarmit, skritofinnit; Chronicon Norvegiae; Nestorin kronikka ja suomensukuiset kansat

2. 1500150015001500---- ja 1600 ja 1600 ja 1600 ja 1600----lukujen lukujen lukujen lukujen pohjoismainenpohjoismainenpohjoismainenpohjoismainen historia ja geografia: m historia ja geografia: m historia ja geografia: m historia ja geografia: myyttinen yyttinen yyttinen yyttinen SkandinavianSkandinavianSkandinavianSkandinavian historia historia historia historia � Johannes Magnus, Hist. de Gothorum Sveonumque Regibus (1554): israelilaiset,

skyytit, gootit, Vanaheim ja vandaalit � Olaus Magnus, Carta marina (1539), Hist. de gentibus septentr. (1555): Finningia � Johannes Messenius (1579-1636), Scondia illustrata: kveenit, Kvenland � Andreas Bureus, Orbis Arctoi delineatio (1626): “fiendeland” � Olaus Verelius, Hist. Sviogoth. (1664): biarmi, queni, ”kvinland” � Olaus Rudbeck, Atlantica sive Manheim (1677-1702): juutalais-kreikkalainen kulttuuri >

Vanaheim, vandaalit � Michael Wexionius, Descr. Svec. Goth. Fenn. (1650)

3. S3. S3. S3. Suomalaiset ulkomaillauomalaiset ulkomaillauomalaiset ulkomaillauomalaiset ulkomailla ja ulkomaalaiset Suomessa ja ulkomaalaiset Suomessa ja ulkomaalaiset Suomessa ja ulkomaalaiset Suomessa • Suomalaisten käännyttäminen, ns. ristiretket Varsinais-Suomeen, Hämeeseen ja

Karjalaan • Taistelu Suomen alueen omistuksesta (Ruotsi – Venäjä) • 30-vuotinen sota • Siirtolaiset, Ruotsin suomalaiset ja Suomen ruotsalaiset • Oppineet ja matkailijat

Edellä mainittujen olettamusten perusteella melkein mikä tahansa Van-, Ven-, Vin-

(Fin-) -alkuinen nimi kelpasi tarkoittamaan ”suomalaista” asutusta Don-joelta länteen ja pohjoiseen: Vinland rursum dici Vänden, & Vandaliam; porro Vandalos ad caput Vistulae habitasse … quos Regnum Vannianum juxta Svebos condidisse putaverim. ex his terris sint Vinili, Vindi, Vendi, Vandali, Vanali, atque hi appellationem istam a Tanai, Vana Gothice dicto; unde tractus Vanaheim & Vaner, Väner, Vanaler , qui usque ad litora Venedici Sinus, qui proprie Finnicus est, late suas habuerunt sedes; ab 9 Repeto memoratum locum Rudbeckii, ubi Vinlandiam, ab Adamo Bremensi V & F promiscue scribenti, insulam in ultimo septentrione sitam, ..., aperte ait Finlandiam esse... Vandali ..., atque hi appellationem istam a Tanai, Vana Gothice dicto (II:8).

5

utraque sinus parte Vendi seu Vandali habitaverat. – ja vandaaleista tuli suomalaisten sukulaisia: A Vana autem sic appellantur Vandali a Fennis prognati … (II:8). Kirjoitustavan vaihtelua näkyi myös lähempänäkin nykyistä Suomea: Affine dictis nomi-nibus est Venno, quomodo hodienum se invicem Carelii salutant: quod pro more Germanorum v ut f pronunciantium, mutatum est in Fenno, qua nos jam gaudemus appellatione (II:8).

Keskeinen ”suomalaisalue” on siis Vendien maa, jonka asukkaat, vendit, ovat Itämeren eteläpuolella asuneita länsi-slaaveja. Ruotsin kuninkaan titteli oli vielä vuonna 1972 ”Sveriges, Götes och Vendes Konung”. Kustaa Vaasa oli ottanut v. 1540 Ruotsin kuninkaan titteliin mukaan nimikkeen ”vendien kuningas” ja oli ryhtynyt näin kilpaile-maan Tanskan kuninkaitten kanssa Itämeren etelänpuoleisen alueen historiallisesta omistuksesta. Kustaa Vaasa perusti nimen lisäyksen ilmeisesti juuri Jordaneksen kertomukseen, että gootit olisivat vaeltaessaan Skandinaaviaan vallanneet vandaaleilta (eli vendeiltä) niiden vanhat asuinpaikat Itämeren rannalla.10 – Näin Ruotsin suuressa kuningaskunnassa (göötit, svealaiset ja vendit), suomalaiset saivat kunnian edustaa ”vandaaleja”.

