Turun kaupungin henkilösTölehTi 4/2013

Kehittäminen kuuluu kaikille s. 2–3

SAP HR Turku on täällä s. 5

Logomo laajenee s. 8–9

4/2013Toimitus/redaktion

Turun kaupungin konsernihallinto

Viestintä ja markkinointi

Yliopistonkatu 27a, 20100 Turku

Åbo stads koncernförvaltning

Kommunikation och marknadsföring

Universitetsgatan 27a, 20100 Åbo

Päätoimittaja/Huvudredaktör

Irene Pendolin

(irene.pendolin@turku.fi)

Taitto/Layout

SEK Promote Oy

Painopaikka/Tryckeri

Jaakkoo-Taara Oy

Painosmäärä/Upplaga

14 700 kpl/st

Kannen kuva/Omslagsbilden

Hannu Waher

Turun pualest -lehden

ilmestymisaika taulu:

nro 5/2013 viikolla 46 (11. –15.11.)

Aineiston deadline 18.10.2013

Toimitus pidättää oikeuden tarpeen

vaatiessa lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimitus ei vastaa pyytämättä

lähetetystä materiaalista.

Lisätiedot:

http://netku/tupu

Turun kaupungin henkilöstölehti

PÄÄKIRJOITUS

T iedättekö, että olemme töissä oikeas-ti hienossa työpaikassa? Minä tiedän monen työpaikan kokemuksella, et-

tei meillä täällä Turussa ole mitään häpeä-mistä, päinvastoin.

Eikä ole häpeämistä kuntasektorilla yleen-säkään. Ei yrityksissä ole sen hienompaa, eikä rahaa tule ilmaiseksi ikkunoista kenellekään, vaan kaikki on korvausta jostain menetetystä. Sen sijaan meillä on täällä monta hyvää asiaa, jotka vain pääsevät arjessa unohtumaan. Mei-dän työmme on tärkeää, ihan oikeasti. On eri asia työskennellä tavoitteena nostaa pörs-sikurssia seuraavaan kvartaaliin kuin teh-dä päivästä hyvä ihmiselle iästä riippumatta.

Kaupungeissa(kin) on toki taloudellises-ti tiukkaa, ja talousajattelu pakottaa priori-sointeihin, mutta silti toimintaa suunnitel-laan julkissektorilla pitkäjänteisesti. Voimme useimmiten luottaa siihen, että aloittamam-me kehityshanke viedään loppuun asti ja että olemme itse paikalla korjaamassa hank-keen hedelmiä.

Vaikka työpaikkamme on seutumme suu-rin ja kauneinkin monella mittarilla, mik-si kuulen enemmän kritiikkiä kuin kehuja työpaikastamme? Toki tässäkin pätee se, että jos ei mitään sanota, on kaikki melko hyvin – vasta epäkohdista mainitaan. Valitettavas-ti joskus tuntuu myös siltä, että meidät on hemmoteltu pilalle. Se, mitä meillä on, on jo itsestäänselvyys, jonka arvoa ei nähdä.

Yksi ääneen toistuvasti lausuttu työtyy-tyväisyyttä laskeva asia on se, että Turku

ei näyttäydy kaikille työntekijöille sama-na työnantajana. Ongelma on syytä korjata mahdollisuuksien puitteissa, mutta valitet-tavasti se merkitsee joillekin etujen pienene-mistä, joillekin taas paranemista. Pahoit-telen tätä jo etukäteen kaikille, jotka siitä mielensä pahoittavat.

Lisäksi oman toiminnan osuus työpaikan ilmapiiriin usein unohtuu: ”tehkää minulle hyvä työpaikka”. Seuraavan kerran, kun joku asia harmittaa, voisimmekin miettiä mitä jo-kainen voi itse tehdä asian eteen, ei sitä mitä muut tekevät väärin. Voisimmeko jokainen tehdä ainakin yhden lupauksen, jonka avul-la voisimme parantaa toisten työtä?

Omalla kohdallani teen seuraavat lupaukset:• Yritän edistää omalla toimillani yhteis-

henkeä – näin uskon saavani itsekin enemmän sitä osakseni.

• Nostan esiin ratkaisuja, en pelkästään epäkohtia.

• Olen ylpeä siitä, että olen töissä Turus-sa, en ole töissä ”vaan kaupungilla”.

Työn iloa kaikille toivottaa

Sinikka Valtonenhenkilöstöjohtaja

Onko työpaikasta lupa olla ylpeä?

Kuva: Maarit Rasi

Seuraavan kerran, kun joku asia harmittaa, voisimmekin miettiä mitä

jokainen voi itse tehdä asian eteen, ei sitä mitä muut tekevät väärin.

Voisimmeko jokainen tehdä ainakin yhden lupauksen, jonka avulla

voisimme parantaa toisten työtä?

M iten voin osallistua kaupungin ke-hittämiseen?

– Osallistumisen mahdollisuuk-sia on useita. Kun omaksuu toimintamallin tavoitteet, on mahdollisuus soveltaa niitä käy-tännön työhön, esimerkiksi mitä asiakasläh-töisyys minun työssäni tarkoittaa. Miten mei-dän tiimimme voisi toimia siten, että työ olisi mahdollisimman mielekästä ja tarjoaisi sopi-vasti haasteita sekä kehittymisen mahdolli-suuksia. Työkierto on yksi erittäin suositeltava tapa tutustua erilaisiin työtapakulttuureihin, kaupunginjohtaja Randell sanoo.

– Henkilöstö- ja kuntalaiskyselyt ovat tuottaneet meille reilusti tausta-aineistoa kaupungin kehittämistyöhön. Valtuutetut, kaupunginhallitus sekä yliopistojen ja kor-keakoulujen johto pohtivat kaupungin tule-vaisuutta työpajoissa. Lisäksi yritysmaailmaa on haastettu pohtimaan kilpailukykyyn liit-tyviä kysymyksiä. Osallistumisen mahdol-lisuuksia on siis tarjottu pitkin kevättä, ja niitä tullaan tarjoamaan myös syyskaudella.

– Tällä hetkellä haastamme kaupungin johtoa ja omia asiantuntijoita pohtimaan muun muassa sitä, erottautuuko Turku muista kaupungeista, paraneeko kaupungin kilpai-lukyky ja miten palvelujen kysyntä muuttuu.

– Samalla kun pidämme kirkkaana mie-lessä toimintamallin tavoitteet, on hyvä miettiä miten saisimme koko seudun mu-kaan yhteiseen tavoitteeseen, Randell sanoo.

Kaupunkistrategian ydin on vuodessa 2029, kun Turku täyttää ensimmäisenä kau-punkina Suomessa 800 vuotta.

Mistä kaupunkistrategiassa on kyse?– Kaupunkistrategiassa määritetään koko

kaupunkia sitovat keskeiset strategiset pää-määrät ja tavoitteet tuleville vuosille. Stra-tegialla kerrotaan asukkaille ja asiakkaille, millaisia valintoja kaupunki tekee varmis-taakseen hyvinvoivan ja kilpailukykyisen kaupungin, Randell kertoo.

– Vaikka edessä on paljon isoja kysymyk-siä, meillä on kaikki edellytykset kehittyä ja olla vieläkin parempia.

Randell muistuttaa myös, että vaikka välillä tulee epäonnistumisia, niin Turun imago on jatkuvasti parantunut ja on tär-keää viestiä siitä, missä kaupungin toimin-nassa on onnistuttu.

Nykyistä tehokkaampaa palvelu- tuotantoa ja resurssien käyttöäKaupunki on käynnistänyt valtuuston pää-töksellä uudistamisohjelman. Mitkä ovat sen keskeiset tavoitteet?

– Uudistamisohjelmassa on pyritty löy-tämään keinoja toiminnan uudistamiseksi sekä lyhyemmällä että pidemmällä aikavä-lillä niin, että samalla talous pystytään pi-tämään tasapainossa.

– On mietitty mitä kaikkea itse asiassa tehdään ja tehdäänkö näitä asioita oikein. Ohjelma pitää sisällään ajatuksen jatku-vasta toimintaan ja talouteen linkittyvästä arvokeskustelusta vaikeidenkin valintojen perustelemiseksi ja tekemiseksi. Ohjelman ajatuksena on myös löytää keinot investoin-tikyvyn ylläpitämiseksi.

– Uudistamisohjelmatyötä tullaan jat-kamaan rinnan strategiatyön ja normaalin toiminnan suunnittelun kanssa.

Kaupungin työntekijät kantavat vastuuta työstäänKaupunginjohtaja haastoi meidät keväällä miettimään Turun tulevaisuutta. Huhti-kuussa toteutetun henkilöstökyselyn vas-tausten mukaan kustannuksia saataisiin pienennettyä yhteistyön tehostamisella, selkeiden tavoitteiden ja perustyön määrit-telyllä, turhien ja päällekkäisten töiden kar-simisella sekä hallinnon ja esimiesportaan pienentämisellä.

