Valkonauha2/2015

Valkonauha Suomessa: vastuuta sinusta ja minusta vuodesta 1896

Lasten eriarvoistuminenpysäytettävissä

Rakkaus on voimista vahvin

Alkoholi työllistää psykoterapeutin

Äitiydestä isoäitiyteen

– naisen tie

2 Valkonauha2 Valkonauha

SISÄLTÖ

Pääkirjoitus 3

Terveisiä Turun Valkonauhasta 4

Kuopion Valkonauhassa tärkeiden asioiden äärellä 7

Piispa Irja Askolan tervehdys 10

Naisten asialla – kesää kohden 10

Rakkaus on voimista vahvin 12

Lauritzenin perheen tarina Norjasta 17

Äidin rukous 19

Rajoja rikkovasta kansalaisuudesta 20

Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 23

Hän saa levätä 26

Äitiydestä isoäitiyteen – naisen tie 28

Diakoniatyössä näköalapaikalla 30

Taruterapiassa on taikaa 33

Eemilän kotimuseo 38

Puheenjohtaja

Vankilalähetti Salme Elo

Varapuheenjohtajat

TtM Tuija Rönkä

Pankkivirkailija (eläk.) Tuulikki Perho

Pääsihteeri

Pastori Irja Eskelinen

Toimistosihteeri

Nina Hurtamo

Liiton ylläpitämät

Valkonauhan Kotipesä Helsingissä

Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinki

puh. 091351 268

Opiskelijakoti Helsingissä

Snellmaninkatu 27 D 18, 00170 Helsinki

SuurHelsingin Valkonauha ry:n ylläpitämä

Liisankoti

Lepolantie 49, 00660 Helsinki

Suomen Valkonauhaliitto – Förbundet Vita Bandet i Finland r.y.

Liitto on vuonna 1905 perustettu kristillisyhteiskunnallinen naisjärjestö, joka toimii

yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan hyväksi. Liitto on jäsenenä World´s Woman´s

Christian Temperance Unionissa. Liitto ottaa vastaan testamentteja ja lahjoituksia.

Pankkiyhteys: Sampo IBAN:FI98 8000 1100 0623 23

Valkonauha 2/2015

Julkaisija: Suomen Valkonauhaliitto

Toimituksen osoite:

Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinki

puh. 091351 268

www.suomenvalkonauhaliitto.fi

etunimi.sukunimi@suomenvalkonauhaliitto.fi

Päätoimittaja: Salme Elo

Toimitussihteeri: Irja Eskelinen

Toimituskunta: Tuulikki Perho, Pia Soidinmäki,

Marja Kariluoto, Tarja Heino, Satu Kiviharju

Taitto: Anne Tervahauta / Kuvitella

Lehti ilmestyy 4 numerona

Tilaushinta 15 euroa vsk

Painopaikka: Tammerprint Oy, Tampere

ISSN-L 0355-7219, ISSN 0355-7219 (painettu)

ISSN 2242-0045 (verkkojulkaisu)

Valkonauha 3

K errotaan kahdesta kaveruksesta, jotka keskustelivat van-hemmistaan. Toinen sanoi: Minun äitini on uskovainen, mutta sellaiseksi en tahdo koskaan tulla. Toinen sanoi: Mi-nun äitini on uskovainen, sellaiseksi minäkin tahdon tulla.

Puhutteleva keskustelu. Arjen elämä ja valinnat paljastavat sisimmän to-dellisen luonteen. Läheiset ihmiset tietävät parhaiten, ovatko sanat ja te-ot sopusoinnussa keskenään. On turha puhua, jos ei elämä vahvista sano-ja todeksi.

Äidin rakkaus on yleensä lapsen parasta haluavaa, pyyteetöntä. Siksi juu-ri äitienpäivän aikoihin pysähdyn itse vuosittain miettimään, miten mon-ta kertaa olen epäonnistunut äitinä, millaisen kuvan Jumalaan uskovasta äidistä olen antanut lapsilleni ja lastenlapsilleni. Tuttu tunne ehkä monille toisillekin äideille. Vaikka on parastaan yrittänyt, huomaa kuitenkin usein epäonnistuneensa. Vajavaisuus näkyy ja tuntuu. On niin paljon tilantei-ta ja tapahtumia, joissa olisi toivonut itseltään toisenlaista käyttäytymistä, varsinkin äitinä.

Armoa ja anteeksiantamista tarvitaan, niin Jumalalta kuin läheisiltäkin. Ei voi muuta kuin tunnustaa nöyrästi virheensä ja vajamittaisuutensa ja tur-vautua Elävän Herran apuun, anteeksiantamiseen ja muuttavaan voimaan.

Usein on mielessäni rukouksena Ps. 69:7 ”Älä anna minussa häpeään jou-tua niiden, jotka odottavat Sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät Sinua, Israelin Jumala.” (vuoden 1933 käännös)

Sydämeni rukous on, etten olisi esteenä Herraa odottaville enkä Häntä etsiville, vaan että voi-sin olla rohkaisemassa Jeesukseen uskovia jat-kamaan eteenpäin Vapahtajaa seuraten vastus-tuksesta huolimatta, sekä tukemaan Herraa et-siviä löytämään tien Elävän Jumalan yhteyteen.

Jatketaan yhdessä eteenpäin Jeesusta etsien ja Hänen tahtoansa kysellen.

SALME ELOpuheenjohtaja

Pääkirjoitus

Äitienpäivänä

Valkonauha 3

4 Valkonauha

Terveisiä kevätkokouksestaevätkkokoukkksesta

��21.3. kokoontui Turun Valkonauhan huoneistoon Sairashuoneenkadulla aktii-vi joukko miettimään yhdis-tyksen toimintaa. Tilaisuuden avaajan yhdistyksen puheen-johtaja Leena Varjosen ter-vetulosanat olivat 1. Samuelin kirjasta: Omin voimin ei yk-sikään menesty (1. Sam. 2:9). Leena luki avaussanoina Suo-men Liikemiesten Lähetyslii-ton lähetyssihteeri Laura Ka-lajan kirjoittaman Päivän Sa-nan lauantaille 21.3. Teksti oli lauantain Turun Sanomissa.

Moni on yrittänyt omin voi-min rakentaa menestyksek-kään elämän. Miten Raamat-tu voi sanoa, ettei omin voimin menesty, kun kuitenkin aika-kausilehdistä voi lukea, miten yksi on menestynyt yritysjoh-tajana, toinen laihduttajana, kolmas taiteilijana, ihan ilman Jumalaa?

Uskon, että Jumala määrit-telee menestyksen toisin kuin ihminen. Lähimpänä menes-tyksen ymmärtämistä moni meistä on vasta kuolinvuoteel-laan. Ja silloinkin ymmärräm-

TERVEISIÄ Turun Valkonauhasta

Vas. seisomassa Irja Angervo, Päivi Skinnari, Marja Kariluoto. Vas. istumassa Anja Keltomäki, Leena Varjonen, Ruija Tuominen, Salme Elo, Pirkko Larkela ja oik. seisomassa Ulla Elomaa. Edessä istumassa yhdistyksen sihteeri Tarja Ekholm.

IRJA

ESKE

LINEN

Valkonauha 5 KUVA

ANN

E TER

VAHA

UTA

me vain, miten heikosti menes-tyimme. Äitinä, isänä, puoliso-na, lähimmäisenä, kristittynä. Siellä emme pohdi menestyksi-ämme, vaan menetyksiämme.

Jumala tarjoaa toisenlaista elämää jo tässä ja nyt. ”Nou-data ja tottele kaikkia näitä sanoja, jotka minä sinulle an-nan, että menestyisit, sinä ja sinun lapsesi sinun jälkeesi.” Ei tarvitse yrittää menestyä omin voimin, kun Jumalan sanoissa on yltäkylläisen elämän resep-ti sukupolvesta toiseen.

Työkokoukseen osallistui tois-takymmentä henkilöä, osa jo kauan Turun Valkonauhan toiminnassa mukana olleita ja osa toiminnasta kiinnostunei-ta. Liitosta mukana olivat pu-heenjohtaja Salme Elo ja pää-sihteeri Irja Eskelinen. Kä-vimme kokouksessamme jou-kolla aktiivisti keskustellen läpi Turun yhdistyksen toi-mintaa ja kartoitimme tarpei-ta, joihin yhdistyksen kannat-taa suunnata voimavaroja tu-levaisuudessa.

Saimme tärkeää tietoa Tu-run seudun tilanteesta mm. diakoniatyöntekijä Pirkko Larkelan puheenvuorosta. Pirkolla on käytännön tuntu-ma kristillis-sosiaaliseen aut-tamistyöhön diakoniatyön kautta yli 40 vuoden ajalta. Siitä virisikin ajatus laajentaa maanantai-kerhojen kokoon-tumisia Kohtaamiskahvilan

tyyppiseksi toiminnaksi. Sii-tähän on jo kokemuksia Mik-kelin ja Suur-Helsingin Val-konauhan osalta. Oli hauska kuulla, että Pirkko on ollut ai-kanaan liiton kunniapuheen-johtajan Anja Aallon oppilas. Pirkko katseli mielenkiinnol-la Turun yhdistyksen valoku-va-albumia, josta löytyi mon-ta kuvaa entisestä äidinkielen opettajasta.

Mukana oli myös Anja Kel-tomäki, joka on ollut Valko-nauhan jäsen vuodesta 1971. Hän toimi kauan Hämeen-linnan Valkonauhassa, mutta asuu nykyään Turun kupees-sa Vahdolla. Anja toi muka-naan monia hauskoja muisto-ja ja myös itse kirjoittamansa runon, joka on julkaistu tässä lehdessä. Anja toimii nykyisin myös Sanansaattajien Hanna-piirissä ja käy säännöllisesti avustusmatkoilla luovutetus-sa Karjalassa ja Inkerin seu-dulla. Anja on itsekin Karja-lan evakkoja ja hänen suku-juurensa liittyvät inkeriläi-siin. Oli hienoa, että mukana oli myös Päivi Skinnari, joka oli osallistunut viime syksy-nä Turun yhdistyksen järjes-tämään seminaariin. Häneltä saimme hyviä toimintaideoi-ta esimerkiksi yksinäisyyden kohtaamiseen.

Valkonauhan pitkästä ”muistista” saimme kuulla myös Ulla Elomaalta, joka oli ollut mukana Turun yhdistyk-

TARVITSETKO MAJOITUS-

TILAA KESÄLLÄ TURUSSA?

Turun Valkonauha ry vuokraa

kesäkuukausina huoneistoaan

os. Sairashuoneenkatu 6 B 38,

20100 Turku, kohtuuhintaan.

Mahdollista lyhempikestoinen

sopimus tai esim. kuukaudesta

kahteen kestävä sopimus. Jos

kiinnostuit, ota yhteyttä Leena

Varjoseen p. 040-57 58 020 tai

Tarja Ekholmiin 0400-9000 20.

Elämä voi joskus tuntua

raskaalta!

Tervetuloa Turun Valkonau-

han Kohtaamiskahvilaan

maanantaina 4.5. 2015

klo 11–13

os. Sairashuoneenkatu 6 B 38,

1.krs.

Tule juttelemaan, tapaamaan

toisia ja saamaan sekä jaka-

maan vertaistukea kahvikup-

posen äärellä!

Tied. 0400-900020 Tarja tai

040-5758020 Leena. Rapunovi

on lukossa, soita meille niin

osaamme olla avaamassa

sinulle ovea!

6 Valkonauha

sen puheenjohtajana toimineen Sii-ri Koivulan tyttö- ja koululaistyössä 1950–60-lukujen taitteessa. Hänen lisäkseen Siiri-tädin mukana oli kak-si muuta opiskelijaa ja he kiersivät pi-tämässä puhetilaisuuksia maaseu-dulla, osallistuivat leiritoimintaan Lähdekalliolla ja vierailivat Suvilin-nan tyttökodissa. Ulla on aktiivi-nen seurakuntalainen Vahdolla, jos-sa hän ehti toimi pyhäkoulunopetta-jana 30 vuotta. Nykyisin hänen vas-tuullaan on mm. raamattupiiri.

Ruija Tuominen tuli Turun Val-konauhaan tätinsä Anna Jokisen in-nostamana. Anna oli vastuuhenkilö-nä Turun yhdistyksen Naisten yöma-jassa Ratapihankadulla. Ruijan oma työelämä liittyi Heidekenin synny-tyslaitokseen, jossa hän teki pitkän työuransa lastenhoitajana. Ruija on taitava nyplääjä ja Turun Valkonau-hassakin toimi Ruijan ohjaama nyp-läyskerho. Saimme katsella valokuvia kerhon toteutuneista kevätnäyttelyis-tä. Ihanana ”kaarena” Ulla Elomaa antoi kaikille kokoukseen osallistu-neille itse virkkaamansa ristit, jotka oli virkannut frivolitépitsi-tekniikal-la. Menetelmää kutsutaan myös suk-kulapitsiksi, koska se syntyy kävyn, eli frivolitésukkulan avulla.

Turun yhdistyksen sihteerin Tar-ja Ekholmin puoliso Reijo oli keit-tänyt makoisan lihakeiton ja Leena-puheenjohtaja leiponut sitruunaka-kun. Pöydässä oli valkonauhasisar-ten kattamana maukasta syötävää niin keiton kuin kahvinkin kans-sa. Irja Angervo ja Marja Kariluotokertoivat myös omat ”polkunsa” Val-konauhaan ja toivat ideoita tulevaan toimintaan.

Saimme kokouksessamme ideoi-tua useitakin aloitteita, joita lähde-

tään jo nyt keväällä viemään eteen-päin. Näitä olivat mm. yhteydenpi-to Fingerroosin säätiöön, jonka toi-minnanjohtaja Ulla-Maija Nikulaoli ollutkin Turun Valkonauhan pu-heenjohtajaan yhteydessä vähän en-nen työkokoustamme. Tämä turku-lainen säätiö tekee etsivää vanhus-työtä ja olisi hyvinkin luonteva yh-teistyön taho Valkonauhan kanssa. Leena-puheenjohtaja meneekin lä-hiaikoina tapaamaan säätiön työn-tekijöitä. Turun Valkonauha suun-nitteli myös järjestävänsä syyskau-della kaksi seminaaria, joista toinen olisi Ilmo Häkkisen vetämä Hetken merkitys kiireen maailmassa ja toi-nen keskittyisi yksinäisyyteen ja toi-nen toisemme kohtaamisen vaikeuk-siin. Seminaareihin päätettiin kysyä yhteistyökumppaniksi Martin seura-kuntaa ja pyytää sitä kautta myös ti-laa tilaisuutta varten.

Tulossa olevista kerhokokoontu-mista päätettiin ilmoittaa Turun Sa-nomien Menovinkeissä ja olemme yhteydessä myös niihin, jotka olivat estyneitä osallistumaan lauantaiseen kokoontumiseen ja kerromme tulos-sa olevista tapahtumista.

Kaiken kaikkiaan erotessamme oli päällimmäisenä tunteena kiitolli-suus. Kiitollisuus Turun sisarille hie-noista järjestelyistä ja kaikille Teille, jotka osallistuitte ja rakensitte päi-väämme ja Turun Valkonauhan tule-vaisuutta. Moni otti tehtäviä huoleh-tiakseen ja toivomme niiden myötä pystyvämme aloittamaan uuden toi-mintakauden syksyllä toiveikkain ja iloisin mielin.

