Vihreät jääkärit

VIHREÄT JÄÄKÄRIT

Helsingin Palloseuran kausijulkaisu 2012 HPS Pelissä mukana vuodesta 1917

HPS-valmennuksen

uudet raamit s.22

Seuratoimijat

esittelyssä s.11

Sokkarin kenttä

vaihtaa väriä s.6

3 Pääkirjoitus4 Junioripäällikön nurkkaus5 Juniorivalmennuspäällikön viestit6 Sokkari vaihtaa väriä9 Osta neliö vihreää nurmea10 Seura pähkinänkuoressa

11 Seuratoimijat esittelyssä14 Valmentajaesittelyssä Tuukka Leppänen18 Pakina20 Futismammat muistelevat22 HPS U12-valmennuslinjauksen esittely23 Voimahyökkääjä Aleksi Ristola

24 Valmennuspäällikön mietteitä25 Miesten edustusjoukkue26 Joukkue-esittelyt34 Queens – seuran uusi harrasteryhmä36 Lahjoitusverkkokauppa36 Fanituotteet

VIHREÄT JÄÄKÄRIT

Helsingin Palloseuran kausijulkaisu 2012 HPS Pelissä mukana vuodesta 1917

Kausijulkaisu 2012

Kuva

: Joh

anna

Sill

anpä

ä

HPS – futista lähellä kotiaHELSINGIN PALLOSEURAN 100-VUOTISJUHLA LÄHESTYY. Suomen juhliessa 100-vuotista itsenäisyyttä seurassa juhlitaan 100-vuotista olemassaoloa. Viisi vuotta siihen on vielä aikaa, mikä tuntuu pitkältä ajalta, mutta sanontahan kuuluu ”aika kuluu kuin siivillä”.

Seuran puheenjohtajan ja johtokunnan näkövinkkelistä kat-sottuna asioita pitää osata ajatella ja suunnitella pitemmällä täh-täimellä. Tämän takia seuraavan vuoden–kahden sisällä on käyn-nistettävä HPS:n historiikin kirjoittaminen, ja muutenkin käytävä keskustelu siitä, missä olemme, mihin suuntaan haluamme ja –mikä tärkeintä – millä työkaluilla sinne menemme.

Seuran strategiaa alettiin työstää todenteolla vuonna 2011. Si-tä ennen seuran toiminta oli käyty läpi ns. FootPass-ohjelmassa, minkä tuloksena muutamia isoimpia ”kipukohtia” on parannettu.

STRATEGIA VOIDAAN JAKAA KOLMEEN OSAAN:Miksi? Mitä? Miten?Miksi olemme olemassa?

● rakkaudesta lajiin ● haluamme omalta osaltamme vaikuttaa alueemme nuorison

terveelliseen ja liikunnalliseen kehitykseen ja kasvattamiseen (hyvät tavat, tiimityöskentely, muiden huomioon ottaminen)

Mitä teemme yllä mainittujen asioiden mahdollistamiseksi? ● tarjoamme hyvät ja jatkuvasti parantuvat mahdollisuudet har-

rastaa jalkapalloa ● pyrimme toiminnallamme siihen, että seuran pelaajat pelaavat ”uransa” seuran joukkueissa niin kauan kuin kipinää riittää

Miten teemme tämän?Tarjoamme mahdollisuuden pelata ”futista lähellä kotia” kehittämällä

● olosuhteita (oma halli, tulevaisuudessa oma tekonurmi) ● valmennusta (seuran päätoimiset työntekijät, jalkapallon ammat-

tilaiset toteuttavat seuran johtokunnan luomaa valmennuslinjaa) ● kouluttamalla seuran valmentajia, joukkueenjohtajia, huolta-

jia yms. ● ottamalla kaikki mukaan; kaikille oman tasoista jalkapalloa ● luomalla HPS-henkeä, yhteisöllisyyttä ottamalla pelaajien van-

hemmat joukkueen perustamisesta lähtien mukaan joukkueen toimintaan (valkku, jojo, huoltaja, pelivastaava, varustevastaava, hallivastaava; tehtäviä löytyy kaikille halukkaille)Kaiken yllä olevan lisäksi täytyy muistaa perinteet; meidän vel-

vollisuutemme on pitää huolta yhdestä Suomen tunnetuimmasta jalkapalloseurasta. Yhdeksän Suomen mestaruutta ei ole pikkujuttu vaikka niistä ajoista onkin jo useampi vuosikymmen kulunut.

Projekti oman tekonurmi-kentän saamiseksi käynnistet-tiin useita vuosia sitten. Parin viimevuoden ajan hanketta on työstetty ja saatu vietyä eteen-päin (mm. Helsingin piirin olo-suhdevaliokunnassa). Tällä hetkellä tilanne on seuraa-vanlainen:

Pakilan- ja Paloheinäntien risteyksessä oleva, ennen Ale-paa paikalla olleen S-Marketin mukaan nimetty ”Sokkarin kenttä” tullaan vuoden 2013 aikana päällystämään tekonurmella. Suun-nitelmat ovat pääosin valmiina. Pientä viilausta tullaan vielä lop-puvuoden aikana tekemään sekä liikuntaviraston että kaavoittajan kanssa. Koska olemme ottamassa ison askeleen seuran toimin-nassa, perustettiin 08.10.2012 HPS Areenat Oy.

HYVÄT LUKIJAT. Lehdessämme kerromme myös kenttäprojektis-ta. Sen ohessa on ohje siitä, miten toimimalla pystytte tukemaan hankettamme!

Kyseessä on yksi suurimmista liikunnallisista hankkeista alu-eellamme vuosikymmeniin ja tarvitsemme sen toteuttamiseen kaiken rahallisen tuen, jonka pystytte antamaan. Pienelläkin summalla tuette seuran toimintaa ja omalta osaltanne vaiku-tatte alueen nuorison kasvattamiseen terveiden elämäntapojen suuntaan.

Seura on sitoutunut siihen, että luisteluolosuhteet kentällä säilyvät. Viimeiset kolme talveahan ovat olleet talviurheilijoiden unelma-aikaa, eikä HPS missään tapauksessa halua heikentää talviharrastusmahdollisuuksia.

Kurt ”Kurre” Grönlundpuheenjohtaja

PS. Erittäin tyytyväisenä otin vastaan tiedon siitä, että hopsilais-ten äitien keskuudessa on kuluvana syksynä perustettu HPS Queens-joukkue. Joukkue harjoittelee säännöllisesti ja mm. hoi-taa 10.11.2012 hallilla järjestettävien päättäjäisten tarjoilupuo-len. Pääasiahan on liikunnan ja yhdessäolemisen ja -tekemisen riemu. Hopsilaisten isien joukkuetta odotellessa...

Pääkirjoitus

Julkaisija Helsingin Palloseura ry

Päätoimittaja Merja Palkama

Graafikko Nettienkelit/Riikka Käkelä-Rantalainen

Painotalo Punamusta Oy

Painosmäärä 6 100 kpl

ISSN (painettu) 2243-3570

ISSN (verkkojulkaisu) 2243-3589

Toimitus, valokuvaus ja kuvitus:Kurt Grönlund, Erja-Outi Heino, Joni Knuutinen,

Riikka Käkelä-Rantalainen, Pasi Paakki, Sini Saaritsa,

Johanna Sillanpää, Markus Tiittula sekä joukkueiden

jojot, valmentajat ja muut taustajoukot

Kannen kuva: Johanna Sillanpää

www.hps.fi

Saksipotkun johdattamanaJOSKUS ALKUKEVÄÄSTÄ 1985 näytettiin Urheiluruu-dussa komea saksipotkumaali. Tuolloin 4-vuotias kai-ken kokenut tuleva jalkapalloilija Helsingin Itä-Pakilas-ta totesi, ettei tuo nyt niin kovin vaikeaa ole ja ilmoitti tulevaisuudekseen jalkapalloammattilaisuuden. Isä totesi, että asia vaatinee harjoittelua, mutta kokeil-laan.

Lokakuussa 2012 tuosta hetkestä on kulunut 27 jalkapallovuotta. Ammattilaisuus jäi kentällä haaveek-si, mutta saksipotku onnistui. Kerran. Harjoituksissa. Uraa oli sittemmin tarkoitus luoda median parissa, mutta aikanaan Jyväskylässä opiskeluiden lomassa tie vei FC Vaajakosken osa-aikaiseksi seuratyöntekijäksi. Tuolloin seuratyön haasteet alkoivat hiljalleen avau-tua. Vuoden kuluttua opiskelut päättyivät ja muutin takaisin kotikonnuille päästen Helsingin Palloseuran ensimmäiseksi päätoimiseksi junioripäälliköksi mar-raskuussa 2008.

VISIOITA JA NÄKEMYKSIÄ seuran kehittämisestä riitti. Oli tarkoituksena suunnitella, toteuttaa, organisoida, valmentaa, laskuttaa, rekrytoida, edustaa, kouluttaa, kokoustaa, markkinoida, kuunnella, dokumentoida, esiintyä, innostaa, valistaa, olla läsnä. Sinällään lähes neljän vuoden takaiset ajatukset ovat samoilla linjoil-la nykyhetken kanssa, mutta keitoksesta puuttui tuol-loin hyppysellinen realismia, ripaus kokemusta sekä muutama työntekijä. Ja nämä keittoviittaukset johtu-

nevat eilen tehdystä makkarakeitosta. Maku ok, mut-ta perunoita tuli liikaa suhteessa makkaroihin.

Tällä hetkellä HPS työllistää kolme päätoimista työntekijää. Sen lisäksi on tullut noita edellä mainit-tuja ripauksia ja hyppysellisiä. Välillä jopa kourallisia. Seuratoiminta on näyttänyt hyvät ja huonot puolensa, mutta aina tiukan paikan tullen on hyvä ammentaa voimavaroja niistä lukuisista iloisista ja jaksavista va-paaehtoisista, joita ilman meidän seuramme toiminta ei olisi mahdollista nykyisessä mittakaavassaan. Tätä asiaa toistetaan aina ja syystä. Seuramme voima pe-rustuu vapaaehtoisten henkilöiden valtavaan työpa-nokseen. Jokaisen menestyvän ikäluokan taustalla on aktiivinen taustaorganisaatio, joka koostuu vapaaeh-toistoimijoista. Älkää unohtako tätä. Osallistukaa roh-keasti mukaan toimintaan.

RUPESIN TÄMÄN JUTUN MYÖTÄ miettimään, mitä neuvoja antaisin itselleni aloittaessani aikanaan nä-mä työt? Päädyin siihen, että korostaisin kärsivälli-syyttä. Ja siihen se varmaan jäisikin. Osa asioista on vain yksinkertaisesti koettava itse. Nykyhetkessä neu-voisin itseäni jahtaamaan edelleen virallisessa otte-lussa tehtyä saksipotkumaalia. Sekin olisi koettava .

Pasi Paakki JunioripäällikköHelsingin Palloseura ry

Junioripäällikön nurkkaus

Nur

mik

uva:

And

rew

Cle

ary

4 Vihreät Jääkärit 2012

Ensinnäkin, kun kikkailet yksin pallon kanssa opit uusia asioita ja sinusta tulee todellinen taitopelaaja. Toiseksi, on ki-vempi mennä treeneihin näyttämään ka-vereille mitä on oppinut! Muista myös, että kehittymistä on vaikea itse huoma-ta, sillä se tapahtuu hitaasti. Ekana päivä-nä uusi kikka ei meinaa millään onnistua, mutta kun olet harjoitellut sitä 10 kertaa, osaat sen jo varmasti paljon paremmin.

Haluatko hyväksi jalkapalloilijaksi?Jos tähtäät hyväksi jalkapalloilijaksi, sinun tulee jaksaa harjoitella usein jo nyt. Se tar-koittaa, että käyt ahkerasti harjoituksissa ja harjoittelet aina täysillä. Mutta muista, että jos käyt pelkissä joukkueharjoituksis-sa ja peleissä se ei tee sinusta huippupe-laajaa isona. Ne juniorit, jotka kikkailevat ja pelaavat omalla ajalla jo ennen harkko-ja tai harjoitusten jälkeen tunnin päivässä, pääsevät usein huipulle.

Jari LitmanenOletko miettinyt miksi juuri Jari Litma-sesta tuli huippupelaaja, joka on pelannut esimerkiksi Barcelonassa ja Liverpoolis-

sa? Litmanen on valittu kerran myös ko-ko Euroopan kolmanneksi parhaaksi pe-laajaksi ja hän on voittanut Mestareiden liigan maalikuninkuuden.

Tämä ei tietenkään ole sattumaa. Lit-manen nähtiin pikkupoikana usein harjoit-telemassa omassa kotihallissaan Lahdessa. Ennen harjoituksia Jari kikkaili itsekseen, sitten hän meni joukkueharjoituksiin ja taas harkkojen jälkeen Litti jatkoi omaa kikkailua ja syöttelyä syöttöpenkkiin muu-taman tunnin. Jari Litmasesta kertova do-kumentti kannattaa mennä katsomaan elokuviin. Niin menen minäkin.

Arvaa mitä!Mitä useammin jaksat käydä ulkoilutta-massa palloa, sitä kivempaa siitä tulee!

Missä voi harjoitella omalla ajalla?Maailman parhaat pelaajat tulevat mais-ta, joissa ahdas ja kapea katu on ainoa paik-ka harjoitella. Kuulostaa huonolta, mutta omiin treeneihin se on loistava paikka! Ka-dulla oppii nimittäin hallitsemaan palloa pienessä tilassa ja sinne voi mennä usein potkimaan, koska sinun ei tarvitse astua

kuin ovesta ulos ja olet heti harjoittelupai-kalla! Meidän suomalaisten kannattaa ottaa tästä mallia, jos haluamme taitopelaajiksi!

Hyviä harjoittelupaikkoja oman ajan kikkailuun ja pelailuun ovat jalkapallo-kenttien lisäksi kotipiha, pihatie, katu, ja parkkipaikka. Lenkkarit jalkaan ja vaik-ka minipallo mukaan ja kokeilemaan mi-ten hauskaa se on! Jos sinulla on kavereita, jotka tykkäävät pelata, ota heidät mukaan ja laita pikkupeli pystyyn. Maalit voi tehdä vaikka lippiksistä tai suksisauvoista. Jos et tiedä mitä voit harjoitella yksin, kysy roh-keasti valmentajaltasi!

Arvaa mitä muuta!Joukkueharjoituksissa et ehdi tun-nin aikana koskemaan palloon ko-vinkaan usein, koska kentällä on mo-nia muitakin pelaajia. Kun kikkailet itse, saat koskea palloon koko ajan ja sinun taitosi kehittyvät koko ajan! Lähde heti pihalle keksimään uusi kik-ka!

Kirjoittaja on toiminut HPS:n juniorivalmennuspäällikkönä elokuusta 2011

”Meillä ei pelata sisällä”, saattaa kuulua kotona, kun kaivat pallon esiin. Tässä vaiheessa kannattaa lähteä pihalle pelaamaan, sillä siitä seuraa monia hyviä juttuja.

»Miks pihalle kandee lähtee?»

Oman harjoittelun määrä viikossa 7-vuotiaat 8–9-

vuotiaat10–11-vuotiaat

Kotitehtävät ja pihapelit 5 x 1 tunti 6 x 1 tunti 7 x 1 tunti

Suomen palloliiton suosittelema määrä henkilökohtaista harjoittelua viikon aikana.

Teksti: Joni Knuutinen

Nappulakenkä-kuva: Mario Alberto Magallanes Trejo5Vihreät Jääkärit 2012


Sokkari vaihtaa

VÄRIÄSokkarin kenttä levittäytyy harmaana

Pakilantien varressa. Talvisin sen

rosoisellakin jäällä luistellaan, mutta

muina vuodenaikoina siellä pelataan

jalkapalloa. Teksti: Sini Saaritsa Kuvat: HPS-arkistot

7Vihreät Jääkärit 2012

Lähiympäristön jalkapal-loinnostus ei ota laantuak-seen, ja harrastajien mää-rä kasvaa. Jotta Helsingin Palloseura voi jatkossakin tarjota toimivat puitteet jalkapalloilulle, se tarvit-

see uuden tekonurmen. Sokkarilla on edes-sään vihreä tulevaisuus.

Aurinko paistaa, hiekka pöllyää. Vihreä-paitaiset pojat syöksähtelevät pallon perässä, maalivahti heittäytyy maahan ja torjuu. Vuo-si on ehkä 1981(?) ja kiihkeän jalkapallo-ot-telun tantereena urheilukenttä Helsingin Pa-kilassa. Sokkari.

Harjoitusvuoroista pulaaNyt Mikael Perovuo seisoo saman ken-tän laidalla ja katsoo poikansa peliä. Ilma on hiekasta sakeana kuten silloin, kun hän itse oli mukana voittamassa – ja häviämäs-sä – Sokkarilla. Mutta nyt Perovuon silmis-sä siintää jotain muutakin. Jos hän sulkee silmänsä, hiekkapilvien sijaan hänen edes-sään hehkuu vihreä nurmi.

