Embed Size (px)
DESCRIPTION
Herraseurassa Venetsian karnevaaleissa ja muualla Italiassa 16.-26.2.2012
Citation preview
Herraseurassa Italiassa 16.-‐26.2.2012
Keskitalvella en ole aikaisemmin käynyt Italiassa, se innosti kokeilemaan, miltä talvi maistuu Italiassa. Suurempi innoittaja oli kuitenkin ennen paaston aikaa vietettävä karnevaaliaika, jolloin katolinen kansa laskeutuu juhlivana, riemuitsevana joukkona paastoamaan. Tosin us-‐konnollinen puoli on jäänyt varmaankin varjoon. Suurin ja tunnetuin karnevaali on luonnolli-‐sesti Venetsian karnevaali, karnevaali aika on reilut kaksi viikkoa, joten kansa pääsee mukaan niin halutessaan.
Meitä karnevaaleissa kiinnosti ennen kaikkea, minkälainen tunnelma on paikan päällä, pal-‐jonko on ihmisiä ja miten sen kokee ja aistii.
Lähdimme 16 päivä torstaina aikaisin aamulennolla Kööpenhaminan kautta Milanon Malpen-‐saan. Siellä meillä oli valmiina auto vuokrattuna. Keskipäivällä olimme pienten juhlallisuuksi-‐en jälkeen jo tien päällä. Juhlallisuuksiin kuului Italian kansallislaulun kuunteleminen ja toisil-‐lemme annoimme ja vastaanotimme hiljaista kunnioitusta, rispetto silenzioso.
Auto tosin osoittautui vialliseksi, jonka huomasimme pysähtyessämme ensimmäiselle kahvi-‐hetkelle. Auton sivuoven johtosarja oli oven välissä tukevasti rullalla. Ajoimme takaisin ja saimme vaihdettua tunnin kuluessa parempaan autoon.
Matkamme ensimmäinen pysähdyspaikka runsaiden kahvihetkien jälkeen oli keskiaikainen Montagnanan kaupunki, joka on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista muurikaupungeista. Nämä kylät ja kaupungit eivät koskaan jätä kylmäksi, jotain käsin kosketeltavan, rosoisen kaunista niissä on. Tässä kylässä muurien sisäpuolella yllätykseksemme ei alkuillasta ollut yhtään ravintolaa auki, näin turistiajan ulkopuolella tämäkin on mahdollista. Tyydyimme pi-‐kapitsoihin, toki maistuviin.
Illan pimetessä ajoimme Venetsiaan, tosin emme itse saarelle vaan mantereen puolelle ja itse asiassa naapurikaupunkiin, Quarto D’Altinoon. Kaupungissa näytti olevan runsaasti hotelleja, ilmeisesti majoittujia on paljon täällä, jotka vierailevat pääasiassa Venetsiassa. Olimme varan-‐neet hotellin neljäksi yöksi, jotta kerrankin ehdimme kiertää Venetsiaa ja saaria mielin mää-‐rin. Tämä ei pidä tietenkään kirjaimellisesti paikkansa, sillä Venetsian saaret ovat niin laajat, ettei viikossakaan todellisuudessa ehdi paljoa näkemään, kuitenkin runsaasti.
Perjantai aamuna ajoimme Venetsiaan, auto tuttuun isoon parkkitaloon ja ostimme 72 tunnin vaporettolipun mieheen, se säästää aikaa, jalkoja ja hermoja. Kävelymatkat ovat uskomatto-‐man pitkiä, jos pelkästään aikoo kävellä, silloin myös pitää heittää hyvästit saarihyppelylle.
Luonnollisesti ensimmäiseksi menimme Pyhän Markuksen torille, kuljimme pylväiden välistä, kuten aina, vaikka sen kerrotaan tuottavan huonoa onnea. Aamupäivästä oli jo naamiaisasui-‐sia runsaasti. Aluksi tuli innolla kuvattua heitä, sekin into laantui. Kun pukuja on niin paljon ja erilaisia, niin tavallaan turtuu niihin, vaikka ihan jo arkistomielessä olisi hyvä kuvata runsaas-‐ti erilaisia naamiaisasuja.
Naamiaisasuja oli runsaasti erilaisia, päivisin torin ympäristössä oli aikalailla perinteisen oloi-‐sia asuja. Muualla Venetsiassa näimme aika fantastisen kirjon, mitä mielikuvituksellisimpia asuja. Yhdellä porukalla oli teekkarihenkeä, lehtipuhaltimilla puhaltelivat ihmisten naamoja, kekseliästä. Hieman mauttomuuttakin oli, yksi porukka oli militääri henkeen pukeutuneet jonkinlaisiin sotilaspukuihin, heillä oli muovikiväärit mukanaan ja niillä tähtäilivät vastaantu-‐lijoita. Ei aivan tämän ajan henkeen kuuluvaa. Tiedä vaikka poliisi tai carabinieri olisi ottanut pojat puhutteluun.
Perjantai aamupäivästä torilla ei vielä ollut tungosta, illalla, lauantaina ja sunnuntaina oli vä-‐keä suunnattoman paljon.
Venetsiassa on paljon kirkkoja, yhden arvion mukaan noin sata, todellista määrää en tiedä, osa niistä on suljettuja, suurin osa kuitenkin toiminnassa. Sunnuntaina messussa käydessäm-‐me La Giudecca saarella yllätyimme, kirkossa oli väkeä satakunta ihmistä, ellei enemmänkin. Kaikissa kirkoissa ei ehdi käymään, kuitenkin aina yrittää käydä sellaisissakin, joissa ei ole ennen käynyt.
Talvisaikaan kirkot ovat yllättävän kylmiä, lähes kaikissa kirkoissa oli kaasulla toimivia sätei-‐lylämmittimiä, jotta messuvieraiden olo olisi hieman miellyttävämpi. Ihmetellä täytyy, miten ihmeessä frescot, mosaiikkityöt, taulut ja kaikki muu taide kestää tämän. Kosteuttakin on il-‐massa, tosin sisälämpötilat tuskin menevät pakkasen puolelle, vaikka edellisellä viikolla ka-‐naalit olivat vielä jäässä ja luntakin oli vielä paikoin. Tämä talvi oli ankara myös Italiassa.
Kirkoissa oli usein myös alttaritaulujen edessä kolikkoautomaatti, josta sai 20 sentillä vähäksi aikaa valaistua taulun. Meille tuli pieni villitys sytytellä näitä valoja, sitten ihailimme innolla tauluja. Varsin mielenkiintoisia ne ovatkin, täytyy myöntää.
Kirkoissa on myös paljon erilaista pientä korttia, kirjaa, kuvia ym. myytävänä. Mitään valvon-‐taa ei ole, on vain kirstu, mihin rahat laitetaan. Muistoksi ja muistin virkistämiseksi saa 20 sentillä jopa kortteja, joissa lukee kirkon nimi. Siitä ainakin muistaa missä kirkossa on käynyt. Niin innolla kiertelimme kirkkoja, kahdessa kirkossa kävimme jopa kaksi kertaa, tajusimme kyllä sitten, täällähän me jo ollaan käyty.
Joissakin kirkoissa käy väkeä paljon, toisissa jonkun verran ja joissain ei juuri kävijöitä näy. Tietenkin Pyhän Markuksen kirkossa käy eniten. Perjantaina käydessämme, siellä ei ollut jo-‐noja ollenkaan. Kirkko on sinänsä suuri nähtävyys, kultaa ja jalokiviä on paljon. Oikea hako-‐maja yrttitarhassa.
Näissä kuvissa ilmenee sekä lämmitys, että alttaritaulun valaistus, vasemmalla puolella ku-‐vassa näkyy taustalla korttitelineet, joista voi valita mieleisiä kortteja.
Perjantaina ehdimme vielä käydä Muranon saarella. Murano on lasinpuhaltajien saari. Aikoi-‐naan Venetsialaiset halusivat siirtää pääsaarelta lasinpuhaltajat pois tulipalojen pelossa. Nii-‐täkin varmaan ehti olla, tuskin on pelkoa ilman vahinkoa. Muranon saarella ei ole enää mon-‐taa lasinpuhaltamoa, useita vanhoja tehdasrakennuksia on tyhjillään tai muussa käytössä. Venetsiaan tuodaan myös paljon halpalasia Kaukoidästä ja myydään sitten Muranon lasina. Kätevää, jokaisen ostajan pitäisi kyllä ymmärtää ostaessaan muutaman euron lasiesineen, ettei sellaista voida tehdä länsimaassa. Sitä saa mitä tilaa, itsekin ostin noita halpalasi tuottei-‐ta lapsille tuliaisiksi, siis Muranon lasia.
Murano on matalampaa rakennuskannaltaan kuin pääsaari. Kapeita kujia ei juuri ole, asutus on monin paikoin hyvin vauraan näköistä. Muranossa näimme myös pienen ihmeen, lu-‐miukon.
