Tehtäviä
kulttuuriympäristöstä Maanviljelys kulttuurimaiseman muok-‐
kaajana
Rakentaminen ja valaistus
Kulttuuriympäristö ja pyhä
Veistokset ja sankarit
Emilia Lahti
2
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Sisällysluettelo
1. Tehtävä 1: Maanviljelys kulttuurimaiseman muokkaajana 3
1.1 Sanaselitys
1.2 Peltomaiseman muutos historian saatossa
1.3 Kuvan ajoittaminen
1.4 Lisämateriaalia
1.5 Liite
2. Tehtävä 2: Rakentaminen ja valaistus 15
2.1 Rakentamisen historiaa
2.2 Kulttuurinen asuminen
2.3 Valaistuksen, sähkön ja tulen merkitys
2.4 Vastaukset
2.5 Liitteet
2.5.1 Liite 1
2.5.2 Liite 2
3. Tehtävä 3: Kulttuuriympäristö ja pyhä 33
3.1 Kulttuuriympäristö
3.2 Pyhä
3.3 Vastaukset ja määritelmät
4. Tehtävä 4: Veistokset ja sankarit 44
4.1 Veistokset osana kulttuurimaisemaa
4.2 Sankaripatsaat
4.3 Erilaisia naiskuvia
4.4 Vastaukset
3
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Tehtävä 1: Maanviljelys kulttuurimaiseman muokkaajana
Heinäntekijät. Kuva: Antti Järnefelt
1.1 Sanaselitys
Keksikää itsenäisesti tai ryhmittäin seuraaville sanoille selitys ennen tietopaketin (liite, s. 7-
14) lukemista. Jos kyseessä on esimerkiksi esine, koettakaa selittää, miltä esine näyttää.
Tiedättekö, mihin sitä tarvitaan? Selittäkää sanat uudestaan tietopaketin lukemisen jäl-
keen: mitä uutta opitte?
1. Aura
2. Vetojuhta
3. Sirppi
4. Viikate
4
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
5. Lyhde
6. Kyntäminen
7. Kylväminen
8. Kaski
9. Elonkorjuu
1.2 Peltomaiseman muutos historian saatossa
Lukekaa tietopaketti (liite, s. 7-14) maanviljelyksestä
A. Pohtikaa yhdessä peltomaiseman muutosta
Pohtikaa tietopaketin maanviljelystekstin lukemisen jälkeen yhdessä, miltä
oheisen kuvan peltomaisema on näyttänyt 15 000 vuotta sitten? Entä 2000
vuotta sitten? Tai 100 vuotta sitten? Tutkikaa ja käyttäkää apuna piirroksia en-
tisaikojen ihmisistä, heidän työvälineistään ja vaatteistaan.
B. Piirrä kuvasarja peltomaiseman muutoksesta
Piirrä kolmen kuvan kuvasarja maanviljelysmaiseman kehittymisestä. Käytä
apunasi tietopakettia ja piirroksia (liite, s. 7-14).
Ensimmäinen kuva
Piirrä kuva siitä, miltä kuvan maisema on näyttänyt jääkaudella, 15 000 vuotta
sitten.
Toinen kuva.
Piirrä edellisen kuvan jatkoksi kuva siitä, miltä kuvan peltomaisema on näyttänyt
2000 vuotta sitten eli kivikaudella. Osattiinko silloin jo viljellä maata? Missä va-
rusteissa, ketkä olivat töissä ja mitä heillä oli yllään?
5
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Kolmas kuva.
Piirrä kahden edellisen kuvan lisäksi kolmas kuva, jossa piirrät maiseman 100
vuoden takaa. Miltä silloin peltomaisema on näyttänyt? Ketkä ovat viljelleet
maata ja missä varusteissa?
1.3 Kuvan ajoittaminen
Pohtikaa yhdessä, miltä ajalta (sivulla 3) on. Mitkä vihjeet kuvassa
auttavat sinua ajoittamaan kuvan tiettyyn kulttuuriin ja tiettyyn aikaan?
1.4 Lisämateriaalia
Kuvia
Maanviljelyshistoriaa ja maanviljelyskulttuuria havainnollistamaan löydätte kuvia Internetis-
tä. Hakukoneisiin voi laittaa tietopakettiin liittyviä sanoja kuten esimerkiksi kivikausi, prons-
sikausi, rautakausi sekä maanviljelyssanoja kaskenpoltto, vetojuhta, aura, lyhteet, riihi.
Kuvia ja lisätietoa
Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kulttuurien tutkimuslaitoksen verkko-
opetuspaketti maatalouden historiasta kuvineen ja teksteineen on hyvä lisämateriaali tieto-
paketin aiheille.
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/index.htm
6
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Lähteet ja kirjallisuus Kirjallisuus
Kirkinen, Heikki, 1984, Suomi välimaastossa. Sukupolvien perintö. 1. Talonpoikaiskulttuurin juuret. Helsinki: Kirjayhtymä.
Kurtén, Björn, 2000, Jääkauden Euroopassa komeita eläimiä. Tiede-lehti 7/2000.
Sallinen, Pirkko, 1984, Elinkeinot ja yhteisö. Sukupolvien perintö. 1. Talonpoikaiskulttuurin juuret. Helsinki: Kirjayhtymä.
Salo, Unto, 1984, Pyyntikulttuurista maan viljelyyn. Sukupolvien perintö. 1. Talonpoikaiskulttuurin juuret. Helsinki: Kirjayhtymä
Teerijoki & Nenonen, 1998, Historian suursanakirja. Porvoo;; Helsinki;; Juva : WSOY.
Internet-lähteet
http://www.nba.fi/puukausi/tptalo/o3_l.htm http://www3.jkl.fi/ksmuseo/paivaeilisessa/paja/pajat/pajavir/tee.html http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/sytytys.htm http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/kaato.htm http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/vaistyminen.htm http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/lannoitus.htm http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/muokkauskasin.htm http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/maanviljelys/maanviljelys.htm http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/riihi.htm
7
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
1.5 Liite
Tietopaketti: Maanviljelyksen historiaa
Esihistoriallinen aikakausi Elinkeinojen historia
Kivikausi (9000eaa->1500 eaa.) Pyynti- ja keräilykulttuuri, maanviljelyksen
lisääntyminen
Pronssikausi (1500eaa 500eaa) Maanviljelyksen lisääntyminen
Rautakausi (500eaa 1200jaa) Peruselinkeinoiksi maanviljelys ja karjanhoito
Kaski- ja peltoviljely rinnakkaisina
Maanviljelyksen saapuminen Suomeen
Jääkausi alkoi Suomessa puolitoista miljoonaa vuotta sitten ja päättyi 10 000 vuotta sitten.
Suomen niemimaan ensimmäiset asukkaat saapuivat kivikaudella noin 9000 vuotta sitten
jääkauden päätyttyä ja he harjoittivat pyynti- ja keräilykulttuuria tuhansien vuosien ajan.
Maanviljelys alkoi vähitellen lisääntyä kivikauden loppupuolelta lähtien. Ajanlaskun alusta
saakka maanviljelystä ja karjanhoidosta tuli peruselinkeinoja, ja pyynti- ja keräilykulttuuri
vähenivät. Maanviljelyksessä käytettiin kahta eri viljelemistapaa: kaski- ja peltoviljelyä.
Kaskiviljely
Kaskiviljely on vanhin Suomessa käytetty viljelysmuoto ja se oli tärkein viljelysmuoto aina
1700-luvulle saakka. Kaskiviljelyssä metsää poltetaan, jotta maa saataisiin viljelyskasveille
ravinteikkaammaksi ja laiduneläimille maukkaammaksi. Mistä sana kaskiviljely juontaa
juurensa? Viron kielellä sana kask tarkoittaa koivua. Lehti- ja sekametsän kaskiviljely onkin
Suomessa vanhin kaskiviljelymuoto.
Kaskiviljely lisääntyi rautakaudella (500eaa-1200/1300 jaa). Syyksi on arveltu työkalujen
kehittymistä: rautakirveillä kaskimetsää oli helpompi raivata kuin aiemmilla työvälineillä.
8
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Kaskesta saatiin muutama sato, sillä kaskipellon ravinteet kuluivat nopeasti loppuun. Kas-
kimaa oli aika ajoin jätettävä uudelleen metsittymään ja kasvattamaan ravintovarastojaan.
Kaskiviljely eteni niin, että naiset, lapset ja vanhukset katkoivat kesän alussa kaskimetsäs-
tä pensaat ja puiden alaoksat niin korkealta, kuin vain kukin ylettyi. Sen jälkeen hakkuutai-
toiset täysikasvuiset miehet kaatoivat kasken kirveellä. Tämän jälkeen isäntä tai kaskijou-
kon vanhin sytytti kasken palamaan. Kaski sytytettiin palamaan tikulla, jonka päässä paloi
tuohikäpry. Polttoalueen ympärille piti raivata turvavyöhyke, ettei palo levinnyt väärille alu-
eille. Tulen suuntaa pyrittiin ohjaamaan märällä luudalla, hosalla. Onkohan sana hosumi-
nen saanut tästä nimensä? Tulen leviämistä rajoittavat ihmiset joutuivat ainakin aika lailla
hosumaan ohjaillessaan tulen suuntaa.
Kaskeajan varusteet
Voit varmasti kuvitella, kuinka kuuma työmaa kaskenpolttajilla oli. Vaatetusta ei siis tarvittu
paljon, pelkät pellavaiset alusvaatteet ja suojaavat jalkineet riittivät vallan mainiosta. Sää-
riä suojaamaan pantiin joskus kalsut, kierretyt rätit. Jaloissa olivat lötöt tai tohvelivirsut,
jotka tehtiin itse tuohesta eli koivun uloimmasta, valkoisesta kuoresta.