– Työntekijöillä vaikuttaa olevan melko selkeä käsitys siitä, miten työtekoa pystyt-täisiin tehostamaan. Tehostamisessa ei ole kyse vain säästöstä vaan myös työn mielek-kyydestä. Vastauksista ilmeni myös, että me kaupungin johdossa olisimme tervetulleita kentälle ja vaikkapa työpaikkapalavereihin. Pidän tämän mielessäni, Randell hymyilee.

– Olen hyvilläni siitä, että henkilöstö ko-kee voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Vas-tausten perusteella henkilöstöllä vaikuttaa olevan tunne, että kehittämistä vaativia asi-oita voi ryhtyä ajamaan aktiivisesti myös itse.

Paras tapa kehittää kaupungin ja kaupunkiseudun tulevaisuutta on olla mukana tekemässä sitä. Tätä mieltä on kaupunginjohtaja Aleksi Randell. Toimintamallia uudistamalla kaupunki vastaa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin haasteisiin. Tämä otetaan huomioon myös uudessa valmisteilla olevassa kaupunkistrategiassa.

Toimintamallin tavoitteet kirkkaana kaikessa toiminnassa

Kaupungin uudessa toimintamallissa kuntalaisten osallisuus on nostettu keskeiseksi arvoksi strategiassa ja toiminnassa. Kaupunginjohtaja Randell tapasi Turun messuilla kaupungin työn-tekijöitä ja kuntalaisia. Vierellä johtaja Maija Kyttä ja Turun Messu- ja kongressikeskuksen toi-mitusjohtaja Tuomas Kyttä.

Kaupunginjohtaja Aleksi Randell:

Turun pualest 3

Viestintäjohtaja Saara Malilan Turku on mainettaan parempiSaara Malila aloitti Turun kaupungin viestintäjohtajana kesäkuussa. Malila haluaa muuttaa kaupungin viestintää entistä avoimempaan ja aktiivisempaan suuntaan. Byrokratian taakse ei saa piiloutua.

O rganisaationa Turun kaupunki oli Malilalle jo ennestään tuttu hänen toimiessaan kulttuuripääkaupun-

kisäätiön viestintäpäällikkönä neljän vuo-den ajan.

– Säätiö oli erinomainen kasvualusta uu-teen pestiini ja tarjosi oivan näköalapai-kan suuren hank-keen viestinnässä. Kulttuuripääkau-punkivuosi ol i rankka mutta sa-malla uskomattoman antoisa rupeama, Ma-lila muistelee.

Taustaltaan Malila on vahvasti journalisti – työkokemusta on kertynyt muun muassa YLE:n Lounais-Suomen uutisissa uutispääl-likkönä sekä Pasilan radio- ja TV-toimitus-ten kautta.

Sisäinen viestintä ja henkilöstö edelläMalila muistuttaa, että suuressa organisaa-tiossa työ vaatii verkostoitumista ja tiivistä yhteistyötä.

ha tuttu maine, johon on helppo vedota. Oi-keasti Turku on mainettaan parempi.

Mitä Turku haluaa sanoa?Malilan mukaan suuren kaupungin vies-tinnässä ja markkinoinnissa tarvitaan pää-ajatus siitä, mitä Turku haluaa olla ja mikä sen sanoma on.

– ”Kulttuuri tekee hyvää” oli pääsa-nomamme kulttuuripääkaupunkivuonna. Kun sitä tarpeeksi kauan toitotettiin, sii-hen alettiin uskoa, Malila toteaa.

Oman roolinsa hän näkee eräänlaisena sateenvarjona, jonka alla organisaatio tähtää viesteillään yhteiseen maaliin. Siihen osumi-nen edellyttää selkeitä viestinnällisiä linjauk-sia sekä yhtenäistä graafista ilmettä ja tarvit-taessa logoviidakon karsimista. Hajanaisuus haittaa yhtenäisen sanoman perillemenoa.

Työn vastapainoksi Malila harrastaa kult-tuuria monipuolisesti – muun muassa luke-mista ja pianonsoittoa. Kulttuuripääkaupun-kivuosi jätti jäljen myös yhteen sen tekijöistä.

– Kulttuuri tekee hyvää. Uskon siihen edelleen vakaasti, Malila hymyilee.

Saara Malila on kol-mannen polven tur-kulainen ja viihtyy kaupungissa erinomai-sesti. – Turku on ihana historiallinen kaupunki, jolla on monet kasvot ja jossa on hyvä syke.

Teksti ja kuva: Harri Falck

– Kaikki lähtee henkilöstöstä ja toimi-vasta sisäisestä viestinnästä. Organisaation prosesseista on mahdotonta viestiä järkeväs-ti ulospäin ilman vahvaa sisäistä viestintää, Malila sanoo.

Hän näkee kaupungin nykyisessä toimin-nassa ja viestinnässä paljon hyvää. Turku

näkyy ihmisten arjessa, mutta asukkaiden mielikuvat Turusta ovat silti usein jäyhiä.

– Kaupungin viestinnän tulee perustua avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen sekä sii-hen, että asioihin reagoidaan etukäteen ja oikea-aikaisesti. Tehdään elävää ja innova-tiivista viestintää moderneilla tavoilla ja tul-laan asioiden kanssa rohkeasti ulos, Mali-la kannustaa.

Malilan mukaan Turulla on vahva ja ri-kas historia, mutta byrokraattisen makuinen.

– Uskallan kuitenkin väittää, että byro-kratia ja jäykkyys ovat vain lumetta – van-

"Kaupungin viestinnän tulee perustua avoimuu-teen ja läpinäkyvyyteen sekä siihen, että asioihin reagoidaan etukäteen ja oikea-aikaisesti."

4 Turun pualest

Henkilöstötyön prosesseja kehittämään vii-me vuonna perustettu Aurora-projekti on siirtymässä uuden henkilöstöhallinnon SAP HR -järjestelmän käyttöönottovaiheeseen. Uuden järjestelmän myötä otetaan käyttöön seuraavat palvelukokonaisuudet:• palvelussuhteen elinkaaren hallinta,• kehityskeskustelut,• koulutus- ja kurssihallinta,• osaamisen hallinta,• matkahallinta sekä• HR-palveluja tukevat itsepalvelutoiminnot.

SAP HR Turku viimeistellään työryhmissäTurun kaupunki on ollut mukana kehit-tämässä kuntien tarpeisiin räätälöityä SAP HR -järjestelmää, ja alkusyksyn aikana kuntaratkaisun kehitystyö saadaan pää-

tökseen. SAP HR -kuntaratkaisua tullaan viimeistelemään Turun kaupungin toivei-den mukaiseksi, ja tätä määrittelyä varten on perustettu työryhmiä.

Työryhmät kokoontuvat syksyn aika-na. Kehitystyön seurauksena syntyy SAP HR Turku -ratkaisu, jonka tuotantokäyt-töön valjastaminen tapahtuu asteittain koko henkilöstön kattavasti lähivuosien aikana.

Käyttöönotto piloteissa 2014 alussaHenkilöstöhallinnon uuden järjestelmän käyttöönotto aloitetaan ensin piloteiksi ilmoittautuneissa yksiköissä, jotka otta-vat järjestelmän käyttöönsä vuoden 2014 alkupuolella. SAP HR Turku -ratkaisussa otetaan käyttöön kaikki edellä mainitut palvelukokonaisuudet.

Henkilöstötyön SAP HR -kehitysprojekti on loppuvaiheessa

Kuvitus: Ulriikka Lipasti

Turun kaupungin eri toimijoiden käytös-sä olevat logot tutkitaan syksyn aikana. Mediatoimisto Dagmar selvittää logojen tunnettuuden ja mielikuvat kyselytutki-muksella. Kyselyt lähetetään kaupungin henkilöstölle, Turun asukkaille ja Turun lähiseudun asukkaille. Otos on kaikkiaan 2400 henkilöä.

Kaupungilla on käytössään virallinen vaakunalogo ja kulttuuripääkaupunkivuo-

Kuinka tunnettuja ovat kaupungin logot?

Kyselytutkimus logoista alkaaden logosta johdettu markkinointilogo. Li-säksi eri toimijoilla on kymmeniä erilaisia logoja. Käytössä on logoja, joiden käyttö on tarpeen ja perusteltua mutta myös pal-jon sellaisia, joiden tunnettuudesta ja tar-peellisuudesta ei ole tietoa.

Kyselyn tarkoituksena on saada tutkittua tietoa siitä, olisiko logokokonaisuutta tar-peen yhdenmukaistaa. Tutkimuksessa Tu-run logokokonaisuutta verrataan muiden

Lisätietoja Aurora-projektista antaa projektipäällikkö

Minna Isotalo, minna.isotalo@turku.fi.

