RATKAISUKESKEINEN NETTIPSYKOTERAPIA

Opinnäytetyö

Katri Luukka

Ryhmä 20

Psykoterapeuttikoulutus

Lyhytterapiainstituutti

21.11.2014

2

SISÄLLYS

1 JOHDANTO…………………………………………………………………………………. 3

2 NETTIPSYKOTERAPIAN MAHDOLLISUUKSIA……………………………………….. 4

2.1 Radioterapiasta kohti mobiilia ja pelillistävää nettipsykoterapiaa…………………. 4

2.2 Tutkimuksia nettipsykoterapiasta……………………………………………………… 4

2.3 Online- vuorovaikutussuhteen erityispiirteitä………………………………………… 6

3 RATKAISUKESKEINEN PSYKOTERAPIASUHDE…………………………………… 8

3.1 Eriksonin hypnoosista asiakaslähtöiseen psykoterapiaan…………………………. 9

3.2 Ratkaisukeskeisyys ennen terapiasuhteen alkua ja aloituskysymykset………….. 10

3.3 Ratkaisukeskeisyys vuorovaikutussuhteessa……………………………………….. 11

3.3.1 Asiakasjohtoinen keskustelu…………………………………………………… 11

3.3.2 Ratkaisukeskeiset kysymykset………………………………………………… 12

3.3.3 Asiakkaan voimaantuminen vuorovaikutuksessa……………………………. 15

3.3.4 Ratkaisupuheen vahvistuminen……………………………………………….. 16

3.4 Ratkaisukeskeisen terapiasuhteen arviointi………………………………….……… 18

4 JOHTOPÄÄTELMÄT JA POHDINTA ………………………………………………….. 18

4.1 Johtopäätelmiä ratkaisukeskeisen nettipsykoterapian mahdollisuuksista……… 19

4.2 Pohdinta………………………………………………………………………………… 22

5 LÄHTEET……………………………………………………………………………………. 25

LIITE 1. Yhteenveto nettiterapiatutkimuksista………………………………………….. 30

3

1 JOHDANTO

Nettipsykoterapialle (internet psychotherapy) on useita rinnakkaiskäsitteitä kuten e-therapy,

e-counseling ja e-cybertherapy. Niille on vaikea löytää suomenkielisiä vastineita, koska

nettipsykoterapia on vasta ottamassa asemaansa uutena terapiamuotona Suomessa.

Masennuksen käypähoitosuositukseen on ensimmäisen kerran 29.9.2014 otettu käsitteenä

mukaan nettiterapia, joka määritellään seuraavalla tavalla: ”tietotekniikka-avusteiset ja

internetterapiat (ns. nettiterapiat) soveltuvat täydentämään tavanomaista perustason hoitoa

ja auttavat vähentämään masennusoireita pääosin lieväoireisissa masennustiloissa”

(Depressio 2014). Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Mielenterveystalo.fi-

palvelukonsepti käyttää myös käsitettä nettiterapia. Se on helposti ymmärrettävä käsite

suoraan asiakkaille suunnatuissa palveluissa (Mielenterveystalo 2014). Käytän tässä

opinnäytetyössä kuitenkin käsitettä nettipsykoterapia, jolla tarkoitan Valviran laillistamien

terveydenhuollon ammattihenkilöiden toteuttamaa psykoterapiaa hyödyntäen internetiä ja

ICT (information communication technology) - sovellutuksia tietokoneella, tablettilaitteella tai

älypuhelimella terapeuttisessa vuorovaikutussuhteessa.

Psykoterapeuttikoulutukseni opinnäytetyö perustuu 22 tieteelliseen artikkeliin (LIITE 1.),

joissa on tutkittu internetiin perustuvaa nettipsykoterapiaa. Tein kesäkuussa 2014 Ebsco-

tietokantaan ”internet therapy”- sanahaun, jolla sain 1 455 hakutulosta. Valitsin joukosta 22

tutkimusta, joissa kuvailtiin internetin käyttöä terapiatyöskentelyn välineenä. Katsaus eri

puolilla maailmaa tehtyihin tutkimuksiin osoittaa, että nettipsykoterapia on jo laajasti käytössä

perinteisen kasvokkain tapahtuvan psykoterapian rinnalla. Nykyisin se korvaa yhä enemmän

kasvokkain tapahtuvaa psykoterapiaa. Nettipsykoterapia lisääntyy voimakkaasti, koska

asiakkailla on osaamista käyttää erilaisia nettisovellutuksia perinteisen tietokoneen lisäksi

myös älypuhelimella ja tabletilla.

Opinnäytetyöni toisena tutkimusaineistona oli kirjoittamani blogi; TUNNEPEILI-

terapiaratkaisuja online oppien. Kirjoitin yhteensä viisi blogia. Niissä käsittelin blogin

tarkoitusta ja ratkaisukeskeistä ajattelua (28.5.2013), online-vuorovaikutustaitojen muutosta

(3.9.2013), online-terapiataitoja (4.12.2013), omia kokemuksiani nettipsykoterapian

toteuttamisesta osana psykoterapiakoulutukseni harjoittelua (16.2.2014) ja tekemääni

ryhmähaastattelua puhelin- ja nettipsykoterapiaa työkseen tekeville ja heidän kuvaus

nettiterapiassa tarvittavasta osaamisesta (20.4.2014) (Luukka 2014).

4

Tässä opinnäytetyössä esittelen ensin tieteellisten tutkimusten kautta saatavan tiedon avulla

nettipsykoterapiaa (luku 2). Seuraavaksi teen katsauksen ratkaisukeskeisessä

terapiasuhteessa tarvittaviin vuorovaikutustaitoihin (luku 3). Viimeisessä luvussa (luku 4) teen

johtopäätelmiä ratkaisukeskeisen nettipsykoterapian mahdollisuuksista (luku 4.1), lopuksi

pohdin tämän opinnäytetyön merkityksellisyyttä ja luotettavuutta (luku 4.2).

2 NETTIPSYKOTERAPIAN MAHDOLLISUUKSIA

2.1 Radioterapiasta kohti mobiilia ja pelillistävää nettipsykoterapiaa

Nettipsykoterapian juuret ulottuvat 1950-luvulle, jolloin aloitettiin ensimmäiset radio-ohjelmat,

joissa terapeutti keskusteli suorassa lähetyksessä hänelle soittaneiden kuuntelijoiden

kanssa. Radioterapiasta seuraavana kehitysaskeleena voidaan pitää 1990-luvun alkua,

jolloin sähköpostin käyttöönottaminen yleistyi ja erilaisia internetin avulla toimivia chatti-

sovellutuksia (mm. IRC) otettiin käyttöön. (Pergament 1998). Seuraavaksi tuli erilaisia

verkko-ohjelmia, jotka mahdollistivat itseopiskelun ja/tai ohjatun työskentelyn verkon

välityksellä. Tällaisia ovat mm. Ben Furmanin kehittämät ratkaisukeskeiset sovellutukset:

Kritiikkisimulaattori, Muksuoppi online ja Self Helper (Furman 2014), Pelipoikki- ohjelma

(Pelipoikki 2014) ja HUSin Mielenterveystalo.fi- palveluissa käytettävät nettiterapiat

(Mielenterveystalo 2014). Älypuhelimien ja tablettien yleistymisen myötä yleistyvät erilaiset

sovellutukset kuten OIVA- hyvinvointiohjelma, jonka avulla voi vähentää stressiä ja parantaa

mielialaa kuuntelemalla ja tekemällä sovelluksen harjoituksia vaikka bussimatkalla (Oivamieli

2014). Lisäksi erilaiset pelimekaniikkaan perustuvat sovellutukset yleistyvät kuten

esimerkiksi ”Elämäni peli”, joka on suunnattu 16-19 -vuotiaille nuorisopsykiatrian asiakkaille

tavoittamaan nuoria heidän oman maailmansa kautta (Kajaanin AMK 2014). Erilaisten

sovellutusten hyödyntämä mobiiliteknologia edistää nettipsykoterapian laajentumista ja

helppokäyttöisyyttä (Watts et al., 2013).

2.2 Tutkimuksia nettipsykoterapiasta

Laajoissa metatutkimuksissa on selvitetty internetin mahdollisuuksia toimia psykoterapian

välineenä. Bee ym. (2008) tekivät analyysin 13:sta tieteelliseen julkaisuun: heidän

tutkimuksessaan eräänä yhteenvetona todettiin, että hyvää terapiaa voidaan antaa niin, ettei

asiakkaan ja psykoterapeutin tarvitse olla fyysisesti samassa tilassa. Foroushani ym. (2011)

tekivät analyysin kymmeneen tutkimukseen, joissa kognitiivinen nettipsykoterapia todettiin

5

tehokkaaksi hoitomuodoksi. Richards ja Viganó (2013) tekivät katsauksen 123 tieteelliseen

tutkimuksen. Heidän tutkimuksensa keskeinen tulos on, että kasvava määrä tutkittua tietoa

osoittaa online-ohjauksen positiivisia vaikutuksia terapeuttisessa vuorovaikutuksessa.

Nettipsykoterapiaan liittyvistä tutkimuksista useissa on sovellettu kognitiivista

käyttäytymisterapiaa (Andersson 2010, Andrews ym. 2010, Bendelin ym. 2011, Bennet-Levy

ym. 2012, Foroushani ym. 2011, Johansson ym. 2013 & 2012a, Lopez-Del Hoyo ym. 2013 ja

Preschel ym. 2013) ja myös psykodynaamista terapiasuuntausta (Johansson 2012a &

2012b). Näitä molempia suuntauksia suositellaan käytettäväksi nettipsykoterapiassa, kun

tarkoituksena on psykoedukatiivisia menetelmiä hyödyntäen oppia mielialojen hallintataitoja.

Lisäksi nettipsykoterapiaa suositellaan käytettävän erityisesti mielialahäiriöiden kuten

masennuksen (Andrews ym. 2010, Griffiths ym. 2012, Johansson ym. 2012b, Montero-Marin

ym. 2013 ja Preschel ym. 2013) ja postraumaattisen stressin hoidossa (Spence ym. 2011).

Internetin negatiivisina puolina pidetään erityisesti ”extreme yhteisöjä”, joissa voidaan opettaa

haitallista käyttäytymistä jopa tekemään itsemurha tai edistämään syömishäiriöitä (Bell

2007). Internetin käytön lisääntyminen on myös tuonut tullessaan lisääntyviä ongelmia

internetin liikakäyttönä, jolloin ajan- ja elämänhallintataidot voivat kadota. Psykoterapeutit

joutuvat yhä enemmän kohtaamaan työssään asiakkaita, joilla on mm. nettiriippuvuutta ja

parisuhdeongelmia, jotka aiheutuvat internetin käytöstä (Hertlein 2011). Internetin ja myös

sosiaalisen median käyttöä suositellaan vältettävän silloin, kun asiakkaalla on vaikeuksia

mielialojen hallinnassa tai, jos hän on esimerkiksi psykiatrisessa hoidossa psykoottisen

oireilun vuoksi.