Tohvelivirsu.
Kuvitus: Emilia lahti
Kaskiviljelty maisema näytti tilkkutäkiltä: kaadettuja puita, poltettua maata, kylvettyä peltoa,
heinäistä ahoa ja pensaita. Itä-Suomessa kaskiviljely on jättänyt selviä jälkeä kulttuurimai-
semaan: siellä kaskiviljelyn jälkiä ovat nykypäivänä komeat koivikot. Viimeiset perinteiset
kasket poltettiin maassamme 1940-luvulla Savossa.
9
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Peltoviljely
Peltoviljely oli kaskiviljelyä helpompi ja varmempituottoisempi viljelymenetelmä. Peltoviljely
mahdollisti sen, että perheet saattoivat asettua asumaan peltojensa äärelle, eikä heidän
tarvinnut muuttaa tai matkustaa hyvien kaskimetsien perässä, niin kuin kaskiviljely olisi
vaatinut. Peltotalous syrjäytti kaskitalouden viimeistään viikinkiajan alussa 800-luvulla. Pel-
toviljely aloitettiin kaatamalla metsää ja luomalla pellolle ojat. Peltoviljely ei perustu metsi-
en polttamiselle, vaan lannoitukseen. Ennen lannoitteena käytettiin karjanlantaa. Karjan
lanta kerättiin talteen, vietiin pelloille sille tarkoitetuilla kuljetusvälineillä ja levitettiin pelloille
erityisillä työkaluilla.
Korjuuaika
Sato korjattiin syksyllä samaan aikaan niin kaski- kuin peltomaastakin. Erityisen tärkeitä
päiviä maanviljelijöille olivat Ollin (29.7.) ja Laurin (10. 8.) päivät heinä- ja elokuussa. Nau-
ris ja peruna otettiin maasta kuitenkin vasta syys-Matin aikaan syyskuussa (21.9.) ja vii-
meistään syyskuun lopussa, Mikkelinpäivään (29.9.) mennessä.
Miten kaskiviljely ja peltoviljely erosivat toisistaan?
Kaskiviljely ja peltoviljely olivat siis erilaisia tapoja tehdä peltomaata. Kaskimaassa hyvä
viljelysmaa saatiin polttamalla, peltomaassa lannoittamalla. Sekä kaski- että peltoviljely-
mailla kasvatettiin suunnilleen samoja viljelyskasveja: ruista, vehnää ja ohraa. Viljelys-
maissa viljeltiin näiden lisäksi esimerkiksi humalaa oluenvalmistukseen sekä hernettä ja
pellavaa.
Kaski- ja peltomaiden viljely
Kaskiviljely ja peltoviljely olivat keinoja saada pelto aikaiseksi. Tämän jälkeen peltoa alet-
tiin viljellä. Pellon viljelemiseen tarvittiin omanlaisiaan työvälineitä ja monia työvaiheita.
Aura oli väline, jolla peltokasveille valmistettiin kyntöalusta. Auran avulla maata möyhen-
nettiin eli kynnettiin. Aura kiinnitettiin yleensä vetojuhtaan, hevoseen tai härkään, ja isäntä
tai emäntä ohjasi auran suuntaa.
10
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Auraaminen, vetojuhtana hevonen
Kuvitus: Emilia Lahti
Maata muokkaamaan käytettiin lisäksi esimerkiksi kuokkaa tai lapiota.
Kuokka.
Kuvitus: Emilia Lahti
Kyntämisen jälkeen maahan kylvettiin siemenet. Kylväjät heittelivät möyhennettyyn pel-
toon tai tasoitettuun kaskituhkaan siemeniä tuohesta taivutetusta tai puusta tehdystä asti-
asta. Kun vilja oli kypsää, se oli valmis leikattavaksi. Viljaa leikattaessa eli sadonkorjuussa
käytettiin sirppiä tai viikatetta.
Sirppi.
Kuvitus: Emilia Lahti
11
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Viikate.
Kuvitus: Emilia Lahti
Vilja leikattiin esihistorialliselta ajalta saakka aina 1700-luvulle asti sirpillä. Vanhimmat
sirppilöydöt on tehty ajalta ennen ajanlaskun alkua ja niitä on löytynyt muun muassa nais-
ten haudoista. Tästä on päätelty, joskin elonleikkuu olisi ollut naisten työtä.
Videoleike: Rukiin leikkuu sirpillä
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/elonkorjuu.htm
Videoleike Rukiin leikkuu sirpillä 20s./806KB
Viljan leikkaamisen jälkeen viljat sidottiin lyhteille eli pitkien keppien ympärille kuivumaan.
Sen jälkeen vilja vietiin reellä, kärryillä tai paarimaisilla sapilailla riiheen kuivumaan. Rii-
hessä vilja myös puitiin eli siitä irrotettiin jyvät yleensä hakkaamalla kepakolla.
Kepakko. Kuvitus: Emilia Lahti
Saadut jyvät kuljetettiin vilja-aittaan ja olkia käytettiin eläinten ruokana.
12
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Video: Viljan varastointi aittaan ja käsikivillä jauhaminen
Videoleike Viljan varastointi aittaan 29s./1012KB
Videoleike Käsikivillä jauhaminen 21s./876KB
http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/varastointi.htm
Metsästys ja kalastus, maanviljely ja karjanhoito vaihtelivat pääelinkeinon paikalla aina
tilanteen ja vuodenajan mukaan. Ruokaakin syötiin satojen suuruuden ja vuodenaikojen
mukaan. Maanviljelys oli suomalaisten pääelinkeino pitkään. Suomen teollistuminen on
kuitenkin johtanut siihen, ettei maanviljelys ole enää suomalaisten pääelinkeino. Vielä
1800-luvun lopulla 75 % sai toimeentulonsa maatalo1950-luvulla puolet, nykyään alle nel-
jännes.
Maanviljelijöitä 1900-luvulla.
Kuvitus: Emilia Lahti
13
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Puintia keskiajalla.
Kuvitus: Emilia Lahti
Rautakausi, mies ja nainen.
Kuvitus: Emilia Lahti
14
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Rautakausi, poika.
Kuvitus: Emilia Lahti
Viikatemies.
Kuvitus: Emilia Lahti
15
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Tehtävä 2: Rakentaminen ja valaistus
Yksityiskohta Jan Karlsgårdin ulkoilmamuseosta, Ahvenanmaalta Kuva: Heljä Järnefelt
2.1 Rakentamisen historiaa
Vastaukset kysymyksiin löytyvät sivuilta 22-26.
2.1.1 Rakentamisammatti-kilpailu
Kirjoita paperille niin monta talonrakentamiseen liittyvää vanhaa ja uutta ammattia kuin
muistat. Kuka keksi eniten?
16
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
2.1.2 Suomalaisen rakentamisen historiaa.
A. Pohtikaa seuraavia kysymyksiä
Oletko nukkunut aitassa? Millaista se oli?
Oletko ikinä käynyt navetassa, sikalassa, kanalassa tai hevostallissa?
Mitä näit, haistoit tai kuulit?
Oletko ollut savusaunassa? Miten se erosi tavallisesta saunasta? Miten
arvelet, että Suomessa on entisaikoihin asuttu?
B. Lukekaa tietopaketti (liite 1, s. 27-29) suomalaisen rakentamisen historiasta
Mikä suomalaisen historian asumismuoto kiehtoo sinua eniten? Millaises-
sa historiallisessa talossa olisi mielenkiintoista asua?
Mistä jälleenrakentaminen johtui?
Millaisia arvelet tulevaisuuden talojen olevan? Piirrä kuva tai kuvaile se
sanoin esimerkiksi parillesi.
2.1.3 Puutyötunti: Rakentakaa kota, kivikautinen koti
Kivikautinen asuinrakennus oli puusta ja nahasta valmistettu kota, jota oli helppo siirtää
ravinnon perässä liikuttaessa. Kivikautinen elämä kodassa on varmasti ollut aivan erilaista
kuin nykyinen elämä taloissa. Nyt pääsette kokeilemaan, miltä se on tuntunut! Kivikautisen
elämän makuun pääsette rakentamalla sopivaan paikkaan koulun läheisyyteen kivikauti-
sen kodan.
Hyvä ohje rakentamiseen löytyy esimerkiksi osoitteesta:
http://www.pilvivene.com/suurijoki/index.php?option=com_content&view=articl
e&id=17:kota-asumuksena&catid=5:kivikauden-kulttuurit&Itemid=13
17
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
2.2 Kulttuurinen asuminen
2.2.1 Suomalainen asuminen
Suomessa ihmiset asuvat monenlaisissa asunnoissa. Millaisia erilaisia asuintaloja
keksit?
Millaisessa itse asut? Kuinka monessa erilaisessa asuintalossa olet elämäsi aikana
asunut?
Mistä materiaaleista Suomessa rakennetaan?
2.2.2 Koteja ympäri maailman
Etsi kuvia kodeista ympäri maailman. Etsi kuva esimerkiksi iglusta, kodasta, tiipiistä, jurtas-
ta, slummista yms.
A. Minkä mallisia talot ovat? Mitä selityksiä keksit sille, että rakennukset ovat
sen näköisiä?
B. Mistä materiaaleista talot on kenties rakennettu? Miksi rakennukset on ra-
kennettu niistä materiaaleista?