– HPS tarvitsee laadukkaan tekonurmi-kentän, Perovuo sanoo.

– Jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä harjoitusvuorojen ja-kaminen on ongelmallista.

HPS perustettiin vuonna 1917. Vääjäämättä kohti 100-vuotissynty-mäpäiviään puskevassa seurassa on nykyään yli 600 jäsentä. Uusi teko-nurmi varmistaisi alueen jalkapal-loharrastuksen jatkuvuuden.

HPS:n johtokunnan jäsene-nä Perovuo vastaa seuran toimin-nan olosuhteiden kehittämises-tä. Työssään liikunnanopettajana hän on nähnyt opetuskoulunsa lähikentän muuttuvan hiekka-

aavikosta vihreäksi keitaaksi. Ko-kemus on painunut hänen tajuntaansa. Nyt Sokkarin hiekkakentän saattami-nen täysimittaiseksi tekonurmikentäk-si on hänen missionsa.

Muutama vuosi sitten Liikuntaviras-to päätti alkaa vuokrata pääkaupungin suurille jalkapalloseuroille kotikenttiä niiden toiminta-alueilta, tavoitteena pa-rantaa jalkapallon harrastamismahdol-lisuuksia. Hankkeen myötä esimerkiksi Käpan, Puotinkylän Valtin ja HJK:n pe-laajat nauttivat jo palloilusta tekonur-mella. Nyt aika on kypsä, ja HPS liittyy vihreään rintamaan. Kun kenttäprojek-ti on valmis, Sokkarista tulee seuran ko-tiareena.

Rajattomat mahdollisuudetTekonurmella ei ole varsinaisia käyt-törajoituksia. Arkisin koululaiset hyö-dyntävät sitä, kunnes HPS:n eri ikäryh-mien treenit alkavat alkuiltapäivästä kolmen aikoihin. Myös Palloliitto voi käyttää tekonurmea pelikenttänään, puhumattakaan leireistä, kerhoista ja muusta fudistoiminnasta, jonka järjes-täminen alueella helpottuu. Viimeisin tulokas ovat aktiivisesti harjoittelevat äitifutaajat.

– Mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Eri joukkueiden otteluiden osalta ajatuksena on ollut, että HPS:n kotiotteluita pelattaisiin useana iltana. Nuoremmat ikäryhmät aloittaisivat, ja il-ta päättyisi vanhempien ikäluokkien sekä miesten että naisten edustusjoukkueiden otteluihin.

Perovuon visio on osa ”HPS Areena-ajattelua”: kenttä muuttuu sitä vihreäm-mäksi, mitä enemmän eri ikäryhmät tarjo-avat viihdyttävää jalkapalloa niin itselleen kuin ympäristölle. Sokkarin sijainti Palo-heinän, Pakilan ja Torpparinmäen alueiden ytimessä, pelaajien kotinurkilla siivittää sitoutumista seuraan ja sen kehittämiseen.

Perovuon lapsuudessa ei ollut teko-nurmia. Hiekalla pelattiin lähes aina. Lii-kunnanopettajan muistoissa elävät myös joukkuekaverin isän vetämät treenit Paki-lan ala-asteen liikuntasalissa.

– Muistoja on sekä hienoja että vähem-män hienoja. Mutta aina oli tärkeää edus-taa HPS:aa.

Seuran tavoitteena on, että nykyisten ja tulevien hopsilaisten muistoja ei enää väritä hiekka vaan vihreä nurmi.

»Uusi tekonurmi varmistaisi alueen jalkapalloharrastuksen jatkuvuuden.»

KENTTÄHANKKEESTA KYSYTTYÄSäilyykö kentällä talvisin luistelumahdollisuus? Säilyy. Kaupunki vastaa kentän jäädytyksestä.Milloin kentälle pääsee pelaamaan? Sopimus alueen käytöstä vahviste-taan kaupungin kanssa joulukuussa 2012. Johtokunnan asettama tavoi-te on, että kentällä pelataan kesällä 2013.Missä voin auttaa, jotta kenttä-hanke onnistuu? Varainhankinnassa jokaisen apu on tarpeen.


Osta neliö vihreää nurmeaIsot sponsorit, pienet lähialueen yrittäjät ja SINÄ! Kaikkia tarvitaan.

HPS haastaa jokaisen Pakilan, Paloheinän ja Torpparimäen alu-een yrittäjän, asukkaan, heidän sukulaisensa ja ystävänsä sekä jalkapallon ystävät kautta maan mukaan tukemaan lajia ja sen harrastamista. Laadukas jalkapallokenttä takaa, että lähiseu-dulla jo nyt jatkuvasti lisääntyvä fudisharrastus saa välttämättö-mät puitteet kasvaa ja kukoistaa.

Tuki- ja yhteistyöstä hyötyvät kaikki. Seuran toiminta-alueella asuu merkittävä määrä yritys- ja kulttuurielämän vaikuttajia, ja siellä toimiville yrittäjille tuskin on tarjolla positiivisempaa tapaa olla esillä kuin lasten- ja nuorten liikuntaharrastusta tukemalla.

Meistä jokainen voi tehdä jotain.

NÄIN OLET MUKANA:

HPS:ssa on totuttu määrätietoiseen ja pitkäjänteiseen työhön. Sponsoreiden lahjoitukset ovat toki tervetulleita, mutta erityi-sesti haemme hankkeemme tueksi yhteistyökumppaneita, jot-ka saavat HPS-yhteistyöstä hyötyä omaan liiketoimintaansa. Vinkkaa yhteistyömahdollisuuksista tai uusista varainhankin-taideoista seuran junioripäällikölle Pasi Paakille, [email protected]

LISÄKSI VOIT: ▶ Klikata itsesi lahjoitusverkkokauppaan ja ostaa oman neli-

ön nurmea! Jo 20 eurolla olet yhden kenttäneliön henkinen omistaja ja suuri jalkapalloilun tukija. Verkkokaupasta löydät myös muita tuotteita. Lue lisää osoitteesta hps.mycashflow.fi

▶ Seurata tekonurmihankkeen edistymistä seuran sivustolla www.hps.fi

MLL PAKILA KANNATTAA KENTTÄHANKETTA

Mannerheimin lastensuojeluliitto muistuttaa, että vanhempien on tärkeää tietää, missä omat lapset ja nuoret iltaisin liikkuvat. Turvallisimmin ulkoilu ja harrastaminen sujuu valaistuissa ja hy-vin hoidetuissa kokoontumispaikoissa.

MLL Pakila kannattaa vahvasti Pakilantien ja Paloheinäntien kulmassa sijaitsevan urheiluken-tän kunnostamista. Lähikentällä alueen nuoret ja lapsiperheet pääsevät ulkoilemaan ja liikkumaan yhdessä. Kentän hyvä kunto ja ahkera käyttö pi-tävät myös kentän ympäristön siistinä.

MLL edistää omalla toiminnallaan lasten ter-vettä kasvua ja tarjoaa turvallisen aikuisen seu-raa. Tutkimusten mukaan pienen alakoululaisen jopa tunnin-parin päivittäinen yksinolo lisää ma-sennustaipumusta nuoruudessa.

MLL:n Pakilan yhdistys tarjoaa omalta osal-taan piristystä ja iloa lapsiperheiden arkeen. Pa-kilan yhdistys toivottaa koko Pakilan, Maunulan, Pirkkolan, Paloheinän ja Torpparinmäen lapset ja lapsenmieliset tervetulleeksi mukaan toimin-taansa.

Onni löytyy arjesta.

Meri SeistolaMLL Pakila, tiedotusvastaava

Nur

mik

uva:

Sto

ck.x

hng

/ An

drew

Cle

ary

1m2

Lauantaina 10.11.2012 klo 12–13 järjestetäänseuran tekonurmihankkeen esittely Pakilan yläasteella. Tervetuloa kuulemaan lisää!


Helsingin Palloseura pähkinänkuoressaHelsingin Palloseura HPS ry on vuodesta 1917 lähtien toiminut perinteikäs urheiluseura, jonka toimintaan on vuosien saatos-sa kuulunut mm. jääkiekkoa, koripalloa, käsipalloa ja jalkapalloa. Jalkapallon Suomen mestaruuden HPS on voittanut peräti yh-deksän kertaa, viimeksi vuonna 1957. Suomen Cupin HPS voitti vuonna 1962.

Tänä päivänä seura keskittyy jalkapalloon. Seuran toiminta-ajatus on tarjota jalkapalloharrastuksen edellytykset hyvissä olo-suhteissa ja asiantuntevassa valmennuksessa mahdollisimman monelle lähiseudulla asuvalle eri-ikäiselle liikkujalle. Seuran toi-minta perustuu kasvatuksellisiin arvoihin ja toisten huomioon ot-tamiseen ryhmän jäsenenä. Suurin voimavaramme on vanhem-pien tekemä vapaaehtoistyö, jolla rakennamme lasten ja nuorten tulevaisuutta. Laadukas liikuntakasvatustyö sekä monipuolinen ja iloinen toiminta lisää myös asuinalueemme viihtyisyyttä ja ve-tovoimaa.

Seuran aktiiviharrastajien määrä on vuoden 2012 lopussa yli 600. Toiminta organisoituu joukkueiden kautta, joita on seuras-sa 26. Laadukkaan jalkapalloharrastuksen mahdollistaa seuran oma tekonurmi, jonka ylle kasataan talvella lämmitettävä kupla-halli. Lisäksi seuralla on kolme päätoimista työntekijää sekä run-sas joukko aktiivisia vapaaehtoisia toimijoita erilaisissa rooleissa. Vapaaehtoisten lukumäärä on paikallisseurassa huikeaa luokkaa. Vuositasolla säännöllisesti vapaaehtoistyössä on mukana noin 200 henkeä. Tapahtumien myötä seuratyöhön aktivoituu mu-kaan helposti toinen mokoma.

Vapaaehtoistyö on ammattimaisesti johdetun HPS-yhteisön ydin. Jokaiselle löytyy mukavaa tekemistä oman lapsen harras-tuksen parista läheltä kotia. Vapaaehtoisia on mm. ohjaus- ja valmennustehtävissä, hallivastaavina, huoltajina, joukkueenjoh-tajina, nettipäivittäjinä, pelivastaavina, rahastonhoitajina, varus-tevastaavina ja muissa toimissa, mm. tapahtumien järjestäjinä,

pelinohjaajina, puffetissa, leirivetäjinä, kuljettajina ja tietenkin kannustajina! Jokaista tarvitaan ja jokainen luo omalta osaltaan hyvää henkeä. HPS olemme me!

HenkilöstöJoni Knuutinen, juniorivalmennuspäällikkö Jari Möykky, valmennuspäällikköPasi Paakki, junioripäällikkö

Johtokunnan jäsenet 2012 vastuualueineenKurt Grönlund, puheenjohtaja, vanhempienkokoukset, joukku-eenjohtajien yhteyshenkilöAntti Kankkunen, hallin kunnossapito (varajäsen)Pekka Lehtonen, yhteyshenkilö aikuisjoukkueiden sekä A-, ja B-junioreiden välillä Markku Leino, varapuheenjohtaja, aikuisjoukkueiden taustavoi-mien organisointiJanne Marttinen, olosuhteiden kehittäminen (varajäsen)Merja Palkama, varustevastaava, seurajulkaisuMikael Perovuo, olosuhteiden kehittäminen Tero Sundström, pienen kentän valmennustoiminta, varainhankinta

Susanna Holopainen, taloudenhoitaja

la 10.11.2012 klo 13–15 HPS-hallillakaikille pelaajille ja tukijoukoille

su 25.11.2012 klo 18.00 Pirkkolan uimahallilla

KAUDEN 2011–2012 PÄÄTTÄJÄISET

HELSINGIN PALLOSEURAN VUOSIKOKOUS

Riik

ka K

äkel

ä-Ra

ntal

aine

n


Seuran toimijoita – osaamista, kokemusta ja intoaAktiiviset ja osaavat tekijät ovat useimpien urheiluseurojen toiminnan elinehto, niin myös HPS:ssä. Seuran eteen töitä tekevät valmentajat, joukkueenjohtajat, rahas-tonhoitajat, huoltajat, autonkuljettajat, hallivastaavat, turnauskoordinaattorit, buf-fet-emännät, ajanottajat ja lukematon joukko muita kortensa kekoon kantajaa. Mitä nämä aktiivit ajattelevat omasta roolistaan ja seurastaan? Mikä heitä motivoi?

HPS Johtokunta / hallivastaava

Antti Kankkunen

Mitä hallivastaava tekee?Koordinoin Pakilan ylä-asteen kentän kuplahallin nostoa pystyyn keväisin ja laskua alas syksyisin. Siinä välissä osallistun hallin kun-nossapitoon. Lisäksi teen talvisin yritykseni traktorilla lumityöt hallilla ja pyrin olemaan kaikissa talkoissa mukana.

Jokaisesta joukkueesta on nimetty henkilö hallivastaavaksi. Tehtäväni on varmistaa, että jokainen hallivastaava tietää, miten halli pystytetään, miten toimitaan hallin laskussa ja miten hallia nostettaessa. Uusia aktiivisia toimijoita, niin miehiä kuin naisiakin, tarvitaan mukaan: näin saadaan tieto siirtymään aina uusille ih-misille, eikä kukaan rasitu liikaa.

Oma historiasi HPS:ssa?”Itselläni ei ole fudistaustaa, mutta poikani pelaa B-poikien jouk-kueessa maalivahtina. Lapsen harrastuksen kautta päädyin aikoi-naan mukaan seuratoimintaan ja olin mukana jo ensimmäisen kuplahallin rakennustöissä. Ensimmäinen halli oli Talin vanha kupla. Teimme pienen aktiiviporukan voimin talkoilla kentälle sa-laojat, pohjatyöt, sorituksen. Sitten vaan halli pystyyn. Samalla ak-tiivien joukolla muutettiin muutaman vuoden päästä vanha kent-tä nykyiselle hallille sopivaksi. Samalla saatiin kentälle tekonurmi.

Mikä pitää sinut mukana?Oman pojan joukkueen kehityksen seuraaminen on pitänyt oman innostukseni yllä. Isänä mottoni on kolme koota: kannus-taa, kuljettaa ja kustantaa.

Viestisi hopsilaisille ja heidän vanhemmilleen?Kuplahalli ei nouse pystyyn eikä laskeudu keväällä alas ilman tal-koovoimaa. Pressu on iso ja painaa tuhansia kiloja. Jos talkoisiin osallistuu sata ihmistä tai enemmän, halli saadaan pystyyn paris-sa tunnissa.

Hallin katolle satava lumi aiheuttaa talvella lisätyötä. Katolle kasaantuva lumi painaa kattoa paikoitellen niin, että se on jo tur-vallisuusriski. Lumi on pudotettava alas käsin, ja siihen hommaan meillä on ulkopuolinen porukka. Mutta seuraava painajainen on jo ovella: pahimmillaan hallin reunalle on rojahtanut usean met-rin korkuinen lumivalli, pressun liepeet painuvat sisään ja seu-raavaksi reunoilla olevat säkit. Uhkana on, että halli päästää ilmat pihalle ja tulee alas. Taas tarvitaan talkoovoimaa. Traktorilla ei pääse ihan pressun viereen, joten lumi on aivan hallin tyvestä lapioitava pois käsin.

Kannattaa muistaa se tosiasia, että HPS-halli on HPS:n oma halli. Kaikki hallista saadut tuotot käytetään seuran omaan toi-mintaan ja rahatilanne on hyvä. Nykyistäkään hallia ei olisi, ellei toimintaa olisi hoidettu näin hyvin. Kiitos puheenjohtajalle, HPS:n johtokunnalle ja kaikille talkoisiin ja hallin kunnostuksiin osallis-tuneille.

Mikä sinua on ilahduttanut?Viime talvesta tulee mieleeni muuan tapaus. Lunta oli satanut, ja tarvittiin pieni talkooporukka puhdistamaan hallin reuno-ja. Yhtäkkiä paikalle tuli B-tyttöjen koko joukkue. Valmentaja oli sanonut tytöille, että otetaan alkulämmöt lumitöissä. Tytöt paiskivat niin hurjasti töitä, että me vanhemmat (miehet) em-me olleet pysyä vauhdissa ollenkaan. Kiitos B-tytöt ja heidän valmentajansa!

Tulevaisuuden toiveeni?Että Sokkarille saadaan uusi tekonurmikenttä jo ensi kesäksi.

Teksti: Sini Saaritsa

Seuratoimijat esittelyssä


HPS Johtokunta / Pienen

kentän valmennustoiminta

Tero Sundström

Taloudenhoitaja

Susanna Holopainen

Mitä seuran taloudenhoitaja tekee?Huolehdin seuran laskuista, olen yhteydessä kirjanpito- ja tilitoi-mistoon sekä Jalkkis-palvelun tuottajaan. Lisäksi raportoin seuran taloustilanteesta johtokunnalle sekä opastan ja neuvon joukkuei-den talousvastaavia.

