Villa Karon kulttuurilehti / Villa Karos kulturblad1 / 2016 17. vuosikerta

Naisia ja lapsia sammioista nousevassa vesihöyryssä: he antavat hiustensa kasvaa ja täyttyä koppakuoriaisista. Perhoset lepäävät puiden rungoilla, haistelevat lehtien ammoniakintuoksua. Kuu vuotaa homeista valoaan, painin liskojen kanssa aluskasvillisuuden sirpaleissa. -Satu Manninen

Tässä numerossa 2Julia Autio

Populäärimusiikkia Afromaan jänkältä 4Linnea Olamo

Voodoo-jumaluuksien rytmit tanssittavat koko maapalloa 6Harri Tuominen

Rhythm in Everything 9Kwassi Akpladokou

Afrikkalaisia musiikkityylejä pähkinänkuoressa 11Ida Lindholm

Roots of the Roots 13Janne Tuomi

Hiekkainen tie Zandron kuninkaaksi 16Antti Kujanpää

En låt föds 18Victor Bäck & Fredrik Ginman

Käsi kädessä, musiikin siivin – Yhteisiä ratkaisuja tänään, tässä ja nyt 21Ida Lindholm

John Newtonin elämä – miten orjakauppiaasta tuli orjuutta vastaan taisteleva pappi 24Pirre Saario

Villa Karo Awards: Pronssipantteri ja HAFF 2016 28Julia Autio

Muusikkojen Grand-Popo 30Ida Lindholm

Runot sivuilla 1, 3 ja 20 Satu Manninen (2016).Kansikuva: Hans von Schantz (2016).

2

Tänä keväänä Villa Karon residenssi täyttyi lai-tojaan myöten musiikin ammattilaisista emmekä voineet olla käyttämättä näin herkullista tilai-suutta hyväksemme tämänkertaisessa Akpéssa. Kädessäsi on siis erityisesti musiikkiin ja rytmiin keskittyvä jäsenlehti, jonka sivuilla sukelletaan syvemmälle musiikin saloihin. Ohjenuorana kir-joittajille oli, että kaikki ovat jo kuulleet lauseen “musiikki on osa arkipäivän elämää Afrikassa”: nyt haluamme lukea jotain enemmän. Yleisradion maailmanmusiikin toimitta-ja Harri Tuominen vie lukijat länsiafrikkalaisen musiikin ytimeen 1960-luvulta tähän päivään, ja Linni puolestaan pohtii tämän päivän kuu-mimpia hittejä ja niiden taustaa. Molempien tekstien yhteydessä lyhyt mutta päännyökytyksiä aiheuttava suosituslista. Erityisesti beniniläisiin rytmeihin päästään perehtymään tarkemmin sekä Antti Kujanpään että Janne Tuomen teks-teissä. Harjoittelijamme Ida Lindholmin nimi tulee vastaan kolmessa tekstissä: ensimmäinen on suomennos Zinsou-säätiön viime keväänä julkaistusta artikkelista Afro-kuubalaisesta voo-doo-funkiin - 50 vuotta musiikkia Beninissä, jossa tiivistetään tärkeimmät beniniläiset mu-siikkityylit. Toisessa artikkelissaan Ida kertoo Alododosta ja kolmas on katsaus grand-popolai-siin useimmille jo tuttuihin muusikoihin. Victor Bäck ja Fredrik Ginman (aka. Frector) kertovat ruotsinkielisessä artikkelissaan, miten biisi syn-tyy, kun töitä tehdään kaukana tutusta studiosta.

Alkukeväästä Suomessa vieraili luennoi-massa Jonathan Aitken, entinen Englannin par-lamentin jäsen ja ministeri, joka on kirjoittanut John Newtonin elämäkerran ja Amazing Grace -hymnin historian. Pirre Saarion tiivistelmä kirjasta on mukana Akpéssa ja musiikkiteema nivoutuu näin täydellisesti Musée Karon näytte-lyyn Madlena de Popo - erään orjanaisen tarina. Kwassin tervehdys Akpén lukijoille on teksti rytmeistä osana arkea ja juhlaa. Sen sijaan Akasia News -blogista voi lukea tansanialaisläh-töisen Menard Mpondan (Helsinki-Cotonou Ensemble) artikkelin musiikkityylien diaspo-rasta. Herää kysymys, vaikuttavatko suurien massojen viimeaikaiset liikehdinnät Euroopassa musiikkityyleihin ja milloin se alkaa näkyä - tai oikeastaan kuulua. On kenties mahdollista ymmärtää maa-ilmaa ja kansojen historiaa tietämättä musiikista juuri mitään, mutta varmastikin on mahdotonta ymmärtää musiikkia tuntematta historiaa ja ih-misiä - yksilöitä ja yhteisöjä - niiden taustalla. Opettavaisia ja innostavia lukuhetkiä kaikille Akpén lukijoille! Nyt vain Spotify auki tai mars kirjastoon!

Julia Autio, päätoimittaja

Tässä numerossa

3

Huoneen karheista varjoista liskot syntyvät yhä uudelleen.Olen hiljainen mies, auringon jälkikuva, soitan lahoavaarumpuani, kutsun kasveja, valoa, gaselleja. -Satu Manninen

Jamit kuunvalossa. Kuva: Hannu Lindroos (2013).

4

Kymmenisen vuotta sitten muutin ensi ker-taa Afrikkaan – eli Grand-Popoon – mukanani melkoinen määrä läppärille ladattuja cd-levyjä. Omien levyjen lisäksi koneelta löytyi Helsingin kirjastojen musiikkihyllyistä bongattuja aartei-ta. Mutta eipä aikaakaan, kun usb-tikkuni kävi agouélaisen nettikahvilan koneessa (aikana en-nen langattomia yhteyksiä) ja toi tuliaisinaan noin sata virusta. Kaikki meni tietokoneelta, musiikit myös. Siinäpä sitten olin muutaman paikallisen radiokanavan armoilla, täysin pihalla ilman eurooppalaistyylistä tarjontaa, johon olin yovomaisesti tuudittautunut. Noista ajoista läh-tien olenkin ollut iloisen tietämätön länsimaisen musiikin uusista tuulista. Nykyään Spotifyn kaltaiset striimaus-palvelut ovat paljolti korvanneet löytöretket kirjastoihin. Spotify ja kumppanit eivät kuiten-kaan ole käytössä Beninissä tai Togossa, joten populaarimusiikin leviäminen noudattaa eri lo-giikkaa kuin Suomessa. Televisiossa näytettävät musiikkivideot ovat edelleen tehokkain kanava, joskin YouTube ja WhatsApp levittävät videoita yhä enemmän. Audion lisäksi visuaalinen puoli tansseineen on hyvin tärkeässä asemassa. Suosikkibiisien elinkaari ei varsinaisesti seuraile länsimaita. Meillä jo 90-luvulla loppuun kuluneet célinedionit eivät ole menettäneet hoh-toaan Beninissä, ja jotkut hämmentävät yhden kesän hitit, kuten vuosituhannen vaihteen roma-nialainen ”Maijahii”, ovat jääneet elämään. Riki Sorsan Reggae OK kuului togolaisen Metropo-

lys-radiokanavan vakisoittolistaan vuonna 2008, jolloin itse satuin tekemään siellä työharjoittelua. Mitä sitten ovat alueen omat pop-suo-sikit? Ne ovat niitä, joita kuulee kadunkulmissa ja kuppiloissa vaatekaapin kokoisista ämyreistä, täysillä. Isoissa kaupungeissa kuulee enemmän kuumia hittejä, Grand-Popossa perinteisempää iskelmää. Länsiafrikkalaisen populaarimusiikin lokerointiin liittyy oleellisesti tyylin oma tans-si ja maa, jossa musiikki tuotetaan. Ominaisten tanssityylien lisäksi isoimmilla hiteillä on kaik-kien tuntemat koreografiat. Norsunluurannikko-laisten koreografien huumori on hurttia, ja niin-pä oman tanssinsa ovat saaneet lintuinfluenssa (grippe aviaire), Zidanen pääpusku vuoden 2006 MM-kisoissa (coup de boule) ja ebola. Vanhimpiin pop-tyyleihin lukeutuu ghanalainen palm wine 1920-luvulta, kun taas 50-luvulla Accrassa laitettiin jalalla koreasti highlife-tyyliin. Kankaiden highlife-kuosi on vielä tänäkin päivänä varsin yleisesti käytössä. Erityisen suurta suosiota nautti ansaitusti 60-lu-vun nigerialainen afrobeat mestari Fela Kutin johdolla. Nykyään joraillaan muun muassa nor-sunluurannikkolaisen coupé décalén, ghanalai-sen azonton ja senegalilaisen mbalaxin tahtiin. Tyylit syntyvät viihdeteollisuuden isoissa kes-kuksissa Abidjanissa, Lagosissa, Dakarissa ja Ac-crassa, ja ne ovatkin oikeastaan ainoita paikkoja, joista on mahdollista ponnistaa länsimaiseen ja-keluun (eli Spotifyhin) ja maailman maineeseen.

