KASA 1.1

”Voiko demokratiaan ja kansalaisuuteen kasvattaa?”

16.9.2014

Tuukka Tomperi

Luentomateriaalit ja lisätietoa:

kriittinenpedagogiikka.wordpress.com

Jaetaan kysymys kahtia:

1. Voiko kansalaisuuteen kasvattaa?

Voi. Ja itse asiassa siihen kasvetaan vääjäämättä

jopa ilman tietoista pyrkimystä.

2. Voiko demokratiaan kasvattaa?

Voi. Mutta onnistuuko se? Ja mitä se edellyttää?

Toisin kuin kansalaisuuteen kasvattaminen,

demokratiaan (tai demokraattisuuteen)

kasvaminen ei tapahdu itsestään.

Aluksi Yhteisö/yhteiskunta jatkaa olemassaoloaan vain siten,

että uudet yksilöt kasvavat sen jäseniksi ja alkavat

ylläpitää sen käytäntöjä, arvoja ja perinteitä yksilöt

sosiaalistuvat, yhteiskunnallistuvat

kasvuprosessissaan

Jo varhaisimmat kirjalliset lähteet osoittavat, että tämän

prosessin merkitystä on pohdittu alusta saakka yhtenä

kasvatuksen tärkeimmistä peruskysymyksistä

Platon ja Aristoteles:

Platon: Valtio (n. 390–380 eaa.) – No niin, myönnätkö, ettei tämä mitä olemme puhuneet valtiosta

ja yhteiskuntajärjestyksestä ole pelkkää toiveajattelua? Sen toteuttaminen on mahdollista vaikka vaikeaa, ja ainoa tapa on se jonka olemme tässä esittäneet: että valtiossa hallitusvalta joutuu todellisille filosofeille, yhdelle tai useammalle, jotka torjuvat nykyiset kunnianosoitukset alentavina ja tyhjänpäiväisinä, arvostavat sen sijaan suuresti kaikkea oikeaa ja siitä koituvaa kunniaa ja pitävät kaikkein tärkeimpänä ja välttämättömimpänä oikeudenmukaisuutta, jota he noudattavat ja edistävät järjestäessään valtionsa olot uuteen uskoon.

– Millä tavoin? – He lähettävät kaikki yli kymmenvuotiaat kansalaiset maaseudulle,

mutta pienet lapset he ottavat huostaansa, saattavat heidät eroon vanhempiensa elintavoista ja kasvattavat heidät omien, edellä kuvattujen tapojensa ja lakiensa mukaisesti. Näin he saavat nopeimmin ja helpoimmin aikaan sellaisen valtion ja yhteiskuntajärjestyksen kuin olemme kuvailleet, ja menestyessään nämä myös hyödyttävät eniten sitä kansaa, jonka keskuudessa ne ovat syntyneet.

(Valtio 540d–541a. Teokset IV.)

Aristoteles: Politiikka (n. 340–330 eaa.)

”Kukaan ei kiistä, etteikö lainsäätäjän olisi kiinnitettävä erityistä huomiota nuorison kasvattamiseen. Niissä valtioissa, joissa näin ei tehdä, valtiomuoto kärsii vahinkoa. Kansalaisia on kasvatettava valtiomuodon mukaisesti, sillä kullekin valtiomuodolle ominainen luonne pitää valtiomuotoa voimassa ja oli alun pitäen sen muodostamisen perusta, kuten kansanvaltainen luonne kansanvallalle ja harvainvaltainen harvainvallalle. … Koska koko valtiolla on yksi päämäärä, on ilmeistä, että kaikille tulee antaa yksi ja sama kasvatus ja että sen järjestäminen kuuluu yhteisölle eikä yksityisille… Yhteisten asioiden hoitoon tarvitaan yhteistä harjoitusta. Ei pidä ajatella niin, että kansalaiset kuuluvat vain itselleen, vaan niin, että kaikki kuuluvat valtiolle, sillä jokainen on valtion osa.”

(Politiikka, VIII kirja, 1. luku.)