Näimme myös vanhan rakennuskompleksin, josta vain osa oli käytössä. Muurin harjalla oli piikkilangat ulospäin kallellaan. Mietimme porukalla, mikä rakennus on ollut. Jos se on ollut rangaistuslaitos, silloin piikkilankojen olisi oltava sisäänpäin kallellaan estämässä karkaamis-‐ta. Yhdellä portilla oli sitten vastaus. Rakennus oli aikoinaan ollut jonkun sääntökunnan koulu tai luostariin valmistava paikka. Ilmeisesti sisaria on pitänyt varjella sisään tunkeutujilta. Kaikki on päätelmää, tiedä vaikka olisi oikeakin arvaus.
Basilica dei Santa Maria e Donato on Venetsian vanhimpia kirkkoja. Se on rakennettu 1100 luvulla. Kirkko on Muranon päänähtävyys, siitä huolimatta, vaikka 1800 luvun restauroinnis-‐sa epäonnistuttiin ja muutettiin kirkkoa liikaa.
Lumiukko Muranossa ja Ukon ihastuttava reppu. Reppua moni matkaaja kuvasi, itse reppu on kulkenut paljon, lisäksi siinä on ihastuttavat pehmolelut ja oikealla puolella kuksa. Nokipannu vain puuttuu.
Taidetta Muranossa on kadulla useita. Luonnollisesti pääasiassa on lasi.
Basilica dei Santa Maria e Donaton 1100 luvulta
Tyttöjen oppilaitos Muranossa, kuvattu aidan raosta. Isot tilat lähes tyhjillään.
Lauantai aamuna 18.2 palasimme reippaina Venetsiaan, päätimme jatkaa saarihyppelyä ja mennä kauemmaksi Buranon saarelle. Vaporetolla pääsaaren kiertäminen on hidasta, joten jäimme pois Pyhän Markuksen torilla ja kävelimme halki pääsaaren toiselle puolelle. On ää-‐rimmäisen kätevää kulkea iPadin kanssa. Olin ladannut siihen ennakkoon karttoja, jottei tar-‐vitse käyttää internet yhteyttä. Kapeilla kujilla helposti menee sekaisin missä on ja minne pi-‐täisi mennä. IPadin kartalla gps koko ajan näyttää missä olet ja on helppo suunnistaa. Kun karttaa suurentaa niin gps reagoi jo muutaman metrin kuljettuaan niin on helppo päätellä, mihin suuntaan on menossa. Moni katsoi kiinnostuneena meidän iPad suunnistamista, suu-‐rimmalla osalla oli paperikartat, jotkut harvat yrittivät suunnistaa kännykän avulla. Toisinaan näimme pariskuntia, jotka kinastelivat suunnasta ja sijainnista, me kuljimme miten halusim-‐me ja aina olimme tietoisia sijainnistamme. Myös vaporetolla kulkiessa näki missä alus kulki ja minne olimme menossa. Kerran lähdimme saarilla väärään suuntaan, pian huomasimme sen kartasta ja suunnittelimme jo vaihtoehtoisen reitin, kun minulla oli iPadin myös ladattuna Venetsian vaporetto reittikartta ja aikataulut. Olin ladannut sinne myös paljon matkatietoutta eri kohteista. Joten verraton apuväline on iPad, kuinka olen voinut aikaisemmin elää ilman sitä.
Kulkiessamme toiselle puolelle saarta, näimme hautajaiset. Kirkosta tuli ulos saattoväki, ark-‐ku oli työnnettävän kärryn päällä. Josta arkku siirrettiin ruumisveneeseen, veneessä oli arkul-‐le sopivat hydrauliset nostimet ja siirtimet. Kun vene lähti kohti hautasaarta San Micheleä, mukaan lähtivät veneen kuljettajat, pastori, vainajan mies, sekä ilmeisesti lähin ystävä. Kos-‐kettava tapahtuma.
Hienosti värikkäät taulut toimivat yhdessä myymälässä, miten lie yksittäisesti kodin seinällä.
Matkalaiset jonossa kohti päämäärää. Ilman lämpötila oli n. 7 asteen tienoilla, silti merituuli oli viileä ja pipo ja käsineet olivat tarpeen. Paikalliset kulkivat myös turkit päällä, niitä ei tosin paljoa näkynyt.
Matkan varrella kävimme vielä muutamassa kirkossa ja ihastelimme maailman kauneinta sai-‐raalaa, Scuola Grande di San Marco. Sen pääjulkisivu on epäsymmetrinen ja sen oikea sivu on kiinni Santi Giovanni e Paolon kirkossa. Kirkko on jälleen siitä erikoinen, ettei sinne pääse sisään maksamatta pääsymaksua, joten se kirkko on näkemättä. Ospedale, sairaala on raken-‐nettu jo 1400 luvulla tai varhemmin. Se tuhoutui palossa 1485, se kuitenkin rakennettiin uu-‐destaan jo samalla vuosisadalla. Rakennus on saneerattu perinpohjin sisätiloiltaan 1800 lu-‐vulla, jolloin taideaarteita on siirretty muualle Venetsiaan. Scuole, suomeksi koulut, olivat ve-‐netsialainen instituutio, niitä perustettiin etenkin 1200 luvulla. Maallikkoveljeskunnat olivat niiden takana, he auttoivat hyväntekeväisyydellä huonosti menestyviä työläisiä ja etnisiä vä-‐hemmistöjä. Scuolet olivat rikkaita ja käyttivät paljon rahaa rakennuksiin ja maalauksiin, var-‐sin usein hyväntekeväisyyden kustannuksella, sellaisia olivat ihmiset tuolloinkin.
Ennen Buranoon lähtöä kävimme Gesuiti kirkossa. Jesuiittoja oli myös Venetsiassa. Heitä vas-‐tustettiin 1600 luvulla, heillä oli muiden mielestä turhan läheiset suhteet paaviin. Jesuiitat saivat 50 vuoden porttikiellon Venetsiaan. 1714 heille annettiin lupa rakentaa kirkko kau-‐pungin pohjoisosaan Cannareggioon. 1100 luvulla rakennetun ristinkantajien kirkon paikalle. Venetsiassa on myös vuosisatojen kuluessa purettu vanhoja rakennuksia alta pois, Turun-‐ tauti oli siellä varsin varhain verrattuna meidän nykyaikaisen Turun-‐tautiin täällä Suomessa. Gesuiti kirkon virallinen nimi on Santa Maria Assunta. Domenico Rossin vaikuttava barok-‐kiulkoasu vihjaa sisätilojen loistosta. Sisätilaa hallitsee vihreä ja valkoinen marmori.
Maailman kaunein sairaala, Scuola Grande di San Marco, Pyhän Markuksen suuri koulu. Oike-‐alla näkyy Santi Giovanni e Paolon kirkon pääsisäänkäynnin pylväikköä.
Gesuiti eli Santa Maria Assunta kirkko, ylellinen alttari, vihreää ja valkoista marmoria
Santi Giovanni e Paolon kirkko, kuvattu ovelta lonkalta. Pääsymaksu ja kuvauskielto jaksaa hämmästyttää. En usko saneeraukseen järin suuria summia saatavan pääsymaksuilla.
Burano sijaitsee pääsaarelta n. 10 km koilliseen. Matka vaporetolla kestää pysähdyksineen lähes tunnin. Nämä vaporetot ovat huomattavasti suurempia, jotka ajavat kauemmaksi. Suu-‐
rin osa tilasta on lämmitettyjä sisätiloja. Matkustaminen on mukavaa näillä isommilla vapore-‐toilla.
Buranon saari on laguunisaarista värikkäin. Rakennuskanta on matalaa väriloistoa. Sanotaan kalastajien helposti löytävän kotiinsa sumussa värien perusteella. Tunnelma on miellyttävä. Näin keväällä joka paikasta puuttuvat kukat, jotka tekevät ympäristöstä entistä kauniimman. Italialaiset ovat kaunosieluja, kaikkialla panostetaan kauneusarvoihin, se näkyy runsaissa kukkaistutuksissa, rakennuskannassa sekä pukeutumisessa. Lastemme mukaan minä pukeu-‐dun aika lailla surkean näköisesti verrattuna italialaisiin miehiin. Tätä en lähde kiistämään, olkoon niin.
La Carmelina-‐konditorian liepeillä tuoksuvat herkulliset pikkuleivät. Vanhan legendan mu-‐kaan Buranon kuuluisat pikkuleivät säilyvät ikuisesti. Saman legendan mukaan niitä pidettiin myös alusvaatteissa hyvän tuoksunsa vuoksi.
Buranossa koimme pienen pettymyksen, saaren näyttävin nähtävyys kirkko Chiesa di San Martino oli kiinni. Kirkon torni on vinossa kuin Pisassa, laskeskelimme vinoutta ja tutkimme kovasti tornin romahdusvaaraa. Totesimme sen kuitenkin kestävän vähintään kaksisataa vuotta.
