Pohjois-Savon luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 2015-2020

1 (29)

19.1.2015

Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma

Sisällysluettelo 1 Johdanto ................................................................................................................................................2

2 Pohjois-Savon luonnonvaratalouden strategia 2030 ............................................................................3

2.1 Lähtökohdat ...................................................................................................................................3

2.2 Innovaatiokärjet .............................................................................................................................5

3 Innovaatiokärkien nykytila ja kehittämismahdollisuudet .....................................................................7

3.1 Puunjalostus ja biojalostus .............................................................................................................7

3.2 Alkutuotanto ja elintarvikkeet ........................................................................................................9

3.3 Veden ja ilman puhdistusprosessit .............................................................................................. 11

3.4 Mineraalivarat ............................................................................................................................. 13

3.5 Energia ja sivuvirrat ..................................................................................................................... 14

3.6 Luonnon virkistyskäyttö .............................................................................................................. 17

4 Kehittämisalueiden valinta ................................................................................................................. 18

4.1 Kehittämiskohteiden arviointi ..................................................................................................... 18

4.2 Luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien arviointi .......................................................... 19

5 Toimenpiteet ...................................................................................................................................... 20

5.1 Puunjalostus ja biojalostus .......................................................................................................... 20

5.2 Alkutuotanto ja elintarvikkeet ..................................................................................................... 21

5.3 Veden ja ilman puhdistusprosessit .............................................................................................. 21

5.4 Mineraalivarat ............................................................................................................................. 22

5.5 Energia ja sivuvirrat ..................................................................................................................... 22

5.6 Luonnon virkistyskäyttö .............................................................................................................. 22

6 Toimeenpano 2015-2020 ................................................................................................................... 23

6.1 Pohjois-Savon ELY-keskus ja Pohjois-Savon liitto ........................................................................ 23

6.2 Toimenpiteet muiden sidosryhmien kanssa ............................................................................... 26

6.3 Toimeenpano-ohjelman päivitys ja seuranta .............................................................................. 26

7 Lähteet ................................................................................................................................................ 27

2 (29)

19.1.2015


1 Johdanto Pohjois-Savon liiton ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen tavoitteena luonnonvaroihin perustuvassa yritystoiminnassa sekä soveltavassa tutkimuksessa on luonnonvaratalouden kestävä kasvu ja uudistuminen. Tähän on hyvät edellytykset, sillä alueella on runsaasti uusiutuvia luonnonvaroja ja niitä hyödyntäviä yrityksiä, korkeatasoista tutkimusta sekä asiantuntemusta. Luonnonvarata-louden toimenpideohjelman tavoitteena on hyödyntää ja tuoda esille Pohjois-Savon vahvuuksia ja edistää alueen kehitystä luonnonvarojen kestävän käytön osalta. Tavoitteista on kerrottu tar-kemmin lähtökohdat -osion yhteydessä. Toimenpideohjelman laatiminen aloitettiin vuoden 2014 alussa asettamalla tavoitteiksi uusien työpaikkojen, tuotannon lisä-arvon ja energiaja materiaalitehokkuuden lisäämisen lähivuosina ja pidemmällä aikajänteellä. Tavoitteiden asettamisen jälkeen Pohjois-Savon liitto ja Pohjois-Sa-von ELY-keskus arvioivat luonnonvara-alan nykytilaa ja kehittämistoimenpiteitä mm. työpaikko-jen määrän, tuotannon arvon ja kehittymismahdollisuuksien perusteella. Tämän jälkeen koottiin tietoa eri osa-alueiden nykytilasta ja kehittymismahdollisuuksista. Ohjelmassa esiteltäviä toimenpiteitä koottiin aluksi oman arvioinnin perusteella ja tämän jäl-keen haastattelemalla eri alojen asiantuntijoita. Toimenpiteitä ja ohjelmaa tarkennettiin lisäksi seminaarityöpajan avulla. Luonnosta oli mahdollista kommentoida työn aikana myös sähköpos-titse. Toimenpiteiden muodostamisen jälkeen arvioitiin, mitä Pohjois-Savon liitto ja Ely-keskus voisivat tehdä luonnonvara-alan edistämiseksi. Ohjelman lopussa oleva toimeenpano osuus on ohjaavana työkaluna toimenpiteiden toteutta-miseksi. Toimeenpano on hankerahoituksen suuntaamista, kohdistettuja toimenpiteitä ja muita viranomaistoimenpiteitä, joilla luonnonvara-alaa edistetään. Toimeenpano vaatii myös uusia toimintatapoja, jotta luonnonvara-alaa voidaan edelleen kehittää maakunnan merkittävänä toi-mialana. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelma hyväksyttiin Pohjois-Savon maakunnan yh-teistyöryhmässä 19.1.2015.

3 (29)

19.1.2015


2 Pohjois-Savon luonnonvaratalouden strategia 2030

2.1 Lähtökohdat Pohjois-Savon maakuntasuunnitelmassa 2030 on määritelty työpaikkatavoitteet toimialojen mukaan väestötavoitteen mukaisesti. Tavoiteuran työpaikkatavoitteet vuodelle 2020 ovat alku-tuotannon osalta 6300, metsäteollisuuden 2370 ja muun teollisuuden osalta 5720 työpaikkaa. Luonnonvaratalouden toimenpideohjelman 2015 tavoitteena on uusien työpaikkojen, tuotan-non lisäarvon ja energiaja materiaalitehokkuuden lisääminen lähivuosien (2015-2018) aikana sekä pidemmällä aikajänteellä (2019-2030). Pohjois-Savon ELY-keskuksen strategisen tulossopimuksen 2013-2015 eräs painotus on edistää maaseudun elinvoimaisuutta panostamalla elinvoimaisiin taajamiin ja kyliin, perusmaatalou-teen ja luonnonvaroihin. Luonnonvarojen kestävää ja energiatehokasta käyttöä ja niistä synty-vää liiketoimintaa tuetaan. Kehitetään vahva osaamispohja biotaloudelle, joka käsittää erityi-sesti metsien, maatalousmaan ja kaivannaisten monipuolista hyödyntämistä. Näiden vahvojen toimialojen lisäksi alueelle luodaan uutta kasvua luonnonvarapohjaisten raaka-aineiden kestä-vällä hyödyntämisellä. Luonnonvarojen hyödyntämisessä tavoitellaan mahdollisimman suurta jalostusastetta. Panostetaan huipputason perus- ja soveltavaan tutkimusosaamiseen ja -verkos-toihin strategian mukaisten painopistealueiden osalta. Pohjois-Savon maaseudun kehittämissuunnitelmassa 2014-2020 päätavoitteina ovat maatalou-den kilpailukyky, luonnonvarojen kestävä käyttö ja maaseutualueiden tasapainoinen alueelli-nen kehitys. Maaseudun kehittämisen painopisteitä ovat perusmaatalous, erikoismaatalous, elintarvikejalostus, metsäketju, monipuolinen maaseutuyrittäjyys ja kestävä maaseudun aluera-kenne. Nämä painopisteet sisältävät maatalouden osalta maidon- ja lihantuotannon, marjat, vi-hannekset, yrtit, erikoiskasvit ja luonnontuotteet. Metsäketjuun sisältyvät puuntuotanto, bio-energia ja metsien tarjoamat ympäristöpalvelut. Kansallisen biotalousstrategian määrittelemänä biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Kansallisen biotalousstrategian strategiset päämäärät ovat: 1. Kilpailukykyinen biotalouden toimintaympäristö 2. Uutta liiketoimintaa biotaloudesta 3. Vahva osaamisperusta biotaloudelle 4. Biomassojen käytettävyys ja kestävyys Kuvassa 1 on esitetty visio Pohjois-Savon luonnonvara-alasta vuonna 2030. Toimenpiteiden avulla kohdistetaan käytettävissä olevia resursseja kohti kuvassa olevia tavoitteita ja edistetään kestävää luonnonvarojen hyödyntämistä alueella.

4 (29)

19.1.2015


Kuva 1. Luonnonvara-ala vuonna 2030 Pohjois-Savossa

5 (29)

19.1.2015


2.2 Innovaatiokärjet Tieteen, teknologisen kehittämisen ja osaamisen avulla voidaan edistää yritystoiminnan uusiu-tumista ja kilpailukykyä Pohjois-Savossa luonnonvara-alalla erityisesti viidellä innovaatioresurs-sien kohdentamisalalla, joita ovat puunjalostus ja biojalostus, alkutuotanto ja elintarvikkeet, ve-den ja ilman puhdistusprosessit, mineraalivarat sekä energia ja sivuvirrat. Innovaatiokärjet ovat johdettu Pohjois-Savon maakuntaohjelmasta ja tarkennettu asiantuntijahaastatteluiden perus-teella. Kuvassa 2 on esitetty edellä mainitut alat, joiden ominaispiirteitä on kuvattu tarkemmin tekstissä.

Kuva 2. Luonnonvaratalouden innovaatiokärjet ja kehittämistavoitteet

6 (29)

19.1.2015


Kuvassa 3 on esitetty innovaatiokärkiin liittyvät luonnonvarat. Luonnonvarat on johdettu Poh-jois-Savon erikoisosaamisen ja alueen tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Luonnonvaroja py-ritään hyödyntämään huomioiden kiertotalouden mahdollisuudet, energian tuotanto kestävällä tavalla sekä eri prosessien materiaalivirrat.

Kuva 3. Luonnonvaratoimenpideohjelman innovaatiokärjet ja luonnonvarat

7 (29)