Oma historiasi HPS:ssa?Tulin ensimmäisen kerran mukaan vuonna 2003 P92-joukkueen toimintaan. Tuolloin luulin ottavani vastuulle ko. joukkueen talou-den, mutta pesti käsittikin koko seuran talousasiat. Paluun seu-raan tein vuonna 2010 puheenjohtajan pyynnöstä.

Mikä pitää sinut mukana?Tuntuu hienolta, kun voin omalta osaltani ja osaamisellani tukea lasten ja nuorten liikuntaa. Viestisi hopsilaisille ja heidän vanhemmilleen?Olkaa ylpeitä ”vihreydestä” ja hyvistä olosuhteista. Soisin myös, et-tä jokainen tutustuu seuran talousohjesäännöstöön.

Minut valittiin johtokuntaan viime syksynä. Toimikausi alkoi vuo-den vaihteessa. Tuolloin sain vastuulleni myös pienen kentän valmennustoiminnan. Työsarkaa helpotti huomattavasti se, että HPS:ssa on viime vuosina tehty merkittäviä panostuksia valmen-nustoimintaan. Elokuussa 2011 seuraan palkattiin juniorivalmen-nuspäälliköksi Joni Knuutinen. Joni tuli nopeasti tutuksi seuram-me pienen kentän valmentajille. Alla on muutamia ajatuksiani seuran valmennuslinjauksista.

Vaikka seuralla on päätoiminen juniorivalmennuspäällikkö, valmennustoiminnan suurimpana haasteena niin HPS:ssa, kuin valtaosassa kaikista seuroista, on yhä edelleen valmentajien saa-minen mukaan toimintaan. Joukkueiden valmennus on pääasi-assa vapaaehtoisvalmentajien varassa. Vapaaehtoisvalmentajien tiedot ja taidot jalkapallosta ja valmennuksesta ovat hyvin erilai-silla tasoilla ja tämä asettaa seuran kannalta omat haasteensa laadukkaalle valmennukselle koko seuran tasolla.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö olisi hienoa, että HPS:n pienen kentän joukkueisiin on saatu innokkaita ja sitoutu-neita valmentajia, jotka haluavat auttaa lapsia harrastuksessaan ja samalla kehittyä itse valmentajina entistä paremmiksi. Ilman heitä, ei toimintaa olisi lainkaan.

Päätoimisen juniorivalmennuspäällikön avulla valmennuk-sen laatua HPS:ssa on pystytty parantamaan monin eri tavoin. Ensimmäinen merkittävä kehitysaskel saatiin alkuvuodesta, kun seuran pienen kentän U12-valmennuslinja esiteltiin seuran pie-nen kentän valmentajille. Valmennuslinja antaa valmentajille raa-mit valmennuksen sisällölle. Juniorivalmennuspäällikön keskei-nen tehtävä on antaa joukkueiden treeneissä konkreettisia oh-jeita valmentajille eli toimia valmentajien sparraajana. Juniorival-mennuspäällikkö käy myös lähes päivittäin itse valmentamassa 1–3 joukkueharjoituksessa.

Toinen konkreettinen toimenpide valmennuslinjan lisäksi oli se, että jokaisen pienen kentän joukkueen valmennusryhmä ruk-kasi Jonin avustuksella joukkueensa kausisuunnitelman uuteen uskoon. Merkittävä muutos kausisuunnitelmiin oli tarkempi jak-sotus, jossa samoja teemoja toistetaan nyt 2–4 viikkoa putkeen, jotta taitojen kehittyminen tapahtuisi tehokkaammin. Joukkuei-den valmennus on entistä suunnitelmallisempaa ja ammattimai-sempaa, mikä varmasti näkyy aikaa myöden myös peleissä. Kol-mas tärkeä askel laadukkaampaan kenttätoimintaan on ollut hil-jattain valmistunut HPS U12-harjoitepankki, josta pienen kentän valmentajat saavat käyttöönsä uusia harjoitteita treeneihinsä.

Valmentajien koulutuksessa ovat HPS:n valmentajat edellis-vuosien tapaan saaneet käydä Palloliiton valmentajakurssit ai-

na C-tasolle saakka seuran kustannuksella. B-tason kursseista eteenpäin seura edellyttää valmentajalta tiukempaa ja muodol-lisempaa sitoutumista seuran toimintaan. Palloliiton koulutusten lisäksi seuran valmentajille on pidetty Jonin vetäminä myös omia koulutustilaisuuksia. Valmentajien palaute näistä tilaisuuksista on ollut todella positiivista.

Niin tärkeää kuin laadukas joukkuevalmennus onkin, on mer-kittävin valmennuksellinen saavutus sytyttää junioreillemme rak-kaus ja intohimo jalkapalloon ja omaan harjoitteluun. Omalla ajalla tehtävään harjoitteluun on luotu oman ajan harjoituspank-ki, josta valmentajat voivat poimia parhaiksi katsomiaan taitosuo-rituksia lapsille kotitehtäviksi. Lähialueen kentillä onkin nähty in-nokkaita omatoimisia junioreita harjoittelemassa uusia kikkoja. Viime vuonna HPS oli Piirin taitokilpailujen kolmanneksi menesty-nein seura. Piiri kiristi taitokilpailuihin osallistuvien kriteeriksi vä-hintään hopeamerkkitason, mutta seuran tavoitteena on saada yhä useampi hopsilainen mukaan taitokisoihin. Taitojen ja ennä-tysten parantuessa pelaajiemme onnistumisen riemu kasvaa ja hauskan harrastuksen positiivinen pyörre syvenee.

Toivotan harjoitteluintoa pelaajille, valmentajille ja HPS:n pää-toimisille työntekijöille

Teksti: Merja Palkama

Teksti: Tero Sundström


Pakilan apteekkiavoinna ma-pe 9.00 - 19.00 la 9.00 - 16.00

Pakilantie 56, 00660 Helsinki

puh. 724 7146, 724 8479

www.pakilanapteekki.fi

”Mene mukaan lapsesi joukkueen toimintaan, saat hyvän mielen ”Jokainen meistä aikuisista tuntee paineen päiväkodista, kou-

lusta ja harrastuksista - kaikkeen pitäisi osallistua jollakin tavalla, leipoa, kerätä arpajaisvoittoja, organisoida, kuljettaa. Kun per-heessä on monta lasta, niin töiden ja kaikkien näiden asioiden hoitaminen vie paljon aikaa. Kaikkeen ei vain ole mahdollisuutta osallistua koko ajan. Yleensä on kuitenkin mahdollisuus osallis-tua johonkin edes joskus. Myös seuratoimintaan.

Moni on kysynyt minultakin, miten ihmeessä olen jaksanut ryhtyä jalkapallojoukkueen jojoksi? Muistan aluksi itsekin miet-tineeni, että mihinkähän lupauduin? Pohdin myös, olinkohan jotenkin tyhmä, kun otin tämän pestin? Enpä tainnut kovasti miettiä mitään kun tähän lupauduin, mutta niinhän ne muutkin isoimmat elämän päätökset syntyvät...

Juttua kirjoittaessa lähestyy taas joka syksyinen vanhempain-kokous jossa vapaaehtoistehtäviä jaetaan vanhemmille. HPS:n toimintaperiaatteen mukaan me vanhemmat pyöritämme jen-gejä. Tämä mahdollistaa paljon asioita - tai tarkemmin juuri niin paljon kuin me vanhemmat olemme valmiita tekemään lapsiem-me eteen. Tehtävien jakaminen tarpeeksi pieniksi palasiksi on ollut oiva ohjenuora. Näin kukaan ei näänny työtaakan alle.

On luonnollista että välillä on ajanjaksoja, jolloin aikuinen ei ehdi osallistumaan vapaaehtoistehtäviin. Ikuisesti ei kuitenkaan kannata tehtävistä kieltäytyä, saatat jäädä jostakin paitsi. Tai lap-sesi. Lapsille jää asioista muistijälki. Toivon, että omille ja joukku-een muille lapsille jää positiivinen muistijälki siitä, että me van-hemmat olemme kiinnostuneita heistä ja heidän elämästään.

HPS:n toiminnassa mukana oleminen on antanut paljon enemmän kuin se on ottanut. Olisi hienoa, jos kaikki vanhemmat

Joukkueenjohtaja

Christa Schönberg

ymmärtäisivät hyödyntää mahdollisuuden. Tekemiseen osallistu-minen luo positiivisen kierteen joukkueen sisälle, joka taas on omiaan luomaa hyvän yhteishengen koko toiminnan perustaksi. Alla muutamia syitä, joiden takia minä itse olen mukana ja joiden takia olen kuullut muidenkin olevan HPS-aktiiveja. Näillä arvoilla rakennetaan ainakin P04-joukkueen toimintaa:

”Hyvä luo hyvää. ””Lasten vilpitön ilo ja suora palaute. ””Se että se oma lapsi on (vielä) ylpeä siitä että me äidit ja isät ollaan mukana hänen harrastuksessa. ”

”Mukava tapa henkisesti irrottautua hektisestä työarjesta. ””Oppii tuntemaan vanhempia joiden lasten kanssa oma lapsi on tu-levaisuudessa paljonkin tekemisissä, muutenkin kuin urheilussa. ”

Teksti: Christa Schönberg



”valmentamista”

Nelosia! Kolme pomppua polvel-la, kolme kärjellä, kolme päällä!

HPS 00 –poikien treenit Pa-kilan yläasteen kentällä. Kym-menkunta 12-vuotiasta juok-sentelee karkailevien pallojen perässä, osa ei malttaisi lopet-

taa maaliin potkimista. Valmentaja Tuukka Leppänen tempaa oranssit tötsät ja ponkaisee kentän toiselle lai-dalle. Ääni kuuluu sieltäkin.

–LIIKKUKAA! Päät pyörii koko ajan! Kolme koske-tusta!

Tuukka valmentaa nollanollapoikia nyt neljättä vuotta. Kaikki alkoi pojan treeneissä kentän laidalla seisoskelusta elokuussa 2008. Mielessä oli omat van-hemmat, jotka aikoinaan Lahdessa tönöttivät 13 vuo-den aikana lukemattomia tunteja hyppyrimäkien juu-rella ja urheilukenttien laidoilla.

–Sain vahvan osoituksen sukupolvien jatkumosta. Tuukan mukaan valmennustiimiin pääsee, kun

notkuu kentällä ensimmäisen vuoden ajan melko tiu-haan. Kun silloinen päävalmentaja Pekka Kurki sai

Kyse on elämisestä, turhautumisesta, vuorovaikutuksesta,mokaamisesta, onnistumisesta, raivoamisesta, huutamisesta,riemuitsemisesta, luovimisesta. Symbioosista, jossa on pakko ottaa löysin rantein, tai tulee hulluksi oman pienuutensa kanssa.

Se, jos mikä, avaa kunkin omaa pientä maailmaa, sanoo Hopsin nollanollien valmentaja Tuukka Leppänen.

Ei tämä ole

vihiä ahkeran notkujan urheilijataustasta, pakoteitä ei enää ollut. Kaupunginteatterin näyttelijän työajat eivät kelvanneet esteeksi.

–Työn ja jalkapallon aikataulujen mahdoton yh-teensovittaminen jatkuu nyt jo neljättä vuotta.

”Se joka ei osaa, opettaa”Tuukalla ei ollut juurikaan jalkapallokokemusta, mut-ta notkuminen oli kantanut hedelmää: muiden val-mentajien treenejä seuraamalla ja kopioimalla pääsee jo yllättävän pitkälle.

–Se, joka ei osaa, opettaa, eikö?Valmentajanuran aloittamista helpotti paitsi toi-

miva seura, oma kuplahalli talvisin ja sama tekonur-mi kesäisin, myös se, että Tuukka vaan yksinkertaises-ti viihtyi poikien seurassa heti.

Näissä elokuisissa tiistaitreeneissäkin sen näkee, vaikka pojat hyörivät välillä missä sattuu ja Tuukka raastaa tukkaansa.

–SEIS! Kun se syöttö tulee, teidän on oltava heti sii-nä äijässä kiinni! Tuukka rynnistää karjahdellen nur-melle neuvomaan.

Teksti: Sini Saaritsa Kuvat: Sini Saaritsa ja Tapio Vanhatalo

Seuratoimijat esittelyssä

"Ei unohdeta akillesjänteitä." Valmentaja Tuukka Leppäsen vetämät treenit ovat edenneet venyttelyvaiheeseen.Pojat vasemmalta: Joonatan Rantalainen, Reko Räsänen, Viljami Välimäki, Arttu Astala ja Arun Bhatia.


–Tukkikaa se keskikenttä älkääkä päästä-kö sitä kaveria karkuun.

Tuukka selittää ja harppoo pelaajien keskellä pitkään ja uutterasti. Pojat kuun-televat tyyninä. Tuukasta pidetään.

–Mä vaan yritän opettaa teitä tekemään JOTAIN!

Tuukka palaa asemapaikalleen, ken-tän reunalla seisovan vanerilaatikon pääl-le. Hänen tiistainsa on ollut sanalla sanoen hektinen.

Mutta ihan tavallinen. Näyttelijän työpäivä jakautuu kahteen. Ensin on päi-väharjoitukset teatterilla kolmeen, ja il-lalla kuuden maissa on oltava valmiina näytökseen tai iltaharjoituksiin. Tuukka kuvaa tällaisen normipäivän keskelle jää-vää muutamaa tuntiaan näin:

”Rajoitusten mukainen kaahaus Kalli-osta Pohjois-Helsinkiin, mclaren-tyylinen

kumitossujen vaihto, juomatankin täyttö, poika kyytiin, jos muistaa, hyvin suunni-teltujen harjoitusten vetäminen, kotiinpa-luu, energiatankkaus (kiitos vaimo), nopea vilkaisu kalenteriin, jotta muistaa mille näyttämölle pitää suunnata, ja lopulta jär-jestäjän tuiman, toruvan ilmeen väistele-mistä kunnes pääsee näyttämölle kollego-jen kanssa turvaan. Jostain syystä vasta siellä voi hengähtää, tuhannen silmäparin alla. Kummallista.”

”Valmentaa” on väärä sanaIllalla kotona olo on seesteinen, ja seu-raava aamu kiireetön. Välillä tahti töis-säkin on löysempi. Näytöksiä ei ole joka ilta, ja Tuukka ehtii vetää pelejä ja seu-railla tarkemmalla silmällä poikien ke-hitystä. Se kiinnostaa häntä tosissaan, mutta hän analysoi itseään valmentaja-na kriittisesti.

»Parasta ovat pienet sekunnit, jolloin pojan kasvoista voi nähdä, että harjoituksissa hikoilemalla opeteltu asia on onnistunut pelissä.»

Tapi

o Va

nhat

alo

/ Hel

sing

in K

aupu

ngin

teat

teri

Iltaisin Tuukka (vas.) "pääsee hengähtämään" lavalle. Kuva Helsingin kaupunginteatterin musikaalista Viulunsoittaja katolla.

–Puhun liikaa ja mäkätän ehdottomasti liikaa. Tarraan epäolennaisuuksiin ja tus-kastun hitaaseen kehitykseen.

Tuukka pitää omaa tekniikkaosaamis-taan ”lähinnä luokattomana” eikä hän sik-si katso ansainneensa ehdotonta auktori-teettiasemaa poikien silmissä.

–Sen sijaan pyrin avartamaan poikien käsitystä oman kehon käytöstä, yhteises-tä pelinluvusta ja luottamisesta pelikave-reihin. Kaikki fyysinen tahto ja toiminta lähtee keskivartalosta.

Se mikä toimii teatterin näyttämöllä, toimii jalkapallokentälläkin. Lainalaisuu-det ovat samat.

–Toista ihmistä pitää kuunnella ja lukea, jotta pystyy olemaan oikeassa paikassa oi-keaan aikaan. Tilanteita pitää synnyttää ja kehittää, toista ei saa jättää yksin. Virheitä ei saa pelätä, kunhan ne eivät synny yrittä-misen puutteesta, Tuukka opettaa.


Hän vierastaa sanaa ”valmentaa”.–Kyse on elämisestä, turhautumisesta, vuorovai-

kutuksesta, mokaamisesta, onnistumisesta, raivoami-sesta, huutamisesta, riemuitsemisesta, luovimisesta. Symbioosista, jossa on pakko ottaa löysin rantein, tai tulee hulluksi oman pienuutensa kanssa. Se, jos mikä, avaa kunkin omaa pientä maailmaa.

Tuukan kurjimmat hetket valmentajana ovat eh-dottomasti ne, jolloin hän huomaa, ettei oma huumo-rintaju riitä.

–Saatan rähjätä omaa osaamattomuuttaan kapinoi-valle tai vilkkaalle mielikuvitukselle, vaikka sellaiset ominaisuudet pitäisi pystyä kääntämään joukkueelle eduksi. Joku saattaa kolistella asettamiani ahtaita ra-joja, enkä silloin näe, että rajojen rikkominen voi viedä oppijaa huimasti eteenpäin. Muillakin syntyy pieniä oi-valluksia kuin kaikkitietävällä valmentajalla.

