HELSINGIN KAUPUNKIYMPÄRISTÖMINISTERIÖ

Teksti ja toimitusHarri Hakaste YmpäristöministeriöRiitta Jalkanen Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastoAila Korpivaara YmpäristöministeriöHeikki Rinne Helsingin talous- ja suunnittelukeskusMarkku Siiskonen Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto

Taitto Gekko/Kristina Kölhi

Asukashaastattelutekstit Sanna Ahonen

ISBN 952-473-326-9Paino Dark Oy, Vantaa, 2004

Tavoitteet, toteutus ja tulokset

Eko-Viikki

Esipuhe

Lukijalle

Eko-Viikki – tavoitteet, toteutus ja tulokset on julkaisu ensimmäisestä suomalaisesta eko-logisin tavoittein toteutetusta asuinalueesta. Sen lisäksi, että Eko-Viikki on Helsinginasuntoalue, se on myös mittava ja kansainvälisesti tunnettu kehittämishanke.

Julkaisu kertoo Eko-Viikin hankkeen tavoitteista, suunnitteluprosessista, käytännön to-teutuksesta sekä rakennusten käytöstä muutaman vuoden ajalta. Monipuolinen yhteistyöeri tahojen kesken, kunnianhimoiset tavoitteet, ainutlaatuiset kriteerit, lukuisat yksittäi-set kehityshankkeet, rakennushankkeiden ohjauskeinot sekä pitkäaikainen rakennustenkäytön seuranta on myös dokumentoitu julkaisuun.

Viikki on asuinalueena ja käytännön rakentamisen foorumina tarjonnut mahdollisuudentehdä soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä välittömästi testata ekologisia ratkaisujakäytännössä.Kymmenen vuoden mittaisesta kehittämishankkeesta ja sen tuloksista on syytä käydä kes-kustelua, ottaa oppia sekä siirtää parhaat sovellutukset rakentamisen yleiseen käytän-töön.

Eko-Viikki on vuosituhannen vaihteen kansainvälisesti tunnetuin asuntorakentamiskohdeSuomessa. Se ja muu ekologisesti kestävän rakentamisen parissa tehty kehittämistyö onedesauttanut myös suomalaisia tutkijoita, suunnittelijoita, viranomaisia sekä rakennus-ja kiinteistöalan muita toimijoita aktiiviseen kansainväliseen yhteistyöhön.

Kirjan tekijät

Sisältö

ESIPUHE 2

TAVOITTEET JA TOTEUTUS 4

KOHTEITA JA KEHITYSHANKKEITA 20

Asuntokohteiden kirjoEkologisia teemoja asuntorakentamisessaEkotavoitteita myös palveluissaEkologista kunnallistekniikkaa ja puistorakentamistaEkologisia rakennushankkeita muualla Viikissä

TULOKSET 32

Rakennettu ympäristöViherympäristöLuonnonvaratPäästötSosiaalinen ympäristö

TÄSTÄ ETEENPÄIN? 44

LIITE: Toimijoita, tapahtumia ja tietoa 48

3

4

12

4

1”Ekologisessa yhdyskunnassa materiaalin kierto

kehitetään mahdollisimman suljetuksi ja luontoa

säästäväksi. Energia saadaan esim. aurinko- tai

tuulienergiasta ja muista uusiutuvista energia-

lähteistä. Liikennetarve minimoidaan ja uusia lii-

kennemuotoja kehitetään. Yhdyskunnan toimin-

nallinen optimikoko on n. 1500 asukasta. Väljästi

sijoitetut rakennukset sijaitsevat viljelymaiden

ja luontokaistojen lähellä. Alueella asuu etätöitä

tekeviä ihmisiä. Tavarat, ruoka ja palvelut tuote-

taan itse ja liikkumistarpeet on minimoitu. Ener-

gian tuotannossa sekä tiedon ja materian siirrois-

sa käytetään nykyaikaista tekniikkaa.”

Eero Paloheimon kriteerejä ekologiselle yhdyskunnalle, Eko-yh-

dyskuntaprojektin kokous 1.2.1994

Tavoitteetja toteutus

5

Ruotsalaiset ekokylät, kuten kuvan Tuggelite Karlstadin lähellä, toimivat1990-luvulla esimerkkeinä suomalaiselle ekorakentamiselle.

Eko-yhdyskuntaprojektin organisaatio- ja toimintakaavio

ASIANTUNTIJAPANEELI

JOHTORYHMÄ

PROJEKTIRYHMÄ

ERILLISET TYÖRYHMÄT

KILPAILU-TYÖRYHMÄ

LIIKENNE-TYÖRYHMÄ

TOTEUTUS-TYÖRYHMÄ

jne.

Y H T E I S T Y Ö P R O J E K T I TYM-

PROJEKTIT

KTM-PROJEKTIT

TEKES-PROJEKTIT

EKOPOLIS

LIIKENNE-PROJEKTIT

JNE

Eko-yhdyskuntaprojektin logo

Yleinen tietoisuus ekologisista ongelmista nousi maassamme

1990-luvun alkuvuosina. Brundtlandin komissio oli v. 1987

määritellyt kestävän kehityksen käsitteen, ja ekologinen

kestävyys nousi merkittäväksi tavoitteeksi myös maankäytös-

sä ja rakentamisessa. Tämä näkyi Suomessa esim. vuoden

1990 rakennuslain muutoksessa, johon sisällytettiin kestä-

vän kehityksen tavoitteet.

Kestävään kehitykseen kohdistui valtavasti kiinnostusta

ja kehittämisintoa. Usko siihen, että teknologiaa ja mene-

telmiä kehittämällä saadaan aikaan ”ympäristömyötäisem-

piä” rakennuksia ja ympäristöjä, oli vahva. Esimerkkiä ha-

ettiin mm. muista Pohjoismaista ja Saksasta. Käynnistettiin

tutkimusohjelmia, joilla pyrittiin selvittämään, mitä kestävä

kehitys yhdyskuntasuunnittelussa ja rakentamisessa tarkoit-

taa. Tällaisia olivat Kestävän kehityksen tutkimusohjelma ja

Ekologisen rakentamisen tutkimusohjelma (Suomen Akate-

mia).

Tutkimustiedon tuottamisen ja kehityshankkeiden ohella

syntyi tarve testata ekologisia periaatteita konkreettisissa

suunnittelu- ja rakennushankkeissa. Ympäristöministeriön ja

Suomen Arkkitehtiliiton keskustelut käytännön rakentami-

seen tähtäävän projektin synnyttivät arkkitehtiliiton koor-

dinoiman Eko-yhdyskuntaprojektin vuoden vaihteessa 1993-

1994. Projektia koordinoimaan perustettiin säännöllisesti

kokoontuva projektiryhmä sekä sidosryhmien edustajista

koostuva johtoryhmä.

Ripeästi työhön pureutunut projekti lähestyi tammikuus-

sa 1994 useita kuntia kirjeellä, jossa tiedusteltiin kiinnostus-

ta ekologiseen koerakentamiseen. Uudisrakentamisen osalta

saatiin ehdotus 16 alueesta eri puolilta maata. Näistä valit-

tiin neljä parhaiten kriteerit (saavutettavuus, sopiva laajuus

ja toteutusaikataulu jne.) täyttävää kohdetta, jotka olivat

Helsingin Viikki, osa Espoon Leppävaaraa, Järvenpään Ainola

sekä Tuusulan Anttila. Jatkoneuvotteluissa kallistuttiin Vii-

kin kannalle, koska sen katsottiin olevan projektin kannal-

ta riittävän ”urbaani”. Lisäksi se liittyy olemassa olevaan

yhdyskuntarakenteeseen ja on helposti julkisin liikennevä-

linein saavutettavissa. Viikin kaavoitus oli riittävän avoimes-

sa vaiheessa ja alueelle kaavaillut ekologiset lähtökohdat ja

muu toiminta tuki projektin tavoitteita.

Teoriasta käytäntöön

Ympäristöbuumi valtaarakennus- ja kiinteistöalan

6

Viikin aluetta ennen asuntorakentamista. Etualalla Helsingin yliopiston Viikinkoetila, taustalla ekoalueen tuleva sijainti.

Viikin sijainti

Viikin osayleiskaavatyö oli käynnistynyt v. 1989, jolloin 8 km

päässä Helsingin keskustasta sijaitseva suunnittelualue oli

lähes rakentamaton. Viikin vaikuttava maisema käsittää

kulttuurihistoriallisesti arvokkaat peltoalueet, niitä reunus-

tavat metsäiset kalliot sekä laajan mereen rajautuvan Viik-

ki–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen. Osayleis-

kaavan lähtökohtana oli Helsingin ylipiston biotieteisiin ja

bioteknologiaan keskittyvän kampusalueen laajentaminen

sekä laajan uuden asuinalueen kytkeminen tiedepuiston

yhteyteen alueen luonto- ja kulttuuriarvot säilyttäen. Kaa-

vassa varauduttiin 13 000 asukkaaseen ja 6000 työpaikkaan.

Viikin osayleiskaavatyöhön liittyi Suomen ensimmäinen laaja

kaavoitusta koskeva ympäristövaikutusselvitys, jonka toi-

menpidesuositusten seurauksena mm. rakentamisalueita

siirrettiin kauemmaksi luonnonsuojelualueesta.

Julkinen keskustelu maankäytön ja rakentamisen ekolo-

giasta oli kaavatyön aikana vilkasta, ja Viikissä nähtiin po-

tentiaalia ympäristötietoisen rakentamisen kokeiluun. Tätä

profiilia tuki alueella sijaitseva bio- ja ympäristötieteisiin

keskittyvä yliopistokampus sekä luonnonsuojelualueen lähei-

syys. Jo v. 1992 teetetyssä osayleiskaavaluonnokseen liitty-

vässä selvityksessä oli maininta Viikistä mahdollisena ympä-

ristötietoisen rakentamisen koealueena. Alueen ekologinen

profiili kypsyi suunnittelun myötä, ja osayleiskaavaehdotuk-

seen sisältyi työohjelma ekologisten periaatteiden sovelta-

misesta Viikin suunnittelussa ja toteutuksessa.

Viikissä näyttävätpuitteet ja uraauurtava kaavoitus

7

Helsingin päättäjät saivat Viikki-projektinalkuvaiheissa ympäristönsuojelijoilta postia

Viikin osayleiskaava

Ekologisista lähtökohdista huolimatta Viikin kaavoituk-

sesta ja rakentamisesta kuului julkisuudessa myös epäileviä

ja vastustaviakin äänenpainoja, liittyen etenkin rakentami-

sen sijoittumiseen luonnonsuojelualueen läheisyyteen. Vas-

tustajien mielestä Viikkiin kaavailtu asukasmäärä ei voisi olla

vaikuttamatta kielteisesti alueen luontoarvoihin. Osayleis-

kaava kuitenkin hyväksyttiin keväällä 1995.

Viikin kytkemisestä Eko-yhdyskuntaprojektin pilottialueek-

si päätettiin elokuussa 1994. Samaan aikaan alettiin kerätä

projektin ympärille alan toimijoista koostuvaa laaja-alais-

ta verkostoa, jonka sitouttaminen varmistaisi hankkeen ta-

voitteiden toteutumista. Välttämättömänä kehityspilarina

tuli mukaan Teknologian kehittämiskeskus Tekes jo alkuvuo-

desta 1994. Sittemmin Eko-yhdyskuntaprojekti kytkettiin

osaksi Tekes:in Rakentamisen ympäristöteknologia-ohjelmaa

(RYM), jonka puitteissa toteutetut kehityshankkeet merkit-

tävällä tavalla muokkasivat ekologisia periaatteita konkre-

tian suuntaan.

Valtiovallan taholla käynnistettiin v. 1998 ekologisesti

kestävän rakentamisen ohjelma, joka tarjosi sateenvarjon

jo käynnistyneille hankkeille sekä kehyksen täydentäville

hankkeille. Ohjelma sisälsi 20 laajasti rakennusekologian

kenttään sijoittuvaa toimenpidettä, joista useat kytkeytyi-

vät Viikkiin ja siellä toteutettaviin kohteisiin. Iso osa ohjel-

man tavoitteista toteutui myös Suomen toimitila- ja raken-

nuttajaliitto Raklin koordinoiman laajan ProGresS –ohjelman

kautta, joka kokosi yhteen keskeisimmät kiinteistöjen omis-

Yhteistyö ja ohjelmat kehyksenä kehitystyölle

8

Kohti kestävää kaupunkia –seminaari

EKO-yhdyskuntaprojektin ensimmäinen merkittävä ulostulo

julkisuuteen oli laajan yleisen aatekilpailun järjestäminen

Viikkiin. Yleinen aatekilpailun käynnistyi syksyllä 1994 mit-

tavalla seminaarilla, johon koottiin laaja asiantuntijajouk-

ko pohtimaan kaupunkien ekologisia mahdollisuuksia ja rat-

kaisumalleja. Tiedonvälityksen ohella tilaisuus toimi ”syner-

giasampona”, kontaktipisteenä, joka omalta osaltaan edes-

auttoi kilpailuohjelman peräänkuuluttamien, monialaisten

asiantuntijaryhmien muodostumista.

Helsingin kaupungin ja Eko-yhdyskuntaprojektin järjes-

tämässä kilpailussa etsittiin ekologisia visioita ja periaate-

ratkaisuja alue- ja korttelitasolla. Kilpailualueeksi rajautui

suunnilleen nykyinen Eko-Viikki, Latokartanon eteläisin, lä-

hinnä tiedepuistoa sijaitseva osa-alue. Pinta-alaltaan 23 heh-

taarin suuruiselle alueelle tuli suunnitella 1700 asukkaan

asuinalue (60 000 - 70 000 k-m2 asuntoja) palveluineen (kaksi

päiväkotia, koulu ja ruokakauppa). Kilpailussa asetettiin ylei-

selle tasolle muotoiltuja ekologisia tavoitteita koskien mai-

semaa ja lähiympäristöä, rakentamista, liikennettä, ener-

giaa, vesihuoltoa ja jätehuoltoa. Ekologisten tavoitteiden to-

teuttamiseksi kilpailijoiden toivottiin muodostavan eri alo-

jen asiantuntijoista koostuvia työryhmiä.

Kilpailu herätti laajaa kiinnostusta, ja siihen saapui 91

ehdotusta. Ehdotusten arvioinnissa oli palkintolautakunnan

tukena laaja-alainen asiantuntijaryhmä.

Kilpailuehdotukset osoittivat, että käsitykset ekologises-

ta kaupungista vaihtelivat suuresti; ehdotusten joukosta

löytyivät lähes kaikki kaavatyypit viime vuosisadan lopusta

nykypäivään. Palkintolautakunta lausuikin, ettei yhtä oike-

aa ekologisen alueen mallia ole määriteltävissä. Kilpailu

tuotti kuitenkin runsaasti huolella laadittuja ehdotuksia,

jotka valottivat luonnon ja rakentamisen suhdetta sekä

asuinrakentamiseen liittyviä ekologisia aspekteja. Näin se

täytti myös hyvin projektin tavoitteena olleen koulutuksel-

lisen merkityksen.

Asemakaavakilpailuekologiakeskustelun foorumina

taja- ja kehittäjätahot ja toimi eräänlaisena yhdessä oppi-

misen ja kehittämisen foorumina. Valitettavasti Viikin kokei-

lukenttä ei tullut ProGresSissa juurikaan käyttöön, koska

hanke painottui ensisijaisesti julkis- ja toimitilarakentami-

seen eikä asuntorakentamiseen.

Alkuaikoina ekologisen kestävyyden edistäminen raken-

nusalalla oli laaja-alaista yhteistyötä. Kaikki olivat noviise-

ja. Kansainvälistäkin huomiota saaneet kehitysohjelmat

paaluttivat sen periaatteen, että ekologisesti kestävää ra-

kentamista ohjataan ensisijaisesti vapaaehtoisin toimin ja

kehittämishankkeiden avulla. Koettiin oikeaksi hankkia mah-

dollisimman monipuolista kokemusta erilaisista ratkaisuista

tilanteessa, jossa ympäristövaikutuksista oli vielä melko

vähän tietoa. Uskottiin, että on nopeastikin kehitettävissä

rakennusliikkeiden tai kiinteistönomistajien omia ekologisia

konsepteja. Uskottiin myös, että markkinoille tulee pian

vaativia ympäristötietoisia kuluttajia, jotka näitä konsepteja

tilaavat. Toisaalta rakennusalalla on esimerkillisillä toimijoil-

la ja niiden ratkaisuilla aina ollut vaikutusta uusien menet-

telyjen vakiintumisessa.

Alusta lähtien oli vallalla myös näkemys, että ekologisuuden

tulee olla myös liiketaloudellisesti kannattavaa – mutta ta-

loudellista myös asukkaille ja kiinteistöjä käyttäville. Tuol-

loin kuitenkaan laman jäljiltä ei vielä uskottu, että ekolo-

gisuudesta on saatavissa lisäarvoa, josta oltaisiin myös ha-

lukkaita maksamaan. Pyrkimys kohtuulliseen hintatasoon oli

tuolloin yhteinen. Ei haluttu luoda mielikuvaa, että ekolo-

ginen on jotenkin kalliimpaa kuin epäekologinen.

Koerakentamiseen pyrittiin saamaan rahoitusta niin ym-

päristöministeriön kuin Tekesinkin budjetin kautta. Alkuun

kaavaillun koerakentamisavustusjärjestelmän sijaan päädyt-

tiin kanavoimaan taloudellinen tuki tutkimus- ja tuoteke-

hitysrahoituksen kautta, joka Ympäristöministeriön ja Teke-

sin kehittämänä toteutui vuosiksi 1998 – 2000. Avustuksella

pyrittiin innostamaan kiinteistöjen omistajia käyttämään

ympäristöä säästäviä ratkaisuja. Avustukset olivat vaatimat-

tomia verrattuna monissa muissa maissa samaan aikaan käy-

tössä olleisiin tukiin.

Vaikeudet väliaikaisenkaan tukijärjestelmän aikaansaa-

miseksi johtuivat yleisestä epäluulosta investointiin liitty-

vään tukeen. Tuen arveltiin vääristävän kilpailua ja ohjau-

tuvan hintoihin. Toisaalta pienten tukien hallinnointi koet-

tiin mm. Tekesissä työlääksi ja kalliiksi.

Alan toimijat olivat kuitenkin aktiivisia. Lähes kaikki ra-

kennusliikkeet kehittivät omia elinkaarilaskentamallejaan ja

rakentamisen ohjausmenetelmiä. Samaan aikaan rakennus-

ja kiinteistöalan järjestöissä oli käynnissä mm. rakennustoi-

minnan ympäristöjohtamisen ja työmaan jätehuollon järjes-

tämisen kehittämishankkeita, joita kehitettiin ja testattiin

mm. Viikin työmailla.

Matalan profiilin talous

9

Ekologisen kaupungin malleja;asemakaavakilpailun yläluokansatoa. Yllä Petri Laaksosen voittanutehdotus

10

Korttelikilpailun ehdotukset. Voittanut ehdotus Eko Teko alinna.

Kilpailun voittanut Petri Laaksosen ehdotus 60° 15" Pohjoista

Leveyttä lunasti paikkansa erityisesti ekologiaa toteuttavan

ja omaperäisen kaupunkirakenteensa ansiosta. Sormimai-

seen rakenteeseen perustuvassa suunnitelmassa rakennuk-

set ryhmittyvät pihakatujen varsille ja vihersormet tunkeu-

tuivat rakennettujen alueiden väliin niin, että jokainen tont-

ti liittyy suoraan viheralueisiin. Pääosa rakennuksista suun-

tautuu optimaalisesti etelään. Tiivistä, reunoilta keskelle

nousevaa rakennetta pidettiin edullisena tuulisuuden kan-

nalta. Ehdotuksessa oli myös esitetty kasvillisuudesta muo-

dostettu tuulensuojavyöhyke avoimen pellon ja rakenteen

väliin.

