20.3.2014

1

Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen

kehittäminen

Suomella on suuret haasteet meneillään ja edessä hyvinvoinnin, vaurauden ja julkisen talou-

den kannalta finanssikriisistä riippumatta. Haasteista selvitäksemme työllisyysasteen on

noustava ja tuottavuuden parannuttava. Jotta tämä olisi mahdollista, on esimerkiksi työ-

elämää, -hyvinvointia ja -kykyä kehitettävä, työelämän ulkopuolella olevat saatava mukaan,

osaamista parannettava sekä vero- ja sosiaaliturvajärjestelmää kehitettävä. Potentiaalinen,

usein unohdettu ryhmä, ovat vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt, joiden työelämäosalli-

suuden nostamisella olisi saavutettavissa merkittäviä hyötyjä.

Elinkeinoelämämme käy läpi rakennemuutosta. Suomessa on noin 220 000 työtöntä. Samaan

aikaan yrityksissä kärsitään työvoimapulasta. Usein pulaa on työntekijöistä osa-aikaisiin ja suo-

rittavan tason tehtäviin sekä erikoisosaamista ja korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin. Monet

näistä sopisivat osatyökykyisille ja vammaisille henkilöille. Osatyökykyisissä henkilöissä on ky-

keneviä työskentelemään niin osa- kuin kokoaikaisesti. Tehtäväkirjo vaihtelee perustason suo-

rittavista töistä aina asiantuntijatason vaativiin tehtäviin.

Julkisen talouden alijäämä ei selity suhdannekuopalla, vaan taustalla on jo nyt tulojen ja meno-

jen pysyvämpi epäsuhta. Nykyisillä julkisen sektorin rakenteilla väestön ikääntyessä tilanne

heikkenee vielä lisää tulevina vuosikymmeninä. Elatussuhde (ei-työllisten suhde työllisiin) heik-

kenee nykyisestä reilusta 120 elätettävästä 100 työllistä kohden 20 henkilöllä, jos työllisyysas-

tetta ei onnistuta nostamaan.

Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden potentiaali

Kansaneläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen selvitysten mukaan työkykyisiä ja -haluisia työky-

vyttömyyseläkettä saavia on jopa 60 000 – ei siis mikään marginaalinen ryhmä. Samaan koko-

arvioon päädytään Pellervon taloustutkimuksen selvityksessä vammaisten työkyvystä ja -

potentiaalista sekä työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastosta. Vaikka 250 000 työkyvyt-

tömyyseläkettä saavasta valtaosa onkin iäkkäämpiä, alle 50-vuotiaitakin on noin 65 000.

Jos tästä joukosta 40 000 työllistyisi esimerkiksi 1 500 euron palkkatasolle ansaiten toimeentu-

lonsa palkkatulona eläkkeen ja asumistuen sijaan, julkisen talouden tasapaino paranisi vuosita-

solla jopa 800 miljoonalla eurolla. Samalla työllisyysaste nousisi prosenttiyksiköllä.

Työhallinnon asiakkaana on ollut viime vuosien aikana noin 90 000 osatyökykyiseksi määritel-

tyä henkilöä. Henkilöistä, joiden työllistymistä vaikeuttaa sairaus tai vamma, on työllistynyt

reilut 35 000 vuosittain työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston perusteella. Noin 60

prosentin kohdalla työllistymiseen on liittynyt tukitoimenpiteitä. Edelleen työllistymisen tiellä

on kuitenkin monia esteitä. Lainsäädännön, palveluiden ja tukien kehittämistä täytyy jatkaa.

20.3.2014

2

Keskeisimpiä kehitettäviä kokonaisuuksia ovat:

1. Sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukkujen purkaminen ja järjestelmän kehittämi-

nen kokonaisuutena

2. Yrittäjyyden kehittäminen työelämään osallistumisen muotona

3. Välityömarkkinoiden kehittäminen ja selkeyttäminen

4. Tarpeista lähtevien, selkeiden ja tavoitteellisten palvelupolkujen kehittäminen

5. Työkykyyn ja -hyvinvointiin panostaminen

6. Työtehtävien räätälöinti sekä johtamisen ja työympäristön kehittäminen

7. Asenteiden muuttuminen ja tietoisuuden kasvaminen koskien vammaisia ja osatyöky-

kyisiä henkilöitä

8. Työkykyyn ja -hyvinvointiin tehtävien ja kuntoutuspanostusten investointiluonteisuu-

den oivaltaminen

Yhteiskunnan tuki ja panostukset eivät ole vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työpa-

noksen vähättelyä, vaan positiivista erityiskohtelua, jolla halutaan turvata yhdenvertaiset

mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan sekä nostaa nämä ryhmät marginaalista ytimeen –

erityisistä tavallisiksi. Esteiden purkaminen on suoranainen velvollisuus perusoikeuksien ja

yhdenvertaisuuden kannalta.