Jyty Turku ry:n pääluottamusmies Tapsa Ruusunen menehtyi yllättäen 30.7.2013. Tap-sa ehti toimia Jytyn pääluottamusmiehe-nä noin neljä ja puoli vuotta. Hän oli kiinteä osa kaupungin yhdeksän pääluottamusmie-hen tiimiä.

Ennen pääluottamusmiesuraansa Tap-sa toimi Turun ammattikorkeakoulussa atk-yhdyshenkilönä 1990-luvun alusta. Laivat ja meri olivat Tapsalle läheisiä, sillä hän työskenteli melkein vuosikymmenen meril-

In memoriam TAPSA RUUSUNeN (1955–2013)

kaupunkien kokonaisuuksiin sekä mita-taan logojen tunnettuutta ja niistä johtu-via mielikuvia.

Tutkimuksen teettää konsernihallinnon viestintä ja markkinointi.

lä baarimestarina ennen toimeaan ammat-tikorkeakoulussa.

Me pääluottamusmiehet muistamme Tap-san suurena italialaisen ruuan ja kulttuurin ystävänä. Hän vietti kesälomiaan usein Ita-liassa, jonne hän haaveili asettuvansa elä-kepäivillään.

Tapsan seuraajana Jyty Turku ry:n pää-luottamusmiehenä jatkaa elina Kajanto.

Turun kaupungin pääluottamusmiehetKuva: Hannu Waher

Turun pualest 5

TULO KULMIA

E lokuisessa Lappeenranta-seminaa-rissa VTT Minna Janhonen alusti aiheesta ”Työyhteisöjen rajat ja ra-

jattomuudet”. Janhonen johtaa Työterveys-laitoksen Rajoja rikkova työ -tutkimus- ja kehittämishanketta, jossa tutkitaan, miten työpaikkojen sisäisten ja ulkoisten rajapin-tojen rikkoutuminen muuttaa sujuvan toi-minnan edellytyksiä.

Janhosen mukaan organisaatioiden hal-linnolliset uudistukset eivät aina kohtaa arjen käytäntöjä. Virallinen organisaatio-rakenne ei välttämättä vastaa toimintaa, ja työ ylipäätään on nykyään vähemmän sidot-tua totuttuihin rakenteisiin kuin aiemmin.

Uudet toimijat vaikuttavat työpaikkojen käytäntöihinJanhonen totesi alustuksessaan, että työ-paikkojen käytäntöihin ja prosesseihin vaikuttavat muun muassa organisaatioiden ulkoistettu toiminta, työpaikkojen sisäiset projektit, vuokratyö ja verkostoyhteistyö. Rajapinnat rikkoutuvat totutusta, ja johta-minen ja esimiestyö kohtaavat uudenlaisia haasteita. Syntyy joustavuutta, mutta toi-saalta epäjärjestystä.

Rajojen rikkoutumisen johdannaisia ovat myös irrallisuus, vapaus, näkökulmien laa-jentuminen. On riski, että vastuut ja oikeu-det hämärtyvät. Ulkoistetun palvelutuot-tajan asema saattaa olla määrittelemätön. Lainsäädäntö voi olla pirstaleista tai tul-

kinnanvaraista. Esimiestyö muuttuu, sil-lä esimiehestä tulee valmentaja, tienraivaa-ja, koordinoija, verkoston kutoja. Kaikessa tässä rajapintojen rikkoutumisessa kasvaa vertaiskontrollin merkitys ja itsensä johta-misen rooli.

Matriisimainen toimintatapa yksi esimerkki rajojen rikkoutumisestaTurun kaupungin toimintamalliuudistuk-sen myötä siirryttiin eräissä toiminnoissa matriisimalliin. Tämä on monella taholla herättänyt hämmennystä. Kuka on esimie-heni? Kenellä on valtuus antaa työnjohdol-lisia määräyksiä? Kuka ratkaisee ristiriitati-lanteet? Missä minun työyhteisöni on?

Matriisitoimintoja kehitetään edelleen, ja siinä työssä olisi varmasti hyödyllistä tie-dostaa tämä ajankohtainen ilmiö työn ra-japintojen rikkoutumisesta ja sen seurauk-sista. Yhteisöllisyydessä tapahtuu muutosta: työyhteisöt hajaantuvat, lohkoutuvat ja mo-ninaistuvat. Voi olla vaikea määritellä työ-yhteisörajoja. Janhosen mukaan työn vir-tuaalinen, digitaalinen luonne muuttaa työnteon aika- ja paikkakäsitteitä. Töitä tehdään verkossa, kulkuneuvoissa, etätyönä.

Rikkoutumisen seuraukset moninaisiaJanhonen kertoi, että tätä yhteisöllisyyden muutosta ei ole juurikaan tutkittu työhy-vinvointinäkökulmasta. Kuka kehittää,

missä ja miten? Tulisiko kehittää yksilöä yhteisön sijaan? Ei tiedetä, mitä seurauksia on työyhteisöllisyyden siirtymisestä enem-män työyhteisyyteen. Miten käy sosiaali-selle kiinnittymiselle? Uupuvatko ihmiset enemmän? Toisaalta Janhonen totesi, että syntyy uusyhteisöllisyyttä, jossa työelämän virtuaalistuminen toimii mahdollistajana.

Työelämän rajojen rikkoutumisessa on paljon positiivisia seurauksia: syntyy inno-vaatioita, työelämä muuttuu joustavammak-si. Erilaiset näkökulmat ja yhteistyömah-dollisuudet synnyttävät uutta jatkuvuutta. Esimiestyöhön tulee väistämättä vuorovai-kutusnäkökulmaa, syntyy uudenlaista yhtei-söllisyyttä, ja kehittämistyö muuttaa suun-taansa.

Janhonen esittää kysymyksiä tutkimuk-sensa keskellä: onko ihminen valmis muu-tokseen, luovummeko lokeroistamme, mi-ten saamme tukea siihen ymmärrykseen, että muutos aiheuttaa työntekijöissä häm-mennystä? Toivottavasti jossakin yhteydes-sä tulee mahdollisuus kuulla tämän ensi vuoden loppuun jatkuvan tutkimushank-keen tuloksia.

Lisätietoja Rajoja rikkova työ -tutkimus- ja kehittämishankkeesta Työterveyslaitoksen verkkosivuilta:www.ttl.fi/rajojarikkovatyo

Työ tekijäänsä kehittää vai kehittääkö?Jokainen meistä tunnistaa työelämän jatkuvan muutoksen. Organisaatioita kehitetään, yksiköitä järjestellään uudelleen, esimiehet vaihtuvat. Joskus ihmettelee sitä, että mihin yksilö sijoittuu kaiken kehittämisen keskellä? Emme ole välttämättä tiedostaneet sitä, että entisajan perinteiset linjajohtamisen mallit eivät aina toimi uudenlaisessa tavassa tehdä työtä.

Teksti: Paula Mecklin, pääluottamusmies, JUKO ry | Kuva: Hannu Waher

6 Turun pualest

S itten pantiin hihat heilumaan. En-simmäinen Tall Ships’ Races vuonna 1996 lisäsi vauhtia, ja kolme vuotta

myöhemmin avattiin Forum Marinum -me-rikeskus. Kulttuuripääkaupunkivuoden ava-jaisissa turkulaiset saivat kokea ultrahienon valo- ja äänishown, josta ei puuttunut kerta kaikkiaan mitään.

Kymmenkunta vuotta aikaisemmin Kruununmakasiinin saneeraus oli vielä hiukan vaiheessa, mutta silti yläkerran ti-loihin oli kutsuttu parisataa Turussa vierai-levaa nuorisopurjehtijaa lauantai-illan mie-histöjuhlaan. Sain kunnian toimia isäntänä, joten kirjoitin tervetuliaispuheen ja kään-sin sen ruotsiksi ja englanniksi. Kun ky-selin muista illan käytännön järjestelyistä, sain kuulla kaiken olevan kunnossa, ei tar-vitse huolehtia kuin omasta puheenvuoros-ta ja vieraiden kanssa seurustelusta.

Tapani mukaan menin kuitenkin paikal-le noin puoli tuntia ennen vieraiden tuloa. Tuore maali tuoksui, seinät olivat tyhjillään, mutta muuten pitkä sali oli naamioitu väliai-kaisine pöytineen ja paperisine pöytäliinoi-neen aika viihtyisäksi. Huomasin pian ettei ilmastointi toiminut, ehkei sitä oltu ehditty vielä rakentaakaan. Mutta missä ihmeessä olivat äänentoistolaitteet? Ei auttanut muu kuin soittaa henkilölle, jonka piti ne toi-mittaa. Puhelu ohjautui hänen mökilleen.