Muistutus:

kasvatuksen ja sosialisaation käsitteet

Sosialisaatio on sukupolvien välistä vuorovaikutusta, jossa

- Yksilö kehittyy aikuiseksi ihmiseksi ja tietyn yhteisön/yhteiskunnan jäseneksi: oppii toimimaan yhteisöllisten normien ja odotusten mukaisesti

- Yhteisö/yhteiskunta siirtää uusille sukupolville käytäntöjä, arvostuksia, perinteitä jne.

- Kulttuuripiirteet ja -perinteet jatkavat olemassaoloaan uusissa sukupolvissa

Sosialisaatiota saavat aikaan kaikki yhteiskunnan instituutiot ja toiminnot, esim.: perhe, koulu, media, poliittinen järjestelmä, oikeuslaitos, uskonto ja kirkko, kulttuuri jne.

Sosialisaatiota voi kuvata myös maailmankuvan omaksumiseksi: vallitsevan yhteiskunnan ja kulttuurin ideologia sisäistetään yksilön omiksi käsityksiksi maailmasta, yhteiskunnasta, ihmisistä ja hänestä itsestään

’Sosialisaatiota’ ja ’kasvatusta’ on vaikea määritellä käsitteinä tarkasti toisistaan erilleen, mutta voi esim. ajatella, että niissä samoja ilmiöitä katsotaan hieman eri näkökulmista:

- sosialisaatio on kaikkialla läsnä oleva (rakenteellinen) prosessi, mutta kasvatus (yksilöiden, yhteisöjen) tekoja ja toimintaa

- sosialisaatio kohdistuu kaikkiin ja on kasvotonta, mutta kasvatus on suhde, josta voi erottaa kasvattajan ja kasvatettavan

- sosialisaatio tapahtuu enimmäkseen tiedostamatta, mutta kasvatus on tietoista ja tarkoituksellista toimintaa

- sosialisaation suunnat ovat enimmäkseen ennalta määrättyjä ja ”sokeita”, mutta kasvatuksen tavoitteet asetetaan harkitusti

Kasvatus on siten sekä osa sosialisaation toteutumista että mahdollisuus muuttaa sosialisaation kulkua

Osa 1: Kansalaisuuteen kasvattaminen

Sosialisaatio jokainen yhteiskunta tuottaa sellaiset yksilöt, joita se tarvitsee jatkaakseen olemassaoloaan

Nykyisissä kansallisvaltioiksi muodostuneissa yhteiskunnissa tämä tarkoittaa samalla, että kukin valtio tuottaa sellaisia kansalaisia, jotka ylläpitävät valtion rakenteita ja yhtenäisyyttä

kansalaisuuteen kasvaminen (sosiaalistuminen) tapahtuu siis hyvin paljolti vääjäämättä ja lähes automaattisesti

Tässä tapauksessa sosiaalistuminen tarkoittaa nationalismin ideologian sisäistämistä.

Nationalismin ideologia tuo ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa 1700-, 1800- ja 1900-lukujen aikana mukanaan voimakkaan oletuksen seuraavien asioiden kuulumisesta tiiviisti yhteen:

valtio = kansakunta = kansalaiset = kaikki yksilöt

valtio = kansakunta = kulttuuri = etnisyys = kieli

valtio = kansallisuus = kansalaisuus

(Huom.: todellisuudessa kuitenkaan missään valtiossa ei elä eikä ole koskaan elänyt vain yhtä kieltä puhuvia, yhtä etnistä taustaa olevia ja yhden saman ”kansallisen kulttuurin” jakavia ihmisiä!)

Eric Hobsbawm (Nationalismi, suom. 1999):

Nationalismi aatteena edeltää kansakuntia (nations) todellisina populaatioina

’Kansakunnalle’ ei ole luonnollista, selvää määritelmää → kansakunta on aina ”rakennelma”, kulttuurisesti ja poliittisesti rakennettu kokonaisuus, jota koskevia käsityksiä ja uskomuksia ylläpidetään jatkuvasti

Oman historian ”väärintulkinta” ja ”muistamattomuus” ovat olleet kansakunnan olemassaolon ehtoja historiaa on yksinkertaistettava ja kärjistettävä, jotta voidaan vahvistaa oletusta ’kansakunnasta’

