FINNMIRROR Historiikki

19231983

MÄKISEN KUVASTIN OY

FINNMIRROR

SISÄLLYS

HEIJASTUKSIA KUVASTIMESSA, MÄKISEN KUVASTIN OY 60 VUOTTA

1

15

3138

5119

7

1. PEILI SUOMESSA

2. KAArLO jA MArttA MÄKInEn –MÄKISEn KUvAStIn OY:n PErUStAjAt

3. YrItYStOIMInnAn EnSIMMÄISEt vUOdEt 1923-1927

4. LAAjEnEvAA YrItYStOIMIntAA jA PULA-AjAn vAIKEUKSIA 1927-1939 Rakennukset ja koneet | Tuotteet | Kehykset | Lasitus | Peili | Pula-ajan vaikutukset yritykseen

5. SOtA-AIKA 1939-1945

6. YrIttÄMIStÄ YHdESSÄ 1945-1953Rakennukset ja koneet | Tuotteet | Materiaalihankinta | Lasi | Hopea | Peilimaalit | Kehysmateriaalit | Vesi | Myynti

7. PEILItEHdAS jA PIEnYrItYKSEt 1953-1960Peili- ja kehystehdas Martta Mäkinen 1953-1960 |T:mi Pentti Mäkinen 1953-1960 | T:mi Pekka Mäkinen 1953-1960 | T:mi Helmi Mäkinen 1954-1956 | T:mi Matti Mäkinen 1956-1960 | T:mi Olli Mäkinen 1953-1960 | Muovi- Kuvastin, A.V. Mäkinen 1953-1960 | T:mi M. Vaateri 1951-1973 | Peilinvalmistusta Asemanmäellä | Kansakoulusta uusi peiliverstas

17. KUvAStInLAISEtTyönantajaliitto ja Ay-liike | Työsuojelu, työterveydenhuolto ja ruokailu | Tiedottaminen | Kuvastinlaisten yhteisiä vapaa-ajan rientoja

107

114

128

131

137

142

8. PIEnYrItYKSIStÄ OSAKEYHtIöönVaateri Oy | Glasson Oy | MK Oy:n organisaatio

9. MÄKISEn KUvAStIn OY:n OrgAnISAAtIO

10. OSAKEYHtIö rAKEntAATehdas laajenee

72

91

77

83

11. KOnEEt AvUKSI PEILInvALMIStUKSEEn Hopeointi | Hiomo ja lasinleikkaus | ATK | Lasista peiliksi – tuotannonnykypäivää kuvastintehtaalla

12. MUOvI PEILIn KEHYKSEnÄ

13. PUUOSAStOn vAIHEItA Peilit värikuvina

14. tUOtEKEHIttELY jA SUUnnIttELU

15. MYYMISEStÄ MArKKInOIntIIn

16. tYrvÄÄLÄISEn PEILIn tIEMAAILMALLE

PEILI SUOMESSA1.LU

KU

K aukaiseen Pohjolaan peilit ovat tulleet hyvin myöhään. Ku-vastimen virkaa teki täällä lähde ja tervapytty.

Pienet metallipeilit ovat Skandinaviassakin olleet harvinaisia arvoesineitä; niitä on löydetty Ruotsista viikinkihautojen kaiva-uksissa ja ne ovat kuuluneet vielä 1500-luvulla Kustaa Vaasan pukeutumishuoneen tarvikkeisiin. Myös Ruotsiin kuuluneessa Suomessa on peili jo tuolloin ollut tunnettu kapine. Tätä todis-taa Lohjan kivikirkon seinässä oleva kalkkimaalaus 1500 -luvun alusta. Maalaus esittää ihmisen suurimpia syntejä ja ylpeyden ja turhamaisuuden synti esitetään lukutaidottomalle kansalle nai-sena, joka pitää kädessään kampaa ja peiliä.

Pieniä lasipeilejä, jotka saatettiin ripustaa ketjussa kaulaan ja jotka olivat kuin koruja, alkoi tulla Ruotsiin ja luultavasti myös Suomessa asuvien aatelisneitojen iloksi jo 1500-luvulla. Suurem-mat lasipeilit olivat harvinaisuuksia ja ainoastaan kuninkaallisia huoneita koristivat arvokkaat venetsialaiset peilit.

Peilit olivat tuontitavaraa ja ylellisyysesineitä, joita 1700-luvul-la käytettiin yhä enemmän myös Suomen kartanoiden saleissa. 1750-luvulla oli Tukholmassa jo kolme peilitehdasta, joiden tuot-teet olivat yhtä hyviä kuin ulkomaiset, mutta epäilyttää kannat-taako toiminta, kun lasi erityisesti suurempiin peileihin täytyy tuoda ulkoa, -kertoo tuolloinen salainen vierasmaalainen kaup-pa- ja manufaktuurilähetystö raportissaan. Oman maan peilituotantoa yritettiin seuraavina vuosikymmeninä tukea, antamal-

MÄKISEN KUVASTIN OY FINNMIRROR 1923-1983

2

19Varhaiskustavilainen peili ja

konsolipöytä 1770-luvulta. Peilin

valmistaja on Tukholmalainen mestari

Anders Öberg. Peililasi on facettihiottu

ja kaksiosainen. Valokuva: Tampereen

kaupunginmuseo.

PEILI SUOMESSA

la tuontia rajoittavia kuninkaallisia asetuksia. Nämä määräykset koskivat luonnollisesti myös Suomea.

Vuonna 1736 annetulla asetuksella kiellettiin valmiiden peili-en tuonti, mutta erityiskehyksiä ja hopeoitua ja hopeoimatonta peililasia sai tuoda, kun säädetyt tulli maksut suoritettiin. Seu-raavaksi kiellettiin kaikkien kehysten tuonti joko lasilla tai ilman. Vuonna 1766 luetaan peilit ylellisyystavaroihin, joista on suoritet-tava tuontimaksua 15% tukkuhinnasta. Jo 1757 oli kielletty hope-oidun peililasin tuonti, ja se oli korkeampi kuin 12 tuumaa eli 30 cm. Tässä lienee yksi selitys tuolloin vallinneelle tavalle valmistaa suuremmat peilit kahdesta lasista. Peililasien mitoitus standar-disoitui myös: puhuttiin kokolasista, puolilasista ja 1/4-lasista. Mi-toitus helpotti hinnoittelua ja peilit oli varustettava hallileimalla. Nämä mittasäännöt ovat varmasti myös vaikuttaneet siihen että suuret peilit olivat usein kaksiosaisia.

Pääosa peileistä tuli Suomeen siis Ruotsista tai Ruotsin kautta. Vuonna 1785 sai hovikultaaja Pehr Floding kuninkaalliselta ka-marikollegiolta privilegio - oikeuden peilitehtaan perustamiseksi Turkuun. Myös Helsingin kaupungissa mainitaan toimineen yh-den peilintekijän vuonna 1788.

Ruotsin harjoittama talouspolitiikka oli merkantilistista: valtio pyrki kaikin tavoin holhoamaan yritystoimintaa, kuten edellä ker-rotusta huomaamme. Kun Kaakkois-Suomi eli Vanha Suomi jäi 1700-luvulla Venäjän alaisuuteen, se vapautui tästä holhoukses-ta. Vuonna 1775 antoi Venäjän keisari manifestin, jonka mukaan kuka tahansa sai perustaa teollisuuslaitoksia ilman viranomais-ten erityisiä lupia. Karjalan kannaksella oli lasiteollisuuteen so-pivaa hiekkaa ja Pietarin rakentaminen takasi tuotteiden mene-kin ja niin sinne perustettiin useita lasitehtaita. Näistä tunnetuin oli 1788 perustettu Rokkalan Peililasitehdas, jossa valmistettiin hiottua peililasia, jota Pietarin hienoimmissa palatseissa käytet-tiin myös ikkunoihin ja joka tästä syystä sai nimen keisarillinen ikkunalasi. Tehtaan perustaja Jacob Lund oli tehokas liikemies,

00

3


19 joka halusi laajentaa tehtaansa toimintaa ja päätti pystyttää täy-dellisen peilitehtaan Rokkalaan. Tämä tarkoitti varmasti sitä, et-tä peilejä hopeoitiin myös Rokkalassa. Rokkalan mestarit olivat saksalaisia ja työläiset suomalaisia tai venäläisiä. Vaikka tehtaan tuotanto myytiin lähes kokonaan Venäjälle, oli tämän vuoteen 1860 toimineen tehtaan vaikutus varmasti melkoinen, kun aja-tellaan Suomen lasihiomo- ja peilivalmistustoimintaa ja taitojen leviämistä.

1800-luvulla Suomen peili teollisuus kehittyi merkittävästi. Vuonna 1860 mainitaan Turussa toimivan yhden kultaajan ja pei-lintekijän, ja vuosisadan lopulla lasimestareita, kultaajia ja pei-lintekijöitä oli jo kahdeksan. Kuinka moni näistä valmisti peilejä alusta loppuun, siitä ei ole varmoja tietoja käytettävissä.

Helsinki sai ensimmäiset ”peilitehtaansa” 1820-luvulla. La-simestari Carl Sjöberg sai silloin erioikeuden perustaa tehtaan peilien ja niihin tarvittavien kehysten valmistusta varten. Vuon-na 1835 julkaistussa sanomalehti-ilmoituksessa sanottiin, että Sjöbergin tehtaasta sai ostaa valmiita seinä- ja pukeutumis-, hei-jastus- ja suurennuspeilejä, alustinalla varustettuja peililaseja eri suuruuksia, kullattuja uudinpuukoristeita ym. Samaan aikaan Hel-singissä oli toinen pienempi peilinvalmistusliike, joka kuitenkin lopetti toimintansa omistajan kuoltua. Samasta syystä loppui Sjöbergin liiketoiminta vuonna 1840. Sjöbergin liikkeen hoitajana ollut Henric Höjer sai samana vuonna luvan oman peilinvalmista-mon perustamiseen, ja hänen liiketoimintansa lähtikin reippaasti käyntiin, olihan hänellä palveluksessaan peräti kuusi kisälliä, kak-si oppipoikaa ja kaksi renkiä. Toinenkin vireä peilitehdas aloitti samana vuonna toimintansa lasimestari Lars Heimbergin perus-tamana. Höijer ja Heimberg olivat johtavat peilitehtailijat ja li-säksi asiakkaita riitti vielä kahdelle pienemmälle valmistajalle.

1860-luvun ankarat katovuodet ja niiden aiheuttama ahdinko vaikutti myös teollisuustoimintaan. Ainoastaan Heimbergin teh-das pysyi pystyssä, vaikka senkin tuotanto oli pysähdyksissä jon-

Empire-peili 1800-luvun

alkuvuosikymmeneltä.

Valokuva: Tampereen

kaupunginmuseo.

00

PEILI SUOMESSA


4

19kin aikaa. Ainoana peilinvalmistajana se kasvoi vuosisadan lopulla merkittäväksi teollisuuslaitokseksi. Kasvuun vaikutti myös se, että se sai yhteyteensä koneel-lisen puusepäntehtaan, joka valmisti pei-lien lisäksi huonekaluja.

1900-luvulle tultaessa peilien valmis-tus muutti luonnettaan. Elohopeapeilien valmistus kiellettiin vaarallisena ja salai-set hopeasatsireseptit alkoivat ammatti-kateudesta huolimatta levitä lasihiojien keskuudessa. Enää ei puhuttu peiliteh-taista vaan peilejä valmistettiin käsityö-nä pienissä hiomoissa.

Vanhimpia levylasihiomoita oli vuonna 1903 perustettu hiomo rautakauppa Juli-us Tallbergin yhteyteen. Siellä ei kuiten-kaan aluksi hopeoitu peiliä.

Vuosina 1904-1908 tiedetään liettu-alais-puolalaisen lasinleikkausliikkeen omistajan Patraskyn valmistaneen ko-keilumielessä peilejä, mutta mitään suu-rempaa liiketoimintaa hän ei niillä har-joittanut.

Suomalainen Otto Korsisto oli vuosina 1908-1920 saamassa lasialan oppia Ame-rikassa ja palattuaan hän alkoi hopeoida lasia Helsingissä. Hän keskittyi vain ho-peointiin ja teki mm. kaikki Tallbergin peilit. Yhä useampi lasialan ammattilai-nen alkoi kiinnostua peilin hopeoinnista.

Merkittävä henkilö peilinteon taidon levittämisessä maahamme oli lasinhion-

PEILI SUOMESSA

Huomattavimmat peilinvalmistajat vuonna 1945*

Toiminimi Toimipaikka

A.Hj. Leppälä Lasijalostustehdas HelsinkiPeilihiomo Sampo TampereJulius Tallberg Oy HelsinkiT:mi Kaune TurkuPorin Uusi Peili- ja Lasihiomo PoriLasihiomo Tarmo HelsinkiT:mi Petter Malmqvist HelsinkiLasihiomo A Joutsen HelsinkiLasihiomo Alku HelsinkiPeili- ja Kehysliike Kaarlo Mäkinen TyrvääW. E. Lipponen OuluPeili- ja Lasiseppä KotkaLasihiomo Atlas HelsinkiLasihiomo Wäinölä HelsinkiKotkan Lasihiomo KotkaLasihiomo Taito HelsinkiKuopion Peili- ja Lasihiomo KuopioG. Lindblom HelsinkiT. Tuulola HämeenlinnaT:mi J Laaksonen TampereKeski-Suomen Peili- ja Lasihiomo JyväskyläV. Tuokko KuusankoskiVaasan Lasihiomo, Kutvonen VaasaA. Nymanin Lasittamo VaasaVaasan Kuvastin ja Lasihiomo Oy Vaasa Itä-Suomen Lasihiomo Viipuri

*Tiedot Suomen Lasitus- ja hiomoliiton hopeanitraatinjakoluettelon mukaan suuruusjärjestyksessä.

00

5


19 tamestari Alfred Nyman. Lasihiontataidot hän oli oppinut Pie-tarissa. Vuonna 1910 hän haki vielä stipendiä voidakseen mat-kustaa ulkomaille opiskelemaan peilinvalmistusta. Se hänelle myönnettiinkin ja tutustuttuaan uusiin menetelmiin Ruotsissa ja Tanskassa hän palasi kotimaahan ja aloitti peilien teon entistä paremmalla ammattitaidolla Robert Väinämöisen kanssa perus-tamassaan Lasihiomo Wäinölässä Helsingissä.

Alfred Nyman ei kuitenkaan viihtynyt pitkään samalla paikka-kunnalla ja samassa yrityksessä ja siksi hänen tiedetään olleen perustamassa hyvin monia lasi- ja peilihiomoita, ensin Helsingis-sä ja sitten Tampereella ja viimeiseksi Vaasassa. Kun mitään kir-jallisia ohjeita ei ”satsin” eli hopealiuosten tekoon ollut saatavis-sa, riippui tiedon leviäminen kokonaan opinsaaneiden mestarei-den halukkuudesta kertoa sitä muille. Alfred Nyman oli ilmeisesti varsin avomielinen tässä asiassa, koska niin monet tämän alan vanhat ammattimiehet hänet muistavat.

Vuosina 1920-1930 Suomeen oli jo perustettu useita pienehkö-jä lasi- ja peilihiomoita, joissa myös kannusta kaatamalla tehtiin käsityönä peiliä.

Sota-aikana ja sen jälkeen, kun kaikista raaka-aineista oli puu-tetta, jakoi Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto ry jäsenilleen hopea-nitraattia. Vuoden 1945 jakoluettelon mukaan peilin tekijöitä oli 28 ja tässä ovat varmasti lähes kaikki mainittuina, koska vaikeina aikoina toki käytettiin jokainen mahdollisuus hopean hankkimi-seksi hyväksi. Vuoden 1948 jakoluettelossa mainitaan jo 41 peilin valmistajaa, joista lähes puolet toimi Helsingissä. Lisäksi Turus-sa, Tampereella ja Vaasassa oli useita suuriakin peiliverstaita. Yleensä ne sijaitsivat kaupungeissa, mutta joitakin alan yrittäjiä oli myös maaseudulla, kuten monissa muistelmissa esiintyvä Väi-nö Tuokko Kuusankoskella ja Kaarlo Mäkinen Tyrväällä.

Merkittävä peilien valmistaja vuodesta 1932 lähtien oli Lahden Lasitehtaan yhteydessä toiminut Lahden Lasihiomo. Alkuvuosina sen tuotanto ei juuri noussut suuremmaksi kuin saman aikakau-

PEILI SUOMESSA

00


6

19

PEILI SUOMESSA

den pikkuverstaidenkaan, mutta 1950-luvulla hankittiin Tanskas-ta parempi resepti ja tuotanto kohosi moninkertaiseksi. Vuonna 1956 siirryttiin hopeoimaan ruiskulla ja 1962 hankittiin belgialai-nen automaattilinja ensimmäisenä Suomessa.

Monet pienemmätkin hiomot hankkivat hopeoinnin ruisku-tuslaitteet näinä vuosina, mutta vähitellen yhä useampi yrittäjä luopui hopeoinnista ja alkoi ostaa tarvitsemansa peilin valmiina niiltä, jotka sitä teollisesti valmistivat – pääasiassa Lahden Lasi-hiomolta ja sittemmin Mäkisen Kuvastin Oy:ltä.

00

Kaarlo Arvid Mäkinen syntyi 30.7.1892. Äiti Ida Wilhelmiina os. Tuhola oli Iso-Kovero-nimisen tilan torpparin tytär Teis-

kosta ja isä Johan Nestor oli Teiskon seurakunnan haudankaiva-jan ja kellonsoittajan poika. Johan eli Juho oli jatkanut isänsä ammatissa ja oli jo toinen ”Hauta-Jussi” niin kuin isää ja poikaa paikkakunnalla kutsuttiin.

Kaarlo Mäkisen isä oli tuon ajan maaseutuympäristössä poik-keuksellisen sivistynyt mies: hän luki paljon, hoiti Teiskon kirjas-toa ja toimi pyhäkoulunopettajana. Häntä arvostettiin, mutta toisaalta erilaisuutta myös pilkattiin. Lapset oppivat isänsä rin-nalla ahkeriksi lukijoiksi. Kaarlo Mäkisen sisar Ida on muistellut lapsuuden aikoja Teiskon kirkon naapurissa seuraavasti:

”Lukeminen ja piirtäminen oli meillä niin veressä, että kaikki lähiympäristön lainakirjastot luettiin lävitse ja kaikki paikat kotona piirrettiin täyteen. Äidin valkoinen raitikangaskin puissa oli kuin etelämaan kartta, jos se vähän enempi aikaa kutomatta seisoi. Ihmettelin, että vanhempamme laittoivat meidät kan-sakouluun, siihen aikaan se oli vielä harvinaista köyhemmän kansan keskuudessa. Kansakoulun läpäisivät pojat kolmessa vuodessa koulun parhaina oppilaina.”

Lapsia perheessä oli kaikkiaan viisi, joista Kaarlo, Kalleksi kut-suttu, oli toiseksi vanhin. Isältään Kaarlo Mäkinen sai todennä-köisesti vaikutteita tuleviin harrastuksiinsa: maalaukseen, kir-2.

LUKU KAARLO JA MARTTA

MÄKINENMÄKISEN KUVASTIN OY:N PERUSTAJAT


8

19joittamiseen ja valokuvaukseen.Naapurissa Iso-Koveron tilalla nuori Kaarlo opiskeli talon tyt-

tären opastuksella ruotsia, ja palkaksi tunneista hän maalasi ta-lon päärakennuksesta taulun. Hän piirsi mielellään kuvia myös muista pitäjän vanhoista rakennuksista ja ilmeisesti arvosti talonpoikaisarkki-tehtuurin kauneutta.

Kalevala oli tuolloin monen taiteilijan innoituksen lähde. Se kiehtoi myös Kaar-lo Mäkistä ja hän maalasi taulun mm. Sammon ryöstöstä. Tarina piispa Henri-kin surmasta innoitti hänet maalaamaan suurikokoisen, vaikuttavan taulun, joka tänä päivänä on nähtävänä Mäkisen Ku-vastin Oy:n konttoritiloissa. Valitettavas-ti monet Kaarlo Mäkisen maalauksista tuhoutuivat lapsuudenkodin tulipalossa.

Kaarlo Mäkinen harrasti myös valoku-vausta. Kansakoulusta päästyään hän ra-kensi yhdessä isänsä kanssa valokuvaus-koneen. Vain linssit ostettiin kaupasta, muu tehtiin itse. Kaikkien valokuvaajien tavoin Kaarlo Mäkinen kuvasi tietysti perhettä ja omaa kotiym-päristöään, mutta hänen laajemmalle suuntautunutta kulttuu-riharrastustaan osoittaa se, että hän kulki kameroineen Tampe-reella ja kuvasi vanhoja ja jo pian katoavia rakennuksia ja kau-punkinäkymiä. Hämeen museossa onkin arkistoituna kymmeniä Kaarlo Mäkisen valokuvia, ja niitä on myös julkaistu Tampereen historiaa esittelevissä kuvateoksissa.

Kun Mäkisen Kuvastimen historiaa kirjoitetaan, on Kaarlo Mä-kisen maalaus- ja valokuvausharrastus siinä keskeinen lähtökoh-ta. Harrastukset ovat olleet kimmokkeina tulevalle yritystoimin-nalle: Kaarlo Mäkinen aloitti ammattivalokuvaajana ja käsistään

KAARLO JA MARTTA MÄKINEN

Kaarlo Mäkisen suurikokoinen

öljyvärimaalaus –Piispa Henrikin

surma, vuodelta 1913.

10

9


19 näppäränä miehenä ryhtyi pian myös valmistamaan kehyksiä.Toivo Mäkinen, Kaarlo Mäkisen veljen, Jussin, poika, totesi

setä ”Kallea” muistellessaan, että hän oli eräänlainen yleisnero. Lukuharrastus johti Kaarlo Mäkisen nimittäin kokeilemaan myös kynäilyä. Hän avusti kertomuksillaan useita sanoma- ja aikakaus-lehtiä. Jo Teiskossa asuessaan hän kirjoitti kaksi romaania: Vuon-na 1914 ilmestyi kirja nimeltä Viisi askelta avioliittoon ja vuonna 1917 Vallankumous Tahvalassa. Kirjat kustansi Karisto. Vuonna 1924 ilmestyi vielä Gummeruksen kustantamana kirja Vaarin kihlajaisviinat – leikillinen jutelma vaarista, Amaliasta, viinasta ja kieltolaista.

Nämä julkaistut romaanit ovat huumorilla höystettyä kansan-kuvausta. Kustantaja mainosti kirjaa Viisi askelta avioliittoon seu-raavin sanoin:

”Tämä hupaisa erikoisuutuus, joka on saavuttanut yksimie-lisesti suosiollisen vastaanoton, kuvastaa tervettä, raikasta maalaistunnelmaa sekä leppoisaa, supisuomalaista huumoria. Hyvälle mielelle joutuukin jokainen tätä mehevää kotimaista uuteloa lukiessaan. Se on kuin raikas tuulahdus kotoisen korven keskeltä!”

Lehdille lähettämissään kertomuksissa Kaarlo Mäkinen kokeili muitakin tyylilajeja. Hän käytti rohkeasti mielikuvitusta ja hyvin moderneja kielikuvia, kirjoitti unimaailmasta ja tulevaisuuden-näyistä, eikä saanut läheskään aina myönteistä vastaanottoa toimituksissa. Ehkä hän niissä kirjoituksissaan oli aikaansa edellä eikä häntä siksi ymmärretty.

Varmasti nämä henkiset harrastukset olivat Kaarlo Mäkiselle kaikkein mieluisimpia. Kuitenkin hän oli mukana myös urheilu-seuran toiminnassa Teiskossa, ihan seuran perustajajäsenenä. Hän toimi myös aloittelevan seuran sihteerinä.

Tiedonhalusta huolimatta ei Kaarlo Mäkisellä ollut mitään


10


10

19


mahdollisuuksia päästä opintielle. Naapurin pojat lähtivät vuon-na 1914 Ahlmanin maamieskouluun ja Kaarlo Mäkinen näki siinä edes jonkinlaisen koulunkäyntitilaisuuden. Hän meni Heinäsen poikien mukana opintielle ja menestyikin niin hyvin, että sai par-haat arvosanat tietopuolisissa aineissa. Taitavuutensa hän osoitti myös käsitöissä valmistamalla lipaston, joka Teiskon kotiteolli-suusnäyttelyssä vuonna 1917 voitti ensimmäisen palkinnon.

Vuosien 1917-1918 tapahtumat tempasivat myös nuoren Kaar-lo Mäkisen mukaansa. Kansalaissodassa, josta hän ei mielellään jälkeenpäin puhunut, hän köyhän perheen poikana oli punaisten puolella, muonitustehtävissä. Varsinaisiin taistelutoimiin hän ei tiettävästi osallistunut. Sodan jälkeen hän joutui Tammisaaren vankileirille, josta hänet kuitenkin melko pian vapautettiin. Hän palasi Teiskoon ja asui veljensä luona, jossa maksuksi ylöspidos-taan veisteli taloon huonekaluja ja puisia talousastioita.

Kansalaissodan jälkeen Kaarlo Mäkinen tapasi tulevan vaimon-sa Martta Maria Järvensivun, joka oli syntynyt 5.5.1898 Ikaalisis-sa. Martta Marian isä David (Taavetti) oli kotoisin Maja-nimisestä talosta Ikaalisista ja äiti Severiina taas Uurasjärvi-nimisen talon tytär, myös Ikaalisista. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan ollut lap-sikatraan vanhimpia ja eivät näin ollen voineet jäädä isiensä ta-loa viljelemään. Uurasjärven talon maalle rakennettiin nuorelle parille ”Ilomäki”-niminen mökki, jota Severiina ja Taavetti asui-vat avioliittonsa alkuajan. Vuosisadan vaihteessa he muuttivat Piekkolan talon torppareiksi Hämeenkyröön.

Kymmenlapsisen perheen tytär, Martta Järvensivu sai jo 14-vuotiaana lähteä ansiotyöhön. Hän seurasi vanhempaa sisar-taan Tampereelle, jossa heistä tuli pumpulitehtaan plikkoja. Aluk-si Martta ompeli Finlaysonilla kangaspakkoja yhteen ja teki nuo-ren ikänsä takia puolta työpäivää, mutta täytettyään 15 vuotta sai tyttö siirtyä kutomon puolelle ja työpäivät pitenivät yli kym-mentuntisiksi. Kaikkiaan Martta oli seitsemän vuotta Finlaysonin palveluksessa.

Kaarlo Mäkinen

10

11


19 Martta Järvensivu suunnitteli monen aikalaisensa tavoin Ame-rikkaan muuttoa. Mutta Kaarlo Mäkinen, Martan kertoman mu-kaan käteväntuntuinen mies, sotki nämä suunnitelmat. Hän seu-rasi Marttaa Tampereelle, jossa 6.2.1919 ostettiin kihlat. Avioliit-

to solmittiin 23.5.1920.Nuoripari muutti Tampereelta Siuroon, jossa

Kaarlo Mäkinen sai työtä sahalta. Ajatus omas-ta liikkeestäkin alkoi jo orastaa: Kaarlo Mäki-nen valokuvasi pyydettäessä ja valmisti myös jonkin verran valokuvakehyksiä myyntiin.

Siurosta muuttivat Kaarlo ja Martta Mäkinen sekä esikoispoika, vuonna 1921 syntynyt Pent-ti, Pohjois-Pirkkalaan, Epilään, missä Kaarlo Mäkinen aloitti nyt toden teolla valokuvaus- ja kehystysliikkeen pidon. Tätä kuvaa 29.4.1923 Aamulehden etusivulla ollut pieni ilmoitus, jossa Kaarlo Mäkinen tarjoutuu kehystämään taulut halvalla ja valokuvaamaan asiakkaita joko näiden kotona tai kehystysliikkeessä Epi-lässä.

Epilän vaihe jäi kuitenkin lyhyeksi: jo muutaman kuukauden kuluttua oli nelihenkiseksi kasvaneen perheen lähdettävä hake-maan asuntoa ja verstastiloja muualta. Karkusta, Heinoon py-säkin läheltä löytyikin sopiva talo, josta saatiin vuokratuksi toi-nen pää.

Seuraavat vuodet olivat nuoren perheen elämässä vaiheikkaita: jokainen vuosi toi tullessaan jotain uutta, joko perheeseen syntyi uusi jäsen tai yritystoiminnassa tapahtui ratkaisevaa kehitystä.

Lapsia syntyi kaikkiaan kahdeksan: Pentti 1921, Esko 1922, Lei-la 1924, Pekka 1925, Matti 1926, Antti 1927, Olli 1931 ja Anneli 1934.

Vuonna 1927 Kaarlo Mäkinen osti Viljanen-nimisen talon Tyr-vään Nuupalan kylästä. Niin perhe pääsi asumaan oman kurkihir-

Kaarlo ja Martta Mäkisen lapset

ikäjärjestyksessä vasemmalta:

Pentti, Esko, Leila, Pekka, Matti,

Antti, Olli ja Anneli.


20


12

19ren alle ja yrityskin sai paremmat toimitilat.Tätä aikaa muistellessaan lapset ja vanhat työntekijät kertovat,

miten perheen elämälle oli tyypillistä voimakas yhteishenki ja yritteliäisyys. Se oli välttämätöntäkin suuren perheen toimeen-tulon kannalta. Isä-Kaarlo puuhasi aamuvarhaisesta iltamyöhään verstaalla ja Martta-äidillä oli täysi työ perheen hoitamisessa ta-loudellisesti niukoissa oloissa.

Lapset saivat pienestä pitäen auttaa talousaskareissa. He kerä-sivät metsästä ja Tyrvään aseman ympäristöstä polttopuiksi kä-pyjä ja tikkuja ja kokosivat pientareilta ruohoa kuttujen ruuaksi. Myös isän yritys työllisti lapset sitä mukaa, kun he kasvoivat. Vii-sivuotiaasta alettiin naulapojan työ: kun isä naulasi kehystä, piti naula ojentaa hänelle oikealla hetkellä ja oikein päin ja näin työ nopeutui. Varttuessaan jälkikasvu sai entistä vaativampia tehtä-viä suorittaakseen. Esimerkiksi pahvikantisten taskupeilien tait-taminen oli työtä, jossa lapset olivat näppäriä. Usein aherrettiin koulupäivän jälkeen pari tuntia keittiön pöydän ääressä peilejä käärien ja joskus myös naapurin lapset tulivat työhön mukaan.

Isä opetti lapsista yritteliäitä. Vaate- ja käyttörahaa piti hank-kia omatoimisesti ”pientä liiketoimintaa” harjoittamalla.

Lehtien myynti oli lasten säännöllinen tulonlähde. Rautatie-aseman lehtikioskista haettiin painavat lehtiniput, jotka sitten oli jaettava Tyrvään aseman seudulle ja Vammalaan useinkin va-kioasiakkaille. Enemmän sesonkiluontoista oli joulukorttien ja allakkojen myynti. Kaikki lapset olivat mukana puuhassa, vaikka ”myyntimiehen” kyvyt olivatkin erilaisia. Pentti Mäkinen muiste-li, miten vilkas Esko-veli myi korttinsa nopeasti ja sai vielä pulla-kahvitkin talosta kaupan päälle, ja hän itse seisoi ulkona pakka-sessa portin pielessä ja ujosteli sisälle menoa.

Moni muukin artikkeli oli poikien toimituslistassa. Kesäisin ke-rättiin ja myytiin kastematoja, talvella toimitettiin taas havutaa-kat tarvitseville. Asemalta poimivat kylän lapset lyijyplommeja, jotka sulatuksen jälkeen myytiin konepajoille. Kun lähinaapuriin


20

13


19 tuli tivoli, ottivat pojat pyörät säilytykseen pientä maksua vas-taan.

Toki elämä oli muutakin kuin työntekoa ja ansaitsemista. Lie-koveden rannat ja ruoppaamaton, luonnonkaunis Vammaskoski

tarjosivat oivalliset uinti-, leikki- ja kalastuspai-kat lapsille. Itse ansaituilla rahoilla pojat hankki-vat soutuveneen, jolla saattoi tehdä saariretkiä. Juuri luonnossa kulkeminen oli perheen vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan. Tosin näissä ret-kissä yhdistyi huvi sekä hyöty: marjat, sienet ja kalat toivat vaihtelua ja tarpeellista lisää ruoka-pöytään.

Lukemisharrastus periytyi isältä lapsille. Lai-nakirjastoa käytettiin ahkerasti. Isä uhrasi jo-kaisen liikenevän tauon lukemiseen. Hänen tiedonhalunsa oli valtava, sitä kuvaa se suuri leikekirjakin, johon hän on lehdistä koonnut mielenkiintoisiksi katsomansa uutiset. Iltaisin saatettiin myös pelata fortunaa, coronaa, tam-mea tai shakkia.

Kodin ulkopuolista kulttuuria edustivat lasten urheiluharras-tukset TUL:n seurassa, Tyrvään Kisassa, ja osallistuminen seudun ”kulttuuritalon”, Raivion työväentalon rientoihin sekä partioon. Pojat olivat aktiivisia urheilijoita ja osallistuivat ja menestyivät-kin kilpailuissa, lajeinaan hiihto, yleisurheilu, nyrkkeily ja suun-nistus.

Asuminen oli ahdasta. Yhdessä päästävedettävässä sängyssä nukkui neljäkin lasta. ”Koivuniemen kutsaakin” joutui äiti joskus käyttelemään, kun yhtä ainutta peittoa kiskottiin puolelta toisel-le. Myös verstaan työpöydillä nukuttiin ja päiväksi patja vietiin työn tieltä pois.

Yleiset suhdanteet näkyivät myös Mäkisen perheen elämässä. Erityisen vaikeina muistavat perheen lapset 30-luvun alun, jolloin


Kaarlo Mäkisen perhe valokuvaajalla

30-luvun lopulla. Edessä vasemmalta:

Antti, Martta-äiti, Olli,

Kaarlo-isä, Anneli ja Leila.

