1/2003

Parempaan työllisyyteenSuomen mallilla

Pu

he

en

vuo

ro

S U O M E N A M M A T T I L I I T T O J E N K E S K U S J Ä R J E S T Ö

Helmikuu 2003

Lisätietoja:Janne Metsämäki

janne.metsamaki@sak.fipuh. (09) 7721 437

SAK, PL 157FIN-00531 Helsinki

Tilaukset:SAK/postitus

puh. (09) 7721 344

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 1

Parempaan työllisyyteen Suomen mallilla

Sisällys

Johdanto 3

Tiivistelmä ehdotuksista 4

Suomen työllisyyskehitys 1990-luvulta tähän päivään 7

Suurtyöttömyyden jälkeen uuteen työllisyyden nousuun 7Sukupolvenvaihdos Suomen työelämässä 8Tulopolitiikalla tuettu talouden ja työllisyyden kasvua 8Aktiivisen työllisyyspolitiikan merkitys korostuu 9

Talouspolitiikan, talouskasvun ja työllisyyden välinen yhteys 11

Talouskasvua tarvitaan työllisyyden parantamiseksi 11Kolmikantayhteistyö Suomen menestystekijä 12Budjettipolitiikan linja työllisyyden tukena 12

Työllisyyteen vaikuttavia tekijöitä 14

Työvoiman tarjontaan vaikuttavia tekijöitä 14Työvoiman kysyntään vaikuttavia tekijöitä 14Sosiaaliturva- ja tulonsiirrot 15Työttömyysturva ei estä työllistymistä 15Rakennetyöttömyys 15Yksilöllisiä toimenpiteitä 16

Eräitä työttömyyden vähentämiseksi esitettyjä keinoja 17

Työnantajamaksujen alentaminen 17Työnantajan sosiaaliturvamaksu 17Työnantajien sosiaalivakuutusmaksut 18Työnantajamaksuissa on jo nyt liian monia portaita 18Suhdannepuskuri on pitänyt maksukehitystä tasaisena 19Tuloverotuksen keventäminen 19Arvonlisäveron alentaminen työvoimavaltaisilla aloilla 20Tulopolitiikan hajauttaminen ei lisää työllisyyttä 21

SAK:n ehdotuksia työllisyyden parantamiseksi 22

1. Talouskasvu luo voimavaroja 222. Aktiivisella elinkeino- ja aluepolitiikalla työllistymisen mahdollisuuksia 233. Osaamisen ja ammattitaidon edistäminen 234. Yrittäjyyden edistäminen 245. Välillisten työvoimakustannusten alentaminen 246. Sosiaalisen yritystoiminnan käynnistäminen 257. Työnantajien kannettava vastuunsa työntekijöistä 258. Lisää kokoaikatyötä – osa-aikatyötä elämäntilanteen mukaan 269. Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan lisää voimavaroja 26

9.1. Nuorille yhteiskuntatakuu 289.2. Työssä olevat pidettävä työssä 289.3. Työttömille ajoissa räätälöityjä ja tehokkaita toimenpiteitä 28

2 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

9.4. Ikääntyville jatkoaikaa työelämässä 299.5. Vajaakuntoiset tarvitsevat syrjäytymistä estäviä toimia – työkyvyttömille eläkeratkaisu 299.6. Maahanmuuttajien ammattitaito käyttöön työelämässä 30

10. Asuntopolitiikan tuettava työssäkäynnin edellytyksiä 30

LIITTEET

Voisiko matalapalkkatyön työllistämistuki toimia? 31

Holmin – Vihriälän malli 31Kallista työllistämistä 31Esteitä palkkojen korotuksille ja kannusteita osa-aikaistamiseen 31Tukimallin toteuttamisen teknisiä ja käytännön ongelmia 32Mallin plussat ja miinukset 32Tukimallin kehittelyssä tarvitaan vielä uutta pohdintaa 33SAK:n aiempia linjauksia 33

Liitekuviot 34

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 3

Johdanto

Ammattiyhdistysliike on ensisijassa työn liike. Toiminta työllisyyden parantami-seksi on SAK:n tavoitteissa ykkössijalla. Työ on palkansaajan perusoikeus.

Suomi joutui 1990-luvun alussa ennätyksellisen syvään lamaan, joka aiheuttisuurtyöttömyyden. Talous- ja työmarkkinapolitiikan yhdistävällä yhteistyön politii-kalla on sen jälkeen luotu noin 300 000 työpaikkaa. Työttömyyden vähenemisestähuolimatta työttömyys on edelleen keskeisin yhteiskunnallinen ongelma. Työlli-syyspolitiikan tavoitteiden ja erityisesti keinojen valinta on eduskuntavaalikeskus-telun keskeisiä teemoja. Työllisyyden hoidon tulee olla myös seuraavan hallituk-sen hallitusohjelman tärkeimpiä kohtia.

Työllisyyspoliittisessa keskustelussa riittää osallistujia. Erilaisten mallien ja temp-pujen avulla esittää kukin keskustelija vuorollaan oman työttömyyden poistomal-linsa. Työllisyyspolitiikassa on kuitenkin kysymys niin tärkeästä asiasta, että sitä eiyksittäisillä tempuilla onnistuneesti hoideta. Tarvitaan kokonaisnäkemystä talous-politiikan, elinkeinopolitiikan, aluepolitiikan ja aktiivisen työllisyyspolitiikan hoi-dosta, mutta myös toisaalta näkemystä työelämän kehittämisestä, yksittäisen ih-misen oikeuksien turvaamisesta sekä työllisyyttä tukevien hyvinvointipalvelujenkehittämisestä.

Tämän keskusteluasiakirjan tarkoituksena on tarjota aineksia työllisyyskeskuste-luun, jota käydään eduskuntavaalien alla. Toivomme, että ehdokkaat ja muut kes-kustelijat löytävät tästä aineistosta vastauksia työllisyyspoliittisiin kysymyksiin.

4 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Tiivistelmä ehdotuksista

Työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden vähentäminen asetettuihin tavoittei-siin vaatii laajaa toimenpideohjelmaa. Yhteistyön politiikkaa – Suomen mallia - onjatkettava. Talouskasvua on pidettävä yllä ja yrittämisen ja työllistymisen edelly-tyksiä on parannettava. Aktiivisen työvoimapolitiikan rooli rakenteellisen työttö-myyden poistamisessa korostuu ja vaatii selvää lisäpanostusta.

Talouskasvu luo uutta työtä – elinkeino- ja aluepolitiikalla luodaanuusia yrittämisen ja työnteon mahdollisuuksiaTyöllisyysasteen nostamisen välttämätön edellytys on riittävän ripeän talouskas-vun jatkuminen. Talouskasvun myötä verokertymä kasvaa ja hyvinvointivaltio voi-daan säilyttää. Talouskasvun jatkumisen edellytykset on Suomessa olemassa.Sosiaaliturvan rahoitus on kunnossa, valtion talous hallinnassa, yritysten ja koti-talouksien rahoitusasema on vahva ja työmarkkinat yhdet Euroopan joustavim-mista ja luotettavimmista.

Kasvua tukevan talous- ja rahapolitiikan ohella elinkeinopolitiikka on ratkaisevassaasemassa hyvinvoinnin ja myönteisen työllisyyskehityksen aikaansaamisessa.Teollisuudelle ja palveluelinkeinoille on turvattava suotuisat toimintaedellytykset jakasvun mahdollisuudet sekä Suomessa että laajentuvilla EU:n sisämarkkinoilla javiennissä. Uusia työpaikkoja luomalla on parannettava alueellista tasa-arvoa. Tieaitoon kilpailukykyyn ja koko suomalaisen yhteiskunnan kestävään menestykseenon korkea osaaminen ja julkisen vallan, yritysten ja työmarkkinajärjestöjen keski-näinen kumppanuus ja hyvä yhteistyö, sosiaalinen pääoma.

Osaamista ja ammattitaitoa parannettavaja yrittäjyyttä edistettäväSuomen menestys ei rakennu mataliin palkkoihin vaan vahvaan osaamiseen.Osaamista nostamalla parannetaan yksilön työllistymismahdollisuuksia. Osaavatyövoima on tärkeä voimavara yrityksille. Työnantajien vastuuta työpaikoilla jahenkilöstökoulutuksessa tapahtuvasta oppimisesta on lisättävä. Osaamisen nos-to-ohjelma on toteutettava riittävän kattavasti siten, että ohjelma tavoittaa vähin-tään 10 000 aikuista vuosittain vuodesta 2004 alkaen. Työpaikka- ja oppisopimus-koulutusta kehittämällä on lisättävä mahdollisuuksia ammattitaidon kehittämiseen.Koulutustukien ehtoja on parannettava ja joustavoitettava.

Yrittäjyyden edistäminenYrittäjyyden edistämiseksi on selvitettävä mahdollisuudet palvelualojen arvon-lisäverokokeilun toteuttamiseen. Myös muita arvonlisäveromuutoksia on työlli-syyssyistä selvitettävä ottaen huomioon yleiset veronalennusmahdollisuudet. Tut-kimus- ja tuotekehittelyn tukea sekä yritystoiminnan rahoitusta on valtiovallan toi-min kehitettävä.

Työnantajamaksuihin ei tule luoda uusia byrokraattisia portaita ennen kuin entis-ten porrastusten tarkoituksenmukaisuus on selvitetty. Tänä vuonna alkaneen yh-distelmätukikokeilun vaikutukset työllisyyteen on myös selvitettävä. Kokeilussapitkäaikaistyöttömän työllistävä työnantaja saa työmarkkinatuen suuruisen tuen(n. 500 e/kk), joka käytännössä riittää kaikkien työnantajamaksujen maksamiseen.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 5

Työnantajamaksuihin kaavailtujen tukien selvittelytyötä on jatkettava. Ennen mah-dollisia kokeiluja on tarkkaan selvitettävä tukien kaikki vaikutukset sosiaaliturvanrahoitukseen, työsuhteisiin ja palkkatasoon.

Sosiaalinen yritystoiminta käynnistettäväSosiaalisen yritystoiminnan käynnistäminen on tarpeen vajaakuntoisten työllistä-miseksi. Työllistämistuen maksaminen sosiaaliseen yritystoimintaan on perustel-tua. Työntekijöiden tulee olla normaalissa työsuhteessa työehtosopimusten mu-kaisella palkalla. Työnantajan tulee huolehtia työnantajamaksuista myös sosiaali-sessa yrityksessä.

Työntekijöille muutosturvallisuutta ja toimeentuloakokoaikatyöstäTaantuman aikana on rakennettava silta uuteen nousuun siten, että yrityksissä et-sitään irtisanomisten ja lomautusten sijasta koulutusratkaisuja. Muutosturvan pa-rantamista on jatkettava.

Yleiseen osa-aikatöiden lisäämiseen ei ole perusteita. Osa-aikatyötä tekevien toi-meentulosta on huolehdittava sosiaaliturvalla tai muilla toimenpiteillä. Vapaaeh-toista osa-aikatyötä on tuettava työn ja perheen yhteensovittamisen yhteydessä.Työuran loppuvaiheessa osa-aikaeläke antaa mahdollisuuden osa-aikatyöhön.Osa-aikatyön ja koulutuksen yhteensovittamisen mallilla voidaan yhdistää osaa-misen nostaminen ja toimeentulon turvaaminen osa-aikatöissä.

Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan lisää voimavarojaRakennetyöttömyyden helpottamiseksi tarvitaan yksilötason räätälöityjä ja riittävänpitkiä toimenpidekokonaisuuksia pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömien työllistämi-seksi. Toimenpiteiden avulla on parannettava osaamista ja työkykyä sekä järjes-tettävä työharjoittelua ja tukityötä. Aktiivisen työvoimapolitiikan voimavarat onnostettava pohjoismaiselle tasolle. Aktivointiaste on nostettava nykyisestä 20 pro-sentista 40 prosenttiin.

Nuorille tarvitaan yhteiskuntatakuu, jonka avulla jokaiselle nuorelle tarjotaan pe-ruskoulun jälkeinen koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka. Opiskeluaikojen pidenty-misen syyt on tutkittava ja järjestelmiä korjattava viivästymisten vähentämiseksi.

Ikääntyvien työssä pysymistä on tuettava. Työelämän ja työolosuhteiden on kehi-tyttävä siihen suuntaan, että myös kokemusta arvostetaan työpaikoilla ja uusiatyöntekijöitä palkattaessa.Työvoimapolitiikassa tulee etusijalle asettaa aktiivinen työn tarjoaminen. Työvoi-matoimistoille on turvattava riittävät resurssit aktiivisen työvoimapolitiikan hoitami-seksi.

Tukityöllistämisen yhteydessä tapahtuvaa oppimista ja oppisopimuskoulutusta onedistettävä. Vaikeasti työllistettävät henkilöt tarvitsevat osaamisen parantamistayksilöllisillä tukitoimilla ja ohjauksella.

Vajaakuntoisten sekä vaikeasti työllistyvien työllistymiseksi tarvitaan myös koh-dennettua tukea työnantajille. Henkilöille, jotka tosiasiallisesti eivät ole työkyvynmenettämisen vuoksi työmarkkinoiden käytettävissä, on työttömyysturvan sijastaetsittävä toimeentulon turvaavia ratkaisuja esimerkiksi eläkejärjestelmästä.

6 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Asuntopolitiikan tuettava työssäkäynnin edellytyksiäAsuntopolitiikan on tuettava työssäkäynnin edellytyksiä, työmarkkinoiden toimin-taa ja taloudellista kasvua. Tarjolla on oltava riittävästi kohtuuhintaisia, asukkaidentarpeita ja maksukykyä vastaavia asuntoja. Sosiaalisen asuntotuotannon riittä-västä tasosta on huolehdittava. Aravatuotannon edellytykset on turvattava ja ara-vakorkoa on alennettava. Rakentamalla riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja kasvu-keskuksiin vahvistetaan työssäkäynnin edellytyksiä ja ehkäistään ennalta työvoi-mapulaa.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 7

Suomen työllisyyskehitys 1990-luvultatähän päivään

Suurtyöttömyyden jälkeen uuteen työllisyyden nousuun1990-luvun lama oli teollistuneen Suomen tähän asti pahin työllisyyskriisi. Melkein20 %:n avoimen työttömyyden lähes toteutunut puolittuminen on ollut mahdollistavain hyvin suotuisissa olosuhteissa. Uusia työpaikkoja on syntynyt laman aikai-sista pohjalukemista runsaat 300 000. Työpaikkojen nettolisäyksestä huolimatta eityöttömien määrä ole pudonnut yhtä paljon. Koko kauden ajan työmarkkinoille ontullut lisää väkeä. Työttömyyden aleneminen on ollut hitaampaa kuin työllisyydenparaneminen.