IRJA ESKELINEN

Valkonauha 7

Kuopion Valkonauhassa TÄRKEIDEN ASIOIDEN ÄÄRELLÄ

Kuopion Valkonauha järjesti 18.3. seminaarin, jossa paneuduttiin eri-tyisesti naisten päihteidenkäyt-

töön. Tilaisuuteen osallistui 21 terveys- ja sosiaalialalla eri tehtävissä toimivaa am-mattihenkilöä sekä kolme Valkonauhan jäsentä.

Suomalainen nainen ja päihteet -tee-masta puhui terveydenhoitaja Maria Pe-sonen. Hän työskentelee Tohmajärvellä toimivassa Hoitokoti Tuhkimossa. Peso-nen nosti puheenvuorossaan esille fakto-ja, jotka kuvaavat nykytilannetta:

Naisten alkoholinkulutus on kuu-sinkertaistunut 40 vuodessa. Raittiiden osuus on laskenut 40 prosentista 10 pro-senttiin. Viikoittain juovien naisten mää-rä on kasvanut 10 prosentista 35 prosent-tiin. Suurkuluttajia naisista on 10 prosent-tia ja kotiympäristössä juodaan 75 pro-senttia naisten kuluttamasta alkoholista. Vuonna 2012 alkoholi oli työikäisten nais-ten yleisin kuolinsyy.

Alkoholin haitat naiselle

Nainen päihtyy miestä herkemmin ja riippuvuus sekä alkoholihaitat kehittyvät naisella nopeammin. Syynä tähän ovat: naisen kehon alhaisempi vesipitoisuus, ai-neenvaihdunnan erot, hormonitoiminta, estrogeeni- ja progesteronitasoissa tapah-tuvat muutokset. Naisilla alkoholin pit-käaikaisvaikutukset näkyvät jo 2-5 vuo-dessa.

Naisen päihderiippuvuuden erityispiirteet

Naisilla päihderiippuvuus on kokonais-valtaisempaa ja tuottaa ongelmia miestä enemmän, koska naisen rooliin ja äitiy-

teen liittyvät voimakkaasti perhekeskei-sen elämän edistäminen ja terveiden elä-mäntapojen vaaliminen. Kun nainen sai-rastuu päihderiippuvuuteen, kokee hän siksi miestä voimakkaampana syyllisyyt-tä, häpeää sekä riittämättömyyden tun-netta. Se puolestaan johtaa peittelyyn, sa-lailuun, valehtelemiseen ja näin avun pyy-täminen vaikeutuu entisestään. Kulissien pystyssä pitäminen ja ongelman kieltä-minen korostuvat ja tilanne johtaa usein eristäytymiseen.

Koska avun pyytäminen on vaikeaa, viivästyy myös hoitoon pääsy. Näin on-gelmat pahenevat ja alkavat näkyä per-heessä lasten oireiluna, työ kärsii ja ter-veysongelmat lisääntyvät. Yleensä naiset

Maria Pesonen työskentelee Hoitokoti Tuhki-mossa Tohmajärvellä.

8 Valkonauha

ovat hoitoon hakeutuessaan miehiä huonommassa fyysises-sä ja psyykkisessä kunnossa.

Monilla päihdeongelmai-silla naisilla on taustallaan lapsuuden aikainen turvat-tomuus, traumaattiset koke-mukset ja hyväksikäytetyk-si tulemisen kokemuksia, jot-ka voivat olla henkisiä, talou-dellisia, fyysisiä tai seksuaali-sia. Naisyhteisö on toipumisen kannalta hyvä, koska siitä puuttuvat sukupuolten väliset jännitteet ja päihdeongelman hoitaminen pysyy ensisijai-sena asiana. Naisten on myös keskenään helpompi purkaa traumaattisia kokemuksiaan.

Päihdemaailma on mies-valtainen ja naisen asema on siinä usein alisteinen. Useim-mat kuntoutuspaikat toimivat enemmän miesten ehdoilla ja naiserityisyys jää niissä huo-miotta. Kuitenkin hoidon pii-rissä olevista on tällä hetkel-lä jo 30 prosenttia naisia. Toh-majärvellä sijaitseva Hoito-koti Tuhkimo perustettiin v. 2002 ja se tarjoaa tällä hetkel-lä 14 kuntoutuspaikkaa nai-sille. Tulokset ovat hyviä, sillä onnistumisprosentti on yli 80 niiden naisten kohdalla, jot-ka ovat sitoutuneet jatkokun-toutukseensa. Lisätietoja hoi-to-ohjelmasta saa soittamal-la puh. 040 708 3939 sekä ko-tisivuilta www.hoitokotituh-kimo.fi .

Kuopion Valkonauhan pu-heenjohtaja Hannele Nykä-sen teemana olivat naisten al-koholinkäytön yksilölliset ja yhteisölliset seuraukset ja yh-distyksen varapuheenjohtaja Anne Paulo-Tuovinen käsit-

teli vanhempien päihdeongel-man vaikutusta lapsiin.

Anne Paulo-Tuovinen on koulutukseltaan psykologi ja psykoterapeutti. Hän toi esi-tyksessään esille:

Pieni lapsi tulee usein lai-minlyödyksi ja hylätyksi, kos-ka päihtyneenä vanhempi toi-mii ensisijaisesti omista tar-peistaan lähtien. Vanhempi saattaa myös ylivirittää vauvaa rajuilla leikeillä, yllättävällä kovaäänisyydellä eikä huomaa lapselle aiheuttamaansa han-kalaa oloa. Samanlaisia ongel-mia syntyy, kun toinen van-hemmista käyttää liikaa päih-teitä. Raittiimpi vanhempi on ahdistunut, poissaoleva tai vi-hainen ja tämä estää häntä reagoimasta herkästi vauvan tarpeisiin.

Isommat lapset alkavat tarkkailla vanhempiaan ja va-likoivat hetken, jolloin he voi-vat olla jotain vailla. Päihde-ongelmaisessa perheessä täy-tyy huolehtia sisaruksista ja vanhemmista sekä piilottaa ja jäädyttää tunteensa. Isom-mat lapset pakenevat hanka-laa oloa peleihin, kirjoihin ja mielikuvitusmaailmaan.

Aikuisena päihdeongel-maisessa perheessä varttunut valitsee usein kahdesta vaih-toehdosta: Joko hän aliarvi-oi voimansa, koska on joutu-nut aina uudelleen ylivoimai-siin tilanteisiin. Hän ei uskal-la suojella itseään vaikeilta ih-missuhteilta eikä luota omiin mahdollisuuksiinsa selvitä opinnoissa tai työssä. Toinen toimintamalli on voimien yli-arviointi, koska on ollut pak-ko luottaa omiin voimiinsa.

Tämän tien valinnut ottaa ai-kuisena ylettömiä haasteita ei-kä suostu kuuntelemaan nor-maaleja väsymyksen merkke-jä ja on siksi altis uupumaan.

Tyypillistä päihdeongel-maisessa perheessä varttu-neelle aikuiselle on myös ylivi-rittynyt pelkojärjestelmä. Hän pelästyy kaikkea mikä voi vii-tata elämän romahtamiseen (ylimääräistä laskua, puolison iltamenoa, humalaista naapu-ristossa). Pelkoreaktiot voivat olla paniikinomaisia ja niistä rauhoittuminen on vaikeaa. Hallinnan tunteen saamiseksi voi syntyä tarve tietää kaikki asiat tarkkaan etukäteen. Hä-nelle voi muodostua voimakas tarve elää sosiaalisesti hyväk-syttävää elämää vastareaktio-na omassa lapsuuden kodissa vallinneelle kaaokselle. Tyy-pillistä on myös yletön siiste-ys, jatkuva taloudellinen var-mistelu sekä kalliiden vaattei-den ja kulutustavaroiden haa-liminen.

Päihdeongelma rikkoo pal-jon aiheuttaen monenlaista tuskaa ja kärsimystä. Apua on kuitenkin tarjolla ja vaikeista lähtökohdista huolimatta voi toipua olipa sitten käyttäjä tai käyttäjän läheinen. Kielteiset-kin asiat voivat kääntyä myön-teiseksi voimaksi. On vain tie-dettävä miten ja otettava tar-jolla olevaa apua vastaan. Lä-heiset ja lämpimät ihmis-suhteet korjaavat lapsuuden vaurioita. Toki arpia jää, mut-ta ne eivät välttämättä haittaa.

IRJA ESKELINEN

Valkonauha 9

Alkoholi työllistää psykoterapeutin

Psykoterapeutin työstäni noin puolet on alkoholiin liittyvien ongelmien käsitte-lyä. Aamun ensimmäinen asiakas, kes-

ki-ikäinen nainen kärsii vieläkin alkoholion-gelman seurauksiin kuolleen isän tuottamas-ta häpeästä ja vaille jäämisestä. Seuraava asi-akas, keski-ikäinen mies yrittää toipua vuo-sia jatkuneesta juopottelusta. Kolmanneksi sisään kävelee kehitysvammayksikön työryhmä, joka on suurissa vaike-uksissa vanhemman kanssa, joka juopuneena kuormittaa työryh-mää jatkuvilla raivokkaan vaa-tivilla puheluilla. Iltapäivällä päihdepalveluyksikön työn-tekijät yrittävät kahdestaan keksiä, miten auttaa 14-vuo-tiasta alkoholisoitumassa olevaa tyttöä, jolla menee omasta mielestä oikein hy-vin.

Illalla nousen junaan. Takanani nuori poika yrit-tää selviytyä yhä päihty-neemmin käyttäytyvän

isän aiheuttamasta häpeästä. Parivaljakko on matkalla syyslomalle mummolaan. Siinä syn-tyy uusia töitä monellekin auttajalle.

Kysäisin psykoterapeuttien koulutusryh-mältä, miten monella heidän asiakkaistaan jonkun kohtuuton päihteiden käyttö on kes-keinen osa psyykkistä kärsimystä. Terapias-sa ryhmän jäsenillä kävi 104 asiakasta, jois-ta 49:llä jonkun päihdeongelma oli keskeinen

osa ongelmaa. Me psykoterapeutit saamme siis leipämme pitkälti alkoholista.

On hyvä, että YLE on nostanut päihde-asiat esille erilaisilla kampanjoillaan. On

hyvä, että moni tavallinen ihminen on alkanut miettiä suhdettaan alkoholiin.

Mutta rohkenen väittää, että väestön ikääntyminen ei tule kaatamaan ter-veydenhuoltoamme. Sen tekee alko-holi.

ANNE PAULO-TUOVINENpsykologi,

psykoterapeuttiKuopion Valkonauhan

varapuheenjohtaja

��Alateen on tarkoitettu nuorille (10–20-vuo-

tiaille), joiden elämään toisen ihmisen juomi-

nen vaikuttaa tai on vaikuttanut.

��Al-Anon ja AA ovat erillisiä itsenäisiä yhtei-

söjä. Kummallakin on oma palvelurakenne ja

oma kirjallisuus. Al-Anon-ryhmät on tarkoitet-

tu avuksi alkoholistien läheisille, ja AA-ryhmis-

sä toipuvat raittiuteen pyrkivät alkoholistit.

Al-Anon-ryhmään on helppo mennä. Sinun

ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, vaan voit

mennä ryhmään, kun siltä tuntuu. Halutessasi

voit kysyä lisätietoja ryhmästä auttavasta

puhelimesta.

Halutessasi voit kysyä lisätietoa Al-Anonista

puhelimitse. Palveleviin puhelimiin voit soit-

taa nimettömänä.

��Valtakunnallinen AA:n auttava puhelin

(myös läheisille),

Helsinki (09) 750 200 klo 9–21

Al-Anonin auttavat puhelimet:

Kemi ja Rovaniemi 045 275 5399

to klo 17.30–20.00

Oulu 040 706 1460 joka päivä klo 19–21

Satakunta 050 431 8495 joka päivä klo 17–21

Savo-Karjala 044 015 1492 joka päivä

klo 19–21

Varsinais-Suomi (02) 245 2255 ma, ti ja to

klo 19–21

MISTÄ VOIT ALOITTAA AVUNHAKEMISEN?

10 Valkonauha

ätä lehteä lukiessani minua koskettaa se, että jo en-nen maamme itsenäistymistä esiäitimme, mum-momme, sukumme lesket tai muutoin yksinjäänet naiset saivat voimaa lehden ajatuksista.

Ehkä hekin kokivat samaa kuin monet meistä: valoisat kevätillat, valkovuokot ja Suvivirsi saavat mielen kaikki muistikerrokset liikkeelle. Kaipuuta, kipua. Kertomuksia ja mykkyyttä. Ilon häivähdys-tä. Nöyrää kiitollisuutta siitä, mistä kaikesta on jak-sanut kulkea läpi.

Tässä kevään kaiherruksessa, muistojemme vuo-ristoradassa, hyvä Jumala on kanssamme. Hänen edessään ei kyyneleitään tarvitse hävetä eikä nauru-aan kätkeä. Jumala kestää kaikenlaiset tunteemme. Jumalalle ei tarvitse pystyttää kulisseja eikä kek-siä valkoisia valheita. Hänelle voi kuiskata, huutaa tai huokaista: Siunaa Sinä minua. Siunaa myös nii-tä elämäni ihmisiä, jotka tarvitsevat siunausta. Siu-naa, jotta löydän luottamuksen, levon ja anteeksian-tamisen voiman. Siunaa!

IRJA ASKOLAHelsingin hiippakunnan piispa

Tervehdys Valkonauha-lehden lukijoille

T

Naisten asialla – kesää kohden

Aloitin Naisjärjestö-jen Keskusliiton pää-sihteerinä viime syys-

kuun alussa. Kuukaudet ovat kuluneet uuden ja mielen-kiintoisen työn parissa vilk-kaasti. Naisjärjestöjen Kes-kusliiton 57 jäsenjärjestöä ja 400 000 naista yhdistää nais-ten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen ja sukupuol-

ten välisen tasa-arvon edistä-minen. Suurimpia jäsenjärjes-töjä ovat Suomen Voimistelu-liitto ja Marttaliitto, vanhin tänä vuonna 160 vuotta täyt-tävä ja edelleen vireä Käkisal-men Kaupungin Rouvasväen Yhdistys. Jäsenjärjestömme Suomen Valkonauhaliitto pi-an 110-vuotiaana on yksi pe-rinteikkäimmistä järjestöistä.

Mitä rohkeutta onkaan tuol-loin vaadittu järjestön perus-tamiselle!

Koen roolini jatkumona jo pit-kään jatkuneelle naisten yh-teiselle työlle. On ollut hienoa saada tavata suuri joukko jä-senjärjestöjen upeita naisia. Olenkin sanonut, että meillä Suomessa jokaisen naisen tu-

Valkonauha 11

lisi kuulua järjestöön, löytää oma paikkansa osana yhtei-söä. Olen ilokseni käynyt vie-railulla Suomen Valkonauha-liitossa Liisankadulla ja saanut mahdollisuuden tutustua Val-konauhaliiton vahvojen nais-ten pitkän linjan toimintaan. Työhön, jossa toisista naisista välitetään ja pidetään huolta. Se rauhallinen ja luottavainen tunnelma, joka huokui Lii-sankadun toimistolla, oli hie-no kokea. Lähdinkin kotimat-kalle valkea enkeli kaulassani.