19.1.2015


3 Innovaatiokärkien nykytila ja kehittämismahdollisuudet

3.1 Puunjalostus ja biojalostus Puuvarojen tehokas käyttö ja uudet käyttömuodot Puualalla kehitetään mekaanista puunjalostusta, biopolttoaineiden tutkimusta ja tuotantoa sekä biojalostusta sekä muita puun uusia käyttötapoja. Puuta on runsaasti Pohjois-Savon metsissä ja hakkuumahdollisuuksia ja puun uusia käyttötapoja voidaan hyödyntää tehokkaammin. Metsien kestävä kasvu huomioiden ainespuun hakkuumäärää voidaan lisätä 1/3 verran ja energiapuun korjuumäärät voidaan kolminkertaistaa nykyiseen käyttöön verrattuna. Mekaanisen puunjalos-tuksen kehittämishaasteita ovat uusi kasvuyrittäjyys, uusien tuotteiden kehittäminen, tuotta-vuuden nosto, tuotantomäärien lisääminen ja pääoman käytön tehostaminen, viennin lisäämi-nen sekä puutuotetekniikan koulutusosaamisen nosto. Kehittämishaasteisiin vaikutetaan yritys-kohtaisella investointi- ja kehittämisrahoituksella. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) Suonenjoen osaamisalat ovat viljelymetsätalouden biologia, tek-nologia ja logistiikka. Se kehittää uusia laadukkaampia taimituotannon, metsänviljelyn ja taimi-konhoidon menetelmiä ja toimintamalleja, jotka tukevat biotalouden raaka-ainehuoltoa. Ajan-tasainen metsävaratieto parantaa puuraaka-aineen saatavuutta. LUKE:n valtakunnan metsien inventointi tuottaa tietoa metsävaroista ja niiden tilasta. Sen pohjalta voidaan tehdä vaihtoeh-tolaskelmia maakunta ja kunta-tasolle. Metsäkeskus tuottaa tilakohtaista kuviotason tietoa maakunnan yksityismetsien hoitotarpeista ja hakkuumahdollisuuksista metsänomistajille ja metsäalan toimijoille. Puuvarat Pohjois-Savossa ainespuuta on hakattu vuosina 2009 – 2013 keskimäärin 4,9 milj m3, kestävästi on valtakunnan metsien inventointien hakkuumahdollisuusarvioiden mukaan hakattavissa 1,8 milj m3 enemmän. Energiapuuta on samaan aikaan käytetty 0,6 milj m3 vuodessa, kestävästi olisi käytettävissä 1.3 milj m3enemmän. Metsiin kertynyt hakkuu- ja harvennusreservi huomioiden voitaisiin Metsäkeskuksen mukaan metsäenergian käyttö Pohjois-Savossa moninkertaistaa (ja metsähakkeen käyttö jopa kymmenkertaistaa). Myös puuta jalostavilla tehtailla on käytettävissä tuotannossa syntyviä sivuvirtoja. Metsän vuotuinen kasvu on 9,3 milj. kuutiometriä, suurin kes-tävä hakkuusuunnite on 6,8 milj. kuutiometriä ja hakkuiden vuositaso 5 milj. kuutiometriä, joten hakkuumahdollisuuksiin nähden metsä on vajaakäytöllä. Pohjois-Savossa on 25 000 metsän-omistajaa ja yksityisten metsien kantorahatulo Pohjois-Savossa n. 150 milj. euroa vuodessa. Suomen tavoitteena on lisätä uusiutuvan bioenergian käyttöä 38 %:iin vuoteen 2020. Uusiutu-van energian osuus Suomessa oli 32 % v. 2012. Pohjois-Savossa uusiutuvan energian osuus oli 47 % v. 2012, mutta koko Itä-Suomessa 62 %. Esimerkiksi Keski-Suomessa metsähaketta käytet-tiin vuonna 2012 lämpölaitoksissa 1.000.000 m3 vuodessa ja Pohjois-Savossa 440.000 m3. Koko maassa metsän vuotuisesta kestävästä hakkuumahdollisuudesta hyödynnetään vain 74 % ja eri-tyisesti vajausta on metsän kasvulle tärkeiden ensiharvennusten määrässä ja niistä saatavan puuenergian käytössä. Puuenergian tärkeimmät lähteet ovat ensimmäiset harvennushakkuut, päätehakkuut, sahojen sivutuotteet ja kemiallisen metsäteollisuuden sivuvirrat.

8 (29)

19.1.2015


Kuva 4. Puuvarat ja käyttö (Metsäkeskus 2014)

Tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia uhkaa 1990 luvulla alkanut metsänhoidon tason heikke-neminen. Pohjois-Savon pienistä taimikoista 46 %, varttuneista taimikoista 32 % ja nuorista kas-vatusmetsistä 19 % on puuntuotannon kannalta hyvässä tilassa. Tämä tarkoittaa, että met-sänuudistamisen laatua on nostettava ja taimikonhoidon pinta-alat kaksinkertaistettava, jotta metsien hakkuumahdollisuudet eivät käänny laskuun. Taimikonhoitomäärien kasvutarve on niin suuri, ettei se ole onnistu nykyisillä toimintamalleilla, vaan on nostettava tuottavuutta. Keinoja ovat oikea-aikaiseen taimikonhoitoon tähtäävät toimintamallit ja koneellisen taimikonhoidon kehittäminen. Taimikonhoidon tilan rinnalla huolestuttava piirre on maakunnan metsien kuusettuminen. Koi-vun viljelyn osuus on laskenut muutamaan prosenttiin metsänviljelystä. Pahojen tyvilahokuusi-koiden uudistamiseen koivu on ainoa järkevä vaihtoehto. Koivun taimituotanto ja viljelymene-telmien kehittäminen kustannustehokkaammiksi on hirvikannan säätelyn ohella keinot saada koivun viljely aidoksi vaihtoehdoksi sille sopiville kasvupaikoille. Puun uudet käyttömuodot Puusta voidaan erottaa suuri määrä erilaisia molekyylejä, joista osa on erittäin vaikeaa ja kallista tuottaa synteettisellä kemialla. Puun molekyyleille on löydettävissä käyttökohteita energian li-säksi esimerkiksi pinnoituksesta, torjunta-aineista, elintarvikkeiden lisäaineista, lääkeaineista ja vedenpuhdistuksesta. Pyrolyysitekniikoilla ja kaasutuksella tuotettuja yhdisteitä erotellaan ja niiden ominaisuuksia määritellään suhteessa asetettuihin tarpeisiin (karakterisointi). Erilaisissa käyttötarpeissa toivottujen molekyylien löytyminen ja ominaisuuksien tutkiminen sekä erityi-sesti käytön hyväksyttävyyden saaminen vie eripituisia aikoja. Pisimmät ajat tarvitaan elintarvik-keissa ja lääkeaineissa. Puun ekologisuus raaka-aineena tulee hyödyntää ja puulle löytyy uusia tuotemahdollisuuksia esimerkiksi rakentamisesta, puuelementeistä ja komposiiteista, sahateollisuudesta ja energiaja-keista (Wood science). Puuta on mahdollista käsitellä uusilla biotuotteilla entistä kestävämmäksi ja helppohoitoisemmaksi ja oppilaitokset ja tiedeyhteisöt osallistuvat teknologian kehittämi-seen. Puurakentamisella on monia ympäristöhyötyjä. Puu sitoo hiiltä, mikä voidaan varastoida rakenteisiin jopa useiksi sadoiksi vuosiksi.

9 (29)

19.1.2015


Biojalostus Biojalostus tarkoittaa useita uusia mahdollisuuksia hyödyntää bioraaka-aineita, joista ehkä mer-kittävin on puu. Muita hyödynnettäviä biomassoja ovat mm. öljyhamppu, kuituhamppu, ja muut mahdolliset peltobiomassat ja maatalouden sivuvirrat. Pyrolyysillä voidaan tuottaa nopeassa korkean lämpötilan prosessissa energiaöljyä. Hitaassa ja säädetyssä alhaisen lämpötilan pyrolyy-siprosessissa haetaan lukuisia puun molekyylejä. Niistä voidaan tehdä useita tuotteita, kuten pinnoitteita, lääkeaineita, torjunta-aineita ja elintarvikkeiden lisäaineita. Pyrolyysissä saadaan samalla hiiltä, mitä voidaan käyttää sellaisenaan esim. biohiilenä maataloudessa tai jalostaa esi-merkiksi kaasuttamalla synteesikaasuksi. Kolmas pyrolyysin tuote on kaasu, mitä voidaan käyt-tää mm. lämmön tuotannossa. Yksi mahdollinen biojalostamo on sellutehdas, mikä voidaan muuttaa valmistamaan sellun lisäksi myös muita tuotteita. Biojalostuksen ja uusien biotuotteiden kehittäminen on pitkäaikainen ja monitieteinen projekti. Polttoaineita ja pinnoitteita voidaan odottaa muutaman vuoden kuluttua. Itä-Suomen yliopiston (UEF) Kuopion toimipaikan eri fysiikan ja kemian tutkimusalat antavat hyvän perustan puuhun pohjautuvien molekyylien tuotantotekniikoiden kehittämiseen. Mikrobiologia, toksikologia, lää-kekemia ja farmasia sekä ravitsemustiede ovat hyödyllisiä tutkimusaloja, kun haetaan biojalos-tuksella tuotetuille molekyyleille sovellusaloja. Pohjois-Savon muilla tiedeyhteisöllä (THL, VTT, LUKE ja Savonia-amk) on annettavaa biojalostuksen kehittämiselle. Yhteistyötä on tarve tehdä myös muiden yliopistojen kanssa.

3.2 Alkutuotanto ja elintarvikkeet Maataloustuotanto sekä niiden sivutuotteiden uusiokäyttö Pohjois-Savon luonnonolot suosivat nurmenviljelyä, mikä edesauttaa maidontuotannon kilpai-lukykyä. Pohjois-Savo on Suomen vahvimpia maidontuotannon ja maito-osaamisen alueita, mai-dontuotannon osuus on noin 14 % Suomen tuotannosta. Maidontuotantoon ja -jalostukseen liittyvän osaamisen lisäksi maakunta on profiloitunut marja- ja erikoiskasvituotantoon, juomien valmistukseen ja kalanjalostukseen. Ylä-Savossa vahvuus on maidontuotanto, Sisä-Savossa mar-jat ja Varkaudessa kalanjalostus. Ylä-Savo on maidontuotannon ohella jalostuksen ja maitota-louden osaamisen kehittämisen ydinaluetta. Maidontuotanto tukee myös lihantuotantoa ja mai-dontuotannon tason säilyttäminen nykyisessä 310 miljoonassa litrassa edellyttää jatkuvia inves-tointeja. Maaseutuohjelmassa tavoitteena on nostaa vuosituotanto 340 miljoonaan litraan, mikä vaatii tilainvestointien lisäämistä ja maidontuotannon suhteellisen kilpailukyvyn jatkuvaa parantamista. Energia on osa maatalouden ympäristönhoitoa. Maatalouden energiaomavaraisuuden nostami-nen ja paikallinen energiantuotanto tehostaa maatalouden materiaalien hyödyntämistä ja koko alueen huoltovarmuutta. Lannan ja kasvintuotannon sivuvirtojen biokaasukäytöllä tuetaan myös alueen ravinnekiertoja sekä luomutuotantoa. Energiatehokkuuden kehittäminen on tär-keää, sillä se parantaa luonnonvara-alan yritysten kannattavuutta pienentyneinä energiankulu-tukseen liittyvinä maksuina. Lisäksi luonnonvara-alan yrityksissä on tarpeellista selvittää erilais-ten lämpöpumppujärjestelmien kannattavuutta sekä aurinkolämmön ja -sähkön kannatta-vuutta. Vuonna 2014 Pohjois-Savossa on noin 3 950 maatalous- ja puutarha-alan yritystä. Yleisin maati-lojen tuotantosuunta on lypsykarjatalous. Arvioiden mukaan vuonna 2020 Pohjois-Savossa on noin 3 500 maatalous ja puutarha-alan yritystä ja yleisin maatilojen tuotantosuunta on edelleen lypsykarjatalous (noin 900 maitotilaa). Pohjois-Savossa tuotetaan suomalaisesta naudanlihasta noin 14 % eli 11,1 milj. kiloa. Luomutuotannon osuus on Pohjois-Savossa noin 10 % peltopinta-alalla mitattuna. Luomutuotantoa harjoittavista tiloista suurin osa on peltokasveja viljeleviä kas-vitiloja (n.300 tilaa). Kotieläintiloja (maito/emolehmä/lihanauta) on n. 60.

