näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja ... › Portals › 5 › Julkaisut vanhoilta sivuilta... · ovat muotoutuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen

Jorma Kärppä, Tiina Laurila ja Kati Lundgren

KESTÄVÄÄ AMMATILLISTA KOULUTUSTA

— näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen,kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen

Opetushallitus/kirjastoPL 380 (Hakaniemenranta 6)00531 HelsinkiPuhelin 040 348 7555 (vaihde)[email protected] www.oph.fi /julkaisut

ISBN 978-952-13-4146-5

KES

TÄV

ÄÄ

AM

MA

TILLISTA

KO

ULU

TUSTA

9 789521 341465

KESTÄVÄÄ AMMATILLISTA KOULUTUSTA— näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen,

kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen

Jorma Kärppä, Tiina Laurila ja Kati LundgrenSuomen ympäristöopisto SYKLI

© Opetushallitus ja tekijät

Taitto: Innocorp OyElektroninen versio: Innocorp Oy

ISBN 978-952-13-4146-5 (nid.)ISBN 978-952-13-4147-2 (pdf)

Painopaikka: Edita Prima Oy, Helsinki 2009

LUKU Sisällys

3

SISÄLLYS

Esipuhe ........................................................................................................................................ 7

1. Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla ................... 91.1 Kansainväliset kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat .................................................................... 91.2 Kansalliset kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat........................................................................ 10

2. Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus .......................................................................... 152.1 Kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteet ja pedagoginen tausta..................................................... 152.2 Kestävän kehityksen kasvatus, ympäristökasvatus, globaalikasvatus................................................... 182.3 Kestävän kehityksen sisältöjä ammatillisessa opetuksessa................................................................... 192.4 Kestävän kehityksen opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt............................................................. 242.5 Kestävän kehityksen oppimispolku..................................................................................................... 27

3. Kestävä kehitys ammatillisten perustutkintojen perusteissa ................................................. 303.1 Kestävä kehitys ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa............................................................. 303.2 Kestävä kehitys ammatillisissa tutkinnon osissa .................................................................................. 363.3 Kestävä kehitys koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmassa ........................................................... 37

4. Kestävä kehitys ammattitaitokilpailuissa ............................................................................ 414.1 Kestävän kehityksen osaamisen arviointi kilpailutehtävissä................................................................. 424.2 Kestävän kehityksen huomioon ottaminen lajien toteutuksessa ........................................................... 44

5. Työkaluja oppilaitoksen kestävän kehityksen hallintaan....................................................... 475.1 Kestävän kehityksen ohjelma ............................................................................................................ 475.2 Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit ja sertifiointi .................................................................... 485.3 Vihreä lippu ...................................................................................................................................... 53

6. Koulutuksen järjestäjän rooli kestävän kehityksen edistämisessä ......................................... 566.1 Arvot ja kestävän kehityksen politiikka.............................................................................................. 566.2 Kestävän kehityksen työn organisointi ............................................................................................... 586.3 Koulutuksen järjestäjän kestävän kehityksen ohjelma......................................................................... 606.4 Yksiköiden tai toimipisteiden kestävän kehityksen ohjelmat................................................................ 616.5 Koulutus ja viestintä .......................................................................................................................... 646.6 Toiminnan arviointi ja järjestelmän sertifioiminen............................................................................... 646.7 Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus ja kestävä kehitys.................................................... 65

7. Humanistinen ja kasvatusala .............................................................................................. 717.1 Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto .................................................................................. 717.2 Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto............................................................................................ 747.3 Lapsi- ja perhetyön perustutkinto....................................................................................................... 76

LUKU

Sis

ällys

4

8. Kulttuuriala .......................................................................................................................798.1 Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto ............................................................................................818.2 Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto ........................................................................................... 848.3 Kuvallisen ilmaisun perustutkinto ....................................................................................................... 868.4 Tanssialan perustutkinto..................................................................................................................... 878.5 Sirkusalan perustutkinto .................................................................................................................... 898.6 Musiikkialan perustutkinto .................................................................................................................91

9. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala .............................................................. 939.1 Liiketalouden perustutkinto................................................................................................................93

10. Luonnontieteiden ala ..........................................................................................................9810.1 Tietojenkäsittelyn perustutkinto..........................................................................................................98

11. Tekniikan ja liikenteen ala ................................................................................................10211.1 Autoalan perustutkinto.....................................................................................................................10411.2 Elintarvikealan perustutkinto............................................................................................................10811.3 Kello- ja mikromekaniikan perustutkinto ..........................................................................................11111.4 Kemiantekniikan perustutkinto.........................................................................................................11311.5 Kone- ja metallialan perustutkinto....................................................................................................11611.6 Laboratorioalan perustutkinto ..........................................................................................................11911.7 Lennonjohdon perustutkinto .............................................................................................................12111.8 Lentokoneasennuksen perustutkinto.................................................................................................12411.9 Logistiikan perustutkinto ..................................................................................................................12711.10 Maanmittausalan perustutkinto ........................................................................................................13111.11 Merenkulkualan perustutkinto .........................................................................................................13311.12 Muovi- ja kumitekniikan perustutkinto .............................................................................................13611.13 Painoviestinnän perustutkinto ..........................................................................................................13911.14 Paperiteollisuuden perustutkinto ......................................................................................................14111.15 Pintakäsittelyalan perustutkinto .......................................................................................................14311.16 Puualan perustutkinto......................................................................................................................14711.17 Rakennusalan perustutkinto .............................................................................................................15011.18 Suunnitteluassistentin perustutkinto..................................................................................................15411.19 Sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinto....................................................................................15611.20 Talotekniikan perustutkinto..............................................................................................................15911.21 Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto..............................................................................................16211.22 Tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinto ....................................................................................16711.23 Turvallisuusalan perustutkinto ..........................................................................................................16911.24 Veneenrakennuksen perustutkinto....................................................................................................17111.25 Verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto ..............................................................................................174

12. Luonnonvara- ja ympäristöala...........................................................................................17712.1 Maatalousalan perustutkinto ............................................................................................................18112.2 Hevostalouden perustutkinto ............................................................................................................18312.3 Puutarhatalouden perustutkinto .......................................................................................................18512.4 Kalatalouden perustutkinto ..............................................................................................................18712.5 Metsäalan perustutkinto...................................................................................................................18912.6 Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto.............................................................................................191

LUKU Sisällys

5

13. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala...................................................................................... 19813.1 Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto ............................................................................................... 19913.2 Hammastekniikan perustutkinto ...................................................................................................... 20213.3 Liikunnanohjauksen perustutkinto ................................................................................................... 20413.4 Lääkealan perustutkinto .................................................................................................................. 20613.5 Hiusalan perustutkinto..................................................................................................................... 20813.6 Kauneudenhoitoalan perustutkinto................................................................................................... 211

14. Matkailu-, ravitsemis- ja talousala ................................................................................... 21314.1 Matkailualan perustutkinto .............................................................................................................. 21414.2 Catering-alan perustutkinto ............................................................................................................. 21814.3 Hotelli ja ravintola-alan perustutkinto .............................................................................................. 22114.4 Puhdistuspalvelujen perustutkinto .................................................................................................... 22414.5 Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto ................................................................................ 226

Liitteet..................................................................................................................................... 230Liite 1. Kestävän kehityksen strategiat ........................................................................................................ 230Liite 2. Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit, ammatilliset oppilaitokset.............................................. 242Liite 3. Lyhenteet ja sanasto........................................................................................................................ 244Liite 4. Linkkejä ja lisätietoa ....................................................................................................................... 247

LUKU Esipuhe

7

ESIPUHE

Kirjan alkulähteet ovat Opetushallituksen vuosina 2002–2005 toteuttamassa”Ammatti-KEKE” -hankkeessa, jossa avattiin silloisten opetussuunnitelmien pe-rusteiden kestävän kehityksen oppimistavoitteita ja -sisältöjä oppilaitoksen omanopetussuunnitelman tasolle. Hankkeen tavoitteena oli edistää kestävän kehityk-sen ja ympäristöasioiden näkökulman sisällyttämistä ammatilliseen koulutuk-seen sekä tuottaa tähän liittyvää tukimateriaalia ja toimintamalleja.

Kertyneestä materiaalista muokattiin kirja ”Kohti kestävää ammatillista kehi-tystä” vuonna 2006 Suomen ympäristöopisto SYKLIn toimesta. Sen jälkeen am-matillisen koulutuksen kestävän kehityksen koulutuksessa on tapahtunut montamuutosta ja edistysaskelta, jotka toivat tarpeen kirjan uudistamiseen. Ensinnäkinammatillisten perustutkintojen perusteet uudistuksessa vuosina 2008–2010 kes-tävä kehitys sisällytettiin yhdeksi elinikäisen oppimisen avaintaidoksi. Tutkin-non uudistuksen myötä myös muu terminologia ja ammatilliset sisällöt muuttui-vat. Sen lisäksi kestävän kehityksen kriteerit ammatillisiin oppilaitoksiin ovat uu-distuneet.

Kirja sisältää laajan katsauksen kestävän kehityksen ja koulutuksen nykytilaan. Seauttaa hahmottamaan, miten kestävä kehitys on eri vaiheiden kautta saanut yhä suu-remman merkityksen nykypäivän ammatillisessa koulutuksessa. Kirja on tehty raken-teeltaan sellaiseksi, että sen voi lukea kiinnostavin osa kerrallaan. Se sisältää paljon erialoilta konkreettisia esimerkkiä ja työvälineitä oppilaitoksen arkeen.

Opetushallitus kiittää eri koulutuksenjärjestäjien ja oppilaitosten aktiivisiakestävän kehityksen edistämiseen osallistuneita opettajia ja projektihenkilöitä.Erityisen työpanoksensa kirjan tekemiseen ovat antaneet Ympäristöopisto Syklinasiantuntijoista Jorma Kärppä, Tiina Laurila ja Kati Lundgren. Myös Erkka Lai-ninen OKKA-säätiöstä ja Anu Salo Savon ammatti- ja aikuisopistosta ovat avus-taneet kirjan tekemisessä. Opetushallituksen ammatillisen koulutuksen kestävänkehityksen www-sivujen tekijä Tuomo Hannukkalan (Koulutuskeskus Salpaus)työtä on hyödynnetty kirjan uudistamisessa.

Helsingissä 18.6.2009

Susanna TauriainenopetusneuvosAmmattikoulutus

8

”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta su-kupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Sen kolmeksi peruselementiksiovat muotoutuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestä-vyys. Kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät siihen, että ihmiset oppivat elämäänsopusoinnussa luonnon ja toistensa kanssa.”

YK:n Ympäristön ja kehityksen maailman komissio 1987

LUKU 1.Strategiat ja ohjelmat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla

9

1. STRATEGIAT JA OHJELMAT KESTÄVÄN KEHITYKSEN KASVATUKSEN JA KOULUTUKSEN TAUSTALLA

1.1 Kansainväliset kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat

Kestävän kehityksen poliittisen prosessin voidaan katsoa alkaneen vuoden 1972YK:n ympäristökonferenssista Tukholmasta. Tuolloin tunnustettiin, etteivätympäristöongelmat kunnioita valtioiden rajoja ja etsittiin ensimmäisen kerranyhdessä keinoja elinympäristömme suojelemiseksi, mm. vesien ja ilman saastu-minen sekä eroosion estämiseksi.

Vuonna 1987 Gro Harlem Brundtlandin johtama YK:n Ympäristön ja kehi-tyksen maailmankomissio julkaisi raportin Yhteinen tulevaisuutemme, joka nos-ti kestävän kehityksen ajatuksen laajaan julkisuuteen. Raportin määritelmän mu-kaan ”kestävä kehitys mahdollistaa nykyhetken tarpeiden tyydyttämisen viemät-tä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa".

Komission raportti muodosti perustan vuoden 1992 YK:n ympäristö- ja kehi-tyskokoukselle. Rio de Janeirossa järjestetyssä kokouksessa maailman hallituksetsitoutuivat edistämään kestävää kehitystä. Kokouksessa hyväksyttiin Agenda 21 -toimintaohjelma, jossa kestävän kehityksen edistäminen sai kansainvälisesti sovi-tut tavoitteet. Kokouksen myötä syntyi myös laaja yhteisymmärrys siitä, että ym-päristönsuojelu, taloudellinen kasvu ja sosiaaliset, ihmisten hyvinvointiin liitty-vät kysymykset liittyvät olennaisesti toisiinsa.

Kymmenen vuotta Rion kokouksen jälkeen, vuonna 2002 YK:n kestävän ke-hityksen huippukokouksessa Johannesburgissa koottiin yhteinen toimintasuun-nitelma tukemaan Agenda 21 ja siinä määriteltyjä tavoitteita. Johannesburginkokouksessa sai alkunsa myös hanke kansainvälisen koulutukseen painottuvanprojektin alullepanosta. Vuoden 2002 joulukuussa YK:n yleiskokous julisti kes-tävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen 2005–2014 (DESD, De-cade of Education for Sustainable Development). Unesco koordinoi vuosikym-mentä ja luo puitteet jäsenmaiden toimenpiteille kestävän kehityksen koulutuk-sen edistämiseksi.

YK:n puitteissa etenevän kestävän kehityksen prosessin lisäksi on laadittu myösalueellisia kestävän kehityksen strategioita ja ohjelmia. EU hyväksyi vuonna 2001kestävän kehityksen strategian, joka uudistettiin vuonna 2006. Strategian perusperi-aate on, että kaikkien politiikkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksiatulisi tarkastella koordinoidusti, ja niiden vaikutukset on otettava huomioon päätök-

LUKU

1.

Stra

tegia

t ja o

hjelm

at ke

stäv

än ke

hityk

sen k

asva

tuks

en ja

koulu

tuks

en ta

usta

lla

10

senteossa. EU:n kestävän kehityksen strategian yhtenä tavoitteena on saattaa EU, senjäsenmaat, kansalaisyhteiskunta sekä liiketoiminta keskittymään samoihin prioriteet-teihin sekä varmistamaan koherenssi eri politiikka-alueilla.

Itämeren maat ovat laatineet oman alueellisen kestävän kehityksen ohjelman-sa. Itämeren maiden pääministerit perustivat vuonna 1996 Baltic 21 -ohjelman(An Agenda 21 for the Baltic Sea Region), jonka puitteissa tuotettiin maailmanensimmäinen alueellinen tavoitteisto kestävän kehityksen edistämiseksi. Koulu-tus on myös mukana ohjelmassa. Koulutusta koskeva ohjelma ”An Agenda 21 forEducation in Baltic Sea Region – Baltic 21E” hyväksyttiin vuonna 2002. Sen ta-voitteena on muodostaa kestävän kehityksen näkökohdista Itämeren maidenkoulutusjärjestelmien luonteva ja pysyvä osa.

Myös Pohjoismaat ovat laatineet oman kestävän kehityksen strategiansa. Stra-tegia tuli voimaan vuonna 2001, ja strategian tarkistus ”Kestävä kehitys – Pohjo-lan uusi suunta” hyväksyttiin 2004. Strategiassa määritellään kestävän kehityksenpitkän aikavälin suuntaviivat vuoteen 2020 sekä kuvataan toimenpiteitä, joihinPohjoismaat pyrkivät panostamaan vuosina 2005–2008. Strategian yhtenä kes-keisenä tavoitteena on edesauttaa kestävää kehitystä edistävää koulutusta ja integ-roida kestävän kehityksen näkökohdat pohjoismaisiin koulutusjärjestelmiin elin-ikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti.

1.2 Kansalliset kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat

Suomi on ollut yksi edelläkävijämaista kestävän kehityksen tavoitteiden jalkaut-tamisessa kansallisella tasolla. Suomeen perustettiin kansallinen kestävän kehi-tyksen toimikunta jo vuonna 1993. Sen tehtävänä oli tuolloin edistää yhteistyötäkestävän kehityksen kysymyksissä Suomessa ja toimia neuvoa antavana elimenäYK:ta ja erityisesti sen kestävän kehityksen toimikuntaa koskevissa asioissa. Suo-mi laati vuonna 1998 ensimmäisten maiden joukossa oman kestävän kehityksenohjelmansa Agenda 21 -toimintaohjelman kehotuksen mukaisesti. Hallituksenkestävän kehityksen ohjelmalla pyrittiin ekologiseen kestävyyteen ja sitä edistävi-en taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen edellytysten luomiseen. Siinä esitet-tiin lisäksi tärkeimpiä kestävän kehityksen toiminta-alueita koskevat strategisettavoitteet ja toimintalinjat.

Vuonna 2005 valmistui Suomen ohjelma kestävän kulutuksen ja tuotannon edis-tämiseksi. Se liittyy YK:n vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksen pää-tökseen laatia 10-vuotinen puiteohjelma kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edis-tämiseksi. KULTU-ohjelman tavoitteena on edistää energiaa ja materiaaleja säästäväätuotantoa sekä ohjata kuluttajia tekemään kestäviä valintoja. Ohjelmassa kasvatuksel-le ja koulutukselle on varattu oma lukunsa. Sen mukaan kestävän kehityksen kasvatusja koulutus tulee ottaa huomioon oppilaitosten ja korkeakoulujen kaikessa toimin-


11

nassa. Ohjelman mukaan kasvatuksella ja koulutuksella on keskeinen rooli nyky-yh-teiskunnan toiminnan muuttamisessa kestävämmäksi ja siinä esitetäänkin lukuisiatoimenpide-ehdotuksia koulutukselle ja kasvatukselle.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi uuden Suomen kansallisenkestävän kehityksen strategian kesäkuussa 2006: ”Kohti kestäviä valintoja. Kan-sallisesti ja globaalisti kestävä Suomi”. Strategian tavoitteena on auttaa eri toimi-joita tekemään kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja ja sen linjauksia voidaankäyttää mm. laadittaessa hallitus- ja politiikkaohjelmia. Strategian päämääränäon luoda kestävää hyvinvointia turvallisessa, osallisuutta edistävässä ja moniar-voisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki kantavat vastuuta ympäristöstä. Lähtökoh-tana on yhdistää luonnonvarojen kestävä käyttö, hoito ja suojelu sekä turvatakansalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan eheys siten, että tuloksena on osaava javahvuutensa hyödyntävä kestävän kehityksen Suomi.

Strategiassa todetaan myös koulutuksen ja kasvatuksen keskeinen rooli kestä-vän kehityksen tavoittelussa. Strategiassa asetetaan tavoitteita mm. arvoja asen-nekasvatuksen edistämiseksi, oppilaitosten arkikäytäntöjen ja toimintakulttuurinkehittämiseksi, yhteistyön lisäämiseksi oppiaineiden välillä ja ympäröivän yhteis-kunnan kanssa, oppimateriaalien kehittämiseksi sekä osallistumis- ja vaikutta-mistapojen kehittämiseksi. Valtakunnallisesti tavoitteeksi asetetaan myös kestä-vän kehityksen toimintaohjelmien laatiminen kaikille kouluille viimeistään vuo-den 2010 aikana.

Suomen kestävän kehityksen toimikunnalle asetettiin vuonna 2004 myös erilli-nen koulutusjaosto, joka julkisti maaliskuussa 2006 ”Kestävää kehitystä edistävänkasvatuksen ja koulutuksen strategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille2006 - 2014”. Strategiassa keskitytään kohteisiin, jotka edellyttävät laajaa yhteistyötäoppilaitoksissa sekä opetusalan ja muiden toimijoiden asiantuntemuksen ja resurssienyhdistämistä. Koulutusjaosto esittää strategiassaan toimenpiteitä mm. opettajienosaamisen ja oppimateriaalien kehittämiseen, yhteistyö- ja kehittämisverkostojen ra-kentamiseen sekä asettaa tavoitteita mm. oppilaitosten ympäristöasioiden hallinnalle.Näiden lisäksi ammatillisen koulutuksen osalta tavoitteeksi asetetaan mm. kestävänkehityksen merkityksen vahvistaminen näyttötutkinnoissa.

Koulutusjaosto esittää myös, että vuoteen 2010 mennessä kaikkiin koulutusorga-nisaatioihin laaditaan oma kestävän kehityksen toimintaohjelma, joka osa toiminta-ja taloussuunnitelmaa ja laadunhallintaa. Strategiassa asetetaan tavoitteeksi, että 15prosenttia päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista on saanut ulkoisen tunnuksentai sertifikaatin kestävän kehityksen toiminnastaan vuoteen 2004 mennessä.

Suomi on sitoutunut edellä kuvattuihin YK:n kestävää kehitystä edistäväänvuosikymmeneen 2005–2014 sekä Itämeren alueen maiden Baltic 21E -ohjel-maan, joista on laadittu kansalliset strategiat ja toimeenpanosuunnitelmat.Vuonna 2006 julkaistiin Opetusministeriön työryhmän strategia: "Kestävän ke-hityksen edistäminen koulutuksessa - Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekäkansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikym-

LUKU

1.

Stra

tegia

t ja o

hjelm

at ke

stäv

än ke

hityk

sen k

asva

tuks

en ja

koulu

tuks

en ta

usta

lla

12

mentä (2005–2014) varten". Valmistunut strategia kattaa kaikki koulutustasot jasisältää kaikille yhteiset sekä kullekin tasolle omat kestävän kehityksen koulutuk-sen edistämisen toimenpide-ehdotukset. Ammatilliselle koulutukselle strategias-sa tavoitteeksi asetettiin mm. oppimateriaalin monipuolisen tuotannon kehittä-minen, opettajien ja työpaikkaohjaajien täydennyskoulutus sekä kestävän kehi-tyksen huomioon ottaminen ammattitaitokilpailuissa. Kestävän kehityksen toi-mintaohjelmien osalta tavoitteet ovat samat kuin kansallisessa kestävän kehityk-sen strategiassa ja kestävän kehityksen koulutusjaoston strategiassa: tavoitteenaon myös, että 15 prosentilla ammatillisista oppilaitoksista on vuonna 2014 jokinsertifikaatti tai tunnus kestävän kehityksen työn tasosta. Tämä ulkoinen tunnustai sertifikaatti voi olla esim. Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatti taiVihreä lippu, joista on kerrottu enemmän tämän julkaisun luvussa 5.

Ammatillisia oppilaitoksia kestävän kehityksen toimintaohjelmien rakenta-miseen kannustaa myös tammikuussa 2008 vahvistettu ammatillisen koulutuk-sen laadunhallintasuositus. Siinä asetetaan tavoitteita ja suosituksia kestävän ke-hityksen huomioon ottamisessa oppilaitoksen toiminnan suunnittelussa, toteu-tuksessa ja arvioinnissa. Laadunhallintasuositusten yhteyttä kestävään kehityksentarkastellaan tässä julkaisussa tarkemmin kappaleessa 6.7.

Kestävän kehityksen kasvatuksen edistämiseen tähtää myös opetusministeriönvuonna 2007 käynnistämä projekti Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen.Projektin tavoitteena on jalkauttaa Suomen kestävän kehityksen strategiaa ja kehitys-poliittista ohjelmaa sekä edistää YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosi-kymmenen toimeenpanoa. Tavoitteisiin pyritään lisäämällä yhteiskunnan eri toimi-joiden välistä yhteistyötä sekä edistämällä kasvamista globaaliin vastuuseen niin muo-dollisen, epämuodollisen kuin myös arkipäivän oppimisen puitteissa.

Edellä kuvatut lukuisat strategiat ja ohjelmat osoittavat, että kestävän kehityk-sen painoarvo Suomen koulutuspolitiikassa on selvästi vahvistunut viime vuosi-na. Kestävä kehitys tulee myös säilymään keskeisenä koulutusjärjestelmän haas-teena sillä sen merkitys työelämässä korostuu tulevaisuudessa. Mm. globaali vas-tuullisuus, ilmastonmuutos, sosiaalisen eriarvoistumisen kysymykset, kulttuuri-en erilaisuus ja talouden globalisoituminen ovat kestävän kehityksen teemoja,joita joudumme työelämässä entistä useammin kohtaamaan. Koulutuksen yhte-nä tehtävänä on tuottaa osaamista, jolla yhteiskuntaa ja työelämää voidaan näi-den kysymysten näkökulmasta kehittää kestävämpään suuntaan.

Edellä kuvattujen kestävän kehityksen strategioita ja niiden sisältöjä on kuvat-tu tarkemmin tämän julkaisun liitteessä 1.


13

Kuvio 1. Kansainväliset ja kansalliset strategiat kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen taustalla

1972YK, Tukholman ympäristökonferenssi

1987 Brundtlandin komissio, Yhteinen tulevaisuutemme

1992 YK, Agenda 21Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssi

2000–2015YK, Millenium Development Goals

2002 YK, Agenda 21:n toimintaohjelma Johannesburg

2001 EU:n keke-strategia

2003Euroopan neuvoston suositus globaali-kasvatuksesta

2006 EU:n keke-strategian tarkistus

2007 OPM, Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen

2005–2014YK, DESD Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmen

1996 Baltic 21-ohjelma, Itämeren maiden keke-ohjelma

2001 Pohjoismaiden neuvoston Pohjolan keke-strategia

2002 Baltic 21EKeke koulutus-järjestelmiin

2004 Pohjolan keke-strategian tarkistus -Pohjolan uusi suunta

2008 OPM,OPH,Ammatillisen koulutuksen laadunhallinta-suositus

1993Kansallinen kestävän kehityksen toimikunta

1998Kansallinen keke-ohjelma

2005 KULTUKestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma

2006Kansallinen keke- strategia ”Kohti kestäviä valintoja”

2006 Keke-toimikunnan koulutusjaoston strategia, OPM:n työryhmän strategia

YK / Globaali taso EU/ Euroopan taso Pohjoismaat,Itämeren maat

- alueellinen taso

Suomi- kansallinen taso

LUKU

1.

Stra

tegia

t ja o

hjelm

at ke

stäv

än ke

hityk

sen k

asva

tuks

en ja

koulu

tuks

en ta

usta

lla

14

Lähteet

Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus (2008).Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino. Saatavissa sähköisenä osoitteestahttp://www.oph.fi/julkaisut/2008/ammatillisen_koulutuksen_laadunhallintasuositus.pdf

Kasvaminen globaaliin vastuuseen - Yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja (2008).Rohweder, L. (toim.) Opetusministeriön julkaisuja 2008:40

Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa (2006).Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2006-2014) varten. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:6.

Kestävästä kehityksestä maailmanlaajuiseen vastuuseen (2008).Melén-Paaso Monica, artikkeli opetusministeriön verkkolehdessä. Julkaistu 6.3.2008.Saatavissa sähköisenä osoitteesta: http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2008/0603/globalivastuu.html

Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2006-2014 (2006). Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto. Helsinki: Edita Prima Oy.

Kohti kestäviä valintoja. Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi (2006).Kansallinen kestävän kehityksen strategia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2006

Tukholmasta Rioon. Kansainvälisen ympäristöpolitiikan näkymiä (2000).Stranius Leo. Tampereen Yliopisto.

Vähemmästä enemmän ja paremmin (2005).Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan (KULTU) ehdotus kansalliseksi ohjelmaksihttp://www.ymparisto.fi Ympäristönsuojelu Kestävä kulutus ja tuotanto

http://www.oph.fi/julkaisut/2008/ammatillisen_koulutuksen_laadunhallintasuositus.pdf

http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2008/0603/globalivastuu.html

http://www.ymparisto.fi

LUKU 2.Kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus

15

2. KESTÄVÄN KEHITYKSEN KASVATUS JA KOULUTUS

2.1 Kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteet ja pedagoginen tausta

Kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteena on kasvattaa ihmisiä, joilla on kykyja halu vaikuttaa kestävän tulevaisuuden rakentamiseen oman elämänsä eri vai-heissa ja rooleissa. Koulujen ja oppilaitosten osalta tavoitteena on, että jokainenkoululainen ja opiskelija omaa tarvittavat tiedot, arvot ja taidot ollakseen aktiivi-nen, demokraattinen ja vastuullinen kansalainen sekä osallistuakseen päätöksen-tekoon sekä yksilötasolla että muilla yhteiskunnan tasoilla kestävän kehityksenedistämiseksi. Ammatillisessa koulutuksessa kestävän kehityksen kasvatuksessa jakoulutuksessa korostuu tulevaan ammattiin liittyvä osaaminen ja valmiudet työ-elämässä toimimiseen - kuluttajan ja kansalaisen roolia unohtamatta.

Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaoston (2006) mukaan kestävän ke-hityksen kasvatuksen päämääränä on

• lisätä ymmärrystä ihmisen hyvinvoinnin, talouden ekotehokkuuden ja ym-päristönsuojelun välisestä yhteydestä

• lisätä ymmärrystä omasta kulttuuriperinnöstä, erilaisista kulttuureista, ihmisryh-mien välisen luottamuksen edellytyksistä ja oikeudenmukaisuudesta sekä kehit-tää valmiuksia kulttuurien väliseen ja kansainväliseen vuorovaikutuksen

• lisätä valmiuksia havaita muutoksia luonnossa, yhteiskunnassa ja ihmisenhyvinvoinnissa sekä selvittää niiden syitä ja seurauksia sekä omassa elinym-päristössä että globaalilla tasolla

• saada aikaan muutoksia arkikäytänteissä ja sitoutumista kestävään elämäntapaan• lisätä valmiuksia ja motivaatiota osallistumiseen ja vaikuttamiseen kansalai-

sena, työyhteisön ja muiden yhteisöjen jäsenenä• tuottaa koulutusaloittain ammatillista osaamista, joka luo edellytyksiä kun-

kin tuotannonalan muuttamiselle kestävämmäksi.

Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen määritelmässä on Rion Agenda 21 -toi-mintaohjelmasta lähtien korostettu sen olevan enemmän kuin pelkkää tiedon siirtä-mistä ja levittämistä. Unescon määritelmän mukaan koulutus ja kasvatus vaikuttavattulevaisuuden maailmaan antamalla yksilöille ja yhteisöille tietoa, taitoja, näköaloja jaarvoja, joiden avulle nämä voivat elää ja työskennellä kestävällä tavalla.

LUKU

2.

Kest

ävän

kehit

ykse

n kas

vatu

s ja k

oulut

us

16

Vuoden 2009 helmikuussa julkaistujen Oppilaitosten kestävän kehityksenkriteerien laatimisen yhteydessä kehitettiin opetuksen toteutuksen arviointia var-ten kestävän kehityksen kasvatuksen pedagoginen malli. Sen mukaan kestävänkehityksen kasvatuksen osa-alueita ovat 1) tiedolliset valmiudet, 2) ajattelun tai-dot sekä 3) toiminnan taidot ja kokemukset (ks. kuvio 2). Mallin kehittämisestäovat vastanneet Erkka Laininen OKKA-säätiöstä, Risto Tenhunen Eco-Onesta,Kati Lundgren Suomen ympäristöopisto Syklistä sekä ympäristökasvatuksen tut-kijat FT Sirpa Tani, KT Hannele Cantell ja MMM Sanna Koskinen. Työn poh-jana on hyödynnetty laajasti ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen kasva-tuksen malleja sekä ENSI-hankkeen tuottamia kestävän kehityksen kasvatuksenlaatukriteereitä.

Tiedollisten valmiuksien oppimisen tavoitteena on tieto ja ymmärrys ekolo-gisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta ympäristöstämme. Kestävänelämäntavan mukainen toiminta edellyttää, että ymmärrämme luonnon, yhteis-kunnan ja maailman toimintaa, kestävän kehityksen kysymysten taustoja ja rat-kaisumahdollisuuksista sekä omaa rooliamme ja vaikutusmahdollisuuksiammeyhteisiin asioihin.

Kuvio 2. Kestävän kehityksen kasvatuksen osa-alueet Erkka Laininen, OKKA-säätiö (2008)

1. Tiedolliset valmiudet

tieto kestävästä kehityksestä

2. Ajattelun valmiudet

kokonaisuuksien ymmärtäminen kriittisen ajattelun taidot tulevaisuuden rakentamisen taidot

3. Toiminnan taidot ja kokemukset

oppilaitos kestävän kehityksen oppimisympäristönä

kokemuksellinen ja toiminnallinen oppiminen erilaisissa ympäristöissä

osallistumisen ja vaikuttamisen taidot


17

Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tärkeintä ei ole kuitenkaan olemassaolevan tiedon oppiminen, vaan tiedon käsittelyyn ja muutoksen aikaansaamiseenliittyvien valmiuksien omaksuminen. Näitä valmiuksia ovat ajattelun taidot, joi-hin kuuluvat kokonaisuuksien ymmärtäminen, kriittisen ajattelun taidot ja tu-levaisuuden rakentamisen taidot.

Kestävän kehityksen kysymykset ja niihin liittyvät ilmiöt ovat usein luonteel-taan monimutkaisia. Niiden ymmärtäminen edellyttää kokonaisuuksien ymmär-tämistä, jolla tarkoitetaan mm. luonnonjärjestelmien, teknologian, talouden jayhteiskunnan toiminnan sekä ihmisen ja luonnon välisten vuorovaikutussuhtei-den hahmottamista kokonaisuuksina.

Nykymaailma ei ole kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen. Siksi kestäväänkehitykseen pääseminen edellyttää nykyisten yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ar-vostusten, käytäntöjen ja rakenteiden sekä elämäntapojen kriittistä arviointia ja vaih-toehtoisten ratkaisujen etsimistä. Tulevaisuuden rakentamisen taitoihin kuuluu kykypohtia, millainen maailman tulisi olla ja miten haluttuun tilaan voitaisiin päästä.Opiskelijoita tulee rohkaista luovaan ja myönteiseen ajatteluun sekä vaikuttamiseenyksin ja yhdessä: tulevaisuus rakentuu siitä, miten minä yksilönä ja miten me kaikkiyhdessä toimimme ja millaisia valintoja teemme. Kestävän elämäntavan opettelu onosa tulevaisuuden rakentamista. Se tarkoittaa yksilön vaikutusmahdollisuuksien tun-nistamista elämän eri rooleissa ja tilanteissa.

Kestävän tulevaisuuden rakentajaksi kasvaminen edellyttää myös toiminnantaitoja ja kokemuksia. Ympäristövastuullisia toimintatapoja ja sosiaalisia taitojavoidaan oppia toimimalla oppilaitoksessa tai muissa oppimisympäristöissä. Op-pilaitoksen ulkopuolisissa ympäristöissä toimimisen tavoitteena on tuoda oppi-miseen kokemuksellinen ja tunnepitoinen ulottuvuus, jonka avulla on mahdol-lista syventää opiskelijan omaa ympäristösuhdetta ja luoda kestävän kehityksenasioille omakohtaisia merkityksiä.

Aidot osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet, ympäröivässä yhteisössätoimiminen, sekä näkyvien tulosten aikaan saaminen ovat olennaisia kasvatettaessavastuullisia kansalaisia, jotka kokevat oman toimintansa merkitykselliseksi ja haluavatvaikuttaa yhteisiin asioihin. Tärkeää on, että oma oppilaitos tarjoaa osallistumista tu-kevan toimintakulttuurin, jossa kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin.Vaikuttamismahdollisuuksia tulee etsiä myös oppilaitoksen ulkopuolelta esimerkiksiosallisuus- ja kehittämishankkeilla tai työssäoppimisen kautta.

LUKU

2.

Kest

ävän

kehit

ykse

n kas

vatu

s ja k

oulut

us

18

2.2 Kestävän kehityksen kasvatus, ympäristökasvatus, globaalikasvatus

Termejä kestävän kehityksen kasvatus ja ympäristökasvatus käytetään usein rinnak-kain. Niiden tavoitteet ovat pääasiassa samanlaiset, mutta painotuksissa voi esiintyäeroja. Kestävän kehityksen kasvatus painottaa kaikkia kestävän kehityksen ulottu-vuuksia (ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen) ja ympäristökasvatuskorostaa usein kestävän kehityksen ekologista ulottuvuutta.

Kestävän kehityksen kasvatukseen liittyy läheisesti myös globaalikasvatus. Sil-lä tarkoitetaan kasvatusta ja koulutusta, jonka tavoitteena on saada ihmiset toimi-naan mm. ihmisoikeuksien sekä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemmanmaailman puolesta. Globaalikasvatus on toimintaa erityisesti kehitysyhteistyön,kestävän kehityksen, rauhan ja kulttuurienvälisen ymmärryksen edistämiseksi.Siten globaalikasvatuksen voidaan katsoa painottavan erityisesti kestävän kehi-tyksen sosiaalista ja kulttuurista ulottuvuutta.

Kuvio 3. Kestävän kehityksen ulottuvuudet oppilaitoksessaHow to practise ecological, social and economic sustainability in school (2003),SUSDE-hankkeen julkaisu

ympäristökasvatusluonnon- ja ympäristönsuojeluekologisesti kestävät arkikäytännöt

lähiympäristöprojektitosallisuusyhteisöllisyys

säästäväisyyskohtuullisuuselinkaariajatteluekotehokkuus

kuluttajakasvatusglobaalitalous

syrjäytymisen ehkäisytyössä jaksaminenturvallisuus

tasa-arvo, demokraattisuustoisten kunnioittaminen, monikulttuurisuuskiusaamisen ehkäisyviihtyisyys, ihmissuhteetjuhlat ja perinteet

EKOLOGINEN TALOUDELLINEN

SOSIAALINEN & KULTTUURINEN


19

2.3 Kestävän kehityksen sisältöjä ammatillisessa opetuksessa

Tässä kappaleessa on esitelty joitakin näkökohtia, joiden kautta alakohtaisia kes-tävän kehityksen sisältöjä voi avata eri ammatillisten tutkintojen opetuksessa.

1. Elinkaariajattelu

Elinkaariajattelussa tarkastellaan tuotteen elinkaaren eri vaiheita raaka-aineläh-teeltä suunnittelun, valmistuksen ja jalostuksen kautta kulutukseen sekä käytönjälkeen tapahtuvaan hyötykäyttöön tai loppusijoitukseen. Kussakin vaiheessakäytetään erilaisia panoksia, kuten materiaaleja, energiaa ja vettä, ja aiheutetaanerilaisia päästöjä ja ympäristökuormitusta ilmaan, veteen tai maaperään.

Ammatillisissa opinnoissa on tärkeää ymmärtää elinkaariajattelun perusteetsekä tuntea oman alan keskeisten tuotteiden tai palvelujen elinkaari. Elinkaari-ajattelun kautta voidaan havainnollistaa esim. suunnitteluvaiheen ja eri vaiheissatehtyjen valintojen merkitys koko elinkaaren aikaisille ympäristövaikutuksille.

Esimerkki:

Pukuompelijan tai vaatetus- ja tekstiilialan artesaanin opinnoissa voidaan elin-kariajattelun kautta käsitellä suunnitteluvaiheen ja materiaalivalintojen vaiku-tusta tuotteen koko elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin. Esimerkiksitarkastelemalla eri raaka-aineiden tuotantovaiheiden ympäristövaikutuksia,materiaalin vaikutusta tuotteen käyttöikään tai eri materiaalien vaatimien puh-distus- ja pesumenetelmien ympäristövaikutuksia tuotteen käyttövaiheessa.

Esimerkki:

Talonrakennusalalla voidaan elinkaariajattelun kautta käsitellä ekologista ra-kentamista ja tarkastella erilaisia eriste- ja lämmitysratkaisuja ja niiden vaiku-tusta rakennuksen käytön aikaiseen energiankulutukseen tai lämmityksestä ai-heutuviin päästöihin ja kustannuksiin.

Esimerkki:

Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla voidaan elinkaariajattelun avulla tarkastel-la ja vertailla eri elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia, esim. viljelyn, jalostuk-sen, kuljetuksen ja valmistuksen aikana.

LUKU

2.

Kest

ävän

kehit

ykse

n kas

vatu

s ja k

oulut

us

20

2. Oman ammattialan järjestelmät ja prosessit

Kestävän kehityksen kysymykset ovat usein monimutkaisia ja niiden ymmärtä-minen ja ongelmien ratkaiseminen edellyttää kokonaisuuksien ymmärtämistä jasyy-seuraussuhteiden hahmottamista. Ammatillisessa opetuksessa tämä tarkoit-taa esim. omaan ammattialaan liittyvien prosessien ja järjestelmien sekä erilaistenvuorovaikutussuhteiden ymmärtämistä.

Ammattialasta riippuen keskeisiä järjestelmiä voivat olla esimerkiksi:

• teknologiset järjestelmät (esim. tietoverkot, vesi- ja jätevesihuolto, energia-järjestelmät, ympäristönsuojeluteknologian prosessit, liikennejärjestelmät,ammattialan yrityksen teknologiset järjestelmät)

• tuotantojärjestelmät (esim. teollisuustuotanto, elintarvikkeiden tuotantoketju)• sosiaaliset järjestelmät (esim. työyhteisöt)

Oman ammattialan työprosessien kuvaaminen voi toimia myös hyvänä opetuk-sen välineenä. Työn prosessikaavion kautta voi havainnollistaa eri työvaiheiden kestä-vän kehityksen näkökohtia, eri työvaiheissa huomioon otettavia ympäristönäkökoh-tia, syntyviä ympäristöhaittoja tai esiintyviä ympäristö- tai turvallisuusriskejä.

3. Ekotehokkuus ja taloudellinen kestävyys

Ammatillisissa opinnoissa taloudellinen kestävyys kytkeytyy vahvasti ekotehokkuu-teen. Tämän kautta löytyy helposti kytkentä taloudellisen ja ekologisen kestävyydenvälillä: materiaalien ja energian käytön tehostaminen sekä jätteiden synnyn ehkäisy

Esimerkki:

Luonnonvara- ja ympäristöalalla, erityisesti maatalousalalla on tärkeää ymmär-tää mm. ravinteiden, veden ja hiilen kiertokulku luonnossa. Tätä tietoa tarvi-taan ja sovelletaan esim. peltojen ravinnehuuhtouman vähentämisessä. Myösilmastonmuutoksen vaikutusten arvioiminen maa- tai metsätalouteen edellyt-tää luonnon järjestelmien ymmärrystä ja tiedon soveltamista.

Esimerkki:

Autoalalla erilaisten autoteknologioiden ympäristönäkökohtien vertailu edel-lyttää kokonaiskäsitystä mm. erilaisista polttoainevaihtoehdoista ja niiden tuo-tannon ympäristö- ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Esimerkiksi sähköauto-jen osalta ympäristövaikutuksiin vaikuttaa se, miten sähkö tuotetaan ja bio-polttoaineiden tuotannon ympäristö- ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin vaikut-taa mm. missä, miten ja mistä raaka-aineista polttoaine tuotetaan.


21

tuottavat kustannussäästöjä. Lyhyen tähtäimen kustannussäästöjen lisäksi olisi ope-tuksessa hyvä avata myös laajempaa näkökulmaa tuotteiden ja palveluiden ympäris-tö- ja sosiaalisista kustannuksista, jotka eivät näy tuotteiden hinnoissa.

Taloudellisen kestävyyden osalta opiskelijan on myös tärkeä ymmärtää, ettätoiminta voi pitkällä tähtäimellä olla taloudellisesti kestävää vain siinä tapaukses-sa, että myös ekologinen kestävyys toteutuu.

4. Vastuullinen yritystoiminta ja ammattialan etiikka

Oleellinen näkökohta ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen opetuksessa onvastuullinen yritystoiminta. Vastuulliseen yritystoimintaan liittyvät kaikki kestävänkehityksen ulottuvuudet: taloudellinen vastuu, ympäristövastuu ja sosiaalinen vas-tuu. Taloudellinen vastuullisuus tarkoittaa mm. taloudellisten rahoitus- tms. riskienminimoimista, kannattavaa toimintaa ja hyvää yritystaloudenpitoa. Ympäristövastuutarkoittaa mm. oman toiminnan suorien ja välillisten ympäristövaikutusten tunte-mista ja haitallisten ympäristövaikutusten minimoimista. Sosiaalinen vastuullisuustarkoittaa mm. työsuojelusta ja työhyvinvoinnista huolehtimista. Vastuullinen yritysottaa nämä näkökohdat huomioon sekä omassa että yhteistyökumppaneiden toimin-nassa, esimerkiksi hankintakriteerien kautta.

Yritysten yhteiskuntavastuullisuuteen kuuluu mm. oman ammattialan kestä-vän kehityksen säädösten, määräysten ja sopimusten tunteminen, oman ammat-tialan parhaat teknologisten ratkaisujen tunteminen sekä erilaiset ympäristö-,laatu- ja turvallisuusjärjestelmät, sekä omalla ammattialalla käytettävät ympäris-tömerkit ja sosiaalisen vastuun tunnukset. Ammatilliseen kestävän kehityksenosaamiseen kuuluu tieto ja ymmärrys omasta vastuusta ympäristöjärjestelmän to-teutuksesta ja sen mukaisesta toiminnasta työtehtävissä.

Vastuullinen yritystoiminta liittyy myös ammattietiikkaan, joka on yksi elinikäi-sen oppimisen avaintaidoista (ks. luku 3). Ammattialan eettisiin kysymyksiin liittyymyös oman ammattialan ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tunnistaminen ja pyr-kimys haittojen vähentämiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen niin yksittäisen

Esimerkki:

Ekotehokkuuden merkitystä voi havainnollistaa esimerkiksi laskemalla omanalan esimerkkiyrityksen osalta tietyillä toimenpiteillä saavutettavat ympäristö-hyödyt ja kustannussäästöt.

Esimerkiksi:• sähköinen markkinointi ja tiedonhallinta säästöt paperinkulutuksessa• kertakäyttötuotteiden välttäminen ja muu jätteen synnyn ennaltaehkäisy säästöt hankinnoissa ja jätekustannuksissa

• tuotteiden oikea annostelu säästöt hankinnoissa• taloudellinen ajotapa säästöt polttoainekustannuksissa• energiatehokkuuden parantaminen säästöt energiakustannuksissa

LUKU

2.

Kest

ävän

kehit

ykse

n kas

vatu

s ja k

oulut

us

22

työntekijän, yrittäjän, työnantajan kuin koko alankin näkökulmasta, esim. ammatti-ja alajärjestöjen kautta. Ammattialan etiikkaa tarkasteltaessa on hyvä tarkastella kestä-vän kehityksen kysymyksiä myös globaalista näkökulmasta.

5. Asiakaspalvelu

Monilla aloilla, erityisesti palvelualoilla, on tärkeää hallita asiakaspalveluun liitty-viä kestävän kehityksen näkökulmia. Sosiaalinen kestävyys korostuu asiakkaankohtaamisessa, mm. erityisryhmien ja heidän tarpeidensa tunnistamisessa, eri-ikäisten ja kulttuuritaustaltaan erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa ja ihmistenerilaisten elämäntilanteiden ymmärtämisessä.

Toisaalta asiakaspalvelutilanteissa vaaditaan myös tietoa oman alan tuotteiden japalveluiden ympäristö- ja muista kestävän kehityksen näkökohdista. Ammatissa toi-miessaan työntekijä on alansa asiantuntija myös ympäristöasioissa ja ympäristötietoi-set asiakkaat haluavat entistä useammin tietää hankkimansa palvelun tai tuotteen ym-päristövaikutuksista, huoltoja korjausohjeista tai kierrättämisestä.

Esimerkki:

Matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla tärkeää sosiaalista osaamista asiakaspalveluti-lanteessa on erilaisten ruokavalioiden ja -rajoitusten tietäminen ja huomioon otta-minen, esim. allergioihin, uskontoon tai eettisiin valintoihin liittyvät rajoitukset.Erityisryhmien tarpeet tulee ottaa huomioon myös matkailupalveluiden suunnitte-lussa, toteutuksessa ja myynnissä (esim. liikuntarajoitteiset asiakkaat).

Ravintola- ja matkailupalveluiden myynnissä ammattilaisen tulee myös osataopastaa asiakkaita ympäristöystävällisistä ja vastuullisista vaihtoehdoista.

Esimerkki:

LVI-alalla on asiakaspalvelutehtävissä tärkeätä osata opastaa asiakasta esim. ener-giansäästötoimista ja erilaisten lämmitysvaihtoehtojen ympäristövaikutuksista.

Esimerkki:

Automyyjän tulee työssään osata neuvoa asiakkaita eri automallien ja autoteknolo-gioiden eroista esim. päästöjen ja polttoaineen kulutuksen suhteen.


23

6. Tulevaisuusajattelu

Kestävä kehitys on vahvasti kytköksissä tulevaisuuteen: teemme tänään päätöksiäja valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteemme. Toisaalta meidän on myös kyet-tävä ennakoimaan tulevaisuutta, jotta osaamme varautua sen tuomiin haasteisiinja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Ammatillisten opintojen tulisi antaa opis-kelijoille valmiuksia ymmärtää omien valintojen vaikutusta tulevaisuuteen sekäomaan ammattialaan liittyviä muutoksia ja niiden vaikutuksia.

7. Vaikuttaminen kestävän kehityksen asioissa

Kestävän kehityksen kasvatuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä val-miuksia ja motivaatiota osallistumiseen ja vaikuttamiseen kansalaisena, työyhtei-sön ja muiden yhteisöjen jäsenenä. Aktiivinen kansalaisuus on myös yksi elinikäi-sen oppimisen avaintaidoista.

Vaikuttamisen taitoihin kuuluu mm. yksilön vaikutusmahdollisuuksien tun-nistaminen eri rooleissa ja tilanteissa sekä vaikuttamisen väylien ja keinojen tun-teminen. Vaikuttamisen taitoihin liittyy myös kyky kriittiseen ajatteluun ja val-litsevien käytäntöjen arviointiin sekä omien arvojen ja mielipiteiden pohtiminenja muodostamista.

Esimerkki:

Maatalous-, metsä- ja puutarha-alailmastonmuutoksen ennakoidut vaikutukset Suomen viljelyolosuhteisiin, EU:nmaatalouspolitiikan linjaukset ja niiden vaikutukset maatalouden kannattavuuteenSuomessa

Autoalapoliittisten linjausten, öljyn hinnan kehityksen, teknologian kehittymisen ja asiak-kaiden valintojen vaikutukset uusien autoteknologioiden yleistymiseen

Sosiaali- ja terveysalaväestön ikääntymisen vaikutukset sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntään

Rakennusalakiristyvän lainsäädännön tuomat vaatimukset talojen energiatehokkuudelle,ilmastonmuutokset tuomat uudet vaatimukset rakennuksille Suomessa (esim. lisääntyvät sademäärät ja myrskyt)

LUKU

2.

Kest

ävän

kehit

ykse

n kas

vatu

s ja k

oulut

us

24

Opetuksessa voidaan käsitellä esim. yhteiskunnallisen vaikuttamisen väyliä jakeinoja paikallisesti, alueellisesti, valtakunnallisesti, EU-tasolla ja globaalisti.Oman ammattialan näkökulmasta vaikuttamista voidaan käsitellä yksittäisen yri-tyksen tasolla (esim. työssäoppimispaikat) sekä ammatti- ja alajärjestöjen tasolla.Vaikuttamisen taitojen oppimisen kannalta oppilaitoksen toimintakulttuurillaon keskeinen merkitys: on tärkeää tarjota opiskelijoille osallistumisen ja vaikutta-misen mahdollisuuksia myös omassa oppilaitoksessa ja muissa oppimisympäris-töissä.

2.4 Kestävän kehityksen opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt

Kestävän kehityksen opetuksessa on tärkeää omien elämän- ja toimintatapojenpohtiminen ja niiden kytkeminen kestävän kehityksen kysymysten ratkaisuun.Oleellista on myös, että opetuksen yhteydessä tarjotaan kokemuksia toimimises-ta erilaisissa ympäristöissä, vuorovaikutustilanteita erilaisten ja eri kulttuureistatulevien ihmisen kanssa, sekä aitoja osallistumisen ja vaikuttamisen mahdolli-suuksia omassa oppilaitosyhteisössä ja laajemminkin yhteiskunnassa. Opetusme-netelmillä ja oppimisympäristöillä on suuri merkitys näiden ajattelun ja toimin-nan taitojen sekä kokemusten kannalta.

Kestävän kehityksen kasvatuksessa tulisi käyttää opiskelijoita aktivoivia, osal-listavia ja yhteisöllisyyttä tukevia opetusmenetelmiä. Näin voidaan tukea koko-naisuuksien ymmärtämisen, kriittisen ajattelun sekä tulevaisuuden rakentamisentaitoja. Seuraavassa joitakin esimerkkejä tällaisista opetusmenetelmistä:

Esimerkki:

Opiskelijat voivat osallistua oppilaitoksen kestävän kehityksen ohjelman taiympäristöjärjestelmän rakentamiseen tekemällä katselmuksia, osallistumallakehittämiskohteiden valintaan ja tavoitteiden määrittelyyn sekä toteuttamallakestävän kehityksen ohjelmassa määriteltyjä toimenpiteitä.

Opiskelijat voivat osallistua oman ammattialan kestävän kehityksen käytäntöjenkehittämiseen esimerkiksi työssäoppimisen yhteydessä tai kehittämishankkeissa.

Opiskelijat voivat osallistua alueellisiin, kansallisiin tai kansainvälisiin kestävänkehityksen hankkeisiin tai avustusprojekteihin.

Opiskelijat voivat tutustua oman ala- tms. järjestön toimintaan, alan eettisiinohjeisiin, ympäristöjärjestelmiin jne.


25

• Asioiden ja ilmiöiden kokonaisvaltainen käsittely eri näkökulmista- oman ammattialan toiminnan, tuotteiden, palveluiden ja hankintojen

ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tarkastelu paikallisella, alueellisellaja globaalilla tasolla

- oman työn suunnittelu kokonaisuutena kestävän kehityksen näkökoh-dat huomioon ottaen

• Opiskelijoiden omien kokemusten hyödyntäminen oppimisen aineistona- kokemukset omasta elämästä- kokemukset työssäoppimisjaksoilta

• Tutkiva ja ongelmalähtöinen oppiminen- oman alan tuotteiden ja palveluiden haitallisten ympäristö- ja sosiaalis-

ten vaikutusten vähentämisen keinojen pohtiminen ja arviointi• Vaihtoehtoisten ratkaisujen tarkastelu ja vertailu

- omalla alalla käytettävien raaka-aineiden, laitteiden ja työmenetelmienvertailu ja arviointi

• Ratkaisujen kyseenalaistaminen, ristiriitojen käsittely ja uusien ratkaisujenetsimiseen- erilaisten ratkaisumallien vertailu ja perusteleminen

• Opiskelijoiden mielipiteiden kuuleminen ja niiden reflektointi• Opiskelijoiden osallistuminen opetuksen ja oman oppimisensa suunnitte-

luun ja arviointiin• Luova toiminta

Kestävän kehityksen kasvatuksessa on tärkeää, että myös oppimisympäristöt tuke-vat ja edistävät edellä kuvattuja oppimistavoitteita. Oppilaitoksessa tämä tarkoittaakestävän kehityksen näkökulmien sisältymistä kaikkeen toimintaan: opetukseen, toi-mintakulttuuriin ja käytäntöihin sekä fyysisten ja teknisten oppimisympäristöjensuunnitteluun. Esimerkiksi työturvallisuuden tai materiaalitehokkuuden oppiminenedellyttää aiheiden käsittelyä opetuksessa, työturvallisuutta ja materiaalitehokkuuttaedistäviä käytäntöjä ja toimintatapoja opetuksen yhteydessä ja muussa oppilaitoksentoiminnassa sekä näiden näkökohtien huomioon ottamista opetustiloissa ja -laitteissa.

Oppilaitoksen omien oppimisympäristöjen lisäksi kestävän kehityksen ope-tuksessa tulee hyödyntää myös ulkopuolisia oppimisympäristöjä ja tehdä yhteis-työtä oppilaitoksen ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Oppimisympäristöinä voi-vat toimia esim. luonnonympäristöt, rakennettu ympäristö ja kulttuuriympäris-tö, sekä erilaiset sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset ympäristöt. Kestävän ke-hityksen opetukseen sopivia yhteistyötahoja voivat olla esim. paikalliset ympäris-tö- tai muut viranomaiset, yritykset, alajärjestöt, kansalaisjärjestöt jne.

Seuraavassa taulukossa on kuvattu joitakin esimerkkejä, miten oppilaitoksenomat ja ulkopuoliset oppimisympäristöt voivat tukea kestävän kehityksen toi-minnan taitojen oppimista ja tarjota kokemuksia ympäristön ja kulttuurien mo-nimuotoisuudesta.

LUKU

2.

Kest

ävän

kehit

ykse

n kas

vatu

s ja k

oulut

us

26

Oppilaitosoppimisympäristönä

Ulkopuolistenoppimisympäristöjen

hyödyntäminenEkologinen ja taloudellinen kestävyys

• Ympäristövastuulliset toimintatavat opetuksessa ja oppilaitoksen arkikäytännöissä: esim. jätteiden synnyn ehkäisy ja lajittelu, energian ja veden säästö sekä koneiden ja laitteiden käyttöohjeistus, ylläpito ja huolto, kemikaalien asianmukaisen käsittely

• Ekologisesti kestävien materiaalien ja raaka-aineiden käyttö oppilaitoksessa, erityisesti opetuksessa

• Ympäristöystävällisten teknologioiden käyttö, erityisesti opetuksessa (BAT, Best Available Technology)

• Ekologisen ja taloudellisen kestävyyden yhteys, esim. energian tai materiaalien säästämisen tai laitteiden ylläpidon taloudellisen merkityksen esiin tuominen

• Ympäristönmuutosten ja ihmisen toiminnan vaikutusten tarkastelu ja arviointi luonnossa tai rakennetussa ympäristössä

• Ympäristövastuulliset toimintatavat ja ympäristöjärjestelmät työssäoppimispaikalla (niihin tutustuminen, niiden arvioiminen ja kehittäminen)

• Tutustuminen ympäristöasioissa esimerkilliseen oman alan yritykseen

• Vierailut esim. kaatopaikalla, kierrätyskeskuksessa, jätevedenpuhdistamolla.

• Tutustuminen ekotehokkuuden (esim. materiaali- ja energiatehokkuuden) taloudelliseen merkitykseen yksittäisen yrityksen näkökulmasta

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

• Työterveyttä ja -turvallisuutta edistävät toimintatavat oppilaitoksessa: esim. asianmukaiset suojaimet ja turvavarusteet, ergonomiset ja turvalliset työskentely- ja opetustilat ja laitteet, perehdytys, ohjeistus ja valvonta terveys- ja turvallisuusasioissa, hätätilanteisiin varautuminen

• Sosiaalisten taitojen harjoittelu oppilaitoksen arjessa: esim. vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, tavat ja kohteliaisuus, toisten huomioon ottaminen, suvaitsevaisuus, kiusaamisen ehkäisy, vastuun ottaminen yhteisistä asioista

• Kokemukset kulttuurista ja taiteesta aidoissa ympäristöissä

• Kokemukset toimimisesta erilaisissa paikallisissa sosiaalisissa ympäristöissä, vuorovaikutustilanteet muiden ihmisten kanssa, erityisryhmien ja erilaisten kulttuurien kohtaaminen esim. työssäoppimisessa

• Kulttuurien ja kokemusten jakaminen myös muilla paikkakunnilla tai vieraissa maissa asuvien ihmisten kanssa, esimerkiksi Internetin, vierailujen tai hankkeiden kautta


27

2.5 Kestävän kehityksen oppimispolku

Kestävän kehityksen sisällyttämisessä opetukseen on oleellista ottaa huomioonopetuksen erilaiset tavoitteet eri kouluasteilla. Kestävän kehityksen kasvatuksentulisi muodostaa oppimisen jatkumo, joka ulottuu yli luokka- ja kouluasteidensiten, että uusi tieto rakentuu aiemmin opitun päälle sillä painotuksella, joka ky-seisellä kouluasteella tai -muodolla on.

Yleissivistävässä koulutuksessa painottuvat perustietojen omaksuminen kestä-västä kehityksestä sekä valmiudet toimimiseen kuluttajana ja kansalaisena. Perus-opetuksessa vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta onaihekokonaisuus, jota toteutetaan eri oppiaineissa niille luonteenomaisesta näkö-kulmasta. Perusopetuksen päämääränä on kasvattaa ympäristötietoisia, kestäväänelämäntapaan sitoutuneita kansalaisia, jotka osaavat rakentaa tulevaisuutta eko-logisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille.

Ammatillisessa koulutuksessa puolestaan korostuvat tulevaan ammattiin liit-tyvä osaaminen ja valmiudet työelämässä toimimiseen. Kestävän kehityksen mu-kaisten työ- ja toimintatapojen lisäksi opetuksen tavoitteena on myös auttaa ym-märtämään ympäristökysymysten ja kestävän kehityksen laajempi viitekehys jatukea tiedollisia ja taidollisia valmiuksia tarkastella omaa työtä ja ammattialaakestävän kehityksen kannalta.

Kestävän kehityksen opetusta tulisi suunnitella oppimispolkuna ammatillises-sa koulutuksessa myös yksittäisten perustutkintojen osalta. Tavoitteena voidaanpitää opetuksen kokonaisvaltaista suunnittelua opiskelijan näkökulmasta: mitäasioita tulisi oppia ensimmäisenä, toisena ja kolmantena vuonna, mitä asioitaopiskellaan oppilaitoksessa ja mitä työssäoppimisjaksoilla, mitä asioita käsitelläänammatillisissa tutkinnon osissa ja mitä ammattitaitoa täydentävissä tutkinnonosissa, miten eri tutkinnon osissa käsiteltävät asiat tukevat toisiaan ja auttavatopiskelijaa muodostamaan kokonaiskuvan kestävän kehityksen kysymyksistä.

Tässä suunnittelussa avainasemassa on opettajien yhteistyö opetuksen suun-nittelussa koko tutkinnon osalta. Kaikkien tutkinnon osien opettajilla tulisi ollayhteinen käsitys kestävän kehityksen oppimistavoitteista ja siitä, miten näihin ta-voitteisiin pyritään. Hyvä lähestymistapa yksittäisen tutkinnon kestävän kehityk-sen opetuksen suunnittelulle on yhteinen keskustelu ammatissa tarvittavasta kes-tävän kehityksen osaamisesta esim. tutkinnon perusteiden asettamien oppimista-voitteiden kautta. Tämän pohjalta opettajat voivat yhdessä suunnitella, missätutkinnon osissa mitäkin asioita opetetaan ja millaisilla menetelmillä. Yhteinensuunnittelu mahdollistaa myös laajempien, useaan tutkinnon osaan liittyvien op-pimiskokonaisuuksien ja -projektien suunnittelun.

Oppimispolun rakentamisen lähtökohtana on opiskelijan ammatillinen kasvututkinnon suorittamisen aikana (taidot, asenteet, tiedot) sekä ihmisenä kasvu. Oppi-mispolku toimii opetuksen suunnittelun välineenä ja lisäksi se tukee osaamisen arvi-ointia ammattiosaamisen näytöissä sekä opiskelijan omaa oppimisensa arviointia.

LUKU

2.

Kest

ävän

kehit

ykse

n kas

vatu

s ja k

oulut

us

28

Alla on kuvattu yksi esimerkki, jonka kautta kestävän kehityksen oppimispol-kua voi rakentaa, teemalla ”Vastuullisuuteen kasvaminen”

Kuvio 4. Kestävän kehityksen oppimispolun malliErkka Laininen, OKKA-säätiö & Kati Lundgren, Suomen ympäristöopisto SYKLI (2009)

1. VuosiVastuu itsestä

2. VuosiVastuu työstä

3. VuosiVastuu muista

Tiedot • Kestävän kehityksen yleinen merkitys

• Kestävä elämäntapa• Vaikutusmahdollisuu-

det oppilaitoksessa ja omassa elämässä

• Vastuullinen yritystoiminta

• Oman alan prosessien ja järjestelmien toiminta ja niiden kestävän kehityksen näkökohdat

• Oman alan keke-lainsäädäntö

• Ympäristövastuulliset ja turvalliset työkäytännöt

• Toimintajärjestelmät• Vaikutusmahdollisuudet

omalla työpaikalla

• Globaali vastuu ja sen merkitys yritystoiminnassa ja omassa elämässä

• Ympäristön ja yhteiskunnallisten muutosten ja teknologian kehityksen vaikutukset omalla ammattialalla

• Vaikuttamisen keinot ja väylät omalla ammattialalla

Taidot • Oman toiminnan arviointi ja vaihtoehtoisten toimintatapojen pohtiminen

• Kestävät toimintatavat oppilaitoksen arjessa (lajittelu, energian ja veden säästö, sosiaaliset taidot)

• Kestävät toimintatavat omassa elämässä

• Oma oppilaitos kestävän kehityksen oppimisympäristönä

• Materiaali- ja energiatehokkuus työtehtävissä

• Koneiden ja laitteiden oikea käyttö ja huolto työtehtävissä

• Ekotehokkuus yrityksessä

• Työn turvallisuusasioista huolehtiminen

• Oman työn arviointi ja kehittäminen

• Yrityksen ympäristöjärjestelmän tms. käytäntöjen mukainen toiminta

• Työssäoppimispaikka kestävän kehityksen oppimisympäristönä

• Oman työpaikan / oppilaitoksen keke-asioiden arviointi ja kehittäminen

• Osallistuminen oppilaitoksen yhteisten asioiden hoitoon (esim. keke-ryhmän toimintaan)

• Osallistuminen ja vaikuttaminen oppilaitoksen ulkopuolella (esim. TOP-paikat)

(jatkuu...)


29

Lähteet

How to practise ecological, social and economic sustainability in school (2003).Hyvinkää-Riihimäki Vocational Adult Education Centre (HRVAEC), SYKLI Environmental School of Finland, The People’s College, Zentrum für Erwachsenenbildung Stephansstift and Co-operative ECO-ONE. Publication of SUSDE-project.

Kestävä kehitys opettajien täydennyskoulutuksessa (2006), Kaivola Taina & Tauriainen Susanna teoksessa Korkeakouluopetus kestäväksi, opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten (2006). OPM:n julkaisuja 2006:4.

Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa. Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kansallinen strategiaa YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2006-2014) varten (2006).Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:6.

Kestävän kehityksen toteutuminen opetussuunnitelmissa. Ammatti-KEKE –projektin arviointi (2003).Laininen Erkka & Manninen Laura. Suomen ympäristöopisto SYKLI.


Kohti kestävää ammatillista koulutusta (2006).Lundgren Kati & Näätsaari Hanna (toim.) Opetushallitus. Helsinki.

Näkökulmia kestävään kehitykseen oppilaitoksissa (2006).Laininen Erkka, Manninen Laura & Tenhunen Risto. OKKA-säätiö.Saatavissa sähköisenä osoitteesta http://www.koulujaymparisto.fi/nakokulmia_kekeen.pdf

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit. (2009). OKKA-säätiö.

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerien tausta-aineisto: opetuksen toteutuksen arviointi, ammatilliset oppilaitokset (2009). Erkka Laininen. OKKA-säätiö

Ympäristökasvatuksen käsitteiden määritelmäluonnos. Hankeraportti (2008).Heinonen Tarja (toim.). Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy.

Asenteet • Vastuullisuus kansalaisena ja kuluttajana

• Vastuullisuus oppilaitosyhteisön jäsenenä

• Omien arvojen ja mielipiteiden pohtiminen

• Vastuullisuus työntekijänä ja ammattilaisena

• Oman työn eettiset näkökohdat

• Yhteiskuntavastuulli-suus omalla ammatti-alalla

• Ammattialan arvot ja etiikka

Toiminta ja koke-mukset

• Toiminnallisuutta, kokemuksellisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevat opetusmenetelmät • Erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen• Vastuun ja vaikutusmahdollisuuksien antaminen• Oman toiminnan, oppilaitoksen toiminnan tai työssäoppimispaikan toiminnan ar-

viointi, vaihtoehtoisten toimintatapojen pohtiminen ja niihin sitoutuminen

1. VuosiVastuu itsestä

2. VuosiVastuu työstä

3. VuosiVastuu muista

http://www.koulujaymparisto.fi/nakokulmia_kekeen.pdf

LUKU

3.

Kest

ävä k

ehity

s amm

atilli

sten

peru

stut

kinto

jen pe

rust

eissa

30

3. KESTÄVÄ KEHITYS AMMATILLISTEN PERUSTUTKINTOJEN PERUSTEISSA

Ammatillisen koulutuksen perustutkintojen perusteet uudistetaan vuosina 2008-2010. Uusissa tutkintojen perusteissa kestävä kehitys on sisällytetty perustutkin-toihin yhtenä elinikäisen oppimisen avaintaitona:

"Opiskelija tai tutkinnon suorittaja sitoutuu toimimaan ammatissaan kestävän ke-hityksen ekologisten, taloudellisten, sosiaalisten sekä kulttuuristen periaatteiden puo-lesta. Hän noudattaa alan työtehtävissä keskeisiä kestävää kehitystä käsitteleviä sää-döksiä, määräyksiä ja sopimuksia.”

Muita elinikäisen oppimisen avaintaitoja ovat ongelmanratkaisutaidot, vuo-rovaikutus ja yhteistyö, ammattietiikka, terveys, turvallisuus ja työkyky, aloiteky-ky ja yrittäjyys, estetiikka, viestintä- ja mediaosaaminen, matematiikka ja luon-nontieteet, teknologia ja tietotekniikka sekä aktiivinen kansalaisuus ja eri kult-tuurit. Näistä monet ovat myös kestävään kehitykseen liittyviä taitoja. Esimer-kiksi terveydestä, turvallisuudesta ja työkyvystä huolehtiminen liittyy sosiaaliseenkestävyyteen ja aktiivinen kansalaisuus ja kulttuurien tuntemus liittyy kulttuuri-seen ja sosiaaliseen kestävyyteen.

3.1 Kestävä kehitys ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa

Tutkinto muodostuu ammatillisista tutkinnon osista (ent. opintokokonaisuus)sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa myös ammattitaitoa täydentävistä tut-kinnon osista (ent. yhteiset opinnot) sekä vapaasti valittavista tutkinnon osista.Kestävä kehitys sisältyy moniin ammattitaitoa täydentäviin tutkinnon osiin. Kes-tävä kehitys on mukana seuraavissa pakollisissa tutkinnon osissa:

• Fysiikka ja kemia, 2 ov• Terveystieto, 1 ov• Taide ja kulttuuri, 1 ov

Ja seuraavissa valinnaisissa tutkinnon osissa:

• Ympäristötieto, 0-4 ov• Etiikka, 0-4 ov• Yritystoiminta, 0-4 ov

LUKU 3.Kestävä kehitys ammatillisten perustutkintojen perusteissa

31

Ympäristötiedon opintojen keskeinen sisältö on luonnon monimuotoisuudensäilyttäminen, ekologinen kuluttaminen ja kestävän kehityksen mukainen toi-minta. Ympäristötiedon opinnot tarjoavat mahdollisuuden perehtyä kestävän ke-hityksen periaatteisiin ja teemoihin, joihin ammatillisten opintojen alakohtainenkestävän kehityksen osaaminen voidaan liittää.

Ammattitaitoa täydentävillä tutkinnon osilla on keskeinen merkitys opiskeli-joiden kestävän kehityksen kokonaiskuvan muodostamisessa. Näiden tutkinnonosien opetuksessa tulisi tarjota riittävät taustatiedot ja kokonaiskuva kestävästäkehityksestä: mm. perusta ymmärtää ympäristöongelmia ja niiden syitä, ihmisentoiminnan ja ympäristön vuorovaikutusta, ympäristön, tuotannon, kulutuksenja talouden välisiä suhteita sekä yksilön vaikutusmahdollisuuksia ja valintoja kan-salaisena ja ammattihenkilönä.

Kun ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa tarjotaan opiskelijoille val-miudet pohtia ja tarkastella omaan ammattialaan liittyviä kestävän kehityksenkysymyksiä, ammatillisissa tutkinnon osissa voidaan keskittyä ammatilliseen kes-tävän kehityksen osaamiseen ja nämä yksittäiset työssä tehtävät toimet, kutenmateriaalien ja menetelmien valinnat voidaan kytkeä suurempiin kokonaisuuk-siin. Suurien kokonaisuuksien hahmottaminen auttaa opiskelijoita paremminymmärtämään omien työtapojen ja valintojen merkitystä kestävän kehityksenkannalta, mikä myös motivoi toimimaan ekotehokkaasti omassa ammatissa.

Ammattitaitoa täydentävissä tutkinnon osissa tulisi perehtyä oman ammatti-alan ympäristö- ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin alueellisella, kansallisella ja glo-baalilla tasolla. Opiskelijoiden tulisi myös oppia tarkastelemaan omaa ammatti-alaansa kaikista kestävän kehityksen näkökulmaista: ekologiselta, taloudelliseltaja sosiaaliselta kannalta. Samalla kannattaa pohtia ammattialan mahdollisuuksiinvähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ja edistää kestävää kehitystä, sekä ylei-semminkin alaan liittyviä tulevaisuuden haasteita. Näitä voivat olla esim. luon-nonvarojen hupeneminen, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja taloudenglobalisaatio.

Ammatillisessa peruskoulutuksessa on myös kestävän kehityksen osaamisenkannalta tärkeää tarkastella tutkintoja kokonaisuutena: mitä asioita käsitelläänpakollisissa ja valinnaisissa yhteisissä opinnoissa? Antavatko nämä riittävät taus-tatiedot, jotta opiskelija voi ymmärtää ammattiaineissa käsiteltävien asioiden,esim. ympäristöystävällisten työtapojen merkityksen ja laajemmat yhteydet? Mi-ten kestävän kehityksen osaamista tuetaan työssä oppimisessa? Ja miten kestävänkehityksen osaamista arvioidaan ammattiosaamisen näytöissä? Tässä suunnitte-lussa voi soveltaa esim. oppimispolkumallia, joka on esitelty tämän julkaisunkappaleessa 2.5.

Alla on tarkasteltu ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien mahdollisia kestä-vän kehityksen sisältöjä yleisellä tasolla, ilman ammattialakohtaisia painotuksia.

LUKU

3.

Kest

ävä k

ehity

s amm

atilli

sten

peru

stut

kinto

jen pe

rust

eissa

32

Pakolliset tutkinnon osat

Äidinkieli, toinen kotimainen kieli ja vieras kieli

Kotimaisissa ja vieraissa kielissä kestävän kehityksen teemoja voidaan käsitellä jasanastoa oppia esim. aiheeseen liittyviä tekstejä lukemalla ja analysoimalla tai te-kemällä ryhmätöitä, esitelmiä, ainekirjoituksia tms. omaan alaan liittyvistä kestä-vän kehityksen kysymyksistä. Mainosten analyysit tarjoavat keinon tarkastellakulutuskäyttäytymistä ja kulutusvalintoja. Valinnaisilla kielten kursseilla voidaanperehtyä myös kielialueiden kulttuuriin.

Matematiikka

Matematiikassa voidaan tehdä laskutoimituksia esim.• tarvittavien aineiden pitoisuuksista (esim. pesu- ja puhdistusaineet, kosme-

tiikka yms. kauneuden- ja terveydenhoidossa, lannoitteet ja torjunta-aineetluonnonvara-alalla)

• tuotteen tai palvelun valmistamiseen kuluvien luonnonvarojen kulutuksesta(esim. MIPS- laskut, ekologiset jalanjäljet)

• eri tuote- tai tuotantovaihtoehtojen tai toimintatapojen ympäristö- ja talou-dellisten vaikutusten vertailemisesta (esim. kustannukset, luonnonvarojenkulutus, jätteiden syntyminen, hiilidioksidipäästöt, MIPS)

Fysiikka ja kemia

Kemiassa ja fysiikassa voidaan tutustua esim. oman ammattialan kemikaaleihinja niiden terveys- ja ympäristövaikutuksiin sekä turvallisiin käyttö-, säilytys- jahävitystapoihin, erityisesti oman alan ongelmajätteiden käsittelyyn. Näissä tut-kinnon osissa voidaan opiskella myös oman alan päästöjen tms. vaikutusten aihe-uttamien ympäristövaikutusten mekanismia, esim.• rehevöityminen• happamoituminen• ilmastonmuutos• otsonikerroksen oheneminen

Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto

• Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuminen ja vaikuttamismahdolli-suudet paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla

• Aktiivinen kansalaisuus, järjestö- yms. kansalaistoimintaan osallistuminen• Jokamiehen oikeudet ja vastuut• Sosiaalisen kestävyyden merkitys oppilaitoksen ja työpaikan ihmissuhteissa,

perhe- ja ystävyyssuhteissa ja yhteiskunnallisesti paikallisella, alueellisella jaglobaalilla tasolla


33

• Kestävän kehityksen kanssa ristiriitaisten arvojen ja tavoitteiden tunnistami-nen ja arviointi

• Yksityisen kuluttajan merkitys päätöksentekijänä ja omien kulutustottumus-ten ja ostopäätösten vaikutusten ymmärtäminen, esim. tuotteiden elinkaa-ren aikaiset ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset

• Ekotehokkuus yrityksen ja yhteiskunnan kannalta• Materiaali- ja energiatehokkuuden tuomat ekologiset ja taloudelliset hyödyt• Keskeiset erot teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä• Verotuksen merkitys myös yhteiskunnallisena ohjauskeinona, esim. ympä-

ristö- tai muut haittaperusteiset verot• Työntekijän oikeudet ja velvollisuudet• Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja toisen kunnioittaminen työyhteisössä• Työturvallisuuden merkitys työntekijän, työyhteisön, yrityksen ja kansanta-

louden kannalta• Työntekijän vastuu työyhteisössä mm. turvallisuudesta ja viihtyvyydestä• Yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuu

Terveystieto ja liikunta

• Omien elämäntapojen ja valintojen merkitys fyysiselle ja psyykkiselle tervey-delle ja hyvinvoinnille

• Oman ammattialan fyysisen työ- ja toimintakyvyn vahvuuksien ja heikkouk-sien tunnistaminen

• Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen, itsensä ja muiden arvostami-nen

• Henkilökohtaisen liikuntaohjelman laatiminen• Liikunnan merkityksen ymmärtäminen työ- ja toimintakyvyn ylläpitäjänä ja

edistäjänä

Taide ja kulttuuri

• Tutustuminen oman alueen taide- ja kulttuuriharrastusmahdollisuuksiin• Taiteen merkitys kulttuurissa ja kulttuuri-identiteetissä, esimerkiksi tutustu-

minen Suomen kansallistaiteilijoihin ja eri kulttuurien taiteisiin• Opiskelijan oman harrastuksensa pohjalta tai muuten tehtävä jokin taiteen

tai taiteiden tuotos, jolloin korostetaan omatoimisuutta suunnittelussa ja to-teutuksessa.

• Oman työ- ja asuinympäristönsä esteettisten ominaisuuksien eritteleminenja kehittämiskeinojen löytäminen

LUKU

3.

Kest

ävä k

ehity

s amm

atilli

sten

peru

stut

kinto

jen pe

rust

eissa

34

Valinnaiset tutkinnon osat

Ympäristötieto

• Kestävän kehityksen eri osa-alueiden sisällön ymmärtäminen• Elinkaariajattelu: tuotteen koko elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten

ymmärtäminen ja huomioon ottaminen hankinnoissa• Oman ammattialan keskeisten kestävän kehityksen näkökohtien ymmärtäminen• Oman ammattialan ympäristö-, taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten tar-

kastelu alueellisella, kansallisella ja globaalilla tasolla• Ympäristöasioiden hallintajärjestelmät ja muut toimintajärjestelmät• Ympäristöhallinto ja valvonta, esim. ympäristöviranomaiset, YVA- ja ympä-

ristölupamenettely

Tieto- ja viestintätekniikka

• Sähköiset kurssimateriaalit; tehtävien palautus, arviointi/palaute sekä arkis-tointi sähköisessä muodossa

• Esikatselutoiminnon käyttäminen, vain valmiiden töiden tulostaminen• Kaksipuolinen tulostus ja pienennystoiminto• Tulostuspaperina käytetään mahdollisuuksien mukaan uusiopaperia tai ym-

päristömerkittyä paperia.• Huolehditaan, että atk-laitteiden virransäästöominaisuudet ovat käytössä ja

suljetaan koneet, kun ne eivät ole käytössä.• Paperijätteen asianmukainen lajittelu• Monisteina annettujen harjoitustehtävien uudelleen hyödyntäminen• Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen esim. asiakas- ja tuotetietojen

hallinnassa, kirjanpidossa, tilauksissa, ajanvarauksissa, markkinoinnissa yms.• Tiedonhaku internetistä esim. oman ammattialan tuotteiden ympäristövai-

kutuksista• Ympäristökriteerien huomioiminen ATK-laitteiden hankinnoissa, esim.

TCO- tai energy star -merkki.• Tulostimien värikasetit uudelleentäytettäviä ja/tai ympäristömerkittyjä, uu-

delleentäytettäville kaseteille järjestetään oma keräyspiste.

Etiikka

• Oman ammattialan eettisten näkökohtien tunnistaminen, esim. lapsityövoi-man ja halpatyövoiman käyttö kehitysmaissa, tuotannon ympäristöhaitat janiiden vaikutukset

• Oman ammattialan hyötyjen ja haittojen arviointi ja analysointi- ekologiselta, taloudellisesta ja sosiaaliselta kannalta- paikallisesti/alueellisesti, kansallisesti ja globaalisti


35

• Luonnonvarojen oikeudenmukainen jakautuminen, sekä alueellisesta (teollisuusmaat - kehitysmaat) että ajallisesta näkökulmasta (nykyiset sukupolvet - tulevat sukupolvet)

• Yritysten yhteiskuntavastuu• Omat kulutus- ja elämäntapavalinnat ja niiden ympäristö- ja yhteiskunnalli-

set vaikutukset, omien valintojen perustelu• Keskenään ristiriitaisten tavoitteiden tunnistaminen ja yhteensovittaminen• Omien yhteiskunnallisten näkemysten perustelu• Eettisten ongelmien tunnistaminen ja ratkaisujen etsiminen yhdessä toisten kanssa• Eettiseen keskusteluun osallistuminen ja erilaisten ongelmien lähestymista-

pojen tunteminen• Oman vastuun ymmärtäminen eri yhteisöissä, esim. perhe-, oppilaitos- ja

työyhteisössä

Psykologia

• Oman oppimisen ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen itsetuntemuksenkautta

• Opiskelu-/työilmapiirin merkitys hyvinvoinnille ja yhteisön jäsenten keinotvaikuttaa oman yhteisön ilmapiiriin ja viihtyvyyteen

• Erilaisten johtamistapojen vaikutukset ryhmän toimintaan sekä työyhtei-söön

• Koulukiusaaminen ja sen ennaltaehkäisy, sekä puuttuminen kiusaamistilan-teisiin

• Oman elämän stressitekijöiden tunnistaminen ja oman jaksamisen rajojentiedostaminen

• Keinot oman psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen (ks.myös liikunta ja terveystieto)

• Stereotypioiden (yleistysten) vaikutuksen tunnistaminen omiin ajattelumal-leihin

Kulttuurien tuntemus

• Oman maan historian ja kulttuurin tuntemus ja arvostus• Vieraiden kulttuurien tuntemus ja arvostaminen• Erilaisten kulttuuritaustojen huomioon ottaminen omalla alalla esim. asia-

kaspalvelussa

Yritystoiminta

• Kestävän kehityksen huomioon ottaminen ja hyödyntäminen yrityksen lii-keideassa, strategiassa ja markkinoinnissa

• Kestävän kehityksen huomioon ottaminen tuotantomenetelmissä, materiaa-livalinnoissa, energiankäytössä, pakkauksissa, logistiikassa ym. toiminnassa

LUKU

3.

Kest

ävä k

ehity

s amm

atilli

sten

peru

stut

kinto

jen pe

rust

eissa

36

• Ympäristöä säästävän, energia- ja materiaalitehokkaan teknologian tuntemi-nen omalla alalla

• Työnantajan vastuun tunteminen yrityksen työntekijöistä, mm. työturvalli-suudesta ja -terveydestä

• Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys yrityksen henkilöstöpolitiikassa ja –johtamisessa, mm. erityisryhmien työllistäminen, työntekijöiden erityisti-lanteiden huomioiminen ja työssä jaksamisen tukeminen

3.2 Kestävä kehitys ammatillisissa tutkinnon osissa

Kestävä kehitys sisältyy myös tutkintojen perusteiden ammatillisiin tutkinnon osiinalakohtaisten painotusten mukaisesti. Uusissa ammatillisten perustutkintojen perus-teissa ammattitaitovaatimukset ja tavoitteet on määritelty oppimistuloksina eli tietoi-na, taitoina tai muuna osaamisena/pätevyytenä. Tutkinnon osittain taulukossa kuva-taan arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit kolmelle eri osaamisen tasolle. Tutkinnonperusteissa kuvataan se vähimmäistaso, joka ammattiosaamisen näytössä tai muutoinon osoitettava. Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioinnin kohteet ovat samallatutkinnon osan keskeinen sisältö. Tutkintojen perusteissa ammatillista tutkinnonosista on kuvattu seuraavat arvioinnin kohteet:

• Työprosessin hallinta• Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallinta• Työn perustana olevan tiedon hallinta• Elinikäisen oppimisen avaintaidot

Myös ammatillista kestävän kehityksen osaamista arvioidaan näiden oppimistu-losten kautta.

