”Joku liitäntälogiikka täytyy olla, ettei aina mennä ja

putsata pöytää”

AHOT korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta

Johanna Penttilä

36 / 2011

Johanna Penttilä

”Joku liitäntälogiikka täytyy olla, ettei aina mennä ja putsata

pöytää”

AHOT korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 36/2011

Copyright: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs, Johanna Penttilä

Taitto: Pekka Holopainen

Kannen kuva: iStockphoto

Julkaisija: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs

Lapinrinne 2

00180 Helsinki

www.otus.fi

ISBN-numero: 978-952-5282-27-6

ISSN: 1456-9353

Juvenes Print, Tampere 2011

Tiivistelmä

Tässä tutkimuksessa selvitetään aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnus-

tamisen (AHOT) tilannetta suomalaisissa korkeakouluissa. Tutkimuksessa on käytetty

määrällistä ja laadullista aineistoa. Ensisijainen aineisto on määrällinen, ja se kerättiin

lomakekyselynä vuonna 2009 hyväksilukuja saaneilta ensimmäisen ja toisen syklin

tutkintojen ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoilta. Kyselyyn vastasi 3380

henkilöä ja vastausprosentti oli 26,2. Vastaajista 44,5 prosenttia oli ammattikorkeakou-

luopiskelijoita. Laadullinen aineisto koostuu 16 kyselylomakkeen kautta valikoituneen

opiskelijan haastatteluista, joista kuusi oli ammattikorkeakoulusektorilta.

Opiskelijat ovat hakeneet tunnustusta suurimmasta osasta hankkimaansa formaalia

koulutusta mutta selvästi vähemmän non- ja informaalista osaamisesta. Keskimääräi-

nen hyväksilukemisen myöntämisprosentti oli formaalin koulutuksen osalta 93 ja non-

ja informaalin oppimisen osalta 85. Ammattikorkeakoulusektorilla hyväksilukua

myönnetään jonkin verran suuremmasta osuudesta haettua osaamista kuin yliopistosek-

torilla. Osaamisen osoittamisen menetelmissä korostuvat viralliset menetelmät eli to-

distukset ja opintorekisteriotteet, joskin portfolioiden, työnäytteiden, haastattelujen ja

esseiden kaltaiset osaamisen laatuun syvemmin paneutuvat menetelmät ovat jonkin

verran käytetympiä arki- ja epävirallisen oppimisen osoittamisessa.

Opiskelijat ovat hakeneet hyväksiluettavaksi keskimäärin (ka) 39 opintopistettä ja saa-

neet hyväksilukua keskimäärin (ka) 36,5 opintopisteen edestä. Eniten opiskelijoille on

korvattu perusopintoja. Seuraavaksi eniten heille on tehty sisällytyksiä vapaasti valitta-

viin opintoihin. Yliopisto-opiskelijat ovat hakeneet hyväksilukua opintopisteissä mitat-

tuna ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän. Prosentuaalisesti ammattikorkeakou-

luopiskelijoille on kuitenkin myönnetty hyväksilukua suuremmasta osuudesta haettuja

opintopisteitä (95 %) kuin yliopisto-opiskelijoille (90 %).

Opiskelijat ovat kokeneet osaamisen tunnustamisprosessin varsin oikeudenmukaiseksi.

Asteikolla 1–5 (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä) kummankin korkeakou-

lusektorin opiskelijoiden vastauskeskiarvot ovat yli neljän. Osaamisen tunnustamiseen

saatavilla olevat ohjaus ja tiedotus näyttävät kuitenkin hajautuneen monelle taholle:

sitä tarjoavat niin opintoneuvojat, opettajat, erilaiset ohjaajat ja tuutorit kuin kirjalliset

lähteetkin. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) hyödyntämisessä osaamisen

tunnustamisessa on korkeakoulusektoreiden välillä huomattavaa eroa. Ammattikorkea-

kouluissa on selvästi yliopistoja yleisempää, että osaamisen tunnustamisprosessi käyn-

nistyy HOPSin yhteydessä ja että HOPS-ohjaaja kertoo osaamisen tunnustamisen

mahdollisuuksista.

Kaikkiaan 35 prosenttia opiskelijoista on sitä mieltä, ettei heidän opiskeluaikansa ole

hyväksilukemisen seurauksena lyhentynyt juuri lainkaan. Ammattikorkeakouluopiske-

lijoista tätä mieltä on jonkin verran yliopisto-opiskelijoita suurempi osuus. Osaamisen

tunnustamisen vaikutus opiskeluaikaan on yhteydessä hyväksiluettujen opintopisteiden

määrään. Merkittävimmin eli vähintään vuodella opiskeluaikansa kokevat lyhentyneen

27 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ja 17 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijois-

ta. Opiskeluajan lyhenemiseen vuodella tai sitä pidemmällä ajalla ovat vahvimmin

yhteydessä vähintään 41–60 opintopisteen laajuiset hyväksiluvut.

Sammanfattning

Denna undersökning utreder läget kring validering (identifiering och erkännande) av

tidigare förvärvad kompetens (APEL/AHOT) vid de finländska högskolorna. Under-

sökningen baserar sig på både kvantitativt och kvalitativt material. Det primära materi-

alet är kvantitativt, och det insamlades genom en enkät till yrkeshögskole- och univer-

sitetsstuderande inom första och andra cykeln som fått tidigare förvärvad kompetens

tillgodoräknad under år 2009. Enkäten besvarades av 3 380 personer, och svarsprocen-

ten var 26,2. Av dem som svarade var 44,5 procent yrkeshögskolestuderande. Det kva-

litativa materialet består av intervjuer med 16 studerande som valdes ut på basis av

enkäten; av dessa studerade sex stycken inom yrkeshögskolesektorn.

Studenterna har anhållit om validering av största delen av sådan formell utbildning de

tidigare förvärvat, men när det gäller icke- och informell kompetens har de ansökt om

validering i klart lägre utsträckning. I genomsnitt låg valideringsprocenten på 93 för

formell utbildning, samt på 85 för icke- och informellt förvärvade kunskaper. Inom

yrkeshögskolesektorn tillgodoräknas en något större andel av den kompetens studen-

terna anhållit om validering för än inom universitetssektorn. Bland metoderna för att

påvisa kompetens ligger betoningen på formella metoder, d.v.s. betyg, intyg och utdrag

ur studieregister, även om metoder som går mera på djupet i kvaliteten på kunnandet –

såsom portfolio, arbetsprov, intervju och uppsats – används något oftare för att påvisa

vardagslärande och inofficiell kompetens.

Studenterna har i genomsnitt anhållit om att få 39 studiepoäng tillgodoräknade, och i

genomsnitt har 36,5 studiepoäng tillgodoräknats. Mest har studenterna fått grundstu-

dier tillgodoräknade. Näst mest har den tillgodoräknade kompetensen inkluderats i fritt

valbara studier. Räknat i studiepoäng har universitetsstudenterna ansökt om mer vali-

dering än yrkeshögskolestudenterna. Procentuellt har ändå en större andel av de an-

sökta studiepoängen tillgodoräknats för yrkeshögskolestudenterna (95 %) än för uni-

versitetsstudenterna (90 %).

Studenterna upplever att processen kring validering av kompetens är mycket rättvis. På

en skala om 1–5 (där 1 = helt av annan åsikt, 5 = helt av samma åsikt) har svaren i

medeltal legat över 4 för vardera högskolesektorn. Den vägledning och information

kring validering av kompetens som erbjuds tycks emellertid vara utspridd på många

olika instanser: den ges såväl av studierådgivare, lärare, olika slags handledare och

tutorer som genom skriftliga källor. Beträffande utnyttjande av den individuella studie-

planen (ISP/HOPS) i valideringen av kompetens finns det avsevärda skillnader mellan

högskolesektorerna. Att valideringsprocessen startar i anslutning till ISP och att ISP-

handledaren berättar om möjligheterna till validering av kompetens, är klart vanligare

vid yrkeshögskolorna än vid universiteten.

Sammanlagt anser 35 procent av studenterna att deras studietid inte just alls har förkor-

tats till följd av valideringen. Bland yrkeshögskolestudenterna är en något större andel

av denna åsikt än bland universitetsstudenterna. Det finns ett samband mellan kompe-

tensvalideringens inverkan på studietiden och antalet tillgodoräknade studiepoäng. Av

universitetsstudenterna ansåg 27 procent och av yrkeshögskolestudenterna 17 procent

att deras studietider hade förkortats med det högsta svarsalternativet, d.v.s. minst ett år.

Att studietiden förkortats med ett år eller mer hör starkast ihop med tillgodoräknande

av kompetens till en omfattning av minst 41–60 studiepoäng.

Abstract

This study examines the identification and acknowledgement of previously acquired

skills and knowledge in Finnish universities and universities of applied sciences. The

study applies both quantitative and qualitative material. The primary material is quanti-

tative; it was collected with a questionnaire in 2009 from students in the first and se-

cond degree cycle in universities and in universities of applied sciences who had had

credits transfers. 3380 students filed in the questionnaire, bringing the reply percentage

to 26.2. A total of 44.5 per cent of the respondents were students at a university of ap-

plied sciences. The qualitative material comprises of interviews with 16 students cho-

sen from among the questionnaire respondents, six of whom were students at a univer-

sity of applied sciences.

The students had applied for recognition for most of their formal education, but clearly

less for their non/ and informal skills. The average acceptance rate for formal education

was 93 per cent and 85 per cent for non/ and informal skills. The credit transfer per-

centage in universities of applied sciences is to some extent higher than in universities.

The use of official methods such as diplomas and study credits seems to be wide-

spread, although methods which take a more in-depth view of the quality of skills such

as portfolios, demonstrations of skills, interviews and essays are used more to show

everyday and unofficial skills.

On average, the students had applied for credit transfer for 39 ECTS credits and had

been granted approximately 36.5 of them. Mostly the students had been granted credit

transfers for basic studies. The second most common solution had been to transfer the

credits but not compensate compulsory courses with them. In terms of ECTS credits,

university students had applied for credit transfer more than university of applied stud-

ies students. However, in terms of percentage, university of applied studies students

were granted more credit transfers from the applied total (95 %) than university stu-

dents (90 %).

The students felt the credit transfer process to be very just. On a scale from one to five

(1 = disagree completely, 5 = agree completely), both student groups gave an average

grade of over four. The guidance and information available seem to have spread out to

many sectors; it is given by study counselors, teachers, all kinds of other counselors

and tutors as well as written guides. The use of a personal study plan to recognize skills

differs greatly between the two university sectors. Compared to universities, it is much

more common in universities of applied sciences for the process of skills recognition to

begin with the personal study plan of the student, and for the personal study plan advi-

sor to explain the possibilities for the acknowledgement of skills.

A total of 35 per cent of students feel that the credit transfer process has not decreased

the length of their studies. To some extent this is the case more often with university of

applied sciences students. The influence of skill recognition on the length of studies

depends on the number of ECTS credits transferred. 27 per cent of university students

and 17 per cent of university of applied sciences students had managed to shorten their

study time the most, by a year or more. In most of these cases a total of at least 41-60

ECTS credits had been transferred.

Esipuhe

Korkeakoulut ovat ylpeitä tarjoamistaan opinnoista ja hyvä niin. Ajatusleikkinä kor-

keakoulu, jossa nähtäisiin muiden kouluttajien ja sekalaisen kokemuksen tuottavan

yleensä samanlaista tai parempaa osaamista kuin organisaatio itse, osoittaa tietyn vara-

uksellisuuden aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen olevan

organisaatiossa tervettä. Leiman tutkintotodistukseen lyö viime kädessä korkeakoulu,

ja sen vastuulla on varmistaa, että osaaminen on vähintään riittävällä tasolla.

Aikaisemmin suhtautuminen muualla hankittuun osaamiseen oli varsin pidättyväistä, ja

lähtökohtana tutkinto käsitti sen tutkinnon opinnot – jos ei muuta todistettu. Nyttem-

min AHOT-käytännöt ovat kokeneet muutoksia ja alussa kuvattua asetelmaa on samal-

la hiukan uudistettu. Tavoitteena on, että opetussuunnitelmat perustuvat osaamiseen,

johon opiskelijan osaamista suhteutetaan – ja AHOT-menettelyssä löydetään mahdolli-

simman hyvä ratkaisu kussakin yksilöllisessä tapauksessa. Tämä tutkimushanke tehtiin

aikana, jolloin AHOT-käytännöt ovat murroksessa. Tulokset olisivat olleet aivan erilai-

set vain pari vuotta aiemmin, ja tilanne muuttunee myös tämän hankkeen jälkeen. Juuri

nyt tutkiminen oli hedelmällistä: muutosta oli jo näkyvissä, ja toisaalta yhteistyö

AHOT korkeakouluissa -hankkeen kanssa on jo vienyt ja vie jatkossa tuloksia käyt-

töön.

Parhaimmillaan ahotointi – tuo mainio uudissana – antaa opiskelijalle mahdollisuuden

syventää ymmärrystä omasta osaamisestaan. Kyseessä ei ole ainoastaan opintojen saa-

minen hyväksiluettua vaan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Tästä koke-

muksesta ja taidosta on toivottavasti opiskelijalle hyötyä myös myöhemmin työmark-

kinoilla. Mitä minä osaan? Missä opin sen? Nämä ovat opiskelijalle tärkeitä kysymyk-

siä – maailmassa saati työmarkkinoilla ei puhuta pelkkien tutkintojen kieltä.

Hankkeessa havaittiin, että ahotointi sujuu suhteellisen hyvin, mutta opittavaa ja vaike-

uksia löytyy myös. On muistettava, että tämän hankkeen tiedot on kerätty pääasiassa

opiskelijoilta: hanke luokin opiskelijalähtöisen kuvan AHOT-maailmasta. Kun ongel-

mia on, on niitä epäilemättä niin sysissä kuin sepissäkin, ja ahotoinnin kehittäminen

edellyttää eri osapuolten yhteistyötä.

Tutkimusraportti on syntynyt monipuolisen yhteistyön tuloksena, ja tahdomme lämpi-

mästi kiittää kaikkia, jotka osallistuivat tutkimusprojektiin sen eri vaiheissa. Hankkeen

toteuttamisen mahdollisti opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitus. Tutkimuksen tukena

toimi ohjausryhmä jäseninään projektiasiantuntija Raimo Jaakkola Haaga-Helia am-

mattikorkeakoulusta, lehtori Juha Makkonen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta,

asiantuntija Veli-Matti Taskila SAMOKista, koulutuspoliittinen sihteeri Juhana Harju,

lokakuusta alkaen koulutuspoliittinen sihteeri Suvi Eriksson Suomen ylioppilaskuntien

liitosta sekä toiminnanjohtaja Aleksis Nokso-Koivisto Opiskelijajärjestöjen tutkimus-

säätiöstä. Hyödyllisiä kommentteja antoivat hankkeen eri vaiheissa myös Timo Halttu-

nen, Riitta Pyykkö, Helmi Selamo, Auli Toom, Elina Lavikainen ja Johanna Vilkkilä.

Kyselylomakkeen avovastausten analyysiin osallistui tutkimusavustaja Sini Viitanen ja

haastatteluaineiston litteroinnista vastasi tutkimusavustaja Atte Vieno. Haastatteluai-

neiston keräämisessä avustivat Aleksis Nokso-Koivisto ja Johanna Vilkkilä. Raportin

oikoluki Suvi Hurme. Englanninkielisen tiivistelmän käänsi Sari Nurmilaakso ja ruot-

sinkielisen Ludvig Forsman. Pekka Holopainen vastasi raportin taitosta. Kiitos kaikille

hedelmällisestä yhteistyöstä! Suuret kiitokset myös tutkimukseen osallistuneille opis-

kelijoille.

Helsingissä 14.2.2011

Johanna Penttilä Aleksis Nokso-Koivisto

tutkija toiminnanjohtaja

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs.

Sisältö

1 JOHDANTO .............................................................................................................13

2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY ....................................................................................15

2.1 Mitä aiemmin opitun tunnistamisella ja tunnustamisella tarkoitetaan? ..........15

2.2 Osaamisperustainen ajattelu, osaamistavoitteet ja arviointi............................18

2.3 Formaali, informaali ja non-formaali oppiminen ..............................................20

3 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN .........................................................................22

3.1 Tutkimuksen kohdejoukko ................................................................................22

3.2 Aineistonkeruu ..................................................................................................23

3.2.1 Kyselyaineisto ................................................................................................23

3.2.2 Haastatteluaineisto .......................................................................................24

3.3 Kyselylomakkeiden ja haastattelurunkojen sisällöt ..........................................26

3.4 Aineistojen analysointi ......................................................................................27

4 AINEISTON EDUSTAVUUS JA TAUSTATIEDOT VASTAAJISTA ..................................29

4.1 Vastaajat korkeakouluittain, aloittain ja koulutuksittain ..................................29

4.2 Vastaajien sukupuoli ja ikä ................................................................................34

4.3 Vastaajien koulutustausta, työkokemus ja opiskeluvaihe .................................35

5 TULOKSET ..............................................................................................................37

5.1 Oppimisen eri muodot ja AHOT .........................................................................37

5.1.1 Formaali oppiminen.......................................................................................37

5.1.2 Non- ja informaali oppiminen .......................................................................42

5.1.3 Karttuuko osaamista iän myötä? ...................................................................48

5.1.4 Osaamisen tunnustamisen myöntämättä tai hakematta jättämisen syyt ....51

5.2 Osaamisen kytkeminen tutkintoon ...................................................................56

5.2.1 Osaamisen näyttämisen menetelmät ...........................................................56

5.2.2 Millaisiin sisältöihin osaamista tunnustetaan?..............................................61

5.2.3 Paljonko osaamista tunnustetaan? ...............................................................73

5.2.4 Milloin suoritettu ja missä vaiheessa tunnustettu? ......................................76

5.2.5 AHOT-prosessin sujuminen yleensä ..............................................................81

5.3 Ohjaus ja AHOT-toimenpiteet opiskelupolulla ..................................................86

5.3.1 AHOTista tarjolla oleva informaatio ..............................................................86

5.3.2 AHOTiin saatavilla oleva ohjaus.....................................................................92

5.3.3 Opiskelijoiden arviot omasta osaamisestaan ................................................98

5.3.4 Osaamisen tunnustamisen vaikutus opiskeluaikaan ...................................102

5.3.5 Osaamisen tunnustamisen vaikutus opiskeluun nykyisessä tutkinnossa ....109

6 KORKEAKOULUJEN, SEKTOREIDEN JA ALOJEN VÄLINEN LIIKKUVUUS .................113

6.1 Liikkuvuus ja sen syyt .......................................................................................113

6.2 Vaihto-opintojen tunnustaminen ....................................................................118

6.3 Kotimainen liikkuvuus ja osaamisen tunnustaminen ......................................123

7 TOIMEENTULO JA OSAAMISEN TUNNUSTAMINEN .............................................129

8 LOPUKSI ...............................................................................................................132

9 LÄHTEET ...............................................................................................................136

10 LIITTEET ............................................................................................................145

13

1 Johdanto

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) on tuore tulo-

kas korkeakoulutuksessa etenkin osaamislähtöisen ajattelun näkökulmasta. Osaamis-

lähtöisen ajattelun mukaan osaamiselle annetaan arvoa riippumatta siitä, missä tai mi-

ten se on hankittu. Korkeakoulutuksessa yksi ydinkysymyksistä on muun muassa se,

millä tavalla tutkinnoissa on mahdollista ottaa huomioon opiskelijoiden non- ja infor-

maali osaaminen.

Kehittämistyö AHOTin parissa on tällä hetkellä runsasta. AHOTiin kytkeytyviä linja-

uksia ja käytäntöjä on suositeltu selkiytettävän muun muassa Korkeakoulujen arvioin-

tineuvoston tuoreessa tutkinnonuudistuksen arviointiraportissa (Niemelä ym. 2010,

129). AHOTista on lisäksi haettu lääkettä opiskeluaikojen lyhentämiseen, mutta samal-

la on esitetty huolta sen vaikutuksista koulutuksen laatuun ja toisaalta muistutettu, että

parhaimmillaan osaamisen tunnistaminen on opiskelijalle mahdollisuus osaamisen

syventämiseen.

Valtakunnallisesti on vaikea piirtää kuvaa siitä, paljonko, millä tavalla ja minkä muo-

toista osaamista tunnustetaan esimerkiksi vuositasolla, koska tilastointi aiheesta on

vaihtelevaa ja tutkittua tietoa rajallisesti. Laaja-alaiset kartoitukset AHOTista etenkin

opiskelijanäkökulmasta ovat toistaiseksi vähissä, ja tämä tutkimus on toteutettu paik-

kaamaan havaittua aukkoa. Kohteena tässä tutkimuksessa ovat vuonna 2009 hyväksi-

lukuja saaneet ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat. Tutkimuksen tarkoitukse-

na on kartoittaa osaamisen tunnustamisen tilannetta eritoten määrällisestä näkökulmas-

ta: ottaa selvää, millaisia osaamisen muotoja tunnustetaan, miten ja missä määrin. Mää-

rällisen näkökulman lisäksi raportissa pyritään valottamaan tiiviisti myös osaamisen

tunnustamisen laadullista puolta eli vaikutusta oppimiseen ja sen syvyyteen nykyisessä

tutkinnossa osaamisen tunnustamisen jälkeen. Ensisijaiset tutkimuskysymykset ovat:

14

1) Millaista formaalia sekä non- ja informaalia osaamista korkeakouluissa tunnus-

tetaan ja miten paljon?

2) Millaisia ovat opiskelijoiden kokemukset osaamisen tunnustamisen ohjaukses-

ta, tiedottamisesta ja tunnustamisprosessista?

3) Arvioivatko opiskelijat hyväksiluvun nopeuttavan opintoja, ja pitävätkö he sitä

tärkeänä?

Raportin alussa on lyhyt katsaus osaamisen tunnustamiseen kytkeytyvään käsitteistöön

ja aiempaan tutkimukseen. Tarkastelussa on pitäydytty pääasiassa suomalaisissa läh-

teissä AHOT-käytäntöjen ollessa esimerkiksi muualla Euroopassa huomattavasti Suo-

mesta poikkeavia. Luvussa 3 esitellään tutkimuksen aineisto ja muu toteuttaminen,

jonka jälkeen luvussa 4 tarkastellaan kyselyaineistoon vastanneita taustatietojen valos-

sa. Tulokset jakaantuvat kolmeen päälukuun, joista ensimmäisessä käydään läpi oppi-

misen eri muotojen hyväksilukemista sekä AHOT-prosessia ja siihen kytkeytyvää oh-

jausta. Luvussa 6 keskitytään liikkuvuuteen ja luvussa 7 luodaan lyhyt katsaus hyväksi-

lukemisen ja toimeentulon välisiin kytköksiin. Raportissa käytetään vaihdellen erilaista

AHOTiin kytkeytyvää käsitteistöä. Tarkempi kuvaus käsitteiden valinnasta löytyy

luvusta 2.1.

15

2 Käsitteiden määrittely

2.1 Mitä aiemmin opitun tunnistamisella ja tunnustamisella tarkoi-

tetaan?

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella (AHOT) tarkoitetaan

opiskelijan muulla kuin sen hetkisessä koulutuksessa hankkiman osaamisen arvioimista

ja jäsentämistä suhteessa nykyisen koulutuksen osaamistavoitteisiin, ja virallisen ase-

man antamista sille. Tunnistamisen ja tunnustamisen välillä on käsitteellinen ero. Tun-

nistaminen on prosessi, jossa tunnustusta hakeva analysoi omia kokemuksiaan ja tuot-

taa osaamisen arvioinnissa tarvittavia materiaaleja ja todisteita osaamisestaan. Tunnis-

taminen merkitsee siis pyrkimystä ymmärtää aiempaa osaamista suhteessa nykyisen

koulutuksen osaamistavoitteisiin ja kykyä kuvata ja näyttää tämä osaaminen. Tunnus-

taminen puolestaan merkitsee statuksen antamisen prosessia, jossa osaamiselle myön-

netään todistus, vastaavuus, opintopisteitä tai muuta vastaavaa. Kyse on toisin sanoen

siitä, että korkeakoulu arvioi opiskelijan esittämät muualla hankitut oppimistulokset ja

niiden suhteen nykyisen koulutuksen osaamistavoitteisiin ja myöntää tai epää tämän

perusteella hyväksiluvun. (OPM 2007a, 53; Saloheimo 2008, 337–338.)

Hyväksilukeminen on aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen

yläkäsite, jonka vakiintuneet alakäsitteet ovat korvaaminen ja sisällyttäminen. Korkea-

koulusanaston (2005) mukaan hyväksilukemisella tarkoitetaan opintojen, harjoittelun,

työkokemuksen tai muun osaamisen hyväksymistä osaksi suoritettavaa tutkintoa tai

kurssia, pakollisiin tai valinnaisiin opintoihin. Korvaamisella tarkoitetaan tutkintovaa-

timuksiin kuuluvien pakollisten opintojen korvaamista muilla, sisällöltään vastaavilla

saman alan opinnoilla. Sisällyttäminen tarkoittaa muualla suoritettujen opintojen liit-

tämistä osaksi tutkintoa sivuainekokonaisuutena, vaihtoehtoisina opintoina tai vapaasti

valittavina opintoina. (Korkeakoulusanasto 2005.) Tässä tutkimuksessa aiemmin han-

kitun osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta on sekä aineistonkeruun että rapor-

toinnin yhteydessä käytetty pääasiassa käsitettä ”hyväksilukeminen”, koska sen arvel-

16

tiin olevan opiskelijoille AHOTia tutumpi. Raportoinnissa on kuitenkin huomioitu

korvaamisen ja sisällyttämisen käsitteelliset erot aina, kun se on aineiston perusteella

ollut tarkoituksenmukaista.

Tunnistamisen ja tunnustamisen tematiikkaan kytkeytyvät käsitteet ovat kuitenkin vielä

osittain vakiintumattomia ja niiden käyttö horjuvaa. Rinnan käytetään esimerkiksi ly-

henteitä AHOT (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen), AOTT

(aiemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) ja AOT (aiemman osaamisen

tunnustaminen). Esimerkiksi Kallberg (2009, 17) esittää, että jälkimmäinen olisi yksin-

kertaisuudessaan varsin käyttökelpoinen termi. Vastaava on käytössä esimerkiksi eng-

lanninkielessä, jossa sekä tunnistaminen että tunnustaminen sisältyvät termiin recogni-

tion (recognition of prior learning, RPL). Toisaalta AHOT-termistössä on nähty hanka-

laksi ilmaisu ”aiemmin”, joka voidaan tulkita sekä kokonaan ennen opintoja että ennen

jotakin yksittäistä opintoihin kuuluvaa opintojaksoa hankituksi osaamiseksi. On kui-

tenkin pidetty selvänä, että opintojen aikana voidaan oppia muuallakin kuin omassa

koulutuksessa, jolloin Saranpään, Haltian ja Jaakkolan (2010, 4) mukaan voisi olla

paikallaan puhua ennemmin ”muualla” opitun kuin ”aiemmin” opitun tunnistamisesta.

Toisinaan kirjallisuudessa käytetään myös pelkästään termiä ”osaamisen tunnustami-

nen” ilman etuliitteitä (ks. esim. Lempinen 2010, 22).

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessi on vapaaehtoi-

nen, käynnistyy opiskelijan aloitteesta ja perustuu opiskelijan tarpeisiin ja tavoitteisiin.

Vastuu osaamisen todistamisesta on ensisijaisesti opiskelijalla. (Pyykkö 2010, 9.)

Suomessa AHOT-menettelyä sovelletaan korkeakouluihin hyväksyttyihin tutkinto-

opiskelijoihin ja korkeakouluun hakeneiden opiskelijoiden hakukelpoisuuden selvittä-

miseen erotuksena esimerkiksi joistakin muista Euroopan maista (esim. Ranska), joissa

on laajimmillaan mahdollista suorittaa kokonainen tutkinto ilman formaalia täydentä-

vää koulutusta (OPM 2007a, 33).

Pähkinänkuoreen tiivistettynä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnusta-

misen prosessi voidaan jakaa kolmeen ajallisesti toisistaan erilliseen jaksoon: 1) koulu-

17

tukseen hakuvaiheeseen, 2) koulutukseen hyväksymisen ja opintojen aloittamisen vai-

heeseen ja 3) aloittamisen jälkeisten opintojen vaiheeseen (vrt. Jaakkola 2009, 114).

Hakuvaiheessa AHOT kytkeytyy eritoten valintaperusteisiin eli määritelmiin siitä,

millaisella tutkinto- tai osaamistaustalla opiskelijaksi voi hakea. Erityisryhmiä haku-

vaiheessa ovat kansainväliset hakijat ja erityis- tai erillisvalinnan kautta tulevat opiske-

lijat. Hakuvaiheen jälkeen seuraa koulutukseen hyväksymisen ja opintojen aloittamisen

vaihe. Moni korkeakoulu lähettää koulutukseen valituille tietoa AHOTista jo hyväk-

symiskirjeen mukana (esim. lomakkeen hakemista varten tai ohjeita henkilökohtaisen

opintosuunnitelman tekemiseen), ja suuri osa AHOT-menettelyistä pyritään tekemään

opintojen alkuvaiheessa. (Jäntti 2008, 71–77; Isola 2010, 28; Saranpää, Haltia & Jaak-

kola 2010 4–5; Jaakkola 2009, 115.)

Opintojen aikana AHOTiin liittyvien asioiden valmistelussa on suositeltu hyödynnet-

tävän mahdollisimman laajasti henkilökohtaisia opintosuunnitelmia ja niihin liittyviä

ohjauskeskusteluja. Opintojen aikana on tavoitteena, että opiskelija arvioi ohjatusti

omaa ammatillista kehittymistään ja oppimistaan suhteessa tutkinnon ja tulevien opin-

tokokonaisuuksien tavoitteisiin. Esimerkiksi Suomen yliopistojen ja ammattikorkea-

koulujen rehtorien neuvostojen suositus (2009, 22) on, että AHOT-prosessi käynnistyi-

si aina HOPS:n vahvistamisen tai tarkistamisen yhteydessä. Osaamisen tunnustamista

on useimmiten kuitenkin mahdollista hakea myös erikseen esimerkiksi joko lukukausi-

en alussa tai ennen sellaisen opintojakson alkua, josta korvaavuus halutaan. Osaamisen

tunnustamisesta voi päättää esimerkiksi opintojakson opettaja, hallintohenkilöstön

edustaja tai neuvosto. Hakemusta käsiteltäessä arvioidaan opiskelijan aiempi osaami-

nen sekä hyväksiluvun laajuus, ja hakemusta voidaan tarpeen vaatiessa pyytää täyden-

tämään. Päätös osaamisen tunnustamisesta voi olla hyväksytty tai hylätty, ja opiskeli-

jan on halutessaan mahdollista hakea päätökseen oikaisua. (Jäntti 2008, 71–77; Isola

2010, 28; Saranpää, Haltia & Jaakkola 2010 4–5; Jaakkola 2009, 115.)

18

2.2 Osaamisperustainen ajattelu, osaamistavoitteet ja arviointi

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen liittyy yhteen osaamis-

perustaisen ajattelun ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) kanssa. EQF:n

tavoitteena on edistää esimerkiksi kokemuksen kautta hankittujen oppimistulosten

tunnustamista, siltojen rakentamista virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen välille,

oppijoiden työllistettävyyttä sekä yhteyksien luomista koulutuksen ja työelämän välil-

le. EQF koostuu kahdeksasta viitetasosta, jotka kattavat kaikki tutkinnot peruskoulu-

tuksesta akateemisiin tutkintoihin. Tasot perustuvat oppimistuloksiin, jotka on kuvattu

tietoina, taitoina ja pätevyytenä. (OPM 2009, 13–14.)

Suomen kansallisessa viitekehyksessä (NQF) ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat

korkeakoulututkinnot ovat tasolla kuusi ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja

ylemmät korkeakoulututkinnot tasolla seitsemän. Osaamiskuvauksissa luonnehditaan

tasokohtaisesti esimerkiksi, millaista oman alan tietojen ja taitojen hallinnan syvyyttä,

itsenäisen työskentelyn ja johtamisen taitoja sekä viestintäosaamista kunkin tutkinnon

suorittaneelta edellytetään. Viitekehyksen tavoitteena on auttaa korkeakouluja opetus-

suunnitelmien kehittämisessä osaamistavoitteita ja oppimistuloksia korostavaan suun-

taan, yhtenäistää ja edistää aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista ja tukea elin-

ikäistä oppimista. (OPM 2009, 38–39, 52.)

Tutkintorakenteen uudistamisen ja korkeakoulutuksen kehittämisen yhteydessä suoma-

laisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat on pyritty uudista-

maan osaamistavoitteiden näkökulmasta. Osaamistavoitteiden (engl. learning objecti-

ves) määrittelyn tavoitteena on auttaa opetussuunnitelmien ydinaineksen määrittelyä ja

tehdä oppimisprosessia läpinäkyväksi. Tavoitteena on myös auttaa opiskelijaa hahmot-

tamaan konkreettisesti, minkälaista osaamista häneltä edellytetään sekä jäsentämään ja

arvioimaan omaa oppimistaan ja osaamistaan. Tavoitteita tarvitaan myös, jotta korkea-

koulun on mahdollista arvioida opiskelijan osaamista. (OPM 2007a, 23, 25.) Osaamis-

tavoitteet eroavat osaamistuloksista (engl. learning outcomes), joilla tarkoitetaan

Walshin (2008) mukaan kuvausta siitä, mitä oppijan tulee tietää, ymmärtää tai osata

19

tietyn opintojakson tai muun oppimiskokemuksen päätteeksi. Osaamistavoitteilla kor-

keakoulu määrittelee sen, mihin osaamistuloksiin opintojakso tähtää. Toisinaan osaa-

mistavoitteita ja osaamistuloksia käytetään kuitenkin rinnasteisina käsitteinä, ja osaa-

mistulosten sijaan puhutaan monesti pelkästään osaamistavoitteista (vrt. Airola 2009a,

108).

Osaamisperustaisuus ja osaamistavoitteet tai -tulokset ovat keskeinen lähtökohta opis-

kelijan osaamisen arvioinnissa: opiskelijalla on oikeus saada osaamisensa hyväksiluet-

tua silloin, kun hänellä jo on opetussuunnitelman tavoitteiden mukainen osaaminen

(OPM 2007a, 27). Osaamisen arvioimiseksi on olemassa monenlaisia menetelmiä.

Korkeakoulutasoisista opinnoista tunnustusta haetaan yleensä todistusten perusteella.

Niiden rinnalla tai muunlaisen osaamisen osoittamiseksi ja arvioimiseksi käytetään

esimerkiksi osaamisportfolioita, haastatteluja, suullisia ja kirjallisia tenttejä tai muita

tuotoksia, osaamispäiväkirjoja ja oppimistehtäviä. (ks. esim. Airola 2009a, 108–109;

Suomen yliopistojen rehtorien… 2009, 21; OPM 2007a, 27.)

Vaikka korkeakoulut ovat kehittäneet opetustaan viime vuosina voimakkaasti, vaativat

AHOT-käytännöt edelleen kehittämistä ja osaamisperustaiset opetussuunnitelmat ovat

korkeakouluissa paikoin vielä työn alla (OPM 2007a, 25–26). Pyykön (2010, 10) mu-

kaan tutkinnonuudistuksen yhteydessä tehdyn kansallisen koulutusalakohtaisen yhteis-

työn osaamisperustaisuudelle luomat lähtökohdat ovat osin jääneet huomaamatta. Tuo-

re selvitys ammattikorkeakoulujen osalta osoittaa, että ammattikorkeakoulujen kesken

on vielä suurtakin vaihtelua siinä, miten pitkälle opetussuunnitelmien osaamisperustai-

suutta on viety, minkä lisäksi kirjoitettu ja toteutettu opetussuunnitelma eivät aina vas-

taa toisiaan (Saranpää, Haltia & Jaakkola 2010, 9–10). Korkeakoulujen arviointineu-

voston tutkinnonuudistuksen arviointiraportissa (Niemelä ym. 2010, 54–58) todetaan,

että lähes kaikki ammattikorkeakoulut ja osa yliopistojen tiedekunnista uudistivat ope-

tussuunnitelmansa tutkinnonuudistuksen yhteydessä melko perusteellisesti. Tutkintojen

tavoitteet ja sisällöt eivät kuitenkaan etenkään yliopistollisilla koulutusaloilla muuttu-

20

neet kovinkaan paljoa, ja neuvosto suosittaakin uudistamistyön jatkamista niin, että

osaamisperustaisuus toteutuisi kaikissa koulutusohjelmissa.

2.3 Formaali, informaali ja non-formaali oppiminen

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen kytkeytyy elinikäiseen

ja elämänlaajuiseen oppimiseen sekä huomioon siitä, että osaaminen on arvokasta riip-

pumatta siitä, missä ja milloin se on hankittu. Elinikäinen oppiminen merkitsee oppi-

misen jatkumista läpi elämän joko jatkuvasti tai kausittain ja kytkeytyy näin aikaan.

Elinikäisessä oppimisessa korostuu yleensä muodollinen koulutus ja ammattiuranäkö-

kulmat. Elämänlaajuinen oppiminen kiinnittää huomiota oppimisen laajuuteen eli sii-

hen, että oppimista voi tapahtua kaikissa elämäntilanteissa ja elämänvaiheissa, kuten

vapaa-aikana tai päivittäisessä työelämässä. Siinä nousevat esiin erityisesti yleissivis-

tävät ja laaja-alaiset tiedot sekä monet käytännölliset tiedot ja taidot, joita ihminen

tarvitsee jokapäiväisessä elämässä. (Ekholm & Härd 2000, 18–19; Tuomisto 2004, 66–

67.)

Täsmällisemmin määriteltynä aiempi osaaminen voi karttua formaalin oppimisen, epä-

virallisen oppimisen tai arkioppimisen kautta. Formaali oppiminen tapahtuu tyypilli-

sesti oppilaitoksissa, on tavoitteellista ja tuettua, ja siitä saa todistuksen. Epävirallinen

eli informaali oppiminen tapahtuu järjestelmällisesti oppimistavoitteiden, oppimiseen

saatavan tuen ja oppimiseen käytetyn ajan osalta, mutta tutkintoon johtavan koulutuk-

sen ulkopuolella (esim. kansalais- ja työväenopistojen kurssit). Arkioppiminen eli non-

formaali oppiminen tapahtuu päivittäisissä työhön, perheeseen tai vapaa-aikaan liitty-

vissä toimissa. Se voi olla tarkoituksellista, mutta useimmiten se on tahatonta ja sattu-

manvaraista, eikä siitä näin ollen ole olemassa tai saatavissa todistuksia. (OPM 2007a,

51–53.)

Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen tutkintoja koskevien säädösten mukaan

opiskelija saa määrätyin perustein lukea hyväkseen muussa kotimaisessa tai ulkomai-

21

sessa korkeakoulussa taikka muussa oppilaitoksessa suorittamiaan opintoja sekä korva-

ta tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla opinnoilla. Näillä määritelmillä

viitataan pääasiassa formaaliin oppimiseen. Kummallakin korkeakoulusektorilla opis-

kelija saa lisäksi korkeakoulunsa päätöksen perusteella lukea hyväkseen sekä korvata

tutkintoon kuuluvia opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella. Ammattikor-

keakoulujen tutkintosäännöissä täsmennetään erikseen, että tällainen muu osaaminen

voi olla esimerkiksi harjoittelua tai työkokemusta. (Opetusministeriö 2009, 74.)

Hyväksilukeminen sinänsä on koulutuksessa tuttu asia. Opintoja on korvattu tai tutkin-

toihin on sisällytetty muualla suoritettuja opintoja jo pitkään, mutta korkeakoulututkin-

tojen suorittaminen yhdistelemällä eri tavoin hankittua osaamista on ollut toistaiseksi

varsin hankalaa (Keurulainen 2008, 14). Epävirallisen ja arkioppimisen tunnistamisesta

tai tunnustamisesta on korkeakouluissa vasta vähän kokemusta eikä siihen toistaiseksi

ole vakiintuneita käytäntöjä. Epämuodollisen osaamisen hyväksilukeminen ei ole ollut

yliopistoissa edes mahdollista ennen 1.8.2005 voimaan tullutta asetusta. Ammattikor-

keakoulujen osalta hyväksilukemisesta on säädetty 1.8.2003. (OPM 2009, 72–75.)

Muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen on

sen sijaan esitetty toimivan pääosin hyvin (Opetusministeriö 2007, 40; ks. myös Lahti

& Ahola 2009).

22

3 Tutkimuksen toteuttaminen

3.1 Tutkimuksen kohdejoukko

Tutkimuksen perusjoukon muodostavat kaikki vuonna 2009 hyväksilukuja saaneet

ammattikorkeakoulujen nuorten, aikuisten ja ylempien amk-tutkintojen sekä yliopisto-

jen kandidaatti- ja maisterivaiheen opiskelijat, jotka olivat ilmoittautuneet läsnä olevik-

si kevätlukukaudella 2010. Otokseen poimittiin näistä opiskelijoista joka toinen lukuun

ottamatta yliopistollisia teatteri- ja taidealoja, joilta alojen pienuuden vuoksi poimittiin

jokainen kohderyhmään kuuluva. Poiminta kohdistettiin sekä muodollisen että epä-

muodollisen osaamisen perusteella tehtyihin hyväksilukuihin ja kaikkiin hyväksiluke-

misen muotoihin (hyväksilukeminen, korvaaminen ja sisällyttäminen).

Kohderyhmän rajausta pohjustettiin toteuttamalla puhelimitse esiselvitys yhteensä

kuuden ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijarekistereistä vastaaville henkilöil-

le, joilta tiedusteltiin, millaisia tietoja opiskelijarekistereihin viedään hyväksilukemi-

sesta ja mitä nämä tiedot voisivat tarjota tätä tutkimusta varten. Kyselykierros vahvisti

ennakkokäsitystä siitä, että kaikkea aiemman osaamisen tunnustamista ei kirjata opis-

kelijarekistereihin siten, että sitä pystyttäisiin erikseen jäljittämään. Esimerkiksi am-

mattikorkeakouluissa näyttökokeella osoitettu epämuodollinen osaaminen merkitään

opiskelijarekisteriin yleensä tavallisena opintosuorituksena siksi, että näin on aikoinaan

suositeltu.

Yliopistoissa epämuodollisen osaamisen hyväksilukeminen on vielä uutta, mutta se

merkitään yleensä erikseen korvaavana suorituksena. Epämuodollista osaamista voi-

daan kummallakin korkeakoulusektorilla kuitenkin tunnustaa myös osasuorituksina

esimerkiksi sopimalla siitä opintojaksosta vastaavan opettajan kanssa, jolloin siitä ei

välttämättä jää opintorekisteriin jälkeä. Kyselyn ulkopuolelle jääneillä voi siis olla

runsaastikin hyväksiluettua, mikä on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa. Kohde-

ryhmän rajaamisen muulla perusteella ei kuitenkaan katsottu olevan mahdollista juuri

23

kirjaamiskäytännöistä johtuen, ja vastaavasti kyselyn lähettäminen kaikille opiskelijoil-

le yleisesti koettiin kysymyksenasettelun kannalta epätarkoituksenmukaiseksi.

3.2 Aineistonkeruu

3.2.1 Kyselyaineisto

Osoitetietojen poimintapyyntö lähetettiin kaikkiin yliopistoihin ja opetusministeriön

hallinnanalaisiin ammattikorkeakouluihin maaliskuussa 2010. Tiedot saatiin määräai-

kaan mennessä 23 ammattikorkeakoulusta ja 12 yliopistosta. Otoskooksi ennen katoa

muodostui yhteensä 13 299 henkilöä (amk 6769, yo 6530). Kyselyaineisto kerättiin

sähköisellä lomakkeella huhti-toukokuussa 2010. Lomakkeeseen lähetettiin yksilölli-

nen linkki jokaiselle vastaajalle. Vastausaika oli yhteensä kolme viikkoa, jonka aikana

vastaamattomille lähetettiin kahdesti muistutusviesti: ensimmäinen viikon vastaamis-

ajan jälkeen ja toinen alun perin ilmoitettuna viimeisenä vastauspäivänä, jolloin vasta-

usaikaa jatkettiin vielä kolmella päivällä. Osoitteista 405 osoittautui virheelliseksi tai

käytöstä poistuneeksi. Lisäksi 55 vastaajaa poistettiin otoksesta heidän ilmoitettuaan,

etteivät he kuulu kyselyn kohderyhmään. Lopulliseksi otokseksi muodostui näin

12 894, josta kyselyyn vastasi 3380 henkilöä (amk 1503, yo 1876). Vastausprosentiksi

muodostui 26,2.

Vastausprosentti ei ole erityisen korkea. Se on kuitenkin samaa luokkaa monien mui-

den viime aikoina toteutettujen sähköisten opiskelijakyselyjen kanssa. Tietoverkossa

tapahtuvien kyselyaineistojen keräämisen haasteeksi näyttääkin muodostuneen sähkö-

postiliikenteen suuri määrä ja viestien hukkuminen siihen. Erilaisia sähköisiä kyselyjä

toteutetaan opiskelijoille runsaasti, mikä saattaa näyttäytyä myös ”kyselyväsymykse-

nä”. Nyt käytetyn kyselylomakkeen pituus saattoi myös karkottaa osan vastaajista.

Vastaajajoukko saattaa siis olla jonkin verran valikoitunut esimerkiksi osaamisen tun-

nustamiseen liittyvien kokemusten mukaan. Aiemmin on havaittu, että kyselyihin vas-

taavat yleensä hyvin tasaisesti sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia omaavat,

24

mutta eivät välttämättä aivan niin aktiivisesti niin kutsuttu keskijoukko, jolla tutkitta-

vasta aiheesta ei ole sen erityisemmin hyvää kuin huonoakaan sanottavaa. Tällä perus-

teella vastaajajoukosta ovat todennäköisesti karsiutuneet osittain ainakin sellaiset hen-

kilöt, joilla osaamisen tunnustaminen on ollut hyvin automaattista (esim. avoimen yli-

opiston opintojen siirtäminen suoraan varsinaisen yliopiston opiskelijarekisteriin). Ai-

neiston kokoa voidaan kuitenkin pitää tarpeeksi suurena ilmiön kuvaamiseen, ja vas-

taajat edustavat laajasti suomalaisia korkeakoululaitoksia ja koulutusaloja.

3.2.2 Haastatteluaineisto

Kyselyaineiston lisäksi tutkimusta varten kerättiin haastatteluaineisto lokakuussa 2010.

