SIIRTOLAISU USI NSTITUUTTI

tssN 0355-3779

. MIGRATIONSINSTITUTET O INSTITUTE OF MIGRATION

Relations and SocialThe Case of Kurdish

in Finland

i Suikki-Honkanen

aurrngossa

t and Migrationin Africa

Valtonenin Caribbean

Saressalo

kategoria

Puranenisuus ja muutos

ja-arvioinnit - Books

1 996 SIIRTOLAISUUS

MIGRATION

Siirtolaisuus - Migrationr 23. vuosikerta I 231h yearr Julkaisija / Publisher: Siirtolaisuusinstituutti / The lnstitute of Migration, Turkur PAdtoimittaja / Editor-in-Chiel'. Olavi Koivukangasr Toimitussihteeri / Editorial Assistant: Taimi Sainior Toimillajat / Editors: Maija-Liisa Kalhama, Kalevi Korpela, Jouni KorkiasaariI Toimituskunta / Editorial Board'. Siirtolaisuusinstituutin hallitus/

Administrative Board of the lnstitute of Migrationr Tilaushinta: 40 mk / vuosi (4 numeroa), PSP 800014-70355471r Subscriptions Finland and Scandinavia 40 FIM,

other countries $12.00 a year (4 lssues)

Siirtolaisuusinstituutti - MigrationsinstitutetThe Institute of MigrationPiispankatu 3, 20500 Turku, Finland

Puh. i Tel. (0\2*2317 536 - Fax (0)2-2333 460Internet: http://www. utu.f i/erill/instmigr/

Pohjanmaan aluekeskus - Osterbottens regioncenterRegional Centre of Ostrobothnia

Keikul inkuja2, 61100 Per i ise indjok i , F in landPuh. / Tel. (0)&-4181 275 - Fax (0)&418'l 279

r Hallitus / Administrative BoardHallituksen puheenjohtaja / Chairman:

fo m Sandlu nd, tutkimusjohtaja (SSKH)Abo Akademi ja Helsingin yliopisto

Muut jAsenet / Other members:I Ikka-Ch ristian Bjorklu nd

Suomi-Seura r.y.U I la- Maria Hel aniemi, ulkoasiainneuvos

Ulkoasiainministeri6Olli Kultalahti, apulaisprofessori

Tampereen yliopistoRisto Laakkonen, neuvotteleva virkamies

TyoministerioIlkka MAkelti, vs. sihteeri

Kirkon ulkomaanasiain neuvostoR aimo Nari us. rakennusneuvos

Suomen Kuntali i ttoAimo Pulkkinen, Vdest6liittoHeikki Silpola. suunnittelusihteeri

Turun kaupunkiKeijo Virtanen, professori

Turun yliopistoAsiantunti jajdsen:

P ekka P e rttu I a, ku nnan.iohtajaPerAseiniiioen kunta

Karrsi: Colonia Finlandesan 90-motisjuhlia vietettiinOberassa Argentiinassa yhteispohjoimaisesti 24. 1 111996Kuva. OIavi Koivukanca.s.

r Henkilokunta / StaffOlavi Koivukangas

johtaja / DirectorKalevi Korpela

tutkimusoddll ikko / Research DirectorMaiia-Liisa Kalhama

osastosihteeri / Departmental SecretarySeiia Sirkid

tbimistosihteeri / Bureau SecretaryPiija Huhtala

vs. toimistovirkailija i Oftice AssistantTaimi Sainio

va. kirjastovirkail i ja / LibrarianJouni Korkiasaari

erikoistutkija i Senior Research OfficerTimo Jaakkola, Kaisa Kilpeldinen,

Eve Kyntdjii, Juha Niemel6, Ossi Viitatutkijat / Research Officers

Matti Kumpulainensiirtolaisrekisterisihteeri / Registrar /Emigrant Register

Sirkka-Liisa Laurila, Elisabeth Uschanovsiirtolaisrekisterivirkail i jat / EmigrantRegister Officers

Outi Liedesaluesihteeri / Reoional CoordinatorPohjanmaan alu6keskus / RegionalCentre of Ostrobothnia

Cor"er. The 90th anniversary of the founding of the Colo-nia Finlandesa was celebrated by all the Scandinavians inObera on 24.1 1 .1996. Photo: Olavi Koit'ukanpas.

Typopress Oy, Turku 1996

Si i r to la isuus - M igra t ion 4 /1996

1

Colonia FinlandesaArgentiinassa 190f96

1 t'arraskuun 24. piiiviinii 1996 vietettiinIY lOberan kauotursin Plazoleta FinlandiallaColonia Finlandesan 9;0-wotisj uhlaa. Misione-sin suomalaisten uudisasukkaiden jiilkeliiisetkunnioittivat esivanhempiensa tydta paljasta-rnalla kuparisen nluistolaatan. MyOs muidenpohjoismaiden edustajat, Cornmunicad Nordi-ca, halusivat osallistua juhlaan omalla muisto-laatallaan suomalaisraivaaj ien kunniaksi. Juhlil-le osallistui noin 150 henkeii. Entinen BuenosAiresin merhriespastori Jaakko Kuusinen toijuhlille Suomen kirkon ja arkkipiispa John Vik-strdmin henkilokohtaisen tervehdyksen. OlaviKoir.ukangas esitti Suomi-Seuran ja Siirtolai-suusinstituutin tervehdyksen ja luo"utti instituu-tin viinn suornalaisyhteisolle.

Latinalaisen Amerikan vanhin ja merkitt'dvinsuomalaissiirtokunta synfyi v. 1906 Misionesinsubtrooppiseen viidakkoon Oberan kaupunginItihellii. Tdnne Arthur Thesleffjohti I 12 suoma-laista uudisraivaajaa perustamaan eriiiinlaista"Uutta Suomea". Innoitus nousi sekii Suomentukalasta asemasta Veniijiin alaisuudessa ettZiyleiseurooppalaisista aatevifiauksista. Tlypilli-nen Argentiinaan muuttaja oli nuori, ruotsinkie-linen mies. joka oli ehk?i toir.ninut keskiluokkai-sena virkamiehenii. Argentiinan lupaukset hal-vasta ja hedelmdllisestii maasta eteliin liimmdssiiruokkivat tehokkaasti zikkirikastumisen toiveita.

Toukokuussa 1906 Helsingistii liihteneenjoukon matka kulki Brerneniin ja sitten Frank-furt-laival la Buenos Airesi in, j onne saavuttiinjuhannuksen jiilkeen. Laivalla jatkettiin mat-

kaa yli 1000 krn Parana-jokea ylos, SantaAnasta viimeiset 30 km kuljetetti in naiset,lapset ja matkatavarat hdrkien vetiimissA kdr-

ryissil ja miehet kiiveliviit kiviiiiri kridessii.Ennakkolupauksista poiketen suomalais-

ten palstoja ei olru r' ield kaavoitettu. Tuli jatmajoitettiin valtion kustannuksella telttaky-lddn aarniometsadn ja pettymys ajoi heti tois-takymmentd henkilori joko takaisin Suomeentai Yhdysvaltoihin. Maanmittaus voitiin aloit-taa vasta kun suomalaiset olivat raivanneetkirvein ja viidakkoveitsin yli 30 krn pituisen"Picada Finlandesa" -pistotien lzipi aamiomet-sdn. Suomalaisil le mitatuista alueista aletti inpian kiiyttiiii nimeii "Colonia Finlandesa".

Palstalleen piirisseen uudisasukkaan en-simmdinen tehtdvi oli raivata alue viljelykun-toon. Siirtokunnan vaurauden ldhteeksi suun-niteltiin Yerba-pensaiden viljelyii. mutta viili-ton elanto oli saatava maissista. rnandiokasta.bataatista, palusta sekii hedelmist?i. Yksinker-taiset asumukset rakennettiin usein paalujenpiiZille, jotta kduimeet ja muut tunkeilijat eiviitpiir isisi sisiidn. Jokien varsien moskiitot levitt ivdt malariaa. johon muutamat suomalaisetkuolivat. Kuunimpana aikana joulu-helmi-kuussa 40 C oli tavall inen lampdtila varjossa.

Tiedemiehena ja teoreetikkona ArthurThesleff ei kyenny ratkaisemaan kaytannonongelmia. Hdn hahmotteli siirtokuntansa tule-vaisuutta rnieluummin telttakylzistri kiisin ja

sortui sokeriruokoviinaan. Katkeroitunut javaimonsa hylkiiiimii "Uuden Suornen" perus-

I

j-

Colonia Finlandesa .1 906-96

Plazoleta Finlandia -aukiolla Oberassa paljastetti in 24.11.1996 suomalaisten siirtolaisten muistolaatta.

taja liihti Argentiinasta vuoden 1909 lopulla.Kotona Tukholmassa hdn palasi tieteen pariin,mutta ajaufui taloudelliseen ahdinkoon ja al-koholismiin. Arthur Thesleff teki itsemurhan49-vuotiaana \uonna 1920 vain muutama piii-vd ennen kuin hiinen piti liihteti taas laivallaBuenos Airesiin.

Vuosisadan toisen vuosikymmenen alka-essa siirtokunta nriytti hajoavan nopeasti.Mutta ruosina 1909-10 muutti Pohjois-Ruot-sista Brasiliaan l6hes 1000 ihmist?i, joista ar-violta 300 oli suomalaissyntyisiii. Ruotsin hal-litus pelasti sittemmin suuren osan kurjuuteenj outuneista siirtolai sista takaisin kotimaahan.Kaksikymmenlu"un j iilkipuoliskolla ColoniaFinlandesaan muutti Suomesta kuutisenkym-mentri henkilOii, piiiiasiassa maanviljelijoitiiKiteeltii. Vuonna 1928 Colonia Finlandesassaja sen l?ihikylissd asui noin 60 suomalaisper-hettii, yhteensii liihes 300 ihmistii.

Suomenruotsalaiset j a iiidinkieleniiiln suo-mea puhuvat eristayryivat jossakin miiiirin

omiksi ryhmikseen, mutta sekii suomen ettaruotsin hallinneet tornionjokilaaksolaiset ta-sapainottivat tilannetta. Suomen sisiillissotakiirjisti myos poliittisia erimielisyyksiii. Toi-saalta Colonia Finlandesan yhteniiisyyttiiedisti alkeiskoulun saaminen siirtokuntaan1920-lurun alussa ja 1924 perustetru "SociedaFinlandesa", jota varten rakennettiin suuriseuraintalo. S iellii pidettiin perhejuhlia, teatte-riesityksiii ja iltamia, joiden osallistujat saat-toivat edustaa !-6 eri kansallisuutta.

Colonia Finlandesan kukoistuskausi sijoittui1930-lurulle, jolloin sen va'kiluku nousi liihes500 henkildon. Yerba- ja tupakkaviljelyksettuottivat kohtuullisia m5/ntituloja. KirjailijaOlavi Paavolainen vieraili Misionesissa, ja hii-nen teokseensa "Liihto ja loitsu" ( 1937) sisiiltyviikuvaus Colonia Finlandesasta nosti siirtokunnanuudella tavalla kotimaan tietoisuuteen. Paavolai-nen suri niikemiiiinsii eripuraisuutta, alkoholis-mia ja kotikulmrurin rappeurumista primitiivi-seksi metsiiliiisyydeksi, mutia loysi siirtolaisten

__A

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

a

elemAsta myos kadehdittavia piirteitii: "Misio-nesin pyy'teettomdssii ja indolentissa ilmapii-rissii viettiimiini kymmenen pdiviiii lcuuluvateliimiini onnellisimpiin. Sulkeutuneiden, ras-kasmielisten suomalaisten raatajien jiilkeliiisetovat t?i?illii oppineet lunastamaan eriiiin harvi-naisen ja kallisarvoisen eldmZintaidon: huolet-tomuuden ilon."

Suomalainen merimieskirkko aloitti toi-mintansa Buenos Airesissa \uonna 1952 jaseuraavana vuonna pastori Oiva Pohjanpirkkavieraili Colonia Finlandesassa. Siirtokunnanrungon muodoslivat Suomessa synryneet. joidkkeat uudisraivaajat, joiden aikuiset lapsetpuhuivat kohtalaisesti suomea, mutta olivatusein aviossa toiskielisen kanssa. AiAlntiet-tzidn osaavien lukumriiird nousi yhd noin 150henkeen, kun mukaan laskettiin seka-avioliit-tojen lapset ja kolmas sukupolvi.

"Uuden Suomen" ekimiinkaan oli taiffunuthitaaksi kuihtumiseksi jo 1940Juwlla. Siirto-kunnan talous koki romahduksen, kun Argentii-nan hallitus ryhtyi rajoittamaan yerban tuotan-toa. Vuonna 1967 siirtokuntalaiset eivdt saaneetlainkaan ko{ ata ldrkeimmdn viljelyskasvinsa sa-toa, ja seulaavinakin r,uosina vain osittain. Ba-niumien ja maissin hintojen alhainen taso vangit-si viljelijiit todelliseen k6yhyysloukkuun.

Pitkiillisen unohduksen jiilkeen ColoniaFinlandesa palasi Suomen julkiseen tietoisuu-teen 1970-luvulla. Buenos Airesissa v. 1968-7,1 merimiespappina ollut Ilkka Pdrssinen niikisiirtokunnan ikiirintyneiden pienviljehjoidenkurjat olot. Surkeimmissa oloissa eli viitisen-k'"rnmentd vanhusta. joista vain rnuutama saijonkinlaista sosiaalista awstusta tai elaketta.Monet siirtolaiset olivat edelleen Suomenkansalaisia. Lokakuussa 1972 Buenos Airesinrnerimieskirkossa perustettiin sosiaalityontoimikunta a\ustusryo6 vaften. Seuraavanwoden kartoituksessa pastori Pdrssinen jasuurldhetystosihteeri Veij o Sampovaara laski-vat alueen asukkaista 184:llii olevan suoma-laisjuuret, ndistd kahdeksan asui Paraguaynpuolella. Vuonna 1972 siirtolaisfutkrla OlaviLiihteenmiiki saapui Misionesiin keriirimddn

1906 19969A Aniaersario de la

I nm.igr ac i6 n Finlande s a

O B E RA - IUISIONE S -,4 R GE IV T I N A

aineistoa ja Suomesta saapui myds toimittajiahaastattelemaan siirtokunnan vanhuksia.

Suomesta saati inkin julkisuuden fuloksenajonkin verran valtion tukea. Mutta ColoniaFinlandesan kohtaloa eiv;it Suomesta saadutawstukset mihinkririn kaantaneet. Kuolemakor.l asi verkkaisesti mutta varmasti siirtokun-nan vanhuksia, ja nuorempi viiki muutti pois.Seudulle alkoi ilmestyii varakkaita kaupunki-laisia, jotka halusivat ostaa metsapalstoja. Is-tutusmetsan alle peittyiviit fuskalla raivatutpeltotilkut ja suomalaistalot autioiruivat.Useimrnat suomalaiset asettuivat I2ihil<aupun-keihin Oberaan ja Posadasiin.

Vuosifuhannen ldhetesvi loppuaan Oberanseudulla asuu noin i00 suornalaissukuista ih-mistii. Niiistii noin puolet osaa enemmdn taiviihemr.uiin suomea. He ovat kiinnostuneitaSuomesta ja lukevat mielelkizin suomalaisiakirjoja ja lehtiii sikrili kuin kieltaito sallii. Ko-tisuomen tulisi vaalia yhteyksiri Colonia Fin-landesan jl i lkipolviin.

Taloudell isesti Colonia Finlandesaa on pi-dettdvii eplionnistuneena yriq,ksenzi. Misione-sin suomalaisten subjekti ivisten kokemustenlaatua on vaikeampi arv'ioida. Trooppistenhaavekuvien murskautumisesta huolimattamonet ihneisesti loysivdt Argentiinan syrjdi-sestd kolkasta sellaisen itsendisen ja vapaaneliimiintavan, joka ei olisi ollut kanrssa ja yk-sivakaisessa synnyinmaassa mahdol l inen.

Olavi Koivukangas

Colonia Finlandesa 1 906-96

The Colonia Finlandesa,Argentina, 190f96

t\n24 November 1996, the Plazoleta Fin-\-f landia in the Arsentinean town of Oberawas the scene for ttre gOtn Anniversary of thelocal Finnish settleurent, the Colonia Finlan-desa. The present-day descendants ofFinnishpioneer settlers early this century conunemo-rated their parents' and grandparents' achieve-ment by unveiling a copper plaque, and asecond cofiuremorative plaque was donatedby the Comunidad Nordica. representing theother Nordic countries. About 150 people tookpart in the celebrations, joined by the RevdJaakko Kuusinen, lbrmerly Pastor at the Finn-ish Mission to Seamen in Buenos Aires, whobrought personal greetings from the FinnishArchbishop, John Wikstr0m; and Dr OlaviKoivukangas, representing the Institute of Mi-gration and Suomi-Seura, who donated theInstitute's pennant.

The earliest and most important Finnishsettlement in Latin America was founded in1906. in the Misiones subtropical forest nearthe town of Obera. Fmstrated at Russian op-pression within Finland, but also inspired bymore general ideological and intellectualtrends in Europe, I 12 Finnish settlers underthe leadership of Arthur Thesleff had come tobuild a New Finland in Argentina. T'ypically,the Finnish settlers were young. rnale, and hadperhaps been working as middle-class offi-cials before emigrating. Their hopes of a newprosperity were powerfully reinforced by thepromise of cheap, f'efiile land and Argentina'srvanl climate.

The parry set out in May 1906 from Hel-sinki for Bremen. where they boarded the SSFrankfurt for Buenos Aires. anivins after

Midsummer. Theirjourney continued by boatfor over a thousand kilometers up the ParanaRiver to Santa Ana, and for the final 30 km thewomen, children and baggage were loadedonto bullock carts, while the men walked, withtheir rifles at the ready.

Contrary to what they had been promised,their plots of land had as yet not been sur-veyed. The new arrivals were accommodatedtempolarily at State expense in tents amidstthe forest, but about a dozen of thern were sodisappointed that they abandoned the projectimmediately and travelled back to Finland, ormoved on to the United States. Suweyingcould only be started once the settlers hadhacked a road, the Picada Finlandesa (over -30km in length), using axes and machete knives.The area surveyed for the Finnish settlers sooncame to be known as the Colonia Finlandesa.

Once the settlers had been allocated theirplots. the first task was to clear the land forcultivation. The long-temr plan for the pros-perity of the settlement was cultivation of theyerba mate bush, but in the short tenn, thesettlers survived by selling crops of maize,manioc, sweet potatoes, beans, and fruit. Thefirst simple dwellings were built on poles, tokeep out snakes and other intruders. The mos-quitoes along the river banks transrnitted ma-laria. and several of the Finnish settlers died.In the hottest season, December to February,the temperature could rise to 40 degrees Cel-sius in the shade (about 104 degrees Fahren-hei t ) .

Arthur Thesleff was a scientist and a theo-retician. and he tumed out to be incapable ofsolving the practical problems which the col-

- *+'a

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

a

ony faced; he pref'erred to sit in his tent, plan-ning the fufure, and drinking sugarcane wine.Embittered, and deserted by his wifb, in 1909he retumed from Argentina to Stockholm,where he took up the practice ofscience again;but he later I'ell into financial difflculties. andin 1920. at the age of 49, committed suicideonly a few days befbre he was due to sail forBuenos Aires once more.

During the second decade of the century,the colony seemed to be in grave danger ofcollapsing. In 1909-10, however, a wave ofaround a thousand people emigrated fromnorlhern Sweden to Brazil; some 300 of thesehad been born in Finiand. The majority ofthese settlers fell into distress, and were even-tually repatriated by the Swedish Govern-ment. In the later 1920s, about sixty new set-tlers came to the Colonia Finlandesa fromFinland; these mainly consisted of farmersfrom Kitee in eastern Finland. By 1928, therewere around 60 families frorn Finland livingeither at the Colonia Finlandesa or in the sur-rounding villages, totalling almost 300 per-SONS.

To some extent the two language groups,speaking Swedish and Finnish, remained dis-tinct, but bilingual settlers originating frorn the

Lapsuutensa ColoniaFinlandesassa viettd-neet Niskasen sisa-rukset, Elma Laukka-nen (vas.) , Helga Hei-no, Hja lmar Niskanen,Hanna Niskanen jaVi l jo Niskanen.

Brothers and sisters ofthe Niskanen familyspent their childhoodin the Colonia Fin lan-desa. From left: ElmaLaukkanen, Helga Hei-no, Hjalmar Niskanen,Hanna Niskanen andViljo Niskanen.

Tomio Valley along the border betweennorthem Finland and Sweden provided a cor-rective to this. Political differences of opinionwere also aggravated by the Civil War ofl9l9-20 in Finland between the Whites andthe Reds. Nevertheless, in the early 1920s anelementary school was set up for the corrunu-nity, and in 1924 the Socieda Finlandesa wasfounded, with its own clubhouse, used fbrfamily gatherings, theatrical perfomances,and evening re\ues, which might be attendedby people from five or six nationalities.

The peak of the Colonia Finlandesa's pros-perity came during the 1930s, when the popu-lation reached nearly 500, and yerba and to-bacco crops were bringing in adequate in-come. The settlement in Misiones was visitedby the Finnish writer Olavi Paavolainen, andthe description of the colony in his book'Laht6 ja loitsu' ( 'Departure and magic',1937) drew Finnish public attention to theColonia Finlandesa once more. Paavolainenwas sad over the internal conflicts, the alco-holism and the decay of Finnish culture to-wards primitive survival in the jungle, but healso found much to admire and to envy: "Theten days which I spent in the unselfish andindolent atmosphere of the Misiones were

Colonia Finlandesa l 906-96

among the happiest days of my life. Here thedescendants of those dour, introvert Finnishpioneers have learnt a profoundly valuablenew skill in life: how to be carefree."

ln 1952, a Finnish Mission to Seamen wasestablished in Buenos Aires, and the followingyear the Pastor, the Revd Oiva Pohjanpirkka,paid a visit to the Colonia Finlandesa. The coreof the settlement still continued of first-gen-eration immigrants, now relatively elderly.The second-generation settlers were able tospeak Finnish fairly well, although many ofthem were by this time married to peoplespeaking other languages. The total number inthe Finnish-speaking community amounted toabout 150, if the children of these mixed mar-riages, and the third generation more widely,are included.