2.2.3 Vaihtokauppa
A. Tutustukaa alla olevaan YK:n määritelmään slummista
Slummi on alue tai yhteisö, jolla ei ole mahdollisuutta yhteen tai useampaan
kansainvälisesti sovituista mittareista:
1. Mahdollisuus puhtaaseen veteen: Mahdollisuus puhtaaseen veteen ilman, et-
tä sen saamiseksi ei tarvitse nähdä kohtuuttomasti vaivaa.
2. Mahdollisuus viemäröintiin: Mahdollisuus hävittää ulosteet viemäröintijärjes-
telmän avulla.
18
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
3. Turvattu omistusoikeus: Yksityisellä ihmisellä tai yhteisöllä täytyy olla valtion
puolelta turvattu omistusoikeus lunasta maansa. Ihmiset ovat turvattomia jos
a) heiltä puuttuu kirjallinen todistus maan omistusoikeudesta tai b) jos he tunte-
vat turvattomuutta mahdollisten pakkohäätöjen vuoksi.
4. Kestävät asunto-olot: Asunto on kestävä, jos se sijaitsee turvallisella alueella
(ei esimerkiksi alueella, joka on altis tulville) ja se suojaa säävaihteluilta kuten
kuumuudelta, sateelta, kylmyydeltä ja kosteudelta.
5. Riittävä asuma-alue: Asunnossa tulee olla riittävästi elintilaa siellä asuville
ihmisille eikä se saa olla tungokseen asti täynnä.
Lähde: http://www.ykliitto.fi/kouluttaa/afg_tavoite7
B. Asunnon vaihtokauppa
Kuvittele, että vaihtaisit asuntoa viikoksi slummissa asuvan omanikäisesi lapsen
tai nuoren kanssa. Kuvaile hänen kotiaan. Mitä erilaista ja uutta hänen siellä oli-
si? Miten hän suhtautuisi sinun kotiisi? Kummalle muutos olisi suurempi? Mitä
ongelmia, entä oivalluksia kenties kokisitte?
2.2.4 Maailman asunnot
Soveltuu yläkoulun englannin tunnille
A. Lukekaa erilaisista asunnoista maailmalla osoitteesta
http://www.hgpho.to/wfest/house/house-e.html
19
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
B. Vastatkaa sen pohjalta ryhmissä seuraaviin kysymyksiin.
1. Miksi mongolialaiset muuttavat asuinsijojaan?
2. Miten kiinalaisen Miao-heimon talot on rakennettu?
3. Miksi kiinalaisen Hakka-perhe asuu ympyränmuotoisissa taloissa?
4. Mikä pakottaa Filippiiniläisen Bagobo-heimon rakentamaan talonsa uu-
delleen?
5. Mitä Thaimaalaisen Lafu-heimon talojen alla pidetään?
6. Mistä Uros-heimo saa Perussa elantonsa?
7. Milloin alkuperäisasukkaat Kanadassa käyttävät tiipii-telttoja?
8. Miksi arvelet kreikkalaisen saaren talojen olevan juuri valkoisia?
9. Miksi Espanjan Cuebassa asutaan maanalaisissa taloissa?
10. Miten Lapissa asuvien suomalaisten kesäasuminen eroaa heidän tal-
viasumisestaan?
2.3 Valaistuksen, sähkön ja tulen merkitys
2.3.1 Luokka savupirtin valaistuksessa
Lukekaa tietopaketti (liite 2, s. 30-31) valaistuksen kehittymisestä Suomessa. Rakentakaa
luokkaan savupirttiä muistuttavat valaistusolosuhteet. Peittäkää ikkunat, jotta luonnonvaloa
ä-
reen valona voi toimia kännykän valo.
Pohtikaa teemavalaistuksen himmeydessä, miten valaistus vaikuttaa elämiseen. Miten
heikko valaistus rajoittaa elämää? Mitä arkiaskareita voitiin ennen tehdä lähes pimeässä,
mitä ei? Miten arvelet tuon ajan ihmisten viihdyttäneen itseään ja toisiaan, jos valaistusta
tai sähköä ei ollut saatavilla?
20
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
2.3.2 Sähkökatkoksessa
Nykyaikana työssä, koulussa ja vapaa-ajalla sähköllä ja valaistuksella on tärkeä merkitys.
Sähkökatkos mullistaa arkea kummallisella tavalla.
Suoritustapa 1
A. Onko kohdallesi ikinä sattunut sähkökatkosta? Mitä tapahtui?
B. Miten sähkökatkos vaikuttaa esimerkiksi kotona tai ostoskeskuksessa? Mitä
asioita sähkökatkoksen aikana ei voi tehdä, mitä asioita voi?
C. Jos sähkökatkos iskisi kouluunne juuri nyt, miten se näkyisi luokassa? Voisi-
ko oppituntia vielä jatkaa?
D. Mikä sähkökatkoksen aiheuttaa?
Suoritustapa 2
Jakaantukaa neljään ryhmään.
Kysymys 1: (Käsitellään jokaisessa ryhmässä)
Onko kohdallesi ikinä sattunut sähkökatkosta? Mitä tapahtui?
Kysymys 2: (Jokaisella ryhmällä yksi kysymys, jakakaa kysymykset etukäteen)
Mitä sähkökatkos merkitsee:
1) Kotona lapsia hoitavalle perheenäidille
2) Ostoskeskuksessa työskentelevälle kauppiaalle
3) Työpaikalla yövuorossa työskentelevälle tehdastyöläiselle
4) Iltaansa viettävälle omanikäisellesi koululaiselle?
Esitelkää ryhmien vastaukset luokalle.
21
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
2.3.3 Kynttilöiden valaminen
Tehtävä soveltuu erimerkiksi fysiikan, kemian ja historian oppitunnille.
Entisaikaan tavallinen kansa käytti kynttilöitä vain erityistilaisuuksissa kuten jouluna. Va-
rakkaammissa perheissä kynttilöitä poltettiin arkenakin esimerkiksi kattokruunuissa. Kyntti-
löiden valajina toimivat saippuankeittäjät ja teurastajat, mutta koska kynttilöiden valaminen
ei vaatinut erityistaitoja, se sujui myös tavalliselta kansalta vaikkapa joulun alla.
Valakaa kynttilöitä itse. Omien kynttilöiden valaminen on hauskaa puuhaa. Voitte tehdä
erimallisia kynttilöitä käyttämällä muotteina vaikkapa maito- tai viilipurkkeja. Kynttilöiden
valamisessa voi säästää luontoa hyödyntämällä vanhoja kotoa tuotuja tai kirpputorilta os-
tettuja kynttilöitä.
Ohjeita kynttilöiden valamiseen löytyy internetistä esimerkiksi osoitteesta:
http://www.vsagendatoimisto.fi/ymparistokasvatus/ymparistoviikko/opetuspaketti_2003_2.
htm.
Mitä kyseinen sananlasku tarkoittaa?
2.3.5 Tulen merkitys
Pohtikaa yhdessä tulen merkitystä entisajan ihmisille. Käyttäkää apunanne tietopakettia
(liite 2, s. 30-31) valaistuksen historiasta.
1. Mihin tulta on entisaikoihin käytetty? Mitä ovat olleet arkipäivän kotiaskareet, joihin tulta
on tarvittu? Entä missä ammateissa tulta on käytetty?
2. Mihin tulta nykypäivänä käytetään?
3. Mihin asioihin emme tulta enää tarvitse nykyaikana?
22
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
2.4 Vastauksia
2.1.1 Talonrakennusammatteja
arkkitehti, elementtiasentaja, ikkuna- ja oviasentaja, kalusteasentaja, kattoasentaja, katto-
ja ulkopintaeristäjä, kirvesmies, laatoittaja, LVI-asentaja, LVI-insinööri, lasittaja, lattianpääl-
lystäjä, maalari, matto- ja parkettiasentaja, mittamies, muurari, pintakäsittelijä, rakenne-
suunnittelija, rakennusinsinööri, rakennuskonemies, rakennusmestari, rakennusmies, ra-
kennustyönjohtaja, raudoittaja, sisäkattoasentaja, suunnitteluassistentti, sähköasentaja,
torninosturinkuljettaja, työmaainsinööri, vedeneristäjä
Lähteet
http://www.ammattinetti.fi/
http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/artikkelit/439/rakennusalan+ammatit.htm
2.1.2 vastaus kohtaan B: mistä jälleenrakentaminen johtui?
Jälleenrakentaminen viittaa Suomessa yleensä talvi- ja jatkosotien jälkeiseen aikaan,
1940-luvun loppuun ja 1950-luvulle. Silloin jouduttiin lyhyessä ajassa rakentamaan paljon
uusia asuintaloja sodassa tuhoutuneitten tilalle. Lisäksi Suomen täytyi luovuttaa sodan
jälkeen suuria maa-alueita pois, jolloin tuhannet perheet joutuivat lähtemään entisiltä koti-
seuduiltaan, joten heille täytyi rakentaa uudet kodit.
2.2.1 Vastaukset
Betoni, puu, tiili, kivi, hirsi
2.2.4 Vastaukset
1. Miksi Mongolialaiset muuttavat asuinsijojaan?
o Kun heidän kotieläimensä ovat syöneet alueen ruohon.