10 (29)

19.1.2015


Puutarhatalouden osuus on 10 % maatalouden myyntituloista Pohjois-Savossa. Pohjois-Savossa viljellään puutarhakasveja noin 450 tilalla. Mansikkaa ja vadelmaa tuotetaan n. 30 % koko valta-kunnan satomäärästä ja marjakasvien viljelyssä on peltoa noin 1300 hehtaaria. Sisä-Savo, jonne marjanviljely painottuu, saa maatalouden myyntituloista noin puolet marjakasveista. Avomaan vihannestuotannossa merkittävä viljelykasvi on sipuli, jota tuotetaan lähes neljännes koko maan tuotannosta. Muiden vihannesten osalta on muutamia erikoistuneita tiloja, joiden markkina-alueena on koko maa, mutta suurin osa vihannestuotannosta käytetään omassa maakunnassa. Lisäksi maakunnassa on muutamia kymmeniä perunatiloja. Elintarviketuotanto ja -kehitys Pohjois-Savossa elintarvikeklusterin kehittämistä tukee monipuolinen koulutus-, tutkimus- ja in-novaatioverkosto. ELY-keskus edistää ruoan turvallisuutta ja laatua valvomalla ruokaketjua lä-hinnä alkutuotannon osalta. Elintarviketuotannon valvonnasta päävastuu on kunnilla. Alueella panostetaan merkittävästi perusmaatalouden sekä elintarviketeollisuuden kehittämi-seen sekä elintarvikealan tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaan. ELY-keskus edistää aktiivisesti maatilainvestointeja. Lisäksi se parantaa perusmaatalouden toimintaympäristöä hankerahoi-tuksella, jolla tuetaan sellaista tutkimus- ja kehitystyötä, joka tähtää alueen maatalouden kilpai-lukyvyn ja resurssitehokkuuden paranemiseen tavoitteena maakunnalle ominaisten tarpeiden ratkaiseminen (ravinteet ja niiden huuhtoutuminen, lantalogistiikka, nurmentuotanto, ruokinta, uuden teknologian hyödyntäminen, eläinten hyvinvointi, lisääntyminen ja eläinterveys, työssä jaksaminen ja työhyvinvointi, investointien ohjaus ja tukeminen, viljelijöiden ja alkutuotantoon liittyvien toimijoiden osaamisen kasvattaminen, maatilojen energiatehokkuuden parantaminen ja omavarainen energiantuotanto). Maidon valkuaisaineet, marjat, kasvikset ja kalat ovat terveellisen ravinnon lähteitä. Itä-Suomen yliopiston (UEF) vahvuudet elintarvikepuolella liittyvät ravitsemustieteeseen ja elintarvikekehi-tykseen. Yliopiston roolia alan kehittämisessä tulee vahvistaa ja erityisesti tiivistää yhteistyötä yritysten kanssa. Tämä koskee myös muita tutkimuslaitoksia. Elintarviketuotannossa ja -jalos-tuksessa veden käyttö ja valumat vesistöihin ovat runsaita, mikä edellyttää eri tutkimuslaitosten (LUKE, VTT, GTK, UEF, THL ja Savonia-amk) vesiosaamisen ja -teknologioiden hyödyntämistä. Tu-levaisuudessa kasvava merkitys elintarvikejalostuksen kilpailukyvyn nostosta tulee eri alojen vä-lisistä teknologia- ja osaamisvirroista. Maakunnassa tehtyä pitkäjänteistä marjanviljelyn tutkimusta, kehitystyötä ja koulutusta vahvis-tetaan edelleen olemassa olevien ja uusien verkostojen kautta (mm. Marjaosaamiskeskus, UEF, Helsingin yliopisto, LUKE). Uusia viljelijöitä tarvitaan; yrtti- ja erikoiskasvien viljely onkin yksi vaihtoehto tuotantosuuntaa vaihtavalle tilalle. Myös villikasvien ja metsäsienten käyttö on li-sääntynyt ja keruutuotteiden tuotteistamisessa on paljon mahdollisuuksia. Marjantuotannon osuus pyritään säilyttämään yli 30 prosentissa koko maan tuotannosta. Tavoitteena on erityi-sesti nostaa mansikan ja mustaherukan satotasoa ja kehittää laadullista kilpailukykyä sekä lisätä tuotannon kustannustehokkuutta ja parantaa marjayritysten kannattavuutta tuomalla tilata-solle uutta tietoa ja teknologiaa marjakasvien kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen. Elintarvikealan tuotekehitystä ja jalostuksen ja tutkimuksen kehittämistä voidaan vahvistaa mm. tarjoamalla uudentyyppisiä kuluttajatutkimuksen palveluja. Näillä uusilla soveltavan kuluttaja-tutkimuksen havainnointiin ja tunneanalyysiin perustuvilla menetelmillä saadaan tietoa kulutta-jien käyttötottumuksista, valintakäyttäytymisestä sekä tuotteiden hyväksyttävyydestä aidoissa ympäristöissä. Käytännönläheistä tietoa voidaan hyödyntää yritysten tuotekehityksessä ja tuot-teistamisessa.

11 (29)

19.1.2015


Pohjois-Savossa luomutuotannon lisäämiseen olisi potentiaalia esim. luomunaudanlihan ja lam-paanlihan tuotannossa siten, että myös lopputuotteet saadaan markkinoille luomuna. Maata-louden kannalta tärkeän infrastruktuurin ylläpitäminen ja erityisesti alempiasteisen tieverkon liikennöitävyyden varmistaminen sekä toimivat, nopeat laajakaistayhteydet ovat välttämättö-miä. Puhtaan veden ja sähkön saannin varmistaminen maatiloilla on yritysten riskienhallintaa. Pohjois-Savo on tuotantoedellytyksiltään erinomaista nurmituotantoaluetta, joten nurmeen pe-rustuva lihantuotanto on myös eettisesti kestävällä pohjalla. Lisäksi heikommalla viljelyllä ole-villa nurmipelloilla sekä kesannoilla on vielä peltopotentiaalia laajentuvien tilojen käyttöön. Poh-jois-Savon koko peltoala tulisi saada tehokkaaseen käyttöön ja järkevään viljelykiertoon. Kasvi-lajivalikoimaa tulisi monipuolistaa (mm. valkuaiskasvit). Kasvituotanto- ja kotieläintilojen yhteis-työtä tulisi myös kehittää. Kalanjalostus Pohjois-Savossa on maan sisävesialueen vahvin erityisesti kalanjalostukseen ja lisääntyvään ka-lankasvatukseen perustuva elinkeinokalatalous. Vesistöjen runsaiden kalavarojen hyödyntä-mistä lähiruokana voidaan lisätä huomattavasti vapaa-ajan ja kaupallisessa kalastuksessa. Kan-sallisessa biotalousstrategiassa nähdään vesiekosysteemien tuotantopotentiaali erittäin merkit-tävänä. Sinisellä biotaloudella yhtenä biotalouden muotona tarkoitetaan laajasti kalavarojen kestävää hyödyntämistä, kalatalouden koko arvoketjua, vesiviljelyä, vesiympäristöön liittyvä matkailua, vesivarojen hyödyntämistä sekä niihin liittyviä toimintoja kuten teknologian ja osaa-misen kehittämistä sekä vientiä. Vesiviljely on laajenemassa kalankasvatuksesta mm. kasvien tuotantoon energiaja elintarvikekäyttöön. Kasvavan kalankulutuksen lisäämää lohen tuontia halutaan korvata kotimaisella kirjolohen kasvatuksella. Kysyntää on myös kasvatetusta kuhasta ja siiasta. Sisämaahan kirjolohen kasvatukseen rakennetaan ympäristöystävällisiä kiertovesilai-toksia. Odotukset tuotantokapasiteetinlisärakentamisesta ovat Pohjois-Savossa maan kärkita-soa. Kalankasvatuksen arvioidaan lisääntyvän lähivuosina 2-3- kertaiseksi nykytasosta.

3.3 Veden ja ilman puhdistusprosessit Vesiteknologia Pohjois-Savossa on monipuolinen, monitieteinen ja usean organisaation ja yritysten muodos-tama vesiosaamisen keskittymä, jossa keskitytään prosessien riskienhallintaan, tehokkuuteen ja puhtauden kehittämiseen, ympäristöturvallisuuteen ja ihmiseen kohdistuviin terveysvaikutuk-siin. Vesiteknologian tarve kasvaa ja teollisuudessa suljettu vesikierto tulee lisääntymään, mikä vaatii enemmän vesiprosessien hallinnalta. Teollisuuden, kaivosvesien ja mineraalien jalostuk-sen vesien tarpeiden lisäksi eräs ongelma on puhtaan juomaveden saatavuuden turvaaminen. Vesialan perinteiset vahvuudet ovat vesihygieninen turvallisuus eli vesimikrobiologia, vesikemia, pohjavesi- ja kaivosvesiosaaminen ja vedenpuhdistustekniikat ja sekä monitorointiosaaminen. Pohjois-Savo on leimallisesti Järvi-Suomea ja vesistöt ovat tärkeä osa maakunnan luontoarvoja. Osa alueen vesistöistä on tavoiteluokkaa huonommassa kunnossa, etenkin Iisalmen reitin latva-vedet. Maakunnan vesiosaamisen keskittymä kattaa myös reittivesien ravinnekuormituksen tutkimuksen, seurannan ja suojelun. Mittaamisessa, mallintamisessa, prosessien säädössä ja puhdistustekniikoissa on mahdollista päästä eteenpäin uusien menetelmien avulla. Lisäksi kemiantutkimuksen alalta (vesikemia ja farmasian tutkimuksen sivutuotteena syntyneet uudet vedenpuhdistuskemikaalit) on löydettä-vissä uusia sovelluksia mm. raskasmetallien parempaan hallintaan teollisuudessa, erityisesti kai-vosten vesipäästöissä. Maatalouden ympäristöasiat korostuvat tulevaisuudessa ja vesiensuojelu kuuluu painopistealueisiin. Eniten kuormitusta ja ongelmia on luonnostaan runsasravinteisilla järvillä, joiden viljaville valuma-aluille on keskittynyt paljon maataloutta. Koska Pohjois-Savo on voimakasta nautakarja-aluetta, on pääpaino kehittää uusia keinoja vähentää liukoisen fosforin

12 (29)