By the 1940s, however, the Colonia Finlan-desa was in serious decline, and suffered eco-nomic collapse when the Argentine Govern-ment began to restrict the cultivation of yerbamate. In 1967 the settlers were totally bannedfrom harvesting their crop, and even in thefollowing years could only market part of it;meanwhile, the low market price for bananasand tobacco meant that the farmers werecaught in an economic trap.

In Finland, the colony had largely beenforgotten, until events during the 1970sbrought it back to public awareness. The RevdIlkka Piirssinen, who was Pastor at the Missionto Seamen in Buenos Aires, visited the settle-ment and saw for himself the poverty and poorhealth of the smallholders. The worst condi-tions were those affecting about fifty elderlysettlers, only a few of whom were entitled toany pension or social security. Many of thesettlers. however. had retained their Finnishnationality. In October 1912, a Welfare Com-mittee was set up at the Mission to Seamen; inthe following year Pastor Piirssinen and VeijoSampovaara, Secretary at the Finnish Em-bassy, carried out a survey and traced 184

persons in the region with Finnish roots, eightof whom lived over the border in Paraguay.l9l2 also saw visits by Olavi Ldhteenmiiki, amigration researcher from Finland, and someFinnish journalists who came to interview thesettlers.

As a result of this publicity, a limitedamount of aid was made available by theFinnish Government, but the funds which Fin-land sent could not change the fate of theColonia Finlandesa. One by one the oldersettlers were dying, and the younger ones weremoving away. The region began to attractwealthy city dwellers looking for land, andnew plantations oftrees began to obscure thelaboriously cleared farmland of the Finnishsettlers and their deserted houses. Most of thesurviving Finlanders had by this time movedto the neighboring towns of Obera andPosadas.

As we approach the tum of the millennium,there are today about a hundred persons in thearea ofrvhole or partial Finnish descent, abouthalf of whom have at least some command ofthe Finnish language. There is considerableinterest in Finland, and in Finnish newspapersand magazines when they can be obtained. Itis therefore important that Finland should fos-ter contacts with the Colonia Finlandesa's de-scendants.

In economic terms, the Colonia Finlandesawas a failure, but in subjective terms, for theFinns who moved to the Misiones, it is harderto assess. Notwithstanding the failure of theirinitial dreams of a new life in the subtropicalforest utopia, many of them appear to havefound far away in Argentina a free and inde-pendent way of life which would have beendifficult to achieve within the constraints oftheir bleak and serious-minded home counfiy.

Olavi Koivukangas

__<.1

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

Diasporic Relationsand Social Exclusion:The Case of Kurdish Refugeesin Finland

Osten Wahlbeck*

rrh is ar t ic le wi l l descr ibe the exper iencesI of socia l exc lus ion and d iaspor ic con-

sciousness among Kurdish refugees in Fin-land. In general, refugees suffer from wide-spread social exclusion, and resettlementpolicies cannot mitigate the problems cre-ated by the economic recession. These is-sues lead to a number of problems for Kurd-ish refugees in terms of their integration intoFinnish society.

The article suggests that the currentlypopular diaspora discourse, with its empha-sis on the refugees' own social networks,can facil i tate a rethinking of the presentproblems. The concept of diaspora can pro-vide a deeper understanding of the socialreality in which refugees l ive. The articleargues that the refugees' own diasporic net-works can be a useful resource for the refu-gees in their efforts to improve their situ-ation in their new country of settlement. Ofcourse, these networks can never replaceegalitarian welfare states and their struc-tures. but in a situation where integrationdoes not work in an optimal way, there isalso a need to look at the internal resourcesof the refugee communities themselves.

Osten Wahlbeck, Master of Political Sciences,Research Student, Centre for Research in EthnicBelations, University of Warwick, UK.

The diaspora concept

In recent years, in the sociology of interna-tional migration, there has been an increasedinterest in the notion of diasporas. Lie ( I 994)argues that there in recent publications hasbeen a change of focus from an interest inintemational migration to transnational dias-poras. The new diaspora discourse has thusmeant that the interest in immigration andassimilation has largely given."vay to an inter-est in transnational networks and communi-ties. This discourse has emphasised personalexperiences. and the researchers, who them-selves are often frorn the minonry communi-ties, have tried to describe the minorities' owninterests and definit ions (Lie 1994).

The concept of diaspora originated as aconcept describing the Jewish dispersal fromtheir original homeland. It has often been usedto describe d i fferent well-establ ished commu-nities which have an experience of "displace-ment", like the overseas Chinese, the Armeni-ans in exile or the whole African diaspora.Today, however, it is used increasingly todescribe any cofirmunity which in one way oranother has a history of migration (Marien-strass 1989). The concept has also been re-garded as useful in describing the geographi-cal displacement and/or deterritorialisation ofidentities. cultures and social relations in thecontemporary world (cf. Gilroy 1991; Hall

Diasporic Relatrons and Social Exclusion

1993). Furthernore, it can help to bridge theoften artificial distinction between before andafter migration. Thus the concept of diasporais today used to describe the processes oftransnationalism, as well as the salience ofpre-migration social networks, cultures andcapital, in a wide range of communities whichexperience a feeling of displacement (Clifford1994; Safran 1991; T6l0lyan 1991).

The diaspora discourse does not in itselfrepresent a radically new way of looking atmigration. The importance of social nerworkstranscending national borders has previouslybeen an area of considerable interest withinmigration research (e.g. Jaakkola 1984; Ny-man-Kurkiala 1991; Pohjola l99l; Til ly1990). Furtherrnore, it is a well understoodfact that immigrant and ethnic minority asso-ciations, both formal and informal, can havemany important functions fbr their communi-ties (e.g. Carey-Wood et.al. 1995; Jenkins1988;Joly 1996;Rex, Jo ly & Wi lper t 1987).

Nor are diasporas a phenomenon con-nected solely to the contemporary world (Co-hen 1995). What, however, is new in the con-temporary world is the steadily increasing im-pact of globalisation, which may be defined asa "social process in which the constrains ofgeography on the social and cultural arrange-ments recede and in which people becomeincreasingly aware that they are receding"(Waters 1995, 3). It is a process which in-creases the possibilities for the formation ofdifferent diasporas. Furthermore, it is possibleto understand the diasporas as transnationalsocial organisations. These forms of socialorganisations "have pre-dated the nation-state, lived within it and now may, in signifi-cant respects, transcend and succeed it" (Co-hen 1995. 16) .

Finally, it is unportant to remember that thereis no reason to see diasporas as a solely positivedevelopment. As James Clifford points out:"Suffice it to say that diasporic consciousness'makes

the best of a bad situaiion'. Experiencesof loss, rnarginality and exile (...) are often rein-

forced by systematic exploitation and blockedadvancement" (Clifford 1994, 312). Althoughdiasporas often are defined in relation to na-tion-states, it must be remembered that a dias-pora cannot provide its members with thesame services and opportunities that are pro-vided by the state for its citizens. Thus, it isimportant not to see diasporas as a positive andsufficient altemative to egalitarian welfarestates (cf. Wahlbeck 1996).

The research methods

This article is part of a much larger compara-tive study which deals with newly arrivedKurdish refugees in Britain and Finland. HereI will use only some of the results from thefieldwork in Finland. Ethnographic field re-searclr methods described by Schatzman andStrauss (1973) and Burgess (1984) have beenused and a variety of material was collected inthis study.

The most important material consists ofsemi-structured interviews with both male andfemale Kurdish refugees from Turkey, Iraqand [ran. 23 refugees were interviewed inFinland during the Autumn of 1994. The aimof the interviews was to obtain a broad under-standing of the refugees' situation and prob-lems as seen from their own point of view.Sorne of the interviews had to be compietedwith the help of interpreters. ln addition to theinterviews with retiigees, Kurdish associa-tions rvere studied through interviews and par-ticipant observation.

The Kurdish diaspora

Many refugee communities display a politicaland social orientation lowards the counffy oforigin. In many cases political events and con-fl icts in the country of origin continue to in-fluence and often divide the communities (cf.Bousquet 1991; Gold 1992;Kay i987; Lund-berg 1989; Steen 1992; Valtonen 1996). Onthe other hand these same divisions can unite

,1

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

those refugees who share the same politicalbeliefs and background in the country ofori-gin. The associations and informal networksgrowing out of this unity can be used as aresource to solve the problems faced by therefugees in their new country of settlement.

The following quotation expresses howrefugees continue to be oriented towards thecountry of origin and the political struggles inwhich they have been involved. However, thisKurdish man from Turkey also found that hiscontacts with other Kurdish refugees and theircollective political activities in relation to theircountry of origin helped him to overcome theproblems he faced in Finland:

"lt was very good (that there v'ere otherKurds in the reception centre). And in m1,opinion. these Kurds, whenwewere together,it helped me a lot. Because it could have beenreally very dfficult.fbr me. I could have be-come mad or something. But when I was to-gether with other Kurds, it helped me a lot. Iwas more interested in the Kurdish issue, andslowly, w,hen I worked together with otherKurds for the independence of Kurdistan, youcould say that aJter a while I totally forgotabout ny own problems and application forasylum, because the problems in Kurdistanwere more important than my problems inFinland. There was e war, a really terriblewar. When I listened to the BBC radio fromLondon and when we called to Kurdistan theytold us about the situation. This was all moreinteresting to us than out'ow,n life in Finland,because our fami$, was there and all ourrelatives and our whole life. Part of our lifewas there and we ourselves were here. It wasreally ddJicult. "

The diasporic consciousness expressed inthese words was apparent among most of theKurdish refugees in Finland. As I have arguedelsewhere (Wahlbeck 1996), the Kurds inEurope can be seen largely as living in adiaspora. Although the Kurdish communitiesare deeply divided along predominantly po-litical lines. there are several features of the

communities which characterise them as adiaspora in accordance with for example Wil-l iam Safian's (1991) precise definit ion. Thefbrced displacement of the Kurds. their collec-tive memory of their original homeland, thealienation and discrimination they experiencein Europe, their wish to retum to Kurdistan,their collective commitment to the restorationof their homeland and finally their transna-tional social networks, are all features ofthediasporic relations displayed by the Kurdishrefugees in Europe.t

It is impossible to klow the exact numberof Kurds in Finland since the available dataindicate citizenship and not ethnic identifica-tion. By comparing different sources I havearrived at the conclusion that the Kurds livin_epermanently in Finland numbered between1300 and 2000 by the end of 1994. Ofthese,300-550 persons were from Turkey. 550-800from Iraq and 45G{50 fiom lran.

All Kurds in Finland are recent arrivals,almost all of them having moved to Finlandduring the 1990s. The Kurds from Turkeyarrived as asylum seekers. while most of theKurds from Iran and Iraq arrived as quotarefugees through LTNHCR. Due to the reset-tlement practice in Finland, the Kurds aredispersed in small groups around the country.There is a tendency for the Kurds to move latereither to the capital area or to some of theregional centres. The Kurds from Turkey aremostly living in the capital area.

Resettlement policies in Finland

Finland has similar refugee resettlement andreception policies as the other Nordic coun-tries. The cmphasis is on a positive integrationof the refugees into sociefy. Integration isencouraged through an extensive programlneof language training and orientation courses.The emphasis in these prograrures is often onfinding employment for the refugees. The in-troductory courses for immigrants includepractice at differentjobs and extensive guid-

I

a--

Diasporic Relations and Social Exclusion

ance about different career opportunities. InFinland, as elsewhere, employment is oftenseen as a key factor in the integration of refu-gees (cf. Ekholm 1994; Phillips 1987; Milesr993).

Cultural pluralism has not usually beenregarded as a political problem in Finland, andthere is a kind of multi-cultural ethos embed-ded in the official resettlement policies. How-ever, as Matinheikki-Kokko (1994) haspointed out, Finnish policies are contradic-tory. The govemment papers about refugeeresettlement are based on liberal pluralistideas, but the policy recommendations are stilluniversalist. Of course, discrepancies betweentheory and practice also exist in the immigra-tion policies of other Nordic countries (cf.

Schierup & Alund l99l ) .I would argue that in practice Finnish reset-

tlement policy is often based on rather unreal-istic expectations ofa fast integration or evenassimilation of refugees. At the same time,refugees are often seen as persons who havelost everything, in terms ofmaterial, social andcultural capital. Consequently, refugees aresometimes treated in the same way as smallchildren, or as persons who must undergo akind of resocialisation into Finnish society. 2

One policy which has been criticised bymany authors is the policy of dispersal accord-ing to which refugees are resettled in smallgroups all over the country. This practice doesnot support any creation ofcultural communi-ties among the refugees; nor does it try to takeinto account the resources which exist withinthe refugees' own social networks. Further-more, Liebkind ( 1 993) has argued that the lackof cultural communities is a detrimental factoraffecting the psychological well-being of refu -

gees in Finland. Accordingly, the Finnish re-settlement system has not taken into accountthe transnational networks and the diasporicnature of the Kurdish refugees' experiences.Instead the resettlement system has beendominated by the Finnish authorities' preoc-cupation with "integration".

It should also be mentioned that thoseKurds who arrive as asylum seekers in Finlandexperience many more problems than do thequota refugees. One obvious problem is thelong delays, often ofseveral years, before anasylum decision is given. Many intervieweesalso complained about the complicated bu-reaucracy in Finland.

However, it is important to remember thatthe resettlement policies do work very well insome respects. For example, one sympatheticfeature of the Finnish resettlement policies isthe realisation that the refugees' stay in thecountry easily becomes perrnanent, thereforetemporary status and special arrangementshave largely been avoided. Another featurewhich works very well is the language tuitionwhich in Finland seems to be very efficient. Inaddition, most of my interviewees werepleased with the social services they receivedfrom the authorities. A refugee from Turkey,who had also helped other Kurdish refugeeswith their practical problems, told me aboutthe variety of difficulties asylum seekers ex-perienced, but still found that things hadworked well in one respect:

"In the social sector the Kurds have re-ceived everything they need in Finland. Kurdsand Finns have been treated in the same way,and you cannot say that one has got a betterservice than the other. The rights ofthe Kurdshave been the same as for the Finns. "

The shortcomings in the integration ofrefugees should perhaps not be blamed solelyon the resettlement policies. Rather the majorreasons are to be found in more general struc-fures in Finnish society, and these will bediscussed in the next section.

Social exclusion

There are of course several factors affectingthe process of integration. However, my field-work among the Kurdish refugees indicatedthat there were two major obstacles to a posi-tive integration of refugees into Finnish soci-

10

*<*

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

ety: first, the employment situation in Finland,and secondly, the racism and xenophobiawhich the refugees had to endure (these twoissues are clearly not unrelated).

The empioyment situation among refugeesin Finland is today extremely bad. Ekholm(1994) has used official statistics to calculatethe exact unemployment rates for refugees.The rate was 61,4 o/o of the economicallyactive refugees in 1992, when the nationalaverage was 13,10%. Since the national aver-age unemployment rate grew to 18,4o/oin1994(Statistics Finland 1995), we can assume thatunemployment among refugees was evenworse in 1994 when I did my fieldwork.

A f-ew Kurds arrived in Finland before theeconomic recession, and some of them man-aged to get jobs. However. among the maingroup who arrived in the 1990s the employ-ment sifuation is very bad. A few Kurdishrefugees have been employed as interpretersand Kurdish language teachers, while othersare self-employed in fast food outlets andshops selling oriental foodsruffs. The startmoney for unemployed persons who establishbusinesses (a scheme administered by the Em-ployment Offices) has been of great help tomany Kurdish refugees. Nonetheless, thosewho have managed to employ themselves areexceptions, and during rny fieldwork it be-came very clear that most Kurdish refugeesare unemployed. It is likely that none of theKurdish refugees who arrived in the 1990shave managed to get permanent jobs.

As I have explained earlier the Finnishrefugee resettlement programme is clearly ori-ented towards integrating refugees into thelabour market. During the present economicrecession, however, refugees have not beenable to hnd employment. The integration ofrefugees has instead been into the vast armyof alienated and marginalised unemployed. Itis clear that the relatively high unemploymentamong refugees can only be seen as a failureof the Finnish resettlement programme.

All refugees want to get a job and achieve

integration into the labourmarket. They mightnot always have the necessary skills for thelabour market, but still many of them arehighly educated. Taking this into account, therelatively high unemployment rate amongrefugees suggests that they face discrimina-tion in the labour market. It looks like they arenot given a fair chance to compete for the fewjobs which, despite the employment situation,are available. A young man from Iran, whospoke rather good Finnish, told me:

"Once it happened, in the EmploymentOlfice, that there vras this idea that the workerthere had found a job for me as a cleaner. Isaid that I wanted to have a.job, even if it wasa job as a cleaner. But then he showed me thatit said in the advert that the employer hadwritten that you had to speak Finnish, so Icould not get it. "

This was, however, the only occasion whenI heard about somebody even having a remotechance of getting a job through the Employ-ment Offices. Instead the unemployment situ-ation in Finland has created a situation wherethe refugees are so marginalised that theycannot even experience the luxury of beingdiscriminated against in the labour market.

Most of my interviewees had several expe-riences of different kinds of xenophobia andracism. What I found especially appalling wasthat most of the single men had experiencedobviously racially motivated and vicious vio-lent attacks. The other refugees had mostlyexperienced different vocal expressions ofxenophobia and racism. However, rather sur-prisingly, only a minority of the intervieweeshad experienced what they would have de-scribed as actual discrimination. For example,only in a couple of cases had intervieweesexperienced discrimination by the Finnishauthorities.

The surveys made by Magdalena Jaakkola(1995) indicate that Finnish attifudes towardsforeigners and immigration have become con-siderably more negative during recent years.The opinions expressed in Finland are more

1 1

Diasporic Relations and Social Exclusion

negative than the ones which have been re-vealed by similar studies in Sweden. How-ever, there are great variations between differ-ent social groups, and it can still be argued thatonly a small minority can actually be de-scnbed as racist or xenophobic.

The existence of a srnall, but loud andoutspoken, xenophobic and racist minoritywas also emphasised by several of my inter-viewees. Most of the refugees had Finnishfriends and enjoyed good social relations withFinns generally. Many of my intervieweeswanted to emphasise that only some Finnishpersons caused problems. This was described,for example. by a man from Iraq who had livedin Finland for several years:

"But I think that it is obvious that there aredilJbrent attitudes and behaviour in Finland.Those who behave in a dilferent way, they donot hide theirfeelingforthemselves, but I havenot had any experience (ofracist attacks). Ihave not confronted any ,such situation."

Even if only some of the refugees haveexperienced actual racist attacks or discrimi-nation, all of them are affected by the racistand xenophobic attitudes which many Fimsdisplay. This of course aff-ects the possibilitiesof social contact with Finns. An older manfrom Iraq told me how his family's contactswith Finns were damaged:

"Yes, all the time when you walk on thestreet you think that perhaps that person hatesme. Because it happen,s some times, that is whyyou have it with you all the tinte. Il/e respectFinland and what they have done /br us, butv'e do not know'who is against us here. InKurdistan we knev' u,ho v,as the enemy. "

A typical experience is expressed in thefollowing quotation from an interview'with ayounger man from Iraq who told me that heusually had no problems, apart from encoun-ters with drunken persons:

"On Sanrdays and Sundays we do notusually go out very much because they insulttts in the street. For example, fi'e cannot go toany bar, disco or hotel i/-we want to drink

something, because they bother us. That iswhy we avoid places like that. "

It can thus be stated that the Kurdish refu-gees in Finland experience isolation and socialexclusion as a consequence ofunemployment,racism and xenophobia, as well as the geo-graphical dispersal of their ethnic cornmunity.The present economic situation, with highunemployment, seems to have become perma-nent. Additionally, the racist and xenophobicdiscourse in Finland has become more andmore influential over time. In present condi-tions the Finnish resettlement programme,with its emphasis on employment and positiveintegration, has clearly not achieved its goals.Over time some positive effects of the reset-tlement programmes are also being lost. Forexarnple, the language skills which the refu-gees acquire are declining over time (cf. Val-tonen 1996). Thus, it is important to rethinkthe resettlement programme for refugees. Al-though there is no reason to discard the generalgoal of integration, one could perhaps at thesame time also examine the resources for apositive integration which the refugee com-rnunities themselves possess.

Rethinking resettlement

Resettlement policies should take into accountthe fact that the diasporic relations exist, andshould make the best of these transnationalsocial networks. As I argued in the previoussection. this is today not being done. Insteadthe resettlement ofrefugees is concentrated onan integration into the labour rnarket, andoccasionally even an assimilation of the refu-gees is presupposed.

It might perhaps be expected that the dias-poric relations which the refugees displaywould be a hindrance to integration. The lackof motivation to settle in a new country couldpresent an obstacle for integration, for exam-ple to the refugees' learning of a new lan-guage. However, contrary to what one mightexpect. the diasporic relations can also be a

1 2

.a

Surtolaisuus - Migration 4/1996

useful resource for the refugees in their newcountry of seftlement, and can thus assist inthe integration process. The diasporic socialnetworks within the community can help refu-gees to start businesses and find employr.r-rent,and can generally provide social and psycho-logical support for newly arrived refugees.

How, then, could the resettlement policy inFinland take greater account of the diasporicsocial networks in the refugee communities?An alternative policy should clearly supportthe refugees' own associations to a greaterextent than is the case today.