Asemakaavaluonnos laadittiin pitkälti voittaneen ehdo-

tuksen pohjalta tekijän ja Helsingin kaupunkisuunnitteluvi-

raston toimesta, ja se hyväksyttiin vuoden 1995 lopulla.

Samanaikaisesti asemakaavoituksen kanssa valmisteltiin

kortteli- ja rakennustason kilpailua, jonka tarkoituksena oli

löytää alueen aloituskortteleiden suunnittelun pohjaksi eko-

tehokkaita ratkaisuja. Tavoitteet olivat kunnianhimoiset.

Kilpailun tulosten pohjalta toteutettavalla koerakentamisel-

la ”pyrittiin merkittävään kehitysaskeleeseen ekologisessa

rakentamisessa niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin

mielessä”.

Kilpailun kautta haluttiin löytää ekologiaan liittyviä in-

novaatioita ja samalla varmistaa niiden toteutuminen. Uutta

oli toteuttajan kytkeminen suunnittelukilpailuun. Pohdittiin,

löytäisivätkö ammattilaiset toisensa ja karsisiko menettely

nuoret suunnittelijat ulkopuolelle. Päädyttiin uudentyyppi-

seen ilmoittautumis-kutsukilpailuun, jossa ennen kilpailuun

ilmoittautumista järjestettiin yhteydenottovaihe, tarkoituk-

sena edistää kilpailuun haluavien työryhmien muodostumis-

ta. Työryhmien tuli edustaa monipuolista ammattitaitoa, ja

niillä oli oltava myös edellytykset saada esittämänsä kehi-

tyshankkeet ja koerakentaminen toteutettua.

Kuhunkin ryhmään tuli kuulua arkkitehti, rakennesuun-

nittelija, LVI- ja sähkösuunnittelija, ekologiaan perehtynyt

asiantuntija sekä urakoitsija. Ilmoittautumisen yhteydessä

edellytettiin kuvaus keskeisistä ideoista sekä ryhmän suun-

nittelu- ja toteutuskonseptista. Tavoitteena oli, että toteut-

tajaosapuolilla olisi esittää erityinen ekologinen tuote, jonka

kokeilukohteena olisi Viikki.

Kilpailuun ilmoittautui 29 ryhmää, mukana suurimmat

asuntorakennuttajat ja rakennusliikkeet. Kiinnostus kehit-

tämiseen ja tarjolla oleviin tontteihin oli siis suurta. Jatkoon

valittiin 6 ryhmää. Muutama muuten potentiaalinen ryhmä

jäi ulkopuolelle, koska toteuttajan kyky toteuttaa hanke ei

vakuuttanut. Mukaan valittujen ryhmien hankeideat kattoi-

vat monipuolisesti rakennusekologian kentän.

Vihersormet voittaneen valttina

Korttelikilpailu yhteissuunnittelun edistäjänä

11

Korttelikilpailun voittajan, ehdotuksen Eko Teko visio kaupunkikuvasta.

Eko-Viikin kokoojakadun Tilanhoitajankaaren varteen sijoit-

tunut kilpailualue käsitti kaksi erityyppistä suurkorttelia,

joista toinen oli kerrostalovaltainen ja toinen pientaloval-

tainen. Asemakaavakilpailu oli opettanut, että toivottujen

tulosten saamiseksi vaatimukset tuli määritellä tarkasti.

Täsmällisten vaatimusten esittäminen osoittautui kuitenkin

ongelmalliseksi, koska käytettävissä ei tuolloin ollut ekolo-

gisuuden kriteerejä rakennushankkeelle. Kilpailijoilta edel-

lytettiin ratkaisuperiaatteet ja perustelut ainakin seuraavis-

ta tekijöistä: päärakennusmateriaalit niiden ympäristö- ja

terveysvaikutukset, energiatalous, vesihuolto, jätehuolto

sekä tavanomaisesta poikkeavien ratkaisujen kustannusvai-

kutukset investointi- ja käyttökustannuksiin. Tärkeänä pide-

tyn energiatalouden osalla päätettiin käyttää kilpailuohjel-

man laatimisessa apuna aiheeseen perehtynyttä konsulttia.

Asian uutuuden ja ongelmallisuuden vuoksi palkattiin lopulta

kolme rinnakkaista konsulttia, jotka laativat energiaohjeen

ja laskentaohjelmat kilpailuohjelman liitteeksi.

Varsinainen kutsukilpailu käytiin maalis-heinäkuussa

1996. Kilpailulautakuntaan oli jälleen nimetty laaja ryhmä

avustavia asiantuntijoita, jotka antoivat lausunnot ehdotuk-

sista.

Kaikki kilpailuehdotukset olivat toteuttamiskelpoisia

mutta melko perinteisiä niin arkkitehtuurin, rakennusteknii-

kan kuin pohjaratkaisujenkin osalta. Yhteisenä piirteenä

kaikkiin ehdotuksiin sisältyi viherhuone, usein rakennuksen

rungon sisään työntyvänä. Rakennusmateriaalien ympäristö-

vaikutusten vertailu ja valintojen syvällisempi perustelu oli

selvästi ollut kilpailijoille vaikeaa. Energiatalouden osalla

käytettyjä ekologisia keinoja olivat matalalämpöteknologia,

maalämpö ja uusiutuvat energialähteet. Etenkin aurinko-

energiaa oli hyödynnetty monipuolisesti. Sähkön säästöä

tavoiteltiin mm. tuuli- ja aurinkoenergialla tehostetun pai-

novoimaisen ilmanvaihdon, puulämmitteisten yhteissauno-

jen ja uusien kylmäsäilytysratkaisujen avulla. Vesihuollon

osalta ehdotuksista löytyi harmaavesien (pesuvesien) paikal-

liseen puhdistukseen ja kierrätykseen soveltuvia ratkaisuja.

Lokakuussa 1996 ratkaistun kilpailun voittajaehdotuksen

”Eko Teko” suunnitteluryhmä sai toteutettavakseen kilpai-

lualueelta pihakatukokonaisuuden. Ehdotusten tasaisuuden

ja korkean laadun ansiosta myös muille osallistuneille ryh-

mille myönnettiin kortteleita ja tontteja toteutettavaksi

ekoalueelta. Tavoitteena oli, että kilpailuehdotusten inno-

vatiivisia teknisiä ratkaisuja voitaisiin näin kokeilla.

Monet korttelikilpailun innovaatioista jäivät lopulta to-

teutumatta, kuten valitettavan usein käy. Esimerkiksi voit-

taneeseen ehdotukseen sisältyneet ajatukset saven ja raken-

Vaatimustaso korkealla

Korttelikilpailun ehdotuksistaEko-Viikin toteutuksen runko

12

Ari P ennanenRaimo I nkinen

Joel M ajurinenKai W artiainen

Tero A altonenJuha G abrielsson

nusjätteen käytöstä välipohjissa, harmaiden vesien kierrä-

tyksestä sekä kylmäsäilytystilojen jäähdytyksestä maaener-

gialla kaatuivat lopulta teknis-taloudellisiin esteisiin. Myös

merkittävin materiaalitekninen innovaatio, seinärakenteeksi

kehitetty lämpöbetoni, osoittautui myöhemmin toteutusvai-

heessa riskialttiiksi ja hylättiin.

Sen sijaan aurinkoenergian hyödyntäminen toteutui

monissa hankkeissa, samoin painovoimaiseen ilmanvaihtoon

liittyvät kokeilut. Rakennuksissa ja alueella varauduttiin

myös tavanomaista paremmin tietoverkkoihin ja rakennus-

automaatioon. Alueelle ei kuitenkaan rakennettu omaa tie-

toverkkoa ulkoisten operaattoreiden laajakaistayhteyksien

yleistyttyä.

Korttelikilpailulla varmistettiin, että alueelle oli tulossa

ekologisesti potentiaalisia rakennushankkeita. Yksittäisten

ekoinnovaatioiden ohella haluttiin kuitenkin myös varmistaa,

että kaikessa alueen rakentamisessa saavutettaisiin tietty

ekologisuuden taso tärkeimpien osatekijöiden osalta.

Jo varhaisessa vaiheessa tiedostettiin, että alueen eko-

logisen profiilin pitämiseksi korkealla tarvittaisiin jonkinlai-

nen kriteeristö. Molemmat kilpailut olivat osoittaneet myös,

että ratkaisujen ekologisuuden arvioiminen ei onnistu ilman

mitattavia ominaisuuksia. Tällaisia kriteerejä ei maassamme

ollut käytössä, eikä ulkomaistenkaan kriteerien (BREEM,GBC)

katsottu olevan suoraan sovellettavissa Suomen oloihin. Niin-

pä päätettiin teettää Viikkiin omat ekologiset kriteerinsä.

Alan toistaiseksi vähäisen tietotaidon johdosta tehtävään

soveltuvien konsulttien löytäminen oli vaikeaa. Tarjouksia

pyydettiin kolmelta eri taholta, joista valittiin innovatiivi-

simmalta vaikuttanut professori Kai Wartiaisen työryhmä.

Niin kutsuttu PIMWAG-kriteeristö (nimi tulee työryhmän

jäsenten alkukirjaimista) laadittiin varsin lyhyessä ajassa

kevään 1997 aikana. Se käsittää viisi tarkasteltavaa osa-

aluetta, saastuminen, luonnonvarojen riittävyys, terveelli-

syys, luonnon monimuotoisuus ja ravinto. Nämä sisältävät

yhteensä 16 arvioitavaa kriteeriä, jotka pisteytettiin 0-2

hankkeen ekologisten ominaisuuksien mukaan. Lähtökohtana

oli, että minimitaso tuli saavuttaa kaikissa hankkeissa jokai-

sen osatekijän osalta. Minimivaatimus (=0 pistettä) itsessään

edusti selvästi parempaa tasoa kuin rakentamisen normaa-

litaso. Esimerkiksi ostettava lämmitysenergian kulutuksen

minimitaso oli 105 kWh/brm2, v, mikä on 34 % vähemmän

kuin normaalirakentamisessa. Kaksi pistettä saadakseen rat-

kaisun tuli olla jo 59 % energiataloudellisempi.

Järjestelmässä määriteltiin siis ekologisuuden tasot,

muttei keinoja niiden saavuttamiseksi. Näin ajateltiin saa-

tavan suurempi kirjo erilaisia ratkaisuja. Maksimipistemää-

rä on 30 pistettä, mutta jo kymmenen pisteen saavuttami-

nen edusti kriteeristön laatijoiden mukaan ekologisesti erin-

omaista hanketta. Kriteeristön osatekijöille annettiin myös

Kriteerit asettavat riman korkealle

13

PIMWAG-työryhmän mukaan Viikissä ekologista rakenta-

mista tuli edistää neljällä tasolla, ekokriteerien minimita-

son, koerakentamishankkeiden, radikaalien imagorakennus-

ten sekä seurannan avulla. Imagorakennuksia lukuun otta-

matta em. keinoja käytettiinkin alueella. Alueen imago-

rakennukseksi kaavailtiin pitkään Eko-Viikin torin yhteyteen

toteutettavaa kerhotaloa, jonka ajateltiin toimivan jonkin-

laisena ”ekologisena ikkunana” alueen asukkaille ja suurel-

le yleisölle, esitellen alueen hankkeita ja innovaatioita sekä

energian, veden yms. kulutusta alueella. Valitettavasti ra-

hoituksen saaminen tämänkaltaiselle hankkeelle osoittautui

mahdottomaksi ja kerhotalo toteutui perinteisenä raken-

nuksena.

P I M W A G - K R I T E E R I S T Ö

SAASTUMINEN minimitaso 1 piste 2 pistettä

Hiilidioksidipäästöt 3200 kg/brm2 2700 kg/brm2 2200 kg/brm2

Puhtaan veden kulutus 125 l/as,vrk 105 l/as,vrk 85 l/as,vrkRakentamisen jäte 18 kg/brm2 15 kg/brm2 10 kg/brm2

Asukasjäte 160 kg/as,a 140 kg/as,a 120 kg/as,aYmpäristömerkit Ei lisävaatimuksia Ympäristömerkki väh. 2 Ympäristömerkki usealla tuotteella

tuotteella, joita käytetään tuotteella, joita käytetäänmerkittäviä määriä merkittäviä määriä

LUONNONVARAT

Primäärienergia 30 GJ/brm2, 50 a 25 GJ/brm2, 50 a 20 GJ/ brm2, 50 aLämmitysenergia 105 kWh/brm2,a 85 kWh/brm2,a 65 kWh/brm2,aSähköenergia 45 kWh/brm2,a 40 kWh/brm2,a 35 kWh/brm2,aMuuntojousto ja tilojen monikäytt. Tavanomainen ratkaisu 15% asunn. muuntojoust. 15% asunnoista muuntojoustavia t.

t. asumistoim. keskitetty asumistoimintoja keskitetty yhteistiloihin yhteistiloihin + rakennukseen suunniteltu monikäytt. tiloja

TERVEELLISYYS

Sisäilmasto S = luokka 2 S = luokka 2 S = luokka 1P = luokka 1 P = luokka 1 P = luokka 1M = luokka 2 M = luokka 1 M = luokka 1

väh. 2 merkitt.tuoteryhmääKosteusriskit Tavanomainen hyvä ratk. Parempi kuin RakMK osa Innovaatioita käytetty

C2 (lausunnolla v. 1997)minimitaso

Melu Tavanomainen ratkaisu RakMK osa C1 muk. taso Äänieristys selvästi em.(lausunn.-97) normeja parempi

Tuulettomuus ja aurinkoisuus Tavanomainen hyvä ratk. Erinomainen ratkaisuVaihtoehtoiset asuntopohjat Tavanomainen ratkaisu 15% asunn. vaihtoehtoisia 30% asunnoista vaihtoehtoisia

LUONNON MONIMUOTOISUUS

Kasvivalinnat ja kasvupaikkatyypit Kasvivalinnat perustuvat Kasvillisuudelle tyypillistä Pihasuunnitelmissa on luotumääritettyyn kasvupaikka lajirunsaus ja monikerrok- uusia, luonnon monimuotoisuuttatyyppiin sellisuus lisääviä kasvupaikkatyyppejä.

Kasvillisuutta on suunniteltu istuttavaksieri lajeja sisältävinä kasviyhdyskuntina

Hulevesin käsittely RakMK D1 muk. ratkaisu Sadevettä käytetään rikast. Innovatiivisia ratkaisujaekosysteemien luomiseenja käytetään hyödyksi esim.pihojen kasteluun

RAVINTO

Hyötykasvien viljely Tavanomainen ratkaisu Kolmannes istutettavista Asukkaille osoitetaan hyvätpensaista ja puista on mahdollisuudet viljellä itse tontillahyötykasveja

painoarvot. Tärkeimpinä pidettiin niitä tekijöitä, joihin Vii-

kissä voitiin eniten vaikuttaa, kuten saastuminen. Työn ai-

kana kaavailtiin myös järjestelmää, jossa hankkeet saisivat

lisätukea (esim. Tekesiltä) suhteessa saavuttamiinsa PIM-

WAG-pisteisiin, mutta tällainen järjestelmä osoittautui käy-

tännössä mahdottomaksi toteuttaa.

Ilmoitettavien kulutuslukujen vertailukelpoisuuden takia

kriteeristöön liitettiin myös laskentaohjelmat ostettavan

lämmitysenergian kulutuksen (MotiWatti) ja hiilidioksidi-

päästöjen, rakennusmateriaaleihin ja rakennuksen käyttöön

sitoutuvan energian (BEE –ohjelma) laskentaan.

Ekologisten tavoitteiden työkalupakki

14

Eko-Viikin tonttien rakennuttajat, toteutusaikataulu ja asuntojen omistusmuodot

Kriteeristön laatiminen v. 1997 oli pioneerityö. Tehtävä

jäi kompleksisuutensa vuoksi kuitenkin osittain kesken. Työn

kuluessa nimittäin tutkittiin mm. kiellettyjen ja suositelta-

vien aineiden listausta ja luonnonvarojen käyttöä rakennus-

osittain, mutta ne jouduttiin jättämään kriteeristön ulko-

puolelle. Menetelmä on herättänyt laajaa kiinnostusta

ulkomailla. PIMWAGin kokemusten pohjalta ympäristöminis-

teriö käynnisti Rakennusten ympäristöluokitus -hankkeen

(PromisE), jossa on kehitetty astetta kattavampaa menetel-

mää rakennusten ympäristöominaisuuksien arviointiin. Vii-

kissä PIMWAG osoittautui puutteistaan huolimatta keskeisek-

si keinoksi rakentamisen ohjaamisessa ekologiseen suuntaan.

Kaikille kutsukilpailuun osallistuneille päätettiin siis tarjo-

ta mahdollisuus toteuttaa hankkeensa Eko-Viikissä. Noin

kolmasosa tonttialueesta kuului kuitenkin maanvaihtosopi-

muksen mukaan valtiolle omistusasuntotuotantoon, joten

ennen tontinluovutuksia piti sopia tonttien jaosta kaupun-

gin ja valtion kesken. Neuvottelujen, yhteisen varaussuun-

nitelman ja tarjouskyselyn jälkeen Valtion kiinteistölaitos

myi tonttinsa rakennuttajille. Tämän jälkeen kaupunki va-

rasi omat tonttinsa niin, että kokonaisuus oli tavoitteen

mukainen. Lisäksi kaupunki varasi kaksi tonttia kutsukilpai-

lun ulkopuolelta tulleille ekologisille kehittämishankkeille.

Tontinvarausehdoista muodostui ehkä merkittävin Viikin

ympäristölaatua edistävä väline. Niiden keskeinen ehto oli,

että rakennusten tuli täyttää laadittujen ekokriteerien mi-

nimivaatimukset. Lisäksi kuhunkin hankkeeseen tuli sisältyä

Tontinluovutusehdot keskeisessä roolissa

ekologista koerakentamista, tontinvaraajien tuli noudattaa

alueen rakentamistapamääräyksiä sekä osallistua ekoraken-

tamisen tulosten seurantaan, esittelyyn ja tiedottamiseen.

Korttelikilpailuun osallistuneiden lähtökohtana tuli olla kil-

pailussa esitetyt suunnitelmat ja ekologiset innovaatiot.

Korkeasta vaatimustasosta huolimatta osoittautui rakennut-

tajien kiinnostus alueelle suureksi.

Tontinvarausvaiheessa määrittyi myös asuntojen hallin-

tamuoto. Noin puolet asunnoista varattiin omistusasumiseen

sekä neljäsosat vuokra- ja asumisoikeusasumiseen. Omistus-

asuntojen tavanomaista suurempi osuus selittyy valtion kans-

sa tehdystä sopimuksesta sekä kutsukilpailussa menestynei-

den rakennuttajien asuntotuotantorakenteesta. Arveltiin

myös, että ekokriteerien täyttämisen ja koerakentamisen

vaatimat lisäinvestoinnit oli helpompi toteuttaa vapaarahoit-

teisten omistusasuntojen kuin valtion tukeman asuntotuo-

tannon kohteissa.