Populäärimusiikkia Afromaan jänkältäLinnea Olamo

5

Länsiafrikkalaisessa kulttuurissa tuntuu vahva-na yhteys Karibiaan – jota muuten Musée Karon Madlena de Popo -näyttely avaa hyvin – niin populaarimusiikissa kuin -tanssissa. Reggae, zouk, salsa ja rumba eri versioineen ovat erittäin vahvasti läsnä Aurinkoisella Mantereella. Myös pohjoisamerikkalainen musta musiikki on aina arvossaan.

Linnin ja Julian lyhyt suosituslista ”Cool Music from Hot Africa” - musiikkia viidestä Länsi-Afrikan maasta:

• Petit Miguelito (BJ)• T.P. Orchestre Poly-Rythmo (BJ)• Zeynab (BJ)• Jimi Hope (TG)• Peter Solo (TG)• Toofan (TG)• P-Square (NG)• Wizkid (NG)• Yemi Alade (NG)• Ata Kak (GH)• Becca (GH)• Sarkodie (GH)• Espoir 2000 (CI)• Magic System (CI)• Tiken Jah Fakoly (CI)

Soittolista löytyy myös Spotifystä: https://open.spotify.com/user/villakaro/playlist/1ORSP7YO9k9NcEAbsoDyVw

Villa Karoon syksyllä 2016

Essi Aittamaa, elokuvakäsikirjoittaja, tuottajaAmandine Doat, sirkustaiteilijaJyrki Haapala, tanssitaiteiljaElina Hakkarainen, tutkijaPasi Helin, muusikkoAino Kurki, muusikkoTero Liete, musiikkitoimittajaErkki Luoma-aho, valokuvaaja, tietokirjailijaJesse Ojajärvi, lyömäsoitintaiteilijaTero Puha, kuvataiteilijaKatja Raunio, kirjailijaPaola Suhonen, vaatesuunnittelijaPauli Tapio, runoilijaAnu Tuominen, kuvataiteilijaJussi Ulkuniemi, valokuvaaja, tanssija

Villa Karon CIMO-korkeakouluharjoittelijaksi on valittu FM Hilla Kaipainen. Hän on Villa Karon 34. harjoittelija ja aloittaa työt elokuussa.

Stipendien hakuaika keväälle 2017 on käynnissä 15. syyskuuta saakka!

6

Ensimmäisenä aamuna Villa Karossa minut he-rätti auringon noustessa kaukaa kuuluva metal-likellosoittimen kilkatus – yksinkertainen, mutta tarkasti synkopoiva rytmi. Välillä korva tavoitti myös kuorolaulua. Ääni kuului rantametsikön suunnasta. Ihmettelin, että mitähän tämä mah-taa olla: ei kai voodoo-menoja harjoiteta vielä aamukuudelta? Pari päivää myöhemmin seurasin Gui-neanlahden rannalla nuotanvetäjien työtä. Ar-voitus ratkesi: kymmenien kalastajien piti kiskoa satoja metrejä pitkää nuottaa rantaan tarkassa rytmissä. Siinä auttaa lyömäsoittajat, ja silloin tällöin viriävä kuorolaulu. Minulle valkeni, että vasta nyt pikkupojasta lähtien rytmimusiikkia harrastanut on päässyt varsinaiselle pääkallopai-kalle. Näiltä orjarannikoilta rumpurytmit siirtyivät kauan sitten uuteen maailmaan. Siellä niistä kehittyivät blues, jazz, gospel, r&b ja rock ’n’ roll sekä kuubalainen ja brasilialainen musiik-ki – siis nykyinen pop-musiikki. Ja pikkuhiljaa Äiti-Afrikan kerran niin kaukaiset rummut ovat tulleet lähemmäksi myös meitä, viimeistään sil-loin, kun Lontoossa keksittiin markkinointiter-mi world music vuonna 1987. Satunnaisia singlehittejä oli kuiten-kin pulpahtanut jopa USA:n pop-listallekin jo aiemmin: eteläafrikkalaiset Miriam Makeba (Pata Pata 1967) ja Hugh Masekela (Grazing in the Grass 1968) sekä kamerunilainen Manu Dibango (Soul Makossa 1973). Ghanalais-ni-

gerialais-karibialainen Osibisa-yhtye pärjäsi mainiosti varsinkin Britanniassa 1970-luvun alussa. Nigerian provosoiva Fela Kuti levitti af-robeat-rytmejään jopa Helsingin Kulttuuritalolla jo vuonna 1983. Mutta vasta maailmanmusiikkibuumi nosti juurevampia artisteja kestosuosioon län-simaissa. Päivän poppiin kyllästyneet kiinnos-tuivat afrikkalaisten artistien kiertueista ja uu-sista levytyksistä. Hipster-levynkeräilijöitä alkoi reissata Afrikassa. He kaivoivat päivänvaloon unohdettuja vinyylivarastoja ja alkoivat julkaista levykokoelmia niistä. Sen ansiosta useita jo ha-jonneita yhtyeitä kasattiin uudestaan. Isoimmiksi world music -nimiksi nou-sivat länsiafrikkalaiset Youssou N’Dour, Baaba Maal ja Orchestra Baobab Senegalista, Salif Keïta, Ali Farka Touré, Toumani Diabaté ja Oumou Sangare Malista sekä Mory Kanté Gui-neasta, joka sai maailmanhitin sähkökora-kap-paleella Yé ké yé ké. Peter Gabrielin kuratoima Womad-festivaali vakiinnutti afrikkalaiset ar-tistit Euroopan festivaalilavoille. Suomessa Pro-vinssirock järjesti erillisiä Womad-festivaaleja Seinäjoella. Kitaristi Hasse Walli opetti suoma-laiset tanssimaan senegalilaisia mbalax-rytmejä, kun hän toi Dakarissa kokoamiaan bändejä ke-säisin Suomeen. Guineanlahden kaksi musiikillista suur-valtaa veivät länsimaiden huomion puoleensa, Ghana highlifella sekä Nigeria afrobeatilla ja jujulla. Näiden välissä sijaitsevan Beninin mu-

Voodoo-jumaluuksien rytmit tanssittavat maapalloaHarri Tuominen

7

siikista ei tiedetty juuri mitään ennen Angélique Kidjoa. Nyt Ouidahin suuri diiva on kansainvä-linen supertähti, maanosan tunnetuin naislaula-ja. Hän ei korosta afrikkalaisuuttaan, vaan tekee isosti tuotettua modernia tanssiklubi-r&b:tä koti-mantereen mausteilla. Vuoden 2013 Eve-albumil-le hän päivitti ansiokkaasti voodoo-perinnettä ja laulatti peräti kahdeksaa beniniläistä naiskuoroa. Grammy-palkinto Angélique Kidjolle ojennettiin tänä ja viime vuonna sarjassa world music. Jo vuonna 1968 perustettu Orchestre Poly-Rytmo de Cotonou on Länsi-Afrikan le-gendaarisimpia yhtyeitä. Vasta 2000-luvun alus-sa orkesteri pääsi ensimmäisille kansainvälisille keikoilleen pitkälti Analog Africa-levy-yhtiön julkaisemien historiallisten kokoelmien ansios-ta. Helsingin Flow-festivaaleilla he esiintyivät vuonna 2012. Cotonoussa onnistuin näkemään Poly-Rytmon kotikentällään pienessä Africa Sound City -klubissa. Ennen esiintymistä jututin yhtyeen laulajaa ja puhemiestä Vincent Ahéhé-hinnouta. Hän kertoi, että kymmenmiehisessä kokoonpanossa on edelleen kolme alkuperäisjä-sentä. Laulaja korosti voodoo-rytmien tärkeyt-tä Poly-Rytmon ohjelmistossa. ”Tärkeintä voo-doossa on alkuperäisyys, siitä on syntynyt muu musiikki. Sekoitamme voodoota USA:n ja brit-tien funkiin ja souliin. Olemme syntyneet voo-doohun, se oli ainoa koulu täällä ennen valkoisen miehen saapumista. Ja kun orjilla ei ollut oikeut-ta puhua tuskasta, se tuli ulos voodoo-laulun ja

-rummutuksen kautta”, Vincent Ahéhéhinnou kertoi. Supertähti Angélique Kidjon ohella Be-ninin musiikkia leimaa kaksi omaleimaista asiaa, kaiken läpäisevä voodoo-uskonto ja paluumuut-tajat Brasiliasta. Toisin kuin muualla, moderni Beninin musiikki ei ole pelkästään perinnetyyli-en modernisointia, vaan sitä rikastaa Etelä-Ame-rikasta aikanaan palanneiden vapautuneiden or-jien muodostama laaja afrobrasilialaisten yhteisö. Heidän määräksi Beninin nykyväestöstä arvioi-daan 5-10%. Voodoo-uskontoperheen alkukoti on Beninin, Nigerian ja Togon alueella. Sen ytimes-sä on musiikki, joka on orjuuden kautta edennyt Haitiin ja Kuuban, ja näiden kautta New Orlean-siin ja USA:n Etelävaltioihin – ja Brasiliaan. Voo-doo-jumaluuksille alun perin soitetut rytmit ovat saaneet jokaisen maanosan massat lankeamaan loveen blues-, jazz-, soul- ja rock-konserteissa – ja haltioitumaan transsiin saakka kuten jo tuhan-sia vuosia sitten Afrikan voodoo-seremonioissa. Beninin voodoon vaikutus nykypäivän musiikkiin on niin laaja, pitkäaikainen ja sa-lamyhkäinen, että sen tarkempi historia taitaa valjeta vain jos Fâ-divinaatiojärjestelmän oraak-kelipappi babalawo tai bokonon osaa tulkita oi-kein 256 merkkiä, kuudentoista palmunpähkinän avulla.