Benedict Anderson (Kuvitellut yhteisöt, suom. 2007):

Kansakunta on ”kuviteltu yhteisö”

→ tunteen ja ajattelun tasolla koettu yhteenkuuluvuus jonkin sellaisen kanssa, joka ei koskaan ole konkreettisesti läsnä ja jota ei voi suoraan kokea ja joka on olemassa näin ollen ennen muuta mielikuvien tasolla

Ernest Gellner (Nations and Nationalism, 1983):

”Kansakunnat luonnollisena, jumalan määräämänä tapana luokitella ihmisiä, perittynä poliittisena kohtalona ovat myytti;

nationalismi, joka joskus muuttaa aiemmin olemassa olleet kulttuurit kansakunniksi, joskus keksii niitä ja usein hävittää aikaisemmat kulttuurit: se on todellisuutta.”

Kansallisen yhtenäisyyden kuvitelmaa tuotettiin ja tuotetaan edelleen vahvasti koulutuksella

Nationalistisen aikakauden tyypillisiä koulutussisältöjä:

kansallinen kieli ja kirjallisuus

oman valtion historia ja maantiede

kansallinen kulttuuri, kansanperinteet, kulttuuriperinteet

yhteiskunnallinen kansalaiskasvatus

uskonnollinen kasvatus/ uskonnonopetus

”Koulutusta on kautta historian käytetty ennakkoluulojen, stereotypioiden ja yksipuolisen kuvan synnyttämiseen tai vahvistamiseen – joko tietoisesti tai tiedostamatta”.

(Rauni Räsänen, ”Etninen moninaisuus koulujen haasteena”, Kenen kasvatus?, 2005)

Mutta mitä nationalismista seurasi?

”On laskettu, että 1900-luvulla 183 miljoonaa ihmistä on kuollut ihmisten tekemien päätösten takia. Se tarkoittaa, että vuosisadalla on otettu hengiltä useampi ihminen kuin kaikkina aikaisempina aikoina yhteensä.”

(Peter Englund, Kirjeitä nollapisteestä, suom. 2000)

Keskeisenä taustatekijänä 1800-luvun kansallishenki, kansakuntia koskevien mielikuvien luominen, kansallisvaltioiden rakentaminen, kansallisvaltioiden keskinäinen vastakkainasettelu, me vs. muut -ajattelu, tarkoituksellisesti paisutettu nationalismin kansallismielinen ideologia

Kärjistyneinä esimerkkeinä nationalismista ja kansalaiskasvatuksesta & ideologioista ja indoktrinaatiosta 1900-luvun totalitaariset valtiot

Seuraavassa muutamia kuvia Natsi-Saksan kuuluisasta kansalaiskasvatushankkeesta: Hitlerjugend (kuvalähde: Wikimedia Commons)

Kuvien kautta voi miettiä kansalaisuuteen kasvattamisen ja sosiaalistamisen keinoja ja muotoja

Kuvat tuntuvat esittävän ääri-ilmiöitä ja vaikuttavat historiallisesti etäisiltä.

Mutta eikö vastaavia ilmiöitä ole hyvin helppo löytää tästä päivästä?

Esim. kansalliset myytit, symbolit (liput), rituaalit, yhteenkuuluvaisuuden tunteen korostaminen, me vs. muut -ajattelu, voiman ja kovuuden ihannointi, yhdenmukaiset ulkonäköihanteet, johtavien yksilöiden idolisointi jne.

Seuraavassa pari esimerkkiä urheilun piiristä.

Google-kuvahaku termillä ”football supporters”:

https://www.google.fi/search?q=football+supporters&num=50&rlz=1C1LENP

_enFI461FI461&es_sm=93&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=GC0XVJ_ZE-G_ygO-zIKQAw&ved=0CAgQ_AUoAQ&biw=1440&bih=732

Mikey Wilson (5 v.), 2002, Feyenoord–

Dortmund-ottelu

Jalkapalloilija Giorgos Katidis (synt. 1993),

kuva vuodelta 2013 AEK Ateenan ottelusta

Ei kuitenkaan oman väitteensä mukaan tajunnut tekevänsä Hitlerin Saksaan viittaavaa natsitervehdystä (tai ainakaan ensisijassa tarkoittanut sitä sellaiseksi)

sen sijaan hän oli mitä todennäköisimmin omaksunut sen Kreikassa talouskriisin aikana kannatustaan voimakkaasti lisänneeltä Kultainen aamunkoitto -puolueelta, joka on taustaltaan äärioikeistolainen.