Myönteisen työllisyyskehityksen rinnalla työttömyyden rakenne on vaikeutunutpitkäaikais- ja toistuvaistyöttömyyden kautta. Myös työttömyyden alueelliset erotovat suuret. Työttömyysaste on suurinta syrjäseuduilla, mutta toisaalta pitkäai-kaistyöttömyys on pääkaupunkiseudulla yleistä.

Laman jälkeen työvoiman tarjonnan kasvu on jatkunut viime vuosiin asti nopeam-pana kuin väestökehityksen ja maahanmuuton perusteella voisi päätellä. Työvoi-man lisääntynyt kysyntä on saanut monet päättämään opintonsa nopeammin taisiirtymään työelämään muualta. Työvoiman kysynnän kasvaessa myös yritystentarve irtisanomisiin on pienentynyt ja siksi myös työttömyyden kautta eläkkeellesiirtyminen on vähentynyt.

Hyvän työllisyyskehityksen on mahdollistanut ennen kaikkea hyvä talouskasvu,joka viime vuosikymmenen loppupuoliskolla oli keskimäärin 4,7 prosenttia vuo-dessa. Kun samaan aikaan työn tuottavuuden kasvu liikkui 3 prosentin tietämissä,kokonaistuotannon kasvun jäljessä lisääntyi myös tehdyn työn määrä. Talouskas-vu kiihtyi aivan vuosikymmenen lopussa 6 prosenttiin, mutta vientivetoinen kasvutaantui lähinnä Yhdysvaltojen talouskehityksen heijastuksena vuosituhannenalussa alimmillaan noin prosentin vuosikasvuun.

Voimakkaan talouskasvun veturina on ollut ennen kaikkea elektroniikkateollisuus,jossa myös tuottavuuden kasvu on ollut voimakkainta. Kehitys on lisännyt koti-maista kulutusta ja parantanut ostovoimaa, joka näkyy erityisesti palvelualojentyöllisyyskehityksessä. Palvelusektorin työpaikat ovat lisääntyneet yli 240 000:lla.Osa lisäyksestä on tosin seurausta teollisuudesta ulkoistamisten seurauksenasiirtyneistä työpaikoista. Työelämän rakennemuutos on jatkunut erityisen voimak-kaana.

Teollisuudessa työpaikat ovat vuoden 1995 jälkeen lisääntyneet yli 70 000:lla japainottuneet vahvasti metalliteollisuuteen, eritoten elektroniikkaan. Vaikka metsä-teollisuuden tuotanto on voimakkaan viennin ansiosta kasvanut voimakkaasti, ei-vät työpaikat siellä ole juuri lisääntyneet.

Rakennusalalla työllisyyskehitys on suhteellisesti ottaen vuoteen 2000 asti olluthyvää, mikä on johtunut rakentamisen suhdanneherkkyydestä ja laman aikanakasaantuneista rakennus- ja investointipaineista. Työpaikkojen määrä lisääntyivuoteen 2000 asti yli 30 000:lla, mutta on sen jälkeen kääntynyt jälleen lieväänlaskuun.

8 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Kaiken kaikkiaan työllisyyskehitys Suomessa viimeisen seitsemän vuoden aikanaon kansainvälisestikin vertaillen ollut ennätyksellistä, toiseksi nopeinta OECD-maissa. Laman jälkeen alkanut voimakas talouskasvu oli aluksi vahvasti vientive-toista ja pääomavaltaista, mutta heijastui myöhemmin myös kotimarkkinakysyn-tään ja erityisesti palvelujen kautta vahvaksi työllisyyskehitykseksi.

Talouskasvun kääntämisessä myönteiseksi työllisyyskehitykseksi on ratkaisevamerkitys ollut tulo- ja veropolitiikalla, jolla on turvattu kotimaisen kulutuskysynnäntasainen kasvu ja mahdollistettu talouskasvun jatkuminen.

Sukupolvenvaihdos Suomen työelämässäSuomessa ollaan siirtymässä tilanteeseen, jossa työmarkkinoilta poistuu vuosit-tain enemmän ihmisiä kuin työmarkkinoille tulee. Tilanne muuttuu siis täysin siitämihin on vuosikymmeniä totuttu. Ikääntyminen on Suomessa EU-maiden no-peinta. Tulevalla vaalikaudella alkaa suurten ikäluokkien joukkomääräinen siirty-minen eläkkeelle samanaikaisesti kun työmarkkinoille tulevat poikkeuksellisenpienet ikäluokat. Kaiken kaikkiaan työelämästä poistuu 700 000 – 800 000 työnte-kijää kuluvan vuosikymmenen aikana.

Työvoiman määrään vaikuttavat myös syntyvyyden alentuminen ja koulutusaiko-jen pidentyminen. Keskimääräinen elinikä on nousussa, mikä lisää hyvinvointival-tion rahoituspaineita ellei keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän kohoaminen jatku.

Suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta voi lisätä työvoimapulaa joillakinaloilla. Seurauksena voi olla myös talouskasvun hidastuminen, jos työllisyysas-tetta ei saada nousemaan. Talouskasvun edellytysten ja hyvinvointivaltion rahoi-tuksen turvaamiseksi on pyrittävä pidentämään työuria molemmista päistä.

Entinen meno työmarkkinoilla ja työpaikoilla ei voi jatkua, jos Suomessa halutaanpitää kiinni ikääntyvän työvoiman osaamisesta ja kokemuksesta. Siksi tarvitaansukupolvenvaihdosjärjestelyjen toimintamalli työyhteisöjä varten. Ikääntyvien jak-samisesta on pidettävä huolta ja työkokemuksen siirtyminen nuoremmille on tur-vattava. Työttömät on kaikin keinoin pyrittävä työllistämään aktiivisen työvoimapo-litiikan keinoin.

Tulopolitiikalla tuettu talouden ja työllisyyden kasvuaVuoden 1995 jälkeen on Suomessa tehty yhteensä neljä tulopoliittista kokonais-ratkaisua. Niillä yhdessä valtiovallan työllisyyttä ja ostovoiman kehitystä tukevanpolitiikan kanssa on ollut ratkaiseva merkitys myönteisen työllisyyskehityksensyntymiselle ja sen jatkuvuuden turvaamiselle. Tulopoliittisilla ratkaisuilla hyvä ta-louskehitys on saatu leviämään kaikille aloille, mikä on ruokkinut kasvua kauttalinjan. Vientitalouden voimakkaan kasvun aikana on keskitetyillä palkkaratkaisuillamyös vältetty viennin pullonkaula-aloilla työvoimakustannusten räjähtäminen jaturvattu kansallisen kilpailukyvyn säilyminen. Ilman keskitettyjä palkkaratkaisujakustannuskehitys teollisuudessa olisi helpommin saattanut johtaa myönteisentyöllisyyskehityksen vaarantumiseen.

Tasainen ja tuotannon hyvään kasvuun suhteutettu ostovoiman kasvu on Suo-messa vuoden 1995 jälkeen ollut keskimäärin selvästi voimakkaampaa kuin muis-sa EU-maissa. Varsinkin suomalaisten kuluttajien usko talouteen onkin syystävahvistunut koko ajan. Vahvan kotimaisen kulutuksen ansiosta myös työllisyyske-

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 9

hitys säilyi kasvu-uralla vielä taloustilanteen epävarmuuden lisääntyessä vuositu-hannen vaihteen jälkeen. Työllisyyden parantuminen on viime aikoina pysähtynyttalouden taantuman johdosta. Toistaiseksi työttömyys ei ole selkeästi kääntynytnousuun, mutta uuden taloudellisen nousun viivästyessä kasvaa myös vaaratyöttömyyden pahenemisesta.

Valtiovalta on tukenut myönteistä työllisyyskehitystä ja sen jatkumista monin ta-voin. Maltillisilla ja tasaisesti rytmitetyillä tuloveron kevennyksillä on tuettu osto-voiman kasvua, kuitenkin niin, ettei talous ole ylikuumentunut ja inflaatio kiihtynyt.Työllisyyden paranemisen kannalta merkityksellistä on ollut veropolitiikan ja tulo-politiikan yhteisvaikutus tasaisen kasvun aikaansaamisessa.

Työttömyyden alentuminen ja puskurirahastointi ovat mahdollistaneet työttömyys-vakuutusmaksujen alentamisen. Valtiovallan työllisyyttä tukevaa maksupolitiikkaaon ollut myös muun muassa kahteen otteeseen toteutettu työnantajan alimpienkansaneläkemaksujen alennus. Työllistymisen edistämiseksi on lisäksi purettuniin sanottuja tuloloukkuja.

Vuoden 1995 jälkeen valtio on lisännyt voimakkaasti tutkimus- ja kehittämisrahoi-tusta niin, että sen BKT-osuus on jo yli 3,5 prosenttia. Tämä on edesauttanutmyös yritysten tuotekehityspanosten lisääntymistä. Tutkimus- ja tuotekehittelyssäSuomi kuuluukin maailman kärkimaihin. Kehitysinvestoinnit ovat lisänneet tuotta-vuutta ja innovaatioita, jotka ovat johtaneet uusiin investointeihin ja ratkaisevastimyös työllisyyden paranemiseen.

Aktiivisen työllisyyspolitiikan merkitys korostuuAktiivinen työllisyyspolitiikka tuli Suomeen pitkälti ruotsalaisten mallien kopiona1960-luvulla. Vasta silloin niin sanottujen hätäapu- ja siirtotöiden rinnalle alettiinjärjestää työvoimakoulutusta ja työllistämistukia. Nämä järjestelmät laajenivat eri-tyisesti 1970-luvun vaikean taloustaantuman aikana. Maatalousyhteiskunnassa olipiilotyöttömyyttä, mutta avoin työttömyys laajana yhteiskunnallisena ongelmanakorostui Suomessa vasta rakennemuutoksen jälkeen palkkatyön yleistyttyä.

Hyvän työllisyyskehityksen aikaan aktiivisella työvoimapolitiikalla tasoitettiin erityi-sesti työvoiman kysynnän kausivaihteluja. Tätä toteutettiin myös ajoittamalla julki-sia investointeja taantumavaiheisiin. Valtiolla oli 1990-luvulle asti mahdollisuusvaikuttaa rahoitusohjauksen kautta myös kuntien investointien ajoittamiseen suh-danteiden mukaan. Lisäksi työllisyyslailla valtio pystyi ohjaamaan kuntien työllis-tämistoimia.

Kun työllisyyslakiin kirjattiin 1980-luvulla kuntia velvoittava velvoitetyö, saatiin pit-käaikaistyöttömyys ilmiönä melkein katoamaan 1990-luvun alkuun mennessä.Laman aikana yhteiskunnan velvollisuus työllistää pitkäaikaistyöttömät tukityöhönkuitenkin poistettiin.

Vuoden 1995 jälkeinen aika on ollut työvoimapolitiikan muotojen kehittymistä.Suomen työvoimapolitiikkaa uudistettiin vuoden 1998 alusta. Uudistuksessa työ-voimapolitiikan painopistettä siirrettiin työvoimapalvelujen suuntaan ja samalla niinsanottujen aktiiviohjelmien tasoa laskettiin.

10 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Uudistuksen tavoitteena oli myös syrjäytymisen ehkäisy, jota alettiin toteuttaa en-nen kaikkea työmarkkinatuen aktivoinnilla. Työmarkkinatukea voidaan maksaatyönantajalle, joka työllistää yli 500 päivää työttömänä olleen. Tämän lisäksi samatyönantaja voi saada työllistämistukea. Tällaisen yhdistelmätuen enimmäiskestoaon vielä myöhemmin hyvistä kokemuksista johtuen pidennetty.

Työvoimapoliittista aikuiskoulutusta lisättiin voimakkaasti 1995 alkaen ja huoli-matta työllisyystilanteen tilapäisestä huononemisesta vuonna 1996 työttömyydenlasku saattoi jatkua. Vuoden 1998 uudistuksessa työllisyystukitoimien ja työvoi-makoulutuksen määrää laskettiin niin, että nyt toimien määrässä ollaan lama-vuosien tasolla.

Aktiivinen työllisyyspolitiikka on palkkatyöhön perustuvilla, suhdanneherkillä japitkäaikaistyöttömyydestä kärsivillä työmarkkinoilla välttämätöntä. Kun työllisyy-den hoitoon ei valtiolla ole enää käytettävissään työllisyyslain ja kuntien rahoitus-ohjauksen kaltaisia välineitä, on työllistämistukien ja työvoimakoulutuksen merki-tys työttömyyden hoidossa korostunut. Työvoimapolitiikan työmarkkinoilta syr-jäytymistä estävä vaikutus on huomattava.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 11

Talouspolitiikan, talouskasvun ja työllisyydenvälinen yhteys

Talouskasvua tarvitaan työllisyyden parantamiseksiTyöttömyyden määrätietoinen ja mahdollisimman nopea alentaminen kohti täys-työllisyyttä on seuraavalla vaalikaudella harjoitettavan talouspolitiikan keskeinenhaaste ja päätehtävä. Työllisyysaste on nostettava vuoteen 2010 mennessä 75prosenttiin ja työttömyysaste painettava enintään 5 prosenttiin. TyöministeriönTyövoima 2020 -projektissa on arvioitu, että työllisyysastetavoitteen saavuttami-nen vuoteen 2010 mennessä ei ole todennäköistä näköpiirissä olevan talouskas-vun puitteissa. Tavoite edellyttäisi vuosittain noin 35 000 työpaikan lisäystä.Suurten ikäluokkien siirryttyä eläkkeelle jopa 75 prosentin työllisyysaste on realis-tinen tavoite.