Haastateltavat koottiin kyselylomakkeessa vapaaehtoisiksi ilmoittautuneiden joukosta,

joita oli yhteensä 535. Naisia heistä oli 71 prosenttia. Yhteyttä otettiin kaikkiaan 52

henkilöön siten, että tavoitteena oli haastatella 15–20 henkilöä. Kontaktoiduista haasta-

teltiin kaikki ne, jotka olivat tavoitettavissa aineistonkeruuaikana lokakuussa, eli 16

henkilöä (14 naista, kaksi miestä). 12 opiskelijaa ilmoitti olevansa estynyt osallistu-

maan haastatteluun ehdotettuna ajankohtana lähinnä vaihto-opiskelun tai kiireisen elä-

mäntilanteen vuoksi. Reilusta viidestäkymmenestä yhteydenotosta hieman vajaaseen

puoleen ei saatu lainkaan vastausta.

Haastatteluaineiston haluttiin tuottavan monipuolisia näkökulmia (vrt. Mäkelä 1992,

52) hyväksilukemiseen, mikä otettiin huomioon aineistonkeruun ehtoja määriteltäessä.

Haastateltavat valittiin erilaisilta aloilta ja eri korkeakouluista eri puolilta Suomea.

Valintakriteereinä käytettiin myös haettujen ja myönnettyjen opintopisteiden määrää

sekä monipuolista hyväksiluettua osaamistaustaa. Laajimmillaan haastateltaville oli

myönnetty hyväksilukua 132 opintopistettä ja pienimmillään 4,5 opintopistettä. Kuu-

della haastateltavalla oli kokemuksia sekä hyväksilukemisen myöntämisestä että myön-

tämättä jättämisestä, ja kymmenelle haastateltavalle oli myönnetty hyväksilukua täs-

mälleen sen verran kuin he olivat hakeneet sitä. Hyväksiluetun osaamisen kirjo oli

laaja. Haastateltaville oli hyväksiluettu niin aiempia ammattikorkeakoulu- kuin yliopis-

25

to-opintojakin, avoimia korkeakouluopintoja, vaihto-opintoja, tuutor- ja opiskelijajär-

jestötoimintaa, työkokemusta ja luottamustoimintaa.

Haastateltavia oli yhteensä 13 korkeakoulusta: seitsemästä yliopistosta ja kuudesta

ammattikorkeakoulusta (ks. Taulukko 1). Yliopisto-opiskelijoita (10) osallistui haastat-

teluun jonkin verran ammattikorkeakouluopiskelijoita (6) enemmän, mutta edustavuus-

suhteet ovat samankaltaiset kuin kyselyaineistossa. Haastateltavat edustivat ammatti-

korkeakoulupuolella yhteensä kolmea koulutusalaa: yhteiskuntatieteiden, liiketalouden

ja hallinnon alaa, tekniikan ja liikenteen alaa sekä kulttuurialaa. Yliopistopuolella haas-

tateltavat edustivat yhteensä seitsemää alaa: yhteiskuntatieteellistä, teknillistieteellistä,

luonnontieteellistä, humanistista, terveystieteellistä, eläinlääketieteellistä ja kuvataiteen

alaa.

Taulukko 1. Haastateltavat korkeakouluittain

Ammattikorkeakoulu N Yliopisto N

Haaga-Helia amk 1 Aalto yliopisto 2

Lahden amk 1 Helsingin yliopisto 2

Laurea amk 1 Itä-Suomen yliopisto 1

Metropolia amk 1 Jyväskylän yliopisto 2

Satakunnan amk 1 Tampereen teknillinen yliopisto 1

Tampereen amk 1 Tampereen yliopisto 1

Turun yliopisto 1

Yhteensä 6 10

Haastattelut olivat tiiviitä ja kestoltaan keskimäärin 35 minuutin mittaisia. Pisin haas-

tattelu kesti tunnin ja lyhin noin 25 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin

sanasta sanaan. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 155 sivua (fonttikoko 12, riviväli

1). Raportissa esitetyt haastattelulainaukset on merkitty niin, että tunnisteen ensimmäi-

nen osa toimii viitteenä haastateltuun henkilöön ja toinen osa kertoo korkeakoulusekto-

rin, jolla haastateltava opiskelee. Esimerkiksi tunniste H13:amk kertoo kyseessä olevan

haastateltava numero kolmetoista, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa. Haastattelu-

26

lainauksia on lukemisen helpottamiseksi paikoin lyhennetty. Tästä tunnisteena lainauk-

sissa käytetään merkintää ---. Hakasulkeisiin on merkitty lainauksia selventämään lisä-

tyt sanat sekä kohdat, joissa haastateltavan puhetta on anonymisoitu. Aineistosta on

anonymisoitu esimerkiksi tarkkoja haastateltavan oppiainetta ja korkeakoulua koskevia

tietoja heidän tunnistamisensa ehkäisemiseksi.

3.3 Kyselylomakkeiden ja haastattelurunkojen sisällöt

Aiemman osaamisen tunnistamista ja tunnustamista tarkasteltiin kyselylomakkeessa

useista näkökulmista. Kyselyn avulla haluttiin muun muassa selvittää, millaista aiem-

paa osaamista opiskelijoilla on, mistä se on hankittu ja millä tavalla sitä on hyväksi-

luettu. Lisäksi haluttiin tietää, millä tavalla aiemman osaamisen tunnustaminen vaikut-

taa opiskeluun nykyisissä opinnoissa esimerkiksi niiden suunnittelun tai opiskeluun

käytetyn ajan osalta. Opiskelijoita pyydettiin lomakkeessa myös arvioimaan omaa

osaamistaan sekä hyväksilukemisesta saatavilla olevaa tietoa ja ohjausta.

Kyselylomakkeen laatimisessa hyödynnettiin tuoreita aiemmin hankitun osaamisen

tunnistamisesta ja tunnustamisesta tehtyjä raportteja (mm. Opetusministeriö 2007,

2008 ja 2010; Suomen yliopistojen rehtorien… 2009) ja kuultiin aihepiirin parissa

työskenteleviä henkilöitä. Yhteistyötä tehtiin muun muassa Turun yliopiston koulutus-

ja kehittämiskeskus Brahean hallinnoiman AHOT korkeakouluissa -hankkeen kanssa.

Esiin nousseiden ajankohtaisten haasteiden ja lisäselvittämistä kaipaavien teemojen

sekä teoreettisen kiinnostuksen perusteella kysely rakennettiin kahdeksasta osiosta: 1)

taustatiedot, 2) koulutus- ja työelämäpolku tähän mennessä, 3) aiemman osaamisen

hyväksilukeminen, 4) osaamisen osoittaminen ja hyväksiluetut opinnot, 5) oman osaa-

misen arviointi ja tunnistaminen, 6) hyväksilukemisen ohjaus ja tiedottaminen, 7) opin-

tojen eteneminen ja hyväksilukeminen sekä 8) toimeentulo ja hyväksilukeminen.

AHOTin ja muiden siihen rinnasteisten käsitteiden joukosta kyselylomakkeessa valit-

tiin käytettäväksi termiä ”hyväksilukeminen”, koska se kattaa käsitteen yleiskielessä

27

laajasti ja sen arveltiin olevan opiskelijoille termeistä tutuin. Kyselylomake on nähtä-

villä liitteissä.

Haastattelurunko muodostettiin tutkimusprosessin aikana nousseiden kiinnostavien

teemojen sekä kyselyaineiston analysoinnin jälkeen edelleen lisäselvittämistä kaivan-

neiden kysymysten pohjalta. Haastatteluaineiston haluttiin ennen kaikkea täydentävän

ja tuottavan kuvailevaa tietoa määrällisen aineiston tueksi. Haastattelurunko sisälsi

kaksi pääteemaa, joista ensimmäinen kytkeytyi opiskelijan henkilökohtaisiin hyväksi-

lukuprosesseihin. Siinä opiskelijaa pyydettiin muun muassa kertomaan saamistaan

hyväksiluvuista, oman osaamisensa arvioimisesta ja tutkiskelusta hyväksilukuprosessin

aikana sekä hyväksilukuprosessin sujumisesta yleensä. Toinen pääteema käsitteli

osaamisen tunnistamista ja tunnustamista yleisesti, ja siinä aiheita olivat muun muassa

korkeakouluyhteisön suhtautuminen ja käsitykset hyväksilukemisesta, hyväksilukemi-

sen vaikutukset opiskeluaikaan sekä opiskelijoiden mahdollisuudet joustaviin ja yksi-

löllisiin koulutuspolkuihin. Haastatelluilta kysyttyjä taustatietoja olivat ikä, opiskelu-

paikka ja -ala sekä opiskeluvuosi. Haastattelurunko on nähtävillä liitteissä.

3.4 Aineistojen analysointi

Aineisto on analysoitu kyselylomakeaineiston osalta pääsiassa tilastollisin menetelmin.

Haastatteluaineiston analysoinnissa on käytetty laadullisia menetelmiä. Tilastomene-

telmistä on käytetty frekvenssejä, prosenttijakaumia, ristiintaulukointeja, varianssiana-

lyysiä ja regressioanalyysiä.

Ristiintaulukoinneilla selvitetään muuttujien jakautumista ja niiden välisiä riippuvuuk-

sia. Tässä tutkimuksessa ristiintaulukointia käytettiin pääasiassa korkeakoulusektorei-

den ja koulutusalojen välisiin vertailuihin. Varianssianalyysiä käytetään tutkittaessa

kahden tai useamman ryhmän välisten keskiarvojen eroja. Tässä tutkimuksessa va-

rianssianalyysia käytettiin erityisesti likert-asteikollisten väittämämuuttujien erojen

selvittämiseen korkeakoulusektoreittain. Regressioanalyysin avulla tutkitaan muuttuji-

28

en välisiä kausaalisuhteita. Sitä on tässä tutkimuksessa käytetty lähinnä selvittämään

iän vaikutusta osaamisen määrään.

Koulutusalakohtaisia vertailuja varten aineistossa on yhdistelty joitakin pieniä koulu-

tusaloja keskenään tilastollisesti paremman vertailtavuuden aikaansaamiseksi. Yliopis-

tollisista kuvataiteen, musiikin, taideteollisen ja tanssi- ja teatterialan vastaajista muo-

dostettiin oma taide- ja ilmaisualojen ryhmänsä. Yhteen liitettiin myös eläinlääketie-

teen, farmasian, hammaslääketieteen ja lääketieteen alat sekä omina joukkoinaan myös

liikuntatieteellinen ja terveystieteen ala sekä luonnontieteellinen ja maatalous-

metsätieteellinen ala. Ammatillisen korkea-asteen aloista yhdistettiin luonnontieteiden

sekä luonnonvara- ja ympäristöalat.

Ryhmien välisten keskiarvojen ja jakaumien erojen tilastollista merkitsevyyttä on tut-

kittu khiin neliö -testillä. Testin tulos on tilastollisesti erittäin merkitsevä, kun se on

.001 tai alle. Tilastollisesti merkitsevä tulos on silloin, kun se on .01 tai alle, ja melkein

merkitsevä ollessaan .05. Tilastollisen merkitsevyystestin tulokset on merkitty raportis-

sa oleviin taulukoihin ja kuvioihin p-arvoina. Esimerkiksi p-arvo p=.000 tarkoittaa

raportoitujen erojen olevan tilastollisesti erittäin merkitseviä.

Kyselylomakkeessa oli muutamia avoimia kysymyksiä, joiden vastaukset on luokiteltu

niiden sisällön mukaan. Lisäksi luokkien vastausten lukumäärät on laskettu sisältöjen

esiintymisen runsauden kuvaamiseksi (vrt. Eskola & Saaranen 2006, 115). Aineistoläh-

töistä analyysitapaa on hyödynnetty myös haastatteluaineiston analysoinnissa. Pääasi-

assa haastatteluaineistoa käytettiin selittämään tai havainnollistamaan kyselyaineiston

tuloksia siten, että aineisto pelkistettiin pilkkomalla se kyselyaineiston tulosten kannal-

ta olennaisiin osiin ja ryhmittelemällä nämä erilleen nostetut aineiston osat niiden sa-

mankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien suhteen (vrt. Tuomi & Sarajärvi 2009, 109–111).

29

4 Aineiston edustavuus ja taustatiedot vastaajista

Seuraavissa alaluvuissa luodaan yleinen katsaus aineistoon ja sen edustavuuteen sekä

käydään läpi tärkeimmät taustatiedot vastaajista. Tavallisesti edustavuustarkasteluissa

vastaajien tietoja verrataan tutkimuksen perusjoukkoon eli tässä tapauksessa kaikkiin

vuonna 2009 hyväksilukuja saaneisiin opiskelijoihin. Tässä kohden täysin täsmällistä

tietoa perusjoukosta on kuitenkin vaikea saavuttaa, sillä hyväksilukemisen tilastointi ei

ole valtakunnallisesti yhtenäistä ja julkiset tiedot siitä ovat vähäisiä ja vaihtelevia. Täs-

tä syystä aineiston rakennetta verrataan alaluvuissa pelkästään otokseen tai kaikkia

opiskelijoita koskeviin AMKOTA ja KOTA-tietokantojen tilastoihin. Nämä vertailut

tuottavat viitteellisen, mutta kuitenkin auttavan kuvan aineistosta osana laajempaa ko-

konaisuutta, kun varsinaiseen perusjoukkoon peilaaminen ei ole ollut mahdollista.

4.1 Vastaajat korkeakouluittain, aloittain ja koulutuksittain

Tutkimuksen otos koostuu yhteensä 35 ammattikorkeakoulun tai yliopiston hyväksilu-

kuja saaneesta opiskelijasta. Aineisto edustaa tutkimuksessa mukana olleita korkeakou-

luja varsin kattavasti (ks. Taulukko 2). Merkille pantavin poikkeama, tässä tapauksessa

aliedustus, aineistossa on Jyväskylän ammattikorkeakoulun kohdalla, josta kyselyyn

vastasi ainoastaan yksi opiskelija. Tähän on syynä aineistonkeruun osittainen epäonnis-

tuminen JAMKissa siten, että opiskelijoille lähetetty kyselyn kutsuviesti suodattui kor-

keakoulusta saadun tiedon perusteella korkeakoulun sähköpostijärjestelmässä roska-

postiksi. Aineisto ei siis mahdollista esimerkiksi kyseistä korkeakoulua koskevien pää-

telmien tekemistä, mikäli niin haluttaisiin tehdä, mutta aineiston kokonaisuuteen tällä

ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, koska raportissa ei tehdä korkeakoulujen välisiä

vertailuja. Vastaajajoukossa hienoisesti yliedustettuina ovat Itä-Suomen ja Tampereen

yliopistot sekä Diakonia ja Metropolia ammattikorkeakoulut.

30

Taulukko 2. Otos ja vastaajat korkeakouluittain korkeakoulusektorin mukaan

Otos Vastaajat

Ammattikorkeakoulu N % N %

Arcada - Nylands svenska yh 83 1,2 14 0,9

Diakonia-amk 298 4,4 90 6,0

HAAGA-HELIA amk 791 11,7 180 12,0

Humanistinen amk 136 2,0 20 1,3

Hämeen amk 388 5,7 90 6,0

Jyväskylän amk 98 1,4 1 0,1

Kemi-Tornion amk 132 2,0 31 2,1

Keski-Pohjanmaan amk 254 3,8 45 3,0

Kymenlaakson amk 82 1,2 15 1,0

Lahden amk 526 7,8 123 8,2

Laurea-amk 500 7,4 85 5,7

Metropolia amk 361 5,3 92 6,1

Oulun seudun amk 95 1,4 26 1,7

Pohjois-Karjalan amk 269 4,0 72 4,8

Rovaniemen amk 201 3,0 46 3,1

Saimaan amk 148 2,2 33 2,2

Satakunnan amk 404 6,0 97 6,5

Savonia amk 338 5,0 84 5,6

Seinäjoen amk 333 4,9 74 4,9

Tampereen amk 714 10,5 167 11,1

Turun amk 327 4,8 59 3,9

Vaasan amk 177 2,6 46 3,1

Yh Novia 114 1,7 13 0,9

Yhteensä 6769 100,0 1503 100,0

31

Otos Vastaajat

Yliopisto N % N %

Aalto-yliopisto 436 6,7 115 6,1

Helsingin yliopisto 1446 22,1 418 22,3

Itä-Suomen yliopisto 429 6,6 152 8,1

Jyväskylän yliopisto 757 11,6 206 11,0

Lapin yliopisto 90 1,4 24 1,3

Lappeenrannan TY 281 4,3 66 3,5

Oulun yliopisto 577 8,8 135 7,2

Tampereen TY 163 2,5 64 3,4

Tampereen yliopisto 1006 15,4 311 16,6

Teatterikorkeakoulu 20 0,3 4 0,2

Turun yliopisto 1222 18,7 356 19,0

Åbo Akademi 103 1,6 21 1,1

Yhteensä 6530 100,0 1872 100,0

Taulukossa 3 on kuvattu aineiston jakautuminen koulutusaloittain. Koulutusalat eritel-

tiin opetusministeriön koulutusalaluokituksen mukaan. Ammattikorkeakoulusektorilla

eniten vastaajia on sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta sekä yhteiskuntatieteiden, liike-

talouden ja hallinnon alalta. Vähiten vastaajia on luonnontieteiden sekä humanistiselta

ja kasvatusalalta. Yliopistosektorilta aineistossa on eniten humanistisen ja yhteiskunta-

tieteellisen alan vastauksia. Kuten luvussa 3.5 todettiin, on aineiston analysointia var-

ten liitetty yhteen toisiaan lähellä olevia aloja eli esimerkiksi yliopistolliset kuvatai-

teen, musiikin, taideteollisen sekä tanssi- ja teatterialojen vastaajat (”taide- ja ilmai-

sualat”) aloittaisen vertailtavuuden parantamiseksi. Yhteen on analyyseja varten liitetty

myös eläinlääketieteen, farmasian, hammaslääketieteen ja lääketieteen alat sekä omina

ryhminään myös liikuntatieteellinen ja terveystieteen ala sekä luonnontieteellinen ja

maatalous-metsätieteellinen ala. Ammattikorkeakoulujen koulutusaloista on analyyseja

varten yhdistetty luonnontieteiden sekä luonnonvara- ja ympäristöalat.

32

Verrattuna koulutusaloilla opiskelevien kokonaismääriin, eniten vastaajia on suurilta

koulutusaloilta ja vähiten pieniltä eli mikään koulutusala ei nouse kokoaan suuremmin

esiin. Näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi yliopistojen teknillistieteellisellä ja am-

mattikorkeakoulujen tekniikan ja liikenteen alalla hyväksilukuja on myönnetty syystä

tai toisesta pienemmälle joukolle kuin opiskelijoita on kaikkiaan. Vastaavasti ammatti-

korkeakoulujen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla sekä yliopistojen yhteiskuntatieteel-

lisellä ja humanistisella alalla hyväksilukuja on suhteessa melko monella opiskelijalla.

Johtopäätösten suhteen on kuitenkin noudatettava varovaisuutta, sillä aloittaiset erot

voivat johtua myös siitä, että kyselyyn vastasivat aktiivisemmin juuri viimeksi mainit-

tujen naisvaltaisten alojen opiskelijat.

Taulukko 3. Otos ja vastaajat koulutusaloittain korkeakoulusektorin mukaan

2009* Vastaajat

Koulutusala (amk) % N %

Humanistinen ja kasvatusala 1,1 25 1,7

Kulttuuriala 8,9 118 7,8

Luonnontieteiden ala 4,5 24 1,6

Luonnonvara- ja ympäristöala 3,2 61 4,0

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 6,4 138 9,2

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 25,8 585 38,8

Tekniikan ja liikenteen ala 29,6 237 15,7

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 20,3 319 21,2

Yhteensä 100,0 1 507 100,0

*nuorten, aikuisten ja yamk-tutk. suorittavat, lähde: AMKOTA

33

2009** Vastaajat

Koulutusala (yo) % N %

Eläinlääketieteen ala 0,3 9 0,5

Farmasian ala 1,1 13 0,7

Hammaslääketieteen ala 0,5 11 0,6

Humanistinen ala 15,9 392 21,0

Kasvatustieteellinen ala 8,3 239 12,8

Kauppatieteellinen ala 11,9 172 9,2

Kuvataideala 0,2 7 0,4

Liikuntatieteellinen ala 0,5 5 0,3

Luonnontieteellinen ala 14,9 166 8,9

Lääketieteellinen ala 2,9 98 5,2

Maatalous-metsätieteellinen ala 2,0 31 1,7

Musiikkiala 0,8 4 0,2

Oikeustieteellinen ala 2,8 70 3,7

Psykologian ala 1,0 35 1,9

Taideteollinen ala 1,8 38 2,0

Tanssi- ja teatteriala 0,3 3 0,2

Teknillistieteellinen ala 20,9 158 8,5

Teologian ala 1,7 19 1,0

Terveystieteen ala 1,6 92 4,9

Yhteiskuntatieteellinen ala 10,8 306 16,4

Yhteensä 100,0 1 868 100,0

**alempaa ja ylempää tutkintoa suorittavat, lähde: KOTA

Ammattikorkeakoulusektorin vastaajista noin 60 prosenttia opiskeli nuorten koulutuk-

sessa, runsas kolmannes aikuiskoulutuksessa ja noin viisi prosenttia ylempään amk-

tutkintoon johtavassa koulutuksessa (ks. Taulukko 4). Yliopistosektorin vastaajista

suurin osa ilmoitti opiskelevansa toisen syklin tutkintoon, johon on tässä laskettu mais-

terikoulutusten lisäksi sisältyvän myös eläinlääketieteen, hammaslääketieteen ja lääke-

tieteen lisensiaatit sekä diplomi-insinöörit. Kohtaan ”muu” tuli kyselylomakkeessa

joitakin avoimia vastauksia, joissa vastaajat kertoivat pääasiassa opiskelevansa joko

tohtorin tutkintoon tai suorittavansa useampaa tutkintoa samaan aikaan.

34

Taulukko 4. Vastaajat tutkintoon johtavien koulutusten mukaan korkeakoulusekto-reittain

Vastaajat Vastaajat

Tutkinto (amk) N % Tutkinto (yo) N %

Amk-tutkinto (nuoret) 906 60,6 Kandidaatti 129 6,9

Amk-tutkinto (aikuiset) 518 34,6 Maisteri 1 708 91,0

Ylempi amk 71 4,7 Muu 39 2,1

Yhteensä 1 495 100,0 Yhteensä 1 876 100,0

4.2 Vastaajien sukupuoli ja ikä

Kyselyyn vastanneista 77 prosenttia oli naisia ja 22 prosenttia miehiä. Sukupuolija-

kauma oli sama sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulusektorin vastaajissa. Naiset

ovat aineistossa jonkin verran yliedustettuina verrattuna suomalaisten korkeakoulu-

opiskelijoiden yleiseen sukupuolijakaumaan, jossa naisia on suunnilleen 54 prosenttia

kummallakin korkeakoulusektorilla (ks. Tilastokeskus 2010, 44–46). Koulutusaloittai-

nen vaihtelu on kuitenkin suurta. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen sosiaali-, terve-

ys- ja liikunta-alalla naisten osuus on lähes 90 prosenttia, mutta tekniikan ja liikenteen

alalla vain 16 prosenttia. Yliopistollisista koulutusaloista naisten osuus on humanisti-

sella ja kasvatusalalla 76 prosenttia ja tekniikan ja liikenteen alalla ainoastaan 23 pro-

senttia.

Kyselyyn vastanneet olivat keskimäärin 27-vuotiaita (mediaani). Vastaajat jakautuivat

ikäryhmittäin siten, että hieman vajaa kolmannes oli 24-vuotiaita ja tätä nuorempia,

noin kolmannes 25–29-vuotiaita ja hieman reilu kolmannes 30-vuotiaita ja tätä van-

hempia.

35

4.3 Vastaajien koulutustausta, työkokemus ja opiskeluvaihe

Vastaajien yleisin pohjakoulutus ennen nykyistä tutkintoa oli ylioppilastutkinto (ks.

Taulukko 5). Toiseksi yleisin pohjakoulutus oli ammattikorkeakoulututkinto. Erilaisia

korkeakoulututkintoja ennen nykyisiä opintojaan suorittaneita oli aineistossa yleisesti-

kin ottaen melko paljon, 28 prosenttia. Se on suunnilleen tuplasti enemmän kuin esi-

merkiksi opiskelijapopulaatiota yleisesti käsittelevässä Opiskelijatutkimus 2010:ssa

(Saarenmaa 2010, 19). Kohderyhmän huomioon ottaen tulos on kuitenkin varsin oletet-

tava, sillä aiempi tutkinto voi olla peruste osaamisen tunnustamiselle.

Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden pohjakoulutuksissa oli joitakin eroja.

Ensinnäkin yllä mainittuja korkea-asteen tutkintoja oli taustallaan noin kolmanneksella

yliopisto-opiskelijoista ja selvästi harvemmalla eli noin viidenneksellä ammattikorkea-

kouluopiskelijoista. Ensimmäisen ja toisen syklin ammattikorkeakoulututkintoja oli

suunnilleen yhtä suurella osuudella kummankin korkeakoulusektorin opiskelijoista,

mutta yliopistollisia kandidaatin ja maisterintutkintoja oli huomattavasti enemmän

yliopisto-opiskelijoilla – ensin mainittuja osin ainakin yliopistojen uuden kaksiportai-

sen tutkintorakenteen vuoksi. Toinen sektorien välinen ero kytkeytyy toisen asteen

ammatillisiin opintoihin, joita oli noin 15 prosentilla ammattikorkeakouluopiskelijoista

ja ainoastaan vajaalla prosentilla yliopisto-opiskelijoista. Opistoasteen tutkinnon oli

suorittanut 18 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista ja vain noin seitsemän pro-

senttia yliopisto-opiskelijoista.

36

Taulukko 5. Vastaajien pohjakoulutus ennen nykyistä tutkintoa

Kaikki Amk Yo

Pohjakoulutus N % % %

Ylioppilastutkinto 1636 48,5 40,5 54,9

Ammatillinen 2. aste 243 7,2 15,3 0,7

Opistoaste 400 11,9 18,1 6,9

Amk-tutkinto 511 15,1 15,1 15,2

Yamk-tutkinto 20 0,6 0,5 0,7

Kandidaatintutkinto (yo) 241 7,1 2,0 11,3

Maisterintutkinto (yo) 186 5,5 3,0 7,5

Muu 136 4,1 5,6 3,0

Yhteensä 3373 100,0 100,0 100,0

Noin kaksi kolmesta vastaajasta oli opiskellut nykyisessä koulutuksessaan kolme vuot-

ta tai tätä lyhyemmän aikaa, neljästä viiteen vuotta opiskelleita oli hieman runsas vii-

dennes ja noin kymmenes oli opiskellut kuusi vuotta tai tätä pidempään.

Suurimmalla osalla, neljällä viidestä vastaajasta, ei kyselyhetkellä ollut suoritusoikeut-

ta muuhun korkeakoulututkintoon. Muita suoritusoikeuksia oli yleisimmin maisterin (9

%) tai kandidaatin (2 %) tutkintoihin yliopistoissa sekä ensimmäisen syklin ammatti-

korkeakoulututkintoon (2 %). Noin prosentilla vastaajista oli useampia suoritusoikeuk-

sia eri korkeakouluissa. Vajaalla prosentilla oli suoritusoikeus tohtorintutkintoon tai

yamk-tutkintoon.

Työkokemusta raportoi omaavansa yhteensä 96 prosenttia kyselyyn vastanneista. Töitä

tehneiden vastaajien kokoaikatyötä vastaavan työssäolon mediaaniksi muodostui tasan

kolme vuotta ja keskiarvoksi 6,6 vuotta (l. noin 6 v 8 kk). Lyhin työssäolon kesto oli

noin 1 kuukausi ja pisin 43 vuotta. Suunnilleen kaksi viidestä vastaajasta oli työsken-

nellyt enintään kaksi vuotta, hieman vajaa kolmannes kolmesta kahdeksaan vuotta ja

noin neljännes yhdeksän vuotta tai tätä pidempään.

37

5 Tulokset

5.1 Oppimisen eri muodot ja AHOT

5.1.1 Formaali oppiminen

Formaalilla oppimisella tarkoitetaan tavallisesti oppilaitoksissa tapahtuvaa, oppimista-

voitteiltaan ja oppimiseen saadun tuen osalta järjestelmällistä oppimista, josta saadaan

yleensä todistus. Tällaisen osaamisen hyväksilukeminen on korkeakoulutuksessa yleis-

tä verrattuna muita kanavia pitkin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustami-

seen (OPM 2007a, 62; ks. myös Jäntti 2008, 33–34). Tässä tutkimuksessa vastaajille

esitettiin 12 erilaista formaalin koulutuksen muotoa, joista vastaajien oli mahdollista

erikseen valita ne, joista heille oli tai ei ollut haettaessa myönnetty hyväksilukua ja

joihin he olivat osallistuneet hakematta siitä kuitenkaan hyväksilukua. Vastaajien oli

lisäksi mahdollista ilmoittaa avoimessa kohdassa, mikäli heillä oli jotakin muuta kuin

mainittua osaamista. Tulosten raportoinnissa kyselylomakkeessa annetut vaihtoehdot

’aiemmat opinnot nykyisessä tai muussa ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa’ on

yhdistetty kahdeksi luokaksi: aiempiin ammattikorkeakoulu- ja aiempiin yliopisto-

opintoihin.

Kun tarkastellaan kaikkia opiskelijoita yhdessä, heillä oli eniten aiempia ammattikor-

keakouluopintoja, toiseksi eniten avoimesta yliopistosta hankittua osaamista ja kol-

manneksi eniten aiempia yliopisto-opintoja (ks. taulukko 6). Erilaisia yliopistollisia

opintoja oli selvästi enemmän yliopisto- kuin ammattikorkeakouluopiskelijoilla. Yli-

opisto-opiskelijoilla oli myös selvästi ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän vaih-

to-opintoja. Ammattikorkeakouluopiskelijoilla puolestaan oli yliopisto-opiskelijoita

enemmän ammatillisen korkea-asteen, opistoasteen sekä ammatillisen toisen asteen

opintoja. Vähiten vastaajilla oli ulkomaisia tutkinto-opintoja, joita oli lähes saman ver-

ran kummankin sektorin opiskelijoilla. Koulutusaloittainen tarkastelu on nähtävillä

yliopistojen osalta liitetaulukossa 1 ja ammattikorkeakoulujen osalta liitetaulukossa 2.

38

Opiskelijat olivat hakeneet hyväksilukua suurimmasta osasta hankkimaansa formaalia

koulutusta, mutta hakemattomien osuudet ovat suurimmat ammatillisia ja opistoasteen

opintoja sekä avoimia yliopisto-opintoja suorittaneilla. Ensin mainittuja selittänevät

ennen kaikkea ammatillisen sekä opistoasteen ja korkea-asteen koulutusten välisiin

tasoeroihin kytkeytyvät syyt, ja jälkimmäistä esimerkiksi avoimessa yliopistossa suori-

tettujen ja nykyisten opintojen sijoittuminen eri koulutusaloille, kun tiedetään, että

avoimessa yliopistossa voidaan opiskella myös harrastusmuotoisesti erilaisia yliopis-

tollisia oppiaineita. Hyväksilukuhakemuksia on evätty eniten opisto- ja ammatillisista

opinnoista sekä aiemmista ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnoista.

39

Taulukko 6. Formaalin koulutuksen piirissä hankittu osaaminen ja sen hyväksiluke-minen

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Ulk

om

aise

t

tutk

into

-

op

inn

ot

Har

joit

-

telij

avai

hto

Avo

in a

mk

Ke

sä-

ylio

pis

to

Am

ma-

tilli

set

op

inn

ot

Op

isto

aste

Vai

hto

-

op

iske

lu

Aie

mm

at

yo-o

pin

no

t

Avo

in

ylio

pis

to

Aie

mm

at

amk-

op

inn

ot

Myönnetty Hakenut, ei myönnetty Ei hakenut

40

Hyväksilukua oli myönnetty keskimäärin (ka) 93 prosentille sitä hakeneista (ks. Tau-

lukko 7). Valtaosa vastaajista oli siis saanut hakemukseensa myönteisen päätöksen.

Vain kahden koulutusmuodon, ammatillisten ja opistoasteen opintojen osalta myöntä-

misprosentti jäi alle yhdeksänkymmenen. Myöntämisprosentit näistä olivat 79 % (am-

matilliset opinnot) ja 85 % (opistoaste). Tulos ei ole yllättävä, sillä joissakin korkea-

kouluissa on erikseen linjattu, ettei esimerkiksi toisen asteen tutkintoon kuuluvia opin-

toja hyväksilueta (OPM 2007a, 40). Linjaus lienee opiskelijoiden keskuudessa tunnet-

tu, sillä näistä opinnoista on myös haettu suhteessa vähiten hyväksilukua. Toisensuun-

taisiakin toimintamalleja on kuitenkin olemassa. Joissakin ammattikorkeakouluissa

tehdään esimerkiksi yhteistyötä paikallisten toisen asteen koulutuksen järjestäjien

kanssa. Yhteistyössä ammattikorkeakoulu vastaa joistakin toisen asteen opinnoista,

jotka voidaan suoraan hyväksilukea, kun opiskelija tulee valituksi ammattikorkeakou-

lun opiskelijaksi (Saranpää, Haltia & Jaakkola 2010, 5).

Taulukko 7. Hyväksilukemisen myöntämisprosentit formaalin osaamisen osalta

93%

79%

85%

92%

92%

94%

96%

96%

97%

97%

97%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

KESKIARVO

Ammatilliset opinnot

Opistoaste

Aiemmat amk-opinnot

Aiemmat yo-opinnot

Avoin amk

Ulkomaiset tutkinto-opinnot

Vaihto-opiskelu

Kesäyliopisto

Harjoittelijavaihto

Avoin yliopisto

41

Korkeakoulusektoreittain tarkasteltuna hyväksilukemisen myöntämisprosentti oli yli-

opistoissa 90 % ja ammattikorkeakouluissa 93 % (ks. Kuvio 1). Formaalista osaamises-

ta myönnetään siis ammattikorkeakoulusektorilla hyväksilukua hieman yliopistoja

enemmän. Yksittäisten koulutusmuotojen kohdalla merkittävin sektoreiden välinen ero

– 18 prosenttiyksikköä – kytkeytyy ammatillisiin opintoihin, joita on hyväksiluettu

enemmän ammattikorkeakoulu- kuin yliopistosektorilla. Seuraavaksi suurimmat erot

ovat seitsemän prosenttiyksikön suuruisia, ja ne kytkeytyvät avointen ammattikorkea-

koulu- ja yliopisto-opintojen sekä tutkintoon johtavien aiempien ammattikorkeakoulu-

opintojen hyväksilukemiseen. Näistä avoimia yliopisto-opintoja lukuun ottamatta kaik-

kia muita osaamisen muotoja oli hyväksiluettu enemmän ammattikorkeakoulusektoril-

la.

Kuvio 1. Erot formaalin oppimisen hyväksilukemisessa sektoreittain

Korkeakouluille aiemmin laaditun kyselyn sekä opiskelijajärjestöjen kartoitusten pe-

rusteella on esitetty, että yliopistossa suoritettuja opintoja hyväksiluetaan ammattikor-

keakouluissa suoritettuja opintoja enemmän sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulu-

93%90%

Yliopisto AMK

88%

91%

96%

97%

97%

99%

83%

89%

63%

95%

Avoin yliopisto

Harjoittelijavaihto

Vaihto-opiskelu

Yo-opinnot

Ammatilliset

Avoin amk

Kesäyliopisto

Ulkom. opinnot

Opistoaste

Amk-opinnot

95%

99%

99%

92%

94%

95%

85%

81%

97%

92%

Yliopisto AMK

Myöntämisprosentti yhteensä sektoreittain

Eritelty myöntämisprosentti koulutusmuodoittain

42

tutkintoon. Tätä on selitetty muun muassa yliopisto-opintojen sisällön paremmalla

tuntemuksella. (OPM 2007a, 40.) Tulokset tukevat jossain määrin tätä aiempaa tietoa,

sillä yliopistosektorilla aiemmista tutkintoon johtaneista yliopisto-opinnoista on myön-

netty hyväksilukua 91 prosentissa ja ammattikorkeakoulusektorilla 92 prosentissa ta-

pauksista. Laajempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kaikista yliopistollisista opin-

noista (avoin yo ja aiemmat yo-opinnot) myönnettiin hyväksilukua enemmän yliopis-

topuolella – kaikkiaan 95 prosentille opiskelijoista – ja ammattikorkeakoulupuolella

tätä vähemmän, 92 prosentille opiskelijoista. Mikäli kesäyliopistokin lasketaan yliopis-

tollisiin opintoihin, muodostuu ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyväksilukuprosen-

tiksi prosenttiyksikön korkeampi 93. Kaikista ammattikorkeakouluopinnoista (avoin

amk, aiemmat amk-opinnot) hyväksilukua myönnettiin 88 prosentille yliopisto-

opiskelijoista ja 94 prosentille ammattikorkeakouluopiskelijoista.

Kummatkin korkeakoulusektorit huomioon ottaen yliopisto-opintoja hyväksiluetaan

siis keskimäärin enemmän kuin ammattikorkeakouluopintoja, mutta kaiken kaikkiaan

niitä ei kuitenkaan hyväksilueta ammattikorkeakoulututkintoihin enempää kuin ammat-

tikorkeakouluissa suoritettuja opintoja. Yliopisto-opinnoilla ei siis ole aivan yhtä suve-

reenia asemaa kuin aiemmin on esitetty. Selvää kuitenkin on, että ammattikorkeakou-

lusektorilla tunnustetaan tasaisemmin molempien sektorien opintoja, ja ammattikor-

keakouluopinnoista myönnetään yliopistoissa huomattavasti vähemmän hyväksilukuja

kuin yliopisto-opinnoista. Tämä voi selittyä esimerkiksi erolla korkea-asteen opintojen

orientaatiossa, joka ammattikorkeakouluissa on selvästi yliopistoja käytännönlähei-

sempi eikä näin ollen välttämättä tarjoa riittävästi yliopistoissa edellytettyjä teoreettisia

ja metodisia valmiuksia (vrt. OPM 2007a, 40).

5.1.2 Non- ja informaali oppiminen

Nonformaali eli epävirallinen oppiminen tarkoittaa virallisen koulutusjärjestelmän

ulkopuolella tapahtuvaa oppimista, joka on kuitenkin tavoitteellista ja tarkoituksellista.

Tällaista oppimista tapahtuu esimerkiksi vapaan sivistystyön piirissä, kuten erilaisissa

43

kansalais- ja työväenopistoissa tai työpaikkakoulutuksessa. Informaali eli arkioppimi-

nen puolestaan on vapaamuotoista, yleensä hyvin tahatonta oppimista, jota tapahtuu

esimerkiksi työssä, vapaa-ajalla tai harrastuksissa. (Päärnilä 2010, 32.) Esimerkkejä

tällaisen muualla kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen hyväksiluke-

misesta korkeakoulutuksessa ovat esimerkiksi järjestö- tai hallintokokemuksen perus-

teella korvatut yksittäiset opintojaksot, joidenkin kieliopintojen korvaaminen tai har-

joittelujakson korvaaminen työkokemuksella. Non- ja informaalia oppimista hyväksi-

luetaan korkeakouluissa toistaiseksi kuitenkin melko vähän (OPM 2007a, 28; Päärnilä

2010, 32.), mihin on monesti syynä varauksellinen suhtautuminen osaamisen laatuun

(Jäntti 2008, 30).

Opiskelijoilla on kaiken kaikkiaan runsaasti non- ja informaalia osaamista, mutta ver-

rattuna formaaliin osaamiseen, vain murto-osasta siitä on haettu hyväksilukua (ks. tau-

lukko 8). On selvää, ettei kaikki opiskelijoiden arki- ja epävirallinen oppiminen vält-

tämättä ole korkeakoulutasoista, mutta opiskelijoiden osaamispotentiaali on joka tapa-

uksessa varsin suuri. Esimerkiksi työkokemuksen kautta karttunutta osaamista on oman

arvionsa perusteella yli 70 prosentilla vastaajista, mutta yhteensä vain noin neljännes

on hakenut siitä hyväksilukua. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat hakeneet työko-

kemuksesta hyväksilukua yliopisto-opiskelijoita selvästi ahkerammin.

Eniten työkokemusta arvioivat yliopistopuolella omaavansa oikeustieteellisen, taide- ja

ilmaisualojen, teknillistieteellisen sekä terveys- ja liikuntatieteiden alojen opiskelijat

(ks. Liitetaulukko 3), joista viimeksi mainitulla alalla myös vuosissa mitattu työkoke-

musmäärä oli aineiston runsain eli noin 13 vuotta (ka). Työkokemuksen perusteella

myönnettyjen hyväksilukujen osuus on kuitenkin korkein teknillistieteellisellä alalla.

Ammattikorkeakoulupuolella eniten työkokemusta raportoivat omaavansa sosiaali-,

terveys- ja liikunta-alan, humanistisen ja kasvatusalan sekä matkailu-, ravitsemis- ja

talousalan opiskelijat (ks. Liitetaulukko 4), joista ensin mainitulla alalla työkokemusta

oli vuosissa mitattuna reilut kahdeksan vuotta (ka) eli ammattikorkeakouluvastaajien

keskuudessa eniten ja viimeksi mainituilla aloilla noin seitsemän vuotta (ka). Näillä

44

aloilla on myös eniten opiskelijoita, joille on työkokemuksen perusteella myönnetty

hyväksilukua.

Harrastuksista hankittua osaamista oli yhteensä noin kolmanneksella vastaajista, mutta

kummankin korkeakoulusektorin opiskelijoista vain hyvin pieni osa on hakenut siitä

hyväksilukua. Aloittain tarkasteltuna harrastuksista hankittua osaamista on eniten am-

mattikorkeakoulujen kulttuurialan sekä yliopistojen taide- ja ilmaisualojen opiskelijoil-

la, mikä käy yhteen sen kanssa, että näillä aloilla järjestetään paljon omaehtoista koulu-

tusta ja harrastustoimintaa esimerkiksi vapaassa sivistystyössä.

Työnantajan järjestämässä koulutuksessa sekä ulkomailla oleskelun kautta hankittua

osaamista on kumpaakin noin neljänneksellä vastaajista, ja hyväksilukua niistä on ha-

kenut yhteensä noin viisi prosenttia opiskelijoista. Työnantajan järjestämään koulutuk-

seen ovat ammattikorkeakoulupuolella osallistuneet eniten yhteiskuntatieteiden, liike-

talouden ja hallinnonalan opiskelijat ja yliopistopuolella terveys- ja liikuntatieteiden

opiskelijat. Ulkomailla oleskelun kautta hankittua osaamista on eniten matkailu-, ravit-

semis- ja talousalan ammattikorkeakouluopiskelijoilla ja humanistisen alan yliopisto-

opiskelijoilla. Vähiten vastaajilla on varusmieskoulutuksen kautta hankittua osaamista,

josta ammattikorkeakouluopiskelijat ovat hakeneet hyväksilukua yliopisto-opiskelijoita

enemmän. Varusmieskoulutusta on eniten miesvaltaisilla koulutusaloilla eli ammatti-

korkeakoulujen tekniikan ja liikenteen alalla sekä yliopistojen teknistieteellisellä alalla.

45

Taulukko 8. Non- ja informaali osaaminen ja sen hyväksilukeminen

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80%

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Kaikki

Yo

Amk

Var

us-

mie

sko

u-

lutu

s

Vap

aa

sivi

stys

työ

Luo

tta-

mu

sto

i-

min

ta

Tu

uto

r-

toim

inta

Op

iske

lija-

järj

est

ö-

toim

inta

Mu

u

järj

est

ö-

toim

inta

Ulk

om

ailla

ole

ske

lu

Työ

n-

anta

jan

järj

.

kou

lutu

s

Har

ras-

tuks

et

Työ

-

koke

mu

s

Myönnetty Hakenut, ei myönnetty Ei hakenut

46

Hyväksilukemisen myöntämisprosentit vaihtelivat non- ja informaalin oppimisen osal-

ta 60 ja 94 prosentin välillä (ks. Taulukko 9). Keskimääräinen hyväksymiprosentti (ka)

oli 77, mikä on selvästi matalampi kuin formaalissa oppimisessa, jossa se oli 93. Tuu-

tor- ja opiskelijajärjestötoiminnassa myöntämisprosentit olivat kaikkein korkeimmat,

molemmat yli 90. Tällainen korkeakoulun oman toiminnan kautta hankittu osaaminen

lienee muuta epävirallista oppimista suoraviivaisemmin hyväksiluettavissa, sillä mo-

nessa korkeakoulussa on tehty linjauksia tuutor- ja opiskelijajärjestötoiminnan sisällyt-

tämisestä vapaasti valittaviin opintoihin.

Työkokemuksesta hyväksilukua oli myönnetty keskimäärin 85 prosentille ja harrastuk-

sista 68 prosentille vastaajista. Matalin myöntämisprosentti (60) oli vapaan sivistys-

työn kautta hankitulla osaamisella, mikä voi selittyä esimerkiksi sillä, että tällainen

usein harrastusmuotoinen opiskelu jäsentyy tutkintoihin vaikeasti (Saloheimon 2008,

348–349). Tutkintoihin sitomattoman opiskelun lisäksi vapaassa sivistystyössä on kui-

tenkin mahdollista suorittaa esimerkiksi avoimen yliopiston opintoja ja joihinkin am-

mattikorkeakoulututkintoihin kytkeytyviä opintoja, kuten ensiapua, kirjanpitoa tai lii-

kunta- ja terveyskasvatusta (Määttä 2003, 15). Tätä tutkimusta varten kerätyssä haas-

tatteluaineistossa nousi esiin muun muassa mahdollisuus lukea hyväksi kansanopistois-

sa suoritettuja avoimia yliopisto-opintoja ja taidealalla vapaassa sivistystyössä hankit-

tua osaamista, mutta muilta osin vapaassa sivistystyössä suoritettujen opintojen hyväk-

silukeminen koettiin vieraaksi. Muutamat haastatellut opiskelijat kertoivat kokemuksis-

taan näin:

Mäkinhän sain hyväksilukuja nimenomaan käytännös tollasesta [epävirallisesta oppi-

misesta] et... Tietysti kieliä ja muutahan ei tietenkään saa, että, et se nyt on ihan loo-

gista, mutta siis käytännössä kursseja ois, mä oletan et ois voinu hyväkslukee esimer-

kiks, jos sä oot käyny viis vuotta jossain, niinku alastonmalleja piirtämässä, sul on

hyvät näytöt siitä, sä osaat sen mielettömän hyvin, ni sä oisit todennäkösesti saanu

hyväksluettua alastonmallikurssin sit tälläsellä. (H14:amk)

Ehkä vähä vieras ajatus, [että yliopistossa hyväksiluettaisiin epävirallista oppimista],

koska ei mulla koskaan tullu mieleenkään, et mää olisin yrittäny esimerkiks hyväksilu-

kea niitä mun opiston kursseja mihinkään yliopiston oppiaineisiin. Siellähän opistoissa

tietysti suoritti niiden avoimen yliopiston opintojen lisäks niitä opiston omia kursseja.

