SOTE-uudistuksen yhteenveto 120913

Aki Lindén 12.9.2013

Miksi sote-uudistus 1 ?

• väestö ikääntyy, suuret ikäluokat ovat 15 vuoden kuluttua 78-83 –vuotiaita. He ovat terveempiä kuin aikaisemmat ikäihmiset, mutta suuren lukumääränsä takia palvelutarve kasvaa 20-30 %

• työikäiset ikäluokat (= henkilöstö) ovat pienemmät kuin koskaan 50 vuoteen

• teknologia kehittyy kiihtyvällä vauhdilla• palvelutarpeet muuttuvat monin tavoin• terveyden eriarvoisuus on Suomessa

lisääntynyt – vastoin julkilausuttuja tavoitteita. 12 vuoden eliniänodotteen ero miehillä ! Taustalla on sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen.


Miksi sote-uudistus 2 ?

• Manner-Suomessa kunnat vastaavat sote-palveluista. Niitä on nyt 304 ja niillä on n. 150 terveyskeskusta ja 20 sairaanhoitopiiriä ja satoja muita ”yhteistyöviritelmiä”

• Monen kunnan talous on heikko ja tulevaisuus näköalaton

• JOTAIN ON TEHTÄVÄ? = Kunta- ja palvelurakenneuudistus. Mutta miten ?

• Hallitusohjelma: vahvat peruskunnat + 5 erityisvastuualuetta. Kaksitasoinen palvelujärjestelmä: kunnat (taso 1) – niiden yhteiset erva-alueet (taso 2)

• Erikoispalveluja myös perustasolle


Terveydenhuollon tilanteesta lyhyesti

• Suomen terveydenhuollossa on paljon hyvää, mm.: osaava henkilöstö, korkeatasoinen koulutus, tyydyttävä infrastruktuuri, kansainvälisesti hyvät hoitotulokset, kansanvaltaisesti hallinnoitu järjestelmä, julkinen sairaala-laitos toimii hyvin, myös merkittävä osa perusterveydenhuollosta, MUTTA

• On paljon ongelmiakin ja ne ovat kärjistymässä: pahin on terveys-keskusten lääkäri- ja hammas-lääkäri-vaje, sekavasti rahoitettu järjestelmä, väestöryhmien väliset kasvavat terveydentilan erot, kansanterveyden uudet ja entiset uhat: diabetes, demen-tia, päihteet, lihavuus, uudet infektiot ...


Terveyden ja terveydenhuollon eriarvoisuudesta

• Väestöryhmien välinen terveyden eriarvoisuus on sidoksissa koko yhteiskunnan yleiseen eriarvoisuuteen, se vaikuttaa ”läpäisyperiaatteella”

• Terveyspalvelujärjestelmä ei pysty tätä ”taklaamaan”, kuten koulujärjestelmä pääosin pystyy, muutoinkin vertailu koulu-terveydenhuolto on herättävä:

• ”vastaanottoajat ovat täynnä, tänne ei pääse” – ”menkää yksityiselle”

• kyseessä on rakenteellinen aliresursointi tarpeeseen nähden, olemmeko jo tottuneet siihen ? Julkisen terveydenhuollon rakentaminen jäi kesken pääomasijoittajat liikkeellä


Sote-uudistuksen lyhyt historia 1

• Paras-laki ja –hanke rajoittui peruskunnan vähimmäiskokoon, sote-integraatio jäi vajaaksi ja erikoissairaanhoito puuttui kokonaan

• Terveydenhuoltolaissa ei rakenteista saatu yksimielisyyttä, jäi sisältölaiksi, mutta sellaisenaan merkittävä: antoi sairaanhoitopiireille lukuisia lisä-tehtäviä ”vahvistamaan perustasoa”

• Elokuussa 2009 ns ”Risikon malli”: 40-60 sote-aluetta, joilla myös kevyempää erikoissairaanhoitoa, viisi erva-aluetta

• Välimäen työryhmä ”nro I” syksystä 2010 alkaen, mietintö luovutettiin 27.4.11 eli heti vaalien jälkeen


Sote-uudistuksen lyhyt historia 2

• Työryhmä (”Välimäki ykkönen”) esitti vaihtoehtoina:

