3 ¢ 2015

Elämänrikkautta lasten kanssaTangokuningatar Maria Tyyster:Olen nähnyt läheltä, miten sijaisperhe auttaa

Vihannin SOS-lapsikyläkäynnisti päiväkerhon

3 ¢ 2015

Kolme lapsikylä-äitiä kertoo

Pääkirjoitus

Lasten hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset

S uomalainen julkinen hallinto ja sen kehittäminen on ollut vahvasti rakennelähtöistä. Kuntien määrä ja väestöpohja ovat määrittäneet keskustelua tarkoituksenmukaisista rakenteis-

ta. Parhaillaan hallituksen johdolla käydään keskustelua palveluiden heikentämisestä, vaikka alasajo lisää pahoinvoinnin riskiä.

Hyvään lapsuuteen ja samalla myös lastensuojelun tarpeeseen sekä kuormitukseen ovat viime vuosikymmeninä vaikuttaneet monet yhteiskunnalliset muutokset:

Lapsiperheiden ja lasten painoarvo yhteiskunnassa vähenee. Muutoksen ovat aiheuttaneet lapsi-ikäluokkien pieneneminen ja intressin siirtyminen 1960-luvulta alkaen työikäiseen ja 2000-luvulla ikääntyvään väestöön.

Eriarvoisuus kasvaa ja lapsiköyhyys lisääntyy. Eriarvoisuus lapsi-perheiden ja lasten hyvinvoinnissa väheni 1980-luvulle saakka, mutta on sen jälkeen kääntynyt kasvuun. Lapsiperheiden toimeentulovaikeu-det ja vakava lapsiköyhyys ovat lisääntyneet.

Investoinneista on siirrytty kulutusmenojen leikkaamiseen. Lapsiperheiden ja lasten tulonsiirrot ja palvelut nähtiin 1900-luvulla investoinneiksi tulevaisuuteen, eikä niiltä odotettu välitöntä tuottoa. Tämä hyvinvointitalouden perustavaa laatua oleva periaate tulkitaan nykyisin valtionhallinnossa ja kunnissa kulutusmenoiksi, joiden leik-kaamisen vaikutuksia lasten hyvinvoinnin ja kansantalouden kilpailu-kyvyn tulevaisuuteen ei ennakoida.

Vaatimukset lapsille ja nuorille ovat lisääntyneet. Lapsilta ja nuoril-ta odotetaan yhä varhemmin kykyä valintoihin ja itsenäiseen vastuun kantoon.

Lapsiperheiden tukiverkot ovat heikentyneet. Muuttaminen sekä kaupungistumisen tuoma muutos asuinolosuhteissa etäännyttävät suku-polvia toisistaan. Suvun merkitys lapsiperheiden tukena on vähentynyt.

Normaaliuuden rajat kaventuvat. Lasten ja perheiden yhteisissä palveluissa on erilaisuuden ymmärtäminen vähentynyt ja niin kutsuttu poislähettämisen kulttuuri lisääntynyt.

Ongelmat kasautuvat ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Yksi riskitekijä tai ongelma ei välttämättä vaaranna hyvää lapsuutta. Mitä useampia ongelmia perheelle tai lapselle kasautuu, sitä huonompi on tulevaisuuden ennuste ja vaarana on ongelmien siirtyminen sukupol-ven yli.

Optimistina uskon, että nykyisillä resursseilla palveluiden laatua voidaan parantaa ja hyvinvointia lisätä. Se edellyttää kuitenkin toimi-joiden kokonaisvaltaisempaa vastuuta ihmisistä ja omien intressien siirtämistä taka-alalle.

JARI KETOLA, toiminnanjohtaja

Sisältö

FACEBOOK facebook.com/SOSLapsikylaKatso yhdessä noin 70 000 tykkääjämme kanssa uusimmat kuulumisemme ja osallistu keskusteluun!

TWITTER twitter.com/SOSLapsikylaPuheenaiheita meiltä ja maailmalta nopeampaa tempoa kaipaaville.

VIMEO vimeo.com/user9553418YOUTUBE youtube.com/user/SOSLapsikylaViimeiset kuulumisemme videomuotoisena.

INSTAGRAM instagram.com/soslapsikylaKuvia ja fi iliksiä kylistämme ja toiminnastamme ympäri maailman.

2 PÄÄKIRJOITUS

Lasten hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset

3 UUTISIA

Nuoret olivat kesätöissä Bayerilla, Mieleenpainuva retki Viroon, KOKO käynnistyi, Kesäisiä tapahtumia.

5 PUHEENVUORO

Perhekahvila tarjoaa hengähdystauon

7 Elämää isoilla kirjaimillaTapasimme kolme jo eläkkeellä jäänyttä lapsikylä-äitiä.

9 Tervetuloa kylään isät ja äidit!SOS-lapsikylät tiivistävät yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa.

10 Yhteistyöllä tukea lapsiperheilleVihannin SOS-lapsikylä käynnisti päiväkerhotoiminnan.

12 Nepalissa rakennetaan uutta elämääNepal toipuu maanjäristyksestä.

14 Lastensuojelu sydäntä lähelläTangokuningatar Maria Tyyster tukee SOS-Lapsikylää.

JULKAISIJA SOS-LapsikyläSnellmaninkatu 13, 00170 HELSINKI, puh. (09) 5404 880keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi , www.sos-lapsikyla.fi , www.sos-childrensvillages.org PÄÄTOIMITTAJA Jari KetolaTOIMITUSSIHTEERI Pirkko Soininen OS/G Viestintä, www.osgviestinta.fi ULKOASU JA TAITTO Mikko Koistinen OS/G ViestintäKANSIKUVA Mikael SoininenPAINO Punamusta, ISSN 1235-4996 OSOITTEENMUUTOKSET (09) 4257 9830, lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

2 KUULUMISIA

UutisiaNuoret kesätöissä Bayerilla

J o toista kesää Bayer tarjosi kesätöitä SOS-lapsikylien nuorille. Yksi nuori työl-listyi Espoon toimistoon ja kaksi Turun

tuotantolaitokselle. – Haluamme työllistää SOS-lapsiky-

lien nuoria, koska haluamme antaa heille mahdollisuuden tutustua työelämään, nähdä millaista työ Bayerilla on ja millaisia tehtäviä meillä on. Toivomme myös, että he saavat hy-vän kuvan työelämästä ja mahdollisuuksista Bayerilla ja miettivät alaa yhtenä vaihtoehto-na tulevaisuuden suunnitelmia pohtiessaan, toteaa Bayerin osaamisen kehittämisen johtaja JOHANNA SAARINEN.

Espoossa kesätyöntekijän työtehtäviin kuului arkistointia, luettelointia, oikolukua ja erilaisia toimistotöitä. Turussa nuoret taas työskentelivät Operational Excellence -organisaatiossa ja inventoivat esimerkiksi varastossa olevaa materiaalia, laminoivat kuvia sekä järjestivät työkaluja ja dokumentteja.

– Palaute oli erittäin positiivista. Nuoret olivat oma-aloitteisia, reippaita ja heillä oli hyvä asenne, kehuu Saarinen. �

MITÄ MIELTÄ NUORET ITSE OLIVAT?

