Kyläyhteisö kulttuuri- ja luonto-

lähtöisten työhyvinvointipalvelu-

jen tarjoajana

KASKU - Kasvua ja hyvinvointia kulttuurista ja luonnosta

Päivi Aro, Jukka Karlström, Ilkka Mikkonen ja Outi Virkkula (2017)

Tiivistelmä

Tässä julkaisussa tarkastellaan kyläyhteisöjen potentiaalia tuottaa ja tarjota kulttuuri-

ja luontolähtöisiä työhyvinvointipalveluja. Julkaisu on tuotettu osana Oulun ammatti-

korkeakoulun hallinnoimaa KASKU ― Kasvua ja hyvinvointia kulttuurista ja luon-

nosta –hanketta. KASKU-hankkeen tavoitteita ja sisältöä ohjaa Cultural Green Care

–käsite. Cultural Green Care yhdistää luonnon ja kulttuurin hyvinvointityössä.

Julkaisu on kirjallisuuskatsaus. Lisäksi julkaisussa on tarkasteltu Pohjois-Pohjan-

maan kylien toimintaa. Tänä päivänä useiden kylien kylätoiminta on aktiivista. Kylät

ovat mukana monenlaisessa paikallisessa ja alueellisessa kehittämistyössä, esimer-

kiksi liiketoimintamahdollisuuksia kehittämällä. Kylien toimintamuodot, toiminnan ta-

voitteet ja laajuus vaihtelevat. Maaseutuyrittäjyyden kehittämisessä on tärkeää tun-

nistaa kyläkohtaiset erityispiirteet. Eräs kylien liiketoimintamahdollisuus voisivat olla

pk-yrityksille tarjottavat työhyvinvointipalvelut.

Julkaisu alkaa johdantoluvulla. Toisessa luvussa määritellään työhyvinvointi-käsite

ja tutustutaan työnhyvinvointia edistäviin tekijöihin. Tämän jälkeen perehdytään ky-

lätoimintaan sekä tarkastellaan kylätoiminnan erilaisia ilmentymiä Pohjois-Pohjan-

maan kylissä. Neljännessä pääluvussa arvioidaan kyläyhteisöjen juridisia ja talou-

dellisia organisoitumisen mahdollisuuksia. Viidennessä luvussa perehdytään kiireet-

tömiin Cultural Green Care –palveluihin, jotka sopivat sellaisenaan tai räätälöityinä

yritysten ja muiden organisaatioiden henkilökunnan työhyvinvointia tukevaan toimin-

taan. Julkaisun lopuksi pohditaan kyläyhteisön roolia työhyvinvointipalveluiden tar-

joajana sekä esitetään kehittämistoimenpiteitä jatkotyöhön.

Sisällys

TIIVISTELMÄ

1 JOHDANTO ......................................................................................................................................... 4

2 TYÖHYVINVOINTI................................................................................................................................ 6

2.1 TYÖHYVINVOINNIN MÄÄRITTELY ................................................................................................................... 6

2.2 TYÖHYVINVOINNIN EDISTÄMINEN ............................................................................................................... 12

2.3 TYÖHYVINVOINNIN HAASTEET .................................................................................................................... 12

3 SUOMALAINEN KYLÄTOIMINTA ........................................................................................................ 14

3.1 KYLÄT JA KYLÄYHTEISÖT ............................................................................................................................ 14

3.2 KYLÄYHDISTYKSET KYLIEN KEHITTÄJINÄ ......................................................................................................... 15

3.3 KUVAUS POHJOIS-POHJANMAAN KYLIEN TOIMINNASTA .................................................................................. 16

3.4 KYLÄTOIMINNAN TULEVAISUUSNÄKYMIÄ ...................................................................................................... 17

4 KYLÄYHTEISÖ JURIDISENA JA TALOUDELLISENA TOIMIJANA ............................................................ 19

4.1 YHTIÖMUOTO ......................................................................................................................................... 19

4.2 YHDISTYSTOIMINTA ................................................................................................................................. 21

4.3 OSUUSKUNTA ......................................................................................................................................... 23

4.4 OSAKEYHTIÖ .......................................................................................................................................... 25

5 KIIREETTÖMÄT HYVINVOINTIPALVELUT ........................................................................................... 26

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................................................ 33

7 POHDINTA ........................................................................................................................................ 34

4

1 JOHDANTO

Elinvoimainen maaseutu on voimavara, tärkeä potentiaali suomalaiselle yhteiskun-

nalle (Maaseutupolitikan yhteistyöryhmä YTR 2014, 5). Lähidemokratia-aatteen vah-

vistumisen myötä maaseudun asukkaat ja sen eri yhteisöt ovat jatkossa entistä kes-

keisemmässä asemassa vaikuttamassa oman alueensa kehitykseen ja hyvinvoin-

tiin.

Tässä katsauksessa maaseudun elinvoimaisuuden edellytyksiä tarkastellaan

kylä(yhdistys)toiminnan kautta. Aktiiviset kyläyhdistykset mahdollistavat monen-

laista toimintaa edistäen näin kylän yhteisöllisyyttä ja identiteettiä (Kumpulainen

2012, 123). Ennen kaikkea energinen kylätoiminta tuottaa kyläläisille positiivisia ko-

kemuksia siitä, että omaa elämää koskeviin asioihin pystyy vaikuttamaan (vrt. Kataja

2017, 44).

Suomessa toimii 3124 kyläyhdistystä ja 890 kylätoimikuntaa (Eduskuntaan perustet-

tiin kylätoimintaverkosto, viitattu 2.5.2017). Toiminnan muodot vaihtelevat. Tämän

katsauksen tavoitteena on tarkastella kylien ja kyläyhteisöjen mahdollisuuksia tarjota

Oulun seudun pk-yrityksille kulttuuri- ja luontolähtöisiä työhyvinvointipalveluja. Kat-

sauksen lähtökohtana on Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (2014, 30) esittämä

näkemys tarpeesta vahvistaa paikallista kehittämistä, missä esimerkiksi kyläyhdis-

tykset voivat toimia työllistäjinä ja näin ehkäistä syrjäytymistä alueellaan. Kyläyhtei-

söjen mahdollisuuksia (työ)hyvinvoinnin palveluiden tuottajana ja/tai tarjoajina ei ole

toistaiseksi arvioitu. Kiinnostusta palveluiden tuottamiseen löytyy (Rinne-Koski, Läh-

desmäki & Matilainen 2017, 43).

Raportti on tuotettu osana KASKU ― Kasvua ja hyvinvointia kulttuurista ja luonnosta

–hanketta, jossa edistetään maaseudun luonto- ja kulttuurilähtöisiä virkistys- ja hy-

vinvointipalveluja. Hankkeen toimintaa ohjaava käsite on Cultural Green Care. Cul-

5

tural Green Care pyrkii yhdistämään kulttuurin ja Green Care –toiminnan, jolloin pu-

hutaan kulttuuri- ja luontolähtöisestä hyvinvointia ja elämänlaatua edistävästä toi-

minnasta. Cultural Green Care ei ole käsitteenä vakiintunut eikä yleisesti tunnettu.

Käsitettä ovat tarkastelleet muun muassa Aro, Auer, Jakobsson, Polojärvi & Ålander

(2014).

Raportti on jaettu kolmeen päälukuun. Ensin tarkastellaan työnhyvinvointia ja pohdi-

taan sen edistämiseen liittyviä haasteita. Tämän jälkeen keskitytään kylätoimintaan

ja sen organisoitumisen muotoihin palveluntarjoajana. Viimeinen pääluku esittelee

suomalaisia kiireettömiä ja hyvinvointia tukevia palveluita. Katsauksen lopuksi esite-

tään toimenpidesuosituksia.

6

2 TYÖHYVINVOINTI

Työhyvinvointia pidetään yhtenä organisaation tärkeimpänä menestystekijänä ja ai-

neettomana pääomana osaamisen ohella (esim. Vesterinen 2009, 269–278). Työ-

hyvinvointi on noussut useissa henkilöstöjohtamisen kyselyissä yhdeksi organisaa-

tion tärkeimmistä kehityskohteista (esim. HR BAROMETRI 2013, Henkilöstöjohta-

minen uuden edessä 2014). Työhyvinvoinnin vaikutus yrityksen kilpailukykyyn on

merkittävä ja työpahoinvointi tulee yritykselle kalliiksi (esim. Otala & Ahonen 2003).

2.1 Työhyvinvoinnin määrittely

Työhyvinvointi ei ole käsitteenä vanha, vaikka siihen liittyvistä asioista on puhuttu jo

1900-luvun alkupuolelta asti. Aiemmin puhuttiin työviihtyvyydestä, työturvallisuu-

desta, työilmapiiristä, työtyytyväisyydestä ja työkyvystä. Näistä työkyky on lähim-

pänä työhyvinvointia. Työkyky käsitteenä on hyvin suomalainen ja yksilöön liittyvä.

(Juuti 2010, 46–47, Tarkkonen 2012, 58, Marjala 2009, 21). Tarkkonen erottaa työ-

hyvinvointi-käsitteen kehityksessä kolme vaihetta (kuvio 1).

7

Kehusmaa (2011, 13–29) toteaa, että tarkastelun painopiste on siirtynyt kyvystä

tehdä työtä siihen, että työssä voidaan hyvin. Nykyaikainen työhyvinvointikäsite on

yleistynyt tarkoittamaan työhön liittyvää hyvinvointia (Sinisammal 2011, 42). Työhy-

vinvointi liittyy siis työhön, mutta sen määrittely on haasteellista. Koska työhyvinvoin-

tia ei ole yksiselitteisesti määritelty, on paikallaan tarkastella erilaisia määritelmiä.

Työterveyslaitos kiteyttää työhyvinvoinnin seuraavasti:

Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa orga-nisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallin-taansa. (Anttonen & Räsänen 2009, 18–19.)

KUVIO 1. Työhyvinvoinnin käsitekartta historiallisena ja kohteellisena muutoksena (Tarkkonen 2012, 18)

8

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) määrittelee työhyvinvoinnin samansuuntaisesti:

Työhyvinvointi tarkoittaa sitä, että työ on turvallista, terveellistä ja mie-lekästä. Työhyvinvointia lisäävät muun muassa hyvä ja motivoiva johta-minen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Työnan-tajan on huolehdittava työympäristön turvallisuudesta, hyvästä johtami-sesta ja työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta. Työntekijällä on kuitenkin suuri vastuu oman työkykynsä ja ammatillisen osaamisesta yl-läpitämisestä. Itse kukin meistä voi vaikuttaa myös työpaikan myöntei-seen ilmapiiriin. (Sosiaali- ja terveysministeriö, viitattu 27.2.2017.)

Tarkkonen (2012) tiivistää työhyvinvoinnin yksilötasolla ilmeneväksi kokemukseksi,

ja organisaatio huolehtii työhyvinvoinnin osa-alueista eli henkilöstön työturvallisuu-

desta, työkyvystä, työssä jaksamisesta ja henkisestä työhyvinvoinnista. Työhyvin-

vointi ei ole pysyvä tila, vaan se vaihtelee yksilön ja tilanteen mukaan. Tarkkonen

(emt.) korostaa osuvasti työhyvinvoinnin ennakoivaa ja kokonaisvaltaista luonnetta,

koska jälkikäteinen reagointi on kallista ja kuormittavaa. Valitettavan usein työpai-

koilla toimitaan ongelmanratkaisukeskeisesti ennakoinnin sijasta.