Pelkällä eläkeiän nostolla ja nuorten nopeammalla valmistumisella koulutusputkesta ei julkisen

talouden haasteita ratkaista. Kestävyysvajeen selättämiseksi tarvitaan ratkaisuja myös ns. par-

haassa työiässä ja työuran keskellä olevien ongelmiin. Yhteiskunnan on syytä herätä kaikilla

tasoilla vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden mahdollisuuksiin osallistua työelämään ja

potentiaaliin työllisyysasteen nostamiseksi.

Työkyvyn ylläpito

Vammaisten henkilöiden määrää ei tilastoida, mutta erillisten kansainvälisten selvitysten pe-

rusteella laajasti määriteltynä vammaisia henkilöitä on reilu 15 prosenttia väestöstä ja vaka-

vasti vammautuneita 2–4 prosenttia. Osa vammaisista henkilöistä on täysin työkykyisiä. Työ-

ikäisistä 15–64 -vuotiaista peräti 55 prosentilla – vajaalla 2 miljoonalla – on pitkäaikainen sai-

raus tai vamma Tilastokeskuksen vuoden 2011 kyselyselvityksen mukaan.

Osa vammaisista ja osatyökykyisistä henkilöistä on onnistunut pääsemään työelämän ja säilyt-

tämään työpaikkansa. Itse asiassa henkilöitä, joilla on pitkäaikainen sairaus tai vamma, on työ-

suhteessa pitkälti yli miljoona. Monen kohdalla pitkäaikaisellakaan sairaudella tai vammalla ei

olekaan vaikutusta työmahdollisuuksiin.

Toisaalta 18 prosentilla työikäisistä ts. reilun 600 000 henkilön kohdalla sairaudella tai vammal-

la ainakin koetaan olevan vaikutusta työskentelymahdollisuuksiin. Reilun 200 000 henkilön

osalla terveysongelmat vaikuttavat ei-työllisenä olemiseen. Monella heistäkin olisi mahdolli-

20.3.2014

3

suus osallistua työelämään sopeuttamalla työympäristöä, -aikoja ja -tehtäviä. Tilastokeskuk-

senkin selvityksen perusteella halua on noin 60 000 ulkopuolella olevalla.

Yleisin syy työkyvyn heikkenemiseen, etenkin ikääntyneemmillä, ovat tuki- ja liikuntaelinten

sairaudet. Nuorempien kohdalla korostuu puolestaan mielenterveysongelmat. Vaikka työkyky

menisikin hetkellisesti, terveydenhoito ja kuntoutus ovat kehittyneet niin, että valtaosan koh-

dalla toiminta- ja työkyky kyetään palauttamaan. Ammatillinen, sosiaalinen ja lääkinnällinen

kuntoutus ovat sitä tuloksellisempia, mitä aiemmin, suunnitelmallisemmin ja kokonaisvaltai-

semmin näitä kyetään tekemään. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ennalta ehkäisevä toiminta ja

varhainen puuttuminen, joissa työterveyshuollolla ja perusterveydenhoidolla on tärkeä rooli.

Loppujen lopuksi vain selkeä vähemmistö meistä selviää työiästään ilman merkittävää työky-

vyn alenemista. Siksi onkin tärkeää panostaa työkyvyn ylläpitoon kaikkien – niin henkilön itsen-

sä, työnantajan kuin yhteiskunnan – kannalta.

Panostuksista hyötyy kaikki

Panostuksen hyödyt ovat luonnollisesti selvimpiä henkilön itsensä kannalta. Sairauden ja

vamman vaikutukset heijastuvat koko elämään toimintakyvyn muodossa. Työkyvyn heikkene-

minen merkitsee valtaosan kohdalla ansainta mahdollisuuksien ja toimeentulon alentumista.

Tältäkin osin vaikutukset ulottuvat koko loppu elämänkaareen ansiosidonnaisen turvan kautta.

Työnantajan kannalta on myös taloudellisesti perusteltua panostaa ennaltaehkäisyyn, työhy-

vinvointiin ja työkyvyn ylläpitoon. Työolobarometrin mukaan palkansaajalla on keskimäärin 8

sairauspoissaolopäivää vuodessa. Kun sairauspäivän hinta työnantajalle on reilut 300 euroa,

Suomessa voidaan 18 miljoonan sairauspäivän kokonaiskustannuksiksi arvioida lähes 5,5 mil-

jardia euroa vuodessa.