Korttelikilpailun jälkeen asemakaavaluonnosta tarkistettiin

siten, että se soveltui kilpailuehdotusten toteuttamiseen

tontinvarausten mukaan. Asemakaavan laatimisen yhteydes-

sä tehtiin myös ekoalueen luontovaikutusselvitys. Siinä to-

dettiin, että vaikka rakentamisen seurauksena peltoalue

supistuu ja alueen maisemakuva muuttuu, tuo Viikinojan

kunnostaminen luonnonmukaista jäljitteleväksi puroksi alu-

eelle uusia biotooppeja. Myös tehoviljeltyjen peltojen muut-

taminen niityiksi tai palstaviljelyalueeksi parantaisi linnus-

ton elinmahdollisuuksia alueella. Vihersormien arvioitiin

Luontovaikutusselvitys näyttää vihreää

15

Ekologisen asuinalueen asemakaava

oikein toteutettuina kehittyvän lajistollisesti monipuolisik-

si urbaaneiksi elinympäristöiksi.

Rakentamiselle ei asemakaavassa sisällytetty erityisiä eko-

logisia vaatimuksia, koska se ei tuntunut luontevalta. Raken-

tamistapamääräyksiä ja tontinluovutusehtoja pidettiin jous-

tavampina ohjausvälineenä. Sen sijaan piha-alueiden maan-

käytön ekologian edistämiseksi otettiin asemakaavassa vä-

lineiksi autopaikkanormi ja hulevesien käsittely.

Autopaikkojen osalla asemakaava edellyttää tonteilla

vain puolet tavanomaisesta autopaikkamäärästä (esim. pien-

taloissa normi min 1 ap/160 kem2, max 1 ap/80 kem2).

Tavoitteena oli, että autopaikat voitaisiin myydä asunnois-

ta irrallaan ja siten kohdistaa niiden rakentamis- ja ylläpi-

tokustannukset niitä tarvitseville. Pysäköinnin laajennusva-

raus tuli kuitenkin osoittaa rakennuslupa-asiakirjoissa.

Hulevesien osalla asemakaavaan sisällytettiin määräys,

jonka mukaan ”tulee rakenteellisin ja muin toimenpitein

mahdollisimman suuressa määrin hidastaa sade-, sulamis-

ja kattovesien virtausta sekä imeyttää vedet maaperään.”

Tällä pyrittiin pitämään luonnonsuojelualueelle virtaavat

hulevedet mahdollisimman puhtaina ja parantamaan kasvil-

lisuuden elinmahdollisuuksia.

Ekoalueen asemakaavaehdotus hyväksyttiin kaupunki-

suunnittelulautakunnassa syksyllä 1997. Sitä täydentävät ra-

kentamistapamääräykset ja julkisten tilojen yleissuunnitel-

ma hyväksyttiin seuraavana kesänä. Määräyksiin sisältyivät

Paikoitus ja hulevedetasemakaavan ekopainopisteenä

myös alueen ekokriteerit, jotka näin tulivat ohjaamaan myös

valtion luovuttamien tonttien rakentamista. Osa rakentamis-

tapamääräyksistä annettiin sitovina Helsingin silloisen raken-

nusjärjestyksen pohjalta, osa ohjeellisina periaatteina tont-

tien ja yleisten alueiden suunnittelusta. Sitovien määräys-

ten noudattaminen tuli osoittaa rakennuslupa-asiakirjoissa.

Asuntohankkeisiin konkreettisesti vaikuttavia sitovia määrä-

yksiä oli runsaasti. Sellaisia olivat vaatimus viherhuoneiden

tai lasitettujen parvekkeiden käytöstä, pihojen ja viher-

sormien suunnitteluperiaatteet sekä tekniset määräykset

jätehuollosta, pohjarakentamisesta ja kuivatusvesien hal-

linnasta.

Eko-Viikin kaakkoiskulmassa, Versokujan päässä sijaitsevat

kuusi tonttia varattiin 3-5 perheen asukasryhmien omille

hankkeille syksyllä 1999 järjestetyn tontinluovutuskilpailun

perusteella. Hakijaryhmien tuli esittää luonnossuunnitelmat

rakentamisesta ja ekologisen rakentamisen tavoitteensa.

Kuusitoista tullutta hakemusta arvioitiin suunnitelmien laa-

dun ja ekologisten ideoiden perusteella suunnilleen saman-

arvoisiin ryhmiin, joiden sisällä arvottiin tonttien valintajär-

jestys. Kaikkiin alueelle valikoituneisiin ryhmiin sisältyi ai-

nakin yksi rakentamisen ammattilainen.

Ryhmärakentamishankkeet sisälsivät monia mielenkiin-

toisia kehittämisideoita, jotka luontevasti täydensivät muun

Eko-Viikin teollisen rakentamisen menetelmiä. Tällaisia oli-

vat mm luonnonmukainen matalaenergiarakentaminen, esi-

Ryhmärakentamishankkeettäydentävät rakennuttajakirjon

16

Ryhmärakentamistontteja rakennusvaiheessa

lämmitetty painovoimainen ilmanvaihto, puupellettilämmi-

tys, maalämpö, asumisen ja työn yhdistäminen sekä hirsirun-

koinen rivitalo.

Ekoalueen kunnallistekniikan rakentaminen aloitettiin syk-

syllä 1998 heti, kun asemakaava oli lainvoimainen. Asunto-

hankkeiden suunnittelu käynnistyi laajalla rintamalla, mu-

kana lähes kaikki suurimmat asuntorakennuttajat. Ensimmäi-

sen asuntohankkeen (ATT/SUNH) rakentaminen käynnistyi

keväällä 1999. Saman vuoden lopulla oli jo puolet alueen

asunnoista rakenteilla. Alussa vapaarahoitteisten kohteiden

asunnot myytiin nopeasti, Eko-Viikki oli ollut paljon julkisuu-

dessa ja asuntoja selvästikin odotettiin markkinoille. Alku-

ryntäyksen jälkeen asuntojen kysyntä tasaantui. Viimeinen

pienkerrostalo/rivitalohanke valmistuu alkusyksystä 2004.

Kohteiden rakentamisessa oli käytössä eri urakkamuoto-

ja. Osa toteutettiin perustajaurakointina, osa urakkatarjo-

usten perusteella. Myös neuvottelu-urakkaa käytettiin jos

hankkeeseen sisältyi rakennusliikkeen kehittämispanosta.

Alueen rakentamisolosuhteet olivat vaikeat. Länsireunan

mäenrinnettä lukuun ottamatta talot jouduttiin perusta-

maan 15-25 m paaluilla ja pohjavesi oli lähellä maanpintaa.

Rakennussuunnittelu jatoteutus ripeästi käyntiin

Perustamisolosuhteet kustannuslisänä

17

Perustusten paalutusta.

Joillakin tonteilla jouduttiin painumien torjumiseksi myös

pihojen maapohjaa stabiloimaan tai keventämään kevytso-

ralla. Pihojen tasauksessa pyrittiin kustannusten säästämi-

seksi välttämään täyttöjä ja maamassojen poiskuljettamis-

ta, mikä oli samalla ekokriteerien mukaista.

Maaperän vaikutukset jouduttiin sisällyttämään asunto-

jen hintaan, mikä vähensi mahdollisuuksia investoida eko-

logiseen koerakentamiseen. Kaupunki tuli vastaan alenta-

malla tonttiensa vuokraa, mikä pienentää jonkin verran asu-

miskustannuksia.

Tavanomaisesta poikkeava rakentaminen, sitovat ekokritee-

rien vaatimukset mm. energian säästöstä sekä EU-hankkei-

den omarahoitusosuus nostivat väistämättä investointikus-

tannuksia ja asuntojen hintaa. Lähtökohtana kuitenkin oli,

että koerakentamishankkeissakin käytetään jo totuttuja

rahoitusvälineitä.

Ympäristöministeriön ja Tekesin ideoima tutkimus- ja

tuotekehitysavustus kestävän kehityksen mukaiseen koera-

kentamiseen vuosille 1998-2000 oli hankkeille suureksi avuk-

si. Ohjelman kokonaissummasta (24 milj. mk) suurin osa

myönnettiin Eko-Viikin kiinteistöille.

Valtion tukeman asuntotuotannon osalta lisäkustannus-

ten huomioon otto oli hankalaa, koska ARAn asettamaa hin-

takattoa / m2 ei saanut ylittää. Neuvottelujen jälkeen Val-

tion Asuntorahasto kuitenkin myöntyi hyväksymään Eko-Vii-

kin kohteissa kohtuulliset, laskelmin perustellut lisäkustan-

nukset. Lähtökohtana oli, että lisäinvestoinnit saadaan ta-

kaisin käytön aikaisina säästöinä. Viikin kokemusten rohkai-

semana vastaava käytäntö otettiin 2002 käyttöön valtion

lainoittamissa kohteissa muuallakin Suomessa.

Eko-Viikin hankkeiden ohjauksessa käytettiin kaupungin hi-

tas-alueella (hinta- ja laatuohjaus) sovellettua alueryhmä-

työskentelyä, jossa kaupungin projektinjohtaja, kaavoitta-

ja ja lupa-arkkitehti sekä hankkeen rakennuttaja ja pääsuun-

nittelija toimivat yhteistyössä jo suunnittelun alkuvaiheis-

ta lähtien. Viikissä keskeinen osa työtä liittyi tontinluovu-

tusehtoihin sisällytetyn ekokriteeristön ja rakennustapaoh-

jeiston huomioon ottamiseen. Kehittämishankkeissa oli suuri

merkitys rakenne-, lvi- ja pihasuunnittelulla, joten ko. suun-

nittelijat ja kaupungin edustajat osallistuivat myös kokouk-

siin.

Hankkeen suunnitelmat käsiteltiin yleensä 2-3 kokouk-

sessa. Suunnittelun alkuvaiheessa käytiin läpi hankkeen alus-

tava koerakentamisohjelma ja pimwag-tavoitteet, huoneti-

laohjelma ja alustavat luonnospiirustukset. Ennen rakennus-

lupahakemuksen jättöä alueryhmä hyväksyi osaltaan pääpii-

Koerakentamisen rahoitukseen kehitettiinrahoitusmuotoja

Hankeohjaus fokusoituu ekologiaan

18

CO2 veden kulutus rakennusjäte kotitalousjäte lämmitysenergia sähköenergia primäärienergia

100 %

80 %

60 %

40 %

20 %

vertailurakennus ekokriteeristön minimi Viikin korkein arvio Viikin alin arvio

Eko-Viikin kohteiden suunnitteluvaiheessa saama PIMWAG-pisteytys antoi odottaa merkittävästi tavanomaisesta ekologisempaa lopputulosta.

rustusluonnokset, joihin kuuluivat normaalikäytännön lisäksi

mm. pihasuunnitelma, sadevesi- ja salaojasuunnitelmat,

tonttikohtainen jätehuoltosuunnitelma sekä autopaikkasel-

vitys, jos autopaikkoja rakennetaan maksimimäärää vähem-

män. Tämän lisäksi käytiin läpi hankkeen koerakentamisoh-

jelma sekä rakennuslupa-asiakirjoihin liitettävä pimwag-il-

moitus laskelmineen ja perusteluineen. Rakennuttajan al-

lekirjoittamassa ilmoituksessa osoitettiin, että hanke täyt-

tää kriteerien pakolliset vaatimukset ja alueen muut erityis-

ehdot.

Pimwag-käsittelyssä käytiin läpi myös rakennuttajan esi-

tys minimitasoa paremman ekologisen laadun perusteella

myönnettävistä lisäpisteistä, joka hyväksyttiin sellaisenaan

tai tarkistettuna. Seurannan myötä varsin optimistisesti laa-

dituksi osoittautuneiden pimwag-ilmoitusten perusteella

hankkeet saivat lisäpisteitä välillä 9,5-17,3, mikä kriteeris-

tön mukaan vastaa ekologisesti erinomaista laatua.

Rakennusluvan myöntämisen jälkeen rakennusvalvontaviras-

to järjesti tiedonkulun edesauttamiseksi koordinointikoko-

uksen, jossa kaikkien rakennushankkeeseen osallistuvien

kanssa käytiin läpi Eko-Viikin toteuttamiselle asetetut eri-

tyisvaatimukset. Hankkeen valmistuttua rakennuttajan tuli

vielä toimittaa alueryhmälle selvitys rakennusvaiheessa

mahdollisesti tulleista muutoksista ja tiedot rakennusjätteen

määristä.

Alueryhmätyöskentely koettiin luontevaksi tavaksi antaa

riittävän varhaisessa vaiheessa palautetta suunnittelijoille

varsinaista rakennuslupavaihetta silmällä pitäen. Erityis-

suunnitelmien ja laskelmien läpikäynnillä oli käsittelyssä

varsin suuri osuus, mihin suunnittelijapalautteen mukaan ei

Kriteeristö teettää töitä

aina ollut varauduttu. Osoittautui myös, että kilpailuvaihees-

sa käytetyt energiankulutuksen ja päästöjen laskentaan

kehitetyt ohjelmat soveltuivat varsin huonosti luonnossuun-

nitteluvaiheeseen. Pian luovuttiinkin edellyttämästä laskel-

mia rakennusmateriaalien tuotantoon liittyvästä energian-

kulutuksesta ja päästöistä, koska materiaalien määristä ei

luonnosvaiheessa ole riittävää riittävää tietoa. Työkalujen

kehittämistä tarvitaan.

Pimwag-kriteeristön käyttö suunnittelun ohjauksessa oli

haastavaa ja raskasta rakennuttajille ja suunnittelijoille,

mutta myös kaupungin edustajille. Se sopii Eko-Viikin tapai-

seen erityiskohteeseen, mutta on liian työläs laajempaan

käyttöön. Viikin myöhemmissä rakennusvaiheissa on säilytet-

ty Eko-Viikin hankkeiden ohjauksen periaatteet ja tavoit-

teet, mutta käytetään suppeampaa kriteeristöä.

Rakennuttajien vastuulle jäi Eko-Viikissä siirtää tieto

tavoitteista ja rakennusten erityisominaisuuksista urakoit-

sijoille, isännöitsijöille ja asukkaille. Siinä ei seurannassa

saadun palautteen mukaan aina onnistuttu toivotulla tavalla.

Ennen Viikkiä maassamme toteutetut ekologisen rakentami-

sen hankkeet olivat lähinnä yksittäisiä rakennuksia tai väl-

jään rakennettuja ekokyliä etäällä työpaikoista ja palveluis-

ta. Viikissä pyrittiin alusta alkaen löytämään ratkaisumalleja

tiiviin, kaupunkimaisen alueen suunnitteluun ja rakentami-

seen. Koska Eko-Viikin alkuvaiheessa muualla Euroopassa

oltiin meitä edellä, pyrittiin projektissa aktiivisesti luomaan

kontakteja ulkomaisiin vastaaviin kohteisiin.

Kontaktit johtivat myös yhteisiin projekteihin, joiden

kautta saatiin lisärahoitusta Viikin kehityshankkeille kotimai-

sen niukan avun jatkeeksi. Rahoitusta saatiin mm. kolmeen

Kansainväliset kontaktit tuovat perspektiiviä

19

Seurantaprojektin kulutusseurannassa mukana olleet kohteet tummemmalla.

aurinkoenergiahankkeeseen, luonnonsuojelualueelle LIFE-

rahastosta sekä pohjoismaiseen yhteistyöprojektiin, jossa

vertailtiin Viikin, Tukholman Hammarby Sjöstadin ja Kööpen-

haminan Örestadin tavoitteita ja ekokriteerejä.

Jo Eko-Viikin käynnistysvaiheessa oli selvää, että tästä

maamme mittakaavassa ainutlaatuisesta projektista oli otet-

tava kaikki kokemus talteen. Viikin osalla rakentamisen

mahdollisimman tarkka seuranta sisältyikin jo projektin

peruslähtökohtiin. Seurannan keskeisenä tehtävänä oli tar-

kastella asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti

ekokriteerien toteutumista Eko-Viikin kohteissa. Palautet-

ta käytetään ekologisen kestävyyden ohjauskeinojen kehit-

tämisessä tulevaisuudessa.

Vuonna 2001 käynnistynyt seurantatutkimus on laaja

kokonaisuus, jonka koordinoinnista on vastannut Helsingin

kaupunki yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Pääkon-

sulttina hankkeessa on ollut Motiva, joka on vastannut myös

kulutustietojen keräyksestä. Tämän ohella alueella suoritet-

tiin erillinen tonttiekologiaselvitys, hulevesiselvitys sekä

laaja asukaskysely.

Kulutustiedot kerättiin vuosilta 2002 ja 2003 alueen 17

asuntoyhtiöstä, jotka olivat valmistuneet ennen vuotta 2002.

Tiedot saatiin pääosin tilinpäätöstietoina isännöitsijöiltä.

Lämmön, sähkön ja veden kulutustietoja täydennettiin Hel-

singin ao. laitoksista. Hanketiedot kerättiin kaikista Eko-Vii-

kin rakennuksista, myös palvelurakennuksista. Myös alueen

rakennuttajia, suunnittelijoita ja isännöitsijöitä haastatel-

tiin kokemusten ja palautteen saamiseksi. Seurannan loppu-

raportti valmistui kesällä 2004.

Seurantaprosessi osoitti, että rakentamiseen ja raken-

nuskannan käyttöön liittyvän tiedon kerääminen on nykyi-

sellään varsin työlästä. Monen Viikkiin liittyvän ekokritee-

rin osalla jouduttiin lisäksi toteamaan, ettei riittävän yksin-

kertaisia tai luotettavia mittareita ole vielä käytettävissä.

Tällaisia ovat mm. rakennus- ja kiinteistöjätemäärät, sisäil-

maston laatu, asuntojen muunneltavuus tai jopa biodiver-

siteetti. Rakentamisen seurannan kehittämisessä onkin pal-

jon parannettavaa.

Seuranta luo tietopohjantulevalle kehitystyölle

20

2SUNH (Tilanhoitajankaari 20, 44 asuntoa) on ensimmäinen Eko-Viikkiinvalmistunut asuntohanke. Se muodostuu nelikerroksisesta kerrostalosta,jossa on päällekkäiset kaksikerroksiset asunnot sekä kahdesta kaksikerroksi-sesta rivitalosta. Kerrostalon eteläpuolelle jää suojaava sivukäytävä-parve-kevyöhyke, jonka kautta tapahtuu myös ylempien asuntojen sisäänkäynti.Viherhuone erottaa asunnon sivukäytävästä. Kohde kuuluu EU:n Thermie-ohjelmaan toteutettuun SUNH-projektiin, jonka puitteissa rakennukseenon toteutettu aurinkolämpöjärjestelmä. Muuta hankkeeseen liittyvää koera-kentamista ovat lämpöteknisesti parannetut rakenteet, ulkoseinien puuele-mentit ja julkisivulaminaattiverhous. Ilmanvaihto on huoneistokohtainen,koneellinen tulo-poistoilmanvaihto lämmön talteenotolla varustettuna jalämmitysjärjestelmänä on vesikiertoinen lattialämmitys.

Rakennuttaja: Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATTArkkitehti: ARRAK-arkkitehdit, Hannu Kiiskilä

HELAS Nuppukuja (Nuppukuja 6, 26 asuntoa) muodostuu kolmesta puu-rakenteisesta asumisoikeusrivitalosta, joiden kolmikerroksiset länsipäät ra-jaavat tehokkaasti katutilaa. Kohteen keskeinen innovaatio on kerroskoh-taisen asuntojen vapaan muuntojouston mahdollistava puinen välipohjarat-kaisu. Puuta on käytetty runsaasti asuntojen sisällä, mm. lautalattioissa.Kohteen runsaat yhteistilat, mm. kerhotila ja pesula vähentävät asuntojenlaitekuormitusta. Kahdesta yhteissaunasta toinen on puulämmitteinen.Kohde liittyy alueelliseen aurinkolämpöjärjestelmään. Ilmanvaihto on huo-neistokohtainen, tulo-poistoilmanvaihtona (+LTO). Eko-Viikissä pisimmäl-le viety asukaslähtöisyys kohteen suunnittelussa tuotti asukkaiden mieleisiäasuntoja. Kohteessa on rehevä pihakasvillisuus ja runsaasti viljelypalstoja.