Takarivissä vasemmalta: Matti,

Pekka, Esko ja Pentti.

20


14

19


verstaan tuotteet eivät millään tahtoneet käydä kaupaksi. Mart-ta-äitikin joutui lähtemään kulkukaupalle pitkienkin matkojen päähän ja lapset odottivat kotona äitiä, joka tullessaan ehkä toisi rahaa, millä saisi ruokaa ja vaatteita.

Kolmikymmenluvun puolivälissä alkoi lama hellittää ja perhe koki taas parempia aikoja. Hengähdystauko oli kuitenkin lyhyt, sillä talvisodan syttyminen 30.11.1939 merkitsi uusia koettele-muksia jokaiselle suomalaiselle.

Esko lähti vapaaehtoisena rintamalle vuonna 1940. Suorittaes-saan varusmiespalveluaan loppuun seuraavana vuonna hän joutui tapaturman uhriksi ja kuoli Siilinjärven sotilassairaalassa. Pentti joutui sotaväkeen talvella 1941 ja sieltä samantien jatkosotaan, josta kotiutettiin sodan päättyessä 1944. Myös nuoremmat po-jat Pekka ja Matti joutuivat 18 - vuotiaina lähtemään jatkosotaan; Pekka keväällä 1943 ja Matti vuonna 1944.

Näinä koettelemusten vuosina 5.12.1942 kuoli perheen isä, Kaarlo Mäkinen. Vastuu toimeentulosta jäi äidille ja vanhimmille lapsille.

Pitkän päivätyön jälkeen, 13.7.1978 kuoli Martta Mäkinen. Hän ehti nähdä sen, miten lapset yksi toisensa jälkeen kasvoivat kiinni perheyritykseen ja miten sen myötä Kaarlo Mäkisen perustama kehys ja peiliverstas laajeni nykyaikaiseksi tuotantolaitokseksi.

20

YRITYSTOIMINNAN ENSIMMÄISET VUODET

Varsinaisen yritystoiminnan voi katsoa alkaneen vuonna 1923. Tosin jo tätä ennen oli Siurossa ja Epilässä valmistet-

tu kehyksiä, mutta nyt yritys tarvitsi jo ulkopuolista työvoimaa. Kaarlo Mäkinen omistautui nyt kokonaan työskentelyyn omassa yrityksessä ja pyrki kehittämään liiketoimintaa pääomien puut-teesta huolimatta.

Yritys käytti nimeä KEHYSLIIKE Kaarlo Mäkinen. Osoitteeksi il-moittaa messuesite vuodelta 1925 Heinoon pysäkin.

Perhe oli muuttanut vuonna 1923 Karkkuun, Heinoon pysäkin lähelle, Kökkö-nimiselle tilalle. Työtilat ja asunto olivat Olavi Olli-lalta vuokratussa talossa.

Verstaana oli isohko huone, jossa ovensuuhun oli sijoitettu yri-tyksen ainut kone, poljettava listaleikkuri. Lisäksi huoneessa oli muutamia työpöytiä. Toiminnan laajentuessa tarvittiin lisätilaa ja sitä saatiin vuokrattua talon toisesta päästä. Talon Sali sai toimia nyt lähtevien tavaroitten pakkauspaikkana ja varastona.

Kehysliike valmisti valokuva- ja taulunkehyksiä. Myös asiak-kaitten omia kuvia ja tauluja kehystettiin ja myynnissä oli myös painokuvia plansseja, jotka laitettiin kehykseen lasin alle. Kaarlo Mäkinen tilasi eri aiheisia kuvia ulkomailta mm. Sveitsistä useita satoja kappaleita.

Maija Virtanen (os. Manner) oli työssä Mäkisellä 20-luvulla. Hän muistelee, että valokuvakehyksiä oli kolmea eri kokoa: visiitti, postikortti- ja kabinettikoko. Messunäyttelyesite vuodelta 1925 3.

LUKU


16

19

”Kökkö”, mäentöyräälle rakennettu

talo Karkun Heinoossa oli Kaarlo Mäkisen

perheen koti sekä kehysverstas vuosina

1923-1927.

kertoo, että liikkeen erikoisala on käsin huolellisesti valmistetut postikortti- ja valokuvakehykset, liistoista: kapea pyöreä, leveä kaareva, kapea helmikoristeella, leveä pintakoristeella.

Listat ostettiin valmiina Porvoosta, pääasi-assa Haikan kehyslistatehtaasta. Kaarlo Mäki-nen katkoi ne sitten leikkurilla määrämittoihin ja kulmat liimattiin yhteen ja lopuksi vielä nau-lattiin. Pienten naulojen kulutus on ollut mel-koinen: Tampereelta Sandberg Osakeyhtiöstä on lähetyslistojen mukaan tullut joulukuussa 1926 kaikkiaan 51 kg lankanauloja, 1500 pa-kettia.

Kehyksiin tarvittiin vielä lasit ja taustapahvit jalkoineen. Lasi ostettiin joko rautakaupasta tai sitten käytettiin valokuvausliikkeistä saa-tuja vanhoja lasinegatiiveja, jotka ensin piti pestä puhtaiksi vesi- ja soodaliuoksella.

Taustapahvien liistraus, jossa kartongin pääl-le liimattiin värillinen paperi, oli ensimmäinen työ, mihin Kaarlo Mäkinen laittoi uudet työn-tekijät. Liimana käytettiin vehnäjauhoista itse keitettyä liisteriä. Taustapahviin kiinnitettiin liimauksen jälkeen nastoilla jalka, joka piti kehyksen pystyasennossa. Kalle Tuominen, työntekijä tuol-ta ajalta muistelee, miten hän haastoi verstaan tytöt kilpasille nastoittamistyössä. Hän suunnitteli liikkeensä mahdollisimman nopeiksi ja yksinkertaisiksi ja voitti toiset, jo tottuneemmat teki-jät. Ilmeisesti Kaarlo Mäkinen toteutti kehysten teossa jo ratio-nalisointiakin: työntekijät keskittyivät kukin oman työvaiheensa mahdollisimman nopeaan suorittamiseen.

Yrityksen ensimmäinen ”palkollinen” oli Kaarlo Mäkisen sisar Ida. Vuonna 1923 tuli työhön Kalle Tuominen ja vuonna 1925 Mai-ja Manner. Työvoimaa tarvittiin, koska Kaarlo Mäkinen oli saanut suuria tilauksia. Kesäaikaan paikkakunnan koululaisia oli myös


20

17


19

Kehysten valmistusta ”Kököllä”.

Isä käyttelee listaleikkuria ja

vanhimmat pojat Esko ja Pentti

ovat ”opissa”.

työssä: he liimasivat urakkapalkalla taustapahveja. Työpäivät oli-vat kymmentuntisia. Aloittelijan palkka oli 1 mk/tunti.

Työtä tehtiin kuin perhepiirissä. Kalle Tuominen muistelee, mi-ten välillä joutui nostamaan pienimpiä potalta ja Maija Mannerin

mieleen ovat jääneet perheen kanssa yhdessä tehdyt uinti- ja marjaretket. Jo sukulaisuuten-sakin puolesta oli Ida-täti hyvin läheinen. Hän oli uuttera työntekijä reumatismistaan huo-limatta ja eli läheisesti Mäkisen perheen vai-heissa mukana ne 35 vuotta, jotka hän oli vel-jensä perustaman yrityksen palveluksessa.

Yrityksen toimiessa Karkussa hoiti Kaarlo Mäkinen itse valmiiden tuotteiden markki-noinnin. Lähikuntien liikkeet ostivat kehyksiä myyntiin. Menekkivaikeuksia ei juuri ollut: se valmistettiin, mikä saatiin myytyä. Ensimmäi-set kestävät asiakassuhteet alkoivat jo syntyä. Tällaisia suurempia vakioasiakkaita olivat S. Harjanteen Taulu- ja Kehysliike Tampereella ja Kehysliike Hannes Salmi Porissa.

20


19


18

Kehysliikkeen alkuvuosien tuotantoa:

erilaisia valokuvakehyksiä ja

kehystettyjä ”plansseja”.

20


4.LU

KU

Ratkaiseva muutos yritystoiminnassa tapahtui siinä vaihees-sa, kun tuotteet tulivat niin tunnetuiksi, että niitä alettiin ti-

lata kotoa. Tätä kehitystä kuvaa sekin, että liike haluttiin siirtää Karkkua vilkkaammalle paikkakunnalle ja omaan verstaaseen.

Kaarlo Mäkinen alkoi katsella yritystoiminnan kannalta parem-paa asuinpaikkaa. Tampereelle muuttoakin oli suunniteltu. Tontti oli jo varattu Viinikan kaupunginosasta, mutta se jäi, kun perhe sai tiedon Tyrvään aseman lähellä sijaitsevasta, myytävänä ole-vasta talosta, jossa aikaisemmin oli toiminut pieni suutarin vers-tas. Tämän Viljanen-nimisen talon omisti konstaapeli Suhonen. Kaupat tehtiin 5.3.1927 ja talon hinnaksi sovittiin 35 000 mk:aa.

Kylä, johon Mäkisen yrittäjäperhe nyt muutti, oli viralliselta ni-meltään Nuupala, mutta tavallisesti sitä kutsuttiin Asemanmä-eksi. Asutus oli noussut sinne vasta rautatien rakentamisen aikoi-hin ja sen jälkeen eli 1890-luvulta lähtien. Kylään oli muuttanut paljon käsityöläisammattien harjoittajia: oli pienyrittäjiä, jotka tekivät huonekaluja, oli useita leluverstaita, sorvareita, suuta-reita ja pieni kenkätehdaskin, räätäleitä, satulaseppä, peltisep-pä, tallukkamestari, kivenhakkaamo ja leipomo. Kansan suussa seutua alettiin kutsua Nälkäläksi tai Nälkälänmäeksi. Liekö nimi ollut viittaus pienyrittäjien toimeentulon niukkuuteen vauraan maanviljelyspitäjän aseman seutuvilla.

Vuonna 1930 kirjoitti Kaarlo Mäkinen Nälkälän kronikan, jo-ka sekä ihastutti että vihastutti paikkakuntalaisia. Kronikassaan

LAAJENEVAA YRITYSTOIMINTAA PULA-AJAN VAIKEUKSIA 1927-1939


20

19Kaarlo Mäkinen runoilee:

Nälkälä on valtakunta, tääll on oma palokunta.Kadut suorat, talot uhkeet tehtaat monet, suuret, muhkeet.

Kronikassa oli tietysti lupa vähän liioitellakin. Vaikka Nälkälän verstaat tänä päivänä näyttä-vät perin vaatimattomilta, oli tuo alue sen ajan maaseutuaseman tuntumassa varsin vireä ja erikoislaatuinenkin yritteliäisyyden osoitus.

rAKEnnUKSEt jA KOnEEt

Kevättalvella 1927 oli Kaarlo Mäkinen perhei-neen muuttanut Nälkälään. Viljasen talo, joka sijaitsi koivikkoisella 800 m2:n tontilla, tarjosi tilat sekä verstaalle että asumiseen. Talon pää-dyssä sijainneen eteisen kautta oli kulku sekä verstastiloihin että asuntoon, jotka molemmat olivat samanlaiset, kaksi perättäistä huonetta. Tilaa talossa oli yhteensä n.50 m2.

Piharakennus oli aluksi varastotilana ja kuttunavettana, mutta myöhemmin toiminnan laajentumisen myötä osa tuotannosta siirrettiin sinne.

Kun peilien hopeointi alkoi 1930-31, tarvittiin sitä varten tilat. Perheen saunasta tehtiin hopeointihuone ja saunassa käytiin sii-tä lähtien naapurissa.

Vuonna 1936 hankki Kaarlo Mäkinen yhdistetyn, tanskalaisen puusepänkoneen. Kauppahinta oli 10 500 mk ja se maksettiin vä-hittäin. Piharakennusta kunnostettiin tässä vaiheessa sellaiseksi, että sinne saattoi sijoittaa sekä uuden sähkökäyttöisen koneen

LAAJENEVAA YRITYSTOIMINTAA

”Viljanen”, Tyrvään asemanmäessä

kuvattuna 1920-luvun lopulla.

30

21


19 että muut puutöissä tarvittavat välineet. Entisestä kuttunave-tasta tuli nyt yrityksen puutyöpuoli. Myöhemmin hankittiin van-nesaha ja se sijoitettiin samaan työhuoneeseen. Saunan palo-muuriin liitettiin purukamina, jolla verstasta pidettiin lämpimänä talvisaikaan.

1930-luvun puolivälistä lähtien alettiin myös vakavasti suunni-tella verstasrakennuksen laajentamista.

Yritteliäät pojat, Pekka 10 ja Matti 9, ostivat sanomalehtien myynnillä saamillaan rahoilla vanhan soutuveneen ja kun näkivät vanhempien miesten nostavan uppotukkeja Liekovedestä, ryh-tyivät rakennuspuun hankkijoiksi. Pojat nostivat keksilaitteella satoja tukkeja vedestä.

Vuodelta 1940 on säilynyt kirje, jonka Kaarlo Mäkinen on saa-nut Seura-lehden kysymys- ja vastausosastolta. Siinä sanotaan lakitekstiin vedoten mm. seuraavaa:

”Tulkitsemme asian niin, että uppoutuneen puun, joka ei ole rannalla, saa nostaa kuka hyvänsä. Nähtävästi Kansanhuolto-ministeriö on tähän vedoten kehottanut esim. siirtoväkeä, jolla ei suinkaan ole rantaosuuksia, nostamaan uponneita tukkeja polttopuiksi. ”

Näin uppotukkien nostolle saatiin lainkirjaimen hyväksyntä ja uudisrakennusta saattoi hyvällä omallatunnolla ryhtyä rakenta-maan.

Kirvesmies Kalle Järvinen veisti osan tukeista hirsiksi. Alaosa uudesta rakennuksesta tehtiin uppotukkihirrestä ja yläosa uppo-tukkilaudasta. Rakennusta tehtiin vuosina 1939 -41. Perustukset valettiin itse ja muuraustyön suoritti muurari Mentu poikineen. Rakennukseen tuli uusi sauna ja hopeointihuone ja suuri leivintu-pa, joka pian kuitenkin, vuoden 1942 tulipalon jälkeen, oli muu-tettava puutyötilaksi. Yläkerran huoneista saatiin tuiki tarpeellis-ta asuintilaa suurelle perheelle. Varsinaisia työntekijöiden sosi-


Kaarlo Mäkinen toimi näinä

vuosina myös oman liikkeensä

”kauppamatkustajana”.

30


22

19


Kehysliikkeen mainos, joka julkaistiin

Tyrvään Sanomissa vuonna 1927.

30aalitiloja ei rakennuksessa tuohon aikaan vielä ollut.

1930-luvun loppupuolella koneellistettiin yritystä edelleen hankkimalla lasihiontalaitteet. Niiden käyttöä oli opastamas-sa Pietarissa oppinsa saanut tunnettu lasinhiontamestari Alfred Nyman. Laikkoja oli aluksi kaksi: rautalaikka ja luonnon-kivilaikka. Ne sijoitettiin hopeointihuoneen ja puutyö-huoneen väliin, seinää purettiin tarpeellinen pituus pois. Laikkoihin otettiin aluksi voima pitkillä voimansiirtorem-meillä entisistä koneista, myöhemmin niitä varten han-kittiin oma moottori.

tUOttEEt

Yrityksen toinen varsinainen mainos ilmestyi Tyrvään Sanomissa vuonna 1927. Liike on saanut uuden nimen: KAARLO MÄKISEN TAULU- JA KEHYSLIIKE. Tuttujen va-lokuvakehysten ja kehystystöiden lisäksi myydään nyt myös lasia ja peilejä. Lisäksi tarjoudutaan tekemään uu-tisrakennusten lasituksia.

KEHYKSEt

Valmis kehyslista oli melko kallista. Sitä ostettiin edel-leen Porvoosta, mutta Tyrväälle muuton jälkeen Kaarlo Mäkinen alkoi kehittää yritystään niin, että mahdollisim-man monet tuotteet tehtäisiin alusta pitäen itse. Myös ostolista olisi hyvä korvata omatekoisella. Niinpä Kaarlo Mäkinen osti Ala-sen sahalta lautaa, joka lastattiin käsikärryihin ja vedettiin 5 km päähän Vihattulaan, Palon puusepänverstaaseen, josta saatiin päiväksi vuokrata puusepänkonetta. Lauta työstettiin listaksi ja illalla äiti, isä ja lapset vetivät taas kuorman kotiin.

19


23

30

”Röplättyjä” ja

metallikullalla

päällystettyjä,

koristeellisia kehyksiä

20- ja 30- luvuilta.

Valokuvakehykset

ovat muuttuneet

pienten pöytäpeilien

kehyksiksi 30-luvulle

tultaessa.



24

19


Myös lähempänä teetettiin listaa, sillä Asemanmäessä oli usei-ta puusepän verstaita.

Väinö Rantanen, joka oli 3o-luvun alussa työssä Mäkisen vers-taassa, on kertonut, miten ”Mäkinen pyrki tekemään arvokkaam-pia listoja ja kehyksiä kuin muut”.

Suosittu tuon ajan pintakäsittely oli röpläykseksi kutsuttu työ. Liitujauho-, liima- ja vesiseos lämmitettiin heilalla ja sitten sivel-timellä tuputeltiin, röplättiin listaan karkea pinta. Kuivumisen jälkeen suurimmat särmät hiottiin hohkakivellä ja santapaperilla tasaisemmiksi. Lakan avulla kiinnitettiin pintaan sen jälkeen me-tallikulta ja lopuksi lista patinoitiin ”antiikkiseksi” kimröökillä.

Myös kipsisiä kulmakoristeita tehtiin. Ne valettiin tulikivimuo-teissa ja päällystettiin metallikullalla.

Peilivalmistuksen lisääntyessä tarvittiin yhä enemmän maalat-tua, yksinkertaista listaa. Värit olivat muodinmukaisia, kirkkaita perusvärejä, valkoista, sinistä, vihreää, punaista ja mahonginvä-riä.

Puusepänkoneen hankkiminen mahdollisti listanteon omassa verstaassa. Koneessa oli monia eri toimintoja, höylä, plaani, sir-keli ja jyrsin. Vannesahalla saattoi taas tehdä pyöreitä ja soikeita kehyksiä ja näin mallit monipuolistuivat. Erilaisia puun käsitte-lyyn ja hiontaan tarvittavia laitteita hankittiin ja kehiteltiin tässä vaiheessa.

LASItUS

Vuodesta 1927 liike aloitti myös uudisrakennusten lasittamisen. Sitä varten piti opetella kitin valmistaminen ja muut alaan liitty-vät taidot. Työn ohessa saatiin myös lasia kaupaksi ja näin lasin myynnistä tuli uusi toiminta-alue yritykselle.

Tuohon aikaan alkoi tuontilasi vallata markkinoita kotimaisen kustannuksella. Suomalaiset lasitehtaat olivat Lasiteollisuusliit-

30

25


19


tonsa piirissä pyrkineet yhtenäisiin hintoihin ja tuotannon kes-kittämiseen. Nämä sopimukset eivät juuri auttaneet, kun ulko-mailta, erityisesti Belgiasta ja Tsekkoslovakiasta tuotiin hyvää ja halpaa lasia. Liitto esitti jatkuvasti tullien korotusanomuksia, mutta turhaan. Lasialan liikkeet ostivat tietysti halvempaa ja parempaa, niin Mäkinenkin. Työntekijät muistelevatkin belgia-laisen lasin hienouksia näin: ”Siinä oli laatikossa oikein paperitkin jokaisen lasin välissä ja niitä voi taas käyttää pakkaamiseen, kun valmiita kehyksiä lähetettiin liikkeisiin.”

Ensimmäisen suuremman lasitusurakkansa sai Kaarlo Mäkinen vuonna 1929, Karkun emäntäkoulun rakennuksella. Kitti tehtiin itse vernissasta ja liitujauhosta, pojat löivät sitä kannonpäällä pi-hamaalla ja siitä se vietiin kantopaareilla asemalle ja lähetettiin junalla Karkkuun. Myöhemmin kitti ostettiin valmiina Tikkurilan tehtailta.

PEILI

Tänä päivänä Mäkisen Kuvastin Oy on ennen kaikkea peiliteh-das.

Kun peilinteon alkuaikoja lähdetään tutkimaan, törmätään ai-na sanaan salaisuus. Jo 1200-luvulla peilimestareita pidettiin van-kina Muranon saarella Venetsiassa, ettei suuri salaisuus pääsisi vuotamaan. Aikojen kuluessa peilinteon resepti tuli toki helpom-maksi hankkia, mutta vielä 1900-luvun alun Suomessa tarvittiin monenlaisia manoovereja ennen kuin salaisuus paljastui.

Lasitukku Oy:n hallituksen puheenjohtaja Pellervo Lindblom kertoi, miten hänen isänsä oli vaikea saada valmistusreseptiä. Tallbergin lasihiomon mestari sen lopuksi paljasti, mutta aikaa, rahaa, iltoja ja viinaakin siihen kului. Taito levisi useinkin parem-min henkilökohtaisten suhteitten kautta, kuin että tieto olisi lii-kemiesmäisesti selvällä rahalla ostettu.

30


26

19


Kuinka sitten tyrvääläinen Kaarlo Mäkinen hankki hopeointi-reseptin? Taas törmäämme salaisuuksiin ja haastateltavien ker-tomukset poikkeavat toisistaan. Kuitenkin tiedetään joistakin avainhenkilöistä, jotka ovat osanneet hopeoida ja jotka ovat ol-leet yhteydessä Kaarlo Mäkiseen juuri niinä vuosina, kun peilin valmistus Tyrväällä alkoi.

Kalle Tuominen, joka oli Mäkisellä työssä vuosina 1923-1928 muisteli, että jo alkuvuodesta -28 Kaarlo Mäkinen kokeili saunas-sa peilintekoa. ”Kun ensin pilaan jonkun, niin kyllä tästä varmaan vielä hyvä tulee”, kertoi Kalle Tuominen Kaarlo Mäkisen sano-neen.

Varsinainen hopeointi alkoi vasta vuosina 1930-32. Sitä ennen hopeoitu lasi ostettiin valmiina mm. Kalle Rautiaiselta Helsingis-tä. Se maksoi noin 100 mk/m2.

Tärkeä henkilö peilinteon alkuvaiheissa lienee ollut Hermanni Mastosalo. Hän oli ollut työssä vanhassa lasiliikkeessä Ehrlund & Ollgrenilla Tampereella jo 20-luvun alussa. Sieltä hän oli siirtynyt Toivo Ketolan lasihiomoon, jossa valmistettiin myös peilejä. Ke-tolalta n. vuonna 1930 Mastosalo muutti Tyrväälle, Asemanmä-keen, jossa alkoi valmistaa peiliä Mäkisen naapurissa. Apulaisena hänellä oli Väinö Rantanen, jolle peilinteon salaisuutta ei kuiten-kaan uskottu. Rantanen hankki reseptin kuitenkin myöhemmin muualta.

Nälkälän kronikassaan kirjoittaa Kaarlo Mäkinen Mastosalosta ja Rantasesta näin:

Mastosalo peilimanni- siin’ on oikein Hermanni.Hopeata peiliin tuikkaajoskus luirun luirauttaa.Sälli hällä, Väinö-poikakierrellyt on markkinoita.

30

27


19


Nyt hän tahkoo peilin kulmaayhtä toista muuta nuijaa.

Itsestään Kaarlo Mäkinen kirjoittaa samantien:

Raami -äijä vääräsääri ahkerana työssä häärii.Maalaa, värjää, vetää lakkaa, joskus halaa, pussaa akkaa.

Runon mukaan hän siis keskittyi vielä tässä vaiheessa ke-hystenvalmistukseen.

Hermanni Mastosalo viipyi Tyrväällä vain vuoden verran. Väinö Rantanen siirtyi nyt Mäkiselle töihin, mutta ei oman kertomuksensa mukaan antanut hopeointireseptiä työn-antajalleen. Kaarlo Mäkinen sai hankkia tiedon muualta ja mitä todennäköisemmin hän on sen saanut Hermanni Mastosalolta. Tästä on todisteena se kellastunut ja hapa-roivalla käsialalla kirjoitettu resepti, joka löytyi Mäkisen Kuvastimen arkistosta ja jonka on allekirjoittanut H. Mas-tosalo. Reseptin takasivulle on samalla käsialalla kirjoi-tettu, että paperi maksaa 500 mk. Paperin yläreunaan on myös merkitty päivämäärä: Tampereella 6. kuun 10 p:nä 1923. Näyttää siis siltä, että Kaarlo Mäkinen on hankkinut hopeointireseptin jo yrityksensä perustamisen aikoihin.

Kovin vaikeaselkoiselta resepti näyttää ja siksi tuntuu oi-kealta arvio, että tietoa on saatu myös muualta. Pietarissa koulutuksensa saanut lasinhiontamestari Alfred Nyman on ollut yhteydessä Mäkiseen ja koska hän on ollut perusta-massa useita alan liikkeitä maassamme ja juuri näinä aikoi-na Tampereella, on mahdollista että myös hän on opasta-nut Kaarlo Mäkistä peilinteon salaisuuksiin.

Perheen sauna muutettiin nyt hopeointihuoneeksi. ”Kaksvito-sesta” rakennettiin pöytä, rimat lasia varten ja alapuolelle ter-vapahvi ja keräilyastia. Tampereen Rohdoksesta hankittiin 100 gr hopeanitraattia, joka maksoi n.1000 mk/kg. Tislattua vettä ja

30


28

19natriumia saatiin ostaa samasta paikasta. Ammoniakkia tarvit-tiin kirkastusaineeksi, sokeria ja viinihappoa pelkistimeksi. Ho-pea vaiettiin kirkkaalle 2 mm:n tsekkiläiselle lasille.

Itsehopeoitu peili tuli maksamaan n.60 mk/m2, muistelee Väi-nö Rantanen. Työhön kannatti siis ryhtyä.

Hopeoimisen onnistumiselle on erittäin tärkeää puhtaus. Lasi oli ensin pestävä erittäin huolellisesti. Kaivovesi oli liian mine-raalipitoista, ja niin vettä oli haettava joko läheisestä ojasta tai puolen kilometrin päästä Liekovedestä. Veden kanto oli poikien tehtävä, sitä tuotiin kesällä paareilla ja talvella vesikelkalla. Matti Mäkinen muistelee miten lasilta sai joskus keväisin nyppiä pois sammakon nupipäitäkin. Viimeinen pesu tehtiin tislatulla vedel-lä.

Sitten oli vuorossa liuosten kaato lasille. Pelkistin ja hopealiuos kaadettiin ensin kahdesta kannusta yhteen ja sen jälkeen liuos oli nopeasti valutettava puhtaalle lasille, sillä hopean laskeutuminen alkoi välittömästi. Lasia piti nostella kulmista, että seos levittäy-tyi tasaisesti. Kun hopeakalvo oli kiinnittynyt lasin pintaan, kuo-na-aineet pestiin pois tislatulla vedellä ja pumpulitukolla. Tämän jälkeen lasi oli valmis kuivatettavaksi. Se nostettiin hellan päälle tätä tarkoitusta varten rakennettuun kuivauskaappiin.

Kun peili oli kuivanut, piti hopeapinta vielä suojata hapettu-misen estämiseksi. Tausta siveltiin ensin spriilakalla ja lopuksi se vielä maalattiin erityisellä, tarkoitukseen soveltuvalla suojamaa-lilla.

Käsityönä ei peiliä syntynyt paljoakaan päivässä, noin 9-10 m2. Hopeointia tehtiin tarpeen mukaan ja alkuaikoina riitti, että yh-tenä päivänä viikossa hopeoitiin ja loppu ajasta jäi muille töille.

Kolmekymmenluvun kuluessa peilit alkoivat jo voittaa alaa yrityksen muilta tuotteilta, ja pian noin 70% myynnistä oli jo erikokoisia kuvastimia. Liikkeen nimikin muuttui. Painetuissa ti-lauslistoissa luki Peili- ja Kehystehdas Kaarlo Mäkinen. Viralliseksi nimeksi näyttää kuitenkin vakiintuneen Peili- ja Kehysliike Kaarlo


30

29


19


Mäkinen. Jo ennen oman hopeoinnin aloittamista kehysti Kaarlo Mä-

kinen peilejä. Pöytäkuvastimia oli myynnissä kahta kokoa (14 x 22,5 cm ja 17 x 27 cm) ja eteisen peiliä valmistettiin kahta mallia, joko kampahyllyllä varustettua tai yksinkertaisempaa puulistal-la kehystettyä. Pienimmistä peilin palasista tehtiin halvimmat tuotteet, taskupeilit (1928).

Kun Kaarlo Mäkinen alkoi itse hopeoida tarvitsemansa peilila-sin, se merkitsi mallien monipuolistumista. Taiteellinen yrittäjä saattoi nyt vapaammin toteuttaa omia kehysideoitaan. Tavallisin kehys oli yksinkertainen 3-urainen puulista, joka maalattiin iloi-senväriseksi. Malleista oli ehkä pitkäikäisin ja suosituin ns. funkis eteisenpeili. Arvokkaammat peilit saivat pyöreitä tai soikeita kul-ta-, hopea- ja pronssivärillä maalattuja kehyksiä ja hiontalaitteet mahdollistivat hienojen viistoreunojen valmistamisen kalliimpiin peileihin.

PULA-AjAn vAIKUtUKSEt YrItYKSEEn

Yleismaailmallisen laman vaikeimpina vuosina sai pienyrittäjä käyttää kaiken kekseliäisyytensä selviytyäkseen.

Peili, joka tuohon aikaan oli vielä ylellisyysesine, ei pahimpina pulavuosina käynyt kaupaksi. Kaarlo Mäkisen oli keksittävä muu-takin myytävää. Hän monisti naisväen käyttöön ompelumalleja ja myi niitä. Hän veisti sapluunat mietelauseita varten ja niitä sitten painettiin kulta-, hopea- ja pronssivärillä mustalle karton-gille. Tällaiset kehystetyt huoneentaulut menivät tiukkanakin ai-kana kaupaksi. Leluteollisuuttakin yriteltiin ja ainakin corona- ja fortunapelejä lähti Mäkisen liikkeestä maailmalle.

Kaupankäynti oli pula-aikana myös epävarmaa. Yritykset, jot-ka ottivat tavaraa myytäväksi, saattoivat tehdä konkurssin ja ra-hat jäivät saamatta. Myös epärehellisiä edustajia liikkui tavallis-

30


30

19ta enemmän, peilejä otettiin myytäväksi ja myyjä hävisi saman tien.

Varmin tapa hankkia toimeentulo perheelle, oli myydä tavarat itse. Martta Mäkinen kävi 30-luvun alkuvuosina kauppamatkoilla Länsi-Suomessa, mm. Kokemäellä, Eurassa ja Huittisissa. Alku-matkan hän matkusti junalla ja jatkoi kävellen ja talvisin keikalla pitkin maaseutua talosta taloon. Myös Martta Mäkisen sisar, Hil-ja Koskinen, kiersi kulkukaupalla lähiympäristössä useiden vuo-sien ajan.

Myös Kaarlo Mäkinen on tehnyt markkinamatkoja pulavuosien aikana. Vuonna 1932 hän myi liikkeensä tuotteita yhdessä Väinö Rantasen kanssa sekä Kemin että Rovaniemen markkinoilla.

Samana vuonna kääntyi Suomen kansantuote jo nousuun ja pahin lama oli ohi. Tuotannon kasvun ansiosta tavallisenkin ihmi-sen elintaso nousi. Peilit alkoivat taas käydä kaupaksi.

30-luvun puolivälin jälkeen myynti siirtyi yhä suuremmassa määrin kauppaedustajille. Heistä Oiva Lehtola toimi pitkään Mä-kisellä ja sai jo 30-luvun lopussa isoja kuvastin ja raamitilauksia suurilta keskusliikkeiltä OTK:lta ja SOK:lta.

Työntekijöiden määrä vaihteli näinä vuosina viidestä kymme-neen. Puutyökoneen hankinta merkitsi sitä, että tarvittiin am-mattitaitoista listantekijää. Kalle Vaununmaa hoiti listakonetta vuosia apunaan Yrjö Nummiaho. Vanhimmat pojat Pentti ja Esko alkoivat jo 30-luvulla olla ammattitaitoisia, samoin vanhin tytär Leila. Tehtävät vaikeutuivat iän mukana ja koulusta päästyään, 13 -14-vuotiaina, lapset siirtyivät suoraan työhön isän yritykseen.

Huolimatta vaikeista vuosista Mäkisen Peili- ja Kehysliike kas-voi ja kehittyi koko ajan. Erityisesti 30-luvun puolivälin jälkeinen aika oli voimakasta kasvun aikaa, sitä osoittavat jo monet laite-hankinnatkin ja myös laajennussuunnitelmat, joita jo 1939 alet-tiin toteuttaa. Kaikkein vaikeimmista vuosista oli selvitty sitkey-dellä ja kekseliäisyydelläkin niin, että kaupankäynnin vilkastut-tua oltiin valmiita vastaamaan uusiin haasteisiin.


30

5.LU

KU

Kun talvisota syttyi, pysähtyi yrityksen toiminta lähes koko-naan. Vanhimmat pojat Pentti ja Esko olivat aluksi työssä

asevarikolla, josta Esko lähti vapaaehtoisena rintamalle ja Pentti samaan aikaan työhön Tampereelle, missä korjasi pommituksis-sa vaurioituneiden rakennusten ikkunoita. Nuoremmista lapsista Leila ja Pekka lähtivät myös työhön kodin ulkopuolelle, Sataren-kaan leipomoon. Myös Martta Mäkinen ja Ida Lehtola saivat töitä Vammalaan perustetulta asevarikoita. Kaarlo Mäkinen kertoo ti-lanteesta 27.3.40 päivätyssä kirjeessään mm. seuraavaa: ”Hope-oin nyt peilejä suomalaisesta lasista. Vähän on tilauksia, mutta ei ole tekijöitäkään, kuin Matti ja minä.”