Voisi kuvitella, että joka valmentajan kaunein pal-kinto on turnausvoitto, mutta ei.

–Parasta ovat pienet sekunnit, jolloin pojan kas-voista ja alta kulmain väläytetystä vinosta hymys-tä voi nähdä, että harjoituksissa hikoilemalla ope-teltu asia on onnistunut pelissä. Semmoinen, mihin voi vastata hymyilevällä nyökkäyksellä. Juuri noin, nyt sä hiffasit.

HPS:n kentällä pelataan yhä. Syysaurinko näyttäy-tyy viileänä, mutta pojilla on kuuma.

–No niin! Noooin! NYT näyttää hyvältä! kuuluu laa-tikkokorokkeelta. Peli kulkee paremmin ja siniliiviset iloitsevat kauniista maalista.

–Aika namu, poika huikkaa kentältä ja hymyilee Tuukalle.

Edessä ovat enää loppuvenyttelyt. Kymmenen poi-kaa äheltää maassa, ja Tuukka selostaa kuluvan viikon ohjelmaa treeneineen ja piirisarjaotteluineen.

–Voitsä heittää mut huomenna Siltamäkeen treenei-hin, joku kysyy.

–Tuu Lidlille puoli neljä, haen sut siitä.

Tuukka keräilee tötsät pinoon ja hoputtaa poikia jo lopettelemaan. Edessä on vielä iltarutistus teatte-rilla.

–Mutta vielä on akillesjänteet! nurmella rehkivä pe-laaja kiljaisee naama punaisena.

Niin se on. Valmentaminen ei ole pelkkää anta-mista. Siinä oppivat kaikki. Ja se juuri ajaa Tuukkaa jaksamaan.

–Oma pienuus viisaiden poikien keskellä on aina yhtä hämmentävää ja maan tasalle pudottavaa. Mi-nun tehtäväni ei ole opettaa poikia vaan ohjata hei-dät oppimaan itse.

Keskitä asiointisiNordeaan jo tänään.Avainasiakkaanammesaat henkilökohtaisenpankkineuvojan.Olet lämpimästi tervetullut asiakkaaksemme.Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma-su 24h/vrktai käy osoitteessa nordea.fi/tervetuloa.

Nor

dea

Pan

kki S

uom

i Oyj

Teemme sen mahdolliseksi

Pohjois-Helsingin yrityskonttoriHelsinki-Pakilanordea.fi

Tuukka ohjaa poikia koko persoonallaan. Kuva elokuisista treeneistä HPS-kentältä.


VIELÄ VIITISEN VUOTTA SITTEN en tiennyt jalkapallosta käytännöl-lisesti katsoen yhtään mitään. Enkä sen puoleen välittänytkään tie-tää. Olin aina ollut henkeen ja vereen hevostyttöjä, pallon perässä juokseminen ei kiinnostanut millään tasolla. Ei edes tv:stä katsot-tuna, sillä vaihdoin heti toiselle kanavalle, jos sieltä tuli jotain niin tylsää kuin jalkapalloa. Mutta silloin en vielä ollutkaan kolmen jun-nufutarin äiti. Enkä ymmärtänyt, että jalkapallon katsominen tv:stä on parhaimmillaan kuin taidenautinto. Toisin on nyt.

Kaikki kolme lastani pelaavat futista HPS:ssä, nuorimmainen tällä hetkellä kahdessakin eri joukkueessa. Olen seissyt luke-mattomia tunteja kentän laidalla. Tärissyt viileässä kuplahallissa kolmien peräkkäisten treenien sunnuntaiaamumaratonia kahvi-termos henkisenä tukenani. Olen kuskaillut jälkikasvuani kellon kanssa kilpaa peleihin ja turnauksiin. Pakannut reppuja, väsännyt eväitä. Pessyt käsittämättömät määrät vihreitä pelisukkia. Imu-roinut hallillisen verran kumipurua asunnostamme. Käynyt mie-hen kanssa logistisia viikkopalavereja treenien ja pelien täplittä-män arjen hallinnasta.

MUTTA EIHÄN SE, RIVIVANHEMPANA TOIMIMINEN ja omien pilt-tien huoltaminen, sitten tietenkään minulle riittänyt. Piti päästä itsekin tekemään ja vaikuttamaan. Niinpä olen ollut viime vuosi-na eri joukkueissa ainakin varustevastaavana, varajojona ja kol-men eri joukkueen joukkueenjohtajana. Olen käynyt jojokursseja, kouluttautunut seikkailemaan Palloverkossa ja osallistunut huol-

tajakoulutuksiin. Organisoinut puffetteja, järjestänyt kaudenalot-tajaisia ja –lopettajaisia, turnausmatkoja ja kissanristiäisiä. Istu-nut öitä toisensa perään koneella ja lähetellyt infomaileja joukku-eille, usein aikaleimalla 03:00. Valmennuspuolelta olen sentään ymmärtänyt täysin osaamattomana pysyä poissa. Melkein. Muu-tamissa treeneissä on toki tullut avustettua ja parissa pelissäkin toimittua pelivalkkuna force majeure -tilanteessa. Ja kaiken lisäksi se on ollut niin hauskaa, että harkinnassa onkin osallistua Piirin valmennuskoulutuksiin…

Parasta kaikessa on kuitenkin ollut hurahtaa junnujen peleissä siihen ihmeelliseen, kiihkeään ja mukanaan viemään tunnelmaan, elää ja eläytyä niinkin tärkeään asiaan, kuin vaikkapa seitsemän-vuotiaiden harjoituspelin etenemiseen. ”Hyvä HPS, hyvä pojat, hy-vä me!” kiljun kurkku suorana, kun oma kullannuppuni tekee maa-liin johtaneen syötöntapaisen. ”Tsemppiä tytöt, päät pystyyn, vielä on aikaa!” huudan yltiöoptimistista kannatusmantraa, kun vastus-taja on mättänyt kuusi maalia peräjälkeen ja meillä ei ole ainutta-kaan. Parhaimpien matsien jälkeen olo on suorastaan euforisen voipunut, ja vatsalihakset ovat saaneet treeniä, vaikka en ole teh-nyt muuta kuin seurannut peliä kentän laidalta. Sitä on vaikeaa se-littää, se pitää kokea ja siihen pitää heittäytyä. Se on soccer-mum-flow. Korvaus kaikesta lajin eteen käytetystä ajasta.

EIKÄ SE OLE JÄÄNYT pelkkään junnupelien fiilistelyyn. Toissake-vään Madridin –reissun yksi kohokohdista oli Real Madrid – Le-

Eli kertomus siitä, miten keski-ikäinen äiti-ihminen voikaan hurahtaa futikseen – ja mitä siitä sitten seuraa…

2

613

Jalkapallon ymmärtämisen Teksti: JS Kuvitus: Riikka Käkelä-Rantalainen

Pakina


2

613

vante -pelin seuraaminen paikanpäällä – liput varasimme hyvissä ajoin Suomesta käsin, tätä ei sopisi jättää välistä. (Jos joku olisi viisi vuotta sitten kysynyt käyttäisinkö pitkän viikonlopun loma-reissustani Madridiin yhden illan vapaaehtoisesti – saatika oma-aloitteisesti – futisottelussa, voi olla, että olisin ollut hieman eri mieltä.) Viime kesänä puolestaan vietimme koko perhe yhden päivän Barcelonan Camp Nou -stadionin kiertokäynnillä. Kyllä-hän meidän junnufutarikolmikkokin sinne toki mieluusti lähti, mutta totta puhuen ei heiltä kyllä kysytty. Päätös oli tehty jo äidin toimesta. Olimme päiväseltään Barcelonassa käymässä, eivätkä lapsiraukat ehtineet nähdä upeasta kaupungista muuta kuin sta-dionin, paria tapasbaaria ja juna-asemaa lukuun ottamatta. Asi-at tärkeysjärjestykseen. Nyt meillä on miehen kanssa varattuna Barcelonan matka muutaman kuukauden päähän. Arvatkaapa vaan, onko liput Barcan peliin jo hankittu…

Johti tämä futisherääminen siihenkin, että meille, jotka kat-somme tv:tä aivan käsittämättömän vähän, piti saada Canal+ ja sen noin seitsemänsataa kylkiäiskanavaa. Ihan vain siksi, et-tä Yle ei tajunnut lähettää La Ligan pelejä. Erityisesti Barcelo-nan pelit ovat niitä, jolloin tämä perheenäiti linnoittautuu tv:n ääreen, ostaa kaupasta tölkin tai kaksi barcelonalaista olut-ta ja hihkuu ja kommentoi kuin mikäkin asiantuntija, vaikka ei ihan vieläkään osaa aina hahmottaa, milloin jokin tilanne on paitsio tai miksi jostain seurasi epäsuora vapari. Mutta sen tajuan minäkin, että kun katsoo taitavan joukkueen peliä par-

haimmillaan, on se jo hyvin lähellä taidenautintoa, niin tans-sinomaisesti, harmonisesti ja kaikin puolin upeasti peli etenee ja palloa käsitellään.

FANAATTISUUDEN PUOLELLE tosin saattavat jo mennä ne pari lähiajan kertaa, kun olen istunut yön koneen ääressä ja katsellut toki tarkkaa, mutta niin kovin pientä kuvaa Mestareiden liigan pe-leistä Espanjan Palloliiton sivuilta kello kahdelta yöllä.

Futisminäni on äskettäin ottanut myös jättimäisen harp-pauksen ja vieläpä täydellisesti oman mukavuusalueeni ul-kopuolelle. Enää en nimittäin tyydy pysymään poissa kentäl-tä, vaan olen ryhtynyt itse kesyttämään palloa ja harjoitte-lemaan sisäsyrjäsyöttöjä, sivurajaheittoja, leipomista, pom-puttelua ja mitä kaikkea sitä onkaan. Tämä kaikki tapahtuu äskettäin perustetun HPS:n Queens-joukkueen kannusta-vanhauskassa ilmapiirissä. Valmentajillamme on meissä vielä hivenen työsarkaa, mutta kohti harrastesarjoja tässä vakaas-ti mennään. Ties vaikka olemme joukkueena vain hiomaton timantti. Tosin hiekkapaperia tullaan tarvitsemaan paalitol-kulla. Mutta tavoitteita pitää olla. Eikä vierivä kivi sammaloidu. Eikä ehkä kentällä pallon perässä vyöryvä keski-ikäinen per-heenäitikään.

Kirjoittaja on kolmen juniorifutaajan äiti ja aito HPS-aktiivi

(erittäin) lyhyt oppimäärä


Jokainenhan tietää, että jalkapalloäidit eli ”futismammat” kansoittavat kenttien lai-dat nappuloiden peleissä. Tätä lajia har-vemmin bongaa aikuisten lastensa joukku-etta kannustamassa. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Joukossamme on yk-si ”mamma/mummu”, josta kehkeytyi kol-men, nyt jo aikuisen, palloilijan säänkestä-vä fani kenttien laidoilla jo ikäluokasta -82.

Aloittakaamme siis tästä oman aikuis-tiimimme ”kantaäidistä”, jonka vanhin poika päätyi jalkapallon pariin sattumalta seitsenvuotiaana vuonna 1987. Torpparin-mäen naapuri vinkkasi pihalla, että HPS on juuri perustanut 82-joukkueen, johon haetaan pelaajia.

Sattumalta futariksiPojan vanhempien mieleenkään tuskin oli-si tullut ohjata lasta joukkueurheilun pa-riin ilman tuota vinkkiä, heillä itsellään kun ei ole urheilutaustaa, ellei ”mamman” kovan luokan penkkiurheilukokemusta, kiivasta Jyväskylän Kirin pesäpallofani-tusta, oteta huomioon.

Pojasta kehkeytyi hyökkääjä. Paikka vakiintui saman tien, kun maalinteko alkoi sujua. Isä oli luvannut pojalle 5 markkaa joka maalista, mutta kannustinpalkkiosta oli pian luovuttava, kun tuore jalkapalloi-lija paukutti 9 maalia turnauksessa ja isän lompsa tyhjeni.

Joukkuetta valmensivat tuolloin Kim-mo Nummelin ja Osmo Hurskainen. Ei mennyt kauankaan, kun isästä oli tullut joukkueenjohtaja. Joku vapaaehtoinenhan

hommaan tarvittiin. Kyseisellä isällä meni sitten jojon (joukkueenjohtajan) hommis-sa seitsemisen vuotta.

Keskimmäinen poika, vuosimallia -84, innostui nähdessään, miten jännää pelaa-minen oli. Kuusivuotiaana hän suuntasi siis HPS:n 84-joukkueeseen. Yksi tuon ikäluo-kan kohokohta oli Alandia Cup vuonna 1995.

-82:n ja -84:n potkupalloillessa futis-mammaa näki harvakseltaan kenttien lai-doilla. Tilanne alkoi hiljalleen muuttua, kun pahnan pohjimmainen, -87 aloitti Vihreissä Jääkäreissä kuusivuotiaana. Hän oli saanut hyvän opin isoveljiltään.

Elämänohjeita ja jalkapalloaTästä pääsemmekin aikuistiimimme al-kulähteille. Me kolme muuta futismam-maa askelsimme kenttien laidoille hieman myöhemmässä vaiheessa, -87 poikiemme aloittaessa tämän kuninkuuslajin. Liityim-me mielellämme osaltamme kansoitta-maan kenttien laitoja. Kasiseiska-poikien innostus jalkapalloon sai siivet Marika Vilasen jämäkässä valmennuksessa. Hän myös opetti jalkapallon ohella muutaman legendaarisen elämänohjeen, kuten ”ei höntyillä” ja ”älä luule vaan tiedä”.

Me futismammat osallistuimme niin matseihin, kuljetuksiin kuin turnausjärjes-telyihin ja kaikkeen muuhunkin futikseen liittyvään kaikkien hyvin tuntemalla ”äidin sydämellä” eli täysillä. Isät taas määrätie-toisesti koulitsivat valmentajan ohella po-jista fair playereitä. Kiersimme Hesa-Cu-pit, Gothia-Cupit ja Dana-Cupit yhdessä.

Näistäkin reissuista saisi puolikkaan kir-jan – niin hauskoja ja ihania muistoja nou-see mieleemme.

Kahden perheen pikkuveljet, -87 jouk-kueen maskotit (-91 ja -92 poikaset) lauloi-vat auton takapenkillä yhteen ääneen kek-simäänsä riimiä: ”Hopsi on terästä, muut tulee ”perästä”. Meitä vanhempia hymyilyt-ti hieman kyseinen riimitys, mutta ajatus pojilla oli täysin vilpitön. Nämäkin lapso-set sukelsivat kuin itsestään jalkapallomaa-ilmaan pelaten yhdessä HPS:n -91 joukku-eessa.

Vihreä kortti vanhemmilleElämäämme saneli pitkälti jalkapallo – niin iloineen kuin pettymyksineenkin. Häviöitä surimme yhdessä poikiemme kanssa – tosin emme näyttäneet koskaan sitä ulospäin. Voittoja sen sijaan tuule-timme kunnolla, mutta hienotunteisesti

– osasimmehan käyttäytyä mekin. Kerran eräässä pelissä tuomari jopa antoi vihre-än kortin meille lapsiamme kannustaville vanhemmille.

Kesien kohokohta toki oli Hesa Cup. Parhaina päivinä poikia kiidätettiin tar-kan logistisen suunnitelman mukaises-ti useaan peliin eri puolille pääkaupunki-seutua. Olihan heitä ikäluokissa -82:sta

-91:een. Urheilijan välipalaa lennosta naa-maan ja taas menoksi. Elämässä oli vauh-tia ja jännitystä sekä hiekkaisia ja kuraisia

– ah, niin ihania, pelipaitoja ja -sukkia, joi-ta pestiin ahkerasti aamusta iltaan. Joskus niitä turnausmatkoilla kuivateltiin jopa

Kentän laidalla vuodesta 1987Futismammat muistelevatPaljon on hienoja, kivoja muistoja vuosien varrelta, ja niiden paperille työstäminen oli hauskimpia tehtäviä pitkään aikaan. Tässä on meidän tarinamme juuri silmiesi eteen avautuneena.

Teksti: ”Futismammat ja -mummu” Kuvat kotiarkistoista


auton ikkunoista liehuttaen. Valmenta-jat toki olivat opettaneet pelaajia huoleh-timaan tavaroistaan ja henkilökohtaisesta hygieniastaan eli tämä homma kätevästi ulkoistui HPS:lle. Muutaman kerran kulje-timme lapsiamme jätesäkkeihin puettuina

– niin kuraisia he olivat sattuneen rankka-sateen ja pehmenneen hiekkakentän sekä kuralätäköiden jäljiltä. Siitä ei tunnu kui-tenkaan heille jääneen kummempaa trau-maa. Onneksi vältyimme kuitenkin vaaral-lisilta tilanteilta.

Futismammautuminen oli lähtenyt meillä jokaisella hitaasti liikkeelle, mut-ta sitä lujemmin se sitten jäikin päälle. Ai-nakin yhdelle meistä! Riippuvuus oli syn-tynyt.