The Kurdish refugees in Finland comefrom very diverse backgrounds. Furthermore,rnost of the few Kurdish associations in Fin-land are associated with different political par-ties in the countries of origin. Thus the Kurd-ish refugees are not a unitary community andhave experienced problems in getting for-mally organised. Despite this the existing or-ganisations can work as a resource for thesmaller group of refugees whom they havemanaged to rnobilise. Although the organisa-tions are oriented towards Kurdistan, they canalso help the refugees with their problems intheir new country of settlement. The followingquotation is from an interview with a manfrom Turkey who tried to explain to me whathis organisation meant for him:

"I am extremely satisfied with thefact thatin every place there are supporters ofthe PKK(Partlta Karkeren Kurdistan, KurdistanWorkers Party). And I believe that if this in-

/brmation centre did not exist in Finland, inthat case the Kurds c:ould all become mentallyill. But'vt,hen there i.s the information centre,and when we ere working and we are gettinginformation about our own countrv, this helpsus a lot. It is like morality, our li"fe. For exam-ple without this part.v I am nothing. And withthe Kurds, with the PKK, we hqve contact.Because of the party, in the name of the party.If there were no parry,, no PKK, we could notperhaps even say hello to the Kurds. But be-c'ause of the PKK, because this PKK is the key,

this key opens the tloor to us all Kurds, that ishov', tuith the name of PKK and v,ith thesupport oJ PKK. "

In addition to the divisions within the com-munity there are a number of other obstaclesfacing Kurdish organisations in Finland. Oneproblem is the geographical dispersal of therefugees which means that it is difficult andexpensive to keep in touch with each other. Asecond problem is the poorly organised publicsupport for these organisations, which meansthat there are almost no funds avaiiable foractivities. Occasionally the Finnish authori-ties' negative opinions towards political activ-ism among refugees might also be an obstacle.A11 these last mentioned obstacles could quiteeasily be removed by a change in the authori-ties' policies towards refugee associations.

Conclusion

This study has generally confirmed results fromearlier studies conceming the role of associationsand social networks for refugee communities. Ithas also identified similar problems to those ofother studies which describe refugees' experi-ences in Finland. However, this article seeks todiscuss these issues within a slightly differentconceptual framework.

The diaspora discourse is an attempt to takeinto account the specific refugee experienceand to rethink the notions of integration andresettlement. Of course, diasporas are not away of avoiding social exclusion, and dias-poric social networks cannot replace the wel-fare state and its structures. However, the so-cial networks within the refugee communitycan work in a complemcntary way in caseswhere integration does not work in the desiredway. The diaspora discourse within contem-porary migration research is one way to high-light the social networks and resources whichexist within the refugee communities. Thus,the diaspora discourse can also provide someideas for a possible rethinking of resettlementpolicies in Finland.

1 3

Diasporic Relations and Social Exclusron

Acknowledgement

I am grateful to the Academy of Finland andthe Kone Foundation for providing funds forthis research.

NotesI According to William Safran diasporas are "ex-patriate minority communities whose membenshare several ofthe following characteristics: 1)they, or their ancestors, have been dispersed froma specific original

'center' to two or more 'periph-

eral', or foreign, regions; 2) they retain a collectivememory, vision, or mlth about their original home-land its physical location, history, and achieve-ments; 3) they believe they are not - and perhapscarurot be - fully accepted by their host countryand therefore feel partly alienated and insulatedfrom it; 4) they regard their ancestral homeland astheir true, ideal home and as the place to which theyor their descendants would (or should) eventually

return - when conditions are appropriate; 5) theybelieve that they should, collectively, be commit-ted to the maintenance or restoration of theiroriginal homeland and to its safety and prosperity;and 6) they continue to relate, personally or vicari-

ously, to that homeland in one way or another, andtheir ethnocommunal consciousness and solidarityare importantly defined by the existence ofsuch arelationship (Safran 1991,83-{4). I would arguethat all the above mentioned characteristics of adiaspora can be found in the Kurdish refugeecommunities. Therefore I suggest that there isenough reason to talk about a Kurdish diaspora,despite the fact that the Kurdish communities inEurope have a relatively short history.

2 The description of the resettlement policies in

Finland is based partly on my own experiencesworking with the resettlement of refugees during1992 and 1993, as well as being influenced by thefieldwork for my MA thesis (Wahlbeck 1992).

References

Bousquet, G, (1991) Behind the Bamboo Hedge: TheImpact of Honeland Politics in the Parisian Vietno-mese Communily. Ann Arbor: The University ofMichigan Press.

Burgess, R. G. (1984) 1n The Field: An Introduction toField Research. London: Allen & Unwin.

Carey-Wood, J., Duke, K., Karn, V., & Marshall, T,(1995) The Seulement oJ Refugees in Britain (HomeOffice Research Study 141). London: HMSO.

Clifford J. (1994) 'Diasporas'. Cultural Anthropolo-

9,,9,302-338.Cohen, Robin (1995)'Rethinking'Babylon': iconoc-

lastic conceptions ofthe diasporic experience'. NewCommunity, 2 1, (1), 5-18.

Ekholm, E. (1994) Syrjriytyri vai selviytyd- pakolais-ten ekintciri Suomessa. Helsinki: Sosiaali-ja terveys-ministeri6.

Gilroy, P. (1991) 'It ain't where you're from, it's whereyou're at: the dialectics ofdiaspora identification'.Third Text. 13.

Gold, S. (1992) Refugee Comnunities: A Conparatit'eField Studv. London: Sase.

Hall, S. (1993) 'Cultural

Identiry and Diaspora', in P.Williams and L. Chrisman (eds.) Colonial Discourseand Post-Colonial Theory: A Reader. New York:Harvester Wheatsheaf. 392-40 1 .

Jaakkola, M. (19841 Siirtolaiseltimciri: Tutkimus ruot-sinsuomalaisista siirtoloisyhteisond (PhDthesis atHelsinki University). Vammala: Vammalan Kirja-paino Oy.

Jaakkola, M. (1995) Suomalaisten kiistyvcit ulkomaa-I ais as e nt e et. Helsinki: Tyoministerio.

Jenkins, S. (ed.) (1988) Ethnic Associotions and theIl'elJare State. New York: Columbia UniversityPress.

Joly, D. (1996) Haven or Hell. As|um po,,r,"t nrOReJugees in Europe. London: Macmillan.

Kay, D, (1987) Chileans in Exile: Private Struggles,Public Lives. London: Macmillan.

Lie, J. (1995) 'From

Intematronal Migration toTransnational Diaspora'. Contemporary Sociolog;,24,4,303-306.

Liebkind, K. (1993) 'Self-reported

ethnic identity.depression and anxiety among young Vietnamese

--*<1

refugees and their parents' . Journal of Refugee Stu-

d i es .6 . l . 25 -39 .Lundberg, S. (1989) Flyktingskap: Latinamerikansk

exil i Sverige och Vcisteuropa. Lturd: Studentlittera-

rur.Marienstrass, R. (f989) 'On the notion of diaspora',

in G. Chaliand (ed.) Minority Peoples in the Age of

Nation-States. London: Pluto. 1 l9- 125.

Matinheikki-Kokko, K. (l 994)' Suomen pakolaisvas-

taanotto - periaatteet ja kaytant6', in K. Liebkind

(ed.) M aahanmuuttaj at : Kulttuur ien ko htaaminen

Suomessa. Helsinki: Gaudeamus. 82-l 27.

Miles, R. (1993) Racism a"fter 'race

relations'. F.out'

ledge: London

Nyman-Kurkiala, P. (1991)' KedjeAtervandring som

en innovationsspridning', in I. S0derling & J. Korki-

asaari (eds.) Migrationen och detframtida Norden.

Abo: Migrationsinstitutet. 309-3 14.

Phillips, A. (1989) 'Employment

as a key to settle-

ment', in D. Joly and R. Cohen (eds.) Reluctant

Hosts: Europe and its Refugees. Aldershot: Gower.

133-t44.

Pohjola, A. (1991) 'Social

Networks - Help or

Hindrance to the Migrant?'. International Migati-

on . 29 .3 .435 -444 .

Rex, J., Joly, D., & Wilpert, C. (eds.) (1981) Immi-

grant Associations in Europe. Aldershot: Gower.

Safran, W. (1991) 'Diaspora

in modem societies:

myths of homeland and retum'. Diaspora, I, (l),

83-99.

Schierup, C.-U,, & Alund, A. (1991) Paradoxes of

Multiculturalism. Aldershot: Gower.

Schatzman, L., & Strauss, A. L' (1973) Field Re-

search. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.

Statistics Finland, (1995) Statistical Yearbook of Fin-

Iand I 995. Helsinki: Tilastokeskus.

Steen, A-B. (1992) Varieties in the Tamil Refugee

Experience in Denmark and England. Copenhagen'.

University of Copenhagen and Danish Center for

Human Rights.

Tilly, C. (1990) 'Transplanted

Networks', in V. Yans-

McLaughlin (ed.) Immigration Reconsidered : His-

tory, Sociologt and Politics. New York: Oxford

University Press. 79-95.

Tiilii lyan, K. (1991)'The nation state and its others: in

lieu of a preface' . Diaspora, 1, ( 1 ), 3-7.

Valtonen, K, (1996) 'The

Integration of Vietnamese

and Middle East Refugees in Finland'. Paper presen-

ted at the conference New Migration in Europe:

Social Constructions and Social Realities. ERCO-

MER, Utrecht, The Netherlands, I 8-20 April 1996.

Wahlbeck, O. (1992\ Kvalitativ samhcillsforskning om

flyktingmottagande - exemplet Oravais kommun.

vasa: Abo Akademi.

Wahlbeck, O. (1996) 'The

Kurdish Diaspora and Refu-

gee Associations in Finland and England', in P.

Muus (ed.) Exclusion and Inclusion of ReJugees in

Contemporary Europe. Utrechr: ERCOMER.

Waters, M. (1995) Globalization. London'. Routledge.

Beino l(ero: $uureen lf,nteen- Helppolukuinen, "suurelle yleisolle"tarkoitettu tietoteos Suomen siirtolaisuudestaPohjois-Amerikkaan

- Kovakantinen, 2-viiripainatus, runsas kuvitus,307 sivua, edustava ulkoasu

Nyt edullisestisuoraan Sii rtolaisuusi nstituutista !

Hinta 150 mk + post ikulut

Ti laukset: Sii rtolaisuusinstituutti,Piisoankatu 3, 20500 Turku

Puh.02-2317 536 - Fax 02-2333 460E-mail : Piija.Huhtala@utu.fi

lr--

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

Los Pacos - "Pikku-Suomi"Andalucian auringossa

Katr i Suikki-Honkanen

p spanjan Aurinkorannikko on vastaanotta-Lnut Suomesta jo vuosikymmenten ajansekii I omanviettiij iii ettii myO s pitempiaikai siaasukkaita. Andalucian aurinko on houkutellutvarsinkin Suomen talvea pakenevia eliikeliii-siii. Suomalaisten kokonaismiiiirrin alueella onarvioitu nousevan jopa viiteentoista tuhan-teen. Yksi kaikkein suomalaisimmista asuin-alueista rannikolla on epdilemiittii Los Pacos.

Kyliin historiaa

Fuengirolan kaupungin liiheisyydessd sij aitse-van Los Pacosin kvldn rakentaminen aloitet-tiin syksyllii 1968. Kaksi suomalaispariskun-taa, Varpu ja Teuvo Hakulinen sekii Pirkko ja

Yrjo Laitinen, olivat paattaneet rakentaa uu-den matkailukohteen suomalaisille. Jo alku-vuosina luotiin suhteet lomakyliin ja SuomenUrheiluliiton viilille. Pian Los Pacosiin saapuihuippu-urheilijoita, jotka omalla maineellaankohottivat myos harjoittelupaikkansa suosio-ta. Paitsi urheilusta innostuneille, kyliiii mark-kinoitiin myOs toipilaille ja vanhuksille. Suuriosa kyliin asunnoista myytiinkin jo 1970-1u-rulla eliikel?iisi11e tai eliikeikiiii l?ihenevilleomistusasunnoiksi.

Katri Suikki-Honkanen on filosofian maisteri, jokatyoskentelee Siirtolaisuusinstituutissa. Oheinenartikkeli perustuu hiinen Turun yliopiston kansatie-teen laitokselle tekemeense pro gradu -tutkiel-

maan.

1970-luvun lopulla Laitiset erosivat toimin-nasta Hakulisten jatkaessa kyltiiin suuntautu-neen furismin kehittiimistii. Saman luosikym-menen lopulla katkesivat suhteet Suomen Ur-heiluliittoon, ja vaikka urheilukyl?in mainesiiilyi pitkiitin, oli tiimii vaihe kyliin historiassaauttamattomasti ohi. Sen sijaan muiden mat-kailijoiden suosiosta kylii sai nauttia vielii toi-senkin ruosikymmenen. 1980- ja 1990-luku-jen vaihteessa taloudelliset huolet alkoivatkuitenkin uhata Hakulisten liiketoimintaa, jaongelmat kulminoituivat luonna 1994 kon-kurssiin ja kylddn suuntautuneiden turistimat-kojen loppumiseen. Vuosikymmenen alunhiljaisen vaiheen jiilkeen kyliin elZimii on jiil-leen vilkastunut. Nyt kykistri on muodostunutl?ihinnii suomalaisten eliikeliiisten talvenviet-topaikka. Kyldn noin 300 asunnosta vain pa-rissakymmenessd asuu muunmaalaisia kuinsuomalaisia.

Tutkimuksen niikiikul mia

Tarkoituksenani oli tutkia Los Pacosin ky-leyhteisda kahdesta eri nrikokulmasta. Toi-saalta halusin tarkastella yhteisdn sisiiisiii suh-teita: eri laisten yksiloiden sopeurumista suo-malaisten muodostamaan yhteisdon, ryhmiinsosiaalista kontrollia, etnisen identiteetinmuuttumista sekii sitii, miten kansallista iden-titeettiii yllapidetaan ja korostetaan. Toisaaltahalusin tarkastella suomalaisyhteison ulkoisiasuhteita espanj alaisiin j a yhteisOn j iisenten so-

t o

*-41

Los Pacos - "Pikku-Suomi" Andalucian aurinoossa

peuhrmista espanjalaiseen yhteiskuntaan.Kiinteiin?i j a selviisti raj attavana suomalaisenasaarekkeena kylzi vaik-utti ihanteelliselta tutki-muskohteelta, oikealta Irerkkupalalta kulttuu-rintutkijalle.

Tutkimuksen ldhdeaineisto perustuu ke-vii?illii 1995 Aurinkorannikolla tekemiini 34henkil6n teemahaastatteluihin sekd osallisru-vaan havainnointiin. Kolmen kuukaudenkenniityojakson ai kana havainnointi in tarjou-rui mahdollisuus paitsi kyliin asukkaana, myossuomalaisyhdistysten ja -seurakunnan tilai-suuksissa sekd vapaaehtoistydntekijiind LosPacosissa sijaitsevalla Helsingin diakonissa-laitoksen yllapitam6llii toiminta-asemalla.

Kyliiyhteisiin sosiaalinen vuorovaikutus

Sosiologisessa urbaanissa tutkimuksessa on ero-tettu uuden asuinyhteisdn sosiaalisessa eliimiissiineljii eri kehifzsvaihetta. Ensimmiiinen vaihe onhrhrstumisen ja aktivismin aikaa, toisessa vai-heessa korttelin sosiaalisen el?imiin muodot va-kiintuvat, kolmannessa vaiheessa tapahtuu yh-teison sisiiinen enytyminen, ja neljiittii voidaankutsua sosiaalisen elamain laantumisen vaiheek-si. Selvimmin niimii kehitysvaiheet ilmenevdtaktiivisuuden ajallisena vaihteluna.

Tulomuuton synnftama keskiniiinen vie-raus purkaufuu alkuvaiheessa aktiivisuutena,mikii kuitenkin myohemmin laantuu. Alku-vaiheessa uusi asuinympiiristd voidaan kokeavaikeaksi ja jopa uhkaavaksi. Naapuruussuh-teita luodaan tietoisesti epiivarmuuden poista-miseksi. Sosiaalisen elaman muofojen vakiin-tuessa epiivarmuus vdhenee. Viihitellen alkaasyntyri yhteenottoja, jotka horjuttavat kokoyhdyskunnan perusteita j a j ohtavat sosiaaliseneldmiin enenev66n hajoamiseen. Kaikki naa-puruusverkostot eivdt silti lakkaa toimimasta,vaan osa asukkaista alkaa seurustella keske-niiiin jopa entista tiiviimmin. Niimii jiiljellejiiiineet verkostot eiviit kuitenkaan ensisijai-sesti perustu naapuruuteen, vaan ammatilli-seen, taloudelliseen tai harrasfusperdiseen sa-manlaisuuteen. (Kortteinen I 982)

Tarkasteltaessa Los Pacosin sosiaalista el6-miiii on siitii loydettiivissii yhtiikiisyyksiii edel-lii esitetryihin kehitysvaiheisiin. I 970-lukua josilloin kyliissa asuneet kuvasivat vahvan yh-teisyyden idylliksi. Kylzikiiset tunsivat toisen-sa, toirnivat yhdess2i. kaikenkaikkiaan muo-dostivat yhteison, joka oli "kuin yhtii perhet-tii". Uuden ja vieraan yrnpiiriston luoma tur-vattomuuden tunne ja asioinnin hankaluus loi-vat yhteislyttii kauaksi kotimaastaan liihtenei-den pioneerien joukossa. Sosiaalisen elamanmuotojen vahitellen vakiinfuessa alkoi sisiii-nen eriyfyminen. Turvallisuuden tumetta lisii-si Aurinkorannikon suomalaisyhteison laaje-neminen ja organisoiruminen. Naapuruusa-vun tarve vdheni samaan aikaan kun kyl:izikosketti myOs koko suornalaista yhteiskuntaamuuttanut yhii enenevd eldmdnmuodon yksi-tyistyminen. Alkuvaiheen toiminnallinen yh-teisyys alkoi muuttua yhteisyydeksi, joka pe-rusfui homogeenisen eliikelziisyhteison mo-raalisiin arvoihin ja normeihin. Kyliin eliimiiiionkin alkanut saAdellA ns. keskiverron nor-misto, jonka mukaan yhteison jiisenten on ol-tava "tavallisia", samanlaisia kuin kaikkimuutkin (Korneinen 1982). Tavallisuus jakunnollisuus ovat tulleet kyliin eliimdn muo-teiksi, joihin asukkaat tiukan sosiaalisen kont-rollin alulla pyritaan sovittamaan. Sosiaalisenkontrollin kautta kyliiyhteiso pyrkii sekii yh-denmukaistamaan jiisenens?i ettii myds luo-maan niitii vastakohtaisuuksia, joita se tarvit-see moraalisen yhteisyytensti ylliipitiimiseen.Joidenkin jiisentensd leimaamisella ja ulossul-kemisella se loytzi2i vahvistuksen omalle iden-titeetilleen. Sosiaal ista kontrol lia ylliipidetiiiinuteliaisuudella j a juoruilulla.

Lospacosilaiset olivat hyvin yksimielisi?isiita, ettii kyl?issii tosiaan harjoitettiin tiivistrisosiaalista kontrollia. Paitsi etta t,ima liittyyeliikeliiisten runsaaseen vapaa-aikaan, se viit-taa myos tyon suureen merkitykseen suoma-laisten itsemiiiirittelylle ja identiteetille. Ty6-eltimiistii irtaanfuminen tuo esiin yksilon tar-peen itsensd uudelleenmdtirittelyyn muunkuin tvon tarioaman statuksen kautta. Toisten

Lr--,

1 7

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

ihmisten tarkkailu ja vertailu saattaa auttaaloytiirniiiin t?issii tarvittavia vastakohtaisuuk-sia ja samankaltaisuuksia. Lisiiksi juoruilunmerkirys korostuu ti lanteissa. joissa muut ag-gression kanavat on suljettu (Spacks 1986). LosPacosin kohdalla tiivis asutus sulkee aggressio-kanavia, sillii naapuruussuhteita on vaalittava,jotta asuminen ei kiivisi mahdottomaksi. Ag-gressiot toisia yhteison jiiseniii kohtaan on jokohaudattava tai ilmaistava v?ilillisesti.

Moraaliyhteisyyden kohteet voivat vastatasosiaaliseen kontrolliin kolmella torminnalli-sella tavalla. Yksi tavoista on tietoinen eristdy-tyminen ja suojautuminen ute l ia isuut la vas-taan. Toisena mahdollisuutena on olla viilittii-mdttd kontrollista. aivan kuin se ei vaikuttaisisuhteisiin mitenkaan. Kolmantena vastaukse-na voidaan pit?iii poikkeavaa eli normeja rik-kovaa kiiyttiiytymistii. Saadessaan tukea osal-ta yhteisdn j iisenistA tdllainen ktiyttiiytymis-muoto voi synnyttaa poikkeavan osakulttuu-rin. Sen sijaan jiiiidessriiin yksittiiisen jiisenenkiiyttiiyrymismalliksi se voi johtaa tiimiin lei-maamiseen ja syrjimiseen. Mikali sosiaalisenkontrollin aiheuttamat paineet tiilldin ktiyviitylivoimaisiksi, nousee yleensd esiin pyrkimysmuuttaa pois yhteisosta. (Vrt. Kortteinen1982, 91-92; Lehtonen 1990, 240-141 ; Kiiii-r id inen 1985.31-33.)

Los Pacosissa monet niikiviit sosiaalisenkontrollin kaksijakoisena, toisaalta turvallisuuttalisii?iviin?i, mutta toisaalta ahdistusta ja eprisopuaaiheuttavana. Valtaosa oli valinnut eliimiinta-vakseen olla viilittiimiittii juoruilusta ja tarkkai-lusta. Tiirkeiinii pidettiin oppia eliimiirin kuinkontrollia ei olisi, ja varsinkin siitii hiiiriinq'rni-nen piti oppia kiitkemiiiin. Monet katsoivat t?i-miin sopivan heille, koska he joka tapauksessaviett'disivdt "tavallista" el2imli?i. Sopeutuminensaattaa kuitenkin merkild eliimiin rajoitnmista,kun yksilollinen eliimantapa hiiiritsee yhteisdnsopusointr.ra ja toisaalta aiheuttaa yksilollistii ah-distusta. Ongelmia synryy myos, jos yksild jou-tuu juorujen kohteeksi, vaikka plrkii sitii v6lttii-miiiin ja eliimii.iin yleisen mallin mukaan. Kylii-liiisillii esiintyikin yleisesti pyrkimystii ainakin

jonkinasteiseen eristiiltymiseen yksityiselii-mzin suojaamiseksi. Lisiiksi muutamat olivataikeissa muuttaa pois kyliistii kansainvzilisem-mille alueil le.