Rakennuttaja: Helsingin seudun asumisoikeusyhdistys HELASArkkitehti: Arkkitehtitoimisto Ahto Ollikainen

Kohteita jakehityshankkeita

1

2

Yhteisiä ekologisia teemoja Eko-Viikin asuntokohteissa ovat mm. huoneis-tokohtainen vedenkulutuksen mittaus, normaalia parempi lämmöneristys,viherhuoneet/lasitetut parvekkeet, vettä säästävät vesikalusteet sekä sade-vesien hyödyntäminen pihoilla.

Asuntokohteiden kirjo

21

Asumisoikeuskohde Versokuja 3 koostuu kolmesta kerros-rivitalosta, jois-sa on 31 asuntoa. Yhtiö liittyy alueelliseen aurinkolämpöjärjestelmään. Il-manvaihto perustuu tehostettuun painovoimaiseen järjestelmään, korvaus-ilma johdetaan nk. tuloilmaikkunoiden kautta. Kohteen muita ympäristö-ominaispiirteitä ovat asuntojen muuntojoustavuus, pihan istutusten lajirun-saus ja monikerroksisuus sekä kylmäsäilytystilat maakellarissa.Edellisen vieressä sijaitseva omistuskohde Kevätkatu (Versokuja 2, 12 asun-toa) koostuu kahdesta rivitalosta. Ekologinen keinovalikoima on pitkältiedellisen kaltainen, mutta ilmanvaihto perustuu koneelliseen poistoon, kor-vausilma saadaan tuloilmaikkunan kautta.

Rakennuttaja: Etelä-Suomen YH-rakennuttajaArkkitehti: Arkkitehtitoimisto CASE Consulting, Kimmo Kuismanen

Asunto-oy:t Helsingin Auringonkukka (Nuppukuja 3, 31 asuntoa) jaValkoapila (Nuppukuja 4, 31 asuntoa) ovat nelikerroksisia omistuskohtei-ta, joiden leimaa-antavia piirteitä ovat eteläpuolen lasitettu parvekevyöhy-ke sekä aurinkokeräinten integrointi rakennuksen kattorakenteeseen. Sau-nat ja pyykinpesutilat on toteutettu omistuskohteeksi poikkeuksellisestiporraskohtaisesti yhteistiloina. Ilmanvaihto perustuu keskitettyyn koneelli-seen tulo-poistoilmanvaihtoon (+LTO). Lisäksi rakennuksissa on käytettyasennuslattioita muunneltavuuden parantamiseksi.

Rakennuttaja: Skanska KoditArkkitehti: Arkkitehtitoimisto Kirsti Sivén

Asunto-oy Helsingin Keltavuokon (Tilanhoitajankaari 22, 63 asuntoa)kaksi kerrostaloa muodostavat portin suurelle vihreälle korttelipihalle.Omistuskohde kuuluu alueelliseen aurinkolämpöjärjestelmään. Ilmanvaih-to perustuu koneelliseen tulo-poistojärjestelmään lämmön talteenotolla va-rustettuna. Kohteen ekologisia erityispiirteitä ovat muunneltavat parvek-keet sekä istutusten biodiversiteetti.

Rakennuttaja: Skanska KoditArkkitehti: Arkkitehtitoimisto Erat, Bruno Erat

Kahdesta nelikerroksisesta kerrostalosta ja kahdesta rivitalosta muodostuvaKTA EkoViikki (Tilanhoitajankaari 28, 87 asuntoa) on alueen suurin asun-tokohde. Kohde kuuluu aurinkolämpöjärjestelmään. Ilmanvaihto perustuukoneelliseen poistoon ja tuloilmaikkunoihin, joista osa on vaihdettu äänene-ristyssyistä normaaleihin ikkunoihin (Huom näin tehtiin kadun puolellaheti). Muu ekologinen keinovalikoima noudattelee alueen päälinjoja.Edellisen jatkona sijaitseva ASO Eko-Viikki (Tilanhoitajankaari 30, 38asuntoa) koostuu nelikerroksisesta kerrostalosta ja kahdesta rivitalosta.Asumisoikeuskohde poikkeaa edellisestä hallintamuodon ohella ilmanvaih-tojärjestelmältään, joka on tehostettu painovoimainen ilmanvaihto ja tuloil-maikkunat pihan puolella. Kohteen piharakennuksen katteena on Eko-Vii-kin suurin yksittäinen aurinkokeräimistö.

Rakennuttaja: Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto ATTArkkitehti: Arkkitehtitoimisto Jukka Turtiainene

3

4

6

5

22

Norkkokuja 3 ja Norkkokuja 4 ovat vuokrakerrostaloja, joista jälkimmäi-nen kuuluu aurinkolämpöjärjestelmän piiriin, asuntoja yhteensä 61 kpl.Molempien ilmanvaihto on toteutettu koneellisena tulo-poistojärjestelmä-nä lämmön talteenotolla. Ekologinen keinovalikoima noudattelee Eko-Vii-kin standardia.

Rakennuttaja: VVOArkkitehti: Arkkitehdit Hunga Hunga Osuuskunta

Asunto-oy:t Helsingin Rosmariini, Minttu ja Basilika (Tilanhoitajankaa-ri 17, 19 ja 21, asuntoja yhteensä 105 kpl) sijoittuvat vapaamuotoisesti alu-een kokoojakadun länsipuoliseen rinteeseen. Neljän pistetalon leimaa-anta-va piirre on eteläjulkisivun yhtenäinen lasitettujen parvekkeiden vyöhyke.Ekologista peruskeinovalikoimaa hyödyntävät omistustalot on varustettuhuoneistokohtaisin tulo-poistoilmanvaihtojärjestelmin (+LTO).

Rakennuttaja: YITArkkitehti: Arkkitehti Oy Reijo Jallinoja

Asunto-oy:t Helsingin Eko-keidas (Norkkokuja 10) ja Eko-helmi (Nork-kokuja 9) käsittävät yhteensä viisi omistusrivitaloa, joissa on yhteensä 31asuntoa. Kohteissa on huoneistokohtainen tulo-poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla varustettuna. Talojen alustatilat on tuuletettu koneellisesti.

Rakennuttaja: VVOArkkitehti: Arkkitehtitoimisto Matti Porttinen

Norkkokuja 6 ja Norkkokuja 7 käsittävät molemmat kolme asumisoike-ustaloa kerros- ja rivitalon yhdistelminä, asuntoja yhteensä 68 kpl. Kohteetpoikkeavat ilmanvaihtojärjestelmiltään toisistaan, molemmissa on keskitet-ty tulo-poistoilmanvaihto, mutta vain 7 on varustettu lämmön talteenotol-la. Talojen alustatilat on tuuletettu koneellisesti. Ekologinen keinovalikoi-ma noudattelee Viikin standardia.

Rakennuttaja: VVOArkkitehti: Arkkitehdit Hunga Hunga Osuuskunta

7

8

9

10

23

Asunto-oy Helsingin Korianteri (Tilanhoitajankaari 18, 55 asuntoa)koostuu nelikerroksisesta kerrostalosta ja kahdesta rivitalosta. Taloissa onhuoneistokohtaiset lämmön talteenotolla varustetut ilmanvaihtojärjestel-mät, jota säätelee LON-periaatteella toimiva DDC-järjestelmä. Rivitaloihinliittyvät erilliset kasvihuoneet.

Rakennuttaja: YITArkkitehti: Arkkitehtitoimisto Jukka Turtiainen

Asunto-oy Helsingin Salvia (Tilanhoitajankaari 23, 39 asuntoa) on alueenmassiivinen porttirakennus. Omistuspistetalon parvekerakenteeseen on in-tegroitu aurinkosähköpaneelisto, jonka yhteenlaskettu pinta-ala on 200 m2.Paneeleista saatava sähkö hyödynnetään kiinteistösähkössä. Rakennus onvarustettu huoneistokohtaisella koneellisella tulo-poistoilmanvaihdolla (+LTO).

Rakennuttaja: YITArkkitehti: Arkkitehti Oy Reijo Jallinoja

Asunto-oy Niittyleinikki (Nuppukuja 9, 21 asuntoa) on kymmenestä pa-ritalosta ja erillis-huoltorakennuksesta koostuva omistuskohde. Talot on va-rustettu asuntokohtaisin tulo-poistoilmanvaihtojärjestelmin (+LTO). Koh-teet hyödyntävät passiivista aurinkoenergiaa kaksikerroksisten viherhuonei-den avulla. Yhteen asunnoista on toteutettu huoneistokohtainen aurinko-sähköjärjestelmä.

Rakennuttaja: SkanskaArkkitehti: Arkkitehtitoimisto Kirsti Sivén

Asunto-oy Helsingin Ahomansikka (Nuppukuja 5-7) on syksyllä 2004valmistuva neljän kerros-rivitalon kohde, jossa on 44 asuntoa. Rakennuksis-sa on asuntokohtainen tulo-poistoilmanvaihto +LTO. Saunat ja pesulatilatsijoittuvat piharakennuksiin.

Rakennuttaja: SkanskaArkkitehti: Arkkitehtitoimisto Kirsti Sivén

11

12

13

14

24

Tontinvarausehtojen mukaan kaikkien Eko-Viikin hankkeiden tuli sisältääekologista koerakentamista. Ekologisten kriteerien vaatimusten täyttämi-seksi rakennuksissa on esimerkiksi tavanomaista paksummat lämpöeris-teet, paremmin eristävät ikkunarakenteet ja lämmöntalteenotto poistoil-masta joko huoneistokohtaisesti säädettävänä tai keskitettynä. Aurinko-energian hyödyntäminen on asuinrakennuksissa näkyvin ekoteema, muttasen ohella alueella toteutui paljon muutakin.

AURINKOENERGIAN HYÖDYNTÄMINENAurinkoenergia on yksi Eko-Viikin keskeisistä energiansäästökeinoista jakehittämisteemoista. Asemakaavaa laadittaessa periaatteena oli, että mah-dollisimman moni talo suuntautuisi etelään niin, että asuntoihin ja oleskelu-tiloihin saadaan suoraa auringonvaloa. Viikkiin onnistuttiin myös saamaanSuomessa uraauurtavia, aurinkoenergiaa aktiivisesti hyödyntäviä kehitys-hankkeita, joihin osallistui kotimaisten yritysten ohella myös ulkomaisiapartnereita. Rahoitustukea on saatu Euroopan komissiolta, Tekesiltä ja ym-päristöministeriöstä.

Alueellinen aurinkolämpö -projekti valmistui syksyllä 2001 ja siihen osal-listui viisi asuntorakennuttajaa. Se on edelleen lajissaan Suomen suurin. Au-rinkolämmön piirissä on kahdeksan asuntoyhtiötä ja niissä 368 asuntoa.Järjestelmät ovat hankekohtaisia ja peruslämpö saadaan kaukolämpöver-kosta. Aurinkoenergialla lämmitetään käyttövettä, osittain myös kylpyhuo-neita. Itävaltalaisen yhteistyökumppanin toimittamat aurinkokeräimet (yh-teensä 1248 m2) on asennettu talojen kattorakenteisiin ja mitoitettu siten,että niistä saadaan yli kolmannes vuotuisesta lämpimän käyttöveden ener-giatarpeesta.

SUNH-projekti (Solar Urban New Housing) on matalaenergiatalo, johonliittyy aurinkolämmön ohella muutakin energian säästöön ja puurakenta-miseen liittyvää kehitystyötä. Hankkeen rakennutti Helsingin Asuntotuo-tantotoimisto, se valmistui kesällä 2001 ja siinä on kerros- ja rivitaloissa yh-teensä 44 asuntoa.

Aurinkosähkö-talo (As Oy Helsingin Salvia) valmistui keväällä 2003 Eko-Viikin eteläreunaan. Se on Suomen ensimmäinen aurinkosähköä käyttäväasuinkerrostalo. Aurinkokennot on laminoitu parvekekaiteen sisään ja netuottavat sähkötehoa 24 kW, jolla tyydytetään 15-20 % kiinteistösähköntarpeesta. Kesäaikaan yli jäävä aurinkosähkö siirtyy sähkön jakeluverkkoonja palautetaan talvella taloyhtiön käyttöön. YIT:n rakennuttamassa hank-keessa on 39 asuntoa.

Ekologisia teemojaasuntorakentamisessa

25

MUUNTOJOUSTAVA PUUKERROSTALOEko-Viikissä puuta on käytetty pientalojen runko- ja julkisivumateriaalina,kerrostaloissa täydentävinä rakennusosina ja alueen palvelurakennuksissa.Helasin rakennuttama Muuntojoustava puukerrostalo -hankkeessa (Nup-pukuja 6) kehitettiin pienkerrostaloon soveltuvaa puurakenteista välipoh-jaa, joka salli huoneistojen väliseinien vapaan sijoittamisen ja muuntojousta-van tilasuunnittelun. Rakenne perustuu avoimen, kehäjäykistetyn puupila-rirungon ja erityisen “erilliskannakevälipohjan” yhdistelmään.

PAINOVOIMAINEN ILMANVAIHTOPainovoimaista ilmanvaihtoa ja siihen liittyvää tuloilmaikkunaa kehitettiinkerrostalo- ja rivitaloyhtiöissä. Talojen poistohormeihin on katoille asennet-tu yli 200 kääntyvää tuulihattua. Osassa taloista on lisäksi 10 watin sähkö-tuuletin poistokanavassa. Ilmanvaihdon säätö osoittautui tuulisella paikallavarsin hankalaksi ja vaatii vielä kehitystyötä.

ASUKASOSALLISTUMINENAsukkaiden osallistuminen suunnitteluun vietiin tavallista pitemmälle He-lasin asumisoikeuskohteessa (Nuppukuja 6). Asukkaat valittiin kohteeseenjo suunnittelua käynnistettäessä. Koska rakennuksen runkorakenne mah-dollistaa seinien ja tilojen melko vapaan sijoittelun, voitiin asukkaiden toi-veet ottaa hyvin huomioon.

YHTEISSAUNASkanskan kerrostaloissa kokeiltiin hyvällä menestyksellä porraskohtaisiasaunoja ja pesuloita kerroksissa asuntojen lähellä, jolloin huoneistosaunoistavoitiin omistusasuntoyhtiöissä luopua. Yhteissaunoja on rakennettu myöspiharakennuksiin, osin puulämmitteisinä. Kuvassa HELASin kohteen puu-lämmitteinen sauna.

2

26

VEDENKULUTUKSEN MITTAUSLähes kaikkiin asuntoihin on asennettu vesimittarit kulutuksen huoneisto-kohtaista laskutusta varten. Paras houkutin säästöön on, jos asukas maksaasiitä mitä käyttää. Tosin kulutuksen mukainen laskutus on vasta osassa yh-tiöitä toiminnassa.

LASITETUT PARVEKKEET JA VIHERHUONEETKaikissa asunnoissa on rakennustapamääräysten edellyttämä lasitettu par-veke, viherhuone tai terassi, mikä oikein käytettynä säästää lämmitysener-giaa, mutta on myös asumisviihtyisyyttä lisäävä tekijä.

VILJELYPALSTATEkologisena teemana voidaan pitää myös sitä, että tonteilla on runsaasti vil-jelypalstoja asukkaille ja istutuksista suuri osa on hedelmäpuita ja marja-pensaita. Muutamalla tontilla on myös maakellari.

LUONNONMUKAINEN MATALAENERGIATEKNIIKKAEko-Viikin ryhmärakentamiskohteisiin sisältyy useita mielenkiintoisia eko-logisia teemoja, mm. hirsirakentaminen, pellettilämmitys ja maalämmönkäyttö. Hankkeista innovatiivisin yhdistää luonnonmukaiset materiaalitmatalaenergiarakentamiseen. Versokuja 10 on kolmen asunnon rivitalo,jonka kantava runko ja julkisivut ovat puuta, seinät on eristetty olkipaaleinsekä ala- ja välipohja turpeella. Ilmanvaihtojärjestelmä ottaa korvausilmanesilämmitettynä ryömintätilan ja tulisijan kautta. Kohde on vielä raken-teilla.

15

27

Eko-Viikin alueelle sijoittuu myös useita julkisia palvelurakennuksia, joidentoteutuksessa on noudatettu alueen ekokriteerejä. Monessa kohteessa onkokeiltu myös muita ekologisia innovaatioita. Julkisten palvelujen ohellaalueella sijaitsee päivittäistavarakauppa.

Päiväkoti Auringonkukka, Eko-Viikin itäreunassa, suunniteltiin syksyllä1996 pidetyn yleisen suunnittelukilpailun “Kestävän kehityksen päiväkoti Hel-singin Viikkiin” pohjalta. Kilpailun voitti arkkitehtiryhmän Quad työ. Mo-net kilpailutyön kehitysideoista karsiutuivat kustannustekijöiden takia japäiväkodin valmistuminen viivästyi kesään 2002. Päiväkodissa on käytössäLON-järjestelmä, joka säätelee automaattisesti lämmitystä ja ilmastointiahenkilömäärän ja käytön mukaan. Tilarakenteeltaan rakennus on vyöhyk-keinen: pohjoisosa on paksumpien seinärakenteiden suojaama, etelänpuo-lella vaippa muuttuu lasisemmaksi.

Päiväkoti Kamomilla on pilottikohde Helsingin rakennusviraston “Ekolo-ginen päiväkotituotanto” -projektissa. Hankkeen tavoitteina oli mm. energi-ankulutuksen alentaminen noin 30 % normaalitasosta, terveellinen sisäil-ma, muuntojoustavuus, energiaa säästävä talotekniikka, ylläpitonäkökoh-dat huomioonottava suunnittelu, päästöjen minimointi elinkaaren ajallasekä päiväkodin käyttäjien informoiminen ja yhteistyön kehittäminen. Ka-momilla valmistui kesällä 2001.

Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu rakennettiin ekoalueellesuunnittelukilpailun voittaneen ARK-house arkkitehtien ehdotuksen poh-jalta. Koulussa opiskelee lähes tuhat peruskoulun ja lukion oppilasta sekävuosittain noin 250 opettajaharjoittelijaa. Viikin norssi muutti Etelä-Haa-gasta uuteen koulurakennukseen kesällä 2003. Kestävä kehitys on otettuosaksi koulun kaikkea toimintaa ja Viikin norssi on mukana Opetushallituk-sen ao. pilottiprojektissa.

Asukastalo Kiila valmistui vuoden 2002 lopulla Kevättorille arkkitehtitoi-misto Case Consult:in suunnitelman mukaan. Puolet asuintalojen kerhoti-loista rakennetaan Viikissä yhteisiin asukastaloihin, jotka tarjoavat parem-mat ja monipuolisemmat tilat askarteluun, liikuntaan, perhejuhliin ja koko-uksiin yms. yhteistoimintaan. Rakennus- ja ylläpitokustannukset sisältyvätasuntojen hintaan ja hoitovastikkeeseen tai vuokraan. Latokartanoon raken-netaan kaikkiaan viisi asukastaloa, joista kukin suuntautuu erityyppiseentoimintaan, esim. Kiila painottuu käden taitoihin. Siinä on tilat ja työkalujapienimuotoisiin puu-, metalli- ja tekstiilitöihin.

Ekotavoitteita myös Viikin palveluissa

16

17

18

19

28

Ekologista kunnallistekniikkaaja puistorakentamista

Talonrakentamisen ohella Viikissä asetettiin korkeat tavoitteet kunnallis-tekniikan ja viherrakentamisen osalle. Eko-Viikin alueella ja ympäristössätoteutettiinkin useita aiheeseen liittyviä ekologisia innovaatioita.