Kestävän kehityksen osaamisen arvioiminen ammattiosaamisen näytöissä edellyt-tää, että kaikilla näytön arviointiin osallistuvilla on yhteinen käsitys siitä, mikä onoleellista kestävän kehityksen osaamista kyseisessä arvioitavassa työtehtävässä tai tut-kinnon osassa ja miten tätä osaamista arvioidaan. Joidenkin perustutkintojen kohdal-la tutkinnon perusteissa on jo määritelty varsin tarkkaan ja yksiselitteisesti vaadittavakestävän kehityksen osaamisen taso, mutta joissakin tutkinnoissa arviointikriteeri voiolla yleisempi, jolloin arvioitava osaaminen on määriteltävä tarkemmin. (esim. ”nou-dattaa kestävän kehityksen mukaisia työ- ja toimintatapoja”). Tämän julkaisun yhte-nä tavoitteena on antaa eväitä juuri tähän määrittelyyn ja siten opetussuunnitelmien,opetuksen ja näyttöjen suunnitteluun ja toteuttamiseen.


37

3.3 Kestävä kehitys koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmassa

Ammatillisen perustutkinnon perusteiden pohjalta koulutuksen järjestäjä hyväk-syy ammatillista peruskoulutusta varten opetussuunnitelman, joka sisältää toi-menpiteet koulutukselle asetettujen tehtävien ja tavoitteiden saavuttamiseksi.Koulutuksen järjestäjä huolehtii opetussuunnitelmassa siitä, että opiskelija voisaavuttaa tutkinnolle asetetut osaamis- ja oppimistavoitteet ja saa riittävästi ope-tusta ja tarvitsemaansa ohjausta koulutuksen järjestämistavasta riippumatta.Opetussuunnitelma sisältää kaikkia koulutusaloja ja tutkintoja varten yhteisenosan ja tutkintokohtaisesti eriytyvät osat.

Opetussuunnitelman tutkintokohtaisessa osassa määrätään ammatillisten tut-kinnon osien ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien järjestäminen yh-teistyössä muiden koulutuksen järjestäjien ja työelämän kanssa. Lisäksi määrä-tään opetuksen ajoitus, oppimisympäristöt ja opetusmenetelmät, joiden avullaopiskelija voi saavuttaa tutkinnon ammattitaitovaatimukset ja tavoitteet. Tutkin-tokohtaisessa osassa määrätään myös koulutuksen järjestäjän tarjoamat opinnotmuista tutkinnoista sekä opiskelijan mahdollisuudet suorittaa useampia kuin yk-si tutkinto. Siinä päätetään ammatillisten ja ammattitaitoa täydentävien tutkin-non osien (yhteisten opintojen) arviointisuunnitelma, joka sisältää ammattiosaa-misen näytöt ja muun osaamisen arvioinnin.

Opetussuunnitelman yhteisessä osassa määritellään kaikille perustutkinnoille yhteisetperiaatteet ja menettelytavat sekä koulutuksen järjestäjän keskeiset arvot. Yhteisessäosassa koulutuksen järjestäjälle asetetaan velvoitteita myös kestävän kehityksen edistä-miseksi. Opetussuunnitelman yhteisen osan tulee sisältää ainakin

• toimenpiteet opetukseen liittyvästä yhteisöllisyyttä vahvistavasta toiminnas-ta, joka tarjoaa mahdollisuuden arvopohdintaan ja kulttuuriperintöön pe-rehtymiseen

• henkilöstön kehittämissuunnitelman.

Lisäksi koulutuksen järjestäjän tulee tehdä opetussuunnitelmaan suunnitelmat

• kestävää kehitystä edistävistä toimenpiteistä sekä• koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävistä toimenpiteistä.

Näiden tavoitteiden toteuttamisessa koulutuksen järjestäjä voi käyttää työkalunakestävän kehityksen ohjelmaa. Ohjeita ja toimintamalleja koulutuksen järjestäjänkestävän kehityksen edistämiseen on kuvattu tämän julkaisun kappaleessa 6.

LUKU

3.

Kest

ävä k

ehity

s amm

atilli

sten

peru

stut

kinto

jen pe

rust

eissa

38

Esimerkkejä kestävän kehityksen oppimistavoitteista ja osaamisen arvioinnista:

Arvioinnin kohde:Työprosessin hallintaEsimerkkitutkinto:Maatalousalan perustutkinto, maatilatalouden koulutusohjelmaTutkinnon osa:Maan kasvukunnon ja tuotantoympäristön hoitaminen

Arvioinnin kohde Arviointikriteerit1. Työprosessin hallinta

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja

Kestävän kehityk-sen mukainen toi-minta pelto- ja metsätöissä (1

työskentelee peltovilje-lyä ohjaavien ympä-ristösäädösten mukaisesti

ottaa huomioon työs-kentelyssään peltolii-kenteen optimoimisen ja noudattaa työsken-telyssään peltoviljelyä ohjaavien ympäristö-säädösten ohjeita

ottaa huomioon työs-kentelyssään peltolii-kenteen optimoimisen ja noudattaa työsken-telyssään peltoviljelyä ohjaavien ympäristö-säädösten ohjeita sekä omaa valmiudet valintojen tekemiseen tai tekee ehdotuksia, jotka tähtäävät ravin-teiden huuhtoutumisen vähenemiseen

tekee ohjattuna yksit-täisiä maisenmaise-manhoito-toimenpiteitä

tekee yksittäisiä mai-semanhoitotoimenpi-teitä

tekee ehdotuksia mai-semanhoitotoimenpi-teiksi ja toteuttaa yksittäisiä toimenpitei-tä itsenäisesti

Ympäristöhaitto-jen arviointi ja vä-hentäminen kasvinviljelyssä (2

tunnistaa asiantuntijan avulla yksittäisissä työ-tehtävissään vaiheita, joilla voidaan vaikut-taa ympäristöhaittojen hallintaan ja vähentä-miseen kasvinviljelys-sä.

tunnistaa työtehtävis-sään vaiheita, joilla voidaan vaikuttaa ym-päristöhaittojen hallin-taan ja vähentämiseen kas-vinviljelyssä.

tunnistaa työkokonai-suuksissa vaiheita, joilla voidaan vaikut-taa ympäristöhaittojen hallintaan ja vähentä-miseen kasvinviljelys-sä.

1) esim. ravinteiden huuhtoutumista vähentävät ja maan kuntoa parantavat toimenpiteet, monimuotoisuutta lisäävät toi-menpiteet ja torjunta-aineiden käyttömäärää vähentävät toimenpiteet)

2) esim. maan rakenteeseen vaikuttavat toimenpiteet ja niiden ajoitus, esimerkiksi muokkaus ja suorakylvö, luomuviljely, geenimuunneltujen lajikkeiden haitat ja riskit, ympäristöä säästävä kasvinsuojelun ruiskutustekniikka)


39

Arvioinnin kohde:Työmenetelmien, välineiden ja materiaalin hallintaEsimerkkitutkinto:Matkailualan perustutkinto (luonnos 8.4.2009)Tutkinnon osa:Matkailupalvelujen myynti- ja neuvonta

Arvioinnin kohde:Työn perustana olevan tiedon hallintaEsimerkkitutkinto:Rakennusalan perustutkinto (luonnos 6.3.2009)Tutkinnon osa:Maanrakennustyöt

Arvioinnin kohde:Elinikäisen oppimisen avaintaidotEsimerkkitutkinto:Autoalan perustutkinto, varaosamyynnin koulutusohjelmaTutkinnon osa:Varaosamyyntityö ja asiakaspalvelu

Arvioinnin kohde Arviointikriteerit2.Työmenetelmi-en, välineiden ja materiaalin hal-linta

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3

Opiskelija tai tutkinnon suorittaja

Taloudellisen ja kestävän toiminta-tavan noudattami-nen palvelun eri vaiheissa

toimii kustannustietoi-sesti ja kestävää toi-mintatapaa noudattaen

toimii kustannustietoi-sesti käytettävissä ole-vat resurssit huomioiden yrityksen liikeidean mukaisesti ja kestävää toimintata-paa noudattaen

toimii tehokkaasti ja kustannustietoisesti käytettävissä olevat re-surssit huomioiden sekä toimii yrityksen lii-keidean mukaisesti ja kestävää toimintata-paa noudattaen

Arvioinnin kohde Arviointikriteerit3. Työn perustana olevan tiedon hallinta



Kestävän kehityk-sen huomioon ot-taminen

ymmärtää rakentaes-saan toimivansa ym-päristön muokkaajana ja toimii annettujen oh-jeiden mukaisesti

kiinnittää rakentaes-saan huomiota ympä-ristönäkökohtiin, esimerkiksi jätemateri-aalien käsittelyyn

tuntee rakentamisessa noudatettavat ympä-ristön- ja luonnonsuo-jelun periaatteet ja noudattaa niitä työs-sään

Arvioinnin kohde Arviointikriteerit4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot



Kestävä kehitys noudattaa ohjatusti autoalalla vaaditta-via kestävän kehityk-sen mukaisia työ- ja toimintatapoja

tuntee yrityksen laatu- ja ympäristöjärjestel-män merkityksen ja neuvoo asiakasta jät-teiden käsittelyssä

osaa suositella asiak-kaalle pienemmän ympäristökuorman ai-heuttavia tuotteita

LUKU

3.

Kest

ävä k

ehity

s amm

atilli

sten

peru

stut

kinto

jen pe

rust

eissa

40

Lähteet:

Ammatillisen perustutkintojen perusteet (OPH):

Autoalan perustutkinnon perusteiden luonnos (15.5.2009)Maatalousalan perustutkinnon perusteiden luonnos (25.5.2009)Rakennusalan perustutkinnon perusteet (6.3.2009)Matkailualan perustutkinnon perusteiden luonnos (8.4.2009)

Kohti kestävää ammatillista koulutusta (2006).Lundgren Kati & Näätsaari Hanna (toim.) Opetushallitus. Helsinki.

LUKU 4.Kestävä kehitys ammattitaitokilpailuissa

41

4. KESTÄVÄ KEHITYS AMMATTITAITOKILPAILUISSA

TaitajaMästare - Ammattitaidon SM-kilpailu on Suomen suurin ammatillisenkoulutuksen vuosittainen tapahtuma, jossa ammattiin opiskelevat nuoret kilpai-levat noin 40 lajin Suomen mestaruudesta. Ammattitaitokilpailujen kautta voi-daan myös edistää kestävää kehitystä ammatillisessa koulutuksessa. Kilpailuissaovat edustettuina nuorten ammattiosaajien parhaimmisto ja ammatillinen huip-puosaaminen, joten kilpailutoiminta on hyvä tapa tuoda esille sitä, että omanalansa huippuosaaja hallitsee myös oman työnsä kestävän kehityksen näkökoh-dat. Opetusministeriön kestävän kehityksen työryhmä onkin vuonna 2006 jul-kistetussa strategiassaan asettanut yhdeksi kehittämistavoitteeksi kestävän kehi-tyksen huomioon ottamisen ammattitaitokilpailuissa.

Kilpailujen kautta voidaan esitellä eri ammattialojen kestävän kehityksenosaamista ja osaamisvaatimuksia niin tapahtuman kävijöille, osallistuville oppi-laitoksille kuin tapahtuman yhteistyöyrityksillekin. Ammattitaitokilpailut ovathyvä tapa konkretisoida joskus teoreettiselta tuntuvaa kestävän kehityksen käsi-tettä ja tuoda sitä lähemmän eri ammattialojen opetusta ja osaamisen arviointia.Kun kilpailutehtävissä kestävän kehityksen osaamisen on yksi konkreettinen, mi-tattava ja arvioitava osa-alue, voi kilpailutoiminta olla siten edistämässä myöskestävän kehityksen sisällyttämistä laajemminkin opetukseen ja ammattiosaami-sen näyttöihin.

Espoossa vuoden 2008 huhtikuussa järjestetyissä TaitajaMästare-kilpailuissatehtiin merkittävä avaus, kun kestävän kehityksen näkökohdat otettiin ensim-mäisen kerran systemaattisesti huomioon ammattitaitokilpailuissa: ammattiala-kohtaista kestävän kehityksen osaamista arvioitiin kaikissa kilpailulajeissa. Mo-nissa lajeissa nämä näkökohdat otettiin huomioon myös kilpailulajin toteuttami-sessa. Lisäksi jokaisen kilpailulajin kestävän kehityksen näkökohdista ja niihinliittyvästä osaamisen arvioinnista kerrottiin myös jokaisen lajin yhteydessä ole-vassa lajipylväässä. Tämän tavoitteena oli tehdä ammatillinen kestävän kehityk-sen osaaminen näkyväksi myös tapahtuman yleisölle.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut vain yksien kilpailujen projekti, vaan jatkuvanparantamisen prosessi. Ammatillista kestävän kehityksen osaamista arvioitiinmyös Vaasassa TaitajaMästare2009-kilpailuissa ja kestävä kehitys tulee olemaanmukana myös jatkossa ammattitaitokilpailuissa. Alla on tarkastelu lyhyesti eri nä-kökulmia ja keinoja, miten kestävä kehitys voidaan ottaa huomioon TaitajaMäs-tare-kilpailuissa.

LUKU

4.

Kest

ävä k

ehity

s amm

attit

aitok

ilpail

uissa

42

4.1 Kestävän kehityksen osaamisen arviointi kilpailutehtävissä

Oleellisin keino kestävän kehityksen edistämiseen kilpailutoiminnassa on kestä-vän kehityksen osaamisen arviointi kilpailutehtävissä. Tämä myös tukee laajem-min ammatillisen koulutuksen kehittämistä tarjoamalla konkreettisia esimerkke-jä tutkintojen perusteiden mukaisesta kestävän kehityksen osaamisesta ja osaami-sen arvioinnista ammattiosaamisen näytöissä.

Luonnollisesti oleellinen ja arvioitava kestävän kehityksen osaaminen riippuusuuresti ammattialasta. Alla on kuvattu näkökulmia, joiden kautta kestävän kehi-tyksen osaamista voi kilpailutehtävissä arvioida. Joidenkin näkökohtien yhtey-dessä on mainittu myös esimerkkejä, miten niitä on arvioitu vuoden 2008 Taita-jaMästare -kilpailutehtävissä:

• Tuotteen/palvelun elinkaaren tunteminen ja ympäristöystävällisten, turval-listen ja eettisten raaka-aineiden tunteminen ja valinta

• Tuotteen elinkaaren pidentäminen (esim. huolto, korjaus) ja elinkaaren ai-kaisten ympäristövaikutusten pienentäminen (ympäristövaikutusten huomi-oon ottaminen jo suunnitteluvaiheessa esim. materiaalivalinnoilla)Esimerkkejä arviointikohteista- pukuompelussa materiaalien valinta niin, että valmis tuote on helposti ja

ympäristöystävällisesti huollettava sekä monikäyttöinen- autonasennuksessa asennusten ja säätöjen avulla polttoaineen kulutuk-

sen ja päästöjen pienentäminen- kukkasidonnassa valmiin työn elinkaaren aikaisten ympäristövaikutus-

ten huomioon ottaminen (raaka-aineet, käsittely jätteenä jne.)- tarjoilija-lajissa tuotteiden alkuperän ja tuotantotavan tuntemus

(luomu, reilu kauppa jne.)- suurtalouskokki-lajissa ympäristöystävällisten raaka-aineiden hankinta- talonrakennuksessa, muurauksessa ja laatoituksessa sekä kirvestöissä raken-

nusten elinkaaren tunteminen ja huomioon ottaminen jo suunnitteluvai-heessa mm. materiaalivalinnoissa ja rakennusten energiatehokkuudessa

- tietokoneet ja verkot –lajissa tietokoneen päivittäminen ja käyttöiän pi-dentäminen


43

• Materiaalitehokkuus eli raaka-aineiden ym. materiaalien tehokas käyttö jajätteiden synnyn ehkäisyEsimerkkejä arviointikohteista- hiusmuotoilussa, kauneudenhoidossa ja puhdistuspalvelussa tuotteiden

tarkoituksenmukainen annostelu- kondiittori- ja ravintolakokki -lajeissa raaka-aineiden tehokas käyttö,

annoskokojen mitoitus- materiaalien tehokasta käyttöä arvioitiin myös seuraavissa lajeissa: putki-

asennus, painotuotteen suunnittelu, huonekalupuuseppä, sähköasen-nus, talonrakennus, viherrakennus

• Energiatehokkaat ja vettä säästävät työtavatEsimerkkejä arviointikohteista- kuljetuslogistiikassa taloudellinen ja ennakoiva ajotapa, ympäristöystä-

vällinen ajoneuvon käsittely- koneiden ja laitteiden energiataloudellinen käyttö mm. seuraavissa la-

jeissa: kondiittori, puhdistuspalvelu, metsäkoneen käyttö, ravintolakok-ki ja suurtalouskokki

• Päästöjen torjunta / hallinta• Ympäristö- ja turvallisuusriskien tunnistaminen ja torjuminen• Arvokkaiden luontokohteiden tunnistaminen ja suojelu (erit. luonnonvara-

alalla) ja luontokohteille aiheutuvan haitan minimointiEsimerkkejä arviointikohteista- metsäkoneenkäytössä arvokkaiden luontokohteiden tunnistaminen ja

oikea hakkuutapa• Asiakkaiden opastaminen kestävän kehityksen asioissa

Esimerkkejä arviointikohteista- sähköasennuksessa asiakkaiden opastaminen sähkölaitteiden turvalli-

seen ja taloudelliseen käyttöön- lähihoitaja-lajissa asiakkaan opastaminen kodin ympäristöystävällisissä

valinnoissa- asiakaspalvelussa asiakkaiden opastaminen tuotteiden ympäristövaiku-

tuksista• Kemikaalien ja ongelmajätteiden oikea käsittely

Esimerkkejä arviointikohteista- puhdistuspalvelussa tarkoituksenmukainen puhdistusaineiden valinta ja

käyttö- mm. levy- ja hitsaus, painotekniikka, kuljetuslogistiikka -lajeissa turval-

listen kemikaalien valinta ja oikea käyttö- metsäkoneen kuljetuksessa jäteöljyjen oikea käsittely erityisesti työmaa-

huollossa• Oman ammattialan jätteiden lajittelun osaaminen• Työturvallisuus

LUKU

4.

Kest

ävä k

ehity

s amm

attit

aitok

ilpail

uissa

44

• Vähemmistö- ja erityisryhmien (esim. näkö-, kuulo- ja liikuntarajoitteistensekä vanhusten) huomioon ottaminen palveluissa, tuotesuunnittelussa yms.Esimerkkejä arviointikohteista- kauneudenhoidossa ja hiusmuotoilussa erityisryhmien luonteva kohtaa-

minen asiakaspalvelutilanteissa• Eri kulttuurien, kansallisuuksien ja uskontojen ja niihin kuuluvien tapojen

tunteminen ja kunnioittaminen, esim. asiakaspalvelussaEsimerkkejä arviointikohteista- lähihoitaja-lajissa maahanmuuttaja-asiakkaiden kohtaaminen asiakas-

palvelutilanteissa• Kulttuuri- ja uskontosidonnaisten, sekä ruoka-aineallergioista johtuvien

ruokavalioiden tuntemus (esim. vegetaristit, vegaanit)• Eettisten tuotantotapojen ja raaka-aineiden tuntemus, esim. reilun kaupan

tuotteet, ilman eläinkokeita testatut tuotteet (kosmetiikka), myös allergisoi-vien kosmetiikkatuotteiden ja niiden turvallisten vaihtoehtojen tuntemus

Kestävän kehityksen teemoihin liittyvät kilpailutehtävät

Kestävä kehitys voi olla myös jonkin kilpailutehtävän aiheena tai teemana. Lajissavoidaan esimerkiksi:

• valmistaa jokin ympäristötekninen laite tai laitteen osa• suunnitella ja toteuttaa jokin kestävään kehitykseen liittyvä tuote tai palvelu

(esim. uusiotuotteen valmistaminen kierrätysmateriaaleista, ympäristöaihei-sen painotuotteen tai verkkosivuston suunnittelu)

• kestävään kehitykseen liittyvien tietojen analysointi ja käsittely (esim. ympä-ristöanalyysit laborantti-lajissa tai tietojenkäsittelyssä)

Yksi keino kestävän kehityksen huomioon ottamiseen kilpailutehtävässä voiolla myös valmistettavien tuotteiden tai tehtävien palveluiden lahjoittaminen hy-väntekeväisyyteen tai muuhun hyötykäyttöön kilpailujen jälkeen.

Yksi keino edistää sosiaalista kestävyyttä ammattitaitokilpailuissa on abilympics-lajien mukanaolo kilpailutapahtumissa. Abilympics edistää ja tuo näkyväksi erityis-ryhmien tasa-arvoista mahdollisuutta työhön, koulutukseen ja osallistumiseen.

4.2 Kestävän kehityksen huomioon ottaminen lajien toteutuksessa

Kestävän kehityksen näkökohdat kannattaa ottaa huomioon myös lajien järjestämi-sessä. Vaikka ammattitaitokilpailut ovatkin lyhytaikaisia tapahtumia, liittyy niidenjärjestämiseen aina paljon ympäristö- ja muita vaikutuksia mm. hankintojen, kulje-tusten, ruokapalveluiden, rakennettavien väliaikaisten rakenteiden ja syntyvien jättei-


45

den myötä. Oleellista on ottaa kestävän kehityksen näkökohdat huomioon jo lajin, jakoko kilpailutapahtuman suunnitteluvaiheessa. Alla on mainittu joitakin lajin suun-nittelu-, toteutus- ja purkuvaiheeseen liittyviä kestävän kehityksen näkökohtia:

Lajin suunnittelu ja valmistelu

• Lajitiimien koulutus ja toimintaohjeiden suunnittelu• Logistiikan suunnittelu ja kuljetusten minimointi• Kilpailulajin väliaikaiset rakenteet: tarvitaanko, onko mahdollista vuokrata

tai käyttää edellisten kilpailujen rakenteita tai hyödyntää rakennettavia ra-kenteita myöhemmin

• Kestävän kehityksen huomioon ottaminen hankinnoissa- Käytettävät koneet, laitteet ja työkalut: esim. energiankulutus, melu- tai

päästötaso, syntyvät ongelmajätteet, ympäristömerkinnät, huolletta-vuus, korjattavuus ja päivitettävyys…

- Lajissa käytettävät materiaalit ja raaka-aineet: esim. ympäristömerkin-nät, luomutuotteet, reilun kaupan tuotteet, lähituotteet, haitattomuus,myrkyttömyys, kierrätettävyys…

- Hankittavien laitteiden ja raaka-aineiden pakkaukset: esim. uudelleenkäytettävät pakkaukset, pakkausten kierrätettävyys

• Turvallisuusasioiden suunnittelu ja riskien ennakointi- työturvallisuus lajeissa (esim. suojaimet)- palo-, kemikaali- ja muu turvallisuus (esim. sammuttimet, hätäpoistu-

mistiet, ensiapu)- suunnitelma hätätilanteiden varalle

Lajin rakennus ja toteutus

• Energian ja veden kulutus kilpailutapahtuman aikana• Jätehuollon toimivuus• Muut kilpailulajin ympäristöpäästöt: jätevesi, melu, kaasumaiset päästöt ja pöly• Turvallisuusnäkökohdat

Kilpailupaikan purkaminen

• Tilapäisten rakenteiden uudelleenkäyttö tai kierrätys• Kilpailusta jääneet ylimääräiset raaka-aineet ja materiaalit sekä kilpailutehtä-

vissä valmistetut tuotteet• Koneiden, laitteiden, materiaalien ym. pakkaaminen poiskuljetusta varten• Käyttökelpoisten uudelleenkäyttöön menevien materiaalien ja rakenteiden

huolehtiminen hyötykäyttöön• Purkamisen aikainen jätehuolto• Työturvallisuus purkuvaiheessa

LUKU

4.

Kest

ävä k

ehity

s amm

attit

aitok

ilpail

uissa

46

Työkaluja kestäviin TaitajaMästare-kilpailuihin

Lajivastaavat ovat avainasemassa kestävän kehityksen toteuttamisessa ja edistämi-sessä ammattitaitokilpailuissa. He vastaavat pitkälti kilpailutehtävien ja niidenarvioinnin suunnittelusta sekä lajien kilpailupaikkojen toteutuksesta. Lajivastaa-ville onkin kehitetty suunnittelutyön tueksi lajin kestävän kehityksen käsikirja se-kä tarkistuslista, jonka avulla kestävän kehityksen näkökohdat voi ottaa huomi-oon lajin suunnittelussa.

Jotta jatkossa voidaan varmistaa, että kestävän kehityksen näkökohdat ovatluontevasti ja automaattisesti mukana kilpailujen suunnittelussa, tulisi nämä nä-kökohdat sisällyttää osaksi lajien laatukäsikirjoja tms. laadunhallinnan ja kehittä-misen työkaluja. Näin voidaan varmistaa, ettei kestävä kehitys jää irralliseksi ta-voitteeksi vaan integroituu osaksi lajien suunnitteluprosessia ja osaksi laadukastakilpailua. Näin voidaan myös varmistaa, että aikaisempien kilpailujen kokemuk-set ja ideat siirtyvät myös seuraaville lajivastaaville.

Lähteet

Ammattitaitokilpailut ammatillisen kestävän kehityksen osaamisen edistäjänä (2009).Lundgren Kati, julkaisussa Kilpailuja kaikille I, Kaloinen Sara, Pynnönen Päivi & Saarinen Heikki (toim.)HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 2/2009

LUKU 5.Työkaluja oppilaitoksen kestävän kehityksen hallintaan

47

5. TYÖKALUJA OPPILAITOKSEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN HALLINTAAN

5.1 Kestävän kehityksen ohjelma

Kestävä kehitys ja sen edellyttämien taitojen oppiminen ei aseta vaatimuksia pel-kästään opetuksen sisällölle vaan myös oppilaitoksen oppimisympäristölle ja toi-mintakulttuurille. Kestävä kehitys pitäisikin olla oppilaitoksessa osa arvopohjaa,johtamista ja toimintakulttuuria sekä opetuksen tavoitteita, sisältöjä ja menetel-miä. Myös oppilaitoksen tukitoimintojen sekä fyysisten ja teknisten puitteidentulee tukea kestävän kehityksen tavoitteita.

Kestävän kehityksen ohjelma on työkalu suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseenkestävän kehityksen edistämiseen. Kestävän kehityksen ohjelma on toimintaoh-jelma ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden edistämi-seksi oppilaitoksen itse valitsemin painotuksin. Kestävän kehityksen ohjelma kä-sittelee sekä opetuksen että toimintakulttuurin kehittämistä. Siinä määritellääntavoitteet, toimenpiteet, vastuut ja aikataulut tavoitteiden saavuttamiselle. Oh-jelma perustuu nykytilan kartoitukseen ja henkilöstöllä ja opiskelijoilla tulee ollamahdollisuus osallistua ohjelman suunnitteluun, esim. kehittämiskohteiden va-lintaan, tavoitteiden asettamiseen ja toimenpiteiden suunnitteluun. Kestävän ke-hityksen ohjelmaa päivitetään vuosittain ja sillä on yhteys oppilaitoksen toimin-ta- ja taloussuunnitelmaan ja laadunhallintaan.

Ympäristöohjelmien tai kestävän kehityksen toimintaohjelmien edistäminen op-pilaitoksissa on myös kirjattu tavoitteeksi useisiin kansallisiin strategioihin ja ohjel-miin. Mm. kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaoston strategiassa (2006) onasetettu tavoitteeksi, että kaikkiin koulutusorganisaatioihin laaditaan oma kestävänkehityksen toimintaohjelma vuoteen 2010 mennessä. Lisäksi tavoitteena on, että15 % päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista on saanut ulkoisen tunnuksen tai ser-tifikaatin kestävän kehityksen toiminnastaan vuoteen 2014 mennessä.

Myös ammatillisten perustutkintojen tutkintojen perusteissa edellytetään, et-tä koulutuksenjärjestäjän tulee tehdä ”kestävää kehitystä edistävät toimenpiteet”ja ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuosituksissa (2008) esitetään, ettäkoulutuksenjärjestäjä sisällyttää toimintajärjestelmäänsä kestävän kehityksen toi-mintaohjelman.

Oppilaitoksille on kehitetty malleja ja työkaluja kestävän kehityksen ohjel-man rakentamiseen ja kestävän kehityksen kokonaisvaltaiseen edistämiseen. Allaon esitelty tarkemmin Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit ja Vihreä Lip-pu, jotka molemmat tarjoavat myös mahdollisuuden ulkoisen tunnuksen saami-seen oppilaitoksen kestävän kehityksen työstä.

LUKU

5.

Työk

aluja

oppil

aitok

sen k

estä

vän k

ehity

ksen

hallin

taan

48

5.2 Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit ja sertifiointi

Opetus-, kasvatusja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö julkisti helmikuussa 2009Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit. Ne tulevat korvaamaan vuodesta 2004alkaen Oppilaitosten ympäristösertifioinnissa käytössä olleet ympäristökriteerit vuo-den 2010 loppuun mennessä. Uusissa kriteereissä käsitellään ympäristönäkökohtienlisäksi koulutuksessa ajankohtaisia sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden teemojakuten turvallisuus, hyvinvointi, kiusaamisen ehkäisy, ravinto ja terveys, kulttuuripe-rintö ja monikulttuurisuus. Kriteereistä on laadittu omat versiot yleissivistäville kou-luille ja ammatillisille oppilaitoksille. Ammatillisten oppilaitosten kestävän kehityk-sen kriteerit ovat myös tämän julkaisun liitteenä.

Oppilaitosten ympäristösertifioinnin ja käynnistyvän Oppilaitosten kestävänkehityksen sertifioinnin ensisijaisena tavoitteena on tarjota kouluille ja oppilai-toksille työvälineitä kestävän kehityksen toteutumisen kokonaisvaltaiseen arvi-ointiin ja toiminnan kehittämiseen. Oppilaitos voi hyödyntää kriteerejä kestävänkehityksen ohjelman rakentamisessa ja kriteerit tarjoavat hyvän työvälineen myöskestävän kehityksen opetuksen toteutuksen suunnitteluun ja arviointiin.

Kehittämisen lisäksi Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit mahdollista-vat myös toiminnan sertifioinnin ja siten ulkoisen tunnuksen hakemisen oppilai-toksen kestävän kehityksen työlle. Uusien kriteerien mukainen oppilaitosten kes-tävän kehityksen sertifiointi käynnistyy alkusyksystä 2009.

Kestävän kehityksen kriteerit on laadittu vuosina 2007–2009. Suunnittelustavastasivat OKKA-säätiö, Osuuskunta Eco-One ja Suomen ympäristöopistoSYKLI. Suunnittelutyön pedagogisina asiantuntijoina oli ympäristökasvatuksentutkijoita ja asiantuntijoita Helsingin yliopistosta ja kriteereiden valmistelua tu-kivat lisäksi Opetushallituksen kestävän kehityksen asiantuntijat, pilottioppilai-tokset sekä Oppilaitosten ympäristösertifioinnin sertifiointitoimikunta ja audi-toijaverkosto.

Kestävän kehityksen kriteerien rakenne

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteereihin sisältyy tasapainoisesti kaikki kes-tävän kehityksen osa-alueet (ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuuri-nen kestävyys) ja ne on kytketty oppilaitoksen johtamiseen, opetukseen ja toi-mintakulttuuriin. Kriteerien rakenne perustuu laadunhallinnasta tuttuun jatku-van parantamisen periaatteeseen: suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen(ns. Demingin ympyrä). Rakenne on samalla yhdenmukainen ammatillisen kou-lutuksen laadunvarmistuksen yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen kanssa(CQAF-malli), joka on perustana myös kansallisessa Ammatillisen koulutuksenlaadunhallintasuosituksessa. Tämä helpottaa kestävän kehityksen kriteerien kyt-kemistä oppilaitoksen laatujärjestelmään.


49

Alla olevassa kuvassa (kuvio 5.) on esitetty kriteerien rakenne. Suunnitte-luosan kriteerit liittyvät mm. kestävän kehityksen työn organisoinnin sekä ope-tuksen ja kestävän kehityksen ohjelman suunnittelun. Toteutusosan kriteereissäarvioidaan kestävän kehityksen opetuksen toteutusta sekä toimintakulttuuria op-pilaitoksen valitsemien teemojen näkökulmasta. Seuranta, arviointi ja kehittämi-nen -osan kriteereissä arvioidaan käytäntöjä, joiden avulla arvioidaan kestävänkehityksen ohjelman tavoitteiden toteutumista, kestävän kehityksen opetuksentoteutusta ja oppimistuloksia sekä kestävän kehityksen toteutumista oppilaitok-sen toimintakulttuurissa.

Toimintakulttuurin arviointi

Kestävän kehityksen kokonaisuus oppilaitoksen toimintakulttuurissa on erittäin laajakäsite ja siten yksityiskohtaisen kriteeristön laatiminen toimintakulttuurin kestävyy-den arvioimiseksi olisi lähes mahdotonta. Toisaalta tarkat, yksityiskohtaiset kriteeritvoisivat rajoittaa oppilaitosten kehittämistyötä ja luovia ratkaisuja. Niinpä kestävänkehityksen kriteereissä toimintakulttuurin arvioinnin lähtökohtana on oppilaitoksenmahdollisuus valita haluamiaan teemoja, joiden toteutumista arvioidaan opetuksessaja toimintakulttuurissa. Tämä tuo kriteerien käyttöön joustavuutta ja mahdollistaaoppilaitoksen omien painotusten toteuttamisen.

Kuvio 5. Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerien rakenne.Erkka Laininen, OKKA-säätiö (2009)

SUUNNITTELU

• Arvot• Lakisääteiset vaatimukset• Organisaatio ja resurssit• Kestävän kehityksen ohjelma• Opetuksen suunnittelu

TOTEUTUS

Kestävän kehityksen teemat Opetuksen toteutus

• Teemojen toteuttaminen• Toimintatapojen vakiinnuttaminen• Verkottuminen

• Tiedolliset valmiudet• Ajattelun taidot• Toiminnan taidot ja kokemukset• Opetusmenetelmät ja oppimispolku

SEURANTA, ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN

• Kestävän kehityksen arviointikäytäntö• Toiminnan kehittäminen ja arviointi

LUKU

5.

Työk

aluja

oppil

aitok

sen k

estä

vän k

ehity

ksen

hallin

taan

50

Kriteereissä oppilaitos valitsee arvioitavat teemat, joista osan tulee liittyä eko-logiseen ja taloudelliseen kestävyyteen ja osan sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestä-vyyteen (ks. kuvio 6). Osa teemoista kytkeytyy kaikkiin kestävän kehityksen osa-alueisiin. Sertifikaatin vaatimuksena on, että oppilaitos täyttää kriteerit valitse-mansa viiden teeman osalta siten, että vähintään kaksi teemoista kuuluu ekolo-gis-taloudellisiin ja kaksi sosiaalis-kulttuurisiin teemoihin. Yksi teemoista voi ollaitse määritelty oma teema.

Jokaisen teeman toteutumista arvioidaan kolmen kriteerin kautta. Ensimmäisessäkriteerissä tarkastellaan teemaan puitteissa toteutunutta toimintaa, toisessa kriteerissäarvioidaan teemoihin liittyvien toimintatapojen tai teknisten ratkaisujen vakiinnutta-mista osaksi oppilaitoksen toimintaa ja kolmannessa kriteerissä tarkastellaan teemaanliittyvää yhteistyötä oppilaitoksen ulkopuolisten tahojen kanssa.

Kolmen, teemojen toteutukseen liittyvän kriteerin ajatuksena on toiminnan arvi-oinnin ohella tukea oppilaitoksen kestävän kehityksen ohjelman rakentamista ja toi-minnan kehittämistä vuosittaisten teemojen kautta kohti sertifikaatin tasoa. Kestävänkehityksen ohjelmassa oppilaitos suunnittelee valitsemansa teeman osalta tavoitteet,toimenpiteet, vastuut, resurssit ja aikataulun. Tältä osin Oppilaitosten kestävän kehi-tyksen kriteerit ja sertifikaatti on yhteensopiva Vihreä lippu -ohjelman toimintamal-lin ja kriteerien kanssa. Oppilaitos voi toteuttaa kestävän kehityksen kriteereissä esi-tettyjä teemoja myös Vihreän lipun teemojen kautta.

Kuvio 6. Toimintakulttuurin arviointi, valittavat teemat

Ekologinen ja taloudellinen kestävyys Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

• Vastuulliset hankinnat ja kestävä kulutus (myös sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys)

• Jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys• Energia ja vesi• Kuljetukset ja liikkuminen• Ravinto ja terveys (myös sosiaalinen ja

kulttuurinen kestävyys)• Koulurakennuksen ja pihaympäristön

hoito ja ylläpito• Oma teema (ekol./tal. kestävyys)

• Turvallisuus oppilaitoksessa (myös eko-loginen kestävyys: kemikaalien ympäris-töturvallisuus)

• Henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvointi• Kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisy• Opiskelijahuolto ja muu oppimisen tuki• Kulttuuriympäristö, tavat ja perinteet• Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys• Oma teema (sosiaalinen/kulttuurinen

kestävyys)


51

Opetuksen toteutuksen arviointi

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerien opetuksen toteutusta koskeva osapohjautuu tarkoitusta varten laadittuun kestävän kehityksen kasvatuksen mal-liin, joka on kuvattu tarkemmin tämän julkaisun luvussa 2.1.

Ammatillisten oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerissä opetuksen toteutuk-sen arviointia koskevat kriteerit noudattavat tutkinnon perusteiden arvioinnin koh-teiden rakennetta. Kriteereissä työprosessin sekä työmenetelmien, välineiden ja mate-riaalien hallinta on kytketty yhdeksi kokonaisuudeksi. Yleissivistävien koulujen kri-teereissä vastaava arvioinnin rakenne perustuu luvussa 2.1. esiteltyyn kolmijakoon:tiedolliset valmiudet, ajattelun taidot sekä toiminnan taidot ja kokemukset. Amma-tillisten oppilaitosten kriteereissä nämä kestävän kehityksen kasvatuksen näkökulmaton sisällytetty tutkinnon perusteiden arviointikohteisiin (ks. kuvio 7).

Kestävän kehityksen kriteerien työkalut ja muu tuki

Kestävän kehityksen kriteerien käytön tueksi on laadittu useita työkaluja. Tär-kein niistä ovat kriteerien neliportaiset arviointiperusteet sekä niihin pohjautuvakysymyslista, jonka avulla oppilaitos voi toteuttaa itsearvioinnin. Itsearvioinnintulokset ovat samalla ulkoiselle arvioijalle ennakkomateriaalia, jonka perusteellahän suunnittelee oppilaitoksen auditoinnin. Kriteerien täyttymistä arvioidaankuviossa 8. esitetyn mallin mukaisesti. Jokaisesta kriteeristä on laadittu kriteeri-kohtaiset malliin perustuvat tasokuvaukset (puuttuva, käynnistynyt, kehittynyt,vakiintunut). Kehittynyt ja vakiintunut -tasojen toteutuminen edellyttää myösalempien tasojen vaatimusten toteutumista. Oppilaitos voi arvioida omaa toi-mintaansa pisteyttämällä itse oman tasonsa kaikkien kriteerin osalta. Näin voi-daan tunnistaa kestävän kehityksen työn vahvuudet ja parannuskohteet.

Kriteerien käytön tueksi laaditaan myös tausta- ja tukimateriaalia, jossa annet-taan esimerkkejä kriteerien mahdollisista toteutustavoista. Aineiston tavoitteenaon tukea oppilaitosten kehitystyötä ja helpottaa samalla ulkoisten arvioijien teh-tävää kriteerien täyttymisen arvioinnissa. Myös oppilaitoksen itsearvioinnin to-teutukseen laaditaan ohjeistus.

Sertifiointijärjestelmään sisältyy myös valtakunnallista opetushenkilöstön täy-dennyskoulutusta, joka tukee oppilaitosten kestävän kehityksen ohjelmien ra-kentamista. Tärkeä osa sertifiointijärjestelmää on myös valtakunnallinen auditoi-javerkosto, johon kuuluu noin 80 arviointikoulutuksen saanutta opettajaa taiympäristöalan asiantuntijaa. Auditoijat toimivat ulkoisina arvioijina oppilaitok-sen hakiessa sertifikaattia. Verkosto toimii samalla myös hyvien käytäntöjen le-vittäjänä ja sertifiointijärjestelmän kehittäjänä.

LUKU

5.

Työk

aluja

oppil

aitok

sen k

estä

vän k

ehity

ksen

hallin

taan

52

Kuvio 7. Ammatillisten oppilaitosten opetuksen arviointikriteerit ja niiden yhteys yleissi-vistävien koulujen kriteerien pohjana olevaan pedagogiseen malliinErkka Laininen, OKKA-säätiö (2009)

Yleissivistävät koulut

Tiedolliset valmiudet

• tieto kestävästä kehityksestä

Ajattelun taidot

• kokonaisuuksien ymmärtäminen• kriittisen ajattelun taidot• tulevaisuuden rakentamisen

taidot

Tiedolliset valmiudet

• koulu kestävän kehityksen oppimisympäristönä

• kokemuksellinen ja toiminnalli-nen oppiminen erilaisissa ympäristöissä

• osallistumisen ja vaikuttamisen taidot

Ammatilliset oppilaitokset

Työn perustana olevan tiedon hallinta

• vastuullinen yritystoiminta• kestävä kehitys omalla

ammattialalla• ympäristön, yhteiskunnan ja

teknologian muutosten vaikutukset

Työprosessin sekä työmenetelmien, välineiden ja materiaalien hallinta

• oman ammattialan järjestelmien, prosessien ja kestävän kehityksen näkökohtien ymmärtäminen

• oman työn suunnittelu, menetelmi-en, materiaalien ja välineiden valin-ta kestävän kehityksen näkökohdat huomioiden

Elinikäisen oppimisen avaintaidot

• kestävän kehityksen merkitys• vaikuttamisen mahdollisuudet• ammattietiikan ja arvojen

muodostuminen• kokemukset erilaisissa ympäristöis-

sä, kestävien toimintatapojen harjoittelu

• osallistumisen ja vaikuttamisen taidot

• työelämän kestävän kehityksen käy-täntöjen suunittelu ja osallisuus-hankkeet


53

Kestävän kehityksen kriteerit ja niihin liittyvä muu aineisto on saatavilla Op-pilaitosten ympäristösertifioinnin sivuilla www.koulujaymparisto.fi. Oppilaitos-ten kestävän kehityksen kriteerien ammatillisten oppilaitosten versio on myös tä-män julkaisun liitteenä.

Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin hakeminen

Sertifiointi perustuu oppilaitoksen itsearvioinnin lisäksi ulkoisen arvioijan oppilai-toksessa toteuttamaan auditointiin, jossa varmennetaan kriteerien täyttyminen. Serti-fikaatin myöntämisen edellytyksenä on vähimmäispisterajojen täyttyminen kriteeri-en eri osa-alueilla. Lähtökohtana pisterajoissa on, että oppilaitoksen tulee saavuttaakriteereissä keskimäärin kahden pisteen suoritustaso (kehittynyt), eikä kriteereissä saaolla puuttuva-tasolla olevia suorituksia. Arviointiperusteiden neliportainen mallinoudattelee useissa laadunarvioinnin työkaluissa käytettyä tasoarviointia.

Jos oppilaitoksen ulkoisessa auditoinnissa todetaan, että se täyttää Oppilaitos-ten kestävän kehityksen kriteerit, voi oppilaitos hakea kestävän kehityksen sertifi-kaattia OKKA -säätiöltä. Sertifikaatin lisäksi oppilaitos saa oikeuden käyttää Kes-tävän koulutuksen ja Oppilaitosten ympäristösertifioinnin yhteistä logoa omassaviestinnässään. Sertifikaatti on uusittava viimeistään 36 kuukauden kuluttua senmyöntämisestä tai sen edellisestä uusimisesta. Uusiminen tapahtuu oppilaitok-sessa tehtävän ulkoisen auditoinnin kautta. Uusimisauditoinnissa tarkastetaan,että oppilaitoksen kestävän kehityksen työssä on toteutettu jatkuvaa parantamis-ta ja että kestävän kehityksen kriteereiden mukainen suoritustaso on säilynyt.

5.3 Vihreä lippu

Vihreä lippu on päiväkodeille, kouluille ja oppilaitoksille tarkoitettu ympäristö-ohjelma. Ohjelman periaatteita ovat• ympäristökuormituksen vähentäminen• kestävän kehityksen integrointi opetukseen ja toimintakulttuuriin• lasten ja nuorten osallisuus• yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa• toiminnan suunnitelmallisuus ja jatkuvuus.

Kuvio 8. Kestävän kehityksen kriteerien neliportainen arviointimalli.

Puuttuva(0 pistettä)

Käynnistynyt(1 piste)

Kehittynyt(2 pistettä)

Vakiintunut(3 pistettä)

Oppilaitos ei ole suunnitellut eikä aloit-tanut kriteerin mu-kaista toimintaa

Oppilaitos on suun-nitellut kriteerin mu-kaista toimintaa ja aloittanut sen toteut-tamisen

Oppilaitos on toteut-tanut kriteerin mu-kaista toimintaa vähintään yhden lu-kuvuoden ajan

Oppilaitos on var-mistanut kriteerin mu-kaisen toiminnan vakiintuneilla käytän-nöilllä

LUKU

5.

Työk

aluja

oppil

aitok

sen k

estä

vän k

ehity

ksen

hallin

taan

54

Ohjelma perustuu jatkuvan kehittämisen periaatteeseen. Ohjelmaan osallistuvaoppilaitos valitsee vuosittain yhden kuudesta teemasta, joita ovat vesi, energia, jättei-den vähentäminen, lähiympäristö, kestävä kulutus ja yhteinen maapallo. Koko oppi-laitosyhteisö suunnittelee yhdessä projektin, jonka aikana teemaan liittyen vähenne-tään ympäristökuormitusta, opiskellaan teemaan liittyviä asioita ja tehdään yhteistyö-tä oppilaitoksen ulkopuolisten tahojen kanssa. Koska jokainen osallistuva oppilaitostai muu yhteisö määrittelee itse kehittämistavoitteensa ja toimintamuotonsa, ohjelmasopii yhtä hyvin ympäristötyössä edistyneille kuin vasta-alkajillekin.

Toimintavuoden alussa osallistuva oppilaitos kartoittaa toimintansa lähtöta-son. Kartoituksen pohjalta oppilaitos laatii toimintasuunnitelman, jonka se lä-hettää Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran arvioitavaksi. Vihreä lippu -toi-minnan tulee jatkua säännöllisenä koko vuoden ajan. Suomen Ympäristökasva-tuksen Seura ja ohjelman alueelliset edistäjät eri puolilla maata tarjoavat osallistu-jille koulutusta ja neuvontaa projektin eri vaiheissa.

Toimintavuoden lopuksi osallistuva oppilaitos tekee loppukartoituksen ja ra-portoi toiminnastaan ja sen tuloksista. Vihreä lippu -ohjelmalla on kansainvälisetkriteerit, joilla arvioidaan mm. toiminnan laatua, osallistavuutta, jatkuvuutta jatavoitteellisuutta. Oppilaitosten projektit arvioidaan raporttien perusteella ja ar-vioinnista vastaa kasvatusja ympäristöalan asiantuntijoista koostuva Vihreä lip-pu -toimikunta. Toimikunta myöntää kriteerit täyttäville osallistujille ohjelmantunnuksen, lippusalkoon vedettävän vihreän lipun.

Lipun käyttöoikeus on voimassa 18 kuukautta, minkä jälkeen sitä on haettavauudelleen. Käsiteltyään kolmea eri teemaa osallistuja voi anoa siirtymistä Kestä-välle Vihreä lippu -tasolle. Kestävälle tasolle pääsevät ne koulut ja päiväkodit, jot-ka ovat vahvasti sitoutuneet ympäristövaikutustensa hallintaan ja osallistuvankestävän kehityksen kasvatuksen kehittämiseen. Ohjelmassa on mukana Suo-messa noin 200 osallistujaa: päiväkotia, koulua ja oppilaitosta.

Vihreän lipun kriteerit ja ohjeet ovat saatavissa osoitteessa www.vihrealippu.fi

http://www.vihrealippu.fi


55

Lähteet



Näkökulmia kestävään kehitykseen oppilaitoksissa. (2006).Laininen Erkka, Manninen Laura. & Tenhunen Risto. OKKA-säätiöSaatavissa sähköisenä osoitteesta: http://www.koulujaymparisto.fi/nakokulmia_kekeen.pdf

Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin hakeminen ja sertifikaatin ylläpito (2009).OKKA-säätiö.

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit (yleissivistävät koulut ja ammatilliset oppilaitokset) (2009).OKKA-säätiö. Saatavissa sähköisenä osoitteesta http://www.koulujaymparisto.fi.

Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit (2003)Opetushallitus, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, OKKA-säätiö, Suomen ympäristöopisto Sykli, Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus. Helsinki: Edita Prima Oy.Saatavissa sähköisenä osoitteesta http://www.koulujaymparisto.fi.

Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa – Baltic 21E –ohjelman toimeenpano sekä kansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2005-2014) varten. (2006)Opetusministeriö. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:6. Helsinki: Yliopistopaino.

Vihreä lippu -sivusto, http://www.vihrealippu.fi


http://www.koulujaymparisto.fi/nakokulmia_kekeen.pdf

http://www.koulujaymparisto.fi



LUKU

6.

Koulu

tuks

en jä

rjest

äjän r

ooli k

estä

vän k

ehity

ksen

edist

ämise

ssä

56

6. KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN ROOLI KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMISESSÄ

Koulutuksen järjestäjällä on keskeinen rooli kestävän kehityksen edistämisessäammatillisessa koulutuksessa. Monet ympäristövaikutuksiin ja kestävään kehi-tykseen liittyvät päätökset ja ratkaisut tehdään koulutuksen järjestäjän tasolla.Esimerkiksi hyväksymässään opetussuunnitelman yhteisessä osassa koulutuksenjärjestäjä määrittelee kaikille perustutkinnoille yhteiset periaatteet ja menettelyta-vat sekä koulutuksen järjestäjän keskeiset arvot. Uusien tutkintojen perusteidenmukaisessa opetussuunnitelman yhteisessä osassa koulutuksenjärjestäjälle asete-taan velvoitteita myös kestävän kehityksen edistämiseksi (ks. tarkemmin luku 3).

Kestävän kehityksen edistämisestä on myös hyötyjä koulutuksen järjestäjän tasolla,esimerkiksi• koulutus vastaa entistä paremmin työelämän kestävän kehityksen haasteisiin

ja osaamisvaatimuksiin• kestävän kehityksen ohjelma on hyvä väline oppilaitoksen yhteiskunnallisen

vastuun hallintaan• parantuneen materiaali- ja energiatehokkuuden myötä voi syntyä huomatta-

via kustannussäästöjä, mm. jäte-, energia- ja raaka-ainekustannuksissa• kestävän kehityksen huomioon ottaminen voi parantaa oppilaitoksen imagoa ja

lisätä sen houkuttelevuutta opiskelijoiden ja muiden sidosryhmien parissa• sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden edistämisen ja yhdessä toimimisen

myötä henkilöstön työhyvinvointi ja työssä jaksaminen, opiskelijoiden hy-vinvointi sekä koko oppilaitosten ilmapiiri ja yhteishenki paranevat

• hyvät käytännöt leviävät ja toiminnan laatu paranee• kestävän kehityksen edistäminen voi myös olla sopiva aihealue aloittaa eri

yksiköiden ja toimipisteiden välisen yhteistyön kehittäminen ja yhteistenkäytäntöjen luominen

• verkostoitumisen ja yhteistyö oppilaitoksen ulkopuolisten toimijoiden kans-sa kehittyy

6.1 Arvot ja kestävän kehityksen politiikka

Organisaation toimintaa ohjaavat arvot ja myös kestävän kehityksen edistämisentaustalla olevat arvot olisi hyvä kuvata: mitkä asiat ovat meille tärkeitä. Arvojen mää-rittely on oleellista jo siksikin, että kestävän kehityksen kokonaisuus oppilaitoksessaon niin laaja, ettei kaikkia mahdollisia kestävän kehityksen näkökohtia voi kerralla ke-

LUKU 6.Koulutuksen järjestäjän rooli kestävän kehityksen edistämisessä

57

hittää. Määritellyt arvot auttavat tekemään työssä tarvittavia valintoja ja rajauksia.Kestävän kehityksen arvojen ja visioiden määrittelyprosessiin on hyvä ottaa mukaankaikkien henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden edustajat, jotta arvoihin sitoudutaan oi-keasti ja niiden mukaisia tavoitteita ja strategioita noudatetaan.

Koulutuksen järjestäjä voi halutessaan laatia myös erillisen kestävän kehityksenpolitiikan, joka voi olla erillinen asiakirja, osa opetussuunnitelman arvopohjaa tai op-pilaitoksen toimintapolitiikkaa. Kestävän kehityksen politiikka on yleisluontoinenjulkilausuma koulutuksen järjestäjän kestävään kehitykseen liittyvistä periaatteista.Näiden periaatteiden ja arvojen kuvaaminen antaa pohjan tarkempien kestävän kehi-tyksen tavoitteiden ja strategioiden määrittelemiseksi. Nämä strategiat puolestaan tu-kevat organisaation muuta toiminta- ja taloussuunnittelua, talousarvion laadintaa se-kä tulosohjausta ja johtamista. Jotta kestävän kehityksen politiikka ei jää vain erilli-seksi julkilausumaksi, tulee kestävän kehityksen politiikkaa, työn tavoitteita ja tarvit-tavia resursseja konkretisoida myös oppilaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelmassaja muissa toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa.

Koulutuksen järjestäjän kestävän kehityksen politiikan hyväksyy päätäntäval-taa käyttävä elin, esimerkiksi koulutuskuntayhtymän hallitus. Yhteisen politiikanmukaisesti kestävän kehityksen tavoitteiden tulee näkyä myös tulosalueiden jatoimipisteiden strategioissa ja toimintaohjelmissa.

Esimerkki koulutuksen järjestäjän kestävän kehityksen politiikasta:

Savon koulutuskuntayhtymässä periaatteenamme on toimia tavalla, joka edistääyksilön, työ- ja opiskeluyhteisömme, alueemme ja yhteiskuntamme hyvinvointia,terveyttä ja turvallisuutta.

Kuntayhtymässämme noudatamme kestävän kehityksen periaatteita ja vähennäm-me toimintamme ympäristövaikutuksia. Kilpailutettaessa hankintoja ja hankinta-päätöksissä otamme ympäristönäkökohdat huomioon.

Tuemme opiskelijoiden kasvua ympäristövastuullisiksi kansalaisiksi, jotka osaavatottaa kestävän kehityksen mukaisen toiminnan huomioon sekä omassa työssään et-tä arkielämässään. Opetuksen ja kestävän kehityksen mukaisten arkikäytänteidenkautta on mahdollisuus vaikuttaa opiskelijoiden kestävän kehityksen tietoihin, tai-toihin ja asenteisiin.

Kestävä kehitys sisältyy oppilaitoksemme strategioihin, alakohtaisiin opetussuun-nitelmiin, ammatillisiin näyttötutkintoihin sekä henkilöstön koulutukseen.

Oppilaitoksellemme on tehty kaikkia toimintoja koskeva yhteinen kestävän kehi-tyksen ohjelma. Toimialueet laativat omat käytännönläheiset toimintaohjelmansa,-ohjeensa ja tavoitteensa. Kestävän kehityksen ohjelma hyväksytään vuosittain ym-päristötyöryhmässä ja tarvittaessa kuntayhtymän hallituksessa.

Savon koulutuskuntayhtymän kestävän kehityksen ohjelma (luonnos) (2009)

LUKU

6.

Koulu

tuks

en jä

rjest

äjän r

ooli k

estä

vän k

ehity

ksen

edist

ämise

ssä

58

6.2 Kestävän kehityksen työn organisointi

Kestävän kehityksen työn etenemisen kannalta on oleellista, että työlle on organi-saation eri tasoilla määritelty selkeät vastuut. Koulutuksenjärjestäjän kestävän ke-hityksen työn koordinoinnista vastaavassa työryhmässä tulee olla riittävän laajastiedustettuna oppilaitoksen eri yksiköt ja toimipisteet. Työryhmässä on hyvä ollamukana myös koulutuksen järjestäjän ylimmän johdon edustajia, jotta varmiste-taan kestävän kehityksen työn liittyminen oppilaitoksen muuhun toiminta- ja ta-loussuunnitteluun. Kestävän kehityksen työryhmässä voivat olla edustettuina esi-merkiksi seuraavat ryhmät/tahot:• kuntayhtymän johto• eri oppilaitosyksiköiden johto• kestävän kehityksen vastuuhenkilö• kiinteistöhuollon, siivouksen ja ravintolapalveluiden vastuuhenkilöt• laadunhallinnan vastuuhenkilö• hankinnoista vastaava henkilö• opettajien edustaja• opiskelijoiden edustaja

Koulutuksen järjestäjän kestävän kehityksen työryhmän tehtävänä voi olla esimerkiksi:• kestävän kehityksen politiikan määrittely• oppilaitokselle yhteisten kestävän kehityksen linjausten ja ohjeiden laatiminen• yhteisten kehittämistavoitteiden asettaminen (esim. kaikille yksiköille yhtei-

set vuosittaiset kehittämistavoitteet)• yksiköiden kestävän kehityksen työn tukeminen ja resursointi (esim. henki-

löstön koulutustarpeiden kartoittaminen ja koulutusten järjestäminen, työ-ajan resursointi)

• kestävän kehityksen ja laadunhallintatyön koordinointi• ulkoinen ja sisäinen tiedottaminen kestävän kehityksen työstä• henkilöstön ja opiskelijoiden motivoiminen, kannustaminen ja palkitsemi-

nen kestävän kehityksen työstä.

Koulutuksen järjestäjä -tason lisäksi kestävän kehityksen työlle tulee määritellävastuuhenkilöt myös yksiköittäin. Jokaiselle yksikölle ja toimipisteelle tulisi nimetäkestävän kehityksen vastuuhenkilö sekä tiimi tms. työryhmä. Kestävän kehityksenvastuuhenkilö toimii mm. tiimin kokoonkutsujana ja pitää yhteyttä koulutuksen jär-jestäjän kestävän kehityksen työryhmään. Tiimi koordinoi kestävän kehityksen työtäyksikössään ja vastaa mm. katselmusten toteuttamisesta, kestävän kehityksen ohjel-man laatimisesta, kestävän kehityksen ohjelman toteuttamisesta ja seurannasta, yksi-kön sisäisestä tiedottamisesta, itsearviointien toteuttamisesta ja tulosten raportoinnis-ta koulutuksenjärjestäjälle. Kestävän kehityksen tiimissä tulisi olla edustettuna yksi-kön johto, eri henkilöstöryhmät (opetus- ja tukipalveluhenkilöstö) sekä opiskelijat.


59

Mikäli opiskelijaedustajan osallistuminen tiimiin on hankalaa esim. työssäoppimis-jaksojen tai kokousaikataulujen vuoksi, voidaan opiskelijoiden osallistuminen ja vai-kutusmahdollisuudet toteuttaa myös muilla tavoin.

Ylimmän johdon sitoutuminen kestävän kehityksen edistämiseen on ensiarvoisen tär-keää sekä koulutuksen järjestäjän että yksiköiden tasolla. Johdon tehtävinä ovat mm.

• kehittämistyön resursointi ja vastuunjako, sekä vastuista viestiminen• vastuuhenkilöiden ja tiimien tukeminen kestävän kehityksen työssä• kestävän kehityksen huomioon ottaminen toimintaohjeistuksessa• kestävän kehityksen osaamisen ja koulutustarpeiden kartoittaminen kehitys-

keskusteluissa• oma esimerkki kestävistä toimintatavoista• kannustaminen, tukeminen ja palkitseminen• sisäinen ja ulkoinen viestintä

Kuvio 9. Savon koulutuskuntayhtymän kestävän kehityksen hallinta ja organisaatioSavon koulutuskuntayhtymän kestävän kehityksen ohjelma (luonnos) (2009)

Toimipisteenkeke-vastaava

ja -tiimi


ja -tiimi


ja -tiimi


ja -tiimi


ja -tiimi

Toimipiste-kohtainen

keke-ohjelma


keke-ohjelma


keke-ohjelma


keke-ohjelma


keke-ohjelma

Koulutuskuntayhtymän kestävän kehityksen

politiikka, linjaukset ja strategiat

Koulutuskuntayhtymän kestävän kehityksen ohjelma sekä

toiminta- ja taloussuunnitelma

Kestävän kehityksen koordinointi- ympäristötyöryhmä (= KKY:n keke-ryhmä)

- kestävän kehityksen koordinaattori

LUKU

6.

Koulu

tuks

en jä

rjest

äjän r

ooli k

estä

vän k

ehity

ksen

edist

ämise

ssä

60

6.3 Koulutuksen järjestäjän kestävän kehityksen ohjelma

Kestävän kehityksen ohjelma tarkastellaan yleensä yksittäisen oppilaitoksen toi-mintaohjelmana, mutta se toimii työkaluna kestävän kehityksen edistämisessämyös koko koulutuksen järjestäjän tasolla. Tällöin ohjelmaa voi lähestyä kahdes-ta näkökulmasta. Koulutuksen järjestäjän kestävän kehityksen ohjelma voi ollayhteinen, kaikkia sen yksiköitä ohjaava yleinen ohjelma, jossa määritellään kestä-vän kehityksen työn päämäärät ja jonka pohjalta yksiköt laativat omat, yksikkö-kohtaiset kestävän kehityksen ohjelmansa.

Tämä toteutustapa antaa yksiköille vapauksia määritellä itse tarkemmat kehit-tämiskohteet ja suunnitella kestävän kehityksen toimintaa. Esimerkiksi energiankäytön tehostamisen tavoitteet ja keinot voivat olla hyvin erilaisia esim. kaupan jahallinnon alan yksikössä ja luonnonvara-alan yksikössä.

Koko oppilaitokselle yhteiset päämäärät mahdollistavat kuitenkin työn koor-dinoimisen ja ohjauksen koulutuksen järjestäjän toimesta. Tällöin voidaan esi-merkiksi järjestää koulutusta kestävän kehityksen ohjelman teemoista tai tehdäyhteisiä hankintoja useampiin yksiköihin (esim. energiaa säästävät laitteet, säh-köinen opetusteknologia, lajitteluastiat tms.)

Alla esimerkki koulutuksenjärjestäjän kestävän kehityksen ohjelmasta(muunnellen Savon koulutuskuntayhtymän yhteinen kestävän kehityksen ohjel-ma (luonnos) (2009)

Teema Päämäärä TavoitteetToimenpiteet AikatauluVastuutArviointi, mittarit

Kestävä kehitys opetussuunnitelmis-sa ja opetuksessa

Kestävä kehitys näkyy oppilaitoksemme ope-tussuunnitelmissa, opetuksessa, ammattiosaa-misen näytöissä sekä arvioinneissa ja palautteissa.

suunnitellaan yksikkökohtaisesti

Energian käytön tehostaminen

Energiaa säästävät menetelmät ovat käytössä säilyttäen tarkoituksenmukainen toiminta


Ympäristövastuulli-set hankinnat

Oppilaitoksen hankintaohjeistuksennoudatta-minen ja kestävänkehityksen kriteerien huomi-oiminen kilpailutuksessa ja hankinnoissa


Hyvinvoinnin lisääminen

Henkilöstö ja opiskelijat viihtyvät, hyvinvointi lisääntyy oppilaitoksessamme



61

Toinen vaihtoehto on keskittyä ohjelmassa koulutuksen järjestäjän tason (esim.koulutuskuntayhtymän) kestävän kehityksen näkökohtiin ja niiden kehittämiseen.

Koulutuksen järjestäjän asettamat kehittämistavoitteet voivat olla esimerkiksiseuraavanlaisia:

• Aloitetaan järjestelmällinen eri koulutusaloja koskeva opetussuunnitelmatyökestävän kehityksen sisällyttämiseksi opetukseen ja näyttöihin

• Koulutetaan henkilöstöä ympäristö- ja kestävän kehityksen asioissa• Järjestetään ajankohtaisia koulutustilaisuuksia esim. ympäristötoiminnan ohjeis-

ta kuten jätteiden lajittelusta, oppilaitoksen ympäristövastuista tai yleisistä kestä-vän kehityksen teemoista kuten ilmastonmuutoksesta

• Toteutetaan arkikäytäntöjen seuranta yhteisesti sovitulla tavalla koulutuksenjärjestäjän eri toimipisteissä (mm. jätemäärien, energian kulutuksen, hankin-tojen, viihtyvyyden jne. seuranta)

• Tehdään toimipistekohtaisia ympäristökatselmuksia säännöllisin, sovituinväliajoin esim. kerran vuodessa.

• Kestävän kehityksen edistäminen liitetään osaksi kokonaisvaltaista laatutyötä

Kehittämistavoitteita ei kannata asettaa kerralla liikaa, että työmäärä säilyykohtuullisena. On suositeltavaa valita vuosittain vaikka muutama kehittämista-voite, joihin kehittämistyössä keskitytään.

6.4 Yksiköiden tai toimipisteiden kestävän kehityksen ohjelmat

Koulutuksen järjestäjän kestävän kehityksen ohjelmassa asetettujen päämäärienja yleisten tavoitteiden pohjalta oppilaitoksen kaikissa toimipisteissä tai muissayksiköissä laaditaan oma kestävän kehityksen ohjelma. Siinä määritellään yksi-kön osalta tarkemmat tavoitteet sekä toimenpiteet, aikataulut, vastuut ja resurs-sit, joilla niihin pyritään, sekä mittarit joilla tavoitteiden toteutumista arvioidaan.Kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteiden kannalta oleellista ei ole vain itseohjelma ja sen sisältö vaan myös ohjelman laatimisen prosessi. Oppilaitoksenhenkilöstöllä ja opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kestä-vän kehityksen ohjelman laatimiseen.

Yksiköissä kestävän kehityksen ohjelman laatiminen voi edetä esimerkiksi seuraavasti:

1. Kestävän kehityksen työn organisointi eli yksikön kestävän kehityksen vas-tuuhenkilön valinta ja tiimin perustaminen. Kestävän kehityksen tiimissä tu-lisi olla edustettuna johto, eri henkilöstöryhmät sekä opiskelijat.

LUKU

6.

Koulu

tuks

en jä

rjest

äjän r

ooli k

estä

vän k

ehity

ksen

edist

ämise

ssä

62

2. Vuosittaisen kehittämiskohteen (kohteiden) ja teeman valinta, mikäli tätä eiole jo koulutuksen järjestäjän taholta määritelty. Valinnan voi tehdä esimer-kiksi kestävän kehityksen tiimi tai valinta voidaan toteuttaa myös esim. ää-nestämällä, kyselyn perusteella tms. Teeman valinnassa voi hyödyntää myösoppilaitoksessa tehtyjen kartoitusten tuloksia (esim. opiskelijoiden ja työnte-kijöiden hyvinvointikyselyssä esiin nousseet kehittämiskohteet). Oppilaitok-sen henkilöstöllä ja opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa valittavienkehittämisteemojen valintaan. Tämä myös edesauttaa koko oppilaitosyhtei-sön sitoutumista kehittämistyöhön.

3. Kestävän kehityksen katselmuksen tekeminen ja nykytilanteen selvittäminen va-litun teeman / valittujen teemojen osalta. Kestävän kehityksen tiimi organisoikatselmuksen. Myös opiskelijat voivat osallistua katselmuksen toteuttamiseenesim. osana opintojaan. Katselmuksessa kartoitetaan nykytilanne, kehittämistar-peet sekä esiin tulevat parannusehdotukset. Tarvittava tieto voidaan kerätä erilai-sista dokumenteista (mm. laskutustiedot energiankulutuksesta ja jätemääristä,opetussuunnitelmat), haastatteluilla ja opiskelijoille ja/tai henkilöstölle suunna-tuilla kyselyillä. Katselmus voidaan toteuttaa myös jonkin muun oppilaitoksessatehtävän kartoituksen tai kyselyn yhteydessä. Katselmuksen yhteydessä selvite-tään myös mitkä lait, asetukset, määräykset ja ohjeet koskevat oppilaitosta kysei-sen teeman osalta.

4. Kestävän kehityksen ohjelman laatiminen. Ohjelmassa määritellään täsmäl-liset, mielellään mitattavat tavoitteet, tehtävät toimenpiteet, aikataulu, vas-tuut, resurssit sekä kuvataan mittarit ja muu toteutumisen seuranta ja arvi-ointi. Ohjelman laatimisesta vastaa kestävän kehityksen ryhmä, mutta myöshenkilöstöllä ja opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus osallistua sen suunnit-teluun, esimerkiksi toimenpiteiden ideointiin ja tavoitteiden asettamiseen.Osallistuminen voidaan toteuttaa esim. henkilöstökokouksien yhteydessä jaoppilaskuntatoiminnan puitteissa.Mikäli kartoituksessa nousee esiin paljon erilaisia kehittämistoimenpiteitä,kannattaa niistä valita vain muutamat keskeisimmät ensimmäisen vuodenohjelmaan. Valinta ja arvottaminen voidaan tehdä esim. äänestämällä.Johdon vastuulla on varmistaa, että ohjelmassa määriteltäville toimenpiteillevarataan riittävät työaika- ja taloudelliset resurssit. Ohjelman tavoitteet linja-taan vuosittaisissa toiminta- ja taloussuunnitelmissa.

5. Kestävän kehityksen tiimi ja ohjelmassa määritellyt vastuuhenkilöt vastaavatohjelman toteuttamisesta. Kestävän kehityksen ohjelman toteuttamiseenkuuluu myös viestintää, kouluttamista ja yhteistyötä.

6. Kestävän kehityksen ohjelman toteutumista seurataan ja arvioidaan esimiestentoimesta. Mittarit ja arvioinnin aikataulu on hyvä kuvata jo kestävän kehityksenohjelmassa. Tarvittaessa kestävän kehityksen ohjelmaa käsitellään ja tarkenne-taan kestävän kehityksen tiimin sekä henkilöstökokousten yhteydessä.


63

7. Kestävän kehityksen tiimit arvioivat vuosittain kestävän kehityksen ohjelman to-teutumista itsearviointien perusteella ja raportoivat työn tuloksista sekä yksikössäluoduista hyvistä käytännöistä koulutuksenjärjestäjälle. Samassa yhteydessä voi-daan valita seuraavan vuoden teemat kestävän kehityksen ohjelmaan.Koulutuksen järjestäjä kokoaa tiedot eri yksiköiden kestävän kehityksen työn tu-loksista ja tiedottaa niistä sisäisesti ja ulkoisesti sekä vastaa hyvien käytäntöjen le-vittämisestä. Yksiköistä saatujen tietojen perusteella koulutuksen järjestäjä voihalutessaan määritellä seuraavalle vuodelle uuden, yhteisen kehittämisteeman.

Kuvio 10. Oppilaitoksen kestävän kehityksen työn eteneminenErkka Laininen, OKKA-säätiö (2009)

1. Teemojen valinta Teemojen valinta esille nousseiden kehittämistarpeiden tai esim. koulutuksen

järjestäjän tavoitteiden perusteella.

2. Teemojen kartoitus Valittujen teemojen osalta tehdään lähtötilanteen kartoitus. Työkaluina voidaan hyödyntää esim. koulutuksen järjestäjän,

OPH:n tai järjestöjen tuottamia kartoituslomakkeita.

3. Kestävän kehityksen ohjelma

Suunnitellaan tavoitteet ja toimenpiteet teemojen edistämiseksi opetuksessa ja

toimintakulttuurissa.

4. Teemojen toteuttaminen Jalkautetaan teemat ja kestävän kehityksen ohjelman tavoitteet opetukseen ja

toimintakulttuuriin.

5. Toimintamallienvakiinnuttaminen

Vakiinnutetaan teemoihin liittyvät vaikuttavat toimintatavat osaksi opetusta

ja toimintakulttuuria.

6. Seuranta, arviointi,kehittäminen ja raportointi

Seurataan ja arvioidaan ohjelman tavoitteiden toteutumista, sekä kestävän kehityksen toteutumista opetuksessa ja

toimintakulttuurissa. Hyödynnetään arviointia toiminnan kehittämisessä.

Raportoidaan tuloksista.

Henkilöstön ja opiskelijoiden osallistuminen

LUKU

6.

Koulu

tuks

en jä

rjest

äjän r

ooli k

estä

vän k

ehity

ksen

edist

ämise

ssä

64

6.5 Koulutus ja viestintä

Kestävän kehityksen mukainen toiminta edellyttää usein muutosta asenteissa, muttamyös tietoa toiminnan ympäristövaikutuksista ja kestävän kehityksen mukaisista toi-mintatavoista. Siten oppilaitoksen henkilöstön riittävän motivaation ja osaamistasonvarmistaminen on erittäin tärkeää asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Opettaji-en täydennyskoulutuksen merkitystä on korostettu myös lukuisissa kestävän kehityk-sen kasvatusta ja koulutusta käsittelevissä strategioissa. Opetushenkilöstölle tulisikintarjota koulutusta ja muuta tukea erityisesti kestävän kehityksen sisällyttämisessä ope-tukseen sekä näyttöihin (ks. tarkemmin luku 1).

Henkilöstön koulutusta ja osaamista koordinoidaan koulutuksen järjestäjäntoimesta. Kestävän kehityksen osaamistarpeiden kartoittaminen ja henkilöstöntäydennyskoulutuksen organisointi voi kuulua koulutuksenjärjestäjän kestävänkehityksen työryhmälle. Tietoa osaamis- ja koulutustarpeista voi koota vaikkapatoimipisteiden katselmusten ja itsearviointien kautta. Kestävän kehityksen osaa-mista ja koulutustarvetta tulisi kartoittaa myös kehityskeskustelujen yhteydessä.

Koulutuksen järjestäjä voi pitää yllä myös tietopankkia oppilaitoksen kestävänkehityksen erityisosaajista, jolloin organisaatiossa voidaan hyödyntää koulutuk-sen järjestäjän sisäinen osaaminen. Sisäistä osaamista voidaan hyödyntää esimer-kiksi kestävän kehityksen kartoitusten toteuttamisessa, kestävän kehityksen oh-jelman laatimisessa, kestävän kehityksen opetuksen ja näyttöjen suunnittelussa jakehittämisessä, teemapäivien suunnittelussa ja henkilöstön koulutuksessa.

Tukea oppilaitosten henkilöstökoulutuksiin tarjoaa myös Suomen ympäristö-opisto SYKLI. Sykli on valtakunnallinen ammatillinen erikoisoppilaitos, jokakouluttaa mm. oppilaitoksia koko Suomessa kestävän kehityksen asioissa, esi-merkiksi kestävän kehityksen ohjelmien rakentamisessa, kestävän kehityksenopetuksen ja näyttöjen kehittämisessä, kestävän kehityksen integroimisessa oppi-laitoksen laatutyöhön tai kestävän kehityksen huomioon ottamisessa ammattitai-tokilpailuissa.

6.6 Toiminnan arviointi ja järjestelmän sertifioiminen

Oppilaitos voi halutessaan hakea kestävän kehityksen työlleen myös ulkoisentunnuksen, esimerkiksi Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin. Oppilai-tos voi hakea sertifiointia koko toiminnalleen tai osalle toimintaansa, esimerkiksijollekin koulutusyksikölle. Hakijana voi toimia myös koulutuksen järjestäjä,mutta itsearviointi, ulkoinen arviointi ja sertifiointi tehdään aina oppilaitosta taisen osaa koskevasti. Suurten oppilaitosten kohdalla on suositeltavaa edetä sertifi-oinnissa yksiköittäin. Pilottiyksiköiden kokemuksia ja hyviä toimintamalleja voi-daan tällöin hyödyntää muiden yksiköiden kestävän kehityksen työssä.


65

Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin hakeminen edellyttää itsearvi-ointia. Itsearvioinnin voi kuitenkin tehdä, vaikkei oppilaitos olisikaan vielä hake-massa sertifikaattia. Itsearviointi on ennen kaikkea kehittämisen ja oppimisenkeino: sen avulla oppilaitos voi selvittää omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohtei-taan vertaamalla toimintaansa Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteereihin.Samalla se voi myös arvioida, miten paljon työtä mahdollinen kestävän kehityk-sen sertifikaatin hakeminen vielä edellyttää. On tärkeätä muistaa, että koulutuk-sen järjestäjä tai oppilaitos määrittelee itse tavoitteensa ja tason, jolle se haluaapyrkiä. Kestävän kehityksen sertifikaatti on osoitus esimerkillisestä kestävän ke-hityksen hallinnan tasosta ja sen saaminen edellyttää useamman vuoden määrä-tietoista kehitystyötä. Jos oppilaitoksella ei ole tarkoitus hakea sertifikaattia, kaik-kia kriteereitä ei myöskään tarvitse yrittää heti täyttää.

Kestävän kehityksen tiimit vastaavat itsearviointien toteuttamisesta ja siihen voi-vat osallistua myös henkilöstön ja opiskelijoiden edustajat. Itsearviointien tuloksistaviestiminen koko oppilaitosyhteisössä on tärkeää: miten olemme kehittäneet toimin-taa, millaisia tuloksia olemme saavuttaneet ja olemmeko päässeet yhdessä asetettuihintavoitteisiin. Yksiköiden itsearviointien tulokset ovat tärkeää palautetietoa koulutuk-sen järjestäjän kestävän kehityksen työryhmälle. Niiden perusteella voidaan arvioidamyös koulutuksen järjestäjän tason ohjelman toteutumista: onko työn resursointi ol-lut riittävää, onko ohjeistusta, koulutusta ja viestintää ollut tarpeeksi ja, ovatko asete-tut tavoitteet olleet riittäviä ja realistisia. Itsearvioinneissa koottavien tietojen perus-teella työryhmä voi myös suunnitella henkilöstön täydennyskoulutusta sekä asettaauusia kehittämisteemoja ja tavoitteita seuraavan vuoden tai muun toimintakaudenkestävän kehityksen ohjelmaan.

6.7 Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus ja kestävä kehitys

Kestävän kehityksen edistäminen on olennainen osa ammatillisen koulutuksenlaatua. Siihen liittyen tavoitteiden asettaminen, toiminnan suunnittelu ja tulos-ten arviointi kannattaakin yhdistää osaksi organisaation laatu- tai toimintajärjes-telmää. Tällöin työssä voidaan käyttää esimerkiksi kestävän kehityksen kriteereil-lä täydennettyjä laadunhallinnan menetelmiä ja työkaluja. Oppilaitosten kestä-vän kehityksen kriteerien rakenne perustuu laadunhallinnasta tuttuun jatkuvanparantamisen periaatteeseen: suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen.Rakenne on samalla yhdenmukainen ammatillisen koulutuksen laadunvarmis-tuksen yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen kanssa (CQAF-malli), joka on pe-rustana myös tammikuussa 2008 julkaistussa kansallisessa Ammatillisen koulu-tuksen laadunhallintasuosituksessa. Tämä helpottaa kestävän kehityksen kriteeri-en kytkemistä oppilaitoksen laatujärjestelmään.

LUKU

6.

Koulu

tuks

en jä

rjest

äjän r

ooli k

estä

vän k

ehity

ksen

edist

ämise

ssä

66

Laadulla tarkoitetaan määritelmän mukaan sitä, missä määrin tuotteen tai palve-lun luontaiset ominaisuudet täyttävät vaatimukset. Vaatimuksia asettavat usein sidos-ryhmät, jotka näin määrittelevät haluamansa laatutason. Koska ammatillisen koulu-tuksen järjestäjällä on varsin laaja sidosryhmäverkosto, kohdistuu sen toiminnalle japalveluille erilaisia ja joskus myös ristiriitaisia vaatimuksia. Ammatillisen koulutuksenlaadulle ei ole olemassa kaiken kattavaa määritelmää, vaan laadun määrittely on ainakoulutuksen järjestäjän sekä tämän keskeisten asiakkaiden ja sidosryhmien yhteinentehtävä. Kestävä kehitys on noussut voimakkaasti esille sekä kansainvälisissä että kan-sallisissa strategioissa ja linjauksissa. Se näkyy läpäisevänä periaatteena myös ammatil-lisen koulutuksen laadunhallintasuosituksissa.

Laadunhallinnan suositukset on jaettu lukuihin erinomaisen organisaationtunnuspiirteiden pohjalta (ks. kuvio 11). Seuraavassa käsitellään kestävään kehi-tykseen liittyviä ohjeita ja suosituksia laadunhallintasuositusten eri osissa.

Kuvio 11. Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus. Opetushallitus (2008).

Ammatillisen koulutuksen erityispiirteet linjaukset ja painopisteet

Suositukset

Laadunhallinnan yleinen perusta

Laadunvarmistuksenyhteinen viitekehys (CQAF)

• suunnittelu• toteutus• arviointi• palaute- ja muutosmenettelyt

Erinomaisuuden piirteet

• toimintojen tarkastelu kokonaisuutena• asiakassuuntautuneisuus• johtajuus• tuloshakuisuus• jatkuva oppiminen, innovointi ja

parantaminen• henkilöstö voimavarana• toimivat prosessit• työelämälähtöisyys ja kumppanuudet• yhteiskunnallinen vastuu


67

Toimintojen tarkastelu kokonaisuutena

Koulutuksen järjestäjää suositellaan rakentamaan dokumentoitu toimintajärjes-telmä, johon sisältyy myös kestävän kehityksen toimintaohjelma. Tämän avullaohjataan ympäristöasioihin, henkilöstön ja opiskelijoiden työsuojeluun ja hyvin-vointiin sekä yhteiskunnallisiin vastuisiin liittyvien tavoitteiden ja toimenpitei-den toteutumista. Koulutuksen järjestäjä myös toimii asettamiensa tavoitteidenmukaisesti ja huolehtii myös kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisestakaikessa toiminnassa.

Asiakassuuntautuneisuus

Koulutuksen järjestäjä on tärkeää tunnistaa ja ottaa toiminnassaan huomioon erilais-ten asiakasryhmiensä nykyiset sekä tulevat tarpeet ja odotukset. Näitä ovat myös eriammattialojen kestävän kehityksen osaamistarpeet sekä erilaisten opiskelijoiden tar-peet. Asiakassuuntautuneisuutta edustavat myös toimintatavat, joissa eri sidosryhmätosallistuvat toimintaan ja sen kehittämiseen. Asiakassuuntautunutta on myös opiske-lijoiden hyvinvoinnista huolehtiminen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Nämäkaikki ovat myös tärkeitä kestävän kehityksen teemoja.

Johtajuus

Koulutuksen järjestäjän systemaattinen laadukas toiminta edellyttää, että johto mää-rittelee organisaatiolle selkeän suunnan ja luo edellytykset tämän mukaiselle toimin-nalle. Yksi tapa määritellä toiminnan suuntaa on organisaation mission, vision ja ar-vojen määrittely. Kestävän kehityksen vaatimukset huomioon ottavassa organisaati-ossa nämä asiat näkyvät myös arvoissa. Johtajuutta edustaa myös toimintaympäristös-sä tapahtuvia muutoksia ennakoiva toiminta. Tällä hetkellä monet muutokset liitty-vät kestävään kehitykseen ja laadukkaasti toimiva organisaatio ottaa nämä huomioontoimintansa suunnittelussa ja toteutuksessa. Kuten suositusten ensimmäisessä koh-dassa, myös tässä korostetaan sitä, että kestävän kehityksen periaatteet tulee ottaahuomioon koulutuksen järjestäjän kaikessa toiminnassa.

Tuloshakuisuus

Tuloksellinen ja vaikuttava koulutus edellyttää, että sille on määritelty selkeät jarealistisen päämäärät huomioon ottaen kansalliset ja paikalliset tavoitteet sekä si-dosryhmien tarpeet. Tavoitteita määritettäessä otetaan huomioon myös kestävänkehityksen periaatteet. Laadukkaasti toimiva koulutuksen järjestäjä edistää toi-minnallaan sosiaalisesti, ekologisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävää ke-hitystä. Systemaattinen seuranta sisältää luonnollisesti myös kestävän kehityksentavoitteiden toteutumisen seurannan.

LUKU

6.