• A) täysi integraatio eli n. 20 ”kuntaa”, yksiportainen malli

• B) 20-50 ”kuntaa” ja viisi erva-aluetta, osittainen integraatio, kaksiportainen malli

• C) 50-150 ”kuntaa” ja viisi erva-aluetta, osittainen integraatio, kolmiportainen malli (kunta, sote-alue, erva-alue)

• Esitys meni ”hyllylle”, mutta oli mukana taustapaperina hallitusneuvotteluissa

• Monikanavaisesta rahoituksesta oli valmistunut THL:n selvitys 2010, sekin meni ”hyllylle”


Mitä hallitusohjelma esitti ?

• Hallitusohjelma esitti perustasoksi vahvoja työssäkäyntialueisiin perustuvia kuntia, jotka vastaavat soten peruspalveluista ja osin ns. perustason erikoissairaanhoidosta

• Vaativa erikoissairaanhoito (+ vaativat sos.palvelut) ja erikoissairaanhoidon päivystys: vastaa viisi erva-aluetta

• Sairaanhoitopiirit lakkautetaan• Terveydenhuoltolain perusteluosassa

määritellään ”perustason esh” polikliiniseksi toiminnaksi ja ”vaativa esh” sisältää mm. leikkaustoiminnan, vuodeosastohoidon jne. ”Erityisen vaativa esh” on vielä erillinen asia


Käsitteiden täsmennystä 1

• Eniten sotkua koko sote-keskustelussa on aiheutunut siitä, että näitä varsin ammatillisia, mutta laissa täsmällisesti määriteltyjä käsitteitä on käytetty mielivaltaisesti

• Sosiaalipalveluiden osalta asia on helpompi, koska ainakin 90 % niistä voidaan järjestää ja tuottaa perustasolla

• Perusterveydenhuolto kuuluu kokonaisuudessaan kategoriaan ”perustason palvelut”

• Ongelmat syntyvät erikoissairaanhoidon sisäisestä jakamisesta, tähän tarvitaan selkeyttä (vrt. edellä Th-lain perustelut:)



• Seuraava erikoissairaanhoidon sisäinen kolmijako on toimiva, asiantuntijoiden hyväksymä ja lain mukainen, suluissa kustannusosuus erikoissairaanhoidon kokonaisuudesta:

• 1) perustasolla (=terveyskeskuksessa) tehtävä esh (5-10 %)

• 2) vaativa esh ( 75-85 %) • 3) erityisen vaativa esh (10-15 %)• Tekonivelleikkaukset, yöaikaiset

päivystysleikkaukset, sektiot, pallolaa-jennukset, sädehoidot, keskosten hoito, akuuttipsykoosit jne ovat vaativaa erikoissairaanhoitoa, mutta eivät sitä ”erityisen vaativaa esh:oa”



• Ongelmia on syntynyt siitä, että ei ole ollut selkeää analyysiä sairaaloiden toiminnasta ja näkemystä siitä miten sairaalat hallinnoidaan kun sh-piirit lakkautetaan

• Hallitusohjelma totesi, että ”vaativa esh” ja ”esh:n päivystys” siirretään viiden erva-alueen vastuulle! 50 % kaikesta erikoissairaanhoidosta on päivystävää !

• Sairaaloiden nykyinen hallinnollinen jakauma (paikallissairaala, aluesairaala, keskussairaala, yliopistosairaala) ei noudata kaavamaisesti em. sisällöllistä jakautumaa



• Suomessa esim. yliopistosairaala on yhtä aikaa kolmen tason sairaala: erva-alueensa ”tertiääritason” eli vaativimman tason sairaala, maakuntansa keskussairaala ja kaupunkiseutunsa alue/paikallissairaala

• Tämä on myös perusteltua harvaan asutussa maassa ja takaa osaltaan suomalaisen sairaalalaitoksen korkean tuottavuuden. Olisi tehotonta rakentaa ja pyörittää keskuskaupungeissa kolmea erillistä sairaalaorganisaatiota (suurten kaupunginsairaaloiden paikka-kunnilla on korkeimmat erikoissairaan-hoidot kulut !)



