Miten tehostaa

vesiensuojelua

turpeennosto-

alueilla?

”Turvetuotannon päästöt ovat luonnonsuon luokkaa”…

Kuka arvioi

Risto Sulkava, FT

Suomen

luonnonsuojeluliitto, pj

Kuka arvioi kuvien soiden vesistöpäästöt yhtä suuriksi?

YSL, VL, muut lait, kans.väliset sopimukset

• Vedet on saatava tilaltaan hyvälle tasolle -> Monia muutostarpeita lupa- (ym.) käytäntöihin.

• Luonnonarvot itse suolla ja luonnonarvot, jotka ovat vaarassa päästövaikutuksen vuoksi; alapuolinen vesistö ja pöly- & meluvaikutus -> YSLja pöly- & meluvaikutus -> YSL

• Vesistön vesitasapainon säätelyn muutos ojittamisen seurauksena. Vaikutus pohjavesien muodostumiseen.

• Suoluonnon kytkeytyneisyys, metapopulaatiot -> ojittamattomat suot, ennallistus…

• Ilmastovaikutukset -> turpeenpolton ongelma ratkaisematon…

Vesistöpäästöjen huomioimisessa on liian paljon ongelmia -> tunnistettava, jotta

ratkaisuja voi löytää !

• Suuruusluokaltaan 90% x 90% virhe:

1. 90% päästöistä syntyy tulva-aikoina (rankkasateet), eikä päästöjä silloin yleensä mitata. Tulvavedet myös karkaavat yleisesti ohi puhdistusjärjestelmien.karkaavat yleisesti ohi puhdistusjärjestelmien.

2. Hienojakoisia ja liuenneita orgaanisia aineita ei riittävästi huomioida lupaharkinnassa = 90% kaikista orgaanisen aineen päästöistä (vesissä org.aines on ongelma mm. bakteeriravintoverkon kautta + pohjien hapettomuuden aiheuttajana).

• Parkanon Rukonevan jatkuvatoimisen mittarin virtaama (sininen käyrä) ja kiintoainepitoisuudet (vihreä) 8.-14.7. 2012 (http://www.vapo.fi/turvetuotantoavastuullisesti/ymparistonsuojelu/jatkuvatoiminen-mittaus/rukoneva).

• Huomaa kiintoaineen nopea liikkeellelähtö heti sateiden alettua. Kun irtain aines on mennyt, kiintoainepitoisuudet pysyivät pienempinä vaikka virtaamat olivat suuria.

Rankkasade

• Turpeenkaivualueella irrotetaan jyrsimällä suon pinnasta turvetta noin 20 000 kg jokaiselta hehtaarilta kerralla

-> Kovalla sateella irtain turveaines nousee saralle syntyvän vesipatjan pinnalle ja hienojakoinen osa lähtee veden mukana -> suuria vesimääriä erittäin vaikea hallita (”sulakepadot”, eli on pakko avata lähtee veden mukana -> suuria vesimääriä erittäin vaikea hallita (”sulakepadot”, eli on pakko avata padot jotta vesi ei riko rakenteita).

• Kiintoainespitoisuus laskee jo tunteja sateen alkamisen jälkeen

-> Jos näytettä ei oteta heti virtaaman kasvuvaiheessa, ei suosta irrotetun turvekerroksen karkaamista havaita!

Tulviva turvesuo ukkoskuuron jälkeen. Tulvavesiä ei saada kuriin suurten vesimäärien vuoksi -> 10 mm:n kuurosade = 10 milj. litraa vettä/km2. 20 mm = 20 l/m2.

• Kuiva turvepuru kelluu ja kulkeutuu

vesistöihin nopeasti, heti virtaaman

lisääntymisvaiheessa

Siiranviidan turvekentän kevättulva 2011

Veden alla on kaksi pientä kuoppaa laskeutusaltaana.

Kevätpulssi 20.4.2011 valuu koko eteläpään laajuudelta purkuojaan.