Tämä oli ensimmäinen kesätyöpaikkani ja työtehtäviini kuului arkistointi, johon sain perehdytyksen. Pieniä kömmähdyksiäkin sattui, mutta niistä selvittiin ja virheet korjattiin. Kesätyökokemus oli positiivinen. Uskon, että työkokemuksesta ja työtodistuksesta on minulle hyötyä jatkossa.TYTTÖ, 18 V, TAPIOLAN SOS-LAPSIKYLÄ

Kesätyöt sujuivat hyvin, koska työ oli helppoa. Viihdyin työpaikalla hyvin, koska siellä oli ystävällisiä ihmisiä. Työstä en pitänyt kovasti sen yksitoikkoisuuden takia. Kokemuksesta on kuitenkin hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Se rytmitti päivää hyvin. Kun piti olla ajoissa paikalla, opin säännöllisyyttä.POIKA, 16 V, KAARINAN SOS-LAPSIKYLÄ

Siellä oli kivaa. Kansainvälisessä firmassa oli mukava olla. Viihdyin, ja työ oli monipuolista ja mu-kavaa. Itse tykkäsin juuri sellaisesta rauhallisesta työstä. Tulevaisuutta silmällä pitäen on hienoa, kun saa työtodistuksen hyvästä työpaikasta.POIKA, 17 V, KAARINAN SOS-LAPSIKYLÄ

MIELEENPAINUVA RETKI VIROON

V ihannin SOS-lapsikylä teki kesällä ret-ken Pärnuun, Keilan SOS-lapsikylään. Pärnun hiekkarannat ja aurinko toivat

muistutuksen oikeasta kesästä. Viileästä merivedestä huolimatta urheimmat kävivät jopa meressä uimassa, lähes kaikki myös kylpylässä. Perjantain vierailu huvipuisto Vembu-Tembumaassa oli touhua täynnä.

– Keilan lapsikylässä vietimme yhteistä grilli-iltaa paikallisen lapsikylän lasten ja aikuis-ten kanssa. Jalkapallo-ottelu Vihanti-Keila oli tasaisempi kuin Viron ja Suomen maajouk-kueiden välillä samana iltana. Kaiken kaikkiaan saimme erittäin vieraanvaraisen vastaanoton, retkeläiset kertovat.

Kotimatkalle leiriläiset lähtivät Fazerin tarjoaman runsaan aamupalan jälkeen. �

Johanna Saarinen on tyytyväinen nuorten työpanokseen. Kaikki teki-vät työnsä reippaasti ja oma-aloit-teisesti.

Tallinnassa yksi nuorista lyötiin perinteisin menoin ritariksi.

PUNKAHARJULLA HERKUTELTIIN

P unkaharjun SOS-lapsikylän väki järjesti kesän grillibileet Dr.Oetkerin pakastepizzoja maistellen. Parempiin

suihin hävisi tuota pikaa nelisenkymmentä maukasta pizzaa.

– Pizzat olivat rapeita ja maukkaita. Herkuttelun jälkeen kaikilla oli maha täynnä ja elämä maistui hyvältä, punkaharjulaiset kertovat nauraen. �

HYVÄ SOS-LAPSIKYLÄTYÖN TUKIJA!

Avoimien ovien päivää vietetään Tapiolan SOS-lapsikylässä 3.11.2015 ja Kaarinan SOS-lapsikylässä 19.11.2015.Ohjelmassa mm. ajankohtaista tietoa toiminnastamme. Verkkosivuillamme lähemmin lisätietoa ohjelmasta.

Tervetuloa!

KUULUMISIA 3

Uutisia

Kansainvälinen yhteisleiri pidettiin Oravanpesällä

T änä vuonna SOS-lapsikylien yhteisleiri järjestettiin Oravanpesän leirikeskuksessa Pellossa kansainvälisissä tunnelmissa. Osanottajia leirille tuli Lapin, Kaarinan, Tapiolan, Punkaharjun sekä Venäjän Kantalahden SOS-lapsikylistä. Leirin teemana ja punaisena

lankana oli ”Kuka minä olen?”.Leiriläiset tekivät viikon aikana leirilipun, nimikorut, unisiepparit, viisastenkivet, stressipal-

lot ja soittimia. Muurmanskin SOS-nuorisokodin psykologi RIMMA LAPTEVA veti myös erilaisia toiminnallisia harjoituksia lapsille sekä nuorille.

– Vierailu läheisellä porotilalla ohjelmanumeroineen oli myös aika jännittävä kokemus, viimeistään silloin kun astuimme kotaan, missä shamaani antoi meille kaikille Lapin kasteen, kertoo ohjaaja RIIKKA KATAJA.

Vapaa-ajalla leiriläiset kävivät Ruotsin puolella ostoksilla, valmistivat erilaisia koruja ja tie-tysti kalastivat. Jalkapallon perässä juoksivat niin aikuiset kuin lapsetkin melkein joka ilta. Leirin kohokohta oli aikuisten ja lasten välinen jalkapallo-ottelu. Rantasaunan piipusta savu nousi joka ilta ja aika moni uskaltautui uimaan, vaikka vesi ja ilmat olivatkin viileitä. Torstai-iltana lapsille järjestettiin disko, jota he olivat odottaneet koko viikon ajan.

– Tiiviin viikon aikana tutustuimme toisiimme tosi hyvin ja riisuimme turhat roolit. Esiin nousi myös lasten ja nuorten akuutteja huolia ja murheita, joista puhuimme yhdessä, kertoo Riikka. �

KOKO KÄYNNISTYI

KOKO-hanke käynnistyi kesällä Kaari-nan SOS-lapsikylässä. KOKO tarjoaa kouluille tehokkaan työvälineen

oppilaan tukemiseen. KOKOssa lähestytään oppimista ja kouluarkea kokonaisvaltaisesti. Se voi pitää sisällään yksilöityä tukiopetusta, koulurutiinien tukemista kotona tai oppi-misklinikan, jossa oppilas voi hioa opiskelu-tyyliään. Lisäksi KOKO tarjoaa eri aineisiin liittyviä työpajoja ja koulutusta opetushen-kilökunnalle, jotka työskentelevät kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten parissa.

KOKOn palvelut ovat tarjolla myös yksit-täisille perheille ja oppilas voi halutessaan itsekin ottaa yhteyttä.

KOKO on SOS-Lapsikylän tuottama ja Samsungin tukema oppilaille, perheille ja kouluille tarkoitettu maksuton palvelu. KOKOn tilat sijaitsevat Kaarinassa ja Turus-sa. Kaarinan toimipisteessä on käytössä Samsungin tarjoamalla tietotekniikalla varus-teltu oppimistila. Turun toimipiste sijaitsee perhetalo Heidekenissa. �

SÄHLYMESTARUUS RATKESI

SOS-lapsikylien välinen salibandyturnaus pelattiin Turussa Leaf Areenalla. Tapahtuman järjesti Kaarinan kylä. Pelipäivä kesti hallilla päivän, mutta kaikki jaksoivat silti oikein hyvin. Voittajaksi turnauksessa selviytyi Kaarina, joka loppuottelussa kukisti Punkaharjun. Myös entiset lapsikylien nuoret pelasivat muutaman ottelun nykyisiä nuoria sekä aikuisia vastaan voittaen kum-matkin ottelut. Tuomaroinnista vastasivat TPS:n liigapelaajat ja Fazerilta saatiin hyvät eväät päivään. �

4 KUULUMISIA

Puheenvuoro

Perhekahvila tarjoaa hengäh-dystauon

Meillä oli perhekahvila Mesikämmenen avajaiset 6.11.2014. Olin odottanut, että paikalle tulisi muuta-ma vanhempi lapsineen, mutta meitä olikin pari-

senkymmentä. Perhekahvilan suosio yllätti. Nuorin kävijämme on ollut kolmeviikkoinen ja eräs isoäiti on ollut mukana lähes joka kerta lapsenlapsensa kanssa. Perhekahvila on auki joka torstai yhdeksästä yhteen. Tarjoamme vieraille kahvit, pullat ja mehut sekä pienimmil-le vieraille hedelmäsosetta.