Reilut 200 000 henkilöä vaihtaa vuosittain työpaikkaa. Jos näistä arvioidaan 120 000 olevan ei-

toivottuja työnantajan kannalta ja uusrekrytoinnin myötä työnantajalle arvioidaan koituvan

keskimäärin 30 000 euron kustannukset, vuositasolla työnantajien kustannukseksi muodostuu

reilut 3,5 miljardia euroa. Osa tästä kustannuksesta olisi vältettävissä panostamalla työyhtei-

söön, -ilmapiiriin ja -hyvinvointiin.

Työkyvyttömyydenkin hinta on kova työnantajille. Viime kädessä työnantajien kustantamia

työkyvyttömyyseläkkeitä maksetaan reilut 3 miljardia euroa vuodessa. Vähänkään suurempien

yritysten kohdalla työnantajat voivat suoraan vaikuttaa omiin työkyvyttömyysmaksuihinsa.

Kun mukaan otetaan muut vaikutukset – esim. tuottavuuden lasku – sekä itse henkilöiden ja

julkisen talouden menetykset ja kustannukset, voidaankin esittää arvioita yli 20 mrd. euron

kustannuksista yhteiskunnallemme työhyvinvoinnin ja -kyvyn heikkenemisestä. Panostamalla

ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen voimme alentaa näitä kustannuksia – myös nettomääräi-

sesti.

20.3.2014

4

Panostusten investointiluonteisuus

Usein panostukset työhyvinvointiin, työkykyyn ja kuntoutukseen nähdään pelkkinä kertaluon-

teisina menoerinä. Näin on varsinkin monien kuntien järjestämisvastuulla olevien palveluiden

kohdalla. Oleellisen tärkeää olisi kuitenkin nähdä panostusten investointiluonteisuus kaikilla

tasoilla.

Tämä koskee kaikkia, joille on vaikutuksiakin toimintakyvyn ja työpanoksen heikkenemisestä:

luonnollisesti henkilöä itseään, työnantajaa, esimiestä, yritysten omistajia, työkavereita, työ-

terveyshuoltoa kumppanina, läheisiä, julkista sektoria sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäji-

nä sekä kaikkia kansalaisiakin näiden palveluiden kustantajina. Siis meitä kaikkia – monen koh-

dalla useammassakin roolissamme.

Ennaltaehkäisevässä toiminnassa on usein vaikea osoittaa pitävästi hyötyjä, koska vaikutukset

tulevat esiin vasta myöhemmin ja tällöinkin syy–seuraus -suhteita on vaikea todentaa. Sama

koskee pitkälti ammatillisen, lääkinnällisen ja varsinkin sosiaalisen kuntoutuksen vaikutuksia.

Kun panostusten vaikutusten tarkastelu tehdään (läpinäkyväksi) pidemmällä aikavälillä, yhteis-

kunnan jäsentensä toiminta- ja työkyvyn ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi tehtyjen epävarmo-

jen ja suurienkin panostusten hyödyt tulevat esiin. Panostukset tulevat takaisin työpanoksen,

verotulojen sekä säästyneiden julkisten palveluiden kustannusten kautta.

Lisäksi positiiviset ulkoisvaikutukset tulisi ottaa huomioon muun muassa työpaikan tasolla.

Esimerkiksi työolojen sopeutus jonkin työntekijän vaatimusten vuoksi hyödyttää usein muita-

kin työntekijöitä.

Kun työyhteisössä kykenee toimimaan erilaisia yksilöitä, tulee työyhteisöstä elävämpi ja viih-

tyisämpi. Ilmapiirikin tulee sitouttavammaksi, kannustavammaksi ja motivoivammaksi. Myös

innovaatiot sekä tuottavuuden ja laadun kehittäminen saavat uusia näkökantoja. Samalla työ-

paikka toteuttaa yhteiskuntavastuullisuuttaan, joka näkyy monesti myös rahallisena tuottona

pidemmällä aikavälillä.

20.3.2014

5

1. Kannustinloukkujen purkaminen ja sosiaaliturvajärjestelmän uu-

distaminen

Edelleen moni sosiaaliturvaa saava törmää kannustin- ja byrokratialoukkuihin saadessaan

työllistymismahdollisuuksia. Tällaiset loukut on purettava. Lisäksi työn luonne on muuttu-

massa. Tarvitaan sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisvaltaista läpikäymistä ja uudistamista.

Uudistuksilla olisi merkittävät potentiaaliset vaikutukset talouteen.

Työkyvyttömyyseläke

Nykyisillä hoito- ja kuntoutusmenetelmillä työkyvyttömyys ei ole läheskään aina pysyvä tila.

Suomessa on tällä hetkellä 250 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa henkilöä. Eläketurvakes-

kuksen selvitysten mukaan heistä 5–10 prosenttia käy töissä. Tämän lisäksi reilu viidesosa, 60

000 henkilöä, haluaisi osallistua hyvinvoinnin kasvattamiseen antamalla oman panoksensa

työelämään. He olisivat myös kykeneviä työskentelemään osa- ja kokoaikaisesti. Tehtäväkirjo

vaihtelee suorittavista perusammattitöistä aina korkeakoulutusta vaativiin tehtäviin.