Nettipsykoterapian etuna pidetään sitä, että se on kustannustehokasta (Cartreine ym. 2010)

ja helposti saavutettavissa (Bee ym. 2008). Saksalaisille tehdyssä mittavassa kansallisessa

tutkimuksessa todettiin, että neljäsosa asiakkaista hakee tietoa internetin kautta

mielenterveysongelmiin. Asiakkaat, joilla on muutenkin valmius käyttää internetiä ja mobileja

ICT-välineitä on myös osaamista käyttää nettiterapiapalveluita enemmän (Eichenberg et al.

2013).

Nettipsykoterapia kohtaa edelleen hyvin paljon vastustusta erityisesti ammatillisten

työntekijöiden suunnalta (Goss & Anthony 2009). Tutkimuksissa on todettu, että asiakkaat

suhtautuvat myönteisemmin nettipsykoterapiaan kuin ammattilaiset (Richards & Vigan 2013).

Toisaalta asiakkaat eivät erottele nettityöskentelyä muusta työskentelystä kuten

ammattilaiset tekevät (Baker & Ray 2011). Richardsin ja Viganin (2013) 123 tieteellistä

6

artikkelia käsittelevässä tutkimuksessa eräänä tarkastelun kohteena oli myös terapeuttinen

vuorovaikutus online-keskustelussa. Seuraavaksi perehdytään yhdeksästä eri näkökulmasta

online- vuorovaikutussuhteeseen nettipsykoterapiassa (Richards ja Vigan 2013).

2.3 Online- vuorovaikutussuhteen erityispiirteitä

1. Anonyymisyys ja avoimuus (disinhibition)

Asiakas voi tulla online-vastaanotolle joko omalla nimellään tai anonyyminä esimerkiksi

nimimerkin tai virtuaalisen Avatar- hahmon (esim. Second Life) kautta. Se, että asiakkaalla

on mahdollisuus olla anonyyminä online-vastaanotolla, tutkimusten mukaan lisää asiakkaan

turvallisuuden tunnetta, poistaa estyneisyyttä ja saa asiakkaan paljastamaa enemmän

itsestään (Rickhards ja Vigan 2013). Toisaalta, jos psykoterapeuttikin toimii nimimerkillä tai

ilman kuvaa anonyyminä tai virtuaalihahmona terapiasuhteessa, niin asiakas voi kuvitella

psykoterapeutin sellaiseksi kuin itse haluaa.

2. Mukavuus ja saavutettavuus

Internetin helppo käytettävyys ovat sekä asiakkaiden että psykoterapeuttien mielestä tärkein

syy online-terapian käyttämiseen. Online-vastaanotot mahdollistavat palveluita, jotka olisivat

muuten asiakkaiden saavuttamattomissa joko välimatkojen tai ajankäytön vuoksi. (Rickhards

ja Vigan 2013). Toisaalta perinteisen puhelimen käyttö lisää myös asiakaslähtöistä

psykoterapian saavutettavuutta. Asiakas voi halutessaan lähteä esimerkiksi lenkille ja

keskustella samalla puhelimessa psykoterapeutin kanssa.

3. Aikaviive (synkronoitu- ja ei-synkronoitu keskustelu)

Samanaikaisen terapiakeskustelun voi toteuttaa videokonferenssia ja chattia käyttäen

esimerkiksi Skype, Facetime ja AACP- yhteyksillä. Tällöin vuorovaikutussuhde välittyy kuvan

kanssa ja lisänä voidaan käyttää kirjoittamista reaaliaikaisena chattina. Myös ei-

reaaliaikaista psykoterapiaa voidaan toteuttaa kuvan kanssa nauhoitettuina videoina tai

äänitteinä eli podcasteina. Ei- reaaliaikainen toteutus antaa niin asiakkaalle kuin

7

psykoterapeutillekin mahdollisuuden reflektoida keskustelussa esille nousseita asioista

rauhassa ajan kanssa (Rickhards ja Vigan 2013).

4. Non-verbaalin viestinnän puuttuminen

Sekä visuaalinen että verbaalinen viestintä tuovat kasvokkain tapahtuvaan psykoterapiaan

oman lisänsä esimerkiksi tunteina. Kasvokkain tapahtuvassa psykoterapiassa mukana olevat

sosiaaliset signaalit puuttuvat usein nettiterapiasta. Tämä ei ole välttämättä huono asia,

koska se voi myös tuoda turvallisuuden tunnetta vuorovaikutussuhteeseen. Samalla

keskustelussa voidaan keskittyä enemmän asiasisältöön kuin non-verbaaliin viestintään, joka

voi joskus olla myös esteenä vuorovaikutussuhteessa. (Rickhards ja Vigan 2013).

5. Kirjoittaminen ja itsensä ilmaiseminen

Kirjoittaminen terapeuttisena kommunikaatiomuotona antaa usein enemmän aikaa

prosessoida käsiteltyjä asioida kuin kasvokkain tapahtuva psykoterapia. Kirjoitettuun tekstiin

voi aina palata uudestaan niin asiakas kuin psykoterapeuttikin. Tutkimuksissa on todettu

kirjoittamisen lisäävän itsereflektiota (Rickhards ja Vigan 2013). Kirjoittaminen voi sopia

osalle asiakkaista itseilmaisun muotona kuten esimerkiksi käyttäen blogeja tai sähköposteja.

Toiset taas eivät pidä kirjoittamisesta, joten heille tämä ei ole sopivin kommunikaatiomuoto

psykoterapiassa.

6. Etiikka

Eettisissä kysymyksissä keskeisinä ovat tietoturvaan liittyvät kysymykset, asiakkaan tiedotus

ja tietoinen suostumus nettipsykoterapiaan, perustuminen sopimukseen, digitaalisen datan

säilyttäminen, yksityisyys ja hoitovastuu. Amerikkalaisissa tutkimuksissa (Rickhards ja Vigan

2013) on todettu, että noin kolmannes psykoterapeuteista (practioner) huolehtii tietoturvaan

liittyvistä erittäin hyvin, kolmannes jokseenkin hyvin ja kolmannes ei lainkaan. Esteenä sille,

ettei internetin käyttö laajene nopeammin terapeuttisena välineenä pidetään sitä, ettei ICT-

teknologia kehity ja säädökset muutu tarvittavalla aikataululla terapiatoiminnan kehittymisen

myötä.

8

7. Asenteet ja kokemukset

Rickhards ja Viganin ( 2013) mukaan useissa tutkimuksissa on todettu, että asiakkaat

suhtautuvat myönteisemmin internetin välityksellä tapahtuvan psykoterapian toteuttamiseen

kuin ammattilaiset (professionals). Asiakkaat, jotka muutenkin käyttävät enemmän internetiä

työssään ja vapaa-ajallaan, suhtautuvat myönteisemmin nettipsykoterapiaan (Eichenberg

ym. 2013, Rickhards ja Vigan 2013, ). Nettipsykoterapian käyttöä vähentää se, etteivät

psykoterapeutit osaa käyttää ICT-sovellutuksia. Käyttöä toisaalta lisää se, että on opittu

havaitsemaan internetin vaivattomuus ja edullisuus verrattuna kasvokkain tapahtuvaan

terapiaan.

8. Nettipsykoterapian sopivuus

Nettipsykoterapiaa on suositeltu käytettävän erityisesti lievissä ja keskivaikeissa

mielialahäiriöissä kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden hoidossa. Lisäksi sitä suositellaan

käytettävän sosiaalisten suhteiden ja henkilökohtaisen kehittymisen välineenä.

Nettipsykoterapian on myös todettu sopiva erityisen hyvin 20 - 40-vuotiaille naispuolisille

asiakkaille. (Rickhards ja Vigan 2013). Nettipsykoterapian sopivuuden arvioinnissa

oleellisinta on kuitenkin, että sekä asiakas että terapeutti osaavat käyttää teknologiaa ja

kokevat online-vuorovaikutuksen luonnollisena ja uskovat nettipsykoterapian hyötyihin.

9. Koulutus

Nettipsykoterapiaan järjestetään erittäin vähän koulutusta. Tutkimuksen mukaan 94 %

psykoterapeuteista kertoo, ettei heidän koulutuksensa sisältänyt osuutta nettipsykoterapiasta.

Nettipsykoterapiassa tarvittavaa osaamista on opittu itsenäisesti tai työskentelemällä

kollegoiden kanssa, työpajoissa ja osallistumalla koulutuksiin. (Rickhards ja Vigan 2013).

Suomessa on tiettävästi järjestetty ensimmäinen nettipsykoterapian koulutus syksyllä 2014

(Therapion 2014)

3 RATKAISUKESKEINEN PSYKOTERAPIASUHDE

Ratkaisukeskeinen psykoterapiasuuntaus on ensisijaisesti lyhytterapiaa, jossa 1 - 10

terapiatapaamisella pyritään saamaan asiakkaan toivomat muutosprosessit liikkeelle, jotta

asiakas voimaantuisi, alkaisi saavuttaa haluamiaan asioita ja tulisi samalla tyytyväisemmäksi

9

itseensä ja elämäänsä. Psykoterapia voi kestää vain yhden tapaamisen verran, jos asiakas

kokee sen riittäväksi antamaan uutta näkökulmaa saavuttamaan omia muutostoiveita. Jos

psykoterapia kestää esimerkiksi kymmenen käyntiä, voidaan se jakaa kolmeen vaiheeseen.

Ensimmäistä ja sitä seuraavaa kahta psykoterapiakertaa voidaan pitää terapiasuhteen

aloitusvaiheena, jossa määritellään asiakkaan näkökulmasta psykoterapian tavoitteet ja

samalla syntyy luottamuksellinen vuorovaikutussuhde asiakkaan ja psykoterapeutin välille.

Tänä aikana terapia ns. ”lähtee lentoon”. Neljä seuraavaa psykoterapiakertaa (4 - 7) ovat

varsinaista terapeuttisista työskentelyä vuorovaikutussuhteessa asiakkaan ja terapeutin

välillä. Terapiasuhteen päättäminen tapahtuu kolmen viimeisen (8 – 10) terapiakerran aikana,

jolloin myös päätetään vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa. Päätösvaiheessa terapia ns.

”laskeutuu takaisin maanpinnalle”. (mukaillen Bannik 2014).

3.1 Eriksonin hypnoosista asiakaslähtöiseen psykoterapiaan

Ratkaisukeskeinen psykoterapia on todettu laajassa metatutkimuksessa vaikuttavaksi

terapiamuodoksi. Gingerichin ja Petersonin tekemä tutkimus kattoi 43 tieteellistä julkaisua,

joissa 32:ssa (74%) raportoitiin merkittävistä hyödyistä ja 10:ssä (23%) positiivisista

muutoksista (positive trends) ratkaisukeskeisessä terapiassa. Erityisesti vahvaa näyttöä on

ratkaisukeskeisen suuntauksen toimivuudesta masennuksen hoidossa. Myös siitä on

näyttöä, että hoitokertoja tarvitaan vähemmän kuin perinteisissä terapioissa ja siten

psykoterapiasta aiheutuu vähemmän kustannuksia. (Gingerich ja Peterson 2013). Myös

Suomessa tehdyssä tutkimuksessa ratkaisukeskeinen psykoterapia on osoittautunut

vaikuttavaksi terapiamuodoksi (Mattila 2014).