Käynnistimme perhekahvilatoiminnan, koska halusimme tarjota paikkakuntalaisille van-hemmille mahdollisuuden tavata toisia vanhempia lapsineen. Uskon, että kun saa rupatella toisten äitien, isien ja isovanhempien kanssa, se antaa vertaistukea ja lataa akkuja. Katsomme pienimpien lasten perään, jotta vanhemmat saavat rauhassa juoda kahvinsa.

Ajattelimme aluksi, että kävijät toivoisivat paljon erilaista toimintaa, mutta heidän mieles-tään toisten kanssa keskusteleminen ja lasten mahdollisuus leikkiä vapaasti olivatkin toimintaa tärkeämpää. Sen sijaan kävijät pyysivät, että välillä perhekahvilassa kävisi asiantuntijoita ker-tomassa vanhemmille läheisistä aiheista. Meillä onkin vieraillut esimerkiksi terveydenhoitaja, kirjastovirkailija ja lastenvaate-esittelijä. Kerran järjestimme paikalle myös paloauton, joka oli lasten mielestä huippujuttu.

Itselleni on tullut todella hyvä mieli siitä, miten suosittua toimintamme on ollut. Aluksi mietin, tuleekohan kahvilaan kukaan, kun se on täällä SOS-lapsikylässä. Että uskaltavatko van-hemmat tulla tänne? On ollut palkitsevaa huomata, että vastaanotto on ollut hyvää ja olemme voineet näin avautua myös paikalliseen yhteisöön. Kävijät ovat kiittäneet kahvilan kodinomaisia ja viihtyisiä tiloja. Myös jokunen SOS-lapsikylän äiti on käynyt kahvilla ja kertonut muille kävi-jöille, millaista työtä he tekevät.

Vierailijat myös pyysivät, että järjestäisimme toisinaan iltakahvilan, jotta työssä käyvät van-hemmat pääsisivät mukaan. Niinpä olen kerran kuukaudessa pitänyt iltakahvilaa, ja silloinkin on talo täyttynyt kävijöistä.

Osa vierailijoista on ystävystynyt kahvilassa ja he tapaavat nykyään muutenkin. Perhekahvi-la on siis todella auttanut lapsiperheitä verkostoitumaan ja tarjonnut heille vertaistukea. �

SATU HAAJANEN

Avohuollon ja perhetyön vastaava ohjaaja, Lapin SOS-lapsikylä

ALKUARVIOINTI KANNATTAA

T uoreen tutkimuksen mukaan lasten-suojelutyön alkuarvioinnissa koetaan useammin onnistumisia kuin epäon-

nistumisia.JOHANNA HIETAMÄKI tutki väitöskirjassaan

lastensuojelun uusille asiakkaille tehtävää alkuarviointia vanhempien näkökulmasta. Alkuarvioinnissa arvioidaan lapsen tilannetta ja vanhempien mahdollisuuksia huolehtia hänestä sekä sitä, onko perheellä tarvetta olla lastensuojelun asiakkaana.

Kyselytutkimukseen vastanneista 177 vanhemmasta vähän yli puolet kertoi perheensä tilanteen muuttuneen parem-maksi alkuarviointityöskentelyn johdosta ja suurehko osa vanhemmista koki, että heillä ja sosiaalityöntekijällä oli samanlainen näkemys perheen tilanteesta. �

KYLIEN VÄLINEN JALKAPALLO-TURNAUS PELATTIIN TAMPEREELLA

L apsikylien välinen jalkapalloturnaus pelattiin Ilveksen uudella tekonurmella Vuoreksessa Tampereen SOS-lapsiky-

län isännöimänä. 80 osallistujaa eri puolilta Suomea nautti upeista olosuhteista, hyvästä seurasta ja kauniista säästä. Reilun pelin palkinnon voitti tänä vuonna Tapiolan kylä. Turnauksen järjestämistä tukivat Fazer ja Pirkanmaan Jätehuolto Oy. �

KIRPPISTAPAHTUMA HOUKUTTELI PUNKAHARJULAISIA

P unkaharjun SOS-lapsikylä järjesti loppukesästä iloisen kirppistapahtuman.– Ideana oli saada kylälle lahjoitetut, varastossa kauan olleet tavarat kiertoon. Koska

lahjoittajat olivat halunneet antaa ne nimenomaan meidän kylällemme, hankimme tuo-tolla esimerkiksi harrastustarvikkeita lapsille, kertoo lapsikylä-äiti SOILI LEINO.

Kyläläiset myivät myös vanhoja, tarpeettomia huonekalujaan, pyörittivät kahvilaa ja myivät makkaraa. Näiden tuotto ohjattiin kylän yhteiselle kummipojalle eli kansainväliseen työhön.

– Oli kiva, että saimme lähiympäristön perheet liikkeelle ja tutustumaan kylään, iloitsee Soili. �

KUULUMISIA 5

TEKSTI Pirkko Soininen | KUVAT Mikael Soininen

Elämää isoilla kirjaimilla

Mimmi, Pirjo ja Toini ovat eläkkeelle jääneitä lapsikylä-äitejä. He ovat kasvattaneet yhteensä

50 lasta.

un PIRJO KIVENSALO, TOINI

LAUKKANEN ja MIMMI SIIKAVIR-

TA kokoontuvat lounaalle Mim-min kotiin Punkaharjulle, ei jutusta

tule loppua millään. Naiset tutus-tuivat toisiinsa vuosikymmeniä

sitten, kun he työskentelivät Punkaharjun SOS-lapsiky-

lässä sijaisäiteinä.

– Tämä porukka on ollut kullanarvoi-nen. Ei muiden ystävien tai sukulaisten kanssa ole voinut jakaa asioita samalla ta-valla, koska vaitiolovelvollisuus on sitonut. Ilman muiden lapsikylä-äitien tukea olisi jäänyt liian yksin, naiset sanovat yhdestä suusta.

Pirjo ja Toini ovat olleet eläkkeellä kah-deksan vuotta, Mimmi vasta kaksi.

6 KUULUMISIA

Tämä porukka on ollut kullanarvoinen. Ilman muiden lapsikylä-äitien tukea olisi

jäänyt liian yksin.

– Eläkkeelle siirtyminen on ollut iso harp-paus – on oikein pitänyt totutella ajattelemaan myös itseään, Mimmi toteaa.

Mutta ei eläkkeelle jäänti ole suinkaan tarkoittanut sitä, etteikö naisia enää tarvittaisi. Nyt he hoitavat lapsenlapsiaan, joita heitäkin on jo yli viisikymmentä. Pirjolla on jopa kuusi lapsenlapsenlasta.

– Tuntuu, että lapset arvostavat meidän äitiyttämmekin aivan eri tavalla nyt, kun he ovat itse äitejä ja isiä. He kysyvät neuvoja ja kuuntelevat vinkkejä.

– Olen sanonut lapsille, että kunhan an-natte minulle 40 minuuttia aikaa, ehdin kyllä hoitamaan. Kymmenen minuuttia menee sii-hen, että oikaisen tekohampaat ja puoli tuntia menee ajomatkassa, nauraa Mimmi, joka lähes viikoittain hoitaa lapsenlapsiaan.