Kultainen aamunkoitto perustettiin 1985 ja sillä oli suoria yhteyksiä sekä Kreikan kumottuun oikeistodiktatuuriin että historialliseen natsi-ideologiaan. Puolueeksi se hyväksyttiin 1993.

”Valmis kuolemaan Kreikan puolesta!”. Kultaisen

aamunkoiton mielenosoituskulkue 2012.

Kultaisen aamunkoiton vaalikannatus:

Vaalivuosi Äänet Kannatus-

prosentti

1996 4 537 0,1%

2009 19 636 0,29%

2012 (toukokuu)

440 966 6,97%

2012 (kesäkuu)

426 025 6,92%

2014 (Eurovaalit)

536 442 9,40%

EU-maiden työttömyysasteet, kesäkuu 2014. Kreikka viimeinen

oikealla (EL=Hellas)

Nuorisotyöttömyys EU:ssa (alle 25-vuotiaat)

Kreikan nuorisotyöttömyys korkeimmillaan 61,5% (2013);

viimeisimmissä tilastoissa 53,1% (toukokuu 2014).

(Eurostat: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php/Unemployment_statistics)

Natsitervehdys & nationalismi eivät kuitenkaan ainoita ideologisia elementtejä edellä näkyneissä kuvissa:

50 cent: Get Rich or Die Tryin’ (2003; 12 milj. myytyä kpl.)

” If I can't do it, homie, it can't be done Now I'ma let the champagne bottle pop I'ma take it to the top Fo sho I'ma make it hot, baby”

“I'm in the Benz on Monday, the BM on Tuesday Range on Wednesday, Thursday I'm in the hooptay Porsche on Friday, I do things my way Vipe or Vette, I tear up the highway”

“Roll in the Benz with me, you could watch TV From the backseat of my V, I'm a P-I-M-P Girl we could pop some champagne and we could have a ball We could toast to the good life, girl we could have it all”

Erikoiset elämät luo erikoisii ihmisiä,

oon yksi heistä, anna jalat maassa silti pitää.

Nuori, tyylikäs ja varakas,

ne sanoo et mä räppään vaan

naisist, autoist ja rahasta.

Mutsi kysy, luuletsä olevas James Bond,

sanoin, emmä tiedä,

mut jotain samaa meis on.

Painoin ohituskaistaa niin et taas kortti meni,

silti poliisi komeest autosta vaan onnitteli.

Jouduin kirjottaa nimmarin ja viiden tonnin

shekin,

jatkoin festareille, korkkasin bollingerin.

Cheek, Timantit on ikuisia (2013)

Rusetti suoraan, rakastan elää

reunalla,

panna ja juhlia, samalla mennä

keulalla.

Kaataa vodka martinei, kaahaa aston

martineil,

momentumii vaan on valmiiks meil.

Voin lähtee tänään ritz-carltonista

ottaa huoneen,

mul on kiire elää vaikka Huominen ei

koskaan kuole.

Saatan herää Miamissa, rullaa illal

Damissa,

deittaamas daamei, joita sä kuolaat

instagramissa.

Tää, ei tuu poistuu täältä koskaan.

Woo-oo-oo-oo

Timantit on ikuisiaaa-a-aa.

