Tuija Saarinen

Heikan JussiKatsaus kylasuutarin huumoriin

Asuin lapsuusaikani hamaldisen Hollolan kunnan SalpakankaanteollisuuslahiOssa, mutta ajoimme usein 15 kilometrin pdassa sijait-sevaan Herralan kyldan isdni lapsuudenkotiin. Joka kerta kyldan

saapuessamme isdni osoitti maantien laidalla sijaitsevaa pientd, har-maata rakennusta ja kertoi sen olevan Heikan Jussin mOkki. Mieles-tani se muistutti suljettuine ikkunaluukkuineen labinna liiteria, eikasiind ollut mitdan lasta kiinnostavaa. Perilla mummolassa kuulinpuhuttavan pappani edesmenneesta ystavastd, kyldsuutari JuhoMakdraisesta eli Heikan Jussista (1892-1967). Heikan Jussiin liitty-vat muistot olivat savyltdan humoristisia ja kertoivat hanen haus-koista sutkauksistaan tai erikoisista tavoistaan. Heikan Jussi kuuluimummolan maailmaan yhtd kiintedsti kuin isovanhempieni kerto-

mukset aiemmin kuolleista sukulaisistamme, myllyssa asuvasta ton-

tusta tai vintilla lapsia pelottelevasta mOrOsta. Vasta aikuisenaymmarsin, etta Jussi liittyi eradseen suomalaisen kansankulttuurinsangen yleiseen ilmi6On, ns. kyldoriginelleihin.

Kyldoriginelli on lahinna tutkijoiden kdyttamd nimitys ja otettukayttOOn viime vuosikymmenind, mutta itse ilmiO on vanhempi jaliittyy agraariin kansankulttuuriimme. Terminologian myOhdinenkayttOOnotto johtuu siita, end kylayhteisOissd ei ollut samanlaistatarvetta mddritelld poikkeavuutta siind mielessd kuin esimerkiksinykyisella kulttuurintutkimuksella. 1 Kyldoriginellien rinnalla puhu-taan kyldhulluista, mutta olen havainnut jalkimmaisen termin lei-

maavan kohdettaan liian negatiivisesti. Ainakin Heikan Jussin elos-

77

sa olevat ystavat pahastuivat sen kaytOsta.

Kylaoriginellit olivat joukko eri tyyppisia, mutta etupdassiiyhteiskunnan vahaosaisiin lukeutuvia ihmisia. He poikkesivat

muista pukeutumisellaan, elamantavoillaan, ajatuksillaan tai kayt-taytymisellaan. 2 He toimivat yhteisOissaan erkinlaisina hauskuutta-jina — varsinkin ennen radion ja television aikakautta. 3 Kylaoriginel-leissa on Seppo Knuuttilan nakemyksen mukaan kyse instituutios-

ta, jossa originellien poikkeava kaytOs on normaaliuden vastakoh-tana tarkea rinnastussuhde. Kylaoriginelli oli veijari ja kertoja, jokaesimerkiksi hairitsi virallisen kulttuurin tilaisuuksia tai rikkoi muul-la tavoin normeja, jotta muut noudattaisivat niita sitakin tarkemminosoittaakseen yhteiskuntakelpoisuutensa. Kertomukset kylaorigi-nelleista ja heidan edesottamuksistaan osoittavat siis selkeasti kun-kin yhteisOn sopivana pitaman kayttaytymisen rajat.4

Kylaoriginelleista kertovaa perinnetta on kertynyt runsaasti esi-merkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkis-toon, 5 mutta perusteellisen tutkimuksen kohteena he eivat oleolleet. 6 Toiset tutkijat ovat lahinna sivunneet teemaa muun ohella.7IlmiOn yleisyytta kuvaa sekin, etta mainitessani tutkimusaiheesta-ni henkilOille, jotka eivdt ole siita aiemrnin kuulleet, he kertovatusein jostakusta tuntemastaan, lapsuus- tai nuoruusaikojensa maa-laisymparistOOn kuuluneesta kylaoriginellista. Kylaoriginellit ovatmenettaneet merkitystaan maaseudun rakennemuutoksen, maalais-

vaestOn ikarakenteen ja tapakulttuurin muututtua esimerkiksiuusien ajanvietemandollisuuksien kuten television myOta. Kyla-originelleille ei enda ole maaseudulla samanlaista sosiaalista tilaus-ta, eivatkd he ole muuttaneet urbaaniin ymparistOOn. 8 Kerrostalo-asukkaat kohoavat naapuruston puheenaiheiksi etupaãssa aiheut-taessaan vakavia jarjestyshairiOita. Yleensa erilaisuus kuitenkinuppoaa elamantapojen kirjoon.

78

Suutarin historia ja huumori erilaistenINhdeaineistojen valossa

Herralalaista kyldsuutaria ja -originellia kasittelevan tutkirnukseniaineiston padosan muodostaa pro gradu -tyOtani varten kokoama-ni 41 henkilOn haastatteluaineisto, jonka kerdsin 1989 HeikanJussin tunteneilta ja hanen elinaikanaan joko Herralassa tai senlahikylissa asuneilta, etupdassa iakkalltd henkilOiltd. 9 Olen tehnyt

tarkistushaastatteluja vuosina 1993 ja 1997.PienehkO osa haastatteluaineiston sisaltdmasta kerronnasta on

kiteytymassa perinnelajeittain luokiteltavaksi folkloreksi (esim. kas-kut ja tarinat), mutta osa on vapaarnuotoista, Heikan Jussia kuvaa-vaa muistelua. Taman tyyppista kerrontaa on nimitetty mm. ter-

henkilOkohtainen kerronta (engl. personal narrative), koke-muskerronta ja muistelukerronta. Se on kunkin kertojan tai hanenlaheisensd omien kokemusten, havaintojen ja tapahtumien kiteyty-matOnta kuvausta. Kerronnan aiheena voivat olla sekd jokapdival-set, tavanomaiset kokemukset ja sattumukset end oudot ja harvi-

naiset tapahtumat. 1° Edella mainittujen termien lisaksi voidaanpuhua ns. perheperinteestd, joka eroaa muistelukerronnastaetta sen kerrontayleisO on rajoitetumpi, oman perheen tai suvun

piiri. 11 Paddyin tutkimaan Heikan Jussia juuri sukuni piirissa kuu-lemani, Heikan Jussiin liittyneen perinteen innoittamana.

Muistelukerronta-kdsite, jota on kayttdnyt mm. Ulla-Maija Pelto-

nen, sopii kuitenkin parhaiten kuvaamaan haastatteluaineistoani, sil-ly sen muistelu-alkuosa korostaa selkedmmin sen menneisyyteensuuntautuvaa luonnetta kuin muiden edella mainittujen termien,kuvaavathan kertojani vuosikymmenten takaisia tapahtumia.12Muistelukerronta kuvaa myOs kattavasti eri henkilOiden kerrontaaomista, Heikan Jussiin liittyvistd kokemuksistaan. Heikan Jussiin liit-tyvan kerronnan yhteydessa voitaisiin puhua myOs kylaperinteestd,

mutta yhd uusien termien kayttOOnoton sijaan on olennaisempaa

79

kehittaa uudenlaisten landeaineistojen hyOdyntamistapoja.Kaytan kiteytymassa olevaa folklorea ja muistelukerrontaa lah-

deaineistona rinta rinnan, silla niiden valinen ero on liukuva.Vaikka muistelukerronnan sisaltavat kokemukset ovat yksilollisia,voi kerrontatapahtuma, jolla kokemukset valitetdan tutkijan tie-toon, olla perinteinen samoin kuin kertomusten muoto, tyyli, funk-tio ja jotkut sisallOn osat. 13 Sita paitsi seka folklore etta muistelu-

kerronta saattavat kuvata samaa tapahtumaa. Sandra Stahlin

mukaan muistelukerronta sisaltaa ns. sanatonta folklorea, johonkuuluvat mm. asenteet, arvot ja merkitykset. 14 Sekd kiteytynyt folk-lore etta muistelukerronta kuvaavat siten mm. Herralassa vallinnei-ta normeja, joiden testaajana ja yllapitajana juuri Heikan Jussin kal-tainen originelli toimi.

Muodostaessani kasitysta huurnoria tuottaneen suutarin histo-riasta ja vuorovaikutuksesta kylayhteisOn kanssa kaytan HeikanJussia kuvaavan kerronnan tukena virallisia asiakirjoja kuten kir-konkirjoja, Heikan Jussin Museovirastolle lahettamaa omaelama-kertaa, Jussin sisarelleen kirjoittamia ja sisaren Jussille lahettamiakirjeita. 15 Erilaisten aineistojen yhdistely samassa tutkimuksessa onfolkloristiikan parissa yield uutta, samoin kuin keskittyminen yhdenihmisen henkilOhistoriaan hanen tuottamansa perinteen sijaan.Lahestymistapani on mikrohistoriallinen, mist y on AnteroHeikkisen mukaan kyse silloin, kun "tutkimuskohteena on ihminenpienyhteisOssaan ja kun eri tutkimustulokset suhteutetaan nimen-omaan tahan pienyhteisOOn."16

Mikrohistoriassa on keskitytty ns. tavallisen kansan, vahemmis-tOjen, poikkeuksellisten mutta marginaalisiksi jaaneiden henkilOi-den ja muiden vastaavien elamaan. Nain on haluttu antaa danikoko menneisyydelle, ei vain valtakulttuurille. Tutkimustavan erad-nd esikuvana on Carlo Ginzburgin keskiajan Italiassa eldneen

Menocchion maailmankuvaa kasitteleva tutkimus. 17 Ginzburginlahteena ovat inkvisitiopOytakirjat. Han rinnastaa ne antropologien

80

kentalta keradmiin dokumentteihin tai folkloreen, eika sitenkyseenalaista folklorea historian tutkimuksen lahteend. 18 Inkvisitio-

pOytakirjat osoittivat myllari Menocchion yllattavan lukeneeksi kan-sanmieheksi — kuten oli myOs oma tutkimuskohteeni Heikan Jussi.