Vastuuntuntoa ja itsehillintääJoukkueurheilu kasvatti myös vastuun-tuntoon: pelikaveria ei jätetä eikä jengiä petetä, harkkoihin lähdetään silloinkin kun ei välttämättä huvittaisi. Pojathan oli opetettu jo valmentajan toimesta ja esimerkillä (myös vanhempien) kunnioit-tamaan vastapelaajia ja käyttäytymään hyvin kaikissa olosuhteissa pelaten reilus-ti. Äideille oli joskus itsehillinnän paikka todeta, ettei aina välttämättä vastapuo-len pelaajat toimineetkaan ihan samoilla opeilla. Se opetti sietämään pettymyksiä ja riemuitsemaan yhdessä onnistumisista, suhtautumaan pieniin vastoinkäymisiin kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti ja ennen kaikkea positiivisesti: ”seuraava menee si-

sään, ensi matsi voitetaan”. Nämä ovat asi-oita, joissa futismammatkin on punnittu ja köykäisiksi havaittu.

Vanhempien varasuunnitelmaKaikki päättyy aikanaan ja niin päättyi yhteinen tiivis polkummekin futiskentil-lä poikain lähdettyä muihin joukkueisiin. Meillä vanhemmilla oli kuitenkin vara-suunnitelma ollut jo muhimassa, sillä pi-dämme yhtä edelleen ja tapaamme tämän aikuistiimin kesken vähintään kerran vuo-dessa. Nyt meillä on täynnä jo 10 vuoden maali (vuorotellen jokaisen luona) ja uu-si kierros on hyvässä vauhdissa. Aina ta-vatessamme puhe kääntyy ennemmin tai myöhemmin – jalkapalloon.

Osa pojistamme on lopettanut aktii-visen jalkapalloharrastuksensa, mutta lii-kuntakipinän he iloksemme ovat saaneet kaikesta kokemastaan. Osa pojista on pa-lannut kasvattajaseuraansa HPS:ään, ku-ten tarinan alun -82, -84 ja -87 pojat. Kun HPS kauden 2008 päätteeksi nousi kolmo-seen ja voitti Uusimaa Cupin pilkkuskabal-la Myyrmäen stadionilla, voi futismam-man (tämän, joka jäi koukkuun) riemua ja ylpeyttä, kun perheen kaikki kolme peluria poseerasivat voittajajoukkueen potretissa!

Vuodet ovat siis vierineet, mutta kyp-sintä futismammavaihettaan elävä äiti on yhä koukussa. HPS-2:n sekä HerTo:n, jos-sa -87 nykyisin pelaa, matsit on päästävä katsomaan, satoi tai paistoi. Kun tuomari viheltää pilliin ja jännitysnäytelmä on val-

mis alkamaan, työasiat ja maailman mur-heet unhoittuvat saman tien. Kokeilkaapa muutkin!

Jalkapallo yhdistää Kaikesta yhdessä kokemastamme on jää-nyt pussin pohjalle paljon ihania muistoja ja mikä parasta, olemme saaneet tutustua toisiimme ja perheisiimme sekä muihin vanhempiin. Meistä neljästä on tullut per-heystäviä ja olemme viettäneet aikaa yh-dessä tehden jopa muutaman ulkomaan kimppamatkankin.

Kuten jo aiemmin luit, tapailemme vuosittain, nimittäin pikkujoulun merkeis-sä vuorotellen kunkin perheen luona ja ke-säisinkin yritämme järjestää ”HPS-koko-uksen” kun aika vain sallii. Kohtalo lienee linkittänyt meidät toistemme elämään jää-däksemme. Yhdestä ”futismammasta” on jo tullut ”futismummu”. Kaksi pientä pelu-ria on kasvamassa (kohta 4- ja 1-vuotiaat tytöt). Ukki on ostanut nappikset jo vuo-sia sitten odottamaan treenien alkamista. Katsotaan miten käy. Jos tytöt valitsevat muita harrastuksia, kyllä aito ”futismum-mu” niistäkin innostuu!

Me muut futismammat olemme HPS-hengessä mukana täysillä.

Paljon hauskaa ja hyvää on jalkapallo ja HPS elämäämme tuonut ja tuo edelleen

– toivottavasti vielä pitkään.


HPS U12 -valmennuslinjan eli alle 12-vuo-tiaiden juniorijoukkueittemme valmen-nuslinjan yksi keskeisimmistä tavoitteista on muodostaa runko seurassa järjestettä-välle pienen kentän valmennukselle. Lisäk-si sen tavoitteena on määrittää jokaisen ikävaiheen (5–12v) keskeisimmät teemat ja olla apuna joukkueiden vuosisuunni-telmien laatimisessa. Linja käsittelee mm. taidon opettamista ja oppimista, herk-kyyskausia, peli-ilon ilmapiiriä, tehokas-ta harjoittelun organisointia ja tavoitteen asettamista. HPS U12 -valmennuslinja on luettavissa Jalkkis.netin dokumenttiva-rastosta.

Miksi ja miten linja tehtiin?Palloliiton Helsingin piirin tekemän val-mentajatutkimuksen (2012) mukaan Hel-singin piiriin kuuluvien jalkapalloseurojen pienen kentän valmentajista vain 50 % on suorittanut jalkapallovalmentajan alim-man E-koulutustason. Tutkimus osoittaa, ettei junioreilla ole kultaisina oppimisen herkkyysvuosinaan tarpeeksi usein kou-lutettua valmentajaa viemässä pelaajaa kohti maalia - omaa ehdotonta huippua. HPS:n pienen kentän joukkueiden vastuu-valmentajista vähintään E-tason on suorit-tanut yli 80 %. Tilanne tulee seurassamme yhä paranemaan syksyn myötä, kun HPS järjestää E-tason seurakoulutuksen päätoi-misten työntekijöidensä johdolla.

Valmistuttuani liikunnanohjaajaksi (amk) Vierumäeltä aloitin heti juniorival-mennuspäällikön työt HPS:ssa elokuus-sa 2011. Ensimmäiseksi työtehtäväkseni muodostui valmennuslinjan laatiminen seurallemme. Edessä oleva maraton start-tasi virallisesti Suomen Palloliiton toi-mistolla Petteri Jaatisen kanssa, kun

HPS U12 -valmennuslinja:

Maratonin ensiaskeleet

löimme lukkoon isot raamit seuran ensim-mäiselle valmennuslinjalle: Mitä teemoja voitaisiin ylipäätään ottaa mukaan ja mi-ten linjauksia on aiemmin tehty? Kun ko-konaisuus syksyn mittaan alkoi hahmot-tua, alkoi varsinaisen sisällön tuottaminen. Työssä hyödynsin liikunta-alan kirjalli-suutta, useita jalkapallomateriaaleja, Vie-rumäen koulutusmateriaalejani sekä tie-tysti omia hyväksi havaittuja käytännön kokemuksia jalkapallon parista. Alkuvuo-desta 2012, useiden suunnittelupalave-rien ja lähdeaineistoihin perehtymisten

seurauksena syntyi viimein HPS:n nyky-muotoinen U12 -valmennuslinja. Linja ei tule toisaalta koskaan valmiiksi vaan sii-hen tullaan tekemään päivityksiä mm. uu-sien tutkimustulosten myötä.

Linja ei yksin riitäMillään valmennuslinjalla ei yksin saa-vuteta haluttua tavoitetta eli laadukasta valmennustoimintaa. Linjojen ja suun-nitelmien oheen tarvitaan luonnollisesti tiedon jalkauttamista käytännön tasolle. Jalkauttamisprosessi vie vuosia ja se onkin

HPS juniorivalmentajan muistilistaSeuraavaa muistilistaa kannattaa katsoa ennen ja jäl-keen harjoituksen. Kuinka monta kohtaa toteutui tä-nään?

Peluuta paljon erilaisia pienpelejä!

E i seisoskelua, vaan paljon toimintaa!

Luo positiivista ilmapiiriä!

Innosta pelaajia herättämällä heidän mielikuvituksensa!–Itsenäiseen harjoitteluun kannustaminen!

Laadukkaan toiminnan ensiaskel on huolellinen suunnittelu!

Oman esimerkin tärkeys!

Anna positiivista palautetta aina kun on aihetta!

= PELI-ILOA

Leht

iö-k

uva:

Dav

ide

Gug

lielm

o

Teksti: Joni Knuutinen


Vihreiden jääkäreiden avustava reportteri ja T02-aktiivi Er-ja-Outi Heino haastatteli seuran kasvattia Aleksi Ristolaa. Vuonna 1989 syntynyt hyökkääjä pelasi HPS:ssa A-junnuksi. Ohessa lehden painoon mennessä 11 Veikkausliigamaalia tällä kaudella tehneen Aleksin vinkkejä HPS:n junnuille.

”Liian nuorena ei pidä ottaa jalkapalloa kovin tosissaan. Johonkin 10, 12, vielä 13-vuotiaaksi asti sen pitäisi olla vain kivaa. Mutta joskus 14–15-vuotiaana pitää alkaa miettiä, haluaako oikeasti pa-nostaa peliin. Jos haluaa, niin sitten pitää harjoitella omalla ajal-laan. ”

Aleksi Ristolan, 22, neuvoja kannattanee kuunnella. Hän aloitti jalkapallouransa 5-vuotiaana HPS:ssä ja kamppailee tällä hetkel-lä Veikkausliigan maalikuninkuudesta Turun palloseuran riveissä.

Aleksi rupesi pelaamaan jalkapalloa yksinkertaisesti siksi, että kaikki kaveritkin rupesivat.

”Muutkin pelaajat tulivat Pakilan ja Paloheinän alueelta ja suu-rin osa oli ystäviä. Ne ensimmäiset vuodet olivat ihan kaverien kanssa leikkimistä. Joukkueen yhteishenki tuli varmaan sekin sii-tä, että kaikki olivat lähipiiristä, käytiin samoja kouluja ja muuta.”

Kasvattajaseurassa kaikki joukkueen pelaajat saivat junnuvai-heessa peliaikaa Aleksin muistin mukaan aika tasaisesti. Hän itse halusi aina olla kentällä, mutta niin halusivat kaikki muutkin.

Aleksi Ristola pelasi HPS:ssa aina A-junnuihin asti.”En raaskinut vaihtaa seuraa, mutta siinä vaiheessa oli pakko

tehdä seuraava siirto”.Se siirto vei ensin Turun Palloseuraan, sitten Atlantikseen, PK-

35 Vantaaseen ja tämän vuoden tammikuussa jälleen TPS:aan.Aleksi Ristola tiesi jo aika varhain olevansa nimenomaan hyök-

kääjä. Nykyään häntä kuvataan ”voimahyökkääjäksi” ja fanit ovat antaneet päättäväiselle pelaajalle lisänimen ”El Toro”, härkä.

Mitä terveisiä lähettäisit HPS:n nykyisille junnuille?”Kaikki on mahdollista. Se on itsestä kiinni, mihin pelaajana

päädyt”.

tällä hetkellä suurin osa toimenkuvaani. Käytännössä jalkauttaminen tarkoittaa valmentajien sparraamista heidän vetämissään harjoituksissa sekä joukkueet-tä valmentajapalavereita, joissa suunnittelemme val-mennustoimintaa vuodeksi tai lyhyemmäksi jaksoksi eteenpäin.

Kesällä oli järjestyksessään jo toinen seuran jär-jestämä valmentajatapaaminen uuden linjan tiimoilta. Nyt oli vuorossa ensimmäistä tapaamista käytännön-läheisempi tilaisuus, jossa valmentajat pääsivät itse-kin hikoilemaan. Tapaamisessa esiteltiin uusia harjoit-teita, pureuduttiin taitokisalajien opettamiseen sekä opeteltiin perustaitojen avainasioiden opettamista käytännössä.

Hiljattain valmistunut HPS:n oma harjoitepankki on osa linjan jalkautussuunnitelmaa. Se tarjoaa mal-liharjoitteita valmennustoiminnan tehostamisek-si. Jokainen kuvallinen harjoitekuvaus sisältää myös harjoitteessa huomioitavat avainasiat, kysymyksiä pe-laajille oman ajattelun aktivoimiseksi sekä muutamia muunteluvaihtoehtoja harjoitteelle. Pankin harjoit-teet korostavat yhdessä sekä perus- että pelitaidon harjoittelua.

Missä aikataulussa mennään?Pienen kentän toiminnassa tuntui alkaneen uusi ai-kakausi valmennuslinjan esittelyn myötä 27.2.2012. Kevättalven jälkeen joukkueiden harjoitustoiminnan laatu on kulkenut kaiken aikaa positiiviseen suuntaan. Uusien toimintatapojen ja harjoitteiden myötä moni valmentajamme onkin todennut harjoitustoiminnan tehostuneen merkittävästi. Nyt syksyllä päivän lyhe-tessä ja jalkauttamisprosessin ollessa hyvässä vauhdis-sa voi maratoniin verraten todeta, että nyt on juostu ensimmäinen kilometri. Kilometriaika on mielestäni hyvä, mutta maaliin on matkaa. Tosin tällä marato-nilla ei maaliin voi oikeasti päästäkään, sillä valmen-nusta voi aina kehittää tehokkaammaksi. Silti kukaan meistä ei voi pysähtyäkään, muuten kärki karkaa.

Kirjoittaja on toiminut HPS:n juniorivalmennuspäällikkönä elokuusta 2011

Teksti: Erja-Outi Heino

pitää olla kivaa””Junnuna pelin

Kuva

: TPS

:n a

rkis

tot


HPS:n ja pari vuotta sitten Mes-tarien liigan välierissä nähdyn bundesliigaseura Schalke 04:n vertaaminen on melko absurdia. Jotain pohtimisen aihetta ja ide-oita omaan toimintaan kuiten-kin löytyi, kun HPS:n valmen-nuspäällikkö Jari Möykky kävi syyskuussa Palloliiton Helsingin piirin koulutusmatkalla Saksassa.

– Treenit olivat siellä saman-laisia kuin meilläkin. Siitä ei kan-nata olla huolissaan. Oikeastaan niitä har-joituksia katsoessa ensimmäinen ajatus oli, että ne olivat todella yksinkertaisia, Möykky muistelee Schalken 9–13-vuoti-aiden juniorien tekemistä.

– Meillä harjoitukset ovat jopa tekni-sesti vaativampia ja voisi kysyä, olemme-ko jopa menneet liian pitkälle harjoittei-den monimutkaistamisessa?

Möykyn mukaan ero saksalaisten eduk-si näkyi lähinnä jämptimmässä asenteessa.

– Siellä ei pojat juosseet ympäri kent-tää. Koko ajan tapahtui – ei häröilty eikä kaivettu nenää.

Asenne Schalken tapaisessa seurassa tosin kumpuaa myös siitä, että fokus on kirkkaammin huipulle pääsyssä.

– Me HPS:ssa teemme pirun hyvää työ-tä ja myös nuorisotyötä. Realiteetti on, et-

tä täällä junioreista ehkä promillesta tulee liigapelaajia.

Uusi kenttä muuttaisi seuran imagonHuippufutis on Möykylle tuttua, sillä hän on pelannut Valkeakosken Hakan ja kuo-piolaisen Kopareiden riveissä 90 peliä pääsarjatasolla. Myös HPS on Möykylle tuttu seura, niin pelaajana kuin valmen-tajanakin. Nyt hyökkääjän vastuulla on HPS:n ison kentän joukkueiden valmen-tajien valinta ja kouluttaminen sekä yh-teydet piirin ja liiton suuntaan. Viimeiset kolme vuotta hän on myös valmentanut miesten edustusjoukkuetta. Palavereja ja kehityshankkeita riittää. Silti aivan eri-tyisen innostunut Möykky on siitä, että HPS:n pitkäaikainen haave, täysimittai-

nen oma tekonurmikenttä, on lähellä toteutumista.

– Se muuttaisi todel-la paljon. Sitten meil-lä olisi HJK:n ja PK-35:n jälkeen Helsingin kolman-neksi parhaat olosuhteet. Uusi kenttä muuttaisi myös HPS:n imagon – se kenttä olisi keskellä Pakilaa. Aina ohi ajaessaan näkisi vihreää ja valkoista – ja iltaisin valon-heittäjien valon.

– Lähtökohta olisi, että siellä pelattai-siin kaikki pelit ja se mahdollistaisi omat turnaukset. Se olisi käänteentekevä asia. Se toisi aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä, Möykky hehkuttaa.

Juuri tämä meiltä nyt puuttuu, kun HPS-joukkueiden pelit on ripoteltu eri puolille kaupunkia. Oma "koti" tekisi seu-raa tutuksi myös lähiseutujen asukkaille kun iltakävelyllä voisi käydä katsomassa HPS:n pelejä.

– Saksasta jäi parhaiten mieleen jalka-pallokulttuuri, joka näkyi kaikkialla. Har-joituskeskukset ovat täyden palvelun kes-kuksia, joista löytyy niin pelaajille kuin vanhemmillekin omat tilat. Kenttiä oli tarpeeksi ja ne olivat hyväkuntoisia. Oma kenttä olisi askel tähän suuntaan.