Rukonevalla:

• Rukonevan ympäristölupapäätöksessä kiintoaineskuormituksen kuiva-aineen maksimimääräksi on asetettu 1200 kg/vuosi.

• Vapon tietojen mukaan kiintoaineskuorma vuonna 2011 oli 2194 kg.

• 9.-10.7.2012 päästö oli jatkuvatoimisen mittauksen • 9.-10.7.2012 päästö oli jatkuvatoimisen mittauksen mukaan laskettuna n. 1000 kg. (Tämä vastaa n. 5000 kg märkää kiintoainesta tai jopa 50000 litraa pääosin vettä sisältävää turpeensekaista höttöä järven pohjassa).

• Rukoneva on vasta avattu ja pintaturve on pääosin maatumatonta -> päästö maatuneessa kerroksessa ehkä 10x

• Väite, että ”rankkasateiden aikainen vedenlaatu ei juuri poikkea kesän muiden näytteiden vedenlaadusta” on mahdollinen vain, jos virtaaman nousuvaiheen kiintoainepiikit eivät ole ollenkaan mukana! kiintoainepiikit eivät ole ollenkaan mukana! (Helpoiten ne putoavat pois ominaiskuormitusarvoilla tai viikon välein suoritetun laskennan avulla).

n.700x päästö

Vesistötarkkailussa on ajateltu viikon välein olevien mittauspäivien keskiarvon kuvaavan jakson päästömäärää. Punaisen janan (valumakäyrällä) siniset nuolet ovat viikon välein... Vastaavia kuormituspiikkejä ehkä 5kpl/kesä.

=> Käytännössä huomioiduiksi tulee vain alivaluntapäivien arvoja.

Mitatut arvot verrattuna ominaiskuormitusarvoihin

Kalmuneva, Keuruu:

• 2011 ominaiskuormitusluvuilla laskettuna kiintoaineskuorma (netto, eli vähennettynä ns.

luonnonhuuhtouma):

1 290 kg/a1 290 kg/a

• Mittausten mukainen vuoden 2011 kiintoaineskuorma:

10 112 kg/a (näytteet otettu n. viikon välein, eli yhä aliarvio,

mutta oikeampi. 2012 kuormitus tn. huomattavasti suurempi).

=> n. 90% kuormituksen aliarvio!

Eristysojat• Varsinainen turvekenttä ympäröidään ojilla, jotka ohjaavat

ulkopuolelta tulevat vedet pois kaivuualueelta. Väitetään, että näiden eristysojien kuljettamat saasteet eivät tule turvekentältä

-> Niitä ei siksi lasketa lupaprosessissa turpeennoston päästöihin eikä niitä tarvitse toiminnanharjoittajan puhdistaa.

• Jos suo on ennen turpeenkaivun aloitusta ollut ojittamaton, on selvää, että kaikki eristysojien tuottama lisäkuormitus tulee turpeenkaivuun oheistuotteena! turpeenkaivuun oheistuotteena!

• Mutta ojitetunkin suon eristysojien kuljettama päästömäärä riippuu paljolti turpeenkaivuusta;

-> Turvekentältä leviää lähiympäristöön turvepölyä n. 10 g/m²/kk. -> Kaikki suoraan eristysojiin laskeutuva pöly ja ainakin lähimmän

metrin etäisyydelle ojasta laskeutuvan pölyn pääosa siirtyy veden kuljetettavaksi -> puhdistamattomana ja laskennan ulkopuolella vesistöön. (Lisäksi ojaeroosio yms).

Jämsä, Kynnyssuo

Pöly & eristysojat• Jämsän Kynnyssuolla eristysojia ja muita kaivuualueen

ulkopuolisia ojia on alle 300 metrin etäisyydellä pölyävästä turvekentästä yhteensä noin 10 kilometriä.