Työttömyysasteen alentaminen on helpompi toteuttaa kuin työllisyysasteen nos-taminen. Täystyöllisyyttä kohti ei tule kuitenkaan pyrkiä työn tarjontaa supista-malla. Tavoitteena on oltava työpaikkojen lisääminen, työttömien työllistäminen,työllisten määrän tuntuva lisääminen ja kansantalouden työllisyysasteen merkittä-vä nostaminen. Kaikkien panosta tarvitaan hyvinvoinnin rakentamiseen ja kaikilleon tarjottava mielekkään toiminnan väyliä, mahdollisuuksia olla hyödyksi ja saadatoimeentulo.

Työllisyyden nousun ja työttömyyden alenemisen välttämätön ja keskeinen ehtoon se, että talous- ja yhteiskuntapolitiikassa huolehditaan riittävän talouskasvunedellytyksistä. Vahvalle ja muita teollisuusmaita nopeammallekin talouskasvulle eiSuomessa ole tulevina vuosinakaan rakenteellisia esteitä. Työttömiä työllistämälläja tuottavuutta nostamalla luodaan kasvua. Vaihtotaseen alijäämä, johon Suomentalouskasvu on usein aiemmin törmännyt, ei enää ole uhka eikä euro-oloissamyöskään johda korkotason nousuun.

Talous- ja rahaliitossa korot pysyvät muutoinkin aiempia vakaampina ja matalam-pina. Niin yritysten kuin kotitalouksien velkaantuneisuus on vähentynyt ja rahoi-tustilanne on kohentunut tuntuvasti, velkaantuneisuus yleisesti ottaen on vähäistä.Yksityisen ja julkisen sektorin vahvistuneet taseet toimivat puskureina suhdanne-häiriöissä. Yritysten kansainvälinen hinta- ja reaalikilpailukyky on hyvä: edellytyk-set viennin ripeälle kasvulle ovat jatkossakin olemassa. Työmarkkinoiden sopi-mustoiminta, joka matalan inflaation oloihin sopeutuen turvaa palkansaajien reaa-litulojen ja ostovoiman tasaisen nousun, tukee kasvulle välttämätöntä kotimaistakysyntää. Epävarmojen kansainvälisten talousnäkymien vallitessa on erityisen tär-keää huolehtia kotimaisen kysynnän jatkumisesta vakaana, mikä vähentää kan-santalouden herkkyyttä myös ulkoisille häiriöille.

Jos talous kasvaa myönteisesti ja veropohja laajenee, julkisessa taloudessa voi-daan säilyttää euro-oloissa välttämätön rakenteellinen ylijäämä samalla kun tur-vataan laadukkaat julkiset palvelut ja sosiaaliturvan taso sekä jatketaan työn ve-rotuksen maltillista keventämistä. Tällaisen myönteisen kehän ylläpitäminen onmyös tulevalla vaalikaudella talouspolitiikan keskeinen tavoite ja edellytys hyvälletyöllisyyskehitykselle.

12 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Kolmikantayhteistyö Suomen menestystekijäKansainvälisen talouden lisääntyneet riskit ja näkymien epävarmuus tekevät eri-tyisen tärkeäksi sen, että Suomessa harjoitetaan pitkäjännitteistä, talouden va-kautta ja ennustettavuutta tukevaa, luottamusta vahvistavaa talouspolitiikkaa.Suomen menestystekijäksi osoittautunut järjestäytyneiden työmarkkinaosapuoltenja valtiovallan laajapohjainen kolmikantayhteistyö, kyky neuvotella ja sopia kes-keisistä asioista, antaa hyvät edellytykset tällaisen kansallisen vakauspolitiikanonnistumiselle, jonka merkitystä myös talous- ja rahaliiton jäsenyys korostaa.

Kansantalouden vakauden turvaaminen vaatii jatkossakin talous- ja työmarkkina-politiikan yhteen sovittamista, johon työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan laaja-pohjainen yhteistyö, osapuolten neuvottelutoiminta sekä suomalaiselle yhteiskun-nalle ominainen yhdessä sopimisen toimintatapa tarjoaa parhaat mahdollisuudet.

Yritys- ja sijoitustoiminnan maailmanlaajuistumisen jatkuessa on yhä tärkeämpäähuolehtia siitä, että talouden tulevaisuuden kannalta keskeiset osaamiskeskittymätsäilyvät Suomessa. Kansantalouden ja yritysten reaalinen, osaamiseen ja tuotta-vuuteen perustuva kilpailukyky on pidettävä jatkossakin korkeana.

Tutkimus- ja tuotekehityspanostusten on pysyttävä riittävän korkeina ja vaikutuk-siltaan tehokkaina niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Korkeatasoiseen jalaaja-alaiseen koulutukseen on suunnattava tarvittavat voimavarat sekä varmis-tettava taloudellisen ja yhteiskunnallisen infrastruktuurin toimivuus ja hyvä laatuta-so.

Talouskasvun työllistävyyttä tulee kohentaa myös tarvittavin rakenteellisin toimin,joiden kohteita ovat erityisesti verotus, sosiaaliturva, koulutus- ja työvoimapolitiik-ka, aluepolitiikka ja asuntopolitiikka. Rakenteellisesti vaikean, erityisesti pitkäaikai-sen työttömyyden torjumiseen on suunnattava lisäpanoksia. Tarvitaan räätälöityjätoimenpiteitä, joihin on ohjattava niiden edellyttämät riittävän suuret voimavarat.

Budjettipolitiikan linja työllisyyden tukenaPitkäjännitteinen ja riskejä välttävä julkisen talouden hoito on entistä tärkeämpäätalous- ja rahaliitossa. Kasvu- ja vakaussopimuksen mukainen tavoite on pitää jul-kisen talouden rahoitus rakenteellisesti tasapainoisena. Useista EU-maista poike-ten Suomessa tämä tasapaino ja julkisen talouden vakaus on saavutettu, kunmenojen ja verotulojen kertymä lasketaan yli suhdannekierron, eli yli nousu- jalaskukauden käsittävän jakson.

Budjettipolitiikan merkitys kansallisen talous- ja suhdannepolitiikan välineenä -tulopolitiikan ohella - on korostunut euroalueen oloissa. Budjettipolitiikan valmis-telua ja suunnittelua tulee uudistaa niin, että finanssipolitiikka voi toimia mahdolli-simman tehokkaasti suhdannepolitiikan ja toisaalta julkisen talouden keskipitkänaikavälin suunnittelun välineenä.

Tulevina vuosina on varauduttava muun muassa väestön ikääntymisen aiheutta-maan menojen kasvuun. Julkisen talouden tulojen supistumista puolestaan aihe-uttaa ainakin alkoholijuoma-, tupakka- ja autoverojen tuottojen odotettavissa olevavähentyminen.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 13

Noususuhdanteessa julkisen talouden ylijäämästä osa tulee käyttää julkisen velanlyhentämiseen, mikä korkomenojen pienentyessä luo liikkumavaraa julkiseen ta-louteen mm. väestön ikääntymisestä aiheutuvien menopaineiden varalle. Osa yli-jäämästä tulee käyttää myös talouden kasvuedellytyksiä vahvistavaan infrastruk-tuurin ja palvelujen kehittämiseen.

Tulevassa finanssipolitiikassa ei ole tilaa mittaviin verokevennyksiin. Sukupolvienvälisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tuntuvat veroasteen alennukset ei-vät olisi suotaviakaan. Ikääntymisen aiheuttamaa veroasteen nousupainetta tule-vaisuudessa voidaan vähentää olemalla hyvin pidättyväisiä sen laskemisessa lä-hivuosina.

Veropohja tulee pitää laajana. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työtuloistapääomatulojen, ympäristö-, kiinteistö- ja varallisuusverotuksen suuntaan. Mikälipalkkaverotuksen keventämiseen arvioidaan kestävällä tavalla edelleen olevan va-raa, veronkevennykset on tehtävä työllisyyttä tukevalla tavalla. Tärkeintä on, kes-täväksi arvioidun kevennysvaran puitteissa, keventää pieni- ja keskituloisten pal-kansaajien verotusta, mikä tuottaa myös parhaat työllisyysvaikutukset.

Veronkierron, verovilpin ja verorikosten ehkäisyä ja paljastamista tulee tehostaalisäämällä voimavaroja harmaan talouden ja talousrikosten torjuntaan sekä te-hostamalla viranomaisyhteistyötä.

Verotus on optimoitava tasolle, joka mahdollistaa julkiset hyvinvointipalvelut ja so-siaaliturvajärjestelmän sekä tukee talouskasvua, työllisyysasteen nousua ja va-kaata julkista taloutta.

14 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Työllisyyteen vaikuttavia tekijöitä

Työllisyyteen vaikuttaa työvoiman tarjonta ja työvoiman kysyntä. Tällä tarkoitetaansitä kuinka paljon työntekijöitä on työmarkkinoilla ja pyrkimässä töihin eli mikä ontyövoiman määrä. Työvoiman kysyntä taas riippuu siitä, miten paljon yritykset tar-vitsevat työvoimaa eli miten paljon on työpaikkoja.

Työvoiman tarjontaan vaikuttavia tekijöitäLamavuosien jälkeen 1990-luvun lopulla pitkään jatkunut talouskasvu yhdessämaltillisen tulopolitiikan kanssa loi edellytykset yli 300 000 työpaikan luomiseksi.Työttömyysaste ei kuitenkaan laskenut yhtä paljon, koska samaan aikaan työ-markkinoille tuli työllisyyden parantuessa uusia ihmisiä. Työvoiman tarjontaan vai-kuttaakin keskeisesti taloustilanne. Hyvinä aikoina työmarkkinoille pyrkii monisellainenkin, joka lamavuosina jää työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Suurin uusien työmarkkinoille tulijoiden ryhmä ovat vuosittain eri oppilaitoksistavalmistuvat opiskelijat. Tilastojen mukaan koulutus parantaa työmarkkina-asemaa,pienentää työmarkkinariskiä ja samalla lisää selviytymismahdollisuuksia työmark-kinoilla ja yhteiskunnassa. Mitä paremmin työnhakijan osaaminen ja koulutusvastaa työelämän vaatimuksia, sitä todennäköisemmin henkilö hakeutuu työ-markkinoille ja työllistyy. Koulutuspolitiikan on reagoitava yhä herkemmin työelä-män, tuotantorakenteiden sekä työn sisältöjen muutoksiin.

Työssäkäynnin mahdollistajina monilla julkisilla palveluilla on tärkeä tehtävä.Työssäkäyntiä tukevia palveluita tarvitaan, jotta mahdollisimman moni pystyykäymään työssä. Lasten päivähoito, julkinen liikenne ja asunto ovat perusedelly-tyksiä useimpien työssäkäynnille.

Pienten lasten vanhempien työssäkäynti ei ole mahdollista ilman toimivaa päivä-hoitoa. Naisten ja miesten tasa-arvoisen työelämään osallistumisen mahdollista-miseksi suomalaista päivähoitoa on kehitettävä entistä joustavammaksi perheidenehdoilla toimivaksi palveluksi, joka antaa turvaa ja hoivaa myös epäsäännöllistätyöaikaa tekeville. Lastenhoitopalvelujen ohella myös turvallinen ja tarpeet kattavavanhustenhuolto helpottaa työikäisten työhön osallistumista.

Ilman asuntoa on käytännössä mahdotonta osallistua täysipainoisesti työelä-mään. Työvoiman tarjonnan varmistamiseksi tarvitaan riittävästi kohtuuhintaisiaasuntoja erityisesti niillä paikkakunnilla, joissa on paljon työpaikkoja.

Työssäkäyntimatkat ovat jatkuvasti keskimäärin pidentyneet. Työvoiman tarjon-taan vaikuttaa keskeisesti se, että toimiva joukkoliikenne mahdollistaa työssä-käynnin mahdollisimman monelle. Työvoiman tarjonnan lisäksi kysymys on myöskestävän kehityksen työmatkaliikenteestä.

Työvoiman kysyntään vaikuttavia tekijöitäTalouskasvu luo uusia työtilaisuuksia ja vaikuttaa keskeisesti työvoiman kysyn-tään. Kun tuotteilla ja palveluilla on kysyntää markkinoilla, tarvitaan myös työnte-kijöitä. Kuluttajina työssäkäyvät pyörittävät edelleen omilla palkkaeuroillaan talo-utta, joka oman sisäisen logiikkansa avulla luo uusia työpaikkoja.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 15

Tuotteiden menekkiin ja palveluiden kysyntään vaikuttaa niiden hinta. Puhutaankilpailukyvystä, jossa Suomi on eri mittauksissa jatkuvasti viime aikoina sijoittunutmaailman kärkipäähän. Uusien työntekijöiden työllistämiseen vaikuttaa ensisijai-sesti se, että yritys tarvitsee lisää tuotantoa, jota ei synny ilman uusia työntekijöitä.Jonkin verran työllistämiseen vaikuttaa työllistämisen hinta eli palkkataso ja työ-voiman sivukulut. Sivukuluilla tarkoitetaan palkan lisäksi maksettavia erilaisiatyönantajamaksuja. Useimmat maksuista liittyvät sosiaaliturvan rahoitukseen.

Sosiaaliturva- ja tulonsiirrotSosiaaliturva ja tulonsiirrot saattavat vaikuttaa työllistymiseen, jos työhön mene-mällä käteen jäävä tulo ei lisäänny. Osittain ongelma on teoreettinen, koska työt-tömän on päivärahan määräajaksi menettämisen uhalla otettava vastaan kokoai-katyötä, vaikka palkka olisikin pienempi kuin päiväraha, mikäli palkka kuitenkin ontyöehtosopimuksen mukainen. Kannustinongelmiin kiinnitettiin huomiota 1990-luvun lopulla ja tehdyillä ratkaisuilla saatiinkin aikaan se, että vero- ja etuusjärjes-telmä muuttui työn vastaanottamisen kannalta aiempaa kannustavammaksi. Ns.kynnyspalkat ovat selvästi laskeneet 90-luvun puolivälistä.