Kärkkäinen (2002) määrittelee työhyvinvoinnin kahden akselin avulla (kuvio 2). Pys-

tyakselille sijoittuvat työ ja vapaa-aika sekä niiden väliin jää molempia koskeva vyö-

hyke. Vaaka-akselin ulottuvuuden osat ovat organisaatio, yhteisö ja yksilö. Kärkkäi-

sen (2002) määrittely tuo esille myös työhyvinvointitoiminnan monet muodot. Malli

sopii erityisesti tietotyön tarkasteluun.

9

KUVIO 2. Työhyvinvoinnin ulottuvuudet (Kärkkäinen 2002, 25)

Edellä esitetyistä määritelmistä käy hyvin ilmi, kuinka laaja käsite työhyvinvointi on.

Katse on koko työyhteisössä yksittäisen työntekijän hyvinvoinnin ohella. Työhyvin-

vointiin vaikuttavat yksittäisen työntekijän lisäksi johtaminen, organisaation toimi-

vuus, työyhteisön ilmapiiri ja työ sinänsä (Manka 2008). Modernit työhyvinvoinnin

viitekehykset ovat hyvin kokonaisvaltaisia, joilla pyritään tuomaan työntekijöille työn-

iloa ja työnantajalle tuloksellisuutta.

Mankan (2008) työhyvinvointimalli antaa hyvän kokonaisvaltaisen viitekehyksen työ-

hyvinvoinnin tarkasteluun. Tässä voimavaralähtöisessä mallissa on viisi tekijää: yk-

silö, ryhmähenki, organisaatio, esimies ja työ.

10

KUVIO 3. Työhyvinvoinnin malli (Manka 2008)

Työnhyvinvoinnin mallin keskiössä on yksilö, joka tulkitsee työyhteisön toiminnan

omalla tavallaan. Työhyvinvoinvointi on tasapainoa itsensä kanssa. Hyvinvoiva yk-

silö tunnistaa omat vahvuutensa ja voi käyttää niitä työssään. Toisaalta yksilö myös

tiedostaa omat heikkoutensa.

Työyhteisön merkitys on suuri, koska työhyvinvointi liittyy vahvasti työyhteisön ih-

missuhteiden toimivuuteen. Hyvä ryhmähenki, luottamus, avoin vuorovaikutus ja

työyhteisötaidot ovat tärkeitä. Ihmisten erilaisuus on vahvuus. Edellä mainitut asiat

indikoivat vahvaa sosiaalista pääomaa, joka puolestaan tarkoittaa työyhteisön kun-

toa. Tällainen aineeton menestystekijä näyttää olevan tunnusomaista hyvin toimiville

11

työyhteisöille Great Place to Work –tutkimuksen mukaan. Sellaisen kehittyminen

edellyttää yhdessä tekemistä ja jaettuja kokemuksia. Tutkimustulokset korostavat

vahvaa yhteishenkeä ja työkavereiden kanssa työskentelyn tuomaa nautintoa.

(Great place to Work 2016 –tutkimus.)

Organisaatio johtamisjärjestelmineen ohjaa toimintaa muun muassa vision ja strate-

gian avulla. Organisaation yhteydessä esille nousevat myös työympäristö, organi-

saation rakenne, tiedonkulku ja päätöksenteko.

Yksilön ohella työ sinänsä on tärkeässä roolissa työhyvinvoinnissa. Työn yhtey-

dessä puhutaan työmäärästä, työn kuormittavuudesta, työn sisällöstä, vaikuttamis-,

oppimis- ja etenemismahdollisuuksista. Nämä tekijät on tunnistettu jo klassisissa

työmotivaatio- ja työtyytyväisyysteorioissa, esimerkiksi Herzbergin kaksifaktoriteori-

assa (ks. esim. Soudunsaari 2017).

Esimies ja johtaminen vaikuttavat keskeisesti kaikkiin työhyvinvoinnin osa-alueisiin.

Työn organisointi, työjärjestelyt, työturvallisuus ja työterveyshuolto luovat työhyvin-

voinnin perustan. Vuorovaikutus, kuuntelu, kannustaminen ja luottamus korostuvat

nykyaikaisessa johtamisessa. Niillä vaikutetaan johtamisen laatuun. Tutkimusten

mukaan johtaminen nousee esille tärkeimpänä työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä

(esim. Ravantti & Pääkkönen 2012).

Positiivinen psykologia on tuonut uudenlaisia tuulahduksia työhyvinvointitutkimuk-

seen. Tämän koulukunnan keskeinen työhyvinvointiin liittyvä käsite on work enga-

gement, jonka Hakanen suomentaa työn imuksi. Työn imulla tarkoitetaan myönteistä

tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautumi-

nen ja uppoutuminen työhön. Hakanen toteaa, että se lähikonteksti ja yhteisö, joissa

työtä tekee, ovat avainasemassa työhyvinvoinnin kehittymiselle. (Hakanen 2009.)

12

2.2 Työhyvinvoinnin edistäminen

Työhyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa toimenpiteitä, jotka kohdistuvat työn tekemi-

sen edellytyksiin, työyhteisöön ja työntekijään itseensä. Kokonaisvaltaisen työhyvin-

vointinäkemyksen mukaan erikseen tai irrallaan toteutettava TYKY-toiminta ei ole

sellaisenaan työhyvinvoinnin edistämistä. (Vesterinen 2009, 270.) Työhyvinvointia

ei siis tehdä yksittäisillä tempauksilla tai työhyvinvointipäivillä. Voimavaralähtöisen

ajattelun mukaan työhyvinvointia voidaan edistää sellaisten toimien avulla, jotka ke-

hittävät työn voimavaroja (Manka 2008).

Työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa eri organisaatiotasoilla eri tavoin. 0rganisaatiota-

solla luodaan yleiset edellytykset, johdolla on oma roolinsa eikä yksilön vastuuta pidä

unohtaa. Työsuojeluorganisaatio, työterveyshuolto ja organisaation henkilöstöhal-

linto osaltaan tukevat, neuvovat ja kehittävät työhyvinvointia. Tarkkonen (2012) to-

teaa, että näiden lisäksi tarvitaan omaehtoista ja lähityöyhteisössä tehtävää kehittä-

mistä. Lähityöyhteisö on työntekijän fyysinen ja sosiaalinen työympäristö, esimer-

kiksi tiimi, projektiryhmä tai osasto. Tällaisella omaehtoisella kehittämisellä on tärkeä

merkitys, koska sillä voidaan luoda yhteistä ymmärrystä ja sitouttaa. Edelleen Tark-

konen (2012) toteaa, että työyhteisön jäsenillä on oikeus ja moraalinen velvollisuus

osallistua tällaiseen kehittämiseen. Lähityöyhteisön piirissä tapahtuva kehittäminen

on merkittävää. Lisäksi se vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on merkityk-

sellinen edistettäessä työhyvinvointia (Rauramo 2008).

2.3 Työhyvinvoinnin haasteet

Työelämä on muuttunut rajusti, mikä haastaa työhyvinvoinnin. Tämän päivän työ-

elämä vaatii yksilöiltä ja ryhmiltä uudenlaisia taitoja. Kyky uudistaa osaamista, val-

mius työskennellä monimutkaisissa ja muuttuvissa ympäristöissä ja ihmissuhdever-

kostoissa lisäävät paineita selviytyä työtehtävistä. Vesterisen (2009, 269–278) mu-

kaan työelämän vaatimusten, toimintatapojen ja pelisääntöjen muuttuessa työnteki-

jöiden voimavarat ja selviytymiskeinot joutuvat koville.

13

Sitran kokoamissa megatrendeissä työelämän muutokset näkyvät työssä esimer-

kiksi kiireenä, katkonaisuutena, tietointensiivisyyden lisääntymisenä ja kovina tulos-

paineina, jotka koskettavat aiempaa laajempaa joukkoa. Keskeneräisyyden ja epä-

täydellisyyden sietämisestä on tullut tärkeä työelämätaito. Työelämän asettaa pai-

neita aivoille ja henkiselle palautuskyvylle, minkä takia tarvitaan ymmärrystä infor-

maatioergonomiasta, kognitiivisista taidoista ja aivoissa tapahtuvasta tiedonkäsitte-

lystä. Tämänkaltaisista muutoksista johtuen maaperä on nyt suotuisa mindfulness-

ja rentoutumisharjoituksille. Niiden suosiota työelämässä ovat lisänneet tutkimukset

tietoisuusharjoittelun vaikutuksista aivotoimintaan. (Sitra 2015, viitattu 13.4.2017.)

Itämaissa tuhansia vuosia tunnetut mindful (tai mindfulness) eli tietoisuustaidot ovat

nousseet esille länsimaissa viime vuosina. Niillä voi olla apua muun muassa ahdis-

tuksen, stressin, negatiivisten tunteiden lieventämisessä (Suomen Mielenterveys-

seura 2017, viitattu 13.4.2017). Mindfulness-pohjaisten menetelmien käytöstä stres-

sin ja työuupumuksen lieventämisessä on tutkimusnäyttöä, esimerkiksi Jyväskylän

yliopiston Muupu-hanke. (Suomen Mielenterveysseura 2017, viitattu 13.4.2017.)

Mindfulness-menetelmillä ja esimeriksi joogalla on paikkansa hyvinvoinnin edistä-

jänä. Joogaa pidetään kehon ja mielen kokonaisvaltaista hyvinvointia tai tasapainoa

tuovana lajina, jota harrastaa yli 60 000 suomalaista. Joogan suosio on kasvanut

voimakkaasti 2000-luvulla erityisesti naisten keskuudessa. Liikuntakeskukset mark-

kinoivat joogaa mindful-lajina ja siitä on tullut niiden massatuote. (Puustinen, Rauta-

niemi ja Halonen 2013.)

Yhtenä matkailun trendinä ovat erilaiset elämykselliset työhyvinvointipäivät. Vastaa-

vasti matkailualan haasteena on vaikeus tehdä aineettomasta palvelusta ja toimin-

taympäristön mahdollistamista elämyksistä tuotteita. Myös maaseutua olisi edelleen

kehitettävä monipuolisemmin hyvinvoinnin lähteenä ja nähtävä maaseutu uudenlai-

sena hyvinvointiliiketoiminnan mahdollisuutena. Kulttuuri ja luonto voimaannuttavat,

edistävät ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia. (Esim. Aro ym. 2014.)

14

3 SUOMALAINEN KYLÄTOIMINTA

Maaseutualueet ovat kiinteä osa muuta yhteiskuntaa. Yhteiskunnalliset muutokset

ja kriisit vaikuttavat myös maaseudulla toimivien ja siellä asuvien kansalaisten ar-

keen. Maaseudun asukkaat ja sen yhteisöt ovat yhä keskeisemmässä asemassa,

kun edistetään alueen kehitystä ja hyvinvointia. (Kilpeläinen 2016, Mahdollisuuksien

maaseutu 2014, 5, 11, 29.) Tässä luvussa maaseudun kehittämisen mahdollisuuksia

tarkastellaan kylätoiminnan kautta, missä ollaan siirtymässä entistä enemmän

”edunvalvonnasta tekemiseen” (Pohjois-Pohjanmaan Kylät ry. 2015).