Ratkaisukeskeisen psykoterapian juuret sijoitetaan usein 1950-luvulle Milton H. Eriksonin

työskentelyyn psykoterapeuttina, jolloin internet ei luonnollisestikaan ollut käytössä

terapiatyöskentelyn välineenä. Haley (1997, 190) kuvaa Eriksonin psykoterapiassa

käyttämää vuorovaikutusta hypnoosina, jossa ”kaksi ihmistä reagoi toisiinsa” ja, jossa ”syvä

transsi on eräänlainen kahden ihmisen välinen suhde”. Erikson käytti työskentelyssään myös

ns. ”sirottelutekniikkaa”, jossa hän rennosti asiakkaan kanssa keskustellen asetti tietyille

sanoille erityispainoa niin, että ne toimivat tehokkaina suggestiona (Haley 1997, 297).

Psykoterapeutin hyvät kommunikaatiotaidot ovat keskeisiä, jotta asiakkaan muutosprosessit

mahdollistuvat terapeuttisessa vuorovaikutustilanteessa (Smock Jordan & Beavin Baveles

2013). Myös Chang ja Nylund (2013) ja De Jong ja Berg (2008, 30-58) korostavat

10

psykoterapeutin käyttämien kommunikaatiotaitojen merkitystä hyvässä ratkaisukeskeisiä

menetelmiä hyödyntävässä terapiasuhteessa.

Changin ym. (2012) mukaan ratkaisukeskeinen lähestymistapa on viimeisen 20 vuoden

aikana vuodesta 1991 alkaen muuttunut psykoterapeutin asiantuntijan, julistajan asemasta ja

”peilien takaa”- toimimisen strategisista interventioista kohti matalampaa hierarkiaa, jossa

asiakkaan kanssa käydään yhteistyössä terapeuttisia keskusteluja. Tässä artikkelissa ei

mainita internetin mukanaan tuomaa muutosta terapiakeskusteluihin. Myös

ratkaisukeskeisen terapian oppikirjat, kuten esimerkiksi De Jong ja Berg 2008, Furman ja

Ahola 2012, on kirjoitettu kasvokkain vastaanotolla tapahtuvien tapausesimerkkien

näkökulmasta.

3.2 Ratkaisukeskeisyys ennen terapiasuhteen alkua ja aloituskysymykset

Terapeuttisessa vuorovaikutuksessa tulisi huomioida, mitä edistystä on tapahtunut ennen

vuorovaikutussuhteen alkamista (pre-treatment change). Tämän vuoksi asiakkaalta tulisi

kysyä, mitä muutosta parempaan asiakas on havainnut sen jälkeen, kun hän on ottanut

yhteyden vastaanotolle. Ratkaisukeskeisen psykoterapeutin puheeseen on

sisäänrakennettuna oletus paremmasta tulevaisuudesta sanavalintoina. Esimerkiksi

tapaamisen yhteydessä kysytään mielellään ”mikä menee nyt paremmin”- kysymystä kuin

”mitä kuuluu”-kysymystä. (Beyebachin 2014)

Jos edellistä voidaan pitää ensimmäisenä kysymyksenä asiakkaalle terapiatilanteessa, niin

toisena kysymyksenä psykoterapeutin tulisi olla kiinnostunut niistä asioista, joista asiakas

hyötyisi eniten tapaamiselta. Tähän liittyen psykoterapeutti voisi kysyä asiakkaalta

esimerkiksi seuraavasti: ”mikä on se ensimmäinen tai kenties tärkein kysymys, joka minun

pitäisi sinulle esittää, jotta tapaamisen jälkeen olisit tyytyväinen, että tällä käynnillä puhuttiin

sinun kannaltasi oikeista asioista?” (mukaillen Ahola 2014, Panayotov 2014).

Richmond ym. (2014) ovat tutkimuksessaan vertailleet ongelmakeskeisiä ja

ratkaisukeskeisiä vastaanotolle sisääntulovaiheen haastattelukysymyksiä keskenään. Heidän

mukaan viisi keskeisintä ratkaisukeskeistä aloituskysymystä ovat seuraavat: 1) miten voimme

parhaiten auttaa sinua, 2) asteikolla 1-10, missä olet nyt ja missä haluaisit olla, 3) missä

haluaisit nähdä olevasi vuoden päästä, 4) mistä tiedät, ettei sinun tarvitse tulla enää

terapiaan ja 5) siitä, kun soitit ja otit yhteyden vastaanotolle, niin ovatko asiat mennen

11

huonompaan päin, pysyneet samana vai tulleet paremmiksi? Näiden viiden kysymyksen on

todettu käynnistävän muutosta asiakkaan toipumisessa jo ennen varsinaisen

vastaanottokäyntien aloittamista.

3.3 Ratkaisukeskeisyys vuorovaikutussuhteessa

Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa keskeistä on ns. ”ei-tietämisen asenteen”

omaksuminen, jossa psykoterapeutti on aidosti utelias tietämään niistä asioista, joista

”asiakas informoi terapeuttia” (De Jong ja Berg 2008, 30). Tällöin vuorovaikutustilanteessa

asiakas kokee tulleensa kuulluksi, häntä kunnioitetaan ja hänen ratkaisujaan vahvistetaan

(Beyebachin 2014). Tähän lukuun on koottu neljä erilaista näkökulmaa, joista muodostuu

hyvä ratkaisukeskeinen vuorovaikutus asiakkaan ja psykoterapeutin välillä.

3.3.1 Asiakasjohtoinen keskustelu

Hyvän vuorovaikutussuhteen perustana pidetään psykoterapeutin taitoa kuunnella ja kuulla

asiakasta. Psykoterapeutin vastaus ja kysymykset liittyvät asiakkaan edelliseen

puheenvuoroon. Tällöin keskustelu on asiakasjohtoista ja menetelmästä voidaan käyttää

nimitystä ”leading from the one step behind” . Erittäin tärkeää keskustelun aikana on, että

asiakkaan omat sanat tulevat käyttöön ja ettei psykoterapeutti tee omia tulkintoja asiakkaan

puheesta. (Beyebach 2014, De Jong ja Berg 2008, 30-31). Myös tutkimuksessa on todettu,

että ratkaisukeskeisen suuntauksen expertti-terapeutit käyttävät enemmän asiakkaan omia

sanontoja ja tekivät vähemmän tulkintoja kuin kognitiivisen ja motivoivaa

haastattelumenetelmää käyttävät expertti-terapeutit (Korkman ym. 2013).

Asiakkaan omien sanojen käyttäminen (paraphraising) kertoo asiakkaalle olennaisen siitä,

mitä juuri puhuttiin. Samalla psykoterapeutti lyhentää ja selkeyttää asiakkaan kommentit

käyttämällä asiakkaan ilmaisemia avainsanoja. Asiakkaan omien sanojen toistaminen on

lyhyempi versio yhteenvedosta. Yhteenvedolla tarkoitetaan sitä, että asiakkaalle aika ajoin

toistetaan hänen ajatuksiaan, tekojaan ja tunteitaan. Tätä menetelmää käytetään sen

jälkeen, kun asiakkaalta on ensi saatu tarkka kuvaus tietystä osasta hänen tarinaansa

käyttäen esimerkiksi asiakkaan sanontojen toistamista ja avoimia kysymyksiä. (De Jong ja

Berg 2008, 34-35).

12

3.3.2 Ratkaisukeskeiset kysymykset

Ratkaisukeskeinen psykoterapia on tulevaisuus- ja tavoitesuuntautunutta (Beyebach 2014,

Furman ja Ahola 2012). Tämän vuoksi siinä käytettävät kysymykset painottuvat nykyisyyteen

ja tulevaisuuteen (Bliss & Bray 2009). Tutkimuksessa on todettu, että ratkaisukeskeiset

kysymykset ohjaavat tehokkaasti tavoitteen saavuttamiseen, lisäävät positiivista ja

vähentävät negatiivista tunnetilaa, lisäävät voimaantumisen/pystyvyyden (sef-efficacy)

tunnetta ja saavat toimimaan tavoitteiden suunnassa (Grant 2012). Asiakasta voidaan ohjata

arvioimaan omia ratkaisukeskeisen ajattelun osaamisen taitojaan esimerkiksi itsearviointi-

kyselylomakkeen avulla (Smock Jordan 2014).

Avoimet kysymykset

Psykoterapiassa ratkaisukeskeisten kysymysten tavoitteena on, että ne osallistavat asiakasta

rakentamaan hänen tarvitsemiaan ratkaisuja. Keskeisenä periaatteena on, että

psykoterapeutin kysymykset pohjautuvat asiakkaan edelliseen tai sitä edeltävään

vastaukseen tai kertomukseen. Psykoterapia on vuorovaikutusprosessi, joka etenee

kysymysten muotoilun kautta vastausten kuunteluun ja siitä uuden kysymyksen muotoiluun ja

kysymykseen (De Jong ja Berg 2008, 31-33).

Avointen ja suljettujen kysymysten välinen ero on siinä, että suljetut kysymykset kaventavat

asiakkaiden näkökenttää. Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa avoimia kysymyksiä

käytetään tutkittaessa asiakkaan asenteita, ajatuksia, tunteita ja havaintoja. Avoimet

kysymykset kunnioittavat asiakkaan viitekehystä paremmin kuin suljetut kysymykset.

Esimerkkejä ratkaisukeskeisistä avoimista kysymyksistä ovat: 1) Minua kiinnostaisi kuulla

lisää siitä, kun olit…, 2) Voitko kertoa minulle jotain siitä, kun… 3) Jos/kun oletetaan, että

asiat tulisivat/tulevat paremmiksi …, mikä olisi toisin. Avoimia kysymyksiä ohjaa aito

uteliaisuus. Ne antavat asiakkaalle enemmän valinnan vapautta kertoa itsestään ja miten

ilmaista itseään. Suljettuja kysymyksiä käytetään, kun halutaan saada tietoa faktoista kuten,

onko edellisen tapaamiskerran jälkeen tapahtunut toivottua muutosta. (De Jong ja Berg 2008,

35-36). Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa yksityiskohtien tutkiminen tarkoittaa

täsmennyksiä, joissa käytetään kuka-, mitä-, missä-, milloin- kysymyksiä koskien asiakkaan

kertomusta. Miksi- kysymyksiä ei suositella käytettävän, koska ne johtavat usein syy- ja

seuraussuhteiden pohdintaan ja voivat syyllistää/tuomita asiakasta ja ovat siten hyödyttömiä

13

ratkaisujen rakentamisessa. (De Jong ja Berg 2008, 33-34). Toisaalta miksi- kysymyksiä ei

tulisi turhaan vältellä, vaan ne olisi hyvä ymmärtää asiakkaan näkökulmasta

ratkaisukeskeisen ajattelutavan edeltävänä jopa tarpeellisena vaiheena (Panayotov 2014).

Ihmekysymykset

Ihmekysymyksiä käytetään tavoitteiden määrittelyyn herättelemällä mielikuvia paremmasta

tulevaisuudesta. Vaihtoehtoiset tulevaisuudet luovat asiakkaalle toiveikkuutta. Ihme (miracle)

on sanana neutraali ja se antaa asiakkaalle mahdollisuuden ajatella, mitä tahansa.