– Ai tänäänkö se tilaisuus onkin? No voi-voi. Tämäpäs nyt oli. Olipas tämä.

Niin että ahaa joo, päivää!

Vieraiden tuloon on enää parikymmentä minuuttia. Puheeni ei kuuluisi pitkässä sa-lissa kuin ehkä lähimpään pöytään. Muistin satamavalvonnan takahuoneessa nähneeni paristoilla toimivan megafonin, jota käy-tettiin ennen kuin radiopuhelimet yleistyi-vät. Valvojat kiikuttivatkin sen kiitettävän ripeästi paikalle.

Mutta torvesta ei kuulunut pihahdusta-kaan; vuosien käyttämättömyyden aikana patterit olivat vuotaneet valkoiseksi mössöksi.

Kikka numero kaksi: jostakin laivasta on saatava perinteinen megafoni, peltilieriö, joka ei petä koskaan. Muistelin nähneeni sellaisen ainakin Ukkopekan ruorihytis-sä. Siispä soitto laivaan, missä Pentti-Os-kari vastaa.

– Totta kai saat sen lainaksi. Tule käy-mään yhdentoista aikoihin, kun pa-laamme Naanta-lista. Lähdimme juuri Martinsillan pielestä.

– Vieraat tule-vat kymmenen minuutin kuluttua. Voitko pysähtyä hetkeksi Marinumin kohdalla?

– Nyt ei ehdi, sillä laivassa oleva seurue tuli jo valmiiksi myöhässä ja heillä on vielä jatkoyhteys Naantalista.

– Pudota se sitten jokeen kun ajat tästä ohi, lähetän miehen laiturille.

Heittoliina lentää laivasta, ja satamaval-

voja vetää torven sillä laiturille. Ihmiset luo-vat omituisia katseita, mutta saan megafo-nin käteeni tasan kello 18.

Onpahan komea torvi, paksusta kupari-pellistä väännetty ja pituuttakin varmaan metrin verran. Paino on tietysti sen mu-kainen, ja yhdellä kädellä kannattelu alkaa pian käydä tukalaksi. Nyt saa pelkkä eng-lanninkielinen puhe riittää!

Sisälämpötila nousee tunnelmaa nope-ammin: ukkosta enteilevä painostava kuu-muus ja kaksisataa vierasta ovat tehokas lämmönlähde. Tunnen hikoilevani kuin sprinkleri mustassa villakankaisessa virka-puvussa. Silmälasien linsseihin alkaa nousta höyryä. Jatkan puhetta, kunnes teksti hävi-ää usvan sekaan ja toivotan lopuksi kaikil-le mukavaa iltaa.

Mukavasti ilta sujuikin ruuan, juoman ja vapaan seurustelun merkeissä. Mutta kaikki kutsut päättyvät aikanaan, ja muuan nuori naispurjehtija tulee kiittämään kädestä pitäen.

– Meillä oli niin mukavaa, kun saimme jutella keskenämme. Eikä ollut mitään sel-

laisia pitkiä pu-heita, jotka ovat tosi puudutta-via. Sinä puhuit sopivan lyhyesti. Ja vielä tuollai-sen vanhan has-

sun torven läpi. Se sopi erinomaisesti me-rihenkiseen iltaan. Sinäkö tämän kaiken suunnittelit?

Olin jo sanomassa jotakin, mutta nielai-sin selityksen. Eiväthän vieraat tiedä sitä, mitä olen jättänyt sanomatta.

– Hauska kuulla. Näinhän minä kaiken etukäteen suunnittelin.

Forum Marinumissa kohtaavat nykyään valtionpäämiehetkin, kuten Sauli Nii-nistö ja Vladimir Putin. Toista oli vielä 1980-luvun lopulla: jokiranta muistut-ti siltä kohdin epämääräistä kaatopaikkaa, jossa ohdakkeet verhosivat vanhan hiilikentän ja sinne salaa kannetut, hylätyt jääkaapit. Joen puolelta katsottuna pahoin lahonneet laituritolpat olivat kuin vakioveikkausrivi yksi-risti-kaksi.

Alku aina hankala

Teksti: Kari Riutta Kuvitus: Ulriikka Lipasti

"Muistin satamavalvonnan takahuo-neessa nähneeni paristoilla toimivan megafonin, jota käytettiin ennen kuin radiopuhelimet yleistyivät."

Turun pualest 7

Logomo elää positiivisella tavalla muutoksen aikoja, kun Logomo Byrån yritystilat on elokuun lopussa virallisesti avattu. Turun kulttuuripääkau-punkivuoden aikana paikkansa lunastaneesta tapahtuma- ja kulttuuri-areenasta on nyt muotoutunut myös luovien alojen ja talouden keskus.

Kulttuuriareena on nyt myös luovan talouden keskus

– Tilat ovat upeat ja sijainti mainio, ai-van Helsingintien kupeessa. Uskon, että tu-levaisuudessa varmasti pystymme tekemään yhteistyötä muiden Byrån yritysten kans-sa esimerkiksi oman yrityksemme mark-

kinoinnissa.Tuleva Logomon silta ja park-kihalli kiinnittävät Logomon

entistäkin tiiviimmin pait-si rautatieasemaan myös

ydinkeskustaan, sillä uu-den sillan myötä mat-ka torilta Logomoon on pituudeltaan lähes sama kuin matka to-rilta nykyisiin kau-punginteatterin tiloi-hin.

Kaikkien turkulaisten

viihtymiskeidasTänä vuonna Logomossa on

yli 500 erilaista tapahtumaa ja tilaisuutta, ja sekä turkulaiset

että matkailijat ovatkin jo hyvin löy-täneet Logomon monipuolisen tarjonnan

ja tilat. Lisää Byrån tiloja valmistuu vuo-den päästä syksyllä. Samoihin aikoihin avautuu myös Turun kaupunginteatterin uusi, 350-paikkainen teatterikokonaisuus, johon toiminta siirtyy teatteritalon remon-

Teksti: Irene Pendolin

Byråssa työskentelee paitsi perinteisesti luovien alojen edustajiksi miellettyjä yrityksiä, kuten mainostoimistoja ja

design-alan yrityksiä, myös esimerkiksi hie-roja, tilitoimistoyrittäjä ja asunnonvälittä-jä. Kantavana ajatuksena on ollut kerä-tä yhden katon alle samalla tavalla ajattelevia yrityksiä ja yhteisöjä.

– Byrån tiloissa majoittuu parhaillaan jo 50 eri yritys-tä ja 200 työntekijää. Tai oikeastaan asukasta, ku-ten me heitä haluamme kutsua, hymyilee Lo-gomon myyntijohtaja Maarit Hurme.

Jokainen ala voi olla luovaJo nyt Logomon yrittä-jät ovat verkostoituneet keskenään, pyrkineet löy-tämään yhteistyömahdolli-suuksia ja ajattelemaan asioita yhdessä uudella tavalla.

– Jokainen ala on luova, jos sen harjoittaja pyrkii tekemään jotain mitä muut eivät ole tehneet, kuten yrityksemme Logomossa, Hurme sanoo.

Samaa mieltä on vaativiin sähköalan töi-hin erikoistuneen Electric Power Finlandin sähkönjakeluprojekteista vastaava Jarmo

Kaunisto, joka muutti Byrån tiloihin en-simmäisten joukossa viime keväänä.

Logomo laajenee

Kuvat: Logomo

8 Turun pualest

tin ajaksi.Teatterin lisäksi Logomossa voi käydä

elokuvissa ja nauttimassa päivittäisestä lou-naasta sekä suuren suosion saavuttanees-ta, palkitun keittiömestari Erik Mansi-kan loihtimasta lauantaibrunssista Logomo Kitchenissä.

– Kitchenissä voi lisäksi syödä upean illallisen esimerkiksi ennen konserttia tai vuokrata myös erillisen ruokailu- ja juhla-tilan, Maarit Hurme kertoo.

Uutuutena on saunaosasto, joka on vuok-rattavissa konserttien ja muiden tapahtu-mien aikana osana aitiota tai kokonaan erikseen. Uutta monille lienevät myös kil-pailukykyiset vuokrat, joista peritään sama maksu niin yksityisiltä ihmisiltä kuin yri-tyksiltä ja yhteisöiltä.

– Logomossa järjestetään paljon erilai-sia pienempiä ja suurempia juhlatilaisuuk-sia sekä tapahtumien yhteydessä että niiden ulkopuolella. Myös syntymäpäiviä ja häitä, joihin soveltuu aivan erinomaisesti muun muassa tunnelmallinen, entisöity holvikaa-risali, kehaisee Hurme.

Hurme näkee Logomon kulttuurin ja viihteen keitaana, josta kaikki turkulaiset voivat nauttia itselleen sopivalla tavalla.