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmässä on kannustinloukku, johon moni vähimmäistyökyvyttö-

myyseläkettä saava törmää. Loukun aiheuttaa työkyvyttömyyseläkkeen kertaleikkaantuminen

743,38 euroa ylittävillä kuukausipalkoilla. Tämän rajan ylittävillä palkkatuloilla aina 1 700 euron

tasoon asti eläkettä saavan käteen jäävät tulot laskevat työllistyttäessä eläkkeen ja asumistuen

varasta tai lisättäessä työpanosta.

Kannustinloukun purkaminen mahdollistaisi osaltaan vammaisten ja osatyökykyisten henkilöi-

den yhtäläisen oikeuden kouluttautumiseen, työllistymiseen, ammattitaidon ylläpitämiseen,

uralla etenemiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä elämän merkitykselliseksi kokemiseen. Purka-

minen voisi tapahtua esimerkiksi sovittelemalla palkkatulo ja eläke niin, että jokainen ansaittu

euro leikkaisi eläkettä 40 senttiä. Korkeammista menoista aiheutuva toimeentuloturvan tarve

sekä toimeentulo hyvin osa-aikaisistakin töistä taattaisiin sillä, että leikkaantumista ei toteu-

tettaisi nykyiseen tapaan (vähintään) alle 743,38 euron kuukausitulon osalta.

Kannustinloukun purkamisella olisi merkittävät potentiaaliset vaikutuksen pidemmällä aikavä-

lillä. Jos 40 000 henkilöä työllistyisi vähintään 60 000 työhaluisesta ja -kykyisestä työkyvyttö-

myyseläkeläisestä, työllisyysaste nousisi reilun prosenttiyksikön. Tämä tarkoittaisi 1 500 euron

palkkatasolla henkilön käteen jäävän tulon nousua 4 500 eurolla reiluun 19 000 euroon vuo-

dessa. Kokonaisuutena ostovoima kasvaisi 185 milj. euroa.

Työllisyyden ja ansioiden nousun myötä julkisen talouden vero- ja sosiaalivakuutusmaksu-

tuotot nousisivat 350 miljoonaa euroa. Säästöt asumistuessa olisivat 160 miljoonaa euroa ja

työkyvyttömyyseläkkeissä 290 miljoonaa euroa. Yhteensä julkinen talous kohentuisi siten po-

tentiaalisesti jopa 800 miljoonalla eurolla.

20.3.2014

6

Kuntoutusraha

Aktiivisuudesta, toiminta- ja työkykynsä kehittämisestä sekä avoimille työmarkkinoille hakeu-

tumisesta tulee aina palkita. Toiminta- ja työkyvyn heikkeneminen maksaa helposti kymmeniä

tuhansia euroja vuodessa henkilöltä julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pahimmillaan

vankeinhoidon kustannuksina. Nuorten kuntoutusraha ja vähintään Kelan järjestämän amma-

tillisen kuntoutuksen ajalta maksettavan kuntoutusrahan vähimmäismäärä on syytä nostaa

takuueläkkeen tasolle, jotta taloudelliset kannustimet aktiivisuuteen ovat olemassa ja kannus-

timet siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle poistuvat.

Palkkatuki

Korkeinta korotettua palkkatukea voivat saada vain 500 päivää työttöminä työnhakijoina ol-

leet. Työkyvyttömyyseläkettä saavat vammaiset ja osatyökykyiset henkilöt joutuvat siten ole-

maan työttöminä työnhakijoina, jos heidän työllistymisensä edellyttää korkeamman palkkatu-

en saamista. Tämä loukku täytyy purkaa. Työkyvyttömyyseläkettä saavien täytyy olla tarvitta-

essa oikeutettuja korkeampaan palkkatukeen ilman 500 päivän vaatimusta.

Pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten kohdalla työllisyyspolkuun kuuluu usein palkkatuettu-

ja jaksoja välityömarkkinoilla. Pakkatukioikeus onkin usein käytetty, kun tulee ajankohtaiseksi

siirtyä avoimille työmarkkinoille. Tämä voi monen kohdalla vaikeuttaa pysyvämpää työllisty-

mistä. Henkilöillä, joiden työllistymisen edistämisessä on käytetty palkkatukea välityömarkki-

noilla, tulee olla oikeutettuja tarvittaessa palkkatukeen siirtyessään avoimille työmarkkinoille.