Naiset ovat selvästi ylpeitä jälkikasvus-taan. Siitä, että nämä ovat opiskelleet itselleen ammatin, jotkut jopa kaksikin.

LAAJA VERKOSTOSijoitettujen lasten myötä naisten elämään on tullut iso verkosto ihmisiä. Lasten lisäksi siihen kuuluu biologisia vanhempia ja isovanhempia, vävyjä, miniöitä, exiä, lapsenlapsia ja lapsenlap-senlapsia.

– Kun meillä ydinperhe kokoontuu, meitä olisi jo 48 ihmistä pöydän ääressä, nauraa Mimmi.

– Monissa, monissa sukujuhlissa sitä saa vuoden mittaan käydä. Arvostan kovasti, että lapset kutsuvat mukaan. Nytkin olen ensi vii-konloppuna menossa erään lapsen biologisen mummin 80-vuotispäiville, kertoo Toini.

Aina juhliin ei uskalleta tai haluta kutsua. Joskus naiset ovat saaneet tuntea selkäpiissään sukulaisten tuijotuksen ja kuulleet supattelua. Monille suvuille on kipeä asia, että lapsia on huostaanotettu.

– Ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, että meidät kutsutaan perhejuhliin. Se on kunnian-osoitus, Toini toteaa.

HAIKEUDELLA ELÄKKEELLEKun naiset hakeutuivat lapsikylä-äideiksi 1970-luvulla, ei heiltä vielä vaadittu alan koulutusta. Silloin peräänkuulutettiin vain halua tehdä töitä lasten kanssa. Mimmi on nuoriso- ja lastenohjaaja, Pirjo apuhoitaja ja

– Ei tätä työtä voisi tehdä, jollei olisi syvästi kiintynyt lapsiin. Toki muistot myös kultautuvat. Huonoja hetkiä emme muista enää ollenkaan, naura-vat Mimmi Siikavirta, Toini Laukka-nen ja Pirjo Kivensalo.

Toini pukuompelija. – Muistan, kun SOS-Lapsikylä haki äitejä

lehti-ilmoituksella, johon minäkin tartuin. Työskentelin silloin sairaalan liinavaatevaras-tonhoitajana ja olin jo monta vuotta miettinyt alanvaihtoa. Ilmoituksessa luvattiin äideille elämän täyteyttä. No, sitä tuli kertaheitolla, kun aloitin työt ja jaloissa pyöri yhdeksän lasta kellon ympäri, Toini nauraa.

– Kyllä sitä jossain vaiheessa, kun kotona oli neljä pientä yökastelijaa, ajatteli, että huh-huh. Mutta missään vaiheessa en ole katunut tai ajatellut, että valitsin väärin, Mimmi nauraa.

TYKKÄÄTKÖ ÄIDISTÄ?Tykkäätkö mun äidistä tai isistä? Tämä on se hellyttävä ja tärkeä kysymys, jonka lapset usein heittävät ilmaan. Jos ei lapsikylävanhempi arvosta lapsen biologisia vanhempia, lapsen itsetunto ei voi kehittyä vahvaksi.

Jotta lapset olisivat sinut oman menneisyy-tensä kanssa, siitä on puhuttava heidän kans-saan moneen otteeseen. Lapselle on kerrottava avoimesti, lapsen ikävaiheeseen sopivasti, hänen taustoistaan ja niistä syistä, jotka ovat johtaneet huostaanottoon.

– Välillä se tuli ihan puskista. Luuli, että oli jutellut lapsen kanssa moneen otteeseen, mutta sitten 15-vuotias kysyikin, että kerro nyt kunnolla, miksi olen täällä lapsikylässä. Pienille lapsille asiat ovat yksioikoisempia. 5-vuotias voi pokkana todeta, että olen täällä siksi, että äiti juo ja isi on linnassa, Pirjo toteaa.

Toimintatavat ovat lapsikylissäkin muuttu-neet. Aiemmin lapset pitivät hyvin vähän yh-teyttä biologisiin vanhempiinsa, heitä tavattiin ehkä pari kertaa vuodessa. Nyt voidaan tavata vaikka joka viikonloppu.

– Luonnollisesti biologiset vanhemmat skarppaavat tavatessaan lapsiaan. He ovat sel-vin päin ja lupaavat kaikenlaista, vaikkei heillä olekaan ehkä keinoja pitää lupauksista kiinni, Mimmi sanoo.

Lapsia tämä voi hämmentää. He saattavat kyseenalaistaa vielä enemmän sen, miksi he ovat lapsikylässä, kun vanhemmilla menee niin hyvin.

– Tosiasia kuitenkin on, että kaikki vanhemmat eivät valitettavasti koskaan nouse jaloilleen. Ei, vaikka heidän hyväkseen tehtäi-siin vaikka mitä, Mimmi toteaa.

KUULUMISIA 7

– Ennen vanhaan lapset saattoivat tulla sijoitukseen ilman mitään alus-tavia tapaamisia sosiaalityönteki-jöiden kanssa. Auto vain ajoi pihaan ja sieltä kömpi uusi lapsi. Sinne se meni, luontevasti jonon jatkoksi. Lapset ottivat yleensä ihmeen hyvin vastaan uuden sisaruksen, jääkiek-kopeli käynnistyi välittömästi, Pirjo kertoo.

– Samanlaista elämänrikkautta, -rak-kautta ja -raskautta en olisi voinut kokea missään muualla kuin lapsiky-lässä, sanoo Toini silmät kyyneltyen.

– Jos olisi ollut kaikki se tieto ja tai-to, mikä nyt on, sitä olisi ehkä tehnyt jotkut asiat toisin. Mutta helppoa se ei tietenkään ole. Huostaanotto jo itsessään tuo mukanaan paljon vai-keaa problematiikkaa, Mimmi toteaa.

TOINI LAUKKANEN• Lapsikylä-äiti vuodesta 1980

lähtien, yhteensä 27 vuotta.• 12 lasta, 21 lastenlasta

MIMMI SIIKAVIRTA• Lapsikylä-äiti vuodesta 1975,

yhteensä 38 vuotta.• 16 lasta, 25 lastenlasta

PIRJO KIVENSALO• Lapsikylä-äiti vuodesta 1973

lähtien, yhteensä 33 vuotta.• 22 lasta, 26 lastenlasta ja 6 lasten-

lastenlasta.

MONENLAISIA MUISTOJA Suotuisissa olosuhteissa lapsi eheytyy – pik-kuhiljaa.

Pirjo muistaa erään pojan, joka oli pitkään erossa kolmesta sisaruksestaan, jotka jo asuivat Pirjon luona. Kun neljäskin poika lopulta saa-tiin sijoitettua Pirjon luo, 8-vuotias vain hoki: "Nyt voin ruveta elämään normaalia elämää". Hätähuuto oli tällä kertaa kuultu ja lapsen elämä muuttui parempaan.

Joskus ei sijoituskaan ole auttanut lapsia. Mimmi, Pirjo ja Toini ovat kokeneet myös las-tensa itsemurhia ja kuolemia. Niiden ajattele-minen tuo edelleen kyyneleet jokaisen silmiin.

– Näitä asioita on turha jossitella, kaikki olemme tehneet parhaamme. Lasten elämän-tarinat ja taustat vain ovat usein niin rankkoja, että edes eheä ympäristö ja tukitoimet eivät voi kaikkia auttaa.