Valmennuspäällikkö Jari Möykyn mielestä HPS:n harjoitteet eivät kalpene saksalaisen huippuseuran rinnalla. Ja uusi oma kenttä toisi myös harjoitusolosuhteet aivan uudelle tasolle.

pirun hyvää työtä»Teksti: Markus Tiittula Kuvat: Jari Möykyn kotiarkisto

»Me tehdään

KAUDEN 2012 TAVOITTEENA oli sijoi-tus sarjataulukon keskivälin yläpuolella. Taustalla oli edellisen kauden (2011) si-joittuminen kolmosdivisioonan lohkossa sijalle 6.

Valmistautuminen kauteen 2012 aloi-tettiin tuttuun tapaan peliharjoituksilla Talin hallissa. Mukana oli pelaajia laajalla rintamalla konkareista A-junioreihin. Pe-laajia katsastivat tuttuun tapaan edustus-joukkueen valmentajat Jari Möykky, Esa Laakso ja maalivahtivalmentaja Matti Mäntynen.

Pitkän talviharjoituskauden kohokoh-tia olivat edustusjoukkueen Suomen Cu-pin ottelut, Viron pääsarjaseura JK Tal-linna Kalevin kohtaaminen sekä HPS:n osallistuminen Lahden Reippaan järjes-tämään Mestarit-turnaukseen. Kaikille turnaukseen osallistuville joukkueille yh-teistä oli Suomen mestaruuden voittami-nen jossain vaiheessa seuran historiaa.Lahdessa maaliskuussa järjestetyssä Mestarit-turnauksessa HPS kohtasi kol-me 2. divisioonajoukkuetta. Ensimmäi-sessä ottelussa kohdattiin Kuusysi, jonka HPS voitti tasaisen väännön jälkeen 1–0 Janne Löfbergin maalilla. Toisessa otte-lussa vastaan asteli Vasa IFK. VIFK hallit-si ottelua, mutta myös HPS onnistui luo-maan maalipaikkoja. Kovasta taistelusta huolimatta VIFK vei pisteet lukemin 1–0 ja näin ollen lohkon ykkössijan ja paikan loppuotteluun. HPS tuli kolmen joukku-een alkulohkossa toiseksi ja ansaitsi pai-kan sunnuntain pronssiotteluun, jossa vastaan asteli toinen perinteinen helsin-kiläisseura Kiffen.

Mestarit-turnauksen pronssiottelu pysyi tasaisena vääntönä 15 minuuttia, kunnes Kiffen avasi maalihanat. HPS tais-teli kunniakkaasti ensimmäisen puoliajan, mutta Kiffenin armoton viimeistely ohja-si pelin puoliajalle 4–0 lukemissa. Toisel-la puoliajalla Kiffenin pelitempo ja rutiini

osoittivat viimeistään eron joukkueiden sarjatasossa. Ottelu päättyi lopulta 7–0 ja HPS sijoittui turnauksessa sijalle 4.

Edustusjoukkueen varsinainen sar-jakausi kolmosdivisioonassa alkoi huhti-kuussa. Lohkon ennakkosuosikkeja oli-vat kakkosdivisioonasta tippunut Käpa, Hangon IK ja aina vaarallinen AC Vantaa. HPS-leirissä uskottiin kuitenkin vahvasti omaan iskukykyyn ja aggressiiviseen pe-litapaan. Kausi alkoi tappiolla Pöxyjen vieraana, mutta sen jälkeen HPS piristyi kaataen mm. ennakkosuosikkeihin lukeutuneen Käpan. Viimeinen peli ennen sarjataukoa päättyi kirvelevästi 0–1 yliaikatappioon Hangon IK:ta vastaan, jonka myötä kesä-tauolle lähdettiin 8 pistettä sarjakärkeä jäljessä. HPS:n kevätkauden iloisimmista otteista vastasivat maaleja tehtaillut Jan-ne Löfberg ja jokapaikan höyläksi osoit-tautunut Olli Annala. Myös tuulennopea toppari Timo Aalto ilahdutti varmoilla suorituksillaan. Myös B-junioreista nos-tettu Janne Herranen osoitti ennakko-luulottomia otteita näyttäen maalinteon mallia kokeneemmille pelimiehille. Kesätauon aikana edustusjoukkueen val-mennustiimiin liittyi entinen HPS-pelaaja

Mitri Pakkanen. Vankan jalkapallo- ja valmennustaustan omaava Mitri toi vä-littömästi säpinää joukkueen toimintaan.

HPS:lla oli kesätauolta palattaessa mainio sauma iskeä lohkon kärkijoukku-eiden kantaan. Peliotteet lupailivat hyvää, mutta lopulta kärkijoukkueet osoittautui-vat etevämmiksi maalinteossa. Pöxyt ta-soitti ottelun viimeisellä minuutilla, Käpa iski armottomasti HPS:n tuhrittua omat paikkansa ja AC Vantaa nousi tappioase-masta voittoon viimeistellen voittomaalin jälleen ottelun viimeisellä minuutilla. Se-littelyille ei jäänyt sijaa ja vastustajat an-saitsivat pisteensä.

Vaikka syyskauden alku sujui tulok-sellisesti melko mollipainotteisesti, niin myös ilonaiheita löytyi. B-junioreista mu-kana debytoivat AC Vantaa-pelissä Jon Olin ja Erno Kähkönen sekä jo aiemmin debyyttinsä tehnyt Janne Herranen. Ilah-duttavinta oli huomata, että B-juniorit ei-vät ainoastaan täyttäneet paikkaansa, vaan edistivät peliä ratkaisuillaan ja loivat tilanteita.

HPSn miehet sijoittuivat lopulta oman lohkonsa puoleen väliin, seitsemänneksi. Kaudella 2013 HPS jatkaa 3. divisioonassa.Teksti: HPS-toimitus

edustusjoukkueMiesten

HPS-joukkueet


JÄGERSIN TERMINOLOGIAN MUKAAN ”nuori” tarkoittaa alle viisikymppistä ja jos menee siitä yli, käytetään nimitystä ”ikinuori”. ”Lupaava” taas tarkoit-taa sitä, että lupaa tulla harjoituksiin ja välillä jopa ilmestyy paikalle.

Joukkueeseen on tosin viime aikoina pesiytynyt myös 20–30 -vuotiaita junioreja, joka on luultavasti osasyynä juuri päättyneen kauden historial-lisen hyvään menestykseen. HPS Jägers sijoittui seiskadivarin lohkossaan sijalle kahdeksan. 15 joukkueen lohkossa tämä tarkoittaa myös voitettuja pelejä! Kauden päätavoite oli olla nousematta ja putoamatta. Se toteutui tänäkin vuonna kirkkaasti.

Pelillisesti kausi oli parasta moneen vuoteen. Joskus aiempina vuosina on jouduttu pelaajien puutteessa siilipuolustukseen kahdeksalla miehellä, nyt joka matsi pelattiin täydellä miehistöllä ja vaihtopelaajiakin riitti. Suurin tappio oli 0–3, joka tuli sarjakakkosta vastaan, ja kausi päätettiin 1–1 tasa-peliin sarjavoittajaa vastaan. Tasaisia pelejä siis.

Sarjasijoitukset on Jägersin toiminnassa toissijaisia, tarkoitus on pe-lata hyvää jalkapalloa omalla tasollaan. ”Omalla tasollaan” yleensä on-nistuu, ”hyvä jalkapallokin” aina välillä. Joukkueessa pelaa ja harjoittelee entisiä divaripelaajia sekä muita jalkapallosta kiinnostuneita. Osa poru-kasta on HPS-junnujen vanhempia ja osa eri puolilta ja eri syistä Jäger-seihin siirtyneitä. Yleisin syy lienee halu jatkaa futista jollain sarjatasolla, sen jälkeen kun kiireet tai muut seikat estävät ylemmissä divisioonissa pelaamisen.

Talvella treenataan kerran viikossa, ja kesällä sekä treenataan että pela-taan sarjaa. Ringissä on runsaat parikymmentä pelaajaa, mutta muutama asiasta kiinnostunut ja edes jonkinlaista futistaustaa omaava kaveri kyllä mahtuu edelleenkin mukaan. Talvikauden alkua odotellen, Kimmo Koski, pelaaja

HPS:N NAISTEN KAKKOSJOUKKUE on todennäköisesti seuran historian pisim-pään yhtäjaksoisesti toiminut joukkue. Har-rastus alkoi vuonna 1991 F-tytöissä. Toki pelaajaryhmä on vuosien myötä paljon uu-distunut, mutta edelleen noin puolet joukku-eesta koostuu vuonna 1982 syntyneestä ikä-

luokasta. Yhdessä on tultu läpi teini-iän, opiskeluvai-heen ja osalla jo avioitu-misen ja lasten hankinnan. Suuret voitot eivät ole kos-kaan olleet joukkueen pää-tavoitteena, vaan kehittymi-nen omien kykyjen ja resurs-sien rajoissa. Aikuistumisen

myötä toiminnan harrastusluonteisuus on edelleen korostunut. Mukavina muistoina ju-niorivuosilta ovat mm. neljä Tanskaan ja viisi Ruotsiin tehtyä turnausmatkaa.

Kuluneena talvena joukkue osallistui piirin harrastefutsaliin (pronssia) ja kesäl-

lä naisten nelosdivariin. Menestyksellisenä kohokohtana oli hopeamitaleiden saavut-taminen huhtikuussa harrastefutsalin SM-turnauksesta Simo Syrjävaara cupista. Tu-levana haasteena on pelaajaringin paikkaa-minen ja koossapitäminen äitiyslomien ja muiden vastaavien "pelikieltojen" ajan, jot-ta toiminta saadaan jatkumaan muutaman vuoden kuluttua koittavaan "ladysarjoihin" siirtymiseen saakka.Teksti: Katri Karjalainen Kuva: Tuula Karjalainen

HPS Jägers

HELSINGIN JALKAPALLOYÖHÖN ilmestyi syksyllä 2011 – ainakin vastustajien mielestä – kuin tyhjästä uusi, hie-noa lyhytsyöttöpeliä pelaava ryhmä. Pohjoisen Helsin-gin ydinmailla ryhmän olemassaolo oli tosin tunnettu jo vuosia. HPS TB -nimellä joukkue perustettiin yhdistä-mällä kolme ryhmää: HPS t96 ja t95 sekä Käpa B-tytöt.

Joukkue nousi keväällä B-tyttöjen 1-divisioonaan, jossa hienosti säilytti sarjapaikkansa. Ensi kauden ta-voitteena on, pelata 1-divisioonan lisäksi naisten ja Hel-singin piirin pelejä. Joukkueessa on tällä hetkellä muka-na 23 pelaajaa, joista nuorin syntynyt 1998 ja vanhin 1994.

1-divisioonaan nousun ja siellä pysymisen lisäksi kau-den kohokohtia ovat olleet Piispala-turnauksen voitto helmikuussa, Stadi Cupissa pääsy välieriin ja Hesa Cupin hopeatila. Syksy huipentui Veronello Cupiin, joka pelattiin Garda-järven maisemissa.Teksti Jyrki Sillanpää, jojo

HPS TB eli Pohjoisen Helsingin feeniks

HPS TB

HPS naiset/2

– nuorten ja lupaavien jalkapallojoukkue

Kuva

: Jea

n Sc

heije

n


HPS B/2-JOUKKUEESSA ON PELANNUT kau-della 2011–2012 vuosina 1995–1996 syn-tyneitä pelaajia. Joukkueen tavoitteet ovat olleet enemmänkin urheilulliset kuin kilpai-lulliset, unohtamatta hyvää joukkuehenkeä ja iloista tekemistä. Kauden aikana harjoit-

telimme 2–3 kertaa viikossa sekä pelasim-me piirisarjaa B3 lohkossa vaihtelevalla me-nestyksellä – mukaan mahtui sekä komeita voittoja että harmillisia tappioita.

Joukkueessa tapahtui kauden aika-na monia muutoksia. Ensimmäistä kertaa meillä oli joukkueen ulkopuolelta palkattu valmentaja, Lars van der Ploeg. Sen lisäk-

si joukkueen kokoonpano muuttui merkit-tävästi: osa pojista pelasi kauden B/1-kilpa-joukkueessa ja osa lopetti jalkapallon. Saim-me myös 10 uutta kokenutta pelimiestä HPS:n väreihin ja kauden päättyessä jouk-kueen vahvuus oli 26 pelaajaa. Uusia vah-vistuksia odotetaan alkavalle kaudelle niin P97-pojista kuin paluumuuttajistakin.

HPS B/2 perustettiin aikanaan P96 jouk-kueeksi vuonna 2002. Joukkue toimi tähän kauteen asti aktiivisten vanhempien ve-tämänä ja valmentamana. Haluankin täs-sä yhteydessä kiittää pelaajien vanhempia monivuotisesta valmennuksesta, ohjaami-sesta sekä taustatyöstä. Timo Jalamo, HPS B/2-jojo Kuva: Ulla Keijama

Hyvässä hengessä

HPS B/2

HELSINGIN PALLOSEURAN B/1 on kilpailulli-nen ja tavoitteellinen joukkue. Joukkueessam-me on 18 pelaajaa. Olemme syntyneet 1995 ja -96. Osa pelaa myös miesten edustusjouk-kueen pelejä. Tapahtumia on neljä kertaa vii-kossa: treenit kolmesti ja peli kerran viikossa. Osallistusmisprosentti on kovaa luokkaa, mi-kä kertoo meidän pelaajien halusta kehittyä.

Joukkueemme pelasi kauden 2012 ke-väällä Helsingin piirin B/2 -ikäluokan 2. divi-sioonaa tavoitteena nousu Palloliiton 1. divi-sioonaan. Turnaukset jätimme väliin ja keski-tyimme täysipainoisesti liiton sarjaotteluihin. Kausi meni erinomaisesti ja joukkueemme nousi syksyksi liiton sarjaan. Syyskaudella si-joituimme 1. divisioonassa yhdeksänneksi. Näin nuoremmalle ikäryhmälle pedattiin sar-japaikka ykköseen.

Joukkue pyrkii vahvasti pelaavaan fudik-seen sekä pelaajien kehittämiseen niin yksi-löinä kuin joukkuepelaajina. Vältämme "pit-kä päätyyn ja perään" -tyyppistä räkäpalloa. Joukkueemme vahvuus on motivoitunut ilmapiiri, toisiaan kannustavat pelaajat ja kaikkia yhdistävä huumorintaju.

Joukkueemme elää pienellä budjetil-la ja sen elinehtona on ollut vanhempi-en osalta kolmen K:n sääntö, eli ”kuljetus, kustannus, kannustus”. Tämä tarkoittaa pelaajien vanhemmista koostuvaa va-paaehtoisten tukija taustajoukkoa sekä valmennusjohdolle annettua työrauhaa. Tulevaisuudessa toivottavasti tämänkin joukkueen pelaajista muodostuu Vihreät Jääkärit, joista voimme olla ylpeitä.Atte Lehtonen, pelaaja Kuva: Kirsi Mellin

Kulunut kausi on ollut poikkeuksellinen Leidien historiassa. Ensimmäisen ker-ran joukkueemme jätti osallistumatta LKKI-sarjoihin vähäisen pelaajamäärän vuoksi. Pallon potkiminen ilman sarja-pelejäkin on tosin ollut oikein mukavaa ja tavoitteena on jatkaa harjoittelua myös talvikaudella hallissa.

Leidit ovat harjoitelleet kesäkauden Pakilantien pikkukentällä kerran viikos-sa noin kymmenen naisen voimin. Osa pelaajista on joukkueen perustami-sesta asti mukana olleita. Ensi kaudel-le toivomme muutamaa uutta aikuista pelaajanaista joukkoomme, jolloin sar-jassa pelaaminen taas onnistuu. Terve-tuloa mukaan!Teksti: Merja Luukkonen, Leidien yhteyshenkilö

Kuva: Johanna Eskola

HPS leidit

HPS B/1


P01 joukkue on hitsautunut saumattomasti yhteen. Iso osa on pelannut yhdessä 5-vuo-tiaasta asti. Lisäksi pojat asuvat samalla alu-eella ja ovat paljon tekemisissä keskenään kentän ulkopuolellakin.

Joukkueessa on lahjakkaita poikia, jotka otettaisiin riemunkiljahduksin vastaan Hel-singin kootuissa edustusjoukkueissa. Tä-hän vaihtorumbaan HPS-01 pelaajat eivät ole lähteneet, koska joukkue tarjoaa laadu-kasta toimintaa kaiken tasoisille - myös tai-dokkaimmille - pelaajille.

Joukkue treenaa hyvissä olosuhteissa peräti kolmen palkallisen valmentajan joh-dolla. Taustatukena on seuran työntekijöi-

den valmennusapu. Tällä hetkellä joukku-eessa pelaa 36 poikaa ja se on jaettu 3:een tasoryhmään.