Ihmekysymys auttaa asiakasta saamaan selville hänen muutostoiveitaan ja suuntaa

asiakkaan huomion tulevaisuuteen. Samalla se suuntaa ajattelua pois menneisyydestä ja

nykyisyydestä. Ihmekysymys on asiakkaan näkökulmasta merkittävä fokuksen siirtyminen

ongelmakeskeisestä ajattelusta ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Psykoterapeutteja

suositellaan käyttävän seuraavia ohjeita esittäessään ihmekysymyksen asiakkaille:

1) puhu hitaasti ja pehmeällä äänellä antaaksesi asiakkaalle aikaa siirtää huomio

ongelmista ratkaisuihin,

2) ilmaise selvästi ja dramaattisesti se hetki, jossa ratkaisujen rakentaminen alkaa

selittämällä, että ihmekysymys on epätavallinen ja outo kysymys,

3) pidä useita taukoja ja anna asiakkaalle aikaa sulatella kysymystä ja prosessoida

ajatuksiaan kunkin kysymyksen vaiheen aikana,

4) koska kysymyksellä pyydetään kuvausta tulevaisuudesta, on syytä pyrkiä käyttämään

verbien futuurimuotoa: mikä tulisi olemaan toisin, mitkä tulevat olemaan merkkejä siitä,

että ihme on tapahtunut,

5) jatkokysymyksissä on hyvä toistaa lausetta: ”kun tapahtuu ihme, jolloin ongelma, jonka

vuoksi tulit tänne on ratkennut”. Tällä vahvistetaan siirtymistä ratkaisupuheeseen ja

6) jos asiakas putoaa takaisin ongelmapuheeseen, voi psykoterapeutti ystävällisesti

suunnata asiakkaan huomion takaisin siihen, mikä tulee muuttumaan, kun ihme on

tapahtunut. (Bliss & Bray 2009, De Jong ja Berg 2008, 88-103, 191-192, 213-214,

Stith ym. 2012).

Ihmekysymyksiä on hyvä jatkaa seuraavilla jatkokysymyksillä: 1) Mistä muut huomaisivat

ihmeen tapahtuneen, 2) Mitkä asiat olisivat muuttuneet ja miten, mitä tekisit toisin, 3)

Asiakkaalla voi olla vaikeuksia kuvitella ihmeen tapahtuvan, jolloin psykoterapeutti voi auttaa

sanomalla ”kuvitellaan, että huomenna herätessäsi huomaat olevasi oikealla tiellä ongelman

ratkaisemiseksi, mitä teet silloin toisin”, 4) Asiakkaan vastatessa ”tuntuu erilaiselta”,

14

terapeutti voi vastata ”OK, kun sinusta tuntuu erilaiselta, niin, mitä teet silloin toisin”, 5) Jos

asiakas vastaa, ”ettei tiedä” niin, silloin psykoterapeutti auttaa ”kuvitellaan, että tietäisit, niin

mitä silloin sanoisit”, 6) Asiakkaan vastatessa, että joku muu toimii toisin, niin silloin

psykoterapeutti jatkaa hyväksymällä tämän vastauksen ja voi jatkaa ”kun muut toimivat siten

kuin haluaisit, niin, mitä sinä itse teet toisin” ja 7) Jos asiakas vastaa ongelman olevan

poissa, niin psykoterapeutti voi jatkaa ”OK, mitä teet silloin, kun sinulla ei enää ole

ongelmaa”. (Mattila 2000).

Asteikko-, poikkeus- ja selviytymiskysymykset

Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa käytetään 0-10- asteikkokysymyksiä 1)

psykoterapiassa asetettavan muutostoiveen tavoitetason määrittelyssä, 2) nykyhetkessä

edistymisen seuraamisessa ja 3) ennen psykoterapiaa tapahtuneen muutoksen arvioinnissa

(Beyebach 2014, Bliss & Bray 2009, De Jong ja Berg 2008 (109-112, 148-149, 192-194).

Asteikkokysymysten avulla asiakkaat arvioivat omia havaintojaan, vaikutelmiaan ja

ennustuksiaan. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa asiakkaalle tärkeän asian kuten:

itsetunnon ja -luottamuksen, muutosvalmiuden, halukkuuden panostaa muutokseen,

ratkaisua kaipaavien ongelmien tärkeysjärjestyksen ja toiveikkuuden arviointiin.

Poikkeuskysymyksiä käytetään osana ratkaisujen rakentamista. Poikkeukset ovat sellaisia

tilanteita asiakkaan elämässä, jolloin ongelmia olisi voinut odottaa esiintyvän, mutta niitä ei

tullutkaan tai ne olivat vähemmän vaikeita. Poikkeuskysymysten avulla asiakas tulee

tietoisemmaksi onnistumisistaan, toiveikkuus ja kiinnostus ratkaisujen rakentamiseen kasvaa,

vahvuudet paljastuvat, asiakkaan oman viitekehyksen kunnioittaminen välittyy asiakkaalle ja

”menestys tuottaa lisää menestystä”. (De Jong ja Berg 2008 105-109, Mattila 2004).

Selviytymiskysymyksiä käytetään vaikeimpien asiakkaiden kanssa, jos asiakas on toivoton

ja/tai pessimistinen, masentunut, kokenut kovia ja akuutissa kriisitilanteessa.

Selviytymiskysymyksillä pyritään siirtämään asiakkaan huomio asioihin, joiden avulla hän on

auttanut itseään ja/tai tehnyt jotain, jonka avulla hän on selviytynyt tuskastaan ja vaikeasta

tilanteestaan. Selviytymiskysymysten käyttämisessä psykoterapeutin puhetyyli on hyvin

kannustavaa kehupuhetta, jossa hämmästellään asiakkaan voimavaroja ja osaamista toimia

vaikeassa tilanteessa De Jong ja Berg 2008, 214-216, Mattila 2004).

15

3.3.3 Asiakkaan voimaantuminen vuorovaikutuksessa

Ratkaisukeskeisessä terapiassa on keskeistä, että psykoterapeutti hyväksyy asiakkaan

käsitykset, jotka sisältävät paljon tunteita. Tunteet ovat tärkeässä osassa asiakkaan

käsityksissä, ne eivät kuitenkaan ole sen tärkeämpiä kuin hänen ajatuksensa, asenteensa,

uskomuksensa ja tähänastiset toimintatapansa. Asiakkaan käsitysten tutkiminen ja

vahvistaminen sellaisina kuin he ne itse kuvaavat, ovat keskeisiä ratkaisujen rakentamisessa.

(De Jong ja Berg 2008, 44-47).

Ratkaisukeskeisessä keskustelussa huomioidaan asiakkaan voimavaroja, osaaminen,

positiiviset puolet, kehittymisen/edistymisen esille nostaminen ja ohitetaan ja vältetään

vikojen ja puutteiden esillä pitämistä (Beyebach 2014, Furman ja Ahola 2012).

Psykoterapeutin roolina on käyttää ns. ”luonnollista empatiaa”, jossa psykoterapeutteja

suositellaan käyttävän asiaan kuuluvia luonnollisia kommentteja ilman sentimentaalisia

lausahduksia ”sinä kärsit nyt kovin”, jotka johtavat vain syvemmälle negatiiviseen ajatteluun

(De Jong ja Berg 2008, 47-49). Asiakas, joka kamppailee tunnepitoisten vaikeuksien kanssa,

kadottaa usein suhteellisuudentajunsa. Kun asiakas ei löydä ongelmiinsa tyydyttävää

ratkaisua ja on tuskansa ja ahdistuksensa vanki, hän alkaa puhua ikään kuin hänen

ongelmansa olisivat ainutlaatuisia eikä niille voisi kukaan tehdä mitään. Normalisointia

pidetään hyvänä tapana palauttaa suhteellisuudentajun kadottaneet asiakkaat.

Normalisoinnin tulee olla luontevaa, ettei asiakkaalle tule tunnetta, että psykoterapeutti

vähättelee asiakkaan tilannetta. (De Jong ja Berg 2008, 49-51).

Asiakas kokee usein, että hänen tilanteessaan ”ei ole tapahtunut muutosta tai edistymistä”.

Tällaisen ”ei muutosta”- kokemusten uudelleen määritys tapahtuu psykoterapeutin toimesta

niin, että asiakasta autetaan havaitsemaan muutosta/edistystä pienistä merkeistä (Beyebach

2014). Muutoksen uudelleenrakennus voidaan hahmottaa Sánchez-Pradan ja Beyebachin

(2014) mukaan viitenä vaiheena: 1) yhteyden luomisena, 2) valmisteluna, 3) uudelleen

rakentamisena, 4) vahvistamisena ja 5) vakauttamisena.

Asiakkaan voimaantumista edistää usein huomion palauttaminen asiakkaaseen itseensä.

Asiakkaat kertovat usein ongelmistaan niin, ettei heillä itsellä ole mahdollisuutta vaikuttaa

asioihin, koska he näkevät ongelmien johtuvan esimerkiksi toisista henkilöistä ja samalla

toivoisivat toisten muuttuvan. Yleensä kuitenkin asiakkaan on myös itse tavalla tai toisella

toimittava aikaisempaan nähden toisin. On kuitenkin tärkeää, että asiakasta kuullaan ja

hänen näkemyksiään kunnioittaan. Kun asiakas haluaa päästä voimattomuuden tunteesta

16

voimaantuneeksi, tulee hänen suunnata huomionsa toisin. Tällöin asiakkaan tulee siirtää

huomionsa siihen, miten he haluaisivat asioiden olevan ja mitä he voivat itse tehdä asioille.

(De Jong ja Berg 2008, 51-52).

Psykoterapeutin itsestä kertomista ei pidetä asiakasta voimaannuttavana, koska

ratkaisukeskeisessä menetelmässä oleellisinta on rakentaa ratkaisuja asiakkaan omien

kokemusten ja hänen oman viitekehyksensä pohjalta. Psykoterapeutin omien kokemusten

jakaminen asiakkaiden kanssa perustuu kyseenalaiseen näkemykseen, jossa ”vastaavan

kokemuksen omaava pystyy parhaiten auttamaan saman asian kanssa kamppailevaa”.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa psykoterapeutin omien ajatusten kertominen on

ymmärrettävissä niin, että siinä psykoterapeutti käyttää aistejaan, kriittistä ajatteluaan ja

ajatuksiaan osana asiakkaan ratkaisujen rakentamisen prosessia. (De Jong ja Berg 2008,

41).

3.3.4 Ratkaisupuheen vahvistaminen

Ratkaisukeskeisen puheen vahvistamisen tavoitteena on, että psykoterapeutti pitää

keskustelun tavoitesuuntautuneena pois ongelmakeskeisestä puheesta (De Jong ja Berg

2008, 55-57). Hyvässä vuorovaikutussuhteessa psykoterapeutti huomioi asiakkaan

sanattomat viestit (De Jong ja Berg 2008, 40-41) ja psykoterapeutin sanaton viestintä vastaa

asiakkaan viestintään. Psykoterapeutilla on mm. asiakkaan kanssa yhtenevä äänensävy,

katsekontakti, pään oikea aikaiset nyökkäykset, kasvojen ilmeet, oikea-aikainen hymy, käsien

käyttö, istuminen asiakkaan lähellä, normaali puhenopeus, nojautuminen asiakasta kohti.