19.1.2015


huuhtoutumista nurmiviljelystä ja karjanlannasta sekä edistää näiden keinojen käyttöä viljelijöi-den keskuudessa. Nautakarjatalouden hyväksyttävyys ja tuotteiden kysyntä riippuu ratkai-sevasti kuluttajien asenteesta. Siksi on kehitettävä keinoja ja viljelyjärjestelmiä myös tuotannon ilmapäästöjen vähentämiseksi. Ilmateknologia Ilmatutkimuksessa on vesitutkimuksen ja -teknologian kaltainen monitieteinen toimintaympä-ristö Kuopiossa: Itä-Suomen yliopiston monet tieteenalat, Ilmatieteenlaitos, VTT, THL ja yrityk-set. Tutkimuksessa keskitytään energiantuotannon hiukkaspäästöihin, erityisalueena bioener-gian ja uusien energialähteiden päästöt sekä energiantuotannossa syntyvien nanohiukkasten terveysvaikutusten tutkimukseen. Ilman päästöjen terveysvaikutusten tutkimuksessa Kuopion tutkimusryhmä on Suomen vahvin ja vahva myös kansainvälisesti. THL:n sisäilmatutkimusryhmä on kosteusvaurioiden ja niiden terveysvaikutusten tutkimuksessa Suomen vahvin ja merkittävä myös kansainvälisesti. Ilmatutkimuksen tieteellisesti vahvimmat alat ovat aerosoli- ja pienhiukkastutkimus, ympäristö-toksikologia, aerosolifysiikka, ympäristöepidemiologia ja ympäristömikrobiologia. Ilmatutki-musta tekee Kuopiossa useita suurehkoja tutkimusryhmiä. Tärkeä osa tutkimusta on energian- ja lämmöntuotannon päästöjen sekä kosteusvauriorakennusten tutkimus sekä terveysvaikutus-ten arviointi. Tutkijat ovat mukana mm. polttoprosessinen kehittämisessä sekä ilmansuodatus- ja mikrobivaurioiden toteamistekniikoiden kehittämisessä. Maakunnassa on vahva osaaminen myös maatalouden, erityisesti nautakarjatalouden ja siihen liittyvän peltoviljelyn kasvihuonekaasupäästöjen mittaamisen osalta (UEF, LUKE). Tältä osalta työ on tähdännyt maataloudesta aiheutuvien päästöjen (N2O, CH4, CO2) vähentämiseen ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillintään. Sovelluskohteet vesi- ja ilmateknologialle ja biojalostukselle Pohjois-Savoon on kehittynyt monipuolinen vesialan tutkimus- ja analyysiosaaminen, mikä on kehittymässä mittaukseen perustuvaan prosessien säätöön ja puhdistusteknologiaan. Vesitutki-musta ja -tekniikkaa kehitetään yliopistossa, Savonia amk:ssa, GTK:ssa ja THL:ssä. Yhdessä yri-tysten kanssa ne vahvistavat käyttöveden ja prosessivesien tutkimusta, mallinnusta ja puhdis-tustekniikkaa. Kuopioon rakennetaan yksi Suomen vahvimmista vesiteknologian keskittymistä. Reittivesien osalta maakunnan alueella on kansallisesti merkittävää tutkimusinfraa (mm. Kir-manjärven seurantaverkosto, lysimetri ja pintavaluntakenttä sekä SIMU pintavaluntasimulaat-tori), joita voidaan hyödyntää maatalouden ravinnehuuhtoutumien vähennysmenetelmien ke-hitystyössä ja siten reittivesien biologisen tilan parantamisessa. Näistä Kirmanjärven jatkuvatoi-minen ravinnekuormituksen seurantaverkko on ainoa Itä-ja Pohjois-Suomen alueella toimiva verkosto. Reittivesien osalta tutkimus- ja kehitystyötä tehdään yhteistyössä LUKE:n, Savonia-amk:n, Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen, yliopiston ja Vesi-Eko oy:n kanssa. GTK:n Kuopion yksikkö on erikoistunut pohjavesiin, kaivosten prosessivesiin sekä mineraalien ja luonnonvesien vuorovaikutukseen. Savonialla ja yliopistolla on yhteinen vesilaboratorio, mikä on myös muiden tutkijoiden käytettävissä. Savonian erikoistumisalat ovat puhdas- ja jätevesi-tekniikka, veden puhdistus ja monitorointi. Yliopisto on erikoistunut vesihygieniaan, vesikemi-aan ja vesibiologiaan. Yliopiston monitieteisyys tarjoaa mahdollisuuksia vaikeiden vesien (esim. uraani) puhdistukseen. Fysiikan laskenta- ja kuvantamismenetelmät ja VTT:n mittausmenetel-mät kehittävät ratkaisuja reaaliaikaisen veden mittaus- ja ohjausmenetelmien puutteeseen. Mit-taus- ja sensoritekniikan soveltamista laajennetaan uusille hyödyntämisaloille teknologiateolli-suuteen, ympäristötekniikkaan, elintarviketuotantoon, vesihuoltoon, hyvinvointiin ja lääkekehi-

13 (29)

19.1.2015


tykseen. Kuopion lääkekehityksen erikoistumisala on biolääkkeet, joiden sovellusmahdollisuuk-sia on mm. puuperäisten aineiden lääkekäytössä, elintarvikkeiden lisäaineina ja elintarvikkeiden älykkäissä ja säilyttävissä pakkauksissa. Ilmateknologiassa yliopisto on kehittänyt uusia tekniikoita hiukkasten poistoon savukaasuista, päästöjen mittaustekniikkaan sekä terveysvaikutusten analysointiin soveltuvia uusia menetel-miä. Kaikilla näillä alueilla on näköpiirissä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja niissä toimitaan yhteistyössä teollisuuden kanssa sekä arvioidaan uuden yritystoiminnan mahdollisuuksia.

3.4 Mineraalivarat Mineraalivarojen tehokas hyödyntäminen Kiviaineksien saatavuus varmistetaan kestävällä tavalla yrityksien ja yhteiskunnan tarpeisiin pit-källä aikavälillä. Yhdyskuntien vedenhankintaa, pohjavesien suojelua ja maa-ainesvarojen käyt-töä yhteen sovitetaan. Kierrätystä ja sivutuotemateriaalien käyttöä edistetään sekä osallistutaan maakunnan mineraalistrategian toteutukseen. Soran saatavuuden varmistamiseksi tulevaisuu-dessa, selvitetään myös pohjavedenalaisen soranoton mahdollisuuksia. Kaivannaisalan tavoit-teena on olla yksi johtavista teollisuuden aloista Pohjois-Savossa. Alueella on useita kaivoksia ja kaivosalaan kytkeytyviä yrityksiä ja tutkimusosaamista. Tavoitteena on lisätä alan työpaikkoja ja liikevaihtoa sekä kehittää mineraalien tutkimus- ja kartoitusmenetelmiä. Sora- ja kivivarat Ympäristöhallinnon Nottorekisteristä vuoden 2013 lopussa koottuja Pohjois-Savon alueella voi-massa olevia maa-aineslupia on yli 500 kappaletta. Pisimpään voimassa oleva lupa on vuoteen 2027 saakka. Kalliokiven ottomäärä on noin 32 milj.m3 ja soran ja hiekan määrä 50 milj.m3, eli yhteen laskettuna noin 82 milj.m3. Siltin ja saven määrä on noin 0,5 milj.m3, moreenin 0,6 milj.m3 ja eloperäisen aineksen määrä 0,3 milj.m3. Pohjois-Savon maakuntakaavan 2030 kaavaselostuk-sen mukaan kiviainesten kulutukseksi on arvioitu vuodesta 2006 vuoteen 2030 n. 76 milj.m3. Maa-ainesten osalta nykyiset varat riittävät vuoteen 2030 saakka, mikäli arviot pitävät paik-kansa. Betonin tuotannossa tarvittavan soran saatavuus on todennäköisesti ongelmallisinta tu-levaisuudessa. Ratkaisut tähän voivat olla kalliokiviaineksen jalostaminen ja käyttö betonissa tai pohjavedenalainen soranotto. Kaivosmineraalit Pohjois-Savon alueella on malminetsintälupia 6 kappaletta. Voimassa olevia kaivosvaltauksia on 21 kappaletta, joiden raukeamispäivät ovat vuosien 2007-2019 välisenä aikana. Etsittävät kiven-näiset ovat nikkeliä, kuparia, apatiittia ja kvartsia. Muita kivennäisiä ovat alumiini, timantti, sinkki, hopea, kulta, lyijy, kvartsi, zirkonium ja skandium. Kaivospiirejä on 23 kappaletta vuosien 1960-2005 väliseltä ajalta. Kivennäiset ovat kupari, apatiitti, kvartsi, sinkki, dolomiitti, alumiini, nikkeli ja rikki. Kaivospiiriä koskevia lupahakemuksia on 9 kappaletta, joista osa samalla toimi-jalla. (Tukes 12.12.2014) Yliopistolla aerosolitekniikan ja vesikemian ryhmillä on osaamista ja toimintaa liittyen etenkin sivutuotemateriaalien käyttöön ja jalostukseen. Jalostusarvoa pyritään nostamaan kehittämällä uusia synteesimenetelmiä katalyytti- ja akkumateriaalien valmistukseen hyödyntämällä kaivos-ten sivutuotemateriaaleja. Valmistettavia materiaaleja tullaan hyödyntämään kaasun- ja veden-puhdistuksessa, uusien kemikaalien valmistuksessa biopohjaisista materiaaleista ja Li-ion akuissa.

14 (29)

19.1.2015


3.5 Energia ja sivuvirrat Energia, sivuvirtojen ja biomassojen hyödyntäminen Sivuvirtojen energiahyötykäyttöä ja yhdyskuntien biojätteiden laitosmaista hyödyntämistä edis-tetään ja osa jätteiden uusiokäytöstä kaupallistetaan. Elintarviketuotannon sivuvirtojen, karjan-lannan ja maatalouden muiden biomassojen hyödyntämistä energiana (biokaasu) edistetään, mikä parantaa myös lietteen sisältämien ravinteiden käytettävyyttä sekä vähentää lietteistä ai-heutuvia päästöjä, ml. kasvihuonekaasut ja hajuhaitat. Maatalouden biokaasulaitoksissa voi-daan käsitellä lannan ja kasvintuotannon sivuvirtojen lisäksi myös muita alueen eloperäisiä sivu-virtoja ja näin tehostaa niiden hyödyntämistä energiana ja ravinteina. Yhteiskäsittelyn edellytyk-siä selvitetään ja sitä tuetaan alueellisista lähtökohdista voimassa oleva lainsäädäntö huomioi-den. Käsittelyjäännöksen tehokasta ja ympäristöystävällistä hyödyntämistä lannoitevalmisteina kehitetään. Pohjois-Savo on hyvä kehitysympäristö energiatekniikalle ja bioenergialle. Energiatekniikassa kärkiyritykset ovat teknologian vetureita ja ne käyttävät maailman johtavia tutkimuslaitoksia kumppaneinaan. Pohjois-Savossa on osaamista palamisen hiukkas- ja ympäristövaikutusten tut-kimuksessa, materiaaleissa ja korroosiossa, mittaus- ja säätötekniikassa, automaation kehittä-misessä sekä konesuunnittelussa ja konepajatyössä. Kehityssuuntina voisivat olla uusien vähä-päästöisten liikennepolttoaineiden (mm. biokaasu) tuotannon mahdollistaminen maatalouden sivuvirroista, hiilidioksidin takaisinotto ja hyödyntäminen biokatalysaattorimenetelmällä ja energiaomavaraisuuden kehittäminen. Toiminnan pilotointi maakunnassa on tärkeää, kuten esi-merkiksi uusien metaanintuottotapojen tukeminen ja pilotointi. Esimerkkeinä voisivat olla bio-katalysaattorimenetelmän kehitys ja pilotointi sekä separoidun lannan hyödyntäminen esimer-kiksi kuivikkeena. Pohjois-Savon maatalouden suurena haasteena on lannan käsittely ja hyödyntäminen. Lannan ravinteet pitäisi saada kustannustehokkaasti kuljetettua sinne, missä niitä tarvitaan, joten lan-nan prosessointimenetelmiä (jakeistaminen ja muut tekniikat) tulee kehittää. Samalla myös lan-nan ympäristövaikutusten hallinta tehostuisi. Lannan ympäristökuormitusta voidaan vähentää koko lantaketjun kehittämisellä, ml. ravinteiden levittäminen oikeana annoksena, oikea-aikai-sesti ja oikeilla menetelmillä sekä viljatilojen ja kotieläintilojen yhteistyöllä. Biokaasu nähdään tärkeänä osana lannan käytön tehostamista, mutta laitosten kannattavuutta on kehitettävä. Biokaasutuotannon muut vaikutukset lantaketjuun ovat energiantuottoa vaike-ammin arvotettavissa, mutta voivat lopulta tuoda merkittävimmät edut maataloudelle. Biokaa-sutuotanto lannasta tarjoaa pohjoissavolaisille tiloille myös keinon hyödyntää rehutuotannon ylijäämänurmi kestävästi energiana ja kierrätysravinteina. Maidontuotantoalueena Pohjois-Sa-volla onkin mahdollisuudet nousta kansalliseksi johtajaksi lannan biokaasukäytössä. Biokaasun energiakäyttöä tulee kehittää, sillä aina perinteinen lämmön ja sähkön tuotanto ei ole tehokkain ja kannattavin ratkaisu. Biokaasu (metaani) on monipuolinen polttoaine ja paras hyöty siitä saa-taisiin irti liikenne- ja työkonekäytössä (lämpöä kannattaa tuottaa ennemmin esim. hakkeella). Maatilojen lietteiden ja muiden jätteiden käyttö biokaasuksi, lämmöksi ja sähköksi on yksi eri-tyiskysymys, millä yritetään ratkaista maatalouden ympäristön kuormitusta. Biokaasua tutkitaan mm. Savoniassa sekä LUKE:ssa, jolla on Maaningan toimipisteessä alueen ainoa maatilakohtai-nen biokaasulaitos. Oleellista on biokaasutuotantoa ohjaavan politiikan pitkäjänteisyyden ja ennustettavuuden edistäminen. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan mm. verotukseen, tukiin ja sääntelyyn investointipää-töksen helpottamiseksi. Tosin monet toimintaa ohjaavat linjaukset tehdään joko valtakunnan tai EU:n tasolla (esim. maataloustukien ehdot). Nythän esim. biokaasusähkön takuuhinnan ala-raja