– Meillä voi löytää itsensä niin yritysvie-railulta, rock-konsertista, näyttelystä kuin joogastakin. Logomossa on katto korkealla ja kynnys matala.

I smo Seppälä aloitti työuransa 1.6.1976 siivouksen työnjohtajana Turun kau-pungin siivoustoimistossa. Nyt lähes 40

vuotta myöhemmin hän toteaa, että yhtenä-kään päivänä ei ole harmittanut tulla töihin.

Työnantaja ei ole vuosien aikana vaihtu-nut, mutta siivous-, kiinteistönhoito- ja ruo-kapalveluiden yhdistämisen ja yhtiöittämi-sen myötä Seppälä jää eläkkeelle Arkeasta. Toimialojen liittäminen yhteen on muun muassa mahdollistanut uudenlaisten pal-velukokonaisuuksien tarjoamisen.

– Meillä on kohteita, joissa yksi ja sama ihminen huolehtii siivouksen lisäksi myös ruoka- ja kiinteistönhoidon palveluista. Aa-mulla hän keittää puuron, välillä huolehtii kiinteistöhoidon palveluista ja lopun ajan siivoaa. Tällainen yhdistelmätyöntekijä on kaikkien etu, sillä työntekijän liikkuminen paikasta toiseen maksaa kaikille. Lisäksi asi-akkaalla on aina paikalla tuttu ihminen, Sep-pälä summaa.

Tinkimätön tekeminen kantaa haasteiden yli– Parasta työssäni on ollut ihmiset, ennen kaikkea työkaverit ja asiakkaat.

Yhtiöittäminen on tuonut Arkean kaikille toimialoille uusia asiakkaita ja uusia mahdol-lisuuksia. Hyvä esimerkki uusista avauksista on Pesäpalloliiton ja Varsinais-Suomen Pesik-sen nuorisoleirille kesällä toteutettu muonitus.

Kalustonsa ja henkilöstönsä ansiosta Arkeal-la on mahdollisuus vastata asiakkaan mitta-viinkin tarpeisiin.

Kehitettävää Ismon mielestä toki löytyy, ja vallitseva taloustilannekin aiheuttaa haas-teita. Mutta näistä selvitään kyllä työtä teke-mällä. Ismon täydellistä paneutumista omaan työhönsä kuvastaa se, että juuri ennen eläköi-tymistäkin hän pursuaa kehittämisideoita.

Avainlippu liehuu ArkeassaSuomalaisen työn liitto myönsi kesäkuussa Arkean palveluille oikeuden käyttää Avain-lippu-tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä. Ismo pitää Avainlippua itsestäänsel-vyytenä.

– Avainlippu olisi voinut olla meillä aina. Olemme aina tehneet suomalaista työtä.

Tulevaisuuden puuhat, kuten leikkimö-kin katon korjaus, lastenhoito ja askartelu auton kanssa, poikkeavat työelämän rutii-neista. Ismo tuntee silti aina kuuluvansa or-ganisaatioon.

– Sitä hyvänolontunnetta, joka hyvin teh-dystä perussiivouksesta tulee, on vaikea ku-vailla. Kyllä mieli on varmasti haikea, kun viimeinen työpäivä koittaa.

Työuran alussa olevia tai uudessa työssä aloittavia työntekijöitä Ismo kehottaa sitou-tumaan, innostumaan ja innostamaan muita.

– Jos hommasta tykkää, niin täällä on kymmeniä vuosia, hän naurahtaa.

”Jos hommasta tykkää, niin täällä on kymmeniä vuosia”

Kun siivous on enemmän kuin työ

Suomalaisen työn liitto myönsi 4.6.2013 Arkealle

oikeuden käyttää Avain-lippu-tunnusta merkkinä

suomalaisesta työstä.

Teksti ja kuva: Katja Tättäläinen

Turun Seudun Kiinteistöpalvelu Oy tuottaa osana Turku-konsernia ruoka-, sii-vous- ja kiinteistönhoitopalveluja Lounais-Suomen suurimpana alan yrityksenä ja työnantajana. Maaliskuussa 2013 otimme käyttöön markkinointinimen Arkea.

Olemme lähes 900 työntekijän voimin läsnä asiakkaamme arjessa. Toimim-me yli 300 rakennuksessa, 500 000 neliössä, 3 miljoonassa tilakuutiossa ja valmistamme päivittäin 40 000 ateriaa.

Turun pualest 9

HOmmiSSA

V äyrynen on pitkään työskennellyt tuottajana, jo parikymmentä vuotta erilaisissa kulttuurialan organisaati-

oissa. Pisin työura on Ateneumin taidemu-seon teatteritila Ateneum-salin tuottajana, ja lisäksi hän on työskennellyt myös Teat-terimuseossa, Tanssin Tiedotuskeskukses-sa ja Cirko – Uuden Sirkuksen Keskuksessa.

Mikä sai sinut hakeutumaan Turkuun?– Minulla oli vahva tarve elämänmuutok-

seen ja maiseman vaihdokseen. Hankimme jo vuosia sitten Kemiönsaarelta vanhan ta-lon, jota olemme remontoineet pieteetillä. Mielessä alkoi itää toive asua siellä vakitui-sesti. Kemiönsaarelta ei ole pitkä matka Tur-kuun. Taideakatemia kiinnosti minua mo-nipuolisuudessaan, sillä olen tuottanut eri taiteen lajeja laidasta laitaan, kertoo Mika.

Mitä Taideakatemian palvelutuottaja tekee?

– Taideakatemian palvelutuottaja auttaa taidekorkeakoulun eri koulutusohjelmia ke-hittämään opetuksestaan myytäviä taide- ja kulttuuripalveluja erilaisille asiakkaille. Toimin Taideakatemian ja asiakkaan välil-lä siten, että opetushenkilöstö voi keskittyä olennaiseen eli opettamiseen. Etsin asiak-kaita, vastaan tiedusteluihin ja pyrin löy-tämään oikeille asiakkaille oikeat palvelut.

Mikä on innostavinta työssäsi?– Työni on monipuolista, haastavaa ja

innostavaa. Olen saanut pitkälti itse raken-taa oman työnkuvani, sillä toimi oli täysin uusi. Innostavinta on toisaalta ideoida asi-

akkaan kanssa sellaista jännittävää palvelua, jota hän ei edes tiennyt haluavansa, eli uu-den keksiminen. Ja toisaalta tietenkin innos-tuvat, lahjakkaat opiskelijat, jotka ovat val-miita hyppäämään aina uuteen koitokseen.

Mikä on haastavinta?– Toisinaan koulumaailman ja palvelutoi-

minnan yhdistäminen. Oppilaitoshan tämä on. Opiskelijoiden pitää ensisijaisesti opiskella, ulkopuoliset toimeksiannot tulevat vasta toi-sena. Joskus harmittaa, kun hyvä asiakas tai mielenkiintoinen työtar-jous ei löydä sopivia teki-jöitä, koska aikataulut ei-vät anna myöten.

– Haastavaa on myös joskus saada palveluita ostavia asiakkaita ymmärtämään taidekoulun aikatauluja. Työ voi valmistua vähän hitaammin, mutta pal-velukseensa saa taatusti oman alansa inno-vatiiviset ideat ja tuoreet opit.

Mitä palveluita ”tavallinen turkulainen” saa Taideakatemiasta?

– Tavallinen turkulainen voi hankkia, ja monesti hankkiikin, Taideakatemiasta vaik-ka esiintyjän omaan tilaisuuteensa. Meiltä löytyy esittävän taiteen koko kirjo näytteli-jästä ja tanssijasta sirkustaiteilijaan ja muu-sikkoon. Taideakatemiasta voi hankkia ku-vataidetta, maalauksen tai taidevalokuvan tai teettää vaikka seinämaalauksen.

– Mainostoimisto Gurussa voi teettää esitteen, julisteen tai tilata graafista suun-nittelua omaan julkaisuun. Meillä voi teet-tää myös oman animaatioelokuvan tai esi-

Väyrysen mika on Taideakatemian palvelutuottaja

merkiksi dokumenttielokuvan perheestään tai omasta yrityksestään.

Millainen on turkulainen taidekoulu tänään?

– Harva tietää, että Taideakatemiassa voi kuka tahansa harrastaa eri taiteen lajeja. Tääl-lä toimii muun muassa Sirkuskoulu, jossa eri-ikäiset voivat harrastaa eri sirkuslajeja. Musii-kin puolella musiikin opettajiksi opiskelevat antavat opetusta eri instrumenteissa. Tänne voi tulla vaikka laulutunnille tai viulutunnille.

– Hauska idea on myös tilata taiteilija omi-en juhlien yhteyteen pi-tämään improvisaatiote-atterityöpajaa!