Nämä kaikki ilmaisevat psykoterapeutin kiinnostusta ja keskittymistä psykoterapiasuhteessa.

(De Jong ja Berg 2008, 38-39). Asiakkaat tarvitsevat myös hiljaisia hetkiä reflektoidakseen

asioita, joten psykoterapeuttien tulisi paremmin sietää hiljaisuutta (De Jong ja Berg 2008, 39-

40). Hiljaisten hetkien lisäksi psykoterapiatilanne voidaan keskeyttää myös mietintätauon

vuoksi, jonka tarkoituksena on mm. koota yhteen asiakkaalle annettavaa palautetta. Asiakas

voi tauon aikana poistua tai olla samassa huoneessa psykoterapeutin kanssa (Bliss & Bray

2009, De Jong ja Berg 2008, 117)

Asiakkaan kommunikaatioprosessin ymmärtäminen tarkoittaa sekä sisällön että prosessien

ymmärtämistä. Sisällöllä tarkoitetaan asiakkaan kertomaa informaatiota hänen

kamppailustaan, johon liittyvät usein hänen elämässään olevat tärkeät ihmiset ja tapahtumat.

17

Prosessilla tarkoitetaan tapaa, jolla asiakas välittää informaation psykoterapeutille. Asiakas

voi välittää informaatiota hyvin tunnepitoisesti, joka näkyy asiakkaan: 1) asennossa (suora

istuma asento tai valahtaminen tuoliin), 2) katsekontaktin määrässä, 3) puheenrytmissä, 4)

hiljaisuuden käytössä, 5) kyvyssä keskittyä puheena olevaan asiaan, 6) kasvojen ilmeissä ja

7) äänen sävyssä. Siihen on tärkeää kiinnittää huomiota, miten asiakas kertoo asioistaan.

Kun psykoterapeutti huomaa asiakkaassa sellaisia ominaisuuksia ja menneitä kokemuksia,

jotka voivat olla hänelle hyödyksi, tulee ne mainita asiakkaalle positiivisena palautteena ja

kehuina. (De Jong ja Berg 2008, 41-42).

Psykoterapiassa positiivinen palaute on paikallaan, kun asiakkaalla on henkilökohtaisia

ominaisuuksia ja menneitä kokemuksia, jotka hyödynnettyinä voivat auttaa häntä voittamaan

vaikeuksia ja tekemään elämästään tyydyttävämpää. Asiakkaalla voi olla vahvuuksina mm.

ajatusten selkeys, johdonmukainen ja looginen ajattelu, oivalluskyky, huumorintaju,

myötätunto muita kohtaan, lämmin ja toisista huolehtiva tyyli, kyky selvitä vaikeuksista,

sinnikkyys, kyky kuunnella ja nähdä asiat toisten näkökulmasta ja halua oppia ymmärtämään

elämää paremmin. Psykoterapeutti voi antaa asiakkaalle suoraa positiivista palautetta

(kehupuhe) kommenttina siihen, mitä asiakas on kertonut. Toisaalta palaute voi olla

epäsuoraa, jolloin esimerkiksi psykoterapeutin kysymyksiin on sisälle rakennettu kehupuhetta

palautteena. Lisäksi asiakkaan oma kehupuhe onnistumisista voidaan vahvistaa

psykoterapeutin huomioina siitä, miten asiakas on selvinnyt vaikeista tilanteista kysymällä

esimerkiksi epäsuorasti: ”oliko se sinulle itsellesikin yllätys, että päätit tehdä niin”, ”oliko se

uutta sinulle”, ”onko se ollut vaikeaa” ja ”onko se jotain sellaista, jota voit tehdä jatkossakin”.

(De Jong ja Berg 2008, 42-44). Smock Jordan ym. (2013) ovat tutkimuksessaan vertailleet

kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja ratkaisukeskeistä terapiaa keskenään. Tutkimuksen

mukaan ratkaisukeskeinen keskustelu on sisällöltään huomattavasti positiivisempaa kuin

kognitiivinen käyttäytymisterapia.

Edellä kuvatut ratkaisukeskeiset työskentelytavat rohkaisevat asiakkaita olemaan omien

kokemustensa asiantuntijoita. Tämä ei tarkoita sitä, että psykoterapeutti odottaa passiivisena

kunnes asiakas alkaa ilmaista itseään. Psykoterapeutti, joka on omaksunut ei-tietämisen

asenteen, johdattelee keskustelua ikään kuin askelen matkaa takaapäin. Tällaiset

haastattelutaidot vahvistavat asiakkaiden toiveikkuutta ja edistävät heidän luottamusta

itseensä. (De Jong ja Berg 2008, 57). Tällöin psykoterapeutin roolina on huomata vihjeet

mahdollisuuksista (De Jong ja Berg 2008, 52) ja toimia asiakkaan käsitysten tutkijana (De

Jong ja Berg 2008, 54).

18

3.4 Ratkaisukeskeisen terapiasuhteen arviointi

Davidson (2014) on kehittänyt STRENGHT- mallin arvioimaan ratkaisukeskeisiin ja

voimavaroihin perustuvaa vuorovaikutusta. STRENGHT muodostuu kahdeksasta kirjaimesta:

1) Solution focus (kuunnellaan ongelmia empaattisesti ja strategisesti rakentaen yhdessä

uusia mahdollisuuksia), 2) Trajectory preview (mielikuvituksen käyttämistä uuden ja

paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi), 3) Resource development (toimeenpannaan

resursseja, jotka edistävät toivottua päämäärää), 4) Exeptions analysis (rakennetaan

ratkaisuja menneisyyden ”positiivisille poikkeamille”, 5) Noticing positives (mikä on jo hyvin ja

mikä on muuttumassa paremmaksi), 6) Goal setting (lyhyen tähtäimen tavoitteet, joista

saadaan nopeita ratkaisuja ja pitkäntähtäimen tavoitteita, jotka perustuvat vahvuuksille), 7)

Tenacity review (vahvistetaan positiivista mielikuvaa aikaisemmista ponnisteluista ja

selviytymistaidoista, jotka sovitetaan yhteen uusien tavoitteiden saavuttamisessa) ja 8)

Human capacity developement (tunnistetaan ja rakennetaan osaaminen ja potentiaaliset

mahdollisuudet henkilökohtaisen tason lisäksi huomioimalla asiakkaan perinteet ja kulttuuri.

Edellä kuvatusta kahdeksasta eri näkökulmasta voidaan arvioida ratkaisukeskeisen

terapiasuhteen toimivuutta.

4 JOHTOPÄÄTELMÄT JA POHDINTA

Tässä luvussa yhdistän toisiinsa kahdessa edellisessä luvussa esitettyjä näkökulmia

nettipsykoterapiasta ja ratkaisukeskeisestä terapiasuhteesta sekä liitän ne omaan

työkokemukseeni nettipsykoterapiasta (Luukka 2014). Olen koonnut johtopäätelmiin (4.1)

otsikoiksi ratkaisukeskeisen ajattelun periaatteita, joita on painotettu

psykoterapeuttikoulutukseni aikana ja liittänyt niihin nettipsykoterapian mahdollisuuksia.

Pohdinnassa (4.2) teen katsauksen opinnäytetyössä käsiteltyihin asioihin ja tutkimuksen

luotettavuuteen.

19

4.1 Johtopäätelmiä ratkaisukeskeisen nettipsykoterapian mahdollisuuksista

Tee lisää sitä, mikä toimii eli käytä online-vuorovaikutusta silloin, kun se sopii

Nykyisin yhä useammat asiakkaat osaavat ja haluavat käyttää ICT- sovelluksia myös

psykoterapian toteuttamiseen. Asiakkaat ovat oppineet kokemaan vuorovaikutuksen

luontevaksi myös nettiympäristössä eli heille on jo kehittynyt online-vuorovaikutustaitoja. ICT-

sovellusten käyttäminen mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumatonta kommunikaation

mahdollisuuden. Ratkaisukeskeisyyden eräs keskeinen periaate on ”tee lisää sitä, mikä

toimii”. Tämä periaate sopii hyvin myös ratkaisukeskeisen nettipsykoterapian lähtökohdaksi.

Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki myöskään online-vuorovaikutuksessa

”Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki” on toinen keskeinen periaate. Psykoterapeutin ei pitäisi

alkaa kehitellä asiakkaalle sellaisia ongelmia, joita hänellä ei ole. Nettipsykoterapiassa tämä

voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että psykoterapeutin pitäisi olla erityisen tarkkana

näkemästään ja kuulemastaan informaatiosta online-vuorovaikutussuhteen aikana. Tämä

sen vuoksi, ettei psykoterapeutti ryhdy tekemään tulkintoja online-vuorovaikutustilanteessa

asiakkaan käyttäytymisestä, joka voi johtua vaikka puutteellisesta non-verbaalista

viestinnästä. Toisaalta non-verbaalin viestinnän puuttuminen voi olla myös mahdollisuus,

koska silloin sanaton viestintä ei ole häiritsemässä ja keskustelussa voidaan paremmin

keskittyä kuuntelemaan ja keskustelemaan asiakkaan esille nostamiin asiasisältöihin.

Jos jokin ei toimi, tee toisin ja älä tee sitä uudelleen myöskään online-

vuorovaikutuksessa

Sen valinta, käytetäänkö nettipsykoterapiaa vai perinteistä kasvokkain tapahtuvaa

psykoterapiaa, pitäisi olla aina asiakaslähtöistä. Netti- ja kasvokkain tapahtuvaa

psykoterapiaa voisi myös vuorotella niin, että ennen nettiterapian aloittamista pyritään

saavuttamaan luottamuksellinen psykoterapiasuhde kasvokkain tapahtuvalla terapialla. Netti-

ja/tai puhelinterapiaa voitaisiin käyttää tilanteen mukaan myös kasvokkain tapahtuvan

psykoterapian rinnalla. Nettipsykoterapiassa voidaan myös kokeilla erilaisia vaihtoehtoja

asiakkaalle toimivimman psykoterapiamuodon löytämiseksi.

20

Perinteinen kasvokkain tapahtuva psykoterapia toteutuu usein 45 minuutin vastaanotolla

esimerkiksi kerran viikossa. Viikossa on kuitenkin 168 tuntia (7 x 24), jolloin asiakas on omien

ongelmiensa kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä. Asiakas voi pohtia asioitaan

mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Otollisin aika käsitellä asioita ei tällöin välttämättä osu

juuri sille samalle hetkelle, joka on sovittu psykoterapeutin 45 minuutin vastaanotolle.

Parempi vaihtoehto olisi etsiä asiakaslähtöisesti sopivinta vastaanottoaikaa ja

nettiterapiatyöskentelyn tapaa ICT- sovellutusten avulla.

Ratkaisukeskeisen lyhytterapian pienet askeleet voivat johtaa isoihin muutoksiin myös

online-työskentelyssä

Psykoterapian oikea-aikaisuus on keskeistä terapeuttisessa vuorovaikutussuhteessa.