Kirjoittaja on Yleisradion maailmanmusiikkiin ja jazziin suuntautunut musiikkitoimittaja.

8

Harri Tuomisen lyhyt suosituslista kansainvä-lisesti julkaistuista Benin-musiikin cd-levyistä. Näitä cd:itä löytyy kohtuullisen hyvin nettikau-poista, Helsingin Viiskulman Eronen- ja Digelius -levykaupoista ja ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista:

• Angélique Kidjo: Logozo (Island 1991)• Angélique Kidjo: Eve (429 Records 2013)• Eri esittäjiä: Yoruba Drums from Benin West Africa (Smithsonian Folkways, 1996)• Eri esittäjiä: Legends of Benin. Afro-Funk - Cavacha - Agbadja - Afro-Beat (Analog Africa 2009)• Gangbé Brass Band: Togbé (Contre Jour 2001)• Orchestra Poly-Rythmo de Cotonou: The Vodoun Effect - Funk & Sato from Benin's Obscure Labels (Analog Africa 2008)• Orchestra Poly-Rythmo de Cotonou: Cotonou Club (Strut 2011)• Orchestre Super Borgou de Parakou: The Bariba Sound 1970-1976 (Analog Africa 2012)• T.P. Orchestra Poly-Rythmo: The Kings of Benin - Urban Groove 1972-80 (Soundway 2004)

9

Everything is rhythmically generated in Africa. Rhythm controls a large part of our daily life, and therefore everyday movements always corre-spond to each other. Just watch an African wom-an fetching drinking water from the public pipe stand. Her movements are controlled by different safety precautions: well calculated swaying of the body, step by step; the careful balancing of the pot on the head; all in harmony with the splash-ing sounds of water. The fishermen also create their own rhythms to suit every situation. While pulling their fishing nets, they listen attentively to the sounds from the sea, and combine each pull with well-choreographed steps. A farmer uses cutlass, hoe and other gadgets on his farm to create rhythmic movements with each strike. A Vodou priest performing rituals for healing is influenced by his strong emotional incantation. It automatically creates rhythms that are collec-tively transformed into chants and songs to favor healings through trance. In funerals, different rhythms and danc-es are so important that no one bypasses the traditional beliefs associated to them. Emotions deriving from grief are so strong that many re-lated ceremonies, both modern and tradition-al, generate combinations in music that is born out of poetic chants, rhythmically designated for mourning as a sign of consolation to the be-reaved family.

Marriage ceremonies are equally emo-tionally controlled, but all depends on the im-plication of both families’ roles. In this case, the bridegroom’s family is always the key group: groom’s relatives create a joyous atmosphere by hailing the bride, encouraging her with tradi-tional chants which are also meant to embrace the whole audience with rhythms and dances. Audience or invitees are thus encouraged by these songs: they take to the floor dancing rhyth-mically, responding to every tune with numerous body movements. Rhythms and dances produce sounds that prompt humans to react either with embod-ied movements or mental gestures.

Rhythm in EverythingKwassi Akpladokou

10Kuva: Hans von Schantz (2016).

11

AFROBeAT: Jazzin, funkin ja yoruba-rumpu-rytmien sekoitus, joka on saanut alkunsa Nige-rian ja Ghanan vaiheilla 1960-luvulla. Vaikutta-jina ovat olleet paitsi saksofonisti Fela Kuti myös rumpali Tony Allen ja trumpetisti Ignace de Souza. Tarkoituksen mukaisesti hypnoottinen afrobeat tuo julki sekä rytmistä radikaaliutta että poliittista sanomaa. Tyyliä voi pitää afrikkalaisen kantaaottavan musiikin kärkenä.

AGBADJA: Gnonnas Pedron tunnetuksi teke-mä ja afro-kuubalaisiin vaikutteisiin yhdistämä agbadja on saanut nimensä Länsi-Beninin Mo-non alueelle tyypillisen rummun mukaan. Ag-badja-tyyli on Pedron edustaman musiikin lajin perusta siinä määrin, että siitä käytetään nimi-kettä agbadja beat.

BOLéRO: Jos bolero onkin tullut tunnetuksi es-panjalaisena 1800-luvun hovitanssina, sen Kuu-baan matkannut muoto on saanut suurimmat vaikutteensa Afrikan itäosista. Boléro viittaa hi-taaseen, usein sisään päin kääntyvään tanssityy-liin. Kongolaiset Francon ja OK Jazzin johdolla ovat saattaneet tyylin tunnetuksi koko Afrikassa, etenkin Beninissä ja Burkina Fasossa.

CAVACHA: Cavachan rumbaa ja kongolaista soukous’ta yhdistävä rytmi oli yksi 1970-luvun puolivälin muotitansseista paitsi Kongossa myös Beninissä ja Norsunluurannikolla. Kiihkeän, eteen päin liikkuvasta junasta inspiraationsa

saaneen rytmin loi Zaïko Langa Langan orkes-teri vuonna 1971. Cavachan aksentointi luodaan joko symbaalilla tai virvelirummulla.

HIGH-LIFe: High-life sai muotonsa Ghanassa 1940-luvulla, jolloin orkesterit ottivat vaikut-teensa amerikkalaisesta jazzista, calypsosta, siir-tomaa-aikaisista fanfaareista sekä ashanti-ryt-meistä. Seuraavina vuosikymmeninä artistit kuten e. T. Mensah & His Tempos, Les Rambi-ers ynnä muut tekivät tyylistä yhden modernin Afrikan suosituimmista.

JeRK: Vuoden 1965 alussa losangelesilainen The Larks -trio kehitti tämän lähtemättömän tanssi-tyylin. Kyseessä on tanssi, jonka tarkoituksena on nimensä mukaisesti idiootiksi eläytyminen. Sittemmin etenkin Ranskassa jerkiksi on alettu kutsua kaikkia nopeita ja tanssittavia r’n’b -kap-paleita. Esimerkiksi Beninissä jerk viittaa kaik-keen nopeaan ja funkahtavaan musiikkiin.

RuMBA: Tyyli sai alkunsa Kongo-joen mo-lemmin puolin 40-luvun lopulla. Rumbassa af-ro-kuubalaiset sähkökitarat ja lingalan kielen luonnollinen sointi sekoittuvat yhteen ottaen uudelleen haltuun Afrikasta alkunsa saaneen tanssin. Radio Léopoldvillen sekä OK Jazzin, African Jazzin, African Fiestan ja Les Batous’n kaltaisten orkesterien ansiosta kongolainen rum-ba on kiertänyt ympäri maailman.

Afrikkalaiset musiikkityylit pähkinänkuoressaIda Lindholm

12

SATO: Muusikot kuten Mélomé Clément ja Danialou Sagbohan ovat herättäneet henkiin ja modernisoineet sato-rytmin, jota on perinteises-ti soitettu vodun-seremonioissa. Sato on yleisni-mike kaikille modernisoiduille vodun-rytmeille, jotka useimmiten tyyliltään sijoittuvat funkin ja afrobeatin rajamaille.

TCHINKOuMé: Tchinkoumé on hautajaisille tyypillinen musiikkityyli, jota on perinteisesti soitettu vedellä täytetyillä perkussioilla. Moder-nina aikana, 1970-luvulta lähtien, tchinkoumén on tehnyt kuuluisaksi Tohon Stanislas yhdessä tyylin tavaramerkikseen tehneen Tchink Systè-me -yhtyeensä kanssa.

Lähde: Florent Mazzoleni, 2015: De l’afro-cubain au vaudou-funk – 50 de musique au Bénin. Fondation Zinsou. Suomennos: Ida Lindholm

Voodoo-päivän muusikoita Grand-Popossa. Kuva: Antti Kujanpää (2016).