Työttömyysturva ei estä työllistymistäVäitteet työttömyysturvan heikentävästä vaikutuksesta työllistymiseen eivät pe-rustu todellisuuteen. Työnantajakyselyjen mukaan työttömyysturva ei ole syynäyritysten vaikeuksiin saada uutta työvoimaa. Ansioturvalta työllistytään yleensähyvin nopeasti. Työttömäksi jääneiden työttömyyden kesto on viime aikoina ly-hentynyt. Syksyllä 2002 lyhytkestoisesta työttömyydestä työllistyminen oli lähesyhtä nopeaa kuin 1980-luvun lopulla.

Suomessa on vuoden 2003 alusta toteutettu työttömyysturvan uudistaminen työl-listymistä tukevaan suuntaan. Tavoitteena on mm. helpottaa lyhytaikaisten töidenvastaanottoa.

Työperusteinen sosiaaliturva myös kannustaa osaltaan työhön menoon, koskatyöstä karttuu parempi turva sairauden, vanhuuden, työttömyyden ja lapsenhoi-don ajalle.

RakennetyöttömyysTyöministeriön Rakennetyöttömyysprojektissa on selvitetty ns. rakenteellisentyöttömyyden laajuutta ja syitä sekä kehitetty keinoja rakenteellisen työttömyydenlieventämiseksi. Rakenteellinen työttömyys on työvoiman kysynnän ja tarjonnanvälistä epätasapainoa. Keskeisinä rakennetyöttömyyttä aiheuttavina tekijöinä onprojektin raportissa todettu ammatillinen, alueellinen ja osaamiseen liittyvä koh-taamattomuus. Elinkeinorakenteiden nopea muutos on aiheuttanut rakennetyöt-tömyyttä. Taantuvilta toimialoilta työttömäksi jäävien ammattitaito tai osaaminen eivastaa toisille aloille syntyvien työpaikkojen vaatimuksia. Talouden rakenteidenmuuttuessa työttömäksi jäävien työpanoksen kysyntä on työmarkkinoilla vähäistä.

Työministeriön projektissa rakenteellista työttömyyttä määrittelee vaikeasti työllis-tyvien määrä, joka on laskettu pitkäaikaistyöttömien ja toistuvasti työttömien mää-rästä. Tämän joukon suuruus oli keväällä 2002 n. 180 000 henkilöä. Vastaavanaajankohtana vuonna 1997 vaikeasti työllistyvien määrä oli 274 000 henkilöä.

16 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Vaikeasti työllistyvien määrä on siis vähentynyt lähes 100 000 henkilöllä viidessävuodessa.

Projektin mukaan keskeinen syy rakennetyöttömyyteen on se, että työttömienammattitaito ei vastaa avautuvien työpaikkojen osaamisvaatimuksia. Vaikeastityöllistettävistä voidaan erottaa neljä selkeää ryhmää: yhdenjaksoisesti pitkäai-kaistyöttömät, toistuvasti työttömät, aktiivisilla toimenpiteillä olevat, jotka palaavattyöttömäksi sekä toistuvasti toimenpiteille sijoittuvat.

Vaikeasta rakennetyöttömyydestä huolimatta varsinainen pitkäaikaistyöttömienosuus kokonaistyöttömyydestä on Suomessa EU-maiden alhaisimpia. Projektinraportin mukaan vuodesta 1997 vuoteen 2001 pitkäaikaistyöttömyys on Suomes-sa puolittunut.

Yksilöllisiä toimenpiteitäRakenteellisen työttömyyden ennaltaehkäisy ja lieventäminen edellyttää yleisentalouspolitiikan ohella yksilöllisesti kohdennettuja työvoimapoliittisia tukitoimia,koulutusta ja palveluja. Suomen tulee nostaa selvästi nykyistä työttömien akti-vointiastetta, joka on lähes heikoin EU-maista. Aktiivitoimien tason tulee EU:ntyöllisyyssuuntaviivojen mukaan olla vähintään 20 prosenttia laajasta työttömyy-destä. Työvoimapolitiikan laatua ja vaikuttavuutta on parannettava ja aktivointias-teen on oltava riittävällä tasolla. Käytännössä rakennetyöttömyyden lieventäminenei onnistu, ellei aktiiviseen työvoimapolitiikkaan satsata lisää voimavaroja. Määrä-rahojen tasolla on päästävä pohjoismaiselle tasolle laskettuna menojen osuusbruttokansantuotteesta.

Myös vaikeimmin työllistyvien osaamista on nostettava. Tämä voi tapahtua työ-voimakoulutuksen avulla siten, että tarjolla on työvoimakoulutusohjelmia, jotkaovat riittävän pitkiä ja sisältävät koulutukseen kytkettyjä tukipalveluja sekä tukevatkoulutuksen päätyttyä työelämään sijoittumista.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 17

Eräitä työttömyyden vähentämiseksiesitettyjä keinoja

Suomalaisessa työllisyyskeskustelussa esitettiin takavuosina usein palkkojenalennuksia ja työehtosopimusten yleissitovuuden romuttamista lääkkeeksi uusientyöpaikkojen luomiseksi. Tältä osin keskustelussa on menty eteenpäin, koskanäitä esityksiä ei viime aikoina enää ole esitetty. Huomiota on kiinnitetty todellisiintyöllisyyttä parantaviin keinoihin.

Työnantajamaksujen alentaminenTyöttömyyden nujertamiseksi ja työllistämiskynnyksen alentamiseksi on 1990-luvulta lähtien ja kansainvälisiin esimerkkeihin vedoten esitetty välillisten työvoi-makustannusten, erityisesti työnantajien maksamien lakisääteisten sosiaaliturva-ja sosiaalivakuutusmaksujen alentamista. Julkisessa keskustelussa asia on useinollut esillä yleisellä tasolla, erittelemättä mitä maksuja alentaminen koskisi. Toi-saalta on esitetty myös konkreettisia malleja, kuten 1990-luvulla keskustelussaollut työnantajien kansaneläkemaksun ja osaksi myös sairasvakuutusmaksunpalkkaporrasteisuus.

Vuoden 2002 lopulla Pasi Holm ja Vesa Vihriälä julkaisivat ehdotuksensa ”Matalantuottavuuden työn tuki”, jossa hahmotellaan matalapalkkaisen työn työnantaja-maksujen tuntuvaa alentamista kunkin työntekijän kuukausipalkan perusteella liu-kuvasti määriteltyyn maksupalautukseen. Tässä mallissa on kyse kansaneläke- jasairasvakuutusmaksuja laajemmasta työnantajamaksujen alentamisesta. Mallinvaikutuksia arvioidaan tarkemmin jäljempänä tässä muistiossa.

Pyrkimys työn tarjonnan lisäämiseen erityisesti palvelusektorilla on luonnollisestityöllisyysasteen nostamistavoitteen kannalta tärkeä. Sen ohella työnantajamak-sujen palkkaporrastuksen vaikutuksia on välttämätöntä arvioida myös laajemmin.Vuoden 2003 alusta aloitettiin kolmivuotinen kokeilu, jossa työmarkkinatukea vä-hintään 200 päivää saaneen henkilön työllistävä työnantaja saa työmarkkinatuensuuruisen työllistämistuen. Käytännössä tuen avulla työnantaja voi maksaa sosi-aalivakuutusmaksut lähes kokonaan.

Työnantajan sosiaaliturvamaksuTyönantajilta peritään sosiaaliturvamaksua, joka jakaantuu kansaneläke- ja sai-rasvakuutusmaksuosiin. 1990-luvulla oli esillä ehdotuksia, että luovuttaisiin työn-antajan kansaneläkemaksussa nyt olevasta pääomavaltaisuuden mukaisestakolmiportaisuudesta ja että kansaneläkemaksu ja osa sairasvakuutusmaksustaporrastettaisiin työntekijän palkkatason mukaan. Tämän mallin mukaan tiettyynrajaan asti (esillä oli 1990-luvulla 4000 mk/kk) ei perittäisi ollenkaan maksua ja ylimenevästä palkan osasta taas maksua perittäisiin niin paljon, ettei maksutuottopienenisi. Työnantajan kansaneläkemaksu kokonaan ja sairasvakuutusmaksuosittain kerätään vähimmäisturvan kustantamiseksi. Tästä näkökulmasta vakuu-tusperiaate ei ole esteenä maksun porrastamiselle palkkatason mukaan. Uusi por-rastus on kuitenkin työläs toteuttaa, joten sitä vastustivat sekä yritykset että Kan-saneläkelaitos.

18 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Työnantajien sosiaalivakuutusmaksutTyönantajilta peritään myös useita sosiaalivakuutusmaksuja ansiosidonnaisen so-siaaliturvan kustantamiseksi. Lisäksi työnantajamaksuilla rahoitetaan sosiaalitur-vaa kansaneläkemaksun ja sairasvakuutusmaksun kautta. Niistä merkittävimmätovat lakisääteiset työeläkemaksut.

Silloin tällöin on esitetty, että myös ansioturvan rahoittamiseen kerättäviä maksujatai joitakin niistä pitäisi porrastaa työntekijän palkkatason mukaan. Erityisesti onesillä ollut työnantajan työttömyysvakuutusmaksu, jossa nyt on käytössä yritystenpilkkomisiin ja muihin ongelmiin johtanut työantajan palkkasumman mukainenporrastus.

Toisaalta on myös esitetty työnantajamaksujen porrastamista siten, että epätyypil-lisiä työsuhteita käyttävät yritykset maksaisivat korkeampia maksuja korvauksenaniistä kuluista, joita osa-aikaisista ja määräaikaisista työsuhteista yhteiskunnalleaiheutuu.

Sosiaaliturvan rahoituksen perusperiaate on se, että ansiosidonnaisia etuuksiarahoitetaan palkkaperusteisilla työnantaja- ja työntekijämaksuilla. Vähimmäisturvarahoitetaan yleisistä verovaroista. Tästä pääperiaatteesta löytyy kuitenkin poikke-uksia, joista voidaan mainita yhtäältä työnantajan kansaneläkevakuutusmaksu jatoisaalta yrittäjäeläkkeiden ja erityisesti maatalousyrittäjien ansioeläkkeiden ra-hoittaminen yleisistä verovaroista.

Sosiaaliturvamaksujen määräytymisperiaatteiden muuttamisella voisi olla moniaongelmallisia seurauksia. Työnantajamaksun palkkaperusteiden porrastus ei kui-tenkaan missään olosuhteissa onnistu vakuutusperiaatetta rikkomatta työeläke- jatyöttömyysvakuutusmaksuissa. Sosiaalivakuutuksen ansiosidonnaiset osat on jat-kossakin perusteltua rahoittaa maksuilla, jotka peritään kullekin vuodelle vahvis-tettuina määräprosentteina palkoista. Näin siksi, että myös etuudet ovat ansioihinsuhteutetut.

Työnantajamaksuissa on jo nyt liian monia portaitaTyönantajan maksut yksityisellä sektorilla olivat vuonna 2001 yhteensä 24,5 %palkoista (TEL-maksu, työttömyys-, tapaturma-, ryhmähenki-, sairausvakuutus-, jakansaneläkevakuutusmaksu). Suurin osa työnantajamaksuista liittyy ansiosidon-naisten etuuksien rahoitukseen.

Työnantajamaksuissa on nykyisin porrastuksia palkkasumman, pääomavaltai-suuden, yrityksen henkilöluvun, työntekijän iän ja työkyvyttömyyden mukaan.Työnantajan kansaneläkevakuutusmaksu on porrastettu palkkojen ja tehtyjenpoistojen suhteen kolmeen luokkaan. Porrastuksella ei ole tehokkaasti onnistuttuhelpottamaan työvoimavaltaisten yritysten maksurasitusta.

Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu siten, että maksu on tänävuonna 0,6 prosenttia palkoista 840 940 euron palkkasummaan asti ja tämän ylit-tävältä osalta 2,45 prosenttia palkoista.

Työnantajamaksuissa on jo nyt monia eri porrastuksia, joita on perusteltu mm.työllisyyssyillä. Porrastukset ovat lisänneet keinotekoisia yritysten pilkkomisia. Eri

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 19

maksuissa olevat erilaiset portaat lisäävät yritysten byrokratiaa ja toimivat sitenvastoin tarkoitustaan yritystoimintaa vaikeuttavasti. Varmaa näyttöä portaidenmerkittävästä työllisyysvaikutuksesta ei ole. Ennen uusien porrastusten käyttöönottoa pitäisikin selvittää nykyisten portaiden tarkoituksenmukaisuus ja poistaatoimimattomat portaat.

Suhdannepuskuri on pitänyt maksukehitystä tasaisenaVuoden 1999 alusta korjattiin työttömyysvakuutusjärjestelmässä ollut väärä suh-danneluonteinen painottuminen. Tällöin siirryttiin rahastointijärjestelmään, jossaTyöttömyysvakuutusrahastoon kerättävä suhdannepuskuri voi olla enimmillään3,6 prosentin työttömyysasteen menoja vastaava määrä. Em. puskuri on täyttynytarvioitua nopeammin. Työllisyyden paraneminen ja palkkasumman nousu onmahdollistanut työttömyysvakuutusmaksujen nopean alentamisen. Suhdanne-puskuri on puolestaan mahdollistanut sen, että maksuja ei ole tarvinnut nostaanykyisessä taantumassa. Näillä toimenpiteillä on ollut myönteinen työllisyysvai-kutus.

Joidenkin arvioiden mukaan nykymuotoiset suhdannepuskurit olisivat vaikutta-neet myönteisesti työllisyyteen myös viime vuosikymmen laman kaltaisessa tilan-teessa, vaikka puskurirahastoja ei olekaan tarkoitettu suurlaman kaltaisiin tilantei-siin. Asiantuntija-arvioiden mukaan suhdannepuskuroinnilla olisi voitu viime vuo-sikymmenellä välttää n. 50 000 – 60 000 henkilön työttömyys.