Ginzburg kuuluu ns. Bolognan tai italialaisen mikrohistorian pii-riin, jonka tutkimusmetodin ytimend on nimi. Sen perusteella samahenkilO voidaan jaljittad eri lahteista. Eri landeaineistojen antamiatietoja yhdistamalla voidaan rakentaa tutkittavan henkilOkuva taijopa kokonainen elamakerta seka luoda kasitys tutkittavan henki-Ion sosiaalisista suhteista. 19 Se on myOs oma tavoitteeni, vaikkataman artikkelin paiipaino on Heikan Jussin suutarinty-Ossa tuotta-massa huumorissa, jota kuvaan sellaisena, kuin herralalaiset infor-manttini siita kertovat. 2° Kirjallinen landeaineisto puolestaan hah-mottaa Jussin elamankaarta, auttaa haastatteluaineiston kuvaamientapahtumien ajoituksessa ja tuo esille tutkimuskohteen omandanen. Mikrotason tarkastelun tavoitteena ei kuitenkaan ole —kuten Matti Peltonen huomauttaa — empirismiin paatyminen, vaanse voi tuoda esille uusia, suurempia kokonaisuuksia koskevia yleis-tyksia21 . Vaikka artikkelini keskittyy Heikan Jussin suutarin tyOssatuottamaan huumoriin, antaa aineisto viitteita yhteisOn reaktioista.Se puolestaan valottaa huumorin merkitysta poikkeuslaatuisen

yksilOn ja yhteisOn vuorovaikutuksessa.

Herrala, kyla radan varrella

Millainen on edesmennytta suutaria muisteleva kylayhteisO ja sensosiaalinen ilmapiiri? Elama kylayhteisOssa poikkeaa melkoisestikaupunkikerrostalon arjesta, jossa vuorovaikutus naapureiden \Tani-la voi olla olematonta. Naapureiden keskinilinen kanssakayminenon vahentynyt myOs maaseudulla, sill y seka hamalaista Hauhon

HyOmiien kylaa 1970-luvun alussa tutkinut Outi Lehtipuro etta eras-

81

tä hamaldiskylad saman vuosikymmenen lopulla tutkinut amerikka-lainen antropologi Fredric M. Roberts ovat todenneet, ettei maaseu-dullakaan enda poiketa naapureihin asiatta tai kutsutta. 22 VaikkaRobertsin tutkimassa kylassa talot sijaitsivat etaalla toisistaan kylanpeltoaluetta halkovien teiden varsilla, eika naapureiden toimiaomassa pihapiirissaan huomioitu samalla tavoin kuin tihedan asute-tuissa kylissa, niin muiden kylalaisten tekemisia tarkkailtiin silloinkun voitiin ja kaikista havainnoista kerrottiin mielellaan muillekin.23Heikan Jussin kotikylassa talot sijaitsivat lahella toisiaan. Niinpa

arkisten askareiden toimittamista esim. pihapiirissa oli helppo seu-

rata ja ihmiset olivat hyvin perilla toistensa elamastii.24Heikan Jussin kotikyla Herrala sijaitsee 16 kilometric Landen

kaupungista lanteen Landen ja Riihimaen valisen rautatien varrella.Kyla oli 1800-luvun loppupuolelle saakka maatalousvaltainen syr-jakulma. 25 Kun rautatie linjattiin kulkemaan kylan halki, sen elamavilkastui. Erinomaisten liikenneyhteyksien vuoksi kylaan alettiin

perustaa teollisuutta ja sinne muutti runsaasti uutta vaestOd sekamuualta Hollolasta etta eri puolilta Suomea. Maatalouden merkitysvaheni toimeentulolahteena ja Herrala oli ennen toista maailman-sotaa Hollolan merkittavin teollisuustaajama. 26 Teollisuuden ohella

Herralassa oli muutamia kasityOldisia kuten suutareita, seppia jaraataleita. 27 Se oli sodan molemmin puolin elava kylayhteisO, jossakavivat kauppa- ja muissa asioissa lahes kymmenen ldhikylanasukkaat.28

Heikan Jussin aikuisika ja vanhuuden vuodet sijoittuvat sitenaikakauteen, jolloin elcma Herralassa oli vilkkaimmillaan. 29 Aina1970-luvun alkuun saakka Herralassa elettiin myOs osittain omava-raistaloudessa, minka vuoksi kylalaiset kavivat ostarnassa toisiltaanesimerkiksi sellaisia elintarvikkeita kuten kananmunia tai maitoa.Joka taloudessa ei myOskaan ollut puhelinta, joten kylalaiset kavi-vat soittamassa niiden luona, joilla oli puhelin. Kylalaiset tapasivattoisiaan toimittaessaan asioitaan kylalla, piipahtivat usein toistensa

82

luona jonkin asian vuoksi tai vain kokoontuivat yhteen viettamadnaikaa. Mm. naiden tekijOiden vuoksi Herralan asukkaat olivat pai-

vittain tekemisissa toistensa kanssa. Tapaamisten yhteydessa hevaihtoivat kuulumisia ja kertoivat kylan tapahtumista ja kylalaisten

asioista.Useat humoristiset kertomukset keskittyvat juuri Heikan Jussiin

ja ovat jaaneet elamaan kylan perinteeseen. MyOs Fredric M.Roberts on pannut merkille, etta useat hanen tutkimansa kylanasukkaat kertovat huvittavia ja hullunkurisia juttuja riitaisimmistatai muuten muista kylalaisista poikkeavista ihmisista30.

Nykyisin Herralan kyldelama on hiljentynyt, vaikka sen keskus-taan rakennettiin 1980-luvulla uusi omakotialue. Vuonna 1999kylassii ei ollut kauppaa, pankkia eika postia, joissa asioidakseenherralalaisten on matkattava joko 15 kilometrin paassa sijaitsevaankuntakeskukseen tai Lahteen. Palveluiclen lisaksi myOs ty6paikatovat vahentyneet. Nykyisin kylalaisia yhdistaa lahinna urheilutoi-minta, kylatoimikunta erilaisine tapahtumineen ja Herralan koti-seutuyhdistys. Useat kylassii jarjestetyista tapahtumista keskittyvattavalla tai toisella Heikan Jussin muiston vaalimiseen. Kylalaistenkeskindisten spontaanien kohtaamistilanteiden vaheneminen pal-veluiden katoamisen myOta muuttaa epailematta kylakulttuuria.Sellaista Herralaa, jota tama artikkeli kuvaa Heikan Jussin huumo-ripitoisen historian kautta, ei enad ole.

Heikan Jussin el5m5nvaiheet

Heikan Jussin isa oli sotkamolaissyntyinen Henrik eli HeikkaMakdrainen (1847-1912), eras kylaan 1800-luvun lopussa muutta-neista. Han kiersi taloissa tekemassa suutarintoita. Jussin aiti

Natalia, os. Sahlberg (1852-1925), oli herralalaista syntyperad.

Hanella oli aiemmasta avioliitostaan kaksi tytarta Natalia

83

Aleksandra eli Santra (1871-1950) ja Alma (1872-1910). Jussin lisak-

si Henrik ja Natalia saivat kaksi muuta lasta, Anna Marian eli Annun(1886-1979) ja Paavalin (1893-1895). Makdraiset asuivat maantienlaidalla sijaitsevassa pienessa, yksihuoneisessa mOkissa. Vanhem-

mat tyttaret lahtivat aikakauden kaytannOn mukaan nuorena pal-velukseen, Santra 1888 Orimattilaan ja Alma 1892 Helsinkiin.31

Heikan Jussi kavi Herralan kansakoulua, mutta joutui keskeytta-maan sen 12-vuotiaana sairastuttuaan tuberkuloosiin. 32 Tauti olivuosisadan vaihteessa varsin yleinen Hollolassa, sill y kihlakunnan(mukaan lukien Asikkala, Koski, KarkOld, Lammi, Nastola ja

Padasjoki) alueella kuoli vuosina 1901-1910 perati 1040 henkedvuosittain tuberkuloosiin. Sairastuneita oli monin verroin enem-man. 33 Tuberkuloosi oli yleista Herralan kylassakin. 34 Koska tuber-kuloosia oli vaikea hoitaa vuosisadan alussa, jolloin antibiootteja eiollut kaytOssa, kuolleisuus oli suurta. Lahes puolet tyOikaisina eli15-60 -vuotiaina kuolleista kuoli juuri tuberkuloosiin. 35 Jussi toipui

onneksi sairauden akuutista vaiheesta ja alkoi kiertad isansa oppi-poikana suutarintOita tekemassa. 36 Han jai kuitenkin voimiltaanheikoksi ja oli elamansa aikana useita kertoja parantolahoidossa.Lisaksi hanen selkaansa muodostui kyttyra.37