13

Kun ottaa beniniläisen musiikin puheeksi mu-siikkia laaja-alaisesti seuraavien ihmisten kanssa, ei monikaan tiedä Beninistä juuri mitään. Sen si-jaan samalta rannikolta Nigerian ja Ghanan mu-siikkia tunnetaan melko hyvin. Afrikkalaisesta rytmiikasta on kirjoitettu monia kirjoja, mutta niissä on sama ongelma: Beninistä ei juurikaan niissä puhuta. Tätä puutetta korjaamaan olen saa-nut apurahan, jonka turvin olen kirjoittamassa oppikirjaa beniniläisistä rytmeistä. Lisärahoitus on hakusessa, jotta pääsen uudelle tiedonkeruu-matkalle. Kustantajaa ei vielä ole ja muutenkin projekti on aivan alkuvaiheessa, mutta kirjoitan tässä suunnitelmani siitä, millainen teoksesta on tulossa. Jos jollakulla herää halu yhteistyöhön tai muita ideoita, otan ne ilolla vastaan! Kirjaan tulee johdanto orjahistoriasta ja siitä kuinka rytmit ovat kulkeutuneet uuteen maailmaan. Tästä historiasta juontaa juurensa myös kirjan työnimi “Roots of the Roots”. Mu-siikki-ihmiset, jotka matkustavat esimerkiksi Kuubaan ja Brasiliaan kulttuurin perässä, voisivat yhtä hyvin suunnata suoraan Länsi-Afrikkaan, jos heillä olisi tietoa siitä, miten rauhallinen ja ystävällinen maa Benin on. Minut pääsi yllättä-mään se, kuinka paljon muun muassa kuubalai-sesta musiikista tuttuja rytmejä kuulin jatkuvasti erilaisissa tilaisuuksissa residenssiaikanani. Koska musiikkikulttuuri Beninissä on suullista perinnettä, on se myös tarinankertojien maa. Kuulin monta hauskaa ja värikästä tarinaa rytmien ja soittimien alkuperistä. Ja jotta elä-

mäntavat ja -filosofiat, jotka vaikuttavat kaikkeen kulttuuriin pääsevät esille, nämä tarinat liitetään kirjaan mukaan. Suullisesta perinteestä johtuen kaikki rytmit täytyy nuotintaa, jotta länsimaissa ihmi-set pystyvät tulkitsemaan niitä. Tämä onkin työn haastavin osuus: kuinka kääntää soiva todelli-suus merkeiksi paperille. Afrikkalainen tapa hahmottaa rytmiik-kaa on erilainen kuin länsimainen, ja tässä vä-lissä tulkkina toimiminen vaatii paljon tutkimis-ta. Kirjassa kerrotaan jokaisen soittimen rytmit erikseen, kuvaus soittimesta, kuinka rytmit toi-mivat yhdessä sekä minkälaisissa tilaisuuksissa kyseistä rytmiä soitetaan. Eli mahdollisimman paljon tietoa siitä, mikä on rytmin alkuperä ja miten sitä käytetään, jotta musiikin olemus vä-littyy. Pelkät rytmit nuotinnettuina eivät riitä ta-voittamaan kokonaiskuvaa tästä musiikista. Nuotinnetuista rytmeistä tulee myös cd-levy kirjan liitteeksi. Siinä beniniläismuusikot soittavat rytmit niin kuin ne alunperin soitetaan. Näin on mahdollista saada nuottikirjoituksen ulkopuolelle jäävät painotukset ja fraseeraukset oikein. Perinteen säilymisen kannalta äänitykset ovat myös erittäin tärkeitä, niistä voi aina tarkis-taa, miten jokin asia on soitettu siellä missä ääni-tys on tehty. Kaikkia beniniläisiä rytmejä on mah-dotonta mahduttaa yhteen kirjaan, ja rytmien valintaprosessi on ensiarvoisen tärkeä kirjan kokonaisuuden kannalta. Ajatuksenani on, että

Roots of the RootsJanne Tuomi

14

lähden rytmeistä, jotka ovat kulkeutuneet uu-teen maailmaan, ja ovat siten tuttuja länsimaalai-sille. Tunnetuimpia esimerkkejä näistä rytmeistä on kuubalaisessa musiikissa erittäin tärkeät cla-ve-rytmi sekä 6/8-kellokomppi. Jo näiden kah-den ympärille rakentuva rytmimaailma on Beni-nissä hyvin rikas. Kirjan on hyvä olla sekä englannin- että ranskankielinen, ehkä myös espanjankielinen, jotta sillä olisi mahdollisuudet levitä mahdolli-simman laajalle. Ajatuksena on tehdä teokseen myös rumpusettiosio, jossa perinnerytmeistä tehdään erilaisia versioita settirumpaleille. Täl-laisia kirjoja on tehty jonkin verran, ja tämä osio on tärkeä kirjan monikäyttöisyyden ja levikin kannalta. Afrikkalaisen rummutuksen harras-tajiin nähden settirumpaleita on länsimaissa moninkertainen määrä, ja näin myös he saisivat kirjasta uusia ideoita, tietoa ja taitoa Beninin kulttuurista. Kirjan tarkoitus on levittää tietoa beni-niläisestä kulttuurista ja siitä, miten se on vai-kuttanut musiikkiin ympäri maailmaa ja saada sitä kautta lisää kulttuurimatkailijoita Beniniin. Myös paikallisille mestarirumpaleille toivon tunnettuuden ja arvostuksen lisääntymistä sekä enemmän työmahdollisuuksia. Toivon mukaan heillä on sitten myös kirja, jota he voivat myydä länsimaisille oppilailleen.

Kirjoittaja on freelancermuusikko sekä lyömäsoi-tinten opettaja Tampereen Musiikkiakatemiassa.

Pohjois-Beninin luontoa. Kuva: Antti Kujanpää (2016).

15

Voodoo-päivänä Grand-Popossa. Miehellä kädessään joko adjagan tai sakpatagan. (Suom.huom. gong on foniksi ja guniksi ‘gan’, minaksi ‘gankokoe/egan’).Kuva: Antti Kujanpää (2016).

16

On sikäli hassua, että kirjoitan tekstiä voo-doo-rytmeistä, kun viime vuodenvaihteessa en tiennyt niistä edes alkeita. Kun vuonna 2013 soitin perkussionisti Noël Saïzonoun ja kitaristi Petri Kauton kanssa keikan Kallio Block Partys-sa, tutustuin ensi kertaa Noëlin säveltämiin be-niniläisiin rytmeihin perustuviin kappaleisiin. Keikkaa edeltävissä treeneissä yksi bassokuvio tuotti hankaluuksia, joten opettelin sen aluksi laulun kautta. Koska olin kääntänyt sen päässäni rytmisesti niin outoon muotoon, Noëlin loihties-sa polyrytminsä kuvion taakse, en ymmärtänyt siitä enää mitään ja riffi täytyi opetella uudes-taan. Tämän vuoden tammikuussa Noëlin opissa Grand-Popossa ymmärsin, että kyseessä olleen rytmin nimi on adja, eikä se mene alkuunkaan kuten sen olin muistanut. Noëlin rumpupajalla on hyvä puuhail-la. Seinät notkuvat erilaisia lyömäsoittimia, joita Noël soittaa ja minä äänitän niitä tietokoneelle yksi instrumentti kerrallaan. Tällä tavalla pystyn myöhemmin valitsemaan, mitä rumpustemmaa haluan milloinkin kuunnella. Noël vaatii, etten ahmi rytmejä vaan paneudun muutamaan yksin-kertaiseen asiaan ja opettelen ne hyvin. Loistava neuvo! Jotta pystyn kertomaan voodoo-ryt-meistä, täytyy tehdä jonkinlainen teoreettinen läpileikkaus aiheesta. Otetaan esimerkiksi tämä aiemmin mainittu adja-rytmi, toiselta nimeltään sapata, maan hengen rytmi. Sen ruumiinavauk-sessa löydämme päältä lehmänkellot eli gongit,

joita on erinäköisiä, -kokoisia ja kuuloisia. He-listimeltä kuulostava adja-gong luo taustalle ryt-min, joka kertautuu kolme kertaa yhden kierron aikana. Kahdeksasosanuotteina laskettuna yksi kierto kestää 24 iskua, eli tämä gong-rytmi yksi-nään 8 iskua. Toinen adja auttaa hieman harvem-malla lyönnillä, kun kovaäänisempi djegbe-gong luo pienen jännitteen edellisiin, kuitenkin pysyen samassa pulssissa. Kaksi zangan-gongia liittyy mukaan, tuoden kellojen äänien sekaan selkeän kahden matalamman äänen melodian. Kalebas-sin hedelmästä valmistettu shekere liittyy gon-gien pulssiin marakassimaisella äänellään. Tässä vaiheessa rytmiin tulee hyvin erilainen, mata-lampaa soiva tummempi rumpuosasto. Soin-niltaan erilainen sektio tuottaa myös selkeästi erilaista rytmiä. Se kestää 6 iskua ja kertautuu neljästi saman 24-iskun kierron aikana. Kuulen adjan perusrytmin tavallaan kahtena eri rytmisektiona, jotka tapaavat toi-sensa aina tietyn välimatkan päässä ykkösiskul-la. Erityisesti tämä jälkimmäinen tummempi soundinen rytmi herättää mielenkiintoni. Eräänä iltana istun huoneessani Villa Karossa ja annan yhden rumpustemman soida toistolla kymmeniä minuutteja korvakuulokkeissani, kunnes aivan yhtäkkiä rytmi muuttuu kummallisesti päässäni. Rytmi, jonka kuulin aluksi menevän 3/4-tahtila-jiin, onkin nyt 4/4. Rytmimuutosta voi kokeilla itse esimerkiksi kävellessä: jos rytmin tavuttaa sanoiksi, sama stemma kuulostaisi 3/4-tahtila-jissa sanoilta “takana katuu”, kun 4/4-tahtilajissa

Hiekkainen tie Zandron kuninkaaksiAntti Kujanpää

17

se olisi enemmänkin “tappara kaatuu”. Kannattaa pitää sama rauhallinen kävelyvauhti yllä sanoja vaihtaessa. Askel vaihtuu sanan mukana. Kiin-nostavinta adja-rytmissä on se, että Noëlin soit-tama versio ei oikeastaan mene kumpaankaan edellisistä tahtilajeista, vaan elää jossain siellä vä-lillä. Se on jotain, jonka voi periaatteessa kuvailla sanoin ja nuotein, mutta se täytyy ennen kaikkea kuulla, tuntea ja saada sormiin sitä kautta.