23
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
o imals have eaten the grass in
2. Miten kiinalaisen Miao-heimon talot on rakennettu?
o Miao-heimo rakentaa talonsa kivistä.
o
3. Miksi kiinalaisen Hakka-perheen asumukset on rakennettu ympyrän muotoon?
o Talot suojaavat ulkopuolisilta.
o
4. Mikä pakottaa Filippiiniläisen Bagobo-heimon rakentamaan talonsa uudelleen?
o Puut kasvavat.
o
5. Mitä Thaimaalaisen Lafu-heimon talojen alla pidetään?
o Lehmiä, sikoja ja kanoja.
o
6. Mistä Uros-heimo saa Perussa elantonsa?
o Kalastuksella ja turismilla.
o a
7. Milloin alkuperäisasukkaat Kanadassa käyttävät tiipii-telttoja?
o Juhlien aikana.
o
8. Miksi arvelet Kreikkalaisen saaren talojen olevan juuri valkoisia?
o Pitää viileänä
24
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
9. Miksi Espanjan Cuebassa asutaan maanalaisissa taloissa?
o Se pitää lämpötilan sopivana: kesällä viileänä, talvella lämpimänä.
o
10. Miten Lapissa asuvien saamelaisten (sami) kesäasuminen eroaa heidän talviasu-
misestaan sivuston mukaan?
o Koska saamelaiset ovat paimentolaisia (nomad) he muuttavat kesäisin ja tal-
visin. Heidän talviasuntonta on tehty puusta ja savesta (clay). Kesäisin he
asuvat siirrettävissä taloissa, jotka muistuttavat alkuperäisten amerikkalais-
ten asuntoja (kodat).
o
summer and in winter. In their winter houses which are made of wood and
clay... In summer, they live in transferable houses which look like the ones
of
2.3.1 Vastauksia
- Tehtiin askareita enemmän ulkona, kun sisällä ei nähty
- Tehtiin sellaisia asioita, mihin valaistusta ei tarvittu: kerrottiin tarinoita ja arvoituksia, pe-
lattiin pelejä, leikittiin leikkejä, laulettiin lauluja ja lausuttiin runoja.
2.3.2 Vastauksia
- Sähkökatkos kotona
Vaikuttaisi mm:
o Valot, TV, tietokone, radio, cd, ruuanlaitto, jääkaappi ja pakastin,
pesukoneet
25
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Tekemistä esimerkiksi:
o Kännykän tai kynttilän valossa askareet esim. lukeminen
o Jutteleminen
o Kävelylle lähteminen (ellei katuvalojen sammuminen tuota on-
gelmaa)
o Parillisten ja akullisten sähkölaitteiden käyttö
Kannettava tietokone, jos akkua jäljellä
Radio, jossa paristot
-Sähkökatkos kodin ulkopuolella
Vaikuttaisi
o Katuvalot
o Kaupoista ja ostoskeskuksista valot, kassat, hälytysjärjestelmät
o Työpaikoilta valot, tietokoneet, työvälineet esim. teollisuudesta
o TV- ja radiolähetykset loppuisivat
o Hissit pysähtyisivät
o Valvontakamerat sammuisivat
- Oppitunnin jatkaminen ulkona tai sisällä tehden asioita, joihin valoa tai sähköä ei
tarvitse.
- Sähkökatkoksen saattaa aiheuttaa esim. oikosulku, ukkonen tai sähkölinjojen va-
hingoittuminen esimerkiksi myrskyssä kaatuneiden puiden takia
- Hätäverkko toimii julkisissa tiloissa ja suurissa rakennuksissa akuilla ja pitää hätä-
valot päällä (esim. uloskäyntivalot)
2.3.5 Vastaushahmotelmia
1.
Lämmitys (nuotio, takka)
Valaistus (nuotio, takka, päreet, kynttilät)
26
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Kokkaus (ruuan kypsentäminen takassa tai nuotiossa)
Veden lämmittäminen esim. peseytymistä ja pyykin pesua varten
Seppä, höyryveturinkuljettaja, leipuri, lääkäri, kaskiviljelijä, hitsaaja, lasimestari,
2. Tunnelmavalaistuksen luomiseen (kynttilät, tuikut), nuotiossa, grillauksessa (ellei ole
sähkögrilli), takassa
3. Sähkö on korvannut tulenkäytön arkiaskareissa
27
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
2.5 Liitteet
2.5.1 Liite 1
Tietopaketti: Suomalaisen rakentamisen historiaa
Kivikaudella ihmisten kotina oli kota, joka voitiin ottaa tarvittaessa mukaan, kun asuinsijaa
muutettiin ravinnon perässä. Kota syntyi suorista ja pitkistä puista, jotka nojasivat toisiinsa.
Puiden päälle laitettiin eläinten nahkoista tehty kate. Sateella nahka kastui ja homehtui,
mutta rasvaamalla nahka kesti vettä.
Kun maata alettiin viljellä, perheet asettuivat asumaan peltojen viereen ja ihmiset alkoivat
kodan sijasta rakentaa pysyvämpiä asumuksia, taloja. Kylätkin alkoivat vähitellen syntyä.
Maanviljelyksen tarpeisiin pihapiireihin alkoi nousta asuinrakennusten lisäksi myös muun-
laisia rakennuksia työvälineiden säilytystä, karjan hoitoa ja viljan käsittelyä varten. Tär-
keimpiä maanviljelijöiden pihapiirin rakennuksia olivat aitta, eläinsuojat, riihi, sauna ja hei-
nälato. Aitassa säilytettiin tavaroita ja pihapiirissä saattoi olla omat aittansa eri tarkoituk-
siin, kuten vilja-aitta, vaateaitta, ruoka-aitta ja tavara-aitta. Aittoja saatettiin käyttää myös
makuukammareina, vaikka aitoissa ei ollut aina ikkunoitakaan. Eläinsuojia olivat esimer-
kiksi tallit, navetat ja kanalat. Lehmät, lampaat ja hevoset viettivät toki paljon aikaa myös
ulkosalla. Riihi oli heinän puimista varten. Pellolla kuivattu heinä puitiin riihessä eli siitä
erotettiin jyvät esimerkiksi hakkaamalla puisilla varstoilla. Jyvät kuljetettiin vilja-aittaan ja
olkia käytettiin eläinten ruokana. Pihapiirissä oli usein myös sauna, joka saattoi olla sa-
vusauna. Savusaunassa ei ollut savupiippua, joten savu tuli tällöin saunan sisälle ja mus-
tasi savusaunan seinät. Sauna lämmitettiin pari kertaa viikossa, kesällä saatettiin saunoa
joka päivä. Saunomista kunnioitettiin, eikä saunassa sopinut riidellä, laulaa tai metelöidä.
Saunaa käytettiin peseytymisen lisäksi myös pyykin pesuun, pellavan kuivaamiseen ja li-
han savustamiseen. Sauna oli myös paikka, jossa synnytettiin. Heinälato oli rakennus, joka
täyttyi heinäkuussa heinänkorjuun aikaan.
Maanviljelijäperheen tyypillinen asunto ennen 1700-lukua oli hirsistä salvottu savupirtti.
Nurkassa lämmitti kiuas ja ruoka kokattiin ulkokodassa. Syrjäisemmillä seuduilla asuttiin
savupirteissä vielä 1900-luvun alussa. Savutupa oli sisältä savusta värjääntynyt mustaksi.
Savupirttien katossa oli kuitenkin reikä, josta osa savusta pääsi poistumaan. Ikkunoita ei
savuisuuden takia ollut, vain muutama luukku seinällä. Sisällä savutuvassa oli aina erittäin
lämmin. Savupirttien jälkeen 1500-luvulla alettiin rakentaa paritupia, joissa vanhaa hirsi-
28
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
mökkiä vastapäätä rakennettiin toinen huone ja väliin porstua, eteinen. Paritupa oli siis
kahden asuinhuoneen ja porstuan rakennus.
Ensimmäiset savupiiput rakennettiin 1500-luvulla. Kun savu ei enää mustannut huoneita,
lasiset ikkunatkin alkoivat yleistyä, ja valon määrä parituvissa lisääntyi. 1600-luvulla rikkai-
den asuntoihin rakennettiin ylellisesti kamareita vierashuoneiksi ja saleja kaakeliuunei-
neen. 1600 1700 -luvuilla hallitsijat määräsivät, että virkamiesten talot tuli rakentaa karolii-
nisen pohjakaavan mukaan.
Kaupunkien merkitys oli 1600-luvulle asti vähäinen, ja olemassa olleet kaupungitkin, kuten
Turku ja Viipuri olivat kovin vaatimattomia ja pieniä. 1600-luvulla ylimystö alkoi rakentaa
kartanoita, jotka heijastelivat kunkin ajan rakennusihanteita: barokkia, rokokoota ja uus-
klassismia. 1700-luvulla Pohjanmaalla kehittyi komea kaksikerroksinen kaksifooninkinen
asuintalo ja Karjalassa karjantalona tunnettu asuitilojen ja karjansuojan yhdistelmä. Suurin
osa kansasta asui kuitenkin edelleen 1700-luvulla pienissä harmaissa savupirteissä.
Asuintaloja ei maalattu ulkoa, vaan ne jätettiin puun värisiksi, kunnes punamullan ja keltai-
sen keittomaalin käyttö alkoi yleistyä raatihuoneiden ja kirkkojen ulkomaalauksesta kau-
punkien talojen kautta vähitellen maaseudun asuintaloihin.
1700-luvun lopussa kaupunkeihin alkoi nousta näyttäviä hallintorakennuksia ja puisia
asuinkortteleita. Uusklassisen arkkitehtuurin ammentamat antiikin vaikutteet näkyvät esi-
merkiksi Helsingin Senaatintorilla Tuomiokirkon pylväsrakennelmissa. 1800-luvulla teollis-
tuminen ja kaupungistuminen vaikuttivat rakentamiseen ja kaupunkikuvaan radikaalisti,
kun esimerkiksi kerrostalojen ja liikennerakentamisen määrä lisääntyi.