Heikan Jussi ei jaksanut milloinkaan tyOskennella niin paljon,etta olisi tullut toimeen edes tyydyttavasti, vaan joutui turvautu-maan Helsingissa asuvan sisarensa taloudelliseen ja muuhunapuun. 38 Jussin huono terveys ja kyvyttOmyys elattaii edes itseaanjohti siihen, ettei han voinut perustaa perhetta, varsinkin kun tuber-kuloottista miesta yield neuvottiin olemaan avioitumatta. 39 Jussi

harmitteli perheettOmyyttaan, 4° muttei silti liene karsinyt yksinai-syydesta, silly vilkkaalla paikalla maantien varrella sijainneeseenmOkkiin poikkesi usein muita kylalaisia. Jussi nimittain hankki lisa-

tuloja pitamalla mokissaan pienta kauppatoimintaa ja mOi kyla-laisille mm. makeisia, savukkeita, sarkylaaketta ja paperitavaraa.41Seuraava, vuodelta 1935 peraisin oleva sitaatti Jussin sisarelleen kir-

84

Heikan Jussin suutarinmOkki vuonna 1938. Jussi koristeli mielelleieinasuinympeiristOeieln. Kuvanottohetkelld ovessa oli juliste, jossa luki"Karnevaalit". Kuva Landen kaupunginmuseon kuva-arkisto.

joittamasta kirjeesta kertoo kauppatoiminnan tarkeydestd tulonteend: "SuutarintyOsta ei tule kun 5-6 mk viikossa, ei edes maitora-haa. Jos ei tata kauppaa olisi niin kunnan elatettavana olisin."42

Herralalaiset poikkesivat Jussin mOkkiin oikealla tai tekaistullaasialla — silkasta halusta nanda Jussi. 43 Jussi oli nimittain humoristi,joka hOysti ulkomuotonsa, asuinmilpOnsa, arkiset askareensa,puheensa ja kirjoittamansa tekstit — ylipaatansa kaiken ymparistOn-sa ja toimintansa omalaatuisella huumorillaan. Sen vuoksi han saa-vuttikin kylaoriginellin, mutta pikemminkin liikaviisaan kuin hul-lun, aseman.44 Tata tukee myOs Jussin kyky pystya halutessaan

asialliseen esiintymiseen. Siten han saateli itse originellin roolinsa

toteuttamista.45Heikan Jussin sairauden varjostama ja puutteen vaivaama elamd

olisi ollut ankaraa ilman kylalaisten huomiota herattanytta huumo-rintajua ja mielta kohottavia harrastuksia. Heikan Jussi taydensi

85

kesken jaanytta koulusivistystaan omin pain mm. opiskelemallaesperantoa46 ja lukemalla kirjallisuutta. 47 Lisaksi han otti paljonvalokuvia,48 kirjoitti paikallisuutisia sanomalehtiin 49 ja kavi ahkeraakirjeenvaihtoa eri henkilOiden kanssa. 5° Muun ohella han kerasikansanperinnetta eri arkistoihin. Jussin aloitteesta kylaan perustet-tiin 1954 kotiseutuyhdistys, jolla han testamenttasi omaisuutensa.51Nykyisin Heikan Jussin mOkki on museona, joka kertoo edesmen-neen kylasuutarin elamasta.

Heikan Jussi suutarina

Millainen oli maalaissuutarin ammattikuva? Ennen nahkajalkinei-den yleistymista kaytettiin virsuja, tuohitohveleita ja tallukkaita, jot-ka valmistettiin kotona samoin kuin naitd varhaisimmat, yksinker-taisimmat nahkajalkineet. Kun saappaat, solki- ja nahkakengat tuli-vat kayttOOn, niiden valmistamiseen tarvittiin ammattilaisia, suuta-reita. He kiersivat taloissa ja kuljettivat tyOkalunsa mukanaan.

Heine annettiin taysi yllapito ja heita kohdeltiin kunnioittavasti.52

Tehdasvalmisteisten kenkien tultua markkinoille 1800-luvun vii-meisina vuosikymmenind suutarien toimenkuva muuttui aiemmanjalkineiden valmistamisen sijaan niiden korjaajiksi. 53 Jalkineidenkorjaajina heille riittikin tyOta maaseudulla. Toisen maailmansodanaikana myOs suutareita oli rintamalla, joten Kansanhuoltoministe-rion aloitteesta julkaistiin erityinen kenkienkorjausopas, jotta jalki-neita voitaisiin korjata kotikonstein. 54 Heikan Jussilla, joka ei ollutrintamapalveluksessa, riitti tuolloin tOita, 55 etenkin kun hanella olijalkineiden korjauksen kannalta valttamatOn nahanostolupa.56

Jalkineiden korjaamista riitti viela toisen maailmansodan jalkeisenasaannostelyn aikana, jolloin Herralassa ja sen naapurikylassaHahmajarvella tyOskenteli useita suutareita.57

Suutarinty6 oli Jussin paaasiallinen tulonliihde. 58 Han oli oppi-

86

Heikan Jussin suutarinveilineet ikkunapOydeillä. Kuva Tuija Saarinen1992.

87

nut koko eldmansd ajan samoina sailyttamansa tyOmenetelmat isal-tdan. 59 Han kaytti isaltaan perimidan tyOkaluja, eika koskaan hank-

kinut uudenaikaisia valineita, kuten esimerkiksi ompelukonetta.6°

Laite oli myOs kallis, joten tuskin Jussilla olisi ollut siihen varaa-kaan. Kun Jussi alkoi tyOskennella yksin isansa kuoleman jalkeen(1912), han lopetti kiertamisen taloissa. 61 Han hallitsi jalkineiden

valmistamisen, silla han kertoi valmistaneensa saappaat itselleen,62mutta han toimi Herralassa niin sanottuna paikkasuutarina, jokakorjasti jalkineita, muttei valmistanut uusia. Jalkineiden lisaksi hankorjasi esimerkiksi valjaita. 63 Jussin suutarinuran alkuvaiheessa ty6-tä oli riittavasti, silla han kirjoitti sisarelleen seuraavaa:

Nyt on tuoneet vanhoja jalkumia niin kauhejasti, on suurikasa nurkassa kun vaan jaksaisi tehda. Nyt on taas se V110-

den aika jolloin Heikaj-Jussi muistuu mieleen. Ne sanoominua ihan Makaraiseks ja mestariks ja koittavat olla mielinkielin.64

Heikan Jussin elamantyOtd lahelta seurannut informanttini ker-toi, etta Jussin tekema korjaustyo oli kestavaa ja huolellista, mutatyOtavan jalki sopi paremmin ty6- kuin juhlakenkaan. 65 Jussin ty6-tahti oli verkkaista. Esimerkiksi nahkajalkineisiin, joihin uusittiinpohjat ja korot, hanelta saattoi kulua kaksi tai kolme paivaa. JussintyOtahtia rajoitti sekin, etta han saattoi tyOskennella talvisin vainpaivasydamen, silla oljylampun valo ei ollut tarpeeksi riittava tark-kuutta vaativaan ty6hOn. MOkki sahkOistettiin vasta 1940-luvunlopussa.66

Huumoria tyOn lomassa

Ty6 yleensa ja varsinkin suutarinty6 tarjosi Heikan Jussille erityisenhyvan mandollisuuden vitsailuun. Heikan Jussin omalaatuiseenhuumoriin voidaan soveltaa brittiantropologi A. R. Radcliffe-Brown-in toiminnallisen ja verbaalisen huumorin jaottelua. Toiminnallinen

88

huumori sisaltdd ns. hevosenleikkid, kepposia, kiusaamista tai jopa

ruokottomia elementtejd 67 . Verbaaliseen huumoriin puolestaan kuu-luvat vitsien kertominen, 68 ndenndisesti naiivit ja sukkelat lausah-

dukset, 69 sanaleikit ja kielella leikittelyt, kiusoittelu, pilkka, ivailu ja

havyttOmyydet. 7° Pilailusuhde puolestaan voi olla symmetrinen, jol-loin kaksi henkilOd pilailee toistensa kustannuksella tai epasym-metrinen, jolloin pilailun kohde ei maksa samalla mitalla takaisin.71

Heikan Jussin huumori oli yleensd harmitonta ja tarkoitettuhauskuuttamaan kylaldisid. 72 Han koristeli esimerkiksi omaa mOk-kiddn ja sen pihapiirid ripustamalla erdan kerran naisten kengatpuuhun portin viereen. 73 Toisinaan hdn koristeli ornaa ulkondkO-dän tai antoi erikoisia nimid vaatteilleen, kuten suutarintyOssdankayttamalleen nahkaiselle esiliinalleen, jota hdn kutsui 'esinahak-

si'. 74 Jussin huumori ei aina ollut hauskaa, silla mOkille saapuvaherralalainen saattoi joutua kepposten kohteeksi. Jussi oli varautu-nut vieraiden varalle esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Kylha silla kaikellaisia pienid kepposia oli aina, mutta ettasit oikeestaa syyttamaa mistaa --- no sehan of sekii, end katoku siit maantielta sinne se polun, se tuppas aina jaarytta-

etta se oli hyvin liukas, etta se oli hyvin varovaisestimentava.75

Heikan Jussilla oli tapana parodioida teknisid ja muita uutuuk-sia, jotka muuttivat perinteista eldmantapaa. Parodia tapahtui jaljit-telemalld. 76 Siksi hanen mOkissdan oli esimerkiksi ovikello, toisinkuin maaseudulla yleensd, ja hdn vaati sita kaytettavan:

