New Piispa Irja Askolan joulutervehdys - Suomen Valkonauhaliitto · 2016. 12. 21. · Laulun sanat ”En mä ole lapseni lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulen tai-vahasta”

Valkonauha4/2012

Valkonauha Suomessa: vastuuta sinusta ja minusta vuodesta 1896

Piispa Irja Askolan joulutervehdys s. 9

Lapsuuteni Airolan tyttökodissa s. 13

2 Valkonauha Valkonauha 3

Joululaulut kuuluvat vahvasti joulun tunnelman luomiseen ja niiden historia ajoit-tuu 1200-luvulle. Jo marraskuussa tavarataloissa aloitettu joulumusiikin soitto al-kaa ärsyttää ja kuluttaa joululaulujen sanomaa. Itse koen joululaulujen kuuntele-miseen ja laulamiseen liittyvän rauhoittumista, levollisuutta ja kynttilän valoa.

Maailman suosituin joululaulu ”Jouluyö, juhlayö” on koruttomuudessaan aina pu-hutteleva ja kaunis. Se syntyi vuonna 1818 Salzburgin läheisessä pienessä Oberndorfin kylässä pastori Joseph Mohrin sanoittamana ja kanttori Franz Gruberin säveltämänä.Pastori oli kutsuttu miilunpolttajan majaan siunaamaan vastasyntynyttä lasta. Näky äidistä vastasyntynyt lapsi sylissään innoitti hänet kirjoittamaan runon. Koska kap-pelin urut olivat rikki he esittivät laulun ”Stille Nacht” kaksiäänisesti kitaran säestyk-sellä. Lähes 200 vuotta tässä laulussa on säilynyt joulun sanoma.

Zacharias Topeliuksen sanoittama ”Sylvian joululaulu” on suomalaisille rakas jou-lulaulu. Todennäköisesti Sylvia tarkoittaa mustapääkerttua (lat. Sylvia atricapilla), jo-ka talvehtii häkkiin suljettuna Italiassa. Joulu saa meissä, niinkuin tällä linnulla, pin-taan tunteet ikävästä ja kaipuusta. Kaipuusta kotimaahan tai kaipuuta rakkaisiin, jot-ka ovat jo lähteneet. Teksti on kuitenkin kirjoitettu Suomessa, vaikka usein luullaan Topeliuksen olleen Sisiliassa sitä kirjoittaessaan.

Itselleni läheisiksi joululauluiksi koen Topeliuksen sanoittamat ”En etsi valtaa lois-toa” ja ”Varpunen jouluaamuna”. Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin, luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana. Näissä sanoissa viestittyy sanoma, et-tä joulu kuuluu meille kaikille.

Topelius menetti yhden tyttären ja molemmat poikansa aivan pieninä lapsina. Var-punen kuvaa yksivuotiasta, enkeliltä nimensä saanutta Rafaelia, joka kuoli isänsä sy-liin. Laulun sanat ”En mä ole lapseni lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulen tai-vahasta” herkistävät minut aina kyyneliin ja tuovat oman veljeni varpusena lähelleni.

Oli aika tulla ja on aika lähteä.Nyt on aika seurata omaa tähteä.Tuli aika muutosten, tuli aika vaihdosten.Nyt on aika uusien ihmisten.On aika rakkaiden muistojen,on aika sydänlämpöisten kiitosten.

Jättäessäni nyt ”täysin palvelleena” Suomen Valkonau-haliiton puheenjohtajuuden, kiitän lämpimästi teitä kaikkia, joiden kanssa olen saanut yhdessä taivaltaa ja tehdä työtä. Seuraajalleni Anna-Mari Laineelle toivotan antoisia ja rakentavia hetkiä valkonauhan sisarpiirissä.

Toivon teille kaikille levollista joulunaikaa ja siunusta vuodelle 2013.IRMELI KAIPAINEN

päätoimittaja

PääkirjoitusSISÄLTÖ

Pääkirjoitus 3

Tampereen Valkonauha ja Naisten Suojakoti juhlivat yhdessä 4

Valkonauhalaiset kokoontuivat syyskokoukseen 7

Piispan joulutervehdys 9

Kaukana kotoa 10

Presidentin joulutervehdys 12

Lapsuuteni Airolan tyttökodissa 13

Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -selvitys: 18

Kumppanuus on Alkoholiohjelman kulmakivi 20

Aktiivisen vanhuuden ja ystävyyden juhlaa Kuopiossa 21

Kirjaviisaat 23

Ronald McDonald Talon toimintaa 25

Kolumni 27

Konsertissa kuultiin lauluja onnesta ja onnellisuudesta 29

PuheenjohtajaToiminnanjohtaja Irmeli KaipainenVarapuheenjohtajatTerveydenhoitaja Hannele JalkanenPankkivirkailija (eläk.) Tuulikki PerhoPääsihteeriPastori Irja EskelinenToimistosihteeriNina Hurtamo

Liiton ylläpitämätValkonauhan Kotipesä HelsingissäLiisankatu 27 A 3, 00170 Helsinkipuh. 091351 268Opiskelijakoti HelsingissäSnellmaninkatu 27 D 18, 00170 HelsinkiSuurHelsingin Valkonauha ry:n ylläpitämäLiisankoti Lepolantie 49, 00660 Helsinki

Suomen Valkonauhaliitto – Förbundet Vita Bandet i Finland r.y.Liitto on vuonna 1905 perustettu kristillisyhteiskunnallinen naisjärjestö, joka toimii yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan hyväksi. Liitto on jäsenenä World´s Woman´s Christian Temperance Unionissa. Liitto ottaa vastaan testamentteja ja lahjoituksia. Pankkiyhteys: Sampo IBAN:FI98 8000 1100 0623 23

Valkonauha 4/2012

Julkaisija: Suomen ValkonauhaliittoToimituksen osoite:Liisankatu 27 A 3, 00170 Helsinkipuh. 091351 268www.suomenvalkonauhaliitto.fietunimi.sukunimi@suomenvalkonauhaliitto.fiPäätoimittaja: Irmeli KaipainenToimitussihteeri: Irja EskelinenToimituskunta: Pirkko Laakso, Anna-Mari Laine, Marja Kariluoto, Tuulikki Perho, Helena SipiläTaitto: Anne Tervahauta / Kuvitella

Lehti ilmestyy 4 numeronaTilaushinta 15 euroa vskPainopaikka: Tammerprint Oy, Tampere

ISSN-L 0355-7219, ISSN 0355-7219 (painettu)ISSN 2242-0045 (verkkojulkaisu)Etukannen kuva: Kari Ehonsalo

On aika tulla ja on aika lähteä

4 Valkonauha Valkonauha 5Valkonauha 5

Tampereen Valkonauha ja Naisten Suojakoti JUHLIVAT YHDESSÄl21.9. vietettiin Näsin Sa-lissa 150-vuotisjuhlaa kun Tampereen Valkonauha juh-li 110 vuotta jatkunutta toi-mintaansa ja Naisten Suojakoti 40-vuotiasta toimintaansa. Oh-jelma oli monipuolinen. Teema-na oli Lääkkeitä lähisuhdeväki-valtaan. Tampereen kaupungin tervehdyksen esitti apulaispor-mestari Irja Tulonen. Hänel-lä oli mukanaan muisto Valko-nauhasta. Irja Tulosen puoliso kerää postimerkkejä ja hänel-lä oli kokoelmassaan 1900-lu-vun ensi kymmenillä postitettu kortti, johon oli liimattu Suo-men Valkonauhaliiton kirjeen-sulkijamerkki.

Tuomiorovasti Olli Hallikai-nen rakensi puheenvuoronsa Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli -teoksen ympärille. Haa-voittunut enkeli on yksi kuu-luisimmista Hugo Simbergin teoksista. Maalauksessa kaksi totista poikaa kantaa pientä en-keliä puisilla paareilla halki au-tion maiseman. Enkelitytön va-semmassa siivessä näkyy verta, ja hänen silmiensä peittona on valkoinen side. Hugo Simberg ei koskaan selittänyt töitään. Hän kehotti vain jokaista näke-mään niissä mitä halusi. Sim-berg toivoi teostensa kosketta-van ihmisten sisintä saaden ih-miset itkemään syvällä sisim-missään. Taiteilija maalasi Haa-

voittuneen enkelin toivuttuaan itse vaikeasta sairaudesta, ja pienen tytön on ajateltu kuvaa-van taiteilijan omia tunteita sai-rauden ajalta.

Suomen Valkonauhaliiton pää-sihteeri Irja Eskelisen aiheena oli Tuokiokuvia Tampereen Val-konauha ry:n ja Naisten Suoja-koti ry:n taipaleelta. Yhteistyö Valkonauhan ja Suojakodin kesken on ollut monimuotoista. Kun Suojakoti aloitti toimin-tansa hankki Valkonauha Suo-jakodin vuoteisiin patjat. Val-konauhan ja Suojakodin välil-lä on aina kulkenut myös yhtei-nen ihmisketju. Samoja henki-löitä on ollut vastuunkantajina sekä Valkonauhassa että Suoja-kodissa eivätkä toiminnan pai-nopisteetkään ole olleet kovin kaukana toisistaan. Kaupunki-oloissakin naisten palkat olivat menoihin nähden pienet ja am-mattia vailla olevalle tytölle oli harvoin tarjolla muuta vaihto-ehtoa kuin pestautua kotiapu-laiseksi. Aina ei kunnon kotia-kaan kaupungissa ollut tarjol-la, sillä kroonisen asuntopu-lan vuoksi asunnon saanti oli vaikeaa. Valkonauhan toimin-nassa korostui 1900-luvun en-si kymmenillä näkemys, jonka mukaan maalaiselämään tot-tuneelle maalaistytölle erityi-sen vaarallisia olivat kaupungin tarjoama huvielämä ja kavaljee-

reiksi pyrkivät maailmanmie-het. Toki nämä näkemykset ei-vät olleet ihan tuulesta temmat-tuja ja vaikeuksiin joutuneiden auttamistyössä oli vain harvoja toimijoita.

Kun Naisten Suojakoti -yh-distystä lähdettiin perusta-maan oli yhtenä suurimmis-ta ongelmista Tampereella ni-menomaan kotien puute, asun-nottomuus. Siihen puolestaan usein johti perheiden hajoa-minen ja siitä johtuvat monet muut surulliset lieveilmiöt. Mukaan saatiin laaja kirjo toi-mijoita kuten Valkonauha, NN-KY, Pelastusarmeija, Vapaa seu-rakunta, Huoltopoliisi, Martat, Sininauha, seurakunnan dia-koniakeskus ja KRIM. Mu-kaan tulivat myös poliittisten puolueiden naisosastot ainakin SDP:stä ja Kokoomuksesta. Lis-tasta saattaa puuttua joku, ehkä monikin. Tärkeintä ei ole kui-tenkaan listan pituus vaan sen sisältö. Lopputuloksen kannalta oli merkittävää, että auttamisen rintama oli laaja.

Läheisväkivalta poliisin silmin nähtynä oli ylikonstaapeli An-na-Kaisa Heinämäen teemana ja johtava sosiaalityöntekijä Ta-

ru Herranen paneutui Sovitte-lu-toimintaan.