• Maan eri osissa paikallis/aluesairaalan , keskussairaalan ja yliopistosairaalan tuottama osuus kaupungin erikoissairaanhoidosta (€) vaihtelee:

• Pori: 5 % - 85 % - 10 %• Rauma: 20 % - 70 % - 10 %• Kouvola: 35 % - 55 % - 10 %• Salo: 50 % - 50 %• Hyvinkää: 70 % - 30 %• Kuopio: 100 %• Ei siis ole yhtä kaavaa, vaan sairaaloiden

työnjakoon vaikuttaa paikallisen sairaalan profiili ja etäisyys vaativamman tason sairaalasta


Suomen sairaalarakenne

• Viisi yliopistosairaalaa ovat 50 % kaikesta erikoissairaanhoidosta, 15 keskussairaalaa ovat 38 % ja muut sairaalat yhteensä 12 %.

• ”Muut”: 11 sairaanhoitopiirien alue-sairaalaa (8 %), 12 kunnille siirtynyttä aluesairaalaa (4 %), joillakin kaupungeilla eri asteisia kaupunginsairaaloita (n. 10 kpl)

• kuusi aikaisempaa aluesairaalaa ja joitain kaupunginsairaaloita tai niiden osia on liitetty keskussairaaloihin

• kunnilla myös omaa tai ostettua pienimuotoista erikoissairaanhoitoa


Muutama dia suurtuotannon ja keskittämisen eduista (HUSin kokemuksia)• erikoissairaanhoidon kustannukset/as• potilasvahingot/10 000 asukasta• hoitoon päässeen sydäninfarktipotilaan

kuolleisuus• edellisten hoitokustannukset• keskoshoidon kuolleisuus

päivystysaikana erilaisissa sairaaloissa• lasten sydänkirurgian hoidon tulokset

Suomessa vs. muu Eurooppa• tekonivelleikkausten komplikaatiot eri

kokoisissa keskuksissa: 4 suurimmassa keskuksessa parhaat tulokset, ei diaa.

• 22 % potilaista = 80 % kuluista


827

864

902

880900 897

915

866

736

764

811

835

868

911

946965

978 986

882887

900

907922

967

898887

700720740760780800820840860880900920940960980

1 000

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012HUS Muut sh-piirit

EUROA/ASUKAS -KEHITYS DEFLATOITUNA HUS:SSA VS. MUISSA SAIRAANHOITOPIIREISSÄ VUOSINA 2000 - 2012

Kustannukset deflatoitu v. 2012 tasoon Kuntaliiton sairaalakustannusindeksillä (Tilastokeskus 9.4.2013). Muut sh-piirit ilman Ahvenanmaan maakuntaa. 1.1.2010 Loviisaan liitt yivät Liljendal ja Pernaja sekä Kymenlaakson sairaanhoitopiiristä Ruotsinpyhtää ilman Haaviston ja Vastilan alueita. Väestö 31.12.2012 Lähde: Tilastokeskus.

Eur/as


Vuosittain keskimäärin korvatutVuosittain keskimäärin korvatut potilasvahingot/ 100 000 asukastapotilasvahingot/ 100 000 asukasta

Lähde: Potilasvakuutuskeskus

- ASUKASLUVUT VUOSIEN 2006-2010 LOPUSSA VUODEN 2012 SAIRAANHOITOPIIRIJAOLLA, TILASTOKESKUS- VUOSINA 2007-2011 RATKAISTUT KORVATTAVAT POTILASVAHINGOT, PVK

12,116,9

20,422,9

27,47,8

11,79,1

9,4

12,9

3,1

3,8 3,7

4,8

4,4

0,0

5,0

10,0

15,0

20,0

25,0

30,0

35,0

40,0

45,0

50,0

HUS PShp VSShp PPShp PSShp

Leikkaus- ja anestesiatoimenpiteet Kliiniset tutkimus- ja hoitotoimenpiteet Muut toimenpiteet

Väestö 31.12.2011 1 545 034 489 501 470 453 401 201 248 130


CHESS/THLTHL/Perfectpääkaupunkiseutu


CHESS/THLTHL/Perfect


Kuolleisuus korkeampi erityisesti päivystysaikana keskussairaaloissa syntyneillä pikkukeskosilla v 2000-05 (n=3070)