Kapitalistisen kulutuskulttuurin synty 1900-luvun alkuvuosikymmeninä:

- tuotannon tehostumisen yksi seuraus oli, että kysynnän eli kulutuksen piti kasvaa, jotta talous jatkaisi kasvuaan

- työläisiä eli ”tuottajia” alettiin muokata ”kuluttajiksi”

- kapitalistisen järjestelmän voima tehostui, kun se mainonnan, markkinoinnin ja massakulutuksen muodossa läpäisi työläisten yksityisen elämän, perheen ja vapaa-ajan syntyi ihmiskuva, jossa ”hyvän elämän” voi hankkia rikastumalla ja kuluttamalla oikein

Ei pelkästään yhteiskunta vaan myös yksilöt ”läpikapitalisoituneita”

Eli kuten todettua:

Jokainen aikakausi/yhteiskunta tuottaa ”tarvitsemansa” ihmistyypin

= sosialisaatio

Kapitalismia ennusti sosiologi Max Weber (1864–1920) tulevaisuuden ”koneistoksi” ja ”rautahäkiksi” jo 1904. Weberin mukaan talousjärjestelmä muokkaa ihmisten mentaliteetin ja elämäntavan:

”Tämä talousjärjestys määrittää nykyään kaikkien eikä vain talouden ammateissa toimivien yksilöiden elämäntyylin ja lisäksi vastustamattomalla pakolla. Ihminen syntyy koneistoon, ja meno jatkuu ehkä siihen saakka, kunnes viimeinenkin sentneri fossiilista polttoainetta on hehkunsa hehkunut.”

(Max Weber, Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, 1904)

nationalismi & kapitalismi =

”isänmaa tai kuolema” & ”rikastuminen tai kuolema”

Get rich or die tryin -ihmiskuva + Talouskriisi, työttömyys ja toivottomuus +

Kiihkonationalismi

= ?

2. Demokratiaan kasvattaminen

Kansalaisuuteen kasvattaminen on ollut esillä kasvatuksen teorioissa jo varhaisimmassa vaiheessa, mutta myös demokratian ja kasvatuksen yhteyttä on korostettu monissa klassikkoteoksissa.

Esim. John Dewey, Demokratia ja kasvatus (1914)

”Jos demokratialla on jokin moraalinen ja ihanteellinen merkityssisältö, se on siinä, että yhteisöllisiä velvollisuuksia edellytetään kaikilta ja mahdollisuus kykyjen monipuoliseen kehittämiseen tarjotaan kaikille. Näiden kahden päämäärän irrottaminen toisistaan kasvatuksessa on tuhoisaa demokratian kannalta. Samoin kasvatuksen tavoitteellisuuden kapeampi määrittely riistäisi kasvatukselta sen perustavanlaatuisen oikeutuksen.”

(John Dewey, Demokratia ja kasvatus, 1914)

Mutta miten demokratiaan ja demokraattisuuteen kasvattaminen onnistuu?

Siinä missä sosialisaatio tapahtuu (puoli)automaattisesti, kasvatus vaatii tietoista työtä.

- talousjärjestelmämme on kapitalistinen, joten kapitalistinen ihmiskäsitys sisäistetään osin vääjäämättä

- valtiojärjestelmämme on nationalistinen, joten nationalistinen yhteiskuntakäsitys sisäistetään osin vääjäämättä

Mutta tapahtuuko näin demokratian suhteen?

Koetaanko demokratia? Sisäistetäänkö sitä?

Onko tässä yhteiskunnassa kasvavilla nuorilla aitoja kokemuksia siitä, että demokraattisuus toteutuu?

Onko Suomi ja ovatko muut nykyvaltiot demokraattisia yhteiskuntia?

” Mediaseksikkäitä puolueita ei ole. Miten siis tavoittaa nuoret joita kiinnostaa pukeutuminen, musiikki, harrastukset ja kaverit? Miten yhteiskunnallisuus innostaa, jos oma ulkonäkö on oman olemisen lähtökohta? Minna Markkulan mielestä kymmenessä vuodessa on ulkonäön korostaminen koulussa lisääntynyt huimasti. Opettajan kannalta on hämmentävää, että tytöt meikkaavat tunnilla, välituntia varten.”