Pian kuitenkin liiketoiminta vilkastui. Jo huhtikuussa kirjoittaa Leila Mäkinen veljelleen Eskolle: ”Meille on tullut aika paljon töitä verstaaseen. O.T.K. tilasi noin 6000 mk:n edestä. Joten minäkin sanoin itseni irti ”leipäfirmasta”. Myös omat pojat tulivat takaisin ”kotiverstaaseen” ja entiset työntekijät palasivat talvisodasta. Verstas työllisti noihin aikoihin ainakin 6 -7 henkilöä.

Sama kehitys jatkui koko välirauhan ajan. Erityisesti alkuvuosi -41 oli vireätä aikaa. Tytär Leila kävi Vammalassa kirjanpitokurs-sin ja aloitti liikekirjanpidon vuoden alusta. Uusi liikevaihtovero-laki astui voimaan 1. 2. 41 ja se merkitsi sitä, että liikkeille myy-dyistä tavaroista piti maksaa 6% vero ja yksityisille myydyistä tuotteista 10%.

Raaka-aineitakin oli vielä suhteellisen helppo saada. Vuonna

SOTA-AIKA 1939 -1945


32

191941 saatiin Lasittajain Keskus Oy:stä Helsingistä ostettua suu-ri erä tsekkiläistä lasia, jonka arvo oli 7850 mk ja jolla tultiin toi-meen pitkän aikaa eteenpäin. Seuraava lasierä ostettiin vasta vuonna -43.

Virkeästä ja toiveikkaasta yrittämisen halusta kertoo myös se, että keväällä 1940 jatkettiin uuden verstaan rakentamista. Yläosan tekeminen siirtyi kui-tenkin seuraavaan kevääseen, koska tukkeja ei millään saatu ajettua sahalle. ”Autoissa ei ole bensaa, eikä hevoset ole kerinneet”, kirjoittaa Martta Mäkinen pojalleen Eskolle 27. 9. 1940. Kevättalvella -41 tukit saatiin kuitenkin sahalle ja saman vuoden kesällä valmistui uusi vers-tas.

Mutta talvisodan jälkeiset kuukaudet olivat vain hetkellinen hengähdystauko sekä koko maata että Mäkisen perhettä ja yritystoimin-taa ajatellen. Jatkosota merkitsi vakavaa rasi-tusta maan taloudelle ja se näkyi ennenpitkää kaikkien elämässä ja sekä suurten että pienten yritysten toiminnassa. Vaikka tuotteille olisikin ollut menekkiä, alkoivat raaka-aineet huveta. Erityisesti tämä koski tuontitavaraa, ulkomaankauppahan oli vai-keuksissa suursodan takia. Sotateollisuus ja siihen läheisesti liit-tyvät alat olivat erityisasemassa, kun niukkoja raaka-ainemääriä jaettiin, muut vähemmän tärkeät tuotannonalat saivat odottaa.

Paitsi näitä yleisiä ja kaikkia koskettavia vaikeuksia muodos-tuivat jatkosodan ensimmäiset vuodet erittäin raskaiksi Mäkisen perheelle.

Toiseksi vanhin poika Esko kuoli vuonna 1941. Maaliskuussa -42 levisi tuli vanhemman verstasrakennuksen puutyöpuolen ka-minasta ja tuhosi rakennuksen. Puusepänkone vioittui pahoin, mutta vastasaadun lasierän, 20 n.100 kg painavaa laatikkoa, eh-

40

SOTA-AIKA

Peiliverstasta laajennettiin sodan

aikana. Vuonna 1941 kokoontuivat

silloiset työntekijät valokuvaan

uudisrakennuksen edustalle.

Edestä vasemmalta: Varma Syrjälä, Kalle

Vaununmaa, Ida Lehtola, Leila Mäkinen,

Matti Mäkinen, kirvesmies Järvinen,

Pekka Mäkinen, Yrjö Nummiaho ja

Kaarlo Mäkinen.

33


19 tivät pojat kantaa turvaan läheiselle pellolle. Uusi vastavalmistu-nut verstasrakennus saatiin suojattua märän pressun avulla.

Joulukuussa samana vuonna kuoli Kaarlo Mäkinen. Martta Mä-kinen jäi yksin seitsemän lapsen kanssa huolehtimaan perheen toimeentulosta vaikeissa olosuhteissa.

Yritys jatkoi kuitenkin toimintaansa. Puutyöverstas siirrettiin uudisrakennuk-sen leivintupaan ja saunan takana ollut pieni huone muutettiin hopeointitilaksi. Pojat Matti ja Pekka hopeoivat lasia ja heidän jouduttuaan rintamalle vuosina 1943-44, tytär Leila siirtyi vuorostaan tä-hän työhön. Vierasta työvoimaa ei juuri tarvittu, vain joitakin lähiseudun naisia ja tyttöjä oli ajoittain yrityksen palveluk-sessa. Samaan aikaan alkoi tavarapula jo tuntua koko maassa. Kansanhuoltominis-teriö valvoi ja rajoitti raaka-aineitten ja-kelua ja myyntiä. 18. 7. 42 päivätyssä kir-jeessä vastaa Tikkurilan väri-, vernissa- ja lakkatehdas Kaarlo Mäkiselle seuraavaa:

”Vallitsevan pellavaöljyn niukkuuden takia voi toimitus viipyä 2-3 kk. Kansan-huoltoministeriö on nim. heinäkuun alusta lukien tuntuvasti pienentänyt sitä pellavaöljyannosta, minkä me saamme

kuukaudessa käyttää väritehtaan valmistuksiin. Samalla ovat puolustusvoimain ja sotatarviketeollisuuden värivalmistetilauk-set huomattavasti lisääntyneet - - - yksityisluontoisten väriti-lausten toimitus supistuu samasta syystä tästä lähtien miltei olemattomiin.”

Kaikkiin tarvittaviin raaka-aineisiin piti anoa ostolupa, olivatpa

Kuvastinhinnasto vuodelta 1940

luettelee jo 16 erilaista myynnissä

olevaa kuvastinmallia.

40

SOTA-AIKA


34

19määrät kuinka pieniä tahansa. 23. 3. 1942 päivätty kirjekopio on säilynyt ja se kuvaa hyvin Peili- ja kehysliikkeen toimintaa ja laa-juutta sodan aikana:

Kansanhuoltoministeriö.

”Tyrväällä harjoittamaani Peili- ja Kehystehtaan tarpeisiin anon seuraavia kuukausittaisia tarvikemääriä.- Sokeria ns. keitoksen eli makeansatsin valmistukseen 1 kg. Kei-tos, johon käytetään sokeria ja viinihappoa, erottaa lasin päälle kaadetusta hopealiemestä hopean, joka kiinnittyy lasin pintaan.- Denaturoitua väkiviinaa, laatua B 2, hopean päälle siveltävän spriilakan ohennukseen 2 kg.- Raakaa valkoista puuvillaa peilin hopeapinnan puhdistukseen 1/2 kg.- 9 -numeroista kalastajalankaa pöytäpeilin jalkatuen siteeksi 1/4 kg.- Samalla osoitus, mistä puuvillaa ja kalastajalankaa saa ostaa.- Tehtaani työntekijäin lukumäärä on 11 ja vuosittainen liike-vaihto n.300 000 mk.”

Ostoluvat on anomuksen perusteella saatu kidesokerille ja pella-valangalle. Kansanhuoltoministeriö ilmoittaa, ettei anomuksessa mainittua raakapuuvillaa ole saatavissa, mutta ”ministeriö kehot-taa käyttämään sanottuun tarkoitukseen vanua tai trasselia”. Väki viinasta ei vastauksissa mainita mitään, todennäköisesti lupaa ei ole myönnetty.

Vuonna 1939 oli Kaarlo Mäkinen liittynyt Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto ry:n jäseneksi. Liiton kautta oli mahdollisuus saada raaka-aineita, mm. hopeanitraattia ja lasia. Lisäksi liitto antoi neuvoja verotusta, kirjanpitoa, hinnoittelua ym. koskevissa ky-symyksissä. Sota-ajalta peräisin olevaan kokouskutsuun oli lop-puun kirjoitettu ajankohtaa kuvaava huomautus, oikein allevii-vattuna: Huom! Leipäkortit mukaan.

40

SOTA-AIKA

19


35

40

Seinäkuvastin

”Funkis” kullatuin

kehyksin.

Soikea

seinäkuvastin,

jota valmistettiin

kolmea eri kokoa.

Arkisempi

seinäpeili, jonka

kehyslistan värin

voi valita kuudesta

eri vaihtoehdosta.

”Funkis”- eteispeili,

pitkään mallistossa

säilynyt tuote.

SOTA-AIKA


36

19Eripuolilta maata tulleista tukkuliikkeitten kirjeistä päätellen näyttää siltä, kuin peilit olisivat menneet myös sota-aikana suh-teellisen hyvin kaupaksi. Ongelmana oli varmastikin enemmän se, kuinka saada valmista tavaraa tarpeeksi myyntiin. Kaarlo Mäkinen on jopa hakenut uusia edustajia tuotteilleen vuosina 41 -42, siitä kertovat ne monet suositus- ja paikanhakukirjeet, jot-ka ovat säilyneet niiden vähäisten paperien joukossa, joita tuolta ajalta on jäljellä.

Pitkäaikainen edustaja Oiva Lehtola oli myös rintamalla, eikä niin ollen voinut toimia siviilityössään. Mäkisen liikettä hän ei kuitenkaan näytä kokonaan unohtaneen, sillä 3. 2. 42 lähetetystä kirjeestä rintamalta käy ilmi, miten Lehtola on ottanut yhteyttä Lotta-kanttiinien johtajiin ja sopinut mahdollisista tasku- ja pöy-täpeilien toimituksista kanttiineille. Onko Mäkiseltä toimitettu peilejä taistelumielialan kohennukseksi vai ei, se ei valitettavasti näy missään papereissa.

Vuodesta 1941 lähtien on ollut mahdollista kartoittaa tuottei-den myyntiä entistä tarkemmin säilyneen kirjanpidon perusteel-la. Mäkisen Peili- ja Kehysliikkeeltä ovat tavaraa ostaneet etu-päässä yksityiset kauppiaat. Vuoden 1941 Henkilökirjan mukaan asiakaskunta muodostui seuraavasti:

Suurin yksittäinen ostaja on kyseisenä vuonna ollut OTK, Osuus-tukkukauppa. OTK:n ostojen yhteisarvo oli 13 976 85 mk. Sitä vas-toin pienten kemikalio-, paperi- ja sekatavarakauppojen vuoden ostot harvoin ylittivät 1000 mk:aa. Kuitenkin nämä liikkeet oli-vat varsin merkittäviä asiakkaita Mäkisen Peili- ja Kehysliikkeen kannalta. Hyvä asiakas on ollut koko sota-ajan turkulainen tuk-

yksityiskauppiaat 168osuuskaupat 36tukkuliikkeet 17 yht. 221

40

SOTA-AIKA

37


19 kukauppias Edv. Arlamo. Vuonna 1942 tulee SOK uudelleen Mä-kisen kuvastimien ostajaksi ja tilaus onkin nyt 30-luvun tilauksiin verrattuna huomattavasti suurempi, arvoltaan yli 4000 mk:aa. Myös OTK jatkoi ostojaan, samoin Kesko Oy:n tukkuliikkeet.

Asiakasmäärä pysyi melko vakaana koko sodan ajan. Alueelli-sesti Mäkisen peilejä on myyty eniten, paitsi tietysti lähikuntiin ,niin erityisesti Pohjois-Suomeen, Pohjois-Karjalaan ja Savoon. Maantieteellisesti voisi sanoa, että pääsuunta on ollut Tyrväältä koilliseen ja pohjoiseen. Selitys tähän löytyy tietysti yrityksen si-jainnista ja liikenneyhteyksistä, mutta myös siitä, että yrityksen tuotteet, pienet ja siten hinnaltaan edulliset, soveltuivat hyvin maan köyhimmille seuduille korvaamaan tervapyttyä ja lähteen-silmää ihmisen kuvan heijastajana.

Peili ja Kehysliike Kaarlo Mäkinen Liikevaihto vuosina 1941-1945 (1000 mk)

40

Vuodesta 1941 lähtien huolehti Leila

Mäkinen isänsä liikkeen kirjanpidosta

ja näin on mahdollista seurata

sotavuosien liikevaihdon kehitystä.

Vuoden 1945 voimakas kasvu kertoo

poikien kotiutumisesta rintamalta ja

liiketoiminnan elpymisestä.

SOTA-AIKA

100

200

300

400

500

600

225

313

216

105

630

194519431941 1942 1944

6.LUKU

Syksyllä 1944 pääsivät miehet siviiliin. Alkoi jälleenrakenta-misen aika – näin myös Mäkisen Peili- ja Kehysliikkeessä.

Sodan viimeiset vuodet yritys oli toiminut muutaman naisen ja lapsen voimin. Tästä syystä ei liikevaihtoveroakaan vuosina 1942 -45 tarvinnut suorittaa.

Miesten kotiutuminen muutti tilanteen. Se merkitsi työhön tarttumista tehtäviä valitsematta, ahkerointia yrityksessä, uusia ideoita ja ennenkaikkea yrittämistä yhdessä. Kaiken kokoavana voimana oli perheen äiti, Martta Mäkinen. Tulokset näkyvät, kun verrataan viimeisen sotavuoden ja vuoden 1945 liikevaihtoja kes-kenään: vuoden 1945 liikevaihto oli kuusinkertainen verrattuna vuoden 1944 liikevaihtoon (Taulukko, edellinen sivu).

Yrityksen toimintaa johti tässä vaiheessa Muisto Vaateri, per-heen tyttären Leilan aviomies, joka ennen sotaa oli oppinut taita-vaksi puunkäsittelijäksi. Hänen aloitteestaan suunniteltiin yrityk-sen puupuolen muuttamista suksiverstaaksi. Sitä varten ostettiin Karkusta koivutukkeja, jotka Mäkisen veljekset ja Muisto Vaateri kävivät itse kaatamassa. Samaan aikaan tulivat kuitenkin uuden-malliset sälesukset markkinoille. Niiden valmistukseen ei Mäki-sellä ollut tarpeellisia koneita ja suksisuunnitelmat saivat jäädä.

Toiminta jatkui siis edelleen peilien valmistuksella. Oli vain mukauduttava oleviin oloihin: kun muuta kehysmateriaalia ei ollut saatavissa, sorvattiin tasku-, käsi- ja partapeilin kehykset suksipuuksi tarkoitetusta koivulaudasta ja loput – suurin osa puu-

YRITTÄMISTÄ YHDESSÄ1945 -1953

39


19 tavarasta myytiin käypään hintaan edelleen. Toiminnan pääpai-no oli vuosina 1945 -47 puutyöosastoilla ja tuotteet olivat pieniä materiaalien puutteen vuoksi.

Heti sodan jälkeen aloitettu rakentaminen ja vuoteen 1948 toteutettu hiomon uusiminen sekä hopeointitilojen laajentami-

nen merkitsivät tuotannon kasvua ja monipuo-listumista. 1940-luvun loppuun mennessä alkoi tilanne eri raaka-aineidenkin kohdalla helpot-taa. Monipuolinen peilitehdas valmisti jo silloin tuotteitaan myytäväksi yhä laajemmalle alu-eelle maahamme.

Sodan jälkeen liike siirrettiin perheen äidin nimiin. Nimeksi vakiintui Peili- ja Kehystehdas, Martta Mäkinen. Muisto Vaateri toimi työn-johtajana ja kirjanpidosta vastasi Leila Vaateri. Pentti Mäkinen hoiti lasitusurakoita ja taulujen kehystystä ja osittain myös hopeointia. Samaan aikaan tuli yritykseen mukaan myös Pentti Mä-kisen vaimo Anna-Liisa (os. Palmgren), jonka

päätehtävänä oli peililasin hopeointi. Pekka ja Matti Mäkisen osaksi tuli erilaisten tuotannossa tarvittavien koneiden ja laittei-den kehittely. Erityisesti selluloidin ja myöhemmin muovin käsit-telytaidon tuominen yritykseen oli heidän ansiotaan.

Vuonna 1951 Muisto ja Leila Vaateri perustivat oman peilin-valmistamon omakotitaloonsa Asemanmäkeen.

Antti Mäkinen, joka oli vuonna 1946 käynyt Helsingissä Liike-miesten konttoriopiston, siirtyi nyt Peili- ja Kehystehtaan toimin-nan johtoon. Hänen tehtäväkenttäänsä kuuluivat myös yrityksen kirjanpito, tuotteiden hinnoittelu, materiaalihankinta sekä mark-kinointi.

Työntekijöitä oli yrityksessä sodanjälkeisinä vuosina parhaim-millaan parikymmentä. Pitkäaikainen hopeoitsija Emma Villeri aloitti Mäkisellä vuonna 1945 ja samana vuonna tuli taloon Osmo

40

YRITTÄMISTÄ YHDESSÄ

Sodan jälkeen 2-kerroksiseksi

korotettu verstasrakennus

valokuvattuna kesäisen

suursiivouksen aikana

40-luvun lopulla.


40

19Niemelä, joka yhä vielä työskentelee Mäkisellä hiomon esimie-henä. Kaarlo Mäkisen sisar Ida Lehtola jatkoi edelleen yrityksen palveluksessa. Emma Villerin tytär Salme Villeri tuli lasinleikkaa-jaksi vuonna 1947 ja on yhä Mäkisen Kuvastin Oy:n palvelukses-sa. Sodanjälkeisen ajan työntekijöistä on mainittava myös Har-julan veljekset, joista Ahti, Seppo ja Risto kehittyivät Mäkisellä taitaviksi lasinhiojiksi ja Armas työskenteli sekä lasinleikkaajana että lasittajana.

rAKEnnUKSEt jA KOnEEt

Vuoden 1942 tulipalo oli tuhonnut lähes puolet yrityksen käytössä olleista tiloista. Sodan aikana rakennettu uusi verstas oli saatu kuitenkin var-jeltua ja sen suojissa oli toimintaa voitu jatkaa. Lisäksi palaneen verstaan paikalle oli rakennet-tu kylmä varasto.

Vuosina 1945-1946 tämä varasto korotettiin 2-kerroksiseksi ja koko rakennus muutettiin lämpimäksi verstaak-si, joka liitettiin vuonna 1941 valmistuneeseen rakennukseen. Peilitehdas oli nyt kokonaan 2-kerroksinen ja L-muotoinen.

Puutyöpuoli voitiin nyt siirtää väliaikaisista tiloista entiselle paikalleen. Samalla lasinleikkaus, hionta ja hopeointi saivat li-sää tilaa ja uudet järjestelyt tekivät työvaiheiden suorittamisen entistä rationaalisemmaksi. Kokoonpano-osasto, maalaamo, varasto, lähetys ja konttoritilat tulivat toiseen kerrokseen. Seu-raava suurempi korjaus verstastiloihin tehtiin vasta vuonna 1951, jolloin verstasrakennukseen tehtiin keskuslämmitys.

Tulipalossa vaurioituneita koneita oli myös korjattava. Lisäksi vireästi käyntiin lähteneet työt vaativat tehokkaampia laitteita. Vammalan Konepajalla ja Puolustuslaitoksen Asepajalla teetet-tiin nyt jatkuvasti erilaisia töitä: laitteita kunnostettiin ja koko-

40


Peili- ja Kehystehtaan henkilökunta

kokoontuneena verstaaseen vuonna

1949. Vasemmalta: Leila Vaateri,

Ahti Harjula, Emma Villeri, Osmo

Niemelä, Ida Lehtola, Pentti Mäkinen,

Matti Mäkinen, Paula Kiviniitty,

Martta Mäkinen, Muisto Vaateri, Eino

Ulven, Anneli Mäkinen, Salme Villeri,

Armas Harjula, Rauha Mäkinen,

Antti Mäkinen, Seppo Harjula, Pekka

Mäkinen. Kuvasta poissa edustaja

Oiva Lehtola ja Olli Mäkinen.

41


19 naan uusia osia tilattiin kuluneiden tilalle. Vanhan korjaaminen olikin niissä oloissa ymmärrettävää, koska kaiken uuden hank-kiminen vaati pitkän paperisodan ostolupa-anomuksineen ja li-senssilupineen.

Joitakin uusiakin koneita piti hankkia. Vuonna 1948 sai Matti Mäkinen pienteollisuuslainan, suuruudeltaan 75 000 mk:aa, jolla hankittiin puutyöpuolelle mm. vannesaha ja sorvi. Toinenkin sor-vi hankittiin pian, nyt rahoituksena olivat Matti Mäkisen säästöt.

Hiomo oli myös tuhoutunut käyttökelvottomaksi tulipalossa. Ajan muoti suosi viistohiontaa eli facettia ainakin suuremmissa seinäpeileissä. Siksi nähtiin tarpeelliseksi uuden, entistä moni-puolisemman hiomon perustaminen.

Ennenkuin suunnitelmia voitiin toteuttaa, käytiin opissa van-hoilla hiomoilla. Kun puutyöpuoli oli siirretty vasta rakennettuun verstaaseen, saatiin hiomolle oivalliset tilat vuonna 1941 raken-netun verstaan ensimmäisestä kerroksesta.

Nyt oli hankittava kaikkiin hionnan eri työvaiheisiin sopivat laikat. Näitä olivat rauta-, kivi-, haapa ja huopalaikat ja pienet koristehiontaan käytettävät laikat. Rautalaikka ja jalustat teetä-tettiin oman paikkakunnan metalliverstaassa, kivilaikat ostettiin Viialan Viilatehtaalta ja haapa- ja huopalaikat tehtiin itse. Lisäksi veljet suunnittelivat pienpeilien 8-10 mm:n facetin hiontaan puo-liautomaattisen laitteen. Se oli tehty itse polkupyörän kapasta, puusta ja metallista.

Helppoa ei hiomon perustaminen tuona aikana ollut: jokaisel-le metrille vetoremmiäkin oli saatava ostolupa puhumattakaan muista tarvikkeista.

Jo vuonna 1946 haettiin Kulkulaitosten- ja Yleistentöiden Mi-nisteriöitä ostolupa-lisenssiä 30 metrille vesijohtoputkea, koska hiomo ei tietenkään voinut toimia ilman vettä. Ostolupaa ei pe-rusteluista huolimatta myönnetty. Jostakin putkia saatiin kui-tenkin hankittua ja niin työt käynnistyivät hiomossa, tosin vasta vuonna 1948. Paitsi erilevyisiä facetteja, oli peileihin mahdollista


40


42

19hioa myös kuvioita, suosittua helmireunaa ja kukkakoristeita.Lasinleikkauksen laitteistoa kehitettiin myös näinä vuosina.

Erilaisia pyöreän ja soikean lasin leikkaukseen tarvittavia puoli-automaattisia laitteita suunniteltiin itse ja ne teetätettiin oman paikkakunnan metallisorvaamoissa. Jo ennen sotaa oli markki-noille tullut selluloidi, joka sopi mainiosti pienpeilien kehyksek-si. Heti vuonna 1945 alkoivat Muisto Vaateri sekä Pekka ja Matti Mäkinen kehitellä selluloidipuristimia. Opinsaanti oli vaikeaa ja usein vain kokeilemalla löydettiin parhaat menetelmät.

Selluloidin aika edelsi muovin suurta tulemista. 1950-luvun alussa perustettiin maahamme ensimmäiset muovialan yrityk-set.

Selluloidi säilyi pitkään valmistuksessa muovin rinnalla, mutta jo 50-luvun alussa alkoivat Mäkisen veljekset suunnitella muovi-raamin ottamista mallistoon. Kehys olisi siisti, värikäs ja kestävä, se olisi nopeatekoinen eikä mitään jälkikäsittelyä hiomisineen ja maalauksineen tarvittu.

Veljekset tekivät ”tutkimusmatkoja” muovipuristamoihin ja tällaisella matkalla Helsingissä Matti ja Olli Mäkinen tapasivat Veikko Illmanin, joka suunnitteli ja kokosi muovikoneita ja jonka kautta sitten tilattiin yrityksen muovikoneet. Ensimmäinen käsi-käyttöinen kone hankittiin Peilitehtaalle 1954. Muotit suunnitel-tiin itse joitakin harvoja malleja lukuun ottamatta.

tUOttEEt

Pääartikkeli oli yrityksessä tietysti peili. Hopeoitua lasia ei myyty sellaisenaan vaan se valmistettiin valmiiksi tuotteeksi.

Ennen sotaa oli lasi hopeoitu kahteen kertaan. Kun Muisto Vaateri ja Antti Mäkinen olivat vuonna 1946 hiomoasioissa vie-railulla A. Nymanin omistamassa Pohjanmaan Peilitehtaassa Vaa-sassa, he havaitsivat, että siellä hopea valettiin vain kertaalleen


40Sodanjälkeisestä

materiaalipulasta kertovat nämä

pienet puukehyksiset tasku-, käsi- ja

pöytäpeilit.

Puiset, liitujauho- ja liimaseoksella ja

metallikullalla käsitellyt kynttilänjalat

olivat pulavuosien ”korviketuotantoa”.

43


19 lasin pintaan. Illan mittaan sitten selvisi, mikä oli menetelmä: lasi käsiteltiin tinakloridilla ennen viimeistä tislatulla vedellä suori-tettua pesua.

Vuonna 1947 hopeointihuoneen pinta-ala kasvoi kaksinkertai-seksi, kun sauna yhdistettiin entiseen hopeointitilaan. Samalla

hopeointipöytää laajennettiin niin että kaksi ho-peoitsijaa mahtui työskentelemään sen ääressä yhtäaikaa. Lasia voitiin hopeoida nyt entistä no-peammin ja enemmän (n.20-25 m2/päivä).

Tuotteet olivat vuosina 1945-1946 raaka-ainepulan takia pieniä. Hyvin usein jouduttiin kauppiaiden tiedusteluihin vastaamaan ”valitet-tavasti emme voi lasin puutteen vuoksi toimittaa pyytämiänne seinäpeilejä”. Sodan jälkeiset peilit olivat pieniä puukehyksisiä, parta-, käsi- tai tas-kupeilejä. Kehys ja runko sorvattiin perheen sau-nassa kuivatetusta koivulaudasta tai taivutettiin saunanpadassa pehmeäksi liotetusta lentokone-vanerista. Lopuksi kehykset maalattiin kirkkailla väreillä ja pinta tuputeltiin valkealla kirjavaksi selluloidia muistuttavaksi.

Metalli- ja selluloidikehys syrjäyttivät kuiten-kin puun jo vuoteen 1948 tultaessa. Pöytäpei-

leissä käytettiin läkkipeltilistaa kehyksiin. Selluloidi soveltui taas sekä pöytä-, tasku- että partapeilin kehykseksi. Suosittu malli oli partapeili, johon kuului vaahdokekuppi ja niklattu jalkaosa, jota taivuttamalla peili kääntyi kupin kanneksi.

Hiomon valmistuttua ja lasitilanteen muutenkin helpotuttua alkoi markkinoille tulla jo suurempiakin seinäpeilejä, joiden reu-nat olivat joko vinohiottuja tai koristehiottuja. Taustana näillä peileillä oli ensin vaneri, myöhemmin kovalevy. Myös vanhoja listareunaisia malleja tehtiin yhä.

Pienpeileistä tuli tässä vaiheessa suosituksi 2-puoleinen hiot-


40

Helmihiontareunainen seinäpeili

ja kynttilälampetit - suosittu

yhdistelmä 40-luvun lopulta aina

pitkälle viisikymmenluvulle.


44

19tureunainen taskupeili, jonka puoliskot liitettiin yhteen mehiläis-vahalla ja joita myytiin tusinan pakkauksissa.

Pidetty lahjaesine oli kynttilälampetti, jossa kauniisti hiottu peili oli kiinnitetty kulta- tai hopeavärillä maalatun puisen kyntti-länpidikkeen taustaksi.

1950-luvulle tultaessa Kuvastinhinnasto luettelee jo 53 erilais-ta mallia ja kokoa. Pikkupeilien kehyksinä on puu jo lähes koko-naan jäänyt pois selluloidin ja metallin tultua tilalle. Seinäpeilit, joita on nyt tuotevalikoimassa yli 30 erilaista, ovat joko facetti tai koristereunahiottuja tai sitten kehyksenä on muovilista, jonka taivuttamiseksi kehyksen muotoon käytettiin omatekoista laitet-ta. Muovilista vedettiin lämminvesisäiliön läpi, jossa se pehmeni ja kierrettiin sitten tukille, missä lista taas kovettui.

Peilinvalmistuksen lisäksi suoritettiin edelleen autojen ja ra-kennusten lasituksia sekä asiakkaiden taulujen kehystyksiä. Puusta valmistettiin myyntiin myös kulta- ja hopeavärillä maa-lattuja kynttilänjalkoja ja joitakin leluja, pyörivää matoa ja puu-putki tähtiheijastinkiikaria, eräänlaista kaleidoskooppia.

Sekä valmiiden tuotteiden että materiaalin siirrot tapahtuivat sodan jälkeen vielä mies- ja hevosvoimalla. Vakituinen ”kuski” oli Paavo Kivelä. Raskaat lasi- ja peililaatikot oli nostettava rattail-le ja sieltä varastoon eri työvaiheelta toiseen kaikki käsin, koska minkäänlaisia nostureita, kuljetusvaunuja eikä liukuhihnoja ollut käytössä.

MAtErIAALIHAnKIntA

Sodan jälkeen kesti useita vuosia ennenkuin tarvittavia raaka -aineita alkoi saada vapaasti, ilman tuontilisenssejä ja ostolupia. Vielä vuosina 1946-1948 piti Kansanhuoltoministeriöitä anoa ostoluvat esim. seuraaville aineille ja tavaroille: hopeanitraatti, natrium, lakat, maalit, liima, säämiskä, alumiini, pelti, naulat ja


50

Hiomon tuotantoa parhaimmillaan:

helmireunaa, kukkakoristeita ja facettia.

45


19 lasi. Vuonna 1948 tehtiin lisäanomus keitokseen käytettävästä sokerista, sen määrä haluttiin nostaa 2 kg:sta 3 kg:aan. Samana vuonna ei kumisaappaille katsottu olevan käyttöä yrityksessä ja ostolupaa ei saatu, samoin uusien polkupyöränrenkaitten hank-kiminen vaati pitkän paperisodan.

LASI

Vaikka ostolupa olisikin saatu, oli lasin hankkiminen vaikeaa. Pa-lattiin 30-luvun pula-ajan tilanteeseen, jolloin yritys käytti van-hoja lasinegatiiveja peililasiksi. Silloin niitä kuitenkin oli saatu valokuvausliikkeistä lähes ilmaiseksi, nyt niistä oli maksettava koosta riippuen 1-2 mk/kpl. Ikkunalasia ostettiin sieltä mistä sitä sai, vaikka kuinka pieni erä riitti ja laadun suhteen ei voinut olla turhan nirso. Lasi oli epätasaista ja se oli ”puleerattava” puna-mullalla ja huopalaikalla ennen hopeointia. Lahden Lasitehtaal-ta saatiin ostaa vähän ikkunalasia. Poikien nyrkkeilyharrastus oli vauhdittamassa näitä kauppoja, sillä valmentaja Vallu Stenvall tunsi Lahden Lasitehtaan myyntijohtoa ja sai niin puhuttua Tyr-vään poikien puolesta. Myös romulasi lähetettiin Ikkuna Oy:lle Riihimäelle ja vastikkeeksi sai sitten ostaa vähän ehjää ikkunala-sia.

Vuonna 1948 tuli Mäkisen yritys Lasitukku Oy:n osakkaaksi ja sen kautta oli helpompi saada myös ulkomaista lasia, jota nyt alkoi ensimmäisen kerran tulla mm. Englannista. 1950-luvulla saatiin tuontilisenssi korkealaatuiselle belgialaiselle lasille, joka sopi hyvin peililasiksi. Myös kotimaisen ikkunalasin hankinta tuli helpommaksi, lasinpuute ei enää ollut haittaamassa peilimallien suunnittelua.


50

19


46

50

Peililasin hopeointia kannusta

kaatamalla. Työssä Emma Villeri

ja Sylvia Talja.


47


19


50HOPEA

Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto jakoi jäsenilleen sodan jälkeen hopeanitraattia. Hiomonomistajien kokouksessa 9.12.1945 piti määritellä ne perusteet, joiden mukaan kansanhuoltoministeriön kuvastinvalmistustarkoituksiin myöntämä hopeanitraattimäärä olisi jaettava. Läsnä kokouksessa oli 16 peilintekijää, myös Antti ja Matti Mäkinen ja poissa 12, eli tuohon aikaan maassamme ai-nakin toimi 28 peiliverstasta tai tehdasta. Neuvottelut olivat vai-keat. Ehdotus, jonka mukaan hopea jaettaisiin työntekijäin luvun ja yrityksen koneistuksen mukaan, torjuttiin, koska se suosi suu-ria yrityksiä, ja pienet halpojen kuvastimien valmistajat jäisivät lähes kokonaan ilman. Kun liikkeiden itse ilmoittama hopeantar-ve otettiin huomioon niin saatiin parempi jakoperuste toteutet-tua. Suuremmat joutuivat hieman vähentämään osuuksiaan pie-nempien hyväksi. Mäkisen osuuskin nousi tuossa kokouksessa peräti 200 gr, 600:sta 800:aan grammaan.

Tämä määrä ei tietenkään ollut riittävä ja paitsi virallisia asioi-ta, sai näissä kokouksissa kuulla useinkin tietoja paikoista, joista hopeaa saattoi ostaa ohi virallisen kaupan ja lupien. Hinta oli tie-tysti sen mukainen, mutta varmasti mustaan pörssiinkin joudut-tiin turvautumaan.