3.1 Kylät ja kyläyhteisöt

Kylä on asumus- ja elämismuotona ihmisen perinteinen toimintamalli. Kylä voi olla

erilainen riippuen sijainnista, historiasta, väestötiheydestä ja esimerkiksi taloudelli-

sen toiminnan luonteesta alueella. Erilaisia kylätyyppejä on syntynyt historian kulu-

essa useita. Tyypittelyjen lähtökohtana olevia tekijöitä ovat usein olleet muun mu-

assa maanomistusolot, väestötiheys, kylän rakenne, sijainti. (Wikipedia 2017, viitattu

23.5.2017.)

Kyläyhteisö on sosiaalinen kokonaisuus, joka organisoituu paikallisesti ja voi muo-

dostua muuallekin kuin maaseudulle. Tässä katsauksessa tarkastelu on rajattu maa-

seudun ja taajamaseutujen yhteisöjen toimintaan. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty

esimerkiksi kaupunkitaajamissa toimivat, tiettyyn asuinalueeseen ja sen kehittämi-

seen liittyvät sosiaaliset yhteisöt. (Wikipedia 2017, viitattu 23.5.2017.)

Kylätoiminta voidaan määritellä ”kansalaisten pyrkimyksiksi parantaa elinolojaan

sekä edistää paikallista kehitystä” (Hyyryläinen, Katajamäki, Piispanen, Pylkkänen

& Rouhiainen 2011, 9, ks. myös Kumpulainen 2012, 28, Pohjois-Pohjanmaan Kylät

ry. 2015). Elinolojen parantaminen voidaan useimmissa tapauksissa samaistaa kan-

salaisten taloudellisen elinolojen kohentamiseksi. Kuitenkin elinolot voidaan nähdä

15

myös laajemmin koko elinympäristön, myös muun kuin taloudellisen, kohentumisena

tai säilymisenä.

Kylätoimintaa on harjoitettu niin kauan kuin kyliä ja asumisyhteisöjä on ollut ole-

massa Kylätoimintaa suomalaisessa yhteiskunnassa ovat edustaneet talkoot ja

muut vastaavat yhdessä toteutetut hankkeet. Talkoilla on haettu yhteistoiminnasta

saatavia hyötyjä kaikille talkoisiin osallistuville. Vastavuoroisuus auttamisessa on ol-

lut keskeinen kannustin talkoisiin osallistumisessa. (Kumpulainen 2012, 19–21.)

3.2 Kyläyhdistykset kylien kehittäjinä

Onni – eväitä maaseudun uuteen talouteen (Siivonen 2011) –julkaisussa esitellään

maaseutu kannustavana ja elinvoimaisena toimintaympäristönä muun muassa yri-

tystoiminnalle. Eri alojen yrittäjät kertovat, kuinka he ovat ottaneet muutoksen omiin

käsiinsä ja saaneet tilalle vapautta, rauhaa ja kiireettömyyttä. Kuha (2012) on selvit-

tänyt neljän lappilaisen kylän elinkeinollisia rakenteita ja toimintamekanismeja sekä

yrityspotentiaalia maaseutualueilla menestymiseen. Selvityksessä (emt., 24) tode-

taan, että maaseutualueiden erityinen voimavara on yhteisöllisyys. Sen keskiöstä

löytyy usein ”muutama vihmerä ihminen” (Oksa 2008, 258).

Kyläyhdistykset ovat tyypillinen ja tunnistettava maaseudun yhteisötoiminnan

muoto. Kyläyhdistykset mahdollistavat kylissä monenlaista toimintaa ja samalla ra-

kentavat kyläläisten identiteettiä (Kumpulainen 2012, 123). Konkreettisena esimerk-

kinä tästä on muun muassa Vuoden kylä –valinta, jota on tehty Suomessa vuodesta

1985 lähtien. Tunnustuksella halutaan ”nostaa esiin kylien monipuolista toimintaa,

löytää aktiivisia kyliä, tuloksellista kylätoimintaa ja saada hyviä esimerkkejä kylien

toiminnasta ja yhteistyöstä” (Vuoden kylän, Tiennnäyttäjien…, viitattu 4.5.2017).

Myös eduskunnassa on tunnustettu kylätoiminnan laajuusvaikutus ja perustettu

18.4.2017 kylätoimintaverkosto, jonka tarkoituksena on antaa entistä näkyvämpi

ääni kylille ja lisätä vuoropuhelua eduskunnan ja ruohonjuuritason toimijoiden välillä

(Eduskuntaan perustettiin kylätoimintaverkosto, viitattu 2.5.2017).

16

Suomalainen kylätoiminta on ollut menestystarina, ja kyläyhdistyksillä on ollut tässä

keskeinen rooli. Kyläyhdistykset ilmentävät toimintaa ja kehitystä, eräänlaista aktii-

vista kansalaisuutta. Elävää kylätoimintaa ovat omalta osaltaan olleet kehittämässä

jo 1800-luvulla erilaiset kansalaisjärjestöt, esimerkiksi vapaapalokuntatoiminta,

maamies- ja urheiluseurat, raittiusyhdistykset ja nuorisoseurat. Kylätoiminta on vuo-

sien saatossa kokenut monenlaista kehitysvaihetta, ja 1990-luvulla valtakunnallisen

ja maakunnallisen organisoitumisen myötä se on vakiintunut osaksi suomalaista

maaseutupolitiikkaa. (Kumpulainen 2012, 9–11, 20, 24.)

2000-luvun siirryttäessä aktiivisesta kylästä löytyy rekisteröity kyläyhdistys, joka on

sitoutunut erilaisiin hankkeisiin (Kumpulainen 2012, 25). Samanaikaisesti julkisen

sektorin hyvinvoinnin vastuu on vähitellen muuttunut yhteisesti jaettavaksi yhteis-

kuntavastuuksi (Mahdollisuuksien maaseutu 2014, 27). Näin maaseutualueiden ky-

lät ja kyläyhdistykset ovat saaneet uudenlaista vastuuta omaan alueensa kehittämi-

sestä. Useimmat kylät osallistuvatkin ennakkoluulottomasti tähän toimintaan (Kum-

pulainen 2012, 137, myös Pukkila 2015, 33). Nähtäväksi jää, miten vastikään perus-

tettu kylätoimintaverkosto pystyy lisäämään kylien virallista vaikutus- ja päätöksen-

tekovaltaa.

3.3 Kuvaus Pohjois-Pohjanmaan kylien toiminnasta

Yksistään Pohjois-Pohjanmaan seitsemän seutukunnan 29 kunnassa toimii yh-

teensä noin 300 kylää (Porkka, haastattelu 13.4.2017). Tänä päivänä useimmat

Pohjois-Pohjanmaan kylät löytyvät joko Internetistä ja/tai Facebook-yhteisösovelluk-

sesta.

Pohjois-Pohjanmaan kylissä järjestetään monenlaista tapahtumaa ja talkoita.

Useimmat tapahtumista kiinnittyvät vuodenaikoihin ja kalenterivuoden eri teemoihin,

kuten laskiaisrieha, pääsiäisajan aktiviteetit, hirvipeijaiset ja kauneimmat joululaulut

–yhteislaulutilaisuus. Lisäksi monenlaiset kilpailut kokoavat kyläläisiä yhteen. Osissa

kyliä tapahtumatoiminta on aktiivista ja vakiintunutta, toisissa toiminta hakee vielä

17

muotoaan. Kylätalo on ilmeisen tärkeä kohtaamispaikka kyläläisille, missä pidetään

kyläyhdistyksen kokoukset ja järjestetään myös muunlaista aktiviteettia.

Pohjois-Pohjanmaan kylissä harjoitetaan pienimuotoista liiketoimintaa. Kyläsivusto-

jen perusteella pääasiallisia tulonlähteitä ovat myyntitulot erilaisista kannatustuot-

teista. Myytävänä on muun muassa t-paitoja ja kauppakasseja kylälogolla, samoin

kylähistoriikkia ja –kalentereita. Kylätaloa ja sen irtaimistoa vuokrataan tilaisuuksien

ja juhlien pitopaikaksi. Myös muita kyläyhdistyksen hallinnoimia kiinteistöjä ja omai-

suutta vuokrataan, esimerkiksi peräkärryä, raivaussahaa ja traktoria. Joissain kylä-

taloissa toimii sesonkiaikoina kyläkioski tai –kauppa, kirpputori ja kahvila. Kylätalot

ovatkin monenlaisine toteuttavine aktiviteetteineen eräänlaisia nykyajan monitoimi-

keskuksia (Tedre & Pöysä 2016, 69).

3.4 Kylätoiminnan tulevaisuusnäkymiä

Pohjois-Pohjamaan kylät ovat osoitus siitä, että kylätoiminnalla saadaan aikaan pal-

jon asioita. Tarve kylätoiminnan yhteiskehittämisestä kumpuaa kylän sisältä. Sirk-

kala (1995, 118) arvioi, että kylätoiminnan vetovoima ja positiivinen vire rakentuvat

jatkossa ”suoraan kylässä asumiseen ja toimeentulon hankkimisen edellytysten pa-

rantamiseen”. Havainto on vahvistettu myöhemmissä tutkimuksissa ja selvityksissä.

Aktiiviset kylät tuottavat monenlaista hyvinvointia, ehkäisevät syrjäytymistä ja maa-

seutukylien näivettymistä (Mahdollisuuksien maaseutu 2014, 30). Vuoden kyläksi

kaksi kertaa valittu Eskolan kylä Keski-Pohjanmaalla on perustanut yhteiskunnalli-

sen yrityksen, Eskolan Kyläpalvelu Oy:n turvaamaan peruspalvelut kylässä (Eerola

2014, Pieni keskipohjalaiskylä… 2017, viitattu 14.9.2017). Vastaavasti Raahen kau-

punkiin kuuluvassa Alpuan kylässä on perustettu osuuskunta Harjun Lähivoima suo-

jaamaan päiväkotipalveluiden pysyminen kylällä.

Kylien tärkeimpiä tavoitteita on pystyä huolehtimaan kyläläisten hyvinvoinnista ja hy-

vinvointipalveluista. Tällöin palveluilla tarkoitetaan tyypillisesti esimerkiksi päiväkoti-

18

palveluita, kyläkoulua ja –kirjastoa, mutta myös muuta säännöllistä yhdessä teke-

mistä. Yhteisillä projekteilla vahvistetaan yhteishenkeä, kyläläisten tietoisuutta

”oman kylän” toimintamahdollisuuksista, mikä voimaannuttaa ja tukee hyvinvointia.

Kylän rooli paikallisen hyvinvoinnin turvaajana on mahdollisuus, mutta se edellyttää

organisoitumista ja yhteistyötä myös kylien ja julkisen sektorin (esim. kunnan) välillä.

Toistaiseksi kylätoiminta on perustunut vahvasti vapaaehtoisuuteen ja nojaa usein

tiettyihin avainhenkilöihin, mitkä luovat uhkaa toiminnan jatkuvuudelle ja kehittymi-

selle (Rinne-Koski, Lähdesmäki & Matilainen 2017).