Entä Taideakatemian tulevaisuus?– Tämän päivän taidekoulu on monipuo-

linen, verkottunut ja elävässä yhteydessä yhteiskunnan kanssa toimiva monialainen oppimisympäristö, Mika muotoilee miet-tiväisenä.

– Taideakatemia painottaa vastuulli-sesti opetuksessaan laatua, vaikka rahoi-tus tuntuu aina vain kaventuvan. Elämme mielenkiintoista vaihetta, sillä ammatti-korkeakoulun omistusmuoto on tunnetus-ti muuttumassa osakeyhtiöksi ensi vuoden alussa. Haasteena tulevaisuudessa tulee var-masti olemaan kilpailukyvyn ja laadun yllä-pitäminen mutta myös uudet raikkaat rat-kaisut erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Mika näyttää innostuneelta, ja sehän on oikein hyvä merkki!

Kemiössä Mika Väyrynen rentoutuu.

Mika Väyrynen aloitti Turun AMK:n Taideakatemian palve-luista vastaavana tuottajana Turun kulttuuripääkaupunki-vuonna 2011. Taideakatemia halusi panostaa palvelutoimin-taan eli erilaisten taide- ja kulttuuripalvelujen tarjoamiseen turkulaisille ja perusti sitä varten uuden toimen.

Teksti: Anne Lehikoinen | Kuva: Niclas Warius

"Harva tietää, että Taideaka-temiassa voi kuka tahansa harrastaa eri taiteen lajeja."

10 Turun pualest

S isäasiainministeri Päivi Räsänen myönsi 26. huhtikuuta Varsinais-Suomen aluepelastuslaitoksen pelas-

tusjohtaja Jari Sainiolle pelastusalan kor-keimman kunniamerkin, paloristin.

− Kyllähän tällainen kunnianosoitus tun-tuu hyvältä, vaikka näenkin sen yhteisenä osoituksena koko pelastuslaitokselle, miet-tii pelastusjohtaja Sainio.

Ministeri Räsänen puhui saatepuheessaan ansioituneesta alueellisen pelastustoiminnan käynnistämisestä. Vuoden 2004 alussa yk-sittäisille kunnille aikaisemmin kuuluneet pelastustoimen tehtävät siirrettiin lakisää-teisesti 22 alueellisen pelastuslaitoksen hoi-dettavaksi, joista Varsinais-Suomen aluepe-lastuslaitos on yksi.

− Paloristin saaneissa oli useita pelastus-

laitosten johtajia, jotka ovat olleet mukana alueellisen pelastustoimen kehitystyössä. Vajaassa kymmenessä vuodessa järjestelmä on saatu hyvälle mallille, kiittelee Sainio.

Pelastusjohtaja maalaa suuria kuvioitaSainio kertoo työssään olevan parasta juuri pitkäjänteisestä työstä saatavat tulokset.

− On hienoa katsoa ajassa taaksepäin ja huomata, kuinka olemme saaneet yhteistyöl-lä muutosta aikaan ja vieläpä oikeaan suun-taan. Tämän takia tätä työtä jaksaa ja halu-aa tehdä, hymyilee Sainio.

Pelastusjohtajan työ onkin suurten linjo-jen piirtämistä, strategista johtamista.

− Työni on ennen kaikkea löytää oikeat asiantuntijat oikeisiin paikkoihin ja saada

Pitkäjänteisestä työstä paloristi

heidät tekemään hedelmällistä yhteistyötä. Lisäksi muiden resurssien ja talouden teho-kas ohjaaminen haluttuun suuntaan kuu-luu tehtäviin. Katse täytyy olla siis useim-miten tulevaisuudessa – ei pelastusjohtaja ole kovinkaan paljon arjessa kiinni, nau-rahtaa Sainio.

Turku on hyvä yhteistyökumppaniArjesta on kuitenkin myös pelastusjohtaja aikoinaan aloittanut. Sainio saapui taloon ”pullukaksi” eli kesämieheksi 1980-luvun puolivälissä.

− Siitä sain innostuksen hankkia paloalan tutkinnon, ja vuonna 1989 aloitin paloinsi-nöörinä Turussa, muistelee Sainio.

Sainio ehti työskennellä välillä myös Naantalissa palomestarina, mutta lietolai-nen mies jäi lopulta kuitenkin Turkuun. Alueellisen pelastuslaitoksen johtajaksi Sai-nio valittiin vuonna 2004.

− Turku on hyvä isäntäkunta ja tukiorga-nisaatio laitoksellemme. Se ymmärtää maa-kunnallista toimintaamme, kiittelee Sainio.

Pelastusjohtajalla on katse aina

tulevaisuudessa

Paloristi on pelastusalan korkein kun-niamerkki, joka voidaan antaa tunnus-tukseksi kunnostautumisesta sammu-tus- ja pelastustyössä sekä palkinnoksi ansiokkaasta palveluksesta palokun-nassa tai muussa palontorjuntatyös-sä. Paloristin voi saada myös henki-lö, joka on asiantuntemuksellaan tai muulla tavalla tehokkaasti avustanut palontorjuntatyötä. Paloristi oli seitse-mäs Sainiolle myönnetty kunniamitali.

Ministeri Räsänen luovutti paloristin yhteensä 16 henkilölle. Kuva: Palokuntalainen-lehti/Pekka Koivunen.

Jari Sainio on toiminut Varsinais-Suomen aluepelastus- laitoksen pelastusjohtajana vuodesta 2004. Kuva: Eeva Simola.

Teksti: Maria Nykyri

Turun pualest 11

A amukahvikeskustelua helmikuussa Aninkaisten koulutalossa:

– Oho, onpas Pekalla komea par-ta! Ja aikas ruskeakin se on. Onko se ollut joulupukkina etelässä?

– No joo, tavallaan. Se oli etelänavalla tekemässä ruokaa jollekin porukalle

– Siis ruokaa tekemässä siellä kylmässä ja eikö siellä ole jotenkin mahdoton elääkin. Kylmää, pimeetä, asumatonta…

ei-kenenkään etelämannerEtelämanner on eteläisin maanosa maa-pallolla. Etelämanner on myös kylmin, tuulisin, korkein ja kuivin manneralue. Etelämantereella ei ole lainkaan valtioita eikä myöskään vakituista asutusta. Tosin 1000–5000 ihmistä vierailee vuosittain mantereen tutkimusasemilla ja tekee tie-teellistä tutkimusta.

98 prosenttia mantereesta on manner-jäätikön peitossa. Jäätikön keskipaksuus on noin kaksi kilometriä, mutta paksuimmil-laan se voi olla yli neljä kilometriä. Vuoden keskilämpötila on -37 °C.

Keittiömestari ja lehtori Pekka Paarala on opettanut ravintola-alan opintoja Turun ammatti-instituutissa vuosia. Pekka löytyy usein opetuskeittiöstä opiskelijoiden ympä-röimänä, ja vauhtia ja juttua riittää. Tosin

samalla käsi hämmentää kastikekattilaa ja toisella silmällä ehditään vahtimaan mui-ta keitoksia.

Mutta mikä ihme sai Pekan jättämään opettajan hommat kolmeksi kuukaudek-si ja lähtemään ei enempää eikä vähempää kuin Etelämantereelle, Suomen Eteläman-ner-tutkimusasema Aboan kokiksi?

Toisella kerralla tositoimiinSähkömiehenä toimiva ystävä oli ollut tut-kimusasemalla töissä ja hän oli kertonut

paikasta ja toiminnasta. Pekka innostui kuulemastaan ja laittoi CV:n eteenpäin. Ensimmäinen kiinnitys Aboa-kokiksi oli jo vuonna 2009–2010, marras–helmikuussa.

Hakuprosessi toimeen ei ole ihan nopea ja yksinkertainen. Suomalaiset menevät Ete-lämantereelle noin kolmeksi kuukaudeksi, ja periaatteessa kaikki mahdollinen on otettu huomioon mutta ei aina välttämättä mene niin kuin on ajateltu.

– Kyseessä on pieni ryhmä, kuusi suo-malaista ja neljä ruotsalaista, joka on 24/7

Etelämantereen menu á la PaaralaTeksti: Anne Aksentjev | Kuvat: Pekka Paarala

Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa. Asema on rakennettu vuonna 1988.

Pekka ja pingviinit. Etelä- mantereen muita eläimiä ovat

muun muassa hylkeet ja kihut.

12 Turun pualest

yhdessä. Tieto siitä, että apua on saatavilla mutta ei kuitenkaan välittömässä läheisyy-dessä, voi aiheuttaa pakokauhua ja paniik-kia. Ryhmällä on määritelty johtaja, joka on ehdoton auktoriteetti, ja hän myös määrää tiukoissa tilanteissa. Ryhmään kuuluu li-säksi lääkäri ja mekaanikko, Pekka kertoo.