Perheitä koskevan puheenvuo-ron piti kansanedustaja, Nais-ten Suojakoti ry:n hallituksen varapuheenjohtaja, Leena Rau-hala. Suurimpia uhkia perhei-den hyvinvoinnille ovat ero-amiset, taloudelliset vaikeu-det, päihteet, väkivalta ja mie-lenterveysongelmat. Nämä vaikeudet kietoutuvat useim-miten vyyhdiksi, jossa ne ”tu-kevat” toisiaan vaikeuttaen ti-lanteen paranemista. Yksilö-keskeinen kulttuuri muodostaa oman haasteensa, toisten asioi-hin ei herkästi puututa. Erityi-sesti lapsiperheiden ongelmat kasaantuvat. Vaikka enemmis-tö lapsista voi hyvin, samaan aikaan lastensuojelutoimenpi-teiden kohteena olevien lasten määrä on kasvanut voimak-kaasti. Lapsiperheiden hyvin-voinnin edistäminen on koko yhteiskunnan asia.

Lastenpsykiatrian erikoislää-käri Anne Kauppi puhui tee-masta Lapsensa surmaamisen syyt. Kun äidit olivat tekijöinä, löytyi taustalta seuraavia selit-täviä syitä: psyykkisiä ongel-mia, osalla myös persoonalli-

suushäiriö, vaikeuksia perhe-suhteissa, useammin altruisti-sia motiiveja, mutta myös tois-tuvia pahoinpitelyjä. Uhrina oli usein pieni vauva. Kun isät olivat tekijöinä, löytyi taustalta seuraavaa: persoonallisuushäi-riöitä, mustasukkaisuutta, väki-valtaisuutta, usein pitkäaikais-ta päihteidenkäyttöä, ei kuiten-kaan välttämättä tekohetkellä. Anne Kauppi tiivisti ennalta-ehkäisyn mahdollisuuksia seu-raavasti: äitien synnytyksen-jälkeisen masennuksen nopea hoito ja erityisesti kotipalvelu, lapsiperheiden palveluiden tur-vaaminen ja lisääminen, lähi-suhdeväkivallan havaitseminen ja sen estäminen ja hoito, per-heen uhan arvioiminen erityi-sesti erotilanteissa.

Kehittämispäällikkö Minna Piispan puheenvuorossa etsit-tiin ja löydettiin uusia avauksia lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyyn. Minna Piispa ko-rosti, että lähisuhde- ja perhe-väkivaltaa voi esiintyä kaikissa sosiaaliluokissa ja kulttuureis-sa. Väkivallan käyttö on tie-toista toimintaa, jolla haetaan itselle valta-asemaa suhteessa toiseen alistamalla. Lähisuhde- ja perheväkivalta on useimmi-

Apulaispormestari Irja Tulonen

Tuomiorovasti Olli Hallikainen

Sosiaalineuvos Seppo Rantanen ja Tampereen Valkonauhan pu-heenjohtaja Eeva Ahonen-Hakala

Seminaariyleisöä Näsin salissa


ten toistuvaa ja raaistuu jatku-essaan, eikä lopu itsestään. Se voi myös muuttaa muotoaan. Väkivalta vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen sen ympärillä ole-vaan: uhrin ja tekijän lisäksi si-jaiskärsijöitä ovat lapset ja muu lähipiiri. Keskeiset ongelma-kohdat lähisuhde ja perhevä-kivaltaan puuttumisessa ovat: lasta ei oteta riittävästi huomi-oon viranomaistoiminnassa, väkivaltaa tai sen uusiutumisen riskiä ei arvioida, väkivaltaa ei tunnisteta erotilanteessa ja las-ten huolto- ja tapaamisasioista päätettäessä viranomaisten yh-teistyössä on puutteita, arvioi-taessa lupaa aseiden hallussa-pitoon tiedonvaihto poliisin ja muiden viranomaisten välillä puutteellista ja perheväkival-lan riskiä ei arvioida, lähipiirin ja omaisten tieto perheen tilan-teesta paremmin viranomaisten käyttöön, systemaattinen tieto perhesurmista ja oman lapsen surmista puuttuu.

Minna Piispa esitteli meneil-lään olevan Naisiin kohdistu-

van väkivallan vähentämisen ohjelman 2010–2015. Minis-teriryhmä hyväksyi ohjelman 11.6.2010 ja ministeriöt laati-vat toimeenpanosuunnitelmat. Toimenpiteet toimeenpannaan osana hallinnonalojen toimin-nan ja talouden suunnitelmaa ja tulosohjausta. Sisäisen turvalli-suuden ohjelman ohjausryhmä seuraa toteutusta ja ohjelman toimeenpano on kirjattu myös hallitusohjelmaan 2011–2015.

Ohjelman tavoitteet ovat:1) Puututaan väkivaltaan en-nakoivasti vaikuttamalla asen-teisiin ja käyttäytymismallei-hin2) Ehkäistään väkivallan uu-siutumista3) Parannetaan seksuaalisen väkivallan uhrien asemaa ja heille tarjottavaa kriisiapua ja tukea4) Kehitetään keinoja tunnistaa ja puuttua haavoittuvassa ase-massa olevien kokemaan väki-valtaan5) Lisätään viranomaisten ja ammattilaisten tietoa ja osaa-

mista naisiin kohdistuvan vä-kivallan ehkäisystä ja uhrin auttamisesta.

Tärkeä osa päivän ohjelmaa olivat Sirkku Heinäluodon it-se sanoittamansa, säveltämän-sä ja esittämänsä kauniit ja sa-nomaltaan puhuttelevat laulut. Päivän juontajana oli sosiaali-neuvos Seppo Rantanen.

Seminaariin osallistui yli 100 osallistujaa ja järjestelyt toi-mivat hienosti. Lämmin kiitos kaikille järjestelyvastuussa ol-leille. Tampereen Valkonauha ry ja Naisten Suojakoti ry olivat edesauttamassa vaikean, mut-ta ajankohtaisen tiedon levittä-mistä laajempaan tietoisuuteen.

Päivä päättyi Tampereen Mu-seokeskus Vapriikissa järjestet-tyyn kaupungin vastaanottoon, jonka emäntänä toimi apulais-pormestari Irja Tulonen.

Teksti: IRJA ESKELINENKuvat: VESA KEINONEN

VALKONAUHALAISET KOKOONTUIVAT SYYSKOKOUKSEEN

Seminaarilaisia lounaallaKansanedustaja Leena Rauhala

Vas. Hannele Jalkanen ja Anna-

Mari Laine Mikke-lin Kotikulmassa.

Tällä kertaa kokousmatkamme suun-tautui 20.–21.10. ensin Mikkeliin, josta siirryimme jatkamaan Män-tyharjulle Lankaniemen leirikeskuk-seen. Mikkelin Valkonauha oli järjestänyt meille antoisan tutustumisen Kenkäveron pappilaan, josta lähdimme Mikkeli-opas Helena Partasen opastamalle kaupunki-kierrokselle. Yhtenä kohteena oli Mik-kelin Valkonauhan toimipiste, Kotikul-ma, joka oli mielestämme kaunis ja rak-kaudella ylläpidetty paikka kokoontumi-sille. Toivottavasti Kotikulman toiminta jatkuu ja siitä muodostuu pitkäjän-teinen Mikkelin Valkonauhan työmuoto.

Mikkelistä siirryimme kauniissa järvimai-semassa sijaitsevaan Lankaniemen leiri-keskukseen, jota yl-läpitää Mäntyharjun seurakunta. Emän-tä Teija Apell oli mei-tä vastassa ja saimme kokea olevamme todella tervetulleita. Illalla Mikke-lin Valkonauhan vastuunkan-tajat järjestivät iltaohjelman, jon-ka pääpaino oli yhteisöllisyyden ja yhteis-hengen vahvistamisessa.

Päivän teemana oli Levähtäkää vähän. Liiton puheenjohtaja Irmeli Kaipainen käsitteli teemaa avauspuheenvuorossaan seuraavasti: ”Tällä kertaa, toiveittenne mukaisesti, olemme yhdessä Levähde-tään-teeman ympärillä. Meillä on aikai-semmin ollut syystapaamisissa koulutus-ta ja yhteiselle ajalle ja tutustumiselle on jäänyt liian vähän aikaa. Levähtäkää-sa-nalle on paljon synonyymejä: hengähtää, huilata, huilia, henkäistä, huokaista, le-puuttaa, vetää henkeä. Kaikissa näissä sa-

noissa tulee esille hetkellinen olotila; le-vähdetään ennen kuin jatketaan matkaa. Minusta myös tietynlainen hiljentyminen ja pysähtyminen liittyvät levähtämiseen. Vaikka meille olisi kaiken kiireen ja hälyn keskellä hyvä hetkeksi rauhoittua, saattaa se olla joillekin jopa pelottavaa. Ei halu-ta pysähtyä olemaan itsensä kanssa. Le-vähtämiseen ei tarvita pitkiä loma-aiko-ja vaan se voi olla vaikka hetkellinen rau-hoittuminen teekupposen äärellä kynt-tilänvalossa. Levähtää-sanalla on myös negatiivinen sävy. Se voi tarkoittaa hajoa-

mista tai leviämistä. Tänä vii-konloppuna me kuitenkin

otamme käyttöön sa-nan positiivisen mer-

kityksen. Nautim-me tästä ympärillä olevasta luonnon

kauneudesta, toistem-me seurasta, vaihdamme

ajatuksia ja huokaisemme het-ken, jotta voimme jatkaa matkaa rentou-tuneina ja rauhoittuneina. ”

Sunnuntaina menimme joukolla Mänty-harjun kirkkoon, jossa vietettiin Valko-nauhan kirkkopyhää. Valkonauhalaiset toimivat avustajina eri tehtävissä. Lou-naan jälkeen oli liiton sääntömääräinen syyskokous, jossa tehtiin myös henkilöva-lintoja. Irmeli Kaipaisella tulevat sääntö-jen edellyttämät toimikaudet täyteen vuo-den lopussa ja kokouksessa valittiin sen tähden liitolle uusi puheenjohtaja. Irme-lin seuraajaksi valittiin Anna-Mari Laine Hämeenlinnasta. Tuulikki Perho Helsin-

8 Valkonauha Valkonauha 98 Valkonauha

lValtakunnalliset Päihde- ja mielenterveys-päivät on laajin vuosittainen alan ammat-tilaisten koulutustapahtuma. Tilaisuus on tarkoitettu päihde- ja mielenterveystyön alalla toimiville tutkijoille, kehittäjille ja päättäjille sosiaalitoimessa, päihdehuollossa, vapaa-aika- ja nuorisotoimessa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä alan järjestöissä.Päivät tarjosivat tälläkin kertaal ajankohtaiskatsauksen päihde- ja mielenter-veystilanteeseenl tietoa alan tutkimukseen, käytäntöön ja rakenteisiinl merkittävän tilaisuuden verkostoitumiseen ja uusiin kumppanuuksiinl uusia näkökulmia ja toiminnan muotoja, joilla ponnistaa muutoksen ja murroksen yli eteenpäinl uskoa ja rohkeutta tulokselliseen työhön yhteiskunnassa

Suomen Valkonauhaliiton osastolla valko-nauhatietoutta jakoivat Tuulikki Perho ja Marita Saarela sekä Irja Eskelinen. Liitto oli mukana myös posterinäyttelyssä, jossa tällä kertaa esiteltiin Pienen askelin – kevyesti kotiin -toimintaa. Marjo-Riitta Rollandin tekemät valkonauhaenkeli-korut olivat kysyttyjä ja jälleen saimme omaan työhömme uutta tietoa ja uusia yhteistyöverkostoja!

gistä jatkaa varapuheenjohtajana. Uutena hallitukseen valittiin varajäseneksi Ou-lusta Tarja Heino. Marja Kariluoto Tu-rusta valittiin hallitukseen varsinaiseksi jäseneksi. Muilta osin nykyiset jatkoivat eli Paula Kupias ja varajäsen Leena Jär-velä Tampereelta, varsinainen jäsen Kaa-rina Piiparinen Lappeenrannasta, Hele-

na Sipilä Helsingistä ja varajäsen Irja An-gervo Turusta.