Henkilön aktiivisuus parantaa työllistymismahdollisuuksia ei saisi johtaa toisaalla edellytysten

heikkenemiseen. Esimerkiksi henkilön osallistuminen työkokeiluun voi johtaa korotettuun

palkkatukeen oikeutuksen siirtymiseen kauemmaksi tulevaisuuteen. Jotta olisi mahdollista

päästä tehokkaisiin ja mahdollisimman lyhyisiin työllistymispolkuihin, täytyy edellä esitetyn

kaltaiset byrokratialoukut purkaa koskien mm. palkkatukea.

Sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen

Siirtyminen sosiaaliturvajärjestelmästä työelämään tulee olla taloudellisesti motivoivaa ja tur-

vallista. Ajattelussa tulee siirtyä sosiaaliturva- ja työmarkkina-asemaan perustuvasta joko-tai -

ajattelusta sekä-että -ajatteluun. Tulevaisuudessa henkilön saama etuus tai työmarkkina-

asema ei saa estää häntä osallistumista ja antamasta kykyjensä mukaista työpanosta yhteis-

kunnalle. Aina on oltava taloudellisesti kannattavaa olla aktiivinen ja pyrkiä avoimille työmark-

kinoille. Sosiaaliturvajärjestelmämme on analysoitava kokonaisuutena ja uudistettava siten,

että palkka- ja yrittäjätulojen sekä sosiaaliturvan yhteensovittaminen on jokaisen kohdalla

mahdollisimman joustavaa ja kannustavaa.

20.3.2014

7

2. Välityömarkkinoiden kehittäminen

Vammaisilla, osatyökykyisillä ja pitkäaikaistyöttömillä henkilöillä on vaikeuksia työllistyä

suoraan avoimille työmarkkinoille. Tarvitaankin aktiivisia, tavoitteellisia ja tarpeista lähte-

viä palveluita toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi. Tehdyt panostukset palautuvat verotu-

loina, sosiaaliturvan säästöinä ja julkisten palveluiden matalampana kysyntänä.

Työpankit ja sosiaaliset yritykset

Sosiaalisten yritysten lainsäädäntöä ja toimintaa arvioidaan vuoden 2014 aikana. Samaan ai-

kaan siirtymiä tukevaa työpankkitoimintaa pyritään laajentamaan koko maahan. Mallit ovat

lähellä toisiaan.

Vuoden 2004 alusta luotiin sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö. Sosiaalinen yritys toimii

normaalien liiketaloudellisten periaatteiden mukaan, mutta tarjoaa samalla korostetusti työn-

tekomahdollisuuksia osatyökykyisille, vammaisilla ja pitkäaikaistyöttömille. Sosiaalisen yrityk-

sen työntekijöistä vähintään 30 prosenttia tulee kuulua oheisiin ryhmiin. Kompensaationa täs-

tä yritykset saavat mahdollisesti palkkatukea hieman korkeammin tukitasoin ja kestoin. Sosiaa-

listen yritysten toiminta ei ole laajentunut odotetuissa ja toivotuissa määrin – päinvastoin

määrä on supistunut viime vuosina. Sosiaalisten yritysten toimintaedellytyksiä on kehitettävä,

jotta avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella pysyvämmin oleville voidaan luoda osallisuuden

ja toimeentulon turvaavia työmahdollisuuksia.

Työpankkeja on kokeiltu ja kehitetty vuodesta 2009 alkaen. Työpankkien toiminnan tavoitteet

ovat pitkälti samat kuin sosiaalisten yritysten. Toiminnasta on kuitenkin kehitetty monipuoli-

sempaa sekä liiketoiminnan ja siirtymien suhteen tavoitteellisempaa. Mukaan on otettu

enemmän koulutuksellisia ja valmennuksellisia piirteitä (mm. oppisopimuskoulutus). Henkilös-

tövuokraustoiminnan, työpoolien ja ulostyöllistämisen kannustinpalkkioiden kautta toiminta

on tavoitteellisempaa työpankkien ulkopuolelle, avoimille työmarkkinoille, tapahtuvan työllis-

tymisen suhteen. Toiminnan laajuuden ja liiketoimintalähtöisyyden (mm. myynti ja alihankinta)

suhteen kriteerit on niin ikään asetettu korkeammalle. Siirtymiä edistävä monipuolinen työ-

pankkitoiminta on laajennettava koko maahan välityömarkkinoiden toimintamallina. Mukana

on oltava palkitseminen avoimille työmarkkinoille työllistämisestä.

20.3.2014

8

Työhönvalmennuksen lisääminen ja TE-palveluiden kehittäminen

Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta tuli voimaan 1.1.2013. Tämä toi ensimmäistä ker-

taa työhönvalmennuksen lain tasolle. Lakia täydentämään tuli asetus julkisesta työvoima- ja

yrityspalvelusta. Sekä laki että sitä täydentävä asetus edellyttävät, että työhönvalmennusta

annetaan henkilölle. Valmennus on siis henkilöön sidottua. Yrityksen ei ole mahdollista hankkia

työhönvalmennusta. Joustavuuden ja työllistymismahdollisuuksien olisi suotavaa, että työhön-

valmennus laajennettaisiin koskemaan myös työnantajia. Samalla työhönvalmennuksesta voi-

taisiin tehdä vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjyyttä tukevaa (ks. alle). Työnantajan mah-

dollisuudet hakea ja saada työhönvalmennusta tukisi erityisesti työsuhteessa olevien työssä

pysymistä.