Vuodesta 1946 lähtien on hopeanitraattia myös ostettu Outo-kumpu Oy:ltä. Samana vuonna lähetettiin myös valamisessa yli-kaatunutta jätettä analysoitavaksi ja puhdistettavaksi. 3,1 kg:n jätemäärästä saatiin puhdasta hopeaa takaisin 2 kg.

Myös Oy Algol Ab, josta ostettiin muitakin kemikaaleja mm. natriumia, myi hopeanitraattia pieniä eriä. Kilohinta liikkui n.5000 mk:n paikkeilla.


48

19PEILIMAALIt

Suurimman ongelman sodan jälkeen aiheutti peilinteolle kun-nollisen taustamaalin hankkiminen. Hopeapintaan ei voinut mi-tä maalia tahansa levittää, ja kun ulkomaista peilimaalia ei ollut riittävästi, piti löytää kotimaisia vastikkeita. Winteriltä saatiinkin sitten auton pohjamaalia, joka oli kemialliselta koostumuksel-taan sopivaa, mutta joka huokoisena päästi ilmaa läpi ja peilit himmenivät tasaisesti. Vasta tuonnin vapautuminen 50-luvulla ratkaisi lopullisesti peilimaaliongelman.

KEHYSMAtErIAALIt

Kotimainen puu, joko sorvattuna tai listoiksi käsiteltynä, oli aluk-si lähes ainut kehysmateriaali. Vuoteen 1948 tultaessa alkoi puu väistyä metallin ja selluloidin tieltä.

Ensimmäiset selluloidikehykset tehtiin vanhoista röntgenfil-meistä, joita sai ostaa sairaaloista. Harmaa väri piti ensin pestä pois ja kun kehyksen sisäpinta maalattiin kirkkaalla värillä, tulos muistutti uutta ostoselluloidia. 1940-luvun lopulla alkoi Suomeen tulla mm. Sveitsistä erilaisia selluloideja, joita välitti mm. Orient Occident -tukkuliike. Suosittuja värejä olivat pastellisävyiset hel-miäiset ja marmorijäljitelmät.

Ohuen metallilevyn hankkiminen oli myös työlästä. Antti Mä-kinen kertoi, miten Korean kriisin aikoihin kaikki pläkkipelti meni tiskin alle. Lehti -ilmoitusten perusteella tehtiin ostosmatkoja. Tällaisella Helsinkiin suuntautuneella matkalla Antti Mäkinen tapasi Pohjanmaan ”peltipläkkyreitä”, jotka kauhistelivat kohon-neita hintoja ja lupasivat toimittaa Mäkiselle peltiä varastoistaan normaalihinnoin. Näin he myös tekivät ja peltipula oli hoidettu pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Muovi ostettiin etupäässä parista maahantuontiliikkeestä,


50

49


19


50Tarveaine Oy:stä ja Kaukomarkkinat Oy:stä. Asetaattilistan val-misti helsinkiläinen alihankkija.

vESI

Peilinvalmistuksessa kuluu vettä melkoisesti. Oma kaivo oli val-mistunut pihaan sodan jälkeen, mutta se ei ratkaisevasti muutta-nut tilannetta, sillä peilinteossa tarvitaan pehmeämpää vettä ja tislattua vettä. Tislattu vesi tuli Tampereelta, Oy Star Ab:ltä ja sitä tarvittiin 40-60 litraa viikossa. Vuonna 1946 maksoi 60 litraa vet-tä 196 mk:aa eli 3,27 mk/l. Vedentarve kasvoi hopeoinnin määrän lisääntyessä ja myöhemmin tislattua vettä alettiin käyttää hope-oinnin kaikissa vaiheissa laadun parantamiseksi. Vesi merkitsi siis aikamoista menoerää ja vaihtoehtoja ostetun veden korvaami-seksi harkittiin.

Vuonna 1946 ostettiinkin oma sähkökäyttöinen tislauslaite. Kun kiinteistöön vuonna 1951 rakennettiin höyrykeskuslämmi-tys, suunniteltiin sen yhteyteen vedentislaamo, mutta se osoit-tautui käytännössä liian hitaaksi.

50-luvulla alettiin sitten ostaa Tyrvään Osuusmeijeriltä lauhde-vettä, joka sopi hyvin peilinpesuun ja maksoi ainoastaan 10 p/l. Näin veden osuus kustannuksissa saatiin pienenemään. Tuolloin puhdistettua vettä kuluikin jo 50 litraa päivässä. Koska kaiken-lainen vedentarve oli vuosien mittaan kasvanut, tehtiin vuonna 1951 keskuslämmityshuoneen lattian alle uusi kaivo ja kun sekin kävi riittämättömäksi, kaivettiin pihaan entistä syvempi kaivo.

MYYntI

Heti sodan jälkeen myynti kasvoi nopeasti. Kun 1944 liikevaihto oli vain 150 446 00 mk, se kohosi 1945 jo 638 431 00 mk:aan.

Oiva Lehtola myyntimatkalla,

joka tehtiin yhdessä Antti Mäkisen

kanssa yrityksen ensimmäisellä

autolla ”Hoppa- Fordilla”.


50

19Pieni osa myynnistä hoidettiin suoraan asiakkaiden kanssa omasta konttorista ja sieltä hoidettiin myös lasitukset ja taulujen kehystykset.

Pääosan tuotteista myivät kuitenkin kauppaedustajat. Heitä oli kaksi: Oiva Lehtola ja Johan Pelkonen ja myöhemmin Kuopi-on alueella J.G. Stadinger. Myös tukku kauppias O.A. Santamäki Turusta on toimittanut paljon ja suuriakin tilauksia Peili- ja Ke-hystehtaalle.

Sodan jälkeen hankittiin liikkeelle oma auto, käytetty paketti-Ford. Nyt saivat pojat vuorollaan käydä edustaja Lehtolan kans-sa myyntimatkoilla. Näin saatiin tarpeellisia käteisvaroja suora-myynnistä, ja veljet oppivat kaupantekoa ja tutustuivat näin kauppiasasiakkaisiin.

Muutosta sotaa edeltäneeseen kaupankäyntiin oli tullut ainakin siinä suhteessa, että samalla kun tuotteet pieneni-vät, asiakaskunta oli enemmän tukkuliikevoittoista. Pieniä tuotteita meni suuria kappalemääriä eri tukkukauppoihin, ihan tavallinen tilaus on ”100 tusinaa partapeiliä vaahdoke-kupilla”. O.A. Santamäki pahoitteleekin eräässä kirjeessään 5 kpl partapeilitilausta ja kirjoittaa: ”Toimittanette nämä Va-tasenkin peilit, sillä enhän voinut kieltäytyäkään, kun kerran tulin tarjonneeksi.”

Maantieteellisesti kaupankäynti ei enää suuntautunut pelkästään Tyrväältä pohjoiseen vaan Mäkisen peilit löysivät jo ostajia etelästäkin, jopa Helsinkiin toimitettiin suuria mää-riä tuotteita eri tukkuliikkeille, OTK:lIe, SOK:lIe, Keskolle sekä Oy Tebe Ab:lle, Viipurin Trikoo Oy:lle ja John Nylund Oy:lle.

Liikevaihto kasvoi koko ajan. Vuonna 1948 se oli yli 3 milj. mk, vuonna 1950 jo lähes 7 milj.mk ja vuonna 1952 hiukan yli 18 milj.mk. Vaikka inflaation vaikutus näissä summissa otet-taisiinkin huomioon, on kasvu silti sitä luokkaa, että edessä oli uusien ratkaisujen kausi, jos mieli jatkaa samaan tapaan eteen-päin.


50

Kuvastin Oy

MarttaMäkinen

10 milj.

20 milj.

30 milj.

19551946 1950 1960

2

6

16

31

10

Peili ja Kehystehdas Martta Mäkinen Liikevaihto vuosina 1946-1960 (1 milj.mk)

Sodanjälkeinen taloudellinen ahdinko alkoi hellittää 50-luvul-le tultaessa. Raaka-aineita oli helpompi saada ja ihmisillä oli

varaa jo muuhunkin kuin välttämättömimpään. Koteja kaunistet-tiin, partapeilin ja himmentyneen eteisen seinäpeilin lisäksi saa-tettiin tavalliseen suomalaiseen talouteen hankkia kampauspöy-tä hiottureunaisine kuvastimineen. Tuli ns. huonekalukuvastimien aika.

Samanaikaisesti pikkupeileistä tehtiin värikkäitä ja hinnaltaan kaikkien kukkaroille sopivia. Selluloidi ja muovi syrjäyttivät puu- ja metallikehykset pikkupeileissä, hiontareuna ja jalopuulista en-tiset suuritöiset röpläyskehykset isoissa tuotteissa.

Uudet menetelmät ja toiminnan laajentuminen merkitsi vää-jäämättömästi sitä, etteivät entiset verstastilat enää riittäneet. Liikevaihtoverolain muutos oli myös vaikuttamassa ratkaisuun, joka tehtiin. Yritys hajotettiin useampaan pieneen, erilliseen yk-sikköön. Näin toimitilat laajenivat, verorasitus pieneni ja jokai-nen veljeksistä pääsi nyt kehittämään omaa alaansa ja vastaa-maan sen menestyksestä.

Peili- ja Kehystehdas jäi Martan omistukseen ja jatkoi toimin-taansa entisellä paikalla, lähes entiseen tapaan. Uusien tuottei-den, erityisesti muovin, valmistus ja tuotekehittely siirtyi Pentti, Pekka, Matti ja Olli Mäkisen perustamiin pienyrityksiin, kullekin oma tuotelajinsa. Antti Mäkinen perusti tukkuliikkeen, joka myi valmiit tuotteet eteenpäin. Ratkaisu merkitsi enemmänkin haja-sijoitusta kuin yhteistyön loppumista.

PEILITEHDAS JA PIENYRITYKSET1953-1960

7.LU

KU


52

1950

PEILITEHDAS JA PIENYRITYKSET

Kun osa peilinvalmistuksesta siirtyi muualle, jäi Peilitehtaalle Asemanmäkeen riittävänkokoinen verstas tuon ajan toimintaa ajatellen. Yrityksen konttori sijoitettiin nyt asuinrakennukseen, joten senkin paikalta vapautui tilaa tuotannolle.

Olli Mäkinen, veljessarjan nuorimpana jäi hoitamaan peiliteh-dasta työnjohtajana ja samoin Matti Mäkinen jäi tässä vaihees-sa vielä peilitehtaan palvelukseen. Myös toiset perheenjäsenis-tä olivat aina tarvittaessa mukana eri tehtävissä, mm. Pentti ja Anna-Liisa Mäkinen huolehtivat edelleen taulujen kehystykses-tä. Nuorin sisar Anneli Ahonen vastasi nyt sekä peilitehtaan että pienyritysten kirjanpidosta.

Ensimmäisen kerran käytettiin ulkopuolista suunnittelija- piirtäjä apua. Somistaja Tauno Kallio toimi aluksi osa-aikaisena suunnittelijana, mutta siirtyi melko pian kokonaan peilitehtaan palvelukseen. Hän teki myös mallipiirustuksia veljesten toimini-mille ja hänen käsialaansa olivat Antti Mäkisen tukkuliikkeessään käyttämät ensimmäiset kuvastot. Näinä vuosina peilitehtaan työntekijämäärä oli noin 15-20 henkeä.

Peili- ja Kehystehdas työsti pääasiassa lasia: sitä hopeoitiin, leikattiin ja hiottiin peileiksi ja siitä tehtiin rakennuksiin ja autoi-hin uusia ikkunoita. Kehys on yrityksen nimessä oikeutetusti vie-lä mukana, tauluja kehystettiin edelleen, vaikka pelkkiä kehyksiä ei enää vuosiin oltu valmistettu myyntiin.

Lasin saanti helpottui. Peililasiksi voitiin nyt käyttää ulkomais-ta konelasia, joka oli tarpeeksi tasaista ja virheetöntä siihen tar-koitukseen. Erivahvuisia (3-6 mm) kotimaisia konelaseja käytet-tiin rakennusten ja autojen lasituksiin.

Hopeoitu peililasi myytiin valmiiksi leikattuna veljesten pei-linvalmistamoihin. Samoin heille myytiin muovia ja selluloidia

PEILI- JA KEHYSTEHDAS MARTTA MÄKINEN 1953-1960

Lasinen, kultakirjaiminen

kyltti 50-luvulta.

53


19 kehystarpeiksi. Peilitehdas osti niitä suurempia eriä varastoon, koska tuontiliikkeet eivät olleet halukkaita toimittamaan tavaraa kovin pienissä erissä.

Peilitehdas valmisti kaikki isommat seinäpeilit, joita kutsuttiin huonekalukuvastimiksi.

50-luvun tyyliin kuului-vat monenlaiset muodot ja hionnat. Aina suosittu kuvastin oli pyöreä, helmi-reunahiottu malli, hiotuis-ta niitä ensimmäisiä. Täs-tä kehitettiin sitten useita eri muotovaihtoehtoja, soikeita, pyöreäkulmaisia, suorakaiteita, alhaalta tai keskeltä kapenevia malle-ja. Hiontareunaan kiinni-tettiin myös joskus lyhyitä puulistoja, aluksi valmista taululistaa ja myöhemmin jalopuuta, tavallisesti en-sin jalavaa, sitten mahon-kia, teakia ja tammea.

Facetit ja koristereunahionnat alkoivat jäädä pois mallistosta 50-luvun lopulla ja yleisemmäksi hiontatavaksi tuli helppotekoi-sempi ja kapeampi ns. kiiltoreunahionta. Sen myötä myös puu-listat pitenivät.

Vuoden 1958 kuvastinluettelossa esitellään 19 eri seinäpeili-mallia. Niitä kaikkia tehtiin useita eri kokoja ja reunahiontavaih-toehtoja, joten kaikkiaan peilitehdas teki 79 erilaista kuvastinta. Lisäksi valmistettiin kirjakaappien vetolaseja ja pöytäpintalaseja huonekalutehtaille sekä kauppojen sisustukseen soveltuvia lasi-sia myymälähyllyjä.

50

PEILI- JA KEHYSTEHDAS MARTTA MÄKINEN

19


54

50

Peilitehtaan henkilökuntaa Ida Lehtolan

60-vuotissyntymäpäiväkahville kokoontuneena vuonna 1955.

Vasemmalta edestä: Aila Laikko, Emma Villeri, Ida Lehtola, Martta Mäkinen, Anneli

Ahonen, Leila Vaateri, Sirkka Laurila, Salme Villeri, Elvi Laine, Liisa Tamminen, Sylvia Talja,

Kerttu Lindholm, Pekka Ahonen, Sirkka Syrjänen, Antti Mäkinen, Matti Mäkinen, Osmo

Niemelä, Risto Harjula, Veikko Kannisto, Pentti Mäkinen, Heikki Tervamäki, Ahti Harjula,

Olli Mäkinen, Pekka Mäkinen, Aulis Alanen.


55


19 Kylpyhuonekuvastin oli myös 1950-luvun uusi tuote. Matti Mäkinen ryhtyi kehittelemään lasihyllyllä varustettua kylpyhuo-nepeiliä. Lasihyllyn kannatinkehys taivutettiin valkoisella muo-villa päällystetystä metallilangasta. Mallia parannettiin vielä myöhemmin ja vuonna 1958 se otettiin uudistettuna valmistuk-seen tuotenimellä MK-60. Tällä haluttiin viitata siihen, että se oli hengeltään uuden vuosikymmenen tuote. Ajaton malli puolustaa vieläkin asemaansa kylpyhuonekuvastimien lukuisassa joukossa ja sitä valmistetaan edelleen tuotenimellä ”Indus”. 60- ja 70-lu-vuilla sitä myytiin 50-70 000 kappaletta vuodessa.

Peilitehtaan tuotteet myi tukkuliike Muovi - Kuvastin. Omia edustajia ei siis tarvittu. Liikevaihto kasvoi näinä vuosina yli kak-sinkertaiseksi. Vuonna 1954 se oli 11 998 671 mk ja vuonna 1959 27 545 384 mk.

Vielä 50-luvulla tuotti hyvän peilimaalin, siis hopeakalvon suo-jamaalin löytäminen ongelmia. Antti ja Olli Mäkinen matkustivat Keski-Euroopan lasimessuille uutta oppimaan, sillä Suomesta ei ongelmille juuri löytynyt ratkaisuja. Vuonna 1958 Pariisin lasi-messuille tekemällään matkalla Olli Mäkinen löysikin hyviä peili maaleja. Tämä oli omiaan luomaan uskoa yrityksen kehittämis-mahdollisuuksiin, peilit olisivat nyt laadullisesti entistäkin kilpai-lukykyisempiä.

Messumatkoilla veljekset näkivät kokonaan uuden hopeoi-mistekniikan: ruiskuhopeoinnin, joka sitten levisi lähes kaikkien peilintekijöiden verstaisiin. Ruiskuhopeointia kokeiltiin jo vuonna 1958 Asemanmäen tehtaalla. Saksalainen Adolf Hirz, joka laitteita markkinoi, oli itse opastamassa niiden käyttöä. Ruiskuttamalla ei peilejä vielä tässä vaiheessa kuitenkaan alettu valmistaa. Uusi tieto ja taito oli yritykseen jo näin hankittu; se jäi odottamaan aikaa, jolloin se sovellettaisiin käytäntöön.

50

Henkilökunnan joulujuhlatunnelmaa

50-luvulla.

Urheilullinen vapaahetki peilitehtaan

talvisella pihamaalla.



56

1950

Facetti reunahiottu seinäkuvastin

ja Matti Mäkisen suunnittelema

kylpyhuonekuvastin MK-60 sekä alla

koristeellisia puristemuovikehyksisiä

seinäpeilejä.


19


57

50

Kohti uutta aikaa hopeoinnissa.

Saksalainen Adolf Hirz vieraili vuonna 1958 Tyrväällä ja

näytti, miten peili syntyy ruiskuttamalla. Oppia saamassa

Pentti ja Antti Mäkinen sekä Tauno Kallio. Mukana myös

rouva Hirz ja kuvaajana Olli Mäkinen.



58

19

Anna-Liisa Mäkinen ja Pentti Mäkinen.

Alla: Pentti Mäkisen peilinvalmistamon

toimitilat Tyrvään Roismalassa.

T:MI PENTTI MÄKINEN 1953-1960

Mäkisen perheen vanhin poika Pentti perusti yhdessä vaimon-sa Anna-Liisan, os. Palmgren, kanssa pienen peilinvalmistamon 1.8.1953.

Ulkopuolista työvoimaa oli aina yksi kerrallaan, oppisopimuk-sen solminut työntekijä.

Yrityksen toimipaikkana oli vaimon lapsuudenkoti Tyrvään Roismalassa, jossa asuinrakennuksen lisäksi oli verstas, 45 m2 ja varasto 30 m2.

Tarvittavat koneet ostettiin osittain Peili- ja Kehystehtaalta käytettyinä, näitä olivat mm. vannesaha ja sirkkeli. Myös joita-kin uusia koneita oli hankittava, esimerkiksi erilaisia puristimia ja porakone. Pentti Mäkinen valmisti myös itse tarvittavia laitteita, mm. käsikäyttöisen lasinleikkurin, jolla voitiin pyöristää kulmia tai tehdä pyöreitä tai soikeita peilejä.

Matti ja Pentti Mäkinen olivat jo ennen pienyritysten perus-tamista miettineet, miten asetaatti muovilistan saisi taivutettua peilinkehykseksi. Suunnittelutyön tuloksena valmistettiin aivan oma ”pavuosia”. Se oli putki, jonka sisässä oleva vesi lämmitet-tiin sähköllä ja jonka läpi asetaattilista hitaasti vedettiin, niin että se lämmetessään riittävästi pehmeni. Pehmennyt lista kierrettiin muototukille ja kun se oli jäähtynyt, listat katkaistiin sirkkelillä.Kerralla valmistui näin n.70 kehystä, jotka olivat valmiita kiinni-tettäviksi peilien ympärille.

Tällä menetelmällä Pentti Mäkinen valmisti useita erimallisia peilejä. Aina suosittu oli pöytäpeili, jota valmistettiin kahta ko-koa. Pöytäpeiliin kuului niklattu jalka ja taustan selluloidi valittiin aina reunalistan väriin kauniisti sopivaksi.

Seinäpeilejä oli useampia eri kokoja ja malleja, suorakaiteen muotoisia, pyöreitä ja soikeita. Vielä 50-luvun alkupuolella oli tavallista, että asetaattilistaisiinkin peileihin tehtiin facetti tai

T:MI PENTTI MÄKINEN

50

59


19 kukkahiontakoriste. Näitä muovikehyksisiä seinäpeilejä kutsut-tiin hinnastossa Keittiö- ja huvilakuvastimiksi. Joka tapauksessa ne edustivat kokonaan uutta sisustustapaa, kirkkaitten värien ja muovin tulemista, joka varsinaisesti vasta seuraavan vuosikym-menen lopulla tuli yleiseksi. Siksi näitä muovikehyksisiä peilejä uskallettiin suositella vain huviloille ja keittiöihin ei ”paraatipuo-lelle”.

Asetaattilista ostettiin pääasiassa valmiina Hartsiteollisuus Oy:ltä Helsingistä. Värivaihtoehtoja oli viisi. Taustaselluloidit ja -pahvit taas ostettiin Peili- ja Kehystehtaalta, samoin hopeoitu lasi ja erilaiset taustalenkit. Kuvastimet myi eteenpäin Muovi -Kuvastin, A. V. Mäkinen.

Työtä riitti yrityksessä koko ajan, joskaan ei merkittävää kas-vuakaan tapahtunut, työntekijämäärän, koneistuksen ja mallien pysyessä suunnilleen ennallaan näinä vuosina. Yrityksen liike-vaihto oli vuonna 1959, 3 029 623 mk.

T:MI PENTTI MÄKINEN

Sisäkuva verstaasta sekä verstaan

tuotantoa: muovikehyksinen

kukkakuviohiottu seinäpeili ja

selluloiditaustainen

muovikehyksinen pöytäpeili.

50


60

19

T:MI PEKKA MÄKINEN

50Pekka Mäkinen oli muuttanut Nokialle pian sodan jälkeen. Siel-lä hän myös aloitti vaimonsa Orvokki Mäkisen, os. Helin, kans-sa oman yritystoiminnan 1.7.1953. Peilejä alettiin valmistaa appi vanhempien talossa, josta työtilaksi saatiin n.20 m2 huone.

Pekka Mäkisen tehtävänä oli Peili- ja Kehystehtaalla ollut työ-kalujen suunnittelu ja uusien mallien kokeilu. Selluloidin ja alu-miinin työstäminen kehyksiksi oli ollut ensimmäinen työsarka heti sodan jälkeen ja myöhemmin oli tekemistä riittänyt muovin käsittelyn opettelemisessa. Yhdessä Matti-veljen kanssa on Pek-ka Mäkinen ollut uuden tekniikan tuoja ja kehittäjä Mäkisen per-heyrityksessä.

Näin on luonnollista, että selluloidi- ja muovituotteista tuli Pekka Mäkisen Peilinvalmistamon artikkeleita.

Ensimmäiset tuotteet olivat selluloidikehyksisiä. Yksi suosi-tuimpia tuotteita oli partapeili, johon kuului vaahdokekuppi. Li-säksi Pekka Mäkisen peilinvalmistamossa tehtiin selluloidikehyk-sistä käsilaukku- ja pöytäpeiliä.

Vuodet 1957-58 olivat pienen peiliyrityksen kannalta merkit-täviä. Uusi omakotitalo valmistui Nokian Kankaantaan kaupun-ginosaan ja yrityksen työtilat paranivat näin ratkaisevasti.

Samaan aikaan Matti Mäkinen oli hankkimassa uutta puoliau-tomaattista muovikonetta, josta myös Pekka innostui, jopa siinä määrin, että vaikka hänelle ei myönnettykään pienteollisuuslai-naa koneen hankintaan, hän sen kuitenkin osti korkeakorkoisen lainan turvin. Vuonna 1957 hän hakeutui Ammattienedistämis-laitoksen muovialan kursseille Helsinkiin saadakseen tarvittavaa lisätietoa materiaaleista ja välineistä.

Uusi kone mahdollisti pehmeän polyteenimuovin käytön ke-hysmateriaalina. Se oli kestävää ja siitä voitiin kehysten lisäksi valmistaa saranoita, taustalenkkejä ja pöytäpeilin jalkoja.

T:MI PEKKA MÄKINEN 1953-1960

Pekka Mäkinen († 1983) ja Orvokki Mäkinen.

Alla: Pekka Mäkisen omakotitalo

Nokialla, jonka kellarikerroksessa

peilit valmistettiin.

61


19 Nyt tarvittiin uusia muotteja ja malleja. Piirustuksia ja muotte-ja tekivät Matti ja Pekka itsekin, mutta myös metallisorvaamojen ja suunnittelija Tauno Kallion apua tarvittiin. Joskus muotinteko oli hidasta käsityötä, kuten esim. siinä partapeilin kaarimuotis-sa, jonka Pekka Mäkinen kertoi itse käsityönä metalliin kaiverta-neensa. Sama muotti on vieläkin käytössä ja peiliä myydään yhä nimellä Huangho. Muovin alkuajoilta säilynyt malli on osoittanut ajattomuutensa.

Pehmeä muovi syrjäytti nyt selluloidin pikkuhiljaa myös par-taja taskupeileissä. Uutuuksia olivat nyt partakuvastimet Masa ja Kalle, jotka myös pakattiin jo omiin tuoterasioihinsa.

Myös 50- ja 60-luvulle tyypillinen tuote filmitähti-taskupeili muuttui nyt selluloidikehyksisestä muovikehyksiseksi. Kuvat ei-vät juuri muuttuneet, niitä tilattiin isoina arkkeina ja ne leikattiin sopivankokoisiksi aina peilin mallin mukaan.

Työnjako tehtiin sillä periaatteella, että isommat tuotteet oli-vat Matti Mäkisen alaa ja pienemmät valmisti Pekka Mäkinen. Koska muovikoneet olivat samanlaiset, voitiin muotteja vaihtaa, joten samoja malleja oli molempien veljien tuotannossa. Matka oli enemmänkin se seikka, joka ratkaisi työnjaon: Nokialle asti oli vaikeampaa kuljettaa hopeoitua lasia Peili- ja Kehystehtaalta.

Orvokki ja Pekka Mäkisen lisäksi yrityksessä oli yksi vieras työntekijä. Kirjanpidon hoiti täällä kuten muissakin Mäkisen su-vun yrityksissä Anneli Ahonen, (os. Mäkinen). Lisäksi tarvittiin autonkuljettajan palveluksia tavaroiden siirtämiseksi Muovi-Ku-vastimen varastoon Vammalaan, josta ne myytiin edelleen.

Liikevaihto kasvoi jossain määrin koko yrityksen toimiajan. Tavallista suurempi nousu osuu juuri vuosille 1957-58, jolloin ko-neistus ja toimitilat ratkaisevasti paranivat. Vuonna 1959 yrityk-sen liikevaihto oli 3 756 097 mk.

50

T:MI PEKKA MÄKINEN

Esimerkkejä Pekka Mäkisen

runsaasta peilimallistosta:

puristemuovinen partapeili ”Kalle”

ja filmitähtipeilit.


62

19

T:MI HELMI MÄKINEN & T:MI MATTI MÄKINEN

Matti Mäkinen ja Helmi Mäkinen.

Alla: Matti Mäkisen omakotitalo Tyrvään

Asemanmäessä, jonka yläkerrassa ja kellaritiloissa

peilivalmistamo toimi vuodesta 1955 lähtien.

50Perheenjäsenten välisestä työnjaosta puhuttaessa on jo aikai-semmin tullut esille se, miten Matti ja Pekka Mäkinen yhdessä kehittivät selluloidin ja muovin käsittelyä ja huolehtivat yrityksen koneellistamisesta. Niinpä pienyritysten perustamisvaiheessa Matti Mäkinen jäi edelleen työhön Peili- ja Kehystehtaalle, missä hänen asiantuntemuksensa oli tarpeen.

Oma peilinvalmistamo tuli siis vaimon Helmi Mäkisen, (os. Alanen), nimiin, joka myös valmisti peilit yhdessä työoppilaan kanssa. Tuolloin asuttiin Rauha ja Antti Mäkisen omistaman omakotitalon alakerrassa ja yläkerran työhuoneessa tehtiin sel-luloidi- ja alumiinikehyksiset parta- ja käsilaukkupeilit. Myös sel-luloidikehyksinen pöytäpeili kuului toiminimen tuotteisiin.

Vuonna 1955 valmistui Helmi ja Matti Mäkiselle omakotitalo Nälkälänmäkeen Muisto ja Leila Vaaterin naapuritontille. Yritys-tä oli nyt mahdollisuus laajentaa. Yläkerran 20 m2:n huoneessa kasattiin peilejä ja kellarikerroksen 50 m2:n verstaaseen hankit-tiin v.1956 saadun pienteollisuuslainan avulla uusi muovikone. Samalla Matti Mäkinen siirtyi kokonaan oman yrityksen tehtä-viin ja toiminimi siirtyi hänen nimiinsä.

Työ oli raskasta, sillä kaikki raaka-aineet piti kantaa yläker-taan. Kuljetukset varastosta asemalle ja A. V. Mäkisen tukkuliik-keelle suoritettiin hevosajoneuvolla.

Tuotekehittely oli paljolti yhteistyötä Pekka Mäkisen kanssa. Muotteja teetettiin nyt metallialan yrityksillä ja T:mi Pentti Huh-taniitty oli pitkäaikainen yhteistyökumppani tällä alalla.

Paitsi jo mainittuja Masa- ja Kalle -partapeilejä Matti Mäkinen otti valmistukseensa puristemuovikehyksiset pöytäpeilit ja ko-risteelliset käsipeilit, joita tuohon aikaan kutsuttiin niskapeileik-si. Mallit niihin suunnitteli Tauno Kallio ja taiteilija Paavo Hakala.

T:MI HELMI MÄKINEN 1954-1956 T:MI MATTI MÄKINEN 1956-1960

63


19 Puristemuotit olivat pääasiassa Pekka ja Matti Mäkisen suunnit-telemia, mutta myös ulkolaisia ostomuotteja käytettiin jonkin verran.

Pääartikkeli oli kuitenkin muovikehyksinen seinäpeili. Kuvas-tinluettelo kertoo näistä peileistä mm. seuraavaa:

”Muovireunaiset seinäkuvastimet sopivat erinomaisesti esim. keittiöihin, kamareihin, eteisiin ja huviloille. NÄMÄ KUVASTI-MET OVAT LYÖNEET ITSENSÄ LÄPI KAIKKIALLA. HUOMIOI-KAA NÄIDEN KUVASTIMIEN UUDET HALVAT HINNAT, joihin on päästy työvaiheiden koneellistumisen ja kasvaneen mene-kin ansiosta.”

Näitä peilejä valmistettiin neljää eri mallia, jokaista ainakin kahta kokoa. Malleja vaihdettiin menekin ja sisustusmuodin mu-kaan. Värivaihtoehtoja oli kymmenen erilaista, sekä kirkkaita vä-rejä että pastellisävyjä.

Uusi artikkeli oli myös ommelkehys, jota tehtiin neljää eri ko-koa sekä pyöreää että soikeaa. Se osoittautui erittäin hyväksi tuotteeksi menekiltään. Työoppilaina olivat Matti Mäkisen pei-liverstaassa näinä vuosina Sirkka Laurila, Timo Mäkelä ja Juhani Virtanen.

Matti Mäkisen peilinvalmistamon liikevaihto kasvoi vuosina 1956-57 kaksinkertaiseksi työtilojen laajentumisen ja koneistuk-sen ansiosta. Vuonna 1959 oli yrityksen liikevaihto 5 928 100 mk.

T:MI HELMI MÄKINEN & T:MI MATTI MÄKINEN

50

Vaahdokekupilla varustettu partapeili ja

suosittu puristemuovinen ommelkehys.


64

19

T:MI OLLI MÄKINEN

50Olli Mäkinen, veljessarjan nuorin, johti töitä Peili- ja Kehysteh-taalla ja se otti hänen ajastaan suurimman osan. Myös pääyri-tyksen kehittäminen oli hänen sydäntään lähellä ja se vei hänet uuden tiedon ja taidon etsintään sekä Suomessa että ulkomailla. Hänelle jäi kuitenkin peilinvalmistuksessa oma pieni alueensa, selluloidikehyksiset taskupeilit, jotka halpoina ja helppotekoisi-na pysyivät vuodesta toiseen markkinoilla. Työtilana oli pieni ylä-kerran huone Tyrvään Raivionkylässä.

Selluloidi muotoiltiin 40-luvun lopulla kehitetyillä sähköläm-mitteisillä työkaluilla.

Taskupeilejä valmistettiin kolmea kokoa: halkaisijaltaan 55 mm, 65 mm ja 85 mm. Ne pakattiin tusinan pakkauksiin ja tusi-na esim. 65 mm peilejä maksoi vuonna 1958, 350 mk. Värivaih-toehtoja oli useita.Näillä pienillä peileillä oli säännöllinen hyvä menekki. Olli Mäkinen ja hänen työoppilaansa valmistivat niitä noin 170 000 kpl vuodessa. Ensimmäisinä vuosina työoppilaana oli Salme Villeri ja hänen jälkeensä pikkupeilejä teki Lilja Rintala.

Raaka-aineet, selluloidi ja valmiiksileikattu hopeoitu lasi os-tettiin Peili- ja Kehystehtaalta ja Muovi - Kuvastin huolehti myyn-nistä.

T:mi Olli Mäkisen liikevaihto oli vuonna 1959, 2 379 944 mk.

T:MI OLLI MÄKINEN 1953-1960

Olli Mäkinen ja Marjatta Mäkinen.

Alla: talo, jossa Olli Mäkisen peilit tehtiin sekä

pienimpiä selluloidikehyksisiä taskupeilejä.