Ensi vuonna matkamme suuntautuu Sa-lon lähellä Kruusilassa sijaitsevaan Berg-vikin toimintakeskukseen. Joten ollaan kuulolla!

Teksti ja kuva: IRJA ESKELINEN

KUULUTUS KIRJASTASUOMEN VALKONAUHALIITON HISTORIATEOKSIA ”Sata vuotta järjestäytynyttä äidinrakkaut-ta 1905–2005” tarvittaisiin liitossa! Mikäli sinulla olisi hyllyssäsi kirja, josta malttaisit luopua, pyydämme olemaan yhteydessä toimistoon. Liiton 100-vuotisjuhlassa annoimme kaikille juh-lavieraille lahjana tuon kirjan. Sittemmin niillä on ollut kysyntää siinä määrin, että liitossa on jäljellä enää arkistokappaleet. Tarvitsisimme lainakappaleita, joita voisimme antaa luettavaksi esimerkiksi toimintaamme liittyville uusille jäsenille. Jos voit lahjoittaa saamasi kirjan takaisin liitolle, tulisi se tärkeään käyttöön.

Vas. Marita Saarela ja Irja Eskelinen

Valkonauhakin mukana

Joulutervehdys 2012

J oulu on näkökulmakysymys. Perinteiden ja kuor-mittavien vaatimusten tiheikkö. Odotuksen ja lu-paavien tuoksujen suvanto. Näkökulmansa saa ja

voi valita. Kuulostella, mikä tänä vuonna on mieluisaa, mahdollista ja toteuttamisen kokoista.

Jumalallekin joulu on näkökulmakysymys. Hän päätyi siihen, että oleellista on lähelle tuleminen. Tuonpuolei-suudesta ei huudella lupauksia: ne on kerrottava tässä lähellä, ihmisen kielellä ja ihmisen iholla. Takapihal-le syntyi Vapahtaja ja viesti siitä vietiin ensimmäiseksi paikallisille paimenille. Siksikö, että muistaisimme: ih-misten löytäminen on Jumalan näkökulmavalinta. Ih-minen on jumalaisen viestin arvoinen. Joulu ei ole suo-ritus vaan vastaanottamisen mahdollisuus. Jumala saa-puu, kertoo, tarjoaa, liikkuu ja liikuttaa.

Jumalan jouluinen näkökulma merkitsee toivoa, erilaisten ihmisten yhtäläistä arvoa ja luottamuk-sen palautumista. Ihminen voi katsella tulevia juh-lapyhiä tästä horisontista. Joulu on ihmisen juhla. Silloin saa olla surullinen, väsynyt tai peloissaan. Tai sitten ilossa ja odotuksen täpinässä.

Joulussa saa kunnioittaa omaa näkökulmaansa. Tä-nä vuonna tällainen joulu riittää. Jumalalle joulujem-me keskeneräisyys eikä niiden erilaisuus ole pettymys tai moitteen aihe. Jumalan näkökulma mahtuu mo-nenlaisiin jouluihin. Hän ei vieroksu sitä, mi-kä meille on totta. Hän tulee mukaan.

Jumala on ihmisen puolella. Armo on löydettävissä. Välittäminen itsestämme ja toisistamme kannattaa.

Joulunaikaan Pyhä saattaa hipaista. Kaikenlaisissa jouluissa.

IRJA ASKOLA

Jouluevankeliumi löytyy Raamatusta Luukkaan evankeliumin luvusta 2.

PÄIHDE- JA MIELENTERVEYS-PÄIVILLÄ 15.–16.10. Helsingissä

KT/E

ASTP

RESS

SEPP

O J.J

. SIR

KKA

RAIM

O TEI

VONE

N


Kaukana kotoaEnsimmäinen adventtipäivä Frank-furt am Mainissa on aurinkoinen. Suomalaisen seurakunnan parkki-paikka on täyttynyt autoista, joiden ta-kalaseista löytyy Suomen lippu. Ulko-suomalaisia ja Suomen ystäviä on san-koin joukoin saapunut seurakunnan jou-lumyyjäisiin. Seurakuntasali on koristeltu kauniisti. Myyntipöydät notkuvat karja-lanpiirakoita, ruisleipää, salmiakkia, koti-tekoisia joululaatikoita, huovutettuja tont-tuja – on Aarikkaa, Aalto-vaaseja ja Ma-rimekkoa jne. Ei pidä myöskään unoh-taa suomenkielisiä lastenkirjoja ja saunan esittelijöitä. Ohjelmassa on Suomi-kou-lun oppilaiden tonttutanssia, joululaulu-ja ja tietysti suomalaisen joulupukin vie-railu. Päivän täyttää iloinen puheensorina niin englannin, saksan kuin suomen kie-lellä. Suomalainen kahvi, piparit ja joulu-tortut tekevät kahvilassa kauppansa, jou-lulaulujen soidessa taustalla.

Adventin aika on myös ulkomailla monien jouluisten juhlien järjestämistä ja niistä nauttimista. Yksi koskettavim-pia päiviä itselleni on ollut Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden juontaminen Wa-shington DC:ssä. Suuri kirkkosali täyttyi ensimmäisen ja toisen polven suomalai-sista, au paireista, työkomennuksella oli-joista, monikulttuurisista perheistä. Mu-kaan on lähdetty läheltä ja kaukaa. Kirk-kopihalle on paikallinen evankelinen seu-rakunta rakentanut suuren jouluseimen,

jossa Maria ja Joosef, Jeesus-nukke, enke-leiksi pukeutuneet lapset ja paimenet oi-keine lampaineen ottavat vastaan kirk-koon tulijoita. Salissa voi aistia erityisen lämpimän ja herkän tunnelman. Laulu-jen edetessä mieleni valtaa yhdessä seu-rakuntalaisten kanssa kaipuu ja muistot, jokaisella meistä jonnekin. Erityisesti Syl-vian joululaulu tuo kyyneleet silmiin itse kullekin, tunteet nousevat pintaan. Illan kruunaa kynttilänvalossa (jokaisella kä-dessään oma kynttilä) laulettu ”Hiljaa hil-jaa joulunkellot kajahtaa” -laulu. Joulun-rauha on saavuttanut meidät arjen kulkijat.

Ulkomailla vietetyt vuodet näyttivät, että joulua voi viettää kovin monella ta-paa. Kaikkiallahan tuo juhlien juhla ei sä-väytä samalla tavoin kuin meillä. Totutte-lemisensa oli jo siinäkin, että jouluna ei välttämättä ole lunta. Asuinmaasta riip-puen, kouluissa ei välttämättä ole laisin-kaan uskonnonopetusta ja näin ollen jou-lujuhlia ei vietetä. Tämän johdosta lapsi-perheille Suomi-koulujen ja ulkosuoma-laisseurakuntien perinteiset joulujuhlat ja joulukirkko ovat erityisen tärkeitä. Jou-lukirkossa suomalaisen yhteisöllisyyden voi vahvasti kokea vaikka isovanhemmat ja sukulaiset ovatkin kaukana kotimaassa.

Suomalainen jouluUlkomailla suomalaisen joulun luominen omaan kotiin ei aina ole vallan yksinker-taista. Joulukoristeita ja joulukuusenkin

löytää vaivattomasti, mutta jouluruokien saaminen ei aina ollut helppoa, niitä kun ei ihan lähimarketista löydä. Miltä tun-tuu todistella saksalaiselle lihakauppiaal-le, että kahdeksan kilon kinkku on vain muutamalle hengelle tai etsiä tuoretta ka-laa tai joululaatikoiden valmistusaineksia, jotka olisivat edes sinnepäin jne. Onnek-si naapurimaan huonekalukauppa on ”so-luttautunut” ruokakauppoineen moneen maahan. Luovuutta ja kekseliäisyyttä tar-vitaan. Kaikki tämä huipentuu jou-luaattona, kun satelliitin väli-tyksellä katsellaan joulurau-han julistusta, istutaan pai-kallisen seurakunnan aat-tohartaudessa, nautitaan rakkaiden ympäröimä-nä suomalaista jouluateri-aa ja nähdään lasten riemu –niin ilo ja rauha täyttävät sydämen.

Ulkosuomalainen, siirtolainen, kausisiirtolainen, turistiLähes jokaisella meistä on joku kytkös ul-komaille, joko suoraan tai välillisesti. Et-nisiä suomalaisia eli 1–3 polven suomalai-sia, asuu ympäri maailmaa lähes 1,37 mil-joonaa. Tästä joukosta neljännesmiljoona on Suomen kansalaisia. Vuosikymmeni-en saatossa on paljon muuttunut. Etäisyy-det ovat pienentyneet ja tekninen kehitys antanut aivan toisenlaiset mahdollisuu-det matkustaa ja pitää yhteyttä Suomeen päin. Vaikka ns. suuret muuttoaallot ovatkin menneitä, vuosittain Suomesta muuttaa arviolta 8 000–10 000 suomalais-ta mm. oman tai puolison työn tai rak-kauden vuoksi.

Motiivi lähdölle on aina oma ja henki-lökohtainen, ulkosuomalaisuudesta sel-viäminen myös. Hän on maahanmuutta-ja, jonka on opittava tasapainottelemaan oman suomalaisen kulttuuriperintönsä ja uuden maan kulttuurin välillä – vähem-

mistön edustajana. Tuo sopeutuminen vie aikaa ja kokemus voi olla ruusunpunai-nen, mutta ahdistavakin. Tämän johdos-ta perheen merkitys korostuu, perhe on se ydintiimi, kun tuttu turvaverkko on kau-kana.

Kynnys on matala – ulkosuomalaisseurakunta tukiverkkonaKristinuskon perusluonteeseen on aina kuulunut rajojen ylittäminen, sekä maan-

tieteellisesti että ihmisten välillä. Kirkkomme on kantanut ja kan-

taa vastuuta ulkomailla asu-vista ja matkaavista suoma-laisista jo reilun sadan vuo-den ajan. Myös tänä joulu-na on ulkosuomalaisen tai turistin mahdollista hiljen-

tyä joulun seimen ääreen, omalla äidinkielellä myös ul-

komailla, sillä kirkon ulkosuo-malaistyötä tehdään säännöllisesti

n. 40 maassa. Monelle ulkosuomalaiselle tai matkaavalle jo tietoisuus tästä yhtey-destä ja suomalaisen kirkon läheisyydes-tä on helpotus. On olemassa paikka, jossa on mahdollisuus osallistua omalla äidin-kielellä toimintaan ja keskustella elämän iloista ja suruista. Olet lämpimästi terve-tullut mukaan!