15 (29)

19.1.2015


(100kVA) rajaa suurimman osan maatiloista tuen ulkopuolelle ja yli 50 kVA:n piensähköntuotan-nosta joudutaan maksamaan sähkövero ja siirtomaksu myös omasta kulutuksesta. Em. tukien ja verojen ja hallitusohjelmien painotusten vaihtelu koskee ongelmallisena reunaehtona tietysti kaikkea energiantuotantoa. Jätteet ja teollisuuden sivuvirrat Pohjois-Savossa toimii kolme seudullista jätehuoltoyhtiötä tai yhtymää, joista kullakin on oma jätteenkäsittelyalueensa: Ylä-Savon Jäte-huolto Oy:llä on Iisalmessa Peltomäen jätekeskus, Keski-Savon jätehuolto liikelaitoskuntayhtymällä on Riikinnevan jätteenkäsittelyalue Leppävir-ralla ja Jätekukko Oy:llä on Kuopion jätekeskus Kuopiossa. Aluerakenteellisesti yhdyskuntajät-teen huolto on saatu toteutettua maakunnassa järkevästi ja nyt alueellisia jätteenkäsittelyalu-eita on tavoitteena kehittää monipuolisiksi jätekeskuksiksi. Leppävirran Riikinnevan jätteenkä-sittelyalueelle sijoittuva Riikinvoima Oy:n Ekovoimalaitos on saanut ympäristöluvan ja toimin-nanaloittamisluvan 29.11.2013. Ekovoimalaitoksen noin 54 megawatin (MWpa) leijukerroskat-tilassa voidaan polttaa jätepolttoaineita enintään 145 000 tonnia vuodessa. Laitoksen on tarkoi-tus aloittaa toimintansa v. 2016. Kuopion Sorsasalossa on Ekokemin teollisuusjätteen käsittely- ja kierrätyskeskus ja Kuopion Ai-rakselassa Kuusakoski Oy:n kierrätyslaitos. Varkauden Stora Enson teollisuus- ja varastoalueelle Ekokem sai 19.4.2013 ympäristöluvan ja toiminnanaloittamisluvan kierrätyspolttoaineen val-mistuslaitokselle tehtaiden tiloissa. Kierrätyspolttoaineen valmistuslinjalla saa käsitellä 10 000 t/a kaupan teollisuuden ja rakentamisen energiajätettä, 10 000 t/a maatalous- ym. muovia. Li-säksi valmiin kierrätyspolttoaineen vastaanottoasemalla saa vastaanottaa ja esikäsitellä Stora Enso Oy:n Varkauden voimalaitokselle tulevia eri polttoainetoimittajien kierrätyspolttoaineita 50 000 t/a. Kuopion jätekeskuksen alueelle sijoittuva Biotehdas Oy:n Heinälamminrinteen biokaasulaitos on saanut 27.6.2013 ympäristöluvan ja toiminnanaloittamisluvan, jonka mukaan laitos saa käsitellä biojätteitä, lantaa, jätevesilietteitä ja kasviperäistä biomassaa 60 000 t/a. Laitos on aloittanut toimintansa v. 2014 ja kaasu toimitetaan Kuopion Energian Pitkälahden moottorivoimalaitok-selle sähkön ja kaukolämmön tuotantoon. Yhdyskuntajätteitä käsittelevän biokaasulaitoksen kä-sittelyjäännöstä ja siitä separoituja jakeita toimitetaan viljelijöille tällä hetkellä ilmaiseksi, käy-tännössä viljojen lannoitteeksi, koska nurmella sille on käyttörajoituksia. Pohjois-Savossa nur-mentuotanto on keskeisessä roolissa, joten tällaisen käsittelyjäännöksen lannoitekäyttöä nur-mella tulisi tutkia hygienian, haitta-aineiden ja satovaikutuksen kannalta. Teollisuuden sivutuotteita voidaan käyttää uudelleen tai jalostaa niistä hyödynnettäviä tuot-teita. Esimerkiksi tuhka ja kipsi, kaivosten sivukivi, ylijäämämaa, pilaantuneet maamassat sekä vanhojen maarakenteiden uudelleen hyödynnettävät materiaalit voidaan käyttää maarakenta-misessa joko sellaisenaan, jalostettuna tai osakomponenttina korvaamaan alkuperäisten tuot-teiden käyttöä. Käyttökohteita ovat teiden ja katujen rakentaminen, sorateiden parantaminen, alue- ja kaatopaikkarakentaminen ja meluvallit. Varkaudessa toimii kaksi maailman kolmesta johtavasta polttoon perustuvasta energialaitosten valmistajista. Energiateknologian osuus viennistä on merkittävä. Viimeisten vuosikymmenten ai-kana teknologia on laajentunut maalämpöön, jätteenpolttoon, biokaasuun ja akkuteknologiaan. Valmistuksesta yhä suurempi osa on siirtynyt kasvavien energiamarkkinoiden maihin, mm. Kauko-Itään. Kärkiyritykset ovat kehittäneet teknologiaa biopohjaisten energialähteiden polt-toon.

16 (29)

19.1.2015


Biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen loppusijoituskielto kaatopaikoille tulee voimaan vuo-den 2016 alusta. Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteen keräämisestä astuu myös voimaan vuoden 2016 alusta. Tällöin pakkausten tuottajat ottavat vastuulleen jäteyhtiöi-den ylläpitämät keräyspisteet. Ekopisteet todennäköisesti vähenevät. Riskinä voi olla jakeiden toimittamisen heikentyminen. Jätteenpolttolaitosten myötä jätteiden lajittelua yrityksissä ja ko-titalouksissa, keräystä ja kuljetuksen optimointia tulisi kehittää entisestään. Apuna voisivat olla seudulliset logistiikkaselvitykset, jätteenkeräystekniikan tehokkuuden parantaminen ja kuljetus-järjestelyt. Nykyaikaisen jätteenpolttolaitoksen polttotekniikan ja eri jätejakeiden polttamiseen liittyvä mittaaminen ja tutkimus voivat olla hyvä toimintaympäristö myös uusille innovaatioille. Uusiomateriaalien ja -ratkaisujen hyödyntämistä on selvitetty Savo-Karjalan UUMA -hank-keessa, jossa edistettiin uusiomateriaalien käyttöä maarakentamisessa ja siten vähennettiin luonnonvarojen käyttöä ja jätteiden syntyä. Hankkeen jatkovaihe UUMA 2 toteutetaan vuosina 2013-2015 ja tavoitteena on luoda alueellisia yhteistyöhankkeita. Kehittämiskohteita on myös selvitetty uusiomateriaalien käytön osalta ja näitä olivat mm. lupaprosessien kehittäminen, ma-teriaalin saatavuuden varmistaminen, varastoinnin kehittäminen ja toteutettujen rakenteiden seuranta ja uusien kohteiden etsiminen. Voimalaitoksista saatavaa tuhkaa voidaan esimerkiksi hyödyntää suometsien lannoituksessa. Puun energiakäytössä syntyvällä tuhkalla voitaisiin saada aikaan merkittävää metsien lisäkasvua. Puun tuhkan palauttaminen metsiin parantaisi energiaja materiaalitehokkuutta ja edistäisi vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymistä. Turve Pohjois-Savossa on yli 20 ha:n soita 166 600 ha. GTK on vuoteen 2014 mennessä tutkinut näistä 115 700 ha eli n. 70 %. Tutkitusta suoalasta on teknisesti turvetuotantokelpoista noin neljännes. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on esitetty Pohjois-Savon ja Kuopion seudun maakuntakaa-voissa 14 000 ha (118 aluevarausta), josta varsinaista tuotantokelpoista aluetta on n. 5400 ha. Pohjois-Savon yli 20 ha:n suoalasta aluevarausten määrä on 8 % ja tuotantokelpoinen, varsinai-sesti hyödynnettävä ala 3 %. Määrät koko suoalaan verrattuna ovat vähäiset ja lisäksi varaukset kohdistuvat ojitetuille, luonnontilansa menettäneille soille. Luvitettuja tuotantoalueita on maa-kuntakaavoissa esitetty 6800 ha (74 aluevarausta). Pohjois-Savon ELY-keskuksen paikkatietoai-neistojen mukaan Pohjois-Savossa on 99 voimassaolevaa turvetuotantolupaa (12/2013). Maa-kuntakaavaan merkityille turvetuotantoalueille (EO1) ja turvetuotantoon soveltuville alueille kohdistuu noin 90 % luvista. Turvetta käytettiin Pohjois-Savossa 2000-luvulla n. 2000 GWh vuodessa. Silloisten valtakunnal-listen ja VTT:n maakunnittaisten ennusteiden perusteella turpeen käytön arvioitiin säilyvän en-nallaan, mutta sen suhteellisen osuuden vähenevän energian käytön lisääntyessä. Maakunta-kaavojen mitoituksena vuoteen 2030 on siksi käytetty 2000 GWh:n vuosikulutusta. Käytössä olleiden tuotantoalueiden vähenemisen ja tiukentuneesta lupamenettelystä johtuvan uusien alueiden niukkuuden takia turpeen käyttö on vähentynyt ja vuonna 2013 turvetta käy-tettiin 1300 GWh. Turve on maakunnan energian tuotannossa kuitenkin merkittävä. Laitosten käyttämien polttoaineiden energiasta v. 2013 turpeen osuus oli Kuopion Energialla 51 % ja Savon Voimalla 44 %. Puun käytön lisääntyessä turvetta tarvitaan edelleen jo hyvän polttoprosessinkin kannalta.