Maaseutukatsauksessa (Ponnikas ym. 2014, 28) arvioidaan, että erityisesti kaupun-

kien läheiset maaseutualueet pystyvät jatkossa hyötymään kääntyvän väestön kas-

vavasta palveluiden kysynnästä, mikä tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. Muun

muassa erilaiset vihreän hoivan ja voiman (Green Care) palvelut voisivat toimia hoi-

don, kuntoutuksen ja kasvatuksen tukena, kuten iäkkäiden tuki- ja virkistyspalvelut

ja työkykyä ylläpitävät työhyvinvointipalvelut (ks. Mahdollisuuksien maaseutu 2014,

46). Yliviikari & Suomela (2016, 60) mukaan erilaiset maaseudun luonto- ja

eläinavusteisuuteen liittyvät menetelmät voivat osaltaan tuoda uusia kustannuste-

hokkaita ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluvalikoimaan.

19

4 KYLÄYHTEISÖ JURIDISENA JA TALOUDELLISENA TOIMIJANA

Tässä luvussa tarkastellaan kyläyhteisön toiminnalle mahdollisia juridisia ja talou-

dellisia vaihtoehtoja. Millä tavoin kyläyhteisö voi juridisesti järjestäytyä ja miten eri-

laiset toimintatavat vaikuttavat kyläyhteisön taloudelliseen toimintaan? Huomio koh-

distuu maaseudun paikallisten kyläyhteisöjen suorittamaan taloudelliseen (kylä)toi-

mintaan, ei niinkään maaseudun yrittäjyyteen laaja-alaisesti.

Taloudellista toimintaa voidaan harjoittaa erilaisissa muodoissa. Yhteiskunta laatii

taloudelliselle toiminnalle rajat ja säännöt. Taloudellisen toiminnan harjoittaminen on

säännelty pääsääntöisesti siten, että yhteiskunnalla on mahdollistua osallistua toi-

minnasta saatavan taloudellisen hyödyn jakamiseen. Yleisesti tämä tapahtuu joko

suoraan verottamalla toimintaa, toiminnan tulosta tai välillisesti verottamalla tuloksen

saavia henkilöitä tai muita yhteisöjä.

Juridisista toimintamuodoista tässä luvussa käsitellään yhdistys, osuuskunta ja osa-

keyhtiö, joiden soveltuvuutta kyläyhteisön toimintaan ja taloudelliseen toimintaan ar-

vioidaan. Kyläyhteisön taloudellista toimintaa voidaan harjoittaa myös muilla tavoilla.

Kylässä tapahtuvan kyläyhteisön harjoittaman toiminnan organisointimuoto on mer-

kityksellinen toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Taloudellisen toi-

minnan aste ja sille asetetut taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet ohjaavat toimin-

nan organisoitumista. Kyläyhteisön taloudellisen toiminnan muotoon vaikuttaakin

ennen kaikkea kylätoiminnan tarkoitus, laajuus, päätöksenteko, pääoman tarve ja

voiton tai hyödyn jakaminen. Näillä kriteereillä voidaan valita kuhunkin tapaukseen

sopiva taloudellisen toiminnan muoto.

4.1 Yhtiömuoto

Taloudellisen toiminnan harjoittaminen ammattimaisesti tai harrastelijapohjalla vaatii

pääsääntöisesti sen toteuttamiseen jonkin organisaation tai vastaavan, joka Suo-

20

men lainsäädännössä tunnistetaan taloudellisen toiminnan harjoittajaksi. Tätä valit-

tua yhdessä toimimisen muotoa kutsutaan yhtiömuodoksi, vaikka yhdistys ei varsi-

naisesti ole yhtiömuoto.

Eri yhtiömuotoja voi vertailla useasta eri näkökulmasta. Tässä vertailua tehdään joi-

denkin keskeisten tekijöiden perusteella. Vertailuaineisto pohjautuu teokseen Elin-

keinoverolaki käytännössä (Kukkonen & Walden 2015) ja Työ- ja elinkeinoministe-

riön www-sivuun eri yritysmuodoista (Työ- ja elinkeinoministeriö 2017). Vertailtavia

ominaisuuksia ja niiden erilaista käsittelyä erilaisissa yhtiömuodoissa on selvennetty

alla olevassa taulukossa.

TAULUKKO 1. Yhtiömuotojen vertailua

Ominaisuus Yhdistys Osuuskunta Osakeyhtiö

Omistajien lukumäärä

Perustamisasiakirjaan tarvitaan vähintään 3 jäsentä.

Vähintään yksi henkilö. Yksi tai useampi henkilö.

Pääoma Ei välttämättä pää-omaa.

Osuusmaksu, ei vähim-mäispääomaa, pääomaa ei ole rajattu.

Osakepääoma yksityisellä osakeyhtiöllä vähintään 2 500 euroa, julkisella osa-keyhtiöllä 80 000 euroa. Pääoma määrätty.

Päätöksen-teko

Yhdistyksen kokous, hallitus.

Osuuskunnan kokous, hallitus ja toimitusjohtaja.

Yhtiökokous, hallitus ja toi-mitusjohtaja.

Riskit ja vas-tuu

Jäsenillä ei ole henki-lökohtaista vastuuta yhdistyksen toimista.

Osuuskunnan jäsenet vastuussa osuuspääoman määrällä.

Omistajat vastuussa sijoit-tamansa osakepääoman määrällä.

Varojen nosto ja voi-tonjako

Osuuskunnan jäsenet: ko-rot, ylijäämän palautukset, korvaukset palkkatulot.

Osakkeenomistajat: osin-kotulot, palkkatulot työpa-noksesta riippuen.

Verotus Jos yhdistys ei ole yleishyödyllinen, niin se maksaa kaikista tu-loistaan 20 prosenttia veroja.

Osuuskunta maksaa tu-loksestaan 20 prosenttia veroa.

Osakeyhtiö maksaa tulok-sestaan 20 prosenttia ve-roa.

Yleisluon-nehdinta ja soveltuvuus

Jos toiminta yleis-hyödyllistä ja pienenä, niin sopiva toiminta-malli.

Päämääränä tuottaa pal-veluja jäsenille, ei tavoi-tella suurinta mahdollista voittoa. Demokraattinen päätöksenteko (ääni/jä-sen).

Sopii yritykselle, joka tar-vitsee pääomaa. Hallinnol-lisesti raskaampi kuin muut yhtiömuodot.

Osakeyhtiöitä ja osuuskuntia verotetaan yhteisöinä. Yhteisöverotuksessa yhteisön

tulosta maksuun pantava vero kohdistuu yhteisölle itselleen. Omistajia verotetaan

21

tietyin rajoituksin myös heidän yhteisöiltä saamistaan tuloista. (Kukkonen & Walden

2015.)

Suomessa on lisäksi mahdollista harjoittaa taloudellista toimintaa sosiaalisen yrityk-

sen muodossa. Sen tarkoituksena on mahdollistaa paremmin osatyökykyisten ja pit-

käaikaistyöttömien työllistymistä. Laki sosiaalisista yrityksistä sääntelee sosiaalisen

yrityksen toimintaa. Sosiaalisen yrityksen työntekijöistä on vähintään 30 prosenttia

vajaakuntoisia tai yhteensä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Työ- elinkeinomi-

nisteriö pitää erillistä rekisteriä sosiaalisista yrityksistä, johon yrityksen tulee rekiste-

röityä. Yrityksellä on oikeus saada palkkatukea erityisehdoilla työllistettyjen työnte-

kijöiden palkkaamiseen ja myös työllisyyspoliittinen avustus on mahdollista yrityk-

selle. (Laki sosiaalisista yrityksistä 30.12.2003/1351, viitattu 23.5.2017.)

4.2 Yhdistystoiminta

Yhdistystoimintaa säätelee Suomessa Yhdistyslaki (26.5.1989/503). Tätä lakia so-

velletaan aatteellista tarkoitusta varten perustettuihin yhdistyksiin. Lain 2§ määrittää

yhdistyslain soveltamisalan:

Tämä laki ei koske yhteisöä, jonka tarkoituksena on voiton tai muun vä-littömän taloudellisen edun hankkiminen siihen osalliselle taikka jonka tarkoitus tai toiminnan laatu muuten on pääasiassa taloudellinen.

Perinteisen yhdistyksen toimintaan ei kuulu varsinainen taloudellinen toiminta. Yh-

distyslakikin (Yhdistyslaki 26.5.1989/503 2§, viitattu 23.5.2017) rajaa pois lain sovel-

tamisalueelta voittoa tai muuta välitöntä taloudellista etua osallistuneille tuottavat yh-

distykset. Samassa laissa (emt. 5 §) on määritelty sallittu taloudellinen toiminta yh-

distykselle seuraavasti: ”saa harjoittaa vain sellaista elinkeinoa tai ansiotoimintaa,

josta on määrätty sen säännöissä tai joka muutoin välittömästi liittyy sen tarkoituksen

toteuttamiseen taikka jota on pidettävä taloudellisesti vähäarvoisena.” Perinteisen

yhdistyksen tunnusmerkit ovat (Loimu 2013, 23): siinä on vähintään kolme jäsentä,

sillä on jokin aatteellinen tarkoitus, sen toiminta on tarkoitettu pysyväksi.

22

Yhdistys, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, on merkittävä aina kaupparekisteriin

(Kaupparekisterilaki 2.2.1979/129 3.2§, viitattu 23.5.2017). Kyseinen lain momentti

edellyttää taloudelliselle yhdistykselle pysyvää toimipaikkaa tai vähintään yhtä pal-

kattua työntekijää. Esimerkkejä taloudellisista yhdistyksistä ovat muun muassa hy-

poteekki- ja metsänhoitoyhdistykset (Tilastokeskus 2017, viitattu 23.5.2017).

Yhdistyksen taloudellinen toiminta

Yhdistysmuotoisena harjoitettu taloudellinen toiminta on kevyttä byrokratian suh-

teen. Toiminnan laajentuessa vastuut ja velvollisuudet lisääntyvät, eivätkä enää

poikkea paljon muiden yritysmuotojen velvollisuuksista. Tällöin tulee esille yhdistys-

muotoisen toiminnan puutteet taloudellisessa toiminnassa. Pääomien hallinta ja voi-

tonjako ovat ongelmallisia, koska esimerkiksi voitonjakoa ei ole olemassa samassa

merkityksessä kuin osakeyhtiössä. Tuottojen ulosottaminen yhdistyksestä muuna

kuin palkkana on vaikeampaa ja jäykempää verrattuna varsinaisiin yhtiömuotoihin.

(Kukkonen & Walden 2015.)

Yhdistystoiminnan taloudellisen toiminnan arvioinnissa tulee merkitykselliseksi yh-

distyksen niin sanottu yleishyödyllisyys. Tämä vaikuttaa yhdistyksen verotukseen

helpottavasti. Yleishyödyllisyyden kriteerit ovat (Verohallitus 2017, viitattu 4.5.2017):

Yhdistys tai säätiö toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi. Yleinen

hyvä voi olla aineellista, henkistä, eettistä tai yhteiskunnallista.

Yhdistyksen tai säätiön toiminta ei kohdistu vain rajattuun henkilöpiiriin.

Yhdistys tai säätiö ei tuota toimintaan osallistuville taloudellista etua osin-

kona, voitto-osuutena eikä kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hy-

vityksenä.