Siunattua joulunaikaa toivottaen,

Teksti ja kuva: SUSANNA MERIKANTO-TIMONENulkosuomalaistyön

apulaissihteeri, pastori

Lisätietoja: www.evl.fi/ulkosuomalaiset

HENN

A AA

LTON

EN


TASAVALLAN PRESIDENTIN TERVEHDYS

Suomen Valkonauhaliitto on toimintansa ja jäsentensä kautta tuo-nut huolenpitoa ja myötätuntoa ympäröivään yhteiskuntaan jo yli sadan vuoden ajan. Yhteiskunnassamme on tänä aikana ta-pahtunut paljon hyvänsuuntaista kehitystä; on selvää, että vaikeuksia kohdanneella kansalaisella oli Valkonauhan alkuvuosikymmeninä tu-kenaan nykyistä heikompi tukiverkko. Ihmisen yksinäisyyden ja tur-vattomuuden tunne ei kuitenkaan ole muuttunut. Liian monet ihmi-set ovat huolten uuvuttamia. Kansalaisjärjestöjen monipuoliselle työl-le, kuten Valkonauhaliiton toiminnalle, on edelleen todellista tarvetta.

Yhteiskunnallisiin haasteisiin Suomen Valkonauhaliitto vastaa monin käytännön työmuodoin. Ryhmätoiminta, päihdeongelmaisten ja hei-dän läheistensä auttaminen, perhetyö, pienten lasten vanhempien tu-keminen sekä ikäihmisille järjestetyt musiikkihetket antavat voimia monelle ja tukevat perheiden jaksamista. Huolten ja ilojen jakaminen, keskustelut sekä lämmin yhdessäolo vertaisryhmissä ja ystävien kesken – niitä ei virtuaalimaailma voi koskaan korvata.

Toivotan Suomen Valkonauhaliiton jäsenistölle rauhallista joulunaikaa ja oikein hyvää tulevaa vuotta.

Sauli NiinistöTasavallan presidentti

Lapsuuteni

Olen syntynyt 1930-luvun alus-sa. Sen hetkisestä yhteiskunnalli-sesta tilanteesta, äitini tilanteesta tai ympäristöstä tiedän hyvin vähän. Il-meisesti äitini asui vanhempiensa luona, muonamiehen mökissä. Mökki oli har-maa ja pieni. Sisään mennessä ensin oli pieni eteinen, sitten tupa, jossa oli suuri leivinuuni vieden suurenosan lattiapinta-alasta. Huoneessa oli kaksi ikkunaa, jois-sa oli pieniä nelikulmaisia ruutuja, pöytä oli ikkunan edessä, kaiketi valon ja näkö-alan takia. Tie kulki aivan mökin editse.

Kaukaisimmat muistikuvat ovat ajasta, jolloin olin vähän yli kaksivuotias. Olin jonkun vieraan tädin sylissä. Siinä oli hy-vä olla. Minut vietiin isoon valkeaan ta-loon. Muistan katsoneeni tietä, jossa oli suuria puitten juuria. Tie oli harmaa ja

paljas. Seuraava muistikuva on leikis-tä, jossa oli kankaasta tehty nukke, hiuk-set lankaa. Olin opettaja, oppilaita olivat oma ja muitten nuket. Joku nukeista is-tui tuolissa, joku nojasi kirjaan tai laatik-koon. Kysyin heiltä jotain nostaen nuket pystyasentoon ja vastasin itse kysymyk-seen. Ruokatunti oli hauskin leikki. Nu-keilla oli eväät, pala ruisleipää ja pullos-sa maitoa, jotka opettaja sai itse syödä. En tiedä olinko 6-vuotias silloin. Pääsin kouluun kuunteluoppilaaksi vuotta en-nen varsinaista koulun alkua. Kävin kou-lua pari kertaa syksyllä ja keväällä. Kou-lumatkaa oli 3,5 kilometriä kävellen kun muuta mahdollisuutta ei ollut. Aikuisis-ta muistan Siiri-tädin, laitoksen johtajat-taren. Hänen sylissään en koskaan ollut, ehkä hän joskus silitti päätäni, siinä kaik-ki hyväilyt sen ajan tavan mukaan. Siiri

Airolan tyttökodissa

Valkonauha 13

Vas. Aune Raunio, kirjoittajan paras ystävä Airola-aikana.


tädin muistan tiukkana, mutta oikeuden-mukaisena ihmisenä. Sitten oli myös Iida-täti, laitoksen keittäjä, mukava aikuinen. Häntä ei tarvinnut pelätä, hän oli aina lä-hellä ja valmis auttamaan. Paras ystävä-ni oli Aune Raunio, joka oli minua van-hempi tyttö, en tiedä kuinka paljon van-hempi. Sitä en muista missä vaiheessa ys-tävystyimme. Leikimme aina yhdessä pie-nessä piirissä.

Koulun aloitin 7-vuotiaana syyskuun 1. päivänä. Hiukset oli leikattu lyhyiksi ns. polkkatukaksi. Päälläni oli tiilen väri-nen pyhämekko. Siinä oli angoralangal-la kirjottuja pupuja edessä ja vaakaruu-tuinen esiliina. Totta kai olin mielissä-ni vaatteistani. Opettaja oli nuori tumma rouva, Armi nimeltään. Koulu oli tyypil-linen maalaiskoulu, jossa oli kaksi opet-tajaa. Molemmat asuivat samassa raken-nuksessa. Opettajan miestä en muista näh-neeni, oli kai armeijan palveluksessa. Kou-lun alku meni tavan-mukaisesti. Sitten 30. marraskuuta 1939 al-koi talvisota klo 7.30. Siiri-täti tuli huonee-seen ja kertoi että nyt on alkanut sota. Se oli kauhea shokki kun ei tiennyt mitä sota tar-koitti ja se, että tä-ti herätti, mitä hän ei koskaan tehnyt aiem-min.

Kaikki huoneet, jos-sa lapset asuivat oli nimetty. Taimelassa oli kuusi sänkyä, toi-sella puolella neljä, kaksi ikkunaa ja pitkä pöytä. Jokaisella lapsella oli tuoli ja kaap-pi. Huoneen perällä oli ruukussa kukkia. Lattialla oli rättimatto, siinä koko kalus-tus. Olin tuohon aikaan nuorin lapsista. Laitokseen tullessa olin 2-vuotias ja kou-luikään saakka ns. helppo lapsi. Kaikki

itsenäisyys ja oma tahto nujerrettiin he-ti. Sait luvan puhua vasta luvan saatuasi, koskaan ei saanut sanoa vastaan. Säännöt olivat tarkat ja niitä noudatettiin ehdoit-ta. Sotatalvesta ovat jääneet mieleen ”tu-lipalopakkaset”, jolloin isovarpaani pa-leltui sekä kirkas auringon paiste ja pel-ko lentokoneita kohtaan. Täysikuun aika oli pahin, koska silloin oli usein pommi-tuksia. Illalla kun menimme nukkumaan päälle ei jätetty kuin yöpaita. Sota-aikana nukuttiin alusvaatteet päällä. Päällysvaat-teet, lakana, täkki, käsineet ja lakki olivat sängyn päädyssä hyvässä järjestyksessä. Yöllä kun koneet tulivat pommittamaan laitoimme vaatteet nopeasti päälle, otim-me lakanan ja menimme kuusiaidan alle suojaan. Pommituksia oli ajoittain, koska lentokenttä oli kaupungin lähellä. Kerrot-tiin, että Mannerheim olisi yöpynyt lähel-lä olevassa maalaistalossa; siinä ehkä seli-

tys pommituksiin.

Yksi yö on jäänyt erityi-sesti mieleen. Oli hämä-rää, ei kuutamoa. Ma-kasimme kauan kuusi-en alla, maa vavahteli ja lentokoneiden ääni kuu-lui taukoamatta. En pys-tynyt nukkumaan, vaik-ka väsytti ja maan tärinä tuntui kauhealta. Luu-lin, että puut kaatuisivat päällemme. Huutaa ei saanut, en tiedä miksei? Aikuiset puhuivat kuis-katen, se pelotti vielä li-sää minua. Myöhemmin kerrottiin, että Kotkaa olisi pommitettu 60 ker-

taa sinä yönä. Ensimmäinen vuosi kou-lussa meni kai hyvin. Toiselta luokalta jäi muisto, että sillä ei oppinut mitään. Tun-sin kirjaimet ja osasin numerot jo kou-luun mennessä. Muut oppilaat opettelivat vasta muita perusasioita, siksi olin tur-hautunut. En halunnut opetella muitten mukana ja jäin heistä lukemisessa paljon

jälkeen. Sain todistukseen numeron 5 lu-kemisesta. Oli kova paikka myöntää, että olin huono. Jatkossa oli vaikeuksia oppia kunnolla lukemaan. Seuraavassa todis-tuksessa numero oli 7.

En muista, että läksyjäni olisi koskaan kuulusteltu, kysyttiin vain olinko ne teh-nyt. Jatkosodan aikana koulunkäynti muuttui siten, että kuuntelimme radios-ta ohjeita. Opettaja kävi tarkastamassa läksyt 1–2 kertaa viikossa. Koulu oli siinä vaiheessa otettu armeijan käyttöön. Kou-lulle mennessä joutui kulkemaan varus-kunta-alueen läpi. Siinä portilla kulkulu-van lisäksi oli esitettävä joku tunnussana. Koskaan siitä ei päässyt yksin kulkemaan, piti olla vanhempi mukana. Isot tytöt 16–17-vuotiaat lähtivät mielellään saat-tamaan, pääsivät siinä samalla sotapoi-kia katsomaan. Koulussa käsityötunnil-la opettelimme ompelemaan ensin käsin ja sitten koneella, ilman lankaa ja kangas-ta. Piti osata tikata viivasuoraan paperia pitkin ennen kuin sai yrittää kankaalle. En muista tehneeni muuta käsityötä kan-kaasta kuin käsityöpussin. Sukkapuikoil-la kudottiin sotilaille käsineitä, sukkia, päähineitä ja polven lämmittimiä. Kaik-ki mahdollinen aika käytettiin hyväksi. Illalla vapaa-aikana myöskin kudottiin. Radio oli musta, pyöreä ja se seisoi omil-la jaloilla. Siitä kuunneltiin uutisia kun muuta ei tullutkaan. Kaiketi välirauhan aikana alettiin sitten lähettää Markus-se-dän lastentuntia. Se oli kaikkein tärkein ohjelma. Markus-setä oli lapsuuteni aika-na ainut mieshahmo. Lauantain toivottuja kuunneltiin salaa kun aikuiset olivat sau-nassa. Sunnuntaina tuli jumalanpalvelus, joka kesti 2–3 tuntia ja silloin oli istutta-va hiljaa sekä kuunneltava. Se oli hirve-ää, ehkä pahin rangaistus mitä lapselle voi antaa. Mitään et ymmärrä, olet vain pai-koillasi. Joskus yritin keksiä jotain ajatuk-seksi, niin tietysti ettei aikuinen näe. Olin jostain ottanut virkkuukoukun taskuun, sitten pitkän saarnan aikana vieressä is-tuva tyttö nukahti nojaten pöytään. Lai-

14 Valkonauha

Vas. Aino Karvonen, Sanni Marttinen, Elma Taivalantti, Aili Marttinen.