1900-luvun alkua leimasi valkoinen funktionalismi, jota seurasi sotien jälkeinen valtava
jälleenrakentamisen urakka ja muutto kaupunkeihin. Asuntopulan ratkaisuksi jälleenraken-
nuksessa kehitettiin tyyppitalo. Suunnittelijat tekivät muutamia yksinkertaisia talomalleja,
jotka sopivat kaikenlaisille tonteille. Helppojen ohjeiden avulla kokematonkin rakentaja sel-
viytyi rakennustöistä omin voimin ja talkootyöllä. Rakennetut talot olivat pelkistettyjä, lin-
jakkaita ja tehokkaita ja elementtirakentaminen syrjäytti pian tiili- ja puutalojen käsin raken-
tamisen.
1900-luvulla puukaupunkien keskustat purettiin uusien kivisten talojen alta, ja samalla ha-
vahduttiin rakennusten suojeluun. Rakennuskantamme radikaali uudistuminen 1900-
luvulla ja tulipaloille herkän puun käyttö rakennusmateriaalina ovat johtaneet siihen, että
29
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
kaikesta rakennuskannasta 80% on syntynyt sotien jälkeen. Vanhoja asuinrakennuksia on
säilynyt erittäin vähän.
Tämän päivän suomalaiset siirtyvät edelleen kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin ja kaupun-
kikuvaa leimaavat liikerakennukset, ostoskeskukset ja korjausrakentaminen.
Lähteet ja kirjallisuus
Kirjallisuus
Juhani U. E. Lehtonen, 1985, Sisustus ja asuminen. Sukupolvien perintö. 2. Talonpoikaiskulttuurin kasvu. Kirjayhtymä: Helsinki.
Internet-lähteet
http://www.nba.fi/puukausi/index24.html
http://www.nba.fi/puukausi/index14.html
http://www.nba.fi/puukausi/index9.html http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/aikakaudet
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=117258&lan=fi
http://www.pilvivene.com/suurijoki/index.php?option=com_content&view=article&id=17:kota-asumuksena&catid=5:kivikauden-kulttuurit&Itemid=13
30
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
2.5.2 Liite 2
Tietopaketti: Valaistuksen historiaa
Lämpimät asumukset olivat kylmässä Suomessa kaiken toiminnan elinehto. Eri aikakausi-
na Suomessa asumuksia on lämmitetty ja valaistu eri tavoin. Kivikaudella kota rakennet-
tiin nuotion ympärille ja eristettiin tervalla tai lumella. Pienessä kodassa nuotio valaisi hy-
vin. Ennen 1500-lukua Suomessa asuttiin savupirteissä, jotka olivat sisältä erittäin lämpi-
miä. Uuni oli savupirttien asukkaille elintärkeä. Jos tulta ei saatu syttymään tai jos uuni rik-
koutui tai rikottiin, asunnosta tuli asumiskelvoton.
Savupirtissä valoa saatiin uunivalkean lisäksi pienistä luukkuakkunoista ja auki olevasta
matalasta ovesta. Talvella luukkuakkunoita ja ovea ei voinut pitää auki, joten valoa saatiin
uunivalkean lisäksi päreistä. Päre oli pitkä, pihkattomasta männystä kiskottu puunkaistale,
joka palaessaan antoi valoa arkisiin toimiin ja työntekoon. Päre asetettiin palamaan päre-
pihtiin pöydälle, lattialle tai seinänrakoon. Päre paloi melko lyhyen aikaa, noin kymmenisen
minuuttia ja usein päreitä tarvittiin monta palamaan yhtä aikaa. Koko pitkän talven varalle
päreitä olikin valmistettava aika lailla, erään laskelman mukaan jopa yli 20 000 yhdeksi
vuodeksi.
Savupiippujen rakentaminen alkoi Suomessa 1500-luvulla. Kun savu ei enää mustannut
huoneita, ikkunalasi yleistyi ja päivänvaloa alkoi tulvia koteihin. Ikkunat sijoitettiin kohti ete-
lää ja pöydät usein ikkunoiden eteen. Pimeässä yleisvalonlähde oli 1800-luvulle saakka
tulisija ja päreet toimivat askareiden erityisvalona.
Kynttilät olivat talonpoikaisväestön keskuudessa ylellisyyttä ja vain juhlatilaisuuksia varten.
Kynttilöitä valmistivat aluksi saippuankeittäjät, sittemmin teurastajat. Myös kodeissa valet-
tiin kynttilöitä itse esimerkiksi joulun alla. Kynttilästä pyrittiin saamaan suuriin mahdollinen
hyöty, kehittämällä sitä eri tarkoituksiin. Yökynttilänjalka oli ikään kuin kahvallinen lauta-
nen, jossa kynttilälle oli keskellä pidike. Kynttilänkannat käytettiin hyödyksi, kun ne valettiin
uusiksi kynttilöiksi. Seinälle kiinnitettävässä lampettikynttilänjalassa oli seinää vasten aset-
tuva metallilevy, joka heijasti kynttilän valoa laajemmalle. Kynttiläkruunu oli hyvä yleisvalon
lähde, mutta se oli vain ylimystön käytössä.
31
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Öljylamppu alkoi yleistyä kaupungeissa 1860-luvulla, kun Suomeen alettiin saada puhdis-
tettua petrolia. Öljylamppujen saapuminen oli vallankumouksellista ja öljylamppujen tieltä
saivatkin väistyä aiemmat valaisinkeinot. Öljylamppu valaisi paremmin ja pidempään ja oli
suojakupunsa ansiosta paloturvallisempi kuin kynttilät ja päreet. Sähkövalaistuksen en-
siaskeleet otettiin Suomessa Finlaysonin Tampereen tehtaalla, jonne asennettiin Suomen
ensimmäiset hehkulamput vuonna 1882. Yksityistaloissa hehkulamput alkoivat vähitellen
valaista sellaisinaan, varjostimet yleistyivät vasta myöhemmin.
Lähteet ja kirjallisuus:
Kirjallisuus
Lehtonen, Juhani U. E.
1985 Sisustus ja asuminen. Sukupolvien perintö. 2. Talonpoikaiskulttuurin kasvu. Kirjayhtymä: Helsinki. s. 196 198.
Internet-lähteet
Vuorio, Leena
2009 Pärepihti. http://www.turunmuseokeskus.fi/public/download.aspx?ID=95267&GUID=%7B2B05D260-92D5-447D-8CB1-7A72DF08E874%7D. Katsottu. 31.5.2010.
Tikka, Satu
2006 Perinnerakennus ongelmallinen valaistuskohde? http://www.rakennusperinto.fi/Hoito/Korjaus_artikkelit/fi_FI/Perinnerakennuss/. Katsottu 31.5.2010.
Kokemäenjoen laakson esihistorian sivusto
http://www.pilvivene.com/suurijoki/index.php?option=com_content&view=article&id=17:kota-asumuksena&catid=5:kivikauden-kulttuurit&Itemid=13
Katsottu 31.5.2010.
Suomen maatalousmuseo Sarka
http://www.maatalousmuseo.fi/kuukaudenesine.asp?yv=9&av=88&esid=77&kieli=1.
Katsottu 31.5.2010.
32
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Tehtävä 3: Kulttuuriympäristö ja pyhä
Linnunpesä. Kuva: Heljä Järnefelt
3.1. Kulttuuriympäristö
Vastauksia ja määritelmiä tehtäviin sivuilta 40-42.
3.1.1 Pohtikaa sanaa kulttuuriympäristö.
Mitä se tuo mieleen?
Mitkä asiat mahtavat kuulua kulttuuriympäristöön?
33
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
3.1.2 Kotiseutuni kulttuuriympäristö
A. Rakennetut kulttuuriympäristöt kotiseudullamme
Tutustukaa sivustoon rky.fi, jossa museovirasto on listannut valtakunnallisesti
merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä (RKY). Vastatkaa sitten seuraaviin
kysymyksiin sivuston pohjalta.
1. Miksi sivuston kohteet on valittu? Mitä kohteena oleminen käytännössä
tarkoittaa?
2. Etsikää sivuston hakupalvelusta oman kotiseutunne kohteet, jotka on
valittu valtakunnallisesti merkittäviksi.
Mitä mieltä olet listasta?
Mitkä kohteista ovat sinulle tuttuja? Oletko vieraillut paikoissa?
Mitä tiedät niistä?
Miksi arvelet niiden ansainneen paikan listalla?
B. Muinaisjäännökset kotiseudullamme
Muinaisjäännökset ovat muinoin eläneiden ihmisten toiminnasta jääneitä jälkiä,
jotka on suojeltu muinaismuistolailla. Muinaisjäännöksiä ovat esimerkiksi esihis-
torialliset haudat, laivojen hylyt ja linnat. Museovirasto ylläpitää muinaisjäännös-
ten rekisteriportaalia osoitteessa kulttuuriymparisto.nba.fi. Portaaliin on listattu
Suomen muinaisjäännökset kunnittain.
Lähde: museovirasto www.nba.fi/fi/muinaisjaannos
Etsikää muinaisjäännerekisteristäsi oman kotikuntanne ja kaupunginosanne
muinaisjäänteitä (Vinkki: käytä apuna ctrl + F toimintoa)
Yhteistehtäviä
1. Mitä muinaisjäännöksiä lähialueiltanne on löytynyt?
2. Miltä historialliselta aikakaudelta löydöt ovat peräisin?
3. Lukekaa tarkemmat kuvaukset löydöksistä. Mitä lisätietoja sieltä löytyi?
Mitä yllättävää, mitä tuttua?