Koulu

tuks

en jä

rjest

äjän r

ooli k

estä

vän k

ehity

ksen

edist

ämise

ssä

68

Jatkuva oppiminen, innovointi ja parantaminen

Laadukas toiminta muuttuvassa ympäristössä edellyttää koulutuksen järjestäjältäjatkuvaa ydinosaamisen ja toimintaprosessien kehittämistä. Tämä onnistuu luo-malla avoin ja luova toimintakulttuuri, jossa ideoita vaihdetaan sekä oman orga-nisaation sisällä että ulkoisten sidosryhmien kanssa sekä varaamalla riittävät re-surssit kehityshankkeisiin ml. kestävän kehityksen edistäminen. Laadukas orga-nisaatio myös kannustaa henkilöstöään osallistumaan oman alansa ja työnsä ke-hittämiseen, esimerkiksi kestävän kehityksen edistämiseen opetuksessa ja oppilai-toksen toimintakulttuurissa.

Henkilöstö voimavarana

Tämä on myös kestävän kehityksen kannalta tärkeä näkökulma. Laadukkaastitoimiva koulutuksen järjestäjä pitää huolta siitä, että henkilöstöllä on tarpeelli-nen osaaminen eri ammattialojen kestävän kehityksen haasteista ja vaatimuksis-ta, jotta he voivat varmistaa valmistuvien opiskelijoiden riittävän osaamisen myöställä alueella. Jos systemaattisessa osaamisen kartoituksessa havaitaan puutteitatällä alueella, koulutuksen järjestäjä suunnittelee tarvittavan täydennyskoulutuk-sen, varaa siihen riittävät resurssit ja toteuttaa tarvittavat henkilöstönkehittämis-toimet. Laadukkaasti toimiva organisaatio myös huolehtii siitä, että henkilöstöntyöhyvinvointiin ja tasa-arvoiseen kohteluun liittyvät suunnitelmat ovat jatku-vasti ajan tasalla sekä tukee henkilöstön työhyvinvointia ja osallistumista.

Toimivat prosessit

Hyvin toimiva koulutusorganisaatio jäsentää toimintaansa prosesseina. Tämä auttaaorganisaatiota suuntaamaan huomionsa asiakkaan kannalta oleelliseen ja ohjaamaanresursseja tavoitteiden saavuttamisen kannalta oleellisiin asioihin. Koulutuksen järjes-täjä vie strategiset tavoitteensa, päämääränsä ja toimintaperiaatteensa käytäntöön pro-sessien avulla. Tähän liittyvät myös organisaation itselleen määrittelemien kestävänkehityksen tavoitteiden toteuttaminen, mikä edellyttää, että henkilökunta on tietoi-nen omasta roolistaan näiden tavoitteiden saavuttamisessa ja osaa toimia prosesseissamyös kestävän kehityksen edellyttämällä tavalla.

Työelämälähtöisyys ja kumppanuudet

Korkeatasoisen ammatillisen koulutuksen edellytyksenä on työelämälähtöisyys jatoimiva ja monipuolinen yhteistyökumppaneiden verkosto. Näitä tarvitaan, jottakoulutuksen järjestäjä pystyy vastaamaan työelämän ja opiskelijoiden muuttuviintarpeisiin. Laadukas organisaatio määrittelee strategiassaan kumppaneiden kans-sa tehtävän yhteistyön muotoja ja tavoitteita. Tässä yhteydessä sen on syytä tar-kastella, minkälaista ulkopuolista tietoa, taitoa ja osaamista tarvitaan sen varmis-tamiseksi, että eri ammattialojen opiskelijoille voidaan antaa riittävä ja ajantasai-nen tieto myös alan kestävän kehityksen vaatimuksista. Kestävän kehityksen mu-


69

kaista toimintaa on myös yhteistyö eri sidosryhmien kanssa koulutustarpeidenennakoinnissa, syrjäytymisen ehkäisemisessä sekä esteettömän opiskelun, opiske-lijoiden yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Yhteiskunnallinen vastuu

Ammatillisen koulutuksen perustehtävään kuuluu paitsi vastata työelämän ja yk-silöiden osaamistarpeisiin, myös kestävän kehityksen mukaisesti huolehtia kou-lutuksellisesta tasa-arvosta, syrjäytymisen ehkäisystä, aktiivisen kansalaisuudentukemisesta ja erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden koulutuksesta. Tulevai-suuden rakentaminen taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisestikestäville ratkaisuille vaatii kokonaisuuksien hahmottamista. Oppilaitoksen yh-teisöllisyyttä ja vaikuttamista tukeva ilmapiiri kasvattaa yhteiskunnallisen vas-tuun kantamiseen ja edistää kestävää kehitystä. Laadukkaasti toimiva koulutuk-sen järjestäjä määrittelee yhteiskunnallisen vastuun painopistealueet strategias-saan ja varmistaa näiden toteutuksen liittämällä kestävän kehityksen toteutumi-sen varmistavat asiat osaksi toimintajärjestelmäänsä. Tässä korostuu jälleen laa-dukkaasti toimivan koulutuksen järjestäjän vastuu sen huolehtimisesta, ettäkestävä kehitys on osa jokapäiväistä toimintaa eikä mikään erillinen ohjelma

Lähteet

Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuositus (2008).Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino.

Kestävän kehityksen edistäminen oppilaitoksessa - johdon rooli (2009).Hannele Karhusen esitys oppilaitosjohdon seminaarissa 27.1.2009

Kestävän kehityksen edistäminen - toimintamalleja ammatillisen koulutuksen järjestäjälle (2004).Sirkka-Liisa Peteri. Rovaniemen koulutuskuntayhtymä.

Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit (2003).Opetushallitus, Opetusajan ammattijärjestö OAJ, OKKA-säätiö, Suomen ympäristöopisto SYKLI, Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus (2003).

Miten kestävä kehitys voidaan sisällyttää osaksi oppilaitoksen tai koulutuskuntayhtymän toimintaa? (2008). Markku Tasala. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 4/2008. OKKA-säätiö.

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit, ammatilliset oppilaitokset (2009).OKKA-säätiö. Saatavissa sähköisenä osoitteesta http://www.koulujaymparisto.fi.

Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatin hakeminen ja sertifikaatin ylläpito (2009).OKKA-säätiö.

Savon koulutuskuntayhtymän kestävän kehityksen ohjelma (luonnos) (2009).


70

KESTÄVÄ KEHITYS AMMATILLISISSA PERUSTUTKINNOISSA

Tässä julkaisun osassa avataan kestävän kehityksen näkökohtia ja sisältöjä erikoulutusalojen sekä yksittäisten tutkintojen näkökulmasta. Tämän osuuden ta-voitteena on tukea oppilaitoksia ja opettajia kestävän kehityksen opetuksen to-teutuksen ja arvioinnin suunnittelussa.

Jokaisesta tutkinnosta kuvataan lyhyesti ala ja sen arvopohja, alaa koskeva ym-päristö- ja kestävän kehityksen ohjaus, alalla ajankohtaisia kestävän kehityksenasioita ja kestävän kehityksen haasteita sekä kestävän kehityksen osaamistavoit-teita alan perustutkinnossa. Jokaisen tutkinnon kohdalle on myös koottu linkke-jä, joista löytyy lisätietoa ja esimerkkejä. Kannattaa tutustua myös muiden, omaaopetusalaa sivuavien tutkintojen sisältöihin ja linkkeihin.

Tämä osa perustuu Koulutuskeskus Salpauksen tuottamaan www-sivustoon, jokaon tehty Opetushallituksen rahoittamassa hankkeessa "Kestävän kehityksen edistä-minen ammatillisessa koulutuksessa". Sivusto löytyy ositteesta: http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/yleistietoa/index.htm. Hankkeessa tutkintokohtaisten sisältöjentuottamisesta ovat vastanneet alan opettajat.

Ala- ja tutkintokohtaisen sisällön toimittamisessa on hyödynnetty myös Kohtikestävää ammatillista koulutusta -julkaisua (2006). Julkaisun alakohtaiset sisällötperustuvat Opetushallituksen vuosina 2002-2005 toteuttamaan ”Ammatti-KE-KE” –hankkeeseen, jossa avattiin opetussuunnitelmien perusteiden kestävän ke-hityksen oppimistavoitteita ja sisältöjä yli 20 perustutkinnon osalta. Hankkeessaoli mukana kuusi koulutuksen järjestäjää tai oppilaitosta: Riihimäen kauppaop-pilaitos, Seinäjoen koulutuskeskus, Kiteen oppimiskeskus, Tampereen sosiaali-ja terveysalan opisto ja Helsingin palvelualojen oppilaitos.

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/yleistietoa/index.htm


LUKU 7.Humanistinen ja kasvatusala

71

7. HUMANISTINEN JA KASVATUSALA

Humanistisen ja kasvatusalan perustutkinnon suorittaneita toimii kuntien, seu-rakuntien, laitosten, järjestöjen, erilaisten yhteisöjen, yhdistysten sekä koulujenja oppilaitosten palveluksessa. Heitä on myös erilaisissa projektitehtävissä, kutennuorten työpajoissa. He voivat toimia myös itsenäisenä ammatinharjoittajana.Humanistinen ja kasvatusala liittyy eri-ikäisten monipuoliseen ohjaukseen ja kas-vun ohjaamiseen. Alan työ on yhteisöllistä ohjaustyötä, jonka tavoitteena onedistää eri-ikäisten kasvua ja auttaa heitä tunnistamaan voimavaransa, vahvista-maan identiteettiään ja kehittämään oman elämänsä hallintaa.

Alan keskeisiä arvoja ovat yhteisöllisyys, inhimillisyys, sosiaalisuus, solidaari-suus, oikeudenmukaisuus, väkivallattomuus ja käsitys ihmisten tasa-arvoisuudes-ta. Käytännön työssä painottuvat vastuu ohjattavista henkilöistä ja heidän henki-sestä kasvustaan, turvallisuudesta ja yhteistoiminnasta, ystävällisyys, luotettavuusja rehellisyys, yksilöllisten lähtökohtien huomioon ottaminen sekä kyky tulla toi-meen monikulttuurisessa ympäristössä.

Ohjaajan tehtävänä on jakaa omaa osaamistaan ja tietämystään kohderyhmälleen.Alan koulutuksen eräs tavoite onkin, että opiskelijasta tulee kestävän kehityksen edis-täjä omassa työssään. Siinä tehtävässä esimerkin voima on erittäin merkittävä.

Erityisen tärkeitä kestävän kehityksen näkökulmia humanistisella ja kasvatusalalla ovat:

• vastuu ohjattavien turvallisuudesta sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista• syrjäytymisen ja syrjinnän ehkäiseminen sekä asiakkaiden osallistumisen

mahdollistaminen• tasa-arvoisuus ja toisten kunnioittaminen sekä yksilöllisyyden huomioon ottaminen• avoimuus ja yhteistoiminta

7.1 Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto

Alan kuvaus

Nuoriso- ja vapaa-aika-alalla järjestetään toimintaa ja tuotetaan palveluja eri-ikäisten monipuolista ja yhteisöllistä vapaa-aikaa varten. Nuoriso- ja vapaa-aika-toiminnalla luodaan edellytyksiä kansalaisten henkiselle, sosiaaliselle ja fyysisellehyvinvoinnille sekä elämänilolle ja mielekkäälle elämälle. Monipuolinen kulttuu-ri-, kansalais-, nuoriso-, liikunta- ja vapaa-aikatoiminta kartuttaa kulttuurista ja

LUKU

7.

Huma

nistin

en ja

kasv

atus

ala

72

sosiaalista pääomaa. Tavoitteena on kansalaistoiminnan ja hyvinvoinnin edistä-minen sekä yksilöllisen kasvun ja yhteisöllisyyden tukeminen. Nuoriso ja vapaa-aika-alaan liittyviä tehtäviä on sekä julkisella, että yksityisellä sektorilla.

Alan arvot

Nuoriso- ja vapaa-aika-alan yhteiskunnallinen arvopäämäärä on ihmisen, yhteis-kunnan ja luonnon hyvinvointi sekä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisestikestävä kehitys. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja vastuu yhteisestä tulevai-suudestamme kuuluvat keskeisesti alan arvoperustaan. Keskeinen lähtökohta onyksilön oikeus oman elämänsä rakentamiseen kasvattavassa ja tasavertaisessa vuo-rovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa.

Alan kestävän kehityksen ohjaus

Nuoriso- ja vapaa-aika-alaa ohjaa kestävään kehitykseen mm. nuorisolaki. Sentarkoituksena on "tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktii-vista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuortenkasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys,yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys,terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen."

Kuntien tekemään nuorisotyöhön sisältyy ympäristökasvatusta, josta on jäl-jempänä kuvattu käytännön esimerkki. Lisäksi monilla järjestöillä on nuorisoonkohdistuvaa ympäristökasvatustoimintaa. Esimerkkeinä mainittakoon Luonto-Liitto (www.luontoliitto.fi) ja Suomen 4H-liitto (www.4h.fi).

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksenalalla ovat

• syrjäytymisen ja eriarvoistumisen ennaltaehkäisy• monikulttuurisuus ja kansainvälisyys• nuorten luontoliikuntaharrastusten edistäminen ja tukeminen• luontoympäristön tarjoamien virikkeiden hyväksikäyttö nuorisotoiminnassa• kestävän kulutuksen huomioiminen toiminnassa

Alan kestävän kehityksen haasteita

Nuoriso- ja vapaa-ajan alalla kohdattavia sosiaalisen kestävyyden haasteita ovatsyrjäytyneet ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet ihmiset, osallistumisen vä-häisyys sekä syrjintä ja syrjinnän käsittely.

http://www.luontoliitto.fi

http://www.4h.fi


73

Kestävän kehityksen osaamistavoitteita alan perustutkinnossa

Koulutuksen tavoitteena on edistää demokratiaa, miesten ja naisten tasa-arvoakaikilla yhteiskunnan aloilla ja yleistä tasa-arvoa työelämässä ja yhteiskunnassa.Opiskelijan kestävän kehityksen ajattelua tuetaan ympäristötietoisuuden kasvat-tamisella. Alalla opiskellaan työssä tarvittavia ohjaustaitoja (kulttuuri-, liikunta-ja seikkailuohjaus, leiri-, retki- ja elämystoiminta) sekä organisaatioiden, kutenkuntien valtion ja järjestöjen käytännön toiminnan periaatteita. Kestävän kehi-tyksen periaatteiden osaaminen luontotapahtumiin liittyen kuuluu ohjaajan pe-rustaitoihin samoin kuin ensiavun osaaminen.

Lisätietoja ja esimerkkejä

• Luonto-Liitto, http://luontoliitto.fi/• Suomen 4H-liitto, http://www.4h.fi/• Suomen ev.lut-kirkko, kasvatus ja nuorisotyö, http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/• adWise-tietopankki, päivähoito, ala-aste, yläaste ja lukio, http://www.jly.fi/eko-

teho/ymparisto_taustatietoa.php• Helsingin nuorisotalojen kestävän kehityksen ohjelma, http://www.edu.fi/tee-

mat/keke/ops/hgin_nuorisotalo.html

Kuvio 12. Esimerkki nuorisotyön ympäristökasvatuksen mallista.Helsingin nuorisotalojen kestävän kehityksen ohjelma.

OPPIMINEN OSALLISUUS

Tieto ympäristöstä

Toiminta ympäristön

puolesta

Toiminta ympäristössä

SOSIAALINEN VAHVISTAMINEN

Ihmis-oikeus-kasva-

tus

Sisus-tus-

hank-keet Siivous-

talkoot alueella

Keke-ohjelma

Leirit

Lähistöpeli

Ympäristö-kerhot

T-paitojen tuunauskil-

pailu

Kierrätys-hankkeet

Luonto-koulupäi-

vät

Keke-ohjelma

Vihreä lippu

Ympäristö-taide

Seikkailu

Ympäristö-herkkyys/

Maakävelyt

Luontokoulu-päivät

Elämänliek-kitapahtu-

mat

http://luontoliitto.fi/

http://www.4h.fi/

http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/

http://www.jly.fi/ekoteho/ymparisto_taustatietoa.php


http://www.edu.fi/teemat/keke/ops/hgin_nuorisotalo.html

http://www.edu.fi/teemat/keke/ops/hgin_nuorisotalo.html

LUKU

7.

Huma

nistin

en ja

kasv

atus

ala

74

7.2 Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto

Alan kuvaus

Viittomakielialalla tarkoitetaan sitä erikoisalaa ja niitä toimintaympäristöjä, jotkaliittyvät viittomakieleen tai joissa asiakkaiden kanssa käytetään viittomiin poh-jautuvia tai puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja. Viittomakielenohjaajan toiminnan lähtökohtana on asiakkaan kommunikaation ja kielitaidonkehittymisen tukeminen sekä hänen yhteiskunnallisten osallistumismahdolli-suuksiensa turvaaminen.

Viittomakielen ohjaajien työympäristöjä ovat päiväkodit tai muut varhaiskas-vatuksen ympäristöt, oppilaitokset, hoitolaitokset, palvelutalot ja toimintakes-kukset sekä eri-ikäisten vapaa-aikatoiminta (kurssit, leirit, kerhot).

Alan arvot

Alan arvoperusta on humanistisessa ihmiskäsityksessä. Keskeisiä arvoja ohjaajantyössä ovat:

• suvaitsevaisuus ja inhimillisyys• tasa-arvoisuus ja osallistumisen mahdollistaminen• sosiaalisuus• oikeudenmukaisuus ja avoimuus• yhteistoiminta ja yhteisöllisyys

Käytännön ohjaus- ja avustustoiminnassa painottuu vastuu ohjattavien jaavustettavien turvallisuudesta ja yhteistoiminnasta ympäristön kanssa, yksilöllis-ten lähtökohtien huomioonottaminen ja kunnioittaminen sekä luotettavuus jajoustavuus eri tilanteissa.


Suomen Perustuslakiin on kirjattu perusoikeudet viittomakielisten, kuulovam-maisten ja kieli- ja puhevammaisten osalta. Sosiaalisen kestävyyden osa-alueellakeskeinen ohjaava säännöstö on Vammaispalvelulaissa (Laki vammaisuuden pe-rusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380 ja siinä erityises-ti 8§ ja 9§). Yleinen lainsäädäntö sisältää monia kulttuurista ja sosiaalista kestä-vyyttä tukevia säädöksiä.


75

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita viittomakielisessä ohjauk-sessa ovat

• esteettömyydestä huolehtiminen- asiakkaan osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen toimintakyvyn

ongelmista huolimatta (aistitoiminnat, erilaiset kehityshäiriöt jne.)• asiakkaiden tasa-arvoinen kohtelu

- hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden kokemisen edistäminen• asiakkaiden tukeminen verkottumaan ympäröivään yhteiskuntaan

- tavoitteena monimuotoinen ja monipuolinen osallistuminen- asiakkaan kieli- ja kommunikaatiotaitojen edistäminen

• ohjaajan toimiminen kestävän kehityksen edistäjänä ohjaus-, kasvatus- jaavustamistehtävissään

• toimintaympäristöjen suvaitsevuuden ja tasa-arvon edistäminen- työvälineenä syrjäytymisen ja syrjinnän käsittely


Tasa-arvoisuuden ja osallistumisen mahdollistaminen viittomakielen ohjauksessaon usein haasteellista, koska asiakkaiden mahdollisuudet tuoda itse tarpeitaanesille voivat olla rajoittuneita. Samoin on asiakkaiden ohjaaminen sisäistämäänkestävän kehityksen ekologiset ja taloudelliset periaatteet haasteellista silloin, kunasiakkaan kielellisissä taidoissa on ongelmia. Kehitysvammaisilla jo kestävän ke-hityksen periaatteen ymmärtämisessä voi olla vaikeuksia. Ohjaaminen vaatii täl-löin luovia ratkaisuja ja aiheeseen liittyvää tukimateriaalia.

Kestävän kehityksen osaamistavoitteita perustutkinnossa

Viittomakielen ohjaajien ammatillisen koulutuksen kestävän kehityksen tavoiteon, että opiskelija tietää mitä kestävä kehitys tarkoittaa hänen alallaan sen eriulottuvuudet huomioon ottaen. Hänen tulee osata toimia kestävän kehityksenedistäjänä ohjaus-, kasvatusja avustamistehtävissä. Opiskelijan tulee osata toi-mia erilaisissa kielellisissä sekä kulttuurisissa toimintaympäristössä ja osata tukeakielellisten oikeuksien toteutumista. Opiskelijan tulee tuntea viittomakielinenkulttuuri siihen liittyvine perinteineen ja tapoineen ja osata vaalia niitä erityisestiasiakastyössä.


• Monipuolista materiaalia kielenkehityksen ja kommunikaation tukemiseen, myös luontoon ja ympäristöön liittyen: http://papunet.net/

• Viittomakielen ja viittomien opettelu luontoon ja ympäristöön liittyen, http://www.viivi.fi/lastensanakirja_uusi/index.htm

• Esteettömyystietoutta http://www.invalidiliitto.fi/portal/esteeton.fi/fi/

http://papunet.net/

http://papunet.net/

http://www.invalidiliitto.fi/portal/esteeton.fi/fi/

LUKU

7.

Huma

nistin

en ja

kasv

atus

ala

76

• Esteettömyyden tutkimus-ja kehittämisohjelman ELSA:n viittomakieliset sivut, http://www.elsa.fi/Viittomakieli/index_vk.htm

• Suomen Design for All –verkosto, http://dfasuomi.stakes.fi/FI/index.htm• YK:n vuosituhatjulistus viittomakielellä, http://www.viivi.fi/

ykn_vuosituhatjulistus/julistus_2.htm• Ateneumin taidemuseo, viittomakieliset palvelut, http://www.ateneum.fi/

default.asp?docId=12024• Jyväskylän yliopisto, esteetön opiskelu korkea-asteen oppilaitoksissa,

http://esok.jyu.fi/

7.3 Lapsi- ja perhetyön perustutkinto

Alan kuvaus

Lastenohjaaja toimii kasvatusja ohjaustehtävissä huolehtimalla lapsen kokonais-valtaisesta hyvinvoinnista. Lastenohjaajan työ on kasvatusta, hoitoa ja huolenpi-toa. Lastenohjaajan ydinosaamista ovat pedagoginen ja arvo-osaaminen sekä per-heiden kanssa tehtävä työ. Alan keskeisiä työympäristöjä ovat seurakunnan avoi-met varhaiskasvatuspalvelut kuten päiväkerhot ja perhekerhot. Yhteiskunnan,järjestöjen ja yksityisten palveluntuottajien järjestämissä varhaiskasvatuspalve-luissa lastenohjaaja työskentelee päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja avoimessavarhaiskasvatustoiminnassa. Lisäksi lastenohjaaja työskentelee koululaisten aa-mu- ja iltapäivätoiminnassa.

Alan arvot

Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu lapsen oikeuksia koskevaanyleissopimukseen, kansallisiin perusoikeussäädöksiin sekä yleisinhimillisiin ar-voihin. Keskeisiä arvoja ovat lapsen ihmisarvo, lapsen oikeus elämään, tasa-arvoi-seen kohteluun ja täysipainoiseen kehittymiseen sekä lapsen edun ja mielipiteenhuomioonottamiseen. Arvo-osaamisen lähtökohtana ovat näkemys jokaisen ih-misen ainutlaatuisuudesta ja arvosta sekä elämästä saatuna lahjana. Kirkon tehtä-vissä lastenohjaajan työ perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja arvopohjaan.


Arvopohja antaa perustan myös alan kestävän kehityksen toiminnalle. Lapsi- japerhetyötä ohjaavat YK:n lasten oikeuksien yleissopimus, laki lasten päivähoi-dosta, lastensuojelulaki, varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, esiopetussuun-nitelman perusteet ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet sekäseurakunnan työssä kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma.

http://www.elsa.fi/Viittomakieli/index_vk.htm

http://dfasuomi.stakes.fi/FI/index.htm

http://www.viivi.fi/ykn_vuosituhatjulistus/julistus_2.htm

http://www.viivi.fi/ykn_vuosituhatjulistus/julistus_2.htm

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=12024

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=12024

http://esok.jyu.fi/


77

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita lapsi- ja perhetyössä ovat

• arvo-osaaminen- erilaisten arvojen kunnioittaminen ja huomioiminen toiminnassa- asiakkaiden tasa-arvoisuus- eettinen ja moraalikasvatus sekä arvokasvatus- kristillinen kasvatus

• varhainen tukeminen- syrjäytymisvaarassa olevien perheiden tukeminen- yhteisöllisyys

• lapsen ja perheen osallisuus sekä vastuullisuus• kulttuuriperinteen vaaliminen

- monikulttuurisuus ja kansainvälisyys• ympäristökasvatus ja kasvatus kestäviin elämäntapoihin• turvallisuus


Haasteita lastenohjaajan työlle aiheuttavat muutokset yhteiskunta- ja perhera-kenteissa. Kiire on lisääntynyt lastenohjaan omassa työssä, mutta myös vanhem-pien ja lasten arjessa. Työ on muuttunut monimuotoisemmaksi ja edellyttää ky-kyä ja aikaa toimia erilaisissa yhteistyöverkostoissa. Lapsiryhmät ovat aikaisem-paa haasteellisempia ja lastenohjaajalla on oltava taitoa kohdata erityistä tukeatarvitsevia lapsia ja heidän perheitään. Turvallisuutta heikentävät tekijät ovat li-sääntyneet yhteiskunnassamme, joten turvallisuuden huomioiminen on yhähaastavampaa. Vanhempien lisääntynyt päihteiden käyttö sekä vanhempien jalasten mielenterveysongelmat näkyvät myös alan arkipäivän työssä. Perheidenkulutustottumusten ja elämäntapojen muutokset sekä median tuomat mahdolli-suudet ja riskit luovat lisähaastetta työlle.

Kestävän kehityksen osaamistavoitteita perustutkinnossa

Opiskelija osaa:

• huolehtia lapsen perustarpeista, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja turval-lisuudesta huomioiden yksilöllisyyden

• kohdata lapsen ja perheen eettisten periaatteiden mukaisesti (esim. vaitiolo-velvollisuus, erilaisuuden kunnioitus, tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus)

• kohdata lapsen ja perheen sekä muut kasvatustyöhön osallistuvat uskonnolli-sissa, katsomuksellisissa ja arvoihin liittyvissä kysymyksissä

• ohjata lasta osallisuuteen, aktiivisuuteen ja vastuullisuuteen• luoda turvallisuuden tunnetta omalla käytöksellään

LUKU

7.

Huma

nistin

en ja

kasv

atus

ala

78

• järjestää toimintaympäristön motivoivaksi, lapsen itsenäistä toimintaa ja eri-tyistarpeita tukevaksi

• valita leikki- ja toimintatarvikkeet luontoa säästävästi (esim. kertakäyttötuot-teiden välttäminen, luonnon- ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen)

• kertoa ja perustella lapsille kestävän kehityksen hyödyistä ja välttämättömyy-destä

• toteuttaa suvaitsevuuskasvatusta ja toimia esimerkkinä lapsille erilaisuudenhyväksymisessä

• toimia kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti• osaa ohjata lasta yhteisöllisyyteen ja toisten huomioon ottamiseen, tasa-ar-

voisuuteen ja elämän kunnioittamiseen• toimia monikulttuurisessa vuorovaikutustilanteessa erilaisista taustakulttuu-

reista tulevien lasten ja perheiden kanssa


• Päivähoidon kestävän kehityksen toimintaohjelma, Oulun kaupunki: http://www.ouka.fi/sote/lomakkeet/ph_kestavakehitys.pdf

• Suomen ympäristökasvatuksen seura, http://www.ymparistokasvatus.fi• Luonto- ja ympäristökasvatukseen päivähoidossa keskittyvä Metsämörri –

koulutus, http://www.suomenlatu.fi/hilavitkutin/hilavitkutin.cgi?S0311• Vihreä lippu –ohjelma, http://www.ymparistokasvatus.fi/vihrealippu• Suomen vanhempainliitto, http://www.suomenvanhempainliitto.fi• Turun opetustoimen TOP-keskuksen kehittämishanke, Käspaikka,

http://www.kaspaikka.fi/keke• ABC - ensiaskeleet rauhankasvatukseen, http://abc.rauhankasvatus.fi/• adWise-tietopankki, päivähoito, ala-aste, yläaste ja lukio,

http://www.jly.fi/ekoteho/ymparisto_taustatietoa.php• Luontoretken alkupiste, http://www.luontoon.fi• Metsä vastaa -verkkopalvelu, Metsämörri,

http://www.metsavastaa.net/metsamorri• Suomen ev.lut-kirkko, kasvatus ja nuorisotyö, http://www.evl.fi/kkh/to/kkn• Kansainvälisyyskasvatus, http://www.kansainvalisyyskasvatus.net• Varttua - varhaiskasvatuksen verkkopalvelu,

http://varttua.stakes.fi/FI/index.htm

http://www.ouka.fi/sote/lomakkeet/ph_kestavakehitys.pdf

http://www.ymparistokasvatus.fi

http://www.suomenlatu.fi/hilavitkutin/hilavitkutin.cgi?S0311

http://www.ymparistokasvatus.fi/vihrealippu

http://www.suomenvanhempainliitto.fi

http://www.kaspaikka.fi/keke

http://abc.rauhankasvatus.fi/


http://www.luontoon.fi

http://www.metsavastaa.net/metsamorri

http://www.evl.fi/kkh/to/kkn

http://www.kansainvalisyyskasvatus.net

http://varttua.stakes.fi/FI/index.htm

LUKU 8.Kulttuuriala

79

8. KULTTUURIALA

Kulttuurialan arvoperustana on ihmisen ja luonnon hyvinvointi ja siihen liittyväeettinen ja kasvatuksellinen toiminta.

Kulttuurialojen tuotannossa korostuvat eettiset, ekologiset, esteettiset ja laatukysy-mykset sekä asiakaslähtöinen ja yrittäjämäinen toimintatapa. Perinne, paikallisten javieraiden kulttuurien ymmärtäminen, vuorovaikutus ja soveltaminen niin kansalli-sella kuin kansainvälisellä tasolla ovat kulttuurialojen ammateissa keskeinen osa ko-konaisuutta. Materiaalisen ja henkisen kulttuurin tuntemuksen kautta muovautuumyös ammatillinen tietämys ja näkemys sekä vahva ammatti-identiteetti.

Pienelle osalle kulttuurialalla työskentelevistä on ainutkertaisen sisällön tuot-taminen ammattiosaamisen ydin. Suurimmalle osalle ammatillinen luovuus kui-tenkin tarkoittaa mahdollisuutta tarjota asiakkaalle yksilöllisiä (jopa yksittäisiä) jamuuttuvat tilanteet huomioonottavia räätälöityjä ratkaisuja.

Kulttuuri ei ole vain paikallaan pysyviä asioita, vaan se on myös eteenpäin pyrkiväuudistumisen prosessi.

Kulttuurialojen koulutukselle on ollut leimallista perinteisten työtapojen ylläpitoja ammattitaidon siirto edelleen. Viime vuosikymmenten aikana koko kulttuurialankoulutuksen kasvun myötä on perinteisen käsityön, taiteiden ja viestinnän rinnalletullut uusia perustutkintoja ja koulutusohjelmia. Alalta on poistunut paljon perinteis-tä, mutta myös tullut tilalle uusia toiminta-alueita ja -tapoja. Nykyinen kulttuurialankoulutus sisältää ammatillisia valmiuksia laidasta laitaan. Käytännössä opiskelijan onpystyttävä valmistamaan ammattialansa tuotteita kokonaisprosessina alusta loppuun.Päämääränä on saada opiskelija sisäistämään sekä perinteitä vaaliva ammattiosaami-nen, että kulloisenkin ajan luomat uudet vaatimukset.

Kulttuurialan opetuksessa olennaisin asia on kokonaisvaltainen lähestymista-pa ammattiin. Tämä asia yhdistää toisistaan erillään olevat kulttuurialan amma-tit, kuten esimerkiksi sirkustaitelijan ja kultasepän. Jokainen ammatinharjoittajatoteuttaa omaa ammatillista taitoaan, mutta samalla myös omaa kansallista kult-tuuritaustaansa. Kulttuurialoilla opiskelevan tulee ymmärtää ammattinsa osaksilaajempaa henkisen ja aineellisen kulttuurin kehitystä.

Kulttuurialan koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet tuottaa am-matillisesti luovia ratkaisuja.

LUKU

8.

Kultt

uuria

la

80

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita kulttuurialoilla ovat

Ekologinen ja taloudellinen kestävyys

• elinkaariajattelun soveltaminen• käytettävien materiaalien ja tuotteiden laadukkuus ja kestävyys• säästäväisyys materiaalinkäytössä ja järkiperäinen materiaalin käyttö• ympäristöystävälliset tuotantotavat ja uusiutuvat materiaalit• materiaalien ja tuotteiden kierrätettävyys• uusimman tekniikan hyödyntäminen suunnittelussa ja valmistuksessa• asiakaslähtöinen palveluhenkisyys ja tuloksellisuus yhteistoiminnassa eri ta-

hojen kanssa

Kulttuurinen kestävyys

• kansallisten perinteiden, kulttuurin ja kulttuuriympäristön säilyttäminenjatkaminen, soveltaminen ja uudistaminen

• kansallisen kulttuurin ymmärtäminen osana laajempaa kulttuurista koko-naisuutta ja eri kulttuurien vuorovaikutuskenttää

• kulttuurin ymmärtäminen perinteen säilyttäjänä ja jatkajana sekä eteenpäinpyrkivänä prosessina, jossa kulttuuri muuttuu, saa uusia vaikutteita ja sopeu-tuu nykyaikaan

• kulttuurin asema aluekehityksen keskeisenä tekijänä

Sosiaalinen kestävyys

• erilaiset kulttuurialoihin liittyvät projektit, joilla edistetään tasa-arvoa, este-tään syrjäytymistä ja syrjimistä tai autetaan vieraaseen kulttuuriin sopeutu-mista

• ihmisten viihtyisyyden lisääminen ja elämysten tuottaminen

Yhteiskunnalliset trendit

• kulttuurinen kestävyys on tullut osaksi poliittista kestäväkehitys-ajattelua• luova talous on nostettu OPM:n kulttuurialan strategiassa (2003-2004) yh-

deksi Suomen tulevaisuuden menestystekijäksi• luovan talouden merkityksen arvioitu kasvu, vientitulojen ja kulttuurialan

työllistymismahdollisuuksien lisäys• kulttuuripalveluiden ja taiteen kansantaloudellista merkitystä on ryhdytty

analysoimaan tilastollisin menetelmin• luovuuden, tekemisen taidon ja ympäristömyönteisyyden arvostuksen ylei-

nen kasvu

LUKU 8.Kulttuuriala

81

Kulttuurialan kestävän kehityksen hallinnollinen ohjaus toteutuu osana yleis-tä lainsäädäntöä. Alan laajuudesta johtuen sitä säätelevät ja sivuavat usean eri alanlait ja asetukset, jotka liittyvät esim. materiaalien työstöprosessien raaka-aineisiin,työssä käytettäviin kemikaaleihin, ongelmajätteisiin ja työturvallisuuteen. Kult-tuuriperinnön säilyttämisestä on omat lakinsa ja myös tekijänoikeuslaki on kult-tuurialalla merkittävässä asemassa.


Kulttuuria kaikille -palvelu tarjoaa tietoa, esimerkkejä ja vinkkejä kulttuurikoh-teiden saavutettavuuden kehittämiseen. Palvelu on suunnattu etenkin kulttuuri-alan työntekijöiden tarpeisiin, http://www.kulttuuriakaikille.fi/

Tietoa kulttuurisen moninaisuuden huomioimisesta löytyy myös Kulttuuri-vähemmistöprojektin sivuilta. Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet -yksikkö "Ke-hys" Valtion taidemuseosta vastaa Kulttuuria kaikille -palvelusta sekä Kulttuuri-vähemmistöprojektista ja toimintaa tukee opetusministeriö. http://www.fng.fi/fng/rootnew/fi/kehys/kulttuuri/default.htm

Museovirasto on rakennusperinnön ja historiallisten muinaisjäännösten vaalimi-sen sekä restauroinnin asiantuntijaviranomainen. Museovirasto palvelee viranomai-sia, yhteisöjä ja yksityisiä rakennusperinnön suojeluun, hoitoon, kehittämiseen ja res-taurointiin liittyvissä kysymyksissä. Museovirasto tekee tunnetuksi rakennetun ym-päristön kulttuuriarvoja sekä kehittää suojelua ja restaurointia muun museolaitoksenja muiden viranomaisten kanssa. Rakennusperintöön liittyvät verkkosisällöt ja -palve-lut on koottu Museoviraston ja ympäristöministeriön toteuttamaan Rakennusperin-to.fi -verkkopalveluun. http://www.nba.fi/fi/rakennusperinto

8.1 Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto

Alan kuvaus

Käsi- ja taideteollisuusalalta valmistuneet toimivat monilla toimialoilla ja eri am-mateissa. Ammattialoja ovat esimerkiksi entisöinti, keramiikka- ala, kirjasidonta,kiviala, kultasepänala, lasiala, maalausala, mallinrakennus, metalliala, nahka-tur-kisala, näyttelyala, puuala, rakennusala, saamenkäsityöala, soitinrakennus, teks-tiiliala, vaatetusala, veneenrakennus ja ympäristöala. Alan ammattilainen hallit-see materiaalit, työvälineet ja menetelmät laaja-alaisesti. Hänellä on valmiudettoimia käsityön, tuotannon ja palvelun erilaisissa tehtävissä.

Alan arvot

Käsi- ja taideteollisuusalan tarkoituksena on saada aikaan viihtyisämpi, esteetti-sempi, toimivampi ja terveellisempi esinemaailma ja ympäristö. Alalla korostuuyksilöllinen käsillä tekemisen taito, tuotteiden korkeatasoinen suunnittelu ja val-

http://www.kulttuuriakaikille.fi/

http://www.fng.fi/fng/rootnew/fi/kehys/kulttuuri/default.htm

http://www.fng.fi/fng/rootnew/fi/kehys/kulttuuri/default.htm

http://www.nba.fi/fi/rakennusperinto

LUKU

8.

Kultt

uuria

la

82

mistus, perinteisten työmenetelmien ja työtapojen säilyttäminen sekä edelleenkehittäminen. Alan ominta toimintaympäristöä ovat tuotteiden valmistus, käsi-työ, uniikki- tai piensarjatuotanto, suunnittelu ja muotoilu, rakennettu ja raken-tamaton ympäristö, korjaaminen ja restaurointi, taideteollisuus, taide ja taidekä-sityö. Ne ovat työvaltaisia ja niissä korostuvat kulttuurin ja ympäristön taju, es-teettinen ja luova osaaminen, tyyli- ja laatutietoisuus, tietojen ja taitojen sovelta-minen ja yhteistyökyky tuotantoprosessin eri vaiheissa. Ympäristömyötäinentuotesuunnittelu, tuotteiden elinkaaren huomioiminen ja oikeiden raaka-ainei-den valinta ovat sekä alan arvoja ja samalla myös kilpailuvaltteja. Alalla arvoste-taan ihmisen kokonaisvaltaista kehitystä, yksilöllisyyttä, vastuullista omatoimi-suutta, aloitteellisuutta ja luovuutta. Tuotteiden korkea laatu, käyttökelpoisuus,taloudellisuus, kestävyys, kauneus sekä sopusointu tuotteiden valmistajan, käyt-täjän ja ympäristön välillä tukevat kulttuurista, sosiaalista, taloudellista ja ekolo-gista kestävää kehitystä. Materiaalien ekologisuus, ekonominen käyttö ja kierrä-tettävyys ovat olleet käsi- ja taideteollisuusalan perusasioita kautta aikojen.


Alaa säätelee yleinen ympäristö- ja kuluttajansuojaa koskeva lainsäädäntö. Käsi-ja taideteollisuusalan tuotteissa käytetään erilaisia ekomerkkejä (esim. Joutsen-merkki ja EU-kukka) kertomaan tuotteiden raaka-aineiden ja valmistuksen ym-päristömyötäisyydestä sekä tuotteiden laadusta. Ne ohjaavat kuluttajia valitse-maan ympäristön kannalta parhaita vaihtoehtoja. Kulta- ja hopeasepänalaa ohja-taan ja valvotaan lisäksi jalometallituotteiden lainsäädännöllä, jossa määritelläänmm. pitoisuudet, metalliseokset, leimaukset, maahantuonti ja myyntioikeudet.Alan ammateissa käytetään monenlaisia materiaaleja ja työmenetelmiä, joten alaakoskevat ammatista riippuen mm. rakennusalan, puualan, kone- ja metallialantai pintakäsittelyalan ympäristölainsäädäntö ja työturvallisuuslainsäädäntö (Ks.kyseisten alojen kuvaukset).

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita käsi- ja taideteollisuusalalla

• käsityön ja teollisen työn tehtävien yhdistäminen• teknisen ja kaupallisen osaamisen yhdistäminen esteettiseen osaamiseen• mahdollisimman vähän sosiaalista haittaa ja ekologista kuormitusta aiheut-

tavien materiaalien käyttö (käyttötarkoitus huomioiden)• elinkaariajattelun soveltaminen, materiaalitehokkuus• kierrätysmateriaalien käyttö valmistuksessa• paikallisesti tuotettujen raaka-aineiden (esim. puu-) käyttö• aikaa ja kulutusta kestävien tuotteiden valmistaminen• vanhojen puusepäntuotteiden ym. esineiden korjaaminen ja kunnostaminen• käsityöalan blogit Internetissä

LUKU 8.Kulttuuriala

83


Alan haasteena on tuottaa sopusoinnussa ympäristön kanssa olevia ja aikaa kestä-viä tuotteita. Yksi alan haasteista on suomalaisen kulttuurin säilyttäminen ja ke-hittäminen kansainvälistyvässä maailmassa. Teknistyvässä tietoyhteiskunnassakäsi- ja taideteollisuusalalle syntyy haasteita käsityön merkityksen muuttuessa javälineellistyessä. Tuote- ja tuotannonsuunnittelussa tavoitteena on materiaalihu-kan minimointi ja tuotteen koko elinkaaren huomioiminen.

Kestävän kehityksen osaamistavoitteita alan perustutkinnoissa

Kestävän kehityksen näkökulma on olennainen osa kulttuurialoille kouluttautu-mista, aloilla toimimista sekä ammatti-ideologiaa ja –identiteettiä. Elinkaariajat-telun sekä työssä käytettävien materiaalien tunteminen on olennainen osa am-mattiosaamista. Alan ammateissa tulee osata käyttää kestävän kehityksen mukai-sia työ- ja toimintatapoja. Alan ammattilaisen tulee osata ja tuntea:

• laadunhallinnan periaatteet sekä työtapojen ja työnjäljen laadukkuus• kuluttajansuoja-, mallisuoja- ja tekijänoikeusasiat• ammattiin sisältyvä eettisyys ja esteettisyys• ammattialansa historiaa, kulttuuria ja perinteitä• työympäristön siisteyden ja viihtyisyyden arvostaminen ja ylläpitäminen• alaan liittyvä ympäristö- ja työturvallisuuslainsäädäntö• käytettävien materiaalien ympäristövaikutusten arviointi koko elinkaaren ai-

kana: tuotanto, raaka-aineiden tuotanto, valmistusprosessit, käyttö, huoltoja käytöstä poistaminen (uudelleenkäyttö, kierrätys, käsittely jätteenä)

• tarkoituksenmukaisesti ja työturvallisuusohjeiden mukaisesti toimiminentyöympäristössä, mm. henkilökohtaisten suojainten käyttö, koneiden ja lait-teiden asianmukaiset suoja- ja turvavälineet ja niiden kunnon säännöllinentarkistaminen

• käytettävien aineiden turvallinen varastointi, käyttö ja käsittely jätteenä• työturvallisuus ja toiminen onnettomuustilanteissa, esim. haitallisen kemi-

kaalin joutuminen iholle/silmään/viemäriin• jätteiden lajitteluohjeistukset, kierrätys ja ongelmajätteiden käsittely• kuluttajakasvatus ja tuotteen tai palvelun tuottajan vastuun ymmärtäminen


• TAITO Käsityöpalvelut, http://www.taito.fi/• Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemian Arcade-projekti,

http://www.mindcom.fi/vihreakonsti/• Ympäristömyötäinen tuotesuunnittelu,

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=108109&lan=fi

http://www.taito.fi/

http://www.mindcom.fi/vihreakonsti/


LUKU

8.

Kultt

uuria

la

84

• Tietoa ympäristömerkeistä, http://www.ymparisto.fi/default.asp?no-de=12129&lan=fi

• Pro Puu ry:n palvelu PuuProffa, on Internetissä toimiva puunkäyttötaidon virtuaalinen tietokeskus http://www.propuu.fi/

• Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta, http://www.fiskarsvillage.fi/fi/

• Kierrätysmateriaalista muotoiltuja tuotteita esim. http://www.seccoshop.com/, http://www.globehope.com/

8.2 Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto

Alan kuvaus

Audiovisuaalisia viestintätuotteita suunnittelevat, valmistavat ja tuottavat kus-tannus-, lehti- ja ohjelmistotalot, viestintä- ja mainostoimistot sekä valokuvaa-mot, elokuva-, video-, animaatio-, radio-, ja tv-työn tuotantoyksiköt. Alan yritys-ten koot vaihtelevat yhden hengen yrityksistä suuriin kansainvälisiin yhtiöihin.Alalle ovat tyypillisiä verkostoituneet pienet ja keskisuuret itsenäiset yritykset.Viestintätuotteita ja -palveluja tuotetaan eri kokoisille ja eri tavalla kohdennetuil-le joukoille. Suurille massoille jakelukanavina toimivat joukkoviestintävälineet,elokuvat, näyttämötapahtumat ja erilaiset tietoverkot. Pienemmille yleisömääril-le tarkoitettua viestintää käytetään yritysten ja yhteisöjen sisäisessä tiedonvälityk-sessä, koulutuksessa ja arkistoinnissa.

Alan arvot

Alan kestävän kehityksen arvoina korostuvat erityisesti sosiaaliseen ja kulttuuri-seen kestävyyteen liittyvät asiat, kuten tiedon tuotannon eettisyys, tasa-arvoisuus,vastuullisuus, asiakaslähtöisyys ja luotettavuus. Tekijän vastuu lopullisesta tuot-teesta kuuluu jokaiselle alalla työskentelevälle. Viestinnän ja sananvapaudenavulla voidaan osaltaan edistää tasa-arvoisuutta ja suvaitsevaisuutta. Viestinnänkohderyhmät, viestintätuotteet ja viestinnän avulla markkinoitavat tuotteet voi-vat olla hyvin erilaisia. Edellä esitetyt periaatteet on kuitenkin kaikissa tapauksis-sa pidettävä ohjenuorana työssä.


Kuvaamista ja kuvatun materiaalin julkaisemista säätelee mm. yksilönvapautta ja te-kijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö. Alalla on myös oma eettinen säännöstönsä, ku-ten 1983 Pariisissa kirjatut Journalismin ammattietiikan kansainväliset periaatteet.

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12129&lan=fi


http://www.propuu.fi/

http://www.fiskarsvillage.fi/fi/

http://www.seccoshop.com/, http://www.globehope.com/

LUKU 8.Kulttuuriala

85

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita audiovisuaalisen viestinnän alalla

• audiovisuaalisten tuotteiden yhteiskunnallinen merkitys• esteettisten kokemusten välittäminen• audiovisuaalisen viestinnän merkitys kestävän kehityksen edistämisessä• ympäristöasiat huomioivat laitteet, työtavat ja materiaalit


Viestinnällä on suuri merkitys kestävän kehityksen edistäjänä. Kestävän kehityk-sen aikaansaaminen edellyttää koulutus ja koulutus edelleen toimivaa viestintää.Alaa koskettava suuri haaste on, miten saadaan viestinnän voima parhaiten palve-lemaan kestävän kehityksen tavoitteita, kuten tasa-arvoa, monikulttuurisuutta,terveyttä ja ympäristönsuojelua. Laitepuolella audiovisuaaliseen viestintään sisäl-tyvien sähköisten ja digitaalisten ohjelmistojen ja laitteiden nopea kehitys aiheut-taa usein toistuvaa laitteiden uusimistarvetta.


Viestinnän alalla on eettinen osaaminen tärkeää kestävän kehityksen edistämisenkannalta Se tarkoittaa mm. tasa-arvoa, monikulttuurisuutta ja ympäristönsuoje-lua koskevan eettisten sääntöjen tuntemista ja omaksumista. Opiskelijan tulee ar-vostaa luonnon monimuotoisuutta ja ymmärtää kestävän kehityksen taloudelli-sia, sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia sekä osata toimia niiden puolesta.


• Viestintä kehitystä palvelemaan?, http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2006_12/5478

• Journalismin ammattietiikan kansainväliset periaatteet, http://ethicnet.uta.fi/

• Verkkopalvelun saavutettavuus, http://www.suomi.fi/suomifi/laatuaverk-koon/suositukset_ja_ohjeet/saavutettavuus/index.html

• Digitoday: Energiankulutus nousee suureksi uhkaksi, http://www.digitoday.fi/data/2007/01/11/energiankulutus-nousee-suurek-si-uhkaksi/2007817/66

• Motiva Oy, 2006, Selvitys työasemaympäristön sähkönsäästömahdollisuuksista, http://www.hel2.fi/esnk/energia/2007/MOTIVANRAPORTTIATK.pdf

• Tuottajavastuu jätehuollossa, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=323985&lan=FI

• Growwwings.net - esimerkki Kestävän kehityksen opetuspelistä, http://www.growwwings.net/

http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2006_12/5478

http://ethicnet.uta.fi/

http://www.suomi.fi/suomifi/laatuaverkkoon/suositukset_ja_ohjeet/saavutettavuus/index.html


http://www.digitoday.fi/data/2007/01/11/energiankulutus-nousee-suureksi-uhkaksi/2007817/66


http://www.hel2.fi/esnk/energia/2007/MOTIVANRAPORTTIATK.pdf

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=323985&lan=FI

http://www.growwwings.net/

LUKU

8.

Kultt

uuria

la

86

8.3 Kuvallisen ilmaisun perustutkinto

Alan kuvaus

Kuvallinen ilmaisu kuuluu kulttuurialaan yhdessä käsi- ja taideteollisuusalan, au-diovisuaalisen viestinnän, tanssialan ja musiikkialan kanssa. Kuvallisen ilmaisunalueelta valmistuneet toimivat taiteellisen visuaalisen suunnittelun, tuotesuun-nittelun ja tuotekehittelyn parissa graafisen suunnittelun, kuvataiteen ja valoku-vauksen erilaisissa ammattitehtävissä. Kuvallinen ilmaisu on tärkeä osa visuaalistaviestintää, jonka tehtävänä on näkyä yhteiskunnassa ja ympäristöissä esteettisenäja luovana toimintana ja tuotteina. Kuvallisen ilmaisun osaamisalueita ovat graa-finen viestintä, kuva- ja mediataide sekä valokuvaus. Kuvallisen ilmaisun alueellatyömahdollisuuksia on taiteellisen visuaalisen suunnittelun, tuote- tai teossuun-nittelun ja -kehittelyn tehtävissä toisen palveluksessa, tuotantotiimin jäsenenä taiitsenäisenä ammatinharjoittajana.

Alan arvot

Kuvallisen ilmaisun toimintaa ohjaavat esteettisyys ja visuaalisen kulttuurin ar-vostaminen. Alalla toimiva edistää visuaalisen kulttuurin kehitystä. Viestinnässäja töiden sisällössä hän noudattaa eettisyyttä ja moraalia muita kunnioittaen. Ku-vallisen ilmaisun luovaa toimintaa ohjaa yksilöllisyys ja omaperäisyys ja toisaaltaasiakaslähtöisyys. Alalla toimiva edistää kestävää kehitystä tekemällä töitä ja tuot-teita, joiden elinkaari on pitkä ja joiden visuaaliset ja sisällölliset arvot ovat aikaakestäviä. Hän pyrkii uudistamaan visuaalista kulttuuria ja tekemään korkeatasoi-sia tuotteita valitsemistaan aiheista tai tilauksesta. Hän suosii tekniikoita ja mate-riaaleja, jotka ovat ympäristölle ja luonnolle myönteisiä.


Alaa säätelevät kuluttajansuojalaki ja tekijänoikeuslaki sekä EU-direktiivit. Mai-nosalalla työskenteleviä koskee kansainvälisen kauppakamarin (ICC) mainonnanja markkinoinnin itsesäätelyä ohjaavat perussäännöt.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita kuvallisen ilmaisun alalla

• kestävän kehityksen edistäminen kuvallisen ilmaisun avulla• kulttuurin ja perinteen säilyttäminen ja edistäminen• kemikaalien käyttö on vähentynyt valokuvauksessa digitaalitekniikan myötä• ympäristölle ja ihmisille haitallisten kemikaalien ja värien korvaaminen ym-

päristömyötäisillä aineilla

LUKU 8.Kulttuuriala

87


Alalla toimivan haasteena on pystyä tuottamaan merkityksellistä ja kestävää visuaalis-ta aineistoa välttäen merkityksetöntä ylitarjontaa. Kaupallisen viestinnän tavoitteenaon tuotteen kaupallinen menestyminen. Alan kestävän kehityksen haasteena on saadakuluttajat ostamaan kohtuudella ja järkevästi. Sähköisessä ja digitaalisessa viestintä-tuotannossa korostuu nyt ja tulevaisuudessa viestinnän sisällöllinen osaaminen. Alanammateissa toimivien on pyrittävä edistämään eettisesti ja esteettisesti sisältötuotan-toa. Alalla tarvittavien sähköisten ja digitaalisten ohjelmistojen ja laitteiden nopea ke-hitys aiheuttaa toistuvaa laitteiden uusimistarvetta.


Kuvallisen ilmaisun alalla on eettinen osaaminen tärkeää kestävän kehityksen edistä-misen kannalta. Se tarkoittaa mm. tasa-arvoa, monikulttuurisuutta ja ympäristön-suojelua koskevan eettisten sääntöjen tuntemista ja omaksumista. Opiskelijan tuleearvostaa luonnon monimuotoisuutta ja ymmärtää kestävän kehityksen taloudellisia,sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia sekä osata toimia niiden puolesta. Hänen tuleehallita ympäristömyötäisten tekniikoiden ja materiaalien käyttö.


• Taidegraafikon työsuojelu, http://www.taidetyosuojelu.net/?navi1=01• Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille –palvelu,

http://www.kulttuuriakaikille.fi/• Ympäristötaide verkossa, http://www.environmentalart.net/• Ympäristötaiteen säätiö, http://www.yts.fi/• Yhteisötaiteen verkkosivut, http://www.yhteisotaide.net/sivut/etusivu/• Halikonlahti Green art, http://www.halikonlahti.net/• Green art, http://www.greenart.info/guide/

8.4 Tanssialan perustutkinto

Alan kuvaus

Tanssija työskentelee tanssija musiikkiteattereissa sekä muilla tanssijan amma-tillisia valmiuksia edellyttävillä aloilla. Tanssija käyttää työvälineenä omaa keho-aan, ja työssä yhdistyvät luova henkinen ja taitoa vaativa fyysinen prosessi. Suuriosa tanssijoista työskentelee produktiokohtaisissa ryhmissä, yksityisinä tanssitai-teen elinkeinonharjoittajina ja freelance-tanssitaiteilijoina. Muita toiminta-aluei-ta voivat olla esimerkiksi elokuva- ja televisiotyö, viihdeteollisuus ja mainontaanliittyvät työt. Tanssialan perustutkinnon suorittaneet voivat työllistyä myös kiin-teisiin tanssiryhmiin ja ammattiteattereihin sekä Suomen Kansallisbalettiin.

http://www.taidetyosuojelu.net/?navi1=01


http://www.environmentalart.net/

http://www.yts.fi/

http://www.yhteisotaide.net/sivut/etusivu/

http://www.halikonlahti.net/

http://www.greenart.info/guide/

LUKU

8.

Kultt

uuria

la

88

Alan arvot

Tanssialan arvopäämääränä on tanssijan persoonallisuuden ja yhteistyökykyisyy-den kehittäminen sekä yksilön arvostaminen esteettisten elämysten kokijana,luojana ja välittäjänä. Tanssijan avoimuus, toiminnan yhteisöllinen luonne ja sentarjoama osallistumisen mahdollisuus ovat arvoja, joiden välittäminen yhteisöönja yhteiskuntaan edesauttavat kestävän kehityksen tuotannollisten tavoitteidensaavuttamista.


Tanssitaiteen tuotoksissa, esityksissä ja produktioissa tulee ottaa huomioon eko-logisen kestävyyden vaatimukset. Ne tarkoittavat esimerkiksi esiintymisiin liitty-vien materiaalien, kuten lavasteet ja asusteet, kierrätystä sekä ekologisten materi-aalien käyttöä.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita tanssialalla

• Tanssitaiteella on erityinen mahdollisuus edistää kestävää kehitystä välittä-mällä katsojille esteettisiä kokemuksia ja vaikuttamalla välillisesti yleisön työ-ja elinympäristöön ja elämän laatuun.

• Tanssilla voi myös välittää yleisölle elinympäristöön ja kulttuuriperinteeseenliittyviä kokemuksia, tietoa ja elämyksiä.

• Tanssi sanattomana ilmaisukeinona tarjoaa mahdollisuuden monikulttuuri-seen viestintään ja vuorovaikutukseen.


Tanssialan perustutkinnon haasteet liittyvät taiteiden merkityksen korostami-seen ihmisen kokonaisvaltaisen kehityksen ohjaajana. Kestävän kehityksen peri-aatteet liittyvät luonnonmukaisuuden ja tuotannon yhdistämiseen. Tanssialaedustaa luonnonmukaisuutta erityisesti ihmiskehon ilmaisuvoimassa ja tanssinalkuperäisessä liikunnallisuudessa ja sosiaalisuudessa.


Tanssialan koulutuksen perusta on kokonaisvaltainen käsitys ihmisestä. Tanssialanammattietiikka edellyttää koulutuksessa saavutettujen taitojen ja tietojen ohella mm:

• luovuutta ja kurinalaisuutta• sitoutumista ja vastuunottamista työtilanteesta, omasta työstä ja työskente-

lystä ryhmän jäsenenä• vastuunottoa myös omasta psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista• ammattikentän moninaisuuden ja muiden työn ymmärtämistä• käsitystä tanssin merkityksestä yhteiskunnallisena ja kulttuurisena vaikuttajana

LUKU 8.Kulttuuriala

89

Tanssialan toimintaedellytykset turvaamalla kestävän kehityksen luonnon-mukaisuuteen liittyvät periaatteet saavat ilmaisuvoimaisen julkitulon ja yhteis-kunnan moniarvoisuus ja kulttuuriperintö säilyvät ja kehittyvät edelleen.


• Teatterikorkeakoulun kestävän kehityksen toimenpideohjelma, http://www2.teak.fi/mikateak/Strategiat/KestavaKehitys.htm

• Salon seudun kansalaisopisto ja Salon teatteri, Ympäristöteatteri-hanke 2008-2010, http://www.salo2009.fi/2182.html

• Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille palvelu, http://www.kulttuuriakaikille.fi

• Kehitysyhteistyön palvelukeskus (KEPA), Reilu kulttuuri seminaari, http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2007_8/5909

8.5 Sirkusalan perustutkinto

Alan kuvaus

Valmistuvat sirkusartistit ovat persoonallisia, monipuolisia, luovia ja taitavia sir-kusesiintyjiä. Suuri osa ammattilaisista työskentelee yksityisinä elinkeinonhar-joittajina ja freelancereina esiintyen erilaisissa tilaisuuksissa, kuten yritysten ja yk-sityisten järjestämissä juhlissa ja tapahtumissa. Tärkeitä alan ammattilaisten työl-listäjiä ovat esittävän taiteen produktiot näytelmistä konsertteihin ja sirkusesityk-sistä oopperoihin. Alan ammattilaisia sirkusesityksillään työllistäviä suomalaisiatahoja ovat esimerkiksi Tanssiteatteri Hurjaruuth, Circo Aereo, kaupunginteat-terit ja Sirkus Finlandia. Esiintymisen ohella sirkusammattilaisena toimimiseenkuuluu usein myös työskentely sivutoimisena opettajana.

Alan arvot

Sirkusalan ammattilaisen työssä korostuu ryhmätyökyvyn, luottamuksen ja toi-sen ihmisen kunnioituksen merkitys. Esiintyvä taiteilija antaa katsojalle ajatuksiaja tunteita, jotka edesauttavat henkistä hyvinvointia ja rikastuttavat ajatusmaail-maa. Kansainvälisenä alana kulttuurien kohtaamisen myötä suvaitsevaisuus jakulttuurierojen hyödyntäminen nousevat tärkeään rooliin. Sirkusammattilainenon vastuussa toimintansa turvallisuudesta ja korkean työmoraalin ylläpidosta.

http://www2.teak.fi/mikateak/Strategiat/KestavaKehitys.htm

http://www.salo2009.fi/2182.html

http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/2007_8/5909

http://www.kulttuuriakaikille.fi

LUKU

8.

Kultt

uuria

la

90


Sirkustaiteen tuotoksissa, esityksissä ja produktioissa tulee ottaa huomioon eko-logisen kestävyyden vaatimukset. Ne tarkoittavat esimerkiksi esiintymisiin liitty-vien materiaalien, kuten lavasteet ja asusteet, kierrätystä sekä ekologisten materi-aalien käyttöä.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita sirkusalalla

• Sirkustaiteen tärkeänä tehtävänä on herättää katsojassa elämää rikastuttaviatunteita ja ajatuksia.

• Sirkustaiteen avulla on mahdollista syventää ja avartaa katsojan käsityksiäerilaisista ajankohtaisista tai kulttuuriperinteen kannalta tärkeistä aiheista.

• Sirkus sanattomana ilmaisukeinona tarjoaa mahdollisuuden monikulttuuri-seen viestintään ja vuorovaikutukseen. Sirkusta käytetään solidaarisuuspro-jekteissa madaltamaan osapuolten välille muodostuneita esteitä, sekä helpot-tamaan kriisien tuomaa ahdistusta.

• Sirkusta käytetään työkaluna lisäämässä vammautuneiden, sekä yhteiskun-nasta etääntyvien yksilöiden elämänmyönteisyyttä. Osallistuva henkilö voitällöin olla katsojan, harrastajan tai esiintyjän roolissa. Monipuolisuutensaansiosta sirkus tarjoaa paljon mahdollisuuksia onnistumisen tunteen saavut-tamiseen.


Suuri osa sirkusalan kestävän kehityksen haasteista liittyy alan nopeaan kasvuun.Alan kasvavaan kysyntään on vastattava luomalla korkeatasoisia ja merkitykselli-siä teoksia. Kansainvälisiltä markkinoilta on kokemuksia esitysten tason laskemi-sesta kysynnän noustessa. Haasteeseen on jo alettu vastaamaan kansallista tuo-tanto-, tuki- ja koulutusjärjestelmää kehittämällä. Produktioiden määrän ja koonkasvaessa on ekologisuuden merkitys kasvaa. On kiinnitettävä entistä enemmänhuomiota esimerkiksi materiaalien kierrättämiseen, energian käyttöön, pit-käikäisten tuotteiden suosimiseen ja jätteen lajitteluun. Yksi kestävän kehityksenkannalta merkittävä haaste on valjastaa sirkusalan antamat voimavarat esimerkik-si nuoriso-, kehitysvammais- ja mielenterveystyön käyttöön.


Sirkusalan koulutuksen kulmakivinä toimivat yhdessä tekeminen, toisen ihmisenkunnioitus, sekä kova henkinen ja fyysinen työ. Kestävän kehityksen kannaltatärkeitä koulutuksen sisältöön kuuluvia asioita ovat mm.

• pyrkimys luovaan ja persoonalliseen toimintaan• kyky kantaa vastuuta omista työtehtävistään ryhmässä tai yksin toimiessaan

LUKU 8.Kulttuuriala

91

• kyky huolehtia henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan• eri alojen ammattilaisten panoksen merkityksen ymmärtäminen oman työ-

tuloksen kannalta• alan mahdollisuuksien hahmottaminen hyvinvoinnin parantajana• kulttuurirajat ylittävän toiminnan mahdollistava asenne ja kielitaito


• Sirkuksen tiedotuskeskus on suomalaista sirkuskenttää palveleva asiantunti-jaorganisaatio. Tiedotuskeskus edistää sirkuksen taiteellista kehitystä sekäkulttuurillista ja yhteiskunnallista asemaa Suomessa sekä luo ja ylläpitää kan-sainvälisiä kontakteja. http://www.sirkusinfo.fi

• Cirko - Uuden Sirkuksen Keskus, uuden sirkustaiteen tuotantoyhteisö, jon-ka tehtävänä on sirkuksen kehittäminen taidemuotona. Keskuksesta voi ky-syä myös kulttuuriyhteistyöhön ja projekteihin liittyvää tietoa. http://www.cirko.net

• Teatterikorkeakoulun kestävän kehityksen toimenpideohjelma http://www2.teak.fi/mikateak/Strategiat/KestavaKehitys.htm

• Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille palvelu, http://www.kulttuuriakaikille.fi

8.6 Musiikkialan perustutkinto

Alan kuvaus

Musiikkialan perustutkinnon suorittaneet voivat tutkinnon koulutusohjelmastaja erikoistumisestaan riippuen toimia erilaisissa musiikkialan tehtävissä. He voi-vat työskennellä paitsi esiintyvinä muusikkoina, myös esimerkiksi musiikin pal-velu- ja tuotantotehtävissä, viihdealalla, matkailupalvelualalla, erilaisissa viestin-täalan tehtävissä sekä kuntien ja muiden yhteisöjen järjestämässä musiikin har-rastus- ja ohjaustoiminnassa. Kaikilla näillä aloilla edellytetään monipuolista mu-siikillista osaamista ja alan erityistehtävien hallintaa.

Alan arvot

Musiikkialan arvoperustana on kokonaisvaltainen käsitys ihmisestä. Musiikki,kuten taiteet yleensä, toimii inhimillistä identiteettiä luovien henkisten arvojenkorvaamattomana elementtinä. Musiikkialan koulutuksen arvopäämääränä onvarsinaisen musiikillisen osaamisen kehittämisen ohella opiskelijan persoonalli-suuden ja yhteistyökykyisyyden kokonaisvaltainen kehittäminen. Siinä korostuuyksilön rooli esteettisten elämysten kokijana, luojana ja välittäjänä.

http://www.sirkusinfo.fi

http://www.cirko.net


http://www.kulttuuriakaikille.fi

LUKU

8.

Kultt

uuria

la

92


Musiikin julkaisemista säätelee tekijänoikeuslainsäädäntö. Musiikkitilaisuuksienjärjestäjää velvoittaa mm. pelastustoimilaki.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita musiikkialalla

• musiikin kuuntelu on jatkuvasti lisääntynyt ja samalla lisääntyy musiikin ai-neeton jakelu Internetin kautta

• musiikilla voidaan vaikuttaa ihmisten ajattelutapaan ja mielipiteisiin niin hy-vässä kuin pahassakin

• musiikki on aineeton hyödyke, mutta sen tuottamiseen ja säilyttämiseen tar-vitaan materiaaleja ja energiaa

• musiikki on jatkuvasti uudistuva luonnonvara, mutta klassikot säilyttävät ai-na arvonsa


Musiikki on yksi viestinnän muoto. Kuten muutakin viestintää, musiikkia voi-daan käyttää monella tavalla ja erilaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Haasteenaon saada sen voima palvelemaan kestävän kehityksen tavoitteita. Alan ammateis-sa toimivien on pyrittävä edistämään eettisesti ja esteettisesti kestävää sisältötuo-tantoa. Suurten musiikkitapahtumien järjestäminen vaatii paljon materiaalia, ai-heuttaa liikennettä ja kuluttaa energiaa.


Musiikki on kansainvälinen, rajoista piittaamaton ja kulttuurisidonnainen kieli. Mu-siikkialan koulutuksen tulee tukea opiskelijan oma-aloitteisuutta, hyvää itsetunte-musta ja ennakkoluulottomuutta sekä antaa valmiuksia eri kulttuurien ja musiikinla-jien kohtaamiseen. Alalla toimivan tulee pystyä kehittämään työnsä sisältöjä tietoise-na alueellisen, kansallisen ja kansainvälisen musiikkikulttuurin kehityssuunnista.


• Kulttuuri ja taide Kulttuuri, taide, musiikki, sanoitukset, kirjallisuus, kirjat, runot, elokuva, näyttelijät: http://kulttuuritaide.blogspot.com/

• Suomen luonnonsuojeluliiton ekotehokkuustietopankki, musiikin ostota-pojen vertailua, http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/tieto-pankki/musiikki

• Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille -hanke, http://www.kulttuuriakaikille.fi/

• Teatterikorkeakoulun kestävän kehityksen toimenpideohjelma, http://www2.teak.fi/mikateak/Strategiat/KestavaKehitys.htm

http://kulttuuritaide.blogspot.com/

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/tietopankki/musiikki

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/tietopankki/musiikki



LUKU 9.Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

93

9. YHTEISKUNTATIETEIDEN, LIIKETALOUDEN JA HALLINNON ALA

9.1 Liiketalouden perustutkinto

Alan kuvaus

Liiketalouden ja kaupan ala tuottaa ja välittää erilaisia palveluja ja hyödykkeitäkuluttajille sekä tietoa yrityksille ja organisaatioille. Alalla on siten tärkeä osa kes-tävään kehitykseen liittyvien käytäntöjen toteuttamisessa ja yhteistyössä. Kestä-vän kehityksen periaatteiden mukaan toimiminen ei hyödytä vain ympäristöä,vaan koko yritystä tehostuneen toiminnan, parantuneen laadun, asiakaspalvelunja sidosryhmäsuhteiden sekä motivoituneemman henkilökunnan myötä.

Liiketalouden ja kaupan alan työ on palvelutyötä. Tavoitteena on tunnistaa asiak-kaan tarpeet ja tuoda laadukkaita palveluja ja tuotteita asiakkaiden saataville mahdol-lisimman tehokkaasti, laadukkaasti ja tulosta tuottaen. Tuottavuus ei saa kuitenkaanolla ristiriidassa kestävän kehityksen tai ympäristövastuullisuuden kanssa.

Alan työtehtävät liittyvät organisaatioiden hallintoon, talouteen, myyntiin jamarkkinointiin sekä niiden johtamiseen sekä yksityistellä, että julkisella puolella.Toiminnan keskeinen piirre on yrittäjyys. Se ilmenee yhtä hyvin organisaation si-säisenä toimintatapana kuin itsenäisenä yrittäjänä toimimisessakin. Organisaati-oissa työskennellään usein hankkeissa, työryhmissä ja erilaisissa verkostoissa.

Alan arvot

• asiakaskeskeisyys, yhteistyö ja vuorovaikutus• laadukkaiden palveluiden ja tavaroiden tuottaminen• vastuu ympäristöstä ja tuoteturvallisuudesta• yrittäjyyden, ammattitaidon ja työn arvostus• elinkeinovapaus, valinnanvapaus, tasa-arvo• taloudellinen tuloksellisuus ja tehokkuus hyvän kaupankäyntitavan periaat-

teita noudattaen• korkea ammattietiikka ja luotettavuus, täsmällisyys ja rehellisyys• pitkäaikaiset asiakassuhteet• vastuu henkilöstön työkyvystä ja hyvinvoinnista

Yritysetiikka vaikuttaa yhä enemmän yritysten taloudelliseen menestymiseen.Yritysten on kiinnitettävä näin ollen entistä enemmän huomiota yrityksen sisäi-sen ja ulkoisen toiminnan vastuullisuuteen, yhteiskunnalliseen vastuuseen ja ym-päristöön liittyviin arvoihin. Ympäristöjohtamisen on oltava osa liiketoiminnan

LUKU

9.

Yhte

iskun

tatie

teide

n, lii

keta

loude

n ja h

allinn

on al

a

94

suunnittelua ja johtamista, ei erillisenä käsiteltävä asia. Opiskelijan on ymmärret-tävä yrityksen yhteiskuntavastuu: taloudellinen, ekologinen ja sosiaaliskulttuuri-nen vastuu. Liiketoiminnassa painottuu kestävän kehityksen taloudellinen kestä-vyys. Kaupan alalla tämä tarkoittaa ekotehokkuutta, taloudellisuutta ja kannatta-vuutta. Kestävän kehityksen toteutumisen edellytyksenä on, että toiminnan ta-loudellinen kestävyys ei ole ristiriidassa ekologisen tai sosiaalisen ja kulttuurisenkestävyyden kanssa. Pitkäaikaisen asiakassuhteen luominen edellyttää, että mo-lemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä liikesuhteesta. Yrityksen ekologinen vas-tuu tarkoittaa, että yritys pyrkii mahdollisimman hyvään toimintaan ympäristö-asioissa. Sosiaaliskulttuuriseen vastuuseen kuuluu paitsi henkilöstön henkinen jafyysinen hyvinvointi, myös yrityksen vastuu tuotteiden alkuperästä ja valmistus-tavasta. Opiskelijan on tiedettävä, millaisia ympäristöhallintajärjestelmiä on käy-tettävissä ja miten yritykset pyrkivät osoittamaan vastuullisen toimintansa asiak-kailleen ja yhteiskunnalle.


Kaupan alan ympäristöohjaukseen sisältyy erilaisia hallinnollisia, taloudellisia jatiedollisia keinoja. Hallinnolliset keinot perustuvat EU-direktiiveihin ja lainsää-däntöön. Tuottajavastuuta on lakisääteisesti siirretty yhä suuremmassa määrintuottajalle. Vähittäiskaupalla on velvollisuus hoitaa mm. käytettyjen paristojenkeräys. Muita esimerkkejä hallinnollisesta ympäristöohjauksesta ovat esimerkiksikäyttökiellot ja rajoitukset, lupamenettelyt ja tuotenormit.

Taloudellisia ohjauskeinoja ovat tuoteverot, tuet ja panttimaksut. Esimerkiksijuomapullojen ja tölkkien kierrätysjärjestelmä pyrkii ohjaamaan kulutusta ympä-ristön kannalta edulliseen suuntaan.

Kaupan alalla on käytössä myös omaehtoisia ympäristönsuojelutoimia. Yhä use-ammat kaupat ovat ottamassa käyttöön ympäristöjärjestelmiä tai ympäristöohjelmia,joiden avulla voidaan ympäristöasiat saada luontevaksi osaksi kaupan toimintaa esim.EMAS (The Eco-Management and Audit Scheme) ja ISO 14001 –standardit.

Yleinen tiedollinen ohjauskeino kaupan alalla on ympäristömerkkien käyttämi-nen. Lisäämällä valikoimiin yhä enemmän virallisesti ympäristömerkittyjä tuotteita(mm. Joutsenmerkki, EU-kukkamerkki) voidaan ohjata kulutustottumuksia ympä-ristölle vähemmän haitallisiin tuotteisiin. Valistuneet ja ympäristötietoiset kuluttajatvoivat omalla ostokäyttäytymisellään ohjata tuotantoa ympäristöystävällisemmäksi.Monet kuluttajat ovat valmiita maksamaan hieman enemmän ympäristön ja eettisentuotantotavan hyväksi. Kansainvälisen kaupan säännöt antavat valtioille mahdolli-suuden kieltää joillakin tuotantomenetelmillä tai tiettyjä aineisosia sisältävien tuottei-den maahantuonti ympäristösyihin vedoten.


95

Esimerkkejä

• yrityksen laatujärjestelmät• yrityksen ympäristöjärjestelmät: EMAS ja ISO 14001 –standardit• ympäristömarkkinoinnin pelisäännöt ja ympäristömerkit• yrityksen yhteiskunnallinen vastuu• yrityksen sidosryhmät, esim. ympäristöjärjestöt• kansainväliset ympäristösopimukset• taloudellinen tulos yhteiskuntavastuun kulmakivenä• vihreä tilinpäätös• taloudellinen tuki lähiyhteisöille, sponsorointi

Liiketalouden ja kaupan alan ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita

• lisääntyvä kilpailu ja kansainvälistyminen• yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuun korostuminen• ympäristö- laatu- ja turvallisuusjohtamisen ottaminen osaksi liiketoimintaa

ja suunnittelua• tuottajan ja kuluttajan vastuun jakautuminen kestävän kehityksen edistämisessä• myyjän vastuu tuotteesta sen koko elinkaaren aikana• kaupan tarjoamat uudelleenkäyttö- ja kierrätyspalvelut• materiaali- ja energiatehokkuuden parantaminen kuljetuksissa ja jakelussa• liiketilojen kasvaminen ja sijoittuminen asutuksen ulkopuolelle• käyttötarkoituksen muuttuessa helposti muunneltavat liikerakennukset• tietotekniikan käytön lisääntyminen kaupassa ja hallinnossa• sähköinen asiointi, kaupankäynti ja taloushallinto• aineettomien hyödykkeiden myynnin kasvu (soittoäänet, tietoverkosta os-

tettava musiikki, tietokoneohjelmat jne.)• ympäristömerkittyjen sekä eettisesti tuotettujen ("reilun kaupan") tuottei-

den määrä lisääntyy• kierrätystuotteiden käyttö kaupan omassa toiminnassa, (kalusteet, uusiopa-

perituotteet, uudelleentäytetyt värikasetit)• kestävän kehityksen mukaisen toiminnan antaman imagohyödyn hyödyntä-

minen markkinoinnissa ja ympäristösponsorointi


Kaupan ja hallinnon alan arvoihin ja tavoitteisiin kuuluvat taloudellinen tehok-kuus ja taloudellisuus, joiden myötä saavutetulla kasvulla voidaan jatkaa ja edis-tää kannattavaa yritystoimintaa. Jatkuvan kasvun vaatimukset nähdään kuiten-kin usein ristiriitaisina kestävälle kehitykselle: Tuotanto ja kulutus verottavatluonnonvaroja, talouspolitiikan priorisointi uhkaa sosiaalisesti kestävää kehitys-tä, tehokkuuden ja taloudellisuuden vaatimukset eivät aina edistä kulttuurin vaa-

LUKU

9.

Yhte

iskun

tatie

teide

n, lii

keta

loude

n ja h

allinn

on al

a

96

limista, kuten esimerkiksi kulttuuriympäristöjen – maisemien ja rakennusten –tai erilaisten kulttuuri-instituutioiden kohdalla usein on laita. Kaupan ja hallin-non alalla ensisijaisena haasteena kestävää kehitystä edistettäessä on kyseisen risti-riidan lieventäminen nostamalla esiin kestävän kehityksen arvoja ja edellytyksiä.

Liiketalouden ja kaupan alan suurimpia haasteita on talouskasvun sekä sosiaa-lisen, kulttuurisen ja ekologisen kestävyyden yhteensovittaminen. Liiketilojenkeskittyminen, kasvu ja sijoittuminen asutukseen nähden on hyvin ajankohtai-nen asia. Liiketilojen sijainti, houkuttelevuus ja toimivuus pitää saada sovitettuayhteen ympäristöarvojen kanssa. Kauppakeskusten kasvu ja monipuolistuminenon johtanut niiden kehittymisen yhä enemmän vapaa-ajan keskusten suuntaan.Niiden ekologisuudesta on käyty vilkasta keskustelua.

Energian hinnan nousun myötä ekotehokkuudesta on tullut yhä suurempihaaste kaupalle. Kaupan alan merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvätkuljetuksiin ja niiden päästöihin, pakkausjätteisiin sekä varastojen ja myymälöi-den energian kulutukseen.Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden sisältö kaupan ja hallinnon alalla on mo-nitasoinen:• Yksilötaso: terveys, hyvinvointi, oma elämänhallinta, yhteistyö- ja vuorovai-

kutustaidot, osallistuminen ja vaikuttaminen yksilönä sekä yhteisön ja yh-teiskunnan jäsenenä, eettinen kasvu, oppimisen taidot, kansallisen kulttuu-rin ja lähiympäristön tuntemus ja arvostaminen jne.

• Yhteisötaso: toiminen oppilaitos- ja työyhteisössä, yhteisön kehittäminenyhdessä muiden kanssa, työympäristön turvallisuus, esteettisyys, viihtyisyysja terveellisyys, ihmissuhteet, tasa-arvokysymykset, monikulttuurisuus, anti-rasismi jne.

• Yritysten toimintaympäristö: yritysten arvot ja yhteiskuntavastuu, sidosryh-mäyhteistyö

• Kansallinen taso: väestön ikääntyminen, työttömyys, syrjäytyminen ja sosi-aalisten erojen kasvu, kansallinen kulttuuriperintö, vähemmistökulttuurit

• Globaali taso: kehityskysymykset, globaalitalous, erilaisten kulttuurien tun-temus ja niissä toimiminen

• Ajallinen ulottuvuus: ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus

Kaupan alalla keskeinen kestävän kehityksen kysymys on talouden ja maail-mankaupan kytkentä ympäristö- ja kehityskysymyksiin globaalilla tasolla, jokatuo esille talouden sekä ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden välisetristiriidat. Kysymystä tulisi käsitellä liike-elämän etiikan ja yksilön arvovalintojennäkökulmasta ja pohtia yhdessä ratkaisuja ja vaikuttamisen keinoja. Yksittäisenäaiheena voisi nostaa esille, että tuottaja saa lähtömaassa riittävän toimeentulontuotteistaan sekä työolosuhteet. Tämä asettaa haasteita sekä kaupan osto-organi-saatiolle, että yksittäiselle kuluttajalle, koska nämä ns. reilun kaupan tuotteet ovatuseimmiten hieman muita kalliimpia.


97


Opiskelija:

• tuntee yrityksen tai organisaation merkittävimmät ympäristökuormitusta aihe-uttavat lähteet, esim. kaupassa ja toimistossa tavaroiden hankinta, varastointi, kä-sittely ja kuljetus, kiinteistöjen rakennuttaminen ja käyttö, jätehuolto

• tunnistaa erilaiset jätejakeet ja hallitsee niiden käsittelyn (mm. ongelmajät-teet, kierrätettävät pakkaus- ym. jätteet ja kaatopaikkajätteet)

• tuntee myytävien tuotteiden ympäristövaikutukset, niiden ekologisuuden jaturvallisuuden sekä tuotannon eettisyyden

• tuntee ympäristöjärjestelmät, ympäristömerkit sekä sosiaaliset ja eettisetstandardit

• osaa tarkastella ympäristöasioita useista eri näkökulmista (luonto, teollisuus,kauppa, yhteiskunta, kuluttaja)

• osaa hahmottaa tuotteen elinkaaren ja tunnistaa kuluttajien kestävään kehi-tykseen liittyviä tarpeita ja toiveita

• osaa viestittää asiakkaille tuotteiden ympäristöominaisuuksista ja neuvoaympäristötiedon hankkimisessa

• tiedostaa oman vastuunsa kuluttajana ja hallitsee ympäristöviestintää ja tie-dottamista ja tuntee tietotekniikan mahdollisuudet viestintävälineenä

• tuntee alansa työsuojelumääräykset ja -ohjeet ja osaa noudattaa niitä


• Suomen kaupan liitto - Vastuullisuus kaupan toimialalla, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Vastuullisuus_kaupan_toimialalla_2006.pdf

• Finnish Business & Society (vastuullisen yritystoiminnan verkosto), http://www.fibsry.fi

• Ympäristöministeriö, yritykset ja yhteisöt, http://www.ymparisto.fi/yritykset

• Ympäristömerkit, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=182582• Foodchain - ympäristövaikutukset ruokakorissa,

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Hankkeet/Foodchain• Reilun kaupan edistämisyhdistys ry:n kotisivu, http://www.reilukauppa.fi/• Tuottajavastuu jätehuollossa, http://www.ymparisto.fi/tuottajavastuu• YTV Fiksu tuottaa vähemmän jätettä, kaupanala,

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/toissa/kaupanala/etusivu.htm• YTV Fiksu tuottaa vähemmän jätettä, toimisto,

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/toissa/toimistot/etusivu.htm

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/

http://www.fibsry.fi

http://www.ymparisto.fi/yritykset

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=182582

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Hankkeet/Foodchain

http://www.reilukauppa.fi/

http://www.ymparisto.fi/tuottajavastuu

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/toissa/kaupanala/etusivu.htm

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/toissa/toimistot/etusivu.htm

LUKU

10.