SAVIKATUTilanhoitajankaarelle rakennettiin vuonna 1997 noin 120 m pitkä koekatu-osuus, jossa Viikin pelloilta kaivettuun saveen sekoitettiin kalkkia ja se-menttiä yms. lujiteaineita. Näin stabiloitu savi tiivistettiin kadun kantavankerroksen alaosaan korvaamaan soraa ja mursketta. Pyrittiin löytämään ra-kennustoiminnasta tuleville ylijäämäsaville hyötykäyttöä ja samalla säästä-mään uusiutumattomia soravaroja. Hanke kuului Tekesin ympäristögeotek-niikan tutkimusohjelmaan. Koerakentaminen osoitti, että ylijäämäsaviavoidaan käyttää hyväksi katurakentamisessa. Uudesta katurakenteesta teh-tiin myös suunnitteluohjeet, mutta menetelmää ei ole vielä otettu laajem-min käyttöön.

KATUPUIDEN KANTAVA KASVUALUSTAViikkiin on rakennettu koekatuosuudet, joilla ensimmäisen kerran tutki-taan katupuiden erilaisia kasvualustoja ja niiden vaikutusta puiden menes-tymiseen. Norkkokujalle ja Versokujalle istutettiin vuonna 2002 pilariter-valeppiä ja Pasteurinkadulle lehmuksia. Kasvualustaan ja puihin asennettiinelektronisia mittalaitteita, jotka lähettävät seurantatiedot olosuhteista sekäpuiden kasvusta ja viihtymisestä automaattisesti langattoman GPS-verkonkautta Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen tutkijoille. Tutkimus-tulosten perusteella laaditaan katupuiden kantavan kasvualustan suunnitte-lu- ja rakentamisohjeet. Kehittämishankkeesta vastaavat rakennusvirastonkatu- ja viherosasto sekä Helsingin yliopisto ja se on saanut rahoitustukeaTekesistä.

TUULIMYLLYVALAISINViikinojan puistoon pystytettiin vuonna 2002 Helsingin Energian ja raken-nusviraston viherosaston yhteistyönä koemielessä valaisinpylväs, jonka no-kassa oli pieni tuulimylly. Generaattorin tuottama sähkö johdettiin suoraan12 voltin jännitteellä toimivaan puistovalaisimeen, jonka kirkkaus vaihtelituulen nopeuden mukaan ja tyynellä säällä valaisin pysyi pimeänä. Kokei-lun tarkoituksena oli energiansäästön ohella havainnollistaa tuulienergianolemusta ja käyttökelpoisuutta sekä toimia samalla ympäristötaideteokse-na. Suunnitelmissa oli pystyttää vielä muutama valaisin lisää. Osoittautuikuitenkin, että matalalla olevat tuuligeneraattorit ovat liian herkkiä ilkival-lalle ja hankkeesta luovuttiin.

29

TALOTEKNIIKKAA JA LAAJAKAISTAYHTEYKSIÄTalotekniikan laitteistotoimittajista riippumattoman hajautetun tietojärjes-telmän (LON) kehittämiseksi laadittiin Viikkiin vuonna 1997 suunnittelu-ohje osana Tekesin teknologiaohjelmaa. Projektia johti rakennusviraston ta-lotekninen yksikkö ja siihen osallistui mm. Suomen toimitila- ja rakennut-tajaliitto RAKLI. Suunnitteluohje jaettiin rakennuttajille ja sitä sovellettiinpilotteina Viikin päiväkodeissa ja asuntohankkeessa. Avoin ja hajautettu tie-totekniikka mahdollistaa valaistuksen, lämmityksen, ilmanvaihdon, luki-tusten yms. pitkälle viedyn hallinnan tietotekniikan ja automaation avulla.Sillä voidaan parantaa asumisen mukavuutta ja turvallisuutta sekä vähentäätarpeetonta energian ja veden kulutusta.Eko-Viikin rakentamisvaiheessa laajakaistaiset tietoliikenneyhteydet teki-vät tuloaan asuinalueille. Kaupunginkanslia teki vuonna 1998 yhteistyössäHelsingin Puhelimen kanssa noin 150 asuntoon asukaskyselyn, joka osoitti,että viikkiläiset olivat erittäin kiinnostuneita hyödyntämään uusia tietolii-kennepalveluja. Viikkiin on rakennettu katurakentamisen yhteydessä kah-den operaattorin valokaapeliverkot ja lisäksi katuosasto rakensi putkivara-uksen kaupungin alueellista tietoliikenneverkkoa varten.

HULEVESIJÄRJESTELMÄHulevesien ympäristöystävällinen hallinta on Viikin keskeisiä tavoitteita.Asemakaavamääräysten mukaan alueella tulee rakenteellisin ja muin toimenpi-tein mahdollisimman suuressa määrin hidastaa sade-, sulamis- ja kattovesien virta-usta ja imeyttää vedet maaperään. Eko-Viikin savipohjainen maaperä ei annaedellytyksiä imeytykseen, mutta luonnonmukaistettu Viikinoja ja asuin-korttelien väliset vihersormet toimivat hyvin hulevesien hidasteena. Tont-tien pintavedet kerätään kourujen ja painanteiden kautta vihersormiin janiistä Viikinojaan. Järjestelmään kuuluu tonteilla runsaasti käsipumpuillavarustettuja sadevesikaivoja, joista asukkaat saavat kasteluvettä viljelypals-toilleen. Hulevesien hallinnasta on laadittu erillinen seurantaraportti.

VIIKINOJASTA PUROSuoraan Viikin peltoalueen halki kulkeva Viikinoja siirrettiin rakentamisentieltä asuinkortteleiden reunaan puistoalueelle ja rakennettiin uudelleenluonnonmukaisin periaattein. Uomasta tehtiin mutkitteleva ja siinä on poh-japatoja, lammikoita ja tulvavesitasanteita. Viikinojan virtaama vaihteleemittapadolla saatujen tulosten mukaan välillä 5-500 litraa sekunnissa. Kes-kikesällä oja saattaa olla lähes kuiva, mutta rankka ukkossade saa aikaantulvan. Uoman muotoilun ja kasvillisuuden tarkoituksena on hidastaa ve-den kulkua ja samalla parantaa veden laatua ennen sen virtaamista luon-nonsuojelualueelle merenlahteen. Purouomaan ja sen reunoille on istutettukotimaista monilajista kosteikkokasvillisuutta.Helsingin ympäristökeskus seuraa Viikinojan vedenlaatua ja virtaamia. Ra-kennusviraston viherosasto on tutkinut uomaan istutettujen kasvien menes-tymistä ja hyönteisten määrää seurantaprojektissa. Viikinojan kasvillisuuson jo nykyisellään, parin kasvukauden jälkeen, rehevää ja tarjoaa suojaa lin-nuille, pieneläimille ja hyönteisille.

LASTEN JA NUORTEN PUISTO VIIKKARIViikinojan puiston yhteydessä olevan lasten ja nuorten puiston tavoitteenaon ekologisia periaatteita soveltamalla tuottaa kohtauspaikka Viikin asuk-kaille. Suunnitelma perustuu kutsukilpailun voittaneeseen Molino Oy:nlaatimaan ehdotukseen, jonka keskeinen idea oli, että kaikkea ei rakennetaheti valmiiksi vaan osa puistosta vain esirakennetaan tulevien käyttäjien jat-komuokkausta varten. Puistossa on myös toimintaan sisätiloja tarjoava ra-kennus ja puiston toiminta on osittain ohjattua. Viikkari on sosiaaliviraston,nuorisoasiainkeskuksen ja rakennusviraston viherosaston yhteishanke ja seotettiin käyttöön syksyllä 2003.

<<

20

21

30

PUUTARHAVILJELYKESKUSKeskelle Viikin kaupunginosapuistoa metsäsaarekkeen yhteyteen on raken-nettu puutarhaviljelykeskus, josta lähialueiden asukkaat voivat vuokrata 5-10 aarin suuruisia viljelypalstoja. Ensimmäisessä vaiheessa on toteutettu140 viljelypalstan alue, joka valmistui 2003. Suunnitelmaan kuuluvat myöskotieläimet sekä navettarakennus ja viljelijöitä palveleva yhteistila, joidenaikataulu on avoin. Kaupunki rakensi viljelykeskuksen ja vuokrasi alueenViikki-Seuralle. Se vuokraa palstat edelleen asukkaille ja järjestää kesäjuhliaalueella olevassa Vadelmakallion ladossa.

PUISTON SUOJAKSI MELUMUURI GRANIITISTASimo Klemetinpojan korttelipuiston suojaksi Lahdenväylän liikennemeluavastaan rakennettiin vuonna 1998 graniittikuutioista noin 170 metrin pi-tuinen melumuuri. Suunnitelma perustuu Teknillisen korkeakoulun ja Tai-deteollisen korkeakoulun opiskelijoille järjestettyyn kilpailuun, jolla haet-tiin ideoita kierrätystuotteista rakennettavaan meluesteeseen. Tarkoitukse-na oli, että tarvittavat noin kuution graniittilohkareet saadaan viereiseltäkatutyömaalta. Kallion laatu osoittautui kuitenkin liian heikoksi ja kivetovat muualta tuotua louhimon ns. kakkoskiveä.

JÄTEHUOLLON KEHITTÄMISHANKKEETKaavoituksen alkuvaiheessa Latokartanoon laadittiin jätehuollon yleissuun-nitelma. Siinä esitettiin mitoitusperusteet kiinteistöjen jätetiloille niin, ettäniihin mahtuvat tarvittavat keräyssäiliöt myös kiinteistökohtaisesti erotel-taville jätejakeille ja kompostorille. YTV:n jätehuoltolaitos luopui vuonna2001 suunnitelman toteutuksesta, koska jätelainsäädännön muutoksessavastuu pakkausjätteiden keräyksestä ja hyötykäytöstä oli siirtynyt pakkaus-alalle ja kaupalle. Nämä taas eivät olleet kiinnostuneita kierrätyspisteidenrakentamiseen ja ylläpitoon asuntokortteleissa, joten aloitusalueelle jo ra-kennetut tilat otettiin muuhun asukaskäyttöön. Kiinteistökohtaiset jäteti-lojen mitoitusohjeet on kuitenkin sisällytetty Latokartanon asemakaavoihinliittyviin rakentamistapamääräyksiin.

Myös biojätteiden kompostointilaitoksen rakentamista Viikin koetilan yh-teyteen selvitettiin Helsingin yliopiston, kaupungin ja yritysryhmän yhteis-työnä. Tarkoitus oli rakentaa pilot-laitteisto, jossa käsiteltäisiin Eko-Viikinja yliopistoalueen biojätteitä yhdessä karjanlannan kanssa ja tuotettaisiinkompostimultaa. Järjestelmään sisältyi myös jätteiden keräysauton ja kier-rätysmateriaalista valmistettavien keräysastioiden kehittäminen. Yritysryh-män tavoitteena oli saada aikaan vientikelpoinen tuote, jossa Viikin pilot-järjestelmä toimisi mallikohteena. Hankkeesta teetettiin esiselvitys vuonna2001, mutta yritysryhmä ei saanut rahoitusta järjestymään ja hanke rauke-si.

22

23

31

Oman leimansa Viikin ekologiaan tuovat alueen muut toimijat, etenkinHelsingin yliopisto. Myös Eko-Viikin pohjoispuolelle toteutuksen alla ole-villa Latokartanon asuinalueilla ovat ympäristötavoitteet korkeat sekäasuinrakentamisessa että palveluissa.

Helsingin yliopisto on rakentamisessaan vahvasti profiloitunut ekologisenkestävyyden edistämiseen. Viikkiin sijoittuva yliopiston biotieteiden kam-pusalue tarjoaa tästä hyviä esimerkkejä. Infokeskus Korona on Helsinginyliopiston Viikin kampuksen päärakennus. Vuonna 1999 valmistunut ra-kennus sisältää yliopiston tiedekirjaston, kaupungin Viikin kirjaston, kam-puksen keskeiset luento- ja kongressitilat sekä hallinto- ja palvelutiloja. Ra-kennuksen ympyrämuodolla ja kaksoisjulkisivulla on arkkitehtuurin lisäksiekotekninen funktio. Lasinen vaippa pienentää lämpöhäviöitä talvisin ja vä-hentää jäähdytystarvetta kesäisin. Lasi- ja muuriseinän välistä tilaa käyte-tään raitisilman esilämmitykseen talvella ja viilentämiseen kesällä. Kaarevamuoto mahdollistaa raitisilman oton vuodenajoista riippuen rakennukseneri puolilta. Rakennuksen lämmitysenergian kulutus on noin puolet tavalli-sen laitosrakennuksen lämmitysenergiasta. Tähän vaikuttaa osaltaan LVI-tekniikkaan kehitetty urakkamuoto, jossa urakoitsija vastaa viiden ensim-mäisen vuoden ajan rakennuksen ylläpidosta. Rakennus sai vuonna 2000Helsingin rakentamisen ruusun ja ARK-house arkkitehdit Oy vuonna 2002rakennustaiteen valtionpalkinnon.

Gardenia-Helsinki on kaupungin ja yliopiston viherkeskus, joka antaa tie-toa ympäristön tilasta sekä mahdollisuuksista parantaa asuinympäristönlaatua. Suunnitelma perustuu vuonna 1997 järjestetyn yleisen suunnittelu-kilpailun voittaneeseen arkkitehtityöhuone Artto, Palo, Rossi, Tikka Oy:nlaatimaan ehdotukseen. Vuonna 2001 valmistunut Gardenia käsittää päära-kennuksen ja kaksi erillistä liike-rakennusta. Päärakennuksessa sijaitseekaupungin talvipuutarha, viher- ja ympäristötietokeskus, luontokoulu sekäkahvila ulkoterasseineen. Liikerakennuksissa on pohjakerroksessa viheralanyrityksille tarkoitettuja liiketiloja ja toisessa kerroksessa toimistotilaa. Lii-ketilojen käyttöönotto tarkoitettuun toimintaan on viivästynyt. Piha-alu-eista on tavoitteena kehittää monipuolinen kokonaisuus, jonka osia ovatmm. mallipihat, hyötypuutarhakasvitarhat ja japanilainen puutarha.

Viikin puukerrostaloprojekti loi perustan uusien puukerrostalojen raken-tamiselle Suomessa. Vuonna 1994 osana Tekesin puurakentamisen kehittä-misohjelmaa käynnistynyt hanke huipentui vuonna 1995 järjestettyynsuunnittelu-, tuotekehitys- ja toteutuskilpailuun, johon osallistui kaikkiaan43 rakennusliikkeen, suunnittelijoiden ja puualan yrityksen yhteistyössävalmistelemaa ehdotusta. Voittajaksi valittu Rakennusliike S. Horttanaisenja Arkkituuritoimisto Mauri Mäki-Marttusen laatima ehdotus toteutettiinyliopiston opetus- ja tutkimustilan itälaitaan pienen pohjavesilammen ran-taan ja se valmisti 1997. Se käsittää 65 Helsingin yliopiston työsuhdeasun-toa 2-4 kerroksisissa taloissa. Rakennusten runkojärjestelmä perustuu kan-taviin seiniin ja rakenteet ovat pääosin sahatavararunkoisia elementtejä. Jul-kisivut on verhottu kasettimaisilla puuelementeillä, jotka on kiinnitettyruuveilla ja ne voidaan tarvittaessa irrottaa huoltoa varten tai vaihtaa. Ker-rostalojen kaikki asunnot ja porrashuoneet on sprinklattu ja asunnoissa onlisäksi verkkovirtaan kytketyt palovaroittimet.

Ekologisia rakennushankkeitamuualla Viikissä

24

25

24

Puu soveltuu uusiutuvana luonnonmateriaalina hyvin Viikin ekologisiin ta-voitteisiin ja alueella on muitakin puurakentamisen kehittämishankkeita.Korttelitalo Leskenlehti rakennettiin suunnittelukilpailun voittaneenArkkitehtitoimisto A-konsultit Oy:n ehdotuksen pohjalta Latokartanonkeskiosaan. Korttelitalossa on päiväkoti ja pienten lasten koulu ja se otettiinkäyttöön syksyllä 2003. Viikin puukirkko rakennetaan Latokartanon lähi-palvelukeskukseen ja se vihitään käyttöönsä syksyllä 2005. Suunnittelustavastaa arkkitehtitoimisto JKMM. Kirkon julkisivut verhotaan käsittele-mättömällä haapapaanulla.

28

27

32

3Eko-Viikki on alkukesästä 2004 miltei valmiiksi ra-

kennettu, kun viimeisetkin tontit Nuppukujan län-

sipuolella ovat valmistumassa.

Arvioitaessa Eko-Viikin lopputulosta tänä päi-

vänä tulee muistaa, että vie oman aikansa, ennen

kuin asuinalue kehittyy ”omaksi itsekseen”. Ra-

kennusvirheitä korjataan, järjestelmiä säädetään

ja opetellaan käyttämään. Kunnallistekniikka ja

palvelut täydentyvät, sosiaalinen ympäristökin va-

kiintuu. Viikin tapauksessa viimeisen silauksen an-

tavat kasvillisuus ja puusto, jotka vuosi vuodelta

rehevöityen pehmentävät ympäristöä ja juurrut-

tavat rakentamisenkin paremmin maisemaan.

Paljon voidaan kuitenkin jo nyt sanoa ympäris-

tötavoitteiden täyttymisestä ja kaupunkiraken-

teen ominaisuuksista. Sen, onnistuttiinko Eko-Vii-

kissä, voi kukin päätellä itse. Joka tapauksessa

Eko-Viikin askel oli otettava ennen seuraavaa

harppausta.

Tulokset

33

rake

nnet

tu y

mpä

rist

ö

Norkkokuja ja Versokuja (oikealla)

Istutusalue, joka voidaan tarvittaessa muuttaa autopaikoiksi

Kun vertaa miltei valmiiksi rakennettua Eko-Viikkiä v. 1995

pidetyn asemakaavakilpailun tulokseen, voi todeta, että

alue on toteutunut pääpiirteittäin voittaneen kilpailuehdo-

tuksen mukaisena. Katualueille EkoViikin keskeisen 3-5 -

kerroksisten kerrostalojen rajaaman suurkorttelin koko-

naisilme on melko sulkeutunut. Alueen sisäosissa rakennuk-

set ovat 2-3 -kerroksisia ja miljöö on vaihteleva ja rento.

Jo nyt, vielä keskeneräisenäkin alue on varsin vehreä. Kil-

pailuehdotuksen keskeiset ideat: kivetyt pihakadut, joihin

rakennukset liittyvät ja etenkin tontteihin liittyvät viher-

sormet viljelypalsta-alueineen ovat alueen parasta antia.

Asukkaat ovat ottaneet viljelypastat haltuunsa ja tulokse-

na on pihojen ”siisteyden” kontrastina vihersormien ”hal-

littu hoitamattomuus” - viljelykasvien sekä kukkien run-

saus.

Alueen julkisin tila on Kevättori, jonka varsilla sijaitse-

vat palvelut sosiaali- ja terveysasema, kauppa, kerhotalo

ja koulu. Pihakadut, kuten myös tonteilla sijaitsevat vilje-

lypalsta-alueet ovat asukkaiden yhteisiä puolijulkisia tilo-

ja, kun taas pihat ovat selvästi tonttikohtaisia. Pihakatujen

osalla toteutunutta voimakkaampi ja rennompi arkkitehto-

ninen ote ja katukokonaisuuksien korostaminen olisi tuke-

nut alueen rakennetta. Rakentamistapaohjeiden mukainen

pihakatujen rajausmääräys ei myöskään ole toteutunut

johdonmukaisesti. Oman vaikutuksensa kaupunkikuvaan

tekee autopaikkamäärän toteutuminen yleensä maksimin

mukaan; kaavassa annettu mahdollisuus käyttää osa pysä-

köintialueista muuhun tarkoitukseen jäi hyödyntämättä.