- - jos ei tuata sit ovikelloo soittanna ku sinne meni nin,Jussi ei ottanna vastaa, huomioinu ollenka tulijoita. Pitimenna takasin ja soittaa ovikelloo ja sitte Jussi kaski sisal-1e.77

Heikan Jussi ei ollut aina hyvalla tuulella, 78 mutta ei katkenyt

pahantuulisuuttaan, kuten hyviin tapoihin olisi kuulunut. Pahaaaavistarnatonta, mOkkiin saapuvaa herralalaista vastassa oli joskus

89

epamiellyttava tervehdys:

Sehan sil of yhtee aikaa, et misty se sen sitten aina sittenosaski. Kun sinne meni sisdan ja koputti ovee ja aukas ovenja astu sisad, ni silloi se piararojautti aina. Et mist y se senoikein kehitti. Sita ma en ymmarra. Mulle kavi monta kertaaja niiko muilleki tietenki. Et se of kans yks erikoinen ter-vehtimistapa

SuutarinmOkkiin saapuminen ei onneksi aina tapahtunut edellakuvatun kaltaisissa epamiellyadvissa merkeissa, mutta yleensd vie-

raan piti antaa Jussin johdattaa tilannetta ja avata keskustelu:

Ku sinne suutariiki vei kenkid nii se sano aina, etta, istumaase kaski, mut sitte se ei puhunu mitad se vaa jatko hommi-aa ja sitte ku, kyl se vissii nautti siit, end siind istu sitte sano,etta: "Oliskos pieksut nyt korjattavana vai mikas on nyt taaslantallad?"80

Vaikka Heikan Jussin tapa vastaanottaa vieraansa saattoikin ollaepatavallinen, herralalaiset kiinnittivat huomiota siihen, etta heidanoli visusti noudatettava hyvid kaytOstapoja seka varottava sanojaanasioidessaan Jussin kanssa. Kaikki herralalaiset eivdt nimittainymmartaneet, etta Jussin ja kylaldisten valinen pilailusuhde oli epd-symmetrinen, silly Jussi ei sietanyt laskettavan itsestaan leikkid.Kertojat mainitsevat, ettei Jussi suoranaisesti vihoitellut, jos jokuystavistd laski leikkia, mutta hdn oli pitkaan vaitelias.81

Kun han tahto asiakkaillekkin vaikka, vaikka nyt kuuluisolla kovasti kohtelias, mutta jos se asiakas esitti asian vahan,ettei se ollu oikee sopivasti nin Jussi vastas samalla tavalla,etta siina joku asiakas saatto menna sanattomaks jokskuuaikaa.82

Heikan Jussin kaltainen muista kyldldisista poikkeava henkilOsaattoi itsekin joutua pilkan kohteeksi. Jussin suutarintyOssdantoteuttaman huumorin eraana motiivina saattoikin olla vanhojen"kalavelkojen" maksaminen, sill y Jussi korjasi esimerkiksi eraan

90

isannan kengat yllattavalla tavalla:

oli kai jotai katkeruutta sitte jotai, jotai isantamiesta koh-taa jostai asiasta tullu ni, han vei sitte sinne kiiltonahkaken-gat pohjattavaks. Siihen aikaa oli sitten maamiehet kayttikiiltonahkaa taikka lakeriks, miks sita sanotaa semmosiakenkia sitte, tansseissa. Tamaki isanta oli kova tanssimaa. Sevei sitte ne kiiltonahkakengat korjattavaks sinne ni Jukkalaitto niihi rasvanahkasta pualpdalliset. Etta han sitten nayt-ti sen mielensa silla lailla.83

Herralalaiset kiinnittivat huomiota siihen, etta Jussi oli luonteel-taan jarjestelmallinen. Han ripusti esimerkiksi korjattavat jalkineetorrelle odottamaan vuoroaan ja korjasi ne sand jarjestyksessa kuin

ne hanelle tuotiin. Oli harvinaista paasta etuilemaan jonon ohi.84Eras kertojista muisteli tallaisia tilanteita seuraavasti:

--- jos se asiakas esitti asian vahan ettei se ollu oikei sopi-vasti nin Jussi vastas samalla tavalla etta siind joku asiakassaatto menna sanattomaks jokskuu aikaa ja, ja tota jos ofvaikka kuinka kiire korjauksilla, nin ei Jussilla ollu kiireem-pi niitten kanssa, kun koska se vuoro tuli niille sitte ja 85

Heikan Jussin jarjestelmallisyys ulottui myOs erilaisiin talousas-kareisiin, joille han varasi oman aikansa, eika keskeyttanyt niitavieraiden saapuessa, kuten muilla herralalaisilla oli tapana. Saattaaolla, etta Jussia arsytti yksityisyyden puute, silla maaseudulla oliyield hanen elinaikanaan tapana poiketa sisaan taloihin milloinvain. 86 Seuraavassa haastattelusitaatissa kuvataan, kuinka paljonkarsivallisyytta Jussin kanssa asiointi saattoi jalkineita noutamaantuoneelta herralalaiselta vaatia, jos Jussilla oli mielestaan tarkeam-

pad

Ja mina muistan Hankaan isantaa yhta ni, se tuli lauvantai-iltana ja sinne. Sil of kahret kenkat. Ja not se of menny sit-te sinne oven, saunan oven taakke ja huutannu, etta "taalolis kunti". "Olkoo vaikka kaks", sano Jussi ja se Eisantai tulimeille sitte ja vartto ku dite sano sille, etta "ei se, se on kaks

91

tuntia siella saunas, ei se ennen to pois". 87

Siihen ma kiinnitin aina Jussis huomiota, ni kaikki oli laa-dittu niinku aikataulun mukaan. Ma olin kerranki siel sittenjotaki kenkia hakemas ja se otti perunaa siita mOkkisa ton-tilta siind ja. Ma jo kakskin kertaa sitte sanoin sille, etta "Matulin hakemaa niit kenkia". Ja se vaan katto kelloo ja kuok-ki ja kuokki ja laski joka perunan, minka se otti siihe ampa-riinsa. Se oli hirveen perusteellinen siit, kuinka suuri se satooli ja moninkertanen. Sitte tuli kellonlyOma kello seittemanni silloi se lopetti sen, just et se joka perunaaka kaivanu seof se paiva loppu siihe ja. Sit se sano, etta: "Jaa, nyt taytyyruveta (...) valmistamaa sit niukkaa illalliist". Ja se teki senillallisensa siin sitte ja anto ne kengat ja, ja etta sil oli kaik-ki semmonen aikataulun mukaan 88

Jarjestelmallisyyden lisaksi herralalaiset kiinnittivat huomiota sii-hen, etta Heikan Jussi saattoi osoittaa mieltaan niita kylalaisia koh-taan, joista ei syysta tai toisesta pitanyt korjaamalla naiden jalkineetikavalla tavalla. Eras herralalainen muisteli, etta Jussi neuloi hanenhuopatossuihinsa paksut pahkat, kuin "perunan puolikkaat", jostakertoja yritti jalkeenpain ohentaa partakoneen teralla. 89 Kertojakorosti, ettei Jussi tehnyt kepposia sellaiselle, josta piti. 90 ToisinaanJussin omalaatuinen tapa korjata jalkineita otettiin vastaan iloisenayllatyksend, silla eras haastattelemani henkilO muistelee seuraavaa:

Muistan tallaisen ystavattareni kertoman jutun, etta per-heessa, jossa oli paljon nuorisoa, vietiin Jussille kerran kas-sillinen kaikellaisia semmosia kenkia, kesakenkia ja muita jasanottii Jussille, etta: "Saat tehda niille ihan mita. haluat."Heilla oli tarkotus varmasti, etta niista korjataa jotain tam-mosia huvilalla kaytettavia kesakenkia tai jotai ja Jussiteki kaskyn mukaa ihan mita halus ja leikkasi jostakin sivus-ta pyOrean kappaleen pois ja toisesta kengasta varpaat, var-paan kohdan auki ja toisesta kiinni ja teki niista hyvin mie-likuvituksellisia kenkia.91

Kuten edella mainitsin, suutarintyOsta kertyvat tulot olivatJussille valttamattOmia. Han laskutti tekemastaan tyOsta eri tavoin.Toiset kertojat muistelevat maksaneensa korjaukset jalkineet nou-

92

taessaan, toisia taas Jussi laskutti jalkeenpain, esimerkiksi vuoden-vaihteessa kaikista vuoden kuluessa tehdyista korjaustOistd. 92 Eras

kertoja muistelee, etta Jussi oli merkinnyt jalkineen pohjaan kor-jauksen hinnan tai terveisensd perheen tytOille, mika heratti hil-peytta terveisten lahettajan ja saajan huomattavan ikderon vuoksi.93Joskus flan kdytti omalaatuisia keinoja saataviaan periessdan:

Onha siita ku se ne Taskisen kieltotaulut tervas, kai ne nii-taki on maininnu? Jaa, silt on aikaa, se oli ennen sotia jokun Taskinen teki kieltotaulut, ettei saa jarven rantaa nous-ta maihi. Jussi meni ja tervas ne ja sitte yhtee se kirjotti:"SuutarintyOt on maksamatta." Se oli jotai hevosvehkeitakorjannu, korjauttanu, ohjaksia ja mita ni.94

Kieltotaulun tervaaminen ja maksamattomista suutarintoista huo-mauttavan tekstin taustalla oli Heikan Jussin ja ldheisen maan-omistajan suhteita 1934-1935 hiertdnyt riita oikeudesta ravustaa

maanomistajan maille rajoittuvilla vesilld. 95 Jussille ravustaminen oli

ollut eras keino hankkia kipedsti tarvittuja lisdtuloja. 96 Nolaamallakieltotaulun pystyadjan ilmoittamalla kaikkien havaittavissa oleval-la tavalla maksurdsteista Jussi onnistui kostamaan mieltdan pahoit-taneelle maanomistajalle. Sanallinen nokkeluus oli siten alhaisessasosiaalisessa asemassa olevalle Heikan Jussille tehokas keino pitadpuoliaan parempiosaisia vastaan.