Valmistautuminen marraskuussa 2012 ollutta lähtöä varten aloitettiin noin vuosi aikaisemmin. Ryhmän jäsenet olivat käyneet läpi laajat terveystarkastukset sekä päivän kestävän psykologisen soveltuvuustestin.

– Tulevia maasto-olosuhteita harjoitte-limme Ruotsissa Abiskossa kolmen päivän ajan. Pelastaminen, GPS:n kanssa toimimi-nen ja köyden avulla kiipeäminen ja kiinnit-täminen harjoiteltiin huolella. Jääolosuhtei-ta, jäällä ajamista, kylmyyden sietämistä ja ajoneuvojen hallintaa harjoiteltiin Islannis-sa neljän päivän ajan. Samalla tutustuimme myös toisiimme.

Finnarp 2012 -retkikunnan päätehtä-vinä olivat polttoaineen täydennys lasku-varjopudotuksena, huoltotäydennys laiva-

Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotto 6.12.2012 Etelämantereella. Matkalle lähtijöille jaettavassa varustelistassa oli maininta myös juhlavasta pukeutumisvaatteesta.

Etelämantereen ”valtatie”. Vasemmalla näkyvät jäljet, jotka tehtiin tul-lessa ja jälkiä seurataan, kun palataan takaisin. Liikkuminen ja oikea suunta varmistettiin GPS-laitteilla.

kuljetuksena, joka pitää siirtää sisämaassa olevalle asemalle, jätekuljetusten järjeste-ly sekä GPS-aseman ja sääasemien huolto.

Kotimaisia ruokia, tuttuja tapojaMutta ne Pekan työtehtävät. Ruokatar-vikkeet tuotiin kaikki mukana kerralla kolmeksi kuukaudeksi. Kuiva-aineet ja säi-lykkeet tulivat Suomesta, makkarat, lihat ja kalat pakastettuina Kapkaupungista. Tuo-reena matkassa oli ainoastaan kananmunia. Maitojauheesta saatiin maitoa, ja suomalai-sen ruokapöydän tukijalat peruna ja sipuli kuljetettiin kuivattuna. Joka päivä leivottiin tuoretta leipää. Aamiainen tarjoiltiin klo 8.00. Lämmin keittolounas oli valmiina klo 13.00, ja päivällinen jälkiruualla tarjoiltiin klo 18.00. Iltaisin saunottiin yhdessä, ja sen jälkeen tuli hiljaisuus klo 23.00.

– Kolmeen kuukauteen mahtui myös muutama teemapäivä, muun muassa itse-näisyyspäivä, joulun ja uuden vuoden vietto sekä joitakin syntymäpäiviä. Kaikki nämä pyrittiin huomioimaan ruokailussa. Asemal-la kävi myös vierailijoita ja ohikulkijoita, joi-

ta kestitettiin. Ruokahuollon lisäksi tehtä-viini kuului ajo- ja huoltotehtäviä.

Ilmasto-olosuhteet olivat Etelä-Suomes-sa asuvalle erikoiset. Aurinko paistoi koko ajan, eli marras–tammikuussa Etelämante-reella on kesä ja maapallon asento on sellai-nen, että aurinko ei laske lainkaan.

– Päivien rytmi löytyi kellon avulla. Ul-kona ei pystynyt olemaan ilman aurinko-laseja, sillä valkoinen jää yhdistettynä si-niseen taivaaseen ja auringon kirkkauteen oli sietämätöntä. Lämpötila oli päivällä -3 °C– + 5 °C, ja yöaikaan kylmintä oli 14 asteen pakkasessa.

Hyvät käytännöt kiertoon?Etelämannerparta on ajettu pois, rusketus on tasoittunut ja opetustyöt ovat taas käyn-nistyneet. Pekka vaikuttaa sangen tyytyväi-seltä kokemaansa. Ammatillinen kunnian-himoinen idea on myös kristallisoitunut.

– Ruuista, työtavoista ja tarvikkeista saattaisi tulla hyvä ja myös ääriolosuhteis-sa tarpeellinen opaskirja.

Ja voisikohan sitä lähteä sitten taas testaa-maan? Ei kuulemma ihan heti, sillä muuta-ma vuosi komennusten välissä antaa ajatuk-sille ja motivaatiolle tilaa kasvaa.

Turun pualest 13

S ivistystoimialan säästöporkkana-kokeilusta saatujen hyvien tulosten pohjalta myös muut toimialat ovat

olleet innostuneita jalkauttamaan energi-ankulutuksen seurannan yksiköihinsä li-sätäkseen työntekijöiden motivaatiota ja mahdollisuutta seurata kulutustilanteen kehittymistä. Hyvinvointitoimiala halu-aakin nyt kokeilla, kuinka reaaliaikainen energiankulutuksen seuranta heidän yksi-köissään toimisi.

Energiankulutuksen seuranta aloitet-tiin tammikuussa pilottikohteiden avul-la, joina toimivat Varissuon ja Runosmäen terveysasemat. Säästöjä yksiköissä pyri-tään tekemään pienillä arkisilla toimen-piteillä, kuten sammuttamalla turhat va-lot ja laitteet.

Varissuon terveysaseman kuulumisetPaikka: Varissuon terveysasemaEkotukihenkilö: Nina VuorioTyöntekijöitä: 19

Varissuon terveysaseman ekotukihenkilö Nina Vuorio on lähtenyt muuttamaan työ-paikan arkikäytäntöjä moninaisin keinoin. Turhien valojen sammuttamiseen tehtyjä ohjelappusia hän on pyrkinyt laittamaan jokaiseen huoneeseen muistutukseksi.

– Toiminta sai aluksi vastustusta ja tun-tui jo mahdottomalta päästä asiassa eteen-päin. Huumoria on tarvittu, jotta kaikki saataisiin mukaan, Nina kertoo.

– Onneksi esimies on ollut hyvin tuke-massa toimintaa ja kannustamassa sen eteen-päin viemiseksi.

Varissuolla on päästy jo hyvälle alulle, sil-lä energiankulutus on kesäkuuhun mennessä ollut jo neljä prosenttia matalampi verrattuna viime vuoden saman ajanjakson kulutukseen. Nina suosittelee kampanjaa jokaiselle yksikölle.

– Pienistä puroista syntyy suuria virtoja.

Runosmäen terveysaseman eteneminenPaikka: Runosmäen terveysasemaEkotukihenkilö: Tiina NymanTyöntekijöitä: 16

Runosmäen pilottikohteessa ekotukihen-kilönä toimii Tiina Nyman. Hänen mu-kaansa toiminta on otettu yksikössä hyvin vastaan ja tukea on tullut niin työkavereilta kuin esimieheltä.

– Kahvipöytäkeskusteluissa on paljon puhuttu ekotukiasioita tai ainakin siihen linkittyvistä aiheista. Keskustelujen myötä varmasti hyvät vinkit siirtyvät myös kotei-hin, Tiina kertoo.

Runosmäen terveysasema on kuitenkin saavuttanut jo kesäkuuhun mennessä yli kuuden prosentin säästön viime vuoden sa-man ajanjakson kulutukseen verrattuna. Myös Tiina suosittelee kampanjaa lämpi-mästi muille yksiköille.

– Vaikka jonkun mielestä aina vain sääs-tetään, tämä asia on kuitenkin tärkeä myös tulevaisuutta ajatellen. Ja kun uuden toimin-tatavan sisäistää, siitä tulee arkinen rutiini, jolloin kulutus laskee alemmalle tasolle au-tomaattisesti, hän muistuttaa.

Hyvinvointitoimialalla on jo yli 70 kou-lutettua ekotukihenkilöä, ja jatkuvasti kou-lutetaan lisää innostuneita.

Teksti ja kuva: Pertti Huhtala

Energianseuranta polkaistaan käyntiin hyvinvointitoimialalla

• Valot kannattaa sammuttaa aina, kun tila on käyttämättä yli 10 minuuttia.• Lamppujen sammuttaminen ei vaurioita loisteputkivalaisimia eikä aiheuta kulutuspiikkejä sytytettäessä.• Katkaisimien tekstit helpottavat käyttäjiä valitsemaan vain ne valot, joita tarvitaan.• Mitä puhtaammat ikkunat ovat, sitä enemmän luonnonvaloa on käytettävissä.• Pöly ja lika loisteputkissa voi alentaa valaistustasoa jopa 20 prosenttia.

Kansallista Energiansäästöviikkoa vietetään lokakuun toisella viikolla.

Energiankulutuksen vinkit jokaiseen työpisteeseen

14 Turun pualest

SVENSK RESUmÉÖversättning: Pasi Pirttimäki

D et bästa sättet att utveckla stadens och stadsregionens framtid är att vara med om det, anser stadsdirek-

tör Aleksi Randell. Genom att förnya verk-samhetsmodellen svarar staden på de utma-ningar som konkurrenskraften och välfärden innebär. Det här kommer att beaktas ock-så i en ny stadsstrategi som är under bered-ning för tillfället. Var och en av oss kan del-ta i utvecklingen av staden.