Aki Lindén 12.9.201312.04.23

Lasten sydänkirurgian tuloksetVarhaiskuolleisuus (< 30 vrk), kaikki leikkaukset, Helsinki-LNS vs. Eurooppa

0

1

2

3

4

5

6

7

2000-2002

2003-2005

2006-2008

2009-2010

Eurooppa, lasten syd. kir.leikkauskuolleisuus (<30vrk)

HYKS/ NALA, lasten syd.kir. leikkauskuolleisuus(<30 vrk)

Aikajaksot

%

Aki Lindén 12.9.2013Aki Linden

HUS 2011: Pareto-analyysi22,00 % kaikista potilaista muodosti 80 % laskutuksesta


Miksi sote-uudistuksesta on esiintynyt erilaisia näkemyksiä ?

• Kysymyksessä on iso ja perustavaa laatua ole uudistus, johon liittyy myös vallankäytön näkökulma

• eri intressitahoilla – myös julkisen hallinnon sisällä – on asiasta perusteltuja erilaisia näkemyksiä: suuret kaupungit, keskisuuret kaupungit, pienet kunnat, suuret sairaanhoitopiirit, pienet sairaanhoitopiirit jne

• Suomi on erikoinen maa: (1) monikanavainen rahoitus = neljä eri terveydenhuolto-järjestelmää, (2) kunta järjestää (ainoana maailmassa) palvelut = pieni väestöpohja


Tavoiteltava malli eli ihannetila, (Välimäen ”ykköstyöryhmä” 27.4.2011):• Demokratia = suorat vaalit• Järjestäminen samalla, jolla rahoitusvastuu

= verotusoikeus• Laajempi hyvinvointivastuu sillä, joka

järjestää sote-palvelut• Taloudellinen vakaus, riittävä osaaminen =

”leveät hartiat”• Sosiaali- ja terveydenhuolto =

horisontaalinen integraatio• Perus- ja erikoispalvelut = vertikaalinen

integraatio• Kansalaisten yhdenvertaisuus koko

maassa, jonka valtio valvonnallaan varmistaa


Miksi tähän malliin ei voida päästä?

• Se vaatisi vähintään 200 000 asukkaan väestöpohjat, mikä irrottaisi järjestämisen kunnista tai maassa olisi vain 15-20 vähintään yli 200 000 asukkaan kuntaa, mitä kukaan/mikään taho ei vakavissaan esitä

• Jos järjestelmä halutaan pitää kuntapohjaisena, on jostain muista em. ”ihannemallin” kriteereistä tingittävä: vertikaalisesta integraatiosta peruskuntien taso (1), erikoispalvelut kuntien yhteistoiminnan tasolla (2).

• Näin hallitusohjelma linjasi ! Miksi tästä lähdettiin irrottautumaan?


Mistä ”se vähintään 200 000” asukasta tulee?

• jos kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut halutaan integroida samaan hallintoon, joudutaan se tekemään suurimman väestöpohjan ehdoilla, se on erikois-sairaanhoito

• erikoissairaanhoidon 24/7 –päivystyspalveluiden tuottaminen vaatii vähintään 200 000 asukkaan väestöpohjan, koska tarvitaan 7-8 kunkin erikoisalan lääkäriä ja erikoisaloja on nykyisin enemmän kuin aikaisemmin ja ne ovat suppeampia, mikä turvaa laadun: ortopedia, infektio-sairaudet, kardiologia, mahakirurgia, syövän hoito, neurologia, knk, silmä-tadit, synnytykset ja naistentaudit jne.


Palvelurakennetyöryhmän ”mission impossible”

• Huhtikuussa 2012 aloittaneen uuden palvelurakennetyöryhmän tehtävä oli ”mission impossible”, koska samaan aikaan ei voi tavoitella mahdollisimman laajaa (mielellään yhden tason) palve-luiden integraatiota ja istuttaa tätä suomalaiseen kuntarakenteeseen

• Työryhmän esitykseen sisältyneet eriävät mielipiteet heijastelivat tätä

• Edellä kuvatusta ”ihannetilasta” joudutaan tekemään kompromisseja, mutta mihin suuntaan ? Tätä erimielisyydet ovat heijastelleen ja heijastavat edelleen tällä hetkelläkin


Esille nousseet pulmat – ja niiden ratkaisuvaihtoehdot 1

• Alle 20 000 asukkaan kunnat: niille ”ei kukaan” antaisi järjestämisvastuuta, ei myöskään oppositio, tosin se antaisi niille osallisuuden päätöksenteossa.