47

Mut en mä oo koskaan pohtinukaan et mä niistä niinku haluisin mitenkään korvaa-

vuuksia, et mä muutenkin päätin et nää opistot on hyviä täs mun tilantees niinku oma-

na tämmösenä kokonaisuutenaan. (H6:yo)

Taulukko 9. Hyväksilukemisen myöntämisprosentit non- ja informaalin osaamisen osalta

Lähes jokaisesta arki- ja epävirallisen oppimisen muodosta on ammattikorkeakouluissa

myönnetty hyväksilukua yliopistoja enemmän (ks. kuvio 2). Etenkin työnantajan jär-

jestämästä koulutuksesta, järjestötoiminnasta, harrastuksista ja vapaasta sivistystyöstä

myönnetyissä hyväksiluvuissa on sektoreiden välillä huomattavan suuret erot. Erot

saattavat selittyä esimerkiksi sillä, että yliopistosektorilla koulutus nähdään ensisijai-

sesti teoreettisen tiedon antajana ja käytännöstä saatujen kokemusten huomioimista

hyväksilukemisessa pidetään vaikeana (Jäntti 2008, 30; ks. myös Päärnilä 2010, 33).

Lisäksi hyväksilukemisen perinteet ovat ammattikorkeakouluissa yliopistoja pidemmät

(vrt. OPM 2009, 72–75). Jäntin (2008, 34) selvityksessä havainnollistuu arki- ja epävi-

rallisen oppimisen hyväksilukemisen vieraus yliopistosektorilla: Runsas kaksi kolman-

nesta hyväksilukemisesta päättävistä opettajatuutoreista oli sitä mieltä, ettei hakijan

77%

60%

63%

68%

68%

75%

81%

85%

86%

91%

94%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

KESKIARVO

Vapaa sivistystyö

Luottamustoiminta

Harrastukset

Työnantajan järj. koulutus

Muu järjestötoiminta

Varusmieskoulutus

Työkokemus

Ulkomailla oleskelu

Opiskelijajärjestötoiminta

Tuutortoiminta

48

opintojen hyväksilukemisessa huomioida aikaisempaa vapaa-aikana ja/tai työssä han-

kittua osaamista. Runsas puolet vastaajista mielsi myös, ettei hakijan aikaisempaa tut-

kintoon johtamatonta koulutusorganisaatioissa saatua koulutustakaan huomioida.

Kuvio 2. Erot non- ja informaalin oppimisen hyväksilukemisessa sektoreittain

5.1.3 Karttuuko osaamista iän myötä?

Elinikäisen ja elämänlaajuisen oppimisen viitekehyksessä on luontevaa esittää hypo-

teesi, että hyväksiluettava osaaminen karttuisi iän myötä. Otoksen pohjalta voidaan siis

kysyä, onko iäkkäämmille opiskelijoille rekisteröity enemmän osaamisen tunnustamis-

ta kuin nuoremmille. Hypoteesia voitiin testata kolmella selittävällä muuttujalla: 1)

hyväksiluetulla formaalilla osaamisella, 2) hyväksiluetulla non- ja informaalilla osaa-

misella ja 3) hyväksiluettujen opintopisteiden määrällä. Muuttujien yhteys toisiinsa jäi

kuitenkin heikoksi. Mallien selitysaste oli pienimmällään nolla ja korkeimmillaankin

ainoastaan seitsemän prosenttia, kun hyväksyttävän selitysasteen raja on vähintään 50

84%80%

AMK Yliopisto Työnantajakoulutus 44%

Vapaa sivistystyö 50%

Harrastukset 53%

Luottamustoiminta 54%

Muu järjestö 54%

Varusmieskoul. 72%

Työkokemus 80%

Ulkom. oleskelu 86%

Opiskelijajärj. 90%

Tuutortoiminta 98%

75%

68%

76%

68%

82%

85%

88%

86%

92%

84%

Yliopisto AMK

Myöntämisprosentti yhteensä sektoreittain

Eritelty myöntämisprosentti osaamismuodoittain

49

prosenttia. Vanhemmilla opiskelijoilla ei siis näyttäisi olevan merkittävästi nuorempia

enemmän hyväksilukuja osaamisestaan.

Ikä oli heikoimmin yhteydessä non- ja informaaliin osaamiseen, hieman tätä vahvem-

min hyväksiluettujen opintopisteiden määrään ja vahvimmin formaaliin osaamiseen.

Vahvin eli iän ja formaalin osaamisen välinen yhteys on esitetty kuviossa 3. Siinä y-

akselin arvojen minimi on yksi ja teoreettinen maksimi 12, jossa olisivat siis mukana

henkilöä kohti kaikki lomakkeessa mainitut formaalin osaamisen muodot avoimista

ammattikorkeakouluopinnoista ulkomailla suoritettuihin tutkinto-opintoihin. Käytän-

nössä suurin arvo aineistossa oli kahdeksan. Pisteiden tasainen hajautuminen läpi kuvi-

on havainnollistaa matalan selitysasteen ja maltillisen regressiosuoran kertoman tulok-

sen eli sen, ettei iän vaikutus hyväksiluetun osaamisen määrään ole erityisen vahva.

50

Kuvio 3. Hyväksiluettu formaali osaaminen ja ikä (selitysaste R2 heikko = 7 %)

Tulosta voivat selittää esimerkiksi välivuodet ja koulutuksen vaihdokset, jotka ovat

tänä päivänä varsin yleisiä. Monet nuoret opiskelevat välivuosien aikana avoimessa

yliopistossa tai hankkivat työkokemusta, jota voivat myöhemmin hyväksilukea. Lisäksi

moni vaihtaa koulutusta, koska saa mielestään paremman opiskelupaikan tai haluaa jo

alun perin toiseen koulutukseen (vrt. Vuorinen & Valkonen 2005, 68). Tällä tavoin

hankitustakin osaamisesta on usein hyötyä uudessa tutkinnossa. Vanhempien opiskeli-

joiden osalta hyväksilukemista voi toisaalta estää osaamisen hankkimisesta kulunut

pitkä aika. Joissakin yhteyksissä esimerkiksi opintosuoritusten vanhenemisen rajaksi

on esitetty kymmentä vuotta, vaikka kokonainen suoritettu tutkinto ei vanhenekaan

(OPM 2007a, 46). Lisäksi esimerkiksi ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa on

tarkasti rajattu, minkä verran tutkinnosta on mahdollista lukea hyväksi ja osuus on

51

varsin pieni. Joillakin opiskelijoilla myöhemmällä iällä aloitettujen opintojen tarkoi-

tuksena voi lisäksi olla aiempien tietojen päivittäminen tai työssä hankittuja käytännön-

taitoja tukevan teoriaosaamisen kartuttaminen, jolloin hyväksilukemista ei välttämättä

nähdä erityisen tärkeäksi.

Samankaltaiset selitysmallit pätevät myös arki- ja epävirallisen oppimisen hyväksilu-

kemiseen. Työkokemusta ei välttämättä tarvitse olla useita vuosia, jotta sitä voidaan

hyväksilukea, sillä esimerkiksi korkeakouluopintoihin sisältyvät harjoittelut ovat pää-

osin muutaman kuukauden tai enimmillään vuoden kestoisia. Lisäksi tutkintoihin ylei-

sesti hyväksiluettujen opiskelijajärjestö- ja tuutortoiminnan kaltainen non- ja informaa-

li oppiminen tapahtuu opintojen ohessa, ja niihin osallistuvat yleensä aktiivisimmin

nuoremmat opiskelijat. Nämä tekijät tasapainottavat eroja nuorempien ja vanhempien

ikäluokkien välillä, kun relevantin osaamisen kartuttamiseen voi riittää vuosi tai vä-

hemmänkin ja kun hyväksiluettavaa osaamista on mahdollista hankkia myös nykyisten

opintojen ohella.

5.1.4 Osaamisen tunnustamisen myöntämättä tai hakematta jättämisen syyt

Tarkasteltaessa hyväksilukemisen myöntämättä jättämisen syitä, on suurin yksittäinen

osuus (37 %) opiskelijoista sitä mieltä, ettei päätöstä ole perusteltu kunnolla eikä heillä

siksi ole täyttä varmuutta siitä, miksi päätös on ollut kielteinen (ks. Taulukko 10). Näin

vastanneiden osuudet ovat kummallakin korkeakoulusektorilla lähes samansuuruiset.

Varsinaisten myöntämättä jättämissyiden osalta 14 prosenttia opiskelijoista on saanut

vastauksen, ettei heidän näyttönsä osaamisesta ole ollut riittävää, kymmenesosalla

osaaminen on ollut vanhentunutta ja neljä prosenttia on jäänyt ilman hyväksilukua

siksi, että on suorittanut opiskelijavaihdossa alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavia

opintoja. Suunnitelmasta poikkeavien vaihto-opintojen perusteella hyväksiluku on

evätty useammin yliopisto- kuin ammattikorkeakouluopiskelijoilta. Ammattikorkea-

kouluopiskelijat puolestaan perustelevat hyväksilukemisen myöntämättä jättämistä

52

yliopisto-opiskelijoita jonkin verran useammin näytön riittämättömyydellä ja osaami-

sen vanhentumisella. Koulutusalojen väliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Reilu kolmannes opiskelijoista ilmoitti myös jonkin muun kuin jo mainitun syyn hy-

väksilukemisen myöntämättä jättämiselle. Tällaisen avoimen vastauksen antoi selvästi

useampi yliopisto- (42 %) kuin ammattikorkeakouluopiskelija (30 %). Yleisimmin syyt

kytkeytyivät liian suureen tasoeroon nykyisen koulutuksen ja aiemman osaamisen vä-

lillä, eroihin osaamisen laajuudessa ja sisällöissä nykyiseen koulutukseen nähden sekä

hyväksilukemisprosessin hankaluuteen ja työläyteen. Monet vastaukset olivat lyhyitä

toteamuksia siitä, että ammattikorkeakoulutasoinen koulutus ei kelpaa yliopistossa tai

päinvastoin. Samankaltaisia toteamuksia esitettiin myös kansanopistoissa käydyistä

kursseista, toisen asteen opinnoista sekä työpaikkakoulutuksesta. Alle on poimittu

muutamia esimerkkejä avovastauksista:

Alemman asteen koulutuksessa hankittua osaamista ei hyväksiluettu.

Työkokemusta ei hyväksilueta meidän amk:ssa, ei myöskään saman oppilaitoksen an-

tamia lisäkoulutuksena hankittuja kursseja. Eivät ole amk-tasoisia, se on vastaus. Nyt

opinnoissa käyn täsmälleen samat kurssit (jopa samat materiaalit ja opettaja) kuin

lisäkoulutuksena ollessani työelämässä.

Olen hakenut hyväksilukua akateemisen englanninkurssin korvaamiseksi ulkomailla

suorittamillani opinnoilla. Tämä ei onnistunut, vaikka kyseiset ulkomailla suorittamani

opinnot vastasivat paremmin akateemisen englannin kurssin kuvausta, kuin kotiyliopis-

tossani suorittama, huonolaatuinen akateemisen englannin kurssi.

Suoritin samat opinnot aikaisemmin suomeksi, uudessa tutkinnossa ne täytyivät suorit-

taa englanniksi.

Varusmiespalveluksessa annettua koulutusta ei katsottu korkeakoulutasoiseksi koulu-

tukseksi ja siten se oli kelpaamatonta hyväksilukuun. Koulutusjohtaja kertoi, että vain

Maanpuolutuskorkeakoulussa suoritetut opinnot ovat hyväksiluettavia.

Muualla suoritettuja opintoja ei aina arvosteta, eikä niistä myönnetä niiden laajuuden

mukaisia opintopisteitä.

Hyväksilukeminen on tehty yliopistossa todella hankalaksi ja työlääksi opiskelijalle.

53

Taulukko 10. Syyt hyväksilukemisen myöntämättä jättämiseen

Entä mitkä ovat syinä siihen, jos opiskelijalla periaatteessa olisikin koulutuksensa kan-

nalta relevanttia osaamista, mutta hän ei sitä kuitenkaan hae? Aineiston perusteella

suurin yksittäinen osuus (37 %) opiskelijoista tekee niin, koska ei katso hyväksiluke-

mista tarpeelliseksi (ks. Taulukko 11). Opiskelijoiden vastaukset olivat korkeakou-

lusektoreiden välillä hyvin samansuuntaisia, mutta koulutusaloittain tarkasteltuna eten-

kin yliopistojen taide- ja ilmaisualojen (51 %) sekä lääketieteiden ja farmasian alojen

opiskelijat (50 %) ovat tätä mieltä keskimääräistä selvästi useammin. Tämä saattaa

johtua esimerkiksi kyseisten alojen spesifisyydestä sekä taiteilijan ja lääkärin ammatti-

en muodostumisesta ns. kutsumusammateiksi, joissa hyväksilukeminen voi jäädä tois-

sijaiseksi yksin siitä syystä, että ammatissa toimimista varten halutaan osallistua niin

tiiviisti korkeakoulun järjestämään opetukseen kuin mahdollista.

37%

14%

10%

4%

35%

0%

5%

10%

15%

20%

25%

30%

35%

40%

Ei tietoa,

päätöstä ei

kunnolla

perusteltu

Näyttö ei

riittävää

Osaaminen

vanhentunutta

Vaihdossa

suunnitelmasta

poikkeavia

opintoja

Myy syy

54

Varsin suuri osuus opiskelijoista on myös epätietoinen mahdollisuuksistaan: 29 pro-

senttia ei ollut varma siitä, voiko hyväksilukea osaamistaan. Keskimääräistä selvästi

useammin tähän joukkoon kuuluivat yliopistojen humanistisen alan (38 %) sekä am-

mattikorkeakoulujen yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan (38 %) opis-

kelijat. Kuitenkin vain alle kymmenes vastaajista oli jättänyt hakematta hyväksihyväk-

silukua siksi, ettei heillä ollut tietoa siitä, miten hyväksilukua haetaan. Opiskelijoille

näyttäisikin tämän perusteella olevan epäselvää ensisijaisesti se, minkä tasoista tai

sisältöistä osaamista voidaan lukea hyväksi – oletettavasti etenkin, jos kyse on jonkin-

laisista rajatapauksista: esimerkiksi osaamisesta, joka on aihepiiriltään mutta ei tasol-

taan täysin nykyisiä opintoja vastaavaa tai toisinpäin.

Viisitoista prosenttia opiskelijoista katsoi, ettei heidän osaamistaan johonkin tiettyyn

aihepiiriin liittyen kannata hyväksilukea, koska korkeakoulun taholta on annettu ym-

märtää näin. Keskimääräistä useammin tätä mieltä olivat kummallakin korkeakou-

lusektorilla etenkin kasvatukseen ja terveyteen kytkeytyvillä aloilla opiskelevat eli

yliopistojen kasvatustieteellisen (28 %) ja terveys- ja liikuntatieteiden alojen (27 %)

sekä ammattikorkeakoulujen humanistisen ja kasvatusalan (25 %) ja sosiaali-, terveys-

ja liikunta-alan (22 %) opiskelijat.

Kolme prosenttia opiskelijoista oli sitä mieltä, ettei oma osaaminen ollut tarpeeksi ta-

sokasta. Useimmin tätä mieltä olivat yliopistojen lääketieteiden ja farmasian alojen (7

%) sekä taide- ja ilmaisualojen (7 %) opiskelijat, mikä käy yksiin aiemman havainnon

kanssa siitä, että hyvin moni näiden alojen opiskelijoista ei myöskään katso hyväksilu-

vun hakemista tarpeelliseksi. Vain alle prosentti opiskelijoista oli jättänyt hyväksiluvun

hakematta siksi, että oli suorittanut vaihto-opiskelun aikana suunnitelmasta poikkeavia

opintoja.

55

Taulukko 11. Syyt olla hakematta hyväksilukua

Kohdassa ”muu syy” hyväksiluvun hakematta jättämistä perusteltiin useimmin sillä,

että hyväksilukemista ei yksinkertaisesti voinut hakea esimerkiksi joko siksi, että kor-

keakoulu on linjannut niin tai siksi, ettei osaaminen opiskelijan mielestä liittynyt tar-

peeksi nykyisten opintojen sisältöön. Lisäksi osa kommentoi hyväksilukuprosessin

olevan liian hankala ja tulkinnanvarainen eikä uskonut hyväksilukemisen sen vuoksi

kuitenkaan onnistuvan. Moni toi myös esiin, ettei katsonut hyväksilukemista tarpeelli-

37%

29%

15%

7%

3%

0,3 %

9%

0%

5%

10%

15%

20%

25%

30%

35%

40%

56

seksi, koska se todennäköisimmin myönnettäisiin vapaasti valittaviin opintoihin, joita

oli jo koossa tarpeeksi. Lisäksi jotkut vastaajat ilmoittivat, etteivät ole vielä ehtineet

hakea hyväksilukua tai aikovat hakea sitä vasta myöhemmin. Pieni osa vastaajista il-

moitti haluavansa ensisijaisesti opiskella ja päivittää tietonsa ajantasaisiksi sen sijaan,

että hakisi hyväksilukua, vaikka se olisi ollut mahdollistakin. Seuraavassa on joitakin

lainauksia opiskelijoiden esittämistä syistä olla hakematta hyväksilukua:

Osaamiseni on ollut hieman eri alalta ja olen halunnut opiskella nykyisen alan asiat /

ajantasaiset tiedot.

Yliopiston perusopinnot, ei hyväksilueta kuitenkaan kuin vapaavalintaisiin – eli en

viitsi niin vähäisiin pisteisiin hakea tuolla oppimäärällä.

Aion hakea hyväksilukua vasta opintojen myöhemmässä vaiheessa. Olen jo tiedustellut,

miten se tapahtuu ja tiedän saavani tutor-toiminnasta sekä opiskelijajärjestötoiminnas-

ta hyväksilukua.

5.2 Osaamisen kytkeminen tutkintoon

5.2.1 Osaamisen näyttämisen menetelmät

Yleisimpiä tällä hetkellä käytössä olevia osaamisen osoittamisen menetelmiä ovat esi-

merkiksi portfolio, työnäytteet, haastattelut sekä kirjalliset ja suulliset kuulustelut, ja

menetelmät kehittyvät koko ajan AHOTin laajentuessa. Eri menetelmiä voidaan käyt-

tää yksittäin tai toisiaan täydentävinä. Esimerkiksi haastattelua suositellaan käytettä-

väksi yhdessä muiden näyttötapojen kanssa tuomaan lisätietoa, ja se voi sopia esimer-

kiksi henkilökohtaisen opintosuunnitelman laadinnan yhteyteen. Yksittäin saattaa toi-

mia esimerkiksi autenttisen ongelmanratkaisutilanteen kaltaiseksi suunniteltu kuuluste-

lu. Käytännössä menetelmät, joilla opiskelijan on mahdollisuus osoittaa osaamisensa

hyväksilukua varten, ovat kuitenkin rajallisia ja painottuneita muodollisiin todistuksiin,

ja haasteena on menetelmien uudistaminen ja saaminen entistä tehokkaampaan käyt-

töön (OPM 2007a, 29).

57

Tässä tutkimuksessa vastaajien oli mahdollista valita seitsemän vaihtoehdon joukosta

ne osaamisen osoittamisen tavat, jotka olivat olleet käytössä heidän kohdallaan. Lisäksi

opiskelijoilla oli mahdollisuus kuvata avoimessa kohdassa muita käytössään olleita

näyttömenetelmiä. Todistukset ja opintorekisteriotteet olivat yleisimpiä tapoja osoittaa

niin formaali kuin non- ja informaalikin oppiminen (ks. Kuvio 4 ja Kuvio 5).

Formaalin oppimisen osoittamisessa todistuksia ja opintorekisteriotteita käytettiin lähes

yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, mikä on linjassa Suomen yliopistojen ja ammat-

tikorkeakoulujen rehtorien neuvostojen (2009, 21) suosituksen kanssa, jossa formaalin

opiskelun tuottama osaaminen kehotetaan arvioimaan pääsääntöisesti todistusten, mut-

ta tarpeen vaatiessa myös muun näytön perusteella. Vähemmän käytetyistä menetel-

mistä yleisimpiä olivat haastattelu ja essee.

Kuvio 4. Formaalin oppimisen näyttämisen menetelmät

Todistus

48 %

Opintorekisteriote

41 %

Portfolio

1 %

Työnäyte

2 % Haastattelu

3 %

Kuulustelu

2 %

Essee

3 %

58

Useimmissa eli hieman vajaassa kolmessa neljästä (74 %) tapauksista formaalin oppi-

misen osoittamiseen oli käytetty ainoastaan yhtä menetelmää. Kahta tai useampaa me-

netelmää oli siis käytetty runsaassa neljänneksessä tapauksista (26 %). Kolme yleisintä

rinnakkain käytettyä menetelmää olivat 1) todistus ja opintorekisteriote, 2) todistus ja

essee sekä 3) todistus ja haastattelu.

Epävirallisen ja arkioppimisen eli esimerkiksi työkokemuksen, harrastusten tai työ-

paikkakoulutuksen kautta hankitun osaamisen hyväksilukemisessa käytettiin ensisijai-

sesti erilaisia todistuksia. Muita menetelmiä käytettiin kuitenkin selvästi enemmän kuin

muodollisen oppimisen osoittamisessa. Todistusten jälkeen seuraavaksi yleisin mene-

telmä oli essee, jonka on esitetty olevan käyttökelpoinen paitsi sellaisenaan myös esi-

merkiksi täydentämään käytännöllisen osaamisen näyttöä tai osoittamaan aiemmin

hankitun osaamisen yhteyttä korkeakoulun vaatimaan teoreettiseen osaamiseen (OPM

2007a, 29). Esseen jälkeen yhtä yleisiä arviointimenetelmiä olivat opintorekisteriote ja

haastattelu. Portfolio ja työnäyte olivat olleet käytössä yhteensä kymmenessä prosen-

tissa tapauksista ja kuulustelu ainoastaan yhdessä prosentissa tapauksista.

59

Kuvio 5. Non- ja informaalin oppimisen näyttämisen menetelmät

Suurimmassa osassa tapauksista arki- ja epävirallinen oppiminen oli osoitettu ainoas-

taan yhdellä menetelmällä (83 %). Tapauksissa, joissa osaaminen oli osoitettu useam-

malla menetelmällä, käytetyimpiä yhdistelmiä olivat todistus yhdessä opintorekisteriot-

teen, haastattelun tai esseen kanssa. Menetelmien vähäinen rinnakkainen käyttö ei käy

täysin yksiin Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvostojen

(2009, 21) suosituksen kanssa, jonka mukaan arki- ja epävirallisen oppimisen hyväksi-

lukemisen tulisi edellyttää todistuksen lisäksi myös muuta näyttöä, kuten tentin, portfo-

lion tai haastattelun. Toisaalta osaamisen todentamiseksi ei välttämättä tarvita muuta

näyttöä, jos yksikin menetelmä erottaa olennaisen riittävän hyvin. AHOT korkeakou-

luissa -hankkeen kyselyn (2009, 3) mukaan korkeakouluissa ollaan kuitenkin sitä miel-

tä, ettei formaalin koulutuksen ulkopuolella hankitun osaamisen tunnistamiseksi ole

tällä hetkellä olemassa kovin selkeitä menetelmiä.

Vaihtoehtoisten menetelmien eli portfolion, työnäytteen, haastattelun, kuulustelun ja

esseen käytön osuus non- ja informaalin oppimisen tunnistamisessa oli kummallakin

Todistus

63 % Opintorekisteriote

8 %

Portfolio

5 %

Työnäyte

5 %

Haastattelu

8 %

Kuulustelu

1 %

Essee

10 %

60

korkeakoulusektorilla sama eli hieman vajaa kolmannes (29 %). Formaalin oppimisen

tunnistamisessa vaihtoehtoisia menetelmiä käytettiin ammattikorkeakouluissa jonkin

verran yliopistoja enemmän eli hieman vajaassa viidenneksessä (19 %) tapauksista.

Yliopistoissa niitä käytettiin ainoastaan 12 prosentissa tapauksista. Korkeakoulusekto-

rit käyttävät siis menetelmiä melko samaan tapaan lukuun ottamatta formaalin oppimi-

sen tunnistamista, jossa vaihtoehtoiset menetelmät ovat saaneet enemmän jalansijaa

ammattikorkeakouluista.

Koulutusaloittain tarkasteltuna vaihtoehtoisia menetelmiä käytettiin yliopistoissa eniten

taide- ja ilmaisualoilla: formaalin oppimisen osoittamisessa 18 prosentissa tapauksista

ja non- ja informaalin oppimisen osoittamisessa peräti 65 prosentissa tapauksista. Ylei-

sin vaihtoehtoinen osaamisen osoittamisen tapa taide- ja ilmaisualoilla oli portfolio.

Vaihtoehtoisten menetelmien käytössä oli yliopistojen koulutusalojen välillä suuriakin

eroja siten, että vähiten niitä käytettiin formaalin oppimisen osoittamisessa psykologian

(1 %) sekä terveys- ja liikuntatieteiden (4 %) aloilla ja non- ja informaalin oppimisen

osoittamisessa teologian (0 %) sekä lääketieteiden ja farmasian aloilla (7 %). Tarkem-

mat yliopistojen koulutusalakohtaiset jakaumat on nähtävillä liitetaulukoissa 5 ja 7.

Ammattikorkeakouluissa vaihtoehtoisia menetelmiä käytettiin tasaisemmin: kaikki

koulutusalat olivat formaalin oppimisen osoittamisessa enintään kuuden prosenttiyksi-

kön ja non- ja informaalin oppimisen osoittamisessa 16 prosenttiyksikön päässä toisis-

taan. Eniten vaihtoehtoisia menetelmiä formaalin oppimisen osoittamisessa käytettiin

ammattikorkeakouluissa humanistisella ja kasvatusalalla (20 %) sekä yhteiskuntatietei-

den, liiketalouden ja hallinnon alalla (18 %) ja vähiten sosiaali-, terveys- ja liikunta-

alalla (14 %). Non- ja informaalin oppimisen osoittamisessa vaihtoehtoisia menetelmiä

käytettiin eniten yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla (39 %) ja vähi-

ten jälleen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (23 %). Todistusten ja opintorekisteriot-

teiden jälkeen yleisin yksittäinen osaamisen osoittamisen tapa humanistisella ja kasva-

tusalalla oli haastattelu. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla käytet-

tiin tasaisemmin etenkin työnäytteitä, haastatteluja ja esseitä. Koulutusaloittaiset ja-

kaumat ovat nähtävillä ammattikorkeakoulujen osalta liitetaulukoissa 6 ja 8.

61

5.2.2 Millaisiin sisältöihin osaamista tunnustetaan?

Sisällyttäminen ja korvaaminen ovat hyväksilukemisen alakäsitteitä, jotka kertovat

siitä, millaisia sisältöjä hyväksilukeminen koskee. Sisällyttäminen osaksi tutkintoa

tapahtuu sivuainekokonaisuuksina, vaihtoehtoisina opintoina tai vapaasti valittavina

opintoina. Opetussuunnitelmiin kuuluvia pakollisia opintoja korvataan muilla sisällöl-

tään vastaavilla saman alan opinnoilla. (Korkeakoulusanasto 2005.) Hyväksilukujen

myöntäminen edellyttää, että tutkintojen ja niiden osien osaamistavoitteet on kuvattu

opetussuunnitelmissa ja että opiskelijan osaamista verrataan niihin hyväksilukemispro-

sessin aikana. Hyväksilukemisen kannalta ei ole merkitystä sillä, missä ja miten osaa-

minen on hankittu eli formaali, non-formaali ja informaali oppiminen ovat tässä suh-

teessa periaatteessa tasavertaisia. (vrt. OPM 2007a, 25.)

Suurimmalle yksittäiselle osuudelle eli hieman runsaalle viidennekselle opiskelijoista

on korvattu tutkintoon kuuluvia perusopintoja joko kokonaisuuksina tai yksittäisinä

opintojaksoina (ks. taulukko 12). Korvaamisessa näyttävät korostuvan osat eli yksittäi-

set opintojaksot opintokokonaisuuksien sijaan. Esimerkiksi perus-, aine- tai ammat-

tiopintoja sekä syventäviä tai suuntautumisopintoja on korvattu yksittäisinä opintojak-

soina yhteensä 28 prosentille opiskelijoista ja kokonaisuuksina ainoastaan 14 prosentil-

le opiskelijoista. Tämä voi olla seurausta yksinkertaisesti siitä, että opiskelijalla on

ollut vain yksittäisiä suoritettuja opintojaksoja, mutta myös siitä, että suoritettuja ko-

konaisuuksia arvioidaan hyväksiluettaessa yksittäisten opintojaksojen tasolla. Tällä

tavalla esimerkiksi edellisessä korkeakoulussa suoritetut opintokokonaisuudet voidaan

uudessa korkeakoulussa purkaa osiin, jos ne siten vastaavat sisällöllisesti paremmin

uuden korkeakoulun osaamistavoitteita.

62

Taulukko 12. Sisällöt, joita nykyisestä tutkinnosta hyväksiluettu

Toiseksi suurimmalle yksittäiselle osuudelle eli 17 prosentille opiskelijoista aiempaa

osaamista oli sisällytetty vapaasti valittaviin opintoihin. Sisällyttäminen on yleistä

myös korkea-asteen ulkopuolella, sillä esimerkiksi ammatillisella toisella asteella hy-

väksilukeminen on kohdistunut pääasiassa valinnaisiin kursseihin ja yleisiin aineisiin

ammattiopintojen korvaamisen ollessa harvinaisempaa (Stenström, Niskanen & Lepän-

juuri 2010). Korkeakoulujen henkilöstölle suunnatun ZEF-kyselyn yhteenvedossa

(AHOT korkeakouluissa… 2009, 12) sisällyttämisestä puhutaan eräänlaisena ”patentti-

ratkaisuna”, johon päätymisen houkutus on suuri, sillä osaamistavoitteita ja -tuloksia

voidaan tällöin arvioida löyhemmin. Patenttiratkaisuihin suhtaudutaan kuitenkin kriitti-

sesti, sillä vapaasti valittavien opintojen osuus tutkinnoista on pieni, ja niitä voi kertyä

opiskelijalle helposti yli tarpeen, jolloin sisällyttämisestä ei välttämättä ole sanottavaa

hyötyä esimerkiksi opintojen etenemisessä. Selvää on sekin, ettei ole opiskelijan edun

mukaista jäädä ilman korvaavuutta, jos osaaminen antaisi siihen perusteet.

Vähiten opiskelijoille – ainoastaan yhdelle prosentille heistä – oli korvattu opinnäyte-

töitä ja/tai niihin liittyviä kursseja. Tätä selittää paitsi se, että vain harvalla opiskelijalla

0% 5% 10% 15% 20% 25%

Jotakin muuta

Opinnäytetyö ja / tai kurssit

Tutkimusmenetelmäkursseja

Osia joistakin kursseista

Yleis- / yhteiset opinnot

Syv. tai suunt. opinnot

Harjoittelu

Sivuaine tai useampi

Aine- tai ammattiopinnot

Kielikurssi- tai kursseja

Vapaasti valittavat opinnot

Perusopinnot

Kokonaisuudet

Osat

Muut

63

lienee ennakkoon näyttöä opinnäytetyötasoisesta osaamisesta, mutta toisaalta myös se,

että monet korkeakoulut pitävät tutkintojen laadun takaamiseksi välttämättömänä, että

opinnäytetyö tehdään tutkinnon myöntävässä korkeakoulussa (vrt. OPM 2007a, 27).

Myös Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvostot (2009, 26)

ovat suosittaneet, että opinnäytetyön tulisi kuulua omassa korkeakoulussa suoritettaviin

opintoihin. Opinnäytetyöksi hyväksyttävä osaaminen voi kuitenkin Päärnilän (2010,

33) mukaan olla esimerkiksi tutkimustyö, jota ei ole tehty opinnäytevalvonnassa mutta

jonka tulokset ovat arvioitavissa opinnäytteen tasoisiksi niin muodoltaan kuin sisällöl-

tään. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi jotkut tilaustyönä syntyneet organisaatio- ja jär-

jestöhistoriat. Tiedossa on Päärnilän (2010, 33) mukaan myös tapauksia, joissa hyväk-

sytty väitöskirja on korvannut pro gradu -tutkielman. Tämän aineiston avovastauksista

löytyi kaksi esimerkkiä opinnäytetyön tai siihen liittyvien kurssien korvaamisesta, jois-

ta ensimmäisessä ammattikorkeakoulun opinnäytetyö oli korvannut kandidaatintut-

kielman yliopistossa ja toisessa maisterintutkinto opinnäytetyöprosessiin kuuluvat työ-

pajat ja seminaariosallistumiset ammattikorkeakoulussa:

AMK:n opinnäytetyö -> hyväksiluku kandidaatintutkielmaan.

Opinnäytetyöprosessin työpajat ja seminaariosallistumiset fil.maist. paperien perus-

teella.

Avovastauksissa kohdassa ”jotakin muuta” kaksi yleisintä vastausluokkaa olivat 1)

yksittäiset kurssit sivuaineesta ja 2) osa harjoittelusta. Joitakin hajanaisia mainintoja

keräsivät lisäksi muun muassa atk-opinnot, pedagogiset opinnot ja alempi korkeakou-

lututkinto.

Havainnot toistuvat pääpiirteissään myös korkeakoulusektoreittain. Yksittäisiä kursseja

korvataan niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin enemmän kuin kokonai-

suuksia (ks. Taulukko 13). Myös sisällyttäminen vapaasti valittaviin opintoihin on

molemmilla korkeakoulusektoreilla yleistä: ammattikorkeakouluopiskelijoista peräti

viidesosa on saanut hyväksilukuja vapaasti valittaviin opintoihin ja yliopisto-

opiskelijoista 14 prosenttia. Suhteessa eniten vapaasti valittavia opintoja on hyväksi-

64

luettu yliopistojen lääketieteiden ja farmasian aloilla (23 %) sekä ammattikorkeakoulu-

jen humanistisella ja kasvatusalalla (24 %) ja sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (22

%).

Yliopistosektorilla kaikkein yleisin yksittäinen hyväksilukemisen tapa on kuitenkin

kielikurssien korvaaminen, jota on tapahtunut 16 prosentille opiskelijoista. Ammatti-

korkeakouluopiskelijoista kielikursseja on korvattu puolet vähemmälle osuudelle opis-

kelijoista, mikä onkin isoin sektoreiden välinen ero. Eroa saattaa selittää esimerkiksi

se, että yliopisto-opiskelijat osallistuvat opiskelijavaihtoon ammattikorkeakouluopiske-

lijoita useammin ja saavat niiden perusteella monesti korvattua tutkintoihin sisältyviä

kieliopintoja. Yliopistosektorilla on myös tapana korvata kieliopintoja ylioppilasko-

keen arvosanan perusteella. Ammattikorkeakouluissa tällainen tapa ei ole vakiintunut,

vaan ammattisanaston korvaaminen lukion kieliopinnoilla on toistaiseksi nähty hanka-

laksi. Kielikursseja on korvattu eniten yliopistojen oikeustieteellisellä (24 %) ja teolo-

gian alalla (21 %). Ammattikorkeakoulusektorilla kielikursseja on korvattu eniten kult-

tuurialalla (12 %) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla (11 %).

65

Taulukko 13. Hyväksiluetut sisällöt korkeakoulusektoreittain

AMK Yliopisto

Menetelmä N % N %

Vapaasti valittavat opinnot 418 20 % 463 14 %

Yksittäiset kurssit perusopinnoista 311 15 % 357 11 %

Harjoittelu 237 11 % 188 6 %

Yksittäiset kurssit aine- tai ammattiopinnoista 218 10 % 285 9 %

Perusopinnot kokonaan 180 9 % 273 9 %

Kielikurssi tai -kursseja 176 8 % 528 16 %

Yksittäiset kurssit syvent. tai suunt. opinnoista 105 5 % 211 7 %

Aine- tai ammattiopinnot kokonaan 94 4 % 94 3 %

Osia joistakin kursseista 92 4 % 84 3 %

Yleis- / yhteiset opinnot 78 4 % 144 4 %

Syventävät tai suuntautumisopinnot kokonaan 72 3 % 56 2 %

Tutkimusmenetelmäkurssi tai -kursseja 45 2 % 76 2 %

Sivuainekokonaisuus tai -kokonaisuuksia 38 2 % 364 11 %

Jotakin muuta 20 1 % 50 2 %

Opinnäytetyö ja / tai siihen liittyvät kurssit 16 1 % 37 1 %

Yhteensä 2100 100 % 3210 100 %

Kieliopintojen lisäksi toinen korkeakoulusektoreiden välinen merkille pantava ero on

harjoittelun korvaaminen, jota tapahtuu suuremmalle osalle ammattikorkeakoulu- kuin

yliopisto-opiskelijoista. Tätä selittänee se, että ammattikorkeakouluissa harjoittelu on

tavanomaisempi osa opintoja kuin yliopistoissa, jolloin opiskelijoilla on myös enem-

män mahdollisuuksia hakea siitä hyväksilukua. Koulutusaloittain tarkasteltuna harjoit-

telua on korvattu ammattikorkeakoulusektorilla melko tasaisesti eri aloilla, mutta yli-

opistosektorilla eniten teknistieteellisellä ja oikeustieteellisellä alalla. Opiskelijoiden

vastaukset poikkeavat sektoreittain toisistaan myös siinä, missä määrin heille on hy-

väksiluettu sivuaineopintoja, mutta koska ammattikorkeakoulusektorilla tällä nimellä

kulkeva opintojen osa on harvinainen, on ero käytännössä merkityksetön.

Vastaajia pyydettiin kyselylomakkeessa lisäksi esittämään yksilöity esimerkki siitä,

millaisista opintojaksoista he olivat nykyisissä opinnoissaan saaneet hyväksilukua.

66

Viisi yleisintä esimerkkiä koskivat mitä erilaisimpia yksittäisiä opintojaksoja (488

mainintaa), kieli- ja viestintäopintoja (357 mainintaa), perusopintoja (125 mainintaa),

opiskelijavaihtoa (103 mainintaa) sekä työharjoittelua (103 mainintaa). Vastauksissa

oli myös mainintoja valinnaisista tai vapaasti valittavista opinnoista (81), yleisopin-

noista (72), sivuaineopinnoista (61), syventävistä ja erikoistumisopinnoista (34) sekä

aineopinnoista (26).

Useimmat maininnat olivat lyhyitä ja pitivät sisällään lähinnä erilaisten kurssien tai

opintokokonaisuuksien nimiä tai aihepiirejä (esim. tieteellinen kirjoittaminen, kieli-

kursseja, erityispedagogiikan perus- ja aineopinnot, orgaaninen kemia 5 op, orientoivat

harjoittelut jne.). Ne eivät siis kertoneet juurikaan siitä, millä perusteella hyväksiluku

oli tehty. Noin kolmessasadassa vastauksessa aiemmin hankitusta osaamisesta kerrot-

tiin kuitenkin tarkemmin. Nämäkin vastaukset olivat sisällöltään sangen vaihtelevia.

Seuraavaan on kuitenkin poimittu joitakin toistuvia teemoja tai tapauksia esimerkeiksi

siitä, millä tavoin aiempia opintoja tai muuta osaamista on mahdollista hyväksilukea.

Ensiksi ovat toisen asteen tutkintojen perusteella tapahtuvat hyväksiluvut, joita tehdään

esimerkiksi kieliopinnoista ylioppilaskokeen arvosanan perusteella. Joitakin korkea-

asteen opintoja näyttää olevan mahdollista lukea hyväksi myös toisen asteen ammatil-

listen tutkintojen perusteella. Esimerkiksi merkonomin sekä perus- ja lähihoitajan tut-

kinnot ovat aineiston perusteella oikeuttaneet osaamisen tunnustamiseen ensin maini-

tun osalta tradenomin tutkinnossa ja viimeksi mainittujen osalta sairaanhoitajan ja so-

sionomin ammattikorkeakoulututkinnoissa sekä terveystieteenalan yliopistollisissa

tutkinnoissa. Hyväksiluettujen opintojen sisältö ja määrä vaikuttavat kuitenkin olevan

vaihtelevia: yhdessä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa on luettu merkonomin

tutkinnosta hyväksi useampi kymmenen opintopistettä mutta toisessa ammattikorkea-

koulussa ainoastaan yksi opintojakso. Hoito- ja terveysalalla puolestaan perushoitajan

tutkinto on korvannut yhdet yliopistolliset perusopinnot ja lähihoitajan tutkinto osan

sairaanhoitajakoulutuksen perushoito-osuudesta ja harjoittelun sekä sairaanhoitajan että

sosionomien koulutuksissa. Jotkut opiskelijat suorittavat lukio-opintojensa aikana

myös joitakin opintojaksoja yliopistoissa – aineistosta ei täysin selviä, millä muodoin,

67

mutta oletettavasti avoimen yliopisto-opetuksen tai oppilaitosten välisen yhteistyön

kautta – joista saavat myöhemmin yliopistoon päästyään hyväksiluvun.

Kieliopinnot ylioppilaskokeen perusteella

Lukion latina korvaa teologian A1-linjan pakollisen latinan (10 op).

Esim. vieraan kielen opinnot: saksa ylioppilaskokeen perusteella.

Kirjoitin e:n englannista yo-kokeessa ni ei tarvinu käyä yhtä kurssia yliopistolla.

Pakollinen englannin sukulaiskielen kurssin korvaaminen lukion saksan yo-

arvosanalla.

Pitkän saksan luetunymmärtämiskurssi ylioppilaskirjoituksen Pitkän saksan E arvosa-

nalla.

2. asteen ammatilliset tutkinnot

Merkonomin tutkinnosta sai tradenomin yhteiset opinnot hyväksiluettua (35 OP).

Perushoitajan tutkinnosta olen saanut kansanterveystieteen opintojen perusopinnot

hyväksiluettua.

Merkonomin tutkinnosta sain luettua osan [yliopiston kauppatieteellisen alan] perus-

opinnoista (41 op) kuten johdatus tietotekniikkaan, kirjanpidon peruskurssi, puhevies-

tintä.

Olen markkinoinnin ja asiakaspalvelun merkonomi, joten sain ammattikorkeakoulun

markkinoinnin alkeet hyväksiluettua haastattelun jälkeen.

Sairaanhoitajan perushoito-osuudesta lähihoitajapohjalta, korvaavuus vaati: näyttö

osaamisesta ja seminaarityö opettajalle ja luokalle esiteltynä.

Lähihoitajana käydyn harjoittelun sain hyväksiluettua sairaanhoitajaopinnoissa.

Ensimmäisen työharjoittelun sain hyväksiluettua, koska ole opiskelemassa sosionomik-

si ja olen jo lähihoitaja ja tehnyt alan töitä. Vaihtoehtoisesti olisin saanut vapaavalin-

taiset kurssit hyväksiluettua, mutta valitsin koko ensimmäisen harjoittelun.

68

Toisen asteen aikana yliopistossa suoritetut opintojaksot

Suoritin lukiossa Operaatioanalyysi kurssin --- yliopistossa ja sain [yliopistossa] hy-

väksiluettua Operaatiotutkimuksen, joka kuuluu perusopintoihin.

Fysiikantyöt kurssin, jonka tein lukioaikana --- yliopistossa.

Oman ryhmänsä hyväksilukuja muodostaa sellainen osaaminen, jota opiskelijoiden on

mahdollista hankkia esimerkiksi korkea-asteen opintoja edeltävien välivuosien aikana.

Tavallisesti esimerkiksi varusmiespalveluksen suorittaminen kuuluu tähän ajanjaksoon,

vaikka tarkan rajan vetäminen eri elämänvaiheiden välille onkin vaikeaa. Varusmies-

palveluksen aikana suoritettujen aliupseeri- tai reserviupseerikoulutusten perusteella oli

joillekin ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille luettu hyväksi vapaasti valit-

tavia opintoja tai johtamista käsitteleviä opintojaksoja.

Varusmieskoulutus

Vapaasti valittavia opintoja varusmiespalveluksen johtajakoulutuksen takia.

Vapaasti valittaviin kursseihin olen opintojeni aikana saanut opintopisteitä varusmies-

johtajan koulutuksesta 5OP.

AUK hyväksiluettiin vapaavalinnaisiin opintoihin.

AUK-johtajakoulutus hyväksiluettiin Esimiestaitojen ja Projektijohtamisen kurssin

Esimiestaitojen osioksi.

Johtamista koskeva kurssi, suoritettu RUK-todistuksella.

Reserviupseerikurssi hyväksiluettiin kattamaan syventävät ryhmänjohtamistaidot -

opintojakson.

Aineistossa oli runsaasti esimerkkejä erilaisten avoimessa yliopistossa suoritettujen

opintokokonaisuuksien tai yksittäisempienkin opintojaksojen hyväksilukemisesta. Osa

yliopistollisista arvosanoista oli suoritettu jo ennen varsinaisten yliopisto-opintojen

69

alkua, ja opintojen alasta riippuen niillä oli sisään päästyä korvattu pääasiassa oman

pääaineen perus- tai aineopintoja sekä sisällytetty sivuaineopintoja. Avoimia korkea-

kouluopintoja suoritettiin aineiston perusteella paljon myös varsinaisten opintojen

ohella esimerkiksi kesäisin. Etenkin sivuaine- ja kieliopintoja näytettiin korvattavan

tällä perusteella kohtuullisen runsaasti. Aineistossa oli esimerkkejä myös korvaavuuk-

sien myöntämisestä korkea-asteen tutkintoon johtavan koulutuksen perusteella. Esi-

merkkejä oli yksittäisistä opintojaksoista ja useammista kymmenistä opintopisteistä

aina kokonaisiin kandidaatintutkintoihin.

Avoimet korkeakouluopinnot

Tein varhaiskasvatuksen apron avoimessa yliopistossa ja sain sen suoraan hyväksiluet-

tua opintoihini, kun pääsin yliopistoon sisään.

Avoimen väylää tulleena sain esim. perus- ja aineopinnot automaattisesti korvattua.

Samoin lyhyen sivuaineen.

Opiskelin avoimessa yliopistossa kirjallisuutta ja sain hyväksiluvun yleisen kirjalli-

suustieteen perusopintoihin.

Avoimen yliopiston ”Johtaminen ja organisaatiot” opintokokonaisuus. Vapaavalintai-

set kuitattiin sillä. Olisin saanut hyväksiluvun ko. aiheisiin varsinaisiin opintoihin,

mutta en halunnut, koska haluan osallistua erityisesti meidän alaan liittyvään koulu-

tukseen.