Luon

nont

ieteid

en al

a

98

10. LUONNONTIETEIDEN ALA

10.1 Tietojenkäsittelyn perustutkinto

Alan kuvaus

Tietojenkäsittely on tullut osaksi lähes kaikkea inhimillistä toimintaa ja kaikkiatoimialoja. Tietojenkäsittelyn avulla kerätään ja jaetaan tietoa, ohjataan prosesse-ja ja kehitetään uusia asioita jne. Tietojenkäsittelyn perustutkinnon suorittaneitatoimii monenlaisissa yrityksissä ja yhteisöissä tietojärjestelmien kehittäjinä jakunnossapitäjinä. He voivat toimia myös itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Alan arvot

Tietojenkäsittelyn alalla toimivan on osattava toimia alan ammattieettisten periaattei-den mukaisesti, vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti, ja noudattaa tehtyjä sopimuksia,asiakkaita ja työnantajaa koskevaa vaitiolovelvollisuus-, tietosuoja- ja kuluttajanlain-säädäntöä. Hänen on osattava käsitellä eettisiä ongelmia ja ratkaista ne yleisesti hyväk-syttävällä tavalla. Hänen on osattava käyttäytyä suvaitsevasti ja tasa-arvoisesti toisia ih-misiä kohtaan sekä ottaa toiset ihmiset huomioon käyttäytymällä työpaikan edellyttä-mällä tavalla palvelutilanteissa ja muissa vuorovaikutustilanteissa. Hänen on osattavatoimia edistäen kestävää kehitystä sekä vaalia suomalaista kulttuuriperintöä. Hänenon osattava arvostaa omaa ammattiaan sekä jatkuvasti kehittää itseään ja työtään.Koska tietotekniikan ammattilaisilla pitää työnsä vuoksi olla pääsy tietojärjestelmiin,on ammattietiikalla alalla erittäin suuri merkitys.


Tietojenkäsittelyä ohjaavat tietosuoja-, tekijäoikeus-, viestintä ym. lait ja muutvelvoitteet. Henkilötietolaissa säädetään, mitä tietoa ihmisistä saa tallettaa eri ti-lanteissa tietojärjestelmiin. Sähköisen viestinnän tietosuojalailla turvataan vies-tinnän luottamuksellisuus ja yksityisyyden säilyminen.

Elektroniikkalaitteiden ympäristövaikutusten pienentämiseen liittyy EU-di-rektiivejä. ROHS-direktiivillä pyritään vähentämään ympäristölle ja ihmisellehaitallisten aineiden käyttöä elektroniikassa. WEEE-direktiiviin pohjautuvanSER-asetuksen tarkoitus on järjestää elektroniikkalaitteiden kierrätys.

Laitteiden energiaominaisuuksia kuvaamaan on luotu standardeja, kuten Energy-Star ja TCO. Myös tuotteen koko elinkaaren huomioon ottavia ympäristömerkkejäkäytetään. Käyttäjä voi laitteita hankkiessaan pyytää laitteista tai valmistajasta ympä-ristöselvityksen ja tehdä valintansa ympäristönäkökulmat huomioon ottaen.

LUKU 10.Luonnontieteiden ala

99

Tietojenkäsittelyn ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita

• tietotekniikan mahdollisuudet kestävän kehityksen edistämisessä- etätyöskentely, videoneuvottelut, markkinointiviestintä, verkkokaup-

pa, tieliikenteen ja paperinkulutuksen vähentäminen- ympäristön ja ihmisten turvallisuuden parantaminen- uusia mahdollisuuksia esim. vammaisten ihmisten kommunikointiin

• eettisten periaatteiden noudattaminen, tietosuojasta ja tietoturvallisuudestahuolehtiminen

• tietokoneiden materiaali- ja energiatehokkuuden huomioon ottaminen han-kintavaiheessa

• tietokoneiden energiansäästöominaisuuksien käytön ohjaus ja valvonta• käytettyjen laitteiden uusiokäyttö ja kierrätys


Tietosuojasta ja tietoturvallisuudesta huolehtiminen sekä eettisten periaatteidennoudattaminen on yksi keskeisistä alan haasteista. Tietotekniikan mahdollisuuk-sia voi käyttää avuksi paikallisen kulttuurin säilyttämisessä, mutta vastaavasti senmahdollistama monikansallisten kulttuurien nopea leviäminen saattaa tukahdut-taa paikallisia kieliä ja kulttuureja.

Merkittävä haaste on myös vaara kansalaisten jakautumisesta tietotekniikka-osaajiin ja -syrjäytyjiin. Eriarvoistumista voi vähentää koulutuksella ja tietojärjes-telmien käytettävyyttä kehittämällä. Tietotekniikka antaa ihmisille mahdolli-suuksia hyödylliseen yhteydenpitoon ihmisten välillä. Toisaalta taas pelkästääntietotekniikan "virtuaalimaailmassa" eläminen aiheuttaa kielteisiä ilmiöitä.

Tietokoneiden tehon kasvaessa niiden sähkönkulutus yleensä kasvaa. Tieto-tekniikan käytön laajentuessa yhä uusille alueille ja tietokoneiden lukumäärän li-sääntyessä on laitteiden energiankulutukseen kiinnitettävä entistä enemmänhuomiota. Asia tulee ottaa huomioon niin tietokoneita ja oheislaitteita hankitta-essa, kuin käytettäessäkin.

Tietotekniikan laitteiden nopea kehitys aiheuttaa laitteiden vanhentumisenlyhyessä ajassa teknisesti sopimattomiksi. Laitteita joudutaan tämän vuoksi uusi-maan tiheästi. Käytöstä poistuvat laitteet aiheuttavat jäteongelman, jota pyritäänlievittämään mm. SER-asetuksella.


Opiskelijan tulee:

• osata työskennellä eettisesti ja asiakaskeskeisesti• osata huolehtia tietoturvasta ja tietojen säilymisestä• osata opastaa muita tietotekniikan turvalliseen käyttöön

LUKU

10.

Luon

nont

ieteid

en al

a

100

• osata käyttää ympäristömyötäisiä työ- ja toimintatapoja• osata arvioida laitteiden energiankulutusta ja kierrätettävyyttä• osata opastaa käyttäjiä laitteiden energiataloudelliseen käyttöön• tuntea tuotteen elinkaariajattelun periaatteet omassa työssään• tuntea käytöstä poistettujen laitteiden, akkujen, paristojen, värikasettien ja

paperin kierrätysjärjestelmän


• Tietosuojavaltuutetun toimisto, lakeja, http://www.tietosuoja.fi/1556.htm• Valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkaromusta,

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040852• Ympäristöosaaminen kilpailukyvyksi –verkkopalvelu (Teknologiateollisuus ry),

http://www.ymparistoosaaminen.fi/web/page.aspx• Green Office (WWF:n toimistojen ympäristöpalvelu),

http://www.wwf.fi/yritykset/green_office/• Kuluttajavirasto Tietoa kodin elektroniikasta ja ympäristöstä

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/a1d64fd8-652a-4ec1-b9ad-498628ce621b.aspx

• Verkkopalvelun saavutettavuus, http://www.suomi.fi/suomifi/laatuaverk-koon/suositukset_ja_ohjeet/saavutettavuus/index.html

• YTV Fiksu tietopalvelu, Sähköala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/sahkoala/etusivu.htm

Energia

• Energiatietoa, Motiva Oy, http://www.motiva.fi• Toimistolaitteiden sähkönkulutus, http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/

energiankayton_tehostaminen/toimistolaitteet• Ekotehokkaat toimistolaitteet, http://www.eu-energystar.org/fi/index.html• Digitoday: Energiankulutus nousee suureksi uhkaksi,

http://www.digitoday.fi/data/2007/01/11/energiankulutus-nousee-suurek-si-uhkaksi/2007817/66

Hankinnat

• Ympäristöhankintojen tietokanta, http://www.hymonet.com/hymonet/• Motiva Oy:n Julkiset hankinnat –sivut,

http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/julkiset_hankinnat• SFS Ympäristömerkintäsivut, http://www.ymparistomerkki.fi/

http://www.tietosuoja.fi/1556.htm

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040852

http://www.ymparistoosaaminen.fi/web/page.aspx

http://www.wwf.fi/yritykset/green_office/





http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/sahkoala/etusivu.htm


http://www.motiva.fi

http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/energiankayton_tehostaminen/toimistolaitteet

http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/energiankayton_tehostaminen/toimistolaitteet

http://www.eu-energystar.org/fi/index.html



http://www.hymonet.com/hymonet/

http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/julkiset_hankinnat

http://www.ymparistomerkki.fi/

LUKU 10.Luonnontieteiden ala

101

Jätehuolto

• Tuottajavastuu jätehuollossa, http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=14420&lan=fi

• SER-Tuottajayhteisö ry (Serty), http://www.serty.fi/• SE-jätteen keräys ja kierrätys palvelyhtiö Elker Oy,

http://www.elker.fi/fi/SER-kierratys• Pohjoismaiden Elektroniikkakierrätysyhdistys ry (NERA ry),

http://www.nera.fi/fi/• Paperinkeräys Oy, valtakunnallinen keräyspaperin tuottajayhteisö ja tukku-

kauppa, http://www.paperinkerays.fi


http://www.serty.fi/

http://www.elker.fi/fi/SER-kierratys

http://www.nera.fi/fi/

http://www.paperinkerays.fi

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

102

11. TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN ALA

Laajan ja monipuolisen tekniikan ja liikenteen alan lukuisia tutkintoja yhdistääteknistaloudellinen tausta. Alan ammateissa työskennellään teollisuuden, tieto-tekniikan, kuljetusalan, elinympäristön suunnittelun tai rakentamisen tuotanto-ja palvelutehtävissä. Alalla työskentely edellyttää työntekijöiltä laajaa yleisnäke-mystä ja toisaalta myös hyvää erityisosaamista.

Kestävän kehityksen asioiden painotus vaihtelee ammattialoittain, mutta ylei-sesti alalla painottuvat ekologiset ja taloudelliset näkökohdat. Koska alalla käyte-tään huomattavat määrät energiaa ja materiaaleja, on toiminnan ekotehokkuu-della suuri merkitys. Kulttuuriseen ulottuvuuden asioita on esimerkiksi raken-nusalalla perinteisten rakennustapojen ja arvokkaiden rakennusten tai rakennus-kokonaisuuksien säilyttäminen. Sosiaaliseen ulottuvuuden asioita ovat mm. työ-turvallisuus ja työssä jaksaminen. Kestävä kehitys voidaan toteuttaa vainihmisten asenteita muuttamalla ja luomalla entistä parempaa tekniikkaa.

Tekniikan alalla toimivilla on erityisasema kestävän teknologian kehittämisessä.

Alan arvoja ovat: korkea tuotelaatu, asiakastyytyväisyys, rehellisyys, vastuu ihmis-ten hyvinvoinnista ja ympäristövastuullinen toiminta. Alalla toimivilla yrityksilläon usein käytössä laadunhallintajärjestelmä (esim. ISO 9000 ). Yhä useammin onotettu käyttöön myös ympäristöhallinnan järjestelmä (Esim. ISO 14000 jaEMAS). Näiden lisäksi useilla yrityksillä on käytössä turvallisuusjärjestelmä(Esim. BS 8800). Nämä kolme yhdessä muodostavat toimintajärjestelmän, jo-hon sisältyy kaikki nuo edellä mainitut arvot.

Parantamalla toiminnan ja tuotteiden laatua voidaan saada myös ympäristöönkohdistuvaa rasitusta vähennettyä. Näin saadaan huomattavia säästöjä jäte- jaympäristölupamaksuissa, mikä taas parantaa kannattavuutta. Laadukas toimintapienentää energiankulutusta ja materiaalihävikkiä, parantaa työoloja ja työviihty-vyyttä, vähentää onnettomuusriskejä ja työtapaturmia. Elinkaariajattelua sovelta-en voidaan hankkeen tai hankinnan koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuk-sia vertailla investointipäätöksiä tehtäessä.

Hallinnollisia ympäristöohjauksen keinoja ovat EU-direktiivit ja niistä johde-tut kansalliset säädökset, kuten ympäristö- työturvallisuus- ja työlainsäädäntö.Tärkeimpiä taloudellisia ohjauskeinoja ovat kannustimet sekä ympäristöverot ja -maksut. Niillä pyritään ohjaamaan sekä yritysten, että yksityisten kuluttajien va-lintoja. Ihmisten asenteisiin ja mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan ympäristöva-listuksella ja tiedottamisella.

LUKU 11.Tekniikan ja liikenteen ala

103

Teollisuuslaitoksia ja mm. tieliikenteen tarvitsemia jakeluasemia koskee ympäris-tölupamenettely. Ympäristölupaehdoissa mm. edellytetään parhaan saatavilla olevantekniikan (BAT; Best Available Technology) käyttämistä. Ympäristövaikutusten arvi-oinnissa (YVA ja SOVA) tunnistetaan ja arvioidaan hankkeiden tai suunnitelmien jaohjelmien haitallisia ja positiivisia vaikutuksia ihmisiin, luontoon, rakennettuun ym-päristöön ja luonnonvaroihin. Alan omaehtoisia toimia ovat esimerkiksi yritysten si-toutuminen Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n energiatehokkuussopimukseenhttp://www.ek.fi/www/fi/energia/energiatehokkuussopimus.php tai Motiva Oy:nenergiansäästöohjelmaan www.motiva.fi

Erityisen tärkeitä kestävän kehityksen näkökulmia tekniikan- ja liikenteen alalla ovat

• globalisaation myötä tekniikan- ja liikenteen alan teknologinen kehitys onnopeutunut

• asiakkaiden ympäristötietoisuuden lisääntyminen ja lainsäädännön kiristy-minen on johtanut pyrkimykseen päästöjen pienentämiseen ja vaarallistenaineiden käytön vähentämiseen

• ympäristölainsäädännön kiristyminen lisää usein kustannuksia, mutta se luomyös uusia liiketoimintamahdollisuuksia (esim. ympäristöteknologian lait-teiden valmistus)

• teollisuudessa materiaalien hyväksikäyttö ja kierrätys ovat tehostuneet raaka-aineiden kallistumisen myötä

• teollisuuden ilmanvaihtolaitteistoihin on yhä enenevässä määrin liitetty läm-mön talteenotto

• laatuvaatimusten kiristyminen johtanut teollisuuden konekannan uusimi-seen, jolloin myös energiatehokkuus paranee

• työturvallisuuden ja ergonomian parantamista voidaan käyttää kilpailukei-nona yritysten kilpaillessa pätevästä työvoimasta

• ympäristöosaamisen merkitys työllistäjä on kasvussa kone- ja metalliteolli-suudessa (tuulivoimalat, vesienkäsittelylaitokset, lämmön talteenottolaitteet,jne.), esim. tuulivoimateollisuus on yksi maailman nopeimmin kasvavista te-ollisuudenaloista

• monikulttuurisuuden merkitys alalla on lisääntynyt ulkomaisen ammatti-työvoiman määrän kasvun johdosta

Haasteina alalla ovat mm. taloudellisen kasvun aiheuttama energian- ja mate-riaalientarpeen lisääntyminen, kuljetusten ja tieliikenteen lisääntyminen sekäfossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Kestävänkehityksen ja ympäristönsuojelun osaajista ennakoidaan tulevaisuudessa olevanpuutetta teollisuudessa.

http://www.ek.fi/www/fi/energia/energiatehokkuussopimus.php


LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

104

11.1 Autoalan perustutkinto

Alan kuvaus

Autoalan koulutuksen tehtävänä on yhteiskunnan yksityisen ja joukkoliikenteensekä tavarakuljetusten ja muiden logististen palvelujen turvaaminen. Alan am-matteja ovat esimerkiksi autonkuljettaja, ajoneuvoasentaja, autokorinkorjaaja,automaalari, automyyjä, varaosamyyjä.

Alan arvot

Autoalan keskeisiä arvoja ovat hyvän yritystoiminnan arvostaminen ja korkeaammattietiikka. Alalla korostuvat työn ja asiakaspalvelujen tehokkuus, turvalli-suus ja korkea laatu. Työn tekemisen arvoja ovat ahkeruus, oma-aloitteisuus, jakanssaihmisten näkemysten arvostaminen.


Autoalaa ohjaavia säädöksiä ovat EU-direktiivit ja niistä johdettu lainsäädäntö.Autoja koskevat EURO päästöluokitukset (esim. Euro 5 henkilöautoille ja EuroV raskaille ajoneuvoille). Katalysaattori tuli EU-maissa pakolliseksi varusteeksiautoon vuonna 1992. EU:n romuajoneuvodirektiiviin liittyvät tuottajavastuu-säännökset on Suomessa pantu täytäntöön 2004 kansallisilla säädöksillä ja sää-dösmuutoksilla. Direktiivin mukaan romuauton painosta on hyödynnettävä jauudelleenkäytettävä vuoteen 2006 mennessä 85 prosenttia ja vuoteen 2015 men-nessä 95 prosenttia. Uudelleenkäytön ja kierrätyksen osalta vuoden 2006 vaati-mus on 80 prosenttia ja vuoden 2015 vaatimus 85 prosenttia.

EU-direktiiviin perustuva paristojen ja akkujen kierrätys on tullut tuottajavastuunpiiriin vuonna 2008. Se tarkoittaa, että käytettyjen paristojen ja akkujen keräämises-tä, käsittelystä, kierrätyksestä ja hävittämisestä sekä niistä aiheutuvista kustannuksistavastaa tuottaja. Tuottaja on se maahantuoja tai valmistaja, joka saattaa paristoja taiakkuja markkinoille ensimmäistä kertaa EU:n jäsenvaltion alueella.

Suomessa on ajoneuvon renkaita koskeva kierrätysmalli ollut jo vuodesta1995 lähtien. Se velvoittaa renkaan tuottajan huolehtimaan siitä, että käytöstäpoistetut renkaat päätyvät hyötykäyttöön.

Lainsäädännön keinoin ohjausta tapahtuu ajoneuvo- ja polttoaineverotustakohdentamalla. Vähäpäästöisiä automalleja verotetaan kevyemmin enemmänpäästöjä aiheuttaviin verrattuna.

Alan omaehtoisia toimia on esimerkiksi Autoalan Keskusliitto Ry:n ympäristöoh-jelma, jonka tavoitteena on, että liikkeissä toimitaan ympäristölainsäädännön mukai-sesti ja luontoa mahdollisimman vähän kuormittaen. Ympäristöohjelman tavoitteenaon autokaupan ja autokorjaamoiden ympäristöarvot huomioonottava toiminta ja sensopeuttaminen ympäristönsuojelun vaatimuksiin. AKL-Ympäristöohjelma on toteu-


105

tettavissa ISO 14001-standardin sertifiointivaatimukset täyttävänä. AKL-Ympäristö-ohjelman keskeiset osat on koottu Vihreä kirja -käsikirjaksi, joka toimii autoliikkei-den ja autokorjaamoiden arkipäivän työkaluna.

MOTIVA:n (www.motiva.fi) tehtävä on asennekasvatuksen keinoin motivoidayksityisiä kuluttajia arvioimaan liikkumistapojaan uudelleen sekä ohjata heitä ekolo-giseen ajotapaan. Sivustolla on tietoa eri liikkumistapojen energiankäytöstä ym.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita

• ympäristönsuojelusta on tullut osa autoalan jokapäiväistä toimintaa• energiatehokas ajotapa• autojen tekninen kehitys kulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi

- vähäpäästöiset moottoriratkaisut (hybridi ym.)• autojen uudet energiaratkaisut

- sähkö, vety, biokaasu, maakaasu- EU:n biopolttoainedirektiivin mukainen ohjeellinen tavoite on 5,75 %

vuoteen 2010 mennessä• autojen valmistustekniikan ja valmistusmateriaalien kehitys• kierrätettävien materiaalien lisääntyminen autonvalmistuksessa• asiakkaiden ekologiset odotukset ja lainsäädännön kiristyminen• autojen turvallisuuden parantaminen

- törmäysturvallisuutta arvioiva EuroNCAP -ohjelma- elektroniikan käyttö autojen turvallisuusvarusteissa (ABS-jarrut, turva-

tyynyt, kaistavahti, ajonvakautus, hätäjarrutustehostin, törmäyksenesto-järjestelmät jne.)

• liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantaminen- tiestön parantaminen- tieliikennelainsäädännön kehitys


Autot ja liikenne aiheuttavat merkittävän määrän kasvihuonekaasupäästöjä, eri-tyisesti hiilidioksidia, elinkaarensa aikana. Päästöjä aiheutuu jo autoja valmistet-taessa, mutta suurin osa syntyy autojen käytöstä. Auton muiden kaasupäästöjenja hiukkaspäästöjen vähentäminen on helpompaa kuin hiilidioksidipäästöjenalentaminen. Varsinkin henkilöautojen kohdalla autojen kasvanut koko on syö-nyt osan moottoritekniikan parantumisella saavutetusta hyödystä.

Autoalan keskeiset ekologisen kestävyyden asiat liittyvät kierrätykseen perus-tuvaan materiaalitalouteen, ajoneuvojen käyttökunnon ylläpitoon sekä alaan liit-tyvien kemikaalien ja ongelmajätteiden turvalliseen käsittelyyn, kierrätykseen jahävittämiseen. Tehokkaalla kierrätyksellä voidaan säästää uusiutumattomialuonnonvaroja, joita ajoneuvojen valmistuksessa tarvitaan, sekä raaka-aineidenjalostukseen kuluvaa energiaa. Ajoneuvojen huolto ja ylläpito vähentää niiden

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

106

polttoaineiden sekä poltto- ja voiteluöljyjen kulutusta ja päästöjä. Autoalan ke-mikaalit ja ongelmajätteet ovat merkittäviä ympäristöriskien aiheuttajia kuljetuk-sissa, huoltoasemilla ja korjaamoilla.

Autotekniikka kehittyy jatkuvasti mm. elektroniikan kehityksen ja uusienpolttoaineratkaisujen myötä. Autojen polttoainetaloutta ja auton valmistustek-niikkaa parannetaan luonnonvarojen säästämiseksi. Vähäpäästöiset moottorirat-kaisut ja uusien, vaihtoehtoisten polttoaineratkaisujen kehittäminen ovat autote-ollisuuden keinoja vastata kestävän kehityksen haasteeseen. Myös yhteiskunnalli-silla ohjauskeinoilla, kuten ajoneuvo- ja polttoaineverotuksella voidaan vaikuttaauusien vähäpäästöisten tekniikoiden omaksumiseen ja yleistymiseen.

Maailman väkiluku kasvaa tulevina vuosikymmeninä edelleen merkittävästi.Erityisesti kehitysmaissa tulotaso nousee samalla voimakkaasti. Tämä merkitseeluonnonvarojen ja energian lisääntyvää kulutusta sekä päästöjen ja jätteiden mää-rän kasvua. Yleensä tulostason nousun myötä myös liikenne, varsinkin yksityis-autoilu lisääntyy voimakkaasti.

Muita autojen aiheuttamia ympäristövaikutuksia ovat energian tarve, melu,tavanomaiset jätteet, ongelmajätteet, autojen ja teiden vaatima tila, onnettomuu-det ja ruuhkat. Tekninen kehitys alalla edellyttää autokannan suhteellisen nopeaauusimista.

Jätteiden syntyä ja muita ympäristöhaittoja autoalan töissä voidaan vähentää seu-raavilla keinoilla:

• ajoneuvojen säännöllinen huolto• laadukkaiden varaosien käyttö• ympäristöystävällisten korjaamokemikaalien taloudellinen käyttö• koneiden ja työkalujen oikea käyttö ja huolto• korjaamojen pesutoiminnoissa tuhlaamaton vedenkäyttö• ongelmajätteiden asianmukainen talteenotto• öljynerotinkaivon säännöllinen huoltaminen• pestävien ja kierrätettävien puhdistusliinojen käyttö• tehokas energian käyttö korjaamon lämmityksessä ja muissa toiminnoissa


Opiskelijalle tulee muodostua käsitys, mitä tarkoitetaan tuottajavastuulla ja kes-tävällä kehityksellä autoalalla. Hänen tulee osata soveltaa niitä omaan työskente-lyyn ajoneuvojen huollossa. Opiskelijan tulee osata suhtautua materiaalien käyt-töön elinkaariajattelun mukaisesti.


107

Opiskelijan tulee:

• tuntea ajoneuvon huollon merkitys sen toimintavarmuudelle ja ympäristöys-tävällisyydelle

• tuntea kuluttajien oikeudet ja osata opastaa asiakkaita ympäristöystävälliseenautoiluun ja auton huoltoon

• osata energiatehokas toimita korjaamolla• tuntea autoalan ympäristöriskit ja ympäristönsuojelun perusteet• tuntea ajoneuvojen kierrätysjärjestelmä• tuntea maalien, pesuaineiden ja muiden kemikaalien ympäristövaikutukset

ja tietää miten haitalliset voidaan korvata vähemmän haitallisilla• tuntea korjaamon tavanomaiset sekä ongelmajätteet ja osata lajitella ne

- teräs ja muut metallit- paperi ja pahvi- voiteluöljy, jarru-, kytkin- ja jäähdytinneste- akut ja renkaat jne.

• tuntea yleiset työturvallisuusmääräykset työpaikoilla, kemikaalien käyttötur-vallisuustiedotteet, henkilökohtaisten suojainten käytön ja toiminnan hätä-tilanteissa

• tuntea tulitöiden turvallisuusohjeet niin, että hänellä on valmiudet tulityö-kortin suorittamiseen

• tuntea laatujärjestelmän perusteet ja niiden mukainen toiminta


• Kuluttajavirasto, Eko-ostajan opas, Liikenne, http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/41698929-2988-44c5-91cf-4d546ab7ce78.aspx

• AKE, henkilöautojen kulutustietojen vertailu, http://ekoake.autoalanverkkopalvelu.fi/

• Suomen rengaskierrätys Oy, http://www.rengaskierratys.fi• Autoalan tiedotuskeskus , Tieliikenne ja ympäristö,

http://www.autoalantieto.fi/• YTV FIKSU Autoala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/

autoala/tietopaketti/etusivu.htm• MOTIVA:n liikenne sivut, http://www.motiva.fi/liikenne/• AKL:n ympäristöohjelma (AKL-Palvelu Oy, Kehittämisohjelmat),

http://www.akl.fi/• Draivi – kohti autoalan kestävää koulutusta -hanke,

http://www.sykli.fi/draivi• Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n Liikenne ja ympäristö –si-

vut, http://www.ytv.fi/FIN/seutu_ymparistotietoja/liikkuminen/etusivu.htm

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/41698929-2988-44c5-91cf-4d546ab7ce78.aspx

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/41698929-2988-44c5-91cf-4d546ab7ce78.aspx

http://ekoake.autoalanverkkopalvelu.fi/

http://www.rengaskierratys.fi

http://www.autoalantieto.fi/

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/autoala/tietopaketti/etusivu.htm

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/autoala/tietopaketti/etusivu.htm

http://www.motiva.fi/liikenne/

http://www.akl.fi/

http://www.sykli.fi/draivi

http://www.ytv.fi/FIN/seutu_ymparistotietoja/liikkuminen/etusivu.htm

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

108

11.2 Elintarvikealan perustutkinto

Alan kuvaus

Elintarvikealan ammattilaiset vastaavat siitä, että turvallista ja terveellistä ruokaaon tarjolla kohtuulliseen hintaan. Ala tuottaa elintarvikkeita, jotka tyydyttävätkuluttajien ja muiden asiakkaiden fyysisiä, sosiaalisia ja henkisiä tarpeita. Elintar-viketalouden tuotantoketju muodostuu alkutuotannon, elintarviketeollisuuden,kaupan, ravitsemuspalveluiden ja julkishallinnon toiminnoista. Perustana onmaataloudessa ja elintarviketeollisuudessa tapahtuva tuotanto, jossa panoksenakäytetään paljon muiden toimialojen tuotteita. Asiakkaita ovat kuluttajat, ravit-semispalveluiden tuottajat sekä teollisuus. Elintarviketeollisuus prosessoi ja jalos-taa elintarvikeraaka-aineet ihmisten ravinnoksi ja eläinten rehuksi. Elintarvike-raaka-aineista tehdään myös ns. nonfood-tuotteita paperi-, kemian- ja lääketeol-lisuudelle. Elintarviketeollisuus on työntekijämäärältään maamme neljänneksisuurin teollisuudenala. Sen suurin alatoimiala on leipomoteollisuus.

Alan arvot

Elintarvikkeilla on keskeinen merkitys ihmisten terveydelle, yhteiskunnan talou-delliselle ja sosiaaliselle kehitykselle, suomalaisen ruokakulttuurin ja elävän maa-seudun säilymiselle sekä elinympäristön ja luonnon kestävälle kehitykselle. Elin-tarvikkeiden valmistuksessa arvopäämäärinä ovat tuotteiden turvallisuus, korkealaatu, terveellisyys, helppokäyttöisyys, esteettisyys ja mielihyvän tuottaminen.Samoin tärkeitä ovat tuotannon ympäristöystävällisyys, ruokaperinteen vaalimi-nen ja ekologisesti kestävän elintarviketuotannon ja -jakelun kehittäminen. Elin-tarvikealan yritys- ja liiketoiminnassa korostuvat kuluttaja- ja asiakaskeskeisyys,kannattavuus, kestävä kehitys, yrittäjyys ja terve kilpailu sekä palvelujen, työn jatuotteiden korkea laatu. Keskeisiä arvoja ja periaatteita ovat myös luotettavuus,täsmällisyys, rehellisyys ja ammattitaidon arvostus sekä vastuu tuoteturvallisuu-desta, henkilöstön työkyvystä, kehittämisestä ja hyvinvoinnista. Verkostoitumi-nen ja menestyksellinen yhteistyö sekä kotimaassa että kansainvälisesti edellyttä-vät asiakkaiden ja kanssaihmisten kunnioittamista, toisen työn, toimintaympä-ristön, perinteiden ja ajattelutavan tuntemista ja arvostamista sekä tasa-arvoista jasuvaitsevaista asennetta. Alan ammattilainen on luotettava, täsmällinen, hygiee-nisesti työskentelevä, laatutietoinen, vastuuntuntoinen, oma-aloitteinen sekäasiakaspalvelu- ja yhteistyöhenkinen.


Elintarvikealan toimintaa ohjaavia eettisiä periaatteita ovat ympäristö- ja ravitse-mustietoisuus, elinkaariajattelu ja vastuu ihmisten hyvinvoinnista sekä luonnonelinkelpoisuudesta ja monimuotoisuudesta.


109

Elintarvikealaa ohjaa oma lainsäädäntönsä. Elintarvikealan toimijoille on sää-detty omavalvonta, jolla pyritään varmistamaan elintarvikkeiden turvallisuus.Työntekijöiden elintarvikehygieenisen osaamisen varmistaminen on elintarvike-alan toimijan lakisääteinen velvoite. Elintarvikehygieenisen osaamisen todisteenakäytetään Elintarvikevirasto EVIRA:n www.evira.fi/portal/fi mallin mukaistahygieniaosaamistodistusta (ns. "hygieniapassi").

Elintarvikkeiden valinnalla jokainen kuluttaja voi osaltaan vaikuttaa kestä-vään kehitykseen. On olemassa vertailuja mm. lihan ja kasvisten tuotannon ym-päristövaikutuksista. Niihin vaikuttavat monet tekijät, kuten:• mitä ravintoa eläimet käyttävät?• mitkä ovat lihantuotannon eettiset periaatteet?• tapahtuuko kasvituotanto avomaalla vai kasvihuoneessa?• millä kasveja lannoitetaan?• miten pitkä on kuljetusmatka tuotannosta käyttöön?

Elintarviketuotannon ympäristövaikutuksista on tutkimuksia mm. Maa- ja elin-tarviketalouden tutkimuskeskus MTT:llä sekä Maa ja metsätalousministeriöllä.

Kestävän kehityksen ohjausta tapahtuu myös monien neuvontajärjestöjen ta-holta, esimerkkinä Kuluttajaliitto www.kuluttajaliitto.fi


• suomalainen ruokakulttuuri ja tuotantoympäristö• lähellä tuotetut elintarvikkeet sekä luonnonmukaisesti tuotetut (luomu)

raaka-aineet• koko tuotantoketjun vastuullisuus• terveysvaikutteiset elintarvikkeet• jokaiselle sopivia elintarvikkeita (ruoka-aineallergia ja muut rajoitukset)• suomalaisten elintarvikkeiden valtteja ovat laatu, puhtaus, tuoteturvallisuus,

jäljitettävyys ja koko tuotantoketjun ketjun läpinäkyvyys• koulutuksen merkitys korostuu nykyisestä teollisuuden hygienia- ja tuotta-

vuusvaatimuksien kasvaessa

MTT:n elintarvikeketjun vastuullisuuden kehittämishankkeessa vastuullisenelintarviketuotannon olennaisimmiksi ulottuvuuksiksi on tunnistettu:• ympäristö• tuoteturvallisuus• ravitsemus• työhyvinvointi• eläinten terveys ja hyvinvointi• talous ja paikallisuus

Kullekin ulottuvuudelle ollaan viimeistelemässä kriteereitä ja mittareita.

http://www.kuluttajaliitto.fi

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

110


• työn vaativuustaso ja jokaisen työntekijän vastuu on lisääntynyt elintarvike-valvonnan siirryttyä viranomaisilta yritysten omavalvonnaksi

• elintarvikkeiden pitkien myyntiaikojen ja tuoreuden yhteensovittaminen• energiankäytön tehostaminen• hävikin pienentäminen• energian, veden, puhdistuskemikaalien sekä pakkausmateriaalien säästeliäs

käyttö hygieniasta tinkimättä ja tuotteen säilyvyyttä heikentämättä• kuluttajien asettamiin elintarvikkeiden maku- tuoreus ja tuotannon ympä-

ristöystävällisyyden haasteisiin vastaaminen• yhä useampien ihmisten tarpeisiin vastaaminen• kuluttajien ja elintarvikealan suhtautuminen geenimuunneltuihin tuotteisiin• työhyvinvointi ja työssä jaksaminen• koko tuotantoketjun kattava tieto tuotteiden tuotannon ja käytön vastuulli-

suudesta

Elintarvikkeiden alkutuotannon kestävän kehityksen haasteista ja muista asioistaon kerrottu tarkemmin Luonnonvara- ja ympäristöalan sivulla.


Elintarviketeollisuuden muutokset ja teknologian kehitys vaativat alan ammatti-laisilta uudenlaista koulutusta ja osaamista. Teknisen ammattitaidon ja - tiedonlisäksi tarvitaan kykyä oppia jatkuvasti uutta, hahmottaa kokonaisuuksia ja työs-kennellä yhdessä toisten kanssa. Tarvitaan joustavuutta, ongelmanratkaisukykyäja toiminnan kehittämisvalmiuksia. Oppimistavoitteisiin kuuluu vastuu tuottei-den laadusta, henkilöstöstä ja ympäristöstä. Opiskelua ohjaavia periaatteita ovatympäristö- ja ravitsemustietoisuus, elinkaariajattelu ja vastuu ihmisten ja luon-non hyvinvoinnista. Hygieniaosaaminen sekä omavalvonnan osaaminen ovatkeskeisiä asioita elintarvikealalla työskentelevälle.

Opiskelijan tulee tuntea ja osata lajitella alalla syntyvät jätteet, kuten biojät-teet, kierrätyskelpoinen jäte, kaatopaikkajäte ja mahdolliset ongelmajätteet.


• Elintarvikevirasto EVIRA, http://www.evira.fi/portal/fi• Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT,

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt• Elintarvike- ja ympäristöalan sekä maaseudun elinkeinojen kehittämisyhtiö

Agropolis Oy, http://www.agropolis.fi/• Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisen sivusto, http://www.ruokatieto.fi/• Kuluttajaliitto, http://www.kuluttajaliitto.fi/

http://www.evira.fi/portal/fi

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt

http://www.agropolis.fi/

http://www.ruokatieto.fi/

http://www.kuluttajaliitto.fi/


111

• Helsingin tukkutorin kestävän kehityksen sivu, http://www.hel.fi/wps/portal/Helsingintukkutori/Artikke-li?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/heltu/fi/Kest_v_+kehitys

• Maa ja metsätalousministeriön julkaisut, http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/MMMjulkaisu2003_6.pdf

• Elintarvikealan kehitysohjelma ELKO 2010, jonka päätavoitteena on osal-taan mahdollistaa Suomen elintarvikealan kilpailukyvyn ja toiminnan laa-dun nousu Euroopan huipulle vuoteen 2010 mennessä, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/ELKO2010vihko.pdf

• Kehittämishanke Vastuullisuuden kehittäminen ja tuotteistaminen elintar-vikeketjussa kuluttajien ja sidosryhmien kanssa, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=201469

• Elintarvikealan laatuketju, http://www.laatuketju.fi/laatuketju/www/fi/index.php

• EK:n energiansäästösopimuksen elintarvikealan toimenpideohjelma ja liitty-misasiakirja, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/leipomo_ja_konditoria_ala/etusivu.htm

• YTV Fiksu Leipomo- ja konditoria-ala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/leipomo_ja_konditoria_ala/etusivu.htm

11.3 Kello- ja mikromekaniikan perustutkinto

Alan kuvaus

Kelloseppä tekee käsityönä erittäin suurta tarkkuutta vaativia kellojen korjaus jahuoltotöitä sekä elektroniikka- ja instrumenttiteollisuuden mittareiden ja mui-den tarkkuuslaitteiden korjauksia ja osien valmistusta. Lisäksi työhön saattaakuulua koriste-esineisiin ja koruihin liittyviä tehtäviä. Osa valmistuneista kellose-pistä sijoittuu kelloja jalometallialalle alan vähittäisliikkeisiin sekä maahan-tuojille ja tukkuliikkeisiin. Lisäksi he voivat toimia yrittäjinä omassa yritykses-sään. Kellosepän työssä tarvitaan hyvää tietotaitoa erilaisten kellojen ja laitteidenominaisuuksista ja niiden korjauksesta. Tietoliikenne- ja avaruusteknologiassasekä lääketieteellisessä analytiikassa ja mikrokirurgisissa laitteissa ja biotekniikas-sa sovelletaan myös mikromekaniikkaa. Mikromekaanikkoja työskentelee elekt-roniikka-, instrumentti- ja muun tarkkuusteollisuuden palveluksessa monenlai-sissa tehtävissä, joissa tarvitaan hyvää kädentaitoa ja huolellisuutta.

http://www.hel.fi/wps/portal/Helsingintukkutori/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/heltu/fi/Kest_v_+kehitys

http://www.hel.fi/wps/portal/Helsingintukkutori/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/heltu/fi/Kest_v_+kehitys

http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/MMMjulkaisu2003_6.pdf

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/ELKO2010vihko.pdf


http://www.laatuketju.fi/laatuketju/www/fi/index.php

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/leipomo_ja_konditoria_ala/etusivu.htm




LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

112

Alan arvot

Alan arvoperustan muodostavat korkea tekemisen laatu ja ammattietiikka. Hyvätkädentaidot, huolellisuus ja jatkuva ammattitaidon kehittäminen ja uuden opis-kelu ovat alalla toimimisen edellytyksiä. Kelloalan yrittämisessä painottuvat li-säksi palvelualtis asenne ja yrittäjähenkisyys.


Kelloalaa koskee yleinen ympäristö- ja kuluttajansuojaa koskeva lainsäädäntö. Ja-lometallien valmistusta ja kauppaa säädellään lailla.


• ilman paristoja toimivat valo- tai liike-energiaa käyttävät kellot• kalliimpia kelloja ostetaan aikaisempaa enemmän• vanhojen kellojen kysyntä on lisääntynyt antiikkiharrastuksen vilkastumi-

nen johdosta, mikä edesauttaa kulttuuriperinnön säilyttämistä• vanhojen mekaanisten kellojen korjaus on lisääntynyt


Kelloalalla käytettävät materiaalimäärät ovat suhteellisen pieniä, joten ekologisil-la asioilla on alalla melko pieni painoarvo. Alalla käytetään kuitenkin myös harvi-naisia ja kalliita jalometalleja, joiden etsintä ja kaivaminen aiheuttaa kielteisiäympäristövaikutuksia. Kelloissa käytettävät pienparistot ovat ongelmajätettä.

Yhtenä kestävän kehityksen haasteena on perinteisten käsityötaitojen ylläpitä-minen ja edelleen kehittäminen. Halpoja kertakäyttökelloja tulvii yhä enenevässämäärin markkinoille. Kellosepät voivat ylläpitää korkean laadun arvostusta omal-la osaamisellaan ja asiakkaita ohjaamalla.


Kellosepän tulee tuntea käyttämiensä materiaalien ympäristövaikutukset. Hänentulee osata antaa asiakkaille kellojen ja esineiden hoito-ohjeita, jolloin ne kestävätja pysyvät kunnossa pitempään. Yksi koulutuksen tavoitteista on säilyttää arvo-kasta kulttuuriperintöä mm. vanhoja kelloja korjaamalla.


• Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemian Arcade-projekti, http://www.mindcom.fi/vihreakonsti/

• Kellojen valmistajien kotisivuilta löytyy tietoja kelloalan ympäristöasioista.

http://www.mindcom.fi/vihreakonsti/


113

11.4 Kemiantekniikan perustutkinto

Alan kuvaus

Kemianteollisuudelle on ominaista luonnonvarojen hyödyntäminen, niiden jalosta-minen perusraaka-aineiksi ja edelleen eriasteisiksi jatkojalosteiksi ja lopputuotteiksikorkeaa teknologiaa käyttäen. Tuotanto on pitkälle automatisoitua kemian ja biotek-niikan prosessiteollisuutta. Kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttääalan uusimman teknologian hyödyntämistä, tuotteiden nopeaa kehittämistä ja kor-keatasoista ammatillista osaamista. Suurimpia tuoteryhmiä ovat öljyjalosteet, lannoit-teet, teollisuuskaasut, maalit, lakat, väripigmentit, lääkkeet, muoviraaka-aineet, pesu-ja puhdistusaineet sekä tekokuidut. Tuotteita valmistetaan sekä suoraan kuluttajankäyttöön että raaka-aineeksi muulle teollisuudelle.

Kemianteollisuuden tuotantotehtävissä toimivat henkilöt hoitavat yhden taiuseamman kemiallisen tai bioteknisen yksikköprosessin muodostamaa kokonai-suutta ja vastaavat oman työalueensa ohjaamo- ja tuotantotyöstä. Ohjaamotyössäseurataan automaatio- ja tietojärjestelmien antamaa informaatiota kemiallisen taibioteknisen prosessin ja tuotteen tilasta. Tämän perusteella tehdään työalueellatarvittavia itsenäisiä päätöksiä tuotannon- ja laadunohjauksesta. Tuotantotehtä-vissä toimiva vastaa alueensa tuotantoprosessien jatkuvasta toiminnasta ja osallis-tuu tarvittaessa huoltoja korjaustoimiin. Käyttötehtävien lisäksi tuotantohenki-löstölle kuuluu myös puhtaanapito, laitteistojen pienet korjaukset sekä laitteidenkunnonvalvonta ja tuotantokyvyn seuranta.

Alan arvot

Kemianteollisuuden tuotteet palvelevat välittömästi ja välillisesti ihmisen fyysi-siä, sosiaalisia ja henkisiä tarpeita. Alan eettinen, yhteiskunnallinen ja globaalivastuu perustuu sen merkityksellisiin ympäristövaikutuksiin käytettäessä luon-nonvaroja raaka-aineina ja energianlähteinä. Kemianteollisuuden yhteiskunnalli-nen arvopäämäärä on edistää luonnon elinkelpoisuutta, ympäristön laatua ja ih-misen hyvinvointia kestävän kehityksen mukaisesti. Toimintaa ohjaavia arvojaovat turvallisuus, tehokkuus, ekologisesti kestävä energiankäyttö ja tuotteidenkorkea laatu.


Teollista toimintaa ohjataan kansainvälisillä sopimuksilla, normeilla ja säädöksil-lä. Tulevaisuudessa niiden vaikutus tulee entisestään korostumaan. Tuoteturval-lisuuteen ja kuluttajasuojaan liittyvä lainsäädäntö edellyttää tuottajilta mm. tie-tojen antamista tuotteen turvallisuudesta ihmisille ja ympäristölle. Suomen ke-mikaalilainsäädäntö pohjautuu suoraan EU:n lainsäädäntöön. Uusi REACH-ke-mikaaliasetus edellyttää tuottajilta kemikaalien rekisteröimistä. Menettelyn tar-

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

114

koituksena on kerätä tietoja aineiden ominaisuuksista ja varmistaa niidenturvallinen käyttö. Kemikaaliturvallisuutta koskevia asioita sisältyy paljon lisäksiympäristö- ja työturvallisuuslainsäädäntöön.

Useimmilla alan yrityksillä on sertifioitua laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Use-at valmistajat ovat sitoutuneet kansainväliseen kemianteollisuuden ResponsibleCare – Vastuu Huomisesta -ohjelmaan (www.chemind.fi/responsible-care).


• peruskemianteollisuuteen vaikuttavat tällä hetkellä eniten globalisaatio sekäympäristönäkökulma

• REACH-kemikaaliasetus ja sen toimeenpano• ympäristökuormituksen vähentäminen koko tuotteen elinkaaren aikana• kestävän kehityksen teknologiat kilpailuetuna• tutkimuspainotteinen tuotekehitys ja tuotannon jatkuva kehitys• Responsible Care – Vastuu Huomisesta -ohjelma


Suomen kemianteollisuuden tavoitteena on tuotteen koko elinkaaren hallinta,joka ulottuu raaka-aineista ja tuotesuunnittelusta tuotteiden hävittämiseen. Tuo-teturvallisuuteen ja kuluttajasuojaan liittyvän lainsäädännön nopea kehittymienedellyttää yrityksiltä tuotetietouden parantamista ja tehokasta laadunvarmistus-ta. REACH-asetuksen myötä siirretään vastuuta kemikaalien turvallisesta käytös-tä viranomaisilta yrityksille. Asetuksen toimeenpanon myötä lisääntyy tarve yri-tysten väliselle viestinnälle. Kemikaaleista saadaan jatkuvasti uutta ja tarkempaatietoa, joten kemikaaliturvallisuuden haasteena on myös elinikäisen oppimisenkulttuurin aikaansaaminen.


Hyvä kemian tekniikan perusosaaminen on ehdoton edellytys työelämässä samoinkuin työelämän arvojen sisäistäminen. Työhön sisältyvien riskien hallinta on tärkeäosa alan osaamista. Erityisesti prosessinhoitajilta edellytetään laadunhallinnan-, tur-vallisuus- ja ympäristöasioiden osaamista sekä asioiden dokumentoinnin hallintaa.Hänen tulee tuntea alan viranomaismääräykset sekä lainsäädäntö.

Kemian alalla työskentelevän tulee hallita vaarallisten kemikaalien merkintäjär-jestelmä, toiminta hätä- ja vaaratilanteissa sekä osata ensiavun antaminen. Opis-kelijan tulee tuntea ja osata:

• alan työterveys- ja turvallisuusvaarat• koneet ja laitteet ja niiden käyttö


115

• kemikaalit- kemikaalien ominaisuudet ja elinkaari- kemikaalien käsittelyn ja hävittäminen- kemikaalitapaturmien ensiaputoimenpiteet

• kemikaalien käsittelyn turvallisuusohjeet- vaarallisten aineiden merkintäjärjestelmä- käyttöturvallisuustiedotteet ja niiden käyttö- työhygieniaan vaikuttavat tekijät

• ympäristöasiat- ympäristövalvontaan liittyviä ohjearvoja ja suosituksia- ympäristöluvan tms. päästöjen raja-arvot

• laatu-, ympäristö- ja työturvallisuusjärjestelmät• välttää jätteiden syntyminen, tunnistaa, kierrättää ja lajitella jätteet

- ongelmajätteet- kierrätettävä materiaali- tavanomainen jäte

• dokumentoida työn tulokset ja viestittää niistä• noudattaa alalla vaadittavia kestävän kehityksen mukaisia työ- ja toimintata-

poja ja tuoda esille kehittämistarpeita


• Reach- kemikaaliasetuksen neuvontapalvelu, http://www.reachneuvonta.fi/Reach/reach.nsf/start

• Kemianteollisuuden Responsible Care – Vastuu Huomisesta - ohjelma, http://www.chemind.fi/responsible-care

• EK:n energiansäästösopimuksen kemianalan toimenpideohjelma ja liitty-misasiakirja (pdf), http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Kemia.pdf

• Kansainvälinen keskusteleva kemianalan foorumi Helsinki Chemicals Fo-rum, www.helsinkichemforum.eu

• Suomen ympäristökeskus, Kemikaalien ympäristöriskit, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=190218

• Työterveyslaitoksen kemikaaliturvallisuus sivut, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=190218

• Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valvira, http://www.valvira.fi

http://www.reachneuvonta.fi/Reach/reach.nsf/start

http://www.chemind.fi/responsible-care

http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Kemia.pdf

http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Kemia.pdf

http://www.helsinkichemforum.eu



http://www.valvira.fi

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

116

11.5 Kone- ja metallialan perustutkinto

Alan kuvaus

Kone- ja metallialan ammattilaisia on kone- ja metalliteollisuuden palveluksessasekä muiden alojen tuotanto-, ylläpito- ja kunnossapitotehtävissä. Heitä toimiimyös yksityisyrittäjinä. Kone- ja metallialan tyypillisiä työtehtäviä ovat koneis-tustyöt, asennus-, kunnossapito- ja kokoonpanotyöt, levy-, hitsaus- ja putkityötsekä metallien valmistus. Kone ja metallialan koulutus kattaa valmiudet myöselektroniikkateollisuuden tuotantotehtäviin.

Kone- ja metallialan kehitys vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään, elin-ympäristön laatuun ja turvallisuuteen, maan elinkeinoelämään ja yhteiskunnansosiaaliseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen kehitykseen sekä eri tuotannonalojentyöturvallisuuteen ja luonnon hyvinvointiin. Kone- ja metallialan yhteiskunnalli-sena päämääränä on elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tehokas ja ekologisesti jataloudellisesti kestävä kehitys sekä ihmisten jokapäiväisen elämänlaadun ja tur-vallisuuden parantaminen.

Alan arvot

Kone- ja metallialan tuotannon ja palvelujen keskeisiä arvoja ja lähtökohtia ovattuotteiden kestävyys ja toimintavarmuus, turvallisuus, tarkoituksenmukaisuus,helppokäyttöisyys, pieni energian kulutus ja esteettisyys. Liiketoimintaa ohjaavatpalvelujen, työn ja tuotteiden hyvä laatu, toiminnan tuottavuus ja kannattavuus,yrittäjyys ja innovatiivisuus sekä ammattitaidon ja osaamisen arvostus.

Kone- ja metallialan menestyksellinen ja vastuullinen yritystoiminta perustuu ih-misarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, tasa-arvoon, suvaitsevaisuuteen, re-hellisyyteen, asiakaskeskeisyyteen, terveen kilpailun periaatteiden noudattamiseen jasiihen, että koko työyhteisö huolehtii henkilöstön hyvinvoinnista ja tuotteiden, pal-velujen ja työn sekä ammattitaidon ja ympäristön jatkuvasta kehittämisestä.


Alan hallinnollisen ympäristöohjauksen perustana ovat EU-direktiivit ja kansallinenympäristölainsäädäntö. EU:n IPPC-direktiivi tähtää kokonaisvaltaiseen teollisuudenpäästöjen vähentämiseen. Alaa koskevia määräyksiä on mm. ympäristönsuojelulaissa,vesilaissa ja jätelaissa. Suurempia laitoksia koskee ympäristölupakäytäntö, jolla määri-tellään laitoskohtaisesti sallitut päästötasot. Ympäristölupahakemuksissa mm. edelly-tetään parhaan saatavilla olevan tekniikan hyväksikäyttöä. Alan omaehtoisia ympäris-töohjaustoimia on mm. sitoutuminen ympäristöjärjestelmään. Koneturvallisuuttakoskee mm. EU:n konedirektiivi.


117


• metalliteollisuudessa kierrätysraaka-aineen osuus lisääntyy• elektroniikkateollisuudessa on siirrytty lyijyttömiin juotosmetalleihin ja ha-

logeenittomiin palonestoaineisiin (RoHS-direktiivi)• elektronisten laitteiden tuottajavastuu (WEEE-direktiivi)• jäähdytyslaitteissa on siirrytty freonittomiin kylmä-aineisiin• koneistuksessa jäähdytysemulsioiden keskitetyt suodatus- ja uudelleenkäsit-

telyjärjestelmät ovat pienentäneet jätteiden ja haitallisten jätevesien määrää• hitsaavassa teollisuudessa automaation lisääntyminen on mahdollistanut hit-

saushuurujen talteenoton ja UV-säteilyn leviämisen eston• metallien pinnoituksessa on siirrytty vesiohenteisten maalien käyttöön pääs-

töjen pienentämiseksi ja vaarallisten aineiden vähentämiseksi• leijupedin käyttö suolakylpyjen korvaajana metallien pintakäsittelyssä


Perusmetallien valmistuksessa energian käyttö ja päästöt ympäristöön ovat edel-leen huomattavia. Metallien lämpökäsittely vie paljon energiaa. Metallien pin-noituksessa käytetään raskasmetalleja ja erilaisia syövyttäviä ja myrkyllisiä kemi-kaaleja. Uudet kevyet komposiittirakenteet (laminaatit + metallirakenne) ovattuoneet uusia haitallisia kemikaaleja tuotantoprosesseihin, mikä asettaa lisävaati-muksia ympäristönsuojelulle.


Tuotannon ja jalostuksen vaiheet sekä keskeiset ympäristövaikutukset elinkaarenaikana. Opiskelijan on myös hyvä tiedostaa metallien luonne uusiutumattominaluonnonvaroina ja tämän alalle ja erityisesti raaka-aineiden kierrätykselle asetta-mat haasteet tulevaisuudessa.

Teknisten valmiuksien lisäksi tärkeimpiä osaamisvaatimuksia ovat: valmiudet toi-mia työyhteisössä vastuuntuntoisena työryhmän jäsenenä, oikea asenne työntekoon,taloudellinen ajattelu ja kustannustietoisuus, yrittäjyys sekä asiakaslähtöisyys.

Perusvalmiuksia ovat: koneiden ja laitteiden turvallinen käyttö, työsuojeluasi-oiden tunteminen, jätehuollon osaaminen ja ympäristömääräysten ja -ohjeidentunteminen. Perusvalmiuksiin kuuluvat myös asiakaspalveluja vuorovaikutus-taidot, laatuosaaminen ja valmiudet toimintajärjestelmän mukaiseen toimintaan.

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

118

Opiskelija:

• osaa suunnitella työnsä ja toimia siten, että jätteitä syntyy mahdollisimmanvähän tai ei ollenkaan

• osaa tunnistaa ja lajitella eri jätejakeet kaatopaikkajätteen vähentämiseksi- metallit ja muut kierrätettävät materiaalit- ongelmajätteet (öljyt, puhdistuskemikaalit ym.)

• tuntee vaarallisten aineiden käsittelyn periaatteet sekä turvallisuuden ettäympäristön kannalta

• ymmärtää koneiden oikean käytön ja huollon merkityksen niiden käyttö-ikään vaikuttavana tekijänä

• tuntee energiansäästömahdollisuudet työssään ja osaa toimia energiatehokkaasti• käyttää työssään tarkoituksenmukaisia materiaaleja• tuntee työhönsä liittyvät ympäristöriskit ja työpaikan ympäristömääräykset

ja osaa toimia ympäristövastuullisesti yksittäisissä tilanteissa sekä osata kysyäneuvoa tarvittaessa


• YTV Fiksu Kone- ja metalliala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/kone_ja_metalliala/etusivu.htm

• Asiaa metallien kierrätyksestä: Mediaplanet/Kone ja metalli; Maaliskuu 2008, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Kierrätys-materiaalejaon.pdf

• EK:n energiansäästösopimuksen teknologiateollisuuden toimenpideohjelma ja liittymisasiakirja (pdf), http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Teknologia.pdf

• Turvatekniikan keskus TUKES, http://www.tukes.fi/fi/• Sähkö- ja elektroniikkalaitteet ja tuottajanvastuu,

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=285724&lan=FI• SER-Tuottajayhteisö ry (Serty), http://www.serty.fi/• SE-jätteen keräys ja kierrätys palvelyhtiö Elker OY,

http://www.elker.fi/fi/SER-kierratys• Pohjoismaiden Elektroniikkakierrätysyhdistys ry (NERA ry),

http://www.nera.fi/fi/• Energiamarkkinaviraston päästökauppasivut,

http://www.energia.fi/fi/julkaisut/energiajakestavakehitys.pdf• Energia ja kestävä kehitys, Energiateollisuus ry:n julkaisu,

http://www.energia.fi/fi/julkaisut/energiajakestavakehitys.pdf• Hiilidioksidin talteenotto pilot-hiilivoimalassa (Lähde: http://cleantechni-

ca.com), http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/CarbonCapture.pdf• Kuusakoski Oy - metallien kierrätyspalvelut, http://www.kuusakoski.fi/

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/kone_ja_metalliala/etusivu.htm

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/kone_ja_metalliala/etusivu.htm

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Kierrtysmateriaalejaon.pdf

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Kierrtysmateriaalejaon.pdf

http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Teknologia.pdf

http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Teknologia.pdf

http://www.tukes.fi/fi/


http://www.serty.fi/

http://www.elker.fi/fi/SER-kierratys

http://www.nera.fi/fi/

http://www.energia.fi/fi/julkaisut/energiajakestavakehitys.pdf


http://cleantechnica.com


http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/CarbonCapture.pdf

http://www.kuusakoski.fi/


119

11.6 Laboratorioalan perustutkinto

Alan kuvaus

Laboratorioissa tehdään luonnontieteellistä tutkimusta, kehitetään tuotteita jatuotantomenetelmiä sekä seurataan teollisuudessa raaka-aineiden ja tuotteidenlaatua ja ympäristön tilaa. Laboratorioalan työtehtävät liittyvät laadunvalvon-taan, teollisuuden prosesseihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Alan työpaik-koja ovat laboratoriot, jotka toimivat teollisuuden tuotekehityksessä ja laadun-valvonnassa, yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimuksessa, elintarvikevalvonnas-sa sekä ympäristönsuojelun, energian tuottamisen, tullivalvonnan ja terveyden-huollon alalla. Teollisuuden suurimmat työllistäjät ovat kemianteollisuus, lääke-,metalli- ja elintarviketeollisuus sekä metsä- ja paperiteollisuus. Laboratorioalallaon tapahtunut verkostoitumista ja yksityistämistä, jolloin eri laboratoriot ovatkeskittyneet tuottamaan omia erikoispalvelujaan. Myös työskentely monikansal-lisissa työyhteisöissä on alan arkipäivää.

Laboratoriotoimintaan kuuluvat oleellisesti laatu- ja ympäristöjärjestelmät jatulosvastuu, jolloin oman toiminnan sekä laadullinen että taloudellinen seurantakuuluvat kaikille. Tämä edellyttää laatu- ja taloudellista ajattelua sekä osaamista.Laatujärjestelmät edellyttävät työn kulun ja tulosten huolellista dokumentointia.

Alan arvot

Laboratorioala tuottaa tutkimuksen avulla tietoa ihmisen ja luonnon hyvinvoinninturvaamiseksi sekä elinkelpoisen ympäristön säilyttämiseksi. Lisäksi tehtävänä on ollamukana tuotekehityksessä varmistamassa testeillä ja analyyseillä, että tuotteista tuleeaiempaa kestävämpiä, terveellisempiä, hygieenisempiä ja muilla tavoin käyttäjäystä-vällisempiä tuotteita. Arvopäämäärinä ovat toiminnan korkea laatu, luotettavuus,turvallisuus, tarkoituksenmukaisuus sekä asiakaslähtöisyys. Säädösten, sopimusten jaaikataulujen noudattaminen kuuluvat laborantin ammattietiikkaan. Monikansallisis-sa työyhteisöissä toimiminen ja lisääntynyt tiimityö perustuvat kanssaihmisten kun-nioittamiseen, toisen työn, perinteiden ja kulttuuriympäristön tuntemiseen ja arvos-tamiseen sekä tasa-arvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen.

Kannattavan ja tehokkaan toiminnan edellytyksiä kaikissa toimintaympäris-töissä ovat yrittäjyys ja yritteliäisyys sekä osaamisen jatkuvan kehittämisen arvos-tus. Luotettavien tulosten saamiseksi työntekijältä vaaditaan kärsivällisyyttä tois-taa analyysejä useaankin kertaan. Tavoitteena on kuitenkin nollavirheperiaate jatuloksen on oltava kerralla oikein. Vastuunottaminen omasta työstä on hyvinkeskeistä. Työelämässä toimiminen edellyttää vankkaa ammatillista perusosaa-mista, työelämän toimintatapojen ja työturvallisuuden noudattamista, taloudel-lisuutta sekä ympäristövastuuta.

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

120


Laboratorioalan toimintaa ohjaavat mm. EU-direktiivit (mm. REACH-asetus),ympäristölainsäädäntö, kemikaalilainsäädäntö ja työturvallisuuslainsäädäntö. Li-säksi laboratoriossa työskentelyä ohjaavat työpaikan laatu-, ympäristö- ja työtur-vallisuusjärjestelmät sekä eettiset säädökset.


• ihmisen hyvinvointiin panostaminen• ympäristöön kohdistuvan kuormituksen vähentäminen• teknologian kehittyminen• biologisten materiaalien eettiset erityisvaatimukset• REACH-kemikaaliasetus ja sen toimeenpano• kansainvälistyminen


Laboratorioalan kestävän kehityksen haasteena on antaa oma tutkimuspanoksensakestävän teknologian kehittämiseen, ympäristön suojelemiseen ja ihmisen hyvinvoin-nin kehittämiseen. Laboratorioalalla keskeisiä kestävän kehityksen haasteita ovat käy-tettävien kemikaalien terveys- ja ympäristövaikutusten tunteminen ja niiden haitalli-suuden arviointi, kemikaalien säästävä ja turvallinen käyttö sekä hävittäminen.


Opiskelijan tulee tuntea ja osata:

• alan työterveys- ja turvallisuusvaarat sekä vaaroilta suojautuminen• kemikaalit

- kemikaalien ominaisuudet ja elinkaari- kemikaalien käsittelyn ja hävittäminen- kemikaalitapaturmien ensiaputoimenpiteet

• kemikaalien käsittelyn turvallisuusohjeet- vaarallisten aineiden merkintäjärjestelmä- käyttöturvallisuustiedotteet ja niiden käyttö- työhygieniaan vaikuttavat tekijät

• ympäristöasiat- ympäristönmuutosten prosessit- ympäristövalvontaan liittyviä ohjearvoja ja suosituksia- ympäristön tilaa kuvaavia määrityksiä

• laatu-, ympäristö- ja työturvallisuusjärjestelmät• välttää jätteiden syntyminen, tunnistaa, kierrättää ja lajitella jätteet, tunnis-

taa ja käsitellä ongelmajätteitä


121

• dokumentoida työn tulokset ja viestittää niistä• työskennellä taloudellisesti ja laboratorion laatuvaatimusten mukaisesti• noudattaa alalla vaadittavia kestävän kehityksen mukaisia työ- ja toimintata-

poja ja tuoda esille kehittämistarpeita esim. energian ja veden kulutuksenminimoiminen, laitteiden sähkönkulutuksen minimoiminen


• Reach- kemikaaliasetuksen neuvontapalvelu, http://www.reachneuvonta.fi/Reach/reach.nsf/start

• Laadunhallinta, http://www.sfs.fi/iso9000/laadunhallinta/dokumentointi-vaatimukset

• Ympäristöasioiden hallinta, http://www.sfs.fi/iso14000• Kemianteollisuuden Responsible Care – Vastuu Huomisesta – ohjelma,

http://www.chemind.fi/responsible-care• Suomen ympäristökeskus, Kemikaalien ympäristöriskit,


11.7 Lennonjohdon perustutkinto

Alan kuvaus

Lentoliikenne on nopeutensa ja turvallisuutensa ansiosta ainoa merkittävä henki-lökuljetusmuoto pitkillä matkoilla. Ilmateitse kuljetetaan enenevässä määrinmyös pika- ja arvorahtia. Lentoliikenteen turvallisuuden varmistavat kaikkia toi-mijoita koskevat turvallisuusmääräykset, joiden noudattamista tukee vahva tur-vallisuuskulttuuri.

Lennonvarmistuspalvelut kattavat mm. lentoliikenteelle annettavan ilmalii-kennepalvelun, lennonvarmistustekniikan ylläpidon, ilmatilasuunnittelun, il-mailutiedotuksen ja briefing -palvelut. Ilmaliikennepalveluja ovat lentotiedotus-,hälytys-, ilmaliikenteen neuvonta- ja lennonjohtopalvelut (alue-, lähestymis- tailähilennonjohtopalvelu). Lennonjohto kuuluu olennaisena osana lentoturvalli-suutta ylläpitäviin ilmaliikennepalveluihin.

Lennonjohtopalvelujen tarkoituksena on jouduttaa ilmaliikennettä ja ylläpi-tää sen järjestystä. Asiakkaille annetaan lentojen turvallisen ja tehokkaan suoritta-misen kannalta hyödyllisiä neuvoja ja tietoja. Tavoitteena on estää yhteentörmä-yksiä eri ilma-alusten sekä ilma-alusten ja liikennealueella olevien esteiden välillä.Lisäksi tiedotetaan asianomaisille viranomaisille etsintä- ja pelastuspalvelujen tar-peessa olevista ilma-aluksista sekä avustetaan niitä ja viranomaisia pyydetyllä ta-valla. Lennonjohtajat antavat edellä mainittuja palveluja eri puolilla Suomea si-jaitsevissa lentoasemien lennonjohtoyksiköissä.



http://www.sfs.fi/iso9000/laadunhallinta/dokumentointivaatimukset

http://www.sfs.fi/iso9000/laadunhallinta/dokumentointivaatimukset

http://www.sfs.fi/iso14000



LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

122

Alan arvot

Lentoliikenteessä turvallisuus on kaiken toiminnan lähtökohta. Lennonvarmis-tuksessa muita arvoja ovat asiakashyöty, tehokkuus ja taloudellisuus sekä yhteis-työ. Tehokkuuteen kuuluu myös ympäristönäkökohtien huomioonottaminen.

Jokaisen alalla työskentelevän on sitouduttava vahvaan turvallisuuskulttuuriin.Lennonvarmistustyö on vastuullista ja edellyttää huolellisuutta ja tarkkuutta. Annet-tuja toimintatapoja ja määräyksiä on noudatettava. Riittävän turvallisuustason var-mistamiseksi lennonjohtajilta edellytetään alan hyviä perustietoja ja -taitoja.


Lentoliikennealalla ympäristöasiat voidaan jakaa paikallisiin (lentoasemien pitä-minen ja lentokoneiden vaikutukset lentoasemien lähellä) ja globaaleihin (lento-liikenteen ilmapäästöt). Näiden ympäristöohjaus perustuu sekä kansainvälisentason säädöksiin, EU:n lainsäädäntöön, että kansallisiin lakeihin.

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO määrää lentokoneiden melu- japakokaasupäästöjen sallituista määristä sekä antaa ohjeita ja suosituksia mm. len-tämisen polttoainetaloudesta, ympäristöselvitysten menetelmistä sekä toiminta-tavoista taloudellisen ohjauksen käyttöönotossa. EU:n direktiivit, kuten 2002/30, ohjaavat esimerkiksi lentokoneiden meluun liittyvien toimintarajoitustenasettamista yhteisön lentoasemilla. Lisäksi EU valmistelee kaupallisen lentolii-kenteen liittämistä hiilidioksidin päästökauppajärjestelmään vuoden 2012 alustalukien. Suomen ympäristönsuojelulain mukaisesti lentoasemien toiminta on ym-päristöluvan alaista. Lisäksi ilmailulaki määrittelee ilmailuviranomaisen sekä pal-veluntarjoajien vastuita lentoliikenteen ja lentoasemien ympäristönsuojelussa.

Lennonvarmistuksesta Suomessa vastaa Ilmailulaitos Finavia. Sen ympäristöpoli-tiikan lähtökohtana on toimia siten, että ilmailu ei kuormita ympäristöä tarpeetto-masti. Ilmailun kehitysedellytykset halutaan turvata ottamalla ympäristöasiat huomi-oon jo ennakolta. Finavian tavoitteena on turvallinen, säännöllisesti ja taloudellisestitoimiva lentoliikenne, joka haittaa mahdollisimman vähän ympäristöä.


• lentokoneiden melu lentoasemien läheisyydessä ja sen vaikutus viihtyvyy-teen ja maankäyttöön

• lentoliikenteen ilmapäästöt ja niiden vaikutus paikalliseen ilmanlaatuun sekäilmaston muuttumiseen

• uudet energiatehokkaammat ja vähämeluisammat lentokonetyypit• lentoasemien ympäristölupamenettelyt• lentoliikenteen liittäminen hiilidioksidien päästökaupan piiriin kasvihuone-

kaasupäästöjen vähentämiseksi• melunhallinnan ja ilmapäästöjen keskinäinen optimointi ilmatilan suunnit-

telussa ja käytössä


123


Lentokoneiden melua on kauan pidetty lentoliikenteen ja lentoasemien merkittävim-pänä ympäristövaikutuksena. Viime vuosina lentoliikenteen ilmapäästöt ja vaikutusilmastoon on tullut toiseksi päätekijäksi. Lennonvarmistuksen tehtävänä on määrätäilma-alusten reitti ilmatilassa. Reittien sijainti määrittää alueet, joihin ilma-alustenmelu kohdistuu. Samalla reittien pituus vaikuttaa ilma-alusten käyttämään polttoai-nemäärään ja päästöihin. Lennonvarmistuksella on tärkeä rooli sekä melunhallinnas-sa että päästöjen vähentämisessä. Lennonvarmistus voi vähentää ilma-alusten päästöjäsuunnittelemalla ympäristöystävällisiä lentomenetelmiä sekä tarjoamalla joustavaa jaennakoivaa ilmaliikennepalvelua. Samanaikaisesti on lisäksi optimoitava ilma-alustenmelunhallinta lentoasemien lähellä.


Opiskelijan tulee:

• tuntea lentokoneiden melun muodostumisen perusteet• tuntea lentokonemelun merkitys suhteessa muihin liikennevälineiden meluun• tuntea lentokoneiden melunhallinnan pääperiaatteet• tuntea lentoliikenteen energiatehokkuus ja päästöt suhteessa kokonaispääs-

töihin ja muihin liikennemuotoihin• tunnistaa lentoturvallisuuden ja ympäristövaikutusten hallinnan yhteydet• tuntea lentoasemien pitämiseen liittyvät ympäristönäkökohdat ja ympäristö-

vaikutusten vähentäminen• tuntea lentoasemien ympäristölupaprosessi• tunnistaa oman toiminnan vaikutukset ympäristöön


• Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n ympäristösivut, http://www.icao.int/env/

• Euroopan lentoturvallisuusvirasto, EASA Environmental Protection, http://easa.europa.eu/ws_prod/g/g_environ_main.php

• Euroopan lennonvarmistusorganisaatio EUROCONTROL, ympäristösi-vut, http://www.eurocontrol.int/environment/public/subsite_homepage/homepage.html

• Ilmailulaitos Finavian ympäristösivut, http://www.finavia.fi/ymparisto• LIPASTO-tietojärjestelmä Suomen liikenteen päästöistä,

http://lipasto.vtt.fi/• Suomen lentoliikennealan sivusto lentoliikenteestä ja ilmastosta,

http://www.lentoliikennejailmasto.fi/

http://www.icao.int/env/

http://easa.europa.eu/ws_prod/g/g_environ_main.php

http://www.eurocontrol.int/environment/public/subsite_homepage/homepage.html

http://www.eurocontrol.int/environment/public/subsite_homepage/homepage.html

http://www.finavia.fi/ymparisto

http://lipasto.vtt.fi/


LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

124

• Ilmailuteollisuuden yhteinen ENVIRO-sivusto, http://www.enviro.aero/splash.html

• Vihreää lentämistä, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Pages_38_39_fromMaailma_1-08_LR.pdf

11.8 Lentokoneasennuksen perustutkinto

Alan kuvaus

Lentokoneasentajia koulutetaan lentokonehuollon erilaisiin tehtäviin. Nimikettälentokoneasentaja käytetään kaikista lentokoneasennuksen perustutkinnon suo-rittaneista henkilöistä. Työtehtävän ja erikoistumisen kautta nimikkeiden määräon lisääntymässä. Lentokoneasentaja toimii työkokemuksen tai erikoistumisenkautta esim. avioniikka-, helikopteri-, rakenne-, moottori- tai laiteasentajana.

Lentokone- tai helikopteriasentajan ammattikuvaan kuuluvat erilaiset ilma-aluksen rakenteiden, järjestelmien, moottoreiden, laitteiden ja osien huolto-,korjaus-, vianetsintä- ja viankorjaus ja tarkastustyöt, laitevaihdot, osa- ja loppu-kokoonpanot, näihin töihin liittyvät testaustoimenpiteet sekä erilaiset täytöt, ras-vaukset ja voitelut. Työssä käytetään tavanomaisia ja erikoistyövälineitä, testi- jamittalaitteita sekä erilaisia huolto-ohjeita.

Lentokoneasennuksen koulutusohjelmassa valmistutaan Suomessa lentoko-neasentajaksi ja saadaan koulutuksena JAR-66:n mukainen B1- tai B2- lupakir-jaan tähtäävä koulutus. Muu erikoistuminen tapahtuu yritysten ja jatkossa hy-väksyttävien koulutusorganisaatioiden erillisillä tai valinnaisilla kursseilla. Mah-dollisia työnantajia ovat pienet ja suuret lentoyhtiöt, yleisilmailu, lentokonehuol-toyritykset, lentokonekorjaamot ja ilmavoimat sekä rajavartiosto.

Alan arvot

Lentoliikenteessä turvallisuus on kaiken toiminnan lähtökohta. Turvallisuudenkanssa ei tehdä kompromisseja eikä oteta tietoisia riskejä. Lentoteknisen alan ar-voperustan lähtökohta on oikea asenteellinen suhtautuminen ja sen kehittämi-nen kaikessa tekemässään työssä. Tällä tarkoitetaan oikeaa ammatillista suhtau-tumista työhön, työympäristöön ja työtovereihin koulutuksen ja ammattiuranaikana. On oltava rehellinen itselleen ja muille, rohkea tunnustamaan osaamisenpuutteensa, kehittää osaamistaan, pyrkiä parhaimpiin tuloksiin sekä arvostaa jakannustaa työtoverien suorituksia. Mikäli työn ja vapaa-ajan välillä on suuri risti-riita, voi töissä tapahtua huonoja työsuoritteita tai laiminlyöntejä, jotka vaaranta-vat tai rajoittavat lentoturvallisuutta.

Lentokoneasentajan tulee olla kansainvälisesti suuntautunut ja kiinnostunutympäristöstään. Hänen tulee pyrkiä itsenäiseen työskentelyyn ja oma-aloitteisuu-teen, mutta kuitenkin työnjohdon valvonnassa. Lentokoneasentajan työ vaatii

http://www.enviro.aero/splash.html

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Pages_38_39_fromMaailma_1-08_LR.pdf



125

ahkeruutta, aktiivisuutta, toisen työn kunnioittamista, omaehtoista työn kehittä-mistä ja työvirheitten ehdotonta ilmoittamisvelvoitetta sekä elinikäisen oppimi-sen sisäistämistä.

Lentokoneasentajan tulee olla tutustunut tavanmukaisiin lentoteknisiin töi-hin ja hänen tulee jatkuvasti kehittää vastuuntuntoaan ja työskentelyssä käytettä-vien laitteiden mittausarvojen arviointikykyään sekä tarkkojen työkalujen käyt-töä, huolellisuutta, työpanoksen taloudellisuutta ja ehdotonta teknistä tarkkuut-ta. Nämä ovat välttämättömiä ominaisuuksia, koska asentajan vastuuntunnotto-muus tai epärehellisyys vaarantavat ja rajoittavat lentoturvallisuutta.


Ympäristöasioissa toimintaa ohjaavat mm. Euroopan Unionin ympäristömeludi-rektiivi (2002/49/EY). Suomessa se on pantu täytäntöön ympäristönsuojelulainmuutoksella. Lentoliikennettä on EU:n toimesta esitetty otettavaksi mukaanpäästökauppaan. Lentotoimintaa ohjaa ilmailulaki. Ilmailulaitos ohjaa toimin-nallaan ilmailun ympäristövaikutuksia. Lentokoneille on annettu kansainvälisillämääräyksillä melu- ja pakokaasupäästörajat.

Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA on EU:n erillisvirasto, jolle on an-nettu tehtäväksi hoitaa erityisiä toimeenpano- ja sääntelytehtäviä lentoturvalli-suuden alalla, kuten ilmailuun liittyvien organisaatioiden sertifiointi. Tämä serti-fiointitoiminta auttaa varmistamaan lentokelpoisuutta ja ympäristönsuojeluakoskevien normien noudattamisen.


• EASA Part M lentokelpoisuus- ja huoltovaatimukset tulossa vuonna 2009• lentokoneiden ja moottoreiden säännöllisellä kunnon valvonnalla vaikute-

taan polttoaineen kulutukseen• lentokoneiden nestejärjestelmien täyttö suljetuttua järjestelmää käyttäen


Lentoliikenne on voimakkaasti kasvava matkustamisen muoto ja näin ollen lentolii-kenteen vaikutukset ilmastoon ovat nousseet esille. Lentoturvallisuuden varmistami-nen aiheuttaa monien lentokoneen osien vaihtotarvetta jo ennen kuin ne ovat varsi-naisen käyttöikänsä päässä. Niiden vaihtamatta jättäminen aiheuttaisi kuitenkin vieläsuuremman vaaran turvallisuuden sekä ympäristönsuojelun kannalta.


Ilma-alustekniikan peruskoulutus on muuttunut viimevuosina eurooppalaiseksikoulutukseksi. Ilma-aluksen huoltohenkilöstön peruskoulutus (lentokoneasen-nuksen perustutkinto) on ammattiainesisällöltään samanlainen koko EU:n alu-

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

126

eella. Ammattiainesisältö ja oppimisvaatimukset tulevat EU-komission asetuk-sesta (EY) 2042/2003 ja sen liitteistä EASA Part 66 ja EASA Part 147. Suomen il-mailuviranomainen Ilmailuhallinto myöntää koulutuksen järjestäjille koulutus-luvat sekä valvoo koulutusta.

Lentokoneasennuksen perustutkinnossa keskeisinä oppimistavoitteina ovat;ammatillisten oppimistavoitteiden saavuttaminen, lentoturvallisuudesta huoleh-timinen, tinkimätön työohjeiden noudattaminen, hyvät ryhmätyötaidot, työym-päristöstä huolehtiminen ja reaaliaikaisen siisteyden käsite. Ilma-alushuoltoym-päristö on tarkasti ohjeistettu ja suunniteltu. Huoltoympäristön ohjeistuksessaon pyritty huomioimaan mahdollisimman tarkasti ympäristövaikutukset.

Opiskelijan tulee tuntea:

• oman roolinsa lentoturvallisuuden ylläpitäjänä• työ- ja ympäristönsuojelun periaatteet ja noudattaa niitä työssään• ilmailualaa ohjaavat ympäristömääräykset• oman työnsä eettisen merkityksen ympäröivälle yhteiskunnalle ja luonnolle• työssä käytettävien kemikaalien ja materiaalien ympäristö- ja terveysvaiku-

tukset ja osaa tulkita käytettävien aineiden käyttöturvallisuustiedotteet• energiaa ja materiaalia säästävät työskentelytavat ja osaa ottaa ne työssään

huomioon• työssä syntyvät kierrätettävät materiaalit sekä jätteet ja osaa lajitella ne

- kierrätettävät materiaalit (teräs ja muut metallit, paperi ja pahvi)- ongelmajätteet (pesunesteet, voiteluöljyt, akut ym.)- energiajäte- akut ja renkaat jne.

• uusien ilma-alusrakenteiden materiaalien käsittely- ja työohjeistuksen- muovit, komposiittirakenteet jne.

Kestävän kehityksen huomioon ottaminen opiskeluun kuuluvassa käytännön harjoittelussa

• ilmailukäytöstä poistettujen ilma-alusten, työkalujen, laitteiden ja materiaa-lin käyttö opetuksessa sekä käytännön harjoituksissa

• säästävän käytön periaate materiaalien ja aineiden käytössä- metalliharjoitustöissä syntyvien jäännöspalojen uudelleen käyttö- komposiittiharjoitustöissä tuotettujen kappaleiden uudelleen käyttö

• tarkka jätteiden lajittelu; energia-, metalli-, pesuneste-, öljy-, ongelma- jakaatopaikkajäte

• käyttöturvallisuustiedotteet saatavilla kemikaalien, pesunesteiden ja öljyjensäilytys- ja käyttöpaikoissa


127

• työkalujen asianmukainen käyttö ja säilytys työnlaadun, lentoturvallisuudenja ympäristön kannalta

• työympäristön siisteydestä huolehtiminen työturvallisuuden ja lentoturvalli-suuden ylläpitämiseksi sekä parantamiseksi

• asianmukaisen työvaatetuksen ja henkilökohtaisten suojaimien merkityksensisäistäminen

• kestävän kehityksen ohjeistuksen sisäistäminen aidossa ilma-alushuoltoym-päristössä toteutetun käytännön harjoittelun aikana


• Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n ympäristösivut, http://www.icao.int/env/

• Euroopan lentoturvallisuusvirasto, EASA Environmental Protection, http://easa.europa.eu/ws_prod/g/g_environ_main.php

• Euroopan lennonvarmistusorganisaatio EUROCONTROL, ympäristösivut, http://www.eurocontrol.int/environment/public/subsite_homepage/homepa-ge.html

• Ilmailulaitos Finavian ympäristösivut, http://www.finavia.fi/ymparisto• LIPASTO -tietojärjestelmä Suomen liikenteen päästöistä,

http://lipasto.vtt.fi/• Suomen lentoliikennealan sivusto lentoliikenteestä ja ilmastosta,

http://www.lentoliikennejailmasto.fi/• Ilmailuteollisuuden yhteinen ENVIRO-sivusto,

http://www.enviro.aero/splash.html• Vihreää lentämistä, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/

Pages_38_39_fromMaailma_1-08_LR.pdf

11.9 Logistiikan perustutkinto

Alan kuvaus

Logistiikan tehtävänä on yhteiskunnan, henkilö- ja tavaraliikenteen sekä muidenlogististen palvelujen turvaaminen. Näiden toimivuudella ja tehokkuudella onyrityksissä sekä laajemmin valtakunnallisesti suuri merkitys. Logistiikka on käsi-tettävä laajempana kokonaisuutena kuin pelkästään tavaroiden varastointiin jakuljetuksiin liittyvänä tehtävänä. Tavaroiden varastoinnilla ja niiden kuljettami-sella on kuitenkin keskeinen osa kokonaislogistiikassa.

Kuljetus-, varasto- ja lentoasemapalvelut ovat tyypillisiä palvelualojen merkit-täviä työllistäjiä. Työelämässä tarvitaan näitä tehtäviä ja toimintoja hoitavia am-mattitaitoisia henkilöitä. Autonkuljettajat työllistyvät erilaisiin henkilö- ja tava-raliikenteen tehtäviin. Varastoalan työntekijät työllistyvät kaupan-, teollisuuden,

http://www.icao.int/env/

http://easa.europa.eu/ws_prod/g/g_environ_main.php

http://www.finavia.fi/ymparisto

http://lipasto.vtt.fi/


http://www.enviro.aero/splash.html



LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

128

liikenteen- ja julkisen sektorin palvelukseen. Lentoasemahuoltajat työllistyvät il-mailuliikennettä tukeviin yrityksiin. Mainittujen alojen toimintaympäristöt ovatyhä kansainvälisempiä ihmisten ja tavaroiden liikkuvuuden lisääntyessä erityises-ti EU-alueella. Tavarantoimittajien on pystyttävä kaikilla jakelualueillaan kilpai-lemaan paikallisten valmistajien kanssa toimitusten täsmällisyydessä, nopeudessaja kustannustehokkuudessa.

Logistiikka-alan palvelut ja toiminta räätälöidään entistä enemmän asiakkai-den tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Yhä tiukentuvat ympäristömääräykset jalaatuvaatimukset, materiaalin kierrätys ja uudelleenkäyttö edellyttävät ajantasai-sia tietoja ja toimintatapoja.

Alan arvot

Keskeisiä vaatimuksia alalla on korkea moraali ja ammattietiikka, myönteinenasennoituminen muihin ihmisiin sekä asiakaskeskeisyys. Alalla toimimisen edellytyk-siä ovat rehellisyys, vastuuntunto, täsmällisyys, itseohjautuvuus sekä joustavuus ja yh-teistyökykyisyys. Asiakaspalvelutehtävissä korostuvat kyky oppia uusia asioita ja laa-dun merkitys. Toiminta alalla edellyttää yrittäjämäistä asennetta ja yhteistoimintaa.