“Yes brother, You never refuse when Zandro King wants something from You!”

Tämä analyysi kohdistuu Noëlin soittamaan yksinkertaistettuun versioon rytmistä. Se ei tar-koita, että tunnistaisin adjan tuosta vain. Noëlin rumpupajan vieressä on parturi, jonka stereoista eräänä päivänä soi lujaa zandro-rytmiin pohjau-tuvaa musiikkia, jota kuuntelimme korva tark-kana. Vaikka zandro on ensimmäinen opettele-mani beniniläinen rytmi, on miltei mahdotonta tunnistaa sitä eri tempossa ja vahvojen laulume-lodioiden takaa. Lisäksi soittajat varioivat rum-pustemmoja paljon, jolloin rytmin tunnistami-nen käy vaikeammaksi. Noëlin opit antavat inspiraatiota omaan säveltämiseen ja soittamiseen. On mielenkiin-toista opetella rytmejä, jotka ovat minulle uusia, mutta samaan aikaan osa rytmimusiikin his-toriaa. Residenssiaikani jälkeen olemme jami-telleet adja- ja zandro-rytmejä treenikämpällä.

Sovitamme rytmien eri kerroksia rumpusetille, kitaralle, bassolle ja kosketinsoittimille. Rytmit ovat niin monimuotoisia, että yksinkertaiset me-lodiat ja soinnut riittävät – voodoo-rytmejä soit-tamalla pääsee transsiin Kalliossakin.

Noëlin soittamia versioita adja- ja zandro-ryt-meistä voi käydä kuuntelemassa internet-osoit-teessa kuurecords.com/voodoo.

Kirjoittaja on helsinkiläinen muusikko ja vietti elämänsä ehkä mieleenpainuvimman ajan Villa Karossa viime tammikuussa, ensimmäistä kertaa Afrikassa ja rytmimusiikin sydämessä.

18

Efter att ha rest i nästan ett helt dygn sitter vi till-sammans med några andra residenter på en liten krog i Cotonou. En av dem har redan spenderat två veckor i Benin och berättar ivrigt om varda-gen i fiskebyn Grand-Popo. Det är svårt att kon-centrera sig på diskussionen då kulturchocken är något överväldigande. Atmosfären i staden är kaotisk och energisk, men det känns som att det under ytan ligger ett tidlöst lugn. Denna bland-ning av stämningar kommer att fungera som in-spiration för musiken vi skriver under vår vistel-se i Benin. Då vi några månader tidigare i Finland planerade vår resa visste vi inte vad som vänta-de oss i det främmande västafrikanska landet. Vi är rappare i hip hop bandet Drifters’ Collective och huvudsyftet med vår resa till Benin var att skriva lyrik inspirerad av en växelverkan med den lokala kulturen. När vi reste iväg hoppades vi även få bekanta oss med de bakomliggande rytmiska traditionerna. Rytmerna som förekom-mer i Benin är starkt kopplade till Vodun (inter-nationellt mer känt som Voodoo) och popmusi-ken i området är starkt influerad av dem. Genom att komma i kontakt och samarbeta med lokala musiker ville vi fördjupa oss i och utveckla vår förståelse för rytmik. Därför var det härligt då vi redan under den första veckan blev bekanta med flera musiker som var ivriga att samarbeta med oss. Ett par veckor har passerat sedan vi an-lände i Benin. Vi sitter och jammar med en kil-

le som kallar sig för Steve Whoknows. Steve är en lokal musiker vars huvudinstrument är sång, men han ackompanjerar även sina låtar med gitarr. Det förekommer inte många gitarrister i området eftersom gitarren är ett relativt ovanligt instrument i Grand-Popo. Steve är besluten att bemästra instrumentet även då han är tvungen att lära sig allting själv, eftersom det inte finns några gitarrlärare i närområdet. Genast under den första jam-sessionen tillsammans med Steve är det klart att våra energier går ihop. Musiken tar över oss och vi svävar på samma våglängd. Även utanför musiken kommer vi väldigt bra överens fastän språkbarriärerna orsakar ett litet problem när det kommer till kommunikation. För att förstå varandra talar vi en blandning av engelska och, förvånansvärt nog, spanska. Efter ett antal inspirerande jam-sessions med Steve, föreslår han att vi skulle skriva en låt tillsammans. Vi ser det som en utmärkt möjlig-het för oss att både ta del av och hämta något eget till musiken i Grand-Popo. Vi besluter oss för att hålla några till jam-sessioner utgående från Ste-ves ofärdiga låtar för att generera nya idéer och arbeta vidare på dem. Det svåraste verkar vara att få rap delarna att fungera med den levande och ofta odefinierade rytmiken i Steves låtar. Han utgår från känslan då han sjunger och skriver varken upp ackordföljder eller rytmik. På grund av detta ändrar ofta strukturen i låtarna mellan uppträdanden. Några dagar senare, inspirerade av en sång som Steve sjungit, jammar vi fram ett

En låt födsVictor Bäck & Fredrik Ginman

19

gitarriff som han genast blir förtjust i. Riffet har en annan rytmik än den ursprungliga låt-idéen, men den fungerar bra med melodin. Till nästa jam-session ber vi pianisten Antti Kujanpää, som även är resident på Villa Karo att delta. Tillsam-mans skapar vi under ett par sessioner låtstruk-turen och de instrumentella delarna, inklusive en ny del för rap-verserna. Nu återstår endast att skriva rap-tex-terna. Steve är ovanligt språkbegåvad och han talar och sjunger såväl på det lokala språket i Grand-Popo som på engelska, franska, mina och

Freddy, Kujis sekä Steve biisinteon keskellä. Takana kuunteluoppilaana Marcel. Kuva: Victor Bäck (2016).

spanska. Låttexten i låten vi valt är skriven på byns lokala språk så han översätter den till eng-elska för att vi skall kunna uppfatta budskapet. Steves text är religiös och förknippad med Vo-dun vilket tvingar oss att hitta en egen infallsvin-kel. Vi vill tillföra låten något nytt och samtidigt förstärka budskapet genom ett perspektiv som vi kan relatera till. Temat i låten är att komma till rätta med sig själv. Genom Steves perspektiv som formats i en djupt religiös samvaro finner man vägledning i gud, eller Mawu, och vi speglar bud-skapet i en personlig strävan efter inre ro. Det kändes naturligt att skriva tillsam-mans med Steve eftersom våra värderingar är lika. Både Steve och vi strävar efter att i våra texter uttrycka personliga känslor och vara själv-reflektiva, men också att ta intryck från vår om-givning och ifrågasätta samhälleliga strukturer och förhållningssätt. Uppfattningen vi fick under resan är att lyrik i Benin i allmänhet innehåller många analogier från djurvärlden som är starkt kopplade till Vodun. Många låtar vi stötte på handlade om styrka, uthållighet och hårt arbete. Vi i bandet som bor i ett samhälle där så gott som alla har sina grundbehov tillfredsställda behand-lar däremot oftast teman som t.ex. verklighets-flykt och inre konflikter. Jämfört med den ofta självcentrerade musiken i västvärlden upplevde vi att musiken i Benin grundar sig i en starkare traditionsenlig vi-anda.

20

Lentolippu toiselle pallonpuoliskolle raakalaudasta kyhättyyn tropiikkiin: vanhaa tavaraa ruostuneita putkia kuolleita lehtiä. Olen kana huivi päässä, hypin rakennustelineillä, nokin auringonnousun seinää. Sinä kiekuva kukko helttasi venyy, ääni kuin punainen lanka menee korvasta sisään.

-Satu Manninen

21

Grand-Popossa on maaliskuussa 2016 luotu yh-teissuunnittelualusta Alododo, jonka avulla pai-kalliset ihmiset ideoivat ja rakentavat kestäviä ruohonjuuritason ratkaisuja itsensä ja yhteisön-sä hyödyksi. Beninin etelärannikolla aloitetussa pilottihankkeessa hyväksi havaittuja ratkaisuja ja toimintamalleja voidaan hyödyntää missä tahan-sa ympäri maailmaa, miksei Suomessakin. Musiikki liikuttaa ja saa liikkumaan. Pian Grand-Popoon saapumiseni jälkeen liityin paikalliseen urheilukerhoon Sport, Santé, Soli-darité. Harjoituksemme ovat joka keskiviikko- ja lauantaiaamuna puoli kuudelta. Kuun ensimmäi-siin ja viimeisiin harjoituksiin puetaan kerhon sinivalkoinen urheilupuku ja kylän läpi lenkkeil-lään laulaen ja taputtaen. Juuri näinä aamuina osallistujia on kaikista eniten. Tämä musiikin yhdistävä voima on pidetty visusti mielessä Alo-dodoa suunnitellessa, aivan sen ensi metreiltä lähtien. Mikä Alododo tarkalleen ottaen on – projekti, yhdistys vai avustusjärjestö? Alododo ei ole mikään näistä. Se ei ole organisaatio vaan kansanliike, jonka nimissä yhteistyötä tehdään ketterästi ja ratkaisukeskeisesti, tänään, tässä ja nyt. Se on aktiivisten ja inspiroituneiden ih-misten vapaaehtoisuuteen, yhteisjohtajuuteen ja avoimuuteen perustuvaa vastuunottoa yhteisten paikallisten haasteiden ratkaisemisesta. Alododo on tapa ajatella ja tehdä. Alododo on minan kieltä ja se viittaa toisiinsa tarttuviin käsiin. Alododossa on kyse