Kyldn aiempaa toiminnallista yhteisyyttiipyrkiviit nyt koruaamaan ulkopuolelta johde-tut voimat: suomalainen luterilainen seura-kunta, Turistikirkko, Helsingin diakonissalai-tos ja suomalaiset yhdrstykset toiminnoil laan.Juuri ndiden ulkopuolisuudessa on kuitenkinniiden heikkous. Vaikka ne tuovat merkittii-vdzi apua ja ajankulua, ne eivdt kuitenkaansaavuta sita yhteisyyden ydintii, joka alunpe-rin ol i I iihtoi sin kyliiliii sistli itsestiiiin.

Yksiniiisyys yksiliin ongelmana

Juoruilu merkitsee kyliin moraalisten periaat-teiden eriytymista julkisiin ja yksityisiin. Jul-kinen moraali edellyttiiii keskiniiistii ystiiviilli-syyttii j a yksityisyyden kunnioittami sta. Pie-nempien ryhmien moraalisiiiinnokset sen si-jaan sallivat ilkeiimielisetkin puheet toistenhenkilokohtaisista asioista. Pienissri ystava-piireissii julkisten moraalisiiiinnosten rikko-minen on mahdollista julkista yhteisyyttii lii-heisemmiin ystzilyyden nimissii. (Kortteinen1982) Suhte iden merk i rys on s i ten r isr i r i i ra i -nen. Toisaalta halu sosiaaliseen kanssakiiymi-seen luo yhteyden tarpeen muihin kyliileiisiin,samalla kun niiillii suhteilla haetaan turvalli-suuden ja l?ihelki olevan avun tunnetta. Toi-saalta yksityisyyden osittainenk in siiilyttiimi-nen vaatii ainakinjossain miiririn eristiiyfymis-ta sekA varovaisuutta kiiyttiiytymisessii ja pu-heissa. Sosiaalista tukea onkin haettava ni-menomaan pienelta piiriltti.

Yksiniiislryden kokeminen Los Pacosissajakaantui tarkasti sen mukaan, asuiko kyliiliii-sen puoliso myos Espanjassa. Avio- tai avolii-tossa asuvista kukaan ei kertonut tuntevansaitseiiiin yksiniiiseksi, sen sijaan kaikki leskeksijiiiineet tai erossa asuvat tunsivat yksiniiisyyttiiainakin ajoittain. Yhteistii liihes kaikille oliSuomessa olevien lapsien ja lastenlapsiensekd monille my6s liiheisten ystdvien ikdv6.

1 8

=*.aA

Los Pacos - "Pikku-Suomi" Andalucian aurinoossa

Useimmat tosin katsoivat Los Pacosissa ole-van enernman kanssakiiymista sekA futustumi-sen toisiin suomalaisiin olevan helpompaakuin Suomessa, mutta vain muutamilla olitodella l2iheisiii ystavia Espanjassa. Kyliiliiis-ten niiyftaa siis olevan helppoa luoda pinnalli-sia suhteita, jotka pohjaufuvat "me suomalai-set" -ajatteluun. Lriheistri ystiiv62i ei kuiten-kaan helpolla l6ydetii parisuhteen ulkopuolel-ta. Juoruilu tai sen pelko estiiviit liiheistenystdqyssuhteiden syntymista. TAta korostaakyldn v?ieston suhteellisen suuresta vaihtu-ruudesta johtuva suhteiden tilapiiislys. Toi-saalta varsinkin kauan kyliiss?i asuneiden van-hat ystavat ovat usein joko kuolleet tai muut-taneet pois.

Yksilon sopeufumisessa Los Pacosin ky-liiyhteisoon ei siis viilttiimdtt?i ole kyse siitii,noudattaako hiin normeja vai ei. vaan siitdmiten hrin vastaa kiiytdksensii synny'ttiimiinkontrollointipyrkimyksiin. Kyliissii voi ekirihaluamallaan tavalla, mutta silloin on joko

suojauduttava kontrollilta tai oltava valifta-mattii siita. Tiissd monet ovat onnistuneetkin,ja katsovat viett6viinsii onnellista el?imild. So-siaalisen kontrollin tiedostaminen johtaa kui-tenkin usein sen pelkoon, mikd taas vaikeuttaaliiheisten ystlivyyssuhteiden luomista. Koskayksilo voi purkaa julkisen moraalisyhteisyy-den tuottamaa ahdistusta lfi innzi yksityisissei,liiheistii sosiaalista tukea antavissa suhteis-saan, syntly ongelmia, jos yksild ei t2illaistaliiheist2i tukiverkostoa halutessaan l6vdii.

Alkoholismi yhteisiin ongelmana

Mitii integroituneempi yhteiso on, sitd parem-min se tuottaa sosiaalista tukea. Samalla pit-kiille integroinrneen yhteisdn ruonama sosiaa-linen kontrolli puolestaan torjuu normien vas-tai sta kZiyttiiytymi stii. ( Kiiririiiinen I 9 8 5) TiistZiniik6kulmasta katsoen Los Pacosin pitiiisi tii-viinii p ienyhteisdnii voimakkaasti ehk;iistli on-gelmallista poikkeavaa kiiytdstri. Tiihiin viirtaakin se, ett2i kylZil2iiset korostivat nul. run-saan alkoholinkiivton ia siitii aiheutuneiden

hiiiri0iden liitfyneen piiiiosin lyhytaikaisiin jasarunnaisiin kiivijoihin. Niimii ovat yhteisontarjoaman sekii sosiaalisen kontrollin ettri tuenulkopuolella. Vakituisiin asukkaisiin kuulu-neiden alkoholistien todettiin huomattavastivdhenfyneen wosien varrella. Monissa "ka-toamistapauksissa" voidaan niihdii sosiaalis-ten paineiden joko karkottava tai parantavavoima.

Lospacosilaiset pitivAt tyypillisenii, ett'A Es-panjaan muuttavien uusien tulokkaiden alkoho-lin ktiytto on ensin runsaampaa ja viihenee sittenviihitellen. Tallaiseen alkuinnostuksesta johtu-vaan juomiseen, samoin kuin lyhyilla lomillakiiyvien juomiseen suhtauduttiin yleisesti onaenymmrirtiiviisti. Sen sijaan vakinaisten asukkai-den alkoholiongelrniin suhtautuminen vaikuttiusein suhteettoman paheksuvalta ja leimaavalta.Tietenkin paheksunta tiiviissri kyliiyhteisosszi on

lmmiinett'dviiii silloin, kun alkoholisoitunut ih-minen aiheuttaa jatkuvaa hdidOt{i tai vakaviaongehnia ympiiristdlleen. Kuitenkin tarkastelta-essa lospacosilaisten asenteita nimenomaan al-koholiongehnaisia kohtaan voidaan kyltin yhtei-syyden sisiiltdnd niihdii ekimiintavan "kunnolli-suus". Yhteisten normien ylllipitiiminen vaatiivastakohtia. Miiiintelliikseen millaista on hyviieliimii ihmiset tarvitsevat esimerkkejA siitii, mitiihlvii eliimii ei ole. Poikkeavasti alkoholia kiiy-tavat tuoftavat hyviin ja kunniallisen eliimrin pei-likuvan, jota moraaliyhteiryys siiilyiikseen tar-vitsee. (Sulkunen yrn. 1985)

Kylii kansainvilisenivuorovaikutuskenttind

Juuri kukaan kyliiliiisistii ei halunnut asua ni-menomaan Espanjassa. Maahan oli tultu lii-hinnii terveydellisistri syistii ja Los Pacosiinsen suomalaisuuden vuoksi. Valtaosa kylalai-sistA ei huonon kielitaidon moksi pysrynytkommunikoimaan muiden kuin toisten suo-malaisten kanssa. TAtd taustaa vasten on ym-mdrrettdviiii, ettei yhteyksiii espanjalaisiinjuuri luofu tai haluttu. Kylzin toivottirn edel-leenkin pysyvlin suomalaisena.

L-_

1 9

Siirtolaisuus - Mioration 4/1996

Kyliin kansainvdlistyminen nahtiinkinyleisimp?inii tulevaisuuden uhkakuvana jo

nyt, kun alle kymmenen prosenttia asuntokan-nasta on muiden kuin suomalaisten hallussa.Suomalaisten "reviirille" tunkeutuessaanmuunmaalaiset kyliiiin muuttajat uhkaavat yh-teisyyttii ja kyseenalaistavat niiden siilintojentoimiuruden, joilla sosiaalista eliimiiii kontrol-loidaan. Ndmd suomalaisten yhteisyydestiikorostefusti ulkopuolelle jiiZiviit antavatkinparhaimman mahdollisuuden identiteetinmiiiirittdmiseen. Yksildin?i suomalaiset toimi-vat sovinistisesti muunmaalaisia kohtaan,koska he etnistii identiteettiSiin vahvistaessaanpyrkiviit lo1'tiimiiiin perustaa tomintakentldnsiihallittavuudelle. Kansallisen identiteetin ko-rostaminen on siten johtanut yhteisolliseeneristiiylymiseen, joka edelleen ruokkii yksiloi-den sovinismia.

Lospacosilaiset perustelivat diskriminoin-tiin perusruvia ajarus- ja toimintatapojaan osit-tain sillii, ettii tiillii tavoin turvataan kielitaidot-tomien eliimii vieraassa maassa. Kuitenkinniimd toimintamallit keenryvat kyliiliiisiii itse-iidn vastaan. Samalla kun he avoimesti osoit-tavat haluavansa kyliin pysyviin suomalaise-na, he pitiiviit poissa myds suuren osan suoma-laisia: kansainviilisyyttii etsiviii ja sellaisia,jotka eiv?it kaikilta osin tdytii homogeenisenel iikel iii syhteiscin normej a, kuten lapsiperhei-td, nuoria, aktiivisia kielten opiskelijoita jne.

Huolestuttavaa kyliin kannalta onkin, ettii juu-ri kaikkein kielitaitoisimmat ja espanjalaisenkultn.rurin parhaiten tuntevat yksil6t yleisim-min osoittivat aikeita poismuuttoon, sillii juuri

heillii olisi parhaimmat edellytykset toimia vii-lit6jina n?iiden kahden kulttuurin viilillii. Eri-fyisen tiirkeiiksi heidiin panoksensa tulisi ky-kin kansainviilistymisen jatkuessa. Samaan ai-kaan heidiin viihtyvyytensii kyliissii kansain-viilisemmiin ilmapiirin my6tii kasvaisi.

Suomalaisena Espanjassa

Aiemmissa tutkimuksissa Aurinkorannikonsuomalaisasurus on siioitettu turismin ia siir-

tolaisuuden v2ilille, sen on niihfy olevan siirto-laisuutta turistisessa milj0ossii. Los Pacosinasukkaat eivdt mielestdni kuitenkaan sijoitutiihiin viilimaastoon. Juuri mikii:in ei yhdistiiheitii turismiin, ja sen lisdksi he kurkottavatjonnekin viela siirtolaisuudenkin ohi. Turismion luonut liihtokohdan Los Pacosin synnylle,mutta valtaosan nykyisistii kylailtiisistri liitttirituristeihin vain se matkailupalvelustruktuuri,jota he vdlineellisesti kiiyttiiviit matkustami-seen. He eivdt etsi uusia eldmyksiri siinii mie-lessd kuin "tavalliset" turistit, eiviltkii itseasi-assa edes turistista miljoOta, vaan ilmastoltaansuotuisampaa korviketta Suomelle.

Modemi turisti ei kokonaan hylkiiii mat-kustaessaan ympiiristoii, johon hiin on tottu-nut, vaan pikemminkin siirryy ulkomailleoman kulttuurinsa "ympiirist0kuplaan". Hiinndkee vierailumaansa ihmiset ja kulttuurin tii-miin suojelevan kuplan seinien kipi, ja kuplansisiillii hiin toimii suurelta osin samalla tavoinkuin kotimaassaan. (Mclntosh & Goeldner1986) Mutta lospacosilaisille tiillainen turisti-nen ympdristokuplakin niiyttiiii olevan liianvieras. Sen sijaan he haluaisivat asua suoma-laisessa kuplassa, jossa on hyvzi ilmasto. Es-panja on ympiiristo, joka tulee tdmdn korvike-Suomen ymprirille, oli se sitten mieluisa lisdtai ei. Kun lospacosilainen liihtee kykistiiiin,hiin vasta saapuu siihen turistiseen ympdristd-kuplaan, josta furisti normaalisti matkansaaloittaa. Tiimiin ulomman turistisen kuplanulkopuolelle useimmat lospacosilaisista eiviitole asfuneet.

Perinteiseen siirtolaisuuden mddritelmidn-ktiiin lospacosilaiset eiviit asetu, vaikka heidiinmuuttomotiivinaan onkin paremman eliimiin-laadun saaluttaminen kuten useimmilla perin-teisen siirtolaisuuden edustaj illakin. S iirtolai-silla on usein tarkoituksenaan uuden eliimdnluominen toisessa maassa, kun sen sijaan los-pacosilaisten elamaa leimaa vahvasti viiliai-kaisuus, joka liittyy sekii vuosittaisiin muut-toihin ettii aikomukseen viettiiii ns. neljzis ikiikotimaassa. Siirtolaisen on yleensii pakkoosallistua siihen yhteiskuntamuotoon, iohon

zu

4<a

Los Pacos - "Pikku-Suomi" Andalucian aurinqossa

.

hdn muuttaa, mutta lospacosilaiset p6invas-toin pvrkivrit erottaufumaan espanjalaisestayhteiskunnasta mahdollisirnman pitkiil le. Tii-mzin mahdollistaa varsinkin suomalaisten pal-veluj en lisddntyminen, seka kielitaitoisten vii-littajien kaytt6. Juuri tiissii mielessii lospacosi-

Liihdekirjall isuus:

Kortteinen, Matti 1982: Liihio. Tutkimus eliimiinrapo-jen muutoksesta. Helsinki: Otava.

Kiiridinen, Juha 1985: Sosiaalisten ongelmien alu-

eellisesta esiintymisest?i Helsingissii -tutkimuspro-

jekti. Esitutkimus. Helsingin kaupungin tilastokes-

kuksen tutkimuksia ja selvityksiii 4. Helsinki: Hel-

singin kaupunki.Lehlonen. Heikki 1990: Yhleiso. Tarnpere: Vastapaino.

laiset "ohittavat" siirtolaisuuden ja ehkii jopaniinsanotun kausisiirtolaisuudenkin. Lospa-cosilaisten molemmissa asuinpaikoissa vallit-see suomalaisuus: suomalaiset toimintarnallitja suomalainen arvomaailma.

Mclntosh, Robert W. & Goeldner, Charles R. 1986:Tourism. Principles, Practises, Philosophies. 5. pai-nos. New York: Wiley.

Spacks, Patricia Meyer 1986: Gossip. Chicago: TheUniversity of Chicago Press.

Sulkunen, Pekka & Alasuutari, Pertti & Niitkin,Ritva & Kinnunen, Nlerja 1985: Liihioravintola.Helsinki: Otava.

Teruetuloa Siirtolaisuusinstituutin www-sivuille:

J http://www. utu .tilerilllinstm ig r/

lleisesittely11ite'r'stir: ilot - Henl'.r1ok-r-nrtaTutkimustotnrrtaSrirtolasrekrsteriTutkri averko sto OdE\I)Arkisto

Siirtolaisuusinstltullligrationsinstitutet lfr n* tnstitute of lf{i$ration

T

I

I

I

I

T

I

I

I

I

I

I

KiriastoJLdkarsutSfftolaishlastoJ aArnklteleitaAlankohtaistaHv':; d'rlhsirr lrrl*-e i a

F{ Pa trrenqlrr.,l _ -

- - " " ' ' . ' . ' -

Ka:nJoita 1.10.1996 jtilkeen * '74J * Visitots smce Oct

ffi tn Enelrrlt

tL-_ "-

z l

Siirtolaisuus - Mioration 4/1996

Development and MigrationMovements in Africa

Degni F i l io

A t present. the populations of Africa and-Clthe Caribbean developing counffies aremobile, and the typology of their movementsis rather complex. Migration movements ofthe present time are not anymore based oncolonial ties, but rather to the destination of-fering greater opportunity.

The developing countries populations' mi-gration into developed, industrialized coun-tries are due to the inequality of developmentand incomes, causing poverty, and also to thecxistence of high population pressure.

Migration Movement in Africa

Origins of migratory movements

Hrstorically, population movements in Africadate back several centuries (Hance 1970), andevidently predate colonial rule, but the model,volume intensity and dfuection of rnigration havebeen substantially altered by colonial admini-strations. Moreover by accelerating some pre-existing migration pattems, colonial rule exerteda notable impact on the motivations for migra-tion (see Gugler 1969). The effects of coloniza-tion on migration were left in the economic,social and political structures of Affican society.In order to undersund fully the current migration- development intenelation inAfrica, this discus-sion will be confrred largely to economic factors.It is also essential to stress that African regionswere not homogenous in their colonial experi-ence in terms of the impact of colonial rule onmigration, particularly the phenomenon of la-

bour migration. Almost throughout Afiica, theincreased needs for a large (mobile) labourforce to work in the plantations, rnines andadrninistrations had been satisfied with slavelabour. One explanation of such colonial la-bour policy (Gugler 1969, 1135) was that theeconomic strategy during colonial rule wasgeared highly towards the development of theurban sector. The resulting uneven and un-equal growth of the economy led to the migra-tion and distinct social and economic differen-tiation between the rural and urban sectors, theprevail even today.

After independence, various national gov-ernments started building upon the founda-tions of the development strategy initially laidby the colonialists (Adepoju 1977). Colonialperiods, investments in industry, coffrmerceadministration, social amenities, primary edu-cational instifutions etc., were concentrated inthe major towns to the neglect of the ruralareas. This colonial legacy of developmentstrategy is still present in many African na-tions govemments' development policies.Thus, increasingly the economies of thesecountries are marked by the uneasy co-exist-ence between the rural, agriculnrral low pro-ductivity and the urban, industrial sectors(Gwasa 1976). The export-oriented develop-ment path, and the concentration of massiveinvestments in a few cities, are the majorcauses of regional and human inequalitywhich in tum paved the way for migration. Insuch a situation, the choice facing the Africanmigrants with respect to the decision to mi-

zz

**d

Development and Migration Movements in Afr ica

+

grate and where to go, is therefore largelypredetermined by the overall developmentstrategy, in the sense that the location ofpro-ductive activities virnrally determines the in-tensiry, pattem and direction of migration.

With respect to this motivation, it seems thateconomic factors are primary in the sense thatpeople mrgrate mainly to improve their eco-nomic well-being. This also suggests that migra-tion is a response to economic incentives arisinglargely fiom disequilibria in the labour marketbetween urban and rural sectors (Knight 1972).The mrgration decision-making process in Af-rica is largely based on economic motives. Theproblems of urban unemployrnent in Afiica aisohave impact (Gugler 1969). However, a substan-tial propoition ofmigrants (rural-urban areas) areilliterates and therefore, they are self-employed.In the case of wage expectations, their experi-ence and knowledge about working conditionsare reflected in their salaries. They often go forlow-paid jobs, rvhere even the wage is not theminimai (Adepoju).

Patterns of migratory flows

Internal migration

The fact that rnigration is rational economicbehaviour and that people move to maximizeeconomic incentives suggest that the greater thedifferences in economic opportunities betweensectors and regions of a country. the greater theflow of migrants from poorer to richer areas. InAliica, associated with the economic motives isthe desire to improve educational status, trainingand level of skill, and this constituted flows fiomAfrica to Europe.

The role ofsocial and psychological factors- desire for change ofplace, escape from bore-dom and cultural isolation of the rural envi-ronment and joining relatives and friends whohad early migrated to towns or overseas, andfor the so-called attractions ofthe social facili-ties, are preceded by economic motives (Bei-j e r 1961 ) .

Intra-continental migration has been amuch more corrrmon phenomenon, followingthe acquisition of territories by Europeansgovernments and the introduction of a marketeconomy requiring wage labour (Todaro1989). This intra-continental movement hastended to be primarily of rnale workers mov-ing temporarily out of tribal areas for employ-ment, with periodic refum movements to tribalhomes. During the last thirty years, there hasbeen evidence of more extensive family emi-gration, this has been particularly comnon inWest Africa.

The magnifude of internal migrants (menand women) are dissatisfied with poor livingstandards in rural areas and have expected ofbetter standards of living in the urban areas.This also is a major factor in the outflow ofrural population to towns in many ThirdWorld Countries. In the Ivory Coast, in 1968,for example. about 8 per cent of illiteratemales and 1 1 per cent of illiterate females age15-29 years migrated frorn rural areas into theurban areas (towns) (Gregory 1971). Almostthirfy years after, the statistics have increasedenormously. The urban population growth,unemployment and poverfy are due to thisexodus. Rapid urbanizarion, and particularlythe growth of cities, associated with problemsof urban slums, degradation of environment,inadequate health services and poverty, haveemerged as major socio-economic issues inthe urban areas. No longer is migration viewedby economists as a beneficial process neces-sary to solve problems of growing urban la-bour demand. On the contrary. migration to-day is seen as the major factor contributing toserious urban unemployment problems. Thisubiquitous phenomenon (migration) is causedby economic and structural imbalances be-fween urban and rural areas (Todaro 1989).

The internal migration in Africa as well asin other developing countries, increased thegrowth rate of urban job seekers and alsourban population growth, while depleting therural counffyside of valuable human capital.

t-

z5

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

We must recognize that, in terms of job

opponunities. migration is a symptom of so-cio-economic indispositions of the society ofwhere the immigrants came from. By this, Iwant to emphasize that central to the migrationphenomenon is economic and social policythat affects rural and urban real incomes (asthe case of Africa today, and of Europe somedecades ago), and continues to influence, di-rectly or indirectly. the migration process.

The internal migration has dual conse-quences. Firstly, the depleting of the ruralcounffyside of its human capital, and sec-ondly, the urban population growth with ex-acerbation of unemployment and the sloppingsocio-economic conditions.

We need to understand finally that the in-equality in development (socio-economic) in-ternally and (economic) extemally has mas-sively provoked immigration of all patternsand of both genders (Oyowe 1992).

In many African countries, the outflow ofthe illiterate people into the cities has dis-lodged the educated, and some non-educatedones who can afford to migrate to overseas.Many of them constitute the flow of intema-tional migrants under different status.