Työsuoritukset on osattava tehdä tehokkaasti ja taloudellisesti liikenne- ja työtur-vallisuutta edistävin menetelmin, energiakulutusta ja ympäristöhaittoja minimoiden.Kuljettajilla on suuri vastuu kalliiden kuljetusajoneuvojen turvallisesta kuljettamises-ta tai perille viennistä tai henkilöiden turvallisesta kuljettamisesta kotimaassa tai ulko-mailla. Varastonhoitajilla on vastuullaan arvokkaita tavaroita, joiden oikea-aikainenvarastoiminen, oikea-aikainen asiakkaille toimittaminen ja oikeiden kuljetusmuoto-jen käyttäminen edellyttävät vankkaa ammatillista osaamista.


Alan toimintaa pyritään kehittämään ympäristöä mahdollisimman vähän rasitta-vaksi. Kuljetukseen kustannustekijöiden kohotessa on säästöjen aikaansaaminentulevaisuudessa enemmän pakko kuin kilpailuetu, jos yritys haluaa menestyä.Tähän ovat johtaneet lainsäädäntö ja kuluttajien vaatimukset.

Hallinnollisia ympäristöohjauksen keinoja ovat myös nopeusrajoitukset, joilla py-ritään sekä parantamaan liikenneturvallisuutta, että vähentämään energiankulutusta.Tieverkon kehittäminen palvelee osaltaan myös energiatehokkuuden tavoitteita.

Motiva Oy on kokonaan Suomen valtion omistama yhtiö joka tuottaa asian-tuntijapalveluita energian ja materiaalien käytön tehostamiseksi ja uusiutuvanenergian käytön lisäämiseksi. Motiva Oy:llä (www.motiva.fi) on kuorma- ja pa-kettiautoalan sekä joukkoliikenteen kanssa solmitut energiansäästösopimukset.

Useilla alan yrittäjillä on käytössä laatu- ja ympäristöjärjestelmiä.


129


• ala on muuttumassa yhä kansainvälisemmäksi ihmisten ja tavaroiden liikku-vuuden lisääntyessä erityisesti EU-alueella

• EU:n yhdenmukaiset kuljettajavaatimukset raskaan liikenteen turvallisuu-den ja taloudellisuuden parantamiseksi

• kuljetusketjujen päästöjen vähentäminen sekä kierrätys nähdään alalla tär-keinä asioina

• taloudellinen ajotapa ja ympäristöystävällisemmän teknologian käyttö kulje-tuksissa

• avoimen yhteistyön lisääminen osapuolten välillä, kumppanuushankkeet se-kä yhteisten pelisääntöjen luominen esimerkiksi kuljetusten järjestelyissä se-kä jätehuollon käytännöissä

• toiminnan tehostaminen tuo alalle kustannussäästöjä ja vähentää toiminnanympäristövaikutuksia- jakelun keskittäminen ja kuljetustarpeen vähentäminen- paluulogistiikan kehittäminen ja reittioptimointi- varastoinnin suunnittelu- pakkausten, kuljetusyksikön ja kuljetusmuodon valinta

• joukkoliikenteen kehittäminen ja sen kilpailukyvyn parantaminen


Logistiikka-alan ympäristövaikutuksia syntyy tavaran varastoinnista, käsittelystäja kuljetuksista, sekä tieverkon rakentamisesta ja ylläpidosta. Kuljetuksissa käy-tettävä polttoaine aiheuttaa päästöjä ilmaan ja pakkauksista syntyy jätettä. Kiin-teistöt käyttävät vettä sekä sähkö- ja lämpöenergiaa. Kasvavat liikennemäärät jaruuhkat asettavat paineita kuljetusaikatauluille ja -kustannuksille. Tavaroidenentistä nopeampi kuljetustarve ei aina osu yksiin taloudellisimman ja ekologisim-man kuljetustavan kanssa.

Kustannustason nousu sekä kiristyvät palvelutaso- ja ympäristövaatimuksethaastavat kuljetuksia entistä suurempaan tehokkuuteen ja monipuolisempaantarjontaan.

Kuljetuskaluston energiatehokkuuden kehittäminen on yksi alan suurimmis-ta haasteista. Ratkaisumalleja ovat mm. vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö se-kä moottoritekniikan ja rengastekniikan kehittäminen.


• alan ammattilainen tuntee riskienhallinnan periaatteet• tulee tuntea alan keskeisen työlainsäädäntö sekä työturvallisuus- ja ympäris-

tömääräykset• kemikaalien tuntemus ja toiminta hätätilanteissa

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

130

• turvallisen liikennekäyttäytymisen hallitseminen• tuntee yrityksen toimintajärjestelmän periaatteiden tunteminen ja tietää

oman vastuunsa sen toteuttamisessa• kestävä kehitys kilpailutekijänä ja laadun mittarina nykyaikaisessa logistises-

sa toiminnassa• autoteollisuuden ja liikenteen keskeisten ympäristövaikutusten tunteminen

ja ymmärtäminen, mm. päästöt ilmaan ja niiden ympäristö- ja terveysvaiku-tukset, melu, luonnonvarojen kulutus

• autoteollisuuden keinot ja toimenpiteet polttoainetalouden parantamiseksi,päästöjen vähentämiseksi ja muiden ympäristöhaittojen vähentämiseksi, mm.katalysaattorin toiminta ja merkitys autoilun ympäristöhaittojen vähentämisessä

• alan ympäristöohjeet ja suositukset, esim. tutustuminen AKL-Ympäristöoh-jelmaan ja Vihreä kirja -käsikirjaan, joka toimii autoliikkeiden ja autokorjaa-moiden arkipäivän työkaluna

• ajoneuvojen kierrätysjärjestelmä ja ongelmajätteiden tunnistaminen ja nii-den lajittelu

• työturvallisuusnäkökohdat käsiteltäessä jätteitä, mm. suojavaatteet, suojat jatoiminta vaaratilanteissa

• käytettävien kemikaalien ominaisuuksiin tutustuminen ja niiden oikeaoppi-nen säilyttäminen ja kierrätys sekä pakkausten lajittelu ja kierrätys

• autoalan ympäristöriskit ja niiden torjuminen sekä toimiminen vahinkotilan-teessa, esim. öljyjen pääsy maahan / viemäriin, öljynerotuskaivon toiminta

• kuljettajan taloudellisen ajotekniikan käyttäminen, kuten ennakoiminen,kiihdytykset, hidastamiset, vaihteiden oikea käyttäminen ja oikean nopeu-den valitseminen

• ajoreittien ja ajon suunnitelmallisuuden vaikutus taloudellisuuteen ja ympä-ristön kuormittumisen vähentämiseen

• ympäristötiedottaminen asiakkaalle, esim. miten asiakas voi vaikuttaa osal-taan logistiikan ympäristövaikutusten vähentämiseen (kuljetusten aikataulutja paluukuljetusten hyödyntäminen tms.)

• vaarallisten aineiden kuljetusten riskit ja osattava minimoida vaaraa aiheutta-vat tekijät

• oikea toiminta hätätilanteessa ja ymmärrettävä mahdollisen onnettomuudenvaaralliset ja pitkäkestoiset vaikutukset ympäristölleen

Lisätietoa ja esimerkkejä

• Suomen kuljetus ja logistiikka SKAL/ympäristöasiat, http://www.skal.fi/index.phtml?s=529

• Logistiikka- ja ympäristöasiat osana päivittäistavarakaupan kestävää kehitystä, http://pty.xetnet.com/fileadmin/pty_tiedostot/Julkaisut/Logistiikka_ja_ymparisto_selvitys.pdf

http://www.skal.fi/index.phtml?s=529

http://pty.xetnet.com/fileadmin/pty_tiedostot/Julkaisut/Logistiikka_ja_ymparisto_selvitys.pdf

http://pty.xetnet.com/fileadmin/pty_tiedostot/Julkaisut/Logistiikka_ja_ymparisto_selvitys.pdf


131

• Joukkoliikenteen energiatehokkuussopimus vuosille 2008–2016, http://www.linja-autoliitto.fi/fi/ymparistotietoutta

• Motiva Oy, Kuljetusalan energiatehokkuussopimukset, http://www.motiva.fi/yritykset/energiatehokkuussopimukset/kuljetusala

• Maantieliikenteen kuljettajien työhyvinvoinnin kehittäminen Työsuojelura-haston hanke 105257, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Tsr05257hanketiedot.pdf

11.10 Maanmittausalan perustutkinto

Alan kuvaus

Maanmittausalan ammattilaiset tuottavat luotettavia ja ajantasaisia karttoja janumeerisia karttatietokantoja yhteiskunnan eri osa-alueiden ja tavallisten kansa-laisten tarpeisiin. He vastaavat myös kiinteistöjen muodostuksesta sekä kiinteis-töjä koskevien tietojen ja monien muiden paikkatietojen ajantasaisuudesta ja luo-tettavuudesta. Maanmittarit työskentelevät lisäksi paikkatietojärjestelmien kehit-tämiseen, yhdyskuntasuunnitteluun ja -rakentamiseen sekä kiinteistöarviointiinja kiinteistöjohtamiseen liittyvissä tehtävissä. Osa maanmittausalan ammattilais-ten tehtävistä on lakisääteisiä. Kiinteistö-, kartoitus- ja kartanvalmistustehtäviähoidetaan tällä hetkellä pääosin valtion ja kuntien organisaatioissa. Alalla toimiimyös kartoitukseen, kartantuotantoon, maankäytön suunnitteluun ja maaperä-tutkimuksiin erikoistuneita yrityksiä. Kartoittaja työskentelee sekä maastossa ettätoimistotehtävissä.

Alan arvot

Maanmittausalan ammattietiikan perustana ovat korkea ammattitaito ja sen jat-kuva kehittäminen, asiakaspalveluja yhteistyöhenkisyys, luotettavuus, tarkkuus,huolellisuus sekä vastuu palvelujen, työn ja tuotteiden korkeasta laadusta. Toi-mintaa ohjaavia periaatteita ovat taloudellisuus, tehokkuus ja asiakaslähtöisyys.Toiminnan ratkaisut perustuvat ympäristömyönteisyyteen ja ympäristövastuulli-suuteen. Kartoittajalta vaaditaan oma-aloitteisuutta, vastuullisuutta ja tarkkuuttasekä vuorovaikutus- ja asiakaspalvelutaitoja.


Toimintaa ohjaa maanmittaukseen ja kiinteistöjärjestelmiin liittyvä lainsäädäntöja mm maankäyttö- ja rakennuslaki. Jokamiehenoikeudet ja niihin liittyvät vel-vollisuudet tulee ottaa maastossa liikuttaessa huomioon.

http://www.linja-autoliitto.fi/fi/ymparistotietoutta

http://www.motiva.fi/yritykset/energiatehokkuussopimukset/kuljetusala

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Tsr05257hanketiedot.pdf

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Tsr05257hanketiedot.pdf

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

132

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita maanmittausalalla

• kestävän kehityksen edistäminen on kiinteässä yhteydessä maankäyttöön jaedellyttää hyviä tietoja ympäristöstä

• ympäristökysymykset yhdyskuntasuunnittelussa ja -rakentamisessa- alueiden kaavoitus ja käytön suunnittelu kestävää kehitystä tukevalla tavalla- ympäristövaikutusten arviointi- hyvän maankäyttöpolitiikan ja kestävän kehityksen yhteys sisäistettynä

tavoitteena kehittämishankkeissa- maahan liittyvien oikeuksien turvaaminen

• ympäristöviranomaisen, museoviranomaisten ja maanmittausviranomaisenyhteistyö luonnonsuojelualueiden toteuttamisessa sekä kulttuuriperinnönsuojelemisessa- maanmittauslaitoksen kiinteistöasiantuntemuksen ja ympäristökeskuk-

sen luonnonsuojeluosaamisen yhdistäminen- esim. Natura-verkoston kohteet ja maakuntakaavoissa luonnonsuojelu-

alueiksi varatut kohteet- kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden suojelu

• kartat ovat monella tavalla hyödyllisiä liikuttaessa- esim. yhdistettynä navigointilaitteisiin auttavat kulkureitin optimoin-

nissa, säästävät ajokilometrejä ja vähentävät eksymisiä- lisäävät turvallisuutta veneilyssä


Väestön keskittyessä kaupunkeihin aiheuttaa ympäristökysymysten huomioonottaminen yhdyskuntasuunnittelussa ja kaavoituksessa haasteita ympäristöarvo-jen huomioon ottamiselle. Maanmittarin tehtävänä on olla osaltaan löytämässäparasta mahdollista ratkaisua näihin kysymyksiin. Yksi haasteista on paikkatie-don tehokas käyttö alueiden kehittämisessä.


Opiskelija:

• tuntee yleisiä ympäristöriskejä ja ympäristönsuojelun keinoja erityisestimaanmittausalalla ja toimii vastuullisesti niiden mukaan.

• osaa toimia vastuullisesti ja ratkaista maanmittausalaan liittyviä arvoja nor-miristiriitoja eettisesti kestävällä tavalla

• osaa toimia maastossa ympäristöä säästävällä tavalla ja tarpeettomia jälkiä jät-tämättä


133


• Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelun Maankäyttö ja rakentaminen -sivut, http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=91&lan=fi

• Kestäviin yhdyskuntiin, http://www.edu.fi/TEEMAT/KEKE/yhdyskun-nat/kartta.html

• Tekesin Kestävä yhdyskunta 2007–2012 -ohjelma, http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Yhdyskunta/fi/etusivu.html

11.11 Merenkulkualan perustutkinto

Alan kuvaus

Suomalainen merenkulku palvelee ensisijaisesti Suomen ulkomaankauppaa jamatkustajaliikennettä. Merenkulku huolehtii rannikkoliikenteestä ja vienti-,tuonti- ja transitokuljetuksista sekä takaa raaka-aine- ja energiatuonnilla maam-me huoltovarmuuden myös poikkeustilanteiden aikana. Matkustaja-alusliikennetarjoaa matkan lisäksi elämyksiä matkustajille. Meriliikenne edistää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta ja kanssakäymistä. Suomen viennistä ja tuonnista noin80 % tavaravirrasta kulkee meriteitse.

Sekä normaalioloissa, että poikkeus- ja kriisitilanteissa tarvitaan merenkulkuaja suomalaisia merenkulkijoita. Merenkulku on kansainvälinen ala. Merenkulki-jan on tultava toimeen monikulttuurisessa työympäristössä. Merenkulkija työs-kentelee useimmiten yleislasti- tai roro-aluksella, roro-matkustaja-, säiliö- taimatkustaja-aluksella, jäänmurtajalla tai hinaajalla. Lisäksi merenkulun osaamistatarvitaan varustamoissa, hallinnossa, satamissa, koulutuksessa ja meriliikenteenluotsaus-, väylä- ja turvallisuuspalvelussa sekä laivanrakennuksessa.

Alan arvot

Kestävä kehitys tarkoittaa merenkulussa kuljetusten jatkuvuutta niin, että kulje-tusten mukanaan tuomat ympäristölliset haittatekijät saadaan minimoitua. Mitäpuhtaammin kuljetustapahtuma suoritetaan, sitä parempi tilanne on ekologisenympäristön säilyvyyden, ihmisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta. Meri-kuljetuksissa korostuvat ihmishengen ja aluksen turvallisuus sekä meriympäris-tön suojelu. Merenkulussa työntekijöiden sosiaaliset taidot ja eri kulttuureidenhuomioiminen ovat tärkeässä asemassa laivayhteisön toimivuuden ja turvallisuu-den takaamiseksi.


http://www.edu.fi/TEEMAT/KEKE/yhdyskunnat/kartta.html

http://www.edu.fi/TEEMAT/KEKE/yhdyskunnat/kartta.html

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Yhdyskunta/fi/etusivu.html

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Yhdyskunta/fi/etusivu.html

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

134


Merenkulun kestävän kehityksen kannalta tärkeitä ”ohjaus ja valvontakeinoja”ovat merenkulun kansainvälisyydestä johtuen IMO:n kautta tulleet yleissopi-mukset. (SOLAS, MARPOL, STCW) sekä kansallinen lainsäädäntö. Suomessamerenkulun koulutus on kansainvälisten normien mukaista. Koulutusta valvovatviranomaiset ja sitä arvioidaan viiden vuoden välein. Kansainvälisin sopimuksinja niiden valvonnalla pyritään estämään jätteiden pääsy mereen.


• IMO (International Maritime Organization) on myöntänyt Itämerelle eri-tyisen herkän merialueen virallisen aseman

• painolastivesien käsittelyjärjestelmät tulossa• laivojen rakentamisen ja kunnossapidon valvontaa on tehostettu• yksirunkoiset säiliöalukset eivät saa liikennöidä Itämerellä vuoden 2009 jälkeen• pyrkimys merenkulun koulutuksen yhtenäistämiseen kansainvälisesti• päästömääräysten tiukentuminen Itämeren liikenteessä (polttoaineen rikki-

pitoisuuden alentaminen)• talvimerenkulun koulutusta (jääajoa) järjestetään myös ulkomaisille varusta-

moille• pilssivesien, harmaaveden ja tankkien pesuvesien määräysten tiukkeneminen

ja päästöjen valvonta


Merenkulkualan päällimmäisinä haasteina ovat alati kasvavan meriliikenteenmeriympäristölliset sekä ilmastolliset vaikutukset. Raakaöljyn- ja vaarallisten ai-neiden kuljetukset Suomenlahdella lisääntyvät. Alan koulutuksen suurena haas-teena on merenkulun turvallisuuteen vaikuttavien seikkojen istuttaminen koulu-tettavan henkilöstön ajatuksiin. Lisähaasteita merenkulkuun tuo kielellinen jakulttuurillinen monimuotoisuus.

EU:ssa rekisteröityjen laivojen miehistöstä noin 75 prosenttia on lähtöisinEU:n ulkopuolisista maista ja saanut merenkulkukoulutuksensa EU:n ulkopuoli-sissa oppilaitoksissa. IMO:n kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, päte-vyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW-yleissopimus) tarjoaalaivoja rekisteröiville maille mahdollisuuden tarkistaa koulutuksen laadun mais-sa, joista niiden laivoilla työskentelevät merenkulkijat ovat lähtöisin (Lähde: EM-SA, Turvallisempi ja puhtaampi laivaliikenne Euroopan unionissa).

Tutkimus- ja kehitysprojekteilla pyritään osaltaan varautumaan meriliikenteenympäristö- ja onnettomuusuhkiin ja ehkäisemään niitä (esimerkkinä SÖKÖ/SÖ-KÖII-projektit sekä GOFMEC). Suomella, Venäjällä ja Virolla on yhteinen.


135

Ympäristövaikutuksia laivaliikenne aiheuttaa lisäksi satamien ja väylien raken-tamisen kautta. Niiden vaikutuksia pyritään vähentämään ympäristölupamenet-telyllä ja ympäristövaikutusten arviointia käyttäen.

Meri- ja ympäristöturvallisuudesta huolehtiminen sekä hyvä merimiestaito ovatkeskeisiä merenkulkijoiden ammatillista koulutusta läpäiseviä periaatteita merenkul-kijoiden koulutuksesta, pätevyydestä ja vahdinpidosta solmitun yleissopimuksen mu-kaan (STCW). Merenkulun perustutkinnon suorittanut noudattaa alus-, työ- ja ym-päristöturvallisuuden sekä turvallisuusjohtamisen edellyttämiä työkäytäntöjä.

• tuntee merenkulkualan yleissopimukset sekä lainsäädännön• tuntee merenkulkualan ja laivatyön ympäristöriskit ja tunnistaa keinoja nii-

den minimoimiseksi ja toimii niiden periaatteiden mukaisesti• osaa työyhteisössä toimia työympäristön viihtyvyyttä, turvallisuutta ja hen-

kistä hyvinvointia edistävällä tavalla• on riittävän kielitaitoinen (merenkulussa tärkeä osa turvallisuutta)• tuntee hyvän merimiestavan vaatimukset ja motivoituu toimimaan niiden

mukaisesti• on tietoinen kulttuurien mukanaan tuomista eroavaisuuksista toimintatavoissa


• International Maritime Organization IMO, http://www.imo.org/• Merenkulkulaitos, http://portal.fma.fi/sivu/www/fma_fi• Meriturvallisuuden ja –liikenteen turvallisuuskeskus, http://www.merikotka.fi/• Sökö-hanke; toimintamallit Suomenlahdella tapahtuvan vakavan öljyonnet-

tomuuden varalle, http://www.kyamk.fi/• Suomen ympäristökeskus; Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta,

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=465&lan=fi• SafeOscar on merenkulkualan koulutusyksiköiden yhteinen hanke, jonka

tarkoituksena on luoda verkko- opetusmateriaalia, kysymystietokanta ja näi-hin liittyvät verkkosivut, http://www.safeoskar.fi/

• Euroopan väestönsuojelu, http://ec.europa.eu/environment/civil/marin/mp01_en_introduction.htm

• Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA, http://www.emsa.europa.eu/end185d007d001d005.html

• EMSA, Turvallisempi ja puhtaampi laivaliikenne Euroopan unionissa, http://www.emsa.europa.eu/Docs/Technical_Reports/emsa_brochure_8_6_2006_fi.pdf

• Shipping Facts, information about the international shipping industry (Ym-päristö ja turvallisuus) ja Safety and Regulation, http://www.marisec.org/shippingfacts/environmental/index.php, http://www.marisec.org/shippingfacts/safety

http://www.imo.org/

http://portal.fma.fi/sivu/www/fma_fi

http://www.merikotka.fi/

http://www.kyamk.fi/


http://www.safeoskar.fi/

http://ec.europa.eu/environment/civil/marin/mp01_en_introduction.htm

http://www.emsa.europa.eu/end185d007d001d005.html

http://www.emsa.europa.eu/Docs/Technical_Reports/emsa_brochure_8_6_2006_fi.pdf

http://www.marisec.org/shippingfacts/environmental/index.php

http://www.marisec.org/shippingfacts/safety

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

136

• Merenkulkualan koulutusta, http://www.ekami.fi/index.asp• Teknologiateollisuus: Purjeelliset alukset sopisivat Viking Linen reiteille,

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Purjeellisetalukset.pdf

11.12 Muovi- ja kumitekniikan perustutkinto

Alan kuvaus

Muovien ja kumien käyttö on yleistynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmen-ten aikana. Muovi- ja kumiala on monimuotoinen, haastava ja mielenkiintoinenteollisuudenala, jonka menestys perustuu muovimateriaalien hyvään työstettä-vyyteen ja nopeaan kehittymiseen.

Muovi on korvannut perinteisiä materiaaleja ja avannut tuotesuunnittelijoilleja muotoilijoille uusia mahdollisuuksia tuotteiden kehittämiseen ja valmistami-seen. Muoviteollisuuden tuotantomenetelmät kattavat laajan alueen erilaisia tek-niikoita käsityönä tehdystä lujitemuovien eli komposiittien laminoinnista moni-vaiheisiin ja automatisoituihin tuotantoprosesseihin. Merkittäviä muoviteolli-suuden asiakasryhmiä ovat pakkaus-, rakennus-, ajo- ja kulkuneuvo- sekä elekt-roniikkateollisuus. Paperi- ja metalliteollisuuden monissa ammateissa muo-viosaaminen on ehdoton edellytys, koska muovi on tuotteen keskeinen osa.Näitä aloja ovat esimerkiksi kaapelinpäällystys, kartonkipakkausten pinnoitus jamuovipinnoitettujen metallituotteiden valmistus.

Alan arvot

Muovi- ja kumialan tuotantotoimintaa ohjaavia periaatteita ovat tuotteiden korkealaatu, tarkoituksenmukaisuus, turvallisuus, kestävyys, helppokäyttöisyys ja esteetti-syys. Kestävän kehityksen arvostus ilmenee taloudellisena energiankäyttönä, ympäris-töä vähän kuormittavina valmistusmenetelminä ja tuotteiden elinkaariajatteluna.

Muoviteollisuudessa yhteiskuntavastuu on määritelty seuraavasti (ApulaisjohtajaVesa Kärhä, Muoviteollisuus ry):

• Ympäristövastuu: Tuotannon ympäristövaikutuksien minimoiminen sekätuotteisiin ja asiakkaisiin ulottuva ympäristövastuu.

• Sidosryhmävastuu: Omistajien, työntekijöiden ja muun ympäröivän yhteis-kunnan arvomaailman mukainen toiminta ja raaka-aine- ja laitetoimittajiensekä muiden sopimuskumppaneiden toiminnan asianmukaisuus.

• Ihmislähtöisyys: Inhimillisen osaamisen, tiedon ja taidon vaaliminen, tuote-turvallisuus ja ihmisen hyvinvointi sekä avoimuus ja yhteiskunnan rakenta-miseen osallistuminen.

http://www.ekami.fi/index.asp

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Purjeellisetalukset.pdf


137

Yrityksen oman arvopohjan ja yrityskansalaisuuden ytimen muodostavat ylei-siä normeja täydentävät ja ne ylittävät vapaaehtoiset sitoumukset ja periaatteet.


Muoviteollisuuden toiminnan minimitason asettavat pakolliset normit ja velvoitteet.Euroopan yhdentyminen on tuonut mukanaan standardien ja turvallisuusmääräys-ten yhdenmukaistamisvaatimuksia sekä tuotevastuulain. Yhä useammin yrityksiltävaaditaan sertifioitua laatu- ja ympäristöjärjestelmää. Käytännössä kaikki Suomenmuovien valmistajat ovat sitoutuneet kansainväliseen kemianteollisuuden Respon-sible Care – Vastuu Huomisesta –ohjelmaan (www.chemind.fi/responsible-care).


• turvallisten materiaalien ja niissä käytettävien lisäaineiden etsiminen > löytä-minen > käyttäminen

• uusien ympäristöystävällisten materiaalien kehittäminen, esim. biohajoavatmuovit

• uusien muoviraaka-aineiden etsiminen hupenevan öljyn rinnalle• muovien kierrätyksen kehittäminen• uusiomuovituotteiden valmistaminen ja niiden imagon kohottaminen• kertakäyttöisyyden vähentäminen• ympäristöystävällisten muovituotteiden suunnittelu ja valmistus


Suomen muoviteollisuuden toimintaedellytykset tulevat lähivuosina riippumaanmm. öljyn hinnan muutoksista, globalisaation vaikutuksista teollisuuden raken-teisiin ja uusien muoviraaka-aineiden käyttöönotosta öljyn rinnalle.

Muovi sinänsä on valmistukseen, tuotteiden kuljettamiseen ja varastoimiseenkuluvan vähäisen energian vuoksi erittäin ympäristöystävällinen materiaali.Tuotteita suunnitellessa ja käytettäessä on kuitenkin syytä muistaa periaate:

Oikein käytettynä ja oikeassa paikassa muovi on kestävä, monikäyttöinen jatarkoituksenmukainen materiaali. Väärässä paikassa muovi on ainakin silloin,kun se on jätteenä ympäristössämme.


Opiskelijan tulee tuntea ja osata:

• ymmärtää muovin merkityksen energiaa säästävänä materiaalina• ymmärtää muovimateriaalin luonteen, muovien hyvät ja huonot puolet• tuntee muovialaa ohjaavat kansainväliset/eurooppalaiset ympäristömääräykset


LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

138

• osaa omassa työssään ottaa huomioon energiaa ja materiaalia säästävät työs-kentelytavat

• tuntee työ- ja ympäristönsuojelun periaatteet ja noudattaa niitä työssään• ymmärtää oman työnsä eettisen merkityksen ympäröivälle yhteiskunnalle ja

luonnolle• osaa lajitella ja kierrättää eri muovilajit• tuntee uusia muovikomposiitteja, joissa yhdistetään muovia ja muita materi-

aaleja (esim. puuta)

Kumien, muovien ja niihin käytettyjen lisäaineiden kemiallisten ja fysikaalis-ten ominaisuuksien johdosta muovituotteiden valmistusprosessien terveydellisetja ympäristövaikutukset vaativat kestävän kehityksen periaatteen liittämistäoleellisena osana koulutukseen.


• Koottua tietoa muoveista ja muoviteollisuudesta, http://www.plastics.fi/• Tampereen teknillinen yliopisto, Muovi- ja elastomeeritekniikan laborato-

rio, www.tut.fi• Keksintöpörssi - Menetelmä PVC-jätteen polttamiseksi ja energian talteen

ottamiseksi, Uusi PVC:n polttomenetelmä, http://www.keksintoporssi.com/keksinto/site.nsf/AllInventions/4A489DCF757E3A42C22573540022965D?OpenDocument&Rest-rictToCategory=Energia

• Responsible Care – Vastuu Huomisesta -ohjelma, http://www.chemind.fi/responsible-care

• Euroopan PVC-teollisuuden kestävän kehityksen sivut, http://www.vinyl2010.org/

• EK:n energiansäästösopimuksen muovialan toimenpideohjelma ja liittymis-asiakirja (pdf), http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Muovi.pdf

• Suomen Uusiomuovi Oy, Muovipakkausalan tuottajayhteisö, joka edistää muovipakkausten kierrätystä ja kerää muoviputkia hyötykäyttöön, http://www.suomenuusiomuovi.fi/

http://www.plastics.fi/

http://www.tut.fi

http://www.keksintoporssi.com/keksinto/site.nsf/AllInventions/4A489DCF757E3A42C22573540022965D?OpenDocument&RestrictToCategory=Energia

http://www.keksintoporssi.com/keksinto/site.nsf/AllInventions/4A489DCF757E3A42C22573540022965D?OpenDocument&RestrictToCategory=Energia


http://www.vinyl2010.org/

http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Muovi.pdf

http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Muovi.pdf

http://www.suomenuusiomuovi.fi/


139

11.13 Painoviestinnän perustutkinto

Alan kuvaus

Graafinen teollisuus edustaa nykyään sekä perinteistä kirjapainoteollisuutta ettänykyaikaista viestintäteollisuutta. Graafinen ala tuottaa pääasiassa painettua vies-tintää, joita ovat esimerkiksi lehdet, kirjat, mainospainotuotteet, lomakkeet, kar-tat, kalenterit, kortit, arvopaperit ja pakkaukset sekä etiketit. Tähän liittyvätmyös tuotesuunnittelu, markkinointi, asiakaspalvelu ja jakelu sekä muut toimin-taa tukevat oheistehtävät. Graafinen teollisuus on osin kappaletuotantoa osinprosessituotantoa. Yritysten verkostoituminen keskenään sekä asiakkaiden kans-sa on nykypäivää ja tulee yhä lisääntymään tulevaisuudessa.

Alan arvot

Painoviestintäalan toimintaa ohjaavia arvoja ovat: ympäristömyötäisyys, asiakas-lähtöisyys, tuotteiden käyttötarkoituksen mukainen laatu ja toimitusaikojen pi-tävyys. Painoviestintä edistää osaltaan ihmisten perusoikeuksien toteutumistakuten sananvapautta, tasa-arvoa ja elinikäistä oppimista. Suomen kielen ja kult-tuurin säilyttäminen ja edistäminen on yksi painetun viestinnän päämääriä.


Ympäristömyötäiseen toimintaan kannustavat alan lainsäädäntö, energian- ja sitäkautta kustannustensäästö kuluttajien ekotietoisuus. Alaa koskee yleinen jäte- jaympäristönsuojelun lainsäädäntö.

Euroopan Unioni edellyttää paperin kierrätystä, kaatopaikkojen täyttymisenhidastamiseksi.


• sisällöntuottajat jalostavat usein myös tuotteen ulkoasun valmiiksi• perinteiset rajat painetun ja sähköisen viestinnän välillä ovat hämärtymässä

ja muuttamassa muotoaan (esim. älykkäät painotuotteet kehitteillä)• digitaalinen painaminen on pienillä sarjoilla yksikkökustannuksiltaan huo-

mattavasti perinteistä offset -painamista edullisempi menetelmä- vähemmän kalliita työvaiheita ja materiaaleja- lisäkappaleita ei tarvitse painaa varmuuden vuoksi varastoon

• kasviöljypohjaisten painovärien ja pesunesteiden käyttö• ympäristömerkit (esim. Joutsenmerkki ja Euroopan ympäristömerkki)• älytarrat ja -kortit

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

140


Perinteisessä graafisen alan tuotannossa syntyy jätepaperia huomattava osuustuotannosta (2–20 %). Uudella tekniikalla hukkamateriaalien kulutus saadaanhuomattavasti alenemaan. Nykyaikainen painotekniikka mahdollistaa painami-sen monenlaisille pinnoille. Erikoiset ratkaisut eivät välttämättä ole aina ongel-mattomia materiaalin kierrätyksen kannalta. Painotuotteita korvataan paljonsähköisillä versioilla, mutta painetun sanan merkitys on vielä säilynyt.


• painotuotteen suunnittelun osaaminen- ei vieraita materiaaleja (muovituksia ym.), jotka estävät paperin kierrätyksen- jätteitä syntyy mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan

• painotuotteen valmistuksen jätejakeiden tunnistamisen ja lajittelun osaaminen- kierrätettävät materiaalit; pahvi, puhdas paperi, metalli

• tuntee ja osaa lajitella alan ongelmajätteet- kehitteet ja kiinnitteet- painovärit- pesurätit- kaikki käytöstä poistetut kemikaalit- vaarallisten aineiden jäämiä sisältävät pakkaukset

• tuntee työhönsä liittyvät ympäristöriskit ja työpaikan ympäristömääräykset• ymmärtää koneiden oikean käytön ja huollon merkityksen niiden käyttö-

ikään vaikuttavana tekijänä• tuntee energiansäästömahdollisuudet omassa työssään ja osaa toimia ener-

giatehokkaasti


• YTV Fiksu, Graafinen ala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/graafinen_ala/etusivu.htm

• Vihreä graafikko — Ympäristöystävällisen painotuotteen suunnittelu (opin-näytetyö), www.samikarjalainen.net/portfolio/muut/vihrea_graafikko.htm

• Rissa Kari, 2003, Graafisen alan ympäristöopas, http://www.tyoturva.fi/julkaisut

• Liuhamo Mika & Oinonen Kimmo, 2009, Graafisen ala työhyvinvointi puntarissa, http://www.tyoturva.fi/julkaisut

• Joutsen ympäristömerkki (mm. Kopiokoneet, kirjoittimet, faksit ja monitoi-milaitteet, Paino- ja kopiopaperi, Painolaitokset, Paperikirjekuoret, Väri-kasetit), http://www.ymparistomerkki.fi/tuotteet

• EU-kukka ympäristömerkki (mm. Kopio- ja graafiset paperit, Tietokoneet), http://www.ymparistomerkki.fi/eu/kriteerit

• Tuottajavastuu jätehuollossa, http://www.ymparisto.fi/tuottajavastuu

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/graafinen_ala/etusivu.htm

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/graafinen_ala/etusivu.htm

http://www.samikarjalainen.net/portfolio/muut/vihrea_graafikko.htm

http://www.tyoturva.fi/julkaisut

http://www.tyoturva.fi/julkaisut

http://www.ymparistomerkki.fi/tuotteet

http://www.ymparistomerkki.fi/eu/kriteerit



141

11.14 Paperiteollisuuden perustutkinto

Alan kuvaus

Paperiteollisuus jalostaa puuta perusraaka-aineeksi ja edelleen erilaisiksi jatkoja-losteiksi tai lopputuotteiksi. Päätuotteita ovat paperi, kartonki, selluloosa ja nii-den jalosteet. Valmistuksessa käytetään puun lisäksi raaka-aineena keräyspaperis-ta saatavaa uusiokuitua. Paperinvalmistusprosessissa käytetään erilaisia kemikaa-leja. Paperiteollisuuden perustutkinnon suorittaneet työskentelevät käyttö- jakäynnissäpitotehtävissä puunkäsittelyssä, massojen valmistuksessa, paperin- jakartongin valmistuksessa sekä paperin jalostuksessa.

Alan arvot

Paperiteollisuuden arvoperustaan kuuluvat tuotteiden korkea laatu sekä niiden ter-veellisyys ja turvallisuus loppuasiakkaille. Liiketoiminnan arvoperustan muodostavatelämän ja ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, rehellisyys ja luo-tettavuus. Henkilöstön hyvinvoinnin, turvallisuuden ja ammattitaidon kehittäminenovat myös keskeisiä arvoja alalla. Alan työntekijöiltä odotetaan kykyä työskennellä it-senäisesti ja vastuun ottamista omasta työstään. Työntekijän pitää olla jatkuvasti val-mis kehittämään työtehtäviään, niihin liittyviä prosesseja ja ammattitaitoaan. Hänentulee osata arvioida kriittisesti oman työnsä laatua.


Alan laajuuden johdosta ympäristölainsäädäntö vaikuttaa paperiteollisuuden monillatavoin. Teollisuuslaitosten toiminta edellyttää ympäristölupamenettelyä. Lupakäsit-telyssä selvitetään laitoksen ympäristövaikutukset, kuten energiankäyttö, päästöt ve-sistöihin ja ilmaan. Metsäteollisuus kuuluu päästöoikeuskaupan piiriin.

Osaltaan paperialan ympäristöasioita ohjaavat kuluttajien mielipiteet. Valveutu-neet kuluttajat eivät halua ostopäätöksillään edistää ympäristön pilaantumista. Ympä-ristöasioista onkin tullut oleellinen osa metsäteollisuusyritysten liiketoimintaa.

Paperinvalmistus kuuluu tuottajavastuun piiriin. Se tarkoittaa, että lain mu-kaan keräyspaperin haltijalla on oikeus luovuttaa paperinsa tuottajan järjestä-mään keräykseen. Tavoitteena on päästä n. 70 %:n keräysasteeseen.

Laittomilla hakkuilla hakattujen puuerien tuontia EU:n alueelle pyritään tor-jumaan Flegt-ohjelman avulla.


• asiakkaiden ja muiden sidosryhmien ympäristötietoisuuden ja valveutunei-suuden lisääntyminen

• puun alkuperän seuranta ja metsien kestävän käytön todentava sertifiointi• uusiokuidun käyttö lisääntyy paperinvalmistuksessa

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

142

• jätteiden hyötykäyttökohteiden etsiminen ja kehitystyö• teknisen kehityksen ja järjestelmien optimoinnin ansiosta ympäristöpäästöjä

on saatu vähennettyä merkittävästi• metsäteollisuudessa pyritään siirtymään yhä useammin suljettuihin kiertoi-

hin, jolloin prosessista päästetään ulos minimaalinen määrä haitallisia aineita• uudet muovia korvaavat pakkaukset sekä "älypakkaukset"


Paperiteollisuuden kestävän kehityksen haasteita ovat kansainväliset sitoumuk-set, EU-direktiivit sekä kiristyvät ympäristöä koskevat määräykset. Koko tuotan-toketjun kehittäminen ja sen ympäristövaikutusten vähentäminen vaatii laajaaympäristöosaamista.

Paperiteollisuudella on monia ympäristövaikutuksia. Tuotanto kuluttaa runsaastienergiaa ja vettä. Siitä aiheutuu päästöjä veteen ja ilmakehään ja syntyy jätteitä. Teh-taat aiheuttavat paikallisia melu- ja hajuhaittoja. Raaka-aineiden ja tuotteiden kuljet-taminen aiheuttaa liikennettä ja kuormittaa tiestöä. Välillisiä ympäristövaikutuksiametsäteollisuus aiheuttaa myös metsätalouden kautta. Metsätalouden ympäristövai-kutuksia on käsitelty tämän sivuston Luonnonvara- ja ympäristöalan sivulla.

Paperiteollisuudessa puuraaka-aineesta käytetään hyödyksi yli 95 prosenttia.Jätepuu ja kuorijäte käytetään polttoaineena energiantuotantoon. Useimmat jä-tejakeet käytetään hyödyksi joko materiaalina, energiana tai kierrätetään takaisintuotantoon. Energian lisäksi näin saadaan kaatopaikkajätteen määrää vähennet-tyä. Tehtailla muodostuu kuitenkin edelleen huomattavia määriä jätettä, jostaosa sijoitetaan tehtaiden omille kaatopaikoille. Ne ovat pääasiassa erilaisia liettei-tä ja tuhkaa, joita ei nykytekniikalla vielä pystytä hyödyntämään. Osasta poltto-tuhkaa tehdään lannoitetta, joka käytetään metsien lannoittamiseen. Tuhkaakäytetään lisäksi mm. sementin ja tiilien raaka-aineena.

Paperiteollisuuden päästöjä vesistöihin on pystytty vähentämään murto-osaansiitä, mitä ne olivat joitakin vuosikymmeniä sitten. Tämä näkyy mm. suurten ve-sistöjen vedenlaadun parantumisena. Samalla tavoin on paperiteollisuudenuseimpia muitakin päästöjä pystytty vähentämään.

Merkittävän työsuojelullisen riskin sellutehtailla muodostaa lipeä, joka jou-tuessaan hapon kanssa tekemisiin esim. kanaalissa muodostaa erittäin myrkyllistärikkivetyä (H2S).

Ilmaan pääsevien hajuyhdisteiden määrää on saatu vähennettyä merkittävästi,mutta paikallisia hajuhaittoja tehtaiden läheisyydessä esiintyy vielä. Paperin val-kaisussa on siirrytty kloorikaasulla valkaisusta haitattomampien menetelmienkäyttöön. Kuluttajat ovat nykyään valveutuneita ympäristöasioissa ja se vaikuttaaeri paperituotelaatujen kysyntään. Energian hinnan noustessa on energiatehok-kuus alalla erittäin tärkeä asia.

Keräyspaperin osuuden lisääminen valmistuksessa edellyttää tiivistä yhteistyö-tä muiden teollisuuden alojen, kuten painojen, musteenvalmistajien jne. kanssa.


143


Opiskelijan tulee:

• osata toimia paperiteollisuuden käyttö- ja käynnissäpitotehtävissä• osata tunnistaa erilaiset jätteet ja osata niiden lajittelu ja kierrätys• osata toimia yrityksen laatu- ja ympäristöjärjestelmän mukaisesti• tuntea työhönsä liittyvät ympäristömääräykset ja ympäristölupaehdot• osata toimia sähköturvallisuusmääräysten mukaisesti• tiedostaa työhönsä liittyvät terveysvaarat sekä kehittää toimintaansa siten, et-

tä ammattitautien ja tapaturmien vaara pienenee• työskennellä työturvallisuusohjeiden mukaisesti• osata kehittää omia työskentelytapojaan ympäristömyötäisiksi


• EK:n energiansäästösopimuksen puunjalostusteollisuuden toimenpideohjel-ma ja liittymisasiakirja http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Metsae.pdf

• KnowPulp - sellutekniikan ja automaation oppimisympäristö, http://www.knowpulp.com

• Teollisuuden vesistökuormitus, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=301306&lan=FI

• Metsäntutkimuslaitoksen Kestävän metsätalouden sivut, http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys

• Ympäristömerkkejä: EU-kukka ja Joutsenmerkki, http://www.ympäristömerkki.fi

11.15 Pintakäsittelyalan perustutkinto

Alan kuvaus

Pintakäsittelyn tehtävä on suojata pintoja ja tuotteita rasituksilta, pidentää niidenelinikää sekä parantaa ulkonäköä. Pintakäsittelyalaan kuuluvat maalaus, kemialliset jasähkökemialliset pintakäsittelyt ja pinnoitukset erilaisilla pinnoitteilla. Rakennuksia,rakennusosia ja lähes kaikenlaisia tuotteita maalataan. Kemiallisia ja sähkökemiallisiapintakäsittelymenetelmiä käytetään, kun tuotteet pinnoitetaan metallisilla pinnoit-teilla. Rakennusten seiniä tapetoidaan ja laatoitetaan, ja lattioita pinnoitetaan matoil-la ja parketeilla. Metalliteollisuudessa säiliöitä ja putkia korroosionestomaalataan japinnoitetaan keraamisilla laatoilla, kumilla ja muovilla.

http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Metsae.pdf

http://www.ek.fi/www/fi/energia/liitteet/Liittymisasiakirja_Metsae.pdf

http://www.knowpulp.com


http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys

http://www.ympristmerkki.fi

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

144

Rakennusalalla pintakäsittelyalan koulutuksen saaneita tarvitaan maalaus-, ta-petointi-, laatoitus- ja lattianpäällystystöissä. Puuteollisuudessa on pintakäsitteli-jöitä, jotka maalaavat, lakkaavat ja petsaavat sekä tekevät viilutuksia ja erilaisiakalvopinnoituksia. Metalliteollisuudessa tarvitaan ruiskumaalareita, jauhemaala-reita, korroosionestomaalareita, kumi-, muovi- ja laattapinnoittajia sekä metalli-ruiskuttajia, sinkitsijöitä ja muita pintakäsittelijöitä.

Alan arvot

Pintakäsittelyalan päämääränä on luoda edellytyksiä ihmisten elämän laadun jat-kuvalle kehittämiselle, rakennetun ympäristön viihtyisyydelle ja turvallisuudellekestävän kehityksen mukaisesti. Pintakäsittelyalan kehittämisellä voidaan vaikut-taa luonnonvarojen säästöön, uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön sekä kestä-vän kehityksen mukaisiin ja tuotteen elinkaaren huomioiviin materiaalivalintoi-hin. Päämääränä on ympäristöä kuormittavien päästöjen vähentäminen ja jättei-den tarkoituksenmukainen käsittely.

Pintakäsittelyalan keskeisiä arvoja ja periaatteita ovat rakennusten ja tuottei-den kestävyys, turvallisuus ja tarkoituksenmukaisuus, toimintavarmuus sekä ul-konäön ja miellyttävyyden parantaminen. Rakennusten ja huonekalujen enti-söintiin liittyvissä pintakäsittelytöissä arvoja ja toimintaperiaatteita ovat lisäksityylinmukaisuus ja harmonisuus sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaan perin-teen vaaliminen ja edistäminen.


Pintakäsittelyalalla käytetään erilaisia kemiallisia aineita, joten ympäristölainsää-däntö vaikuttaa alan toimintaan monin tavoin. Alaa koskeviin säädöksiin sisältyyEU-direktiivejä ja niistä johdettuja kansallisia lakeja ja asetuksia.

Alaa koskevia EU-direktiivejä ovat mm. VOC- direktiivi ja ATEX-direktiivi.VOC-direktiivillä rajoitetaan haihtuvien orgaanisten liuottimien käyttöä pintakäsit-telyaineissa ja liimoissa. ATEX-direktiivin mukaan puualan yrityksillä, joissa esiintyyhiontapölyä, maali ja liuotinhöyryjä ym. pitää olla valmiina räjähdyssuojausasiakirja.

Metallien pintakäsittelylaitokset ovat ympäristölainsäädännön mukaan vel-vollisia hankkimaan toiminnalleen ympäristöluvan. Ympäristölupa sisältää mää-räyksiä mm. toiminnan laajuudesta, jätteiden käsittelystä ja hyödyntämisestä,päästöistä ja niiden vähentämisestä.

Rakennustietosäätiö RTS suorittaa rakennusmateriaaleille (maalit, liimat jatasoitteet mukaan lukien) vapaaehtoista päästöluokitusta materiaaleista huoneil-maan kulkeutuville kemiallisille päästöille. Testaus tapahtuu puolueettomassa la-boratoriossa. Materiaalin luokitus M1 tarkoittaa vähäpäästöistä materiaalia.

Pintakäsittelyalan omaehtoisia toimia ovat alalla toimivilla yrityksillä laajaltikäytössä olevat laadunhallintajärjestelmät ja ympäristöjärjestelmät (esim. ISO9000 ja ISO 14000).


145


• pinnoituksessa on siirrytty vesiohenteisten maalien käyttöön päästöjen pie-nentämiseksi ja vaarallisten aineiden vähentämiseksi

• vähäpäästöiset materiaalit• ohiruiskutetun maalin talteenotto ruiskumaalauksessa• uuden teknologian ja tietotekniikan hyödyntäminen

- uudet pinnoitettavan metallin esikäsittelymenetelmät- nanoteknologian soveltaminen

• REACH -kemikaaliasetus ja sen toimeenpano• Responsible Care – Vastuu Huomisesta -ohjelma


Ympäristönsuojelun merkitys tulee entisestään korostumaan. Määräyksiä ympä-ristöön sallittavista päästöistä tullaan entisestään tiukentamaan. Tämä johtaa ve-siohenteisten maalien yleistymiseen kaikessa maalauksessa.

Rakentamisessa käytetään yhä enemmän valmiiksi pintakäsiteltyjä rakennus-osia. Uudisrakennusten maalaustyöt vähenevät ja painopiste siirtyy yhä voimak-kaammin korjausmaalaukseen. Entisöinti- ja koristemaalaus tulevat säilyttämäänarvonsa ja osaajia tarvitaan tulevaisuudessakin.

Metallien pintakäsittelylaitoksissa syntyy ongelmajätteitä ja puhdistusta edellyttäviäjätevesiä. Jätevesien sallitut epäpuhtausrajat tiukkenevat. Pintakäsittelyn automaatioastetulee lisääntymään ja pintakäsittelylaitoksiin kehitetään lähes suljettuja järjestelmiä.


Pintakäsittelyalan työtehtävät edellyttävät kykyä soveltaa monipuolisesti erilaisia tie-toja ja taitoja. Keskeisimpiä on luonnontieteisiin liittyvien ilmiöiden hallinta sekäpinnoitteiden ja pintakäsiteltävien materiaalien ominaisuuksien tunteminen. On tie-dettävä, mitä vaaditaan pintakäsiteltävältä pinnalta, millaisissa olosuhteissa pintakä-sittely voidaan tehdä ja miten ympäristö sekä itse työkohde suojataan.

Opiskelijan tulee:

• osata valita oikeat materiaalit oikeisiin kohteisiin• ottaa huomioon erilaisten aineiden ominaisuudet ja ympäristöriskit (esim. maa-

lit, perinnemaalit, tasoitemateriaalit, liima-aineet, väriaineet, muovipäällysteet,korjausmateriaalit, maalinpoistoaineet, pinnoitusmateriaalit, pesuaineet)- käyttöturvallisuustiedotteet- ympäristömerkityt tuotteet- tuotteiden vaikutus sisäilman laatuun- vesiohenteisten tuotteiden käytön lisääminen- haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöt

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

146

• käsitellä, säilyttää ja hävittää oikein työtehtävissään tarvittavia kemikaaleja• osata ehkäistä jätteiden syntyä ja lajitella jätteet

- hyödynnettävät jätteet kuten metalli, pakkaukset ym.- ongelmajätteet kuten, liuottimet, maalit, kemikaalit ym.- tavanomaiset jätteet

• osata valita ekotehokkaat ja luontoa säästävät materiaalit, työvälineet ja -me-netelmät

• osata pitää työympäristö puhtaana ja järjestyksessä koko työvaiheen ajan ot-taen huomioon jätteiden käsittelyn, kierrätyksen ja lajittelun näkökohdat jaongelmajätteiden käsittelyn

• tuntea yleiset työturvallisuus- ja ympäristönsuojelumääräykset työpaikoilla- henkilökohtaisten suojainten käyttö- kemikaalionnettomuusvaaran torjunta- palo- ja räjähdysvaaran torjunta


• Rakennustietosäätiö RTS (ajankohtaista tietoa ja suosituksia, materiaalien päästöluokitus, ympäristöselosteita ym.), http://www.rts.fi

• Rakennusapteekki, http://www.rakennusapteekki.fi/suomeksi/tapahtumat/perinne.asp

• Luomura ry, Luonnonmukaisen rakentamisen keskus, http://www.luomura.com

• Työsuojelu pintakäsittelyalan perustutkinnossa, http://www.edu.fi/julkaisut/tyosuojelu_pintakas.pdf

• Kuluttajavirasto, Eko-ostajan opas, rakentaminen, http://www.kuluttajavi-rasto.fi/Page/fcd56b84-28f0-43ff-ac8b-a68499fe2752.aspx

• Työterveyslaitos, kemikaaliturvallisuus, http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Kemikaaliturvallisuus

• Työterveyslaitos, terveydelle vaaralliset aineet rakennustöissä, http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Rakennusterveys/Turvapakki/Vaaralliset%20ja%20myrkylliset%20aineet.htm

• Ekokem Oy, http://www.ekokem.fi• Kotimaisten maalinvalmistajien sekä jällenmyyjien sivustoilta löytyy koulu-

tusta, erilaisia perinnerakentamisteemapäiviä ja ympäristöön vaikuttavia te-kijöitä sekä materiaali- ja ainetietoutta.

http://www.rts.fi

http://www.rakennusapteekki.fi/suomeksi/tapahtumat/perinne.asp

http://www.rakennusapteekki.fi/suomeksi/tapahtumat/perinne.asp

http://www.luomura.com

http://www.edu.fi/julkaisut/tyosuojelu_pintakas.pdf

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/fcd56b84-28f0-43ff-ac8b-a68499fe2752.aspx

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/fcd56b84-28f0-43ff-ac8b-a68499fe2752.aspx

http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Kemikaaliturvallisuus

http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Kemikaaliturvallisuus

http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Rakennusterveys/Turvapakki/Vaaralliset%20ja%20myrkylliset%20aineet.htm

http://www.ekokem.fi


147

11.16 Puualan perustutkinto

Alan kuvaus

Mekaaniseen puuteollisuuteen eli puutuoteteollisuuteen luetaan saha- ja levyte-ollisuus sekä niiden tuotteita edelleen jalostava monialainen puusepän- ja raken-nusteollisuus. Puun käyttö kattaa hyvin monia aloja ja puualan ammattilaiset toi-mivat monissa eri toimintaympäristöissä. Perusraaka-ainetta puuta sovelletaaneri tavoin prosessituotannosta yksilölliseen puutuotteeseen.

Prosessituotannossa puuseppä toimii osana suurempaa kokonaisuutta toimi-en koneen hoitajana tai ohjelmoijana. Pienteollisuudessa puuseppä valmistaa kä-sityönä yksilöllisiä puutuotteita halliten useita koneita ja laitteita sekä menetel-miä. Tilauspuuseppä toimii usein yrittäjänä yksin tai pienessä yhteisössä.

Sahateollisuuden toimiala on rakenteeltaan monimuotoinen. Alalla on suuria,automaatiota pitkälle hyödyntäviä sahalaitoksia, jotka pyrkivät prosessien kus-tannustehokkuuteen ja pienempiä erikoistuneempaan tuotantoon suuntautuviayksiköitä, joissa sahan tuotteet ovat pitemmälle jalostettuja tuoteosia, kom-ponentteja ja aihioita.

Alan arvot

Puualan keskeisiä arvoja ovat ekologisuus, tuoteturvallisuus, esteettisyys, turvalli-suus, kestävyys, tarkoituksenmukaisuus ja helppokäyttöisyys. Kestävän kehityk-sen arvostus ilmenee metsien suunnitelmallisena käyttönä, metsien kasvun tur-vaavana jatkuvana hoitona sekä muun ympäristön huomioiminen tuotannossa.Puutuotteiden elinkaariajattelu ohjaa käyttöä ja uusien sovelluksien tuottamista,valmistusmenetelmien kehittämistä ja parempaa energiataloutta.

Puualan ammattitaidon perusta on puulajien ja puumateriaalin ominaisuuk-sien tuntemus. Tärkeää on myös oheismateriaalien ja tarvikkeiden ominaisuuksi-en ja käytön hallinta. Tärkeä osaamisalue on tuotteen loppukäyttäjän tarpeidentunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen. Kaikissa työvaiheissa on toimitta-va selkeän laatutietoisesti, työturvallisesti ja pyrittävä kokonaisuuden kannaltaparhaaseen lopputulokseen.


Alaa koskevia EU-direktiivejä ovat mm. VOC- direktiivi ja ATEX-direktiivi. VOC-direktiivillä rajoitetaan haihtuvien orgaanisten liuottimien käyttöä pintakäsittely-aineissa ja liimoissa. ATEX-direktiivin mukaan puualan yrityksillä, joissa esiintyy hi-ontapölyä, maali ja liuotinhöyryjä ym. pitää olla valmiina räjähdyssuojausasiakirja.

Puunsuojakemikaalien käyttöönottoa valvoo Suomen ympäristökeskus. Uu-det valmisteet tarkastetaan ja arvioidaan niiden terveys- ja ympäristöriskit sekäkäyttökelpoisuus. Euroopan unionissa on rajoitutettu joidenkin kemikaalienkäyttöä ja sovittu tietyillä kemikaaleilla kyllästetyn puun sallituista käyttökoh-

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

148

teista. Vaarallisimpien kemikaalien käyttö kyllästysaineena on kokonaan kiellet-ty. Kyllästyslaitokset tarvitsevat toiminnalleen ympäristöluvan. Kyllästetty puu-jäte määritellään jätelainsäädännössä ongelmajätteeksi.

Laittomilla hakkuilla hakattujen puuerien tuontia EU:n alueelle pyritään tor-jumaan Flegt-ohjelman avulla. Laittomissa hakkuissa ei ole noudatettu alkuperä-maan lainsäädäntöä, kuten metsälakeja ja luonnonsuojelulakeja tai kierretään ve-roja ja tulleja. Niihin liittyy usein myös epäeettistä toimintaa hakkuualueilla asu-via ihmisiä kohtaan.

Metsän kasvatuksen ja puunkorjuun kestävän kehityksen ohjauksesta on ker-rottu tämän sivuston Luonnonvara- ja ympäristöalan sivulla.


• puu on uusiutuva luonnonvara ja oikein tuotettuna ja käytettynä myös ympäristöystävällinen materiaali- puusta tehty tuote sitoo materiaalin sisältämän muuten ilmakehään jou-

tuvan hiilen• puuesine on aina yksilöllinen luonnontuote• elinkaariajattelun mukaan ottaminen puun eri käyttösovellutuksissa• uusien käyttökohteiden löytäminen puutuotteille• myrkyllisten kyllästysaineiden käyttöä on korvattu mm. puun lämpökäsittelyllä• uudet vähemmän myrkylliset ja ympäristölle vaaralliset kyllästysaineet• ympäristönsuojelun huomioiminen puun hyödyntämisessä ja kuljetuksissa

- mahdollisuuksien mukaan vähän energiaa käyttävien kuljetusmuotojensuosiminen (juna, laiva, uitto)


Puu on ekologinen luonnonmateriaali, joka on osittain menettänyt perinteisiäkäyttöalueita muille vähemmän ekologisille materiaaleille. Myöskään puukerros-talojen rakentaminen ei ole Suomessa yleistynyt siinä määrin kuin muualla maa-ilmassa. Puun käyttöä pyritään lisäämään erilaisilla kansallisilla kehittämishank-keilla.

Laittomilla hakkuilla hakattuja puueriä tulee ajoittain EU:n alueelle. Niidentorjumiseksi on EU:ssa kehitetty aiemmin mainittu Flegt-ohjelma.

Puun säänkestävyyden parantamiseksi käytetään mikrobien ja sienten kasvua estä-viä kyllästysaineita. Näin käsitellystä puusta muodostuu käytöstä poistettaessa ongel-majätettä, joka on hävitettävä asianmukaisesti. Sama koskee kyllästetyn puun työstös-sä syntyvää puujätettä. Suomalaisen puunkyllästysteollisuuden (Kestopuuteollisuusry) omistama kierrätysyhtiö Demolite Oy perustettiin vuonna 2000 huolehtimaankyllästysteollisuuden kierrätysvelvoitteista. Sahoilla aiemmin käytetyistä pohjavesiäpilanneista sinistymäsienen torjunta-aineista on luovuttu.


149

Puun liimauksessa ja pintakäsittelyssä on käytetty runsaasti liuottimia sisältä-viä aineita. Nykyään on siirrytty suureksi osaksi vesiohenteisiin aineisiin. Pinta-käsittelyaineista on tarkemmin Pintakäsittelyalan perustutkinnon kuvauksessa.

Puualan laitosten pölyräjähdyksen ja tulipalonvaara on erityisen suuri. Syttymis-herkkyys aiheutuu puupölyn kertymisestä putkistoihin, laitteisiin ja rakenteisiin. Pa-loja torjutaan mm. puhtaanapidolla ja automaattisilla sammutusjärjestelmillä.


Opiskelijan tulee:

• ymmärtää metsien merkitys Suomen ja koko maapallon ekologialle• ymmärtää metsänhoidon merkitys puuraaka-aineen tuotannossa ja puun-

tuotannon ympäristövaikutukset koko elinkaaren aikana• metsäteollisuuden ja puuntuotannon sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset

(esim. sademetsien hakkuut tropiikissa tai pohjoisten poronhoitoalueidenmetsien hakkuut Suomessa)

• ekologinen metsänhoito ja metsäsertifioinnit• metsäteollisuuden laatu-, turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmät ja niiden

merkitys mm. myynninedistämisessä• osattava työskennellä palo- ja ympäristönsuojelun vaatimalla tavalla

- työympäristön puhtaus ja koneiden huolto- energia- ja materiaalitehokas työskentely- käsittely- ja kyllästysaineiden käyttö

• tunnettava tärkeimmät työhön liittyvät työturvallisuus- ja terveysvaarat- puuntyöstökoneet ym.- jalopuupuupöly- käsittely- ja kyllästysaineiden käyttö

• tuntea materiaalien ominaisuudet- oikea puulaji käyttökohteeseen- oikea käsittely tai kyllästysaine- ympäristömyötäiset käsittelyaineet esim. luonnonvahat, pellavaöljy, ve-

siohenteiset aineet• osata jätteiden synnyn välttäminen jätteiden lajittelu, materiaalien kierrätys

ja ongelmajätteiden oikeaoppinen käsittely


• Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry, http://www.luontoyrittaja.net/28.html• PuuProffa, Pro Puu-yhdistyksen palvelu,

http://www.puuproffa.fi/index.php• Yleistietoa puualasta ja puuteollisuudesta, http://www.puuinfo.fi

http://www.luontoyrittaja.net/28.html

http://www.puuproffa.fi/index.php

http://www.puuinfo.fi

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

150

• Suomalainen puukerrostalo, http://www.edu.fi/oppimateriaalit/puuktal2.html

• Metsäntutkimuslaitoksen Kestävän metsätalouden sivut, http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys

• Työterveyslaitoksen puu ja terveys tietokanta, http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Palvelut/Tietokannat/Puu+ja+terveys

• Luomura ry Luonnonmukaisen rakentamisen keskus, http://www.luomura.com

11.17 Rakennusalan perustutkinto

Alan kuvaus

Rakennusalan ammattilaiset vastaavat rakennetun ympäristön kunnossapidosta jauudisrakentamisesta. Rakennusalan ammattilaiset toteuttavat yhteiskunnan eri alu-eilta tulevia rakennetun ympäristön muutostarpeita. Talonrakentaminen on näkyvinja tunnetuin osa rakennusalaa. Talonrakentamisen lisäksi alan ammattilaisten tehtä-viä ovat maarakennustyöt, tie- ja vesirakennustyöt sekä muut yhdyskuntateknisettyöt. LVI-, sähkö- ja maalausalojen toiminta liittyy kiinteästi rakentamiseen. Raken-nusmiehet, muurarit, kirvesmiehet, maarakentajat, maarakennuskoneenkuljettajatsekä muut rakennusalan ammattilaiset sijoittuvat rakennusliikkeiden, valtion, kunti-en sekä rakennusaine-, elementti- ja rakennuspuusepänteollisuuden palvelukseen.Heitä työskentelee myös itsenäisinä yrittäjinä.

Alan arvot

Rakennetun ympäristön suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa ovat arvopää-määrinä korkea laatu, terveellisyys, turvallisuus, tarkoituksenmukaisuus ja toimivuussekä asiakastyytyväisyys. Yhtä tärkeitä arvopäämääriä ovat viihtyisyys, ympäristöystä-vällisyys ja esteettisyys sekä rakennusperinteen vaaliminen ja ekologisen rakennus-kulttuurin kehittäminen. Rakennusalan toimintaa ohjaavia periaatteita ovat ympäris-tötietoisuus, elinkaariajattelu ja vastuu rakennetusta ympäristöstä sekä luonnon elin-kelpoisuudesta ja monimuotoisuudesta. Rakennusalan yritys- ja liiketoiminnassa ko-rostuvat asiakaskeskeisyys, kannattavuus, kestävä kehitys, yrittäjyys ja terve kilpailusekä palvelujen, työn ja tuotteiden korkea laatutaso.

Keskeisiä arvoja ja periaatteita ovat myös luotettavuus ja rehellisyys, ammatti-taidon arvostus sekä vastuu turvallisuudesta, henkilöstön kehittämisestä ja hyvin-voinnista. Rakennusalalla on runsaasti rakennushankkeen eri osapuolien välistäyhteistyötä. Verkostoituminen ja menestyksellinen yhteistyö sekä kotimaisissaettä kansainvälisissä hankkeissa perustuvat asiakkaiden ja toisten ihmisten kunni-oittamiseen, toisen työn, perinteiden ja kulttuuriympäristön tuntemiseen ja ar-vostamiseen sekä tasa-arvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen. Rakennusalan ammat-

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/puuktal2.html

http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys

http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Palvelut/Tietokannat/Puu+ja+terveys



151

tilaiselta odotetaan, että hänellä on monipuolinen ammattitaito ja hän kehittääsitä jatkuvasti. Rakennusalan ammattilainen on luotettava, laatutietoinen, oma-aloitteinen sekä asiakaspalveluja yhteistyöhenkinen.


Rakentamisen sekä talotekniikan kestävää kehitystä ohjaavat mm. seuraavat sää-dökset:

• Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91, EY rakennusten energiatehokkuudesta

• Laki ja asetus rakennuksen energiatodistuksesta• Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999)• Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999• Vnp rakennusjätteistä 296/1997• Jätelaki (1072/1993) ja jäteverolaki (495/1996)• Kuntien rakennusjärjestykset• Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset RYL• Suomen rakentamismääräyskokoelman osat A, C, D ja F

Suomen rakentamismääräyskokoelma sisältää säädöksiä mm: rakennustenkäyttöön ja huoltoon, kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoihin, rakennusten si-säilmastoon ja ilmanvaihtoon, rakennusten energiatehokkuuteen, energiankulu-tukseen ja lämmitystehontarpeeseen, kattiloiden hyötysuhdevaatimuksiin.

Rakennustietosäätiö RTS suorittaa rakennusmateriaaleille vapaaehtoista pääs-töluokitusta materiaaleista huoneilmaan kulkeutuville kemiallisille päästöille.Testaus tapahtuu puolueettomassa laboratoriossa. Materiaalin luokitus M1 tar-koittaa vähäpäästöistä materiaalia.

Valtiovalta tarjoaa korjausavustuksia rakennusten energiatehokkuuden paran-tamiseen ja myös kotitalousvähennystä voi käyttää rakennusten energiataloudenparantamisen aiheuttamien työkustannusten verovähennyksiin.

Monilla rakennus- ja talotekniikan alojen järjestöillä on neuvontaa ja ohjeitakestävän kehityksen periaatteiden huomioon ottamisesta suunnittelussa ja raken-tamisessa.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita rakennusalalla

• energiatehokkuus ja uudet rakennusten lämmityksen energialähteet (lämpö-pumput, aurinkoenergia, tuulivoima jne.)

• rakennusten energiatehokkuus, matalaenergiatalot ja passiivitalot• kiinteistö- ja rakennusalan energiansäästösopimukset• EU:n energiatehokkuusdirektiivi ja kiinteistöjen energiatehokkuustodistukset

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

152

• Promise - Rakennusten ympäristöluokitus• rakennustuotteiden ympäristöselosteet• elinkaarimallin soveltaminen rakennusten suunnittelusta lähtien• rakennusten suunnitteleminen kestäviksi ja pitkäikäiseksi• rakennuksen suunnittelu ympäristöönsä sopeutuvaksi• rakennusten teollinen valmistus, jolloin voidaan käyttää tehokasta ja luontoa

säästävää valmistusprosessia ja luontoa säästäviä materiaaleja• uusiutuvien luonnonvarojen ja tarkoituksenmukaisten materiaalien käyttö

rakentamisessa• vanhojen rakennusten kulttuuriarvojen säilyttäminen korjaamalla ja sanee-

raamalla• rakennusmateriaalien uusiokäyttö ja kierrätys• rakennusten kunnossapito ja huolto


• rakentaminen ja rakennusmateriaalien valmistus kuluttavat luonnonvaroja• asuminen kuluttaa energiaa, tuottaa jätevesiä ym.• ”Yksittäisissä rakennuksissa on 50-70 prosentin energiansäästöpotentiaali” ;

erikoistutkija Pekka Tuomaala (VTT:n Impulssi 2/2007 tiedotusjulkaisu,http://www.vtt.fi/liitetiedostot/julkaisut/vtt_impulssi_2-2007.pdf -> s.23)

• rakentamisen ohjauksella ja alueiden käytön suunnittelulla on merkittävävaikutus kestävään kehitykseen paikallisesti

• matalaenergiatalomarkkinoilta puuttuvat vielä kokonaisratkaisujen tarjoajat• uudis- ja korjausrakennushankkeet ovat kalliita ja hankepäätöksissä sekä ma-

teriaalivalinnoissa useimmiten raha ratkaisee enemmän kuin ekologisuus.• rakennusosien erilaiset elinkaaret huomioivalla korjaushankkeiden suunnit-

telulla ja ajoituksella rakennukset pystytään pitämään käyttökuntoisina pi-dempään

Rakennusten kunto Suomessa heikkenee. Erityisesti julkisten rakennusten (mm.oppilaitosten) kunto heikkenee riittämättömän korjausrakentamisen vuoksi. Puuttei-ta on mm. rakenteellisessa turvallisuudessa ja sisäilman laadussa. (Lähde: ROTI-ra-portti, Rakennetun Omaisuuden Tila www.roti.fi/index.php). Valtioneuvosto onkinlinjannut vuonna 2007 korjausrakentamisen ja kiinteistöjen ylläpidon edistämistäkoskevat periaatteet.

http://www.roti.fi/index.php


153


Ympäristötietoisuus ja ekologinen ajattelu rakentamisessa edellyttävät rakentajiltauutta ja ajantasaista tietoa esimerkiksi eri rakennusmateriaalien ominaisuuksista ja oi-keista työmenetelmistä. Myös entistä tavoitteellisempi ohjaus jätteiden synnyn ehkäi-syyn ja kierrätykseen edellyttävät sekä uudisrakennustyömaalla että korjausrakennus-työmaalla entistä tehokkaampaa ja monipuolisempaa rakennusjätteiden lajittelua.

Rakennusalan opiskelijan tulee muun muassa:

• tuntea rakentamisessa noudatettavat ympäristön- ja luonnonsuojelun peri-aatteet sekä noudatettava niitä työssään

• toimia ammatissaan ympäristömääräysten mukaisesti• käyttää rakennusmateriaaleja huolellisesti ja taloudellisesti• rakennusmateriaalien ominaisuuksien tunteminen ja tietouden hallinta,

mm. myrkyttömien ja luonnonmukaisten rakennusaineiden ja –materiaali-en tunteminen ja käyttö

• materiaalien ja rakennusosien korjattavuus, uudelleenkäyttö ja kierrätys• osata ehkäistä jätteiden syntyä ja lajitella jätteet

- hyödynnettävät jätteet, kuten puu, metalli, putket ym.- ongelmajätteet kuten, liuottimet, maalit, painekyllästetty puu ym.

• ottaa huomioon erilaisten aineiden ominaisuudet ja ympäristöriskit muuttu-vissakin työtilanteissa

• käsitellä, säilyttää ja hävittää oikein työtehtävissään tarvittavia kemikaaleja• osata valita työskennellessään materiaalit luontoa ja energiaa säästäen• osata tehdä ekotehokkuutta edistäviä työvälineiden ja -menetelmien valintoja• uusiutuvan energian hyödyntäminen lämmitysratkaisuissa, esim. ilmalämpö

ja maalämpöpumput, aurinkopaneelit ja -keräimet• osata pitää työympäristö puhtaana ja järjestyksessä koko työvaiheen ajan ot-

taen huomioon kierrätyksen ja lajittelun näkökohdat


• Koulutuskeskus Salpauksen matalaenergiatalohankkeet, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/SALPAUKSEN_MATALAENERGIATALOHANKKEET.pdf

• Puutuoteteollisuuden ja puutavarakaupan yhteinen menekinedistämisorga-nisaatio Puuinfo Oy, kestävän kehityksen sivut, http://www.puuinfo.fi/fi/kestava_kehitys/

• Matalaenergiatalot, http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/suorakanava/verkkolehti/04/3304motiva_am.htm

• Asiaa puurakentamisesta: Mediaplanet/Metsä; Marraskuu 2007

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/SALPAUKSEN_MATALAENERGIATALOHANKKEET.pdf

http://www.puuinfo.fi/fi/kestava_kehitys/

http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/suorakanava/verkkolehti/04/3304motiva_am.htm

http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/suorakanava/verkkolehti/04/3304motiva_am.htm

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

154

• Impulssi 2/2007 - Pienellä vaivalla energiatehokkaaseen asumiseen, http://www.vtt.fi/liitetiedostot/julkaisut/vtt_impulssi_2-2007.pdf -> s.23

• Promise - Rakennusten ympäristöluokitus, http://www.motiva.fi/files/452/Promise.pdf

• Rakennustietosäätiö RTS, http://www.rts.fi• MOTIVA:n hanke: Energiatehokas koti, http://www.energiatehokaskoti.fi• Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry, http://www.rakli.fi• Energiateollisuuden verkkosivut, http://www.energia.fi• MOTIVA - asiantuntijapalveluita energian ja materiaalien käytön tehosta-

miseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. http://www.motiva.fi• YTV Fiksu Rakennusala,

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/rakennusala/etusivu.htm• Rakennetun Omaisuuden Tila, http://www.roti.fi/index.php• Rakennettu ympäristö, sisä- ja ulkoympäristöön liittyviä ohjeita, suosituksia

ja määräyksiä esteettömyydestä http://www.invalidiliitto.fi/portal/estee-ton.fi/fi/tieto-osio/rakennettu_ymparisto

• Luomura ry Luonnonmukaisen rakentamisen keskus, http://www.luomura.com

• Museoviraston rakennusperintö verkkopalvelu, http://www.rakennusperinto.fi/fi_FI

• Terveellinen sisäilma, http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/otsikkosivut/TM_198_terveellinensisailma.htm

• Työterveyslaitos, Sisäilma ja sisäympäristö, http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Sisaymparisto

11.18 Suunnitteluassistentin perustutkinto

Alan kuvaus

Suunnitteluassistentit toimivat yksityisten, kaupunkien ja kuntien sekä valtionsuunnittelutoimistoissa piirtäjinä, suunnitteluavustajina ja nuorempina suunnit-telijoina. He työskentelevät myös rakennus-, LVI-, sähkö- ja konealan piirustuk-sia ja julkaisuja tuottavissa tai käyttävissä yrityksissä tai itsenäisinä yrittäjinä.Työtehtävät liittyvät piirustusten tuottamiseen ja ylläpitämiseen, erilaisten suun-nitteluun liittyvien julkaisujen tekemiseen, tuotteiden markkinointiin ja mai-nontaan tietotekniikan sovellusten tarjoamin keinoin sekä huolehtimiseen siitä,että oikeat dokumentit ovat saatavilla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Suunnitteluassistentti on henkilö, joka kokoaa ja tuottaa ryhmän suunnitteludo-kumentit, jotka mahdollistavat tuotteen kulun raaka-aineista asiakkaan käyttöönkaikkine käyttö- ja huolto-ohjeineen. Suunnitteluassistentti hallitsee myös toimisto-tehtävät ja pienimuotoiset suunnittelutehtävät. Suunnitteluassistentti työskentelee ai-na muiden alaan liittyvien työntekijöiden kanssa. Ammatti edellyttää yhteistyökykyä,

http://www.vtt.fi/liitetiedostot/julkaisut/vtt_impulssi_2-2007.pdf

http://www.motiva.fi/files/452/Promise.pdf

http://www.rts.fi

http://www.energiatehokaskoti.fi

http://www.rakli.fi

http://www.energia.fi


http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/rakennusala/etusivu.htm

http://www.roti.fi/index.php

http://www.invalidiliitto.fi/portal/esteeton.fi/fi/tieto-osio/rakennettu_ymparisto

http://www.invalidiliitto.fi/portal/esteeton.fi/fi/tieto-osio/rakennettu_ymparisto


http://www.rakennusperinto.fi/fi_FI

http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/otsikkosivut/TM_198_terveellinensisailma.htm

http://www.rakentaja.fi/index.asp?s=/otsikkosivut/TM_198_terveellinensisailma.htm

http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Sisaymparisto


155

kokonaisvaltaista näkemystä, vastuullista ja itsenäistä työskentelykykyä, työn suun-nittelu- ja järjestelytaitoa, johdonmukaisuutta ja pitkäjännitteisyyttä, valmiutta am-mattitaidon ylläpitämiseen sekä halua itsensä jatkuvaan kehittämiseen.

Alan arvot

Suunnitteluassistentin työ on osa suunnittelualan laajaa ja monipuolista tehtävä-kenttää, jonka lähtökohtana on saada aikaan ihmisen elinympäristöä ja elinehtojaparantavaa rakentamista ja ympäristöystävällisiä teknisiä suunnitelmia. Päämää-rinä ovat suunnitelmien terveellisyys, turvallisuus, tarkoituksenmukaisuus ja toi-mivuus. Tärkeitä arvopäämääriä ovat viihtyvyys, ympäristöystävällisyys, esteetti-syys, perinteen vaaliminen ja ekologisen kulttuurin kehittäminen sekä ympäris-töä ja raaka-aineita säästävät konetekniset ratkaisut.

Suunnittelualan yritys- ja liiketoiminnassa korostuvat asiakaskeskeisyys, kan-nattavuus, tuottavuus, palvelujen ja tuotteiden korkea laatu sekä ammattitaidonja toisen työn arvostaminen, vastuu henkilöstön kehittämisestä ja hyvinvoinnistasekä ympäristövastuu. Suunnittelun on oltava ympäristömyönteistä ja sen onotettava huomioon elinkaariajattelu ja vastuu rakennetusta ympäristöstä sekäluonnon elinkelpoisuudesta ja monimuotoisuudesta.


Suunnitteluassistentin erikoistumisalasta riippuen kestävää kehitystä ohjaa ra-kentamisen, talotekniikan, konetekniikan tai sähkötekniikan määräykset: Esim:

• Suomen rakentamismääräyskokoelma• Konedirektiivi 2006/42/EY ( 89/392/ETY): Koneturvallisuus• SFS-KÄSIKIRJA 600: Pienjännitesähköasennukset ja sähkötyöturvallisuus

Katso myös tämän sivuston rakennus-, kone- ja metalli-, sähkö- ja talotekniik-ka-alan sivut


• rakennettu ympäristö inhimillisen elämän muotona liittyy kiinteästi luon-nonympäristöön ja on osa sitä, nykypäivän ympäristö on muodostunut his-toriallisen kehityksen tuloksena

• tiedonsiirron hyväksikäyttö eri suunnitteluryhmien välillä• Internetin käytön lisääntyminen suunnittelutyön apuvälineenä

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

156


Erityisen tärkeitä ovat kolme kehittämiskokonaisuutta: asiakaslähtöisten palvelupro-sessien kehittäminen, tuotemallintamisen mahdollisuuksien optimaalinen hyödyntä-minen alan tiedonhallinnon ja -siirron tehostamiseksi ja alati nopeutuvat aikataulutsuunnittelussa ja rakentamisessa. Asiakaslähtöisten toimintatapojen omaksumisessaon vielä paljon työsarkaa, vaikka selvää kehittymistä onkin tapahtunut.


Suunnitteluassistentin kasvatus ja opetus on rakennettuun ympäristöön liittyvääympäristökasvatusta ja kulttuuriopetusta. Sen päätavoitteina on auttaa opiskeli-joita ymmärtämään, mikä merkitys rakennetun ympäristön laadulla on ihmisenja yhteiskunnan hyvinvoinnille:

• mikä on meidän vastuumme rakennetusta ympäristöstämme ja kuinka omatoimintamme vaikuttaa siihen

• kuinka suunnitteluprosessit kulkevat ja miten ja milloin on oikea aika vai-kuttaa

• miten opiskelijat voivat vaikuttaa itse aktiivisesti omaan elinympäristöönsä jasen muodostumiseen ja rohkaista heitä siihen


• Promise - Rakennusten ympäristöluokitus, http://www.motiva.fi/files/452/Promise.pdf

• MOTIVA - asiantuntijapalveluita energian ja materiaalien käytön tehosta-miseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. http://www.motiva.fi

• Rakennustietosäätiö RTS, http://www.rts.fi

11.19 Sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinto

Alan kuvaus

Useat käyttämämme laitteet ja järjestelmät perustuvat joko kokonaan tai osittain säh-kötekniikkaan ja sen erilaisiin sovelluksiin. Näitä ovat tietoliikennealan, tietokone-alan ja automaatioalan laitteet ja järjestelmät sekä monet kulutus- ja viihde-elekt-roniikka laitteet. Siten sähköalalla ja siihen liittyvällä teknologialla on keskeinen mer-kitys yhteiskunnan, luontoympäristön ja ihmiskunnan kehitykseen. Alalla tarvitaansähkön tuottamisen, jakelun, siirron, sähköistyksen, elektroniikkatuotteiden tuotan-non, korjauksen ja huollon sekä automaation ja kunnossapidon ammattilaisia. Säh-köalan ammatillinen perustutkinto sisältää useita koulutusohjelmia.

http://www.motiva.fi/files/452/Promise.pdf


http://www.rts.fi


157

Alan arvot

Ala on sen laajuudesta ja yleisestä vaikuttavuudesta johtuen erityinen eettinen,ekologinen, yhteiskunnallinen ja globaali vastuu. Sähköalalla työskentely vaatiierittäin suurta vastuuntuntoa ja huolellisuutta. Alan toimintaa ohjaavia arvoja japeriaatteita ovat luotettavuus, turvallisuus ja tehokkuus, palveluiden ja tuottei-den korkea laatu ja toimintavarmuus, asiakaskeskeisyys, yrittäjähenkisyys, koko-naistaloudellinen ajattelutapa sekä vastuu henkilöstön hyvinvoinnista. Alan am-mattilaisen on sisäistettävä sähköturvallisuus ja laatuajattelu, niin että asennuksetja laitteet toimivat ehdottoman turvallisesti ja luotettavasti. Koska energian käy-tössä on kyseessä ympäristön ja ihmisen tulevaisuus, on sähköjärjestelmiä ja -lait-teita kokoavan, asentavan ja huoltavan työntekijän osattava valita ympäristöäsäästäviä ratkaisuja työssään.


Elektroniikkalaitteiden ympäristövaikutusten pienentämiseen liittyvällä EU:nROHS-direktiivillä pyritään vähentämään ympäristölle ja ihmiselle haitallisten ainei-den käyttöä elektroniikassa. EuP-direktiivillä puolestaan pyritään lisäämään tuotteenympäristövaikutusten huomioimista jo suunnitteluvaiheessa ja WEEE-direktiiviinpohjautuvan SER-asetuksen tarkoitus on lisätä elektroniikkalaitteiden kierrätystä.

Kestävän kehityksen hallinnollinen ohjaus sähköntuotannossa lähtee kansain-välisistä sopimuksista ja niiden mukaan säädetyistä laeista ja asetuksista. Ilmasto-ja ympäristösitoumusten toteuttamisen ohella hallituksen energiapolitiikan ta-voitteena on varmistaa energian toimitusvarmuus ja kohtuuhintaisuus, kasvattaaenergian omavaraisuutta sekä jatkaa toimia energian säästön, energiatehokkuu-den ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseksi.

Sähkölaitteiden turvallisuudesta on olemassa oma lainsäädäntönsä ja niidentoteutumista valvoo TUKES www.tukes.fi. Kotitalouskoneissa tulee olla energia-merkintä, joka antaa vertailukelpoista tietoa koneiden ja laitteiden energiakulu-tuksesta. Myös niiden oikeellisuutta valvoo TUKES.

Sähköalan asennukset ovat luvanvaraisia töitä. Niistä on on omat turvallisuus-määräykset ja ohjeet. esim. SFS-KÄSIKIRJA 600: Pienjännitesähköasennukset jasähkötyöturvallisuus.