Saamme Suomessa olla pal-joon tyytyväisiä. Kuitenkin tiedämme, että yhteistä vai-kuttamista on jatkettava ole-massa olevien epäkohtien kor-jaamiseksi. Kuluneina kuu-kausina olemme vaikuttaneet aktiivisesti ja pyrkineet tiivii-seen yhteistyöhön Naisjärjes-töjen Keskusliiton jäsenjärjes-töjen ja sidosryhmien kanssa. Valmistelimme syksyllä yh-teisesti jäsenjärjestöjen kanssa hallitusohjelmatavoitteet vuo-sille 2015–2019. Kiitos vasta-uksista myös Valkonauhalii-tolle! Tärkeimpinä teemoina pidettiin tasa-arvoista työ- ja perhe-elämää, koulutusta ja kasvatusta, tyttöjen ja naisten hyvinvointia ja terveyttä, nai-siin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja tasa-arvois-ta päätöksentekoa ja julkista hallintoa. Olemme luovutta-neet tavoitteet puolueiden ja eduskuntaryhmien johdolle ja seuraamme tarkasti tilanteen kehittymistä. Pidämme vält-tämättömänä, että tuleva hal-litus laatii erillisen kansallisen

tasa-arvo-ohjelman sekä var-mistaa resurssit sen toteutu-miseen ja seurantaan.

Tänä vuonna vietämme nais-ten oikeuksia ja sukupuolten välisen tasa-arvoa linjaavan Pekingin julistuksen ja toi-mintaohjelman 20-vuotisjuh-laa. Vuonna 1995 järjestetty YK:n neljäs maailmankonfe-renssi naisten aseman edistä-miseksi oli ensimmäinen, jos-sa tarkasteltiin tasa-arvonä-kökulmasta naisen elämään liittyviä asioita kaikilla yh-teiskunnan eri aloilla. YK:n Naisten asema -toimikunnan, CSW:n, maaliskuussa 2015 pi-detty 59. sessio painottui Pe-kingin julistuksen ja toimin-taohjelman käsittelyyn. Eri-tyisesti tarkasteltiin toimin-taohjelman toimeenpanon tämänhetkisiä haasteita ja su-kupuolten tasa-arvon ja nais-ten voimaannuttamisen saa-vutuksia kuluneina 20 vuote-na. Jäsenvaltiot myös hyväk-syivät julistuksen, joka tavoit-telee tasa-arvoa maailmassa vuoteen 2030 mennessä.

YK seuraa jäsenmaidensa hy-väksymien ohjelmien ja pää-tösten toimeenpanoa 5-vuo-tiskausittaisella arvioinnil-la. Virallisista Pekingin toi-mintaohjelman raporteista vastaa Suomessa valtioneu-vosto ja rinnakkaisraporteis-ta Naisjärjestöjen Keskusliit-to. Helmikuussa 2015 julkis-tetussa Sanoista tekoihin, Pe-king+20 -rinnakkaisrapor-tissa käydään läpi kaikki 12 Pekingin toimintaohjelman

aihealuetta. Raportista käy il-mi, että hyvää työtä sukupuol-ten välisen tasa-arvon edistä-miseksi on tehty paljon, mut-ta kehitys on monilla aloilla pysähtynyt tai jopa mennyt taaksepäin. Suurimpia ongel-mia ovat mm. naisten alhai-set palkat ja selvästi pienem-mät eläkkeet, koulutuksen ja työelämän vahva eriytymi-nen naisten ja miesten aloi-hin sekä yksinhuoltajaäitien ja yli 65-vuotiaiden yksin asu-vien naisten köyhyysriski. Eri-tyisesti on puututtava naisiin kohdistuvan väkivallan ja tyt-töjen lisääntyvän pahoinvoin-nin ehkäisemiseen.

Kampanjoimme tuleviin eduskuntavaaleihin teemalla 100 naista eduskuntaan – 100 kvinnor till riksdagen. Tule si-näkin mukaan vaikuttamaan. Äänestetään yhdessä 100 nais-ta eduskuntaan!

Toivotan teille kaikille Suomen Valkonauhaliiton jäsenille ja lehden lukijoille oikein hyvää äitienpäivää! Aurinkoa ja va-loa tuleviin päiviin.

TERHI HEINILÄPääsihteeri, Naisjärjestöjen

Keskusliitto

12 Valkonauha

Rakkaus on voimista Kiitos puolisoille ja äideille

”Kyllä minä tiedän että olet

yksi niitä sotijoita, joita ei taida

kukaan muistaa kun sota loppuu,

vaikka niille ei mikään mitali olisi

liian suuri. Ainakin yksi muistaa,

Toivosi.”

N äin Toivo kirjoittaa puolisol-leen Irmalle 25.3.1944. Kirje lähtee Karjalan kannakselta

Syväriltä. Viisi päivää myöhemmin Toi-vo haavoittuu. Hänen rintamalla olon-sa päättyy siihen. Irma ja Toivo ovat ol-leet kymmenen vuotta naimisissa. Toivon rintama- ja sairaala-ajoista kertyy yh-teensä viisi vuotta. Haavoittumisen aihe-uttamasta surusta ja huolesta huolimatta Irma on kiitollinen, että on saanut puoli-sonsa takaisin sodasta. Toivo poti oikean olkavarren hermon katkeamista ja nime-ämättömäksi jäänyttä keuhkosairauttaan sairaalassa kaikessa rauhassa silloin, kun hänen tovereillaan Karjalan kannaksella oli kovat paikat Neuvostoliiton suurhyök-käyksen keskellä. Sairaala-aikaa kesti vie-lä pitkään senkin jälkeen, kun Suomi oli solminut syyskuussa välirauhansopimuk-sen Neuvostoliiton kanssa.

Irman elämää on jo vuosikausia sävyt-tänyt kirjeiden odotus. Silloinkin, kun kirje viipyy, työt tulevat hoidetuiksi. Ir-ma istuttaa kolmesataa kaalintainta, kun on kevät, ajaa hevosella heiniä latoon, kun on kesä ja levittää lannat pellolle, kun on syksy. Hän lähettää Toivolle ainakin ker-

Ote kirjeestä, jossa Irma lähettää kuvan Toivolle:12.5.1943, Oma Toivoni! … Sain tänään nuo kuvat, niin lähetän ne heti si-nunkin nähtäväksesi. Sinä olet niissä juu-ri sellainen kuin olet. En tahdo malttaa olla katselematta sinua. Tuntuu melkein kuin olisit kotona. No kahden kuukauden kuluttuahan jo taas saan alkaa sinua pik-ku hiljalleen odottelemaan…Hyvää yötä vaan ja Jumalan varjelusta ja siunausta sinulle siellä kaikissa hommissasi. Irmasi Kuva Irmasta ja  Toivosta on otettu Valo-kuvaamo Kotkassa maaliskuussa 1943. Irma on kuvassa 29 ja Toivo 32 vuotta. Naimisissa he ovat olleet pian yhdeksän vuotta. Edellisestä lomasta on kulunut neljä kuukautta, mikä on asemasodan ai-kana normaali lomaväli.

12 Valkonauha

Valkonauha 13

vahvin

ran viikossa paketin ja kolme kertaa vii-kossa kirjeen. Niissä Irma kertoo yksityis-kohtaisesti, mitä hän on tehnyt ja miltä sota sinä päivänä Tommolan talon piha-piiristä, mereltä kalastuspuuhista tai rii-hiltä puintihommista katsottuna näyttää. Sota on aivan aidan takana: vajaan kym-menen kilometrin päässä sijaitseva Kot-ka on sodan pommitetuimpia paikkoja. Toivo rohkaisee Irmaa olemaan vahva ja kertoo, miten he siellä rintamalla tekevät kaikkensa, että Suomi selviytyy.

Kirjaani ”Irma ja Toivo, sodankirjeet 1939–1944” aloitellessani totesin, että so-ta-ajan rintamakokemuksia on käsitel-ty jo monella tavalla. Näinä aikoina nii-tä on tullut vielä paljon lisää. Sen sijaan perheenjäsenten kotona pärjäämisestä on kerrottu rintamakokemuksia vähemmän. Niin on tapahtunut jo senkin vuoksi, et-tä kotoa tullut posti hävisi rintamaoloissa helposti. Sen jälkeen kun Toivo oli pyytä-nyt ja saanut rintamalle itselleen pienen peltirasian, taskuun mahtuvan, Toivo sai toimitetuksi kotiin noin 300 Irmalta saa-maansa kirjettä. Irman kirjeistä voi seu-rata ”maatalousraportteja”, kuten hän itse kirjeitänsä nimittää, koko sodan ajalta en-simmäistä talvisodan joulukuuta lukuun ottamatta. Silloin sitä ”pientä peltirasiaa” Toivolla ei vielä ollut.

Irma on yksi heistä, jotka kotona kat-soivat, että maat tulivat kylvöön ja ruo-kaa riitti. Yli puolet seudun asukkaista sai toimeentulonsa tehtaista. Siellä naiset ottivat rintamalla olevien miesten paikat ja koneet pysyivät käynnissä. Toivo kiittää puolisoaan kirjeissään. Irman tuen avulla hän jaksaa. Toivo kiittää myös kaikkia äi-tejä ja puolisoita. Heidän tukensa on kor-

vaamaton miesten jaksamisen kannal-ta rintamalla. Toivo kertoo Irmalle lotti-en antamasta avusta. Kahvi ja pulla ovat juhlaa rintamalla ja sairaalassa kirje löy-tää perille heidän ansiostaan. Toivon alus-sa mainitut kiittävät sanat kuuluvat kai-kille näille naisille ja ovat siksi myös kir-jan mottona.

Ulos umpikujista

Kirjeiden taustoja kirjoittaessani tutus-tuin Irman ja Toivon kotipaikkakunnan sodanaikaisiin lehtiin. Talvisodan sytty-essä ainakin siellä, Kymin Helilässä, ny-kyisen Kotkan kaupungissa, lapset oli-vat esillä paikallisessa lehdessä esimer-killisellä tavalla. Joulukuun 19. päivä, jol-loin sotaa oli käyty vajaa kolme viikkoa, sanomalehti Etelä-Suomessa oli otsikko: ”Lapsia on varjeltava.” Jutussa vanhem-pia ohjataan pitämään silmällä, mitä lap-set saavat kuulla ja lukea. Ja ainakin vält-tämätöntä on selvittää lapsille, ”mistä on kysymys, että kysymys on uuden ja pa-remman tulevaisuuden luomisesta Suo-men kansalle”. Monet pienet tytöt ja pojat saivatkin elää turvallisessa ympäristössä, vaikka isä tai setä tai eno oli sodassa. Ja myös sodan jälkeen arkipäivän uudelleen rakentaminen onnistui ilman että lapsien tarvitsi tietää vaikeuksista.

On kuitenkin hyvä, että kerrotaan myös toisenlaisia tarinoita. Tänään, tätä kirjoittaessani paikallinen lehtemme on julkaissut talvisodan 75 vuotta sitten ta-pahtuneen päättymisen johdosta aihee-seen liittyvän jutun. Jutussa haastateltava kertoo, miten vasta nyt eläkkeellä on ol-lut aikaa ja voimia käydä läpi omia sotaan liittyviä lapsen tunteitaan ja kokemuksi-

14 Valkonauha

aan. Lehti siteeraa myös tutkija Ilona Koi-vistoa: ”Sota-aikana surivat kaikki, eikä lasten tunteisiin silloin kiinnitetty erityis-tä huomiota. Sodan jälkeen taas oli kiire rakentaa maata uudestaan. Oltiin kiitolli-sia hengissä säilymisestä ja siitä, jos ruoka ja lämpimät vaatteet saatiin riittämään”.

Ne pienet tytöt ja pojat, jotka joutui-vat tavalla tai toisella sodan jalkoihin, ovat ehkä kantaneet sen seurauksia ko-ko ikänsä. Yli kymmenen prosenttia kan-sasta joutui jättämään uuden rajan taak-se kaikki: kotinsa, peltonsa, karjansa ja ta-varansa. Kymmenet tuhannet isät ja puo-lisot tulivat haavoittuneina kotiin. ”Min-kä ikäisenä vielä joutuu sotaan”, oli silloin pienen tytön kysymys, johon hän sai myös

vastauksen. Kukaan ei nähnyt, että nyt pikku tyttö alkoi odottaa ajan kulumis-ta. Päivä päivältä lähestyi aika, jolloin isä olisi riittävän vanha. Mutta pysyisikö isä vammojensa vuoksi niin kauan hengissä? Kymmenettuhannet sotaorvot alkoivat kantaa isän tai äidin tai molempien me-netystä. Ruotsissa monet lapset saivat hy-vän alun elämälleen. Toisille kotiin palaa-minen merkitsi vieraaseen ympäristöön tulemista.

”Kirjoitan sen vuoksi, että ajatukset selkiytyisivät. Yritän ymmärtää muita ja itseäni. Haluan ihmetellä elämää ja Juma-laa.” Nämä piispa Eero Huovisen hänen omaa kirjoittamistaan kuvaavat sanat ki-teyttävät monen kokemuksen. Sodan tai heti sen jälkeisen ajan pienet tytöt ja po-jat, nyt eläkeiässä olevat, tulevat esille ko-kemuksineen. Nuhruisesta pahvilaatikos-ta on voinut löytyä vaikkapa yli 700 sodan ajan kirjettä. Ja niistä puolestaan on he-rännyt henkiin elävät isä ja äiti, murheen ohella myös heidän uskonsa Jumalan joh-datukseen ja toivonsa paremmasta tule-vaisuudesta. Ja toiveensa omasta lapsesta. Kirjeitä lukiessaan tämän sodan jälkimai-ninkeihin eksyneen pikku tytön tunteet ja kokemukset alkoivat etsiytyä ulos umpi-kujistaan valoon. Muistelemalla, kerto-malla ja kirjoittamallakin se tapahtui ja kirjana toteutui. Kirjeiden elämänvoima oli tarttuvaa.

Voimaa sanasta

Silloin, 75 vuotta sitten, Irma katsoo puo-litankoon vedettyä siniristilippua omassa pihassaan ja kaikissa Helilän talojen pi-hoissa ja itkee. Vasta neljän päivän pääs-tä hän kirjoittaa Toivolle. Irma toivoo kir-jeessään, ”että vielä kerran on Suomi ehyt ja koskematon”. Tarvittiin vielä toinen sota. Kiitollisena voimme todeta, että sen jälkeen Suomi on saanut sen, mitä Irma

Valkonauha 15

sille tässä kirjeessään toivoo. Irma kirjoit-taa 17.3.1940 Toivolle:

”Toivo kiltti!Terveisiä täältä kotoa. Siitä, kun viimeksi kirjoitin ja lähetin paketin sinulle, on ta-pahtunut niin paljon asioita, ettei millään uskoisi olevan kysymyksessä vain joku-nen päivä. Nyt se siis tuli ’rauha’. …

…kun ehdot kuulin, niin en millään ollut siitä iskusta selville päästä. Ensim-mäisinä päivinä en osannut paljon muu-ta kun itkeä. Ei sodan alku eikä mitkään tiedot sieltä niin vaikuttaneet, sillä minä en ainakaan ollut ottanut tätä mahdolli-suutta paljon huomioonkaan. Uskoin aina vaan, että vielä Jumala jollain tavoin mei-tä auttaa kunnialla tästä selviämään, mut-ta kai tämä oli Hänenkin tahtonsa. Sydä-messäni sodin Jumalaa vastaan, kun esim. ajattelin lausetta ’Kaikki yhdessä myötä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat’... Nyt, kun olen alkanut jaksaa ajatella, että tämä voi kuitenkin olla Ju-malan tarkoitus, niin ihan kuin olisi pai-no pois otettu. Emmehän aina tiedä, mitä kiertoteitä Hän meitä kuljettaa…

Raskastahan tämä on ajatella teidän kannaltanne, jotka olette siellä päivän kuorman ja helteen kantaneet… Ensim-mäinen ajatus olikin, miten te siellä jak-satte tämän tiedon vastaan ottaa. Ja vielä se toinen asia, se väestön siirto. Siinä revi-tään irti rakkaimpia siteitä. Onhan samo-ja peltoja viljellyt monet sukupolvet isäl-tä pojalle ja jätäpäs kaikki suurimmal-le vihollisellesi. Timokin (talon hevonen, toim. huom.) on Virolahdella siirtoa toi-mittamassa. Täällä ei ole kun jokin hevo-nen kotona. Voihan edessämme olla ras-kaitakin aikoja, mutta kielletäänhän Ju-malan sanassa murehtimasta huomisesta päivästä. Sillä kullakin päivällä on omat surunsa. Onhan meillä vielä itsenäisyy-temme ja monta muuta, josta on tällä ker-taa kiittämisenkin syytä. Saammehan panna järjen vangiksi ja uskoa, että vie-lä kerran on Suomi ehyt ja koskematon.