34
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Yksilötehtäviä
1. Valitse muinaisjäännöksistä mielestäsi mielenkiintoisin. Miksi valitsit juu-
ri sen?
2. Suunnittele valitsemistasi muinaisjäännöskohteista matkailijaretki luok-
katovereillesi. Kokoa kohteista tietopaketti, jonka kokoamiseen voit käyttää
muinaisjäännösportaalin lisäksi yleisestä historiasta tai oman paikkakunta-
si historiasta kertovia teoksia.
3. Vertaile kuntasi muinaisjäännöskohteita. Millaisia löytöjä on eniten alu-
eelta tehty? Erottuuko jokin muinaisjäännös erityisesti löydösten joukosta?
Miksi?
3.1.3 Kulttuuriympäristö ja eläimet
A. Kuuluvatko eläimet kulttuuriympäristöön?
Kulttuuriympäristö ymmärretään yleensä vastakkaisena luonnonympäristölle.
Kulttuuriympäristö on ympäristö, jossa näkyy ihmisen vaikutus. Luonnonympä-
ristössä, kuten esimerkiksi koskemattomissa erämetsissä, ihmisen vaikutus ei
näy. Voitte käydä keskustelua siitä, kuuluuko kulttuuriympäristöön eläimiä ollen-
kaan. Vai kuuluvatko siihen kotieläimet, kuten lehmät, tai perinteiseen suoma-
laiseen maisemaan kuuluvat eläimet, kuten esimerkiksi harakat ja hirvet.
B. Onko olemassa eläinlajeja, jotka eivät mielestäsi kuulu kulttuuriympäristöön?
Perustele.
Voitte jakaa luokan myös kahtia: toiset keksivät syitä sille, miksi kaikki eläimet
kuuluvat kulttuuriympäristöön, toiset keksivät syitä sille, miksi kaikki eläimet ei-
vät kuulu kulttuuriympäristöön.
Kuuluvatko kulttuuriympäristöön vain söpöt ja ihmisille harmittomat eliöt vai voi-
vatko vieraslajit ja ihmiselle epämieluisat tai jopa vaaralliset lajit kuulua kulttuu-
riympäristöön?
35
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Vinkki: voitte keskustella esimerkiksi seuraavista eliöistä: tuhoeläimet (hyöntei-
set, rotat), hyttyset, räkättirastaat, käärmeet, fasaanit ja citykanit.
Fasaani. Lähde: Gary Noon, Wikimedia Commons
Citykani. Lähde: Wikimedia Commons, Lsi John
36
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
3.1.4 Vaakunat
A. Oman kunnan vaakuna
Etsikää kuntanne vaakuna esimerkiksi internetin kunnat.fi osoitteesta (kunnat.fi
-> kunnat ja kuntayhtymät).
Pohtikaa vaakunanne symboliikkaa ennen kuin luette siitä kertovan tekstin:
Mitä arvelette, että kuntanne vaakuna kuvaa?
Jos siinä on jokin eläin, miksi juuri se eläin?
Lukekaa lopuksi kuntanne vaakunasta kirjoitettu kuvaus.
Oliko sen antama tieto yllättävää?
B. Suunnittele ja piirrä oma vaakuna
Käytä suunnittelussa apuna kunnat.fi sivuston Suomen kuntavaakunat-
palvelua. Millaisia kuvia ja värejä vaakunoissa on käytetty? Mitä haluaisit omalla
vaakunallasi viestittää, minkä tarinan se kertoo? Millaisen kunnan vaakuna piir-
tämäsi vaakuna on?
37
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
3.2 Pyhä
3.2.1 Pohdi sanaa pyhä.
Mitä se merkitsee?
Millaiset asiat ovat yleisesti ihmisille pyhiä, entä sinulle?
Voiko linnunpesän ajatella olevan pyhä? Miksi, miksi ei?
3.2.2 Pyhät eläimet eri kulttuureissa
A. Suomalaisen kulttuurin pyhät eläimet
Onko suomalaisessa kulttuurissa ollut tai onko vieläkin joitakin pyhiä
eläimiä?
Miksi niitä on pidetty pyhinä?
B. Muiden kulttuurien pyhät eläimet, esimerkkinä pyhä lehmä
Jos Suomessa karhu on ollut pyhä eläin, maailmalla esimerkiksi lehmät tai rotat
ovat edelleen pyhiä. Jotkin eläimet ovat pyhiä esimerkiksi siksi, että niiden aja-
tellaan olevan jumalallisia tai jumalan maallinen ruumiillistuma.
38
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Intiassa pyhien lehmien annetaan kulkea vapaasti kaduilla. Lähde: Wikimedia Commons, Adam Jones
Hindulaisuudessa kunnioitetaan lehmiä. Niitä pidetään jumalallisina, jopa juma-
lien äitinä. Lehmistä on vähitellen historian kuluessa tullut pyhä eläin ja syyt
ovat sekä käytännöllisiä että uskonnollisia. Lehmän ajatellaan olevan maan äiti,
sillä se antaa paljon (maitoa, nahkaa, lihaa), mutta ei vaadi itselleen mitään. In-
tia pääuskontoa harjoittavat hindut eivät syö naudanlihaa ja noudattavat ahim-
san, elämän kunnioittamisen, periaatetta. Lehmien annetaan kulkea kadulla va-
paana ja yhtenä päivänä vuodessa lehmät pestään ja koristellaan. Lehmän
surmaaminen saattaa johtaa voimakkaaseen reaktioon väkijoukossa, jopa voi-
makkaampaan kuin ihmisen surmaaminen.
39
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Miksi lehmien suojeleminen on niin tärkeää hindulaisille? Mikä on saanut
tavan säilymään satoja vuosia?
Onko Suomessa mitään eläintä, joka saa lähes samanlaista kohtelua ja
Lähteet
http://www.religionfacts.com/hinduism/things/cow.htm
http://hinduism.about.com/od/vegetarianism/a/holycows.htm
Lal, Vinay & van Loon, Borin
2005, Hindulaisuus. Vasta-alkaville ja edistyville. Helsinki: Hakapaino.
3.2.3 Piirrä suomalainen taruhahmo
Kreikkalaisessa tarustossa esiintyi muutamia ihmisten ja eläinten yhdistelmiä, myyttisiä
taruhahmoja, joilla osa vartalosta oli eläimen, osa ihmisen. Taruhahmo, joka oli lantiosta
ylöspäin ihminen ja lantiosta alaspäin hevonen, kutsuttiin kentauriksi. Minotauriksi kutsut-
tiin ihmistä, jolla oli härän pää.
Miltä näyttäisi ihmisen ja suomalaisen muinaisuskon palvoman eläimen yhdistelmä? Piirrä
suomalainen vastine kreikkalaisen taruston kentaureille ja minotaureille. Miltä näyttäisi ih-
misen ja karhun, ihmisen ja hirven tai ihmisen ja suden yhdistelmä? Keksi luomallesi taru-
hahmolle nimi ja tarina.
40
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
3.3 Vastauksia ja määritelmiä
3.1.1 Kulttuuriympäristö: Määritelmä
Kulttuuriympäristön muodostaa kolme asiaa: rakennusperintö, kulttuurimaisema ja mui-
naisjäännökset. Rakennusperintö tarkoittaa rakennuksia ja rakennettuja alueita sekä esi-
merkiksi siltoja, teitä ja majakoita. Kulttuurimaisema tarkoittaa niitä luonnon alueita, joita
ihminen on käyttänyt. Esimerkiksi maanviljelysmaisema on kulttuurimaisemaa, sillä maan-
viljelysmaisemassa näkyy ihmisen kädenjälki.. Muinaisjäännökset ovat muinoin eläneiden
ihmisten toiminnasta jääneitä jälkiä, jotka on suojeltu muinaismuistolailla. Muinaisjäännök-
siä ovat esimerkiksi esihistorialliset haudat, laivojen hylyt ja linnat. Kukin kokee kulttuu-
riympäristön omalla tavallaan: toisen mielestä kaupunkilähiö on kauneinta kulttuuriympä-
ristöä, toista kiinnostaa sorakuopan tarina. Kulttuuriympäristön vastakohta on luonnonym-
päristö.
Lähde: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=232&lan=fi
3.1.3 Fasaanit ja citykanit: Määritelmä
Fasaanit
Metsästäjät ovat istuttaneet fasaaneita pitkin historian ympäri maailmaa. Alun perin fasaa-
nit ovat Aasiasta. Suomeen fasaanin toi makeistehtailija Karl Fazer vuonna 1901. Fasaani
viihtyy asutuskeskuksissa, ei maaseudulla. Se aiheuttaa ihmisnaapureilleen päänvaivaa,
sillä se kaivaa ravintoa etsiessään puutarhoihin kuoppia ja niiden kiekaisut saattavat olla
välillä aika ikäviä aamuherätyksiä. Fasaanit yöpyvät korkeassa kuusessa oksien suojassa
ja ne syövät pehmeitä lehtiä, kukintoja, matoja, hyönteisiä ja siemeniä. Suurin fasaanilintu
on riikinkukko.
Citykanit
Citykanit eli villikanit ovat alun perin olleet vapaaksi päästettyjä lemmikkikaneja. Villinä
luonnossa söpöt kanit aiheuttavat kuitenkin tuhoa järsimällä puiden ja pensaiden kuoria,
jolloin kasvit kuolevat. Puistoalueiden tuhoutuminen aiheuttaa kaupungeilla suuria rahalli-
sia vahinkoja. Villikanit kaivavat lisäksi hautausmailla hautoja. Villikanit lisääntyvät nopeas-
ti, mutta niillä ei ole Suomessa luonnollisia vihollisia, jotka pitäisivät niiden kannan kurissa.