yhteistyön voimasta: paikallisten ihmisten saat-tamisesta yhteen, heidän toiveidensa ja käytän-nön ongelmiensa kartoittamisesta, näihin poh-jautuvista ideoista sekä yhdessä suunnitelluista ja toteutetuista ratkaisuista. Alododo saatettiin komeasti koko Grand-Popon tietoisuuteen Villa Karon kuu-kausikonsertin yhteydessä 2. huhtikuuta, jolloin muusikko Gustave Dylamourin käsialaa oleva Alododon monikielinen tunnuslaulu sai ensiesi-tyksensä. Konserttia edeltävänä iltapäivänä kol-mekymmentä vapaaehtoista koulutettiin haas-tattelijoiksi Grand-Popon kyliin. Haastattelu-kierroksen tarkoituksena oli saada esille alueen ihmisten oma ääni – kerätä tietoa heidän tar-peistaan, toiveistaan, ongelmistaan, ideoistaan ja jo olemassa olevista ratkaisumalleista, onnistu-neista tai epäonnistuneista. Tämän jälkeen sekä haastattelijat että osa haastatelluista kutsuttiin Villa Karoon tuomaan ajatuksensa ja ideansa yhteen ja kehittämään ratkaisuja arkipäivää vai-keuttavien ongelmien voittamiseksi. Alododon toisessa tapaamisessa mukaan kutsuttiin lisää paikallisia kansalaisaktiiveja, yrittäjiä, päättäjiä sekä yhdistysten ja järjestöjen edustajia. Alododon toimintaperiaatteisiin kuu-luu, että niin projektin aikana kuin sen jälkeen-kin kaikki ratkaisut ja toimintamallit jaetaan avoimesti ja niitä voidaan soveltaa missä tahan-sa muuallakin. Edistysaskeleitamme voi seurata Facebookissa www.facebook.com/alododo sekä

Käsi kädessä, musiikin siivin – Yhteisiä ratkaisuja tänään, tässä ja nytIda Lindholm

22

Alododon sivustolla www.alododo.net, joiden kautta voi antaa ideoita, työpanosta tai rahallista tukea Alododon käyttöön. Alododo toimii tä-nään, sillä huomiseen meillä ei ole varaa odottaa.

***

Laululla sana leviää,kipua se voi vähentää.Haluatko maailmaa kehittää?Edetään käsi kädessä.

Alododo, voitetaan köyhyys yhdessä.Alododo, pidetään huolta ihmisten perustarpeista.Alododo, lauluni on huuto vääryyden poistamiseksi.

Yhdessä, ideoilla ja tiedoillamme,oikeita ratkaisuja kaikkeen köyhyyteen.Käsi kädessä mikäänei ole mahdotonta.

***

Alododo, a mèkélé founkpé kpé mè o.Alododo, a mèkélé dôba dji o.Alododo, devio lalli schoolu.

Alôgo wêMinan ba nan midé e eAlododo wêDjeha gbê lô.

Grand-Popon voodoo-stadion Gbéconissa. Kuva: Antti Kujanpää (2016).

23

Alododon vapaaehtoisryhmä valmistautumassa haastatteluja varten. Kuva: Joseph Buyondo (2016).

24

Kun Mahalia Jackson kajautti USA:n kansalais-oikeustaistelun aikana 1960-luvulla virren Ama-zing Grace, tuskin kukaan tiesi, että virren sanoit-taja oli aikoinaan ollut lastaamassa orjia laivoihin Länsi-Afrikan rannikolla.

John Newton syntyi Lontoossa vuonna 1725. Johnin isä oli merikapteeni ja äiti aikakauten-sa naiseksi hyvin koulutettu. Lempeä äiti opetti poikaansa kotona ja vei vapaiden suuntien tilai-suuksiin, joissa selitettiin Raamattua ja laulettiin paljon. Äiti kuoli Johnin ollessa kuusivuotias. Ankara ja etäinen isä avioitui pian uudelleen ja sai lapsia. John jätettiin huomiotta ja lykättiin sisäoppilaitokseen. Parin vuoden kuluttua hän joutui kuitenkin isänsä käskystä lähtemään me-rille ja 17-vuotiaana hänet kaapattiin kävelyret-kellä ja pakkovärvättiin sotalaivalle. Paha olo ja katkeruus purkautuivat ka-pinointiin. Newtonista tuli uhmakas ja röyhkeä ja hänet tunnettiin myös räävittömänä jumalan-pilkkaajana. Hän kohteli toisia merimiehiä niin tylysti ja päällystöä niin epäkunnioittavasti, että hänet olisi mieluiten työnnetty yli laidan. Newton siirtyi sotalaivastosta kaup-pa-aluksille. Lopulta hän päätyi Länsi-Afrikan rannikolle lyöttäydyttyään yhteen Amos Clown kanssa. Tämä halusi monen muun kauppias-seikkailijan tavoin rikastua orjakaupalla. Vasta 20-vuotias Newton ei kokenut omantunnontus-kia aloittaessaan uuden työn Plantain Islandilla, nykyisen Sierra Leonen edustalla.

Newtonin ura orjakauppiaana meni kui-tenkin mönkään saman tien. Hän ajautui niin huonoihin väleihin Amos Clown mustan rakas-tajattaren kanssa, että tämä laittoi hänet kahlei-siin ja istuttamaan mangopuita. Nälkäinen ja masentunut Newton sai osakseen jopa mustien orjien säälin. Newton vapautui vankeudesta, kun saa-relle tullut toinen orjakauppias tarjosi hänelle töitä paikallisten asioiden ja käteisvarojen hoi-tajana. Sittemmin hänestä tuli liikekumppani ja hän sai osuuden yhdestä orjavarastosta. Newton nautti orjakauppiaiden miellyttävistä oloista ja paatui orjien metsästämiseen. Hän oli myös hyvä neuvottelemaan kaupoista heimopäälliköiden kanssa. Orjanaisten hyväksikäyttö kuului itses-täänselvyytenä hänen elämäänsä. Vankina ollessaan Newton oli pyytänyt isältään apua. Hän oli voinut vain toivoa, että kirjeet menisivät perille Englantiin. Isä sai avun-pyynnöt ja pyysi läntiseen Afrikkaan purjehtivan Greyhound-laivan kapteenia etsimään poikaan-sa. Kapteenin mielestä Newtonin etsiminen oli kuitenkin ajanhukkaa, mutta kun Greyhound oli jo aloittamassa kotimatkaa, kapteeni huomasi rannalla kauppiaan savumerkin. Kun kauppiaal-ta kysyttiin tiesikö hän mitään John Newtonista, kävi ilmi, että etsitty henkilö oli vain noin mailin päässä. Kapteeni oli sopinut Newtonin isän kanssa juonesta: eräs kaukainen sukulainen oli muka jättänyt ison perinnön, joka pitäisi hakea

John Newtonin elämä - miten orjakauppiaasta tuli orjuutta vastaan taisteleva pappiPirre Saario

25

Englannista. Newton tarttui syöttiin. Matkalla kotimaahan Newton alkoi aikaa tappaakseen lu-kea kristillisen kirjallisuuden klassikkoa, Tuomas Kempiläisen teosta Kristuksen seuraamisesta. Matkan tylsyys loppui yllättäen laivan joutuessa Atlantilla rajuun myrskyyn. Miehistö taisteli lai-van pelastamiseksi viimeisillä voimillaan ja kaik-ki uskoivat loppunsa olevan jo edessä. Vesi tulvi sisään laivan kylkeen tulleesta valtavasta reiästä ja miehet kiinnittivät itsensä köydellä estääkseen huuhtoutumisen meren kuohuihin. Kuoleman-hädässä Johnin mieleen muistuivat lapsuudesta Raamatun opetukset ja hän alkoi rukoilla. New-ton oli tullut elämässään käännekohtaan. Maihin päästyään Newton halusi muut-tua, mutta muutos otti takapakkia. Vuonna 1748 Newton otti vastaan ensimmäisen perämiehen pestin orjalaiva Brownlownilla. Newton oli etu-rivissä vaihtamassa helyjä työkykyisiin miehiin, kiinnittämässä orjia kahleisiin ja raahaamassa heitä laivalle. Kuvaan kuului jälleen myös naisten seksuaalinen hyväksikäyttö. Pesti ei kuitenkaan herättänyt Newtonissa tunnontuskia; orjakaup-paa ei sen ajan yhteiskunnassa eikä kirkoissa ku-kaan kyseenalaistanut. Vuonna 1750 Newton sai komentoonsa orjalaiva Duke of Argylen. Sillä ja myöhemmin Africa-laivalla seilatessaan Newton alkoi muut-tua. Hän ei juonut alkoholia ja pitäytyi kasvisruu-assa. Hän ei enää käyttänyt orjanaisia hyväkseen ja yritti parantaa orjien ravitsemusta ja terveyttä. Miehistölle hän piti hartauksia ja luki hiljaisina