• uusiutuvat energialähteet ja energiatuotannon hajauttaminen• aineettomien sähköisten hyödykkeiden tuotannon lisääntyminen• energiansäästö teollisuuden prosessien sekä asuntojen säätötekniikkaa kehit-

tämällä• komponenttien ja laitteiden pienentyminen ja energiankulutuksen aleneminen• pienlaitteiden uudet ympäristöystävällisemmät akut ja paristot

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

158


Sähköalan merkittävimpiä haasteita ovat energiatuotannon ympäristövaikutuk-set ja sähköenergian riittävyys kaikissa tilanteissa. Sähköistymisen ja automatisoi-misen johdosta yhteiskunnan haavoittuvuus on lisääntynyt. Sähkönsyötön kat-keaminen saattaa joissakin tapauksissa aiheuttaa suoranaisen turvallisuusriskinihmisille ja ympäristölle. Lisähaasteena on sosiaalisen kestävyyden ylläpito tuo-tannon automatisoinnin myötä. Uusi tekniikka on toisaalta aiheuttanut ihmisteneriarvoisuutta ja jakautumista tekniikan osaajiin ja ei-osaajiin.


Opiskelija:

• tuntee sähköalan turvallisuusmääräykset• tuntee eri energiantuotantovaihtoehdot ja niiden taloudellisuuden ja ekolo-

gisuuden• tuntee alan ajankohtaiset ympäristödirektiivit ja –määräykset• tuntee vaarallisten aineiden käsittelyn periaatteet sekä turvallisuuden että

ympäristön kannalta• tuntee työhönsä liittyvät ympäristöriskit ja työpaikan ympäristömääräykset

ja osaa toimia ympäristövastuullisesti yksittäisissä tilanteissa sekä osaa kysyäneuvoa tarvittaessa

• osaa suunnitella työnsä ja toimia siten, että jätteitä syntyy mahdollisimmanvähän tai ei ollenkaan

• osaa tunnistaa ja lajitella eri jätejakeet kaatopaikkajätteen vähentämiseksi• metallit ja muut kierrätettävät materiaalit• ongelmajätteet (öljyt, puhdistuskemikaalit ym.)• ymmärtää koneiden oikean käytön ja huollon merkityksen niiden käyttö-

ikään vaikuttavana tekijänä• tuntee energiansäästömahdollisuudet omassa työssään ja osaa toimia ener-

giatehokkaasti• käyttää työssään tarkoituksenmukaisia materiaaleja ja suhtautuu materiaali-

en käyttöön elinkaariajattelun mukaisesti• tuntee laatu- ja ympäristöjärjestelmien perusteet ja osaa toimia niiden mu-

kaisesti


• Turvatekniikan keskus TUKES, http://www.tukes.fi• Sähkö- ja elektroniikkalaitteet ja tuottajanvastuu,


http://www.tukes.fi



159

• Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n ohjeet sähkö- ja elektroniikkaromun kierrä-tyksestä, http://www.phj.fi/yhteiset/ser.html

• Energiamarkkinaviraston päästökauppasivut, http://www.energiamarkkinavirasto.fi/select.asp?gid=165&languageid=

• Energia ja kestävä kehitys, Energiateollisuus ry:n julkaisu, http://www.energia.fi/fi/julkaisut/energiajakestavakehitys.pdf

• Hiilidioksidin talteenotto pilot-hiilivoimalassa (Lähde: http://cleantechnica.com), http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/CarbonCapture.pdf

• YTV Fiksu Sähköala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/sahkoala/etusivu.htm

11.20 Talotekniikan perustutkinto

Alan kuvaus

Talotekniikka on nimitys lämpö-, vesi-, ilmastointi-, sähkö-, tele- ja muille aloille,jotka palvelevat ihmisen toimintaa ja pidentävät kiinteistön elinkaarta. LVI-ala käsit-tää rakennusten lämmityksen, vesihuollon ja ilmanvaihdon, mikä on tärkeä osa talo-tekniikkaa. Ammattialana talotekniikka on monipuolinen ja vaativa ja edellyttää tek-niikan sekä alan työmenetelmien ja materiaalien tuntemusta. On tärkeää valita luon-non ja kestävän kehityksen periaatteiden kannalta mahdollisimman vähän kuormit-tavat ratkaisut. Osa rakennuksista valmistetaan teollisesti, jolloin voidaan käyttää te-hokasta ja luontoa säästävää valmistusprosessia ja luontoa säästäviä materiaaleja.

Alan arvot

LVI-ala on osa rakennustuotannon kokonaisuutta, jonka arvolähtökohtana onihmisen tarve suojautua luonnon ulkoisilta oloilta ja parantaa rakennusten toimi-vuutta ja integroitumista ympäristöön. LVI-alan yhteiskunnallisena päämääränäon turvata elämän laatu, yhteiskunnan toimivuus sekä rakennetun ja luonnon-ympäristön terveellisyys, turvallisuus ja viihtyisyys. LVI-alan toimintaa ohjaaviaperiaatteita ovat taloteknisten järjestelmien tarkoituksenmukaisuus, varmatoimi-suus, turvallisuus, kestävyys, helppokäyttöisyys ja -huollettavuus, energian käy-tön taloudellisuus ja kestävä kehitys. LVI-alan keskeisiä periaatteita ovat liiketoi-minnan kannattavuus ja tuottavuus, työn, palvelujen ja tuotteiden korkea laatusekä ammattitaidon ja toisen työn arvostaminen, vastuu turvallisuudesta, henki-löstön kehittämisestä ja hyvinvoinnista sekä ekologinen ja yhteiskunnallinen vas-tuu. LVI-alalla pyritään myös ehkäisemään ja minimoimaan haitalliset ympäris-tövaikutukset jo suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa. Asentaja- ja kiinteistönhoi-totehtävissä ammatinharjoittamista ohjaavat keskeiset ammattieettiset arvot ja

http://www.phj.fi/yhteiset/ser.html

http://www.energiamarkkinavirasto.fi/select.asp?gid=165&languageid=



http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/CarbonCapture.pdf


LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

160

periaatteet, kuten yksilön arvokkuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oi-keudenmukaisuus, tasa-arvo ja rehellisyys. Lisäksi tärkeää on vastuu turvallisuu-desta, toiminnan kokonaisuudesta sekä ammattitaidon jatkuvasta kehittämisestä.


Rakentamisen sekä talotekniikan aloja koskevia säädöksiä ovat mm:

• Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91: EY rakennustenenergiatehokkuudesta

• Laki ja asetus rakennuksen energiatodistuksesta• Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999)

Suomen rakentamismääräyskokoelma sisältää säädöksiä, jotka sisältyvät mm: ra-kennusten käyttöön ja huoltoon, kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoihin, rakennus-ten sisäilmastoon ja ilmanvaihtoon, rakennusten energiatehokkuuteen, energianku-lutukseen ja lämmitystehontarpeeseen, kattiloiden hyötysuhdevaatimuksiin.

Monilla rakennus- ja talotekniikan alojen järjestöillä on neuvontaa ja ohjeitakestävän kehityksen periaatteiden huomioon ottamisesta suunnittelussa ja raken-tamisessa.


• energiatehokkuutta edistävät tuote- ja palveluratkaisut• talotekniikan matalaenergiaratkaisut rakentamisessa• EU:n energiatehokkuusdirektiivi ja kiinteistöjen energiatehokkuustodistuk-

set kiinteistö- ja rakennusalan energiansäästösopimukset• uusiutuvien energiamuotojen käytön mahdollisuudet, mm. maalämpö, au-

rinkoenergia, pelletti-tms. puulämmitys• terveellinen ja turvallinen sisäilma• jätteensynnyn ehkäisy ja hyötykäyttö


Nykypäivän asumiselle ja teolliselle toiminnalle asetetaan yhä enemmän vaatimuksia,joihin talotekniikka-alan on vastattava. Tulevaisuuden haasteita alalla ovat alan uusim-man teknologian tehokas hyödyntäminen sekä uusien tuotteiden jalostaminen ja tieto-palvelun kehittäminen yhteiskunnan eri tahojen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Toimenpiteitä:

• kiinnitetään hankinnoissa huomiota tuotteiden, materiaalien ja aineidenenergiatehokkuuteen

• käytetään ja hoidetaan kiinteistön taloteknisiä laitejärjestelmiä oikein


161

• vähennetään energian ja veden käyttöä• lajitellaan rakentamisessa ja kiinteistön käytössä syntyvät jätteet oikein ja

kierrätetään kierrätyskelpoiset• minimoidaan ympäristölle ja ilmastolle haitallisten aineiden käyttö• asukastiedotus ja opastus energiankäytöstä ja jätteiden lajittelumääräyksistä• asukkaiden opastus talotekniikan laitteiden ja niiden energiansäästömahdol-

lisuuksien käyttöön


Kestävän kehityksen osaamista talotekniikan perustutkinnossa ovat mm. saneeraus,korjaus ja huolto. Talotekniikka-alan teknisissä ratkaisuissa ympäristöasiat ja ekologiaovat ja tulevat yhä tärkeämmiksi, kun mietitään rakennusten energian kulutusta jakäyttöä. Talotekniikka-alalle tyypillisten laajojen tehtäväkokonaisuuksien vuoksityönantajat odottavat työntekijöiltä laajaa alan yleisnäkemystä ja ymmärrystä. Toi-saalta monet alan työtehtävistä perustuvat entistä vaativampaan erityisosaamiseen.Tämä edellyttää työntekijöiltä valmiutta oman ammattitaidon jatkuvaan kehittämi-seen ja halua uusien välineiden ja menetelmien kokeilemiseen ja hyödyntämiseen.

Opiskelijan tulee:

• osata työssään ja ammatissa toimiessaan ottaa huomioon luonnon lainalai-suudet ja toimia niiden mukaisesti ympäristöä ja energiaa säästäen

• ymmärtää lämmityslaitoksen säädön tärkeyden ja välttämättömyyden laitok-sen energiatalouden kannalta

• tietää, miten lämmitysenergian kulutukseen voidaan vaikuttaa ja osaa opas-taa kiinteistön käyttäjiä energiansäästöön

• ymmärtää kiinteistön laitteiden toiminnan vaikutukset lämmitys-, ilmas-tointi- ja käyttövesijärjestelmään ja kiinteistön energiankulutukseen

• ymmärtää materiaalien ympäristövaikutukset ja ympäristöystävällisten ma-teriaalien valitseminen, arvioitava mm. onko materiaalin tuotannossa otettuympäristönäkökohdat huomioon, onko tehty uusioraaka-aineesta, onko ma-teriaali kestävä, uudelleenkäytettävä/ kierrätettävä, vaaraton

• ymmärtää ilmavirtojen säädön merkityksen energiatalouden kannalta• osata ottaa huomioon työssä käytettävien aineiden erityisominaisuudet niin,

ettei hän vaaranna ympäristön turvallisuutta• osata soveltaa tietojaan käyttämällä taloudellisia ja ympäristöä säästäviä työ-

tapoja ja tekniikoita• ymmärtää vesi- ja viemärilaitteiston merkityksen ympäristöhygienian kannalta• tietää tärkeimmät kiinteistönhoidon ja jätehuollon määräykset ja ohjeet• osata ohjata asiakkaita talotekniikan laitteiden ja niiden energiansäästömah-

dollisuuksien käyttöön

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

162


• Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry, http://www.rakli.fi• Energiateollisuuden verkkosivut, http://www.energia.fi• Lahtienergian kotisivut, http://www.lahtienergia.fi• MOTIVA - asiantuntijapalveluita energian ja materiaalien käytön tehosta-

miseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi, http://www.motiva.fi• Koulutuskeskus Salpauksen matalaenergiatalohankkeet,


• Päijät-Hämeen jätehuolto, http://www.phj.fi• Tekes - teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus, ClimBus-ohjelma,

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Clim-Bus/fi/etusivu.html

• Asumisterveysliitto ry, http://www.aste.fi

11.21 Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto

Alan kuvaus

Tekstiili- ja vaatetusalaan sisältyy tekstiilimateriaalien valmistus, niiden jalostaminenneuleiksi ja vaatteiksi, päähineiden, jalkineiden ja muiden asusteiden valmistus sekäkaikkien näiden huolto, peseminen ja korjaus. Tekstiilien puhdistus-, huolto- javuokrauspalveluita nimitetään tekstiilihuoltopalveluiksi.

Yleiseurooppalaisen rakennemuutoksen seurauksena tuotantoa on siirrettyhalvan työvoiman maihin. Suomeen on jäänyt suurelta osin mallien suunnittelu,kaavoittaminen sekä pienten malli- ja tilaussarjojen valmistaminen. Tekstiilialal-la valmistetaan kuituja ja lankoja sekä niistä erilaisia kankaita ja neuloksia, joitavoidaan edelleen värjätä tai kuvioida painamalla. Suomessa valmistetaan erityi-sesti vientiin erilaisia teknisiä tekstiilejä, kuten suodatinkankaita ja paperikonei-den viiroja, jotka pyörivät paperikoneissa ympäri maailmaa.

Moninaisten tekstiilimateriaalien lisäksi alalla käytetään mm. nauhoja, nah-koja ja turkiksia. Vaatetusalan tuotantolaitoksissa tai pienissä ateljeissa valmiste-taan teollisesti tai yksilöllisesti vaatteita, takkeja ja hattuja kuluttajien tarpeisiin.Suomi voi menestyä vain yksilöllisten ja laadukkaiden tuotteiden valmistuksellaja markkinoinnilla, kun taas suuret sarjat tulevat pääasiassa halpojen työvoima-kustannusten maista.

Sisustaminen työllistää monipuolisesti sisustusompelun hallitsevia ammatti-laisia, verhoista huonekalujen irtopäällisiin. Tekstiili- ja vaatetusalaan kuuluvatmyös jalkineiden, laukkujen ja vöiden valmistus, korjaus ja markkinointi. Val-mistus on pääosin pienteollisuutta, mutta myös asiakkaan mittojen mukaan val-

http://www.rakli.fi

http://www.energia.fi

http://www.lahtienergia.fi




http://www.phj.fi

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/ClimBus/fi/etusivu.html


163

mistetaan jalkineita. Kenkien korjaus työllistää suutareita eri puolilla maata. Eri-laiset kaupan palvelut, myynti ja asiakaspalvelu, työllistävät yhä enemmän teks-tiili- ja vaatetusalan ammattilaisia.

Alan arvot

Tekstiili- ja vaatetusalan arvopäämäärinä ovat tuotteiden käyttökelpoisuus, kor-kea laatu, terveellisyys ja esteettisyys. Keskeisiä arvoja alalla ovat myös luotetta-vuus, täsmällisyys, rehellisyys, oman ja muiden ammattitaidon arvostus ja kult-tuuriperinteen vaaliminen sekä vastuu henkilöstön työkyvystä, kehittymisestä jahyvinvoinnista. Työskentely tekstiili- ja vaatetusalalla perustuu yhteistyöhönmonen eri tahon kanssa. Verkostoituminen ja menestyksellinen yhteistyö sekäkotimaassa että kansainvälisesti edellyttävät asiakkaiden ja kanssaihmisten kunni-oittamista, toisen työn, toimintaympäristön ja ajattelutavan tuntemista ja arvos-tamista sekä tasa-arvoista ja suvaitsevaa asennetta

Vaatetusalan tehtävä on tuottaa tuotteita ja palveluja, jotka tyydyttävät kulut-tajien ja asiakkaiden suojautumisen ja esteettisyyden tarpeita. Vaatetusalan val-mistuksessa arvopäämäärinä ovat tuotteiden käyttökelpoisuus, korkea laatu, ter-veellisyys, esteettisyys ja mielihyvän tuottaminen. Tärkeitä ovat myös tuotannonympäristömyötäisyys, kulttuuriperinteen vaaliminen ja ekologisesti kestävän tuo-tannon ja –jakelun kehittäminen.


Yksi tekstiili- ja vaatetusalan keskeisiä kestävän kehityksen asioita on tuotannonekologisuus ja eettisyys. Tekstiilien tuotantoketju on pitkä raaka-aineen valmis-tuksesta valmiin tekstiilin pesuun ja huoltoon sekä käytetyn tuotteen kierrätyk-seen tai hävittämiseen jätteenä.

Tekstiiliteollisuudessa ympäristökuormituksia aiheutuu erityisesti jätteistä, jäteve-sistä, kemikaalien käytöstä, energian kulutuksesta sekä ilma- ja hajupäästöistä. Nahka-alan tuotantolaitoksia sekä kuitukangastehtaita, kuitujen tai tekstiilien esikäsittelyä taivärjäystä suorittava laitoksia ja pesulatoimintaa koskee ympäristölupavelvoite. Se aset-taa rajoja ja seurantavelvoitteita ilmaan ja veteen pääsevien kemiallisten aineiden jaepäpuhtauksien määrälle. Jalkineteollisuudelle on omat lupa-arvot esim. VOC-pääs-töistä. Vaarallisten kemikaalien käyttöä ohjaa kemikaalilainsäädäntö. Työ-, turva- jaerikoisjalkineiden valmistajia sitovat omat yksityiskohtaiset säädökset ja standardit.Alaa sivuavia EU-päätöksiä, lakeja ja standardeja on olemassa suuri joukko. Tekstiilienpalonkestoa käsittelevät myös useat SFS-standardit. Laki kulutustavaroiden ja kulutta-japalveluiden turvallisuudesta koskee myös tekstiilien turvallisuutta.

Alan omaehtoisia toimia on sitoutuminen laatu- ja ympäristöjärjestelmiin sekäerilaiset ympäristömerkit. Suomalainen kenkätehdas on saanut ensimmäisenä eu-rooppalaisena kenkätehtaana ISO 14001 sertifioinnin ympäristöjärjestelmälleen.Tekstiilihuollolla on oma laadunhallintajärjestelmä, joka perustuu SFS-EN 14065

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

164

hygieniastandardiin sekä pesuprosessin omavalvontaan perustuvaan laadunvarmis-tukseen. Öko-Tex-100 standardi on tuoteturvallisuusmerkki, joka myönnetään teks-tiileille, joissa ei ole raskasmetalli-, torjunta-aine-, formaldehydi- tms. jäämiä eikämyrkyllisiä tai allergiaa aiheuttavia väriaineita. Merkki ei ole tae viljelymenetelmienpuhtaudesta, vaan siitä että valmiissa tuotteessa ei ole jäämiä.

Joutsenmerkki ja EU-kukkamerkki ottavat kriteereissään huomioon laajem-min tekstiilin elinkaaren. Joutsenmerkillä on kriteerit tekstiileille ja nahkatuot-teille. Vaatimukset koskevat koko tuotantoketjua kuitujen ja nahan alkutuotan-nosta valmiisiin tekstiili- tai nahkatuotteisiin. Kriteerit sisältävät ympäristö-, ter-veys- ja laatuvaatimuksia. EU-kukka ympäristömerkillä on tekstiilien lisäksi kri-teerit jalkineille. Luonnonkuitujen luonnonmukaista ja sosiaalisesti vastuullistatuotantotapaa edustaa kansainvälinen GOTS-standardi.


• hyvälaatuinen kestävä tuote on useimmiten ekologisempi ja sitä voi kierrät-tää kauemmin

• tuotteen elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten ymmärtäminen• kotimaisten tuotannon kilpailumahdollisuudet perustuvat korkeatasoisiin

tuotteisiin ja tuotannon ympäristötekijöiden huomioon ottamiseen• ekologiset ja eettisesti tuotetut materiaalit, luomutuotteet ja ympäristömerkit• tekstiilien ja vaatteiden uudelleenkäyttö kuten uusiolangan tekoon, lumppupa-

periin, palo- ja pelastushuopiin, äänieristeeksi, öljynimeytysmattoihin, jne.• asianmukainen säännöllinen hoito ja vaatteiden sekä kenkien korjaus palve-

lujen käyttäminen• materiaalin säästön ja jätepalojen hyödyntämisen huomioon ottaminen tuo-

tesuunnittelussa• kotimaisten ja paikallisten pukeutumistapojen huomioon ottaminen suun-

nittelussa ja valmistuksessa• kotimaisten raaka-aineiden saatavuuden säilyttäminen kuten suomenlam-

paan villa• käsityöperinteiden säilyttäminen ja kehittäminen, käsityöblogit• vaatteiden vuokraaminen, lainaaminen ja uusiokäyttö• ihmisille ja ympäristölle haitallisten kemikaalien osuus on vähentynyt selväs-

ti valmistuksessa


Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden raaka-aineiden tuottaminen aiheuttaa ympäristövai-kutuksia. Esimerkiksi puuvillan viljely vaatii paljon vettä ja kemikaalien käyttöä. Suu-ri osa tekstiileistä tuotetaan kehitysmaissa, missä ympäristön ja työsuojelun taso sekätyölainsäädäntö eivät useinkaan ole teollisuusmaiden tasolla. Tekstiilien valmistuk-


165

sessa voidaan käyttää meillä kiellettyjä värejä ja kemikaaleja. Keinomateriaalit vastaa-vasti ovat muovipohjaisia ja niitä valmistetaan yleensä öljystä. Tekstiilinvalmistukses-sa viimeistelyvaiheet kuluttavat eniten energiaa, kemikaaleja ja vettä.

Nahan käsittelyvaiheissa syntyy jätteitä ja päästöjä, joiden vähentäminen sekäenergian säästäminen ja vaarallisten kemikaalien käytön vähentäminen ovat nah-kojen käsittelyn keskeisiä ympäristöasioita. Esimerkiksi jalkinealalla olisi tarvettajätemateriaalien parempaan kierrätykseen ja hyötykäyttöön. Jalkineteollisuus tar-vitsee nahan lisäksi myös keinomateriaaleja, koska maailman karjatuotanto eipysty täyttämään tuotannon tarpeita.

Tekstiilijätteen kierrätystä raaka-aineeksi hankaloittaa se, että kankaat yleensäsisältävät useita erilaisia kuitumateriaaleja. Uudelleen käyttäminen muuhun tar-koitukseen onkin usein paras jätteen hyödyntämisen muoto. Maailman tunne-tuimman fleece- valmistajan raaka-aineista yli puolet on polyesterijätettä.

Tekstiilien elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista paljon pestävillä teks-tiileillä suurin osa syntyy tekstiilien käytön aikana. Kemiallisessa pesussa käytet-tävät liuottimet aiheuttavat päästöjä ilmakehään. Aiemmin aineita on päässytmyös maaperään aiheuttaen pohjaveden pilaantumista.

Muodin vaatimukset luovat jatkuvasti uusia tarpeita vaatteiden ostamiselle. Kulutta-jatiedottamisella pyritään pääsemään kertakäyttökulutuksesta kestävään kulutukseen.

Kestävän kehityksen haasteisiin kuuluu myös suomenlampaan olemassaolonturvaaminen. Suomessa on vielä pienkehräämöitä, jotka valmistavat suomalaises-ta villasta käsityölankoja ja huovutusvillaa.


Opiskelija:

• tuntee työhönsä liittyvät turvallisuus- ja ympäristöriskit, ympäristölainsää-däntöä sekä työpaikan ympäristömääräykset- koneiden ja laitteiden vaarat- vaarallisten aineiden käsittely ja niiltä suojautuminen- vaarallisten aineiden asianmukainen hävittäminen

• tuntee käyttämiensä materiaalien ominaisuudet ja alkuperän• tuotannon eettisyys ja ekologisuus• materiaalin ja kemikaalien turvallisuus• tekstiileihin liittyvät kulttuuri- tai tunnearvot• tuntee ympäristömerkit ja muut tuotteen alkuperästä, tuotantotavasta tai

ympäristövaikutuksista kertovat merkit• osattaa tulkita pesu-, puhdistus-, tahranpoisto- ja hoitoaineiden koostumuk-

sen ja valita ympäristöä säästävät aineet• osaa suunnitella työnsä ja toimia siten, että jätteitä syntyy mahdollisimman

vähän tai ei ollenkaan

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

166

• osaa tunnistaa ja lajitella eri jätejakeet kaatopaikkajätteen vähentämiseksi- kierrätettävät materiaalit- ongelmajätteet (jätekemikaalit ym.)- muut jätteet

• tuntee paikalliset käsityöperinteet ja myös muiden kulttuurien käsityöperinteitä• osaa käyttää koneita ja laitteita oikein ja energiatehokkaasti ja ymmärtää

huollon merkityksen niiden käyttöiän kannalta• ymmärtää laadukkaan työn merkityksen

- laatu- ja ympäristöjärjestelmän mukainen toiminta ja turvallisuusohjei-den noudattaminen

- tuntee vastuunsa korkeasta hygieniatasosta sairaalatekstiilien huollossa- ottaa huomioon arvokkaisiin tekstiileihin liittyvät kulttuuri- tai tunnearvot


• Tekstiilialan ympäristölainsäädännön velvoitteet, http://vaatetus.com/html/pdf/Ymparistolakiopas_2008.pdf

• Tekstiili- ja vaatetusteollisuuden ympäristösivut, http://www.finatex.fi/html/ymparisto.htm

• Tekstiilit ja ympäristö, http://www.finatex.fi/html/pdf/TY_kalvot.pdf• Öko-tex 100 ja Öko-tex 1000 standardit, http://www.oeko-tex1000.com• Ympäristömerkit –esite,

http://www.ymparistomerkki.fi/files/1473/Kuluttajaesite.pdf• SFS ympäristömerkintä sivut (Joutsenmerkki ja EU-kukkamerkki),

http://www.ymparistomerkki.fi• Global Organic Textil Standard GOTS,

http://www.imo.ch/imo_services_textile_gots_en.html• Tietoa tekstiilien SFS-palokestostandardeista,• VTT Tiedotteita, Palosuojatut tekstiilit ja niiden käyttö• Vihreät Vaatteet - Tietoa ekologisista ja eettisistä vaatteista,

http://www.vihreatvaatteet.com• Reilun kaupan puuvilla, http://www.reilukauppa.fi/index.php?156• Finnwatch raportti 3/2006 Vaatteita etelästä – alan yritysten sosiaalinen- ja

ympäristövastuu http://www.finnwatch.org/pdf/rap_Vaatteita_etelasta.pdf• Kuluttajaviraston eko-ostajan opas,

http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok• Esimerkkejä vaatetusalan kestävän kehityksen toimista löytyy yritysten koti-

sivuilta esim. Ruskovilla Oy, Nanso Oy, Virke Oy, Sokos: Naturline-tuot-teet , Globe Hope Oy, Ivana Helsinki, K-Citymarket: Doogood ja Excel-Green –tuotteet, Pirtin Kehräämö Oy

• Lisätietoja suomalaisesta jalkineteollisuudesta löytyy mm. kotimaisten ken-kätehtaiden kotisivun kautta http://www.kotimaisetkengat.fi/tehtaat.html

http://vaatetus.com/html/pdf/Ymparistolakiopas_2008.pdf

http://www.finatex.fi/html/ymparisto.htm

http://www.finatex.fi/html/pdf/TY_kalvot.pdf

http://www.oeko-tex1000.com

http://www.ymparistomerkki.fi/files/1473/Kuluttajaesite.pdf

http://www.ymparistomerkki.fi

http://www.imo.ch/imo_services_textile_gots_en.html

http://www.vihreatvaatteet.com

http://www.reilukauppa.fi/index.php?156

http://www.finnwatch.org/pdf/rap_Vaatteita_etelasta.pdf

http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok

http://www.kotimaisetkengat.fi/tehtaat.html


167

11.22 Tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinto

Alan kuvaus

Tieto- ja tietoliikenneala vastaa yhteiskunnan toimintoja tukevien tietoja tieto-liikennejärjestelmien rakentamisesta, ylläpidosta ja niiden laadukkaasta toimin-nasta. Alan innovaatiot valtaavat yhä uusia alueita. Eri palvelualoille suunnatutsovellukset vaikuttavat kaikkien kansalaisten elämään ja sen laatuun. Tieto- jatietoliikennealan laitteistojen avulla hoidetaan yhä suurempi määrä kansalaistenhenkilökohtaiseen kanssakäymiseen ja taloudenpitoon liittyviä asioita. Tietoasiirretään yhä laajemmissa koko maapallon kattavissa tietoverkoissa.

Elektroniikka-asentajan keskeisiä osaamisalueita ovat elektroniikkatehtaidentuotantoautomaation käyttötehtävät ja valmistettujen tuotteiden testaus sekäelektroniikan laitteiden asennus ja huoltotyöt.

ICT-asentajan keskeisiä osaamisalueita ovat asuntojen ja liikekiinteistöjen tie-toliikennelaitteet sekä tietokonelaitteet, niiden asennus ja konfigurointi.

Alan arvot

Alalla työskenteleviltä edellytetään korkeaa ammattietiikkaa sekä ehdottomia sa-lassapitovaatimuksia hänen käsitellessään laitteistoja ja järjestelmiä, joissa kansa-laisten henkilökohtaisia tietoja säilytetään tai siirretään. Tuotteiden lyhyet elin-kaaret sekä eri laitesukupolvien nopea uudistuminen asettavat myös alalla työs-kentelevän asiakaspalvelukyvylle entistä suuremmat vaatimukset. Kansalaisilla ontarve saada neuvoa ja opastusta uusien sovellusten ja toimintojen käyttöönotossaniin kotona, kuin myös kodin ulkopuolella. Tieto- ja tietoliikennetekniikan no-pea uudistuminen ja kehittyminen vaatii alalla työskenteleviltä jatkuvaa itsenäkehittämistä. Alan nopea globalisoituminen edellyttää teknologiaan liittyvänosaamisen kehittämisen lisäksi myös kielitaidon kehittämistä.


Elektroniikkalaitteiden ympäristövaikutusten pienentämiseen liittyy EU-di-rektiivejä. ROHS-direktiivillä pyritään vähentämään ympäristölle ja ihmisellehaitallisten aineiden käyttöä elektroniikassa. WEEE-direktiiviin pohjautuvanSER-asetuksen tarkoitus on järjestää elektroniikkalaitteiden kierrätys.

Tietoteknisten laitteiden energiaominaisuuksia kuvaamaan on luotu standar-deja, kuten Energy-Star ja TCO. Myös tuotteen koko elinkaaren huomioon otta-via ympäristömerkkejä käytetään. Alalla työskenteleviä koskevat tietosuoja-, vies-tintä ym. lait ja muut velvoitteet.

Sähkölaitteiden kanssa toimittaessa on noudatettava sähköturvallisuusmääräyksiä.

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

168


• elektronisten laitteiden valmistuksen ja materiaalien ympäristövaikutuksiaon pystytty huomattavasti vähentämään

• lyijyttömät juotosmetallit ja halogeenittomat palonestoaineet (RoHS-direktiivi)• litteiden näyttöjen valmistus kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa ja

materiaaleja aikaisempiin putkinäyttöihin verrattuna• laitteiden valmistuksessa käytettäviä muovilaatuja on vähennetty, mikä hel-

pottaa kierrättämistä• elektronisten laitteiden tuottajavastuu (SER-asetus)• sähkö- ja elektroniikkaromun käsittelyn, kierrätyksen ja hyödyntämisen

mahdollistavaa teknologia kehittyy nopeasti


Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotannossa käytettävien raaka-aineiden, ku-ten metallien (kupari, tina, kulta jne.) louhinta aiheuttaa merkittäviä ympäristö-vaikutuksia. Sähkö ja elektroniikkalaitteiden tuotantoprosessien merkittävimpiäympäristövaikutuksia ovat jätteet ja jätevedet. Tuotannon jätteet koostuvat pro-sessijätteistä, kemikaaleista sekä pakkausjätteistä. Prosessijätteet ja jätekemikaalitpystytään hyödyntämään tehokkaasti asianmukaisissa käsittelylaitoksissa.

Tietotekniikan laitteiden materiaalintarve on pakkaustekniikan kehittyessävähentynyt. Toisaalta lisääntynyt laitteiden valmistus on syönyt tehokkaammanmateriaalinkäytön tuomat säästöt. Kun laitteiden tehoa lisätään, kasvaa samallayleensä niiden sähkönkulutus. Suurissa palvelinkeskuksissa sähkönkulutus ja senaiheuttama jäähdytyksen tarve on hyvinkin merkittävä ongelma.

Tietotekniikan laitteiden nopea kehitys aiheuttaa laitteiden vanhentumisenlyhyessä ajassa teknisesti sopimattomiksi. Laitteita joudutaan tämän vuoksi uusi-maan tiheästi. Käytöstä poistuvat laitteet aiheuttavat jäteongelman, jota pyritäänlievittämään mm. SER-asetuksella.


Opiskelijan tulee:

• osata hahmottaa tuotteen elinkaari• osata vertailla tietoliikenneteknisten laitteiden energiankulutuksia• tuntea käytöstä poistettujen laitteiden ja muun materiaalin kierrätysjärjestelmät• toimia materiaalia säästävällä tavalla• osata jätteiden lajittelu• osata työskennellä asiakaspalvelussa ja neuvonnassa eettisesti ja asiakaskeskeisesti• tuntea tietoturvallisuusasiat sekä tietojenkäsittelyn salassapitomääräykset• tuntea sähköturvallisuusmääräykset ja niihin sisältyvät toimenpiteet


169

Lisätietoa ja käytännön esimerkkejä

• Digitoday: Energiankulutus nousee suureksi uhkaksi, http://www.digitoday.fi/data/2007/01/11/energiankulutus-nousee-suurek-si-uhkaksi/2007817/66

• Motiva Oy, 2006, Selvitys työasemaympäristön sähkönsäästömahdollisuuksista, http://www.hel2.fi/esnk/energia/2007/MOTIVANRAPORTTIATK.pdf

• Tuottajavastuu jätehuollossa, http://www.ymparisto.fi/tuottajavastuu• Tietosuojavaltuutetun toimisto, lakeja, http://www.tietosuoja.fi/1556.htm• EU-kukka ympäristömerkin kriteerit tietokoneille ja kannettaville tietoko-

neille, http://www.ymparistomerkki.fi/eu/kriteerit• Tietoa tietokoneista Kuluttajaviraston Eko-ostajan oppaassa,

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/0112420f-0f35-4456-a066-a57ad54ba431.aspx

11.23 Turvallisuusalan perustutkinto

Alan kuvaus

Turvallisuusalan työt voidaan jakaa yksityisen ja julkisen sektorin tehtäviin. Yksi-tyinen sektori suorittaa turvallisuusalan tehtäviä ansiotoimintana ja tätä toimin-taa säätelee kunkin toimialan lainsäädäntö. Merkittävimpiä yksityisen sektorinturvallisuustehtäviä ovat mm. erilaiset turvasuojaustehtävät (turvatekniikan asen-nus, suunnittelu, lukitus, jne.), erilaiset koulutus- ja suunnittelutehtävät sekä var-tioimisliiketoiminta. Yksityinen sektori toimii käytännössä kaikilla yritysturvalli-suuden osa-alueilla hyvin monipuolisissa tehtävissä. Ihmiset mieltävät hyvin eri-laisia asioita omaa turvallisuuttaan uhkaaviksi tai turvaaviksi tekijöiksi ja siksimyös erilaisten turvallisuuspalvelujen tarjonta on hyvin monipuolista.

Julkisella sektorilla turvallisuustoiminta on pääsääntöisesti viranomaistoimin-taa. Merkittävimpiä toimijoita ovat mm. poliisi, pelastustoimi, puolustusvoimat,rajavartiolaitos, tulli, ympäristöviranomaiset, työturvallisuusviranomaiset sekävankeinhoitoon liittyvät tahot. Myös sosiaaliviranomaisten jotkut tehtävät voi-daan lukea turvallisuusalaan kuuluviksi. Lisäksi julkisella sektorilla on useita eriosa-alueisiin perehtyneitä laitoksia mm. VTT, STUK, Huoltovarmuuskeskus,TUKES, Työterveyslaitos, jne. Nämä ovat pääsääntöisesti oman alansa asiantun-tija- tutkimusorganisaatioita.

Monilla osa-alueilla näitä täydentävät erilaiset järjestöt ja yhdistykset, joidentoimintaa julkinen sektori tai työmarkkinajärjestöt tukevat. Näistä merkittävim-piä ovat Pelastusalan liitot, Suomen pelastusalan keskusjärjestö, Työturvallisuus-keskus ja Maanpuolustuskoulutus ry. Merkittävä sitoutumaton yhdistys on myösFinnsecurity ry.




http://www.tietosuoja.fi/1556.htm

http://www.ymparistomerkki.fi/eu/kriteerit

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/0112420f-0f35-4456-a066-a57ad54ba431.aspx

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

170

Turvallisuusala on ollut jo vuosia yksi nopeimmin kasvavista aloista maassam-me. Yritysturvallisuus on tapa ajatella turvallisuutta kokonaisuutena, joka ei olesidottu vain yritysmaailmaan.

Alan arvot

Turvallisuus on yksi ihmisen perustarpeista ja myös toimivan yhteiskunnan pe-rusarvoja. Turvallisuustoiminnalla pyritään varmistamaan ihmisten perusoi-keuksien toteutuminen ja rauhalliset olot yhteiskunnassamme. Turvallisuus onyhteiskunnassamme ennen kaikkea toimintaedellytyksiä turvaava toiminto.

Monet turvallisuusalan toimijat joutuvat työssään puuttumaan myös ihmis-ten perusoikeuksiin ja tästä syystä alan moraaliset ja eettiset kysymykset ovat erit-täin tärkeitä. Tämän toteutumista varmistetaan paitsi henkilöstön erilaisilla psy-kologisilla testeillä ja koulutuksella, myös lainsäädännön keinoin. Turvallisuus-alan toimijoita normittavassa lainsäädännöstä löytyy paljon kohtia, joissa toimin-taa keskeisesti ohjaavat periaatteet ovat yksilön oikeuksien kunnioitus sekä lie-vimpien mahdollisten keinojen käyttö. Tällä pyritään myös varmistamaan, etteikenenkään oikeuksiin puututa enempää, kuin on ehdottoman välttämätöntä.


Turvallisuusalaa ohjaa ensisijaisesti lainsäädäntö ja muu alaan liittyvä normisto.Alaa ohjaavaa lainsäädäntöä ovat esimerkiksi palo- ja pelastustoimen säädökset,työturvallisuus- ja ympäristölainsäädäntö. Lisäksi erilaiset yhdistykset ja yrityksetovat luoneet omia sisäisiä ohjeita. Koko turvallisuusalan keskeisin periaate on ris-kienhallinta, jolla pyritään ennakoimaan mahdollisia riskejä ja pienentämään nii-den toteutumisen todennäköisyyttä tai seurauksia. Tämä periaate koskee myösympäristömme turvaamista.


• turvallisuustyön painottuminen pelastustoimien sijasta ennaltaehkäisyyn• uusien tehokkaiden onnettomuuksien torjunta- ja ehkäisymenetelmien ke-

hittäminen- uuden teknologian kehittäminen ja käyttöönotto- hyvien käytänteiden kehittäminen ja integrointi jokapäiväiseen toimintaan

• ympäristöosaamisen merkitys alan työtehtävissä on kasvussa- ympäristövaarojen tunnistaminen ja onnettomuuksien ehkäisy- toimintavalmiuksien luominen vaarojen varalta- toiminta onnettomuustilanteissa ja vahinkojen rajoittaminen- ympäristörikkomusten havainnointi


171


Suurimpana yksittäisenä haasteena turvallisuusalalla on tiedon ja taitojen lisää-minen ympäristöasioista kaikissa organisaatioissa erityisesti yksityisellä sektorilla.Myös monissa julkisen hallinnon organisaatioissa tietämys käytänteistä ja lain-säädännöstä on varsinkin organisaatioiden toimijatasolla selkeä kehittämiskohde.Tekniikan kehitys ja ympäristövalvonnan tehtävät edellyttävät turvallisuushenki-löstöltä erikoisosaamista.


Opiskelija:

• osaa tunnistaa tehokkaasti vaaratekijöitä ja osaa arvioida niiden aiheuttamienriskien suuruutta ihmisille, ympäristölle ja taloudelle

• tietää ennaltaehkäisevän ympäristötyön merkityksen• tuntee yrityksen turvallisuus- ja ympäristönhallintatoimintoja• tuntee turvallisuus- ja ympäristölainsäädännön perusasiat

- työturvallisuuslainsäädäntö- keskeisimmät ympäristönsuojeluun liittyvät lait

• tuntee yritysten velvollisuuksia ympäristön suhteen- päästöjen valvonta- jätteiden käsittely- vaarallisten aineiden käsittely


• Finnsecurity ry:n kotisivu http://www.finnsecurity.fi• Yritysturvallisuus EK Oy – Ympäristöturvallisuus,

http://www.ek.fi/ytnk08/fi/Turvallisuuden_osa_alueet/ymparistoturvalli-suus.php (Yritysturvallisuus EK Oy on Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n yritystur-vallisuustapahtuma- ja -konsultointipalveluja tuottava yhtiö)

• Työsuojelu turvallisuusalalla, http://www.tyosuojelu.fi/fi/uutsp_turvallisuus/1575

11.24 Veneenrakennuksen perustutkinto

Alan kuvaus

Venealan erityispiirteenä on valmistuksen monipuolinen lajikirjo alkaen pienistäkanooteista ja jollista aina suuriin matka- ja purjeveneisiin. Veneitä valmistetaansekä suurina sarjoina, että yksilöllisesti tilaustyönä asiakkaalle räätälöityinä. Ve-

http://www.finnsecurity.fi

http://www.ek.fi/ytnk08/fi/Turvallisuuden_osa_alueet/ymparistoturvallisuus.php

http://www.ek.fi/ytnk08/fi/Turvallisuuden_osa_alueet/ymparistoturvallisuus.php

http://www.tyosuojelu.fi/fi/uutsp_turvallisuus/1575

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

172

neenrakennusalan yritystoiminta muodostuu veneveistämöistä, veneensuunnit-telusta, veneenkorjauksesta, tarvikkeiden valmistuksesta ja myynnistä sekä venei-den myynnistä. Suomessa on muutama suuri veneenrakennusyritys, mutta suu-rin osa alalla toimivista ovat 1 – 2 hengen työllistäviä pienyrityksiä.

Veneveistämöt, sekä osittain myös venekorjaamot erikoistuvat joko lujitemuo-viin, puu- tai metalliveneisiin. Veneenrakentajat toimivat lähinnä veneveistämöidenja venekorjaamoiden työntekijöinä. Veneenrakennus on suurelta osin käsityötä, jotentuotteiden korkea laatu ja käsityönä tehtävä viimeistelty ovat haaste tekijälleen.

Alan arvot

Veneenrakennusalan yhteiskunnallisena päämääränä on valmistaa turvallisia va-paa-ajanviettovälineitä kotimaan kuluttajille ja vientiin sekä luotettavia työkalujamerenkulun ammattilaisille. Venealan keskeisiä arvoja ovat luontoarvojen huo-mioiminen, säilyttäminen ja monimuotoisen virkistys- ja harrastustoiminnanmahdollistaminen. Veneiden valmistuksessa pyritään huomioimaan niiden vai-kutukset ympäristöön. Materiaalin ja veneen käyttövoiman valinta vaikuttavatpaljon tuotteen ympäristökuormitukseen. Energiaa säästäviä ratkaisuja, haitallis-ten päästöjen ja hukkamateriaalien talteenottolaitteita, materiaalien kierrätystä jajätteiden käsittelyä kehitetään jatkuvasti. Veneenrakennusalalla pyritään jatku-vasti parantamaan tuotteiden kestävyyttä, toimintavarmuutta, turvallisuutta, tar-koituksenmukaisuutta, ulkonäköä ja käytön miellyttävyyttä.


Veneen valmistusta ohjaava lainsäädäntö riippuu osin käytettävästä valmistusmateri-aalista. Esimerkiksi metalliveneiden valmistusta koskee metallialan ympäristö- ja työ-turvallisuussäädökset. Lasikuitu ja muoviveneiden valmistusta koskee vastaavastimm. kemikaalilainsäädäntö. Myös puuveneitä rakennettaessa joudutaan materiaalinkestävyyden lisäämiseksi käyttämään erilaisia pintakäsittelyaineita. EU-direktiiveillämääritellään käytettävien kyllästeiden sekä pohjamaalien käyttöä.

Venealaa ohjaa EU-direktiivi (huvivenedirektiivi) jolla määritetään kaikkioleelliset seikat veneestä mm. veneen rakenteet ja turvallisuus. Direktiivin vaati-mukset koskevat niin veneen rakenteellista turvallisuutta – mm. lujuutta, vaka-vuutta ja kelluvuutta - kuin päästöjä ja palontorjuntaakin. Direktiivi on tuonutrajoituksia veneiden pakokaasu- ja melupäästöihin ja on samalla yhdenmukaista-nut niitä. Direktiivin säädökset tulevat voimaan vähitellen.

Myytäväksi tehdyt veneet täytyy sertifioida. Suomessa sen tekee VTT tai tiet-tyyn käyttöluokkaan saakka valmistaja itse. Sertifioinnin yhteydessä määritelläänveneen käyttökohde sekä varusteet. Myös EU:n ulkopuolelta tulevien tuotteidentulee täyttää nämä kriteerit. Direktiivin määräykset täyttävästä veneestä löytyyCE-merkintä, joka on valmistajan antama vakuutus määräysten täyttämisestä jaasianmukaisesta sertifioinnista. Lisäksi yli 6 m pitkä vene tulee rekisteröidä.


173

Käytöstä poistetun veneen hävittäminen on täysin sen omistajan vastuulla.EU-lainsäädännön mukainen tuottajavastuu ei toistaiseksi koske veneitä.


• lujitemuoviveneiden kierrätyksen kehittäminen• kehittyvillä teknologioilla kuten moottoriteknologialla on alalle suuri merkitys• ympäristöystävällisemmät energiamuodot

- purjeveneet- soutuveneet- aurinkoenergian käyttö

• perinteisten jalopuulajien korvaaminen veneiden sisustuksessa nopeasti kas-vavilla eettisesti hyväksyttävimmillä puulajeilla

• uusien valmistusmenetelmien kehittäminen ja uusien materiaalien käyttöveneenrakennuksessa- automaation laajempi hyödyntäminen

• suljetut jätevesijärjestelmät suuremmissa veneissä


Venealan kehitys on pitkän aikaa kulkenut kohti suurempia ja suuremmillamoottoreilla varustettuja veneitä. Kehitys ei siten ole kaikilta osiltaan ole kulke-nut ekologisesti kestävämpään suuntaan. Energian hinta, yleinen talouskehitys jaihmisten yleisen ympäristötietoisuuden kasvu ovat tulevaisuudessa ne tekijät, jot-ka voivat muuttaa tätä kehitystä.

Yleisin veneiden rakennusmateriaali on lujitemuovi. Materiaalin kierrättämis-tä ollaan vasta selvittämässä. Lujitemuovirakentamisen valmistustekniikan kehi-tyspaineita aiheuttavat työn tehokkuus-, työsuojelu- sekä laatuvaatimukset. Puu-veneiden uutta tulemista ei ole vielä laajamittaisesti tapahtunut.

Kotimaisen veneteollisuuden kestävän kehityksen haasteena voidaan pitää ky-kyä seurata alalla vaikuttavia ympäristönsuojelun trendejä ja yhdentyvän Euroo-pan aiheuttamia muutoksia teknisiin määräyksiin ja kilpailutilanteeseen. Turval-lisuuteen vaikuttavien ominaisuuksien kehittäminen on ehdoton edellytys pien-ten veneiden suosion kannalta.


Opiskelija:

• tuntee työ- ja ympäristönsuojelun periaatteet ja noudattaa niitä työssään• tuntee laatu- ja ympäristöjärjestelmät ja osaa toimia niiden mukaan• osaa huolehtia työturvallisuudesta ja ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista• ymmärtää eri raaka-aineiden luonteen, edut, haitat sekä ympäristövaikutukset

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

174

• osaa omassa työssään ottaa huomioon energiaa ja materiaalia säästävät työs-kentelytavat

• tuntee veneilyn ympäristöriskit ja osaa ottaa ne huomioon suunnittelussa jatoteutuksessa

• ymmärtää oman työnsä eettisen merkityksen ympäröivälle yhteiskunnalle jaluonnolle

• tuntee venealaa ohjaavat kansainväliset/eurooppalaiset ympäristö- ja veneen-rakennusmääräykset- veneturvallisuusmääräykset- viranomaisten luokitukset

• osaa lajitella ja kierrättää eri materiaaleja (kierrätettävät jätteet, kaatopaikallepäätyvä jäte ja ongelmajätteet)


• Yleistietoa venealasta ja veneilystä, http://www.finnboat.fi• Venealan yleisistä määräyksistä ja ohjeista, http://www.veneily.fi• Veneen sertifiointi, http://www.vtt.fi• Tekesin Veneteknologiaohjelman projekti: Ympäristömyötäisyyden kehittä-

minen venealalla - Sustainable boating: http://akseli.tekes.fi/opencms/open-cms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Veneteollisuus/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ja_aktivointi/Seminaarit/Turku0908/10_Tonteri.pdf

11.25 Verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto

Alan kuvaus

Verhoilijan ammatti on huonekalualan arvostettu ja perinteinen käsityöammatti.Ammatinkuva on laajentunut kolmeen erikoistumisalueeseen, joita ovat perin-teinen verhoilu, ajoneuvoverhoilu ja teollinen verhoilu. Teollinen verhoilu onalan suurin työllistäjä. Perinteiseen verhoiluun erikoistuneet verhoilijat toimivatuseimmiten yksityisyrittäjinä. Verhoilijoitten kädenjäljen näkee kaikkialla asu-tussa ympäristössä: kodeissa, julkisissa rakennuksissa ja liikennevälineissä. Lepo-kalustot ja pehmustetut tuolit mielletään verhoilijan työksi, mutta usein jää huo-maamatta, että niin lentokoneiden, veneiden kuin autojenkin penkit, kutenmyös monien hoitokalusteiden tarkat päällystykset, ovat verhoilijoiden tekemiä.

Verhoilijan tehtävät ovat laajentuneet myös muihin sisustamiseen liittyviintöihin. Sisustaja on ammattilainen, joka osaa kolmen perinteisen käsityöamma-tin, verhoilijan, maalarin ja puusepän työtehtävät ja toimii yhteistyössä sisustus-arkkitehtien ja sisustussuunnittelijoiden kanssa.

http://www.finnboat.fi

http://www.veneily.fi

http://www.vtt.fi

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Veneteollisuus/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ja_aktivointi/Seminaarit/Turku0908/10_Tonteri.pdf

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Veneteollisuus/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ja_aktivointi/Seminaarit/Turku0908/10_Tonteri.pdf


175

Alan arvot

Verhoilu- ja sisustusalan arvoperusta pohjautuu verhoilun erityispiirteisiin, jossayhdistyvät perinteinen vanha käsityö ja suomalaisen huonekaluteollisuuden uu-sin tekniikka. Alan koulutuksen tärkeä tehtävä on vaalia arvokkaiden käsityöpe-rinteiden säilyttämistä tuleville sukupolville. Alan ammattilainen voi omalla työl-lään vaikuttaa tuotteen laatuun, samoin kuin myönteisen asiakaspalvelun avullakehittää asiakkaan makua, tyylitajua ja vaatimustasoa. Alalla työskentelevän ontärkeää kehittää järjestelmällisyyttään, arviointikykyään ja itsekritiikkiään työnsäsuunnittelussa ja laatutason arvioinnissa. Hänen on pyrittävä toimimaan työyh-teisöissään omaehtoisena työn kehittäjänä ja edistämään tasa-arvoa, luovuutta jasosiaalista kanssakäymistä.


Monet teollisen verhoilun tarvikevalmistajat ovat ottaneet tulevaisuuden strate-gioissaan huomioon tiukentuvat ekologiset vaatimukset. Euroopan yhdentymi-nen on tuonut mukanaan standardien ja turvallisuusmääräysten yhdenmukaista-misvaatimuksia sekä tuotevastuulain. Yhä useammin alan yrityksiltä vaaditaansertifioitua laatu- ja ympäristöjärjestelmää. Vaahtomuovin valmistuksessa aiem-min yleisesti käytetyistä CFC -yhdisteistä (kauppanimellä freon) on EU-alueellaluovuttu sen otsonikatoa aiheuttavan ominaisuuden vuoksi.

Tuoteturvallisuuslainsäädännön mukaan huonekalujen on täytettävä laissakulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetut vaatimukset.Merkittäviä turvallisuustekijöitä huonekaluissa ovat rakenteen kestävyys, oikeamitoitus, tasapainoisuus sekä materiaalien paloturvallisuus. Suomessa on lisäksipehmustetuttujen istuinhuonekalujen sekä patjojen paloturvallisuutta koskeviakansallisia turvallisuusvaatimuksia. Huonekalujen turvallisuusominaisuuksia kä-sitellään monissa standardeissa.


• uusien ekologisten pehmustemateriaalien ja muiden materiaalien (esim. bio-hajoavat muovit) etsiminen, löytäminen ja käyttäminen

• päällysmateriaalin valinta käyttökohteen mukaan• uhanalaisista metsistä saatavan puuraaka-aineen käytön rajoittaminen• kertakäyttöisyyden vähentäminen, uudelleen verhoilun lisääminen• kalusteiden suunnittelun kehittäminen huomioiden raaka-aineiden uusiokäyttö• ympäristöystävällisten kalusteiden suunnittelu ja valmistus

LUKU

11.

Tekn

iikan

ja lii

kent

een a

la

176


Perinteiset huonekaluteollisuuden materiaalit kuten puu ja puujalosteet sekäkankaat ja nahat ovat saaneet rinnalleen hinnaltaan hyvin kilpailukykyisiä metal-li- ja muoviteknologian tuotteita. Huonekalujen materiaalit ovat kehittyneet jasamoin ovat työmenetelmät materiaalien leikkauksessa, ompelussa ja kiinnityk-sissä kehittyneet ja nopeutuneet huomattavasti. Tästä seurauksena kalusteidenhinnat ovat laskeneet ja kysyntä kasvanut. Näin huonekalusta on tullut kerta-käyttöhyödyke, jonka elinkaari lyhenee jatkuvasti. Tämä kehitys on kaventanutverhoilijan mahdollisuuksia vaikuttaa tuotteen ekologiaan. Hinnan ja muotoilunosuus kuluttajan ostopäätöksessä menee usein tuotteen kestävyyden ja ekologi-suuden edelle. Huonekalujen käyttöikää voidaan pidentää ajattomalla muotoi-lulla ja käyttämällä kestäviä materiaaleja. Myös huonekalujen korjauskelpoisuuson niiden käyttöiän kannalta merkittävä asia.

Käytettyjä huonekaluja kierrätetään mm. erilaisten toimintakeskusten voi-min. Kokonaan käytöstä poistuneiden huonekalujen materiaalien maanlaajuistakierrätysjärjestelmää ei sen sijaan ole vielä onnistuttu luomaan.


Opiskelijan tulee:

• tuntea työ- ja ympäristönsuojelun periaatteet ja noudattaa niitä työssään• osata omassa työssään ottaa huomioon energiaa ja materiaalia säästävät työs-

kentelytavat• ymmärtää oman työnsä eettisen merkityksen ympäröivälle yhteiskunnalle ja

luonnolle osaa valita materiaalit käyttökohteen mukaan• ymmärtää eri raaka-aineiden luonteen; niiden hyvät ja huonot puolet• tuntea huonekalualaa ohjaavat kansainväliset/eurooppalaiset ympäristömää-

räykset• osata lajitella ja kierrättää eri materiaalit


• Tietoa vaahtomuovien käytöstä, turvallisuudesta ja jätteiden käsittelystä, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Vaahtomuoviopas.pdf

• Huonekalujen hyötykäyttö ja kierrätys, http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=15694&lan=fi

• Huonekalupaneeli - tavoitteena ympäristömyötäisyyden lisääminen huone-kaluissa, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=167342&lan=fi

• Ympäristömerkkien vaatimukset huonekaluille, http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=15880&lan=fi

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Vaahtomuoviopas.pdf




LUKU 12.Luonnonvara- ja ympäristöala

177

12. LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA

Luonnonvara- ja ympäristöalan elinvoimana on luonto. Siihen liittyviä elinkeinoja janiiden yhdistelmiä on maa-, metsä-, puutarha- ja kalataloudessa sekä luontoja ym-päristöalalla. Alan osaajat toimivat maaseudun haja-asutusalueilla ja taajamissa. Heedustavat arvoja, jotka lisäävät elinympäristön viihtyvyyttä, luonnon monimuotoi-suuden säilyttämistä ja ihmisten hyvinvointia. Maaseutu- ja taajamaympäristön toi-mivana säilyminen edellyttää paikallisen perinteen, kulttuurin, ympäristön ja luonto-arvojen kunnioittamista. Alan arvojen mukainen toimintatapa säästää ympäristöä jakäyttää luonnonvaroja kestävällä tavalla. Alalla on suuri merkitys ja vastuu alueellise-na kestävän kehityksen edistäjänä ja kehittäjänä. Elinympäristöjen sekä luonnon jakulttuuriympäristöjen hoitaminen ja monimuotoisuuden vaaliminen ovat alan osaa-jien kansallisia ja kansainvälisiä toiminta-alueita.

Luonnonvara- ja ympäristöalan tavoitteena on tuottaa puhtaita, terveellisiä ja tur-vallisia tuotteita ja palveluita. Alan arvoperustana on ihmisen ja luonnon hyvinvoin-ti ja tähän liittyvä eettinen ja kasvatuksellinen toiminta.

Erityisen tärkeitä näkökulmia luonnonvara- ja ympäristöalalla ovat

• Ympäristöön kohdistuvan kuormituksen vähentäminen• Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen• Maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen• Paikallisten erityispiirteiden ja alueellisen omaleimaisuuden hyödyntäminen

tuotannossa ja palveluissa• Eettisten näkökulmien korostaminen tuotannossa

Maaseudun vahvuuksia ovat pitkät perinteet ympäröivän luonnon kanssa toi-mimisesta sekä monipuolinen osaaminen. Maaseudulla toimii lukuisia neuvon-ta- ja koulutusorganisaatioita, joiden tehtävänä on tukea alueellisesti kestävää ke-hitystä korkeatasoisella ja monipuolisella koulutuksella sekä osallistumalla alueel-liseen kehitystyöhön. Näitä tehtäviä ovat esimerkiksi kestävän kehityksen paikal-lisagendojen ja erilaisten aluekehitysohjelmien laatiminen. Luonnonvara- ja ym-päristöalan oppilaitoksilla on merkittävä rooli alueellisina kestävän kehityksenosaamisresursseina. Ne voivat omalla osaamisellaan tukea erityisesti muuta alu-een ammatillista koulutusta kestävän kehityksen edistämisessä ja opetuksessa.

Paikallisten erityispiirteiden sekä alueellisen omaleimaisuuden hyödyntämi-nen sisältyvät sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurillisesti kestävään kehityk-seen. Erityispiirteitä ja omaleimaisuutta luovat alueelle tyypilliset tuotantomene-telmät, paikallisesti tuotetut korkealaatuiset erityistuotteet tai arvokkaat kulttuu-

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

178

ri- ja perinnemaisemat. Paikallisesti tuotetut laadukkaat tuotteet ja palvelut edus-tavat kestävää kehitystä parhaimmillaan – arvoperustaa tulee ajatella maailman-laajuisesti, mutta toiminnan tulee olla paikallista.

Eettisten näkökulmien huomioon ottaminen on tärkeää ajatellen toiminnanekologista, yhteiskunnallista ja taloudellista kestävyyttä. Kotieläintuotannolleasetetut eettiset periaatteet ovat tärkeä signaali kuluttajalle ja tae siitä, että tuotan-to täyttää tietyt laatukriteerit. Vastaavalla tavalla on laatukriteereitä laadittu mm.luonnontuotealalle ja luontomatkailun ohjelmapalveluille. Metsähallitus on osal-taan määritellyt valtion omistamien suojelualueiden suojelutavoitteet sekä niidenhoidon ja käytön yleiset periaatteet.

Ekologinen kestävyys luonnonvara- ja ympäristöalalla

Ekologisesti kestävä kehitys tarkoittaa luonnonvara- ja ympäristöalalla ennenkaikkea kyseisten elinkeinojen harjoittamista siten, että tuotannolle keskeistenekosysteemien (pelto, laidun, metsä, puutarha jne.) toimivuus, tuottokyky ja bio-

Kuvio 13. Kestävän kehityksen näkökulmia luonnonvara- ja ympäristöalallaSoveltaen Kestävän kehityksen opas luonnonvara-alan ammatillisille oppilaitoksilleLemmetyinen Jani & Miettinen Juha. Pohjois-Karjalan ammattiopisto.

TALOUDELLINEN KESTÄVYYS

EKOLOGINENKESTÄVYYS

SOSIAALINEN JA KULTTUURINEN

KESTÄVYYS

EETTINENKESTÄVYYS

Eettisten näkökul-mien huomioimi-nen tuotannossa

Luonnon monimuotoi-suuden säilyttäminen

Ympäristökuormituk-sen vähentäminen

Maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen

Paikallisten erityispiirteiden ja alueellisen omaleimaisuuden hyödyntäminen tuotannossa ja palveluissa

Soveltaen: Kestävän kehityksen opas luonnonvara-alan ammatillisille oppilaitoksille, Jani Lemmetyinen ja Juha Miettinen, Pohjois-Karjalan ammattiopisto.


179

loginen monimuotoisuus säilyvät pitkällä aikavälillä. Lisäksi ekologinen kestä-vyyden kannalta keskeisiä seikkoja ovat mm. maa- ja metsätaloudessa tehtävät ve-sistöjen suojelutoimenpiteet, jätehuollon toimivuus ym. ympäristökuormituksenennalta ehkäisyyn ja vähentämiseen tähtäävä toiminta.

Maa- ja metsätalous aiheuttaa luontoon monenlaista kuormitusta laajoillaalueilla, sillä valtaosa maastamme on varsin tehokkaassa maa- ja metsätalouskäy-tössä. Viime aikoina erityisen huomion kohteena on ollut vesistöihin, erityisestiItämereen kohdistuva hajakuormitus. Maa- ja metsätaloudella on laajaa merki-tystä myös toimintaympäristönsä luonnon monimuotoisuuden kannalta, ajatel-len erityisesti metsä-, suoja kulttuuriympäristöjä. Luonnon monimuotoisuudensuojelun ja taloudellisen käytön yhteensovittaminen onkin yksi luonnonvara- jaympäristöalan keskeisistä haasteista.

Opiskelijan tulee ymmärtää luonnon monimuotoisuuden merkitys ja mitensiihen voidaan omilla arkipäiväisillä toimenpiteillä vaikuttaa. Opiskelijan pitäätuntea omasta toiminnastaan aiheutuvat keskeiset ympäristökuormituksen osate-kijät ja osata vaikuttaa niihin. Opiskelijan tulee osata hoitaa omaan ammatti-alaansa kuuluva jätehuolto, erityisesti ongelmajätteiden oikea käsittely. Oppilai-toksen ja opetusmaatilan tulee toimia opiskelijoille ekologisesti kestävän toimin-nan oppimisympäristönä.

Nykyinen metsälaki, luonnonsuojelulaki, maatalouden ympäristösäännöksetsekä yleinen ympäristön-suojelulainsäädäntö (esim. ympäristönsuojelulaki) pyr-kivät ekologisen kestävyyden turvaamiseen. Tällä hetkellä erityisen tärkeitä pai-nopistealueita ovat vesistöjen suojelu, maaseudun kulttuuriympäristöjen suojelusekä maaseudun jätehuolto. Jokaisen perustutkinto-opiskelijan tulisikin pystyähahmottamaan oman toimintaympäristönsä keskeiset ekologiset lainalaisuudetja niiden suhde ammatin harjoittamiseen.

Ympäristölainsäädännön tunteminen onkin yksi olennainen edellytys luon-nonvara- ja ympäristöalalla toimimiselle. Parhaiten lakiasiat opetetaan integroi-malla ne muuhun ammatilliseen opetukseen ja hyödyntämällä mahdollisimmanpaljon konkreettisia käytännön esimerkkejä. On hyödyllistä, että eri opettajat kä-sittelevät lainsäädännöllisiä kysymyksiä omassa opetuksessaan, koska asioihinliittyy yleensä useita eri näkökulmia, joiden tunteminen on opiskelijan kannaltatarpeellista. Tiedon hankkimisen taidot ovat keskeisiä, koska lainsäädäntö muut-tuu jatkuvasti ja ammatinharjoittajan on pysyttävä seuraamaan tätä muutosta.

Yksi ympäristökasvatuksen kulmakivi on opiskelijoiden oman luontosuhteenmuodostuminen, jota voidaan edistää käyttämällä opetuksessa elämyksellisiä ele-menttejä. Näitä ovat esimerkiksi erilaisten luontoretkien, vaellusten ym. sisällyt-täminen opintoihin. Retkien osana voidaan hyödyntää erilaisia elämysharjoituk-sia. Tällaiset harjoitukset voivat olla esim. aistiherkkyyttä kehittäviä harjoituksiatai erilaisia toiminnallisia harjoituksia (esim. kalliokiipeily, melontaretki). Toi-

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

180

minnalliset harjoitukset toimivat parhaimmillaan yhteishengen luomisen väli-neenä, mikä puolestaan edistää sosiaalisen kestävän kehityksen päämääriä, esim.syrjäytymisen ehkäisemistä ja sosiaalisten verkostojen syntyä.

Kulttuurinen kestävyys luonnonvara- ja ympäristöalalla

Kulttuurisen kestävyyden näkökulmasta on olennaista, että opiskelijalle muotou-tuu opintojen aikana käsitys sekä oppilaitoksen alueen yleisistä kulttuuriarvoista,että oman ammattialansa erityisistä kulttuuriarvoista. Käytännössä tämä merkit-see soveltuvissa määrin esim. oman ammattialan perinteiden tuntemusta (vanhattyömenetelmät), paikallisen ja alueellisen kansan- ja korkeakulttuurin tuntemus-ta (esim. kansanperinne), alueellisen kulttuurihistorian pääpiirteiden hahmotta-mista sekä arvokkaiden kulttuuriympäristöjen (perinnebiotoopit, rakennettuympäristö) merkityksen tuntemista. Oman ammattialan perinteiden tuntemuk-sella on merkitystä ammatillisen identiteetin muodostumiselle.

Kulttuuriympäristöjen hoidossa yhdistyvät usein ekologisesti (uhanalaiset la-jit, lajistollinen monimuotoisuus), kulttuurillisesti (rakennusperinnön hoito) jataloudellisesti (maatalouden ympäristötuki, vetovoimatekijä luontomatkailulle)kestävä kehitys. Aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ovat mm. maankäyttö- ja ra-kennuslaki sekä muinaismuistolaki.

Sosiaalinen kestävyys luonnonvara- ja ympäristöalalla

Luonnonvara- ja ympäristöalalla sosiaalisesti kestävää kehitystä edistää mm. maa-seudun elinkeinojen ja elinympäristöjen kehittäminen. Tavoitteena voi olla esim.elämisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksien parantaminen, uusien työpaikkojenluominen ja olemassa olevien työmahdollisuuksien säilyttäminen.

Taloudellinen kestävyys luonnonvara- ja ympäristöalalla

Taloudellisen ja ekologisen kestävyyden yhteys on erityisen selkeä luonnonvara-alalla.Luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuva toiminta voi olla pitkällä tähtäimellä ta-loudellisesti kestävää ainoastaan silloin, kun myös ekologinen kestävyys toteutuu(esim. maataloudessa maan tuotantokyvyn ylläpitäminen, metsätaloudessa kestäväpuunkorjuu, kalastuksessa kalakantojen suojelu ja oikeat kalastuskiintiöt).

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa myös mm. tehtyjen hankintojen taloudelli-suutta ja toimivuutta pitkällä tähtäimellä, mikä edellyttää useiden eri näkökulmientarkastelua hankintatilanteessa. Yrityksen näkökulmasta taloudellisen kestävyydenelementtejä ovat mm. pitkäjännitteinen suunnittelu, liikeidean ja tuotteiden kehittä-minen, ympäristövaikutusten ja riskien hallinta, sekä hyvä yritysimago.


181

12.1 Maatalousalan perustutkinto

Alan kuvaus

Kestävä maatalous tarkoittaa taloudellisesti kannattavaa tuotantoa samalla kuntoiminnan kielteiset ympäristövaikutukset pidetään niin vähäisinä, että ne eivätvaaranna ympäristön kestokykyä.

Maatalousala tuottaa puhtaita, terveellisiä ja turvallisia tuotteita sekä palvelu-ja, jotka tyydyttävät kuluttajien, koko suomalaisen yhteiskunnan ja kansainvälis-tyvien markkinoiden tarpeita.

Alan arvot

Maatalousalan arvoja ovat ihmisten, luonnon ja eläinten hyvinvointi sekä maa-seudun elinvoimaisuuden ja kulttuurin edistäminen Luonnonvarojen hyödyntä-misessä korostuvat ympäristönäkökohdat ja ihmisten suhde luontoon. Maata-loustuotantoa ohjaavat eettiset ja kestävän kehityksen periaatteet, ekologiset, so-siaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset näkökohdat. Kestävä maatalous huolehtiituotantoympäristön biologisen monimuotoisuuden sekä kulttuuriympäristöjensäilymisestä. ja ylläpitää ja edistää ihmisten sosiaalista ja kulttuurista hyvinvoin-tia. Taloudellisesti kannattava maatalous luo edellytykset elämiseen maaseudullaja kaupungeissa.


EU-direktiivit sekä niihin tukeutuva kansallinen maataloutta koskeva lainsää-däntö ohjaavat maataloustuotantoa kohti kestävämpää kehitystä. Lisäksi maata-loutta koskevat yleiset ympäristönsuojelusäädökset. Maatalouden ympäristötuki-en ja luonnonhaittakorvausten tarkoituksena on kannustaa tuottajia vähentä-mään maatalouden ympäristölle aiheuttamia haittoja ja kuormitusta. Ne palkit-sevat viljelijöitä, jotka tuottavat enemmän ympäristön huomioon ottavia palvelu-ja kuin lainsäädäntö heiltä edellyttää. Toisaalta niihin sisältyy myös sanktioita,mikäli lainsäädännön edellyttämiä tuloksia ei saavuteta. Lainsäädännöllisten jataloudellisten keinojen lisäksi maatalouden ympäristönsuojelua ohjataan viljeli-jöitä valistamalla ja kouluttamalla.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita maatalousalalla

• maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäminen maatalousalan kilpailukykyäkehittämällä ja maaseudun yritystoimintaa monipuolistamalla

• turvallisen lähiruoan tuottaminen• Vaihtoehtoiset viljelymenetelmät (esim. luomu) ja niiden ympäristövaiku-

tukset, taloudellisuus ja toteuttamiskelpoisuus

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

182

• uusiutuvien luonnonvarojen tehokas käyttö niiden uusiutumiskyky huomioonottaen

• uudet energialähteet (esim. biokaasun tuottaminen lietteestä ja energiakasvit)• uusiutumattomien luonnonvarojen suojelu• luonnon monimuotoisuuden ja maaseudun kulttuurimaisemien suojelu ja hoito• paikallisen rakennuskulttuurin ja perinteiden huomioiminen suunnittelussa• ekotehokkuuden huomioiminen koneiden ja laitteiden valinnassa, mm. kes-

tävyys, huollettavuus (mm. huoltopalvelujen ja varaosien saatavuus), kierrä-tettävyys ja tuotteen elinkaari

• eläinten hyvinvoinnin turvaaminen


Haasteina Suomen maataloudelle ovat mm. riippuvuus tuontipolttoaineista, pel-toviljelyn vesistöihin aiheuttama ravinnekuormitus, kulttuurimaisemien ja pe-rinnebiotooppien säilyminen, maatalouden taloudellinen kannattavuus sekä gee-niteknologian mahdollisuudet ja uhat sekä alkuperäislajien säilyminen.


Opiskelija

• ymmärtää maatalouden kestävän kehityksen periaatteet ja maatalouden ym-päristövaikutukset esim. ravinnehuuhtoutumisen ja eläintautiriskien mini-mointi, liikkumisen ekologisuus ja tehokkuus, viljelykierron suunnittelupellon tuotannon optimoimiseksi ja ravinteiden huuhtoutumisen vähentä-miseksi, tasapainoisen lannoituksen suunnittelu ravinteiden huuhtoutumi-sen ehkäisemiseksi ja hyvän taloudellisen tuloksen aikaansaamiseksi

• ymmärtää luonnon monimuotoisuuden merkitys maataloudelle ja maata-louden vaikutus monimuotoisuuteen

• tuntee eläintenkasvatuksen ekologiset ja eettiset kysymykset• tuntee maatalouden ajankohtaiset asiat (tukipolitiikka, ympäristömääräyk-

set, uusi teknologia ym.)• ympäristönäkökohtien huomioiminen maatilarakentamisessa, mm. jätevesi-

en, lannan/lietteen ja muiden jätteiden käsittely tilalla• tuntee eri energiatuotantovaihtoehdot sekä niiden taloudellisuuden ja ekolo-

gisuuden• ergonomian ja turvallisen ja terveellisen työympäristön vaatimusten huomi-

oiminen maatilan tuotantorakennuksissa• rakennusvälineiden valinnassa ekotehokkuus huomioon, mm. kestävyys,

huollettavuus, energiankulutus ja työturvallisuus• ekologinen rakentaminen ja vaihtoehtoisiin rakennusmenetelmiin ja –rat-

kaisuihin tutustuminen


183

• ympäristönäkökohdat lämmitysratkaisuissa, tutustuminen mm. maaläm-mön ja aurinkolämmön hyödyntämiseen

• työturvallisuuden ja jätehuollon, erityisesti ongelmajätteiden asianmukaisenkäsittely

• tuntee markkinoinnin keinot vaikuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymiseen,markkinoinnin mahdollisuudet kannustaa tekemään ympäristöystävällisem-piä kulutusvalintoja

12.2 Hevostalouden perustutkinto

Alan kuvaus

Hevosalan yrittäminen on monimuotoista, ja kysyttyjen palvelujen kirjo kasvaakoko ajan. Merkittävimmät hevostalouden tuotantomuodot ovat raviurheilu jaratsastuspalvelujen tuottaminen. Hevosten kasvatus, hoito ja valmennus sekämatkailuun liittyvät hevosalan palvelut kuuluvat alan toimintaan.

Tutkinto antaa valmiudet työskennellä ratsu- ja ravitalleissa tai ratsastuskouluissa.Alan osaaja voi perustaa myös oman yrityksen, toimia talliyrittäjänä, kengittää hevo-sia, myydä alan tuotteita tai erikoistua korjaamaan hevostaloudessa käytettyjä välinei-tä. Kasvava ala tarjoaa työtehtäviä yhä enemmän myös ulkomailla.

Alan arvot

Eläinten hyvinvointi, kestävä kehitys ja ympäristön huomioiminen ja hoito ovathevostalouden perusarvoja ja välttämätön edellytys laadukkaalle toiminnalle.Hyvinvoivat hevoset ovat talliyrityksen taloudellisen tuottavuuden perusta, sa-moin turvallinen ja viihtyisä toimintaympäristö. Tuloksellisen toiminnan edelly-tys on verkottuminen alan toimijoiden kesken. Hevostalous on tänä päivänä asia-kaspalvelua, jonka laatuvaatimus kasvaa ja korostuu jatkuvasti. Työ vaatii sitou-tumista ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn.


Hevostalli tarvitsee ympäristöluvan, jos se on tarkoitettu vähintään 60 hevoselle.Myös pienempikin talli voi tarvita luvan, jos siitä saattaa aiheutua kohtuutonta hait-taa naapureille. Ympäristöluvan lupamääräyksillä pyritään estämään terveyshaittoja jaympäristön pilaantumista sekä vähentämään naapureille aiheutuvaa rasitusta.

Eläinsuojelulaki määrää hevosen hoidon minimivaatimukset. Lisäksi Maa- jametsätalousministeriö on asettanut hevosten pidolle sekä eläinten kuljetukselleeläinsuojeluvaatimukset.

Eläinten lääkinnästä on useita lakeja sekä niiden nojalla annettuja asetuksia.Lisäksi lääkinnästä on maa- ja metsätalousministeriön sekä elintarvike- ja terveys-osaston päätöksiä.

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

184

Työturvallisuudesta huolehtiminen ja varautuminen toimintaan vahinkoti-lanteissa on alalla on tärkeää. Ratsastuspalveluita tarjoavalla yrityksellä tulee ollakulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain mukai-nen turvallisuusasiakirja.

Lainsäädännössä on säädetty kuolleen hevosen hävittämisestä. Hävittäminenvoi tapahtua polttamalla tai myös tietyin edellytyksin hautaamalla.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita hevosalalla

• hevonen ja siihen keskittyvä toiminta on merkittävä maaseutu- ja kaupunki-väestöä yhdistävä tekijä

• hevonen tarjoaa ihmisille yhteyden eläimiin ja luontoon- hevosen käyttö matkailussa- hevosen käyttö terapiassa

• erilaiset jaloittelutarhojen pinnoitemateriaalit• hake, kumirouhe• jaloittelutarhojen valumavesien käsittely

- ulkopuolisella puhdistamolla- johtamalla vedet altaaseen ja käyttäminen esim. kasteluvetenä

• hevosen vuokraaminen ostamisen sijasta


Hevosten tarhaus voi kuormittaa ympäristöä aiheuttaen vesistöjen rehevöitymis-tä ja maaperän pilaantumista. Ympäristöä kuormittavat erityisesti lantala sekäkasvipeitteettömät ulkoilutarhat. Ympäristövaikutuksia aiheutuu usein siitä, ettähevostalliyrittäjällä on käytettävissä tallin hevosmäärään nähden liian pieni maa-alue. Jaloittelutarhojen huollolla ja sopivilla pintamateriaaleilla ja hevosten käyt-tämien ulkoilualueiden, teiden ja maaston kuluminen on yksi hevosalan ongel-mista. Hevosyritys voi edellä mainituista syistä joutua ristiriitatilanteeseen pai-kallisten asukkaiden kanssa tiheästi asutuilla alueilla.

Hevosten teurastusta ja muuta loppusijoittamista tulisi kehittää. Suomeen tuo-daan ulkomailta hevosenlihaa, joten sille olisi tarvetta kotimaassa. Hevosen omistajanon toisaalta mahdollista kieltää hevosen teurastaminen käytettäväksi elintarvikkeena,jolloin tämä sitoumus seuraa mukana myytäessä hevosta eteenpäin.

Koska lanta luokitellaan lainsäädännössä jätteeksi, sen poltossa on noudatetta-va valtioneuvoston asetusta jätteen polttamisesta. Käytännössä lannan taloudelli-nen hyödyntäminen polttoaineena on vaikeaa.


185


Opiskelija

• tuntee tallien ympäristönsuojeluasiat• osaa ehkäistä jätteiden syntyä, lajitella ja käsitellä jätteet

- lannan käsittely (esim. kompostointi)- pakkausjätteet (muovi, paperi, paalinarut)- käytöstä poistetut varusteet

• ravinnon tuotannon ympäristövaikutukset• ympäristönäkökohdat hoitovälineiden valinnassa, mm. kestävyys ja huollet-

tavuus• ongelmajätteet

- lääkejäte ym.• osaa toimia hevosen elinkaaren mukaan varsomisesta loppusijoitukseen• tuntee eläinsuojelumääräykset ja osaa huolehtia hevosen hyvinvoinnista

- valmennus- terveydenhoito ja lääkintä- ruokinta- kuljetus

• osaa toimia vaellus- ja maastoretkillä- osaa liikkua hevosten kanssa ympäristömyötäisesti- tuntee paikallisen luonnon ja ympäristön erityispiirteitä- tuntee jokamiehenoikeudet ja -velvollisuudet

• osaa toimia työssään työturvallisuutta noudattaen- ennakoi ja välttää riskitilanteita

12.3 Puutarhatalouden perustutkinto

Alan kuvaus

Puutarhatalouden elinkeinoihin luetaan kasvihuoneissa ja avomaalla tapahtuvavihertuotanto ja erikoispuutarhakasvien tuotanto sekä niiden kauppa. Puutarha-talouteen sisältyy lisäksi viheralueiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpi-dosta vastaava viherala.

Puutarha-alan toimintatavoitteet ovat terveellisen ravinnon tuottaminen sekäympäristön viihtyisyyden rakentaminen, ylläpitäminen ja korjaaminen.

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

186

Alan arvot

Puutarha-alan ammattilainen edustaa arvoja, jotka lisäävät elinympäristön kauneuttaja viihtyvyyttä, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ihmisen hyvinvointia.Kestävän kehityksen periaatteiden mukainen ympäristövastuullinen ja ympäristö-myönteinen toiminta ovat lähtökohtana alan ammatilliselle toiminnalle.

Kasvituotannossa hyödynnetään kuluttajien puhtaan ja terveellisen ruoan tar-peeseen liittyviä innovatiivisia tuotekehityksen mahdollisuuksia. Viheralueidenrakentamisessa vastaavasti pyritään mahdollisimman vähän ympäristöä kuormit-tavien rakenneratkaisujen, hoitomenetelmien ja kemikaalien käyttämiseen. Tuo-tannossa korostuvat eettiset, ekologiset ja laatukysymykset, asiakaslähtöinen pal-velu ja yrittäjämäinen toimintatapa.


Puutarha-alan ympäristöohjaus toteutetaan osana yleistä lainsäädäntöä. Alaa si-vuavia määräyksiä on kirjattu mm. ympäristölakiin, vesilakiin ja asetukseen, jäte-lakiin sekä kasvinsuojelu- ja torjunta -ainelakeihin.

Avomaan puutarhatuotantoon kohdistuu ympäristötukijärjestelmä kutenmaataloustuotantoonkin.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita puutarha-alalla

• ekologisesti kestävän rakentamisen ja ylläpidon suosiminen ja ekologisestikestävien materiaalien, puolivalmisteiden ja lopputuotteiden käyttäminen

• kierrätyksen, kompostoinnin ja maaperää säästävän rakentamisen korostaminen• luonnonmukaisten rakentamisen ja hoidon menetelmien suosiminen• vähän ympäristöä kuormittavien koneiden ja laitteiden käyttäminen• ympäristön saneerauksen ja elinympäristön parantamisen menetelmien

käyttäminen• ekotehokkuus kasvihuoneiden ilmastoinnissa, lämmityksessä ja kastelussa• ilmastoinnin säädön ja energiatalouden parantaminen, polttoaineiden kulu-

tuksen vähentäminen ja ympäristöystävällisempien sekä uusiutuvien poltto-aineiden käyttöönotto

• kasteluveden kierrätyksen valmiuksien parantamien• biologisen torjunnan tietotason kehittäminen• kierrätettävien pakkausten käytön lisääminen• kasvijätteen kompostointi, kasvualustan hyötykäyttö, kompostoitavien ja

hajoavien materiaalien käyttöönotto.


187


Haasteina puutarhataloudelle ovat mm. energian säästämisen tarve ja riippuvuustuontipolttoaineista, ilmaston muutoksen aiheuttama elinympäristön muuttu-minen, taloudellisen kannattavuuden säilyttäminen sekä geeniteknologian käyt-tö. Maapallon rajallisuus ja ekologiset reunaehdot asettavat puutarhataloudelleuusia mukautumisen ja uusien menetelmien oppimisen haasteita.


Opiskelija

• osaa kaikessa toiminnassaan edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistäja tuntee ekologian peruskäsitteet sekä eliöiden ja elinympäristön väliset vuo-rovaikutussuhteet

• osaa toimia vastuullisesti ja eettisesti oikein, tehdä kestävän kehityksen mu-kaisia ratkaisuja ja välttää tuhlausta

• ymmärtää ihmisen riippuvuuden maapallon rajallisista luonnonvaroista jatiedostaa ihmisen toiminnasta aiheutuvat uhat niin luonnon kuin ihmisen-kin terveydelle

• osaa seurata Suomen ja erityisesti oman lähialueensa ympäristön tilan kehit-tymistä ja elinkeinojen aiheuttamia ympäristömuutoksia

• osaa laatia yritykselleen ympäristöä säästävä toimintasuunnitelman ja toimiasen mukaisesti ja osaa vähentää yritystoiminnasta ympäristölle mahdollisestiaiheutuvia haittoja

• osaa hoitaa jätehuollon kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja ym-päristönsuojeluun liittyviä määräyksiä noudattaen

• osaa työskennellä ympäristöä säästäen ja osaa noudattaa koneiden käytössätyöturvallisuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyviä määräyksiä

• osaa työskennellä turvallisesti, joustavasti sekä ammattietiikan ja kestävänkehityksen periaatteita noudattaen

• tuntee ekotehokkaan yhdyskuntarakentamisen periaatteet

12.4 Kalatalouden perustutkinto

Alan kuvaus ja arvot

Kalataloudessa tavoitteena on kalavarojen ja pyynnin välinen tasapaino. Periaat-teena on kalastuksen mitoittaminen siten, että kalakannan luonnollista lisäänty-miskykyä ei ylitetä. Jos kalakannan tuki-istutuksia on tarpeen tehdä, on pyrittäväkäyttämään mahdollisimman alkuperäisiä kantoja. Pelkästään istutusten varassatoimiva kalastus ei ole kestävän kehityksen periaatteiden mukaista.