41
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Suomessa muutamat ketut ja huuhkajat eivät riitä tasapainon ylläpitämiseen. Citykani ai-
heuttaa muutoksia ravintoverkossa ja luonnon monimuotoisuudessa.
Vieraslajit
Citykanit ja fasaanit ovat vieraslajeja. Vieraslajit ovat lajeja, jotka eivät olisi pystyneet le-
viämään uudelle alueelle ilman ihmistä. Minkkikin on vieraslaji, sillä ihmiset toivat sen
Suomeen alun perin turkiseläimeksi, mutta se pääsi karkaamaan luontoon ja aiheuttaa
siellä tuhoja.
Lähteet
Juha K. Kairikko
http://www.metsastajaliitto.fi/?q=node/285
Pajari, Katriina
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Citykanit+ovat+sy%C3%B6neet+Helsingin+kassaan+satojentuhansien+eu
rojen+loven/1135234879757
Maa- ja metsätalousministeriö
http://www.sll.fi/luontojaymparisto/monimuotoisuus/vieraslajit
http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?toid=1946&c=0&moid=1958&oid=275104
42
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
3.2.2 A: Vastauksia
Pyhiä eläimiä esimerkiksi karhu, joutsen, uhanalainen saimaannorppa
Karhun pyhyys liittyy sen kokoon ja vaarallisuuteen: sen on täytynyt pysyä koske-
mattomana, sillä suuttuessaan se saattaa olla hyvinkin vaarallinen
Karhu on Suomessa luonnonvarainen eläin, osa metsiämme, alkuperäinen asukas
Karhulla on ollut merkittävä rooli suomalaisessa muinaisuskonnossa: sitä on pidetty
suomalaisten esi-isänä, sille on keksitty parisataa kutsumanimeä, se on ollut pyynti-
kulttuurin aikana hyvä saalis ja siksi kunnioitettu
Joutsenen pyhyys liittyy kenties siihen, että se on kaunis ja suuri lintu, eikä se ole
uhkaava
Saimaannorppa on uhanalainen, joten sitä ei saa tappaa, mikä tekee siitä tietyllä
tapaa pyhän ja koskemattoman
43
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Tehtävä 4: Veistokset ja sankarit
4.1 Veistokset osana kulttuurimaisemaa
Vastauksia ja ideoita kysymyksiin sivuilta 51-55.
4.1.1 Veistokset ja patsaat
Pohtikaa yhdessä tai pienissä ryhmissä:
Miksi veistoksia ja patsaita pystytetään?
Kuka niitä tekee ja mistä materiaaleista?
4.1.2 Mitä patsaita tunnet?
Nimeä joitakin tuntemiasi patsaita Suomessa ja ulkomailla. Muistele, missä ympäristössä
ne sijaitsevat. Mikä patsas se oli? Muistatko patsaan nimeä? Sopivatko ne mielestäsi ym-
päristöönsä? Miksi? Miksi ne on pystytetty juuri siihen paikkaan?
4.1.3 Esittävät ja abstraktit veistokset jakavat mielipiteitä
Perinteisesti patsaat ovat esittäneet jotakin merkkihenkilöä ja henkilöstä on useimmiten
tehty rintakuva tai patsas eli kokokuva. 1900-luvulla abstraktien veistosten määrä kuitenkin
lisääntyi. Helsingin Sibelius-puistossa oleva Sibelius-monumentti edustaa abstraktia veis-
tostaidetta.
44
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Sibelius-monumentti. Kuva: Emilia Lahti Katsele hetki yllä olevaa kuvaa Sibelius-monumentista. Mikä idea veistoksen taustalla on
ollut? Mitä veistoksen muoto mielestäsi kuvaa?
Jean Sibelius oli suomalaisen musiikkihistorian suurin säveltäjä. Hänen kunniakseen pys-
tytettävästä muistomerkistä järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka Eila Hiltusen ehdotus
Passio Musicae voitti. Katsojat voivat kulkea teoksen sisällä ja muodostaa siellä äänillään
kaikuja. Veistos paljastettiin vuonna 1967. Teos on valmistettu haponkestävästä teräkses-
tä. Sen korkeus on 8,5 m, pituus 10,5 m, siinä on 600 putkea ja se painaa 24 tonnia. Kaikki
eivät olleet kuitenkaan tyytyväisiä pelkkään abstraktiin muistomerkkiin kansallissäveltäjäs-
tä. Jälkikäteen monumenttiin liitettiin myös esittävä veistos: viereiselle kalliolle sijoitettiin
Sibeliuksen pään muotoinen veistos.
Mitä itse pidät abstrakteista veistoksista? Mitä hyviä, mitä huonoja puolia keksit abstrak-
teista veistoksista? Entä esittävistä?
Lähde: http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=248&sortby=artist
45
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
4.1.4 Veistoksen suunnittelu
Mikä asia tai kuka henkilö mielestäsi ansaitsisi veistoksen? Suunnittele, millainen se olisi.
Olisiko se abstrakti, esittävä vai jotain siltä väliltä? Mistä materiaalista? Minkä antaisit sille
nimeksi? Voit myös toteuttaa suunnittelemasi veistoksen.
4.2 Sankaripatsaat
Sammatin sankarivainajien patsas. Kuva: Heljä Järnefelt
4.2.1 Millainen patsas on kyseessä?
Tutki kuvassa olevaa patsasta ja sen ympäristöä. Samantyyppisiä patsaita on ympäri
Suomea. Minkälainen patsas on kyseessä ja minkä takia se on pystytetty?
46
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
4.2.2 Mikä on miehen tarina?
Kirjoita tarina siitä, mitä patsaan henkilö sinulle kertoo. Mitä on tapahtunut ennen tilannet-
ta, jossa patsaan henkilö nyt on? Miksi patsaan henkilö on kyseisessä asennossa, mistä
se mielestäsi viestii? Käytä mielikuvitustasi rohkeasti.
4.2.3 Historia sankareiden näkökulmasta
A. Lue tietopaketti sankarikuvan historiasta.
Tietopaketti: Sankarikuvan historiaa
Aiemmin historiantutkimuksessa ajateltiin, että historia tarkoitti vain suurmiesten ja sanka-
reiden historiaa. Nykyään ajatellaan, ettei historia ole pelkästään sankareiden vaan kaikki-
en ihmisten historiaa: tavallisten ihmisten, naisten, lasten ja ei-valkoihoisten historiaa. Eri-
tyisesti naisten historia on historiankirjoituksessa jäänyt harmittavan vähälle. Meille kerro-
taan historian tapahtumista valkoihoisten miessankareiden ja -merkkihenkilöiden, kuten
esimerkiksi Ceasarin, Jeesuksen, Napoleonin ja Hitlerin näkökulmasta. Kuitenkin kertoes-
samme vain valkoihoisten suurmiesten tarinaa, osa tarinasta jää kertomatta. Voisimme
kertoa tarinoita tavallisista ihmisistä, tavallisten kyläyhteisöjen elämästä sekä esimerkiksi
Aasian ja Afrikan historiasta. Voisimme keskittyä sellaisiin kysymyksiin, kuin: Miten naisten
elämä on historian saatossa muuttunut? Millaista oli olla lapsi 1700-luvulla? Miten Afrikas-
sa elettiin ennen eurooppalaisten siirtomaa-aikaa?
Kun historiasta kerrotaan, on tärkeää, että kerrotaan mahdollisimman monenlaisten ihmis-
ten, ei vain harvojen sankareiden ja valtion hallitsijoiden tarina.
Länsimainen sankari on ollut aina mies, mutta kuva sankariudesta on muuttunut eri aika-
kausien ihanteiden mukaan. Antiikin kreikassa sankarimiehen ihanneominaisuuksia olivat
jalous, ylhäisyys, atleettisuus, pelottomuus ja reiluus. Nämä ominaisuudet näkyvät hyvin
antiikin taiteessa, esimerkiksi miehiä esittävissä patsaissa, ja ne ovat vaikuttaneet myös
myöhempien aikakausien miesihanteisiin. Viktoriaanisella ajalla 1800-luvulla miessankari
oli seikkailija, joka edusti britti-imperiumin valtaa siirtomaissa ympäri maailman. Ensimmäi-
47
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
sessä maailmansodassa sankarin perikuva oli siisti, jykeväleukainen, vaaleaihoinen, vaa-
leahiuksinen ja heteroseksuaalinen sotilas. Luonteeltaan hän oli kunnollinen ja suojelevai-
nen. Myös toisessa maailmansodassa 1939 1945 miessankareita kuvasivat rautainen ko-
vuus, isänmaallisuus, rohkeus, toverillisuus ja kuolema kohtalona. Maailmansotien jälkeen
jälleenrakennus vaati kovaa työntekoa, joten ihannemies oli hiljainen ja vahva työntekijä.
1960- -
-hippiin. Hippiajan satoa ovat naisten ja homojen vapautumisliikkeet, jolloin vahvan,
hierarkian yläpuolella olevan monituhatvuotisen miessankarin ihanne muuttui.
Lähde:
Peter Burke (ed.)
2001, New perspectives on historical writing. Cambridge : Polity
B. Edustaako patsas perinteistä sankarikuvaa?
Kun olet lukenut tietopaketin, vertaa tietopaketin kertomaa perinteistä sankarikuvaa ja pat-
saan välittämää sankarikuvaa toisiinsa. Mitä eroa, mitä yhtäläisyyksiä? Onko patsaan mies
perinteisessä mielessä sankari? Miksi, miksi ei?