Työhönvalmennuspalvelun myötä TE-toimistolla on tehokas paketti käytettävissä osatyökykyis-

ten työllistymisen edistämiseksi. Työhönvalmennuksen rinnalla on käytettävissä palkkatuki ja

työolojen järjestelytuki. Osatyökykyisten henkilöiden työnhaku- ja itse työelämävalmiuksia

voidaan niin ikään tukea mm. valmennuksella ja työkokeilulla. Näistä tuleekin tuotteistaa osa-

työkykyisille henkilöille joustava palvelupaketti. Mahdollisuudet kasvokkain tapahtuvaan koh-

taamiseen on turvattava. Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden parissa toimivien järjes-

töjen tulee markkinoida ja rohkaista vammaisia ja osatyökykyisiä hyödyntämään TE-palveluita.

Ammattiin valmistuvat on saatettava TE-palveluiden piiriin, mikäli heillä ei ole tiedossa työ-

paikkaa. Työnantajien ”piilotyöpaikkoja” tulee lisäksi etsiä.

Kuntoutuksen kokonaisuudistus

Kuntoutusjärjestelmämme – ammatillinen, lääkinnällinen ja sosiaalinen kuntoutus – on kehit-

tynyt viime vuosina erillisten muutosten kautta. Eri kuntoutusmuotojen tavoitteiden ja toteu-

tuksen on pelattava paremmin yhteen niin, että asiakkaalle saadaan järkevä ja tehokas polku

yksilön tarpeista lähtevään tavoitteeseen – sisältäen mahdollisuuksien mukaan työllistymisen.

Kuntoutus olisi usein saatava alkamaan joutavammin, aikaisemmin ja oikeahetkisemmin ilman

raskaita ja pitkiä diagnoosivaiheita. Näin vaikuttavuuskin olisi nopeampaa ja saataisiin usein

pienemmillä panostuksilla. Kytkös lääkinnällisen kuntoutukseen pääsyn ja vammaistuen väliltä

on poistettava. Myös rahoituskanavat on saatava yksinkertaisemmiksi ja selkeämmiksi. Onkin

aika pohtia kuntoutusta kokonaisuutena ja viedä kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus

maaliin.

20.3.2014

9

3. Vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjyyden lisääminen

Yrittäjyys ja itsensä työllistäminen ovat koko ajan yleisempiä väyliä löytää oma kanava työ-

elämäosallisuuteen. Tämä koskee myös vammaisia, osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä

henkilöitä. Nämä erityisryhmät tarvitsevat kuitenkin usein tukea tässä toiminnassa.

Yrittäjyys vammaisten uravaihtoehtona

Yrittäjyyden ja perinteisen palkkatyön rajapinta on tullut entistä häilyvämmäksi. Toisaalta mo-

neen työhön on tullut yrittäjämäisiä piirteitä mm. vastuun kasvun ja projektiluonteisuuden

myötä. Toisaalta yksinyrittäjyys tai itsensä työllistäminen on yleistynyt yritysten ulkoistaessa

osatoimintoja. Usein palkkatyö ja yrittäjyys vuorottelevat työuran aikana.

Vammaisille ja osatyökykyisille henkilöillekin yrittäjyys voisi olla aiempaa useammin väylä

osaamis- ja työpanoksen tarjoamiseen sekä osallisuuteen pääsemiseksi pysyvämpänä tai palk-

kasuhteeseen johtavana väylänä. Mahdollisista rajoitteista huolimatta toiminnan on luonnolli-

sesti oltava potentiaalisesti liiketaloudellisesti kannattavaa. Yhtenä muotona voisi entistä use-

ammin olla esimerkiksi osuuskuntamuotoinen (yhteis)yrittäminen, joka tarjoaa matalan kyn-

nyksen ainakin kokeilla oman osaamisen tarjoamista lyhyissäkin projekteissa.

Tarvitaan kuitenkin tietoa, miten yleistä vammaisten yrittäjyys on ja mitä erityistarpeita heillä

on yrittäjyyteen liittyen. Lisäksi vammaisten henkilöiden tietoisuutta yrittäjyysväylän potenti-

aalista on lisättävä. Vammaisten henkilöiden taloudellisena tukena yritystoiminnan alussa on

TE-toimistojen starttiraha ja Kelan elinkeinotuki. Elinkeinotuki vastaa yrittäjän tapauksessa

työolosuhteiden järjestelytukea.