Perinteisestä vain kasvokkain tapahtuvasta ja vastaanotolla toteutettavasta terapiasta

poiketen, nettipsykoterapiassa on helppo sopia erilaisia tapoja, joilla asiakas voi kertoa

omista pienistäkin edistymisen askeleista kohti muutostoivetta. Asiakas voi avata esimerkiksi

chattikeskustelun ja liittää tähän blogin, jakaa kuvan tai videon. Keskustelua voidaan käydä

tai jatkaa nettityöskentelyn lisäksi myös puhelimella tai tekstiviestein. Psykoterapeutti voi

antaa palautetta ja jatkaa keskustelua käyttämällä asiakkaan kanssa samoja

viestintäkanavia. Tällöin online-työskentely on henkilökohtaistettua ja asiakkaan edistymisen

pienetkin askeleet saadaan nopeasti keskustelun kohteeksi psykoterapiassa.

Tähän opinnäytetyöhön liittyen kirjoitin Tunnepeili- terapiaratkaisuja online oppien blogin,

joka käsitteli psykoterapiaa ja online-vuorovaikutussuhdetta eri näkökulmista (Luukka 2014).

Ensimmäinen blogikirjoitus julkaistiin 28.5.2013, toinen 3.9.2013, kolmas 4.12.2014, neljäs

16.2.2014 ja viides eli viimeinen 20.4.2014. Blogilla oli yhteensä 992 lukijaa 26.10.2014

mennessä. Blogi oli täysin julkinen ja sitä sai kommentoida. Olen viimeisen viiden vuoden

aikana kirjoittanut useita eri blogeja ja myös työblogeja. Minua ei yllättänyt se, että

Tunnepeili- blogi sai vain muutaman kommentin. Tämä saattoi johtua siitä, että kommentointi

edellytti järjestelmään kirjautumisen ja oman profiilin luomisen. Toisaalta aihetta voitiin pitää

uutena ja/tai arkaluontoisena, mikä saattoi myös vähentää kommentointihalukkuutta. Tämän

opinnäytetyön yhteydessä kirjoittamani blogi toimi itselleni kuitenkin ensisijaisesti oppimisen

välineenä. Kirjoittajana joutuu väkisinkin perehtymään ennen julkaisua syvällisemmin itse

aiheeseen ja samalla blogin julkaisemisella voi testata omia ajatuksiaan muiden samasta

aiheesta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa.

21

Sain kirjoittamani blogin avulla arvokasta kokemusta myös siitä, miten blogia voisi käyttää

terapiavälineenä. Periaatteessa blogi toimii samoin kuin perinteinen paperinen päiväkirja,

mutta se on helppo- ja monikäyttöisempi digitaalisen työstämisen ja 24/7-mahdollisuuden

vuoksi. Blogi voidaan kirjoittaa suljettuna versiona, jolloin vain asiakas ja psykoterapeutti

pääsevät kirjoittamaan samalle blogialustalle. Blogin kommentointikenttä voi toimia

vuoropuhelun ympäristönä. Blogiin voi liittää kuvia, videoita, podcasteja ja linkkejä, joiden

avulla voi havainnollista sanomaansa.

Nettityöskentely mahdollistaa nopean reagoinnin lisäksi myös riittävien ja/tai tarvittavien

taukojen pitämisen psykoterapiasuhteen aikana. Mahdollisuus ei- synkronoituun ajasta ja

paikasta riippumattomaan vuorovaikutukseen tuo oman positiivisen lisän ratkaisukeskeiseen

nettipsykoterapiaan, kun asiakas voi kirjoittaa omia ajatuksiaan silloin, kun se hänelle

parhaiten sopii ja psykoterapeutti vastaa takaisin sovitun aikataulun mukaisesti.

Kannusta ja ohjaa asiakasta turvalliseen ja järkevään nettityöskentelyyn

Kasvokkain tapahtuvalla psykoterapialla on huomattavasti pidemmät perinteet kuin vajaa 20

vuotta internetin välityksellä käytetyillä nettipsykoterapiapalveluilla. Viimeisen viiden vuoden

aikana lisääntynyt verkkokauppa ja sosiaalisen median käyttö ovat omalla tavallaan

arkipäiväistäneet internetin käyttöä (Luukka 2011). Samalla asiakkaille on tullut online-

palveluiden käyttäjäkokemusta, mikä osaltaan madaltaa kynnystä ottaa käyttöön myös

sosiaali- ja terveyspalveluita online-sovellusten kautta.

Nykyisin ihmisten arki on täynnä lyhyitä online-kohtaamisia mm. blogikirjoituksina, kuvien

jakamisena ja chattina erilaisissa sosiaalisen median yhteisöissä. Hyvin erilaisia asioita kuten

onnistumisia/epäonnistumisia ja iloja/murheita laitetaan helposti jakoon omille verkostoille

nettiyhteisöissä. Se, miten julkisesti psykoterapia-asiakas haluaa jakaa omia onnistumisen ja

voimaantumisen tai pettymyksen ja vastoinkäymisten kokemuksiaan sosiaalisen median

kautta, on hyvin henkilökohtainen asia. Jokainen läsnäolo jättää digitaalisen jalanjäljen

internetiin. Tämän vuoksi ennen postausta sosiaalisen median yhteisöihin jokaisen

kannattaisi omalla kohdallaan harkita, mitä vaikutusta postauksella on omaan itsen lisäksi

myös lähipiiriin. Tämän lisäksi jokaisen on hyvä miettiä, että tiedostaako myös sen

mahdollisuuden, että alkuperäinen vain lähipiirille tarkoitettu postaus voi levitä esimerkiksi

22

Facbookin kavereiden ja Twitterin seuraajien kautta aivan muille foorumeille, jonne sitä ei

olisi itse halunnut alun perin jakaa.

Jokaisen ammatillisesti toimivan nettipsykoterapeutin tulisi käydä keskustelua ja ohjata

asiakkaita turvalliseen ja järkevään online-työskentelyyn. Asiakkaan kanssa olisi hyvä

keskustella siitä, kannattaako asiakkaan jakaa elämän huolia ja/tai mielenterveysongelmia

internetissä esimerkiksi sosiaalisen median yhteisöissä. Nettipsykoterapian käyttö

työvälineenä lisää avoimuutta psykoterapeuttiseen työskentelyyn. Psykoterapeuttien tulisi

olla valmiita esittelemään omia internetin välityksellä tapahtuvia työskentelytapojaan, jotta

asiakkaat osaisivat paremmin erottaa ammatillisesti toimivat Valviran laillistamat

psykoterapeutit epäpätevistä ”terapeutti”- nimikkeellä toimivista henkilöistä internetissä.

4.2 Pohdinta

Ratkaisukeskeisen psykoterapian ”oppi-isä” Milton H. Erikson toimi ennen nettiaikakautta

asiakaslähtöisesti hyödyntämällä asiakkaiden osaamista ja voimavaroja

terapiatyöskentelyssään. Uskon vahvasti, jos guru Erikson eläisi tässä ajassa, niin hän

ennakkoluulottomana ja luovana henkilönä hyödyntäisi monipuolisesti käytössä olevia

kommunikaatiomuotoja myös internetin ja teknologian tuomia mahdollisuuksia

terapiatyössään. Lisäksi olettaisin hänen olevan kärkijoukossa kehittämässä esimerkiksi

pelejä ratkaisukeskeiseen online-psykoterapiaan. Suomessa Ben Furman (2014) on tehnyt

ansiokasta työtä ja kehittänyt erilaisia tietokonesovellutuksia ratkaisukeskeiseen

työskentelytapaan. Seuraavana askeleena voisi olla pelillisten sovellusten kehittäminen

ratkaisukeskeiseen nettipsykoterapiaan. Uudet sukupolvet osaavat käyttää erilaisia

pelisovellutuksia. Mutta, osataanko terapiatyöskentelyssä hyödyntää tämä asiakkaiden

pelillinen (gamification) osaaminen ja rakentaa psykoterapeuttiset ratkaisut uudenlaisesta

näkökulmasta asiakaslähtöisesti.

Suomessa sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat jo kauan hyödyntäneet internetiä

työskentelyvälineenä asiakkaiden kanssa. Julkiset terveydenhuoltopalvelut ovat hitaasti

seuranneet perässä esimerkiksi avaamalla mm. ajanvarausjärjestelmän käyttömahdollisuutta

asiakkaille. HUSin valtakunnallisesti kehittämät Mielenterveystalo.fi - palvelut ovat tuoneet

vaihtoehtoisia hoitomuotoja kasvokkain tapahtuvalle vastaanotolle nettiterapiasovelluksina

masennuksen, paniikkihäiriön, alkoholin liikakäytön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön

hoitoon. eResepti ja Kanta.fi-palvelut ovat tuoneet digitaaliset terveyspalvelut jokaisen

23

kansalaisen käyttöön. Asiakkaiden verkko- ja mobiilityöskentelyn taidot kehittyvät koko ajan

ja sitä kautta tulee tarpeita monipuolistaa palveluiden saatavuutta myös

psykoterapiapalveluissa. Myös katsaus tieteellisiin tutkimuksiin osoittaa, että

nettipsykoterapiaa voidaan pitää validina näyttöön perustuvana hoitomuotona siinä missä

perinteistä kasvokkain tapahtuvaa psykoterapiaakin. Keskeisenä haasteena on kuitenkin se,

että psykoterapiaa antavalta hoitohenkilökunnalta puuttuu tarvittavaa osaamista työskennellä

asiakaslähtöisesti hyödyntäen erilaisia ICT-sovelluksia niin psykoterapiassa kuin muissakin

sosiaali- ja terveysalan palveluissa.

Psykoterapeuttien, kuten myös muun sosiaali- ja terveysalan henkilöstön, tulisi opetella

perinteisen kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutussuhteen rinnalle online-vuorovaikutustaitoja.

Online-vuorovaikutustaidot sisältävät mm. blogien kirjoittamista, chatti-keskusteluja,

videopuheluiden ja podcastien käyttöä, jotka kaikki ovat uudenlaista osaamista vaativia

taitoja. Tämän opinnäytetyön kolmannessa luvussa on tehty katsaus ratkaisukeskeisen

vuorovaikutussuhteen elementeistä. Niitä kaikkia voidaan hyödyntää myös online-

vuorovaikutussuhteessa. Pidän ratkaisukeskeisten nettipsykoterapiapalveluiden kehittämistä

ja käyttöönottamista vastauksena ja luonnollisena jatkeena käynnissä olevalle laajemmalle

muutokselle niin yksilöiden tapana kommunikoida kuin työyhteisöiden työskentelykulttuurin

muutokselle. Asiakkaan kohtaaminen on aina yhtä aitoa ja ainutkertaista läsnäoloa myös

online-tilanteissa, joka olisi hyvä muistaa opetellessa uudenlaisia online-vuorovaikutustaitoja.