Sanailua ja sutkauksia tytin lomassa

Heikan Jussin tuottamalle verbaaliselle huumorille oli ominaista lei-kittely asioiden kaksinaismerkityksilla ja viestin kirjaimellisella tul-kinnalla. Tasta oli silloin talloin yllattavid seurauksia suutarin pal-veluksia tarvitseville herralalaisille:

Kenelle se oli sitte sanonu ku joku oli, vei sinne kengat kor-jattavaks ni, se sitte kysy et: "Koskas mie scan tulla niita kat-

93

somaa?" "No kylha sind saat tulla katsomaa niita vaikka huo-menna", sano. No sit se meni seuraavan piiivan sinne jasano: "Mie tulin nyt katsomaan niita kenkia." "Nii no, kylhase sopii, etta tuossahan ne on tuossa nurkassa", se sano."No mut eikOs se ollu puhe, etta ne piti olla niiko valmiit?"— "Ei meil ollu mitad puhetta, etta ne valmiina pitais olla.Sinahan vaan pyysit, etta sin g tulet katsomaan niita," sano.Ja se ei ollu alottanukkaa yield niita tOita.97

Heikan Jussin kerrotaan tehneen samoin myOs naiselle, joka olituonut laukkunsa korjattavaksi: Jussi haki laukun eteisesta naisentarkasteltavaksi ja vei takaisin odottamaan korjausvuoroa muidentOiden joukkoon. 98 Toinen herralalainen, joka ei tiennyt Jussintapaa ymmartaa niin halutessaan viestin kirjaimellisesti, vei lakeri-kenkansd Jussille pohjattavaksi ja pyysi leikillaan tata laittamaanniihin puolipadlliset — kuten Jussi tekikin. 99 Yleensa kylalaiset otti-vat huomioon Jussin tavan tehda kepposia kenkia korjatessaan,joten eras rouva yritti varautua tilanteeseen kieltamalla Jussia "teke-masta kengille mitaan" — tarkoittaen tietysti kepposia. Kun rouvahaki kenkansa, han joutui toteamaan Jussin ottaneen kiellon kir-jaimellisesti ja kengat olivat korjaamatta.lw

Jussin tapa ymmartad viesti kirjaimellisesti ei aina tuottanutvahinkoa, silla eras herralalainen muisteli seuraavaa:

Esimerkiks yks asiakas toi kerran saappaat korjattavaks jameinas, etta sais ne varttuessaa pois ja mut sitten kuitenkinsano ninko lohrutuksena, etta "taitaa olla sula mandotto-muus saada tanaa niita?" "No on se niin sula, etteiha netanda tu", sano Jussi.101

Naapurikylan Hankaan asukas puolestaan muisti, etta Jussillakorjattavia kenkia noutarnaan tullut isantã tokaisi: "Kyl nait nyt taasjouten pitaa", johon Jussi vastasi napakasti: "Kyl niit tOissaki voipitaa.,,102

Edella kuvaamani kaltaisiin Heikan Jussin sutkauksiin herralalai-silla ei ollut mitaan lisattavaa. Informanttieni kuvaamat sananvaih-dot olivat kokijalleen ainutlaatuisia, ja ovat jaaneet elavand mieleen

94

Juho Makdrainen eli Heikan Jussi 1940-luvun alussa. HãnenulkonelOsseidn kiinnitti huomiota tuberkuloosin selkadnaiheuttama kyttyrei. Lisdksi han pukeutui huomiota herdttd-LOH& tavalla, kuten toinen lahje huopikkaassa, toinen senpaalla. Kuva Landen kaupunginmuseon kuva-arkisto.

95

yield senkin jalkeen, kun suutari ei ole enda vuosikymmeniin ollut

kylalla niita sanailemassa.

Suutarin INhti5

Heikan Jussin voimat vahenivat ian myOta ja tuberkuloosi muistut-

ti jalleen olemassaolostaan. Jussi ei siksi jaksanut tyOskennella enti-seenkaan tahtiinsa. Vuonna 1945 — ollessaan 53 vuoden ikainen —han alkoi saamaan pienta tyOkyvyttOmyyselaketta, jonka suuruuttalisattiin vahitellen. 103 Jussin suutarintyOsta ansaitsemat tulot alkoi-vat pieneta ajan myOta myOs siksi, etta saannOstelykauden jalkeenei ollut samanlaista tarvetta korjauttaa vanhoja kenkid, vaan niidensijalle voitiin ostaa uudet. 104 Eras kertoja muistaa Jussin toirnineentOiden vahetessa seuraavasti:

Sil oli pOydalla sellain savikuppi ja siita aina naki sitten, ettakoska sil ei ollu tOita. Se pisti kivia sinne, kivet kupissa sit-te. Silloin tayty kattoa jostai rikkinaiset jalkumet, viedaJussille paikattavaks.105

Herralalaiset muistelevat, etta kumijalkineiden yleistyminenvahensi suutarien tOita. Usein vanhoihin nahkasaappaisiin liitettiinuudet kumiterat, jotka pitivat kylla vetta, mutta rikkoutuivat hel-posti kaytOssa. Jussi, joka ei helpolla hyvaksynyt uutuuksia, ilmai-si mielipiteensa kumiterasaappaista laittamalla niihin aina erivari-sen paikan, jonka han oli leikannut esimerkiksi pyOranta.106

Jussi alkoi saada viimein kansanelaketta vuonna 1957, mika olihanelle helpotus, silly han ei enaa jaksanut tehda suutarintoita.Elakkeelle jaatyaan han korjasi ainoastaan joidenkin ystaviensa jal-kineita. 107 Viimeisind elinvuosina tuberkuloosi paheni, ja Jussi saiverensyOksyn, jonka yhteydessa todettiin sydamessakin olevan

96

vikaa. 1 °8 Se osoittautui kohtalokkaaksi, sill y 4.8.1967 Jussi sai

sydankohtauksen polkaistessaan mopoaan kayntiin Herralan rauta-tieasemalla. Suutarin elama paattyi ennen kuin ambulanssi saapui

Herralaan.109Heikan Jussin kuoleman jalkeen Herralassa ei ole toiminut

ammattisuutareita. 110 Hanen elamantyOnsa on kuitenkin jattanytpysyvat jaljet seka suutarista kertovana huumoripitoisena perintee-

etta maaseudun kasityadisperinteesta kertovana kotimuseona.Sen ainoan huoneen ikkunan edessa on pOyta, jonka paalleneissa puuvartisissa tyOkaluissa on nahtavissa kanden sukupolvensuutarien tyOta tekevien kasien hankaamat jaljet.111

Suutari, yhteiski ja huumorin merkitys

Herralan viimeinen kylasuutari Heikan Jussi oli henkilO, jok y poik-

kesi monessa suhteessa maaseutuyhteisOn ihanteesta, terveestatyOkykyisesta ihmisesta. Tuberkuloosin vuoksi Jussi ei aina kyen-nyt tyOskentelemaan ja eli koko eliimansa toimeentuloan alarajalla.Sairaus esti Jussia mybs perustamasta perhetta ja selkaan kasvanutkyttyra muutti ulkondOn rujoksi. Vaarana oli syrjaytyminen, sillyusein jo hieman poikkeava ulkonakO aiheutti muissa ihmisissa pel-koa ja johti karttamiseen. 112 Jotkut kylalaiset pelkasivat saavansaJussilta tuberkuloositartunnan.113

Miksi Heikan Jussi omaksui kylaoriginellin roolin? Roolin omak-suminen ja siihen liittyva runsas huumorin kayttO saattoivat ollaJussille keinoja, joiden avulla han selvisi vaikean sairauden aiheut-tamasta paineesta. Han kaytti huurnoria myOs puolustuskeinoina,silly poikkeava henkilO joutuu helposti pilkan kohteeksi. Huumorisaattoi lisaksi viihdyttad ja sen avulla yksinainen Jussi sai seuraa.114