P01 joukkueen taustavoimille on tärke-ää, että pelaajat viihtyvät joukkueessa. Täs-tä halutaan pitää jatkossakin kiinni. Har-rastamisen pitää olla kivaa! Yhteenkuulu-vaisuuden tunteen ohella lähijoukkueen

ehdottomiksi eduiksi voi katsoa sen, että harjoituspaikka on kodin lähellä. Näin po-jat pääsevät kulkemaan itsenäisesti harjoi-tuksiin ja samalla omaehtoinen harjoittelu mahdollistuu, eikä treeneihin käytetty ko-konaisaika kasva esim. liikenneruuhkien takia. Teksti: Tomi Ingerttilä Kuva: Lasse Häkkinen

98-POIKIEN JOUKKUE ON MOTIVOITUNUT ja lahjakas joukkue, joka koostuu jo vuon-na 2003 yhdessä jalkapalloharrastuksen aloittaneista pojista lisättynä matkan varrel-la mukaan tulleista hyvistä pelaajista. Jouk-kue on vuosia harjoitellut tavoitteellisesti, ja joukkue pääsikin menneenä kesänä vuonna 2008 asetettuun tavoitteeseen Nike premier lopputurnaukseen. Siellä sijoitus oli kymme-nes, joukkueita kaikkiaan kaksikymmentä.

Kauden 2013 päätavoitteena on Etelä-Län-si -liigan karsinnoissa onnistuminen sekä Kai Pahlman –turnaus. Toki tähtäimessa on ke-hittää joukkuetta ja sen pelaajia myös tulevai-suutta ajatellen, tavoitteena saada pojat jatka-maan jalkapallon ja urheilun parissa aina niin pitkälle kun rahkeet riittävät.Teksti Janne Marttinen, jojo Kuva Express-kuva

P98

P01

Miksi lähijoukkueessa pelaaminen on ollut kivaa? Alla pelaajien ajatuksia: - Paljon kivoja kavereita, mutta harjoitellaan kovaa.- Voi tulla pyörällä harjoituksiin- Voi tulla ennen treenejä pelaamaan kynttilää- Noku voidaan koulussa pelata futista samojen kavereiden kanssa kun treeneissä- Voitetaan varmaan taas uudestaan koulujen välinen mestaruus- Voidaan talvella treenata meidän seuran omassa lämpöisessä hallissa

Lähijoukkue


P00-JOUKKUEEN VUOSI on ollut vaiherikas. Loppukesästä 2011 pitkäaikainen päävalmentajamme päätti siirtyä valmen-tajan pallilta syrjään, joten joukkueella oli edessään uuden val-mentajan hakuprosessi. Scouttaus onnistui ja kokenut Pekka Kanerva aloitti poikien paimentajana syksyllä.

Isoja haasteita vuoden aikana on ollut kolme: 1) Kuinka tar-jota kaikille vajaalle 30 pojalle motivoiva harrastus, jotta halu py-syä jalkapallon parissa säilyy vähintään aikuisuuden kynnykselle. 2) Miten pitää ykkösnyrkkimme edelleen mukana kovatasoisten edustusjoukkueiden tahdissa. 3) Kuinka saada kasvatettua poiki-en pelinlukutaitoa yksilötaitojen karttumisen ohessa.

Joukkue treenasi läpi vuoden kolme kertaa viikossa. Talvikau-della pelejä oli vähemmän, mutta puutetta paikkasi futsal-jengim-me, joka pelasi läpi talven. Keväällä Sininen joukkue pelasi alue-karsintasarjaa, Vihreät ja Oranssit piirisarjaa. Turnauksista mai-nittakoon kahdella tasavahvalla joukkueella pelatut Hesa Cup se-kä Itämeri Cup, joista jälkimmäisessä pojat pääsivät ensimmäis-tä kertaa koulumajoitukseen. Syyskausi päätettiin kahden joukkueen voimin perinteikkäässä Saimaa Turnauksessa Lappeenrannassa.

Yhtenä vuoden kohokohdista voidaan pitää joukkueen yhteis-tä turnausmatkaa Myllykoskelle toukokuussa. Lähdimme pääval-mentajamme ajamalla tilausbussilla MyPan vieraiksi aurinkoisek-si lauantaiksi. Pelit voikukkaisella luonnonnurmella menivät miten kuten (lue: kirveleviä maalin tappioita viimeistä rökälevoittoa lu-kuunottamatta), mutta henki säilyi hyvänä, ja kotiin palasi bussilli-nen auringinpolttamia, Pukaron Paronissa kylläisiksi syötettyjä, uu-vahtaneita ja laulelevaisia pelimiehiä.

Syksyllä joukkuetta on pitänyt kiireisenä piirisarjakausi ja uuden päävalmentajan hakuprosessi Kanen pestin jäätyä valitettavasti vain vuoden mittaiseksi. Tulevaisuudessa hurjasti kasvaville pojille on tarjottava palloilun lisäksi niin juoksu-, ja kehonhallintatreenejä kuin kehonhuoltoharjoituksiakin. Tavoitteena on saada pojat ym-märtämään, että oikein huollettuna ja ymmärrettynä oma keho on pelin liikkeessä pitävä voima.

Ensi kaudelta odotamme vauhdikkaita pelejä sekä lisää riemuk-kaita lauluja turnausreissussa: “We are the champions…”Teksti: Tuukka Leppänen, apuvalmentaja Kuva Express-kuva

P03:N INNOKKAAT POJAT harjoittelevat pallonhallinnan ja peli-käsityksen saloja. Kuin varkain kehittyy myös yhteishenki ja ryh-mässä toimimisen taito. Moni näistä kolmasluokkalaisista on aloittanut pallon kanssa taituroinnin jo ennen esikouluikää, mut-ta ihan uusiakin pelaajia joukkueeseen tulee edelleen.

Joukkue on isohko: tällä hetkellä 40 poikaa, alkuvuodesta vahvuus oli hurjimmillaan yli 50 poikaa. Joukkueessa toimii liuta hienoa vapaaehtoistyötä tekeviä vanhempia; joukkueen toimi-henkilölistalta löytyy 15 aktiivista isää ja äitiä. Tähän joukkuee-seen sitoutuminen on vankkaa.

Joukkue on aktiivinen; pelejä on runsaasti, erilaisia tapahtu-mia järjestetään ja turnauksiin reissataan naapurimaita myö-ten. Joukkue harjoittelee kolmesti viikossa 1,5 tuntia kerrallaan.

Perustreenien lisäksi on tarjolla ollut mm. maasto-juoksua, jumppaa ja painiharjoittelua tuomaan mo-nipuolisuutta ja kehittämään kehonhallintaa ja liik-kuvuutta. Alkavalla kaudella poikia ohjataan oheis-harjoituksiin myös salibandyn ja futsalin pariin sekä kannustetaan osallistumaan taitokouluun. Näissä pojissa riittää energiaa kanavoitavaksi!

Joukkueen valmennus on pitkälle suunniteltua, ajan hermolla olevaa ja laadukasta. Treeneissä on hyvä tekemisen meininki ja kannustava ote. Joukkue on jaettu neljään erilliseen pelijoukkueeseen, joita myös sekoitetaan jonkin verran. Positiivista palau-

tetta annetaan paljon ja poikia innostetaan myös omatoimiseen harjoitteluun.

Lokakuussa puolet joukkueen pojista kävi, moni jo toista ker-taa, Virossa Tartu Santos Cup -turnauksessa. Reissu on monelle osallistujista yksi futisvuoden kohokohdista. Toinen kohokohta on vuodesta toiseen Hesa Cup, josta ei juuri kukaan joukkueen pojista suostu jäämään pois.

Ensi kesäksi on joukkueessa suunnitteilla jo ainakin aurinkoista Pärnun turnausta ja kaikenlaista menoa ja meininkiä, iloista ilmet-tä unohtamatta. Suuresta pelaajamäärästä huolimatta joukkuee-seen ovat edelleen tervetulleita uudet, liikunnalliset 03-pojat!Teksti ja kuva: Johanna Sillanpää, jojo

P03

P00


HPS P99 ON TREENANNUT ja pelannut tämän vuoden hyvällä mielellä, ensimmäistä kertaa yhtenäisenä joukkueena.

Vaihtuvuutta joukkueessa on ollut melko vähän ja tällä hetkellä joukkueessa pelaa 19 aktiivista pelaajaa.

Treenaamme 3–4 kertaa viikossa päävalmentaja Harri Cederlöfin johdolla. Syksyllä "valmennustiimiin" tulee mu-kaan armeijan leivistä vapautuva Dimitri Peusa. Dimi on valmentanut aikaisemminkin samassa joukkueessa.

Pelejä joukkueelle on kertynyt talvisarjasta, futsalista ja tietenkin piirisarjasta (D13 ykkönen) sekä turnauksista. Lo-kakuussa joukkue suuntasi ensimmäistä kertaa ulkomaan-turnaukseen Tartoon, Viroon.

Joukkueen yhtenäinen henki niin pelaajien kuin vanhem-pien kesken on erityisen hyvä.Harri Cederlöf, valmentaja Kuvat: Henri Palmqvist

T01-JOUKKUEEN vuoden kohokohdaksi muodostui huhtikuussa pelattu LepaCup, jossa joukkue päästi en-simmäisen maalin vasta finaalissa - ja senkin rankkariki-sassa. Kulta jäi uupumaan yhden ylärimavedon päähän. Harmistusta lievensi, että finaalin jälkeen päästiin pomp-pulinnaan, ja seuraavana päivänä hopeamitalit alkoivat näyttää jo todella hyviltä.

Vuoden aikana joukkue sai muutamia uusia pelaa-jia, ja he ovat sopeutuneet joukkoon erinomaisesti. Joukkueessa pelaa nyt 17 tyttöä. Syksyn piirinsarjassa tytöt joutuivat todella kovatasoiseen lohkoon, mutta siitä huolimatta he ovat löytäneet mahtavan tsemppi-fiiliksen jokaiseen peliin. Loppukaudesta osallistuim-me muutamaan kivaan turnaukseen, kuten Pallome-riturnaus sekä ja PuiU-syysturnaus. Ensi talvena jouk-kue menee ensi kertaa ja iloisin mielin mukaan Futsal-sarjaan."Kirjoittaja: joukkueen aktiivit yhteistyössä Kuvaaja Jukka Aronen

P99

T01MIESTEN HPS/2-JOUKKUE koostuu pääosin entisistä HPS-junioreista. Joukkue pelasi kauden Helsingin piirin 4. divisioonassa sijoittuen sarja-taulukon puolenvälin tuntumaan.

Kaudella 2012 yhteistyö miesten edustusjoukkueen ja HPS/2:n kes-ken oli entistä aktiivisempaa, mikä tarjosi kaikille pelaajille sopivan mää-rän haasteita ja harjoittelumahdollisuuksia. Kauteen valmistautuminen aloitettiin yhtä aikaa miesten edustusjoukkueen kanssa marraskuussa 2011 Talin hallissa. Vuodenvaihteessa joukkue siirtyi harjoittelemaan omaan HPS-halliin 2–3 kertaa viikossa. Joukkueeseen liittyi mukaan edelli-sen vuoden A-junioreista pelaajia, jotka toivatkin toimintaan lisää vauhtia.

Kokonaisuutena joukkueen toiminta on ollut erittäin aktiivista ja suo-ritukset kentällä ovat olleet välillä jopa maagisia. Uudet pelaajat sopeu-tuivat joukkueeseen totutun mukaisesti erittäin hyvin. Lisäksi seuran B-junioreista kävi välillä pelaajia näytillä miesten otteluissa. Nuoret herrat täyttivät paikkansa otteluissa erinomaisesti ja näyttivät, että tulevaisuu-dessa miesten HPS-joukkueissa saa kilpailla pelipaikasta tosissaan.

Joukkueessa on aina avoimet ovat HPS-taustaisille pelaajille, jotka ha-luavat jatkaa rakasta harrastustaan loistavissa olosuhteissa myös aikui-siällä. Joukkueen valmennuksesta vastaavat Esa Laakso ja Jari Möykky. HPS/2 pelaa kaudella 2013 Helsingin piirin 4. divisioonassa.Teksti ja kuva: HPS-toimitus

HPS 2


P04-JOUKKUEESSA HARJOITTELEE 44 in-nokasta jalkapalloilijan alkua. Joukkue harjoittelee 3 kertaa viikossa pääval-mentaja Pasi Leinon ja osaavien apu-valmentajien johdolla. Pelejä joukku-eelle kertyy turnauksista, peli-illoista ja talvisarjoista. Viime kesän kohokoh-ta oli joukkueen ensimmäinen Hesa-cup, johon osallistuttiin neljän joukku-een voimin. Syksyllä osa joukkueen pe-laajista kävi kokemassa kansainvälistä turnaustunnelmaa Tartossa, Virossa. Pelaajien vanhemmat ovat innokkaas-ti mukana lasten harrastuksessa ja en-si keväänä on tarkoitus järjestää en-simmäinen joukkueen oma turnaus. Teksti ja kuvat perhe Pekkala

P05-JOUKKUE KOOSTUU n. 35 reippaasta eka-luokkalaisesta. Kyseessä on varsin nimivahva joukkue, koska harjoituksissa on yleensä 12 Mes-siä, 8 Ronaldoa, useampi Iniesta sekä tukku mui-ta maajoukkuepelaajia - ainakin jos pelipaitoja on uskominen.

Ison joukon valmentamisessa on omat haas-teensa, mutta toistaiseksi on selvitty hyvin isä- ja äitivalmentajien aktiivisuuden ansiosta.

Keväällä ja kesällä joukkue on osallistunut tur-nauksiin ja peli-iltoihin, joissa on sovellettu har-joituksissa opittua. Maaleja on syntynyt ja niiden jälkeen on nähty mahtavia tuuletuksia. Volttituu-letus on vielä näkemättä, mutta muutama kär-rynpyörä on jo syntynyt.

Joukkue jatkaa iloisella ilmeellä jatkossakin ja ryhmään voi liittyä uusia pelaajia. Tervetuloa!Teksti: Joni Selin, jojo Kuva: Heikki Tolvanen

P04

P05

SUURI OSA P02-JOUKKUEEN POJISTA on pelannut jalkapalloa jo puoli vuosikymmentä, vaikka pojilla on ikää vasta 10 vuotta. Joukkueen tavoit-teena on jatkaa harrastustaan laadukkaasti ja pitkäjänteisesti tulevinakin vuosina.

P02-joukkueessa on kauden 2012 aikana pelannut runsaat 30 poikaa, jotka osallistuivat kahdella eri peliryhmällä Palloliiton Helsingin piirin piiri-sarjaan, Helsinki Cupiin sekä Pärnu Summer Cupiin Virossa. Viikoittaisten piirisarjaotteluiden lisäksi joukkue on pelannut vain muutaman turnauk-sen, jotta pojilla on aikaa muillekin harrastuksille ja perheillä yhdessäolol-le ainakin viikonloppuisin.

P02-joukkueen kuluneen kauden tavoitteena on ollut joukkuepelin opetteleminen ja kehittäminen pelaajien henkilökohtaisten taitojen lisäk-si. Kaudella 2012–13 pojilla on mahdollisuus harjoitella neljä kertaa vii-kossa seuran omassa HPS-hallissa ja Paloheinän ala-asteen salissa. Tal-vikaudella pelataan talvisarja ja keväällä mennään piirisarjoihin kahdella peliryhmällä. Helsinki Cupia odotetaan ja sinne on joukkue jo ilmoitettu.

Joukkue ottaa mielellään uusia pelaajia mukaan toimintaan. Teksti: Matti Viitanen, jojo Kuvat: Riitta Huolman ja Heini Salo

P02

31

P06/07 ON TÄYNNÄ INTOA, motivaatiota ja mahtavan hyvää fiilistä! Kuningas jalkapallon tärkeimmät perustaidot, siis tuuletukset, osataan jo paremmin kuin missään. Edistyneet taidot, kuten syötöt ja kengännauhojen sitominen omin kä-sin, tulevat nekin ajallaan.

Joukkue on jo pelannut muutamia harjoituspelejä, ja syk-syn mittaan niitä tulee lisää. Toiminnan pääpaino on näillä

nuorilla sankareilla kuitenkin fudiksen perusteiden ja har-joittelemisen oppimisessa sekä organisoitumisessa. Kun-han nämä asiat ovat kunnossa, saadaan tulevina vuosina aivan varmasti tästä poppoosta paljon tarinoita.

Lähiajan kehityshaasteena osa saada joukkueen tausta-joukot, eli vanhemmat vielä rohkeammin mukaan toimintaan. Teksti ja kuva: Jorma ”Jore” Vartiainen, rivi-iskä ja pujottelukeppi

P06/07

HPS T97/98:LLA on takanaan värikäs kausi, jonka aikana olemme osallistu-neet useaan turnaukseen ja pelanneet piirisarjassa. Piirisarja pelattiin kevääl-lä kahdella, syksy yhdellä joukkueella. Menestys on ollut vaihtelevaa. Pääsi-äisen aikaan joukkue kävi Eerikkilässä valmistautumisleirillä. Kevät korkattiin Kaarinan turnauksella ja elokuussa osallistuttiin mm. Jyväskylän Hippo-tur-naukseen.