C. Ketkä ovat nykyajan sankareita? Nimeä kolme.
- Miksi he ovat sankareita?
- Mitä sukupuolta he edustavat?
- Onko oma käsityksesi sankareista muuttunut lapsuudesta? Miten?
D. Sankarius ja sukupuoli
- Ketä naissankareita tiedät?
- Voivatko naiset olla sankareita?
- Mikä on naisen paikka historiassa?
- Mikä on sankariuden ja sukupuolen suhde? Onko nykypäivän sankarius erilaista
kuin ennen? Miten?
48
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
4.3 Erilaisia naiskuvia
Soveltuu yläasteen ja lukion oppitunneille.
Havis Amanda. Kuva: Emilia Lahti Larin Parasken patsas. Kuva: Emilia Lahti
A. Vertaile kuvien patsaita.
Tunnistatko kuvien patsaat? Keitä he kenties ovat olleet?
Minkä arvelet olleen patsaan naisen sosiaalinen asema?
Tietopaketti: Havis Amanda ja Larin Paraske
Havis Amanda
Helsinkiin haluttiin 1900-luvun alussa suihkulähde, joka elävöittäisi ja eurooppalaistaisi
kaupunkikuvaa. Veistoksen toteutti Pariisissa opiskeleva Ville Vallgren ja se pystytettiin
Helsingin Kauppatorille vuonna 1908. Havis Amandan malleina ovat tiettävästi olleet kaksi
49
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
19-vuotiasta pariisitarta. Vallgrenin itsensä mukaan merestä nousseen naisen hahmo
symboloi Helsinkiä ja sen syntyä. Nainen luo viimeisen silmäyksen olkansa yli merelle,
entiseen kotiinsa. Havis Amanda on Itämeren tytär, niin kuin Helsinkikin. Teos herätti pal-
jastumisensa jälkeen kritiikkiä, sillä alastoman naisvartalon esittäminen Helsingissä oli uut-
ta. Naisen muodot olivat liian kurvikkaat ja naisasiainliike kritisoi sitä liian riettaaksi ja vaati
sen poistamista tai siirtämistä syrjäisempään paikkaan. Lääkäreiden analyysin mukaan
naisen anatomia oli väärä: hänen lantionsa oli liian suuri ja asentonsa mahdoton. Lisäksi
kritiikkiä synnyttivät suihkulähteen ei-suomalaiset eläinaiheet.
Suihkulähde saavutti kuitenkin helsinkiläisten suosion ja sai jäädä. Nykyäänkin Havis
Amanda saa nauttia suosiosta etenkin jokavappuisen Mantan lakituksen merkeissä, kun
helsinkiläiset korkeakouluopiskelijat pesevät ja lakittavat sen vappuaattona. Aiemmin laki-
tus tehtiin kiiveten, nykyään käytetään nostureita.
Lähteet:
http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=58&sortby=artist
http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kultakausi/villhavi.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Havis_Amanda#cite_note-sk-9
Larin Paraske
Syntyjään inkeriläinen Larin Paraske (1833 1904) oli suomalaisen kansanrunouden taitaja.
Häneltä tallennetut 32 000 säettä on suurin yksittäiseltä laulajalta kerätty runoaineisto
Suomessa ja monien taiteilijoiden inspiraation lähde. Paraskelta kerätyssä aineistossa on
muun muassa kalevala-aiheisia runoja, sananlaskuja, itkuvirsiä, arvoituksia häälauluja,
tanssilauluja, leikkilauluja, lastenlauluja ja loitsuja. Parasken runoissa näkyy naisten elämä
ja ajattelutapa eloisana ja rikkaana. Paraksen epiikka on yhteiskunnallista ja perhesuhteita
ruotivaa. Häälauluissa näkyy kansan juhla ja tanssi- ja leikkilauluissa elämänilo ja huumori.
Valituslauluissa kuolema ja ihmisten perimmäinen turvattomuus on läsnä. Parasken runot
olivat muistamisen ja improvisoinnin yhtäaikaista tuotosta.
Parasken elämää synkensi sisäisestä rikkaudesta huolimatta köyhyys. Lapsuudessaan
hänen perheensä kärsi maaorjuudesta ja aikuisiällä hänet naitettiin 18 vuotta vanhemmalle
ja sairaalle miehelle. Elättääkseen perhettä hänen piti tehdä paljon töitä. Larin Parasken
ainutlaatuisen runonlausunnan taidon löysi paikallinen pappi Adolf Alarik Neovius, joka
50
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
ryhtyi keräämään Parasken runoja muistiin systemaattisesti.
Larin Parasken muistoksi pystytettiin vuonna 1949 Helsingin Hakasalmen puistoon Man-
nerheimintien varteen pronssinen patsas, joka on kuvanveistäjä Alpo Sailon käsialaa. Sailo
käytti veistoksen mallina Albert Edelfeltin muotokuvamaalauksia Larin Paraskesta. Veis-
toksen oli alun perin tarkoitus tulla suunnitteilla olleeseen Kalevala-taloon. Veistos on nai-
sen näköispatsas ja siten ainutlaatuinen Helsingissä.
Lähteet
http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=157&sortby=artist
Senni Timonen
1997, Larin Paraske (1833 - 1904). http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3581/.
B. Millaista naiseutta patsaat mielestäsi edustavat? Miten kuvailisit patsaiden naisia? Mikä
on heidän roolinsa yhteiskunnassa?
51
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
4.3 Vastauksia
4.1.1 Vastauksia ja ideoita
Veistos on kolmiulotteinen kuva, jonka materiaaleja voivat olla esimerkiksi pronssi, kivi,
puu, metalli tai kipsi. Tyyliltään veistos voi olla esittävä, abstrakti eli ei-esittävä tai niiden
välimuoto. Henkilöä esittävä veistos voi olla esimerkiksi rintakuva tai patsas, jossa henkilö
näkyy kokonaan. Veistosten tekijöitä kutsutaan kuvanveistäjiksi.
Tunnettuja veistoksia Suomessa ovat esimerkiksi Helsingissä Marsalkka Mannerheimin
ratsastajapatsas, Sibelius-monumentti ja Havis Amanda.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Veistos
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvanveisto
4.1.2 Vastauksia ja ideoita
Tunnettuja veistoksia Suomessa ovat esimerkiksi Helsingissä
Sibelius-monumentti
Sibelius-monumentti. Kuva: Emilia Lahti
52
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Havis Amanda
Havis Amanda. Kuva: Emilia Lahti
53
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Ulkomaisia kuuluisia veistoksia ovat esimerkiksi
Milon Venus Louvre, Pariisi
Milon Venus Louvre. Lähde: Wikimedia Commons
Vapauden patsas, New York
Vapauden patsas. Lähde: Wikimedia Commons
54
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
Kristus Vapahtaja patsas Rio de Janeiro, Brasilia
Kristus Vapahtajan patsas. Lähde: Wikimedia Commons
4.2.1 Vastaus
Patsas on sankarivainajien muistomerkki, joita on pystytetty erityisesti vuosien 1939 1945
sodan jälkeen kyliin ja kaupunkeihin sankarihautausmaalle kunnioittamaan sodassa
kuolleiden kylän ja kaupungin sotilaiden muistoa.
4.2.2 Vastaukset ja lisätietoa
Sankarivainajille pystytettiin lukemattomia muistomerkkejä kylien ja kaupunkien
sankarihautausmaille sotien jälkeen. Kuvassa oleva veistos on sankarivainajien
55
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry www.kulttuuriperintokasvatus.fi puhelin 040 801 9069 sähköposti [email protected]
muistomerkki Sammatista, Lohjalta. Sammatin veistoksen on veistänyt kuvanveistäjä Lauri
Leppänen, joka on tehnyt muitakin sankarihautojen muistomerkkejä ympäri Suomen.
kulttuuriympäristössään Sammatissa veistos on saanut myös toiveikkaamman nimen
avalla
tätäkin veistosta on tulkittu. Luokassannekin saattoi nousta toisistaan hyvin erilaisia
tulkintoja veistokselle: toiset saattavat nähdä veistoksessa sotilaan armoa anelevassa,
toiset toiveikkaana.
Lähde: http://sammattiseura.vuodatus.net/blog/archive?&y=2009&m=05
4.3. B: Ideoita ja vastauksia
Naiskuva
Havis Amanda edustaa klassista länsimaista naisihannetta, neitseellistä, kaunista
nuorta naista. Havis Amandan patsas viestii alastomuudella ja asennollaan
seksuaalisuutta ja Larin Parasken viereen asetettuna saattaa vaikuttaa jopa
epäsiveelliseltä.
Larin Paraske edustaa vanhaa, elämänviisasta ja perinteitä vaalivaa ja eteenpäin
vievää naista. Hänen olemuksensa ei viesti seksuaalisuutta, toisin kuin Havis
Amandan patsas. Havis Amanda on nuori, neitseellinen nainen, Paraske iäkäs,
isoäitimäinen. Paraske muistuttaa äitiä tai isoäitiä, Havis Amanda tytärtä.
Nämä kuvat vierekkäin edustavat pitkälti länsimaisessa historiassa esiintynyttä
naiskuvan kaksijakoisuutta äitiin ja rakastajaan. Äidit on nähty epäseksuaalisina
kodin hengettärinä, rakastajat seksuaalisina, kauniina nuorina tyttöinä.
Kirjallisuus
Koivunen, Hannele
1995 Madonna ja huora. Helsinki: Otava.