Huumori oli se piirre, johon Heikan Jussissa eniten kiinnitettiin

huomiota. Sind oli varmasti Jussillekin suurin merkitys. Kanavoi-

97

malla energiaa ja luovuutta huumoriin sekd hdnen kaltaisessaan

alhaisessa sosiaalisessa asemassa olevalle henki1011e harvinaisiinharrastuksiin kuten perinteentallennukseen, itseopiskeluun, valo-

kuvaukseen ja lukemiseen hanen oli mandollista saada sellaistahenkista tyydytysta, jota opiskelumandollisuuksia vaille jaaneenlahjakkaan yksilOn olisi kylayhteisOssa ollut muuten vaikea saadaja jota suutarinty6 ei ehkii riittavasti tarjonnut. 115 Kenties han torjuihuumorin ja harrastusten avulla turhautumisen ja kykeni sailytta-maan mielenterveytensa. Huumoria pidetaan tunnetusti stressia lie-

ventavana ja mielenterveytta edistavana tekijand.116

Nate'mad, jonka mukaan Jussi itse valitsi itselleen eraiinlaisenoriginellin aseman ja tehtavan tukee se, etta vaikka pilailijan sta-tuksesta ei ollut Jussille pelkastaan etua, han naki vaivaa pitaaksenylla omaksumaansa originellin roolia. Eras kertoja arvelee Jussinkeksineen kujeita ja erikoisuuksia, jotta saisi kylalaiset tuornaanitselleen suutarintOita aikana, jolloin kylassa oli useita suutareita:

Ne muut suutarit oli tietysti ihan tavallisia suutareita, jotkayritti ammattitaidollaa. Jussi kaytti mahtavan madran naitakikkoja olemalla vaha hassu.117

Heikan Jussi koetteli melkoisesti herralalaisten karsivallisyyttatekemdlla kepposia suutarin palveluksia tarvitseville tai sanailemal-la asiakkaansa hiljaisiksi. Herralalaisten oli kuitenkin siedettavdJussin joskus epamiellyttavaakin huumoria, jotta he pysyisivathanen kanssaan hyvissa valeissa, silla suutarin palvelut olivat kai-kille valttamattOmia. Heikan Jussin huumorilla ja siita puhumisellakylalaisten kesken oli epailematta viihdyttava vaikutus esimerkiksisotien aikana, jolloin mandollisuuksia huvituksiin ei juuri ollut.Jussin huumori irrotti kylalaisten ajatukset hetkeksi arjen harmau-

desta ja vaikeiden aikojen tuottamasta pelosta. Heikan Jussin huu-mori ei kuitenkaan ihastuttanut vain myOs vihastutti herralalaisia.Toisaalta herralalaiset madrittelivat sopivan kaytOksen rajat elikylassa vallitsevat normit paivittelemalla Heikan Jussin edesotta-

98

muksia. 118 Heikan Jussin huumori — tai kerronta siita — kuvastaamyOs herralalaista paikallismentaliteettia, jonka ilmentajina toimivatjuuri Jussin kaltaiset varikkaiit henkilOt.119

Herralalaisten kertomukset Heikan Jussin huumorista antavat tie-toa Herralan kylakulttuurista ja herralalaisesta maailmankuvasta,eivatka ne vahvista kansan keskuudessa vallalla olevia, mutta tut-kijoiden keinotekoisiksi osoittamia stereotypioita hamalaisista hitai-na, vakaina ja huumorintajuttomina. 12° Tosin on huomioitava, ettaHerrala poikkesi laheisista maatalousvaltaisista kylista myOssosiaaliselta ilmapiiriltaan, silla sen asukkaat olivat kylaan ed aikoi-na muuttaneiden uusien asukkaiden ja tiheiden, laheiseen Landen

kaupunkiin tehtyjen matkojen vuoksi tottuneet kohtaamaanmonenlaisia tapoja. Sinne kehittyi yhteis011ista joustavuutta, jokaantoi tilaa erilaisille persoonallisuuksille. Naista puhuminen puo-lestaan yhdisti erilaisia kylalaisia. Koska herralalaiset tarkkailivatJussin kaltaisia persoonallisuuksia, jaivat keskivertokylalaistenset ristiriidat, kuten sinne myOhemmin muuttaneiden ja Herralanvanhojen sukujen tai teollisuustyOvaestOn ja maanviljelysvaestOnkeskindiset jannitteet vahemmalle huomiolle.121

Herralan heterogeenisyys ilmenee nykyisin siten, end esimerkik-si Heikan Jussiin liittyvalla perinteella ja hanen ymparilleen keskit-tyvalla kylakulttuurilla ei ole yksinomaan kylalaisia yhdistavd vai-kutus. Kaikki eivat halua osallistua Heikan Jussin suutarinmOkinkunnostustalkoisiin tai hanen muistokseen jarjestettyihin juhliin,

pida Jussia tutkimuksen arvoisena eivatka halua Herralalle jul-kisuutta juuri Heikan Jussin avulla. Esimerkiksi eras tutkijoiden jatoimittajien haastattelerna kylalainen korostaa, ettei Jussia tulisi tut-kia lainkaan, mutta nauttii silmin nanden asiantuntijan roolistaan jakertoo kaikkein humoristisimpia juttuja Heikan Jussista.122

Nykyherralalaisten suhtautuminen Heikan Jussiin nayttad vaihte-levan sen mukaan, pitaiikO kulloinenkin Jussin arvon maarittaja

hanen huumoriaan hauskana vai kiusallisena. Koska isoisani oli

99

Heikan Jussin laheinen ystava vuosikymmenien ajan, han ei joutu-

nut taman epamiellyttavien kepposten kohteeksi ja suhde Jussiinsailyi lampimana. Isoisani suvaitsevainen suhtautuminen Jussiin jahanen huumoriinsa on siirtynyt sittemmin sukumme nuoremmillepolville. Olemme perineet Heikan Jussin lahipiirista huumorinvarittamdn elamanasenteen, 123 jonka antamalla mallilla reagointi onmeille luonnollista. Huumori yhdistaa meita ja lempean pilailu-

mielen savyttamat perhejuhlamme ovat nautittavampia kuin lukui-sat, ylevan jaykkakaavaiset tilaisuudet, joihin olen muissa yhteyk-sissa joutunut. 124 Herralalainen huumori asenteena on itsestaan sel-ves ja automaattinen, joten tiedostan sen vasta tavatessani sangenniukalla huumorintajulla varustettuja ihmisia. Onneksi heita on har-vassa.

Vi itteet

1 Knuuttila, Seppo 1989, 41; Sihvo, Hannes 1989, 15; Laaksonen, Pekka & Piela, Ulla& Lahti, Pirkko 1989, 7. Viitteet teoksesta Hullun kirjoissa. NdkOkulmia suo-malaiseen kylahulluuteen. Toimittaneet Pekka Laaksonen & Ulla Piela &Pirkko Lahti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1989.

2 Laaksonen & Piela & Lahti 1989, 7-9.•3 Kuusi, Matti: Kansanbuumorin mites missy milloinkin. Otava. Helsinki 1981, 19,

210.4 Knuuttila 1989, 41-44.

Laaksonen & Piela & Lahti 1989, 9.6 Kylaoriginelleista on valmistunut joitakin seminaaritasoisia opinnaytteita kuten

esim. Niku, Kirsi: Sysmein kylabullut. Painamaton suomalaisen ja vertailevankansanrunoudentutkimuksen proseminaariesitelma. Etnologian laitos.Jyvaskylan yliopisto 1985; Toratti, Virpi: Petter Abram Heragirvi: Pappi, polka-riepu, pilkkakirves. Painamaton folkloristiikan proseminaariesitelma. Turun yli-opisto 1994. Itse olen laatinut aiheesta 1993 pro gradu -tyOn Heikan Jussinhuumori Herralan kylein perinteen valossa. Painamaton pro gradu -ty6.Folkloristiikan laitos. Helsingin yliopisto.

Esimerkiksi hamalaista Hauhon HyOmilen kylaa tutkinut Outi Lehtipuro on toden-nut perinteen tuntevan useita kulkumiehia, "pitiljanhulluja", joiden tekemisistaja sanomisista on tehty pilaa ja kerrottu kaskuja (Lehtipuro, Outi: HauhonHveimeiki perinneybteisOnei. Turun Yliopiston kylatutkimusryhman julkaisuja11. Turku 1972, 76-78). IlmiOta tarkasteltiin myOs eri tieteenalojen nakOkul-masta 1987 jarjestetyssa seminaarissa, jonka aineisto julkaistiin 1989 PekkaLaaksosen, Ulla Pielan ja Pirkko Landen toimittamana nimella Hullun kirjoissa.ArdkOkulmia suomalaiseen kylahulluuteen (SKS. Helsinki).

8 Seppo Knuuttila on todennut, etta perinteisiin tapoihin ja BytOsnormeihin penis-tuneet pilailusuhteet ovat muuttuneet perinpohjaisesti teollistumis- ja kaupun-

100

gistumisprosessin myOta (Knuuttila, Seppo : "Pilan ja kaskun suhteesta."Teoksessa Kertojat ja kuulyat. Kalevalaseuran vuosikirja 60. ToimittanutPekka Laaksonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1980, 48).Huumori sinansa ei ole katoamassa kylaoriginellien viihetessa ja useimmissayhteisOissa on rooleja, joiden haltijoilla on lupa pilailla tai joiden jopa odote-taan pilailevan (Fine, Gary Alan: "Sociological Approaches to the Study ofHumor." Teoksessa Handbook of Humor Research. Volume I. Basic Issues.Edited by Paul Mc Ghee & Jeffrey H. Goldstein. Springer-Verlag. New York,Berlin, Heidelberg, Tokyo 1983, 161). Lontoolaisen tavaratalon tyOntekijOidenhuumoria tutkinut Pamela Bradney onkin todennut, etta tietyt henkilOt, jotkalaskevat leikkia muita enemman, ovat suosittuja tyOtovereidensa keskuudessa(Bradney, Pamela: "The Joking Relationship in Industry." Human Relations10:2, 1957, 186).