Vuonna 1927 Mikkelin Valkonauhayhdis-tys hankki omistukseensa Airolan tilan Mikkelin maalaiskunnan Vuolingolta. Airolan Valkonauhakoti pääsi muuttamaan uusiin tiloihin jo seuraavana vuonna. Kodin asukkaat tulivat eri puolilta maata. Kodissa asuvat tytöt kävivät Vuolingon kansakoulua. Jatkostakin huolehdittiin ja osa tytöistä jatkoi ammattikouluun ja joku jopa tyttökouluun. Tytöistä pidettiin myöhemminkin huolta järjestämällä heille kunnollisia työpaikkoja. Airola oli yhdeksän hehtaarin tila, josta peltoa oli kaksi hehtaaria. Maitoa riitti jopa meijeriin vietäväksi, sillä talossa oli keskimäärin neljä lehmää. Tuloja saatiin siis maatilan tuotosta, mutta varoja kartutettiin myös kutomalla esimerkiksi mattoja ja tikkaamalla täkkejä. Tärkeän osan kodin hyvinvoinnista muo-dostivat eri muodoissa saadut lahjoitukset. Hammaslääkäri Elna Alopeus hoiti ilmaiseksi tyttöjen hampaat ja apteekkari Akseli Jama lahjoitti kodissa tarvittavat lääkkeet. Merkittä-vä lahjoittaja oli myös kauppias Arvi Nojonen.

Kodin johtajattarena toimi vuodesta 1929 aina vuoteen 1952 Siiri Laajarinne ja pitkä-aikaisena emännöitsijänä Ida Sarvelainen. Vuolingon koulun opettaja Elsa Asikainen oli Airolan tyttökodin johtokunnan puheenjoh-tajana.

Airolan hankintavelat saatiin maksettua talvisotaan mennessä ja silloin aloitettiin pää-rakennuksen peruskorjaus ja uuden navetan rakennustyöt. Näistäkin aiheutuneet uudet velat saatiin maksettua jatkosodan jälkeen 1944. Airolan tilanne jatkui vakaana 1950-lu-vulle tultaessa, mutta vuosi 1952 toi muka-naan monia vaikeuksia: yhdistyksen puheen-johtaja Tilda Lauha kuoli, kodin johtajatar jäi eläkkeelle, asukkien määrä laski alle valtion-apuehtojen ja rakennukset vaativat jälleen korjausta. Tässä tilanteessa nuo aikaisemmin niin rohkeat naiset eivät enää jaksaneet.

Yhdistys päätti kokouksessa 30.10.1952 lo-pettaa Airolan tyttökodin toiminnan. Raken-nukset saatiin kuitenkin myytyä vasta 1954 ja ostajana oli Kymölän Kilta ry, joka osti kodin sortavalalaisten eläkeläisopettajien kodiksi. Airolan kauppahinta ja muukin omaisuus lah-joitettiin suurelta osin paikallisille järjestöille, jotka tekivät työtä lasten ja vanhusten parissa.

Lähde: Mirja Särkän laatima historiikki


toin koukun roikkumaan hänen nenäs-tään, se tietysti heilui hengityksen tahdis-sa . Se nauratti minua ääneen, jonka seu-rauksena jouduin nurkkaan.

Näin jälkikäteen ajatellen se oppi, mi-tä lapsena sai ei mennyt hukkaan. Kudon edelleen kangaspuilla rättimattoja sekä puikoilla sukkia. Marjat ja sienet kerään itselleni talveksi. Kesällä hoidan siirtola-puutarhaani. Vaikeimmassa murrosiäs-sä päätimme kolme tyttöä yhdessä lähteä katsomaan maailmaa. Karkasimme kävel-len kohti Kuopiota Kaisan lapsuuden ko-tiin. Taskuissa oli marjoista saatu raha, kai pari markkaa sekä edellisen päivän leipäpalat. Ensimmäinen päivä meni mu-kavasti, aurinko paistoi eikä jalkoihin sat-tunut. Yön vietimme ratavartijan kopissa salaa. Seuraava päivä oli vaikeampi ilman ruokaa ja vettä joimme kun tulimme joen tai järven rantaan.

Sitten päätimme nousta junaan Suonen-joella. Konduktööri tuli pyytämään lip-puja, joita meillä ei ollut. Tarjosimme hä-nelle vähiä rahojamme. Hän heti epäili, ettemme olleet luvallisella matkalla. Hän puhui niin kauniisti, että heti kerroimme totuuden. Hän vei meidät kotiinsa, jossa saimme hyvää keittoa. Maistui taivaalli-selle, jonka jälkeen pääsimme suihkuun ja nukkumaan. Aamulla lähdimme sitten kohti Airolaa. Pelko kasvoi mielessä , mitä tuleman pitää. Siiri-täti otti jokaisen erik-seen puhutteluun. Minulle hän totesi, ettei olisi minusta uskonut. Toiset tytöt joutui-vat leivintupaan arestia kärsimään. Siel-lä oltiin päivä tai kaksi ilman seuraa. Mi-nun rangaistukseni oli, etten saanut mi-tään rangaistusta. Se oli paljon kovempi seuraus kuin jos sen olisi heti sovittanut. Siihen loppui karkumatkojen suunnittelu.

ELMA ELINA SUOMINEN OS.TAIVALANTTIKirjoittaja vietti lapsuutensa

Airolan tyttökodissa

Äitini täytti 80 vuotta helmikuus-sa 2012. Miettiessämme sopivaa lahjaa päädyimme koko perheen yh-teiseen nostalgiamatkaan hänen syn-nyinseudulleen Mikkeliin. Vaimoni kuuli työtoveriltaan Mikkelissä sijait-sevasta Sateenkaaren majatalosta, jo-ta piti vanha nainen. Päätimme yöpyä siellä. Syyskuussa lopulta löytyi kaik-kien kalenterista sopiva kolo matkaa varten. Ennen lähtöä äitini ihmette-li, mistä olimme matkalahjakorttiin löytäneet kartan, jossa luki Vuolin-ko. Paikka oli nimittäin juuri se, mis-sä hän oli lapsuutensa viettänyt. Täs-tä meillä ei ollut aavistustakaan ma-japaikkaa varatessamme. Kun pitkän automatkan jälkeen saavuimme peril-le Sateenkaaren majataloon, totesi äi-tini paikan näyttävän kumman tutul-ta. Tänne hän oli kaksivuotiaana pik-kutyttönä tullut ja nyt palannut sattu-malta 78 vuotta myöhemmin. Tai ehkä kohtalon johdattamana.

KIMMO SUOMINENKuvat: KIRJOITTAJAN KOTIARKISTO

Kimmeltävä tähtönen

Kimmeltävä tähtönen päivänrannan puolla,näitkö kerran seimehen kaukomailla tuolla?

Näitkö Jeesus-lapsosen seimen tuutusessa?Näitkö jouluenkelin taivaan saattueessa?

Näitkö vielä paimenet yöllä kedollansa,kuninkahat itämaan joulumatkallansa?

Kimmeltävä tähtönen, lyhty maailman yössä,loista, loista meillekin leikissä ja työssä.

(kansanlaulu)

Kuusien aikaanUinuu yllään lunta, lehvä juhannuspuunnähden mullassa unta kesäisen illansuun.

Joulun tuoksuva kuusi pakkasta paukkuen,yllään vihreys uusi, valvoo juhlien.

Nyt on kuusien aika, juhannus muisto on vaan.Joulun tenhova taika kietoo huntuunsa maan.

Kuultoa maisen valon oli koivu ja juhannus.Kuusen kynttilän palon on ikuinen kirkkaus.

Eero Salola


IRJA

ESKE

LINEN


rotus on yhä keveämpää ja kokonaiskulu-tus suurempaa, vaikka verotusta on vuo-den 2004 jälkeen kiristetty. Ihmetystä he-rättää myös se, ettei alkoholimainonnan rajoittamista koskeva lakiesitys etene, Kiukas toteaa.

– Alkoholin ja tupakan verotusta tulisi ki-ristää aina vähintään ostovoiman kasvun verran. Myös alkoholin hinnan ja saata-vuuden sääntely sekä erityisesti nuorille suunnatun mainonnan rajoitukset ovat tutkitusti tehokkaita keinoja hillitä koko-naiskulutusta.

Kokonaiskulutus on absoluuttiseksi alko-holiksi muutettuna nykyisin 10 litraa asu-kasta kohti. Tutkimusten mukaan alkoho-

lihaittojen määrä seuraa kokonaiskulu-tuksen muutoksia.

– Herkästi ajatellaan, että vain suurkulu-tuksella on yhteys alkoholihaittoihin. So-siaali- ja terveydenhuollon kustannusten näkökulmasta merkittävämpi ryhmä ovat tavalliset, työssäkäyvät, alkoholia mieles-tään kohtuullisesti käyttävät ihmiset, joita on moninkertainen määrä suurkuluttajiin verrattuna, Vertti Kiukas sanoo.

– Heidän tavoittamisekseen tarvitaan pit-käjänteisiä toimintamalleja, joilla pyri-tään vaikuttamaan kulttuuriin eli alkoho-lin paikkaan tavallisten ihmisten arjessa.

IRJA ESKELINEN

Valkonauha 19

Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -selvitys:

Alkoholiasenteet edelleen tiukat

Suomalaisten asenteet alkoholin-käyttöä ja etenkin humalajuomista kohtaan ovat edelleen tiukat. Tänä vuonna asenteissa on ensi kertaa havait-tavissa pieni käänne sallivampaan suun-taan. Kansa on ehkä alkanut turtua alko-holihaittoihin, mutta niitä ei silti voida hyväksyä, pohtii pääsihteeri Vertti Kiu-kas SOSTEsta.

Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -selvi-tyksen mukaan enemmistö suomalaisis-ta on sitä mieltä, että alkoholin myyntiin päihtyneelle tu-lisi ravintoloissa ja kau-poissa suhtautua nykyis-tä tiukemmin (73 %), al-koholia käytetään Suo-messa liikaa (71 %) ja humalajuomiseen suhtau-dutaan liian vapaasti (66 %).

Suurin osa suomalaisista kannattaa ruorijuopumuksen (75 %) ja rattijuopumuksen (67 %) promillerajojen laske-mista. Noin puolet kannattaa alkoholin mielikuvamainon-nan kieltämistä (53 %) sekä al-koholiteollisuuden sponsoroin-nin ja mainonnan kieltämistä urheilutapahtumissa (52 %).

Tasan puolet suomalaisista on sitä mieltä, ettei alkoholiteol-lisuuden ole sopivaa osallistua alkoholipoliittisten lakien ja asetusten valmisteluun. Sen sijaan noin puolet (52 %) sal-

lisi alkoholiteollisuuden tuottavan oppi-materiaalia kouluihin.

Asenteissa lievä käänne sallivampaan suuntaanSuomalaisten alkoholiasenteet -selvitys on tehty vuodesta 2006 joka toinen vuosi. Tänä vuonna asenteissa on ensimmäistä kertaa havaittavissa 5–7 prosenttiyksikön muutos sallivampaan suuntaan.

Muutos näkyy mm. suhtautumisessa al-koholin mielikuvamainonnan

ja urheilutapahtumissa ta-pahtuvan alkoholiteolli-suuden sponsoroinnin ja mainonnan kieltämiseen. Se näkyy myös kysymyk-

sissä alkoholin liikakäy-töstä, alkoholin myynnis-

tä päihtyneille sekä suhtau-tumisesta humalajuomiseen.

– Alkoholihaittojen taso on ollut pysyvästi korkeampi vuoden 2004 alkoholiveroales-ta lähtien, ja haittoihin on eh-kä alettu turtua. Silti ei voida hyväksyä sitä, että ihmisten an-netaan voida pahoin omassa ar-jessaan, sanoo pääsihteeri Vertti Kiukas SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:stä.