Tuulivoima Pohjois-Savossa ei ole tällä hetkellä rakennettu teollisen kokoluokan tuulivoimaloita. Vireillä ole-via tuulivoimahankkeita on tällä hetkellä Leppävirran Niittysmäki-Konkanmäessä, Vieremän Ra-hustenahossa, Vesannolla Honkamäessä sekä Rautalammin Tervalamminvuoren alueella. Poh-jois-Savon vahvistettu tuulivoimamaakuntakaava kattaa koko maakunnan ja sisältää 18 seudul-

17 (29)

19.1.2015


lisesti merkittävää, potentiaalista tuulivoima-aluetta sekä päivitetyn Kuopion lentoaseman me-lualueen ja sen muutoksesta aiheutuvat tarkistukset alueen muihin maankäyttömerkintöihin. Ympäristöministeriö vahvisti 15.1.2014 Pohjois-Savon tuulivoimamaakuntakaavan lukuun otta-matta Etelä-Kinahmin aluetta. Vahvistamispäätöksestä on valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeu-teen. Rautalammin Tervalamminvuoren alue on vahvistettavana kaupan maakuntakaavan eh-dotuksessa 2014. Aurinkovoima Pohjois-Savossa, Siilinjärvellä on Savon koulutuskuntayhtymän aurinkovoimalaitos, jonka teho on 20,8 kW. Eniten auringonpaistetta Suomessa saadaan touko-elokuun aikana etelä- ja länsi-rannikolla noin 1100 tuntia. Sisämaassa on pilvisempää päivän aikana ja auringonpaistetta saa-daan vuorokauden aikana vähemmän kuin rannikolla. Kuopiossa ja Lappeenrannassa on aurin-gonpaistetta kuitenkin keskimäärin yli 1000 h, johtuen suurten järvien vaikutuksesta. Suomessa auringon säteilyteho on keskipäivällä noin 1000 W/m2 eli tunnissa jokaiselle neliö-metrille tulee energiaa noin 1 kWh. Kun auringonpaistetta saadaan keskimäärin noin 1000 tuntia vuodessa, saadaan vuoden aikana jokaiselle neliömetrille noin 1000 kWh aurinkoenergiaa. Au-rinkopaneelien hyötysuhde on noin 17 %, joten neliömetrin suuruisesta aurinkokennosta saa-daan vuodessa noin 170 kWh energiaa. Osa tästä energiasta menetetään energian siirrossa ja paneelien suuntauksessa. Pohjois-Savon metsät keräävät aurinkoenergiaa noin 18 Twh vuo-dessa. Energia varastoituu puihin ja mahdollistaa varastoidun aurinkoenergian käytön talvellakin sähkön ja lämmön tuotantoon.

3.6 Luonnon virkistyskäyttö Aineettomien luonnonvarojen hyödyntäminen retkeilyn ja luonnossa liikkumisen muodoissa on mahdollista Suomessa lähes missä tahansa. Matkailun ja erityisesti luontomatkailun kuuluminen luonnonvaratoimenpideohjelmaan Pohjois-Savossa on tärkeää ja ne voidaan kytkeä matkailu-strategioihin. Matkailussa voidaan edistää maisema- ja elämysmatkailua korostamalla alueiden erityispiirteitä ja luontomatkailukohteita. Laajojen järvialueiden ansiosta veneily- ja virkistyska-lastusmahdollisuudet ovat hyvät. Metsien monipuolisuus tarjoaa mahdollisuuksia marjastuksen, sienestyksen ja metsästyksen harrastamiseen tai matkailun ja yritystoiminnan kehittämiseen. Jokamiehen oikeus ei mahdollista yritystoiminnan harjoittamista toisen maalla, mutta tämä on kuitenkin sopimuksien avulla mahdollista. Pohjois-Savossa olisi mahdollista kehittää hyvinvoin-timatkailua ja hyödyntää paremmin esimerkiksi Tiilikan kansallispuiston aluetta ja Natura-alu-eita. Uusi Etelä-Konneveden kansallispuisto luo edellytyksiä vesistömatkailuun ja tarjoaa mah-dollisuuden kansallispuistoalueen kehittämiseen matkailun vetovoima-alueena.

18 (29)

19.1.2015


4 Kehittämisalueiden valinta

4.1 Kehittämiskohteiden arviointi Innovaatiokärkien kehittämistavoitteita nykytilan ja kehityksen osalta tarkasteltiin arviointitau-lukon avulla Pohjois-Savon liiton ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimesta. Nykytilan osalta ar-vioitiin olemassa olevaa toimintaa, työpaikkojen määrää, tuotantoarvoa ja kehittämismahdolli-suuksia. Kehityksen osalta arvioitiin kestävän kasvun muutosvoimaa, uusien työpaikkojen mah-dollisuutta, tuotannon lisäarvon mahdollisuutta, toteutumista 1-3 vuoden kuluttua ja toteutu-mista 4-7 vuoden kuluttua. Arvioinnissa käytettiin asteikkoa 3 = Hyvä tilanne, 2 = Kohtalainen ja 1 = Kehittymistarve. Arvioinnin perusteella saatiin tulokseksi kuvaaja (Kuva 5), jossa lähimpänä ulkokehää (14) ole-villa innovaatiokärjillä on nykytilan ja kehityksen osalta hyvä tilanne ja lähimpänä keskipistettä (0) olevilla tarve kehittyä. Esimerkiksi biokaasu ja jätteen poltto nykytilassaan (sininen viiva) vaa-tii kehittymistä, mutta kehitysmahdollisuudet (punainen viiva) ovat hyvät. Alkutuotannon tuo-tantomäärien osalta nykytila on jo hyvä, mutta kehityksen mahdollisuudet huonommat jo suu-rista tuotantomääristä johtuen. Sen sijaan alkutuotannon kilpailukyvyn kehittämisen näkökul-masta ovat kehittämismahdollisuudet huomattavat. Kuvan arvio on suuntaa antava ja joitakin kehittämistavoitteiden sanamuotoja on muutettu arvioinnin jälkeen. Arvion mukaan parhaat ke-hitysmahdollisuudet omaavat innovaatiokärjet on ympyröity kuvasta vihreällä värillä, kohtalai-set oranssilla ja vähäisemmät punaisella.

Kuva 5. Innovaatiokärkien kehittämistavoitteet

19 (29)

19.1.2015


4.2 Luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien arviointi Innovaatiokärkien luonnonvaroja arvioitiin myös edellä kuvatulla periaatteella (Kuva 6). Nykyti-lanteessa mm. puukuidun ja kemiallisen puunjalostusten sivuvirtojen hyödyntäminen on vähäi-sempää (sininen viiva), mutta hyödyntämisen kehitysmahdollisuudet ovat paremmat (punainen viiva). Arvion mukaan parhaat kehitysmahdollisuudet omaavat luonnonvarat on ympyröity ku-vasta vihreällä värillä, kohtalaiset oranssilla ja vähäisemmät punaisella. Alkutuotannon osalta maidon ja lihan tuotannon määrä ei voi esimerkiksi kaksinkertaistua mutta kasvintuotannossa (nurmi, muut peltokasvit, marjat) tuotanto voi lisääntyä merkittävästi osaa-misen ja suunnittelun kautta sekä ilmastonmuutoksen seurauksena. Työllisyyden kannalta on hyvin merkityksellistä säilyttää alkutuotannon työpaikat, vaikka kilpailukyvyn lisääminen juuri osittain niitä vähentääkin.

Kuva 6. Innovaatiokärkien luonnonvarat

20 (29)

19.1.2015


5 Toimenpiteet Tässä luvussa kuvatut toimenpiteet on koottu asiantuntijoiden kommenttien ja alueen tavoittei-den perusteella. Toimenpiteet on jaettu innovaatiokärkien mukaisiin luokkiin, mutta monet toi-menpiteet liittyvät toisiinsa ja paras vaikuttavuus voidaan saada yhteistyön ja eri yhdistelmien avulla. Toimenpiteet kirjaamalla ei suljeta pois muita luonnonvara-alaan liittyviä hankkeita, vaan näillä on tarkoitus antaa suuntaa kehitykselle ja luoda lisää työpaikkoja alalle jo lähivuosien ai-kana.

5.1 Puunjalostus ja biojalostus

Puun uudet käyttömahdollisuudet Tuotekehityslaboratorioiden, demonstraatioalustojen ja pilot-tuotantolaitosten rahoitta-

minen. Eri organisaatioiden yhteisten monitieteisten tutkimus- ja kehitysryhmien perus-taminen. Biojalostuksen demonstraatioalustojen ja bioprosessien skaalaus.

Kaupallistaminen ja kehittäminen: laitteiden kehitys, tuotteiden kehitys ja palvelukonsep-tit (sivuvirtojen käsittely).

Metsänhoidon uusien toimintamallien kehittäminen ja testaaminen käytännön toimijoi-den kanssa.

Mekaaniset puutuotteet, tuottavuus ja puurakentaminen Puukerrostalokorttelit, kaavoitus ja pienpuutalojen pilot-alueet. Puukerrostalojen tuotan-

non ja viennin tukeminen. Puurakentamisen järjestelmien, puuelementtien ja komposiit-tien viennin edistäminen liiketoimintaa tukevilla investoinneilla. CLT (cross laminated tim-ber) elementit ja teollinen puurakentaminen. Varmistetaan ja nostetaan puutuotteen laa-tua mm. lujuusluokitus menetelmien kehittämisellä, tavoitteena pitkälle jalostettu puu-tuote.

Puurakentamisen ja rakennesuunnittelun osaamisen lisääminen. Rakenteiden, eristeiden ja ulkopintojen kestävyyden parantaminen, kosteuden hallinta sekä homeen estäminen puupohjaisilla pinnoitteilla ja biojalosteilla.

Biopolttoaineet ja biojalostus Uusien biotuotteiden kehittäminen: Uudet yritysinvestoinnit ja nykyisten tuotelaajennuk-

set. Biotuotteiden erotusmenetelmien ja kemiallisen osaamisen vahvistaminen. Biones-teet, biohiili, biokaasu. Lupaosaamisen kehittäminen kemiantuotteiden tuotannossa. Eri-laiset tekniikat prosessin monitorointiin ja ohjaukseen.