hetkinään Raamattua ja antiikin kirjallisuutta sekä kirjoitti vaimolleen Englantiin. Orjakauppa kukoisti yhä: kun Newtonin laiva saapui Sierra Leoneen elokuussa 1752, sa-massa ankkuripaikassa oli viisi muuta orjalaivaa: Amerikasta, Ranskasta sekä Lontoosta, Liver-poolista ja Bristolista. Kova kilpailu oli nostanut orjien hintaa. Newton saapui viimeistä kertaa kap-teenina Liverpoolin satamaan kesällä 1754. Hän sai korkea-arvoisen tullivirkailijan työn sata-massa ja alkoi samalla tutustua kristillisiin uu-distusliikkeisiin kuten metodismiin. Vähitellen hän tuli tietoiseksi kutsumuksestaan: hän halusi papiksi. Mutta piispa toisensa jälkeen kieltäytyi vihkimästä Newtonia virkaan, sillä häntä pidet-tiin aivan liian intomielisenä. Kuuden vuoden odotuksen ja pettymysten jälkeen Newton vihit-tiin lopulta papiksi Lontoon lähellä sijaitsevaan Olneyn seurakuntaan. Myöhemmin hän siirtyi St. Mary Woolnothin seurakuntaan Lontooseen. Newtonista tuli kansan rakastama hen-gellinen opettaja. Hän toteutti aivan uusia ide-oita, kuten lasten ja nuorten kerhot sekä kirkon ulkopuolella pidettävät vapaammat kokoontu-miset. Seurakunta kasvoi nopeasti. Newton piti myös tiiviisti yhteyttä muihin uudistusliikkei-siin. Newtonin saarnoja tultiin kuuntelemaan kauempaakin ja hänen omaelämäkertansa oli myyntimenestys. Pian Newton teki ystävänsä, tunnetun runoilijan William Cowperin kanssa Englannin

26

kirkon ensimmäisen virsikokoelman, jossa oli mukana Amazing Grace. Tämäkin oli jotain ai-van uutta, sillä Englannin kirkossa ei 1700-luvun lopulla laulettu muita kuin psalmien sanoihin sovitettuja virsiä. Myöhemmin Newtonilla oli merkittä-vä osuus orjuudenvastaisessa taistelussa. Hänen ystävänsä kasvattipojasta, William Wilberfor-cesta, tuli parlamenttiedustaja, joka alkoi ajaa orjakaupan kieltämistä lailla. Wilberforce epä-röi monta kertaa ja halusi ryhtyä papiksi, mutta Newton vakuutti, että hänen tehtävänsä on vai-kuttaa poliitikkona. Newton avasi parlamentin jäsenten silmiä orjakaupan hirveydelle kertoen parlamentin kuulustelussa yksityiskohtaisesti or-jien kohtelusta kaikessa raakuudessaan. Newton tuki ja kannusti William Wil-berforcea 20 vuoden ajan parlamentissa orjakau-pan vastaisessa, välillä lähes toivottomassa tais-telussa. Juuri ennen kuolemaansa vuonna 1807 Newton ehti kuulla, että lakiesitys oli hyväksytty.Newton ei koskaan peitellyt menneisyyttään or-jakauppiaana eikä lakannut katumasta tekojaan. Hän ei myöskään koskaan lakannut kiittämästä Jumalaa tämän ihmeellisestä armosta: ”Olin suu-ri syntinen, mutta Kristus oli suuri Vapahtaja.”

Amazing Grace nousi lentoon Pohjois-Amerikassa

Olney Hymns -virsikokoelman ilmestyttyä Eng-lannissa 1770-luvulla Amazing Grace jäi lähes vaille huomiota. Se oli riimitelty niin, että sitä

voitiin laulaa useallakin perinteisellä sävelellä, eikä sanoja pidetty mitenkään erityisinä. Toden-näköisesti myös virren viestimää omakohtaista hengellistä kokemusta karsastettiin. Virren suosio alkoi kasvaa Poh-jois-Amerikassa, kun se ilmestyi vuonna 1789 Pohjois-Amerikan hollantilaisen reformoidun kirkon virsikirjassa. 1830-luvulla sitä laulettiin jo suurimpien kirkkokuntien tilaisuuksissa ja erityisen suosittu siitä tuli herätyskokouksissa. Tunnettu hengellisten laulujen koko-aja, laulunopettaja William Walker teki laulusta suositun, kun hän julkaisi nuotitetun laulukirjan Southern Harmony. Siinä oli ensimmäistä kertaa yhteen liitettynä Amazing Gracen sanat ja sä-velmä New Britain, jonka alkuperää ei tunneta. Todennäköisesti se on yhdistelmä kahdesta sä-velmästä. Yksi Walkerin lähteistä oli afroamerik-kalaisten gospelsävelmien kokoelma Plantation Songs. Amazing Grace siirtyi 1900-luvun puo-livälissä gospelmusiikista myös popmusiikin puolelle. Mahalia Jackson levytti virren vuonna 1947 ja siitä tuli valtava menestys. Myöhemmin virrestä tuli poliittinen laulu Amerikan mustien parissa. Jackson oli Martin Luther Kingin ystävä ja tukija ja lauloi virttä kansalaisoikeustapahtu-missa. Myös Judy Collins sekä monet muut tun-netut laulajat ovat olleet nostamassa virttä kuu-luisuuteen. 230-vuotias Amazing Grace on maail-man tunnetuimpia kappaleita ja tunnetuin virsi,

27Jonathan Aitken. Kuva: Ari Vitikainen/Suomen Lähetysseura (2016).

joka kuuluu historian levytetyimpiin kappalei-siin. Se on ylittänyt poliittisia ja uskonnollisia ra-joja, sitä esitetään niin häissä kuin hautajaisissa. Virsi on otettu mukaan tänä vuonna julkaistavaan Suomen luterilaisen kirkon vir-sikirjan lisävihkoon Anna-Maija Raittilan ja Anna-Mari Kaskisen suomennoksena. Virsi on lisävihkossa myös englanniksi.

Kirjoittaja on Lähetyssanomien toimituspäällikkö Suomen Lähetysseurassa.

***

”Tämä oli tarina, joka piti kertoa”, totesi John New-tonin elämäkerran kirjoittaja Jonathan Aitken suo-mennoksen julkistamistilaisuudessa Helsingissä maaliskuussa. Newtonin uskomattomia vaiheita orja-kauppiaasta papiksi ja orjuuden vastustajaksi ei tun-neta hyvin edes Britanniassa. Newton on jäänyt ystä-vänsä kasvattipojan, orjakaupan kieltoa parlamentissa ajaneen William Wilberforcen varjoon. Aitkenia innosti Newtonin elämäkerran te-koon myös oma kokemus: nuoruudessaan journalis-tina, sotakirjeenvaihtajana ja TV-toimittajana ollut Aitken oli 23 vuotta Englannin parlamentin jäsen ja kahdesti ministeri. Vuonna 1999 hän sai puolentois-ta vuoden tuomion väärästä valasta Lähi-Idän ase-kauppatuttavuuksiin liittyen. Vankilassa Aitken koki hengellisen herätyksen. Nykyään hän on kirjailija ja Christian Solidarity Worldwide -ihmisoikeusjärjes-tön kunniapuheenjohtaja. Aitken on kirjoittanut vii-tisentoista teosta. Suomen Lähetysseura julkaisi maa-liskuussa Aitkenin kirjoittaman elämäkerran John Newton – Armottomuudesta ihmeelliseen armoon.

28

Vuoden 2016 Pronssipantteri

Vuoden 2016 Pronssipantteri myönnetään Kat-riina Ranteelle runoantologian Korallia ja suo-lakiteitä: afrikkalaisen runouden antologia suo-mennoksesta ja toimittamisesta. Ranne kokosi ja käänsi antologiaan runoja sadalta tekijältä seitse-mästä eri kielestä. Korallia ja suolakiteitä on en-simmäinen suomenkielinen runokokoelma eri Afrikan maista. Katriina Ranne, FT (s. 1981) on Noor-markusta kotoisin oleva kirjailija ja runouden kääntäjä. Hän on opettanut swahilia ja swahilin-kielistä kirjallisuutta Lontoon yliopistossa, josta hän väitteli filosofian tohtoriksi keväällä 2011. Miikka Laihinen, Turun Sanomat, kir-joittaa: ”Liki sadan runoilijan teksteistä koostettu antologia on kaikkinensa suorastaan häkellyttävän väri- ja yltäkylläinen julkaisu. Valikoiman runojen fokus vaihtelee kuvallisen luontomystiikan, vita-listisen rakkausrunouden, identiteettikysymysten, sorron ja epätasa-arvon raastavan ilmaisun sekä filosofisten ja eksistentiaalisten teemojen välillä. Elonkulun ilonaiheet ja kipupisteet tasapainot-tavat ja kontrastoivat teksteissä toisiaan, vaikka varsinkin kirjan loppua kohden kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden kuvasto vyöryy verrat-tain voimakkaana lukijan yli. Afrikassa kirjoitet-tua runoutta ei suomeksi ole juuri ollut saatavilla, ja Ranteen kokoama järkäle paikkaa tätä aukkoa osapuilleen niin hyvin kuin se vain yhden niteen puitteissa on mahdollista tehdä.”