International migration

Since the abolition of the slave trade in thenineteenth century, few Africans have left thecontinent for permanent residence abroad(Hailey 1957). Migrations across intemationalboundaries, labour migration, voluntary orforced migration caused by famine, conquestor other disasters are known to be as old ashistory. The forces which impel people tomigrate across international boundaries areoften similar to those that bring about internalmovements.

The migratory phenomenon has become atraditional type of nomadic movement and itis increasingly the consequence oftwo factors:the inequality in development encouraged byaccelerating rate of population growth in Af-

rica, and the attraction of relative economystability in Europe.

The global pattem of the international mi-gration of Africans during this cenfury is tosay, one of very voluntary movements, to benumbered in millions ofpersons, across politi-cal boundaries which may bear little relationto cultural zones (International Labour Office,"Inter-territorial migration" 1957 , p. 292).

Analyses and factors which have affectedmigration movements (immigration of Euro-pean settlers to the new world and other partof the globe and Africans migrants to Europeand also to other part of the world) have beengenerally concemed with the relation betweenthe volume of migration, and economic, so-cial, political and other conditions prevailingin the areas of immigration and emigration(Hofmeijer 1966).

Initially, emigration from Africa, prrmarilyto France and Britain, consisted predomi-nantly of unskilled, manual labourers whooccupied jobs which were unpleasant and hadlow status and were, as a result, shunned bythe nationals.

Immigration of that epoch was synony-mous of development, and it was a contributorof these countries economic miracle. Duringthis last decade, the developed countries (EU)decided to stop the flow of foreign workers(Chesnais 1992). In many European Unionmembers States, the migratory flow is ofprime concem to public opinion, used by somepoliticians as their major political program. InFrance for example, the flow of Afiican mi-grants during the last I 5 years has brought theFrench governments to revise their immigra-tion policy.

The important role that the colonization hasplayed in determining the volume and directionofAfricans migrants to France and Great-Britaincannot be denied (see Int. Mig 1956). Cultural,linguistic, political and social institutions andway of life, is seen as attachment to France andGrearBritain. Such considerations account inlarge part for the fact that much of emigration

24

4d

Development and Migration Movements in Afr ica

e?

from Britain are from the British colonies(British Commonwealth), and from France arethe French colonies (Francophone Africa).Such affiliations have determined the choiceof the emigrants.

In general, the factors determining (Africans)intemational migration have been mostly in termsof PUSH and PULL explanations, with move-ments tending to flow from countries with lowlevels of living to those with high levels. In thevein of this analysis, the argument about the costof the brain drain is Africans governments' con-cern. With poor socio-economic policies, theyhave lost their best skilled people. This is indeedthe outcome of poor development policies, lackoldemocracy and distnbutive justice. not givingthe opportunities to the yoturg people for theirbasic rights, sarting with education or training.

The brain drain in developed countries aremostly of the 70s flow of Africans emigrantsconsisting ofstudents and highly skilled personsescaping fiom political oppressions (Seers1968). This pattem changed in the late 80s andearly 90s with the flow of Afiicans to Europeconsisting since then, primarily ofunskilled andilliterates mostly young men age 20-35 years.For these young unemployed men, going else-where is the onlyoption, whateverthatelsewhereis in Europe, so long as the conditions of livingare better than their point of departure.

The multiple aspects of intemational migra-tion are not viewed solely in economic terms, butalso in the light of problems associated with theintegration of migrants into the social fabric ofthe receiving country. In some European coun-tries (France, Germany, Spain, Belgium, GreatBritain) where there is a large population ofAft can immigrants, customs, language, religionand political ideas have been brought along.Problems of adjustrnent have arisen in their newenvironment. The social problems arising fromintemational migration of Africars as well ascitizens of other developing countries can beconsiderable. The fiustrations which they expe-rience cause some to reject the new society andengage in anti-social behaviour.

In many cases, cultural values carried overfrom the native country tend to sustainstrongly the immigrants themselves. Manifes-tations of conflict resulting in culfural disinte-gration appear naturally with great intensity.

References

Adepoju, A. "Migration and Development in TropicalAfrica". African Affairs, The Quarterly Joumal ofthe Royal Africa Society, Vol. 76, No 303, April( 1977 ) ,p .21s .

Beijer (ed.). "Characteristics of Overseas Migrants",pp. 3-309. University ofLondon Press, Great Britain1961.

Chesnais, J. C. "Immigration as a Factor of Develop-ment" , The Cour ier , No 129 Sept. -Oct . (1991). pp.

68-69Gugler, J. "On the Theory of Rural-Urban Migration:

The Case of Sub-Saharan Africa." In J. A. Jackson(ed.) Migration, Sociological Studies, 2 (1969), p.

I I 35, London.Gwasa, G. C. K. "Training for Rural Development in

Africa: A Tanzanian experiment". Paper presented

at the Intemational Workshop in Rural Developmentin Africa. Ibadan 1976.

Greogory, J. "Migration in Cote D'lvoire". AfricanUrban Note, Vol . 6, No. 1, Spr ing (1971), p. 69.

Hance, W. A. "Population, Migra.tion and Urbanizationin Africa." Columbia University. New York 1970.

Hailey. "An African Survey". Ed. by Alan C. C. Bestand Harm J. de Blij, pp. 1270-127l. John Wiley andSons, Inc. USA 1976.

Hofmeijer. "On Anticipating Future". Journal of Poli-t ical Economy and Social Studies, 1966, p. 2. Uni-versity of Ife, Nigeria.

International Labour Office. "lnter-Territorial Mi-gration". A Research Programme on Migration andEmployment: Project request for UNFPA, 1976-77,p.292. Geneva 1975.

Knight, J. B. "Rural-Urban Income Comparisons andMigration in Ghana". Bulletin ofthe Oxford Instituteof Economics and Stat is t iks, Vol . 34, No 2 (1972),p . 2 1 8 .

Oyoweo A. "Africa's Population, Development andImmigration into Europe". Courier No 134 (1992),

pp.72-73.

Todaro, P. Michael. "Economic Development in the3rd World". 4th ed., Longman, UK 1989.

Seers, D. "The Brain Drain from Poor Countries".Paper presented to the Center of African Studies.Univers i ty of Edinburgh I 968, p. I 38.

L -

25

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

Migration in the Caribbean area

Kathleen Valtonen

il i'ost peoples of the Caribbean originatedIYIcenruries and senerations aeo in coun-tries of Africa. Asia and Europe. frigration ispart ofhistory and also ofpresent day reality.Seasonal labour circulation among the islandswas common as well as more permanent typemigration into other Caribbean territories thatoffered greater oppornrn iry.

In the late l9th century, a degree of eco-nomic integration took place in the regionpartly because of considerable American in-vestments which were concentrated in thesugar and banana industries, and in relatedinfrastructure such as ports, transportation,etc. The uneven distribution of those invest-ments led to uneven economic development inthe region - a major factor underlying thestrong propensity to move in search of a live-lihood. Labour migration is a deeply institu-tionalized strategy for economic subsistenceand advancement in the Caribbean (Guengant1992).

However, the economic push-pull explana-tion for intra-regional movement camot, onits own, account for the persistence of intra-regional movement that continues despiteeconomic problems in many receiving socie-ties, e.g. high unemployment and a growingexternal debt. It is evident that, rather thanbeing pushed and pulled passively by eco-nomic forces, individuals are actively pursu-ing and creating new opportunities for socialmobility through migration (Duany 1992).

Caribbean territories with population pres-sure and a limited supply of 'free' land (e.g.Barbados). as well as those experiencing eco-nomic underdevelopment or stagnation (e.g.Grenada, St. Vincent, St. Kitts-Nevis, An-guilla etc.) became major population donorswithin the region (Basch 1982,12). At timesemigration has even been actively promotedthrough public policy. Barbados justified itspractice on the grounds of high unemploy-ment and population pressure even after im-migration restrictions had been put into placeit 1962 by Britain (Marshall 1979,45).

Regional migration

Trinidad, on the other hand, has traditionallyattracted migrants from neighbouring WestIndian territories. Besides being one of thelarger islands with a population deficiency, thedevelopment of the plantations and a corre-sponding need for labour, occurred later thanin other territories. Even when the demand forlabour subsequently decreased with the de-cline of the sugar industry in the 20th century,Trinidad continued to be a destination formigrants from neighbouring territories thatwere experiencing conditions of economicstagnation.

A major migration catalyst in the Carib-bean was the failure of many governments toreorganize their economies in the context of acrisis in the agricultural sector. Although the

26

-*1

Migrat ion in the Car ibbean area

n

market 1br sugar dcclined, jobs and viableincorne were not generated througl-r diversifi-cation and industrialization. As Trinidad de-veloped its mineral economv in the first halfof the trventiefh century, the country was anattractive r.r.rigration destination for personsfrom other Caribbean territories. T'he openingof the U.S. military bases during World WarII creatcd constmction and service jobs withthe result tirat migration from the smaller is-lands rose once again. It was not unti l the latesixlies that Trinidad bccarne a rnigranl.-gencr-ating country (Simmons and Guengant1992a).

In the Caribbean, the largest recent move-ments of people have taken place betrveencontiguous territories such as Haiti and theDon-rinican Republic, the Dorninican Repub-lic and Puerlo Rico, and Guyana and Suriname(see Duany 1994: 102). Within the region, thenumber of Grenadians, Vincentians and Bar-badians who have rnor''ed ol'er tirne into frini-dad, is also significant. Inthe meantime, meas-ures to stem intra-regional migratory flowhave not had priority in the Caribbean. Norhave consistent or effective measures been putinto place to control overstaying or clandes-tine entry. Nationalism in the Caribbean isembedded in the wider Caribbean regionalidentity - a configuration which is, at base, thesalient factor that underpins intra-regional mi-gration as a livelihbod strategy. The ability toresettle in neighbouring territories has attimes, provided an intra-regional solution fornat ionals of pol i t ica l ly repressive regimes.one example being the previous regime ofGuyana.

As there is common language and culturalaffinity in the region, migration flows have notpresented a dramatic need for resettlement orintegration services. Caribbean receiving so-cieties make few domestic structural provi-sions for the integration of immigrants. Immi-grants have generally been accommodatedrvithin the existing social service infrastruc-ture. The strain is felt particularly in health,

social service and education sectors. bccausethe level of increased demand was not takeninto account in planning stages. Imrnigrantrelocation is not perceived as a matter requir-ing qualitative chan_ees in the services. Stateofficials see it rather as a question of serr,,icecapacity. Nonetheless, within the context ofchain migration. informal net.uvorks are- an in-dispensable supplernent to public sector serv-ices.

External migration

In the last forty years, intra-Caribbean migra-tion was estimated to be abor.rt half a nri l l ion.representing 10 per cent of all Caribbean mi-gration over the same period (Simmons and(iuengant 1992b). During this time, approxi-mately one nril l ion rnigrants left the Caribbeanfor Europe and 3.-5 million 'docurnented' Car-ibbean nrigrants have settled in Norlh America(including Puerto Rican emigration to theUnited States. The large outflows to Britainand subsequently since the late 60s, to theUnited States and Canada, can be seen as partof the economic transfonnation of the Carib-bean economies in a changing internationalenvirorunent, reflecting the increasing inte-gration of the Caribbean labour markets intothose of the metropoles (Guengant 1992). It isestimated that population growth in the Carib-bean would have been about 80 per centgreater than it actually was, had large-scaleemigration not taken place (Simmons andGuengant 1987).

International rnigration has been at timesconceptualized as a societal 'salety valve'. Inthe case of Trinidad, a capital-intensive min-eral economy developed along with the corol-lary phenomenon of 'jobless' growth. Thesubsequent fall in oil prices, economic down-turn, as well as the application of IMF struc-tural adjustment policies have brought aboutradical change in peoples' lives. Reduction inspending on social and welfare services,growing unemployment and worsening con-

L-

I T

Siirtolaisuus - Mioration 4/1996

ditions of lit'e for families increase the propen-sity for migration of both unskilled and pro-fessional persons.

Of late, it can be seen that ernigration hastwo faces- safety valve in times of socio-eco-nornic strain but, in the long term, loss of thecounffys sorely needed human capital. Anexample of the latter is the emigration oftrained nursing personnel from Trinidad toNorth Amencan countries.

Conclusion

Migration constitutes one of the most perplex-ing dilemmas of development process - thephenomenon of massive and historically un-precedented movements of people from therural countryside to the burgeoning cities andto overseas destinations.

In terms of social development in bothAfrica and the Caribbean, internal migrationcan be seen as a historical process, predatingor associated with colonial rule, in which la-bour moved away from the rural areas to pro-vide needed manpower for urban industrialgrowth. Rural-urban migration was viewedfavorably in the economic development litera-ture. In these regions, the surplus labor in theurban areas. gradually migrated overseas. ForAfrican, the nearest territories of attractionwere Western Europe. Caribbean people in-itially moved to Europe, but have of late mi-grated to North Arnerican countries. Chainmigration also facilitates rural migration over-seas in the Caribbean case.

Migratory movements in these regions areseen as (l) colonial legacy and (2) attributedchiefly to the lack of development. The intemal,intra-continental, and extemal migration aregenerated in large pan by economic molives.

References

Basch, Linda, 1982, Population Movements within theEnglish-speaking Caribbean: An Overview. UnitedNations Institute for Training and Research-

Duany. Jorge, 1994, "Beyond the Safery Valve:Recent Trends in Caribbean Migration", Social andEconomic Studies 43:1. Univers i ty of the West ln-dies. Pp. 95- l 22.

Guengant, Jean-Pierre, 1992, "Emerging Trade Blocsand Caribbean Entigration". Paper delivered at Con-ference on Migration, Human Rights and EconomicIntegration: Focus on Canada, the United States andMexico, Central America and the Caribbean, YorkUniversity, Toronto, November l9-22, 1992.

Marshall, Dawn, 1979, "The International Politics ofCaribbean Migration". In The Restless Caribbean:Changing Pattems of International Relations. Ed.Richard Millet. New York: Praeger. Pp. 42-50.

Simmons, Alan B. and Guengant, Jean-Pierre,1992a, "The Caribbean Exodus and the World Sys-tem". In International Migration Systems: A GlobalApproach. Eds. Mary Kdtz et al. Oxford UniversityPress.

1992b, "Recent Migration within the Caribbean Re-gion: Migrants' Origins, Destinations and EconomicRoles", in The Peopling of the Americas, Procee-dings, Veracruz, 1992, Vol. 2,pp 419-411,lntematio-nal Union for the Scientific Study ofPopulation.

1987, "Population Flight: The Origins ofthe CaribbeanDiaspora l9-50- I 980". Paper presented to the Work-shop on Caribbean Migration and the Black Diaspo-ra, Institute of Commonwealth Studies, Universityof London, June I 7-19, 1987.

28

#

Siirtolaisuus - Mioration 4/1996

Kveenit - siirtolalsiavai etninen kategoria

Lassi Saressalo

Touduin kirioittamaan tuon otsikon itselleni

| Zirsykkeeksi sa atuan i S i irtol ai suus/Migrati -

6n - lehdestii pyynnon k uvata pohj oi snorj alai s-ta suomalaisperiiistd viihemmistcid, jota kutsu-taan kveeneiksi. Julkaisin vAitoskidana tutki-muksen kveeneistii kesZikuussa 1996 ja senyhteydessii jouduin useafirnan kuin kerranhahmottamaan suhteeni siirtolais- ja v?ihem-mistokysymykseen niin kveenejii koskienkuin laajemminkin.

Kveenit ovat Pohjois-Norjassa asuva vdes-tOnosa, joka ei ole saamelaista kulttuunyhtei-sod, mutta jota ei myosk2iiin pidetei "oikeina

norjalaisina". He ovat siis erilaisia. Olen sel-vittanyt tutkimuksessani, mihin tuo erilaisuusperustuu ja miten sita kaytetaan.

Maahanmuutto

Keskeisin kveeniyden sisdinen ja myds ulkoinenidentiteettisymboli on omien juurten johtaminenRuqaan aikoinaan muunaneisiin "esiaijiin ja -

ammiin". Suomalaiselta kulttuwialueelta on ol-lut kontakteja Ruijan merimaahan jo tuhannenluoden takaa, mutta varsinaisesti nykyistenkveenien edelt?ijiit siirtyiviit asuinsijoilleen osa-na 1700-lumn uudisasutusliikettii Etelii-Suo-mesta pohjoiseen (uudisasutussiirtolaisuus) jaI 800-luvulla kaivos- ja kalastusteollisuuden ty6-paikkoihin (ty6siirtolaisuus).

Lassi Saressalo, FT, Tampereen kaupungin kult-tuuritoimen johtaja.

Varhempi maahanmuutto kohdistui Ltinsi-Ruijaan ja sen suojaisiin 'uuononlaaksoihin,jossa oli tarjolla metsiikulttuurille sovelias va-jaakiil'ttoinen ekologinen lokero uudisasuk-kaiden aseffua. Tiilloin saivat suomalaisvdrintai synryivdt asutuksen mycitii Yykeiin (Lyn-gen) kveenikyldt, Raisin (Nordreisa) ja Alat-tion (Alta) asuhrkset, Porsankivuonon Lem-rnijoki (Lakselv) ja Pyssyjoki (Borselv) sekiiTenon varren suomalaiset asutuspisteet. Myosnykyiset saamelaisalueen ydinseudut, Kaaras-joki ja Kautokeino saivat pysyvrin asutuksen,joka luonnollisesti pian saamelaistui, kutenkiivi my6s Naavuonossa (Kvaenangen) ja Ldi-jisvuonossa (Laksefjord) sekii Tenolla.

Ty0siirtolaisuus, jota suursiirtolaisuu-deksi jouduttivat I 860-luvun katovuodet,kohdistui priiisritintoisesti Alattion kupari-kaivoksil le ja It i i-Ruijaan, Varengin alueel-le sekii Paatsjokivarteen. Toki vaeltajia asuimycis aiemmin syntyneisszi kylissri samoinkuin u lkosaar i l la , rnut ta vars inainen suur ivdestomuutos tapahtui idiissii. Vesisaarestatuli kveenienemmistoinen kaupunki, jossanorjalaisen keskikaupungin molemmillapuolin ol ivat kveenikaupunginosat (S i siipiitija Ulkopiit i). Pitkin Varengin pohjoisrantaasyntyi kveenikylia ja saamelaisasutus jokosulautui tai muutti alta pois. Kylien norja-laisasutus liihti suurelta osin Amerikkaan.Annijoki (Vestre Jakobselv), Kalhjoki(Skallelv), Saltt i j i irvi, Pikku Ekrea syntyi-viit pohjoisrannalle ja Pyke?i (Bugoynes) jaNaatemo (Neiden) eteleipuolelle vuonoa.

--_

Z J

Kveenit - siirtolaisia vai etninen kateooria

Kieli

Toinen tekija, joka kveenejii yhdistiiii, on suo-men kieli, sen osaamhen tai ainakin sen arvos-taminen. Maahanmuuttajia lienee 1 700lurullaja 1800-luvulla ollut 12 000-15 000, mikii onvarsin huomattava viiestonsiirfymii harvaan asu-futetulta pohjois-suomalaiselta kulttuurialueelta.Tellii hetkellii kielen taitajia lienee 2 500 henkeiija sen kanssa toimeentulevia 4 00G-5 000. Kie-len etnisyyssymbolismin kannalta on merkittii-vdd, ett'd kun lasketaan viiestodemografisesti,saadaan sellaisten kveenien lukumiiiiriiksi, joi-

den isovanhemmista ainakin joku kiiytti suomenkiehd, noin 50 00G.60 000. Samaakuvaanorja-laisen viimeisen vtiest0nlaskennan julkaisema-ton tulos, jonka mukaan kveenisukuisiksi Rui-jassa olisi ilmoittautunut enemmdn henkilditiikuin saamelaisiksi.

Kveenimurteet alkavat luonnollisesti hiivit?isuomen yleiskielen alettua korvata sen. Tiedo-tusviilineet, radio ja televisio alkavat tarjotayleiskielimallia myos Ruijan kveenkyliin. Onluonnollisesti todettava, ettei kielen hallinta olevzilttiimiitli merkittavin identiteettisymboli.No4alaistamispaineen alla 19O0lui.ulla osakveeneisld erityisesti Itii-Ruijassa ohjasi lapsen-sa kielelliseen assimilaatioon. Kuitenkin namekielellisesti suomalaiset juurensa kadottaneetpysryvat toimimaan ja ilmaisemaan erilaisuudenidentiteetti2iiin muilla keinoin -j a nof alaisyhtei-s6ssii tulevat myds paremmin kuulluiksi.

Selvii?i myos on, ettei kveeniviiest6stri 16y-dy henkiloitii, jotka eivzit nykyisin hallitsisinorjaa (bokm61) - sehiin on maan kieli ja setoki tulee kaikkien hallita.

Etnonyymi

Kuka on kveeni. Tai kuka on suomalainen. Iamikii onfin lender ja kuka taas finne. Etnonyy-misekaannus Ruijassa johtuu toisaalta kaksi-kielisyydestri ja toisaalta siita, efte Jiiiimerenrannalle on kveenisiirtolaisuuden jiilkeenkin

si irtynyt Suomesta si irtolaisia, j otka edustavateri liihtcitilannetta.

Norjalaiset ovat aina kutsuneet tunfureidentakaa sisiimaasta tulleita kveeneiksi. Sananetymologiaa on tarkastellut mm. Jouko Vah-tola, joka palauttaa kesitteen tarkoittamaan"alavaa maata"-kven land-josta aluenimi jaetnonyymi. Tiimii muinainen, jo Ottarin 890-luvulla kiiyttiimii etnonyymi siirtyi luonnolli-sesti myds siirtolaisvaestoon olivatpa niimiisitten Ruotsin tai Veniijiin alamaisia. Muttatrirkeiitii oli, etteiviit niimii 1700-lurun jaI 800-lurun maahanmuuttajat olleet kansalli-suudeltaan tietoisesti suomalaisia. Kansalli-suusaate ei ollut vielii ulottunut syviille ihmis-mieliin muuton loppuvaiheessakaan. Siksi on-kin ymmiirrettiiviiii, ettd kveenivdesto on kan-sallisuudeltaan ehdottomasti lojaaleja norja-laisia. Heille 17. toukokuuta on oma kansal-lispiiivii, ei 6. joulukuuta kuten sodanjiilkeisil-le uussiinolai sille (/in lendere).