Suoritin avoimessa yliopistossa kesällä toisen sivuaineeni ja sain hyväksiluettua täysin.

Avoimen amk:n kautta suoritetuista syventävistä lääkehoidon kursseista ja päiväkirur-

gisen hoitotyön kurssista.

Kesäyliopistossa suoritin Javan peruskurssin ja sain sen amk:ssa hyväksiluetuksi.

Kesäyliopistossa virkamiesruotsi, suoritin laajempana 5 op, kun vaadittavat 2 op. Sain

2 op rekisteriin ja hyväksiluvun.

Tutkintoon johtavat korkea-asteen opinnot

Markkinoinnin perusteet (HY) korvattiin Introduction to marketing (HSE) kurssilla.

70

Ammattikorkeakoulututkinnosta sain nykyiseen maisterikoulutukseen hyväksiluettua

100 op.

Aikaisemmassa yo:ssa suoritettu kulttuurihistorian kurssi korvasi uudessa yo:ssa kult-

tuurihistorian osan yleisen historian aineopinnoista.

Esim. suoritin etelä-karjalan amk:ssa anatomian kurssin ja sain sen hyväksiluettua

lahden amk:ssa.

Aiempi maisterintutkintoni on matematiikan koulutusohjelmasta, joten sain hyväksi-

luettua kaikki matematiikan kurssit nykyisessä koulutusohjelmassa.

Olen suorittanut pitkän sivuaineen (perus- ja aineopinnot) tutkintooni toisessa yliopis-

tossa JOO-sopimuksella.

Hoitotieteen perusopinnot kuittautuivat AMK-tutkinnolla.

Työkokemuksen perusteella on myönnetty hyväksilukua paitsi opintoihin sisältyvistä

harjoitteluista myös monenlaisista koulutusalojen substansseihin liittyvistä opintojak-

soista. Yksi opiskelija on saanut esimerkiksi liikunnan parissa tekemänsä työn perus-

teella hyväksiluvun ohjauksen peruskurssista, toinen taidegrafiikasta opetustyönsä

perusteella ja kolmas palveluosaamisesta asiakaspalvelutyökokemuksensa vuoksi. Har-

joittelujen osalta tyypillisimmin työkokemuksen perusteella on näytetty korvattavan

esimerkiksi ammattikorkeakoulusektorilla koulutusalan ensimmäisiä harjoittelujaksoja.

Työkokemuksen eräänlainen alaryhmä on yrittäjänä toimiminen, josta on ammattikor-

keakoulusektorilla myönnetty korvaavuuksia yrittäjyysopinnoista. Myös joidenkin

työpaikkakoulutusten perusteella on opiskelijoille myönnetty hyväksilukuja paitsi va-

paasti valittaviin myös substanssiin liittyviin opintojaksoihin.

Yrittäjänä toimiminen

Yrittäjyysopinnot yrittäjäkoulutuksen myötä.

Yrittäjyyskurssista perustuen 6vuoden yrittäjätoimintaan.

Yritysopinnot-oma yritys.

71

Muu työkokemus ja työpaikkakoulutus

Tourism and Hospitality English: hyväksiluku Englannissa työskentelyn sekä laajan

matkailukokemuksen vuoksi.

Palveluosaamisen kurssi hyväksiluettu asiakaspalvelutyökokemuksen perusteella.

Sivuainekokonaisuuteen sain vapaasti valittavia opintoja (10 op), kun tein laitokselta

saamani käännöstoimeksiannon.

Olen saanut hyväksiluettua ohjauksen perusteet kurssin, liikunnan parissa tekemäni

työn kautta.

Taidegrafiikka, opetan sitä itse vapaassa sivistystyössä.

Harjoittelusta, koska teen koko ajan työtä, johon kouluttaudun.

Kotihoidon harjoittelujakso työkokemukseen perustuen.

Sain siivouskokemukseni myötä perusharjoittelun hyväksiluettua.

Ensimmäinen ns."valmentava" harjoittelu alalle hyväksiluettu työkokemuksen perus-

teella.

Vapaasti valittavia pisteitä olen saanut työpaikkakoulutuksista ja ergonomian sain

myös hyväksiluettua aiemmin työpaikkakoulutuksena käymäni kurssin takia.

Vaihto-opintoja luetaan hyväksi paljon, mutta aineiston perusteella on suurta vaihtelua

siinä, millä tavoin. Näyttää siltä, että vaihto-opintoja voidaan hyväksilukea ainakin

kolmella eri tavalla: 1) sisällyttämällä tai korvaamalla koulutusalan substanssiin liitty-

viä opintojaksoja tai -kokonaisuuksia, joille on jo olemassa vastine kotimaisen korkea-

koulun opinto-oppaassa, 2) räätälöimällä opiskelijavaihdossa suoritetuista opinnoista

oma, yksilöllinen sivuaineensa sekä 3) korvaamalla tutkintoon sisältyviä kieliopintoja.

Räätälöidyt sivuaineet vaikuttavat olevan hyvä vaihtoehto valinnaisiin opintoihin sijoit-

tamiselle silloin, jos opiskelijan omasta korkeakoulusta ei löydy vaihdossa suoritetuille

opintojaksoilla suoria vastineita, ja sisällyttämisen tarjoamaa ”patenttiratkaisua” halu-

taan välttää. Alla olevissa lainauksissa on esimerkkejä muun muassa kielten, humanis-

72

tisen alan, maantieteen ja kaupallisen alan sivuaineiden räätälöinnistä vaihto-opintojen

perusteella.

Koulutusalan vapaavalintaiset tai pakolliset substanssiopinnot

Vaihto-opintoni menivät maisterin syventäviin opintoihin kokonaan.

Vaihdossa suorittamiani opintoja on hyväksytty tutkimusalaopintoihin, joita ne vasta-

sivat ja loput laitettiin vapaasti valittaviin.

Vaihdossa suorittamani 8 op:n kurssi hyväksiluettiin sivuaineeni yhdeksi aineopinto-

kurssiksi, tosin vain 3 op:n laajuisena. Jäljelle jääneet opintopisteet hyväksiluettiin

muihin opintoihin.

Vaihdossa suorittamastani kurssikokonaisuudesta koottiin pisteiltään ja sisällöltään

mahdollisimman hyvin vastaava paketti Suomessa suoritettavia, ohjelmaani kuuluvia

kursseja. Pisteytys ei eri osa-alueiden osalta ollut välttämättä yhteneväinen, mutta

sisällöltään kokonaisuuksista tuli melko hyvin vastaavat.

Vaihdossa tekemäni rändömkurssit sain hyväksyttyä ”muihin opintoihin”.

Ulkomaanvaihdossa suoritin 20 op, joista sain kaikki hyväksiluettua; 15 op valinnaisia

ja 5 op korvaavuus erääseen syventävään kurssiin.

Räätälöidyt sivuaineet

Sain hyväksiluvun ulkomailla suorittamaani kansainvälisten suhteiden opintokokonai-

suuteen ja se merkittiin sivuaineeksi tutkintoon.

Kuukauden mittainen intensiivikielikurssi Saksassa ennen vaihto-opiskeluvuoden alkua

sekä lukuvuoden aikana suoritettu kielikurssi riittivät muodostamaan kielten sivuai-

neen.

Vaihto-opiskeluvuoden aikana Espanjassa opiskelin maantiedettä, mutta en suorittanut

mitään paikallista kokonaisuutta. --- Suoritin 54 pistettä, [yliopistoni tiedekunta] hy-

väksiluki opintoni --- sivuainekokonaisuudeksi, koska kaikki kurssit olivat yksiselittei-

sesti maantieteen oppiaineesta valittuja.

Olen saanut ulkomailla suoritetuista opinnoista sivuainekokonaisuuden ---, johon kuu-

lui italian kielen, taidehistorian ja egyptologian opintojaksoja.

73

Kieliopinnot

Opiskelin vaihdossa ollessani pelkästään mandariinikiinaa, joten sain kieliopintoja

sekä vapaavalintaisia opintoja korvattua.

Ulkomailla käyty kielikurssi paikallisesta kielestä, jota ei opeteta kotiyliopistossani.

Vaihdossa suoritetut kielikurssit menivät sellaisinaan kielikursseihin.

Vaihdossa käymäni Akateemisen englanninkielen kurssi hyväksluettiin osaksi kieliopin-

tojani.

Opiskelijavaihdossa suorittamani kielikurssit sain hyväksiluettua sakan kielen ja kult-

tuurin opintokokonaisuuteen yhdessä kielikeskuksessa tehtyjen kurssien kanssa.

Ruotsin ja englannin kieliopinnot hyväksiluin vaihdossa koulun kieliopinnoilla.

Jonkin verran hyväksilukuja on näytetty myönnettävän myös erilaisten harrastus- ja

vapaa-ajantoimintojen perusteella etenkin vapaavalintaisiin tai yleisiin opintoihin.

Harrastus- ja vapaa-ajantoiminta

Olen ollut leirillä ohjaajana ja sain siitä vapaasti valittavia opintoja.

SPR nälkäpäiväkeräys->3op vapaavalintaisiin.

Vapaasti valittaviin vapaaehtoistoiminta --- asukastuvan nuorten illoissa.

Tuutorointi on mennyt yleisiin opintoihin.

5.2.3 Paljonko osaamista tunnustetaan?

Vastaajat olivat hakeneet hyväksiluettavaksi keskimäärin (ka) 39 opintopistettä ja saa-

neet hyväksilukua keskimäärin (ka) 36,5 opintopisteen edestä. Keskiarvoihin on kum-

massakin tapauksessa laskettu mukaan myös nolla opintopistettä vastanneet, vaikka se

aineiston poimintaehtojen perusteella ja erityisesti hakeneiden kohdalla onkin poikkea-

va luku. Nolla opintopistettä vastanneita oli kuitenkin verrattain vähän: hakeneista 18

74

ja saaneista 30. Hyväksiluettujen opintopisteiden määrät vaihtelivat suuresti. Nollan

jälkeen pienin haettu opintopistemäärä oli yksi ja suurin 300. Myönnetyissä opintopis-

teissä nollan jälkeen pienin hyväksiluettu opintopistemäärä oli myöskin yksi ja suurin

280 opintopistettä.

Ammattikorkeakouluopiskelijat olivat hakeneet hyväksilukua keskimäärin (ka) 33

opintopisteen edestä ja saaneet sitä keskimäärin (ka) 31,5 opintopistettä. Yliopisto-

opiskelijoilla luvut olivat jonkin verran korkeampia: he olivat hakeneet hyväksilukua

keskimäärin (ka) 44 opintopisteen edestä ja saaneet keskimäärin (ka) 40 opintopistettä.

Prosentuaalisesti tarkasteltuna ammattikorkeakouluopiskelijoille on kuitenkin myön-

netty hyväksilukua suuremmasta osuudesta haettuja opintopisteitä (95 %) kuin yliopis-

to-opiskelijoille (90 %). Tulos tukee aiempaa havaintoa siitä, että ammattikorkeakou-

luissa hyväksiluetaan sekä formaalia että non- ja informaalia osaamista yliopistoja

enemmän. Opintopisteissäkin mitattuna näyttää siis siltä, että hyväksilukemisen seula

on yliopistoissa jonkin verran ammattikorkeakouluja tiukempi. Tähän voi olla syynä

esimerkiksi yliopistojen akateeminen kulttuuri, joka perinteisesti rajaa sisäpuolelleen

lähinnä tieteellisesti ansioitunutta osaamista.

Taulukossa 14 on esitetty haetut ja saadut opintopisteet sekä myöntöprosentit koulu-

tusaloittain. Taulukkoon on erikseen merkitty alat, joilta vastaajia oli tilastollisen yleis-

tettävyyden kannalta vähäinen määrä. Hyväksilukuja ovat hakeneet ja saaneet keski-

määräistä enemmän humanistisen ja kasvatusalan, tekniikan ja liikenteen sekä yhteis-

kuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alojen ammattikorkeakouluopiskelijat sekä

terveys- ja liikuntatieteiden, kasvatustieteellisen, psykologian ja yhteiskuntatieteellisen

alan yliopisto-opiskelijat (ks. taulukko 14). Näillä aloilla myös hyväksilukemisen

myöntöprosentit ovat suhteellisen korkeita. Alle 90 myöntöprosentin jäävät ammatti-

korkeakoulupuolella ainoastaan matkailu-, ravitsemis- ja talousala ja yliopistopuolella

teknistieteellinen, teologian, luonnontieteellinen sekä taide- ja ilmaisualat.

75

Taulukko 14. Hyväksiluettavaksi haetut ja saadut opintopisteet (ka) sekä myöntö-prosentti

Haetut op:t (ka) Saadut op:t (ka)

Myöntö-%

KOULUTUSALAT (AMK)

Humanistinen ja kasvatusala* 48 45 93 %

Tekniikan ja liikenteen ala 43 41 97 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 39 38 95 % ka

(op) Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 34 31 89 %

Kulttuuriala 33 31 95 %

Luonto- ja ympäristöalat 30 28 95 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 26 24 93 %

KOULUTUSALAT (YO)

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 72 70 98 %

Kasvatustieteellinen ala 51 48 93 %

Psykologian ala* 51 49 95 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 49 46 93 % ka

(op) Humanistinen ala 42 38 91 %

Teologian ala* 40 35 88 %

Kauppatieteellinen ala 39 37 94 %

Teknistieteellinen ala 39 35 89 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 39 34 87 %

Taide- ja ilmaisualat 36 30 84 %

Oikeustieteellinen ala 36 35 99 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 31 29 93 %

* alle 50 vastaajaa

Korkeaan määrään hyväksiluettuja opintopisteitä ovat yhteydessä ainakin pohjakoulu-

tus ja työkokemuksen pituus (p=.000). Runsaasti hyväksilukuja saaneilla on muita

useammin taustallaan vähintään opistoasteen koulutus, mutta hyvin usein myös en-

simmäisen syklin ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinto, joillakin jopa maisterin-

tutkinto. Runsaasti hyväksilukuja saaneilla on useimmiten myös keskimääräistä

enemmän työvuosia.

76

Esimerkiksi korkean pohjakoulutuksen ja työvuosien määrän yhteydestä hyväksiluet-

tuihin opintopisteisiin voidaan ottaa yliopistojen terveys- ja liikuntatieteet, joissa suun-

nilleen kahdella viidestä oli taustallaan opistoasteen tutkinto, reilulla kolmanneksella

ensimmäisen syklin ammattikorkeakoulututkinto ja kymmenesosalla yliopistollinen

kandidaatintutkinto. Terveys- ja liikuntatieteiden opiskelijoilla oli takanaan myös kes-

kimäärin huomattavan pitkä työura, 13 vuotta (ka). Vertailun vuoksi seuraavaksi kor-

kein työkokemusmäärä yliopistopuolella oli kahdeksan vuotta (ka) kasvatustieteen ja

teologian aloilla. Ammattikorkeakoulupuolella pisin keskimääräinen työkokemus oli

kahdeksan vuotta esimerkiksi yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla,

jossa myös pohjakoulutustaso oli korkea: opistoasteen tutkinto oli taustallaan lähes

neljänneksellä, ammattikorkeakoulututkinto 15 prosentilla ja yliopistollinen kandidaa-

tin tai maisterintutkinto suunnilleen viidellä prosentilla opiskelijoista.

5.2.4 Milloin suoritettu ja missä vaiheessa tunnustettu?

Tunnustettava osaaminen voi olla vastikään tai jo jonkin aikaa sitten hankittua, mutta

tunnistamishetkellä on huolehdittava sen ajantasaisuudesta ja tuoreudesta. Sekä opetus-

ja kulttuuriministeriö (2007a, 46) että Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen

rehtorien neuvostot (2009, 15, 21) suosittavat, että suoritetut tutkinnot eivät vanhene.

Rehtorien neuvostojen suosituksen mukaan tutkinnon tuottamaa osaamista tulisi kui-

tenkin arvioida suhteessa tutkinnon suorittamisaikaan ja henkilön alalta sen jälkeen

hankkimaan osaamiseen. Lisäksi alakohtaisesti osaamisen vanhenemisessa voi olla

joitain eroja, joista opetus- ja kulttuuriministeriö on suosittanut sopimaan alakohtaises-

sa yhteistyössä.

Osaamisen tunnustamisen tilannetta Kuopion yliopistossa selvittäneen Jäntin (2008,

36, 44) mukaan hyväksiluvuissa huomioitavien opintojen vanhenemisajat vaihtelevat

suuresti jopa saman tiedekunnan eri koulutusohjelmien/laitosten välillä. Selvityksen

perusteella yksittäisten kurssien kohdalla vanhenemisaika oli keskimäärin viisi vuotta

ja kokonaisten arvosanojen ja opintokokonaisuuksien osalta noin 12 vuotta. Oli myös

77

oppiaineita, joissa suoritukset vanhenivat jo aikaisemmin, mutta toisaalta muun muassa

terveydenhuollon opistotutkintoja hyväksiluettiin vapaasti valittaviin opintoihin van-

hempinakin. Käytäntönä oli, että suoritettujen opintojen vanhenemisajassa joustetaan,

jos henkilöllä on ollut alan työkokemusta tutkinnon saamisen jälkeen.

Yleisimmin osaaminen, josta haetaan hyväksilukua, on enintään kaksi vuotta vanhaa

(ks. Taulukko 15). Tunnustuksen hakeminen kymmentä vuotta vanhemmasta osaami-

sesta on sangen harvinaista; niin on tehnyt yhteensä vain kaksi prosenttia vastaajista.

Ammattikorkeakouluopiskelijoilla on jonkin verran yliopisto-opiskelijoita enemmän

vanhempaa, vähintään kolmen vuoden ja enimmillään yli 11 vuoden takaista osaamis-

ta, mikä johtuu pääasiassa ammattikorkeakoulujen aikuis- ja yamk-koulutuksissa opis-

kelevien vastauksista, koska juuri heillä hyväksiluettu osaaminen on ollut keskimää-

räistä vanhempaa. Pelkästään nuorten koulutuksessa opiskelevien vastauksia tarkastel-

taessa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat ovat hakeneet hyväksilukua suunnil-

leen yhtä pitkän ajan kuluttua osaamisen hankkimisesta.

Osaamisen hankkimisesta hyväksilukuun kulunut aika on selvästi yhteydessä ikään.

Esimerkiksi 6–10 vuotta vanhaa osaamista hyväksilukeneista lähes 90 prosenttia on 30-

vuotiaita, ja 3–5 vuotta vanhaa osaamista hyväksilukeneistakin on 30-vuotiaita ja tätä

vanhempia hieman yli puolet. Yli 11 vuotta vanhaa osaamista hyväksilukeneista yksi-

kään ei ymmärrettävästi ole alle 30-vuotias. Näyttää siis siltä, että opiskelijat voivat

hyötyä laajastikin elämänsä varrella hankkimastaan osaamisesta.

78

Taulukko 15. Osaamisen hankkimisesta hyväksilukemisen hakemiseen kulunut aika, % (p=.048)

Koulutusaloittain tarkasteltuna enintään kaksi vuotta vanhaa osaamista hyväksiluke-

neiden osuudet ovat suurimpia yliopistojen teknillistieteellisellä ja humanistisella alalla

(n. 75 %). Kolmesta viiteen vuotta vanhaa osaamista ovat hyväksilukeneet eniten ter-

veys- ja liikuntatieteiden sekä lääketieteiden ja farmasian alojen opiskelijat (n. 15 %).

Näillä aloilla on myös eniten – suunnilleen kymmenesosa – kuusi vuotta ja tätä van-

hempaa osaamista hyväksilukeneita. Pienimpiä kuusi vuotta ja tätä vanhempaa osaa-

mista hyväksilukeneiden osuudet ovat humanistisella (2,7 %) ja teknillistieteellisellä

(3,5 %) alalla, mikä on linjassa sen kanssa, että näillä aloilla tuoreen osaamisen hyväk-

silukeminen oli yleisintä. Vaihtelevasti eri aikoina hankkimaansa osaamista hyväksilu-

keneiden osuudet ovat suurimmat taide- ja ilmaisu- sekä teologian aloilla (n. 25 %).

18%

3%

7%

15%

19%

19%

19%

17%

1%

4%

11%

17%

30%

20%

17%

2%

6%

12%

18%

25%

20%

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35%

Vaihtelevasti eri aikoina

yli 11 v.

6-10 v.

3-5 v.

1-2 v.

Muutama kk

Heti tai muutama vko

Kaikki

Yo

Amk

79

Ammattikorkeakoulujen osalta enintään kaksi vuotta vanhaa osaamista on hyväksiluet-

tu eniten matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden

ja hallinnon alalla (n. 65 %) riippumatta siitä, otetaanko tarkasteluun kaikki vai ainoas-

taan nuorten koulutuksessa opiskelevat. Tästä syystä suluissa ilmoitettu prosenttiosuus

pitää sisällään kaikki amk-vastaajat. Kolmesta viiteen vuotta sitten hankittua osaamista

ovat hyväksilukeneet eniten sosiaali-, terveys- ja liikunta- (17,8 %) sekä tekniikan ja

liikenteen alojen (13,2 %) opiskelijat. Kuusi vuotta ja tätä vanhempaa osaamista hy-

väksilukeneiden osuudet ovat suurimpia luonto- ja ympäristö- sekä sosiaali-, terveys-

ja liikunta-alojen opiskelijoissa (n. 13 %). Vaihtelevasti eri aikoina hankkimaansa

osaamista hyväksilukeneiden osuudet ovat suurimmat humanistisella (30,4 %) ja kas-

vatusalalla sekä kulttuurialalla (26,1 %).

Yli puolet opiskelijoista on hakenut hyväksilukua heti nykyisten opintojensa alussa (ks.

Taulukko 16). Ammattikorkeakouluopiskelijat hakevat hyväksilukua jonkin verran

varhemmin opinnoissaan kuin yliopisto-opiskelijat, mutta ero ei ole prosentuaalisesti

erityisen suuri. Näyttääkin siltä, että monet hyväksilukuprosessit toimeenpannaan sil-

loin, kun opiskelija aloittaa opintonsa. On kuitenkin luonnollista, että myöhemminkin

opintojen aikana voi nousta tarvetta osaamisen tunnustamiselle esimerkiksi opiskelija-

tai harjoittelijavaihdon tai avointen korkeakouluopintojen vuoksi. Yhteensä noin vii-

dennes opiskelijoista onkin hakenut hyväksilukua opintojen keskivaiheilla tai useam-

paan otteeseen opintojen aikana. Ainoastaan reilu viisi prosenttia opiskelijoista on ha-

kenut hyväksilukua aivan opintojen loppuvaiheessa. Vaihtoehto ”muulloin” piti sisäl-

lään vastauksia, joissa kuvailtiin hyväksilukua haetun joko useampaan otteeseen opin-

tojen aikana, korkeakoulusta toiseen siirryttäessä tai hyväksiluvun tapahtuneen auto-

maattisesti esimerkiksi avoimen yliopiston kautta.

80

Taulukko 16. Hyväksilukemisen ajankohta nykyisten opintojen aikana, % (p=.587)

Hyväksilukua heti opintojen alussa hakevien osuudet ovat suurimmat yliopistojen ter-

veys- ja liikuntatieteiden (75 %) sekä lääketieteiden ja farmasian aloilla (68 %) ja pie-

nimmät humanistisella (45 %) sekä teknillistieteellisellä (28 %) alalla. Teknillistieteel-

lisellä alalla on myös selvästi suurin osuus – noin neljännes – sellaisia, jotka ovat ha-

keneet hyväksilukua vasta opintojen loppuvaiheessa. Seuraavaksi korkein osuus opin-

tojen loppuvaiheessa hyväksilukua hakeneita on kauppatieteen alalla (11 %). Useam-

paan otteeseen opintojen aikana hyväksilukua hakeneita on suhteessa eniten taide- ja

ilmaisualoilla (24 %) sekä humanistisella alalla (22 %).

Ammattikorkeakoulusektorilla aloittainen vaihtelu on paljon yliopistosektoria pienem-

pää. Siellä hyväksilukua heti opintojen alussa hakevien osuus on suurin yhteiskuntatie-

teiden, liiketalouden ja hallinnon alalla (64 %) ja pienin tekniikan ja liikenteen alalla

(55 %). Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla on myös suurin osuus (8

2%

5%

18%

15%

60%

1%

7%

19%

20%

54%

1%

6%

18%

18%

57%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70%

Muulloin

Opintojen loppuvaiheessa

Useampaan otteeseen

Opintojen keskivaiheilla

Opintojen alussa

Kaikki

Yo

Amk

81

%) vasta opintojensa loppuvaiheessa hyväksilukua hakeneita. Hyvin lähellä tätä pro-

senttiosuutta on kuitenkin myös tekniikan ja liikenteen ala (7 %). Useampaan kertaan

opintojen eri vaiheissa hyväksilukua ovat eniten hakeneet kulttuurialan (21 %) ja tek-

niikan ja liikenteen alan (20 %) opiskelijat.

5.2.5 AHOT-prosessin sujuminen yleensä

AHOTista esitettyjen suositusten mukaan opiskelijalla on hyväksilukuprosessissa aloit-

teellinen rooli. Korkeakoulun velvoitteena on kuvata tutkinnon ja sen osien osaamista-

voitteet siten, että opiskelija kykenee arvioimaan, onko hänellä niiden mukaista osaa-

mista ja haluaako hän hyväksilukuja. Apua osaamisen arviointiin opiskelijan on mah-

dollista saada esimerkiksi HOPS-ohjauksesta. Varsinainen hyväksilukuhakemus on

usein kirjallinen ja siihen liitetään osaamista koskevat tiedot, kuten todistukset. Kun

opiskelija on päättänyt hakea hyväksilukua ja toimittanut hakemuksen sekä sen liittee-

nä riittävät tiedot osaamisestaan, korkeakoulu käsittelee ne, arvioi osaamista koskevat

näytöt ja pyytää tarvittaessa lisäselvityksiä tai näyttöjä. Niiden perusteella korkeakoulu

päättää, myöntääkö se kokonaisen tai osittaisen hyväksiluvun vai antaako se kielteisen

päätöksen. Saatuaan päätöksestä tiedon opiskelija voi hyväksyä sen, jolloin hyväksi-

luetuista opinnoista tehdään vaadittavat merkinnät opiskelijan opintorekisteriin, tai

hakea päätökseen oikaisua. Oikaisuhakemuksen jälkeen korkeakoulu voi muuttaa tai

olla muuttamatta päätöstään. Opiskelijan on tämän jälkeen vielä kertaalleen mahdolli-

suus hakea päätökseen oikaisua tutkintolautakunnalta tai muulta korkeakoulun mää-

räämältä hallintoelimeltä. (OPM 2007, 61.)

Edellä kuvattu sisältää hyväksilukemisprosessin kulun pähkinänkuoressa. Prosessin

tulee opetus- ja kulttuuriministeriön (2007, 27) suosituksen mukaan olla luotettava ja

läpinäkyvä, jotta opiskelijat eivät joudu eriarvoiseen asemaan hyväksiluettujen opinto-

jen vuoksi. Prosessin oikeudenmukaisuutta korostetaan myös monissa korkeakoulujen

omissa AHOT-kehityshankkeissa (ks. esim. Kuisma 2009, 130; Koivumäki, Lintula &

82

Lindfors 2009, 21). Näyttää siltä, että läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta koskevat

tavoitteet toteutuvat varsin hyvin, sillä asteikolla 1–5 opiskelijoiden vastauskeskiarvot

sijoittuvat kummallakin korkeakoulusektorilla yli neljän sekä hyväksilukemisperustei-

den selkeyttä että prosessin oikeudenmukaisuutta koskevissa väittämissä. Selvästi har-

vinaisempia opiskelijoille ovat kokemukset siitä, että heidän osaamistaan ei ole hyväk-

silukemisprosessin aikana arvostettu. Vielä tätäkin harvinaisempaa on, että opiskelija

katsoisi itse tai jonkun muun hakeneen hyväksilukua vilpillisin perustein.

Kuvio 6. Hyväksilukemisprosessin sujuminen korkeakoulusektoreittain

Kummankin korkeakoulusektorin sekä eri koulutusalojen opiskelijat kokevat hyväksi-

lukemisprosessin lähestulkoon samalla tavalla. Sektoreiden välillä on tilastollisesti

merkitsevä ero ainoastaan vilpillistä hyväksiluvun hakemista koskevassa väittämässä,

jossa ammattikorkeakouluopiskelijat ovat väittämän kanssa jonkin verran vähemmän

erimielisiä kuin yliopisto-opiskelijat. Lisäksi vilpin kokemisessa on tilastollisesti mer-

kitsevä ero yliopistojen koulutusalojen välillä, jossa vilpin kokemisen suhteen vähem-

män erimielisiä ovat psykologian alan opiskelijat (ka 1,38) ja eniten erimielisiä lääke-

4,2 4,29

1,96

1,36

4,23 4,33

1,85

1,23 1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

Selkeä käsitys

hyväksilukemisen

perusteista (p=.587)

Oikeudenmukainen

prosessi (p=.473)

Osaamista ei

arvostettu

prosessissa (p=.085)

Itse tai joku muu

hakenut

hyväksilukua vilpillä

(p=.001)

Amk Yo (1=täysin eri mieltä … 5=täysin samaa mieltä)

83

tieteiden ja farmasian alojen opiskelijat (ka 1,1). Kummankin sektorin ja kaikkien kou-

lutusalojen opiskelijat suhtautuvat väittämään kuitenkin siinä määrin kielteisesti, ettei

vilpin voida katsoa muodostavan hyväksilukemisessa erityistä ongelmaa. Koulu-

tusaloittaiset vertailut ovat tarkemmin nähtävillä ammattikorkeakoulujen osalta liite-

taulukossa 9 ja yliopistojen osalta liitetaulukossa 10.

Oikeudenmukaisuus, opiskelijan osaamisen arvostaminen ja selkeän käsityksen saami-

nen hyväksilukemispäätöksen perusteista määrittävät siis omalta osaltaan sujuvaa hy-

väksilukemisprosessia. Haastatteluissa opiskelijat liittivät sujuvan hyväksilukemispro-

sessin tunnuspiirteiksi myös hakemuksen käsittelyn nopeuden sekä matalan kynnyksen

lähestyä ja hoitaa asiaa henkilökohtaisen kontaktin kautta. Opiskelijat arvostivat myös

mahdollisuutta itse vaikuttaa prosessin kulkuun niiltä osin kuin se esimerkiksi omaa

osaamista esittelemällä tuli kyseeseen. Opiskelijat näkivät myös tärkeäksi, että nykyi-

seltä tutkinnolta edellytettävä osaaminen oli opintojaksoittain kuvattu riittävän tarkasti

esimerkiksi opinto-oppaassa, jotta sitä oli mahdollista verrata aiemmin opittuun. Seu-

raavassa on joitakin haastatteluaineistosta poimittuja esimerkkejä hyvin sujuneista

hyväksilukemisprosesseista:

Parhaiten sujunut prosessi oli näitten kieliopintojen hyväkslukeminen. --- Ne oli selkei-

tä niinkun sillä tavalla, että kurssikuvaus on opinto-oppaassa jo niin selkeä, et kun mä

suoritin niitä toisen yliopiston avoimessa yliopistossa, niin mä pystyin ihan suoraan

peilaamaan ops:iin. --- Kun hain hyväksyntää, niin tosissaan se oli todistus ja paperit

[kotiyliopistoon] ja välittömästi tuli opintopisteet sieltä. Se oli niinku kaikkein helpoin.

(H1:yo)

Se oli niinku hyvin onnistunu, et opintoasiainpäällikkö katto et, joo, OK, totta kai nämä

menee, et mä käyn ottaa näistä kopiot, ja ne oli seuraavana päivänä rekisterissä. Et se

oli niinku hyvin onnistunu, et niinku asiasta ei tarvinnu mitään neuvonpitoja pitää

erikseen. (H2:yo)

Yks ainakin, mikä suju todella helposti hyväksiluku oli kemian kurssi, jonka mä menin

todistuksen kanssa, edellisen koulun todistuksen kanssa kävin, kemian opettajan näin

käytävällä ja kysyin pitäis saada hyväksiluku, onnistuuko. Se katto et aha, sä oot suo-

rittanu sen, missä sul on paperi mihinkä voi kirjottaa nimen, ja siit tuli saman tien. Siin

meni kolme minuuttia. (H3:amk)

84

Se on sitte vaan menny, että oon vienyt todistukset tai lapun, et oon tehnyt tälläsen

kurssin, --- ni se on ollu ihan selvä peli, että siin on ollu niinku automaattisesti jo siel-

lä, että tällä kurssilla voidaan hyväkslukea tämä, tämä ja tämä kohta meidän --- opin-

noista, että se on niinku jo ennalta ilmotettu niistä. (H9:yo)

Hyvin sujunu oli käytännössä se, että mä lähetän portfolion ja mä saan siitä kahden

päivän päästä merkinnän. Se on niinku toimivin… (H14:amk)

Mul ei oo ikinä niinku mitenkään tullu semmonen olo, että asiat ei sujuis. Mut ne on

toisaalt ollu niin ilmiselvii juttui, mitä mä oon hyväkslukenu. Mut, niin, no emmä täs,

siis totta kai sillee niinku mä koen sen tosi paljo helpommaks, et voi vaan mennä koput-

taa jonneki oveen ja kysyy, et miten mä teen tän, ja sit joku neuvoo mul kädes pitäen, et

mitä mä nyt teen. (H15:yo)

Monilla haastatelluista oli kokemuksia myös heikosti sujuneista hyväksilukemisproses-

seista, joiden tunnuspiirteiksi määrittyivät byrokraattisuus, sekaannukset hyväksiluet-

tavissa opintojaksoissa, niiden mitoituksessa tai arvosanoissa etenkin vaihto-opintojen

osalta sekä hitaus tai asian roikkumaan jääminen. Pahimmillaan opiskelijan hyväksilu-

kuhakemus oli jäänyt ratkaisematta useammaksi vuodeksi. Hitauden opiskelijat arveli-

vat johtuvan erityisesti resurssipulasta. Byrokraattisuus merkitsi opiskelijoiden näkö-

kulmasta sitä, että hyväksilukua piti hakea useammalla eri lomakkeella ja useampien

eri henkilöiden kautta ja mahdollisesti vielä niin, että ohjeet hakemiseen olivat erilaisia

riippuen niiden esittäjästä. Seuraavassa on joitakin haastatteluaineistosta poimittuja

esimerkkejä heikommin sujuneista hyväksilukemisprosesseista:

Mul oli vähän semmosii huonoi kokemuksii niitten vaihto-opintojen kanssa siks, että

siel [vaihtokoulussa] --- annettiin arvosanoja niin, et niil oli eri skaala ku täällä --- ja

sit ne halus niinku kääntää ne siihen yleiseen systeemiin, mut ilmeisesti ne ei osannu

sitä kauheen hyvin tehä, koska ne ei aina niinku vastannu ihan täysin, et mä muun mu-

assa sain yhestä, josta mä olin saanu niinku alimman hyväksytyn arvosanan, niin se oli

käännetty hylätyksi. Sen mä sain puhuttua aika suoraan, että hei, eihän tää ny näin voi

mennä, mut sit joku arvosana, mikä oli selkeesti niinku korkeempi, mut siitä oli annettu

kuitenki matalampi, niin siit mulle sanottiin siel meidän opintosihteerin pakeilla, että

hän ei voi tehä asialle mitään, että sun pitäs nyt täs niinku kirjottaa joku kirjallinen

valitus johonki neuvostoon, mitä mä en sit jaksanu ikinä tehä, joten sinne jäi nyt sit

vähä huonommat arvosanat, mut ne nyt ei ehkä ollu niin tärkeitä kuitenkaan just ne

kurssit. (H10:yo)

85

Siin --- oli sitte ehkä semmosia käytännön vaikeuksia, että kuinka sopia nyt sitte se

tapaaminen ja että mitenkä siitä sitten, että mihin, että jätänkö minä sen sitte [yhdelle

henkilölle] ja hän sitten vie sen eteenpäin sille henkilölle, joka pistää ne rekisteriin vai

miten. Et mä muistelen, et siinä oli jotaki vähän hankaluuksia. Minun piti käydä aika

montaki lenkkiä siellä sitten kuskaamassa sitä paperia. Sitte taas jotalki henkilöltä ---

piti saada varmuus siitä, että montako pistettä se sitten korvaa ja että siinä piti kyllä

käydä aika monen mutkan kautta. (H11:yo)

Mut tost yliopistopuolest mä voin sen verran viel sanoo et tota, et se --- sivuainehom-

ma, ni se ei käynyt nopeesti, et siin, siin on käytännös yks tyyppi joka vastaa koko

hommasta, --- niin sil on niin hirveest hommaa, --- et siin vaihees ku mä olin käyny

viemässä sen korvaavuuspaperin, ni mä sain ne neljän vuoden päästä. --- Se meni sil-

lee et mä menin neuvottelee sen kanssa, sit se katto sillei, et okei, et no joo nää kurssit

tulee ja näin. Mä en niit sit laittanu mihinkää ylös, ku mä aattelin et okei, se on tällä

selvä, et ne tulee sit rekisteriin, ni mä sieltä katon. Sit mä meen puolen vuoden pääst

kysyy niinku et ei niit oo tullu, ja tota... Sit mä varmaan puolen vuoden välein kävin

niinku kyselee niitä ja sit sillee koitin muistaa, et oli jotain listaa mitkä ne oli ja näin.

Sit meni sekasin et mikä --- kurssi se nyt olikaan ku mul oli taas korvattu, --- ja se

[opettaja] on niin kiireinen, ettei se vastaa sähköpostiin ja --- ei välttämättä oo sillon

paikalla ku on se kerran viikos se, et on paikalla, et voi käydä kysyy ja... Sit tuli viel se

opintouudistus, ni --- sit ne muuttuu ne vaatimukset sillee, et mul tuli vielä lisää noit

opintoi, mitä pitää tehä, niin tota... Montakoha... Ehkä mul meni joku viis vuot saada

ne täyteen, tai jotain. Et se oli yht pään seinään hakkaamist se meininki. (H13:amk/yo)

Mul oli vaihtokurssien kanssa se ongelma, --- että siellä sekoiltii, ku se oli tietyst laa-

jempi kokonaisuus, mikä piti hyväkslukee, ja piti tavallaan merkitä --- hyväksluvut aina

sitten niinku kyseisiin kursseihin, ni siellä merkittiin vääriä kursseja ja kaikkee. --- Et

se oli tavallaan enemmän byrokraattinen ku sellanen, et mä en ois niitä saanut. Ja sen

kanssa siellä oli oikeesti ongelmia aika monella, ja ilmeisesti niinku laajemminkin, että

tota tiesin koko ajan saavani hyväksluvut, mutta mä jouduin käymään siit ehkä kolme

kertaa eri ihmisten luona juoksemassa. (H14:amk)

86

5.3 Ohjaus ja AHOT-toimenpiteet opiskelupolulla

5.3.1 AHOTista tarjolla oleva informaatio

Tiedottaminen ja informointi muodostavat perustan osaamisen tunnustamiselle. Ope-

tus- ja kulttuuriministeriön suosituksen (2007a, 47) mukaan korkeakoulujen tulisi laatia

selkeät kuvaukset aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmästä ja sijoittaa

kuvaus sekä mahdolliset esimerkkitapaukset tyypillisesti tunnustettavasta osaamisesta

helposti opiskelijoiden, opettajien ja sidosryhmien saataville. Tunnustamisen menette-

lytavat ja periaatteet, kuten esimerkiksi tiedot siitä miten, mistä ja millaisilla asiakir-

joilla hyväksilukemista haetaan, keneltä ja millä aikataululla, tulisi kuvata korkeakou-

lujen ulkoisilla verkkosivuilla ja opinto-oppaassa. Jaakkolan (2009, 114) mukaan läh-

tökohtana tulisi olla, että joko jo opintoihin hakeutumisvaiheessa tai viimeistään opin-

tojen aloitusvaiheessa opiskelijalla olisi selkeä käsitys siitä, miten opitun tunnistaminen

ja tunnustaminen aloitetaan ja miten se konkreettisesti etenee tunnustamispäätökseen

asti.

Hyväksilukemiskäytännöistä näyttäisi opintojen alussa olevan ammattikorkeakouluissa

(ka 3,33) tarjolla informaatiota jonkin verran enemmän tai opiskelijoiden huomiota

herättävämmällä tavalla kuin yliopistoissa (ka 2,89) (ks. Kuvio 7). Saattaakin olla, että

ammattikorkeakouluissa opintojen alkuvaiheen viestintään on panostettu eri tavalla

kuin yliopistoissa. Ammattikorkeakoulujen viestinnälle on Saranpään, Haltian ja Jaak-

kolan (2010, 8) mukaan tyypillistä, että jokainen ammattikorkeakoulu lähettää hyväk-

symiskirjeen mukana informaatiota alkuvaiheen hyväksilukemisprosesseista, ja opinto-

jen alkuvaiheen orientaatiojaksoilla kerrotaan aiheesta tarkemmin. Monelle haastatel-

luista ammattikorkeakouluopiskelijoista olikin yliopisto-opiskelijoista poiketen jäänyt

mieleen tällainen tiedotustilaisuus tai erillinen keskustelutilanne, jossa oli käsitelty

nimenomaan aiemman osaamisen tunnistamista ja tunnustamista:

87

Siin oli niitä info... tavallaan pläjäyksiä useempiaki siihen alkuun. --- Sellasen infoti-

laisuuden päätteeksi pysty jäämään sitten nää ihmiset joilla oli tämmösiä hyväksiluku-

ja, ja sitten olikin niinkun tarkotus että niistä [todistuksista] on jo sitten kopiot kaikis-

ta, --- ja sitte ne alkuperäset, et [hakemusten käsittelijä] niinku sitte merkkaili siihen,

että mitä niistä papereista niinkun itse ehdottaa, ja sit hän niinku jälkeenpäin sitte viel

perehty niihin, että millä tasolla ne on, miten niistä pystyy sitte niit hyväksilukuja an-

taa. (H5:amk)

Syksyllä --- kun mä alotin, niin oli aika pian, joku kuukauden pääst oli sitte tämmönen

kehityskeskustelu alajohtajan kanssa, ja sinne mä toin sitte mukaan todistukset --- ja

hän tarkisti ne vielä siinä ja sitte tota otti kopiot ja ilmotti ne sinne opintotoimistoon, et

se meni tosi helpost. (H7:amk)

AHOT korkeakouluissa -hankkeen (2010, 3) kyselyssä on tiedusteltu korkeakoulujen

henkilöstön mielipidettä väittämään ”Opiskelijoille kerrotaan selkeästi opintojen alussa

aiemmin hankitun osaamisen hyväksymisen käytännöistä”. Mielipide painottui as-

teikolla 1–10 hieman yli arvoon seitsemän. Henkilöstön ja opiskelijoiden mielipidettä

on vaikea verrata keskenään, koska kysymysten skaalat ovat toisistaan poikkeavia,

mutta jos arvo seitsemän muutettaisiin asteikolle 1–5, siitä saataisiin suunnilleen arvo

3,6. Henkilöstön mielipide näyttäisi siis olevan jonkin verran opiskelijoiden näkemystä

myönteisempi. Yksi mielipide-eroa selittävä tekijä voi olla se, että opintojen alkuvaihe

on usein varsin informaatiokylläinen, jolloin kaikki opiskelijat eivät välttämättä tule

kiinnittäneeksi huomiota hyväksilukemista koskevaan tietoon, vaikka sitä olisikin tar-

jolla (vrt. Saranpää, Haltia & Jaakkola 2010, 8). Osalle opiskelijoista hyväksilukemi-

nen voi myös tulla tarpeelliseksi vasta myöhemmin opinnoissa, jolloin opintojen alku-

vaiheeseen sijoittuva tiedotus ei ole heille ajankohtaista.

88

Kuvio 7. Hyväksilukemisen eri osa-alueista tiedottaminen ja tiedon riittävyys

3,33 3,85 3,46

2,98

2,67 2,81 2,89

3,89

3,24 2,73

2,35

2,74

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

Amk

Yo (1=ei lainkaan tietoa / täysin eri mieltä … 5=tarpeeksi tietoa /

täysin samaa mieltä)

89

Yksittäisistä hyväksilukuun liittyvistä asioista opiskelijat näyttäisivät olevan parhaiten

tietoisia siitä, miten hyväksilukua haetaan (ks. Kuvio 7). Vastausten keskiarvo sijoittuu

kummallakin korkeakoulusektorilla lähes arvoon 4. Opiskelijat ovat myös verrattain

informoituja siitä, millaista osaamista voidaan hyväksilukea, mutta vähemmän infor-

moituja siitä, mitä erilaisten opintojaksojen hyväksilukeminen edellyttää. Opiskelijoilta

siis puuttuu tietoa siitä, millaisia tietoja ja taitoja tiettyjä opintojaksoja suorittaneen

edellytetään hallitsevan. Tämä on olennaista informaatiota arvioitaessa aiemman

osaamisen ja korvattavan osaamisen vastaavuutta ja perustuu esimerkiksi siihen, miten

osaamistavoitteet kuvataan opetussuunnitelmissa.

Heikoiten opiskelijat ovat saaneet tietoa siitä, mistä voisi hankkia osaamista, jota voisi

hyväksilukea. Tulosta saattaa selittää esimerkiksi korkeakoulujen halu pitää huoli siitä,

että opiskelijat valmistuvat määrättyjen tutkintotavoitteiden mukaisesti. Toisaalta edel-

lyttää resursseja ottaa selvää ja tiedottaa kanavista, joista voisi parhaiten hankkia oman

korkeakoulun tavoitteita vastaavaa osaamista. Osaa opiskelijoista tällaisten vaihtoeh-

toisten kanavien tiedostaminen saattaisi kuitenkin auttaa joustavien opintopolkujen

muodostamisessa tai tutkinnon henkilökohtaistamisessa paremmin omia kiinnostuk-

senkohteita vastaavaksi.

Vaikka opiskelijat ovat mielestään saaneet tietyistä hyväksilukemiseen kytkeytyvistä

aiheista enemmän tietoa kuin joistakin toisista, suhtautuvat he kokonaisuudessaan var-

sin kriittisesti hyväksilukemisesta tarjolla olevaan tietoon. Vastausten keskiarvo jää

kummallakin korkeakoulusektorilla alle kolmen (ks. Kuvio 7). Vaikuttaakin siltä, että

tyytyväisyys tiedottamiseen on monen tekijän summa, jossa yksittäisillä osilla voi olla

erilaisia painotuksia: pelkästään se, että opiskelijat tietävät, miten hyväksilukua hae-

taan, ei välttämättä ole merkki siitä, että tietoa on tarjolla riittävästi. Tyytymättömyyttä

voivat haastatteluaineiston perusteella aiheuttaa esimerkiksi erilaiset kohtaanto-

ongelmat, kuten tiedon vaikea saatavuus silloin, kun sille koetaan akuuteinta tarvetta,

tiedon pirstaleisuus tai ristiriitaisuus eri tahoilla sekä hyväksilukuprosessin aikana ta-

90

pahtuvat tiedonkulun katkokset, kuten joidenkin hyväksilukupäätösten perusteiden

jääminen epäselviksi.