Tuloverotuksen keventäminenTyön korkea verotus on eräissä tutkimuksissa mainittu yhdeksi työttömyyttä syn-nyttäväksi ja ylläpitäväksi tekijäksi. Työn verotuksen tason tarkkoja vaikutuksiatyöllisyyteen on kuitenkin varsin vaikea arvioida, sillä työllisyyden määrään vai-kuttaa samalla monta muutakin tekijää. Kansainvälisesti vertaillen on kuitenkinhuomattava, että korkean palkkaveroasteen maissakin voi olla erittäin hyvä työlli-syystilanne. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat muut Pohjoismaat. Monissa alhaisenpalkkaveroasteen maassa työttömyys on sen sijaan laajempaa kuin Suomessa.

Arvioitaessa verotuksen vaikutuksia työllisyyteen, nousee usein esille käsite”verokiila”. Sillä tarkoitetaan palkansaajien kohdalla varsinaisen palkkaveron li-säksi palkan mukaan määräytyviä veroluonteisia työnantajan ja työntekijän mak-suja sekä alv:n ja muiden kulutusverojen muodostamaan kokonaisuutta. Vuoden1995 jälkeen keskituloisen suomalaisen verokiila on laskenut yli kolme prosenttiaja on nyt noin 57 %.

Suomessa vuodesta 1996 lähtien toteutettu tuloverotuksen maltillinen keventä-mislinja on vastannut tasoltaan EU:ssa keskimäärin tapahtunutta kehitystä. Selvä-nä erona on kuitenkin ollut, että pienituloisten palkansaajien verokevennyksetovat olleet muualla selvästi Suomea suuremmat. Suomessa pienituloisten palkan-saajien verokiila on muuta Unionialuetta selvästi suurempi. Verokiilan merkitystyöllistämiskynnykseen on suurin juuri pienimmissä tuloluokissa, ja koska työn ve-rotuksen osuus suomalaisessa verokiilassa on suuri, on tuloveronkevennyksiäohjattava myös työllisyyden parantamistarkoituksesta nykyistä voimakkaamminpienituloisille.

Työn verotuksen keventämisellä vuoden 1996 jälkeen ollut eräitten arvioiden mu-kaan melkein prosentin vaikutus työttömyyden alenemiseen. Vaikutuksia on kui-

20 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

tenkin vaikea määritellä. Osaltaan verotuksen keventyminen on vaikuttanutmyönteisesti ostovoimakehitykseen ja voimistanut kotimarkkinakysyntää. Veroke-vennysten työllistämiskynnystä alentavat vaikutukset olisi käytettävä nykyistä te-hokkaammin pienituloisten verotusta keventämällä. Toinen työllisyyteen myöntei-sesti vaikuttava asia verotuksessa on työssäkäynnin tekeminen nykyistä kannatta-vammaksi. Tätä voitaisiin edesauttaa tuloverotuksen matkakuluvähennyksenomavastuun poistamisella. Näin suosittaisiin erityisesti pienituloisten työssäkäyn-tiä.

Verotuksen kotitalousvähennys on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa ja ko-tityöpalvelujen kysyntä on selvästi lisääntynyt. Jos kotitalous palkkaa työntekijän,saa se verotuksessa vähentää kaikki pakolliset työnantajamaksut sekä lisäksikymmenen prosenttia palkasta.

Tuloverotuksen keventäminen, lukuun ottamatta selvästi pienituloisiin kohdistuviakevennyksiä, ei työllisyyden hoitokeinona ole kovin tehokas. Tuloveron keven-nysten vaikutus työllisyyteen korostuu kuitenkin vaikeissa suhdannetilanteissa,joissa kotimarkkinakysyntä kaipaa elvytystä. Tuloverotuksen keventäminen olisi-kin ajoitettava suhdanteiden kannalta viisaasti. Todella mittaviin tuloveronkeven-nyksiin ei Suomessa lähitulevaisuudessa näytä olevan varaa.

Arvonlisäveron alentaminen työvoimavaltaisilla aloillaArvonlisävero, jonka yleinen verokanta on Suomessa 22 %, vaikuttaa tavaroidenja palveluiden kysyntään nostamalla niiden hintaa kuluttajalle. Arvonlisävero onvaltiolle ja EU:lle tärkeä tulonlähde. Yleisen arvonlisäverokannan alentaminen tus-kin on lähitulevaisuudessa mahdollista. EU sallii jäsenmaiden kuitenkin soveltaakahta alennettua arvonlisäverokantaa, jollaiset ovat useassa jäsenmaassa myöskäytössä, usein työllisyyden edistämiseen liittyvistä syistä. Työvoimavaltaisen pal-velutuotannon korkealla arvonlisäverokannalla on yhdessä työn muun verotuksenkautta kielteisiä työllisyysvaikutuksia.

Yhteensä yhdeksässä EU:n jäsenmaassa on meneillään kokeilu, jossa alennettuaarvonlisäverokantaa sovelletaan rajattuihin pienimuotoisiin palveluihin. Kokeilupäättyy vuonna 2003. Kokeilun tähänastiset tulokset ovat työllisyyden kannaltamyönteisiä. Suomessa kokeilukäytäntöön siirtyminen voisi saada aikaan muuta-man tuhannen hengen työllisyysvaikutuksen. Kustannusvaikutuksiltaan lisäänty-neen työllisyyden vaikutusten jälkeen arvonlisäveron alentaminen kokeilun mu-kaisesti olisi noin 150 miljoonaa euroa.

Työllisyyden parantamiskeinona ainakin yksityisten korjaus- ja kotitöiden sekä sii-vouspalvelujen ja yksityisten hoitopalvelujen arvonlisäveron alentaminen on varsintehokas. Näiden lisäksi olisi selvitettävä mahdollisuudet myös ravintolapalveluidenja henkilöstöruokailun arvonlisäveron alentamiseen.

Arvonlisäverotukseen mahdollisesti tehtäviä työllisyysperusteisia kevennyksiä voi-daan tehdä vain, jos verotuksen keventämiseen on ylipäätänsä varaa.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 21

Tulopolitiikan hajauttaminen ei lisää työllisyyttäKeskitettyä tulopolitiikkaa on moitittu siitä, että sillä on työllisyyden kannalta kiel-teisiä seurauksia. Kritiikki on perustunut lähinnä näkemykseen, että matalammantuottavuuskehityksen aloilla ei ole keskitetyissä ratkaisuissa sovittua yleistä pal-kankorotusvaraa. Erityisesti näin on väitetty olevan palveluelinkeinojen piirissä,jossa mitattu tuottavuuskehitys on ollut hidasta. Keskitetyn tulopolitiikan on myösväitetty aiheuttavan niin sanottua palkkajoustamattomuutta, mikä on hyvän työlli-syyskehityksen este.

Laman jälkeistä myönteistä työllisyyskehitystä on merkittävästi edesautettu tulo-poliittisilla kokonaisratkaisuilla. Niiden oikein mitoitetuilla palkankorotuksilla onsaatu aikaan vakautta ja ennustettavuutta sekä kilpailukyvyn paranemista. Tällätalouden tasapainolla on ollut ratkaiseva merkitys talouden ylikuumenemisen es-tämisessä ja kotimarkkinakysynnän vahvistumisessa. Kotimarkkinakysynnän kas-vu on tuonut työpaikkoja palvelualalle, jolla työllisyyskehitys on juuri ollut voimak-kainta.

Kansainväliset vertailut osoittavat, ettei keskitetty tulopolitiikka ole sellainen so-peutumisen este kuin usein väitetään. 1990-luvulla keskitetynkin tulopolitiikan ai-kana palkkajoustot lisääntyivät erityisesti teollisuudessa. Suurinta palkkojen jous-tavuus on palvelualoilla ja vähiten koulutusta saaneiden keskuudessa. Suorite-palkkauksen yleistyessä ja palkkajärjestelmien kehittyessä keskitetty tulopolitiikkaei ole sopeutumisen kannalta ongelma. Palkkajoustavuuden ongelma voi työvoi-man vähentymisen myötä pian kääntyä päinvastaiseksi, ja työnantajat huolestuvatpalkkojen joustamisesta ylöspäin. Keskitetyn tulopolitiikan tarve työvoimakustan-nuskehityksen tasaamiseksi ja ennakoitavuuden lisäämiseksi kasvaa.

Keskimääräiseen tuottavuuden kehitykseen perustunut palkkakehitys on vahvis-tanut työvoiman kysyntää korkean tuottavuuden aloilla ja nopeuttanut tuotantora-kenteen muutosta. Alimpien palkkojen suhteellisesti suurempi nousu on ollut voi-makkaasti yhteydessä kotimarkkinakysynnän kasvuun ja näin myös viime aikai-seen työllisyyskehitykseen. Tupo-linja on ollut myös tarpeen estämään naisval-taisten matalapalkka-alojen jäämisen entisestään jälkeen yleisestä tulokehityk-sestä.

On myös muistettava, että toimialojen väitetyt tuottavuuserot ja kannattavuuserotvoivat näkyä ansiokehityksessä myös palkkaliukumien seurauksena.

Työllisyys lisääntyy parhaiten mahdollisimman tasaisen ja laajan ostovoiman kas-vun seurauksena. Viimeisimmät vuodet ovat olleet tästä hyvä esimerkki. Kansain-välisiä esimerkkejä keskitetyn tulopolitiikan kielteisistä työllisyysvaikutuksista onhyvin vaikea löytää.

22 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

SAK:n ehdotuksia työllisyyden parantamiseksi

Työvoiman keski-iän noustessa ja eliniän pidentyessä on tärkeää pitää ihmisetnykyistä kauemmin työelämässä. Työelämässä olevat on pidettävä työssä eikätyöttömyyttä saa päästää nousemaan huonoinakaan aikoina. Nuoret on saatavatyöelämään nopeasti ja työttömät on autettava takaisin työelämään. Erityisesti onkohdistettava voimavaroja pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen. Vaikeasti työllis-tyville tarvitaan räätälöityjä toimenpiteitä.

Työllisyyspolitiikan tavoitteeksi on asetettu työllisyysasteen nostaminen 75 pro-senttiin vuoteen 2010 mennessä ja työttömyysasteen laskeminen 5 prosenttiin.Nämä ovat kovia tavoitteita, joiden saavuttamiseksi tarvitaan laajaa toimenpiteidensarjaa ja yhteiskunnan eri sektoreiden koordinoitua yhteistyötä. Talous- ja työlli-syyspolitiikan lisäksi tarvitaan työllisyyttä parantavia toimia ainakin elinkeino-,alue- ja asuntopolitiikassa. Parhaiten tavoitteisiin päästään jatkamalla yhteiseensopimiseen perustuvaa yhteistyötä – Suomen mallia.

SAK:n tavoitteena on, että sopimisen, luottamuksen ja sosiaalisen pääomanSuomi on entistä parempi paikka niin palkansaajalle kuin tuotannollekin. Työlli-syyden parantamiseksi on luotava työttömille työtä ja työllistymisen edellytyksiäsekä mahdollistettava yrittäjille entistä useamman työntekijän palkkaaminen.Työttömyyden alentamiseksi tavoiteltuun tasoon tarvitaan laajaa pakettia toimen-piteitä, joilla toisaalta parannetaan talouskasvun ja yrittämisen edellytyksiä sekätoisaalta lisätään työssä olevien ja työttömien mahdollisuuksia työllistymiseen jauuteen työhön hakeutumiseen. Parhaaseen mahdolliseen tulokseen pääseminenedellyttää yhteiskunnalta selkeästi lisävoimavaroja aktiiviseen työvoimapolitiik-kaan sekä hyvää yhteistyötä.

1. Talouskasvu luo voimavarojaTalouskasvun merkitys työllisyyden parantajana ei ole vähentynyt. Vaikka talous-kasvun pysähtyminen ei toistaiseksi ole onneksi heijastunut merkittävästi työlli-syyden heikentymisenä, on talouskasvun ja työllisyyden paranemisen välilläedelleen selvä yhteys. Tämä näkyy selkeästi koko 1990-luvun ajalta.

Työllisyysasteen kohottamisen välttämätön edellytys on riittävän ripeän talouskas-vun jatkuminen. Talouskasvun myötä verokertymä kasvaa, julkinen talous vah-vistuu, laadukkaat julkiset palvelut ja kohtuullinen sosiaaliturva voidaan säilyttää,ja lisäksi työn verotusta voidaan maltillisesti keventää. Tällaisen myönteisen kehänaikaansaaminen on myös tulevan vaalikauden mahdollisuus.

Muita teollisuusmaita nopeammalle talouskasvulle ei Suomessa ole lähivuosinarakenteellisia esteitä. Uhka eläkkeiden rahoitusvajeesta on torjuttu eläkeuudistuk-sella, julkinen velka on hallinnassa, yritysten ja kotitalouksien rahoitusasema onvahva, työmarkkinat ovat yhdet Euroopan joustavimmista ja luotettavimmista, en-nestään korkeaa osaamista kehitetään, sosiaaliturva ja palvelut tukevat työssä-käyntiä ja työn verotuksen korjaaminen on käynnissä.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 23

2. Aktiivisella elinkeino- ja aluepolitiikalla työllistymisenmahdollisuuksiaElinkeinopolitiikalla on luotava uusia yrittämisen ja työnteon mahdollisuuksia.Kasvua tukevan talous- ja rahapolitiikan ohella elinkeinopolitiikka on ratkaisevassaasemassa hyvinvoinnin ja myönteisen työllisyyskehityksen aikaansaamisessa.Teollisuudelle ja palveluelinkeinoille on turvattava suotuisat toimintaedellytykset jakasvun mahdollisuudet sekä Suomessa että laajentuvilla EU:n sisämarkkinoilla javiennissä. Suomalaisen työn tuottavuus ja teollisuus- ja palvelutuotannon kilpailu-kyky on pidettävä tasolla, jolla pärjätään maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Palvelualoilla olevat käyttämättömät mahdollisuudet mm. matkailun, kuljetuksen jahyvinvointipalvelujen aloilla on otettava käyttöön uusien työpaikkojen luomiseksi.Teollisuuden rakenne on Suomessa ratkaisevasti monipuolistunut. Teollisuudenkasvu- ja työllisyyspotentiaali on otettava käyttöön. Tällä voidaan parantaa myösalueellista tasa-arvoa.