Kriteereinä on yhdistyksen tuottaman hyödyn jakamien yleisesti mahdollisimman

monelle eikä tietylle rajatulle joukolle. Lisäksi edellytetään, että harjoitettava liiketoi-

minta ei muodosta merkittävää osaa toiminnasta. Yleishyödyllinen yhdistys ei voi

olla rekisteröimätön. (Verohallitus 2017, viitattu 4.5.2017)

23

Kyläyhteisö ja yhdistys

Kyläyhteisön harjoittama taloudellinen toiminta tapahtuu useimmiten yhdistyksen

muodossa. Pienimuotoinen yhdistyspohjainen taloudellinen toiminta on varsin

helppo toteuttaa, koska hallinnointi ja viranomaisiin liittyvä byrokratia ovat kohtuulli-

sesti hoidettavissa.

Kyläyhteisöjen toiminnassa on paljon sesonkiluontoista toimintaa. Kesätapahtumat

ja vastaavat tiettyyn vuodenaikaan sijoittuvat toiminnot vaativat tietyn hetken, jolloin

pitää huolehtia esimerkiksi rahaliikenteestä, ostoista ja lipunmyynnistä. Yleensä näi-

hin ei liity henkilöstön palkkaamisia, mikä edellyttäisi palkanmaksua ja siihen liittyvää

asioiden hallintaa.

4.3 Osuuskunta

Osuuskunnassa harjoitettu taloudellinen toiminta on pääsääntöisesti tarkoitettu jä-

senistönsä talouden tukemiseen. Jäsenet voivat hyötyä osuuskunnasta ostamalla

osuuskunnan tuottamia tuotteita tai palveluita. Osuuskunnat voidaan luokitella tuot-

taja-, kuluttaja-, työ- ja markkinointiosuuskuntiin. (Osuuskuntalaki, viitattu

27.9.2017.)

Suomeen tuli 1990 –luvulla monista eri suunnista virikkeitä saanut osuuskuntamuo-

toinen pienyrittäjyys, jota kutsuttiin uusosuustoiminnaksi (Köppä 2010, 11) Uus-

osuuskunnat sijoittuvat toiminnallaan esimerkiksi hyvinvointipalvelujen tarjoajana jul-

kisen sektorin ja yksityisen sektorin väliin.

Osuuskunnan pääomarakenne on erilainen verrattuna osakeyhtiön pääomamalliin.

Osuuskunnassa ei ole omalle pääomalle eli osuuspääomalle kiinteää ylärajaa.

Osuuspääoma muuttuu jäsenmäärän mukaan, koska liittyessään osuuskunnan jä-

seneksi henkilö joutuu maksamaan osuusmaksun, jonka saa myös takaisin erotes-

saan osuuskunnasta. (Osuuskuntalaki, viitattu 27.9.2017.)

24

Kaikki jäseneksi hyväksytyt ovat heti osuuskunnan omistajia ja heillä on yhtäläinen

ja saman suuruinen äänivalta osuuskunnan kokouksessa. Jäsenet voidaan päätök-

senteon kannalta rinnastaa osakeyhtiön osakkeen omistajiin, sillä poikkeuksella,

että osakeyhtiön osakkeenomistajalla on äänivaltaa omistamiensa osakkeiden mää-

rän verran. (Osuuskuntalaki, viitattu 27.9.2017.)

Osuuskunta on osakeyhtiön lailla erillinen omistajien henkilökohtaisesta taloudelli-

sesta. Osuuskunta on myös samalla tavalla taloudellinen toimintayksikkö, joka mah-

dollistaa taloudellisen toiminnan sen omistajille. Osuuskunnassa on kuitenkin tiettyjä

piirteitä, jotka erottavat sen osakeyhtiöstä:

1. ”Osuuskunta on avoin taloudellisluonteinen yhdistys, jonka jäsenmäärä ja

pääoma ovat edeltä käsin määräämättömät” (Kukkonen & Walden, 2015).

Osuuskunnan harjoittama osuustoiminta nähdään usein osuuskunnan jäsen-

ten taloudellisen aseman parantamiseen tähtääväksi toiminnaksi.

2. Osuuskunnassa osuuden omistaminen ei ole arvo sinänsä niin kuin osakeyh-

tiössä, vaan hyöty tulee osuuskunnan tuottamista tavaroista ja palveluista.

Osuuskunnan ja osakeyhtiön välillä on tapahtunut lähentymistä eli osuuskun-

nan tuottaman ylijäämän kohtelu on lähestynyt osakeyhtiön voiton käsittelyä.

Kyläyhteisö ja osuuskunta

Kyläyhteisölle osuuskunta tarjoaa vaihtoehtoisen tavan järjestää yhdistyksen talou-

dellista toimintaa. Osuuskunta mahdollistaa laajemmankin taloudellisen toiminnan,

rajatun vastuun, osingonjaon ja mahdollisuuden pääoman kerryttämiseen. Osuus-

kunta tarjoaa osakkaille mahdollisuuden tasavertaiseen osallistumiseen yrityksen

toiminnassa. Kaikilla osakkailla on saman suuruinen äänivalta yhtiökokouksessa.

Tämä on merkittävää osuuskunnan omistajayhteisölle, kun osallistuminen toimin-

taan ja hyödyn saaminen ovat tasapuolista.

25

4.4 Osakeyhtiö

Osakeyhtiö toimii kuten osuuskunta taloudellisesti, ja pääsääntöisesti erillisenä

omistajistaan. Osuuskuntaa koskeva tarkastelu sopii näiltä osin myös osakeyhtiöön.

Omistajien toiminta osakeyhtiössä erottuu jäsenen toiminnasta osuuskunnassa si-

ten, että omistajan määräysvalta osakeyhtiössä määräytyy omistettujen osakkeiden

lukumäärän perusteella, kun taas jäsenten määräysvalta osuuskunnassa on yhtä

suuri. Toiminnassa on noudatettava osakeyhtiötä koskevia lakeja ja sääntöjä. (Osa-

keyhtiölaki, viitattu 27.9.2017.)

Lisäksi yrityksellä on yleensä omia sisäisesti hyväksyttyjä ja yrityksen päättävän eli-

men ja/tai johdon antamia toimintaan vaikuttavia ohjeita. Käytännössä osakeyhti-

össä omistajien on ymmärrettävä oman henkilökohtaisen talouden ja osakeyhtiön

taloudellisen toiminnan erillisyys. (Kukkonen & Walden, 2015.)

Osakeyhtiön tavoitteena on tuottaa voittoa sen osakkaille. Jos tästä halutaan poi-

keta, niin silloin asiasta voidaan määrätä toisin yhtiöjärjestyksessä. Voitto jaetaan

osakkaille niiden omistamien osakkeiden määrien suhteessa (Osakeyhtiölaki, vii-

tattu 27.9.2017). Lisäksi osakas voi saada tuottoa osakeyhtiön osakkeen arvon nou-

susta. Osakeyhtiö onkin taloudellisessa mielessä paras malli, kun on tavoitteena

pelkkä pääomasijoituksen kautta saatava hyöty.

Kyläyhteisö ja osakeyhtiö

Kyläyhteisössä toiminta perustuu ennen kaikkea mahdollisuuteen saada hyötyä yri-

tyksen toiminnasta. Osakeyhtiömuotoinen yhteinen yritystoiminta puolustaa paik-

kaansa sellaisessa tilanteessa, jossa toimintaan vaaditaan pääomia suuressa mää-

rin. Pääoman kerääminen osakeyhtiön avulla voi olla helpompaa kuin muissa yritys-

muodoissa. Myös osuuskunta mahdollistaa pääoman keräämisen.

26

5 KIIREETTÖMÄT HYVINVOINTIPALVELUT

Tässä luvussa esitellään palveluja, jotka voivat toimia idean sytyttäjinä kyläyhteisön

oman palvelutarjonnan kehittämiseksi. Esitellyt esimerkit voi toteuttaa ilman merkit-

täviä perustamiskustannuksia. Lähtökohtana palveluiden luetteloinnissa oli Manka,

Kaikkonen & Nuutisen (2007) työhyvinvointimallin ryhmähenki, joka on yksi tärkeim-

mistä työhyvinvoinnin tekijöistä. Ryhmähengen syntymiseen ja ylläpitämiseen on

mahdollista vaikuttaa positiivisesti työpaikan ja työajan sisällä tarjoamalla henkilös-

tölle yhteistä toimintaa työpaikan lisäksi myös muualla ja muina aikoina.

Työelämän hektisyyden vastapainoksi työnantajien on hyvä tarjota henkilöstölleen

virkistyspäiviä ja muita työhyvinvointipalveluja, joita esimerkiksi kyläyhteisöt voisivat

osaltaan olla tuottamassa. Maaseudun hiljaisuuden ja rauhallisuuden kokeminen voi

jo itsessään olla tärkeä osa onnistunutta ja virkistävää kokemusta. Maaseudulla on

mahdollista pienin kustannuksin toteuttaa lukuisia erilaisia palveluja, joista vierailulle

tulevat työyhteisöt voivat nauttia.

Esimerkkejä työhyvinvointia edistävistä palveluista

Mahdollisuudet erilaisten palveluiden tarjoamiseen vaihtelevat kohteen ja vuoden-

ajan mukaan. Alla olevaan listaan on koottu ideoita elämyksistä ja palveluista, joita

voisi olla mahdollista toteuttaa myös kyläyhteisön toimesta.

– Hiljaisuus, hiljaisuuden retriitti

– Kasvibongaus

– Kotieläinten tarkkailu ja hoito

– Lintubongaus

– Mindfulness-tyyppiset tietoisen läsnäolon harjoitukset

– ”Miljoona-miljoona pönttöä” – päivä linnunpönttöjen rakentamista ja ripusta-

mista

– Onkiminen, pilkkiminen

– Puutarhan antimet sato-aikaan

27

– Sienien, luonnonmarjojen ja –yrttien keruu

– Sauna

– Soutu ja melonta

– Tähtitaivas

– Valokuvaus

– Uinti

Seuraavassa esitellään tarkemmin jo olemassa olevia ja tuotteistettuja hyvinvointi-

palveluja joiden tarjoajina ovat tyypillisesti erilaiset matkailuyritykset ja muut kaupal-

liset toimijat, mutta joiden kaltaisia palveluja myös kyläyhteisöt voisivat mahdollisesti

olla tuottamassa.

Päivän työhyvinvointi- ja virkistysretki

Esimerkki: Lomakeskus Revontuli

http://www.revontuli.fi/paivan-tyhy-ja-virkistysretkelle-revontuleen/

Lomakeskus Revontuli Hankasalmella on tuotteistanut virkistys-työhyvinvointipake-

tin kohteen palvelujen mukaisella sisällöllä ja tarjoaa sitä kiinteään hintaan asiak-

kaille. Maatilamatkailukohteessa olisi vastaavasti mahdollista tuotteistaa kohteen

omiin mahdollisuuksiin ja vahvuuksiin pohjautuvat tuotteet esimerkiksi koko päivän

ja yhden illan kestoisille TYHY-paketeille. Tällaisia valmiiksi tuotteistettuja palvelu-

paketteja olisi varsin helppo ryhtyä markkinoimaan työyhteisöille.

Revontulien katselu

Esimerkki: Ylläksen yöpuu

http://yllaksenyopuu.com/luonto-ja-me/revontulet/ (Ylläksen Yöpuu)

Lasi-iglut revontulien katseluun. Tämän voisi toteuttaa myös edullisilla laavuilla.