Nettipsykoterapiapalveluiden käytössä tulisi olla myös kriittinen, sillä ne eivät sovi kaikille

kuten esimerkiksi vakavista mielenterveydenongelmista kärsiville asiakkaille. Nettipalveluiden

käytön merkittävänä esteenä on tällä hetkellä se, etteivät psykoterapeutit ole riittävän

perehtyneitä nettiterapiassa tarvittaviin online-vuorovaikutustaitoihin. Lisäksi tarvittaisiin

riittävää tietoteknologian osaamista, jotta työskentelyssä voitaisiin varmistaa tietoturvallisuus

niin asiakkaan kuin työntekijänkin näkökulmasta. Pitäisin myös suositeltavana, että asiakas ja

psykoterapeutti tekisivät kirjallisen sopimuksen nettipsykoterapian toteuttamistavoista ja siinä

syntyvien digitaalisten aineistojen säilyttämisestä niin, että toiminta vastaa Valviran (2014)

ohjeistusta psykoterapiassa laadittavista potilasasiakirjoista.

Tämän opinnäytetyön luotettavuutta voidaan arvioida kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtiin

sopivilla arviointikriteereillä, joita ovat Perttulan (1995) mukaan: 1) tutkimusprosessin

johdonmukaisuus, 2) tutkimusprosessin aineistolähtöisyys ja reflektion kuvaus, 3) tulkinnan

24

luotettavuus ja esiymmärrys, 4) tutkimustyön subjektiivisuus ja vastuullisuus, 5)

tutkimusprosessin kontekstisidonnaisuus ja 6) tavoiteltavan tiedon laatu ja tutkimusetiikka.

Tutkimusprosessi eteni johdonmukaisesti kolmannen eli viimeisen

psykoterapeuttikoulutukseni opintovuoden aikana. Päätin kirjoittaa blogia tutkimusprosessin

aikana, koska aikaisemmasta kokemuksesta tiesin, että sen avulla pystyn testaamaan

ajatuksiani muiden samasta teemasta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa. Blogien lisäksi

varsinainen tutkimusaineisto muodostui 22 tieteellisestä artikkelista, joista on tehty kooste

opinnäytetyön liitteeksi. Tämän opinnäytetyön lukija voi käydä halutessaan tarkistamassa

nettipsykoterapiaa käsittelevien tutkimusten alkuperän. Opinnäytetyössä käytettyjen

tutkimusten tulkinta on luonnollisesti subjektiivista ja se perustuu omiin kokemuksiini

nettipsykoterapiasta todellisten asiakkaiden kanssa psykoterapeuttikoulutukseni aikana.

Tutkimuksen vastuullista ja eettistä toimintaa kuvastaa se, että tutkimukseen osallistuneet

asiakkaat ja nettipsykoterapiaa tekevät työntekijät ovat tutkimuksessa mukana anonyymeinä

tutkimuksen aineistona käytetyissä blogeissa. Tämä tutkimus on kuvaileva case-tutkimus,

jonka tutkimustuloksia ei ole tarkoitettukaan yleistettäväksi. Tutkimuksen merkityksellisyys on

lähinnä siinä, että tämänkaltaista ratkaisukeskeiseen nettipsykoterapiaan liittyvää tutkimusta

ei ole aikaisemmin julkaistu Suomessa. Tämä opinnäytetyön raportti laitetaan julkisesti

jakoon Slideshareen, josta se on helposti ladattavissa asiasta kiinnostuneiden käyttöön.

Tutkimusaineistoa on edelleen huomattavasti käyttämättä, joten tätä tutkimusta voisi jatkaa

edelleen esimerkiksi tieteellisenä tutkimuksena ja/tai raportointina Ammattikorkeakoulun tai

Yliopiston julkaisusarjan kautta.

25

6 LÄHTEET

Ahola, T. 2014. Ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus. Luennot 2012-2014.

Lyhyterapiainstituutti.

Andersson, G. 2010. The promise and pitfalls of the internet for cognitive behavioral therapy. BMC Medicine 2010, 8:82, http://www.biomedcentral.com/1741-7015/8/82 Andrews, G., Cuijpers, P., Craske, M. G., McEvoy, P., & Titov N. 2010. Computer Therapy for the Anxiety and Depressive Disorders Is Effective, Acceptable and Practical Health Care: A Meta-Analysis. PLoS ONE, www.plosone.org , 1 October, Volume 5, Issue 10, e13196. Baker, K. D. & Ray, M. 2011. Online counseling: The good, the bad, and the possibilities. Counselling Psychology Quarterly, Vol. 24, No. 4, 341–346. Bannik, F. 2014. Ratkaisukeskeinen konfliktinhallinta. Seminaari. Lyhyterapiainstituutti. 17-18.3.2014. Bee, P.E., Bower, P., Lovell, K., Gilbody, S., Richards, D., Gask, L. & Roach, P. 2008. Psychotherapy mediated by remote communication technologies: a meta-analytic review. BMC Psychiatry, 8:60. Bell, V. 2007. Online information, extreme communities and internet therapy: Is the internet good for our mental health? Journal of Mental Health, 16(4): 445 – 457. Bendelin, N., Hesser, H., Dahl, J., Carlbring, P., Zetterqvist Nelson, K. & Gerhard Andersson 2011. Experiences of guided Internet-based cognitive-behavioural treatment for depression: A qualitative study. BMC Psychiatry, 11:107 Bennett-Levy, J., Hawkins, R., Perry, H., Cromarty, P. & Mills, J. 2012. Online Cognitive Behavioural Therapy Training for Therapists: Outcomes, Acceptability, and Impact of Support. Australian Psychologist 47, 174–182. Beyebach, M. 2014. Change Factors in Solutions Focused Brief Therapy: a Review of Salamanca Studies. Journal of Systemic Therapies, Vol. 33, No. 1, 62–77. Bliss E. V. & Bray, D. 2009. The Smallest Solutions Focused Particles: Towards a Minimalist Definition of When Therapy is Solutions Focused. Journal of Systemic Therapies, Vol. 28, No. 2, 2009, 62–74. Cartreine, J. A., Ahern, D. K. & Locke, S. E. A 2010. Roadmap to Computer-Based Psychotherapy in the United States. Harvard Review Psychiatry, Volume 18, Number 2, 80-95. Chang, J.& Nylund, D. 2013. Narrative and Solution-focused Therapies: Twenty-year Retrospective. Journal of Systemic Therapies, Vol. 32, No. 2, 72-88. Chang, J., Combs, G., Dolan, Y., Freedman, J., Mitchell, T. & Trepper, T. 2012. From Erkisonian Roots to Postmodern Futures. PART 1. Finding Postmodernism. Journal of Systemic Therapies, Vol. 31, No. 4, 63–76.

26

Davidson, T. 2014. STRENGHT: A System of Integration of Solution-Oriented and Strength-Based Principles. Journal on Mental Health Counseling, Vol. 36, No. 1, 1-17. De Jong, P. & Berg, I. K. 2008. Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja. Lyhytterapiainstituutti Oy. Livionia Print, Latvia. Depressio 2014. Depression käypähoitosuositus, http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023 6.10.2014. Eichenberg, C., Wolters, C. & Brähler, E. 2013. The Internet as a Mental Health Advisor in Germany - Results of a National Survey. PLOS ONE | www.plosone.org, Volume 8, Issue 11, e79206 Foroushani, P. S. , Schneider, J. & Assareh, N. 2011. Meta-review of the effectiveness of computerized CBT in treating depression. BMC Psychiatry, 11:131. Furman, B. 2014. Ben Furmanin kehittämät terapeuttiset tietokoneohjelmat, http://www.benfurman.com/tietokoneohjelmat/ 25.10.2014. Furman, B. & Ahola, T. 2012. Ongelmista ratkaisuihin. Lyhytterapian perusteet. Livonia Print. Latvia. Gingerich, W. J. & Peterson, L. T. 2013. Effectiveness of Solution-Focused Brief Therapy: A Systematic Qualitative Review of Controlled Outcome Studies. Research on Social Work Practice. 23:266, published online 27 January 2013 by SAGE. Goss, S. & Anthony, K. 2009. Developments in the use of technology in counselling and psychotherapy. British Journal of Guidance & Counselling, Vol. 37, No. 3, 223-230. Grant, A. M. 2012. Making Positive Change:A Randomized Study Comapring Solutions-focused vs. Problem-focused Coaching Questions. Journal of Systemic Therapies, Vol. 31, No. 2, 21–35.

Griffiths, K. M., Mackinnon, A. J., Crisp, D. A., Christensen, H., Bennett, K. & Farrer, L. 2012. The Effectiveness of an Online Support Group for Members of the Community with Depression: A Randomised Controlled Trial. PLOS ONE www.plosone.org, Volume 7, Issue 12, e53244. Haley, J. 1997. Lyhytterapian lähteillä. Milton H. Eriksonin terapeuttiset menetelmät. Lyhyterapiainstituutti Oy. WSOY, Juva. Hertlein, K. M. 2011. Therapeutic Dilemmas in Treating Internet Infidelity. The American Journal of Family Therapy, 39:162–173. Johansson, R., Nyblom, A., Carlbring, P., Cuijpers, P. & Andersson, G. 2013. Choosing between Internet-based psychodynamic versus cognitive behavioral therapy for depression: a pilot preference study. BMC Psychiatry 2013, 13:268.

27

Johansson, R., Sigrid Ekbladh, S., Hebert, A., Lindström, M., Möller, S., Petitt, E., Poysti, S., Holmqvist Larsson, M., Rousseau, A., Carlbring, P., Cuijpers P. & Andersson, G. 2012a. Psychodynamic Guided Self-Help for Adult Depression through the Internet: A Randomised Controlled Trial. PLoS ONE, www.plosone.org, Vol. 7, Issue 5, e3802 Johansson, R., Sjöberg, E., Sjögren, M., Johnsson, E., Carlbring,P., Andersson, T., Rousseau, A. & Gerhard Andersson, G. 2012b. Tailored vs. Standardized Internet-Based Cognitive Behavior Therapy for Depression and Comorbid Symptoms: A Randomized Controlled Trial. PLoS ONE | www.plosone.org. Volume 7, Issue 5, e36905. Kajaanin AMK. 2014. Pelaamalla elämä haltuun. Nuorisopsykiatria etsii uusia auttamisen keinoja. http://yle.fi/uutiset/pelaamalla_elama_haltuun__nuorisopsykiatria_etsii_uusia_auttamisen_keinoja/7522078 16.10.2014. Korkman, H., Bavelas, J. B. & de Jong Peter 2013. Microanalysis of Formulations in Solution-focused Brief Therapy, Cognitive Behavioral Therapy and Motivational Interviewing, Journal of Systemic Therapies, Vol. 32, No. 3, 2013, pp. 31–45

López-del-Hoyo, Y., Olivan, B., Luciano, J., Mayoral, F., Roca, M., Gili, M., Andres, E., Serrano-Blanco, A., Collazo, F., Araya, R., Baños, R., Botella, C., Magallón, R. & García-Campayo, J. 2013. Low intensity vs. self-guided Internet-delivered psychotherapy for major depression: a multicenter, controlled, randomized study. BMC Psychiatry 2013, 13:21. Luukka, K. 2014. Tunnepeli- Terapiaratkaisuja online oppien blogi. http://tunnepeili.blogspot.fi/ 25.10.2014. Luukka, K. 2011. Managers’ Experiences of the Use of Social Media as Part of Their Leadership: Towards the Social Media Leadership Theory. MBA Dissertation, Swasea Metropolitan University, Wales, http://www.slideshare.net/KatriLuukka/katri-luukka-dissertation-without-appendices-8419276 25.10.2014. Mattila, A. 2014. Ratkaisukeskeinen psykoterapia hyödyntää potilaan voimavaroja. Suomen lääkärilehti. Vsk. 69, 2635 a-d. Mattila, A. 2004. Poikkeus- ja selviytymiskysymykset Luentomonisteet. Psykoterapeuttikoulutus 2012-2014. Lyhyterapiainstituutti. Mattila, A. 2000. Tavoitteen määrittelyn kysymykset. Luentomoniste. Psykoterapeuttikoulutus 2012-2014. Lyhyterapiainstituutti. Mielenterveystalo 2014. Psyykkistä hyvinvointia edistävä nettipalvelu. https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/Pages/default.aspx 03.07.2014. Montero-Marín, J., Carrasco, J.M., Roca, M., Serrano-Blanco, A., Gili, M., Mayoral, F., Luciano, J.V., Lopez-del-Hoyo, Y., Olivan, B., Collazo, F. , Araya, R., Baños, R., Botella, C. & García-Campayo J. 2013. Expectations, experiences and attitudes of patients and primary care health professionals regarding online psychotherapeutic interventions for depression: protocol for a qualitative study. BMC Psychiatry, 13:64.