Tie aitoon kilpailukykyyn ja koko suomalaisen yhteiskunnan kestävään menestyk-seen on korkea osaaminen ja julkisen vallan, yritysten ja työmarkkinajärjestöjenkeskinäinen kumppanuus ja hyvä yhteistyö, sosiaalinen pääoma. Kumppanuudentärkeä osa on valtiovallan harjoittama aktiivinen elinkeinopolitiikka, jonka avulla ontähdättävä uusien työpaikkojen luomiseen koko kansantaloudessa ja erityisestiItä- ja Pohjois-Suomen pahimmilla työttömyysalueilla.

3. Osaamisen ja ammattitaidon edistäminenSuomen menestystä ei voida rakentaa matalilla palkoilla, vaan menestys perustuuvahvaan osaamiseen. Koulutus ja halu oppia uutta parantavat yksilön työmarkki-na-asemaa, pienentävät työttömyysriskiä ja samalla lisäävät selviytymismahdolli-suuksia työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Investoinnit osaamiseen ovat teho-kasta muutosturvallisuutta. Hyvä työn hallinta tukee työssä jaksamista ja kannus-taa pysymään työssä pitempään.

Osaava työvoima on tärkeä voimavara yrityksille. Työnantajien on kannettava ny-kyistä enemmän vastuuta henkilöstön osaamisen kehittämisestä ja ylläpitämises-tä. Työnantajien vastuuta työpaikoilla ja henkilöstökoulutuksessa tapahtuvastaoppimisesta on lisättävä.

Useimpien työpaikkojen vähimmäisvaatimus on toisen asteen ammatillinen tut-kinto. Siksi sen hankkimisesta tulee pitää kiinni myös kansallisena, koko väestöäkoskevana vähimmäistavoitteena. Aikuiskoulutuksen keskeisenä kohteena tuleelähivuosina olla keski-ikäisen, vailla tutkintoa olevan aikuisväestön koulutusmah-dollisuuksien tuntuva parantaminen. Tämä edellyttää, että osaamisen nosto-ohjelma tavoittaa vähintään 10 000 aikuista vuosittain vuodesta 2004 alkaen.

Työpaikoilla on lisättävä mahdollisuuksia koulutukseen, tutkintojen suorittamiseensekä muuhun osaamisen kehittämiseen. Työpaikka- ja oppisopimuskoulutustakehittämällä on lisättävä mahdollisuuksia ammattitaidon kehittämiseen. Aikuistenkoulutustason nosto-ohjelman onnistunut toteuttaminen edellyttää myös koulu-tustukien ehtojen parantamista ja joustavoittamista.

24 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

4. Yrittäjyyden edistäminenYrittäjyyden edistämiseksi on EU:ssa meneillään kokeilu, jossa työvoimavaltaistenpalvelualojen arvonlisäveroa on tilapäisesti alennettu työllisyyden parantamiseksi.Suomi jättäytyi aikanaan kokeilun ulkopuolelle. Asiaa tulisi Suomessakin harkitauudelleen. Työllisyyden edistämiseksi tulee myös selvittää tarjoilutoiminnan jatyöpaikkaruokailun ottaminen alennetun arvonlisäverokannan piiriin.

Yrittämisen edellytyksiä parantavana keinona tulisi myös selvittää mahdollisuudetarvonlisäverovelvollisuuden alarajan muuttamiseksi nykyistä joustavammaksi. Ny-kyisen kiinteän alarajan on esitetty estävän yritystoiminnan laajentamista. Mahdol-liset arvonlisäveromuutokset on tehtävä yleisten veronalennusmahdollisuuksienpuitteissa.

Yritystoiminnan edellytyksiä voidaan valtiovallan toimin parantaa mm. tukemallatutkimus- ja tuotekehitystä ja lisäämällä erityisrahoitusta sekä riski- ja pääomasi-joitustoimintaa.

Yrittäjyyttä edistää myös se, että yhteiskunta huolehtii osaavan työvoiman koulut-tamisesta ja ammattitaidon ylläpitämisestä. Yrittäjyyttä voidaan edistää myös työ-voimakustannuksia koskevilla toimenpiteillä

5. Välillisten työvoimakustannusten alentaminenTyöllisyyden parantamiseksi on etsittävä keinoja myös työnantajamaksuihin an-nettavasta tuesta. Tukimallien tulee olla kuitenkin sellaisia, että keskeisiä sosiaali-turvan rahoituksen perusperiaatteita ei horjuteta. Maksettavan tuen tulee olla lä-pinäkyvää siten, että tuki on valtion meno, jonka määrästä päätetään selkeästivaltion budjetin käsittelyn yhteydessä.

Työnantajille annettavan tuen tulisi ensisijaisesti kohdistua vaikeimmin työllistyvienryhmien työllistämiseen. Tuen avulla voitaisiin tukea pitkäaikaistyöttömien ja va-jaakuntoisten työllistymistä.

Työnantajamaksuihin tehtävän tuen tulisi olla sellainen, että se ei kannusta pitä-mään palkkoja matalina. Tuen ei myöskään tulisi kannustaa osa-aikatyöhön, vaanpäinvastoin entistä useammalla tulisi saada kokoaikatyötä. Jos työnantajamaksu-vähennyksiä toteutetaan, voisi oikeus vähennykseen määräytyä yrityksessä pal-kattujen kokoaikatyöntekijöiden lukumäärän perusteella.

Vaihtoehtona voisi olla myös tuki, joka maksettaisiin hakemuksesta heikosti tuot-tavaan työhön. Työnantajan kokonaistyövoimakustannus alenisi, sosiaaliturva-maksujen keräämistapaan ei puututtaisi ja verohallinnon perustehtävään ei sot-kettaisi tuen jakamista työnantajalle. Tämä tuki soveltuisi parhaiten ns. sosiaali-seen yritystoimintaan.

Työnantajamaksuihin ei tule luoda uusia portaita ennen kuin entisten porrastustentarkoituksenmukaisuus on selvitetty. Tänä vuonna alkaneen yhdistelmätukikokei-lun vaikutukset työllisyyteen on myös selvitettävä. Kokeilussa pitkäaikaistyöttö-män työllistävä työnantaja saa työmarkkinatuen suuruisen tuen (n. 500 €/kk), jokakäytännössä riittää kaikkien työnantajamaksujen maksamiseen. Yhdistelmätuenkäyttöä olisi myös laajennettava 150 päivää työttöminä olleisiin. Tämä olisi luonte-

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 25

vaa ajatellen esimerkiksi työttömyysturvan korotetun ansio-osan maksamisenloppumista 150 työttömyyspäivän jälkeen.

Työnantajamaksuihin kaavailtujen tukien selvittelytyötä on jatkettava. Ennen mah-dollisia kokeiluja, on tarkkaan selvitettävä tukien kaikki vaikutukset sosiaaliturvanrahoitukseen, työsuhteisiin ja palkkatasoon. Samalla on seurattava tänä vuonnaaloitetun yhdistelmätukikokeilun tuloksia.

6. Sosiaalisen yritystoiminnan käynnistäminenSosiaalisen yritystoiminnan edistämistä on selvitetty kauppa- ja teollisuusministe-riön työryhmässä. Sosiaalinen yritys olisi liiketoimintaa, joka on luotu vajaakun-toisten työllistämiseksi. Yritys toimisi markkinaehtoisesti, mutta henkilöstöstä vä-hintään 30 % olisi vajaakuntoisia. Sosiaalisia yrityksiä koskevaa lainsäädäntöävalmistellaan työministeriössä. Lähtökohtana valmistelussa on, että sosiaalinenyritys voisi saada työllistämistukea nykyistä pidemmältä ajanjaksolta.

Sosiaalisen yritystoiminnan edistäminen on tärkeää vajaakuntoisten ja käytännös-sä myös monien pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. SAK:n mielestä on tärke-ää, että sosiaalinen yritys ottaa työntekijät normaaliin työsuhteeseen työehtoso-pimuksen mukaisella palkalla siten, että työstä syntyy oikeus sosiaaliturvaan. So-siaaliselle yritykselle työllistämistukena maksettavan tuen tulee olla mahdollisim-man selkeä, läpinäkyvä eikä se saa vinouttaa markkinoita. Vaikeasti työllistyvienkohdalla on järkevää tukea vajaakuntoisen heikompaa tuottavuutta.

Sosiaalisen yrityksen tulee huolehtia normaaliin työsuhteeseen kuuluvista työn-antajamaksuista, jottei sosiaaliturvan rahoituspohjaa rapauteta. Jotta malli todellatyöllistäisi vaikeimmin työllistyviä, on tärkeää että työhönosoitus tapahtuu työvoi-matoimiston kautta. Yritykselle tulee asettaa velvoite huolehtia tarpeellisesta työn-opastuksesta ja koulutuksesta. Tuen kestossa tulee olla riittävästi joustavuutta.

7. Työnantajien kannettava vastuunsa työntekijöistäTaantuman aikana on rakennettava silta uuteen nousuun siten, että yrityksissä et-sitään lomautusten ja irtisanomisten sijasta osaamisen ja ammattitaidon paranta-misen malleja. Yhteistoimintamenettelyä on kehitettävä tuloratkaisun linjaustenmukaisesti siten, että irtisanomisten vaihtoehdot tutkitaan kattavasti. Muutosturvanparantamista on jatkettava ja mukana tarkastelussa on oltava koulutus- ja uudel-leensijoitusratkaisujen ohella myös irtisanovan työnantajan vastuun lisääminenerillisen korvauksen avulla.

Lamavuosien jäljiltä monilla työpaikoilla entiset tai jopa lisääntyneet työtehtävättehdään alimitoitetulla työntekijämäärällä. Tämä johtaa jaksamis- ja uupumison-gelmiin. Työnantajienkin etu on se, että ajoissa huolehditaan työympäristön ke-hittämisestä, työntekijöiden jaksamisesta sekä ammattitaidon kehittämisestä jaylläpidosta.

26 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

8. Lisää kokoaikatyötä – osa-aikatyötäelämäntilanteen mukaanEräissä työllisyyskeskustelun puheenvuoroissa on esitetty ratkaisuksi Suomentyöttömyyteen työn jakamista osa-aikatyötä lisäämällä. Esimerkiksi on tarjottueräissä EU-maissa vallitsevaa käytäntöä, jossa monet naiset tekevät töitä osa-aikaisesti. Suomessa naisten työssäkäynti on laajasti kokoaikaista, mikä eroaaselvästi useimmista muista EU-maista. Osa-aikatyö on yleisempää palvelualoilla,joilla näkyy myös osa-aikaisen työn aiheuttamat ongelmat toimeentulon turvaami-sessa. Palvelualoilla onkin selkeä tarve kokoaikaisen työn lisäämiseen.

Osa-aikatyöttömien toimeentulosta on huolehdittava sosiaaliturvan (soviteltu päi-väraha) tai muun tuen avulla, mutta näillä tukimuodoilla ei pidä kannustaa osa-aikatyön keinotekoiseen lisäämiseen. Sovitellun päivärahan enimmäisaikaan liitty-viä kysymyksiä käsitellään kolmikantaisessa tupotyöryhmässä toukokuun 2003loppuun mennessä.

Osa-aikatyön lisäämisen tulee tapahtua vapaaehtoisesti. Eri elämäntilanteissa voiolla tarvetta osa-aikaiseen työskentelyyn. Vapaaehtoinen osa-aikatyö sopii hyvintyön ja perheen yhteensovittamiseen, jolloin molemmat vanhemmat voivat halu-tessaan tehdä osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä. Osa-aikaisen työnteon mahdol-lisuuksia onkin parannettava pienten lasten vanhemmille. Työuran loppupäässävoidaan sosiaaliturvan avulla tukea osittaista työntekoa täysiaikaisen eläkkeellejäännin sijasta. Osa-aikaeläke on osoittautunut suosituksi ja joustavaksi keinoksiosa-aikatyön ja eläkkeellä olon yhdistämiseksi.

Osa-aikatyön ja koulutuksen yhdistäminen on tehtävä nykyistä helpommaksi.Osa-aikatyöhön liitettävällä joustavasti järjestetyllä koulutuksella voidaan parantaaosaamista ja ammattitaitoa, mikä edesauttaa myös työllistymistä kokoaikaiseentyöhön. Osa-aikatyön ja koulutuksen yhdistämiseksi tarvitaan joustavasti järjes-tettyä koulutusta ja koulutusajan tukea. Lähtökohtana tulee olla osa-aikaeläkkeenmukainen mahdollisuus valita eri vaihtoehtoja työ- ja koulutusajan yhdistelmiksi.Uuden mallin toteuttaminen on selvitettävä pikaisesti kolmikantaisesti.

9. Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan lisää voimavarojaPelkkä talouskasvu ei riitä kaikkien työllistämiseksi. Siksi tarvitaan kohdennettuja,hyvin pohdittuja toimenpiteitä eri ryhmille työelämän eri tilanteissa ja työuran erivaiheissa. Keskeisin ongelma on pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömyys, josta kärsiin. 180 000 henkeä.

Työvoimapolitiikan keskeinen tavoite on vaikeimmin työllistyvien pitkäaikais- jatoistuvaistyöttömien työllisyyden parantaminen. Tarvitaan aktiivisen työvoimapoli-tiikan erilaisia keinoja ja toimenpiteitä. Tehokkaimpia toimenpiteitä ovat yksilöta-son räätälöidyt ja riittävän pitkäkestoiset toimenpidekokonaisuudet, joilla paran-netaan osaamista ja työkykyä sekä järjestetään työharjoittelua ja tukityötä.