Täällä on jo paljon sotamiehiä ja työ-komppanian miehiä. Viime yönä oli meil-

läkin 18 miestä, mutta aamulla taas jat-koivat matkaansa. Olivat hyvin hiljaisia ja mukavia miehiä. Ei edes kukaan kiroillut. Lämmitimme heille saunan. Illalla kei-timme suuren kattilallisen riisipuuroa. Illalla ja aamulla pojat saivat pullakah-vit. Pojat olivat hyvin kiitollisia, vaikka ei kaikille hyvää petiä riittänytkään. Heidän vänrikkinsäkin tuli oikein haikealle mie-lelle, kun muistui koti mieleen.

Voi hyvin. Irma. Ehkä kohta sinäkin jo tulet kotiin.”

Irma sai voimia uskosta Jumalan huolen-pitoon. Ensi hädän ja pelon väistyttyä tu-levaisuus näyttäytyi kaaoksen sijasta ajal-ta, jossa Jumalan johdatus toimii. Keski-näinen auttaminen ja myötätunto nousi-vat jälleen kerran arkipäivän voimanläh-teiksi.

Rakkauden puhetta

Iloitsemme keväästä. Iloitsemme valosta ja kasvusta, joka on joka vuosi yhtä uu-

Toivon tekemä puhdetyö IrmalleToivon kirje, jossa hän kertoo puhdetyöstään:18.4.1943, Rakas Irmani!Kiitos kirjeestä ja paketista. Nythän sitten sain ne taiteilijan välineet. Mistä saisi evakuoitua taiteilijan taidon! Se puuttuu melkein koko-naan. Yritin maalata jo yhden kupin pohjaan kukkasta. Kyllähän sinä sanot kun joskus sen näet, että kaikille sitä värejä tulee laitettua…Kiitos vain taas kaikesta ja hyvää vointia. Toivosi

Valkonauha 15

16 Valkonauha

si ja ih-meellinen.

Myös Irma saa kirjeitä,

joissa Toivo ker-too eturintamalta,

vihollisuuksien ja so-tatoimien keskeltä kukista, kiitollisuudes-ta ja Jumalasta. Poimin kevään kunniaksi ja kirjoitukseni päätteeksi otteita kirjeistä, jotka on päivätty seuraavasti:

Korsussa 10.6.1943, Korsun katolla 18.6.1943 ja ”Puistoni” penkillä 20.6.1943.

”Irma Kiltti / Kultani / Kukkaseni!Meillä on ollut asunnon muutto. Pääs-

tiin hyvään korsuun. Koko päivä meni pihan kunnostamisessa. Näkisitpä miten hieno piha meillä on. Sain joukkueen joh-tajalta erilaisia kukan siemeniä. Kukka-penkkiä on n. 15 m. Pihassa on pieni lam-pi. Sen korsun puolinen reuna istutettiin koivuja metrin päähän toisistaan. Lisäk-si on arkinen kahvipöytä ja vieraspöytä valkoisella hiekalla ja tuolit ympärillä. … Viime yönä kylvettiin yhdessä joukkueen johtajan kanssa hänen korsunsa luo kuk-kia. Pääsisipä vihollinen salaa näkemään mitä meikäläisten linjoilla tehdään. …

Eilen vasta kylvin herneet, lantun, porkkanan, punajuuret ja nauriin. Kas-vitarhani on luonnon ihanalla korkealla paikalla. Kaunis näköala yli kahden ve-den ja kauaksi vihollisen puolelle. Illal-la istutin pihaan pari pensasta lisää. Toi-nen on punainen villiruusu, mutta toista en ole koskaan nähnyt. Ruusupensaan ta-painen, mutta pienet valkoiset kukat on pyörän muotoisessa muodossa. Itse evers-tikin kehui ja komppanian päällikkö sa-noi että koko pataljoonan parhaiten laitet-

tu piha, vaikka se ei vielä oikein kunnossa olekaan. …

Pian on juhannuskin. Muistuu mieleen ennen vietetyt juhannusaatot, limonaa-tit y.m. Täälläkin on omat hauskuuten-sa. Sieltä kotoa tuleva oman kullan laitta-ma paketti, korvikepakki ja kaunis luonto tarjoavat hauskuutta yllin kyllin.

En tiedä ovatko ketkään toiset niin tunteellisia kuin minä, mutta minusta tuntuu kuin tuokin koko heimokansan värejä edustava kukkapuketti edessäni pöydällä sanoisi, että he ovat yksinäisen ystäviä. Harvoin täällä kukaan muu pu-huukaan Jumalan suuresta rakkaudesta kuin nuo kauniit ja puhtaat kukat.”

Toivo kylvää kukan siemeniä ja saa ne kasvamaan, joku osaa sanoa myötätuntoi-sia sanoja ja voi jakaa saamastaan lahjasta hyvää mieltä muillekin, jollakin on kah-vinkeittämisen ja pullan leipomisen lahja jaettavanaan. Tai on saanut aikaan pake-tin rintamalle kerran viikossa niin kuin Irma Toivolleen. Kaikista voimista rak-kaus on vahvin eikä kukkulaa äsken koh-dannut tykkitulen suihku estänyt Toivoa kylvämästä siihen kukkapenkkiä. Nuo ”kauniit ja puhtaat kukat” korsun pihas-sa, puutarhan pöydällä, pu-huivat Toivolle selvää kieltä Ju-malan suures-ta rakkaudesta. Sen kielen isä opetti aikanaan myös omalle pikku tytölleen.

ILONA KUOKKANEN

Narsissit kasvavat vielä nyt samoista mukulasuvuista,

jotka Irma ja Toivo ovat is-tuttaneet maahan sodan jälkeen.

Valkonauha 17

De enestående downstvillingene

– Ainutlaatuiset kaksosetLauritzenin perheen tarina Norjasta

Meillä on 10 lasta, jois-ta nuorin on 13-vuo-tias ja vanhin on

täyttänyt jo 34 vuotta. Mutta erityisesti Jumala on siunan-nut perhettämme, ystäviäm-me ja monia ihmisiä eri puo-lilla Norjaa kaksostemme Fi-lipin ja Christoff erin kaut-ta. He ovat 17-vuotiaat identtiset kaksoset, joil-la on Downin Syndroo-ma. Itseasiassa 1. Kor. 1: 27-28 on antanut meille aivan uuden merkityk-sen näiden vuosien aika-na. Kaksoset ovat vastaus rukoukseemme, jota em-me edes rukoilleet ennen kuin vasta heidän synty-mänsä jälkeen.

Koko 1980-luvun aina 1990-luvun puoleen vä-liin asti työskentelimme norjalaisessa järjestössä ”Oikeus Elää”. Me kier-simme näyttämässä fi l-miä ”No Alibi” (Pat Boo-ne, USA). Se on hyvä elo-kuva, jossa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa kertoo jän-nittävästi nuoresta naispuo-lisesta TV-reportterista, jo-ka työstää projektia abortista. Kameraryhmän kanssa hän vierailee eräällä yläasteella ja nauhoittaa opiskelijoiden ja

heidän opettajansa välisiä kes-kusteluja aiheesta. Tarina saa yllättävän käänteen, kun TV-reportteri saa tietää itse ole-vansa raskaana.

Toinen osa kertoo ihmisis-tä, jotka ovat halunneet valita sen vaikeamman tien vaikeas-sa elämäntilanteessa. ”On pa-

rempikin tie” on tämän osan otsikko. Tunnussävelenä on kaunis Pat Boonin melodia, jonka nimi on ”It is a better way” toisen osan otsikon mu-kaan. Tapaamme siinä nai-sen, joka raiskattiin ja tuli ras-

kaaksi. Hän joutui hyvin sy-välle tuskassaan ja elämänti-lanteensa vuoksi, mutta päätti kuitenkin valita elämän. Hän halusi synnyttää lapsen ja ko-ki päätöksessään Jumalan läs-näolon. Filmissä tapaamme myös avioparin, joka ei voinut saada omia lapsia. He adop-

toivat kaksi tyttöä, joilla on Downin Syndrooma. Haastattelussa he kerto-vat, että nuo tytöt ovat tehneet heidän aviolii-tostaan onnellisemman ja antaneet syvemmän ymmärryksen siitä, mi-tä rakkaus, kiintymys ja huolenpito on. Kun katse-len sitä haastattelua, näen heidän silmistään, että he tarkoittavat sitä, mitä sa-novat.

Pian esityksen jälkeen minulle soitti kristitty nainen, joka asuu Koillis-Norjassa. Hänet oli rais-kattu lomalla ulkomailla ja hän tuli raskaaksi. Hän menetti ystävänsä, per-

heensä ja työpaikkansa, mut-ta siitä huolimatta hän päät-ti ottaa vauvan vastaan. Hän halusi kertoa tarinansa toisil-le. Hän kertoo, että Jumala on antanut kaiken, mitä hän tar-vitsee ja on osoittanut hänel-

18 Valkonauha

le paljon armoa ja rak-

kautta. Hänestä on pidetty hyvää huolta. Tämä oli suu-renmoinen vastaus kyselyihi-ni. Hän halusi matkustaa jon-kun aikaa kanssamme ja ker-toa tarinansa.

Vuonna 1997 Jumala an-toikin meille sitten Filipin ja Christoff erin. Me saimme vahvistuksen jatkaa tällä tiel-lämme. Heti yhteisen mat-kamme alussa koimme, että on meidän etuoikeutemme –suorastaan velvollisuutemme kertoa siitä, mitä Taivaalli-nen Isä tekee, on tehnyt ja tu-lee tekemään perheessämme. Viimeiset viisi vuotta olemme osallistuneet kaksosten kans-sa erilaisiin tapahtumiin, joi-ta ”Oikeus Elää” järjestää.

Olemme laulaneet kaksosten kanssa esim.

Bergenissä, Haugesundissa ja Stavangerissa ja samalla ker-toneet elämästämme. Vuon-na 2008 julkaistiin kirja ”De enestående Downstvillinge-ne”. Suomeksi se on ”Ainut-laatuiset Kaksoset”. Kirjas-sa kerromme ensimmäises-tä kymmenestä vuodesta Fi-lipin ja Christoff erin kanssa. Kirja on osoittautunut siuna-ukseksi monille ihmisille ja nyt se on käännetty saksak-si ja englanniksi. Kirjan ot-sikko tulee olemaan ”When Heaven Answers”, suomek-si ”Kun Taivas Vastaa”, koska näiden vuosien aikana olem-me nähneet selvemmin Her-ramme käden kaikessa sii-nä, mitä olemme kohdanneet. Kirja toi meille sellaisen siu-nauksen, että meillä oli varaa

ostaa vanha Mercedes-bussi ja tehdä siitä asuntoauto, jos-sa on sängyt, keittiö ja WC. Asuntoauton etuosaan olem-me kirjoittaneet punaisin kir-jaimin ”Jeesus on tie”. Taka-na on teksti ”Jeesus on elämä” ja vasemmalla puolella autoa on iso, punainen sydän, jos-sa kirjaimet ”PG”. Norjaksi se tarkoittaa ”Pris Gud”, englan-niksi ”Praise God” ja suomek-si ”Ylistys Jumalalle”. Tällä symbolilla itse asiassa on sy-vin merkitys jokaiselle eläväl-le ihmiselle. Olemme ajelleet autollamme kaikkialla Nor-jassa ja viesti on koskettanut ihmisiä.

Rakkaat terveisemme sinne Suomeen!

KNUT E. LAURITZEN

Artikkelin käänsi suomeksiANNA-MARI LAINE.

Lauritzenin musikaalinen perhe esiintyy eri puolilla Norjaa.

Perhe matkustaa kunnostetulla asuntoautollaan eri puolilla Norjaa vieden kuulijoille ilon ja toivon sanomaa.

Valkonauha 19

idin rukousOlin lapsi pieni sylissä emosen,hän hellin käsin kantoi etehen Jeesuksen.

Siinä pyysi hiljaa lastansa katsomaan,kyynelien viljaa hartaasti siunaamaan.

Anna sielun rauha, poista pelkonsa,ahdistus jos painaa sitä helpota.

Anna kukkaniittyin ylitse kulkea,ohdakkeiset polut ohittaa taidolla.

Salli kädestäsi lahjoja ammentaa,jotka vielä seuraa polvea tulevaa.

Elämän karikoista ohitse ohjaamaan,tuoda hänet kerran taivaan satamaan.

ANJA KELTOMÄKIVahtoKirjoittaja on Turun Valkonauhan jäsen.

Ä

Valkonauha 19

20 Valkonauha

Olemme vaimoni Kai-san kanssa saaneet elää etuoikeutetun

elämän. Teologian ylioppilai-na olimme kesän 1965 Vaalan seurakunnassa nuorisotyönte-kijöinä. Asuimme Säräisnie-men vanhassa pappilassa ison Oulujärven rannalla. Kum-mallakin oli ajatus lähtemises-tä lähetystyöhön. Opiskelunsa alussa Kaisa ”oli myynyt nah-kansa” lähetystyölle. Hän oli tehnyt sopimuksen Lähetys-seuran kanssa, että lähtee val-mistuttuaan lähetystyöhön sinne, missä tarvitaan, ja tie-tenkin, jos Jumala suo. Suo-men Lähetysseura antoi asun-non ja ruuan ja järjesti sopi-muksen tehneille lähetysope-tusta.

Kun sitten kosin Kaisaa vai-mokseni, hän unohti tärkeän pykälän sopimuksessa. Lähe-tysopiston rehtori, professori Matti Peltola joutui muistut-tamaan kihlattua morsiantani tuosta pykälästä. ”Onko siitä kosijasta lähetystyöhön lähti-jäksi?” Niin sitten tein sovel-tuvuustestin ja pääsin lähe-tyskurssille. Mari-tyttärem-

me täytti vuoden syksyn 1970 lähetyskurssin aikana.

Saavuimme Angolaan Lop-piaisena 1973 ja Riikka syntyi maaliskuun alussa kotona öl-jylampun valossa sveitsiläisen kätilön avustamana. Kotimme oli ollut myös Matti ja Inkeri Peltolan koti silloin kun me synnyimme 1943. Kastejuh-lassa oli kansainvälinen seu-rakunta: angolalaisia, sveitsi-läisiä, portugalilaisia ja suo-malaisia.