Burano tunnetaan pitsistään, kautta Euroopan, Buranon pitsi oli kysytyintä 1500 luvulla. Ve-‐netsian tasavallan taantuminen romahdutti pitsin kysynnän 1700 luvulla. Vuodesta 1872 pit-‐sin valmistus elpyi, nykyisin Buranolainen pitsi on jälleen harvinaista, halpatuonti on jälleen romahduttanut buranolaisen pitsin. Jos sitä löytää vielä, hinta on sen mukainen. Buranossa on edelleen toiminnassa pitsikoulu, Scuola dei Merletti.
Buranon vieressä on Mazzorbon saari, saarelle on siltayhteys. Kävelimme saaren ympäri. Hau-‐tausmaalla viivähdimme tovin. Hautausmaat ovat erilaisia verrattuna kotoisiin, ne ovat aika pieniä, perinteisten maahautojen lisäksi on paljon pieniä uurnahautoja. Lisäksi on perhe-‐ ja sukuhautoja, erillisiä rakennuksia, osa niistä jopa kappeleita. Sivusilmällä seurasimme hauta-‐usmaalla erästä miestä, hän kävi useammalla haudalla laittaen kukan jokaiseen. Poislähteis-‐sään, hän portilla kääntyi ja heilutti kättään hyvästiksi, aivan kuin hei vaan, tulen taas ensi viikolla uudestaan. Oikeastaan lämmin kädenheilautus lähtiessä hautausmaan portilla on kaunis tapa.
Kävimme ainoassa Mazzorbon säilyneessä Santa Caterinan kirkossa. Karu ja vanha kirkko, jossa on upea vanha puinen kasettikatto. Saarella kerrotaan olleen ainakin viisitoista kirkkoa ja useita luostareita. Raunioita oli useita, isohkoja joukossa.
Santa Caterinan kirkon sali
Kävimme myös syömässä saaren toisessa ravintolassa. Asiakkaita ei ollut kuin muutama, näin talviaikaan asiakkaat ovat varmaan vähissä. Söimme pitkän kaavan mukaan, ruoka oli hyvää. Useita listan ruokia ei ollut saatavilla, selitys oli, ettei tähän aikaan vuodesta ole tuoretta va-‐raa pitää paljoa varastossa. Puulämmitin, kamiinan tapainen, pölläytti kerran pienet savut sisälle tunnelmaa luoden.
Illalla ehdimme vielä käydä viereisessä Torcellon lähes asumattomassa saaressa vaporetolla. Eri lähteiden mukaan saarella asuu tällä hetkellä 23-‐60 henkeä. Saarella on asunut mm. Er-‐nest Hemingway. Torcello oli Venetsian ensimmäisiä asuttuja saaria, kerrotaan siellä enim-‐millään asuneen yli 20 000 ihmistä. Tulvien ja hyönteisten vuoksi saari hiljeni vuosisatojen kuluessa. Saarella on nähtävillä rapistuminen. Ulkopuolella hoidettujen katujen on rapistuvia rakennuksia, joita voisi ostaa ilmeisen edullisesti. Saarella kirkon edessä on kivituoli, jonka kerrotaan olleen hunnikuningas Attilan tuoli. Historia tuntee Attilan sotineen Italian alueella, olleen lähellä Roomaakin, lienee sitten Torcellossa käynyt, ken tietää. Saaren päänähtävyys on Santa Foscan basilica. Sen sanotaan olevan Venetsian vanhin kirkko. Rakennusvuosi on 1008. Kirkon saarnastuoli on perimätiedon mukaan 600 luvulla samalla paikalla valmistuneen kir-‐kon marmorinkappaleista valmistettu.
Torcello, asukkaita 23 Attilan tuoli, legendan mukaan
Pääsimme saarelle juuri dramaattiseen aikaan, kirkon ovet suljettiin edessämme, hymyttömät henkilöt eivät välittäneet ollenkaan meidän anovia katseita. Pelkästään jo kirkon vuoksi siellä on käytävä joskus uudestaan.
Santa Foscan Basilica, rakennettu 1006, aitauksessa vuoden 600 kirkon raunioita
Illalla ajettuamme väärään suuntaan, menimme pääsaarelle Treportin kautta, matkalla yri-‐timme keskustella italialaisen pariskunnan kanssa kaikenlaista. He olivat kiinnostuneita Suo-‐men taloudellisesta tilanteesta ja luottoluokituksesta. He kertoivat Italiassa elettävän hankalia aikoja. Nainen kertoi tehneensä vuoden palkatta töitä, jatkuvasti lupailtiin työpaikan vakinais-‐tamisella, lopulta vuoden palkattoman työskentelyn jälkeen työ loppui. He kertoivat halua-‐vansa mennä naimisiin, mutta kokivat tilanteen vaikeana ilman palkkatyötä.
Venetsiassa illalla ihmettelimme vielä karnevaalihumua, on ihmeellistä, kymmeniä tuhansia ihmisiä, yhtään juopunutta emme nähneet. Jostain syystä karnevaalihumu ei pidemmän pääl-‐le innosta. Kiva vähän aikaa seurata, kuitenkin hieno ainutlaatuinen kokemus.
Illalla ajaessamme hotellille, emme päässeet lähellekään. Kadut olivat suljettuja. Paikallinen karnevaali oli kylällä. Luonnollisesti seurasimme sitä, samalla odotimme sen loppumista saa-‐daksemme automme hotellin parkkipaikalle. Näissä karnevaaleissa lapset olivat pääosassa. Ainoa seikka joka hieman häiritsi, oli pauhaava musiikki. Minun korvia oikein särki, miten lie lasten. Lapset näyttivät nauttivan ja viihtyvän hyvin.
Kaikkialla Italiassa karnevaaleissa oli ainakin kuluvana vuonna tapana heittää pieniä pyöreitä paperinpalasia joka suuntaan. Pääasiassa ihmisten päälle. Kukaan ei ollut silppuhyökkäykses-‐tä pahoillaan. Ilo näytti olevan kaikilla pinnassa.
Sunnuntaina 19.2 aamulla tulimme viimeistä päivää Venetsiaan. Tarkoitus oli kiertää laguuni-‐saari Giudecca. Vaporetolla ajoimme toiseen päähän saarta ja kävelimme halki Giudeccan. Saari on kapea ja pitkähkö. Saarella on keskellä ja kauimmaisella rannalla huomattavasti uu-‐dempaa rakennuskantaa. Tasavallan aikaan saari oli huvittelupaikka, siellä oli paljon palatseja ja puutarhoja. Puutarhoja näimme, palatsit ovat pääosin rapistuneet.
Venetsian puoleinen rantakatu on viehättävä ja viihtyisä. Kävimme pikkukahvilassa nautiske-‐lemassa pystykafeet ja kävimme saaren päänähtävyydessä, kuinkas ollakaan Palladion Reden-‐tore kirkossa. Kirkko on hienon näköinen Venetsian Dorsoduron puolelta katsottuna. Kapeal-‐ta rantakadulta Giudeccalta, sitä ei oikein näe kunnolla.
Kävimme kirkossa sisällä, siellä oli messu alkamassa. Kirkossa oli aikalailla kylmä, säteily-‐lämmittimillä ihmiset saatiin pysymään lämpiminä.
Palladion Redentore kirkko, kuvattuna Dorsodurosta ja kirkko sisältä
Giudeccan sivukanaali Erikoinen gondoli laguunissa
Venetsian Dorsodurossa on pääosa Venetsian taidenäyttelyistä. Siellä on mm. Guggenheim, Accademia ja paljon pieniä näyttelyitä. Accademiassa on viiden vuosisadan ajalta koottu maa-‐lauskokoelma, joka antaa hyvän kuvan Venetsian taiteesta eri aikakausilta. En ole siellä vielä koskaan käynyt, tällä kertaa se jäi myös väliin. Tiedä sitten ensi kerralla. Ukon jalka ei kestä-‐nyt enää kävelyä. Hän jäi kiertelemään taidenäyttelyitä. Hän kävi Guggenheimissa. Yhdessä kävimme parissa pienemmässä näyttelyssä.
Ukko taiteen äärellä Ajatusten vaihtoa taulun tunnelmasta
Ajatuksia herättävä teos Mielleyhtymä Edvard Munchin ”Huutoon”
Naamiona terve mieli??? Taideakatemian seinään on liimattu sanoma
Zattere on rantakadun nimi, Josif Brodskij, suuri venäläinen runoilija, Nobel palkittu, rakasti ja lauloi tässä paikassa. Oikeassa kuvassa muurin takana on Brodskijn talo.