Investointituki bioöljyyn siirryttäessä energiantuotannossa (suuri kansantaloudellinen- ja ympäristövaikutus).

Metsäenergian käytön lisääminen ja lämpöyrittäjyyden edistäminen. Kehitetään energia-puun laadukkaita ja kustannustehokkaita korjuuketjuja. Mekaanisen puunjalostuksen si-vuvirtojen hyödyntäminen lähialueella. Tuhkan hyötykäyttö.

21 (29)

19.1.2015


5.2 Alkutuotanto ja elintarvikkeet

Alkutuotannon tuottavuus ja kilpailukyvyn kehittäminen Maidontuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen muuttuvissa markkinaoloissa: Uuden tie-

don ja teknologian käyttöönotto sekä teknisten innovaatioiden tukeminen kilpailukyvyn parantamiseksi. Maatalouden tuotannollisten investointien lisääminen.

Maatilojen energiaomavaraisuuden parantaminen mm. biokaasuntuotanto maatalouden biomassoista.

Elintarvikealan monialainen tuotekehitysympäristö ja verkosto. Kalan alkutuotannon lisääminen ja vähäarvoisen kalan hyödyntäminen lähiruokana.

Terveyttä ja hyvinvointia tukevat elintarvikkeet Terveyttä ja hyvinvointia tukevien elintarvikkeiden markkinalähtöinen kehitystyö tutkijoi-

den ja jalostusyritysten yhteistyönä. Kala, kasvikset ja marjat: Jalostusasteen nosto, tuotekehitys, tuotantotehokkuus ja mark-

kinointi sekä käytön edistäminen. Laboratorio- ja tuotekehityspalveluiden tuotteistaminen ja markkinointi.

Teknologian soveltaminen Tuotanto-, viljely- ja navettateknologian ja tiedonhallinnan kehittäminen ja käyttöönotto.

Esimerkiksi lehmien terveyden automaattinen seuranta ja hyvinvoinnin arviointi. Lehmien ruokinnan tehostaminen yksilöllisillä ruokintasuunnitelmilla automaattimittausten perus-teella.

Elintarviketeknologian osaamisen hyödyntäminen ja välittäminen yritysten tuote- ja pro-sessikehittämiseen.

5.3 Veden ja ilman puhdistusprosessit

Energiantuotannon ja liikenteen päästöt ilmaan Tutkimussovellusten kehittäminen kaupallisiksi tuotteiksi ja yritystoiminnan kehittämi-

nen. Ilmansuojelun tutkimus-, puhdistus- ja mittausmenetelmien ja -laitteiden vienti yhdessä

yritysten ja asiantuntijatoiminnan kanssa.

Kaivosten, teollisuuden ja maatalouden vesiprosessit ja suljetut vesikierrot Vedenjakelun ja prosessien reaaliaikaisen mittauksen ratkaisut uutta mittaus- ja analyysi-

tekniikkaa kehittämällä. Uusien käytännön ratkaisujen löytäminen kaivos- ja prosessivesien hallintaan ja puhdis-

tukseen. Uudet kemikaalit ja biologiset menetelmät ja niiden kaupallistaminen sekä teol-linen tuottaminen Pohjois-Savossa.

Monialainen tutkimuskeskittymä.

22 (29)

19.1.2015


5.4 Mineraalivarat

Ympäristöteknologia ja mineraalien kartoitusmenetelmät Kaivosympäristön kokonaisuuden hallintamenetelmien ja riskinarvioinnin kehittäminen. Mittausteknologioiden ja mallinnuksen kehittäminen mineraalivarojen kartoituksessa

(Esim. 3D). Geoenergian mahdollisuuksien selvittäminen.

Mineraalivarojen hyödyntäminen Lähikiviainesvarojen käyttö ja kartoitus kaavoitusvaiheessa. Pohjaveden alaisen soranoton mahdollisuudet ja rakennuskivialueiden kartoittaminen. Mineraali-, maa- ja kiviaineksen riittävyyden arvioiminen, uusiomateriaalien ja sivuvirto-

jen hyödyntäminen. Luonnonkiviteollisuuden jalostusasteen nosto ja tuotantotekniikan kehittäminen.

5.5 Energia ja sivuvirrat

Sivuvirtojen hyötykäyttö ja biokaasu Uusien bioprosessien kehittäminen ja uusiomateriaalien käytön tehostaminen. Investointituet biokaasulaitosten perustamiseen. Biokaasu liikennepolttoaineeksi ja jakeluverkoston kehittäminen. Biomassojen keräämisen ja kuljetuksen kustannustehokkuuden parantaminen. Biokaasun tuotannon yhdistäminen muun uusiutuvan metaanin (biokatalysaattori sekä

muu synteettinen biokaasu) tuotantoon ja varastointiin. Yritysten keskittyminen hyödyntämään toistensa sivuvirtoja raaka-aineina ja energiana

(Esim. ekovoimalaitoksen, jäteasemien, puunjalostus- ja elintarvikeyritysten keskittymät).

Uudet energiamuodot ja energiateknologia Älykkään sähköverkon kehitysympäristö energiantuotantoon ja -kulutukseen. Energiateknologian kehittäminen hyödyntämään tehokkaammin bio- ja jätepolttoaineita

ja mittaustiedon hyödyntäminen polttoprosessien ohjaamisessa. Aurinko- ja geoenergian käytön edistäminen. Osaamisketjut ja energiatehokkuus.

5.6 Luonnon virkistyskäyttö

Luontomatkailun kehittäminen mm. kansallispuistojen alueella. Hyvinvointi- ja elämysmatkailun digitaaliset palvelut ja markkinointi.

23 (29)

19.1.2015


6 Toimeenpano 2015-2020

6.1 Pohjois-Savon ELY-keskus ja Pohjois-Savon liitto Edistäminen 1. Luonnonvaratalouden kehityksen hidasteita ja esteitä selvitetään ja poistetaan aktiivi-

sesti. Erilaisten pullonkaulojen selvittäminen mm. sääntelyn osalta, taloustilanne, verotus ja muu kuin julkinen rahoitus ovat eräitä esille nousseita asioita. Innovaatiohankkeiden ohella voidaan toteuttaa käytännönläheisiä selvityksiä ja edistämishankkeita. Arjen pul-lonkaulojen ratkaiseminen kustannuksiltaan pienehköillä hankkeilla edistää luonnonvara-talouden kehittymistä alueella.

2. Rahoitusmahdollisuuksia parannetaan tavoitteena maakunnan oma kehittämisrahasto

yritysten lainamahdollisuuksien parantamiseksi. Rahastossa voisi olla mukana mm. kun-nat, energiayhtiöt ja pankit sekä sijoittajat. Luonnonvaraohjelmasta ja siihen liittyvistä ra-hoitusmahdollisuuksista tiedotetaan Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja liiton, kauppakama-rin sekä median kautta.

3. Toimenpideohjelmaa edistämään käynnistetään hanke vuonna 2015. Hankkeen tavoit-

teena on eri alojen toimijoiden aktivointi ja yhteistyön edistäminen sekä ohjelman toi-meenpanon tukeminen ja seuranta. Toimenpideohjelmaa edistetään lisäksi hankerahoi-tuksella ja tavoitteina on edistää luonnonvaraohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden to-teuttamista, avustaa rahoitusmahdollisuuksien selvittämisessä ja opastaa hankkeiden val-mistelutyössä.

Työvoiman saatavuus 4. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen on tärkeä osa luonnonvarojen kestävän

käytön hyödyntämistä. Keinoja tähän ovat työurien pidentäminen, toimivan koulutusket-jun rakentaminen ja maakuntaan muuton edistäminen. Koulutuksen osalta luonnonvaroi-hin liittyvä opetustarjonta on hyvä korkeakoulutasolla, mutta sitä olisi mahdollista lisätä alemman asteisen koulutuksen muodossa. Koulutuksen kysyntälähtöisyyttä varmistetaan kehittämällä ennakointijärjestelmää ja -menetelmiä. Koulutusresursseja ja työmarkkina-hankkeita kohdennetaan työvoimaa tarvitsemille aloille. Uusia koulutus- ja työllistämis-malleja luonnonvara-alalla kehitetään rakennetyöttömille.

5. Pohjois-Savoa markkinoidaan luonnonvara-alan tutkimus- ja teknologiaympäristönä sekä

yritys-, työ- ja opiskeluympäristönä. Pohjois-Savoa markkinoidaan kokonaisuutena tukeu-tuen eri alueiden vetovoimatekijöihin ja elinkeinoelämän vahvuuksiin. Tiede-, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden innovaatiotoimintaa tukevia ympäristöjä vahvistetaan. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampusta kehitetään määrätietoisesti kokonaisvaltaiseksi in-novatiiviseksi oppimisympäristöksi.

Rahoituksen lähteet

6. Maakuntasuunnitelmassa ja -ohjelmassa linjataan maakunnan kehittämisen painopisteet.

Maakuntaohjelman toimeenpanosuunnitelmassa (Topasu) puolestaan tarkennetaan ke-hittämistoimia ja kohdennetaan rahoitukset toimijoittain. Topasu laaditaan vuoden tai kahden välein. Topasussa esitetään ne kehittämisen toimenpiteet, mihin maakunnassa jaettavaa rahoitusta kohdennetaan.

24 (29)

19.1.2015


Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 Suomen rakennerahasto-ohjelman kautta jaetaan Eu-roopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahasto (ESR) rahoitusta myös luonnonvaratalouden edistämiseen. Suomen EAKR- rahoituksesta 25 % eli noin 190 mil-joonaa euroa kohdistetaan vähähiiliseen talouteen siirtymistä edistäviin toimenpitei-siin. Pohjois-Savossa tämä merkitsee n. 5,5 miljoonan euron panostusta vuosittain vähä-hiilisyyden tukemiseen. Ympäristön laadun parantaminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö luovat talouden perustan tarjoamalla uusia elinkeino- ja liiketoiminnan mahdolli-suuksia ja monipuolisia työtilaisuuksia. EAKR:n toimenpiteissä tuetaan mm. pk-yritysten energiatehokkuuden edistämistä sekä alan uusimman tiedon ja osaamisen tuottamista ja hyödyntämistä elinkeinoelämää tu-kien. Rahoitusta kohdennetaan mm. innovaatiotoimintaan, joka kehittää elinkeinotoimin-nan kanssa ratkaisuja ympäristökysymyksiin, etenkin alueiden luonnonvarojen hallintaan, kestävään ja tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä ympäristökuormituksen vähentämiseen liittyen. Myös yritystukia kohdennetaan luonnonvaratalouden edistämiseen. ESR-rahoi-tuksella puolestaan voidaan tukea mm. alan osaamisen kehittämistä ja työvoiman saantia. Maaseudun kehittämisohjelman 2014-2020 rahoitus yritys- ja hanketukeen Pohjois-Sa-vossa on 42 miljoonaa euroa. Ohjelmassa tuetaan mm. metsä- ja ruokaketjua yrittäjyyden kehittämiseksi. Toimenpiteet kohdistuvat tiedon ja osaamisen lisäämiseen, yrittäjyyden vahvistamiseen yhteistyön ja innovaatioiden avulla sekä toimintaympäristön kehittämi-seen. Ilmastonmuutos ja ympäristö huomioidaan kaikessa toiminnassa. Tekesin rahoitusta voidaan kanavoida luonnonvaroihin liittyvään kehittämistyöhön siltä osin, kun se liittyy Tekesin ohjelmiin ja teemoihin. Yritysten osalta Tekesin rahoitus on mahdollinen tapauskohtaisen tarkastelun kautta. Pohjois-Savon kehittämisrahaston rahoituksella voidaan tukea maakunnan kannalta mer-kittävien hankkeiden toteuttamista sekä yhteistyön lisäämistä kehittämistoimenpiteissä verkostoitumalla ja kansainvälistymällä alasta riippumatta. Erityisinä painopisteinä ovat yritystoiminnan edistämiseen ja osaamisen tason kohottamiseen liittyvät innovatiiviset kehittämishankkeet. EU:n erillisohjelmat tarjoavat kansainvälistä rahoitusta luonnonvaratalouteen liittyviin hankkeisiin. Näistä suurin ja sisällöllisesti laajin on Horizon 2020. Muita ovat mm. Pohjoi-nen Periferia ja arktinen -ohjelma, Itämeren alueen -ohjelma ja Interreg Europe. Lisäksi EU:n ja Venäjän välisissä ohjelmissa (ENI CBC -ohjelmat) voi tarjoutua rahoitusmahdolli-suuksia. Lukuisat muut kansalliset rahoitusohjelmat ja rahoittajat tukevat luonnonvaratalouteen liittyvää toimintaa. Tällaisia ovat mm. Suomen Akatemia, lukuisat eri säätiöt ja rahastot sekä jotkut ministeriöt.