Esimerkki: Arctic Snow Hotel & Glass Igloos

http://arcticsnowhotel.fi/fi/lasi-iglut-rovaniemi-lappi/ (Arctic Snow Hotel & Glass Ig-

loos)

28

Revontulien näkemis- ja kokemismahdollisuus tarjoaa Pohjoisen Suomen maaseu-

tukohteissa kaupunkien ”valosaasteessa” enimmäkseen eläville eksoottisen mah-

dollisuuden kokea arjen vastapainoksi jotakin upeaa, joka on normaalissa elinympä-

ristössä saavuttamatonta. Ongelmana revontulissa on luonnollisesti niiden esiinty-

misen epävarmuus, joten niitä ei voi markkinoida TYHY-asiakkaille yksittäisenä ko-

kemuksena mutta olosuhteiden suosiessa niistä voi hyvin muodostua koko retken

mieliinpainuvin kokemus. Maaseutukohteessa on mahdollista hyvällä valmistautu-

misella ja pienillä kustannuksilla varautua revontulien esiintymiseen ”palveluna”,

josta vieraat voivat luonnon niin salliessa nauttia. Esimerkiksi paikan huolellinen va-

linta suojaan sähkövalojen saasteesta, ja sopivan katselupaikan varustamisella (esi-

merkiksi laavu) voi auttaa asiaa. Revontulien valokuvaus on myös yksi mahdollisuus

sekä TYHY-asiakkaiden toiminnaksi, että kohteen oman markkinointimateriaalin

tuottamiseksi.

Avantouinti

Esimerkki: Ystävyyden Majatalo

http://www.ystavyydenmajatalo.fi/tapahtumakalenteri/avantouintia-vapaa-kaikille/

Sauna löytyy useimmista suomalaisista maaseutukohteista. Monet kohteet myös si-

jaitsevat vesistöjen äärellä. Saunominen ja avantouinti sopivat erinomaisesti työpo-

rukoiden virkistyspäivän ohjelmaan. Suomen Gallup Oy:n Suomen Latu ry:n toimek-

siannosta suorittaman tutkimuksen mukaan vain noin 2 % 15 vuotta täyttäneistä har-

rastaa avantouintia säännöllisesti vähintään kerran viikossa. Avantouintikokeilu on

keskimäärää yleisempää (5 %) 50–64 -vuotiaiden keskuudessa. Vajaa kymme-

nesosa (8 %) on vuoden aikana kokeillut avantoa ainakin kerran. (Turun Avantoui-

marit ry. 2017.)

Useimmissa työporukoissa on todennäköisesti mukana aina henkilöitä, joille avan-

touinti on uusi ja ainutlaatuinen kokemus, ja mahdollisesti sysäys uuden ja hyvin-

voinnin kannalta hyödyllisen harrastuksen aloittamiseen.

29

Tietoisen läsnäolon retriitit

Esimerkki: Hyvinvointiretriitin ohjelma

http://mindfulness-sivut.fi/wp-content/uploads/2016/04/Mindfulness-ja-ravinto-

hyvinvointiretriitti-22-24.7.2016-ohjelma-ja-aikataulu.pdf (Mindfulness 2017)

Esimerkki: Kevätretriitti Kunstenniemessä

https://turkumindfulness.wordpress.com/retriitit-ja-mindfulness-paivat/kevatretriitti-

kunstenniemessa/ (Turku Mindfulness 2017)

Erilaiset tietoisen läsnäolon (mindfulness) harjoitteet ovat kasvattaneet voimakkaasti

suosiotaan viime vuosina. Niitä tehdään paljon sisätiloissa erilaisissa ohjatuissa ryh-

missä ja ne sopivat erinomaisesti kiireisestä työelämästä kärsivien työntekijöiden

virkistyspäivien toteutusmuodoksi. Erityisesti maaseutukohteissa tietoisen läsnäolon

harjoituksia kannattaa kokeilla myös ulkona luonnossa. Esimerkissä (mindfulness,

2017) sisätiloissa tehtäviin harjoitteisiin on yhdistetty villiyrttien kerääminen luon-

nosta yhtenä osana retriittiä. Myös pelkkä tarkkaavainen ja rauhallinen kävelyretki

luonnossa tuottaa voimakkaan läsnäolon kokemuksen silloin kun kokija keskittyy sii-

hen systemaattisesti ja aisteja tietoisesti ”avaten”. Tämä voi tapahtua esimerkiksi

niin, että kävelyretken aluksi keskitytään näköaistimuksiin, pyritään näkemään luon-

nosta erilaisia yksityiskohtia ja asioita, joita ei ehkä olla aikaisemmin havaittu. Seu-

raavaksi voidaan keskittyä kuulemaan luonnon ääniä: tuulen suhinaa, puron solinaa,

erottamaan eri lintujen lauluääniä. Sitten viivytään hetku tuntoaistissamme; siinä

miltä tuuli tuntuu ihollamme ja polku jalkojemme alla. Näin herkistytään luonnon eri

elementeille ja voidaan syventää luontokokemuksen laatua. (Klemola 2014.)

Arvonen (2014) esittelee Metsämieli –kirjassaan runsaasti erilaisia menetelmiä

luonto-ympäristön tukemaan rauhoittumiseen, mielentaitojen kehittämiseen ja hyvin-

voinnin edistämiseen. Hänen mukaansa luonnossa tarkkaavaisuuden säilyttäminen

nykyhetkessä on osittain vaistonvaraista ja siten helpompaa kuin monissa muissa

ympäristöissä. Näillä harjoituksilla tähdätään esimerkiksi rauhoittumiseen, virkisty-

miseen, lohduttautumiseen ja onnellisuuden ”eväiden” kasvattamiseen. Metsämieli

30

-kirjassa esitetään paljon erilaisia helppoja harjoituksia, joista tässä esimerkin omai-

sesti yksi.

Tunteiden tuuletuskävely 15 min.

Kysy itseltäsi metsäkävelyn alussa, miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Anna tunteiden

tulla, viipyillä mukanasi, laimentua ja uusien tunteiden tulla tutkittavaksi. Pysähdy

hetkeksi yhden tunnistamasi tunteen kohdalla:

– Nimeä tunne tai siitä seuranneet muut tunteet.

– Mistä tunne mahdollisesti virisi juuri tässä tilanteessa?

– Missä kohtaa kehoa tunne tuntuu?

– Millaisia ajatuksia tunne tuottaa?

– Millaista energiaa tunne sinulle tuottaa?

– Millaiseen toimintaan tällainen tunne sinut usein johtaa?

– Tunnistatko tunteen laimenemisen? Mikä vaikutti tunteen heikkenemiseen?

– Kävelyn lopuksi mieti, millaisia tunteita matkalla ilmeni.

– Mikä tunne on nyt päällimmäisenä. Millaisia huomioita kävely sinulle tuotti?

Metsämieli -kirjan (Arvonen 2014) avulla palveluntuottajan olisi helppo suunnitella

juuri kyseessä olevaan kohteeseen ja asiakasryhmien yksilölliset tarpeet huomioivia

luontoympäristöä hyödyntäviä mielentaitoja kehittäviä harjoituksia.

Kotieläinpihat

Esimerkki: Kotieläinpiha WillaHilla Kiimingissä

http://pihapiirin.blogspot.fi/p/palvelut.html (Kotieläinpiha WillaHilla 2017)

Esimerkki: Kotieläinpiha Tara Tornion Arpelassa

https://www.facebook.com/Kotiel%C3%A4inpiha-Tara-tornio-132327063475089/

(Kotieläinpiha Tara 2017)

Esimerkki: Hennolan kotieläinpiha Vihdissä

http://www.hennola.net/wb/pages/hinnasto.php (Kotieläinpiha Hennola 2017)

31

Kotieläinten tarkkailun oheen on mahdollista kehittää paljonkin erilaisia palveluja,

kuten esimerkiksi Vihdin Hennolan tilan palveluhinnasto osoittaa (Kotieläinpiha Tara

2017). Tämän tyyppisten palveluntuottajien pääasiallinen asiakassegmentti muo-

dostuu useimmiten perhematkailijoista, ja toiminnan sesonki osuu loma-aikoihin.

Palveluiden aktiivinen tarjonta erilaisille työyhteisöille saattaisi mahdollistaa asiak-

kaiden saantia myös loma-aikojen ulkopuolella, mikä puolestaan edesauttaisi ympä-

rivuotisen liiketoiminnan kehittämistä palveluiden osalta.

Satokauden mukaiset sieni- ja marjaretket

Sieni- ja marjaretkillä yhdistyvät hienolla tavalla useat hyvinvointiin vaikuttavat asiat,

kuten yhteisöllisyys, liikunta, luonnossa olemisen virkistävät vaikutukset ja herkulli-

set ja terveelliset luonnon antimet.

Osion päätteeksi esittelemme vielä yhden Arvosen (2014) kirjoittamasta Metsämieli

-kirjasta mukaillun harjoituksen joka sopisi hyvin maaseutukohteessa toteutettavan

työhyvinvointitapahtuman ohjelmaan.

Hyvinvointikokeilun suunnittelu 30 min.

– Lähde metsään ja valitse itsellesi sopiva hyvinvointipohdinnan aihe. Ha-

luaisitko esimerkiksi vähentää stressiä, muuttaa ajankäyttöäsi työssä,

muuttaa työskentelytapojasi, saada uusia työtehtäviä, lopettaa tupakoin-

nin, muuttaa ravintotottumuksiasi tai viettää enemmän aikaa kotona.

– Mieti, mitä keinoja olet jo kokeillut valitsemasi hyvinvointitottumuksen on-

nistumiseksi. Mikä on sujunut ja mikä taas on ollut vaikeaa?

– Millaiset muut asiat vaikuttavat hyvinvointitottumukseesi ja miten voit nii-

hin vaikuttaa?

– Kuvittele kysyväsi joltakin asiantuntijalta tai ystävältäsi neuvoa hyvinvoin-

titavan toteuttamiseksi. Millaisen neuvon sinä itse antaisit?

– Pohdi, mitä et ole vielä kokeillut tai mitä et ole aikaisemmin ajatellut.

– Valitse mieleesi tulleista kokeilumahdollisuuksista kiinnostavin ja päätä,

milloin ja miten kokeilet tätä uutta tapaa vaikuttaa hyvinvointitottumuk-

seesi.

32

– Seisahdu, hengitä syvään ja ajattele valitsemaasi kokeilua kiinnostavana

mahdollisuutena. (Arvonen 2014)

Kuvio 3 esittää Metsämieli -kirjassa kuvatun prosessin tunteiden tunnistamisesta ja

niiden työstämisestä. Tämä prosessi vaatii onnistuakseen arkirutiineista irrottautu-

misen ja rauhallisen ympäristön. Maaseutukohteissa toteutettavissa työhyvinvointi-

tapahtumissa tähän tilanteeseen on mahdollista päästä.

KUVIO 4. Tunnetaidot (Arvonen 2014)

33

6 JOHTOPÄÄTÖKSET

Nykyaikaisessa työhyvinvointitoiminnassa korostuu henkinen hyvinvointi. Tällöin

huomioita kiinnitetään muun muassa työyhteisötaitoihin ja -hyvinvointipalveluihin.