Aktiivisen työvoimapolitiikan tavoitteena tulee olla työllisyyden parantaminen jatyövoimapulan ehkäiseminen. Työvoima- ja koulutuspolitiikassa tarvitaan siksikorjaavia ja ennakoivia toimenpiteitä. Aktiivisen työvoimapolitiikan tehostaminen jayksilökohtaiset toimenpiteet vaativat lisää voimavaroja. Siksi työvoimapolitiikan

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 27

määrärahoja on nostettava selvästi, jotta aktiivisen työvoimapolitiikan tehokkuu-dessa päästään pohjoismaiselle tasolle.

Työllistämistuella pienennetään työnantajan palkkauskustannuksia työllistettäväntyösuhteen alussa, jolloin työllistetyn tuottavuus on vielä heikkoa. Usein tukityöntarkoitukseksi kuitenkin jää vain pitkäaikaistyöttömyyden katkaisu tukiajaksi.Kummassakin tapauksessa tukityöllistämisen tavoitteet, ammattitaidon ja osaami-sen parantaminen ja työllistymismahdollisuuksien parantaminen edistyvät. On-nistuneimmillaan tuettu työllistyminen kuitenkin johtaa pysyvämpään työsuhtee-seen.

Yksityissektorille myönnettyjen työllistämistukien vaikuttavuus pysyvien työsuhtei-den syntymisessä on ollut parhainta. Työllistämistukia on jatkossa ohjattava voi-makkaammin yrityksille, joihin työllistymisestä on tuettujen osalta hyviä kokemuk-sia. Lisäksi tukien myöntämisen ehtona työssä oppimisen merkitystä on koros-tettava. Vaikeimmin työllistettävien osalta tukijaksojen kestoa olisi lisäksi syytä pi-dentää.

Työllistämistukien käyttöä vaikeimman työttömyyden hoitokeinona on Suomessalisättävä. Suomessa työllistämistukien käyttö on selvästi vähäisempää kuin muis-sa Pohjoismaissa, joissa työvoimapolitiikan tuloksellisuus on myös ollut Suomeaparempaa.

Työvoimakoulutus on ensisijaisesti ammatillista koulutusta. Sen tarkoituksena onedistää työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainoa, torjua työttömyyttä ja pois-taa työvoimapulaa. Työvoimakoulutukseen hakeneita on selvästi enemmän kuinkoulutusta voidaan antaa. Työvoimakoulutuksen määrää olisi siksi syytä lisätä.

Työvoimakoulutuksen perusteisiin kuuluu myös vahva työelämäyhteys. Parhaitentämä toteutuu työnantajien osarahoituksella yhteishankintakoulutuksessa, jossakoulutettavien työllistymiseen on mukana työnantajaintressi. Yhteishankintakou-lutusta onkin syytä entisestään lisätä, niin kuin myös työvoimakoulutuksen antaji-en vastuuta koulutuksen jälkeisestä työhönsijoittumisesta.

Työvoimakoulutukselle tulee väestön ikääntyessä ja eläköitymisen lisääntyessäolemaan nykyistäkin suurempaa tarvetta. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan koh-taanto-ongelmat lisääntyvät. Työvoimakoulutuksella tulee olemaan tulevaisuudes-sa suuri merkitys myös pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemisessä.

Kuntouttavan työtoiminnan uudistus käynnistyi vuonna 2001. Työtoiminnan tar-koituksena on selkeästi parantaa pitkäaikaistyöttömien työllistymisedellytyksiä ak-tivointisuunnitelmilla, joihin voidaan sisällyttää laajasti esimerkiksi sosiaali- jakoulutuspalveluja kuin myös kuntoutusta ja työllistymisedellytysten arviointia. Vii-me sijaisena keinona kunta tarjoaa pitkäaikaistyöttömälle kuntouttavaa työtoimin-taa. Kuntouttavan työtoiminnan jatkuminen on tärkeää.

Työvoimapolitiikassa tarvitaan eri ryhmille ja eri elämäntilanteisiin erilaisia toimen-piteitä. Seuraavassa käydään läpi tarvittavia toimenpiteitä ryhmä ryhmältä.

28 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

9.1. Nuorille yhteiskuntatakuuNuorten pääsy työelämään ja koulutukseen on varmistettava. Suomella ei ole va-raa jättää yhtäkään nuorta ajelehtimaan ilman tietoa työstä tai koulutuksesta.Suomalaiset tulevat työelämään verraten myöhään. Toisen asteen jälkeistenopintojen aloittamista edeltävää aikaa on pystyttävä tiivistämään ja opiskeluaikojalyhentämään. Suomessa on myös tuhansia nuoria, jotka jäävät kokonaan syrjääntyöelämästä. Nuorille on rakennettava ns. yhteiskuntatakuu siten, että jokaisellenuorelle pystytään tarjoamaan peruskoulun jälkeinen koulutus-, harjoittelu- taityöpaikka. Tämä tarkoittaisi myös nuorten osalta kuntien työllistämisvelvoitteenpalauttamista.

Opintojen venyminen ja myöhäinen työelämään siirtyminen on erityisesti korkea-koulutettujen ongelma. Tilanteen parantamiseksi on käytävä läpi koulutusjärjes-telmä ja opintojen tukimuodot, jotta viivästymisiä aiheuttavat järjestelmän viat voi-daan korjata.

Jo peruskoulussa on puututtava ajoissa havaittuihin ongelmiin. Koulujen opin-tososiaalisen henkilöstön määrä on oltava tarpeisiin nähden riittävää.

Koulutuksen aikana ja sen jälkeen on rakennettava selkeät polut työelämään, jottakoulutus johtaa työllistymiseen. Joissakin tilanteissa tarvitaan myös uutta mahdol-lisuutta, jos koulutusvalinta osoittautuu vääräksi.

Pitkään työttömänä olleita nuoria on autettava työllistämispolun alkuun myös ei-työsuhteisilla toimenpiteillä kuten työharjoittelulla ja kuntouttavalla työtoiminnalla.Työpajatoiminta on osoittautunut monelle nuorelle hyväksi keinoksi päästä kiinniyhteiskuntaan. Tämä toiminta on vakinaistettava.

9.2. Työssä olevat pidettävä työssäErityisesti talouden taantumassa on tärkeää, että yritykset pitävät kiinni osaavastatyövoimasta. Erilaisilla koulutus- ym. ratkaisuilla tulee luoda siltoja taantuman ylisiten, että lomautukset ja irtisanomiset voidaan välttää. Työssä pysymisen ja työl-listymisen parantamiseksi tarvitaan jatkuvaa ja ennakoivaa henkilöstön työkyvynja osaamisen parantamista. Yhteistoimintamenettelyä on kehitettävä tupossa so-vitun mukaisesti siten, että kartoitetaan irtisanomisen sijasta muita toimenpiteitä.Yhtenä vaihtoehtona on myös irtisanomisturvan parantaminen.

Työntekijöiden osaamistasoa on ylläpidettävä ja kehitettävä yrityksen omallakoulutuksella sekä kannustamalla työntekijöitä oman ammattitaitonsa kehittämi-seen. Työntekijän elämäntilanteeseen sopivia työajan lyhentämismalleja on otet-tava käyttöön samalla kun turvataan kokoaikatyötä kaikille halukkaille

Työelämän liikkuvuutta on tuettava siten, että työpaikan etsimisestä ja uuteen työ-hön siirtymisestä aiheutuvia kustannuksia korvataan.

9.3. Työttömille ajoissa räätälöityjä ja tehokkaita toimenpiteitäTyöttömyyttä ei saa päästää pitkittymään, vaan se on voitava katkaista viimeistäänkuuden kuukauden työttömyyden jälkeen. Tarvitaan nopeita ja yksiöllisiä toimen-piteitä uuden työpaikan tai koulutuksen löytämiseksi. Pitkäaikaistyöttömyydenkatkaisemiseksi tarvitaan yksilöllisiä ja pitkäaikaisia kuntoutusta, koulutusta ja tu-

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 29

kityötä sisältäviä toimia ja toimenpidekokonaisuuksia. Kaikkien pitkäaikaistyöttö-mien työkyky ja terveydentila on selvitettävä.

Työvoimapolitiikassa tulee etusijalle asettaa aktiivinen työn tarjoaminen. Työvoi-matoimistoille on turvattava riittävät resurssit aktiivisen työvoimapolitiikan hoitami-seksi.Tukityöllistämisen yhteydessä tapahtuvaa oppimista ja oppisopimuskoulutusta onedistettävä. Vaikeasti työllistettävät henkilöt tarvitsevat osaamisen parantamistayksilöllisillä tukitoimilla ja ohjauksella.

Vajaakuntoisten sekä vaikeasti työllistyvien työllistymiseksi tarvitaan myös koh-dennettua tukea työnantajille.

9.4. Ikääntyville jatkoaikaa työelämässäIkääntyvien työntekijöiden kokemus ja ammattitaito on käytettävä hyödyksi työ-paikoilla. Tarvitaan asennemuutosta suhtautumisessa ikääntyvään työntekijään.Kokemus, jota pitkään työelämässä olleella on, ei korvaudu uuden nuoren työnte-kijän palkkaamisella. Myös ikääntyvät työntekijät on pyrittävä pitämään työssävaikeinakin aikoina.

Eläkkeellejäämisiän nostaminen on yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty tavoite.Tavoite ei voi kuitenkaan toteutua elleivät työelämä ja työolosuhteet kehity siten,että ikääntyvien työntekijöiden työssäpysymistä tuetaan. Tehtyjen eläkeratkaisu-jen jälkeen vastuu työurien pidentämisestä on työnantajilla, yrityksillä ja työyhtei-söillä.

Työssäjaksamisen tukeminen erilaisten sapattivapaiden kuten vuorotteluvapaanavulla on tärkeää, jotta entistä useampi jaksaisi työskennellä pidempään. Ikäänty-neiden työttömien uudelleentyöllistäminen vaatii usein räätälöityjä toimenpiteitä.Erityisesti ikääntyneiden työttömien kohdalla on tärkeää, että tarjottavat toimen-piteet ovat realistisia ja työllistymiseen johtavia. Ikääntyneille pitkäaikaistyöttömille,joilla on myös terveydellisiä ongelmia, on perusteltua tarjota mahdollisuus elä-keturvaan.

9.5. Vajaakuntoiset tarvitsevat syrjäytymistä estäviä toimia– työkyvyttömille eläkeratkaisuPitkäaikaistyöttömien joukossa on runsaasti niitä, joiden työkyky on selvästi alen-tunut, mutta muuta toimeentuloa ei ole kuin työttömyysturva. Tällaisten tosiasialli-sesti työkyvyttömien työnhakijoiden määrästä on esitetty erilaisia arvioita. Työmi-nisteriön rakennetyöttömyysprojektin raportissa päädytään siihen, että tällä tavoinvajaakuntoisten määrä on lähempänä 20 000 henkilöä.

Näiden henkilöiden osalta tarvitaan viranomaisten aktiivista yhteistyötä syrjäytymi-sen estämiseksi ja tarvittavien kuntoutus-, koulutus-, työharjoittelu ja työllistämis-toimenpiteiden selvittämiseksi. Viranomaisten toiminta ja toimintaan varatut voi-mavarat eivät näiden henkilöiden osalta ole olleet riittäviä. Henkilöille, jotka tosi-asiallisesti eivät ole työkyvyn menettämisen vuoksi työmarkkinoiden käytettävissä,on työttömyysturvan sijasta etsittävä toimeentulon turvaavia ratkaisuja esimerkiksieläkejärjestelmästä.

30 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

9.6. Maahanmuuttajien ammattitaito käyttöön työelämässäSuomella on edelleen huomattava oma työvoimareservi, jonka työllistäminen onensisijainen tehtävä. Tarvetta suureen Suomeen suuntautuvaan maahanmuutto-liikkeeseen ei työnantajien päinvastaisista vaatimuksista huolimatta ole. Kansain-välistyvässä maailmassa ja laajenevassa EU:ssa on kuitenkin varauduttava muu-tokseen pitemmällä aikavälillä. Tämä voidaan tehdä harkitulla maahanmuuttopoli-tiikalla, jonka suuntaviivoista on sovittava viimeistään seuraavassa hallitusohjel-massa. Maahanmuuton vaikutuksia arvioitaessa ei tule rajautua vain työnantajientoiveisiin, vaan huomioon on otettava myös maahanmuuton vaikutukset yhteis-kunnan palvelujen tarpeeseen ja tulonsiirtoihin. Työnantajien rahoitusvastuutamaahanmuuton kustannuksista yhteiskunnalle on lisättävä.

Suomessa on runsaat 102 000 maassa vakituisesti asuvaa ulkomaalaista (n.2 %väestöstä) ja ulkomailla syntyneitä yli 145 000. Työikäisiä ulkomaalaisväestöstä onsuurempi osuus kuin suomalaisista, 75 prosenttia verrattuna suomalaisten 67prosenttiin. Noin 65 000 työikäisestä ulkomaalaisesta vain hieman yli 40 000 kuu-luu työvoimaan ja työllisiä näistä on selvästi alle 30 000. Näin ollen maahanmuut-tajien työllisyysaste on näin ollen vain noin 40 %, valtakunnallisen työllisyysasteta-voitteen ollessa 75 %. Maahanmuuttajien työttömyysaste on kolminkertainensuomalaisiin verrattuna ja piilotyöttömyys suuri.

Maahanmuuttajien työllistymistä tukee erityisesti riittävä kielitaito ja ammattikou-lutus. Työvoimapalvelujen avulla on tuettava maahanmuuttajien sijoittumistaavoimille työmarkkinoille siten, että heidän aiemmin hankkimaansa osaamistavoidaan hyödyntää. Ammattitaitoa ja osaamista vastaava työ helpottaa myösmaahanmuuttajien sopeutumista ja sitoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Maahanmuuttajien työllistämisen tukeminen edellyttää työhallinnolta toimia, jotkaon räätälöity näiden hakijoiden tarpeisiin. Tällä hetkellä työvoiman ulkopuolellaolevat työikäiset maahanmuuttajat on saatava koulutukseen niin, että he pystyvätmahdollisimman pian siirtymään työmarkkinoille.

Maahanmuuttajien työllistäminen edellyttää myös työnantajien ja työyhteisöjenasennemuutosta. Liian usein työsuhde jää syntymästä ennakkoluulojen ja–asenteiden takia.