Kun näiltä äideiltä kysyy, eikö ole ollut vaikeaa rakastaa vieraiden ihmisen lapsia, he vaikuttavat lähinnä tyrmistyneiltä.

– Ei suinkaan. Kiintymyssuhde ja luotta-mus syntyvät yhdessä eläen.

Kun Mimmi haastattelua edeltävällä viikolla nukutti vieressään seitsemän kuukautta vanhaa lapsenlastaan, koko kropan lävitse kävi sellainen tunnemylläkkä, ettei hurjemmasta väliä.

– Melkein koko yön valvoin, ihastelin ja katselin lasta. Hänen äitinsä oli saman ikäinen, kun sain hänet hoitooni. Sukupolvi oli vaihtunut. Sitä tunnetta on mahdotonta kuvata.

Mimmillä, Pirjolla ja Toinilla ei kellään ole biologisia lapsia, mutta nykyään monilla SOS-lapsikylävanhemmilla on myös omia lapsia.

– Ei meistä tunnu, että olisimme jotenkin jättäneet oman elämämme syrjään – päinvas-toin. Tämä kaikki on ollut meidän elämää.

RUUSUPUSKA KIITOKSEKSIKerran Mimmin pihaan ajoi auto, josta kömpi esiin mies valtavan, juuri ja juuri syliin mah-tuvan, ruusupuskan kanssa. Siinä tuli yksi isä kiittämään Mimmiä siitä, että hän oli hoitanut miehen lapsen aikuiseksi.

– Kyynelhän siinä tuli silmäkulmaan, Mimmi sanoo.

Suurin kannustin on kuitenkin ollut se tuhiseva nenä kainalossa, pieni käsi omassa kädessä tai pihalta kantautuva lasten nauru. �

Ei meistä tunnu, että olisimme jotenkin jättäneet oman elämämme syrjään.

8 KUULUMISIA

siakaslähtöisyys on tuttu sana liike-elämästä, mutta nykyään sitä pyritään toteuttamaan lastensuo-jelutyössäkin. Lapset ja heidän vanhempansa sekä muut verkostonsa otetaan entistä

paremmin huomioon myös SOS-lapsikylien arjessa. Kaarinan SOS-lapsikylässä työs-kentelevä sosiaalityöntekijä SONJA VANHANEN kysyi lapsilta ja heidän vanhemmiltaan, mitä korjattavaa heidän mielestään lapsikylien toimintatavoissa on.

– Koin omassa työssäni, että huomiomme keskittyi lapseen, ja vanhemmat jäivät sivuun. Minua kiinnosti tietää, vastaavatko toimintata-pamme sijoitettujen lasten perheiden tarpeita. Haastattelin selvitystäni varten yhdeksää perhettä eri puolilta maata, Sonja kertoo.

ALKU ON TÄRKEINSonjan selvityksen mukaan on jatkon kannalta olennaista, miten huostaanotto ja sijoituksen alku hoidetaan. Jos lapsen perhe koki tulleensa sivuutetuksi, lapsikylävanhempien ja syntymä-vanhempien välille tuli myöhemmin helposti väärinkäsityksiä ja kitkaa. Jos taas lapsikylästä pidettiin tiheästi yhteyttä vanhempiin ja kerrottiin, miten lapsi voi, vanhemmat ja lapset kokivat sijoituksen myönteisesti.

– Vanhemmat toivoivat pääsevänsä nykyis-tä lähemmäs lapsiaan. Heillä oli tarve kertoa lapsikylävanhemmille esimerkiksi perheen ar-voista ja siitä, millaista ruokaa lapset ovat tot-tuneet syömään. Heillä oli tarve myös tutustua lapsikylävanhempiin ja tietää, millaiset ihmiset heidän lastaan kasvattavat, Sonja kertoo.

Sonjan mukaan lapsista näkyi selvästi, jos syntymävanhempien ja lapsikylävanhempien rinnakkainen vanhemmuus ei toiminut. He olivat tietoisia aikuisten välisistä riidoista eivätkä viihtyneet lapsikyläkodeissaan. Sonja muistuttaa, että lapset ovat hyvin lojaaleja syntymävanhemmilleen ja valitsevat ristiriitati-lanteessa usein äidin tai isän. Tällöin heidän on vaikeaa kiintyä lapsikylävanhempaan.

– Moni syntymävanhempi toivoi pääsevän-sä osaksi lapsensa arkea sijoituksesta huolimatta. He halusivat opettaa lapsilleen arkisia taitoja ja olla mukana yhteydenpidossa kouluun. Kun

TEKSTI Maija Rauha | KUVA SOS-Lapsikylä

TERVETULOA KYLÄÄN isät ja äidit!Nykyään ymmärretään, että lapsi rakastaa ja kaipaa vanhempiaan riippumatta siitä, millaista hoivaa he ovat antaneet. Isät ja äidit toivotetaan yhä useammin tervetulleiksi SOS-lapsikyliin.

tämä ei ollut mahdollista, he kokivat lapsen irralliseksi osaksi perhettä, Sonja toteaa.

UUTTA AVOIMUUTTASonjan selvitys on yhtenä kannustimena, kun SOS-lapsikylissä ollaan siirtymässä entistä avoimempaan toimintatapaan. Kaarinan SOS-lapsikylässä selvitys on tuotu osaksi kylän toimintaa ideoimalla tapoja pitää vanhemmat mukana lasten elämässä. Sonja kertoo, että osa vanhemmista osallistuu jo varsin tiiviistikin lapsikyläperheen elämään. Syntymävanhempi voi toimia myös lapsikylävanhemman tukena.

– Esimerkiksi eräs poika ei halunnut men-nä ostamaan vaatteita lapsikylävanhemman kanssa. Asia ratkaistiin niin, että isä sai vaa-terahan ja teki ostokset yhdessä pojan kanssa. Ensin oli mietitty yhdessä, millaisia vaatteita tarvittaisiin, Sonja kertoo.

Vanhemmat eivät aikaisemmin juurikaan käyneet lapsikyläkodeissa, vaan perheiden tapaamiset järjestettiin muualla. Tämä on nyt muuttumassa. Kaarinan SOS-lapsikylässä on alettu pitää tilaisuuksia, joihin vanhemmat ja lapset voivat osallistua yhdessä. Esimerkiksi äitienpäivänä on tarjottu äideille hemmot-teluhoitoja, ja isänpäivänä on lähdetty isien ja lasten kesken leff aan. Perheet ovat saaneet viettää juhlaa yhdessä. Tapahtumat ovat Son-jan mukaan onnistuneet hyvin.

SOS-lapsikylissä oli aiemmin käytäntö, että kaikki lapset viettävät jouluaaton lapsiky-lässä. Tämäkin perinne on murtumassa.

– Ajatuksena oli tarjota jokaiselle lapselle perinteinen joulu, mutta se tarkoitti, että emme kunnioittaneet lasten perheiden perinteitä. Lapset jäivät monesti sivuun esimerkiksi tär-keistä sukulaisten vierailuista. Läheskään kaik-kien lasten perheillä ei ole sellaisia ongelmia, joiden takia lapsen olisi tarkoituksenmukai-sempaa viettää juhlapyhät lapsikylässä. Viime joulun moni lapsi vietti jo omassa kodissaan, Sonja kertoo.