Kaksi kertaa lähdimme An-golasta sotaa pakoon, ensim-mäisen kerran sisällissodan laajennuttua elokuussa 1975 yhdessä Anni Väisälän ja Ritva Marttalan kanssa. Sun-nuntaiaamuinen pakomat-kamme ”sattui” juuri samaan aikaan, kun nimikkoseura-kunnissamme kokoonnuttiin jumalanpalvelukseen ja ru-koiltiin. Rukous kantaa. Ru-kous on kaiken perusta. Ru-kous on lahja, jota saamme käyttää.

Angola itsenäistyi Portugalin vallasta 11.11.1975 sodan yhä

jatkuessa UNITA-puolueen kanssa. Pääsimme palaamaan Angolaan kasvavalla lähet-tijoukolla helmikuusta 1977 lähtien. Etelä-Afrikan liityt-tyä sotimaan UNITAn kanssa MPLA-puoluetta vastaan Lä-hetysseura kutsui tammikuus-sa 1980 kaikki lähetit, 8 ai-kuista ja 4 lasta Suomeen. Per-heemme asettui Kaisan van-hempien kotiin Sarjankylälle Nivalassa. Riikka sai opetta-jakseen jo Kaisaa opettaneen Eeva Sarjanojan. Ja taas ta-pahtui ihme! Pääsimme pa-laamaan Angolaan Lubangon kaupunkiin toukokuun alussa 1980. Enkelin sanasta Marial-le, Jeesuksen äidille, on vuo-sien aikana tullut meille tun-

Rajoja rikkovasta kansalaisuudesta

Valkonauha 21

nussana: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta!” (Lk 1:37)

Kesäkuussa 1982 palasim-me Suomeen. Marin oli ai-ka mennä yläasteelle. Asun-to löytyi Tampereelta mut-ta vain vuodeksi. 1983 kesä-kuun alussa muutimme Mar-tinlaaksoon, Vantaalle. Kaisa sai pestin KLK:n (Kirkon Lä-hetystön Keskus) koulutussih-teerinä ja minä Lähetysseuran kandidaattisihteerinä. Ensim-mäinen työtehtäväni oli lu-kea soveltuvuustestini vas-taus. Ihmettelin, kuinka hyvin tuo testi oli onnistunut. ”Juu-ri noin, aivan…!” Ja loppuka-neetti: ”Ei suositella lähetettä-väksi yksinään!”

Kuvassa on neljä kum-mipariskuntaa ja Marle-ne 22.11.2010. Takari-vi vas. Helena ja José, Laurinda ja Higino, Ro-sa ja Tito, Flora ja Paulo, Marlene.

Abel ja Marlene Kaisan ja Erkin kanssa.

Angolassa opimme, että seu-rakunta on perhe, suuri perhe. Serkutkin ovat veljiä ja sisaria. Kaimuudella on aivan oma merkityksensä. Kaima on lä-heinen kuin veli tai sisar tai enemmänkin, kuin sama ih-minen.

Hääkummit ovat vanhem-pia kristittyjä pariskuntia.

Häitten valmistelussa hää-kummeilla on omat velvolli-suutensa. Ne eivät lopu häit-ten jälkeen. Hääkummit ovat pariskunnan neuvojia ja tu-kijoita jatkuvasti. Saimme ja saamme olla kahdeksalle pa-riskunnalle hääkummeina. Yksi nuoripari opetti paljon huumeiden vallasta. Abel ja Marlene olivat rakastuneet

22 Valkonauha

toisiinsa. Abelilla oli pa-ha riippuvuus helpos-ti hankittavasta paikalli-sesta huumeesta, liambas-ta. Nuori pari tuli yhdes-sä kaste- ja rippikouluun. Ehkä rakastuminen sai huumeiden käytön vähen-tymään jopa niin, ettei si-tä ulkopuolinen huoman-nut. Kaste- ja rippijuh-lan jälkeen vietettiin häät. Sitten myöhemmin van-ha vaiva ilmaantui uudel-leen. Nyt viime syksynä käydessämme Angolassa kuulimme hyvän uutisen. Abel on ollut erossa huu-meista jo pitempään. Yh-teiselo Marlenen kanssa on ollut poikki jo vuosia. Abel on ahkerasti muka-na seurakunnassa. Häntä pelottaa kulkea kaupun-gilla ja nähdä ihmisiä, jot-ka pelkäävät häntä. Hän ei muista huumeisia tekemi-siään. Jaksaisitko rukoilla Abelin ja Marlenen puo-lesta!

Olemme suuresti kiitol-lisia lapsistamme Marista ja Riikasta. He molemmat saavat olla evankeliumin, ilosanoman, asialla. Ma-ri Voutilainen on Puijon seurakuntapastorina ja Riikka Halme-Berneking tekee raamatunkäännös-konsultin töitä seitsemän angolalaisen kielen paris-sa. Riikka sanoo saaneen-sa kolme kansalaisuutta: Taivaan, Suomen ja An-golan. Riikan ja miehensä Steven asuinpaikka vaih-telee. Nyt he asuvat Suo-messa Vantaalla.

Kaikki tarvitsemme toi-siamme. Jumala mei-tä auttakoon löytämään paikkamme Hänen työs-sään. Rikkaasta elämästä kiitolliset,

ERKKI JA KAISA HALME

Riikka syntyi maaliskuun alussa 1973 koto-na öljylampun valossa sveitsiläisen kätilön avustamana. Kastejuhlassa oli kansainväli-nen seurakunta: angolalaisia, sveitsiläisiä, portugalilaisia ja suomalaisia.

Vuoden 1981 juhannuksen viettäjät ovat tak-katulen ja eukalyptusoksan ääressä Luban-gon kaupungissa, missä asuimme 1980–82. Mari, Hendeliina, Menette, Selma ja Riikka.

Menette sai SLS:n stipendin ja tuli Suomeen opiskelemaan musiikkia Raudaskylässä lukuvuoden 1985–86. Myöhemmin hän oli pappiskurssilla Shangalala-Instituutissa ja vihittiin papiksi 2002.

Oikealla olevassa kuvassa Menette on asetettu Ond-

jivan seurakunnan kirkko-herraksi vuoden 2003 alus-

sa. Myös aviopuoliso Vilho Abílio sai siunauksen. Pas-

tori Menette kuoli yllättäen 25.2.2013. MeMaRi-tertsetti

hitsautui vuosien kuluessa läheisiksi sisaruksiksi. Mari ja

Riikka saivat olla morsiustyt-töinä Meneten ja Vilhon häissä.

Valkonauha 23

Vuosikirjan tietopohja perustuu vuoden 2014 lopulla julkistettuihin

Lasten hyvinvoinnin kansal-lisiin indikaattoreihin sekä Vuosikirjan valmistelussa teh-tyyn asiantuntijakuulemiseen.

Suomi on yksi ihmiskun-nan parhaista yhteiskunnista kasvaa ja elää lapsena. Lasten yleisarvio hyvinvoinnistaan ja elämästään on Suomessa valoisa. Suomalaisista lapsista noin 90 prosenttia kokee elä-mänsä hyvänä. Koululaistut-kimuksissa 40 maan vertai-lussa paremman arvosanan omalle elämälleen ovat anta-neet vain Belgian ja Hollan-nin lapset.

Eriarvoisuus kasvussaLapsiasiavaltuutetun arvi-on mukaan Suomen lapsipo-litiikka on murroskohdassa, jossa vaaditaan toimia lasten yhdenvertaisuuden takaami-seksi.

Lasten hyvinvointia ja elin-oloja heikentävät erityisesti oppimis- ja terveyserojen kas-vu sekä lasten perusoikeuksi-en toteutumisen riippuvuus asuinkunnan päätöksistä. Huomio kiinnittyy myös vii-me vuosina tapahtuneeseen syntyvyyden laskuun, mikä osaltaan kertoo luottamuk-sesta perheen perustamiseen.

– Lasten oppimistulokset ovat laskeneet koko 2000-lu-

vun ajan. Joka kahdeksas poi-ka ei 15-vuotiaana osaa lukea tasolla, joka tarvitaan jatko-opintoihin. Sosiaalinen liik-kuvuus on pysähtynyt. Suo-messa varakkaimpien ja kor-keimmin koulutettujen van-hempien jälkeläiset etenevät koulutuksessa muita pidem-mälle. Esimerkiksi sijoittumi-nen painotettuun opetukseen on vähäisempää heikommista sosiaalisista taustoista tulevil-la lapsilla, vaikka oppimistu-loksissa ei olisi lasten kesken eroa. Lukutaidottomissa pojis-sa ovat yliedustettuina vieras-kieliset lapset. Arvioiden mu-kaan vieraskielisten lasten ris-ki joutua koulutuksen ja työ-

LAPSIASIAVALTUUTETUN VUOSIKIRJA:

Lasten eriarvoistuminen pysäytettävissäLapsiasiavaltuutettu antaa

vuosittain valtioneuvostolle

Vuosikirjan, joka sisältää

arvion lasten oikeuksien

toteutumisesta, lasten

hyvinvoinnin ja elinolojen

kehityksestä sekä

lainsäädännössä havaituista

puutteista Suomessa.

Lapsiasiavaltuutettu TUOMAS

KURTTILA luovutti Vuosikirjan

pääministeri ALEXANDER

STUBBILLE perjantaina 27.

maaliskuuta.Vas. toimitusjohtaja Pasi Holm Pellervon taloustutkimuksesta, pääministeri Alexander Stubb, lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

24 Valkonauha

elämän ulkopuolelle on jopa viisinkertainen, lapsiasiaval-tuutettu Kurttila toteaa.

Kuntien väliset erot laki-sääteisten palvelujen laadus-sa ovat suuret. Esimerkik-si 9-vuotisen peruskoulun ai-kana saadun opetuksen mää-rä vaihtelee kuntien välillä yli lukukauden. Erot neuvolatoi-minnassa, lastensuojelussa ja vapaa-ajan palveluissa ovat merkittäviä.

Eriarvoistuminen on sa-maan aikaan siirtynyt maan eri alueiden väliltä kaupun-kien sisälle. Kansalliset op-pimistulosten arvioinnit ja PISA-tulokset osoittavat hei-koimpien ja parhaimpien kou-lujen löytyvän etelän metro-polialueelta.

Vuonna 2013 joka kolmas lastensuojelun tehtävissä toi-mivista sosiaalityöntekijöistä oli vailla kelpoisuutta eli epä-päteviä. Viidesosassa kuntia alle puolet sosiaalityönteki-jöistä täytti kelpoisuusehdot. Osassa kuntia ei ollut yhtä-kään kelpoista sosiaalityönte-kijää lastensuojelussa.

Hallituksen työ jäi kesken

Suomen lapsipolitiikan uhiksi Vuosikirja toteaa heikon lapsi-asioiden valmistelun, univer-saalien palveluiden rapautu-misen sekä sukupolvisen syr-jäytymisen kierteen.

– Lapsiin kohdistuvia vai-kutuksia on tunnistettu hal-lituksen esityksissä vähäisesti, mikä kertoo lainvalmistelun vakavista puutteista. Samaan aikaan hallitusohjelmiin on kirjattu vaikutusarvioinnin edistäminen. Hallituksen ta-voitteena ollut lapsi- ja per-

heasioiden koordinaation pa-rantaminen jäi kesken. Sel-vitystyötä tehtiin sosiaali- ja terveysministeriössä vuoden 2011 syksyllä ja vuoden 2012 keväällä, mutta tämän jälkeen selvitystyö oli pysähdyksis-sä aina vuoden 2014 loppuun asti. Päätöksiä lapsi- ja per-heasioiden koordinaatiosta ei ole tehty, lapsiasiavaltuutettu Kurttila huomauttaa.

YK:n lapsen oikeuksien ko-mitean huomautukset Suo-mea koskien eivät ole johta-neet päätöksiin vaikutusar-vioinnin tehostamisesta sekä lapsiasioiden koordinaatio- ja johtamisrakenteen luomisesta.

Tämä on johtanut vähäi-seen tutkimustiedon hyödyn-tämiseen, monitieteisen ja poikkihallinnollisen valmis-telun puuttumiseen sekä mo-nien erityisryhmiä koskevien tarkastelujen vähäisyyteen.

Osassa hallituksen lapsiin liittyvistä valmisteluista po-liittinen prosessi on sekoitta-nut asiantuntijavalmistelua. Näin kävi muun muassa var-haiskasvatuslain valmistelus-sa, jossa hallitus päätyi eh-dottamaan subjektiivisen päi-vähoito-oikeuden rajaamista vastoin hallitusohjelman kir-jausta asiantuntijatyöryhmän valmistelun oltua vielä kes-ken. Myöhemmin asiantun-tijatyöryhmä päättyi esittä-mään, ettei subjektiivista päi-vähoito-oikeutta tulisi rajata, mikä muodostui lopulta hal-lituksen kannaksi pitkällisen poliittisen prosessin jälkeen.

Epätoivottavaa yhtäältä on, että lapsiasioista muodoste-taan ”paketteja”, joissa toisiin-sa väljästi liittyvät asiat käsi-

tellään kokonaisuutena. Näin tapahtui Vuosikirjan arvion mukaan muun muassa koti-hoidontuen sukupuolikiinti-öittämisen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden sitomi-sessa poliittisesti toisiinsa.

Ristiriitaisia päätöksiä

Lapsiasiavaltuutetun Vuosi-kirjan arvion mukaan hal-lituskauden lapsia koskevat päätökset muodostuivat mo-nilta osin ristiriitaisiksi. Hal-lituskauden aikana on tehty myönteisiä uudistuksia, kuten sosiaalihuoltolaissa perhei-den kotipalveluiden vahvista-minen, päivähoitolainsäädän-nön päivittäminen sekä las-ten osallisuuden vahvistami-nen perusopetuslaissa ja kun-talaissa.

Samaan aikaan hallituk-sella on ollut halu rakennepo-liittisissa päätöksissään rajata lasten subjektiivisia oikeuk-sia. Esimerkkinä lasten ase-maa heikentävistä päätöksis-tä on muun muassa lapsilisien leikkauksen vaikutukset köy-himpiin perheisiin.

– Hallituskautta sävyttää lasten oikeuksien näkökul-masta poliittisen linjan haja-naisuus tai sen puuttuminen. Hallituskauden vaikutukset muun muassa perheiden ma-teriaaliseen elintasoon ja os-tovoimaan ovat ristikkäisiä. Työttömyysturvaa, asumis-tukea ja toimeentulotukea on parannettu, mutta samaan ai-kaan on tehty kaikkia perhei-tä koskeva lapsilisien pienen-täminen. Lisäksi lapsilisien indeksikorotuksia ei ole tehty vuodesta 2013 alkaen. Seuraa-van kerran korotus on mää-

Valkonauha 25

rä tehdä vuonna 2016, jolloin lapsilisät olisivat indeksijäädy-tyksestä johtuen reaalisesti va-jaat kahdeksan prosenttia pie-nemmät kuin tilanteessa, jossa indeksitarkistukset olisi teh-ty lainsäädännön mukaisesti. Osalle perheistä hallituksen 110 miljoonan euron lapsilisä-leikkaus kompensoidaan vero-tuksen kautta, mutta köyhim-pien perheiden, joilla ei ole riittävästi verotettavia tuloja, asema heikkenee. Niin sanot-tu lapsivähennys kohdistuu verovuosille 2015–2017. Vä-hennyksen piiriin arvioidaan tulevan noin 770 000 verovel-vollista. Vähennys on kuiten-kin väliaikainen, minkä joh-dosta on tärkeää pitää kiinni lapsiperheiden etuuksien in-deksikorotuksista lainsäädän-nön mukaisesti. Yhden huol-tajan talouksista pienituloi-sia on noin 20 prosenttia, kun vastaava luku vuonna 1995 oli 6 prosenttia. Köyhyys on Suo-messa totta ja sille ei saa antaa periksi, painottaa lapsiasiaval-tuutettu Kurttila.