65


19Pienten peilinvalmistamojen olisi ollut varsin hankalaa markki-noida tuotteitaan jokaisen erikseen. Siksi myynti päätettiin kes-kittää. Sen otti tehtäväkseen Antti Mäkinen, jolle olivat myyn-ninedistämistehtävät jo tuttuja yhteiseltä ajalta, sillä juuri hän oli hoitanut Peilitehtaan yhteyksiä ulospäin, markkinointia, ostoja ja hinnoittelua.

Tilat tukkuliike sai Rauha ja Antti Mäkisen juuri hankkimas-ta omakotitalosta: yksi huone sai toimia konttorina ja lisäksi oli tarpeellista pakkaus- ja varastotilaa. Pikkutavara kulki tämän varaston kautta, isommat huonekalukuvastimet lähtivät maail-malle suoraan Peilitehtaalta, vaikka myynti tapahtuikin Muovi-Kuvastimen kautta.

Antti ja Rauha Mäkisen, (os. Wallin), lisäksi tukkuliikkeessä työskenteli säännöllisesti kaksi työntekijää: konttoristi ja lähet-täjä-pakkaaja. Tavarankuljetukset hoiti hevosella ajuri Paavo Ki-velä. Liikkeellä oli myös oma kauppaedustaja. Vuosina 1949-59 tehtävää hoiti Lauri Korpela ja hänen jälkeensä vuodesta 1957 Aarno Alakoski, joka jatkaa työtänsä yhä edelleen Mäkisen Ku-vastin Oy:n palveluksessa. Kuvasto- ja mainosmateriaalin piirsi tukkuliikkeen tarpeisiin Tauno Kallio. Hänen kynänsä jälki näkyy esim. ensimmäisissä kuvastoissa ja Muovi-Kuvastimen tunnuk-sessa sekä pahvisten kuljetuslaatikoiden teksteissä.

Tavaroiden lähetys tapahtui edelleen rautatierahtina, mutta 50-luvun lopulla siirryttiin yhä enemmän kiitolinjakuljetuksiin. Palautettavat puiset kuljetuslaatikot jäivät myös pois käytöstä ja peilit pakattiin aaltopahvilaatikoihin, jotka myöhemmin va-rustettiin liikkeen tunnuksin. Pakkausmateriaaleja ja laatikoita leikattiin ja taivutettiin myös itse suurista pahvilevyistä. Huolel-lisesta pakkaamisesta tuli nyt myös myyntivaltti, suuret peilit ei-vät naarmuuntuneet ja pikkupeilit saivat uudet kuvalliset myyvät

MUOVI-KUVASTIN A.V. MÄKINEN 1953-1960

MUOVI-KUVASTIN A.V. MÄKINEN

50

Antti Mäkinen ja Rauha Mäkinen.

Alla: Antti Mäkisen omakotitalo ”Vainio”, jossa

tukkuliike toimi, sekä Muovi-Kuvastimen tunnus.


66

19laatikot.Vuonna 1954 Peili- ja Kehystehdas oli ensimmäistä kertaa mu-

kana omana osastonaan Tampereen Messuilla. Osaston oli suun-nitellut taiteilija Paavo Hakala. Myös vuoden 1959 messuilla esi-teltiin Mäkisen perheyritysten kuvastimia, nyt somistaja Tauno Kallion esille asettamina.

Markkinointi ei vielä ollut kovin voimallista, enemmänkin se perustui vanhoihin kauppasuhteisiin ja edustajan työhön.

Myynti kattoi jo koko maan. Kun sodan aikana Helsinki oli asiakasluettelossa vielä tuiki harvinainen paikkakunta, se esiintyi nyt muita paikannimiä useammin laskutusosoitteessa. Sadasta laskusta n.25 lähti Vammalasta Helsinkiin. Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Suomi olivat edelleenkin hyviä markkina-alueita.

Suurimpia asiakkaita olivat keskusosuusliikkeet, SOK, OTK ja Kesko Oy. 50-luvun lopulla sellaiset suuret liikkeet kuin Stock-mann, Tallberg, Renlund ja Teräs alkoivat yhä useammin tilata Muovi -Kuvastimen peilejä. Myös yksityiset tukkukauppiaat osti-vat edelleen Mäkisen peilejä ja uusina asiakkaina tulivat mukaan kehys- ja lasialan liikkeet, jotka täydensivät omia tuotevalikoimi-aan Muovi -Kuvastimen tuotteilla.

Tukkuliikkeen liikevaihto kehittyi seuraavasti: Vuonna 1954 se oli 15 568 921 mk ja vuonna 1956, 29 591 377 mk ja vuonna 1959, 35 259 832 mk.

Näinä vuosina luotiin yritykselle pysyvä asiakaskunta, jo-ka luotti sen tuotteisiin ja toimituksiin. Kun Kaarlo Mäkinen oli 30-luvulla miettinyt ”miten saisi pään auki suuriin keskusliikkei-siin”, niin 50-luvulla nämä liikesuhteet tehtiin jatkuviksi. Kysymys ei enää ollut satunnaisesta suuresta tilauksesta, joka ilahdutti ja pelottikin ”suuruudellaan”, vaan tuotannon ja markkinoinnin te-hokkaasta yhteistyöstä, joka loi uskoa yrityksen tulevaisuuteen.

MUOVI-KUVASTIN A.V. MÄKINEN

50

Tauno Kallio piirsi ensimmäiset kuvastot,

joita myöhemmin monistettiin ja 50-luvun

lopulla jo painatettiin edustajien käyttöön.

Kuvassa erään vanhimman kuvaston kuva

kansilehdeltä.

Alla: Muovi-Kuvastimen osasto

Tampereen messuilla 1959.

67


19 T:MI M. VAATERI 1951-1973

PEILInvALMIStUStA ASEMAnMÄESSÄ

Jo ennen Martta Mäkisen Peili- ja Kehystehtaan tuotannon osit-taista siirtämistä perheen poikien pienyrityksille, olivat Muisto

ja Leila Vaateri perustaneet oman, erillisen pei-linvalmistamon. Tämän yrityksen toiminta alkoi 1.1.1951.

Muisto ja Leila Vaateri olivat rakentaneet omakotitalon Tyrvään Asemanmäkeen. Piha-rakennukseen sijoitettiin nyt uusi peili verstas: kaksi työhuonetta, yhteensä n.35 m2.

Yrityksen toiminnan alkuvuosina valmistettiin vain pieniä peilejä, joten koneistuskin oli vielä melko vaatimatonta: sorvi, käsikäyttöisiä sellu-loidipuristimia, heittopuristin pöytä- ja partapei-lien jalkojen vääntämiseen. Myös vuokrakoneita

käytettiin: Muisto Vaateri kävi iltaisin leikkaamassa selluloidia naapurissa Pohjan kenkätehtaalla ja niklaamassa metallisia pei-linjalkoja Saunanojan Niklaamossa.

Työpäivät olivat pitkiä, sillä vierasta työvoimaa ei ollut. Lei-la Vaateri hopeoi lasin, hoiti kirjanpitoa ja monia muitakin töitä, sikäli kun perheenemännän tehtäviltään ehti. Muisto Vaateri oli yrityksen johtaja ja työmies, kaikkea yhtä aikaa.

Alkuaikoina lasi tuli Lahden lasi tehtaalta, myöhemmin käy-tettiin belgialaista konelasia, jota tilattiin Satakunnan Lasin kaut-ta. Muut raaka-aineet tulivat alan tukkuliikkeiltä, kuten esim. Oy Algol Ab:ltä ja Tarveaine Oy:ltä.

Ensimmäisten vuosien tuotteita olivat selluloidikehyksiset parta-, tasku- ja pöytäpeilit ja pieni alumiinikehyksinen pyöreä seinäpeili.

T:MI M.VAATERI

50

Muisto Vaaterin peilinvalmistamon

toimitilat Tyrvään Asemanmäessä.


68

19Kauppaedustaja Oiva Lehtola myi myös Vaaterien peilejä. Nii-tä ostivat tukkuliikkeet, mm. SOK ja OTK.

Vuonna 1953 verstasta laajennettiin yhdellä huoneella ja va-rastotilalla. Rakennustyöt teki Muisto Vaateri itse.

Seuraavana vuonna yritys palkkasi ensimmäisen perheen ul-kopuolisen työntekijän. Myös perheen lapset pystyivät jo vähi-tellen auttamaan helpommissa töissä.

Vuodet 1958-1959 olivat nopean kehityksen kautta yritykses-sä. Sekä verstaaseen että asuinrakennukseen saatiin nyt keskus-lämmitys. Hopeointipöytää laajennettiin. Myös useita konehan-kintoja tehtiin näinä vuosina: ostettiin selluloidin puristinkone, porakone ja jyrsin puun käsittelyä varten.

Seuraava voimallinen kehityskausi osuu vuosille 1953-1965. Ensimmäinen hankinta oli puoliautomaattinen muovikone, jol-la peltikehyksisiin pöytäpeileihin voitiin itse valmistaa muoviset taustalevyt. Nyt myös perustettiin hiomo. Vuonna 1965 yritys otti vedenpuhdistuslaitteet ja samana vuonna tilattiin Oy Vitrea -nimisen tuontiliikkeen välityksellä Länsi-Saksasta ruiskuhope-ointivälineet ja uusi lasinleikkuri. Kaikki nämä investoinnit tehtiin korkeakorkoisten lainojen turvin, sillä pienteollisuus- tai muuta vastaavaa lainaa ei yritykselle oltu myönnetty.

Vuonna 1964 oli tullut voimaan uusi liikevaihtoverolaki. Kaikki yrittäjät maksoivat 10% liikevaihtoveroa riippumatta yrityksen työntekijämäärästä. Nyt T:mi Vaaterikin palkkasi kolme uutta työntekijää. Yrityksen koneellistaminen ja laajentuminen teki tä-män tietysti myös tarpeelliseksi.

Seinäpeilit alkoivat vähitellen voittaa alaa pikkutavaroilta. Ne olivat joko helmiäisreunahiottuja tai niiden ala- ja yläreunaan kiinnitettiin jalopuulista.

Leila ja Muisto Vaaterin sairaudet vuosina 1956 ja 1967 merkit-sivät hiljaisempaa kautta yritystoiminnassa. Vaikeiden vuosien jälkeen on kuitenkin nähtävissä aina uusi ja entistä innokkaam-pi kehittämiskausi. Myös Tarmo Vaateri innostui vanhempiensa

T:MI M.VAATERI

60Muisto Vaateri ja Leila Vaateri.

Alla: metallikehyksinen seinäpeili

Asemanmäen kaudelta.

69


19 työn jatkamisesta ja hakeutui kauppaopistoon saadakseen tar-vittavaa pohjakoulutusta liikealalle.

60-luvulla kaupankäynti laajeni: tukkuliikkeiden lisäksi asiak-kaita saatiin myös vähittäiskauppiaista. Kauppaedustajana toimi Pentti Aaltonen Tampereelta ja hän myi T:mi M. Vaaterin tuottei-ta koko maan alueella.

Vuonna 1965 yrityksen liikevaihto oli 64 401 60 mk.

KAnSAKOULUStA UUSI PEILIvErStAS

Toiminnan laajentuessa kävivät Asemanmäen tilat ahtaiksi. Muis-to ja Leila Vaateri alkoivat katsella uutta paikkaa peilinvalmista-molleen. Vuonna 1969 löytyikin sopiva rakennus: Kaltsilan kylän

tyhjilleen jäänyt kansakoulu, joka ostettiin Tyrvään kunnalta 15 000 mk:n kauppahinnas-ta. Suuret luokkahuoneet ja piharakennus tar-josivat erinomaiset tilat peilinvalmistukseen, tosin muutostyöt ja peruskorjaus nielivät lähes saman summan, mitä itse rakennus oli maksa-nut. Koulu muutettiin sähkölämmitteiseksi ja vintille rakennettiin työntekijöille pukeutumis- ja ruokailutilat.

Asemanmäen kiinteistö myytiin, mutta ho-peointi suoritettiin edelleen entisessä paikas-sa, joka nyt vuokrattiin talon uudelta omista-jalta. Vuonna 1970 myös hopeointi siirrettiin Kaltsilaan, sillä 13 km:n matka oli hankala, vaikka kuljetuksia varten oli hankittukin oma pakettiauto. Pihan varasto- ja verstasraken-nus kunnostettiin nyt hopeointitilaksi, sinne

asennettiin keskuslämmitys ja lämpöpuhaltimet. Seuraavana vuonna verstasta vielä laajennettiin, siihen tehtiin lippa ja uudet

T:MI M.VAATERI

60

Kaltsilan kylän ylväs koulurakennus

– Muisto Vaaterin peilinvalmistamo

vuodesta 1969.


70

19ikkunat ja näin voitiin puuosasto ja hiomo sijoittaa uusiin tiloihin. Rakennustyöt tehtiin pääasiassa oman perheen voimin. Yhteen-sä toimitiloja oli yrityksen käytössä näitten laajennusten jälkeen 400 m2.

Työntekijöitten määrä vaihteli 10-15. Pentti Aaltonen oli edel-leen kauppaedustajana ja Helsingin alueella peilejä myi edustaja P. Grigoriev. Tarmo Vaateri alkoi myös kulkea myyntimatkoilla ja toi mukanaan uusia ideoita yrityksen käyttöön.

Vuoden 1971 kuvastossa on 17 erimallista seinäpeiliä, joita vie-lä valmistettiin useita eri kokoja. Lisäksi ostettiin Tanskasta muo-vikehyksisiä peilejä, jotka poikkesivat omasta mallistosta ja joita myytiin omien mallien rinnalla. Myös Ruotsista ostettiin muu-tamia erikoispeilimalleja, mm. kylpyhuonepeilejä ja piianpeiliä. Piianpeilin tuonti lopetettiin, kun sitä vuoden 1972 alusta alettiin tehdä omassa verstaassa.

Reunakoristehiottujen seinäpeilien lisäksi valmistettiin eri-muotoisia peilejä, joissa olivat jalopuiset listat molemmissa pa-loissa. Suorakaiteen muotoisia seinäkuvastimia tehtiin myös. Ne kehystettiin jalopuisella tai maalatulla listalla. Myös kullattua koristelistaa käytettiin. 60- ja 70-lukujen muoti-ilmiöt näkyivät myös Vaaterien peilimallistossa: oli aika jolloin listat päällystet-tiin painetulla puuvillakankaalla tai puusta sorvatut voimakkaat geometriset kuviot koristivat yksinkertaista maalattua kehyslis-taa.

Vuonna 1970 yritys osti muovikehysten tekoa varten ns. ve-tokoneen. Sillä valmistettiin muovilevystä puumuottien avulla erimuotoisia suuriakin muovikehyksiä.

Myynti oli vähitellen siirtynyt kokonaan Tarmo Vaaterin teh-täväksi. Nyt asiakkaina olivat myös huonekaluja lasi liikkeet. Tarmo Vaaterin myyntimatkoillaan käyttämän muistikirjan mu-kaan asiakkaita löytyi Joensuun korkeudelta alaspäin koko Etelä-Suomen alueelta. Suuremmissa kaupungeissa asiakasliikkeitten lukumäärä vaihteli 5-14.

T:MI M.VAATERI

60

Muisto Vaaterin peilituotantoa

Asemanmäen kaudelta: selluloidi ja

metallikehyksisiä pienpeilejä.

71


19 Liikevaihto kasvoi nopeasti Kaltsilaan muuton myötä. 1966 se oli hiukan päälle 66 000 mk ja 1971 jo 270 541 mk. Vuonna 1972 liikevaihto oli kohonnut 427 879 31 mk:aan.

Marraskuussa 1972 aloitettiin neuvottelut yhteistyöstä Mäki-sen Kuvastin Oy:n kanssa. Niitten tuloksena T:mi M. Vaateri lo-petettiin ja perustettiin Mäkisen Kuvastimen tytäryhtiö Vaateri Oy. Myöhemmin yhtiö on kokonaan sulautunut Mäkisen Kuvas-tin Oy:n.

T:MI M.VAATERI

60

Varhaisempaa tuotantoa edustavat

seinäpeilit: helmihiontareunaa ja

jalopuuta kiiltoreunahionnan seurana.

60- ja 70- lukujen tuotantoa.

mm. kampaamojen suosima suuri

muovikehyksinen seinäpeili.

Kuusikymmenluvulle tultaessa oli peilintekijöillä edessään muutosten aika.

Asemanmäessä tuotannon kasvu oli johtanut vääjäämättö-mästi tilanteeseen, jossa yrityksen tilat kävivät ahtaiksi. Myös veljesten omien peiliverstaiden tuotannolla oli kysyntää enem-män kuin niissä olosuhteissa voitiin valmistaa ja oman hanka-luutensa aiheuttivat välimatkatkin tukkuliikkeen ja eri tuotan-topisteiden välillä.

Jo viisikymmenluvun lopulla alkoi teollisuustontin hakemi-nen, Asemanmäen tontin 800:lle neliömetrille kun ei enää mi-tään sopinut. Useissa palavereissa mietittiin näitä tonttiasioita, kaavailtiin yhtiön muotoa ja nimeä. Toki lakimiesapuakin tarvit-tiin.

Nimivaihtoehtoja uudelle yhtiölle oli monia: mm. Kuvastin-pojat Oy, M. Mäkinen ja Pojat Oy tai Kuvastinveljet Oy. Myös yhtiön nykyinen nimi Mäkisen Kuvastin Oy oli jo tuolloin esillä, mutta ei saanut lopullisessa äänestyksessä riittävää kannatus-ta. Eniten ääniä sai A.V. Mäkisen tukkuliikkeestä tutuksi tullut yhdistelmä, Mäkisen Muovi- ja Kuvastin Oy.

Perustava yhtiökokous pidettiin 4.5.1960 ja liikkeen toiminta alkoi 1.6.1960.

Yhtiösopimuksessa määriteltiin uuden yhtiön tehtäväksi harjoittaa muovi-, lasi- ja peilialan tuotteiden valmistusta ja kauppaa. Tätä toiminta-ajatusta on myöhemmin pyritty tar-

PIENYRITYKSISTÄ OSAKEYHTIÖÖN8.LU

KU

73


19 kentamaan ja syventämään, mutta peruslähtökohta on pysynyt samana.

Vastaperustettu Mäkisen Muovi- ja Kuvastin Oy oli, ja on yhä, ennenkaikkea perheyhtiö, jossa vastuu, velvollisuudet ja myös mahdollinen menestys jaetaan. Siitä kertoo osakkeiden tasaja-ko perheen äidin Martta Mäkisen ja poikien Pentti, Pekka, Matti, Antti ja Olli Mäkisen ja tyttären Anneli Ahosen kesken.

Yhtiön asioita hoitamaan valittiin perhepiiristä hallitus: Matti Mäkinen puheenjohtajaksi, Pentti, Antti ja Olli Mäkinen varsinai-siksi jäseniksi ja Pekka Mäkinen ja Anneli Ahonen varajäseniksi.

Hallituksen puheenjohtajuus on vaihdellut eri vuosina niin, et-tä lähes jokainen omistajajäsenistä on vuorollaan kantanut vas-tuun tästä tärkeästä tehtävästä. (Liite s.80) 70-luvulla oli myös lyhyt jakso, jolloin hallituksen toimintaa koetettiin tehostaa ul-kopuolisin voimin, mutta nykyisin on vanha järjestys taas vallalla. Perheyhtiön leima on entisestäänkin korostunut ja Matti Mäki-nen on usean vuoden ajan hoitanut hallituksen puheenjohtajuut-ta hiljaisella, mutta asiantuntevalla ja jämerällä tavallaan.

Hallituksen tehtävänä on valita yhtiölle toimitusjohtaja. Antti Mäkinen sai tämän tehtävän kaikkien yksimielisellä tuella 1960 ja jatkoi siinä työssä yhtiön alkutaipaleen ratkaisevina ja ongel-mallisinakin vuosina, aina vuoteen 1969. Tätä seurasi seitsemän vuoden jakso, jolloin toimitusjohtajan tehtävät annettiin ulko-puolisille, korkeakoulututkinnon suorittaneille ammattijohtajille, ensin ekonomi Matti Hakalalle ja sitten DI Seppo Collanderille. Vaiherikkaiden vuosien jälkeen Antti Mäkinen tarttui taas peräsi-meen 1976 ja hoitaa tehtäviä edelleen apunaan varatoimitusjoh-taja, ekonomi Hannu Pälä.

Yhtiön osakepääomaa korotettiin vuonna 1971, kuitenkin niin, että omistussuhteet yhtiössä säilyivät ennallaan.

Yhtiön nimi muutettiin vuonna 1967 lyhyempään muotoon Mäkisen Kuvastin Oy:ksi. Vuonna 1975 tuli käyttöön tuotenimi Finnmirror, lähinnä yrityksen vientikaupan tarpeisiin, mutta tänä

PIENYRITYKSISTÄ OSAKEYHTIÖÖN

70

19


74

70

Vasemmalla: Mäkisen Kuvastin Oy:n

hallituksen puheenjohtaja

Matti Mäkinen

Oikealla: Mäkisen Kuvastin Oy:n

toimitusjohtaja Antti Mäkinen

1960-1969, 1976-

Vasemmalla: Toimitusjohtaja

Matti Hakala 1969-1972

Oikealla: toimitusjohtaja

Seppo Collander 1972-1976


75


19


70päivänä nimellä on myös kantavuutta kotimaassa.

Mäkisen Kuvastin Oy:n toiminta-aikana yhtiöllä on ollut omis-tuksessaan kaksi tytäryhtiötä: Vaateri Oy ja Glasson Oy.

vAAtErI OY

Yhteistoiminta T:mi Muisto Vaaterin kanssa alkoi 1973, jolloin pe-rustettiin Mäkisen Kuvastin Oy:n tytäryhtiö Vaateri Oy. Uuden yhtiön osakepääoma jakaantui niin, että 95% kuului MK Oy:lle ja 5% Muis-to ja Leila Vaaterin perheel-le. Lisäksi Mäkisen Kuvastin sitoutui takaamaan Vaateri-en peilivalmistamossa työ-tä tehneille Muisto, Leila ja Tarmo Vaaterille työtä ja toimeentulon uudessa yhti-össä. Muisto Vaateri jatkoi tuotannon johdossa Mäki-sen Kuvastimelle vuokratul-la Kaltsilan osastolla, jonne siirtyi yhtiön puunkäsittely. Leila Vaateri toimi konttori-tehtävissä ja Tarmo Vaateri, joka omassa yrityksessä oli hoitanut markkinointia, siir-

tyi markkinointitehtäviin Mäkisen Kuvastin Oy:öön. Tällä hetkel-lä hänen vastuualueenaan on koko kotimaan markkinointi.

Vuonna 1979 solmittiin Mäkisen Kuvastin Oy:n ja Vaateri Oy:n välillä fuusiosopimus, jolla tytäryhtiö sulautettiin pääyhtiöön.

MK Oy:n hallitus vuonna 1970.

vasemmalta: Pekka Mäkinen,

Matti Mäkinen, puheenjohtaja

Anneli Ahonen, Olli Mäkinen ja

Pentti Mäkinen.


76

19gLASSOn OY

Syksyllä 1974 perustettiin Mäkisen Kuvastimen toinen tytäryh-tiö, Glasson Oy, eristyslasien valmistukseen erikoistunut yritys.

Uuden tytäryhtiön osakkeista omisti Mäkisen Kuvastin Oy 70%, Vaateri Oy 29,7% ja Martta Mäkinen 0,3%.

Yhtiön toimipaikka oli Huittisissa, jonne kauppala rakensi teollisuushallin, jonka Glasson Oy sitoutui ostamaan sen valmistuttua.

Valmis tehdaslaitos oli koneistukseltaan Poh-joismaiden uudenaikaisimpia ja sen tarkoitus oli tuottaa 3-kertaista eristyslasia 150 000 m2 vuo-dessa.

Yhtiön toimitusjohtajana toimi DI Seppo Collander ja markkinointi päällikkönä ekonomi Matti Hakala, jotka hoitivat samaan aikaan vas-taavia tehtäviä MK Oy:ssä. Tehtaan teknisenä johtajana toimi insinööri Aulis Bertin.

Tehdas vihittiin juhlallisesti käyttöön kesällä 1975. Noususuh-danteen ja energiakriisin siivittämänä aloitettu tuotanto joutui kuitenkin pian vaikeuksiin laskusuhdanteen, lasialan kovan kil-pailun ja lasiteollisuuden keskittymisen takia. Niinpä katsottiin viisaammaksi luopua tytäryhtiöstä ja 19.7.1976 tehdyllä kaupalla Glasson Oy siirtyi Lasitukku Oy:n omistukseen.


70

Eristyslasitehdas Glasson Oy:n

toimitilat Huittisissa.

Organisaation ja työnjaon kysymyksiä on yhtiössä sen toi-minta-aikana pohdittu usein. Myös ulkopuolista apua on

ratkaisuihin haettu. 70-luvun alussa konsultti Vilho Hintsanen kehitti yritykselle organisaatiomallin ja laati johdon ja toimihen-kilöiden tehtävänkuvaukset. Hänen jälkeensä konsulttitoimisto Runar Nyström kartoitti yritystä kokonaisuutena.

Osakkeenomistajista kaikki paitsi Martta Mäkinen ovat olleet mukana yhtiön eri tehtävissä. Jokaiselle on löytynyt näinä vuo-sina luontevin tuotannon tai hallinnon alue. Koulutusta alalle on pitänyt hankkia itse ja monet ovatkin ne tekniikan eri alojen kurs-sit tai yrittäjäkoulutustilaisuudet, joihin Mäkisen veljekset ovat osallistuneet ja joilta he ovat tietoa yritykseensä tuoneet.

Antti Mäkisen työsarka on ollut sekä toiminnan johto että raaka-ainehankinta. Anneli Ahonen aloitti konttori päällikkönä ja myöhemmin, suoritettuaan ekonomin tutkinnon, hän hoiti yrityksen markkinointi- ja suhdetoimintaa aina vuoteen 1979, jolloin hän siirtyi oman yrityksensä tehtäviin ja luopui osakkuu-destaan Mäkisen Kuvastin Oy:ssä. Pentti Mäkinen ja hänen vai-monsa Anna-Liisa Mäkinen ovat vastanneet hopeoinnista, ke-mikaalien sekoituksesta ja hopeoidun lasin laadunvalvonnasta vuosikymmenien ajan. Pekka Mäkisen pitkäaikainen työkenttä kehittyvässä yrityksessä oli tehdaspalvelu – uusien koneiden ja laitteiden kehittely, hankinta ja asennus sekä kunnossapito. Hän hoiti myös tehtaan työsuojeluasioita aina vuoteen 1978, jolloin

MÄKISEN KUVASTIN OY:N ORGANISAATIO

9.LU

KU


78

19jäi sairaseläkkeelle. Matti Mäkinen on toiminut koko yrityksen tuotantopäällikkönä ja koko toiminnan ajan hänen erityisaluee-naan on ollut muoviosaston kehittäminen ja johto. Olli Mäkinen aloitti 1960 tuotantopäällikkönä ja myöhemmin hän on toiminut erilaisten kehittämisprojektien vetäjänä ja tuotekehityksen teh-tävissä. Hänen vaimonsa Marjatta Mäkinen taas toimi kymmeni-sen vuotta yhtiön kirjanpitäjänä ja huolehtii nykyisin kustannus-laskennasta.

Rakennusprojektit ovat myös työllistäneet näiden kahden-kymmenen vuoden aikana yrittäjäveljeksiä. Tehtäväkenttä on ollut laaja, ja vaikka nimitykset eri vuosina ja eri tilanteissa ovat vaihdelleet, on pääasia aina ollut yrityksen eteenpäinvienti. Tänä päivänä on kolmas polvi astumassa mukaan tuotannon ja hallin-non eri tehtäviin, kuitenkin maltillisesti ja vastuuta vanhempien kanssa jakaen.

Melkein kaikki Mäkisen veljessarjan lapsista ovat jossain vai-heessa, joko opiskelujensa ohessa tai loma-aikoina olleet työssä perheyrityksessä. Jotkut heistä ovat löytäneet oman haastavan tehtäväkenttänsä peilitehtaassa ja jatkavat nyt isoisänsä aloitta-maa työtä.

Pentti Mäkisen pojista Jouko on yrityksen tuotantopäällikkö, Jouni on työnjohtaja ja Jukka kuljettaa trukkia päätehtaalla. Lei-la Vaaterin lapsista Tarmo aloitti myynti tehtävissä ja vastaa ny-kyisin kotimaan myynnistä. Tytär Ulpu on taas 1970-luvun alussa ollut konttoritehtävissä. Pekka Mäkisen työtä tehdaspalvelun alalla jatkaa hänen poikansa Timo, miniä Tuula hopeoitsee ja vä-vy Hannu Pälä on yrityksen varatoimitusjohtaja. Matti Mäkisen lapsista Irmeli, Ismo ja Ilpo ovat olleet lyhyempiä jaksoja yrityk-sen palveluksessa, etupäässä erilaisissa tutkimustehtävissä ja koneasennuksissa. Mauri Mäkinen toimi parin vuoden ajan puu-osaston tuotekehittäjänä, ja Into Mäkinen on yrityksen nykyinen tuotekehityspäällikkö. Myös Antti Mäkisen lapset ovat olleet jos-sain määrin mukana: Paula Mäkinen oli mukana Australian kaup-

80

MK OY:N ORGANISAATIO

79


19 payhteyksien luomisessa, Tapio on työskennellyt puutyöpuolella ja Pauli suorittanut hopeoinnin viimeaikaisia kestävyyskokeita ja testejä sekä ollut syksystä 1983 alkaen ostopäällikön apulaisena. Olli Mäkisen lapsista Jorma ja Taina ovat MK Oy:n palvelukses-sa ja miniä Tuula Mäkinen on silkkipainon työnjohtaja. Jorman työsarkaa ovat olleet silkkipaino ja tuotekehitys ja hän toimittaa myös henkilökuntalehti Hopearuutua. Taina Mäkinen toimii yri-tyksen kassanhoitajana ja ostosihteerinä.

Suuri merkitys on Mäkisen Kuvastimen vaiheissa ollut talous-johtaja Niilo Branderilla. Hän on toiminut yhdessä konttoripäällik-kö Veikko Wiitalan kanssa yrityksen päätilintarkastajana. Niiden kahdenkymmenenkuuden vuoden aikana, jona hän on Mäkisten tilejä tarkastanut, hän on ollut myös keskeinen taloudellinen neuvonantaja yrityksen kehittämiseen liittyvissä asioissa. Monet yhtiön alkuvuosien investoinnit perustuivat juuri Niilo Branderin

laskelmille. Kuin-ka onnistuneita ne olivat, sen puoles-ta puhuu yrityksen kasvu ja vakaa ke-hitys.

80


MK Oy:n johtoryhmä vuonna 1983.

Vasemmalta: toimitusjohtaja Antti

Mäkinen, vientipäällikkö Jan Stolzenberg,

tuotekehityspäällikkö Into Mäkinen,

ostopäällikkö Pekka Hietamo,

konttoripäällikkö Marita Tuomisto,

myyntipäällikkö Tarmo Vaateri,

tuotantopäällikkö Jouko Mäkinen ja

varatoimitusjohtaja Hannu Pälä.


80

1980


MK Oy:n hallituksen puheenjohtajat

Matti MäkinenOlli MäkinenPekka MäkinenMatti MäkinenAnneli AhonenEero EkmanMatti Mäkinen

MK Oy:n toimitusjohtajat

Antti MäkinenMatti HakalaSeppo CollanderAntti MäkinenHannu Pälä (varatoimitusjohtaja)

MK Oy:n tuotantopäälliköt

Olli MäkinenMatti MäkinenPentti Mäkinen (apulaistuotantopäällikkö)Jouko MäkinenPekka Mäkinen (tehdaspalvelu- ja työsuojelupäällikkö)

MK Oy:n ostopäälliköt

Antti MäkinenPekka Hietamo

MK Oy:n konttoripäälliköt

Anneli AhonenArto HonkoHannu PäläTeuvo PuntalaMarita Tuomisto

MK Oy:n myyntipäälliköt

Matti HakalaPekka HietalaErkki KönttiPekka TaistomiesTarmo Vaateri

MK Oy:n vientipäälliköt

Matti HakalaIsmo KuhanenJan Stolzenberg

Mäkisen Kuvastin Oy:n hallitus 1983

Matti Mäkinen puheenjohtajaOlli Mäkinen varapuheenjohtajaPentti Mäkinen jäsenPekka Mäkinen jäsenAntti Mäkinen jäsen

Mäkisen Kuvastin Oy:n organisaatio

19


81

80ORGANISAATIOKAAVIO 1983

VientipäällikköJan Stolzenberg

MyyntiedustajaAarno Alakoski

Tilausten vastaanotto

Elvi Laine

Tilausten vastaanotto

Aila Jänesniemi

MyyntiedustajaHeikki Kulmala

PeilitysOlli Mäkinen

PuuInto Mäkinen

MuoviMatti Mäkinen

TuotekehittäjäHopearuutu

Jorma Mäkinen

TyönjohtajaIrma Pusa

OsastokonttoristiLeila Vaateri

KonttoripäällikköMarita Tuomisto

Kustannus-laskenta

Marjatta Mäkinen

KirjanpitoEila Kortesuo

PalkanlaskentaRaili Honkasalo

VaihteenhoitajaPirjo Syrjälä

RuokalaRiitta Harjula

Tilausten käsitt.ja laskutus

Paula Tuominiemi

Pakkaamo

Näyttelyrakent. Teppo Lindholm

Kotimaan myyntipäällikkö

Tarmo Vaateri

Ulkomaisetedustajat

VientisihteeriEeva Petäjistö

TUOTEKEHITYS


19


82

80

Hallitus ToimitusjohtajaAntti Mäkinen

OstopäällikköPekka Hietamo

OstajaPauli Mäkinen

OstosihteeriTaina Mäkinen

Kuljetukset

Hopeointi

Lasin leikkaus

Ison lasin leikkaus

TyönjohtajaToivo Talja

TyönjohtajaTuula MäkinenSilkkipaino Työnjohtaja

Jouni Mäkinen

TyönjohtajaPekka Ristimäki

TyönjohtajaAnja Ylikoski

TyönjohtajaOsmo Niemelä

TyönjohtajaJouni Penttilä

Vaaterinosasto

Hiomo

Kokoonpano

Puuosasto

Muoviosasto

TyönsuunnitteluOrvokko Santala

TyöntutkimusArmas Järvempää

KehitysinsinööriMatti Vuorinen

TuotantopäällikköJouko Mäkinen

LaadunvalvontaPentti Mäkinen

TehdaspalveluTimo Mäkinen

YlityönjohtajaHeikki Vilkkula

VaratoimitusjohtajaHannu Pälä


10.LUKU

Kuten aikaisemmin on todettu, tuli 50-luvun lopulla ajankoh-taiseksi kysymys, kuinka turvata yritystoiminnan jatkuvuus

ja kasvu. Vuokratako tiloja vai rakentaako itse, pitäisikö ostaa tontti vai vuokrata sellainen lähi kunnasta?