Eko-Viikin tapaisessa tilallisesti avoimessa kaupunkira-

kenteessa vaarana on sekavuus, jos rakennusten arkkiteh-

tuuri ei riittävän voimakkaasti sido kokonaisuutta. Tämä

onkin alueella havaittavissa etenkin Viikintieltä ja idästä

peltoalueelta katsottuna. Tilanne kuitenkin paranee, kun

Eko-Viikkiä etelässä ja idässä rajaava kasvillisuus rehevöi-

tyy. Asukaskyselyn palautteena osa asukkaista koki myös

alueen rakentamisen tiiviyden ongelmana.

Rakennettu ympäristö odotusten mukainen

34

vihe

rym

päri

stö

”Loistavaa, että ei omaa

vaan taloyhtiön sauna!

Oma sauna vie turhaa tilaa

ja on ’kosteusongelma’.

Sähköäkin kuluu hurjasti.”Asukaskyselyn kommentti

”Varastotila omalla

porrastasanteella erin-

omainen ratkaisu. Laitettu

iso parveke pieneen

asuntoon, parempi kuin

viherhuone.”Asukaskyselyn kommentti

Rakennusten kattomuodot antavat Eko-Viikille “ekoarkkitehtuuri”-ilmettä

Alueen rakentamistapa ja arkkitehtuuri ovat varsin perin-

teisiä. Rakennustyypit ovat pääosin normaaleja kerrostalo-

ja tai rivitaloja. Kerrostaloista poikkeuksen muodostaa Ti-

lanhoitajankaari 20, joka sisältää kiinnostavan sivukäytä-

väratkaisun.

Ulospäin näkyvää, poikkeavaa normaalirakentamisesta

on etelään suuntautuvienlasitettujen parvekkeiden ja vi-

herhuoneiden suuri määrä alueella. Erilainen ekologinen

”oheismateriaali” kuten aurinkokerääjät ja ilmastointi-

venttiilit asuinrakennusten katoilla, perunakellarit yms.

luovat myös ekoilmettä alueelle. Myös alueen kattomuodot

herättänevät ekologisia mielikuvia.

Asunnot saivat asukaskyselyssä hyvää palautetta valoi-

suudestaan. Isot etelänpuoleiset ikkunat, viherhuoneet ja

tehokkaat pohjaratkaisut luonevatkin viihtyisälle asumisel-

le hyvät puitteet.

Asuntojen tilasuunnittelussa keskeisiä rakennusekologiaan

vaikuttavia tekijöitä on muuntojousto. Rakentamistarpeen

vähentämisen kautta luonnonvaroja voidaan säästää, kun

rakennettavat asunnot ovat muuntojoustavia ajan, asukas-

määrän ja tarpeiden mukaan. Myös monikäyttöiset ja hyvin

suunnitellut yhteistilat voivat korvata asuntokohtaisia apu-

tiloja.

Tämä tavoite on toteutunut Eko-Viikissä erityisesti yh-

teistilojen osalla. Osassa kiinteistöjä kokeiltiin hyvällä me-

nestyksellä porraskohtaisia saunoja ja pesuloita kerroksis-

sa asuntojen lähellä, jolloin huoneistosaunoista voitiin luo-

pua. Yhteissaunoja on rakennettu myös piharakennuksiin,

osin puulämmitteisinä. Myös muiden yhteistilojen määrä

on Eko-Viikissä keskimääräistä suurempi.

Eko-Viikin alueella lähtökohtana ollut lähes puuton pelto

on asettanut omat haasteensa viherympäristölle, joka on

pitänyt kehittää paikalle aivan alusta. Toisaalta avoin läh-

tökohta on antanut rajattomasti mahdollisuuksia. Alkuvai-

he on tällaisessa tapauksessa pitkään hieman heikon oloi-

nen, kun taimet ovat vielä pieniä. Eko-Viikin tonttiekologi-

asta tehtiin seurantavaiheessa oma selvityksensä, joka va-

lottaa yksityiskohtaisesti viherympäristön tavoitteiden on-

nistumista.

Viherhuoneet jaaurinkopaneelit tuovat ekoilmettä

Muuntojouston mittaus hankalaa,tilojen yhteiskäytöstä hyviä kokemuksia

Viherympäristö monimuotoista,kerroksisuudessa puutteita

35

”Viljelypalsta pihalla on

hieno asia! Pihapiiri ei ole

liian steriili, se on suojai-

nen ja pidän sen istutuksis-

ta ja yksityiskohdista.

Kuljeskelen mielelläni

ympäriinsä ja tutkin, mitä

muut palstojen pitäjät

naapuritaloissa ovat

keksinee istuttaa. Tonttien

rajat eivät ole liian jyrkät,

siitäkin pidän.”Asukaskyselyn kommentti

Ekoalueen viljelypalstoja

Hulevesiä hyödyntävä käsipumppukaivo

Tavoitteena oli tarjota asukkaille mahdollisuus omatoi-

miseen viljelyyn. Jokaiselta tontilta löytyykin viljelypals-

ta-alue tai asuntopihakohtaiset palstatilat. Palstat on otet-

tu hyvin vastaan ja ne ovat ahkerassa käytössä. Viljely pi-

hoilla on suhteellisen pienimuotoista. Halutessaan asukkai-

den on kuitenkin mahdollista saada lisää palstatilaa Viikin

puutarhaviljelykeskuksesta. Viljelymahdollisuus tuo alu-

eelle omaleimaisuutta, ja sillä on ravinnon tuotannon li-

säksi sosiaalista merkitystä.

Kasvillisuuden monimuotoisuudelle asetetuista tavoit-

teista toteutui parhaiten lajirunsaus. Puute lajivalikoimas-

sa on kuitenkin ikivihreiden lajien, mm havupuiden vähäi-

syys. Monikerroksisuuden tavoite sen sijaan ei ole toteutu-

nut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä joitakin poikkeuk-

sia lukuun ottamatta kasvillisuusalueet käsittävät pääosin

yhden tai korkeintaan kaksi kasvillisuuskerrosta.

Eri kasvilajeista koostuvien kasviyhdyskuntien kehitte-

lyssä on Eko-Viikissä oltu melko konservatiivisia. Pääosin

kasviyhdyskunnat ovat hyvin staattisia eikä esimerkiksi

luonnossa esiintyvää lajien välistä kilpailua ja lajiston ke-

hitystä ole juurikaan odotettavissa. Kasvien uudenlaisella

ryhmittelyllä, istutustiheyksien vaihtelulla ja kasvilajien

sekoittamisella olisi ollut mahdollista kehitellä uudenlaisia

rikkaita kaupunkipihojen kasviyhdyskuntia.

Viljelypalstojen ohella hyötykasvien runsaus erottaa alu-

een tyypillisestä asuinalueesta. Hedelmäpuita ja marja-

pensaita on kaikilla pihoilla, lisäksi löytyy muita hyötykas-

veja. Käytännön toteutuksessa ja kasvien menestymisessä

on kuitenkin usein ilmennyt ongelmia, esim. hedelmäpuita

on kuollut suhteessa huomattavasti enemmän kuin muita

puita puutteellisen hoidon takia. Joissain tapauksissa asuk-

kaat ovat itse aktiivisesti ruvenneet hoitamaan pihan kas-

villisuutta, mikä on parantanut kasvillisuuden yleiskuntoa.

Ekologisen kriteeristön vaikutus pihojen kasvillisuuden

ratkaisuihin näkyy siis selvästi. Jotta ekologiset tavoitteet

kuitenkin toteutuisivat myös käytännössä, tulisi tällaisissa

ekologisissa ohjeistuksissa ja ohjelmissa huomioida kasvil-

lisuuden koko elinkaari ja kehittyminen sekä hoidon tarve

eri vaiheissa.

Istutusten hoidossa parantamisen varaa

36

KAUKOLÄMPÖsääkorjattu ominaiskulutus kWh/brm2 vuonna 2002

Eko-Viikin paras keskiarvo huonoin

vaatimustaso

20

40

60

80

100

120

140

160

Luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen rakentamisessa

ja ylläpidossa on ollut Viikin keskeisiä tavoitteita. Keskeisiä

keinoja tässä ovat olleet uusiutuvien luonnonvarojen suosi-

minen, kierrätyksen edistäminen, lämmön-, sähkön- ja ve-

denkulutuksen vähentäminen.

Alueen päälämmönlähde on kaukolämpö. Yli puolet

asunnoista kuuluu lisäksi yhtiökohtaisiin aurinkojärjestel-

miin. Seurantaa varten saatiin vuosien 2002 ja 2003 toteu-

tuneet lämmön kulutustiedot Helsingin Energialta ja kiin-

teistöjen isännöitsijöiltä.

Lämmitysenergian osalta Eko-Viikin tavoitteena oli,

että ostettavaa kaukolämpöä tarvitaan enintään 105 kWh

kiinteistön lämmitettävää bruttoneliömetriä kohden, mikä

on 33 % vähemmän kuin vertailukohteeksi valittu tyypilli-

nen helsinkiläinen asuintalo kuluttaa. Rakennuttajien il-

moittamat säästötavoitteet olivat usein selvästi tätäkin

vaativampia.

Toteutunut lämmönkulutus vaihtelee Eko-Viikin kiin-

teistöissä melko paljon, kuten muuallakin. Keskimääräinen

toteutunut kulutus oli 120 kWh/brm2, joten tavoitteeseen

ei ensimmäisinä vuosina aivan päästy. Tavanomaiseen ra-

kentamiseen verrattuna lämmitysenergiaa säästyy kuiten-

kin noin neljäsosa.

Keskeisiä lämmönkulutukseen vaikuttavia tekijöitä

ovat olleet ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton ratkaisut,

talotyyppi (kerrostalo-pientalo), aurinkolämmön hyödyn-

täminen, asuntojen hallintamuoto (vuokra-omistus), asu-

kastiheys ja lämpimän käyttöveden kulutus. On myös ole-

tettavaa, että myös kiinteistöjen lämpö- ja iv-järjestelmi-

en säädöissä on vielä parantamisen varaa. Tarkkoja syy-

seuraussuhteita ei seurannan puitteissa kuitenkaan ole ol-

lut mahdollista selvittää.

Kriteeristön yhteydessä ilmoitettu lämmöneristystaso

ei näytä korreloivan kulutuslukujen kanssa. Rakennusten

ulkovaipan lopullisista eristystasoista ja u-arvoista ei kui-

tenkaan ole tarkkaa tietoa.

Ilmanvaihdon osalla koneellisissa järjestelmissä lämmön

talteenoton energiaa säästävä vaikutus näkyy selvästi. Se,

että kiinteistöjen keskitetyillä iv-järjestelmillä on saatu

hieman asuntokohtaisia järjestelmiä paremmat tulokset,

selittyy todennäköisesti sillä, että asuntokohtaisia järjes-

telmiä on käytetty ahkerammin. Painovoimaisissa ilman-

vaihtojärjestelmissä on esiintynyt säätöongelmia erityises-

ti ilman sisäänottoon käytetyissä tuloilmaikkunoissa. Niin

ikään painovoimaisia järjestelmiä tehostavat tuulihatut

ovat osoittautuneet Viikin tuulisiin olosuhteisiin liian te-

hokkaiksi.

luon

nonv

arat Lämpöä kuluu vähemmän

Ilmanvaihto vaikuttaa

37

SÄHKÖNKULUTUSvuonna 2002 hs - huoneistosähkö, ks- kiinteistösähkö

Eko-Viikin paras keskiarvo huonoin

vaatimustaso

10

20

30

40

50

60

70

80

hs

hs

ks

ks

Talopesula voi aktivoida julkista katutilaa (Norkkokuja 7, ylh).Hyvä varustus motivoi hyödyntämään pesulaa (As oy Valkoapila)

Viikin verrattain suuri asukastiheys lisää lämmön kulu-

tusta lämpimän käyttöveden kulutuksen kautta. Helsingin

keskimääräisellä asukastiheydellä Viikin kulutusluvut pie-

nenisivät arviolta 5 %.

Viikin aurinkolämpöjärjestelmistä on pääsääntöisesti

saatu hyviä kokemuksia. Aurinkolämpöjärjestelmien ener-

giantuotto oli vuonna 2002 keskimäärin 285 kWh keräinne-

liölle vuodessa, huippuarvo 395 (AsOy Auringonkukka) on

lajissaan Suomen ennätys. Aurinkokeräinpiirit ja niiden

tekniikka ovat toimineet Viikissä moitteettomasti, mutta

järjestelmien purkupiireissä ja säädöissä tarvittiin vielä

viimeistelyä, koska kyseessä oli monen järjestelmän en-

simmäinen toimintavuosi. Kiinteistöjen hoitajia piti myös

kouluttaa laitteiden käyttöön.

Sähkönkulutustiedot perustuvat kiinteistösähkön osalta ti-

linpäätöstietoihin ja huoneistosähkön osalta Helsingin

Energialta ja VVO:sta saatuun anonyymiin summaukseen.

Sähkönkulutuksessa kiinteistökohtaisena tavoitteena oli,

että ostettava kiinteistön ja asuntojen yhteensä kuluttama

sähköenergia olisi enintään 45 kWh bruttoneliölle vuodes-

sa. Lisäksi edellytettiin, että rakentamisessa vähintäänkin

varaudutaan joustavaan kiinteistötekniikan säätöön ja oh-

jaukseen, esimerkiksi LON-tekniikkaan.

Toteutunut sähkönkulutus vaihtelee vielä enemmän

kuin lämmönkulutus, mikä osittain johtunee siitä, että

asuntojen varustelu ja laitteiden käyttötottumukset vai-

kuttavat siihen enemmän. Keskiarvo on kuitenkin tavoit-

teiden mukainen.

Kiinteistö- ja huoneistosähkön kulutukseen keskeisesti

vaikuttaneita tekijöitä näyttävät olleen kiinteistön hallin-

tamuoto (vuokra-omistus), ilmanvaihtotekniikka, huoneis-

tokohtaiset saunat, talotyyppi, yhteistilojen määrä sekä

hissit. Asumisväljyys ei, yllättävää kyllä, näytä korreloivan

sähkönkulutukseen. Sähkökulutuksenkin osalla johtopää-

tösten tekeminen voi kuitenkin olla vain suuntaa antavaa.

Hankalimmin arvioitavia ekokriteerejä Viikissä on raken-

nusmateriaalien sitoutuneen ja rakennuksen elinkaarensa

aikana käyttämän energian arviointi. Käytännössä tämä

tarkoittaa etenkin valmistuksessa, rakentamisessa ja lop-

pusijoituksessa kuluvaa energiaa. Primäärienergiatarkaste-

lu jouduttiin lähtötietojen puuttuessa jättämään seuran-

nan ulkopuolelle. Rakennuksen kuluttamasta energiasta ja

aiheuttamista päästöistä kuitenkin yli 90 % kohdistuu käyt-

tövaiheeseen.

Karkeasti arvioiden keskeisiä primäärienergian kulutus-

ta vähentäviä keinoja Viikissä on ollut energiansäästön

Sähkönkulutuksessa suuria eroja

Materiaalien ympäristövaikutuksethankalasti arvioitavissa

38

VESIkulutus l/hlö/vrk vuonna 2002

Eko-Viikin paras keskiarvo huonoin

vaatimustaso

20

40

60

80

100

120

140

CO2käytönaikaiset päästöt kg/brm2 vuonna 2002

Eko-Viikin paras keskiarvo huonoin

vaatimustaso

10

20

30

40

50

60

70

80

pääs

töt

ohella etenkin puun verrattain runsas käyttö. Viikkiin si-

joittuu myös yksi eristeitä myöten luonnonmukaisista ma-

teriaaleista tehty talo.

Vesi on uusiutuva luonnonvara, josta maailmassa on monin

paikoin pulaa, mutta Suomessa sitä on totuttu säästämään

lähinnä vain taloudellisista syistä. Tavoitteeksi asetettiin

125 litran kulutus asukasta kohden vuorokaudessa, mikä on

22 % tavanomaista vähemmän. Tässäkin rakennuttajien

suunnitteluvaiheessa ilmoittamat tavoitekulutukset olivat

usein selvästi pienempiä.

Kiinteistöjen kulutustiedot ja asukasmäärät saatiin

isännöitsijöiltä. Toteutunut vedenkulutus vaihtelee paljon,

mutta vuorokausikohtainen keskiarvo 126 l/as on tavoit-

teen mukainen. Kulutukseen vaikuttavina tekijöinä on tar-

kasteltu talotyyppiä, hallintamuotoa ja saunaa. Myös sade-

vesien keräily ja käyttö puutarhojen kasteluun säästänee

Viikissä hanavettä.

Viikin perheissä on runsaasti pieniä lapsia, mikä kasvat-

taa vedenkulutusta. Ajan myötä kulutus vähentynee. Sa-

maan suuntaan vaikuttanee vedenkulutukseen perustu-

vaan laskutukseen siirtyminen. Eko-Viikin lähes kaikkiin

kohteisiin asennettiin huoneistokohtaiset vesimittarit,

mutta seurantavuonna ne eivät vielä olleet tarkoitetussa

käytössä.

Yksi ekokriteeristön tavoitteista oli hyödyntää tonteilta

kaivettava maa-aines. Humuskerros pystyttiin yleensä

käyttämään tonteilla tai muualla Viikissä. Muun maa-ai-

neksen hyödyntäminen oli vaikeaa, koska kaivettu pohja-

maa oli yleensä savea. Osa kaivumaista voitiin sijoittaa

puistorakentamiseen siten, että aluksi kuorittiin alkuperäi-

nen peltomulta sivuun, muotoiltiin alue Eko-Viikistä tuo-

dulla savella ja lopuksi työnnettiin multa takaisin pintaan

kasvukerrokseksi.

Ilmakehää saastuttavat aineet, hiilen, rikin ja typen oksi-

dit, vapautuvat lähinnä energian käytön seurauksena.

Päästöjen määrät korreloivat samansuuntaisesti energian

käytön kanssa, joten Viikin ekokriteereissä hiilidioksidi va-

littiin kuvaamaan kaikkia kaasumaisia päästöjä. Rakennus-

ten CO2-päästöjen enimmäismääräksi asetettiin 3200 kg

bruttoneliömetrille, mikä on 20 % vähemmän kuin tavan-

omaisessa rakentamisessa.

Viikin kulutusseurannassa saadut CO2-päästöt perustu-

vat lähinnä rakennusten käytön lämpö- ja sähköenergian

kulutukseen, eikä rakentamisprosessissa aiheutuneita, ver-

Vettä säästyy

Maan poisvientiä vältettiin

Päästöt korreloivat energiankulutuksen kanssa

39

terv

eelli

syys

Tee-se-itse-miehen unelma

Eko-Viikki oli etenkin rakennusvaiheessa tee-se-

itse-miehelle todellinen puuhamaa. Mika harrastaa

roskalavojen dyykkausta. Työmaalta löytää kaiken-

laista hyödyllistä puutavaraa nikkarointiharrastus-

ta varten. Mika dyykkaa useimmiten yksin, mutta

viikonloppuisin lauta-apajilla mukana saattaa olla

koko nelihenkinen perhe. Kati pitää miehensä har-

rastusta käytännöllisenä hommana ja kertoo innok-

kaasti, miten hyvää lautaa lavoilta löytyi. Hän on

kertonut työkavereilleen miehensä puutyöharras-

tuksesta, muttei kuitenkaan perheen yhteisistä

dyykkausretkistä!