– När man omfattar målen för verksam-hetsmodellen har man möjlighet att tilläm-pa dem i praktiken, man kan t.ex. fundera över vad kundinriktad verksamhet har för betydelse i mitt arbete. Vi kan också reflek-tera över hur vårt team kunde bidra till att

vårt arbete skulle vara så meningsfullt som möjligt och att det skulle vara lagom utma-nande samt ge möjlighet till utveckling. Ar-betsrotationen är ett av de sätt som kan re-kommenderas när det gäller att bekanta sig med olika arbetskulturer, säger stadsdirek-tör Randell.

Randell påminner också att även om det ibland sker misslyckanden Åbos image har förbättrats ständigt och att det är viktigt att fokusera på den verksamhet som varit framgångsrik. Kärnan i stadsstrategin är år 2029 då Åbo som första stad i Finland fyl-ler 800 år.

Enligt den personalenkät som genomför-des i april kunde man minska kostnaderna

V et ni att vi verkligen har en fin ar-betsplats? Eftersom jag har erfaren-het av många arbetsplatser vet jag att

vi inte har någonting att skämmas över här i Åbo, tvärtom.

Inom kommunsektorn är det inte heller någonting att skämmas över generellt sett. Att vara anställd i ett företag är inte bätt-re, och det regnar inte pengar över oss gra-tis utan allt är ersättning för något förlorat. Däremot har vi många goda saker som vi då och då glömmer bort i vår vardag. Vårt ar-

bete är viktigt på riktigt. Det är en helt an-nan sak att försöka höja börskursen för nästa kvartal än att göra en bra dag för en männ-iska oavsett ålder.

Varför hör jag mer kritik än beröm även om vår arbetsplats är störst och vackrast i många avseenden? Här gäller dock att om man inte säger någonting, allt är ganska bra – det är först när något är fel som man tar upp saken. Tyvärr verkar det ibland som om vi har blivit bortskämda: det som vi har är re-dan en självklarhet vars värde vi inte kan inse.

Saara Malila tillträdde som Åbo stads kommunikationsdirektör i juni. Malila vill förändra stadens kommunikation i en öp-pnare och aktivare riktning. Man får inte gömma sig bakom byråkratin. Som organi-sation är Åbo stad bekant för Malila sedan tidigare när hon arbetade som kommunika-tionschef för Stiftelsen Åbo 2011 i fyra år.

Malila påminner att arbetet i en stor or-ganisation kräver nätverksbildning och in-tensivt samarbete.

Är det tillåtet att vara stolt över sin arbetsplats?

målen för verksamhetsmodellen ska beaktas i all verksamhet

Kommunikationsdirektör Saara malilas Åbo är bättre än sitt rykte

Att en anställd själv kan bidra till stäm-ningen på arbetsplatsen glöms ofta bort: ”skapa en bra arbetsplats för mig”. Nästa gång när det är något som förargar oss kun-de vi för en gångs skulle fundera över vad vi själva kunde göra åt saken i stället för att kritisera andra. Kunde vi alla lova åtmins-tone en sak med vars hjälp vi kunde förbätt-ra varandras arbete?

Text: Sinikka Valtonen

genom att effektivera samarbetet, gallra onö-diga och överlappande arbetsuppgifter samt minska förvaltningen och antalet chefer.

– Jag är glad över att de anställda upple-ver att de kan påverka sitt arbete. Av svaren kan man dra slutsatsen att de anställda ver-kar ha en känsla att de även själva kan ver-ka för saker som behöver utvecklas.

– Det är personalen och den fungerande interna kommunikationen som bildar ut-gångspunkten för allt arbete. Det är omöj-ligt att kommunicera om organisationspro-cesser utåt om den inre kommunikationen inte är tillräckligt stark, säger Malila.

Enligt Malila finns det mycket positivt i stadens nuvarande verksamhet och kommu-nikation. Åbo syns i människornas vardag, men invånarnas uppfattningar om Åbo är ändå ofta stela.

– Stadens kommunikation ska bygga på öppenhet och genomskinlighet samt på att vi reagerar på saker på förhand och i rätt tid. Vi ska kommunicera på ett levande och inno-vativt sätt genom att använda moderna me-toder och vi ska vara modiga när vi kommer fram med våra budskap, uppmuntrar Malila.

Text: Harri Falck

Turun pualest 15

AmmATTiLAiSTEN VINKKI

Tattikausi on parhaimmillaanTattikausi alkaa kesä–heinäkuun vaihteessa ja jatkuu koko syksyn. Tatteja löytää usein pareittain ja samoilta alueilta, vaikka väli-vuosiakin ilmenee. Kesä oli kuiva, joten tat-teja ei ole ollut kovin runsaasti, mutta onhan onneksi satokautta vielä jäljellä.

Metsään kannattaa ottaa mukaan tuke-va kori ja sieniveitsi. Sienestää voi joka sääl-lä, mutta sateella kannattaa poimitut sienet peittää etteivät ne turhaan vetisty. Muuten-kin on suotavaa välttää sienien kuten tat-tienkin turhaa huuhtelua, kevyt harjaus usein riittää.

Sienet ja tatit kannattaa lajitella kerättä-essä ja perata ne alustavasti jo metsässä. Isot tatit ovat usein toukkaisia, ja niistä kannat-taakin poistaa pillistö heti. Nuorten tattien

pillistön voi toki jättää ja käyttää ruuan val-mistuksessa.

Runsaan tattisaaliin voi pakastaa omas-sa nesteessään pannulla ”kutistettuna” tai kuivattaa viipaleina, jolloin niiden maku jopa paranee.

Tateissakin on erojaParhaina tatteina pidetään herkkutatteja eli kivitatteja. Herkkutatit ovat kiinteitä ja monikäyttöisiä. Niitä on kasvupaikan mu-kaan erilaisia, ja ne on myös nimetty kas-vupaikan mukaan, kuten kuusen ja männyn herkkutatit.

Punikkitatit tunnistaa tiilenpunaisista lakeista, ja myös niiden nimet vaihtelevat. Voitkin löytää esimerkiksi haavan ja koi-vun punikkitatteja. Punikkitatit pitää kyp-

sentää aina kunnolla, ettei saa mahavaivo-ja. Useimpien punikkitattien leikkauspinnat tummuvat voimakkaasti, mutta se ei vaiku-ta makuun.

Voitatit kasvavat usein ryhmissä, ja eten-kin pienet voitatit ovat todella herkullisia. Niiden lakit ovat tahmeita ja limaisia ja ke-räävät pinnalleen roskia. Lakin pinta kan-nattaakin poistaa jo metsässä sieniveitsel-lä. Pienet voitatit voi käyttää sellaisinaan.

Varsinaisesti myrkyllisiä tatteja ei ole, mutta sappitatti on pahanmakuinen ja pi-laa muidenkin tattien maun. Se muistuttaa kovasti herkkutattia, mutta varsinkin van-hempana sen tunnistaa vaaleanpunaisista pilleistä ja tummasta verkkokuvioisesta ja-lasta. Myös harvinaisempi äikätatti on kel-voton ja pilaa ruoan.

Nyt on aika lähteä tattimetsään!

Teksti: Päivi Lunden & Emma Nylund | Kuva: Marja Nikkinen

Ammattilaisen vinkin antoi Turun ammatti-instituutin kotitalousopettaja Päivi Lunden.

SiEniTiETouTTA nETiSSä:

Suomen Sieniseura www.funga.fi/

Luontoportti/sienet www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/

TATTiHERkku

1 l tuoreita tatteja1–2 rkl voita1–2 rkl vehnäjauhojasuolaa maustemyllystä maun mukaanhyppysellinen hienonnettua valkopippuria1 pieni valkosipulin kynsi murskattuna2 dl ruokakermaatuoretta basilikaa hienonnettunakirsikkatomaatteja

Puhdista ja paloittele sienet. Laita sienet kuumalle pannulle ja anna kuivahtaa vä-lillä sekoittaen. Lisää voi ja ripottele pin-nalle vehnäjauhot. Lisää kerma vähitellen samalla sekoittaen. Voit myös halutessasi lisätä hieman vettä tai valkoviiniä. Maus-ta ja hauduta noin 10 minuuttia. Tarkista maku. Tarjoa esimerkiksi pastan tai peru-noiden kera, ja ripottele pinnalle tuoretta basilikaa ja halkaistuja kirsikkatomaatteja.

Viikonlopun sienisaaliina herkkutatteja ja kaikkien tuntemia kantarelleja.

16 Turun pualest