Kveenikiisitteellii on kuitenkin ollut (a sy-diimissii se tunnetaan viel2ikin) pejoratiivinenmerkitys. Pahimpina norjalaistamisaikoina1920-lululta toiseen maailmansotaan kveenioli negatiivinen kiisite, joka kohdistettiin suo-malaisperiiiseen viiestdon muista kuin etnisistrisyisti. " D e n Jins ke fare " oli norj alaisten ulko-poliittisista syisld luoma oslolainen ajanrsku-vio, jonka mukaan kansakunnaksi noussut Suo-mi tahtoisi kaksine kAsivarsineen syleillA itsel-leen koko Ruijan. Eika tata ajatusta Suomessaviilttiimiittti vakan alla pideftykririn - muiste-taanhan AKS:n ja IKL:n sekd Lapuan liikkeenhaaveet kaikkien Suomen heimojen yhteisestakotimaasta. No{alaiset kavahtivat niiit2i oikeis-toajauksia ja kohdistivat kveeniviiestoon var-sin voimakkaita kulttuurisia toimenpiteitii ta-voitteena no{alaistaminen. Tiit?i kaufta epiiillviideskolonnalaisuudesta hiilvenisiviit. Noinakulthrurisen ja henkisen vainon aikoina "kvee-ni"-etnonyymista tuli epiisuosittu, alistava japoliittinen kiisite.

Mutta kveeniaktivismi on ottanut kiisitteenuudelleen esi in, kiisittelee siu arvovapaasti j asamalla tekee selviin eron perinteisen kveeni-vtieston ja uudemman suomalaissiirtolaisuu-den viililki.

30

Siirtolaisuus - Migration 4/ 1 996

Etnografia

Museaaliseksi identiteetiksi voisi kutsua niitiikansaxkulttuurin piirteitii, jotka edelleenkin to-distavat maahanmuuttaneen vaesbn erilaisuuttael?imiin eri alueilla. Suomalainen rakennuskult-tuuri, metsiikulffuuri, sis?ivesi- ja jokikalastus-tekniikat, saunakultnruri, arklisen karjanhoidonhallitseminen, niitryjen raivaaminen ja kiviaito-jen nostaminen muistomerkiksi raivaustyosfd,kiisirydammattilaisuus ja sopeutuminen merika-lastukseen ovat tarjoamassa positiivista identi-teettikuvaa kveeneistd, kuvaa, jonka no{alaiset-kin hyveiksyviit.

Kertomukset kyldseudun "ensimmiiisist6",va i kunaj i sta tai norj a I ai stam i sen vasrustaj ista,ovat etnomyyttej2i, joita kaytetaan defensiivi-sessii folkloressa kertomassa oman eldmiin-muodon oikeutuksesta, minuuden legalisoin-nista. Niiistiijoka kykillti on oma repertoaarin-sa - sen sijaan yhtil suurta kertomusta - kvee-nieeposta ei ole folkloressa eik?i bookloressa-kaan vielli synfynyt.

Lestadiolaisuus

Lestadiolaisuus, joka alkuaan oii nimen-omaan saamelaisvriestdlle kohdistettu moraa-linen liike, muuttui Kautokeinon tapahtumainjiilkeen I 850-luwlla yhd suomalaisemmaksi.Samalla liike levisi myos Ruijaan, jossa sekielellisesti konservatiivisena seka mieleltaanrahvaan herzitysliikkeenii tarjosi kveenivuies-tolle mahdollisuuden k2iyttiid sitzi myos etnise-nii samaistumiskohteena norjalaistamispai-neen alla. Liike toimikin varsintietoisesti kan-sankielisen opetuksen sekii kveeniviieston oi-keuksien puolesta valtionkirkon manipuloi-vaa oppi- ja hallintorakennelmaa vastaan. Sii-nd mielessti lestadiolaisuutta voidaan pit?iii et-nisen?i liikkeenii. Lestadiolaisuuden futkimi-nen on keskenja norjalaisten fratrioiden etni-syyden tulkinnassa on jatkotutkimuksessakiiytettliv2i hyvriksi amerikansiirtolaisuudenaineistoj a; siell?ihiin lestadiolaisuudesta varsinnian tuli selvA etninen uskonto.

Oikeus etnisyyteen

Kveenisivistlmeiston parissa ajatus oman etni-syyden nostamisesta kansanliikkeeksi ja Poh-jois-Norjan muuttamisesta kolmieoriseksi alu-eeksi sai tuulta 1970-lui,un lopulla. 1980-lurunno{alainen ja suomalainen tutkimuskiinnostusja yleinen avoin yhteiskunnallinen ilmapiiri tu-kivat kveeniaktivismin nousua. Alussa mukanaoli myos voimakas tuki uussiirtolaisten taholta;itse asiassa kveenilikkeen alkuaikoina suoma-laisseurat eri Ruijan kylissii toimivatkin emisyy-den kanavina. Pian kuitenkin jo todetut periaat-teelliset erot "etnistiimisessii" hajottivat uussiir-tolaisten ja kveeniaktivistien yhteistyon ja kvee-nit perustivat omaa asiaansa ajamaan NorskeKveners Forbund -jrirjestrin eli Ruijan Kveeni-liiton ruonna 1987. Liitolla on nykyisin henki-lojiiseniri kaikliiaan noin 700.

Kveeniliiton keskeisur tehtiivd on saada Nor-jan valtio antamaan kveeneille perinteisen etni-sen ryhmrin tai norjalaisen perinteisen viihem-mistdn status. Liitto ei pidri kveenejii YK:n miid-rirysten mukaan siirtolaisina, vaan nimenomaanvakiintuneena etnisenii viihemmistoryhmrinti,jolle luonnollisesti kuuluvat kansainviilisissd so-pimuksissa hyvdksytyt ja Norjan ratifioimat va-hemmistdoikeudet. Tiitii problematiikkaa esittelitutkija Venke Olsen Siirtolaisuus lehden nume-rossa 1/94. No{an valtio taas haluaa pit?ia kiimimiifitelmesfa, jonka mukaan kveenit ovat siir-tolaisryhm?i-vanha tosin, mutta kuitenkin. Epii-loogista norjalaisten viranomaisten toirnissa onse, ettii uussiirtolaiset saavat kaikki kansainviilis-ten sopimusten mukaiset palvelut, mm. aidinkie-len opetuksen, mutta siirtolaisiksi luokitelluillekveeneille fdt?i oikeutta ei suoda. Perusteena on,effii he siirtolaisstatuksesta huolimatta ovat osanoialaista kansalliskokonaisuufta !

Tutkimuksessani olen piiiitynlt ratkaisuun,jonka mukaan kveenit ovat omaksi etniseksikategoriakseen erotettava pohjoisnoq'alainenvriestciryhrnii. He eiv?it ole ulkomailla asuviasuomalaisia vaan Norjan kansalaisia, joilla onoma erilaisuuteen pohjautuva dokumentoita-vissa oleva etninen identiteetti.

^-

Siirtolaisuus - Mioration 4/1996

Muukalaisuus ia muutosn uoriso ki rja | | isu udessa

Ulla Puranen

li/'ulwan lruoden (1996) ensimmiiisessdA.Siinolaisuus-lehdessii oli t i ivistietoinenartikkeli Lapsi ja pakolaisuus, joka selostienimmiikseen ulkomaisia tutkimuksia aihees-ta. Loppupiiiitelmrinii oli vetoomus tiiydentuen antamiseksi pakolaislapsen tasapainoi-selle kehittymiselle.

Sosiologimestarimme professori Antti Esko-la on todennut, ett'd luovimmat anallysit eliimAn-piireistii ja -tavoista loytiiii kaunokiq'allisuudes-ta. Muutosten kohtaaminen sekd hdmmennysjuuriltaan irralleen joutuneiden kohtaloista ovatniitii aiheita, joihin soisi lukijoiden tutrlstuvankirjallisuuden viilityksellii. Julia Kristeva suun-taa kirjassaan Muukalaisia itsellemme (1992)huomioon asetelmaan '1nina ja se toinen". Htintarkastelee erilaisuutta muukalaisen avulla.Muukalaisen kasvojen "erikoisuus siiviiyttii.ii;erilaiset silmiit, huulet, poskipiitit, erilainen ihoheriittiivlit huomiota ja kertovat, ettii tdssd onjoku. Erilaisuus paljastaa riiikeiisti sen, millikaikkien kasvojen pitiiisi kertoa valppaalle kat-seelle: arkipiiivziisi2i ihmisiii ei ole olemassakaan.Tottumuksemme mukaan yhteiso muodostuukuitenkin juuri arkipiiivdisest?i."

Lastenkirjallisuudessa suositaan jannitte-v?i?i ja poikkeavaa. Muukalainen ei ole kuiten-kaan, ehkii safuhahmoja lukuunottamatta, pe-rinteisesti sankari, vaikka jiinnityst?i hiineneldmiiiinsii saattaa kuulua runsaastikin. Myoshiin kantaa Kristevan luonnehdinnan mukaistatoiseuden lumoa j a hiipeiillisyyttii. Poikkeavan

asemansa vuoksi hin tarvitsee tiiyden myOtii-tuntomme. Siinaipii teema, jota voi kiiydii et-siskelemaiAn nuorisokirjallisuudesta. Kutenarvata saattaa, eiviit pakolaislasten ja -nuorten

tarinat ole vielii nyky-Suomessa loytiineetmontakaan kertojaa. Sensijaan joitakin muitamuukalaisaiheisia kirjoja on julkaisfu aivanviime vuosinakin. Laj ipiirteittensii mukaisestilasten- ja nuorten kirjat poikkeavat kuitenkinselvdsti aikuiskirjoista. Seuraavassa esittelenj oitakin muukalai saiheisia nuori sokirj oj a.

Kelpaisivatko heimolaiset?

Evakkoaikoihin palautuva Uolevi NojosenRoope ja Raisa (1994) tarjoaa hyvrin kotimai-sen variaation sotaa paenneen j a kanta-asukas-nuoren rinnakkaiselosta. Karjalainen evakko-tytto huomataan kylki oudoksi, mutta htin onkirjan parjarijai, joka omalla tasapainoisuudel-laan ja empaattisuudellaan auttaa isdntdviienvammaufuneen poj an' J aloilleen" monessakinmielessii. Karj al ai suudesta viil ittyviit sen el ii-miinmy0nteisimmiit piirteet.

Nojosen kirja pysyy tiukasti yksilokeskeise-nii, ympiiriston asenteet ovat vain aavistettavissa.Sen sijaan suoraan ja riemastuftavan laajoin ti-lannekuvauksin maalaa Raisa Lardot lapsikuva-uksessaan Rassa, n6sa (1994) eteemme vepsd-liiisten eliimiin keskuudessamme sotien aikana.Kaikki heimolaisissamme mielletiiiin kummak-si, huonoksikin. Lardot'n t)'ttd puskee kuitenkin

32

**=--<t

Muukalaisuus .ja muulos nuorisokirjalilsuudessa

a

eteenpain kaiken ynseyden keskellA. Hiin huo-kailee huonouttaan, mutta saa toimekkuudel-laan aikaan aivan p6invastaisen kuvan. Tuleemieleen varhainen evakkokuvaus Aino-InkeriKumaran Pieni katjalainen (1965) eloisine p2iii-henkildineen. Vepsiikiisyys edustaa liikkuwuttaja luovuutta, tosisuomalainen jdkott?iii ennakko-luuloissaan.

Meikiiliiisen rinnalla muutoksissa

1970-luvulia julkaistiin useita nuorisokirjojasiirtolaisnuorten asemasta Ruotsissa. Erkki K.Suomela, Antti Jalava jaMargareta Keskitalokuvasivat hyvin realistisesti kielta taitamatto-man vaikeuksia ja yksiniiisyyttii. Uudempinuorisokirjallisuus n?iyttiiii sijoiftavan paino-pisteen yhteiskunnasta yksiloihin ja heidiinmahdollisuuksiinsa vaikuttaa muukaiaisenrinnalla kotiutumiseen. Kristevan mukaan ir-ral lisuus muuthru juurturniseksi toimintamah-dollisuuksien j a intohimoj en sykinniin mydtii.Tiimii toteutuu helpoimmin, kun meikdliiinenon tukena ja kannustamassa. Nojosen tapaanystavyyden ja rakkauden teemaa toteuttaa pie-nille lukijoille suunnattu Elina KarjalaisenUppo-Nalle .ja Kuntma (1993). Kumma onfumma ja siiikiihtiinyt. Sota, kuolleet ja pako. . . . r - i . - r t - t . ^ : 1 . - : . ^ : ^ - . , L ^ ^ - o i L ^ i L c i + a h r r i ar g . . r ! . . * - r i t - - - . - - . . , \ r . , / . , j ,

mutta Uppo-Nallen j a htinen isoiiitinsii hellyysauttavat Kumman uuteen eldmddn.

Samoin kuin Nojonen myds Jukka Parkkinenvalitsee kirjassaan Rahwten Ruotsista (1993)pii?ihenkiloksi piirj ii?iviin muukalaisen. Rahunen,paluumuuttaja, on iso ja kurnioitusta herZittiivii.Takana piiin ovat kielestui pilkkaamisen wodet,mutta ei s?iilyny iiidinkielikrHn &iiillii Suomessapaluumuuttajaa suornalaiseksi tee. Teos raken-ruu taidokkaasti kaverusten, Rahusen ja hiinenkoheltelevien ikiitovereittensa vaihtuvien niiko-kulmien varaan. Tuntemuksia ei kiisitelh. muttatapahumien ja nuorisokielisten repliikkrenmyold saa vaikutelman leijumisesta tilapziisyyk-sien kautta hiljaiseen kehitykseen. Rahusen osa-na on palata paremmin omakseen kokemaansaRuotsiin.

Meikiitiiislapsia ympiiri maailman siro-teltuina

Nuorisolle suunnattua luettavaa suomalais-nuorista muualla maailmassa ei loytynyt ko-vinkaan paljon. Heille sopii kuitenkin hyvinmyos Ann-Christine Marttisen raporttt Mat-kalaukkulapset (1992),joka on laadittu haas-tattelujen pohjalta. Siina kertoo 50 ulkomaillelahetetyn kehitystyo- tai liihetysperheen lastakokemuksistaan vieraissa oloissa, usein mo-nenkin muuftamisen kokeneena. Vliliin mah-tuu kotimaassakin vietetfyjii aikoja. Muistamuukalaisedustajistamme he poikkeavat sii-nA, eflA kielen tai sosiaalisen aseman puolestahe eiviit ole kokeneet huonommuutta, ovathanvanhemmat olleet arvostetuissa tehtavissa.Yksinziisyyttri hekin toki ovat poteneet. Hei-diin juurettomuutensa on ollut toisenlaista,joskus jopa kolmen kulttuurin vaikutteidensi siiistdneen ker.yttii I i ikkuluutta. H eidiin ko-tiinfulonsa. sen paremmin kuin paluumuutta-jankaan, ei ole ollut kotisuomalaisille juhlin-nan tai edes huomion arvoista. Arvokkaankulttuuril isi in he kuitenkin tuovat muassaan.

Auttaisiko siedettivd keveys?

Fdel l i n lerr kAei te l l .v t a ' ineisfoa ionka nAdtee-

mana on ollut muukalaisen eliimd usein hyvin-kin syvine tuntemuksineen. Se on mielestiiniollut puhuttelevaa. Aihe on kuitenkin mahtu-nut mukaan mycis ns. viihteellisempAan kirjal-lisuuteen.

Koska varsinaisesti nykypakolaisia kiisit-televiii kirjoja edellisessd ei ollut yhtaan, otanmukaan vielii yhden tosin jo toistakymmenti\uotta sitten julkaistun Tellervo Tuomisenteoksen Marhaba, sonoi Mustofa (1980). Seon v2ihiitapahfumainen, mutta runsasrepl i ikki-nen kuvaus arabipakolaisten ja suomalais-nuorten yhdessiiolosta Prahassa. Kummankinosapuolen vaiheet ennen yhteenosum i sta j iiii-vrit hiimiiriksi. Melko helposti alkaa kielelli-nen kommunikointi sujua ja vrilille syntyypositi ivisten kontaktien verkosto. Myos kirj an

L

33

Siirtolaisuus - Migration 4/1996

jatko Pohjankulman pakolaiset (1981) raken-tuu kanssakiiymisen helppouden kokemuksil-le, vaikka niiytteimoksi vaihruukin suomalai-nen maalaisympiiristo keveine ennakkoluulo-siilytyksineen. Mitziiin teemaa ei jiiii mieleen,mutta sindlldiinkin jo tuotetaan niiytto meikii-liiisten ja muukalaisten luontevasta yhdess?i-olosta romansseineen. Tzillainen mahdolli-suuksien fiktio voi auttaa madaltamaan muu-reja meidiin ja muukalaisten viililtii.

Uusin pakolaisaiheinen lastenkirja on Pirk-ko Talvion Minri olen Davor (1994). Se kos-kettelee j o varsin lfi eisesti j oukkoviestinniistiituttua Jugoslavian tilannetta seurauksineen.Haavoittunut isii tulee perheineen Suomeen.Kotimaan taustoja valotetaan Davorin muisto-jen avulla. Eletli2in sosiaalisesti myonteist?iel?imiiii vastaanottokeskuksessa, jossa ei olekiusaamisia, mutta ei my6skiiiin suomalais-kontakteja. Lapsenomaista eliimdii kielikom-melluksineen kuvataan valoisin siilyin. Onhyvii lukea j ?irkltrymatui pakolai slapsen arki-piiiviistii. Tiimii ei ole mitenkririn mahdollista,kun kdteen osuu Zlata Filipovicin, ll-luoti-aan sarajevolaistyton, autenttinen Zl atan p cii-vtikirja (1994). Ajarus taman qton kokemistakauhuista ei hellitii otteesta, vaikka rauha nii-enndisesti onkin jo saatu Zlatan kotiseuduille.

Jos puhutellaan, puhummeko?

Kaikissa muukalaiskuvauksissa on kuvattu ja

kerrottu keskeisiil piirteitii vieraudesta ja senkokemisesta. Kun ruosikymmeniii sitten um-mikon suomalaisen siirtolaisnuoren eliimiinkovaa vaihtoehdottomuutta esim. Ruotsissakuvattiin todella pessimistisesti, ei niikopiiris-sii ollut osapuolten positi ivista yhteisvaikutus-ta. Se oli kuitenkin ruotsalaisen siirtolaispoli-tiikan tavoitteena. Uusien sukupolvien ja li-siidntyneen kansainviilistymisen my6tii se lie-nee jo liihellii toteutumistaan, milii osoittaasuomalaisten tunnustaminen Ruotsissa vii-hemmistoksi.

Suomalaiseltakin nykykirjall isuudelta lie-nee odotettavissa vihreA2i valoa muualta tullei-den avoimempaan kohtaamiseen. Jos tiillai-nen kirjallisuus levidisi meitd puhuttelemaan,synryisikd siita puheenaihetta? Nyth?in ulko-maalaiset eiviit piiiise puheisiimme muuta kuinasennekiistojen kohteina. Ehka toiseudenkohtaamismahdollisuuksia ei ole vield tar-peeksi. Sitten kun niit i i on. nousee vaara vaietaasia pois kuuluvilta. Tiim?in esttimiseksi tuleejulkaista malleja mydnteiselle kanssakiiymi-selle. Kirjoista niit6 saa, jos kirjailijat piiiiseviittai vltavat aian tasalle.

toboLtao fiotktL' L L,tLo [a LsuurJl4L g z. aL in n

3 u"Lo [o Lru ut [nst LtuuLL i,

-t'fr/', ["Eq"tff'onnEffLtta fa

mEr2EsLyfr.otLaoLa(7,LutLa (VuoLto!

34

Matkat

Olympiavoittaja Ville Ritolanialiille Yhdysvaf foissa

Ossi Viita

a7 aikkien aikojen menesrynein suomalai-A.n.n siirtolaisurheil i ja, Vil le Ritola. ontdnii vuonna ollut vahvasti esillii ainakin tiirilliiPohjanmaalla. Villen synfymAsta tuli kulu-neeksi sata \uotta tammikuun 18. priivrinii, jatatajuhlittiin nZikyviisti hiinen synnyinkunnas-saan Periiseiniijoella. Satawotisjuhlaa vartenSiirtolaisuusinstituuni j iirjesti n?iyttelyn j a laa-ti monipuolisen Ritola-esitteen. Niiyttely onkiertiinyt ja kiertiiii tdmiin luoden aikana eripuolilla Suomea.

Niiyttely nostatti esiin ajafuksen, ettd Vil-len viirikkiiiistii el2imiistii pitiiisi I aatia eliimii-kerta. Allekirjoittanut on alkanut sorvailla Ri-tola-kirjaa huhtikuun alusta liihtien. Loka-kuun kolmiviikkoinen Yhdysvaltain-matkaniliittyi siihen olennaisesti, sill?i elih?in Ville 86ikziluodestaan 56 l.r.rotta valtameren takana jasielki lfies koko ajan suuressa metropolissa,New Yorkissa.

Jokainen siirtolainen on kirjan arvoinen

Matka Ritolan jaljille antoi tutkimukselie sel-viisti uutta potkua, vaikkakin luonnollisestiliihes kaikki Ritolan parhaiten tunteneet ihmi-set ovat io kuolleet. Aivan kokonaan ei tarvin-

Ossi Viita. FK. toimii Siirtolaisuusinstituutin Poh-jan m aan al u ekesku ksen proj ektitutkij an a P e rdse i -

niiioella.

nut nostaa kiisiii pysryyn, silki lopulta haastat-teluja kerfyi kymmenen ja arkistoistakin loy-fyi uutta tietoa.

Mahdoll isuus haastatella vanhoja ameri-kansuomalaisia oli jo sinii l l i i i in suuri eli i-mys. Viilill2i jopa hiivetti kysellii niiiltii pal-jon kokeneilta ihmisilt i i vain Vil le-juttuja,sill2i jokaisen eliimii tuntui olleen niin viiri-kes, etta se olisi ollut viihintiizinkin pienoi-seliimdkerran arvoinen. Muutamat loivatkinkiiteeni itse kirjoittamansa omaeliimiiker-ran, kun aloin kysell i i myos heidiin vaiheis-taan eri puolilla suurta maata.