28

Oivamieli 2014. Stressiä lieventävä ja mielialaa kohentava ohjelma. http://oivamieli.fi/ 03.07.2014 ja http://yle.fi/uutiset/mobiilisovellus_tuo_terapeutin_vaikka_bussipysakille/7542738 25.10.2014. Panayotov, P. A. 2014. Asiakkaat ratkaisujen kehittäjinä. Seminaari 13 - 14.10.2014. Lyhytterapiainstituutti. Helsinki. Pelipoikki 2014. http://www.pelipoikki.fi/ 03.04.2014. Pergament, D. 1998. Internet psychotherapy: Current status and future regulation. Health Matrix: Journal of Law-Medicine. Summer 98, Vol. 8 Issue 2, 233, 47. Perttula, J. 1995. Kokemuksen tutkimuksen luotettavuudesta. Kasvatus 26 (1), 39-47. Preschl, B., Maercker, A. & Wagner, B. 2011. The working alliance in a randomized controlled trial comparing online with face-to-face cognitive-behavioral therapy for depression. BMC Psychiatry, 11:189. Stith, S.M., Strachman Miller, M., Boyle, J., Swinton, J., Ratcliffe, G. & McCollum, E. 2012. Making a Difference in Making Miracles: Common Roadblocks to Miracle Question Effectiveness. Journal of Marital ans Family Therapy. Vol 38. No. 2, 380-393. Richards, D. & Vigan, N. 2013. Online Counseling: A Narrative and Critical Review of the Literature. JOURNAL OF CLINICAL PSYCHOLOGY, Vol. 69(9), 994–1011. Richmond, C. J., Smock Jordan, S., Bicshof, G. J, & Sauer, E. M. 2014. Effects of Solution-focused versus problem-focused intake questions on pre-statement change. Journal of Systemic Therapies, Vol. 33, No. 1, 33–47. Smock Jordan, S. 2014. Asking Different Questions. Validation of the Solutions Building Inventory in a Clinical Sample. Journal of Systemic Therapies, Vol. 33, No 1., 78-88. Smock Jordan, S. & Beavin Baveles, 2013. Introduction to SFBT contributions to practice-oriented research. PART 1. Microanalysis of communication. Journal of Systemic Therapies, Vol. 32, No. 3, 13-16. Smock Jordan, S., Froerer, A. & Beavin Bavelas, J. 2013. Microanalysis of Positive and Negative Content in Solution-focuced Brief Therapy and Cognitive Behavioral Therapy Expert Sessions. Journal of Systemic Therapies, Vol. 32, No. 3, 46–59. Sánchez-Prada, A. & Beyebach M. 2014. Solutions Focused Responses to “ No Improvement”: a Qualitative Analysis of the Deconstruction Process. Journal of Systemic Therapies, Vol. 33, No. 1, 48–61. Spence, J., Titov, N., Solley, K., Dear, B.F., Johnston, L., Wootton, B., Kemp, A., Andrews, G., Zou, J., Lorian, C. & Choi, I. 2011. Characteristics and Treatment Preferences of People with Symptoms of Posttraumatic Stress Disorder: An Internet Survey. PLoS ONE | www.plosone.org, Volume 6, Issue 7, e21864.

29

Therapion 2014. Psykologinen online-työskentely kurssi. http://www.therapion.com/fi/kurssi/osallistu-kurssille/ 8.7.2014. Valvira (2014) Ohje: Potilasasiakirjat psykoterapiassa. http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/potilasasiakirjat/potilasasiakirjat_psykoterapiassa 30.10.2014. Watts, S., Mackenzie, A., Thomas, C., Griskaitis, A., Mewton, L., Williams, A. & Andrews, G. 2013. CBT for depression: a pilot RCT comparing mobile phone vs. computer. BMC Psychiatry, 13:49.

30

LIITE 1. Yhteenveto nettipsykoterapiatutkimuksista

Tutkijat, vuosi, maa Tutkimuksen tarkoitus Tutkimustuloksia nettipsykoterapiassa

1. Andersson, G. 2010

Tarkasteltiin CBT- internet terapian mahdollisuuksia

Auttaa sitoutumaan hoitoon Tuottaa uutta tietoa terapiaprosessista, jossa asiakkaan rooli aktiivinen, arvioitava kenelle sopii

2. Andrews et al. 2010 Australia

CBT-internet terapia masennus ja ahdistusoireissa

On tehokas tapa face-2-face- terapian rinnalla masennuksen ja ahdistusoireiden hoidossa

3. Baker & Ray, 2011, USA

Online vs . face-2-face terapeuttisen vuorovaikutuksen vertailua

eri online-terapioiden kuvaus, terapeuttisen vuorovaikutuksen arviointia, juridiset ja eettiset kysymykset, IT-terapian mahdollisuuksia

4. Bee et al., 2008, USA

13 kpl IT-psykoterapia tutkimuksen meta-analyysi

Hyvä terapiaa voidaan antaa niin, ettei asiakkaan ja terapeutin tarvitse olla samassa tilassa

5. Bell, V., 2007

Kirjallisuuskatsaus: onko internet hyväksi mielenterveydelle?

- netti informaatiolähteenä - ”extreme communities” - online- terapia

6. Bendelin et al. 2011

Ohjattu CBT- internetterapia masennuksen hoidossa

Motivoituneet ja itsestä vastuunottavat hyötyivät eniten nettiterapiasta

7. Bennet-Levy et al. 2012

CBT- terapia johtava näyttöön perustuva online-terapiamuoto & verkkokoulutuksen mahdollisuuksia

- 15 min lisäohjaus lisää CBT: n loppuunsaattamista, Verkkokoulutusten kustannustehokkuus, verkkotyöskentelyn edut alueellisesti hajallaan toimivat palvelut

8. Cartreine et al. 2010, USA

Nettiterapia näyttöön perustuvana hoitomuotona

mm. kustannustehokkuus, saavutettavuus, terapeutit toimistoista asiakkaiden koteihin, itseohjautuvat terapiat & etäterapia

9. Eichenberg et al., 2013 Saksa

Kansallinen tutkimus saksalaisten (n=2 411) internetin käytöstä mielenterveysongelmien hoidossa

¼ hakee tietoa netin välityksellä, suurimmalla osalla ei ole tietoa nettiterapiamahdollisuuksista, valmius käyttää suurempi niillä, jotka käyttävät muutenkin (mm. ICT & mobile )

10. Foroushani et al. 2011

10 CBT- internetterapian tutkimuksen 1999-2011 analyysi masennuksen hoidossa

CBT on osoitettu tehokkaaksi nettiterapiamuodoksi

11. Goss & Anthony 2009

EU-hanke nettipsykoterapian mahdollisuuksien

Eri online-terapioiden esittelyä: Sähköposti, chatti, videokonferenssit, virtuaaliterapiat, mobileterapiat

31

esiinnostamiseksi

12. Griffiths et al. 2012, Australia

Vertailua: internet training group (ITG) & internet support group (ISG) & ITG+ISG, 6kk & 12 kk seuranta

Internetin kautta tuettu ryhmä (ISG) toimii lupaavasti masennuksen hoidossa

13. Johansson et al. 2013 toukokuu, Ruotsi

CBT- terapian vertailua masennuksen hoidossa

Räätälöity internetterapia sisältäen keskusteluterapiaa toimii tehokkaammin kuin standartoitu itsehoitoterapia masennuksen hoidossa

14. Johansson et al. 2012a lokakuu, Ruotsi

IPDT & ICBT vertailua

IPDT:ssä keskeytettiin vähemmän ja ICBT:ssä enemmän pitemmän ajan hyötyjä

15. Johansson et al. 2012b

IT- Psykodynaaminen (PDT) terapian tutkimus masennuksen hoidossa (MDD)

IT- PDT- 10 viikon ohjelma osoittautui tehokkaaksi vaikean masennuksen hoidossa ja lisää sekä terapian saavutettavuutta että saatavuutta

16. Lopez – Del Hoyo et al. 2013, Espanja

CBT: 8 modulin IT-ohjelma masennuksen hoidossa

Käynnissä olevan pitkittäistutkimuksen (9/2012-12/2014) alkutilanteen kuvaus

17. Montero-Marin et al. 2013, Espanja

Kvalitatiivinen haastattelu tutkimus : mm. IT teknologiasta, odotuksista, asenteista ja kokemuksista

Online-terapia on tehokasta lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa, hoitohenkilökunta vastustaa enemmän kuin asiakkaat online-terapian käyttämistä

18. Pergament D., 1998, USA

Kuvata psykoterapia kehittymistä eri aikakausina

Radioterapia (1950-), nettiterapia : sähköpostit, IRC- chatti, video- telekonferenssit, + mm. juridiikka, etiikka, yksityisyys, datan hallinta

19. Preschel et al. 2013, Sveitsi

CBT terapian vertailua: 25-online vs . 28 face-2-face- asiakasta, mm. BDI- testillä vertailuja

Online-terapia yhtä vaikuttavaa kuin f-2-f- terapia masennuksen hoidossa… seuranta tutkimukset tulossa 6 & 12 kk

20. Richards & Viganó 2013

Kirjallisuuskatsaus 123 tieteellistä artikkelia

Kasvava määrä tutkittua tietoa osoittaa online-ohjauksen positiivisia vaikutuksia terapeuttisessa vuorovaikutuksessa

21. Spence et al. 2011

Nettiterapia PTSD-hoidossa

Nettiterapia on varteenotettava vaihtoehto PTSD:n hoidossa

22. Watts et al., 2013, Australia

Kännykän/mobilen vertailua tietokoneterapiaan masennuksen hoidossa

Tabletti/puhelin lisäävät The Get Happy Program- sovelluksen käytettävyyttä

i, maa