Canal Granden suulla on Santa Maria della Saluten kirkko. Kirkko rakennettiin kiitokseksi Ve-‐netsian vapauduttua vuoden 1630 ruttoepidemiasta. Salute tarkoittaa terveyttä. Joka vuosi 21.11 vietetään juhla, jossa kootaan veneistä ponttonisilta Canal Granden ylitse kirkolle. Tässä on jälleen yksi hyvä syy käydä Venetsiassa 22.11. Kirjailija Henry James on verrannut kirkkoa ”hienoon naiseen salonkinsa kynnyksellä… kupolit ja voluutat, simpukankuorin koristetut ulkoiset tukikaaret ja patsaat muodostavat pröystäilevän kruunun ja sen leveät portaat levit-‐täytyvät maahan kuin iltapuvun laahus”
Lähellä kirkkoa tapasimme karnevaalien ensimmäisen soittajan, joka soitti hyvin kaunista luuttumusiikkia, tietenkin pääasiassa renessanssi musiikkia. Ukko vaihtoi muutaman sanan hänen kanssaan ja yllätykseksi hän puhui hieman suomea.
Ukon jäädessä ihailemaan Dorsoduron taidetta, me muut lähdimme katsomaan maailman en-‐simmäistä ghettoa, joka sijaitsee Cannaregiossa. Itse asiassa siellä on kaksi ghettoa, uusi ja vanha. Cannaregion poikia on myös Jacobo Robusti, paremmin hänet tunnetaan nimellä Tin-‐toretto (1518-‐1594) Tintoretto nimensä hän sai isänsä mukaan, joka oli silkinvärjääjä. Hän syntyi, asui ja kuoli Cannaregiossa. Hän poistui yhden ainoan kerran Venetsiasta elämänsä aikana. Tintoretto oli harras katolilainen, eikä piitannut maallisista asioista. Hänen tyylinsä oli omaperäinen ja teatraalinen. Hän hyödynsi eloisasti valoa ja liikettä, voimakasta perspektiiviä ja vahvoja vetoja.
Myös Marco Polo syntyi Cannaregiossa 1254 paikkeilla. Kerrotaan Marco Polon tuoneen idäs-‐tä pizzan Italian alueelle. Tätä eivät italialaiset kyllä millään tunnusta.
Tintoretton maalaus Pyhän Markuksen ruumiin löytyminen.
Venetsian kymmenmiehistö päätti vuonna 1516, Venetsian kaikkien juutalaisten oli muutet-‐tava Cannaregion pienelle saarelle. Leveät kanaalit eristivät alueen muusta kaupungista ja kahta vesiporttia vahtimaan määrättiin kristityt vartijat. Alue sai nimen Ghetto paikalla aikoi-‐naan olleesta valimosta, joka Venetsian murteella on geto. Myöhemmin muuallakin maailmas-‐sa tunnetusti juutalaiskortteleista on käytetty nimitystä getto. Juutalaiset saivat valoisaan ai-‐kaan poistua ghettosta, mutta heidät määrättiin käyttämään tietynlaista päähinettä ja tunnus-‐ta. Heidän sallittiin harjoittaa ainoastaan tekstiilikauppaa, rahanlainausta ja välskäröintiä.
Vuonna 1797, kun Napoleon oli vyörynyt Venetsiaan, hän määräsi kaatamaan ghetton portit, Itävallan hallitessa Venetsiaa juutalaiset komennettiin takaisin omalle alueelleen. Heille myönnettiin asumisvapaus vasta vuonna 1866.
Venetsian nykyisistä juutalaisista vai kolmisenkymmentä asuu Ghettossa. Kortteleissa näkyy mielestäni edelleen etninen leima. Siellä on koser-‐ruokakauppoja, juutalainen leipomo, juuta-‐
lainen kirjasto ja kaksi synagogaa. Myös kauppoja on, joissa myydään lasikaniineita ja hanuk-‐kalamppuja ja-‐kynttelikköjä.
Synagogaan ovat ovet lukossa, niin kuin muuallakin maailmassa. Opastettujen kierrosten yh-‐teydessä synagogaan pääsee. Kesken kierroksen Juha kävi kysymässä synagogan ovella sisälle menevän ryhmän oppaalta, pääseekö sisälle. Hän kertoi, missä pitää ensiksi käydä ilmoittau-‐tumassa ja sen jälkeen tunnin kuluessa alkaa kierros. Jätimme tällä kertaa väliin.
Ghettossa oli tyypilliseen tapaan poliisivartiointi. Juutalaiskohteet ovat potentiaalisen iskun kohteita oikeastaan kaikkialla. Joten vartiointi on käsittääkseni maailmanlaajuista.
Vaikka Ghetto on jo vapautettu 1866, täälläkin on holokaustin muistomerkki ja eräänlainen tilataideteos.
Vaatimaton on synagogan sisäänkäynti. Oikealla näkymä ghetton laidalta. Alla vasemmalla Campo del Ghetto Nuovo, se on vanhin gheton alue, vaikka nimessä lukee uusi. Alla oikealla holokaustin muistomerkki Campo del Ghetto Nuovolla.
Kävimme vielä Muranossa syömässä, söimme erinomaista ruokaa. Ensimmäistä kertaa söin polentaa, joka on yleensä maissista tehtyä puurontapaista. Polenta syödään usein lihan tai salamin kanssa. Meille tarjottiin polenta ilmakuivatun kinkun kera.
Soitimme Ukolle, sovimme lähdön ja lähdimme kohden Tronchetton saarta, jossa parkkitalo sijaitsee. Matkalla sinne vaporetolla, kurkkua tuntui kiristystä, tunne oli varma, olin sairastu-‐massa. Aikaisemmin lomilla en ole koskaan sairastunut, en ainakaan muista. Mietitytti, minkä-‐laisena sairaus vyöryy päälle.
Venetsian kartta, josta näkyvät saaren eri osat.
Google mapsin kartta, josta näkyy Venetsia, laguunisaaret, Lido ja Treporti
Maanantaina 20.2 suuntana oli länsirannikko, lounaaseen viistosti yli Apenniinien. Yöllä pale-‐lin kovasti. Ajattelin, etten sairauden alussa ota särkylääkettä. Antaa sairauden jyllätä vähän aikaa. Iltapäivällä otin jo lääkettä. Matka sujui minulta utuisena, en paljoa muista matkasta. Talvi oli Apenniineilla, aika paljon lunta, jotain sulattavaa ainetta levitettiin moottoritielle, kellertävää. Suolaa se ei käsittääkseni ole. Talvirenkaitahan ei Italiassa paljoa käytetä ja nastat on kielletty. Lumiketjuja käytetään hankalissa oloissa. Ajoimme ensiksi Vincin kylään, joka on Leonardo da Vincin syntymäkunta. Siellä on oletettu syntymäkoti museona, siellä ei juuri mi-‐tään nähtävää ole, hänen aikakautensa esineistöä lähinnä. Emme käyneet siellä, sinne on kol-‐men kilometrin kävelymatka.
Sen sijaan kävimme Museo Leonardianossa, jossa on esillä paljon hänen piirustustensa pohjal-‐ta valmistettuja keksintöjä. Hänen elinaikanaan ei kaikkia hänen keksintöjään koskaan val-‐mistettu, tekniikka ei kaikkea mahdollistanut.
Hän oli todellinen nero, hän keksi mm. kutomakoneita, lehtikultakoneen, polkupyörän, erilai-‐sia nostimia, lentokoneen esiasteen ja paljon paljon muuta.
Museossa kuvaaminen oli totaalisesti kiellettyä, en viitsinyt ottaa kuvia, vaikka kovasti teki mieli. Laitteisiin koskeminen oli myös ehdottomasti kiellettyä, teki kovasti mieli kokeilla ja kieputtaa laitteita. Vinci museoita, ainakin kiertäviä on muuallakin Italiassa. Vinci on muuten-‐kin erittäin kiinnostava persoona, miten hän ehti tekemään kaikkea. Ihmiset ovat aina olleet viisaita ja kekseliäitä.
Kuva netistä, Firenzen Vinci näyttelystä
Iltapäivällä myöhemmin siirryimme Firenzeen. Olotila oli jo varsin flunssainen. Paleli jatku-‐vasti. Tosin Firenzessä oli viileää ja tuuli voimakkaasti. Jätimme auton muutaman kilometrin päähän keskustasta, pysäköintipaikkoja ei juuri ollut vapaana. Ajattelimme käydä lähinnä Duomossa, aikaa muuhun ei juuri ollut. Santa Maria del Fiore, duomon koko nimi, sijaitsee aivan ydinkeskustassa. Kirkko oli pitkään ilman kupolia. Kirkkoa alettiin rakentamaan vuon-‐na 1296. Brunelleschi suunnitteli kupolin ja se valmistui vuonna 1436. Kupolin rakenne on uskomaton, sen ei oikeastaan pitäisi pysyä koossa, sillä sen kannatin palkistot eivät kestä sen kuormaa. Brunelleschi keksi erikoisen kalaruoto muuraustekniikan, jolla kuormat saatiin siir-‐rettyä ja jaettua siten, että kupoli pysyy kasassa. Brunelleschi kehitti aivan uudentyyppisen nosturin, jolla saatiin kivet tarkasti siirrettyä paikoilleen. Hyvin samankaltaista nosturia esi-‐teltiin myös Vincin museossa, onko Vinci kehitellyt Brunelleschin nosturia, en tiedä, Brunelle-‐schi kuoli vuonna 1446 ja Vinci syntyi 1452 tienoilla. Päällekkäisyyttä herroilla ei pitäisi olla.