Neuvotteluja käytiin useaan eri suuntaan, vakavimmin kuiten-kin Vammalan kauppalan sekä Karkun ja Tyrvään kuntien kanssa, sillä kovin kauas kotiseudusta ei oltu valmiita lähtemään, jos vain sopiva tontti läheltä löytyisi. Karkun kunnan kanssa käytiin pit-källisiä neuvotteluja ja kunta olikin hyvin myötämielinen lausun-noissaan. Se totesi Mäkisen yrityksestä mm. seuraavaa: ”Valtuu-tetut osaavat antaa arvoa nyt kysymyksessä olevalle yritykselle,jonka takana ovat vakavaraiset ja todellista yrittäjähenkeä ja -ky-kyä omaavat henkilöt”.

Suunnitelmat Karkkuun muutosta jäivät, kun kuultiin Tyrvään kunnassa myytävänä olevasta Päivärinne -nimisestä tilasta, jon-ka omistivat Maire ja Lauri Hellman. Tila sijaitsi aivan Vammalan kauppalan rajalla Marttilan kylässä, alueella, jota kutsuttiin Vin-kinmäeksi. Kun asiasta oli neuvoteltu omistajapariskunnan kans-sa, tiedusteltiin myös Tyrvään kunnalta sen suhtautumista teh-dashankkeeseen. Sen asenne oli myönteinen, joka näkyi siinä, että kunta lupautui rakentamaan tontille tien, viemärin ja palo-kaivon ja huolehtimaan niiden kunnossapidosta. Kunta edellytti, että tehtaan piti valmistua määräaikaan ja työhön piti palkata ensisijaisesti tyrvääläisiä, jos heitä oli tarjolla.

OSAKEYHTIÖ RAKENTAA


84

19Päätös kaupasta tehtiin elokuussa 1960. Noin 2 ha:n alue va-rattiin teollisuustontiksi ja loput n.2.7 ha asuntoalueeksi.

Tämä tonttialue riitti vuosiksi eteenpäin tehtaan laajentuessa. Koska kuitenkin osa tuotannosta oli pitkienkin matkojen takana, nähtiin tarpeelliseksi lisäalueen hankkiminen Päivärinne-tilan itäpuolelta. Siellä sijaitsi Yhteislaidun -niminen tontti, joka oli valtion omistuksessa. Tällaisten siirtolaisasutuksen myötä synty-neiden yhteisten laidunmaiden käytyä tarpeettomaksi, oli valtio halukas myymään kyseisen 5 ha:n maa-alan. Kauppa tehtiin Maa-tilahallituksen ja Mäkisen Kuvastimen kanssa lokakuussa 1971.

Kun tonttiasiat olivat järjestyksessä, ei aikailtu rakentami-sen aloittamisessa: jo syyskuussa 1960 alkoi tiivis suunnittelu-työ. Noin 1000 m2:n rakennuksen piirustukset sai tehtäväkseen insinööri Helmer Nurmio Nokialta. Useista urakkatarjouksista valittiin urakoitsija Mikael Marttila rakentajaksi ja rakennustöi-den valvojaksi palkattiin rakennusmestari Risto Rainio. Yrityksen puolesta rakennu projektia valvoi Olli Mäkinen. Kustannusarvio rakennuksen osalta oli 15 575 000 mk.

Harjannostajaisia vietettiin 11.3.1961 ja kesäkuussa oli tehdas valmis.

Uudelle n.1000 m2:n tehtaalle tulivat nyt kaikki tuotannon sektorit paitsi muovin puristus ja metalliosien valmistus. Sinne sijoitettiin mm. lasin vastaanotto, varastointi ja leikkaus. Hope-oinnissa tulivat nyt käyttöön Saksasta vuonna 1958 ostetut kä-siruiskut. Tätä varten oli tehtaalle rakennettu ruiskutuskaapit ja asiaankuuluva ilmastointi ja paineilmalaitteisto. Hiomo muutti myös Asemanmäeltä Vinkinmäkeen. Peilien kasaus, varastointi ja lähetyskin tapahtuivat uudella tehtaalla. Noin 100 m2:n kont-tori ja työntekijöiden sosiaaliset tilat sijaitsivat omana osasto-naan siipirakennuksessa.

Uudet tilat olivat nyt ensimmäistä kertaa yrityksen historiassa vartavasten peilien valmistukseen suunniteltuja. Tämä osaltaan mahdollisti tuotannon kehittämisen sekä määrällisesti että laa-


60Tyytyväisiä ilmeitä harjakaispäivänä.

Kuvassa vasemmalta: Martta Mäkinen,

Antti Mäkinen, Ida Lehtola, Leila Vaateri,

Olli Mäkinen, Marjatta Mäkinen, Aarno

Alakoski, Anneli Ahonen, Markku Ahonen,

Matti Mäkinen ja Pekka Mäkinen.

Rakennuskatselmus peilitehtaalla

Vinkinmäessä keväällä 1961.

85


19 dullisesti. Se olikin välttämätöntä, sillä jo tontin osto oli velkaan-nuttanut yhtiötä ja nyt rakentaminen sekä uudet koneinvestoin-nit vielä lisäsivät velkataakkaa. Vain 1/3 rahoituksesta oli yrityksen omaa, loppu muodostui käsi- ja pienteollisuuslainasta ja pankki-lainoista, joista huomattava osa oli omistajien henkilökohtaisesti nimiinsä ottamia tai takaamia.

tEHdAS LAAjEnEE

Jo muutaman vuoden kuluttua huomattiin, että tehdas oli liian pieni. Vuonna 1966 alettiin keskustella laajennushankkeesta. Insinööri Rauno Laitiselle ja rakennusmestari Ensio Bergmanil-le annettiin uuden rakennuksen suunnittelutehtävä. Työ lähti käyntiin tutustumisesta jo olevaan tehtaaseen ja sen toimintaan, jonka jälkeen voitaisiin tehdä alustavat luonnokset. Jo tässä vai-

heessa pitäisi ottaa huo-mioon myös mahdolliset myöhemmät laajennuk-set ja niiden niveltäminen nykyiseen. Myös tontin asemakaavalle piti tässä vaiheessa laatia ehdotus.

Laajennus teetettiin omin voimin. Työtä val-vomaan palkattiin raken-nusmestari Tapio Antila ja hänen lopetettuaan rakennusmestari Sakari

Jalonen. Heidät valtuutettiin yhdessä tuotantopäällikkö Olli Mä-kisen kanssa hoitamaan kaikkia rakentamiseen liittyviä asioita.

Uuteen osittain 2-kerroksiseen, 1650 m2:n halliin tulivat tilat lasin vastaanotolle ja varastolle 3000 kg:n palkkinostureineen

Peilitehdas valmiina.


60

19


86

60Peilitehdas kasvaa vuosien myötä.

Ylhäällä valokuva ensimmäisen laajennuksen

perustanvalusta vuonna 1966. Alhaalla

laajennuksen toinen vaihe harjakorkeudessaan

vuonna 1970 ja valmiina 1971. Vuonna 1978

valmistui vielä rakennuksen toiselle puolelle

lasin vastaanotto- ja varastointihalli.


87


19 sekä uudelle hopeointiautomaatille ja hiomolle. Toinen kerros varattiin työn tekijöiden sosiaalisia tiloja varten ja sinne raken-nettiin mm. pukuhuoneet, sauna ja ruokailupaikka.

Harjannostajaisia vietettiin 11.11.1966, ja käyttöön uusi ra-kennus otettiin maaliskuun lopulla 1967.

Seuraavana vuonna toteutettiin konttorin laajennus entisen tehdasrakennuksen puolelle.

Vuonna 1970 oli edessä seuraava laajennusprojekti. Tällöin tehdastiloja rakennettiin lisää entisestä rakennuksesta länteen. 1800 m2:n halli kaksinkertaisti yhtiön toimitilat. Osa siitä jäi tosin kylmäksi varasto- ja lähetystilaksi vielä tässä vaiheessa.

Insinööri Keijo Korpela laati suunnitelmat ja valvoi elokuussa aloitettuja töitä. Yhtiön puolesta yhdyshenkilönä ja valvojana toi-mi Pekka Mäkinen. Uuden hallin valmistuminen antoi ennen kaik-kea mahdollisuuden rationalisoinnin toteuttamiseen, joka juuri näinä vuosina oli Matti Mäkisen ja työntutkija Armas Järvenpään toimesta saatu yrityksessä alkuun. Kun vielä seuraavana vuonna kylmä varasto muutettiin lämpimäksi, saivat kehysmaalaamo, kokoonpano-osasto ja lähettämö asianmukaiset toimitilat.

Vuonna 1971 konttori levittäytyi koko vuonna 1961 rakenne-tulle alalle. Siitä tehtiin ajan hengen mukainen avokonttori, josta kuitenkin luovuttiin saneerauksen yhteydessä 1982 ja eri yksiköt saivat rauhalliset, ovilla suljettavat huoneet.

Vuosi 1978 oli seuraava mittavamman rakentamisen vuosi. Silloin valmistui rakennusten itäpuolelle lasin vastaanottohalli ja entisen lasi hallin peräosaan sijoitettiin silkkipaino koneineen ja kuivaamoineen. Suunnitelmat molempiin teki vammalalainen Insar Oy ja insinööri Keijo Korpela. Uusi lasihalli 5 000 kg:n silta-nostureineen oli mittava investointi, joka oli välttämätön, koska oli siirrytty käyttämään Pilkington tehtaan laadukasta ja suuriko-koista float-lasia.

Tavaran siirroissa oli kehitys näin kulkenut taas askeleen eteenpäin. Aseman tehtaalla oli kaikki siirrot tehty mies voimin.


60


88

19Roismalaan tultaessa lastaukset tapahtuivat edelleen nostele-malla. tosin sisäisiin kuljetuksiin hankittiin jo ensimmäiset trukit ja pyörälliset kärryt työtä helpottamaan. Ensimmäisen laajen-nuksen valmistuttua 1967 lasin vastaanottoon tuli palkkinosturi ja seuraavina vuosina, varastohallien kasvaessa korkeutta, tar-vittiin jo voimakkaita sähkötrukkeja, jotka pystyivät nostamaan raskaitakin taakkoja ylähyllyille.

Myös uuden puutyöhallin suunnitelmat olivat jo näinä vuosina vireillä. Kun lopullinen päätös sen rakentamises-ta oli tehty, sai piirustukset ja suunnitelmat taas laadittavakseen Keijo Korpela, josta näinä vuo-sina oli kehittynyt Peilitehtaan ”hovisuunnitteli-ja”.

Yhtiön puolesta näitä 70-luvun lopun raken-nushankkeita valvoi Olli Mäkinen ja rakennustöi-den työnjohtajana oli Heikki Jalonen.

Halli päätettiin rakentaa Yhteislaitumen alu-eelle, hiukan sivuun muusta tehtaasta. 1000 m2:n halli valmistui vuoden 1979 lopussa ja tuotannon sisäänajo täyteen vauhtiin toteutui vuoden 1980 loppuun mennessä.

Puumäkeen valmistui myös purua ja haketta polttoaineena käyttävä lämpökeskus. Seuraava-na vuonna lämpökeskusta laajennettiin hankki-malla toinen lämmityskattila ja rakentamalla 2 uutta purusiiloa. Silloin vedettiin myös kaukolämpöjohto päätehtaalle ja tänä päi-vänä sekä lämmitys että kaikki tarvittava kuuma käyttövesi saa-daan käyttämällä hyväksi purua ja muuta puujätettä.

Puumäen tiloja laajennettiin vielä seuraavanakin vuonna. Sinne valmistui raakalaudan varastokatos, puun kuivaamot, so-siaalisia tiloja ja trukkitalli, yhteensä 1240 m2. Uusia tehokkaita puutavaran kuivaamohuoneita on kaikkiaan neljä, niistä kaksi otettiin heti käyttöön ja kaksi on varalla ja tuiki tarpeellisena va-

Osa ”Puumäen” rakennuksista:

1979 valmistunut puuntyöstöhalli ja

lämpökeskus purusiiloineen.


60

89


19 rastotilana.Uusimpia rakennushankkeita ovat olleet henkilökunnan ruo-

kala ja konttorin saneeraus. Viihtyisä, vaalealla puulla paneloitu ruokala aloitti toimintansa elokuussa vuonna 1982. Konttorihuo-

neiden väliin jäävä ateljee-tyyppinen käytävä sopi taas mainiosti tuotteiden esittelytilaksi, josta aikaisemmin oli ollut puutetta.

Nämä mittavien investointien vuodet ovat kasvattaneet yhtiön toimitiloja lähes kymmen-kertaisiksi. Tuhannen neliömetrin ja pienten vuokrattujen toimipisteiden ajasta ei vielä ole kulunut kuin parikymmentä vuotta. Silti suuri osa tuotannosta on jo pystytty keskittämään Vinkinmäkeen, jota sen tultua kuntaliitoksen myötä Vammalan kaupungin alueeksi, on alettu kutsua Vinkin teollisuusalueeksi.

60


MK Oy:n Vinkinmäen toimitilat

ilmasta kuvattuina. Edessä päätehdas,

jonka matalin osa on 1961 valmistunut

peilitehdas ja sen jatkeena olevat hallit

ovat eri vuosien laajennustöiden tuloksia.

Taaempana puunkäsittelyn ja varastoinnin

tilat sekä purua polttoaineena

käyttävä lämpökeskus.


90

1960


Yhtiön toimitilat vuonna 1983

Omia tiloja Pinta-ala

PäätehdasMarttilan kylässä (Vinkinmäki)Päivärinteen tilalla 5000 m2

PuutyöosastoMarttilan kylässä (Vinkinmäki)Yhteislaitumen tilalla 1000 m2

Puun varasto ja kuivaamoYhteislaitumen tilalla 1240 m2

Entinen metalliosastoNuupalan kylässä (Asemanmäki)Viljasen kiinteistö 250 m2

Omia tiloja yhtensä 7490 m2

Vuokrattuja tiloja

Karkun halli Palvialan kylässä 1000 m2

Vaaterin osastoKaltsilan kylässä 350 m2

VarastotilaaMuistoja ja Hoppu 500 m2

Vuokrattuja tiloja yhteensä 1850 m2

Tiloja yhteensä 9340 m2

11.LUKU

Vaikka tietyt laitteet ovat aina olleet välttämättömiä apu-neuvoja lasin leikkauksessa ja hionnassa sekä myös kehyk-

siä valmistettaessa, olivat sodanjälkeiset vuodet tällä alalla vielä pääasiassa käsiteollisuuden aikaa. Osakeyhtiön perustaminen ja mittavat rakennusinvestoinnit toivat uuden ajanjakson yri-tykseen: koneellistamisen, automaation ja rationalisoinnin. Jos ei ihan vielä vuonna 1961 kaikkea heti saavutettu, niin jo vuosi-kymmenen lopulla voidaan täydellä syyllä puhua teollisesta tuo-tannosta. Aina on kuitenkin muistettava, että peilinvalmistus koneista huolimatta on suurelta osin käsityötä: lasinkäsittelyn eri vaiheissa, puukehysten valmistuksessa tai kuvastimen kokoa-misessa ei mikään kone korvaa ammattitaitoista kättä ja tarkkaa silmää.

HOPEOIntI

Vuonna 1958 oli saksalaiselta Adolf Hirziltä hankittu laitteet ja taito, knowhow – niinkuin tänä päivänä sanottaisiin, peilin ruis-kuhopeointia varten. Nyt uudessa tehtaassa menetelmä otettiin käyttöön ja hopeanitraatin kannusta valuttamisen kausi jäi his-toriaan. Menetelmä nosti hopeoidun lasin tuotantokapasiteetin 10-kertaiseksi. Hopeapinnan heijastavuus parani myös huomat-tavasti, samoin sen kestävyys, sillä peilin tausta suojattiin ennen

KONEET AVUKSI PEILINVALMISTUKSEEN


92

19maalausta vielä kuparilla.Puhdistetun veden tarve kasvoi samassa suhteessa tuotetun

hopeoidun lasin määrän kanssa. Niinpä vuoden 1961 koneinves-tointeihin kuului sveitsiläisen tehokkaan vedenpuhdistuslaitteen hankinta.

Mäkisen veljekset olivat oppineet jo 50-luvulla sen, että alan tietoa piti hakea ulkomailta. Konemessut ja vierailut Keski-Euroo-pan suuriin peilitehtaisiin olivat innoittajina uusiin suunnitelmiin. Oppaina näillä matkoilla toimivat mm. lasiajan agentuuriliike Vit-rea Oy:n toimitusjohtaja Kerttu Ylönen ja myöhemmin Lasituk-ku Oy:n toimitusjohtaja Pellervo Lindblom sekä hiontalaitteiden osalta Vitrifer Oy:n toimitusjohtaja Kaj Bendix.

Jo kuusikymmenluvun alussa, kun juuri oli siirrytty ruiskuho-peointiin omassa yrityksessä, näkivät Pentti ja Antti Mäkinen automaattisen hopeointilinjan toiminnassa Festfalia Spiegel-fabrikissa Länsi- Saksassa. Asia jäi itämään ja seuraavina vuo-sina tutkittiin eri vaihtoehtoja. Helmikuussa 1966 Matti Hakala ja Olli Mäkinen tekivät liikematkan Keski- ja Etelä-Eurooppaan tarkoituksenaan tutustua lasin hopeointi- ja reunahiomakonei-siin. Lontoossa he näkivät Steinhardt-merkkisen automaattisen hopeointilinjan toiminnassa. Tehdas oli nokinen ja sijaitsi metro-radan alla, mutta kirkasta peiliä syntyi liukuhihnalta. Seuraavaksi belgialainen edustaja vei miehet Etelä-Ranskaan, tehtaaseen, jonne juuri oli asennettu saksalainen peiliautomaatti. Paikka kiil-teli puhtauttaan ja jopa lattia oli peitetty hohtavanvalkeilla kaa-kelilaatoilla. Erilaisia vaihtoehtoja oli siis tarjolla.

Lopullinen päätös uuden teollisuushallin ja sinne sijoitettavien koneiden osalta tehtiin hallituksen kokouksessa 4.5.1966. Pöytä-kirjassa perusteltiin tehtyä päätöstä seuraavasti:

”Todettiin, että yhtiön liikevaihto oli 31.3.62 päättyneellä tilikaudella mk 470 000, ja 31.3.66 päättyneellä tilikaudella noin mk 1 300 000, eli liikevaihto oli neljässä vuodessa noussut


60

93


19 n. 830 000 mk, eli noin 176%. Todettiin, että nykyisillä tehdas-tiloilla ja koneilla sekä valmistusmenetelmällä ei tuotannon nousu samalla kasvuvauhdilla tule olemaan mahdollista. Nykyisellä käsityövaltaisella valmistusmenetelmällä tulevat tuotannon kustannukset jatkuvasti nousemaan, mutta vastaa-vasti tuotteiden hinnat eivät pääse nousemaan alati kiristyvän kilpailun vuoksi.”

Englantilaiseen Steinhardt -linjaan päädyttiin sen vuoksi että sen käyttämä hopeointiliuosten ruiskutusmenetelmä sopi pa-remmin Pohjolan ilmasto -olosuhteissa. Vuonna 1967 asennettiin syöttö- ja vastaanottopöytineen yhteensä 35 m pitkä hopeoin-tilinja sitä varten saman vuoden kevättalvella valmistuneeseen halliin. Koneen työleveys oli 150 cm ja lasin kulkunopeus 120 cm/min. Myöhemmin työleveyttä lisättiin 160 cm:iin. Englannista tu-li koneen mukana yksi asentaja, muuten työ tehtiin omin voimin tehdas palvelupäällikkö Pekka Mäkisen johdolla.

Lasin kulku hihnalla ja sen muuttuminen automaattisesti hei-jastavaksi peiliksi siinä katsojan silmien edessä oli juhlallinen ta-paus, jolla riitti ihmettelijöitä. Peililasin tuotantolukuihin se mer-kitsi valtavaa muutosta. Tosin ensimmäisinä vuosina ei konetta tarvinnut käyttää edes joka päivä. Nykyisin on jo tultu tilantee-seen, jossa läpimenoa on pitänyt nopeuttaa entisestä ja hope-ointiautomaatti tekee osittain kahta vuoroa.

Alkuvuosina hopeoitavia lasikokoja oli useita kymmeniä. Ny-kyään linjalla ajetaan vain muutamaa isoa lasikokoa, joiden pak-suudet vaihtelevat tarpeen mukaan 2-6 mm. Ne myydään joko sellaisenaan eteenpäin (simpla) tai pääasiassa leikataan hopeoi-tuna tehtaan omaa peilituotantoa varten.

Suurten lasien hopeoinnin aloittaminen merkitsi sitä, että lasi-en syöttövaiheeseen tarvittiin apuvälineitä. Yrityksen oman hen-kilökunnan voimin kehiteltiin imukuppinosturi lasin syöttöön. Täysin automaattinen isojen lasien syöttö pöytä valmistui 1982


60

19


94

60Peilin hopeointia Mäkisen Muovi- ja

Kuvastin Oy:ssä 1960-luvun alussa.

Tuolloin käytetty konelasi oli ensin

”puleerattava”, mitä etualalla tekee

Sylvia Talja. Taaempana lasinpesussa

Anna-Liisa Rukakoski, hopeoinnissa

Emma Villeri ja Pentti Mäkinen

sekä Alli Vesterbacka.

Yli kaksikymmentä vuotta

Mäkisellä peilejä uutterasti

hopeoinut Emma Villeri ruiskuttaa

Saksasta hankituilla laitteilla

hopeaa lasin pintaan.


19


95


60Vuonna 1967 hankittu, 35 metriä

pitkä automaattinen hopeointilinja

toiminnassa. Tuolloin hopeoitavia

lasikokoja oli kolmisenkymmentä ja ne

leikattiin ja hiottiin useinkin

ennen hopeointia. Peilejä

linjalta vastaanottamassa

Anna-Liisa Rukakoski.

Pentti Mäkinen valvomassa

hopeointiautomaatin toimintaa.


96

19ja nyt on samanlainen vastaanottopöytä tullut myös koneen toi-seen päähän.

Viimeisimpiä hankintoja hopeointiin on liuosten ruiskutuksen ohjauskonsoli. Tämä merkitsee entistä tarkempaa säätelyä ja sen kautta tasaisempaa laatua ja hopean valontaittokyvyn parane-mista.

Hopeointiautomaatti tarvitsee 1000 litraa tislattua vettä tun-nissa. Entisten laitteiden teho ei riittänyt ja niin Oy Filter Ab:ltä ostettiin vuonna 1967 ioninvaihtaja, jonka maksimi teho oli 30 l/min:ssa. Vuonna 1975 hankittiin muuten samanlainen mutta isompitehoinen ioninvaihtaja ja vuonna 1979 lisäksi automaatti-nen ioninvaihtaja, joka esipuhdistaa veden aikaisemmin hankit-tuja laitteita varten.

Hopeointilaadun systemaattinen tarkkailu on myös käynnis-tymässä. Siihen kuuluu suolaruiskutustesti ja kosteustesti sekä hopea-, kupari- ja maalipintojen paksuuden säännöllinen kont-rollointi. Lisäksi on keskustelun alla peilimaalin hankaustestin käyttöönotto. Näillä menetelmillä testattu peili on kestävä ta-kuutuote, joka pystyy laadullisesti hyvin kilpailemaan tuontipei-lien kanssa.


Hopeointikapasiteetin kehitys vuosina 1930 - 1983

Menetelmä Hopeoidun lasin määrä/pvä

Kannusta kaatamalla

1930-1945 n. 10 m2

1945-1960 n. 20-25 m2

Käsiruiskulla1961-1967 n. 150-200 m2

Automaattinen hopeointilinja1967- n. 1000-1200 m2

60

97


19 HIOMO jA LASInLEIKKAUS

Vuonna 1961 siirrettiin hiomon vanhat laitteet Asemanmäeltä uuteen tehtaaseen. Joitakin uusiakin hionta- ja muotolasinleik-kauslaitteita ostettiin. Lisäksi oli sekä pystyhionta- että valssihi-

ontakoneita, vaakatasossa pyöriviä rauta-, kivi- ja kiillotuslaikkoja.

Hiomon automaatio liittyi läheisesti hopeoin-nin tehostumiseen. Yhden vaiheen kapasiteetin voimakas kasvu ei kokonaisuuden kannalta ole mielekästä, jos samanaikaisesti ei koko tuotan-non läpimenoa tehosteta. Siksi hopeointilinjoi-hin tutustumisen yhteydessä haettiin myös uu-sia reunahiontalaitteita.

Yrityksen ensimmäinen hionta-automaatti hankittiin vuonna 1967. Se oli englantilainen Au-toflow-merkkinen reunahiontakone. Toinen sa-manlainen hiontakone hankittiin heti 70-luvun alussa. Nyt hionta automatisoitui melkoisesti: Kun ennen samaa hiontatyötä teki 6-7 henkilöä, pystyi nyt kaksi työntekijää kolminkertaista-

maan tuotannon. Tuotannon kasvu takasi kuitenkin yleensä työ-tä näin vapautuneille työntekijöille muilla osastoilla.

Hiottureunaisten, kehystämättömien Monikko-tyyppisten peilien valmistus alkoi 70-luvun puolivälissä ja se merkitsi entistä parempia mahdollisuuksia automaatioon sekä hionnan että leik-kauksen ja jopa pakkauksen osalta. Leasing-periaatteella han-kittiin vuonna 1980 Benteler-merkkiset hionta- ja pesukoneet ja näihin yhdistettiin jatkolinja, jolta tuotteet tarkastuksen jälkeen menevät kutistekalvokoneeseen ja pakkauslaatikkoon.

Myös lasin leikkauksissa pöydät ja viivoittimet ovat vaihtu-neet uusiin laitteisiin, ilmatyynypöytään ja puoliautomaattiseen imukuppinosturiin.


70

Hiomon puoli peilitehtaalla

1960-luvun alussa. Työssä

vasemmalla Veijo Kulmala,

lasinhiojat Keijo Kotilahti, Tapio

Lammi, Veikko Ristimäki ja

Osmo Niemelä.

19


98

70

Tehtaan laajennuksen jälkeen

hiomo sai uudet tilat. ”Valssikoneen”

ääressä Pentti Tuppurainen ja

Pertti Lehtinen, taustalla

Jorma Mäkinen.

Lasin reuna ”siliää”.


19


99

70


Ensimmäistä automaattista

hiontalaitetta asennetaan

paikoilleen vuonna 1967.

Englantilaisen asentajan työtä

seuraavat Pentti ja Pekka Mäkinen

sekä Matti Hakala.

Lasinleikkausta 70-luvun alussa.

Työssä Anne Lammi, Lea Kivimäki

ja Lilja Andersson.


100

19Tuotannon läpimenon nopeuttaminen on tavoite, johon on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota. Turhia välivarastoin-teja pitäisi välttää. Ihanne olisi tuotanto, jossa pysähtymättä hih-nalla kulkeva lasi muuttuisi omassa pakkauksessaan olevaksi pei-liksi. Tähän on vielä pitkä matka, mutta suunta tuntuu olevan selvä. Peilitys -alueen tuotteiden osalta on tämä tavoite jo varsin lähellä.

AtK

Voimakas kehitys on vaatinut myös konttorin osalta paljon. Investointien ja yritystoiminnan suunnittelun pitäisi perustua täsmällisiin tietoi-hin markkinoinnista, varastoista ym. Vuonna 1970 oli tultu tilanteeseen, jossa tietokoneen tuoma apu sekä konttoritoimintojen kehittämi-seksi että tuotannon ja materiaalivirtojen oh-jaamiseksi koettiin välttämättömäksi. Oy Nokia Ab:n tietokonepalveluja alkoi yritys vuokrata 1971 ja laskutus siirtyi ATK:lle samantien. Pian myös velallisres-kontra ja myyntitilastointi asiakkaittain, talousalueittain ja tuot-teittain saatiin järjestelmän piiriin.

Vuonna 1972 yrityksen kirjanpito ja myynnin raportointi tu-livat Oy Systek Ab:lta hankitun ATK-järjestelmän hoidettaviksi. Seuraavina vuosina ATK:n käyttö lisääntyi edelleen; 1974 mm. palkat laskettiin jo tietokoneella.

Kirjanpidon, laskutuksen ja palkan laskennan toteuttaminen ulkopuolisena tietokoneajona niin, että materiaali ensin ”käsitel-tiin” MK Oy:n konttorissa ja kuljetettiin sitten joko Nokialle tai Helsinkiin, osoittautui ajan mittaan hankalaksi. Niin päädyttiin vuonna 1979 oman, IBM -32 pienoistietokoneen ostoon. Sille siir-tyivät vuosina 1980 - 81 yrityksen pääkirjanpito, kotimaan lasku-


70

Vuonna 1978 perustettiin tehtaalle

myös oma silkkipaino kuvioitujen peilien

valmistusta varten. Painokoneen

ympärillä ”Niagara”-peilin viivan

onnistumista tarkastelemassa

työnjohtaja Tuula Mäkinen sekä

Marja Eerilä ja Mirja Rolig.

101


19 tus, varastokirjanpito, palkanlaskenta ja vientilaskutus. Vuonna 1983 käynnistettiin uusi lBM -34 tietokone, joka on toiminnoil-taan entistä suurempi ja monipuolisempi.


70LASIStA PEILIKSI - tUOtAnnOn nYKYPÄIvÄÄ KUvAStIntEHtAALLA

Varastossa lasilaatikoiden siirtely

tapahtuu siltanosturin avulla.

Toimitusjohtaja Antti Mäkinen

seuraa lasilastin purkua.

Työssä Timo Jokela.

70-luvun lopussa Mäkisen Kuvastin Oy:ssä siirryttiin konelasin asemasta käyttämään korkealuokkaista float-lasia, jossa lasile-

vyn koko on 1,60 x 2,25 metriä.

19


102


Hopeoinnin laatu pyritään

pitämään mahdollisimman

tasaisena ja valvontaa helpottaa

liuosten ruiskutuksen ohjauskonsoli,

jota kuvassa tarkkailee

Ari-Pekka Peurala.

Lasin siirto telineestä

hopeointilinjalle

tapahtuu automaattisesti

imukuppinostolaitteella.

70

19


103

70

Suuri lasilevy on saanut kestävän

hopeapinnan, kuparisuojauksen

ja taustamaalin. Nostolaitteen

toimintaa valvomassa

Hilkka Mäkipää.

Varastossa kuivanut peililevy

siirretään lasinleikkaamoon,

jossa se ilmatyynypöydällä ja

puoliautomaattisin laittein

pilkotaan määrämittoihin.

Työssä lasinleikkaajat

Tapio Lammi ja Matti Tiensuu

sekä työnjohtaja Toivo Talja.


19


104

70

Leikatut lasit siirretään

hionta- ,pesu- ja pakkauslinjalle.

Peilejä hionta-automaattiin

syöttämässä Pirjo Tuppurainen,

taustalla työntutkija Armas

Järvenpää.

Monikko-tyyppisten palapeilien

kulkua linjalla valmomassa

Markku Mäkelä.


19


105

70

Hiontatyön tulosta tarkastelemassa

kehitysinsinööri Matti Vuorinen ja oikealla linjan päätepiste,

jossa peilit saavat ympärilleen suojapahvit ja kulkevat

sitten kutistekalvokoneen kautta varastoon.

Pakkaamassa Anneli Kiviranta, Päivikki Nieminen,

Auli Järvempää ja Marjatta Lehtimäki sekä

työnjohtaja Jouni Mäkinen.


19


106

70

Varastossa peilejä laatikoihin

pakkaamassa Lilja Andersson,

Alli Mäkinen ja Aila Peurala.

Finnmirror-laatikot kiitolinjaan

ja matka peilitehtaalta voi alkaa.

Kuvassa kuljettajaa avustaa

työnjohtaja Irma Pusa.


Kun uusi osakeyhtiö vuonna 1960 perustettiin, ei muovi-sanaa haluttu jättää pois yrityksen nimestä, niin tärkeäksi koettiin

tuon materiaalin osuus peilitehtaan tuotannossa. Kokeilun aika muovin osalta oli ohi, Pekka ja Matti Mäkisen hankkimat alan ammattitaito tuli nyt entistä tehokkaampaan käyttöön.

Kun hopeointi ja hiomo siirtyivät uudelle Vinkinmäen tehtaal-le, jäi Viljasen kiinteistöön Asemanmäkeen hyvät tilat muovi- ja metalliosaston tarpeisiin. Matti ja Pekka Mäkisen omiin toimini-miinsä 50-luvulla ostamat muovikoneet siirrettiin Asemanmä-keen ja Mäkisen Muovi ja Kuvastin Oy osti ne.

Matti Mäkisestä tuli osaston esimies. Työntekijöitä osastolla oli vuosina 1960-72 keskimäärin kymmenen.