Koulutusaloittain tarkasteltuna opiskelijoiden vastaukset noudattelevat sektorikohtai-

sessa vertailussa havaittua linjaa. Merkille pantavaa kuitenkin on, että luonto- ja ympä-

ristöalojen opiskelijoiden vastausten keskiarvot olivat ammattikorkeakoulusektorilla

viidessä väittämässä kuudesta kaikkein matalimpia. Kuudennessa, tarjolla olevan tie-

don riittävyyttäkin koskevassa väittämässä heidän vastaustensa keskiarvo oli toiseksi

matalin. Saattaa siis olla, että luonto- ja ympäristöalojen opiskelijat ovat saaneet hy-

väksilukemiseen keskittyvää tietoa muita vähemmän, mutta voi myös olla, että he ovat

syystä tai toisesta kiinnittäneet siihen muita vähemmän huomiota tai suhtautuvat saa-

maansa tietoon muita kriittisemmin. Yliopistollisten koulutusalojen keskuudessa yhtä

selvää jakautumista ei ollut havaittavissa vaan korkeimpia ja matalimpia keskiarvoja

saaneet alat vaihtelivat tasaisesti kautta linjan. Alakohtaiset keskiarvot ovat tarkemmin

nähtävillä liitetaulukoissa 11 ja 12.

Opiskelijat saavat hyväksilukemiseen liittyvää tietoa kummallakin korkeakoulusekto-

rilla ensisijaisesti opiskelukavereiltaan (ks. Taulukko 17). Ammattikorkeakouluopiske-

lijoista opiskelukaverit olivat tärkeimpien tiedonsaantitahojen joukossa 45 prosentilla

ja yliopisto-opiskelijoista 39 prosentilla. Kyseessä on varsin yleinen ilmiö, sillä aiem-

minkin esimerkiksi Lavikaisen (2010, 110) Opiskelijan ammattikorkeakoulu 2010 -

tutkimuksessa opiskelutoverit tai muut ystävät ovat olleet ne tahot, joilta opiskelijat

saavat eniten neuvoja opiskeluun liittyvissä asioissa (ks. myös Markkula 2006, 75).

91

Taulukko 17. Tahot, joilta saatu tietoa hyväksilukemisesta korkeakoulusektoreit-tain, %

Tiedonsaantitaho Amk Yo

HOPS-ohjaus 46 % 17 %

Opiskelukaverit 45 % 39 %

Korkeakoulun internet-sivut 18 % 37 %

Tiedotustilaisuudet 16 % 13 %

Opinto-oppaat 16 % 23 %

Tuutorit 15 % 9 %

Hyväksymiskirje 8 % 9 %

Tiedekunnan opintoneuvoja 7 % 27 %

Amanuenssi 0 % 19 %

Muu 16 % 14 %

Korkeakoulusektoreiden välillä oli kolme merkille pantavaa tiedonsaantikanaviin kyt-

keytyvää eroa. Ensimmäinen ero koskee HOPS-ohjausta, joka oli ammattikorkeakou-

luopiskelijoille huomattavasti tärkeämpi tiedonsaantikanava kuin yliopisto-

opiskelijoille. Toinen merkille pantava ero on se, että yliopisto-opiskelijat ammensivat

tärkeää tietoa ammattikorkeakouluopiskelijoita useammin korkeakoulunsa internet-

sivuilta. Kolmas ero on se, että tuutorit olivat ammattikorkeakouluopiskelijoille tärke-

ämpiä tiedonsaantikanavia kuin yliopisto-opiskelijoille. Yliopisto-opiskelijoiden tie-

donsaantitahoissa painottuvat ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän tahot, joilta

opiskelijat hakevat tietoa itse tai ovat aloitteen tekevä osapuoli (esim. internet-sivut,

opinto-opas). Saattaakin olla, että yliopistoissa opiskelijayksilöllä itsellään nähdään

olevan suurempi vastuu riittävästä tiedonhankinnasta, ja samalla henkilökohtaiseen

kontaktiin perustuvaa ohjausta on saatavilla vähemmän kuin ammattikorkeakouluissa.

Vaihtoehdon ”muu” oli valinnut yhtensä 15 prosenttia vastaajista: 16 prosenttia am-

mattikorkeakouluopiskelijoista ja 14 prosenttia yliopisto-opiskelijoista. Suurin osa

vastauksista jakautui kahteen luokkaan, joista ensimmäinen käsitti informaation saami-

sen opetushenkilökunnalta, kuten opettajatuutorilta, ryhmän vastaavalta opettajalta tai

92

professorilta (176 mainintaa) ja toinen informaation saamisen hallintohenkilöstöltä,

kuten opintosihteeriltä, opintosuunnittelijalta, koulutuspäälliköltä, opintoasiainpäälli-

költä tai koordinaattorilta (100 mainintaa). Jonkin verran mainintoja keräsivät myös

opinto-ohjaajat (47 kpl), omatoiminen selvittäminen (35 kpl), kansainvälisistä asioista

vastaava toimisto ja sen henkilöstö (33 kpl) sekä esimerkiksi muut koulutuksen järjes-

täjät, kuten avoin tai kesäyliopisto, kielikeskus tai edellinen oppilaitos (yht. 25 kpl).

Alle on koottu vastauksista joitakin esimerkkejä:

”[Etunimi Sukunimi], koulutuspäällikkö ja tosi hyvä jätkä.”

Toisen tiedekunnan sivuainevastaavalta, mistä hain hyväksilukemista.

Suoraan kysymällä perus- ja aineopinnoista vastaavilta opettajilta.

Kyselemällä joka kerta erikseen eri opettajilta, koska jokaiselta saa aina erilaiset oh-

jeet!

5.3.2 AHOTiin saatavilla oleva ohjaus

Opetus- ja kulttuuriministeriön aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnus-

tamista korkeakouluissa käsitelleen työryhmän suosituksen (2007a, 47) mukaan

AHOT-prosessit tulisi sisällyttää osaksi ohjauksen kokonaissuunnitelmaa sen sijaan,

että niitä varten muodostettaisiin kokonaan oma järjestelmänsä. Suosituksissa kehote-

taan korkeakouluja hyödyntämään hyväksilukemisen suunnittelussa esimerkiksi henki-

lökohtaista opintosuunnitelmaa (HOPS). Myös Suomen ammattikorkeakoulujen ja

yliopistojen rehtorien neuvostot (2009, 24) suosittavat, että korkeakoulu ohjaisi henki-

lökohtaista opintosuunnitelmaa laadittaessa opiskelijaa arvioimaan, millaista aikaisem-

paa osaamista hänellä on ja miten sen voisi ottaa huomioon opintojen suunnittelussa.

Osaamisen tunnustaminen osana HOPSia tapahtuu Jäntin (2008, 24–25) mukaan esi-

merkiksi siten, että opiskelija tekee itsearvioinnin omasta oppimisestaan ja esittää sen

perusteella opintojakson osittaista tai kokonaista hyväksilukua. Tarvittaessa opiskelija

tekee hakemuksen, johon hän liittää erilaisia dokumentteja, joilla hän perustelee aiem-

93

paa osaamistaan ja kuvaa mahdollisimman tarkasti, mitä koulutuksen tavoitteisiin liit-

tyvää osaamista hänellä on. Opiskelijan kompetenssit arvioidaan annettujen dokument-

tien perusteella ja suhteutetaan koulutusohjelman vaatimuksiin. Tämän pohjalta pääte-

tään hyväksilukemisen myöntämisestä. Joissakin ammattikorkeakouluissa HOPS voi

Saranpään, Haltian ja Jaakkolan (2010, 10) mukaan olla myös esimerkiksi osaami-

sportfolion avaava dokumentti. Osaamisportfolioon opiskelija sekä arvioi itseään että

tuottaa näyttöjä osaamisestaan.

HOPSin hyödyntäminen hyväksilukemisessa on selvästi tutumpaa ammattikorkeakou-

lu- kuin yliopisto-opiskelijoille (ks. Kuvio 8). Keskiarvovertailun tueksi tehdyn prosen-

tuaalisen tarkastelun perusteella väittämien ”Hyväksilukeminen käynnistyi HOPSin

yhteydessä” ja ”HOPS-ohjaaja on kertonut, millaista osaamista hyväksiluetaan” kanssa

täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli 52 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista

ja ainoastaan noin neljännes yliopisto-opiskelijoista (ks. Liitetaulukko 13). Sektoreiden

välistä eroa selittänevät toistaiseksi etenkin perinteet. HOPS tuli yliopistoihin vasta

tutkinnonuudistuksen ja yliopistolain muuttamisen myötä vuonna 2005, mutta ammat-

tikorkeakouluissa HOPSin käyttöön on ohjattu jo aiemmin ammattikorkeakoulujen

rahoitusmallin ja opintoajan säätelyn kautta (Annala 2007, 21–22).

Mitä varhemmin opiskelijat hakevat hyväksilukua, sitä tiiviimmin he mieltävät HOP-

Sin ja hyväksilukemisprosessin kytkeytyvän toisiinsa kummallakin korkeakoulusekto-

rilla. Toisin sanoen hyväksilukemisen käynnistäminen HOPSin yhteydessä oli aineis-

ton perusteella harvinaisempaa niillä, jotka ovat hakeneet hyväksilukua opintojen kes-

ki- tai loppuvaiheilla tai useampaan kertaan opintojen aikana. Tulos on varsin luonnol-

linen, kun otetaan huomioon, että HOPS on monin paikoin vielä opintoperustainen eli

rajattu, mikä tarkoittaa opiskelijan opintojen alussa laatimaa konkreettista suunnitel-

maa siitä, mitä kursseja, milloin ja miten hän aikoo suorittaa sekä kartoitusta aikaisem-

pien opintojen korvaavuuksista. Kun HOPS on tällainen, on selvää, ettei opintojen

alkuvaiheen jälkeen herääviä hyväksilukemistarpeita kyetä ottamaan huomioon kovin

94

kokonaisvaltaisesti. Rajatun HOPSin vaihtoehtona on osaamisperustainen eli avoin

HOPS, joka täydentyy opintojen kuluessa (ks. esim. Jäntti 2010, 55).

Molempien korkeakoulusektoreiden opiskelijoiden keskuudessa onkin varsin suurta

epäselvyyttä HOPSin merkityksestä hyväksilukemisessa. Väitteen ”HOPSin merkitys

hyväksilukemisprosessissa on epäselvä” kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli

56 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ja 41 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista

(ks. Liitetaulukko 13). Yliopisto-opiskelijoiden osalta vastaukset ovat linjassa sen

kanssa, että vain harvalla heistä oli kokemuksia osaamisen tunnistamiseen kytkeytyvi-

en asioiden käsittelystä henkilökohtaisen opetussuunnitelmaprosessin aikana. Ammat-

tikorkeakouluopiskelijoille hyväksilukemisen käsittely HOPSin yhteydessä oli tutum-

paa, joten vastaukset poikkeavat jonkin verran aiempien vastausten linjasta. Yksi tulos-

ta selittävä tekijä lienee kuitenkin se, että opintojen keski- tai loppuvaiheessa sekä use-

ampaan kertaan opintojen aikana hyväksilukua hakeneista epäselvyyttä koki jonkin

verran useampi kuin opintojen alkuvaiheessa hyväksilukua hakeneista. Saattaa myös

olla, että koska varsinaisen tunnustuksen osaamisesta tekee usein esimerkiksi opettaja

tai hallintohenkilöstön edustaja HOPSin ja HOPS-ohjaajan ollessa vasta ensimmäinen

askel hyväksilukemisessa (vrt. Suomen yliopistojen rehtorien… 2009, 24–25), voi

HOPS kaikesta huolimatta jäädä merkitykseltään epäselväksi ja muusta hyväksiluke-

misesta irralliseksi.

95

Kuvio 8. Ohjauksen saanti ja HOPSin hyödyntäminen hyväksilukemisessa

Väitteen ”Ohjausta hyväksilukemiseen liittyvissä asioissa ei ole saanut helposti” kans-

sa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli noin kolmannes kummakin korkeakoulusekto-

rin opiskelijoista (ks. Liitetaulukko 13). Enemmistö – ammattikorkeakouluopiskelijois-

ta 46 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 42 prosenttia – oli väitteen kanssa eri mieltä.

Useampi opiskelija kokee siis ohjauksen saamisen olevan helpompaa kuin vaikeaa.

HOPSin käytössä oli koulutusaloittain paikoin suurtakin vaihtelua varsinkin yliopis-

toissa, joissa etenkin terveys- ja liikuntatieteiden alojen opiskelijoille HOPSin käyttö

hyväksilukemisessa ja oman osaamisen käsittelyssä oli selvästi tutuinta. Alan opiskeli-

joiden vastausten keskiarvo esimerkiksi väittämässä ”Hyväksilukeminen käynnistyi

HOPSin vahvistamisen tai tarkistamisen yhteydessä” oli 3,42, kun yliopisto-

opiskelijoiden kaikkien vastausten keskiarvo oli vain 2,25 ja aloittain tarkasteltuna

väittämän toiseksi korkeinkin vastauskeskiarvo oli taide- ja ilmaisualojen selvästi ma-

3,3 3,27 3,1

2,82

2,25 2,33

3,54

2,87

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

Hyväksilukeminen

käynnistyi HOPSin

yhteydessä (p=.000)

HOPS-ohjaaja

kertonut, millaista

osaamista

hyväksiluetaan

(p=.000)

HOPSin merkitys

hyväksilukemisessa

epäselvä (p=.000)

Ohjausta

hyväksilukemiseen ei

helppo saada

(p=.282)

Amk Yo (1=täysin eri mieltä … 5=täysin samaa mieltä)

96

talampi 2,84. Toisaalta aineistosta erottuu myös oikeustieteellinen ala, jossa HOPSin

käyttö hyväksilukemisessa näyttää selkiintymättömimmältä tai vähämerkityksellisim-

mältä. Alan opiskelijoiden vastausten keskiarvo esimerkiksi hyväksilukemisen käyn-

nistymistä HOPSin yhteydessä käsittelevässä väittämässä oli ainoastaan 1,51. Vastaus-

keskiarvot ovat koulutusaloittain tarkemmin nähtävillä ammattikorkeakoulujen osalta

liitetaulukossa 14 ja yliopistojen osalta liitetaulukossa 15.

Opiskelijat saavat hyväksilukemiseen kytkeytyvää ohjausta sektoreittain tarkasteltuna

oletetusti hieman eri tahoilta, sillä ohjausta tarjoavalla henkilöstöllä on sektoreittain

toisistaan poikkeavia nimikkeitä ja tehtävänkuvia (ks. Taulukko 18). Ammattikorkea-

kouluopiskelijoiden mielestä tärkeimpiä ohjaustahoja ovat opinto-ohjaajat (40 %),

opettajatuutorit (37 %) ja opintojaksoista vastaavat opettajat (28 %). HOPS-ohjaajat

ovat osittain rinnasteisia opettajatuutoreille – käsitteen käyttö voi vaihdella korkeakou-

luittain – ja heidät oli valinnut tärkeimmäksi ohjaustahoksi viidennes ammattikorkea-

kouluopiskelijoista. Yliopisto-opiskelijoille tärkeimpiä ohjaustahoja olivat tiedekuntien

opintoneuvojat (33 %), amanuenssit (24 %), opinto-ohjaajat (21 %) ja opintojaksoista

vastaavat opettajat (20 %).

Vaikka tärkeimmät ohjaustahot erottuvat selvästi, yksikään tahoista ei jää kovin vähä-

merkityksiseksi, ja niin kutsuttujen perinteisten ohjaustahojen eli ohjaukseen erikoistu-

neen henkilöstön lisäksi joukossa on myös opetushenkilöstöä, kuten opintojaksoista

vastaavia opettajia ja professoreita. Näyttää siltä, että Jaakkolan (2009, 116) arvio oh-

jauksen vastuunjakojen muuttumisesta ja ohjaukseen suoraan tai välillisesti liittyvien

henkilöiden lukumäärän laajenemisesta on käynyt osittain toteen. Vaikka aiemmin

tässä luvussa esitettyyn nähden on selvää, että esimerkiksi HOPS-ohjaus palvelee

osaamisen tunnistamisessa vielä vaillinaisesti, ei osaamisen tunnustamiseen kytkeyty-

vää ohjausta välttämättä voida kokonaan sovittaa olemassa olevien ohjausmallien si-

sään vaan siinä tarvitaan myös sisällön tuntevan opetushenkilöstön asiantuntemusta

(vrt. Pyykkö 2008, 59). Yhdeksi vaihtoehdoksi ohjauksen muuttuviin tarpeisiin vas-

taamisessa onkin esitetty esimerkiksi eri henkilöstöryhmistä koostuvien ohjaustiimien

muodostamista tutkinnoittain (Jaakkola 2009, 116).

97

Taulukko 18. Tahot, joilta saatu ohjausta hyväksilukemisasioissa korkeakoulusekto-reittain, %

Ohjaustaho Amk Yo

Opinto-ohjaaja 40 % 21 %

Opettajatuutori 37 % 8 % Opintojaksosta vastaava opettaja 28 % 20 %

HOPS-ohjaaja 20 % 15 %

Koulutusalajohtaja / opintoasiainpäällikkö 18 % 12 %

Professori / yliopettaja 9 % 15 %

Tiedekunnan opintoneuvoja 0 % 33 %

Amanuenssi 0 % 24 %

Muu 14 % 24 %

Vastausvaihtoehdon ”muu” oli valinnut suunnilleen neljännes yliopisto-opiskelijoista

ja 14 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista. Yleisimmin avoimissa vastauksissa

kerrottiin ohjausta saadun muilta opiskelijoilta (187 mainintaa), toiseksi korkeakoulun

hallintohenkilöstöltä, kuten opintosihteeriltä, assistentilta, koordinaattorilta tai yleisesti

ottaen opintotoimiston tai kanslian väeltä (130 mainintaa) ja kolmanneksi kansainväli-

siä asioita hoitavalta henkilöstöltä (71 mainintaa). Moni opiskelija (73 mainintaa) il-

moitti myös ottaneensa asioista selvää itse tai vastasi, ettei ollut saanut ohjausta kenel-

täkään. Alla on esimerkkejä mainituista yleisimmistä vastauksista:

Ystävä, joka vaihtoi vastaavasti alaa, mutta pari vuotta aikaisemmin.

Kanslian henkilökunta (en tiiä tittelistä).

Ko. oppiaineen ERASMUS-koordinaattori.

En keneltäkään. [Tässä korkeakoulussa] tieto täytyy hankkia itse.

98

5.3.3 Opiskelijoiden arviot omasta osaamisestaan

Haki opiskelija osaamisestaan hyväksilukua sitten HOPSin yhteydessä tai muuta kaut-

ta, on nähty olennaiseksi, että hän arvioi ja tunnistaa omaa osaamistaan sekä kuvaa,

mitä koulutuksen tavoitteisiin liittyvää osaamista hänellä on (vrt. OPM 2007a, 24).

Lähtökohtana on, että tutkinnon ja opetussuunnitelman vaatimukset täyttyvät, ja apuna

vertailussa toimivat opetussuunnitelmissa kuvatut opintojaksojen tai -kokonaisuuksien

osaamistavoitteet (Airola 2009a, 108–109). Harjun (2010, 68) mukaan edellytyksenä

osaamisen arvioinnille on, että osaamistavoitteet on määritelty riittävän hyvin – lista

tentittävistä kirjoista ja opintojaksojen otsikkotasolle jäävä listaaminen ovat osaamisen

tunnistamisen tarpeisiin riittämättömiä vertailukohtia.

Opinto-oppaiden opintojakso- ja osaamistavoitekuvaukset sekä aiemmasta osaamisesta

hankitut todistukset ovatkin haastattelujen perusteella opiskelijoille tärkeitä aiemman ja

nykyisen tutkinnon edellyttämän osaamisen vastaavuuden mittareita, ja mitä kuvaile-

vampia ne ovat, sen parempina niitä pidetään. Kuvauksia vertaillaan esimerkiksi kor-

keakoulujen välillä ja arvioidaan, täsmäävätkö opintojaksojen sisällöt keskenään. Jot-

kut opiskelijat arvioivat opintojaksojen vastaavuutta myös opiskelukavereiden kerto-

musten perusteella. Oman osaamisen arvioimisen painoarvoa vähentää joidenkin opis-

kelijoiden kohdalla toisinaan kuitenkin kokemus omien arvioiden vähäpätöisyydestä

korkeakoulun päätösten rinnalla, jolloin opiskelija ei välttämättä katso tehtäväkseen

muuta kuin viedä tarvittavat todistukset hakemuksen käsittelijälle ja odottaa päätöstä.

Opiskelijoiden erilaisia osaamisen arviointiin liittyviä näkemyksiä on esitetty seuraa-

vissa haastattelukatkelmissa:

Miten niitä hyväkslukuja on vertailtu, niin on vertailtu nimenomaan niinku opinto-

oppaista silleen niinku, et tässä on [yliopisto A:n] ja tässä [yliopisto B:n] opinto-

oppaat ja katotaan täsmääkö niiden mukaan se kurssisisältö. Vaikka tokikaan se ei

aina välttämättä oo opetuksessa niin tarkka just se kurssisisältö, mikä opinto-oppaassa

lukee. Et ei suoranaisesti ois omaa osaamista arvioinu vaan lähinnä just, ”no nämä

kurssit vastaa toisiaan ja nämä kurssit vastaa toisiaan”, että sillä koittanu saada niitä

hyväksilukuja. (H2:yo)

Tuliko niitä nyt niin tarkkaan opinto-oppaan kriteerejä luettua, että enemmänkin mä

turvasin siihen opinto-ohjaajan tietämykseen ja mikä näkemys hällä on, että ku hän

99

siellä satoja ja satoja tapauksia niinkun käsiensä läpi hoitaa eteenpäin, niin melkeen

hänen tulkintaa mä niinkun parempana pidän. Kun opinto-oppaasta saatua omaa käsi-

tystä. (H4:yo)

Sen mitä mä näin niin mitä nää joutu tossa [opintojaksossa] tekemään niitä töitä niin

mun mielestä se oli niinku kyllä saman tyylistä. Mitä tuollakin. --- En sitä [opnto-

opasta lukenut], mut et sen mitä mä tossa niinkun näin näiltä mun luokkakavereilta,

jotka sitä suoritti tai mitä puhuin sit heidän kanssa, että minkälainen jakso se oli.

(H5:amk)

Tos ammattikorkeen niinku opinto-oppaas oli... sinällään suht hyvin [kerrottu kurssien

sisällöistä]. Et siin oli tavallaan se sisältö, eikä se ollu mikään yks lause tai mitään

vaan niinku ranskalaisil viivoil niinku hyvinki pitkii juttuja, ja sitte niinku se vielä, et

mitä niinku sit sen opintojakson jälkeen odotetaan et se opiskelija osaa. --- Mä aatteli-

sin niin päin että jos menisin ammattikorkeest yliopistoon, niin siin olis vähä vaikeempi

[arvioida sisältöjä], siin on käytännös vaan se et mikä se nimi ja suoritustapa, et se

olis ehkä vähä vaikempii. Mun mielest noin päin se onnistu ihan hyvin. Et mä itse asias

sit tein silleiki et tota, et mä ite ehdotin yhtä muutosta just sen perusteel, et mitä niis

kursseis oli niinku sisältö, ku mä katoin et se kurssi mikä mul tavallaan oltais myönnet-

ty, et mä en ollu sitä niinku, nimi vastas mut et se sisältö ei niinkään, ja sit taas toinen

kurssi oli sillee et se vastas paremmin, et tota kyl mä katoin et tollee ammattikorkee-

seen päin se suju ihan hyvin ku niist on noi opinto-oppaat. (H13:amk/yo)

Opiskelijoiden käsitykset omasta osaamisestaan ja opetussuunnitelmassa kuvatuista

osaamistavoitteista ovat kyselyaineiston perusteella kuitenkin sangen myönteisiä ja

linjassa keskenään (ks. Kuvio 9). Asteikolla 1–5 opiskelijoiden vastaukset ovat sekä

omien taitojen ja tietojen kuvaamisen, osaamistavoitteisiin vastaamisen että tutkinnon

tuottaman osaamisen suhteen keskimäärin arvon neljä luokkaa lukuun ottamatta oman

osaamisen arvioinnin vaikeutta käsitellyttä väittämää, jossa vastaukset sijoittuvat kes-

kimäärin arvoon 3. Osaamisen arviointi on siis opiskelijoille jonkin verran vaikeaa –

täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa oli 45 prosenttia vastaajista –,

mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että opiskelijat säännönmukaisesti yli- tai aliarvioi-

sivat omaa osaamistaan tai että heidän osaamisensa ei todellisuudessa vastaisi opinto-

jaksoille asetettuja osaamistavoitteita. Esimerkiksi Airola (2009b, 136) on havainnut,

että itsearvioinnin laatiminen omasta osaamisesta suhteessa opintojakson osaamista-

voitteisiin ja osaamisen reflektointi ovat opiskelijalle aikaa vievä, mutta myös opetta-

100

vainen prosessi, josta voi saada irti yhtä paljon tai enemmän kuin aihepiirin opintojak-

solta, josta opiskelijalla on jo vaadittava osaaminen.

Kuvio 9. Oman osaamisen tunnistaminen korkeakoulusektoreittain

4,15

3,73

3,16

4,05 4,07

4 3,78

3,2

3,96 3,85

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

Amk Yo (1=täysin eri mieltä … 5=täysin samaa mieltä)

101

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden vastaukset eroavat toisistaan tilastolli-

sesti merkitsevästi kahdessa väittämässä (ks. Kuvio 9). Ensimmäinen ero koskee omien

taitojen hallinnan kuvaamista, jossa ammattikorkeakouluopiskelijoiden mielipide on

hieman yliopisto-opiskelijoita myönteisempi. Ammattikorkeakouluopiskelijoille on

lisäksi jonkin verran yliopisto-opiskelijoita selvempää, millaista osaamista heillä tulee

olla tutkinnon suoritettuaan. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat myös tilastollisesti

suuntaa antavasti yliopisto-opiskelijoita enemmän sitä mieltä, että heidän osaamisensa

vastaa hyväksiluettujen opintojaksojen osaamistavoitteita. Eroja selittänee ammattikor-

keakoulujen profiililtaan käytännönläheisempi koulutus, jonka myötä opiskelijoille

rakentuu täsmällisempi kuva tutkintojen tuottamasta osaamisesta. Toisaalta voi myös

olla, että osaamistavoitteet on ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa kuvattu

jonkin verran yliopistoja selkeämmin, kuten aiemmin tässä luvussa esitellyssä haastat-

telukatkelmassakin pohdittiin.

Myös koulutusalakohtaisessa vertailussa näkyy se, että ammatillisesti tai professiona-

listisesti suuntautuneilla aloilla opiskelevat arvioivat tunnistavansa osaamistaan jonkin

verran paremmin. Ammattikorkeakoulusektorilla sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan

opiskelijoiden vastauskeskiarvot ovat korkeimmat niin taitojen, tietojen, osaamistavoit-

teiden vastaavuuden kuin tutkinnon suorittamisen jälkeisen osaamisenkin osalta. Yli-

opistosektorilla vaihtelua on jonkin verran enemmän, mutta jokaisen käytännön osaa-

mista käsittelevän väittämän kärjessä on vastauskeskiarvolla mitattuna jokin professio-

naali tai muulla tavoin käytännönläheisempi koulutus. Esimerkiksi taide- ja ilmai-

sualoilla opiskelevat osaavat mielestään parhaiten kuvata omat taitonsa. Oikeustieteel-

lisen alan opiskelijat ovat puolestaan vahvimmin sitä mieltä, että heidän osaamisensa

vastaa osaamistavoitteita. Väittämässä ”Tiedän, mitä minun tulee osata tutkinnon suo-

ritettuani” vastauskeskiarvo on korkein lääketieteiden ja farmasian aloilla. Koulu-

tusaloittaiset vertailut ovat tarkemmin nähtävillä ammattikorkeakoulujen osalta Liite-

taulukko 16 ja yliopistojen osalta Liitetaulukko 17.

102

5.3.4 Osaamisen tunnustamisen vaikutus opiskeluaikaan

Osaamisen tunnustaminen voi koulutuksellisten päällekkäisyyksien välttämisen vuoksi

säästää koulutukseen käytettyä kokonaisaikaa (OPM 2007a, 12). Osaamisen tunnusta-

misen parantaminen onkin nimetty yhdeksi opintoaikojen lyhentämisen keinoksi Ope-

tus- ja kulttuuriministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuo-

sille 2007–2012 (OPM 2007b, 53).

Noin puolet kaikista hyväksilukua saaneista opiskelijoista on sitä mieltä, että heidän

opiskeluaikansa on hyväksilukemisen seurauksena lyhentynyt tavalla tai toisella (ks.

Taulukko 19)1. Havaintoa tukevat Jäntin (2008, 35) selvittämät yhden yliopiston henki-

löstön edustajien näkemykset, joista kolme viidestä oli sitä mieltä, että aiemmin tehdyt

suoritukset olivat nopeuttaneet opiskelijoiden valmistumista enimmillään jopa kahdella

vuodella.

Tätä tutkimusta varten kerätty haastatteluaineisto antaa viitteitä siitä, että helpoiten

opiskeluaika lyhenee, kun opiskelija kykenee hyväksilukemisen jälkeen etenemään

opinnoissaan johdonmukaisesti valmiin opetussuunnitelman mukaan tai jos opetus-

suunnitelma joustaa opiskelijan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Mahdollisuus jousta-

viin opintopolkuihin tuottaa opiskelijalle tyydytystä ja intoa, mutta samalla yksilöllis-

ten ratkaisujen tekeminen näyttää edellyttävän opiskelijalta erityistä motivaatiota tai

ponnistelua, jos opintopolku täytyy ilman ohjausta muodostaa kokonaan itse. Opiske-

1 Lyhentymisellä tarkoitetaan tässä sitä, että opiskelija arvioi suorittavansa nykyisen tutkintonsa hyväksilukemisen ansiosta nopeammin kuin ilman hyväksilukua. Opiskeluajan lyheneminen ei kytkeydy yksiselitteisesti esimerkiksi siihen, suorittaako opiskelija tutkintonsa tavoiteajassa. Arviot voivat olla värittyneitä sen kautta, onko opiskelija saanut mielestään tarpeeksi hyväksi-lukua verrattuna aiempaan osaamiseensa, mutta tähän ei aineiston valossa ole mahdollista saada täyttä selvyyttä.

103

luaika ei osaamisen tunnustamisen seurauksena automaattisesti lyhene, kuten alla ole-

vista haastattelulainauksista käy ilmi:

Tärkein syy, että [opiskeluaika on näin tiivis ja lyhyt on] oma motivaatio. Se et on saa-

nu tehä omalla tavalla, on saanu opiskella sitä mitä haluaa. (H6:yo)

Mä pääsen niinku vuoden nopeemmalla, mut se… Periaattees se on itestä kiinni, et mul

oli viime kevät tosi rankka ku mä tein ekan ja tokan vuoden opintoi samaa aikaa, niis

oli just niit päällekkäisyyksii ja kaikkee. Siin ei niinku käytännös mitään muuta ku, et

yks tunti loppu ni on jo seuraavast myöhässä ja tällee näin niinku vaan juoksee sit sen

aikataulun peräs ja tälleen, et se kyl vaatii iteltä tosi paljon sitte myöskin, et ei se niin-

ku… Ei se mun mielest automaattisest vähennä sitä opiskeluaikaa nää korvaavuudet.

(H13:amk/yo)

Taulukko 19. Hyväksilukemisen vaikutus opiskeluaikaan, % (p=.000)

11%

6%

8%

7%

10%

18%

42%

11%

5%

7%

12%

15%

20%

30%

11%

5%

7%

9%

13%

19%

35%

0% 10% 20% 30% 40% 50%

En osaa sanoa

Pidentynyt

Lyhentynyt muutamalla viikolla

Lyhentynyt pitkälti yli vuodella

Lyhentynyt noin vuodella

Lyhentynyt muutamalla kuukaudella

Ei lyhentynyt juuri lainkaan

Kaikki

Yo

Amk

104

Osaamisen tunnustamisen vaikutus opiskeluaikaan on luonnollisesti yhteydessä hyväk-

siluettavien opintojen määrään (vrt. Jäntti 2008, 35): mitä enemmän opintopisteitä on

hyväksiluettu, sitä enemmän opinnot ovat lyhentyneet (ks. Taulukko 20). Tämä selittää

osaltaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden suurempaa osuutta joukossa, joka ei katso

opiskeluaikansa lyhentyneen juuri lainkaan ja samalla sitä, että yliopisto-opiskelijoiden

opinnot ovat useimmiten lyhentyneet ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän. Ku-

ten aiemmin raportista on käynyt ilmi, yliopisto-opiskelijoille luettiin hyväksi jonkin

verran suurempia opintopistemääriä kuin ammattikorkeakouluopiskelijoille.

Vastaava yhteys on nähtävissä myös koulutusaloittain, sillä alat, joilla hyväksilukua oli

myönnetty opintopisteissä mitattuna keskimääräistä runsaammin, olivat kärkipäässä

myös joukossa, jonka opiskeluaika oli lyhentynyt eniten. Yliopistoissa opiskeluajan

lyhenemisen kärkenä olivat keskimäärin 70 opintopisteen edestä hyväksilukua saaneet

terveys- ja liikuntatieteiden alojen opiskelijat ja häntäpäässä lääketieteiden ja farmasian

alat, joilla opiskelijat saivat hyväksilukua keskimäärin ainoastaan 29 opintopistettä (ks.

Liitetaulukko 18). Terveys- ja liikuntatieteiden aloilla opiskeluaika oli lyhentynyt ta-

valla tai toisella peräti noin kolmella neljästä opiskelijasta, mutta lääketieteiden ja far-

masian aloilla ainoastaan hieman runsaalla kolmanneksella opiskelijoista. Ammatti-

korkeakouluissa opiskeluaika oli lyhentynyt kattavimmin – 56 prosentilla opiskelijoista

– humanistisella ja kasvatusalalla, jossa opiskelijat saivat hyväksilukua keskimäärin 45

opintopistettä ja vähiten luonto- ja ympäristöalalla, jolla opiskelijat saivat hyväksilukua

keskimäärin 28 opintopistettä (ks. Liitetaulukko 19).

Opintojen lyhenemisen ja hyväksiluettavien opintojen määrän yhteyttä kuvaa esimer-

kiksi se, että 61 opintopistettä ja tätä enemmän hyväksilukua saaneista suunnilleen

kaksi viidestä on kyennyt nipistämään opintojensa kestosta pitkälti yli vuoden, mutta

41–60 opintopistettä hyväksilukua saaneista enää ainoastaan kymmenesosa. Hyväksi-

lukemisen vaikutus opiskeluaikaan on selvästi vähäisempi tai jopa olematon niillä,

joille on hyväksiluettu korkeintaan 20 opintopistettä. Opiskeluajan lyhentäminen vuo-

della tai sitä pidemmällä ajalla näyttää onnistuvan parhaiten vähintään 41–60 opinto-

pisteen laajuisilla hyväksiluvuilla, mikä on varsin loogista, sillä opiskelijoiden keski-

105

määräinen opintopistekertymä esimerkiksi Opiskelijatutkimus 2006:ssa oli vuodessa

keskimäärin 42 opintopistettä (Viuhko 2006, 26) ja suosituksen mukaan vuoden opin-

tojen suorittamisen tulisi vastata keskimäärin 60 opintopistettä (OPM 2002, 27).

Taulukko 20. Hyväksiluettujen opintojen määrä suhteessa opiskeluaikaan, % (p=.000)

Vaikka suuri määrä hyväksiluettuja opintopisteitä johtaa opiskeluajan lyhenemiseen

useammin kuin pieni määrä, se myös altistaa opintojen pitenemiselle enemmän kuin

pienemmän opintopistemäärän hyväksilukeminen. Esimerkiksi enintään 20 opintopis-

tettä hyväksilukua saaneista ainoastaan kolme prosenttia oli sitä mieltä, että heidän

opintonsa olivat hyväksilukemisen seurauksena pidentyneet, mutta 41–60 opintopistet-

tä hyväksilukua saaneista näin katsoi peräti noin kymmenesosa. Tulos on siinä määrin

looginen, että suuren osaamismäärän lukeminen hyväksi voi olla pienempää osaamis-

määrää monimutkaisempaa: hyväksilukua voidaan esimerkiksi joutua hakemaan use-

ampaan kertaan ja eri henkilöiltä, ja prosessi saattaa kestää pidempään kuin pienempää

osaamismäärää tunnustettaessa. Opiskeluajan pidentymistä osaamisen tunnustamisen

yhteydessä selittävätkin kielteiset kokemukset hyväksilukemisesta, sillä opiskelijat,

joiden opinnot ovat hyväksilukemisen seurauksena pidentyneet, ovat kokeneet hyväk-

1%

2%

10%

39%

3%

14%

30%

22%

17%

31%

17%

8%

13%

5%

2%

1%

53%

31%

22%

12%

3%

7%

9%

7%

10%

11%

10%

10%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

0-20 op

21-40 op

41-60 op

61 op ja enemmän

Pitkälti yli vuosi Noin vuosi Muutama kuukausi Muutama viikko

Ei juuri vaikutusta Pidentynyt EOS

106

silukemisprosessin keskimäärin vähemmän oikeudenmukaiseksi, aiemman osaamisen-

sa opintopisteyttämisen vaikeammaksi ja osaamisensa arvostamisen heikommaksi kuin

muut (ks. Kuvio 10). Vaikeudet hyväksilukemisessa ovat lisäksi vieneet heiltä muita

useammin opiskeluintoa. Hyväksilukemisprosessin sujuvuudella voidaan siis katsoa

olevan iso merkitys sille, lyhenevätkö opiskeluajat hyväksilukemisen seurauksena.

Kuvio 10. Kokemus hyväksilukemisprosessista suhteessa opiskeluaikaan

On kuitenkin huomioitava, että opiskelijoiden näkemykseen opiskeluajan pidentymi-

sestä voi myös sisältyä perspektiiviharhaa. Suuren osaamismäärän hankkiminen itses-

sään on usein aikaa vievää eivätkä kaikki opiskelijat välttämättä katso saaneensa siitä

hyväksiluettaessa riittävää hyötyä ja mieltävät siksi opiskeluaikansa pidentyneen. Voi-

daan myös puhua kokonaisopiskeluajasta eli siitä, kuinka paljon yksilö on käyttänyt

yhteensä aikaa vaikkapa yhden korkea-asteen tutkinnon suorittamiseen. Joidenkin

opiskelijoiden mielestä opinnot pitenevät esimerkiksi silloin, kun saman korkeakou-

lusektorin ja saman alan opinnot eivät korkeakoulua vaihdettaessa korvaa täysimääräi-

sesti toisiaan. Tällöin opiskeluun kokonaisuudessaan käytetty aika on korkeakoulun

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

Pitkälti yli

vuosi

Noin vuosi Muutama

kuukausi

Muutama

viikko

Ei juuri

vaikutusta

Pidentynyt EOS

Oikeudenmukainen hyväksiluku (p=.000)

Aiemman osaamisen opintopisteytys helppoa (p=.000)

Osaamistani ei arvostettu hyväksiluettaessa (p=.000)

Vaikeudet vieneet opiskeluintoa (p=.005)

107

vaihtamisen seurauksena pidempi kuin opiskelutovereilla alkuperäisessä korkeakoulus-

sa, mutta nykyisessä korkeakoulussa normaalin mittapuun mukainen. Tematiikkaa

kuvaa alla oleva haastattelulainaus, jossa opiskelija kertoo olevansa nykyisten – tietys-

sä ammattikorkeakoulussa suoritettavien – opintojensa mittapuulla valmistumassa ta-

voiteajassa, mutta ilmaisee silti aiemman opiskeluvuotensa toisessa ammattikorkeakou-

lussa menneen ajankäytöllisesti hukkaan ja opiskeluajan kokonaisuudessaan pidenty-

neen:

On se [hyväksiluku] ainaki pidentäny [mun opiskeluaikaa]. --- Koska sithän mä val-

mistuisin samaan aikaan ku sen edellisen koulun alottaneet, kun mä valmistun nyt vuo-

den myöhemmin kun ne, elikkä ne valmistuu nyt sit ens keväänä ja mulla on sit vielä

vuosi jäljellä. --- Vuos siinä niinku tuli takkiin. (H3:amk)

Varsin suuri osa – runsas kolmannes – hyväksilukua saaneista opiskelijoista on sitä

mieltä, ettei heidän opiskeluaikansa ole osaamisen tunnustamisen seurauksena lyhen-

tynyt juuri lainkaan (ks. Taulukko 19). Tulosta selittää luonnollisesti aiempi havainto

hyväksiluettujen opintopistemäärien ja opiskeluajan yhteydestä. Toisaalta kaikki opis-

kelijat eivät edes tavoittele sitä, että hyväksilukeminen lyhentäisi opiskeluaikaa. Sekä

kyselylomakkeen avoimissa kommenteissa että haastatteluissa moni opiskelija korosti

hyväksilukemisen keventäneen opiskelutaakkaa ja mahdollistaneen siten kiireettö-

mämmän opiskelun, syvemmän perehtymisen pakollisiin opintojaksoihin tai uusien

opintojaksojen valitsemisen hyväksiluettujen tilalle. Aiemminkin hyväksilukemisen on

nähty tarjoavan opiskelijalle enemmän aikaa ja joustavuutta sekä motivoivan oppimaan

lisää (Jäntti 2008, 31; Pyykkö 2010, 9). Seuraavat haastattelulainaukset kuvaavat eri-

laisia opiskelijanäkökulmia hyväksilukemisen tuomaan väljyyteen opinnoissa:

Mä ajattelen sen just näin, et sitte mulla on aikaa tehä jotain muuta sen sijaan, et niin-

ku tavallaan käyttää se, ottaa se kaikki hyöty irti siitä, kun nyt siellä opiskelee, että

ottaa niinku mahdollisimman paljon semmosia mielenkiintosia, ja siltikään ei pysty

kaikkii ottaa. (H5:amk)

Kyl mä ainaki oon tykänny siitä, että nyt mä oon saanu sitte keskittyä niihin aineisiin,

niihin opintoihin, mitkä mua kiinnostaa, et ei oo sit ollu sille semmosia, et no pitääpä

108

käydä täällä nyt jotain niinku [hyväksiluettuja kursseja]! Jotain muita tämmösiä näin,

mitkä ei ehkä sitte niin motivoi, että sitte on saanu just keskittyä niihin. (H9:yo)

Se että mun opiskelu on tällä hetkellä venyny aika pitkäks --- tietysti johtuu siitä, et mä

joudun opiskelemaan työn ohessa. Elikkä mä en voi kulkea ihan siinä orjallisessa luku-

järjestysmaailmassa, missä niitä kursseja on. --- [Hyväksiluku] on helpottanu nimen-

omaan ihan hirveesti, koska mä pystyn tällä hetkellä suorittaan niin, et mä suoritan

aina yhtä kurssia kerrallaan, et sillä tavalla mä oon tehny ittelleni suunnitelman.

(H1:yo)

Meil kuitenki se opiskelu on sellast, et se on tosi aikaavievää. On paljo läsnäolopak-

koo, niin ei juuri oo vapaa-aikaa, jolla tehdä jotain tollast ajatustyötä tai kirjotus-

hommii tai mitään ---, ni jos saa jotain hyväksluettuu, ni se yleensä tarkottaa sitä, et on

yks vapaapäivä, jollon pystyy sit tekee sellasii asioit mitkä roikkuu. (H15:yo)

Valtaosa – yhteensä reilu neljä viidennestä – opiskelijoista pitää erittäin tai melko tär-

keänä sitä, että hyväksilukeminen lyhentäisi opintoja (ks. Taulukko 21). Opiskelijoiden

toiveet ja kokemukset ovat osin ristiriidassa keskenään, sillä kuten aiemmin todettiin,

ainoastaan noin puolella kaikista opiskelijoista opiskeluaika on hyväksilukemisen seu-

rauksena lyhentynyt. Osa opiskelijoista joutuu siis pettymään siihen, millainen vaiku-

tus osaamisen tunnustamisella on opiskeluaikaan, vaikka on toki selvää, ettei etenkään

pienten osaamismäärien hyväksilukeminen voi vaikuttaa opintoihin erityisen lyhentä-

västi. Opiskelijoiden vastaukset saattavatkin jossain määrin heijastella vallitsevaa kou-

lutuspoliittista keskustelua, jossa opintojen ja työelämään siirtymisen nopeuttaminen

on nähty tärkeiksi tavoitteiksi ja johon hyväksilukeminen ainakin periaatteessa voisi

tuottaa ratkaisuja.

Ammattikorkeakouluopiskelijoista hieman yliopisto-opiskelijoita suurempi osuus on

sitä mieltä, että opiskeluajan lyheneminen on tärkeää, mikä on osittain ristiriidassa sen

kanssa, että sektorin opiskelijoissa oli runsaasti sellaisia, jotka katsoivat, ettei heidän

opiskeluaikansa ole lyhentynyt juuri lainkaan. Taustalla saattavat vaikuttaa erään haas-

tateltavan kuvaamat kokemukset ammattikorkeakoulujen sisäisten vaihtojen hankaluu-

desta. Taustatekijänä voi myös olla korkeakoulusektoreiden painottuminen eri tavoin

tieteeseen ja käytäntöön; yliopistoissa painottuu perinteisesti enemmän opiskelu it-

109

seisarvona, kun taas ammattikorkeakouluissa orientaatio opintoihin on käytännönlähei-

sempi ja siten ehkä myös välineellisempi, jolloin opinnoista suoriutuminen nopeammin

nousee tärkeämmäksi.

Taulukko 21. Opiskeluajan lyhenemisen tärkeys, % (p=.094)

5.3.5 Osaamisen tunnustamisen vaikutus opiskeluun nykyisessä tutkinnossa

Osaamisen tunnistaminen voidaan ymmärtää oppimisen ja opiskelijan oman osaamisen

syventämisen välineeksi. Näkemys siitä, että opiskelija saa tiettyjä opintojaksoja hy-

väksiluettua, jotta hänen ei tarvitsisi osallistua opetukseen tai jotta hän voisi vältellä

oppimista, on nähty vanhakantaiseksi. Sen sijaan osaamisen tunnistamisen katsotaan

auttavan opiskelijaa tutkiskelemaan omaa osaamistaan, sen vahvuuksia ja puutteita

sekä suuntaamaan oppimistavoitteitaan ja -tarpeitaan niiden mukaan. Harju (2010, 69)

on kuvannut tilannetta niin, että opiskelija siirtyy suorittajasta soveltajaksi, jonka tavoi-

te ei ole pelkästään päästä läpi tentistä vaan vakuuttaa ihmiset asiantuntevuudellaan.