Lapsiin täytyy investoida enemmän

Lapsiasiavaltuutetun Vuosi-kirja nostaa esille tarpeen in-

vestoida lapsiin ja erityisesti ottaa yhteiskuntapolitiikassa todesta investointien merki-tys alle 5-vuotiaita koskien.

– Talousnobelisti James Heckman on tehnyt tutkimus-ta yhteiskunnallisten inves-tointien tuotoista. Nobelis-tin johtopäätös on, että par-haan tuoton yhteiskunta saa investoimalla mahdollisim-man kattavasti alle 5-vuoti-aisiin lapsiin. Uusin geeni- ja aivotutkimus tukee Heckma-nin taloustieteen mallinnuk-sia. Tämä tieto Suomen on otettava tosissaan, mikäli ha-luamme pysäyttää eriarvois-tumisen. Laadukkaasta var-haiskasvatuksesta hyötyvät erityisesti heikoimmassa ase-massa olevat lapset. Oppimis-vaikeudet voidaan tunnistaa yhä kattavammin noin 2-vuo-tiaasta alkaen. Syrjäytymisen ehkäisyssä neurologisten ar-viointien tekeminen neuvo-loissa ja ongelmiin tuen saa-minen varhaiskasvatuksessa ovat avain muun muassa kou-lupudokkuuden ja kriminaa-lihuollon asiakkuuksien vä-hentämiseen. Suomalainen peruskoulu oli yksi parhaim-mista innovaatioista 1900-lu-vulla lasten kasvuun, kehityk-

seen ja oppimiseen liittyen. Kuluvan 2000-luvun ensim-mäisen vuosisadan seuraava suuri harppaus voidaan ottaa varhaiskasvatuksessa ja neu-volatoiminnassa unohtamat-ta vahvuuksiamme, lapsiasia-valtuutettu Kurttila korostaa.

Läpileikkaavana johtopää-töksenä lapsiasiavaltuutetun Vuosikirja toteaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta sitovana juridi-sena ihmisoikeussopimukse-na pitää vahvistaa Suomessa kaikilla hallinnon tasoilla se-kä työmarkkinajärjestöjen ja elinkeinoelämän piirissä.

Tämä ilmeni muun muassa lapsiasiavaltuutetun toimis-ton saamista kansalaisyhtey-denotoista, joita tuli vuonna 2014 ennätykselliset noin 650 kappaletta.

Koko vuosikirja luettavissa osoitteessa vuosikirja.lapsi-asia.fi.

Lisätietoja: lapsiasiavaltuutet-tu@oikeus.fi tai hallinnollinen avustaja Pirkko-Liisa Rautio, p. 02956 66852

Lapsiasiavaltuutetun Vuosikirjan julkistamistilaisuus pidettiin valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa 27.3.2015.

Lapsiasiavaltuutetun toimisto: Vas. Merike He-lander, Pirkko-Liisa Rautio, Tuomas Kurttila, Terhi Tuukkanen.

26 Valkonauha

Hän saa levätä

alkonauhasisar Inkeri Helmi-nen syntyi Kuopiossa rautatie-

läisperheeseen. Perheeseen kuului Inkerin lisäksi kaksi tytärtä. Irja-ni-

minen sisar oli Inkerin tavoin aktiivi-nen valkonauhalainen osallistuen Kuopi-on Valkonauhan toimintaan. Inkerin lap-suudenperheessä arvostettiin kristil-lisiä arvoja ja osattiin nähdä elä-män tärkeät asiat, joita olivat toisten auttaminen ja ystä-vällisyys sekä kiitollisuus elämänlahjoista.

Inkeri toimi vastuul-lisissa tehtävissä nuore-na sairaanhoitajana so-dan aikana Helsingis-sä. Sodan jälkeen hän työskenteli sairaanhoi-tajan tehtävissä mm. Imatralla ennen muut-toaan Tampereelle, jossa hän oli suuren laboratori-on hoitajana. Siinä saatu ko-kemus ja taito antoi rohke-utta laajentaa tehtäväkenttää ja In-keri perustikin 1960-luvulla Vammalaan oman laboratorion ja toimi siten itsenäi-senä yrittäjänä.

Inkeri oli oikea tarmonpesä, näin ystä-väänsä luonnehtii valkonauhasisar Meeri Mansikkamäki. Meeri ja Inkeri jakoivat syvän keskinäisen ystävyyden 1960-lu-vulta alkaen. Heitä yhdistivät paitsi rak-kaus valkonauhatyöhön myös toiminta NNKY:ssä. Inkeri oli kaunosielu, jatkaa Meeri ystäväänsä muistellen, ja kertoo lämpimästi Inkerin rakkaudesta taitei-siin, kulttuuriin ja luontoon sekä lapsiin. Inkeri olikin ensin aikonut taidealal-

le, mutta ammatin löydyttyä hoitotyös-tä, taiteen tekeminen jäi omaa elämää ja myös ystäviä ilahduttaneeksi harrastuk-seksi. Inkeri oli taitava tekstaaja ja piir-täjä ja piirustukset esittivät usein kukkia, lintuja ja lapsia. Inkeri piti paljon lapsista ja nuorista ja solmi syviä ystävyyssuhteita

sisarensa perheeseen ja myös Meeri-ystävän sisarten lapsiin.

Inkeri oli kiinnostunut lukemattomista asiois-

ta. Hän matkusteli mie-lellään ja opiskeli kai-ken aikaa uusia asioita. Meeri kertoo, että In-kerin kanssa oli muka-vaa matkustella ja ys-tävillä oli myös Kan-gasalan Kaukajärvel-lä yhteinen kesämökki,

jossa oli hauskaa seu-rata luonnon heräämis-

tä ja vuodenaikojen vaih-tumista.

Meeri-ystävä muiste-lee lämmöllä Inkerin kanssa elet-

tyjä ystävyyden vuosia. Heillä oli ko-dit samassa kerrostalossa ja Meeri autte-li ystäväänsä niin kauan kuin Inkeri saat-toi asua omassa kodissaan. Viimeiseksi Tampereen kodiksi Inkerille muodostui Koukkuniemen hoitokoti, jossa hän nuk-kui iankaikkiseen lepoon 93 vuoden iässä.

Inkerin taivasmatkaa jäävät siunaa-maan sekä hänen valoisaa persoonaansa kaipaamaan ystävät lukuisissa järjestöis-sä, seurakunnan piireissä ja Valkonau-hassa.

IRJA ESKELINENKuva: MEERI MANSIKKAMÄEN kotialbumi

Helvi Inkeri Helminen23.2.1922–21.3.2015

V

Valkonauha 27

…Lintuna lennähtää koko mainen hyvästijättö,helmenä likelle vierii, siunattavaksi.

Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä.On vain aamu. On vain perillepääsy.Aurinko vain on noussut, ja ääneti katsoooksalta oksalle pienien lintujen saatto Täydellistä,jossa ei pelkoa ollut,Ainoaa, joka vapaasti otti ja antoi.

(Anna-Maija Raittila)

Väsynyt jo olen,lähden, tiedän sen,siksi satakieli, lintu rakastavan sydämen,sano, mikä sanomatta jää,mikä laulamatta jäi,se laula!

(Viljo Kajava)

KARI

EHON

SALO

Valkonauha 27Valkonauha 27Valkonauha 27Valkonauha 27

28 Valkonauha

Äitiydestä isoäitiyteen – naisen tie

Ikävöin sinua, äiti, vaikka

itselläni on lastenlapsia sylissäni.

Ikävöin saada painaa pääni syliisi,

että silittäisit pois elämän lyömät haavat.

Tuntematon

Joka kevät hiipii mieleeni ikävä, oman

äidin ikävä

Oli huhtikuinen pääsiäispäivä, kun saimme yllättävän viestin: äiti on nuk-kunut pois. Tiesin sen päivän tulevan, sillä äiti oli vanha, sairaalloinen ja vä-synyt. Silti sitä oli vaikeaa hyväksyä. Äi-distä oli vaikea luopua. Kävin mielessä-ni monenlaista kauppaa Jumalan kans-sa, vaikka tiesin sen olevan turhaa. Van-ha oli ansainnut leponsa. Kaipaukseni keskellä muistelin usein äitini sanoja: ”Sitten kun omaa äitiä ei enää ole, ty-tär kasvaa naiseksi.” Kauan mietin, mi-tä hän sanoillaan tarkoitti, mutta jo en-nen hautajaisia ymmärsin. Olin sisarus-teni kanssa nyt ensimmäisenä rivissä, sillä kokonainen sukupolvi oli lähtenyt. Olin kasvanut naiseksi.

Kevät tuo meille juhlia: äitienpäivän-kin. Itse ajattelen jokaisen päivän olevan äidinpäivän. Usein voi käydä mielessä, että minulle on annettu erityinen tehtä-vä olla äiti ja isoäiti, vaikka tietää mo-nia lapsettomia, jotka olisivat käsityk-sen mukaan olleet varmaan moninker-taisesti parempia tässä tehtävässä. Har-voin vanhempi kokee olevansa erityisen onnistunut vanhemmuudessaan, mutta aika antaa anteeksi, sillä jokainen on tai-doillaan ja tiedoillaan parhaansa tehnyt.

Jokaisella lapsellakin on jokin tehtävä maailmassa ja vanhemmilla on tehtä-vä kasvattaa näille linnuille siivet lentää maailman tuuliin. Jokainen vanhempi on tehtävässään omanlaisensa persoo-na, johon vaikuttaa oma tausta, persoo-

MAALAUS: HEIKKI HONKALA

Valkonauha 29

nallisuus ja temperamentti. Äidin iloa saa kokea etenkin lasten ollessa pieniä. Miten valtavaa riemua esimerkiksi uuden op-piminen tuottaa lapselle ja äidille! Mikä lämmön hetki on pienten käsien kietou-tuminen kaulaan! Mikä ilo hetki, kun tei-ni pyytää mukaansa seuraamaan koulu-esitystä tai kuulemaan soittoaan matine-assa. Siinä syntyy luottamus ja kasvaa hil-jainen rakkaus. Minä kelpaan!

Jokainen kasvun vaihe kasvattaa se-kä lasta että vanhempaa. Jokainen su-ru, murhe tai vastoinkäyminen lähentää omalla tavallaan ennemmin tai myöhem-min. Moniin kipuihin tulee usein ym-märrys vasta vuosien tai jopa vuosikym-menten kuluttua. Kaikista hetkistä voi iloita yhdessä; niistäkin, jolloin kuljetaan syvien metsien pimennoissa vailla ensim-mäistäkään sanaa. Polku on sielläkin – ja aina valoa kohti. Muistan äitini sanoneen, että harmaista syövereistäkään ei ole kuin yksi tie: ylös, kohti valoa. Elämä opettaa kärsivällisyyttä, äideillekin.

Aikanaan äidin ilo muuttuu isoäidin ilok-si. Hiljainen hämmennys täyttää mielen, kun saa kuulla tulevansa isoäidiksi. En-simmäisen lastenlapsen syntyessä joutuu väkisinkin muistelemaan oman esikoi-sensa alkuvaiheita. Syyllisyys voi nous-ta pintaan, kun katsoo nuorta äitiä hoi-tamassa uusin metodein lapsiaan. Nuo-ret tuntuvat niin osaavilta, viisaammilta. Seuratessa voi tulla mieleen, miten tekisi lähes kaikki asiat toisin, mutta silti alkaa ymmärtää, että on ollut lapsilleen ainoa ja paras äiti. Siihen opastavat lastenlapset, jotka tietämättään kasvattavat isoäitiä uu-delleen äitiyteen, isoäitiyden onneen.

Isoäitinä ei ole enää niitä onnistumisen ja suorittamisen pakkoja, mitä koki nuo-rena äitinä. Isoäiti voi vapaasti heittäytyä hulluttelemaan lasten kanssa, eri tavalla

kuin silloin kun oli lasten kanssa olemi-sen ohessa pyöritettävä arkea. Moni asia jäi vaille huomiota, mutta sen saattaa kor-jata lastenlasten kanssa. Isovanhempana kiinnostus lastenlasten tekemisiin on eri-laista kuin oli omien lasten kanssa. Sil-loin siihen liittyi vastuu; nyt päävastuu on vanhemmilla ja isovanhempi voi olla kas-vatustyössä ja hoitohetkissä tukena luo-massa turvallista taustaa. Itse koen myös sukujen perinteiden ja tarinoiden kerron-nan merkittävänä lastenlapsille. Usein juuri isovanhempien kautta siirtyvät tari-nat, laulut ja lorut seuraaville sukupolvil-le. Vain isovanhemmat voivat viedä seu-raavan sukupolven sukuseikkailulle men-neisyyteen ja siten rakentaa vankat perus-tukset lasten ja nuorten elämään. Se jos mikä on rikkautta!

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Eeva Kilpi

SAARA VAHERJOKI-HONKALA

30 Valkonauha

DIAKONIATYÖSSÄ näköalapaikalla

Kirkon diakonia-työntekijät koh-taavat arjessaan asiakkaita, joi-den ongelmat ovat usein ka-

saantuneet. Työttömyys, sai-raus ja päihdeongelmat sekä erilaiset perhe- ja parisuhteen vaikeudet ovat yleisiä. Toisaal-ta kohtaamme yhä enemmän lapsiperheitä, joissa toinen vanhemmista tai jopa molem-mat ovat töissä, mutta perheen tulot eivät millään riitä katta-maan asumiskuluja, lainan ja kulutusluottojen lyhennyksiä ja lasten harrastuksia tai eh-kä työn kannalta välttämät-tömän auton kuluja. Tiuk-ka, äärimmilleen viety talous ei kestä esimerkiksi kodin-koneen tai auton rikkoontu-mista. Eri-ikäisillä yksinasu-villa, kuten lapsiperheilläkin,

on ongelmia kulutusluottojen kanssa; perinnässä saattaa ol-la hyvin paljon maksamatto-mia lainoja.

Luottotietojen puuttues-sa rahaa ei saa mistään yllät-täviin menoihin, koska luot-tokortteja ei enää ole. Mo-net jättävätkin vuokraa osit-tain maksamatta ja rahoitta-vat näin säästyneillä rahoilla jotain ylimääräistä.

Tarinoita velkaantumisen syntymisestä on yhtä monia kuin asiakkaita. Hyvin usein kuulemme, että vaikeuksiin on luisuttu, luottoja on paik-kailtu uusilla luotoilla ja lo-pulta kuukausitulot eivät yk-sinkertaisesti enää riitä lyhen-nyksiin. Perintätoimistojen ja/tai ulosoton mukaantulon jäl-keen, korot ja ylimääräiset kä-sittelykulut nousevat mahdot-tomiksi hallita. Takuusääti-

ön luoton saaminen edellyt-tää säännöllisiä kuukausitu-loja, ja paikkakunnalla, kuten esim. Porvoossa, ei välttämät-tä ole sosiaalisen luototuksen mahdollisuutta. Kunnan vel-kaneuvonta on ruuhkautu-nut. Velkaneuvojat ovat kyl-lä ammattitaitoisia, mutta asi-akkaan yhteydenoton jälkeen ensimmäinen tapaaminen saattaa järjestyä jopa viikko-jen päähän. Monet ihmiset luottavat siihen, että kyllä täs-tä jotenkin vielä selvitään. Sit-ten vasta laskujen eräpäivien lähestyessä tai ylittyessä ote-taan yhteyttä sosiaaliviran-omaisiin, velkaneuvontaan tai diakoniatyöntekijään.