Muovikehyspeilien kokoonpano tapahtui sekä Asemanmäes-sä että uudella tehtaalla. Tuotannon kasvaessa tilat kävivät kum-massakin paikassa ahtaiksi. Lisäksi tämä hajasijoitus oli varsin epäkäytännöllinen.

Vuonna 1964 Tyrvään kunnalta saatiin vuokrattua Muistolan vanha koulurakennus, josta tuli muovikehyksisten kuvastimien kasausosasto. Osaston esimiehenä toimi Pekka Mäkinen ja työn-johtajana Anja Ylikoski.

Peilit pakattiin myös Muistolassa. Työ oli suurelta osin käsi-työtä. Toki kasauksessa sekä pakkauksessa käytettiin erilaisia käsikäyttöisiä laitteita ja prässejä, jotka olivat joko Mäkisen vel-jesten suunnittelemia ja Vammalassa teettämiä tai ostettuja.

MUOVI PEILIN KEHYKSENÄ

12.LUKU


108

19Vuonna 1971 Karkun kunta ilmoitti ryhtyvänsä rakentamaan teollisuushallia keskustaajamaansa Palvialaan ja tarjosi sitä yrit-täjille vuokrattavaksi. Tällä tavoin pyrittiin parantamaan kunnan työllisyystilannetta. Toimitusjohtaja Matti Hakala ja projekti-päällikkö Olli Mäkinen saivat hallitukselta tehtäväkseen neuvo-tella kunnan kanssa halliasiasta. Kunta tarjoutui rakentamaan noin 1000 m2:n teollisuushallin ja Mäkisen Kuvastin Oy sitoutui vuokraamaan sen ja tarjoamaan työtä noin kahdellekymmenelle karkkulaiselle.

18.10.1971 käynnistyi Karkussa valtion työl-lisyyskurssi, jolle otettiin 18 oppilasta muovi-kehysten puristamista ja peilinkasauksen am-mattitaitoja hankkimaan. Kurssin veti silloinen kehitysinsinööri Pekka Maunumäki. Teollinen toiminta alkoi 1.1.1972. Aluksi uudessa hallis-sa pakattiin ja kasattiin peilejä, mutta kesällä 1973 yrityksen koko muovi konekanta siirrettiin tilavaan halliin ja entisten kahden koneen li-säksi hankittiin uusi ajanmukainen ja suurempi ruiskuvalukone. Nämä toimenpiteet takasivat vuokrasopimuksen mukaisen vähimmäistyölli-syyden.

Näiksi vuosiksi osuivat kuitenkin öljykriisin aiheuttamat on-gelmat. Vuonna 1973 tyrehtyi muoviraaka- aineen saanti lähes kokonaan ja seuraavat vuodet olivat taloudellisessa mielessä kaaosta koko läntisessä maailmassa. Tammikuussa 1974 raskaan polttoöljyn hinta nousi 181 %. Tästä syystä raaka- ainekustan-nukset nousivat huimasti ja muovituotteet oli hinnoiteltava sen mukaan. Inflaatio saavutti ennätykselliset mittasuhteet ja palk-kakustannukset nousivat sen myötä. Alihankintana teetettyjen isompien kehysten hinnat nousivat tietysti samassa suhteessa. Niin isot kuin pienetkin muovialan yritykset kamppailivat samo-


Muistolan kansakoulu,

Mäkisen Kuvastin Oy:n

muovikehyspeilien

kasaus- ja pakkausosasto

vuosina 1964-1971.

70

109


19 jen vaikeuksien kanssa.Tämä kehitys jatkui koko 70-luvun ja saavutti huippunsa vuo-

sien 1978-79 vaihteessa, jolloin muovin hinta nousi taas 70-80% raakaöljyn hinnan rajusta kohoamisesta johtuen.

Maailmanlaajuisten talousongelmien seurauksia yrityksessä pyrittiin tasoittamaan tuotannon tehokkuusasteen lisäämisellä ja rationalisoimistoimenpiteillä. Muovikoneen muotteja uusittiin niin, että lähes kaikki eteenituotteet voitiin valmistaa automaat-tisesti. Vuosikymmenen lopulla osaston konekantaa uusittiin rat-kaisevasti. Käytettynä hankitulla Kuasy-merkkisellä ruiskupuris-tuskoneella oli mahdollista tehdä automaattisesti entistä isom-pia kehyksiä: vain enää muutama suurempi malli jäi ostettavaksi alihankkijoilta. Vuonna 1980 hankittiin vielä toinen tällä kertaa uusi, samanmerkkinen kone ja koneitten ja pakkausosaston vä-lille teetettiin kasauslinja, joka nopeutti työtä ratkaisevasti. Pak-kauksessa siirryttiin paineilman hyväksikäyttöön ja niin myös se vaihe tuli huomattavasti kevyemmäksi ja rationaalisemmaksi.

Uutena tuotealueena puristemuovikehysten rinnalle tuli 70-lu-vun lopulla muovilevyn lämpömuovaus. Tätä oli jo 1974 kokeiltu Muisto Vaateriita vuokratulla koneella ja pyöreä, suurehko seinä-peili, jonka kehys vedettiin Asemanmäen vanhalla tehtaalla, oli useiden vuosien ajan myynnissä ja oli suosittu mm. kampaamo-jen sisustuksissa.

1976-77 ryhdyttiin tällä alueella sekä malliston että koneiden kehittämiseen. Suunnitelmat perustuivat tarkkoihin laskelmiin koneiden kapasiteetista ja levypeilien menekistä. Useat suunnit-telijat saivat tehtäväkseen uusien mallien luomisen. Sisustusark-kitehti Maija Ruoslahti piirsi linjakkaan Finnmirror-Interior-sarjan: Cumulus, Cirrus ja Stratus -peilit, joiden innoittajana oli Pohjolan kesätaivas. Lousajan Raudassa teetettiin uusi, isojen levyjen lämpömuovaukseen soveltuva kone ja tuotanto pyörähti käyn-tiin päätehtaalla vuoden 1977 lopulla. Vuoden 1978 hinnastossa uusi tuotealue oli voimakkaasti jo esillä: Interior-sarjan lisäksi


Aila Peurala kokoamassa

suosittuja ”Kukka”-peilejä.

70


110

19oli suunniteltu nuorisolle oma levypeilisarja harrastusteemoin. Tuotanto jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi. Suurin syy tähän oli varmasti öljykriisin aiheuttama raaka-ainekustannusten nousu. Levypeili oli liian kallis ja muovi alkoi muutenkin menettää suosi-otaan sisustusmateriaalina.

Muovin käytössä peilin kehyksenä ovat Mäkisen veljekset teh-neet uraauurtavaa työtä. Uusi tuote syntyy monen vaiheen kaut-ta: mallipiirros - protokappale - tekninen piirros - muotin valmis-tus koepuristus - sarjavalmistus. Jotkut malleista ovat kokonaan syntyneet Matti ja Pekka Mäkisen ideoimina ja ainakin teknisiin ratkaisuihin he monesti joutuivat puuttumaan, sillä vaikka peilin-kehyksen tietenkin pitää olla hauskannäköinen, sen pitää myös olla helposti koottava, kestävä ja käytännöllinen. Kuinka prässä-tä hyvä kiinnityslenkki seinäpeiliin samalla kun kehys valmistuu ja miten saada meikkipeili pysymään pystyssä?; tällaisia ongel-mia oli jokaisen uuden mallin kohdalla ratkaistavina.

Varsinainen mallisuunnittelu alkoi 1960- ja 70 -luvuilla yhä useammin tapahtua ammattikoulutuksen saaneen muotoilijan työpöydällä. Tauno Kallio on piirtänyt eräitä vieläkin valmistuk-sessa olevia malleja. Eniten muovikehyksiä suunnitteli Tuula Lin-tinen-Puraslahti, talon monivuotinen vakinainen suunnittelija. Myös Juhani Salovaara on tehnyt muutamia linjakkaita malleja, samoin Maija Ruoslahti ja Kaija Snellman-Wasenius. Suunnitteli-jan nimellä ei Mäkisen Kuvastin ole useinkaan muovituotteitaan markkinoinut, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Vaikka design-tuotteen leimaa ei mitenkään ole korostettu, on yksinker-tainen ja kirkasvärinen muovikehys saanut myönteistä huomiota Pohjoismaissa ja muuallakin sisustuksen parissa ammatikseen työskentelevien keskuudessa. Myös kopioita niistä ilmestyy aina silloin tällöin kauppojen hyllyille sekä Euroopassa että USA:ssa.

Muovikehysten värejä on aina vaihdettava kulloisenkin sisus-tusmuodin mukaisiksi. Työnjohtaja Anja Ylikoski kertoo kuiten-kin, miten tummanruskea. puhtaan valkoinen ja kirkas punainen


Kukkapeilit lähdössä valloittamaan

Sveitsin markkinoita. Kuvassa peilien

kokoajat ja pakkaajat, Rauha Mäkinen,

Aila Peurala ja työnjohtaja Anja Ylikoski.

70

111


19 ovat vuodesta toiseen säilyttäneet asemansa muovikehysten vä-reinä. Iskunkestävän ja kirkaspintaisen polystyreenin käyttö suu-remmissa peileissä on lisääntynyt ja pehmeä polyteeni on jäänyt pienempien tuotteiden materiaaliksi.

Tänä päivänä Karkun osasto on toimiva ja varsin rationaalinen tuotantoyksikkö. Kolman-nen polven edustaja, tuotantopäällikkö Jouko Mäkinen vastaa myös sen toiminnasta. Kapasi-teetti on sopiva tämän hetken tarpeisiin ja mi-tään suuria mullistuksia ei osaston suhteen ole näkyvissä.

Karkun teollisuushalli,

Mäkisen Kuvastin Oy:n

nykyinen muoviosasto.


70

19


112

Muovikehyspeilien viimeistelyä

käsityönä. Marja-Leena Rintanen

solmimassa meikkipeili Lunarin

nahkanauhoja.

”Huangho”-partapeiliä

valmistumassa kasapäin.

Kokoamistyössä Eila Ranta.


70

19


113

Työtä muovikoneella:

raaka-ainetta koneeseen lisäämässä

Atte Vesanen ja ”Ofanto”-kehyksiä

koneesta ottamassa muovipuristaja

Jari Kaukonen.

Karkun hallin kokoamis- ja

pakkauslinja. Työssä Seija Heinonen,

työnjohtaja Anja Ylikoski ja Jari

Kaukonen sekä etualalla

Hilkka Luhtalampi.


70

Puu on vuosien kuluessa säilyttänyt asemansa kehysmateri-aalina. Puulajit sekä listojen pituus ja leveys ovat huonekalu-

kuvastimissa vaihdelleet kunkin ajan sisustusvirtausten mukaan. Aina Mäkisellä on kuitenkin puuta muokattu listaksi ja peilin ym-pärille, oli sitten materiaalin oltava tiikkiä, tammea tai oksatonta suomalaista mäntyä.

Puutyöosasto toimi vuodesta 1961 lähtien uudessa tehdasra-kennuksessa, mutta alusta lähtien puutyölle varattu tila oli liian pieni ja listojen valmistuksesta osa oli alihankintaa. Lisäksi tilat olivat muutenkin sopimattomia, sillä puun käsittelyssä syntyvä pöly oli haitaksi muulle samassa rakennuksessa toimivalle tuo-tannolle.

Kun osoittautui, että suuremmat jalopuukehyksiset eteisen peilit kävivät hyvin kaupaksi, oli syytä ryhtyä suunnittelemaan tilavampaa yksikköä niiden valmistusta varten. Yhä useammassa taloudessa haluttiin eteisen peilistä nähdä muutakin kuin kasvot ja jakauksen suoruus; peilit kasvoivat pituutta niin että helman-kin heilahdus niistä näkyi.

Vuonna 1963 löytyi varsin läheltä sopiva paikka puutyöosas-toksi. Vihtori Juurikivi vuokrasi nimittäin Roismalassa sijaitsevan verstaansa kaikkine koneineen ja laitteineen Mäkisen Kuvasti-melle. Yhdessä omien koneiden kanssa voitiin niillä moninker-taistaa kehystuotanto ja alihankinnasta oli mahdollista luopua lähes kokonaan. Ainoastaan kehysten maalausta tehtiin muual-

PUUOSASTON VAIHEITA

13.LUKU

115


19 la: niitä lähetettiin käsiteltäviksi mm. Sammaljoen Huonekalu-tehtaalle. Jalopuu oli kuitenkin suurinta muotia tuohon aikaan. Se ostettiin lankkuina Helsingistä ja Olli Mäkinen kertoikin, että useamman kerran vuodessa piti lankut käydä paikanpäällä valit-

semassa, jotta kehyspuuksi saataisiin mahdolli-simman virheetöntä tavaraa.

Yrityksen historian toinen tulipalo sattui Juurikiven osastolla 1970. Tuli oli saanut alkun-sa päädyssä sijainneesta puru- ja pölysäiliöstä. Palo saatiin nopeasti talttumaan, mutta katto-rakennelmat ehtivät tuhoutua. Arvokas raaka-puuvarasto ja koneet onnistuttiin pelastamaan, mutta valmiita kehyksiä paloi jonkin verran. Keskeytyksiä toimintaan tai toimituksiin ei palo aiheuttanut.

Juurikiven osastolla työskenteli vuosina 1963 -1973 8-10 henkilöä. Pitkäaikainen työnjohtaja oli Yrjö Pihlajamäki ja tuotannosta vastasivat tuotantopäälliköt Olli Mäkinen ja hänen jälkeen-

sä vuodesta 1966 Matti Mäkinen.Vuonna 1973 Vaateri Oy:n tultua Mäkisen Kuvastimen tytär-

yhtiöksi vuokrattiin Muisto Vaaterilta Kaltsilan koulu ja sinne siirrettiin koko puutyöosasto. Myös T:mi Muisto Vaaterin entiset puunkäsittelykoneet vuokrattiin ja näin pystyttiin puukehysten tuotanto pitämään entisissä mitoissaan. Pienemmät sarjat ja mm. piianpeilit valmistetaan tänäkin päivänä vielä Kaltsilassa.

70-luvun alkupuoli oli puun suhteen hiljaisempaa kautta, vä-rikkäät muovit sopivat paremmin ajan henkeen. Vuosikymme-nen loppu merkitsi puun uutta tulemista ja tällä kertaa nimen-omaan kotimaisen puun, männyn ja koivun arvostusta. Viitteitä uudesta kevyemmästä ja vaaleammasta sisustussuuntauksesta nähtiin Skandinaavisilla huonekalumessuilla. Se loi pohjan inves-toinneille, jotka tehtiin puuosaston kehittämiseksi. Vuonna 1979

PUUOSASTON VAIHEITA

Vihtori Juurikiven verstas,

jossa Mäkisen Kuvastimen puukehykset

tehtiin vuosina 1963-1973.

70


116

19valmistuivat uudet ajanmukaiset tilat päätehtaan läheisyyteen. Myös puuntyöstökoneet uusittiin. Merkittävimpiä niistä lienevät Waco-merkkinen 6-kutterinen listahöylä, Essepigi 2200 jiirisaha-kone ja Kamro-alajyrsin.

Koneista huolimatta puukehysten teko on pitkälle käden ja silmän työtä. Listoista valitaan kauniisti toisiinsa sopivat parit ja iirikulmat sovitetaan kasauspuristimessa yhteen. Puu pintakäsi-tellään useimmiten nykyisin lakalla. Malleista on yleensä saata-vana myös tummaksi petsattu vaihtoehto.

Uuden puutyöosaston valmistuttua sen kapasiteetiksi las-kettiin n.100 000 puukehystä vuodessa. Nykyisin on tähän mää-rään ylletty, mutta silti suunnitelmia tuotannon tehostamiseksi on olemassa, kertoo osaston vastaava in-sinööri Heikki Vilkku-la.

Puu on elävä ma-teriaali, jonka kos-teuspitoisuuden on oltava sopiva, jotta saumat ja liitokset pitäisivät. Varastointi ja kuivaamon tark-kailu ovat siis varsin tärkeitä tässä suh-teessa. Myös puun-työstöhallissa pitäisi kosteuden pysyä va-kiona, että kehykset säilyisivät. Myös näihin seikkoihin on puumäessä kiinnitetty huo-miota.

Jokaisessa työpisteessä on purunpoistoa varten imuri. Uusim-pia hankkeita on ketjusuodatinlaite, joka suodattaa laitteistosta

PUUOSASTON VAIHEITA

Sisäkuva Juurikiveltä.

Koneinventaariota suorittamassa

työnjohtaja Yrjö Pihlajamäki ja

Pauli Tammiaho.

Oikealla: muodikkaita tiikkikehyksiä

esittelevät silloinen tuotantopäällikkö

Olli Mäkinen ja penkkipuusepät

Urho Mäenpää ja Tuomo Helläkoski.

70

117


19 tehdashalliin takaisin tulevan ilman. Tämä on tärkeä asia sekä työntekijöitten terveyden että energiansäästön kannalta.

Palapeilit eli peilitys on jonkin verran viime vuosina vallannut markkinoita puukehyksiltä. Toisaalta perinteisestä kehyksestä ollaan kehittelemässä erilaisia muunnelmia, laajempia puisia ko-

konaisuuksia hyllyköi-neen ja kaapistoineen sekä eteisiin että kylpy-huoneisiin. Lämpimät puupinnat löytävät aina omat kannattajansa.

Yhtiön puutyöosasto toimi vuosina

1972-1979 Kaltsilan koululla ja siellä

valmistetaan edelleen erikoistöitä

ja pienempiä sarjoja.

Oikealla: valmistumassa ”Piianpeili”,

jonka laatikko-osaa ”muotoilee”

Markku Oksanen.

PUUOSASTON VAIHEITA

70

19


118

PUUOSASTON VAIHEITA

Raakalautanippu siirretään

varastokatoksesta kuivaamoon.

Toimitusta valvomassa

ylityönjohtaja Heikki Vilkkula.

Laudasta syntyy kehyslistaa.

Listakoneella työssä yrityksen

pääluottamusmies Pekka Lankinen.

70

19


119

Kulmasinkkauksia tekemässä

Marjatta Paunuvuori.

Valmis kehys pintakäsitellään

nykyisin useimmiten luonnonvärisellä

lakalla, jotta puun kauniit syyt

jäisivät näkyviin. Ruiskulakkausta

suorittamassa Teuvo Tuominen.

PUUOSASTON VAIHEITA

70


120

19

PEILIT VÄRIKUVINA

PEILIt vÄrIKUvInA

Mäkisen Kuvastin Oy:n ensimmäisen piirtäjä-

suunnittelijan, Tauno Kallion kyänä jälki näkyy

näissä ajattomissa seinä-, pöytä-, ja

taskupeilimalleissa.

70

121


19

Pekka Mäkisen ideoima

kylpyhuoneen peilihyllyjärjestelmä

”Miro”, ja sen alapuolella

50-luvulta saakka mallistossa

säilynyt, Pekka

Mäkisen suunnittelema

partapeili ”Huangho”.

Oikealla: Juhani Salovaaran

käsipeili ”Urtimo”.

PEILIT VÄRIKUVINA

70


122

19

Juhani Salovaaran linjakasta

suunnittelua: seinäpeili

”Oftano”, pöytäpeili ”Vaal” ja

”näyttelijäboxi-Rhone”.

PEILIT VÄRIKUVINA

70

123


19

PEILIT VÄRIKUVINA

70


124

19

Tuula Puraslahden

iloisia muovikehyksiä

vuosien varrelta.

PEILIT VÄRIKUVINA

70

125


19

PEILIT VÄRIKUVINA

Tuula Puraslahden piirtämiä puukehyksisiä

seinäpeilejä 70-luvulta ja ylhäällä

80-lukua henkivä eteisryhmä ”Preto”

silkkipainokuvioisine peileineen.

70


126

19

PEILIT VÄRIKUVINA

Maija Ruoslahden peilisuunnittelua:

silkkipainettu palapeilikokonaisuus ”Seitti”.

Käsipeilejä ja kesätaivaan pilvistä aiheensa saanut

levypeilimallisto.

70

127


19

PEILIT VÄRIKUVINA

Tarmo Vaaterin

ideoima ”Niagara”-

peili, jonka erilaisista,

toisiinsa niveltyvistä

silkkipainetuista osista

voi jokainen koota

mieleisenä peiliseinän.

70

Peilitehdas tuottaa hopeoitua peililasia. Se on tuotannon ydin ja siksi hopeapinnan laatu, sen heijastavuus ja kestä-

vyys, on muun tuotannon perusta.Yritys aloitti kuitenkin 60 vuotta sitten kehysten valmista-

jana. Perusidea on säilynyt ja säilytetty: valmis kehystetty tai reunahiottu kuvastin on yrityksen tärkein tuote.

Hyvä idea voi pitää keskisuuren yrityksen pystyssä muuta-man vuoden, mutta jatkuvan kehityksen ja kasvun takaa vain tuotekehitys. Tämä oivallettiin Kuvastintehtaassa varhain. Osakeyhtiön perustamisvaiheessa määritteli toimitusjohtaja Antti Mäkinen toiminnan pääsuuntaviivoja seuraavanlaisesti: ”Uudet artikkelit ja entisten monipuolistaminen, tuotannon kas-vu ja varastoon valmistaminen ...”. Vuoden 61 vuosikertomuk-sessa viitataan myös tuotekehittelyn tarpeeseen, kun siinä todetaan: ”Yhtiön valmistamien tuotteiden muotoilun ja taiteel-lisen tason kohottamiseksi on päätetty ottaa yhteys johonkin nuoreen, hyvään muotoilutaiteilijaan.”

Tauno Kallio osallistui monipuolisesti edelleen kaikkiin hy-vää piirustustaitoa vaativiin tehtäviin, mutta hänen lisäkseen haluttiin myös uusia voimia suunnittelutyöhön. Taideteollisen oppilaitoksen opiskelija Juhani Salovaara aloitti Mäkisellä ke-sätyössä ja jatkoi sen jälkeen tekemällä tilaustöitä aina tarvit-taessa. Hänen suosituksestaan tuli tehtaalle vakinaiseksi suun-nittelijaksi saman koulun kasvatti Tuula Puraslahti (os. Linti-

TUOTEKEHITTELYJA SUUNNITTELU

14.LUKU

129


19 nen), joka toistakymmentä vuotta päätoimisesti peilien kanssa työskennellessään perehtyi alaan erittäin monipuolisesti. Eivätainoastaan peilit, niiden kehykset ja oikeat mittasuhteet, olleet hänen työalaansa, vaan hän kehitteli pakkaustapoja, suunnitteli pakkauksia ja järjesteli messuosastoja.

70-luvun puolivälistä lähtien tuotesuunnitteluun kiinnitettiin yrityksessä taas erityistä huomiota. Tarkoitus oli uudistaa mallis-toa kautta linjan. Tuula Puraslahden ja Juhani Salovaaran lisäksi malleja suunnittelivat Maija Ruoslahti ja Kaija Snellman-Wase-nius. Myös useamman englantilaisen designerin kanssa on ollut yhteistyötä. Näin vientimallisto tulee lähemmäksi eurooppalai-sen kuluttajan makua.

Tuotekehittelystä vastasi yhtiön perustamisen jälkeen yleen-sä tuotantopäällikkö, joskin esimerkiksi muovipuristeet ja niiden kehittely on aina ollut Matti Mäkisen työsarkaa. 70-luvulla puu-mallistoa uusi Mauri Mäkinen ja levypeilialuetta hoiti Olli Mäki-nen, joka myöhemmin oli myös silkkipainokuvioisten peilien val-mistuksen aloittamisessa aktiivisesti mukana, joskin käytännön taidot tällä alueella opettelivat ja toivat yritykseen Tuula ja Jorma Mäkinen. Nykyinen tuotekehityspäällikkö on Matti Mäkisen poi-ka, Into Mäkinen.

Monet peili-ideat ovat lähtöisin Mäkisen Kuvastimesta. Tie-tysti vaikutteita on haettu myös ulkomailta, mutta jäljittelyyn ei ole tyydytty vaan uusia ajatuksia on yhteistyössä ammatti-taitoisten suunnittelijoiden kanssa kehitelty eteenpäin. Koris-teellinen rokokoo-peili ei ole ollut Mäkisen ominta alaa, vaikka mallistossa on ollutkin aina myös tämä vaihtoehto ostajalle, joka sitä tyylihuonekalujen seuraksi kaipaa. Tänä päivänä peili- ja pöy-täyhdistelmä Thames edustaa tätä linjaa ja 60-luvulla vaiettiin myös kipsistä kehyksiä rokokoo -peileihin. Tuotannon pääosan ovat kuitenkin muodostaneet peilit, joissa on viimeistelty, vali-koitu puukehys tai kirkasvärinen, puhdaslinjainen muovikehys. Oman ryhmänsä ovat muodostaneet kylpyhuonekuvastimet,

TUOTEKEHITTELY JA SUUNNITTELU

70


130

19peilikaapit ja peili-hyllykkö järjestelmät, joita voi kasvattaa sei-nätilojen mukaan. Samaa ajatusta edustavat peiliseinät, peilitys, joka on valtaamassa alaa perinteiseltä kehyspeililtä. Tämän aloit-ti Monikko patentoituine kiinnikkeineen ja tämän päivän suosik-ki on Niagara, peiliseinä silkkipainoraitakuvioineen. Viivakuvion idea lähti sisustusarkkitehti Maija Ruoslahden suunnittelemasta Seitti-peilikokonaisuudesta, jota myyntipäällikkö Tarmo Vaateri kehitti eteenpäin Niagara -järjestelmäksi ja jossa peileistä muo-dostuvaa kuviota voi vaihdella yhdistelemällä suoraa viiva -aihet-ta kaareviin.

Mallit muuttuvat ajan mukana. Tuotesuunnittelija Tuula Puras-lahti onkin todennut, että peilien suunnittelu ei ole samalla lailla luovaa työtä kuin taiteilijan työ. Peiliä ei suunnitella oman maun mukaiseksi vaan peilin tulee palvella kaikkia asiakasryhmiä. Peili on taiteellinen käyttöesine ja osa sisustusta.

TUOTEKEHITTELY JA SUUNNITTELU

70

Mäkisten peilejä oli alettu voimallisesti markkinoida 50-lu-vun jälkipuoliskolla A. V. Mäkisen tukkuliikkeen Muovi-

Kuvastimen nimissä. Tampereen messuilla oli kuvastimilla oma osasto, tuotteet saivat omia, myyviä pakkauslaatikoita ja yrityk-selle suunniteltiin oma MK-tunnus. Toiminta lähti käyntiin Kaarlo Mäkisen aloittamalta linjalta, jonka sota-aika ja sitä seuranneet pulavuodet olivat keskeyttäneet. Myynninedistämistoimia ei nii-nä vaikeina vuosina oltu juuri tarvittu: sitä valmistettiin, mihin raaka-aineita riitti ja kaikki kävi kyllä kaupaksi. Markkinoinnillaei vielä herätelty uusia tarpeita kuluttajissa, kysyntää pyrittiin peilialalla vain jotenkin tyydyttämään.

Kauppamatkustaja oli keskeinen henkilö myyntityössä. Hä-nen nimityksensä vaihtui matkustajasta myyntimieheksi ja myö-hemmin edustajaksi, mutta työ ei nimenmuutosten mukana juuri miksikään muuttunut. Näytteet ja kuvastot mukanaan hän mat-kusti alan liikkeissä joko junalla tai myöhemmin yhä useammin autolla, saaden myymistään tuotteista provisiopalkan. Onnistu-minen työssä oli paljolti kiinni myyntimiehen soveltuvuudesta alalle, hänen kyvystään luoda hyviä ja luottamuksellisia asiakas-suhteita.

Muovi-Kuvastimen entinen edustaja Aarno Alakoski myi pei-lejä uuden osakeyhtiön nimissä edelleen koko maan alueelle ai-na vuoteen 1967, jolloin hänen piirinsä jaettiin kahtia ja edustaja Heikki Kulmala ryhtyi hoitamaan Pohjois-Suomen piiriä. Ajoit-

MYYMISESTÄ MARKKINOINTIIN

15.LUKU


132

19tain työssä oli useampiakin edustajia, mutta nykyisin Alakoski ja Kulmala kaksin hoitavat peiliedustuksen kotimaassa. Pitkäaikai-nen työsuhde kertonee jotain työn onnistumisesta ja sekä työn-antajan että edustajien tyytyväisyydestä työkenttään ja saavu-tettuihin tuloksiin.

Yhtiön perustamisen aikoihin hoiti markkinointia kaikkine osa-alueineen toimitusjoh-taja Antti Mäkinen.

Vuonna 1963 palkattiin ekonomi Matti Hakala yh-tiön myyntipäälliköksi. Hän ryhtyi määrätietoisesti ke-hittämään myynnin lisäyk-seen tähtäävää toimintaa.

Yhä suuremmalla syyl-lä voidaan tätä ajanjaksoa käsiteltäessä puhua mark-kinoinnista. Kotimaiset ra-kennus- ja kulutustavaramessut tulivat nyt jokavuotiseen ohjel-maan ja lisäksi tuotteita alettiin esitellä pysyvissä näyttelyissä. Kuvastot uusittiin ja ensimmäisiä peilien mainoskampanjoita kaavailtiin. Vielä 60-luvun alussa messut olivat ehkä paras tapa tavoittaa kuluttaja, kun muut mainonnan keinot eivät vielä olleet voimallisesti käytössä. Edustajien henkilökohtaisiin suhteisiin perustuva työ ja ”messuaminen” muodostivat markkinoinnin pe-rustan, jota taloudellinen nousukausi ja Efta-sopimus vauhditti-vat.

Edustajien työkenttä monipuolistui, kun kaupan rakenne muuttui ja myös Suomeen alettiin rakentaa tavarataloja ja super-marketteja. Peilistä oli kehitettävä tuote, jonka saattoi kätevästi poimia mukaansa itsepalvelutiskiltä. Niinpä Anneli Ahonen ja Ol-li Mäkinen yhdessä Maija Ruoslahden kanssa kehittivät Peilipuu -idean, telineen, jossa peilit olivat Tuula Puraslahden suunnitte-


60-luvulla alkoi Mäkisen Muovi ja

Kuvastin Oy yhä useammin osallistua

kotimaisille messuille, joilla edustajat

esittelivät kehittyvää peilimallistoa.

80

133


19 lemissa pakkauksissaan hyvin esillä. Lähtökohtana oli ajatus, et-tei peilin paikka ole tavaratalon peränurkka, vaan ne on tuotava lähemmäksi ostajaa.

Luultavasti ensimmäinen Suomessa toteutettu peilien mai-noskampanja oli mainostoimisto Lehmus Oy:n suunnittelema Kultapeili -kampanja. Silloin ehdotettiin jopa yhtiön nimen muut-tamista Kultapeili Oy:ksi, mikä jäi kuitenkin toteuttamatta – on-neksi, sillä tuskin perheyrityksen nimen ja imagon hylkääminen olisi viisasta yhden tuotteen kampanjoimiseksi. Kultapeili -idea sinänsä oli aikaansa edellä, se oli kätevään kantokoteloon pa-kattu korkealaatuinen palapeili, josta asiakas saattoi koota mie-leisensä peilikokonaisuuden kotiinsa. Tehokkaasta kampanjas-ta huolimatta Kultapeili ei menestynyt toivotulla tavalla. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin on vastaava idea saanut ostajat liikkeelle, kun Monikko-peilit ja peilitys eri muodoissaan on ke-hittynyt ja tuotu kuluttajan tietoisuuteen.

Mainos-Lehmuksen jälkeen on mainossuunnitelmia tilattu useammaltakin toimistolta. Ekonomi Anneli Ahosen toimiessa 70-luvulla markkinoinnin ja myynninedistämisen tehtävissä yri-tyksessä oli pitkä yhteistoimintakausi naisten mainostoimisto Womenan kanssa. Yhteyksiä lehdistöön hoiti samanaikaises-ti Helsinkiläinen pr-toimisto EA-tiedotus. Kun naiset pääasiassa vastaavat kotien sisustuksesta, on tämä ratkaisu varsin ymmär-rettävä. Tiedottamisen kanavia olivat etupäässä naistenlehdet ja sisustuslehdet ja kohderyhmänä naiset.

Mainokset muuttuivat 70-luvulla värikkäiksi, koko sivun ilmoi-tuksiksi. Niissä ei kuvattu ainoastaan peiliä vaan koko asumisen miljöötä. Myös pienpeilit saivat omat nuorisolle suunnatut kam-panjansa, niitä annettiin yleisökilpailuihin palkinnoiksi ja niistä tehtiin reipashenkisiä mainoskuvia, jotka ilmestyivät nuorisoleh-dissä. Tällainen voimakkaasti mainostettu pienpeili oli Hitti-Hatti – ihan uusi hurjan hauska meikkipeili.

Mainostus perustui yhä enemmän lukijatutkimuksiin. Ne to-


Kuvassa ”peilipuu”,

liikkeisiin tarkoitettu teline,

josta kuluttajan on hyvä valita

mieleisensä pien- tai seinäpeili.

80


134

19teutettiin samanaikaisesti useassa laajalevikkisessä lehdessä. Myös TV-mainonta on useamman kerran esiintynyt suunnitel-missa ja nyt 60-vuotisen toimikauden juhlistamiseksi on valmis-tunutkin TV -mainos, joka niveltyy aikakauslehti - ilmoitteluun ja liikkeiden peilikampanjoihin.

Kaiken markkinoinnin perustana on kuiten-kin tuote, sen idea ja laatu. Siksi tehokas laa-duntarkkailu on välttämätöntä. Myös raaka-aineiden osto on perustunut jatkuvaan tutki-mustyöhön ja eri vaihtoehtojen vertailuun. Ei esimerkiksi ole yhdentekevää, minkälaiselle lasille hopeapinta ruiskutetaan. Jos lasissa on virheitä, tulee peilistä helposti naurupeili. Ulko-maisen korkealaatuisen peililasin korkea tuon-titulli heikensi kilpailukykyä markkinoilla aina vuoteen 1969 asti, jolloin peilinvalmistukseen käytettävälle lasille saatiin t-tullioikeus pitkäl-lisen taistelun jälkeen. Nykyisin peililasina käy-tetään yksinomaan ulkolaista, virheetöntä flo-at- menetelmällä valmistettua lasia.