Sonja unelmoi siitä, että sijoitettu lapsi voisi nähdä omat vanhempansa, isovanhem-pansa ja muut tärkeät ihmisensä sekä lapsiky-län ammattilaiset yhtenä isona verkostona, joka on hänen turvanaan. Se on tavoite, jota kohti kannattaa työskennellä. �

KUULUMISIA 9

lkuvuodesta Vihannin SOS-lapsikylän johtaja

SINIKKA LOUKUSA kutsui alueen toimijoita palaveriin, jossa he yhdessä miettivät, millaista lapsiperheiden arkea tukevaa toimintaa Vihannissa voitaisiin järjestää.

TEKSTI Johanna Pelto-Timperi | KUVAT Niina Polojärvi

Yhteistyöllä tukea lapsiperheilleVihannin SOS-lapsikylä käynnisti lasten päiväkerhotoiminnan yhdessä kunnan, seurakunnan, 4H-yhdistyksen ja Lasten Kaste -hankkeen kanssa. Kerhot saivat hyvän vastaanoton, ja yhteisvoimin järjestettyä toimintaa ollaan nyt jatkamassa.

Vastaava ohjaaja NIINA POLOJÄRVI Vihan-nin lapsikylästä ja projektipäällikkö SIRKKA

KIILAKOSKI Pohjois-Suomen Lasten Kaste -hankkeesta kertovat, että tapaamisessa he päättivät perustaa perhekahvilan, joka toimisi SOS-lapsikylän tiloissa. Lisäksi organisoitiin kesäkuulle ja elokuun alkuun yli 7-vuotiaille lapsille tarkoitettuja päiväkerhoja.

– Perhekahvilatoiminta alkoi keväällä.

Kävijämäärä jäi kuitenkin vähäiseksi, koska seurakunnalla oli jo ennestään vastaavanlaista kahvilatoimintaa keskustassa. Kesäkuussa käynnistyneet päiväkerhot ovat kuitenkin vetäneet hyvin väkeä ja niille oli selvä tarve olemassa, Niina toteaa.

Sirkan mielestä on tärkeää tarjota toimin-taa lapsille kesällä, kun vanhemmat ovat töissä. Neljän tunnin ohjattu kerho tuo turvallisen

Kesäkerhoissa leikittiin, pelattiin, laulettiin ja askarreltiin yhdessä. Lapset viihtyivät kerhoissa hyvin.

10 KUULUMISIA

vaihtoehdon yksinäisiin päiviin. Kun lapset ovat kerhossa, ei vanhempienkaan tarvitse huolehtia ja miettiä, mitä lapset tekevät.

Vihannin 4H-yhdistyksen toiminnanjoh-taja MIRJA MERTALA toteaakin, että vanhempien mielestä kesäkerhotoiminta helpotti esimer-kiksi työssä käyviä, kun lasta ei tarvinnut jättää koko päiväksi yksin kotiin.

– Myös lapset näyttivät viihtyvän kerhoissa hyvin, Mirja hymyilee.

Kerhotoiminnan tarpeellisuudesta kertoo sekin, että toimintaa kiiteltiin paikallislehden tekstaripalstalla.

INNOSTUNEESTI YHDESSÄ– Oli hienoa, että Vihannin SOS-lapsikylä toimi innoittajana ja yhteistyön aloittajana. Olen Lasten Kaste -hankkeessa ollut mu-kana muidenkin paikkakuntien projekteissa, mutta ne eivät ole saaneet tuulta siipiensä alle tässä laajuudessa kuin Vihannissa. On ollut mukava huomata, kuinka innostunees-ti kaikki ovat olleet yhteistyössä mukana, Sirkka tiivistää.

Myös Niina ja Mirja huomasivat, että yhteistyöhön tartuttiin heti innolla. Kukaan ei valittanut resurssien puutetta, vaan päinvas-

toin. ”Me voidaan tehdä”, oli yleisin lausahdus palavereissa.

– Vihannin 4H-yhdistys lähti yhteiseen toimintaan mielellään mukaan. Mielestäni on järkevä tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Jokaisen ei siis tarvitse tehdä kaikkea yksin ja ”kilpailla” alueen lapsista, vaan voimme yhdessä tarjota monipuolista toimintaa.

– Kun toimijoita oli monta, voitiin vastuut ja työt jakaa tasaisesti. Näin kenenkään taakka ei ollut ylivoimainen, Niina miettii.

VAUHTIA, LAULUA JA LEIKKIÄToiminta oli Vihannin keskustassa ja kylillä. Keskustassa pyöri kesän alussa suosittu jalka-pallokerho. Perinteisissä kesäkerhoissa leikittiin, pelattiin, laulettiin ja askarreltiin. Ohjaajat saatiin Raahen kaupungin nuorisotoimesta ja seurakunnasta sekä Vihannin 4H-yhdistyksestä.

– 4H:lla oli kesäkerhoissa lisäkseni kolme kesätyöntekijää. Lasten kanssa leikkiminen ja touhuaminen tuntui olevan heille mukavaa työtä. Nuoret kesätyöntekijät olivat myös lasten suosikkiohjaajia, paljastaa Mirja.

Vihannin SOS-lapsikylä oli avustamassa kerhojen järjestäjiä sillä viikolla, kun kylän omat lapset olivat Viron reissulla.

– Kerhossa kävi neljän tunnin aikana yli kolmekymmentä lasta, Niina laskee.

Sirkka kertoo kerhotoiminnan sopivan hyvin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten Kaste -hankkeeseen, jonka tavoitteena on estää lasten ja nuorten syrjäytymistä ja ke-hittää perheille tarkoitettuja palveluja. Lasten Kaste osallistui kerhotoimintaan kustantamalla muun muassa toiminnan vaatimat vakuutukset.

TOIMINNALLE JATKOAYdinryhmä kokoontuu loppukesästä palaute-palaveriin, mutta Niina, Sirkka ja Mirja olivat jo elokuussa vakuuttuneita, että yhteistyö jat-kuu. Ennaltaehkäisevä lapsi- ja nuorisotyö on keskeisessä roolissa, kun mietitään perheiden jaksamista.

– Voisimme järjestää esimerkiksi etukäteen varattavan lapsiparkin, johon äidit voisivat tuoda lapset hoitoon, jotta pääsevät itse asioille tai vaikkapa jumppaan. Tämä auttaa arjessa, Sirkka pohtii.

– Meillä on ideat lennelleet jo ennen tapaamista, Niina hymyilee.

– Yhteistyöllä saadaan aikaiseksi paljon hyvää, Sirkka toteaa.

Mirja toivoo, että yhdessä toteutetuista ke-säkerhoista tulisi perinne. Hän uskoo, että ensi kesänä kerholaisiakin on entistä enemmän, kun lapset ja vanhemmat jakavat keskenään kuluneen kesän kokemuksia.

AKTIIVINEN LAPSIKYLÄVihannin SOS-lapsikylä on perustettu vuonna 1982. Kylässä on neljä lapsikyläkotia ja yksi toimeksiantosopimuksella toimiva koti. Lapsia ja nuoria on parisenkymmentä vakituisesti ja lisäksi on avohuollon tukitoiminnan kautta tulevia lapsia.

Vihannin keskustan läheisyydessä sijait-sevassa lapsikylässä ei haluta eristäytyä omiin oloihin. Toiminnan tavoitteena on olla osa Vihannin kyläyhteisöä ja toimia yhteistyössä niin asukkaiden, järjestöjen kuin kaupungin ja seurakunnankin kanssa. Vihanti kuuluu nykyään Raaheen, jonka kaupunkikeskusta on reilun kolmenkymmen kilometrin päässä.