”Olen alkanut miettiä, kuulevatko nuoret yhden huoltajan perheessä keskustelua, jossa puhutaan päivän uutistapahtumista. Toisaalta, mietin kyllä sitäkin, kuulevatko nuoret enää kahden aikuisen perheessäkään yhteiskunnallista keskustelua, jos perheellä ei ole yhteisiä aterioita. Olen saanut sellaisen käsityksen, että on aika paljon perheitä joissa vanhempien ja lasten yhteistä aikaa on muutama minuutti vuorokaudessa, jolloin kerrotaan kuka tulee ja kuka menee.”

(Opettaja Minna Markkula, ammattiopisto Varia; Pelastakaa lapset –verkkolehti. http://www.pelastakaalapset.fi/media/pelastakaa-lapset-verkkolehti/toiveaiheet/miksi-yhteiskunnallinen-keskuste/)

Muutamia tutkimushavaintoja omista tutkimusaineistoistani

PolSos-tutkimus: Poliittinen sosialisaatio perheissä

Tutkimuskysymyksinä mm.:

- Miten perhetausta vaikuttaa yhteiskunnallisiin asenteisiin ja osallistumiseen?

- Miten yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet nuoret eroavat kiinnostumattomista nuorista?

Tutkimusaineistot

PolSos-lomakekysely 2012 (7.–9.-luokat), 919 nuorta, 671 huoltajaa

Esitutkimus 2008 (lomakekysely & avovastauksia; 4.–9.-luokat), 92 nuorta, 38 huoltajaa

Nuorisobarometri 2012 -kysely (15–29-vuotiaat nuoret, valtakunnallinen otos) , 1902 nuorta, 492 huoltajaa

Lasten ja nuorten tyypillisiä vastauksia politiikkaa koskevista mielikuvista:

”jotkut ihmiset puhuvat asioista joita en tajua”

”eduskunta?”

”ööm, jotain lehtijuttuja =)”

”Jokin puolue, en tiedä”

”Isot miehet hienoissa puvuissa, eduskunta”

”poliitikko, eduskunta, päätös, vaalit”

”tylsä asia”

”tylsät uutiset & aikuisten jorinat...”

”nuorella kaukaista”

”nuoret ei tajua siitä mitään eikä sen takia jaksa kiinnostua koko jutusta”

Miksei politiikka kiinnosta nuoria:

”Heitä ei kiinnosta yhtä paljon, ei jaksa tai ei ole aikaa”

”Kiireet, laiskuus, politiikan tylsänä pitäminen”

”Ei ketään kiinnosta. "Ei minun äänellä nyt ole väliä" jne”

”ei haluta tai jakseta puuttua äänestykseen”

”He luulevat ja osakseen tietävät, etteivät he voi vaikuttaa asioihin.”

”Ei uskota että voisi vaikuttaa asioihin”

”vanhoilla se on oleellinen ja vanha tuttu juttu, nuorille se on uusi ja vieras asia”

”Vanhuksilla on enemmän aikaa. Nuoremmat eivät pidä äänestämistä tärkeänä ja vaikuttavana asiana.”

” Koska he kokevat itsensä liian "tietämättömiksi". Vanhemmat ovat kokeneempia.”

Voisivatko vanhemmat tai koulu tehdä jotain:

”Ehkä kertoa, miksi he itse ovat kiinnostuneita siitä.”

”Kai he voisivat kertoa politiikasta lapsilleen”

”Voisivat puhua kotona politiikasta”

”Kertoa asioista ja pitää ajantasalla.”

”Pitää kertoa kiinnostavia juttuja politiikasta”

”he voisivat aloittaa politiikkaan liittyviä keskusteluja”

”vanhempien arvostus politiikkaa kohtaan siirtyy kai varsin helposti lapsille.”

”No ei, ei saa tuputtaa.”

”En usko, liika tyrkyttäminen saa politiikan näyttään entistä vastenmielisemmältä”

”Toivo on jo menetetty!”