Halusin nimenomaan nähdä kupolin alhaalta päin. Pettymys oli suuri, kun köysin oli eristetty kupolin alus kymmenien metrien etäisyydeltä. Olisi pitänyt kiivetä kupoliin, se jäi tällä kertaa haaveeksi.
Duomon vieressä on kellotorni Campanile ja kastekappeli Baptisterio. Kastekappeli saattaa olla Firenzen vanhin rakennus, rakennuksesta on viitteitä jopa 300 luvulta. Aikaisin kirjalli-‐nen tieto on vuodelta 897. Kastekappelin tärkeimmät nähtävyydet ovat itäovet ja 1209 val-‐mistunut eläinratalattia. Duomo valmistui vasta vuonna 1800, kun viimeinen julkisivu saatiin valmiiksi.
Duomoa on vaikea kuvata ilman kalansilmä objektiivia, niin ahtaassa paikassa se on.
Brunelleschin kupoli Ponte Vecchio ja Arno-‐joki
Ponte Vecchio siltaa ja myymälöitä. Sillalla on paljon koruliikkeitä, hintavia, jäi tuliaiset osta-‐matta. Vasemmalla ylhäällä on Medicien käytävä, heillä oli oma käytävä palatsista yksityis-‐asuntoihin ja puutarhoihin. Käytävä on edelleen suljettuna yleisöltä. Olen nähnyt videokuvaa käytävästä, jossa esiteltiin Italian puutarhoja, tässä videolla esiteltiin mm. Medicien yksityisiä puutarhoja. Käytävässä säilytetään Italian taidetta, seinät täynnänsä taidetta.
Autolle palatessamme kävimme syömässä matkamme kehnoimman aterian. Eräänlainen kah-‐vilan ja ruokapaikan sekoitus oli kertakaikkisen huono. Ruuan saaminen kesti tolkuttoman kauan, ruoka oli kehnoa ja lopuksi hinta oli kallis. Ei voi aina onnistua, varsinkin silloin kun ei keskity ruokapaikan valintaan.
Daavidin patsaasta kopio sijaitsee Piazza della Signorialla. Aikaisemmin alkuperäinen Miche-‐langelon patsas sijaitsi aukiolla, myöhemmin se siirrettiin museoon ja aukiolle sijoitettiin ko-‐pio. Patsas valmistui vuonna 1504. Patsas on yksi arvostetuimmista patsaista maailmassa. Mestarillinen ihmisvartalon tulkinta ajallansa. Siinä on ainakin kolme ”virhettä”. Daavid on lähdössä taisteluun Goljatin kanssa, milloin taisteluun on lähdetty alastomana. Patsas on ym-‐pärileikkaamaton ja pään mittasuhde on väärin muuhun vartaloon nähden. Mittasuhdevirhe tulee siitä, että alun perin se piti sijoittaa ylös katonreunalle, jolloin sitä olisi katsottu alhaalta päin, näin ollen mittasuhteet olisivat näyttäneet oikeilta. Muut ”virheet” ovat taiteen vapautta.
Illalla ajoimme Luccaan. Siellä meillä oli varattu kahdeksi yöksi hieman syrjässä upea maa-‐laishotelli Albergo Villa Marta, ihastuttava pieni viiden tähden hotelli, joka oli hyvin edullinen näin talvisaikaan. Vanha rakennus, ihastuttavat huoneet, aamupala täydellinen. Ainoa haitta-‐puoli oli, sairaus.
Aamulla tiistaina 21.2 mennessäni aamupalalle, huimasi paljon, oli keskityttävä pystyssä py-‐symiseen. Aamupalan aikana minulle kirkastui, on jäätävä petiin, en yksikertaisesti jaksa. Aa-‐mupalan syöminenkin tuntui jo pelkästään väsyttävältä. Meillä olisi ollut ohjelmassa Viareggi-‐on karnevaalit. Kerroin Juhalle, Ukolle ja Mikolle, ettei minusta ole mihinkään ja jäisin nuk-‐kumaan. He lupasivat illalla tuoda minulle kunnon ruuat. Meillä on matkoilla autossa hyvä nk. käsivarasto, paljon juomia, pientä naposteltavaa, hedelmiä ja herkkujakin. Auton syömisillä pärjäisin päivän hyvin.
Pojat laittoivat huoneeni oveen lapun roikkumaan, jossa ilmoitetaan, ettei tarvitse siivota. Henkilökunta juoksi autolle kysymään, miksei huonetta saa siivota. Pojat kertoivat ystävän olevan sairaana. Palvelu oli siis loistavaa.
Nukuin ja sairastin. En ollut mitenkään pahoillani sairastumisestani. Sillä joskus sekin tulee matkoilla eteen. Toisaalta on upea kokemus sairastaa Italialainen influenssa. Totesin ja koin erilaiseksi kuin kotimaisen sairastelun, se on enemmän taiteellinen ja musikaalinen.
Pojat jättivät karnevaalin väliin ja kävivät vuorilla, Pisassa ja muualla ympäristössä. Illalla sain pizzaa iltapalaksi. Kerroin matkakumppaneilleni, jos kova kuumeilu ja huimaus jatkuu aamul-‐la, hakeudun lääkärin puheille.
Albergo Villa Marta, erinomainen hotelli palveluineen lähellä Luccaa.
Keskiviikkona 22.2 huimaus oli ohitse, kuumettakaan ei tuntunut olevan paljoa, joten lääkärit jäi ja ajattelin pärjääväni pillerien voimalla, niin kuin loppumatkan pärjäsinkin. Juha oli huo-‐mannut läheisellä vuoristoalueella Carfagnanan alueella tippukiviluolia. Lähdimme etsimään luolia. Matkalla kohtasimme hienon Ponte della Maddalenan sillan, josta usein näkee kuvia matkaesiteissä ja –oppaissa. Pysähdyimme ihastelemaan siltaa. Sillan korkealta kaarelta näkyi hienosti joen pohjaan asti. Vedessä näkyi uiskentelevan valtavia kaloja. En ole ennen nähnyt niin isoja kaloja sisävesillä. Käsittääkseni kukaan meistä ei tiennyt, mitä kaloja ne olivat.
Sillan rakennushistoria ei ole tavanomainen. Tarun mukaan paholainen lupasi rakentaa sillan. Ehtona oli, hän saisi ensimmäisen ylittäjän sielun itselleen. Juonikkaat kyläläiset suostuivat. Sillan valmistuttua molemmat osapuolet halusivat pitää lupauksen. Kyläläiset lähettivät en-‐simmäisenä matkaan koiran.
Ponte della Maddalena Sillan kansi on kuin kiinan muuri
Tippukiviluolille en jaksanut lähteä vielä kävelemään. Jäin autoon lepäilemään ja lukemaan. Tosin ei muitakaan onnistanut. Kohteessa oli kyllä päivystys, he kertoivat, ettei tähän vuoden aikaan luolat ole vielä auki. Joten turha reissu tavallaan.
Jatkoimme matkaa kohden Portovenereä upeaa vuoristotietä pitkin. Näkymät olivat huikeita, asutusta aika vähän. Koska olimme lähellä Carraraa, louhoksia näkyi siellä täällä. Kaikkihan tuntevat Italian valkoisen Carraran marmorin, kuvanveistäjien suosikkikiven. Carraran ympä-‐ristössä on marmoria niin valtavasti, ettei käsittääkseni kukaan ole edes arvioinut, kuinka kauan marmoria on louhittavissa. Carraran seudulla on marmoria louhittu antiikin ajoista lähtien. Saavuimme iltapäivän alussa Portovenereen. Portovenere on kauniskalastajakylä. Vuorenrinteeseen tehdyssä kylässä on pitkiä taloja, joissa on kolmesta viiteen kerrosta. Osa asunnoista on tavattoman kapeita, muutaman metrin levyisiä. Mietimme miten portaat on sijoitettu, kun asunnot ovat monikerroksisia.
Kaukana niemennokassa korkealla kallioharjanteella on kaunis San Pietron kirkko. Kirkossa on hyvin tunnistettavissa oleva patsas, Pietari taivaan valtakunnan avaimineen. Useimmiten Pietari kuvataan valtakunnan avaimien kanssa. Pietarin patsas oli puolipyöreässä kappelissa, kun siinä keskusteli, oma ääni tuntui tulevan takaa ylhäältä. Hieno akustinen harha, kokei-‐limme sitä useamman kerran. Kesäisin Portoveneressä on tungokseen asti väkeä, nyt muuta-‐ma harva turisti vietti aikaansa. Muutama matkamuistomyymälä oli auki, anelevasti he kat-‐soivat meitä. Kun emme tarvitse muuta kuin ruokaa ja kahvia, jäi heidän toiveensa toteutu-‐matta. Toki jotain matkamuistoja tulee ostettua, aika vähiin se jää.