Aloittavien vammaisten yrittäjien mentorointi

Yrityskummi ja -mentorointi toiminta on yleistynyt yritystoiminnan nivelvaiheiden tukena.

Toiminnan tarkoituksena on tuoda kokeneemman yrittäjän tuki tilanteisiin, joissa yritystoimin-

nan kehittyminen on erityisissä haasteissa. Luonnollisesti yritystoiminnan aloittaminen on yksi

tällainen nivelvaihe. Yrittäjyyskasvatus on kehittynyt merkittävästi opinnoissa viime vuosina.

Vanhemmilla ikäluokilla ja mahdollisesti useilla erityisryhmillä tätä kautta saavutettua osaamis-

ta ei kuitenkaan ole.

Mentorointitoiminta onkin tuotava paremmin tarjolle vammaisille ja osatyökykyisille henkilöil-

le. Mahdollisesti tarvitaan oma toimintamalli vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjyyden men-

torointiin. Yrityskummi- ja mentorointitoiminta voisi vertautua työhönvalmennuspalveluun

erityisryhmien kohdalla, koska tuen tarvekin voi usein olla suurempi. Tätä kautta toiminta voisi

olla samalla tavalla tuettuakin kuin työhönvalmennus. Työhönvalmennuspalvelu itsessään on

mahdollistettava myös yrittäjänä toimimista aloitteleville.

20.3.2014

10

4. Osallisuuden edellytysten parantaminen

Työllistymistä ja toimintakykyä tukeva palveluverkosto on saatava yksilöllisistä tarpeista

lähteväksi, tavoitteellisemmaksi ja yhtenäisemmäksi. Julkisen sektorin muunkin toiminnan

on tuettava tavoitteita. Lisäksi meidän jokaisen ja työyhteisöjen on tuettava kanssaihmisiä

osallisuudessa ja hyvinvoinnissa.

Sosiaaliset kriteerit julkisissa hankinnoissa

Julkisissa hankinnoissa voidaan käyttää sosiaalisia kriteerejä. Näillä voidaan luoda työllisyys- ja

yrittäjyysmahdollisuuksia mm. vammaisille, osatyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömille. Välillises-

ti näillä kriteereillä voidaan tukea paikallista välityömarkkina- ja pk-yritystoimintaa sekä mark-

kinakilpailun toimivuutta. Kriteerien käyttöä tuleekin lisätä julkisten hankintojen kilpailutusten

hankintakohteiden määrittelyssä, toimittajien soveltuvuuden arvioinnissa, tarjousten vertailus-

sa ja hankintasopimuksissa. Mahdolliset säädöstarpeet tulee sisällyttää käynnissä olevaan

hankintalain uudistamiseen.

Ehjät ja tavoitteelliset palveluketjut - työkykykoordinaattori

Nykyjärjestelmän seurauksena palveluihin pyrkivien joukko kuormittaa järjestelmää aiheuttaen

kustannuksia monella eri suunnalla ilman, että he saavat tukea, neuvontaa tai palvelua kun-

toutumisen tai työllistymisen suunnittelussa. Asiat voivat olla vireillä monella eri taholla hidas-

taen palveluprosessien etenemistä sekä aiheuttaen epäselvyyttä oikeudesta eri toimenpiteisiin

ja toimeentuloon. Työkykykoordinaattorista on tarkoitus tehdä palveluketjun osaaja. Konseptin

kehittämistyö ja toimivuuden seuraaminen on tehtävä huolella. Riittävän tiedonvaihdon on

oltava mahdollista. Väliinputoamiset on estettävä ja mahdollisuudet kasvokkain tapahtuvaan

kohtaamiseen turvattava. Suunniteltujen toimien on aina oltava tavoitteellisia sekä tavoittei-

den toisaalta realistia, yksilön tilanteesta lähteviä.

Palvelujärjestelmän on oltava koordinoitu, ja turhat päällekkäisyydet on poistettava. Järjestel-

mässä on varmistettava aina, että asiakas ohjautuu jatkopalveluihin. Esimerkiksi työkyvyttö-

myyseläkepäätöksenteossa on tutkittava ensin kuntoutusmahdollisuudet ja varsinkin kielteisen

päätöksen kohdalla on asiakas ohjattava oikeutetun kuntoutuksen piiriin.