65 %

31 %

12 %

6 %

7 %

32 %

16 %

9 %

10 %

11 %

28 %

56 %

54 %

44 %

33 %

44 %

52 %

48 %

37 %

28 %

5 %

12 %

27 %

36 %

35 %

19 %

26 %

30 %

38 %

26 %

2 %

1 %

6 %

14 %

25 %

5 %

6 %

14 %

16 %

34 %

Hyvin usein

Melko usein

Melko harvoin

Hyvin harvoin

Ei koskaan

Hyvin usein

Melko usein

Melko harvoin

Hyvin harvoin

Ei koskaan

Kuvio 2. "Kuinka kiinnostunut olet politiikasta?" Vertailu lapsuudenkodin keskustelujen mukaan. (%)

Erittäin kiinnostunut Jonkin verran kiinnostunut

Vain vähän kiinnostunut En lainkaan kiinnostunut

Kuinka usein lapsuudenkodissa keskusteltiin uutisista tai muista ajankohtaisista aiheista

Kuinka usein lapsuudenkodissa keskusteltiin politiikasta

Kiinnostuneisuus politiikasta sosiaalisen luottamuksen

luokkien mukaan (PolSos 2012)

Äänestyshalukkuus sosiaalisen luottamuksen luokkien mukaan

(PolSos 2012)

Muutamia yksinkertaisia havaintoja aineistoista Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuvat muita hieman

todennäköisemmin ne lapset ja nuoret:

- joiden huoltajat keskustelevat sekä keskenään että lastensa kanssa näistä aiheista

- joiden kodeissa on muutenkin eloisa ja suvaitsevainen keskustelukulttuuri, yhteistä vapaa-ajanviettoa, yhteisiä kulttuuriharrastuksia ja yhteistä kriittistä mediankäyttöä

- joiden mielipidettä on kysytty kotona (ja koulussa)

- jotka ovat kokeneet, että heidän näkemyksiään kuunnellaan ja arvostetaan

- joilla on muita vahvempi ns. sosiaalinen luottamus (sosiaalinen pääoma)

(- joiden vanhemmilla on keskimääräistä korkeampi koulutustaso)

Teen näistä havainnoista seuraavan päätelmän:

tärkeintä ei ole keksiä, miten ”nuoret saadaan kiinnostumaan politiikasta” – eli yrittää tuputtaa politiikkaa instituutioina ja äänestämisenä – vaan kysyä, miten lapset ja nuoret saadaan kokemaan, että:

o heitä kuunnellaan ja arvostetaan

o heitä pidetään ajattelemaan kykenevinä ihmisinä

o heidän uteliaisuuttaan ruokitaan

o heidän kysymyksensä otetaan vakavasti

o heidät hyväksytään keskustelukumppaneiksi

Juuri tästä syystä jaoin luettavaksi artikkelin, joka käsittelee lasten ja nuorten pedagogista filosofointia

Se on jo useita vuosikymmeniä kehitelty opettamisen ja kasvatuksen lähestymistapa, jossa:

- edetään ryhmässä keskustellen yhteistoiminnallisesti tutkivan yhteisön tapaan

- harjoitellaan hyvän ja toisia kunnioittavan demokraattisen keskustelun valmiuksia

- kehitetään itsenäisen ja yhteisöllisen ajattelun taitoja

- opetellaan ilmaisemaan omia ajatuksia ja arvostamaan myös vastakkaisia näkemyksiä sekä olemaan eri mieltä ilman riitaa

- harjaannutaan oivaltamaan, tunnistamaan ja kehittämään hyviä perusteita ajatuksille ja näkemyksille sekä muuttamaan omia näkemyksiä hyvien perusteiden valossa

Toisten näkemykset huomioon ottavaa, erilaisuutta kunnioittavaa ja ajatuksia vertailevaa keskustelua käytäessä opitaan samalla kriittistä ajattelua, joka on ehkä demokratian tärkein ennakkoehto.

Ihmettely, kysely, kyseenalaistaminen, itsenäisen ja yhteisöllisen ajattelun harjoittelu, voi johtaa haluun muuttaa maailmaa paremmaksi yhdessä toisten kanssa.

Ajattelun dialektisuus, siinä mielessä kuin jo kreikkalaiset filosofit sanaa käyttivät, on tärkeää: väitteiden ja vastaväitteiden kohtaaminen, erilaisten näkemysten punnitseminen.

On totuttava oppimaan toisilta, tunnustamaan omat erehdykset ja tunnistamaan hyvät ajatukset.