Muistan tilanteen, jos-sa ulosottomiehet olivat juu-ri saapumassa asiakasperheen luokse häätämään heidät ko-distaan, kun perheen äiti otti

KIRK

ON KU

VAPA

NKKI

/ AA

RNE O

RMIO

Valkonauha 31

diakoniatyöhön ensimmäis-tä kertaa yhteyttä ja kysyi, voisimmeko jotenkin auttaa. Diakoniatyössä löytyy kyl-lä erilaisia ratkaisuvaihtoeh-toja, ja tarvittaessa voimme nopeastikin tehdä päätöksiä. Mutta uuden asiakkaan elä-mäntilanteen selvittäminen ja hänen valtuuttamanaan pa-kollisten taloustietojen saami-nen viranomaisilta kestää kui-tenkin päiviä.

On tärkeää, että taloudel-lisiin vaikeuksiin joutunei-den läheiset ystävät ja suku-laiset kannustavat henkilöi-tä ottamaan ajoissa yhteyttä sosiaalityöntekijöihin, velka-neuvontaan tai diakoniatyön-tekijöihin. Valitettavan usein saattaa kuitenkin olla niin, et-tä velkaantunut ei puhu on-gelmistaan juuri kenellekään, vaan yrittää pitää ns. julkisi-vun kunnossa. Pienellä paik-kakunnalla voidaan pelätä lei-mautumista. Edes puolisot ei-vät aina tiedä toistensa talous-tilanteesta, sillä monilla paris-kunnilla on omat pankkitilit. Mieleeni tulee pariskunta, jos-sa vaimolle tuli yllätyksenä miehen kymmenien tuhansi-en eurojen kulutusluotot. Seu-rauksena oli täydellinen luot-tamuksen menetys ja avioero.

Kokemukseni viranomais-ten välisestä yhteistyöstä on erinomaista, sosiaalitoimen ja velkaneuvonnan sekä asi-akkaan kanssa on pidetty ver-kostokokouksia, joissa katso-taan kokonaisvaltaisesti asi-akkaan elämäntilannetta ja yritetään löytää erilaisia rat-kaisuvaihtoehtoja. Perintätoi-

mistot, ulosottoviranomaiset ja muut laskuttajat ovat usein suostuneet esimerkiksi erä-päivien siirtämiseen eteen-päin tai laskujen osittamiseen useampaan erään. Seurakun-nan työntekijän yhteydenotto laskuttajaan monesti riittää, ja asioiden käsittelyn sävy muut-tuu rakentavaksi. Tukea kirkon diakoniatyön kautta ja odotus käännevaikutuksesta

Diakoniatyö on pääsääntöi-sesti keskustelutukea ja sie-lunhoitoa. Taloudellinen tu-ki mahdollistuu silloin, kun asiakas on jo ottanut yhteyttä sosiaalitoimistoon ja hän saa-puu diakoniavastaanotolle so-siaalitoimen ja muiden viran-omaisten päätösten kanssa. Kysymme aina tulo- ja meno-tietoja sekä esimerkiksi vuok-ran, työttömyystuen ja mah-dollisten KELA:n korvausten tason. Tukena arkeen myön-nämme elintarvikeostolupia kauppoihin. Ostolupien ar-vo on yksinasuvalle 35 euroa, ja arvo nousee talouden hen-kilömäärän mukaan niin, et-tä jo neljän hengen lapsiper-he saa 80 e. Lisäksi voimme joskus kirjoittaa maksusitou-muksia vaatehankintoihin ja erilaisiin tärkeisiin menoihin, esimerkiksi jakamalla kustan-nuksia sosiaalitoimen kanssa.

Suuria elämänkriisejä var-ten seurakunnassamme on oma diakoniarahasto, ja lä-hetämme runsaasti avustus-anomuksia Helsingin hiippa-kunnan ja kirkkohallituksen diakoniarahastoihin sekä lap-

siperheiden harrastusmeno-jen kattamiseksi Tukikummit Ry:hyn.

Pitkällä kokemuksella olen havainnut, että avustussum-man suuruudesta tai pienuu-desta riippumatta, asiakkaat arvostavat diakoniatyön tu-kea paljon. Olennaista on tu-en ajoittaminen oikein ja asi-akkaan kokemus siitä, että hän on tullut kohdatuksi ja kuulluksi.

Avustuksemme ovat tila-päisiä ja niihin liittyy odotus siitä, että jokin käänne tapah-tuisi asiakkaan elämässä. Toi-vomme ns. vipuvarsikäännet-tä, jossa avustuksemme yh-dessä keskustelutuen ja mui-den tahojen tuen lisäksi riit-täisi kääntämään tuensaajan elämänsuuntaa paremmaksi.

Toivon pilkahduksen tarjoaminen

Kirkon ammattitaitoisten ja vahvan kutsumuksen omaa-vien työntekijöiden mahdolli-suus ja voimavarat ovat siinä, että voimme tarjota toivoa tai ainakin läsnäoloamme sekä kuulevat korvat hyvin vaikeis-sa tilanteissa kamppailevien ihmisten elämään. Toisinaan on koskettavaa nähdä, miten ihmiset ylipäätään jaksavat niinkin vaikeissa tilanteissa, välillä ollaan jo yhteiskunnan ja kirkon tukitoimien ulottu-mattomissa. Ajattelen vaikka yksinhuoltajaäitiä, joka tekee pitkiä ja rankkoja työvuoroja arjessa selviytymisen tähden, mutta kaikki palkkatulot me-nevät käytännössä velkoihin ja ulosottoon. Tässäkin tilan-

32 Valkonauha

teessa, kuten monissa muissa-kin, minua erityisesti huolet-taa se, että lasten harrastus-menoihin eivät rahat tahdo millään riittää. Rankimmil-laan vanhemmat joutuvat va-litsemaan, kuka heidän lap-sistaan voi harrastaa. Mielee-ni tulee heti tilanne, jossa per-heen poika haluaisi harrastaa jalkapalloa, mutta mahdolli-suutta siihen ei ole, vaan on jouduttu tyytymään siihen, että sisko harrastaa. Urheilu-seurojen kuukausimaksut ja välinekustannukset ovat kor-keita.

Tavoitteena meillä Por-voossa on ylläpitää mata-laa kynnystä. Vastaanottom-me ovat edelleen täysin avoi-mia, eikä ajanvarausta tarvit-se ennalta tehdä. Tiedotamme palveluistamme perinteises-ti esitteen muodossa ja inter-netissä sekä käymme erilai-sissa tilaisuuksissa kertomas-sa diakoniatyön toiminnoista. Nykyään ihmiset ottavat yhä useammin ensimmäistä ker-taa yhteyttä sähköpostilla tai tekstiviestillä.

Kutsumme asiakkaan mah-dollisimman pian tapaamiseen tai teemme kotikäynnin hänen luokseen, toisinaan yhdessä kunnan sosiaalitoimen perhe-työntekijöiden tai muiden vi-ranomaistahojen kanssa.

Tulevaisuuden mahdollisuudet ja haasteet

Vaikutelmani mukaan hyvin monet suomalaiset luottavat kirkon työntekijöihin, meille

puhutaan luontevasti asiois-ta, jotka ovat arkaluontoisia ja kipeitä. Rohkaisua lähipii-ristä tai vaikka sosiaalityön-tekijältä toki tarvitaan, jotta uusi asiakas saa voimaa tul-la diakoniatyöntekijän luokse. Asiakkuudet esimerkiksi kes-kustelutuen osalta saattavat kestää kymmenenkin vuot-ta, taloudellisen avun osal-ta kontaktien pituus vaihtelee suuresti, toisiaan yksi isompi avustus oikein ajoitettuna on kääntänyt koko elämän suun-nan. Nämä tilanteet ovat suu-ri ilonaihe myös meille työn-tekijöille!

Tutkimusten mukaan suo-malaiset arvostavat kirkon te-kemää sosiaalityötä ja dia-koniatyötä, jossa kristillisten arvojen pohjalta tuetaan ih-mistä täysin hänen taustoihin-sa katsomatta. Väi-tän, että suurella osalla suomalaisis-ta on mielikuva ja luottamus siihen, että tiukassa pai-kassa, ja ihan vaan muutenkin, voi ot-taa yhteyttä dia-koniatyöntekijään.

Tulevaisuudes-sa toivoisin näke-väni ylivelkaan-tuneiden vertais-tukiryhmän, joka voitaisiin toteuttaa kunnallisena yh-teistyönä eri toimi-joiden kesken. Ver-taisryhmistä on saatu hienoja ko-

kemuksia mm. päihdeongel-maisten ryhmistä ja läheisensä menettäneiden sururyhmistä.

Erilaisten katastrofien, esi-merkiksi tulipalon kokenei-den henkilöiden ja perheiden nopeaan ja välttämättömään aineellisten perustarpeiden tukemiseen kirkon perintei-nen avustusjärjestelmä on hie-man kankea ja hidas. Yllättä-vissä onnettomuuksissa järjes-töt ovat pystyneet reagoimaan tehokkaammin, diakoniatyös-sä olemme ensin katsoneet mitä apua katastrofin koke-neet ovat saaneet esimerkiksi vakuutuksen kautta.

PASI NIEMINENKirjoittaja toimii Porvoon suomalaisen seurakunnan

diakoniajohtajana.

Valkonauha 33

Taruterapiassa Satu lähestyy

epäsuorasti teemoja,

joista on vaikea puhua.

(Kajamaa 1998, 127)

aruterapia on kehittämäni kirjal-lisuusterapian muoto, jossa satuja, tarinoita ja myyttejä käytetään tera-

peuttisina välineinä itsetuntemuksen ke-hittämisessä, vaikeiden kokemusten työs-tämisessä ja voimavarojen lisäämisessä. Taruterapia sopii niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Tässä artikkelissa ku-vaan kokemuksiani Suomen Valkonauha-liitossa ohjaamistani aikuisten tarutera-peuttisista Satujen salaisuudet -ryhmistä.

Kirjallisuusterapia kuuluu ekspressii-visiin eli luoviin terapioihin, joita ovat muun muassa kuvataide-, musiikki-, tans-si- ja draamaterapia sekä uusimpina muo-toina valokuva- ja elokuvaterapia. Kirjal-lisuusterapeuttiset kasvuryhmät ovat ai-kuisille suunnattuja ryhmiä, joissa omaa elämää tarkastellaan lukemisen ja kirjoit-tamisen sekä toisten kanssa ajatusten ja kokemusten jakamisen avulla. Ryhmät on suunnattu periaatteessa terveille aikuisil-le, mutta esimerkiksi lievästä masennuk-sesta kärsivät tai keskivaikeasta ja joissa-kin tapauksissa vaikeastakin masennuk-sesta toipuvat ihmiset ovat myös kokeneet ryhmät antoisiksi. Edellinen pätee myös aikuisten taruterapiaryhmiin.

Viitekehykseni on taruterapiaryhmis-sä ratkaisukeskeinen ja kirjallisuustera-peuttinen. Ryhmät tarjoavat osallistujille mahdollisuuksia rakentaa uudelleen elä-mänsä tarinoita, uusista näkökulmista ja itselleen ja lähipiirilleen ymmärrystä luo-den ja elämään tulevaisuuden toivoa ja voimaantumista tarjoten.

Taruterapiaryhmissä lähdetään liik-keelle kansansaduista ja edetään taidesa-tuihin. Mahdollisuuksien mukaan jäsenet voivat esittää omia satutoiveitaan. Tehtä-vänannot pienten tekstien kirjoittamiseen vaihtelevat. Osaan tehtävistä liittyy musii-kin ja liikkeen kautta saatavia virikkeitä. Myös pieniä draamallisia harjoituksia voi-daan kokeilla. Tekstien jakaminen on va-paaehtoista. Lukemisen sijaan on mahdol-lista kertoa, mistä aiheesta on kirjoittanut ja ajatuksiaan siihen liittyen. Keskustelu ja kokemusten jakaminen ovat keskiössä.

Sadut hoitavat hellävaraisesti

Satujen ja myyttien hoidollisuus lienee ollut tiedossa niin kauan kuin ihminen on kertonut satuja ja tarinoita. Vanhim-mat satuaihelmat on pystytty jäljittämään muinais-Egyptiin saakka (Apo 2001). Sa-

T

on taikaa

34 Valkonauha

tujen tarve on ollut erityisen korostunut sellaisissa yhteisöissä, joiden elämänolot ovat olleet raskaat ja epätyydyttävät, fyy-sisten ja psyykkisten paineiden rajoitta-mat (Apo 1986). Kansansaduilla on ollut paitsi tiedonvälityksen ja opetuksen sekä sukupolvien toisiinsa liittämisen tehtävä myös hoidollinen ja sitä kautta terapeut-tinen tehtävä.

Varhainen etappi satujen hoidollises-ta käytöstä löytyy vanhasta hindulaisesta lääketieteestä. Se neuvoi tarjoamaan sai-raille satuja mietiskeltäviksi. Ajateltiin, että satu antoi vertauskuvallisen muo-don heidän persoonallisille ongelmilleen ja että sen avulla he saattoivat nähdä sel-västi sekä oman elämänsä umpikujat et-tä mahdollisuudet niistä selviämiseen. Samalla tavalla kuin sadun sankari löy-

tää tiensä ongelmien viidakosta, myös sairas ihminen voi löytää rat-kaisun ongelmilleen, päästä epä-toivostaan ja löytää itsensä. (Bettel-heim 1976/1992; ks. myös Mäki & Arvola 2009.)

Kansansatua on verrattu antii-kin Kreikan aikaan liittyvään kat-harsiksen käsitteeseen ja kathar-siksen eli puhdistumisen koke-mukseen, jossa kielteisiä tunteita työstetään. Mitä voimakkaamman tunteen satu ihmisessä herättää – antaen samalla mahdollisuuden sen työstämiseen – sitä terapeuttisempi se on. (Brudal 1986.)

Satujen hoidollisuuden elementeistä

Kansansaduissa ja myyteissä piilee paradoksi: Ne eivät kuvaa suoraan todellista elämää. Silti ne auttavat kuulijaa, lukijaa ja kertojaa ym-

märtämään todellisuutta ja elämää sii-nä. Saduista löytyy myös haasteita, jotka vievät kehitystä eteenpäin. Saduissa hui-jataan, kidutetaan ja tapetaankin julmil-la tavoilla, mikä kuvaa symbolisesti niitä hämmennyksen, kärsimyksen ja luopu-misen kokemuksia, joita jokainen kohtaa elämässään ja joutuu käymään läpi. Satu-jen onnellinen loppu kuitenkin antaa toi-voa tulevaisuuteen. Taruterapiaryhmissä osallistujat pääsevät satujen kautta käsit-telemään hämmennyksen, kärsimyksen ja luopumisen kokemuksiaan ja voivat löy-tää uusia näkökulmia elämään ja päästä näin eteenpäin kehityksessään.