Rajoitusten lisäksi pyrittävä kulttuurin muutokseen– Haittojen rajoittamiseksi teh-

dyt toimet eivät yksinkertai-sesti vielä riitä. Alkoholin ve-

Lisätietojal pääsihteeri Vertti Kiukas, SOSTE, puh. 040 5924 287 l kehittämispäällikkö Kaarina Tamminiemi, SOSTE, puh. 040 577 4614l Suomalaisten alkoholiasenteet 2012 -selvitys julkaistiin XIX Valtakunnallisilla päihde- ja mielenterveyspäivillä 15.10. Helsingissä. Selvitykseen haastateltiin 1003:a Manner-Suomessa asuvaa 15–79-vuotiasta. Tutkimuksen virhemarginaali on +/- 2,5 %. Haastattelut toteutti TNS Gallup Oy SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n toimeksiannosta.

Alkoholifaktaal yli 90 % aikuisväestöstä käyttää alkoholial suurkuluttajia on 5–10 %l alkoholihaittojen välittömät kustannukset Suomessa 0,8–1 miljardia euroal niistä yli kolmannes aiheutuu järjestyksen ja turvallisuuden, neljännes sosiaali-huollon ja reilu viidennes terveydenhuollon kustannuksistal välilliset kustannukset 3,2–5,9 miljardia euroal alkoholiveron tuotoksi 2012 arvioitu 1,4 miljardia euroa


Suomalaisessa alkoholihaittojen vähen-tämisen mallissa yhdistyy sosiaali- ja terveyspoliittisiin lähtökohtiin perustuva lainsäädäntö, viranomaisten ja kansalaisten paikallinen yhteistoiminta sekä alkoholin kysyntään, tarjontaan ja haittoihin vaikuttami-nen. Tämän yhtenäisen strategian tarkoituk-sena on muovata suomalaisten ja erityisesti nuorten koko elinympäristö päihdehaitoilta suojaavaksi. Alkoholiohjelma tarjoaa päihde-haittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen pyrki-ville toimijoille yhteisen välineen tavoitteiden saavuttamiseksi. Alkoholiohjelman kumppa-niksi voi ryhtyä mikä tahansa organisaatio, joka haluaa sitoutua alkoholihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Tällä hetkellä kumppaneina on kuntia, kuntayhtymiä sekä valtakunnallisia ja paikallisia järjestöjä ja yhteisöjä ja kirkollisia toimijoita. Myös Suomen Valkonauhaliitto on yksi kumppani.

Tavoitteena tavallisen arjen sujuminen

Ehkäisevä päihdetyö, riskiehkäisy, korjaava työ ja vertaistuki tulevat esiin monissa toimijoiden vuonna 2012 laatimissa Alkoholiohjelman toimintasuunnitelmissa. Vauvasta vaariin, elämäntilanteesta toiseen olemme mukana ihmisten arjessa ympäri Suomea. Me kaikki toimijat tuemme ihmisten tavallista – ja sitä tavatontakin – arkea ja elämää.

Omien toimiemme lisäksi edistämme Alkoho-liohjelman kautta yhteistyössä myös terveyttä ja hyvinvointia lisäävää päihdepolitiikkaa ja päätöksentekoa. Alkoholilain kokonaisuudistus ja raittiustyölain uudistus ovat asioita, joihin vaikutetaan juuri nyt. Kokonaiskulutuksen laskeminen on kaikkien yhteinen päämäärä; jos kokonaiskulutusta saadaan laskettua, sillä on suuri kansanterveydellinen merkitys ja vaikutus ihmisten päivittäiseen hyvinvointiin. Lisäksi sillä saavutetaan myös merkittäviä taloudellisia hyötyjä.

Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry haluaa omalta osaltaan mahdollistaa yhteistyön sujumisen niin järjestöjen välillä kuin järjestöjen, kun-tatoimijoiden, seurakuntien ja valtionhallin-non välillä. Yhteisellä, pitkäjänteisellä työllä edistämme vastuullista päihdepolitiikkaa ja olemme läsnä ihmisten arjessa hyvinvointia tukien. IRJA ESKELINEN

Aktiivisen vanhuuden ja ystävyyden juhlaa Kuopiossa

Iloista ja sydämellistä ystävyyden juh-laa vietti Kuopion Valkonauha, kun yhdistyksen pitkäaikaisen jäsenen ja puheenjohtajanakin toimineen Marjatta Kinnusen runot julkaistiin ystävien avul-la 24-sivuisena vihkona.

Juhla kokosi puolen sataa sankarin läheis-tä ja ystävää ympäri Kuopiota ja juhlavä-essä oli neljää eri sukupolvea Marjatan matkalta.

Marjatta (s.1923) löysi itsestään runotta-ren päädyttyään pitkän Suomen kiertä-misen jälkeen 60-luvun lopulla Rytkyl-le, joka tuolloin vielä oli Kuopion maa-laiskuntaa. Toki jo aivan pienenä tyttönä hän sommitteli ajatuksiaan mm. iltaruko-uksiksi, mutta lupaus ryhtyä Rytkyllä py-häkouluopettajaksi avasi hänelle uuden oven. Pyhäkouluopettajien kursseilla ja

koulutuksissa Marjatta kokee löytäneen-sä sen rohkeuden ja luottamuksen osaa-miseensa, josta runoja alkoi syntyä aivan uudella tavalla.

Marjatta teki runoja läheisilleen ja tutta-villeen. Samoin hän puki sydämensä aja-tuksia sanoiksi. Vuodenaikojen ja elä-mänkierron tunnelmat voi lukea hänen runoistaan.

Kun syystuuli riisuu puut, voi nähdä kauas– nähdä taivaan korkeuksiin.Kun elinvuotemme riisuu meitäniin Jumala, Hänen rakkautensatulee suuremmaks’.

Runoja kertyi vuosien saatossa. Valko-nauha-lehti on mm. julkaissut Marjatan runoja ja osa runoista on syntynytkin

Kuvassa Marjatta keskellä, pojantyttärensä Tainan ja Maire Kiiskin (vas.) keskellä. Marjatta ja Maire kukitettiin juhlassa Kuopion Valkonauhan kunniajäseniksi.

KUMPPANUUS on Alkoholiohjelman kulmakivi

Ryhmäkuvassa 7.11.2012 sosiaali- ja ter-veysministeriössä kumppanuussopimuk-sen allekirjoittaneet 28 toimijaa. Minis-teriön puolelta sopimuksen allekirjoitti peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson.

20 Valkonauha

Vas. ministeri Guzenina-Richardson ja Irja Eskelinen.


Palstalla lukijat esittelevät merkitykselliseksi kokemiaan teoksia.

Kirjaviisaat

YLI KAIKKIEN RAJOJEN? Helsingin olympialaiset ja Armi Kuusela kansainvälisyyden kynnyksellä

Minulla ja miehellä-ni on tapana, mikäli aika sallii, lorvailla kirjakau-poissa. Yhdellä tällaisel-la reissulla silmiini osui Maija Urposen teos Yli kaikkien rajojen? Helsin-gin olympialaiset ja Ar-mi Kuusela kansainväli-syyden kynnyksellä. Kir-jan on kustantanut Suo-malaisen kirjallisuuden Seura vuonna 2010 ja se pohjautuu väitöskirja-tutkimukseen.

Selailen aina lähde- ja kirjallisuusluettelot se-kä henkilöhakemistot ensimmäiseksi. Heti huomasin, että tässäpä onkin teos, jossa ker-rotaan paljon naisjärjestöjen toiminnasta ja myös Valkonauhasta. Olin iloinen, että kirjoittamani Suomen Valkonauhaliiton 100-vuotishistoriikki seitsemän vuoden takaa löytyi kirjallisuusluettelosta. Eihän siinä auttanut kuin hankkia kirja omaan hyllyyn ja monta mielenkiintoista ilta-

hetkeä olen sitten viet-tänytkin sen parissa.

Vuoteen 1952 sijoit-tuu kaksi tapahtumaa, jotka vuosikymmen-ten saatossa ovat pai-nuneet suomalaisten kollektiiviseen muis-tiin: Helsingin olym-pialaiset ja Armi Kuu-selan valinta Miss Uni-versumiksi. Olympia-laiset ja Armi toimivat vertauskuvallisina ve-denjakajina kansalli-sen sulkeutuneisuuden ja avoimuuden, karun menneisyyden ja loista-van tulevaisuuden vä-lillä. Tapahtumiin liit-tyneissä julkisissa kes-

kusteluissa koeteltiin suomalaisuu-den rajoja; ”vieraat” miehet ja ”vieras” rakkaus hämmensivät kansakuntaa. Teemojaan monisyisesti tarkasteleva kir-ja luo kansakunnan muistin ydintapah-tumien kautta näkökulman suomalai-

MAIJA URPONEN: Yli kaikkien rajojen? Helsingin olympialaiset ja Armi Kuusela kansainvälisyyden kynnykselläSKS, 2010

juuri lehteä varten. Mutta kun alkuperäi-set runot uhkasivat jo lippuina ja lappui-na hajota maailmalle, syntyi ajatus niiden kokoamisesta yksiin kansiin. Ajatus iti ja ystävät kokosivat laatikoistaan Marjatan eri yhteyksissä kirjoitettuja ja julkaistu-ja runoja talteen. Kuopion Valkonauha ja Kallaveden seurakunta julkaisivat runot vihkona, jota myydään diakonia ja lähe-tystyön hyväksi (5e/kpl).

Marjatan Runot julkaistiin sopivasti tänä vuonna, joka on aktiivisen ikääntymisen teemavuosi EU:ssa ja Marjattakin lähes-tyy jo 90. ikävuottaan. Marjatta on oikea aktiivisen vanhuuden mannekiini. Vaikka ikä on tuonut Marjatallekin monta estet-tä menemisiin ja tekemisiin, niin aktiivi-suus yhteydenpidossa on säilynyt. Runo-jakin toimitettiin ystävien avulla kuulon ja muistin varassa, kun silmät eivät enää jaksa tehdä työtään kuten ennen. Ystävis-tään ja läheisistään huolehtivana Marjat-ta on yhteydessä ystäviinsä, vaikka ei aina liikkeelle pääsekään.

RAILI RANTANEN Kuopio

Ystäville illassa

Kun ilta on tulossaon kuin maa olisi lähempänä.Kun – ilta on tullut,loistaa iltatähti kirkkaanavilkuttaen terveisiä toisesta maasta.

Mutta, ystävät ovat täällävielä katsomme samaa tähteä.Kiitos teille ystävät, kiitos teille.

Enkelit lehtävät,aina ne lentävätaina sinun luota minun luo.Ja minä saan enkelin siipeen piirtääkiitosrukouksen ystävistä.Ja niin ne menevätTaivaan Isän syliin.

Valkonauhasisar Marjatta Kinnunen on lahjoittanut runokirjojaan Suomen Valkonauhaliitolle. Kirjan hinta 5 euroa tullaan lähettämään kokonaisuudes-saan Suomen Lähetysseuran kautta Namibian perhetyön tukemiseen.


T

Valkonauha 25

suuden historiaan ja historiakuviimme. Se tuo näkyville ylikansallisen sukupuo-len ja seksuaalisuuden juonen, joka liit-tyy kiinteästi kansakunnan kertomiseen. Olympialaisiin ja Armi Kuuselaan liitetty muistamisen tapa muodostaa kertomuk-sen, jossa Suomi avautuu kohti maailmaa, ottaa siinä paikkansa ja saa osakseen sen tunnustuksen.