Vuonna 2001 perustettu Pronssipantteri on Villa Ka-ron kulttuuripalkinto, joka myönnetään vuosittain henkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka on merkittä-vällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä ja vähentänyt ennakkoluuloja eri kulttuurien välillä. Pronssipantterin historia juontaa kauas 1500-luvun Beninin kuningaskuntaan, nykyisen Nige-rian alueelle. Pantteri tai leopardi oli hallitsijan sym-boli: kuningasta itseään kutsuttiin ”Leopardin pojaksi” ja ylistettiin ”Leopardiksi – Maailman kuninkaaksi”. Villa Karon Pronssipantteri-palkinto on näyte Beninin kuningaskunnan kuuluisasta pronssikäsityötaidosta.

Katso aiemmat Pronssipantteri-palkitut: www.villakaro.org/pronssipantteri

Helsinki African Film Festival - HAFF 2016

Tänä keväänä Villa Karo osallistuI Helsinki Af-rican Film Festivalin eli HAFFin elokuvaraatiin. Villa Karon oma raati arvosteli elokuvia yhdek-sässä eri sarjassa ja oli ojentamassa palkintoa Finnish-African Production kategoriassa eloku-valle Blinding In. HAFFissa ojennetut pystit oli tuotu Beninistä tätä tilaisuutta varten. Palkinnot löytyvät osoitteesta www.haff.fi ja molemmat pystit sekä paljon muuta Instagramista tunnis-teella #villakaro.

Villa Karo Awards

Katriina Ranne. Kuva: Janne Laakkonen (2015).

29Damsels of Djeregbe - Godfrey Williams-Okorodus, Nigeria 2016, acrylic and fabric on canvas.

30

Muusikkojen Grand-PopoIda Lindholm

Gustave DylamourGrand-Popossa syntynyt perkussionisti, laulaja, lauluntekijä ja soitonopettaja.

Gustaven isovanhemmat olivat lahjakkaita lau-lajia. Isoisä huomasi jo parin vuoden ikäisenä säilykepurkkeja kilkutelleen tyttärenpoikansa musikaalisuuden, alkoi viedä tätä mukanaan ky-län juhlallisuuksiin ja opettaa rytmejä ja säveliä. Gustaven mukaan musikaalisuus on synnynnäi-nen lahja, mutta ammattilaisuus – soittaminen, laulaminen ja laulujen kirjoittaminen – vaatii paljon työtä ja systemaattista harjoittelua. Hän on tutustunut eri musiikkilajeihin, ja pyrkii tuomaan paikalliseen perinnemusiikkiin oman äänensä ja tulkintansa. Esikuvikseen Gustave mainitsee isoisänsä Aziassin ohella joukon be-niniläisiä muusikoita Angelique Kidjosta Sagbo-haan.

Donald AgbodjakinGrand-Popossa syntynyt perkussionisti ja soi-ton- ja tanssinopettaja.

Donaldin sukujuuret ovat Ghanassa. Sekä hänen sikäläisessä että grandpopolaisessa perheessään on aina musisoitu paljon. Kouluaikana Donald oli mukana erilaisissa teatteri- ja tanssiesityksis-sä. Myös hänelle kirkkokuorosta saaduilla opeilla on ollut tärkeä merkitys. Viime vuosina hän on

käynyt kahteen otteeseen Suomessa opettamas-sa ja esiintymässä. Donald arvostaa beniniläi-siä muusikoita, kuten Adjioun Haungbladjia ja ebèsi Zollawadjia. Hän pitää oman alueensa perinteisistä rytmeistä ja sävelmistä, joissa on todellista sisältöä ja tarina kerrottavana. Uudet, tyhjän nostatuksen täyteiset tyylit eivät innosta häntä, sillä niistä puuttuu syvällinen ja musiikin kannalta olennainen viesti tai sanoma.

Juliette SossouComessa syntynyt, sittemmin Grand-Popossa asuva laulaja-lauluntekijä.

Vanhempiensa kertoman mukaan Juliette on pienestä pitäen laulanut ja keksinyt omia laulu-ja, joita hänen ystävänsä, koulukaverinsa ja su-kulaisensa ovat kirjoittaneet ylös. Juliette kertoo, että paikallisessa kirkkokuorossa laulaminen ja kuoron esiintymiset ovat olleet hänelle tärkeitä musiikin ja musikaalisuuden kehittämisen kan-nalta. Tämän vuoden tammikuussa hän julkaisi ensimmäisen levynsä. Inspiraation lauluihinsa Juliette saa arkisista asioista ympäristöään ha-vainnoiden, elämän iloista ja murheista. Hän haluaa kertoa ihmisille siitä, kuinka elää onnessa ja yhteisymmärryksessä. Juliette pitää länsiafrik-kalaisesta musiikista ja hänen suurin idolinsa on Angélique Kidjo, jonka kaltaiseksi tähdeksi hän toivoo itse jonain päivänä yltävänsä.

31

32

Steve Abeni Grand-Popossa syntynyt laulaja-lauluntekijä.

Steve on laulanut pienestä pitäen ja noin neljä-vuotiaana hän alkoi tienata muutamia kolikoita karkkirahaa esittämällä radiosta oppimaansa lau-lua iäkkäille sukulaisilleen. Ala-asteella hän lau-loi ystäviensä kanssa itse kirjoittamiaan lauluja, ja hänen kitaristi-isänsä alkoi viedä häntä perin-nemusiikkia soittaneen bändinsä harjoituksiin. Steve on ollut lahjakas myös opinnoissaan. Saa-mansa stipendin avulla hän on ostanut kitaran, ja hän kirjoittaa lauluja paikallisten xwulan ja minan kielten lisäksi ranskaksi, englanniksi sekä espanjaksi. Steve kuuntelee musiikkia kaikkialta maailmasta ja seuraa yhdysvaltalaisia pop-tähtiä, mutta espanjaksi laulaminen on hänelle itselleen läheisintä. Hän sanoo, että espanjan kielessä on onnellisuuden tuntu.

KUVAT: Gustave: Julia Autio (2014)Donald: Veera Pitkänen (2014)Juliette: Julia Autio (2014)Steve: Jyri Pitkänen (2015)Noël: Jyri Pitkänen (2016).

Noël SaïzonouCotonoussa syntynyt, Porto-Novossa varttunut ja sittemmin Grand-Popoon muuttanut mul-ti-intrumentalisti-laulaja-lauluntekijä sekä soi-ton- ja tanssinopettaja.

Noëlin suku on täynnänsä musikaalista lah-jakkuutta, ja hänen enonsa Danilou Sagbohan on Beninin kuuluisimpia muusikoita. Jo hyvin varhaisessa iässä Noël kiinnostui sävelistä ja rytmeistä. Pulloihin ja purkkeihin hakaten hän soitti mukana kyläjuhlilla musisoituja kappaleita. Ala-asteikäisenä hän alkoi soittaa ja laulaa kirk-kokuorossa, vaskipuhallinorkesterissa ja vähi-tellen yhä useammissa muissa yhtyeissä. Noëlin musiikillinen lahjakkuus kiiri Grand-Poposta Villa Karon kautta myös Suomeen, minne hän sai ensimmäisen kerran kutsun vuonna 2003. Enonsa lisäksi Noël mainitsee muusikkoidoleik-seen muun muassa pohjoisamerikkalaisen jazzin ja bluesin uranuurtajia B-B Kingistä Charlie Parkeriin, senegalilaisen kultakurkku Youssou N’Dourin sekä suomalaiset saksofonistit eero Koivistoisen ja Jukka Perkon.

33

Numeron kirjoittajat / författareKwassi Akpladokou, Victor Bäck, Fredrik Ginman, Antti Kujanpää, Ida Lindholm, Satu Manninen, Linnea Olamo, Pirre Saario, Janne Tuomi ja Harri Tuominen.

Kuvat ja kuvitus / bilder och illustrationJulia Autio, Victor Bäck, Joseph Buyondo, Olli Helin, Antti Kujanpää, Hans von Schantz, Jyri Pitkänen, Veera Pitkänen, Godfrey Okorodus-Williams ja Pasi Räbinä.

Toimitus / redaktionJulia Autio, päätoimittajaTaru Itälinna, Niina Lääperi, Anna Ovaska ja Veera Pitkänen, oikolukuIda Lindholm, suomennoksetLaura Karhapää, taitto

Villa Karon ystävät Ry / Villa Karos vänner RfAnnankatu / Annegatan 31-33 E 67, 00100 Helsinki / Helsingfors09-2783898 / toimisto@villakaro.org / www.villakaro.org

Toiminnanjohtaja / verksamhetsledareLinnea Olamo (linnea.olamo@villakaro.org)

Hallitus / styrelseJuha Vakkuri, pj (juha.vakkuri@gmail.com), Riku Aakala, Maria Björnberg-Enckell, Harry Helenius, Matti-Juhani Karila, Jouko Koskinen, Kirsti Lintonen ja Katariina Timonen

Tukitili / Stödkonto Nordea IBAN FI20 1019 3000 2095 78 Jäsenmaksu / medlemsavgift 170€/vuosi/år Stipendiaattien jäsenmaksu / medlemsavgift för stipendiater 20€/vuosi/år

Liity uutiskirjeemme postituslistalle verkkosivuiltamme oikeasta alanurkasta!

Painopaikka Unigrafia OyISSN 2341-5509

Järjestösihteeri / organisationsekreterare Julia Autio