• Pulma 1: 20 000 – 50 000 asukasta: • ministerivaliokunta määritteli tämän asian

13.12.2012 epäselvästi: ”joitain vähäisiä palveluja”. STM linjasi alarajaksi 50 000 asukasta, jonka pohjalta selvitysmiehet työskentelivät.

• Tässä kuntaryhmässä on 37 kaupunkia/kuntaa, joista monet vahvoja seutukeskuksia tai suuren kaupungin kehyskuntia


Pulmat – ja niiden ratkaisuvaihtoehdot 2

• Kysymys selvityskierroksella: ”Eikö juuri kuntaliitokset tehnyt 47 000 asukkaan Lohja riitä mihinkään ?”

• Vastaus 1: Ei riitä, jos ”riittämisellä” tarkoitetaan keskisuuren, monipuolisen sairaalan ylläpitoa omin voimin.

• Vastaus 2: Riittää, jos tarkoitetaan hyvää sosiaali- ja terveyskeskusta, jolloin joku muu ( = kunnat yhdessä ) ylläpitää sairaalan

• sivuhuomautus: mainituista 37 kunnasta kaikilla seutukeskuksilla ja jopa kahdella kehyskunnallakin on sairaala tai ainakin ”sairaala”



• Pulma 2: kuka/mikä omistaa suurimmat sairaalat ?

• Vastaus: ehdoton kantani on se, että viiden yliopistosairaalan (= 50 % koko Suomen erikoissairaanhoidosta) omistamiseen/ylläpitämiseen/kehittämi-seen yhden kaupungin hartiat eivät riitä – eivätkä riitä keskisuuren keskussairaalankaan omistamiseen !

• Niiden tulisi edelleen olla kuntien yhdessä omistamia tuotanto-laitoksia, vaikka järjestämisvastuu olisi nykyistä vähemmällä määrällä omistajia, jotka olisivat nykyistä vahvempia.


Yliopistosairaaloiden laajan omistuksen perustelut 1

• Kansainvälisesti terveydenhuollon järjestämisen väestöpohjia suurennetaan, ei pienennetä missään !

• Yhden kaupungin resurssit eivät riitä infrastruktuuri- ja teknologiainvestointiin

• Laaja omistajuus (aikaisemmin valtio, sitten kuntainliitot, sitten sairaanhoitopiirit) merkitsee laajaa yhteistä vastuunkantoa

• Kuntien hallintoperinne ja toimintakulttuuri ei turvaa lääketieteen huippuyksiköiden kehitystä

• Missään muualla maailmassa (!) ei yli-opistosairaalaa hallinnoi yksi kaupunki


Yliopistosairaaloiden laajan omistuksen perustelut 2

• ”Kaupunginsairaala” ei ole vetovoimainen työnantaja erikoistuneelle henkilöstölle, erityisesti tutkimustyötä tekeville spesialisteille: lääkärikato on varma asia !

• Kilpailevat yksityiset työantajat ovat ryhmittyneet kansallisiksi ketjuiksi

• Yliopiston tulee vahvasti osallistua yliopistosairaalan hallintoon

• Muodostuisi tilanteita (Tampere, Turku, Kuopio, Oulu), jossa kaupungin henkilöstön enemmistö muodostuu terveydenhuollon toimialasta, onko tämä tavoiteltava tilanne kaupungin muita toimialoja ajatellen?



• HYKSin osalta jo STM:n palvelurakennetyöryhmä linjasi, että ”sitä ei pilkota”. Kuntakierroksella Uudenmaan muutkaan kunnat eivät halunneet siirtää alueensa sairaaloita itselleen, vaan nähtiin, että HUS tai vastaava muu yhtymä on parempi omistaja, sama koskee HUSin tukipalveluliikelaitoksia: rtg, labra, apteekki, ensihoito, logistiikka jne.