Toinen seikka, joka jai matkasta vahvastimieleen, on amerikansuomalaisten kiisittiimii-tOn ystiiviillisyys, jota sain kokea matkani ai-kana. Liihes poikkeuksetta he olivat valmiitaauttamaan kaikin tavoin. He avasivat kotinsaovet ventovieraalle tutkij alle. Hrimmristytttiiitiimii jatkuva ystiiviillisyys meitii entisen koto-maan vierailijoita kohtaan, kun kuulee monienkertovan, miten he olivat el?imdnsii varrellaolleet usein keriidmiissd rahaa tai muuta apuakotimaalieen, ja miten harvoin he saivat t?ist6tyostiidn kuulla vanhasta maasta edes yksin-kertaista kiitoksen sanaa. Vastaava seikka onfullut myos omassa tutkimuksessani esiin.Vuoden l9l2 Tukholman olympialaisistasaakka amerikansuomalaiset antoivat useinvarsin vdhistii varoistaan suurella innolla taa-loja kerdyksiin, joilla rahoitettiin siirtolaisur-heilijoiden matkoja olympialaisiin. Suomalai-

l*-

35

Matkal

set urheilujohtajat eiviit tata fyote arvostaneetedes sen vertaa, efia olisivat siita julkisestisanomalehtien viil ityksella kiittdneet.

Tyttiren niiktikulma

Kaikkein merkittdvinta oli luonnollisestihaastatella Villen tytrirta, vuonna 1924 Parli-sin olympiakisasyksynd Suomessa syntynyttaAnja Impolaa, joka otti minut ystdvdll isesti jaavoimesti vastaan. Hiin haki minut hotellista-ni, ja kun kzivelimme 51. karua Keski-Manhartanilla kohti metroa, aloimme jo siinii keskus-tella Ritolan perheen vaiheista. Esiin tuli yllat-trivirikin tietoj a, j oita holosuumaineestani huo-limatta panttaan aina kirjan ilmestymiseensaakka.

Tietysti jo yksin Bronxin niikeminen oli mah-tavaa. Olihan se Ville Rttolan aikoihin yksi NewYorkin suomalaisimmista kaupunginosista. Toi-saalta tdytyl, my6nt2iii, ettii olin kuullut Bronxistaaika pahoja juttuja, joista johtuen seurasin viihiinpeloissani impolan mukana. Mutta jiilleen ker-ran tuli todistenrksi ennakkokrisitysten vdiiryys,sillii ainakin lmpolan asuinalue oli priivrilki erit-tiiin rauhallinen ja siisti. Siihen ehk?i vaikuttivatliiheiset Baseball-stadion ja New Yorkin kau-pungin oikeustalot. MyOs se ylliitti, ettii suoma-laisten wonna 1926 rakentama osuuskuntatalooli sekd ulkoa ett?i sisZilt?i erinomaisessa kunnos-sa. Talossa ei asunut Anja Impolan lisdksi eniiekuin muutamia suomalaisia. Kiinalaisten osuuseri kansallisuuksista nousi suurimmaksi.

Vietin mukavan piiivdn Anja Impolan luo-na. Haastattelu toi esiin tyttdren ndkokuhnanisiistiidn. Lisiiksi Impola luovutti kirjaa varten26 valokwaaja sain kopiot hiinen hallussaanolevista alkuper?iisistii asiakirjoista kuten Vil-le Ritolan olympiar,uosien passista.

Ystiviillinen ja vaatimaton Willie-setii

Villen liihisukulaisista haastattelin lisiiksi Vil-le Ritolan Tuovi-siskon tytiirtii Esther Hanse-nia. Vaikka Estherin eiti oli ollut eri puolillaYhdysvaltoja asuvien yhdentoista Ritolan si-

saruksen yhteyshenkilo, ja vaikka Esther Han-sen jatkoi tlitii iiitinsri roolia, ei trimii toisensukupolven edustaja muistanut kovinkaanpaljon juttuja kuuluisasta sedastean.

Silti matka Long Islandissa sijaitsevaanMassapequa Parkiin ei ollut turha. EstherHansen tunnisti Ritoloiden Amerikan-haaransukukuvasta Perdseindjoen sukulaisillekinfuntemattomaksi jzianeitri henkilOitri. Hiin ku-vaili viiden olympiakullan ja kohnen hopea-mitalin setiiiinsd ystiiviilliseksi, hilj aiseksi javaatimattomaksi ihmiseksi; triydelliseksi her-rasmieheksi, josta kaikki pitiviit.

Lahdet tietopankkina

Yhdysvaltainmatkani ehk?i suurin ylliitys olise, miten paljon tietoa sain Esko ja TuulaLahdelta, Villen toisen vaimon pojalta ja hii-nen vaimoltaan. Eskon iiiti Lisa meni naimi-siin Villen kanssa vuonna 1968 ja vuonnal97l he muuttivat lopullisesti takaisin Suo-meen. Lahdet olivat pitiineet varsin tiivisttiyhteytta Lisa ja Ville Ritolaan.

Villelle leskimiespiiivien vaihfuminenavioliittoon vilkkaan Lisan kanssa oli erin-omainen eliimiinmuutos. Vaikka Ville menettilonkkaleikkauksien myotii parhaan liikunta-kykyns6, ei hdn takaisin Suomeen muutettu-aan tyytynyt vain Lauttasaaren-kotinsa kei-nustuolissa isfuskelemaan. Lisan alulla VilleRitola nousi 1970-luvulla julkisuuden henki-l6ksi. Ritolat vierailivat ahkerasti urheilukil-pailuissa j a antoivat kymmeniii haastatteluj a.Ville sai ikiiiinkuin ekiri 1920-lurun sankaruu-den piiiviinsii uudelleen. Nurmea avoimempa-na hiin rakensi henkildkohtaisen yhteydenI 970-luvun uusiin sankareihimme, erityisestiLasse Vireniin.

I-isan ja Villen avioeliimii ei aina ollut ta-saista. Ville oli viilillii melkoinen jiiririiped jaLisa rtiiskyvzi karjalainen. Naista seikoistakiiynti Lahtien luona antoi uutta tietoa. Eskoja Tuula luoluttivat lisiiksi kymmenid valoku-via Siirtolaisuusinstituutin Pohianmaan alue-keskukselle.

J b

Matkal

a

i

Kleptomaani Primmi ja muut Villen ur-heilutoverit

Ehki liian vdhdn arvostusta on saanul se tosi-seikka, ettti Ville Ritolan menestys yhdysval-talaisessa urheilueliimiissii on ollut laajinta japarhainta, mitri kenenkiidn toisen suomalaisenurheilijan. Lzihimmriksi nykyisistii pddseeehkii JariKurri. Ville voitti Yhdysvaltain mes-taruuksia kihes kaksikymmenlii. Hiinen seu-ransa Finnish-Arnerican Athletic Club niittimainetta pitkissii viestijuoksukilpailuissa.Arnerikansuomalaiset juoksijat, johtotiihte-ndiin Ritola, olivat niin ylivoimaisia, ettd esi-rnerkiksi Philadeiphian ja Atlantic Cityn vrili-nen viestikisa lopetettiin. Kun jo ennen kisaatiedettiin, mikti joukkue kilpailun voittaa, pi-dettiin koko tapahtumaa turhana.

Trimiin amerikansuomalaisen seuran toimit-sijoista on elossa eniiii Floridassa asuva LeoCarlson. Hiinkiiiin ei eliinyt henkilokohtaisestiFAAC:n suurimpia voittojen ruosia I 920Jur,ul-la. koska Carlson tuli Amerikkaan vasta \uonna1928, rnutta seuran pitkziaikaisena sihteerinii japuheenjohtajana h,in osoittautui erinomaiseksitietoliihteeksi. Erityisesti Carlson osasi kertoaviirikkiidsti kuulemiaan tarinoita Villestii ja hii-nen juoksutovereistaan. VArikkein persoona eisuinkaan ollut kapakoissa viilillii riehunut futolavaan suoranaisesta kleptomaniasta kiirsinlt, Yli-hdrmestii kotoisin oleva Ihnari Raunio, joka Yh-dysvalloissa otti sukunimekseen Primmi. NiimiiCarlsonin kertomat tarinat tulevat esiin ensivuonna ilmesryviissii Ville Ritolan eliim?ikerta-kirjassa.

Helen ja Nii lo S. Alho Vil lentyiinantajina

Erittiiin vaikeaa oli loytiiii tietoja Villen kir-vesmiehen ja "tokkapilttarin" tyourasta. Hii-nen ammarriyhdisrysiiikkeensd ei ollur siiilyt-tinyt juuri mitddn vanhoja asiapapereita. Erit-tiiin harmillista oli, ettii en loyilnyt ensim-miiistiikiiiin Villen tyotoveria edes 1950-lu-vulta haastateltavaksi.

Vil le Ritola tyttarensa Anjan kanssa 1970-luvulla.- PerdseinAjoen kunnanarkisto.

Tiimiin luoksi hyvinmerkittiivdii apua sainFloridan Lake Worthissa asuvilta Helen jaNiilo S. Alholta, jotka rakennusurakoitsijoina1950-lurun puolivdlisti i aina 1970-luvullesaakka rakensivat2T omakotitaloa ja 124 osa-kehuoneistoa. Osaa niiistd omakotitaloista oliVille Ritolakin rakentamassa 1950-luvu11a.Ville ktirsi fuolloin jo reumatismista ja hrinuskoi, ettii eteldn ltimmcissd rnuuraustyci kiivisiparemmin kuin New Yorkissa. Vaikka kosteakuumuus ei lopulta tunfunut hyval6, tuli Villeuseampaan otteeseen New Yorkista LakeWorthiin Alhoille tyohon.

Helen ja Niilo S. Alhon haastattelut antoivatjdlleen uuden niikokulman, tydnantajan mielipi-teen, Ville Ritolasta. Lisiiksi Alhot ansaitsevaterikoiskiitoksen siild sydiimellisesfd ystiiviilli-syydesfii, mivi he minulle osoiffivat. Toisaalta seei ollut ylliitys, silki jo heidiin viime kesrin suurilahjoituksensa Siirtolaisuusinstituutille osoitti,miten paljon he siirtolaisuuden parissa teht?ivii?imonipuolista tyotd aruostavat.

Tulossa mielenkiintoinen eldmikertaRitolasta

Lake Worthista ja viereisestd Lantanasta, jot-ka ovat nykyiiiin suuria suomalaiskeskuksia,ldytyi Leo Carlsonin ja Alhojen lisiiksi myos

*+- _

Urheiluseura "Kannon" jdseniA vuonna 1920. Maynard, Mass. - Siirtolaisuusinstituutti.

muita haastateltavia. Erityisesti haluan kiittaiiAili Tokkolaa, jonka kotona sain istua useitatunteja ja ennen kaikkea kuunnella viirikkiiitiitarinoita hiinen sekZi hiinen miehensli ArviTokkolan eliimdstd, jossa Villekin viilill2i vi-lahteli. Tokkolathan olivat suuria urheilufa-naatikkoja, jotka antoivat muiden mukanamonenlaista apua mm. suornalaisten maratoo-nareiden valmentautumiseen Bostonia varten.Ville Ritolaa sekd amerikansuomalaista elii-mii6 noin yleensiikin valottavista haastatte-luista kiitiin Thor Sdderholmia, Vdino Hartet-ta, Carl Nikulaa ja Matti Komosta.

Sekin on lopuksi todettava, ettii Floridassaasuvien isiini pikkuserkun Elli Saarenja hdnenmiehensd Martti Saaren ystavallisyys ja roh-

kaisu oli minulle suuri asia. Samaten Ameri-kan Uutisten toimittajien Leena IsbominNewYorkissa ja laana Lehtovinan Floridassa an-tama apu oli arvokasta.

Uskallan jo nyt todeta, ett?i Ville Ritolaneliimiikertakirlasta on tulossa vdrikiis ja mie-lenkiintoinen. Yhdysvaltainmatkani on ollutvain osa laajasta selvitystyostii, jonka tavoit-teena ei ole kirjoittaa yksinomaan Villen ur-heilu-uran saal'utuksista vaan myos siita, mil-lainen ihminen Ville oli. Hyvistii vertailukoh-dista ei tule olemaan pulaa ja heistrihiin piiAl-limmiiiseksi nousee ensi luoden satavuotis-juhlakohde Paavo Nurmi. Kirjassa tulee ole-maa uutta - Villen ndkokulmasta katsottuatietoa myos suuresta Paavosta.

38

Matkat

MetropolisTutkijoiden ja poliittisten pddttdjien ensimmdinenkansainvdlinen tapaaminen Milanossa

Milanossa 13.-15. marraskuuta pidetty Met-ropolis-konferenssi tarjosi tutkij oille ja poliirtisille prizitoksentekij dille kansainvdl isen foo-rumin kiiydii r,uoropuhelua

'parhaista kan-

sainviilisistd kziytrinnoistli' maahanmuuttajienintegroimiseksi vastaanottaj arnaihi n. Ensim-miiisen Metropolis-konferenssin suunnitte-lusta ja jiir.lestrimisestii vastasivat Italian mo-nietnisyyttii koskevan informaation ja tutki-muksen saatiO, the Cariplo Foundation forInformation and Studies on Multiethnicity(ISMU), ja Metropoliksen kansainvdlinen sih-teeristo. Metropolis on kanadalaisten aloit-teesta organisoitu kansainv:ilinen verkosto,johon kuuluu maahanmuuttajien asioista vas-taavien julkisten ja yksityisten instituutioidenedustaj ia mm. yliopistoista, tutkimuslaitoksis-ta, ministerioistii, kaupunkien hallinnosta jajiirjestdistii. Metropoliksen tavoitteena onedistziii maahanmuuttajuuteen kohdistuvaapiiiitdksentekoa ja tutkimusta ja niiden viilist?ivuorovaikutusta. Kuten nimestd voi p2iritell6,Metropolis koskee erityisesti suuria kaupun-keja ja niihin liittlviiii viihemrnistci-problema-tiikkaa.

Milanossa oli koolla noin 200 osall istujaa14 eri maasta. Konferenssikielinii kiiytettiinenglantia, italiaa ja ranskaa. Poliittisten pririt-tdjien edustus muodosti laajan kirjon ministe-reistii paikallistason julkisiin vaikuttaj i in. Tut-kijoiden monitieteinen edustus kiisitti profes-soreita ja vanhempia tutkijoita ja paikalla olimonta gurua, kuten esimerkiksi Ingva GeorgLithman Norjasta, Morton Weinfeld ja Mor-ton Beiser Kanadasta, Ruben G. Rumbaut jaSaskia SaskenUSA:sta. Jochen Blaschke Sak-sasta, Jan Hjamo Tanskasta ja Grand Old Man

John Rex Isosta-Britanniasta. Joukkoon kuu-lui myos meitii tieteellisesti vdhemmdn varttu-neita. Eniten edustajia oli isdntiimaasta Italias-ta, jonka historiallinen tausta'maastamuutonmaasta maahanmuuttajien maaksi' tarjoaa ita-lialaisille ja suomalaisille yhteisen kihtOkoh-dan tiimiin yhteiskunnallisen muutoksen j a senseurausten pohdintaan. Kanada, sen monikult-tuurisuus ja metropolien globaalisuus oli kon-ferensissa vahvasti esillii niin tutkijoiden muo-dostaman laajan Metropolis-verkoston kauttakuin maan poliittisten edustaj ien puheenr.uo-roissa. Hollannin vahva valtion keskushallin-non edustus oli nrikyviisti esillii erityisesti p2iii-tospiiivdnd, jolloin poliittinen ja tieteellinentieto kohtasivat, tai ainakin pyrkivrit siihen.Pohjoismaiden rnaahanmuutujien integraa-tiopolitiikasta vastaavat piiiitoksentekij at oli-vat aktiivisia lukuunottamatta Suomea, jonkaosallisrumismiizir?i raj oittui ainoastaan al lekir-joittaneisiin.

Pontta esiintymiselle toi useiden edustajienoma siirtolaistausta. Kanadalais-italialainenympiiristOministeri Sergio Marchi kertoi ylifunnin ajan luoroin italiaksi'"uoroin englan-niksi, miten ylped hdn onkaan maastaan, jonkamonikultfuurisuus on kannattanut hiintiikinaina ministeriksi asti. Toinen karismaattinenpolitiikko oli Yhdysvaltain siirtolaisuus ja pa-kolaisjtirjestOn edustaja Frank Sharry, jokapohti kansalaisjiirjestOjen vaikuttamisen kei-noj a poliittiseen piiiitoksentekoon. Keita polii-tikot kuuntelevat, jotta he eivdt vaarantaisiomaa asemaansa? Sharryn mielestd politiik-kojen olisi tiirkeriii luoda sellainen ilmapiiri,ettd esimerkiksi monikulttuurisuutta tukeviaviestejii olisi mahdollista ottaa huomioon il-

1

39

Matkat

man, etta menettriisi iiiinestiijiii. Tiissri olisidialogin paikka myds Suomessa. Kansan-edustajat eiviit ole meillii kiirehtineet otta-nraan kantaa maahanmuuttaj ien hyvinvoinninpuolesta.

Konferenssin toinen pdivd keskittyi ryh-miitoihin (4 ryhmaA), joiden teemoina olivat:

Kaupunkien talousrakenteiden muuttu-minen: seuraukset maahanmuuttaji l leja mui l le marginal iso i tunei l le vdesto-ryhrnil leVdestorakenteen muutruminen jasosiaal inen koheesioSosiaalinen integraatio ja institutio-naaliset toimeenpiteetErilaisuuden hall inta: osall isuus jaoikeudenmukaisuus

Tyoryhmien teemat rdnsyiliviit varsin monita-soisesti niin ryhmien sis?illii kuin niiden vrilil-lekin. Vril i l la oli aivan l i ian paljon yleisentason puhetta ja jouduirnme montaa kertaakuuntelemaan puheenmoroja tyyliin "... in-tegration of minorities is really very impor-tant". Osal I istuimme kahteen j iilkimmziiseenty0ryhmaan. Keskeiseksi teemaksi molem-missa ryhmissd nousi maahanmuuttajien toi-sen sukupolven integraatio, joka koettiin tule-vaisuuden erityisend haastena. Tutkimustenrnukaan etniset jtinnitteet ja koettu epatasa-arvo voivat vahvistua juuri maassa syntynei-

den maahanmuuttajien lasten kohclalla, jolleiyhteiskunta kykene tarjoamaan heille tasa-ar-voisia mahdoll isuuksia yhteiskuntaan li i tty-miseen, tukemalla kultfuurista moniarvoi-suutta ja sita kautta luomaan heiile psykologi-sia edelly'tyksiii kokea kuuluvansa yhteiskun-taan. Tyoryhmissii nousi esille myos sukupuo-I iroolien merkitys ja niiden kultruurisidonnai-suus. Erityisesti tietdmiittomyys maahan-muuttajanaisten hyvinvoinnista huolestuttisekd tutkijoita ettd viranomaisia. T?irkein;i tee-moina ja tutkimusalueina tuotiin esille maa-hanmuuttajien keskittyrninen tietyille kau-punllialueille, sen edutja haitat; integraatiopo-litiikan l;ihtcikolidat eli pitaisikd maahanmuut-taj ien integraatiota tukea valtavirtapolitiikankeinoin tai erillistukitoirnenpitein; maahan-muuttajien ty0ttdmyys, enemmistdn ja vzi-hernmiston vdliset suhteet, rasismi ja ennak-koluulot. Kansainviilisen vertailevan tutki-muksen tarpeellisuutta korostettiin, rnutta sentulisi olla hyvin kohdennettua.

Etnisyyteen perusfuva tasa-arvo asumises-sa, poliittisessa osallistumisessa, koulutukses-sa, tydllisyydessii sekd palveluissa ei ole kui-tenkaan toteutunut Euroopassa. Kansal linen j akansainv6linen tutkimus voi tarjota my0s suo-malaisille poliittisille piiiittiij ille tutkittua tie-toa maahanmuuttajien hyvinvoinnin kehityk-sen eriryispiirteistii sekd viihemmistopoliittis-ten ratkaisujen vaikutuksista maahanmuutta-jien sopeutumiseen. TAssii tarvitaan kansain-r,6listen konferenssien lisiiksi myos kotoistadialogia poliitti sten piiiittrij ien, viranomaistenja vdhemmistokysymyksiin perehtyneidenfutkijoiden kesken. Metropolis puolestaanhaastaa meidiit taas ensi \uonna mukaan kan-sainviiliseen dialosiin Tanskaan.

Tutkij a Kaij o M atin he i kki - Ko kkoJyviiskyliin yliopiston psykologian laitos

Tutkija Eve KyntcijciS i irtolaisuusinstituutti

40

Kirjat - Books

+

Keitii ovat kveenit?Lassi Saressalo 1996: Kveenit. TutkimuseriSn pohjoisnorjalaisen viihemmistiinidentiteetistii. Suomalaisen Kirj allisuudenSeuran Toimituksia 638. 370 s.

Folkloristi Lassi Saressalon vtiitoskirja kertooRuijan rannoille muuttaneiden suomalaistenhistoriasta, kulttuurista ja identiteetistd. Pau-laharjun romanttiset j a nostal gi set etnografi setkuvaukset kveeneistS, Ruijan Suomalaisia jaRuij an ciririmmdisi I I ci s aari lla, ovat vihdoinsaaneet jatkokseen futkimuksen kveeneistdvzihemmistdkulttuurina.