Sosiaalinen ja yhteisöllinen toiminta ovat tärkeä osa työhyvinvointia. Työyhteisön

merkitys työhyvinvoinnissa on suuri (Manka 2008). Hyvä ryhmähenki, avoin vuoro-

vaikutus ja luottamus ovat tärkeitä. Myös Great Place to Work –tutkimus korostaa

vahvaa yhteishenkeä ja työkavereiden kanssa työskentelyn tuomaa nautintoa. Yh-

teenkuuluvuuden tunteen merkitys nousee esiin työhyvinvoinnin portaissa (Rauramo

2008).

Hektinen työelämä on aito haaste työssäjaksamiselle ja työhyvinvoinnille. Työnteki-

jöiden voimavarat ja selviytymiskeinot joutuvat koville toiminnallisten tai taloudellis-

ten haasteiden jatkuvassa muutoksessa. Näistä muutoksista johtuen erilaisille mind-

fulness- ja rentoutumisharjoituksille on tilausta. Niiden käytöstä stressin ja työuupu-

muksen lieventämisessä on tutkimusnäyttöä.

Matkailualalla elämykselliset työhyvinvointipäivät ovat yksi trendeistä. Samanlaista

elämyksellistä ja kokemuksellista työhyvinvointia tukevaa palvelua voitaisiin kehittää

myös maaseudun toimijoiden tarjontaan. Tällainen toiminta edistäisi maaseutuyrit-

täjyyttä. Kylien toiminnan organisointi työhyvinvointipalvelujen tarjoajana ja niiden

tuottajana on riippuvainen ennen kaikkea päätettävän toiminnan laajuudesta ja tar-

koituksesta. On esimerkiksi tarpeetonta rakentaa ja perustaa juridista toimintamallia

liiketoiminnalliseen suuntaan, jos toiminta on enemmänkin satunnaista ja perustuu

harrastukseen tai talkoisiin.

Tällä hetkellä kyläyhteisöjen tyypillisesti tuottamien matkailupalvelujen pääasiallinen

asiakassegmentti muodostuu perhematkailijoista. Toiminnan sesonki osuu useim-

miten loma-aikoihin ja kesäkauteen. Palveluiden aktiivinen tarjonta erilaisille työyh-

teisöille mahdollistaisi asiakasvirtaa myös loma-aikojen ulkopuolella, mikä puoles-

taan edesauttaisi ympärivuotisen liiketoiminnan kehittämistä näiden palvelujen

osalta.

34

7 POHDINTA

Ponnikas ym. (2014, 155) laatimassa Maaseutukatsauksessa arvioidaan, että julkis-

ten palveluiden järjestäminen maaseutualueilla tullee monimuotoistumaan. Muun

muassa osuuskunta- ja yhteiskunnallinen yrittäjyys mainitaan osana palveluiden

tuottamisen kokonaisratkaisua. Toimijoilta edellytetään sitoutumista ja pitkäjäntei-

syyttä eikä se voi perustua vapaaehtoisuuteen tai talkootyöhön.

Tässä selvityksessä ei tarkasteltu kyläyhteisön mahdollisuutta toimia julkisten pal-

veluiden tuottajana ja organisoijana. Tätä tapahtuu jo. Sen sijaan pohdimme mah-

dollisuutta edistää kylien liiketoimintaa työhyvinvointipalveluiden tarjoajana. Väi-

tämme, että kyläyhteisöillä on potentiaalia tuottaa eri organisaatioiden työyhteisöille

kulttuuri- ja luontolähtöisiä työhyvinvointipalveluja. Kyläyhteisöt tuntevat alueensa

kulttuuri- ja luontolähtöisten palvelujen tarjoajat ja paikalliset yrittäjät. Ne kykenevät

integroimaan toimijoita työhyvinvointipalvelujen ja niihin liittyvien oheispalvelujen

tuottamiseen.

Kyläyhteisön mahdollisia rooleja palvelukokonaisuudessa voivat olla esimerkiksi:

– Kylän tunnettuuden kehittäjä

– Kyläpalvelujen ja -verkoston koordinaattori

– Laskutusoperaattori ja hallinnollinen asiantuntija

– Kyläpalvelujen myynnin ja markkinoinnin osaaja

Aktiiviset kylät jo osittain toimivat edellä ehdotetuissa rooleissa. Selvitettäväksi jää,

miten kyläyhteisöt ovat pohtineet palvelujensa muotoa ja järjestäytymistä. Lisäksi

kylän sijainnin merkitystä voisi tutkia: Tarjoaako esimerkiksi kasvukeskuksien lähei-

syys hyvät edellytykset kylien työhyvinvointipalvelujen kysynnälle ja käytölle? Selvi-

tystyön tuloksena ehdotamme toteutettavaksi seuraavat toimenpiteet:

– Tutkimus kyläyhdistyksille, jossa selvitetään niiden mahdollisuuksia ja kiin-

nostusta kulttuuri- ja luontolähtöisen työhyvinvointipalvelujen tuottamiseen.

35

Samalla kartoitetaan, minkälaisia kulttuuri- ja luontolähtöisiä palveluja kylät

voisivat tuottaa.

– Kyläkierrokset (2-3) edelläkävijäkylissä, joissa järjestetään fokusryhmähaas-

tattelut ja selvitetään muun muassa onnistumisen, menestyksen tekijöitä ja

haasteita toiminnan kehittämisessä

– Selvitys, jossa kartoitetaan Oulun alueen pk-yritysten työhyvinvointitoimintaa

ja kiinnostusta kulttuuri- ja luontolähtöisiin työhyvinvointipalveluihin.

– Laaditaan kyläyhteisötoiminnan juridinen ja taloudellinen opas.

– Käynnistetään hanke maakunnallisen kulttuuritapahtuma- ym. kortin luo-

miseksi, ”samalla kortilla tapahtumiin”.

36

LÄHTEET

Anttonen, H. & Räsänen, T. 2009. (toim.) Työhyvinvointi - uudistuksia ja hyviä Käy-

täntöjä. Helsinki: Työterveyslaitos.

Arctic Snow Hotel & Glass Igloos. Viitattu 5.5.2017, http://arcticsnowhotel.fi/fi/lasi-

iglut-rovaniemi-lappi/.

Aro, P., Auer, L., Jakobsson, L., Polojärvi, A., Ålander, H. 2014. Cultural Green Care,

hyvinvointia luonnosta ja kulttuurista, SUGOR-esiselvityshankkeen loppujulkaisu

Oulu. Oulun ammattikorkeakoulu, Viitattu 23.5.2017, http://leevi.amkit.fi/vwebv/hol-

dingsInfo?bibId=177888.

Arvonen, S. 2014. Metsämieli – Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Tallinna:

Metsäkustannus Oy.

Eduskuntaan perustettiin kylätoimintaverkosto. Suomen kylätoiminta ry. Viitattu

2.5.2017, http://www.kylatoiminta.fi/uutiset/205/Eduskuntaan-perustettiin-kylaetoi-

mintaverkosto.html.

Eerola, A. 2014. Eskolan kylä perusti yrityksen palveluiden turvaamiseksi. Yhteisö-

lehti 3/2014. Viitattu 13.4.2017, https://www.popleader.fi/assets/site/popleader/fi-

les/3_2014_yhteisolehti3.pdf.

Great Place to work. Suomalaisen työelämän tila 2016 –raportti. Viitattu 13.4.2017.

http://www.greatplacetowork.fi/julkaisut-ja-tapahtumat/julkaisut/849-suomalaisen-

tyoelaman-tila-2016.

Green Care –työkirja 2014. Viitattu 5.6.2017, https://portal.mtt.fi/portal/page/por-

tal/mtt/mtt/julkaisut/green-care-tyokirja-17.3.2014.pdf.

Hakanen, J. 2009. Työn imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja? Helsinki: Työ-

suojelurahaston tilaama selvitys. Viitattu 13.4.2017, https://www.tsr.fi/tsarchive/fi-

les/Selvityksia/TSR_Tata_on_tutkittu2009.pdf.

37

Heikkilä, K., Kirveennummi A. 2007. Experieces and Interaction at Care Farms -

Cultural and Social Innovations in Rural Service Economy. Viitattu 5.6.107,

http://www.futuresconference.fi/2007/pdf/WS2_Heikkila_Kirveennummi.pdf.

Henkilöstöjohtaminen uuden edessä. Henkilöstöbarometrin nostamat kehityshaas-

teet. 2014. Viitala, R. & Järlström, M. (toim.) Vaasan yliopiston julkaisuja. Tutkimuk-

sia 302. Vaasa: Vaasan yliopisto. Viitattu 14.4.2017, http://www.uva.fi/materi-

aali/pdf/isbn_978-952-476-537-4.pdf.

HR BAROMETRI 2013 – Henkilöstöjohdon ryhmä – HENRY RY. Viitattu 14.4.2017,

www.henry.fi/media/hankkeet/hr-barometri/hr_barometri_2013.pdf.

Hyyryläinen, T., Katjamäki, H., Piispanen, S., Pylkkänen, P. & Rouhiainen. V. 2011.

Kylätoiminnan tila 2010. Julkaisuja 22. Helsinki: Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti.

Juurakko A., Kauhanen J., Öhage U. 2012. Kulttuurista liiketoimintaa. Sananjuuri.

Wasa Graphics Oy.

Juuti, P. 2010. Työhyvinvoinnin strategia – mitä sillä tarkoitetaan? Teoksessa M.

Suutarinen & P-L. Vesterinen (toim.) Työhyvinvoinnin johtaminen. Helsinki: Otava.

KASKU-hanke 2016. Viitattu 5.6.2017, http://www.oamk.fi/fi/tutkimus-ja-kehi-

tys/hankkeet/kasku.

Kataja Kiiski, E. 2017. Demokratian vaikeuksista kohti tulevaisuuden osallisuutta.

Sitra Muistio. Viitattu 16.6.2017, https://media.sitra.fi/2017/03/15133803/Demokra-

tian_vaikeuksista_kohti_tulevaisuuden_osallisuutta.pdf.

Kaupparekisterilaki 2.2.1979/129. Viitattu 23.5.2017, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajan-

tasa/1979/19790129.

Kehusmaa, K. 2011. Työhyvinvointi kilpailuetuna. Helsinki: Kauppakamari.

38

Kilpeläinen, A. 2016. Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa. Tutkimus ikäänty-

vien sivukylien teknologiavälitteisyydestä ja sen rajapinnoista maaseutusosiaalityö-

hön. Väitöskirja. Acta Universitatis Lapponiensis 316. Viitattu 15.8.2017,

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-879-4.

Klemola, T. 2014. Asahi – tietoisen liikkeen taito. Jyväskylä: Docendo Oy.

Kotieläinpiha Hennola. 2017. Viitattu 7.5.2017, http://www.hennola.net/wb/pa-

ges/hinnasto.php.

Kotieläinpiha Tara. 2017. Viitattu 7.5.2017, https://www.facebook.com/Ko-

tiel%C3%A4inpiha-Tara-tornio-132327063475089/.

Kotieläinpiha WillaHilla. 2017. Viitattu 7.5.2017, http://pihapiirin.blogspot.fi/p/palve-

lut.html.

Kuha, R. 2012. Tulevaisuuden kylät: Maaseudun elinkeinoelämän mahdollisuuksien

tarkastelua mikrotason talousalueina. MTT Raportti 72. Viitattu 12.4.2017,

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-417-5.