• Pienempi sairaala voi pärjätä osana vahvaa yhtymää, muuten edessä on sairaalan heikentyminen (jos sitä halutaan, on viisasta siirtää sairaala kunnalle !)



• Pulma 3: Vastuukunta vai kuntayhtymä? ”Pakkovastuukunta” voi olla (perustus)laillinen ongelma, vapaaehtoinen ei. Niitä on jo nyt hyvin ja huonommin toimivia

• Vastuukunta sopii kun on yksi suuri (väestö yli 50 %) ja yksi tai muutama pieni kunta

• Kuntayhtymä sopii kun on monta tasavahvaa kuntaa tai keskuskunnan osuus ei lähelläkään puolta väestöstä

• Pulma 4: Suuri vai pieni sotealue ? Jos suuri koko tai melkein koko maakunta. Jos pieni tarvitaan ”yläpuolelle” vahva koordinoiva taso


Entä erva ? 1

• Hallitusohjelmaa vastaava linjaus – jota itse kannatan: Viisi vahvojen peruskuntien omistamaa erva-yhtymää hallinnoi ja operoi maamme yliopisto-sairaaloiden ja päivystävien keskussai-raaloiden verkkoa: Vahva tuottaja-erva

• Tämä kuitenkin ”ammuttiin alas” sotepol-ministeriryhmän toimesta jo viime kesänä !

• Erva hallinnoi/tuottaa ”tertiääritason” (=erityisen vaativan) hoidon, joka muodostaa 10-15 % esh:sta:

• Tämä ei ole käytännössä mahdollista, yhtenäisiä sairaaloita ei voida jakaa tällä tavalla vaarantamatta toimintaa !


Entä erva ? 2

• Erva on alueellinen kuntayhtymä, joka päättää vahvalla mahdaatilla miten sote-palvelut sen alueella järjestetään, näin hallitus 21.3. päätti ?: Päätösvalta menee yli kunnallisen itsehallinnon. Kykenisi estämään kustannuksia syövän ja tasa-arvoa vaarantavan kilpavaraustelun. Vahvan päätösvallan erva.

• Erva on koordinoiva, ohjaava, monitoroiva, kehittävä, koulutusta järjestävä, tutkimustoimintaa rahoittava jne. Heikko erva. Tämä ei kykene estämään kilpavarustelua, mutta lienee todennäköisin ?


Oma yhteenvetoni selvitys-henkilöiden 19.3. esityksestä

• ”34 aluetta” leventää peruspalveluiden hartioita, mutta kaventaa erikoissairaanhoidon hartioita. Kilpavarustelun (investoinnit, laitteet, erikoisosaajien ”huutokauppa”) ja osaoptimoinnin riski lisääntyy. Potilaan mukana kulkee raha.

• Uudellemaalle esitimme kuutta aluetta: Läntinen Uusimaa, Keski-Uusimaa, Itäinen Uusimaa, Helsinki-Sipoo, Vantaa-Kerava-Tuusula, Espoo-Kirkkonummi-Kauniainen

• Yhtenevä toisen metropolivaihtoehdon kanssa, tämä oli tavoitekin !

• HUS tai muu yhtymä jatkaisi tuottajana


Mitä hallitus päätti 21.3. - ja mitä nyt seuraa ?

• Hallitus päätti kehysriihessään 21.3.: (1) 20000-50000 asukkaan kunnille perustason ( = terveys- ja sosiaalikeskus) järjestämisvastuu, (2) maakuntatasoinen vastuukuntamalli, ei kuntayhtymiä, (3) metropolialue (Uusimaa ?) ratkaistaan erikseen

• Ervat koordinoivat, ja päättävätkin ?• Ero ei ole ”valtavan suuri”, mutta on se eri

malli kuin selvitysmiehillä• Tulkinnat/kiistat siitä onko 20 vai 50

”aluetta” riippuu taas kerran käsitteistä ! Järjestämisvastuu kyllä hajautuu useammalle kuin 34:lle tässä mallissa


Tilanne 22.4.2013

• Hallituksen päätös 21.3. on kohdannut voimakasta kritiikkiä (mm. STM:n kansliapäällikkö, THL:n johto, Kansanterveyslaitoksen emerituspääjohtaja, Lääkäriliitto, eräät selvityshenkilöt jne.)