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

188


Kalastusta säätelee Suomessa kalastuslaki ja -asetus. Kalastuslaki velvoittaahoitamaan vesialuetta siten, että sen pysyvä taloudellinen tuottavuus on mahdol-lisimman suuri. Kalakantaa tulee käyttää hyväksi järkiperäisesti ottaen huomioonkalataloudelliset näkökohdat ja huolehtien kalakannan hoidosta ja lisäämisestä.Tällöin on kuitenkin vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingolli-sesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon.

Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) tarkoitus on varmistaa Euroopan ka-lastus- ja vesiviljelyelinkeinojen kestävyys. Rahastosta myönnetään tukea kansal-listen EKTR-ohjelmien kautta mm. laivastojen kilpailukyvyn parantamiseen jaympäristönsuojelu- ja -parannustoimenpiteisiin. Esimerkiksi ympäristöystävälli-sempien pyydysten ja kalastusmenetelmien käyttö oikeuttaa tukeen. EKTR aut-taa myös alan muutoksista eniten kärsiviä kalastusyhteisöjä monipuolistamaantaloudellista perustaansa.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita kalatalousalalla

• kalavarojen ja pyynnin välinen tasapaino• luonnonvaraisten kantojen säilyttäminen• elinympäristöstä huolehtiminen (vieraat lajit paikallisessa ekosysteemissä, li-

sääntymispaikat, veden laatu, vedenpinnan taso jne.)• muiden vesieläinten ja -eliöiden elinmahdollisuuksien huomioon ottaminen

(esim. saimaannorppa, sääksi, saukko jne.)• kala- ym. tautien leviämisen ehkäisy• kalanviljelyn ympäristövaikutusten vähentäminen (ravinteet, antibiootit jne.)• toiminta vesillä ja luonnossa liikuttaessa


Kalastus on lähihistoriassa kokenut suuria muutoksia kalastusmenetelmien ke-hittymisen ja kalakantojen ehtymisen takia. EU:ssa on kalastusasioissa periaat-teeksi otettu kalavesien koko ekosysteemin huomioon ottaminen, kun aikaisem-pi lähestymistapa on ollut lähes pelkästään kalakantojen suojeluun tähtäävää.


Opiskelija

• osaa ottaa työskentelyssään huomioon vesien monimuotoisuuden, vesien tuotta-vuuden ja uusiutumiskyvyn sekä eliölajien elinympäristöjen säilymisen

• osaa hahmottaa vesiekosysteemin rakenteen, toiminnan ja säätelyn• omaa valmiudet työskennellä ekologisesti ja ympäristönhoidollisesti kestä-

vän kalatalousalan periaatteita noudattaen


189

• tuntee työnsä ympäristövaikutukset• osaa hyödyntää kalavaroja kestävän käytön periaatteiden mukaisesti• osaa kalaveden hoidon suunnittelun ja kalastuksen säätelyn• osaa arvioida eri vesiviljelyn eri tuotantomuotojen ympäristökuormituksen

ja vaikutuksen ympäristöön ja osaa toiminnallaan vähentää vesiviljelyn kuor-mituksen haitallisia vaikutuksia

12.5 Metsäalan perustutkinto

Alan kuvaus ja arvot

Metsätalouden toimintatavoitteena on kestävä hyvinvointi monimuotoisistametsistä. Metsien elinvoimaisuus ja monimuotoisuus tarkoittavat sekä puuntuo-tannon että metsien tarjoamien muiden hyötyjen turvaamista. Metsästä saataviatuotteita puuraaka-aineen lisäksi ovat mm. marjat, sienet ja riistaeläimet. Samallakun metsä tarjoaa toimeentulomahdollisuuksia ihmisille, se toimii elinympäris-tönä erilaisille kasveille, eläimille ja eliöille. Metsäympäristö toimii ihmisille voi-manlähteenä virkistyskäytössä sekä luontomatkailun kohteena. Metsällä on tär-keä merkitys yhtenä suomalaisen maiseman peruselementtinä.

Valtaosa Suomen pinta-alasta on metsiä, joten niihin kohdistuvat toimenpiteetvaikuttavat suureen osaan maamme luonnonympäristöjä. Metsä muodostaa omanekosysteeminsä, jonka muutokset usein ulottuvat paljon itse metsää laajemmalle. Esi-merkkinä voi mainita metsätalouden aiheuttaman hajakuormituksen vesistöihin.


Metsätaloutta ohjaavat EU-direktiivit sekä kansallinen lainsäädäntö. Metsätalo-utta ohjaavan lainsäädännön perustana ovat metsälaki ja luonnonsuojelulaki.Lainsäädännön lisäksi käytetään taloudellisia keinoja sekä valistusta ja neuvontaa.Näitä ohjauskeinoja sisältyy mm. Kansalliseen metsäohjelmaan. Ohjelma on val-misteltu avoimena metsistä kiinnostuneiden tahojen yhteistyönä. Metsäohjel-massa on otettu huomioon metsien monikäyttö. Tavoitteena on turvata metsiinpohjautuva työ ja toimeentulo, metsien monimuotoisuus ja elinvoimaisuus sekämetsiin sisältyvät virkistysarvot. Kansallista metsäohjelmaa täydentämään on pe-rustettu mm. METSO- ohjelma, jonka tarkoituksena on säilyttää metsien moni-muotoisuus metsänomistajien vapaaehtoiseen suojeluun perustuen.

Metsäkonealalla kestävän kehityksen kannalta oleellisimpia asioita ovat ko-neenkuljettajien asenteet ja ammattitaito, metsäkoneiden ympäristöystävällisyyssekä jätehuollon toimivuus.

Suomen metsät ovat lähes kokonaisuudessaan metsäsertifioinnin piirissä. Yleisim-min käytössä on FFCS sertifiointijärjestelmä. Sertifioinnin tarkoituksena on taata, et-tä metsiä hoidetaan ja käytetään asetettujen standardien mukaisesti. Sertifiointi kattaa

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

190

metsien hoidon lisäksi hakkuut ja metsäkuljetukset. Toinen Suomessa käytössä olevajärjestelmä on FSC-sertifointi. Sertifioidun metsätalouden tulee olla ekologisesti, ta-loudellisesti ja sosiaalisesti kestävää. On kuitenkin huomattava, että sertifiointi ei vieläyksinään takaa kaikin osin kestävää metsätaloutta.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita metsätalousalalla

• metsän puulajien monipuolisuuden sekä puiden perinnöllinen monimuotoi-suuden säilyttäminen

• metsien merkitys hiilinieluina maapallonlaajuisen ilmastomuutoksen tor-junnassa

• metsien monikäytön mahdollisuuksien ylläpitäminen ja parantaminen• metsien käyttö uusiutuvan energian lähteenä• metsäekosysteemien biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen, suojelu

ja lisääminen• metsien suojavaikutusten (erityisesti maaperään ja vesiin kohdistuvien) yllä-

pitäminen ja lisääminen


Haasteita kestävälle metsätaloudelle asettavat esimerkiksi puuraaka-aineen en-nustettu kysynnän lisääntyminen pitkällä tähtäimellä sekä sen lisääntyvästä käy-töstä aiheutuvat metsätalouden ympäristövaikutukset, kuten ravinnepäästöt ve-sistöihin, vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja kulttuuriympäristöihinjne. Puuraaka-aineen, kuten muidenkin luonnonvarojen kasvavat saatavuuson-gelmat lisäävät tarvetta luonnonvarojen käytön ohjaamiseen politiikan keinoin.Tähän tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä mm. YK:n ja EU:n puitteissa.


Opiskelija

• pystyy osallistumaan oman alansa arvopohjan ja eettisten periaatteiden ke-hittämiseen

• osaa ottaa huomioon metsänhoidon ekologiset ja taloudelliset perusteet• ymmärtää ympäristölainsäädännön, luonnonsuojeluohjelmien, metsien mo-

nikäytön, ympäristönhoidon ja maisemanhoidon vaikutukset metsätalou-teen ja metsien käsittelyyn

• tuntee metsien sertifiointijärjestelmät ja ottaa huomioon niiden vaatimuksetmetsänkäsittelyssä

• ottaa huomioon puunkorjuussa ja koneiden huoltoja korjaustöissä ympäristön-suojelua, laadunhallintaa ja työturvallisuutta koskevat ohjeet ja määräykset

• tuntee metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt ja talousmetsien luonnon-hoitosuositukset ja osaa ottaa ne huomioon metsänkäsittelyssä


191

• osaa käsitellä taajama-, maisema- suoja- ja muita ympäristömetsiä asiakkaan tar-peet, ympäristön lähtökohdat ja jopa ristiriitaisetkin vaatimukset huomioon ot-taen

• tuntee energiapuun korjuun metsänhoidolliset ja ympäristövaikutukset• osaa tehdä metsän uudistamistöitä luonnonhoidolliset näkökohdat huomioon

ottaen• metsäalan ammattilaisen rooli myös asennekasvattajana, ammattilaisen vas-

tuun ymmärtäminen

12.6 Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto

Alan kuvaus

Luonto- ja ympäristöalalla työskennellään ammateissa, jotka kohdistuvat ympäristönhoitoon ja kunnossapitoon tai luonnon monipuoliseen hyödyntämiseen matkailuntai luonnontuotteiden muodossa. Alan ammattilaiset toimivat usein yrittäjinä. Ym-päristönhoidon ammattilaiset työskentelevät ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin ja tu-levaisuuden turvaamiseksi sopusoinnussa luonnon sekä rakennetun ympäristön kans-sa. Työpaikka voi olla jätehuollon, vesihuollon tai energiahuollon yrityksissä sekä te-ollisten ja palveluyritysten sisäisissä ympäristötehtävissä. Ympäristönhoitajia toimiimyös kuntien ympäristöneuvonta- ja valvontatehtävissä.

Alan arvot

Alan toiminta rakentuu kestävän kehityksen perustalle. Keskeisiä ekologisia pe-rusteita ovat ympäristöä säästävä toiminta, luonnonvarojen kestävä käyttö sekäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen. Toiminnan yhteiskunnallisena pää-määränä on taloudellisesti, kulttuurillisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksenedistäminen sekä maaseudulla että taajamissa. Tähän sisältyy myös alueellisten japaikallisten perinteiden ja kulttuuriarvojen kunnioittaminen. Luontoyrittämi-nen edistää osaltaan yleistä luonnontuntemusta sekä lisää ihmisen ja luonnon vä-listä myönteistä vuorovaikutusta. Luontoyrittämisellä voidaan siis nähdä olevanmyös ympäristökasvatusta edistävä elementti.


Ympäristötoimia ohjaa ympäristölainsäädäntö, johon kuuluvat mm. jätelaki, ve-sihuoltolaki, kemikaalilaki ja mm. useat tuottajan vastuita kierrätyksessä koske-vat asetukset. Jokamiehen oikeudet ja muu luonnon(tuotteiden) käyttöä säätele-vä lainsäädäntö Ympäristölupakäytännöt ja EU-direktiiviohjaus määrittävät toi-mintaa kierrätyksessä, jätehuollossa ja yritystoiminnassa yleensä. Tärkeä osa ym-

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

192

päristönhoitotyötä on työturvallisuudesta huolehtiminen ja varautuminen toi-mintaan vahinkotilanteissa. Jos töissä käytetään tai käsitellään kemikaaleja,toiminta on tällöin kemikaalilainsäädännön piirissä.

Esimerkiksi seikkailu- ja elämyspalvelujen tuottajia koskee laki kulutustavaroidenja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta ja lisäksi lain noudattamista valvovan kulutta-javiraston ohjeet. Elintarvikkeiksi tarkoitettuja tuotteita valmistettaessa tulee mukaanelintarvikelaki ja metsästystä säätelevät metsästyslaki ja ampuma-aselaki.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita luontoja ympäristöalalla

• luonnonvarojen kestävä käyttö• luonnontuotteiden kerääminen mahdollisimman vähän haittaa aiheuttaen,

mm. liikkumista minimoimalla, reitin suunnitteluilla ja oikealla keräämisenajoituksella

• ympäristön kunnossapito, luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja li-sääminen

• ympäristövaikutusten huomioon ottaminen kaavoitus- ja muiden yhdys-kuntateknisten hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa koko hankkeenelinkaaren ajalta

• ihmisten viihtyisyyden lisääminen ja luontosuhteen lähentäminen• elämysten ja terveellisten luonnontuotteiden tarjoaminen ihmisille• kaavoitus- ja muiden yhdyskuntateknisten ratkaisujen suunnittelu ja toteu-

tus ympäristövaikutukset huomioiden koko hankkeen elinkaaren ajalta• maaseudun elinvoiman lisääminen yrittäjyydellä, työllistämällä ja verkostoi-

tumalla muiden palveluntuottajien kanssa• erilaiset hankkeet ja projektit luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi

tai palauttamiseksi• ympäristötietoisuuden lisääminen neuvonnan ja opastuksen kautta


Alan keskeinen periaate on toimia luonnossa vaikuttamatta haitallisesti sen tasapai-noon ja hyvinvointiin. Esimerkiksi keruutuotteiden kerääminen kestävällä tavalla jaluonnon hyödyntäminen matkailussa luontoa rasittamatta ovat alan haasteita. Ympä-ristövastuullinen retkeily ja sen kehittäminen, mm. ympäristön kulumisen välttämi-nen, roskaantumisen estäminen ja liikkuminen ympäristöä mahdollisimman vähänrasittavasti, ympäröivän luonnon ja paikallisten asukkaiden huomioiminen

Luontoyrittämistä ovat myös erilaiset luontoja ympäristöprojektit sekä muuhanketoiminta. Luonto- ja ympäristöpalvelujen tarjoajat toimivat verkostoissaesimerkiksi matkailupalvelujen tuottajien kanssa. Tuotteiden ja palvelujen tulisitukeutua paikallisiin erityispiirteisiin ja alueelliseen omaleimaisuuteen ja niissä


193

tulisi yhdistyä monipuolinen osaaminen ja uutta luova innovatiivisuus. Tällöintoiminta täyttää myös sosiaalisesti, kulttuurillisesti ja taloudellisesti kestävän ke-hityksen kriteerit.


Opiskelija

• ymmärtää luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen ylläpidon mer-kityksen, tunnistaa lajit ja osaa uhanalaisten lajien elinympäristöjen hoidon

• ymmärtää vesiekosysteemin toimintaa, rakennetta ja vesistöjen tilaan vaikut-tavat tekijöitä ja osaa arvioida haittojen vähentämismenetelmiä

• tuntee materiaalivirtojen hallinnan periaatteet elinkaariarvioinnin mukaisesti• on tietoinen eri toimintojen aiheuttamista päästöistä ilmaan, vesistöihin ja

maahan sekä osaa suunnitella ja toteuttaa niiden torjuntaa• osaa perinneympäristön rakentaminen ja kunnostamisen sekä ymmärtää

hoitoperinteen merkityksen monimuotoisuuden kannalta• ymmärtää kaavoituksen ja yhdyskuntatekniikan merkityksen ympäristön

kannalta• tuntee ympäristölupamenettelyn ja alaan liittyvän ympäristölainsäädännön

(ympäristö-, työturvallisuus- jäte- ym.) sekä alan normiston (esim. Matkai-lun ohjelmapalvelujen normisto MoNo) ja osaa soveltaa niitä työssään

• tuntee ympäristön vaikutusten arviointimenettelyn (YVA) sekä ympäristö-ongelmien rikosoikeudelliset ja hallinnolliset seuraamukset

• tunnistaa keinot jätteiden synnyn ehkäisyyn osaa toteuttaa lajittelua ja kier-rätystä sekä tuntee kompostoinnin perusteet

• tuntee haitallisia kemikaaleja ja niiden vaaratekijät ihmisille ja luonnolle jaosaa etsiä keinoja niiden haitallisuuden vähentämiseksi ja tuntee ongelmajät-teiden keräilyn, kuljetuksen ja käsittelyn vaatimukset

• osaa ottaa huomioon käytettävien työvälineiden, aineiden ja materiaalien ekolo-gisuuden ja turvallisuuden ja toimia turvallisesti tarvittavia suojaimia käyttäen

• osaa opastaa muita ympäristönhoidon toteuttamisessa• osaa liikkua ja toimia ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittaen ja

luonnon sekä muut ihmiset huomioon ottaen• osaa huomioida retkeilyvarusteiden valinnassa kestävyyden, kierrätettävyy-

den ja välttämättömyyden sekä tuotteen koko elinkaaren

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

194

Esimerkki: Elinkeinoelämän vaatimuksista luontoja ympäristöalalla

Metsähallituksen Kestävän luontomatkailun periaatteetMyös Metsähallitus otti vuonna käyttöön 2004 Kestävän luontomatkailun periaat-teet, joita pyritään edistämään kaikessa omassa toiminnassa sekä yhteistoiminnassamatkailuyrittäjien kanssa. Alla esitellään nämä yhdeksän kestävän luontomatkailunperiaatetta ja esimerkkejä niiden sisällöstä luonnonsuojelualueilla, erämaa-alueillaja suojeluohjelmakohteilla.

1. Luontoarvot säilyvät ja toiminta edistää luonnon suojeluaLuonto on tärkeä matkan syy.Kävijöille kerrotaan luonnosta ja sen suojelusta.Matkailu ei häiritse luontoa, kaikki alueet eivät sovellu matkailukäyttöön.Ryhmät ovat pieniä, kuljetaan reiteillä aina kun mahdollista.Matkailua kanavoidaan palveluvarustuksen sijoituksella ja ohjeilla.Rakennetaan ympäristöön sopeutuvasti, luonnonkauniit alueet säilytetään ra-kentamattomina.Luonnon kulumista ja muita ympäristövaikutuksia seurataan, tarvittaessa nii-hin puututaan.

2. Ympäristöä kuormitetaan mahdollisimman vähänToimitaan luonnon ehdoilla, vältetään kaikkea ympäristön kuormitusta.Tavoitteena on ympäristöä säästävä ja roskaton retkeily.Polttopuuta käytetään säästeliäästi.Päästöt veteen ja ilmaan minimoidaan ja suositaan uusiutuvia energialähteitä.Metsähallitus ja yrittäjät antavat hyvän esimerkin ympäristönsuojelusta.

3. Arvostetaan paikallista kulttuuria ja perinteitäTutustutaan avoimin mielin paikalliseen kulttuuriin.Paikallinen kulttuuri otetaan mahdollisuuden mukaan huomioon tiedon jaelämysmahdollisuuksien tarjonnassa.Käytetään paikalliset olot hyvin tuntevia oppaita.

4. Asiakkaiden arvostus ja tietämys luonnosta ja kulttuurista lisääntyvätHankitaan tietoa etukäteen.Tieto löytyy helposti ja on tarjolla kiinnostavassa muodossa.Annetaan mahdollisuus osallistua alueen hoitoon.Oppaat ovat hyvin koulutettuja.

5. Asiakkaiden mahdollisuudet luonnossa virkistymiseen paranevatOtetaan huomioon kaikki luonnossa liikkujat.Palvelut mitoitetaan kysynnän ja kohteen mukaan.Tarjotaan luonnonrauhaa ja opastettuja luontoretkiä.Matkailutuotteita kehitetään yhdessä yrittäjien kanssa.


195


Maatalous

• Agronet, maatila- ja puutarhayrittäjien tietopalvelut kokoava portaali, https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet

• Maa- ja metsätalousministeriön ympäristösivut, http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/ymparisto.html

• Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Kestävä tuotanto –si-vut, https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/kestavatuotanto

• Koottua tietoa luonnonvarojen kestävästä käytöstä Luonnonvarapuntari, https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Luonnonvarapuntari

• Luonnon monimuotoisuustutkimukset MTT:ssä, https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Monimuotoisuus

6. Asiakkaiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi vahvistuvatSuositaan lihasvoimin liikkumista.Huolehditaan asianmukaisesta retkeilyvarustuksesta.Tarjolla on helppoja ja vaativia retkikohteita.Tarjotaan mahdollisuus luontoelämyksiin.Rakenteet, reitit ja ohjelmapalvelut ovat turvallisia

7. Vaikutetaan myönteisesti paikalliseen talouteen ja työllisyyteenKäytetään mahdollisuuksien mukaan paikallisten yrittäjien tuotteita ja palveluja.Työllistetään mahdollisuuksien mukaan paikkakuntalaisia, mutta huomataan, ettämyös muualta tulleet ihmiset ja ideat voivat olla voimavara kotiseudun kehittämi-sessä.

8. Viestintä ja markkinointi on laadukasta ja vastuullistaAsiatiedot ovat luotettavia.Tiedotus on avointa ja vuorovaikutteista.Markkinointi ei ole ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa.

9. Toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössäAsiakkaiden mielipiteet ovat tärkeitä.Järjestetään koulutusta yhdessä yrittäjien kanssa.Annetaan kaikille kiinnostuneille mahdollisuus osallistua suunnitteluun.Yhteistyössä asetetaan etusijalle ne, jotka sitoutuvat näihin kestävän luonto-matkailun periaatteisiin.

Esimerkki: Elinkeinoelämän vaatimuksista luontoja ympäristöalalla

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/ymparisto.html

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/kestavatuotanto

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Luonnonvarapuntari

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Monimuotoisuus

LUKU

12.

Luon

nonv

ara-

ja ym

päris

töala

196

• Ekotehokkuuden mittaaminen; MTT:n selvitys joulukinkun tuotannon ekote-hokkuudesta Etelä-Suomessa ja Tanskassa (pdf), http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts25.pdf

• Elinkaariajattelun soveltaminen ympäristöasioiden hallintaan, ekotuotteistamis-mallin kehittäminen; MTT:n selvitys (pdf), http://www.mtt.fi/koetoiminta/pdf/mtt-kjak-v60n2s14.pdf

Hevostalous

• Ympäristöjärjestelmät hevostaloudessa(pdf), http://www.equinelife.fi/files/esi-tykset/ymparistojarjestelmat_hevostaloudessa.pdf

• Maa ja metsätalousministeriön opas - Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen, http://www.ratsastus.fi/uploads/tavoitteenatervhyvinhev.pdf

• Talliympäristöopas, http://www.vapo.fi/filebank/3321-talliopas.pdf• Hevostilan ympäristönhallinta - tietopaketti (pdf),

http://www.hevosyrittaja.fi/ep/tiedostot/ymparisto_tietopaketti.pdf• Elintarviketurvallisuusvirasto - Hevoset,

http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/hyvinvointi/hevoset• Hevostallien ympäristönsuojeluohje 2003, Ympäristöministeriön moniste 121,

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=6313

Puutarhatalous

• Agronet, maatila- ja puutarhayrittäjien tietopalvelut kokoava portaali, https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet

• Kauppapuutarhaliitto, http://www.kauppapuutarhaliitto.fi/• Luomutietopankki, http://www.luomu.fi/kulutus/uutisia.htm• Luomuliitto, http://www.luomu-liitto.fi/• Suomen luonnonsuojeluliiton Ilmasto lautasella –projektin materiaali,

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/energiajailmastonmuutos/ilmasto-lautasella• Arktiset aromit, www.arctic-flavours.fi

Kalatalous

• Euroopan unioni - Kalavarojen hoito ja ympäristö, http://ec.europa.eu/fisheries/cfp/management_resources_fi.htm

• Suomen ammattikalastajaliitto, http://www.sakl.fi/• Kalatalouden keskusliiton ympäristöohjelma,

http://www.ahven.net/suomi/ymparistoohjelma.php• Kalanviljelyn ravinteiden sitominen sinisimpukkaviljelmien avulla - Kokeilu Ah-

venanmaalla• Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos - Kalastuksen ja vesiviljelyn ympäristö- ja

työmarkkinavaikutukset• Maailman luonnonsäätiön WWF:n kalastussivut,

http://www.wwf.fi/ymparisto/meret_sisavedet/kalastus/

http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts25.pdf

http://www.mtt.fi/koetoiminta/pdf/mtt-kjak-v60n2s14.pdf

http://www.equinelife.fi/files/esitykset/ymparistojarjestelmat_hevostaloudessa.pdf

http://www.equinelife.fi/files/esitykset/ymparistojarjestelmat_hevostaloudessa.pdf

http://www.ratsastus.fi/uploads/tavoitteenatervhyvinhev.pdf

http://www.vapo.fi/filebank/3321-talliopas.pdf

http://www.hevosyrittaja.fi/ep/tiedostot/ymparisto_tietopaketti.pdf

http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet_ja_terveys/hyvinvointi/hevoset

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=6313

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet

Kauppapuutarhaliitto, http://www.kauppapuutarhaliitto.fi/

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisia.htm

http://www.luomu-liitto.fi/

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/energiajailmastonmuutos/ilmasto-lautasella

http://www.arctic-flavours.fi

http://ec.europa.eu/fisheries/cfp/management_resources_fi.htm

http://www.sakl.fi/

http://www.ahven.net/suomi/ymparistoohjelma.php

http://www.wwf.fi/ymparisto/meret_sisavedet/kalastus/


197

• Meren herkkuja – kuluttajan kalaopas (WWF 2009), http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/kalaopas_2009_meren_herkkuja.pdf

• Kirjolohen kasvatuksen ympäristövaikutukset, http://www.environment.fi/default.asp?contentid=18115&lan=fi

Metsätalous

• Lusto - Suomen Metsämuseo, http://www.lusto.fi/• Metsä vastaa net verkkopalvelun kestävän kehityksen sivut,

http://www.metsavastaa.net/kestav_metstalous• Metsäteollisuuden tietopalvelu, metsäsertifiointi, http://www.metsateollisuus.fi/

Infokortit/metsasertifiointi/Sivut/default.aspx• Suomen ympäristökeskus (SYKE) Metsäalan luotava kysyntää ympäristöä sääs-

täville ratkaisuille, http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Metsaalan_luotava_kysyntaa_ymp.pdf

• Metsäalan tulevaisuusfoorumi, http://www.metsafoorumi.fi/dokumentit/arvoketjut.pdf

Luontomatkailu

• Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry, http://www.luontoyrittaja.net/147.html• Jokamiehen oikeudet ja tietoa luonnossa liikkumisesta,

http://www.ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet• Luomumatkailuyhdistys, http://www.luomu-liitto.fi/luomumatkailu/• Ympäristöministeriön luontomatkailusivut,

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=700&lan=FI• Esteettömän luontomatkailun kehittämishanke,

http://www.ncp.fi/esteetonluontomatkailu/materiaali/Tuloskooste.pdf

http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/kalaopas_2009_meren_herkkuja.pdf

http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/kalaopas_2009_meren_herkkuja.pdf

http://www.environment.fi/default.asp?contentid=18115&lan=fi

http://www.lusto.fi/

http://www.metsavastaa.net/kestav_metstalous

http://www.metsateollisuus.fi/Infokortit/metsasertifiointi/Sivut/default.aspx

http://www.metsateollisuus.fi/Infokortit/metsasertifiointi/Sivut/default.aspx

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Metsaalan_luotava_kysyntaa_ymp.pdf

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Metsaalan_luotava_kysyntaa_ymp.pdf

http://www.metsafoorumi.fi/dokumentit/arvoketjut.pdf

http://www.luontoyrittaja.net/147.html

http://www.ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet

http://www.luomu-liitto.fi/luomumatkailu/

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=700&lan=FI

http://www.ncp.fi/esteetonluontomatkailu/materiaali/Tuloskooste.pdf

LUKU

13.

Sosia

ali-,

terv

eys-

ja lii

kunt

a-ala

198

13. SOSIAALI-, TERVEYS- JA LIIKUNTA-ALA

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan perusarvoja ovat elämän kunnioittaminen, ter-veyden ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen ja edistäminen, yhdenvertaisuusja suvaitsevuus. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla työn tavoitteena on kohdataasiakas tai potilas kokonaisvaltaisesti ihmisenä, edistämällä, tukemalla ja vahvis-tamalla hänen voimavarojaan ja toimintakykyään. Alalla painottuu voimakkaastikestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus. Useat alan ammatit ovat palveluam-matteja, joissa huolenpito ja ihmisen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottami-nen on hyvin olennaista. Kuitenkin myös ekologisilla asioilla on alalla tärkeäosuus. Terveydenhoidon ja kauneudenhoidon aloilla käytetään ja käsitellään eri-laisia kemikaaleja, materiaaleja ja välineitä. Liikunta-ala vastaavasti tarvitsee toi-mintaansa varten tiloja, välineitä ja liikunta-alueita.

Kauneudenhoitoala jakautuu hiusalan (parturi-kampaaja) ja kauneudenhoi-toalan (kosmetologi) perustutkintoihin. Luonteeltaan alat ovat hyvin saman-tyyppisiä. Molempien alojen perimmäisenä tavoitteena on tuottaa asiakkaalle hy-vää oloa ja edistää hänen terveyttään ja elämänlaatuaan.

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan osaajat voivat toimia kunnan, yhdistyksen,yksityisen yrityksen palveluksessa, yksityisyrittäjänä tai ammatinharjoittajina.

Erityisen tärkeitä kestävän kehityksen näkökulmia sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla ovat

• vastuu ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista• terveellisten elämäntapojen edistäminen• syrjinnän ja syrjäytymisen ehkäisy• asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja itsenäisyyden tukeminen• hyvän olon tuottaminen asiakkaille• ympäristövastuulliset työtavat

LUKU 13.Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

199

13.1 Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto

Alan kuvaus

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneen lähihoitajan työ sisältää käy-tännön hoito- ja hoivatyötä, kasvatusta, kuntoutusta ja asiakaspalvelutehtäviä.Työn lähtökohtana on asiakkaan tai potilaan kokonaisvaltainen kohtaaminen.Lähihoitajan työpaikkana voi olla esimerkiksi asiakkaan koti, sairaala, terveyskes-kus, päiväkoti, hoitolaitos, hammaslääkäriasema tai ambulanssi. Lähihoitajat voi-vat toimia myös itsenäisinä ammatinharjoittajina tai työskennellä ulkomailla.

Alan arvot

Työtä ohjaavia keskeisiä periaatteita ovat elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen,itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, joihin perustuu alan am-mattietiikka. Työn tekemisen arvoja ovat myös suunnitelmallinen työprosessinhallinta, taloudellisuus ja ympäristötietoisuus. Sosiaali- ja terveysalan ammattilai-nen on empaattinen, rehellinen, luotettava ja välittää aidosti ihmisistä. Lähihoi-tajan keskeinen työväline on oma persoona.

Ammattieettisten ohjeiden mukaan lähihoitaja on ensisijaisesti vastuussa asi-akkaalle ja potilaalle. Sosiaali- ja terveysalan työssä lähtökohtana on kohdata asia-kas tai potilas kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Asiakkaan ja potilaan voimavaroja jatoimintakykyä tuetaan ja vahvistetaan. Ihmisen vakaumuksia, arvoja ja koke-muksia sekä fyysistä koskemattomuutta kunnioitetaan. Koska ihminen elää sosi-aalisissa yhteisöissä, otetaan hoidossa asiakkaan ja potilaan läheiset huomioon jaheidän yhteistoimintaansa tuetaan.


Kestävää kehitystä ohjaavaa lainsäädäntöä ja ohjeita on sosiaali- ja terveysalallarunsaasti. Alalle ominaisia ovat lakiin kirjatut ohjeet ja määräykset esim. potilas-tietojen salassapidosta ja potilasturvallisuudesta. Terveydenhoidossa syntyy alalletyypillistä jätettä, jonka käsittelystä, merkinnästä ja hävittämisestä on tarkat mää-räykset ja ohjeet. Lisäksi syntyy tavanomaista ongelma- sekä muuta jätettä, jonkakäsittelyssä noudatetaan yleistä ympäristölainsäädäntöä.

Terveydenhuoltoalalla on arvoista, ihanteista ja periaatteista koostuvat eettisetohjeet. Niiden tehtävänä on auttaa ihmisiä tekemään valintoja, ohjaamaan ja ar-vioimaan omaa ja toisten toimintaa sekä tutkimaan toimintansa perusteita.

Ravitsemuksella on merkittävä osa sairauksien ennaltaehkäisyssä. Valtion ra-vitsemusneuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja kehittää kansanravitsemustalaatimalla ravitsemussuosituksia, antamalla toimenpide-ehdotuksia ja seuraamal-la toimenpiteiden toteutumista ja vaikutusta kansanterveyteen. Lakisääteinen hy-gieniaosaamispassi ja sen suorittaminen on pakollista kaikille pakkaamattomiaelintarvikkeita käsitteleville lähihoitajille.

LUKU

13.

Sosia

ali-,

terv

eys-

ja lii

kunt

a-ala

200

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita sosiaali- ja terveysalalla

• työturvallisuudesta ja potilasturvallisuudesta huolehtiminen• hyvinvointiteknologian hyödyntäminen tulee lisääntymään (teknisiä ratkai-

suja, joilla ylläpidetään tai parannetaan ihmisen elämänlaatua, hyvinvointiatai terveyttä)

• kehittynyt diagnostiikka tuo esiin uusia sairauksia ja sen myötä uusia hoito-muotoja ja -menetelmiä.

• siirtyminen laitoshoidosta yhä enemmän avopalveluihin• asiakkaiden vaatimustaso ja tietoisuus oikeuksistaan kuluttajina on kasvussa• asiakkaiden ohjaaminen, kannustaminen ja tukeminen pitämään huolta

omasta fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystään• sairauksien ennaltaehkäiseminen on aina halvempaa kuin sairauksien hoita-

minen


Väestön ikääntyminen lisää hoivan ja huolenpidon tarvetta lähivuosina. Lasten januorten ongelmat lisääntyvät, joten ongelmien ratkaisu vaatii uusien, varhaista puut-tumista korostavien toimintamallien kehittämistä normaalipalvelujen tueksi.

Ihmisten syrjäytyminen, ja palvelujen ulkopuolelle jääminen on haaste, paitsisosiaali- ja terveydenhuollolle, myös koko yhteiskunnalle. Syrjäytyminen voi ta-pahtua esimerkiksi taloudellisen aseman, asuinpaikan, ikääntymisen tai kielitai-don johdosta. Terveydenhuoltopalvelujen tarve tulee lisääntymään väestönikääntymisen ja eräiden elintapasairauksien yleistymisen johdosta. Henkilöstönriittävyys ja palvelujen tason ylläpitäminen tulee näin entistä haasteellisemmaksi.

Terveydenhuollossa syntyy runsaasti jätettä hygieniavaatimusten edellyttämi-en kertakäyttötuotteiden käytön johdosta. Virheellisesti käsiteltynä jotkin jätteetvoivat aiheuttaa terveysvaaran (tartuntavaara) joko jätettä käsitteleville työnteki-jöille tai laajemminkin.

Sairaaloiden sisäilman puhtaana pitämiseksi ilmastoinnin tulee olla tehokas.Se tarkoittaa myös suurta energiankulutusta. Lämmön talteenottojärjestelmillävoidaan energiakulutusta huomattavasti pienentää.


201


Opiskelija

• tuntee alan eettiset ohjeet ja lainsäädännön ja osaa toimia niiden mukaisesti• osaa toimia oikeudenmukaisesti syrjäytymistä ehkäisten arvostaen tasa-ar-

voa, erilaisuutta• omaa perusvalmiudet tukea, ohjata, hoitaa ja kuntouttaa eri-ikäisiä, -taustai-

sia ihmisiä heidän erilaisissa elämäntilanteissaan• osaa ohjata asiakkaita kestävän kehityksen asioissa omaa esimerkkiä näyttä-

mällä, yhdessä tekemällä, selkeästi kommunikoimalla• tuntee terveellisten ruoka-aineiden ja elintapojen sekä liikunnan merkityk-

sen sairauksien ehkäisyssä• tuntee elintarvikehygieenisesti oikeat toimintatavat• tunnistaa alalle ominaiset ongelma- ja erityisjätteet ja hallitsee niiden käsittelyn

- mm. tartuntavaarallinen jäte, lääkejäte, kemikaalijätteet, biologinen jä-te, viiltävä, pistävä jäte ym.

• tunnistaa tavanomaiset jätteet sekä kierrätettävät materiaalit ja hallitsee nii-den käsittelyn- erilaiset kertakäyttötuotteet (vaipat, suojukset, käsineet ym.)- pullot, pakkaukset- kierrätettävä pakkausmateriaali

• osaa ottaa ekologiset ja taloudelliset asiat huomioon hoito- ja kulutustarvik-keiden hankinnassa, käytössä ja huollossa

• ympäristönäkökohtien huomioimineen puhtaanapidossa, hygieniassa ja hoi-totyössä sekä asiakkaiden neuvontaan ja ohjaamiseen ympäristökysymyksissä

• tuntee energiansäästön mahdollisuudet työssään• työntekijöiden työsuojelulliset asiat, työsuojelu ja ergonomia sekä työsuhtee-

seen liittyvät järjestelyt

Lisätietoja ja käytännön esimerkkejä

• YTV Fiksu, Terveydenhoitoala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/hoitoala/etusivu.htm

• Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet, http://www.etene.org/dokumentit/EteneFIN.pdf

• Valtion ravitsemusneuvottelukunta, http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/index.html

• Kestovaippayhdistys ry, http://www.kestovaippayhdistys.fi/• Terveyden edistämisen keskus, http://www.health.fi

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/hoitoala/etusivu.htm

http://www.etene.org/dokumentit/EteneFIN.pdf

http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/index.html

http://www.kestovaippayhdistys.fi/

http://www.health.fi

LUKU

13.

Sosia

ali-,

terv

eys-

ja lii

kunt

a-ala

202

13.2 Hammastekniikan perustutkinto

Alan kuvaus

Hammaslaboratoriotoiminta on osa yhteiskunnan terveydenhuoltojärjestelmää.Suun terveydenhuolto jakautuu kliiniseen vastaanotolla tapahtuvaan hoitotyö-hön ja tekniseen hammaslaboratoriotoimintaan. Työ hammaslaboratoriossa onpotilaan välillistä hoitamista, jossa korostuvat tekninen käsityö ja käden hieno-motoriset taidot. Hammastekniseen käsityöhön sisältyy erilaisten yksilöllistensuuhun sijoitettavien lääkinnällisten laitteiden valmistamista. Hammastekniikanammattilainen, hammaslaborantti työskentelee yleensä suun terveydenhuollossajoko yksityisen työnantajan tai julkisen sektorin palveluksessa.

Hammaslaboratoriossa hammaslaborantti työskentelee osana hammashoidontiimiä. Tällöin hän valmistaa hammaslääkärin, erikoishammasteknikon ja ham-masteknikon teknisen työsuunnitelman mukaisia lääkintälaitteita. Hammasla-borantti voi työskennellä myös myynti- ja konsultointitehtävissä esimerkiksihammastarvikeliikkeissä. Hän voi toimia myös itsenäisenä yrittäjänä alaa koske-vien säädösten mukaisesti (Hammaslaborantti ei ole laillistettu ammattihenkilö,joten hän ei voi työskennellä yksinään ilman tällaisen henkilön läsnäoloa.).

Alan arvot

Työn tavoitteena on kuntouttaa asiakkaan purentaelimen toiminta ja palauttaaluonnollinen ulkonäkö. Samalla edistetään asiakkaan yleistä terveydentilaa ja ko-konaisvaltaista hyvinvointia. Hammasteknisen alan arvot ovat asiakkaan kunni-

Kuvio 14. Kestävä kehitys sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa,Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto (2004)

SOSIAALINEN JA KULTTUURINEN KESTÄVYYS

Tasa-arvo, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus

Voimavaralähtöisyys Syrjäytymisen ehkäisy Monikulttuurisuus Erilaisuuden kohtaaminen

TALOUDELLINEN KESTÄVYYS

Hoito- ja kulutustarvikkeiden hankinta elinkaarianalyysin mukaan

EKOLOGINEN KESTÄVYYS

Kestävän kehityksen periaatteiden tunteminen ja soveltaminen

Asiakkaan ohjaaminen hankinnoissa, kulutuksessa, kierrätyksessä ja jätehuollossa

Viihtyisän ja turvallisen elinympäristön merkityksen tiedostaminen


203

oittaminen, luottamuksellisuus ja asiakaslähtöinen toiminta. Lisäksi eettisestivastuullinen ja menestyksellinen alalla toimiminen edellyttää yhteistoiminnalli-suutta, ammatissa kehittymistä ja sisäistä yrittäjyyttä. Työssä korostuvat kestävänkehityksen tukeminen, perinteinen käsityö ja teknologian hallinta.


Alan toimintaa ohjaavat mm. Euroopan neuvoston direktiivi suuhun sijoitetta-vista lääkinnällisistä laitteista, sosiaali- ja terveyslainsäädäntö, työturvallisuus-,tuoteturvallisuus- ja tuotevastuulainsäädäntö, viranomaismääräykset, laatustan-dardit sekä ympäristö- ja jätelainsäädäntö. Terveydenhuollon ohjeet ja määräyk-set esim. potilastietojen salassapidosta ja potilasturvallisuuteen liittyvistä asioistakoskevat myös hammaslaborantin työtä.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita sosiaali- ja terveysalalla

• työturvallisuudesta ja asiakasturvallisuudesta huolehtiminen• asiakkaiden vaatimustaso ja tietoisuus oikeuksistaan kuluttajina on kasvussa• lisääntyvät laatuvaatimukset sekä hoitomenetelmien ja materiaalien kehitys


Yleinen hyvinvointi, esteettisten arvojen painottuminen suun hoidossa ja väestönikääntyminen lisäävät hammasteknisten palveluiden kysyntää. Hammasteknistentuotteiden lisääntyvät laatuvaatimukset, hammastekniikan hoitomenetelmien ja ma-teriaalien kehittyminen asettavat haasteita myös alan ympäristöosaamiselle.


Työprosessi edellyttää sosiaali- ja terveyslainsäädännön, kuluttaja-, työturvalli-suus-, tuoteturvallisuus- ja tuotevastuulainsäädännön sekä muiden viranomais-määräysten ja alan laatustandardien tuntemista ja käytön osaamista. Opiskelija:

• tuntee hammasteknisten tuotteiden laatuvaatimukset• osaa torjua fyysisiä terveysvaaroja ja -haittoja• tuntee infektioiden vaikutukset• osaa hygieniasta ja puhtaudesta ja järjestyksestä huolehtimisen

- käsien puhtaus, suojainten käyttö ym.• tuntee hammastekniikassa käytettävät aineet ja materiaalit

- käyttöturvallisuus ja hävittäminen• osaa hammaslaboratoriossa käytettävien koneiden ja laitteiden käytön, kun-

nossapidon ja huollon• tuntee alan ympäristö- ja jätelainsäädäntöä

LUKU

13.

Sosia

ali-,

terv

eys-

ja lii

kunt

a-ala

204

• tuntee työssään syntyvät ongelma- ja tavanomaiset jätteet sekä kierrätettävätmateriaalit- esim. erilaiset suuhun sijoitettavat materiaalit: muovit, metallit ym.- jäljennösaineet: alginaatit, silikonit- muut työssä käytettävät materiaalit esimerkiksi kipsit- pistävät esineet ym.


• YTV Fiksu Terveydenhoitoala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/hoitoala/etusivu.htm

• Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet, http://www.etene.org/dokumentit/EteneFIN.pdf

• Terveydenhuollon ympäristökysymykset, http://www.laakariliitto.fi/uuti-set/julkaisut/ymparisto/s67.html.old-200604120942

13.3 Liikunnanohjauksen perustutkinto

Alan kuvaus

Liikunta-alan tehtävänä on edistää eri-ikäisten ihmisten kokonaisvaltaista hyvin-vointia, terveyttä, toimintakykyä ja työssä jaksamista. Liikuntapalveluilla ohja-taan ihmisiä liikunnalliseen ja terveyttä edistävään elämäntapaan. Lapsille ja nuo-rille tarjotaan monipuolisia ja myönteisiä liikunta- ja oppimiskokemuksia. Kaik-kia kohderyhmiä ohjataan omien liikunnallisten taipumustensa ja mahdollisuuk-siensa mukaisiin harrastuksiin ja tuetaan niiden jatkuvaa kehittymistä.

Alan arvot

Liikunta-alalla tukeutuu humanistiseen ihmiskäsitykseen, jossa korostuu yksilönja erilaisuuden hyväksyminen ja kunnioittaminen, terveen itsetunnon kehittämi-nen sekä eettis-moraalinen harkinta. Tutkinnon suorittanut toimii esimerkilli-sesti työtehtävissään, suhtautuu ohjattaviin tasa-arvoisesti ja kannustaa heitä ter-veeseen elämäntapaan.

Liikunta vaikuttaa elämänlaatua kohottavasti ja ehkäisee sairauksia ja tukee si-ten osaltaan kestävää kehitystä. Alalla luonto toimii usein liikunta- ja oppimis-ympäristönä. Luonto itsessään on liikunnan harjoittajalle myös voiman antaja.

Ohjaajana toimiessaan liikuntaneuvojan tulee ottaa kestävä kehitys huomi-oon omassa päivittäisessä toiminnassaan ja jakaa esimerkillään omaa kestävän ke-hityksen osaamistaan kohderyhmälle.



http://www.etene.org/dokumentit/EteneFIN.pdf

http://www.laakariliitto.fi/uutiset/julkaisut/ymparisto/s67.html.old-200604120942

http://www.laakariliitto.fi/uutiset/julkaisut/ymparisto/s67.html.old-200604120942


205


Liikunta-alan kestävän kehityksen ohjaukseen liittyy mm. liikuntalaki. Sen tar-koituksena on "edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea lasten ja nuor-ten kasvua ja kehitystä liikunnan alueella. Lisäksi lain tarkoituksena on liikunnanavulla edistää tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta sekä tukea kulttuurien moninaisuut-ta ja ympäristön kestävää kehitystä." Asukkaiden hyvinvoinnin ja kestävän kehi-tyksen edistäminen on sisällytetty myös kuntalakiin.

Liikuntapaikkojen rakentamisen yhteydessä alan kestävää kehitystä säätelevätympäristölainsäädäntö, ympäristölupamenettely. Kestävämpään kehitykseen oh-jaavat myös alan omat vapaaehtoiset toimet. Näitä ovat esimerkiksi laatu- ja ym-päristöjärjestelmät sekä Kansainvälisen Olympiakomitean linjaama olympialiik-keen Agenda 21 –ohjelma.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita liikunta-alalla

• liikuntakulttuurin merkitys ympäristökasvattajana- ympäristökasvatuksen yhdistäminen liikunnanohjaukseen

• liikunnan merkitys hyötyliikuntaan ja terveisiin elämäntapoihin kannusta-misessa

• ennaltaehkäisevä, terveyttä edistävä liikunta tulee yhteiskunnalle halvem-maksi kuin korjaavat toimenpiteet

• ympäristön huomioonottaminen liikuntapalvelujen kehittämisessä ja toteut-tamisessa

• liikuntapaikkojen ja niiden hoidon ympäristönäkökohdat• kestävän kehityksen mukaisen toiminnan mahdollistaminen liikuntatapah-

tumien osanottajille• liikunnassa tarvittavien välineiden ekologinen kestävyys, hankinta ja kierrätys


Haasteita liikunta-alan kestävälle kehitykselle ovat ihmisten vapaa-ajan-, liikuntatot-tumusten sekä ravintotottumusten muutokset. Tärkeitä asioita ovat myös liikunta-paikkojen rakentamisen ja luonnon tarpeiden yhteensovittaminen sekä suurten lii-kuntatapahtumien aiheuttama liikenteen lisääntyminen ja luontoympäristölle aihe-uttama rasitus. Hyvällä ennakkosuunnittelulla niitä voidaan huomattavasti vähentää.

LUKU

13.

Sosia

ali-,

terv

eys-

ja lii

kunt

a-ala

206


• opiskelijoiden sitouttaminen kestävään kehitykseen (arvokeskustelu)• työympäristön ympäristönäkökohtien tunnistaminen

- liikunnan harrastamiseen liittyvä liikenne- liikuntapaikkarakentaminen- liikuntatapahtumien järjestäminen

-jätehuollon järjestäminen- urheiluvarusteiden huolto ja kierrätys

• tapahtumien ja projektien ympäristösuunnitelmien ja -raportoinnin hallinta• kestävän kehityksen periaatteiden osaaminen luontotapahtumissa (lajittelu

ja jätteen määrä, kestoastiat ym.)• jokamiehenoikeuksien merkityksen ymmärtäminen niiden noudattaminen

käytännössä• ensiaputaitojen osaaminen


• SLU - Liikunta ja ympäristö, http://www.slu.fi/reilu_peli/ymparistotyo/liikunta_ja_ymparisto/

• Liikunnan Kehitysyhteistyö Liike ry, http://www.liike.fi/kvk/2370kestava.shtml

• Vinkkejä liikunnan ja terveystiedon opetukseen, http://www.kierratyskeskus.fi/pdf/liikunta_terveystieto.pdf

13.4 Lääkealan perustutkinto

Alan kuvaus

Lääkehuolto on osa terveydenhuoltojärjestelmää. Sen toimintayksiköitä ovat ap-teekit, sairaala-apteekit, sairaaloiden ja terveyskeskusten lääkekeskukset, lääke-tehtaat ja lääketukkukaupat. Lääkehuoltoon kuuluu lääkkeiden kehittäminen,tutkiminen, valmistaminen ja jakelu sekä käytön ohjaaminen ja seuranta.

Lääketeollisuuden tehtävät ovat varsin eriytyneitä alan monipuolisen toimin-nan vuoksi. Avohuollossa lääkehuollon palveluja tuottavat apteekit ja niiden si-vuapteekit. Apteekkipalvelut kuuluvat olennaisena osana terveydenhuoltopalve-luihin. Avohoidossa lääkehoidon osuus on jatkuvasti kasvanut. Apteekeilla onselkeät lakisääteiset tehtävät terveydenhuollossa toisin kuin muilla yksityisillä ter-veydenhuoltopalveluiden tuottajilla. Apteekit ovat lääkealan perustutkinnonsuorittaneiden henkilöiden suurin työllistäjä. Sairaala-apteekit ja lääkekeskuksettuottavat sairaaloiden ja muiden laitosten tarvitsemat lääkehuoltopalvelut.

http://www.slu.fi/reilu_peli/ymparistotyo/liikunta_ja_ymparisto/

http://www.liike.fi/kvk/2370kestava.shtml

http://www.kierratyskeskus.fi/pdf/liikunta_terveystieto.pdf


207

Lääketukkukauppa on tärkeä logistinen solmukohta lääkehuollon ketjussa. Sehoitaa suurimman osan tavara-, tietoja rahavirroista lääketehtaan ja lääketukku-kaupan asiakkaiden välillä.

Alan arvot

Lääkealan työtä ohjaavat keskeiset periaatteet ovat ihmisarvon kunnioittaminen,tietosuoja, yksilön itsemääräämisoikeus ja samanarvoisuus. Lääkealan työssä kor-kea ammattietiikka ja kestävän kehityksen edistäminen on keskeisessä arvoase-massa. Lääkealan tarkoituksena on ylläpitää ja edistää lääkkeiden oikeaa ja turval-lista käyttöä sekä varmistaa lääkkeiden asianmukainen valmistus ja saatavuus. Li-säksi alan tehtävänä on toimia niin, että lääkkeiden käyttö ja käsittely ovat mah-dollisimman käyttäjä- ja ympäristöystävällisiä.

Lääkealan toiminnan edellytyksiä ovat yrittäjyyden ja sisäisen yrittäjyyden,työn ja tuotteiden korkean laadun, asiakaskeskeisen palvelun sekä hyvän ammat-titaidon ja sen jatkuvan kehittämisen arvostus.


Lääkehuollon perussäädökset sisältyvät lääkelakiin ja -asetukseen sekä lääkelai-toksen antamiin määräyksiin ja ohjeisiin. Ne sisältävät mm. säädöksiä lääkkeideneettisestä markkinoinnista sekä ympäristöturvallisuudesta. Lääketeollisuuden jalääketukkukauppojen toimintaa säätelevät lisäksi EU:n direktiivit ja ohjeet sekäniiden omat toimintaohjeet. Suomen Apteekkariliiton ja Suomen Farmasialiitoneettiset ohjeet ovat julkilausuma niistä arvoista, joiden varaan suomalainen ap-teekkitoiminta rakentuu. Lisäksi lääkealan tukkuliikkeet ovat julkaisseet omatyhteiskuntavastuun arvonsa.

Lääketeollisuutta koskevat mm. lääkkeissä käytettäviin aineisiin liittyvät sää-dökset ja normit. Lääkevalvonnan osalta Suomi on aktiivinen toimija Euroopanlääkevalvonnassa.

Suomen jätelainsäädännön mukaan lääkkeistä syntyvät jätteet ovat aina on-gelmajätettä. Jätelain mukaan ongelmajätteiden keräily kuuluu kunnille ja useinkunta ja apteekit ovat sopineet lääkkeiden palautuksesta apteekkiin.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita lääkealalla

• lääkevaihto mahdollistaa lääkkeen vaihtamisen edullisempaan vastaavaanvalmisteeseen

• lääketeollisuus uudisti 1.7.2008 eettisiä ohjeitaan• apteekkien järjestämät kansanterveydelliset teemakampanjat (astma, diabe-

tes, sydänohjelmat, tupakoinnin lopettaminen jne.)• lääkkeiden älypakkaukset, jotka muistuttavat ja tallentavat tietoja lääkkeen

ottamisesta

LUKU

13.

Sosia

ali-,

terv

eys-

ja lii

kunt

a-ala

208


Lääkeväärennökset ovat uhka lääketurvallisuudelle erityisesti "Internet-apteekki-en" kautta. Väärennökset voivat olla tehottomia tai suorastaan terveydelle vahin-gollisia. Suomessa lääkeväärennöksiä ei ole tavattu laillisen jakelukanavan piiris-tä. Toinen lääketurvallisuuteen liittyvä asia on lääkkeiden käyttö yhtäaikaisestiluontaisvalmisteiden kanssa. Tästä saattaa aiheutua ennalta arvaamattomia sivu-vaikutuksia. Lääketurvallisuuden ylläpitäminen ja lääkkeiden saatavuuden alu-eellinen tasa-arvoisuus ovat Sosiaali- ja terveysministeriön vuoteen 2010 ulottu-vien lääkepoliittisten linjausten (Lääkepolitiikka 2010) keskeisiä lähtökohtia.


Opiskelijan tulee:

• osata jätteiden välttäminen, kierrätys ja jätteiden lajittelu- kierrätettävät jätteet (paperi pahvi ym.)- kaatopaikkajäte- ongelmajäte (käyttämättä jääneet, vanhentuneet ja asiakkaiden palautta-

mat lääkkeet)• osata noudattaa ammattietiikkaa työssään

- asiakastietoja koskeva vaitiolovelvollisuus• osata sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen asiakaspalvelussa

- erikulttuuristen ihmisten sekä erityisryhmien huomioon ottaminen


• Suomen Apteekkariliiton kotisivu, http://www.apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/eettiset_ohjeet/Sivut/default.aspx

• Lääkelaitoksen apteekkeja koskeva sivu, http://www.laakelaitos.fi/apteekit• Sosiaali- ja terveysministeriön lääkepoliittiset linjaukset Lääkepolitiikka 2010,

http://pre20090115.stm.fi/pr1066380791466/passthru.pdf• Älypakkaus muistuttaa lääkkeen ottamisesta PharmaDDSi,

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Alypakkaus_muistuttaa.gif

13.5 Hiusalan perustutkinto

Alan kuvaus

Parturi-kampaajat suunnittelevat ja toteuttavat asiakkaan ihoon, hiuksiin ja partaanliittyviä palveluja lähtökohtana asiakkaan omat tarpeet. Työssä käytetään erilaisia vä-lineitä sekä kosmeettisia aineita. Näiden aineiden sekä tuotteiden ja välineiden myyn-ti on osa parturi-kampaajan työtä. Työhön sisältyy asiakkaiden opastaminen hiusten

http://www.apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/eettiset_ohjeet/Sivut/default.aspx

http://www.laakelaitos.fi/apteekit

http://pre20090115.stm.fi/pr1066380791466/passthru.pdf

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/liitteet/Alypakkaus_muistuttaa.gif


209

hoidossa ja kosmeettisten aineiden käytössä. Parturi-kampaajat toimivat joko toisenpalveluksessa, itsenäisinä ammatinharjoittajina tai yrittäjinä. Alan ammattilaisten toi-mintaympäristöjä ovat alan yritykset, kylpylät, hoitolat, tavaratalot ja ostoskeskukset,palvelutalot ja sairaalat, teatterit, televisio- ja elokuvastudiot, risteilyalukset, alan tava-rantoimittajat ja maahantuontiyritykset ja myös asiakkaiden kodit. He voivat toimiayrityksen palveluksessa tai itsenäisinä ammatinharjoittajina ja yrittäjinä. Alan yrityk-set ovat pääsääntöisesti pienyrityksiä.

Alan arvot

Alan arvoperustan muodostavat onnistunut palvelukokonaisuus, viihtyisä toimin-taympäristö sekä asiakaslähtöiset palvelutaidot. Palvelukokonaisuuteen voi kuuluayhdistelmiä ammatin eri osa-alueista. Alan ammattilaiset tukevat asiakkaan yksilöllis-tä tyyliä sekä kauneutta ja tuottavat hänelle hyvää oloa. Alalla on tärkeää hallita asia-kaspalveluun liittyviä kestävän kehityksen näkökulmia. Erityisesti sosiaalinen kestä-vyys korostuu iältään ja kulttuuritaustaltaan erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa, hei-dän tarpeidensa tunnistamisessa ja elämäntilanteidensa ymmärtämisessä.


Alaa ohjaavat kuluttajapalveluita koskevat säädökset. Jätteiden käsittelyssänoudatetaan yleistä ympäristölainsäädäntöä.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita hiusalalla:

• hyvän olon tuottaminen asiakkaalle- ihmisen kokonaisvaltainen hoitaminen- yksilöllisyyden huomioon ottaminen

• eettiset periaatteet, tasa-arvo, yhteisöllisyys ja toisten kunnioittaminen• vastuu asiakkaan turvallisuudesta sekä työympäristön hyvinvoinnista

- tuotteiden käyttöturvallisuus ja suojautuminen- välineiden ja menetelmien turvallisuus

• kosmeettisten tuotteiden ekologinen ja taloudellinen käyttö, energian ja ve-den säästäminen- kertakäyttötuotteiden ja tarpeettomien kemikaalien välttäminen- vähän jätteitä tuottavien materiaalien suosiminen- energiatehokkaat laitteet ja niiden oikea käyttö- lämmityksen, tuuletuksen ja valaistuksen energiansäästömahdollisuuk-

sien käyttäminen• ympäristöasioiden huomioon ottaminen tavarantoimittajia valittaessa esim.

pakkaukset, tuotteiden ympäristöystävällisyys, laitteiden ja välineiden kor-jattavuus ja varaosien saatavuus

LUKU

13.

Sosia

ali-,

terv

eys-

ja lii

kunt

a-ala

210


Alan haasteita ovat asiakkaiden tietämyksen ja vaatimusten lisääntyminen sekäympäristötietoisuuden lisääntyminen. Myös uusien menetelmien ja kemikaalientunteminen on tärkeää niin työ- ja asiakasturvallisuuden, kuin niiden ympäristö-vaikutustenkin kannalta.


• osaa huolehtia omasta ja asiakkaiden turvallisuudesta- työsuojelumääräysten ja -ohjeiden noudattaminen

• alalle riittävä hygieniaosaaminen• alan materiaalien ja menetelmien ympäristövaikutusten tunteminen• energiansäästön periaatteiden tunteminen• jätteiden välttäminen, kierrätys ja jätteiden lajittelu

- kierrätettävät jätteet (sanoma- ja aikakauslehdet, pahvi ym.)- kaatopaikkajäte (pakkaukset, suojapaperit, suojakäsineet ym.)- ongelmajäte (vaaralliset kemikaalit, akut, loisteputket)

• ammattietiikan noudattaminen- asiakastietoja koskeva vaitiolovelvollisuus- kuluttajansuojasäädökset- taito käsitellä ja ratkaista eettisiä ongelmia

• suomalaisen kulttuuriperinteen tunteminen, sen vaaliminen ja edistäminentyössä

• sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen asiakaspalvelussa- erikulttuuristen ihmisten sekä erityisryhmien huomioon ottaminen

• kyky tunnistaa työ- ja elinympäristönsä esteettisiä ominaisuuksia ja osata ar-vioida niiden vaikutuksia

• asiakkaan ohjaus kestävän kulutuksen periaatteisiin hiusten hoitamisessa:- käytettävien tuotteiden, välineiden ja laitteiden valinta (oikea tuote/väli-

ne ko. käyttötarkoitukseen)- oikeaoppinen käyttö ja annostelu- ympäristöystävälliset tuotteet valikoimissa


• YTV Fiksu Hiusala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/hiusala/etusivu.htm

• Eko-ostajan opas ( Kosmetiikka > Hiusvärit ), http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/

• Allergia- ja astmaliitto, http://www.allergia.com/index.phtml?s=654

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/hiusala/etusivu.htm

http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/

http://www.allergia.com/index.phtml?s=654


211

13.6 Kauneudenhoitoalan perustutkinto

Alan kuvaus

Kosmetologit kauneudenhoitoalan ammattilaisina hoitavat erilaisilla menetel-millä asiakkaiden tervettä ihoa, opastavat ihon itsehoidossa, myyvät kosmeettisiatuotteita, ehostavat sekä opastavat henkilökohtaisen tyylin ja ehostustavan löytä-misessä. Asiakkaille tuotetaan hyvää oloa, ihon terveyttä ja kauneutta. Palvelujatarjotaan kaikenikäisille, ja ne sekä suunnitellaan että toteutetaan asiakkaan yksi-löllisten lähtökohtien ja tarpeiden mukaisesti. Ammattitaitoon kuuluu yhteistyömuodin, median, hius- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten kanssa. Alan am-mattilaisten toimintaympäristöjä ovat alan yritykset, kylpylät, hoitolat, tavarata-lot ja ostoskeskukset, palvelutalot ja sairaalat, teatterit, televisio- ja elokuvastudi-ot, risteilyalukset, alan tavarantoimittajat ja maahantuontiyritykset ja myös asi-akkaiden kodit. He voivat toimia yrityksen palveluksessa tai itsenäisinä ammatin-harjoittajina ja yrittäjinä. Alan yritykset ovat pääsääntöisesti pienyrityksiä.

Alan arvot

Alan arvoperustan muodostavat onnistunut palvelukokonaisuus, viihtyisä toimin-taympäristö sekä asiakaslähtöiset palvelutaidot. Palvelukokonaisuuteen voi kuuluayhdistelmiä ammatin eri osa-alueista. Alan ammattilaiset tukevat asiakkaan yksilöllis-tä tyyliä sekä kauneutta ja tuottavat hänelle hyvää oloa. Alalla on tärkeää hallita asia-kaspalveluun liittyviä kestävän kehityksen näkökulmia. Erityisesti sosiaalinen kestä-vyys korostuu iältään ja kulttuuritaustaltaan erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa, hei-dän tarpeidensa tunnistamisessa ja elämäntilanteidensa ymmärtämisessä.


Alaa ohjaavat kuluttajapalveluita koskevat säädökset. Jätteiden käsittelyssä nou-datetaan yleistä ympäristölainsäädäntöä.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita hiusalalla:

• hyvän olon tuottaminen asiakkaalle- ihmisen kokonaisvaltainen hoitaminen- yksilöllisyyden huomioon ottaminen

• eettiset periaatteet, tasa-arvo, yhteisöllisyys ja toisten kunnioittaminen• vastuu asiakkaan turvallisuudesta sekä työympäristön hyvinvoinnista

- tuotteiden käyttöturvallisuus ja suojautuminen- välineiden ja menetelmien turvallisuus

LUKU

13.

Sosia

ali-,

terv

eys-

ja lii

kunt

a-ala

212

• kosmeettisten tuotteiden ekologinen ja taloudellinen käyttö, energian ja ve-den säästäminen- kertakäyttötuotteiden ja tarpeettomien kemikaalien välttäminen- vähän jätteitä tuottavien materiaalien suosiminen- energiatehokkaat laitteet ja niiden oikea käyttö- lämmityksen, tuuletuksen ja valaistuksen energiansäästömahdollisuuk-

sien käyttäminen


Alan haasteita ovat asiakkaiden tietämyksen ja vaatimusten lisääntyminen sekäympäristötietoisuuden lisääntyminen. Myös uusien menetelmien ja kemikaalientunteminen on tärkeää niin työ- ja asiakasturvallisuuden, kuin niiden ympäristö-vaikutustenkin kannalta.


• osata huolehtia omasta ja asiakkaiden turvallisuudesta- työsuojelumääräysten ja -ohjeiden noudattaminen

• alalle riittävä hygieniaosaaminen• alan materiaalien ja menetelmien ympäristövaikutusten tunteminen• energiansäästön periaatteiden tunteminen• jätteiden välttäminen, kierrätys ja jätteiden lajittelu

- kierrätettävät jätteet (sanoma- ja aikakauslehdet, pahvi ym.)- kaatopaikkajäte (pakkaukset, suojapaperit, suojakäsineet ym.)- ongelmajäte (vaaralliset kemikaalit, akut, loisteputket)

• ammattietiikan noudattaminen- asiakastietoja koskeva vaitiolovelvollisuus- kuluttajansuojasäädökset- taito käsitellä ja ratkaista eettisiä ongelmia

• suomalaisen kulttuuriperinteen tunteminen, sen vaaliminen ja edistäminen työssä• sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen asiakaspalvelussa

- erikulttuuristen ihmisten sekä erityisryhmien huomioon ottaminen• kyky tunnistaa työ- ja elinympäristönsä esteettisiä ominaisuuksia ja osata ar-

vioida niiden vaikutuksia


• Eko-ostajan opas (mm. kosmetiikka), http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/• YTV Fiksu Kauneudenhoitoala,

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/kauneusala/etusivu.htm• Helsingin Allergia ja Astmayhdistys, Kosmetiikan allergiaportaali,

https://www.kosmetiikka-allergia.fi/• Allergia- ja astmaliitto, http://www.allergia.com/index.phtml?s=654


http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/kauneusala/etusivu.htm

https://www.kosmetiikka-allergia.fi/

http://www.allergia.com/index.phtml?s=654

LUKU 14.M

atkailu-, ravitsemis- ja talousala

213

14. MATKAILU-, RAVITSEMIS- JA TALOUSALA

Matkailuala on maailman nopeimmin kasvavia elinkeinoja. Matkailuala on mo-nen eri toimialan yhteistyötä. Sen muodostavat matkailupalvelujen tuotantoon,liittyvät toimialat, kuten majoitus-, ravitsemis-, kuljetus- ja ohjelmapalvelut,markkinointiin liittyvät toimialat, kuten matkatoimistot, matkailun neuvonta-palvelut ja matkailun alueorganisaatiot, sekä matkailutuotantoa ja markkinointiatukevat tahot, vähittäiskauppa sekä julkisen sektorin tuottamat tukipalvelut. Vä-lillisesti matkailuelinelinkeino kytkeytyy myös mm. rakentamiseen, tukkukaup-paan, tavarankuljetukseen sekä puhdistus- ja kunnossapitotehtäviin.

Matkailupalvelujen tuottaminen ja matkailupalvelujen kuluttaminen kuor-mittavat luontoa. Alan taloudellinen menestyminen on suuresti riippuvainenmatkailutoiminnan kestävyydestä. Kestävästä matkailusta voidaan puhua silloin,kun matkailu ei vaaranna kohdealueen luonnon, kulttuurin eikä paikallisyhtei-sön sosiaalista kantokykyä ja luo taloudellista kestävyyttä alueelle. Pilattu luontoja muuttunut paikalliskulttuuri, kohdealueen sosiaaliset ongelmat ja paikallisvä-estön matkailuvastaisuus tekevät matkailun harjoittamisen alueella pian kannat-tamattomaksi. Kestävä matkailu on sekä matkakohteen asukkaiden, matkailu-elinkeinon että matkailijoiden edun mukaista.

Ravitsemis- ja talousalalla keskeiset ympäristönäkökohdat ovat paljolti yhteisiä eritutkinnoissa: raaka-ainehankinnat, puhtaanapito, jätehuolto sekä veden ja energiankulutus. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys liittyy paljolti erilaisten asiakasryhmienhuomioimiseen palvelutuotannossa. Ravitsemisalalla korostuu raaka-ainevalintojenmerkitys ja sitä kautta elintarviketuotannon ympäristövaikutusten tunteminen ja ar-viointi. Talousalalla puolestaan korostuvat puhtaanapidon ympäristövaikutukset,esim. pesu- ja puhdistusaineiden ympäristövaikutukset. Palvelualoilla on myös tärkeämerkitys esikuvana ympäristöasioiden huomioimisessa

Erityisen tärkeitä kestävän kehityksen näkökulmia matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla ovat

• reilun kaupan sääntöjen ulottaminen myös matkailun alalle tarkoittaa pai-kallisesti ja ympäristövastuullisesti tuotettujen palvelujen suosimista- majoitus-, ravitsemis- ja puhdistuspalvelut- ohjelmapalvelut ja liikennepalvelut

LUKU

14.

Mat

kailu

-, ra

vitse

mis-

ja ta

lousa

la

214

• matkailun myönteisten vaikutusten lisääminen- matkailulla on tärkeä osa luonnonsuojelun ja ympäristötietoisuuden

edistämisessä sekä kulttuurien ja historiallisen perinnön suojelussa- luonnonympäristön ja rauhan arvostuksen nousu heijastuu matkailu-

tuotteiden kysyntään- kiinnostus kulttuurimatkailua ja vieraita kulttuureja kohtaan on kasvanut

• matkailijoiden asenteet ovat muuttuneet- kauniit mainossanat eivät enää riitä, vaan valistuneet matkailijat vaativat

matkailuyrityksiltä selkeitä näyttöjä kestävästä toiminnasta• ekologisuuden kannalta on tärkeää valita oikea matkustusväline

- esim. lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla juna on nopeampi ja selvästienergiatehokkaampi kuin lentokone

- pitkillä matkoilla suorat lennot uusilla lentokoneilla tuottavat vähemmänpäästöjä kuin vanhentunet lentokoneet ja useita välilaskuja sisältävä reitti

- kohteessa kannattaa kävellä, pyöräillä tai käyttää joukkoliikennettä, eri-tyisesti junia

Kansainvälisen matkailun levittäytyminen ympäri maailman luo tarpeen lisä-tä tietoisuutta myös matkailun sosio-kulttuurisista ja taloudellisista vaikutus-mahdollisuuksista.

14.1 Matkailualan perustutkinto

Alan kuvaus

Matkailuala on usean eri toimialan yhteistyötä. Matkailupalvelut tuotetaan pal-veluketjussa, jonka keskeisenä osana on kotimainen tai ulkomainen asiakas. Hä-nen tarpeensa ja toiveensa matkasta ja sen palveluista vaihtelevat henkilökohtai-sen ja matkan sisältöön liittyvien odotusten perusteella. Matkailualan asiakkai-den vaatimukset palvelujen ja tuotteiden tasosta ja laadusta kasvavat ja monipuo-listuvat. Asiakkaat vaativat toimintaa, kokemuksia ja elämyksiä. Tuotteilta vaadi-taan turvallisuutta ja ekologisuutta. Vetovoimaisia matkailukohteita ovat alueet,joissa on puhdas luonto, kiinnostava kulttuurihistoria ja elinvoimainen paikallis-kulttuuri ja jonka asukkaat suhtautuvat matkailuun myönteisesti. Erityisesti lii-ke- ja kokous- ja kongressimatkailun, mutta myös laajamittaisen vapaa-ajan mat-kailun edellytyksiä ovat myös yhteiskunnallinen vakaus ja kehittynyt talouselä-mää sekä toimiva infrastruktuuri.

Matkailualan perustutkinnossa on kaksi koulutusohjelmaa; matkailun myyn-ti- sekä neuvontapalvelujen koulutusohjelma. Matkailualalla on runsaasti erilai-sia työtehtäviä. Pääasiassa ne ovat erilaisia myynti- ja asiakas-palvelutehtäviä –majoituslaitoksen vastaanotossa, matkatoimistossa, liikenneyhtiössä, ohjelma-palveluyrityksessä, matkailukeskuksessa tai markkinointiorganisaatiossa, esimer-

LUKU 14.M


215

kiksi kaupungin matkailutoimistossa. Työtehtävät voivat pitää sisällään myössuunnittelua ja markkinointia tai asiantuntijatehtäviä. Varsinkin ohjelmapalve-lusektorilla moni toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Alan arvot

Matkailuala on liiketaloudellista toimintaa, jonka yhtenä arvolähtökohtana onelinkeinon ja ammatinharjoittamisen vapaus. Toiminta perustuu myös yksilönvalinnanvapauteen, toisten ihmisten kunnioittamiseen, oikeuteen tyydyttää pe-rustarpeita sekä vastuuseen luonnosta ja ympäristöstä. Keskeisiä arvoja ovat myössosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön sekä perinteen arvostaminen, oikeuden-mukaisuus ja suvaitsevaisuus. Toiminnan yhteiskunnallisena arvopäämääränä onihmisten, yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi. Matkailualan toiminnassa ko-rostuu vastuu paikallistasolta aina globaalille tasolle saakka.

Matkailualan ammattilainen arvostaa erityisesti oman alansa ammatillista eri-koisosaamista sekä ammattitaitonsa jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittämistä. Alantoiminnassa korostuu ekologinen, yhteiskunnallinen ja globaali vastuu. Alan me-nestyksellinen ja eettisesti vastuullinen yritys- ja liiketoiminta sekä kansallinen jakansainvälinen yhteistyö perustuvat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitta-miseen, kuten oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, suvaitsevaisuuteen ja luotet-tavuuteen, kannattavuuteen, reiluun kilpailuun ja rehellisyyteen. Matkailualantoimintaa ohjaavia arvoja ovat hyvä palvelu ja palvelujen korkea laatu. Niiden li-säksi alan toiminnassa ovat tärkeitä tuloksellisuus, luovuus, asiakaslähtöisyys, yk-silöllisyys ja joustavuus. Keskeisiä arvoja ovat myös sosiaalisen ja kulttuurisenympäristön sekä perinteen arvostaminen.


Alan kestävän kehityksen ohjaukseen kohdistuu useita toimialoja koskeva lain-säädäntö, säännöt ja ohjeet. Matkailun kestävää kehitystä ohjaavat mm. kulutta-jansuojasäädökset. Kullakin keskeisellä matkailuelinkeinon toimialalla (majoi-tus- ja ravitsemispalvelut, matkatoimisto- ja matkanjärjestäjäpalvelut, liikenne jaohjelmapalvelut) on omat kestävän kehityksen suosituksensa. Monet toimialat jamatkailuyritykset ovatkin julkaisseet omia ympäristöohjelmiaan, joilla pyritäänennaltaehkäisemään toiminnan negatiivisia vaikutuksia, opastamaan matkailijoi-ta sekä vahvistamaan matkailun positiivisia vaikutuksia.

Matkailupalveluille on olemassa lukuisia ekomerkkejä, mutta mikään niistä eiole saavuttanut selkeää johtoasemaa.

Matkailun edistämiskeskuksella (MEK) on ollut kolme ympäristöä säästävänmatkailun kehittämishanketta (YSMEK) YSMEK2- ja YSMEK3), joissa kehitet-tiin majoitus- ja ravitsemusalan ympäristöjärjestelmä ja selvitettiin suurten ylei-sötapahtumien ympäristövaikutuksia.

LUKU

14.

Mat

kailu

-, ra

vitse

mis-

ja ta

lousa

la

216

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita matkailualalla

• jokaisella on vastuunsa ympäristöhaittojen ehkäisemisessä• tärkeää on ymmärrys koko matkailupalvelujen elinkaaren kestävyydestä

(idean alkulähteiltä tuotesuunnittelun, markkinoinnin ja myynnin kauttatoteutukseen)- luontoon ja kulttuurin kohdistuvien haittavaikutusten minimointi- paikallisen elinkeinoelämän taloudellista tukeminen- paikallisen väestön oikeuksien ja tarpeiden kunnioittaminen

• luonnon vetovoimaisuuden säilyminen on luontomatkailun menestymisenedellytys

• yleisen ympäristötietoisuuden kasvu- matkailun ympäristövastuullisuutta koskevat vaatimukset ovat lisääntyneet


Matkailupalvelujen tuotanto usean toimialan yhteistyönä aiheuttaa haasteitamatkailupalvelujen kestävyydelle toimintaketjun eri vaiheissa. Ilmastonmuutok-sen myötä esille ovat nousseet matkailuliikenteen ja erityisesti lentoliikenteenpäästöt. Näitä asioita on tarkemmin käsitelty Tekniikan ja liikenteen alan sivulla.

Massaturismialueilla on panostettava ennaltaehkäisevästi vesihuoltoon, kier-rättämiseen, jätehuoltoon sekä liikenne- ja meluhaittojen vähentämiseen. Myösmatkailijoiden opastaminen mm. veden- ja energiankulutuksessa, kierrätyskäy-tännöissä ja jätehuollon periaatteissa on tärkeää. Matkailijoiden asenteiden ja toi-minnan muuttaminen on mahdollista esimerkiksi kouluttamalla henkilökuntaaohjaamaan ja kannustamaan asiakkaita toimimaan kestävästi sekä tuottamallapalvelut kestävä kehitys huomioiden. Paikallisen elinkeinoelämän taloudellistatukemista sekä tutustumista paikalliseen kulttuuriin avoimin mielin tulisi myösnostaa enemmän esiin.

Omatoimimatkailussa yhteydet paikallisväestön ja matkailijoiden välillä ovatusein suoremmat ja siten myös vaikutukset välittömät. Omatoimimatkailija on yksinvastuussa omasta toiminnastaan, koska matkanjärjestäjä ei ole tarjoamassa hänelletoimintamallia. Omatoimimatkailijan on tärkeää ymmärtää vaikutuksensa kulttuu-riin, luontoon ja paikallistalouteen erityisesti matkustaessaan ns. kehitysmaiden alu-eilla. Omatoimimatkailun kestävyys liittyy läheisesti matkailijan tietoon, taitoon jatahtoon toimia kohdealueen kantokyvyn ja arvojen mukaisesti.

Haaste on myös, että matkailun negatiiviset vaikutukset ovat yleisesti tiedossa.Alalta odotetaan ja vaaditaan suuria ponnisteluja niiden vähentämiseksi, kun taasmatkailun positiiviset vaikutukset jäävät usein vaille huomiota. Kiistatta matkai-luelinkeinolla on toiminnassaan paljon kehitettävää, mutta erityisesti viimeisenkymmenen vuoden aikana alalla on tapahtunut merkittäviä kehitysaskelia kestä-vän kehityksen tiellä.

LUKU 14.M


217

Yksikään matkailualan toimija ei voi enää vältellä kysymystä oman toimintan-sa kestävyydestä. Asiakkaat odottavat konkreettisia tekoja. Malleja toiminnan ke-hittämiselle on olemassa.


Matkailualan perustutkinnossa korostuvat asiakaspalvelutaidot. Keskeistä asiakaspal-velussa on asiakkaiden odotusten ja tarpeiden tunnistaminen, niiden täyttäminen se-kä sosiaaliset taidot. Asiakkaiden ja toimintaympäristön kulttuuritaustan tunteminenja kunnioitus sekä kielitaito ovat alalla olennaisia taitoja. Näillä taidoilla voidaan suo-raan vaikuttaa siihen, että asiakas tietää kuinka toimia kestävästi matkakohteessa.Toisaalta asiakaspalvelija toimii välittäjänä kahden toisilleen vieraan kulttuurin välilläja voi siten auttaa vieraiden tapojen ymmärtämisessä.

Matkailualalla tarvitaan myös monipuolista tekniikan ja ympäristön hoitoonliittyvää osaamista. Alalla tarvittava ympäristöosaaminen riippuu siitä, millä mat-kailualan sektorilla työskentely tapahtuu. Kestävyys näkyy kaikilla toimialan sek-toreilla selkeimmin omien työtapojen ja työvälineiden valinnassa, yrityksen toi-mintamalleihin vaikuttamisena sekä olemalla esimerkkinä muille.

Matkailualan perustutkinnon suorittaneelta odotetaan osaamista kestävän mat-kailun kysymyksissä. Se edellyttää kouluttautumista. Matkailualalla tulee tuntea toi-mialaa ohjaavaa lainsäädäntöä ja muuta ohjeistusta, mutta myös ymmärtää toimin-taan vaikuttavia taustatekijöitä, kuten ympäristötekijöitä, kulttuuritekijöitä sekä mat-kailun sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä. Tieto yksin ei riitä, vaan matkailualanhenkilöstön tulisi myös osata toimia esimerkkinä ja neuvonantajana asiakkailleen se-kä osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen asian tiimoilta.


• Reilun matkailijan ohjeet sekä runsaasti linkkejä kestävän matkailun sivustoihin, http://www.reilumatkailu.fi/

• WWF:n ekomatkailusivut, http://www.wwf.fi/ymparisto/ekomatkailu• Kestävän matkailun pelisäännöt, http://www.fintourist.net/• Laskureita lentomatkan vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen:

http://www.climatecare.org tai http://www.myclimate.org• Tour Operators' Initiative for Sustainable Tourism Development on Unescon,

YK:n ympäristöohjelma UNEP:in, WTO:n (World Tourism Organization) ja matkanjärjestäjien yhteishanke kestävän matkailun kehittämiseksi, http://www.toinitiative.org/

• Pohjoismainen joutsenmerkki on myönnettävissä myös esim. majoitusyrityksille, http://www.ymparistomerkki.fi/

• ”Fiksu tuottaa vähemmän jätettä”; ohjeita opiskeluun ja työelämään erityisesti horaca-aloille. JESSE 2010 -hankkeen sivut

• Kaikki ilmastonmuutoksesta, http://www.ilmasto.org/

http://www.reilumatkailu.fi/

http://www.wwf.fi/ymparisto/ekomatkailu

http://www.fintourist.net/

http://www.climatecare.org

http://www.myclimate.org

http://www.toinitiative.org/

http://www.ilmasto.org/

LUKU

14.

Mat

kailu

-, ra

vitse

mis-

ja ta

lousa

la

218

• Suomen luomumatkailuyhdistys ECEAT Suomi ry, http://www.luomu-liitto.fi/luomumatkailu/

• Reilun matkailun kansainvälinen edelläkävijä, http://www.tourismconcern.org.uk/

• Matkailun ohjelmapalvelujen normisto, http://www.keyeast.imatra.fi/

14.2 Catering-alan perustutkinto

Alan kuvaus

Catering-alalla on tärkeä merkitys suomalaisen ruokakulttuurin ja paikallisenruokaperinteen vaalijana. Catering-alan palvelut lisäävät hyvinvointia tuottamal-la terveellisiä ja nautittavia aterioita eri ikäisille asiakkaille. Catering-alalla onmerkittävä rooli ruokapalvelujen tuottajana ja varsinkin julkisella sektorilla esi-kuvana ja edelläkävijänä kestävän kehityksen edistämisessä. Hallitusohjelmanmukaan julkinen sektori pyrkii elintarvikehankinnoissaan edistämään kestävänkehityksen periaatteiden mukaan tuotetun ruoan käyttöä sekä suosimaan alueel-listen lähiruokayrittäjien palveluita. Erityisenä haasteena nyt ja lähitulevaisuu-dessa on monikulttuuristen asiakkaiden palvelu sekä asiakkaiden yksilöllisten tar-peiden toteuttaminen. Catering-alan yrityksillä on myös tärkeä rooli huoltovar-muuden turvaajana.

Alan arvot

Catering-alan palvelujen tuottamisen lähtökohtana ovat asiakkaiden tarpeet jaodotukset sekä toiminnan kannattavuus ja laatu. Alan arvopäämääränä on edis-tää asiakkaiden hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä ja elämänlaatua tarjoamallaravitsevia sekä terveyttä ja terveellisiä ruokailutottumuksia ylläpitäviä ja edistäviäruokailupalveluja.

Catering-alan palveluja liiketoiminnassa keskeisiä arvoja ja periaatteita ovat asia-kaskeskeisyys, työn, palvelujen ja tuotteiden korkea laatu, innovatiivisuus, tehok-kuus, joustavuus, yrittäjyys ja ammatillisuus, tuloksellisuus ja kannattavuus, tuotetur-vallisuus ja ympäristövastuullisuus. Täsmällisyys, huolellisuus, ripeys ja hygieenisyy-den noudattaminen ovat periaatteita, jotka korostuvat käytännön ruokatuotannossaja ruuan jakelussa. Alan palvelujen tavoitteena on tyytyväinen asiakas.