Suomen Valkonauhaliitto esiintyy teok-sessa yhdessä Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton kanssa monin tavoin, sil-lä järjestöt panivat toimeen valistuskam-panjan, jonka tarkoituksena oli varoit-taa erityisesti maalta Helsinkiin muutta-via nuoria naisia kansainvälisen kisakau-pungin vaaroista. Millaisiin käsityksiin Suomen Valkonauhaliiton toiminta noja-si, miksi valistuskampanjaa pidettiin tar-

peellisena? Mitä ”sinisilmäisille” naisille suunnatulla kampanjalla ajateltiin saada aikaan? Olympialaiset herättivät suoma-laisissa sekä toivoa että myös pelkoa uutta kohtaan. Nuo tunteet tiivistyivät huoleen maan maineesta, jonka varjelemisesta naisilla katsottiin olevan keskeinen rooli. Vaikka kirja keskittyy historiaan, tuo se uusia näkökulmia myös 2000-luvun kes-kusteluihin suomalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta ja myös siitä miten me ny-kyään suhtaudumme muualta maaham-me muuttaviin.

Kirja on mielenkiintoinen tietopaketti ja oikein hyvää lukemista joulun pyhiksi!

IRJA ESKELINEN

Askari eli askarteluryhmä on toimi-nut Suomen Valkonauhaliiton tu-ella Helsingin Meilahdessa sijait-sevan Ronald McDonald Talon Vihreässä talossa lähes yhdeksän vuotta kokoontuen kaksi kertaa kuukaudessa. Ryhmä on tar-koitettu pitkäaikaissairaille lapsille ja hei-dän perheilleen virkistykseksi ja voimava-raksi. Ikärakenne on yleensä 1–13 vuoden välillä. Sisarukset valmistavat usein pikku yllätyksiä toisilleen ja monet vanhemmat haluavat tehdä sairaalassa oleville lapsil-leen katseluvirikkeitä. Joskus lapset myös muistavat pienten askartelutuotteiden vä-lityksellä isovanhempia tai omia kaverei-taan sekä ovat innokkaita tekemään as-karteluja äidille ja isälle muutoinkin kuin äitien- tai isänpäivänä.

Vuodenajat ja juhlapäivät ovat aina huomioituina ohjelmassa. Lisäksi muka-na on erilaisia kiinnostavia aiheita kuten esimerkiksi Hello Kitty -aiheet ja muut muotivirtaukset, jotka rikastavat Askarin sisältöä. Eläinaiheet ovat hyvin kiinnosta-via ja kaikki luontoon liittyvä.

Ronaldin ympäristöön saadaan koske-tuskohtaa kerättyjen lehtien ja pikku ok-sien välityksellä. Näitä työstetään piirtä-en kuvia ja askarrellen koristeita. Usein lapset ovat eri puolelta Suomea kotoisin ja heille on varsinkin keväisin yllätys, mi-ten kevät tulee nopeasti Helsingin seu-dulle. Muutamana keväänä valkovuokot ovat haastaneet kokeilemaan askartelu-töitä samoin kuten myös meriaihe, kalliot tai vaikkapa Ronaldin pihapiiri. Lapsille on aina kiva kertoa, mitä luonnossa juuri

Ronald McDonald Talon toimintaa

sillä hetkellä on, onpa sitten kyse muutto-linnuista, sateesta tai tuulesta. Talven vä-rit ja pakkashiutaleet innostavat lapsia yh-tä hyvin kuin kevään vihreät sävyt, kesän runsas väriloisto tai syksyn keltaiset sekä okrat väripinnat.

Joskus katsoimme netistä, miltä jää-karhut oikeasti näyttävät, tehdessämme jääkarhu-pakkasmittareita. Revontuli-ai-heeseen liittyen katsoimme pienen revon-tuli-videon. Kerran minulla oli mukana keräämiäni liuskekiviä. Lapset irrotteli-vat mielellään ohuita liuskeita ja liimasi-vat niitä pikku tauluihin. Pienimpiä pi-ti tietysti auttaa, mutta isommat pärjäsi-

Aleksi 1,9 vuotta tekee Askari-työtä yhdes-sä isänsä kanssa.

Tuntiessamme itsemme yksinäisiksi ja hylätyiksi,niin etteivät ihmiset lainkaan ymmärrä meitä,kulkiessamme omia vaikeita teitämme,joita kukaan ei kulje kanssamme,silloin luonto puhuu meille:Lumihiutaleet putoilevat päällemmehellästi ja lohdullisesti,tuuli syleilee ja hyväilee,aurinko laskee olallemmehyvän, lämpimän kätensä,ja pimeys painaa meidät sydämeensä,peittää ja suojaakuin äiti.

HELENE BÖHLAU


NeulaNeula tipahti lattialle päästäen pie-nen äänen – heläyksen. Hetkek-si aika pysähtyi. Sydän jätti yhden lyönnin väliin. Sitten harmistuksen sanat lensivät suustani täyttäen huoneen. Neu-la oli aivan tavallinen pieni viiden sentin mittainen, jossa oli pienenpieni reikä lan-kaa varten. Jotkut kutsuvat reikää silmäk-si, mutta minä en näe siinä pupillia, iiris-tä, ripsiä – tosin sarveiskalvo siinä saattaa olla. Se selittäisi miksi lankaa on niin vai-kea saada reiästä läpi. Neulaa voi siis sii-nä tapauksessa hyvällä syyllä kutsua sil-mäneulaksi.

Olin ompelemassa nappia takkiin, kun tuo onneton neula putosi hyppysistä-ni. Myönnän heti, että olen köpelökyn-si, mutta tuolla neulalla on selvästi anti-patioita minua kohtaan, koska se on pu-donnut ennenkin. Tarkemmin sanottuna se karkaa kädestäni yleensä aina kun olen ompelemassa jotakin. Tuo neula selvästi vihaa minua. Totta puhuakseni minäkään en erityisemmin pidä siitä.

Neulan pudottua pomppasin seisomaan ja löin jalkani kipeästi pöydän kulmaan. Hetken hypin yhdellä jalalla ympäri huo-netta. Polveen tulisi varmaan mojova mustelma, mutta tuskin mikään murtui tai meni sijoiltaan – totesin kun pystyin jälleen hetken päästä kävelemään.

Muistelin mistä olin tuon ongelmaneulan saanut. En ole ainakaan sitä itse ostanut. Todennäköisesti sain sen äidiltäni muut-taessani kotoa joskus vuonna ”yksi ja kak-si”. Äitini lahjoitti minulle pienen ompe-lurasian, jossa tuo neulakin lienee ollut lankarullien ja muiden ompelutarvikkei-den joukossa. Muistan äitini sanoneen, että ompelutarvikkeita jokainen nainen tarvitsee. Minun mielestäni –tasa-arvon

vuoksi- myös miehet tarvitsevat niitä. To-sin joku mies voi olla asiasta eri mieltä aja-tellen, että neula kuuluu naisen käteen ja kirves miehen käteen. Minun puolesta-ni jokainen saa ajatella mitä lystää ja olla omaa mieltään. Ikävä kyllä äitini käsityö-taidot eivät ole periytyneet tyttärelle. Pys-tyn hädin tuskin sen napin ompelemaan.

Kun pystyin taas kävelemään, alkoi neu-lan vimmattu etsiminen. Se oli pakko löy-tää ennen kuin se pistäisi kissani tassuun tai jonkun jalkapohjaan. Molemmissa ta-pauksissa olisi lääkärikäynti edessä, mi-käli neula menisi syvälle. Pelkkä ajatuskin kauhistutti. Neulaa ei näkynyt missään. Etsin ja etsin sitä lattialta. Maton päällyk-set ja aluset, kaikki roskatkin tuli käytyä läpi. Samalla totesin, että viime imuroin-nista on aikaa. Löysin sentään viiden sen-tin kolikon, kuitin ostamistani kissanruo-kapusseista ja yhden hiuspinnin.

Tulin tohottaessani miettineeksi millai-nen on neulatehdas. Se on varmasti pieni kun neulatkin ovat pieniä. Siellä on luul-tavasti paljon koneita ja vähän henkilö-kuntaa. Todennäköisesti kaikki naisia, ehkä johtajana on pistäväkatseinen mies. Neulan valmistaminen on varmaan mo-nimutkainen prosessi. Jostakin ylijäämä-teräksestä niitä ehkä valmistetaan. Lop-puvaiheessa neulat vaeltavat jollain hih-nalla, jossa niiden laatua tarkkaillaan mikroskoopilla kun reiätkin ovat niin ole-mattomia.

Minunkin pitäisi hankkia suurennuslasi, että näkisin pujottaa neulan lankaan tai langan neulaan. Sehän on yks hailee kum-min päin sen tekee kun lopputulos on sa-ma tai minun tapauksessani se, että lanka ei ole neulassa eikä neula langassa. Neu-latehtaassa tehdään kaiketi myös pistoko-

Kolumnivät hyvin itse. Täl-laiset hetket ovat suuria ja antoisia kaikille.Erilaiset työta-vat tulevat ko-keilun kautta tu-

tuiksi. Saksien ja pensseleiden käyttö,

pienet ompelut, pujot-telut ja solmujen tekemi-

nen onnistuvat yllättävän hy-vin pienissä käsissä. Erilaisten materiaa-lien tuntemus lisääntyy hyvin askartelun myötä. Ensimmäiset silityskokeilutkin on tehty ryhmän aikana valvotusti. Se on tuntunut monesta tytöstä ja pojasta ”isol-ta” ja antanut reilusti ”minä osaan”- tun-netta. Joskus vanhemmatkin löytävät As-karin kautta uusia ideoita, joita haluavat kokeilla tulevina päivinä lastensa kans-sa. Ideat voivat kohdistua joko tuttuihin tai aivan uusiin materiaaleihin, jotka ovat jääneet aiemmin kokeilematta. Vanhem-pien innostuminen on tärkeää, sillä hei-dän kauttaan tulee lapsille sairaalassa-olon jälkeen mahdollisuudet niin tarvik-keisiin, aikaan kuin ohjauk-seenkin nähden.

Lapsia on hyvä ke-hua ja kannustaa, sil-lä se lisää innostus-ta välittömästi se-kä antaa uutta poh-jaa uusiin tuleviin

kädentaitoihin. Lapsilta tulee hyviä oi-valluksia töihin ja he ovat valmiita no-peasti kokeilemaan uutta. Ryhmässä pie-net oppivat isommilta. Uudet lapset tule-vat ryhmään usein vanhempiensa kans-sa tai toisen vanhempansa seurassa, mut-ta kun tulevat vähän tutummaksi, jäävät saman tien itse ryhmään eikä vanhempi-en tarvitse enää olla mukana. Joskus van-hemmat voivat olla keskenään valmiiksi ryhmäytyneitä, joskus taas vieraita toisil-leen. Tähän vaikuttaa monesti eri taloissa asuminenkin. Askartelun myötä perheet rupattelevat keskenään samalla, kun te-kevät työtä lastensa kanssa. Ne ovat aina iloisia ja rakentavia hetkiä. Voi sanoa, että vaikka askarteluhetket ovat vain osa Ro-naldin toimintaa, Askarilla on siinä oma paikkansa.

Teksti ja kuvat: ANJA HUHTASAARI

Kirjoittaja on ammatiltaan käsityön opettaja ja toimii Askarin ohjaajana.