Ukolla alkoi vuorostaan sairaus painaa päälle. Hän jäi autoon lepäämään. Haimme hänelle lä-‐heisestä ravintolasta syötävää. Hän odotti meitä autossa sillä aikaa, kun kiertelimme Porto-‐venereä.
San Pietron kirkko kallionharjanteella Portoveneren ihastuttavia kapeita asuntoja
Pietarin patsas, akustisen harhan tunnelma Näkymä kirkon vierestä muurin aukosta me-‐ relle
Siirryimme autolla kohden Deiva Marinaa. Jätimme tällä kertaa väliin viereisen kansallispuis-‐ton Cinque Terren, joka paikkaan ei voi mennä. Meistä jokainen on siellä käynyt, joten aina-‐kaan kukaan ei jäänyt paitsi huimaa kokemusta, minkä Cinque Terre vaikuttaa kävijään. Deiva Marina on kylä, jonka toinen pää johtaa kapeille tunneliteille, joita aina ajamme, kun se on mahdollista. Tunnelit ovat hurmanneet minut ja olen lumoutunut niistä. Matkalla sinne pää-‐timme matkan varrella poiketa katsomaan erästä outoa paikkaa, jonka aina olemme ohi ajaes-‐samme huomanneet, muttemme ole koskaan pysähtyneet paikkaa ihmettelemään. Caraschin pienessä kylässä on iso rakennuskompleksi, ainakin sata asuntoa, jotka on hyljätty. Alue on rakennettu tyylistä ajatellen -‐70 luvulla. Kun kävelimme katsomaan, monissa rakennuksissa oli repeämiä betonissa. Alue on siis hyljätty vaurioiden vuoksi. Onko alueella ollut maanjäris-‐tys, vai onko rakennukset rakennettu niin huonosti, että ne ovat päässeet liikkumaan. Ympä-‐ristössä vanhemmissa taloissa kaikissa asuttiin, joten oli syy mikä tahansa, rakennukset on arvattavasti rakennettu huonosti. Iso alue on vain hyljätty. Kenelläkään ei ilmeisesti ole varaa eikä halua purkaa aluetta. Alue on ollut hyljättynä ainakin kymmenen vuotta, muistan alueen tyhjänä n. kymmenen vuoden takaa.
Varmaan rakennusten vaurioituminen on joillekin aiheuttanut ikävyyksiä, tappioita, ehkä unelman romuttumisen. Asunnot näyttivät olevan pääasiassa yksiöitä ja kaksioita. Mitä ilmei-‐simmin loma-‐asuntoja. Paikka ihmetyttää, sillä matkaa merenrantaan on useita kilometrejä ja paikka sijaitsee aika korkealla vuorenrinteellä.
Ajoimme tunnelit läpi, suuntasimme matkamme kohden Portofinoa. Portofinoon saavuimme illansuussa. Paikka on entinen kalastajakylä, joka on nykyään Euroopan rikkaiden suosiossa. Moni varakas ihminen on ostanut sieltä loma-‐asunnon. Portofinoon saavutaan hyvin kapeaa tietä. Alueelle ei saa ajaa yli kuusi metriä pitkällä autolla. Lisäksi matkailuautoilla ajaminen on luonnollisesti kiellettyä. Perheemme kanssa kerran kävimme siellä kulkukkeella, en huoman-‐nut kieltomerkkejä. Sakot antoivat ja lähtöpassit. Emme saaneet silloin jäädä ollenkaan sinne.
Nyt selvisi sekin, ettei ulkona oleville parkkipaikoille saa pysäköidä muut kuin asukkaat. Tu-‐risteille on monikerroksinen parkkitalo, jonka hintataso oli kyllä italialaisittain korkea. Kierte-‐limme ja kuvasimme illalla tätä yhtä eurooppalaista helmeä.
Portofino on kallis paikka, en sen vuoksi etsinyt sieltä yöpaikkaa, vaan olin varannut yhdeksi yöksi hotellin läheisestä Santa Marcherita Liguren kylästä. Hotelli oli nimeltään Park Hotel Suisse, käsitykseni mukaan suisse on ranskaa ja tarkoittaa sveitsiläistä, joten hotellin nimi oli sekaisin ranskaa ja englantia. Ei kovin tyypillinen italialainen hotellin nimi. Hotelli oli todella iso, ei ollut montaa yöpyjää. Hotellista selvästi huokui loistava menneisyys. Sen sisustus huo-‐kui -‐60 luvun ylellisyyttä ja kaikki oli uudistamatta. Voi olla, tulevaisuudessa tämän kaltainen hotelli kokee vielä uusrenessanssin, saa nähdä.
Mikkokin alkoi oireilemaan flunssaa. Ukko ja Mikko jäivät nukkumaan. Lähdimme Juhan kanssa kylälle etsimään miellyttävää ravintolaa. Aikamme kierreltyämme päädyimme ravin-‐tolaan, jonka päätarjottava oli merenantimet. Tilasin alkupalaksi sinisimpukoita. Valtava kul-‐ho simpukoita, jotka olivat luonnollisesti valmiiksi auki. En tiedä, aukeavatko ne keitettäessä, vai onko mahdollisesti jokin muu kikka.
Tarjoilija toi myös pakkauksessa olevan kosteuspyyhkeen, joten sorminhan ne söin. Täytyy tunnustaa, ne maistuivat hyviltä, vaikka eihän yhdessä simpukassa paljoa syötävää ole. Niitä kun oli iso kulhollinen, tulin melko kylläiseksi jo niistä pelkästään. Pääruuaksi olin tilannut merellisen pastan, erinomaista. Siinä oli mukana vähän kaikenlaisia äyriäisiä mitä meri antaa.
Hotellin sänky oli huono, sitä pehmensi kuitenkin lämmin kylpy, mistä yöllä nautin pitkään ja hartaasti.
Näkymä Park Hotel Suissen huoneemme parvekkeelta merelle. Hotelli, jolla oli loistava men-‐neisyys.
Torstaiaamuna 23.2 heräsimme uuteen aamuun. Aurinko paistoi, luvassa oli viimeinkin läm-‐mintä, toki edellisenä päivänäkin aurinko paistoi ja hieman lämpimämpää. Nyt oli luvassa pa-‐rempaa. Runsaan aamupalan jälkeen suuressa loisteliaassa salissa, jolla silläkin oli loistava menneisyys, matkamme jatkuisi. Tarjoilijana oli aamupalalla hämmästyttävästi ystävämme Saken näköinen mies. Ukko ehdotti, jos vielä palaisimme päivän valossa katsomaan Portofi-‐noa. Sinne ajoimme ja kiertelimme Portofinoa ja sen niemen korkeilla kukkuloilla. Kolme toi-‐pilasta väsyi nopeasti kukkuloilla noustessa. Ääni pihisi ja rintaa jyskytti, silti käymisen arvoi-‐nen paikka näkymineen ja kokemuksineen.
Väsyneet miehet lepotauolla Portofinon luonnonsatama
Niemen karua rantaa Taidepuiston antia
Portofinoa ylhäältä niemeltä.
Portofinon kirkko on vaatimaton, sekä ulkoa että sisältä. Harvinaisen vaatimaton. Onko mah-‐dollista, kauneudestaan huolimatta kalastajakylä on ollut aikoinaan vähävarainen.
Puolenpäivän aikaan ajelimme jo kohden Genovaa, tuota petollisen kaunista kaupunkia. Lai-‐tamilta ja satamasta käsin kaupunki ei houkuttele. Genova on Italian suurin satama ja Rans-‐kan Marseillen jälkeen Välimeren toiseksi suurin satama. Genova oli itsenäinen tasavalta n. 1000 luvulta aina 1797 asti. Genova oli Venetsian ohella myöhäiskeskiajalla toiseksi merkittä-‐vin meritasavalta, joka hallitsi läntisen Välimeren kauppaa. Tämän vuoksi Genovassa on ylelli-‐siä palatseja ja kuninkaallinen linna. Säilyneet palatsit ja linna ovat Via Garibaldin ja Via Bal-‐bin varrella. Genovassa on myös ylellisiä kirkkoja, ennen kaikkea San Lorenzon Katedraali.
Genovassa jätimme taasen auton useamman kilometrin päähän vanhasta kaupungista. Sairaat ja toipilaat kävelivät hissukseen, välillä kävimme kahvilla. Hyvin jaksoimme tämänkin lenkin kävellä, tosin välillä aika hiljaisina jalkaa toisen eteen pikkuhiljaa. Vanhassa kaupungissa nau-‐timme myös Italian jäätelöherkkua, stracciatellaa.