-> Kaivuukauden aikana näihin ojiin ja ojien välittömään läheisyyteen (yhteensä pinta-alaa 30 000 m²) leviää hienojakoista jyrsinturvepölyä n. 30 g/m², eli 900 kg. Tämä aines virtaa käsittelemättömänä alapuoliseen vesistöön. vesistöön.

• Samaan aikaan Vapo arvioi Kynnyssuon kiintoaineen nettokuormitukseksi 910kg/vuosi.

-> Eristysojien vesistöön kuljettaman turvepölyn määrä on suuri ja siksi saatava osaksi lupajärjestelmää ja haittojen arviointia ja vesien puhdistusta.

• Myös lentävän pölyn suoraa vesistövaikutusta lienee aliarvioitu…

Eristysoja Hartolassa 2012. Eristysojien päästöjä ei puhdisteta eikä oteta huomioon vesistöhaittoja arvioitaessa tai lupaa turpeenkaivulle harkittaessa.

• Pato murtunut ja ojat syöpyvät: Eroosiota tapahtuu myös vesiensuojelurakenteiden jälkeen sekä eristysojissa -> niiden päästöjä ei huomioida vesistöhaittaa arvioitaessa…

Luonnonhuuhtoumaa liioittelemalla kaivuun

päästömäärä näyttää pienemmältä…• Kiintoaineen osalta luonnonhuuhtoumaksi on sovittu 2 mg/l.

Mutta lukuarvon perusteet ovat heppoiset.-> Luonnontilaiselta suolta lähtevän veden kiintoainespitoisuus on

eri tutkimuksissa keskimäärin noin 0,5 mg/l . Ei pidä sekoittaa kivennäismaiden kiintoaineslukuja turvemaiden vastaaviin!

-> Myös vanhojen ja jo sammaloituneiden metsäojien kuormitus on lähellä 0,5 mg/lon lähellä 0,5 mg/l

• Kuormituslaskennassa käytetty luonnonhuuhtouma arvioi turpeenkaivualueen kuormitusta ennen kaivun aloittamista. Tämä luku vähennetään kokonaiskuormituksesta kun arvioidaan turpeenkaivun ns. nettokuormitusta. Kun luonnonhuuhtoumaa yliarvioidaan (n. 4x), vähätellään turpeenkaivun aiheuttamaa haittaa.

-> Turvemaiden kiintoaineen luonnonhuuhtouman arvo on saatava todellista tilannetta vastaavaksi.

Miksi

vesistökohtaiset

laskelmat eivät näytä

turpeenkaivun

osuutta päästöistä?

Kuvassa konsultin tekemää

virtaamamittausta

sankotestillä 2012 !

Kauanko sangon

täyttyminen kestää???

Miksi vesistökohtaiset laskelmat eivät näytä turpeenkaivun osuutta päästöistä?

• Orgaanisen aineen päästöä mitataan välivedestä, siis pohjan yläpuolelta ja pinnan alapuolelta:

-> Näytteenottaja ei ole tulvan nousuvaiheessa paikalla ja vaikka olisikin, pinnassa kulkevaa kiintoainetta ei päädy näytteeseen, koska näyte otetaan pinnan alapuolelta. Kuiva turvesuolta karkaava aines kulkeutuu tulvassa ensimmäisten tuntien aikana karkaava aines kulkeutuu tulvassa ensimmäisten tuntien aikana veden pintaa pitkin!

• Myöhemmin turvekiintoaines on vettynyt, painunut ”höttönä” pohjaan ja kulkee joessa pohjanmyötäisenä virtauksena. Nyt mittamies voi hyvinkin olla paikalla, mutta ei nytkään saa näytteeseen poikkeavaa pitoisuutta. Näyte otetaan (aivan ohjeiden mukaisesti) välivedestä, mutta kiintoainevirta kulkee sen alapuolella.

• Kevyt turvekiintoaine kulkeutuu kauemmas, eikä pysähdy tavanomaisiin lietekuoppiin yms. siinä määrin kuin kivennäismaa.