StadiCupissa joukkue lainasi pelaa-jia islantilaiselle joukkueelle. Joukkueen tapasimme uudelleen heinäkuussa Vo-dafone ReyCupissa Islannissa. Islannin matka oli pelaajille unohtumaton koke-mus ja kauden ehdoton kohokohta! Teksti: Kaarina Sillanpää & Petteri Vilanen

Kuva: Petteri Vilanen

T97/98

Ikäluokka uusien haasteiden kynnyksellä P97-JOUKKUE PERUSTETTIIN virallisesti vuonna 2003, vaikka muutama poika olikin aloittanut jo vuotta aiemmin. Ensimmäiset vuodet menivät isä-valmenta-jien opein pelaillessa ja joskus hiekkakakkuja rakennellessa. Vuosien saatossa on joukkueessa ollut ulkopuolisia valmentajia, on palattu isärinkiin ja joku vuosi on pelattu ilman vastuuvalmentajaakin.

Vuodesta 2008 alkaen on valmennuksesta kantanut vastuun Lars van der Ploeg. Kuluva kausi 2011–2012 aloitettiin 32 pojan voimin ja nyt pelataan uu-denmaan aluesarjan ykkösessä ja Helsingin piirin kakkosessa. Hesa-cupiin osallistuttiin tietenkin jälleen, 18 poikaa peräti kahdeksatta kertaa! Viime kesän Hesa-cupissa HPS United tippui mitalipeleistä harmittavasti rankkareilla.

Menneen kesän uusi kokemus joukkueessa oli osallistua turnaukseen il-man vanhempia. Kohteena oli Gothia-cup. Jo pelkkä osallistuminen osoittautui kunnianhimoiseksi, sillä loukkaantumiset, rippileirit ja lomat sotkivat turnauksia sen verran, että oli vaikeuksia saada kahta täyttä joukkuetta vaihtomiehineen peleihin.

Joukkue on varmasti elänyt läpi samat murheet ja huolet kuin moni muukin joukkue. Keskusteluja on käyty valmentamisesta, oman pojan peliajasta, uu-sien pelaajien sitoutumisesta etc. Kiusaamista ei onneksemme ole juurikaan esiintynyt. Vastaavasti joukkue on vanhempineen viettänyt monta unohtuma-tonta hetkeä kentän laidalla, Ahvenanmaalla ja ”jälkipeleissä” tanskanmaalla. Joukkueessa on vuosien varrella ollut iso joukko huoltajia ja hoivaajia. HPS-97:n vanhemmat ovat olleet todella kiitettävästi toiminnassa mukana. Tästä lämmin

kiitos kaikille.Kuluvan syyskauden jälkeen -97 syntyneistä tulee

B-junioreita ja edessä on sopeutuminen vuotta van-hempien kanssa toimimiseen ja pelien kovenemiseen. Nämä pojat ovat valmiita uusiin haasteisiin. Teksti: Jari-Pekka Martikainen, HPS-97 jojo Kuva: Kristof Lukacsfy

P97


TYTTÖJEN 04/05-JOUKKUE perustettiin syksyllä 2011. Mukana oli tuolloin kahdeksan pelaajaa. Tällä hetkellä mukana on jo kaksikymmentä innokasta tyttöfutaajaa. Harjoituksissa pelataan, leikitään ja pidetään hauskaa kavereiden kanssa.

Joukkuetta valmentavat Larissa Netschaew ja Karri Änkilä, joiden apuna toimivat -96 syntyneet junioripelaa-jat. Ensimmäinen harjoituspeli pelattiin keväällä HPS-hallis-sa naapuriseura Gnistania vastaan. Sen jälkeen joukkue on

osallistunut Helsingin piirin peli-iltoihin ja lokakuussa pelat-tiin ensimmäinen turnaus Koivukylässä.

Talvella harjoitellaan kaksi kertaa viikossa, kerran HPS-hal-lissa ja kerran liikuntasalissa. Uudet pelaajat ovat aina terve-tulleita mukaan kokeilemaan iloiseen joukkueeseemme.Teksti: Pasi Paakki Kuva: joukkueen omat arkistot

T04/05

"HOPSISTA ME TULLAAN JA VIHREITÄ ME OLLAAN, LOPPUUN

ASTI TSEMPATAAN JA REILU PELI PELATAAN, HPS, HEI!"

Näin tsemppaavat Hopsin 00-tytöt toisiaan ennen pe-lin alkua. Näin alkoi myös FC POHUn turnaus, jossa ty-töt tulivat jaetulle ensimmäiselle sijalle ja voittivat ho-peamitalit. Sijoitus oli kuluvan kauden kohokohtamme ja mitalit tyttöjen ensimmäiset. Saavutus oli kuitenkin haasteiden ja oppimisen takana. Valmentajana oli hie-noa seurata kuinka tytöt pelasivat joukkueena ja osa-sivat yhdistää peliin uudet opitut asiat, vaikuttavaa oli myös nähdä miten uudet vasta-aloittaneet tytöt pääsi-vät pelin makuun ja joukkuehenkeen mukaan.

00-tytöt irtautuivat omaksi joukkueeksi vuotta nuo-remmista vasta muutama kausi sitten. Tällä hetkellä joukkueessamme on 14 huipputyttöä ja harjoittelem-me säännöllisesti kolme kertaa viikossa. Valmentajina toimivat Jenna Löfman ja Riina Tapionlinna ja jouk-kueenjohtaja on Sami Leisko.

Pelaajarekrytointi oli suurin haasteemme kuluvalla kaudella ja haaste jatkuu edelleen. Joukkueemme toi-vottaakin tervetulleeksi kaikki halukkaat vuonna 2000 syntyneet tytöt. Aikaisempaa kokemusta ei vaadita kunhan innostusta ja tahdonvoimaa löytyy.Teksti Jenna Löfman, valmentaja Kuva: joukkueen omat arkistot

T00

HPS:N JA GNISTANIN T99 YHTEISJOUKKUE (tunnetaan myös nimellä GPS United T99) perustettiin syksyllä 2011. Joukku-eessa pelaa tällä hetkellä 27 tyttöä ja harjoittelemme kolme tai neljä kertaa viikossa. Peliryhmiä joukkueella on kaksi. Ta-voitteenamme on, että kaikki pääsevät pelaamaan riittävästi omalla tasollaan.

Vastuuvalmentajanamme toimii Jan Karlsson, jolla riittää meriittejä tyttö- ja naisjalkapalloilusta useiden vuosien ajalta. Joukkueen päätarkoitus on treenata hyvin, mutta muistam-me sen, että treeneissä voi olla jopa hauskaa! Apuvalmenta-jia joukkueella on neljä. Näin jokaiselle tytölle riittää huomiota treeneissä. Yhteistyö on luonut tytöille mahdollisuudet jatkaa jalkapalloharrastusta erinomaisten olosuhteiden ja laaduk-kaan ohjauksen myötä.

Toimintakauden kohokohtia oli kaksi. Turnausmatka Väs-teråsin Aros-Cupiin, josta saimme mukaamme ison voittopo-kaalin, pronssimitalit kaulaan ja B-finaalin kvartseihin pääsyn. Tämä oli upea saavutus koko porukalta ja joukkueen yhteis-henki oli mahtava. Toinen ikimuistoinen kokemus oli mahdol-lisuus seurata Suomen naisten maajoukkueen harjoituksia huhtikuussa ISS-stadionilla ja tutustua pelaajiin ja valmentajiin. Teksti: Vesa Tavi, jojo Kuva: Matias Jaskari

T99


Leipomisesta leipomiseen - sanapari äidit ja jalkapallo kattaa enemmän kuin huollon, kannustuksen ja pullat buffettiin.

–Enpä ole ikinä nähnyt, että noin paljon harjoiteltaisiin sivura-jaheittoja. Mutta mikäpä siinä, jos se on hauskaa. Se on pääasia.

Juniorivalmennuspäällikkö Joni Knuutinen istuu kentän laidalla ja katsoo, kun viisitoista äitiä verryttelee, opettelee pal-lonhallintaa ja laittaa lopuksi pelin pystyyn. Viikkoa aiemmin Jo-ni oli vielä itse vetämässä äitien treenejä ja antoi nyrkkisäännön, jota nyt noudatetaan: 20 minuuttia lämmittelyyn, 20 tekniik-kaan, 20 peliin.

Tällä kertaa äitikatrasta luotsaa Pia Pullinen. Jännittääkö uusi valmentajan vastuu?

–Aivan sama valmennanko kaukalossa vai kentällä. Valmen-nan tyttöjen ringetteä, joten ei tässä mitään. Ja olisivatko äidit vähän kuuliaisempia? Selviää pian, Pia arvelee.

Muutaman treenikerran perusteella äitejä voisi luonnehtia melko nöyriksi tapauksiksi: suunnilleen kaikki tehdään, mitä käs-

Äidit pelaavatTeksti ja kuvat Erja-Outi Heino

T02/03 -TYTÖT OVAT ihania! Täynnä hymyä, yritystä, toistensa tsemppaamista ja raikuvaakin kannustamista. Jos pelissä joskus tuleekin takkiin, ei hartialinja juuri nyt-kähdä, vaan loppuun asti taistellaan ja mennään iloisel-la ilmeellä! Ja kyllä tässä porukassa voittaakin osataan! Säihkyvät silmät ja hymy korvasta korvaan eivät silloin jätä arvailuja pelituloksesta.

T02/03 on, kuten nimikin jo kertoo, kahden ikäluo-kan yhdistelmäjoukkue. Aktiivisia tyttöjä on tällä het-kellä yhteensä 28, joista tasan puolet 02-syntyneitä ja puolet 03-vuosikertaa. Tytöt treenaavat kaikki yhdes-sä, mutta peleistä ja turnauksista suurin osa pelataan omassa ikäsarjassa.

Vielä alkukauden tyttöjä valmensivat taitavat nuoret pelaajanaiset Piipa ja Elina, mutta kevät vei neitokaiset maailmalle muihin tohinoihin ja nykyään valmennuk-sesta vastaavatkin ansiokkaasti isä- ja äitivalmentajat yhdessä seuran juniorivalmennuspäällikön kanssa. Ty-töt treenaavat kolmesti viikossa. Lisäksi ohjelmassa on juoksutreeniä sekä paljon pelejä.

Yksi kuluneen vuoden kohokohdista oli monelle ty-tölle Eerikkilässä alkukeväästä pidetty joukkueen oma valmennusleiri, joka oli omiaan lisäämään myös tyttö-jen yhteishenkeä. Toinen kohokohta oli tietenkin kaikki-en tyttöturnauksien äiti, Stadi Cup, joka kuluneen kesän viileästä säästä huolimatta lunasti taas paikkansa.

Joukkueeseen otetaan mielellään uusia, innokkaita pelaajatyttöjä kumpaankin ikäluokkaan! Tässä joukku-eessa viihdytään! Teksti Johanna Sillanpää, jojo Kuvat: T03 Piia Tyynilä, T02 Juha Kauko

T02/03

HPS Queens

Myös sivuraja-heittoja voi

treenata. Iloisesti.


ketään. Jos osataan. Esimerkiksi pomput-telu vuorojaloin on varmasti hyvä harjoite pallonhallintaan, ja sitä voisi tehdä koto-nakin. Ehkäpä joku on tehnytkin...

–Käsi ylös, kuinka monella meni yli kymmenen pompun?

Äidit ovat selkeästi myös rehellistä po-rukkaa.

YhteyksiäMikä saa äidin kentän reunalta kentälle?

–Olen katsonut, kun oma poika tree-naa, se on näyttänyt vähän vaikealta ja ai-ka hauskalta. Mukavampaa kuntoilua kuin juosta paikasta a paikkaan b. Ja nykyises-sä elämäntilanteessa tämä avaa tunnin aukon toiseen todellisuuteen, vastaa Sa-ri Saaristo.

Sarilla on kotona jalkapalloa pelaavan kouluikäisen lisäksi parikuukautinen vau-va ja yksi leikki-ikäinen. Perhe muutti Pa-loheinään vuosi sitten. Saria vetää myös jalkapallon yhteisöllisyys.

–Tällä alueella on tyypillisesti aika kor-keat aidat, joiden takana ihmiset ovat omi-en perheidensä kanssa tai töissä, täällähän tehdään paljon töitä. Yhteisöllisyyttä var-masti on, mutta siihen ei heti pääse kiinni, ja tällainen yhdessä tekeminen ja yhdessä opettelu on voimakas kokemus.

Joni Knuutinen sanoo “oman jalkapal-louransa ehtoopuolella” päätyneensä sa-mantapaisiin ajatuksiin:

–Olen aina pelannut intohimoisesti, ja jalkapallotaitoja on tietysti ollut hienoa oppia. Mutta se isoin juttu, jonka olen jal-kapallosta saanut, on sosiaalisuus ja se, et-tä osaan olla ryhmässä.

–Teille äideillekin on minusta liikunnan rinnalla tärkeää, että saatte uusia kontak-teja HPS:n kautta ja tapaatte muita futisäi-tejä, joiden kanssa on helppo purkaa asioi-ta ja juoruja tai mitä ne nyt ovatkaan.

YllätyksiäÄitifutiksen suosio yllätti sekä Joni Knuu-tisen että kokoonkutsuja Merja Palka-man. Merja lähetti viestin treeneistä tut-tujen jojojen kautta viikon varoitusajalla

kolmen joukkueen äideille ja seuran toi-miston kautta vain vuorokautta ennen kaikkien muiden juniorijoukkueiden äi-deille. Ensimmäisiin treeneihin ilmaan-tui 36 äitiä.

Ajatus äitien treeniporukasta pulpahti pintaan, kun 2002–03 tytöt ja äidit pelasi-vat äitienpäiväottelun. Minkä äidit taidois-sa hävisivät, se massassa otettiin kiinni.

–Meillä oli P00-äitiporukassa ollut sa-mantapaista puhetta. Ajattelin, ettei mi-kään joukkue yksin saa kasaan riittävästi porukkaa, mutta kaikista yhteensä sellai-nen voisi jo löytyäkin, Palkama sanoo.

Joni Knuutinen veti neljät ensimmäi-set treenit, joiden jälkeen valmennusvoi-ma ja -taito haettiin äitiporukasta. Pian lisäksi joukosta löytyi muutama muukin lapsena tai nuorena jalkapalloa pelannut.

–Pelasin aikanaan maalivahtina. Touko-kuusta asti olen valmentanut pojat 06–07

–joukkuetta, sanoo äitijengin toinen kout-si Saara Kinnunen.

–Pelasin kauan sitten, yläasteikäisenä. Kaikki kaverit olivat siellä, joukkue oli Po-Hu. Nyt poika aloitti jalkapallon, kun naa-

purin poika pelasi samassa jengissä, Mir-ka Reinman kertoo.

–En ole elämässäni harrastanut liikun-taa. Vaikka en ihan sanoisi, että vihaan sitä, niin vähän siihen suuntaan. Mut-ta jalkapallossa on jotakin järkeä, ja lap-si harrastaa sitä, mies valmentaa, ja kat-sotaan tosi paljon matseja, Anna Asunta perustelee.

–Sitä paitsi täällä on uskomaton mei-ninki!

Mukaan mahtuu yhä, joukko oli syys-kuun puolivälissä tiivistynyt vajaaseen kahteenkymmeneen. Eivätkä taidot ole vielä jalostuneet sellaiselle tasolle, että uu-sien tarvitsisi yhtään arastella.

HPS:n junnupelaajien äidit, eli HPS Queens treenaa HPS-hallissa lauan-taisin klo 11–12.

HPS Queens -joukkueen keskellä HPS:n juniorivalmennuspäällikkö Joni Knuutinen, joka johdatti äidit jalkapalloon: “Junnuihin verrattuina äidit malttavat kuunnella, mikä on valmentajasta kivaa. Mutta nuorem-mat toisaalta oppivat harjoitteet kerrasta, äideille pitää selittää vähän enemmän.”

Merja Palkama ja Anna Asunta.


20,-

1000,-5000,-MAALIVALOTOLPPA

KULMALIPPU

KUMIROUHESÄKKI

KATSOMOPENKKITEKONURMINELIÖ

500,-

200,-100,-

Tunnusta väriä! HPS-fanikamaa myynnissä

Kaulaliina 25 euroa/kplKaulaliina + "tuubi" (monikäyttöhuivi) yhteensä 35 euroaTuotteiden nouto toimistolta, maksu laskulla.

"Tuubit" tukkuerissä joukkueille:10 kpl 100 euroa25 kpl 225 euroa50 kpl 400 euroaTilaukset omalta jojolta.

RAKENNA KENTTÄÄ KANSSAMME! Lahjoitusverkkokauppa hps.mycashflow.fi

Kuva

t: N

iels

Tim

mer

, jim

O'C

onno

r, ' c

onra

y', A

lfred

o Ca

mac

ho,

Fran

k Kö

hne,

Gut

torm

Rak

nes,

Run

e M

athi

sen

Documents

Vihreät jääkärit