"Nyt sie kuuntelet"

Kaikille kveeneist?i jonkun venan tieldville le-gendaarinen "peruskveeni", vesisaarelainen IdaTuomainen. istutti Saressalon keittioonszi vas-ta iltuaan ensin kdrsiviil I isesti uimdn folkloristii-kan perinnelaj ien mukaisiin kysymyksiin. Tuo-maisen saama meni perille, arkistokeskeinenruattelutapa vaihtui kveenien ddnen kuuntelemi-seksi ja huomioimiseksi. Vanhasta perinnelajienkaavasta luopuminen auttoi Saressaloa loy?i-miiiin uuden, triile tutkimukselle sopivan viihem-mistoloren kdsitteen etnotyyppi. SillA tarkoite-taan etnisiZi tunnesiteita kerronnassa, lossa vii-hernniston edustaja kur,'aa omaa vdhemmisto-j a yhteiskunnalli sta tilannettaan kdyttiimtil lii ai-neistona kertomuksia arkipiiiviin elZimiistii. Niii-den kertomusten teemat toimivat funktionaali-sesti koko kveenialueella. Etnotllppi kerloo esi-merkiksi sen. minkiilaista oli olla kveeni, elti6nof alaisen yhteiskunnan alistamana, puhuakiellettyZi kieltei, kantaa kultnruria, joka viralli-sesti halutaan hiivittii?l.

Saressalon tutkimus on viihemmistdidenti-teetin tutkimusta. Peruskysymys kuuluu: keitdovat kveenit? Minktilainen on heiddn identi-teettinsii ja rniten he sitd hahmottavat? Sares-salo kdyn2iS apuna ns. etnisyyden teemastoa,johon kuuluu sekd esoteerisid eli vi ihemmis-

trin omia kriteerejii sekd eksoteerisizi eli mui-den tiille ryhmiille antamia kriteerejd. Etnisyy-den teemastoon kuuluvat kieli, perhe- ja suku-tausta, etnonlymin kdytto, paikallisen traditi-on tuntemus ja etnisyyden etnografiset sym-bolit, folkloreaineistosta oman etnisen symbo-li ikan runtemus eli miten erotumme toisista,

ryhmiin organisoituminen ja lestadiolaisuu-den etninen luonne. Vastaavanlaisia kriteerei-tii voidaan kiiyttii2i muidenkin vdhemmistojentutkimuksessa.

Kveenimaan myytisti i suomalaisuhkaan

Saressalo kasifielee my6s kveenitutkimuksenhistoriaa Olaus Magnuksesta norjalaiseen vli-hemmistotutkimukseen periaatteessa 1990-luvulle asti. Identiteettiei kiisittelevea kir.1 alli-suutta on ihnestyny.t runsaasti niyos 1987 jiil-keen, mutta sitii Saressalo ei ole juuri katsonutaiheelliseksi kiiyftiiii. Etnisen identiteetin pe-rusteoksena Saressalo kriytt2ili rnm. Anya Pe-terson Roycen vuonna 1982 julkaisemaa teos-ta Ethnic ldentitl,. Strategie,s of Diversity.

Kulttuuilntutkimuksessa on 1980-luvunpuoliviilin jiilkeen tapahrunut paradigmanmuutos ja etnistd tai kulttuuri-identiteettiii, et-nisyyttii sekii etnisen identiteetin polrtisoitu-mista on kasitelfy runsaasti uudemmassa tuGkimuskirjallisuudessa. 1990-luvun keskustelupohtii esirlerkiksi lokaalinja globaalin viiiisttisuhdetta. Tdmd keskustelu puuttuu kokonaanSaressalon tyOstii. Uudemmassa tutkirnukses-sa korostettu dialogisuus ja futkimuksen koh-teen ddni tulevat kuitenkin ti issii esil le. sil lzihyvli tutkija osaa (tai hanen pitaa) kuunnellatutkimuskohdettaan ilman mallej akin eikii hiintunge heiti i t i lastoihin ja taulukoihin pelkiksinumeroiksi muuttoliikkeen historiassa.

Paljon tilaa viiitoski4'assa saa kveenien maa-hanmuuton ja kveenien historian selvitteimilen,jossa Saressalo jouftlu turv'autumaan muiden tut-kijoiden, etupiiassa vesisaarelaisen kveeniper-heen j;ilkeliiisen Einar Niemen tutkinruksiin.Kr,eenien historiassa tiirkeri merkilvs on ollutmyos alueen muulla asutushistorialla. Tdmzi laa-

Kirjat - Books

jahko histonallinen osuus kyllii syventiiii ku-vaa kveenisf2i, mutta olisko sitd voinut hie-man supistaa'l Historian merkitys 1990-lulunkveeni-identiteetissd korostuu kyllii entises-tiiiin, sillti osa aktiivisesta kveeniliikkeeslJkayftria ja tulkitsee historiaa omien tarkoitus-periensii mukaisesti hakien todistusaineistoasille, ett'd kveenit voidaan miifitellZi alkupe-riiiskansaksi' . Trih2in liittyy myos keskustelu tut-kimuskohteena olevan viihemmistdn nimestii -

sekd kveenistii ettii kainulaisesta.Saressalon kirjan nimi Kveenit voidaan ot-

taa kirj oittaj an kannanotoksi tutkimuskohteennimityskysyrnyksessZi. Huomattavalle osalleSaressalon futkimuksessa haastatelluistakveeni on ollut haukkumasana. Meillii Suo-messa kveeni on neutraalimpi nimitys, muttayhti edelleenkiilin osa Norjassa asuvista van-hoista suomensukuisista ei halua itseiiiin kut-suttavan kveeneiksi. Myos tutkijat ovat tdstiieri mieltii, esimerkiksi etnologi Venke Olsenvasfustaa kveeni-nimitysta, mutta historianprofessori Einar Niemi pyrkii systemaattisestiedistiimiilin (veenin neutraalia, ei-stigmatisoi-vaa kayttoa.' Tilanne on voinut muuttua. sillasuurin osa tlimiin tutkimuksen aineistosta ke-riittiin yli 10 ruotta sitten.

Kiryan pZiiiosassa on kveeni, ehkii enem-miin kveenimies kuin kveeninainen. Saressa-lon laajat kulttuuritieteitten (folkloristiikan li-sdksi kansatiede) opinnot niikyviit eritt6in sel-v6sti siind. ettii hdnen esittamansA kuva kvee-nikulttuurista on monipuolinen, sillA my6s ai-neellinen kulttuuri kasitellaan ansiokkaasti.Saressalon poimimat haastattelusitaatit tuovatjuuri kveenien ii?inen kuuluville. Tarkempianalyysi haastatelluista olisi ehkii ollut paikal-laan (esimerkiksi aidinkieli ).

Kirja antaa vastauksen kysymykseen keitiikveenit ovat olleet. Se kertoo myos heidiin

ryhmiiidentiteettinsd kehittymisestii ja sen il-menernismuodoista. Tehtava ei ole helppo,silla tassa oikeastaan aiemmin koetun vaiirylt-den kautta legitirnoidaan nykyisten kveenienvrihemmistdidentiteefiia. Kova norjalaista-mispolitiikka onnistui havifiamean kveeni-

kultruurin osittain. Suon-ralaiset lahtivat koti-seuduiltaan pakoon nrilkriti ja joutuivat sittenuusilla asuinsijoillaan valtapolitiikan sijais-krirsrjoiksi. Norjan ulkopolitiikassa tiirkedlldsijalla oli suomalaisvaara (ks. Knut Eriksen -

Einar Niemi 198 l: Den fiske fare). Toki nor-jalaistamispolit i ikan uhreiksi joutuivat kvee-nien ohella my0s saamelaiset, mutta heidzit onjo "rehabilitoitu".

Identiteetti ei ole staattinen olotila, vaan se onjatkuvan neuvoffelur kohteena. Kveenien - taimillii nimelki heitii halutaan kutsua - asuinalueon ollut kolmen kulttuurin kohtauspaikka. Tdrndnrikyy myos alueen asukkaiden sukuhi storiassa,useimmilla heistii on sukujuurissaan sekA suo-malaista eftii saamelaista tai no{alaista perua.Millii perusteella ihminen sitten valitsee omanetrisen identiteettinsii'l Onko se vain tilannesi-donnaista; kveenijuhlissa ja Suomessa kiiydessiiollaan kveenejii, yliopistoon ppkiessii saamelai-siajne? Erdiissd toisessa yhteydessd Lassi Sares-salo esiffi kysymyksen, voiko ihminen olla mo-nietrinen samalla tavalla kurn hiin voi olla mo-nikielinen. Huomio on tdrkeiija erittiiin ajankoh-tainen juun pohjoiskalotilla, jossa saamelaistenja kveenien viillki on alkanut esiintyii riitoja,jotka koskevat esirnerkiksi kielen opetusta kou-luissa.

Miten hyvin ndmii Saressalon kiiyttiimiitetnisyyden kriteerit niikyviit tiimdn pdiviin ar-kieldrndssd eli miten kveenit eroavat rnuistattirnlin alueen asukkaista? Kieli on ollut selvderottava tekija, muffa ajankohtainen kysymyson suomen kielen asema tiindiin, kun kielen-vaihto on tapahfunutjo pari sukupolvea sitten?Asurushistoria ja sukutarinat ovat yhzi elinvoi-mainen osa kveenien kulttuuria, mutta osaetnogratisista syrnboleista on ldhinnii museo-tavaraa. Kaiken lisi iksi osa ndistd kveeniensymboleista (mm. poronhoito) kuuluu tanapriiviinii ndkyvimmin saamelaiskulttuuriin.

Tiirkeii kirj a kveeneille

Saressalon v?iitoskirya Kveenit on ddrirnmdi-sen tdrkea kiria kveeneille itselleen. Tutki-

42

Kirjat - Books

J

muksen valmistumista ovat odottaneet monetkveenit ja erityisesti kveeniaktivistit. Kveeni-en polittiinen aktiivisuus j a "etninen j iirjestziy-tyminen" ovat tdnii piiiviinii yksi kveeniydentunnusmerkki. N{ikali Saressalon kenttiitydtolisi tehry 1990-luvulla, olisiko etnislydenteemastoa Gydennetfy suhtautumisella kvee-nien j iirj estiiytymi seen? TatA pol iittista aktii-visuutta Saressalo kiisittelee lyhyesti, muttatiirn;i puute tullee korjautumaan kihitulevai-suudessa, silla tata aihetta osittain kiisitteleviiviiitoskirja on fy6n alla (Marjut Anttonen, Tu-run yliopisto). Lisiiri kveeniviiitoksiii on fulos-sa ainakin kveenien muuttoliikkeestii I 800-lu-vulla (Samuli Onnela) ja kveeninaisesta (SallaTaavetti). Lisiiksi Tromssan yliopiston suo-men kielen laitoksella on jo tehry opinndyte-toitii kveeneistd3.

Helena RuotsalaTurun yliopisto

Kulttuurien tutkimuksen laitos/kansatiedetutkija

I Marjut Anttonen 1996: "Kuka saa edustaa suomalai-

suutta Pohj ois-Norjassa?" Esitelmii kansatieteen jat-

- kokoulutusseminaarissa (Turun yliopisto).I

Einar Niemi i99l: Kven - et omdiskutert besreo.3 Rulun Kaiku l3-14/1996.

Amerikanlesken eldmdEira Piitt ikangas: Liian kaukana Ameri-kan ranta. Karisto Oy. Himeenlinna 1995.263 s.

Lehtemme edellisessd numerossa esittelinHeikki Luoman erinomaisen siirtolaisromaa-nin "Kuparitaivas", joka kiisitteli suomalais-ten siirfolaisten vaiheita Michiganin kaivok-sissa vuosisadan alussa. Nyt kiiteeni on annet-tu Eira Piittikankaan jo viime ruonna ilmesty-nyt romaani suomalaisen siirtolaisuuden liih-toalueilta viime vuosisadan looulta.

Romaanin tapahtumat sij o ittuvat Etel6poh-j anmaalle Seinrij oen liihikuntiin. Maaseutu ol ivielii jakaanfunut tilallisiin ja torppareihin,eikii raj a-aitoj en yliftam inen ol lut hel ppoa - eiainakaan naimakaupoissa. Tilat olivat pienirij a lapsikatraat suuria. Koyhyys oli j okapiiiviii-nen v ieras. Vi ihr i iset tu lot saat i in vo in ja rnet-szin myynnisfii.

Vuosisadan lzihetesszi loppuaan Ruijan ran-nikoilta alkanut suomalaisten muutto Amerik-kaan alkoi muuttua joukkoli ikkeeksi, kun tie-dot Amerikan kultamaasta levisivdt kirjeidenja palanneiden siirtolaisten viilityksellii liihesjokaiseen taloon. Hdyryjunat puhkoivat joPohjanmaan lakeuksia ja laivo.jen matkalip-puja myytiin kihikaupungeissa. Joskus aikai-semmin Amerikkaan menn).t sukulainen taituttava saattoi kihettiiii lipun, mutta tavallistaoli rahojen lainaaminen sukulaisilta.

Kirjan piiiihenkild on kaunis Viihii-OjanKristiina, joka olisi priiissyt emiinndksi isoon-kin taloon, mutta rakastui nauravasilmdiseenja huolettomaan Sameliin, jolla ei ollut edesomaa torpaa. Kristiina haaveili omasta pienes-tii kodista, mutta Samelia kiehtoi Amerikankultamaa. Ja kun mies on matkakuumeen saa-nut, ei hiintii pidiittele mikiiiin. KristiinanMikko-sediiltii saadaan Samelille matkarahatlainaksi. Passin ja matkaliput Kristiina ja Sa-meli kZiyviit hakemassa junalla Vaasasta. Sa-malla heistii otetaan valokuva, joka jiiii Kris-tiinalle muistoksi. Ja kun Sameli hyviisteleevaimonsa ja kaksi pientd lastaan hdn sanoo:"Amerikan rannas sitten tavathan."

Alkuun saapuu Amerikasta kirjeitii, muttavahitellen ne haryenevat, eikri Samelin olin-paikasta ole en?iii tietoa. Kristiina on "Ameri-kan-leski", joka ei kahden lapsensa kanssaeniiii halua asua miehensZi kotitorpassa, ja on-nistuu saarnaan sukulaistensa anrlla omanmokin. Vuodet kuluvat eikii Samelista kuulumitiiiin. Kristiina saa tydta liihistolle peruste-tusta lakkitehtaasta ja lapset kasvavat. Kesdi-senli yonii Rinta-Luoman Akselin-joka nuo-ruudessaan olisi ottanut Kristiinan talonsaemiinniiksi - askeleet kulkeutuvat Kristiinan

4

4-

43

Kirjat - Books

m6kil le. Kuten ihmisil le suviyossd kdy, seu-raavana kevdAnri Kristiina synnyttriri poikalap-sen. Naimis issaoler ,a l la Aksel i l la e i o le poikaajatkamaan esi-isien ketyua ti lallaan. Kun ro-maani pd6ttyy niiihin niikymiin, ja kun Ame-rikkaan kadonneesta Samelista ei vielzikziiinole mitiiiin tietoa. jaa kirjaan odoftamaan jat-koa.

Etelii-Pohjanmaan vankalla rnurteella kir-joittava Eira Prittikangas tuo esiin Suorneenjdiineen vaimon ja hdnen lastensa ndkokulnransiirtolaisuuteen. Jopa satoihin tuhansiin nou-

sevien siir lolaisten joukossa on ollut varrnastimonia Sameleja. rnutta tyypil l inen siirtolai-nen hdn ei ollut. Eikii kirkkoherra voinut Sa-rurelin kohdalla kirjoittaa, ette "lahtenyt Ame-riikkaan pakoon kiukkuista akkaansa". Ehkriteoksen mahdoll isessa jatko-osassa kuulem-me. o l ivatko v i ina ta i v ieraat n l iset saaneelSarnelin unohtamaan Pohjanmaan lakeuksil lejattemansa kauniin vaimon ja kaksi omaa las-taan.

Olavi Koivukangas

- * s i l

O lavi Koivukangas:

From the Midnight Sun to the Long

ItIIIIIII

White Cloud - Finns in New Zealand* Suomalaisten muutto Uuteen-Seelan-

t i in on ol lut omaleimainen ja ainut laatui-nen si i r tolaisuuden sivuvir ta.

tt Turkulainen H.D. Sporing purjehti tutki-musmatkai l i ja James Cookin mukanaEndeavou r- laival la eteldisel ld Tyynel lA-merel lA vuosina 1768-71. Hdnen mu-kaansa Cook nimit t i er66n saaren Soo-r ing ls landiksi .

* Toisen maai lmansodan aikana Uuden-Seelannin hal l i tus takavarikoi suoma-laisen purjelaiva Pamir in, jonka miehis-tostd monet jdivAt maahan.

* t gS0-tuvul la Tokoroan ja Kaweraun pa-peritehtaisiin vdrviitti in Suomesta tydn-tekijoitd.

tk Kovakantinen, 397 s., runsas kuvitus,laaja henki lohakemisto.

* ttinta 120 mk + postikulut(N.2. $ 35 + mai l ing costs)

Tilaukset: Puh.02-2317 536Siirtolaisuusinstituutti, Fax 02-2333 460, !

I

Pi ispankatu 3, 20500 Turku. E-mail: Pi i ja.Huhtala@utu.f i aI

Ohjeita kirjoittajille

J

Siirtolaisuus - Migration on monikietinen lehti,loka julkaisee siirtolaisuuteen ja maassamuut-toon liittyvid tieteellisid ja populiidrejii kirjoituk-sla. Otamme vastaan myds kirja-arvosteluja,katsauksia ja kommentteja, jotka liittyveit siirto-laisuuteen ja maassamuuttoon tai niiden tutki-mustoimintaan.

Julkaistavaksi tarkoitettuun kiisikirjoitukseenmerkitddn nimi, osoite, oppiarvo, virka-asema jatoimipaikka tai muu selvitys kirjoituksen taustas-ta. Toivomme my6s passikuvatyyppistd kuvaakirjoittajasta. Artikkelin suositeltava maksimipi-tuus on 10 Jiuskaa (28 rivi€Vliuska). Mil loin mah-doll ista, toivomme saavamme artikkelin sekdlevykkeelld (mieluimmin PC-yhteensopiva) etti itulostettuna. Englannin- tai suomenkielisti i t i i-

vistelmdd varten tarvitaan noin 100 sanan teksti.Kuviot ja taulukot pyydiimme myos eril l iselle pape-ri l le piirrettyind.

Ldhdeviitteet sijoitetaan kirjoitukseen siten, ettaensin on kirjoittajan sukunimi, sitten l i ihteen paino-vuosi ja viittauksen sivunumerot (esim. Korkiasaari1989, 14-1 7). Ldhdeluettelo l i i tetddn loppuun otsi-kolla "Kirjall isuus" aakkosjArjestyksessd ilmoittaenkirjoittajan sukunimi, etunimi, teoksen nimi, julkaisi-ja, painopaikka ja -vuosi (esim. Korkiasaari, Jouni:Suomalaiset maailmalla. Siirtolaisuusinstituutti.Turku 1 989). Lehtiartikkeleista ja muihin julkaisuihinsisdltyvistei lAhteistri i lmoitetaan my6s julkaisunnimi, vuosikerta, i lmestymisvuosi, lehden numero iaartikkeli n sivunumerot.

I nstru ktioner fdr arti kelforfattare

)I

Siirtolaisuus-Migration dr en flersprikig tidskriftsom publicerar vetenskapliga och populdrve-tenskapliga artiklar om migration. Vi publicerarocksA bokrecensroner, oversikter och kommen-tarer i anslutning ti l l migrationsfrdgor och -forskning.

Manuskript for publicering bor forses medforfattarens namn, adress, ldrd grad, t jdnstes-tri l lning och arbetsplats eller annan utredningom bakgrunden ti l l manuskriptet. Ett passfoto avforfattaren torde bifogas. Artikeln bor helst inteoverskrida tio sidor (28 rader/sida) och ommojligt iven levereras pA en PC-kompatibeldiskett. Bifoga gdrna ett sammandrag pA ca.100 ord for sammandrag pA finska eller engels-

Instructions to Contributors

ka. Figurer och tabeller bor presenteras pd en se-parat bilaga.

Referenser inplaceras i texten enligt fdljande.Sldktnamn, publikationens tryckAr och sidhdnvis-ning (t.ex. Lange 1992, 117-120). Kdllforteckningenbifogas till slutet av artikeln med rubriken "Litteratur"i alfabetisk ordning enligt f6ljande: ForfattarensslAktnamn, fornamn, verkets titel, tryckort, -dr ochutgivare eller forlag (t.ex. Lange, Anders: Reflektio-ner kr ing ras ism. Stockholm 1992. CEIFO, FEST-rapport 13). Fdr tidskriftsartiklar och andra kdlloruppges dven publikationens namn, drging, utgivningsAr, t idskriftens nummer och artikelns sid-nummer.

Siirtolaisuus - Migration is a multi l ingualjournal,which publishes both scholarly and popular ar-ticles relating to international and internal migra-tion. We also accept book reviews, surveys andreports, and comments on l iterature or researchrelating to international or internal migration.

Manuscripts should include information con-cerning the authols name and address, aca-demic degrees and occupation. A photographof the author would be appreciated. The recom-mended maximum length forarticles is 10 pages(at 28 lines/page). When possible, we hope toget the article even on a disc (preferrably PC-compatible). Articles should be accompanied bya separate summary in English, of about 100

words. Figures and tables should be submitted alsoon separate pages.

Sources refened to should be cited within thetext, using the format: authols name, year of publi-cation of the text cited and page references (e.9.Koivukangas 1986, 4H6). A i ist of sources shouldbe given at the end of the manuscript, in alphabeticalorder cited as follows: Author's name, tit le of text,publisher, place and date of publication (e.9. Koi-vukangas, Olavi: Sea, Gold and Sugarcane. Insti-tute of Migration, Migration Studies C 8. Turku1986). Of articles in periodical and other publica-tions should be cited also the tit le of the publication,volume and issue numbers, year of publication, andpage references.

-.

Uutta tietoa Uutta tietoa

Eve Kyntiiiii:

Maahanmuuttaiicn sosiaalinen asemaftahdefisassa Iuruomn maassa

Maahanmuuttajat tydmarkkinoilla ja palvelujen kdyttdjindlsossa-Britanniassa, Alankomaissa, Saksassa, Ranskassa,

Espanjassa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa

Siirtolaisuustutkimuksia A 19 - Siirtolaisuusinstituutti. Turku 1996

Tilaa nyt edullisesti suoraanSi irtolaisu usinstitu utista !

Hinta 80 mk + postikulut

Tilaukset: Siirtolaisuusinstituutti,.. Piispankatu 3, 20500 Turku

\ Puh. 02-2317 536Fax 02-2333 460

E-mai l :Pi i ja.Huhtala@utu.f i