-> Vesiensuojelurakenteet toimivat heikosti; 50 % vähennys päästöissä on jo hyvä, mutta ei vesille riittävä, jos vastaanottokykyä ei enää ole.

• Paras TALOUDELLISESTI käytettävissä oleva tekniikka (BAT):-> Kosteikon rakennus- ja aloitusvaiheessa päästöt vain lisääntyvät –

onko siihen enää varaa? -> Myös rakennusaikaiset päästöt pitäisi

Muita ongelmia

onko siihen enää varaa? -> Myös rakennusaikaiset päästöt pitäisi laskea kuormitukseen ja ottaa siten luvassa huomioon!

-> Kemikaloinnissa ongelmia mm. pH:n alentumisesta ja vaikeasta säädeltävyydestä.

-> Pintavalutuskenttä vaatii toimiakseen luonnontilaista pohjaa ja tasaista pintaa -> ei silti pysäytä humusaineita (se 90 %...).

-> Suurten valumien aikaan vesi on pakko päästää ohi puhdistuksen tai se rikkoo järjestelmät ja estää turpeennoston (usein vesi karkaa itsekseenkin) -> paluu toiseen 90 % ongelmaan...

• Maan mylläys aiheuttaa vesistöihin kulkeutuvan aineksen määrän lisääntymisen… tehtiinpä kosteikkoa tai jotakin muuta.

• Etenkin Pohjanmaalla turpeen alta saattaa paljastua sulfiittisavea (muualla esim. mustaliusketta), joka hapen kanssa tekemisiin joutuessaan synnyttää rikkihappoa ja valtavan happamuuspiikin vesistöön.

Kosteikkoa rakennetaan, päästö näkyy vedessä… Ähtäri 2012

Ratkaisuja

1. Ominaiskuormitukset jätettävä historiaan. Päästöjen arviointi tehtävä suokohtaisin tiedoin (luvan saamiseksi tarvitaan toimijalta tiedot suokerros- ja suoaluekohtaisesta turpeen laadusta).

2. Päästöjen laskenta (virtaama x pitoisuus) tehtävä jatkuvatoimisesti (tunnin välein otetuilla tiedoilla saisi jo jatkuvatoimisesti (tunnin välein otetuilla tiedoilla saisi jo tulvapiikit esille ja siten todellista tilastotietoa päästöistä).

3. Lupaharkintaan mukaan kaikki orgaaninen aines (ei vain karkeampi kiintoaines), päätöksiin selvät rajat, maksimimäärät orgaanisen aineen päästöille ja sanktiot ylityksistä.

4. Vesistöaluekohtainen päästöjen maksimimäärä vesistön

kantokyvyn mukaan.

Ratkaisuja

5. Eristysojien päästöt on laskettava osaksi turpeenkaivun päästöjä => nekin vedet on myös puhdistettava!

6. Luonnonhuuhtouman arvo on muutettava todellisemmaksi. Epäluotettavasta nettokuormituslaskennasta kannattanee luopua kokonaan.

7. Vesistötarkkailussa ja muissa kuormitusmittauksissa on 7. Vesistötarkkailussa ja muissa kuormitusmittauksissa on mitattava myös pintaa ja pohjaa pitkin kulkeutuvan orgaanisen aineen määrää = keskeisen ongelman aiheuttajan päävirtoja!

8. Rakennusaikaiset päästöt otettava huomioon luvituksessa. Happamien maiden alueet erityistarkkailuun; ei lupia ongelmakohteille.

Kiitos !risto.sulkava@sll.fi

Ennallistamalla 1,5 - 2 ha keskimääräistä suota voi

kompensoida henkilökohtaiset hiilipäästönsä

loppuiäkseen (vuosituhansiksi) – samalla alapuolisten

vesistöjen luonnontila alkaa palautua (hitaasti,

mutta…).

Miksei ennallistamisesta tehtäisi bisnestä Suomelle?