EU-alueella yhteinen periaate on, että elintarvikealan toimijat vastaavat itse tuot-tamiensa elintarvikkeiden turvallisuudesta. Viranomaisten tehtävänä puolestaanon varmistaa, että toimijat ymmärtävät vastuunsa.

http://www.luomu-liitto.fi/luomumatkailu/

http://www.tourismconcern.org.uk/

http://www.keyeast.imatra.fi/

LUKU 14.M


219

Catering alaa koskee elintarvikealan lainsäädäntö. Elintarvikealan toimijoita vel-voittaa lakisääteinen omavalvonta, jolla pyritään varmistamaan elintarvikkeiden tur-vallisuus. Työntekijöiden elintarvikehygieenisen osaamisen varmistaminen on yksielintarvikealan toimijoiden lakisääteisistä velvoitteista. Elintarvikehygieenisen osaa-misen todisteena käytetään Elintarvikevirasto EVIRA:n www.evira.fi/portal/fi mallinmukaista hygieniaosaamistodistusta (ns. "hygieniapassi").

Suomessa on ruokapalveluiden laatua koskevat suositukset. Niiden toteutu-mista ei kuitenkaan yleisesti seurata, mutta monissa yksittäisissä kunnissa tai yri-tyksissä on tehty päätöksiä suositusten noudattamisesta. Asiakkaiden toiveet javaatimukset ohjaavat osaltaan alan kehitystä.

Katso myös Tekniikan ja liikenteen ala, Elintarvikealan perustutkinto.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita catering-alalla

• kiinnostus julkisten ruokapalveluiden laatua kohtaan on kasvanut• omavalvontaohjelmat ja niiden kehittäminen• terveysruoka ja funktionaaliset elintarvikkeet• elintarvikkeiden elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset (alkutuotanto, kulje-

tukset, jalostus, varastointi, myynti, ruokatuotanto keittiössä, jätehuolto)• biojätteiden määrän vähentäminen

- hävikkiruoan määrää vähentämällä- tähteeksi jääneen ruoan myynti hygieniasäädöksien rajoissa

• kestävän kehityksen huomioonottaminen elintarvikkeiden hankinnassa- luotettavat tavarantoimittajat- tuotteiden jäljitettävyys aina alkutuotantoon saakka- lähiruoka ja luomuruoka- materiaalitehokkuus kaikissa tuotantoprosessin vaiheissa ja hankinnoissa

• myyntituotteiden pakkausten minimointi- biohajoavat kertakäyttöastiat ja -pakkaukset

• ostotuotteiden pakkausten laatu ja kierrätettävyys• energian ja veden kulutuksen säästö hygieniasta tinkimättä;

- uusien toimintatapojen kehittäminen sekä laitekehitys• asiakkaiden yksilöllisyyden huomioonottaminen

- asiakkaiden toiveet, mieltymykset, erityisruokavaliot- monikulttuuristen asiakkaiden huomioonottaminen


Catering-alan haasteita ovat elintarviketuotannon muutokset ja asiakkaiden vaa-timukset yhä puhtaammasta, terveellisemmästä ja turvallisemmasta ruuasta.Suurkeittiöiden ruuanvalmistukselta vaativat yhä enemmän myös asiakkaidenerilaiset ruokavaliot ja ravintotietoisuus. Asiakkaat vaativat yksilöllistä ja asian-tuntevaa palvelua. Samalla tuotantoa keskitetään isoihin yksiköihin, minkä seu-


LUKU

14.

Mat

kailu

-, ra

vitse

mis-

ja ta

lousa

la

220

rauksena ruokapalvelujen järjestämiseen voidaan tehdä suuriakin muutoksia.Kannattavuus- ja laatutavoitteet asettavat haasteita catering-alan toimintojen or-ganisoimiselle ja laadunvarmistukselle.

Suurkeittiön ammattilaiset joutuvat tekemään hankinnoissaan eettisiä valin-toja, jotka vaikuttavat kotimaisen elintarviketeollisuuden elinvoimaisuuteen sekäsiihen, mihin tuotantoa suunnataan. Alalle kaivataan toimintamallia, joka hel-pottaisi raaka-aineiden hankintavaiheessa eettisten- sekä ympäristö- ja terveysvai-kutusten huomioon ottamista hankintaohjeiden ja talouden raamien rinnalla.


Opiskelijan on• tunnettava kestävän kehityksen pääperiaatteet työssään ja osattava ottaa va-

linnoissaan ja energiankäytössään ne huomioon• osattava toimia suurkeittiön omavalvontaohjelman, laatu- ja ympäristöjär-

jestelmän sekä hygieniaohjeiden mukaisesti• osattava toimia työssään niin, että jätteitä ja hävikkiä syntyy mahdollisim-

man vähän• osattava lajitella jätteet ohjeiden mukaan ja niiden käsittely-, uusiokäyttö- ja

hyödyntämisperiaatteet huomioon ottaen• osattava soveltaa työssään virallisia ravitsemussuosituksia, jolloin hänen on tie-

dettävä ravitsemuksen keskeinen merkitys ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille• osattava noudattaa työturvallisuusohjeita ja säännöksiä• osattava hyväksyä palvelutilanteissa asiakkaiden yksilöllisyys ja erilaisuus

- erityisruokavaliot- eri kulttuurien tavat ja ruokatottumukset

• tunnettava kansallisen ja kansainvälisen ruokakulttuurin ruoka-, juoma- jatapakulttuurin erityispiirteitä ja historiaa

• tuntea elintarvikkeiden eettinen laatu: eläinten kohtelu, lapsityövoimankäyttö, ylikansalliset yhtiöt, geenimuunnellut elintarvikkeet

Lisätietoja ja käytännönesimerkkejä

• YTV-Fiksu Ammattia oppimassa, Catering ala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/cateringala

• EkoCentria - valtakunnallinen ammattikeittiöiden ja oppilaitosten kestävien ja ympäristövastuullisten liiketoimintojen kehittämiseen ja viestintään eri-koistunut yksikkö Savon ammatti- ja aikuisopistossa, http://www.ekocentria.fi/index.asp

• Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, http://www.evira.fi/portal/fi• WWF:n ekovinkit, http://www.wwf.fi/ymparisto/ekovinkit/ruoka.html

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/cateringala

http://www.ekocentria.fi/index.asp


http://www.wwf.fi/ymparisto/ekovinkit/ruoka.html

LUKU 14.M


221

14.3 Hotelli ja ravintola-alan perustutkinto

Alan kuvaus

Hotelli- ja ravintola-alalla tuotetaan ja myydään vapaa-aikaan tai työhön liittyviähotelli-, ravintola-, viihde- ja kokouspalveluja kotimaisille ja ulkomaisille asiak-kaille. Palveluilla ylläpidetään ja edistetään ihmisten hyvinvointia ja sosiaalistaelämänlaatua. Hotelli- ja ravintola-alalla on yhtymäkohtia matkailu- ja catering-aloihin. Alan hankinta- ja tuotantotoiminnot vaikuttavat erityisesti alkutuotan-toon, elintarviketeollisuuteen, kauppaan ja puhdistuspalvelualaan.

Hotelli on palveluita tarjoava yritys, jonka toimintaympäristönä on rakennustai rakennuksia (voi olla myös laiva). Hotellilla on monia erilaisia tuotteita sekäulkopuolelta ostettuja palveluja. Ravintola tarjoaa palveluita, mutta se myös itsevalmistaa tuotteita (ruokia, ruoka-annoksia, juomia). Ruokien valmistusta vartenravintola ostaa raaka-aineita ja puolivalmisteita, koneita, laitteita ja välineitä, asti-oita ja sisustustarvikkeita jne.

Alan arvot

Hotelli- ja ravintola-alan palvelujen tuottamisen lähtökohtia ovat asiakkaidentarpeet ja odotukset sekä toiminnan kannattavuus. Alan arvopäämäärä on edistääasiakkaiden hyvinvointia ja elämänlaatua tarjoamalla myönteisiä elämyksiä, vir-kistystä sekä viihtyisä ja turvallinen ympäristö. Palvelujen tavoitteena on tyyty-väinen asiakas.

Hotelli- ja ravintola-alan palveluja liiketoiminnassa keskeisiä arvoja ovatasiakaskeskeisyys, toiminnan kannattavuus ja tuloksellisuus, palvelujen ja tuot-teiden hyvä hinta-laatusuhde, kansainvälisyys, ympäristön viihtyisyys ja turvalli-suus, yrittäjyys ja ammatillisuus, tehokkuus ja ympäristöystävällisyys.

Alan ammattilaisen ammattietiikassa korostuvat asiakkaan kunnioittaminen,tasavertainen kohtaaminen ihmisenä ja tasa-arvoinen palvelu sekä asiakassuhteenluottamuksellisuus. Alan ammattilainen on oma-aloitteinen, yhteistyö- ja sopeu-tumiskykyinen, joustava, rehellinen, luotettava, hienotunteinen, suvaitsevainen,ripeä ja palveluhenkinen. Hän arvostaa omaa ja toisten työtä sekä kansallistakulttuuria ja kulttuurista erilaisuutta. Hän tuntee vastuuta asiakkaista, turvalli-suudesta, ympäristöstä, työtovereista sekä työnsä ja ammattitaitonsa jatkuvastakehittämisestä.


Osalla hotelliyrityksistä on ISO 14000 -standardin mukainen ympäristöjärjestel-mä. Hotellialan ympäristömerkkinä käytetään Joutsenmerkkiä. Yhteispohjois-maiseksi kehitetyn Vihreä Hotelli -merkin käyttö on jäänyt hyvin vähäiseksi.

LUKU

14.

Mat

kailu

-, ra

vitse

mis-

ja ta

lousa

la

222

Elintarvikealan lainsäädäntö koskee hotellialaa samoin kuin muitakin elintarvik-keiden kanssa toimivia. Palo- ja pelastuslainsäädäntö velvoittaa hotelleja tekemäänpelastussuunnitelman. Laivatalousalaa säätelevät merenkulun kansalliset ja kansain-väliset säädökset, jotka edellyttävät koko henkilöstöltä palo- ja pelastautumiskoulu-tusta.

Hotellialan kestävää kehitystä ohjaavat osaltaan myös asiakaskunnan toivomukset.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita hotelli- ja ravintola-alalla

Hotellin toiminnan kaikissa vaiheissa voidaan toimia materiaalia ja energiaa sääs-täen ja välttää jätteiden syntymistä:

Ravintola ja keittiö:

• pääosa hotellin jätteistä syntyy niiden ravintolatoiminnoista- huolellinen suunnittelu ja valmistus- säästeliäs ja huolellinen materiaalien käyttö- tarjolle asettelu menekin mukaan

• laadukkaiden ainesten käyttö sekä asianmukainen varastointi ja säilytys• niukka pakkaaminen ja palautuspakkausten suosiminen• kotimaisten, lähellä tuotettujen sekä reilun kaupan tuotteiden ja luomutuot-

teiden käyttö- toimii myynnin ja markkinoinnin välineenä

• haitattomampien aineiden tai pesuaineettomien menetelmien käyttö- vedetön siivous keittiössä- puhdistusaineiksi valitaan ympäristömerkittyjä tuotteita

• energiansäästö- valaistuksen, koneiden käytön ja ilmanvaihdon optimointi

• koneiden ja laitteiden oikea käyttö lisäävät niiden käyttöikää- säännöllinen puhdistus ja huolto

Asiakaspalvelu ja majoitus:

• kansainvälistyvä asiakaskunta on yhä ympäristötietoisempaa• asiakkaille tulee tiedottaa hotellin ympäristö- ja turvallisuusasioista

- asiakkaiden vastaanottotapahtuman yhteydessä- kirjallisen materiaalin käyttö ym.

• haitattomampien aineiden tai pesuaineettomien menetelmien käyttö siivouksessa- kuivamenetelmät siivouksessa- puhdistusaineiksi valitaan ympäristömerkittyjä tuotteita

• energiansäästö- valaistuksen, koneiden käytön ja ilmanvaihdon optimointi

• koneiden ja laitteiden oikea käyttö lisäävät niiden käyttöikää

LUKU 14.M


223


Turvallisuusasiat nousevat yhä suuremmaksi haasteeksi hotelli- ja ravintola-alallatoimimiselle ja osaamiselle. Turvallisuus koskee henkilö-, ympäristö-, tieto-,omaisuus- ja tuoteturvallisuutta, kuten myös harmaan talouden yleistymisen ai-heuttamia yhteiskunnallisia haittoja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää palo- jaongelmatilanteiden ennaltaehkäisyyn. On tärkeää tiedottaa asiakkaille oikeallatavalla hotellin turvallisuusasioista.

Keskeinen eettinen haaste on kehittää palvelukulttuuria siten, että asiakkai-den tarpeet, toiminnan tuloksellisuus ja henkilöstön hyvinvointi ovat keskenääntasapainossa.

Hotellissa muodostuu toiminnan luonteesta johtuen melko paljon jätettä.Huolellisella suunnittelulla ja vastuullisella toiminnalla voidaan jätteen määräävähentää oleellisesti. Usein markkinoinnissa korostuvan ympäristöystävällisentoiminnan tulee näkyä myös hotellin käytännöissä.


• Opiskelijan tulee tuntea ja materiaalit ja niiden elinkaari, osata materiaalienkäytön suunnittelu ja oikeaoppinen käyttö sekä materiaalihukan välttämi-nen, raaka-aineiden hankinta, jätteiden lajittelu sekä koneiden ja laitteidenenergiataloudellinen käyttö.

• Ekotehokkaan toiminnan tunteminen: tuotesuunnittelun ja toiminnan te-hostaminen, mm. materiaalien tehokas käyttö, tuotannon prosessien tehos-taminen, kuljetusten vähentäminen, tuotteiden pitkäikäisyys, tuotteidenmonikäyttöisyys, tuotteiden yhteiskäyttö, vuokraus ja lainaus.

• Hotellivirkailijaksi opiskelevan tulee tietää hotellin ympäristöasioista, ener-giatehokkuudesta, jätteen synnyn vähentämisestä ja materiaalitehokkuudes-ta ja osata esittää ne tarvittaessa palvelutilanteessa asiakkaalle.

• Opiskelijan tulee ymmärtää yksilön vastuu jätteiden vähentämisessä, ekote-hokkuudessa ja jätehuollon toteuttamisessa.

• Opiskelijan tulee tuntea ja osata kierrättää ja lajitella hotellin jätteet (mm.nestekartonki, paperi, pahvi, kartonki, uppopaistorasva, leivinpaperi, paisto-folio, rasvojen foliokääreet, lasi, metalli (säilykeastiat), kertakäyttöpyyhkeetja ongelmajätteet)


• YTV-Fiksu Ammattia oppimassa, Hotelli- ja ravintola-ala, http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/hotelli_ja_ravintola_ala/etusivu.htm

• Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, http://www.evira.fi/portal/fi• Hotellien Joutsen-ympäristömerkintä,

http://www.ymparistomerkki.fi/index.phtml?s=283

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/hotelli_ja_ravintola_ala/etusivu.htm

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/hotelli_ja_ravintola_ala/etusivu.htm


http://www.ymparistomerkki.fi/index.phtml?s=283

LUKU

14.

Mat

kailu

-, ra

vitse

mis-

ja ta

lousa

la

224

14.4 Puhdistuspalvelujen perustutkinto

Alan kuvaus

Puhdistuspalveluilla tarkoitetaan erilaisten työ- ja asuinympäristönä olevien toi-mitilojen ylläpito- ja perussiivousta sekä koneiden ja laitteiden puhdistusta. Puh-distuspalvelutehtäviin voi kuulua myös kiinteistönhoitoa, toimisto- ja kokous-palveluja, asiakkaiden avustamista sekä viihtyisyydestä huolehtimista. Puhdistus-palveluilla vaikutetaan ihmisten ja elinympäristön terveellisyyteen, viihtyisyyteenja turvallisuuteen sekä kiinteistöjen ja toimitilojen kuntoon ja kestävyyteen.

Toimitilahuoltajan työpaikkoja ovat siivouspalveluyritykset, sosiaali- ja terve-ydenhuollon laitokset, hotellit, teolliset tuotantolaitokset ja muut toimitilat.

Alan arvot

Puhdistuspalvelualan lähtökohtana ovat asiakkaiden tarpeet ja odotukset, sekätoiminnan kannattavuus. Alan palvelutoiminnan arvopäämääränä on ylläpitää,edistää ja luoda edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille ja päivittäiselle elämän laa-dulle, jossa korostuvat ihmisen terveys, puhtaus ja viihtyisyys.

Alan palvelutoimintaa ohjaavia arvoja ja periaatteita ovat elin- ja työympäris-tön puhtaus, turvallisuus, viihtyisyys ja kestävyys, sekä käytettävien laitteiden,menetelmien ja puhdistusaineiden terveellisyys ja ympäristöystävällisyys. Menes-tyvä ja eettisesti vastuullinen alan palvelutoiminta perustuu asiakastyytyväisyy-teen, työn ja palvelun korkeaan laatuun, tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen. Li-säksi palvelutoiminnan arvoina ovat ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo, so-pimusten ja säädösten noudattaminen, terve kilpailu ja kestävän kehityksen peri-aatteiden noudattaminen. Alan ammattilainen tuntee vastuunsa asiakkaista, ym-päristöstä, turvallisuudesta ja työtovereista.


Ympäristöä säästävälle siivoukselle on mahdollista saada Pohjoismainen ympäris-tömerkki "Joutsenmerkki". Merkin myöntämiselle on tarkat kriteerit, jotka tuleetäyttää. Eri järjestöillä on neuvontatoimintaa ympäristöä säästävästä siivouksesta.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita puhdistuspalvelualalla

• ympäristöä säästävien puhdistusmenetelmien kehittäminen ja hallitseminen• tarpeen mukainen siivous• viihtyisyyden ja esteettisyyden luominen ja lisääminen kohteen luonne huo-

mioon ottaen• korkealaatuiset, kestävät ja korjattavat työvälineet

- kertakäyttövälineiden välttäminen

LUKU 14.M


225

• pesuaineiden oikea käyttö- yliannostus ei lisää pesutehoa, vaan rasittaa ympäristöä- ympäristömerkittyjen pesuaineiden suosiminen- klooripitoisten ja vahvojen emäksisten aineiden välttäminen- desinfioivien siivousaineiden välttäminen (tappavat myös hyödyllisen

bakteerikannan ja saattavat lisätä haitallisten bakteerien vastustuskykyä)• viihtyisyyden ja esteettisyyden luominen ja lisääminen kohteen luonne huo-

mioon ottaen• tutkiva työote ja ajan tasalla pysyminen


Useimmat siivous- ja pesuaineet sisältävät luontoa kuormittavia kemikaaleja. Pesu- japuhdistusaineita on saatavana sekä fosfaatittomana, että fosfaattia sisältävinä. Uusienfosfaattia korvaavien aineiden ympäristövaikutukset saattavat paljastua käytön myötävasta myöhemmin. Fosfaatittomia suositellaan, jos pesuvedet joutuvat suoraan vesis-töön. Jätevedenpuhdistamot pystyvät poistamaan yli 90 % fosforista. Pesuainetiivis-teiden käyttö säästää energiaa tuotteen valmistuksessa, kuljetuksessa ja varastoinnissa.Tällöin myös pakkausmateriaalia tarvitaan vähemmän.


Opiskelija (koulutusohjelma huomioon ottaen):• on selvillä yleisistä ympäristönsuojelumääräyksistä• tuntee riittävän hyvin erilaiset alalla käytettävät kemikaalit työturvallisuuden

ja ympäristön suojelun kannalta- käyttöturvallisuustiedotteet- turvallinen säilyttäminen ja suojautuminen

• osaa valita puhdistusaineet suhteessa poistettavaan likaan: pH-käsitteenomaksuminen, mikä on lähtökohta puhdistusaineiden valinnalle, ei valitaturhan voimakkaita puhdistusaineita (pH) eikä turhaan käytetä desinfioiviapuhdistusaineita, monikäyttöiset puhdistusaineet

• ympäristömerkittyjen puhdistusaineiden tunnistaminen ja suosiminen• ymmärtää työntekijän vastuun koneiden ja laitteiden kunnossapidosta ja

huollosta• on varautunut yllättävien vaaratilanteiden varalta ja tuntea hälytysjärjestelmät• osaa valita työhönsä laadukkaita, monikäyttöisiä ja kestäviä materiaaleja ja tuotteita

- ammattikäyttöön tarkoitetut siivousvälineet ja -pyyhkeet• osaa tunnistaa ja lajitella jätteet, osaa materiaalien ja tuotteiden kierrättämisen

LUKU

14.

Mat

kailu

-, ra

vitse

mis-

ja ta

lousa

la

226

• osaa ympäristöä säästävän laadukkaan siivouksen periaatteet- puhdistusaineiden optimaalinen annostelu- oikea vesimäärä tai vedetön menetelmä- valitaan kestäviä ja monikäyttöisiä välineitä ja koneita- koneiden ja välineiden energiataloudellinen ja huolellinen käyttö, puh-

distaminen ja huolto


• WWF Suomi – Ekovinkit Siivous, http://www.wwf.fi/ymparisto/ekovinkit/siivous.html

• Joutsenmerkin myöntämisperusteet Siivouspalvelut, http://www.ymparistomerkki.fi/files/1273/076FI1_4.pdf

• Tietoa pesuaineista ja ympäristöstä Kuluttajaviraston Eko-ostajan oppaassa, http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/8df490a4-f070-4a25-bfde-c092bd8207b5.aspx

• Joutsenmerkityt tuotteet, http://www.ymparistomerkki.fi/tuotteet

14.5 Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto

Alan kuvaus

Kotitalous- ja kuluttajapalvelualalla tarkoitetaan kotityöpalvelujen sekä kotitalo-uksien tarvitsemien hyödykkeiden myynti- ja neuvontapalvelujen kokonaisuut-ta. Näillä palveluilla tuetaan ihmisten arjessa selviämistä omissa kodeissaan taikodinomaisissa laitoksissa. Kotitalous- ja kuluttajapalvelualalla on yhtymäkohtiavähittäiskauppaan, ravitsemisalaan, tiedotusalaan, sosiaali- ja terveysalaan ja puh-distuspalvelualaan.

Kotityöpalveluilla tarkoitetaan eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa jaympäristöissä elävien ihmisten arkipäivän auttamista sellaisissa tehtävissä, joissaei tarvita terveyden- ja sairaanhoitoalan ammattikoulutusta. Tällaisia tehtäviä ko-deissa ja kodinomaisissa laitoksissa ovat puhtaanapito, vaatehuolto, ruokailu, asi-ointi, viranomaisyhteydenpito, pienet korjaukset, piha- ja puutarhatyö, jätteidenhoito ja kierrätys, turvallisuus ja valvonta sekä kulttuuririennot.

Alan arvot

Kotitalous- ja kuluttajapalvelualan lähtökohtana on vastasta ihmisten päivittäi-siin käytännön tarpeisiin ja odotuksiin. Alan palvelujen arvopäämääränä on yllä-pitää ja edistää asiakkaiden henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja elämänlaatua, joi-hin arvoina liittyvät terveys, puhtaus, taloudellisuus, turvallisuus, viihtyisyys ja

http://www.wwf.fi/ymparisto/ekovinkit/siivous.html

http://www.ymparistomerkki.fi/files/1273/076FI1_4.pdf

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/8df490a4-f070-4a25-bfde-c092bd8207b5.aspx


LUKU 14.M


227

sosiaalisuus. Toiminnan tavoitteena on, että asiakas voi luottaa palvelujen korke-aan laatuun ja ammattimaisuuteen, turvallisuuteen ja ympäristömyönteisyyteen.Palvelutoiminnan päämääränä on tyytyväinen asiakas.

Kotitalous- ja kuluttajapalvelualalla jokainen palvelutilanne on yksilöllinen ja ai-nutkertainen, mikä edellyttää asiakkaan ja hänen mielipiteidensä arvostamista sekäasiakkaan kohtaamista tasavertaisena, aktiivisena ja omat tarpeensa tiedostavana ku-luttajana. Alan asiakaspalvelutyössä ammattietiikkaa ohjaavia arvoja ovat hienotun-teisuus, suvaitsevaisuus ja luotettavuus. Asiakaspalvelun arvoja ovat asiakaskeskeisyys,avoimuus, joustavuus, palveluhenkisyys, yrittäjyys, ystävällisyys, rehellisyys ja vastuuasiakkaiden ja tuotteiden turvallisuudesta sekä yhteistyöhakuisuus.

Alan ammattilainen arvostaa omaa työtään, ammattiaan ja ammatillista eri-koisosaamista. Hän tuntee vastuunsa toisista ihmisistä sekä ammattitaitonsa jaalansa kehittämisestä. Kuluttajien, tuotteiden ja palvelujen kansainvälistyessäalan toiminta edellyttää sekä kansallisen että kansainvälisten kulttuurien hyväk-symistä ja arvostamista. Vastuu ympäristöstä ja kestävästä kulutuksesta korostu-vat erityisesti kotitalous- ja kuluttajapalvelualan arvoina.


Palveluja Kotiin –passin tavoitteena on vahvistaa ja varmistaa kodeissa tuotet-tavan palvelutyön luotettavuutta ja laatua.

Kotitalous- ja kuluttajapalveluja koskee kuluttajansuojalaki. Sitä ei kuitenkaan so-velleta kunnan tuottamiin palveluihin, eikä silloin kun kysymyksessä on kunnan laki-sääteisen palvelun tuottaminen yksityisellä yrittäjällä (esim. palveluseteliä käyttäen).

Työhön liittyy vahvasti eettisten periaatteiden noudattaminen. Niitä ovatmm. sosiaali- ja terveysalalle laaditut eettiset ohjeet sekä kuntien laatimat vanhus-työn eettiset periaatteet.

Kotona tai vapaa-ajan asunnolla tapahtuvasta tavanomaisesta kotitaloustyöstä (sii-vous, ruuan laitto, pyykinpesu ym.) on mahdollista saada kotitalousvähennystä.

Keskeisiä ja ajankohtaisia kestävän kehityksen asioita kotitalous ja kuluttajapalvelualalla

• asiakaskunta muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi- asiakkaan kulttuuritaustan huomioon ottaminen, hyväksyntä ja arvostus

• ympäristömyötäisten ja eettisesti valmistettujen tuotteiden käyttäminen• tekniikkaan liittyvien palveluiden osuus lisääntyy

- mm. tietotekniikan tukipalvelut, Internet-asiointi, auton pesu ym.• viihtyisyyden ja esteettisyyden luominen ja lisääminen asiakkaan kodin yksi-

tyisyys huomioon ottaen• tutkiva työote ja ajan tasalla pysyminen

LUKU

14.

Mat

kailu

-, ra

vitse

mis-

ja ta

lousa

la

228


Kotitalous- ja kuluttajapalvelutyön suurin haaste on syrjäytymisen estäminen se-kä jo syrjäytyneiden asiakkaiden elämänlaadun parantaminen.

Yhtenä alan tavoitteena on asiakkaan luona tapahtuvan työajan osuuden lisäämi-nen suhteessa kokonaistyöaikaan. Tämä tarkoittaa mm. reittien tarkkaa suunnittelua.

Lainsäädäntö velvoittaa kuntia järjestämään sosiaalihuollon palveluja mm.lapsiperheille. Julkinen sektori on kuitenkin rajannut palveluntarjonnan vaineniten apua tarvitseviin. Yksityinen palveluntarjonta tuo mahdollisuuden palve-luiden piiriin pääsemiseksi niille, jotka eivät täytä nykyisiä kunnallisiin palvelui-hin pääsyn kriteerejä.

Asiakaskunnan kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus tuo alalle uusiaosaamishaasteita.


Asiakaspalvelutilanteissa tarvitaan luontevia ihmissuhde-, vuorovaikutus- ja vies-tintätaitoja. Opiskelijan tulee:

• osata toimia asiakkaan ehdoilla ja hänen kulttuuritaustansa huomioon ottaen• osata valita työhönsä laadukkaita, monikäyttöisiä ja kestäviä materiaaleja ja

tuotteita- ammattikäyttöön tarkoitetut siivousvälineet ja -pyyhkeet

• osata tarkoituksenmukainen ja taloudellinen aineiden ja veden käyttö• tuntea puhdistuskemikaalien ympäristövaikutukset• osata jätteiden lajittelu sekä materiaalien ja tuotteiden kierrättäminen ja tar-

vittaessa korjaaminen• osata ohjata ja neuvoa asiakkaita jätteiden lajittelussa ja kierrättämisessä sekä

energian, veden ja materiaalien taloudelliseen käyttöön


• Valtakunnallinen ELIAS.fi-nettitori, http://www.elias.fi/• Täsmällistä, ammattitaitoista ja edullista – kuluttajapalautetta kotitalouspal-

velumarkkinoille, http://www.ncrc.fi/files/5010/2007_02_julkaisu_kotitalous.pdf

• Palveluja Kotiin –passi, http://www.elias.fi/passit.php• Kuluttajaviraston Eko-ostajan opas, http://www.kuluttajavirasto.fi/ekok• WWF Suomi – Siivous,

http://www.wwf.fi/tue_toimi/osallistu_toimintaan/ekovinkit/siivous.html

http://www.elias.fi/

http://www.ncrc.fi/files/5010/2007_02_julkaisu_kotitalous.pdf

http://www.ncrc.fi/files/5010/2007_02_julkaisu_kotitalous.pdf

http://www.elias.fi/passit.php

http://www.kuluttajavirasto.fi/ekok

http://www.wwf.fi/tue_toimi/osallistu_toimintaan/ekovinkit/siivous.html

LUKU 14.M


229

• Joutsenmerkin myöntämisperusteet Siivouspalvelut, http://www.ymparistomerkki.fi/files/1273/076FI1_4.pdf

• Tietoa pesuaineista ja ympäristöstä Kuluttajaviraston Eko-ostajan oppaassa,http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/8df490a4-f070-4a25-bfde-c092bd8207b5.aspx

• Joutsenmerkityt tuotteet, http://www.ymparistomerkki.fi/tuotteet

http://www.ymparistomerkki.fi/files/1273/076FI1_4.pdf

http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/8df490a4-f070-4a25-bfde-c092bd8207b5.aspx


LUKU

Lii

tteet

230

LIITTEET

Liite 1. Kestävän kehityksen strategiat

YK:n kestävän kehityksen strategiat ja ohjelmat

Ympäristökonferenssi Tukholmassa 1972

YK järjesti vuonna 1972 Tukholmassa ympäristökonferenssin. Kimmokkeenaoli huoli ympäristön tilasta, joka oli noussut yleiseen tietoisuuteen 1960-luvulla.Kyseessä oli ensimmäinen YK:n teemakonferenssi ja siihen osallistui yli 1200edustajaa 114 eri maasta. Konferenssissa tehtiin niin sanottu Tukholman julis-tus, joka piti sisällään 26 periaatetta ja yksityiskohtaisemman toimintasuunnitel-man, jossa oli kaiken kaikkiaan 109 suositusta koskien lajien suojelua, metsien,ilmaston ja merien saastumista sekä kehitysmaapolitiikkaa, teknologian siirtoa jakaupan vaikutusta ympäristöön.

Tukholmassa tehtiin myös päätös UNEP:n (UN Environment Programme)perustamisesta. Sen tarkoituksena oli toimia ympäristöasioiden koordinaattorinaja uusien asioiden esille tuojana. Tukholman seurauksena ympäristöministeriöitäalettiin perustaa ja kansalaisjärjestötkin saivat enemmän ääntään kuuluville.

Brundtlandin komissio: Yhteinen tulevaisuutemme 1987

Vuonna 1983 perustettiin UNEP:n aloitteesta WCED (World Commission onEnvironment and Development), joka tunnetaan paremmin Norjan pääministe-rin mukaan nimettynä Brundtlandin komissiona. Vuonna 1987 ilmestyi komis-sion raportti Yhteinen Tulevaisuutemme, jossa kestävän kehityksen termi ja mää-ritelmä tuotiin ensimmäisen kerran yleiseen tietoisuuteen. Komission toimintaloi myös pohjan Rion konferenssille ja sen keskeisille teemoille.

Brundtlandin komission raportissa määriteltiin kuusi keskeistä ongelmaa taihaastetta: (1) väestö ja ihmisten voimavarat, (2) ruuan takaaminen kaikille, (3)lajien ja ekosysteemien säilyminen, (4) energiantuotanto, (5) teollistuminen ja(6) kaupungistuminen. Raportin yhtenä tavoitteena oli saada maailman valtiottekemään yhteistyötä ympäristö- ja kehityskysymyksissä.

Rion ympäristö- ja kehityskokous 1992

YK:n ympäristö- ja kehityskokouksessa Rio de Janeirossa vuonna 1992 kestävänkehityksen ajatus tunnustettiin ensimmäistä kertaa korkealla poliittisella tasolla,ja maailman hallitukset sitoutuivat edistämään kestävää kehitystä kansallisessatoiminnassaan ja kansainvälisessä yhteistyössä. Rion huippukokouksen myötämaailmalla alettiin tiedostaa, että hallitsemattomalla talouden kasvulla, köyhyy-

LUKU Liitteet

231

dellä ja väestönkasvulla on merkittäviä haittavaikutuksia ympäristölle globaalillatasolla. Toinen merkittävä kokouksen lopputulos oli yhteisymmärrys siitä, ettäympäristönsuojelu, taloudellinen kasvu ja sosiaaliset, ihmisten hyvinvointiin liit-tyvät kysymykset liittyvät olennaisesti toisiinsa.

Riossa kestävän kehityksen edistämiseksi hyväksyttiin 40 tavoitekokonaisuuttakäsittävä toimintaohjelma Agenda 21, jonka luku 36 on omistettu kokonaan koulu-tukselle. Se on tärkeä pohja kaikelle kestävää kehitystä edistävälle koulutukselle.

YK:n vuosituhattavoitteet 2000 - 2015

Vuonna 2000 YK:n julkisti vuosituhatjulistuksen (Millenium Development Go-als – MDG) ja siihen liittyvät kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Suomenja 188 muun maan hyväksymässä julistuksessa luvattiin toteuttaa kahdeksan vuo-situhattavoitetta: 1) puolittaa äärimmäinen köyhyys ja nälkä, 2) ulottaa perus-koulutus kaikille, 3) edistää sukupuolten tasa-arvoa, 4) vähentää lapsikuollei-suutta, 5) parantaa odottavien äitien terveyttä, 6) taistella aidsia, malariaa ja mui-ta tauteja vastaan, 7) tukea ympäristön kestävää kehitystä, sekä 8) tuoda globaalikumppanuus kehitykseen.

Johannesburg 2002

Syksyllä 2002 Johannesburgissa pidettiin YK:n kestävän kehityksen huippuko-kous, jossa hyväksyttiin poliittinen julistus sekä toimintaohjelma tukemaanAgenda 21:n toteuttamista. Ohjelman pääpainotukset ovat käytännön toimenpi-teissä, joilla voidaan tukea YK:n köyhyyden poistamiseen tähtääviä tavoitteita,luonnonvarojen parempaa hallintaa ja käyttöä koskevia toimenpiteitä sekä tuo-tanto- ja kulutustapojen muuttamista koskevia sitoumuksia. Lisäksi toimintaoh-jelma käsittää sitoumuksia mm. terveyden, globalisaation hallinnan, kaupan jarahoituksen sekä koulutuksen osalta. Toimintasuunnitelmassa korostetaan kou-lutuksen erityisasemaa määrittelemällä opetus ja koulutus keskeisiksi tekijöiksikestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmen 2005 - 2014

Koulutuksen erityisaseman yhä syvällisempää ymmärtämistä kansainvälisellä tasollatodistaa myös YK:n julistama kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikym-men 2005 - 2014 (Decade of Education for Sustainable Development - DESD).Vuosikymmenen perustarkoituksena on saada kestävän kehityksen tavoitteiden opet-taminen sisällytetyksi maiden kansallisiin opetusjärjestelmiin ja –suunnitelmiin. Vi-siona on: ”Maailma, jossa jokaisella on mahdollisuus saada korkealaatuista koulutustaja oppia sellaisia arvoja, käyttäytymistä ja elämäntapoja, joita tarvitaan kestävää tule-vaisuutta ja myönteistä yhteiskunnallista muutosta varten”.

LUKU

Lii

tteet

232

Euroopan ja EU:n kestävän kehityksen strategiat

EU:n kestävän kehityksen strategiat 2001 ja 2006

Myös EU:n tasolla on laadittu strategioita kestävän kehityksen edistämiseksi. Eu-rooppa-neuvosto hyväksyi Göteborgissa 2001 Kestävää kehitystä koskevan Eu-roopan unionin strategian, joka täydentää ja tukee EU:n ns. Lissabonin kilpailu-kykystrategiaa. EU:n kestävän kehityksen strategia perustuu periaatteeseen, jon-ka mukaan kaikkien politiikkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuk-sia tulisi tarkastella koordinoidusti, ja niiden vaikutukset olisi otettava huomioonpäätöksenteossa.

Uudistettu EU:n kestävän kehityksen strategia hyväksyttiin Eurooppa-neuvostos-sa kesäkuussa 2006. Siinä painopistealueina ovat ilmastonmuutos ja puhdas energia,kansanterveys, sosiaalinen syrjäytyminen ja siirtolaisuus, luonnonvarojen suojelu jahallinta, kestävät kulutus- ja tuotantotavat, kestävä liikenne sekä maailmanlaajuinenköyhyys ja kehityshaasteet. Yhtenä keskeisenä tavoitteena kestävän kehityksen strate-giassa on saattaa EU, jäsenmaat kansallisella, alueellisella sekä paikallisella tasolla, kan-salaisyhteiskunta sekä liiketoiminta keskittymään samoihin prioriteetteihin sekä var-mistamaan koherenssi eri politiikka-alueilla.

Komission mukaan EU:n ja jäsenmaiden on jatkettava panostusta tutkimuk-seen ja teknologiaan uusien, kustannus- ja resurssitehokkaiden tuotanto- ja kulu-tustapojen kehittämiseksi. Myös koulutuksella on keskeinen osa muutoksessa.Komissio antaa joka toinen vuosi tilannekatsauksen kestävän kehityksen strategi-oiden täytäntöönpanosta EU:ssa ja jäsenvaltioissa.

Globaalikasvatus

Maastrichtissa pidettiin marraskuussa 2002 useiden suurten kansainvälisten järjestö-jen konferenssi, jossa annetussa julistuksessa määriteltiin globaalikasvatus kasvatuk-seksi ja koulutukseksi, ”joka avaa ihmisten silmät ja mielen maailmantodellisuudelleja herättää heidät toimimaan kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien sekä oikeudenmu-kaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Globaalikasvatus on toimintaaerityisesti kehitysyhteistyön, kestävän kehityksen, rauhan ja kulttuurienvälisen ym-märryksen edistämiseksi, jotka kaikki ovat kansalaiskasvatuksen globaaleja ulottu-vuuksia”. (Maastrichtin julistus, 2002, vapaa suomennos)

Vuonna 2003 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous kehotti jä-senvaltioitaan edistämään globaalikasvatusta vahvistaakseen yleistä tietoisuuttakestävästä kehityksestä. Yleiskokous korosti, että kestävän kehityksen edistämi-sessä globaalikasvatus on välttämätöntä, jotta kaikilla kansalaisilla olisi edellytyk-set ymmärtää maailmanlaajuista yhteiskuntaamme ja osallistua siihen täysivaltai-sina, kriittisesti ajattelevina maailmankansalaisina.

LUKU Liitteet

233

Itämeren maiden ja Pohjoismaiden kestävän kehityksen strategiat

Baltic 21

YK:n puitteissa alkanut kestävän kehityksen edistämistyö on saanut tuekseenmonia alueellisia prosesseja, toimintasuunnitelmia ja ohjelmia. Yksi näistä on Itä-meren maiden pääministerien vuonna 1996 perustama Baltic 21 -ohjelma (Anagenda 21 for the Baltic Sea Region), jonka puitteissa tuotettiin maailman en-simmäinen alueellinen tavoitteisto kestävän kehityksen edistämiseksi.

Koulutus sisältyy Baltic 21 -ohjelmaan omana sektorinaan. Itämeren maidenopetusministerit hyväksyivät koulutusta koskevan ohjelman ”An Agenda 21 forEducation in Baltic Sea Region – Baltic 21E” vuonna 2002. Ohjelmalla pyritäänsiihen, että kestävän kehityksen näkökohdista muodostuu Itämeren maiden kou-lutusjärjestelmien luonteva ja pysyvä osa.

Pohjolan kestävän kehityksen strategia

Pohjoismaiden pääministereiden ja Pohjoismaiden neuvoston hyväksymä ensimmäi-nen Pohjolan kestävää kehitystä koskeva strategia tuli voimaan vuonna 2001, ja stra-tegian tarkistus (Kestävä kehitys – Pohjolan uusi suunta) hyväksyttiin 2004. Strategi-assa määritellään kestävän kehityksen pitkän aikavälin suuntaviivat vuoteen 2020 se-kä kuvataan toimenpiteitä, joihin Pohjoismaat pyrkivät panostamaan vuosina 2005–2008. Strategian yhtenä keskeisenä tavoitteena on edesauttaa kestävää kehitystä edis-tävää koulutusta ja integroida kestävän kehityksen näkökohdat pohjoismaisiin koulu-tusjärjestelmiin elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti.

Kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumisoikeutta päätöksentekoon ympäris-töasioissa koskee myös Århusin sopimus, johon Suomi liittyi vuonna 2004. Sopi-muksessa sitoudutaan edistämään ympäristökasvatusta sekä kansalaisten tietoi-suutta ympäristöasioista ja omista vaikutusmahdollisuuksista.

Suomen kansalliset kestävän kehityksen ohjelmat ja strategiat

Suomen kestävän kehityksen toimikunta

Suomeen perustettiin kansallinen kestävän kehityksen toimikunta jo 1993, jokaoli ensimmäisiä kansallisia toimikuntia maailmassa. Toimikunnan tehtäväksi an-nettiin tuolloin edistää yhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä Suomessa jatoimia neuvoa antavana elimenä YK:ta ja erityisesti sen kestävän kehityksen toi-mikuntaa (CSD) koskevissa asioissa. Toimikunta edistää kestävää kehitystä anta-malla painoarvoa tärkeinä pitämilleen asioille, toimii poliittisena keskustelufoo-rumina ja tekee tarvittavia aloitteita viranomaisvalmistelua varten. Tätä tukeemaan poliittisen johdon sitoutuminen toimikunnan työhön.

LUKU

Lii

tteet

234

Suomen kestävän kehityksen ohjelma 1998

Suomi oli myös ensimmäisten maiden joukossa, jotka laativat oman kestävän ke-hityksen ohjelmansa vuonna 1998. Ohjelma laadittiin Rion ympäristö- ja kehi-tyskonferenssin vuonna 1992 hyväksymän Agenda 21 -toimintaohjelman keho-tuksen mukaisesti. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelmalla pyrittiin ekologi-seen kestävyyteen ja sitä edistävien taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristenedellytysten luomiseen. Siinä esitettiin lisäksi tärkeimpiä kestävän kehityksen toi-minta-alueita koskevat strategiset tavoitteet ja toimintalinjat. Ohjelmaa toimeen-panivat ministeriöt ja muut julkiset hallintoyksiköt.

KULTU – kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma

Vuonna 2005 valmistui Suomen ohjelma kestävän kulutuksen ja tuotannonedistämiseksi ensimmäisten joukossa maailmassa. Ohjelmaehdotuksen laati laa-japohjainen, ympäristöministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön asetta-ma Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunta (KULTU).

Ohjelma luo pitkäntähtäimen vision ekotehokkaasta yhteiskunnasta ja esittäätoimenpide-ehdotuksia, joiden avulla hyvinvointia tuotetaan entistä vähemmälläympäristökuormituksella. Sen tavoitteena on edistää energiaa ja materiaalejasäästävää tuotantoa sekä ohjata kuluttajia tekemään kestäviä valintoja. Ohjelmas-sa esitetään tavoitteita myös mm. viihtyisälle ja toimivalle yhdyskuntarakenteelle,liikkumistavoille, elintarviketuotannolle, laadukkaalle rakentamiselle, ekotehok-kaalle ja sosiaalisesti kestävälle liikennejärjestelmälle sekä ihmisten hyvinvoinninedistämiselle työssä ja vapaa-aikana. Julkinen sektori nostetaan ohjelmassa suun-nannäyttäjäksi kestävien hankintojen toteutumisessa. Ohjelma liittyy YK:n kes-tävän kehityksen huippukokouksen (2002) päätökseen laatia 10-vuotinen puite-ohjelma kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistämiseksi.

KULTU-ohjelmassa kasvatukselle ja koulutukselle on varattu oma lukunsa. Oh-jelman mukaan kestävän kehityksen kasvatus ja koulutus, jonka osana on kestäväkulutus ja tuotanto, tulee ottaa huomioon oppilaitosten ja korkeakoulujen kai-kessa toiminnassa. Kasvatuksella ja koulutuksella on keskeinen rooli nyky-yhteis-kunnan toiminnan muuttamisessa kestävämmäksi. Raportissa asetetaan koulu-tuksen ja kasvatuksen osalta seuraavat tavoitteet:

• Koulutusjärjestelmän yhtenä painopistealueena on kestävää kehitystä edistä-vä kasvatus ja koulutus, jonka osana kestävä kulutus ja tuotanto. Nämä huo-mioidaan oppilaitosten ja korkeakoulujen kaikessa toiminnassa.

• Kehitetään erilaisia menetelmiä, joilla voidaan edistää kestävän kulutuksen jatuotannon näkökohtien sisällyttämistä koulutusjärjestelmään läpäisyperiaat-teen mukaisesti.

LUKU Liitteet

235

• Kestävän kehityksen asema vahvistuu sekä opettajien perus- että täydennys-koulutuksessa. Oppilaitosten opettajien ja rehtorien mahdollisuudet osallis-tua täydennyskoulutukseen turvataan.

• Kannustetaan päiväkoteja, peruskouluja, toisen asteen oppilaitoksia ja kor-keakouluja hoitamaan suunnitelmallisesti ympäristöasiansa, esim. jonkinympäristöjärjestelmän avulla. Varmistetaan, että ympäristökasvatuksen oh-jelmien ja ympäristösertifioinnin kehittämiseen ja ylläpitämiseen on resurs-seja organisoimalla toiminta taloudellisesti kestävälle pohjalle hallinnonalo-jen yhteistyöllä. Kannustetaan oppilaitoksia ja korkeakouluja laatimaanoman organisaationsa kestävän kehityksen toimintasuunnitelma, jossa myösotetaan huomioon kestävät tuotanto- ja kulutustavat.

Syksyllä 2007 ilmestyi ensimmäinen tilannekatsaus siitä, miten ohjelmaa ontoteutettu. Ohjelmaa päivitetään seuraavan kerran vuonna 2010.

Kansallinen kestävän kehityksen strategia 2006

Suomen kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi uuden Suomen kansallisenkestävän kehityksen strategian kesäkuussa 2006: ”Kohti kestäviä valintoja. Kan-sallisesti ja globaalisti kestävä Suomi”. Strategian tavoitteena on auttaa eri toimi-joita tekemään kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja ja sen linjauksia voidaankäyttää mm. laadittaessa hallitus- ja politiikkaohjelmia. Strategian on laatinutlaajapohjainen ryhmä, jossa ovat edustettuina keskeiset ministeriöt, elinkeinoelä-mä, Suomen kunnat sekä kansalaisjärjestöt. Strategian päämääränä on luoda kes-tävää hyvinvointia turvallisessa, osallisuutta edistävässä ja moniarvoisessa yhteis-kunnassa, jossa kaikki kantavat vastuuta ympäristöstä. Lähtökohtana on yhdistääluonnonvarojen kestävä käyttö, hoito ja suojelu sekä turvata kansalaisten hyvin-vointi ja yhteiskunnan eheys siten, että tuloksena on osaava ja vahvuutensa hyö-dyntävä kestävän kehityksen Suomi.

Kestävän kehityksen strategiassa todetaan koulutuksen ja kasvatuksen kestävänkehityksen tavoitteita seuraavasti:

”Kasvatuksen ja koulutuksen tulee kehittää valmiuksia vastuunottoon sekä luonnonettä ihmisten hyvinvoinnista. Kestävää kehitystä edistävä kasvatus ja koulutus täh-täävät kestävän elämäntavan omaksumiseen tarvittavien tietojen, taitojen, valmiuk-sien ja näkemysten kehittämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen kestävyyden perus-edellytykset ymmärtävien kansalaisten voimin. Kestävän tulevaisuuden rakentajillatulee olla näkemys muutostarpeiden mittavuudesta ja eettinen vastuu kansallisesta jaglobaalista tasa-arvosta ja hyvinvoinnin jakautumisesta sekä osaamista erilaisten int-ressien yhteensovittamiseen ja muutoksentekoon.”

LUKU

Lii

tteet

236

Suomen kansallisessa kestävän kehityksen strategiassa linjataan seuraavasti:

• Tulevaisuudessa koulutukseen lisätään arvojen ja asenteiden muodostumi-sen sekä kestävien valintojen kannalta merkityksellistä tietoa ja opetusta.Tässä onnistuminen edellyttää panostuksia opettajien perus- ja täydennys-koulutukseen.

• Kokonaisvaltaisemman oppimisen haaste konkretisoituu oppiaineiden väli-seen yhteistyöhön, arkikäytäntöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseen jatiiviimpään vuorovaikutukseen ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

• Kestävän kehityksen mukaisten ratkaisujen oppiminen ja niiden siirtäminenarkikäytäntöihin edellyttää yhteistyötä sekä opettajien kesken että opettajienja muiden asiantuntijoiden ja vanhempien välillä.

• Kestävän kehityksen painoarvoa vahvistetaan koulutuspolitiikassa ja opetta-jien perus- ja täydennyskoulutuksessa. Kestävä kehitys tulee saada painoalu-eeksi opetusalaa ja varhaiskasvatusta koskeviin strategioihin ja tuki kasvatuk-selle ja koulutukselle muiden hallinnonalojen ja toimijoiden strategioihin.

• Oppimateriaaleja ja oppaita kehitetään vastaamaan kestävän kehityksen ope-tuksen tarpeita sekä tukemaan moniammatillista yhteistyötä kouluissa, kou-lujen välisessä ja koulujen ja muiden toimijoiden välisessä toiminnassa.

• Kehitettyjä ja tuloksellisiksi havaittuja osallistumis- ja vaikuttamistapoja le-vitetään ja vakiinnutetaan koulutusorganisaatioissa. Uusien osallistumis- javaikuttamistapojen kehitetään esimerkiksi kehittävän tutkimuksen avulla.

• Oppilaitosten ympäristösertifikaatti laajennetaan käsittämään myös kestä-vän kehityksen sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Tavoitteena on, ettävuonna 2010 kaikilla kouluilla on kestävän kehityksen toimintaohjelma ja15 prosenttia on saanut ulkoisen tunnuksen tai sertifikaatin toiminnastaanvuoteen 2014 mennessä.

Vuoden 2007 joulukuussa julkistettiin ensimmäinen strategian toimeenpa-non edistymisen arviointi. Kattavampi kokonaisarvio strategian toimeenpanostalaaditaan vuonna 2009, samanaikaisesti Euroopan unionin kestävän kehityksenstrategian arviointiprosessin kanssa.

Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaoston strategia 2006

Ympäristöministeriö asetti toukokuussa 2004 Suomen kestävän kehityksen toimi-kuntaan myös erillisen koulutusjaoston. Jaosto aloitti työnsä kartoittamalla eri toimi-joiden roolia kestävän kehityksen kasvatuksessa ja koulutuksessa ja käynnisti sen jäl-keen strategiatyön. Strategian laadinnassa otettiin huomioon sekä kansainväliset ettäkansalliset prosessit. Strategian kohderyhmänä ovat kasvatukseen ja koulutukseenvaikuttavat päätöksentekijät kaikilla päätöksenteon tasoilla ja hallinnonaloilla.

LUKU Liitteet

237

Jaostossa eri hallinnonalojen, järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajat kartoittavatkestävän kehityksen edistymistä koulusektorilla, pohtivat resurssien kehittämistä jatoimijoiden vastuunjaon selkiyttämistä, YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuk-sen vuosikymmenen kansallista seurantaa ja osallistuvat kestävän kehityksen toimi-kunnan teemojen valmisteluun koulutuksen ja kasvatuksen näkökulmasta. Jaosto jul-kaisi maaliskuussa 2006 Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksenstrategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2006-2014.

Strategiassa keskitytään kohteisiin, jotka edellyttävät laajaa yhteistyötä oppilaitok-sissa sekä opetusalan ja muiden toimijoiden asiantuntemuksen ja resurssien yhdistä-mistä. Lisäresursseja haetaan etupäässä eri hallinnonalojen, elinkeinoelämän ja järjes-töjen yhteistyöstä. Strategia sisältää suunnitelmia yhteistyön lisäämiseksi ja verkostoi-tumisen edistämiseksi paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Koulutusjaosto esittää strategiassaan toimenpiteitä mm. opettajien osaamisenja oppimateriaalien kehittämiseen, yhteistyö- ja kehittämisverkostojen rakenta-miseen sekä asettaa tavoitteita mm. oppilaitosten ympäristöasioiden hallinnalle.Näiden lisäksi ammatillisen koulutuksen osalta tavoitteeksi asetetaan mm. kestä-vän kehityksen merkityksen vahvistaminen näyttötutkinnoissa.

Kansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2006-2014) varten

Suomen opetusministeriö on julkaissut helmikuussa 2006 myös kansallisen stra-tegian YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten.Samalla strategia on Baltic 21E-ohjelman kansallinen toimintasuunnitelma. Mo-lempien strategioiden valmistelusta on vastannut Kestävää kehitystä edistävänkoulutuksen työryhmä, jonka pääasiallinen tehtävä on koordinoida Baltic 21E:ntoteuttamista. Ohjelma kattaa koko koulutusjärjestelmän: yleissivistävät, amma-tilliset ja korkeakoulut, yliopistot ja vapaan sivistystyön.

Ohjelmassa määritellään kestävän kehityksen tavoitteet koulutusjärjestelmälleseuraavasti:

”Kaikki yksilöt kykenevät tukemaan kestävää kehitystä, joka tyydyttää nykyhetkenväestön tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omattarpeensa. Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa perustuu kokonaisvaltai-seen näkemykseen taloudellisesta ja sosiaalisesta sekä ympäristön huomioon ottavastakehityksestä. Kestävää kehitystä edistävä kasvatus ja koulutus tähtäävät kestävän elä-mäntavan omaksumiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen kestävyyden perusedelly-tykset ymmärtävien kansalaisten kautta.

Päämääränä on lisätä ymmärrystä ihmisen hyvinvoinnin, talouden ekotehokkuudenja ympäristönsuojelun välisestä yhteydestä, lisätä valmiuksia havaita muutoksia jaselvittää niiden syitä ja seurauksia, sitouttaa kestävään elämäntapaan ja motivoida

LUKU

Lii

tteet

238

osallistumaan ja vaikuttamaan. Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa olevat oppijatovat omaksuneet tulevien ammattiensa kannalta oleelliset taidot ja valmiudet kestä-vän kehityksen huomioonottamiseksi.”

Ammatillisen koulutuksen osalta ohjelmassa asetettiin mm. seuraavia tavoitteita:

• Seurataan, miten hyvin kestävä kehitys siirtyy ammattiosaamisen näyttöjenmyötä eri ammattien toimintoihin vuoteen 2014 mennessä.

• Kehitetään edelleen oppimateriaalin monipuolista tuotantoa sekä opettajienja työpaikkaohjaajien täydennyskoulutusta kestävän kehityksen edistämisek-si eri ammattialoilla. Myös ammatillisten oppilaitosten kestävän kehityksenedistämiseen liittyvään opetus-suunnitelmatyöhön ja ympäristöjärjestelmienkäyttöönottoon tarvitaan jatkuvaa koulutusta, oppimateriaalin tuotantoa javerkostoitumisen tukemista.

• Kehitetään Oppilaitosten ympäristösertifiointijärjestelmää edelleen mm.laajentamalla käsittämään myös kestävän kehityksen sosiaalinen ja kulttuuri-nen ulottuvuus vuoteen 2014 mennessä. Tavoitteena on, että 15 %:lla am-matillisista oppilaitoksista on vuonna 2014 jokin sertifikaatti tai tunnus kes-tävän kehityksen työn tasosta.

• Ohjelmassa tuotiin esille myös luontoja ympäristöalan ammatillinen koulutus-yksiköiden aseman kehittäminen siten, että niistä muodostuisi alueen ympäristö-osaamisen ja kestävän kehityksen resurssikeskuksia vuoteen 2014 mennessä.

• Kestävä kehitys on tärkeää ottaa huomioon myös ammattitaitokilpailuissa,sekä lajien suunnittelussa että toteutuksessa, koska ammattiosaajien huippu-suoritukset välittävät ja viestivät toimintamalleja tuleville ammattilaisille.

Kestävä kehitys hallitusohjelmassa 2007

Kestävä kehitys on mukana myös hallitusohjelmassa. Vanhasen II hallituksen oh-jelmassa on linjattu mm. seuraavasti: "Valtionhallinto velvoitetaan ja kuntia kan-nustetaan laatimaan toimintaansa liittyvät kestävän kehityksen ohjelmat" ja”Vuonna 2006 hyväksytty kansallinen kestävän kehityksen strategia toimeen-pannaan hallinnonalojen yhteistyönä. Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjel-ma toteutetaan."

Lokakuussa 2007 julkistettiin ohjeistus hallitusohjelman kestävän kehityksenlinjausten toimeenpanoon. Sen mukaan ministeriöiden ja niiden alaishallinnonjohdon tulee sitoutua kestävän kehityksen edistämiseen omilla hallinnonaloillaanmm. sisällyttämällä kestävän kehityksen linjaukset sektori- ja alaishallinnon stra-tegioihin ja ohjelmiin. Kuntia kannustetaan ohjeistossa laatimaan kestävän kehi-tyksen ohjelmat ja sisällyttämään kestävän kehityksen linjaukset kuntastrategioi-hin. Lisäksi kaikkien julkisen hallinnon organisaatioiden tulee toteuttaa kestävääkehitystä omissa arkitoiminnoissaan sekä työ- ja toimintaympäristössään.

LUKU Liitteet

239

Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen 2007

Opetusministeriö käynnisti keväällä 2007 projektin Kasvaminen maailmanlaa-juiseen vastuuseen. Projektin tavoitteena on jalkauttaa Suomen kestävän kehi-tyksen strategiaa ja kehityspoliittista ohjelmaa sekä edistää YK:n kestävää kehitys-tä edistävän koulutuksen vuosikymmenen toimeenpanoa. Projektin taustalla onopetusministeriön vuonna 2004 tekemä kansainvälisyyskasvatusta koskeva arvioja vuoden 2007 alussa julkistama Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelma. Ta-voitteisiin pyritään lisäämällä yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä se-kä edistämällä kasvamista globaaliin vastuuseen niin muodollisen, epämuodolli-sen kuin myös arkipäivän oppimisen puitteissa.

Kestävä kehitys ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuosituksissa 2008

Ammatillisten oppilaitosten osalta kestävän kehityksen edistämiseen opetuksessaliittyy myös tammikuussa 2008 vahvistetut ammatillisen koulutuksen laadunhal-lintasuositukset. Niissä asetetaan tavoitteita ja suosituksia kestävän kehityksenhuomioon ottamisessa oppilaitoksen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa jaarvioinnissa. Laadunhallintasuositusten yhteyttä kestävään kehityksen tarkastel-laan tässä julkaisussa tarkemmin kappaleessa 6.7.

Kansallinen kestävän kehityksen toimikunta 2008 – 2012

Kestävän kehityksen toimikunta asetettiin uudestaan viimeksi 28.2.2008 ja sentoimikausi kestää vuoden 2012 loppuun. Uuden toimikunnan tärkein tehtävä onkansallisen kestävän kehityksen strategian (2006) toimeenpanon edistäminen jatoiminnan tulosten arviointi. Toimikunnan tavoitteena on myös edistää kestä-vän kehityksen strategisten tavoitteiden sisällyttämistä kansalliseen politiikkaanja hallintokäytäntöihin, tukea ja edistää yhteiskunnan eri toimijatahojen kestä-vän kehityksen työtä, vuoropuhelua ja verkottumista sekä toimia aloitteellisestikansainvälisessä kestävän kehityksen yhteistyössä. Toimikunta on myös keskus-telun herättäjä asioissa, joilla on kansallisen tai globaalin kestävän kehityksenkannalta suuri merkitys ja joihin kaivataan kansallista näkemystä.

Valtioneuvoston periaatepäätös kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa 2009

Kestävän kehityksen linjausten toimeenpanoon liittyen hallitus teki huhtikuussa2009 periaatepäätöksen, jonka mukaan julkinen sektori ryhtyy edistämään ny-kyistä vahvemmin kestäviä hankintoja. Periaatepäätöksen tavoitteena on vähen-tää julkisen sektorin ympäristökuormitusta ja ilmastovaikutuksia. Kaikissa val-tion keskushallinnon hankinnoissa on otettava ympäristönäkökulma huomioonviimeistään vuonna 2015. Kuntien ja valtion paikallishallinnon suositellaan otta-van ympäristönäkökohdat huomioon vuonna 2010 vähintään 25 prosentissahankinnoista ja vuonna 2015 puolessa hankinnoista. Valtion keskushallinnolletavoitteet ovat velvoittavia, kunnille ja valtionyhtiöille suositeltavia.

LUKU

Lii

tteet

240

Julkisissa organisaatioissa on myös tarkoitus ottaa vuoden 2020 aikana käyt-töön ympäristöjärjestelmät tai -ohjelmat, joissa asetetaan konkreettiset tavoitteetesimerkiksi energian, veden ja paperin kulutuksen sekä virkamatkojen ympäris-tövaikutusten vähentämiseksi.

Strategioiden toimeenpanon arviointi

Kansallisen kestävän kehityksen strategian ensimmäinen toimeenpanon edisty-misen arviointi tehtiin vuonna 2007. Siinä tarkasteltiin myös koulutukselle jakasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista.

Käytännössä kaikki kansainväliset ja kansalliset strategiat sekä tavoitteet edel-lyttävät, että kestävän kehityksen edistäminen sisällytetään selvästi koulutussek-toria koskeviin säädöksiin tai muihin normeihin. Arviointiraportin mukaan tämävelvoite on Suomessa toteutettu. Kestävä kehitys on jo otettu huomioon sekä pe-rusopetuksen että lukion opetussuunnitelmien uusissa valtakunnallisissa perus-teissa. Ammatillisessa koulutuksessa kestävä kehitys on otettu huomioon perus-tutkintojen perusteissa (ks. tarkemmin kappale 3). Kestävän kehityksen edistä-mistä tuetaan myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetuksessa ja tutki-muksessa. Arviointiraportissa todetaan myös, että kestävää kehitystä edistävänoppimateriaalin kehittäminen on edennyt.

Myös alueellinen yhteistyö ja verkostoituminen kestävän kehityksen kasva-tuksen edistämiseksi on edennyt. Alueellisia yhteistyöverkostoja on perustettumm. Etelä-Suomen lääniin, Keski-Suomeen, Pirkanmaalle, Lounais-Suomeen jaHyvinkään-Riihimäen alueelle.

Yksittäisistä, strategioissa mainituista tavoitteista ovat toteutuneet myös Op-pilaitosten ympäristökriteerien laajentaminen kestävän kehityksen kriteereiksi(2009) ja kestävän kehityksen sisällyttäminen Taitaja-kilpailutehtäviin. Näistäkerrotaan tarkemmin tässä julkaisussa luvuissa 4 ja 5.

LUKU Liitteet

241

Lähteet


Hallitusohjelman kestävän kehityksen linjauksen toimeenpano-ohjeistus (2007).http://www.ymparisto.fi Kestävä kehitys Kansallinen kestävän kehityksen strategia

Julkinen sektori edistämään kestäviä hankintoja. Ympäristöministeriön tiedote 8.4.2009.http://www.ymparisto.fi Ympäristöministeriö Ajankohtaista Tiedotteet 2009-05-21

Kansallisen kestävän kehityksen strategian toimeenpanon edistymisen raportti (2007).http://www.ymparisto.fi Kestävä kehitys Kansallinen kestävän kehityksen strategia

Kasvaminen globaaliin vastuuseen - Yhteiskunnan toimijoiden puheenvuoroja (2008).Rohweder, L. (toim.) Opetusministeriön julkaisuja 2008:40

Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa (2006).Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kansallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä (2006-2014) varten. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:6.

Kestävästä kehityksestä maailmanlaajuiseen vastuuseen (2008).Melén-Paaso Monica, artikkeli opetusministeriön verkkolehdessä. Julkaistu 6.3.2008.Saatavissa sähköisenä osoitteesta: http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2008/0603/globalivastuu.html


Kohti kestäviä valintoja. Kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi (2006).Kansallinen kestävän kehityksen strategia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2006

Vähemmästä enemmän ja paremmin (2005).Kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan (KULTU) ehdotus kansalliseksi ohjelmaksihttp://www.ymparisto.fi Ympäristönsuojelu Kestävä kulutus ja tuotanto

Tukholmasta Rioon. Kansainvälisen ympäristöpolitiikan näkymiä (2000).Stranius Leo. Tampereen Yliopisto.





http://www.minedu.fi/etusivu/arkisto/2008/0603/globalivastuu.html


LUKU

Lii

tteet

242

Liite 2. Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit, ammatilliset oppilaitokset

!!""!! !!""!! !!""!! !!""!!

#$ %& &&'!& (&' ) &% %%%%& *&% %& & %' ' %% % '

++++'''' ,,--!!,,,--!!,,,--!!,,,--!!, + '. & &&

&%'

/ & '. & '

0 & &&&% & &% '

****&&&&

1 & %& &%&'2 &% & &%%&'

3 &'4 &% & &% '

5 . % &'

& & & &

6 && & &#$% & '. & &&&&'

7 % &' & %& && '

8 && %& && '% & * &'

+9 % &'

++ % &% '

!

( & :& $

4 & *& & & && 2&:& $

: *;% $

! : * < $

. & &% && && & & :; $

LUKU Liitteet

243

////'''' !!,!,!!,!,!!,!,!!,!,

!&

+/ & & & ' %&& &'

!&

+0 & '

( +1%%& &% '

! %&

+3 &&&&% % '

+5 %&& '

!%

+6 % & * &&&'

+7 & * '

%

+8 % % &&' &% &&%'

/9 & & & & % % && & &&'

/+& &&& % & '

&

// & & '

/0 '

0000'''' ,2-!2(-!4.!!= --,2-!2(-!4.!!= --,2-!2(-!4.!!= --,2-!2(-!4.!!= --

/1& &% & % '

!!!! & & & &

/3. & &% &% & & '% '

!!""!! !!""!! !!""!! !!""!!

LUKU

Lii

tteet

244

Liite 3. Lyhenteet ja sanasto

Agenda 21

Vuonna 1992 järjestettiin Rio de Janeirossa laaja YK:n ympäristö- ja kehityskon-ferenssi, joka tuotti julistuksen ja siihen liittyvän mittavan toimintaohjelman,Agenda 21:n, jossa on 40 tavoitekokonaisuutta. Näistä luku 36 käsittelee koulu-tusta.

Auditointi

Tarkasteltavasta kohteesta riippumattoman henkilön tekemä arviointi, jossa toi-mintaa yleensä verrataan johonkin standardiin. Auditointi voi olla joko sisäinen(organisaation itsensä tekemä) tai ulkoinen (esim. toisen vertaisorganisaation taikolmannen osapuolen tekemä).

Baltic 21

Itämeren maiden kestävän kehityksen Baltic 21 -toimintaohjelma - AnAgenda 21 for the Baltic Sea Region. Se kattaa maatalouden, energian, kalastuk-sen, metsätalouden, teollisuuden, turismin, koulutuksen ja kuljetukset.

Baltic 21E

Koulutusta koskeva kestävän kehityksen ohjelma "An Agenda 21 for Educationin the Baltic Sea Region – Baltic 21E" eli Itämeren maiden kestävän kehityksenBaltic 21 –ohjelman koulutusosio. Ohjelma hyväksyttiin Itämeren maiden ope-tusministerien kokouksessa Tukholmassa tammikuussa 2002. Ohjelmalla pyri-tään siihen, että kestävän kehityksen näkökohdista muodostuu maiden koulutus-järjestelmien luonteva ja pysyvä osa.

CSD

Commission on Sustainable DevelopmentYK:n kestävän kehityksen komissio

ENSI

Oppilaitosten kansainvälinen ympäristökasvatuksen kehittämishanke. ENSI-verkos-toon kuuluu kouluja sekä opetushallinnon, tutkimuksen ja opettajakoulutuksenedustajia. Hankkeen www-sivut: http://www.edu.fi/hankkeita/ensi/esittely.htm

ESD

Education for Sustainable Development

http://www.edu.fi/hankkeita/ensi/esittely.htm

LUKU Liitteet

245

DESD

Decade of Education for Sustainable Development.YK:n vuosikymmenstrategia (2005-2014) kestävän kehityksen edistämiseksikoulutuksessa.

Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen työryhmä

Opetusministeriön asettama työryhmä, jonka tehtävänä on mm. koordinoidaBaltic 21E -ohjelman toteuttamista. Julkaisi 2006 Baltic21E-ohjelman toimeen-pano-ohjelman ja kansallisen strategian YK:n kestävää kehitystä edistävän koulu-tuksen vuosikymmentä (2005-2014) varten.(11.10.2004 asti Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa -työryhmä)

Kestävän kehityksen toimikunta

Hallitus perusti vuonna 1993 Suomen kestävän kehityksen toimikunnan edistä-mään yhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä Suomessa. Toimikunnantehtävänä on edistää kestävää kehitystä Suomessa ja toimia neuvoa antavana eli-menä mm. YK:ta ja erityisesti sen kestävän kehityksen toimikuntaa (CSD) kos-kevissa asioissa. Uusin kestävän kehityksen toimikunta asetettiin tehtäväänsä28.2.2008 ja sen toimikausi kestää vuoden 2012 loppuun.

Kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaosto

Kestävän kehityksen toimikuntaan asetettiin 25.5.2004 koulutusjaosto. Jaostontehtävänä on kartoittaa kestävän kehityksen edistymistä kasvatuksessa ja koulu-tuksessa, pohtia resurssien kehittämistä ja toimijoiden vastuunjaon selkeyttämis-tä, osallistua YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenenkansalliseen seurantaan, osallistua toimikunnan työohjelman teemojen käsitte-lyyn ja työstää työohjelmaan myös erillinen teema kestävän kehityksen koulutuk-sesta ja kasvatuksesta.

KULTU

Kestävä kulutus ja tuotanto (KULTU) toimikunta, laaja eri sidosryhmien edusta-jista koostuva toimikunta, jonka ympäristöministeriö sekä kauppa- ja teollisuus-ministeriö asettivat vuonna 2003. Julkaisi ehdotuksen kansalliseksi ohjelmaksi2005: Vähemmästä enemmän ja paremmin

MDG

Millenium Development Goals - MDG.YK:n huippukokouksen tuottama Vuosituhatjulistus ja sen kahdeksan kehitysta-voitetta.

LUKU

Lii

tteet

246

OKKA-säätiö

Opetus-, kasvatusja koulutusalojen säätiö, joka vastaa Oppilaitosten ympäristöserti-fioinnin ja Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifioinnin hallinnosta. Se myöntääsertifikaatit, pitää yllä sertifioitujen oppilaitosten ja auditoijien rekisteriä, antaa neu-vontapalveluja sekä vastaa sertifiointitoiminnan laadusta ja sen kehittämisestä.

Unesco

United Nations Educational, Scientific and Cultural OrganizationYK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö

LUKU Liitteet

247

Liite 4. Linkkejä ja lisätietoa

Alakohtaisia linkkejä ja lähdemateriaalia on koottu kunkin ammattialan aineis-ton yhteydessä.

Kestävä kehitys

http://www.edu.fi/teemat/kekeOpetushallituksen kestävän kehityksen verkkopalvelu on tuotettu koulujen jaoppilaitosten tarpeisiin. Oppimateriaaleja ja niihin liittyviä tehtäviä voidaan hyö-dyntää muun muassa ammatillisissa oppilaitoksissa.

http://www.sll.fi/luontojaymparistoSuomen luonnonsuojeluliiton sivustolla on materiaaleja mm. luonnonsuojelustaja kestävästä kehityksestä.

http://www.edu.fi/ammatillinen/keke/yleistietoa/index.htmKestävän kehityksen edistäminen ammatillisessa koulutuksessa.

Ekotehokkuus

http://www.ytv.fi/fiksuhttp://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/etusivu.htmAlakohtaista opetusmateriaalia, aineistoja ja valmiita tehtäviä ammatilliseen ope-tukseen materiaalitehokkuudesta ja jätteiden synnyn ehkäisystä. Alakohtaistaopetusmateriaalia on laadittu autoalalle, graafiselle alalle, kone- ja metallialalle,rakennusalalle, sähköalalle, hotelli- ja ravintola-alalle, catering-alalle, leipomo- jakonditoria-alalle, hiusalalle, hoitoalalle ja kauneudenhoitoalalle.

http://www05.turku.fi/ekoteho/”Missä KEKE luuraa?” Opetusmateriaalia kestävistä kulutusvalinnoista, jätteen vält-tämisestä ja ekotehokkuudesta. Tehtävät on laadittu yläasteelle, mutta soveltuvat osinmyös ammatilliseen opetukseen. Materiaalin ovat tuottaneet PääkaupunkiseudunKierrätyskeskus Oy ja Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto

http://www.motiva.fi/Motiva on asiantuntijayritys, joka kannustaa energian ja materiaalien tehokkaaseen ja kestävään käyttöön. Sivuilla on myös oppilaitoksille suunnattu osio Julkinen sekto-ri Koulut ja oppilaitokset (http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/koulut_ja_oppilaitokset), jossa on saatavilla valmiita materiaaleja, jotka lähestyvät energiantuotantoon ja -käyttöön liittyvää tietoa erilaisia opetusmenetelmiä hyödyntä-en. Energiansäästöön ja uusiutuviin energialähteisiin liittyviä opetusmateriaaleja, ope-tusesimerkkejä ja vierailukohteita sekä esimerkkejä suomalaisissa kouluissa toteutetus-ta energiaopetuksesta.

http://www.edu.fi/teemat/keke

http://www.sll.fi/luontojaymparisto

http://www.ytv.fi/fiksu

http://www.ytv.fi/FIN/fiksu/ammattia_oppimassa/etusivu.htm

http://www05.turku.fi/ekoteho/

http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/koulut_ja_oppilaitokset

http://www.motiva.fi/julkinen_sektori/koulut_ja_oppilaitokset


LUKU

Lii

tteet

248

Vastuullinen kulutus

http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/Eko-ostajan opas. Verkko-oppaassa neuvotaan, mitä ympäristöseikkoja kannattaa ot-taa huomioon ruokakaupassa, rautakaupassa, vaatekaupassa, kodinkonekaupassa, tie-tokonekaupassa, puutarhamyymälässä, autokaupassa tai lomamatkaa suunniteltaessa.

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/tietopankkiEkotehokkuustietopankki, jossa esitellään entistä ekotehokkaampia toimintata-poja eri aloilla ja eri toiminnoissa. Ekotehokkuudella tarkoitetaan tässä ensisijai-sesti mahdollisimman vähäistä luonnonvarojen käyttöä elinkaaren aikana halu-tun lopputuloksen aikaansaamiseksi

http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/ymparistoopas.htmlSivuilla tietoa omien kulutusvalintojen ympäristövaikutuksista. Sivulla myöslinkki Ekotallaajaan, ekologisen jalanjäljen laskuriin.

http://www.eettinenvalinta.fi/Kuluttajaliiton ja yhteistyökumppaneiden laatima eettisen kuluttamisen sivusto,joka sisältää mm. ”18 askelta eettiseen kuluttamiseen”

Kestävä kehitys yrityksissä

http://www.yrityssuomi.fi/ymparistoSivusto yritysten ympäristöasioista. Palveluun on koottu tietoa muun muassaympäristöasioihin liittyvästä lainsäädännöstä, ympäristöä ja rahaa säästävistä käy-tännöistä sekä yrityksille suunnatuista tukimahdollisuuksista. Palvelun käyttö onmaksutonta eikä vaadi rekisteröitymistä

http://www.ek.fi/Sivustolla tietoa mm. ilmastonmuutoksesta, energiakysymyksistä ja muista ym-päristöasioista elinkeinoelämän näkökulmasta.

http://www.tat.fi/fi/aineistot/teollisuus_ja_ymparisto/yriymp/yritys.htmYritys & ympäristö -opetuspaketti on tuotettu ympäristökasvatuksen tueksi. Ym-päristöjulkaisu käsittelee yrityksen ympäristönäkökulmia ja ekokilpailukyvynmerkitystä menestystekijänä. Aineisto koostuu opettajan osasta, joka antaa vink-kejä koulun ja yritysten yhteistyöhön, sekä oppilaille tarkoitetusta osittain mo-nistettavasta tehtäväosuudesta.

http://www.yrittajat.fi/Ympäristötietoa-sivusto, teemoina mm. jätehuolto, kemikaaliasetus REACH, ympä-ristöasioiden huomioiminen yritystoiminnassa, ympäristöluvat ja ympäristömerkit.


http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/tietopankki

http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/ymparistoopas.html

http://www.eettinenvalinta.fi/

http://www.yrityssuomi.fi/ymparisto

http://www.ek.fi/

http://www.tat.fi/fi/aineistot/teollisuus_ja_ymparisto/yriymp/yritys.htm

http://www.yrittajat.fi/

LUKU Liitteet

249

http://www.ekoyrittajat.org/Suomen Ekoyrittäjät ry:n (SEY) tarkoituksena on edistää ympäristövastuullistapientä ja keskisuurta yritystoimintaa. Sivustolla on mm. ekologisesti vastuullisenyritystoiminnan periaatteet.

Ympäristön tila ja ympäristönsuojelu

http://www.ymparisto.fi/Ympäristöhallinnon sivuilta löytyy tietoa mm. luonnon- ja ympäristönsuojelustaja luonnon monimuotoisuudesta

http://www.stat.fi/til/ymp.htmlTilastokeskuksen sivuilla tilastoja ympäristöstä ja luonnonvaroista

http://www.ilmastonmuutos.infoTietoa ja opetusmateriaalia ilmastonmuutoksesta

http://www.metsa.fi/Metsähallituksen verkkopalvelu, jossa tietoa mm. Suomen luonnonsuojelualu-eista, kansallispuistoista ja luontokeskuksista

Työterveys ja -turvallisuus

http://www.ttl.fiTyöterveyslaitos on työterveys- ja työsuojelualan tutkimus- ja asiantuntijalaitos,jonka toimintamuodot ovat tutkimus, asiantuntijoiden koulutus, asiantuntija-palvelut ja tiedonvälitys. Sivuilla mm. arviointi- ja kartoitustyökaluja sekä oppai-ta työterveydestä- ja turvallisuudesta.

http://www.tukes.fi/Turvatekniikan keskus, Tukes toimii kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalal-la, teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden valvojana, kehittäjänä ja asiantuntijana.Sen toimialoja ovat kemikaali- ja prosessiturvallisuus, sähkö- ja painelaiteturvallisuus,pelastustoimen laitteet, jalometallituotteet, CE-merkityt rakennustuotteet ja mittaa-minen. Sivuilta löytyy mm. oppaita, lomakkeita, tietoa säädöksistä ja onnettomuusti-lastoja.

Globaalikasvatus, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

http://global.finland.fi/ globaalikasvatusOpetusmateriaalia globaalikasvatukseen

http://www.reilukauppa.fi/Reilun kaupan edistämisyhdistyksen sivuilla on mm. opetusmateriaalia reilustakaupasta.

http://www.ekoyrittajat.org/

http://www.ymparisto.fi/

http://www.stat.fi/til/ymp.html

http://www.ilmastonmuutos.info

http://www.metsa.fi/

http://www.ttl.fi

http://www.tukes.fi/

http://global.finland.fi/

http://www.reilukauppa.fi/

LUKU

Lii

tteet

250

http://www.ykliitto.fi/YK-liitos sivuilla tietoa mm. YK:n vuosituhattavoitteista

http://www.ihmisoikeudet.net/Opettajat/opettajalle_2.htmlMateriaalia ja lisätietoa ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta, aineistoa mm.ihmisoikeuskasvatukseen

http://www.edu.fi/projektit/tammi/Suomen Tammi-projektin sivuilla on mm. kirjallisuusluettelo rakennettua ym-päristöä käsittelevästä materiaalista

Kestävän kehityksen toimijoita Suomessa

http://www.sykse.net/Suomen ympäristökasvatuksen seura Sykse on ympäristökasvatuksesta kiinnos-tuneiden oma järjestö. Sykse koordinoi Vihreä lippu –ohjelmaa Suomessa. Si-vuilla on paljon tietoa ja linkkejä ympäristökasvatuksesta, mm. Vihreä lippu –teemoihin liittyviä materiaaleja.

http://www.paperinkerays.fi/koulutPaperinkeräys Oy vastaa paperintuottajille ns. graafisten papereiden tuottajavas-tuun toteuttamisesta organisoimalla paperin keräyksen. Yhtiö vastaa myös pape-rinkierrätykseen liittyvästä tiedottamisesta. Sivuilla erillinen osuus kouluille, jos-sa on tietoa mm. paperin elinkaaresta.

http://www.kierratyskeskus.fi/Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus Oy:n tavoitteena on lisätä ympäristötietoi-suutta sekä tarjota mahdollisuuksia ympäristötekoihin. Keinoina ovat ympäristö-neuvonta ja -kasvatus sekä tavaroiden kierrätys- ja uudelleenkäyttöpalvelut. Si-vuilla on mm. esitteitä ja koulutusmateriaaleja. Kierrätyskeskuksella on myös lai-nattavia ympäristöaiheisia näyttelyitä.

http://www.pyr.fiPakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy on voittoa tavoittelematon yritys, jokatoimii pakkausalan tuottajayhteisöjen yhteisenä toimielimenä. Se avustaa jäsen-yrityksiään ja viranomaisia siten, että hyötykäyttövelvoitteet kyetään täyttämäänmahdollisimman edullisesti ja vaivattomasti. Sivuilla mm. pakkausten kierrätys-ja hyötykäyttötilastoja.

http://www.sfs.fiSuomen Standardisoimisliitto SFS:n sivuilta saa tietoa mm. ISO laatu- ja ympäristö-järjestelmästandardeista sekä ympäristömerkeistä, Joutsenmerkistä ja EU-kukasta.

http://www.wwf.fiTietoa luonnon- ja ympäristönsuojelusta. Sivuilla mm. tietovisoja ja kemikaali-testi, ”Testaa kuinka myrkyllinen olet”.

http://www.ykliitto.fi/

http://www.ihmisoikeudet.net/Opettajat/opettajalle_2.html

http://www.edu.fi/projektit/tammi/

http://www.sykse.net/

http://www.paperinkerays.fi/koulut

http://www.kierratyskeskus.fi/

http://www.pyr.fi

http://www.sfs.fi

http://www.wwf.fi

LUKU Liitteet

251

Oppilaitoksen kestävän kehityksen ohjelma, toiminnan sertifiointi

http://www.koulujaymparisto.fiTietoa ja ohjeita Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteereistä ja sertifioinnista.Sivuilta löydät myös kriteereihin ja sertifiointiin liittyvää aineistoa, mm. itsearvi-oinnin kysymyslistat.

http://www.vihrealippu.fiTietoa ja ohjeita Vihreä lippu-toimintaohjelmasta. Sivuilta löydät myös Vihre-ään lippuun liittyvät lomakkeet.

http://www.sykli.fiTietoa mm. oppilaitoksille suunnatuista kestävän kehityksen koulutuksista



http://www.sykli.fi

Jorma Kärppä, Tiina Laurila ja Kati Lundgren

KESTÄVÄÄ AMMATILLISTA KOULUTUSTA

— näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen,kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen

Opetushallitus/kirjastoPL 380 (Hakaniemenranta 6)00531 HelsinkiPuhelin 040 348 7555 (vaihde)[email protected] www.oph.fi /julkaisut

ISBN 978-952-13-4146-5

K

9 789521 341465

Documents

näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja ... › Portals › 5 › Julkaisut vanhoilta sivuilta... · ovat muotoutuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen