Tapahtumia Someron kesässä

Kirj. Ahti Kukkonen, lehtori, eläkeläinen, Somero

Johdanto

Näin unta, että elin elämääni jossakin päin maapalloa – saattoipa olla hyvinkin kaukainen maailmankolkka. Elämä oli päällisin puolin ihan okei mutta jotakin tuntui puuttuvan. Selailin Internetiä ja muotoilin googleen kysymyksiä sellaisista maista, joissa luonto olisi vielä puhdas, jossa olisi kirkasvetisiä järviä. Siellä olisi puhdasta juomavettä ja vuodenaikojen vaihtelu oli selkeä ja talvi valkea. Siellä urheiluharrastus olisi monipuolista väestö rauhallista - ja erityisesti tanssi, hidas ja nopea, kiehtoi minua kovasti. Aikani etsittyä, eräs maa ja siellä pikkuinen paikkakunta täytti kaikki toiveeni. Aamulla, kun heräsin, yllätys oli aikamoinen kun toiveeni olikin totta – heräsin siellä – Somerolla!

Ilon aiheita

Olen koko Somerolla oloajan viettänyt hyvin aktiivista elämää. Työ Kiiruun koulussa on täyttänyt perheen ohella elämäni. Siinä sivussa olen ehtinyt harrastaa urheilua, ehtinyt rakentaa taloja useammankin ja olla mukana yhdistystoiminnassa. Täällä on ollut hyvä olla: Työpaikka, urheilupaikat, luonto, viihde ovat käden ulottuvilla, kunnan perusrakenteet ovat kunnossa – sen tuki jäsenilleen on vielä hyvällä tolalla (mm. tonttipolitiikka). On puhdas vesi, puhdas luonto - jopa ympäristön tilasta huolehtiminen on ollut huomionarvoista – yhteisössämme on vielä aitoa välittämistä ja se luo turvallisuuden tunteen, joka on mielestäni toimivan yhteiskunnan elinehto.

Kukkapäivä Someron Torppamuseolla 3.7.

Kesä 2012 oli tavattoman tapahtumarikas – kuten kesät aina Somerolla. Paljon kohteita tuli käytyä mutta joitakin jäi kuitenkin näkemättä (mm. Kaija Aarikan laaja elämäntyönäyttely: Sisulla ja rakkaudella Somerolta!. -näyttely avattiin kesäkuun lopussa Hovilan kartanossa)

Kulunut kesä oli minulle suuren elämänmuutoksen aikaa – siirryin eläkkeelle elokuussa. Elämää tarkkailee hieman tarkempaa kuin ennen – jokainen hetki on entistä tärkeämpi

Tyttärenpoika Daniel, 3v, harjoittelee kouluunlähtöä.

Harrastukset.

Ihmisten muodostamat yhdistykset toimivat kaikkien parhaaksi ja yhdistyksiä täällä on hyvin runsaasti: Täällä on jokaiselle jotakin ja yhdistysten toiminta on hämmästyttävän aktiivista. Yksi niistä on Somero-Seura. Sen uusi toimitilahanke Harjun alueella vaatii vuosien työn, jotta se saataisiin toimivaksi, koko Someroa hyödyttäväksi kokonaisuudeksi. Toinen yhdistys, jossa olen vaikuttanut useiden vuosien ajan, on Lavatanssiseura Monokas. Merkittävä yhteistyö paikallisten tanssipaikkojen ja viihdekeskusten kanssa on toiminut hyvin. Listaan voidaan mainiosti lisätä myös Säveltäjä Unto Monosen elämäntyötä kunnioittamaan vuonna 1993 perustettu Unto Mononen -yhdistys ry. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on Unto Monosen ennen julkaisemattomien tai keskeneräisiksi jääneiden teosten saaminen koko kansan kuultavaksi. Unto Monoseen liittyvän aineiston kerääminen ja mahdollinen tuottaminen sekä yleisemmin kevyen musiikin tunnetuksi tekeminen “Unto Monosen hengessä”. Viime aikoine yhdistys on keskittynyt suomalaisen tangon ja kevyen musiikin tunnetuksi tekemiseen. Syyskuun lopussa yhdistys järjesti Syysunelmia -konserttitanssiaiset. Viihdekuoro Kehrät, Someron Laulumiehet ja Pertti Riikosen konserttiorkesteri loivat hienot puitteet tilaisuuteen, jossa solisteina toimivat Anja Sandell, Svetlana Hyytiäinen, Esko Toivakka, Kari Nieminen ja Pentti Koskimaa.

Kesän aikana erilaisia huvi- ja kulttuuritilaisuuksia oli pilvin pimein. Milloin Esakalliolla, Seurakuntakeskuksessa ja Svenssonilla (kahvikonsertti slaavilaissa tunnelmissa 22.4, walesilaisen kuoron konsertti 26.8, Ahola-Valon muistelutilaisuus jne). Esakallion lukemattomat tapahtumat olivat kesän huippuhetkiä: Oli iltatanssit, päivätanssit, revyyt, iltamat, näytelmät, laulutilaisuudet. Suviheinäviikon. Suomirock-keskiviikot olivat oikeita yleisömenestyksiä. Lauri Tähkä ja Kari Luoto 4.7, Yö ja Stand Up Show Ismo Leikola 11.7 sekä Pepeda ja Old Dudes 25.7. Esakallion monipuolinen kesä sai jatkoa syksyn erityisilloista: Su 30.9. Konserttitanssiaiset, jonka järjesti Unto Mononen-yhdistys. Vielä edessä on Suomirockia 13.10 (Elonkerjuu, Jani & Jetsetters) sekä 14.10. Teuvo Oinas -konsertti (Unto Monosen musiikkia)

Walesilainen kuoro esiintyi Seurakuntakeskuksessa 26.8. Someron oma kuoro edessä ja walesilainen kuoro takana (kuorossa oli mukana useita nuoria miehiä).

Walesilainen kuoro esiintyi Seurakuntakeskuksessa 26.8. Someron oma kuoro edessä ja walesilainen kuoro takana (kuorossa oli mukana useita nuoria miehiä).

Tansseissa tahdin takasi eturivin orkesterit, usein samana iltana kaksikin alansa huippua: Esakalliolla keskiviikkoisin ja perjantaisin ja Ämyrillä torstaisin ja lauantaisin mm. Pekka Niskan Pojat, Kaija Lustila, Myrskytuuli, Tarja Lunnas, Tapani Kansa, Matti ja Teppo Mattilan sisarukset Souvarit, Varjokuva, Reijo Taipale Neljänsuora, Riku Niemi Orchestra & Jorma Kääriäinen, Dallapé, Sinitaivas, Hurma, Jenna Bågeberg, Syke, Finlanders, FBI-Beat jne…

Keskiviikkoisin tanssittiin mm. Kari Piirosen, Korsuorkesterin, Risto Nevalan Kimmo Lindegren & Mika Raittilan, Rainer Frimanin, Teuvo Oinaksen johdolla.

Härkätieaihe on monesti ollut tilaisuuksien kokoava tekijä (näyttely, hölkkä, pirturalli jne).Härkätieaiheen ympärille saataisiin koottua mielenkiintoisia tapahtumia ja ajatuksia on ilmassa… Tähän teemaa kuului myös mielenkiintoinen ja muistorikas vaihe elämässäni ja se oli 80-luvun Kiiruun koulun atk-kerho. Mieleeni on jäänyt 80-luvulla eräs atk-kerhon tilaisuus, jossa mukana oli myös kulttuurillinen aspekti: Tilaisuuden näytelmä, Ari Viuhkon kirjoittama näytelmä kunnaninsinööri Jaatisen hurjista visioista Hämeen Härkätien suorien mutkimiseksi. Ja tuota asiaa voisi kehitellä eteenpäin, esimerkiksi olisi mielenkiintoista jututtaa maineikkaan Someron Linjan entisiä kuskeja – vaikkapa Tuula Tulokasta. Hänellä voisi olla mielenkiintoista kerrottavaan ajoreitistään Hämeenlinnaan.

Tanssiharrastus Somerolla on laajaa, Kurssitusta on läpi vuoden ja joukkoon mahtuu todella suuriakin tapahtumia. Media & Actionin tanssileirit ovat vakiintuneet somerolaiseen tanssikulttuuriin. Viisipäiväisellä pääsiäisleirillä 5.-9.4. meno oli tosi kovaa. Entistä enemmän tanssitunteja, mahtavat opettajat ja uusia tansseja. Tänä vuonna ohjelmassa mukana oli myös tanssijoiden kestotoive Lindy Hop! Uusia tansseja ja kuvioita tavattoman paljon ja iltabileissä oli tosi hauskaa. Tasot: Alkeet, AlkeisJatko, Jatko, Edistyneet. Opettajat: Sami & Jutta Helenius, Kati Koivisto & Jones Kainulainen, Sari & Jari Aaltonen, Hanna Ojanaho. Osallistuminen oli mahdollista yksin tai parin kanssa, kursseilla oli vauhdikas parinvaihto!. Seuraava Pääsiäisleiri on 28.3.–1.4.2013

Mononen, Badding ja M.A

ovat jatkuvasti esillä. Viime vuosina on ollut kiitettävästi tilaisuuksia omallakin paikkakunnalla, joissa heidän musiikkia esitetään ja täysille saleille. Somero Soikoon on yli kymmenen vuotta kuulunut paikkakuntamme merkkitapahtumiin. Se on perustettu somerolaisten musiikin legendojen Unto Monosen ja Rauli Badding Somerjoen innoittamana. Sävellys- ja sanoituskilpailu haluaa

säilyttää ja lisätä suomalaisen iskelmärockin arvostusta. Tänä vuonna 1.9 Esakallio sai olla tapahtuman pitopaikka ja mikäs siinä - tavallaan kisa ”palasi kotiin” ja sai hyvät puitteet tilaisuudelle. Tapahtuman järjestää: Illan Varjoon Himmeään ry.

Someron syksyssä on vielä yksi mielenkiintoinen ilta – ”Kielletyt laulut”: M.A. Numminen esittää 1960-luvulla kiellettyjä laulujaan Someron Seurahuoneella 21.11 klo 19 alkaen: Kun MAN aloitti levyttämisen vuonna 1966, heti monet hänen lauluistaan joutuivat esityskieltoon Yleisradiossa. Mukana oli mm. Jyväskylän Kesässä suuren skandaalin aiheuttanut "Mitä nuoren aviomiehen on syytä muistaa", mutta myös "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa" oli soittokiellossa, koska se oli ohjelmaneuvoston mielestä "eduskunnan vastainen ja alkoholimyönteinen". Huvittavaa kyllä myös lakiteksti "Laulu epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä" (es. levyllä Rauli Badding Somerjoki, vierailevana laulajana), jossa määritellään, mikä on sopimatonta ja epäsiveellistä, oli radion soittokiellossa. Mauri aiheutti keväällä 1968 suuren skandaalin televisiossa (ohjelma "Jatkoaika", jota kaikki katsoivat) laulamalla Franz Schubertin kauniin "Serenadin". Kun hän levytti sen ja muutaman muun Schubert-laulun, koko levy joutui esityskieltoon. Ja aivan selvää oli, että M.A. Nummisen underground-rock-kappaleet olivat liian kuumia sen ajan yhteiskunnallisessa tilanteessa; nekin kiellettiin. Seurahuoneella kuullaan Kielletyt Laulut -konsertissa näitä ja monia muita enemmän tai vähemmän rajoituksen alaisena olleita lauluja. Juonnoissaan hän kertoo 1960-luvun Suomesta, jotta kuulijat saavat käsityksen, miksi nämä laulut olivat kiellettyjä.

Nummisen säestäjänä on Pedro Hietanen, piano.

Kivimeijerin JÄÄTULITUOLI – näyttely.

Someron Kivimeijerin kesän näyttelyn, JÄÄTULITUOLI, taiteilijat ovat Pekka Ervamaa, Antero Kare, Yrjö Kukkapuro ja Stuart Wrede. Kivimeijerin kolmas näyttely rakennetaan muotoilun, valokuvauksen ja kuvataiteen sisällöistä. Näyttelytilaa on lisätty viime vuosista niin että sitä on nyt noin 550 neliömetriä.

Kiehtovin asia minusta oli n. 10 neliömetrin jääseinä.

Ateljee Hiidenlinna

on taiteilija Reino Koivuniemen toteutunut unelma. Rakennus on kuin yksi suuri taideteos veistoksineen, reliefeineen ja huonekaluineen. Hiidenlinna on myös galleria, jossa on useita näyttelyitä kesän aikana. Hiidenlinnan keskikerroksessa on Reino Koivuniemen puureliefejä ja -veistoksia sekä veistoksellisia huonekaluja, kuten erilaisia kaappeja, biljardipöytä, pahkakalusto jne. Myös erikoisuuksia Hiidenlinnasta löytyy. Esillä ovat mm. maailman suurin kuksa ja puukko, johon moni tunnettu ihminen on kaivertanut nimikirjoituksensa.

Korutaiteilija Liisa Vitalin muistonäyttely.

Someron Kulttuuri ry ja Somero-Seura järjestivät edesmenneen somerolaisen korutaiteilijan, Liisa Vitalin muistonäyttelyn Kiiruun tilalla 10–29.7. Leeni Tiirakari ja Sauli Kaipainen ovat nähneet valtavasti vaivaa korujen hankinnassa ja Leeni julkaisi myös kirjan Liisa Vitalista: Liisa Vitali (1918–1987) oli suosituimpia 1900-luvun suomalaisia korutaiteilijoita. Luonto oli hänen suuri innoittajansa, mistä kertovat korusarjojen nimet: Kevät, Nuppu, Gardenia, Lemmenkukka, Muurahaisenpolku, Tuulenpesä, Villiviini, Kesäheinä, Ampiaisenpesä... 25-vuotis muistonäyttelyssä oli esillä ainutlaatuisen korukirjon lisäksi korutaiteilijan työkaluja sekä piirroksia.

Kulttuurituottaja Eeva Pettersson ja Liisa Vitali-korut

Kuolematon kevät – Saima Harmajan

lauluja, runoja ja päiväkirjaa eli Laulu suuresta kaipuusta (seitsemän laulua Tagoren, Ruminin, Jimenezin ja Rauhalan runoihin) Someron seurakuntakeskuksessa 22.7.201: Lausunta Mirja Honkanen, laulu: Sanna Pietiäinen, sävellys ja säestys: Arto Koskinen. Tilaisuuden järjestivät Someron seurakunta ja Someron Musiikinystävät ry.

Tilaisuuden mainos.

Iltamat 2012 – Saanko luvan?

Suviheinäviikko ja perinteiset iltamat ovat erottamaton osa Someron kesää. Esakallion iltamat ovat tanssiseura Monokkaan mahtava ponnistus jo 7. kerran. Iltamat alkoivat 7 vuotta sitten ja nimenä oli silloin ”Unto ja Hilkka Rautelan lavalla”. Kolmissa Esakallion iltamissa Unto Mononen ja hänen musiikkinsa on ollut pääosassa. Tänä vuonna lavatanssiseura Monokkaan 1,5 vuotta kestänyt kyläiltamaprojekti saa arvoisensa päätöksen ”Saanko luvan?” -iltamien muodossa. Näitä projektiin kuuluvia kyläiltamia on pidetty neljät Someron eri kylissä. Kyläiltamien pohjalta näemme Esakalliolle muokatun ja yhdistellyn version, Saanko luvan? Esityksessä seikkailee Veikko Nieminen, joka etsii itselleen emäntää Someron kylistä ja vähän kauempaakin. Monokkaan tavoitteena on tehdä laajalti tunnetuksi Someroa Suomen suurimpana ja suosituimpana

lavatanssipitäjänä - pitäjänä, jossa tehdään yhteistyötä eri yhdistysten ja tahojen kanssa. Monokkaalla on vuosien kokemus iltamaperinteen ylläpitäjänä ja kehittäjänä. EU-projektiin kuuluvat kyläiltamat olivat oiva esimerkki siitä miten koko kylä, lapset ja aikuiset, saadaan mukaan.

Monokas on menneen vuoden aikana järjestänyt Someron eri kylissä, yhdessä eri kyläyhdistysten ja kyläaktiivien kanssa iltamia. Iltamia on järjestetty Pitkäjärvellä, Häntälässä, Kaskistossa ja Ollilassa.

Näiden kyläiltamien pohjalta Esakalliolle muokattiin ja yhdisteltiin version, jonka nimenä oli - sekä Monokkaaseen, että Esakalliolle viittaavasti, Saanko luvan?. Siinä seikkailee Veikko Nieminen, mies, joka tositarkoituksella etsii itselleen emäntää Someron kylistä ja vähän kauempaakin.

Tarina alkaa sillä, että Veikon emännän etsintä ei ole oikein edistynyt. Ei ole kelvannut Liisa eikä Saara. Mutta eräänä päivänä Veikko sai vihiä, että Pitkäjärvellä on Iltamat. Löytyisiköhän sieltä emäntää? No on siellä ainakin mylly, joka on jauhanut jo 50-luvulta lähtien ja entäs sitten myllärin tytär… Häntälässä mesi virtaa hiukan paremmin, mettiäiset pörrää, vuokot kukkii ja puro solisee. Mutta Veikko parka on edelleen ilman emäntää, eivätkä Häntälä ja Ämyrikään tuottanut tulosta, joten jotain oli keksittävä. Siispä Veikko suuntasi kohti Kaskiston kylää. Tuli synkkä metsä ja vielä synkempi metsä ja sitä seurasi synkkääkin synkempi metsä, kunnes, Kaskistosta kajahtaa - meneillään oli Kaskiston Erän miesten ja Monokkaan naisten yllättävä kohtaaminen jossakin Yrttikorven mailla: Veikko saa lääkitystä väinönputkirohdosta, jolla pitäisi lähteä vaiva kuin vaiva. Mutta Veikolla alkoi jo usko loppua. Oli kokeiltu lemmenrohdot, kirjeet, puhelimet… Ja sitten Veikko muisti, että eräs daami oli maireasti kysellyt, mahtoiko Veikko olla sukua Somerolle olympiakultaa tuoneen Otto Niemisen kanssa. Eipä ollut ei, mutta väliäkös tuolla, likat tykkää kultaleijonista. Niinpä Veikko rukka alkoi rakentaa itsestään urosleijonan tuoksuista alfaurosta. Ensimmäinen kokeilu tapahtui Ollilan Jytyn riveissä.… Unelmissa taisi siintää jo NHL..

Chearleaderit ja Hip-hop –esitykset tuovat Veikolle uutta puhtia ja Veikko sukeltaa latinorytmien maailmaan hetkeksi – on kauniita sambatyttöjä ja keinuvaa valssia kauniissa puvuissa. Juuri kun

Veikko masentuneena, huokailee, että ”Noh, eipä tainnut emäntää tältä reissulta löytyä, kaipa tässä kotiin pitää suunnata”, niin osuu kohdalle juontaja ja yhteinen matka Esakallion tansseihin on edessä. Ja loppujen lopuksi eihän sitä koskaan tiedä, onnihan saattaa olla lähempänä kuin äkkiseltään ymmärtääkään.

Lopuksi lauloimme Pirkko Pelander johdolla kappaleen, Maailma on kaunis.

Elina Mäenpään mainospiirros iltamia varten.

Monokas Spesiaali

oli vuorossa 2.9 ja se oli ohjelmaa 50-luvun henkeen, jossa Elvis ja rock-musiikki olivat pääosassa. Ohjelmassamme esiintyi Elvis-imitaattori (Aron alias Juha Leppänen): ARON on suomalainen artisti, jonka ohjelmisto koostuu perinteisestä rock'n rollista ja iskelmä-rockista sekä viihdemusiikin klassikoista. ARON on myös lahjakas Elvis-tulkki, jonka tyylikäs ja näyttävä Elvis-show on ollut suosittu ohjelmanumero erilaisissa tilaisuuksissa ja konserteissa sekä Suomessa että ulkomailla. Toisena tähtenä oli Johnny & The Dodgers (Tony Montana alias Pasi Hailio). Orkesterin musiikki oli hyvin mukaansa tempaavaa. Välillä saimme nähdä Rokkitanssiseura Baunssin rock-tanssiesittelyn. Tilaisuuden ehdoton Helmi oli Muotiputiikki Helmen tanssillinen muotinäytös 50-luvun henkeen. Tilaisuuden juonsi varmoin ottein Hannu Määttänen.

Kohtalon tango.

Joroisten kesäteatteri vieraili Someron Esakalliolla 22.9.2012. He esittivät Jukka Pakkasen ja Jorma Kairimon käsikirjoituksen pohjalta Tuomo Salmelaisen dramatisoiman Kohtalon tango-musiikkinäytelmän Esakalliolla. Ryhmä vieraili seuraavan päivänä Unton haudalla – se oli kunnianosoitus Suomen suurimmalle tangosäveltäjälle Unto Monoselle.

Joroisten kesäteatteri tekee kunniakäynnin Unto Monosen haudalle 23.9.2012

Aleksanteri Ahola-Valo, taiteilija ja filosofi.

Muistelutilaisuus Svensonin talolla 21.8. Aleksanteri Ahola-Valo oli sodan vihaaja joka uskoi kasvatuksen voimaan (1900-1997). Hänen matkansa lapsinerosta kuvataiteilijaksi ja kasvatusfilosofiksi oli pitkä. Ahola-Valo kutsui itse itseään terveen elämän arkkitehdiksi ja hyvyyden palvelijaksi. Merkittävin Ahola-Valon töistä oli hänen 1930 suunnittelemansa, uuteen elementtitekniikkaan perustuva, Ihmiskunnan kärsimysten paviljonki Minskissä. Rationaalisuus korostui sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Rakennus tuhoutui toisessa maailmansodassa.Elämän oppiaan Ahola-Valo kutsui AE-evohomologiaksi eli edistystieteeksi. Opin keskeisintä sisältöä oli määrätietoinen itsekasvatus. Lapsuutensa Ahola-Valo eli tsaarin ajan Venäjällä ja nuoruutensa Neuvostoliitossa.

Ali 87-vuotiaana.

Ol Hollil

on vakiintunut Someron kesään ja tilaisuus kokoaa väkeä runsaasti. Tämä Arto Tuomisen ideoima tapahtuma on juurtunut Mäkilän traktorimuseon merkkitapahtumaksi. Mäkilän traktorimuseo sijaitsee Somerolla Härkätien varressa Koskelle päin ajettaessa. Traktorimuseossa on 105 erilaista traktoria vuosilta 1924-1965. Lisäksi museosta löytyy puimureita ja muita maataloustyökaluja sekä maamoottoreita. Yli kymmenen vuotta jatkunut Oll Hollil perinnetapahtuma oli tänä vuonna lauantaina 7.7.

Höyrykoneita moneen lähtöön.

Huvila Härkä

tarjoaa historian havinaa ja henkilökohtaisia hetkiä Hämeen Härkätien tuntumassa, Somerolla. Nauti kahvit Ravun Sinisessä Salongissa ja Kaksosen Keltaisessa Kabinetissa tai istahda vaikka idylliseen ja viihtyisään tammipuutarhaamme. Herkuttele Huvilan kakuilla ja leivonnaisilla! Tee vierailustasi henkilökohtainen elämys teettämällä myös astrologinen analyysi itsestäsi. Tulevaisuutta ei voi tietää tai ennustaa, se tehdään. Tule luomaan omaasi! Huvila Härkä sijaitsee Somerolla, Kirkonmäellä, paloasemaa vastapäätä.

Varustuksiin kuului myös tanssilava.

Hovimäki Camping

on leirintä- ja retkeilyalue Hirsjärven rannalla, aivan Baddingin kioskin vieressä. Alueella on toimivat palvelut, mökkejä, hyvät matkailuvaunupaikat sekä luonnonkauniita paikkoja leiriytyjille. Leirintäalueen kaikki palvelut ovat avoinna toukokuun viikonlopuista syyskuun alkuun, tai sopimuksen mukaan.

Hovimäessä on leppoisaa viettää aikaa - Daniel ja mammansa Anja.

Evakkovaellus.

Sadat vaeltajat virittäytyivät evakkoon lähdön tunnelmiin Somerolla sunnuntaina 8.7.2012. Kulkueen lähtiessä liikkeelle tulivat myös lentokoneet. Ylilentäneet pienkoneet muistuttivat, millaisten vaarojen keskellä todellista evakkomatkaa tehtiin.Vaeltajat matkaan lähettänyt valtioneuvos Riitta Uosukainen luki työhuoneensa seinällä olevan Imatraa koskevan Lääninhallituksen evakuointikäskyn, jossa evakkojen päivämarssin mitaksi arvioitiin 20 kilometriä. Somerolla kuljettiin viisi kilometriä. Kuudennen kerran järjestetty valtakunnallinen Evakkovaellus oli täynnä ohjelmaa, jota oli myös reitin varrella. Ehkä koskettavin näky oli pientareella lepäillyt nelikuukautinen vauva, vaelluksen nuorin osanottaja. Lähtökäskyn toi alikersantti Rokka: ”Mie oon saant määräykse esikunnast tuuva teil lähtökäsky: tää kylä pittää evakuoija ja tei pittää lähtöö het! Mukkaa sua ottaa sen, mikä jaksoo kantoo. Aikaa meil ei oo. Viholline vyöryyp kaikil rintamil ja koht se tulloo Yskjärve yli: Het pittää lähtöö evakkotiel! Tei pittää seurata minnuu, mie ohjaan teiät turvaa. Nyt männää!”. Somerniemen Musiikkiteatterin esittämät kohtaukset Tuntemattomasta sotilaasta herkisti vaeltajat, Evakon laulun aikana itkettiin avoimesti. Vaellus loppui Somerniemen kirkossa pidettyyn hartauteen.