5%

6%

15%

32%

42%

6%

7%

17%

32%

39%

5%

7%

16%

32%

40%

0% 10% 20% 30% 40% 50%

En osaa sanoa

Ei lainkaan tärkeää

Saman tekevää

Melko tärkeää

Erittäin tärkeää

Kaikki

Yo

Amk

110

Opiskelijat mieltävät kykenevänsä hyödyntämään aiempaa osaamistaan nykyisissä

opinnoissaan varsin hyvin. Asteikolla 1–5 opiskelijoiden kyseistä väittämää koskevat

vastauskeskiarvot ovat arvon neljä pinnassa siten, että ammattikorkeakouluopiskelijoi-

den kokemus aiemman osaamisen hyödyntämisestä on jonkin verran yliopisto-

opiskelijoita parempi (ks. Kuvio 11). Hyväksilukeminen näyttää myös auttavan ainakin

osaa opiskelijoista pääsemään opinnoissaan syvemmälle vastauskeskiarvojen ollessa

kummallakin korkeakoulusektorilla suunnilleen kolme. Prosentuaalisesti tarkasteltuna

väittämän kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä on 46 prosenttia yliopisto- ja 43

prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista. Selvästi harvempi on kuitenkin valinnut

uusia opintojaksoja hyväksiluettujen tilalle: ammattikorkeakouluopiskelijoista 27 pro-

senttia ja yliopisto-opiskelijoista 30 prosenttia on väittämän kanssa täysin tai jokseen-

kin samaa mieltä. Tulosta voivat selittää myös muut kuin opiskelijaan kiinnittyvät syyt,

kuten se, että vaihtoehtoisia opintojaksoja ei välttämättä aina ole tarjolla tai kuten eräs

vastaaja muistuttaa, toisinaan opiskelijan on esimerkiksi aiemman tutkinnon suoritta-

neena kuljettava valmiiksi suunniteltua opintopolkua: ”Hyväksilukujen ns. "haitallinen

puoli": esim. mistä jäädään paitsi jos automaattisesti opiskelijan on aiemman tutkin-

non suorittaneena valittava tietyt vaihtoehdot”.

111

Kuvio 11. Opiskelu hyväksilukemisen jälkeen

Väittämällä ”Voin hyväksilukemisen ansiosta hankkia alani työkokemusta opintojeni

ohessa” haluttiin esimerkiksi selvittää, käyttävätkö opiskelijat hyväksilukemisen myötä

opinnoista mahdollisesti vapautuvan ajan työn tekemiseen. Ammattikorkeakouluopis-

kelijat olivat väittämän kanssa selvästi samanmielisempiä kuin yliopisto-opiskelijat.

Työkokemuksen hankkimismahdollisuudet eivät kuitenkaan ole erityisen laajat: pro-

sentuaalisesti ammattikorkeakouluopiskelijoista väittämän kanssa täysin tai jokseenkin

samaa mieltä on hieman vajaa kolmannes ja yliopisto-opiskelijoista hieman reilu vii-

dennes.

Koulutusaloittain ammattikorkeakouluopiskelijoiden vastaukset erosivat toisistaan

tilastollisesti merkitsevästi kahdessa väittämässä: aiemmin opitun hyödyntämisessä

nykyisissä opinnoissa sekä opintojaksojen valitsemisessa hyväksiluettujen tilalle. Par-

haiten aiemmin oppimaansa kykenevät oman arvionsa perusteella hyödyntämään am-

4,15

3,12

2,48

2,73

3,94 3,17

2,6

2,38

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

Hyödyntänyt

aiemmin opittua

opinnoissa (p=.000)

Hyväksilukeminen

auttanut pääsemään

opinnoissa

syvemmälle (p=.288)

Valinnut

opintojaksoja

hyväksiluettujen

tilalle (p=.015)

Voi

hyväksilukemisen

ansiosta hankkia

alan työkokemusta

opintojen ohessa

(p=.000)

Amk Yo (1=täysin eri mieltä … 5=täysin samaa mieltä)

112

mattikorkeakoulujen kulttuurialan (ka 4,33) ja humanistisen ja kasvatusalan (4,32)

opiskelijat. Näiden alojen opiskelijat ovat myös eniten samaa mieltä siitä, että ovat

valinneet opinto-ohjelmaansa lisää opintojaksoja hyväksiluettujen tilalle (humanistinen

ja kasvatusala, ka 2,92; kulttuuriala, ka 2,89). Heikoimmiksi lisäkurssien valitsemisen

mahdollisuudet ammattikorkeakoulusektorilla kokevat sosiaali-, terveys- ja liikunta-

alan opiskelijat (ka 2,14). Aiemman osaamisensa hyödyntämisen nykyisissä opinnois-

saan kokevat heikoimmaksi puolestaan yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon

alan opiskelijat (ka 3,94).

Myös yliopistosektorilla opiskelijoiden vastaukset erosivat koulutusaloittain tilastolli-

sesti merkitsevästi kahdessa yllä mainitussa väittämässä sekä niiden lisäksi vielä opin-

noissa syvemmälle pääsemistä koskevassa väittämässä. Kaikkien kolmen väittämän

kanssa eniten samaa mieltä olivat taide- ja ilmaisualojen opiskelijat, joiden vastauskes-

kiarvo aiemman osaamisen hyödyntämisessä oli 4,4, opinnoissa syvemmälle pääsemi-

sessä 3,6 ja lisäkurssien valitsemisessa 3,15. Näyttää siis siltä, että taiteen ja kulttuurin

alalla hyväksilukeminen hyödyttää opiskelijoita parhaiten ja tarjoaa myös mahdolli-

suuden laajentaa osaamista. Heikoimmin aiempaa osaamistaan mielsivät kykenevänsä

hyödyntämään teknillistieteellisen alan opiskelijat (ka 3,67). Opinnoissa syvemmälle

pääsemistä hyväksilukeminen oli vähiten auttanut lääketieteiden ja farmasian aloilla

(ka 2,66). Vähiten lisäkursseja hyväksiluettujen tilalle olivat valinneet terveys- ja lii-

kuntatieteiden alojen opiskelijat (ka 2,22).

113

6 Korkeakoulujen, sektoreiden ja alojen välinen liikku-

vuus

6.1 Liikkuvuus ja sen syyt

AHOTiin kytkeytyy keskeisesti korkeakoulujen, korkeakoulusektoreiden ja alojen

välinen koti- ja ulkomainen liikkuvuus, jota on pyritty parantamaan vuonna 2005 toi-

meenpannulla korkeakoulujen tutkintorakenneuudistuksella (vrt. OPM 2007a, 39).

Siinä korkeakoulututkinnot muutettiin kaksiportaisiksi niin, että yliopistoihin tuli erilli-

set kandidaatin ja maisterin tutkinnot ja ammattikorkeakouluissa vakinaistettiin alem-

man amk-tutkinnon rinnalle ylempi amk-tutkinto. Uudistuksen on ajateltu lisäävän ja

helpottavan liikkuvuutta, vähentävän suoritettujen opintojen hukkaan menoa ja nopeut-

tavan opintoaikoja, mutta vaikutukset ovat vielä vaikeasti nähtävissä. Lahti ja Ahola

(2009, 46) ovat seurantatutkimuksensa pohjalta esittäneet, ettei toivottu helpottuminen

vielä näy siirtymisissä ja liikkuvuudessa etenkään suomalaisten korkeakoulujen välillä,

sillä osalla korkeakoulua, pääainetta tai koulutusohjelmaa vaihtaneista opiskelijoista

ainoa syy opintojen hidastumiselle on juuri vaihtaminen.

Erityisen haasteellisena liikkuvuuden muotona on pidetty siirtymistä korkeakoulusek-

torilta toiselle (OPM 2007a, 39). Tämä käy osittain ilmi myös korkeakoulujen henki-

löstölle suunnatun ZEF–kyselyn tuloksista (AHOT korkeakouluissa… 2009, 5). Niissä

tärkeimmiksi ja haasteellisimmiksi hyväksilukemiskäytäntöjen kehittämiskohteiksi

nähtiin kansainvälinen liikkuvuus ja siirtyminen ammattikorkeakoulusta yliopistoon.

Yliopistosta ammattikorkeakouluun suuntautuvaa liikkuvuutta pidettiin puolestaan

tärkeydeltään ja haasteellisuudeltaan vähäisimpänä kehittämiskohteena – ehkä siksi,

että liikkuvuus ei toistaiseksi ole ollut erityisen suurta. Tärkeänä ja varsin helppona

kehittämiskohteena pidettiin korkeakoulusektoreiden sisäistä liikkuvuutta tukevien

hyväksilukemiskäytäntöjen kehittämistä. Alalta toiselle siirtymiseen kytkeytyvien käy-

täntöjen kehittämistä ei sen sijaan pidetty erityisen tärkeänä mutta ymmärrettävästi

kuitenkin jossain määrin haasteellisena.

114

Perinteisesti suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tapahtuu suhteellisen paljon korkea-

koulujen, sektoreiden ja alojen välisiä siirtymiä jo ennen ensimmäisen syklin tutkinnon

suorittamista esimerkiksi siksi, että moni hakija ei pääse ensisijaisesti tavoittelemaansa

opiskelupaikkaan (vrt. Lahti & Ahola 2009, 42; Vuorinen & Valkonen 2005, 68). Täl-

löin opinnot ensimmäisessä opiskelupaikassa jäävät kesken, mutta liikkuvuuden mah-

dollisuudet myös keskeneräisiä opintoja omaavien opiskelijoiden keskuudessa ovat

tärkeitä.

Tässä aineistossa yhteensä 22 prosentilla vastaajista oli taustallaan ensimmäisen syklin

tutkinto (amk-tutkinto 15 %, yliopistollinen kandidaatintutkinto 7 %). Ammattikorkea-

koulututkintoja oli kummankin korkeakoulusektorin opiskelijoilla suunnilleen yhtä

paljon, mutta ensimmäisen tai toisen syklin yliopistollisia tutkintoja oli selvästi enem-

män yliopisto-opiskelijoilla. Koulutusaloittaiset vaihtelut olivat paikoin suuriakin. En-

simmäisen syklin amk-tutkintoja omaavien osuus oli suurin yliopistojen taide- ja ilmai-

sualoilla (35 %) sekä ammattikorkeakoulujen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (17

%). Ensimmäisen syklin yliopistollisia tutkintoja oli niitäkin suhteessa eniten yliopisto-

jen taide- ja ilmaisualojen opiskelijoilla (19 %), mutta ammattikorkeakouluissa niitä oli

suhteessa eniten kulttuurialan opiskelijoilla (4 %). Näyttäisikin siltä, että kulttuurin ja

taiteen aloilla kouluttaudutaan runsaasti ja hankitaan useita tutkintoja.

Pääosa (67 %) ensimmäisen syklin tutkinnon suorittaneista opiskeli kyselyhetkellä

toisen syklin tutkintoon, mutta etenkin yliopistojen osalta rajan vetäminen ensimmäi-

sen ja toisen syklin tutkintojen välille on vaikeaa, koska tutkinnonsuoritusoikeus

myönnetään käytännössä edelleen maisteriin saakka. Suurin osa siirtymisistä on tapah-

tunut yliopistosektorille: amk-tutkinnon suorittaneista hieman vajaa puolet ja yliopis-

tollisen kandidaatin tutkinnon suorittaneista reilu 80 prosenttia opiskeli nyt maisteriksi.

Ylempään amk-tutkintoon opiskeli 11 prosenttia amk-tutkinnon suorittaneista ja aino-

astaan yksi yliopistollisen kandidaatin tutkinnon suorittanut vastaaja. On kuitenkin

nähty, että ammattikorkeakoulun ylemmät tutkinnot voisivat tulevaisuudessa olla var-

teenotettava jatkokoulutuspaikka myös yliopistollisen kandidaatintutkinnon jälkeen

työelämään siirtyneille (OPM 2007a, 39).

115

Toinen liikkuvuuden kannalta tärkeä joukko ovat opiskelijat, jotka ovat korkeakoulu-

opintojensa aikana vaihtaneet koulutusalaa, korkeakoulua ja/tai korkeakoulusektoria.

Tällaisia opiskelijoita oli vastaajista 30 prosenttia (ks. Taulukko 22). Yliopisto-

opiskelijoissa vaihtajia oli jonkin verran enemmän kuin ammattikorkeakouluopiskeli-

joissa eli kolmannes, kun ammattikorkeakouluopiskelijoissa heitä oli 26 prosenttia.

Valtaosalla vaihtajista ei ollut taustallaan ensimmäisen syklin tutkintoa. Yleisin yh-

deksästä erilaisesta liikkuvuuden muodosta oli vaihtaa sekä yliopistoa että alaa (5 %).

Tämän jälkeen opiskelijat olivat yleisimmin joko vaihtaneet ammattikorkeakoulua,

mutta pysyneet ensin valitsemallaan alalla (4 %), siirtyneet ammattikorkeakoulusta

yliopistoon (4 %) tai vaihtaneet alaa oman yliopistonsa sisällä (4 %). Kolme prosenttia

opiskelijoista oli tehnyt useampia vaihdoksia. Vastaava osuus oli myös vaihtanut yli-

opistoa, mutta pysynyt ensin valitsemallaan alalla. Loput vaihdokset olivat tapahtuneet

joko yliopistosta ammattikorkeakouluun, ammattikorkeakoulusta ja alalta toiselle tai

alojen välillä ammattikorkeakoulun sisällä. Kaiken kaikkiaan liikkuvuutta oli jonkin

verran enemmän yliopisto- kuin ammattikorkeakoulusektorin sisällä. Lisäksi liikku-

vuus ammattikorkeakoulusta yliopistoon oli kaksi kertaa yleisempää kuin päinvastoin.

Korkeakoulun ja/tai alan vaihdoksia olivat tehneet selvästi eniten lääketieteen ja far-

masian alojen yliopisto-opiskelijat. Heistä peräti 63 prosentilla oli taustallaan jokin

vaihdos: yleisimmin joko sekä yliopiston ja alan vaihto (32 %) tai alan vaihto yliopis-

ton sisällä (21 %). Valtaosa – 59 prosenttia – lääketieteen ja farmasian alojen opiskeli-

joiden alanvaihdoksista oli tapahtunut luonnontieteelliseltä koulutusalalta yliopistossa.

Saattaakin olla, että jotkut opiskelijat aloittavat luonnontieteen opinnot helpottaakseen

lääketieteen alalle pääsyä (vrt. Lahti & Ahola 2009, 43). Erilaiset vaihdokset olivat

yleisiä myös yliopistojen taide- ja ilmaisualoilla, joiden opiskelijoista 52 prosenttia oli

tehnyt jonkin vaihdoksen. Heistä 14 prosenttia oli vaihtanut sekä yliopistoa että alaa,

12 prosenttia ammattikorkeakoulusta yliopistoon ja 12 prosentilla oli myös taustallaan

useita vaihdoksia. Ammattikorkeakouluopiskelijoista vaihdoksia tehneiden osuus oli

korkein tekniikan ja liikenteen alalla (32 %), jossa opiskelijat olivat yleisimmin vaihta-

neet ammattikorkeakoulua, mutta pysyneet alallaan (15 %).

116

Taulukko 22. Korkeakoulun ja / tai alan vaihdokset

Opiskelijoilta tiedusteltiin vaihtamisen syytä monivalintakysymyksellä, jonka kahdes-

tatoista vaihtoehdosta vastaajia pyydettiin valitsemaan kaksi tärkeintä. Yksi vaihtoeh-

doista oli avoin. Yleisin syy vaihtamiselle oli se, ettei ensin valittu ala ollutkaan tuntu-

nut itselle sopivalta (ks. Taulukko 23). Tämän vaihtoehdon oli valinnut suunnilleen

neljännes vastaajista. Seuraavaksi yleisimmät syyt vaihtamiselle olivat pääsemättä

jääminen ensisijaiseen opiskelupaikkaan ja heikko viihtyvyys alun perin valitussa kor-

keakoulussa. Jokseenkin yleisiä olivat myös erilaiset työllisyysnäkymiin liittyvät vaih-

tamissyyt eli ensin valitun alan heikot ja toisaalta nykyisen alan hyvät työllisyysnäky-

mät. Myös perhesyillä oli jonkin verran vaikutusta vaihtamiseen. Vähäisempiä syitä

olivat muun muassa halu suorittaa monialainen tutkinto, keskeyttämisen jälkeinen

opintojen uudelleen aloittaminen tai sairastuminen. Valmiiden vaihtoehtojen lisäksi

kymmenesosa vastaajista oli kirjannut jonkin avoimen vastauksen, joissa korostui kol-

me teemaa, joista kukin sai runsaat 20 mainintaa: 1) halu suorittaa useampia tutkintoja

70%

5% 4% 4% 4% 3% 3% 2% 2% 2%

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

117

esimerkiksi yleisen kiinnostuksen tai laajentuneen työnkuvan vuoksi, 2) korkeampi

kiinnostus jotakin toista alaa kohtaan ja 3) paikkakunnan vaihtaminen. Alla on avovas-

tauksista joitakin esimerkkejä:

”Halusin toisen alan koulutuksen ensimmäisen lisäksi. Eli minulla on kaksi ammattia.”

”Uskaltauduin hakemaan haaveilemalleni alalle, joka aiemmin tuntui liian haasteelli-

selta.”

”Viihdyin heikosti kaupungissa, jossa aloitin opinnot.”

Taulukko 23. Korkeakoulun, alan ja / tai sektorin vaihtamisen syyt

Vaihtamisen syy N %

Ensin valittu ala ei sopiva 393 24

Ei heti pääsyä ensisijaiseen opiskelupaikkaan 216 13

Heikko viihtyvyys alkuperäisessä korkeakoulussa 204 12

Heikot työllisyysnäkymät ensin valitulla alalla 134 8

Perhesyyt 128 8

Hyvät työllisyysnäkymät nykyisellä alalla 98 6

Asumisjärjestelyt 90 5

Alun perin suunnitelmissa vaihtaa alaa 88 5

Halu suorittaa monialainen tutkinto 64 4

Keskeytys ja päätös aloittaa uudelleen myöhemmin 59 4

Sairastuminen 18 1

Muu syy 166 10

Yhteensä 1658 100

Kolmas liikkuvuuden muoto on kansainvälinen liikkuvuus, jota tässä tutkimuksessa on

mahdollista tarkastella erityisesti suomalaisten opiskelijoiden ulkomaanvaihtoina. Ky-

selyyn vastanneista viidennes oli ollut nykyisten opintojensa aikana opiskelijavaihdos-

sa. Harjoittelijavaihdossa oli ollut selvästi vähäisempi osuus, ainoastaan kuusi prosent-

tia opiskelijoista. Opiskelijavaihdossa käyminen oli yleisempää yliopisto- kuin ammat-

tikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Vaihdossa oli ollut 27 prosenttia yliopisto-

opiskelijoista, ammattikorkeakouluopiskelijoista ainoastaan 12 prosenttia. Harjoitteli-

118

javaihto puolestaan oli hieman yleisempää ammattikorkeakoulu- kuin yliopisto-

opiskelijoiden keskuudessa. Ammattikorkeakouluopiskelijoista harjoittelijavaihdossa

oli nykyisten opintojensa aikana ollut seitsemän ja yliopisto-opiskelijoista viisi pro-

senttia.

Koulutusaloittain tarkasteltuna opiskelijavaihtoon olivat osallistuneet ammattikorkea-

koulusektorilta selvästi useimmin matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijat (31

%) ja seuraavaksi useimmin yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan opis-

kelijat (17 %). Yliopistosektorin vastaajista opiskelijavaihdossa olleiden osuudet olivat

selvästi suurimmat teknillistieteellisellä (56 %) ja kauppatieteellisellä alalla (46 %).

Myös harjoittelijavaihdossa olivat käyneet ammattikorkeakoulusektorilla useimmin

matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijat (22 %) ja seuraavaksi useimmin – kui-

tenkin selvästi harvemmin – sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opiskelijat (6 %). Yli-

opisto-opiskelijoista harjoittelijavaihdossa olivat käyneet eniten lääketieteiden ja far-

masian alojen sekä yhteiskuntatieteellisen alan opiskelijat (7 %). Lähes sama osuus

opiskelijoista oli käynyt harjoittelijavaihdossa myös teknillistieteellisellä ja terveys- ja

liikuntatieteiden aloilla (6 %).

6.2 Vaihto-opintojen tunnustaminen

Yksi tutkinnonuudistuksen keskeinen tavoite on ollut kansainvälisen opiskelijaliikku-

vuuden lisääminen. Ulkomaisten opintojen suorittamisen osana kotimaista tutkintoa on

ajateltu helpottuvan uuden opintopistejärjestelmän (ECTS) ja kaksiportaisen tutkinto-

rakenteen myötä. Useissa vaihto-ohjelmissa on lisäksi täyden korvattavuuden periaate

(OPM 2007a, 41). Vaihto-opiskelun aikana ulkomailla suoritettujen opintojen hyväksi-

lukemisesta on kuitenkin esitetty vaihtelevia tuloksia. European University Associatio-

nin (EUA) vuonna 2007 julkaistussa raportissa 47 prosenttia kyselyyn vastanneista 900

eurooppalaisesta korkeakoulusta katsoi, että ainakin osalla heidän opiskelijoistaan on

ollut vaikeuksia saada ulkomailla suoritetut opinnot hyväksiluettua kotimaiseen tutkin-

toonsa. Määrä on pysynyt lähes ennallaan viisi vuotta aiemmin tehtyyn selvitykseen

119

nähden. Suomessa tilanne on kyselyn valossa keskimääräistä hieman heikompi: kun

kaikista vastaajista 48 prosenttia katsoi, ettei heidän opiskelijoillaan ole ollut lainkaan

vaihto-opintojen hyväksilukemiseen kytkeytyviä ongelmia, oli suomalaisista korkea-

kouluista tätä mieltä vain alle kolmannes. (Crosier, Purser & Smidt 2007, 38–39.)

Tulosten päälinja näyttäisi olevan se, että opiskelijavaihdosta haetaan selvästi useam-

min hyväksilukua kuin harjoittelijavaihdosta (ks. Taulukko 24). Syynä tähän saattaa

olla esimerkiksi se, että tutkintoon kuuluva harjoittelu on suoritettu jo kotimaassa, mut-

ta ulkomaille on haluttu lähteä hankkimaan lisää kokemusta (vrt. Mutanen 2009, 9).

Korkeakoulusektoreiden välinen ero on opiskelijavaihdon osalta hyvin pieni mutta

harjoittelijavaihdon osalta erittäin selkeä: yliopisto-opiskelijoista suunnilleen kolman-

nes ei ole hakenut harjoittelijavaihdosta hyväksilukua, mutta ammattikorkeakouluopis-

kelijoita hyväksilukua jättää hakematta ainoastaan 14 prosenttia. Yliopisto-opinnoissa

saattaakin olla harjoittelijavaihdolle vähemmän tilaa tai järkeviä sijoituspaikkoja kuin

ammattikorkeakouluopinnoissa.

Taulukko 24. Nykyisten opintojen aikana suoritettujen vaihtojaksojen hyväksiluke-minen

Vaihdon tyyppi Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä

Opiskelijavaihto 92 % 3 % 5 % 100 %

AMK 91 % 4 % 5 % 100 %

YO 95 % 1 % 4 % 100 %

Harjoittelijavaihto 76 % 2 % 22 % 100 %

AMK 64 % 3 % 32 % 100 %

YO 85 % 1 % 14 % 100 %

Hyväksilukemisen myöntämisprosentti eli luku, joka saadaan jakamalla hyväksilukuja

saaneiden määrä kaikkien hakeneiden määrällä, on sekä opiskelija- että harjoittelija-

vaihdon osalta 97 %. Luku pitää sisällään sekä kokonaiset että osittaiset hyväksiluvut,

ja täten se tulee melko lähelle etenkin joitakin aiempia opiskelijavaihdosta esitettyjä

lukuja. Esimerkiksi Aholan ja Lahden (2009, 48) yliopisto-opiskelijoille suunnatun

120

kyselyn mukaan yli 60 prosenttia opiskelijoista sai kaikki ja yli 20 prosenttia osan ul-

komaisista opinnoistaan sisällytettyä tutkintoonsa. Opintoja oli jätetty hyväksymättä

yleisimmin silloin, kun ne eivät liittyneet kotimaassa suoritettuun tutkintoon, niistä

puuttui todistus tai kun niistä ei ollut edes haettu korvaavuuksia. Helsingin yliopiston

kansainväliseen vaihtoon lähteneiden opiskelijoiden kokemuksia käsitelleessä selvityk-

sessä puolelle opiskelijoista oli hyväksiluettu kaikki, 25 prosentille tyydyttävä osa ja

hieman reilulle kymmenesosalle toivottua pienempi osa vaihdossa suoritetuista opin-

noista. Hyväksilukemista hankaloittivat ennen muuta tiukat tutkintovaatimukset ja

yhteisten käytäntöjen puuttuminen eli se, että korvaavuuksista sopiminen saattoi olla

kiinni enemmän hakemuksen käsittelijästä kuin opintojen vastaavuudesta. (Kosken-

niemi 2008, 18–19.)

Yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreiden välillä oli eroa siten, että kummastakin

vaihdon muodosta luettiin hyväksi enemmän ammattikorkeakoulu- kuin yliopistosekto-

rilla, joskaan erot eivät ole huomattavan suuria. Vaihto-opinnoista myönnettiin hyväk-

silukua yliopistoissa 96 prosentille sitä hakeneista ja ammattikorkeakouluissa peräti 99

prosentille. Harjoittelijavaihdon osalta hyväksilukujen myöntämisprosentti oli yliopis-

toissa 95 prosenttia ja ammattikorkeakouluissa jälleen 99 prosenttia. Tulos saa tukea

EUA:n vuoden 2007 selvityksestä, jossa yliopistosektorin vastaajista yhteensä 56 pro-

senttia ilmoitti vähintään osalla opiskelijoistaan olevan ongelmia hyväksilukemisessa.

Muiden korkea-asteen koulutusta tarjoavien instituutioiden vastaajista näin katsoi aino-

astaan 36 prosenttia. (Crosier, Purser & Smidt 2007, 39.)

Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvostot (2009, 22) suosit-

tavat, että vaihtoon lähtevillä tulisi olla lähtiessään selkeä tieto vaihdossa opiskellun

tunnustamisesta. Tiedossa kuitenkin on, että usein opiskelijavaihdossa käytetty opinto-

suunnitelma (Learning Agreement) laaditaan sen verran ajoissa, että vaihtokohteen

lopullinen opetustarjonta on vielä täsmentymätön (OPM 2007a, 42). Kuvion 12 perus-

teella ei kuitenkaan näytä siltä, että erityisen suurta ongelmaa aiheutuisi siitä, että vaih-

dossa ei järjestettäisi opiskelijan ennakkoon valitsemia opintoja tai että opetustarjonta

ei vastaisi sisällöltään ennakkoon annettua tietoa. Kummankin väittämän kanssa yh-

121

teensä yli puolet vastaajista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä. Opiskelijat suorittivat

kuitenkin vaihdossa jonkin verran suunnitelmastaan poikkeavia opintoja. Väittämän

kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli kaksi kolmesta vastaajasta. Hyväksiluku-

prosessi vaihdon jälkeen näyttää olevan pääasiassa varsin mutkaton, vaikka lähtiessä ei

aina olisikaan täysin selvää, miten hyväksilukeminen palaamisen jälkeen tapahtuu ja

mitä vaihdossa suoritetuista opinnoista voidaan hyväksilukea.

122

Kuvio 12. Opiskelijavaihdossa olleiden näkemykset hyväksilukemiseen kytkeytyvistä asioista

3,56 3,56

4,11

2,33

2,45

3,22 3,48

3,25

3,92

2,44

2,42

3,73

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

Amk Yo (1=täysin eri mieltä … 5=täysin samaa mieltä)

123

Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla oli melko yksimielisiä näkemyksiä

opiskelijavaihtoon liittyvistä asioista (ks. Kuvio 12). Mielipiteet eri sektoreiden opiske-

lijoiden välillä erosivat tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan sen suhteen, miten selvil-

lä hyväksiluettavista opinnoista oltiin ennen vaihtoa ja missä määrin vaihdossa suori-

tettiin suunnitelmasta poikkeavia opintoja. Ammattikorkeakouluopiskelijat olivat vaih-

toon lähtiessään yliopisto-opiskelijoita paremmin selvillä siitä, mitä vaihdossa opiskel-

lusta tullaan hyväksilukemaan. Vastaavasti yliopisto-opiskelijat suorittivat vaihdossa

ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän suunnitelmista poikkeavia opintoja.

Koulutusaloittain tarkasteltuna vastaukset erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi

yliopistosektorilla hyväksilukuprosessin mutkattomuutta koskevassa väittämässä, jossa

prosessin olivat kaikkein mutkattomimmaksi eli helpoimmaksi kokeneet taide- ja il-

maisualojen opiskelijat (ka 5) ja vähiten mutkattomaksi kasvatustieteellisen alan opis-

kelijat (ka 3,29). Ammattikorkeakoulusektorilla opiskelijoiden vastaukset erosivat

tilastollisesti merkitsevästi kahdessa väittämässä, joista ensimmäinen oli yliopistovas-

taajien tapaan prosessin mutkattomuutta koskeva väittämä. Prosessin olivat kaikkein

mutkattomimmaksi kokeneet matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijat (ka 4,43)

ja hankalimmaksi luonto- ja ympäristöalojen opiskelijat (ka 2,91). Toinen väittämä

käsitteli vaihtoaikana suoritettuja alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavia opintoja,

joita tekivät aineiston perusteella eniten yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon

alan opiskelijat (ka 3,71). Vähiten suunnitelmistaan poikkesivat sosiaali-, terveys- ja

liikunta-alan opiskelijat (ka 1,76).

6.3 Kotimainen liikkuvuus ja osaamisen tunnustaminen

Erilaiset korkeakoulun ja alan vaihdokset ja myös korkeakouluopintojen keskeytykset

ovat Suomessa varsin yleisiä. Keskeyttäneetkään korkeakouluopiskelijat eivät silti

useinkaan ole koulutuksesta syrjäytyneitä vaan osoittavat pyrkimystä jatkaa opintojaan

edelleen (Lerkkanen 2002; Honkosen 2002, 16 mukaan). Tilastokeskuksen (2010, 75–

124

76) tuoreimpien koulutustilastojen mukaan lukuvuonna 2006–2007 tutkintoon johtavan

koulutuksen keskeytti kokonaan noin seitsemän prosenttia ammattikorkeakoulu- ja

noin viisi prosenttia yliopisto-opiskelijoista. Ammattikorkeakouluopiskelijoista hieman

reilu kaksi prosenttia siirtyi lukuvuoden aikana toiselle koulutussektorille, yliopisto-

opiskelijoista alle prosentti. Tässä aineistossa yhteensä 30 prosenttia opiskelijoista oli

korkeakouluopintojensa aikana tehnyt joko korkeakoulusektorin, korkeakoulun ja/tai

alan vaihdoksia.

Opintopisteissä mitattuna eniten hyväksilukua oli myönnetty opiskelijoille, jotka olivat

siirtyneet joko yliopistosta (ka 67 op) tai ammattikorkeakoulusta (ka 58 op) toiseen

saman alan sisällä (ks. Kuvio 13). Tämän jälkeen eniten opintopisteitä hyväksiluettiin

opiskelijoille, joilla oli takanaan useampia sektorin, korkeakoulun ja/tai alan vaihdok-

sia (ka 38 op). Tulokset ovat järkeenkäypiä, sillä saman alan ja sektorin sisällä pysy-

minen tehnee jo suoritettujen opintojen hyödyntämisen suhteellisen helpoksi. Vertailu-

kohtana esimerkiksi oman yliopiston tai ammattikorkeakoulun sisällä tapahtuvan alan

vaihdon jälkeen aiemmista opinnoista sai hyväksilukua huomattavasti vähemmän: kes-

kimäärin 31 (yo) ja 26 (amk) opintopistettä. Useiden siirtymien perusteella tapahtunei-

den hyväksilukujen voidaan puolestaan ajatella heijastelevan jonkinlaista skaalaetua:

useista erilaisista opiskelukokemuksista löytyy todennäköisesti aina vähintään jotakin

tunnustamisen arvoista, vaikkakaan ei yhtä suuressa määrin kuin yleisesti suositeltua

opiskelupolkua kulkeneilla.

125

Kuvio 13. Haetut ja myönnetyt opintopisteet erilaisissa koulutussiirtymissä (p=.034)

Vähiten opintopisteitä on myönnetty ammattikorkeakoulusta yliopistoon siirtyneille

(ka 22 op). Taustalla saattaa olla esimerkiksi se, että sektorilta toiselle suuntautuvien

siirtymien perusteella opiskelijat arvioivat opintojen vastaavuutta kriittisemmin ja ha-

kevat jo valmiiksi vähemmän hyväksilukua kuin toisentyyppisten siirtymien perusteel-

la. Saattaa myös olla, että pienimmän määrän hyväksilukuja saaneet ovat myös opis-

kelleet lyhimmän aikaa, sillä esimerkiksi keskeneräisillä ammattikorkeakouluopinnoil-

la yliopistoon siirtyminen on varsin yleistä. Aineisto ei kuitenkaan sisällä tarkempia

tietoja opiskelijoiden opiskeluhistoriasta, joten opintojen kestosta ennen nykyisiä kor-

keakouluopintoja ei voida saada täyttä selvyyttä. Ammattikorkeakoulusta yliopistoon

siirtyvien heikohkot hyväksilukumahdollisuudet ovat kuitenkin jossain määrin todelli-

sia ja tunnettuja. Esimerkiksi Päärnilä (2010, 34) on todennut aiemmin suoritetusta

amk-tutkinnosta olevan mahdollista hyödyntää yliopiston kandidaatin tutkinnossa har-

voin edes kieliopintoja. Silti huomattavatkin hyväksiluvut ovat mahdollisia (vrt. Jäntti

2008, 35).

01020304050607080

Yliopistoa, sama ala

Amk:a, sama ala

Useita siirtymiä

Yliopistoa ja alaa

Alaa yliopiston sisälläAlaa amk:n sisällä

Amk:sta yliopistoon

Amk:a ja alaa

Yliopistosta amk:n

Haetut, ka Myönnetyt, ka

126

Kokonaisista tutkinnoista yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat saavatkin suun-

nilleen saman verran hyväksilukuja. Esimerkiksi ensimmäisen syklin ammattikorkea-

koulututkinnosta hyväksilukua oli aineiston perusteella haettu keskimäärin 44 opinto-

pisteen edestä ja saatu 41 opintopisteen edestä. Yliopistollisesta kandidaatintutkinnosta

hyväksilukua oli haettu keskimäärin 43 opintopisteen edestä ja saatu 40 opintopisteen

edestä. Ensimmäisen syklin tutkintojen välillä ei siis näyttäisi olevan kovin suurta eroa

siinä, miten paljon niistä saadaan hyväksilukua, joskin tässä kohtaa on muistettava,

ettei johtopäätöstä voida vetää täysin yksiselitteisesti: aineiston perusteella ei voida

tietää, miten tavoitteellinen opiskelijan siirtymä ensimmäisen syklin tutkinnosta toisen

syklin tutkintoon on ollut.

Kuopion yliopistossa toteutetun henkilöstökyselyn mukaan hyväksiluettavien opintojen

maksimimäärät vaihtelevat suuresti. Yhtäällä yliopistotasoisilla opinnoilla on saanut

hyväksiluettua 4 opintopistettä ja toisaalla ammattikorkeakoulututkinnolla kandidaatin-

tutkintoa varten 100 opintopistettä. (Jäntti 2008, 35.) Taulukossa 25 on esitetty hyväk-

siluettujen opintopisteiden minimi- ja maksimimäärät sekä hajonta erilaisten koulutus-

siirtymien mukaan. Suurin yksittäinen haettu opintopistemäärä on 270, ja se kytkeytyy

yliopiston vaihtamiseen saman alan sisällä. Matalin maksimi on 84, ja se kytkeytyy

puolestaan ammattikorkeakoulun ja alan vaihtamiseen.

127

Taulukko 25. Hyväksiluettujen opintopisteiden min. ja max. erilaisissa koulutussiir-tymissä

Siirtymät Min (op) Max (op) Hajonta (op)

Yliopistoa, sama ala 0 270 53

Amk:a, sama ala 3 199 41

Useita siirtymiä 0 200 34

Yliopistoa ja alaa 3 197 33

Alaa yliopiston sisällä 2 120 24

Alaa amk:n sisällä 0 110 25

Amk:sta yliopistoon 0 185 28

Amk:a ja alaa 3 84 19

Yliopistosta amk:n 1 168 25

Siirtymien vaikutus opiskeluaikaan vaihtelee suuresti ja on jossain määrin riippumaton

hyväksiluettujen opintopisteiden keskimääristä (ks. Taulukko 26). Esimerkiksi kaksi

eniten hyväksilukuja opiskelijoille tuottanutta siirtymää eli yliopistosta ja ammattikor-

keakoulusta toiseen saman alan sisällä vaihtaminen, ovat vaikuttaneet opiskeluaikaan

toisiinsa nähden päinvastaisesti. Yliopistosta toiseen samalla alalla vaihtaneista yli

kolmella viidestä opiskeluaika on lyhentynyt vähintään muutamalla viikolla, ja ainoas-

taan kuusi prosenttia katsoo opintojensa pidentyneen. Ammattikorkeakoulusta toiseen

samalla alalla vaihtaneiden kohdalla vain noin kolmannes katsoo opintojensa lyhenty-

neen ja lähes viidennes on sitä mieltä, että opiskeluaika on jopa pidentynyt. Tämä tu-

kee Lahden ja Aholan (2009, 46) tulkintaa siitä, että opinnot hidastuvat toisinaan ta-

pauksissakin, joissa pääaine tai koulutusohjelma säilyy samana, mutta korkeakoulu

vaihtuu. Heidän mukaansa syynä on se, että korkeakoulujen välillä on paikoin isoja

eroja kurssitarjontojen ja suuntautumisvaihtoehtojen suhteen. Koska opintopisteitä

hyväksiluetaan osassa siirtymiä kuitenkin suuriakin määriä, saattaa kyse olla myös

siitä, että joissakin paikoissa joustavat opintopolut mahdollistuvat toisia paremmin.

128

Taulukko 26. Erilaiset koulutussiirtymät ja vaikutus opiskeluaikaan (p=.000)

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Amk:a ja alaa

Alaa amk:n sisällä

Yliopistosta amk:n

Amk:a, sama ala

Alaa yliopiston sisällä

Yliopistoa ja alaa

Amk:sta yliopistoon

Useita siirtymiä

Yliopistoa, sama ala

Pitkälti yli vuosi Noin vuosi Muutama kuukausi

Muutama viikko Ei juuri vaikutusta Pidentynyt

EOS

129

7 Toimeentulo ja osaamisen tunnustaminen

AHOT-prosessien kautta suoritetuksi merkityt opinnot eivät aina kerrytä opintotukeen

oikeuttavia opintopisteitä. Tästä voi aiheutua opiskelijalle vaikeuksia esimerkiksi sil-

loin, kun hyväksiluettujen opintojen tilalle ei ole tarjolla riittävää määrää muita tarkoi-

tuksenmukaisia opintojaksoja. Saranpää, Haltia ja Jaakkola (2010, 5) ovat selvittäneet

asiaa ammattikorkeakoulusektorilla, jossa on tyypillistä, että aiempien opintojen eli

formaalin oppimisen hyväksilukeminen merkitään opintosuoritusrekistereihin siten,

että se ei kerrytä opintotukeen oikeuttavia opintopisteitä. Sen sijaan esimerkiksi näytön

perusteella hyväksiluettu opintojakso kuvataan vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi, jolloin

siitä tulee rekisteriin merkintä siten, että opintotukeen oikeuttavia pisteitä kertyy. On-

kin esitetty, että tällaiset opintotukeen kytkeytyvät taloudellisen epätasa-arvoisuuden

mahdollisuudet tulisi poistaa (ks. esim. Kuisma 2009, 132; Haltia & Jaakkola 2010, 5).

Vaikka suurin osa hyväksiluettavasta osaamisesta on formaalia, opintotukeen kytkey-

tyvät hankaluudet vaikuttavat olevan opiskelijoiden keskuudessa melko harvinaisia.

Kyselyyn vastanneista opiskelijoista kuusi prosenttia ilmoitti itselleen aiheutuneen

ongelmia siitä, etteivät hyväksiluetut opinnot olleet kerryttäneet opintotukeen oikeutta-

via opintopisteitä. Tilanne on lähes tulkoon sama kummallakin korkeakoulusektorilla

(yo: 6 %; amk 5 %).

Hyväksilukemisen vuoksi vaikeuksia kohdanneista opiskelijoista joka toiselle opinto-

pisteiden kertymättä jääminen oli aiheuttanut ainakin jonkin verran toimeentulon on-

gelmia (ks. Taulukko 27). Silti ainoastaan noin neljännes oli joutunut hyväksilukemi-

sen vuoksi palauttamaan opintotukikuukausia Kelalle. Eron taustalla saattaa olla opis-

kelijoiden yleisesti heikoksi kokema toimeentulo, mutta myös se, että opiskelijat voivat

perua opintotukikuukausia jo etukäteen sen mukaan, minkä verran opintopisteitä minä-

kin lukuvuonna on määrä kertyä. Tämä voi aiheuttaa toimeentulon niukkuutta etenkin

silloin, jos opiskelija elää pelkällä opintotuella. Jotta näin ei kävisi, näyttää haasteeksi

muodostuvan hyväksilukemisen aikaansaama tyhjäkäynti opinto-ohjelmassa: useimpi-

en (57 %) opiskelijoiden mielestä korvaavien opintojaksojen löytäminen hyväksiluettu-

130

jen tilalle on vaikeaa. Luultavasti osin tästä syystä – ei siis pelkästään työssäkäynnistä,

tauon pitämisestä opinnoista tai muista vastaavista syistä johtuen – suunnilleen puolet

opiskelijoista ilmoitti opintopisteitä karttuneen vähän, koska he eivät olleet opiskelleet

täysipäiväisesti. Jotta mahdollisuudet täysipäiväiseen opiskeluun eivät hyväksilukemi-

sen myötä heikenny, on tärkeää huolehtia siitä, että hyväksiluettujen opintojen tilalle

on tarjolla laadullisesti ja määrällisesti riittävästi muita opintojaksoja.

131

Taulukko 27. Hyväksilukemisesta koituneet opintotukeen liittyvät ongelmat

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100%

Amk

Yo

Yhteensä

Amk

Yo

Yhteensä

Amk

Yo

Yhteensä

Amk

Yo

Yhteensä

Op

into

tue

n

pal

autt

amin

en

hyv

äksi

luke

mis

en

vu

oks

i

(p=

.40

4)

Ei o

pis

kellu

t

täys

ipäi

väis

est

i (p

=.1

11

)

Aih

eu

tun

ut

toim

ee

ntu

lo-

on

gelm

ia (

p=

.58

3)

Vai

kea

löyt

ää

op

into

jaks

oja

hyv

äksi

lue

ttu

jen

tila

lle

(p=

.06

2)

Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä

132

8 Lopuksi

Tunnistettu ja tunnustettu osaaminen

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opiskelijoita, joilla on merkintä osaamisen tunnusta-

misesta opiskelijarekisterissä. Otos rajasi ulkopuolelleen sellaiset opiskelijat, joilla on

ainoastaan esimerkiksi näyttöön perustuvaa osaamisen tunnustamista sekä opiskelijat,

jotka ovat hakeneet osaamisen tunnustamista, mutta ovat saaneet siihen pelkästään

kielteisen päätöksen, sillä kumpiakaan tällaisista tapauksista ei juurikaan kirjata opinto-

rekistereihin. Osaamisen tunnustamisen myöntämisprosentit ovatkin aineistossa verrat-

tain korkeita, ja voidaan pohtia, olisivatko ne matalampia, jos otokseen olisi lukeutunut

myös sellaisia opiskelijoita, joilla on taustallaan kielteiseen päätökseen päättynyt hy-

väksilukuprosessi. Myös erilaiset näyttömenettelyt ovat aineistossa selvästi vähäisem-

piä osaamisen osoittamisen tapoja kuin esimerkiksi todistukset ja opintorekisteriotteet.

Yksinomaan näyttöihin perustuvia hyväksilukuja saaneiden opiskelijoiden puuttuminen

otoksesta onkin saattanut vaikuttaa jonkin verran pienentävästi etenkin arki- ja epävi-

rallisen oppimisen näyttämisen menetelmien jakaumiin. Rajoituksista huolimatta ai-

neisto piirtää kuitenkin kokoavan kuvan osaamisen tunnustamisen tilanteesta siten kuin

se tällä hetkellä opiskelijalle näyttäytyy, ja luonnehtii eittämättä myös AHOTin kehit-

tämiskohtia.

Yleisesti ottaen näyttää siltä, että osaamisen tunnustamisen seula on yliopistoissa jon-

kin verran ammattikorkeakouluja tiukempi. Korkeakoulusektoreiden väliset erot eivät

kuitenkaan ole suuren suuria. Esimerkiksi osaamisen muotoja tarkasteltaessa ammatti-

korkeakouluissa tunnustetaan keskimäärin 93 prosenttia formaalista oppimisesta ja

yliopistoissa keskimäärin 90 prosenttia. Non- ja informaalin oppimisen osalta luvut

ovat ammattikorkeakouluissa 84 prosenttia ja yliopistoissa 80 prosenttia. Opintopis-

teissä mitattuna ammattikorkeakouluissa hyväksiluetaan keskimäärin 95 prosenttia

haetuista opintopisteistä ja yliopistoissa 90 prosenttia. Yksi selitys yliopistojen pie-

nemmille hyväksilukuprosenteille voi olla akateeminen kulttuuri, joka perinteisesti

rajaa sisälleen suppeamman osaamiskirjon. Eroa saattavat selittää myös vallitsevat

133

käsitykset. Esimerkiksi Jäntin (2008, 32) selvityksessä enemmistö yliopistojen opetta-

jatuutoreista oli sitä mieltä, että heidän alallaan runsas hyväksilukeminen heikentää

tutkintojen tasoa.