Tuotannon ja markkinoinnin saumaton yhteistyö on välttä-mätöntä yrityksen toiminnan onnistumiselle. 70-luvun alussa pyrittiin markkinointia ja tuotantoa lähentämään organisaation muutoksilla. Tuoteryhmittäin vastasivat tuotepäälliköt omasta alueestaan, sen kannattavuudesta, tuotekehittelystä ja menekin edistämisestä. Heidän alaisinaan olivat sekä tuotesuunnitteli-jat että myyntimiehet. Nykyisin on palattu taas enemmän kes-kitetympään hallintomalliin ja tämä pätee myös markkinoinnin alalla. Varatoimitusjohtajan johdolla kotimaan myyntipäällikkö hoitaa markkinoinnin alaisinaan edustajat, kotimaan myyntisih-teerit ja lähetyspakkaamo.

80-luvulle tultaessa on aloitettu ns. myymäläpalvelu, joka tarkoittaa sitä, että yksi henkilö yrityksestä kiertää tärkeimpien


Kotimaan myynnistä vastaavat

henkilöt palaverissaan. Vasemmalta

näyttelyn rakentaja Teppo Lindholm,

edustaja Heikki Kulmala, sihteeri Aila

Jänesniemi, edustaja Aarno Alakoski,

sihteeri Elvi Laine ja myyntipäällikkö

Tarmo Vaateri.

80

19


135

Mainoksia

eri vuosilta.


80


136

19asiakkaiden myymälöissä rakentamassa pysyviä peilinäyttelyitä eli peilisoppia sekä osallistuu tehtaan esittelijänä myymälöiden kampanjoihin.

Nykyisin on valmiina yli 150 peilisoppea peilin esittelynurkka-usta. Näyttävimmät niistä ovat Asko Oy:n myymälöissä.

Peilejä esitellään myös päätehtaalla toimistotilojen yhteydes-sä sijaitsevassa aulassa. Asiakkailla ja vierailijoil-la on näin oivallinen tilaisuus saada kokonaisku-va tuotemallistosta.

Suuren joukon ostavaa yleisöä kokoavat eri-laiset kotimaiset sisustus-, kulutustavara- ja ra-kennusmessut, joilla Mäkisen Kuvastin Oy on säännöllisesti mukana omalla osastollaan. Näis-tä merkittävimmäksi on viime vuosina kehitty-nyt Habitare-näyttely Helsingissä.

Markkinointi koostuu useasta osatekijästä, joiden suhde voi eri aikoina vaihdella. Yrityksen markkinointihenkilöiden kyvystä valita parhaat menetelmät ja heidän idearikkaudestaan riip-puu kuitenkin viimekädessä se, miten tässä yri-tyksen elämän kannalta niin kovin keskeisessä asiassa lopulta onnistutaan.

80-luvun messuosasto:

valoa ja avartuvaa tilaa, juuri sitä mitä

peilillä sisustettaessa saavutetaan.


80

Kun Kaarlo Mäkinen alkoi valmistaa pieniä kuvastimiaan verstaassaan Tyrvään Asemanmäessä, niitä myytiin omaan

ja naapuripitäjiin. Pian markkinat laajenivat ja suurten tukkuliik-keiden ostot 40-luvulla merkitsivät myyntiä koko maahan. Kun tämä asema oli vakiintunut, oli luonnollisena kehityssuuntana ajatus viennistä; kuinka suomalainen peili kävisi kaupaksi naapu-rimaissa, Pohjanlahden länsipuolella tai Neuvostoliitossa.

Vientikaupan avaus tapahtui 7.3.1962 saadulla 100 kpl:een erällä kylpyhuonekuvastimia, mallia MK-60. Tilaus tuli Ruotsista, jonne pari vuotta aikaisemmin oli luotu ensimmäiset myyntiyh-teydet.

Tampereen Nuorkauppakamarin piirissä oli nimittäin viisikym-menluvun lopussa syntynyt ajatus useamman eri alan valmista-jan yhteisestä vientiyhdistyksestä. Mäkisen Muovi ja Kuvastin Oy liittyi yhdistykseen, ja kun eräiden vientiyhdistyksen jäsenten pe-rustama Vientikunta Fennex avasi oman myyntikonttorin Tukhol-maan, kävi toimitusjohtaja Antti Mäkinen paikan päällä viemässä näytteet ja sopimassa tulevista toimista. Fennexin kanssa, jota Tukholmassa johti suomalainen A. Oltaro, solmittiin vientiagent-tisopimus, jonka mukaan Fennex hankkii tietoja markkinointi-mahdollisuuksista Skandinaviassa, hankkii luotettavat agentit ja valvoo näiden toimia.

Fennexin suosituksesta palkattiin Ruotsin agentiksi Sten Sundqvist, jolla oli oma agentuuriliike Sendex Hemprodukter Ab.

TYRVÄÄLÄISEN PEILIN TIE MAAILMALLE

16.LUKU


138

19Kun Fennex vuonna 1963 lakkautettiin, jäi A. Oltaro edelleen Tuk-holmaan ja markkinoi Mäkisen peilejä ja eräitä muita Fennexin kautta Ruotsin markkinoille pyrkineitä suomalaisia tuotteita.

Vuonna 1963 saatiin ensimmäinen koe-erä kuvastimia myytyä Tanskaan ja sikäläinen agentuuriliike Qvistagent otti peilien edus-tuksen tehtäväkseen. Samoihin aikoihin avau-tuivat myös Norjan markkinat ja edustajaksi siellä tuli A/S Kobas Oslosta. Norjasta kehittyi sittemmin Ruotsin jälkeen toiseksi paras vienti-maa ja se on nykyisin vienti tilastoissa kolman-tena.

Myös idänkauppatoiveet kangastelivat näi-nä vuosina Mäkisten mielissä, mutta ponniste-lut sillä suunnalla eivät tuottaneet vielä toivot-tua tulosta. Kesällä 1961 toimitusjohtaja Antti Mäkinen kävi viemässä näytteitä tuotteista Leningradiin Lenfintorg-nimiselle rajakauppa-elimelle, ja sai myöhään syksyllä vastauksen, jossa todettiin ”etteivät asiakkaat olleet kiinnos-tuneita tuotteista”.

Tärkeä avaus vientimarkkinoille oli kuitenkin saavutettu toimimalla yhdessä toisten saman suuruusluokan yritysten kanssa. Yksin olisikin ollut vaikeaa lähteä liikkeelle: riski oli näin pienempi, kielivaikeu-det helpommin voitettavissa ja sopivien edustajien löytäminen varmempaa. Nämä edellä mainitut ovatkin niitä ongelmia, jotka 60-luvulla koettelivat vientiä yrittäviä pienehköjä teollisuusyri-tyksiä. Lisäksi oli valittava menetelmä, jolla kauppaa vieraassa maassa käytäisiin: olisiko hankittava suoria kontakteja, palkat-tava agentti vai perustettava myyntikonttori. Ehdottomasti ris-kittömin ja huokein tapa oli agentin palkkaaminen, mutta kuinka löytää tarpeeksi kokenut, innokas ja vielä luotettavakin edustaja ulkomailta, siinä ongelma, joka ei vuosien mittaan ole ollut vieras

Mäkisen Kuvastin Oy oli yksi

kahdestatoista suomalaisesta

yrityksestä, jotka esittelivät

tuotteitaan Moskovalaisille

Expocetr-hallissa 1980. Kuvassa

varatoimitusjohtaja Hannu Pälä

keskustelemassa näyttelyvieraiden

kanssa.


80

139


19 kuvastintehtaallakaan.Niinpä Mäkisen Muovi ja Kuvastimen ensimmäiset vientikos-

ketukset olivat varman päälle pelaamista. Oltiin viisaasti varo-vaisia. Toisaalta tämä riskittömyys merkitsi hidasta etenemistä. Jos agentin valinnassa syystä tai toisesta epäonnistuttiin, ei ky-

seisessä maassa tapahtunut vuosiin mitään, ja jonkun muun valmistajan peilit täyttivät kaup-pojen hyllyt.

Ensimmäiset ulkomaiset messut, joihin Mä-kisen Kuvastin osallistui, olivat Tukholmassa elokuussa 1966 pidetyt St Eriks Mässan, Pyhän Eerikin Messut. Samana vuonna avattiin myyn-tikonttori ja näyttelyhuoneisto Tukholmassa. Tämä oli omiaan vauhdittamaan Ruotsin kaup-paa. Ekonomi Jaan Boreuksen tultua sikäläi-seksi agentiksi vuonna 1974 jatkui eteneminen läntisen naapurimme peilimarkkinoilla, niin että Ruotsi nykyisin on ylivoimaisesti tärkein vientimaa.

Myyntipäällikkö, ekonomi Matti Hakalan osuus oli erittäin ratkaiseva viennin alkutaipa-leella. Myös Pohjoismaita kauemmas pyrittiin

luomaan myyntiverkostoa osallistumalla messuille ja hakemalla kauppakumppaneita. Työ ei juurikaan perustunut määrätietoi-siin, kalliisiin markkinatutkimuksiin vaan ulkomaanmatkoilla ja messuilla saatuihin yhteyksiin.

Niinpä Englannin kauppakin alkoi monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuin sattumalta kuvastojen jättämisellä pariin lontoolaiseen huonekaluliikkeeseen. Vaatimattomasta alusta huolimatta peilien vienti Brittein saarille lähti käyntiin hyvin.

Vuonna 1979 Englannissa pitkään toiminut Ismo Kuhanen tu-li Mäkisen Kuvastimen vientipäälliköksi ja hänen aloitteestaan perustettiin Lontooseen oma vientiyhtiö, Finnmirror Ltd. Edus-


Ulkomaalaisten tehdasvierailut

ovat pieneltä osaltaan myös

vientikaupan sillanrakennusta.

Kuvassa: Neuvostoliiton Suomen

pääkonsuli V.A. Bondar

seurueineen tutustumassa

MK Oy:n silkkipainoon

toukokuussa 1982.

80


140

19tajaksi tuli Filip Dowse ja myöhemmin Ismo Kuhanen itse. Tänä päivänä vientiyhtiö toimii edelleen ja sen myynnistä vastaa Gra-ham Bradley. Englanti on nykyisin Mäkisen Kuvastin Oy:n toisek-si suurin ulkomainen kauppakumppani.

1960-luvun lopussa markkina-alue laajeni muuallekin Keski-Eurooppaan, nimittäin Hollantiin, Belgiaan ja Sveitsiin. Heti 70-luvun alussa ostivat suomalai-sia kuvastimia myös ranskalaiset ja ensimmäiset erät matkasivat USA:han asti. Vuonna 1974 teh-tiin maahantuontisopimuksia useisiin eri mai-hin, mm. Länsi-Saksaan, Portugaliin, Japaniin, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Kontakteja luotiin messuilla Englannissa ja Saksassa, joi-hin alettiin osallistua joka vuosi. Myös Tokiossa esiteltiin Finnmirror-kuvastimia, samoin Mosko-vassa, Varsovassa ja Budapestissä.

Messuesiintyminen Unkarissa johtikin hyviin tuloksiin: usean vuoden ajan vietiin tietyn dol-larikiintiön edestä peilejä. Kaupan pohjana oli maittemme välinen vapaakauppasopimus, ns. Kevsos-sopimus.

Neuvostoliittoon on peilejä myyty suomalais-yritysten alihankintana mm. hotellien saneera-usten ja rakennusprojektien yhteydessä. Toistai-seksi ainut suora tilaus on ollut hotelli Sputnikin saneeraus Moskovassa. Työtä johtanut arkkiteh-ti oli Moskovan messuilla nähnyt silkkipainetun Niagara-peilin ja halusi sen sitten koristamaan hotellia.

Mäkisen Kuvastimen vientiraportit luette-levat varsin eksoottisiakin paikannimiä, kuten Norsunluurannikko, Bahamasaaret tai Hawaiji. Nämä myynnit ovat useinkin messuilla saatuja


Mäkisen Kuvastimen messuosasto

Kölnin kansainvälisillä messuilla 1975.

Alla: Finnmirror-kuvastimia esillä

Birminghamin messuilla Englannissa -83.

80

141


19 pienehköjä tilauksia. Joka tapauksessa Finnmirror-kuvastimia viedään yli 20 maahan ja kymmenen agentin tai maahantuojan voimalla.

70-luvun loppuun mennessä oli Mäkisen Kuvastin Oy:n toi-minta viennin alueella jo saavuttanut selvät tu-lokset. Peilien koko vienti maastamme oli vuon-na 1979, 11,9 mmk, josta Mäkisen Kuvastimen osuus oli 10 750 mmk eli 90%. Mäkisen Kuvas-tin Oy:n todellinen vienti on tätäkin suurempi, kun mukaan lasketaan rakennusprojektien ja huonekaluteollisuuden alihankinta. Samalla oli siirrytty aikaan, jolloin vienti ylitti tuonnin täl-lä alueella. Tämä tulos sai ansaittua huomiota osakseen, kun Tampereen Nuorkauppakamari myönsi vientipalkintonsa vientinuolen Mäkisen Kuvastin Oy:lle vuonna 1978.

Peilien ja peililasin vienti on monasti ongel-mallista. Vaikka keinot ja vientitaidot hallitaan-kin, on esimerkiksi hyvin kaukaisiin maihin suun-nattu vienti kannattavuudeltaan kyseenalaista.

Helposti särkyvän ja painavan lasitavaran rahtikustannukset nostavat tuotteiden hintoja niin, että kilpailu siinä suhteessa käy mahdottomaksi. Aina on tietysti olemassa asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan suomalaisesta omaleimaisesta tuotteesta sen korkeamman hinnan. Toisaalta taas selkeä design ei aina löy-dä suurta yleisöä traditioihinsa tottuneista maista, vaikka nuoret ja ammattisisustajat saattavatkin tuotteet hyväksyä. Eri maissa on otettava aina huomioon kulttuureiden luonteet, makutottu-mukset ja kaupankäyntitavat. Kun hinnalla ei ole mahdollisuus kilpailla, on kilpailtava tuotteilla, joita myyvät oikeat henkilöt. Omaperäinen puhdaslinjainen muotoilu ja uudet toimivat ideat ovat vientikaupankin perusta.


Vientipäällikkö Jan Stolzenberg

ja vientisihteeri Eeva Petäjistö

taustanaan peiliin silkkipainettu

maailman kartta.

80

Ida Lehtola, Maija Virtanen ja Kalle Tuominen olivat ensimmäi-set ”kuvastinlaiset”. Työtä tehtiin kuin perheessä: välillä men-

tiin yhdessä marjaan tai rannalle ja kaikkien ruoka kiehui samal-la liedellä.

Nyt kuusikymmentä vuotta myöhemmin, kun yrityksen pal-veluksessa on 130 työntekijää, totesivat teollisuustoimihenkilöt juhlapäivän puheessaan:

”Useat meistä ovat kymmenvuosien aikana ikään kuin kasva-neet tähän Finnmirror - Mäkisen Kuvastin Oy:öön, joka johtu-nee erittäin hyvästä yhteishengestä, mikä tehtaallamme val-litsee työnantajan ja henkilöstön välillä. Olemme kuin samaa perhettä...”

Tämän hengen huomaa ulkopuolinenkin melko pian. Kuvas-tinlaisuus on käsite Vammalassa. Työntekijät eivät juuri vaihdu, he kasvavat tehtävissään yrityksen kasvun ja kehityksen myö-tä.

tYönAntAjALIIttO jA AY-LIIKE

Työnantajapuoli kuului useita vuosia Suomen Lasitus- ja Hiomo-liittoon. Kun yrityksen luonne muuttui enemmän teolliseksi, lii-

KUVASTINLAISET17.LU

KU

143


19 tyttiin STK: n Yleisen Ryhmän jäseneksi. Työntekijöistä suurin osa kuuluu Suomen Lasi- ja Posliinityö-

väen liittoon. Toimihenkilöistä osa kuuluu Suomen Teollisuustoi-mihenkilöiden liittoon ja osa Suomen Teknisten toimihenkilöiden liittoon.

Vammalan Kuvastintyöntekijäin ammattiosasto perustettiin 1967. Osaston nykyinen puheenjohtaja on Marja-Leena Rinta-nen. Osaston toiminta on ollut varsin vireää opintokerhoineen ja erilaisine ulkoiluja vapaa-ajan tapahtumineen.

Mäkisen Kuvastin Oy:n työntekijöiden pääluottamusmiehenä on toiminut v. 1967 -1981 lasinleikkaaja Ta-pio Lammi. Nykyinen pääluottamusmies on konepuuseppä Pekka Lankinen. Teollisuus-toimihenkilöiden luot-tamusmies on kirjan-pitäjä Eila Kortesuo ja teknisten toimihenki-löiden yhdysmies työn-johtaja Toivo Talja.

Palkkaneuvottelut ovat yleensä sujuneet rauhallisesti, pohjautu-vathan ne normaaliin sopimuskäytäntöön.

Osittaiseen urakka-palkkaukseen siirtymi-

nen tapahtui 1970-luvun alussa ja nykyisin suurin osa tuotannon palkoista perustuu urakkaan. Tämä siirtymä edellytti pitkällistä työntutkintaa ja myös rationalisoimista. Näitä asioita hoitivat yrityksessä Pekka ja Matti Mäkinen ja työntutkijana on toiminut

KUVASTINLAISET

Mäkisen Muovi ja Kuvastin Oy:n

henkilökunta ryhmäkuvassa

vuonna 1963 .

80


144

19Armas Järvenpää. Hänen alaansa kuuluvat myös monet muut työolosuhteisiin liittyvät asiat. Urakkapalkkoihin siirtyminen herätti toki hetkellistä hämminkiä työntekijäpuolella, mutta ny-kyisin järjestelmään ollaan yleensä tyytyväisiä. Myös 60-luvulla, kun siirryttiin teollisiin työnantaja- ja ammattiliittoihin, ilmeni epätietoisuutta uu-sista pelisäännöistä, mutta työpaikkako-kousten ja molempi-en osapuolten näke-mysten selvittämisen jälkeen asioista sovit-tiin. Näin on suurilta työpaikkakohtaisilta lakoilta vältytty. Val-takunnalliset työrau-hahäiriöt ovat luon-nollisesti näkyneet myös Mäkisen Ku-vastin Oy:ssä.

Työllisyys on yri-tyksessä yleensä ol-lut varsin hyvä. Vuon-na 1977 jouduttiin ensimmäisen ja lähes ainoan kerran menekki-vaikeuksien takia turvautumaan lomautuksiin ja samana vuonna tehtiin kaikilla työosastoilla jonkin aikaa lyhennettyä työviikkoa. Pääluottamusmies Pekka Lankinen totesikin Mäkisen Kuvastin Oy:n 60-vuotispäivänä pitämässään puheessa, miten Mäkisellä on riittänyt töitä.

”Tästä haluaisin vetää johtopäätöksen”, hän jatkoi puhettaan, ”ettei Mäkisen Kuvastin Oy ole eläkkeelle jäävä yritys, vaan on kasvussa ja nousussa kovankin kilpailun keskellä. Tästä

KUVASTINLAISET

Mäkisen Muovi ja Kuvastin Oy:n

henkilökunta ryhmäkuvassa

vuonna 1978.

80

145


19 ei firman johto saa ottaa itselleen yksin kunniaa, ilman näin ammattitaitoista henkilökuntaa ei yritys olisi tällä tasolla mitä nyt on.”

Tämä on varmasti asia, jota ei sovi unohtaa. Lisääntyvästä au-tomaatiosta huolimatta lasinkäsittely, kehysten valmistus ja pei-lien viimeistely on työtä joka vaatii taitavia ja ammattitaitoisia käsiä.

tYöSUOjELU, tYötErvEYdEnHUOLtO jA rUOKAILU

Työsuojelu on Mäkisen Kuvastimessa järjestetty työturvalli-suuslain velvoittamalla tavalla. Yrityksen työsuojelupäällikkö on

tuotantopäällikkö Jouko Mäkinen. Toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutettu on Toivo Talja ja työntekijöiden Marja-Leena Rintanen. Työturvallisuutta yrityksessä on parannettu valtuutettujen ja työsuojelutoimikun-nan toimesta monissa eri kohteissa. Vuonna 1982 kir-jattiin mm. seuraavia tapahtumia tällä alalla: käsityö-laitteiden korjaaminen paineilmalla toimiviksi, jotta rasitusvammat vähenisivät, lasinpurkauksen ja lasta-uksen suojakypärät, puuosastolle trukkihyllyjen suo-javerkot, hiomon ilmastoinnin korjaus. Myös palon-torjuntaharjoituksia ja ensiapukursseja on järjestetty yrityksen piirissä.

Työterveydenhuolto on järjestetty Vammalan Seu-dun Kansanterveystyön Kuntainliiton kanssa tehdyn vapaaehtoisen sopimuksen puitteissa. Kuulo- ja ke-mikaalihaittatutkimuksia on suoritettu säännöllisesti,

mutta ne eivät ole johtaneet jatkotoimenpiteisiin.Yritystoiminnan alkuvuosina ruoka porisi työntekijöille Ase-

KUVASTINLAISET

Työsuojeluvaltuutetut kuvattuna

tarkastuskierroksellaan.

Vasemmalta: Jouko Mäkinen, Toivo Talja,

Armas Järvenpää, Arvo Kosonen,

Marja-Leena Rintanen, Laina Tuominen ja

Kirsti Tuppurainen.

80


146

19manmäen keittiössä joko työntekijöiden omissa tai Martta-emännän kattiloissa. Pitkän ”eväskauden” jälkeen saavat kuvas-tinlaiset taas lämmintä ruokaa, kun tehtaan toiseen kerrokseen rakennettu viihtyisä ruokala saatiin käyttöön elokuussa 1982. Emäntä Riitta Harjula vastaa annosten maittavuudesta. Myös Karkun muoviosastolla työskentelevät saavat lämpöisen lounas-ruuan, joka viedään heille joka päivä autolla päätehtaalta. Ilta-päivän työtunteja keventää kahvihetki ruokalassa.

tIEdOttAMInEn

Toimitusjohtaja Antti Mäkinen totesi henkilökuntalehti Hopea-ruudun ensimmäisen, heinäkuussa 1982, ilmestyneen numeron pääkirjoituksessa mm. seuraavaa:

”Työyhteisöt ovat paikkoja, joissa työskennellen käytämme noin 1/3-osan työikäisinä elämistämme vuosista; siis varsin tärkeä osa elämänpiiriämme. Yrityksemme on yksi tällainen työyhteisö, vaikkakin pienehkö, ja nyt on päätetty ryhtyä julkaisemaan tämän yhteisön ikiomaa henkilöstölehteä tiedon-välittäjänä. Haaste on melkoisen suuri, mutta rohkea ensiaskel on nyt otettu ja toivoa sopii, että lehti saadaan sisällöltään riit-tävän mielenkiintoiseksi, virikkeitä antavaksi ja monenkeskistä vuorovaikutusta lisääväksi.”

Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä henkilökuntalehti on sisäisen tiedottamisen nykypäivää Mäkisen Kuvastimessa.

Jo tätä ennen on toki ymmärretty tiedottamisen välttämät-tömyys sekä asioiden sujumisen että yhteishengen ylläpitäjänä. Pelkkä ”puskaradio” ei riitä, vaikka sellainen varmasti jokaisella työpaikalla kiitettävästi toimiikin. Siksi on koko toiminnan ajan järjestetty tiedotustilaisuuksia ja myös yhteisten juhlien ohjel-

KUVASTINLAISET

Keittiössä ruuanvalmistuspuuhissa

emäntä Riitta Harjula apunaan

Pirjo Syrjälä.

Alla: elvytyksen harjoittelijoita

työntekijöiden ensiapukurssilta -83.

80

147


19 maan ovat kuuluneet erilaiset tilannekatsaukset. Nykyisin jul-kaistaan myös viikkotiedotetta, joka kiinnitetään eri osastojen ilmoitustaululle. Siinä kerrotaan mm. vapaa-ajan ohjelmasta, or-ganisaatiomuutoksista ja vaikkapa henkilökunnalle alennuksella myytävästä tuotteesta.

KUvAStInLAIStEn YHtEISIÄ vAPAA-AjAn rIEntOjA

Jo Asemanmäen tehtaan pihalla pelasivat työntekijät lentopalloa ja lajissa on saavutettu vuonna 1960 kunnallinen mestaruuskin. Urheilu on ollutkin kuvastinlaisten vapaa-ajan vietossa tärkeässä asemassa kautta vuosien. Puulaakiurheilun eri lajeihin, lento- ja jalkapalloon, suunnistukseen, hiihtoon ja jääpallon peluuseen on osallistuttu innokkaasti. Vuonna 1970 veivät Kuvastimen pojat nimiinsä jalkapallon puulaakimestaruuden.

Urheilu- ja kuntoilutapahtumiin on osallistuttu enemmänkin viihtyisän yhdessäolon merkeissä kuin että voitot ja mestaruu-det olisivat pääasiana. Sekä työpaikan että ammattiyhdistyksen toimesta on järjestetty lukuisia ulkoilutapahtumia, joista perin-teiseksi on jo muodostunut Karkun tehtaan maastossa pidet-tävä jokakeväinen Hurttion lenkki. Kevättalvella vietetään taas yhteistä hiihtopäivää, johon osallistuvat työntekijät perheineen. Parin viime vuoden aikana on hiihtokilpailulatu seuraillut Pentti Mäkisen perinteikästä hiihtoreittiä Penan latua Roismalan vaih-televassa maastossa. Saunailtojen yhteydessä on kilpailtu milloin mato-onginnan mestaruudesta milloin taitavimman tikanheittä-jän tittelistä.

Perinteinen työpaikkajuhla on pikkujoulu. Useana vuonna se järjestettiin tehtaan tiloissa, jotka koristettiin niin, että arkinen aherrus unohtui. Pikkujoulu on yleisestä tavasta poiketen perhe-juhla, jonne työntekijöiden puolisot ja lapsetkin ovat tervetullei-

KUVASTINLAISET

Henkilökuntalehti Hopearuudun

”vastaava päätoimittaja”

Jorma Mäkinen.

80


148

19ta. Henkilökunnan lukumäärän kasvaessa on pikkujoulut pitänyt järjestää joko seurojentalolle tai ravintolaan. Joskus myös teat-terimatka on korvannut pikkujoulun.

Suurempia juhlia ovat olleet yrityksen merkkipäivät, joiden vietossa on myös näkynyt tuo me-henki. Martta Mäki-sen eläessä juhliin liittyi hä-nen syntymäpäiviensä vietto. Kun yritys täytti 50 vuotta, saavutti toinen sen perusta-jista 75 vuoden kunnioitetta-van iän. Työntekijät ja omis-tajat perheineen osallistuivat silloin tehtaan tiloissa järjes-tettyihin juhliin. Samaa aja-tusta henkii se, että kun yritys täytti 60 vuotta, pääjuhlaan –illallistanssiaisiin ravintola Ellivuoressa – kutsuttiin vie-raiksi yrityksen kaikki työn-tekijät puolisoineen. Jossakin muualla juhlapöydän olisi täyttänyt arvovaltainen kut-suvierasjoukko, eivätkä ne, jotka jokapäiväisellä työllään ovat omalta osaltaan yritystä ylläpitämässä.

Yhteisiä kesäretkiä on yrityksen piiristä myös järjestetty, Kohteena ovat usein olleet jotkut kotimaiset messut, joissa on samalla nähty oman tehtaan tuotteita esillä, Myös ulkomaille suuntautuneita matkoja on tehty.

Keskuskauppakamarin myöntämiä ansiomerkkejä on Mäki-sen Kuvastin Oy:n uskollisille työntekijöille myönnetty vuodesta

KUVASTINLAISET

Lentopalloilun tyylinäyte

puulaakikisassa 60-luvulla, sekä

Finnmirror-Pesis Club harjoituksissa

Kaalisaaressa 1983.

80

149


19 1958 lähtien. Vuoden 1983 ansiomerkkien jakotilaisuudessa pi-tämässään puheessa totesi toimitusjohtaja Weijo Jokinen mm, seuraavaa:

”Kaikella osaamisella on tekijänsä. Teidän yhtiössänne on aiko-jen saatossa ollut ja on tänä päivänä monia ih-misiä. jotka ovat ymmärtäneet, että vain yhteen hiileen puhaltamalla saadaan tuote kuluttajan haluamaksi ja että vain tästä ja yksinomaan tästä eletään.”

Näihin juhlapuhelauseisiin sisältyy se, mikä on olennaista yrityksessä, myös Mäkisen Kuvastin Oy:ssä, Kaikki, myös ne, jotka eivät vielä ansio-merkkiä saakaan, ovat osia kokonaisuudessa, jonka menestys on jokaiselle siihen kuuluvalle tärkeää. Siinä on työ ja leipä.

Mäkisen Kuvastimen hiihtokilpailu

on kevättalven iloinen

kuntoilutapahtuma. Kuvassa

”Penan ladulle” lähdössä

latumestari itse.

KUVASTINLAISET

80

19


150

KUVASTINLAISET

Tauno Kallion taidokas lavastus

on muuttanut tehdashallin tunnelmalliseksi

joulujuhlan viettopaikaksi vuonna 1963.

80


151

Mäkisen Kuvastin Oy:n henkilökunnan lukumääräinen

kehitys vuosina 1923-1983

1983197319531928 19631938 1943 196819481923 197819581933

128

110

17

5

60

73

78

16

3

120

31

4

TILASTOJA


152

Mäkisen Kuvastin Oy:n myynnin ja viennin kehitys vuosina 1973-1983 (mmk)

Kotimaan myynti

Vienti

5

10

15

20

25

30

35

198319811979 1980 1982

32,8

28,1

18,7

16,3

10,7

5,9

4,33,62,82,22,0

17,318,8

17,4

9,8

8,0

7,7

6,78,6

7,88,24,9

10,8

12,6

15,4

26,1

31,4

197819761974 1975 1977

13,6

12,2

10,4

6,9

10,6 11,0

1973

TILASTOJA

KIrjALLISUUSAhtokari Reijo, Suomen lasiteollisuus 1681-1981, Helsinki 1981

Annala Vilho, Suomen lasiteollisuus 1-11I, Helsinki 1948

Annala Vilho, Suomen lasiteollisuuden merkkivuosi 1956, Helsinki 1956

Glaswelt 1981/12, Der Spiegel

Glaswelt 1982/8, Der Spiegel im Zeitzpiegel der Technik

Helsingin historia II. IV: 1, Helsinki 1950

Karouzou Semini. National Museum of Athens, Ateena 1982

Kulturen 1941, Sven T. Kjellberg, Spegeln

Kulturhistoriskt Lexikon för nordisk medeltid XVI, Helsinki 1971

Turun kaupungin historia, Turku 1957

Virrankoski Pentti, Suomen taloushistoria, Helsinki 1957

Yritystalous 5/73

PAInAMAttOMAt LÄHtEEtKajari Leo, Levylasihiomoalan historiikkia 1903-1953

Peili- ja Kehysliike Kaarlo Mäkisen kirjanpito 1941-1945

Peili- ja Kehystehdas Martta Mäkisen kirjanpito 1945-1960

Toiminimien Pentti Mäkinen, Pekka Mäkinen, Helmi Mäkinen, Matti Mäkinen

ja Olli Mäkinen kirjanpidot 1953-1960

Muovi Kuvastin A.V. Mäkisen kirjanpito 1953-1960

Toiminimi Muisto Vaaterin kirjanpito 1952-1972

Mäkisen Muovi ja Kuvastin Oy:n, myöhemmin Mäkisen Kuvastin Oy:n

yhtiökokousten ja hallituksen kokousten pöytäkirjat 1960-1983

Mäkisen Kuvastin Oy:n vuosikertomukset 1961-1982

Suomen Lasitus- ja Hiomoliiton hallituksen kokousten pöytäkirjoja

vuosilta 1945-1950

HAAStAttELUtAhonen Anneli

Brander Niilo

Kallio Tauno

Ketola Risto

Koivula Arvi

Lindblom Martti

Lindblom Pellervo

Mäkinen Anna-Liisa

Mäkinen Antti

Mäkinen Matti

Mäkinen Olli

Mäkinen Pekka

Mäkinen Pentti

Mäkinen Toivo

Nyholm Nils

Pälä Hannu

Rantanen Väinö

Ruoslahti Maija

Tuominen Kalle

Vaateri Leila

Vaateri Muisto

Virtanen Aune

Virtanen Lasse

Virtanen Maija

Ylönen Kerttu

LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO

LISÄKSI tIEtOjA OvAt AntAnEEtAsp Marja Leena, Pirkan Lasi Oy

Bergholm Bo, Oy Bergholm Ab

Hietanen Maire, Lasi -Tuulola Ky

Ketola Risto, Peilihiomo Sampo Oy

Lindblom Martti, Martti Lindblom Ky, Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto Ry

Linderborg Erik, Lahden Lasihiomo, Borup Ky

Lipponen Vesa, V.E. Lipponen Oy

Nováky Georg, Lahti

Paloste Aaro, Kemin Väri Oy

Raitaniemi Pekka, Länsilasi Ky

Salomaa Onni, O. Salomaa & K:nit

Tekoniemi Aarne, Vaasan Peilihiomo Ky

Tuokko Väinö, Parkano

Valokuvat: Mäkisen Kuvastin Oy:n arkisto

Alkuperäisteos: Heijastuksia Kuvastimessa,

Mäkisen Kuvastin Oy – 60 vuotta

Toimittanut: Marja Matikainen, 1983

Taitto ja visuaalinen ilme: SH, 2010

MÄKISEN KUVASTIN OY FINNMIRROR 1923-1983 60v. HISTORIIKKI © Copyright

Documents

FINNMIRROR Historiikki