Samalla on olennaista huomata, että ”maailma ei ole valmis”: maailmassa on epäkohtia, ristiriitoja, puutteita, vääryyksiä. Tätä ei pidä peitellä myöskään lasten ja nuorten kanssa kasvatuksessa käytävissä keskusteluissa. (Toki on otettava huomioon lasten ikäkausi ja herkkyys.)

Demokraattinen yhteiskunta on muuttuva ja edistyvä yhteiskunta: demokraattiseen kansalaisuuteen kuuluu valmius kyseenalaistaa, kritisoida ja korjata yhteiskunnan instituutioita, arvostuksia ja perinteitä sekä suhtautua kriittisesti vallankäyttöön ja vallitseviin ideologoihin.

Siksi demokratiakasvatuksen alkuna pitää olla jo varhaisessa ikävaiheessa kriittisen ajattelun ja demokraattisen keskustelukulttuurin harjoittelu

Yksi hyödyllinen opetuksen ja kasvatuksen toimintamalli tätä varten on lasten ja nuorten pedagoginen filosofointi

Hyvän keskustelun pelisääntöjä dialogissa tai väittelyssä

§ Kaikkia tulee kuunnella. - Puheenvuoroa on pyydettävä.

- Puheenvuoroja on jaettava tasaisesti kaikille, ei vain kovaäänisimmille.

- Toisten puheenvuoroja on kuunneltava tarkasti, jotta saa niistä oikean käsityksen.

- Osallistujat eivät saa yrittää hiljentää muita puhumalla toistensa päälle.

§ Väitteet on perusteltava. - Jokaiselle väitteelle on yritettävä antaa perustelu viimeistään silloin kun joku

toinen sitä kysyy.

- Väitettä ei pidä väittää vahvistetuksi, ellei sille ole löytynyt kunnollisia perusteita.

§ On pyrittävä selkeyteen. - On yritettävä aina tarvittaessa määritellä käsitteet ja tarkentaa, mistä

puhutaan.

- On koetettava esittää ajatukset mahdollisimman selkeästi.

- On vastattava muille, jos nämä kysyvät tarkennusta ajatukseen tai puheenvuoroon.

- Ei pidä harhauttaa tarkoituksellisen epäselvillä ilmaisuilla.

§ On pysyttävä asiassa. - Toisten väitteitä vastustaessaan ei saa vääristellä mitä muut ovat sanoneet.

- Toisten esittämät väitteet on muistettava, ja on osattava toistaa ne omin sanoin, jos aikoo kritisoida niitä.

- Ei pidä harhautua puheenvuoroissaan sivuun aiheesta, eikä saa hämätä muita tarkoituksellisesti sivupoluilla.

- On osattava osoittaa oman ajatuksen, väitteen, vastaväitteen tai perustelun yhteys aiemmin sanottuun.

- Ajatukset ja puheenvuorot on arvioitava niiden sisällön perusteella, eikä sen mukaan, kuka ne esittää.

§ On oltava rehellinen sekä itseään että muita kohtaan. - Jos omalle väitteelle ei löydy perusteita tai perustelut osoittautuvat heikoiksi,

tämä on myönnettävä. Jos toisten väitteet vahvistuvat ja niille löytyy hyvät perustelut, tämä on myönnettävä.

- Parhaat ajatukset ja väitteet on hyväksyttävä, ellei löydy kumoavia vastaperusteita tai vielä parempia väitteitä tilalle.

§ On hyväksyttävä rauhanomainen erimielisyys. - Kaikkea sanottua ja kaikkia ajatuksia voidaan kritisoida ja tutkia.

- Kaikissa asioissa sallitaan hedelmällinen erimielisyys.

- Kiistat koskevat itse asioita keskustelun tai väittelyn aikana. Kiistely ei saa johtaa riitoihin keskustelu- ja väittelytilanteen ulkopuolella.

TodaysMeet-kommenttiseinä:

(ryhmäkeskusteluissa heränneitä kommentteja voi kirjoittaa myös tänne, koska kaikki eivät kuitenkaan ehdi suullisesti kommentoida)

todaysmeet.com/keskustelu