10. Asuntopolitiikan tuettava työssäkäynnin edellytyksiäAsuntopolitiikan on tuettava työssäkäynnin edellytyksiä, työmarkkinoiden toimin-taa ja taloudellista kasvua. Uusien asuntojen kokonaistuotanto tulee saattaa vas-taamaan asuntojen tarvetta sekä alueellisesti että hallintomuodoittain. Tavoitteenaon oltava riittävä ja laadukas, kustannuksiltaan kohtuullinen, asukkaiden tarpeitaja maksukykyä vastaava asuntotarjonta.

Sosiaalisen asuntotuotannon riittävästä tasosta on pidettävä huolta. Kasvukes-kusvetoinen talouskasvu vaarantuu, jos matalapalkka-alojen työllä ei tule toi-meen eikä voi selviytyä asumiskustannuksista. Aravatuotannon edellytykset onturvattava. Kiireellisimpänä toimenpiteenä aravakorkoa on alennettava.

Asuntotuotantoa ylläpitämällä edistetään alan työllisyyttä. Rakentamalla riittävästikohtuuhintaisia asuntoja kasvukeskuksiin vahvistetaan työssäkäynnin edellytyksiäsekä ehkäistään ennalta työvoimapulaa kasvualoilla.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 31

Liite 1

Voisiko matalapalkkatyön työllistämistuki toimia?

Työllisyyskeskustelussa on esitetty työnantajalle maksettavaa tukea työnantajansivukulujen alentamiseen siten, että työnantaja saisi tuen tiettyyn palkkamääräänasti. Tämän tuen avulla työnantajaa tuettaisiin työllistämään matalapalkkaisiin töi-hin uusia työntekijöitä. Ajatuksena mallissa on se, että tuen avulla syntyisi uusiatyöpaikkoja aloille, joilla muuten työnantajan pienen palkanmaksuvaran vuoksityöpaikat jäisivät syntymättä.

Holmin – Vihriälän malliHolmin ja Vihriälän –mallissa ehdotetaan työntekijän kuukausipalkkaan sidottuatyönantajamaksujen palautusjärjestelmää. Työvoimakustannusten vähennys kas-vaisi tietylle palkkatasolle asti (1100 €/kk) ja vähenisi sen jälkeen siten, että tukiloppuisi kokonaan 1700 – 1900 euron tasolla.

Mallin tarkoituksena olisi todellisen maksetun palkan mukaisesti määrittää työn-antajalle maksettava työllistämistuki. Malli edellyttäisi erittäin toimivaa tietojärjes-telmää. Samalla se johtaisi väistämättä myös yrityksiltä kerättävän palkkatiedontarpeen lisääntymiseen. Tukimalli edellyttäisi toimiakseen eräitä reunaehtoja, joi-hin liittyviä teknisiä ongelmia käsitellään myöhemmin tässä muistiossa.

Tukimallin mukaan työnantaja saisi palautuksena tukea valtion budjetista kaikkiensosiaalivakuutusmaksujen kattamiseen. Tähän tarvittaisiin ehdotuksen tekijöidenmukaan 700 miljoonaa euroa vuodessa, mikä veisi valtaosan ensi vaalikauden ve-ronkevennysvarasta. Malli sisältäisi siis myös tuen työnantajan työeläkemaksuihinmenevään tukeen. Tuki vääristäisi sosiaalivakuutuksen keskeisiä rahoitusperiaat-teita, kun työnantajan maksettavaksi kuuluvia maksuja rahoitettaisiinkin yleisistäverovaroista maksettavalla tuella.

Kallista työllistämistäMallin työllisyysvaikutuksia on arvioitu vähäisiksi suhteessa mallin kalleuteen. Mallimaksaisi eräiden arvioiden mukaan noin 700 miljoonaa euroa ja sillä on arvioituvoivan luoda 20 000 – 35 000 työpaikkaa. Osa tuesta palautuisi valtiolle säästöinätai lisääntyvinä verotuloina. Työllistettyjen määrä suhteessa käytettyyn rahaan jäävähäiseksi. Vastaavan summan käyttäminen aktiivisen työvoimapolitiikan kauttakohdennetusti vaikeimmin työllistettyihin johtaisi parempaan tulokseen.

Esteitä palkkojen korotuksille ja kannusteitaosa-aikaistamiseenMataliin palkkoihin sidottu tuki voisi kannustaa pitämään palkat matalana. Ylärajanylittävän palkan maksamiseen tulisi selkeä kynnys. Mallilla tavoitellaan lisää työ-paikkoja erityisesti palvelualoille. Perusteluna mallille on esitetty, että ilman työn-antajalle maksettavaa tukea vähemmän koulutetun työvoiman on vaikea työllistyä,koska matalan tuottavuuden töistä ei voida maksaa parempaa palkkaa.

Samaan aikaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ollaan huolissaan sukupuoltenvälisistä palkkaeroista ja erityisesti naisten matalista palkoista. Samat huolestu-

32 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

neet tahot ovat kuitenkin esittäneet matalapalkkamallin toteuttamista, joka siiskäytännössä johtaisi yhä useamman kohdalla matalalla palkalla tehtävään työhön.

Mallin vaikeus on myös siinä, että se kannustaisi pitämään työntekijöitä osa-aikatyössä, koska tuki olisi sidottu palkan määrään. Osa-aikatyöstä maksetut pal-kat ovat pienempiä ja tässä mallissa silloin myös työnantajamaksut olisivat suh-teellisesti pienempiä. Tällöin voitaisiin pilkkoa kokoaikatyötä osa-aikatyöksi, jolloinsaataisiin enemmän tukea yhteisistä varoista.

Tukimallin toteuttamisen teknisiä ja käytännön ongelmiaVerohallinnon nykyiset järjestelmät eivät ole riittävä tietopohja tuen määräytymi-selle ja maksamiselle. Suunnitteilla oleva verotilijärjestelmä helpottaisi tuen mak-samista. Palkan suuruuteen perustuvan tuen maksaminen edellyttäisi useita pal-kansaajaa koskevia tietoja, jotka kerättäisiin kaikilta työnantajilta. Lisätietojen liit-tämistä verotilijärjestelmään ei ole vielä kunnolla valmisteltu verohallinnossa.

Tuen maksamiseksi pitäisi myös määritellä eräitä työsuhteeseen ja palkkaan liitty-viä ehtoja.

Maksettaisiinko tukea pysyvästi vai määräaikaisesti? Määräaikaisuus voisi vaikut-taa työsuhteiden pilkkomiseen. Asetettaisiinko tuettavan työsuhteen kestolle jokinedellytys? Olisi tarkoituksenmukaista, että tuettava työsuhde olisi riittävän pitkä.

Otettaisiinko tukea määriteltäessä huomioon pelkkä rahapalkka vai myös luon-taisetuudet. Miten vaikuttaisi se, että palkan lisäksi maksetaan jotain sosiaa-lietuutta (osa-aikaeläke, soviteltu päiväraha).

Miten estettäisiin palkkakynnysten muodostuminen maksimivähennystasoa suu-rempien palkkojen osalta? Mitä työnantajia tuki koskisi? Olisiko myös julkinensektori mukana?

Mallin plussat ja miinuksetYhteenvetona voidaan listata sosiaalivakuutusmaksujen nykymallin ja maksujenpalkkatason mukaisen porrastamisen edut ja haitat seuraavasti:

Ansioturvan rahoituksen nykymalli+ Maksujen periminen saman prosentin mukaan kaikista palkoista on vakuutus-

ja ansioperiaatteen mukaista (maksun ja etuuden vastaavuus).+ Maksujen periminen kaikista palkoista turvaa maksukertymän.+ Maksujen periminen kaikista palkoista estää (lähtökohtaisesti) keinottelua.+ Prosentuaalinen maksu on yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä.– Palkkaperusteiset maksut rasittavat työvaltaisia aloja ja aiheuttavat työllistä-

miskynnyksiä.

Ansioturvamaksujen porrastaminen palkkatason mukaanpieniä palkkoja suosien+ Pienten palkkojen vapauttaminen sosiaalivakuutusmaksuista vähentäisi työ-

valtaisten alojen työnantajamaksuja ja saattaisi jonkin verran lisätä matala-palkka-työpaikkoja. Vaikutukset riippuisivat siitä, mitä maksuja uusi porrastuskoskisi.

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 33

– Keinottelu lisääntyisi esimerkiksi niin, että kokoaikatyötä pilkottaisiin osa-aikaiseksi.

– Maksukertymä tulisi kattaa korottamalla suuremmista palkoista perittävienprosenttien määriä.

– Maksujen ja etuuksien vastaavuus erkaantuisi: nykyistä suurempi epäsuhtamaksujen ja etuuden välillä, koska jo nyt sairaus- ja työttömyysvakuutuksenpäivärahojen korvaustasot ovat pienituloisia suosivia. Johtaisi lopulta koko an-sioturvan uudelleen arviointiin.

Tukimallin kehittelyssä tarvitaan vielä uutta pohdintaaEdellä tehdyn arvion perusteella esitetty tukimalli ei ole sellainen, jota suoraan oli-si syytä ryhtyä toteuttamaan. Matalapalkkatyötä ja osa-aikatyötä suosivan mallinsijasta olisi etsittävä mieluummin malleja, jotka kohdistaisivat tukea vaikeimmintyöllistyville ryhmille. Kaikkien tukimallien toteuttamisen edellytyksenä on SAK:nnäkökulmasta se, että todellisia työllisyysvaikutuksia syntyy ja että työpaikkojenmäärä on oikeassa suhteessa tukimallin kustannusten kanssa. Tarkastelussa onotettava huomioon myös tuen vaikutukset työmarkkinoiden toimintaan ja sosiaa-liturvan rahoituspohjan turvaamiseen.

SAK:n aiempia linjauksiaSAK:n vuoden 2001 edustajakokouksen Hyvinvointi syntyy työstä -asiakirjassa onpohdittu myös työnantajamaksujen työllisyysvaikutuksia. Asiakirjan mukaan vä-himmäisturvan rahoituksessa voidaan asteittain ja pitkällä aikavälillä, taloudellistenmahdollisuuksien puitteissa, siirtyä kokonaan verorahoitukseen. Sen sijaan an-sioturva on edelleen perusteltua rahoittaa palkkaperusteisin maksuin. Palkkaanperustuvien etujen rahoitukseen on kerättävä rahaa palkkojen suhteessa. Työn-antajamaksujen porrastaminen palkkasumman mukaan on ongelmallista. Esimer-kiksi työttömyysvakuutusmaksun porrastus on houkutellut jopa keinotekoisiin yri-tysten pilkkomisiin.

SAK:n tavoitteissa vaalikaudelle 2003 - 2007 on todettu, että sosiaalivakuutuksenrahoituksen perusteettomia ja maksujen kiertämiseen houkuttelevia portaita jarajoja tulee välttää.

34 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

Liite 2

Liitekuviot

Työttömyysaste 1985 - 2003

14.11.2002/ SAK /TL Lähde: OECD, VM

&

&

& &&

&& &

&& & & & &

&&

& & &

85 87 89 91 93 95 97 99 01* 03**0

5

10

15

20%

0

5

10

15

20

Suomi

EU-15&

Kuvio 1

Työlliset Suomessa 1990 - 2002

90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 020

500

1000

1500

2000

2500

30001 000 henk.

5.2.2003/SAK /TL Lähde: Tilastokeskus Kuvio 2

S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3 35

Työllisyyden kasvu huhtikuusta 1995Huhtikuu 1995 - Joulukuu 2002

1 7 1 7 1 7 1 7 1 7 1 7 1 7 1 795 96 97 98 99 00 01 02

0

50

100

150

200

250

3001000 henkeä

98

102106110114118

122126

130134138

1995 = 100

21.1.2003/SAK /TL Lähde: Tilastokeskus (Astika)

BKT:n kuukausikuvaaja(oikea asteikko)

Työllisyyden kasvu(vasen asteikko)

Kuvio 3

Työllisyysaste 1989 - 2003Työlliset/Työikäinen väestö (15 - 64 v)

13.1.2003/SAK /TL Lähde: OECD, Economic Outlook, December 2002

89 91 93 95 97 99 01* 03**50

55

60

65

70

75

80%

Suomi

EU

Kuvio 4

36 S A K – P U H E E N V U O R O 1 / 2 0 0 3

TYÖLLISYYSASTEET IKÄRYHMÄN JA SUKUPUOLENMUKAAN ERÄISSÄ EUROOPAN MAISSA V. 2001

Lähteet: Tilastokeskus ja OECD

Ikä Suomi Tanska Alankomaat Irlanti Ruotsi

15 - 24-v. 40,4 61,7 70,4 47,0 47,9

25 - 54-v. 81,5 84,5 82,8 76,4 84,6

55 - 64-v. 45,7 56,6 39,3 46,6 67,0

Yhteensä 67,7 75,9 74,1 65,0 75,3

Kuvio 5

Työttömyys ja työvoimapolitiikka Pohjoismaissa 2001

7.10.2002/SAK/TL Lähde: OECD, Employment Outlook, July 2002

Vuonna 2001 Suomen työttömyysaste oli 9.1 %, Ruotsin 5,1 % ja Tanskan 4,3 %

Silti Suomen panos aktiivisiin toimiin oli pienempi

)

)

Suom

i

Ruotsi

Tans

ka0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

1,2

1,4

1,6

1,8

Aktiivisen työvoimapolitiikan menot, % BKT:sta

Kuvio 6

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ryHakaniemenranta 1, PL 157, FIN-00531 Helsinki, puh (09) 77211, fax (09) 7721 447, internet: http://www.sak.fi

Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rfHagnäskajen 1, PB 157, FIN-00531 Helsingfors, tel (09) 77211, fax (09) 7721 447, internet: http://www.sak.fi

The Central Organisation of Finnish Trade Unions SAKHakaniemenranta 1, P.O. Box157, FIN-00531 Helsinki, phone +358 9 77211, fax +358 9 7721 447, internet: http://www.sak.fi