– Meillä oli vilkas ja aktiivinen kesä. Lapset olivat viikon Virossa, mikä oli monille ainutlaatuinen kokemus. Lisäksi on vietetty lomaa. Olemme käyneet kalassa ja uintiretkillä, Niina kertoo lapsikylän kuulumisista. �

Henna-Riikka askarteli upean magneetin.

KUULUMISIA 11

ILA* leikki pihalla serkkujensa kanssa, kun maa alkoi järistä heidän allaan. Vielä hetki sitten vieressä seissyt kotitalo romahti ja Lilan kuusi sukulaista sekä molemmat vanhemmat jäivät loukkuun. Sukulaisista kaksi saatiin pelastettua, mutta Lilan äiti ja isä menehtyivät.

Naapurit kertoivat tämän yksin jääneen tytön kohtalosta Nepalin SOS-lapsikyläjärjestölle. Yksi Lilan tädeistä oli tukena ensimmäiset viikot, kun paikallinen SOS-lapsikylä selvitti Lilan tilannetta viran-omaisten avustuksella. Kukaan tytön suku-laisista ei kuitenkaan kyennyt huolehtimaan hänestä katastrofituhojen keskellä, joten kaksi

Nepalissa rakennetaan uutta elämääTEKSTI Veera Säilä | KUVAT SOS-Lapsikylä | LÄHDEMATERIAALI SOS-Lapsikylä

Huhtikuussa 2015 Nepalia ravisuttivat tuhoisat maanjäristykset. Paikalliset SOS-lapsikylät tarjoavat turvaa ja kodin järistyksissä vanhempansa menettäneille lapsille. Elämä rakentuu hiljalleen alusta lapsikyläperheen huolehtivassa sylissä.

viikkoa myöhemmin Lila muutti Sanothimin SOS-lapsikylään.

TOIPUMINEN VIE AIKAA– Vanhempansa menettäneiden lasten on vai-kea toipua kokemastaan menetyksestä. Erityi-sesti ensimmäiset viikot ovat haastavia, kertoo Nepalin SOS-lapsikyläjärjestön kansainvälinen johtaja SHANKAR PRADHANANGA. Myös Lila oli alkuun surullinen ja hänen oli vaikea sopeutua uuteen lapsikyläperheeseensä.

Lapsikylään kotiutuminen, uuden huolta-jan hyväksyminen ja SOS-lapsikyläsisaruksiin tutustuminen vievät aikaa. Lilan SOS-lapsi-kylä-äidin sekä yhdeksän lapsikyläsisaruksen

Selviytyneiden lasten elämänilo ja leikit jatkuvat hätäapuleirillä Kathmandussa.

lämpö ja huolenpito kuitenkin auttoivat tyttöä kotiutumaan hyvin. Hänen nuorin lapsikyläsi-saruksensa saapui Sanothimin SOS-lapsikylän turvaan maanjäristyksen jäljiltä.

Nyt Lila käy SOS-lapsikyläjärjestön Hermann Gmeinerin koulua Sanothimissa. Hän on neljännellä luokalla ja viihtyy koulussa hyvin. Kotona hän hoitaa mielellään lapsikylä-perheen pientä akvaariokalaa.

YHTEISHENKI JA TUKI LUO LOHTUATarkkaa lukua maanjäristyksessä kärsineistä kotitalouksista on vaikea saada. Esimerkiksi Nuwakotissa, joka kuuluu yhteen Nepalin tuhoutuneimmista alueista, on aikaisempien

*Nimi muutettu12 KUULUMISIA

1970 Ensimmäisen kylän rakennustyöt alkoivat

Kathmandussa.

1982 Ensimmäinen SOS koulu avasi ovensa. Koulutus auttaa

alueen kehitystä, vähentää köyhyyttä, lisää tasa-arvoa ja parantaa elämänlaatua.

2000 SOS terveysasema avataan Nepalgunjin lähistölle.

Terveyskeskukset ovat erikoistuneet etenkin naisten ja lasten terveydenhuoltoon ja palveluja tarjotaan usein lapsikyläperheiden lisäksi myös muille alueella asuville perheille.

2010 Lumbinissä avattiin ensimmäinen SOS

lastentarha, johon mahtuu 80 lasta.

2014 Yhdeksäs perheiden tukemisen hanke

käynnistettiin. Hankkeen tarkoitus on vahvistaa huoltajien ja yhteisön kykyä huolehtia lapsista.

INTIAN VALTAMERI

INTIA

NEPAL

BHUTAN

BANGLADESH

BURMA

KIINA

AFGANISTAN

PAKISTAN

Sanothimin SOS-lapsikylän asukkaat tietävät olevansa turvassa.

väestölaskentojen mukaan kirjattu 59 000 koti-taloutta. Katastrofi n jälkeen kuitenkin 76 000 kotitaloutta ilmoitti kärsineensä järistyksen aiheuttamista tuhoista.

Suurin osa ihmisistä asuu edelleen teltoissa avoimilla alueilla. Vuoristosta on siirrytty Kathmandun laaksoon maanvyörymien ja muiden uhkien pelossa. Maan hallitus on tehnyt muutoksia aikaisempiin määräyksiin, jotta tuhoalueita voitaisiin elvyttää nopeammin. Esi-merkiksi maatalousvero on poistettu järistykses-sä kärsineiltä perheiltä ja rakennusmateriaalien toimitukseen liittyvää byrokratiaa on helpotettu.

Nepalilaisilla on kova halu palata normaa-liin elämään kaikista haasteista huolimatta. Mittaamattoman arvokas ulkomaanapu sekä maan sisäinen tuki ovat olleet katastrofi n läpikäyneiden ihmisten ainoa lohtu. Ihmisten solidaarisuus auttaa jaksamaan huomiseen. �

NEPAL• väkiluku 31 milj. asukasta• pääkaupunki Kathmandu• virallinen kieli Nepal• Nepal on demokraattinen liittotasavalta

SOS-LAPSIKYLÄT NEPALISSA• Nepalissa on 10 SOS-lapsikylää, joissa asuu yhteensä 120 lapsikyläperhettä.

• Nepalissa toimii 7 SOS-lapsikyläjärjestön ylläpitämää Hermann Gmeinerin koulua

• Maanjäristyksen jälkeen SOS-Lapsikylän hätäapu on jo tavoittanut yli 40 000 lasta.

• Mukana auttamassa on ollut yhteensä yli 300 vapaaehtoista, lapsikylänuorta ja -äitiä sekä muita työntekijöitä.

• Tuhoalueille on toimitettu muun muassa ruokaa, telttoja, terapia-apua, lääkkeitä ja vaatteita.

KUULUMISIA 13

telä-Karjalasta kotoisin olevan Maria Tyysterin elämänmit-tainen haave toteutui vuonna 2014, kun nuori nainen kruu-nattiin tangokuningattareksi. Kiireisen keikkakesän jälkeen Tyyster astuu lokakuussa

armeijan harmaisiin suorittamaan loppuun reserviupseerikoulutuksen.

Armeijan jälkeen tangokuningattaren suunnitelmissa ovat sosionomin opinnot, ja työskentely nimenomaan lastensuojelun paris-sa. Aihe on Tyysterille tärkeä monesta syystä.

– Isälläni ja äitipuolellani on ollut useita sijaislapsia. Olen nähnyt konkreettisesti, miten sijaisperhe voi vaikuttaa lapsen ja tämän van-hempien elämään.

Tyysterillä on suuri perhe. Hänen isällään ja äitipuolellaan on kaksi yhteistä lasta, ja äitipuolella on kolme lasta entisestä liitostaan. Lisäksi Tyysterillä on kaksi isovelipuolta.