II. Militia, ars militaris, coloniae: Biarmi, Finmarchi, “Fiende”, Vandali,

Quenlandia; Suomi, Juho ja Matti; Vandaalit ja Hakkapeliitat

Suomalaiset ovat kuuluisia sotataidostaan, mistä ovat todisteina lukuisat sodat, uroteot, sotaretket ja siirtokunnat: Nec penitus inconditam disciplinam militarem veterum Finnorum extitisse, arguunt tot bella eorum, tot fortia facta, excursiones & coloniae (III:18).

Olaus Magnus ja Rudbeck käyttivät vanhoja kronikoita (Chron. Norv. ja Saxo Gram-maticus) osoittaakseen pohjoissuomalaisten vanhat suomalaisten uroteot. Saxo kertoo, että Tanskan kuningas Ragnar joutui tappiolle taistelussaan halpa-arvoista bjarmien pientä joukkoa vastaan; tässä taistelussa Ragnar menetti sotamaineensa, jonka hän oli saavuttanut voittamalla Kaarle Suuren: Unde apparet fortiter … tantum regem vincen-do, pugnasse Biarmos & Finmarchos. Biarmos autem etiam Finnos fuisse, quamquam diversis regibus subjectos, scriptores rerum gestarum clare testantu. – Siis suomalaiset olivat voittaneet mahtavan kuninkaan.

Bureus keksi Finland-sanalle kätevän etymologian, ”vihollismaa”, sillä muistissa olivat vielä monet suomalaisten ruotsalaisia vastaan käymät taistelut ja erityisesti suo-malaisen ”vihamielinen asennoituminen” oli tunnettua:11 Si omnia alia omittam, obser-vatum est in Historiis, multa Finnorum proelia cum Svecis memorari; ex hostili etiam animo, Finlandiam, tanquam Fiendeland secundum opinionem nonnullorum dictam.

Vana-joelta lähteneitten kansojen urhoollisuudesta kertovat monet ”vandaalien” jälkeensä jättämät paikannimet: Quid perpetraverint Vandali, gens ut probavi Finnica, quae par Gothis est habita; quot tot adhuc ab ipsis denominata loca comprobant:…

10 Nordisk familjebok, s.v. Vender. Itämeren ympäristön varhaiskansoista, Matti Klinge, Öster-sjövälden (Helsinfors 1984). Ks. myös Petrus Bång, Historia ecclestiaca de priscis Sveo-gothorum terrae colonis, Aboae 1675, 11 Suomalaisten, Fenni, kutsuminen vihamielisiksi ja epäluotettaviksi oli paavien ja ruotsalaisten ruhtinaitten propagandaa, jolla oikeutettiin ns. ristiretket Suomeen, ks. esim. em. gravis admo-dum –bulla, ja Porthanin nootit, Opera omnia XII, 214-216.

6

Andalusia Hispaniae, tanquam Vandalers hus; Venetii …; Vindelicia, Vindobona, Vindisk marck, ubi linguam Finnonica mixtam in usu esse a quodam decurione, Gustavi Magni milite, audivi; Moscovitae nobis Vänäläiset dicti a Vanaler; Livoni, Carelii, Lappones, extra controversiam positi, sunt originis Finnicae; Finvidia, pars Smolandiae, olim Finnia dicta, num non a Finnis eam occupantibus? Fionia, insula Danica, cuius incolae quondam Finni dicti, denominantur a Finnis.

Myös kuuluisat suomalaiset sankarit Suomi, Juho ja Matti ovat Jusleniuksen mukaan jättäneet nimensä kartalle (Samojedia, Ubien maa ja Marburgum): Nec non Samojedia, quasi Suomi jätti, id est Finno reliquit, .. nec heic referre pigebit Juhones

& Mattiacos, sedes quondam habentes, ubi nunc comitatus est Nassoviensis cum Vetteravia & Hassiae parte, qua Marpurgum olim Mattium. Quos populos haud inepte existimaverim, non tamen prorsus affirmo, Finnorum colonias, atque ex ducum suorum Juha & Matti, id est Johannis & Matthiae nominibus, eam nactos appellationem.12