Jätetila katutilan rajaajana, Versokuja 4.

rattain pieniä päästöjä ole mukana. Seurannassa saadut

kulutusluvut ylittävät tavoitteen 9 %:lla, mikä korreloi

luonnonvaraosiossa saatujen energiakulutuslukujen kans-

sa. Myös päästöihin vaikuttaneet tekijät ovat samat.

Rakennusjätteen enimmäismääräksi asetettiin ekokritee-

reissä 18 kg rakennuksen bruttoneliömetriä kohden, mikä

on 10 % tavanomaista vähemmän. Rakennuttajat toimitti-

vat Eko-Viikin alueryhmälle selvityksen määristä, kun työ-

maa oli valmistunut.

Punnituksiin perustuvat toteutuneet rakennusjätteen

määrät vaihtelivat välillä 5-15 kg/brm2. Eko-Viikin raken-

tamisaikana tuli voimaan asetus, joka edellytti työmaajät-

teen lajittelua, mikä selvästi vähentää jätteeksi luettavaa

määrää. Työmaiden hoitotaso vaihteli. Suurimmassa osassa

järjestys ja rakennusjätteen syntypaikkalajittelu toimi hy-

vin, mutta kaikista kohteista ei saatu luotettavaa selvitys-

tä jätemääristä.

Kiinteistön tuottaman sekajätteen enimmäismääräksi ase-

tettiin 160 kg asukasta kohden vuodessa, mikä on 20 % ta-

vanomaista vähemmän. Lisäksi edellytettiin, että kiinteis-

tön jätehuone mitoitetaan Viikkiin tehdyn jätehuoltosuun-

nitelman mukaan ja keittiössä tulee olla jätteiden lajitte-

lun mahdollistava kaappi. Monissa kiinteistössä asunnoissa

on myös lukittava ongelmajätekaappi. Lähikaupan pihalla

on jätteiden kierrätyspiste.

Seurannassa ei löydetty keinoja asukasjätteen määrän

luotettavaan arviointiin. Jäteautojen kuljettajilta saatiin

kahden viikon ajalta silmämääräisiin havaintoihin ja jäte-

astioiden tilavuuksiin perustuva erittäin karkea arvio jäte-

määristä. Sen perusteella alueen jätekertymä vastaisi suu-

ruusluokaltaan helsinkiläisten asuinalueiden keskimääräis-

tä tilannetta. Toisaalta asukaskyselyn tulokset viittaavat

siihen, että ekoviikkiläiset lajittelevat jätteitään varsin

tunnollisesti.

Sisäilmastolle, rakennustöille ja pintamateriaaleille ase-

tettiin Eko-Viikissä vaatimustasot alalle nyttemmin vakiin-

tuneen sisäilmastoluokituksen mukaan. Koska tavoitteiden

toteutumisen selvittäminen olisi edellyttänyt mm. käytet-

tyjen pintamateriaalien läpikäymistä, jouduttiin sisäilmas-

ton laadun seurannan osalla turvautumaan lähinnä asukas-

palautteeseen. On kuitenkin oletettavaa, että iv-töiden

puhtauteen ja pintamateriaalien päästöihin on Viikissä

kiinnitetty tavoitteiden mukaista huomiota, etenkin kun si-

säilmastoasiat muutenkin rakentamisessa ovat olleet vah-

vasti esillä.

Työmaajäteseurannassa vielä kehitettävää

Asukasjätteenkin seuranta kiikastaa

Sisäilmastoseuranta asukaspalautteen varassa

40

Vihreän kuluttajan muotokuva

Ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla ympäristö-

myönteinen: yksi kuluttaa niukasti, toinen ostaa

luomu- ja ekotuotteita; yksi ei omista autoa, toi-

nen ostaa katalysaattoriauton. Ihmisillä on vahvoja

mielikuvia siitä, millainen on tosi vihreä. Vaikka

Eko-Viikissä asuva Satu lajittelee

tunnollisesti jätteensä, hän ei pidä itseään kovin-

kaan vihreänä, sillä hänen miehensä on vielä ekom-

pi. Heidän perheessään Satu sytyttelee valoja ja

hänen miehensä sammuttelee niitä. Sama pätee

moneen muuhunkin perheeseen. Joskus energian-

säästäjä oli vaimo, joskus mies, eräässä perheessä

ympäristötietoinen poika. Sadun mukaan hänen ys-

tävänsäkään eivät pidä häntä kovinkaan vihreänä,

sillä hän pitää kirkkaista väreistä, eikä tosi vihreäl-

lä voi kuulemma olla kirkkaankeltaista toppa-

takkia!

”Aivan uskomattoman hyvä

ääneneristys! Naapureista

eivät äänet kuulu koskaan!

Hienoa!”Asukaskyselyn kommentti

Asukaskyselyssä selvitettiin asukkaiden tyytyväisyyttä

asuntonsa sisäilmaan ja valaistukseen. Seitsemän kymme-

nestä oli vähintään kohtuullisen tyytyväinen asuntonsa il-

manvaihtoon. Tyytymättömyyttä oli sekä koneelliseen il-

manvaihtoon että painovoimaisessa ilmanvaihdossa esiin-

tyneisiin säätöongelmiin.

Osa Viikin kohteista on ollut mukana myös kansainväli-

sen HOPE-projektin suomalaisessa osaprojektissa, jossa

selvitettiin laajan kyselyn avulla kerrostaloasumisen terve-

ysominaisuuksista. Tutkimuksen neljässä Viikin kohteessa

todettiin suuria eroja sisäilmaolosuhteissa, vaikka kohtei-

den keskiarvo ei suuresti poikkeakaan muista tutkimukses-

sa mukana olleista kohteista. Pääosa sisäilmaongelmista

liittynee em. ilmanvaihtojärjestelmän puutteisiin ja ovat

korjattavissa.

Rakenteiden kosteudenhallinta ja siihen liittyvät home-

yms. terveyshaitat ovat nousseet Suomessa vakavaksi on-

gelmaksi ja virheellisten rakenteiden korjaaminen jälkikä-

teen on erittäin vaikeaa ja kallista. Viikin ekokriteereihin

sisällytettiinkin kosteusriskien hallinta omaksi kohdakseen

ja sen ratkaisut tuli osoittaa suunnitelma-asiakirjoissa. Ra-

kenteiden kosteudenhallinta on Eko-Viikissä tavanomaista

vaikeampaa, koska maasto on alavaa ja pintavesiä ei ohja-

ta sadevesiviemäreihin vaan maastopainanteiden kautta

Viikinojaan.

Vuoden 1999 alussa voimaan tullutta Suomen rakenta-

mismääräysten osaa C2 edellytettiin heti noudatettavaksi

ilman muualla sallittua siirtymäaikaa. Sen lisäksi hankkeis-

sa toteutettiin vapaaehtoisia riskien vähentämiseen täh-

tääviä ratkaisuja, kuten lattialämmitys kylpyhuonetiloissa,

ryömintätilan poistotuuletus katolle, ylimitoitetut sala-

ojat, sokkelin keskikorkeuden nostaminen, rakenteiden

kosteusanturivaraukset ja pintavesisuunnitteluun panosta-

minen. Seurannassa kosteusriskien huomiointia ei erikseen

arvioitu, mutta siihen liittyvä kysymys sisältyi asukaskyse-

lyyn.

Ekokriteerien minimivaatimus ei poikennut normien mu-

kaisesta ääneneristystasosta.. Kriteerien laadintavaihees-

sa valmisteilla olleita uusia melumääräyksiä (RakMkC1)

kuitenkin suositeltiin noudatettavaksi. Muutamassa koh-

teessa pyrittiin näin vapaaehtoisesti tekemään ennen kuin

uusi C1 tuli vuoden 2000 alusta voimaan. Erityisesti pyrit-

tiin kehittämään välipohjaratkaisua askeläänien eristämi-

seksi. Asukaskyselyn ja HOPE-tutkimuksen palautteen mu-

kaan äänieristyksen tasoon ollaan alueella kohtuullisen

tyytyväisiä. Kielteistä palautetta sai etenkin painovoimai-

sen ilmanvaihdon korvausilmaratkaisu.

Kosteuden suhteen ei suuria ongelmia

Melu hallinnassa

41

sosi

aalin

en y

mpä

rist

ö

”Henkilökohtaisesti

arvostan suuresti kaavoi-

tuksen periaatetta, jonka

mukaan lähin naapurimme,

jonka kanssa jaamme piha-

alueen, on kaupungin

vuokratalo. Lapsia ja

leikkitelineitä riittää ja

pieniä viljelypalstarivejä

erottavan vattupensasrivin

yli syntyy kivoja keskuste-

luja. Hoitavat muuten

palstansakin paremmin

kuin me!”Asukaskyselyn kommentti

”Mukavan rentoa porukkaa

asuu Viikissä – ei mitään

pukumiehiä.”Asukaskyselyn kommentti

”Piti olla eko kaikessa. Ei

ole mitä toivoin, kun hain

Eko-Viikistä vuokra-

asuntoa. Ei talon syy vaan

asukkaiden.”Asukaskyselyn kommentti

Tuulelta suojaava istutusvyöhyke ekoalueen eteläpuolella.

Pihasuunnittelussa pyrittiin ratkaisuihin, jotka toisaalta

antavat valoa ja aurinkoa oleskelu- ja leikkialueille, mutta

samalla suojaavat aukeilta pelloilta puhaltavalta tuulelta.

Asukaskyselyn perusteella parhaiten pihapiiriä kuvaavatkin

sanat valoisa ja aurinkoinen, mutta tuulisuuttakin valitet-

tiin. Pihoille istutettu rehevä kasvillisuus ja alueen etelä-

reunan tuulensuojaistutukset antavat hyvän tuulensuojan,

mutta niiden kasvu ottaa muutaman vuoden aikaa.

Asuinalueen ekologinen kestävyys on viime kädessä kiinni

asukkaiden elämäntavoista. Ekologiseen käyttäytymiseen

vaikuttavat tiedolliset valmiudet rakennusten ja teknisten

järjestelmien toiminnasta sekä niiden pohjalta tapahtuvat

arjen elo ja valinnat. Asuinalueen kestävyyden mittarina

voi perustellusti pitää myös asukkaiden aktiivisuutta ja yh-

teistoimintaa.

Osana Eko-Viikin seurantaprosessia tehty asukaskysely

valottaa monipuolisesti alueen sosiaalista ympäristöä. Lop-

pukesästä 2003 tehtyyn kyselyyn vastasi jopa 67% alueen

kotitalouksista, joten se antaa varsin luotettavan kuvan

Viikin asukasprofiilista. Syvällisempää tarkastelua otokses-

ta Viikin asukkaita ja ekokäyttäytymistä elämäntapakysy-

myksenä edustaa FK. Sanna Ahosen tekeillä oleva väitöskir-

jatyö. Kestävyyden sosiaalinen aspekti siis kiinnostaa.

Eko-Viikin asukkaiden ikäjakauma poikkeaa koko Hel-

singin keskiarvoista muiden uudisalueiden kaltaisesti: alu-

een 1900 asukkaasta on keskimääräistä enemmän lapsia

sekä ”nuoria vanhempia”, 30-44 -vuotiaita. Lapsirikkaus

heijastuu myös asukasmielipiteissä tutun kaksijakoisesti:

lapsiperheiden vanhemmat mm. kauhistelevat autopaikoi-

tusliikenteen vaaroja, lapsettomat taas lasten aiheutta-

maa melua ja istutusten kulutusta. Eko-Viikin asujaimisto

näyttää asukaskyselyn pohjalta keskimääräistä korkeam-

min koulutetulta, asuntojen omistusmuodon monipuolisuu-

desta huolimatta, sillä vastanneista 45 %:lla oli korkea-

koulututkinto. Alueen runsaan 750 ruokakunnan keskikoko

on 2,4, mikä asuntokokoihin nähden johtaa selvästi Helsin-

gin keskiarvoa suurempaan asukastiheyteen. Tämäkin on

kuitenkin uusille alueille tyypillistä ja tasoittuu ajan myö-

tä.

Vaikka Viikkiä on markkinoitu ympäristöominaisuuksilla,

ekologisuus ei yleensä ole ollut tärkein syy alueelle muut-

toon. Merkittävämpänä koettiin mm. alueen luonnonlähei-

nen sijainti. Etukäteen odotettiin, että alueelle hakeutuisi

erityisesti ekologisesti orientoituneita asukkaita. Osa asuk-

Suojaisia ja aurinkoisia pihoja

Lapsivaltainen ja tiiviisti asuttu

Ekologinen tietämys jamotivaatiot vaihtelevat

42

kaista toki kuuluu tähän ryhmään, mutta selvä enemmistö

alueen asukkaista katsoo omaavansa korkeintaan kohtalai-

sen tietotason asumisen ekologiasta. Muutto Viikkiin ei ole

myöskään odotetussa määrin muuttanut asukkaiden ekolo-

gista käyttäytymistä, vaikkakin osa asukkaista kertoo vai-

kutuksen näkyvän roskien lajittelussa, veden kulutuksen

vähentymisessä, luomuruoan suosimisessa ja kotitarvevil-

jelyssä.

Asukkaiden valikoitumisprosessi ja siihen kytkeytyvä

asukastiedotus eivät Viikissä näytä edistäneen ekologisen

asumisen tavoitteita. Asuntojen myyntiesitteissä Viikin

luontoarvot ja ekologia olivat näkyvästi esillä, mutta ra-

kennuttajat hoitivat markkinoinnin ja uusien asukkaiden

informoinnin pääasiassa totutuilla toimintatavoillaan.

Vuokra-asukkaista osa valitaan sosiaalisin perustein järjes-

tysnumeron perusteella, ja muillekin ylipäänsä asunnon

löytäminen Helsingistä menee useimmiten ympäristöta-

voitteiden edelle. On ilmeistä, että tiedon ja motivaation

puute on ollut osasyynä myös siihen, ettei alkuperäisiä ym-

päristötavoitteita aivan saavutettu, etenkin, kun asuinta-

lojen tekniikka osittain poikkeaa tavanomaisesta rakenta-

misesta. Osassa hankkeita asukkaat kuitenkin saivat rau-

taisannoksen asumisekologiaan liittyvää tietoa, jopa mah-

dollisuuden vaikuttaa oman asuntonsa suunnitteluun.

Saunakeskustelut

”Äijien lenkkisaunassa” oli keskusteltu siitä,

miten kukin oli päätynyt asumaan Eko-Viikkiin.

Joka perheessä vaimo oli ehdottanut muuttoa

ekoalueelle. Miesten suhtautuminen ajatuk-

seen oli ollut hieman varauksellista, sillä hei-

tä arvelutti se, mitä asuminen ekoalueella

vaatii. Heidän helpotuksekseen elämä ekoalu-

eella osoittautui kuitenkin aika tavalliseksi lä-

hiöarjeksi eikä pitänyt sisällään sen kummalli-

sempaa kuin jätteiden lajittelua ja aurinkopa-

neeleja. Joukosta ei erottunut vaikka omisti

autonkin.

”Käytän omaa autoa hyvin

harvoin työmatkan tekoon.

Veden käyttö on tullut

tarkemmaksi. Turhanpäi-

väinen suihkussa seisoskelu

on vähentynyt.”Asukaskyselyn kommentti

”Asukasvalinnoissa paljon

toivomisen varaa: suuri osa

muuttaneista ei edes tiedä

muuttavansa eko-alueelle!

Tämä verifioituu esim.

ongelmajätteissä, jotka

päätyvät roskakeräys-

astioihin.”Asukaskyselyn kommentti

”Ekologinen käyttäytymi-

nen on tehty helpommaksi

kuin monella muulla

alueella. Palstaviljely ja

puutarhatyö on tällä hyvin

luontevaa. Olemme paljon

entistä enemmän ulkona,

siksi arvostava suhde

luontoon kehittyy.”Asukaskyselyn kommentti

43

Kyselyaineisto osoittaa, että ihmisten käsitykset siitä,

mikä on ekologista, vaihtelevat suuresti. Ympäristömyön-

teisestikin suhtautuvat pitävät usein pääasiana ympäröivän

luonnon ja sen monimuotoisuuden suojelun, eivätkä näe

rakentamisen luonnonvarojen kulutuksen ja päästöjen

kautta tapahtuvaa hitaampaa, yleensä merkittävämpää

vaikutusta. Esimerkiksi asukaskyselyssä osa asukkaista ker-

too pettyneensä alueen tiiviyteen ja odottaneensa lähei-

sempää kontaktia luontoon, vaikka juuri tiivis rakentami-

nen mahdollistaa luontoalueiden säilymisen. Ekologisuus

siis vieläkin usein mielletään luonnonläheisyydeksi. On

myös käynyt ilmeiseksi, ettei ympäristömyönteinen ajatte-

lu välttämättä korreloi ympäristömyönteisten elämäntapo-

jen kanssa.

Eko-Viikin asukkaiden näkemykset alueen hyvistä ja huo-

noista puolista eivät suuresti poikkea muun asuntotuotan-

non linjoista. Suurimpina epäkohtina koetaan vielä kesken-

eräisen Viikin palvelujen puute, rakennustöiden huono laa-

tu sekä rakennusten ja piha-alueen huollon puute. Ekologi-

sista ratkaisuista ovat myönteistä palautetta saaneet au-

rinkolämpöjärjestelmät, viljelypalstat sekä osassa kiinteis-

töjä porraskohtaisesti toteutetut yhteissaunaratkaisut.

Kritiikkiä ovat saaneet osakseen, pihojen sorapinnoitteet

hiekan sisään kulkeutumisen takia, alueen rakentamisen

tiiviys sekä ilmanvaihtojärjestelmien puutteellinen toi-

minta. Havaitut puutteet yhdistettynä asujaimiston aka-

teemispainotteiseen ja osittain ideologiseenkin taustaan

ovat kuitenkin synnyttäneet alueelle vahvaa me-henkeä;

Eko-Viikin asukasaktiivisuus on osoittautunut suureksi.

Myös osallistuminen taloyhtiöiden päätöksentekoon on ol-

lut helsinkiläisittäin aktiivista.

Kaiken kaikkiaan Eko-Viikki siis yllättävän vähän poik-

keaa muista Helsingin uusista asuinalueista asukasprofiilil-

taan. Näin sinänsä pitäisi ollakin; ekologisuuden tulisikin

kiinnittyä osaksi ”normaalia” elämäntapaa, ei vaihtoeh-

toista tai poikkeuksellista.

Asukaskyselyn kommentti

”Pitäisin kulttuuriskandaa-

lina, jos Helsingin Yliopisto

lopettaisi koetilan.

Kaupungin on myös kannet-

tava vastuunsa tässä

asiassa. Olen radikali-

soitunut!”

Epäkohdat synnyttävät yhteisöllisyyttä

44

4Tästä eteenpäin?

Viikki on osoitus Helsingin kaupungin ennakkoluu-

lottomuudesta ja rohkeudesta käynnistää hanke,

joka edellyttää tavanomaista suurempaa ja pitkä-

jänteisempää panostamista. Viikin rakentaminen

myös osoittaa, että isolla kaupungilla löytyy re-

sursseja ja virkamiehiltä näkemystä, osaamista,

intoa ja tarmoa kehittää vallitsevia käytäntöjä.

45

Viikki on asuinalueena ja käytännön rakentamisen foorumi-

na tarjonnut mahdollisuuden tehdä soveltavaa tutkimus-

ja kehitystyötä sekä testata käytännössä ekologisia ratkai-

suja. Se on myös luonut puitteet käytännönläheiselle yh-

teistyölle ministeriön, Helsingin kaupungin sekä muiden ta-

hojen välillä. Vaikka rakentaminen on hidas tie saada uusia

ratkaisuja laajempaan käyttöön, on selvää, että ilman ke-

hittämishankkeita ja koerakentamista uusia ideoita ja rat-

kaisuja ei edes syntyisi. Rakentamisen ohjauksen kehittä-

miselle tutkimus- ja kehittämistoiminnalla ja käytännön

testauksella on ratkaiseva merkitys. Laajemmat säädös-

muutokset tulisikin aina testata koerakentamisella ennen

niiden laajempaa käyttöä.