• 4.4.2013 STM asetti järjestämislaki-työryhmän, jonka kokoonpanosta syntyi polemiikkia, täydennettiin 11.4.2013

• Oikeuskanslerin kannanotto 8.4.2013: ”Sote-linjaukset oltava kuntarakennelain eduskuntakäsittelyssä”

• Pääministeri 21.4.: Uusi korkean tason poliittinen ryhmä perustetaan ! Eduskuntaryhmien pj:t vetovastuussa.


Mitkä asiat jäivät 21.3. päätöksestä auki ? 1

• (Pakko)vastuukuntamallin juridiikka on epäselvä

• Voiko alle 20 000 asukkaan kunta olla vain ”maksaja” ilman oikeutta osallistua päätöksentekoon? (liittyy edelliseen)

• Yliopistosairaaloiden hallinto/omistajuus on linjaamatta

• Tuleeko 20 000 – 50 000 asukkaan seudullisten keskuskuntien ja maakunnan ”pääkaupunkia” ympäröivien kehyskuntien aseman olla samanlainen, eikö jälkimmäisten tulisi suuntautua keskuskaupunkiin ja ensin mainittujen muodostua naapureineen ”vahvoiksi peruskunniksi”?


Mitkä asiat jäivät 21.3. päätöksestä auki ? 2

• Tuleeko seutukeskuksen (esim. Imatra, Raasepori, Savonlinna, Rauma, Iisalmi jne.) naapurikunnan olla maakunnan keskuskunnan (vastuukunta) ”alainen” vai voiko se muodostaa ”sote-alueen” naapurinsa kanssa, vaiko vain fuusioitua siihen ?

• Onko 20 000 raja ehdoton ? (Pietarsaari, Forssa, Loviisa jne.)

• Uudenmaan/metropolialueen tilanne ”päätetään erikseen” – milloin ja kenen valmistelusta ? Vain vastuuton voi olla ottamatta huomioon HUSin suuruuden ekonomian, joka ilmenee korkeana laatuna ja alhaisina kustannuksina !


Oma kantani:

• On ehdottomasti turvattava erikoissairaanhoidon järjestämisvastuussa laaja väestöpohja. Suomen sairaalalaitos on julkisen terveydenhuoltomme toimivin osa ja se vaarantuu liian suppealla väestöpohjalla.

• Sama koskee erikoispalveluita laajemminkin: sosiaalihuolto, erikois-hammashoito jne

• Yliopistosairaalat ovat yliopistojen selkäranka ja kasvavan, dynaamisen terveystoimialan innovaatioalusta

• 30 000 asukkaan kunta kykenee järjestämään perustason terveys- ja sosiaalikeskuspalvelut


Lisäksi ja lopuksi:

• Poliittinen keskustelu tulee olemaan vilkasta – se on sitä jo. Monet tiedotusvälineet ovat ottaneet reippaasti kantaa julkisen sairaalalaitoksen puolesta, ”koska se toimii”

• Perusterveydenhuollon ”pelastaminen” on 90 %-sesti lääkäripalveluiden saatavuuskysymys, siihen on harkittava ennakkoluulottomasti uusia malleja, ei ole aikaa odottaa ”sote-uudistusta”

• Miten potilaiden vapaa liikkuvuus ja EU:n potilasdirektiivi muuttavat palvelujärjestelmää: tavoitellaanko ”vapaasti yksityislääkärin hoitoon ja leikkaukseen kunnan rahalla -mallia” – ja kuka/mikä tällaisen maksaisi ?