Via Garibaldi, palatsikatu Erään palatsin sisääntulo
Kuninkaan linnan sisäpihaa Genovalainen parkkipaikka
Genovasta lähdimme ajamaan iltapäivällä Torinoa kohti. Lähestyttäessä Torinoa, hämmästys oli suuri, Torinon alueella oli vielä lunta lähes kymmenen senttiä. Tosin kaupungissa ei juuri ollut enää näkyvissä. Torinossa ilma lämpeni yli kahdenkymmenen asteen, joten lumet sulivat nopeasti pois.
Sattumalta retkemme lähestyessä, Karoliina kysyi missä päin Italiaa olemme loppulomamme aikaan, kerroin olevamme Torinossa, hän ilmoitti myös silloin olevansa siellä. Tiedossa tietys-‐ti oli, että hän todennäköisesti lähtee Italiaan viiden viikon vaihtoon, mutta se oli sattumaa, kohteena oli myös hänellä Torino.
Illalla kiertelimme Torinoa, katsoimme kuninkaallista linnaa iltavalaistuksessa. Kävimme syömässä pizzat torinolaisittain. Yöksi olimme varanneet paikan Torinon ulkopuolelta teolli-‐suusalueen kupeesta. Hotelli on todennäköisesti Torinon olympialaisten majoitustiloja. Hotel-‐li oli kylmä, huonot äänieristeet ja jäätävän kylmä kylpyhuone ja halpa. Palvelu oli viileää. Olen lukenut torinolaisten olevan erilaisia, kuin muut italialaiset, viileämpiä, totisempia, vä-‐hemmän äänekkäitä. Alkoi tuntua kotimaiselta käytökseltä. Tiedä sitten miten on. Ainakin illalla syödessämme tarjoilija oli ikääntyvä herrasmies, hymyili paljon ja keskusteli mielellään selkeällä ja rauhallisella tempolla italian kielellä, josta minä olin mielissäni. Nyky Torinoa hal-‐litsee Fiat, tosin työvoiman tarve on vähentynyt reilusti. Torinossa on asukkaita n. 900 000, asukasluku on vähentynyt viime vuosina runsaasti, alueella on työttömyyttä paljon ja varsin-‐kin maahanmuuttajien keskuudessa syrjäytyneitä. Tämä ei juuri näy katukuvassa.
Torinossa ja sen ympäristössä on paljon linnoja, palatseja ja ylellisiä huviloita. 1200 luvulta lähtien aina Italian yhdistymiseen saakka 1861, nykyistä Piemonten maakuntaa hallitsi rans-‐kalainen Savoijin aatelissuku. Torino oli Piemonten pääkaupunki. Torinosta on syntyisin myös yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas, joka kuului Savoijin sukuun ja oli aikaisemmin Sardinian kuningas, Vittorio Emanuele II. Hänen synnyinkotinsa on Pallazzo Carignano. Kes-‐kellä kaupunkia sijaitsee myös kuninkaan linna. Kuninkaan linnan vieressä on Duomo di San Giovanni eli Johannes kastajan tuomiokirkko. Siellä säilytetään kuuluisia käärinliinoja, joiden kerrotaan kuuluneen Vapahtajalle. Käärinliinoihin on ilmentyneet Kristuksen kasvojen ja ruumiin kuva. Radiohiiliajoituksessa liinojen alkuperä on ajoitettu keskiajalle, pidetään mah-‐dollisena myös vanhempaa alkuperää. Liinaan piirtyneet kuviot paljastavat liinaan käärityn miehen vammojen sopivan ristiinnaulitun vammoihin.
Muutama viikko sitten lehdessä kerrottiin erään tutkijan tutkineen useiden vuosien ajan mys-‐teeriä. Hänen mukaansa Jeesuksen nähneet eivät nähneetkään ylösnoussutta Jeesusta vaan käärinliinoissa olevan Jeesuksen kuvan. Näin ollen he veivät sanomaa eteenpäin kuvan perus-‐teella. Hänen mukaansa sen ajan ihmiset eivät olleet tottuneet kuviin, niinpä he saattoivat ko-‐kea kuvan aitona. Minusta hauska selitys, muttei alkuunkaan uskottava, ihminenkö olisi niin yksinkertainen ollut ajanlaskun alussa, ettei erottaisi rättiä ihmisen hahmosta. Ajalla, jolloin pyramidit oli jo rakennettu, Rooma rakennettu, roomalaiset vesijohdot sekä ilmassa että kai-‐vettuna maahan. Tuolloin ihmiset olivat myös todistetusti hyvin älykkäitä.
Italialaiset tutkijat, osa heistä ovat selkeästi tuominneet ne väärennöksiksi, katolinen kirkko ei ota mitään kantaa tähän. Mitä suotta, osalle ihmisistä käärinliinat merkitsevät pyhäinjää-‐mistöä, ei heille tarvitse mitään selittää. Käärinliina-‐arkun edessä on kopio näkyvissä, siinä alla on alttarikaide ja eri kielillä rukouksia. Se tuntui hieman oudolta, tosin sopii hyvin katoli-‐suuteen.
Torinon ympäristön hienoimpia nähtävyyksiä Reggia di Venaria, ylellinen linna puutarhoi-‐neen parikymmentä kilometriä Torinosta luoteeseen. Se oli pahasti rapistunut. 2007 valmistui vuosien saneeraustyö, kustannukset kohosivat yli 280 miljoonaan euroon. Valitettavasti em-‐me käyneet siellä. Pikimmiten on käytävä uudestaan myös Torinossa. Alueen muutkin linnat ovat tietenkin käymisen arvoisia, voi olla, teemme vielä erityisen linnamatkan Italiaan. Tosin
teemamatkoja voisi olla lukemattomia muitakin; ruokamatka, kirkkomatka, puutarhamatka jne. Alla olevat kuvat Venarian kuninkaanlinnasta ja puistoista ovat matkailu sivuilta . (italian kielisiltä)
Reggia di Venaria, Venarian kylässä oleva ylellinen linna ja puutarhat
Torinon Palazzo Reale, kuninkaallinen palatsi iltavalaistuksessa. Matkalla yökuvaus on haas-‐teellista, tämän kuvan otin tukena kioskin seinä.
Perjantaina 24.2 heräsimme kylmästä hotellihuoneesta. Huomasimme osittain olevamme syyllisiä kylmyyteen. Emme olleet muistaneet säätää lämmitystä lämpimämmän puolelle.
Kohtuullisen aamupalan jälkeen Ukko kertoi kokeneensa myös italialaisen influenssan taiteel-‐lisen ja musikaalisen vaikutuksen häneen. Ukko sai tosi läimäyksen, läimäys muutti hänen suunnitelmiaan taiteen osalta. Valtava on italialaisella influenssalla. Ajatella, Juha jäi tästä ko-‐kemuksesta täysin osattomaksi, kun ei millään sairastunut, vaikka pöpöt lentelivät ja sinkoili-‐vat ristiin rastiin autossa, sitkeä oli mies.
Ukko ilmoitti jäävänsä vuorostaan lepäämään päiväksi. Kävimme ensin lähikaupasta ostamas-‐sa eväitä ja juomisia, jotta hän pärjäisi päivän hyvin. Ajoimme sen jälkeen Torinon keskustaan. Kiertelimme keskustaa ja katsoimme nähtävyyksiä muutamia tunteja. Kävimme nauttimassa torinolaisen ihmejuoman, bicerinin. Bicerin on kahvi, jonka reunoille levitetään suklaata, sen jälkeen annos espressoa päälle, höyrytetty maito, lopuksi kermavaahtoa ja koristukseksi suk-‐laata. Yksinkertainen resepti, torinolaiset ovat vain sen sitten keksineet ja toteuttaneet.
Lähetin Karoliinalle viestin läsnäolostamme, muutaman tunnin kuluttua, kun en saanut hänel-‐tä viestiä, lähdimme ajamaan Aglieta kohden. Siellä on yksi Savoijin suvun linna. Tarkoitus oli ehtiä käydä myös Alpeilla, se ei toteutunut. Päästyämme parikymmentä kilometriä Torinosta, Karoliinalta tuli viesti, hän olisi vapaa koko illan. Käännyimme ympäri hakemaan häntä. Hän oli ollut koulussa kertomassa Suomesta ja suomalaisuudesta.