Rakennusala mielletään vanhoilliseksi pinttyneiden käy-

täntöjen ja asenteiden takia. Alalla vältetään suuria kehi-

tysharppauksia ja niihin liittyviä taloudellisia riskejä. Suo-

malaiselle asuntorakentamiselle on ollut lisäksi luonteen-

omaista pyrkimys samankaltaisuuteen, ns. bulkkituottee-

seen. Rakentamisen ekologisuudessakaan rakennusliikkeet

tai rakennuttajat eivät nähneet erottautumisen ja profiloi-

tumisen mahdollisuuksia vielä 1990-luvulla. Syynä saattaa

olla paitsi haluttomuus kehitysaskeliin myös aidon kysyn-

nän puute.

Rakennushankkeiden tiukoiksi mitoitetut suunnitteluai-

kataulut eivät yleensä salli uusien ratkaisuvaihtoehtojen

etsimistä, laskemista ja vertailua. Alan vuosikymmenien

perinne matalien investointikustannusten ja halpojen hin-

tojen tavoittelusta on jatkunut vahvana. Johtopäätöksenä

Viikistä voidaan sanoa, että vain panostamalla suunnitte-

luun saadaan aikaan pitkäikäisiä, muunneltavia ja hyviä

asuinympäristöjä.

Viikki on tarjonnut siis hyvän testialustan, mutta onko

sitä käytetty? Viikissä kokeiltiin monia hyviä ratkaisuja,

mutta ne eivät näytä yksittäisiä poikkeuksia lukuun otta-

matta levinneen kehittäjäyritysten muihin hankkeisiin, pu-

humattakaan, että ne olisivat yleistyneet rakennusalalle.

Pitkäjänteisyyden ja kehittämisinnon puute vaivaa alaa

edelleen. Eko-Viikin kehityshankkeissa tietotaito lienee

kuitenkin kertynyt ainakin osaksi yksittäisten henkilöiden

henkistä pääomaa, ja on siten tulevaisuudessakin hyödyn-

nettävissä.

Samalla kun pohditaan, miten koko rakennus- ja kiin-

teistöala saadaan mukaan edelläkävijöiden osoittamalle

tielle, joudutaan myös pohtimaan, miten kehittämishank-

keiden tulokset saatetaan rakentamisen yleiseen käytän-

töön, muuhunkin kuin erityiseen ympäristötietoiseen ra-

kentamiseen.

Oppimisfoorumi

Hidas muutos

Ekologisuus alkaa avautua,mutta konkretisoituu huonosti

Viikin suunnittelu käynnisti Suomessa ekologisesti kestävi-

en ratkaisujen laajamittaisen kehittämisen. Alkuvaiheessa

ei ollut edes käsitystä, mikä on ympäristövaikutusten kan-

nalta merkityksellistä, mikä taas vähemmän vaikuttavaa.

Viikin kriteeristö ja käytännön rakennushankkeet pakotti-

vat omalta osaltaan purkamaan monimutkaista ympäristö-

ominaisuuksien vyyhtiä. Viikin projektin aikana rakennus-

ja kiinteistöalan ympäristövaikutukset ovatkin selkiinty-

neet. Seuraava vaihe on esimerkiksi kehittää laskutuskäy-

täntöjä siten, että kustannusten oikeudenmukainen koh-

dentuminen palvelisi energian- tai vedensäästön tavoit-

teita.

Asukkaiden mielipiteistä on poimittavissa kaksi erittäin

yksinkertaisesti toteutettavaa, hyväksi koettua ekologista

ratkaisua. Asuntojen valoisuus ja kasvimaiden ja pihojen

istutukset saavat asukkailta varauksettomat kiitokset. Eko-

logisuudesta on saatavissa huomattavaa lisäarvoa ja asumi-

sen laadun parannusta yksinkertaisilla konsteilla, joita ei

kannattaisi jättää missään käyttämättä.

Oma tehtäväsarkansa liittyy rakentamisen ohjauspro-

sessien kehittämiseen, rakennuttajien sitouttamiseen ja

tiedon kulun parantamiseen. Eko-Viikin kokemukset osoit-

tavat, etteivät kunnianhimoiset tavoitteet ja kriteeritkään

automaattisesti synnytä tavoiteltua lopputulosta, mikäli

käytössä ei ole riittävän konkreettista seuranta- ja palau-

tejärjestelmää tai mikäli tieto, tavoitteet ja vastuut eivät

periydy koko tuotantoketjuun. Kehittämistyö on pitkäjän-

teistä sitoutumista tavoitteisiin, ja rakennusalalla keskei-

nen sitouttaja tuntuu olevan raha.

Viikin seuranta on ollut laajuudeltaan poikkeuksellinen

suomalaisessa rakentamisessa. Se on mahdollistanut suun-

nittelu- ja rakentamisprosessin arvioimisen sekä teknisten

ratkaisujen toimivuuden arvioimisen saatujen tulosten ja

kulutustietojen perusteella. Viikissä käytetyt laskentaoh-

jelmat osoittautuivat liian työläiksi ja monimutkaisiksi.

Jatkossa tarvitaan huomattavasti yksinkertaisempia ja jo

suunnitteluvaihetta palvelevia menettelyjä.

Seuranta on myös armottomasti osoittanut maamme

rakentamiseen liittyvän tiedollisen dokumentoinnin ja seu-

rantakulttuurin ohuuden. Eko-Viikin kohteidenkin osalla

monet tekniset tiedot olivat kiven alla, yksittäisten henki-

löiden takana tai yksinkertaisesti saamattomissa. On sel-

vää, että rakentamisen kehittäminen edellyttää jatkossa

entistä voimakkaampaa satsausta myös seurantaan.

Seurantaa haittasi myös se, että oli olemassa vain vä-

hän vertailuaineistoa. Aivan liian suuri osa keskimääräisistä

Seurantakulttuuri lapsenkengissä

46

henkilölukumääriin tai neliöihin tai kuutioihin suhteute-

tuista kulutustiedoista perustuu tilastoihin ja laskennalli-

siin kaavioihin, eikä todelliseen kulutukseen. Viikin kulu-

tustietojen vertailulta putoaa pohja, kun muita vastaavia

aitoja kulutuslukuja ei ole olemassa sen enempää Helsingin

uusilta alueilta kuin vanhemmistakaan kohteista.

Kun Viikkiä suunniteltiin, eräänä tavoitteena oli saada ai-

kaan suomalaisen osaamisen näyteikkuna, jonka avulla

myös rakennusala voisi markkinoida osaamistaan rajojem-

me ulkopuolella. Viikki onkin kiistatta ollut eniten ulko-

maista huomiota osakseen saanut rakentamiskohde Suo-

messa viime vuosikymmenen aikana. Se on ollut esillä lu-

kuisissa kansainvälisissä konferensseissa, seminaareissa,

asiantuntijayhteyksissä ja julkaisuissa. Viikissä on vierail-

lut vuosittain kymmeniä asiantuntijaryhmiä ulkomailta ja

Suomesta. Pääosan suhdetoiminnasta ja informaation vä-

littämisestä ovat hoitaneet Helsingin Viikki-projektin vetä-

jät. Rakennusliikkeet ja rakennusalan järjestöt sen sijaan

ovat markkinoineet Viikkiä matalammalla profiililla. Vielä-

kin Viikissä on suuret määrät hyödyntämätöntä PR-arvoa.

Toisaalta Viikkiin kohdistuva kiinnostus johtuu pitkälti

sen maankäytön suunnitteluun, rakentamisen ohjauskei-

noihin ja organisointiin liittyvistä seikoista, eikä niinkään

Suomi ekologisen rakentamisen edelläkävijänä

yksittäisistä rakennuskohteista ja niissä käytetystä tekno-

logiasta. Viikin edistyksellisyys pohjautuukin etenkin

maanomistukseen liittyvään ohjausjärjestelmään kokonai-

suudessaan; kaavoitusratkaisu ja kaavamääräykset, tont-

tien luovutusmenetelmä, PIMWAG-kriteeristö ja sen käyt-

täminen tonttien luovutuksen ja rakennusluvan ehtoina

sekä siihen liittyvä valvonta- ja seurantamenettely. Tietys-

ti myös asuinrakennukset ovat saaneet ansaitsemaansa

huomiota arkkitehtuurinsa ja ekologisten ratkaisujensa

vuoksi.

Kunnilla maanomistajina on siis hallussaan keinot, joilla

ohjata rakentamista ekologisesti kestävään suuntaan. Toi-

saalta lähtökohtana Suomessa on ollut, että ekologisesti

kestävään rakentamiseen ohjataan ensisijaisesti vapaaeh-

toisin toimin, ei pakottein. Nähtäväksi jää, houkuttelevat-

ko Viikin kokemukset rakennusalaa panostamaan uusiin

ekologista kestävyyttä edistäviin ratkaisuihin tulevaisuu-

den asuntorakentamisessa.

Vielä joitakin vuosia sitten rakentamisen ekologia miellet-

tiin marginaaliseksi ilmiöksi yksittäisine ekorakennuksi-

neen. Viikissä osoitettiin, että ekologisen kestävyyden ta-

voitteet voivat synnyttää paitsi ympäristöystävällistä,

myös urbaania, sosiaalisesti sekoittunutta sekä rahoitus- ja

Ekologisuus kaikkeen rakentamiseen

47

Jotta kestävä kehitys aidosti vakiintuisi rakennusalalle

ja asuinalueiden rakentamiseen, tarvitaan lisää uusia

”viikkejä”; laajoja, kaupunkien ja rakennusalan yhteisiä

ponnistuksia ja koerakentamista. Eko-Viikin tulokset syn-

tyivät pitkälti yksittäisten ihmisten innostuksen ja perään-

antamattomuuden ansiosta. Kehittämisen tulisi kuitenkin

olla elimellinen osa rakennus- ja kiinteistöalan jokapäi-

väistä toimintaa, ei poikkeuksellista tai kertaluonteista.

Uudet käytännöt vakiintuvat vähitellen, monen testauksen

jälkeen. Kestävän kehityksen mukaisessa rakentamisessa

taidetaan edelleen olla vasta alussa.

asumismuodoiltaan monipuolista asuinympäristöä. Ekologi-

suuden tuomat ratkaisut antavat alueelle positiivista iden-

titeettiä, lisäävät asukkaiden omatoimisuutta ja yhteisölli-

syyttä, elävöittävät pihoja ja lisäävät kaiken ikäisten asuk-

kaiden ulko-oleskelumahdollisuuksia. Viherympäristön ke-

hittyessä suunniteltu vehreys ja luonnon monimuotoisuus

tulee vielä paremmin esille. Koko alueen ekologinen iden-

titeetti vahvistuu. Ekologisuudesta on muodostumassa yksi

kriteeri muiden hyvän rakentamisen kriteerien joukkoon

turvallisuuden, terveellisyyden ja viihtyisyyden rinnalle.

Eko-Viikin suunnittelussa on alusta lähtien painottunut kes-

tävyyden ekologinen näkökulma sosiaalisen, kulttuurisen

ja taloudellisen kestävyyden jäädessä taka-alalle. Se ku-

vastaa hyvin aikaansa; 1990-luvun puolivälissä ekologisuus

oli lähes synonyymi kestävälle kehitykselle. Vasta viime

vuosina myös muut kestävän kehityksen elementit ovat

nousseet esille tutkimus- ja kehitystoiminnassa. Viikki kui-

tenkin osoittaa, että kestävyyden alalajit kulkevat osittain

käsi kädessä; siellä ekologiset tavoitteet ovat ruokkineet

etenkin sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.

Kestävään kehitykseen hitaasti, mutta varmasti

48

Projektin omat seminaarit:• Kohti kestävää kaupunkia -asiantuntijaseminaari, Kaapelitehdas 20.10.1994• Puukerrostaloseminaari, kaupunkisuunnitteluviraston auditorio 2.12.1994• Kestävän rakentamisen keinot Viikissä, 28.2.1997• Viikin ekokorttelit - uusi suunta rakentamiselle, kaupunkisuunnitteluviraston auditorio 31.5.1999• Kokemuksia ja näkemyksiä Viikin ekorakentamisesta, Infokeskus Korona 13.6.2000• Viikin aurinkolämpöhanke, Gardenia-Helsinki 15.8.2001• Viikin aurinkosähköjärjestelmän pilottiprojekti, Infokeskus Korona 4.6.2003

Kongressit:Viikkiä on esitelty mm. seuraavissa kansainvälisissä ekologista rakentamista käsittelevissä kongres-seissa.

- Nordic Sustainable Building 98-kongressi, Kööpenhamina 1998- International Conference Sustainable Building, Maastricht 2000- Urban Ecology, Focus Europe – workshop ja kongressi, Oslo ja Drammen 2002- World Sustainable Energy Day, Linz 2002- Expert meeting on sustainable construction planning, Bryssel 2004

Viikkiä on esitelty myös lukuisissa kotimaisissa kongresseissa ja koulutustilaisuuksissa.

Näyttelyt:13.6.2000 Kokemuksia ja näkemyksiä Viikin ekorakentamisesta, seminaariin liittynyt näyttely26.10.1999 Viikin koerakentamishankkeiden esittely Wanhassa Satamassa (Doctoberfest)31.5-12.8.1999 Viikin koerakentamista käsittelevä näyttely Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa25.10-15.11.1996 Viikin ekokorttelit -kutsukilpailunäyttely Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa1.6-26.6.1995 Ekologinen asuinalue Helsingin Viikkiin –suunnittelukilpailun näyttely, KSV

Julkaisut:- Heikkinen, S. Viikin Ekokortteleiden tonttiekologiaselvitys. Luonnon biodiversiteetti /

kasvivalinnat ja kasvupaikkatyypit / ravinto / istutukset. Luonnos 26.01.2004.Virearc, arkkitehdit ja maisema-arkkitehdit, Helsinki 2004

- Kajantie, M. Eko-Viikin asukaskysely. Raportti kyselytutkimuksen tuloksista.Helsingin kaupungin tietokeskus, kaupunkitutkimusyksikkö, Helsinki 2004

- Perttula, P. Viikin ekologisen koerakentamisalueen hulevesien hallinnan seurantatutkimus. SCC Viatek-Vesihydro, Helsinki 2003

- Kohti kestävää kaupunkia. Viikin ekokorttelit 2000Pirjo Pekkarinen-Kanerva, Harri Hakaste (toim.)Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, 2000, ISBN 951-9307-05-2

- Viikki Ecological Housing Area -julistesarja (4 kpl x A2, engl.), SAFA, 1999- Viikin ekokorttelit. Suunnittelukilpailut ja koerakentaminen

Pirjo Pekkarinen-Kanerva (toim.). Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, 1997ISBN 951-97574-4-9 (suom.), ISBN 951-97574-5-7 (engl.)

- Ekologinen asuinalue Helsingin Viikkiin -suunnittelukilpailuPirjo Pekkarinen-Kanerva (toim.)Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, 1995,ISBN 951-95550-6-4 (suom.),ISBN 951-95550-7-2 (ruots.) ja ISBN 951-95550-8-0 (engl.)

- Kohti kestävää kaupunkia –seminaariraporttiPirjo Pekkarinen-Kanerva, Leena Siikanen, Tiina Heloma (toim.)Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, 1994, ISBN 951-95550-4-8

Liite: Toimijoita, tapahtumia ja tietoa

Eko-Viikin aktiiveja, oikealta Heikki Rinne, Aila

Korpivaara ja Riitta Jalkanen

49

JOHTORYHMÄ 1994-1998Pekka Korpinen Helsinki, pjTuomas Rajajärvi HelsinkiOlavi Louko HelsinkiHeikki Rinne HelsinkiJouni J. Särkijärvi YM, varapjIlppo Niemi YMMarjatta Erwe SAFA, -1997Juhani Katainen SAFA, 1997-Matti Vatilo SAFA, 1997-Veli-Pekka Saarnivaara Tekes, -1997Ari Ahonen Tekes, 1997-Osmo Koskisto TekesHeikki Kotila KTMIlkka Laine RTKArto Suikka RTTPirjo Pekkarinen-Kanerva SAFA, siht

PROJEKTIRYHMÄ 1994-1998Matti VatiloSAFA, pjPirjo Pekkarinen-Kanerva SAFA, sihtMarkus Lindroos SAFAAila Korpivaara YMJussi Rautsi YMRiitta Jalkanen HelsinkiHeikki Rinne Helsinki, 1997-Harto Räty TekesOsmo Koskisto Tekes, 1997-Bruno Erat SAFA, -1997

JOHTORYHMÄ1998-2001 (seuranta)Matti Vatilo YM, pjAila Korpivaara YMRiitta Jalkanen Helsinki, KsvHeikki Rinne Helsinki, KkanslTuomo Sirkiä SAFATom Warras TekesHarto Räty TekesSeppo Salastie HelasSisko Marjamaa ATTLasse Vanhanen YITRisto Mykkänen YHUrpo Piilo VVORaimo Poikela Skanska

PROJEKTIRYHMÄ 1998-2001 (seuranta)Aila Korpivaara YMHarto Räty TekesRiitta Jalkanen Helsinki, KsvHeikki Rinne Helsinki, KkanslTuomo Sirkiä SAFA, pjMarkus Lindroos SAFAJouko Kemppinen VVOMaria Mannisto ATTErkki Heikkinen SkanskaJari Hovilehto YIT

JOHTORYHMÄ 2002-2004 (seuranta)Matti Vatilo YM, pjAila Korpivaara YMRiitta Jalkanen Helsinki, KsvMarkku Siiskonen Helsinki, Ksv, 2003-Heikki Rinne Helsinki, TaskeKai Miller Helsinki, RakvvTuomo Sirkiä SAFAHannele Ugur Viikki-SeuraJarmo Mylläri ATTSeppo Sinervä VVOPekka Sokka SkanskaLasse Vanhanen YITMartti Polvinen YHIlari Aho Motiva

PROJEKTIRYHMÄ 2002-2004 (seuranta)Aila Korpivaara YMHarri Hakaste YMRiitta Jalkanen Helsinki, Ksv, 2002Markku Siiskonen Helsinki, KsvHeikki Rinne Helsinki, Taske, pjKai Miller Helsinki, RakvvIlari Aho MotivaAna Rodriguez MotivaKari Vikström Motiva

Vierailijaryhmät:Rakenteilla olevaa Viikkiä on esitelty vuosittain noin 20 -30 kansainväliselle asiantuntijaryhmälle jasaman verran on vieraillut kotimaisia ryhmiä.

EKO-VIIKKI 1994-2004HANKKEEN ORGANISOINTI JA OSAPUOLET

50

VALOKUVAT

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto, kaupunkimittausosasto

• Ilmakuvat etukannen sisäosa, s. 6 ja s. 32

Jussi Tiainen

• s. 20 ylh, s. 30 oik, s. 31 oik.ylh.

Pirjo Pekkarinen

• s. 8

Viikki-projekti/ Markku Siiskonen, Heikki Rinne

• s. 17, s. 21 ylh.vas, s. 25 ylh.vas., s. 27 ylh. oik ja alh. vas., s. 28 kesk. vas. kesk., s. 29 ylh. vas. ja alh. oik., s. 31

alh. vas., s. 33 kesk., s. 35 kesk. ja alh., s. 41 ylh., s. 44, s. 47 alh.

Ahto Ollikainen

• s. 25 ylh.

Harri Hakaste

• muut kuvat