Ensimmäisen levähdyspisteen tuntumassa.

Pentti Nikulan patsas Kiiruun puistoon.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Pentti Nikulan maailmanennätyksistä ja maineteoista, on hän ansainnut pysyvän muistomerkin somerolaiseen maisemaan. Patsashankkeen vetäjä Kalle Pomppu teki valtavan työn hankkeen eteen ja niinpä Nikulan patsas kaupungintalon portilla ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Kiiruun puiston kulmalla sekä pääkadun ja urheilukentälle johtavan kadun risteyksessä tekee kunniaa suurelle mestarille. Naantalilaiselta kuvanveistäjältä Sofia Saarelta tilattu teos paljastettiin 17.6, seiväskarnevaalien yhteydessä. Patsaan paljastustilaisuuteen saapuu urheilumaailmasta tunnettuja kasvoja. Paljastuspuheen piti Olympiakomitean valmennusjohtaja Kari Niemi-Nikkola. Airueina toimivat Esan seiväshyppääjätähdet Minna Nikkanen ja Eemeli Salomäki.

Patsasta asennetaan Kiiruun puistoon 12.6.2012 – Pentti Nikula ja hankkeen puuhamies Kalle Pomppu katsastavat patsaan mittasuhteita

Digitointi – Kotiseutuarkiston tulevaisuus.

Sanotaan, että tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta menneisyydestä voi oppia. Tämän vuoksi yksi kotiseutuyhdistyksen tärkeimmistä tehtävistä onkin aikaisempien sukupolvien meille jättämän tiedon suojeleminen ja säilyttäminen. Kaksi vuotta sitten Somero-Seuran johtokunnan jäsenet kokoontuivat keskustelemaan Kiiruun koulukeskuksessa sijaitsevan kotiseutuarkiston tulevaisuudesta. Valokuvat, dokumentit, äänitteet ja muu seudun historiasta kertova materiaali makasi arkistokaapeissa pölyttymässä. Karu totuus oli, että tämä materiaali haurastuisi ajan kuluessa käyttökelvottomaksi, ellei jotain tehtäisi. Erityisesti valokuvat, joita arkistossa on varovaisestikin arvioiden useita kymmeniä tuhansia kappaleita, haluttiin suojata mahdollisimman nopeasti. Yli puolen vuoden tiiviin valmistelutyön jälkeen ELY-keskus myönsi rahoituksen hankkeelle, jossa aloitettaisiin arkistomateriaalin siirtäminen digitaaliseen muotoon. Yksi Somero-Seuran suurimmista ponnistuksista, digitointiprojekti, oli käynnistynyt. Toisin kuin lasi- ja muovinegatiivit sekä paperikuvat, digitaalisessa muodossa olevat kuvat säilyvät oikein käsiteltynä pitkiäkin aikoja muuttumattomana. Myös materiaalin jakaminen ja hyödyntäminen helpottuvat tiedostojen monistettavuuden ansiosta. Jakamista varten aiotaan perustaa digitaalinen materiaalipankki, johon kenellä tahansa on pääsy. Tähän sähköiseen varastoon pyritään säilömään paitsi arkiston valokuvat, myös muu tieto. Tavoitteena on, että jonain päivänä kuka tahansa voi tutustua kattavasti ja vaivattomasti kotiseutumme historiaan. Käsissämme on kuitenkin ikuisuusprojekti, joka jatkuu todennäköisesti vielä vuosikymmenenkin kuluttua. Siksi on tärkeää ymmärtää, miten arvokkaan asian parissa työskentelemme.