Osaamisen tunnustamisprosessi

Yli puolet opiskelijoista hakee hyväksilukua heti opintojensa alussa. Osaaminen, josta

tunnustusta haetaan, on hyvin tuoretta: yli puolella opiskelijoista enintään muutama

kuukausi sitten hankittua. Valtaosa opiskelijoista mieltää aiemman osaamisensa vas-

taavan hyväksiluettujen opintojaksojen osaamistavoitteita, ja vaikka oman osaamisen

arviointi onkin heidän mielestään jossain määrin vaikeaa, kokee pääosa opiskelijoista

kuitenkin osaavansa kuvata omat tietonsa ja taitonsa hyvin.

Ammattikorkeakouluissa osaamisen tunnistaminen on kytketty yliopistoja tiiviimmin

henkilökohtaisen opintosuunnitelman yhteyteen. Sektoreiden välistä eroa selittänevät

toistaiseksi etenkin perinteet. HOPS tuli yliopistoihin vasta tutkinnonuudistuksen ja

yliopistolain muuttamisen myötä vuonna 2005, mutta ammattikorkeakouluissa HOPSin

käyttöön on ohjattu jo aiemmin ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin ja opintoajan

säätelyn kautta (vrt. Annala 2007, 21–22). Opintojen alkuvaiheen jälkeen heräävät

osaamisen tunnustamisen tarpeet kyetään huomioimaan HOPSissa kuitenkin selvästi

heikommin.

Vaikutukset opiskeluaikaan

Niiden opiskelijoiden osuus, joilla hyväksilukeminen on lyhentänyt nykyisen tutkinnon

opiskeluaikaa merkittävimmin eli vähintään vuodella on yliopistosektorilla 27 ja am-

mattikorkeakoulusektorilla 17 prosenttia. Koulutukseen käytetyn kokonaisajan säästöt

ovat osaamisen tunnustamisen kautta siis pääosin varsin maltillisia. Osaamisen tunnus-

tamisen vaikutus opiskeluaikaan on kuitenkin yhteydessä hyväksiluettujen opintopis-

134

teiden määrään. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden matalamman osuuden taustalla

onkin etenkin se, että he hakivat hyväksilukua opintopisteissä mitattuna vähemmän

kuin yliopisto-opiskelijat. Opiskeluajan lyheneminen vuodella tai sitä pidemmällä ajal-

la näyttää toteutuvan parhaiten vähintään 41–60 opintopisteen laajuisilla hyväksiluvuil-

la, mikä on varsin tyypillinen opiskelijan vuosittainen opintopistekertymä (vrt. Viuhko

2006, 26; ks. myös OPM 2002, 27).

Suuri määrä hyväksilukuja voi kuitenkin myös altistaa opintojen pitenemiselle. Esi-

merkiksi 41–60 opintopistettä hyväksilukua saaneista lähes kymmenesosa oli sitä miel-

tä, että heidän opiskeluaikansa oli pidentynyt hyväksilukemisen seurauksena, mutta

enintään 20 opintopistettä hyväksilukua saaneilla vastaava osuus oli ainoastaan kolme

prosenttia. Yksi selitys tulokselle on, että AHOT-prosessi saattaa suuren osaamismää-

rän kanssa olla monimutkaisempi ja pidempikestoisempi kuin pienempää osaamismää-

rää hyväksiluettaessa. Niillä opiskelijoilla, jotka kokivat opiskeluaikansa hyväksiluke-

misen seurauksena pidentyneen, oli osaamisen tunnustamisesta myös muita kieltei-

sempiä kokemuksia. AHOT-prosessin kulkuun liittyvien tekijöiden lisäksi tuloksen

taustalla voi toki vaikuttaa myös opiskelijan mahdollinen kokemus siitä, että aikai-

semmista opinnoista saatu hyöty vastaa heikosti niihin käytettyä aikaa, kun kyse on

suuren osaamismäärän tunnustamisesta.

Yhteensä lähes kolme neljästä opiskelijasta pitää kuitenkin vähintään melko tärkeänä

sitä, että osaamisen tunnustaminen lyhentäisi opiskeluaikaa. Aineiston perusteella voi-

daan esittää muutamia ehdotuksia, miten opiskeluajan lyheneminen parhaiten toteutuisi

tai toisaalta, miten opintoja voitaisiin sujuvoittaa. Ensinnäkin tulisi huolehtia siitä, että

tarjolla on riittävä määrä opintoja edistäviä opintojaksoja, jotka sijoittuvat lukujärjes-

tykseen tarkoituksenmukaisesti. Haastattelujen perusteella vaatii opiskelijalta toisinaan

suurta ponnistelua ja suunnitelmallisuutta täyttää opintosuunnitelma hyväksilukemisen

jälkeen, kun opintojen tahti ja järjestys on lähtenyt tavanomaisesta poikkeavalle reitille

– etenkin, jos ohjausta on tarjolla heikosti. On myös tehtävä selväksi, että kaikki ehdot

opintojen suorittamisjärjestyksistä eivät välttämättä ole niin tiukkoja kuin esimerkiksi

opinto-oppaasta lukemalla vaikuttaa: suorittamisjärjestyksistä on myös mahdollista

135

sopia, kuten yksi haastateltavista oli tehnyt. Kaiken kaikkiaan kyse on siis joustavien

opiskelupolkujen mahdollistamisesta.

Pohdintaa käsitteistöstä

AHOTin piirissä on käyty runsaasti keskustelua käytettävästä termistöstä. Yksi poltta-

vimpia kysymyksiä on ollut, käytetäänkö osaamisen etuliitteenä termiä aiempi vai pi-

täisikö puhua vain osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta (ks. esim. Lempinen

2010, 22; Haltia & Jaakkola 2010, 4; Kallberg 2009, 17). Yksi näkökulma aiheeseen

on, miten opiskelijat termin mieltävät. Käsitettä aiempi osaaminen käytettiin kyselylo-

makkeessa viitaten sillä opiskelijan milloin tahansa hankkimaan osaamiseen – siis sekä

nykyisten korkeakouluopintojen aikana että myös niitä ennen hankittuun osaamiseen.

Jotkut opiskelijat kuitenkin kertoivat kyselylomakkeen lopussa heille olleen vaikea

mieltää esimerkiksi nykyisten opintojen aikana suoritettuja vaihto-opintoja tai avoimia

korkeakouluopintoja ”aiemmin opituksi”. Aiempi osaaminen näyttikin johtavan opis-

kelijoiden ajatukset paikoin helpostikin sellaiseen osaamiseen, joka on hankittu selvästi

ennen nykyisten opintojen aloittamista. Tämä näkökulma näyttäisi puoltavan aiempi-

määreestä luopumista osaamisen tunnustamisesta puhuttaessa.

Termin avaaminen laajemmaksi saattaisi tuoda opiskelijoille jonkin verran näkyväm-

mäksi myös osaamisen tunnustamisen erilaisia mahdollisuuksia pitäen toki mielessä

sen, että tutkintojen tulee muodostaa selkeä kokonaisuus. Pohdinnan loppuun sopiikin

lainata yhtä kyselyyn vastannutta opiskelijaa, joka koki oppineensa lomaketta täyttäes-

sään uutta: ”En tiennyt että hyväksilukua voidaan tehdä niin monipuolisesti erilaisesta

osaamisesta. Mieleeni muistuivat eräät aiemmin AMK:ssa suorittamani kieliopinnot,

jotka saattaisin hyvinkin saada hyväksiluettua nykyisiin opintoihini ja siten lyhennet-

tyä opiskeluaikaani.”

136

Lähteet

AHOT korkeakouluissa -hanke. 2009. ZEF-kysely AHOT:in haasteista koulutusalakoh-

taisen työryhmätyöskentelyn pohjaksi. Yhteenveto kaikista vastauksista.

Saatavilla www-muodossa:

http://www.ahot.utu.fi/tyoryhmat/index/Raportti_9.2.2010.pdf

Annala, J. 2007. Merkitysneuvotteluja hopsista ja sen ohjauksesta. Toimintatutkimus

hopsin ja sen ohjauksen kehittämisestä korkea-asteen koulutuksessa. Akateeminen

väitöskirja. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Airola, A. 2009a. Tunnustusta aiemmin hankitulle osaamiselle ammattikorkeakouluis-

sa. Teoksessa M. Lätti & P. Putkuri (toim.): Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan –

kokemuksia ja käytänteitä ammattikorkeakouluista. Pohjois-Karjalan ammattikorkea-

koulun julkaisuja B:18. Jyväskylä: Kopijyvä Oy. 104–110.

Airola, A. 2009b. ”Tämän minä jo osaan!” Tunnustusta aiemmin hankitulle kie-

liosaamiselle Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Teoksessa M. Lätti & P. Put-

kuri (toim.): Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan – kokemuksia ja käytänteitä am-

mattikorkeakouluista. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18. Jyväs-

kylä: Kopijyvä Oy. 133–136.

Crosier, D., Purser, L. & Smidt, H. 2007. Trends V: Universities shaping the European

higher education area. European University Association.

137

Ekholm, M. & Härd, S. 2000. Lifelong learning and lifewide learning. Tukholma:

Skolverket.

Eskola, J. & Saaranen, A. 2006. Laskemisen vaikeudesta – Kannattaako kvalitatiivista

aineistoa kvantifioida? Teoksessa M.–L. Julkunen (toim.): Tutkimuksia yhtenäistyvistä

ja erilaistuvista oppimisen ja koulutuksen poluista. Kasvatustieteiden tiedekunnan jul-

kaisuja n:o 98. Joensuu: Joensuun yliopisto. 110–126.

Harju, J. 2010. Voiko yliopisto palvella opiskelijaa? Osaamisen tunnustamisen haas-

teet. Teoksessa T. Halttunen & R. Pyykkö (toim.): Oivalla osaaminen. Turun yliopiston

koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja B:1. Turku: Painosalama Oy. 67–69.

Honkonen, R. 2002. Ammattikorkeakouluopintojen keskeyttäminen ja sen vähentämi-

nen. KeVät-projektin arviointi. Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Hämeenlin-

na: Hämeen ammattikorkeakoulu.

Isola, M. 2010. AHOT monialaisessa yliopistossa. Kokemuksia AHOT-askeleiden

suunnittelusta opintoasiainhallinnon yhteistyönä. Teoksessa T. Halttunen & R. Pyykkö

(toim.): Oivalla osaaminen. Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkai-

suja B:1. Turku: Painosalama Oy. 26–31.

Jaakkola, R. 2009. AHOT ja opiskelijan ohjaaminen. Teoksessa M. Lätti & P. Putkuri

(toim.): Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan – kokemuksia ja käytänteitä ammatti-

138

korkeakouluista. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18. Jyväskylä:

Kopijyvä Oy. 111–116.

Jäntti, J. 2008. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytännöt

Kuopion yliopistossa. Kuopion yliopiston julkaisuja F:43.

Jäntti, J. 2010. AHOT ja HOPS-ohjaus. Teoksessa T. Halttunen & R. Pyykkö (toim.):

Oivalla osaaminen. Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksen julkaisuja B:1.

Turku: Painosalama Oy. 53–60.

Kallberg, K. 2009. Aiemman osaamisen tunnustamisen lähtökohtia ammattikorkeakou-

lussa. Teoksessa P. Haltia & R. Jaakkola (toim.): Osaaminen esiin. Näkökulmia tunnis-

tamiseen ja tunnustamiseen. HAAGA–HELIAn julkaisusarja. Puheenvuoroja 5/2009.

Helsinki: Edita. 14–36.

Keurulainen, H. 2008. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen elinikäisen oppimi-

sen viitekehyksessä. Teoksessa A. Niskanen & R. Virtanen (toim.): Taidatko tunnista-

misen? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 92. Jyväskylä: Jyväskylän yliopis-

topaino. 12–17.

Koivumäki, L., Lintula, L. & Lindfors, J. 2009. Osaamisen kehittäminen käytäntöön –

tekoja osaamisen ja osaamisjärjestelmän rakentamiseksi ammattikorkeakoulussa. Te-

oksessa M. Lätti & P. Putkuri (toim.): Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan – koke-

139

muksia ja käytänteitä ammattikorkeakouluista. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun

julkaisuja B:18. Jyväskylä: Kopijyvä Oy. 117–129.

Korkeakoulusanasto. 2005. Saatavilla www-muodossa:

http://mot.kielikone.fi/mot/valter/netmot.exe?UI=fiva2&height=162

Koskenniemi, T. 2008. Miten sujui? Helsingin yliopiston opiskelijoiden kokemuksia

opiskelijavaihdosta lukuvuonna 2006–2007. Helsingin yliopiston hallinnon julkaisuja

49. Helsinki: Yliopistopaino.

Kuisma, P. 2009. Osaamista on, mutta miten se integroituu osaksi suoritettavaa tutkin-

toa? AHOT-prosessi Hämeen ammattikorkeakoulussa. Teoksessa M. Lätti & P. Putkuri

(toim.): Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan – kokemuksia ja käytänteitä ammatti-

korkeakouluista. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18. Jyväskylä:

Kopijyvä Oy. 130–132.

Lahti, I. & Ahola, S. 2009. Bolognan prosessin tavoitteet ja korkeakouluopiskelun

todellisuus – arvioita kolmannen vuoden väliasemalla. Tiedepolitiikka 1/2009. 39–52.

Laitinen, K., Pekonen, E. & Pirttimäki, S. 2009. Hopskäytäntöjen nykytilanne – hop-

sohjaajien näkemyksiä tutkinnonuudistuksen tavoitteiden toteutumisesta. Kuopion yli-

opiston Oppimiskeskuksen julkaisuja. Kuopio: Kopijyvä.

140

Lavikainen, E. 2010. Opiskelijan ammattikorkeakoulu 2010. Tutkimus ammattikor-

keakouluopiskelijoiden koulutuspoluista, koulutuksen laadusta ja opiskelukyvystä.

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 35/2010.

Lempinen, P. 2010. Kilpailukykyisenä työelämässä. Teoksessa T. Halttunen & R.

Pyykkö (toim.): Oivalla osaaminen. Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksen

julkaisuja B:1. Turku: Painosalama Oy. 16–25.

Lerkkanen, J. 2008. Sähköisen portfolion käsitteet opinto-ohjaajankoulutuksessa ja sen

käyttö opintojen hyväksilukemisen välineenä. Teoksessa A. Niskanen & R. Virtanen

(toim.): Taidatko tunnistamisen? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 92. Jy-

väskylä: Jyväskylän yliopistopaino. 52–56.

Lerkkanen, J. 2002. Koulutus- ja uravalinnan ongelmat. Koulutus- ja uravalinnan ta-

voitteen saavuttamista haittaavat ajatukset sekä niiden yhteys ammattikorkeakoulu-

opintojen ohjaustarpeeseen. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 14. Jyväskylä:

Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Markkula, J. 2006. Ammattikorkeakoulu opiskelijan silmin. Opinnot, opintojen ohjaus

ja vaikuttamismahdollisuudet. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs

28/2006.

Mutanen, J. 2009. Kansainvälinen harjoittelu korkeakouluissa. Kansainvälisen liikku-

vuuden ja yhteistyön keskus CIMO:n selvitys.

141

Mäkelä, K. 1992. Kvalitatiivisen analyysin arviointiperusteet. Teoksessa K. Mäkelä

(toim.): Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Helsinki: Gaudeamus. 42–61.

Määttä, J. 2003. Tunnista ja tunnusta opittu! Vapaan sivistystyön opitun tunnustaminen

formaalissa oppilaitoksissa. Selvitys muodoista, käytänteistä, yhteistyösuhteista ja on-

gelmista. Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö.

Niemelä, J., Ahola, S., Blomqvist, C., Juusola, H., Karjalainen, M., Liljande, J.–P.,

Mielityinen, I., Oikarinen, K., Moitus, S. & Mattila, J. 2010. Tutkinnonuudistuksen

arviointi 2010. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 17:2010.

Opetusministeriö. 2002. Yliopistojen kaksiportaisen tutkintorakenteen toimeenpano.

Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 39:2002. Helsinki: Yliopistopai-

no.

Opetusministeriö. 2007a. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen korkeakouluis-

sa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4. Helsinki: Yliopisto-

paino.

Opetusministeriö. 2007b. Koulutus ja tutkimus 2007–2012. Kehittämissuunnitelma.

Saatavilla www-muodossa:

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2008/liitteet/opm09.pdf?lang

=fi

142

Opetusministeriö. 2009. Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys. Ope-

tusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:24. Helsinki: Yliopistopaino.

Pyykkö, R. 2008. Aiemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen korkeakouluis-

sa. Peda-forum – yliopistopedagoginen aikakausjulkaisu 2/2008. 58–59.

Pyykkö, R. 2010. Laatua tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Teoksessa T. Halttunen &

R. Pyykkö (toim.): Oivalla osaaminen. Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskes-

kuksen julkaisuja B:1. Turku: Painosalama Oy. 8–15.

Päärnilä, O. 2010. AHOT-käytännöt tiedekunnan näkökulmasta. Teoksessa T. Halttu-

nen & R. Pyykkö (toim.): Oivalla osaaminen. Turun yliopiston koulutus- ja kehittä-

miskeskuksen julkaisuja B:1. Turku: Painosalama Oy. 32–36.

Saloheimo, L. 2008. Opitun tunnistaminen ja tunnustaminen vapaassa sivistystyössä.

Teoksessa A. Toom, J. Onnismaa & A. Kajanto (toim.): Hiljainen tieto. Tietämistä,

toimimista, taitavuutta. Aikuiskasvatuksen 47. vuosikerta. Helsinki: Kansanvalistus-

seura.

Saarenmaa, K., Saari, K. & Virtanen, V. 2010. Opiskelijatutkimus 2010. Korkeakoulu-

opiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja

2010:18. Helsinki: Yliopistopaino.

143

Saranpää, M., Haltia, P. & Jaakkola, R. 2010. Osaamisen tunnistaminen ja tunnusta-

minen Suomen ammattikorkeakouluissa. AHOT korkeakouluissa -hankkeen julkaisu.

Stenström, M.–L., Niskanen, A. & Lepänjuuri, A. 2010. Identifying and recognition of

prior learning outcomes in initial vocational education and training in Finland. Esitys

ECER-konferenssissa 25.–27.8.2010, Helsinki.

Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto & Suomen ammattikorkeakoulujen rehtorien

neuvosto. 2009. Oppimisesta osaamiseen: aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen

ja tunnustaminen. Työryhmäraportti.

Tilastokeskus. 2010. Oppilaitostilastot 2009. Helsinki: Multiprint Oy.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:

Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Tuomisto, J. 2004. Elinikäisen oppimisen toinen sukupolvi – unohtuiko jotain? Teok-

sessa P. Sallila (toim.): Elämänlaajuinen oppiminen ja aikuiskasvatus. Aikuiskasvatuk-

sen 44. vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura. 49–83.

144

Viuhko, M. 2006. Opiskelijatutkimus 2006. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja

työssäkäynti. Opetusministeriön julkaisuja 2006:51. Helsinki: Yliopistopaino.

Vuorinen, P. & Valkonen, S. 2005. Ammattikorkeakoulu ja yliopisto yksilöllisten kou-

lutustavoitteiden toteuttajina. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Walsh, A. 2008. Writing learning outcomes for higher education. Esitys Workshop on

writing learning outcomes for higher education -työpajassa 14.2.2008, Turku.

Walsh, A. 2010. Critical reflection on experience. Esitys AHOT ja ohjaus korkeakou-

luissa -seminaarissa 8.6.2010, Helsinki.

145

9 Liitteet

Kyselylomake – Tutkimus aiemman osaamisen hyväksilukemisesta Taustatiedot

1) Sukupuolesi

a. Nainen b. Mies

2) Mikä on syntymävuotesi? (merkitse muotoa vvvv, esim. 1986) 3) Mikä on pohjakoulutuksesi ennen nykyistä tutkintoasi?

a. Ammattikoulu b. Lukio c. Opistoaste d. Ammattikorkeakoulututkinto e. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto f. Yliopistollinen kandidaatintutkinto g. Yliopistollinen maisterintutkinto h. Muu, mikä?

4) Minä vuonna olet aloittanut nykyiset opintosi? (merkitse muotoa vvvv, esim.

2005?

5) Missä valinnassa tai haussa olet tullut opiskelemaan nykyistä tutkintoasi? a. Pää/varsinainen valinta tai haku b. Erillisvalinta tai haku c. En osaa sanoa

6) Oletko nykyisessä tutkinnossasi…?

a. Suomalainen tutkinto-opiskelija b. Kansainvälinen tutkinto-opiskelija c. Vaihto-opiskelija

7) Oletko nykyisten opintojesi aikana ollut opiskelijavaihdossa ulkomailla?

a. Kyllä b. En, mutta lähtöni on jo varma c. En, mutta suunnitelmissani on lähteä d. En, enkä aiokaan lähteä

8) Oletko nykyisten opintojesi aikana ollut harjoittelijavaihdossa ulkomailla?

146

a. Kyllä b. En, mutta lähtöni on jo varma c. En, mutta suunnitelmissani on lähteä d. En, enkä aiokaan lähteä

9) Seuraava kysymys ohjaa sinut vastaamaan omaa korkeakouluasi koskeviin ky-

symyksiin. Kummalla korkeakoulusektorilla opiskelet tällä hetkellä ensisijai-sesti?

a. Ammattikorkeakoulussa b. Yliopistossa

10) Missä ammattikorkeakoulussa opiskelet?

a. Arcada - Nylands svensa yrkeshögskola b. Diakonia-ammattikorkeakoulu c. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu d. Humanistinen ammattikorkeakoulu e. Hämeen ammattikorkeakoulu f. Jyväskylän ammattikorkeakoulu g. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu h. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu i. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu j. Lahden ammattikorkeakoulu k. Laurea-ammattikorkeakoulu l. Metropolia ammattikorkeakoulu m. Oulun seudun ammattikorkeakoulu n. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu o. Rovaniemen ammattikorkeakoulu p. Saimaan ammattikorkeakoulu q. Satakunnan ammattikorkeakoulu r. Savonia ammattikorkeakoulu s. Seinäjoen ammattikorkeakoulu t. Tampereen ammattikorkeakoulu u. Turun ammattikorkeakoulu v. Vaasan ammattikorkeakoulu w. Yrkeshögskolan Novia

11) Missä koulutuksessa opiskelet?

a. Nuorten koulutus b. Aikuiskoulutus c. Ylempi amk

12) Millä koulutusalalla opiskelet?

a. Humanistinen ja kasvatusala b. Kulttuuriala

147

c. Luonnontieteiden ala d. Luonnonvara- ja ympäristöala e. Matkailu-, ravitsemis- ja talousala f. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala g. Tekniikan ja liikenteen ala h. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala

13) Missä yliopistossa opiskelet?

a. Aalto-yliopisto b. Helsingin yliopisto c. Itä-Suomen yliopisto d. Jyväskylän yliopisto e. Lapin yliopisto f. Lappeenrannan teknillinen yliopisto g. Oulun yliopisto h. Tampereen teknillinen yliopisto i. Tampereen yliopisto j. Teatterikorkeakoulu k. Turun yliopisto l. Åbo akademi

14) Millä koulutusalalla opiskelet?

a. Eläinlääketiede b. Farmasia c. Hammaslääketiede d. Humanistinen e. Kasvatustieteellinen f. Kauppatieteellinen g. Kuvataide h. Liikuntatieteellinen i. Luonnontieteellinen j. Lääketieteellinen k. Maatalous-metsätieteellinen l. Musiikki m. Oikeustieteellinen n. Psykologia o. Taideteollinen p. Tanssi- ja teatteri q. Teknillistieteellinen r. Teologia s. Terveystiede t. Yhteiskuntatieteellinen

15) Mihin tutkintoon tähtäät?

148

a. Kandidaatintutkinto b. Maisterintutkinto c. Muu, mikä?

Koulutus- ja työelämäpolku tähän mennessä

16) Oletko vaihtanut korkeakouluopintojesi aikana koulutusalaa ja / tai korkeakou-

lua? Valitse kaikki sinua koskevat vaihtoehdot. a. En ole b. Kyllä, alaa ammattikorkeakoulun sisällä c. Kyllä, alaa yliopiston sisällä d. Kyllä, ammattikorkeakoulua, mutta ala on pysynyt samana e. Kyllä, yliopistoa, mutta ala on pysynyt samana f. Kyllä, ammattikorkeakoulua ja samalla vaihtanut alaa g. Kyllä, yliopistoa ja samalla vaihtanut alaa h. Kyllä, yliopistosta ammattikorkeakouluun, mutta ala on pysynyt sa-

mana i. Kyllä, yliopistosta ammattikorkeakouluun ja samalla vaihtanut alaa j. Kyllä, ammattikorkeakoulusta yliopistoon, mutta ala on pysynyt sa-

mana k. Kyllä, ammattikorkeakoulusta yliopistoon ja samalla vaihtanut alaa

17) Jos olet vaihtanut koulutusalaa, mikä oli ala, jolta siirryit pois?

a. Humanistinen ja kasvatusala (amk) b. Kulttuuriala (amk) c. Luonnontieteiden ala (amk) d. Luonnonvara- ja ympäristöala (amk) e. Matkailu-, ravitsemis- ja talousala (amk) f. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala (amk) g. Tekniikan ja liikenteen ala (amk) h. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala (amk) i. Eläinlääketiede (yo) j. Farmasia (yo) k. Hammaslääketiede (yo) l. Humanistinen (yo) m. Kasvatustieteellinen (yo) n. Kauppatieteellinen (yo) o. Kuvataide (yo) p. Liikuntatieteellinen (yo) q. Luonnontieteellinen (yo) r. Lääketieteellinen (yo) s. Maatalous-metsätieteellinen (yo) t. Musiikki (yo) u. Oikeustieteellinen (yo)

149

v. Psykologia (yo) w. Taideteollinen (yo) x. Tanssi- ja teatteri (yo) y. Teknillistieteellinen (yo) z. Teologia (yo) å. Terveystiede (yo) ä. Yhteiskuntatieteellinen (yo)

18) Mikä oli syy siihen, että päätit vaihtaa korkeakoulua ja/tai koulutusalaa? Valit-

se kaksi tärkeintä. a. Ensin valitsemani ala ei tuntunut sopivalta minulle b. En päässyt heti haluamaani ensisijaiseen opiskelupaikkaan c. Viihdyin heikosti alunperin valitsemassani korkeakoulussa d. Heikot työllisyysnäkymät ensin valitsemallani alalla e. Hyvät työllisyysnäkymät nykyisellä alallani f. Suunnittelin alunperinkin vaihtavani alaa jonkin aikaa opiskeltuani g. Halusin suorittaa monialaisen tutkinnon; esim. kandi- ja maisteriopin-

not eri aloilta h. Perhesyyt i. Sairastuminen j. Asumisjärjestelyihin liittyvät syyt k. Keskeytin opinnot ja päätin myöhemmin aloittaa uudelleen l. Muu syy, mikä?

19) Onko sinulla tällä hetkellä suoritusoikeus johonkin toiseen korkeakoulututkin-

toon? a. Ei b. Kyllä, amk-tutkintoon c. Kyllä, ylempään amk-tutkintoon d. Kyllä, kandidaatintutkintoon yliopistossa e. Kyllä, maisterintutkintoon yliopistossa f. Kyllä, tohtorintutkintoon g. Kyllä, minulla on useampia suoritusoikeuksia eri korkeakouluissa

20) Ilmoita vuosina TAI kuukausina, kuinka paljon sinulla on työkokemusta, arvi-

oiden kokoaikatyötä vastaavasti (esim. vuosi puoliaikaisena vastaa 6 kk koko-aikaista työtä).

Aiemman osaamisen hyväksilukeminen

21) Millaista koulutuksessa hankittua osaamista sinulla on ja oletko hakenut ja / tai

saanut siitä hyväksilukuja nykyisiin opintoihisi? (Vastausvaihtoehdot: En ole suorittanut; Olen suorittanut, en ole hakenut hyväksilukua; Olen suorittanut ja

150

hakenut hyväksilukua, en ole saanut sitä; Olen suorittanut ja saanut hyväksilu-kua)

a. Avoimen amk:n opinnot b. Avoimen yliopiston opinnot c. Kesäyliopiston opinnot d. Aiemmat opinnot amk:ssa e. Muussa kuin nykyisessä amk:ssa suoritetut opinnot f. Aiemmat opinnot nykyisessä yliopistossa g. Muussa kuin nykyisessä yo:ssa suoritetut opinnot h. Opistoasteen opinnot i. Ammatilliset opinnot j. Vaihto-opiskelun aikana suoritetut opinnot k. Harjoittelijavaihdon aikana hankittu työkokemus l. Ulkomailla suoritetut tutkinto-opinnot

22) Oletko hakenut ja / tai saanut hyväksilukuja edellä mainittujen lisäksi jostakin

muusta koulutuksessa hankitusta osaamisesta? Kerro, missä olet hankkinut osaamisen, ja millä tavalla sitä on hyväksiluettu.

23) Millaista muodollisen koulutuksen ulkopuolella hankittua osaamista sinulla on ja oletko hakenut ja / tai saanut siitä hyväksilukuja nykyisiin opintoihisi? (Vas-tausvaihtoehdot: Ei ole; On osaamista, en ole hakenut siitä hyväksilukua; On osaamista, olen hakenut, mutta en ole saanut hyväksilukua; On osaamista, olen saanut hyväksilukua)

a. Työkokemus b. Ulkomailla oleskelu c. Harrastuksista hankittu osaaminen d. Opiskelijajärjestötoiminta e. Muu järjestötoiminta f. Tuutortoiminta g. Vapaa sivistystyö (esim. kansalais- tai työväenopistot) h. Työnantajan järjestämä koulutus i. Varusmieskoulutus j. Luottamustoiminta

24) Oletko hakenut ja / tai saanut hyväksilukuja edellä mainittujen lisäksi jostakin muusta muodollisen koulutuksen ulkopuolella hankitusta osaamisesta? Kerro, missä olet hankkinut osaamisen, ja millä tavalla sitä on hyväksiluettu.

25) Jos sinulla on jotakin edellä mainittua osaamista, mutta et ole hakenut siitä hy-

väksilukua, mikä on ensisijainen syy siihen? a. En ole varma, voiko osaamistani hyväksilukea b. En tiedä, miten hyväksilukemista tällaisesta osaamisesta haetaan

151

c. Olen suorittanut opiskeluvaihdossa suunnitelmastani poikkeavia opin-toja

d. En ole katsonut hyväksilukemista tarpeelliseksi e. Korkeakoulun taholta on annettu ymmärtää, ettei tällaista osaamista

kannata hyväksilukea f. Mielestäni osaamiseni ei ole tarpeeksi tasokasta g. Muu syy, mikä?

26) Jos olet hakenut hyväksilukua jostakin edellä mainitusta osaamisesta, mutta et ole saanut sitä, mikä on ollut ensisijainen syy siihen?

a. Näyttö osaamisestani ei ole ollut riitävää b. Olen suorittanut opiskeluvaihdossa suunnitelmastani poikkeavia opin-

toja c. En osaa sanoa, päätöstä ei ole kunnolla perusteltu d. Osaamiseni on ollut vanhentunutta e. Muu syy, mikä?

27) Kuinka pian osaamisen hankkimisen eli esimerkiksi aiempien opintojen suorit-

tamisen jälkeen olet hakenut hyväksilukua? a. Heti tai muutaman viikon kuluttua b. Muutaman kuukauden kuluttua c. 1-2 vuoden kuluttua d. 3-5 vuoden kuluttua e. 6-10 vuoden kuluttua f. yli 11 vuoden kuluttua g. Vaihtelevasti eri aikoina

28) Missä vaiheessa nykyisiä opintojasi olet hakenut hyväksilukua aiemmasta

osaamisestasi? a. Opintojen alussa b. Opintojen keskivaiheilla c. Opintojen loppuvaiheessa d. Useampaan kertaan opintojen eri vaiheissa e. Joskus muulloin, milloin?

29) Kuinka monta opintopistettä olet hakenut hyväksiluettavaksi yhteensä? 30) Kuinka monta opintopistettä olet saanut hyväksiluettua yhteensä? Osaamisen osoittaminen ja hyväksiluetut opinnot

31) Miten olet osoittanut aiemman muodollisen koulutuksen kautta hankkimasi

osaamisen? Valitse ylärivin osaamisen osoittamisen tavoista kaikki ne, jotka ovat olleet käytössä omalla kohdallasi. (Vastausvaihtoehdot: Todistus, Opinto-

152

rekisteriote, Portfolio, Työnäyte, Haastattelu, Kuulustelu, Essee, Ei mikään mainituista)

a. Avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritetut opinnot b. Avoimessa yliopistossa suoritetut opinnot c. Kesäyliopistossa suoritetut opinnot d. Nykyisessä ammattikorkeakoulussani suoritetut opinnot e. Muussa kuin nykyisessä amk:ssani suoritetut opinnot f. Nykyisessä yliopistossani suoritetut opinnot g. Muussa kuin nykyisessä yo:ssani suoritetut opinnot h. Opistoasteella suoritetut opinnot i. Ammatillisessa koulutuksessa suoritetut opinnot j. Vaihto-opiskelun aikaiset ulkomaiset opinnot k. Harjoittelijavaihdon aikana hankittu työkokemus l. Ulkomailla suoritetut korkea-asteen tutkinto-opinnot

32) Jos sinulla on ollut muuta kuin mainittua osaamista ja/tai olet osoittanut osaa-misesi jollakin muulla kuin yllä mainituilla tavoilla, kerro miten se tapahtui?

33) Jos olet nykyisten opintojesi aikana ollut opiskelijavaihdossa, arvioi seuraavia väittämiä. Muussa tapauksessa siirry suoraan kysymykseen 34. (Vastausvaih-toehdot: 1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri miel-tä, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä)

a. Vaihtoon lähtiessäni oli selvää, mitä vaihdossa opiskellusta hyväksi-luetaan

b. Vaihtoon lähtiessäni oli selvää, miten hyväksilukeminen vaihdon jäl-keen tapahtu

c. Vaihdon jälkeen hyväksilukemisprosessi on sujunut mutkattomasti d. Olen suorittanut vaihdossa alkuperäisestä suunnitelmastani poikkeavia

opintoja e. Vaihtokohteessani ei järjestetty valitsemiani opintoja f. Vaihtokohteessani tarjotut opintojaksot eivät vastanneet etukäteen ker-

rottua

34) Miten olet osoittanut aiemman muodollisen koulutuksen ulkopuolelta hankki-masi osaamisen? Valitse ylärivin osaamisen osoittamisen tavoista ne, jotka ovat olleet käytössä omalla kohdallasi. (Vastausvaihtoehdot: Todistus, Opinto-rekisteriote, Portfolio, Työnäyte, Haastattelu, Kuulustelu, Essee, Ei mikään mainituista)

a. Ulkomailla oleskelu b. Työkokemus c. Harrastukset d. Opiskelijajärjestötoiminta e. Muu järjestötoiminta f. Tuutortoiminta

153

g. Vapaa sivistystyö (esim. kansalais- tai työväenopisto) h. Työnantajan järjestämä koulutus i. Varusmieskoulutus j. Luottamustoiminta

35) Jos sinulla on ollut muuta kuin mainittua osaamista ja/tai olet osoittanut osaa-misesi jollakin muulla kuin yllä mainituilla tavoilla, kerro miten se tapahtui?

36) Millaisia sisältöjä nykyisestä tutkinnostasi olet saanut hyväksiluettua? Valitse

ne, jotka pätevät kohdallasi. a. Oman alani perusopinnot b. Yksittäisiä kursseja oman alani perusopinnoista c. Oman alani aine- tai ammattiopinnot d. Yksittäisiä kursseja oman alani aine- tai ammattiopinnoista e. Oman alani syventävät tai suuntautumisopinnot f. Yksittäisiä kursseja oman alani syventävistä tai suuntautumisopinnois-

ta g. Sivuainekokonaisuuden tai -kokonaisuuksia h. Vapaasti valittavia opintoja i. Kielikurssin tai -kursseja j. Tutkimusmenetelmäkurssin tai -kursseja k. Harjoittelun l. Osia joistakin kursseista m. Opinnäytetyön ja / tai siihen kuuluvia opintoja n. Yleis- / yhteisiä opintoja o. Muuta, mitä?

37) Kerro seuraavassa yksilöity esimerkki tai esimerkkejä siitä, millaisista opinto-

jaksoista olet saanut hyväksilukuja? 38) Miten hyväksilukeminen kaikkiaan kohdallasi sujui? Arvioi seuraavia väittä-

miä. (Vastausvaihtoehdot: 1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä)

a. Minulla on selkeä käsitys siitä, millä perusteella hyväksilukeminen kohdallani tehtiin

b. Hyväksilukeminen toteutettiin kohdallani oikeudenmukaisesti c. Osaamistani ei arvostettu hyväksilukemisprosessin aikana d. Hyväksilukemisen sujuvoittamiseksi on vielä tehtävä paljon e. Vaikeudet hyväksilukemisessa ovat vieneet intoa opiskelusta f. Aiemman osaamiseni opintopisteyttäminen tapahtui hyväksiluettaessa

helposti g. Olen itse tai tiedän jonkun, joka on hakenut hyväksilukemista vilpilli-

sin perustein

154

39) Arvioi seuraavia osaamistasi ja sen arviointia koskevia väittämiä. (Vastaus-vaihtoehdot: 1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä)

a. Osaan kuvata, millaisia taitoja hallitsen b. Osaan kuvata, millaista kirjatietoon perustuvaa osaamista minulla on c. Oman osaamisen arviointi on vaikeaa; sitä tulee helposti yli- tai aliar-

voitua d. Osaamiseni vastaa hyväksiluettujen opintojaksojen osaamistavoitteita e. Tiedän, millaista osaamista minulla tulee nykyisen tutkinnon suoritet-

tuani olla

40) Millaisia tietoja ja taitoja aiempi hyväksiluettu osaamisesi on mielestäsi kehit-tänyt? (Vastausvaihtoehdot: 1=ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=paljon)

a. Itsenäistä työskentelyä b. Yhteistyö- ja viestintätaitoja c. Organisointitaitoja d. Oman työni arviointia e. Luovuutta f. Vieraan kielen taitoja g. Tietotekniikkataitoja h. Oman tulevaisuuden suunnittelua i. Tiedonhankinnan ja -analysoinnin taitoja j. Perustaitoja alalla, jota opiskelen

41) Millaisia muita tietoja ja taitoja aiempi osaamisesi on mielestäsi kehittänyt? 42) Miten hyväksilukeminen on vaikuttanut opiskeluusi nykyisessä tutkinnossasi?

(Vastausvaihtoehdot: 1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä)

a. Olen hyödyntänyt aiempaa osaamistani nykyisissä opinnoissani b. Olen valinnut opinto-ohjelmaani lisää opintojaksoja hyväksiluettujen

tilalle c. Voin hyväksilukemisen ansiosta hankkia alani työkokemusta opintojen

ohessa d. Hyväksilukeminen on auttanut pääsemään opinnoissa syvemmälle

Hyväksilukemisen ohjaus ja tiedottaminen

43) Keneltä olet saanut ohjausta hyväksilukemisasioissa? Valitse kaksi tärkeintä.

a. Opinto-ohjaaja b. Tiedekunnan opintoneuvoja c. Opettajatuutori d. Opintojaksosta vastaava opettaja e. Amanuenssi

155

f. Oppiaineesta vastaava professori / yliopettaja g. Koulutusalajohtaja, opintoasiainpäällikkö tmv. h. Hops-ohjaaja i. Joku muu taho, mikä?

44) Millaista ohjaus on ollut? Arvioi seuraavia väittämiä. (Vastausvaihtoehdot:

1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä)

a. Hyväksilukeminen käynnistyi hopsin vahvistamisen tai tarkistamisen yhteydessä

b. Hops-ohjaaja on kertonut, millaista osaamista voidaan hyväksilukea c. Olen käsitellyt omaa aiempaa osaamistani hopsissa d. Hopsin merkitys hyväksilukemisprosessissa on epäselvä e. Ohjausta hyväksilukemiseen liittyvissä asioissa ei ole saanut helposti

45) Mitä kautta olet saanut tietoa hyväksilukemisesta? Valitse kaksi tärkeintä. a. Hops-ohjauksessa b. Opiskelukavereilta c. Korkeakoulun internet-sivuilta d. Hyväksymiskirjeen mukana tulleista dokumenteista e. Opiskelijoiden yhteisissä tiedotustilaisuuksissa f. Tuutoreilta g. Opinto-oppaasta h. Amanuenssilta i. Tiedekunnan opintoneuvojalta j. Muuta kautta, mistä?

46) Mihin asioihin hyväksilukemisesta saamasi tieto on keskittynyt? Arvioi seu-

raavia osa-alueita. (Vastausvaihtoehdot: 1=ei lainkaan tietoa, 2=vain vähän tie-toa, 3=ei vähän eikä paljon tietoa, 4=jonkin verran tietoa, 5=tarpeeksi tietoa)

a. Miten hyväksilukemista haetaan b. Millaista osaamista voidaan hyväksilukea c. Millaista osaamista minkäkin opintojakson hyväksilukeminen edellyt-

tää d. Mistä voi hankkia osaamista, jota voi hyväksilukea

47) Millä tavalla hyväksilukemisesta on tiedotettu? Arvioi seuraavia väittämiä.

(Vastausvaihtoehdot: 1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä)

a. Hyväksilukemiskäytännöistä on kerrottu opintojen alussa b. Hyväksilukemisesta tarjolla ollut tieto on ollut riittävää

Opintojen eteneminen ja hyväksilukeminen

156

48) Arvioi hyväksilukemisen vaikutusta opiskeluaikaasi nykyisessä tutkinnossasi. Onko opiskeluaikasi...?

a. Lyhentynyt pitkälti yli vuodella b. Lyhentynyt noin vuodella c. Lyhentynyt muutamalla kuukaudella d. Lyhentynyt muutamalla viikolla e. Ei lyhentynyt juuri lainkaan f. Pidentynyt g. En osaa sanoa

49) Miten tärkeänä pidät sitä, että hyväksilukeminen lyhentäisi opintojasi?

a. Erittäin tärkeänä b. Melko tärkeänä c. Saman tekevänä d. En lainkaan tärkeänä e. En osaa sanoa

Toimeentulo ja hyväksilukeminen

50) Hyväksilukeminen saattaa vaikuttaa opintotukeen siten, että hyväksiluetuista

opintopisteistä ei myönnetä opintotukea. Onko tästä aiheutunut sinulle ongel-mia?

a. Ei b. Kyllä

51) Jos hyväksilukeminen on aiheuttanut sinulle opintotukeen liittyviä ongelmia,

arvioi seuraavia väittämiä. Muussa tapauksessa siirry seuraavalle eli lomak-keen viimeiselle sivulle. (Vastausvaihtoehdot: 1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=jokseenkin samaa miel-tä, 5=täysin samaa mieltä)

a. Korvaavia opintojaksoja hyväksiluettujen tilalle on ollut vaikea löytää b. Opintopisteitä on karttunut vähän, koska en ole opiskellut täysipäiväi-

sesti c. Opintopisteiden kertymättä jääminen on aiheuttanut minulle toimeen-

tulon ongelmia d. Olen joutunut hyväksilukemisen vuoksi palauttamaan opintotukikuu-

kausia Kelalle Vapaat kommentit

52) Mikäli haluat vielä kertoa jotakin kyselyn teemoihin liittyvistä asioista, voit

tehdä sen alla olevaan tilaan. Pitäisikö esimerkiksi hyväksilukemista kehittää jotenkin? Miten?

157

53) Mikäli haluat kommentoida kyselyä yleensä, voit tehdä sen alla olevaan tilaan. Haluatko osallistua haastatteluun?

Kyselyn aihepiiristä toteutetaan syventäviä yksilö- ja/tai ryhmähaastatteluja syys-lokakuussa 2010. Mikäli haluat osallistua haastatteluun, jätä yhteystietosi alla oleviin kenttiin. Yhteystietoja ei tuloksia raportoitaessa yhdistetä vastauksiin. (Kentät: Nimi, Sähköpostiosoite, Asuinpaikkakunta) Kiitos vastauksestasi! Lopeta kysely painamalla nappia "Lähetä". Aineisto käsitellään luottamuksellisesti eikä tuloksia yhdistetä yksittäiseen vastaajaan. Kyselyn palkintojen arvontaan voit osallistua vastauksen lähettämisen jälkeen avautu-valla yhteystietolomakkeella.

158

Haastattelurunko

Henkilökohtaiset hyväksilukuprosessit

1. Millaisista opintojaksoista ja / tai kokonaisuuksista sinulle on myönnetty hy-väksilukua? Kuvaile, millaisia ne ovat olleet sisällöltään esimerkiksi opinto-oppaasta lukemasi tai muun käsityksesi perusteella.

a. Onko sinulle myönnetty osittaisia hyväksilukuja, joista ei ole tullut merkintää opintorekisteriin? Millaisia ne olivat?

b. Entä onko sinulle myönnetty hyväksilukua epämuodollisesti sitä erik-seen hakematta eli olet saanut opintojaksosta suoritusmerkinnän, mutta sitä ei ole opintorekisteriin merkitty hyväksiluetuksi (esim. opettajan kanssa käymäsi keskustelun pohjalta)?

2. Millä tavalla olet arvioinut / tutkiskellut omaa osaamistasi hakiessasi hyväksi-lukua?

a. Onko sinulla ollut mahdollisuus peilata osaamistasi opinto-oppaaseen tai osaamisperustaiseen opetussuunnitelmaan?

3. Mikä on mielestäsi tärkeintä oppia, jota aiempi osaamisesi on sinulle antanut suhteessa nykyisiin opintoihisi? Voit kertoa esimerkin jostakin tietystä opinto-jaksosta tai –kokonaisuudesta.

4. Miten hyväksilukeminen on käytännössä tapahtunut eli millä tavalla olet osoit-tanut osaamisesi (todistus vs. muu näyttö)?

a. Sisältyikö prosessiin tapaamisia kenenkään kanssa (esim. opinto-ohjaaja, hops-ohjaaja, opintojakson vastuuopettaja)?

b. Miellätkö oppineesi prosessin aikana jotakin uutta itsestäsi tai omasta osaamisestasi?

5. Onko sinulla kokemuksia siitä, ettei hyväksilukua ole myönnetty? Millaisia? a. Millä tavalla päätös mielestäsi perusteltiin? b. Tuliko päätös tarpeeksi ajoissa, jotta ehdit osallistua opetukseen? c. Onko päätökseen mahdollista hakea oikaisua?

6. Liittyykö hyväksilukemisen hakemiseen jonkinlaisia kynnyksiä, ja jos niin millaisia?

159

a. Oletko kohdannut tilanteita, joissa sinulla mielestäsi olisi ollut hyväk-siluettavaa osaamista, mutta josta et kuitenkaan ole hakenut tai voinut hakea hyväksilukua? Millaista tämä osaaminen on ollut ja miksi et ole hakenut tai voinut hakea siitä hyväksilukua?