Kukkonen, M. & Walden, R. 2015. Elinkeinoverolaki käytännössä, 3. uudistettu pai-

nos. Helsinki: Alma Talent.

Kumpulainen, K. 2012. Kylätoiminta ja aktiivisen kylän tuottaminen. Väitöskirja. Jy-

väskylän yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta.

Kuntaliitto. 2017. Kaupunkien ja kuntien lukumäärät. Viitattu 23.5.2017,

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/kaupunkien-ja-kuntien-lukumaarat.

Kärkkäinen, M. 2002. Menesty innolla! Työhyvinvoinnin johtamisen haasteet. Hel-

sinki: Talentum.

Köppä, T., 2010. Yhteisötalous yrittäjyyden uusien muotojen kasvualustana maa-

seudulla. Raportteja 69. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti.

39

Laki sosiaalisista yrityksistä 301.12.2003/1351. Viitattu 23.5.2017, http://www.fin-

lex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20031351.

Loimu, K., 2013. Yhdistystoiminnan käsikirja. 6., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma

Pro.

Maaseutupolitikan yhteistyöryhmä YTR. 2014. Mahdollisuuksien maaseutu – maa-

seutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020. Viitattu 16.4.2017, http://www.maa-

seutupolitiikka.fi/julkaisut_ja_materiaalit/maaseutupolitiikan_julkaisut.

Mahdollisuuksien maaseutu – maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Alu-

eiden kehittäminen 9/2014. Viitattu 12.4.2017, http://www.maaseutupolitiikka.fi/jul-

kaisut_ja_materiaalit/maaseutupolitiikan_julkaisut.

Manka, M-L. 2008. Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen. Helsinki: Talentum.

Manka, M-L., Kaikkonen, M-L., Nuutinen, S. 2007. Hyvinvointia työyhteisöön. Tutki-

mus- ja koulutuskeskus Synergos, Tampereen yliopisto & Euroopan Sosiaalira-

hasto. Tampere. Viitattu 3.5.2017, http://www.uta.fi/jkk/synergos/tyohyvinvointi/tyhy-

opas.pdf.

Marjala, P. 2009. Työhyvinvoinnin kokemukset kertomuksellisina prosesseina–nar-

ratiivinen arviointitutkimus. Oulun yliopisto. Väitöskirja. Viitattu 1.3.2017, http://jul-

tika.oulu.fi/files/isbn9789514290244.pdf.

Mikonmäki, I. 2016. Lähidemokratia maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkai-

suissa. Pro gradu –tutkielma. Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, So-

siologia. Viitattu 28.3.2017, https://lauda.ulapland.fi/bitstream/han-

dle/10024/62436/Mikonmaki.Ilpo.pdf?sequence=2.

Mindfulness. 2017. Hyvinvointiretriitin ohjelma. Viitattu 3.5.2017, http://mindfulness-

sivut.fi/wp-content/uploads/2016/04/Mindfulness-ja-ravinto-hyvinvointiretriitti-22-

24.7.2016-ohjelma-ja-aikataulu.pdf.

40

Oksa, J. 2008. Kehittäjät kylässä. Teoksessa S. Knuuttila & P. Rannikko (toim.) Ky-

län paikka – uusia tulkintoja Sivakasta ja Rasinmäestä. Helsinki: Suomalaisen kirjal-

lisuuden seura, 241–258.

Osakeyhtiölaki 21.7.2006/624, Viitattu 27.9.2017, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajan-

tasa/2006/20060624

Osuuskuntalaki 14.6.2013/421. Viitattu 27.9.2017, http://www.finlex.fi/fi/laki/al-

kup/2013/20130421

Otala, L. & Ahonen, G. 2003. Työhyvinvointi tuloksen tekijänä. 2. uudistettu painos.

Helsinki: WSOY.

Oulun kaupunki 2017, Yhteistoiminta. Viitattu 5.6.2017, https://www.ouka.fi/oulu/yh-

teisotoiminta/etusivu.

Pieni keskipohjalaiskylä onnistui siinä, mistä monet muut vain haaveilevat. Viitattu

14.9.2017, https://yle.fi/uutiset/3-9683164.

Pohjois-Pohjanmaan Kylät ry. 2015. Kylä on kyllä! Pohjois-Pohjanmaan Kyläohjelma

2015–2020. Viitattu 6.10.2017, http://www.ppkylat.fi/uusi-kylaohjelma-2015-2020/.

Ponnikas, J., Voutilainen, O., Korhonen, S. & Kuhmonen, H-M. 2014. Maaseutukat-

saus 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Maaseutupolitiikan yhteistyö-

ryhmä YTR. Alueiden kehittäminen 2/2014.

Porkka, R. 2017. Pohjois-Pohjanmaan Kylät ry:n puheenjohtaja. Puhelinhaastattelu

13.4.2017. Tekijän hallussa.

Pukkila, A-M. 2015. Kasvunvara on käytetty – kohtuutalouden ratkaisut. Suomen

luonnonsuojeluliitto. Helsinki: Erweko Oy. Viitattu 13.4.2017, https://www.sll.fi/ajan-

kohtaista/tilattavat/Kohtuutalous_webversio.pdf.

Puustinen, L., Rautaniemi, M. ja Halonen, L. 2013. Enemmän kuin liikuntaa: jooga

kaupallisessa mediakulttuurissa. Media & viestintä 36 (2013): 2, 22–39.

41

Rinne-Koski, K., Lähdesmäki, M. & Matilainen, A. 2017. Kyläyhdistykset ja yhteis-

kunnallinen yrittäjyys? Katsaukset, MUA 2/2017. Viitattu 13.9.2017, http://www.mua-

lehti.fi/kylayhdistykset-ja-yhteiskunnallisen-yrittajyys/.

Rauramo, P. 2008. Työhyvinvoinnin portaat – viisi vaikuttavaa askelta. 1. painos.

Helsinki: Edita Prima Oy.

Ravantti, E. & Pääkkönen, R. Työhyvinvoinnin tilannekuva - Työnantajan nykyiset

tiedot ja taidot toimintaan 2012. Viitattu 13.4.2017, https://www.jul-

kari.fi/bitstream/handle/10024/131698/Tyohyvinvoinnin_tilannekuva.pdf?se-

quence=1.

Siivonen, R. (toim.) 2011. ONNI – eväitä maaseudun uuteen talouteen. Sitra. Viitattu

29.3.2017, https://www.sitra.fi/julkaisut/onni-0/.

Sinisammal, J. 2011. Työhyvinvoinnin ja työympäristön kokonaisvaltainen kehittämi-

nen – tuloksia osallistuvista tutkimus- ja kehittämisprojekteista sekä asiantuntija-

haastatteluista. Oulun yliopisto. Väitöskirja. Viitattu 1.3.2017, http://jultika.oulu.fi/fi-

les/isbn9789514297076.pdf.

Sirkkala, R. 1995. Kylätoiminnasta sosiaaliseen yrittäjyyteen. Kylä palveluyrittäjänä

loppuraportti. Helsinki, Helsingin yliopisto, Osuustoimintainstituutti 1995.

Sitra 2015. Sitran trendit: Hyvinvointi korostuu. Viitattu 13.4.2017.

https://www.sitra.fi/uutiset/sitran-trendit-hyvinvointi-korostuu.

Soini, K., Ilmarinen, K., Yli-Viikari, A., Kirveennummi, A. 2011. Green Care sosiaali-

sena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka-YP

76 (2011): 3. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 23.5.2017,

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117839.

Soudunsaari, K. 2017. Moninaisuuden johtaminen ja syrjinnän kokeminen Lapin yli-

opistossa. Viitattu 11.8.2017, http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201704261149.

42

Sosiaali- ja terveysministeriö 2011. Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuo-

teen 2020. Viitattu 27.2.2017, http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1566807.

Suomen Mielenterveysseura 2017. Mitä ovat mindfulness - tietoisuustaidot. Viitattu

13.4.2017, http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvin-

vointi/mit%C3%A4-ovat-mindfulness-tietoisuustaidot.

Tilastokeskus 2017. Taloudellinen yhdistys. Viitattu 23.5.2017,

http://www.stat.fi/meta/kas/taloudel_yhd.html.

Tarkkonen, J. 2012. Työhyvinvointi johtamistehtävänä. Periaatteet, rakenteet ja käy-

tännöt. Kuopio: UNIpress.

Tedre, S. & Töysä, V. 2016. Hyvinvointivaltio tuli kylään ja lähti sieltä pois. Maalais-

koulut paikallisyhteisöissään. Teoksessa Tedre, S., Pöllänen, S. & Voutilainen, M.

(toim.) Maaseudun näkökulmasta. Tarkennuksia hyvinvointipalveluiden muutoksiin.

Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy, 64–76.

Turun Mindfulness. 2017. Kevätretriitti Kunstenniemessä. Viitattu 3.5.2017,

https://turkumindfulness.wordpress.com/retriitit-ja-mindfulness-paivat/kevatretriitti-

kunstenniemessa/.

Turun Avantouimarit ry. 2017. Tutkittua tietoa avantouinnista. Viitattu 3.5.2017,

http://www.turunavantouimarit.fi/talviuinti/tutkittua-tietoa-avantouinnista/.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2017. Tietoa yritystoiminnasta - yritysmuodot. Viitattu

23.5.2017, https://yrityssuomi.fi/yritysmuodot.

Verohallitus 2017. Milloin säätiö tai yhdistys on yleishyödyllinen. Viitattu 4.5.2017,

https://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Yhdistys_ja_saatio/Tulovero-

tus/Milloin_yhdistys_tai_saatio_on_yleishyod(11733).

Vesterinen, P. 2009. Työhyvinvoinnin edistäminen. Teoksessa M. Helsilä & S. Salo-

järvi (toim.) Strategisen henkilöstöjohtamisen käytännöt. Helsinki: Talentum.

43

Viihdekeskus Revontuli. Viitattu 8.5.2017, http://www.revontuli.fi/paivan-tyhy-ja-vir-

kistysretkelle-revontuleen/.

Vuoden kylän, Tiennäyttäjien ja Vuoden maaseutukasvon valinta. Suomen kylätoi-

minta ry. Viitattu 4.5.2017, http://www.kylatoiminta.fi/fi/kylatoiminta/vuoden-kylaen-

ja-tiennaeyttaejien-valinta.html.

Yhdistyslaki 26.5.1989/503. Viitattu 23.5.2017, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajan-

tasa/1989/19890503.

Yliviikari, A. & Suomela, M. 2016. Maatilat kasvatuksen ja kuntoutuksen ympäris-

töinä – kokeilutoiminnan kautta kasvuun. Katsaukset MUA 3/2016. Viitattu

19.4.2017, http://www.mua-lehti.fi/maatilat-kasvatuksen-ja-kuntoutuksen-ymparis-

toina-kokeilutoiminnan-kautta-kasvuun/.

Ylläksen Yöpuu. Viitattu 8.5.2017, http://yllaksenyopuu.com/luonto-ja-me/revontu-

let/.

Ystävyyden Majatalo. Avantouintia. Viitattu 8.5.2017, http://www.ystavyydenmaja-

talo.fi/tapahtumakalenteri/avantouintia-vapaa-kaikille/.

Wikipedia. 2017. Kylä. Viitattu 23.5.2017, https://fi.wikipedia.org/wiki/Kylä.