9 Haastatteluaineistoni on taltioitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Ãanitearkis-mon silloisen sukunimeni Joutsivuo mukaan. Viitatessani haastatteluihin ilmoi-tan SKS:n niille antaman nauhanumeron seka nauhoistani laatimani sisallys-luettelon kohdan (esim. SKSA. 98. 1989, 1). En paljasta informanteistani mitaantietoja, silly herralalaisten keskuudessa saattaisi syntya erimielisyytta siita, mil-laista tietoa kyliin menneisyydesta on sopivaa antaa tutkimustarkoituksiin.

10 Ukkonen, Taina: Menneisyyden hallinta kertomalla. Muistitietohistorian tavoit-teet ja menetelmeit folkloristiikan makOkulmasta. Painamaton folkloristiikanlisensiaatinty6. Kulttuurien tutkimuksen laitos. Turun yliopisto 1996, 9;Virtanen, Leea: "HenkilOkohtainen kerronta." Teoksessa Kertomusperinne.Kirjoituksia proosaperinteen lajeista. Toimittaneet Irma-Riitta Jarvinen & SeppoKnuuttila. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1982, 172-173; Stahl,Sandra Dolby: Literary Folkloristics and the Personal Narrative. IndianaUniversity Press. Bloomington and Indianapolis 1989, 13.

11 Vuorinen, Pihla: "Perhekertomukset merkityksen (k)antajina perheelle ja senjasenille." Elektroloristi 4 (1997):2, 1; Stahl, Sandra K. D: "The Oral PersonalNarrative in Its Generic Context." Fabula 18. 1977, 32-34; VII. myOs Hyry, Katja:"Elamanhistoriallinen kerronta tutkimuskohteena." Elektroloristi 2 (1995):1, 4.

12 Vrt. Peltonen, Ulla-Maija: Punakapinan muistot. Tutkimus tyeiveien muisteluker-ronnan muotoutumisesta vuoden 1918 jalkeen. Suomalaisen KirjallisuudenSeura. Helsinki 1996, 36.

13 Kaivola-Bregenhoj, Annikki: Kertomus ja kerronta. Suomalaisen KirjallisuudenSeura. Helsinki 1988, 85, 113; Stahl, Sandra K. D.: "Personal Narrative asFolklore." Journal of the Folklore Institute 1-2/1977, vol. XIV, 16-17.

14 Stahl 1989, 19.15 Heikan Jussin Museovirastolle kirjoittama omaelamakerta ja hanen sisarelleen

1903-1938 kirjoittamansa kirjeet on julkaistu Pekka Laaksosen toimittamassateoksessa 1Vlokkilaiselcirnaa. Heikan Jussin kirjeitã ja merkintOjd Hollolasta1903-1967. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1992. Kirjeet, joihin viit-taan, esim. "Juho Miikardisen kirje 13.8.1929", ovat kokonaisuudessaan luetta-vissa em. MOkkileiiseleimeid-teoksessa. Anna Makaraisen kirjoittamia kirjeitd onsailynyt vuosilta 1941-1945 ja kokoelman ensimmainen osa on julkaistu TuijaSaarisen kokoamana otsikolla: —Hyvat voinnit sukulai'. Makaraisen Annun kir-jeita veljelleen Jussille 1941-1943". Teoksessa "Tehlieim mitei tehlietm, mutteiihlam mahlottomia". Hollolan kotiseutukirja XIII Toimittanut Heikki Mantere.Hollolan kotiseutuyhdistys r.y. Hollola 1999. Anna ja Juho Makardisen kirjalli-nen jiiamistO on taltioitu Hollolan kotiseutuarkistoon.

16 • •Heikkinen, Antero: Ihminen historian rakenteissa. Mikrohistorian neikOkulmamenneisyyteen. Yliopistopaino. Helsinki 1993, 21.

17 •Ginzburg, Carlo: The Cheese and the Worms. The Cosmos of a sixteenth-century

101

miller. Translated by John and Anne Tedeschi. Penguin Books.Harmondsworth 1992.

18 Ginzburg, Carlo: Johtolankoja. Kirjoituksia mikrohistoriasta ja historiallisestametodista. Suomentanut Aulikki Vuola. Esipuhe Matti Peltonen. Gaudeamus.Helsinki 1996, 101-102.

19 Ks. esim. Heikkinen, Antero: "Haran luut vuodassa." Teoksessa Menneisyydenmerkitys. Historian suuret ja pienet kertomukset. Historian ja yhteiskuntaopinopettajien vuosikirja )0(I. Toimittanut Pirkko Pitkanen. Historian ja yhteiskun-taopin opettajien liitto HYOL. Joensuu 1992, 164; Heikkinen 1993, 27.

20 Vertaa lahestymistapaa esim. Ginzburg 1992, 29; Heikkinen 1993, 27.21 Peltonen, Matti: Mikrohistoriasta. Hanki & Jaa — julkaisusarja. Gaudeamus.

Helsinki 1999, 38.22 Lehtipuro 1972, 99; Roberts, Fredric M.: Under the North Star Notion of self and

community in a Finnish Village. A dissertation to the Graduate Faculty inAnthropology in partial fulfillment of the requirements for the degree of Doctorof Philosophy, The City University of New York 1982, 243. Roberts kayttaa tut-kimastaan kylasta peitenimea "Rasti".

23 Roberts 1982, 219; Roberts, Fredric M.: "Kenttatutkimus harnalaisesta kylasta."Suomen Antropologi 3 (1978): 2; 68, 76-78.

24 Vrt. virolaisen Mall Hiiemaen havaintoja virolaisesta kylasta (Hiiemae, Mall:"Kodaveren jutut." Teoksessa Viron vedijät. Neikeikulmia folkloreen.Toimittanut Leea Virtanen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1987, 87-88).

25 Koskinen, Jaakko 1950: Herralan seudun asutuksen ja kehityksen vaiheita. Lahti1950, 22

26 Koskinen 1950, 22-24; Heikkinen, Antero: Hollolan historia III. Taloudellisen jakunnallishallinnollisen murroksen vuosista 1860-luvulta toiseen maailmanso-taan sekd katsaus Hollolan historiaan 1940-1970. Hollolan kunta. Hollola1975, 374; Mantere, Heikki: Hollolan kaupan, teollisuuden ja keisityein kehitysvuosina 1920-1938. Painamaton proseminaariesitelnia. Suomen historian lai-tos. Helsingin yliopisto 1975, 6.

27 Mantere 1975, 3.28 SKSA 114. 1989, 54.29 Kasitetta "vilkkaimmillaan" ei ole syyta rinnastaa "parhaimmillaan" kasitteeseen,

silla esimerkiksi Seppo Knuuttila on huomauttanut, etta ajanjaksot, joita hanenSivakassa haastattelemansa kylalaiset pitivat parhaimpina kylan menneisyydes-sa, sijoittuvat yleensa kunkin kertojan omaan nuoruuteen (Knuuttila, Seppo:"Mita sivakkalaiset itsestaan kertovat — kansanomaisen historian tutkimuskoe."Teoksessa Yhteiskunta kyleissd. Tutkimuksia Sivakasta ja Rasinmdestd PerttiRannikko et. al. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja, Joensuun yliopisto,Joensuu 1984, 142-144).

30 Roberts 1978, 77.31 Hollolan seurakunnan arkisto, kirkonkirjat 1852-1979; Orimattilan seurakunnan

arkisto, kirkonkirjat 1888-1979; Helsingin ev.lut. —seurakuntien keskusrekisteri,kirkonkirjat 1892-1910; SKSA 125. 1989, 5; MV/ Juho Makaraisen elamakerta14.8.1964.

32 MV / Juho Makaraisen elamakerta 14.8.1964.33 Forsius, Arno: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Landessa vuosi-

na 1866-1985. Landen kaupunki. Lahti 1993, 107.34 Tuberkuloosin yleisyydesta Herralassa on joitakin epavirallisia tietoja: Heikan

Jussi mainitsi 8.2.1904 sisarelleen kirjoittamassaan kirjeessa, etta kylassa on joi-takin "hivutustautia" eli tuberkuloosia sairastavia henkilOita, Isoisani MarttiSaarinen kertoi minulle 9.2.1999 kirjoittamassaan kirjeessaan, etta Herralassa

102

on hanen 1905 syntyneen (ja edelleen elossa olevan) sisarensa Hilma Malisenmuistamana aikana kuollut 44 ihmista keuhkotautiin. Kirje tekijan hallussa;MyOs eras 1989 haastattelemani herralalainen muisteli, end kylassa oli ennentoista maailmansotaa paljon keuhkotautia sairastavia (SKSA 113. 1989, 30).