Liikenneyhteydet ja logistiikka 7. Luonnonvaratalouden edistämiseen liittyy oleellisesti hyvät liikenneyhteydet ja toimiva

logistiikka. Metsäkuljetusten ja alkutuotannon, erityisesti maidontuotannon, tarvitsema vähäliikenteinen maantieverkosto ja yksityistiet ovat välttämättömiä. Yleisesti ottaen koko tieverkoston kunnossapito on tärkeää ja pääteiden osalta myös kaivostoiminnan tar-

25 (29)

19.1.2015


peet huomioiden. Nykyisellä rahoitustasolla vähäliikenteinen tieverkko rapaantuu kiihty-vällä vauhdilla ja kelirikko uhkaa vaikeuttaa luonnonvarojen hyödyntämisen kannalta tär-keää tieverkkoa.

Raakapuukuljetuksissa on selkeä työnjako eri liikennemuotojen välillä. Kaikki puu lähtee autokuljetuksina metsästä, mutta kuljetusmatkan pituudesta ja kustannustehokkaasta kuljetusjärjestelmästä riippuen jatkaa matkaansa uitto- tai aluskuljetuksina vesitietä pit-kin tai rautatiekuormauspaikan kautta rautatiekuljetuksina jalostuspaikalle. Osa lähialu-een raakapuusta kuljetetaan autokuljetuksina suoraan jalostuspaikalle. Liikennevirasto on tehnyt yhdessä metsäsektorin kanssa rataverkon raakapuun terminaali- ja kuormauspaik-kaverkoston kehittäminen-selvityksen, jonka pohjalta on priorisoitu rautatiekuljetusjär-jestelmän kannalta tavoiteverkko terminaaleille ja kuormauspaikoille. Selvitykseen on tehty ja tehdään toimintaympäristön muuttuessa tarvittavia tarkennuksia. Kuormauspaik-kojen ja terminaalien vaatimien investoinnit tulee varmistaa Liikenneviraston investoin-tiohjelmissa. Vesiväylien osalta infrastruktuuri on olemassa. Pohjois-Savon ELY on laatinut yhdessä liikenneviraston ja metsäteollisuuden kanssa Metsä- ja raakapuukuljetus selvityksen 2014, jossa puuntuottopotentiaalin ja alueellisen kysynnän perusteella määritettiin kuljetusmäärät ja niiden sijoittuminen maantieverkolle. Selvityksen tuloksia käytetään tienpidon ohjelmoinnissa. Selvityksessä määritettiin myös tienpitäjän ja metsäteollisuuden paikallinen yhteistyömalli sekä päiväkohtaisen hoidon että pitemmän tähtäimen ylläpidon tehokkaammaksi kohdentamiseksi. Tietoliikenneyhteydet ovat keskeinen osa liiketoimintamahdollisuuksille pohjaa antavaa infraa. Toimiva ja riittävän nopea tietoliikenneyhteys on edellytys yritystoiminnalle, myös luonnonvara-aloilla. Teknistyvä maatalous tarvitsee myös jatkuvan tietoliikenneyhtey-den. Itä-Suomen liikennestrategiassa 2010 -luvulle on linjattu yhteisiä toimia liikennejärjestel-män kehittämiseksi. Strategiaa uudistetaan parhaillaan ja siinä huomioidaan luonnonva-ratalouden kehittämisen painopisteet ja maakunnan elinkeinoelämän tarpeet.

Lupa-asiat ja neuvonta 8. Luonnonvarataloushankkeisiin liittyy usein monia eri viranomaisissa käsiteltäviä ympäris-

tövaikutusten arviointi-, kaavoitus- ja lupamenettelyjä. Näiden eri prosessien kokonai-suuksien hallinnalla voidaan saavuttaa merkittävää tehokkuutta ja aikasäästöjä. Isompien hankkeiden osalta viranomaisten puolelta nimetään yhdyshenkilö, joka huolehtii eri pro-sessien yhteensovittamisesta ja hanketoteuttajan neuvonnasta. Pienemmissäkin hank-keissa huolehditaan siitä, että asiakas saa tarvittavan viranomaispalvelun kokonaisvaltai-sesti, sujuvasti ja tehokkaasti. Parhaaseen lopputulokseen päästään mahdollisimman var-haisessa vaiheessa aloitetulla yhteistyöllä.

Maakuntakaavoitus 9. Maakuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäytön suunnitelma, joka on ohjeena laaditta-

essa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpi-teisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Maakuntakaavan yleispiirteisyys tuo joustavuutta ja tavoitteet voidaan sovittaa yhteen maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Maakuntakaavan toteutuessa ympäristön tila paranee luonnonvarojen hyödyntämisen ohjautuessa ympäristön kannalta sopivimmille alueille.

26 (29)

19.1.2015


Maakuntakaavoituksella pyritään ylläpitämään ja kehittämään toimivan luonnonvaratalouden mahdollisuuksia. Maakuntakaavassa on esitetty mm. turvetuotantoalueita ja tuotantoon sovel-tuvia alueita, maa-ainesten ottoalueita, kaivostoimintojen alueita sekä maatalousalueita, joiden koko ja sijainti täsmentyy yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Alueiden tosiasiallinen toteu-tuminen tapahtuu siten kuntakaavoituksen sekä yksityiskohtaisemman lupamenettelyn asetta-mien reunaehtojen mukaan. Maakuntakaavatasolla on mahdollista tarkastella eri alueidenkäyttömuotojen yhteensovitta-mista. Luonnonvarojen käyttöön liittyviä toimenpiteitä suunniteltaessa on huomioitava mahdol-liset maakuntakaavan asettamat rajoitukset ympäröivälle maankäytölle. Esimerkiksi luonnon-suojelu-, kulttuuriympäristö- tai pohjavesialueet voivat rajoittaa puunkorjuuta tai yritystoimin-taa tietyillä alueilla, mutta toisaalta nämä alueet soveltuvat retkeily- ja virkistyskäyttöön. Maakuntakaavan päivittämisen yhteydessä huomioidaan entistä paremmin luonnonvarojen kestävän käytön mahdollisuudet. Erityisesti kaivostoimintojen alueita tarkastellaan kaavoitus-työssä pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Siilinjärvellä sijaitsevan Yaran kaivosalueen ja tehtaiden alueen mahdollinen laajeneminen voi edellyttää jatkossa maakuntakaavatasoista tarkastelua. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi luonnonvaramaakuntakaavan laatiminen, jolloin maakunnan luonnonvarojen käyttöä koskevia tulevaisuuden ratkaisuja voitaisiin tarkastella yh-täaikaisesti tai kokonaismaakuntakaavan päivityksessä. Biotalouden prosessilaitokset ja kaivosten rikastuslaitokset voivat edellyttää kaavoituksessa T/kem alueita: Teollisuus- ja varastoalue, jolla on /jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia ke-mikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen. Kallioperän passiivista energiaa käytetään maa-lämpönä, jonka alueellinen suotuisuus on selvitettävissä kallioperän ominaisuustiedon ja maan-peitteen paksuuden perusteella. Geoenergian käytön mahdollisuuksia voidaan selvittää laati-malla Pohjois-Savon alueelle geoenergiaselvitys.

Toimenpiteet muiden sidosryhmien kanssa Luonnonvaratoimenpideohjelman toteuttamisessa tehdään yhteistyötä koulutuspalvelujen, kuntien, yrittäjien, elinkeinoyhtiöiden ja tutkimuslaitosten kanssa. Lisäksi huomioidaan ylimaa-kunnallinen yhteistyö ja kansainväliset mahdollisuudet.

6.2 Toimeenpano-ohjelman päivitys ja seuranta Luonnonvaratoimenpideohjelma päivitetään joka toinen vuosi Pohjois-Savon liiton ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen yhteistyönä (Luonnonvararyhmä + MYR) ja samalla seurataan hankkeiden etenemistä ja tilannetta. Toimenpideohjelmassa esitettyjen innovaatiokärkien mukaisten toteutuneiden hankkeiden tie-dot kootaan arviointitaulukkoon, jonka perusteella voidaan seurata mm. rahoituksen suuntau-tumista ja luonnonvarojen käyttöä.

27 (29)

19.1.2015


7 Lähteet − Pohjois-Savon maakuntasuunnitelma 2030 ja maakuntaohjelma 2014-2017, Pohjois-

Savon liitto

− Pohjois-Savon ELY-keskuksen strateginen tulossopimus 2013-2015, Pohjois-Savon

ELY-keskus

− Pohjois-Savon maaseudun kehittämissuunnitelma 2014-2020, 4.10.2013, Pohjois-Savon

ELY-keskus

− Maakuntakaavan seuranta, luonnonvarat, Pohjois-Savon liitto, 31.12.2013

− Maakuntakaavamerkinnät ja -määräykset sekä Maakuntakaavaselostus, 7.12.2011

− Savo-Karjala UUMA, Hankkeen yhteenvetoraportti, Marraskuu 2012, Ramboll Oy,

27.11.2012

− Aurinkovoima, http://www.suntekno.fi/resources/public/tietopankki/aurinkoenergia.pdf

− http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kaivokset/Karttatiedostot/

28 (29)

19.1.2015


29 (29)

19.1.2015


Pohjois-Savon liitto, PL 247, 70101 KUOPIO Puh. (017) 550 1400, Fax (017) 550 1428, www.pohjois-savo.fi

Kotipaikka: Kuopio

Documents

Pohjois-Savon luonnonvaratalouden toimenpideohjelma 2015-2020