Tacituksen mainitsema finnien “ihmeellinen villeys” muuttuu Jusleniuksen käsitte-lyssä “sotarohkeudeksi” ja lopulta suomalaisten ylistykseksi: Quae singula clare de-monstrant, Finnos antiquos militiam calluisse, cum eas potuerint capere regiones & sedes retinere; inde haec fortitudinis testimonia ante MDC annos ab Romano scriptore ipsis dantur: quod sit illis mira feritas, nimirum bellica; & alibi ait idem: Finni securi adversus homines, securi adversus Deos, rem difficillimam assecuti, ut illis ne voto quidem opus sit. — Egregium sane nostrae gentis elogium! Quid enim illa securitas,

nisi Finnonicorum armorum terror apud vicinos populos? Quid, nisi insigne bellicae virtutis encomium!

13

Suomalaisten urhoollisuus oli vielä tuoreessa muistossa 30-vuotisen sodan ajalta (III:21). Hakkapeliitat, muinaisten vandaalien sukulaiset, tiedustelivat innoissaan tietä Roomaan voidakseen yltää samoihin urotekoihin kuin sukulaisensa ja antaa paaville, mitä kuuluu. Myös nimitys ”hakkapeliitat” kertoo tietenkin urhoollisuudesta: Finni maxime erant & perpauci alii, cum quibus Gustavus Magnus Germaniam perrupit. Ubi audientes Finni priscorum Gothorum, & suae propaginis Vandalorum, res Romae gestas, quantum sibi viae Romam restaret, sciscitari sunt, ut eorum facta exaequare possent & Papae condignum tribuere praemium … Et aliud: Finnonibus inexhaustus hostis sternendi ardor, novum HACCAPELORUM (Hacka pääl ) peperit vocabulum.

Urhoollisuuden ja erityisesti naisten urhoollisuuden kautta muodostuu monien nimien ja assosiaatioitten kenttä, joka osoittaa, että Fennia on naisten maa: terra feminarum, Amazones, Quenlandia: At tantam in viris fortitudinem ne mirere, cum et mulieres nostrates eo audaciae processerint, ut bella olim gererent & arma tractarent; namque A.C. 53 Quenlandiae, quae Latine dicta terra Feminarum & Amazonum vere Finlandia est, Amazones cum 80 annorum bellum gessissent cum Emundo Sv. rege, tandem cum reliquis Finnorum attritae sunt.14

12 Jusleniuksen lähteitä ovat Johannes ja Olaus Magnus sekä saksalainen Cluverius, Germaniae antiquae libri (Lugd. Batav. 1616) 13 Tämä väite on Jusleniuksen omaa, ks. Pekkanen, Vanha ja uusi Turku, s. 17. 14 Adam Bremeniläiseen perustuu paitsi Maagog-tarina, myös ”naisten maa tarina”. Tarinan omaksui Messenius (terra feminarum > Kvenlandia), jolla vuosi 1053 on muuttunut erheellisesti vuodeksi 53 (Pekkanen, Arctos 8, 1974, 107).

7

III. Mercatura: Turku, Kyrö (Curones), Kyrkslät, Graeci

Suomalaisten vanhoista kauppasuhteista on todisteena nimi Turku (III:23): “kauppa-satama”, “kauppatori”. Jos satamaa ei olisi ollut, miten selitettään suomalaisten matkat ulkomaille ja jopa ulkomaalaiset avioliitot, kuten Saxo kertoo, että Saksin kuningas Henrik kihlasi Suomen kuninkaan Sumblen tyttären, jota taas Tanskan kuningas Gram vaati itselleen, koska tytär oli aiemmin luvattu hänelle (exterae Fennis quondam notae nationes & hinc illis petita conjugia).

Varhaisista kauppasuhteista kertovat eräät paikannimet. Kreikkalaisten ja espan-jalaisten tiedetään kysyneen neuvoa noidilta, jotka asuivat Kyrlandissa (solitos Hispanos & Graecos a Magis in Kyrland insularum in mari Balthico maxima responsa petiisse); tämän saaren niemessä oli Girkslät, ja Rudbeckin mielestä saari on Suomi, koska se on saanut nimensä Kyrön pitäjän mukaan; samaa osoittaa pitäjännimi Kyrkslät (”Gregoriuksen kenttä”): immutatum a Girkslät (Graecorii campus): Girkar enim Graeci a veteribus Gothis dicebantur.15

Kotimaiset, Turun seudun kauppatavarat ovat Jusleniuksen mielestä hyvin tunnettuja maailmalla ja kestävät vertailun ulkomaisiin tuotteisiin (III:25-28), sillä kotimaasta löytyy kaikkea, mitä ihminen tarvitsee (nihil enim ad sustentationem & vitae humanae usum nobis natura negavit).