Orpon ryhmän keskeiset linjaukset 1

• Pääministeri asetti hallituspuolueiden eduskuntaryhmien johtajista muodostuvan ”koordinaatioryhmän” pj Orpon johdolla

• Ryhmä pyrki ratkaisemaan mm. edellä mainittuja ”avoimia kysymyksiä”

• Se päätyi malliin, jossa on erikseen maakuntien keskuskaupunkien tai muiden yli 50 000 asukkaan kaupunkien vastuulla toimivat sote-alueet (vastuukuntamalli) sekä erikseen 20 000 – 50 000 asukkaan kuntien muodostamat perusvastuukunnat


Orpon ryhmän keskeiset linjaukset 2

• Perusvastuukunnilla voi olla ”peruserikoissairaanhoitoa”, mutta lupa tähän tulee saada STM:ltä

• Perusvastuukuntana toimiminen on ”vapaaehtoista”

• Perusvastuukunnan työssäkäyntialueen pienempi kunta tukeutuu tähän lähellä olevaan perusvastuukuntaan

• Kuntayhtymämalli on mahdollinen tietyissä tilanteissa

• Vastuukunnan hallintoon sijoitettu sote-alueen hallintoelin on melko itsenäinen ja siinä on kaikkien kuntien suhteellinen edustus


Perustuslakivaliokunta

• Metropolialueesta päätetään erikseen• Järjestämislain valmisteluryhmä laatii

ehdotuksen laiksi sosiaali- ja terveyden-huollon järjestämisestä, väliraportti valmistui kesäkuussa 2013, kunnissa lausunnolla

• Eduskunnan perustuslakivaliokunta EI ottanut kantaa asiaan Orpon ryhmän linjauksen pohjalta, vaan ottaa vasta ensi keväänä kantaa lakiehdotukseen, kunnilla tulee silloin olla 6 kk aikaa ehdotuksen käsittelyyn ja lausunnon-antoon Kaatuiko koko uudistus ?


Tärkeitä edelleen auki olevia kysymyksiä

• Lakityöryhmä työskentelee, ”himmelin” rakentelu on todella vaikeaa, esim. sote-elin kokoontuu kahdessa ei kokoonpanossa riippuen käsiteltävistä asioista !?

• Onko koko maakunnan sote-henkilöstö vastuukunnan palkkalistoilla? Esim. Oulussa 80 % henkilöstöstä olisi sote-henkilöstöä (pääosin terv.huollon), onko tämä kaupungin tarkoitus ?

• Entä kustannukset? Entä väestöluvun rajat? Entä ”muut edellytykset” ? Entä perusvastuualueen erikoissairaanhoito?


Miten uudistuksen käy ?

• Poliittinen paine on kasvanut: a) hallituksen ulkopuolelta, b) hallituksen sisältä

• Rahoituksen selvittäminen parlamentaarisesti: aito pyrkimys tarkastella asioida uudelleen vai keino vaientaa asiaa koskenut kritiikki?

• METROPOLIALUE:• erillinen työryhmä, jolla 4 tehtävää: a)

arvioida Orpon yleiset linjaukset, b) esittää soteratkaisuvaihtoehdot ”muodostuvan kuntarakenteen pohjalta, c) tuotantolaitosten omistus, d) HUS:n tukipalveluiden asema uudistuksessa


Oma vaihtoehto tässä ja nyt

• 50 000 asukasta on liian pieni väestöpohja sote-alueelle, oikeampi olisi 150 000. Maakuntaan vain yksi sote-alue (Kymenlaakso, Satakunta, Varsinais-Suomi, Lappi, Etelä-Savo)

• 20 000 – 50 000 asukasta sopii vain hyvin rajoitetulle erikoissairaanhoidolle, tässä tiukkana: muuten seuraa ns. kilpavarustelu, joka nostaa kuluja ja heikentää laatua

• Kuntayhtymä vastuukunnan sijaan pääsääntönä

• Yliopistosairaaloiden laaja omistus


Entä metropolialueella ?

• Huom ! Metropolialue on 14 kuntaa ”Kirkkonummelta Mäntsälään ?” Porvoo ja Lohja eivät kuulu ”metropoliin”

• Tälle alueelle tulee yhteinen vaaleilla valittava hallinto, sen lisäksi tulee kuntaliitoksia (jos tulee)

• SOTE-MALLI 1: Metropolialueelle yhteinen sote-hallinto

• SOTE-MALLI 2: Kunnat järjestävät itse peruspalvelut, mutta metropolialueelle yhteinen erikoispalveluiden järjestäminen

• SOTE-MALLI 3: Kaikki soten järjestäminen jaetaan kuntakohtaiseksi vähintään 50 000 asukkaan pohjalta

Healthcare

SOTE-uudistuksen yhteenveto 120913