Klassikon aseman saavuttaneet sadut ovat psykologisesti palkitsevia. Niissä kä-sitellään voimakkaita tunteita herättäviä pelkoja ja toiveita. Tällaisia aihelmia ovat

KUVA KATINKA TUISKUN KIRJASTA KUUN JA AURINGON LAPSET

Valkonauha 35

muun muassa arkitodellisuuden ylittämi-nen, perhekonfl iktit, turvattomuuden ko-kemukset, auktoriteetin haastaminen ja parinmuodostuksen onnistuminen. Hy-vissä saduissa oikeus ja totuus toteutuvat: heikoin ja halveksituinkin nousee voit-tajaksi ja korskeat ja pelottavat hahmot alennetaan ansaitsemalleen paikalle. Sa-tujen tarjoamalla toivolla ja lohdulla voi-daan nähdä yhtymäkohtia uskonnon tar-joamiin aineksiin. (Apo 2001.)

Sadut hoitavat lapsen mieltä helläva-raisesti hänen sitä välttämättä itse huo-maamatta. Sadut antavat mahdollisuuden luoda mielikuvia ja auttavat herättämään tunteita. Ne myös ruokkivat unelmia, jot-ka ovat elämässä eteenpäin menemiselle ehdottoman tärkeitä. Vaikka aikuiset ta-ruterapeuttisessa ryhmässä ovat tietoisia näistä seikoista, sadun hoidollisuus toteu-tuu monella tapaa heidän sitä joka hetki tietoisesti miettimättä ja parhaiten juuri niinä hetkinä, joina he heittäytyvät sadun maailmaan kokemaan ja havainnoimaan. Toki tietoisella analysoimisella, näkökul-mien vaihdolla ja asioiden tarkoitukselli-sesti positiivisiksi kääntämisellä on mer-kittävä osuus aikuisten kanssa työsken-neltäessä.

Ei ole mitään hätää

Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä vaan kä-sitykset, jotka meillä on näistä asioista (Epiktetos).

Näkökulman vaihtaminen on pait-si vanha ja jo antiikin Kreikan ajalta tut-tu tapa. Filosofi Epiktetos uskoi, että nä-kökulman vaihtaminen on kuin Her-meen taikasauva, joka muuttaa kullak-si kaiken, mihin sillä kosketaan. (Matti-la 2006/2011.)

Klassikkokansansadut ”Punahilkka”, ”Ruusunen”, ”Tuhkimo” ja ”Lumikki” tarjoavat paljon mahdollisuuksia näkö-kulman vaihdoksiin. Tätä kokeiltiin ryh-mässä ”Punahilkka”-sadun äärellä: ryh-män jäsen valitsi ruohon näkökulman. Ruoho kykeni tuntemaan henkilöiden luonteet. Se oli kuin antiikin ajan kuoro, kollektiivinen olento, joka tietää, tuntee ja muistaa kaiken. Ruoho viestitti keksijäl-leen: ”Ei ole mitään hätää.” Keskustelus-sa ryhmän kanssa syntyi lisäoivallus, että ruoho saa voimansa ihmisistä, jotka kuo-levat maan poveen. Tästä syntyi yhdessä jaettu merkitys, että elämä kulkee omaa rataansa juuri niin kuin sen kuuluukin. Kaikella on aikansa ja paikkansa ja jokai-nen on elämässään turvassa.

Kuningattareen ulkoistettu aggressio

Yksi ryhmän jäsenistä toi ryhmään in-ternetistä löytämiään hyvinkin brutaa-leja, versioita vanhoista kansansaduista. Ne herättivät ryhmässä paitsi hilpeyttä ja hämmästystä myös oivalluksia. ”Ruu-susen” vanhassa versiossa kuninkaalla on suhde nuoreen Ruususeen ja heillä on kaksi lasta. Kuningatar on tästä kateel-linen ja palkkaa vakoojan Ruususen pe-rään. Sadun löytänyt nainen kertoi ul-koistavansa kuningattareen omaa aggres-siotaan, jota ei pysty muutoin ilmaise-maan.

”Tuhkimo”-satu, jonka ensimmäinen muistiin kirjoitettu versio on Kiinasta 9. vuosisadalta jKr., käsittelee Bettelheimin (1976/1992) mukaan sisaruskateutta. Tuh-kassa makaaminen nähdään vertauksena sisaruskateudesta ja siitä, että yksi sisa-ruksista on halveksittu ja vähäarvoisem-pi kuin muut. Se kertoo myös nöyryyte-tyn noususta kunniaan ja siitä, kuinka ih-

36 Valkonauha

misen todellinen arvo lopulta huomataan. Satu ravitsee toivoa hyvyydestä. (Bettel-heim 1976/1992; ks. myös Arvola & Mä-ki 2009.)

Näihin teemoihin ”Tuhkimo”-satu vie myös taruterapiassa. Jäsenet kertovat lap-suuden kokemuksista sisarusten kans-sa sekä muistoja vanhempien avioerosta, puoliorpoudesta ja isän puutteesta. Sur-raan sitä, että isä ei ollut puolustamassa. Joku kysyi ryhmässä omaan lapsuuden kokemukseensa samas-tuen: ”Miksi uusi vai-mo on isälle tärkeämpi kuin minä?” Oltiin sen kokemuksen äärellä, et-tä elämässä ei voi pyy-tää apua sisaruksilta. Jo-ku koki, että ei ole tullut nähdyksi perheessään ja että vain röyhkeät tule-vat nähdyksi. Yhteisen jakamisen ja nähdyksi tulemisen äärellä vasta-painoksi etsitään koke-muksia ja varmuutta sii-tä, että apua löytyy kui-tenkin jostakin, jos sitä ei voi saada sisarilta tai isältä.

Lupa myrskytä

Psykiatrian erikoislää-käri ja kuvataidetera-peutti Katinka Tuiskun (2008) kirjoittama ja ku-vittama satukirja Kuun ja Auringon lapset niin sanotusti räjäyttää pan-kin ryhmän kaaressa. Kirjan kauniit ja herkän väriset akvarellit ja kau-niisti soljuva kieli saa-vat joukon kuin joukon haltioituneeseen tilaan, myös keskittymisvaike-

uksista kärsivät lapset. Taika laskeutuu myös aikuisten ryhmiin, kun luen heille sadun ääneen. Sadussa äiti Kuu ja isä Au-rinko eivät enää mahdu samalle taivaan-kannelle. He riitelevät ja eroavat. Lapset Ambra ja Indigo joutuvat erilleen, toinen isän ja toinen äidin luo. Kaiken aikaa he kaipaavat jotakin, puuttuvaa puoliskoaan, kunnes aamunkoitteessa sattumalta ta-paavat toisensa ja löytävät yhteyden. Satu voi kertoa lapselle ja yhtä lailla aikuiskuu-

KUVA KATINKA TUISKUN KIRJASTA KUUN JA AURINGON LAPSET

Valkonauha 37

lijalle avioerosta tai sadun tapaan mistä tahansa eroon joutumisen kokemuksesta.

Satu synnyttää ryhmissä upeita teks-tejä, yhtä upeita katkelmia kuin alkupe-räisteksti. Moni lähtee tutkimaan omaa lapsuuden perhettään ja asemaansa sii-nä. Yksi jäsenistä kirjoitti kauniin teks-tin, jossa hän kuvaa itseään pienenä pilve-nä, joka ei pilviperheessä saanut nostattaa myrskyä, vaikka pikkusisko kyllä myrs-kysi milloin halusi. Tämän sadun myötä hän pääsi käsittelemään jo ryhmän tulo-haastattelussa esille nostamaansa teemaa näkyväksi tulemisesta ja tunteiden ilmai-semisesta, hänelle vaikeista asioista. Vaik-kei jäsen tässä ryhmässä vielä suorastaan myrskynnyt, hän alkoi saada otetta tun-teisiinsa ja niiden ilmaisuun.

Naurua ja oivaltamisen iloa

Vaikka taruterapiaryhmissä liikutaan usein syvillä vesillä, niihin mahtuu myös naurua ja oivaltamisen iloa. Näen ryhmän päättyessä voimaantuneita ihmisiä ja ih-misiä, jotka ovat joko päässeet pitkässä ja monivaiheisessa itseksi tulemisen proses-sissaan aimo askeleen eteenpäin tai ovat astuneet hyvälle polulle kohti tuota muu-tosta. Ratkaisukeskeisin termein kaikki ovat siirtyneet uhrista selviytyjiksi. Mo-nessa on havaittavissa kukoistajan piir-teitä. He ovat löytäneet inhimillisen ole-muksensa jalokiviä, joita kukin lähtee maailmalle hiomaan omalla tavallaan.

SILJA MÄKI

Kirjoittaja on psykoterapeutti, kirjallisuustera-peutti ja kirjalli-

suusterapia-kouluttaja.

Lähteet:

Apo, Satu (1989) Ihmesadun rakenne. Juoni-en tyypit, pääjaksot ja henkilöasetelmat sa-takuntalaisessa kansansatuaineistossa. Hel-sinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Apo, Satu (2001) Klassinen satutraditio. Teoksessa Suojala, Marja & Karjalainen, Maija (toim.) Avaa lastenkirja. Johdatus las-tenkirjallisuuden lajeihin ja käyttöön. Hel-sinki: Lasten Keskus, 12–29.

Arvola, Pirjo & Mäki, Silja (2009) Mitä las-ten ja nuorten kirjallisuusterapia on? Teok-sessa Mäki, Silja & Arvola, Pirjo (toim.) Satu kantaa lasta. Opas lasten ja nuorten kirjalli-suusterapiaan 1. Helsinki: Duodecim, 12–21.

Bettelheim, Bruno (1976/1992) Satujen lu-mous, merkitys ja arvo. Suom. Rutanen, Mirja. Porvoo: WSOY.

Brudal, Paul Jan (1986) Sagan och det omed-vetna språket. Psykologi och symbolbilder i folksagorna. Ruotsinnos E. Ståhlmarck. Fal-köping: Nordstedts.

Kajamaa, Ritva (1998) Sadut lapsen psyyk-kisen terveyden edistäjinä. Teoksessa Saari-nen, E. (toim.) Sairaan ja vammaisen lapsen hyvä elämä. Helsinki: Lastensuojelun Kes-kusliitto, 125–133.

Mattila, Antti S. (2006/2011) Näkökulman vaihtamisen taito. Porvoo: WSOY.

Mäki, Silja & Arvola, Pirjo (2009) Satu hoi-taa lapsen mieltä. Teoksessa Mäki, Silja & Arvola, Pirjo (toim.) Satu kantaa lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 1. Helsinki: Duodecim, 22–44.

Tuisku, Katinka (2008) Kuun ja Auringon lapset. Kuvitus Katinka Tuisku. Kärkölä:

Pieni Karhu.

Valkonauha 37

PIRJ

O SI

PILÄ

38 Valkonauha

Eemilän Koti-museo sijaitsee 5-tien varrella,

Humalajoella, Leppä-virran ja Kuopion ra-jalla (Sotkanniemen-tie). Museo on Annelija Martti Sikasen yksi-tyisomistuksessa, elä-kepäivien harrastus, myös pojan perhe on mukana harrastukses-sa. Tila on osa suurem-paa perintötilaa, mut-ta maa-alueet ovat olleet isännän isoäidin suvulla ilmeisesti vuonna 1788 suoritetus-ta Isostajaosta lähtien.

Museoon on koottu talonpoikaisesine-kokoelmat, käsittäen noin 2500 esinettä. Suurin osa esineistä on isäntäväen lapsuu-den kodeista, mutta naapurit, sukulaiset, ystävät, tuttavat jopa tuntemattomatkin ovat halunneet tuoda omia vanhoja esi-neitään talteen.

Maalaistalon pihapiirissä on käsityö-aitta, navetta, ennen EU-aikaa. Esillä on metsätaloutta, hevostaloutta, hevosajo-neuvoja ja -työkoneita, maanviljelyä, metsästystä, kalastusta ja urheilua. Lisäk-si on suutarin ja puusepän työhön liitty-vää esineistöä, sekä kankaan kudonta ja

pyykinpesu. Esineis-tö kertoo torppareiden ja talonpoikien elämäs-tä viiden sukupolven ajalta 1800-luvun alus-ta 1970-luvulle. Elämä on ollut vaatimatonta. Kovalla työllä, hartia-voimilla on toimeentu-loa hankittu metsistä ja pelloilta. Kekseliäisyyttä käyttäen on tehty ensin työkalut, joilla on val-mistettu tarve-esineitä.

Erilaisilla kädentaidoilla on perheitä vaa-tetettu ja koteja kaunistettu.

Punaisessa tuvassa voi istahtaa ja aistia menneen ajan kiireettömästä mummon mökin tunnelmasta iloineen ja suruineen.

Lapsille on leikkimökki 1940-luvun kalusteilla, ja nukkekokoelmat.

Liiterikahviossa voi nauttia kahvit ko-tileivonnaisen kera siellä on myös vaih-tuva taidenäyttely. Pikku puodista löytyy paikallisten käsityön harrastajien töitä.

Museo on avoinna 18.6.–17.8. to–la klo 11–16, muina aikoina sopimuksen mukaan puh. 044 362 2140

ANNELI SIKANENKuvat: Anneli Sikasen kotialbumi

Eemilän Kotimuseo

Valkonauha 39

Onni on taivas, jonka alla kaikki kasvaa

Suomen Valkonauhaliiton toimintaa esitellään Kirkkotorilla! Kouvolan Kirkkopäi-

vien Kirkkotorilla järjestöt, yhteistyökumppanit ja alueen yrittäjät esittelevät toi-

mintaansa ja palvelujaan Kirkkopäivä-vieraille. Kouvolan Kirkkotori on kävelykatu

Manskin ja tapahtumien välittömässä läheisyydessä – Kaupungintalolla. Suomen

Valkonauhaliiton osaston löydät valtuustosalin 2. kerroksesta (pöytä B 22).

Tapaamisiin Kirkkopäivillä!

Tervetuloa Päihdepäiville Helsingin Kulttuuritalolle 19.–20.5. 2015 viettämään

loppukevään iloisia seminaaripäiviä. Myös Suomen Valkonauhaliitto esittelee

päivillä toimintaansa!

TOIVOTAMME HYVÄÄ KESÄÄ VALKONAUHA-LEHDEN LUKIJOILLE!IRJA

ESKE

LINEN

Eläv

iä s

anoj

a H erra Jeesus Kristus!Kiitämme kasvun ihmeestä,

joka kimmeltää ja vihannoi.Kiitämme keskeneräisyyden vaikeasta lahjasta,josta tiedämme että mekin yhä kasvamme.Kasva sinä meissä suureksi, Jeesus!Suojele äitien haurautta, suojele nuorten kiihkeyttä,suojele lasten haavoittuvuutta.

Sinä, joka löydät itsellesi sijan siitä missäme olemme pieniä ja avuttomia,pidä huolta elämämme heikoista kohdista.Valmista niistä itsellesi leposija.

Anna-Maija Raittila

K un valot sammuvat, kun pimeys tunkeutuu lähelle,on Jumala kuitenkin kanssamme rakkaudessaan,

lähempänä kuin me näemme ja ymmärrämme.Lähtekäämme rauhassa.

Gudstjänster under kyrkoåret, suom. Tomi Valjus

H erra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.

Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi.Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.

Psalmi 86: 1, 11

N iinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte

uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.

Mark.11:24