Turkulainen rakennustaito on maankuulua, esimerkiksi maanalainen käytävä kate-draalikoulusta Maarian kirkolle (porticus subterranea a Schola Cathedrali ad templum Divae Mariae); käsitöistä kannattaa mainita pellavakankaat ja verkot. Mutta erityisesti huolehditaan elintarvikkeista ja taitavasta ruuanlaitosta; siinä Suomi ei jää jälkeen mistään muusta maasta – haljetkoot muut kateudesta (rumpantur ut ilia momo!): fruges,

carnes & pisces et casei (juustoja, jotka maullaan kykenevät kilpailemaan kuulujen parmesaanijuustojen kanssa) ja potus hordaceus (olut, joka maistuu varsinkin ulko-maalaisten suissa). Ja vielä on erikoisuus, jota ei muualla tavata, ruismaltaista keitetty ja tuohiropeissa paistettu tumma, mutta tavattoman maukas ruoka (Mämmi coloris quidem nigricantis sed insignis dulcedinis est), jota syödään pääsiäisenä happamattoman leivän muistoksi.

IV. Unohdettu varhaissivistys (scholae & litterarum studia): Cimmerii, Kemi, runot Todistaakseen, että suomalainen kirjallisuus on ikivanhaa Juslenius siteeraa vanhaa kansanrunoa (III: 29):16

Anderus Pyhäjoelda, Pyhäjoen poika Pyhä, tuli Coulusta cotia: ”Mitäs poican cotia tulit? Ongo Coulu cohdallansa,

Turcu Uusi toimesansa?” …

15 Rudbeckin lähteenä on Adam Bremeniläisen ohella Olaus Verelius. 16 Suomen Kansan vanhat runot VIII 1011.

8

Ja poika vastaa tulleensa hakemaan vaimoa Kokemäeltä (Respodet ille se venisse ad ducendam uxorem, eamque ex Kokemäki). Jos meillä ei ole omakielistä historian-kirjoitusta, proosaa; meillä on toki suomenkielistä runoutta, ja todistetusti ”Homeros ennen muita”, varhaiskansat ovat aina ensiksi laulaneet pidoissaan sankarirunoja, proosa tulee myöhemmin.

Runo on vahva todiste niitä vastaan, jotka väittävät, että Suomessa ei ollut omaa kirjallista kulttuuria. Mutta on muitakin todisteita. Ruotsalaisilla on riimukirjoitus, joka on vanhempaa kuin latinalaiset kirjaimet. Homerokselta tunnemme kirjoituksen keksijäkansan, kimmeriläiset, jotka tarinan mukaan asuivat kaukana pohjoisessa; siis kirjainten keksijät olivat kemiläisiä – ja lapsikin tietää, että kemiläiset ovat suomalaisia (habuisse Svecos elementa priusquam Latinos a multis prolixe probatum est: illa vero adinventa esse a Cimmeriis, … fuisse enim hominum septentrionalium ultimos… & sub arcton habitasse .. & esse eosdem, quos nunc appellamus Kimiboar / Kimiläiset, atque hos partem Finniae nostrae constituere non infans est qui ignorat). Itämeren eteläpuolella asuvan Cimbrien kansan nimi osoittaa, että osa kimmeriläisistä oli pohjoiseen vaeltaneita skyyttejä, jotka kahtena Ruotsiin ja Suomeen suuntautuneena haarana toivat myös kirjaimet vastaavasti molempiin maihin (unde etiam sub Finnia Cimbri collocantur; fuisse praeterea Cimmerios Schytas se in duas partes dividentes …quod Cimmerii, quorum propago vel pars, aeque Finni atque Gothi fuerant, litteras invenerint, aeque etiam utrique eisdem sunt gavisi).17 — Ja lopuksi, ruotsalaisilla on ruunat, meillä runot (appellatae sunt eae a Svecis Runor, nobis carmina Runot vocantur, unde affinitas patet).