7. Mieti kootusti läpikäymiäsi hyväksilukemisprosesseja. Valitse niistä kaksi esimerkkiä: toinen mielestäsi hyvin sujunut ja toinen huonosti sujunut. Jos si-nulla on vain jompia kumpia kokemuksia, voit kertoa vain toisesta.

a. Millainen oli hyvin sujunut prosessi ja mikä teki siitä sellaisen? b. Entä millainen oli huonosti sujunut prosessi ja mikä teki siitä sellai-

sen?

Yleisesti hyväksilukemisesta

8. Millä tavalla korkeakoulussasi mielestäsi suhtaudutaan hyväksilukemisessa muodolliseen osaamiseen eli sellaiseen, josta on olemassa todistus ja joka on hankittu jossakin koulutusorganisaatiossa?

a. Entä millä tavalla korkeakoulussasi mielestäsi suhtaudutaan epäviralli-seen ja arkioppimiseen eli esimerkiksi työkokemuksen, harrastus-, jär-jestö-, luottamustoiminnan-, vapaan sivistystyön tai varusmieskoulu-tuksen kautta hankittuun osaamiseen?

9. Millaisia käsityksiä opiskelijoilla on hyväksilukemisesta korkeakoulussasi (esim. erilaiset huhut ja käytäväkeskustelut)?

10. Miten arvioit hyväksilukemisen vaikuttaneen opiskeluaikaasi? a. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät syyt siihen, että opiskeluaika on tai

ei ole lyhentynyt?

11. Mikä helpottaa ja hankaloittaa uusien opintojaksojen valitsemista hyväksiluet-tujen tilalle?

12. Millä tavalla koulutusohjelmassasi mielestäsi mahdollistuvat yksilölliset ja joustavat opintopolut? Mikä siihen vaikuttaa?

160

13. Mitä muuta haluaisit vielä sanoa hyväksilukemisesta?

161

Liitetaulukko 1. Yliopisto-opiskelijoiden formaalin koulutuksen hyväksilukeminen

KOULUTUSMUOTO / ALA (YO) Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä

AVOIN AMK

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 2 % 0 % 5 % 7 %

Teologian ala 0 % 0 % 6 % 6 %

Kasvatustieteellinen ala 1 % 0 % 2 % 3 %

Kauppatieteellinen ala 1 % 1 % 2 % 3 %

Psykologian ala 3 % 0 % 0 % 3 %

Humanistinen ala 1 % 0 % 1 % 2 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 1 % 0 % 1 % 2 %

Teknistieteellinen ala 1 % 0 % 1 % 1 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 0 % 0 % 1 % 1 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 1 % 0 % 0 % 1 %

Taide- ja ilmaisualat 0 % 0 % 0 % 0 %

Oikeustieteellinen ala 0 % 0 % 0 % 0 %

AVOIN YO

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 72 % 3 % 6 % 81 %

Kasvatustieteellinen ala 74 % 1 % 6 % 81 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 57 % 1 % 5 % 63 %

Psykologian ala 57 % 0 % 3 % 60 %

Taide- ja ilmaisualat 35 % 2 % 15 % 52 %

Oikeustieteellinen ala 36 % 3 % 7 % 46 %

Teologian ala 33 % 0 % 11 % 44 %

Humanistinen ala 38 % 0 % 6 % 44 %

Kauppatieteellinen ala 33 % 0 % 5 % 38 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 30 % 1 % 6 % 36 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 16 % 0 % 11 % 27 %

Teknistieteellinen ala 19 % 0 % 1 % 20 %

KESÄYLIOPISTO

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 28 % 1 % 5 % 34 %

Teologian ala 22 % 0 % 11 % 33 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 27 % 1 % 3 % 31 %

Kasvatustieteellinen ala 22 % 1 % 2 % 25 %

Kauppatieteellinen ala 16 % 1 % 6 % 23 %

Psykologian ala 20 % 0 % 0 % 20 %

Humanistinen ala 13 % 0 % 4 % 18 %

Taide- ja ilmaisualat 6 % 0 % 12 % 17 %

Oikeustieteellinen ala 13 % 0 % 4 % 17 %

Teknistieteellinen ala 13 % 0 % 4 % 17 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 8 % 0 % 8 % 15 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 9 % 1 % 3 % 13 %

162

AIEMMAT AMK-OPINNOT Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä Taide- ja ilmaisualat 46 % 4 % 8 % 58 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 38 % 5 % 7 % 51 %

Teologian ala 22 % 0 % 11 % 33 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 21 % 4 % 7 % 32 %

Kasvatustieteellinen ala 19 % 4 % 6 % 29 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 18 % 3 % 5 % 26 %

Kauppatieteellinen ala 17 % 1 % 5 % 23 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 14 % 2 % 4 % 19 %

Psykologian ala 11 % 0 % 6 % 17 %

Teknistieteellinen ala 13 % 0 % 4 % 16 %

Oikeustieteellinen ala 10 % 0 % 6 % 16 %

Humanistinen ala 9 % 1 % 5 % 15 %

AIEMMAT YO-OPINNOT

Lääketieteiden ja farmasian alat 64 % 4 % 8 % 76 %

Oikeustieteellinen ala 46 % 7 % 11 % 64 %

Teologian ala 50 % 6 % 6 % 61 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 47 % 5 % 4 % 56 %

Taide- ja ilmaisualat 38 % 10 % 8 % 56 %

Psykologian ala 37 % 6 % 3 % 46 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 37 % 4 % 4 % 44 %

Teknistieteellinen ala 37 % 3 % 3 % 43 %

Kauppatieteellinen ala 37 % 5 % 1 % 42 %

Humanistinen ala 34 % 2 % 4 % 39 %

Kasvatustieteellinen ala 30 % 4 % 5 % 39 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 25 % 1 % 3 % 29 %

OPISTOASTE

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 38 % 1 % 8 % 47 %

Taide- ja ilmaisualat 8 % 2 % 17 % 27 %

Kasvatustieteellinen ala 6 % 4 % 14 % 24 %

Psykologian ala 0 % 0 % 14 % 14 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 3 % 1 % 9 % 14 %

Humanistinen ala 4 % 1 % 8 % 13 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 8 % 0 % 4 % 11 %

Teologian ala 6 % 0 % 6 % 11 %

Kauppatieteellinen ala 4 % 2 % 4 % 10 %

Oikeustieteellinen ala 1 % 0 % 3 % 4 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 2 % 1 % 2 % 4 %

Teknistieteellinen ala 3 % 0 % 0 % 3 %

163

AMMATILLISET Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä Terveys- ja liikuntatieteiden alat 5 % 3 % 11 % 20 %

Taide- ja ilmaisualat 6 % 0 % 8 % 13 %

Kasvatustieteellinen ala 2 % 1 % 10 % 13 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 1 % 1 % 7 % 9 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 1 % 1 % 4 % 5 %

Kauppatieteellinen ala 1 % 1 % 2 % 4 %

Humanistinen ala 0 % 0 % 4 % 4 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 1 % 1 % 2 % 4 %

Teknistieteellinen ala 3 % 0 % 0 % 3 %

Oikeustieteellinen ala 0 % 0 % 3 % 3 %

Psykologian ala 0 % 0 % 0 % 0 %

Teologian ala 0 % 0 % 0 % 0 %

OPISKELIJAVAIHTO

Teknistieteellinen ala 51 % 2 % 5 % 58 %

Kauppatieteellinen ala 41 % 2 % 1 % 44 %

Oikeustieteellinen ala 34 % 0 % 3 % 37 %

Humanistinen ala 34 % 1 % 1 % 36 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 21 % 2 % 3 % 26 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 19 % 2 % 1 % 22 %

Taide- ja ilmaisualat 15 % 0 % 6 % 21 %

Psykologian ala 20 % 0 % 0 % 20 %

Teologian ala 17 % 0 % 0 % 17 %

Kasvatustieteellinen ala 11 % 1 % 2 % 14 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 9 % 1 % 3 % 13 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 2 % 0 % 2 % 4 %

HARJOITTELIJAVAIHTO

Psykologian ala 6 % 0 % 3 % 9 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 6 % 0 % 2 % 8 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 4 % 1 % 2 % 7 %

Taide- ja ilmaisualat 2 % 0 % 4 % 6 %

Oikeustieteellinen ala 4 % 0 % 1 % 6 %

Teologian ala 0 % 0 % 6 % 6 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 3 % 0 % 2 % 5 %

Humanistinen ala 4 % 0 % 1 % 5 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 4 % 0 % 1 % 5 %

Teknistieteellinen ala 2 % 0 % 3 % 5 %

Kauppatieteellinen ala 1 % 0 % 3 % 3 %

Kasvatustieteellinen ala 0 % 0 % 0 % 1 %

164

ULKOMAISET OPINNOT Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä Kauppatieteellinen ala 8 % 1 % 0 % 8 %

Humanistinen ala 6 % 0 % 1 % 7 %

Psykologian ala 3 % 0 % 3 % 6 %

Teologian ala 0 % 0 % 6 % 6 %

Oikeustieteellinen ala 4 % 0 % 0 % 4 %

Teknistieteellinen ala 3 % 0 % 0 % 3 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 2 % 0 % 1 % 3 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 3 % 0 % 0 % 3 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 2 % 0 % 0 % 2 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 2 % 0 % 0 % 2 %

Kasvatustieteellinen ala 1 % 0 % 1 % 2 %

Taide- ja ilmaisualat 0 % 0 % 2 % 2 %

165

Liitetaulukko 2. Amk-opiskelijoiden formaalin koulutuksen hyväksilukeminen

KOULUTUSMUOTO / ALA (AMK) Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä

AVOIN AMK Kulttuuriala 11 % 1 % 3 % 14 %

Luonto- ja ympäristöalat 7 % 1 % 6 % 14 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 10 % 0 % 3 % 13 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 9 % 1 % 3 % 13 %

Tekniikan ja liikenteen ala 11 % 0 % 1 % 12 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 9 % 1 % 2 % 12 %

Humanistinen ja kasvatusala 4 % 0 % 4 % 8 %

AVOIN YO

Kulttuuriala 15 % 3 % 8 % 25 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 16 % 2 % 8 % 25 %

Humanistinen ja kasvatusala 20 % 0 % 4 % 24 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 14 % 1 % 7 % 23 %

Luonto- ja ympäristöalat 11 % 1 % 4 % 15 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 9 % 1 % 4 % 14 %

Tekniikan ja liikenteen ala 5 % 0 % 5 % 10 %

KESÄYLIOPISTO

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 10 % 0 % 3 % 14 %

Humanistinen ja kasvatusala 8 % 0 % 4 % 12 %

Kulttuuriala 7 % 0 % 3 % 9 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 2 % 0 % 5 % 7 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3 % 0 % 3 % 7 %

Tekniikan ja liikenteen ala 3 % 0 % 3 % 6 %

Luonto- ja ympäristöalat 1 % 0 % 1 % 2 %

AIEMMAT AMK-OPINNOT

Tekniikan ja liikenteen ala 49 % 1 % 3 % 53 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 38 % 4 % 7 % 49 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 38 % 3 % 6 % 47 %

Luonto- ja ympäristöalat 36 % 2 % 5 % 44 %

Kulttuuriala 37 % 2 % 4 % 43 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 30 % 1 % 4 % 35 %

Humanistinen ja kasvatusala 24 % 0 % 4 % 28 %

AIEMMAT YO-OPINNOT

Tekniikan ja liikenteen ala 10 % 0 % 3 % 14 %

Kulttuuriala 11 % 0 % 2 % 13 %

Luonto- ja ympäristöalat 9 % 0 % 2 % 12 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 9 % 0 % 2 % 11 %

Humanistinen ja kasvatusala 8 % 0 % 0 % 8 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 5 % 1 % 1 % 6 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 5 % 1 % 0 % 6 %

166

OPISTOASTE Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä Humanistinen ja kasvatusala 24 % 4 % 8 % 36 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 20 % 5 % 6 % 31 %

Kulttuuriala 13 % 3 % 12 % 27 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 17 % 3 % 7 % 27 %

Luonto- ja ympäristöalat 16 % 1 % 6 % 24 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 10 % 1 % 7 % 19 %

Tekniikan ja liikenteen ala 13 % 0 % 4 % 16 %

AMMATILLISET

Humanistinen ja kasvatusala 32 % 0 % 12 % 44 %

Luonto- ja ympäristöalat 20 % 6 % 11 % 36 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 20 % 6 % 10 % 36 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 18 % 2 % 9 % 30 %

Kulttuuriala 14 % 2 % 14 % 30 %

Tekniikan ja liikenteen ala 11 % 2 % 7 % 20 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 10 % 2 % 8 % 20 %

OPISKELIJAVAIHTO

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 28 % 0 % 0 % 28 %

Kulttuuriala 15 % 0 % 5 % 20 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 14 % 0 % 2 % 17 %

Tekniikan ja liikenteen ala 14 % 0 % 1 % 15 %

Luonto- ja ympäristöalat 9 % 1 % 4 % 14 %

Humanistinen ja kasvatusala 8 % 0 % 0 % 8 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 2 % 0 % 1 % 3 %

HARJOITTELIJAVAIHTO

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 13 % 0 % 5 % 18 %

Humanistinen ja kasvatusala 12 % 0 % 0 % 12 %

Luonto- ja ympäristöalat 6 % 0 % 4 % 9 %

Kulttuuriala 6 % 0 % 2 % 8 %

Tekniikan ja liikenteen ala 5 % 0 % 1 % 6 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 4 % 0 % 2 % 6 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 4 % 0 % 1 % 5 %

ULKOMAISET OPINNOT

Luonto- ja ympäristöalat 6 % 0 % 1 % 7 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 4 % 0 % 0 % 4 %

Kulttuuriala 4 % 0 % 0 % 4 %

Tekniikan ja liikenteen ala 3 % 0 % 1 % 4 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 2 % 0 % 2 % 4 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 2 % 0 % 1 % 3 %

Humanistinen ja kasvatusala 0 % 0 % 0 % 0 %

167

Liitetaulukko 3. Yliopisto-opiskelijoiden non- ja informaalin osaamisen hyväksilu-keminen

OSAAMISEN MUOTO / ALA (YO) Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä

TYÖKOKEMUS

Oikeustieteellinen ala 19 % 3 % 64 % 86 %

Taide- ja ilmaisualat 15 % 2 % 65 % 83 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 2 % 6 % 70 % 78 %

Teknistieteellinen ala 37 % 1 % 39 % 78 %

Kasvatustieteellinen ala 11 % 8 % 56 % 74 %

Kauppatieteellinen ala 6 % 1 % 66 % 74 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 11 % 4 % 57 % 73 %

Teologian ala 0 % 11 % 61 % 72 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 10 % 3 % 58 % 71 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 14 % 2 % 48 % 63 %

Humanistinen ala 11 % 2 % 51 % 63 %

Psykologian ala 0 % 3 % 54 % 57 %

ULKOMAILLA OLESKELU

Humanistinen ala 14 % 2 % 28 % 43 %

Kauppatieteellinen ala 8 % 2 % 32 % 42 %

Oikeustieteellinen ala 3 % 0 % 34 % 37 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 5 % 1 % 30 % 36 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 6 % 1 % 27 % 34 %

Teknistieteellinen ala 4 % 0 % 29 % 34 %

Taide- ja ilmaisualat 4 % 0 % 27 % 31 %

Teologian ala 0 % 6 % 22 % 28 %

Kasvatustieteellinen ala 2 % 0 % 26 % 28 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 3 % 2 % 18 % 23 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 0 % 0 % 21 % 21 %

Psykologian ala 0 % 0 % 17 % 17 %

HARRASTUKSET

Taide- ja ilmaisualat 6 % 2 % 56 % 63 %

Teologian ala 0 % 0 % 44 % 44 %

Kasvatustieteellinen ala 3 % 1 % 39 % 44 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 0 % 2 % 40 % 42 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 1 % 1 % 35 % 37 %

Kauppatieteellinen ala 0 % 1 % 35 % 36 %

Teknistieteellinen ala 0 % 1 % 33 % 34 %

Humanistinen ala 1 % 1 % 32 % 34 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 1 % 1 % 31 % 32 %

Oikeustieteellinen ala 0 % 1 % 30 % 31 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 1 % 0 % 26 % 27 %

Psykologian ala 0 % 0 % 26 % 26 %

168

OPISKELIJAJÄRJESTÖTOIMINTA Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä Kauppatieteellinen ala 1 % 0 % 32 % 33 %

Teknistieteellinen ala 1 % 0 % 32 % 32 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 5 % 1 % 25 % 31 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 1 % 0 % 25 % 26 %

Oikeustieteellinen ala 1 % 0 % 24 % 26 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 5 % 0 % 18 % 24 %

Humanistinen ala 3 % 0 % 19 % 22 %

Teologian ala 0 % 0 % 22 % 22 %

Taide- ja ilmaisualat 0 % 0 % 17 % 17 %

Psykologian ala 0 % 0 % 17 % 17 %

Kasvatustieteellinen ala 2 % 0 % 13 % 16 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 1 % 0 % 12 % 13 %

MUU JÄRJESTÖTOIMINTA

Oikeustieteellinen ala 0 % 0 % 33 % 33 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 1 % 1 % 29 % 31 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 1 % 0 % 28 % 29 %

Teologian ala 0 % 0 % 28 % 28 %

Teknistieteellinen ala 0 % 1 % 24 % 25 %

Kasvatustieteellinen ala 0 % 0 % 23 % 24 %

Taide- ja ilmaisualat 0 % 0 % 23 % 23 %

Humanistinen ala 1 % 1 % 21 % 22 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 1 % 0 % 21 % 22 %

Kauppatieteellinen ala 0 % 0 % 20 % 20 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 0 % 0 % 17 % 17 %

Psykologian ala 0 % 0 % 14 % 14 %

TUUTORTOIMINTA

Teknistieteellinen ala 9 % 0 % 15 % 25 %

Kauppatieteellinen ala 7 % 0 % 17 % 24 %

Oikeustieteellinen ala 11 % 1 % 11 % 24 %

Humanistinen ala 14 % 0 % 9 % 23 %

Kasvatustieteellinen ala 5 % 0 % 14 % 19 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 4 % 0 % 15 % 18 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 10 % 0 % 8 % 18 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 9 % 0 % 9 % 18 %

Teologian ala 6 % 0 % 11 % 17 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 4 % 0 % 12 % 16 %

Taide- ja ilmaisualat 0 % 0 % 15 % 15 %

Psykologian ala 3 % 0 % 6 % 9 %

169

VAPAA SIVISTYSTYÖ Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä Taide- ja ilmaisualat 2 % 2 % 40 % 44 %

Kasvatustieteellinen ala 0 % 2 % 20 % 21 %

Humanistinen ala 1 % 1 % 17 % 19 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 1 % 0 % 18 % 19 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 1 % 1 % 16 % 18 %

Oikeustieteellinen ala 0 % 0 % 11 % 11 %

Psykologian ala 0 % 0 % 11 % 11 %

Kauppatieteellinen ala 0 % 0 % 11 % 11 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 1 % 1 % 10 % 11 %

Teknistieteellinen ala 0 % 0 % 8 % 8 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 0 % 0 % 6 % 6 %

Teologian ala 0 % 0 % 6 % 6 %

TYÖNANTAJAN JÄRJ. KOULUTUS

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 2 % 3 % 58 % 63 %

Kauppatieteellinen ala 1 % 2 % 33 % 35 %

Oikeustieteellinen ala 0 % 0 % 34 % 34 %

Teologian ala 0 % 6 % 28 % 33 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 1 % 1 % 31 % 33 %

Kasvatustieteellinen ala 0 % 3 % 28 % 31 %

Teknistieteellinen ala 2 % 2 % 25 % 28 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 3 % 1 % 20 % 23 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 4 % 0 % 18 % 21 %

Taide- ja ilmaisualat 0 % 0 % 21 % 21 %

Psykologian ala 0 % 0 % 20 % 20 %

Humanistinen ala 0 % 1 % 18 % 18 %

VARUSMIESKOULUTUS

Teknistieteellinen ala 9 % 1 % 33 % 44 %

Teologian ala 11 % 0 % 22 % 33 %

Kauppatieteellinen ala 2 % 1 % 20 % 23 %

Oikeustieteellinen ala 0 % 1 % 17 % 19 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 1 % 1 % 12 % 13 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 1 % 1 % 11 % 13 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 0 % 0 % 10 % 10 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 2 % 0 % 7 % 9 %

Kasvatustieteellinen ala 0 % 1 % 5 % 7 %

Humanistinen ala 0 % 1 % 6 % 6 %

Taide- ja ilmaisualat 0 % 0 % 4 % 4 %

Psykologian ala 0 % 0 % 3 % 3 %

170

LUOTTAMUSTOIMINTA Myönnetty Ei myönnetty Ei hakenut Yhteensä Teologian ala 0 % 0 % 44 % 44 %

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 0 % 0 % 28 % 28 %

Oikeustieteellinen ala 0 % 0 % 27 % 27 %

Teknistieteellinen ala 0 % 1 % 22 % 23 %

Taide- ja ilmaisualat 0 % 0 % 23 % 23 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 1 % 0 % 21 % 22 %

Kasvatustieteellinen ala 0 % 1 % 18 % 19 %

Kauppatieteellinen ala 0 % 0 % 18 % 18 %

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.) 0 % 0 % 18 % 18 %

Psykologian ala 0 % 0 % 17 % 17 %

Humanistinen ala 1 % 0 % 13 % 14 %

Lääketieteiden ja farmasian alat 2 % 0 % 12 % 14 %

171

Liitetaulukko 4. Amk-opiskelijoiden non- ja informaalin osaamisen hyväksilukemi-nen

OSAAMISEN MUOTO / ALA (AMK) Myönnetty Ei myön-

netty Ei hake-

nut Yhteensä

TYÖKOKEMUS Humanistinen ja kasvatusala 40 % 8 % 32 % 80 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 38 % 5 % 34 % 78 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 35 % 7 % 36 % 78 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 29 % 3 % 44 % 76 %

Kulttuuriala 29 % 2 % 40 % 70 %

Luonto- ja ympäristöalat 28 % 6 % 31 % 65 %

Tekniikan ja liikenteen ala 29 % 4 % 31 % 64 %

ULKOMAILLA OLESKELU

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 6 % 1 % 28 % 34 %

Kulttuuriala 3 % 0 % 25 % 29 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 4 % 1 % 21 % 26 %

Luonto- ja ympäristöalat 5 % 1 % 16 % 22 %

Tekniikan ja liikenteen ala 3 % 1 % 16 % 19 %

Humanistinen ja kasvatusala 0 % 4 % 12 % 16 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 2 % 0 % 11 % 14 %

HARRASTUKSET

Kulttuuriala 9 % 3 % 33 % 46 %

Humanistinen ja kasvatusala 20 % 4 % 20 % 44 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 4 % 1 % 24 % 30 %

Luonto- ja ympäristöalat 5 % 0 % 25 % 29 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 1 % 1 % 25 % 26 %

Tekniikan ja liikenteen ala 1 % 0 % 22 % 24 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 3 % 1 % 19 % 22 %

OPISKELIJAJÄRJESTÖTOIMINTA

Humanistinen ja kasvatusala 4 % 0 % 16 % 20 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 3 % 0 % 8 % 12 %

Kulttuuriala 2 % 0 % 10 % 12 %

Luonto- ja ympäristöalat 2 % 0 % 7 % 9 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3 % 0 % 5 % 8 %

Tekniikan ja liikenteen ala 1 % 0 % 5 % 7 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 1 % 0 % 5 % 7 %

MUU JÄRJESTÖTOIMINTA

Humanistinen ja kasvatusala 12 % 4 % 12 % 28 %

Kulttuuriala 3 % 1 % 18 % 22 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 4 % 1 % 14 % 18 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 1 % 1 % 15 % 18 %

Luonto- ja ympäristöalat 1 % 0 % 15 % 16 %

Tekniikan ja liikenteen ala 0 % 0 % 10 % 11 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 1 % 0 % 6 % 7 %

172

TUUTORTOIMINTA Myönnetty Ei myön-

netty Ei hake-

nut Yhteensä Humanistinen ja kasvatusala 8 % 0 % 16 % 24 %

Kulttuuriala 7 % 0 % 13 % 19 %

Tekniikan ja liikenteen ala 5 % 2 % 9 % 15 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 6 % 1 % 8 % 14 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 4 % 1 % 9 % 14 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3 % 1 % 8 % 11 %

Luonto- ja ympäristöalat 2 % 1 % 4 % 7 %

VAPAA SIVISTYSTYÖ

Kulttuuriala 3 % 2 % 24 % 29 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 0 % 1 % 14 % 15 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 1 % 1 % 10 % 12 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 1 % 0 % 10 % 12 %

Tekniikan ja liikenteen ala 1 % 0 % 10 % 11 %

Humanistinen ja kasvatusala 0 % 4 % 4 % 8 %

Luonto- ja ympäristöalat 2 % 0 % 5 % 7 %

TYÖNANTAJAN JÄRJ. KOULUTUS

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 3 % 3 % 28 % 33 %

Tekniikan ja liikenteen ala 6 % 3 % 16 % 25 %

Luonto- ja ympäristöalat 4 % 5 % 16 % 25 %

Humanistinen ja kasvatusala 12 % 0 % 12 % 24 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 5 % 1 % 17 % 24 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 11 % 0 % 4 % 15 %

Kulttuuriala 3 % 2 % 7 % 11 %

VARUSMIESKOULUTUS

Tekniikan ja liikenteen ala 14 % 0 % 21 % 35 %

Luonto- ja ympäristöalat 4 % 1 % 12 % 16 %

Humanistinen ja kasvatusala 4 % 0 % 12 % 16 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 5 % 1 % 7 % 13 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 4 % 1 % 4 % 9 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3 % 1 % 3 % 6 %

Kulttuuriala 0 % 1 % 3 % 3 %

LUOTTAMUSTOIMINTA

Humanistinen ja kasvatusala 4 % 4 % 20 % 28 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala 1 % 1 % 16 % 17 %

Kulttuuriala 1 % 1 % 15 % 17 %

Luonto- ja ympäristöalat 2 % 1 % 12 % 15 %

Tekniikan ja liikenteen ala 1 % 0 % 13 % 14 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 2 % 0 % 11 % 13 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 0 % 0 % 9 % 9 %

173

Liitetaulukko 5. Formaalin oppimisen osoittamisen menetelmät koulutusaloittain (yo)

Koulutusala (yo) Todis-

tus

Opin-to-

rekis-teri-ote

Port-folio

Työ-näyte

Haastat-telu

Kuulus-telu

Es-see

Lääketieteiden ja farmasian

alat 35 % 60 % 0 % 0 % 4 % 1 % 0 %

Humanistinen ala 47 % 46 % 1 % 1 % 2 % 1 % 2 %

Kasvatustieteellinen ala 50 % 38 % 1 % 1 % 2 % 3 % 4 %

Kauppatieteellinen ala 40 % 48 % 1 % 2 % 1 % 3 % 4 %

Taide- ja ilmaisualat 38 % 43 % 7 % 3 % 4 % 1 % 3 %

Terveys- ja liikuntatieteiden

alat 60 % 36 % 0 % 0 % 0 % 1 % 3 %

Luonnontieteellinen ala (sis.

maa-mets.) 38 % 48 % 1 % 3 % 5 % 3 % 2 %

Oikeustieteellinen ala 33 % 53 % 1 % 2 % 5 % 3 % 3 %

Psykologian ala 51 % 48 % 0 % 0 % 1 % 0 % 0 %

Teknistieteellinen ala 42 % 53 % 2 % 0 % 2 % 1 % 0 %

Teologian ala 56 % 40 % 0 % 0 % 0 % 2 % 2 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 42 % 51 % 1 % 1 % 1 % 1 % 3 %

174

Liitetaulukko 6. Formaalin oppimisen osoittamisen menetelmät koulutusaloittain (amk)

Koulutusala (AMK) Todis-

tus

Opin-to-

rekis-teri-ote

Portfo-lio

Työ-näyte

Haastat-telu

Kuulus-telu

Es-see

Humanistinen ja kasva-

tusala 51 % 29 % 4 % 2 % 10 % 0 % 4 %

Kulttuuriala 53 % 31 % 2 % 3 % 4 % 2 % 5 %

Luonto- ja ympäristöalat 56 % 29 % 2 % 1 % 6 % 1 % 4 %

Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 53 % 30 % 4 % 2 % 4 % 3 % 4 %

Sosiaali-, terveys- ja liikun-

ta-ala 57 % 29 % 1 % 3 % 4 % 1 % 4 %

Tekniikan ja liikenteen ala 45 % 40 % 1 % 4 % 5 % 2 % 3 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallin-

non ala 48 % 34 % 3 % 5 % 3 % 3 % 5 %

175

Liitetaulukko 7. Non- ja informaalin oppimisen osoittamisen menetelmät koulu-tusaloittain (yo)

Koulutusala (yo) Todistus

Opin-to-

rekis-teri-ote

Port-folio

Työ-näy-

te

Haastat-telu

Kuulus-telu

Essee

Lääketieteiden ja farmasi-

an alat 81 % 11 % 4 % 4 % 0 % 0 % 0 %

Humanistinen ala 60 % 11 % 0 % 4 % 5 % 1 % 19 %

Kasvatustieteellinen ala 58 % 3 % 5 % 6 % 6 % 4 % 17 %

Kauppatieteellinen ala 55 % 16 % 7 % 3 % 16 % 1 % 1 %

Taide- ja ilmaisualat 25 % 10 % 25 % 10 % 20 % 0 % 10 %

Terveys- ja liikuntatietei-

den alat 62 % 7 % 0 % 0 % 31 % 0 % 0 %

Luonnontieteellinen ala

(sis. maa-mets.) 51 % 8 % 16 % 0 % 16 % 0 % 9 %

Oikeustieteellinen ala 65 % 12 % 0 % 6 % 6 % 0 % 12 %

Psykologian ala 67 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 33 %

Teknistieteellinen ala 63 % 10 % 10 % 3 % 2 % 0 % 12 %

Teologian ala 93 % 7 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 %

Yhteiskuntatieteellinen ala 71 % 11 % 1 % 5 % 5 % 0 % 6 %

Liitetaulukko 8. Non- ja informaalin oppimisen osoittamisen menetelmät koulu-tusaloittain (amk)

Koulutusala (AMK) Todis-

tus

Opinto-rekiste-ri-ote

Portfo-lio

Työnäy-te

Haastat-telu

Kuulus-telu

Es-see

Humanistinen ja kasvatusala 59 % 9 % 0 % 0 % 16 % 0 % 16 %

Kulttuuriala 63 % 5 % 5 % 6 % 8 % 0 % 13 %

Luonto- ja ympäristöalat 67 % 5 % 16 % 2 % 7 % 0 % 2 %

Matkailu-, ravitsemis- ja

talousala 64 % 11 % 4 % 4 % 9 % 1 % 6 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-

ala 75 % 2 % 5 % 3 % 5 % 2 % 8 %

Tekniikan ja liikenteen ala 62 % 9 % 2 % 5 % 11 % 2 % 10 %

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallin-

non ala 55 % 6 % 7 % 14 % 11 % 2 % 5 %

176

Liitetaulukko 9. Hyväksilukemisprosessin sujuminen koulutusaloittain (AMK)

Selkeä käsityshyväksi-

lukemisenperusteista

(p=.437)

Oikeuden-mukainen

prosessi (p=.451)

Osaamista eiarvostettu

prosessissa(p=.721)

Itse tai joku muuhakenut

hyväksilukuavilpillä (p=.708)

Humanistinen ja kasvatusala 4,07 3,93 2,14 1,29

Kulttuuriala 4,29 4,52 1,72 1,23

Luonto- ja ympäristöalat 4,33 4,26 1,93 1,44

Matkailu-, ravitsemis- jatalousala

4,17 4,38 1,88 1,47

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 4,26 4,26 2,01 1,32

Tekniikan ja liikenteen ala 4,21 4,34 1,89 1,37

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnonala

4,02 4,22 2,03 1,41

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

177

Liitetaulukko 10. Hyväksilukemisprosessin sujuminen koulutusaloittain (YO)

Selkeä käsityshyväksi-

lukemisenperusteista

(p=.587)

Oikeuden-mukainen

prosessi(p=.473)

Osaamista eiarvostettu

prosessissa(p=.085)

Itse tai joku muuhakenut

hyväksilukuavilpillä (p=.001)

Lääketieteiden ja farmasian alat 4,26 4,38 1,99 1,1

Humanistinen ala 4,32 4,5 1,7 1,23

Kasvatustieteellinen ala 4,32 4,27 1,97 1,27

Kauppatieteellinen ala 4,07 4,29 1,86 1,3

Taide- ja ilmaisualat 3,95 4,15 1,58 1,11

Terveys- ja liikuntatieteiden alat 4,4 4,23 1,96 1,23

Luonnontiet. ala (sis. maa-mets.) 3,98 4,22 1,94 1,21

Oikeustieteellinen ala 4,25 4,34 1,81 1,17

Psykologian ala 4,63 4,56 1,38 1,38

Teknistieteellinen ala 4,17 4,38 1,79 1,32

Teologian ala 4,69 4,46 1,42 1,31

Yhteiskuntatieteellinen ala 4,19 4,18 2,01 1,18

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

178

Liitetaulukko 11. Hyväksilukemisesta saatu tieto koulutusaloittain (AMK), %

Käytän-nöistä

kerrottuopintojen

alussa(p=.091)

Mitenhyväksi-

lukuahaetaan

(p=.254)

Millaistaosaamista

hyväksi-luetaan

(p=.431)

Eri opinto-jaksojen

hyväksi-lukemisen

edelly-tykset

(p=.728)

Hyväksi-luettavan

osaamisenhankki-

minen(p=.805)

Tarjottutieto ollut

riittävää(p=.035)

Humanistinen ja kasvatusala 3,32 4 3,67 3,17 2,83 2,92

Kulttuuriala 3,52 3,96 3,55 2,99 2,6 2,92

Luonto- ja ympäristöalat 3,04 3,61 3,2 2,81 2,5 2,78

Matkailu-, ravitsemis- jatalousala

3,47 3,89 3,39 2,99 2,64 2,85

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3,25 3,89 3,48 2,98 2,67 2,66

Tekniikan ja liikenteen ala 3,29 3,77 3,46 3,06 2,74 2,98

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnonala

3,42 3,86 3,47 2,93 2,67 2,89

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

179

Liitetaulukko 12. Hyväksilukemisesta saatu tieto koulutusaloittain (YO), %

Käytän-nöistä

kerrottuopintojen

alussa(p=.000)

Mitenhyväksi-

lukuahaetaan

(p=.003)

Millaistaosaamista

hyväksi-luetaan

(p=.004)

Eri opinto-jaksojen

hyväksi-lukemisen

edelly-tykset

(p=.130)

Hyväksi-luettavan

osaamisenhankki-

minen(p=.158)

Tarjottutieto ollut

riittävää(p=.002)

Lääketieteiden ja farmasianalat

2,81 3,95 3,37 2,72 2,08 2,74

Humanistinen ala 2,63 3,75 3,15 2,61 2,35 2,63

Kasvatustieteellinen ala 3,13 3,87 3,14 2,71 2,3 2,65

Kauppatieteellinen ala 3,17 4,08 3,46 2,93 2,43 2,97

Taide- ja ilmaisualat 3,25 4,04 3,38 2,88 2,46 3,12

Terveys- ja liikuntatieteidenalat

3,32 3,95 3,62 2,92 2,51 2,73

Luonnontiet. ala (sis. maa-mets.)

2,68 3,77 3,13 2,68 2,31 2,57

Oikeustieteellinen ala 2,66 4,23 3,41 2,56 2,54 2,73

Psykologian ala 3,34 3,94 3,37 2,57 2,23 3,03

Teknistieteellinen ala 2,77 4,07 3,24 2,87 2,53 3,02

Teologian ala 2,69 4,12 3 2,82 2,41 2,41

Yhteiskuntatieteellinen ala 2,89 3,8 3,12 2,73 2,31 2,71

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

180

Liitetaulukko 13. Ohjauksen saanti ja HOPSin hyödyntäminen hyväksilukemisessa, %

37%

50%

22%

32%

43%

18%

34%

44%

21%

14%

13%

15%

20%

18%

21%

11%

12%

10%

15%

16%

15%

13%

13%

13%

13%

10%

18%

24%

24%

25%

15%

14%

17%

15%

15%

16%

21%

18%

25%

24%

21%

27%

23%

25%

20%

16%

13%

21%

21%

16%

27%

19%

16%

23%

24%

24%

24%

20%

20%

19%

20%

12%

31%

16%

10%

25%

13%

9%

18%

25%

32%

17%

14%

13%

15%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Yhteensä

Yo

Amk

Yhteensä

Yo

Amk

Yhteensä

Yo

Amk

Yhteensä

Yo

Amk

Yhteensä

Yo

Amk

Hyv

äksi

-

luke

min

en

käyn

nis

tyi

HO

PSi

n

yhte

yde

ssä

HO

PS-

oh

jaaj

a

kert

on

ut

hyv

äksi

-

luke

mis

est

a

Om

aa

osa

amis

ta

käsi

telt

y

HO

PSi

ssa

HO

PSi

n

me

rkit

ys

hyv

äksi

-

luke

mis

ess

a

ep

äse

lvä

Oh

jau

sta

hyv

äksi

-

luke

mis

ee

n e

i

he

lpp

o s

aad

a

Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä Täysin samaa mieltä

181

Liitetaulukko 14. Ohjaus ja HOPSin hyödyntäminen hyväksilukemisessa koulu-tusaloittan (AMK)

Hyväksi-lukeminen

käynnistyiHOPSin

yhteydessä(p=.000)

HOPS-ohjaaja

kertonuthyväksi-

lukemisesta(p=.003)

Omaaosaamista

käsiteltyHOPSissa

(p=.000)

HOPSinmerkitys

hyväksi-lukemisessa

epäselvä(p=.185)

Ohjaustahyväksi-

lukemiseenei helppo

saada(p=.427)

Humanistinen ja kasvatusala 3,08 3,44 3,44 3,28 2,76

Kulttuuriala 3,14 3,28 2,94 3,14 2,79

Luonto- ja ympäristöalat 2,73 3,01 2,57 3,29 3,01

Matkailu-, ravitsemis- jatalousala

3,25 3,39 2,98 3,1 2,71

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 3,46 3,41 3,25 3,05 2,89

Tekniikan ja liikenteen ala 3,08 2,96 2,83 3,28 2,71

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnonala

3,37 3,24 2,88 3,01 2,76

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

182

Liitetaulukko 15. Ohjaus ja HOPSin hyödyntäminen hyväksilukemisessa koulu-tusaloittan (YO)

Hyväksi-lukeminen

käynnistyiHOPSin

yhteydessä(p=.000)

HOPS-ohjaaja

kertonuthyväksi-

lukemisesta(p=.000)

Omaaosaamista

käsiteltyHOPSissa

(p=.000)

HOPSinmerkitys

hyväksi-lukemisessa

epäselvä(p=.000)

Ohjaustahyväksi-

lukemiseenei helppo

saada(p=.042)

Lääketieteiden ja farmasianalat

1,89 1,91 2,03 3,8 2,89

Humanistinen ala 2,08 2,19 2,02 3,64 2,85

Kasvatustieteellinen ala 2,29 2,53 2,63 3,55 3,04

Kauppatieteellinen ala 2,45 2,59 2,41 3,39 2,84

Taide- ja ilmaisualat 2,84 2,78 2,75 3,16 2,76

Terveys- ja liikuntatieteidenalat

3,42 2,95 3,05 3,09 2,84

Luonnontiet. ala (sis. maa-mets.)

2,26 2,36 2,39 3,58 2,92

Oikeustieteellinen ala 1,51 1,68 1,69 3,91 2,81

Psykologian ala 2,12 2,36 2,24 3,52 2,64

Teknistieteellinen ala 2,66 2,76 2,49 3,18 2,5

Teologian ala 2,19 2,25 2,38 3,5 3,13

Yhteiskuntatieteellinen ala 1,93 2,03 2,19 3,67 2,95

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

183

Liitetaulukko 16. Oman osaamisen tunnistaminen koulutusaloittain (AMK)

Osaankuvata

taitoni(p=.000)

Osaankuvata

kirjatietoni(p=.109)

Omanosaamisen

arviointivaikeaa

(p=.393)

Osaamisenivastaa

osaamista-voitteita

(p=.011)

Tiedän, mitätulee osata

tutkinnonsuoritet-

tuani(p=.000)

Humanistinen ja kasvatusala 3,96 3,48 3,36 3,72 4,08

Kulttuuriala 4,22 3,68 2,99 3,97 3,98

Luonto- ja ympäristöalat 4,12 3,87 3,32 3,88 3,74

Matkailu-, ravitsemis- jatalousala

4,02 3,46 3,41 3,88 3,81

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 4,24 3,87 3,05 4,16 4,32

Tekniikan ja liikenteen ala 4,08 3,67 3,2 4,02 3,91

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnonala

4,09 3,64 3,23 4,03 3,94

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

184

Liitetaulukko 17. Oman osaamisen tunnistaminen koulutusaloittain (YO)

Osaan kuvatataitoni

(p=.000)

Osaan kuvatakirjatietoni

(p=.004)

Omanosaamisen

arviointivaikeaa

(p=.003)

Osaamisenivastaa

osaamis-tavoitteita

(p=.004)

Tiedän, mitätulee osata

tutkinnonsuoritettuani

(p=.000)

Lääketieteiden ja farmasianalat

4,02 3,89 3 4,06 4,32

Humanistinen ala 3,85 3,66 3,36 3,8 3,66

Kasvatustieteellinen ala 4,15 3,83 3,02 4,06 4,1

Kauppatieteellinen ala 3,95 3,85 3,28 3,95 3,79

Taide- ja ilmaisualat 4,49 3,82 3,04 4,16 4,18

Terveys- ja liikuntatieteidenalat

4,2 3,85 2,94 4,09 4,17

Luonnontiet. ala (sis. maa-mets.)

3,9 3,69 3,3 3,91 3,64

Oikeustieteellinen ala 4,07 4,06 3,07 4,19 4

Psykologian ala 3,8 3,54 3,31 3,97 3,94

Teknistieteellinen ala 3,97 3,77 3,28 4,01 3,68

Teologian ala 4,22 4 2,94 4 4,22

Yhteiskuntatieteellinen ala 4,01 3,76 3,2 3,94 3,72

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

185

Liitetaulukko 18. Hyväksilukemisen vaikutus opiskeluaikaan koulutusaloittain (yo), % (p=.000)

4%

8%

7%

10%

6%

10%

7%

15%

20%

14%

27%

8%

10%

13%

11%

12%

12%

10%

20%

19%

29%

12%

27%

16%

20%

18%

19%

26%

27%

30%

19%

19%

14%

41%

19%

8%

6%

8%

7%

8%

4%

10%

7%

5%

9%

18%

2%

57%

37%

30%

34%

29%

31%

26%

25%

24%

26%

18%

17%

2%

9%

5%

6%

8%

7%

9%

6%

3%

3%

12%

2%

5%

10%

20%

13%

12%

11%

9%

9%

10%

6%

6%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Lääketieteiden ja farmasian alat

Teknistieteellinen ala

Humanistinen ala

Luonnontieteellinen ala (sis. maa-mets.)

Taide- ja ilmaisualat

Kauppatieteellinen ala

Oikeustieteellinen ala

Yhteiskuntatieteellinen ala

Kasvatustieteellinen ala

Psykologian ala

Teologian ala

Terveys- ja liikuntatieteiden alat

Pitkälti yli vuosi Noin vuosi Muutama kuukausi

Muutama viikko Ei juuri vaikutusta Pidentynyt

EOS

186

Liitetaulukko 19. Hyväksilukemisen vaikutus opiskeluaikaan koulutusaloittain (amk), % (p=.000)

7%

4%

5%

9%

9%

8%

4%

10%

6%

5%

12%

15%

17%

20%

11%

19%

20%

11%

14%

20%

28%

5%

10%

9%

7%

8%

5%

4%

49%

46%

49%

38%

43%

30%

16%

6%

8%

3%

9%

4%

8%

11%

7%

10%

14%

6%

12%

28%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Luonto- ja ympäristöalat

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Tekniikan ja liikenteen ala

Kulttuuriala

Yht.k.tiet., liiketal. ja hallinnon ala

Humanistinen ja kasvatusala

Pitkälti yli vuosi Noin vuosi Muutama kuukausi

Muutama viikko Ei juuri vaikutusta Pidentynyt

EOS

Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT)

on tuore tulokas korkeakoulutuksessa. Sekä ammattikorkeakoulu- että

yliopistosektorilla siitä on säädetty tutkintoasetuksissa vasta 2000-luvul-

la, mutta sen kehittämiseksi on tehty ja tehdään parasta aikaa runsaasti

töitä. AHOT perustuu osaamislähtöiseen ajatteluun, jossa osaamisen

hankkimisen tapa on oppimisprosessin tulokseen nähden toissijaista.

Osaamista voi syntyä mitä erilaisimmissa tilanteissa niin muodollisessa

koulutuksessa kuin työelämässä tai vapaa-ajallakin, ja yksilöllä on oi-

keus hakea osaamisensa tunnustamista riippumatta siitä, miten se on

hankittu. Korkeakoulututkintojen suorittaminen yhdistelemällä eri tavoin

hankittua osaamista on kuitenkin osoittautunut vielä haasteelliseksi, sa-

moin kuin yhdenmukaisten käytäntöjen ja käsitteistön muodostaminen

AHOTin ympärille.

Tässä tutkimusraportissa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista

ja tunnustamista käsitellään korkeakouluopiskelijoiden näkökulmasta.

Aineistona on runsaan 3000 ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiske-

lijan kyselyaineisto sekä 16 opiskelijan täydentävä haastatteluaineisto.

Raportissa hahmotellaan muun muassa korkeakouluopinnoissa tällä

hetkellä tunnustettavien muodollisen, epävirallisen ja arkioppimisen

määriä ja tapoja, AHOT prosessien kulkua ja niihin tarjolla olevaa ohja-

usta, liikkuvuuskysymyksiä sekä osaamisen tunnustamisen vaikutusta

opiskeluaikaan.

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus on perustettu 1989 edistä-

mään, harjoittamaan ja tukemaan opiskelijoihin sekä koulutukseen ja

koulutusjärjestelmään kohdistuvaa tutkimustoimintaa. Otuksessa on

tutkittu muun muassa opiskelijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa,

opintojen kestoon vaikuttavia tekijöitä, vaihto-opiskelua ja tutkinto-opis-

kelua ulkomailla sekä opiskelijoiden asumista ja opiskelija-asuntotuo-

tantoa.

ISBN 978-952-5282-27-6

ISSN 1456-9353

www.otus.fi