TEKSTI Matleena Merta | KUVA Jani Pihlaja

Lastensuojelu sydäntä läheltä

SOS-Lapsikylän kuukausilahjoittajana toimiva tangokuningatar Maria Tyyster on konkreettisesti nähnyt, miten sijaisperhe vaikuttaa lapsen elämään. Haaveissa on musiikkiuran ohella sosionomin ammatti.

SIJAISPERHEESSÄ SAA OLLA LAPSITyyster oli jo muuttanut pois kotoa, kun hänen isänsä ja äitipuolensa aloittivat sijaisperheenä toimimisen. Hän kuitenkin vieraili perheensä luona lähes joka viikko, ja sijoitetut lapsetkin tulivat tätä kautta tutuiksi.

– Lasten on varmaan ollut helpompi tulla isoon perheeseen, jossa oli jo valmiiksi lapsia. Sijaisvanhempana oleminen oli vanhemmilleni raskasta, mutta myös antoisaa. Se on tehnyt hyvää myös pienemmille sisaruksilleni, jotka asuvat vielä kotona.

Perheensä ansiosta Tyyster on nähnyt omin silmin, millainen muutos lapsessa tapah-tuu, kun tämä pääsee oikeaan perheeseen.

– Monet lapset olivat tullessaan pelokkai-ta, apaattisia ja välinpitämättömiä. Heillä oli vaikeuksia luottaa ihmisiin ja he murehtivat paljon kotona olevien vanhempiensa puolesta. Sijaisperheessä lasten oikea luonne kuoriutui vähitellen esiin ja he oppivat tukeutumaan

aikuisiin. Vanhempieni maatilalla puuhaillessa huolet unohtuivat, ja lapset saivat olla lapsia.

LAHJOITTAJA VOI VAIKUTTAATyyster on SOS-Lapsikylän kuukausilahjoittaja. Kiinnostus lahjoittamista ja SOS-Lapsikylää kohtaan heräsi jo ennen omien vanhempien si-jaisperhekokemusta, mutta vahvistui sen myötä.

– Minua on aina kiinnostanut lasten ja nuorten auttaminen. Toinen kutsumustyöni musiikin ohella onkin lastensuojelu. Minulla on opiskelupaikka Tampereen ammattikor-keakoulun sosionomilinjalla, ja opinnot on tarkoitus aloittaa syksyllä 2016.

SOS-Lapsikylään hän tutustui etsiessään työpaikkoja lastensuojelun alalla, ja innostui siten myös ryhtymään lahjoittajaksi. Toiveissa on ilahduttaa lapsia myös musiikin avulla.

– Meillä on ollut SOS-Lapsikylän kanssa puhetta, että voisin tulevaisuudessa käydä esiintymässä lapsikylissä. �

14 KUULUMISIA

Lapset tarvitsevat apuasi.TEE LAHJOITUS SOS-LAPSIKYLÄLLENordea FI27 2386 1800 0100 66, NDEAFIHHLahjoita lasten hyväksi Suomessa viitenumerolla: 8015, lasten hyväksi maailmalla: 9014Voit myös lahjoitaa kotisivujemme kautta: www.sos-lapsikyla.fi Ò Kummius ja lahjoittaminen Puhelinlahjoitukset SOS-Lapsikylän työhön kotimaassa ja maailmalla:Soita numeroon: 0600 0 4235 (20 €+pvm) tai Lähetä tekstiviesti SOS numeroon: 16499 (10 €)

MERKKIPÄIVÄLAHJOITUSKun merkkipäivä lähestyy, mutta kaapit ovat jo ennestään täynnä tavaraa, voit halutessasi an-taa juhlavieraille mahdollisuuden muistaa sinua pyytämällä heitä tekemään lahjoituksen apua tarvitsevien lasten hyväksi Suomessa tai maailmalla. Olethan yhteydessä lahjoittajapalveluum-me p. (09) 4257 9830, niin voimme antaa lisätietoa merkkipäivälahjoittamisesta ja muistaa sinua kiitoksella juhlien jälkeen.

OLETKO KIINNOSTUNUT VAPAAEHTOISTYÖSTÄ SOS-LAPSIKYLÄSSÄ?Vapaaehtoistyön kautta voit auttaa meitä sekä varainkeruussa että toimintamme esittelyssä. Myös muita tehtäviä on mahdollista tehdä ajoittain sekä keskustoimistollamme että kylissä.

Lue lisää vapaaehtoistyöstä sivuiltamme: www.sos-lapsikyla.fi/vapaaehtoistyo. Jos kiin-nostuit antamaan aikaasi vapaaehtoisena, ota yhteyttä: tarja.rehnstrom@sos-lapsikyla.fi

YRITYSYHTEISTYÖYrityksille on tarjolla erilaisia tapoja tukea SOS-lapsikylätyötä. Tuki voi olla kampanjaluonteista tai pidempiaikaista yhteistyötä.

Ota yhteyttä, niin etsitään teidän yrityksellenne sopivin tapa auttaa. Tutustu yritysyhteis-työmuotoihin verkkosivuillamme: www.sos-lapsikyla.fi/yritysyhteistyoKei Heikkilä, varainhankintapäällikkö p. 040 747 7830, kei.heikkila@sos-lapsikyla.fi

TESTAMENTTILAHJOITUSApua tarvitsevia lapsia on Suomessa paljon. Testamentti on arvokas perintö. Kaipaatteko tietoa testamentin tai lahjoituksen tekemisestä? Oletteko jo tehnyt testamentin?

Testamenttilahjoitus on arvokas tapa varmistaa, että myös tulevaisuudessa lapsilla on mahdollisuus turvalliseen kotiin SOS-lapsikylässä, jossa voi viettää hyvää lapsuutta ja kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi.

Voit kysyä lisätietoja tai tilata testamentti-esitteemme numerosta (09) 4257 9830 tai sähköpostitse lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

RAHANKERÄYSLUVATSOS-Lapsikylä ry/Poliisihallitus 2020/2013/3089/1.1.2014–31.12.2015 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus 2020/2013/3132/1.1.2014–31.12.2015 koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaa.

Voit liittyä kuukausi-lahjoittajaksi, kummiksi tai tehdä lahjoituksen verkkosivuillamme osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi

Lahjoittajapalvelu koordinaattori Marianne Leppänen palvelee numerossa (09) 4257 9830 (ark. klo 10–15) ja sähköpostiosoitteessa lahjoittajainfo@sos-lapsikyla.fi

KUULUMISIA 15

KUVA Th inkstock

Aino ja Onni haluavatturvallisen kodin.Ryhdy heti kuukausilahjoittajaksi ja autat Ainon ja Onnin kaltaisia lapsia saamaan turvallisen kodin.

Etunimi ____________________________________Sukunimi ___________________________________ Osoite ______________________________________Postinumero__________________________________Toimipaikka __________________________________ Puhelinnumero _______________________________Sähköposti ___________________________________

Kiitos että välität!

Haluan ryhtyä SOS-Lapsikylän kuukausilahjoittajaksi. Minulle sopiva kuukausilahjoitus:

SOS-Lapsikylä rytunnus 500796600003 Vastauslähetys

Annan suostumukseni siihen, että osoitetietoni rekisteröidään SOS-Lapsikylän rekisteriin. Tietojani käsitellään luottamuksellisesti eikä niitä luovuteta eteenpäin.

10 €/kk 15 €/kk 20 €/kk Muu:___