Ajoimme Aglieen, hienoon vanhaan kylään, jonka keskellä on loistelias, tosin hieman ränsisty-‐nyt Aglien linna. Kävimme siellä kierroksella. Opas kysyi, puhummeko italiaa, sanoin vähäsen puhuvan, hän haki englanninkielisen vihkosen meille. Tosin halusin yrittää ymmärtää häntä. Minulla on vanhassa kommunikaattorissa sanakirja, sitä välillä naputtelin, kun etsin sanaa, minkä hän oli juuri sanonut. Linnassa oli ehdoton kuvauskielto, minulla roikkui kamera kau-‐lassa ja vähän väliä kun näpyttelin kommunikaattoria, kovin oli epäluuloinen, muttei kysynyt, mikä kapistus minulla oli. Linnassa oli vanha sisutus, yhdessä huoneessa oli alkuperäiset tape-‐tit, satoja vuosia vanhat.
Torinon ja ympäristön linnat, jotka ovat Savoijin kuninkaallisen suvun asuinsijoja, muodosta-‐vat yhdessä Unescon maailman perintökohteen.
Lasin takana käärinliina-‐arkku. Duomo di San Giovanni, Torino
Bicerin kahviannokset Täällä syntyi Vittorio Emanuele II
Palazzo Madama, Palazzo Realen vieressä Palazzo Carignano
Karoliina asuntonsa ulkoportilla Katutaiteilija valmistautuu työhönsä
Agliesta ajoimme Ivreaan. Ivreassa on joka vuosi appelsiinisota. Ivrean karnevaali juontaa 1100 luvulta, jolloin tyrannimainen kreivi Ranieri halusi varata jokaisen morsiamen itsellensä häiden jälkeen. Eräs myllärin tytär hääyönään tappoi Ranierin. Tämän vuoksi vuosittain on historiallisia kulkueita, joka vuosi valitaan uusi myllärin tytär. Kärrykulkueessa kärryillä ole-‐via pommitetaan appelsiineilla, he tietysti vastaavat takaisin samalla mitalla. Sivulliset eivät saa osallistua sotaan, vaan jos haluaa mukaan, on etukäteen ilmoittauduttava mukaan. Appel-‐siineja kuluu n. 400 tuhatta kiloa. Jotka ovat Sisilian ilmeisen huonolaatuisia appelsiineja. Karnevaali oli muutamaa päivää aiemmin, kuin tulimme Torinoon. Etukäteen yritin miettiä, miten ehtisimme mukaan. Tällä kertaa ei aikataulu sopinut. Ehkä ensi kerralla sitten.
Appelsiinisota, kuva storicocarnevaleivrea.it sivustolta
Karnevaali nimenä ei ole koskaan tullut mieleen, mitä se tarkoittaa. Kurkistus Wikipediaan valottaa asiaa, suora lainaus:
Karnevaalit ovat varsinkin katolisissa maissa laskiaisen aikaan ennen paastoa vietetty riehakas juhla. Karnevaali-sanan alkuperäistulkintoja on useita; erään tulkinnan mukaan sana tulee keskiaikaisen latinan termistä car-nem levare, joka tarkoittaa ”ottaa pois liha”. Mahdollisia alkuperiä ovat myös carnem vale (hyvästi liha) ja carnem laxare (jättää liha). Toisaalta sanan on myös arveltu johtuvan sanoista carrus navalis (laivavaunu), mikä viittaisi kulku-eissa käytettyihin koristeltuihin laivan muotoisiin vaunuihin. Nykyään karnevaali-sanaa käytetään yleisesti monista muistakin karnevaaleja muistuttavista juhlista. Carne sana italian kielessä tarkoittaa myös lihaa, vale sanaa ei suoraan ole, va on andare, mennä verbin yksikön kolmas muoto, joten liha menee, poistuu.
Ivreassa illalla nautimme hienon ja maistuvan päivällisen. Paikallisessa ravintolassa oli paljon asiakkaita, joka jälleen takasi hyvän ruuan meille. Illalla veimme Karoliinan asunnolleen ja ajoimme hotelliin yöksi.
Lauantaina 25.2 lähdimme Torinon keskustan kautta jatkamaan matkaa. Karoliina oli kysynyt minulta adapteria lainaksi. Italian sähköpistoke on europistoke, siihen käyn meidän monet pistokkeet, sillä europistokkeet käyvät myös meidän suomalaisiin pistorasioihin. Pyöreä pis-‐toke, joka on yleensä isommissa koneissa ja useimmiten tietokoneissa käytössä. Se on hieman paksumpi päistään eikä mahdu italialaiseen pistorasioihin. Tietokonetta varten Karoliina tar-‐vitsi adapteria.
Lähestyessämme asuntoa, väkeä oli todella paljon. Karon asunnon edessä oli valtava kirppu-‐tori. Autolla emme päässeet kovin lähelle ja kävelin läpi kirpputorin väentungoksessa. Sa-‐mankaltaista tavaraa oli myynnissä, kuin meilläkin kirpputoreilla.
Lähdimme ajamaan kohden Milanoa, matkalla Milanoon Ukko ehdotti matkan lähestyessä päätöstä pientä positiivisuussessiota. Jokainen vuorollaan kertoo jokaisesta kanssamatkaajas-‐ta jotain positiivista tarinan muodossa. Yhtään negatiivista ei saa ilmentyä mukaan. Yllättävän mielenkiintoinen asia. Tällaista voi suositella muillekin varauksetta.
Milanoon saavuttuamme ajoimme luonnollisesti ensimmäiseksi keskustaan, jossa sijaitsee varsinainen ihme, Duomo, maailman suurin goottilainen kirkko ja maailman kolmanneksi suurin kirkko. Sinänsä jos googlettaa suuria kirkkoja, niin suuria kirkkoja on todella paljon. On Pohjois-‐Euroopan suurinta goottilaista kirkkoa Kölnissä, Euroopan suurin ortodoksinen kirkko jne. Tunnettua on, että Vatikaanin Pietarin kirkko on Euroopan suurin, mikä on sitten toiseksi suurin, ei pikaisella hakemisella löytynyt. Milanon tuomiokirkon rakentaminen aloi-‐tettiin 1386 ja se valmistui vasta 1813. Julkisivu on Maggiorejärven seudun marmoria. Vaikka
kirkon päätyylisuunta on gotiikka, siinä on vahvoja barokin viitteitä. Pääalttarin krusifiksissa sanotaan olevan naula Jeesuksen rististä.
Kirkon tutustumiseen sisällä menee aikaa paljon, silti ehtii nähdä vähän. Erittäin mielenkiin-‐toista on kiivetä kirkon katolle, sinne pääsee sekä hissillä että portaita pitkin. Katolta avautu-‐vat hienot näkymät sekä Milanoon että aina Alpeille asti.
Katolla oli hieno tunnelma, ainoastaan kahvila puuttuu, vahinko.
Calleria Vittorio Emanuele II on mahtava 1867 rakennettu lasikattoinen kallis ja ylellinen kauppakeskus. Ehdimme käymään myös Visconti suvun Castello Sforzescossa ja kävelimme puistossa. Kahvilassa kävimme nautiskelemassa cappuccinot hedelmä mansikkapirtelön kera.
Milanon Duomolla oli karnevaalit meneillään, paperisilppua oli paljon. Meininki oli leppoisaa, sää suosi kaikin puolin meitä kaikkia.
Duomon kattotunnelmaa Katolla on kertakaikkisen hieno tunnelma
Duomon sisätilaa Vihkipari Galleria Vittorio Emanielle II:ssa
Puistossa Milanossa myös rentoudutaan Castello Sforzescon sisäpihaa
Meillä oli viimeinen yöpaikka Milanon Malpensan lentokentän lähistöllä. Comojärvi on aika lähellä, joten illalla vielä ehdimme käymään ihastelemassa Comojärven kauneutta. Pääsin matkakumppaneilleni esittelemään yhden suosikkikylistäni, San Siron kaupungin Rezzonicon kylän. Tosin kylässä emme käyneet, kauempaa kuvasimme ja San Sirossa nautimme pienen välipalan. Järven kauneus on pysähdyttävää. Ei ihme, siellä on ollut satoja vuosia rikkaiden hienoja huviloita, perinne jatkuu nykyäänkin.
Rezzonicon kylä San Sirossa Comojärvellä.
Ukko kuvaa Comolla Viimeinen katse Comolle
Ajoimme illan pimennyttyä hotelliin Oleggion kylälle. Matkan jo häämöttäessä loppua, emme vaivautuneet etsimään ruokapaikkaa, vaan söimme hotellin ravintolassa. Yö jäi muutenkin lyhyeksi, herätys oli viiden maissa. Lento Prahan kautta Helsinkiin lähti kahdeksalta. Kotiin on aina mukava palata. Loma oli kaikin puolin onnistunut, siitä huolimatta, vaikka sairaus vaiva-‐si. Sairauden vaikutus näkyi ennen kaikkea kuvaamisessa. Kotona huomasin ja ymmärsin. Usein jäi kuvaamatta, kun kävelemiseen meni paljon energiaa. Kuvaamisen laatukin oli kärsi-‐nyt.
Siitä huolimatta, hieno loma hienojen lomien joukossa. Mainio matkaseurue, meiltä matkan-‐teko onnistui hyvin ja kitkatta.