V. Suomalaisten tavat (boni mores): Suomi

Suomalaisten perushyveitä ovat (III:37) velvollisuudentunto ja oikeamielisyys, joiden avulla he ovat saavuttaneet tyynen levollisuuden, jossa ei enää tarvitse tavoitella mitään, kuten Tacitus sanoo: securi adversus homines Finni, securi adversus Deos, rem difficillimam assecuti sunt, ne ipsis ne voto opus sit. Suomalaisten rohkeus on tullut edellä esiin monilla esimerkeillä; lisäksi he ovat hyvin lempeitä, hitaita vihaan, mutta suututtuaan kiivaita kostamaan ja nopeita leppymään: mansueti sunt Fenni mitissimi: nulla illis gens tardior ad iram, nec acrior ad vindictam; sunt iracundi & cito vindicantes posteaque placabiles. Pohjolan asukkaiden tapaan he ovat hyvin vieraanvaraisia ja anteliaita; he ovat valmiita suomaan vieraille kaikkea tarvittavaa: ut omnes Hyperborei hospitalitate insignes, ita praecipue etiam Finni sunt liberales, adeo ut uberioribus annis totam pene regionem quis peragrare potuisset absque minimi nummi expensis pro suo cibo vel equi pabulo, unde etiam Suomenma dicta est a Suominen.

18

17 Tämän perustelun Juslenius sai Rudbeckilta. Skyyttien vaelluksista, edellä kpl. I. 18 Porthan torjuu jyrkästi nämä mielikuvitukselliset etymologiat, ks. edellä nootti 7.

9

Lähteet

Adam Bremensis (11. vs.): Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum. Biurman, Georg: Svea ock Göta Riken med Finland och Norland. Stockholm 1747. Bureus, Andreas (1571-1646): Orbis arctoi nova et accurata delineatio. Stockholmiae:

Reusner 1626. -- Bure, Anders: Pohjoismaiden kuvaus, suom. Tuomo Pekkanen. Helsinki 1985: SKS. Johannes Magnus: Historia de omnibus Gothorum Sveonumque Regibus. Romae1554. Jordanes (6. vs.): Getica. Juslenius, Daniel: Aboa vetus et nova, praes. J. Munster. Aboae 1700. -- Daniel Juslenius: Vanha ja uusi Turku, suom. Tuomo Pekkanen ja Virpi Seppälä-

Pekkanen. Helsinki 1988: SKS. -- ABOA VETUS ET NOVA – Vanha ja uusi Turku – Åbo förr och nu – Turku Old and

New, suom. Tuomo Pekkanen ja Virpi Seppälä-Pekkanen, ruots. Johan Rabbe ja Laura Mattsson, engl. Gerard McAlester. Helsinki 2005: SKS.

-- Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (Fennici lexici tentamen). Stockholm 1745. Näköis-painos. Porvoo 1968: SKS.

-- Daniel Juslenius: Suomalaisten puolustus (Vindiciae Fennorum), suom. ja johdanto Juhani Sarsila. Helsinki 1994: SKS.

-- Suomen onnettomuus (De miseriis Fennorum), suom., johdanto ja jälkisanat Juhani Sarsila. Tampere 2004.

Messenius, Johannes (1580-1636): Scondia illustrata, ed. Peringskiöld, Stocholm 1700-1705.

Olaus Magnus Gothus: CARTA MARINA ja sen selitys (1539). Karttakeskus. Helsinki 1993. (Med en inledning av fil. mag. Leena Miekkavaara ja Pertti Koistinen).

-- Historia de gentibus septentrionalibus (Romae 1555; Antverp. 1558; Basel 1567). Paulus Diaconus (8. vs.): Historia Langobardorum. Porthan, Henrik Gabriel: Sylloge monumentorum ad illustrandam historiam Fennicam

pertinentium (Aboae 1802-1804). – Henrici Gabrielis Porthan Opera omnia XII, ed. Toivo Viljamaa, Veli-Matti Rissanen & Kaj Sandberg (Turku 2005), s. 197-396.

-- Strödde anmärkningar vid Herr Assessor Tunelds Geographie rörande Finland, Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo 1783: 44-48, 1784: 25, 39-42, 48, 1794: 27.

-- Om Storfurstendömet Finland, Tunelds Geographie (7. uppl. Stockholm 1795) III bandet, s. 243-534.

Saxo Grammaticus (n. 1150-1229): Gesta Danorum. Verelius, Olaus: Index linguæ veteris Scytho-Scandicæ sive Gothicæ ex vetusti ævi mo-

numentis ... ed. Rudbeck. Upsalae 1691. Wexionius-Gyldenstolpe, Michael: Epitome descriptionis Sueciae, Gothiae, Fennin-

giae, et subjectarum provinciarum. Aboae1650.