35 Savonen, Sevefi: Keuhkotauti. Sen ehkdisy ja hoito. Sairaanhoitajien koulutussad-tiO. WSOY. Porvoo-Helsinki 1951, 15.

36 MV / Juho Nlakardisen elamakerta 14.8.1964.37 SKSA 88. 1989, 2; MV / Juho Niakdraisen elamakerta 14.8.1964.38 Anna Makaraisen kirje 21.7.1942.39 Ks. esim. Elgren, Rob.: "Voiko keuhkotautinen menna naimisiin?"

Terveydenhoitolehti XXVI vuosikerta (1914):2, 18.40 Juho Makardisen kirje 29.7.1935.41 SKSA 91. 1989, 23; SKSA 105. 1989, 3; SKSA 107. 1989, 25; SKSA 108. 1989, 54;

SKSA 109.1989, 6; SKSA 119. 1989, 3; SKSA. 123. 1989, 54; SKS:A. 124. 1989, 16.42 Juho Makardisen kirje 28.4.1935.43 SKSA. 109. 1989, 6; SKSA 119. 1989, 21.44 Esim. SKSA 138. 1989, 14.4' SKSA 127. 1989, 28; Saarinen 1993, 117-118; Ks. myOs Joutsivuo [Saarinen] Tuija:

"The Social Status of a Local Fool in a Finnish Village. Teoksessa Folk BeliefToday. Ed. by Mare KOiva and Kai Vassiljeva. Estonian Academy of Sciences.Institute of the Estonian Language & Estonian Museum of Literature. Tartu1995.

46 SKSA 102. 1989, 52.47 SKSA. 89. 1989, 22-24, 27-29.48 SKSA 88. 1989, 6-7. Heikan Jussin valokuvakokoelma on taltioituna Landen kau-

punginmuseon kuva-arkistoon.49 SKSA 114. 1989, 23; SKSA145. 1989, 66; SKSA 146. 1989, 23.50 SKSA 89. 1989, 11; SKSA 98. 1989, 26.51 SKSA 146. 1989, 93; SKSA 89. 1989, 4; SKSA 91. 1989, 21; MV / Elamakerta

14.8.1964.52 Niiranen, Timo: "Kaden taitoa." Teoksessa Sukupolvien perinto 2.

Talonpoikaiskulttuurin kasvu. Toimittaneet Martti Linkola, Toivo Hakamaki &Heikki Kirkinen. Kirjayhtyma. Helsinki 1985, 261.

53 Talve, Ilmar: Suomen kansankulttuuri. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.Helsinki 1990, 105; Saarenheimo, Juhani: Kurt toimeen tartuttiin. Heimeen his-toria vuoteen 1945. Karisto. Hameenlinna 1984, 273.

54 Ks. Virtanen, Niilo: Kukin oma suutarinsa. Otava. Helsinki, 1943.55 SKSA 89. 1989, 15.56 SKSA 89. 1989, 16.57 SKSA. 113. 1989, 5.58 SKSA 138. 1989, 33.59 SKSA89. 1989, 14; MV / Elamakerta 14.8.1964.60 SKSA 125. 1989, 14, 16.61 MV / Elamakerta 14.8.1964; SKSA. 123. 1989, 19.62 Juho Makardisen kirje 26.3.1922.63 SKSA 138, 1989, 10; SKSA 146. 1989, 10.64 Juho Makardisen kirje 20.8.1923.65 SKSA. 102. 1989, 50.66 SKSA. 88. 1989, 12-13.67 Radcliffe-Brown, A. R: "On Joking Relationships." Africa 13 (1940):3, 95.68 Ks. esim. Freud, Sigmund: Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan. Suomentanut Mirja

Rutanen. WSOY. Helsinki 1983.Kuusi, Matti: Kansanhuumorin kuka Kukin on. Otava. Helsinki 1979, 373.

103

70 Knuuttila, Seppo: Kansanhuumorin ynieli. Kaskut maailmankuvan aineksina.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 1992, 166.

71 Radclifffe-Brown 1940, 95. Pilailusuhteista myOs Bradney 1957.

7372 Huumorin tavoitteellisuudesta ks. Freud 1983, 80-96.

SKSA 135. 1989, 41.74 SKSA 94. 1989, 42.75 SKSA 113. 1989, 25.76 Pekka Laaksonen on kirjoittanut kaynnistaan Heikan Jussin mOkissa ja huo-

mioistaan tarnan teknisia uutuuksia parodioivista, television ja matkaradionpuisista jaljitelmista. Ks. Laaksonen, Pekka: SuomalaisenKirjallisuuden Seura. Helsinki 1999, 332.

77 SKSA 96. 1989, 46.78 SKSA 95. 1989, 110.79 SKSA 127. 1989, 49.80 SKSA 139. 1989, 9.81 SKSA 1. 1993, 40; Saarinen 1993, 115-116.82 SKSA. 90. 1989, 8.83 SKSA 105. 1989, 57.

84SKSA90. 1989, 8; SKSA 142. 1989, 18; SKSA 105. 1989, 60.

SKSA 90. 1989, 8.

87Vrt. Roberts 1982, 153.SKSA 94. 1989, 38.SKSA 103. 1989, 26.SKSA 97. 1989, 46-47.

90 97. 1989, 48.

SKSA 95. 1989, 82.

92 SKSA 143. 1989, 66; SKSA 139. 1989, 20.9 SKSA 131. 1989, 3.

SKSA 113. 1989, 21.955 94. 1989, 1; Juho Makardisen kirjeet 29.7.1934 ja 29.7.1935.96 Ks. esim. Juho Makaraisen kirjeet 30.8.1909; 24.7.1911; 28.7.1929

98 SKSA 105. 1989, 62.SKSA 108. 1989, 3.

99 SKSA. 107. 1989, 18.100 SKSA 112. 1989, 27.101 SKSA 90. 1989, 8.102 SKSA 111. 1989, 21.103 MV / Elamakerta 14.8.1964.104 SKSA 95. 1989, 80.105 SKSA 138. 1989, 11.106 SKSA 98. 1989, 22-23.107 SKSA 121. 1989, 41.108 MVMv / Elamakerta 14.8.1964.109 SKSA 89. 1989, 5-6.110 SKSA 96. 1989, 61.111 y__Okaluista ks. esim. SKSA 125. 1989, 17.112 NygOrd, Toivo: Erilaisten historiaa. Marginaalighnidt Suoniessa 1800-luvulla ja

1900-luvun alussa. Atena Kustannus Oy. Jyvaskyla 1998, 214.113 SKSA 134. 1989, 3. Eras kertoja huomauttaa my6s, ettei Jussi keuhkotautisena

olisi saanut harjoittaa kauppatoimintaa, ks. SKSA 141. 1989, 12. Isoisiini, jokaoli Heikan Jussin laheinen ystava vuosikymmenien ajan, vastasi tartuntapelkoakoskevaan tiedusteluuni: koskaan ajateltu etta olisi tartunta pelkoa, seaika oli mennyt ohi, eika han koskaan yskinyt. En koskaan kuullut etta kukaan

104

kyTlalaisista olisi hanta sen takia karttanut." (Martti Saarisen kirje 9.2.1999, teki-jan hallussa).

114 SKSA 143. 1989, 59.115 John Morreall on todennut, etta luovilla henkilOilla on usein keskivertaista

parempi huumorintaju (Morreall, John: "Humor and Work." Humor 4:3/4(1991), 370).

116 Esim. Morreall 1991, 360-363; Seppo Knuuttila on huomauttanut, etta "Usein onmainittu, etta ihminen psyykkisesti kestad adrimmaisenkin tukalia oloja huu-morintajun ja leikkimielen avulla, kuvittelemalla itsensa toisaalle, kehystamallaasiat toisin jne. Mutta usein on jatetty myOs mainitsematta, miten huumori vai-keuksien keskellii karaistuu ja millaisia ovat niukkuuden jakamisen leikit"(Knuuttila, Seppo: Tyhmein kansan teoria. NdkOkulmia menneestei tulevaan.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1994, 82.). Heikan Jussin huumoria,joka ei suinkaan aina ollut pelkkaa hilpead hauskanpitoa, vaan toisinaan mel-ko kiusallista, voidaan hyvin kuvata "vaikeuksien keskella karaistuneeksi".

117 SKSA 140. 1989, 10.118Ks. esim. Knuuttila 1989, 41.119 Vrt. Katajala, Kimmo: "Paikallishistorian kriisi vai uusi mandollisuus?" Teoksessa

Mennet9yden merkitys. Historian suuret ja pienet kertomukset. ToimittanutPirkko Pitkanen. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien vuosikirja XXI.Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL. Helsinki 1992, 188.

120 esim. Roberts 1978, 66-67; Knuuttila 1994, 85.121 SKSA. 1.1993, 48; Vuoden 1989 haastattelututkimuksen kenttapaiviikirja, sivut 87-

89. Tekijan hallussa sekii kopioituna SKS:n Aanitearkistossa tekijan silloisensukunimen Joutsivuo mukaan.

122 SKSA 1989, 1; SKSA 120. 1989, 1-3; "Jussi ei ollut pyhimys". Hollolan Seutu—lehden talvinumero 13.2.1992, s. 13.

123 Huumorista asenteena ks. Knuuttila 1992, 17.124 John Morreall on todennut, etta moan ja musiikin lisaksi myOs yhteisesti nautit-

tu huumori on aina yhdistanyt ihmisid (Morreall 1991, 370).

105