Ronald McDonald Lastentalosäätiö perustettiin vuonna 1996. Säätiön yhteis-työkumppaneita ovat HYKSin Lastenkli-

nikka ja Lastenlinna, Sydänlapset ja -aikuiset ry sekä Kympin Lapset – HYKSin lapsisyöpäpotilaiden

vanhemmat ja ystävät r.y.

Nonna 3 v. Askarissa työn touhussa.

Ronald McDonald Talo sijaitsee Helsingissä Meilahden

huvila-alueella ja se on tarkoitettu pitkäaikaissairaille lapsille ja heidän

perheilleen kodinomaiseksi majoitus-vaihtoehdoksi pitkien sairaalahoitojen ajaksi. Talo koostuu kolmesta hirsirun-koisesta talosta ja sijaitsee kävelyetäi-

syydellä sairaalasta. Talolle on ollut suuri tarve ja vuosittain Talossa

yöpyy n. 500 perhettä.


Joulurauhaa ja siunattua uutta vuotta

Valkonauha-lehden lukijoille!

”Hiljaa vierii vanha vuosi iäisyyden merehen,

olkoon vuosi alkavainen onnekas ja iloinen!”

Tervetuloa Valkonauhan

joulujuhlaanKokoonnumme lauantaina 15.12. liiton toimistolle

Liisankatu 27 A 3. Tarjoilu alkaa noin kello 11.45 ja ohjelmaosuus kello 13.00. Tule laulamaan joulu-

lauluja ja virittäytymään joulun tunnelmiin! Ota mukaan ystäväkin tutustumaan

Valkonauhan jouluun!

Pieni joulukynttilä pöydälläinmulle, liekein loistavin lausui näin:

Katso, pieni vähäinen olen vain,silti suuri tehtävä osanain.

Juhlamieltä, lämpöä säteilen.tuon ma joulun kotihin jokaisen.

Lapsi, lailla kynttilän, sinäkin,valon, lämmön luoda voit koteihin.

Elämässä paljon on pimeää;kaikkialla kaivataan joulukynttilää.

Ester Ahokainen

Tämän vuoden konsert-timme 10.11. liittyi Eh-käisevän päihdetyön Vii-kon tapahtumiin ja sen teema-na oli Onnellisuus. YK:n selvi-tyksen perusteella suomalai-set ovat toiseksi onnellisimpia ihmisiä koko maailmassa. Siksi mekin Valkonauhassa haastoimme pohtimaan mis-tä koostuu oman arjen onnel-lisuus ja millaista on oman-näköinen hyvä elämä. Ehkä-pä konserttiohjelmistomme auttoi miettimään, millaisia valintoja haluaa tehdä nyt ja huomenna, oman itsensä ja muiden hyväksi.

Konsertin puuhanaisena oli musiikinopettaja, musiikkite-rapeutti Taru Koivisto. Taru on kehittänyt jo vuosien ajan liittomme musiikkiterapeut-tista toimintaa. Tälläkin ker-taa Taru oli koonnut mukaan monipuolisen esiintyjäkaar-tin. Konserissa esiintyivät Eli-

as ja Matias Koivulehto, ba-ritoni Vikke Häkkinen, sop-raano Siru Kivi, laulaja-tru-baduuri Sirkku Heinäluoto, Taru Koivisto ja pianisti Ju-lia Tamminen. Elämä ei ole yksinkertaista ja sen valinnat mustavalkoisia, mutta pienet-kin teot omaksi ja muiden hy-väksi ovat merkittäviä. Näistä pienistä aluista voi aueta sar-ja tekoja, joista seuraa onnea synnyttäviä asioita. Lähiyhtei-söllä ja laajemmin yhteiskun-nalla on vaikutus jäsenten-sä hyvinvointiin ja siten myös onnellisuuteen. Keskeinen oh-jauskeino hyvinvoinnin edis-tämisessä on lainsäädäntö. Alkoholiohjelmassa valtioval-ta, kunnat ja järjestöt sitoutu-vat yhteistyöhön alkoholihait-tojen vähentämiseksi ja edis-tämään vastuullista päihde-politiikkaa. Päihdepolitiikan ydinarvo on jokaisen kan-salaisen oikeus terveyteen ja turvalliseen ympäristöön. Eh-

käisevän päihdetyön viikolla, 7.11., allekirjoitettiin Alkoho-liohjelman valtakunnallisten järjestöjen kumppanuusso-pimukset sosiaali- ja terveys-ministeriössä. Suomen Valko-nauhaliitto oli yksi allekirjoit-tajajärjestöistä.

Onnellisuus voi olla aktiivi-nen elämänasenne tai ohime-nevä, mutta päätöksen kautta syntynyt hetki. Onnellisuu-den voi tiedostaa vahvasti. Se voi olla myös elämää keventä-vä taustaääni.

Torgny Lindgren kirjoittaa teoksessaan Merabin kaune-us, Merabs skönhet: ”Rakkaus ilmestyy vain niille, joilla on myötätuntoa kaikkea elämää kohtaan. Myötätunto ja rak-kaus suojelevat meitä ikuisel-ta kuolemalta.”

Teksti: IRJA ESKELINENKuvat: PIRJO SIPILÄ

keita jotta nähdään miten neula sujahtaa erilaisten kankaitten läpi. Työntekijä ei voi varmaankaan neuloihin paljain käsin koskea, koska pistohaavanhan niistä saa sormeensa. Tämän olen joutunut monta kertaa toteamaan.

Etsin sitä mokomaa neulaa metrin säteel-tä ompelupaikasta ja sitten laajensin tut-kimusaluetta. Minä jopa kutsuin neulaa: ”Kiltti neula, missä luuraat? Anna minun löytää sinut.” Neula ei ollut moksiskaan, pyyntöni kaikuivat sen reiästä sisään ja ulos niin kuin langan olisi kuulunut teh-dä. Onneksi kissani oli nukkumassa ma-kuuhuoneessa, mutta varmuuden vuoksi katsoin kynnyksen yli kunnes tajusin et-tei neula voisi sinne asti lentää kun ei sillä sentään siipiä ole.

Join lasin vettä ja yritin rauhoittua. Miksi neulojen pitää olla sen värisiä kuin ovat? Miksi ne eivät voisi olla värikkäitä? Pu-naisia, sinisiä, vihreitä ja punavihersokeil-le mustia. Jos matto on tumma, valkoinen erottuisi selvästi. Paras olisi neonvärinen, se näkyisi hämärässä. Säkkipimeässä tus-kin kukaan ryhtyisi neulomaan.

Aloitin neulan etsimisen suoraan alapuo-leltani. Ensin tarkastin itseni ja huoma-sin, että paidassani oli reikä. Sekin kaipa-si neulaa. Sitten nostin pöytää ja kurkistin sen jalan alle ja sieltähän se pilkisti. Oli-pa ovela piilo. Pöydän äärestä ylös hypä-tessäni myös pöytä oli liikkunut ja neu-la käytti hyväkseen tilaisuutta ja pujahti pöydän jalan alle. Kunnioitukseni neulaa kohti kasvoi ainakin viisi senttiä.

EILA KAARINA

Konsertissa kuultiin lauluja onnesta ja onnellisuudesta

Elias ja Matias Koivulehto ja Taru Koivisto pianossa Sirkku Heinäluoto


Anna lapselle raitis joulu 2012Lapsi odottaa joulua. Hän haluaa olla mukana rakentamassa mukavia yllätyksiä. Lapsen ilo on aitoa. Epämiellyttävä totuus kuitenkin on, että monen lapsen huoleton juhlatunnelma loppuu aikuisen alkoholinkäytön vuoksi. Aikuinen ei itse huomaa, miten hän korottaa ääntään, alkaa nauraa tai lässyttää epäaidosti. Jokainen lisälasillinen muuttaa aikuista pykälän itsekkäänpään suuntaan!

Nyt 15. kerran järjestettävä Anna lapselle raitis joulu –kampanja muistuttaa, että lasten hyvä joulu taataan aikuisen turvallisella läsnäololla. Joulu on hyvä mahdollisuus opetella juhlatunnelman luomista ilman päihteitä ja opettaa se taito myös lapsille. Lapsuuden joulumuistot ovat perintökalleuksia!

Kampanjayhteisöt vetoavat kaikkiin aikuisiin:

Joulu on lasten juhla. Antakaamme jokaiselle lapselle raitis joulu!

En nykter jul för barnens skull 2012Ett barn väntar på julen och vill vara med och förbereda roliga överraskningar. Barnets glädje är äkta. Den obekväma sanningen är, att många barns julstämning får ett abrupt slut på grund av de vuxnas alkoholbruk. Med varje glas förvandlas den trygga vuxna. Den vuxna märker inte själv förändringen, men det gör barnet.

En nykter jul för barnens skull -kampanjen ordnas nu för den femtonde gången. Kampanjen påminner om att närvaron av trygga vuxna garanterar barnens goda jul. Julen ger en möjlighet att bygga upp feststämning utan droger och lära detta vidare till barnen. Barndomens jular är minnen som består!

Organisationerna som deltar i kampanjen vädjar till alla vuxna:

Julen är barnens fest – låt oss ge en nykter jul till alla barn!

Suomen Valkonauhaliitto lähettää tänäkin vuonna kampanjamateriaalin ev.lut.seurakuntiin.

Också detta år skickar Förbundet Vita Bandet i Finland ut kampanjaffischer till alla församlingar i landet.

T yhjyys, joka sinut joskus valtaa, johtuu siitä, että olet kotoisin Jumalan luota. Huomaa tämä ja pidä tästä kiinni ankeina aikoina. Älä pakene itseäsi. Tyhjyyden kautta Jumala kutsuu sinua pysähtymään, kääntymään ja palaamaan kotiin.

Et koskaan saa rauhaa säröilevään sisimpääsi. Älä kuvittele, että voisit koskaan tuntea muuta varmuutta kuin paljaan luottamuksen, yksin-kertaisen uskon Kristukseen ja hänen lupauksiinsa. Luovuta! Sinun on tärkeintä lapsen tavoin hyväksyä, että Jumalan valtakunta on lahja, ilmainen. Vasta silloin pääset eroon halusta keskittyä kaiken aikaa itsee-si, joko omiin puutteisiisi tai ansioihisi. Antaudu Jumalan työlle hänen tahtomallaan tiellä.

Jos et uskalla luottaa Jumalan hyvyyteen, nöyryytesi on vääränlaista. Ei meitä estä heikkoutemme vaan voimamme. Tietenkin on nöyryyttävää luopua ohjaksista, mutta luovuttamisen rukous kuuluu: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun.” Tätä tarkoittavat sanonnat yön valo, itsensä kohtaaminen itsessään, kuoleminen elämäksi. Ihmisestä tulee se, joksi hänet on tarkoitettu. Pimeimmässä yössä loistaa valo, uskon tuli. Se on aina oleva kristillisen uskon salaisin paradoksi.

Jumala siunatkoon sinua.

OWE WIKSTRÖM

teoksessa Vasta rakkaus antaa merkityksen, 2011 (Kirjapaja)

Eläviä sanoja

KUVA

: ANN

E TER

VAHA

UTA

_GoBack

Documents

New Piispa Irja Askolan joulutervehdys - Suomen Valkonauhaliitto · 2016. 12. 21. · Laulun sanat ”En mä ole lapseni lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulen tai-vahasta”