20.3.2014

11

TE-toimistojen ja välityömarkkinatoimijoiden yhteistyötä on tiivistettävä. Tekemättömiä töitä

on etsittävä aktiivisemmin. Työelämä- ja osaamisvalmiuksia on pystyttävä nostamaan työnan-

tajalähtöisillä moduuleista koostuvilla täydennyskoulutuksilla. Asiakkaille on räätälöitävä

avoimille työmarkkinoille tähtäävä polku sekä asiakkaan siirtymiset toimien ja työnhaun välillä

on varmistettava. Asiakasta koskevien tietojenvaihdon esteet on poistettava. Pidemmällä aika-

välillä yhteinen asiakasjärjestelmä on saatava aikaan esim. kuntien sosiaalitoimen, Kelan ja

työhallinnon kesken.

Tietoisuus ja asenteet kuntoon – työelämän kehittäminen ja yhteiskuntavastuullisuus

Edelleen on runsaasti tiedonpuutetta ja virheellisiä asenteita vammaisia ja osatyökykyisiä hen-

kilöitä sekä heidän työkykyään kohtaan. Informaation levittämistä ja asenteiden muokkausta

täytyy jatkaa. Tiedon lisääntyessä asenteet muuttuvat. Näin moni voi säilyttää paikkansa työ-

elämässä ja moni voi löytää nopeasti uuden väylän takaisin työelämään ja osallisuuteen.

Tiedonpuute koskee kaikkia – itse vammaisia ja osatyökykyisiä henkilöitä, meitä kanssaihmisiä,

työnantajia, terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa toimivia, viranomaisia, päättäjiä, jne. Vam-

maiset ja osatyökykyiset henkilöt tarvitsevat tietoa mahdollisuuksista ja tuista, joita on ole-

massa. Työnantajien tietoisuutta potentiaalista ja työllistymisen tuista on lisättävä mm. toteu-

tuneiden casejen avulla. Kanssaihmisten ennakkoluuloja täytyy poistaa kertomalla todellisia

tarinoita mm. työkyvyn kehittymisestä, työpaikoilla tehdyistä järjestelyistä ja työhönpaluista.

Usein kuva vammaisista ja osatyökykyisistä henkilöistä on hyvin kapea. Vammaisten ja osatyö-

kykyisten henkilöiden kirjo on yhtä laaja kuin koko väestönkin.

Kansantaloutemme on haasteiden kourissa globaalin kilpailun keskellä. Samalla nuorempien

sukupolvien arvot ja odotukset työn suhteen haastavat vanhat rakenteet ja tavat toimia. Työ-

elämää on kehitettävä ja uudistettava laajasti – ei vain edelläkävijöissä – lähtien jo pelkästään

kilpailukyvystä ja väestön ikääntymisestä. Työllisyysaste on saatava korkeammaksi ja tuotta-

vuuden kasvun on säilyttävä. Nämä edellyttävät työelämän laatua, työssä viihtymistä ja työky-

vyn ylläpitoa. Työelämä 2020 -hanke ja muukin työelämän kehittäminen on vietävä tietoisuu-

den lisäämiseksi ja hyvien käytäntöjen levittämiseksi alueille ja työpaikoille. Ylätasolta on pääs-

tävä konkreettisiin uudistamiskeinoihin, jotka voidaan toteuttaa pienemmilläkin, ilman henki-

löstöhallintoa toimivilla, työpaikoilla.

Yrityksissä ollaan laajasti tietoisia ympäristövastuullisuudesta ja tehdään konkreettisia asioita

mm. materiaali- ja energiatehokkuuden suhteen. Aivan viime aikoina on korostuneesti herätty

taloudelliseen vastuullisuuteen koskien veronmaksua. Seuraavaksi on nostettava tietoisuutta

sosiaalisesta vastuullisuudesta laajemminkin. Edelläkävijäyritykset panostavat jo monimuotoi-

siin työyhteisöihin. Moni yritys hyötyisi monimuotoisesta työyhteisöstä. Tällöin työpaikka olisi

elävämpi ja viihtyisämpi sekä ilmapiirikin sitouttavampi, kannustavampi ja motivoivampi. Sa-

malla innovaatiot ja tuottavuuden kehittäminenkin saisivat erilaisia, innovatiisia näkökulmia.

20.3.2014

12

Liite: Kuvioita

0,8

1

1,2

1,4

1,6

1960

1970

1980

1990

2000

2010

2020

2030

2040

2050

2060

Työllisyysaste 69 % vuonna 2025

Työllisyysaste 74 % vuonna 2025 (perusura)

Työllisyysaste 79 % vuonna 2025

Elatussuhde

Työmarkkinoiden polarisaatio

20.3.2014

13

Työkyvyttömyyseläkettä saavien työkykyisten ja -haluisten potentiaali

Osatyökykyisiksi luokitellut työnhakijat ja työttömät TE-palveluissa

20.3.2014

14

Käteen jäävän tulon muutos kuukaudessa työllistyttäessä vähimmäistyökyvyttömyyseläk-

keeltä tai perustyöttömyysturvalta ja asumistuelta

Kelan kuntoutujat diagnoosin mukaan